Page 1

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry. FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU


T ä s s ä

n u m e r o s s a

Puheenjohtajalta . ........................................................................

3

JIIVASKO – leikkimielinen kulttuurityöläinen ................................. Raisa Niemi

4

Paul Auster ................................................................................. Sanna Posti Sjöman

6

Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan .................................. Maisa Laine

8

Mitä kuuluu teokselle Finlandia-ehdokkuuden jälkeen ................... 10 Sonja Chauhan Sanoilla leikkijöiden maa ............................................................. 12 Lari Kotilainen Kolea elämä kirjallisuudessa . ...................................................... 13 Panu Hämeenaho TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry. FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

Kannen kuva: Jaakko Vasko

Kulttuurin voima on yhteisöllisyydessä ........................................ 14 Anne Mari Rautiainen Projektina kulttuuri ...................................................................... 16 Raisa Niemi Taide hyvinvoinnin perusrakenteisiin ............................................ 18 Hanna Voutilainen Yhteistyötä kolmiossa – kuvataiteilija, säveltäjä, tuottaja . ............. 20 Merja Isotalo Tapahtumatuotannon johtajaosaamisen hanke ............................. 22 Mari Karjalainen Yrittäjän omakuva keski-iän vuosilta ............................................ 24 Jari Muikku

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Anne Mari Rautiainen, Merja Isotalo, Raisa Niemi, Kirsikka Rantalainen ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Kulttuuripassilla ilmaiseksi sisään ................................................ 26 Aura Linnapuomi Jäsensivut .................................................................................. 28


P u h e e njo h tajalta

TAKUn maaliskuussa Lahdessa pidettävässä vuosikokousseminaarissa pohditaan sitä mitä on olla töissä kulttuurialalla: miten kehittyä työntekijänä tai esimiehenä, miten pitää yllä hyvinvointia työyhteisössä. Professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta on tutkinut suomalaista työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Hänen mukaansa työn mielekkyys on vähentynyt, kiire ja erilaiset työntekoa kuormittavat aikapaineet ovat lisääntyneet. Ennenaikaisen eläköitymisen kulut yhteiskunnalle ovat räjähdysmäisesti kasvaneet ja yhä useamman työura katkeaa mielenterveysongelmiin. Arvostus työtä kohtaan on laskenut etenkin nuorilla. Jotain kertoo myös se, että työpaikkakiusaaminen on kaksi kertaa yleisempää Suomessa kuin muualla Euroopassa; viidesosa suomalaisista työikäisistä on kokenut työpaikkakiusaamista. Kulttuurialan työpaikat tuskin ovat poikkeus tästä surullisesta tilastosta. Työnilo on monelta hukassa. Työhyvinvointi ja työssäjaksaminen on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät aina globaalin talouden heilahteluista kotoisiin yhteiskunnan muutoksiin. Esimerkiksi kuntauudistus tulee tuomaan suuria muutoksia kuntasektorin ja myös varmasti kolmannen sektorin työpaikkoihin. Tällaisissa muutoksissa kulttuurisektori on useimmiten ollut häviäjänä. Monella työpaikalla alkavat yt-neuvottelut olla arkipäivää. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös itse työpaikan tekijät: työntekijät, esimiehet, työprosessit, työn kuormittavuus, johtamisjärjestelmä, palkkaus, fyysinen ympäristö ja niin edelleen. Tärkein työhyvinvointiin vaikuttava tekijä on kuitenkin työyhteisö itse: ihmiset ja heidän välinen vuorovaikutuksensa. Se millaista palautetta annamme ja saamme, kannustammeko toisiamme, ojennammeko auttavan käden kun toinen sitä tarvitsee, vaikuttaa voimakkaasti siihen millainen työilmapiiri työyhteisössämme on. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, niin työyhteisö saattaa hyvinvoinnin sijaan voida pahoin. Hyvinvoivan työyhteisön ylläpitäminen vaatii tietoista työtä. Pidetään huolta toisistamme. Petri Katajarinne puheenjohtaja

Kuva: Johannes Wiehn

TAKU 3


Raisa Niemi

TAKU -lehden vuoden 2012 kansitaiteilija Jaakko Vaskolla on virkistävän realistinen ote työhönsä. ”Duunia tässä tehdään, ihan tavallisesti - kulttuurin alalla”, hän tiivistää näkemyksen-

- leikkimielinen kulttuurityöläinen

Kuva A.Vasko

Jiivasko

sä taiteilijana työskentelemisestä.

”Jos joudun kirjoittamaan tittelini johonkin, niin voin valita aika monesta vaihtoehdoista: kuvataiteilija, lehtori, tuntiopettaja, muotoilija, teollinen muotoilija, korutaiteilija... ” hän kertoo. Taide on vain pieni osa kulttuuria, joka terminä kattaa laajemman kokonaisuuden. ”Tämän alan tehtäväkenttä on ainakin omalta kohdaltani muotoutunut sellaiseksi, että en oikein itsekään osaa antaa sille mitään hyvää ja kattavaa titteliä. Kulttuurityöläinen on minun mielestä aika osuva” Vasko kiteyttää. Monipuolinen tittelirimpsu on syntynyt uteliaan mielenlaadun seurauksena. Vasko on peruskoulutukseltaan teollinen muotoilija (Taik), mutta laajentanut jatkuvasti osaamistaan ja taitojaan. ”Yritän tehdä työt projekteina. Aloitan aina uuden nollapisteestä.” Tämä vaatii uusien materiaalien ja vä"Le Pistolero Mystique"- näyttelyssä Vasko sekoitti korutaiteen, muotoilijuuden, käsityöläisyyden ja kuvataiteen rajat. Jeanne d'Arc, 2005.

4 TAKU


"Tre Kronor" oli vuonna 2009 esillä Eskilstunassa suomalaisten ja ruotsalaisten korutaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä, jonka aiheena oli maiden yhteinen historia ja kulttuuriperinne.

lineiden jatkuvaa opettelua. Vasko peräänkuuluttaakin taiteilijana uudistumista. ”Saman toisto on jollain tavalla minusta fuskaamista” hän sanoo. Itse asiassa lopputulosta merkittävämpänä Vasko pitää itselleen opettelua ja varsinaista tekemistä. ”Parasta taideteosten teossa on itse prosessi. Silloin ne duunit elää. Itse asiassa minua ei enää teokset ihan valtavasti kiinnosta, kun ne ovat näytillä. Nehän on jo tehty.” Vaarallinen tuttavallisuus Vaikka Jaakko Vaskon työt ovat hyvinkin erilaisia muodoiltaan ja materiaaleiltaan, niitä yhdistää tietynlainen leikkimielisyys. Työt ovat oivaltavia, hauskojakin. ”Hauskuus ja huvittavuus kuuluvat jotenkin minuun” taiteilija myöntää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Vaskon töistä löytyisi lukuisia eri tasoja. Neljä vuotta sitten Johan S -galleriassa oli esillä Vaskon eläinhahmoja. Sympaattisten teosten kautta Vasko halusi kyseenalaistaa omaa suhtautu-

mistamme eläimiin. Kuinka pitkälle inhimillistämistä voi viedä, hän kysyi. Le pistolero mystique -korunäyttelyssä hän puolestaan pyrki sekoittamaan korutaiteen, muotoilijuuden, käsityöläisyyden ja kuvataiteen rajoja. Yksityisnäyttelyiden lisäksi Vasko on ollut mukana lukuisissa yhteisnäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän tekee jokaisesta näyttelykokonaisuudesta itselleen pelin tai leikin. ”Itse arvostan ihmisissä leikkisyyttä paljon. Siihen liittyy monta asiaa, riskinottoa, tuttavallisuutta, hymyilemistä ja muuta tosi vaarallista” hän nauraa. Oman taiteellisen työnsä ohella Jaakko Vasko toimii tuntiopettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa. ”Joskus aikoinaan harkitsin OAJ:ta. Se ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta hän kertoo.” Järjestäytymisen hän kokee kuitenkin tärkeänä ja koulutustaustansa vuoksi akavalaisuus tuntui luontevalta. ”TAKU sopii minun kaltaiselle kulttuurityöläiselle hyvin.”

TAIDE- JA KULTTUURIALAN AMMATTIJÄRJESTÖ TAKU ry. FACKORGANISATION FÖR KONST- OCH KULTURSEKTORN TAKU

Jaakko Vasko

kulttuurityöläinen Naimisissa, kaksi lasta, koira, farmariauto ja omakotitalo

TAKU 5


On täydellinen päivä tutustua Sunset Parkin Green-Wood hautausmaahan. Ilma väreilee kylmänä ja aurinko sytyttää tuleen syyslehdet rapisevat kenkien alla, paikoin polvien korkeudella. Täällä, satoja vuosia vanhojen puiden lehtien alla lepäävät kurtisaani ja tanssija Lola Mendez, Morse-koodin keksijä Samuel Morse ja menneisyyden sotasankarit ja gangsteripomot, New Yorkin kulttuuri- ja talouseliitin lomassa. Viktoriaanisten mausoleumien luona sanotaan kummittelevan ja hautausmaasta on tullut viimeinen lepopaikka yli puolelle miljoonalle sielulle.    Hautausmaan tuleviin pysyviin vieraisiin kuuluu kirjailija Paul Auster, joka aloittaa päivän vierailun Green-Woodissa ostamalle itselleen ja puolisolleen Siri Hustvedtille hautapaikat. Nyt kirjailijapari istuu vierekkäin hautausmaan historiallisessa kappelissa, joka on tupaten täynnä viimeistä penkkipaikkaa myöten. Paul Auster lukee ääneen uudesta romaanistaan Sunset Park, jonka tapahtumat sijoittuvat juuri hautausmaan muurien toiselle puolelle.   – Idea romaniin syttyi kuvasta jonka näin monta vuotta sitten ja jossa kotoaan häädetty mies heitettiin kadulle. Pari-kolme vuotta sitten, kun lama iski kansalaisiin kyntensä, luin useista muista henkilöistä, jotka olivat menettäneet kotinsa ja ymmärsin, että yksittäinen tapaus jonka näin kuvassa, onkin kansallinen ilmiö, kertoo Auster romaanistaan.

JO KOLMENKYMMENEN VUODEN AJAN ON MENESTYSKIRJAILIJA PAUL AUSTER KUVAILLUT KOTIKAUPUNKIAAN, NEW YORKIA. AUSTERIN NEW YORK -TRILOGIA OLI POSTMODERNIN KIRJALLISUUDEN URAAUURTAVA TEOS JA HÄNEN UUDESSA ROMAANISSAAN ”SUNSET PARK” VIE LUKIJAN BROOKLYNIN PURKUTALOON. TAPASIMME AUSTERIN HÄNEN TULEVALLA, VIIMEISELLÄ, LEPOPAIKALLAAN GREEN-WOODIN HAUTAUSMAALLA.

neljäkymmentä kilometriä tunnissa, se oli ennennäkemätöntä. Nyt lennämme kahdeksan sadan kilometrin tuntivauhdilla, mutta pitää kumminkin muistaa, että henkilöt jotka istuvat koneissa eivät ole lainkaan erilaisia kuin ne, jotka elivät Rooman valtakunnan aikana yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Auster kirjoittaa vieläkin kaikki romaaninsa käsin ja kirjoittaa sivut puhtaaksi vanhalla kirjoituskoneellaan. – Olen aina työskennellyt niin, enkä ole nähnyt syytä vaihtaa työskentelytapaani. Käytin tietokonetta kerran, kirjoittaessani elokuvan käsikirjoitusta, mutta en pitänyt koneesta lainkaan ja heti kun projekti oli valmis, annoin koneen ystävälleni, kirjailija nauraa.   Paul Austerilla on lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt kirjailijan ura takanaan ja häneltä on ilmestynyt kaksikymmentä romaania. Hänen New York -trilogiansa (1985-1986) mainitaan usein hänen suurtekonaan. Austerin puoliso Siri Hustvedt on kirjoittanut viisi romaania joita on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle. Auster kertoo että yhteen avioliittoon mahtuu hyvinkin kaksi menestynyttä kirjailijaa.   – Olen elänyt Sirin kanssa lähes kolmekymmentä vuotta ja hän on ainutlaatuisin henkilö jonka olen koskaan tavannut. Hän on myös henkilö jota olen rakastanut eniten ja hän on mielestäni loistava kirjailija. Kunnioitan häntä suuresti. Luemme ja kritisoimme toistemme tekstejä. Ja ostelette kimpassa hautapaikkoja? Joo, haha. Olen viettänyt yli puolet elämästäni Brooklynissa ja toivon saavani asua täällä loppuun asti. Siksi tuntuu täysin luonnolliselta, että minut myös haudataan Brooklyniin ja Green-Wood on New Yorkin kaunein hautausmaa. Olemme keskustelleet tästä Sirin kanssa jo vuosia, mutta saimme ostettua hautapaikat vasta nyt. Oletan, että tämä on päätös jonka jokainen mies ja nainen joutuu tekemään jossain vaiheessa.

