Page 1

3/2010

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf


T ä s s ä

n u m e r o s s a

3/2010

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf

Kannen kuva: Mikko Myöhänen

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konstoch kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Noora Herranen, Merja Isotalo, Anne Mari Rautiainen, Laura Tiainen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Puheenjohtajalta  . ....................................................................

3

Liselotte Watkins  . ................................................................... Sanna Posti Sjöman

4

Kulttuurien välinen kohtaaminen  .............................................. Ulla M. Hoikkala

8

Kulttuuriyrittäjyyden karikoita  ................................................... Ulla M. Hoikkala

10

Itsensä työllistäjä – siis mikä?  ................................................. Merja Isotalo

12

Mitä apuraha kirjailijalle merkitsee?  ......................................... Anne Mari Rautiainen

14

Musiikin uudet tilat  .................................................................. Laura Piirto

16

Levyhylly  ................................................................................

17

Kulttuuri kokoaa  ...................................................................... Katri Halonen

18

Sosiokulttuurinen innostuminen helsinkiläisissä kouluissa ja päiväkodeissa  ...................................................... Ulla Salomäki

20

Gallup  .....................................................................................

24

Elokuvakoordinaattorin toimenkuvan mallintamista   . ................ Päivi Ruutiainen

25

Hakusaatto vie perille  .............................................................. Susanna Snellman

26

Kolumni: kulttuuripolitiikkaa kenen kanssa?  ............................. Marja-Liisa Ruotsalainen

28

Latua luoville aloille  ................................................................. Minna Taipale

29

Kauneimmat iltalaulut -projekti  . ............................................... Katja Rakkolainen – Tiina Tähdenvalo

30

Mikä ihmeen encatc?  .............................................................. Laura Piirainen

32

Hippaloiden kesäduuniohjelma tarjosi kurkistuksen kulttuuriduunarin työhön  .......................................................... Riikka-Leena Puistola

34

Kolea elämä  ............................................................................ Riikka-Leena Puistola

35

10 kysymystä  .........................................................................

36

Jäsensivut ..............................................................................

37


Puheenjohtajalta

Turku vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkina, ja Helsinki heti seuraavana vuonna maailman muotoilupääkaupunkina takaavat sen, että kulttuuri näkyy ja kulttuurista puhutaan ainakin seuraavan kahden vuoden ajan. Toki merkit kulttuurin arvostuksen kasvusta ovat näkyneet jo aikaisemminkin muun muassa vilkkaana keskusteluna kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä merkityksistä sekä luovasta taloudesta. Kulttuuria ei enää nähdä yhteiskunnallisesti pelkkänä puuhasteluna tai taloudellisena menoeränä, vaan tunnustetaan se, että kulttuuri luo henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Jotain kulttuurille myönteiseksi muuttuneesta asenneilmastosta kertoo jo se, että päämisterikin, vaatii kulttuuria kuntien peruspalveluksi. Valitettavasti pelkkä myönteinen suhtautuminen kulttuuriin ei vielä tuo leipää meidän kulttuuri- ja taidealan ammatilaisten pöytiin. Kauniiden puheiden pitäisi näkyä myös tekoina. Luovia toimialoja on toki alettu tukea yhteiskunnan taholta yhä enemmän: kunnat ostavat kulttuuripalveluja yrityksiltä ja yhdistyksiltä, kulttuurialan koulutus on monipuolista ja laadukasta ja luovien alojen yritystoimintaa on alettu tukea siinä missä muutakin yrittäjyyttä. Mutta silti tilastot osoittavat, että työttömyys on lisääntynyt akateemisen loppututkinnon suorittaneilla ja että yhä useampi taide- ja kulttuurialan oppilaitoksesta valmistunut ei saa oman alan töitä. Laman seuraukset näkyvät kulttuurialalla muita aloja pidempään. Kuntien talous on vähentyneiden verotulojen seurauksena kuralla, ja kulttuuri on aina se, josta karsitaan ensimmäisenä. Tästä synkkänä esimerkkinä oma kotikaupunkini, tuleva kulttuuripääkaupunki, Turku, joka leikkaa rajusti kulttuurin määrärahoja ja supistaa kunnallista kulttuuritoimintaa. TAKUn rooli yhtenä suurimmista kulttuuri- ja taidealan edunvalvojista korostuu entisestään tällaisina aikoina. Meidän tulee olla koko ajan hereillä ja tuoda omaa osaamistamme ja asiantuntijuuttamme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Nautitaan syksyisestä luonnosta ja kulttuurielämyksistä! Kuva: Johannes Wiehn

Petri Katajarinne petri.katajarinne@taku.fi puh. 040 164 6665

TAKU 3


4 TAKU


TEKSTI: SANNA POSTI SJÖMAN

LISELOTTE WATKINS HÄN SAI MUOTIKOULUTUKSENSA CHELSEAN HOMOILTA JA ESTETIIKKANSA ESTETIIKAN PUUTTEESTA. TAPAA KUVITTAJAORAAKKELI LISELOTTE WATKINS, JONKA NEIDOT OVAT HURMANNEET KOKO MAAILMAN.

Liselotte Watkinsin pienen, Tukholmassa sijaitsevan studion seinät on peitetty neidoilla. Mustavalkoisina, puolialastomina tai high fashionasuihin pukeutuneina he vilkuilevat piirustuksista ja lehtileikkeistä. Watkins on tehnyt itsestään kuulun nimenomaan piirtämällä neitoja – usein värikkäitä ja glamouria henkeviä, aina vahvoja ja itsenäisiä – maailman johtaviin muotilehtiin. Liselotte Watkinsia kuvaillaan rauhattomaksi taidesieluksi, joka kantaa maailman metropoleja sydämessään. Hän ikävöi jo pienenä tyttönä maailmalle, pieni kyläyhteisö landella, Nyköpin-

gin ulkopuolella, oli aivan liian pieni paikka rauhattomalle tytölle. – Me emme matkustelleet kovin usein kun olin lapsi, hän kertoo. Siksi matkustin omassa mielikuvituksessani. Tahdoin muualle. Suurkaupunkiin! Liselotte piirsi itsensä maailman metropoleihin. Kymmenestä piirustuksesta tuli sata, sitten tuhat. Hän piirsi jatkuvasti, mutta ei kokenut koskaan itseään – ei vieläkään – erityisen lahjakkaaksi.    – Kukaan ei huomioinut, että olisin erityisen hyvä piirtämään. En ollut muita parempi, hän sanoo. Mutta Watkinsin yläasteen piirustuk-

senopettaja huomasi tytössä jotain erityistä ja opasti tätä taiteen maailmaan.    – Hän tahtoi herättää minussa ajatuksen siitä, että taidekouluunkin voisi hakea. Liselotte Watkins pyrki ja pääsikin esteettiselle lukiolinjalle, mutta hänen itseluottamuksensa oli liian huono, eikä hän kyennyt aloittamaan taideluokkaa. Hän hakeutui sen sijaan humanistiselle linjalle, mutta sai kahden vuoden jälkeen tarpeekseen ja päätti muuttaa Yhdysvaltoihin. Watkins oli kuullut, että hänellä oli kaukaista sukua Texasissa ja hän lähti vaihto-oppilaaksi Dallaksen ulko-

TAKU 5


puolella sijaitsevaan Nimitzin kaupunkiin ja aloitti siellä lukion. Koulussa työskenteli erinomainen piirustuksenopettaja ja siellä oli ”maaginen” huone, jossa oppilaat saivat piirtää. Watkins sai kunnon otteen piirtämiseen ja haki heti lukion loputtua taidekouluun the Art Institute of Houston. Hän pääsi kouluun, kuten myös hänen tuolloinen miehensä Grant Watkins ja taidepari vietti seuraavat neljä vuotta Houstonissa. Valmistuttuaan Watkinsit muuttivat Ruotsiin. Grant rakasti uutta kotimaataan (hän asuu yhä Ruotsissa), mutta Liselotte ei viihtynyt lainkaan. – Grant rakasti Ruotsia, minä tahdoin takaisin Yhdysvaltoihin. Me vaihdoimme unelmia. Pari erosi ja Liselotte muutti New Yorkiin, jossa hänen uransa lähti käyntiin toden teolla. Maineikas Barneys palkkasi hänet tekemään tavaratalolle meikkimainoksia New York Times-lehteen. Hän sai kolme sataa dollaria joka mainoksesta

ja hän muutti ystävänsä, muotoilija Carin Rodebjerin kanssa pieneen asuntoon Manhattanin Lower East Side-alueelle. – Elämämme oli yhtä unelmaa. Opimme elämään yhdessä New Yorkissa. Löysimme kadulta koiran, jonka otimme hoivaamme ja tutustuimme Chelsean homoihin, jotka opettivat meille kaiken tietämänsä muodista. Saimme yhä enemmän töitä. Työskentelin Anna Suille ja MTV:lle ja aloin ansaitsemaan rahaa. Yhtäkkiä minusta tuli Lower East Siden makea kimma, Watkins nauraa. Kun Watkins palasi Tukholmaan kuusi vuotta myöhemmin, oli hänellä jo nimi. Hänen neitonsa koristelivat maailman johtavien muotilehtien sivuja ja Watkins perusti Ruotsin pääkaupunkiin uuden toimistonsa. Tukholmassa hän tapasi myös avomiehensä, Jonaksen, joka myös on muotialalla, ja kun Jonas sai Milanosta töitä, muutti pari Italiaan. Perheenlisäys Wim-niminen poika, syntyi keväällä. Watkins on julkaissut kaksi kirjaa, joista viimeisin Watkins Box of Pin Ups ilmestyi viime vuonna. Hänen viimeisin projektinsa on Ruotsin syöpäsäätiölle suunniteltu Rintasyöpä-kampanjan vaaleanpunainen nauha, Rosa Bandet. – Kaksi läheistäni on kuollut syöpään. Oli hauskaa piirtää rintoja ja tuntui hyvältä käyttää kykyjään toisten ihmisten auttamiseksi, hän sanoo. Watkins vierailee usein perheensä luona Ruotsissa. Hänen vanhempansa ovat tätä nykyä varhaiseläkkeellä ja hänen pikkuveljellään on pieni kuorma-autoyritys. Watkins on harvoin funtsinut, kuinka hänen duunaritaustansa on vaikuttanut hänen taiteeseensa, mutta hän arvelee, että se on muovannut hänen estetiikkaansa hiukan erilaiseen suuntaan.    – Jouduin luomaan kaiken alusta itse. Luulen, että on vain hyväksi, ettei minulla ollut pohjalla esteettistä kirjastoa. Hän epäilee, että ”oikean” kirjallisuuden, filmin ja musiikin parissa kasvaminen voi rajoittaa taiteilijaa. – En ollut koskaan aiemmin nähnyt Goddard-filmiä tai ollut museossa. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mikä on ”hienoa”, mikä ”rumaa” taidetta.

6 TAKU

Myös Watkinsin äiti piirtää mielellään. Mutta Liselotte ei usko, että luovuus saadaan äidinmaidosta. – En usko että yksilön lahjakkuus on hänen tärkein ominaisuutensa, vaan itsepäisyys. En ole mikään hitsin Picasso. En osaa edes piirtää kovin hyvin. Moni muu piirtää paremmin. Ja sen vuoksi onkin oltava ahkera.


LISELOTTE WATKINS AMMATTI: Kuvittaja SYNTYNYT: 23. heinäkuuta 1971 PERHE: Avomies Jonas och poika Wim ASUU: Milanossa KAKSI ELÄMÄN PAKKOA: Kynäni, Art-line 0,5 ja perheeni. KURIOSITEETTI. Jos hän saisi valita, kenen kanssa viettää yksi yö, hän valitsisi Diana Vreelandin, jota hän on aina ihaillut. ”Hänellä oli värikäs persoonallisuus ja hän aloitti uransa myöhään, mutta onnistui kuitenkin hyvin.”

TAKU 7


Te k s t i U l l a M a r i a H o i k k a l a

Kuvat: Ulla Maria Hoikkala ja ArsMondo/Hanna Maria Laakso

Kulttuurien välinen kohtaaminen Onko suomalainen taide ja design edelleen vain Aallon, Saarisen, Sarpanevan ja Wirkkalan nimissä? Miksi nykysuomalainen taide ja kulttuuri ovat niin huonosti tunnettuja ulkomailla? Kulttuuriyrittäjyys on ajan hermolla. Esimerkiksi vastaperustetun Aaltoyliopiston konseptina on, että taide, kulttuuri, markkinointi ja teknologia yhdistetään toimivaksi liiketoimintamalliksi.    Ph.D. Hanna Maria Laakso perusti vuoden 2010 alussa kulttuurialan yrityksen ArsMondo, joka tarjoaa italialaista kulttuurimatkailua suomalaisille uudella tavalla. Samalla hänen yrityksensä tekee tunnetuksi Italiassa asuvia ulkosuomalaisia taiteilijoita.    Konsepti on kulttuuriyrittäjyyttä puhtaimmillaan. Tavoitteena on myös edistää Suomen ja Italian välistä kulttuurivaihtoa – ei vain ammattilaisille, vaan kaikille. ArsMondo haluaa tuoda uutta, tuoretta ajattelumallia kulttuurimatkailuun. Se kerää yhteen italialaisen kulttuurin asiantuntijat ja ystävät - alkujuurilla, Italiassa.    Ars Mondo järjestää taideleirejä, ruokakursseja, taidetyöpajoja ja kulttuuriretkiä Italiaan. Ulkosuo-

8 TAKU

malaisten taiteilijoiden ja oppaiden kanssa yhteistyössä.    – Ranskalla ja Italialla on pitkät perinteet siinä, että taiteilijat osallistuvat taideleireille. Suomalainenkin taide on täynnä esimerkkejä siitä, kun tunnetut taiteilijamme ovat olleet esimerkiksi Ranskassa taideopissa ja -leireillä. Haluamme tuoda tämän kaikkien ulottuville, Hanna Maria Laakso painottaa.    ArsMondon konseptissa kursseille osallistujien töille järjestetään myös näyttelymahdollisuus Italiassa. Verkostoituminen onnistumisen edellytys ArsMondo on oiva esimerkki verkostoitumisen merkityksestä kulttuurin toimijalle. Ilman laajaa kontaktiverkostoa toiminta olisi suppeampaa ja ehkäpä ArsMondo olisi jäänyt perustamatta kokonaan.    Suomalainen varovaisuus ja italialainen välittömyys kohtaavat ArsMondon kursseilla. Ulkosuomalaiset taiteilijat johdattavat kurssilaiset italialaiseen kulttuuriin - tavalla, jota tavallinen turisti ei pääse kokemaan.

