Page 1


Puheenjohtajalta .......................................................................... 3

T ä s s ä

n u m e r o s s a

Euroopan parlamentti hyväksyi uuden ohjelman – Luova Eurooppa yhdistää kulttuurin ja median ........................... 4 Raisa Niemi Kulttuurin uudet haasteet ........................................................... 6 Juha Iso-Aho Tanssia Kansantasavallan kaduilla................................................ 9 Raisa Niemi Luminate -festivaali esittelee ikääntyvän väestön luovuutta ........... 10 Raisa Niemi Näin Roomassa ........................................................................... 12 Merja Isotalo Taidepuhe ja Himanen ................................................................. 15 Lari Kotilainen

Kansikuvan suunnitellut Outi Heiskasen työn ’Luolamaalaus’ pohjalta Tiina Jaanu /Hoop

NordMatch - Art reaching out in society ...................................... 16 Uutta suomalaista muotia esillä New Yorkissa .............................. 18 Sanna Posti Sjöman Luovuus vastaan byrokratia Virkamies – kyykyttäjä vai yhteistyökumppani? ............................................ 20 Ulla Hoikkala Mä haluun keskiä! ....................................................................... 24 Laura Lähteenmäki Maisemantutkimus lisää ymmärrystä elinympäristöstämme ......... 25 Sakarias Sokka Kulttuurimatkailu - pelastus kulttuurille ja matkailulle? .................. 26 Merja Isotalo Kolea elämä ................................................................................ 29 Panu Hämeenaho

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200 email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Tuottajakin tarvitsee ruokaa, verkostoja ja vertaistukea ................. 30 Emma Susi ja Annukka Ketola Tuottajapäivä ............................................................................... 32 Anna Möttölä ja Veera Hirvonen TAKUn senioriklubi – mikä se voisi olla? ...................................... 35 Merja Isotalo Palkkatutkimuksesta työkaluja edunvalvontaan ............................. 37 Hanna-Mari Savolainen Jäsensivut


P u h eenj o h tajalta Olemme tehneet kuluvan vuoden aikana monenlaisia asioita. Osa on ehkä yksittäiselle jäsenelle näkymättömämpää pitkäjänteistä työtä, sitä joka kuuluu ammatillisen ja yhteiskunnallisen edunvalvonnan alle. Tätä haluamme tietysti avata tulevaisuudessa enemmän. Vuoden nyt lähestyessä päätöstään haluan kuitenkin nostaa esiin muutaman esimerkin loppuvuoden toiminnastamme. Akavan kulttuuripoliittisen ohjelman päivitys valmistui lokakuussa ja olimme sitä hyvin keskeisesti työstämässä. Loppuviimeksi kyseessä on tietysti akavalainen paperi, joka on samansuuntainen sen muiden tavoiteohjelmien kanssa, tämä on selvää. Kuitenkin jo ohjelman olemassaolo on kannaltamme saavutus sillä se ottaa moneen tärkeään asiaan kantaa. Nykyisiin rakenteisiin liittyvien ongelmien jatkuvaa esiintuontia ja vaikuttamistyötä tarvitaan, jotta sukkulointi esimerkiksi yrittäjyyden, palkkatyön ja apurahakausien välillä olisi joustavaa. Lisäksi meidän tulee osaltamme pitää esillä kysymystä riittävän julkisen rahoituspohjan turvaamisesta. Vaikka niukkuus jossain määrin parhaimmillaan ruokkiikin luovuutta, ei hengiltä kurjistaminen sitä tee. Ammattimaisesti tuotetun ja toteutetun monipuolisen kulttuurin mahdollistajana julkinen rahoitus on edelleen aivan välttämätön.   Tuottajapäivää vietettiin marraskuussa toista kertaa. Ammattilaistapahtuman yhtenä lähtökohtana on olla synnyttämässä yhteistyöverkostoja toimijoiden välille. Ensimmäisestä tapahtumasta saadun osallistujapalautteen voikin kiteyttää teemoihin yhteistyö, verkostot, ammattitaito ja intohimo omaan tekemiseen. Tähän pyrimme tänä vuonna vastaamaan tapahtumasisällössä entistä painokkaammin. Alan toimijoille suunnattu foorumi esitteli mielenkiintoisen joukon omaa tietotaitoaan jakavia puhujia ja keräsi nelisensataa osallistujaa. Päivän aikana käyty keskustelu oli vilkasta, eikä myöskään alaan liittyviä mielipiteitä jakavia kysymyksiä arasteltu nostaa esiin. Hyvä niin, tätä puhetta tarvitaan.   Humanistien osaamista ja tutkinnon monia mahdollisuuksia tarkasteltiin Akavan Erityisalojen HumanistiURA-tapahtumassa, jossa olimme myös mukana. Tutkinnon suorittaneiden vahvuudet työelämässä ja osaaminen saivat paljon kiitosta, mutta laittoivat myös pohtimaan kuinka niitä voisi tuoda vielä voimakkaammin esiin.   Tutkittu ja analysoitu tieto on edunvalvonnan elinehto ja oma tutkimustoiminta on yksi tärkeistä kehittämisen kohteistamme. Tänä vuonna kysyimme teiltä palkkauksesta ja jäsenpalveluistamme. Saamamme arvokasta tietoa käytetään kokonaiskuvan muodostamiseksi ja tämän perusteella hallitus yhdessä toiminnanjohtajan ja järjestö- ja kehitysvastaavan kanssa osaltaan arvioi sekä päättää siitä, millaisilla keinoilla ensi vuonna päästään mahdollisimman hyviin edunvalvonnallisiin tuloksiin.   Toimimme myös tilaajana kahdelle AMK-opinnäytetyölle. Reetta Ikäläisen työ selvittää kulttuurituottajille laaditun vähimmäispalkkapalkkasuosituksen ja työsuhteen ehtojen toteutumista työelämässä. Samalla se antaa ajantasaista tietoa työllistymisestä eri sek-

Kuva: Markku Ojala

toreille, tehtävänimikkeistä sekä työsuhteiden luonteesta. Mirva Haltia-Holmbergin opinnäytetyö kartoittaa jäsenten sosiaalisen median käyttöä ja selvittää miltä osa-alueilta he kaipaisivat vahvistusta omaan osaamiseensa. ”#Kulttuurisome - Sosiaalinen media kulttuurituottajan työvälineenä” on myös jäsenkyselyssä ilmenneiden tarpeiden pohjalta koottu sosiaalisen median opas, johon on koottu olennainen asiantuntijatieto sosiaalisen median hyödyntämiseksi tuotannoissa. Molemmille töille on ollut selvästi tilausta ja ne vastaavat asetettuihin odotuksiin hienosti. Kumpainenkin opinnäyte löytyy nettisivultamme ja on käytettävissänne. Samassa yhteydessä haluamme ehdottomasti kannustaa myös muita, esimerkiksi taideteollisuus- ja humanistiopiskelijoita tekemään tutkimuksensa meille, tarvetta näillekin nimittäin löytyy.   Syksyn omalla tavallaan merkittäviä uusia, vielä alkuvaiheessaan olevia avauksia ovat Senioriklubi ja Puheenjohtajien pyöreä pöytä. Ikääntyminen nähdään turhan usein vain ongelmana, jolloin asiaa keskitytään tarkastelemaan lähinnä huoltosuhteen kautta. Meille senioriteetti on voimavara, jota me emme halua, emmekä voi hukata. Siksi Senioriklubi. Pyöreän pöydän äärellä istuvat viisi viimeisintä puheenjohtajaa on tietysti osin symbolinen, mutta takulaisen tradition siirtämisen kannalta merkittävä lisä hiljaisen tiedon välittymisessä tehtävän työn tueksi.   Jotain vanhaa, jotain uutta ja lopuksi vielä jotain lainattua: "Luovuutta tarvitaan monella tavalla: innovaatioiden ja siten kilpailukyvyn parantamiseksi kansallisella tasolla, mutta myös kansalaisten hyvän elämän ehtona. Luovuuden kasvualustaksi tarvitaan avoin, suvaitsevainen ja sivistynyt kulttuuri, jossa jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omia arvojaan ja itseään, ja joka edistää koko yhteiskunnan kehittymistä. Tästä syystä luovuuden ja kulttuurin rooli tulee ottaa huomioon kaikessa toiminnassa." Näin lausuimme vuonna 2004! Näillä edelleen ajankohtaisilla sanoilla tahdon kiittää teitä kaikkia tästä jännittävästä ja tapahtumarikkaasta vuodesta, toivottaa rauhallista joulunaikaa sekä hyvää alkavaa vuotta 2014. Mari Lankinen

TAKU 3


Euroopan Unioni on tukenut kulttuurialan eurooppalaista yhteistyötä vuosina 2007-2013 Kulttuuri-ohjelman kautta. Ohjelma on rahoittanut yhteistyöhankkeita ja festivaaleja, kaunokirjallisuuden kääntämistä sekä suuria kulttuurialan organisaatioita. Yhteensä tukea on saanut yli 1500 eurooppalaista hanketta tai festivaalia ja rahaa jaettu runsaat 240 miljoonaa euroa.

K

ansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO on tarjonnut apuaan suomalaisille hankehakijoille ja seurannut tarkkaan hyväksyttyjen hankkeiden taivalta. CIMOn selvityksen mukaan Suomi on ollut aktiivinen hakija ja suomalaiset kulttuurialan toimijat ovat myös saaneet tukea. Suomalaisia organisaatioita on ollut mukana lähes 90 yhteistyöhankkeessa, pääkoordinaattorin vastuun Suomi on kantanut

Raisa Niemi

Euroopan parlamentti hyväksyi uuden ohjelman – Luova Eurooppa yhdistää kulttuurin ja median

13 hankkeessa. Lisäksi suomalaiset kustantamot ovat saaneet tukea eurooppalaisen kaunokirjallisuuden suomentamiseen yli 30 käännöshankkeessa. Aivan kylmiltään suomalaiset eivät ole EU-hankkeisiin mukaan lähteneet. Pohjatyö kansainväliselle yhteistyölle on monissa tapauksissa tehty jo vuosia aiemmin: hankkeet ovat usein perustuneet aiempaan yhteistyöhön ja jo olemassa olleisiin verkostoihin. CIMOn asiantuntijat Riikka Koivula ja Aarne Toivonen arvelevat tämän olevan yksi syy sii-

hen, että suomalaisten kokemukset EU-hankkeista ovat olleet hyvinkin positiivisia. Yli 90 prosenttia vastaajista koki, että mukana oleminen kehitti omaa ammattitaitoa, lisäsi oman organisaation tunnettuutta ja mahdollisti oman taiteenalan kansainvälisen liikkuvuuden. Tärkeimmäksi hyödyksi mainittiin kuitenkin uusien näkökulmien löytyminen omaan työhön. Kulttuurilla lisää kilpailukykyä Vuoden vaihteessa nykyinen Kulttuuri-ohjelma ja av-alan Media-oh-

Suomi oli pääjärjestäjänä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vetämässä AH-DEsign -hankkeessa, jossa huomio on ollut käyttäjissä; miten saadaan mm. nuoret ja ikääntyneet vuorovaikutukseen keskenään ja miten se tehdään lähiöympäristössä. Kuva: Titus Verhe

4 TAKU


Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen laitos oli mukana Norjan vetämässä Pan-Barentz –hankkeessa, jossa Barentsin alueen identiteettiä ja raja-alueyhteistyötä tutkittiin taiteen keinoin. Hankkeessa oli mukana 12 kaupunkia. Kuva: Pikene på Broen CIMOn mukaan suomalaisten hakijoiden kannattaa olla valmiina heti ensimmäisten hakujen avautuessa. Tällöin läpimenon mahdollisuus voi olla suurempi kuin myöhemmillä hakukierroksilla.Sorin sirkus on mukana sirkustaidetta ja uusia katukulttuurin muotoja yhdistävässä Hip Cirq Europ’ -hankkeessa. Kuva: Mia Bergius

jelma vaihtuvat laajempaan Luova Eurooppa -ohjelmaan. Edelleen tuetaan usean maan välisiä yhteistyöhankkeita, verkostojen toimintaa ja kirjallisuuden kääntämistä. Mutta mikä muuttuu? Miksi tarvitaan uusi ohjelma? ”Periaatteessa rahoituksen määrä kulttuurille pysynee suurin piirtein samana kuin ennenkin”, kertoo Koivula. ”Tärkeä uudistus on se, että saman ohjelma alla on nyt myös av-alalle suunnattu median alaohjelma.” Vaikka alaohjelmat säilyvät erillisinä, tarkoitus on löytää synergiaa kulttuuri- ja av-alan välillä. ”Toinen muutos koskee hankkei-

den kustannuksia”, Toivonen jatkaa. Uudistuksella pyritään helpottamaan erityisesti pienten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua ohjelmaan. On ehdotettu mm. kustannusten minimistä luopumisesta sekä omakustanneosuuden pienentämistä. Lopullisesti ohjelma hyväksyttäneen joulukuussa neuvoston kokouksessa. Ohjelman painopisteitä ja sisältöä on niin ikään uudistettu. Yksi uusi painopistealue on yleisötyö. Ohjelmassa halutaan hankkeiden kiinnittävän erityistä huomiota siihen, miten hanketta levitetään ja miten yleisö tavoitetaan. Vanhan Kulttuuri-ohjelman tavoin tavoitteina Luova Eurooppa -ohjelmassa säilyvät liikkuvuus, levitys ja eurooppalainen ulottuvuus, mutta ajan hengen mukaisesti Eurooppa 2020 -strategiaan on nyt myös kirjattu kulttuurialan ja

luovien alojen kilpailukyvyn vahvistaminen. Tarkoitus on houkutella yrityksiä osallistumaan kulttuurialan hankkeisiin, lisätä hankkeiden monialaisuutta esimerkiksi ottamalla av-alat mukaan sekä edistää vuorovaikutusta alojen välillä. Euroopan parlamentti hyväksyi Luova Eurooppa -ohjelman 19. marraskuuta. Ohjelma hyväksytään lopullisesti jäsenvaltioiden muodostamassa neuvostossa joulukuussa ja se tulee voimaan tammikuussa 2014. Kulttuuri-alaohjelman kaikki ensimmäiset haut avataan todennäköisesti ehdollisina joulukuussa ja ne päättyvät maaliskuun 2014 alussa. Tarkemmat hakukriteerit julkaistaan hakujen avaamisen yhteydessä. Lisätietoja: www.cimo.fi

TAKU 5


Suomalais-venäläiset kulttuurifoorumit ovat rakentaneet yhteistyötä maiden kulttuuritoimijoiden välille koko meneillään olevan vuosituhannen. Novgorodissa syyskuussa järjestetyn neljännentoista foorumin ”Luovan alan koulutuksen yhteistyön uudet suunnat” – teemaseminaarissa puheenjohtajana toiminut Sibelius-Akatemian kehittämispäällikkö Osmo Palonen kuvasi yhteistyöhankkeiden määrää ”hengästyttäväksi”.

Foorumin partnerineuvottelut ja seminaarit oli järjestetty Novgorodin Kremlin muurien suojiin. Kuva: Juha Iso-Aho

Juha Iso-Aho

KULTTUURINuudetHAASTEET XIV Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Novgorodissa 22.–26.9.2013

6 TAKU


N

ovgorodin foorumin ”Kulttuurin uudet haasteet ” -pääteeman puitteissa järjestettyjen lukuisien seminaarien taustalla tapahtuikin se olennaisin osa foorumitoimintaa. Tapahtuman noin 350 osanottajaa olivat jättäneet järjestäjille ennätykselliset 375 partneriehdotusta. Foorumin aikana potentiaaliset yhteistyökumppanit tapasivat toisiaan sekä aikataulutetuissa tapaamisissa että niiden ulkopuolella. Jo käynnissä olevaa toimintaa edistettiin ja uusien ideoiden kantavuudesta käytiin keskusteluja.   Novgorod on tällaiselle tapaamiselle oivallinen kohtauspaikka jo siksi, että idän ja lännen kulttuurien ja kaupanteon solmukohtana sillä on yli tuhatvuotinen historia. Aluetta ovat aikanaan asuttaneet suomalaisugrilaiset heimot ja Skandinaviasta jokia pitkin tulleet varjagit ovat hekin jättäneet pysyvän jäljen alueelle. Jopa varjagien eli viikinkien vanha nimitys ”rusit” jäi eräiden tulkintojen mukaan käyttöön alueen itäslaavilaisten kansojen alkaessa kutsua tällä nimityksellä itseään. Nimi siirtyi lopulta valtion nimeksi muodossa ”Rossija”, jonka me tunnemme nykyisin Venäjänä.