PAUL AUSTER

Sunset Park kertoo akateemikkopojasta Miles Helleristä joka pakenee menneisyyttään ja perhettään New Yorkista Floridaan ja ryhtyy siellä töihin eräänlaisena talon saneeraajana, jonka tehtävänä on tyhjentää talot, jotka pakkohuutokaupataan laman jäljiltä. Romaani on myös rakkaustarina, sillä 28-vuotias päähenkilö tapaa seitsemäntoistavuotiaan tytön nimeltä Pilar Sanchez, joka onnistuu houkuttelemaan Milesin takaisin masennuksesta ja harmaudesta elämään – ja pikkuhiljaa myös takaisin New Yorkiin – johon pari muuttaa asumaan, Sunset Parkin purkutalon kollektiiviin.    Romaanin purkutalo oli olemassa todellisuudessa ja sijaitsi hautausmaan muurien toisella puolella. – Kun palasin talolle viime vuon-

6 TAKU

Teksti SANNA POSTI SJÖMAN

na radiohaastattelun yhteydessä oli se hävinnyt. Siitä ei näkynyt jälkeäkään, oli ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollut olemassakaan, sanoo Auster ja jatkaa kertomalla kuinka hän on miettinyt sitä, miten aika ja teknologia muuttavat kaiken ympärillämme, mutta jättää meidät ihmiset aivan samanlaiseksi joita olemme aina olleet. Pari viikkona myöhemmin Paul Auster jatkaa siitä, mihin jäimme kappelissa. Hän tarkentaa pohdiskelujaan ihmisestä ja teknologiasta.   – Tarkoitan, että muutamme ympäristöämme teknologian avulla, sekä hyvin että huonoin seurauksin, mutta ihmisvartalo pysyy samana. Me elämme ja kuolemme, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tunnemme iloa ja tuskaa ja kaikkea sen väliltä, sitä teknologia ei voi muuttaa... Parin viimeisen vuosisadan kuluessa on syntynyt sanonta, että jokainen uusi keksintö muuttaa ihmistä, mutta keksinnöt eivät muuta meitä ihmisinä. Junan keksiminen oli mahtavaa, ja kaikki olivat innoissaan siitä, että pystyimme matkustamaan kolme-

Mikä on suhteesi kuolemaan? Kuolemahan on osa elämää ja ajattelen sitä joka päivä. Kuinka monta päivää tulen vielä elämään? Paljonko minulla on vielä aikaa? Miten kuolen? Ajattelen niitä lakkaamatta.


PAUL AUSTER l SYNTYNYT: 1947 l AMMATTI: KIRJAILIJA l PERHE: PUOLISO SIRI HUSTVEDT JA TYTÄR SOPHIE AUSTER l ASUU: I BROOKLYNISSA, NEW YORKISSA l AKTUELLI: ROMAANILLAAN ”SUNSET PARK” JOKA ILMESTYI JUURI SUOMEKSI.

Kuva: Lotte Hansen TAKU 7


Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan Maisa Laine FM Viime vuosina kustannusmaailma on ollut murroksessa, ja muutos tuntuu vain jatkuvan. Suurten kustantamojen rinnalle on syntynyt lukuisia pienempiä, paikastaan taistelevia kustantamoja: toiset ovat irtautuneet suuremmista,toiset liittäneet voimavaransa yhteen, kirjailijat ovat perustaneet osuuskuntia, moni pieni yritys on syntynyt yhden miehen tai naisen voimavaroilla. Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenenä on jo yli 100 kirjankustantajaa, ja tämän lisäksi on monia Kustannusyhdistykseen kuulumattomia kustantajia. Kirjailijat matkaavat kustantamosta toiseen, julkaisevat useammassakin kustantamossa samana vuonna. On muodostunut kiinnostava ja dynaaminen kirjallisuuskenttä.

Kirjoittaja on työskennellyt Lasipalatsin pienkustantamoihin erikoistuneessa Kirjakauppa Kirjassa vuodesta 2006.

8 TAKU

Kaikkien kustantamojen voimavara on oman erityisalueensa laajassa asiantuntemuksessa ja kyvyssä luoda visioita. Kustantaja reagoi vallitseviin olosuhteisiin ja ennakoi tulevaa. Voimaa on aistia ajan henki ja uskallus ottaa riskejä.   Pienillä, erikoistuneilla kustantamoilla uskallus korostuu. Ei ole mahdollista julkaista sadoittain nimikkeitä. On keskityttävä muutamaan, ja silloin laadulla on suuri merkitys. On valittava, pyrkiikö tuleva teos hetkelliseksi katseenvangitsijaksi,vai keskitytäänkö pitkään matkaan, jolloin kirja voi kiinnostaa vielä useammankin vuoden kuluttua, tai jopa että siitä kiinnostutaan vasta ajan kuluessa.   Valitettavan moni kirja elää vain muutaman kuukauden yleisön mielessä, mikä usein on verrannollisessa suhteessa kirjan esillepanoon, markkinointikoneistoon ja tiedotukseen. Yhdenkin arvostelun saaminen laajalevikkiseen lehteen on hyvin arvokasta etenkin silloin, kun kustantamolla ei ole varaa tuoda kirjaa esille mainoksin tai kirjaluetteloin.

Onneksi on internet Onneksi on internet. Pienemmilläkin toimijoilla on nykyään mahdollista luoda itselleen kotisivut ja viedä kirjaluettelonsa esille, vaikka ladattavina pdf:nä. Arvostelukappaleiden lähettäminen vaatii suhteellisesti suuren taloudellisen panos-

tuksen. On kuitenkin tärkeää saada huomiota osakseen. Siinä sosiaalinen media on tullut avuksi. Yhä useampi kustantaja markkinoi kirjaansa facebookissa, jossa kustantamo voi luoda oman sivunsa, joka on julkinen kaikille.   Myös nykypainatustekniikat ovat tasa-arvoistaneet kustantamoja. Digitekniikkaa hyödyntämällä moni pienempikin kustantamo on voinut ottaa useammasta nimikkeestä pieniä painoksia, ja tämä vähentää riskiä yhden kirjan osalta. Näin kustantamo voi nostaa myös marginaalista kirjallisuutta esiin. Ja kiinnostavaa on, että pienet eivät enää olekaan lopulta niin pieniä, nimikkeitä voi tulla vuoden sisällä useita kymmeniä. Pieni kustantamo on myös nopea ja joustava suuren ja raskaan koneiston rinnalla. Vähäiset taloudelliset riskit mahdollistavat nopean reagoinnin.

Rohkea erikoistunut kustantaja Kustantamon oma tietotaito määrää julkaisujen luonteen. Miten pärjätä kaupallisten massamarkkinoiden rinnalla, joiden kirjat ja tekijät ovat jo pitkälti ennaltatiedossa, jokavuotiset hitit tulossa?   On etsittävä oman näköisiä ehdokkaita, ja tämä vaatii intuitiota

Helsingissä Lasipalatsin Kirjakauppa Kirja on erikoistunut pienkustantamoihin. Kuvissa muutamia teoksia valikoimasta.


ja tunneälyä. Vahvuutta on uskaltaa julkaista tuikituntemattoman kirjailjan teos, ja nostaa kirjailijoita kehittymään kirjojensa kautta. Pienessä kustantamossa kirjailjoiden merkitys korostuu, heistä pidetään huolta.   Kustantajan syvä kiinnostus ja keskittyminen määrää laatua, laadukas tuotanto takaa hyvän maineen, ja maine on pienelle kustantajalle tärkeä. Kustantamon linjaus luo julkisuuskuvaa, ja erikoistuminen tietynlaiseen kirjallisuuteen selkeyttää sitä. Kustantaja voi keskittyä esimerkiksi pienelta kielialueelta tuleviin käännöksiin, marginaaliseen tietokirjallisuuteen tai kokeilevaan runouteen. Yhtenäinen linjaus edesauttaa odotushorisontin syntymistä, lukijat seuraavat kiinnostuneina, mitä kustantamo kulloinkin julkaisee.   Pieni kustantamo on parhaimmillaan yksinkertainen, ammattitaitoinen organisaatio, jonka toimintaan ja arvoihin jäsenet ovat voimakkaasti sitoutuneet, ja jonka jokainen teos on huolella valittu ja editoitu. Myös ulkoasu takakansiteksteineen on viety huolelliseen lopputulokseen, mikä on omiaan luomaan luottamusta lukijassa.

Luetaan lisää Suomessa on aina luettu, ja kirjoja ostetaan paljon.Taloustutkimus Oy on tehnyt Suomi lukee -tutkimusta useana vuonna Kirjakauppaliitto ry:n ja Suomen Kustannusyhdistyksen toimesta. Vuonna 2008 tehdyssä tutkimussa ilmeni, että yksityi-

Kuvat:Pekka Kaikkonen

set henkilöt ostivat kirjoja vuoden aikana yhteensä 22 miljoonaa kappaletta, ja näistä 14 miljoonaa kappaletta ostettiin omaksi iloksi. 70 % suomalaisista osti vähintään yhden kirjan vuodessa. Joka kolmas lukee kuukausittain kaunokirjallisuutta. Suosituimmat lajit ovat kotimainen ja käännetty kaunokirjallisuus. Tutkimuksessa ilmeni myös, että kirjan ostopäätös tehdään usein kirjakaupassa, vain noin puolet tutkimukseen vastanneista oli ennalta päättänyt, minkä kirjan ostaa. Kirjakauppiaan ja kirjakaupan valikoiman rooli korostuu kirjan valintahetkessä.

Kirjakaupat ja kirjastot Lukuisten pienkustantajien seuraaminen vaatii myös kirjakauppiailta paneutumista, konkreettisesti lukemista. Kirjakauppiaan tueksi myös asiakkaat ovat tulleet tietoisemmiksi valintojen monipuolisuudesta, mikä heijastuu jo suurempienkin kirjakauppojen valikoimaan. Myös kirjastot haluavat valikoimiinsa pienten kustantamoiden laatukirjoja. Kirjakauppoihin voi vaikuttaa niin kuin kirjastoihinkin; kun kysytään teosta, teos hankitaan. Tällöin pienten toimijoiden maine ja laatutietoisuus, tunnettuus kirjallisessa kentässä nousevat suurempaan rooliin. Ja onneksi kentälle ovat saapuneet verkkokirjakaupat, joiden kautta pienimmätkin toimijat saavat paremmin esille kirjojaan.

E-kirja Sähköinen kirja tekee voimakkaasti tuloaan. Paljon matkustavalle tai pienen hyllytilan omaavalle lukijalle E-kirja on mielekäs vaihtoehto. Kevyeeseen lukulaitteeseen mahtuu satoja kirjoja. Tuleva aika näyttää, missä määrin pienemmät kustantamot ottavat painetun kirjan rinnalle E-kirjan, koska tämä mahdollistaa painatuskulujen eliminoimisen. Kirjojen kova- tai pehmytkantisuus ei enää ole valinnan kriteeri, ja graafinen suunnittelu ei vaadi suurta taloudellista panostusta. E-kirjaa on jo saatavilla, lähivuodet näyttävät, tuliko se jäädäkseen.

Rohkean lukijan käsissä Rohkea lukija uskaltaa olla kiinnostunut myös teoksista ja tekijöistä, joita ei ennalta tunne. Kirjan valitseminen vaatii lukijalta hyvää itsetuntoa, luottamusta omaan arviointikykyynsä ja joskus uskoa teokseen jopa vastoin ammattikriitikoiden sanaa. Kirjakauppias voi myös tukea ennakkoluulottomuutta kirjan hankinnassa. Vaihtoehtoinen, aatteellinen, kokeileva kirja kiinnostaa. Jokainen lukija voi edesauttaa Suomen kirjallisen kentän tasa-arvoista etenemistä laadussa ja vaihtoehtoisuudessa omilla valinnoillaan.

Luodaan moniarvoista kulttuuria.

TAKU 9


Mitä kuuluu teokselle Finlandia -ehdokkuuden jälkeen Sonja Chauhan

Finlandia-palkinto on ilmiö myös kirjastoissa Finlandia-palkinto on kirjailijalle myyntilukujen valossa todellinen lottovoitto: suosio ponkaisee vääjäämättä palkitsemisen myötä. Kirjastoissa palkintoilmiö näkyy selvästi heti ehdokkaiden julkaisemishetkestä, ja kiinnostus erityisesti voittajateosta kohtaan kantaa pitkälle.   Joulukuussa 2011 Finlandia-palkittu Hytti nro 6 on yhä helmikuussa 2012 pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet.fi –portaalin mukaan kirjastojen halutuin teos. Kirjastoilla on teosta yhteensä 271 kappaletta ja varauksia jopa 1349.   Rosa Liksom ei kuitenkaan ole ainoa himoittu Finlandia-ehdokas: Kristina Carlsonin William N. päiväkirjaa lukuun ottamatta kaikki ehdokaskirjat löytyvät 30 halutuimman kirjan joukosta. Leppä-

10 T A K U

Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY) Finlandia-voittaja Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos) Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava) Laura Gustafsson: Huorasatu (Into) Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava) Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos) Helmet.fi helmikuussa 2012 Kallorumpu: kappaleita 139, varauksia 128 William N. päiväkirja: kappaleita 194, ei varauksia Huorasatu: kappaleita 161, varauksia 342 Minä, Katariina: kappaleita 303, varauksia 464 Isänmaan tähden: kappaleita 157, varauksia 217 Hytti nro 6: kappaleita 271, varauksia 1349 OUTI-kirjastot helmikuussa 2012 (Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo, Yli-Ii) Kallorumpu: kappaleita 28, ei varauksia William N. päiväkirja: kappaleita 29, varauksia 3 Huorasatu: kappaleita 29, varauksia 40 Minä, Katariina: kappaleita 87, varauksia 105 Isänmaan tähden: kappaleita 42, varauksia 0 Hytti nro 6: kappaleita 69, varauksia 206


Sellon kirjaston Sonja Peschkow tuntee Finlandia-ilmiön vaikutukset kirjastoissa.