Taidetyöpajat ja ruokakurssit vievät kurssilaiset italialaisen elämänmenon sydämeen. Hetkiin, josta taide ja kulttuuri kumpuavat.    Sen sijaan, että pönötetään vartti nähtävyyden äärellä, mennään nähtävyyden sisään. Eletään sen historiassa, ollaan alkulähteen äärellä. Tutustutaan italialaiseen ruokakulttuuriin keittiössä, perehdytään paikallisiin erikoisherkkuihin ja raaka-aineisiin paikallisten kokkien johdolla. Valmistetaan ateria alusta alkaen.    Ja ne viinit - ei, viinejä ei sentään poljeta sammiossa! Ne hankitaan kaupasta ja nautitaan itse valmistetun aterian kyytipoikana. Kulttuurit kohtaavat Italia on kiehtonut Hanna Maria Laaksoa jo varhaisista elokuvaopinnoista alkaen. Italialainen elokuva ja pohjoismaalaiset naiset ovat olleet kiehtova yhtälö, joka on pulpahtanut esiin kerta toisensa jälkeen - vuodesta toiseen. Kukapa ei muistaisi La Dolce Vita -elokuvan tunnelmaa italialaista kuumaverisyyttä yhdistyneenä Anita Ekbergin pohjoismaalaiseen, vaaleaan viileyteen. Olisiko elokuva sama ilman Ekbergiä?    Näytteleminen on tunteiden tuomista esille. ArsMondo pyrkii


tuomaan nuo tunteet pintaan antamalla voimakkaita elämyksiä ja kokemuksia.    Mutta miten humanisti ajautui yrittäjäksi? Kun Laakso palasi Kanadasta Suomeen filosofian tohtorin paperit kainalossa, mieleen nousi kysymys ”mitä nyt?” Ajatus yrittäjyydestä kypsyi vähitellen toteutusvaiheeseen. Kun yhtiökumppanikin löytyi, Laakso ryhtyi tuumasta toimeen.    Ajan myötä kävi päivänselväksi että yrittäjyys Suomessa ei ole mikään helppo nakki. Byrokratian pyörteistä irti päästyään joutuu markkinoinnin pyörityksessä puun ja kuoren väliin. Apurahoja voi hakea, mutta niitä ei saa kun kyseessä on voittoa tavoitteleva yritys. Markkinointiin ei saa tukea eikä apua, kun kyseessä on liiketoiminta.    – On aika kaksinaamaista kehottaa perustamaan kulttuurialan yritys ja sitten lyödä kapuloita rat-

taisiin. Tuntuu, että taloudellisen toiminnan edistäminen on kirosana, Laakso harmittelee.    Kaikesta huolimatta Hanna Maria Laakso katsoo valoisin mielin tulevaisuuteen. Hän iloitsee yrityksen saamasta hyvästa vastaanotosta ja siitä, että yhteistyö yhteistyökumppaneiden kanssa sujuu mallikkaasti. Uutta kurssitarjontaa suunnitellaan ja kehitetään jatkuvasti.    – Toki uuden lanseeraaminen on aina pitkä prosessi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olemme alkuvaikeuksien jälkeen hyvällä tiellä kohti huomista.    Yksi potentiaalinen yhteistyökumppani on TAKU, joka on jo jonkin aikaa etsinyt mahdollista yhteistyökumppania jäsenistölle suunnattujen jäsenmatkojen toteuttamiseksi. Nyt neuvottelut aloitetaan ArsMondon kanssa - onhan Hanna Maria Laakso myös takulainen.

riyrittäjä takulainen kulttuu so ak La ia ar M Hanna singissä ada skelta, asuu Hel ity, Montreal, Can rs ve ni U ia kotoisin Myllyko rd co va opiskelija Con 1998-99 Vieraile ta Turun Yliopistos elokuvissa 2000 Pro gradu en Kaurismäen in ut O ti Ka us im tk tu je e; n -pro kti: 2000 Tiek ivals Associatio st Fe an pe ro Eu 2006-2007 en vuoropuhelu Canada Kulttuurien välin rsity, Montreal, ve ni U ia rd co on musprojekti PhD 2007, C ny - elokuvatutki pa om C en in ar 2008 Tero Sa vityksestä tuotannosta ja le n ie uv ok el si ns ta un uurimatkailun 2009 liittyi TAKU uriyrityksen kultt ttu ul -k ajoja do on sM ia luentoja ja työp is he 2010 perusti Ar ai auv ok el tarjoaa mm. lisäksi ArsMondo TAKU 9


Te k s t i U l l a M a r i a H o i k k a l a

Kuva: Hanna Maria Laakso

Kulttuuriyrittäjyyden karikoita Kulttuuriyrittäjyys vai kulttuurisidonnainen yrittäjyys? Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta pyysi FT Pekka Himaselta ”uuden käsikirjoituksen” Suomen menestymiselle kansainvälisillä markkinoilla. Himanen itse kuvasi ideaa niin, että Suomen menestystarina nostetaan tragedianäytelmästä onnistumisen tulevaisuuden kirjoittamiseen.   Keskustelun keskiöön oli nousemassa Markku Wileniuksen kirjassaan ”Luovaan talouteen: Kulttuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana” -kirjassa lanseeraama termi ”luova talous”. Viisi vuotta myöhemmin luova talous on kaikkien huulilla - yritysmaailmassa, kulttuuriympäristöissä, kuntasektorilla. Luovuutta tarjotaan kilpailuetuna alalla kuin alalla.   Suomalaisessa yhteiskunnassa ja työkulttuurissa tapahtunut murros on sumentanut yrittäjyyden ja palkkatyön rajaa. Yhä harvempi kulttuurialan toimija on vakituisessa työsuhteessa ja tilalle on syntynyt uusi tapa tehdä työtä - pätkätyö, projektityö, hanketyö, apurahat, freelancer, ammatinharjoittaja, osuuskunta.   Yrittäjyyteen ajava kehityskulku on erityisen näkyvä kulttuurialalla, jossa palveluja on tuotettu kuntavetoisesti ja julkisin varoin subventoituna. Luovan talouden rinnalle noussut kulttuuriyrittäjyys - vai pitäisikö sanoa kulttuurisidonnainen yrittäjyys - on kirjattu myös TAKUn strategiaan.   Onko Suomi siis siirtymässä palkkatyöyhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskunnaksi? Ovatko luovuus ja yrittäjyys toisensa poissulkevia vai voidaanko ne nähdä myös toisiaan tukevina? Viekö taiteilija markkinoita vai markkinat taiteilijaa? Yksi kulttuuriyrittäjyyden esteistä lienee perinteinen ajattelumalli, jossa kulttuuri esiintyy pehmeänä arvona ilman hintalappua ja markkina-arvoa. Kulttuurin toimija ei osaa nähdä itseään taiteilijana, toimitusjohtajana ja markkinointipäällikkönä. Luomisprosessin aikana hän ei pysty havainnoimaan ympäristön muita ihmisiä

10 T A K U

potentiaalisina asiakkaina. Hän tekee mitä haluaa, ei välttämättä sitä mikä myy.   Kulttuuriyrittäjyyteen on myös liitetty termi ”elämysteollisuus”. Nykyajan yrittäjyys ei kehity pelkästään laatuun, hintaan ja luotettavuuteen perustuvalla toiminnalla. Näitä pidetään tämän päivän liiketoiminnassa itsestäänselvyyksinä, joten nyt luodaan elämyksiä.   Tähän elämyksellisyyden saumaan osuvat kulttuuriyrittäjät tai kulttuurisidonnaiset yrittäjät oivallisesti. Mutta mielenkiintoinen kysymys onkin siinä, myykö kulttuuriyrittäjä sielunsa kapitalismin paholaiselle, jos hän tekee sitä mikä myy?   Toisaalta, kulttuurin vaikutus ihmisen yleiselle hyvinvoinnille on jo todistettu. Kulttuuriyrittäjä tuottaa elämyksiä symbolein, tukeutumalla historiaan ja perinteisiin, tuomalla esiin elämänkatsomusta, ympäristöä ja luontoa. Siis toteuttaa yrittäjyyttä pehmein arvoin. Sisältöä vai liiketoimintaa? Perinteinen yrittäjä on nostettu yhteiskunnassamme sankarin rooliin. Yrittäjiä kutsutaan Suomen selkärangaksi ja talouden tukipilariksi ainakin juhlapuheissa. Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 320 952 yritystä, joista alle 10 työntekijän yrityksiä on yli 90 prosenttia. Pienyrittäjä siis todella on merkittävä osa Suomen talouden selkärankaa.   Kyky uudistaa ajattelua, ottaa riskejä ja viedä näin kehitystä eteenpäin on usein vieras ajatusmaailma kulttuurialan toimijoille. Työtä tehdään palavasti, kiihkeästi, usein ympäristö unohtaen. Tämä on kulttuurin alalla suuri etu - vahva sisällöllinen osaaminen takaa sen, että tuote – oli se sitten taulu, ryijy tai DVD – on loppuun asti harkittu ja ammattitaidolla toteutettu.   Miten tästä muodostetaan kannattavaa liiketoimintaa, siinä on villakoiran ydin. Mikä tahansa yritysmuoto on kyseessä, pienten toimijoiden yhteismarkkinointi ja verkostoituminen ovat niitä keinoja, jotka vievät toimintaa ja kehitystä eteenpäin.

Kulttuuriklusterina maailmalle Eräs taiteilija toteaa yrittäjäksi ryhtymisestään ”Ainut mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa”.   Suurin plussa yrittäjyydessä on itsensä työllistäminen. Tässä mallissa Kiina-ilmiö ei ole ensimmäisenä kolkuttamassa ovelle, sillä suomalaisen kulttuurin tekemistä ei voida ulkoistaa Kiinaan.   Kun kulttuurialan yrittäjät aidosti hakevat yhteistyötä niillä alueilla, jotka perinteisesti eivät ole kuuluneet kulttuuriosaamisen piiriin - taloudellinen kannattavuus, markkinionti - maailma aukeaa myös Suomen rajojen ulkopuolella.   Kun FT Pekka Himanen kirjoitti Suomen menestystarinaa uusiksi, se avasi kokonaan uuden ajattelumallin myös kulttuuriyrittäjyydelle. Miksipä pienet kulttuuriyrittäjät eivät voisi yhteistyössä suuryritysten kanssa olla luomassa Suomi-kuvaa ulkomailla?   Mitä laajempi tarjonta rintamassa on, sitä enemmän on mahdollisuuksia todelliseen menestykseen ja maailmanvalloitukseen.   Pitkään Kiina-asiantuntijuudessa mukana ollut Annamari Lammassaari ei näe tälle mitään estettä. Kuten hän toteaa (TAKU 4/2009): – Se on täysin mahdollista, mutta helppoa se ei tule olemaan. Yritysten tulisi muodostaa niin kiinnostava klusteri, että vastapuoli kiinnostuisi yhteistarjonnasta.   Millainen suomalaisen kulttuurialan klusteri sitten voisi olla? Pelkkä hyvä tuote ei riitä, täytyy osata kohdentaa se juuri oikeille markkinoille. Kulttuurin tuntemus ja ennenkaikkea sen ymmärtäminen edesauttavat menestystä missä maassa tahansa.   FT Tarja Cronberg toteaa selvityksessään ”Taiteeseen ja kulttuuriin pohjautuva luovan työn tekijöiden toimeentuloedellytysten parantaminen” seuraavaa: – Suomen kilpailukyky ei riipu vain teollisuuden energiansaannista vaan - ja ennen kaikkea - Suomen henkisestä luovasta ilmapiiristä ja siihen liittyvästä luovasta kasvusta.


Luovaan toimialaan luetaan kuuluvaksi mm. seuraavat alat: Arkkitehtipalvelut, elokuva- ja videotuotanto, kuvataide ja valokuvaus, kustannusja julkaisutoiminta, mainonta, musiikki ja ohjelmapalvelut, muotoilupalvelut ja käsityö, pelit ja sähköinen kustannustoiminta, radio- ja tv-tuotanto, taide- ja antiikkikauppa, tanssi ja teatteri.

T A K U 11


Merja Isotalo

Itsensä työllistäjä – siis mikä?

Akavan Erityisalojen ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunnan puheenjohtaja Akavan Elinkeinopoliittisen toimikunnan jäsen ja sen Ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaoston varajäsen Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Tmi Kulttuuripajasto, Forssa isotalo@sci.fi

Työelämä muuttuu nopeasti, mutta työlainsäädäntö ja työkulttuuri hitaasti. Perinteinen viisipäiväinen viikko ja klo 8.00-16.00 työpäivä tuntuvat varsinkin kulttuurialalla suorastaan eksoottisilta. Töitä tehdään monella eri mallilla ja itsensä työllistäjiä on alallamme varmasti suhteellisesti enemmän kuin monilla muilla. Itsensä työllistäjät tulevat Yrittäjyys on muuttunut mahdolliseksi vaihtoehdoksi yhä useammalle niin nuoremmalle vastavalmistuneelle kuin vanhemmalle jo pitkän palkkatyöuran tehneelle sekä Suomessa että muualla maailmassa. Esimerkiksi Kanadassa lähes 20 % työvoimasta eli joka viides on yrittäjä ja vuosina 1981-1991 itsensä työllistäneiden lukumäärä kasvoi kaksi kertaa nopeammin kuin palkansaajien. Sama kehitys on nähtävissä myös Amerikassa ja Euroopassa. Ennustetaan myös, että ero itsensä työllistävien ja palkansaajien välillä muuttuu entistä hämärämmäksi, kun mm. erityyppisten osa-aikaisten ja joustavien työsopimusten määrä kasvaa.   Itsensä työllistäjät tulevat, koska teknologia mahdollistaa entistä paremmin joustavan työnteon ja myös kokemukset etätyöstä tukevat tätä vaihtoehtoa. Toisaalta yritysten ja julkishallinnon uudelleenjärjestelyt vähentävät työpaikkojen määrää, kun toimintoja ja palveluita ulkoistetaan. Kaiken kaikkiaan työn luonne on muuttunut ja elinikäiset työpaikat alkavat olla historiaa.   EU:ssa tehtyjen selvitysten mukaan itsensä työllistävien työmotivaatiot poikkeavat palkansaajien vastaavista. Keskimäärin itsensä työllistäjät pitävät enemmän työstään ja he myös arvostavat työtä sinänsä jopa enemmän kuin siitä saatavaa taloudellista hyötyä.   Suuri enemmistö itsensä työllistäjistä eli 72 % on miehiä, kun toisen palveluksessa olevista miehiä on 56 %. Keski-ikä on hieman yli 42 vuotta, kun toisen palveluksessa olevilla se on 37 vuotta. Yli 50-vuotiaita itsensä työllistävistä on lähes 12 T A K U

30 %, toisen palveluksessa olevista taas 18 %. Itsensä työllistävät ovat yleensä paremmin koulutettuja kuin toisen palveluksessa olevat ja itsensä työllistävät naiset ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin saman ryhmän miehet.   Myös Suomessa on päättäjiä herätelty huomaamaan muuttunut tilanne. Erilaisissa kehittämishankkeissa ja strategioissa jo ainakin puhutaan paljon työelämän muutoksista. Tosin paljon on vielä ristiriitaisuuksia puheen ja tekojen välillä. Toisaalta kehotetaan kaikkia ryhtymään yrittäjiksi, toisaalta samaan aikaan yrittäjäksi ryhtymisen esteitä ei kuitenkaan yritetäkään poistaa.

Itsensä työllistävä tulee yrittäjäeläke- eli YEL-vakuutusvelvolliseksi jo vajaan 7000 euron vuosityötuloilla ja jos itsensä työllistäminen jatkuu vähintään neljä kuukautta. Sitten esimerkiksi työttömyysturvalain mukaan itsensä työllistävä on henkilö, joka on päätointaan varten velvollinen ottamaan em. YEL-vakuutuksen. Yrittäjäkassaan puolestaan pääsee, jos tulot ylittävät 8520 euroa vuodessa. Maksu on pienimmillään vähän yli 70 euroa vuodessa ja silloin päiväraha on vajaa 30 euroa päivässä. Työttömyys pitää todistaa ja erikseen osoittaa yritystoiminnan loputtua tai oltua keskeytyksissä vähintään neljä kuukautta.

Luovan alan kolmas tie Työ- ja elinkeinoministeriön Luovan talouden strategisessa hankkeessa toimii myös Työn uuden muodot -työryhmä. Siinä on käsitelty itsensä työllistäjiä, joista monet toimivat palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa tai yhdistävät nämä kaksi. Tästä työnteon tavasta käytetään nimitystä kolmas tie.   Työryhmässä on todettu, että itsensä työllistäjät ovat eri viranomaisten näkökulmasta joko palkansaajia, yksinyrittäjiä, opiskelijoita, apurahalla työskenteleviä tai työttömiä. Tyypillistä näille ihmisille on se, että he eivät halua olla kasvuyrittäjiä eikä heidän tavoitteenaan ole osakkeenomistajien varallisuuden maksimointi. He toimivat free lancereina tai mikroyrittäjinä, jotka laskuttavat toimeksiantonsa useimmiten oman toiminimen kautta.   Suomalaisen yhteiskunnan turvajärjestelmät eivät vielä tunnista kunnolla näitä kolmannen tien kulkijoita. Tavoitteeksi onkin asetettava heidän asemansa parantaminen. Se edellyttää mm. siihen liittyvien työllistymisen esteiden poistamista sekä tasavertaisen aseman saavuttamista palkansaajien ja muiden yrittäjien kanssa sosiaali- ja työttömyysturvan lisäksi myös verotuksen osalta.   Esimerkiksi työttömyysturvan osalta moni itsensä työllistäjä on vaikeuksissa. Kaksijakoinen joko olet palkansaaja tai yrittäjä -malli ei tuo turvaa suoraan jokaiselle.

