Page 1

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry. FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU


Puheenjohtajalta .......................................................................... 3

T ä s s ä

n u m e r o s s a

Perusparannusta kuntien kulttuuriin ............................................. 4 Anne Mari Rautiainen Natisevia saranoita ja mobiilirakennuksia ..................................... 6 Raisa Niemi Kulttuurikameleontin kiemurteleva urapolku ................................. 8 Jaana Luttinen Tiedetorilla tutustutaan ajankohtaiseen tutkimukseen .................... 9 Sakarias Sokka Taideyliopisto .............................................................................. 10 Kirsikka Moring Maailmanvalloitus ....................................................................... 11 Lari Kotilainen

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry. FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

Kannen kuva: Jaakko Vasko

Asiantuntijoiden johtaminen on vuorovaikutuslaji .......................... 12 ULLA AITTA Työhyvinvoinnin kohentamiseen uusia keinoja............................... 13 MARIA LÖFGREN Ruotsi tarjoaa taiteilijoille oman työvoimatoimiston ...................... 14 Raisa Niemi Kuinkas sitten kävikään .............................................................. 15 Katri Halonen Kulttuurituotannon koulutus vuonna 2013 .................................... 17 Kolea elämä ................................................................................ 19 Panu Hämeenaho

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Uljas uusi työläinen – Forumteatterista hyvinvointia työelämään .................................. 20 Raisa Niemi Teatterin näyttämö sosiaalisessa mediassa .................................. 22 Eira Ala-Sipilä Voiko sanataidetta tuotteistaa? .................................................... 24 Toni Alaranta Pääsiäinen Armeniassa ............................................................... 25 Merja Isotalo South by Southwest .................................................................... 28 Sanna Posti Sjöman Jäsensivut .................................................................................. 30


Maaliskuun lopulla Lahden vuosikokousseminaarissa oli meillä takulaisilla mahdollisuus tavata toisiamme. Tutustuimme paikallisiin taide- ja kulttuurialan toimijoihin ja kuulimme mielenkiintoisia esimerkkejä paikallisesta osaamisesta. Entinen business city on nykyisin vireä kulttuurikaupunki, jossa on tajuttu luovien alojen merkitys kaupungin menestykselle ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille.   Seminaari osoitti taas sen kuinka tärkeää on tavata toisiamme ja vaihtaa kuulumisia ja jutella yhteisistä meitä kulttuurialan ammattilaisia koskevista asioista. Kulttuurialalle on tyypillistä, että työyhteisöt ovat pieniä tai työskentelemme yksin; välittömän vertaistuen tai palautteen saaminen omasta työstä voi olla vaikeaa. Vastaavaa työtä tekevä kollega saattaa löytyä satojen kilometrien päästä. Ammatti-identiteetin kehittymisen ja vahvistumisen yhtenä edellytyksenä on työyhteisön vuorovaikutus. Ilman palautetta on vaikea kehittyä. Myös avun saaminen voi olla vaikeaa pienissä työyhteisöissä. Siinä mielessä me takulaiset voimme olla toisillemme tärkeä tukiverkosto. Puhelinsoitto kollegalle Suomen toiselle puolelle voi ratkaista työhön liittyvän ongelman.   Vaikka TAKUn jäsenet edustavat lukuisia eri ammattinimikkeitä, työskentelevät mitä erilaisimmissa työyhteisöissä, niin yksi asia meitä yhdistää: me olemme taide- ja kulttuurialan ammattilaisia tai sellaisiksi opiskelevia. Yhteisestä alasta johtuen myös työntekoon liittyvät ilot ja ongelmat ovat usein samankaltaisia. Siksi TAKUn seminaarien kaltaiset tapaamiset ovat tärkeitä kohtaamisia. Lahdessa oli hauska huomata monta tuttua kasvoa, ja että paikalla oli myös monia ensikertalaisia.   Lahden seminaarin työpajoissa kerättiin teidän jäsenten toiveita TAKUn kehittämistyöhön. Noista palautteista nousi esille paljon asioita joita tullaan varmasti toteuttamaan tulevaisuudessa. Osa toiveista liittyi suoraan edunvalvontaa, mutta iso osa oli jollain tavalla yhteydessä taide- ja kulttuurialan ammattilaisuuteen. Toivomuslistalla olivat muun muassa erilaiset seminaarit kohtaamis- ja oppimispaikkoina, yhteiset matkat, mentorointi, opiskelijoiden ja ammattilaisten vuorovaikutuksen lisääminen. Lisäksi, kun meitä takulaisia alkaa olla jo melkoinen joukko, niin myös alueellisen toiminnan kehittäminen on ajankohtaista. Tähän työhön tarvitaan aktiivisia jäseniä organisoimaan oman alueensa toimintaa.   TAKUn strategiassa lukee, että TAKU on kulttuurialan toimijoiden henkinen koti. Siinä mielessä olemme enemmän kuin pelkkä edunvalvontajärjestö.

P uh e e n j o htajalta

Aurinkoista kevättä! Petri Katajarinne puheenjohtaja

TAKU 3 Kuva: Johannes Wiehn


Anne Mari Rautiainen

Perusparannusta kuntien kulttuuriin

Kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishankkeessa etsitään uusia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja. Tarve kuntien kulttuurin kehittämiselle on valtava: hakemuksia tuli lähes 200. Näistä jatkokehittelyyn valittiin 32 hanketta.

K

ehittämishankkeen koordinaattori Anna Vilkuna ei oikeastaan ihmettele hakemusten suurta määrää: kuntien kulttuuritoimi on ollut pitkään horroksessa.   – 188 hakemusta kertoo siitä, että tällaiselle on hirvittävä tarve. Hän on juuri kerännyt tietoa kuntien henkilötyövuosista. Tilasto on karu: 209 kunnassa on kulttuuritoimessa vähemmän kuin yksi työntekijä.   – Kehittämisresursseja ei kerta kaikkiaan ole ollut.   Karsinta oli kovaa: jatkokehittelyyn valittiin 32 ideaa. Niihin on mahdollista hakea Kuulto-rahoitusta, josta päätökset tehdään toukokuussa.

... tavoiteltiin toimintaa, ei niinkään kartoitu 4 TAKU


Monet kunnat ovat jo käynnistäneet suunnittelemaansa toimintaa ja monet aikovat käynnistää tulipa jatkokehityspaikka tai ei. Se kertoo paitsi innosta, myös realismista:   – Rahoitusta on vuodeksi eikä sitä kaiken kaikkiaan ole hirveästi. Kokonaisuus on lähellä toimijoiden taloudellista todellisuutta. Se kannustaa luomaan toimintamallin ja rahoituksen itse.

Kulttuuria arkeen yhteistyöllä Hakemusten peittävyys oli hyvä ja niistä löytyi toivottuja asioita.   – Jokaisesta maakunnasta oli ha-

kemuksia. Ja tuli hyvin erilaisia hakemuksia, mikä oli just positiivista, kertoo Vilkuna.   – Yhteistyötä oli hirvittävän hyvin, varsinkin yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä riitti. Se kertonee siitä, että tällainen toiminta on jo ennestään saumatonta. Kunnista yhteistyöehdotuksia löytyi paljon sosiaalipuolen sekä nuorison ja kirjaston kanssa, liikunta näyttäytyi ehkä yllättävänkin vähän.   Yksi yhteistyökuvio loisti poissaolollaan:   – Kuntien välistä yhteistyötä oli harmittavan vähän. Kuntauudistus on tainnut vaikuttaa tähän.

  Sisällöltään hankkeissa liikuttiin jalat maassa: tavoiteltiin toimintaa, ei niinkään kartoituksia tai selvityksiä.   – Keskityttiin perusasioihin. Asioita keksitään uudelleen ja hyvä niin, hyviä asioita kannattaakin toistaa. Vilkunan mukaan hakemuksissa oli tosi paljon ilahduttavia hankkeita:   – Kulttuuria kirjastoautoon, päivähoidon ja kulttuurin yhdistämistä, kulttuuritapahtumien tuottamista sosiaalisen median avulla, musiikkia vanhusten koteihin.   Kulttuuri halutaan osaksi arkipäivää. Siihen voi törmätä missä vaan, vaikka uimahallissa tai puistossa. Saavutettavuus näyttäytyi myös kohderyhmissä:   – Useimmiten kohteina olivat lapset ja nuoret sekä vanhukset.

Hakijat haluavat tietoa Anna Vilkunalla on ollut vauhdikas työmaa. Koordinaattorin työ Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan laitoksella alkoi lokakuussa, hankehakemukset piti jättää tammikuun loppuun mennessä, ja jatkokehittelyyn hankkeet valittiin helmikuun lopussa. Toukokuussa tehdään päätökset Kuulto-rahoituksesta, ja projekteilla on toiminta-aikaa ensi vuoden toukokuuhun asti.   Vilkunalla on työhönsä hyvä tausta. Tätä ennen hän hoiti Kuopion kaupungin leivissä Pohjois-Savon aluekehitysasioita.   – Työ Jyväskylässä houkutteli siksikin, että kotini on koko ajan ollut täällä.   Koordinaattorin työ on tuntunut mielekkäältä.   – Tässä hankkeessa on tosi kivaa se, että nekin hakijat, joiden ideat eivät päässeet jatkoon, haluavat seurata hanketta. Lisäksi tapaan maakuntakierroksilla tai nettikeskusteluin kaikki jatkoon päässeet. Asioiden jakaminen ja tiedon levittäminen on myös minusta tärkeää.

uksia tai selvityksiä ... TAKU 5


Tyhjää katutilaa Malmilla. Malmi on lähiö, joka hyötyisi väliaikaiskäytöistä sosiaalisen eheyden näkökulmasta. Kuva: Damiano Cerrone

Raisa Niemi

Natisevia saranoita ja mobiilirakennuksia Pääkaupunkiseudulla ollaan luovia. Lähes kymmenen prosenttia alueen työssä käyvästä väestöstä työskentelee luovilla aloilla, joiden liikevaihdon arvellaan pääkaupunkiseudulla olevan jopa 9 miljardia euroa (9 000 000 000 e). Samaan aikaan työhuoneiden sekä harjoitus- ja esiintymistilojen puute on huutava niin teatteriryhmien, pienten graafisen alan toimijoiden, kuvataiteilijoiden kuin tanssijoiden keskuudessa. Luova pääkaupunkiseutu -valmisteluhanke etsi vuoden ajan ratkaisuja tilaongelmiin tutustumalla hukkatilojen, joutomaiden ja tyhjänä olevien rakennusten väliaikaiskäyttöön. Hankkeen puuhanainen, Hannaliisa Johnson Helsingin elinkeinopalvelusta puhuu vajaakäytöllä olevista kaupunkitiloista ”urbaanina kesannointina”. Maanviljelyssä pelto saatetaan jättää vuodeksi tai useammaksi viljelemättä, jotta sen maapohja uudistuisi. Kaupungissa 6 TAKU

tontteja, tehdastiloja, varastoja tai muita rakennuksia jää tyhjäksi odotettaessa uutta kaavoitusta, ostajaa tai purkupäätöstä. Näiden tilojen ”valtaajat”, väliaikaiskäyttäjät tuovat uutta osaamista, asiakaskuntaa ja kiinnostavuutta alueelle. Johnson ei katso edes pientä kansalaistottelemattomuutta pahalla ”Monimuotoinen elinkeinonharjoittaminen, tapahtumat ja hetkeen liittyvä yllätyksellisyys tekevät alueesta vetovoimaisen”, hän uskoo.

Kesannointi on myös tilojen omistajan näkökulmasta suositeltavaa, sillä pienikin tulo on parempi kuin ei yhtään tuloa, sanoo Renor Oy:n osakas ja entinen toimitusjohtaja Kari Kolu ja kertoo, että esimerkiksi Lontoossa ja New Yorkissa aktiivisesti houkutellaan luovan alan toimijoita keskeneräisiin, kunnostettaviin tiloihin. Parhaimmillaan näin syntyy uutta liiketoimintaa, taloudellista aktiviteettia, sekä sosiaalista ja ekologista toimintaa. Kun alueen kunnostustyöt lopulta alkavat, alue on luovan alan yrittäjien myötä pysynyt aktiivisena, muuttunut myös kenties uudella tavalla kiinnostavaksi ja vetovoimaiseksi. Siten on helppo houkutella maksukykyiset Puccit, Guccit tai Pradat käsityöpajojen tilalle. Tätä kautta toki mahdollistetaan luovan alan toimijoiden pääsy nopeasti edullisiin tiloihin, mutta pysyvää ratkaisua luovan alan tilaongelmiin tämä ei suinkaan tuo. Säädöksillä suojellaan ja suljetaan Luova pääkaupunkiseutu oli Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen yhteinen ponnistus, jonka päätteeksi julkaistiin Sarana -lehti. ”Saranahan on kahden toisiin-


Fastholma sijaitsee Viikinlahdella, jonne on suunnittella Helsinki puisto. Kuvassa Hannaliisa Johnson. Kuva: Damiano Cerrone

sa niveltyvän osan yhdistävä laite”, Johnson selvittää. Hankkeessakin pyrittiin yhdistämään tilat, toimijat ja luvat. Yhteistyöllä pyrittiin myös metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseen sekä rakentamaan yhteys niihin toimijoihin ja tahoihin, joiden kanssa voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa väliaikaiskokeiluja erilaisissa ulko- ja sisätiloissa. Hankkeen aikana järjestettiin erilaisia kohtaamisia ja työpajoja, joihin kutsuttiin mukaan keskeisiä virastoja, tilojen omistajia ja hallinnoijia sekä luovan alan toimijoita. Virkamiehet lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan hankkeeseen. Luovan alan toimijat osoittivat paljon innostusta ja kiinnostusta käyttää tiloja, mutta valmisteluhanke ei valitettavasti vielä ylettänyt tarjoamaan heille konkretiaa”, Johnson pohtii. Kansalaisjärjestöt ja -aktiivit osoittautuivat kullan arvoisiksi, sillä heillä on paitsi yhteys asukkaisiin, myös kyky ja halu kuunnella kansalaisten toiveita. ”Vain heidän ja ammatinharjoittajien sekä yrittäjien ja virkamiesten kanssa yhdessä voidaan kehittää aidosti toimiva palvelumalli”, Johnson jatkaa.