  – Ehdokkuus itsessään on toki meriitti, mutta kyllä voittaja nousee selväksi suosikiksi ylitse muiden. Toivoisin kuitenkin, että noste jakaantuisi tasaisemmin kirjailijoiden kesken. Voittajan valitsee kuitenkin vain yksi ihminen, joten harmillisen moni hyvä kirjailija jää varjoon.

vaaran Sellon kirjaston kaunokirjallisuuden tiimivastaava Sonja Peschkow näkeekin Finlandia-palkinnon ”Suomen Nobelina”.   – Finlandia-palkinto tuo teokselle aina lisänostetta. Kun ehdokaslista julkistetaan, ehdokaskirjojen suosio kasvaa merkittävästi. Kiinnostukseen reagoidaan nopeasti Peschkow kertoo kirjastojen reagoivan ehdokasasetteluun ja palkintoon nopeasti ja tehokkaasti. Ehdokasteoksia tilataan lisää välittömästi ja ne jaetaan kirjastoihin vauhdilla. Ennakkovalmistelut ovat kuitenkin hankalia, sillä ehdokasvalinnat ovat usein yllättäviä. Peschkowin mukaan esimerkiksi esikoiskirjailijoiden teoksia ei yleensä oteta valikoimiin kuin muutamia kappaleita. Viime vuonna Jenni Linturin Isänmaan tähden –kirjan Finlandia-ehdokkuus tuli täytenä yllätyksenä ja teosta jouduttiinkin tilaamaan useita kappaleita lisää ehdokasasettelun julkistamisen jälkeen.

Sellon kirjastossa Finlandia-ehdokaskirjoja saa myös seitsemän päivän Bestsellerpikalainoina, joita ei voi varata.

  Voittajan julistamisen myötä kiinnostus palkittuun teokseen kasvaa entisestään, joten saatavilla olevien teosten määrää lisätään vielä tässä vaiheessa. Peschkow arvioi, että voittajan julistamisen myötä palkinnotta jääneet teokset menettävät osan viehätyksestään.   – On niitäkin kirjallisuudenystäviä, jotka haluavat lukea kaikki ehdokasteokset ja miettiä, minkä niistä olisivat itse palkinneet. Mutta tämä lukijaryhmä on toki hyvin pieni, kertoo Peschkow.   Finlandia-ehdokkuus lisää vääjäämättä kiinnostusta ehdokaskirjailijoita kohtaan. Peschkow kertoo havainneensa Rosa Liksomin tuotannon suosiossa hienoista laskua vuosien varrella, mutta Finlandiapalkinnon myötä myös Liksomin aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet romaanit ovat löytäneet uusia lukijoita. Peschkow arveleekin, että ilman ehdokkuutta Hytti nro 6 tuskin olisi saavuttanut valtavaa suosiota. Finlandia-ehdokkuus on ikuinen meriitti Vaikka Finlandia-ilmiö selvästi herättää kansan kiinnostuksen, näkee Peschkow palkinnon taustalla myös epäkohtia.

Finlandia-palkinnon mukanaan tuoma arvostus saattaa kantaa kirjailijaa vielä vuosia myöhemminkin. Sellon kirjastossa ehdokkuus mainitaan mielellään.   – Kun saamme kirjailijavierailulle aiempien vuosien Finlandiaehdokkaan, niin toki mainitsemme ehdokkuudesta myös markkinoinnissamme. Pelkkä ehdokkuuskin jo nostaa kirjailijan statusta lukijoiden silmissä. Näiden ”Suomen Nobel” –ehdokkaiden oletetaan olevan ennen muuta hyviä kirjailijoita. Kirjakaupoilta ei kommentteja Juttua varten lehden toimitus kysyi Finlandia-ehdokasromaanien myyntilukuja ja kommenttia myynneistä niin Akateemiselta kirjakaupalta kuin Suomalaiselta kirjakaupaltakin. Kumpikaan kirjakauppa-alan markkinajohtajista ei suhtautunut pyyntöön suosiollisesti. Suomalaisessa kirjakauppa ei halunnut kommentoida myyntilukuja ilman ylemmän johdon lupaa. Akateemisesta kirjakaupasta puolestaan luvattua yhteydenottoa ei koskaan tullut. Kumpikin kirjakauppaketju kuitenkin listaa esimerkiksi Top 10 –myydyimpiä kirjoja nettisivuillaan. Helmikuussa Akateemisen kirjakaupan listalta löytyi Finlandia-ehdokkaista ainoastaan voittajateos Hytti nro 6. Suomalaisen kirjakaupan nettikaupan 10 myydyimmän artikkelin joukossa ei ollut vuoden 2011 Finlandiaehdokkaita.

T A K U 11


SUOMEA RAKKAUDELLA Lari Kotilainen on suomen kielen opettaja ja tutkija. Larin blogi Suomensuojelija löytyy osoitteesta www.suomensuojelija.fi

Lari Kotilainen

Olisiko se finkka, sormiska vai kämmekkä? Toisaalta myös fingerikone, handumasiina, tietokilkutin ja tökkimistoosa kuulostavat aika hauskoilta. Tai ehkä sittenkin hiplutin tai räpylästin.

Sanoilla leikkijöiden maa

O Kuva: Saša Tkalčan

12 T A K U

vatko edellä olevat sanat nimiä uudelle älyvaatteelle vai jollekin hivenen epäilyttävälle aikuisten leikkikalulle? Onko Kielitoimiston pikkujouluissa juotu liikaa glögiä vai onko sanakirjatoimitus seonnut sanoja keksiessään?   No ei sentään. Esimerkit ovat nimittäin ehdotuksia tabletin eli iPadin kaltaisten laitteiden suomenkieliseksi nimeksi. Niitä ovat keksineet ihan tavalliset suomalaiset kielenkäyttäjät, ja ne on kerätty internetissä hauskuuttavasta Akun ja Pellen kielikojeesta. Kojeen ideana on testata käyttäjiensä kielen ”rikkautta”. Siis myös kykyä luovaan kielellä leikittelyyn.   Kuten arvata saattaa, ihmisten ehdotukset ovat kaikkea aika tavanomaisista todella hersyviin, tablettitietokoneesta nyplaattoriin. Varsinainen hitti oli leikitellä näppi-sanalla: näpletti, näppiläppäri, näppimikro, näppinetti, näppitaulu, näppäri, näpytin, näpötin ja niin edelleen.   Nimien keksimiskilpailujen ja -tehtävien parasta antia onkin juuri ihmisten luovuuden kukoistus. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten järjestettiin koululaisille Sanaseppokilpailu. Satona olivat muun muassa sanat huiskuri ja innokki sanan cheerleader tilalle sekä vapuri, luuriton ja tassuapu hands freen korvikkeeksi.   Historian kätköistä löytyvistä ehdotuksista ei voi aina olla edes varma, onko ne tehty tosissaan vai ei. Näkkileivälle on ehdotetty muun muassa nimiä karsku, murakka ja nakerre. Deodorantista yritettiin tehdä

kuive, hietönne ja kieppo. Kielitoimiston on väitetty tehneen ehdotuksia, jotka ovat takuuvarmasti pelkkää huumoria: nakki olkoon vastedes lihalieriö, sohva joukkoistuin ja push upit pursot.   Vaikka edellä esitetyt sanat ovat hauskoja, ei moni varmaankaan ole kuullut tai varsinkaan käyttänyt niitä. Nimikilpailujen ehdotukset ovat jääneetkin ehdotuksiksi. Näin kävi myös reilu vuosi sitten Helsingin Sanomien kilpailussa, jossa etsittiin nimeä alussa mainitulle laitteelle. Kisan voittajaksi lehden raati valitsi sanan sormitietokone.   Raati taisi ottaa tehtävänsä hieman liian vakavasti. Tämän päivän nimikilpailuilla ei voi valita käyttöön tulevaa sanaa, sillä millään raadilla ei ole valtaa päättää sanoista. Me kielenkäyttäjät teemme valinnan itse. Sen sai Hesarikin huomata käytettyään jonkin aikaa sitkeästi ainoana mediana kuivakkaa voittajasanaansa.   Ei sanojen keksiminen silti hukkaan mene. Lopullisen valinnan tekemiseen tarvitaan näet vaihtoehtoja. Sellaisenkin meille tutun sanan kuin kirjeen keksimistä edelsivät 1800-luvulla myös ehdotukset kirjanen, kirjaus ja lähetyskirja. Samaan tapaan tarvittiin kolmikulma, kolmilma, kolmikka ja kolmikolkka, jotta saatiin kolmio.   Antaa siis palaa vain: keksikää sanoja kilpailuissa tai ihan arkielämässä. Sieltä ehdotusten joukosta löytyvät tulevaisuuden suomen kielen sanat. Loput sanaehdotukset jäävät sitten naurattamaan jälkipolvia. Aika hyvä saavutus sekin.


Panu H채meenaho T A K U 13


Anna Tulusto tulee minua vastaan kulttuuriministeriön käytävällä,valkoinen lettikampaus on helppo tunnistaa. Yleisradiosta tuttu kulttuuritoimittaja on nyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen erityisavustaja.

Anne Mari Rautiainen

Kulttuurin voima on yhteisöllisyydessä

M

14 T A K U

Kuva: Jarmo Lintunen

inisterin esikunnassa on valtiosihteeri ja kolme erityisavustajaa. Anna Tulustolle kuuluvat luontevasti kulttuuri- ja viestintäasiat, tehtäväänsä häntä ehdotettiin nimenomaan toimittajan taustansa ja verkostojensa takia. Työhuoneessa on tutun näköistä: pöydällä jatkuva pino odottavia asioita, työvälineistä tärkeimmät tietokone ja puhelin.   – Lukematonta sähköpostia on valtavasti. Sille täytyy vaan viilentää mieli: kaikkeen ei ehdi reagoida.   Mutta ilman yhteydenottoja ei työstä tulisi mitään. Mielekkäintä Tuluston mielestä on juuri vuorovaikutus, ulkopuolelta tulevien yhteydenottojen vastaanottaminen, jäsentäminen ja järjestäminen.   – Läheisintä on meille tulevien hyvin aloitteiden valikoiminen ja kehittäminen. Ja toimitustyöstä tuttu ideoiminen.   Tulusto on virkavapaalla kulttuuritoimittajan työstään, erityisavustajan pestin on suunniteltu kestävän vain vuoden.   – Nyt avustajana minulla on esimerkiksi työn alla projekti Kiasman kanssa. En vielä voi kertoa siitä enempää, mutta sen suunnittelu on ollut kivaa ja mielekästä.


