Page 1

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf

1/2011


T ä s s ä

n u m e r o s s a

Kuva: Hannele Fors, Ekkerø - sarjasta Minun mereni - Havet i mig

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Puheenjohtajalta . ....................................................................

3

Terveyttä ja hyvinvointia politiikalla .......................................... Merja Isotalo

4

Kuoppia kolmannella tiellä ....................................................... Outi Alanko-Kahiluoto

7.

Ikäihmiset – Helsingin kulttuuripolitiikan uusi painopiste ........... Jenni Varho

8

Korskeat Pegasokset ............................................................... Kirsikka Moring

11

Teatteria ilman spotteja ja piuhoja ............................................ Raisa Niemi

12

Mustin siivin vapauteen ja rakkauteen ...................................... Päivi Arvonen

14

Residenssin rauhassa ............................................................. Eeva-Maria Hooli

16

Janie Bryant . .......................................................................... Sanna Posti Sjöman

18

Myy tai tule myydyksi ............................................................. Harriet Lonka

21

Suomalaisen ruuan valtit ovat puhtaus ja terveellisyys ............. Anette Lehmusruusu

22

Kulttuurin tulevaisuus Korjaamolla ........................................... Merja Isotalo

23

Mentorointi on mahdollisuus ................................................... Merja Isotalo

22

Levyhylly ............................................................................... Mauri Lehtovirta

25

Kolea elämä ............................................................................ Panu Hämeenaho

26

Kulttuurialalta kortistoon . ........................................................ Anne Mari Rautiainen

27

Kulttuurituottaja amk, yamk & master ...................................... Katri Halonen

28.

Mentorointi on mahdollisuus ................................................... Merja Isotalo

31

Jos työttömyys yllättää ........................................................... Eero T. Anttila

33

Jäsensivut ..............................................................................

34


Puheenjohtajalta Kuva: Johannes Wiehn

Akavan Erityisalojen teettämän kulttuuritutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista pitää kulttuuria kansalaisten peruspalveluna. Samanlaista viestiä saatiin myös Akavan Erityisalojen eduskuntavaalikiertueella alkuvuodesta eri puolueiden ehdokkailta: perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki puolueet ilmoittivat ehdokkaittensa suulla olevansa puolustamassa kulttuuripalveluja ja kulttuurialan koulutusta. Toivottavasti nämä lupaukset näkyvät myös tulevan eduskunnan ja hallituksen toiminnassa ja päätöksenteossa seuraavina neljänä vuotena. Huhtikuussa meillä äänestäjillä on mahdollisuus olla valitsemassa itsellemme edustajia, jotka arvostavat pelkän talouskasvun lisäksi myös kulttuuria ja hyvinvointia.   Valitettavasti tämä yleinen positiiviinen asenne kulttuuria kohtaan ei näy kulttuurialan palkkauksessa tai työsuhteiden määrissä ja kestoissa. Iso osa jäsenistämme työskentelee koulutustaan ja työtehtäviinsä nähden alipalkattuina tai lyhyissä työsuhteissa ja moni kulttuurialan tutkinnon suorittanut ei saa koulutustaan vastaavaa työtä. Lisäksi työpaikoilta, etenkin julkiselta sektorilta, kuulee yhä useammin ikäviä uutisia siitä, miten jatkuvat taloudelliset säästöt ja kovenevat tulostavoitteet revitään työntekijän selkänahasta. Samaan aikaan kun julkinen valta toitottaa kuinka kulttuuri tekee hyvää, niin omat kulttuurityöntekijät voivat pahoin.   Helsingin Sanomien haastattelussa (15.2.) kulttuuriministeri Stefan Wallin linjasi, että tulevaisuudessa ”… vastedes yhä useampi kulttuurityöntekijä löytää työtä jostain muualta kuin kulttuurin ydinaloilta: liike-elämästä, terveydenhuollosta ja koko hyvinvointisektorilta.” Näin varmasti on, ja on erittäin myönteistä, että työkenttämme laajenee ja tuo uusia työmahdollisuuksia. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että perinteiset kulttuurin ydinalat unohdettaisiin niin rahoituksessa kuin palkkauksessakin. Samaisessa haastattelussa Wallinin mukaan laajentamalla kulttuurin käsitettä ”uusille” alueille, kuten sairaaloihin, vanhainkoteihin ja kouluihin saadaan oikeutus nostaa kulttuurin rahoitusta. Kulttuurin julkinen rahoitus onkin ilahduttavasti noussut viime vuosina. Päättyvällä hallituskaudella valtio on lisännyt kulttuurin rahoitusta 36 % (312 miljoonasta eurosta 426 miljoonaan euroon) vuodesta 2007 vuoteen 2011. Tässä valossa meillä kulttuurin tekijöillä ei pitäisi olla valittamista. Kun tähän lisätään vielä koheneva yleinen talouskehitys, niin tulevaisuus näyttää myös kulttuurialan näkökul-

masta valoisalta. Jotta myös me taide- ja kulttuurialojen ammattilaiset pääsisimme nauttimaan kasvun hedelmistä, edellyttää se vahvaa edunvalvontaa ja vaikuttamista ammattijärjestön taholta.   Edunvalvontamme painopisteitä tulee olemaan edelleenkin pyrkimys parantaa alan palkkausta ja luovan työn tekemisen edellytysten edistämistä. Tulemme myös vaikuttamaan uuden työmarkkinoiden väliinputoajaryhmän, itsensä työllistäjien aseman parantamiseen. Samoin jatkamme työtä taiteilijoiden eläketurvan parantamiseksi. Muita edunvalvonnan painopisteitä tulevat olemaan mm. kannanotot kulttuurialan koulutukseen sekä talkootyön aseman selkiinnyttäminen tapahtumatuotannossa.   TAKU korostaa kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen vahvistamista ja kulttuuripalvelujen moninaisia hyviä vaikutuksia. Kulttuuripalveluja on arvioitava peruspalveluina, ja niiden saatavuus on turvattava kattavasti koko maassa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Akavan uusi kulttuuripoliittinen strategia, jonka laatimisessa TAKUlla on ollut erittäin vahva panos.   TAKU on parin vuoden tauon jälkeen mukana Akavan erityisalojen hallituksessa. Tätä kautta voimme vaikuttaa vahvemmin liiton edunvalvontatyöhön sekä laajemminkin akavalaiseen päätöksentekoon. Meillä on myös vahva edustus Akavan Erityisalojen eri toimielimissä. Näissä kanavissa aktiivisesti toimimalla voimme viedä eteenpäin takulaisia tavoitteita ja arvoja. Näiden luottamustoimien menestyksellisen hoitamisen ehtona on toimiva ja aktiivinen vuorovaikutus jäsenten kanssa. Eli antakaa kuulua siitä, missä asioissa haluatte ammattijärjestönne etujanne ajavan.   Haluan lopuksi vielä toivottaa kaikki uudet jäsenet tervetulleeksi TAKUun. Lähestymme hyvää vauhtia 3000 jäsenen rajaa. Hyvä me! Nähdään vuosikokouksessa 8.-9.4. kulttuurikaupunki Hämeenlinnassa. Petri Katajarinne Puheenjohtaja ps. Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomamäki on lähtenyt Akavan puheenjohtajakisaan. TAKU toivottaa Sallalle onnea ja menestystä kisassa.

TAKU 3


Hallitusohjelmaa toteuttavan Terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelma-avustaja – siinä onkin titteliä Anna Seligsonille, joka tulee vastaan viedäkseen haastattelijan ohjelmajohtaja Maija Perhon luo. Tuskin ohjelmajohtajan huoneeseen muuten olisi tietä löytynytkään, Meritullinkadun vanhojen rakennusten muodostamaan ministeriöiden sokkeloon.

Terveys, hallinto, laki Hallinnollisen kielen ja määritelmien takana on kuitenkin oikeaa asiaa. Ohjelmajohtaja Maija Perho toteaa heti alkuun, että Terveyden edistämisen politiikkaohjelma sisältää paljon tärkeitä tavoitteita. Hyvin tärkeänä hän näkee sen, että nyt haetaan kaikessa mahdollisessa toiminnassa ongelmien ennaltaehkäisyä, varhaista tukea ja oikea-aikaisia toimia.   Paljon puhutaan palvelujärjestelmän kehittämisestä, terveydenhuoltolainsäädännön uudistamisesta ja terveyspalveluiden saavutettavuudesta sekä hinnasta.   – Terveyttä ei edistetä vain terveyspalvelujen sisällä, vaan koko elinpiirissä, sanoo Maija Perho. Siihen kuuluvat työhyvinvointi, rakennettu ympäristö, liikkumisen turvallisuus ja esteettömyys, elintarviketeollisuus ja paljon muuta. Siihen kuuluvat jokaisen elintavat, esimerkiksi liikkuminen, ravitsemus ja päihteet.   Taustalla on vankka lainsäädäntö ja terveydenhuoltolaki. Säädösten mukaan eri hallinnonalat katsovat samaa asiaa omista näkökulmistaan ja lopputuloksena saadaan varmistettua vaikkapa turvallinen pyöräily lapselle kouluun. Poikkisektoriaalisuus on politiikkaohjelmille luontaista.   Esimerkiksi Ympäristöministeriön vastuulle on terveyden edistämisessä annettu viihtyisän ympäristön, yhteisten olohuoneitten ja kokoontumispaikkojen ohjeistaminen, jotta saataisiin myös esteettisiä elämyksiä. 4 TAKU

Merja Isotalo

Terveyttä ja hyvinvointia politiikalla


Ruoka, taide, hyvinvointi Ravitsemuksen osalta toteamme yhdessä, että kysymys ei ole pelkästään ravinnosta, vaan koko ruokakulttuurista perinteineen, uutuuksineen, tapoineen. Sen merkitys korostuu tämän päivän tilanteessa, jossa erot eri perheiden välillä kasvavat. Toiset perheet tapaavat ruokapöydässä joka päivä, toisissa perheissä kukin perheenjäsen käy jääkaapilla oman aikataulunsa mukaan.   – Vaikka rutiinit ovat väsyttäviä ja rasittavia, ruoanlaitto on luovuuden paikka, jossa voi kokea onnistumisen iloa, elämästä jää yksi siivu pois, jos ei koskaan osta muuta kuin valmisruokaa, toteaa Maija Perho. Hänelle yhdessä syöminen on perheen traditioiden luomista ja välittämistä, muutoin elämä kaventuu. Sen lisäksi ruoka on myös terveellisyyskysymys ja estetiikkakin kuuluu ruokakulttuuriin.   Ruokakulttuurin merkitys on Maija Perhon mielestä suuri ja suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma hyvä, mutta vielä enemmän hän painottaa taiteen ja kulttuurin merkitystä ihmisen kokonaishyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä.   - Taiteen ja kulttuurin sekä yhteisöllisyyden kokemus vaikuttavat, oli sitten ihminen tekijänä tai kokijana.   On selvää, että taiteen ja kulttuurin osalta päävastuu on opetus- ja kulttuuriministeriöllä, jolle kuuluu myös liikunta ja urheilu. Ohjelmajohtaja ottaa esimerkiksi kotikaupunkinsa Turun ja Turku 2011 -ohjelman. Siinä taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on pohdittu paljon ja se onkin yksi pääteemoista. Hyvinvointiohjelmassa selvitetään, miten palvelujen sisällä voidaan toimia, millaista yleisöyhteistyötä tehdään ja myös tutkitaan, miten kulttuuripääkaupunkivuosi on vaikuttanut. Politiikka, terveys, kulttuuri Terveyden edistämisen politiikkaohjelma on yksi nykyisen viimeisiä kuukausiaan toimivan hallituksen kolmesta politiikkaohjelmasta.   – Neljä vuotta on mennyt ja niistä kolme on ollut tehollista aikaa, ei tässä ajassa saada suuria trendejä ja muutoksia aikaan. Tärkeintä on ollut, että ohjelma pantiin pystyyn, sillä haluttiin viestittää asian tärkeyttä, moni taho on voinut nojata siihen ja se on herättänyt paikallista aktiviteettia, summaa ohjelmajohtaja Maija Perho.

  Hän kuvaa politiikkaohjelmien jujua nostamalla esiin sektoroituneiden hallinnonalojen keskinäisen kilpailun rahasta, jonka välttämiseksi yli sektoreiden menevä toiminta on välttämätöntä.   – Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimenpideohjelma on terveyden edistämisen politiikkaohjelman helmi, jossa on mukana neljä ministeriötä, Tekry, useita taidelaitoksia, Terveyttä kulttuurista -verkosto, opetuspuolikin oli mukana jo valmistelussa, kertoo Maija Perho.   Ohjelmajohtaja iloitsee toimenpideohjelman moniammatillisuudesta ja monisektoraalisuudesta. Vuonna 2014 katsotaan, missä ollaan. Onnistuminen on kiinni sitoutuneisuudesta, joka saa kaikki tekemään oman osansa. Innostuneisuus on ollut oikein hyvää ja esimerkiksi Kuntaliitto erittäin aktiivinen.   – Rahoituksen pesämuna on saatu opetus- ja kulttuuriministeriöön, se jatkuu ja toivottavasti myös nousisi, jotta se voisi turvata toiminnan perustan, toivoo Maija Perho. Hän toteaa myös, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL omalta osaltaan tarjoaa hallinnollisen perustan ja sen lisäksi edistää tiede- ja tutkimusyhteistyötä. Tekryn rooli on virittää järjestökenttää. Keskustelut Rahaautomaattiyhdistys RAY:n kanssa on käyty myönteisessä hengessä, jos vain tulee hyviä ja uusia innovatiivisia järjestöjen hankkeita.   Toimenpideohjelman painopisteet nostavat arjen kulttuurisuuden, taiteen ja kulttuurin esille sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä työelämässä   – Tärkeää on, että ohjelman toteutumisen kautta syntyisi työtilaisuuksia myös kulttuuri- ja taidesektorille, lisää Maija Perho. Edistäminen ja ohjelma Vaikeinta terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa oli ohjelmajohtaja Perhon mielestä lyhyt valmisteluaika. Elementit tulivat eri tahoilta ja ohjelmasta tuli liiankin runsas, fokus olisi voinut olla tiiviimpi.   – Reviirirajat ovat joissakin kohdissa nousseet vastaan ja olen saanut nenällenikin, tosin vähän mutta kuitenkin. Ohjelmien toteuttamiseen vaaditaan vahva yhteinen tahto, painottaa Maija Perho.   Hän on keskustellut valtioneuvoston kanslian yhteistyökumppanien kanssa siitä, että ohjelmille pitäisi antaa vahvempi mandaatti, koska ne edustavat hallituksen tahtoa. TAKU 5


Hankaluutena ovat usein pienet resurssit, jolloin omat rajat on asetettava tarkkaan.   Parasta ohjelmajohtajan mukaan on ollut se, että painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn on ymmärretty. Siitä seuraa monia etuja: parempi työllisyysaste, työntekijöiden hyvinvointi ja kestävämpi kehitys. Vielä kuitenkin tarvitaan lisää palveluita vanhuksille ja pelivaraa työelämään, ettei sairastuttaisi niin paljon kansansairauksiin.   Parhaimpiin kokemuksiinsa Maija Perho lisää myös sen, että on saanut tehdä innostuneiden ja asiaan vihkiytyneiden kanssa töitä, aktiviteettia on ollut paljon ja sitä on syntynyt maanlaajuisesti. Loppuraporttia varten on laskettu helmikuun loppuun mennessä 260 tilaisuutta, joissa hän on ollut mukana, ja niiden lisäksi paljon muitakin on järjestetty.   Perhon mukaan töitä jää seuraavalle ja sitä seuraavallekin hallitukselle. On tarkistettava rakenteet kunnissa, kunnan yhteinen näkemys omasta roolistaan ja vastuistaan. Tämä ajattelu on osittain jo mennyt läpi, mutta sitä pitää vielä vahvistaa.   – Uskon tai ainakin toivon, kun on kysymyksessä näin laaja alue, että fokusointi on tehtävä johonkin kohderyhmään, kuten lapset ja nuoret, koulupudokkaat, perheet, syrjäytyneet. Elintapoihin on tehtävä vaikuttamistyötä ja kun se tehdään ammattitaitoisesti, se hoituu kyllä, sanoo Maija Perho.   Hän ottaa vielä esille mielenterveyskysymykset, puuttumisen niiden syihin, puuttumisherkkyyden vahvistamiseen esimerkiksi työelämässä, kun ollaan tilanteessa, jossa aivan liian moni alle 35-vuotias jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden pettäessä.   – Pärjäämisen paineet ovat kovat, maailma on tyly, töitä joita oli ennen, ei enää ole, kuvaa Perho tilannetta. Miten luodaan työmahdollisuuksia, jossa ihminen voi toimia, vaikka ei voi antaa koko kapasiteettiaan, oli sitten fyysinen vamma tai henkinen tilanne, joka ei joissain elämäntilanteessa riitä. Pitää olla kuitenkin toimeentulo, tarpeellinen tuki työpaikalla, mahdollisuus joustoihin, jotakin mihin voi kiinnittyä ja jossa voi kokea itsensä arvokkaaksi.