Keskeiseksi tilojen uusiokäytön esteeksi Johnson mainitsee monimutkaiset ja sekavat lupa-asiakäytännöt ja tiedon puutteen. Väliaikaiseen käyttöön soveltuvat tilat eivät esimerkiksi näy kaupunkien ulkoisen vuokrauksen palvelimissa. ”Tiloja myös suojellaan tyhjiksi”, hän väittää. Erilaiset turvallisuusvaatimukset, kuten erittäin pitkälle viety henkilöturvallisuus tai vaikkapa ilmanlaadun mittaustulokset saattavat estää tiloissa toimimisen. Vaikka hankkeella ei ollut päätäntävaltaa, sen innoittamana saatiin aikaiseksi tahtotilaa osallistuneiden kuntien päätösportaissa. Vantaa aikoo esimerkiksi toteuttaa taidemuseossa näyttelyiden vaihtuessa pop up -tapahtumatoimintaa, jolloin suvantoajat ovat museon ulkopuolistenkin käytössä. Kauniaisissa ja Kirkkonummella on mahdollisuuksia aseman seudun uudistamiseksi. Espoon Träskändan kartanon maille rakennetaan todennäköisesti väliaikaistila – mobiilirakennus kulttuurin käyttöön, joka toteutetaan yhteistyössä Aalto yliopiston taidekasvatuksen laitoksen kanssa. Helsingissä tehdään pilotteja. Elinkeinopalvelu hakee neljästä seitsemään kohdetta,

joissa voidaan kokeilla erilaista väliaikaiskäyttöä. Helsingistä löytyy jo lukuisia tekijöitä ja toimijoita, jotka tekevät luvan kanssa tai välillä luvattakin omaehtoisia tapahtumia ja kaupunkitempauksia. We Love Helsinki järjestää kaupunkifestivaaleja ja yhteisöllisiä tapahtumia. Bermuda Helsinki tarjosi kesällä 2011 Kalasataman konttiaukiolla tiloja ja fasiliteetit ilmaiseksi kaupunkilaisten käyttöön, kaupungin tukemana. Paikalla nähtiin ilmaiselokuvailtoja, polkupyöränkorjausbrunsseja, musiikkia ja teatteria. Kaupunkiviljelyä harrastavia yhteisöjä on pääkaupunkiseudulla useita. Nuorille pysyvyys ei ole itseisarvo, eikä kaupunki ole muuttumaton. Nuoret luovat mielellään tiloista omannäköisiään. Luova pääkaupunkiseutu -hanke kyseli Ruuti Expo -tapahtumassa nuorilta ehdotuksia kaupungin piristämiseen. Bänditilojen, skeittipuiston ja kaupunkiratsastuksen ohella idealistalle nousi myös ajatus siirtää Hurstin leipäjonot Eiran kermaperseporvareiden kulmille.

TAKU 7


URATARINOITA

Kulttuurikameleontin kiemurteleva urapolku Tähänastinen työurani ei ole ollut valaistu latu tai huipulle kohoava portaikko, vaan vaihtelevassa maastossa kiemurteleva, kiehtova metsäpolku. Näkymä eteenpäin on usein ollut lyhyt, mutta välillä pienen kallion laelle kivuttuani olen voinut kääntyä taaksepäin ja todeta tyytyväisenä, että reitin valinta on osunut sittenkin oikeaan – ja edessä näyttäisi olevan jälleen uutta mielenkiintoista ihmeteltävää ja kohdattavaa.

N

uoruuden unelmani oli tulla historiantutkijaksi. Vajaan vuoden määräaikainen tutkijan työsuhde yliopistolla tuntui liian lyhyeltä – tai ainakin suku sai sen siltä tuntumaan. Virka se olla pitäisi! Elettiin vuoden 1987 alkua. Helsingin Sanomista sattui silmiini, että Kiuruvedelle etsittiin kulttuurisihteeriä. Hain – ja tulin valituksi. Huomasin olevani vaalimassa ja edistämässä minulle ennalta täysin tuntemattoman maaseutupitäjän kulttuuritoimintaa ja kotiseututyötä. Valtavirtaa vastaan muuttanut nuori maisteristyttö herätti myönteistä uteliaisuutta. Yhteistyötä yli kuntarajojen Viran ensimmäisenä haltijana minulla oli mahdollisuus luoda työn perusilme, ja kulttuuritoimintalaki valtionosuuksineen antoi oivan selustatuen. Ajan henki oli laajentaa kulttuuripalveluita: vauvasta vaariin, keskustasta syrjäkyliin. Kaikki taiteenalat ja kulttuurin toimijat yritettiin huomioida tasavertaisesti. Kulttuurisihteerin työ oli antoisaa mutta turhan laaja-alaista. Jokakesäisten Kiuruvesi-päivien kirnuamiskilpailun jälkeen edessä oli voisten kirnujen puhdistaminen! Tartuin mahdollisuuteen ryhtyä selvittämään Ylä-Savon kuntien kulttuuriyhteistyötä. Sukkuloin 1990–91 Ford Fiestallani yhdeksän kunnan alueella. Kartoitin kulttuuripalveluita ja niihin liittyviä toiveita. Vedin kunnallisia ja alueellisia kehittämispäiviä.

8 TAKU

Kuva: Mirja Nuutinen

Jaana Luttinen

Samaan aikaan kun Suomi yllättäen huomasi olevansa lamassa, valmistui Ylä-Savon kulttuurisuunnitelma. Matto kulttuurin kehittämisen alta oli vetäisty äkkiä pois – eikä tukevaa lattiaa näkynyt! Mistä puhumme, kun puhumme kulttuurista? Kulttuurinviranhaltijat pelkäsivät työnsä puolesta, kunnanjohtajat vaativat kulttuurilta taloudellista tai vähintäänkin imagollista hyötyä, kunnalliset luottamusmiehet halusivat karsia kulttuuripalveluita. Kulttuuriyhdistykset ja taiteilijat toivoivat rahallista tukea ja toiminnan vapautta – ei sitoutumista pyörittämään kulttuuripalveluja. Käsitys kulttuurista peruspalveluna alkoi rapautua 1990-luvun lamavuosina. Toisaalta kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä alettiin perustella aiempaa monipuolisemmin. Mistä ylipäätään puhumme, kun puhumme kulttuurista, kulttuuripolitiikasta ja -palveluista? Näistä pohdinnoista kehkeytyi yhteiskuntapolitiikan väitöskirjani Fragmentoituva kulttuuripolitiikka (1997). Päätökseni erota vakinaisesta virasta kypsyi jatko-opiskelujen aikana. Euroopan unioniin liittyminen toi mukanaan projektit, jotka tuntuivat kiinnostavalta ja tehokkaalta tavalta saada kulttuurin kehittämisideoita liikkeelle ja osoittaa kulttuurin merkitys alueen kehittämiselle. Nöyrää määrätietoisuutta Olen toiminut useissa projekteissa vetäjänä – ja suunnittelemassa ja hakemassa rahoitusta vähintään yhtä monelle uudelle. Hankkeissa on kehitetty yli kuntarajojen kulttuurimatkailua ja seutuviestintää, tuot-


teistettu kulttuuria ja kulttuuriperintöä, kohennettu kulttuuriympäristöä sekä viritelty matkailun ja luovien toimialojen yrittäjien yhteistyötä ja verkostoja. Määräaikaiset, tietyn asian edistämiseen tai ongelman ratkaisemiseen keskittyneet työt ovat sopineet luonteelleni hyvin. Projektiosaaminen ja yhteistyöpsykologia ovat vahvistuneet kantapään kautta. Määrätietoisuuden lisäksi oli opittava olemaan nöyrä: vaikka ikää, kokemusta ja näkemystä karttui, olin aina uudessa projektissa uusi työntekijä lyhyine lomineen ja pienine henkilökuntaetuuksineen. Pätkätyöläisen omaa elämää leimaa epävarmuus. Projektitöissä on myös yhä uudelleen oltava valmis aloittamaan alusta, opettelemaan nopeasti uusia asioita, pursuamaan ”innovatiivisia” ideoita ja myymään niitä muille. Hankkeissa on hyvä omata hieman kameleonttisia piirteitä: taitoa mukautua nopeasti uusiin työyhteisöihin ja löytää paikkansa tasavertaisena kehittäjänä. Hankkeen vetäjän aika kuluu hallinnointiin, organisointiin ja rahoitusmahdollisuuksien etsimiseen muille. Hänen on puhallettava ympärilleen myönteistä kehittämisintoa ja uskottava itsekin, että tuloksia syntyy nopeasti! Tosin olen huomannut, että harvoin kukaan jälkeenpäin kysyy, kuinka nopeasti asia toteutettiin, vaan miten kestäviksi tulokset ovat muodostuneet. Turhauttavinta projekteissa ovat olleet toteuttajatahojen haluttomuus sitoutua käynnistämiinsä hankkeisiin ja kyvyttömyys omaksua uusia toimintamalleja pysyviksi käytännöiksi. Hanketyöntekijät jätetään helposti yksin taistelemaan projektin tavoitteiden puolesta – ja pysyvimmissä asemissa olevat seuraavat varovaisena hieman kauempaa, tuleeko hommasta mitään. Paluu nuoruuden unelmaan Vuonna 2001 palasin juurilleni, kun minut valittiin kirjoittamaan Iisalmen lähimenneisyyttä valottava historiateos. Siitä lähtien tutkimustyö on vienyt mukanaan. Valmisteilla on

toinen, taloushistorian väitöskirja. Tätä kirjoittaessani viimeistelen käsikirjoitusta Metsä ihmisen arjessa: metsän hahmottaminen ja haltuunotto 1500–1850. Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jota koordinoi Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos. Seuraava isompi haaste liittyy Viipurin läänin historiaan. Tutkiminen, kirjoittaminen ja luennoiminen tuottavat mielihyvää. Uppoudun helposti työhöni ja unohdan silloin muun maailman. Voin hyödyntää yhtä aikaa sekä luovaa vapautta että kurinalaista suunnitelmallisuutta. Tutkimustyö on itsenäistä: vastaan itse tekemisistäni enkä ole juurikaan riippuvainen muiden tekemisistä – tai tekemättä jättämisistä.

Tiedetorilla tutustutaan ajankohtaiseen tutkimukseen

TAKU

-lehti alkaa tämän vuoden kolmannesta numerosta lähtien esitellä taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä tutkimushankkeita aiempaa systemaattisemmin. Tarkoituksena on tarjota näkymiä ajankohtaiseen akateemiseen tutkimukseen, joka tavalla tai toisella liittyy taide- ja kulttuurialoihin. Sakarias Sokka Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan yksiköstä on tätä varten lupautunut avustamaan lehteä tiedeasiantuntijana.

Luontevasti monessa roolissa Tutkimus vaatii keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä, joita taloudellinen epävarmuus ei saisi herpaannuttaa. Rahoituksen hakeminen vie aikaa, ja päätökset tulevat usein viime tipassa. Apurahatutkijalta puuttuvat normaalit lomat, työterveyshuolto ja muut työsuhde-etuudet. Työyhteisön korvikkeena minulla on ollut aktiivinen osallistuminen iisalmelaiseen, yläsavolaiseen ja pohjoissavolaiseen kulttuurielämään. Tähänastiset työvuodet ovat olleet vaihtelevia, haasteellisia ja täynnä tekemisen meininkiä. Mielekkyys jatkuvasti muuttuviin pätkätöihin on tullut yhdestä muuttumattomasta asiasta: sivistyksen elintärkeyttä ei ole tarvinnut kyseenalaistaa. Kulttuurin, kulttuuripolitiikan ja tieteen rajoilla patikoiminen on ollut minun urapolkuni – ja intohimoni. Ammatillinen identiteettini on monipuolistunut ja avartunut. Jo 25 vuotta takulaisuutta takanani voin pröystäilemättä väittää, että uskallan liikkua luontevasti monessa roolissa: tutkijana, tietokirjailijana, suunnittelijana, kulttuuripolitiikan asiantuntijana ja projektiosaajana – kulttuurin ammattilaisena.

   Esiteltävä tutkimus ei kuitenkaan tule rajoittumaan vain kulttuuripolitiikkaan, vaan tarkoitus on nostaa esiin kiinnostavia aiheita tieteenaloista riippumatta, ajatellen jäsenkunnan profiilia, sen edustamia toimialoja ja myös jäsenten kokemia työskentelyolosuhteita. Kyseeseen voi siten tulla yhtä hyvin vaikkapa taidehistorian, taidekasvatuksen, teatteritieteen, musiikkitieteen, kulttuurintutkimuksen, kirjallisuuden, taloustieteen kuin työelämän tutkimus – tai jokin muu ala, monitieteisestä tutkimuksesta puhumattakaan.    Esittelykohteiden valinta tehdään lukijakuntaa ajatellen, tavoitteena raottaa tutkimuksen verhoa ja tuoda tutkimuksen tuottamia uusia näkökulmia lukijakunnan tietoon. Pääasiassa tullaan esittämään kotimaista tutkimusta, mutta harkinnan mukaan voidaan aika ajoin nostaa esiin myös kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jos niiden tulokset ovat jäsenkunnan kannalta kiinnostavia. Toimitus ottaa mielellään vastaan myös lukijoiden ehdotuksia esiteltäviksi hankkeiksi. TAKU 9