Ideoita on kehitelty myös esimerkiksi lasten elokuvan ja kirjallisuuden tukemiseen.   – Olen itse nimittänyt ”positiiviseksi porttiteoriaksi” ajatuksen, että jos lapset saavat altistua taiteelle pienenä, kasvaa heistä ihmisiä, joille taide on läheistä. Juuri nyt Tulustoa työllistää – kuinkas muuten: Guggenheim. Mutta on meneillään muutakin, vähemmän trendikästä: audiovisuaalisen kulttuurin poliittiset linjaukset ovat lähdössä lausuntokierrokselle; tekijänoikeuksiin liittyvät hyvitysmaksut on tarkoitus uudistaa tämän vuoden aikana; taiteilijoiden sosiaaliturva on niin ikään työn alla; taiteen keskustoimikunnan uudistus toteutunee vihdoin.   Asioita työstetään yhteistyössä virkamiesten kanssa.   – Yksi osa tätä työtä on osata hyödyntää tämän talon osaamista.   Oman leimansa työhön antaa nykyinen taloustilanne.   – Se tekee tämän työn ajoittain raskaaksikin. Olisi ollut helpompaa olla avustajana neljä vuotta sitten, jolloin ei ollut leikkauksia eikä säästöpaineita. Olisihan se mukavaa, jos

saisi tarjota lisää rahaa asioille, jotka tuntuvat merkittäviltä.   Ministeriön viestinnässä on linjana, ettei virastojargonin taakse piilouduta. Keskustelukulttuuri näyttäytyy myös ministerin puheissa, joiden valmisteluun Tulusto osallistuu.   – Usein joudumme miettimään, miten ilmaistaan uutiset, jotka eivät ole niin hyviä. Ja päädymme siihen, että ne on parasta ilmaista suoraan. Niukoista ajoista huolimatta ministeriöllä on mahdollisuus vaikuttaa kulttuuriin.   – Sisältöjä ministeriö ei määrää, korostaa Tulusto vahvasti, selvästi viime kevään keskusteluihin viitaten. – Mutta omia linjauksia voimme luoda.   Yksi keskeisistä linjauksista on se, että kulttuuri kuuluu kaikille ja että se voidaan viedä ihmisten luokse. Yhteisöllisyys korostuu keskustelussamme moneen kertaan, esimerkiksi käyvät vaikkapa vuoden lopussa jaetut taiteen Suomi-palkinnot.   – Palkituilla on yhteisöllisen kulttuurin ajatus: yhdessä tekeminen on osa hyvää yhteiskuntaa.   Tärkeinä ministeriössä pidetään

myös sitä, että taiteen tekeminen on ylipäätään mahdollista.   –Taiteella on arvo sinänsä: se vaikuttaa tunteisiin ja avartaa yhteiskuntaa.   Tulusto painottaa taiteen monipuolisia tekijöitä, tulossa on esimerkiksi palaveri teatterin vapaan kentän ihmisten kanssa. Omimmaksi kulttuurin kentäksi Tulusto nimeää kirjallisuuden, teatterin ja elokuvat.   – Proosaklubi PROSAKia en tänä vuonna vedä ja sitä kaipaan kovasti.   Osuin vierailemaan ministeriössä samana päivänä, jolloin Ultra Bra kokosi rivinsä Pekka Haaviston presidenttikampanjan tukikonsertissa. Tulusto lauloi yhtyeen alkuperäisessä kokoonpanossa ja kertoo lähtevänsä illan konserttiin rennoin mielin.   – Konsertti on hauska tapa osallistua asiaan, jonka kokee hyväksi. Juuri siinä on taiteen yhteisöllinen ja hyvinvoinnillinen voima.   Hän on kohta lähdössä jäähallille valmistautumaan konserttiin.   – Mutta sitä ennen täytyy hoitaa vielä muutama Guggenheim.

Kulttuuritilasto 2011 Kulttuuritilasto 2011 on kahdeksas Tilastokeskuksen julkaisema suomalaisen kulttuurin kokoomatilasto. Kulttuuritilasto 2011 sisältää tietoja Suomen vähemmistöistä, kielistä, uskonnoista, kulttuuriperinnöstä, kirjallisuudesta, teatterista, musiikista, elokuvasta, kuvataiteesta, käsi- ja taideteollisuudesta, kulttuuritapahtumista, kulttuurialan koulutuksesta ja työvoimasta, kulttuurin julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta sekä kulttuurialan yrityksistä. Kansainvälisessä katsauksessa on vertailevia tietoja EU-maista sekä eräistä muista maista. Julkaisussa on ruotsin- ja englanninkielinen yhteenveto, ja kaikki taulukot (177 kpl) ovat suomeksi sekä englanniksi.

Tilaukset: Edita Publishing Oy (p. 020 450 05 sähköposti asiakaspalvelu.publishing@edita.fi www.editapublishing.fi Hinta 55 euroa, postitse lähetettäessä toimituskulut lisäksi 8,15 euroa.

T A K U 15


Raisa Niemi

Projektina kulttuuri Lähes kaikki kulttuuritapahtumat, näyttelyt, teatteriesitykset ja festivaalit rahoittavat ainakin osan toiminnastaan erilaisilla apu- ja projektimäärärahoilla. Apuraha-anomusten täyttäminen on taide- ja kulttuurialan toimijoiden ja tuottajien arkipäivää - eräänlainen vähimmäisvaatimus ammattiin. Onko kulttuurialan

Valtio kunnan perässä

toimijat tuomittu pätkätyöläisiksi? Eikö

Myös taiteen perusopetus toimii avustusten varassa. Taiteen perusopetusta annetaan mm. musiikkioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, käsityökouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Jokainen avustusta saanut taho joutuu tekemään selvityksen hankkeestaan. Kajantien mielestä tämä on hyvä, sillä raporteista jää konkreettinen jälki, mustaa valkoiselle. Myös kustannuskehitys on helpommin selvillä avustusten kautta.   Kajantie muistelee, että vielä 1980-luvulla Helsingin kaupunki jakoi noin 200 000 markkaa vuosittain kohdeavustuksina, nykyään kokonaissumma on lähes 600 000 euroa. Kunnan osuus kulttuurihankkeiden kokonaiskuluista on kuitenkin pieni. Kajantie arvioi, että hankkeissa ainakin 2/3 tulee jostain muualta, valtiolta, yksityisiltä tai sponsorirahana. ”Kunnan tasolla on tietämystä. Jos siellä ensin hyväksytään hanke ja tuetaan sitä, valtio voisi tulla myös mukaan”, hän perustelee.   Kajantien mukaan Helsingillä on pääkaupunkina myös vastuu taidekorkeakoulujen oppilaista. ”Kau-

projektien lyhytaikaisen luonteen kautta hukata osaamista?

Kulttuurissa kuljetaan riskillä Helsingin kulttuurikeskuksen osastopäällikkö Marianna Kajantiellä on yli kolmenkymmenen vuoden kokemus kulttuuritapahtumista sekä tekijänä, että rahoittajan edustajana.   Kajantie ei näe kulttuurin projektiluonteisuutta pelkästään negatiivisena. ”Kulttuurille on elintärkeää ja ominaista, että se pysyy ajassa kiinni”, hän sanoo. Erikseen on kulttuurin institutionaalinen puoli – oopperat, orkesterit, teatterit – mutta Kajantien mukaan sen toisen puolen on oltava notkeaa. Helsingissä kulttuuri- ja kirjastolautakunta jakaa kuukausittain kohdeavustuksia, eräänlaista pikarahoitusta erilaisille taide- ja kulttuurialan hankkeille. Kajantien mukaan järjestelmä toimii. ”Kohdeavustukset ovat läpinäkyvä ja helppo tapa tukea kulttuuria. Ilman hakua rahoitettavat hankkeet eivät ole niin läpinäkyviä”, hän toteaa.   Kohdeavustukset ovat Kajantien mielestä tärkeitä myös päätöksentekijöille. Hakemusten esittelyn ja käsittelyn kautta kulttuurikenttä avautuu lautakunnan jäsenille aivan toisin kuin vain yleisönä seuraamalla. Kajantie huomauttaa, että esittelijöiltä ja poliitikoilta vaaditaan asiantuntemusta ja kykyä erottaa se olennainen ja tärkeä satojen hakemusten joukosta. Silti, kulttuuriin kuuluu myös ris16 T A K U

kit ja innovatiivisuus. Osa tuetuista projekteista ei mahdollisesti saavuta tavoitteitaan, mutta välillä syntyy myös helmiä. Kajantie mainitsee Rakkautta &Anarkiaa -elokuvafestivaalin sekä tanssija Tero Saarisen esimerkkeinä, jotka ovat lähteneet liikkeelle pienestä, mutta vuosien mittaan vakiinnuttaneet asemansa.

Kuva: Helsingin Kulttuurikeskus/Pertti Nisonen


pungin pitäisi tukea vastavalmistuneiden taideprojekteja siellä kellarissa tai vanhassa kaupassa, jotta he voivat kokeilla rajojaan ja taiteilijuuden rankkuutta.” Mitä te tiedätte Suomesta? Suomalaiset taide- ja kulttuurialan toimijat ovat olleet innokkaita avustusten hakijoita Suomen Euroopan Unioniin liittymisestä alkaen. Marianna Kajantie kertoo, että kaupungin politiikkana oli alkuaikoina vastata kaikkiin partnerikyselyihin kyllä. Esimerkkinä hän mainitsee Antwerpenin, joka kutsui Helsingin mukaan PROMISE -nimiseen hankkeeseen, jossa tarkoituksena oli tehdä kulttuurikohteita esittelevä CD-ROM. ”Silloin en oikein edes tiennyt mikä se CD-ROM on!”, Kajantie nauraa. Kaikki partneriehdokkaat kutsuttiin pyöreän pöydän ääreen perustelemaan, miksi haluaisi lähteä mukaan hankkeeseen. ”En tuntenut ketään, enkä puhunut samaa EU-jargonia kuin tämä mystinen herraseurue. Kylmä hiki valui, kun kuuntelin muiden teknisiä perusteluja.” Kun Kajantien vuoro tuli, hän teki vastakysymyksen. ´Qu’est ce que vous savez de Finlande et surtout d’Helsinki?` (Mitä te tiedätte Suomesta ja erityisesti Helsingistä?) –´C´est pourquoi`, emme juuri mitään, hän vastasi. Helsinki hyväksyttiin mukaan. Euroopan Unionin tuki kulttuurille pähkinöitä EU:n Kulttuuriohjelman tuki hyväksytyille hankkeille on 50%. Puolet rahoituksesta täytyy hoitaa muulla tavoin, kaupungin tai valtion avustuksin, sponsorirahalla tai omarahoitteisesti. ”En ole ikinä ymmärtänyt, miksi kulttuurialalla laitetaan niin suuret omavastuuosuudet ”, Kajantie tuohtuu. Teknologiahankkeille EU:n tuki voi olla jopa 85%. ”Kulttuuriohjelman määräraha oli aiempina vuosina EU:ssa saman suuruinen kuin maapähkinätuotannontuki. Eli siis oikeasti peanuts.” hän huomauttaa.   Kilpailu hankerahoituksesta on kova. Suomessa käynnistyy vuosittain ainoastaan 2-4 EU:n kulttuuriohjelman tukemaa hanketta. Lisäksi suomalaisia toimijoita on partnereina yleensä 1015 hyväksytyssä hankkeessa. ”Hakijat ovat oppineet, että on olemassa tiettyjä termejä kuten pysyvyys, eurooppalainen ulottuvuus, identiteetti jne., joita viljellään hakemuksissa. Vaarana on se, että sanat alkavat ohjata sisältöjä”, Kajantie sanoo. ”Pelkään myös, että pesuveden mukana menee moni hyvä hanke, jossa ei ole osattu käyttää oikeita termejä, tai joiden hakemusten arvioija ei ole ollut tilanteen tasalla.” Kuva: Mauri Tahvonen/Annantalo

  Nykyisin sekä Suomi, Helsinki että Marianna Kajantie itsekin ovat tunnettuja ja haluttuja kumppaneita EU-tasolla. Varsinaisen päätyönsä ohella Marianna Kajantie on toiminut Lasipalatsin Mediakeskuksen toimitusjohtajana sen perustamisesta vuonna 1998 alkaen. Lasipalatsi on ollut mukana lukuisissa Euroopan Sosiaalirahaston sekä Kulttuuriohjelman rahoittamissa EU-projekteissa. Itse asiassa Lasipalatsi on niitä harvoja edelleen näkyviä ja toimivia tahoja, joiden kunnostamista rahoitettiin aikoinaan EU-rahalla, Urban Pilot -ohjelman tukemana. Samaan aikaan tuettiin myös mm. Dublinin Temple Bar -aluetta, jonne suunniteltiin teattereita, tietotekniikkapisteitä, jopa mediakeskusta, joka lopulta toteutui vain yhtenä tietotekniikkahuoneena. ”Nykyisin Temple Barin alue on brittituristien viikonloppubaaria koko alue”, Kajantie toteaa. Kuilu puheiden ja reaalimaailman välillä Projektien onnistuminen on aina loppujen lopuksi ihmisistä kiinni, oli kyse muutaman toimijan pienimuotoisesta hankkeesta tai usean maan yhteisestä projektista. ”Jos löytyy edes se yksi intohimoinen tekijä, silloin pärjätään”, Kajantie uskoo. Isoissa hankkeissa täytyy antaa partnereille aikaa hitsautua yhteen, mutta suomalaisen kulttuurikentän kansainvälistymiselle EU -hankkeet ovat Kajantien mielestä olleet korvaamattomia.   Helsingin kaupungin kulttuurilautakunta on notkea ja nopealiikkeinen avustuksissaan, mutta muu päätöksenteko on hidasta. Annantalon perustamiseen meni lähes kymmenen vuotta. Kajantie oli yksi lasten kulttuuritalon puolestapuhujista. ”Omat lapset olivat silloin pieniä, joten aihe oli henkilökohtainen. Olin myös vetämässä Lasten Juhlaviikkoja.” Vuosi 1979 oli YK:n Lasten vuosi, ja lasten oman kulttuuritalon tärkeys nousi esille monissa juhlapuheissa. Kajantie huomasi, että kun tuli päätöksenteon aika, vedettiinkin takaisin. ”Yhden viraston edustaja sanoi, että eikös sitä askartelua ja muuta puuhaa voi tehdä kirjastojen sivuhuoneessa.” Sitkeys palkittiin ja Annantalo juhlii tänä vuonna 25 -vuotisjuhlavuottaan.”Tuntuu siltä, että puheiden ja reaalimaailman välillä on silti edelleen kuilu”, Marianna Kajantie toteaa.