Taiteilija ja toimeentulo Moni taiteilija ja kulttuurin ammattilainen tietää, miten eri tavoin hänen työtään ja ammattiaan viranomaiset arvioivat. Puhutaan pakkoyrittäjyydestä eli siitä, että viranomaiset määrittelevät taiteilijan yrittäjäksi, vaikka tämä ei sitä itse halua.   Elokuussa 2010 julkistettiin opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön Tarja Cronbergilta tilaama ehdotus luovan talouden yritystoiminnan kehittämisedellytysten vahvistamiseksi sekä taiteeseen ja kulttuuriin pohjautuvan luovan työn tekijöiden toimeentuloedellytysten parantamiseksi. Se sisältää 11 kehittämisehdotusta, joista moni koskee juuri itsensä työllistäjiä.   Aiempi työministeri Tarja Cronberg esittää, että työlainsäädännössä tulee määritellä uusi ryhmä: itsensä työllistävät ja että heidän sosiaaliturvansa ja verotuksensa on saatettava tasa-arvoiseksi palkkatyötä tekeviin verrattuna. Lisäksi hän esittää mm. arvonlisäverovapaan taiteeseen liittyvän myyntitulon ylärajan nostamista 8 500 eurosta 15 000 euroon sekä taiteilijan työttömyysturvan korvaamista työllisyysapurahalla, joka on ensivaiheessa työmarkkinatuen suuruinen ja jota haetaan starttirahan tapaan.   Cronberg on todennut, että Suomessa pitäisi päästä kymmenessä vuodessa siihen, että taiteilija eläisi taiteestaan 70-prosenttisesti, kun se


nyt on vain 50 %. Hänen mukaansa itsensä työllistävät taiteilijat eivät ole koskaan työttöminä, vaikka taidealalla onkin entistä enemmän työttömiä työnhakijoita. Sen vuoksi Cronberg ehdottaa heille työllisyysapurahaa, joka toimisi luovan yrittäjyyden taloudellisena tukimuotona. Työn teettämisen uudet muodot -politiikkaohjelma Parannuksia luovien ja muidenkin alojen itsensä työllistäjien asemaan on ajettu tietysti ennenkin. Vuonna 2006 Suomen Journalistiliitto, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Rakennusliitto ja STTK:n yrittäjäneuvottelukunta sekä Akavan Erityisalat esittivät sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataiselle, että itsensä työllistävien aseman parantamista työttömyysturvassa tulee selvittää. Tämän jälkeen asian takana olevien tahojen määrä on kasvanut ja nyt muokataan Työn teettämisen uudet muodot -politiikkaohjelmaa esitettäväksi seuraavaan hallitusohjelmaan.   Politiikkaohjelman luonnoksessa todetaan, että juuri itsensä työllistäjät ovat työmarkkinoiden kasvava ryhmä. Se luo paineita heidän asemansa järjestämiseen. Kulttuurialoilla on kertynyt kokemusta ongelmista jo vuosikaudet, ja nyt uudenlaiset, mutta meille tutut työnteon tavat ovat leviämässä monille muillekin aloille. Yrittäjänä ay-liikkeessä - mitä hyötyä? Ay-liike on siis herännyt, vaikka tilanne on uusi perinteisesti palkansaajien asiaa ajaville. Edelläänkään kaikki eivät tule ajatelleeksi, että ammattiyhdistysliike toimisi myös yrittäjän ja ammatinharjoittajan edun mukaisesti.   Akavan elinkeinopoliittinen asiamies Mats Nyman toteaa, että yrittäjyys on hyväksytty palkansaajajärjestöissä jo laajasti. Akavassa ta-

voitteena on jäsenten työuran tukeminen, olipa tämän työnteon muoto mikä tahansa. Jäsenten etujen hoitamiseen kuuluu mm. se, että tietoa on saatavilla erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Erilaisten kuilujen poistamiseen yritetään aktiivisesti vaikuttaa keskusjärjestössäkin ja tässä sosiaaliturvan parantaminen on keskeistä. Nymanin mukaan tehtävä on erittäin haastava, koska Akavan hyvin erilaisiin 34 jäsenliittoon kuuluvilla jäsenillä on toisistaan suurestikin poikkeavat markkinat. Takulaiset yrittäjät ja liiton palvelut TAKU ry:ssä on tällä hetkellä nelisenkymmentä kulttuurialan yrittäjää, jotka ovat jo kolmanneksi suurin ryhmä Akavan Erityisalojen jäsenjärjestöjen ammatinharjoittajien ja yrittäjien joukossa, jossa eniten on toimintaterapeutteja ja toiseksi eniten kääntäjiä.   Liiton hallituksen alaisuudessa toimii ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunta, sen jäsenet edustavat niitä liiton jäsenjärjestöjä, joilla on yrittäjäjäseniä. Toimikunnan esittelijänä toimii lakimies Tuire Torvela, joka vastaa Akavan Erityisaloissa ammatinharjoittajien ja yrittäjien asioista yksityissektorin edunvalvonnan lisäksi. Hän auttaa mm. sopimusten tekemisessä, mahdollisissa riita-asioissa sekä avioehtojen ja perunkirjoitusten tekemisessä. Lakimiehen maksuttomat palvelut tuovat helposti vuosijäsenmaksun hinnan (180 euroa vuonna 2010) takaisin.   Ammatinharjoittajien ja yrittäjien toimikunta suunnittelee jäsenten toivomusten mukaan vuosittaisten noin kolmen koulutuspäivän ohjelmat. Teemat ovat osittain toistuvia ja toisaalta ajankohtaisia - kuten verotus. Koulutukset ruokailuineen ovat

jäsenille ilmaisia. Myös Aslak-kuntoutusta on saatu ammatinharjoittajille ja yrittäjille.   Toimikunnassa otetaan kantaa Akavan kautta tuleviin lausuntopyyntöihin, jotka koskevat yksinyrittäjien ja pienyrittäjien aseman muutoksia esimerkiksi sosiaaliturvassa. Näin yritetään vaikuttaa lainsäädäntöön ja viranomaisten näkemyksiin.   Akavan Erityisalojen sivuilla on ammatinharjoittajien pörssi eli Asiantuntijoita tarjolla -sivut, joita jokainen yrittäjäjäsen voi käyttää markkinointikanavanaan. Se löytyy samasta paikasta kuin monipuolinen tietopankkikin, johon on koottu hyödyllistä käytännön tietoa. Jäsenet saavat myös vapaa-ajan tapaturmaja matkustajavakuutuksen sekä vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen.   Yrittäjä- ja ammatinharjoittajajäseniä koskevat lähes kaikki samat jäsenedut kuin palkansaajajäseniäkin. Se yksi poikkeus on tietysti merkittävä: emme saa liiton kautta työttömyysturvaa, vaan se on hoidettava itse. Tulevaisuus? Kulttuuri- ja taidealoilla itsensä työllistäminen tulee olemaan jatkossakin varteen otettava vaihtoehto, joskus se saattaa tietysti olla lähes ainoakin. Joka tapauksessa alan ammattilaiset työskentelevät hyvin itsenäisesti, oman persoonansa kautta ja silloin yrittäjyys on aika luonnollinen osa toimintatapaa.   TAKUn ja koko akavalaisen edunvalvonnan tavoite on parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla ja siihen kuuluu myös ammatinharjoittajien, yrittäjien, free lancereiden ja muiden itsensä työllistäjien etujen valvominen. Olisi hyvä kuulla takulaisten mielipiteitä ja kokemuksia itsensä työllistämisestä - se helpottaisi ja edistäisi tätä työtä. Ottakaa yhteyttä!

T A K U 13


Te k s t i : A n n e M a r i R a u t i a i n e n

Kuva: Iida Liimatainen

Mitä apuraha kirjailijalle merkitsee? Elina Jokisen kirjallisuuden väitös valtion apurahojen merkityksestä kirjailijoille on herättänyt ansaittua kiinnostusta. Osa kirjailijoista on jo ehtinyt provosoitua, ilmeisesti Helsingin Sanomien hieman kärkkään uutisoinnin ansiosta. Kiinnostusta on nostanut myös väitöksen poikkeuksellinen ajankohtaisuus: onhan tänä syksynä meneillään myös keskustelu taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta.

Kuva: Iida Liimatainen

Vallan kirjailijat ei nimestään huolimatta provosoi, vaan etsii uusia puhetapoja apurahajärjestelmälle. Jokinen haluaa tutkimuksessaan ottaa selvää, mitä valtion apurahoitus merkitsee kirjailijoiden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on kirjailijoiden oma kokemus ja sen perusteella jäsentyvä kuva järjestelmästä. Aineisto on suuri: kyselyynsä hän sai vastauksia peräti 185 kirjailijalta ja 37 päättäjältä ajalta 1990-2005. Sen lisäksi hän hyödyntää lehtien kirjallisuuspoliittista keskustelua ja kirjallisuuskritiikkejä.

14 T A K U


Romantikoista ammattilaisiksi Jokinen kuvaa hyvin, miten moniäänisiltä, jopa ristiriitaisilta kirjailijoilta saadut vastaukset aluksi tuntuivat. Puhetapojen muutoksen jäsentämisen hän aloittikin aineistosta nousseiden kirjailijaidentiteettien tyypittelyn kautta. Hän pystyy osoittamaan, miten kaukana esimerkiksi romanttista tekijää tai kirjailijan kansallista tehtävää korostanut kirjallisuuspolitiikan puhetapa on nykykirjailijan kokemuksesta.   Viimeisiä romantikkojakin Jokinen tosin aineistostaan löysi. Se oli kuitenkin väistyvä identiteettiluokka, tilalle ovat tulleet modernit ja postmodernit kirjailijat. Moderni kirjailija luonnehtii itseään vapaaksi; hän tavoittelee joko maailman parantamista, maailman ymmärtämistä tai sitten sivullisuutta. Postmoderni kirjailija on puolestaan muuntautumiskykyinen ammattilainen. Hän voi olla joko tarinankertoja, oppinut esteetikko tai instituution uudistaja. Lukijana oli helppoa ja hauskaa keksiä eläviä esimerkkejä eri tyypeistä.   Jokisen mukaan valtion apurahajärjestelmä on vakiinnuttanut kirjailijana toimimisen mallin. ”Vapaa kirjailija” on ammatillinen ihanne, vaikka se tarkoittaa jatkuvaa apurahojen hakua ja siten myös jatkuvaa epävarmuutta toimeentulosta. Nykydiskurssissa kirjailijan ammatti on siis eräänlaista pätkätöiden tekemistä.   Kirjailijoiden kokemuksen mukaan julkinen tuki joka tapauksessa mahdollistaa vapauden, työrauhan ja tulokset – mitä pitempiaikainen apuraha, sen myönteisemmät vaikutukset. Apuraha koetaan myös taiteellisen laadun tunnustuksena, oman kirjallisen työn hyväksymisenä.   Kirjalliseen elämään apurahoilla on siten ainakin kaksi myönteistä vaikutusta. Ne kasvattavat meillä julkaistavien kirjojen määrää ja turvaavat kirjallisuutemme monimuotoisuutta. Näiden lisäksi ne näyttäisivät ylläpitävän käsityksiä kirjailijantyöstä, toteaa Jokinen.

joka jaetaan taiteellisen laadun perusteella. Laadun määritteiksi Jokinen löysi päättäjien vastauksista persoonallisuuden, kielitietoisuuden, sanoman ja subjektiivisen lukuelämyksen. Selkeitä kriteereitä ei ole, vaan arvokysymyksistä neuvotellaan aina uudelleen. Kirjailijoiden kokemus onkin, että päätökset syntyvät imagoperustein ja julkisuuden kautta.   Jokinen kaipaa apurahojen päättäjiltä laadullisen keskustelun avausta. Hän ehdottaa, että päättäjät rohkeasti muotoilisivat oman linjansa – joka sitten vaihtuisi päättäjien vaihtuessa. Näin voitaisiin ainakin yrittää tavoitella aitoja valintoja perusteluineen, sanoo Jokinen.   Ongelmana on, että kirjailijan näkökulmasta kyse on sittenkin enemmän toimeentulosta. Miten kausittain vaihtelevat kriteerit pystyisivät huomioimaan pitkäjänteisen tuen ja kirjailijoiden elämänkulun? Jokisella on hyvä ehdotus: olisiko mahdollista taata kirjailijapalkkatyyppinen toimeentulo tietyn määrän apurahavuosia keränneille kirjailijoille?   Joka tapauksessa Vallan kirjailijat on kiinnostava kokonaisuus kaikille apurahajärjestelmästä, sen käytännöistä ja merkityksistä kiinnostuneille. Satojen sivujen tutkimusta ja ankeaa kantta ei kannata säikähtää. Teksti on mukavalukuista, erityisen kiehtovaksi sen tekevät lukuisat suorat lainaukset niin kirjailijoiden kuin päättäjienkin vastauksista. Elina Jokinen: Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa. Helsinki: Avain. 2010.

Taku tarvitsee osaamistasi! TAKU vastaa vuosittain useisiin esitettyihin lausuntopyyntöihin, mutta järjestö ottaa myös kantaa erilaisiin aloitteisiin ja asiain valmisteluun ennakoivasti ja oma-aloitteisesti. Tarkasteltava toimintakenttä rakentuu kunta- ja valtiosektorilta yksityissektorille ja järjestöalaan sekä ammatinharjoittajiin asti. Opiskelijoiden edunvalvonta on myös merkittävästi kasvava toimenpidealue.

Haluatko olla mukana vaikuttamassa siihen, missä järjestömme näkyy ja millaisiin asioihin otamme kantaa? Jos vastasit kyllä, niin liity TAKUn asiantuntijarinkiin, jolta tarvittaessa pyydetään mielipidettä omalta osaamisalueeltasi. Tai rinki voi olla oma-aloitteinen ja nostaa tärkeitä asioita käsittelyyn. Työskentelymuotona on pääasiallisesti sähköposti ja verkkoympäristö. Ringin jäsenyys ei edellytä kokoontumisia tai muuta aikaa vievää toimintaa. Ja tarvittaessa nokakkain keskustelua, on myös yhteisiä istuntoja mahdollista järjestää.

Ilmoittaudu mukaan asiantuntijaksi: kirsi.herala@taku.fi tai kysy lisää kirsi.lajunen@taku.fi (varapuheenjohtaja, sidosryhmän vetäjä).