T

aideyliopiston suunnitelmat ovat alkaneet vauhdilla. Tarkoitus on, että se starttaa jo ensi vuonna. Kiire on! Teatterikorkeakoulun Alumniyhdistyksen huhtikuisessa klubi-illassa käytiin merkittävää keskustelua tulevan yliopiston mahdollisuuksista ja riskeistä, sillä paikalla olivat kaikkien kolmen akatemian rehtorit ja oppilaskuntien puheenjohtajat.   Taideyliopisto on nyt istuvan hallituksen keskeinen korkeakoulupoliittinen tavoite, jolle on luvattu yhteensä 18 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus vuoteen 2016 saakka. (Kaikkien suomalaisten yliopistojen yhteensä saama rahoitus on 1,8 miljardia euroa.)   Rehtorit olivat yksimielisiä siitä, ettei lisärahoitusta pidä käyttää byrokratian kuluihin sen enempää kuin ”seiniinkään” vaan opetuksen ja myös tutkimuksen sisältöjen vahvistamiseen.   Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen piti Taideyliopistoa historiallisen tärkeänä yhteistyön lisääjänä, joka tuo tullessaan myös koko suomalaisen taiteen kentän kansainvälisen näkyvyyden vahvistumisen. Teatterikorkeakoululla on jo pitkät perinteet eri koulutuslinjojen opetuksen integroimisesta, kun sekä teatteri- että tanssiopetus voivat kommunikoida keskenään lähikontaktissa ja laajentaa esittävän taiteen ilmaisullisia lähtökohtia. Samoin suomen- ja ruotsinkielisen koulutuksen rinnakkaiselo lisää koulun synergiaa. Torso ilman elokuvaopetusta Illan keskustelijat pitivät kuitenkin ikävänä tosiasiana sitä, että sekä pukusuunnittelun ja lavastustaiteen että elokuvan korkeakoulutasoinen opetus puuttuvat Taideyliopistosta. Sibelius-Akatemian taiteellinen rehtori Gustav Djupsjöbacka piti-

kin yliopistoa torsona, ellei kyseisiä koulutusaloja saada sinne.   Aalto-yliopistoa edustaneet professorit Laura Gröndahl ja lehtori Ilkka Vanne totesivat molemmat, miten elokuvakoulutus kuuluu yksiselitteisesti Taideyliopistoon.   ”Aalto-yliopistoon kuuluminen ei ole tuonut mitään lisäarvoa opetukseen, eikä uusia yhteistyömalleja ole syntynyt.”   Sen sijaan on menetetty opetuksen tärkein ulkoinen olosuhde, taiteellinen konteksti, jossa elokuvaa opetetaan/opiskellaan. Ilkka Vanne toivoikin, että taiteen kenttä lähtisi vielä kerran puolustamaan elokuvataiteen paikkaa Taideyliopistossa.   Djupsjöbacka näki tulevan yliopiston valtavana voimavarana. Opetusta voidaan myllätä uusiin taiteiden välisiin asentoihin, luoda kokonaan uusia oppimisen ja tekemisen malleja. Ideoita on. Sen todistaa kaikille avoin hankekilpailu, johon tuli lähes 60 hankesuunnitelmaa! Maailman suurin käyttöliittymä ”Taide on tänään maailman suurin käyttöliittymä”, kiteytti Teakin Turkan-kaudella kaksikieliseksi luotsannut apulaisrehtori Marianne Möller. ”Identiteetit ovat liikkeessä, mutta yhteistyöllä voi vain voittaa.” Helsingin Kaupunginteatterin apulaisjohtaja Kari Rentola toi esiin myös merkittävän ylipistossa vaihvistuvan koulutusalueen, taidekasvatuksen linjan, jossa voitaisiin yhdistää osaamista ja taidepedagogikkan erityisalueita.   Yhteisiä näkökulmia saataisiin myös esimerkiksi täydennyskoulutuksen suunnitteluun, tutkimuksen

erityisaseman ja vuorovaikutuksellisuuden vahvistamiseen tai vaikkapa taidetuottajien koulutukseen nykyisen Arts Managementin lisäksi.   Useat perusopetuksen elementit olisivat myös yhdistettävissä. Ja mikä tärkeintä, kouluista valmistuvat oppilaat voitaisiin koota yhteiseen vertaistukiryhmään, joka saisi opastusta esimerkiksi itsensä työllistämisessä, apurahojen haussa jne.   Oppilaskuntien edustajat puhuivat opiskelijoiden keskinäisen kommunikaation tärkeydestä. Sen luomiseen tarvittaisiin myös yhteisiä tiloja kuten taideopiskelijoiden yhteistä kahvilaa tai klubia. Myös koulujen alumnitoiminta voisi olla yhdistävä tekijä.   Sekä rehtorit että opiskelijat toivoivat tulevalta yliopistolta opettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä ja tasa-arvoisuutta. Vaikka mestari-kisälli opetussuhteessa on omat hyvät puolensa, on myös opiskelijoiden voitava osallistua opetuksen kehittämiseen ja ideoimiseen.   Taidekentän hajautuminen, eri genreissä tapahtuva poikittaisuus ja esittävän taiteen turbulentit uudet muodot haastavat Taideyliopiston. Tosin vielä tiedetä edes kenestä tulee sen uusi rehtori.   Se ainakin on selvää, että jokainen taidekorkeakoulu pitää oman nykyisen nimensä.

TAIDEYLIOPISTOSTA KOLMEN AKATEMIAN YHTEISHAUTOMO K IRSI K K A M ORING Te a t t e r i t o i m i t t a j a j a Te a t t e r i k o r k e a k o u l u n alumniyhdistyksen puheenjohtaja

10 T A K U


SUOMEA RAKKAUDELLA Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

Lari Kotilainen

Maailmanvalloitus Säännöllisin väliajoin joku keksii sen: Hei mulle tuli tämmönen ajatus, et suomi on naurettavan pieni kieli. Olisi paljon helpompaa tehdä businesta, jos me kaikki puhuisimme vaikka englantia. Oltais niinku kerralla kansainvälisiä.

Kuva: Saša Tkalčan

T

oimittaja Jari Peltola kaahasi tällä logiikalla Taloussanomissa 14. helmikuuta. Hänen mukaansa omaleimainen kielemme on meille kaupankäynnin este. Identiteettimmekään ei kuulemma ole sidoksissa kieleen, sillä me tunnemme todella tärkeät tuntemukset – kuten vaikkapa kevätauringon paisteen hiihtolenkillä – ilman kieltä.   Juu-u. Mutta miten tuntemuksesta kertominen mahtaisi onnistua ilman kieltä? Miten kertominen onnistuisi edes muulla kuin ädinkielellä? Ainakaan omasta englannin kielen sanavarastostani ei löydy vastinetta esimerkiksi sellaisille sanoille kuin hiihtoretki tai hankikanto. Sujuvakin vieraan kielen taito pettää usein juuri näiden ”todella tärkeiden tuntemusten” kohdalla.   Muutenkaan nämä ”maailma haluaa meidät englanniksi” –filosofiat eivät oikein vakuuta. Jo pelkästään ajatus, että oman kielen vaihtaminen suurempaan ja kauniimpaan johtaisi jonkinlaiseen kansalliseen menestystarinaan on surullisen monta kertaa todistettu vääräksi. Seurauksena oman kielen vaihtamisesta on kaikkialla maailmassa ollut juurettomuutta ja alkoholismia, ei suinkaan tavoiteltua ja yhdistymissaarnaajien odottamaa sosiaalista nousua. Uskallammeko olettaa, että meidän tapauksemme tekisi poikkeuksen?   Heikoimmin perustellulta tuntuu kuitenkin oletus, jonka mukaan erilaisuus ja mielekäs kansainvälinen toiminta eivät mahdu samaan kuvioon. Taloustoimittajan mukaan menestyminen perustuu “liittymiseen, ei erottautumiseen”. Siis omaperäisyys on haitta, samankaltaisuus

myyntivaltti. Odottavatko kaikki Suomen rajojen ulkopuolella tosiaan, että me tulisimme ja tarjoaisimme heille sitä, mitä heillä jo on?   Ettei tässä nyt vain olisi tapahtunut pientä yliyleistämistä. Ajatellaan esimerkiksi kulttuurin vientiä ja suomalaisia kansainvälisiä menestyksiä. Kyllä suomalaisuus nimenomaan erottavana piirteenä paistaa läpi niin huippukapellimestareiden, Sofi Oksasen kuin vaikkapa Duudsonien “tuotteista”. En siis tietenkään tarkoita, että Suomesta ponnistavien kulttuurihankkeiden pitäisi olla suomenkielisiä, mutta pieni suomenmielisyys ei varmasti haittaa. Omaleimaisuuden vaatimus on selvä kaikilla markkinoilla.   Hienon esimerkin omaleimaisuuteen luottamisesta tarjoaa – hieman yllättäen – Venäjä. Vai mitä sanotte siitä, että Venäjä, jota ei yleensä pidetä erityisen suopeasti vähemmistöihinsä suhtautuvana maana, valitsi tänä vuonna euroviisuedustajakseen ryhmän suomensukuisia udmurttimummoja. Nämä Buranovon mummot laulavat vielä kaiken lisäksi udmurtin kielellä!   Maailmalle pitää mennä ja vieraita kieliä pitää osata. Tähän käsitykseen yhtyvät varmasti kaikki, sillä pieni Suomi ja suomalaisuus tarvitsevat vaikutteita ja laajempia näkymiä. Mutta eihän kukaan kai ole väittänytkään, että erottautuminen olisi sama asia kuin eristäytyminen. On parempi valloittaa maailma sellaisina kuin olemme kuin antaa maailman valloittaa meidät.

T A K U 11


Asiantuntijoiden johtaminen on vuorovaikutuslaji Kuka huolehtii esimiehistä? U lla A i tta Tu t k i j a , A k a v a

Johtaminen ja esimiestyö vaativat osaamista, jonka kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota jo korkeakouluopinnoissa.

J

ohtaminen ja esimiestyö on vihdoin ymmärretty niin keskeiseksi erityisosaamista vaativaksi tehtäväksi, että maan hallitus on kirjannut sen kehittämisen hallitusohjelmaansa.   Akavalaisista miehistä 29 prosenttia ja naisista 13 prosenttia työskentelee yritysten ja julkishallinnon eritasoisissa johtotehtävissä. Akavalaisilla on asiantuntijuuden johtamisessa kaksoisrooli: he toimivat sekä itse esimiehinä että näiden johdettavina asiantuntijoina. Johtamisen ja esimiestyön uudet haasteet Työelämätutkimukset ovat jo vuosia osoittaneet, että työpaikoilla kaivataan johtamisen ja esimiestyön kehittämistä. Uudistuksia tarvitaan muun muassa siksi, että työelämässä on käynnissä sukupolvenvaihdos. Työelämään tulevat nuoret ovat entistä koulutetuimpia ja he odottavat esimiehiltään nykyistä tasavertaisempaa ja vuorovaikutteisempaa johtamista.   Toinen vähintään yhtä merkittävä tekijä on teollisen yhteiskunnan muuttuminen tieto- ja palveluyhteiskunnaksi. Enemmistö suomalaisista palkansaajista työskentelee asiantuntijatehtävissä, joihin teollisen tuotannon työnjohtaja- tai pomomalli ei sovellu. Tämän päivän esimiestyö on ennen kaikkea tiedon ja ihmisten johtamista.   Tieto- tai asiantuntijaorganisaatiot tarvitsevat menestyäkseen itsenäiseen työskentelyyn kykeneviä, sitoutuneita ja itse itseään johtavia työntekijöitä. Toki myös asiantunti-

12 T A K U

jaorganisaatioissa esimiesten on huolehdittava siitä, että heidän johdettavansa tekevät sovitut työt ja saavat aikaan tuloksia. Asiantuntijatyön ymmärtäminen tärkeää Asiantuntijoiden johtaminen perustuu vuorovaikutteiseen esimiestyöhön, jossa keskustelu ajaa esimiehen yksinpuhelun ohi. Vuorovaikutuksen avulla esimiehet ymmärtävät, millaisia vaatimuksia tieto- ja asiantuntijatyö asettaa heidän johdettavilleen. Esimiehiltä ei voida kuitenkaan vaatia, että he pystyisivät hallitsemaan jokaisen johdettavan työn sisällön yksityiskohtaisesti. Esimiesten tehtävänä on vastata toimenkuvien ja työnjaon selkeydestä.   Asiantuntijatyön ydin on tiettyyn erityisalaan perustuva ammattitieto. Itsenäinen työote on olennainen osa ammattitaitoa. Jos halutaan, että asiantuntijat saavuttavat työssään parhaat mahdolliset tulokset, on heidän johtamisessa ymmärrettävä näitä kahta asiantuntijuuden perusulottuvuutta.   Esimiesten on huolehdittava, että asiantuntijoilla on mahdollisuus päivittää ja uudistaa omaa osaamistaan. Myös hyvät työehdot ja -olosuhteet turvaavat asiantuntijoiden riittävän itsenäisyyden ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön.   Asiantuntijan on voitava ennalta sovituissa puitteissa päättää itse, miten työnsä organisoi ja ajoittaa ja miten saavuttaa parhaiten työlleen asetetut tavoitteet. Tähän tarvitaan riittävän joustavia työaikoja, työaikapankkeja ja etätyökäytäntöjä.   Esimiesten on ymmärrettävä asiantuntijatyön vaatimukset myös siksi, että he kykenevät ennakoimaan ja tunnistamaan asiantuntijatyöhön liittyviä kuormitusriskejä.

Edellinen tiivistys antaa pienen häivähdyksen siitä vaativasta tehtäväkentästä, joka asiantuntijatyötä johtavilla esimiehillä on edessään joka päivä. Myös esimiestyö ja johtaminen on erityisasiantuntija-ala, johon pätevyys tulisi hankkia sekä koulutuksen että kokemuksen kautta.   Akavan tavoitteena on, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perustutkintoihin sisällytetään kaikille tutkinnon suorittajille pakollisia opintojaksoja, jotka käsittelevät esimiestyötä ja johtamista nykypäivän työorganisaatioissa.   On myös huolehdittava siitä, että esimiehille annetaan työpaikoilla riittävästi aikaa ja resursseja esimiestyön hoitamiseen. Johtajien ja esimiesten on voitava päivittää ja uudistaa omia esimiestaitojaan ammatillisella täydennyskoulutuksella koko työuran ajan. Tieto muutettava arjen käytännöiksi Johtamisen ja esimiestyön muuttumista ja kehittämisen haasteita on tutkittu yliopistoissa ja korkeakouluissa jo vuosikymmeniä. Tarjolla on valtava määrä tietoa, minkälaista johtajuutta ja esimiestyötä työpaikoilla kaivataan.   Suurin haaste on, miten olemassa oleva tieto saadaan viedyksi työpaikkojen arkikäytäntöihin. Tässä työssä Akavalla, sen jäsen- ja neuvottelujärjestöillä sekä aluetoiminnalla on suuri rooli ja vastuu. Akavalaiset esimiehet ja asiantuntijat ovat asiantuntijajohtajuuden parhaita asiantuntijoita. Heidän tehtävänään on kaventaa tätä kuilua sekä rakentaa tiedon ja osaamisen siltoja teoriasta käytäntöön.