T A K U 17


n i n n i o v n i n i i s v i y e h t n e e d i k a T rusra pe

Kaksikymmentä vuotta festivaalien järjestäjänä, muun muassa Suomen Jazzliiton ja Imatra Big Band -festivaalien toiminnanjohtajana työskennelleen Lajusen mielestä on kiinnostavaa olla mukana valtiollisessa toimintaohjelmassa. Kuva: Hanna Voutilainen

Hanna Voutilainen

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma on jo tuottanut hyviä tuloksia. – On mukavaa tehdä kaikille yhteistä hyvää, sanoo Kirsi Lajunen, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman koordinaattori.   Toimintaohjelman kaikkein tärkein tavoite on saada taide ja kulttuuri osaksi yhteiskuntarakenteita.   – Kun minulle tarjoutui tämä mahdollisuus, lähdin innokkaana tekemään jotain ihan uutta ja erilaista, Lajunen kertoo.   Ohjelman tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen taiteen ja 18 T A K U

kulttuurin keinoin sekä osallisuuden lisääminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla.   – Taiteen ja kulttuurin keinot sekä soveltava taide tulisivat olla mukana esimerkiksi hoitosuunnitelmissa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Taide ei ole pelkästään kulttuuripuolen juttu, vaan yhteinen asia, jota voi hyödyntää monilla aloilla, Lajunen painottaa. Hoivaava taide – Oivallisia tuloksia esimerkiksi vanhusten hoidossa on havaittavissa jo nyt. Soveltavan taiteen ansiosta lääkemäärät ovat vähentyneet. Se on laskettavissa, Lajunen kertoo.   Taiteesta osana hoitosuunnitelmia on hyötyä paitsi potilaille myös henkilökunnalle.

  – Henkilökunnan työhyvinvointi näkyy muun muassa vähentyneinä poissaoloina.   Lajusen mukaan toimintaohjelman toteutumisen edellytys on, että sen viesti menee johtoportaisiin asti.   – Kentällä kyllä tiedetään, miten paljon hyötyä taiteesta ja kulttuurista on esimerkiksi ennaltaehkäisevässä hoitotyössä, mutta sitä on vaikea toteuttaa ilman esimiesten tukea.   Paikallisten hyötyjen lisäksi toimintaohjelmalla on saatu aikaan merkittävää valtakunnallista muutosta. Uuteen terveydenhoitolakiin kirjattiin maininta taiteen osallisuudesta hoitosuunnitelmissa. Tiedon levittäminen – Vuosi 2011 oli varsinainen käynnistysvuosi, jolloin levitettiin tietoa


varsinainen työntekijä, eikä kukaan muu ole ennen tehnyt samaa työtä.   – Olen yhteyshenkilönä sidosryhmiin. Käyn puhumassa seminaareissa ja kokouksissa, järjestän tilaisuuksia, päivitän nettisivuja ja toimin Taiku koordinaatio- ja seurantaryhmän sihteerinä. Työtäni voi hyvin verrata tuottajan työhön – ryhdyn siihen mitä eteen tulee, mutta päämäärä selkeästi mielessäni.   Lajusen mielestä kulttuuri- ja sosiaali- ja terveysalojen kohtaamisessa tarvitaan myös välittäjiä, kulttuuritulkkeja, jotka levittävät osaamista puolin ja toisin. Julkaisu ladattavissa osoitteessa: www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html

toimintaohjelmasta. Tätä toteutettiin esimerkiksi alueellisten taidetoimikuntien järjestämissä teemaseminaareissa, Lajunen kertoo.   Taidetoimikunnat järjestivät yhteensä 17 seminaaria, joihin osallistui kulttuuri-ihmisten lisäksi edustajia muun muassa maakuntaliitoista, sairaanhoitopiireistä sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista. Yhteensä seminaarit tavoittivat noin tuhat ihmistä, jotka levittävät sanaa eteenpäin ja soveltavat tietoa omilla toimialoillaan.   Lajunen itse kävi kuulemassa melkein jokaisen seminaarin ja on iloinen siitä, kuinka paljon kiinnostusta toimintaohjelma on herättänyt ja miten aktiivisesti ihmiset osallistuivat keskusteluihin.   – Seminaareihin osallistui runsaasti myös sellaista yleisöä, jolle taiteen soveltaminen omalla toimialallaan oli melko vierasta. Hyötyjen mittaamisen vaikeus Lajunen toivoo, että olisi olemassa selkeitä mittareita, joilla voitaisiin osoittaa päättäjille konkreettisia lukuja ja tuloksia taiteen keinojen käytön hyödyistä.   – Olisi hyvä pystyä osoittamaan, kuinka paljon vaikkapa syrjäytyneen nuoren kuntouttaminen maksaa ilman soveltavaa taidetoimintaa verrattuna taiteen ennaltaehkäisevään apuun. Itsetunnon kohentumista on vaikea mitata rahassa.   Myös tutkimus kuuluu Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmaan, mutta se on vielä käynnistysvaiheessa. Lajunen toivoo asiaan pikaista muutosta.   – Turun yliopistoon on viime vuonna perustettu hyvinvointiprofessuuri, joka voi tuoda tullessaan kaivattua lisää alan tutkimukseen. Aina, kun on tutkimustuloksia, on helpompi vakuuttaa päättäjät. Edelläkävijöitä – Näin laajaa kokonaisuutta ei ole toteutettu missään muussa maassa. Sekä me että sidosryhmämme olemme saaneet paljon kiinnostuneita yhteydenottoja esimerkiksi muista pohjoismaista. He ovat ihmetelleet, kuinka Suomi on saanut toimintaohjelman valtion tasolle. Muut haluavat seurata perässä.   Sama edelläkävijyys näkyy myös Lajusen omassa työssä.   – On vaikea määritellä, mikä oikeastaan on toimenkuvani, koska siihen sisältyy niin paljon kaikenlaista.   Lajunen on toimintaohjelman ainut

Faktaa: Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimintaohjelma 2010–2014 Ohjelman tavoitteena on, että jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan. Kulttuurin vaikutukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi on tunnustettu poliittisella, hallinnollisella ja rakenteiden tasoilla Ohjelman kolme painopistealuetta ovat: 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin Toimintaohjelma sisältää 18 toimenpide-ehdotusta, jotka on jaoteltu viiteen osa-alueeseen 1) lainsäädäntö, hallinto ja rahoitus 2) julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö 3) tutkimuksen ja tietopohjan lisääminen 4) koulutus 5) tiedon levittäminen Ohjelmassa on mukana neljä ministeriötä: opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Muita sidosryhmiä ovat esimerkiksi Opetushallitus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kuntaliitto, Terveyttä kulttuurista -verkosto sekä Taiteen keskustoimikunta ja alueelliset taidetoimikunnat. Lisätietoja toimintaohjelmasta www.taiku.fi

T A K U 19


Yhteistyötä Kolmiossa – kuvataiteilija, säveltäjä, tuottaja Merja Isotalo

Moni manaa projektit ja hankkeet rahojen ja ajan tuhlaukseksi. Uusia pysyviä ratkaisuja toivotaan ja tarvitaan, mutta niihin ei tunnut löytyvän resursseja. Jatkamme siis projektilinjalla, näin saamme kuitenkin asioita hiukan eteenpäin myös kulttuurin, taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin yhteisellä kentällä, esimerkkinä Kolmiohanke.

20 T A K U

Kolmion kulmat Tämän vuoden alusta käynnistyi kaksivuotinen Kolmio-hanke, jonka yhteistyön kulmat ovat Suomen Taiteilijaseura, Suomen Säveltäjät sekä Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry. Keskiössä on Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK, hankkeen hallinnoija, mutta myös yksi toteuttajista.   Taustalla on Art360 -hanke ja Kolmiota valmistellut esiselvitys. Art360 on valtakunnallinen kuvataidehanke, jonka tavoite oli lisätä kuvataiteen toimijoiden managerointi- ja liiketoimintaosaamista. Hankkeen toimijat loivat valtakunnallisen yhteistyöverkoston kuvataidealalle. Hanketta koordinoi Satakunnan ammattikorkeakoulu. Hankkeen osatoteuttajia olivat AVarkki ry, Helsingin Taiteilijaseura ry, Kuvasto ry, Oulun Taiteilijaseura -63 ry, PROTO ry, Suomen Taiteilijaseura, Taidemaalariliitto ja Tampereen Taiteilijaseura ry.   Esiselvitys toteutettiin keväällä 2011 SAMKin, Suomen Taiteilija-

seuran ja Suomen Säveltäjien toimesta. Siinä analysoitiin menossa olevia ja jo toteutettuja kuvataiteen ja musiikin hyvinvointipalveluhankkeita sekä koottiin aineistoa kulttuuri- ja hyvinvointialan yhteisistä toimenpiteistä, nostettiin esiin ideoita ja mietittiin kehittämistä. Esiselvitys toimi hyvänä pohjana varsinaiselle Kolmion hankesuunnitelmalle. Esiselvitysten laatiminen kannattaa aina, jos ollaan tekemässä vähänkin isompaa hanketta. Kolmion tavoitteet Kolmio on tarkoitettu pääsääntöisesti kahdelle eri kohderyhmälle: alan järjestöille ja alan ammattilaisille, tässä tapauksessa siis kuvataiteilijoille, säveltäjille ja tuottajille. Koska kysymyksessä on taiteen ja hyvinvoinnin yhdistäminen, mukana ovat myös sosiaali- ja terveysalan toimijat.   Tavoitteena hankkeessa on parantaa ymmärrystä ja osaamista valtakunnallisissa järjestöissä, jotta ne voivat paremmin tukea kuva- ja sä-


Kolmio-hankkeen aloituspalaverissa vasemmalta SAMKista Tomi Kuusimäki, Nadja Eckhardt ja Minna Kuusisto, Suomen Säveltäjistä Annu Mikkonen ja Riikka Talvitie, Suomen Taiteilijaseurasta Petra Havu ja TAKUsta Kirsi Herala. Palaveria valokuvasi hankkeen tiedottaja Merja Isotalo.

kahdella tavalla, taiteen välittämisenä asiakkaille tai asiakkaista välittämisenä taide- ja kulttuurilähtöisesti. Taide herättää tunteita, vaikuttaa aivojen toimintaan, ihmisen kokemaan terveydentilaan. Kulttuuriympäristö voidaan ottaa huomioon fyysisenä ympäristönä, jossa kuvataiteella ja arkkitehtuurilla on suuri merkitys tai ihmisen arvojen ja henkisen ympäristön kokonaisuutena.   Toisella sivulla on ammattilaisuus ja osaaminen. Kolmio-hankkeen lähtökohtana on kunkin osallistuvan henkilön oma ammattitaito ja ammatti-identiteetti, oli sitten kysymyksessä kuvataide, säveltäminen tai tuottaminen. Lisäarvoa tulee hankkeen toimenpiteistä, joiden avulla voidaan lisätä osaamista hyvinvointipalveluiden tuottamisessa.   Kolmannelle sivulle voidaan asettaa käytännön kokemukset, joita saadaan noin kymmenessä pilottiprojektissa. Niiden avulla tavoitellaan pysyviä tuloksia uusina toimintatapoina ja uudenalaisina verkostoina. Pilotit

veltaiteen ammattilaisten toimintaa hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Järjestöille toivotaan myös parempaa asemaa ja kykyä toimia välittäjinä kulttuuri- ja taidelähtöisten hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Siihen odotetaan apua myös järjestöjen välisestä verkostoitumisesta.   Toinen kohderyhmä ovat ammattilaiset, ja tavoitteena on lisätä kuvataiteilijoiden, säveltäjien ja tuottajien valmiuksia toimia moniammatillisissa työryhmissä, joiden tehtävänä on erilaisten hyvinvointipalveluiden toteuttaminen. Myös heidän osaltaan toivotaan hankkeen auttavan verkostoitumisessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Periaatteet Kolmiossa Kolmio-työryhmän ensimmäisessä kokouksessa ystävänpäivän aattona nousi esiin periaatteita, jotka voi asettaa kolmion kullekin sivulle.   Yhdellä sivulla on taiteen tekemisen mahdollistaminen ja välittäminen. Jälkimmäinen voidaan tulkita

Yhteistyötä on alustavasti suunniteltu ja neuvotteluja käyty Onnikodin kanssa, jossa asuu vanhuksia ja kehitysvammaisia henkilöitä sekä Kankaanpään Kuntoutuskeskuksen kanssa, jossa hoidetaan mm. onnettomuuksissa vammautuneita, mutta siellä tarjotaan palveluja myös tyky-toimintaan. Molemmat laitokset ovat olleet mukana Sata lämmintä sydäntä -hankkeessa, joka rahoitettiin Leaderin kautta.   Pilottiprojekteja on hahmoteltu myös Helsingin Taidehallin ja Musiikkitalon kanssa sekä mahdollisesti mukaan tulee yksi tuottajaorganisaatiokin. Kunnista mukaan tulevat Kauniaisten kaupunki sekä nuoriso- että vanhustyön osalta ja Espoon kaupunki esimerkiksi omaishoitajien osalta. Nurmijärveltä kiinnostusta on ainakin yhdellä alakoululla.   Pilotit ovat keskeisessä asemassa sikälikin, että toimenpiteitä tehdään niiden tarpeiden mukaan. Palveluiden mahdollisten ostajien ja käyttäjien näkökulma on tärkeä lähtökohta erityisesti jatkuvuuden ja toimintojen pysyvyyden vuoksi. Jos ei ole asiakkaita, ei ole töitäkään. Uudenlaisten palvelujen myyminen ja ostaminen vaatii vielä harjoittelua molemmilta osapuolilta.