Pietarin kaupunki vahvasti mukana Irina Kizilova on Pietarin kaupungin kulttuuriohjelmien instituutin (ICP) varajohtaja. Hän on osallistunut kulttuurifoorumeihin jo kaksitoista kertaa. Miljoonakaupungin kulttuurielämän tiedotuksesta, aikuiskoulutuksesta ja tutkimuksesta sekä kansainvälisestä toiminnasta vastaava organisaatio pitää foorumeita tärkeänä sekä omasta että valtioiden välisen kulttuuriyhteistyön näkökulmasta.   - ICP haluaa foorumeissa syventää ammatillisia yhteyksiä suomalaisiin kollegoihin sekä ylläpitää projekteihin liittyviä partnerisuhteita. Samalla hoidetaan myös Luoteis-Venäjän sisäisiä kulttuurialan verkostoja, joihin kuuluu viranomaisia, koulutustutkimus ja kulttuurilaitoksia sekä matkailuorganisaatioita.   Suomalais-venäläisen kulttuuriyhteistyön kannalta foorumin merkitys on Irina Kizilovan mukaan siinä, että se tarjoaa pysyvän yhteistyöalustan projekteille ja luo olosuhteet, joissa yhdessä tekemistä voi opetella.   - Molempien maiden ministeriöiden tasavertainen tuki foorumitoi-

Pietarin kaupungin kulttuuriohjelmien instituutin varajohtaja Irina Kizilova (vas.) ja Norden Assosiaation johtaja Darja Ahutina Novgorodin foorumissa. Kuva: Ekaterina Kondrashova

minnalle luo edellytyksiä myös tasavertaiselle yhteistyölle yksittäisien toimijoiden välisissä projekteissa.   ICP on foorumitoiminnassa mukana paitsi osanottajana myös koordinoimassa tapahtumaa ja tiedottamassa siitä omien verkostojensa kautta. Foorumitoiminta onkin osa organisaation kehittämisstrategiaa ja sille nähdään tarvetta myös pitkälle tulevaisuuteen.   - Foorumit mahdollistavat uusien ja kiinnostavien yhteistyökumppaneiden löytämisen sekä projektiideoiden testaamisen. Seminaarien sisältöihin voi myös vaikuttaa etukäteen, jolloin saa tarvittavaa ensikäden tietoa meneillään olevista luovan alan sekä kulttuurituotannon, -matkailun ja -politiikan kehityssuunnista.   Kehittämisen varaakin foorumitoiminnassa Irina Kizilovan mielestä on. Yhteisen agendan tai strategian laatiminen projektitoimijoille auttaisi hänen mielestään kulttuurialan haasteiden kohtaamisessa ja voittamisessa.   - Projekteja voisi silloin suunnata etukäteen yhteisesti hyväksyttyjen, priorisoitujen ja julkistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tietysti nostaisi esiin kysymyksen erityisestä EU-Venäjä – ohjelmista rahoitetusta foorumirahastosta, josta näitä priorisoituja kulttuurihankkeita rahoitettaisiin. Tämä voisi olla mahdollista, koska esimerkiksi kielten oppimiseen liittyviin hankkeisiin tällainen rahasto on jo perustettu.

Tuhat ja yksi kokemusta yhteistyöstä Sisko Ruponen on Suomi-Venäjä seuran projektikoordinaattorina monin tavoin mukana kulttuurifoorumien organisoinnissa. Hän korostaa foorumien merkitystä erityisesti keskisuurille toimijoille. Heillä ei ole välttämättä riittävää tunnettavuutta naapurimaassa ja resursseja etsiä itse kumppania, mutta heillä on riittävät resurssit osallistua foorumiin ja mahdollisuudet toteuttaa yhteistyötä.   - Vuosien aikana foorumin kautta on löytynyt yhteistyökumppani noin 1000 hankkeelle. Näiden hankkeiden satona on syntynyt muun muassa lukuisia näyttelyitä, seminaareja, konsertteja, oppilaitosten yhteistyötä, kirja- ja aineistovaihtoa, tutkimusyhteistyötä, leiri- ja kesäkouluja, teatteriesityksiä ja matkailureittejä.   Sisko Ruposen mukaan foorumitoiminnan tarjoama mahdollisuus käydä ensimmäiset tunnusteluneuvottelut vuosittaisessa foorumitapahtumassa on koettu tärkeäksi. Etenkin venäläiset osallistujat kokevat, että foorumitoiminta on helpottanut byrokratiaa, joka liittyy ulkomaisen kumppanin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Suomalaiset taas tuntevat usein saavansa foorumista turvallisuutta.   Ruponen muistuttaa, että vuosien varrella kulttuurifoorumista on myös tullut yksi keskeisimmistä yhteistyökentistä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriölle ja Venäjän kulttuuriTAKU 7


ministeriölle. Foorumitoiminta on onneksi muuttunut vähemmän henkilösidonnaiseksi molempien maiden ministeriöissä, jolloin henkilövaihdokset eivät niin paljoa vaikeuta yhteistyötä.   - Foorumityön kautta ministeriöt saavat ruohonjuuritasolta palautetta yhteistyön esteistä ja hidasteista. Yksi esteistä on ollut sopivan rahoituskanavan puuttuminen pieniin maiden välisiin kulttuuriyhteistyöhankkeisiin. Tätä ongelmaa ministeriöt ovat ratkoneet luomalla starttirahainstrumentin, josta foorumissa neuvotelleet partnerit voivat anoa rahoitusta alkavalle projektilleen.   Kaiken kaikkiaan ministeriöt ovat entistä sitoutuneempia yhteistyöhön ja ovat valmiimpia rahoittamaan eri hankkeita. Myös alueiden sitoutuneisuus on parantunut.   - Tosin suomalainen aluehallintojen myllerrys on osittain vienyt suomalaisilta osapuolilta mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteistyöhön venäläisten alueiden kanssa, mutta etenkin Venäjän puolella yhteistyöhalua on.   Foorumin hanke-ehdotusten ja – vastausten määrät ovat kasvaneet jatkuvasti, mikä on syönyt resursseja partnereiden neuvonnasta sekä vaikeasti löytyvien kumppanien etsinnästä. Tähän etsitään vastausta luomalla hankkeita varten tietokanta, mikä helpottaa kumppanin etsijöitä,

Novgorodin alueen kulttuurihallinto ja Kulttuurifoorumit tarjoavat kiinnostavan yhteistyöalustan myös oppilaitoksille. Kuvassa (vas.) TKI-päällikkö Mikko Karinen, KV-koordinaattori Timo Sorvoja, TKI-päällikkö Timo Parkkola sekä TKIkoordinaattori Juha Iso-Aho Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Kuva Cultural Development Center "Reshenie".

sillä ehdotusten selaamisesta tulee helpompaa.   - Myös neuvottelujen määrä foorumeissa on kasvanut, mutta onneksi myös osallistujien kielitaito on parantunut ja monet selviävät jo ilman tulkkeja.   Osallistujamäärän kasvun ohella huomattavimpia muutoksia foorumitoiminnassa on Ruposen mukaan ollut uusia alojen, kuten luova talouden yrittäjyyden mukaan tulo. Yhteistyöehdotuksissa hyödynnetään lisäksi yhä enemmän verkkoa ja muita ATK-sovelluksia.   Novgorodin foorumissa kiinnitti

huomiota, että sekä avajais- että päätösistunnossa Suomen valtiovallan edustajien puheenvuoroissa nostettiin esiin suomalais-ugrilaisten kulttuurien asema Venäjällä. Sisko Ruponen vahvistaa havainnon:   - Suomalais-ugrilaiseen yhteistyöhön liittyviä hankkeita tuodaan entistä enemmän foorumin piiriin. Venäläisten valmiudet ja resurssit yhteistyöhön ovat selvästi kasvaneet, mikä on helpottanut hankkeiden toteutumista. Juha Iso-Aho on TKI-koordinaattori Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumitoiminta Käynnistyi vuonna 2000 Helsingissä. Foorumit vuorovuosina Venäjällä ja Suomessa. Viidestoista foorumi järjestetään Oulussa 29.9.-1.10.2014, teemana ”Elinvoimaa pohjoisesta kulttuurista”.   Vuosittain 300 – 400 osanottajaa: julkishallinnon organisaatioita, järjestöjä, oppilaitoksia ja yksittäisiä kulttuuritoimijoita sekä luovan alan yrityksiä.   Mukana koko Suomi sekä Venäjältä Moskova, Moskovan alue ja 12 LuoteisVenäjän aluetta - Karjalan ja Komin tasavallat, Pietarin kaupunki, Leningradin, Murmanskin, Tverin, Pihkovan, Novgorodin, Vologdan, Arkangelin ja Kaliningradin alueet sekä Nenetsian autonominen piirikunta. Vuodesta 2007 mukaan vuodeksi kerrallaan muutama uusi alue Venäjältä, etusijalla alueet, joilta tulee hanke-esityksiä. 8 TAKU

  Partneritoiminnan avulla autetaan yhteistyöstä kiinnostuneita suomalaisia ja venäläisiä kulttuurikentän toimijoita löytämään toisensa ja käynnistämään yhteistyöhankkeita. Partneriparien keskusteluissa puntaroidaan ideoita ja kehitellään yhteistyötä tulkkien välityksellä.   Seuraavan vuoden partnerihakuun suomalaiset pääsevät tekemään hankeehdotuksia 20.11.2013 alkaen ja hankeehdotusten tulee olla perillä 1.2.2014 mennessä.   Tapaamisissa pyritään myös kehittämään uusia yhteistyömuotoja alueellisten ja paikallisten kulttuurihallintojen sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön ja Venäjän federaation kulttuuriministeriön välille.   Yhteisistuntoja ja teemaseminaareja, tietoa kulttuurihankkeiden rahoitusmah-

dollisuuksista sekä mahdollisuus tutustua paikallisiin kulttuurikohteisiin.   Käytännön partnerityöstä ja foorumijärjestelyistä vastaa Suomi-Venäjä-Seura yhdessä Novgorodin alueen kulttuurihallinnon ja kulloisenkin foorumi-isäntäpaikkakunnan tai -alueen kanssa.   Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa ja rahoittaa kulttuurifoorumitoimintaa Suomessa. Venäjällä vastaava toimija on Kulttuuriministeriö. Lähde: Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin verkkosivut: http://www.kultforum.org/index.html


Tanssia Kansantasavallan kaduilla Kuvat ja teksti: Raisa Niemi

Varhaisina aamuina Pekingin puistoissa voi kokea jotain hyvin rauhoittavaa ja ikiaikaista. Perinteiseen tyyliin koristelluista kaiuttimista soi kiinalainen jousimusiikki. Puiden varjoissa mestari oppilaineen sekä yksittäiset taitajat harjoittavat perinteistä taistelulajia, tai chitä. Liikkeet ovat kuin hidastettua tanssia – hallittuja ja sulavia.

Muutaman askeleen päässä siirrytään tunnelmasta toiseen. Satakunta laulajaa on saapunut nauttimaan yhteislaulusta. Paikalla on esilaulaja ja bändi, ja tarvitsijoille myös nuotit ja sanat. Suurin osa tuntuu kuitenkin osaavan kappaleet ulkoa. Laulu kajahtaa reippaana ja ylpeänä. Toisaalla soi länsimaiselle turistille tutumpaa musiikkia. Valssia ja tangoa vedetään keskittyneesti. Rivitanssi houkuttaa mukaan kymmenittäin osallistujia. Eikä yhteislaulu ja tanssi rajoitu vain puistoihin. Shanghai No 1. Department Storen edessä balettimestari pitää tuntia oppilailleen. Kaupungin vilkkaimmalla ostoskadulla, Nan-

king Roadilla eteneminen on illansuussa hidasta lukuisten tanssi- ja lauluryhmien tukkiessa kävelykatua. Suurin osa osallistujista hallitsee askeleet mallikkaasti, mutta mukana on myös oppilaita. Eikä turistinkaan liittymistä riviin katsota pahalla. Länsimaissa kaduilla tanssivat nuoret, mutta Kiinassa puistot ja kadut ovat vallanneet keski-ikäiset tai sitäkin vanhemmat. Mutta nämä tanssijat eivät esiinny. He tuntuvat tanssivan itselleen, sulkevan ympäröivän maailman ja katselijat pois. Liikkeet suoritetaan keskittyneesti ja tarkasti. Ilmeettömyyden takaa voi kuitenkin vaistota liikkumisen ja yhdessä tekemisen riemun. Kansantasavallan kansa nauttii yhteisöllisyydestä. TAKU 9


Carat Gold -esitys, jossa näyttämölle pääsivät yli 60-vuotiaat Dance Base -tanssikoulun oppilaat. Kuva Eoin Carey

Raisa Niemi

y d o b y r e v E w o N e c n Da Luminate -festivaali esittelee ikääntyvän väestön luovuutta Kirkcaldyn kunnantalon salissa on ripustettu värivalot kattoon. Yleisö ohjataan istumaan vihreille tuoleille, joita on sijoiteltu punaisten tuolien sekaan ympäri salia, pyöreiden pöytien ääreen. Lavalla soittimet odottavat orkesteria, keskelle salia on jätetty tanssitila. On alkamassa Dancing Days – yhteisöllinen tanssillinen muistelumatka 1940- ja -50 -luvuille.

E

sitys on osa skotlantilaista Luminate-festivaalia. Luminate on ikääntyvälle väestölle suunnattu tapahtumakokonaisuus, jossa vuosittain lokakuun ajan eri puolilla Skotlantia järjestetään sadoittain erilaisia kulttuuritapahtumia ja työpajoja. Tänä vuonna tapahtumia oli yhteensä lähes 350 runoilloista keramiikkakursseihin, tanssiesityksistä valomaalauksiin.

10 T A K U

Festivaalin avulla syrjäytymistä vastaan Miksi ikääntyvä väestö tarvitsee oman festivaalinsa? Kulttuuritoimintaa laajasti tukeva yksityinen säätiö The Baring Foundation sekä kansallinen taidetta ja luovia aloja tukeva järjestö Creative Scotland huolestuivat ikääntyvän väestön syrjäytymisestä kulttuuripalveluista. Yhdessä he päättivät rahoittaa festivaalia, joka olisi suunnattu erityisesti ikääntyvälle väestölle, ja jossa ikääntyvien oma luovuus nostettaisiin esiin. Festivaalin käytännön asioita pyörittämään pestattiin Age Scotland, hyväntekeväisyysjärjestö, jolla on asiantuntemusta ikääntyvästä väestöstä. Festivaalin johtajaksi valitulla Anne Gallacherilla on taas kokemusta kulttuuritapahtumien järjestämisestä. Festivaalin rakenteeseen ja toimintaideaan haettiin innoitusta naapurisaarelta Irlannista, jossa vastaava festivaali – Bealtaine - on järjestetty jo vuodesta 1995 lähtien.

Anne Gallacher löytää monia syitä vanhenevan väestön jäämiseen kulttuuripalveluiden ulkopuolelle: eläkkeelle siirryttäessä taloudellinen tilanne heikkenee, on muutettu kenties harvaan asutetulle alueelle, jossa liikenneyhteydet ovat huonot ja oma ajokyky on heikentynyt. Eron tullen tai puolison kuollessa ennen yhdessä koetut kulttuuriharrastukset jäävät. Luminate pyrkii ylittämään näitä esteitä monin tavoin. Suurin osa tapahtumista on ilmaisia, tapahtumia on viety sinne missä kohderyhmäkin on, pieniin kyliin, kulttuurikeskuksiin ja vanhusten palvelutaloihin. Ohjelmiston pääosassa ovat vanhukset; heidän taiteensa ja taitonsa esittely. Festivaalilla vanhempi väestö on paitsi kokija ja näkijä, myös tekijä. Kutojanaisten tarinat näyttämöllä Osa tapahtumista on hyvin paikalli sia, kuten juuri Dancing Days, jos-


The Burrell Collection -museo järjesti "jätkille" kivityöpajan - Burrell for Blokes - Glasgowssa. Kuva Eoin Carey

sa tanssillisen esityksen kehystarinaan on kerätty alueen asukkaiden omia muistoja ja tarinoita Kirkcaldyn kylällä vuosikymmenten aikana järjestetyistä tanssi-illoista. Myös tanssijat ovat paikallisia. Hawickissa oli puolestaan mahdollista osallistua lukudraamailtaan, joka myöskin ammentaa paikallishistoriasta. Näytelmäkirjailijan uransa 70-vuotiaana aloittaneen Sylvia Lown uusin näytelmä Threads perustuu kylän kutomoiden naisten tarinoihin. Toki kaikki esitykset eivät perustu paikallisuuteen ja ole paikallisin voimin toteutettuja. Ammattilainen nukketeatteri Puppet State Theatre Company kiersi vuoden 2013 festivaalin ajan vanhainkodeissa esittämässä maailmalla palkittua esitystä The Man Who Planted Trees, joka perustuu ranskalaisen kirjailijan Jean Gionon tarinaan. Englantilaisen elokuvan grand ladyn Maggie Smithin ja Judi Denchin tähdittämä elokuva The Best Exotic Marigold Hotel taas esitettiin erikoisnäytöksenä parilla kymmenellä paikkakunnalla Shetlannin saarilta Englannin rajalle Dumfriesiin.