Laadun tae vai toimeentulo? Kirjailija rakentaa kirjailijantyönsä ja toimeentulonsa apurahajärjestelmän varaan. Hallinnon näkökulmasta apuraha on puolestaan etuus,

T A K U 15


Kolumnisarja läänintaiteilijoista

LÄÄNINTAITEILIJA Laura Piirto Säveltaiteen läänintaiteilija, Satakunnan taidetoimikunta

Musiikin uudet tilat ”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt” Kesän festivaalikauden uusi ilmiö oli, että taidemusiikki hakeutuu uusiin paikkoihin. Mitä hullua – festivaali menee metsään ja yleisöä viedään vankilaan? Turun musiikkijuhlat vieraili karua historiaa kertovissa paikoissa, kuten Kakolan vanhassa vankilassa ja parantumattomasti sairaille tarkoitetussa Seilin saaressa. Tuusulanjärven kamari-

16 T A K U

musiikin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto tarttui leikkisällä tavalla lastenlaulun henkeen: ”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!”, ja musiikkiyleisöä houkuteltiin Ainolan metsään.   Helsingin Juhlaviikot haki uutta pehmeämmin, ja kotikonsertit uutisoitiin jokaiselle ihmiselle sopivaksi. Samalla kun vierailee kodeissa ihmisten luona, voi kuunnella musiikkia. Tämä on mukavaa ja kodikasta. Tuttujen kanssa voi vaihtaa kuulumisia, eikä konserttiin menoon ole kynnystä enempää kuin kylään mentäessä. Tämä on samalla viittaus aikaan ennen suuria konserttisaleja. Sana kamarimusiikki kertoo, että musiikkia on ollut tapana kuunnella kodeissa.   Taidemusiikin perinne juontaa juurensa ylevistä tiloista: hovien saleista ja holvikirkoista. Savonlinnan oopperajuhlat kuuluu maamme festivaalien kärkeen ja on asettunut nimensä mukaisesti luontevasti linnaan. Taidemusiikki on keskittynyt saleihin, jotka ovatkin nykyään varta vasten musiikille rakennettuja tiloja. Helsingin paljon puhuttua musiikkitaloa odotetaan kovasti. Kuitenkin Helsingin Juhlaviikoilla oli poikkeava ote – kotikonsertit tarjosivat erilaista mihin on totuttu.   Mistä tämä kertoo? Ihmisille tarjotaan erilaisia tapoja kokea musiikkia. Musiikki kulkee pois saleista. Samalla siinä on taidemusiikin uusi ilme. Alttoviulisti Teemu Kupiainen on jo pitkään kiertänyt maailmaa kaduilla soitellen, ja näin kodittomatkin voivat saada osansa musiikista. Satakunnassa katusoitto on tullut osaksi Rauman Festivo -kamarimusiikkiviikkoa idyllisessä Vanhassa Raumassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Konserttitilan ja konsertin käsite avartuu.   Tapahtumanjärjestäjän ikuinen kysymys on, miten saada yleisöä paikalle. Pitkän perinteen taidemusiikilla on tarve uusiutua tämän päivän yhteiskunnassa. Se että on olemassa, ei enää riitä. Markkinoille on

tultava uudella tapaa, jotta taidemusiikki nousisi houkuttelevana esiin tulvivasta tarjonnasta. Vakiintunet tapahtumat vetävät asiakaskuntaansa koolle vuosi vuodelta. Kuitenkin kävijämäärien nousuja ja laskuja seurataan. Erikoiset asetelmat hätkähdyttävät ja saavat huomiota. Musiikin tarkoitus on saada korvat hörölleen – kuuntelemaan, mitä tämä on?   Läänintaiteilijan kysymys on vuorostaan: miten järjestää kulttuurielämää pieniin kyliin. Katselen maakunnassa ympärilleni klassista musiikinkoulutustani peilaillen suuria saleja ei niin vain löydykään. Pianistina huomaan, että konserttiflyygeleitä on harvassa. Soitintani ei voi laittaa reppuun tai kuljettaa tavallisella henkilöautolla.   Tässä kohtaa kosketinsoitinten vanhempi malli cembalo on osoittautunut paljon toimivammaksi ratkaisuksi – sitä on helpompi siirtää ja kuljettaa kuin pianoa. Maakuntaan voi helposti viedä vanhaa musiikkia! Eri asia kuitenkin on, miten konserteissa on totuttu käymään.   Omassa työssäni olen halunnut tuoda musiikin ihmisten lähelle, jotta kynnys tutustua siihen ei olisi suuri. Uteliaisuuden herääminen on ensimmäinen vaadittava seikka. Usein konserteissa kuulijakuntana on vanhempaa väkeä. Kulkeminen pitkien matkojen taakse esimerkiksi orkesterikonserttiin voi olla lähtemisen vaivan takana.   Kulttuurin keskuksia suunnitellaan, mutta läänintaiteilijan haasteena voi olla myös, miten saada kulttuuri kukoistamaan keskusten ulkopuolella. Kesän festivaalikausi osoittaa, että musiikki ei ole aina tiloista riippuvainen. Maakunnasta löytyy oikeastaan monia mahdollisuuksia toteuttaa erilaista kulttuuria. Kiinnostavat tilat kaatavat musiikin raja-aitoja. Läänintaiteilijan työ on altistaa ihmisiä taiteelle. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.


Lapsuuden koti Levy: Ernos: Rutto ja romu (1968) Biisi: Harhaa

Aikuistuminen Levy: Depeche Mode: Violator (1990) Biisi: Personal Jesus

n Harhaa-biisiä suorastaan huudatettiin meillä kotona lauantaisin. Kuunneltiin paljon musaa muutenkin, mutta tämä jäi erityisesti mieleen, koska tajusin, että äiti oli oikeesti fanittanut bändiä nuoruudessaan. Äidistä näki, kuinka hienoa siitä oli tyttösenä ollut kun Ernos tuli Hattulan työväentalolle soittamaan. Jo lapsena aavistin, että äidin menneisyydessä on jotain sellaista mitä en lapsena voi tavoittaa, nyttemmin tajuan, että se oli nuoruus.   Musiikillisesti Ernos on musta vieläkin kiinnostavaa. Siinä stemmalaulanta ja miesten falsettilaulu on aitoa. Siitä kuulee, että laulu on pistetty kerralla purkkiin. Ei liian loppuun hiottua nykylevytysten persoonatonta ja virheetöntä sointia vaan senkin edestä fiilinkiä.

n Yhtäkkiä tajusin, miten paskaa musiikkia olin kuunnellut koko teini-ikäni. Tajusin, että en edes tykännyt kuuntelemastani musiikista, vaan olin vaan mennyt kavereiden mukana. Depeche Moden Violator oli ekoja, joita oikeasti itse halusin kuunnella. Tätä kukaan ei mulle tuonut, vaan hain/löysin sen itse kirjastosta (kuinka vanhaksi sitä tunteekaan itsensä… kuka teini tutustuu musaan kirjastossa nykypäivänä?!?).   Violator-levy on minulle aina kokonaisuus, josta ei kovin moni biisi edes toimi yksinään. Jos joku pitää valita, niin se on Personal Jesus. Siinä on vaan niin äärimmäisen löysä mutta räjähtävän tiivis tunnelma. Levystä tulee edelleen mieleen Tampereen yksiö, yksinäisen ihmisen sosiaalinen yliaktiivisuus ja vuoden ikkunalaudalla elänyt kaupan ruukkubasilika.

Ensirakkaus Levy: Metallica: Black album (1991) Biisi: Nothing Else Matters n Ensirakkauteni, hmm. Se tapahtui, kun olin kuudennella luokalla Hurttalan koulussa. Luulen, että amor iski Katinalan puistossa, jossa me varhaisteinit hengasimme. Seukkasin ensirakkauteni kanssa puoli vuotta, mikä on muuten aivan pirun pitkään tuossa iässä. Sitten sanoin pojalle, että voidaan kyllä olla edelleen jos tahot, mutta en tykkää pussailla. Ja siihen se sitten pikku hiljaa päättyi. Katkerana teininä olisin kuitenkin halunnut olla just sen pojan kanssa, siis sitten kun pussailukin alkoi kiinnostaa.   Ensirakkauteni fanitti James Hetfieldiä jo nassikkana ja oli meidän kylällä tosi rock. Taitaa tehdä työkseen jotain rockin parissa edelleen. Kotibileissä soi aina Nothing Else Matters kun pussailtiin. Taisi oikeasti enimmäkseen soida Neon2, mutta sen osuuden voi helposti unohtaa.

LEVY

Tällä palstalla vaihtuvat kirjoittajat paljastavat elämänsä ja levyhyllynsä salaisuuksia ennalta määrättyihin teemoihin liittyen. Tämänkertainen kirjoittaja Noora Herranen on 30-vuotias lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen johtaja Hämeenlinnasta.

HY

LLY

Nyt Levy: Muse: The Resistance (2009) Biisi: Undisclosed Desires n Viime vuoden ajan ykköslevyjä on ollut ehdottomalla ylivoimaisuudella Musen The Resistance. Siinä on jotain niin taitavaa saatu yhteen levyyn ahdettua, että se jo pelkästään on suuri ihme. Taito, tai oikeammin nerokkuus, näkyy sanoituksissa, klassisten kappaleiden yhdistämisestä omaan musaan, sävelkuluissa, oktaaveja leikkisästi ylittelevässä laulussa ja rumpukompeissakin.   Lempibiisiksi levystä on noussut Undisclosed desires, joka mun mielestä kertoo rakkaudesta. Omaan tämän hetkiseen elämään levy liittyy ainakin silla lailla, että se on niitä harvoja asioita, joista ollaan siippani kanssa täysin saamaa mieltä. Myös meidän kaksivuotias neiti tykkää tanssahdella sen tahtiin ja sanoo ”äiti laita kokkia”(rokkia).

T A K U 17


Kulttuuri kokoaa

Mitä yhteistä on Savonlinnan oopperajuhlilla, Pikseli Ähkyllä, Kaustinen Folk Music Festivalilla, Maailma Kylässä -festivaalilla ja Madonnan konsertilla Jätkänsaaressa 6.8.2009? Ainakin se, että ne kaikki ovat esimerkkitapauksia Tuottaja2020-hankkeen tutkimusprosessin ensimmäisessä vaiheessa. Lisäksi ne kaikki ovat monipuolisen toimijaverkoston yhteistyön tulosta. Ja tuon verkoston solmukohdassa puuhaa tuottaja. Strategioissa puhutaan klustereista, verkostoista ja hybrideistä. Oli toimijajoukon nimitys mikä tahansa, tapahtumatuotannon kohdalla tuottaja toimii sen keskiössä. Ympärillä oleva ameebamainen toimijajoukko sisältää erilaisia toimijatahoja omine intresseineen. Lisäksi jokaisella on omia tulevaisuushaasteitaan. Tuoreessa Kulttuuri kokoaa -kartoituksessa tarkastellaan tuottajan toimintaympäristön muutosta kameleonttimaisesti muuttuvan verkoston näkökulmasta käsin. Tuottaja tilapäisorganisaation pyörityksessä Tapahtumatuotannon kentälle on leimaa-antavaa organisaation oman henkilöstön ja yhteistyöverkoston kausittainen syke. Yhteistyö on usein monivuotista ja se toistuu syklisesti aktiivisiin ja passiivisempiin kausiin. Tapahtumien määrä näyttää lisääntyvän nopeammin kuin asiakaskunta, vaikka asiakkaita houkuteltaisi yhä kiihkeämmin Suomen rajojen ulkopuolelta.   Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlilla on 16 ympärivuotista työn-

18 T A K U

nen Katri Halo

tekijää, mutta kesän sesongin ajaksi toteuttajataho kasvaa 700-900 henkilön suuruiseksi tilapäisorganisaatioksi. Näiden tilapäistyöntekijöiden joukossa on joukko kausittain työllistettäviä kulttuurituotannon eri alueiden ammattilaisia, jotka kiertävät sesongin aikana nomadimaisesti tapahtumasta toiseen.   Kiristyvä kilpailu yhdistettynä tapahtumatuotannon vuotuiseen sykkeeseen on työllisyyden näkökulmasta haastava yhtälö ratkaistavaksi. Pakottaako syke tapahtumatuotantoorganisaatioiden toimijoita hakeutumaan tulevaisuudessa yhä useammin sesongin ulkopuolella toisiin tehtäviin? Onko takulaisen tulevaisuus toimenkuvia, joissa kulttuuritoiminnan kautta saatavat tulot kattavat vain osan ansiotulosta ja loppu kerätään kaupan kassana tai vaikkapa ajamalla taksia? Paikallisesta globaaliin? Organisaatiot ovat olleet varsin lokaaleja. Etenkin virtuaalipalveluiden kasvun myötä toiminnan epäillään kansainvälistyvän ohjelmasisältöjen rinnalla myös tuotannon organisoinnin alueella. Jo nyt on ollut nähtävissä paikallisia liittymiä, kuten Eastwayn ostama PopZoo. Samanaikaisesti syntyy myös kansainvälisiä liittymiä, kuten globaalin markkinajohtajan asemassa olevan Live Nationin vahva tulo kotimaisille markkinoille ostamalla Welldone agency.   Yrityskaupoista huolimatta ainakin osa alihankintaverkostosta säilynee tulevaisuudessakin alueellisena. Oman alueen toimijoilta ostetaan tai vuokrataan tapahtumasta riippuen työvoimaa, palveluita, kalustoa, rahaa, ohjelmaa tai markkinointiapua. Etenkin tekniikkapalveluiden osalta on ennustettavissa jatkuvaa kasvua

ja erikoistumista. Siellä on myös mahdollisia kansainvälisiä markkinoita. Esimerkiksi digitaalisesti tuotettavat lavadekoraatiot ovat yksi nopeasti kehittyvistä palvelualueista.   Pidemmällä tähtäyksellä kehitystrendinä näyttäytyy ajatuksia ainakin kahteen suuntaan. Osittain tapahtumat saattavat keskittyä luomu- ja lähitapahtumiksi, joissa keskiössä on oman alueen tuotteiden ja palveluiden korostuminen keskeisenä markkinoitiviestinnän(kin) erotteluvälineenä. Toisaalta markkinoilla voimistuu samanaikaisesti tapahtumatuotantoalan suuryritysten toiminta. Kansainvälisille toimijoille Suomi on yksi tapahtumaetappi rosteriin kuuluvien artistien kiertueilla. Kunta yhteistyökumppanista tapahtuman asiakkaaksi Tapahtumat ovat laajan toimijaverkoston dynamoita: niiden ympärillä toimii suuri joukko eri alojen ihmisiä, joiden yhteistyönä syntyy moniulotteisen asiakasvirran kokonaispalvelu. Julkinen sektori saa kehityskulun myötä yhä moninaisempia tehtäviä ja rooleja. Tapahtumatuottajat näkevät kunnan kumppanina, joka saattaa rahoittaa tai taata lainoja. Heillä on myös sääteleviä tehtäviä etenkin lupakäytäntöihin liittyen.   Tuottajat kokevat usein henkistä yhteyttä julkissektorin toimijoiden kans-


sa: ollaan samalla, hyvällä asialla. Edistetään taidepohjaista työskentelyä kuntalaisten palvelemiseksi. Molemmat puolet näkevät myös tapahtumien myönteiset vaikutukset alueen elinvoimaisuuteen.   Samalla yhä useammin nähdään yhteisiä intressejä, joista kunnan odotettiin maksavan infrastruktuurin tarjoamisen ohella selvää rahaa. Osa tapahtumista toimii kunnalle markkinointiviestinnän kanavina. Tulevaisuudessa häilyy ajatus, että kunta muuttuu yhä useammin "kasvottoman rahoittajan" sijasta markkinointiviestinnällisiä ja muita tavoitteita asettavaksi tapahtumatuotannon maksavaksi asiakkaaksi. Tuottajan osaamishaasteet Tilapäisorganisaatioiden hallinta, kiristyvä kilpailu ja rahoituspohjan muutokset tuovat mukaan haasteita tuotannon keskipisteessä tasapainoilevalle tuottajalle. Operationaalinen tuotantoprosessi kustannustehokas hallinta, verkoston kautta hankittavien synergiaetujen paikantaminen ja hyödyntäminen sekä asiakaslähtöinen sisältösuunnittelu maustavat tuottajan arkea tulevaisuudessa yhä voimakkaammin.   Yksi hallinnoinnin osa-alueista on talkootyönä tehtävä vapaaehtoistyö, jonka alueella on ideologisten muutosten ja verotuksen vuoksi on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Vapaaehtoistyö on osalle tapahtumista onnistumisen edellytys, osa sen sijaan haluaa palkata vähintäänkin keskeisten vastuualueiden hoitajiksi työntekijän ja kokee vapaaehtoistyöläisen riskinä. Tuotantosektorin ammattimaisuuden jatkuva kasvu onkin jättänyt monet erilaisten tapahtumien hallinnoissa vapaaehtoispohjalta toimineet puuhamiehet ja harrastelijat ulkopuolelle. Tule mukaan! Tuottaja2020 -hanke on saavuttanut ensimmäisen etappinsa: julkaissut ensimmäisen hahmotelman siitä, keitä kulttuuritapahtuman tuotannolliseen verkostoon oikein kuuluu. Lisäksi on pohdittu hieman sitä, millaisia muutospaineita verkostoon kohdentuu. Näistä muutospaineista on valittu muutamia jatkossa tarkemmin pohdittavaksi.   Hankkeen seuraava etappi on riippuvainen sinusta takulainen. Jo-

kaiselle takulaiselle lähetetään lokakuussa sähköinen kysely, jonka kautta haluamme kuulla sinun ajatuksiasi kulttuuri- ja tapahtumatuotannon tulevaisuudesta. Tulevaisuus ei tipahda eteemme annettuna, vaan luomme sitä yhdessä. Takulaisten kannalta paras tulevaisuus rakentuu silloin, kun tunnistamme millaisia asioita haluamme edistää ja mitkä reitit ovat epätoivottuja suuntia. Tunnistaminen auttaa arkipäiväisissä valinnoissa ja vie pienin askelin toivottavaan suuntaan.   Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. Kulttuurialan tulevaisuus on sinun, minun, kaikkien takulaisten sydämen asia. Siksi ei ole ihan yhdentekevää, millaisiin tulevaisuuskuviin kukin sitoutuu. Yhteistyössä on voimaa – etenkin tässä asiassa.