Seminaareja, valmennusta ja yhteistyötä Kolmion seminaarit tulevat olemaan kaikille avoimia, mutta työpajat eli valmennus ja henkilökohtainen mentorointi on tarkoitettu vain niille, jotka rekrytoidaan mukaan hankkeeseen. Tänä keväänä huhtikuussa järjestetään seminaari, jossa perehdytään Kolmion tavoitteisiin ja toimintaan. Samassa yhteydessä toteutetaan myös kuvataiteilijoiden, säveltäjien ja tuottajien rekrytointi. Jos ei pääse seminaariin, voi myös kirjallisesti ilmoittaa kiinnostuksestaan.   Verkostoituminen ja yhteistyö laajennetaan Taiteilijaseuran, Säveltäjien, TAKUn ja SAMKin sekä pilottien lisäksi myös muihin vastaavaa toimintaa toteuttaviin organisaatioihin. Tämä kannattaa siksikin, että taide- ja kulttuurialan ammattilaisten yhteyksiä ja osaamista hyvinvointialalla edistetään muissakin käynnissä olevissa hankkeissa, kuten Helsingin Lasipalatsin Osaattorissa ja Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen Voimaa taiteesta -hankkeessa.   Kolmio-hankkeen valmennus sisältää perehtymistä jo tuotettuihin hyvinvointipalveluihin ja aiheeseen yleisemmin, tutustumista yhteiskehittelyn periaatteisiin ja toimimiseen moniammatillisessa työryhmässä, asiakaslähtöisyyteen sekä ylipäätään toimimiseen sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena on antaa valmiudet toimia pilottiprojekteissa ja tietoa aiemmin toteutetuista malleista projekteissa hyödynnettäväksi.   Menetelminä käytetään mm. työpajoja ja mentorointia tai työnohjausta. Kullekin projektille tai henkilölle nimetään henkilökohtainen mentori projektiryhmän jäsenistä.   Valmennusta toteuttaa Kolmion työryhmä, johon kuuluvat SAMKista Tomi Kuusimäki, Minna Kuusisto ja Nadja Eckhardt, Suomen Taiteilijaseurasta Petra Havu, Suomen Säveltäjistä Riikka Talvitie ja TAKUsta Merja Isotalo, jonka vastuulla on erityisesti viestintä. Hankkeen ohjausryhmän lopullista kokoonpanoa ei ole vielä vahvistettu. TAKUa siinä edustaa toiminnanjohtaja Kirsi Herala.   Kolmio on Lapin ELY-keskuksen rahoittama ESR-hanke.

Lisätietoja: Kirsi Herala, TAKU ry toiminnanjohtaja Tomi Kuusimäki, SAMK projektipäällikkö T A K U 21


Tapahtumatuotannon johtajaosaamisen hanke

JOHDE

on luovien alojen hanke, joka tarjoaa valmennusta, koulutusta ja mentorointia tapahtumatuotannon johtajuuden näkökulmasta. Hanke tähtää tapahtumatuotannon johtamis- ja liiketoimintaosaamisen vahvistamiseen. Hankkeen tilaisuudet on suunnattu paitsi luovan alan toimijoille, myös esimerkiksi matkailualan toimijoille ja kuntapäättäjille.

Mari Karjalainen erikoissuunnittelija, Sibelius-Akatemian täydennyskoulutus Mirka Pesonen projektipäällikkö, Sibelius-Akatemian täydennyskoulutus

T

apahtumatuotannon ala on Suomessa yksi nopeimmin kasvavista luovien alojen sektoreista, ja varsinaista alan johtajakoulutusta ei aiemmin ole ollut tarjolla. JOHDE pyrkii tarjoamaan työkaluja mm. tapahtumien turvallisuusjohtamiseen, verkostojohtajuuteen ja -viestintään, sekä brändäys- ja yritysyhteistyöhön. JOHDE kehittää luovan alan johtajaosaamista järjestämällä koulutusta ja pienryhmätyöskentelyä, joiden kautta tarjotaan mahdollisuus luovan alan toimijoille sisäistää uusia johtamisen tapoja ja jakaa ajatuksia johtamisen haasteista.

22 T A K U

Radikaalien sää- ja luonnonilmiöiden myötä tapahtumien ja festivaalien turvallisuuden suunnitteluun ja toteutukseen on ruvettu kiinnittämään entistä enemmän huomiota. JOHDE järjestää yhteistyössä englantilaisen Bucks New Universityn kanssa festivaalien ja tapahtumien turvallisuuskysymyksiin pureutuvaa koulutusta, sekä nostaa esille tapahtumaturvallisuuden teemoja alan seminaareissa ja tapahtumissa. Liiketoiminnan kehittämistä varten järjestetään tapahtumien ja tapahtumakaupunkien brändin kehittämisen koulutusta. Lisäksi yritysyhteistyön toteuttamiseen tarjotaan valmennusta ja esitellään erilaisia uusia, luovia yritysyhteistyökonsepteja. JOHDE pyrkii myös tukemaan verkostoitumista luovan alan toimijoiden välillä, sekä muiden alojen toimijoiden, esimerkiksi matkailualan yrittäjien, kanssa. Yhteistyötä ja uusien verkostomaisesti tuotettujen kulttuuripalveluiden syntymistä edistetään mm. järjestämällä seminaarisarja, jonka teemana on Musiikkitalo ja eri kansainväliset turistiryhmät (risteilyturistit, kongressivieraat, venäläiset turistit ja aasialaiset turistit). Tärkeää on myös kotimaisten ja ulkomaisten tapahtumaverkostojen yhteistyön edistäminen. Nykyisellään yksittäiset tapahtumat toteuttavat liian paljon kertaluonteisia tuotantoja. Tuotantojen vaihto Suomen ja Euroopan tasolla lisää tehokkuutta. Tapahtumien kehitysjohtamista edistetään järjestämällä benchmarkingmatkoja ja verkostoitumisvierailuja Suomessa ja ulkomailla. Suomen kaupungeissa on vuosittain monia itsenäisesti toimivia tapahtumia, joiden keskinäinen koordinaatio puuttuu. Myöskään tapahtumien yhteistä synergiaa ei juuri hyödynnetä. Tarvitaan uudenlaista, leadership -painotteista johtajuutta, jotta alueellinen tapahtumaverkosto saadaan toimimaan yhteistyössä. Keskeistä on myös julkisen tahon ja yksityisen yrittäjän yhteistyö. JOHDE pyrkii vastaamaan myös tähän tarpeeseen.

Hankkeen puitteissa toteutetaan koulutusten ja valmennusten lisäksi neljä paikallista kehittämishanketta, joiden kohteena ovat Oulun tapahtumasateenvarjojen varainhankintakonsepti, vanha teollisuuskiinteistö (Panimo) Porissa, rytmimusiikin tapahtumien, koulutuksen, tutkimuksen ja luovien alojen yritysten keskus Rytmikorjaamo Seinäjoella, sekä Helsingin Musiikkitalo. Näille kohteille on kehitetty toiminta- ja kehittämiskonsepteja, kunkin kohteen tarpeiden mukaisesti. Kunkin kohteen kehittämiseen on otettu mukaan paikallisia toimijoita, mm. tapahtumatuottajia, kulttuurilaitosten ja kulttuurialan edustajia, sekä kaupunkien virkamiehiä. Projektihautomoissa on pyritty erilaisten vaihtoehtoisten liiketoimintakonseptien arviointiin ja toiminnan suunnitteluun pitkällä aikavälillä. Projektihautomo-konsepti on osoittautunut toimivaksi tavaksi arvioida erilaisia toimintamalleja tapahtumatuotannon tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta paikallisten toimijoiden ja liiketoiminta-alan asiantuntijoiden kesken. Projektihautomo-toiminnasta on saatu jo konkreettisia tuloksia. Oulun Projektihautomo on kehittänyt paikallisten tapahtumatuottajien osaamista: ”JOHDE on tarjonnut Oulun tapahtumatoiminnan kehittämiseen paljon uutta tietoa. Hankkeen puitteissa on tutkittu parhaita käytäntöjä mm. kulttuurin kansainvälisen markkinoinnin, tapahtumien viranomaiskäytäntöjen, festivaalien ulkoalueiden toteutuksen ja yritysyhteistyön tiimoilta,” kiteyttää JOHDE-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja ja Oulun kaupungin tapahtumapäällikkö Samu Forsblom. Oululaiset toimijat ovat hankkeen myötä myös verkostoituneet ja vertailleet eri toimintamalleja – ”JOHDE on antanut alustan peilata Oulun omaa tapahtumatoimintaa alansa parhaimmistoon. Esimerkkien ja työpajojen kautta saatu tieto ja verkostoituminen auttavat meitä matkalla laadukkaaksi ja vetovoimaiseksi tapahtumakaupungiksi.”, kertoo Forsblom.


Helsingissä Projektihautomo keskittyi Musiikkitalon klubin suunnitteluun, ja mukana oli useita Musiikkitalon eri toimijoita. Klubitoiminnalle luotiin konsepti, jonka mukainen toiminta alkoi talon avauduttua syksyllä 2011. ”Klubitoiminnasta on nyt puolen vuoden kokemus. Konsepti näyttää toimivan, mutta se vaatii vielä hienosäätöä.”, kuvailee suunnittelussa mukana ollut kehityspäällikkö Osmo Palonen SibeliusAkatemiasta.

1. JOHDE-hanke järjesti musiikkialan toimijoiden Mars-tapahtumassa keväällä 2011 Sanoista tekoihin -paneelin, jossa käsiteltiin tapahtumien ja kaupunkien yhteistyötä. Kuvassa keskustelijoina: Maija Perola, Samu Forsblom, Maria Suni, Jyrki Kangas.  2. Osana JOHDE-hanketta järjestettiin syksyllä 2011 Turvallisuuskoulutuskokonaisuus yhteistyössä englantilaisen Bucks New Universityn kanssa  3. Musiikkitalo ja kv. risteilyturistit -seminaari aloitti seminaarisarjan, joka verkostoi matkailu- ja kulttuurialan toimijoita ja ideoi Helsingin Musiikkitaloon tapahtumia erityisesti kesäksi ja vuodenvaihteeksi.

Porin vanhan oluttehtaan Projektihautomo on parhaillaan käynnissä ja sen tulokset julkaistaan kevään aikana järjestettävässä seminaarissa Porissa. JOHDE-hankkeen toiminta on jo siis hyvässä vauhdissa, mutta mukaan pääsee yhä. Koulutuksia, valmennuksia, seminaareja, benchmarkingmatkoja kotimaassa ja ulkomailla järjestetään vielä vuosina 2012 – 2013.

2.

1.

infoa: JOHDE kouluttaa, järjestää seminaareja ja benchmarking-matkoja ja tukee alueellista kehittämistä Teemat: Luovan alan johtajien erityishaasteet Luovan alan yritysyhteistyö Yhteisen brändin rakentaminen ja brändijohtaminen Turvallisuusjohtaminen Verkostojohtaminen Hyvät käytännöt tapahtumakaupungissa Ulkoalueiden suunnittelu ja jalostaminen tapahtumakäyttöön Projektihautomot

3.