Festivaali myös Suomeen? Luminate-festivaali järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja se tavoitti noin 25 000 ihmistä. Tältä vuodelta festivaalijohtaja Anne Gallacher odottaa samansuuntaisia lukuja. Mutta laajenemiseenkin on mahdollisuus. Yhteistyötä on jo tehty Irlannin Bealtaine-festivaalin kanssa ja Gallacher näkee kansainvälisen yhteistyön jatkossa entistäkin tärkeämpänä. Keskusteluja he ovat käyneet mm. walesilaisen

Gwanwyn -festivaalin kanssa. Suomenkin kanssa yhteistyö kiinnostaisi. Suomalaisen yhteistyöverkoston suunnitelmissa onkin luoda myös meille maantieteellisesti ja kulttuurisesti monipuolinen, ikäihmisten luovuutta juhlistava festivaali yhdessä laajan verkoston kanssa. Spraymaalit tulivat tutuksi Livingstonin sukupolvet ylittävässä Old Skool - graffitiprojektissa. Kuva Eoin Carey

T A K U 11


Renessanssipalatsi ja Suomi, moderni taide ja ikäihmiset Merja Isotalo

Datarius Baldassarre Turini valitti vuonna 1514 kirjoittamassaan kirjeessä Rooman tukahduttavaa kuumuutta. Viime kuussa forssalaisten opettajien ja heidän seuralaistensa matkalla samassa kaupungissa tuskin kukaan valitti, kun aurinko paistoi Gianicolon kukkulalle ja lämpömittari näytti +25 astetta.

Huvila kukkulalla Turinin ratkaisu helteeseen oli huvilan rakentaminen Gianicolon kukkulalle, joka oli puutarhojen ja viiniköynnösten peittämä. Nyt hänen rakennuttamansa villa on yksi Rooman parhaiten säilyneistä renessanssihuviloista ja kertoo osaltaan Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”. Villan arkkitehtina oli Raffaellon oppilas Giulio Romano, jonka tavoitteena oli saada opettajansa hengessä aikaan antiikin tyylinen koko-

Amanuenssi Linda Jokela esittelee Villa Lantea Forssan yhteislyseon opettajaryhmälle lokakuussa 2013. Kuva: Merja Isotalo

naistaideteos. Kaikkien tilojen tuli olla yhteydessä toisiinsa siten, että syntyi arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalaustaiteen kokonaisuus. Romanon toive ja suunnitelma toteutui lopullisesti vuonna 1531 ja se tekee vaikutuksen kävijään edelleen lähes viisisataa vuotta myöhemmin. Huvila tunnetaan nimellä Villa Lante. Se siirtyi Lante-suvun haltuun 1551 ja pysyi suvussa kesäpalatsina 1800-luvun alkuun. Ostaja, Napoleonin sisaren mies, myi sen puolestaan 1837 ranskalaiselle Madeleine Barat´lle, Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön perustajalle. Eräitä sivuhuoneiden freskoja maalattiin tuolloin piiloon, koska hän piti niitä sopimattomina nuorille noviiseille, joiden asuntola villasta tuli. Myöhemmin kun luostari ei enää tarvinnut huvilapalatsin tiloja, sitä vuokrattiin ulkopuolisille. Siitä tulikin 1800-luvun lopulla kulttuurisalonki, jota pitivät saksalainen arkeologi ja taidekauppias Wolfgang Helbig sekä hänen venäläinen ruhtinatar-vaimonsa, joka oli myös pianisti ja harrasti hyväntekeväisyyttä. Heidän poikansa kenraali Helbig osti talon luostarilta 1900-luvun alussa.

Suomen Rooman instituutin Villan Lanten portti. Kuva: Merja Isotalo 12 T A K U


Säätiön säännöissä todetaan, että instituutin tehtävä on ”saattaa kulttuurielämämme kosketukseen antiikin kulttuurin kanssa, edistää humanistista tutkimusta sekä taidetta ja avustaa stipendiaatteja ja muita tutkijoita opintojensa suunnittelemisessa ja järjestämisessä”. Antiikin tutkimuksen lisäksi kiinnostusta on myös keskiajan tutkimukseen varsinkin nyt, kun instituutin johtajana on Tuomas Heikkilä, jonka johtajakauden tutkimushanke keskittyy aikaan ja sen jäsentämiseen antiikista keskiajalle.

Villa Lanten salonessa esittelyä kuuntelevat matkanjohtaja, historian opettaja Heikki Jokinen, kuvataiteen opettaja Marjo Ruskela ja Forssan museonjohtaja Kati Kivimäki. Kuva: Merja Isotalo

Suomi astuu huvilaan Kenraali Helbig vuokrasi toisen maailmansodan jälkeen Villa Lanten ylimmät kerrokset Suomen Vatikaanin suurlähetystön asiainhoitaja Göran Steniukselle. Suomalaiset saivat niin sanotusti jalkansa oven rakoon. Vuokraisäntä olikin valmis myymään palatsimaisen huvilan edullisesti suomalaisille ja Suomen valtio teki kaupat vuonna 1950 Amos Andersonin perustaman säätiön, Institutum Romanum Finlandiae, varoin. Suomen valtio omisti nyt ainutlaatuisen rakennuksen upealla paikalla Roomassa. Jo ennen sotaa Amos Andersonin johdolla perustettu säätiö oli etsinyt sijoituspaikkaa humanistiselle tutkimus- ja opetuslaitokselle. Nyt sille löytyi paikka, joka tosin vaati perusteellista korjausta ja instituutti avattiin vuonna 1954.

Suomen Rooman-instituutti Villa Lantessa toimii Suomen ensimmäinen ulkomailla sijaitseva instituutti ja se oli myös ainoa vuoteen 1984, jolloin Ateenaan perustettiin toinen tieteellinen instituutti. Toimintaa ylläpitää säätiö ja tilat omistaa valtio. Tukena on myös Villan Lanten Ystävät ry, joka mm. myöntää stipendejä opiskelijoille ja nuorille tutkijoille.

Villa Lantessa työskentelee pääosin yksittäisiä tutkijoita ja taiteilijoita, mutta instituutti järjestää vuosittain myös kolme omaa kurssia: tieteellinen kurssi omia tutkimushankkeita varten, antiikintutkimuksen johdantokurssi sekä opettajakurssi historian, latinan, uskonnon tai kuvaamataidon opettajille. Tieteen ja taiteen opiskelun ja tekemisen lisäksi tarjolla on myös korkeatasoisia kulttuuritilaisuuksia. Suurin osa kursseista on ulkopuolisten, pääasiassa yliopistojen, järjestämiä kursseja. Itsekin aikoinaan pääsin kuukaudeksi Turun yliopiston kulttuurihistorian laudaturryhmän jäsenenä nauttimaan vaikuttavasta työskentely-ympäristöstä ja opetuksesta professorimme Veikko Litzenin johdolla. Oma artikkelini ryhmän julkaisuun ei tosin käsitellyt antiikkia, vaan Martti Lutherin matkaa Roomaan. Luther ei kaikesta päätellen ollut ollenkaan niin ihastunut ikuiseen kaupunkiin kuin minä.

Instituutin intendentti Simo Örmä ei ollut paikalla. Olisi kyllä ollut mukava tavata Simo, joka kuuluu meihin Turun yliopiston ensimmäisiin kulttuurihistorian pääaineopiskelijoihin ja myös tuohon ensimmäiseen kulttuurihistorian laudaturryhmään Villa Lantessa.

Taidekasvatusta kaikille Galleria Nazionale d´Arte Moderna perustettiin vuonna 1883. Moderni taide tarkoittaa siis tässä tapauksessa 1800-luvun ja 1900-luvun taidetta, neoklassismista naturalismiin 1800-luvulla, symbolismista avantgardeen 1880-luvulta 1920-luvulle ja kolmas kausi on nimetty paluuksi järjestykseen ulottuen 1990-luvulle. Museossa on myös huone, jonka nimi on ”Anteeksi, mutta onko tämä taidetta?” Tutustuimme kukin omaan tahtiinsa laajan museon eri kokonaisuuksiin, mutta meillä oli myös sovittu

Galleria nazionale d´arte modernan kahvilassa Susanne Meurer kertoi museon taidekasvatustoiminnasta. Kuva: Merja Isotalo

Vierailu huvilalla Huolellisesti korjattu ja konservoitu instituutti on avoinna myös yleisölle arkisin klo 9-12. Jos on liikkeellä suuremman ryhmän kanssa tai muuhun aikaan, voi ottaa yhteyttä toimistoon ja instituuttiin sopiakseen vierailuajasta. Vierailu kannattaa. Rakennus kaikkine taideteoksineen ja puutarhoineen on näkemisen arvoinen rauhallinen keidas, josta voi ihailla laajasti avautuvaa maisemaa Roomaan. Forssalaisryhmälle Villan Lanten historiasta ja nykypäivästä kertoi amanuenssi Linda Jokela, hänen esitystään täydensi lisäksi matkanjohtajamme, Forssan yhteislyseon apulaisrehtori, historian lehtori Heikki Jokinen, joka itse oli ollut opettajien kurssilla edellisenä kesänä. T A K U 13


kohtaaminen. Museon toinen taidekasvatuksesta vastaava, Susanne Meurer, kertoi ryhmällemme omasta vastuualueestaan, joka ulottuu kouluista Alzheimer-koteihin, lapsista vanhuksiin. Koulujen kanssa toteutetaan opastettuja kierroksia ja erilaisia kilpailuja kaikilla tasoilla. Lapsille järjestettäville työpajoille on oma tilansa. Myös perheille on aktiviteetteja esimerkiksi sunnuntaiaamuisin aina yhden taideteoksen äärellä kymmenen kertaa ja sitten taas muuta. Aikuisille tarjotaan lyhyitä seminaareja liittyen ajankohtaisiin näyttelyihin perusnäyttelyiden lisäksi. Alzheimer-kotien vierailut aloitettiin New Yorkin Moman kanssa kahden päivän työpajalla. Asukkaista toimintaan osallistuvat varhaisvaiheessa olevat, 4-6 kerrallaan ja mukana on aina myös henkilökuntaa varmuuden vuoksi. Ryhmät tulevat 3-4 kertaa, Susanne ja hänen työparinsa valitsevat näkökulman, värin, maiseman tms. Ryhmäläiset istuvat kuvan edessä ja sitä katsotaan yhdessä. Onko kuvassa päivä vai yö, talvi vai kesä, kuvaako se menneisyyttä vai nykyisyyttä? Susanne kertoi, että he saavat ryhmän jäseniä puhumaan usein, mutta ei aina. Alzheimer-potilailla voi olla myös perheenjäseniä mukana. Toiminta tuo hoivakodin tai sairaalan asukkaille ikään kuin lomaa arjestaan. He pääsevät mukavaan ympäristöön, joka antaa heille muuta puhuttavaa. Se tekee hyvää myös omaishoitajille. Mielenterveyspotilaiden kanssa on opittu toimimaan tekemällä ja myös Moman neuvoilla valitsemaan millaisia taulujen pitää olla, että potilaat pystyvät keskittymään. Ryhmässä on 4-5 henkilöä pohtimassa, mitä kuvassa on, miltä se tuntuu ja he puhuvat, puhuvat, puhuvat. Modernin taiteen museolla on opettajille verkkosivuillaan materiaalia mm. tekniikoista, historiasta ja yhteiskunnasta. Susannen mukaan sivut eivät ole kovin hyvin organisoidut, mutta he ovat kehittämässä niitä ja tekemässä lisää. Mukana olevat tuntevat myös toiminnan lääketieteelliset yhteydet. Lisäksi toiminnan vaikutuksia selvitetään ja arvioidaan kyselyjen avulla. Opetusministeriöllä on myös hanke, jossa koulu tekee sopimuksen ja hanke käynnistyy. Ulkopuoliset opettajat työskentelevät koululla 4-6 viikkoa ja koulu maksaa hankkeesta 600-1000 euroa. Kiinnostus on suuri myös kansainväliseen yhteistyöhön, jota meillä Suomessakin monella taholla tehdään, mutta lisää kaivataan. Ehkä pääsemme vielä toisellekin tutustumismatkalle Roomaan.

Modernin taiteen museon aulan täyttää Alfredo Pirrin valtava taideteos Passi. Yksityiskohta. Kuva: Merja Isotalo.

14 T A K U


SUOMEA RAKKAUDELLA Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

Lari Kotilainen

Taidepuhe ja Himanen M

Selkeäsanaisuus ja asiallisuus on nostettu suomalaisessa kielikeskustelussa jalustalle. Silloin kun sanotaan jotain, sen pitää olla loogista, tehokasta ja yksiselitteistä. Sanoohan sen jo sananlaskukin: mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta.

Kuva: Saša Tkalčan

oni taho on saanut ihan aiheesta keppiä selkeäsanaisuuden unohtamisesta. Esimerkiksi viranomaiset Kelaa ja ministeriöitä myöten ovat olleet kurmootettavina. Onhan viranomaisen viestittävä niin, että kansalainen ymmärtää.    Toisaalta moitteita on jaettu niillekin, joiden syyllisyys ei ole aivan itsestään selvää. Otan kaksi paljon kritiikkiä saanutta esimerkkiä. Onko taidepuhetta ja Himasen työryhmän kieltä haukuttu aiheesta vai aiheetta? Pitääkö taiteesta ja hyvästä elämästä puhua selkeällä, mutta kuivakiskoisella virastokielellä?   Sekä taiteesta kirjoittavat että Himasen poppoo voivat varmasti katsoa peiliin: selkeämminkin voisi viestiä. Toisaalta on löydettävissä myös lieventäviä asianhaaroja.   Ensinnäkin esiin nostetut vaikeaselkoisuuden esimerkit ovat usein irtosanoja ja irtolauseita. Taidepuheen ”todellisuussuhteet”, ”luonnollisuuden ja keinotekoisuuden dialogit” ja ”tilakokemuksen ehdot” jäävät kyllä irrallisina epäselviksi, mutta niin jäisi moni muukin tekstipätkä, jos ne irrotettaisiin alkuperäisestä yhteydestään.   Sama pätee Himasen jengin teksteihin. ”Muuntunut globaali informaatioaika” on vielä hahmotettavissa, mutta ”inhimillisen kehityksen toimijuus” ja ”kestävä inhimillisen potentiaalin toteutuminen” vaativat jo aika lailla selventävää tekstiä ympärilleen. Kaikki esimerkit ovat kuitenkin – melkoisella ponnistelulla, myönnetään – ymmärrettävissä, jos ne lukee osana laajempaa tekstiä.