6 TAKU

Politiikkaohjelmien valtakausi Monet valtakunnan politiikassa mukana olevat sanovat, että jos haluaa asiaansa edistettävän, niin siitä on saatava hallituksen politiikkaohjelma tai ainakin se on pystyttävä sisällyttämään johonkin niistä. Etujärjestöt ovatkin entistä varhaisemmassa vaiheessa ennen eduskuntavaaleja lähteneet kokoamaan omia hallitusohjelmatavoitteitaan ja yrittävät aktiivisesti vaikuttaa päättäjiin. Nykyisen hallituksen toimintaa on ohjannut kolme politiikkaohjelmaa: - Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma - Terveyden edistämisen politiikkaohjelma - Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma Politiikkaohjelmat ovat poikkihallinnollisia ja ne koostuvat eri ministeriöiden toimialoihin kuuluvista tehtävistä, hankkeista ja määrärahoista. Niitä vievät eteenpäin ministereiden tukena ministeriöihin sijoitetut ohjelmajohtajat. Valtioneuvoston kanslia puolestaan sovittaa ohjelmia yhteen ja kehittää ohjelmajohtamismenettelyä. Valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin johdolla toimii yhteistoimintaelimenä ohjelmajohtamisen yhteistyöryhmä. Politiikkaohjelmia on myös kritisoitu siitä, että niitä ei ole riittävästi resurssoitu eikä toisaalta ole raaskittu luopua entisistä toimintatavoista niiden käyttöönoton jälkeen. Tämä synnyttää ohjelmaviidakon, jossa ei vältytä päällekkäisyyksiltä ja reviirin vartioinnilta. Seuraavan hallituskauden ohjelmien valmistelu on jo kiivaasti menossa. Vaalien tulos ratkaisee paljon, mutta osa valmistelussa olevista asioista tulee joka tapauksessa mukaan hallitusohjelmaan. Painotukset sen sijaan voivat vaihdella. Akava on asettanut omiksi hallitusohjelmatavoitteikseen mm. seuraavia asioita: - ansiotulojen verotusta ei kiristetä millään tulotasolla - työurien pidentäminen työhyvinvoinnin ja kannustuksen lisäämisellä, ikäsyrjinnän poistamisella ja valmistuneiden nopealla työnsaannilla - järjestöille kanneoikeus työntekijöiden oikeusturvan ja työelämän vakauden parantamiseksi - korkeakouluille riittävä rahoitus laadun parantamiseksi ja koko koulutusketjun laadun turvaaminen - julkinen tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus vähintään neljä prosenttia BKT:sta, perustutkimuksen lisäksi tutkimustulosten taloudellinen hyödyntäminen markkinaehtoiseen innovaatiopolitiikkaan perustuen - valtion taloudellisen ohjauksen lisääminen kuntien menojen kasvun hallitsemiseksi ja palvelutuotannon kustannustehokkuuden varmistamiseksi Akavan Erityisalojen hallitusohjelmateemoja ovat mm. pätkätöihin ja harmaaseen ylityöhön puuttuminen, valtion tuottavuusohjelman lakkauttaminen ja humanististen alojen opiskelun turvaaminen sekä suoraan kulttuuriin liittyen mm. seuraavat asiat: - kulttuuripalvelut kansalaisten peruspalveluiksi ja tasavertaisesti saataville sekä riittävästi resursoituna koko maassa - kulttuuripalvelujen hyvä taso taattava kulttuurialan korkeakoulutettujen asiantuntijatyöllä - kulttuurin, hyvinvoinnin ja hallinnon korkeakoulutettujen naisvaltaisten alojen palkkavääristymät korjattava


Kuoppia kolmannella tiellä Yhä suurempi osa suomalaisista työllistää itsensä myymällä omaa työtään ja osaamistaan. Puhutaan ”itsensä työllistävistä”, joiden määrä kasvaa koko ajan ja kaikilla aloilla. Erityisen paljon itsensä työllistäviä on luovilla aloilla, mutta joukkoon kuuluu myös esimerkiksi siivoojia, kampaajia ja hoitoalan ammattilaisia.

I

tsensä työllistävät tekevät työtä perinteisen palkkatyösuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Epätavallinen työmarkkina-asema tekee heistä väliinputoajia työja sosiaalilainsäädännössä. Ongelma syntyy erityisesti niiden kohdalla, jotka luokitellaan yrittäjiksi vasten tahtoaan.   Palkansaajakassat eivät voi vakuuttaa itsensä työllistäjiä, ja yrittäjän turva taas on tälle ryhmälle liian kallis ja jäykkä. Myös kollektiivinen neuvotteluoikeus puuttuu. Palkansaajajärjestötkään eivät ole onnistuneet nostamaan tätä ryhmää esiin niin, että laki heidät tunnustaisi.   Ammattiliitot ovat vitkutelleet itsensä työllistävien ongelmien tunnustamisessa ja tunnistamisessa. Apurahansaajat olivat pitkään ryhmä, jota sosiaalilainsäädäntö ei tunnistanut. Apurahansaajien sosiaaliturva järjestettiin vihdoin yksityisessä Maatalousyrittäjien eläkekassassa.    Ay-liikkeen moraalinen velvollisuus kuitenkin on nostaa myös työmarkkinoiden väliinputoajaryhmien asiat neuvottelupöytään. Työnantajalle työn teettäminen yrittäjämuotoisesti nimittäin tarjoaa mahdollisuuden sysätä sosiaali- ja työttömyysturvasta huolehtiminen työtekijän niskoille. Käytäntö on yleistymässä. On ryhdytty puhumaan pakko- tai näennäisyrittäjistä, jotka kantavat yrittäjän riskiä vailla mahdollisuutta yrittäjän turvaan ja voittoon.   Kuka epidemian pysäyttää, ellei ay-liike yhdessä lainsäätäjien kanssa? Itsensä työllistävät kaipaavat nyt asialleen ajajia. Lähtökohdaksi on otettava sosiaali- ja työttömyysturva, joka kohtelee työntekijöitä tasapuoli-

sesti työsuhteen tyypistä riippumatta.   Työntekijän kannalta oleellista on, että sosiaaliturva on ennustettava kaikissa tilanteissa. Palkkatyösuhteesta itsensä työllistäjäksi siirtyvän on tunnettava muutoksen vaikutukset sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvaansa.    Useimmat itsensä työllistävät ovat toimeksiantajistaan taloudellisesti riippuvaisia ja työsuhteen muoto on siten lähempänä palkansaajia kuin yrittäjiä. Suuri osa itsensä työllistävistä voitaisiin perustellusti rinnastaa lainsäädännössä palkansaajiin. Palkansaajakassojen pitäisikin voida vakuuttaa itsensä työllistäviä. Toimeksiantajat voisivat osallistua sosiaali- ja työttömyysturvan maksuun. Työttömyysturvaa on saatava helpommin kausityyppiseen työttömyyteen. Itsensä työllistäville neljän kuukauden karenssi jokaisen toimeksiantosuhteen jälkeen on kohtuuton.    Nyt lainsäädännön päivittämistyöhön on vihdoinkin ryhdyttävä. Tulevan hallituksen pitää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää selvitys nykyisen työja sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmän ongelmista itsensä työllistävien kannalta.    Selvityksen perusteella on ryhdyttävä korjaamaan lainsäädäntöä niin, että kolmannen tien sudenkuopat poistuvat.    Myös ay-liikkeen vipuvoimaa tarvitaan, jotta itsensä työllistävien asema saadaan kuntoon. Ay-liikkeessä on liian pitkään keskitytty vaatimaan tiukennuksia nykyiseen järjestelmään sen sijasta, että olisi ajettu lainsäädännön päivittämistä tilanteen tasalle.    Lopputuloksena on oltava järjestelmä, joka kohtelee tasavertaisesti palkansaajia, yrittäjiä ja kaikkia näiden ääripäiden välissä työtä tekeviä. Silloin työnantajallakaan ei olisi houkutusta säästää lykkäämällä kustannuksia työntekijän yksin kannettavaksi.  

Outi Alanko-Kahiluoto Kansanedustaja (Vihr.) TJS:n pätkätyötukimuksen ohjausryhmän pj. TAKU 7


Sointu Hasa on ajoissa, Palvelukoti Sofian maalaustunti on juuri alkamassa.

IKÄIHMISET

– Helsingin kulttuuripolitiikan uusi painopiste FM, YTM Jenni Var ho Kuvat: Niklas Sandström

Suomalainen vanhustyö on jo nyt vakavien kysymysten edessä väestön ikääntyessä. Ongelmat eivät asetu vastattaviksi ainoastaan sosiaali- ja terveyssektorille. Myös kulttuurin tekijöiden ja -hallinnon on otettava oma vastuu tässä monia haasteita esiin nostavassa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Kulttuurin ja taiteen hyvinvointia edistävistä vaikutuksista todistavat tällä hetkellä jo monet tutkimukset ja käytännön kokemus.

8 TAKU

H

elsingin kulttuurikeskuksessa ovat 2000-luvulla ajankohtaistuneet kysymykset siitä, minkälainen rooli viraston tulisi ottaa ikäihmisille suunnatun kulttuurin tuottajana ja alalla syntyneiden verkostojen rakentajana. Helsingin kulttuuri- ja

Sointu Hasa osallistuu innolla joka viikko Palvelukoti Sofian maalausryhmään.

kirjastolautakunnan toimesta aloitettiinkin vuoden 2009 lopulla erillisen selvityksen teko. Helsingissä on lähes sata ikäihmisten hoivayksikköä. Tavoitteena oli kartoittaa, kuka tuottaa kulttuuria palvelutaloihin ja minkälaista toimintaa siellä on.


Kulttuurikeskuksen rooli haluttiin kirkastaa suhteessa muihin alan toimijoihin. Niinpä selvitys koostuu keskeisiltä osiltaan taide- ja sosiaalisektorin ammattilaisten haastatteluista. Haluttiin päästä syvälle alalla toimivien kokemuksiin, ajatuksiin, koettuihin haasteisiin, hyviin käytäntöihin ja tulevaisuuden odotuksiin. Haastattelujen avulla haluttiin myös luoda alustavaa toimintaverkostoa kulttuurisen vanhustyön alueelle. Kaikkiaan selvityksessä on haastateltu yli 150 helsinkiläistä taide- ja sosiaalialan toimijaa.

Kenttä valmiina yhteistyöhön?

Marraskuussa 2010 julkaistiin Taidetta ikä kaikki -selvitys. Se osoittaa, että kulttuurinen vanhustyö on ottanut viime vuosien aikana uusia askeleita. Vanhusten oikeuteen osallistua kulttuuritoimintaan ja tuottaa itse taidetta on vähitellen ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota.   Ennen kaikkea on merkittävää, että niin taide- kuin sosiaalikentän asenteissa on nähtävissä muutosta, avautumista. Taiteilijat ja taidelaitokset ovat uudella tavalla halukkaita tekemään yhteistyötä sosiaali- ja terveyssektorin kanssa. Työskentelyä ei

enää nähdä hyväntekeväisyytenä ja sillä koetaan olevan hedelmällinen, kehittävä vaikutus myös taidetoiminnan muotoihin ja sisältöihin.   Myös sosiaalisektorilla alkaa vähitellen vahvistua ymmärrys taiteen ja taidetoiminnan merkityksestä hoivayhteisön – niin ikäihmisten kuin henkilökunnankin – yhteisöllisyyden ja henkisen hyvinvoinnin edistäjänä. Tämä on tärkeää, koska vain tämän ymmärtämisen kautta taidetoiminnan merkitystä sosiaalija terveyssektorilla voidaan oikeasti edistää. Taiteen viemisen vastineena tulee aina olla halu ottaa sitä myös vastaan.

Taide – elämää ylläpitävä voima Helsinkiläisistä hoivakodeista löytyy monenlaista kulttuuri- ja taidetoimintaa. Niissä järjestetään viikoittain taidekerhoja, runoraateja ja lukupiirejä. Lisäksi taiteilijavierailut ovat yleisiä vuodenaikajuhlien yhteydessä. Toisaalta pienten virikebudjettien vuoksi kahvipalkalla tulevien taiteilijoiden ja vapaaehtoisten merkitys on edelleen suuri. Taiteen ymmärretään tuovan elämää ja elämyksiä hoivayhteisön arkeen. Se

lisää yhteisöllisyyttä, mahdollistaa uudenlaiseen kommunikaatioon ja ravistelee hoivayhteisöjen hierarkkisia rooleja rakentavalla tavalla.   Taiteellisen toiminnan edistäminen hoivayhteisöissä on tähän mennessä ollut usein ainoastaan muutamien aktiivisten ja asialle omistautuneiden harteilla. Taidetta kohtaan on myös edelleen voimakkaitakin ennakkoasenteita, joita pitävät yllä ja tukevat hoivatyön kiireellisyys ja raskaus. Taiteeseen osoitetut varat ovat pienet ja henkilökunnan taiteen tuntemus ja osaaminen vähäistä. Hoivayhteisöihin tulevien ikäihmisten huonontunut fyysinen kunto tuo myös uudenlaisia haasteita kulttuuritoiminnalle.

Virastojen yhteinen koordinaattori mobilisoi ja rakentaa siltoja Helsingissä taiteilijat ja taideryhmät, taidelaitokset ja -koulut, vapaan sivistystyön toimijat, kolmannen sektorin järjestöt ja organisaatiot, seurakunnat sekä vapaaehtoiset edistävät toiminnallaan eri tavoin ikäihmisten hyvinvointia. Kentän moninaisuuden huomioiminen ja toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen tulee olla

TAKU 9


Maalausryhmä kokoontuu viikoittain Palvelukoti Sofiassa.

Myllypuron palvelutalossa asusteleva Arja Pöyhönen esittelee tekemäänsä maalausta.

Palvelukoti Sofiassa asuvan Pentti Keijolan mukaan taiteella on tärkeä 10merkitys T A K Uhoivakodeissa asuville ikäihmisille.

Yhteislauluhetki Myllypuron palvelutalossa.


T SE K SO A EG P T A E K ORS K maa että Kun katsoo ympärilleen, huo livuosi.