Johtamisen kehittämisverkosto kerää ideat talteen Sosiaali- ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos ovat rakentamassa valtakunnallista Johtamisen kehittämisverkostoa, jonka tavoitteena on selvittää hyvän johtamisen ja esimiestyön käytäntöjä sekä tukea hyvien johtamistapojen juurtumista työpaikoille, luoda laatukriteerit hyvälle johtamiselle julkisella sektorilla ja edistää niiden toteutumista julkisen sektorin johtamiskäytännöissä, edistää ikäjohtamisen periaatteiden toteutumista työpaikoilla sekä kehittää johtamiskoulutusta yhdessä järjestettävien tahojen kanssa Verkoston johtoryhmässä ovat edustettuina ministeriöt, työmarkkinaosapuolet sekä keskeiset tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittajat. Akavan edustajana toimii kehitysjohtaja Anja Uljas, Suomen Ekonomiliitto SEFE ry ja varajäsenenä asiamies Arja Laine, Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry. Yhteyshenkilö Akavan toimistossa on tutkija Ulla Aitta. Verkostoon ovat tervetulleita kaikki toimijat, jotka haluavat vaikuttaa työpaikkojen johtamiseen ja esimiestyöhön, kuten eri sektoreiden työpaikat, koulutusorganisaatiot, koulutus- ja kehittämispalvelujen tuottajat, asiantuntijat ja tutkijat, työterveyshuollot, ministeriöt, työmarkkinajärjestöt sekä alueelliset toimijat. Lisätietoa: www.johtamisverkosto.fi

M a r i a L öf g r e n Johtaja, Akava

Työhyvinvoinnin kohentamiseen uusia keinoja Työmarkkinakeskusjärjestöjen työelämäryhmässä sovittiin työhyvinvoinnin kehittämistoimista. Ehdotukset tukevat työssä jatkamista ja osaamisen kehittämistä. Linjausten tarkempi työstäminen jatkuu, eikä muitakaan työssä jatkamisen tukitoimia ole suljettu pois. Osaamisen kehittämistä ja nuorten työllisyyttä edistetään Toimintaympäristön nopeat muutokset edellyttävät osaamisen lisäämistä. Nyt on pantava toimeen nopeasti aiemmat ehdotukset osaamisen kehittämisestä sekä hallitusohjelman ja raamisopimuksen osaamisen ja aikuiskoulutustarjonnan kehittämisen hankkeet.   Nuorten mahdollisuuksia työllistyä edistetään keskusjärjestö- ja liittotason jatkoneuvotteluissa. Yhteiskuntatakuun toteuttamiseen ja koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen on varattava riittävät resurssit. Koulutuksen ja työssäoppimisen yhdistelmiä on parannettava. Työhyvinvointitoimintaa tehostetaan Työnantaja vastaa työhyvinvoinnin edistämisestä. Toimiva työterveysyhteistyö eri henkilöstöryhmien kanssa on olennainen keino. Ehdotuksilla pyritään tehostamaan varhaista puuttumista työkyvyttömyyden uhatessa. Työterveyshuollon ja työeläkejärjestelmän vuorovaikutusta ja tietoisuutta työkyvyttömyyseläkkeiden syistä parannetaan.  Työterveysyhteistoiminnassa korostetaan erilaisten työtehtävien tarpeita ja kaikkien henkilöstöryhmien mukanaoloa. Keskusjärjestöt laativat tarkistuslistan työpaikkakohtaisista työkaluista ja toimintamalleista. Jäsenliitot kartoittavat sen pohjalta aloittain työhyvinvointitoiminnan tilan ja laativat toimenpideohjelman.

Hoitoon ja kuntoutukseen pääsy nopeammaksi Työeläkelaitosten roolia työhyvinvointitoiminnassa aiotaan tuoda lähemmäs työpaikkoja. Samalla halutaan nopeuttaa hoitoon pääsyä ja kuntoutuksen käynnistämistä. Työterveyshuolto ottaa kokonaisvastuun kuntoutustoiminnan koordinoinnista. Työterveyshuollon saatavuutta tehostetaan Työterveyshuoltopalvelut mahdollistetaan kaikille työntekijöille alaan, työpaikan kokoon tai työnteon muotoon katsomatta. Keinoja ovat esimerkiksi työterveyshuollon hankintapoolimalli, urakoitsijan velvollisuus tarkistaa, että alihankkijat täyttävät työterveyshuoltovelvoitteensa sekä korvausjärjestelmän kehittäminen työkyvyn ylläpitoon kannustavaksi. Lisäksi ehdotetaan, että työterveyshuollon henkilöstön riittävyys ja asiantuntemus varmistetaan oikein mitoitetulla koulutuksella. Ikääntyneiden osaaminen ja osatyökykyisten työpanos käyttöön Keskusjärjestöt tekevät kaikkien ikäryhmien ikäohjelman muun muassa joustavista työaikajärjestelyistä, terveystarkastuksista ja koulutuksesta. Työnantaja suunnittelee jokaisen ikääntyneen työntekijän kanssa toimet työuran pidentämisen tueksi. Ikäohjelmien ja henkilökohtaisten urasuunnitelmien käyttöä edistetään alakohtaisinkin toimin.   Osatyökykyisten työntekijöiden työssä jatkamista ja osa-aikaista työllistymistä edistetään nostamalla osatyökyvyttömyyseläke- ja työeläkekuntoutusikäraja 68 vuoteen. Masennuksen torjuntaa jatketaan Masennusperäistä työkyvyttömyyttä ehkäisevän Masto-hankkeen jatkotoimet toteutetaan. Työturvallisuuskeskus seuraa niiden toteutumista. Mielenterveyttä edistäviä työoloja tuetaan työsuojelulla, esimerkiksi selvittämällä psykososiaaliset työolotekijät kaikilla toimialoilla. T A K U 13


NÄIN MUUALLA

Bild och form Scen och ton Ord och media, film 14 T A K U

Ruotsissa on ollut tarjolla kulttuurialaan erikoistuneita työvoimapalveluja jo 1940-luvulta lähtien. Aluksi apua tarjottiin vain muusikoille, vähitellen asiakkaiksi kelpuutettiin myös näyttelijät. Nykyiseen Arbetsförmedlingen Kultur Media -järjestöön kuuluu peräti 186 eri ammattinimikettä. Bild och form (kuva ja muotoilu) -osastoon kuuluvat mm. animaattorit, keraamikot ja näyttelykoordinaattorit. Scen och ton (näyttämö ja ääni) puolestaan tarjoaa apuaan esimerkiksi akrobaateille, näyttelijöille, ääniteknikoille, stand-up koomikoille ja teatterinjohtajille. Suurin osasto on Ord och media, film (sana, media ja elokuva). Mukana on mm. sellaisia ammattinimikkeitä kuten päätoimittajat, kameramiehet, kääntäjät ja leikkaajat.

Raisa Niemi

Ruotsi tarjoaa taiteilijoille oman työvoimatoimiston www.arbetsformedlingen.se Palvelua pankeista

K

ulttuuri- ja media-alan palveluja Ruotsissa saa neljältä paikkakunnalta. Suurin toimisto sijaitsee Tukholman Södermalmilla, toimipisteet löytyvät myös Uumajasta, Malmöstä sekä Göteborgista. Henkilökohtaista ja asiantuntevaa neuvontaa

Päästäkseen kulttuurialan työvoimatoimiston asiakkaaksi ja työllistämistoimenpiteitten piiriin täytyy täyttää tietyt kriteerit. Hakijakriteerit on laadittu yhteistyössä ammattiliittojen kanssa. Vähimmäiskriteereinä ovat alan koulutus sekä näyttö siitä, että on toiminut taiteilijana viimeisen kolmen vuoden aikana. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden kohdalla tämä tarkoittaa todistusta saaduista apurahoista tai pidetyistä näyttelyistä. Ketään ei työvoimatoimistosta kuitenkaan heti käännytetä pois. Ajan voi varata keskusteluun, kuinka voisi täydentää omaa osaamistaan, jotta pääsisi palvelujen piiriin.

Kuva: Flickr / Kristoffer Larsson

Näistä palveluista merkittävin on eri kulttuurialoihin perehtyneen henkilökunnan henkilökohtainen neuvonta. Toimisto lupaakin: När du är inskriven på Arbetsförmedlingen Kultur Media får du stöd och service av arbetsförmedlare som kan din bransch. Myös esimerkiksi vammaistaiteilijoille on omat erikoistuneet virkailijansa. Asiantuntevan henkilökunnan kanssa asiakkaalle laaditaan henkilökohtainen toimenpidesuunnitelma työllistymiseksi. Suunnitelman laatimiseen voidaan käyttää persoonallisuus- sekä psykologisia testejä. Virkailijan kanssa selvitetään hakijan tavoitteet työllistymisestä, halututut työtehtävät sekä mahdollisten kurssien tarve. Työvoimatoimisto järjestää lukuisia kursseja ja koulutusohjelmia. Kurssit ostetaan ulkopuolisilta tekijöiltä, mutta toimisto osallistuu aktiivisesti niiden sisällön suunnitteluun ja ne räätälöidään asiakkaiden tarpeisiin.

Työvoimatoimisto pitää yllä työnantajapankkia, jossa on mukana kaikki Ruotsin suurimmat kulttuurialan laitokset, yhteensä yli 1400. Työvoimatoimisto tarjoaa taiteilijoiden tueksi myös kuvapankin, Bildbank, jossa kuvataiteilijat voivat tuoda esille töitään. Esiintyville taiteilijoille on tarjolla oma pankkinsa (Kultur- och nöjesbanken), areena oman osaamisen esittelyyn. Nämä palvelut ovat avoinna kaikille. Toimiston ja sen nettisivujen kautta välitetään avoimien työpaikkojen ohella tietoa myös esimerkiksi teattereiden koeluku- ja koetanssitilaisuuksista sekä koulutuksista. Työvoimatoimistojen laajalle sivustolle on koottu aimo annos työnhakuun liittyviä neuvoja ja ohjeita. Työnhakijan oppaassa on perusteellisesti selitetty mitä työelämään liittyvät eri sanat ja termit tarkoittavat. Siellä neuvotaan kuinka ottaa ensikontakti työnantajaan (puhelin, sähköposti vai kirje), ja millaisia erilaisia cv-malleja on tarjolla. Työhaastattelutilanne käydään seikkaperäisesti läpi – neuvotaan ennakkovalmisteluissa ennen haastattelua, kerrotaan millaisia ovat tyypillisimmät haastattelukysymykset, ohjeistetaan kuinka toimia haastattelun aikana, ja vieläpä kehotetaan tekemään ”jälkipyykki” eli evaluaatio haastattelun jälkeen. Huolehtiminen ei pääty vielä silloinkaan, jos hakijalle tarjotaan työpaikkaa. Sivustolta saa ohjeistuksen siihen, mitä tulee huomioida työsopimuksessa. Ja Ruotsissa kun ollaan, perustietoa työvoimatoimistojen palveluista tarjotaan 36 kielellä, mukaan lukien suomi ja meänkieli.


Kuinkas sitten kävikään? Tuottaja 2020 -hankkeen jälkimainingit Katri Halonen Tu o t t a j a 2 0 2 0 - h a n k k e e n projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu

T

uottaja 2020 -hanke lähestyy loppuaan. Olemme saaneet mukaan suuren joukon teitä takulaisia, joka on ollut hankkeemme rikkaus. Nyt on siis kiitosten aika ja oikea hetki myös pohtia kriittisemmin hankkeen tavoitteita ja toteutumaa. Tiedon lisääntyminen, juurtuminen … ja vanhentuminen Hanke huipentui loppuseminaariin maaliskuussa. Mukana oli yli 150 uteliasta, joiden voimin skoolasimme julkaisukokoelmamme kunniaksi. Takana on suuri määrä tehtyjä työtunteja tiedonkeräämisen, ennakointimenetelmien testailun ja kehittämisen, eri toimijoiden välillä käydyn dialogin, synteesien tekemisen ja raportoinnin parissa. Tämän työn tuloksia on koottu tusinaan ennakointikirjoja, joka saman tien moninkertaisti tuotannon alan suomenkielisen ennakointikirjallisuuden määrän. Kirjastot ovat tilanneet aktiivisesti teosta ja kaikki osajulkaisut on saatavilla myös netistä.   Kirjat elävät ja vanhenevat tahtiaan - niinhän näille hankejulkaisuille tuppaa käymään. Tuottaja 2020 -hankkeen osalta juurruttamisen

apuna on se, että hanketoimijat ovat osa alan koulutuksen vakiintunutta järjestelmää. He ovat avainasemassa muutettaessa opetussuunnitelmia ja koulutusohjelmien osaamisprofiileja. Näiden kautta hankkeessa kertynyt tieto suodattuu suoraan kulttuurituotannon koulutuksen ytimeen: opetussuunnitelmaan.   Ajatukset tulevaisuudesta ovat kovin suhdanneherkkiä ja muuttuvaisia. Hankkeista jää liian usein jäljelle vain loppuraportti, joka on tuki jollekin käynnistettäväksi ehdotetulle prosessille. Tässä hankkeessa tuo prosessi on kulttuurituotannon alan koulutuksen kehittäminen ja haastaminen ajattelemaan yhä tulevaisuusorientoituneemmin tavoiteosaamisen päämääriä. Projektista kohti muutosprosessia Kulttuurikentän kehittäminen tapahtuu leimallisen usein projektipohjaisesti. Projekteissa tehdään paljon arvokasta työtä: kehitetään malleja ja aktivoidaan osallistujia. Pian päättyvällä ESR-ohjelmakaudella kulttuurin ja luovan alan hankkeet

ovat olleet myötätuulessa ja niiden puitteissa on paikannettu kehittämishaasteita, etsitty ja löydettykin ratkaisuja, formaatteja, malleja ja verkostoja. Ainakin pidempään hankkeita pyörittäneet tunnistavat ilmiön, jossa hanketoiminta tuntuu kasautuvan tietyille organisaatioille - tai jopa henkilöille. Rahoituksen ohella kasautuu myös hallinnollista osaamista, useissa verkostoissa toimivien solmuhenkilöiden kollektiiveja ja myös projektimuotoisen kehittämistoiminnan menetelmäosaamista. Uusia hankkeita ei aloiteta alusta, vaan jo aiemmin tehtyjen hankkeiden myötä kertyneen osaamispääoman pohjalta.   Kasautumisella on myös varjopuolensa. Osaamisen kasautuessa organisaatioihin, uusien toimijoiden voi olla vaikea kerätä riittävät verkostot ja uskottavuus uutena hanketoteuttajana. On myös esitetty, että hankkeiden uhkana on irtautuminen emo-organisaatiosta omaksi yhteisöksi, jonka päämääriin kuuluu meneillään olevan hankkeen toteuttamisen ohella varmistaa hanketoiminnan jatkuminen projektista toiseen. Tuottaja 2020 -hankkeessa keskityttiin tiedon levitysvaiheessa pohtimaan myös keinoja, joilla toiminta juurtuu aidosti emo-organisaatioiden arkeen. Päämääräksi otettiin kasvaminen projektista kohti pysyvää muutosprosessia.