  Moniselitteisyyden taustalla on myös se, että itse puheena oleva ilmiö on moniselitteinen. Toki kauppalistasta tai asumistuesta on helpompi puhua tarkoin termein kuin arvokkaasta elämästä tai taideteoksen ja todellisuuden välisestä suhteesta.   Ehkä keskeisintä on kuitenkin miettiä tekstien tavoitteita. Kieltä ei nimittäin käytetä vain tiedon välittämiseen. Jotkin tekstit on tarkoitettu herättämään tunteita, toiset vaikuttamaan ja kolmannet ehkä synnyttämään esteettisiä elämyksiä. Tekstien onnistuneisuutta pitäisi aina arvioida suhteessa niiden tavoitteisiin.   Kun puhutaan taiteesta tai tulkitaan taidetta sanoiksi – siis kirjoitetaan kritiikkiä, näyttelyesittelyä, tiedotetta ja niin edelleen – tavoitteena ei yleensä ole pelkästään informoiminen. Lisäksi voidaan pyrkiä vaikkapa avaamaan uusia näkökulmia, olemaan koskettavia, herättämään kiinnostusta tai miksei jopa hämäämään lukijaa.   Entä sitten Himasen raportin tavoitteet? Ne riippuvat kovasti siitä, mitä me katsomme Himasen ryhmän tekstien edustavan. Jos ne ovat tiedettä, tavoitteena tulisi olla selkeys ja terminologinen yksiselitteisyys. Jos ne taas ovat poliittisia visiopapereita ja pamfletteja, hämäryys sopii hyvin kuvaan. Niitä voi sitten kukin tulkita omaan poliittiseen agendaansa sopiviksi.

T A K U 15


Kuvat & tekstit: NordMatch

NordMatch - Art reaching out in society

Welcome to match on many fronts when NordMatch organises its third Nordic-Baltic encounter for arts managers, agents, artists and other professionals. It is an opportunity to meet people and get inspired by good practices in the Nordic and Baltic countries. This gathering also offers you the chance to refine and pitch your own project ideas. NordMatch will be held in Tampere, Finland on 28-29 January 2014.

Marit Ulvund, Karstein Solli Seanse

16 T A K U

NordMatch is a forum that facilitates cooperation both within the cultural field and across different sectors of society. Its leading idea is to reach out from the artistic field and show how creative economy can be put into practice. Such experiences will be shared through case presentations. They show that reaching out is not without challenges. We often lack a common language to communicate among different sectors, and - - - - - - - -

in many cases we also lack common criteria for what really matters, as is pointed out in the Culture Score Card presentation. We need new combinations such as expertise, experience and passion for which Seanse offers an arena where art and education meet. In the JūHū project design thinking is used as a tool to combine empathy, creativity, and rationality. And much more through the following presentations:

Culture Score Card - How sure can you be about your project’s success?, Lennart von Haffner (DK) Cross-sectoral Cooperation and Artist in Residence at Seanse, Marit Ulvund and Karstein Solli (NO) JūHū - Designed to empower, Elīna Bušmane and Charles Bourrier (LV) SMart Cooperation at Intercult, Ida Burén (SE) Architecture Forming Society, Veronika Valk (EE) Biophilia - Connecting Music and Science, Guðrún Bachmann (IS) Social Circus - Good practices and study methods, Sofia-Charlotta Kakko (FI) Vilnius Film Cluster, Kestas Drazdauskas (LT)


Study visits and networks meetings

Lennart von Haffner Culture Score Card

Advisory rings and pitching In addition to meeting and being inspired by others, NordMatch is also about developing your own project idea and selling it. This will be done through advisory rings and a pitching session. “How could I get money for the project? I needed more ideas. Could I somehow invent a system to get ten times more ideas than I am capable of inventing?” These questions inspired Pata Degerman to develop the idea of the advisory ring when he was looking for means of financing an expedition to Antarctica. Now he has 20 years of experience of this method that he will share

with the participants and also lead the workshop on pitching.    Pitching, again, is about selling your project idea to financiers. You’ll learn how to sell your idea in a short presentation, a so-called pitch or elevator speech. And some of the participants will be able to put it into practice by pitching for a panel of experts representing Nordic funding agencies, business angels and project experts. Individual feedback is given to every pitched idea.    Great news! The members of the panel will hand out 3 000 euros to the best pitch for project development. The Nordic Culture Fund has made this possible.

During NordMatch you can also visit interesting places in Tampere on our study visits and engage in network meetings on e.g theatre, culture for and with children and education within the arts.    And then we’ll party. This will give you time to mingle, to get to know your fellow participants and thereby to broaden your network while enjoying food and music.    NordMatch is held on 28-29 January 2014 at Puistotorni, Hämeenpuisto 28, 33200 Tampere. NordMatch is arranged by Produforum riks, a project with funding from the European Social Fund.    Programme, speakers and registration: blogg.produforum.fi/nordmatch Facebook: nordmatchconference Conference fee: 40 e / 20 e students For more information please contact manager Anki Hellberg-Sågfors tel. + 358 (0)40 7252 495 or producer Riikka Wallin tel. + 358 (0)40 541 2295, info@produforum.fi

NordMatch 2012

T A K U 17


Teksti & valokuvat: Sanna Posti Sjöman

Uutta suomalaista muotia esillä

New Yorkissa

New Yorkin Manhattanilla esiteltiin ”Northern exposure”-tapahtumassa uutta Pohjoismaista muotia. Suomea edustivat Siloa&Mook, Ensaemble ja Lepokorpi. Kävimme paikalla jututtamassa suunnittelijoita.

N

orthern Exposure-tapahtuma järjestetään loftityylisessä tilassa Manhattanin Bowery Avenuella. Paikalla on – paitsi kolme uutta suomalaista merkkiä – myös kolme ruotsalaista muotimerkkiä, muun muassa maailmalla huomiota jo herättänyt Ann-Sofie Back.   – Täällä halutaan esitellä Suomesta nousevia tekijöitä. On tosi kivaa että meidät on valittu tähän, tämähän lisää näkyvyyttä selvästi, kertoo Saara Lepokorpi, Lepokorpi-merkin suunnittelija. Tapahtumassa, jonka järjestää muotimessut Capsule ja International Playground yhteistyössä Ruotsin ja Suomen New Yorkin pääkonsulaattien kanssa, näytetään muoti18 T A K U

merkkien omat lyhytelokuvat joissa esitellään tulevan kevään mallisto. Jokainen muotimerkki on saanut myös oman esityspaikan tapahtumassa, johon merkit ovat valinneen yhden asukokoelman näytteille.   Kiinnostus on, kävijämäärään nähden, hyvin suuri. Paikalla on reilusti vieraita, joiden seasta löytyy myös yhdysvaltalaisia muotiblogeja. Kuulen Refinery 29-sivuston kirjoittajan kehuvan suomalaisten mallistoja. Samalla perähuoneessa astuu mallikorokkeelle Siloa&Mook-merkin asustetta kantava malli.   – Tämä on upea tapahtuma! Me ollaan täällä New Yorkissa siksi, että me toivotaan että me saadaan lisää myyntipaikkoja ja että me pysytyttäis laajentamaan näkyvyyttä, kertoo Siloa&Mook-merkin suunnittelija Laura Juslin Pallasmaa.

  Ensaemble-merkin edustaja, suunnittelija Alisa Närvänen yhtyy ystäviensä mielipiteeseen.   – Me saadaan täällä kansainvälistä huomiota, mä en tiedä mitä se tuo meille, se jää yllätykseksi, mutta mä suhtaudun tähän hyvin positiivisesti. Se, että meidät sijoitetaan näinkin tunnettujen ruotsalaisten merkkien, kuten Ann-Sofie Backin joukkoon, se on jo aika iso juttu pienemmälle merkille.   Alisa Närvänen kertoo, että Suomimuotiin vaikuttaa tällä hetkellä uuen sukupolven esiintulo.   – Nämä on sellaisia suunnittelijoita jotka on noussut samaan aikaan. Me ollaan aloittelijamerkkejä ja tuetaan toisiamme ja tunnelma on tosi positiivinen. Jokaisella näistä merkeistä on oma tyyli, joten tavallaan jokaisella meistä on erilaiset asiakkaat, mikä on tosi hyvä asia.


New York sai Robin Hoodinsa! Brooklynin Park Slopessa sijaitsevassa vanhassa urheilusalissa änkeilee tuhansia New Yorkilaisia. Salin toisessa päädyssä välkkyy sadat kamerat. Tusina telkkarista tuttua uutisankkuria puristaa mikrofoniaan ja puhuu suorana telkkarikansalle. Salin toisessa päädyssä on lava jonka korokkeeseen on kiinnitetty tekstilätkä ”Progress” (edistys), ja sen takana, New Yorkin uusi pormestari. Bill de Blasion rakettimaista nousua maailmanmetropolin ykkösmieheksi voi kuvailla ”the American Dream”-sanonnalla, johon kuuluu ajatus siitä, että kuka tahansa – taustastaan huolimatta – voi toteuttaa unelmansa. Vasemmistolaisaatteellinen Bill de Blasio nousi altavastaajasta gallupien kärkinimeksi New Yorkin demokraattien esivaaleissa ja löi republikaanien vastaehdokkaan Joe Lhotan huimalla marginaalilla.   New Yorkilla on täten ensimmäistä kertaa 20:neen vuoteen demokraattinen pormestari. De Blasio lupasi vaalikampanjan aikana laittaa kuriin kaupungin hurjat vuokratasot sekä parantaa lasten koulutusmahdollisuuksia. Hän lupasi myös keskeyttää kritisoidun ”stop-and frisk”-kampanjan joka on kohdistunut pääosin kaupungin köyhien alueiden asukkaisiin.   Löydän yleisön parista Tomro Fenin, joka on työskennellyt de Blasion vaalikampanjan parissa. Hänen äänensä tärisee onnesta:   – New Yorkissa asuvien köyhien määrä on kasvanut vuosi vuodelta ja me tarvitsemme pormestarin joka edustaa heitä sekä tavallisia työläisperheitä. Olen niin iloinen, että kaupunkimme asukkaat valitsivat hänet. Hän tulee näyttämään esimerkkiä koko maallemme, Fen toteaa.

Karkkipussi Best of kulttuuria New Yorkista!

Girls palaa telkkariruutuun tammikuussa! Lena Dunhamin Girls-sarja kertoo neljästä parikymppisistä naisesta New Yorkissa. Sarjaa on kutsuttu uuden polven Sex and the Cityksi, joka on selluliittisäärien ja tyttöjen taloudellisten ongelmien kera edeltäjäänsä paljon realistisempi. Kulttisarjan kolmas tuotantokausi alkaa tammikuussa. Jos tahdot siirtyä syvemmälle Lena Dunhamin maailmaan, vinkkaan netti-sarjasta ”Delirious Downtown Divas”, jota voi katsoa netissä osoitteessa: www.delusionaldowntowndivas.com www.hbo.com/girls Donna Tartt Kultainen lintu

Ruotsalais-nykiläistä musasärmää Nina Perssonilta!

Tomro Fen

Bill de Blasion kirkas vaalivoitto kertoo siitä, että New Yorkilaiset kaipaavat muutosta. Myös suuri osa kulttuurikansasta iloitsee tänä vaaliyönä, de Blasio on suuri kulttuurin ystävä ja hänen edistys-suunnitelmissa on kulttuurille ihan oma osio. Sanna Posti Sjöman

Donna Tarttia ei voi kutsua nykin tuotteliaammaksi kirjailijaksi. Hän on työstänyt kolmea romaaniaan yli kaksikymmentä pitkää vuotta. Mutta se joka odottaa jotain hyvää... Tarttin kolmas romaani ”Kultainen lintu” (The Goldfinch) on mestariteos, joka on kaikkien Yhdysvaltalaisten kirjallisuusmyyntilistojen ehdoton ykkönen. Suomessa romaanin julkaisee keväällä 2014 WSOY. Jos et malta odottaa siihen saakka, hae lukulaitteellesi englantilainen versio Amazon-sivustolta. www.amazon.com

The Cardigans ja A-Camp- yhtyeistä tuttu Nina Persson julkaisee tammikuussa ensimmäisen soololevynsä, nimeltä ”Animal Heart”. Levy julkaistaan kaksikymmentä vuotta the Cardigansin debyttilevyn julkaisemisesta. Albumin ensimmäinen sinkku ja video julkaistiin hiljattain ja sen voi kuunnella artistin fb-sivulta: www.facebook.com/ninaperssonofficial T A K U 19


Luovuus vastaan byrokratia

Virkamies - kyykyttäjä vai yhteistyökumppani? Te k s t i j a k u v a t : U l l a H o i k k a l a

Melgweg Amsterdamissa. Torpedo Factory Old Town Alexandriassa. WUK Wienissä. Kaapelitehdas Helsingissä. Manilla Turussa. Verkatehdas Hämeenlinnassa. Taideruukki Kouvolan Kuusankoskella… listaa voi jatkaa pitkään.

Vanhoja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tiloja - osa suojeltuja. Teollisuusrakennuksia tai tuotantotiloja, jotka ovat jääneet tyhjilleen. Vaan eivätpä ole tyhjillään enää. Ne ovat täynnä elämää - tapahtumia, konsertteja, kulttuuria, tekemistä, taiteita - lentäviä hulluja ja kädet savessa työskenteleviä tulisieluisia tekijöitä. Suomi kärvistelee edelleen suuressa rakennemuutoksessa. Palavasilmäiset visionäärit tähyilevät näitä tyhjilleen jääneitä tai jääviä tiloja ja haluavat valjastaa ne kulttuurin ja taiteen palvelukseen. Mutta miten ja millaisin toimin nämä tilat saadaan käyttöön? Luvassa on pykäläviidakko säädöksiä ja määräyksiä, lukematon määrä täytettäviä lomakkeita ja lupa-anomuksia. Kun mukana on enemmän kuin yksi taho, byrokratia moninkertaistuu. Tässä tuoksinassa törmää tekijöihin, jotka pulppuavat ideoita ja uusia ajatuksia. Tulevaisuus on täynnä pelkkiä mahdollisuuksia - uhkia ja sudenkuoppia ei monastikaan nähdä - tai edes haluta nähdä. Asiat tehdään usein siinä järjestyksessä, missä ne tulevat mieleen. Virkamies on mörkö, joka torpedoi nämä ideat. Syntyy asetelma, joka herättää syviä tunteita ja nostattaa kivitalon korkuisia aaltoja.

20 T A K U

iskeskus) keen (Turun Seudun Kehittäm Tutustu myös Luova tila –hank malaisiin luoviin keskuksiin julkaisu suo julkaisuun Kartalla – Road trip 52-5991-92-5) ja hankkeen nettisivut (ISBN 978-9 www.luovatkeskukset.fi/info/

Kaupungeilla ja yksityisillä omistajilla on aina tiloja, rakennuksia ja joutomaa-alueita tyhjillään. Taloudelliset syklit liikuttavat toimistotilojen massaa, osa tiloista on käytössä vain pienen osa vuorokaudesta ja rakennemuutos teollisuudessa tekee yhä useammasta tehtaasta ainakin joksikin aikaa kaupunkitilallisen kesannon. Taiteilijat ja kulttuuri toimivat usein uusiokäytön keihäänkärkenä. Lue lisää Outi Raatikaisen ja muiden tekijöiden näkemyksiä aiheesta Kartalla – Road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin julkaisusta (2012). Kuvat: julkaisusta


Palavasieluisia toteuttajia Kun teollisuustilaa valjastetaan muuhun käyttöön, mietintämyssy olisi syytä pitää yötä myöten päässä. Mitä toimintoja suunnitellaan? Kuinka suuria muutoksia täytyy tehdä? Tuleeko näyttelytilaa - kuinka paljon? Paljonko kerrallaan kävijöitä? Entä työtilat - millaisia vaatimuksia ilmastoinnin ja viemäröinnin suhteen? Miten paloturvallisuus ja poistumistiet? Entä laajennusmahdollisuus? Näiden kysymysten eteen jouduttiin myös Kouvolan Kuusankoskella UPM Kymmene Oyj:n kiinteistöosastolla, kun opettaja, kuntosaliyrittäjä ja kulttuuritoimija Vesa Parvinen Kuusankoskelta halusi perustaa taidetuvan tyhjäksi jääneeseen tehdaskiinteistöön. Projekti polkaistiin käytiin nopealla aikavälillä ja tiloja on otettu käyttöön pala kerrallaan. Aluepäällikkö Raili Kuparinen UPM Kiinteistöistä kertoo, että tiloissa on tehty monenlaisia kunnostustöitä. Hän näkee, että Taideruukki on

tuonut hyvää nostetta UPM:n kiinteistöjen hallinnoimalle Kymin yritysalueelle.

  – Aina ei kaikkea tule ajatelleeksi, kun intoa on enemmän kuin älyä, naurahtaa Vesa Parvinen.