Palvelukoti Sofiassa asuva Helmi Paavola on aina iloinen.

lähtökohtana kulttuurin ja hyvinvoinnin edistämistä tuottavien toimintamallien ja palvelurakenteiden kehittämisessä.   Helsingin kaupunki on halunnut tarttua yhteistyön haasteeseen perustamalla uraauurtavan yhteisen kulttuurisuunnittelijan toimen kulttuurikeskukselle ja sosiaalivirastolle. Suunnittelijan tehtävänkuvana on toimia Helsingin kulttuurisen vanhustyön verkostojen hallinnoijana ja kehittäjänä sekä tiedon välittäjänä. Tavoitteena on parantaa kulttuuripalveluiden koordinaatiota, tiedonkulkua ja tehostaa taloudellisten resurssien käyttöä. Monitahoisen yhteistyön kautta voidaan lisätä myös yhteiskunnan vuorovaikutusta ja luoda uudenlaisia toimintamalleja.   Helsingin kulttuurikeskuksessa synnytetään myös uusi, vanhusyhteisöihin suuntautuvan taidetoiminnan apurahajärjestelmä. Sen kautta pyritään niin sitouttamaan taiteilijoita pitkäjänteiseen työhön vanhusalalla, verkostoimaan uudenlaisia tahoja yhteen kuin tuomaan laadukasta taidetoimintaa helsinkiläisten hoivayhteisöjen arkeen ja juhlaan.   Tämä kaikki on tarpeen, koska Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2060 mennessä yli 65-vuotiaiden määrä tulee Suomessa nykyisestä kaksinkertaistumaan eli nousemaan noin 900 000:sta lähes 1,8 miljoonaan. Väitöskirjatutkija Sirpä Kärnän sanoin ”olemme siirtymässä ikääntyvään yhteiskuntaan – historialliseen aikaan, jota aikaisemmin ei ole vielä ollut” (Gerontologia 2/2009). Kirjoittaja on vuoden 2011 alusta aloittanut Helsingin kulttuurikeskuksen ja sosiaaliviraston yhteisenä kulttuurisuunnittelijana. Hän on myös toimittanut yhdessä Mauri Lehtovirran kanssa Helsingin kulttuurikeskuksen selvityksen Taidetta ikä kaikki, jota voi tilata Lasipalatsin Kirja kerrallaan -painosta. Kirjan on kuvittanut valokuvaaja Niklas Sandström.

n. Eikä se kaikki korskuvat takajaloillaa

on vaa e monissa johdu pelkästään siitä, että vat suurenevat, vaikka olemm aku uhk ja tia kah ä äss eäm altioista –   Suomi on rep attuna yksi maailman malliv mit in tare mit in ais eril in ink tilastoissa ja hyv siäisrahan liaivan huippua. da 1,9 miljoonan euron läk saa voi s mie n mu um tok Ou ivät äänet enää   Miten yksi en? Sitä pohtii niin moni, ette kke elä en tuis vuo on eur säksi 500 000 entiselleen jakaudu. vä, kursittava kavelkaantuu. Jostain on tingittä Moolok on kyltymätön. Suomi itava, irtisanottava ja saneerattava. Päällekkäisiä fuusio saan, kustannustehostettava, siltä. ne vain näyttävät päällekkäi kka vai vä, ittä list ta joka nottoimintoja on hdo tyhjiä rakennuse tuksia koh tyy löy ille seo mu mhei gge , kirjastoja,   Tuleville Gu isiä kouluja, terveyskeskuksia ent ärä mä ri suu on ssa kosta. Valikoima uhalleja. perässä suumuseoita, virastoja tai palloil tään. Meillä varmaan tullaan ste ityi yks jo oja ast kirj sa   Jopa Ruotsis rella volyymilla. Mannerheimuseo, ja esimerkiksi C. G. rien ttuu Kul n taa lje su vuoteen 2013 Ihan ensin t etc. tungetaan kellareihin ma oel kok tka ma n éni str Ca min ja M. A. a kulttuureita mennessä. n barbaarit halveksivat vierait vai että , aan tell aja a ass ailm   Yleensä ma en yksityisen kenet pienet, usein intohimois Mo n. aki ans om alla sam ja unohtavat seot hyytymään. mista rakentuneet erityismu räilijän lahjoittamista kokoel uutta rikastava toija kulttuurista monimuotois a tav ois kuk , en ttin ipu Sehän on yleenKaikki lill n lähikauppa tai lähileipomo. kui on to jas ikir Läh ä. ttäv minta on jyrä s, kehien marketeihin siitä. a on mahdollisä se pienin – ja rakkain. Hu kuntaa. Lopetetaan! Suuriss kilö hen ntä pie aa oitt tark i ihastuttaa Imat  Pieni teatter pi My Fair Lady. Siksi minua am luv kuu ja pi äm ttäv näy Sinikka Sokka suus tehdä Nine-musikaalia tähdittävät sa jos , tus nis pon en ein viim ran teatterin ja Satu Silvo! vaikka miten yrikkaa ei saada realistiseksi, ei litii spo lutu kou n aa aik kee erityisesti Samaan jen vähentämisestä. Tämä kos kko pai itus alo siä tök pää dä tettäisiin teh sio kasvaa kasvamistaan. n enemmän kuin taideammatteja, joiden suo iiseja ja rajavartijoita tarvitaa pol sa des suu vai tule että   Totuus on, htajia. jän vuoden kulttuurituottajia tai teatterinjo iin ehdotuksia seuraavien nel jelm soh litu hal viin tule n daa   Jo nyt luo assa, ja se kauha liittinen hanke on valinkauh ripo ttuu kul ja etaid ni mo työlle. Liian lakia muutehämmentää laajaa kaarta. rojen uusjako. Jos jakosuhde ova oitt usv kka vei ee lien ra   Suurin vaa jalkapallo. taan, on edessä loputon suo edustaa suoraa tsemästä ensi-illasta kuusi sei ni istä em näk a oin kk Rikokseen ja Viime vii jantähdestä Ryhmäteatterin Poh n teri eat list sal Kan ia tter poliittista tea nyt ”dokumentrangaistukseen. in jo nyt hälyä ja kälyä herättä tter tea mä Ryh . mm lä vie on oikeasti omia,   Tulossa ijät puhuvat kansanedustajien ttel näy sa jos , nta sku Edu tidraama” liikkejä. mistaa silmiään. pöytäkirjoista löytyneitä rep eiskuntaa, eivätkä halua um yht osa sa van ole t eva kok sanedustuksel  Taiteilijat enteilee, että politiikka ja kan een sin tuk iku sva nai ran ker Ehkä ilmiö iä asioita on. isemminkin paluuta? Yhteis linen demokratia tekevät yle

K I RS I K K A M OR I NG ja vapaa toimittaja Kirjoittaja on teatterikriitikko T A K U 11


Kuvassa Jussi Lehtonen. Kuvaaja Timo Teräväinen

Raisa Niemi

Teatteria ilman spotteja ja piuhoja

– Laitosteatteri hoitolaitoksessa   Alueteattereissa koko teatterikoneisto lähtee liikkeelle tekniikoineen, lavastuksineen ja valoineen. Tarkoitus on tarjota samanlainen esitys kuin teatterissakin. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö toimii eri lähtökohdista: liikkeelle lähtevät vain taiteilijat. Mukana voi olla viitteellinen lavastus, aina ei ole edes valoja, sillä hoivalaitoksissa ei useinkaan ole tarjolla pimennettäviä saleja. Pääpaino on vuorovaikutuksessa ja esityksessä. Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahon mukaan tämä Kansallisen viides näyttämö edustaa uudenlaista ajattelua. Uusi yhteiskunnallinen teatteri ei synny teatteritaloissa, vaan yhteistyössä hoitolaitosten asukkaiden kanssa.

Stigmatisaatiota vastaan

Näyttelijä Jussi Lehtonen makaa voipuneena Kansallisteatterin Lavaklubin sohvalla. Edellisenä yönä hän on tullut Kajaanista Helsinkiin, edessä on matka Kuopioon. Näyttelijän voimavaroja koettelee marraskuussa 2010 perustettu Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö.

K

iertävä teatteri ei ole ajatuksena uusi. Suomessa toimii esimerkiksi viisi alueteatteria, mutta Kiertuenäyttämön profiili on aivan omanlaisensa. Harva-asutusalueiden sijaan kierretään vanhainkoteja, vankiloita, mielenterveyslaitoksia.

12 T A K U

Kiertuenäyttämö on Jussi Lehtosen luomus ja pitkän työn tulos. Idean taustalla on Pro Lapinlahti -liike, jossa tavoitteena on ollut paitsi Lapinlahden mielisairaalan säilyttäminen mielenterveyskäytössä, myös kulttuuritapahtumien vieminen sairaalan seinien sisälle. Mukaan on kutsuttu myös asiasta kiinnostuneita ns. terveitä kaupunkilaisia. Näissä tilanteissa Lehtonen on huomannut, kuinka yhdessä koettu taide-elämys rakensi siltaa erilaisten elämänti-

lanteiden välille. Lehtosen mukaan henkilökunnan, potilaan, esiintyjän tai satunnaisen kulkijan on esityksen jälkeen lopulta oikeastaan erottanut vain se, kuka pääsi kotiin ja kuka jäi seinien sisälle.   Samoihin aikoihin Lehtonen Kansallisteatterin näyttelijänä halusi vaihtelua repertuaariteatterin rutinoivaan arkeen. ”Jokailtaisen esityksen jälkeen pokattiin aplodit ja sitten kotiin, kontakti yleisöön jäi etäiseksi” Lehtonen kuvailee. Halusta tehdä yhteisöllistä ja haasteellista teatteria syntyi vuonna 2006 Shakespearen sonetteihin perustuva Rakkaus ei ole ajan narri -esitys, jonka tekemiseen hän sai teatterista virkavapaata ja Suomen Kulttuurirahastolta apurahan. Markkinoinnissa auttoi Helsingin Sanomien koko sivun artikkeli, jossa lopussa mainittiin, että esityksiä saa tilata ilmaiseksi laitoksiin. Tilauksia on sadellut enemmän kuin Lehtonen on pystynyt vastaanottamaan - esitys on nähty jo lähes 200 kertaa.   ”Shakespearen soneteista löytyy yhtymäkohtia kaikenlaiseen yleisöön. Rakkaus vankilana, vanhuus, luopuminen... teemat peilautuvat helposti laitosten asukkaiden elämään.” Laitoksissa asuvien vankien tai vaikkapa mielenterveyspotilaiden otsaan lyödään leima, josta ei ole


Kuvassa Hanna Raiskinmäki, Nora Raikamo ja Jussi Lehtonen. Kuvaaja Timo Teräväinen

Esitysten tilaaminen ja yhteydenotot Hanna Reetta Majanen puh. 010 733 1259 hannareetta.majanen@kansallisteatteri.fi Yleisötyö, teatterikuraattori Pirjo Virtanen puh. 010 733 1256 pirjo.virtanen@kansallisteatteri.fi

helppo päästä eroon missään tilanteessa. Tätä vastaan Lehtonen haluaa teatterillaan taistella. Näytöksissä Lehtonen kuuntelee tarkkaan yleisöään ja esitykset elävät esityspaikkojen mukaan. Lehtonen piti myös esityksistä päiväkirjaa, josta syntyi keväällä 2010 julkaistu Samassa valossa – näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella -teos, joka on eräänlainen kiertuepäiväkirjan ja käytännön oppaan yhdistelmä. Se on myös osa hänen aiheesta tekeillä olevaa taiteellista tohtorin tutkintoaan.

Hoitolaitokset osaksi näyttelijäntyötä

Jussi Lehtosen alunperin henkilökohtainen ratkaisu laajentaa ammatillista osaamistaan on poikinut merkittäviä jälkiä. ”Näytteleminen laitoksissa pitäisi olla itsestään selvä osa näyttelijäntyötä” Lehtonen toteaa. ”Monissa muissa maissa soveltavan teatterin tekeminen on ollut jo kauan luonnollinen osa näyttelijänkoulutusta”. Suomessakin heräillään. Lehtonen itse on vetänyt Teatterikorkeakoulussa yleisökontaktikurssia, jossa maisterivaiheen

opiskelijat jalkautuvat omilla esityksillään erilaisiin terveydenhuollon ja sosiaalityön yksiköihin sekä vankiloihin. Lehtosen ensisijainen tarve ei ole vaikuttaa hoitolaitosten henkilökunnan asenteisiin tai muuttaa heidän toimintatapojaan, tosin jos sellaista tapahtuu, se on hänen mielestään loistavaa. Pääpaino Lehtosen tekemisessä on ammattinäyttelijän roolin laventamisessa. Pioneerin työstään Lehtonen on saanut paljon tunnustusta, mm. Suomalaisen Lääkäriseuran kulttuuripalkinnon vuonna 2007. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö puolestaan on ehdolla Vuoden 2010 Valopilkku -palkinnon saajaksi. Lehtonen toimii Kiertuenäyttämön taiteellisena suunnittelijana, mikä käytännössä tarkoittaa kaikkea käsikirjoittamisesta ja esiintymisestä roudaukseen ja varainhankintaan.

Taidekentän vaikea nakki

Kiertuenäyttämöllä on oma tuottaja ja kuraattori sekä määräraha Kansallisteatterin budjetissa. Tällä mahdollistetaan subventoidut esitykset lai-

Esitykset: Globen uupuneet – tilattavissa valtakunnallisesti Pirunpuntarissa – tilattavissa Uudellemaalle.

toksille. Esimerkiksi ohjelmistossa tällä hetkellä olevan Altzheimerin teemoissa liikkuvan Pirunpuntari -esityksen voi tilata Uudenmaan alueella sijaitseviin laitoksiin 150 eurolla. Toinen tilattava esitys on ilmastoahdistusta käsittelevä Globen uupuneet. Kiertuenäyttämön tuotantoajat ovat pitkät, sillä esitykset toteutetaan yhteistyönä laitosten kanssa. Työn alla on maahanmuuttajuutta käsittelevä esitys. Yhdessä vastaanottokeskusten kanssa järjestetään keväällä 2011 työpajoja, joissa inspiraatiota haetaan musiikista, tarinoista ja yhdessä olemisesta. Materiaalista työstetään esitys, joka nähdään syksyllä Kansallisteatterin lavalla, ja sen jälkeen kiertueella vastaanottokeskuksissa.   ”Tavoitteena on, että vuonna 2012 meillä olisi kiertuetoiminnassa mukana jo kolme Kansallisteatterin näyttelijää. Tosin repertuaariteatterista on vaikeaa irrottautua” Lehtonen myöntää. Nyt mukana on jo Kansallisteatterin näyttelijä Juha Varis sekä freelance-näyttelijöitä. Näyttelijäkollegat ovat olleet varovaisen kiinnostuneita Lehtosen tekemisestä. ”Ehkä siinä on helpotustakin” Lehtonen pohtii. ”En ole taistelemassa samoista rooleista, vaan työllistän itseni kiertueilla. Luultavasti he ovat iloisia siitä, että joku tekee tämänkin työn. Joskus mietin, onkohan minusta tullut vähän sellainen taidekentän vaikea nakki.” Kuvassa Katja Joutsijoki ja Juha Varis Kuvat: Lassi Kaaria T A K U 13


Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista

Mustin siivin vapauteen ja rakkauteen

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista Kuvassa Melis Jaatinen, Pia Renes.

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista. Kuvassa Irina von Martens.

”D

Kuvat: Suomen Kansallisooppera/Suomen Kansallisbaletti Stefan Bremer

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista - on taideproduktio, jossa kohtaavat monet

Päivi Arvonen

maailmat. Yhteistyössä ovat olleet mukana DuvTeatern, tanssikoulu Blue Flamenco ja Suomen Kansallisooppera. Mustien siipien lintu kertoo Georges Bizet’n Carmen-oopperaa mukaillen tarinan ihmisyydestä, yhteisöllisyydestä, oikeudenmukaisuudesta sekä rakkauden ja vapauden kaipuusta. Mukana on neljän oopperalaulajan lisäksi sekä kehitysvammaisia että ei-kehitysvammaisia näyttelijöitä ja tanssijoita. 14 T A K U

uvTeaternin produktioissa on aina ajatuksena venyttää omia rajojaan. Aiemmassa esityksessämme meillä oli uutena elementtinä rumpumusiikki, nyt laulu ja oman äänen kautta rajojen venyttäminen”, kertoo Mustien siipien linnun ohjannut Mikaela Hasán.   Freelanceohjaaja ja -näyttelijä Hasán on ollut mukana DuvTeaternin toiminnassa teatterin perustamisesta vuodesta 1999 asti. DuvTeatern on ennenkin tarttunut klassikoihin kuten Hamletiin tai Romeoon ja Juliaan. Carmen ei ollut oopperana ryhmälle


Kuvassa Emma Palomäki, Emma Liekari, Johan Blomberg, Inka Timgren, Siiri Tiilikka.

entuudestaan tuttu, mutta Carmenin tarina kiinnosti DuvTeaternin tekijöitä, jonka näyttelijöistä valtaosa on kehitysvammaisia.   ”Carmenin tarina lähti kehittymään meidän tyylimme mukaisesti improvisaation ja pitkäjänteisen yhdessä työstämisen kautta. Carmenin tarinaa muutettiin ryhmän tunteiden ja ajatusten pohjalta ja tarinalle syntyi myös uudenlainen loppu”, Mikaela Hasán kertoo.   Carmenista tuli lintu Carmenia näyttelevän Irina von Martensin improvisaation kautta.   ”Irina tulee eräänä päivänä harjoituksiin mustiin pukeutuneena. Hän kertoo, että Carmen on petolintu - tai välillä lintu ja välillä taas ihminen. Irina nostaa kädet kasvoilleen, tekee liikkeen, jota hän kutsuu ’kasvojen vaihtamiseksi’ ja muuttuu linnuksi, joka kirkuen räpyttelee ympäri harjoitustilaa mustassa ponchossa”, Mikaela Hasán siteeraa päiväkirjamerkintäänsä. Tästä syntyi esityksen ruotsinkielinen nimi ”En rovfågel flyger in”.

Yhteinen matka

Mustien siipien lintu sai ensi-iltansa Kansallisoopperan Alminsalissa 22. tammikuuta. Carmenin tarinaa alettiin DuvTeaternissa työstää kuitenkin jo kaksi vuotta sitten. Myöhemmin mukaan tulivat flamencotanssijat tanssikoulu Blue Flamencosta. Kansallisoopperan solistien kanssa ryhmä tapasi ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuussa.   ”Nämä kolme maailmaa tuntuivat ainakin aluksi olevan hyvin kaukana toisistaan. Tapamme työskennellä ovat hyvin erilaiset. Aikaa tarvittiin runsaasti. Erityisesti ennen ensi-iltaa yhteishenki tiivistyi erinomaiseksi.