Osatoteuttajat: Sibelius-Akatemian Täydennyskoulutus, Hki (koordinoija) Sibelius-Akatemian Täydennyskoulutus, Seinäjoki Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun pienyrityskeskus Turun yliopiston Kauppakorkeakoulun Porin yksikkö Rahoittajakaupungit: Helsinki, Seinäjoki, Pori, Oulu JOHDE on ESR-rahoitteinen hanke (syyskuu 2010 – elokuu 2013) Lisätietoja: http://www.siba.fi/johde http://www.facebook.com/JOHDEhanke

T A K U 23


URATARINOITA

Yrittäjän omakuva keski-iän vuosilta Eräs kokenut yritysjohtaja totesi taannoin ko-

Jari Muikku

T

ti kuuluneet oppiainevalikoimaani yliopistossa. Täydensin tosin myöhemmässä vaiheessa akateemista koulutustani tekemällä väitöskirjan kotimaisen ääniteteollisuuden historiasta.

karttunut ammattitaito antavat eväät pärjätä

ästä huolimatta päätös siirtyä palkkatyöläisestä yrittäjäksi tapahtuu harvemmin yhdessä yössä. Omalta osaltani kypsyttelin ajatusta pitkään, kunnes päätin lopulta siirtyä tuumasta toimeen ennen kuin mukavuusalueeni kasvoi liian suureksi.

työuran viimeisellä kolmanneksella tilantees-

Sattuman kauppaa

Yrittäjäksi ryhtyminen on aina hyppy pimeään, vaikka siihen olisi varautunut niin asenteellisesti, tiedollisesti kuin taloudellisestikin. Tärkeimmät syyt omaan ratkaisuuni olivat sisäinen muutoksen tarve, uudenlaisten haasteiden hakeminen, oman osaamispaletin laajentaminen, uuden oppiminen sekä vapaus tehdä töitä mahdollisimman pitkälti itse valitsemallani tavalla.   Vapaus ja vastuu kulkevat kuitenkin aina käsi kädessä, eikä yrittäjäkään luonnollisesti ole koskaan täysin vapaa taloudellisista realiteeteista. Totesin jo harkintavaiheessa, että oma ydinosaamisalueeni, digitaalinen sisältö- ja mediabisnes, on ensinnäkin liian spesifi alue elannon kerryttämiseksi yksin Suomen kokoisessa maassa, ja toiseksi liian monitahoinen ilmiö yhden ammattilaisen hallittavaksi.   Työurani toistaiseksi viimeisin onnellinen sattumus olikin pari vuotta sitten ottaa yhteyttä ryhmään henkilöitä juuri silloin, kun he olivat perustamassa omia tarpeitani ja toiveitani vastaavan yhtiökokonaisuuden.

timaisen talouslehden haastattelussa, että viisikymppisellä ammattilaisella ei ole työelämässä enää mitään pelättävää. 20-30 vuoden mittainen kokemus työelämästä ja sen myötä

sa kuin tilanteessa.

24 T A K U

Oman opiskelu- ja työurani käänteet ovat koostuneet monen muun humanistin tavoin enemmän tai vähemmän onnekkaista sattumista. Etnomusikologian pääaineopintojeni jälkeen työskentelin ensin tutkimus- ja opetustehtävissä, kunnes päädyin musiikin vienti- ja edistämistehtäviin FIMIC:iin yli vuosikymmenen ajaksi. Sieltä tieni johti tekijänoikeushallinnon pariin Teostoon, missä medialisensioinnista vastaavan johtajan paikka tarjosi näköalapaikan niin radio- ja tv-liiketoimintaan kuin online-palvelujen ihmeelliseen maailmaankin iTunesista Spotifyhin, EU-politiikasta puhumattakaan.   Työhistoriani aikana olen pystynyt kartuttamaan itselleni laajan kirjon erilaisia osaamisia: musiikin vienti, B2B-viestintä, tekijänoikeudet ja niillä käytävä kauppa, sopimusneuvottelut sekä kansainvälisen verkoston luominen eivät totises-

Hyppy pimeään

Hub-yhtiömalli: tapaus Digital Media Finland Nykyinen työyhteisöni, Digital Media Finland, harjoittaa liiketoiminnan konsultointia luovien alojen, median ja ICT:n toimialoilla. Yhtiö koostuu kuudesta senioritason osaajasta. Meillä kaikilla on erilaiset koulutustaustat ja työhistoriat, mutta ne muodostavat yhdessä toisiaan täydentävän osaamiskokonaisuuden digitaalisen sisältöbisneksen alueella.   Yhtiömme on rakentunut siten, että DMF muodostaa julkisuudes-


sa näkyvän kattoyhtiön, ja kullakin konsultilla on oma yhtiönsä taustalla. Jokainen meistä siis kantaa henkilökohtaisesti liiketoimintariskin, mutta työskentelemme yhdessä yhteisen yhtiön kautta suuremman yhteisen hyvän puolesta.   Käytännössä tämä tapahtuu siten, että kukin meistä on osakkaana kattoyhtiössä, mutta kukaan ei saa palkkaa DMF:lta eikä se takaa kenellekään toimeksiantoja. Sen sijaan jokainen meistä maksaa yhtiölle kiinteän kuukausimaksun ohella komission kaikesta laskutuksestaan. Vastineeksi tästä DMF vastaa kattoyhtiön laskutuksesta, taloushallinnosta, CRM:stä, viestinnästä, markkinoinnista, tuotekehityksestä ja muista vastaavista seikoista.   Käytämme hallinnossamme ja sisäisessä viestinnässämme mahdollisimman paljon pilvipalveluja senkin vuoksi, että sijaitsemme fyysisesti neljällä eri paikkakunnalla Suomessa. Panostamme yhteisen toimintamme kehittämiseen skypeviikkopalaverien, muutaman kerran vuodessa pitämiemme suunnittelupäivien sekä yhteisten kehitysprojektien muodossa.   Tällaisen hub-mallisen yhtiön kiistattomia etuja ovat kiinteiden kulujen pitäminen alhaisella tasolla sekä yksilö- ja ryhmätyön yhdistäminen osakkaiden itsensä määrittelemällä tavalla. Lisäksi osakkaiden erilaiset laskutusmäärät eivät aiheuta ristiriitoja tulojen jakamisessa.

tukea minua yrittäjyyteen liittyvissä erikoiskysymyksissä. Toisen keskeisen elementin muodostavat yhtiökumppaneista, kollegoista ja asiakkaista koostuvat verkostot, joiden puoleen voin kääntyä ammatinharjoittamisen sisältöön liittyvissä kysymyksissä.   Parin vuoden kokemukseni perusteella nautin edelleen suunnattomasti työni suhteellisen suuresta vapaudesta ja jatkuvasta uuden oppimisesta. Tämän vastapainona ovat taloudellinen epävarmuus, keskimääräistä palkkatyötä suurempi työmäärä sekä paineensietokykyä vaativat tilanteet. Jokainen yrittäjyyttä vakavissaan harkitseva joutuu punnitsemaan näitä mielessään. Omalta osaltani ratkaiseva sysäys yrittäjyyteen oli, että en halunnut jäädä loppuiäkseni harmittelemaan sitä, etten koskaan tullut kokeilleeksi yrittäjyyttä työmuotona. n

Perimmäisten kysymysten äärellä Kulttuurialan yrittämistä voi harjoittaa nykyisin hyvin monenlaisissa muodoissa. Oli sitten kyseessä toiminimi, osakeyhtiö tai osuuskunta, niin mielestäni tärkeintä on kasvuhakuisuuden sijasta pyrkiä rakentamaan oman toimialan puitteissa mahdollisimman joustavasti ja tehokkaasti toimivia verkostoja, jotka tarjoavat omaa ammattitaitoa täydentävää erikoisosaamista tai lisäkapasiteettia sitä vaativissa tilanteissa.   Suhteellisen tuoreena yrittäjänä olen pitänyt johtotähtenä sitä, että yrittäjän pitää ensisijaisesti keskittyä ydinosaamisensa muuttamiseen liiketoiminnaksi. Kaikkia yrittämiseen liittyviä asioita ei voi eikä kannata opiskella ja tehdä itse, vaan rakentaa omien tarpeittensa mukainen tukiverkosto.   Oma verkostoni koostuu ensinnäkin jäsenyyksistä järjestöissä, jotka voivat tarvittaessa neuvoa ja

T A K U 25


NÄIN MUUALLA Itävallassa on luotu järjestelmä, jonka tarkoituksena on madaltaa taloudellista kynnystä nauttia taiteesta ja kulttuurista. Hunger auf Kunst und Kultur -yhdistyksen toiminta käynnistyi vuonna 2003 Wienin Schauspielhaus-teatterin ja Itävallan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston Armutskonferenzin aloitteesta Wienissä. Ajatuksena oli tarjota taloudellisesti heikommassa asemassa eläville henkilöille mahdollisuus täysin ilmaiseen sisäänpääsyyn esimerkiksi teattereihin ja museoihin, ja siten edistää heidän mahdollisuuksiaan elämänlaadun parantamiseen taiteen ja kulttuurin keinoin. Taustalla oli myös ajatus oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta kulttuuritarjonnasta eli siitä, että kaikkien täytyy päästä nauttimaan suurelta osin verovaroin rahoitetuista kulttuuripalveluista.

V

uonna 2007 Wienin kaupunki lähti mukaan rahoittamaan Hunger auf Kunst und Kulturia ja mahdollisti yhden osa-aikaisen työntekijän palkkaamisen toiminnan koordinointiin. Keskeisin osa toimintaa on”kulttuuripassi” (”kulturpass”), jonka jokainen taloudellisesti heikommassa asemassa elävä henkilö voi hakea itselleen omalta sosiaalialan lähiorganisaatioltaan. Kulttuuripassi, joka on voimassa keskimäärin noin vuoden kerrallaan, oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn niihin kulttuurilaitoksiin ja -palveluihin, jotka ovat mukana Hunger auf Kunst un Kulturin ylläpitämässä verkostossa. Pääsyliput passinhaltija hankkii itsenäisesti.

Kahden prosentin periaate

Kulttuuritoimijat, jotka tarjoavat kulttuuripassin haltijoille ilmaisen sisäänpääsyn, ovat lähteneet mukaan toimintaan omasta halustaan. Ne eivät saa toimintaan kohdistettua julkista taloudellista tukea. Sen sijaan ne voivat halutessaan hakea sponsorirahoitusta tai yksityisiä lahjoituksia. Toiminnassa mukana olo ei kuitenkaan välttämättä aiheuta merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Esimerkiksi museoissa ilmaisen sisäänpääsyn tarjoaminen kulttuuripassin haltijoille ei välttämättä vähennä merkittävästi pääsylipuista

26 T A K U

Aura Linnapuomi projektisuunnittelija, Kulttuuria kaikille -palvelu

Kulttuuripassilla ilmaiseksi sisään Kuvat: Aura Linnapuomi

saatavia tuloja; passin haltijat muodostavat vain pienen osan mahdollisista kävijöistä, ja monilla museoilla on monia muitakin ryhmiä, joille ne tarjoavat ilmaisen sisäänpääsyn.    Esittävän taiteen toimijoiden, kuten teattereiden talouteen ilmaispaikkojen tarjoamisella saattaa kuitenkin olla merkittävämpi vaikutus. Tästä syystä passilla ilmaiseksi saatavien paikkalippujen määrä on rajattu keskimäärin kahteen prosenttiin esitysillan lipuista. Tämä takaa sen, etteivät passin haltijat voi vallata suhteettoman suurta osaa paikkalipuista ja siten pienentää huomattavasti lipunmyynnistä saatavia tuloja. Kahden prosentin periaatteeseen kuitenkin kuuluu, että kulttuuripassin haltijoilla on, kuten kenellä tahansa lipunostajalla, oikeus valita paikkansa. Heille ei siis saa esimerkiksi tarjota paikkoja ainoastaan alemmista hintaluokista. Kuitenkaan kaikkien korkeimpaan hintaluokkaan, ensi-iltoihin tai gaaloihin ilmaislippuja ei tarvitse antaa.

Sosiaalista vastuuntuntoa ja uusia markkinoita

Mikä sitten saa kulttuuritoimijat lähtemään vapaaehtoisesti mukaan toimintaan, jonka seurauksena ne saattavat menettää pääsylipputuloja? Syitä on Hunger auf Kunst und Kulturin koordinaattorin Monika Wagnerin mukaan monia. Kulttuuritoimijat voivat mukana olollaan osoittaa sosiaalista vastuuntuntoaan ja haluaan toimia oikeudenmukaisesti. Lisäksi niiden markkinointikanavat laajenevat, kun ne näkyvät kulttuuripassin markkinointimateriaaleissa. Myös yleisöpohja ja sitä kautta toimijoiden tunnettuus laajenee kulttuuripassin käyttäjien myötä, ja passin käyttäjät saattavat myös tuoda mukanaan maksavia kävijöitä. Lisäksi yhteistyömahdollisuudet kasvavat, sillä esimerkiksi sponsoreille tämän tyyppisen toiminnan tukeminen saattaa näyttäytyä hyvinkin kiinnostavana mahdollisuutena. Uusien kulttuuritoimijoiden houkuttelussa mukaan toimintaan auttaa


määrittelemät tulokriteerit. Koordinaattori Wagner pitää yhtenä järjestelmän menestystekijöistä sitä, että kulttuuripassin jakaminen on hajautettu laajalle, ja että käyttäjä saa hakea passin omalta sosiaalialan lähiorganisaatioltaan. Kynnys passin hakemiseen on näin ollen matalampi; oman lähiorganisaation toimijat ovat tuttuja, ja siellä käyminen on helppoa ja vaivatonta verrattuna etäällä olevaan sosiaalialan keskusorganisaatioon. Samalla sosiaalityöntekijät voivat kannustaa ja aktivoida asiakkaitaan passin hakemiseen ja käyttämiseen, sillä on selvää, että passi yksin ei välttämättä ole riittävä kannustin osallistumiseen.    Sosiaalialan toimijoiden pääsy mukaan Hunger auf Kunst und Kulturin verkostoon ei ole itsestään selvää. Mukaan pääsevät ne halukkaat, joiden sopivuuden ja luotettavuuden Hunger auf Kunst und Kulturin yhteistyökumppani Armuskonferenz on tarkastanut. Mukana on myös suuria sosiaalialan toimijoita kuten työvoimatoimisto.

ta sosiaalialan toimijoilta vaaditaan aktiivisuutta ja osallistumista mm. vuosittaisiin yhteisiin kokouksiin, joissa keskustellaan toiminnan onnistumisista, haasteista sekä kehittämismahdollisuuksista.    Kulttuuripassin haltijoita on Wienissä tällä hetkellä noin 20 00022 000. Wagnerin mukaan noin puolet heistä käyttää passiaan aktiivisesti. Vuonna 2010 kulttuuripasseilla hankittiin noin 50 000 ilmaislippua. Käyttäjinä on mm. yksinhuoltajia, työttömiä ja minimieläkkeellä eläviä henkilöitä. Mahdollisuutta hankkia kulttuuripassi markkinoidaan mm. ilmaisjakelulehdissä, sosiaalialan toimijoiden materiaaleissa ja erilaisin pr-tempauksin. Paikallisessa Homeless-lehdessä on myös passin haltijoiden kirjoittamia arvosteluja heidän näkemistään esityksistä. Kulttuuripassin käyttöoikeus ei rajaudu Wienin kaupunkiin, vaan passin haltijat voivat käyttää halutessaan passiaan myös muissa Itävallan kaupungeissa, joissa on Hunger auf Kunst und Kulturia vastaava toimija, tällä hetkellä kuudessa kaupungissa Wienin lisäksi.