Taideruukin lähtöasetelmassa into saada valmista aikaan nopeasti oli suuri, mutta vuokranantajan oli hieman toppuuteltava, että tilat saadaan turvallisesti käyttöön.   – Me joudumme vuokranantajana käymään keskustelua viranomaisten kanssa tilojen muutostarpeista, turvallisuudesta ja luvista. Me luomme infran sille, että vuokralaiset - tässä tapauksessa taiteilijat ja käsityöyrittäjät - voivat tulla tiloihin turvallisesti luomaan omannäköistään tilaa, Raili Kuparinen painottaa.

Minimi ei aina riitä

Taideruukin tiloissa on tällä hetkellä toistakymmentä eri käyttäjää - erilaisia tekijöitä ja käyttötarkoituksia. Perusasiat on kunnostettu vuokranantajan toimesta, mutta kukin vuokralainen on sisustanut tilat itselleen sopiviksi. Vieläkin eteen tulee asioita, joiden toteuttamisen suhteen täytyy nukkua yön yli. Vuokranantaja saa kiitosta yhteistyöhalukkuudestaan. Aina on saatu tarvittava apu.

Kun tämänkaltaiseen hankkeeseen ryhtyy, yleensä päätetään tehdä minimi miettimättä tulevaisuuden käyttöä. Hyvän suunnittelun merkitys rakennusvaiheessa tuntuu joskus turhalta, mutta tapahtumajärjestäjillä on aina oma riskinsä. Jos jotain käy, tulee ehjä eteen. Silloin se viranomainenkaan ei ole kiva ihminen. Sama koskee, kun tilojen käyttötarkoitusta muutetaan tyystin erilaiseksi. Onko virkamies siis se ikävä kyykyttäjä, joka torpedoi lennokkaat ideat heti alkuunsa? Vai onko hän aidosti kiinnostunut tapahtumien ja niihin osallistujien turvallisuudesta? Entä miten viranomaiset omilla toimillaan tukevat esimerkiksi tapahtumajärjestäjien yms. toiminnan kehittymistä?

Tehtaan piipusta ei enää pöllähdä savu, mutta rakennuksesta pöllähtää uutta elämää – taiteilijoita, asiakkaita, tekijöitä. Sellun haju ja koneiden jyske on vaihtunut taiteen kohinaan.

T A K U 21


- Suomessa lait säätää kansanedustuslaitos. Viranomaiset on asetettu valvomaan, että näitä lakeja noudatetaan, painottaa Kymenlaakson pelastuslaitoksen turvatoiminnasta vastaava paloinsinööri Juhani Carlson. Siitä seuraa väistämättä joskus erimielisyyksiä, sillä aina ei osata asettua toisen saappaisiin. Kun ihmiset tekevät ihmisten kanssa töitä, tältä ei aina voi välttyä. - Me valvomme sitä, että ihmisten turvallisuus ei vaarantuisi missään tilanteessa. Poistumistiet ovat meillä aina ykkösasia. Rakennuksia korvaa vakuutusyhtiö, mutta ihmisiä ei voida korvata, painottaa Carlson. Siksi poistumisteistä puhuminen toistu-

vasti saattaa vastapuolesta tuntua jopa jankuttamiselta. Viranomainen ei ole peikko Viranomaisen rooli on muuttunut entistä konsultoivampaan suuntaan. Sähköiset järjestelmät mahdollistavat viestinnän sujuvuuden ja oikea-aikaisuuden, joskin sen myötä on myös haavoittuvuutta. Joskus se Lähetä-painikkeen painaminen kun unohtuu. Aluepäällikkö Raili Kuparinen ei koe viranomaisyhteistyötä kyykytyksenä eikä byrokraattisena. Hänen mukaansa viranomaiset tekevät omaa työtään käyttäjien ja asiakkai-

den turvallisuuden varmistamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.   – Itse olen pyrkinyt siihen, että keskustelen viranomaisten kanssa etukäteen. Olen pyytänyt heitä käymään, ja kysynyt mitä vaateita he asettavat, kun tällaisia tiloja suunnitellaan. – Taideruukissa on tehty fiksuja ratkaisuja. On katsottu laajennusosa valmiiksi ja samalla mietitty poistumistiet. Jos tiloja muutetaan tulevaisuudessa, jatkuvuus on hoidettu. Jos toiminta muuttuu, ei ole purettu sellaista mistä saattaa tulevaisuudessa olla hyötyä, kiittää Juhani Carlson. Vanha suomalainen sananlasku kertoo sen jälleen paremmin - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Juhani Carlson, Raili Kuparinen että Vesa Parvinen painottavat kommunikoinnin merkitystä missä tahansa projektissa, joka edellyttää viranomaisten lupamenettelyä tai hyväksyntää. Mitä paremmin valmisteltu aloituspalaveri on, sen helpompi siitä on edetä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.   – Meidän tehtävämme ei ole heittää ilmaan ajatuksia, miten esimerkiksi jatkosuunnittelu tulee tehdä. Ne on kaikki hakijan eli tekijän mietittävä. Mitä valmiimman suunnitelman meille tuo, sen helpompi meidän on tehdä nopea päätös. Taideruukin suunnitelmien etenemisessä yhteistyö on pelannut alusta asti hyvässä yhteishengessä.   – Joskus tietysti joudumme olemaan inhottavia ja kysymään, huolehditaanko kaikkien turvallisuudesta. Toiminnan elinehto on, että tehdään turvallisesti. Meitä sitoo lainsäädäntö, jonka mukaan olemme velvoitettuja toimimaan. Täytyy aina katsoa, että toiminta täyttää lain vaatimukset, Juhani Carlson muistuttaa. Yhden luukun periaate? Yhden luukun periaate lupamenettelyjen hakemisessa olisi tavoitetila, johon tulisi pyrkiä. Sen toteutuminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kun eri viranomaisilla on erilaisia vaateita ja lomakkeita, on helpompaa hoitaa vaan omat asiansa ja antaa muiden hoitaa omansa. Vanhat punatiiliset rakennukset ovat täynnä upeita yksityiskohtia, jotka korostuvat rakennuksen uudesta sisällöstä - taiteen havinasta.

22 T A K U


Taidetupa PikkuSelman näyttelysalin palo-ovesta on tullut osa kutakin näyttelyä. Paloinsinööri Juhani Carlson kiittää kaukonäköisyyttä oven säilyttämisessä, sillä tulevaisuutta ajatellen kaikki muutostyöt kannattaa miettiä hyvin tarkkaan.

Yhden luukun periaate ei ole niin yksiselitteinen, mutta sen eteen tehdään koko ajan töitä asioiden helpottamiseksi. Toisaalta lainsäädäntö asettaa jatkuvasti uusia velvoitteita, joiden hoitaminen tuo lisähaasteita myös viranomaisille. Kymenlaakson pelastuslaitos on omassa ohjeistuksessaan pyrkinyt huomioimaan myös muiden viranomaisten määräyksiä. Kuntaliitokset ovat tuoneet soppaan mukanaan omia mausteita. Esimerkiksi teiden uudelleen nimeäminen on noussut ongelmakohdaksi, sillä karttojen päivitys ei tapahdu aina hetkessä. Pelastuslaitoksen täytyy kuitenkin pystyä löytämään oikea osoite mahdollisimman nopeasti. Tämä nousi esiin myös Taideruukissa, jonka alueella ei aiemmassa tehdaskäytössä ollut teiden nimistöä lainkaan. Parvinen naurahtaa, että nimikyltit olivat ilmestyneet risteyksiin kirjaimellisesti yhdessä yössä. Juhani Carlson korostaa, että kun tehdään, kannattaa tehdä heti kunnolla. Valita turvallisia ratkaisuja. Ei poikkeusluvalla kokeilua ja kikkailua, vaan sitoutumista myös tulevaisuuteen.

– Meillä täällä Taideruukissa tilanne ei ole lähtenyt lapasesta, mutta jopo on lähtenyt kyllä keulimaan. Meistä se keulii kivasti ja ollaan kaikki vielä kyydissäkin, Vesa Parvinen nauraa.

ovat suhtautuneet oppaaseen myös kiitettävällä innolla. Kaupunki järjestää tilaisuuksia, joissa järjestöt, yhdistykset, hanketoimijat ja viranomaiset saavat uusinta tietoa.

Tapahtumajärjestäjän opas

Opas on käyttäjien taholta todettu hyväksi ja tarpeelliseksi, joskin harvakseltaan tapahtuva päivitys aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi kaupungin työntekijöiden yhteystiedot saattavat vaihtua nopeastikin henkilövaihdosten ja eläköitymisen seurauksena.

Kouvolan kaupunki on toteuttanut tapahtumajärjestäjille suunnatun oppaan, joka löytyy kaupungin verkkosivuilta ja on vapaasti käytettävissä. Oppaan on toteuttanut kulttuurin suunnittelija Marju Myllymaa ja toimistosihteeri Irene Purtilo. Elinkeinotoimi ja silloinen kulttuuri- ja kirjastolautakunta teettivät yhdessä kyselytutkimuksen kaupungin tapahtumaprofiloitumista silmälläpitäen. Yrittäjien taholta ehdotettiin, että voitaisiin toteuttaa opas joka kokoaisi samaan paikkaan yhteystietoja erilaisia tapahtumia järjestettäessä. Tarve oppaalle oli, koska kaupungin organisaatiosta oli vaikea löytää tietoa ja henkilöitä. Opas on tarkoitettu nettiversioksi, jolloin linkkejä voidaan hyödyntää maksimaalisesti. Opasta päivitetään kerran vuodessa. Eri viranomaiset

Oppan voi linkittää eri toimijoiden verkkosivuille käyttäjien ladattavaksi ja esimerkiksi Kymenlaakson pelastuslaitos ja kaupungin ympäristöpalvelut ovat jo linkittäneet oppaan sivuilleen. – Totta kai opas työllistää meitä paljonkin. Mutta toisaalta uskoisin, että tapahtumien järjestäjien on helpompi lähteä ”opas kädessä” miettimään, mitä kaikkea pitää tehdä ja keneen pitää ottaa yhteyttä, muistuttaa Marju Myllymaa.

T A K U 23


Kirjailijan havaintoja

Laura Lähteenmäki

Kuva: Liisa Takala

Lukemisessa tarvittavat taidot muuttuvat. Enää ei olekaan tärkeintä osata aakkosia pystyäkseen käyttämään kirjan hakemistoa vaan tärkeämpää on etsiä tietoa internetistä oikeilla hakusanoilla. Entistä merkittävämpää on osata myös siivilöidä tärkeää tietoa vähemmän tärkeästä. Informaatiota on joka puolella: sanoja, ajatuksia, tärkeää ja huuhaata. Kaikkea on vilkaistava, jotta voi muodostaa oman mielipiteen. Päässä sirittää pian.   Nicholas Carrin Pinnalliset-kirjan mukaan internet vaikuttaa hurjan paljon ajatteluumme, lukemiseemme ja asioiden mieleenpainamiseen. Yksinkertaisesti: olemme laiskoja ja haluamme, että ponnistelumme palkitaan nyt ja heti.   Ihmisaivot siirtävät kapasitteetinsa taitoihin, joita tarvitsemme. Jos jotakin taitoa, kuten lukutaitoa, ei harjoita säännöllisesti, taito alkaa rapistua. Aivomme panostavat tehokkaaseen internetissä surffailuun, mutta kirjan lukeminen saattaakin tuntua yhtäkkiä työläältä. Meneehän meillä jopa tunti, ennen kuin painettu teksti alkaa palkita meitä emotionaalisesti.   Työmuisti kuormittuu ruutulukemisessa, koska aivot tekevät jatkuvasti valintoja: avaanko kenkämainoksen, miksi tuo banneri läpättää, tsekkaisinko tämän linkin, äh, en

24 T A K U

Mä haluun keskiä! jaksa… Etuotsalohko nakuttaa päätöksiä, aivot eivät pysty käsittelemään kaikkea infoa vaan menevät tukkoon. Carrista tilanne muistuttaa jopa tarkkaavaisuushäiriön oireita. Surffailun aiheuttaman aivojen kakofonian voi havainnollistaa lukemalla kirjaa ja ratkomalla samanaikaisesti ristisanatehtävää.   Uusi, opittava asia rakentuu aina vanhan, tunnetasollakin koetun muistijäljen pohjalle. Jos vanhaa muistijälkeä ei ole, jos sitä ei ole aikoinaan kunnolla hankittu, uusi tieto jää ilmaan ja pian se jo unohtuu. Tarkistaessamme esimerkiksi Wikipediasta, mitä tapahtui Ruandan sisällissodassa 1990-luvulla, saamme luvun: 800 000 kuollutta. Mutta miten ymmärrämme kaiken hirvittävyyden luvun takana, jos tietomme kansanmurhasta ovat vain yksittäisiä huomioita, sirpaleita? Miten empatiakykymme käy, jos tieto on yksittäinen numero?   Carrin esittelemissä tutkimuksissa huomattiin myös, että ihmisaivot reagoivat nettitekstissä ensimmäiseksi sen sisältämiin linkkeihin. Nämä aktivoivat erityisesti etuotsalohkoa, joka vastaa reflekseistä, nopeasta päätöksenteosta sekä käsi-silmäkoordinaatiosta. Etuotsalohkon liian aktiivinen toiminta ja ärsykkeiden runsaus häiritsevät keskittymistä ja asioiden painumista

pitkäkestoiseen muistiin. Toisaalta miksi asiat pitäisi enää painaakaan mieleen, koska kaiken voi tarkistaa saman tien älypuhelimesta?   Tarvon itsekin samassa suossa ja olen huolissani niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin lukutaidon tulevaisuudesta ja keskittymiskyvystä. Huomaan päivittäin, miten omakin keskittymiseni herpaantuu. Saatan räplätä nettiuutisia pestessäni hampaita ja tarkistan Facebookin vielä sängyssä sen sijaan että uppoaisin kirjaan. Ei kuulosta todellakaan hyvältä.   Anna Puu laulaa ja meillä kotona isosisko: ”Mä haluun keksiä / säännöt rakkaudelle.” Pikkusisko laulaa ”Mä haluun keskiä” tarkoittaen pikkuleipää. Ja vaikka minäkin haluan keksiä, ajatukseni loikkii digiaikalaisen tapaan ja hoilotan mukana: ”Mä haluun keskittyä.” Mutta laulamme sentään vielä. ** Kirjoittaja on kahden lapsen äiti, nuortenkirjailija ja kustannuspäällikkö. Nicholas Carrin kirja Pinnalliset, Mitä internet tekee aivoillemme on ilmestynyt Terra Cognitan kustantamana ja Antti Pietiläisen suomentamana 2010.


Maisemantutkimus lisää ymmärrystä elinympäristöstämme Sakarias Sokka

Turun yliopiston Pori ylipistokeskuksessa toimii Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma. Sen puitteissa toteutettavilla tutkimusprojekteilla on akateemiset, käytännönläheisemmät ja koulutukseen kytkeytyvät kulmansa, kertoo maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen. – Maisemantutkimus on humanistista ympäristöntutkimusta – voidaan sanoa, että siinä ympäristöä lähestytään näkökulmista, joita luonnontieteet eivät tunnista. Maisemantutkijaa kiinnostaa kuinka ympäristö ymmärretään, miten sitä hahmotetaan ja esitetään, professori Häyrynen linjaa.   – Maisema on kokoava tekijä, jonka edessä hyödynnämme eri tieteenaloja. Itse olen peruskoulutukseltani taidehistorioitsija. Lisäksi tutkimuksissamme työskentelee tällä haavaa esimerkiksi historioitsija ja arkeologi. Hyödynnämme myös ympäristöhistoriaa ja vaikkapa kulttuurintutkimuksellista ekokritiikkiä, toteaa Häyrynen. Tutkimus hyödyntää monipuolisesti eri näkökulmia Häyrysen omissa tutkimusprojekteissa on muutamia melko vakiintuneita teemoja, joihin myös käynnissä olevat tutkimukset mahtuvat. Hän on kiinnostunut maisemakuvastosta, maiseman esittämisestä ja kaupunkitutkimuksesta.   Lähiön henki -tutkimushanke liittyy valtakunnalliseen lähiöiden kehittämishankkeeseen:

– Selvitämme kulttuurisesta näkökulmasta lähiön asukkaiden asumiskokemuksia ja paikkamielikuvia. Hankkeessa toteutuu yhteistyö Satakuntaliiton kaavoittajien ja Porin kaupungin kanssa ja siinä tavoitellaan myös asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamista. Aiemmin olemme tehneet yhteistyötä myös vaikkapa Turun kaavoittajien ja Tampereen kaupungin teknisen palvelukeskuksen kanssa. Tällöin kyse on paitsi tutkimushankkeista, myös kehittämishankkeista, jossa vallitsevia käytäntöjä voidaan tutkimuksen kautta lähestyä kriittisestikin. Näin suunnitteluprosessit ja tutkimus parhaimmillaan hyödyntävät toinen toistaan. Tiedon välittyminen ei silti ole itsestään selvää ja siihen liittyvät mutkat ovat itsessään yksi tutkimuksen aihe, Häyrynen kertoo.