INFOA Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittaman Tuottaja2020-hankkeen keskeinen rikkaus on koko kulttuurituotannon alan ammattikorkeakoulusektorin yhteistyö. Projektin koordinoi Metropolia ammattikorkeakoulu. Kumppaneina toimivat Taku ry:n lisäksi kulttuurituotannon koulutusohjelmat Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Yrkeshögskolan Noviasta ja Mikkelin ammattikorkeakoulusta sekä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore. Lisäksi tiedon levittämisen kumppanina toimii Aalto-yliopiston hallinnoima Luova Suomi -hanke. Mikäli huomasit kiinnostuneesi Tuottaja2020 -hankkeesta, ilmianna itsesi tilaamalla hakkeen uutiskirje sivustolla tuottaja2020.metropolia.fi Samaisen sivuston kautta voit myös ladata itsellesi Tuottaja2020 -hankkeen ensimmäisen raportin Kulttuuri kokoaa. Kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot.

MILLAISIA OVAT KULTTUURITAPAHTUMAT VUONNA 2020? Kirjoituskilpailu TAKUn jäsenille On vuosi 2020 ja olet tuottamassa kulttuuritapahtumaa. Missä olet? Mikä tapahtuma? Mitä ympärilläsi tapahtuu? Keiden kanssa toimit yhteistyössä? Keitä odotetaan paikalle? Kirjoita aiheesta minä-muotoinen tarina, jonka pituus on maksimissaan 5000 merkkiä. ”Minä” voi olla fiktiivinen kertoja tai juuri sinä. Teksti alkaa näin: ”Pari tuntia sitten sain viestin, jota oikeastaan osasin odottaa…”. Vain sinä tiedät miten tarina jatkuu. Otsikoi tekstisi itse. Parhaat tarinat palkitaan ja julkaistaan TAKUlehdessä. Kirjoituksia hyödynnetään Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittaman valtakunnallisen Tuottaja2020 -hankkeen (tuottaja2020.metropolia.fi) tutkimusmateriaaleina. Tekstejä voidaan kokonaisuudessaan tai osittain julkaista myös hankkeen julkaisuissa, mikäli tekijä antaa siihen luvan. Lähetä tekstisi 15.11.2010 mennessä osoitteeseen https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/2700/lomake.html Liitä mukaan yhteystietosi ja maininta siitä saako tekstiä käyttää tutkimusjulkaisuissa anonyymisti tai nimellä.

T A K U 19


Ulla Salomäki

SOSIOKULTTUURINEN INNOSTUMINEN HELSINKILÄISISSÄ KOULUISSA JA PÄIVÄKODEISSA Jalkautuminen Taide lasten arkeen -– 2010 ”Osa Helsingin kaupungin Annantalon taidekeskuksen taiteilijoista jalkautuu kaupungin pohjoiselle ja itäiselle alueelle päiväkoteihin (N=21) ja ala-asteen kouluihin (N=5) erilaisten taideprojektien mukana vuonna 2010. Annantalolla järjestetyssä Arviointiseminaarissa 9.9.2010 esiteltiin kevään ja kesän projektien arviointituloksia ja annettiin eväitä tulevaan työhön. Tässä artikkelissa kerrotaan koulussa toteutettujen projektien arvioinnin tuloksia. Hankkeen taustana on Annantalon ilmastointiremontti, minkä johdosta taidekeskus muutti Töölöön vuoden 2010 alusta ja osa taiteilijoiden työstä jalkautettiin talon ulkopuolelle. Projektien pituus oli vähintään 10 tuntia viiden viikon aikana, mutta useimmat taiteilijat olivat työpisteissään useamman kuukauden ja osa koko kevään ajan. Jalkautuvia taiteilijoita on yhteensä 27 ja heistä 19 osallistui kevään ja kesän projekteihin. Taiteilijat edustavat kaikkia Annantalon taidealoja (kuvataide, sanataide, teatteri, tanssi ja musiikki). Hanketta seuraa Dokumentointi tiimi, jossa on taiteilijoita valokuvauksen, videoinnin ja animaation aloilta.   Arviointikysely suoritettiin Internet pohjaisella Webropol-kyselyllä. Kyselyihin vastanneita oppilaita oli 107, taiteilijoita 16, ja koulun opettajia 6. Koulujen vastaukset saatiin Kontulan ala-asteelta, Mustakiven ala-asteelta ja Myllypuron ala-asteelta. Näissä kouluissa taidealoina olivat grafiikka, sarjakuva ja teatteri.   Sosiokulttuurisen innostamisen prosessissa innostajan rooli korostuu yleensä projektin alkuvaiheessa, sillä hänen vastuullaan on pohjatyön tekeminen, organisointi ja ihmisten kiinnostuksen herättäminen, herkistäminen ja motivointi. Innostaminen perustuu ihmisten omaan toimintaan, joten vastuu innostumisesta ja

20 T A K U

”Oli ilo huomata sarjakuvaprosessin toimivan. Varsinkin kirjoittamista välttelevät pojat lähtivät hyvin mukaan ja innostivat toisiakin. Projektista syntyi oppilaita ja koko luokkaa lähentävä yhteinen missio.”

(Annantalon jalkautunut taiteilija, 2010)

sen säilymisestä ei kuulu pelkästään innostajalle vaan myös toimijalle. (Leena Kurki, 2000, Sosiokulttuurinen innostaminen, Tampere. Vastapaino).   Innostajalla pitää olla globaaleja visioita, vastuullisuutta, itsekriittisyyden kykyä, tutkimuksellista ja luovaa henkeä sekä vakavuutta täyttää antamansa lupaukset. Oppilaiden vastauksista käy ilmi, että taideprojektit loivat hyvää mieltä (70%) ja ne herättivät eniten innostumisen, ilahtumisen ja onnellisuuden tunteita. Taide antoi myös kanavia tunneilmaisulle (64%). Oppilaat kokivat taideprojektit positiivisena yhteisöllisenä toimintana ja projektien sisällöistä keskusteltiin luokassa innostuneesti (61,6%). Aika kului nopeasti ja oppilaat kokivat onnistumisen elämyksiä.   Koulujen opettajat osallistuivat aktiivisesti projekteihin ja heidän mielestään projektit soveltuivat erinomaisesti osaksi koulun toimintaa. Opettajat huomasivat oppilaissa myönteistä muutosta prosessin myötä. ”Kun oppilaat pääsivät työssä vauhtiin, monet tekivät sitä innokkaasti, vaikka olivat kenties suunnitteluvaiheessa olleet hivenen pessimistisiä.” ”Oppilaat vaikuttivat innostuneilta, mikä näkyi heidän käytöksessään; keskittyivät työntekoon, ilmapiiri oli rento ja saivat aikaiseksi”.

Kumppanuusyhteistyö taiteilijaopettajan kanssa antoi erinomaisesti (4.6 / 5) uusia virikkeitä opetustyöhön. Projektit olivat opettajien mielestä. Innostavia (4.2 /5 ), luovia (4.4 /5), tiedollisesti antoisia (4.2/5), eheyttäviä (3.5/5), opetustyötä tukevia (4.2/5), taiteellisia (4/5) sekä oppilaskeskeisiä (4.4/5). Taidetoiminnan parasta antia oli se että, “Lukuaineissa heikot oppilaat saattavat olla hyviä taideaineissa. Luovuus on aina kiehtovaa”. ”Oppilaille mahdollisuus kokea jotain sellaista, mitä itse ei pysty tarjoamaan ja keskittyminen samaan työhön pidemmän aikaa, kuin yksittäisissä kuvistöissä, eli koko prosessin käyminen läpi.” ”Ilo ja innostus uuden asian/vanhan tiedon oppimiseen uudella oppimistyylillä ja opetusmetodilla.” ”Asiansa osaava ja oppilaiden kanssa hyvin toimeentuleva taiteilijaopettaja. Itse taidetoiminta, johon ei tässä tapauksessa olisi päästy tutustumaan ilman kyseistä kurssia.” Mahtava lopputulos = oppilailta syntyi toinen toistaan hienompia grafiikkatöitä Opettajien havaintojen mukaan oppilaat saivat ja uskalsivat ilmaista itseään luovasti (3,6/5) ja projektiin liittyvä keskustelu oli melko vilkasta (3/5). Projektin aikana tapahtui


T A K U 21


Kaikki taiteilijat kohtasivat joitakin ongelmia koulutyössä l l l l l l

Koulujen kiireinen aikataulu Tavaroiden kuljettaminen Tilojen soveltumattomuus taiteelliseen toimintaan Sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri opettajienhuoneessa Liian isot ryhmät ja liian vähän aikuisia, liian vähän tietoa ryhmästä ennen projektin alkua, liian paljon väsyneitä opettajia Informaatiokatkokset rehtorin ja opettajien välillä

Hyvällä etukäteen suunnittelulla koulun kanssa voidaan välttyä monelta ongelmalta. Yllätyksiä kuitenkin sattuu mutta kyselyn mukaan prosessin aikana oli huomattavasti enemmän ilon aiheita kuin ongelmia. Parhaita hetkiä prosessin aikana olivat lasten ilo, taidemenetelmän toimivuus, lasten innostuneisuuden kasvaminen ja ”hankalien” ryhmien aktiivinen osallistuminen.

positiivista ryhmäytymistä (3.2/5) ja se aiheutti myönteisiä ilmapiirimuutoksia (3.6/5). Niissä yhdistyi hyvin tiedon ja käytännön tekemisprosessi (4.2/5) ja melko hyvin tiedon ja tunneilmaisun yhdistyminen (3/5). Opettajien mielestä projekti viritti melko huonosti (2.4/5) yhteisölliseen luovuuteen mutta piristi erinomaisesti koulun arkea ja loi positiivista kouluviihtyvyyttä (4.8).   Suurimmalla osalla taiteilijoista ei ollut kokemusta kouluissa tai päiväkodeissa tehtävästä työstä. Annantalo tarjoaa erinomaiset tilat ja materiaalit taidetoimintaan, joten toiminnan siirtäminen Annantalon ulkopuolelle vaati yritteliäisyyttä ja kykyä heittäytyä haasteisiin. Kouluissa työskennelleet taiteilijat (N=6) kävivät suunnittelemassa projektia yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Osalla oli projektisuunnitelma valmiina ja osa suunnitteli sisällön vasta paikanpäällä. Pääosin projektit eivät liittyneet jo toteutettavaan aihekokonaisuuteen (4/6).   Ryhmän ja työskentelyn lähtötilanne oli kaikissa kouluissa melko hyvä (3.3/6). Negatiivisin palaute tuli työskentelytiloista (2.6/6) ja tarjolla olevista tarvikkeista (3.1/6).

22 T A K U

Lasten vuorovaikutustaidot olivat lähtötilanteessa taiteilijoiden arvion mukaan melko huonot. (2.5/6). Nimittelyä, kiusaamista, häiriköintiä ja päälle puhumista ei esiintynyt paljon, mutta ei myöskään positiivisen palautteen tai kannustuksen antamista.   Ryhmädynamiikka kehittyi työskentelyn aikana positiivisesti (5/6). “Koko ajan parempaan suuntaan. Oma tuntuma opetustilanteisiin ja kontakti oppilaisiin kehittyi koko prosessin ajan hyvin positiivisella tavalla. Luokkia oli kaiken kaikkiaan neljä ja niiden välillä oli eroja. Yhteistyö opettajien kanssa sujui jokseenkin hyvin: sain sen tuen mitä pyysin ja halusin. Toisaalta sain myös vapauden toteuttaa projektia niin kuin olin ajatellut.” (grafiikka) “ Hieman ujoista, joistakin eristäytyneistä ja joistakin villeistä lapsista kehittyi koko ryhmässä hyvin toimiva joukko. Erityisesti pienryhmissä toimiminen oli hyvää.” (teatteri) “ Yhdisti uusia kavereita lapsille. Innostus lisääntyi alkuennakkoluulojen jälkeen. Eri opettajien kanssa yhteistyö syveni. Loppua kohden oli oikein ilo tavata heitä. Taitaa tulla ikävä” (tanssi)

“Parhaita hetkiä oli paljon. Ehkä lämmittävintä oli nähdä oppilaiden aito ilo nähdessään ensimmäiset lopulliset vedokset kun oli pitkään ensin suunniteltu ja työstetty painolaattoja” (grafiikka) Lasten innostuksen kasvaminen, eri luokkien yhteishengen kasvaminen harjoitusten edetessä, ilo liikkua. Yhteishenki opettajien kanssa. Yhteisöllisyyden kasvaminen.” (tanssi)


Jalkautuminen kouluihin jatkuu myös v. 2011 Annantalollla opetus ja kulttuuriministeriön myöntämän Taiteilija koulussa -valtionavustuksen tuella. Taiteilija koulussa -projektia toteutetaan myös viidessä Taikalamppu verkoston lasten kulttuurikeskuksessa läpi Suomen sekä Konserttikeskuksen Konsertti joka kouluun -projektissa. Annantalo koordinoi hanketta Helsingissä yhteistyössä Kanneltalon, Malmitalon, Stoan ja Vuotalon alueellisten kulttuurikeskusten kanssa. Edelliset tahot palkkaavat 10 nuorta alle 30v taiteilijaa eri taiteen aloilta toteuttamaan pitkäkestoisia projekteja.

T A K U 23


p u l l a g TAKUn gallup-toimitus vieraili suuressa kaupungissa kuuntelemassa uteliaana Annantalolla järjestetyn

Jalkau-

tuminen – taide lasten arkeen arviointiseminaaria.

Paikanpäällä tiedusteltiin muutamilta osallistujilta omia kokemuksia ja kehitysideoita taide- ja kulttuurikentän arviointiin.

Veera Paasi

projektipäällikkö, Helsinki

– Omassa työssä Konserttikeskuksessa arviointi perustuu paljolti opettajilta kerättävään palautteeseen. – Lasten näkökulma arvioinnissa pitäisi kyllä ottaa paremmin huomioon. Tarvittaisiin lisää välineitä kerätä palautetta lapsilta – Jaamme saadun palautteen kyllä muusikoille, mutta emme ohjaa, valvo tai tiedä mitä se saa aikaan. – Meillä on tekeillä kyllä oppari aiheesta, mutta arvioinnin kehittäminen on iso prosessi, johon menisi helposti yhden kokopäiväisen ihmisen työt

– Yllätyin positiivisesti seminaarin sisällöstä. Se sai miettimään, että oman työn arviointi tapahtuu peilaamalla kokemuksia yhdessä muiden samantyylistä työtä tekevien kanssa – Välillä on vaikea saada tällaisia tilaisuuksia, kun tekee työtä yksin – Arvioitaessa voisi kysyä, onko toiminta jatkunut. On esimerkiksi toteuttanut aisti-projektin ja selviää, että opettajat ovat innostuneet sisällöstä niin paljon että he ovat jatkaneet vastaavaa työtä koko vuoden. Silloin tietää, että hommassa on ollut jotain järkeä. Jatkuvuudesta on kyllä haasteellista kerätä tietoa.