Kohtaamiset ovat aina olleet meidän tapamme tehdä teatteria”, Mikaela Hasán kertoo.   Hasán muistuttaa, että kohtaamista tapahtuu aina myös yleisön kanssa. Joitakin katsojia kehitysvammaiset näyttelijät saattavat hämmentää.   ”Toivon, että esityksissämme on tilaa myös kaikille yleisön reaktioille. Produktiomme tarjoavat yleisölle tilaisuuden tutkia ja miettiä omia reaktioitaan.”   Mustien siipien lintu näyttäytyy katsomoon saumattomana yhteistyönä, jossa toisista huolehtiminen ja yhdessä tekemisen riemu loistavat kirkkaasti katsomon viimeiselle riville asti.   ”Meitä kaikkia yhdistää rakkaus olla näyttämöllä. Ryhmässä jokaisella on tilaa olla oma itsensä. On aina luksusta saada olla mukana ryhmässä, jossa viihtyy”, Mikaela Hasán sanoo.   Hän kertoo 14 vuoden aikana oppineensa kehitysvammaisilta ryhmäläisiltä avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä armollisuutta ja sallivuutta itselleen.   ”On hyvin antoisaa ja suuri kunnia työskennellä tämän ryhmän kanssa. Uskon, että tämä työ on meille kaikille tärkeää. On myös hienoa kuulla ryhmäläisten vanhemmilta, miten teatteriharrastus näkyy kotona ja arjessa itsetunnon vahvistumisena”, Mikaela Hasán sanoo.   Mikaela Hasán iloitsee, että DuvTeaternin työryhmään on aina löytynyt hyviä tekijöitä ja vierailijoita. ”Mustien siipien lintu on hyvin monen ihmisen työn tulos”, ohjaaja muistuttaa.

L´amour

Mustien siipien lintu on asiansa osaavien ammattilaisten työtä. Kehitysvammaiset näyttelijät ovat rooleissaan vahvan uskottavia ja kehitysvammaiset flamencotanssijat huikeita. Yksi näyttelijäsuorituksista kohoaa koskettavuudessaan ylitse muiden.   Oopperalaulajaa esittävä Pia Renes ei puhu vaan kommunikoi viittomilla. Mustien siipien linnussa Pia Renes laulaa esityksen lopussa Habanera-aarian yhdessä mezzosopraano Melis Jaatisen kanssa. Renes tapailee tuskin kuuluvalla äänellä aarian l´amour -sanaa ja saa yleisön silmät kostumaan.   Pia Renes on ollut DuvTeaternin näyttelijäryhmässä mukana teatterin perustamisesta asti. Carmenia esittävä Irina von Martens on paitsi esiintynyt ahkerasti myös kirjoittanut runoja sekä romaanin ”Irinas Bok”,

jonka pohjalta esitettiin vuonna 1996 näytelmä Tukholman Unga Klara -teatterissa.

Flamencotanssijoilla riittää energiaa

Tanssikoulu Blue Flamencon tanssijoista monet ovat tanssineet flamencoa jo vuosia.   ”Kaikki oli tosi kivaa tätä esitystä tehdessä ja on ollut hienoa saada tutustua uusiin työkavereihin”, 22-vuotias Inka Timgren kertoo. Hän on oppinut flamencon saloja myös Valtteri-ystävältään.   ”Valtteri on itse käynyt Espanjassa Sevillassa ja saanut sieltä vaikutteita flamencoon.”   Oopperatalo oli Inkalle entuudestaan tuttu, sillä hän on käynyt vanhempiensa kanssa katsomassa Pähkinänsärkijä -baletin.   Inkalla riittää tanssiharrastuksen lisäksi energiaa myös muihin harrastuksiin.   ”Tanssin lisäksi käyn jumpassa ja nuorisotalolla sekä vietän aikaa poikaystäväni kanssa.”   Inkan tavoin Blue Flameco-tanssikoululaisista myös 19-vuotiaalla Emma Palomäellä on takanaan vuosien tanssiura ja paljon harrastuksia.   ”Maanantaina käyn kuntosalilla, tiistaina flamencotunneilla, keskiviikkona musakerhossa, torstaina nuorisotalolla ja perjantaina uimassa”, Emma kertoo.

Keskittymiskyky yllätti ammattilaisen

”Olen ollut todella yllättynyt siitä, miten intensiivisesti kehitysvammaiset näyttelijät ja tanssijat ovat harjoitelleet. Heidän keskittymiskykynsä on huikea. On ollut mahtavaa saada tehdä tämä produktio ja kaikki on mennyt todella hienosti”, sanoo Escamillon lauluroolissa esiintyvä baritoni Raimo Laukka.   Laukka lähti hankkeeseen mukaan avoimin mielin. Hän kertoo aihealueen olleen entuudestaan hieman tuttua, koska hänen lähipiirissään on kehitysvammainen henkilö.   ”Tätä on tehty yhdessä, mutta näyttelijöiden ja tanssijoiden ehdoilla. Me ammattilaisetkin olemme mukana hiukan myös ohjaajan roolissa lavalla. Uskon, että esitys koskettaa katsojia, itse olen usein ollut liikuttunut näyttämöllä harjoitusvaiheessa”, Raimo Laukka kertoo.   Laukka on produktion myötä paitsi saanut uusia ystäviä myös oppinut uutta.   ”Pääsin itsekin tanssimaan flamencoa.”

Mustien siipien lintu - variaatio Carmenista Espoon Sellosalissa 1. ja 2. maaliskuuta 2011. www.duvteatern.fi www.blueflamenco.net www.ooppera.fi

T A K U 15


Salmela on Pyhäveden rannalla. Järven ollessa jäässä maisema on lähes liikkumaton. Vanha kirkonkylämiljöön syvää rauhaa häiritsee vain ohi kiitävät autot.

Residenssin rauhassa Kuvat ja teksti: Eeva-Maria Hooli

Taidekeskus Salmela valitsee vuosittain nuoria lupauksia, joiden käyttöön se luovuttaa Salmelan päärakennuksen. Syksystä kevääseen talossa elää pieni taiteilijayhteisö, yhtäaikai-

ohi huristavat autot. ”Taiteilijat varmasti ymmärtävät hakiessaan, että täällä ei ole todellakaan ole mitään häiriötekijöitä”, sanoo Taidekeskus Salmelan festivaalijohtaja Miia Pajarinen.   Taidekeskus tuo kesäisin elämää reilun kuuden tuhannen asukkaan Mäntyharjulle. Näyttelytiloja on laajennettu vuosien varrella,

ja tällä hetkellä tilaa on yli 1000 neliömetriä. 1850-luvulla rakennettu päärakennus on entisöity sadan vuoden takaiseen muotoonsa. Lisäksi näyttelytiloina toimii vanha Posti- ja Apteekkitalo, palvelijan asunto sekä piha-aitat. Näyttelyissä käy joka kesä yli 25 000 vierailijaa.

Huoli nuorista taiteilijoista Vuonna 1989 Mäntyharjun kunta järjesti ideakilpailun, jossa se etsi käyttöä vanhalle pitäjäntuvalle. Tuomas Hoikkala, joka toimii edelleen keskuksen toiminnanjohtajana, voitti ideallaan tehdä Salmelasta taidekes-

sesti neljä taiteilijaa.

R

esidenssi-sana tarkoittaa hallitsijan tai muun korkeassa asemassa olevan henkilön asuinpaikkaa. Salmelan taiteilijaresidenssi Mäntyharjun kunnassa Etelä-Savossa onkin talvisin nuorten kuvataiteilijoiden valtakunta. Vanha kirkonkylämiljöö toimii kesäisin näyttelytilana, mutta syksyisin päärakennus vuorataan pahveilla, ja taiteilijat valtaavat tilat purkkeineen ja pensseleineen.   ”Parasta täällä on työrauha. Voi keskittyä vaan siihen tekemiseen. Ajatus maalata jossain metsän keskellä on jotenkin tosi houkutteleva ja hekumallinen”, sanoo Jussi Halonen, yksi tämän talven residenssiläisistä.   Salmela sijaitsee kolme kilometrin päässä Mäntyharjun keskustasta, Pyhäjärven rannalla. Talvella hiljaisuuden rikkoo vain maantietä

16 T A K U

Nana Hermusen työhuone on vuorattu suojapaperilla lattiasta kattoon. Maalia löytyy lähes yhtä paljon lattiasta kuin maalauksista. Syksyisin näyttelytilat muuttuvat ateljeiksi ja rakennuksen pienet huoneet makuuhuoneiksi.


kus. ”Salmela on kokonaan hänen ideansa ja keksintönsä”, sanoo festivaalijohtaja Miia Pajarinen.   Vuodesta 1993 lähtien 120 nuorta taiteilijaa on työskennellyt Salmelassa. Alusta asti on haluttu tukea juuri nuoria. Nuorella tarkoitetaan tässä ammatillisesti nuorta. Mitään rajoituksia iän suhteen ei ole, mutta keskimäärin asukkaat ovat 20-30-vuotiaita. Yleensä asukkaat ovat juuri taidekouluista valmistuneita.   ”Monilla on ollut ateljee koulun puolesta käytössä. Kun valmistuu, eikä ole mitään varmaa työtilaa, työnteko saattaa jopa jäädä siinä vaiheessa. Tässä annetaan puoli vuotta lisää aikaa jalostaa itseensä ja etsiä sitä omaa uraansa”, Pajarinen sanoo.   Taiteilijat viettävät residenssissä kolmesta kahdeksaan kuukautta. Työskentely ja asuminen on heille maksutonta. ”Residenssitoiminta rahoitetaan kesän näyttelytoiminnalla”, Pajarinen sanoo. Rahoitusta saadaan myös Mäntyharjun kunnalta sekä Taiteen keskustoimikunnalta.

Maalareista runoilijaan

Työrauha on turvattu

Tilat sopivat parhaiten maalareille, mutta vieraana on ollut myös monta graafikkoa. ”Aina ei haluta perinteistä maalausta, vaan voidaan ottaa vähän erikoisempaa ja rohkeampaakin”, Pajarinen sanoo. Taidekeskus hallinnoi itse itseään ja voi tehdä omat ratkaisunsa. Tarkkoja sääntöjä tai rajoja toiminnalle ei ole.   Salmelassa on työskennellyt kerran myös runoilija. Tänä talvena Taidekeskus Salmelan toisessa residenssissä, Viipurissa, asuu säveltäjä Olli Kortekangas.   Kulttuurimesenaatti Juho Lallukan vanhaan kotitaloon Viipuriin avattiin taiteilija-ateljee viime vuonna. Se on ensimmäinen suomalainen taiteilijaresidenssi Venäjällä. Viipurin residenssissä on tilaa vain kahdelle taiteilijalle kerrallaan.

Vuosittain residenssiin tulee satoja hakemuksia. Osa residenssitaiteilijoista saa paikkansa joka neljäs vuosi järjestettävän kuvataidekilpailun kautta. Kaikki 10 finalistia ovat oikeutettuja residenssipaikkaan, kaikki eivät kuitenkaan syystä tai toisesta lunasta paikkaansa. Joskus residenssiin tullaan taidekeskuksen oma-aloitteisen kutsun kautta.   ”Valitaan sellaisia ihmisiä, jotka on vakavissaan alalla ja joilla on halua kehittyä. Täytyy olla myös omaa näkemystä ja lahjakkuutta.”   Pääsy Salmelaan on hieno tilaisuus nuorille taiteilijoille, mutta residenssi aiheuttaa myös paineita. ”Alussa oli tosi vaikeaa. Yritin tehdä

muka sellaista, mitä taidekeskuksen tyypit haluavat, mutta en edes tiennyt, mitä ne haluavat”, sanoo residenssitaiteilija Laura Lindholm.   Taidekeskuksen edustajat käyvät Salmelassa vain kalenteriin merkittyinä aikoina, kaksi kertaa vuodessa järjestettävinä avoimien ovien päivinä. ”Työrauha on se tärkein, mitä me haluamme antaa. Emme halua sellaista oloa, että me kytätään. Salmela on talven ajan heidän kotinsa”, Pajarinen sanoo.   Jokaisella taiteilijalla on oma ateljee ja makuuhuone. Keittiö ja olohuone ovat yhteisessä käytössä. Yhteisöllisyys on tärkeä osa kokemusta.     ”Toisilta saa ideoita. Itse tulee monesti sokeaksi omille töilleen. On tärkeää, että saa kuulla toisten mielipiteitä”, Jussi Halonen sanoo.   ”Tänä vuonna on tiivis yhteisö. Läheskään aina näin ei ole. Jotkut keskittyvät vain maalaamaan, eivät sosiaalistumaan”, Pajarinen sanoo.

Taide on intohimo Ennen Salmelan perustamista Tuomas Hoikkala oli ammattilais-saksofonisti. Kuvataide oli tärkeä harrastus ja intohimo. Myös musiikki näkyy vahvana Salmelan kesän ohjelmistoissa; joka kesä Salmelassa konsertoi suomalaisia klassisen musiikin huippuja.   Kenellekään taidekeskuksessa Salmela ei ole vain leipätyötä. ”Mehän tykätään taiteesta ja halutaan auttaa nuoria taiteilijoita. On meillä kuitenkin myös itsekäs näkökulma. Saamme tutustua taiteilijoihin ja löydämme sitä kautta taiteilijoita kesän näyttelyihin”, Pajarinen sanoo. T A K U 17


18 T A K U

Kuva: Linda Kearns


TEKSTI: SANNA POSTI SJÖMAN Kulttisarja Mad Men on saanut polvilleen niin katsojat kuin kriitikotkin. Suuri syy sarjan suosioon on sen intellektuaalinen käsikirjoitus, mutta yhtä tärkeänä tekijänä pidetään sarjan visuaalista eleganssia. Tapasimme sarjan pukusuunnittelijan Janie Bryantin, joka on käynnistänyt sarjan tiimoilta maailmaa kattavan vintagevillityksen.

JANIEBRYANT Pukusuunnittelijan hotellihuone New Yorkin East Villagessa henkii glamouria. Hotellisänky, johon pujottaudun istumaan vintagetyylisten rintakorujen ja turkishattujen väliin, on peitetty satiinipeitteillä. Vaatetangoista, joiden lomassa pukusuunnittelija istuu, roikkuu mekkoja, jotka vievät ajatukset viisikymmentäluvun Hollywoodiin. Tai kuusikymmentäluvun New Yorkiin, mainostoimistoon, joka on Mad Men -sarjan keskipiste ja jossa sarjan päähenkilöt punovat mainosjuonia Janie Bryantin luomuksiin pukeutuneina.   – Rakastan viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvun henkeä. Suunnitellessani Mad Men -sarjan asuja tutkin aina vanhoja muotilehtiä ja katson vanhoja elokuvia. Minulla on myös kattava kirjakokoelma pukusuunnittelun historiasta ja sen eri vaiheista.   Janie Bryant on New Yorkissa lanseeraamassa vintagemallistoaan ”Mod by Janie Bryant”. Vanhan ajan viskille tuoksuva ja eleganssia hohtava Mad Men -sarja on kivunnut kulttistatukseen ja Bryantin työtahti on muuttunut suosion myötä yhä kiivaammaksi.   – Olen todella onnellinen, mutta hirvittävän väsynyt. Sarjaa ympäröivä innostus on aivan uskomaton. Ja sarjan vaikutusta muodin maailmaan on ollut erittäin, erittäin jännittävä seurata.    Bryant on kotoisin Tennesseen osavaltiosta ja vanhan ajan glamour on ollut suuri osa hänen elämäänsä jo lapsesta saakka.   – Minua kiusattiin aina siitä, että olen niin tyttömäinen tyttö. Olin haltioissani pitseistä ja ruseteista jo lapsena. Rakastan naisellista ja romanttista 50-luvun tyyliä… ja alusmekot ovat aivan ihania! Pukeuduin niihin jo pikkutyttönä ja ompelin lempimekkooni pieniä kelloja, jot-

l MITEN SINUSTA TULI PUKUSUUNNITTELIJA? Aivan sattumalta! Tapasin sattumalta pukusuunnittelijan New Yorkissa eräissä juhlissa. Hän kertoi minulle kaiken ammatistaan. Olin täysin otettu, rakastan elokuvia ja päätin sillä hetkellä, että minustakin tulee pukusuunnittelija.

ka kilisivät kun liikuin. Kieltäydyin pukeutumasta housuihin, käytin jumppatunneillakin mekkoja, joiden alle puin shortsit, hän sanoo.    Asuttuaan lähes kymmenen vuotta New Yorkissa Janie Bryant muutti töiden perään Los Angelsiin. Hän sai Hollywoodista töitä miltei heti. Vuonna 2005 hän voitti parhaan pukusuunnittelijan Emmy-palkinnon Deadwood-sarjasta ja kaksi vuotta myöhemmin Mad Men -sarjan luoja Matthew Weiner palkkasi hänet sarjan pukusuunnittelijaksi. Bryant suunnittelee suuren osan sarjan vakiohenkilöiden asusteista itse ja hän on tiiviissä yhteistyössä Matthew Weinerin kanssa.

l KERRO ENSIMMÄISESTÄ OMASTA MALLISTOSTASI. Mallistoni perusfilosofia on se, että muodin tulisi aina olla helposti lähestyttävää. Jokaisella naisella on oikeus olla kaunis! Pukeudun usein yksinkertaisesti, mutta käytän aina yhtä ylellistä asustetta, olipa se sitten rintakoru tai keepi, joka tähdentää kokonaisuutta ja saa minut tuntemaan itseni tyylikkääksi ja kauniiksi. l MIKÄ ON MALLISTOSI OMA HENKILÖKOHTAINEN LEMPIASU? Niitä on kolme. Tekoturkiskeepi josta on kaksi eri versiota, klassinen leopardi sekä lumi-ilves. Käännettävä takki, joka toimii kahtena erillisenä takkina… Ja leopardilaukku, jota voi kantaa joko käsilaukkuna tai olalla. l MILLAINEN SUHDE SINULLA ON SKANDINAAVISEEN MUOTOILUUN? Miellän sen luovaksi ja moderniksi. Olen aina pitänyt skandinaavista muotia intellektuaalisena. Pidän siitä.