Tiedetorilla jää helposti virallisten vastuutahojen katveeseen. Tällaista kehittämistyötä eivät muut juurikaan tee, sanoo Häyrynen.   Akateeminen tutkimus osana käytännön kehittämistyöhön nivoutuvia hankkeita palvelee myös opetusta. Opintojen toteuttaminen osana todellisia hankkeita parantaa työelämävalmiuksia.   – Monet hankkeiden parissa työskennelleet opiskelijat ovat työllistyneet niiden kautta. Aiemmin tarvittiin sektoroitunutta tietoa, mutta kokoavan asiantuntijatiedon tarve kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi Euroopan maisemasopimus edellyttää kokoavan tiedon tuottamista ja kulttuurinen näkökulma on olennainen osa sitä. Suomessa tämä on näkynyt vaikkapa valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian valmistelussa, Häyrynen päättää.

Akateemisuus ja käytäntö kohtaavat toisensa Muut parasta aikaa käynnissä olevat hankkeet liittyvät kulttuuriympäristön hoitotarpeen kartoitukseen, matkailuun ja kaupunkipuistoihin:   – Pohjanlahden rantatie -hanke koskee läpi länsirannikon kulkevaa matkailutietä. Siinä teemme yhteistyötä matkailun kehittäjien kanssa. Satakunnan maisema- ja kulttuuriympäristöjen hoitotarpeen kartoituksessa taas tavoitteena on säilyttää ja kasvattaa kulttuuri- ja maisemakohteiden arvostusta. Näin tämäkin hanke linkittyy sekä matkailuelinkeinoon että kuntien ja kaupunkien elinvoimaan.   Kaupunkipuistoja tutkiva Hybrid Parks -hanke on osa laajempaa eurooppalaista yhteistyöverkostoa. Siinä aiheena ovat maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvat kansalliset kaupunkipuistot.   – Vaikka kyse on akateemisesta tutkimuksesta, tulokset voivat näkyä varsin konkreettisina. Juuri tänä vuonna ilmestyi RT -infrakortti ”Historiallisten puutarhojen ja puistojen suojelu, hoito ja kunnostus”. Aihe

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen.

Tutkimusprojektien nettisivut: http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/ yksikot/ktmt/tutkimus/projektit/ Sivut/home.aspx

T A K U 25


Kulttuurimatkailu 1. Merja Isotalo

Kulttuurimatkailu - pelastus kulttuurille ja matkailulle?

Synkät uutiset taloustilanteista kunnissa ja alueilla panevat miettimään uusia suuntia tulevaisuuteen myös kulttuurin kentillä. Kunnallisia kulttuuritoimijoita saa hakea suurennuslasilla kuntien verkkosivuilta ja kulttuurin ja taiteen ammattilaisia pyydetään kyllä töihin, mutta mitään ei makseta. Mehän teemme kutsumustyötä...

M

atkailu on saanut monella taantuvalla seutukunnalla pelastusrenkaan tehtävän. Jo pitkään on matkailua jaoteltu luontomatkailuun, maaseutumatkailuun, kaupunkimatkailuun ja muutaman viime vuosikymmenen aikana myös erityisesti kulttuurimatkailuun. Monien selvitysten ja tutkimusten mukaan juuri kulttuurilla on erityistä vetoa matkakohdetta valittaessa, luonnon ohella.   Valtakunnallisesti kulttuurimatkailu on saanut asiantuntijat ja päättäjät istumaan ahkerasti palavereissa, suunnittelukokouksissa ja seminaareissa. On hyvä hiukan selvittää, mitä näistä istunnoista on syn26 T A K U

tynyt ja olisiko niistä hyötyä myös kulttuurin ja taiteen ammattilaisille. Valtakunnallinen matkailustrategia 2020 Vuonna 2006 valmistui valtakunnallinen matkailustrategia, jossa on visio Suomen matkailusta vuoteen 2020:   ”Suomi on Euroopan huipulla; houkutteleva ja helposti saavutettava työ- ja vapaa-ajan matkailumaa, jossa yritykset menestyvät tarjoamalla elämyksiä eri vuodenaikoina hyödyntäen puhdasta luontoa, suomalaista kulttuuria ja kestävän matkailun periaattein rakennettuja matkailukohteita.”   Strategisiin arvoihin kuuluu yh-

tenä viidestä arvosta suomalaisuus. Lisäksi kulttuurimatkailu on määritelty strategian liitteessä erikseen:   ”Kulttuurimatkailussa tuotetaan alueellisia ja paikallisia kulttuurin voimavaroja arvostaen matkailutuotteita ja -palveluja paikallisille ja alueen ulkopuolisille ihmisille liiketaloudellisin perustein. Tavoitteena on luoda elämyksiä ja mahdollisuus tutustua näihin kulttuurisiin voimavaroihin, oppia niistä ja osallistua niihin. Näin vahvistetaan ihmisen identiteetin rakentumista, sekä oman että muiden kulttuurien ymmärrystä ja arvostusta.   Kulttuurimatkailun voimavaroja ovat kaikki ihmisen aikaansaama ja historian muokkaama: historia, kulttuurimaisemat, rakennettu ym-


päristö, arkeologiset kohteet, museot, esittävä taide, visuaalinen taide, tapahtumat, käsityö, kieli, maut, perinteet, tavat, arvot, aatteet, elämäntyyli, uskonto, luonteenpiirteet sekä saavutukset tieteessä, taiteessa, teknologiassa ja elinkeinoissa.”   Matkailustrategiaan sisältyy myös toimintaohjelma vuosille 2007-2013. Siinä kulttuurimatkailu on nostettu yhdeksi kehitettäväksi tuoteteemaksi.   Edellä mainitun perusteella matkailun pitäisi tarjota runsaasti työtilaisuuksia kulttuuri- tai taidealan osaajille. Käytännössä kuitenkin on jo pitkään valitettu sitä, että matkailuihmiset ja kulttuuri-ihmiset eivät löydä toisiaan ja jos löytävätkin, eivät puhu samaa kieltä. Strategian toimenpiteissä tai muissa kohdissa ei missään kuitenkaan edes mainita kulttuurin ja taiteen ammattilaisia tarpeellisina, ei edes mahdollisina yhteistyökumppaneina.

Kulttuurimatkailun kehittämisstrategia kansainvälisille markkinoille 2009-2013

markkinoinnilla. Ainakin Finland Festivals on mainittu yhtenä vastuutahona tapahtumien kehittämisessä.

On tietysti luontevaa, että kulttuurimatkailulle on tehty omakin kehittämisstrategia, jolla tähdätään nimenomaan kansainvälisille markkinoille. Sen on laatinut Matkailun edistämiskeskus. Tässä strategiassa on sen missiossa jo todettu, että kulttuurin ja matkailun yhteistyötä on vahvistettava. Kulttuuriväki tosin saattaa vierastaa missioon sisältyvää ajatusta siitä, että Suomen kulttuuritarjontaa on kehitettävä laaja-alaisemmin matkailun toimintamalleihin paremmin soveltuvaksi.   Tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi katsotaan alkuvaiheessa tapahtumat ja niiden matkailullinen kehittäminen. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä on näkynyt kulttuuritapahtumien tuottamisessa, millaisia yhteydenottoja, hankkeita ja koulutuksia on ollut vai onko kehittäminen hoidettu vain yhteisellä

Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen -toimintaohjelma 2009-2013 Seuraavaksi askeleeksi voi nimetä tuotteistamisen, johon rakennettiin Matkailu ja kulttuurin syke -toimintaohjelma vuonna 2008. Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripoliittisen näkökulman mukaan ”kulttuurimatkailun edellytysten kehittäminen on yksi niitä toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan kulttuurin toimialojen taloudellista merkitystä, työllistymistä ja toimeentuloa”.   Ministeriön asettama työryhmä luovutti loppuraporttinsa tämän vuoden huhtikuussa. Raportin mukaan ministeriö edesauttaa osaltaan kansallisen kulttuurimatkailun toimintakehyksen ja verkostomaisen yhteistyön rakentamista. Operatiivinen toimija on Matkailun edistäT A K U 27


miskeskus kulttuurimatkailun katto-ohjelman Culture Finland kautta. Ministeriö myös osallistuu ja pyrkii vaikuttamaan kulttuurimatkailuun liittyvien asioiden käsittelyyn EU:ssa ja kansainvälisissä järjestöissä.   Loppuraportin mukaan ohjelma ”lisäsi varsinkin kulttuurialoilla toimivien tietoisuutta ja ymmärrystä kansainvälisen matkailun toimintamekanismeista”. Siinä todetaan kuitenkin, että määrällisesti on vaikea arvioida, paljon syntyi kulttuurialan työpaikkoja tai kulttuuriaiheisia matkailutuotteita. Lisäksi korostetaan, että kulttuurin merkitystä matkailussa ei voida mitata eikä tarkastella ainoastaan taloudellistan lukujen valossa. Kulttuurimatkailun katto-ohjelma Culture Finland Matkailun edistämiskeskuksen sivuilta löytyy runsaasti tietoa Suomen kulttuurimatkailusta ja sen kehittämisestä. Varsinaiseksi kulttuurimatkailukohteeksi ei ole tarkoitus profiloitua, mutta kulttuuriin luotetaan kuitenkin erottautumisessa kilpailijoista. Kohderyhmäksi on määritelty modernit humanistit, joiden todetaan odottavan elämäntapaamme, suomalaisuuteen, kulttuuriperintöön ja ruokakulttuuriin liittyvää näkemistä ja tekemistä.   Ohjelmassa on keskeistä hajanaisen kulttuuri- ja matkailutoimijoiden kentän voimavarojen yhdistäminen verkostomaisella toiminnalla sekä paikallisten vahvuuksien tunnistaminen ja esiin nostaminen.   Tänä vuonna on pilotoitu verkostotiimimallia, jolla saadaan resurssit tehokäyttöön. Sillä halutaan saada samansuuntaiset tavoitteet, vahvistaa yhteistä tekemistä, jalkauttaa tiedotettavat asiat nopeasti ja henkilökohtaisesti, saada tietoa laajemmalta toimijakentältä kehittämiseen sekä luoda yhteisellä ideoinnilla uusia mahdollisuuksia. Käytännössä se tarkoittaa puolipäiväistä projektipäällikköä ja 10 aluekoordinaattoria sekä aluetiimejä.   Culture Finland on julkaissut myös Laatutesterin kulttuurikohteille ja matkailuyrityksille toukokuussa 2013. Se jakaantuu teknisiin vaatimuksiin, toimintatapoihin ja asiakashallintaan. Teknisten vaatimusten kohdalla on yhtenä kohtana kestävä kehitys, mutta se keskittyy vain ekologiseen kestävyyteen. Pit-

28 T A K U

kään on kuitenkin matkailun yhteydessä pohdittu myös kulttuurista kestävyyttä, joka voi turistivirtojen tulviessa heiketä niin aineellisen kuin aineettomankin kulttuuriperinnön osalta.   Muitakin työkaluja on tarjolla. Syyskuussa 2012 yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on tehty Selvitys kulttuurimatkailun kehittämiseen sopivista rahoitusohjelmista. Sen tiivistelmässä todetaan, että kulttuurimatkailu on harvoin minkään rahoitusohjelman painopisteenä. Ohjelmien käyttö edellyttää ammattimaisuutta sekä yhteistyötä matkailun ja kulttuurin toimijoiden välillä, varsinkin kun hankkeiden valmistelu ja hallinnointi on tehty hyvin haasteelliseksi. Selvitys sisältää perustiedot erilaisista rahoitusohjelmista alkaen EU-ohjelmista säätiöihin ja rahastoihin.   Rahoitusoppaan rinnalla voi lukea Matkailuteos - Kulttuurimatkailutuotteen luomisen tuska -opasta, josta löytyy monta hyödyllistä ohjetta ja mallia tuotteen tarkastuslistasta hinnoitteluun, myyntiin ja markkinointiin. Opas on tarkoitettu luomaan yhteistä säveltä kulttuurimatkailutuotteiden tekemiseen sekä kulttuuri- että matkailualalla.   Marianne Lehtimäki tarkastelee Kulttuurista särmää matkailun kehittämiseen -selvityksessä asiaa laajemmasta näkökulmasta. Selvitys käsittelee kulttuuristen voimavarojen hyödyntämistä matkailun edistämisessä. Siinä kartoitetaan Maailman matkailujärjestön UNWTO:n, OECD:n sekä Unescon ja sen asiantuntijajärjestöjen kulttuurimatkailua koskevia ajankohtaisia linjauksia, kuten kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden huomioimista, aineettoman kulttuuriperinnön sisällyttämistä matkailutarjontaan, matkailutulojen kohdistamista kohteiden vetovoimaisuuden kehittämiseen, verkostoitumista ja laadunvarmistusta. Tältä pohjalta tarkastellaan myös Suomen kansallista kehittämistoimintaa.   Lehtimäki on kirjoittanut viime vuonna myös toisen selvityksen Eurooppalainen kulttuurimatkailun edistäminen ja Suomi. Yhteisistä haasteista laajapohjaisiin ratkaisuihin. Lehtimäen mukaan pääviesti on, että Suomi voisi osaltaan olla tuomassa Pohjois-Euroopan kulttuurin omaperäisyyttä monipuolistamaan kulttuurimatkailun yleiseurooppalaista sisältöä.

Kulttuurista matkailuun Matkailun kasvuun luotetaan ja kulttuurimatkailuun yhtenä sen tärkeimmistä ja vetovoimaisimmista osa-alueista. Kulttuuri ja taide on jo valjastettu vetämään luovaa taloutta ja innovatiivisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä nyt entistä tiukemmin myös matkailua. Kaikissa näissä tapauksissa kysymys on uusien voimien löytämisestä talouden ja sitä kautta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen.   Kysymyksiä herää paljon. Miten käy taiteen? Mitä tapahtuu suomalaiselle kulttuurille? Miten olemme mukana me kulttuurialan ammattilaiset ja taiteentekijät? Onko mentävä mukaan rahan vuoksi, vaikka ei haluaisi? Vai olemmeko innostuneita uusien toimintatapojen käyttöönottajia ja valmiita moniammatilliseen vuorovaikutukseen?   Maaseudun kulttuurimatkailun kanssa jo 1990-luvulla toimineena ja sitä monissa myöhemmissä tehtävissäni sivunneena voin vastata vain omasta puolestani. Taide ja taiteilijat toimivat niin kuin aina, osa vain taiteen ehdoilla, osa soveltaen - ja molemmille on tilaa ja tilausta. Suomalainen kulttuuri elää niin kuin aina, muuttuen ja saaden vaikutteita, mutta säilyttäen aina jotakin omia yhdistelmiään ja sovelluksiaan. Joskus on mentävä mukaan rahan vuoksi, kun muutakaan ei voi. Useimmiten kuitenkin tarjolla on kiinnostavia töitä, mutta niistäkin pitäisi saada palkka.   Tässä ensimmäisessä osassa olen halunnut avata kulttuurimatkailun mahdollisuuksia niille, jotka ovat ajatelleet sitä yhtenä mahdollisuutenaan. Hankkeita ja rahoituksia suunnitellessa on hyvä tutustua ohjelmiin ja strategioihin. Omaa projektiaan voi aina vähän suunnata niiden suuntaan, vaikka suoria lainauksia en suosittelekaan.