Paula Maunu

kulttuuriohjaaja, Tampere

Saara Vesikansa

koordinaattori, Tampere

24 T A K U

– Pitäisi lisätä keinoja, miten suoraan lapsilta ja nuorilta saadaan autenttisia kokemuksia. Hätätilassa tietoa voi kerätä tietysti opettajien kautta. – Seminaarissa tuli mieleen, että olisiko keinoja, joissa hauskalla tavalla voisi esimerkiksi työpajan jälkeen kerätä palautetta niin että se sopii tilanteen luonteeseen. – Palautelomake esimerkiksi vaikuttavan ja tunneperäisen kokemuksen jälkeen latistaa tunnelmaa. – Yksinkertaisimmillaan voi kirjata ylös jotain lasten yksittäisiä kommentteja. Näitä voisi käyttää paitsi toiminnan kehittämisessä myös toiminnan esittelemisessä ja markkinoinnissa. – Lomaketyyppinen palautteen kerääminen on totaalisen turhaa jos ei sitä sitten oikeesti analysoida ja käsitellä ja käytetä kehittämiseen,


p

Katariina Aro on keväällä HUMAKista kulttuurituottajaksi (amk) valmistunut nuori nainen. Hän on työskennellyt sekä harjoitellut paljon elokuvan parissa: tuotantoharjoittelijana, tuotantoassistenttina, tuotantokoordinaattorina ja toimistosihteerinä sekä aiemmin myös teknisellä puolella. Elokuva-alalla työskentelyn vuoksi hän halusi tehdä opinnäytetyön tästä aiheesta. Tuotantokoordinaattorin rooli elokuvatuotannoissa -opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa, ammattikorkeakoulujen opinnäytetietokannassa, osoitteessa www.theseus.fi Katariinan opinnäytetyössä ei kerrota kaikkea elokuva-alan toimintakulttuureista. Hän toteaa, miten elokuva-alan ”toimistotöissä” sekä nimikkeissä näyttää olevan samanlaisia piirteitä kuin kulttuurituottajuudessa. Se, mikä hänestä on erityistä tai tyypillistä alan toimintakäytännöissä on se, että näitä paikkoja ei ilmoitella lehdissä. Kaikki työt ovat produktiokohtaisia. Samat ihmiset pyörivät eri tuotannoissa, ja tekevät joskus useampaakin tuotantoa yhtä aikaa. Työsuhteen kesto riippuu siitä, tehdäänkö lyhyttä vai pitkää elokuvaa ja millainen työnkuva kulloinkin on. Lyhytelokuvan koko kuvaus voi kestää pari päivää, Katariina kertoo.    Katariina kertoo alan nopeasta muuttumisesta niin, että joitain vuosia sitten ei tunnettu nimikettä tuotantokoordinaattori. Se näyttää yleistyneen nyt. Tuotantokoordinaattorin töitä saatetaan kuitenkin tehdä muillakin nimikkeillä, vaikka tuotantosihteerinä. Katariina halusi opinnäytetyössään asemoida ammattinimikkeen elokuvatuotannon kentälle: mitä koordinaattorin töihin voisi kuulua? Tuotantokoordinaattori on osittain käytössä oleva nimike, jonka toimenkuva liittyy elokuvatuotannon esituotantoon. Aron opinnäytetyön tavoitteena oli selkiyttää mahdollista toimenkuvaa, koska samat työt voivat olla jaettu eri tuotannoissa esimerkiksi apulaisohjaajille, tuotantoassistenteille tai tuotantosihteerille.

Elokuvakoordinaattorin toimenkuvan mallintamista Päivi Ruutiainen HUMAKin lehtori

   Hyvin usein alalle vain ajaudutaan ja koulutustausta on aika kirjava ja käytännön kokemusta tarvitaan. Tosin kulttuurituottajan tai mediaalan koulutuksesta on huomattavasti apua. Tuotantokoordinaattorin työn mallinnus Katariinan työssä sisältää erilaisia tehtäviä, joista osa on varsin tuttuja myös tuottajille: lupia, sopimusneuvotteluita, tiedotusta, sidosryhmätyötä, matkajärjestelyjä ja hallinnollisia töitä.    Tuotantokoordinaattorit ovat varsinaista prekariaatin aatelia, koska työsuhteiden kesto vaihtelee parista viikosta jopa melkein vuoteen. Työpäivät voivat olla todella pitkiä varsinkin juuri ennen kuvausten alkua. Nimikkeiden jatkuva muuttuminen ja kirjo yhdistää myös kulttuurituottajuuteen. Työtä oppii tekemällä, koska ensimmäisessä tuotannossa näkee, sopiiko alalle ja kiinnostaako se. Elokuva-alalla on myös tunnettava sopimukset ja tiedettävä hintansa, koska produktit ovat niin erilaisia.    Glamour on kaukana tuotantokoordinaattorin työstä: sopivia luonteenpiirteitä ovat pedanttius, pikku-

tarkkuus ja huolellisuus. Se, mitä Katariina arvostaa alalla on kuvausryhmän yhteisöllisyys. Jos ei tule toimeen ihmisten kanssa, niin alalla ei selviä, toteaa Katariina. Työryhmä on melkein kuin perhe ja kuvausten loppuessa tulee samanlainen tyhjyyden tunne kuin kesäleiriltä palattaessa. Hyvin tehdystä työstä saa myös kiitosta.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöistä ajankohtaista tietoa Tuotantokoordinaattorin rooli elokuvatuotannoissa-opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa, ammattikorkeakoulujen opinnäytetietokannassa, osoitteessa www.theseus.fi . Kulttuurituottajien opinnäytetöitä kannattaa seurata tästä tietokannasta, koska niistä saa monipuolista tietoa siitä, mistä nuoret tulevat tuottajat ovat kiinnostuneita. Skaala on laaja Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, koska keväällä 2010 valmistuneet ovat olleet kiinnostuneita työkalujen antamisesta kuvataiteilijan työhön, eri taiteenalojen sisällöistä tuottajan työn erilaisiin piirteisiin. HUMAKin opinnäytetyö voi olla tutkimuksellinen tai toiminnallinen, jolloin opinnäytteen osana tuotetaan joku produkti. Tämä voi olla julkaisu, ohje, tapahtuma tai kurssi. Produktit ovat voineet olla hyvin erilaisia keskenään. Esimerkiksi Kimmo Kousa tuotti opinnäytteen produktina julkaisun ”Haitanneeko tuo mittää, Lauritsalan kauppalan poikien muistelmat”. Tavanomaisempia ovat tuottamisen osa-alueisiin liittyvät oppaat tai vaikka lastenlevy. T A K U 25


Hakusaatto vie perille Te k s t i : S u s a n n a S n e l l m a n

Kulttuurialan oppilaitokset tuottavat kiitettävän määrän lyhytelokuvaa, teatteria, tanssia, konsertteja ja muita tempauksia joka vuosi. Oppilaitosten kupeessa ja lähikaupunginosissa asuvat ihmiset saavat laaja-alaisen kattauksen kulttuuria edullisesti, laadukkaasti ja nopeasti. Vai saavatko? Opiskeluaikanani Metropoliassa aloin miettiä, hyödyntävätkö oppilaitokset lähialueidensa tarjoamaa yleisöpohjaa kyllin tehokkaasti ja löytävätkö asukkaat oppilaitoksiin. Ainakaan erikseen kutsumatta. Auttaisiko kynnyksen yli taluttaminen?   Kehittelin Metropolian Urbaani luovuus -hankkeessa menetelmän, Hakusaattopalvelun, jolla yleisöä aktivoidaan liikkeelle. Hakusaattopalvelu on positiivinen ja hauska keino, joka pyrkii yhteisöllisyyden

26 T A K U

K u v a t : Te r j o A a l t o n e n lisäämiseen, tiedonkeruuseen, ihmisiin tutustumiseen ja yleisömäärien lisäämiseen.   Hakusaattopalvelun ideana on hakea yksittäisiä ihmisiä tai ryhmiä vaikkapa kotoaan katsomaan teatteriesitystä, verkostoitumaan, ratkaisemaan ongelmia tai vain viettämään aikaa yhdessä. Yhteisen kokemuksen jälkeen kävellään takaisin hakupaikkaan. Tärkeintä ei ole mihin ollaan menossa vaan miksi ollaan menossa. Tavoitteena kestävät tulokset Hakusaattopalvelun malli on hyvin yksinkertainen. Tarkoituksena on liikkua yhdessä paikasta A paikkaan B. Matkan varrella keskustellaan valituista teemoista. Ennen yhteistä kulttuurikokemusta on voitu tavata jo aiemmin tutustuen ja keskustellen siitä, mitä tuleman pitää. Hakusaattopalvelukokeiluissa voidaan myös osallistaa tulevaa yleisöä vaikkapa

teatterin tekemiseen jo tuotantovaiheessa. Aivan ensimmäisessä hakusaattopalvelukokeilussa ryhmä Aktiivisia senioreita vietiin katsomaan Metropolian esittävän taiteen näytelmän harjoituksia.   ”Hakusaattopalvelun ohjaajana olin peloissani. Olisiko kuitenkaan järkevää sekoittaa harjoitusten dynamiikkaa sillä, että paikalle tulee ylimääräistä väkeä. Tuntematonta väkeä. Jälkeenpäin asiaa Niskavuoren Hetan ohjaaja Veli-Pekka Kohon kanssa analysoitaessa tultiin tulokseen että Aktiivisten Senioreiden läsnäolo oli ollut hyvä asia”. (ote vetäjän omasta päiväkirjasta).   Eri kaupunginosissa on ominaiset piirteensä, yhteisönsä ja markkinointiväylänsä. Perinteinen julistemarkkinointi ei välttämättä tavoita lähialueen ihmisiä. Ainakaan jos ei etukäteen tiedä, missä alueen ihmiset liikkuvat, millaisia tapahtumia asukkaat toivovat ja milloin niitä kannattaa järjestää.


Kun opiskelija palvelun järjestäjänä tutustuu alueen yhteisöihin, hän verkostoi asukkaita ja oppilaitoksia yhteen. Tämä myös luo palvelun toteuttajalle vahvan markkinointiväylän tulevia tapahtumia varten.   Prosessin aikana pyritään saamaan kestäviä tuloksia. Ne voivat olla uusia katsojaryhmiä, uusia verkostoja, informaatiota, ystäviä tai jotain muuta tärkeää.   Vaikka verkostoitumisen tärkeys on itsestään selvä asia ja siitä puhutaan paljon, voisi sitä vieläkin enemmän korostaa. Toimivat ja vahvat verkostot voivat olla opiskeluaikana opitun tietotaidon jälkeen yksi tärkeimmistä pääomista. Kulttuuritarjonta tutuksi Hakusaattopalvelu auttaa avaamaan oppilaitosten ja asukkaiden kautta ovia suurempiin yhteisöihin. Kun oppilaitos kutsuu asukkaan kylään, tämä reagoi siitä lähtien herkemmin oppilaitoksen tarjoamaan kulttuuritarjontaan ja löytää itsenäisesti paikalle. Toteuttajalle, varsinkin opiskelijalle, hakusaattopalvelujen järjestäminen on antanut mahdollisuuden tutustua alueen yhteisöihin: kaupunginosayhdistyksen aktiivitoimijoihin, harrastuspiireihin ja erilaisiin ryhmiin kuten vaikkapa leikkipuistossa käyvät perheet. Hakusaattopalvelu muovautuu jokaisen toteuttajan käsissä vastaamaan erilaisia tavoitteita. Parhaimmillaan se on kulttuurialan opiskelijalle väline verkostoitua jo opiskeluaikana ja rohkaistua kehittämään omia jalkauttavia menetelmiä. Opiskeluajan aikana solmitut kontaktit säilyvät. Työelämään siirryttyä ne ovat kullanarvoisia.

”mun mielestä täällä on aika paljon kulttuuria jos vaan avautuu sille tarjonnalle. Joka illalle riittäis varmaan jotain. Koulujen pitäis tuoda itseään enemmän esille. Olisko mahdollista jalkautua vaikka tänne pihoille kun tulee kevät, sitten tulisi katsojia. Rohkeesti pitäisi tulla ja esitellä. Sittenhän se leviäis ku kulovalkea” - hakusaatettava kertoo alueensa kulttuuritarjonnasta Arabianrannassa syksyllä 2008

Kirjoittaja on valmistunut Metropolia ammattikorkeakoulusta Kulttuurituotannon (AMK) aikuiskoulutusohjelmasta keväällä 2010. Hakusaattopalvelu on kehitetty osittain opiskeluaikana Metropolian Urbaani luovuus -hankkeessa. Kirjoittajan opinnäytetyö aiheesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129061

T A K U 27


Marja-Liisa Ruotsalainen

Kulttuuripolitiikkaa kenen kanssa? Syksy saapuu ja talveen taittaa, muuttoliike etelään vie virtaa elämän. Tarkoittaisiko tuo nyt sitten niitä kesän sirputtajia vai meitä ihmisiä susirajalta? Iloisessa Itä-Suomessa kuitenkin kohdataan tuleva talvi reilusti, satakoon vaikka lunta tupaan.

telutyöhön panostamisessa entistä paremmat toteuttamisedellytykset. Kuntaliitoksien osalta on löytynyt jo kriittinen purnausvaihe. Luottamuksen osoituksena kai sitä on pidettävä, näin sivusta seuraajana. Alueen pääpäivälehden sivuilta on saanut seurata ”kansalainen kysyy ja kulttuuriasioista päättävä vastaa” -keskustelua siitä, kuinka kuntaliitoksen mukana siirtynyt kulttuuriomaisuus saa arvoisensa kohtelun hallinta-, markkinointi-, ylläpitoresurssien puitteissa. Kyllähän kaikkien potentiaalisten kulttuurimatkailukohteiden tulee näkyä tasaveroisesti – laajentuneista kuntarajoista huolimatta.

een tarpeiden mukaiset. Perustoiminta on siis perinteistä muotoa. Taidetoimikunnilla taitaa onneksi olla kohtuullisen hyvä itsemääräämisoikeus, jolloin myös ketteryys kentän äänien tarpeisiin vastaamisessa on rivakkaa.

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia

Vuoden vaihteessa voimaan tullut aluehallinnon organisaatioiden muutos on näyttäytynyt tällaiselle normi-hanketyöntekijälle yllättävänkin vähäisesti; raporttia on saanut kirjoittaa ja maksatukset kulkeneet omia aikataulujaan ihan niin kuin aiemminkin. Lääninhallituksen ja TE-keskuksen vastuuhenkilöt ovat sijansa löytäneet uusistakin toimipisteistä ja sähköpostit kulkevat entiseen malliin.

Kuuleman mukaan pientä hienosäätöä työtehtävien jaossa vielä on: millaisia sivistyspuolen asioita sittenkin vielä ELY-keskuksessa edistettäisiin ja kuka siitä vastuuseen nimettäisiin? Entä onko epäilys ilmassa, että Maakuntaliitossa keskitytään kehittämään vain tietynlaisia kulttuurisektorin alatoimialoja niiden vähemmän yleisöystävällisten kustannuksella? Tai siis rahoitusosuuksilla. Kehittämisideoita kuitenkin saa tarjota, ja toimintatapojen muutokset taitavat turvata hankkeiden suunnit-

28 T A K U

Taitaa olla muuallakin sama tilanne, ettei aiemminkaan ollut liikoja henkilöstöresursseja kulttuuripalveluiden tarjonnassa, ja tuskinpa liitokset ovat uusia toimia näihin hommiin missään päin Suomea avanneet. Voi vain arvailla kasvaneen työmäärän moninaisuutta kiinteistömassojen, toimintojen yhtenäistämisen ja toimijaryhmien laajenemisien myötä. Taidetoimikuntakin on vellonut muutoksen pyörteissä, ainakin hallintorakenteen myötä. Jää nähtäväksi miten se heijastuu tänne kentälle. Ainakin nyt tilanne on seesteinen, alueellisen taidetoimikunnan jäsenet ovat alojensa kärkeä ja läänintaiteilijoiden pestit alu-

Organisaatiot muuttuvat ja joskus myös ihmiset työtehtäviensä myötä, mutta millaiseksi muuttuu alueellinen taidepolitiikka? Strategisella tasolla taidetaan keskittyä luovien alojen monimuotoiseen kehittämiseen ja rajapintayhteistyön tavoitteluun. Onko silloin yksilölähtöisellä taiteen tekemisellä sijaa ja arvoa? Kulttuurimyönteisyys heijastuu monipuolisen toiminnan toteutumisena, jonka edistämiseksi niitä myönteisiä rahoituspäätöksiä tehdään. Projektityössä painotetaan verkostoitumisen tärkeyttä, siihen pyritään organisaatioidenkin välillä, vähintään henkilösuhteissa. Taidepolitiikka lienee aktiivista keskustelua erilaisissa verkostoissa tiettyjen asioiden edistämiseksi, samaan tapaan kuin luovien alojen yritystoiminnan kehittämistoimet tähtäävät luovan talouden kautta Suomen kilpailukyvyn kasvattamiseen. Lokakuussa loiskitaan – sanottiin taannoin Lappajärvellä, kun pelimannibileitä pidettiin. Loiskuuko taide- ja kulttuurialojen aluekehittäminen rapakossa ennenkuin organisaatiot saavat toimintonsa virtaviivaistettua? Se varmaan nähdään sitten, kun paluumuuttajat saapuvat sieltä etelästä.