T A K U 15


Projektitodellisuudesta organisaatiotodellisuuteen Hankemaailman puitteissa tehtyjen innovaatioiden juurruttamisen koetinkivi on niiden vieminen osaksi vakiintuneita organisaatioita. Tuottajakoulutus on ammattikorkeakouluissa yli 10 vuotta vanhaa. Siltikin toimijat kokevat hankalaksi sen, että alan koulutus kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön jaotteluissa kohtaan ”muu koulutus”. Samaan aikaan kun julkisen sektorin strategiat koostavat ”tuotannollis-manageriaalisen osaamisen” lisäämisen suurta tarvetta, ei alan keskeinen koulutusmuoto löydy kulttuurialan koulutuksen luokitteluista. Myös alan merkittävät maisteriohjelmat näyttävät uppoavan emoorganisaationsa taideluokitusten mukaan - ei arts management -alueelle spesifinä koulutuksena. Suomi on tilastoinnin kannalta varsin aktiivinen maa ja alan tunnettuuden ja jonkinlaisen olemassaolon symbolina se ansaitsisi tulla tunnustetuksi myös tilastoyksikkönä.   Hankkeen muuntuminen osaksi kulttuurituottajakoulutuksen arkea nojaa pitkälle tulevaisuusorientaation sisällyttämiseen keskeiseksi kulttuurituotannon alan tulevien ammattilaisten osaamistavoitteeksi. Tällä nähdään olevan pysyvää vaikutusta kulttuurialojen kehittymisen ja kannattavuuden parantamisen näkökulmista. Tuottaja2020 -hankkeessa on kartoitettu tulevaisuusajattelun tarpeellisuutta ja mahdollisuuksia pilotoimalla tulevaisuusverstaita ja muita tulevaisuusorientaatiota vahvistavia menetelmiä kulttuurituotannon toimialalla. Lisäksi hankkeessa on kokeiltu pienimuotoisesti tuottajan toimimista tulevaisuusverstaan fasilitaattorina. Kertyneen kokemuksen mukaan kulttuurialan toimijat olisi mahdollista harjaannuttaa tulevaisuusajatteluun jo opiskeluaikanaan. Näin tulevaisuusajattelusta voi tulla luontainen osa kulttuurialan toimijan ammatti-identiteettiä, ja kentän toimijoiden proaktiivinen ja suunnitelmallinen toiminta voi lisääntyä. Tulevaisuusajattelun juurruttaminen välittäjäammatteihin voi vähentää kulttuurialan epävarmuustekijöitä. Usein tuottaja vastaa siitä, että kulttuuritapahtuma tai -palvelu suunnitellaan hyvin ja toteutetaan realistisesti ja että se tavoittaa asiakkaansa sekä saavuttaa päämääränsä. Siksi

tulevaisuusajattelun kynnystä tulisi madaltaa ja tulevaisuusajattelua demokratisoida. Erityisesti kulttuurialalla tulevaisuusajattelun ei soisi jäävän vain politiikan kabinetteihin tai johdon nikkaroiman strategisen vision juurruttamisen varaan, sillä välittäjäportaalla on mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti toiminnan kannattavuuteen ja kilpailukykyyn sekä kokonaiselämyksen laatuun. Ketterän kehittämisen osaaminen onkin jo saanut enemmän painoarvoa hankkeen kuluessa. Tuottajuuden monet kasvot Kulttuurin kentällä on edessään joukko haasteita, jotka näyttäytyvät voimakkaasti myös tuottaji-

en, välittäjien ja fasilitaattoreiden ammattikentässä. Kulttuurikentän työllisyys on ollut perinteisesti ns. epätyypillisen työn edelläkävijä, ansaintalogiikat ovat murroksessa, julkisen sektorin rooli on muuntumassa yritysten ja ns. vapaan kentän toiminnan vahvistuessa ja tuottajan molemmat liittolaiset, taiteilijat ja kuluttajat, asettavat yhä uusia vaateita ja odotuksia välittäjäportaan toimijoiden suuntaan.   Kulttuurikentän sisäisten muutosten ja reuna-alueiden ohella tulevaisuus näyttää kulkevan yhä voimakkaammin suuntaan, jossa kulttuuri on osa laajaa, monialaista ekosysteemiä. Ekosysteemit vaihtelevat alueellisesti ja sijoittuvat usein päällekkäin ja lomittain suhteessa toisiinsa. Kulttuurituottaja (AMK) -tutkinnon näkökulmasta on kriittistä tunnistaa ne moniammatillisen osaajuuden ydinkompetenssit, jotka hybridisissä toimintamalleissa ovat keskeisiä, ja löytää pedagogiset ratkaisut näiden taitojen kehittämiseksi. Samaan aikaan on huolehdittava kulttuurituotannon alan perusprosessien hallintaan tähtäävän osaamisperustan kehittämisestä. Tässä tarvitaan myös profilointia.   Hankkeessa on pohdittu profilointikysymyksiä koko kolmevuotisen polun aikana. Profilointilinjaukset joutuvat kuitenkin monelta osin uudelleen pohdittavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön päätettyä kohdentaa huomattavia koulutusvähennyksiä kulttuurituotannon alan ammattikorkeakouluissa organisoituun koulutukseen. Toisaalta samanaikaisesti tuottajuuteen liittyvä koulutus on monipuolistunut ja lisääntynyt mm. erilaisina maisteriohjelmina ja hanketoimijoiden täydennyskoulutuksena. Tulevaisuudessa hankkeen aikana syntynyt vahva dialogi ammattikorkeakoulujen toimijoiden välillä on ulotettava yhä vankemmin koko koulutuskentän toimijakuntaan.

on päättymässä oleva ESR-osarahoitettu ennakointihanke, jonka loppuseminaari pidettiin maaliskuussa. Hanke on keskittynyt tulevaisuuksien pohdintaan kulttuurituotannon alan koulutuksen näkökulmaan sekä sisältöjen että pedagogisten menetelmien näkökulmista. Hankkeessa on tehty runsaasti kartoituksia, jotka ovat ilmaisesti ladattavissa sivustolla tuottaja2020.metropolia.fi

16 T A K U


K u lt t u u r i t u o t a n n o n koulutus vuonna 2013?

Opetus- ja kulttuuriministeriö teki 30.3.2012 päätöksen kulttuurialan koulutuspaikkojen laajasta karsimisesta. Tällä on suuria vaikutuksia myös kulttuurituotannon alan koulutukseen ammattikorkeakouluissa. Nyt kaavailtu 40-60% leikkaus alan koulutuspaikoista suhteettoman suuri Vaikka koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman taustatekstissä todetaan, että etenkin tuottajaosaamista tarvitaan lisää, alan koulutusta vähennetään rajusti 31.3.2012 OKM:n päätöksen mukaan. Käytännössä Mikkelin kulttuurituotanto on lakkautuslistalla, Humakissa supistetaan 76 paikasta 30 paikkaa pois. Novia, Seinäjoen amk ja Metropolia saivat ohjauskirjeessä mahdollisuuden määrittää itse mihin kulttuurin koulutusohjelmaan aloituspaikkaleikkaukset kohdentuvat. Riippuen näiden ammattikorkeakoulujen kevään aikana tehtävistä linjauksista kulttuurituotannon alan ammattikorkeakoulupohjainen koulutus on vähentymässä 37-54% eli tämä tarkoittaa 177 opiskelijasta 80-100 opiskelijan suuruusluokkaan. Vahva tuottajuus on luovan alan kasvun edellytys Todellisuudessa juuri tuottajien määrää pitäisi lisätä: tuottaja rakentaa työmahdollisuuksia itselleen ja samalla joukolle taiteilijoita. Kulttuurituotannon alan leikkaaminen onkin erittäin lyhytnäköistä. Juuri kulttuurituottaja rakentaa sil-

lan taide- ja kulttuurisisältöjen tekijöiden ja asiakkaan välille. He ovat myös keskeinen innovaatiodynamo, joka vie kulttuurista osaamista myös muiden toimialojen hyödyksi; markkinointiviestinnän työkaluksi, brändin rakennusaineeksi, osallistavan tuotekehittämistoiminnan välineistöksi sekä uusien ideoiden kaupallistamiseksi. Lisäksi kulttuurituottajan tehtävän kuvaan kuuluu ns. kolmannen sektorin aktivointi ja osallistavan kansalaisyhteiskunnan rakentaminen - jotka ovat tärkeitä syrjäytymisen ehkäisyn ja yhteiskunnallisen eheyden välineinä. Tuottajat alueen kehittämisen dynamoita Kulttuurituotannon leikkaustarvetta pohdittaessa on huomioitava eri alueiden varsin erilaiset tuottajatarpeet. Kulttuurituottajan osaamisen keskiössä on verkostot: siksi myös koulutuksen pitää olla voimakkaasti kytkeytynyttä alueen toimijakuntaan ja sitä kautta varmistaa, että opiskelija saa riittävän vahvan verkoston ympärilleen jo opintojensa aikana. Kulttuurielämää ja myös tarvetta kulttuurituotannon osaajille on koko maassa. Leikkausten jälkeen huolta herättää se, mistä löytyvät jatkossa esimerkiksi kasvavan kulttuurimatkailun tarvitsemat kulttuurituotannon ammattilaiset Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tai mistä löytyy Pohjanmaalle kulttuurituottajia tulevaisuudessa vanhusten lukupiirejä rikastuttamaan tai kuka opettaa toimintakeskusten nouseville bändeille yhteissoiton salat? Kulttuurituottajilla on näppinsä pelissä myös digitaalisten mediatuotantojen monitahoisessa ketjussa.

Valtakunnan eri alueilla tarvitaan erilaisia kehittämisen painopisteitä ja uusia elinkeinopoliittisia innovaatioita, joilla on kulttuurituotannollinen ulottuvuus. Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa olennainen elinkeinoelämän ja koulutuksen integraatio toimii tehokkaimmin silloin, kun alueilla on myös alalle valmistuvia opiskelijoita käytettävissä kehittämishankkeisiin. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupunkikeskuksissa on työvoimapula tuottajista. Kulttuurialan liiketoiminta on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkikeskuksiin. Niissä tuottajakoulutuksen haasteena on opiskelijoiden siirtyminen alan tehtäviin jo ennen valmistumista. Valmiiden tuottajien tarjonta alittaa räikeästi alan jatkuvasti monipuolistuvat ja yhä tiiviimmin eri toimialoille integroituvat tarpeet. Kulttuurituottajakoulutus moniosaajien koulutusta Kulttuurituottaja on tradenomin tavoin moniosaaja, joka hyödyntyy vankkaa projektihallinnan taitoaan kulttuurikentän kehittämiseksi. Tuottamisen ja tuotteistamisen lisäksi yli kymmenen vuoden aikana alan koulutus on kehittynyt voimakkaasti fasilitointiosaamiseen, sosiokulttuuriseen työhön, valmiin kulttuurisisällön management- ja myyntityöhön sekä moniuloitteiseen brändin hallintaan. Kyseessä ei ole vain kulttuurialan kehittämiseen keskittyvä koulutusala, vaan ala joka leimallisen usein tuottaa osaajia hyödyntämään kulttuuriosaamista toisilla toimialoilla.

T A K U 17


Kulttuurituotannon alalla tarvittavaa moniosaamista voisi havainnollistaa analogialla, vertaamalla sitä rakennusalaan:

teriössä tunnutaan ajattelevan? Se on sama kuin jos rakennustuotannossa yritettäisiin pärjätä vain arkkitehtien ja kiinteistönvälittäjien voimin.

arkkitehti - taiteilija rakennuttaja - tuottaja rakennusinsinööri - tuotantopäällikkö rakennusmestari - tuotantoassistentti talonrakentaja - roudari kiinteistönvälittäjä – agentti

Kulttuurituottajuus jäänyt KESUssa piiloon kohdan ”muu koulutus” alle?

Lisäksi rakennustuotannon ekosysteemissä tarvitaan muun muassa kaavoittajia, yhdyskuntasuunnittelijoita, uusien asumistapojen tuotteistajia, asuinalueiden ja asukasyhteisöjen toimintojen kehittäjiä? Eli kulttuurialalla juuri noita fasilitoijia, sosiokulttuurisen työn osaajia ja tuotteistajia. Selvitäänkö suomalaisen kulttuurielämän ja kulttuurituotannon kehittämishaasteista toisiaan vain taiteilijoita ja muutamia kapea-alaisia välittäjiä kouluttamalla, kuten minis-

18 T A K U

Kulttuurituotannon koulutus sijaitsee KESU-luokittelussa kohdassa ”Muu koulutus”. Siellä on viiden ammattikorkeakoulun voimin tarjolla oleva kulttuurituottaja amk -tutkinto sekä ohjaajien koulutus (HAMK). Onkohan alan koulutusta epähuomiossa lähdetty leikkaamaan tuon lokeron epämääräisyyden vuoksi? Herää epäilys, onko jättimäisten kulttuurialaa koskevien leikkausten sijaiskärsijäksi joutunut suhteellisen pienillä volyymeilla toimiva kulttuurituotannon koulutus, joka kuitenkin tuottaa myös niitä OKM:nkin kaipaamia välittäjäammattilaisia taiteilijoita työllistämään.

Katri Halonen

(Metropolia Ammattikorkeakoulu)

Juha Iso-Aho (Humanistinen ammattikorkeakoulu)

Pekka Uotila (Mikkelin ammattikorkeakoulu)

Esa Leikkari (Seinäjoen ammattikorkeakoulu)

To m a s Tr ä s k m a n (Novia/Arcada)


Panu H채meenaho

T A K U 19


Taiteen mahtava voima

Uljas uusi

työläinen - Forumteatterista

hyvinvointia työelämään Raisa Niemi ”Tahti työelämässä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana käsittämätöntä vauhtia”, näyttelijä, kouluttaja Niina Nurminen sanoo. ”Työelämä vaatii uudenlaista ihmistä, joka joustaa ja sopeutuu. Vai voisiko työelämä tulla lähemmäksi ihmistä?”