Panu H채meenaho

T A K U 29


Te k s t i : A n n u k k a K e t o l a & E m m a S u s i

Tuottajakin tarvitsee Tuottajat ovat verkostojen rakentamisen ja ylläpitämisen ammattilaisia. Tuottajat myös mielellään puhuvat verkostojen merkityksestä ja tärkeydestä. Mutta miksi on niin kovin vaikeaa verkostoitua oman alueen tuottajien kesken? Miksi emme hyödynnä ja jaa toistemme verkostoja paremmin? Entä onko tuottajan pidettävä uudet ideat visusti omana tietonaan? Pahimmillaan joku saattaa napata villin ideasi ja laittaa sen tuotantoon. Ja luultavasti olet salaa tyytyväinen, koska et olisi sitä itse ehtinyt toteuttamaan.

Y

ritystä verkostoitumiselle on kyllä ollut. Satakunnassa oli jo pitkään käyty keskustelua tapahtumatuottajien kentän yhteistyöstä ja esimerkiksi Satakunnan taidetoimikunta, Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy Posek, Porin kaupunki, Prizztech Oy ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö ovat toteuttaneet erilaisia yhteisiä istuntoja tapahtumatuottajien ja julkisten toimijoiden kesken jo useamman vuoden ajan. Vuonna 2011 Satakunnan taidetoimikunta teetti yhdessä Prizztech Oy:n kanssa esiselvityksen satakuntalaisten tapahtumien yhteen kokoamisesta Turun kauppakorkeakoululta (Tattari, Kristiina 2011: Satakuntalaiset tapahtumat -esiselvitys). Projektin tavoitteena oli saattaa yhteen tapahtumakentän

30 T A K U

ruokaa, verkostoja ja vertaistukea

alueellisia toimijoita ja vastata yhteistyörakenteiden muodostamisen tarpeeseen. Selvitystä varten haastateltiin useita maakunnan tuottajia, lähinnä festivaalien puolelta. Selvityksen mukaan tarvetta yhteistyölle on, mutta liian raskaita organisaatioita vieroksuttiin. Sanoista tekoihin Satakunnan taidetoimikunnan läänintaiteilija Roosa Halme ja Kallo Worksin kulttuurituottaja Annukka Ketola halusivat kehittää yhteistyön muotoja pidemmälle ja kutsui-

vat syksyllä 2012 ideoimaan tuottajatapaamisia Prizztechin luovien alojen yrityskehittäjä Harri Sippolan ja Porin kaupungin kulttuurituottaja Emma Suden. Parissa tunnissa oli suunniteltu tapaamisten rakenne ja aikataulu loppuvuodelle 2012. Tapaamiset ja niiden järjestäminen halutaan pitää mahdollisimman yksinkertaisina. Järjestäjät valitaan vuodeksi kerrallaan. Tuottajatapaamiset ovat osoittautuneet hyväksi konseptiksi ja ne ovat kuluneen vuoden aikana lunastaneet paikkansa satakuntalaisten tuottajien kalentereissa.


Tuottajatapaamisissa ei odoteta osallistujilta muuta kuin kohtaamisia ja juttelua. Tapaamme eri lounasravintoloissa Porissa kerran kuukaudessa. Lounaat maksetaan itse. Järjestävä taho laittaa kutsut parituntisiin tapaamisiin ja hoitaa pöytävarauksen ilmoittautuneiden mukaan. Ensimmäiseen tapaamiseen tuli mukaan 30 tuottajaa Porista ja Porin seudulta, kutsulistan kattaessa yli 150 nimeä niin vapaalta kentältä, virkamiehistöstä kuin kolmannelta sektoriltakin.

Järjestäjät pyytävät tapaamisiin vierailijan alustamaan jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Vuoden 2013 lounaiden yhteydessä on keskusteltu rahoituksista, saavutettavuudesta, markkinoinnista ja yrittäjien roolista osana tapahtumatuotantoa. Tapaamisissa on kuukausittain käynyt 15-30 tuottajaa tapahtumatuotannon ja kulttuurin eri aloilta. Tapaamisten jälkeen mieli on keveä ja helpottunut, kun huomaa, että kaikkea ei tarvitse itse muistaa ja kollegat tekevät kukin tahollaan mahtavaa työtä.

tapaamisiin myös uusia satakuntalaisia tuottajia ja muita tapahtumatuotannon alalla toimivia asiantuntijoita. Kynnys mukaan tulemiselle on pieni. Tällä tavoin Pori Folkin päätuottaja Emma Susi tapasi Satakunnan Nuorisoseurojen uuden toiminnanjohtajan Minna Walleniuksen. Tuottajatapaamisessa vaihdettiin käyntikortteja, pidettiin palaveria ja lopulta viime kesän Pori Folkin ohjelmistossa oli Satakunnan Nuorisoseurojen tuottama Askelvirta- kansantanssikonsertti.

Yhteistyötä aikuisten oikeasti

Tule mukaan!

Tapaamiset ovat synnyttäneet jutustelua, tutustumista, uusia näkökulmia ja ihan oikeita tuotteita. Suurimpana ponnistuksena koko kentän työvälineeksi on syntynyt Kallo Works tuottajien Annukka Ketolan ja Tuuli Penttinen-Lampisuon ideoima Tuottajakalenteri, jonka sisältö koottiin syksyn 2012 viimeisessä tapaamisessa. Tapahtumatuottamisen huoneentauluun on kerätty Satakunnan tapahtumat, festivaalit, messut, näyttelyavajaiset ja yleisötapahtumat, jotta yhteistyö olisi mahdollista. Tietoisuus toisten tapahtumista helpottaa myös omia suunnitelmia. Vuoden 2013 pilottikalenteri on herättänyt kiitosta ja kiinnostusta niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Vuoden 2014 suunnittelupalaverissa pähkäiltiin muun muassa porilaisen kulttuurin superviikonlopun paikkaa, päätettiin lähteä tuottajien kanssa juoksemaan Kevätkirmaukseen, pohdittiin pop up -ravintolan merkitystä tapahtumajärjestäjälle ja suunniteltiin yhteismatka Tampereelle. Ensi vuoden koolle kutsujiksi varmistuivat Taiteen edistämiskeskuksen Porin sivutoimipiste, Kallo Works, Porin kulttuuriasiainkeskus ja Sataedu. Eli Roosa, Annukka, Tuuli, Emma ja Kati. Mukaan mahtuvat kaikki Satakuntalaiset tuottajat, ole rohkea ja ota yhteyttä. annukka.ketola@kallo.fi tai emma. susi@pori.fi

Tuottajakalenterin lisäksi tapaamiset ovat poikineet erilaisia yhteistuotantoja. Esimerkiksi Pori Folk -kaupunkifestivaali sai tapaamisten seurauksena useita yhteistyöehdotuksia, joista osa lähti nopeasti tuotantoon ja osaa vielä haudutellaan. Tuottajatapaamisten avoimuus tuo

Pori Folkin ohjelmistossa kesällä 2013 nähty Askelvirta -kansantanssikonsertti syntyi tuottajatapaamisessa syntyneestä verkostoitumisesta. Pori Folk on Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen tuottama ja rahoittama kansanmusiikkiin -ja tanssiin painottuva elokuinen kaupunkifestivaali. Kuva: Antti-Jussi Marjamäki 2013 / Pori Folk.

 Tapahtumatuottajien henkireikä voi olla oman työn purkaminen kollegan kanssa. Vuoden 2014 tuottajakalenterin tekemisen äärellä Annukka Ketola ja Emma Susi. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo 2013 / Kallo Works

T A K U 31


Anna Möttölä ja Veera Hir vonen

Energiaa! Mi(n)kä ihmeen tuottaja? -seminaarissa 18.11. etsittiin tuottamisen energiaa ja uusia ajatuksia työhön. Toista kertaa järjestetty tapahtuma veti Lasipalatsin Bio Rexiin Helsinkiin yli kolmesataapäisen ennätysyleisön. Hyvinvointia ja korkeita tavoitteita TAKU:n ja Lasipalatsin Mediakeskuksen järjestämässä seminaarissa moderaattorin tehtävää hoiti jälleen mainiosti erityisasiantuntija Antti Huntus Taiteen edistämiskeskuksesta Pohjanmaalta. Huntus esitti päivän teemaksi energian etsimisen. Piristävän alun seminaarille tarjosivatkin Mia Lindström ja Tuukka Nieminen Porin Rakastajat -teatterista ja Motivaatioverkko Oy:stä. Vauhtikaksikko korosti omasta hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeyttä ja sai tuota pikaa koko salin jaloilleen ja pyörittämään lantiota. Vapaaehtoistyö herätti keskustelua Aamupäivän pääaiheita olivat tavoitteellisuus tapahtumatuotannossa, vapaaehtoistyö ja yhteisörahoitus.

32 T A K U

Nordic Business Forumin Mikko Jaatisen ja Mikko Puttosen luento herätti paljon keskustelua. NBF tähtää vuoteen 2021 mennessä maailman merkittävimmäksi yritysseminaariksi ja parivaljakko esitteli huikeita tyytyväisyyslukuja menneiden vuosien seminaareista, joissa pääpuhujina olivat olleet mm. Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore ja Virgin Groupin perustaja Sir Richard Branson. Viime vuoden kävijöistä jopa 99,4 prosenttia suosittelisi tapahtumaa. Vilkkain keskustelu syntyi vapaaehtoistyön käytöstä seminaarissa. Osa yleisöstä kritisoi sitä, että Nordic Business Forum samanaikaisesti kustantaa Al Goren vieraaksi, mutta käyttää ilmaista työvoimaa. Keskustelu Bio Rexin viestiseinällä

kävi kuumana. Vaikka iso osa kommenteista oli närkästyneitä, löytyi NBF:lle myös ymmärtäjiä. Vapaaehtoinen ei koe itseään ilmaisen työn orjaksi, muistuttivat toiset. Moderaattori Huntus kysyi, olisiko yleisön reaktio ollut erilainen, jos Puttonen ja Jaatinen olisivat käsitelleet tapahtumansa arvoja. Hän päätti vilkkaan keskustelun ytimekkäästi: ”Mielipiteitä on yhtä monta kuin teitä ihmisiä.” Aamupäivän osuuden päätteeksi tarkasteltiin yhteisörahoituspalvelu Mesenaatti.me:tä. Pauliina Seppälä esitteli läpi Mesenaatin alkuvai-


Vuoden tapahtumapalkinnon kävi Ravintolapäivän tiimistä pokkaamassa hallituksen jäsen, kaupunkikulttuuriaktiivi Timo Santala. Hän korosti, että vapaaehtoistyötä tehdessä ”pitää olla hirveän selvänä mielessä, miksi tehdään.” Ravintolapäivän tavoitteeksi Santala totesi ei enempää eikä vähempää kuin maailmanvalloituksen. Kuva Riikka Wallin.

HIFF - Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin Sara Norberg palkittiin vuoden tuottajana. ”Tällä mennään ainakin seuraavat 15 vuotta!”, kiitti Norberg tunnustuksesta. Energia vaativaan työhön tulee Norbergin mielestä ennen kaikkea asenteesta. ”Tahdon olla työssäni hyvä ja tehdä työtä, jolla on merkitys.” Kuva Riikka Wallin.

T A K U 33


Vuoden tuottaja- ja tuotantopalkinnot valitsi tänä vuonna kentältä kerättyjen ehdotusten joukosta Helsingin Savoy-teatterin tuore johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä. Kuva Riikka Wallin.

heita ja ideologiaa. Albumin palvelun avulla toteuttanut Panu Varstala puolestaan jakoi kokemuksiaan Mesenaatti.me:n käyttäjänä. Yleisöä askarrutti rahankeräyslaki ja esimerkiksi arvonlisäverotuksen soveltaminen Mesenaatin toiminnassa. Johtajatason vieraita ja tiedon palastelua Iltapäivän vieraiksi saapuivat Helsingin kulttuurijohtajaksi vastikään valittu Stuba Nikula sekä Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas. Molempien puheenvuorot saivat seminaariyleisöltä paljon kiitosta. Nikula avasi omia tavoitteitaan kulttuurijohtajana. Hän kertoi haluavansa, että asioita katsotaan avoimin silmin ja vältetään jumittumasta vanhoihin kuvioihin. Ahokas puolestaan korosti mentorien ja valmentajien tarpeellisuutta johtajan työssä. Seminaarin monipuolisen annin tiivisti lopuksi sanavalmis livekuvittaja, Linda Saukko-Rauta oivallisilla piirrosmuistiinpanoillaan. Tapahtumissa hän palastelee tiedon yleisön puolesta, Bio Rexissä sujuvalla ruotsinkielellä. Palkintosadetta Iltapäivä huipentui palkintojen jakoon. TAKUn opinnäytepalkinnon sai Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelija Ellinoora UusiKartano Mesenaatti.me -palvelua 34 T A K U

käsittelevästä ansiokkaasta ja käytännönläheisestä tutkielmastaan, joka tarjoaa tuottajalle käytännön työkaluja joukkorahoitukseen. TAKUn tuotanto- ja tuotantopalkinnon saajat valitsi tänä vuonna Savoy-teatterin johtaja Päivi LoponenKyrönseppä. Tuotantopalkinnon sai Ravintolapäivä, joka on kolmessa vuodessa noussut suomalaistempauksesta maailmanlaajuiseksi ruokatapahtumaksi, jossa kuka tahansa voi perustaa päiväksi ravintolan. ”Ravintolapäivälle voi toivottaa pitkää ikää ja yhä uusia tekijöitä sekä asiakkaita”, totesi Loponen-Kyrönseppä perusteluissaan. Vuoden tuottajana palkittiin Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin toiminnanjohtaja Sara Norberg. Perusteluissa Norbergin todettiin nostaneen festivaalin uudelle tasolle ja vaikuttaneen keskeisesti sen yleisömäärien kasvuun. Mistä Norberg itse on R&A:ssa erityisen ylpeä? ”Olemme Suomen merkittävimpien kulttuuritapahtumien joukossa niin kävijämäärien, medianäkyvyyden, tunnettavuuden kuin yleisötyön perusteella.” Norberg nosti esiin myös tapahtuman kansainvälisen näkyvyyden kasvun ja tästä häntä kiitettiin myös perusteissa. Vuonna 2011 R&A:ssa aloittanut Norberg on ollut toteuttamassa tänä vuonna festivaalin yhteydessä toista kertaa järjestettyä Finnish Film Affairia, joka on uudella ta-

voin avannut Suomen elokuvakenttää kansainväliselle medialle ja levittäjille. Kysyttäessä hyvän tuottajan ominaisuuksia, Norberg nosti esille kaksi keskeistä aluetta: Ihmistuntemus ja salainen mieltymys numeroihin. ”Tuottaja joutuu valitettavasti usein toimimaan luovuuden rajoittajana seistessään budjetin päällä. Olisi tärkeää pystyä näkemään välissä realiteettien ylitse, jotta voi syntyä jotain uutta, mutta yhtä aikaa hallita talous – ainakaan itse en olisi työssäni hyvä, jos en siitä salaa nauttisi”, totesi Norberg. Vuoden nousevan lupauksen tunnustusmaininta myönnettiin elokuvatuottaja Elli Toivonniemelle. Toivonniemen Tuffi-Filmin tuottama lyhytelokuva Treffit palkittiin keväällä merkittävillä Sundancen elokuvajuhlilla. Joitakin päiviä seminaarin jälkeen tuli myös tieto, että Toivonniemen tuottama lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? on valittu Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscarehdokkaiden short-listalle. Tuottajuuden tulevaisuus näyttää siis Suomessa varsin valoisalta.


Olisikohan tässä kuvassa joku tuleva senioriklubilainenkin...? Kuva: Merja Isotalo

Merja Isotalo

TAKUn

senioriklubi – mikä se voisi olla? Muistan vielä ajan, jolloin TAKU oli siitä erikoinen Akavan Erityisalojen jäsenjärjestö, että sillä ei ollut eläkeläisjäseniä. Mutta vuosisadat vierivät niin kuin muinaisen historian oppikirjani kannessa todettiin ja monet takulaisetkin sen mukana. Yhteistoimin Näin onkin herännyt ajatus TAKUn senioriklubista, josta voisivat hyötyä sekä seniorit itse että myös nuoremmat jäsenet ja koko järjestö. Hiljainen tieto, kokemus ja laaja osaaminen ovat asioita, joille tänä päivänä on alettu antaa entistä enemmän arvoa. En sano, että vanha konsti on

parempi, vaan ennemminkin niin, että vanhat ja uudet konstit tarvitaan, jotta pärjäämme tulevaisuudessa. Omassa mielessäni senioriklubin tavoitteita voisivat olla esimerkiksi edistää ja ylläpitää jäsentensä henkistä ja fyysistä hyvinvointia, tarjota mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia jäsenten asiantuntemuksen hyödyntämiseen ja myös siten tukea kulttuurialan edunvalvontaa kannanotoilla ja lausunnoilla. Klubilaiset voisivat toimia myös mentoreina samaan tapaan kuin alumnit korkeakouluissa. Toimintaa! Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on runsaasti, resurssit tietysti antavat rajansa. Seuraavassa on hahmoteltu erilaisia toimintoja, joista jokainen voisi sitten valita itselleen sopivimmat ja kiinnostavimmat.