T A K U 19


Kuva sarjasta Mad Men/M

ichael Yarish

Kuva sarjasta

ael Yarish

Mad Men/Mich

l JOS SAISIT PUKEA YHDEN HOLLYWOODTÄHDEN, KUKA SE OLISI? Nicole Kidman. Rakastin hänen tyyliään Moulin Rouge-elokuvassa. l KERRO TYYLI-IKONEISTASI? He ovat kaikki ikoniselta viisikymmentäluvulta… Grace Kelly, Liz Taylor ja Brigitte Bardot. Rakastan heitä! Olen heistä aivan obsessed!

Kuva: Linda Kearns

JANIEBRYANT IKÄ: Salainen AMMATTI: Pukusuunnittelija ASUU: Los Angeles AJANKOHTAISTA: Ensimmäisellä omalla mallistollaan ”Mod by Janie Bryant”. Suunnittelee Mad Men -sarjan asusteet. TUOTEKUVAT: Kuvissa Bryantin omat lempituotteet. 20 T A K U


MYY TAI TULE MYYDYKSI?

N

uori vihainen dandy-mies, Antti Nylén, pohtii taiteen alan kaupankäyntiä essee-kokoelmassaan Halun ja epäluulon esseet: Kun on kysymys popmusiikista, myyntivertaukseen on suurempi kiusaus tarttua kuin esimerkiksi veisto- tai tanssitaiteen tapauksessa, koska suurin osa popmusiikista on pelkkää kauppatavaraa, jota sitäkään ei tosin myy artisti itse. Pikemminkin häntä myydään.    Olen koko Finnagorassa työskentelyni ajan painiskellut kulttuurin myymisen problematiikan kanssa. Instituutin perusrahoituksen antava ministeriö vaatii, että paneudumme tarmokkaasti kulttuuriviennin edistämiseen. Ja tietenkin itse yritysmaailmasta tulleena haluan mielelläni olla kulttuuriviennin käytäntöjä kehittämässä.    Yhteys Nylénin myynti-pohdintaan syntyy siitä, että minun järkeni mukaan ei voi olla vientiä ilman myyntiä. Toisaalta kulttuurialan tuotteiden myyntiä ei voi olla ilman tekijöitä, jotka haluavat tulla myydyiksi. Olen oman työmme tueksi muotoillut kulttuuriviennin työnjaosta tällaisen huoneentaulun: Kulttuurivienti perustuu lahjakkaisiin ja innovatiivisiin suomalaisiin alansa ammattilaisiin, joilla on halu vientitoimintaan. Instituutin tehtävänä on auttaa omalta osaltaan löytämään kanavia viennille.

Harriet Lonka

   Haasteina määritelmässäni on muun muassa kysymys siitä, keitä ovat ammattilaiset ja miten määritellään heidän lahjakkuutensa ja innovatiivisuutensa? Kulttuurin, tieteen ja talouden keskus Unkarissa, Finnagora, tuskin on oikea lahjakkuuden luokittelulaitos.   Olen sitä mieltä, että avain kulttuuriviennissä on tekijöillä. Keskeistä on visio omasta työstä ja sen arvosta, jolloin on myös mahdollista puhua työn hinnoittelusta. Tätä pohdintaa tukemaan ja markkinoinnissa auttamaan tarvitaan erilaista asiantuntija-apua, jota esimerkiksi taiteen tiedotuskeskukset tarjoavat. Vienti ei kuitenkaan voi perustua yksin julkiseen tukeen, muutenhan kyse on vain erilaisten apurahajärjestelmien jatkeesta. Kulttuurin kentän ulkopuolelta tulleena voi ihmetellä monia asioita. Esimerkiksi sitä, miksi oman tekemisen tuotteistaminen on niin aliarvostettua taiteen piirissä. Miksi niitä taiteilijoita, jotka todella pystyvät hankkimaan elantonsa teostensa myyntituotoilla, pidetään usein jonkinlaisina taiteen helppoheikkeinä?    Ihmetellä täytyy sitäkin, milloin hallinnonalat pääsevät kulttuuriviennin strategioissaan sanoista tekoihin. Opetusministeriö ja ulkoministeriö ovat kulttuuriviennin kehittämisessä kovasti kohteliaissa väleissä. TEM:iä ei koko asiaan ole saatu edes mukaan (en tiedä, onko haluttukaan?) vaikka siellä luovien alojen liiketoiminnan kehittämisen kanssa muuten puuhaillaan. Tärkeämmäksi tuntuu nousevan hallinnonalojen välinen arvovaltamittelö ja sivuun jää tehokas ja synerginen luovan työn tekijöiden tukeminen.    Kulttuuriviennissä pitäisi yhtälö ’kulttuurin sisällöt + viennin edistäminen + liiketoimintamallien kehittäminen’ saada jo vihdoin toimimaan!    Omassa työssä kulttuurin puolella homman mielekkyys syntyy siitä joukosta luovia ihmisiä, jotka avoimesti tarkastelevat omaa tekemistään ja ovat valmiita miettimään, mikä on se juttu, joka tekee siitä ulkomaailman silmissä ainutlaatuisen. Heidän kanssaan on hyvä yhdessä miettiä myös niitä polkuja, joita pitkin päästäisiin vientitoimintaan. Tällä tavoin voidaan saada kulttuuriviennin ontolle käsitteelle todellista sisältöä. Ja tekijöille särvintä leivälle. Kirjoittaja on Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden keskuksen johtaja Unkarissa. Ennen nykyisiä tehtäviään hän toimi ympäristöalan konsulttina.

T A K U 21


Anette Lehmusruusu

Suomalaisen ruuan valtit ovat puhtaus ja terveellisyys Suomalaista ruokaa on haukku-

ulkomaalaiset ajattelevat suoma-

erityisesti lohi, sekä leipä, poro, laatu ja palvelu.   Palhusin mukaan suomalaisessa ruoassa arvostetaan puhtautta ja eksoottisuutta. Suomalaisen ruoan alkuperä on hyvin jäljitettävissä. Kaura on parasta laatua ja villimarjoissa on moninkertaiset ravintoarvot muiden Euroopan maiden marjoihin verrattuna.   – Suomalaiselta ruoalta puuttuu vielä brändi, mutta terävimmät kärjet ovat puhtaus ja terveellisyys, Palhus sanoo.

laisesta ruoasta nyt?

Pohjoismainen yhteistyö toimii

uusi vuotta sitten Berlusconi arvosteli suomalaista ruokaa elintarvikeviraston avajaisissa. Haukut saivat ruoka-ammattilaiset puolustusasemiin.     - Berlusconia voisi oikeastaan kiittää kommenteistaan, koska silloin alettiin miettiä, miten imagoa voisi parantaa, toteaa ruokalähettiläs Kim Palhus.   Hänen mielestään ulkomailla suomalaisesta ruoasta on positiivinen mielikuva, mutta työtä on vielä. Ruotsiin verrattuna kansallinen oma keittiö ja mielikuvamarkkinointi puuttuu.   Suomalaisen ruoan arvostuksen lisäämiseksi hallitus käynnisti vuonna 2008 Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman. Sen toimeenpanijana on maa- ja metsätalousministeriö.   Suomi on mukana myös Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on nostaa pohjoismaisen ruuan mielikuvaa ja imagoa muiden maailmankeittiöiden rinnalle.

Tammikuun lopussa Sirha-messuilla Ranskan Lyonissa markkinoitiin pohjoismaista ruokaa ranskalaisille. Suomen lisäksi mukana oli Tanska ja Ruotsi.   – Mielestäni Suomella oli onnistunein tuotteistaminen, Suomea edustanut Palhus sanoo.   Messukeittiössä kokkaillut Palhus käytti annoksissaan ohraa, poroa, tervaa, tyrniä, pellavansiemeniä, järvikaloja sekä juustoja.   Messuilla myytiin oikeastaan mielikuvia. Menut olivat joka päivä esillä, mutta ruokia saivat maistella vain kutsuvieraat.   Suurin hyöty Palhusin mukaan oli, että paikalla oli arvovaltaista edustajistoa: Ruotsin prinssi Carl Philip, Tanskan prinssi Joachim sekä maatalous- ja ruokaministerit. Nähtiin, miten pohjoismainen yhteistyö toimii. Pohjoismainen ruoka kiinnostaa ja sitä markkinoidaan isolla rintamalla.   - Ruokakulttuurin lisäksi tulisi markkinoida raaka-aineita, Palhus toteaa.   Tuotekehitystä tehdessä täytyy miettiä myös, mitä voidaan markkinoida suomalaisena ruokana, ei pelkästään raaka-aineina.   Maulla on taas merkitystä. Kevytruoat ovat menettäneet suosiotaan, koska niissä ei ole makua. Myös ulkonäöllä on merkitystä ja terveellisyys korostuu. Esimerkiksi vesiin on lisätty kalsiumia.   Muita tapahtumia, joissa on markkinoitu pohjoismaista ruokaa ovat Biofach – kansainväliset luomumessut ja viime vuonna Nordic week Pietarissa.

nut niin Italian pääministeri Silvio Berlusconi kuin huippukokki Gordon Ramsay. Kommenttien jälkeen ruoan imagoa on tiedostetusti pyritty kohentamaan. Mitä

K

Mikä suomalaisessa ruoassa kiinnostaa? Viime vuonna Tilastokeskus teki Ruokatiedolle rajahaastattelututkimuksen turistien kiinnostuksesta suomalaista ruokaa kohtaan. Yli puolet haastateltavista briteistä, ruotsalaisista, saksalaisista, venäläisistä ja virolaisista matkailijoista kertoivat valitsevansa suomalaista ruokaa ravintolassa.   Parhaimmiksi ruokailuun liittyviin asioiksi mainittiin kala, 22 T A K U


Kulttuurin tulevaisuus Korjaamolla Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta sai toimikuntansa joulukuussa 2008, taustaselvitys valmistui joulukuussa 2009, ehdotus selonteoksi valmistui maaliskuussa 2010, meni eduskunnalle toukokuussa 2010, sivistysvaliokunnan mietintö tuli tammikuussa 2011 ja silloin eduskunta hyväksyi selonteon johdosta mietinnön mukaisen kannanoton. Näin se menee demokraattisessa järjestelmässä. Tulevaisuuden arvailua Valtioneuvostolla on muitakin tulevaisuusselontekoja: tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta vuodelta 2009 ja tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikääntymiseen varautumisesta vuodelta 2004. Ilmasto- ja energiaselonteko on puhuttanut ja kirjoituttanut paljon, väestöpoliittinen selonteko vähemmän. Arvailla voi, millainen keskustelu käydään kulttuurin tulevaisuusselonteosta.   Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti prosessin päätösseminaarin helmikuun puolimaissa Korjaamon Vaunusalissa Helsingissä. Puheenjohtajana toimi tutkimusjohtaja Ritva Mitchell Cuporesta ja yleisö koostui kulttuurin ja taiteen parissa eri organisaatioissa työtään tekevistä. TAKU oli hyvin edustettuna parinsadan ilmoittautuneen joukossa.   Seminaarin avauspuheen piti urheilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallin, joka kertasi enemmänkin saavutettuja tuloksia kuin luotasi tulevaisuutta. Hän korosti kulttuurin yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäämistä, poikkihallinnollisuutta ja kulttuurin tilinpidon merkitystä sekä tulevan hallitusohjelman laadinnassa mukana oloa.   Tulevaisuuden kulttuuria määritteli enemmänkin OKM:n neuvotteleva virkamies Hannele Seitsonen ja totesi, että tulevaisuuspuhe lähtee menneisyydestä, koska historia on oman aikamme peili. Tulevaisuus on enemmänkin toiveitamme, utopia, maaginen paikka, kuten Atlantis tai Shangri La.

Merja Isotalo

  Vapaa tila leikkiä on tärkeä, samoin pienet rakenteet Seitsosen mukaan. Konkreettisemman näkökulman toi Turku 2011 toimitusjohtaja Cay Sevon kertoessaan kulttuuripääkaupungin lähitulevaisuudesta. Monta tapaa puhua Seminaari oli jaettu edellä mainittujen aloituspuheenvuorojen lisäksi neljään teemaan: kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö; kulttuurinen moninaisuus ja monikulttuurisuus; yhteisöllisyys, sivistykselliset ja kulttuuriset oikeudet sekä luovuuden arvot ja edellytykset. Lyhyen alustuksen jälkeen oli kommenttipuheenvuoro, kaiken kaikkiaan puhujia oli 13. Välissä lyhyt lounastauko ja vielä lyhyempi kahvitauko, siis varsin rankka päivä.   Arkkitehti Juhani Pallasmaan mukaan me olemme yhtä ympäristömme kanssa ja siten kulttuuriperintöön kuuluu muutakin kuin arvokkaat maisemat ja rakennukset, siihen kuuluvat myös saastuneet vedet, avohakkuut ja huono rakentaminen. Näin syntyy tahaton omakuva eli kulttuuriympäristömme. Ongelmana on, että ympäristön ja esineistön tulkinta on heikkoa emmekä ymmärrä riittävästi ympäristön kieltä. Hän oli myös huolestunut historiallisuuden tajun häviämisestä ja mielikuvituksen unohtamisesta koulutuksessa. Huvittuneisuutta herätti hänen määritelmänsä Guggenheim-museohankkeesta: kritiikitön hurahdus.   Kommentissaan rakennusneuvos Matti Vatilo totesi lokaalien ilmiöiden nousun tukevan kulttuuriympäristöjen säilyttämistä kansalaisyhteiskunnassa. Kulttuuriset oikeudet Helsingin yliopiston tutkija Pasi Saukkonen käsitteli multikulturalismia ja mainitsi, että hänen mielestään Suomi on Euroopan multikulturalistisin, mutta ei monikulttuurisin maa. Tällä hän tarkoitti mm. kaksikielisyyttä ja kahden kansankirkon olemassaoloa. Toisaalta hän totesi, että meillä on kyllä strategioita, mutta niissä olevat asiat eivät toteudu. Selonteon ehdotukset olivat hänestä

kuitenkin kannatettavia.   Johtaja Johanna Suurpää oikeusministeriöstä korosti sitä, että Suomen perustuslain mukaan kielelliset ja kulttuurioikeudet ovat kaikilla, ei vain määritellyillä ryhmillä.   Kansainvälistä näkökulmaa kulttuurisien oikeuksien käsittelyyn toi Ljubljanan yliopiston dosentti Vesna Copic. Hänen mukaansa kansainvälisistä säädöksistä puuttuu kulttuuristen oikeuksien selkeä määritelmä, mikä vaikeuttaa niiden puolustamista oikeudessa. Dokumenteissa mainitaan kyllä esimerkiksi osallistumisoikeus kulttuurielämään, taiteellinen vapaus, kirjalliset oikeudet ja oikeus opetukseen. Hän viittasi myös ihmisoikeuksiin ja niiden universaalisuuteen päätyen siihen, että yksilön oikeudet ovat lopulta vahvemmat kuin ryhmän.   Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg totesi teeseissään, että kulttuuri on koko yhteiskunnan asia. Hän puhui myös riippumattoman perustutkimuksen ja pitkäjänteisen rahoituksen tärkeydestä. Luova talous, luovuus ja taiteilija Proventuksen toimitusjohtaja Daniel Sachs käsitteli tietoyhteiskunnan, maailman ja kulttuurin yhteyksiä sekä taiteen arvoa. Hän kuvasi tiedontarpeen muutoksia lähtemällä varhaisteollistumisesta ja lakitiedosta, teollistumisesta ja insinööritiedosta, tietoyhteiskunnasta ja MBAosaamisesta päätyen tähän aikaan ja siihen liittyvään brändi- ja kommunikaatio-osaamiseen. Ongelmana hän näki sen, että kun kaikki saavat nykyään saman tiedon, niin jokainen myös käyttäytyy samalla tavalla, mikä näkyi vuoden 2008 lamassa. Tämän vuoksi tarvitaan taidetta ja kulttuuria, joiden tulee olla vapaita, ei mitattavia eikä olla hyödyllisiä. Taide on tutkimista, etsimistä, kehittämistä. Konsten måste vara konstig, sade han.   OKM:n neuvotteleva virkamies Kimmo Aulake oli Sachsin kanssa samaa mieltä, että kulttuuri ja taide saavat olla outoja, mutta niistä tulee kuitenkin ihmisten tietää. Hän totesi myös sen, minkä moni muukin:

T A K U 23


Jaakko Korpisaari kuntasektorin asiamies

meillä on suunnitelmia, mutta ei tekoja ja korosti muutosta aineettoman talouden suuntaan.   Aalto-yliopiston professori Juha Varto ilmoitti olevansa päivän kevennys ja aloitti räväkästi: leipä, viina ja rakkaus korvaavat kaikki ihmisen tarpeet. Hänen näkemyksensä ja esitystapansa saivat yleisön heräämään toisenlaiseen ajatteluun. Hän puhui ihmiskunnan selviytymisestä, totesi kulttuurin perustan olevan biologiassa ja hallinnanhalun olevan luovuuden vastakohta. Hän piti tärkeänä sitä, että taiteilijat saadaan motivoitua mukaan, niin voidaan saadaan kiinnostavampi maailma, vaikkei se olisikaan parempi.   Tekniikan ja kauppatieteiden tohtori Tarja Cronberg ilmoitti puolestaan olevansa raskautus puhuessaan taiteilijoiden asemasta. Hänen mukaansa me tarvitsemme luovuuden asiantuntijoita, siis taiteilijoita töihin, mutta ei niin, että heistä tehdään pakolla yrittäjiä pirstaleisissa työsuhteissa alhaisilla tuloilla. Hän toivoi tulevaisuutta, jossa asenteet ovat muuttuneet, apurahat parantuneet, yleisöt kasvaneet eikä aika kulu byrokratiaan, vaan taiteen tekemiseen. Mitä jäi käteen? Käteen jäi Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta Statsrådets redogörelse om kulturens framtid. Se pitää lukea huolella, miettiä merkityksiä ja mahdollisuuksia, keskustella ja löytää hyvien ehdotusten toteuttamiskeinoja.   Seminaari sinänsä oli vaikeasti sulava, monisuuntainen puheiden tulva, joiden alle tahtoi ajatus hukkua. Ehkä asiat asettuvat paikoilleen, kun ne tulevat vastaan osana jotakin konkreettista. Joka tapauksessa selonteko tulee ohjaamaan suomalaista kulttuuripolitiikkaa, vaikkakaan ei ainoana asiakirjana eikä mielipiteenä. Ehkä sitä pitää jatkossakin käyttää Korjaamolla.

24 T A K U

Ryhtyisitkö luottamusmieheksi?

Kuntasektorin uudet luottamusmiehet valitaan keväällä 2011

V

aikuta luottamusmiesvaalissa – valitse oman alasi edustaja, jos sellainen ehdokas on tarjolla.   Ryhdy itse luottamusmieheksi! Tehtävä on ratkaisevan tärkeä paikallisen edunvalvonnan kannalta. Lisäksi se on antoisa, haastava ja vastuullinen.   Akavan Erityisalojen edustamilla ammattiryhmillä on oltava meidän asioitamme tunteva luottamusmies edustajanaan. On ensiarvoisen tärkeää, että näille paikoille on omasta liitostamme ehdokkaita.   Tavoitteena on, että esimerkiksi kirjasto-, museo-, kulttuuri- ja vapaa-aika-alojen tehtävissä, hallinnossa tai toimintaterapeutteina työskentelevillä on asiantunteva luottamusmies – joko samalta alalta tai muuten alaan perehtynyt. Tämä on ratkaisevaa paikallisen edunvalvonnan kannalta.   Keväällä 2011 kunnissa järjestetään JUKOn luottamusmiesvaalit. Akavan Erityisalojen jäsenyhdistysten jäseniä edustavat kunnissa ja kuntayhtymissä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn luottamusmiehet.   JUKOn luottamusmiesten määrä on sovittu kunnissa työnantajan kanssa. Pääluottamusmieheksi tulee usein valituksi suurimman ammattiryhmän, kuten opettajien edustaja. Pääluottamusmiehen lisäksi valitaan luottamusmiehiä. Kausi alkaa elokuussa Kuntasektorin luottamusmiesvaalit järjestetään pääosin huhtikuun loppuun mennessä ja uusi luottamusmieskausi alkaa 1. elokuuta 2011.   Luottamusmiesvaalissa yksittäiset jäsenet pääsevät vaikuttamaan valintoihin. Vaikutusmahdollisuus on jokaisella JUKOn jäsenliittoon kuuluvalla, siis myös jokaisella Akavan

Erityisalojen jäsenyhdistyksen kuntasektorin jäsenellä. JUKOn luottamusmiesvaalien järjestäminen on JUKOn pääluottamusmiehen vastuulla. Vaalit toimitetaan esimerkiksi vaalikokouksena. Kysy oman työpaikkasi pääluottamusmieheltä luottamusmiespaikoista ja vaalien järjestelyistä.

Ole aktiivinen ja kysy, jos

- on epäselvää kuka on sinua edustava luottamusmies - luottamusmies ei ole tiedottanut paikallisista neuvotteluista

Ole aktiivinen ja vaikuta, jos

- oman ammattiryhmäsi sopimusepäkohtia ei ole käsitelty - luottamusmiehellä ei ole oman sopimusalasi (Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus KVTES) tuntemusta - omalla ammattiryhmälläsi ei ole edustajaa. Olisitko sinä halukas luottamusmieheksi?

Myös liitto neuvoo.

Kuntasektorin asiamies liitossa on Jaakko Korpisaari, jaakko.korpisaari@ akavan erityisalat.fi puh. 0201 235 363. Liitto on tukenasi tehtävässä: liitto kouluttaa ja tiedottaa, liiton lakimiehet neuvovat. Tervetuloa joukkoon!


Lapsuuden koti Levy: Kuulun siihen vuosikertaan, jolloin levysoitin työläiskodissa oli harvinaisuus. Lapsuuden sunnuntait Rööperissä kuluivatkin usein nonstop-elokuvissa, joista minulla on ensimmäinen todella suuri musiikkikokemus elokuvateatteri Luxorissa IsoRoobertinkadulla. Näin valkokankaalla suuren viihdeorkesterin (ehkä Mantovanin jouset?) soittavan upeaa sävelmää, joka sai minut haltioihini. Liekö vuosi ollut 1952; olin silloin 4-vuotias. Vuosikymmeniä myöhemmin tuo ”biisi” tuli minua vastaan. Se tapahtui ehkä vasta 1980-luvulla, kun tuo kaukainen muistikuva palautui mieleeni ja muistin kuulleeni sävelmän. Biisi: oli P. Tsaikovskin Italialainen Capriccio.

Ensirakkaus Levy: Ensimmäinen kouluaikainen tyttöystäväni esitteli minut vanhemmilleen Keski-Töölön asunnossaan. Tunnelma taisi olla joltisenkin jännittynyt. Olinkohan edes täyttänyt viittätoista. Mutta Maijulla oli levysoitin, ja isä oli Philipsillä töissä. Keventääkseen tunnelmaa ihastukseni vanhemmat pyysivät meitä näyttämään miten twistiä tanssitaan. Levylautaselle laitettiin uunituore Beatle-single, jonka b-puoli sopi tarkoitukseen. Biisi: oli ”From Me to You”. Sen näyte-twistin muistan ikäni. Tanssin itseni sisälle perheeseen.Silloin ei saattanut uskoa, että kyseinen biisi olisi koko maailman tuntema vielä 50 vuoden kuluttuakin. Samoihin aikoihin muistan soittaneeni äidilleni John Lennonin laulamaa ”Twist and Shoutia”. Äiti ei tykännyt yhtään ja oli närkästynyt levyn kohdasta, jossa John revittää

lauluääntään oikein kunnolla. Tuolloin 31-vuotias emoni kehotti minuakin kuuntelemaan kauniimpaa musiikkia, kuten esim. Elvistä, erityisesti biisiä ”Are You Lonesome Tonight”.

LEVY

Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat paljastavat elämänsä ja levyhyllynsä salaisuuksia ennalta määrättyihin teemoihin liittyen. Tällä kertaa levysalaisuuksiaan paljastaa Helsingin kaupungin kulttuurituottaja Mauri Lehtovirta.

HY

LLY

Aikuistuminen Levy: Oli täydellinen jazzbiisi, joka ilmestyi ystäväni Yrjön (jazzmiehiä tietysti) levylautaselle n.1974 Lauttasaaressa. Musiikillinen kokonaisuus oli täydellisen hiottu. Kappaleen levytysvuosi oli jossain parinkymmenen vuoden takaisessa USA:ssa. Loistavaääninen jazzlaulajatar ”The Divine” Sarah Vaughan oli saanut kerrankin taustalleen joukon aikakauden parhaita soittajia, trumpettisolistina 26-vuotiaana kuollut jazzin Mozartiksi kutsuttu kaunosielu Clifford Brown. Tuo levy on edelleen tarjolla kirjastoissa ja kaupoissa noiden kahden solistin nimellä. Koko LP on hieno kokonaisuus. Biisi: oli April in Paris.

Nyt Levy: Äänitteiden merestä voisi kaivaa 2010-luvun alussa vaikka mitä hienoa. Klassinen musiikki täytyy kuunnella livenä konserteissa, joten palaan helposti aina uudelleen 1930-luvun lopulle Jazzin kultaisiin vuosiin Billie Holidayn ja Lester Youngin yhteisiin aikoihin Count Basien orkesterissa 1930-luvun lopulle. Billien ääni riipaisee aina ja Lester luo tenorillaan kontrastisen tai myötäilevän maailman ”Lady Dayn” taustalle. Biisi: voi olla ”Without your love”, Getting Some Fun out of Life, Trav’ling all alone, ´He’s Funny that way, Pennies from Heaven jne.

T A K U 25


Panu H채meenaho

26 T A K U


Kulttuurialan koulutuspaikat houkuttelevat. Tarjontaa on paljon, mutta onko valmistuneille töitä? Miten työllistyvät kulttuurialan opiskelijat Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Tampereen ammattikorkeakoulusta ja Jyväskylän yliopistosta?

Anne Mari Rautiainen

Kulttuurialalta kortistoon? Kulttuurituottajilla työttömyysjaksot ovat tavallisia Humanistinen ammattikorkeakoulun oman tutkimuksen mukaan kulttuurituottajat työllistyvät ”suhteellisen hyvin”, mutta myös työttömyysjaksot ovat tavallisia.   Kevääseen 2009 mennessä valmistuneista kulttuurituottajista 75 prosenttia ilmoitti olevansa palkkatyössä. Työttömäksi oli itsensä ilmoittanut 7,5 prosenttia, muut olivat esimerkiksi opiskelijoina tai perhevapailla.   Vastanneista kuitenkin melkein 53 prosenttia ilmoitti olleensa työttömänä työnhakijana jossakin vaiheessa valmistumisensa jälkeen. Työttömänä oli oltu keskimäärin kaksi kertaa ja työttömyysjaksojen keskipituus oli noin 7,5 kuukautta. Erityisesti ensimmäinen vuosi oli vaikea. Sen jälkeen työ muuttui jatkuvammaksi, mutta oli projektiperusteista pätkätyötä.   Mielenkiintoista tässä tutkimuksessa oli myös se, että huomattava osa kulttuurituottajaksi valmistuneista piti ammattikorkeakoulututkintoa riittämättömänä työllistymiseen. Viidennes valmistuneista suoritti parasta aikaa jotain toista tutkintoa ja 13 prosentilla oli jo valmiina joku muu tutkinto. Vastaajat kokivat, että ammattikorkeakoulun perustutkinto ei riitä työelämän kovassa kilpailussa kulttuurialan akateemisia tutkintoja vastaan.

Kuvataiteesta ja viestinnästä työllistytään heikoiten Pyysin tietoja muutamasta muusta ammattikorkeakoulusta, mutta ainoastaan Tampereelta sain vastauksia. Valmistuneiden työttömyyslukemat

ovat jokseenkin murskaavia: kuvataiteen koulutusohjelmasta valmistui viime vuonna 44 prosenttia työttömiksi. Työllistyneistäkin puolet toimi suoritustason töissä. Pitempiaikainen seuranta ei anna yhtään lohdullisempaa kuvaa. Vuonna 2003 valmistuneista oli viiden vuoden kuluttua ollut jossain vaiheessa työttömänä 80 prosenttia, lähes kaikki yli 12 kuukautta.   Kovin hyvältä tilanne ei näytä viestinnästä valmistuneillakaan. Viime vuonna valmistuneista työttömänä oli 25 prosenttia, asiantuntijatehtävissä työllistyneistä toimi vain reilu neljännes. Musiikilla meni ammattikorkeakoulun puolella parhaiten, mutta heistäkin työttömiä oli 14 prosenttia. Työllistyneistä puolet toimi asiantuntijatehtävissä.

Maisterin tutkinto ei takaa työllistymistä Jyväskylän yliopistossa kulttuurialaa voi opiskella kahdessa tiedekunnassa. Humanistisessa tiedekunnassa opiskelevat kirjallisuuden, taidekasvatuksen ja taidehistorian opiskelijat sekä musiikin opiskelijat. Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on sen sijaan yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, vaikka sinne voivat hakeutua myös humanistisen pohjakoulutuksen saaneet.   – Kyllähän nämä vähän murheellisia lukuja ovat, sanoo Jyväskylän yliopiston uraohjaaja Annamari Rovamo humanistien tilastoja selatessaan. Parhaiten työllistyvät musiikin laitokselta valmistuneet. Vuoden 2008 tilastoissa vuosina 2004-2008 valmistuneista oli työttömänä 5,4 prosenttia. Kirjallisuudesta sekä taidekasvatuksesta tai taidehistoriasta valmistuneilla vastaava luku oli

14 prosenttia. Kirjallisuuden pääaineopiskelijoista osa valmistuu äidinkielen opettajiksi, jotka työllistyvät varsin hyvin – muilla tilanne on vastaavasti sitä heikompi.   Jotain rakenteellisia muutoksia on jo tehty. Jyväskylän yliopistossa ei esimerkiksi enää oteta ollenkaan opiskelijoita taidekasvatuksen kandidaattiopintoihin, maisteriopinnoissa se edelleen voi olla pääaineena. On myös mietitty sisäänottojen harventamista esimerkiksi joka toiseen vuoteen.   Kulttuuripolitiikan maisteriohjelmasta valmistuneet hukkuvat yhteiskuntatieteellisen tilastoihin. Professori Anita Kankaalla on kuitenkin omaa seurantaa valmistuneista:   – Kulttuuripolitiikan asiantuntemus on ollut kysyttyä. Usein huomaan sen varsin konkreettisesti tilanteissa, joissa meiltä pyydetään valmistuneita opiskelijoita töihin erilaisiin projekteihin. Ei oikein löydy ketään, maisterimme ovat erilaisissa positioissa kiinni.   Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden jatko-opintohalut on huomattu Jyväskylän yliopistossakin. – Kulttuurialalta valmistuneet hakeutuvat usein maisteriohjelmiin, kun eivät työllisty. Miten järkevää useiden tutkintojen tekeminen sitten on yhteiskunnan kannalta? miettii opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen.

Mitä tekee valtio? Pyysin juttuani varten opetusministeri Henna Virkkuselta valtion kannanottoa kulttuurialan koulutuspaikkoihin. Vastausta en saanut. Koulutuspaikat ovat ilmeisesti uuden hallituksen asia ja niihin palattaneen tämän vuoden lopulla.