LATUa luoville aloille M i n n a Ta i p a l e

LATU – Luovien alojen tulevaisuus Etelä-Karjalassa on Humanistisen ammattikorkeakoulun hanke, jonka aikana kartoitetaan alueen luovien alojen toimijoita ja sitä kautta lisätään yhteistyömahdollisuuksia sekä näkyvyyttä. Hankeaika on toukokuusta 2010 maaliskuun 2011 loppuun. Hanke on osa Työ- ja elinkeinoministeriön KOKO - Koheesio ja kilpailukyky -ohjelmaa.

Tavoitteena on tuoda luovan alan toimijat ja heidän tuotteensa sekä palvelunsa kaikkien käden ulottuville niin, ettei niitä tarvitse etsiä. Toiminnassa hyödynnetään mm. kompastu kulttuuriin menetelmää, jossa taidetta ja kulttuuria tuodaan yllättäviin paikkoihin. Esikuvana toimii Humakin aiemmin toteuttamasta hankkeesta, Turun kulttuuriyrittäjyyskeskuksesta, saadut erinomaiset kokemukset.   Huolimatta alueemme värikkäästä ja runsaasta luovien alojen toimijajoukosta, on toiminta talouden näkökulmasta katsottuna pientä ja jää usein eteläkarjalaisten ja matkailijoiden ulottumattomiin. Samoilla linjoilla on tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alanen tuoreessa alueanalyysissa, jossa todetaan: ”Häntäpäässä sijaitsee Etelä-Karjala, jossa ei juuri ole taloudellisesti merkittävää kulttuurista toimintaa.” Mittareita on tietenkin monenlaisia, mutta vuosittainen sijoittuminen kulttuurimittausten häntäpäähän puhuu omasta puolestaan.

Nyt mukaan kutsutaan kaikenlaisia ja -kokoisia eteläkarjalaisia luovan toimialan yrittäjiä ja yrittäjämäisesti toimivia kulttuurin ammattilaisia esittelemään osaamistaan ja tekemään yhteistyötä näkyvyyden lisäämiseksi. Haastamme myös eri yritykset, työpaikat, virastot ja julkiset organisaatiot miettimään mahdollisuutta ottaa tiloihinsa näyttelyitä. Menneenä kesänä luovat alat esittäytyivät Lappeenrannan Hiekkalinnassa. Parhaillaan kulttuuriin voi kompastua Lappeenrannan lentoasemalla ja Imatran Kylpylässä. Ennakkoluulotonta lähestymistä toivotaan niin luovien alojen toimijoilta kuin vastaanottajilta. Hankkeen aikana toteutetaan näyttelyiden lisäksi mm. luovien alojen toimijoiden ja matkailuyrittäjien kohtaamistuokio sekä luovien alojen esittelykatalogi asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Jatkossa voidaan siis hyödyntää oman alueen tuotteita niin yrityslahjoissa kuin vaikkapa työpaikkojen koulutustilaisuuksissa.

Lisätietoja: Minna Taipale, projektipäällikkö Humanistinen ammattikorkeakoulu Lappeenrannan kampus Pöyhiänniementie 2, 54100 Joutseno p. 020 7621 400 minna.taipale@humak.fi

Kuva: Lappeenrannan kaupunki/Raimo Suomela

T A K U 29


Katja Rakkolainen Läänintaiteilija Lapin taidetoimikunta Tiina Tähdenvalo Laulaja ja valmentaja, Valkoiset Siivet

Artikkeli:

Hyvinvointiterveiset Lapista

Kauneimmat iltalaulut -projekti Lapin hoitolaitoksissa 2009-2010 Hyvinvointia edistävien taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien ja toimintatapojen tilaus sosiaali- ja terveysaloilla on viime vuonna lisääntynyt huomattavasti. Myös poliittisissa linjauksissa alkaa entistä enemmän painottua taiteen ja kulttuurin rooli terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä. Taiteen ja kulttuurin parissa toimiville tämä on avannut uusia työpolkuja ja kiinnostavia työhankkeita. Näin myös Lapin taidetoimikunnan hallinnoiman Kauneimmat iltalaulut -projektin kautta olemme saaneet osaltamme vahvistaa arjen kulttuurisuutta ja kokea laulun ja musiikin iloa Lapin hoitolaitoksissa.

30 T A K U

Tavoitteena elinvoimaa musiikista Mielestämme musiikkia, soittamista ja laulamista tarvitaan kaikkialla. Sairaalaja hoitoyhteisöt eivät ole poikkeus vaan näissä miljöissä kaipaus mielekkääseen tekemiseen, luovaan hetkeen ja kokemusten jakamiseen toisten ihmisten kanssa saattaa olla jopa voimakkaampi kuin muuten elämässä.    Tarkoituksenamme oli tavoittaa Lapin hoitolaitoksien asiakkaita: hoidossa olevia potilaita ja heidän omaisiaan sekä myös  hoitohenkilökuntaa ja tarjota heille virkistävä ja mieltä rauhoittava musiikkihetki. Tilaisuuksissa olemme lau-

laneet yhdessä, esittäneet soolonumeroita ja keskustelleet lauluperinteistä. Olemme kiertäneet myös potilashuoneissa tuomassa musiikkikokemuksia heille, jotka ovat halunneet lauluja kuulla ja laulaa yhdessä, mutta terveyssyistä eivät ole päässeet paikan päälle.    Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tuella hankkeen tilaisuudet pystyttiin pitämään hoitolaitoksille maksuttomina. Hanke toteutettiin 2009 - 2010 Lapin alueen hoitolaitoksissa, sairaaloissa, palvelu- ja vanhainkodeissa, päiväkeskuksissa, kehitysvammaisten toimintayksiköissä ja vuodeosastoilla. Kauneimpia iltalauluja on kuultu Kemissä, Keminmaassa, Torniossa, Ylitorniossa, Rovaniemellä, Kemijärvellä, Sallassa, Sodankylässä ja Ivalossa.


Hankkeen työryhmään kuuluivat läänintaiteilija Katja Rakkolainen ja laulaja Tiina Tähdenvalo. Säestäjänä tilaisuuksissa toimi musiikin opettaja Kari Ovaskainen. Projektin vaikutus Musiikin vaikutus tunteita hoitavana ja ihmisten hyvinvointia tukevana on merkityksellistä. Ihmiset ovat voineet tilaisuuksissa palata muistoissaan omaan lapsuudenaikaan, jolloin heille laulettiin ja laulamalla itsekin tulivat monet laulut tutuiksi.    Ihmisten positiivisuus, kiitollisuus ja välillä reaktion vahvuus on yllättänyt. Saimme seurata kuinka laulut nostattivat esiin tunteita ja toivat muistoja mieleen, välillä haikeita, välillä iloisia. Joissakin paikoissa lähti joku asiakkaista spontaanisti tanssimaan hoitajan tai omaishoitajan kanssa. Ihmisten tilanteet ovat olleet monenlaisia. Kohtasimme myös fyysisiä kipuja ja olosuhteita, joissa elämä ei ole helppoa. Jokainen tilaisuus on ollut erilainen.

Tilaisuuksien sisältö

Lopuksi

Ohjelmistossamme on ollut erilaisia lauluja yhteislauluina ja esityksinä Kauneimmat iltalaulut -teemalla. Halusimme koota mahdollisimman monipuolisen otannan eri elämän aloilta. Tärkein valintaperuste oli laulujen välittämät erilaiset tunnetilat, tuttuus sekä kertovat ja kauniit sanoitukset.    Laulutilaisuuksissa olemme huomanneet miten laulujen tunnelmat ja tarinat ovat ”vieneet mukanaan”. Olemme tunnelmoineet erilaisissa mielikuvissa milloin Saimaan saaressa, milloin Inarinjärvellä, olemme eläneet tarinoita todeksi, ”surreet” yhdessä miten Päivänsäteen ja Menninkäisen kohtaaminen päättyi ja kuinka Oi niitä aikoja herättää muistoja menneistä ajoista. Olemme huomanneet miten laulut, joissa on koskettava ja tuttu sisältö, herättävät kerta toisen jälkeen vahvoja kokemuksia ja tunnetiloja, myös meillä tilaisuuksien vetäjillä. Ihmiset ovat hymyilleet, nauraneet, kommentoineet ja välillä kyyneleet ovat virranneet. Tuloksena on ollut virkistynyt olotila ja iloinen mieli.

Meille tämä hanke on ollut rikastuttava kokemus, kasvattava ja ainutlaatuinen. Lapissa on hoitoalan yksiköitä, joissa ei ehkä koskaan käy ketään ulkopuolisia tuomassa oman osaamisensa kautta vaihtelua ja iloa arkeen. On erittäin tärkeää viedä kulttuuri- ja taide-elämyksiä myös näihin paikkoihin.    Hyvin palkitsevaa oli henkilökunnan mukanaolo kaikissa tilaisuuksissamme. Usein hoitajien silmissä oli luettavissa myös ilon tunne: ”minunkin asiakas osaa tämän laulun ja on tässä nyt täysillä mukana”. Henkilökunnan motivoituminen tilaisuuksiin, hetkeen heittäytyminen ja mukanaeläminen oli merkityksellistä projektin toteutumisen kannalta.    Monessa paikassa on laulettu ja lauletaan. Mutta myös siellä, missä paljon lauletaan, osattiin iloita tästä projektista ja se otettiin lämmöllä vastaan. Tämän projektin myötä olemme huomanneet, kuinka yhdessä laulaminen virkistää. Laulamisella on myös työkykyä ylläpitävää ja edistävää vaikutusta.

Kiitämme rahoittavia tahoja mahdollisuudesta toteuttaa tämä projekti ja jokaista ihmistä, jonka olemme kohdanneet. Olemme vieneet, olemme saaneet.

T A K U 31


Mikä ihmeen

encatc?

TAKU ry haki viime vuonna ja sai supporting memberin eli vapaasti kääntäen yhteistyö- tai kannatusjäsenen statuksen kansainvälisessä ENCATC-verkostossa. Idea verkostoon liittymisestä saatiin TAKUn ruotsalaiselta kollegajärjestöltä DIK-iltä. On tullut aika selvittää jäsenillemme tarkemmin mikä on ENCATC, sillä ensi vuonna järjestön suurin tapahtuma järjestetään Suomessa. TAKU tapasi ENCATCin pääsihteerin ja suurimman apurahasäätiön hallinnoijan Giannalia Cogliandro Beyensin syyskuun alussa.

ENCATC eli European Network of Cultural Administration Training Centres on nimeänsä laajempi kokonaisuus sekä toiminnaltaan että alueeltaan. Alun perin eurooppalaiseksi suunniteltuun korkeakoulujen yhteistyöverkostoon kuuluu nykyisin jäseniä myös Australiasta, Turkista, Venäjältä ja Pohjois-Amerikasta. Varsinainen jäsenyys organisaatiossa myönnetään kulttuurialan korkeakouluille, niin kulttuurituotannon kuin -hallinnon tehtäviin kouluttaville. Lisäksi yhteistyöjäseniksi kuuluu mm. kulttuuri-instituutteja eri maista ja esimerkiksi Budapestin observatorio. Missiokseen järjestö määrittelee kulttuurituotannon, -hallinnon ja alan käytäntöjen eli koko taide- ja kulttuurialan kehittämisen koulutusyhteistyön kautta Euroopassa ja laajemmallakin. ENCATCin mukaan tämä saavutetaan vastaamalla ajan vaatimuksiin niin politiikassa, taloudessa, yhteiskuntajärjestelmissä ja teknologiassa. Giannalia Cogliandro Beyensin mukaan ENCATCin rooli Euroopan kulttuurialueen ja -alan muovautumisessa on tärkeä, sillä organisaation jäsenet vastaavat tulevien kulttuuriorganisaatioiden, -instituuttien ja -rakennusten johtajien kouluttamisesta. Tällä hetkellä esimerkiksi käsitellään kuinka laajaalaista kulttuurialan akateemikkojen tutkintojen tulisi olla, pitäisikö esimerkiksi tapahtumatuottajan hallita myös terveydenhoitoalan perusteet 32 T A K U

Laura Piirainen

voidakseen tuottaa nyky-yhteiskunnassa kaivattuja palveluita riittävän kohdistetusti? ENCATC tuo yhteen alan kouluttajat koko alueelta pohtimaan näitä suuria linjauksia. Työ käytännössä ENCATCin päätoimisto sijaitsee Brysselissä ja on varsin kansainvälinen kokonaisuus sinänsä, etenkin vuosikonferenssin lähestyessä ja monikansallisten harjoittelijoidensa myötä (tämä vinkkinä harjoittelupaikkoja etsiville). Henkilöstöä toimistolla on toimintaan nähden vähän, työn pääpaino on verkoston ylläpito nykyteknologian voimin ja tapahtumajärjestelyihin osallistuvat seminaarin pitopaikkojen jäsenet etunenässä. Omien sanojensa mukaan ENCATC lobbaa, verkostoituu, kouluttaa, sparraa tutkijoita, nostaa tietoisuutta alasta ja pyrkii helpottamaan työvoiman opiskelijoiden, opettajien ja tuottajien liikkuvuutta Euroopassa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi katto-organisaatio ja sen operatiiviset ryhmät organisoivat lukuisia seminaareja ja koulutuksia, omansa niin tutkijoille, opettajille kuin alan opiskelijoille, onpa mukana kulttuuritutkijan kansainvälinen vuosipalkintokin. Kulttuurialan kehitystyö tehdään pääsääntöisesti teemafoorumeissa ja kahdessa foorumien alaisessa käytäntöryhmässä, joihin kaikki jäsenet voivat hakea paikkoja vuosikonferenssin yhteydessä. Alan yhteiskunnallisia muutoksia peilaten ja vapaasti kääntäen nämä työryhmät ovat: - Luova yrittäjyys ja koulutus kulttuurielämässä - Kulttuuriperintöön liittyvien kohteiden hyödyntäminen - ”Kulttuuriobservatoriot” ja kulttuuritietous - Yleisökäytänteet Euroopassa - Kansainvälinen Eurooppa - Taiteet ja Terveys - Urbaani hallinto ja kaupunkien kulttuurikäytännöt Rajat ylittävää yhteistyötä Rahoituksensa ENCATC saa Euroopan komissiolta. Tämä määrit-

telee myös organisaation toimintaa, joka keskittyy yhteistyöverkoston luomiseen ja niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden yhdistämiseen koko Euroopan laajuudelta. ENCATC toimii myös partnerina isoissa komission hankkeissa kuten kulttuuripääkaupunki-ohjelmassa. Lisäksi järjestö tekee yhteistyötä mm UNESCOn, Euroopan neuvoston, European Cultural Foundationin (Eurocult) ja AAAE eli Association of Arts Administration Educators kanssa. Lisäksi järjestöllä on oma apurahasäätiönsä Thomassen Fund, jonka kautta konferensseihin tai muuhun työskentelyyn osallistuvat yksittäiset opiskelijat tai tutkijat voivat saada lisärahoitusta, myös matkakuluja seminaariosallistumiseen. He tulevat tänne Kaiken kaikkiaan ENCATCin toiminta kuulostaa yhtä monimuotoiselta kuin kirjava jäsenkokonaisuus antaa ymmärtääkin. Giannalia Cogliandron puhe pulppusi vuolaasti kielirajat ylittäen kun hän pääsi vauhtiin organisaationsa kuvailussa, kiireessä unohtuvat englanninkieliset ilmaisut korvattiin ranskan tai italian vastaavilla, sillä toimintaa ENCATCilla on paljon. Tärkein on tietenkin tämän vuoden lokakuussa järjestettävä vuosikonferenssi, tällä kertaa koulutuksen rakennetta pohtiva ja kiehtovasti nimetty "Can I Google it?" -seminaarikokonaisuus toimiston kotimaaperällä eli Brysselissä. Konferenssin yhteydessä työryhmät kokoontuvat ja seminaariohjelma huipentuu kaikille jäsenille vapaaseen vuosikokoukseen. Ilmoittautuminen niin tähän kuin opiskelijoiden konferenssiin on yhä mahdollista, ohjeet ja kuvaukset löytyvät järjestön kotisivuilta www.encatc. org. Ensi vuonna tapahtumaan osallistuminen on meidän näkökulmastamme kuluttomampaa, sillä järjestämisvastuu on ENCATCin suomalaisilla jäsenillä ja pitopaikkana on siis Suomi. Viimeistään silloin tähän järjestöön on syytä tutustua!


encatc

- perustettu v. 1992 Varsovassa - vuonna 2010 (elokuussa) 127 jäsentä, joista 92 täysjäsentä, 30 yhteistyöjäsentä ja viisi yksilöjäsentä 33 maassa, joihin kuuluvat Euroopan maiden lisäksi mm. Australia, Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat. - Suomalaisia täysjäseniä ovat: Turun taideakatemia (Turun Amk), Metropolia amk, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin ammattikorkeakoulu, Novia amk, Sibelius-Akatemia, Jyväskylän yliopisto ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu. - TAKU ry on ainoa suomalainen associate member eli yhteistyöjäsen.