T A K U 35


Klubitapaamiset voisivat olla kahdesti vuodessa, toinen pääkaupunkiseudulla syksyllä, toinen vaihdellen muualla Suomessa keväällä. Tapaamisten ohjelmassa olisi vuorotellen eri jäsenen esitelmiä tai muita esityksiä tai tarvittaessa jonkun muun asiantuntijan esitelmä. TAKUn kuulumiset toisi toiminnanjohtaja tai puheenjohtaja. Muu ohjelma koostuisi verkostoitumisesta, mahdollisten yhteishankkeiden suunnittelusta ja vapaasta seurustelusta. Kulttuurivierailut olisivat aika luonteva osa toimintaa. Kerran vuodessa syksyllä tai keväällä voisimme mennä teatteriin, oopperaan, konserttiin, osallistua johonkin festivaaliin tai muuhun tapahtumaan tai vierailla muussa kulttuurikohteessa. Esittelijänä toimisi joko tapahtuman tai vierailukohteen edustaja tai se voitaisiin toteuttaa aiheen ja kohteen tuntevan jäsenen toimesta. Hyvinvointiretket sopivat myös hyvin seniorivaiheenkin vapaa-ajanviettoon. Klubin toimesta sellainen voitaisiin mukavasta toteuttaa kerran vuodessa päivän parin tai useamman päivän mittaisena. Retki tehtäisiin sopiviin kulttuurikohteita lähellä oleviin, kulttuuria ja liikuntaa tarjoaviin hyvinvointikeskuksiin. Niitä on valittavana entistä enemmän ja tarjolla on yhdessäoloa, henkisen ja fyysisen kunnon kohotusta, liikuntaa ja olisipa vaikka taiteen tekemistä. Kulttuurimatkoja voisi myös harkita esimerkiksi joka toinen vuosi pidennettynä viikonloppuna tai pitempänäkin versiona. Teemaksi sopisi vaikka Eurooppalaiset pääkaupungit -sarja. Klubilaisten joukosta varmasti löytyisi tietoa ja kokemusta hyvistä kohteista. Tukea! Hankkeet, projektit ja muu yhteistyö TAKUn hallituksen kanssa olisi mie-

36 T A K U

lestäni tärkeää ja hyödyllistä. Se olisi jäsenten asiantuntijuuden hyötykäyttöä. Voisi myös ajatella kulttuurialan asiantuntijapankin rakentamista ja ylläpitoa. Moni asiantuntija on valmis jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan myös varsinainen eläkeiän jälkeen, jolloin asiantuntijaverkostosta olisi hyötyä puolin ja toisin. Tähän liittyy myös mentoroinnin järjestäminen tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Sitä voisi tarjota alalle tuleville opiskelijoille, alalla muutaman vuoden toimineille, alkuvaiheessa oleville yrittäjille ja muutosvaiheessa oleville ammattilaisille. Mentorointi on hiljaisen tiedon ja verkostojen jakamista, asiantuntemuksen päivittämistä ja koko taide- ja kulttuurialan eteenpäin viemistä. Siihen tarvitaan vain hiukan koulutusta. Toimintamuotoja voivat sekä parimentorointi että ryhmämentorointi sen mukaan, mitä osallistujat pitävät parhaana. Tiedoksi

tarvitaan myös osa-aikainen vetäjä, joka vastaa käytännön toteutuksista, viestinnästä ja muusta yhteydenpidosta. Kiinnostusta? TAKUn hallitus on asiassa ollut aktiivinen ja aloitteellinen. Itse innostuin heti, kun olin yön yli miettinyt erilaisia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea teitä kaikkia takulaisia, joiden kanssa olen yli 25 vuotta saanut toimia ensin Suomen Kulttuurisihteerit ry:ssä, sitten Taide- ja kulttuurihallinnon ammattijärjestö TAKU ry:ssä ja nyt Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:ssä. Olisi mukava muistella menneitä, nauttia nykypäivän kulttuuritarjonnasta ja tutkailla vielä tulevaisuuteenkin. Jos on teitä muitakin näistä asioista ja noista esittämistäni toiminnoista kiinnostuneita, niin toivoisin kovasti yhteydenottoa. Viestiä voisi lähettää minulle tai Heralan Kirsille.

TAKUn senioriklubin viestintä ja tiedottaminen hoituisi esimerkiksi niin, että klubilla olisi omat sivut TAKUn verkkosivuilla, jäsenkirjeet lähetettäisiin sähköpostitse ja voisi perustaa oma suljetun Facebookryhmän tai vastaavan.

Ikärajaa ei ole, takulaisuutta edellytetään - soittakaa, kirjoittakaa, tulkaa vaikka käymään!

Tavoitteena olisi tarjota jokaiselle sopiva tapa olla mukana, osallistua tapahtumiin, retkiin ja matkoille, kirjoittaa verkkoon, tulla mukaan mentorointiin tai vain seurata klubin toimintaa ja edesottamuksia uutiskirjeestä.

puh. 050 3363 253 sposti: isotalo@sci.fi

Hallittavaksi TAKU ry olisi luonteva kotipesä TAKUn senioriklubille. Toiminnan suunnitteluun voi tulla mukaan kuka tahansa klubin jäsen, ja voi perustaa myös oman työryhmän, joka sitten vastaa myös toteuttamisesta. Siihen

Yhteydenotot: Merja Isotalo

Kirsi Herala puh. 040 511 1200 sposti: kirsi.herala@taku.fi


Hanna-Mari Savolainen

Palkkatutkimuksesta työkaluja edunvalvontaan

TAKU ry toteutti loppuvuodesta 2012 koko jäsenkuntaa koskevan kyselytutkimuksen. Tutkimuksen aiheena oli jäsenten ajankohtainen tilanne työmarkkinoilla, työhön sijoittuminen, palkanmuodostus ja muut keskeiset työsuhteen ominaisuudet. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään monipuolisesti yhdistyksen edunvalvontatyössä sekä jäsenneuvonnassa. Aineiston analysointi ja tulosten raportointi hoitui Real Stats Oy:n toimesta. Jäseniä eri taustoista: työsuhteessa, tilapäisesti poissa työelämästä ja kaikkea siltä väliltä Viime vuoden kyselyyn vastasi 704 jäsentä, mikä edustaa noin neljännestä koko jäsenkunnasta. Vastaajien keski-ikä oli 35 vuotta ja miehiä oli vastaajista vajaa viidennes. Jäsenten koulutustausta on varsin kirjava. Useampi kuin joka toinen tutkimukseen vastannut jäsen oli suorittanut yliopistotasoisen tutkinnon, kun taas ammattikorkeakoulututkinnon oli suorittanut noin 40 prosenttia jäsenkunnasta. Yleisimpiä yliopistotutkintoja ovat filosofian maisterin ja taiteen maisterin tutkinnot ja yli puolet suoritetuista ammattikorkea-

koulututkinnoista oli kulttuurituottajan tutkintoja. Joka kymmenes tutkimusaineistoon kuuluva oli tutkimusajankohtana vielä opiskelija. Vastaajista noin 70 prosenttia oli tutkimushetkellä työsuhteessa, joista osittaista työviikkoa tekeviä oli joka kuudes. Työsuhteessa olevien jälkeen seuraavaksi suurimman ryhmän muodostivat tilapäisesti poissa työelämästä olevat jäsenet, joita oli kaikkiaan viidennes tutkimukseen vastanneista. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi erilaisilla perhevapailla olevat, työttömät ja opiskelijat. Huolestuttavaa on, että kolme neljästä työelämän ulkopuolella olevasta ilmoitti, että heillä ei ole mitään työtehtävää odottamassa. Freelancerina tai sivutoimisena yrittäjänä toimivia oli kuusi prosenttia tutkimukseen vastanneista, joista valtaosa oli naisia. Apurahan turvin toimiminen tai päätoiminen yrittäjyys oli erittäin harvinaista. Määräaikaisuuksia kaikilla sektoreilla Yksityinen sektori on jäsenkunnan suurin työllistäjä. Yli puolet työssä olevista työskentelee yksityisissä yrityksissä ja moni erilaisissa järjestöissä ja säätiöissä. Toiseksi yleisintä on työskentely kuntasektorilla, jossa työskentelee vajaa kolmannes. Korkeakouluissa ja valtiolla työskentelee kummassakin vajaa kymmenen prosenttia vastaajista. Joka toinen kyselyyn vastannut työskentelee asiantuntijatehtävissä, kun taas toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät muodostavat toiseksi suurimman ryhmän 17 prosentin osuudella. Johtajan, johtavan virkamiehen tai erityisasiantuntijan tehtäviä hoitaa joka kymmenes. Palkkatyössä olevista vain kaksi prosenttia on päätoimisia taiteilijoita. Pääasialliset työtehtävät sijoittuvat tapahtumatuotantoon, hallinnollisiin tehtäviin tai erilaisiin projekteihin. Määräaikaiset työsuhteet ovat jäsenkunnalle erittäin tavallisia. Keskimäärin lähes joka toisella työsuhde oli solmittu määräaikaiseksi. Palkkaan ei olla tyytyväisiä

koaikaisesti. Jäsenkunnan keskiansiot olivat hieman alle 2 700 euroa kuukaudessa. Kymmenys heikoiten tienaavista jäsenistä ylsi korkeintaan noin 2 000 euron kuukausipalkkaan. Vastaavasti parhaiten tienaava kymmenys ansaitsi vähintään 3 559 euroa kuukaudessa. Miesten keskipalkkataso oli noin 150 euroa korkeampi kuin naisilla. Palkkataso on voimakkaasti yhteydessä henkilön ikään, eli palkkataso nousee iän karttuessa. Työnantajasektorin mukaan tarkasteltuna korkeimmat palkat olivat korkeakoulusektorilla ja matalimmat kunnissa ja kuntayhtymissä. Pääkaupunkiseudulla palkat ovat muuta Suomea korkeampia. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien palkat ovat keskimäärin yli 200 euroa korkeammat kuin määräaikaisilla. Vastaajista vain viisi prosenttia oli tyytyväisiä nykypalkkaansa. Freelancerien ja sivutoimisten yrittäjien ryhmässä keskimääräinen ansiotaso jäi hieman alle 1 600 euroon kuukaudessa. Todennäköisesti tässä ryhmässä ansiot vaihtelevat työtilanteen mukaan kuukaudesta toiseen.   Ylitöistä maksetut rahalliset korvaukset ovat erittäin harvinaisia kaikilla työnantajasektoreilla. Keskimäärin vain joka kymmenes ilmoitti, että mahdolliset ylityöt korvataan rahallisesti. Noin 13 prosentilta työssä olevista jäsenistä ylityöt jäävät kokonaan korvaamatta. Yleisimmin mahdolliset ylityöt korvataan vapaaaikana. Työajoissa oli hajontaa kaikilla sektoreilla, mutta tyypillisimmät työsopimuksessa sovitut työajat olivat 36,25 tai 37,5 tuntia viikossa. Jäsenten työterveyshuollon palvelut järjestetään yleisimmin yksityisellä lääkäriasemalla. Uusi mahdollisuus vaikuttaa! Taku ry toteuttaa palkkatutkimuksen uudestaan tänä vuonna. Tutkimuksen rakennetta on hieman selkeytetty ja sisällössä pyritään huomioimaan paremmin jäsenten erilaiset työtilanteet. Kysely avataan jäsenistölle marraskuussa. Käy sinäkin vastaamassa, jotta voimme kehittää edunvalvontatyötämme sekä jäsenpalvelujamme!

Tarkempiin palkkatarkasteluihin otettiin mukaan ne jäsenet, jotka ilmoittivat olevansa palkkatyössä koT A K U 37


J Ä S E N S I V U T

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

TYÖTTÖMYYSKASSA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888 ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

INFOA Päivitä jäsentietosi Ovatko jäsentietosi muuttuneet? Ilmoitathan näistä muutoksista meille: l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apurahatyöskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/ yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi Viitenumerot hukassa? Tilaa uudet jäsensivujen kautta www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242 Puhelinaika: klo 9 – 15 S-postit: jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi l Jäsensihteerit Puh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14 jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi

Lakimiesten palvelujen puhelinaika klo 9 – 14 l Yksityis- ja järjestösektorin työsuhdeneuvonta Eskola, Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke). Yhteiskunnallinen edunvalvonta. Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Leppänen Juho-Heikki, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 365, 040 582 5052 Torvela, Tuire, lakimies Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta Puhelin 0201 235 356, 0400 871 381 l Kuntasektorin työsuhdeneuvonta Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984 l Valtiosektorin työsuhdeneuvonta Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984 l Korkeakoulusektorin työsuhdeneuvonta Eskola Kari, työmarkkinalakimies Yksityissektorin sekä yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta sekä työsuhdeneuvonta (ti-ke) Yhteiskunnallinen edunvalvonta Puhelin 0201 235 367, 040 590 5693 Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 354, 040 722 4368 Kullanmäki Tarja, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Puhelin 0201 235 353, 040 837 7984 l Kirkon sektorin työsuhdeneuvonta Juntunen Kalevi, asiamies Valtio- ja seurakuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Puhelin 0201 235 351, 040 582 2780


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 012 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Mari Lankinen Tuottaja Jyväskylän kesä Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170 Helsinki gsm 050 5363 231 mari.lankinen@taku.fi Hallituksen varapUHEENJOHTAJA Ville Niutanen Tuottaja gsm 040 841 2066 ville.niutanen@pp.inet.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Juha Isotalo Koulutuspoliittinen sihteeri Aalto-yliopiston ylioppilaskunta puh. 050 531 8414 juha@oranssi.org Matti Karhos Kulttuuriasiainpäällikkö Lahden kaupungin kulttuurikeskus puh. 050 387 8792 matti.karhos@lahti.fi

Petri Katajarinne Hautomopäällikkö Luovien alojen yrityshautomo Creve gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi

Varajäsenet Elise Pedersen Johtava koordinaattori Tampereen kaupunki puh. 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen Edistämiskeskus puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Pauli Rautiainen Julkisoikeuden yliopisto-opettaja Tampereen yliopisto pauli.rautiainen@uta.fi

Kirsi Lajunen Koordinaattori, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma gsm 0400 516 554 kirsi.lajunen@thl.fi Veera Lampi Toiminnanohjaaja Etelän-SYLI ry gsm 0400 861 199 veera.lampi@helsinki.fi Anna Vesén Kulttuurituottaja Riihimäen kaupunki gsm 040 822 6660 anna.vesen@riihimaki.fi

Riikka Wallin Kulttuurituottaja ammatinharjoittaja riikka.wallin@gmail.com Opiskelija-asioiden asiantuntija Susanna Koskimaa Kirjallisuuden opiskelija Tampereen yliopisto susanna.koskimaa@uta.fi Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen gsm 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi


KENEN TULEVAISUUTTA RAHOITAT? Yksi kuititon ostos tai pimeä työkeikka ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta harmaa talous vahingoittaa sekä sinua että koko yhteiskuntaa. Teet joka päivä arkisia valintoja, joilla joko tuet tai torjut harmaata taloutta ja laitonta toimintaa. Valitse puolesi.

Sisäasiainministeriö | Oikeusministeriö | Sosiaali- ja terveysministeriö | Työ- ja elinkeinoministeriö | Valtiovarainministeriö Poliisi | Verohallinto | Tulli | Akava | Elintarviketurvallisuusvirasto Evira | Eläketurvakeskus | Finanssialan Keskusliitto | Kiinteistöpalvelut Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa | Palkansaajajärjestö Pardia | Palvelualojen ammattiliitto PAM | Rakennusliitto Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL | Rakennusteollisuus RT | SAK | STTK | Suomen Yrittäjät | Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL

Taku lehti nro 4/2013  
Taku lehti nro 4/2013  
Advertisement