Niina Nurminen valmistui vuonna 1989 teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi. Hän on tehnyt urallaan näyttäviä rooleja sekä televisiossa että teatterin lavalla. Toisen lapsensa syntymän jälkeen hän jäi freelancerina tyhjän päälle. Nurminen haki ja pääsi yhtenä kuudesta Suomesta Transmission -koulutukseen, jonka käynnisti Lontoossa toimiva The Royal National Theatre. Suomessa koulutusta koordinoi Teatterin tiedotuskeskus.   Transmission tutki näyttelijöiden ja tanssijoiden mahdollisuuksia työskennellä perinteisen kulttuurikentän ulkopuolella. Projektin lähtökohtana oli ajatus, että kolmas sektori sekä julkinen ja yksityinen ala voisivat hyötyä esiintyvien taiteilijoiden luovuudesta ja samalla tarjota heille uusia, haastavia työtehtäviä. Työtilaisuuksia haettiin mm. taiteen perusopetuksesta, yritysten henkilöstökoulutuksesta

Etrivin näyttelijöistä koostuvat Forumteatteri Forte aloitti toimintansa vuonna 2000. Ryhmää vetää Niina Nurminen (toinen vasemmalta). Kuva. Jouni Harala

N

urminen on päässyt seuraamaan erilaisten työyhteisöjen toimintaa hyvinkin läheltä ja nähnyt, miten työyhteisöissä voidaan. Kiristyvä työtahti, epäsäännölliset työajat, pätkäsopimukset, työelämän muuttuvat vaatimukset, tietotekniikan mullistukset - kaikki vaikuttavat työssä viihtymiseen.”Ehkäpä jollain tasolla on jopa jo hyväksytty, että tämä nyt on maailman tila ja luonne”, Nurminen miettii. Muutosta on kuitenkin ilmassa. Luovia aloja ja luovien menetelmien käyttöä on viime aikoina alettu huutaa apuun niin viennin edistämiseen kuin työelämän muutoksiin.

Ville (Jarkko Pajunen), Jari (Carl-Kristian Rundman) ja myyntijohtaja Malla Rissanen (Vera Kiiskinen) Massisen arvot -esityksessä. "Massinen"- forum-teatterityöpaja pyrkii tulosjohtamisesta ihmisten johtamiseen. 20 T A K U


sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta, kuten vankiloista, vanhusten hoitokodeista ja lastenkodeista. Projektin herättämänä Nurminen alkoi miettiä omaa rooliaan taidekentällä. ”Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, miten valtava voima taiteella on. Jäin pohtimaan, mitä minä voisin tehdä”, Nurminen kertoo. Kurssin ansiosta Nurminen kiinnostui ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Voiko toista ihmistä oppia ymmärtämään? Kuinka ymmärrystä saisi vietyä työpaikoille teatterin keinoin? Hän haki lisäoppia Lontoosta ja tutustui Forumteatteriin. Forummenetelmän kehitti brasilialainen Augusto Boal sotilasdiktatuurin kiduttamien ja sortamien kansalaisten auttamiseksi. Forumteatterissa rooleissa ovat usein ammattinäyttelijät, ja katsojat, jotka ovat esimerkiksi työyhteisön jäseniä, osallistuvat aktiivisesti näytelmän etenemiseen tar-

Potilas Martta Koskinen (Kaija Kiiski) ja hoitaja (Jaana Pesonen) "Lepolan ryhmäkoti"/ forum-teatterityöpajassa psykogeriatrisille hoitajille 2011.

joamalla erilaisia ratkaisuja juonen kulkuun ja roolihahmoihin. Näyttelijät ja yleisö pyrkivät näin yhdessä löytämään keinoja ja ratkaisuja arkielämässä kohdattuihin ongelmiin. Forum-teatterimenetelmää on maailmalla käytetty tuloksellisesti johtamistaidon koulutuksessa sekä syrjäytyneiden ongelmia ratkottaessa. Lontoossa toimiva Cardboard Theatre pyrkii auttamaan kodittomien asemaa tekemällä heitä esitysten kautta näkyviksi ja löytämään ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Esitykset ovat myös avoinna yleisölle ja katsomossa voi olla vierekkäin mielenterveyshoitajia, teatterilaisia, narkkareita ja kodittomia. Esityksiin saa tulla myö-

hässä, heittää välikommentteja, huudellakin. ”On tosi kiinnostavaa, kun yönmusta räppärijengi oikeasti yrittää ratkoa alueen ongelmia”, Nurminen hehkuttaa. Tieto, tunne, toiminta Niina Nurminen on yksi alan pioneereista Suomessa ja hurmaavan innostunut aiheesta. Hän perusti oman Forumteatteri Forten vuonna 2010. Forumteattereissa on monta koulukuntaa. ”Onneksi en ole itse riippuvainen tai sidoksissa mihinkään perinteeseen, koska en ole aloittaessani tiennyt mistään mitään”, Nurminen nauraa. ”Ylipäänsä vastustan fundamentalismia. Asioita voi yhdistellä, vaikka Suomessa välillä tuntuu siltä, että sekä teatteripiirit että soveltava puoli vastustaa ja arvostelee. Ilmapiiri on muuttunut paljon viime vuosina, ja nyt tälle alalle alkaa olla jo aitoa kiinnostusta”, hän sanoo. ”Kaiken perusta on luottamus. Ketään ei saa pakottaa mukaan”, Nurminen valottaa Forumteatterin periaatteita. Hän ottaa esimerkiksi työyhteisön, jossa ilmapiiri on tulehtunut. Yhteisölle laaditaan erilaisia ennakkotehtäviä, tehdään haastatteluja ja muunlaista taustoittavaa selvitystyötä. ”Mutta emme me halua tietää kuka on se kiusaaja ja kuka kiusattu”, Nurminen täsmentää. Taustamateriaali analysoidaan teatterilaisten ja asiantuntijoiden kesken, ja sen pohjalta käsikirjoitetaan tarina, joka hyväksytetään tilaajalla. Tapahtumat sijoitetaan fiktiiviseen ympäristöön. ”Roolihahmot rakennetaan kuten teatterissa, mutta käyttäen sitä materiaalia mitä paikan päältä on saatu”, hän kertoo. Katsojien eli työyhteisön jäsenten on tarkoitus esityksen myötä osallistua tarinan rakentamiseen ja ohjata henkilöiden käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Näytelmät rakennetaan tietoisen provosoiviksi, jotta katsojille herää halu puuttua tilanteeseen. Uskottavuus täytyy kuitenkin säilyä. Esityksissä herätetään moniäänistä keskustelua, haetaan vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja asioita pyritään käymään monesta eri näkökulmasta käsin läpi niin, että kokonaiskuva todellisesta tilanteesta hahmottuu. Jälkikeskustelu sekä yhteisössä että teatteriryhmän kesken on tärkeää. ”Taustatiedon hankinta on erittäin tärkeää, samoin kyky herättää esityksen kautta tunteita niin, että se johtaa toimintaan, jolla saadaan asioita muutettua parempaan suuntaan”, Nurminen kiteyttää.

”Missä sitä empaattisuutta voisi opetella?” Työssä jaksaminen ja asiakkaiden kohtelu erilaisissa hoivalaitoksissa on puhuttanut viime aikoina paljon. ”Ikäihmisten kaltoin kohtelu on edelleen tabu”, Nurminen pohtii. Nurminen on työssään törmännyt tapaukseen, jossa hoitaja valitti, että ei kai ne työt suju kun omaiset eivät osallistu hoivatyöhön. Toisaalta teatterikokemuksen kautta moni on joutunut kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan. ”Eräässä paikassa esityksen jälkeen käytiin keskustelu: Kauheaa olisi olla tuollaisessa työyhteisössä - Apua, mutta mehän ollaan”, Nurminen kertoo. Roolihahmotkin jäävät usein elämään työpaikoille. ”Taas minä toimin juuri niin kuin se Seppo siinä näytelmässä”, Nurminen kertoo saamastaan palautteesta. Toisinaan työpaikoilla asiat ovat jo niin solmussa, että Nurminen kieltäytyy ottamasta tehtävää vastaa. ”Silloin kyse saattaa olla enemmänkin työterveydellisistä tai mielenterveydellisistä asioista”, hän sanoo. Yhä useammissa firmoissa panostetaan myös ihmisjohtamiskoulutukseen. Nurmisen mukaan juuri johtaminen on tärkeä osa työhyvinvointia. ”Vanhakantaista pyramidihierarkiaa on edelleen olemassa, mutta se murenee pikkuhiljaa. Uskon, että tulevaisuuden Suomessa ollaan siirtymässä pikkuhiljaa tuloskeskeisestä johtamisesta ihmiskeskeiseen, hyödyntäen taidelähtöisiä menetelmiä”, Nurminen väittää. Tulosten rinnalle on noussut halu kehittää vuorovaikutustaitoja, olla parempia ihmisten johtajia. Tuloskeskeisessä ajattelussa ongelmaksi koetaan se, miten mitata ihmisten välistä vuorovaikutusta, kun ihmisläheisen johtamisen vaikuttavuusmittarit puuttuvat. Nurminen pohtii, voitaisiinko luoda uusia tapoja dokumentoida sitä, miten taidelähtöiset interventiot ovat vaikuttaneet. Onko ihminen ylipäänsä loputtomasti pilkottavissa osiin ja mitattavissa? Vai syntyykö kohtaamisissa luottamusta, kokemuksellista oppimista ja sellaista sitoutumista, jota kautta esimerkiksi sairaspoissaolot vähenevät, Nurminen miettii. Myös työntekijöiden asenteet ovat muuttumassa. Kouluissa oppilaat haastavat opettajat. Nuoret eivät ole valmiita sitoutumaan enää työpaikkaan, jossa eivät viihdy. Työpaikkahaastatteluissakin nuoret kysyvät: ”Millainen sinä olisit minun esimiehenäni?”

T A K U 21


Suomen Kansallisteatteri, Helsingin Kaupunginteatteri ja Teatteri Avoimet Ovet ovat mukana Facebookissa, Kansallisteatteri ja Kaupunginteatteri myös YouTubessa. Millaisen näyttämön sosiaalinen media tarjoaa teattereille?

S

Tekijöitä olisi, mistä koulutus? Niina Nurmisen osa Forten tapahtumissa on olla jokeri. Jokeri on hahmo, jolla ei ole kirjoitettua roolia, vaan joka tarkkailee ja ohjaa tapahtumia ulkopuolelta ja toimii puheenjohtajana osallistujien ja roolihenkilöiden välissä. Nurminen on hakenut tähän koulutuksen Lontoosta. Hän on myös kouluttanut oman teatteriryhmänsä, sillä Suomessa ammattitaiteilija ei alan koulutusta vielä saa. ”Tässä on ristiriita. Suomesta ei juurikaan löydy alalle koulutettuja tekijöitä, mutta täällä olisi valtava tarve soveltavalle taiteelle”, Nurminen toteaa. ”Täydennyskoulutuksen tila Suomessa on heikko. Näyttelijöitä kiinnostaisi laajentaa osaamistaan, mutta nyt se vaatii sen, että oppi haetaan ulkomailta” Nurminen suree. Koska kysyntä on suurta, kouluttamattomat ja tietämättömät saattavat joutua tilanteisiin, joita eivät osaakaan hallita. ”Moni freelancer saattaa tarttua rahakkaaseen tilaisuuteen, mutta joutuukin kohtuuttomien vaatimusten kohteeksi ja saa tahtomattaan pahaa jälkeä aikaan”, Nurminen väittää. ”Työnantajat luulevat, että teatteria voidaan käyttää miten vain, esimerkiksi irtisanomaan porukkaa. Teatteri on voimakas väline, ja sitä voidaan käyttää myös väärin.” Taide- ja kulttuurialan työllisyysongelmiin ei soveltavasta alasta Nurmisen mukaan kuitenkaan löydy

22 T A K U

kaikenkattavaa ratkaisua. ”Missään nimessä kaikki taiteilijat eivät sovi tekemään soveltavaa taidetta eikä ketään voi siihen myöskään pakottaa”, hän huudahtaa. Ala vaatii syvempää kiinnostusta ja sitoutumista. Forumteatterissa aihe ja tilanteet määrittelevät sen, mitä tehdään. Kohderyhmän tarpeet ovat aina ensisijalla ja esitystilanteet asettavat näyttelijälle toisenlaisia vaatimuksia kuin tavallinen näyttämötyö. Taiteilija ikään kuin tasapainoilee oman taiteellisen kunnianhimonsa ja asiakkaiden tarpeiden välillä. Lopputuloksena voi olla loistavaa ja autenttista teatteria, joka saa osallistujissa jotakin tärkeää liikkeelle. ”Vaati esimerkiksi jokerilta paljon rohkeutta olla paljaana yleisön edessä ilman roolin tarjoamaa suojaa”, hän valottaa.   Nurmisella on oma firma - ArtSense Oy, joka tarjoaa työyhteisövalmennusta erilaisille organisaatioille. ArtSensen palveluita Forumteatterin lisäksi ovat erilaiset työyhteisöille suunnatut työpajat, verstaat sekä luennot. Taideyrittäjyyden kautta Nurminen on törmännyt vaatimuksiin, joihin ei eväitä teatterikoulusta saanut. Ulkomailta haetun koulutuksen ohella Nurminen onkin lukenut paljon psykologiaa, johtamista ja suorittanut mm. yrittäjän ammattitutkinnon. Parhaillaan hän opiskelee tuotekehittämisen erikoisammattitutkintoa varten. Kaikesta huomaa, että hän on yrityksensä kanssa tosissaan.

uomen ammattiteattereissa kävi TINFO:n mukaan neljä miljoonaa katsojaa vuonna 2010. Näistä puheteatteriesitykset keräsivät kolme miljoonaa, joka on 75 prosenttia kaikista katsojista. Ohjelmistolla on keskeinen vaikutus katsojamääriin, mutta myös markkinoinnilla ja yleisötyöllä on vahva merkitys. Sosiaalinen media voi tuoda tähän vaikuttamiseen uudenlaisen vaihtoehdon ja toimivan jakelualustan. Sosiaalisessa mediassa on erityistä sen ilmaisuus ja helppous, jotka mahdollistavat laajan kommentoinnin ja pikatiedottamisen. Tilastokeskuksen mukaan Facebook on Suomessa suosituin sosiaalinen media ja sillä on kaksi miljoonaa käyttäjää. Käyttäjistä puolet kuuluu 18–34-vuotiaiden ikäryhmään. Kun saa yhden fanin, saa myös hänen kaveripiirinsä. YouTube katsotaan melkein kaikista asioista, miksei siis myös teatterista. Digitaalisella jalanjäljellä on merkitystä ja sen puuttumista oudoksutaan. Miksi sosiaaliseen mediaan? Suomen Kansallisteatterin tiedotuspäällikön Mia Hyvärisen mukaan uudistuvalle imagolle tarvittiin uusia viestintävälineitä.   – Siellä on kaikki ja meidänkin on hyvä olla, sanoo puolestaan Sinna Laaksonen, Teatteri Avoimien Ovien tuottaja.   Myös Helsingin Kaupunginteatterin tiedottaja Petra Bühler pitää sosiaalista mediaa nykyaikaisena ja oivana markkinointiviestinnän lisänä. Facebook kiinnostaa haastateltuja teattereita, sillä sen käyttäjäkunta on laaja. Sillä pystytään tavoittamaan uusia yleisöjä, erityisesti nuoria aikuisia. Facebookin avulla kasvatetaan tukijoukkoa, jota kiinnostaa teatteri laajemminkin. Myös näytelmien elinkaari pitenee, keskustelu alkaa jo harjoitusvaiheessa ja jatkuu pitkälle näytäntöjen jälkeen. Kommentit jäävät elämään.