Lähteet: Humanistinen ammattikorkeakoulu: Nikoskinen Elina 2010. Kulttuurituottajana työelämään. HUMAKista valmistuneiden kulttuurituottajien (AMK) työelämään sijoittuminen, koulutuskokemukset ja jatko-opintosuunnitelmat. Tampereen ammattikorkeakoulu: Lehtimäki, Heidi & Salonen, Sanna 2009. Ura- ja työmarkkinaseuranta Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2003 valmistuneille. Valtakunnallinen Opala-kysely 2010EHTIMÄKI Jyväskylän yliopisto: Tilastokeskus, sijoittumispalvelu.

T A K U 27


Kulttuurituottaja

amk, yamk

&

master

Katri Halonen

Metropolia Ammattikorkeakoulu Kevään yhteishaut ovat alkamassa ja moni takulainenkin miettii, josko olisi sopiva aika lähteä koulunpenkille päivittämään tietoja ja syventämään niitä. Tuottajien koulutus on laajentunut sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Lisäksi tarjolla on yhä enemmän eri projektien ja kehittämishankkeiden osana toteutettavia ammattilaisille suunnattuja koulutuspätkiä. Tässä artikkelissa pyritään hahmottamaan kulttuurituotannon alan ammattilaisten koulutuksen nykytilaa. Koulutuksen kaksi tukijalkaa Kulttuurituottajien koulutus Suomessa on lähtenyt liikkeelle kahdesta eri lähtökohdasta. Toisaalta taustalla on hyvinvointivaltion osana kehittyneeseen kulttuurisihteerien toimenkuvaan kiinnittynyt koulutuslinja, jonka tavoitteissa on korostunut monipuolinen toimenkuva yleisimmin julkisen sektorin palveluksessa. Kulttuurisihteerien koulutus on kehittynyt etenkin 80-luvulla opistoasteella. Yliopistopuolella käynnistettiin 1990-luvun alulta alkaen Cultural Management -opintoja (Jyväskylän yliopisto), joissa korostuivat pohjoismaisessa julkisen sektorin värittämässä toimintakontekstissa muotoutuneen ammattikunnan osaamistarpeet.    1990-luvulla käynnistettiin myös manageriaalisempia, usein liiketaloudellisemmin sävyttyneitä opintokokonaisuuksia. Niissä kulttuurin rooli nähdään suhteessa talouteen ja tuottajan rooliin kuuluu myös taloudellisten ulottuvuuksien hallinta. Tätä koulutuslinjaa on toteutettu esimerkiksi Arts Management – koulutuksessa SibeliusAkatemiassa. Vuonna 1998 perustettu ammattikorkeakoulusektori otti kulttuurituotannon yhdeksi kulttuurisektorin koulutusalaksi. Osa ammattikorkeakouluista omaksui manageriaalisemman lähtökohdan

28 T A K U

kulttuurituotannolle, joka näyttäytyi opetussuunnitelmissa liiketaloudellisten aineiden korostamisella. Osa ammattikorkeakouluista perusti opetussuunnitelmansa kulttuurisihteeripohjalle, joka oli luontevaa sillä usein ammattikorkeakoulujen taustalla oli kulttuurisihteerien opistotasoisia tutkintoja tarjonneita opinahjoja. Toimialan nopean muutoksen myötä liiketaloudellisesta osaamisesta tuli olennainen osa myös näiden ammattikorkeakoulujen kulttuurituotannon opetussuunnitelmaa. ”Esimerkiksi HUMAKin TKI-toiminnassa ja opetuksessa on korostunut luovan toimialan pienyritysten tukeminen” toteaa HUMAKin koulutusjohtaja Katri Kaalikoski.    Nykytilanteessa kulttuurituotannon alan korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta annetaan alemman ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopistojen Masterohjelmien muodoissa.    Alempaan kulttuurituottajan tutkintoon johtavaa koulutusta tarjotaan ”nuorille” suunnattuna koulutuksena sekä työelämässä vähintään kaksi vuotta toimineille aikuisille. Suomessa kulttuurituottaja (AMK) -tutkintoon johtavaa koulutusta on tarjolla viidessä eri ammattikorkeakoulussa.

Kulttuurituotannon AMK-tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Se suoritetaan päätoimisena opiskeluna neljässä vuodessa. Aikuisten AMKtutkintoon johtava koulutus noudattaa samaa opetussuunnitelmaa ja tuottaa saman tutkinnon. Aikuiskoulutus järjestetään yleensä niin, että opintoja voidaan suorittaa työn ohessa monimuoto-opintoina. Tutkinnon laajuus ja suoritusaika riippuu opiskelijan aikaisemmista opinnoista ja työkokemuksesta.    Kulttuurituotannon alan ammattikorkeakoulut ovat suunnitelleet tavoiteosaamistaan ja myös kehittäneet esimerkiksi alan opinnäytetyön prosesseja ja tavoitteita hyvässä yhteistyössä ja -ymmärryksessä. Yhteinen perusta on ajatus siitä, että opinnot linkitetään tiiviisti työelämään mm. pedagogisten ratkaisujen avulla ja työelämälähtöisillä toimeksiannoilla ja harjoittelulla. Ammattikorkeakoulusta valmistuneessa kulttuurituottajassa yhdistyivät projektihallinnollinen osaaminen ja halu olla osaltaan rakentamassa kulttuurikenttäämme. Entäs jos jatkaisi maisteriksi? Alemman korkeakoulututkinnon jälkeen kulttuurituottajalla on kaksi vaihtoehtoa opintojen jatkamiseksi ja jalostamiseksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi, nimittäin yliopisto ja ammattikorkeakoulu.

l Alempaan korkeakoulututkintoon johtava kulttuurituottajien ammatillisen koulutuksen aloituspaikat vuonna 2010 (lähde AMKOTA) Korkeakoulu AMK-tutkinto/ nuoret Humanistinen AMK 76 Metropolia AMK 15 Mikkeli AMK 35 Novia Yrkeshögskola 16 Seinäjoen AMK 35 Yhteensä 177

AMK-tutkinto/ aikuiset 35 20 15 15 85

Kulttuurituottaja AMK ja YAMK -tutkintojen hakuaika: 7.3. – 12.4.2011


l Ylempään korkeakoulututkintoon johtava kulttuurituottajien koulutus (lähde AMKOTA, KOTA, oppilaitosten www-sivut) Korkeakoulu Laajuus Suoritusaika Humanistinen AMK & 3 vuotta alemman tutkinnon 1 vuosi Metropolia AMK jälkeistä kulttuurituotannon (yhteistutkinto)

Aloittaneiden opiskelijoiden määrä 2010 20 alan työkokemusta + 60 op

Sibelius-Akatemia: 150 op 2,5 vuotta Arts Management

15 (2009, 2010 ei sisäänottoa)

Tutkintonimike Kulttuurituottaja (ylempi AMK)

Musiikin maisteri

Turun kauppakorkeakoulu 120 op 2 vuotta 19 & Aalto yliopisto: Creative Business Management

Kauppatieteiden maisteri tai Taiteiden maisteri

Turun yliopisto: Kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen maisteriohjelma

Filosofian maisteri

120 op

2 vuotta

12

Jyväskylän yliopisto: 120 op 2 vuotta 24 Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma

Yhteiskuntatieteiden maisteri tai Filosofian maisteri

Aalto yliopisto & Helsingin yliopisto: 120 op 2 vuotta 20 Marketing, Art Theory, Criticism and Management (ATCM)

Master of Science in Economics and Business Administration tai Master of Arts

   Yliopistoissa on tarjolla maisteriohjelmia, joissa on erilaisia tavoiteosaamisen profiileja. Maisteriopinnot kestävät 2-2,5 vuotta ja ne ovat laajuudeltaan 120-150 opintopistettä. Yliopistotraditioon liittyen keskeinen lähtökohta on kulttuurikentän tarkasteleminen tutkimuksellisista lähtökohdista käsin.    Ammattikorkeakouluista Metropolia ja HUMAK järjestävät yhdessä Kulttuurituottaja (ylempi AMK) -tutkintoon johtavaa koulutusta. Opinnot suoritetaan yhdessä vuodessa. Erona maisteriopintoihin on, että pääsyvaatimuksena on 3 vuotta edellisen tutkinnon jälkeistä työkokemusta. ”Perusfilosofiana on, että tuo 3 vuotta työkokemusta korvaa vähintään vuoden luentosalissa istumista” kuvailee Kulttuurituotannon yliopettaja Katri Halonen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Sama työelämälähtöisyys korostuu myös opinnoissa. Esimerkiksi opinnäytetyö tehdään tiiviissä yhteistyössä toimeksiantajan kanssa.    Lisäksi kulttuurituotannon alan maisteriohjelmia on järjestetty mm.

Euroopan unionin -projektirahoituksen turvin. Esimerkiksi Lapin yliopistossa järjestetään European Master in Arts, Culture and International Management Master’s Degree Programme vuosina 2010-2012 ja Kulttuuriyrittäjyyden kansainvälinen maisteriohjelma 2009-2011. Pitkää, pätkää ja siltä väliltä Tuottajakoulutusta organisoidaan tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi varsin paljon osana erilaisia kehittämishankkeita ja -projekteja. Joukossa on myös mittavia ammatillisia täydennyskoulutusohjelmia. Tällaisia hankkeita ovat mm. 2008 - 2010 yrittäjyyspainotteisena etenkin tuottajille suunnattu Creator-koulutus, Creative Managers –monialainen luovan sektorin toimijoiden valmennusohjelma, luovien alojen agenteille suunnattu Sillanrakentajat –valmennusohjelma sekä vientitoimintaan keskittyneet Music Express (musiikkiala) ja Taivex (teatteri, tanssi, sirkus, kuvataide ja kirjallisuus). Projektipohjainen koulutus on organisoitu osittain koulutusohjelmiksi ja osittain teemoitelluiksi seminaaripäiviksi tai muutaman päivän sikermiksi. Osa koulutuksesta on hyvinkin pitkälle tuottajaspesifiä ja osa pyrkii laaja-alaisempaan näkö-

kulmaan sijoittaen tuotantonäkökulmat osaksi laajempaa luovan talouden kehittämistoimintaa. Onko koulutusta jo liikaa? Nykyään on vaikea välttyä ajautumasta keskusteluihin siitä, onko alalle jo ylikoulutusta. Tähän on monta näkökulmaa. Yhtäältä valmistuneiden työllisyystilanne on varsin hyvä, joskin siinä on alueittain eroja. Toisaalta työn sisällöt eivät aina välttämättä vastaa niitä toiveita, joita kulttuurituottajat työlleen asettavat esimerkiksi työn sisältöjen, vakituisuuden ja palkkaustason osalta. Osa opiskelijoista tekee tutkintoaan aikuisopiskelijana. Heidän kannaltaan kyse ei ole välttämättä työllisyydestä, vaan usein etäisyyden otosta nykyisiin tehtäviin ja ammatillisesta kehittymisestä. Mikäli mittarina pidetään hakijoita, koulutus on varsin suosittua. Joskin hakijamäärissä on luonnollisesti alueellisia eroja. Esimerkiksi Metropolian nuorisopuolella kulttuurituotantoon hakee vuosittain noin 450 hakijaa, joista 15 pääsee opiskelijaksi. Siinä mielessä ala tuntuu kiinnostavan valtavasti ja sille hakeutuu huomattavan paljon enemmän opiskelijoita kun voidaan ottaa. Aikuispuolella hakijamäärät ovat huomattavan paljon maltillisempia.

T A K U 29


Kevään 2011 haku

KULTTUURIPOLITIIKAN MAISTERIOHJELMA Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma kouluttaa opiskelijoita kulttuurialojen asiantuntija-, kehittämisja johtotehtäviin kansallisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin. Valmistuneet maisterit (YTM tai FM) työskentelevät kulttuurihallinnon eri tasoilla, opetus- ja tutkimustehtävissä korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa, tiedotusvälineissä, taidelaitoksissa ja alan yhdistyksissä.

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on yhteiskuntatieteellisesti painottunut syventävien opintojen kokonaisuus (vähintään 120 op). Tutkinto antaa valmiudet soveltaa tieteellistä tietoa ja menetelmiä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisten merkitysten ja muutosten arvioinnissa. Ohjelmassa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikan malleja ja käytäntöjä, osallistumista, monikulttuurisuutta ja kansalaisuutta, taiteen ja teknologian välistä suhdetta sekä kulttuurin taloutta, hallintaa ja poliittisuutta.   Ohjelma on tarkoitettu kandidaatin tutkinnon (180 op) tai vastaavan opintomäärän suorittaneille, joiden opintoihin sisältyy yhteiskuntatieteellisiä aineita ja/tai taide- ja kulttuuriaineita. Maisteriohjelmaan ???otetaan enintään 24

opiskelijaa. Ohjelma johtaa pääaineen mukaan joko YTM - tai FM- tutkintoon ja antaa jatkokoulutuskelpoisuuden tutkinnon sisällöstä riippuen joko yhteiskuntatieteellisessä tai humanistisessa tiedekunnassa.   Haku ohjelmaan tapahtuu Jyväskylän yliopiston hakulomakkeella (kulttuuripolitiikan maisteriohjelma). Hakulomakkeen lisäksi hakijan tulee toimittaa tiedot suoritetuista opinnoista sekä erillinen, vapaamuotoinen perustelu hakemiselle. Hakemukset opintosuorituksineen tulee lähettää postitse 12.4.2011 mennessä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoja: http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/ oppiaineet/kup/opiskelijavalinta Lisätietoja: Yliopistonopettaja Sakarias Sokka, sakarias.sokka@jyu.fi (puh. 014 260 3367) Professori Anita Kangas, anita.kangas@jyu.fi (puh. 014 260 3113) Amanuenssi Tellervo Helin, tellervo.a.helin@campus.jyu.fi (puh. 014 260 1384) Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto

Tutustu m yös www .u

tu.fi/hae

Luovan talouden ja johtamisen maisteriohjelma (120 op) Kaksivuotinen kauppatieteiden maisterin (KTM) tutkintoon johtava ainutlaatuinen maisteriohjelma kouluttaa luovan talouden liiketoimintaosaamisen ja luovien prosessien johtamisen asiantuntijoita. Avainteemoja ovat mm. monialaisen asiantuntijuuden ja luovuuden johtaminen sekä tuote- ja palvelukonseptien kehittäminen.

Maisteriohjelmasta valmistuneet monitieteiset ammattilaiset toimivat luovien alojen asiantuntija-, kehittämis- ja johtotehtävissä. Opinnot soveltuvat paitsi kauppatieteiden kandidaateille myös muiden soveltuvien alojen kandidaatin ja maisterin tutkinnon suorittaneille sekä liiketalouden tradenomeille.

Hakuaika päättyy 21.3.2011. Lisätiedot: anu.m.riikonen@utu.fi, 050 576 3138

ww.tse.utu.fi/pori w t do tie ku Ha ! sa ris Po Opiskele kauppatieteitä

30 T A K U


Mentorointi on mahdollisuus Merja Isotalo Suurena viisautena lausutaan tänä päivänä eri yhteyksissä, että vain muutos on pysyvää. Historioitsijan näkökulmasta näin ei kuitenkaan ole, siitä historia on täynnä hyviä ja huonoja esimerkkejä. Ihminen on haluineen ja tarpeineen hyvinkin hitaasti muuttuva. Meillä on halu oppia ja osata, mutta pelkkä halu ei riitä, tarvitaan toisia ihmisiä.

N

ykyään nimitetään erilaisia toimintatapoja menetelmiksi. Mentorointi on yksi niistä, yhä laajemmin käyttöön otettu menetelmä, jolla halutaan ratkaista tämän päivän kiireisen ja vaativan työelämän ongelmia niin opiskelijoiden, työntekijöiden kuin yrittäjienkin osalta. Kysymyksessä on kuitenkin ihmiselle luontainen käyttäytymistapa, oppia haetaan siltä, joka tietää.