Kuva/Photo ENCATC

T A K U 33


Te k s t i : R i i k k a - L e e n a P u i s t o l a

K u v a : V i l j a Ta m m i n e n

Iina sai duunijakson mielenkiintoisimman työtehtävän ja sukelsi HIPPO-hahmon sisälle. Kuva: Vilja Tamminen

Hippaloiden kesäduuniohjelma tarjosi kurkistuksen kulttuuriduunarin työhön Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa Hämeenlinnassa pohdittiin viime talvena apuja nuorten hankalaan kesätyötilanteeseen. Samalla vuosittain heinä-elokuun vaihteessa järjestettävä koko perheen tapahtuma Lasten taidefestivaali Hippalot kaipasi runsaasti työvoimaa. Nämä kaksi asiaa yhdistämällä syntyi kesän hauskin projekti, kahden viikon mittainen Hip-kesäduuni, joka toivottavasti saa jatkoa myös tulevina kesinä.   Kesäduuniprojektin kohderyhmäksi valittiin 15-17 –vuotiaat nuoret. Projektilla haluttiin tarjota mahdollisesti ensimmäinen kesätyökokemus, turvallinen ja mukava sellainen. Työpaikkailmoitus julkistettiin ARXin nettisivuilla tammikuussa ja hakuaikaa oli maaliskuulle. Määräaikaan mennessä postiluukkuun tipahti kolmisenkymmentä hakemusta, joista valittiin haastatteluun kaksitoista motivoitunutta kulttuuriin suuntautunutta nuorta. Työhaastattelut sujuivat hienosti ja niiden perusteella valittiin duuniporukkaan seitsemän nuorta. Yksi liittyi vielä joukkoon maahanmuuttajapalveluiden kautta, jolloin duunarien pääluku nousi kahdeksaan.

34 T A K U

Erikoisin työtehtävä: HIPPOna toimiminen Joukkion kahden viikon mittainen työrupeama alkoi heinäkuun puolivälissä. Ensimmäinen viikko omistettiin festivaalin somistamiseen ja toinen varsinaiseen festivaalityöhön. Ensimmäisellä viikolla kesäduunarit maalasivat ja somistivat kaupungin varikolta löytyneitä penkkejä ja kukkaruukkuja, ideoivat ja somistivat ARX-talon julkisivun ja rakensivat elämystila Leonardon leikkipuistoa. Toinen viikko kului festivaalitehtävissä – työpajojen apuohjaajana toimiessa, ovilipunmyynnissä ja festivaalikaupassa. Teatterista innostunut Iina sai varsin spesiaalin tehtävän ja pääsi festivaalin pääyhteistyökumppanin Hämeenlinnan Seudun Osuuspankin HIPPO-hahmon sisään. Hirmuisesta helteestä huolimatta Iina jaksoi hymyillä vielä viimeisenä festivaalipäivänä kömpiessään kuuman puvun sisästä.   Kesäduunareiden joukosta löytyi kaksi erityisesti tekniikasta kiinnostunutta nuorta, Eerika ja Tatu. Kaksikko liittyi festivaaliviikoksi tekniikkatiimiin ja pääsi seuraamaan aitiopaikalta esitysten pystyttämistä ja purkua sekä kaikkea mahdollista siinä välissä tapahtuvaa. Esiintyjät antoivat kiitosta reippaasta roudaus- ja rakennusavusta. Niin tätä kak-

sikkoa kuin muita duunareita joutui patistamaan illalla kotiin, niin hyvin porukka viihtyi töissä. Ei palkka, vaan työn sisältö Kesäduunareille maksettiin kaupungin määrittelemää noin viiden euron tuntipalkkaa. Palkka tuntui meistä aikuisista hirmuisen pieneltä, mutta työhaastattelussa kukaan ei pitänyt työstä maksettavaa palkkaa kynnyskysymyksenä. Palkkaa enemmän nuoria kiinnosti mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen ja mahdollisuuteen päästä tutustumaan kulttuurialaan aivan oikeasti. Kertoipa joku kavereidensa ajavan nurmikkoa kaksi viikkoa samaisella korvauksella – siihen verrattuna kesäduunarimme tunsivat olevansa onnenpekkoja.   Nuorten kanssa kaksi viikkoa viettänyt ohjaustoimintaa Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Elina Järvelä kuvaa kesäduuniprojektia onnistuneeksi. – Nuoret toivat piristystä taloon ja jakso oli varmasti yhtä antoisa heille kuin meidän koko työyhteisöllekin, hän sanoo ja toivoo projektin saavan jatkoa myös tulevina vuosina. Samaa mieltä jatkosta on koko ARX-talon väki, sen verran mahtava väriläiskä tuo iloinen duunaritiimi oli.


Panu H채meenaho

T A K U 35


TAKU-lehden kymmenen kysymystä -palsta pureutuu siihen, mitä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset puuhaavat vapaa-ajallaan. 1. Nimi ja ammatti/asema/organisaatio Lassi Saressalo, pääsihteeri Suomen Kotiseutuliitto 2. Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi? Hain siihen, kun paikka tuli auki. 3. Mitä työhösi kuuluu? Suuren kokonaisuuden (yli 800 jäsenyhteisöä) toimin nan kehittäminen, toimiston (9 henkeä) työn johto. 4. Mitä harrastat? Tietokirjailua sekä lukien että tehden. 5. Millainen on sinun harrastushistoriasi, lyhyin oppimäärä? Itse asiassa tiede- ja tietokirjoittamista koko elämä.

10

6. Miten harrastuksesi ja työsi sopivat yhteen? Ovat saman asian kaksi toisiaan täydentävää puolta. 7. Mikä harrastuksessasi on parasta? Luova kirjoittaminen, tiedon haku ja synkronointi, sanan käyttö. 8. Mikä haastavinta? Oikeassa olemiseen pyrkiminen. 9. Mikä on kiinnostavin haaste lähitulevaisuudessasi? hm...

kysymystä

10 Mitä vapaa-ajanviettotapaa suosittelisit TAKU:n lukijoille? Lukeminen sivistää ja on mukavaa.

Liiton jäsenkoulutukset tarjoavat oppia työelämää varten Akavan Erityisalojen jäsenyhdistysten jäsenille on tarjolla monipuolisia jäsenetuja edunvalvonnasta konkreettisiin yksittäisiin jäsenetuihin. Jäsenyhdistyksemme jäsenenä saat kattavan edunvalvonnan, ansiosidonnaiseen työttömyysturvan ja mahdollisuuden vaikuttaa työelämään ammattiliittosi kautta.   Yksi rahan arvoisista eduista on myös liiton jäsenkoulutus. Akavan Erityisalat tarjoaa monipuolista ja laadukasta koulutusta ajankohtaisista aiheista. Koulutukset painottuvat edunvalvontaan ja ne toteutetaan jäsenten koulutustarpeiden ja toiveiden pohjalta. Koulutusten tavoitteena on tukea ja edistää jäsenten työmarkkinaosaamista, hyvinvointia ja menestymistä.

36 T A K U

  Haluaisitko saada vinkkejä, miten palkasta kannattaa neuvotella? Kiinnostaisiko kuulla, miten sosiaalista mediaa on mahdollista hyödyntää yritystoiminnassa ja verkostoitumisessa? Entä haluaisitko kehittyä esiintyjänä? Akavan Erityisalat järjestää loppuvuoden aikana näihin ja moniin muihin aiheisiin liittyviä koulutuksia, joihin ehdit vielä hyvin mukaan.

Uusi koulutussarja työhyvinvoinnista

Omien jäsenkoulutustensa lisäksi liitto järjestää yhteistyössä TJS Opintokeskuksen kanssa työhyvinvointiin liittyvän koulutussarjan, joka käynnistyy syksyn aikana ja jatkuu ensi vuoden puolella.

Koulutussarjassa käsitellään muun muassa sitä, miten voidaan ennaltaehkäistä epäasiallista kohtelua ja selvittää työpaikan ristiriitatilanteita sekä minkälaisia vaikutusmahdollisuuksia työntekijällä on omaan työhönsä.   Saat tietoa liiton järjestämistä koulutustilaisuuksista ja aluetapahtumista Akavan Erityisalojen verkkosivuilta, uutiskirjeistä ja Yhteenveto-lehdestä. Ensi vuoden koulutusesite postitetaan kaikille jäsenille joulukuun Yhteenveto-lehden välissä. Tarkkaile siis postiasi ja nappaa esite talteen! Jaana Parkkola Akavan Erityisalat


Järjestösihteerin palsta

ÄLÄ ALLEKIRJOITA MITÄ TAHANSA!? Syksyn myötä moni takulainenkin solmii uuden työsopimuksen. Osa varmistuneen hankerahoituksen myötä tai sen toivossa, joku ensi kesän tuotantoa ajatellen, toinen aivan jonnekin mistä työtä vain sai rahoittaakseen kulttuurialan opintonsa. Joku tekee elämänsä ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, joku aloittelee uutta työtä toivoen sen johtavan pysyvään työsuhteeseen. On hienoa päästä kiinni etenkin sellaiseen työhön mitä on haaveillut ja intoa kesän jäljiltä riittää. Muistathan kuitenkin huolehtia omasta turvastasi työmaailmassa ja käyttää jäsenpalvelujasi – eli tarkistuta työsopimuksesi juristilla.

Vähintäänkin kannattaa lukea sopimus tarkasti ennen oman puumerkin raapustamista. Ovatko siellä pienet jutut kuten vaikkapa sairausajan palkka mainittuna, viitataanko esimerkiksi TAKUn suositukseen työsuhteen ehdoiksi? Miten lomarahat, entäpä liukumat työajassa? Miten palkkapäivä on määritelty, että sen saa vähintään palkkaturvasta

jos firma meneekin alta? Mikäli jokin kohta askarruttaa, kysy siitä asiantuntijalta ennen kuin laitat nimesi alle. Sillä kun sopimus on allekirjoitettu, sen voi muuttaa vain uudella sopimuksella. Joten on viisasta ottaa selvää ennen kuin allekirjoittaa ja vielä fiksumpi hoitaa itselleen oikeudenmukaisen sopimuksen ennen itse työn aloittamista – varmuuden vuoksi. Turvaa itsesi työelämässä, se on jäsenoikeutesi! terveisin Laura TAKUn toimistolta

Akavan Erityisalojen syksyn 2010 jäsenkoulutukset Koulutussarja työhyvinvoinnista yhteistyössä TJS Opintokeskuksen kanssa: l 2.11. Tampere: Epäasiallisen toiminnan ratkaiseminen työpaikoilla l 18.11. Helsinki: Epäasiallisen toiminnan ratkaiseminen työpaikoilla l 2.12. Turku: Miten vaikutan työssä ja työhön Liiton yleiset jäsenkoulutukset: l Työyhteisötaidot voimavarana l Tie työhön – työelämän ABC l Sosiaalisen median hyödyntäminen yritystoiminnassa ja verkostoitumisessa l Kehity esiintyjänä – varmuutta esiintymiseen (jatko) l Vuokratyöntekijä – tunne oikeutesi l Miten neuvottelen palkkani l Työsuhde päättyi – laittomasti vai laillisesti Katso koulutusten ajankohdat ja paikkakunnat liiton koulutusesitteestä tai verkkosivuilta. Koulutukset ovat maksuttomia ja avoimia kaikille Akavan Erityisalojen jäsenyhdistysten jäsenille. Voit ilmoittautua koulutuksiin Akavan Erityisalojen sähköisen asioinnin kautta osoitteessawww.akavanerityisalat.fi Tervetuloa!

T A K U 37


J Ä S E N S I V U T

INTERNET Erityiskoulutettujen työttömyyskassa

TYÖTTÖMYYSKASSA

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

JÄSENTIETOJEN PÄIVITYS HELPOSTI NETISSÄ JÄSENKANAVALLA www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa näkyvää SÄHKÖINEN ASIOINTI JÄSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv). Lomakkeisiin pääset JÄSENYYS -valikon kautta. Pääset sivuille myös TAKUn sivujen kautta www.taku.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Puhelinaika: ma klo 10–15, ti – pe 9–15 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Jäsensihteerit: Jäsenrekisteri: Jaana Honni

0201 235 344

Jäsenrekisteri, jäsenmaksut: Katja Kosonen 0201 235 346 Jäsenmaksut: Mary Luokkamäki

0201 235 348 040 582 2215

Asiamiehet: Ahola Arja puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 Tutkimustoiminta, palkkatilastot Juntunen Kalevi puh. 0201 235 351 tai 040 582 2780 Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Korpisaari Jaakko puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Sipilä,Riikka Työmarkkina-asiamies puh. 0201 235 336 tai 040 587 2732 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmä- ja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen 38 T A K U

Lakimiehet: Eskola Kari, lakimies puh. 0201 235 367 Yksityissektorin edunvalvonta sekä yksityisja valtiosektorin työsuhdeneuvonta Ikonen Harri, lakimies puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta Leppänen Maarit, lakimies puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta Torvela Tuire, lakimies puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta, ammatinharjoittajien edunvalvonta sekä perheja perintöoikeudelliset asiat Viitala Linda, lakimies puh. 0201 235 352 tai 040 352 2177 Yksityissektorin työsuhdeneuvonta


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 010 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

Toiminnanjohtaja

Kirsi Herala gsm 040 511 1200 Puh. 0201 235 393 kirsi.herala@taku.fi

Järjestösihteeri

Laura Piirainen gsm 0440 664 800 laura.piirainen@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja

Petri Katajarinne Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi

Hallituksen varapj.

Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi

Hallituksen jäsenet

Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com

Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Juha Isotalo Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) koulutuspoliittinen sihteeri gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org

Piia Jaatinen lastenohjaaja Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi

Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Uudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet

Ville Niutanen Opiskelija HUMAK / Kulttuurituotanto Puh. 040 841 2066 ville.niutanen@pp.inet.fi

Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi

Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

T A K U 39


Työtä elämään -urapäivä 4.11.2010 Vanha ylioppilastalo, Helsinki

Millaisia valmiuksia ja kykyjä tulevaisuudessa tarvitaan?

Mitä nuoret odottavat työltä ja työelämältä? Millainen on tulevaisuuden työelämä?

Tervetuloa

Miten löydän työpaikan?

opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden urapäivään Vanhalle 4.11.! Päivä alkaa aamukahvein klo 9 ja päättyy klo 16.15. Urapäivässä ovat puhumassa mm. Ylen entinen toimitusjohtaja, SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner, Itellan työsuhdejohtaja Pekka Kähkönen, Eilakaislan toimialapäällikkö Anna Leino, pääministerin erityisavustaja Annika Saarikko ja Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki. Tilaisuuden juontaa Aamu-tv:stä tuttu Tomi Korhonen.

A kAvAn E rityisAlojEn vuosikErtomus 2009

Lisää tietoa tilaisuudesta osoitteessa www.akavanerityisalat.fi 40 T A K U

1

Taku 3/2010  

Taku lehti nro 3 / 2010

Taku 3/2010  

Taku lehti nro 3 / 2010

Advertisement