Teatterin näyttämö sosiaalisessa mediassa Eira Ala-Sipilä

YouTube tuntuu luontevalta valinnalta Facebookin rinnalle. Kaupunginteatteri tuottaa trailereita kaikista esityksistään ja Kansallisteatteri joistakin uusista ensi-illoista. YouTuben videoita voidaan linkittää myös FaceBookiin ja teattereiden kotisivuille, joten ne leviävät laajemminkin. Vuorovaikutus on tärkeää Sinna Laaksonen arvostaa Facebookin verkosto-ominaisuutta. Vakiintunut yleisöpohja on pääasiallinen markkinointipohja, mutta muu alue on aika tuntematonta. Facebookin avulla saadaan mukaan kaverien kaverit ja voidaan tehdä myös viime hetken tarjouksia.   – Facebookissa olo ei ole suoranaista yleisötyötä, mutta se on kuitenkin muutakin kuin markkinointia. Siinä ollaan keskustelussa ja kontaktissa yleisön kanssa laveammin kuin suorassa markkinoinnissa. Kaupunginteatteri pitää vuorovaikutusta ja sivuilla viihtymistä tärkeänä Facebookissa. Tykkääjiltä kysytään mielipiteitä teatterista yleensä tai juuri Kaupunginteatteriin liittyvistä jutuista.   – Pyrimme olemaan kuitenkin viihdyttäviä. Facebook perustuu vapaaehtoiseen tykkäämiseen ja silloin sisällön täytyy olla miellyttävää ja toki myös hyödyllistä. Tiedotteitakin julkaisemme, mutta se ei ole päätarkoitus. Päätarkoitus on saada tykkääjät viihtymään sivuillamme, antaa heille syytä olla tykkääjiä ja sitä kautta syitä tulla katsomaan esityksiämme, sanoo Petra Bühler. Kansallisteatterissa Facebookin mahdollisuuksia on käytetty esimerkiksi perustamalla Pirkko Saision Homo!-näytelmälle oma tapahtuma. Ihmiset ilmoittavat tulevasta osallis-

tumisestaan ja esityksen nähtyään kommentoivat sitä.   – Facebookissa miellyttää erityisesti epämuodollinen viestintä ja se vaikuttaa kokemuksellisemmalta ja vuorovaikutteisemmalta. Tuntuu, että siinä päästään paljon lähemmäksi yleisöä, arvioi Mia Hyvärinen. Sosiaalinen media vaatii valppautta Teatterit reagoivat yleisön kysymyksiin heti ja keskusteluihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Vuorovaikutus on ollut asiallista, kommentteja ei ole ainakaan toistaiseksi jouduttu poistamaan. Teattereiden Facebook-sivut ovat avoimia, mutta kommentointi ja kuvien lisääminen vaativat kirjautumisen. Päivityksiä tehdään yleensä kerran päivässä ja tapahtumien näkyvyyttä pidetään yllä. Lipputilannetta päivitetään koko ajan ja loppuunmyytyjen esitysten vapautuvista lipuista tiedotetaan välittömästi. Facebookin fanit saavat aina omat tiedotteensa.

Kansallisteatterin tiedotuksen ja markkinoinnin ryhmä seuraa aktiivisesti sosiaalista mediaa. Teatteri Avoimissa Ovissa Facebook on koko päivän auki. Toimistohenkilökunta ja lipunmyyjä ovat ylläpitäjiä, mutta tuottaja tekee päivitykset. Kaupunginteatterissa ylläpitäjiä on neljä, mutta yksi aktiivisempi, jotta viestit ovat suhteellisen samansuuntaisia. Viestinnän tarkoitus Facebookissakin on olla yhdenmukaista ja selkeää. Sosiaalisesta mediasta on tullut teattereille kiinnostava tapa olla vuorovaikutuksessa katsojien kanssa, sen takia digitaalista jalanjälkeä halutaan vahvistaa. Kansallisteatterin suunnitelmissa on laajentaminen Twitteriin, Kaupunginteatteri pitää sitä myös yhtenä vaihtoehtona. Teatteri Avoimet Ovet harkitsee Facebookin syvempää hyödyntämistä ja videoiden lisäämistä YouTubeen.

so me

Teatterit keräävät Facebookista saadun palautteen tarkasti. Palaute tulee yleensä nopeasti ja melko suoraan. Kommentit, mielipiteet ja tykkäämiset käsitellään henkilökunnan kanssa. Osan vaikutus näkyy välittömästi teattereiden toiminnassa, osasta tulee pidempiaikaisia kehitysaiheita.

T A K U 23


Turussa sijaitseva Kirjan talo

lukijoita, kirjallisuuden tutkijoita

luova työ väkisin myytäväksi tuotteeksi. Juuri ohjelmatoimiston ja ammattimaisesti toimivan tuottajan tai agentin tarve liittää Kirjan talon kiinteästi muiden luovien alojen viitekehykseen. Alan toimijoiden antamassa palautteessa tämänkaltaisten ammattimaisten välittäjätahojen tarve on noussut selkeästi esiin.

ja harrastajia. Se on samaan ai-

Tuotteistamista luovan teon ehdoilla

kokoaa yhteen useita eri kirjailijayhdistyksiä, kirjailijoita ja sanataiteen palveluja sekä eri sidosryhmiä, kuten kustantajia,

kaan konkreettinen rakennus ja aktiivinen yhdistys.

S

uomessa 1990-luvun aluekehitysstrategioiden keskiöön alkoi nousta ajatus ”luovasta taloudesta”, taiteen ja kulttuurin mahdollisuudesta toimia taloudellisen kehityksen merkittävänä tekijänä. Nämä pyrkimykset nostattivat tuolloin tietynlaista vastarintaa taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden keskuudessa. Huolena oli ennen muuta taiteen omalakisuuden, taiteen ja kulttuurin itseisarvon menettäminen markkinamekanismin syövereihin. Jyrkistä vastakkainasetteluista on ainakin osittain siirrytty hedelmällisempään vaiheeseen, jossa pohditaan, millaisten reunaehtojen vallitessa taiteen ja luovan työn tuotteistaminen on järkevää ja kannattavaa. Tavoitteena sanataiteen ohjelmatoimisto Turun Kirjan talo tarjoaa erilaisia myytäviä palveluja satusynttäreistä luovuustreeneihin ja kielenhuoltoon. Näissä toiminnoissa perinteinen kirjailijoiden toimenkuva on laajentunut. Kyse on oman osaamisen tuotteistamisesta ja tätä kautta luovasta taloudesta, joka tuo kokonaan uusia piirteitä kirjailijoiden ansaintalogiikkaan. Tällaisen uuden toiminnan on mahdollistanut Kirjan talon luoma verkosto, erilaisten osaajien yhteys. Kirjan talo on perustettu vuonna 2007. Sen nykyinen toiminta syntyi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman sanataitohankkeen (KISA) aikana. Päämääränä on ollut rakentaa yhdistyksen oheen osuuskun-

24 T A K U

To n i A l a r a n t a

Voiko sanataidetta tuotteistaa? Esimerkkinä Kirjan talo Turussa nallinen taidealan ohjelmatoimisto, joka toimii sanataiteen tekijöiden ja sanataiteen palveluja käyttävien yritysten, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten välissä. Hankkeen aikana toiminnan kannalta oleelliset rakenteet, kuten internetsivut, laskutusjärjestelmä ja tuotteistamiskehitys, saatiin alkuun. Turun Kirjan talon syntymiseen vaikutti myös Varsinais-Suomen taidetoimikunnan kirjallisuusstrategia.   Jotakin oleellista taidealan ohjelmatoimiston perustamiseksi on jo olemassa. Kehitetyt palvelut ovat analyyttisen tuotteistamisprosessin tuloksia, eivät mitään epämääräisiä yrityksiä muuttaa kirjallinen

Sovelletun taiteen idea tuntuu olevan keskeisintä Kirjan talon tarjoamissa palveluissa. Talon hallituksen puheenjohtaja Petri Tähtinen korostaa, että taiteen ja luovan työn vaatima itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus on luovan työn tekijöille keskeinen arvo.   – Sanataiteen tekijöiden tuotteistaessa osaamistaan keskeisenä tekijänä on taito, tekemällä ja oppimalla saavutettu kyky ilmaista inhimillistä todellisuutta kirjallisessa muodossa, Tähtinen sanoo.   Näin keskiöön todella nousee luovien alojen toimijoiden erityinen osaaminen ja ne reunaehdot, joiden vallitessa tuo osaaminen on mahdollista muokata myytäväksi tuotteeksi. Kirjan talon sanataideosaajiin kuuluva Timo Harju nostaa esiin sanataiteen mahdollisuudet hyvinvoinnin edistäjänä. Hän työllistää itsensä runoilijana, yhteisötaiteilijana ja kirjallisuuden opettajana.   – Itselleni taiteessa on ennen muuta kyse henkisen hyvinvoinnin edistämisestä. Se tapahtuu muun muassa tuomalla sanataide osaksi erilaisten laitosten – vankilat, vanhainkodit, hoitolaitokset – arkea, Harju toteaa.   Hän on hieman Tähtistä epäilevämpi sanataiteen tuotteistamisen pelisäännöistä. Hän toteaa kuitenkin periaatteessa jakavansa ajatuksen kirjailijoiden ansaintamahdollisuuksien lisäämisestä Kirjan talon kaltaisen, taiteen ohjelmatoimistoksi pyrkivän keskuksen kautta.   – Taide on olemuksellisesti vapaan toiminnan kenttä. Jotakin, jota leimaa kontrolloimattomuus, hallitsemattomuus, kokeileminen ja erehtyminen.   Käy varsin selväksi, että sanataiteen tuoteryhmiä suunniteltaessa ja mallinnettaessa oleellista on pitää nämä tuotteet riittävän avoimina. Näin taiteen ytimeen kuuluva persoonallinen toiminnan tapa ja lopputuloksen ennalta määräytymättömyys pysyvät kuvassa visusti mukana.


Merja Isotalo

Tutustuminen johonkin maahan, josta ei tiedä mitään, on seikkailu, ei välttämättä fyysisesti, vaan henkisesti. Armenia houkuttelee historialla ja hyvällä ruoalla. Maa on myös erittäin turvallinen, vaikka Vuoristo-Karabah onkin vallannut ajoittain otsikoita. Kadulla liikkuminen illalla tuntui Jerevanissa turvallisemmalta kuin Helsingissä.

Maailman vanhin naisen kenkä Omaa historiaa Armeniassa on opetettu vasta 12 vuotta. Sitä opetetaan kahdeksan vuotta ja yliopistossakin on vuosi historiaa tiedekunnasta riippumatta. Armenian historian tunteminen koetaan erityisen tärkeäksi siksi, että Neuvostoliiton vallan aikana omaan menneisyyteen ei voinut syventyä.

pia korkoja. Maailman vanhin säilynyt kenkä on tossumallinen, kokoa 37-38 ja ajoitettu kupariaikaan noin 3600-3500 eaa. Kansanmurha Armenialaisten historian synkimpiä vaiheita elettiin vuonna 1915. Osmanien valtakunnassa eli nykyisessä Turkissa tapettiin satoja tuhansia

Kaunis ja karu maa Ensimmäinen kirjaus ja vaikutelma Armeniasta – runsaan ja herkullisen aamiaisen jälkeen – on kirjattuna matkapäiväkirjaan: ”Äiti Armenian luona – Armenian lippu – punainen = veri, sininen = rauha, oranssi = aprikoosi. II ms. 600 000 sotaan, 300 000 kuoli – asukkaita tuolloin 1,2 milj. Lämmin sumu, kevyt sade, puihin puhkeamassa lehdet, voikukkia, hedelmäpuut kukassa, tuffaa ja basalttia, kivirakennukset.” Paikallisen kulttuurin keskeiset piirteet olivat heti läsnä, pitkä historia ja kivinen luonto ovat luoneet Armenialle omanlaisensa kulttuurin. Tarina isosta nenästä Tarina kertoo, että armenialaiset myöhästyivät maailman luomisesta ja saivat sen vuoksi vain kiveä. He olivat kuitenkin tyytyväisiä. Se miellytti Jumalaa ja armenialaiset saivat esittää yhden toivomuksen. He toivoivat saavansa jotakin suurta ja niin Jumala antoi heille – ison nenän. Niitäkin näkyi, mutta pääosin Jerevanin kaduilla näkyi kauniita armenialaisia, ystävällisiä, kohteliaita, tyylikkäitä. Hyvä esimerkki oli Armine, oppaamme. Hän oli erittäin miellyttävä, osaava ja tietävä ja kiteytti kohta alkuun, että armenialaisille historia, perinteet ja perhe ovat keskeisesti osa elämää ja kulttuuria.