Yhdessä osallistuminen

Wagnerin mukaan myös vertaispaine eli se, että kun naapuriteatteri näkyy mukana Hunger auf Kunst und Kulturin listoissa ja markkinointimateriaaleissa, paine omalle näkyvyydelle ja mukana ololle kasvaa.    Kulttuuripassitoiminnassa mukana olevilla sosiaalialan toimijoilla kuten järjestöillä ja yhdistyksillä on kulttuuritoimijoita aktiivisempi rooli passin käytön edistämisessä. He jakavat passia niille asiakkailleen, jotka täyttävät Armutskonferenzin

   Tällä hetkellä Hunger auf Kunst und Kulturin verkostossa on mukana noin 160 kulttuuri-, ja noin 150 sosiaalialan toimijaa. Wagnerin mukaan on olennaista, että kulttuuritoimijoiden mukanaolo on tehty niiden kannalta mahdollisimman kevyeksi. Ne ovat mukana toiminnassa antavana osapuolena eli ilmaisten pääsylippujen tarjoajana, ja siksi niitä ei haluta kuormittaa esimerkiksi toistuvilla toimintaan liittyvillä kokouksilla. Sen sijaan mukana olevil-

Tapasin Wienissä kulttuuripassin käyttäjiä. He korostivat passin käytön aloittamisessa sen merkitystä, että tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka kannustavat ja aktivoivat passin käyttöön, ja että passia käytetään yhdessä. Haastattelemani henkilöt käyttivät passiaan noin joka kuudes viikko, erityisesti teatterissa käymiseen. He kuvailivat toimintaa aidosti hienona ja arvostivat kulttuuripassin mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Heidän mielestään kulttuuripassi oli myös suhteellisen neutraali kortti, jonka näyttäminen lippuluukulla ei tuntunut leimaavalta.    Ilmainen sisäänpääsy madaltaa osallistumisen taloudellista kynnystä huomattavasti. Sen lisäksi osallistumista voidaan helpottaa mm. laskemalla tai poistamalla kulttuuritarjonnan luokse matkustamisesta syntyviä kustannuksia. Yksi tärkeimmistä osallistumista helpottavista tekijöistä on kuitenkin mahdollisuus osallistua yhdessä omien tuttavien tai ystävien kanssa. Wienissä on onnistuttu luomaan malli, joka näyttäytyy houkuttelevana niin käyttäjille kuin kulttuuri- ja sosiaalialan toimijoille. Suomessa voitaisiin ottaa mallia, ja pohtia vielä lisää keinoja, jotka tukisivat yhdessä osallistumista.

T A K U 27


Tervetuloa TAKUn kevätseminaariin ja vuosikokoukseen 23.-24.3. Lahteen!

Perjantai 23.3. "Eväitä työssäkehittymiseen" 08.45 Bussikuljetus Helsingistä, Kiasman tilauslaituri 10.15 Kahvi & sämpylä ja ilmoittautuminen 10.45 Tervetuloa, Petri Katajarinne & Matti Karhos (TAKU ry & Lahden kaupungin kulttuurikeskus) 11.00 Learning cafe: miten olla hyvä alainen/johtaja, mikä tuo työhösi iloa, mikä kannustaa työssä 12.30 Lounas 13.30 Drum circle - kollektiivinen rytmikokemus 14.00 Apua, alaiseni on Mozart? Näkökulmia luovien alojen johtajuuteen, Seppo Kimanen (Kauniaisten Musiikkijuhlat) 14.45 Keskustelu 15.00 Kahvi 15.30 Kehityksen esteet työyhteisössä ja itsessä. Voiko yksilö vaikuttaa? Mari-Elisa Kuusisto (Idego Consulting) 16.15 Keskustelu 16.30 Loppukeskustelu päivän teemoista 17.00 Majoittuminen 19.00 Illanvietto   Lauantai 24.3. "Lahtelaista kulttuuriosaamista" 09.30 Vuosikokous 11.00 Kahvi & sämpylä 11.15 Case-esitykset: Taidetta työelämään – Taika-projekti, Minna Liski Lahden luovan talouden ja toiminnan kehittämisyhdistys – Luovat ry, Esa Rimpiläinen World Design Capital – Lahti, Heini Moisio 12.45 Lounas 13.45 Bussikuljetus Helsinkiin   Tilaisuuden isäntänä ja moderaattorina toimii Matti Karhos, kulttuuriasiainpäällikkö/Lahden kaupungin kulttuurikeskus

Seminaaripaikka: Vaahterasali/Lahden Kansantalo, Aleksanterinkatu 26 B Kahvitukset ja ruokailut: Kahvila Ylämummo/Lahden Kansantalo Majoitus: Lahden Seurahuone, Aleksanterinkatu 14 Ilmoittautuminen 5.3. mennessä www.taku.fi/kevatseminaari. Sivulla myös seminaarin hintatiedot.

28 T A K U

Kuva: Pertti Klemola

S

eminaarin pääteemoina ovat kulttuuri- ja taidealan ammattilaisen kehittyminen ja viihtyminen omassa työssään sekä tutustuminen Lahden kulttuurialan osaamiseen. Perjantaina pohdimme ryhmätöiden ja asiantuntijaluentojen avulla mm. mikä omassa työssä tuottaa iloa, miten luovan työn tekijöitä johdetaan ja millaisin eväin kulttuurialan asiantuntijat motivoituvat työhönsä. Lauantaina on esillä kolme mielenkiintoista lahtelaista kulttuuriprojektia. Lauantain ohjelmassa on myös TAKUn sääntömääräinen vuosikokous.


KULTTUURITUOTANNON TULEVAISUUDESSA KAIKKI ON TOISIN? TUOTTAJA 2020

- LOPPUSEMINAARI Keskiviikkona 14.3.2012 klo 13.00 - 17.00 PAIKKA: Yrjönkatu 18, 00120 Helsinki Tuottaja 2020 kehityshanke on ennakoinut kulttuuritapahtumien tuotannon muutoksia ja niiden myötä tulevia osaamishaasteita kolmen vuoden ajan. Hankkeessa on tehty 12 julkaisua ja tässä seminaarissa julkaistaan hankkeen kokoava kirja: Tuottaja 2020. Kurkistuksia kulttuurituottajan tulevaisuuteen (Leena Björkqvist, Katri Halonen, Laura-Maija Hero, Juha Iso-Aho, Outi Teye, Pekka Uotila, 2012). Kirja jaetaan seminaarin osallistujille. Tilaisuudessa on ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla hankkeen tulokset tiivistetyksi ja keskustella kulttuurikentän tulevaisuuden. Tervetuloa!

TUOTTAJA 2020 -hankkeen loppuseminaarin yhteydessä DUAALISTA DUETTOON KULTTUURIN VÄLITTÄJÄPORTAAN TUTKIJA- JA KEHITTÄJÄTAPAAMINEN Keskiviikkona 14.3.12 klo 9.00-12.00 PAIKKA: Yrjönkatu 18, 00120 Helsinki Tuottaja 2020 -hanke ja Creative Business Management -maisteriohjelma (Aalto-yliopisto, Pori) järjestävät yhteistyössä tapaamisen, joka on suunnattu kulttuurituotannon/business managementin alan lopputöiden tekijöille. Ohjelmassa on kiinnostavien töiden esittelyä ja kommentointia. Lisäksi keskustellaan duaalimallista, jossa ammattikorkeakouluilla on yliopistoja vahvempi ammatillinen ja käytännön osaamiseen liittyvä painotus, mutta ei tiedeyliopistoissa vahvana olevaa tieteellistä perus- ja jatkotutkimusta. Sen sijaan ammattikorkeakoulut pyrkivät aktiivisesti soveltamaan jo olemassa olevaa tietoa ja tekemään niin sanottua soveltavaa tutkimusta tai tilaustutkimusta pääasiassa elinkeinoelämän ja yritysten suoriin tarpeisiin. Tapaamisessamme keskustelemme siitä, miten tämä malli toimii arts management -sektorilla? Tapaamisessa esitellään amk, yamk ja pro gradu -töitä ja keskustellaan niistä. Seminaari on suunnattu ensisijaisesti alan loppuvaiheen opiskelijoille sekä opinnäytetöiden ohjaajille. Lisätiedot ja ilmoittautumiset (9.3. mennessä) löytyvät osoitteesta: http://tuottaja2020.metropolia.fi/

T A K U 29


J Ä S E N S I V U T

Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

TYÖTTÖMYYSKASSA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk(at)erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin kolmen arkipäivän kuluessa. Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi

Jäsensihteerit: Honni, Jaana Jäsenrekisteri

puh. 0201 235 344

Kosonen, Katja puh. 0201 235 346 Jäsenrekisteri, jäsenmaksut Luokkamäki, Mary Jäsenmaksut

puh. 0201 235 348

Asiamiehet: Ahola, Arja puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 Tutkimustoiminta, palkkatilastot Juntunen, Kalevi (vuorotteluvapaalla 1.11.2011-30.4.2012) Koivunen, Riina Opiskelija-asiamies puh. 0201 235 342 tai 0400 324 180 30 T A K U

Korpisaari, Jaakko puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta

INFOA TAKU muutti uusiin toimitiloihin

TAKU muutti 1.10.2011 Pasilasta uusiin toimitiloihin Kruununhakaan. Toimistomme on Speciary:n kanssa samoissa tiloissa. Yhteystietomme: Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki puh. 0440 664 800

Päivitä jäsentietosi

Ovatko jäsentietosi muuttuneet? Ilmoitathan näistä muutoksista meille: l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi

Lakimiehet: Eskola, Kari Työmarkkinalakimies puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, yhteiskunnallinen edunvalvonta, valtiosektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012) Hälikkä, Minna Asiamies, lakimies puh. 0201 235 352 tai 040 352 2177 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmäja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä Ikonen, Harri Lakimies puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta, kirkon sektorin asiamiestehtävät (1.11.2011-30.4.2012) Jumpponen, Anne Lakimies puh. 0201 235 365 tai 040 582 5052 (ma-to) Yksityissektorin työsuhdeneuvonta Leppänen, Maarit Lakimies puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Kunta-, valtio- ja yliopistosektorin virka- ja työsuhdeneuvonta Torvela, Tuire Lakimies puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta, ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät sekä perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 011 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Petri Katajarinne Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170  Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi Hallituksen varapj. Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. 09 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi Matti Karhos kulttuuriasiainpäällikkö gsm 050 387 8792 matti.karhos@lahti.fi

Elise Pedersen koordinaattori gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org Piia Jaatinen lastenohjaaja gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com Mari Lankinen tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. 014 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi Veera Lampi opiskelija Helsingin yliopisto gsm 0400 861199 veera.lampi@vihreat.fi

Varajäsenet Ville Niutanen tuottaja gsm 040 123 9866 ville.niutanen@pp.inet.fi Merja Isotalo yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

Toiminnanjohtaja Kirsi Herala gsm 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen gsm 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi

T A K U 31


VÄLISTÄVETÄJÄ VIE KAIKILTA

M USTA TULEVAISUUS Katso lisää: mustatulevaisuus.fi

Sisäasiainministeriö | Oikeusministeriö | Sosiaali- ja terveysministeriö | Poliisi | Tulli Verohallinto | Akava | Elinkeinoelämän keskusliitto EK | Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Eläketurvakeskus | Finanssialan Keskusliitto | Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa Palkansaajajärjestö Pardia | Palvelualojen ammattiliitto PAM | Rakennusliitto Rakennusteollisuus RT | SAK | STTK | Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL | Suomen Yrittäjät

32 T A K U


TAKU Lehti 1/2012  

TAKU Lehti 1/2012

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you