Oppia haetaan siltä, joka tietää.   Myös Akavan Erityisalojen ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunnassa heräsi ajatus mentoroinnista omien yrittäjäjäsenten yrittäjyyden ja yritystoiminnan edistämiseksi tarjoamalla heille mahdollisuus kokeilla mentorointia. Mentoroinnin avulla kokeneempi yrittäjä eli mentori tukee ja auttaa kokemattomampaa yrittäjää eli aktoria. Suhde on vuorovaikutteinen, jolloin molemmat hyötyvät toistensa kokemuksista, kontakteista ja verkostoista. n Mentorointiprojekti ammattiliitossa Tavoitteeksi asetettiin Akavan Erityisalojen oma mentorointiohjelman malli. Pilottiprojektin aikaansaaminen edellytti rahoituksen hankkimista liiton ulkopuolelta. Hanke valmisteltiin hyvin, hankesuunnitelma tehtiin huolellisesti, hakemus hyväksyttiin ja Uudenmaan ELYkeskuksen kautta saatiin ESR-tukea 1.12.2008-31.12.2010 väliseksi

ajaksi Itsenäisten ammatinharjoittajien mentorointi -projektille. Omarahoitusosuus tuli liitolta.   Projektiin valittiin 32 ammatinharjoittajaa ja yrittäjää, jotka edustivat ammattialajakaumaltaan hyvin Akavan Erityisalojen yrittäjien ja ammatinharjoittajien jäsenkuntaa. Aktoreista kahdeksan oli toimintaterapeutteja, mentoreista seitsemän; aktoreista kääntäjiä oli kaksi, mentoreista samoin. Muiden ammattialat vaihtelivat tutkimuksesta ja arkistoinnista kulttuuripalveluihin, liikuntaan ja matkailuun, viestinnästä yrityskonsultointiin. Takulaisia oli mukana viisi.   Projektin ohjausryhmään kuuluivat aktoreiden ja mentoreiden edustajat, rahoittajan edustaja Uudenmaan ELY-keskuksesta, Akavan Erityisalat ry:n ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunnan edustaja, projektista vastaava lakimies sekä projektipäällikkö sihteerinä. Projekti oli mukana Protek Uusimaa -hankkeessa, joka kokosi yhteen erilaisia ESR-hankkeita.   Mentorointihankkeen projektipäälliköksi valittiin FM Merja Isotalo ja liiton puolelta hankkeesta vastasi lakimies Tuire Torvela. He myös haastattelivat projektiin valitut ja valitsivat haastattelujen ja ilmoittautumistietojen perusteella mentorointiparit. Se oli haastava ja vaativa tehtävä, koska tiedettiin, että mentorointiparien keskinäiset kemiat ovat ratkaisevia mentoroinnin onnistumisessa. n Mentori ja aktori tapaavat Mentorointitapaamiset muotoutuivat osallistujien ehdoilla. Periaatteessa tapaamisia oli kerran kuukaudessa puolitoista tai kaksi tuntia kerrallaan. Keskustelut käytiin aktorin nelikenttäanalyysin ja ensimmäisessä tapaamisessa tehdyn mentorointisopimuksen mukaan. Tapaamisista pidettiin päiväkirjaa, toiset kirjasivat pääteemat, toiset merkitsivät keskustelut tarkemmin ja muutamat eivät pitäneet päiväkirjaa säännöllisesti.   Ohjatuissa tapaamisissa oli mukana projektipäällikkö. Ensimmäiset ohjatut tapaamiset olivat pohjustusta sekä mentorointiin että projektiin

yleensä, toisissa käytiin läpi osallistujien siihenastisia kokemuksia, viimeisissä tapaamisissa käsiteltiin projektin evaluointia osallistujien näkökulmasta.   Osa pareista tapasi hyvin säännöllisesti ja eteni sovitun ohjelman mukaisesti, osa tapasi eri syistä satunnaisemmin ja keskusteluissa käytiin läpi erilaisia ajankohtaisiksi koettuja asioita. Selkeästi tuli esille se, että mikroyrittäjän ja yksinyrittäjän elämässä on vaikea erottaa työtä ja yksityiselämää. Hankkeen aikana siirtyi osallistujista kolme äitiyslomalle ja muutoksia tuli myös muuten perhesuhteissa. Nämä vaikuttivat paitsi omaan työhön, myös mentorointiin.   Toisaalta töiden määrä saattaa yrittäjällä muuttua hyvinkin lyhyessä ajassa ja töitä tehdään, kun niitä on. Myös työmäärän muuttuminen, onneksi kuitenkin lisääntyminen, vaikeutti ajan saamista mentorointiin. Useat parit päättivät kuitenkin jatkaa tapaamisia hankkeen jälkeenkin eli niiden hyödyllisyys oli todettu. n Oppia mentorointiin ja yrittämiseen Mentorointiprojektin ensimmäiset koulutukset keskittyivät mentorointiin ja vuorovaikutukseen, muut koulutukset yrittäjyyteen ja yritystoiminnan eri osa-alueisiin. Teemat tulivat projektin osallistujilta: verotus, hinnoittelu, rahoitus, tuotteistaminen, markkinointi, yritysmuodon muutokset ja työhyvinvointi kiinnostivat eniten.   Koulutusten ongelma oli sama kuin aina, kun samaan koulutukseen osallistuu sekä vasta-alkajia että pitkään töitä tehneitä. Toisille asiat olivat aivan uusia ja tuntui, että niitä tuli liikaa kerralla, kun taas toiset olivat kuulleet ne jo moneen kertaan ja niistä oli tullut itsestään selvä osa oma yritystoimintaa. Hyvien kouluttajien löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista sekään, mutta toisaalta löytyi heitä, joita liiton koulutuksissa tullaan näkemään jatkossakin.

T A K U 31


Opas sisältää perustiedot mentoroinnista sekä esimerkkejä erilaisista mentorointiohjelmista korkeakouluissa, yrityksissä ja ammattijärjestöissä linkkeineen. Siinä esitellään lyhyesti mentoroinnin teoriaa ja käsitteitä. Ammatinharjoittaja- ja yrittäjämentoroinnin periaatteet käydään läpi tavoitteista, toiveista ja toimivuudesta aktorin ja mentorin rooleihin ja valmennukseen. Oppaassa on myös mallinnettu Akavan Erityisalojen mentorointiohjelma.   Mentorointiopas löytyy Akavan Erityisalojen verkkosivuilta ja on kaikkien käytettävissä. Liiton ammatinharjoittajat ja yrittäjät ovat jo saaneet omansa painettuna.

ollut ja mentorointia toivovia aktoreita on ilmoittautunut. Pilottiprojektiin osallistuneista on myös osa ilmaissut halukkuutensa mentorin rooliin, joten katsomme toiveikkaina eteenpäin.

n Mentorointi jäsenpalveluksi Projektin osallistujilta saadun palautteen perusteella toteutuivat projektisuunnitelmaan kirjatut tulokset: aktoreiden yritystoiminta ja yrittäjyys vahvistuivat, mikä näkyi mm. kannattavuuden parantumisena, yritystoiminnan parempana hallintana, itsetuntemuksen lisääntymisenä, vuorovaikutustaitojen kehittymisenä sekä toimintaympäristön tuntemuksen ja tietouden kasvamisena. Mentoreiden osalta tuloksiksi koettiin oman työn uudelleen arviointi ja uusien näkökulmien saaminen, omien vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen kehittäminen sekä ammatillinen kasvaminen.

Jos olet kiinnostunut mentoroinnista, ota yhteys! Osoite on isotalo@sci.fi. n Mentorointiopas Mentorointiopasta varten projektipäällikkö kävi läpi Suomessa toteutettuja mentorointiprojekteja, mentorointia koskevaa suomalaista ja muuta kirjallisuutta sekä pilottiprojektissa kertyneitä osallistujien ja projektin vetäjien kokemuksia. Tätä materiaalia on saatavissa runsaasti, verkosta löytyy monia opinnäytetöitä ja mentorointiohjelmien esittelyjä, selvityksiä ja raportteja. Varsinaista tutkimusta on kuitenkin toistaiseksi tehty suhteellisen vähän.

32 T A K U

Aktoreiden ja mentoreiden välille syntyi pysyviä verkostoja ja konkreettista yhteistyötä tapauskohtaisesti.   Näiden kokemusten pohjalta ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunta päätti kokouksessaan 10.2.2011 esittää Akavan Erityisalojen hallitukselle mentorointiohjelman käynnistämistä uutena jäsenpalveluna. Tulevaisuus näyttää, miten ja millaisena ohjelma toteutuu. Alustavaa kiinnostusta on jo

Kuvat: Vasemmalla Merja Isotalo, joka toimi mentorointi hankkeen hankepäällikkönä. Oikealla oppaan julkistamistilaisuudessa mukana ollut Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki.


Miten toimit, jos jäät työttömäksi Työttömäksi jäädessäsi ilmoittaudu välittömästi työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Ilmoita TE-toimistossa kassasi nimi, Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko (106). Hae ansiopäivärahaa kassalta kolmen kuukauden kuluessa siitä kuin haluat päivärahaa maksettavaksi. Hakemuslomakkeen saat työvoimatoimistosta tai kassan kotisivuilta www.erko.fi. Milloin voit saada päivärahaa: työssäolo- ja jäsenyysehto Mikäli olet ensimmäistä kertaa päivärahan hakijana tai mikäli olet saanut päivärahaa ennen vuotta 1997, on sinun täytettävä alkuehto. Alkuehdon piirissä olevilta vaaditaan 34 viikon työskentely jäsenyysaikana, jos olet ollut viikonkin työssä vuonna 2010 työttömyyttä edeltävän 28 kuukauden aikana. Aikaisemmin työttömäksi jääneillä alkuehto on 43 viikkoa ja jäsenyysehto 10 kuukautta.   Mikäli olet saanut päivärahaa 1.1.1997 jälkeen, olet paluuehdon piirissä. Paluuehdon piirissä olevat saavat työssäoloehdon täyteen 34 viikon työskentelyllä. Tarkastelujakso on 28 kuukautta.

Ansiopäivärahan taso vuonna 2011 Päivärahan suuruus lasketaan vakiintuneesta palkkatulosta, josta on lomarahan ja lomakorvauksen osuus ensin poistettu. Palkkasummasta vähennetään 3,67 prosenttia, joka vastaa palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja. Päiväpalkka saadaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 21,5. Päivärahaa maksetaan viideltä päivältä viikossa.   Ansiopäiväraha muodostuu 25,74 euron suuruisesta perusosasta ja palkan mukaan määräytyvästä ansio-osasta, korotetusta ansio-osasta tai muutosturvan ansio-osasta. Päivärahan perusteena käytetään työttömyyttä edeltävien 43/34 työssäoloehdon täyttävän viikon ennakonpidätyksen alaista palkkatuloa.   Ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka ylittää 2 702,70 euroa, ylittävältä osalta ansio-osa on 20 prosenttia. Vastaavat prosenttimäärät korotetussa ansio-osassa ovat 57,5 / 35 ja muutosturvan ansioosassa 65 / 37,5.   20 ensimmäiseltä työttömyyspäivältä maksetaan korotettua ansio-osaa, jos henkilöllä on kolme vuotta työhistoriaa. Korotettua päivärahaa maksetaan työl-

Jos työttömyys yllättää... E e r o T. A n t t i l a Johtaja, Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Sekä alku- että paluuehdoissa työviikoiksi lasketaan viikot, joina työskentelyä kertyy vähintään 18 tuntia ja palkka on työehtosopimuksen mukainen tai jos sovellettavaa työehtosopimusta ei ole, kokoaikatyössä vähintään 1 071 euroa kuukaudessa. Työaikajärjestelyiltään poikkeavilla aloilla voidaan poiketa viikoittaisesta työaikaedellytyksestä (opetustyö, periodityö). Päivärahahakemus Lähetä ensimmäinen päivärahahakemus kassalle aikaisintaan kahden viikon (10 arkipäivää) työttömyyden jälkeen. Jatkohakemuksilla päivärahaa haetaan kuukauden tai neljän kalenteriviikon jaksoissa jälkikäteen. Täytä hakemus huolellisesti, muista liitteet kopioina. Työssäolo tulee selvittää jokaiselta päivältä hakemuksen ohjeiden mukaisesti. Jokainen hakemus vanhenee erikseen.

listämistä edistävien palvelujen ajalta ns. aktiivitoimiin osallistuville 25 vuotta täyttäneille enintään 200 päivältä ja pitkän työuran päätyttyä 100 päivältä henkilöille, jotka on irtisanottu tuotannollisista ja/tai taloudellisista syistä ja joilla on työssäoloaikaa vähintään 20 vuotta ja kassajäsenyyttä vähintään 5 vuotta.   Muutosturvan ansio-osaan on oikeus tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuilla, joilla on vähintään kolmen vuoden työhistoria ja oikeus TE-toimistossa laadittuun työllistymissuunnitelmaan. Sama oikeus on myös henkilöillä, joiden määräaikainen työsuhde saman työnantajan palveluksessa on kestänyt vähintään 36 kuukautta 42 kuukauden sisällä tai useampien työnantajien palveluksessa 5 vuotta viimeisen 7 vuoden sisällä.   Jälkimmäisissä tapauksissa ei edellytetä tuotannollisia ja/tai taloudellisia syitä. Myös pitkään lomautetuilla voi olla oikeus muutosturvaan. Työllistymisohjel-

man laatimista tulee pyytää 30 päivän sisällä työsuhteen päättymisestä.   Työllistymistä edistävät palvelut, joiden ajalta maksetaan korotettua ansioosaa tai muutosturvan ansio-osaa sekä ylläpitokorvausta, ovat työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, omaehtoinen opiskelu, kuntouttava työtoiminta, työelämävalmennus ja työkokeilu. Aktiivipäivärahaa tai muutosturvan ansio-osaa ja maksetaan enintään 200 päivältä. Työnhaku pidettävä voimassa Työnhaku on pidettävä voimassa TE-toimiston määräämällä tavalla koko työttömyyden ajan. Muista hoitaa jäsenmaksusi myös työttömänä ollessasi. Vuorottelukorvaus Vuorotteluvapaalle voi jäädä kokoaikatyössä oleva henkilö, tai henkilö, jonka työaika on yli 75 % kokoaikaisen työntekijän työajasta. Vuorotteluvapaalle jäävällä henkilöllä tulee olla työhistoriaa vähintään 10 vuotta. Työhistoriasta neljännes voi olla työntekoon rinnastettavaa aikaa, eli aikaa, jolloin henkilöllä on ollut oikeus äitiys-, isyys-, vanhempain-, hoito- tai erityishoitorahaan. Myös varusmies- tai siviilipalvelusaika rinnastetaan työntekoon.   Työsuhteen samaan työnantajaan on pitänyt jatkua vähintään 13 kuukautta ennen vuorotteluvapaan alkamista. Vuorotteluvapaa on pidettävä 24 kuukauden sisällä sen aloittamisesta.   Kassan jäsenelle vuorottelukorvaus on 70 % ansiopäivärahasta ilman lapsikorotuksia. Korvaus on 80 %, jos vuorottelijalla on 25 vuotta työhistoriaa ennen vuorotteluvapaan alkamista. Lisätietoja l Työvoimahallinto, www.mol.fi l Työttömyyskassojen yhteisjärjestö TYJ, www.tyj.fi l Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2 00520 Helsinki Käyntiosoite Kellosilta 5 B, 6 krs puh. (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 www.erko.fi Puhelinaika: ma – to klo 12-15 s-posti: erityiskoulutettujen.tk@erko.fi

T A K U 33


J Ä S E N S I V U T

INTERNET Erityiskoulutettujen työttömyyskassa

TYÖTTÖMYYSKASSA

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

JÄSENTIETOJEN PÄIVITYS HELPOSTI NETISSÄ JÄSENKANAVALLA www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa näkyvää SÄHKÖINEN ASIOINTI JÄSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv). Lomakkeisiin pääset JÄSENYYS -valikon kautta. Pääset sivuille myös TAKUn sivujen kautta www.taku.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Jäsensihteerit: Jäsenrekisteri: Jaana Honni

0201 235 344

Jäsenrekisteri, jäsenmaksut: Katja Kosonen 0201 235 346 Jäsenmaksut: Mary Luokkamäki

0201 235 348 040 582 2215

Asiamiehet: Ahola Arja puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 Tutkimustoiminta, palkkatilastot Juntunen Kalevi puh. 0201 235 351 tai 040 582 2780 Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Korpisaari Jaakko puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Sipilä,Riikka Työmarkkina-asiamies puh. 0201 235 336 tai 040 587 2732 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen 34 T A K U

Lakimiehet: Eskola Kari, Edunvalvonnan päällikkö, lakimies, VT puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin edunvalvonta sekä yksityisja valtiosektorin työsuhdeneuvonta Ikonen Harri, lakimies puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta Leppänen Maarit, lakimies puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta Torvela Tuire, lakimies puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta, ammatinharjoittajien edunvalvonta sekä perheja perintöoikeudelliset asiat


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 010 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

Hallituksen puheenjohtaja Petri Katajarinne Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi Hallituksen varapj. Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunt Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinen lastenohjaaja Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Uudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet Ville Niutanen Tuottaja gsm 040 123 9866 ville.niutanen@pp.inet.fi Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen gsm 0440 664 800 Puh. 0201 235 393 riina.virkkunen@taku.fi

T A K U 35


36 T A K U

TAKU Lehti 1/2011  

TAKU Lehti 1/2011

TAKU Lehti 1/2011  

TAKU Lehti 1/2011

Advertisement