Armenialaisia ristejä

Historian läsnäolo nykyarmenialaisen elämässä ja ympäristössä on helppo havaita. He ovat ylpeitä pitkästä historiastaan ja esimerkiksi historiallinen museo sijaitsee pääkaupunki Jerevanin tärkeimmällä paikalla Tasavallan aukiolla ja sen arvokkaimmalla kohdalla. Museosta löytyy mm. maailman vanhin naisen kenkä, joka muistuttaa saamelaisten jalkineita, molemmissa pehmikkeenä käytettiin heinää. Kengän malli ei muistuttanut Jerevanin naisten nykyisiä kenkiä, sillä tossuja tai lenkkareita ei heillä näkynyt, sen sijaan toinen toistaan korkeam-

armenialaisia joukkotuhossa. Turkin mukaan armenialaisia kuoli 300 000, mutta armenialaisten ja muiden selvitysten mukaan uhreja oli ainakin miljoona, jopa 1,5 miljoonaa. Armenialaiset olivat kristittyjä ja heidän joukossaan oli menestyviä liikemiehiä, mitä islaminuskoiset ja kateelliset turkkilaiset eivät hyväksyneet. Ristiriitojen kärjistyttyä kerättiin ensin aseet pois Turkin armeijan armenialaisilta ja heidät surmattiin, sitten aseistariisunta laajennettiin kaikkiin armenialaisiin. Jos aseita ei miehiltä saatu, heitä vangittiin ja teloitettiin. Aseettomat miehet ostivat T A K U 25


Armenian tasavalta Sijainti: Sisämaavaltio Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä Naapurit: Turkki, Georgia, Iran, Azerbaitzan Itsenäisyys: Osmanien valtakunnasta 28.5.1918 ja 23.9.1991 Neuvostoliitosta Asukkaita: 2, 9 miljoonaa Kieli: Armenia, 400-luvulla kehitetty oma kirjaimisto Valuutta: Armenian dram Elinkeinot: Maatalous 22 %, palvelut 34 %, teollisuus 44 %

italiaa. Nämä teinit oli lähetetty Jerevaniin kuukaudeksi opiskelemaan Armenian historiaa ja kieltä. He olivat myös sisäistäneet armenialaisen kulttuurin, että käyttäytyivät hyvin kohteliaasti. Ääntä tietysti riitti. Se pääsiäinen Armenialaiseen kulttuuriin vaikuttaa suuresti se, että maa on koko maailmassa ensimmäinen, joka otti kristinuskon valtionuskonnoksi. Se tapahtui jo vuonna 301. Ryhmämme ohjelmassa uskontoon ja kirkkoon liittyvät paikat olivat keskeisellä sijalla. Ryhmä oli hyvin ekumeeninen. Seitsemän päivän aikana tutustuimme museoiden lisäksi kirkkoihin ja luostareihin. Kiirastorstaina olimme mukana Pyhän Gregorioksen kirkossa palveluksessa, jossa piispa pesi papiston jalat ja jossa jaettiin voita. Armenian kirkko on näin luterilaisen silmissä varsin ekumeeninen. Tehtiin ristinmerkkejä kuten ortodoksit, puheen nuotti oli luterilainen ja vaatetus sekä palveluksessa mukana olevat pojat olivat kuin katolisessa kirkossa.

Kansanmurhan muistomerkki ja muistopäivän vietto

aseita luovuttaakseen ne turkkilaisille ja selvitäkseen siten teloituksilta. Heitä kuitenkin syytettiin kapinasta. Toukokuussa 1915 aloitettiin joukkokarkotukset ja suurin osa armenialaisista joutui keskelle Syyrian autiomaata, jossa he näkivät nälkää, sairastuivat ja kuolivat. Toisaalta joissakin turkkilaisissa perheissä piiloteltiin armenialaisten lapsia. Nykyään Turkissa on noin 300 000 armenialaisen vähemmistö ja paljon kansanmurhan aikaan paenneiden jälkeläisiä asuu Syyriassa, Kyproksella, Libanonissa ja Ranskassa. Turkin ja Armenian välillä on neuvoteltu asiasta useaan otteeseen, mutta sopua ei ole syntynyt. Kansanmurhan ovat tunnustaneet monet maat, mutta ei esimerkiksi Suomi. Turkin EU-jäsenyyden yhtenä esteenä on pidetty sitä, että diplomaattisuhteita ei ole saatu aikaan Armenian kanssa. Ranskassa, jossa on merkittävä armenialainen vähemmistö, aihetta on 26 T A K U

viimeksi käsitelty kuluvan vuoden alussa. Parlamenttiin tuotiin lakiesitys, jonka mukaan armenialaisten kansanmurhan kieltäminen olisi holokaustin kieltämiseen verrattava rikos. Turkki vastusti sitä ankarasti ja uhkasi Ranskaa erilaisilla toimilla. Asia on edelleen kesken. Diaspora ja teinit Kansanmurhan aikana monet armenialaiset pakenivat Osmanien valtakunnasta. Heidän jälkeläisiään lasketaan olevat kuudesta seitsemään miljoonaan eri puolilla maailmaa eli armenialaisia on yhteensä noin kymmenen miljoonaa. Varsin poikkeuksellista on se, että omaa kulttuuria ja kieltä halutaan aktiivisesti opettaa myös nykyisille sukupolville, vaikka suku ja perhe on jo lähes sata vuotta asunut Armenian ulkopuolella. Meidänkin ryhmässämme herätti huomiota se, että hotellissamme oli useita nuorten ryhmiä, jotka sujuvasti puhuivat amerikanenglantia, ranskaa,

Seurakuntalaiset tulivat ja menivät, suurin osa oli naisia, osalla huivi peitti hiukset, miehillä oli suorat housut eikä lenkkareita. Kun kuvia ottivat paikalliset, niin otin minäkin. Raamatun tekstiä, rukouksia ja musiikkia, seurakunta osallistui vain vähän. Paitsi siihen voin jakoon. Ensin luulin, että jaossa oli leipää, mutta se olikin voita, jota ihmiset kilvan kävivät hakemassa. Sen uskotaan tuovan hedelmällisyyttä ja siunausta. Tutustuimme myös Armenian Apostolisen kirkon hengelliseen keskukseen. Paikasta kerrotaan, että siellä Jeesus laskeutui taivaasta ja näytti, mihin ensimmäinen kirkko tulee rakentaa. Siellä on myös monia pyhäinjäännöksiä, kuten Nooan arkin palanen ja keihään kärki, jolla sotilas pisti Jeesusta kylkeen Golgatalla. Toimivia luostareita ei Armeniassa enää ole, käytössä olevia kirkkoja on vain viisi ja papeista on pula. Araratvuorikin on nykyään Turkin puolella. Paljon muutakin nähtiin ja koettiin. Ehkä kiinnostavinta näin historian ja kulttuuriperinnön ammattilaiselle oli historian läsnäolo nykypäivässä ja ylpeys omasta kulttuurista. Vaan kukapa ei olisi ylpeä sellaisista maanmiehistä kuin Aram Hatsaturjan, Ivan Aivazovski ja Charles Aznavour.


Nuoria naisia menossa p채채si채ispalvelukseen.

T A K U 27


SOUTH BY SOUTHWEST TEXT: SANNA POSTI SJÖMAN

VALOKUVAT: TONY SJÖMAN

KERRAN VUODESSA MUUTTUU TEKSASIN UNELIAS KAUPUNKI AUSTIN MAAILMAN MUSIIKKIMEKAKSI. SXSW ON KASVANUT SUHTEELLISEN PIENESTÄ MUSIIKKITAPAHTUMASTA MAAILMAN EHKÄ SUURIMMAKSI MUSIIKKiTAPAHTUMAKSI. TAKU VIERAILI FESTAREILLA!

A

ustinin sixth-street kiehuu. Musiikki pauhaa avoimista ikkunoista ja ovista. Ihmisaallot marssivat innostuneina ja kiireissään keikkapaikasta toiseen. Austinin keskustassa on kaupungin kokoon nähden eniten keikkapaikkoja maailmassa. Patioilta ja avoimista ikkunoista kuuluu rokin, hip-hopin, elektron- ja countrymusan sekasorto. Joka kymmenen metrin jälkeen uusi keikkalava, uusi bändi.    Kun SXSW Music and Media Conference & Festival avasi porttinsa aivan ensimmäistä kertaa 26 vuotta aikaisemmin oli paikalla noin seitsemänsataa rekisteröityä musiikkivierasta. Vuonna 2012 tapahtuma houkuttelee Austiniin pitkästi yli kymmenentuhatta musiikkivierasta, jotka taistelevat musamaailman huomiosta. Musiikki-osan lisäksi SXSW-järjestö järkkää Austiniin myös elokuva- ja interaktiivi-tapahtumat, jotka houkuttelevat paikalle noin 17  000 vierasta.    Yleisöä paikalla on kaikkiaan satoja tuhansia henkilöitä ja Austinin edullisimmat hotellihuoneet myyvät usein loppuun jo vuotta ennen tapahtuman alkamista. Festarijohdolla on kansainvälisiä toimistoja eri puolilla maailmaa ja SXSW:llä on erittäin suuri vaikutus Austinin – sekä osittain myös koko Teksasin – talouteen. Noin kaksituhatta bändiä maailman joka kolkasta esiintyy musiikkiosan viiden päivän aikana noin yhdeksälläkymmenellä eri lavalla ja SXSW-festarin virallisen musiikkiohjelman rinnalla Austiniin saapuu vähintään saman 28 T A K U

verran (ja huhujen mukaan jopa enemmänkin) muusikoita ja bändejä jotka soittavat SXSW-ohjelman ohessa järjestettäviä epävirallisia keikkoja. Festarille voi joko ostaa noin 150 euroa maksavan rannekkeen, joka tosin ei takaa kaikille keikoille pääsyä (first come, first served) tai maksaa ovella joka erilliselle keikalle noin viiden euron sisäänpääsymaksu. Festarin kaikista kuumimmille keikoille pääsy on usein vaikeata, mutta keikkojen valtava määrä takaa sen, että pääosa vierailijoista pääsee ainakin pienimmille keikoille.    Samalla kun Austinin keskusta muuttuu jättiläismäiseksi konserttipaikaksi houkuttelevat myös maailman suurimmat musiikkilehdet, kuten Billboard, Rolling Stone ja Spin yleisöä omiin juhliinsa. Salaisia, superstarojen tähdittämiä (Kanye West, Lady Gaga) keikkoja julkistetaan päivittäin.   Musiikkitapahtuman keskellä toimivat itse musiikkimessut jotka järjestetään Austin Convention Centre- messukeskuksessa. Digitaalisen median edustajat pörräävät sosiaalisten medioiden edustajien kanssa ja paikalla on myös runsaasti lehdistöä.    Itse messuohjelma tarjoaa hyvin korkeaprofiilisia luentoja (vuoden 2012 festarilla luennoi muun muassa Bruce Springsteen) ja ta-

pahtumaa onkin kutsuttu maailman suuremmaksi musiikkialan firmajuhlaksi.    Suomesta paikalla on muun muassa laulaja/lauluntekijä Mirel Wagner, joka esittää synkkiä ja herkkiä laulujaan pienen kirjakaupan takapihalle pystytetyssä teltassa Austinin kaupungin itäpuolella.    Kivenheiton päässä kirjakaupasta nousee ruotsinsuomalainen Markus Krunegård lavalle uudella musaprojektillaan ”We are the Serenades”.    Teksasin lempeä tuuli pyörittää lavalle hiekkaa, ihan kuin lännenelokuvissa konsanaan.


SXSW MUSIC AND MEDIA CONFERENCE & FESTIVAL MISSÄ: Austinin kaupungissa, Teksasissa

MITEN: Vierailijat voivat joko ostaa festarilätkän (noin 450 euroa, takaa usein kaikille keikoille ja juhliin pääsyn) tai rannekkeen (noin 150 euroa, takaa useimmille, muttei kaikille keikoille pääsyn). Keikkapaikat myyvät myös ovella lippuja (hinnat ovat yleensä noin 3-10 euroa per keikka.)

YÖPYMINEN: Kannattaa varata ajoissa. Hotellit ovat festarin aikana kalliita (tuplahuone alkaen 200 euroa/yö). Craigslist-sivustolta löytyy yksityishenkilöiden vuokrahuoneita halvemmalla: http://austin.craigslist.org/sub/

AIKATAULU VUODELLE 2013: 13-17 maaliskuuta 2013 (musiikki-osa).

LISÄTIETOJA: www.sxsw.com T A K U 29


J Ä S E N S I V U T

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko

TYÖTTÖMYYSKASSA

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

INFOA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212

Päivitä jäsentietosi Ovatko jäsentietosi muuttuneet? Ilmoitathan näistä muutoksista meille:

Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888 ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apurahatyöskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/ yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi Viitenumerot hukassa? Tilaa uudet jäsensivujen kautta www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

Jäsensihteerit: Honni, Jaana Jäsenrekisteri

puh. 0201 235 344

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346 Jäsenrekisteri, jäsenmaksut Luokkamäki, Mary Jäsenmaksut

puh. 0201 235 348

Asiamiehet: Ahola, Arja puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 Tutkimustoiminta, palkkatilastot

30 T A K U

Lakimiehet: Eskola, Kari Työmarkkinalakimies puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta Hälikkä, Minna Asiamies, lakimies puh. 0201 235 352 tai 040 352 2177 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmäja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä

Juntunen, Kalevi

Ikonen, Harri Lakimies puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virkaja työsuhdeneuvonta

Koivunen, Riina Opiskelija-asiamies puh. 0201 235 342 tai 0400 324 180

Jumpponen, Anne Lakimies puh. 0201 235 365 tai 040 582 5052 Yksityissektorin työsuhdeneuvonta

Korpisaari, Jaakko puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

Torvela, Tuire Lakimies puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 012 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Petri Katajarinne Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi Hallituksen varapj. Veera Lampi opiskelija Helsingin yliopisto gsm 0400 861199 veera.lampi@vihreat.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. 09 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi Matti Karhos kulttuuriasiainpäällikkö gsm 050 387 8792 matti.karhos@lahti.fi

Elise Pedersen koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinen lastenohjaaja gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com Mari Lankinen tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi Kirsi Lajunen koordinaattori gsm 0400 516 554 kirsi.lajunen@taku.fi

Varajäsenet Ville Niutanen tuottaja gsm 040 123 9866 ville.niutanen@pp.inet.fi Merja Isotalo yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen gsm 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi

T A K U 31


32 T A K U

TAKU Lehti 2/2012  

TAKU Lehti 2/2012

TAKU Lehti 2/2012  

TAKU Lehti 2/2012

Advertisement