Page 1


T ä s s ä

n u m e r o s s a

Puheenjohtajalta . ....................................................................

3

Kulttuurin edunvalvontaa Akavassa ........................................... Merja Isotalo

4

Ovet ja ikkunat auki .................................................................. Anne Mari Rautiainen

6

Häiriöiden pelko turhaa.............................................................. Anna Kari

8

Musiikkiosaaminen tuo hyvinvointia, mutta tuoko se myös leipää? . .................................................. Katri Halonen

Kannen kuva: Mikko Myöhänen

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konstoch kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Petri Katajarinne, Noora Herranen, Merja Isotalo, Anne Mari Rautiainen, Laura Tiainen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

10

Ruosumusaihme ...................................................................... Sanna Posti Sjömän

12

Pub Katseessa soi musiikki. Songs for the Blind ....................... Miia Huttunen ja Mari Huttunen

14

Kolea elämä ............................................................................. Panu Hämeenaho

15

Linnan väkeä . .......................................................................... Rita Dahl

16

Gallup ......................................................................................

20

Läänintaiteilija: Sirpa Haapaoja .................................................

21

10 kysymystä ..........................................................................

22

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia .......................................... Merja Isotalo

23

De Minimis – pienimmistä seikoista ei kannata välittää . ........... Merja Isotalo

26

Työntekijällä on oikeusturva työsuhteiden saumakohdissakin ............................................... Ritva Siikamäki

29

Järjestäytymisen perusteet ja jäsenmääräkehitys vaihtelevat eri maissa................................................................ Markus Penttinen, Liisa Folkersma

30

Smirgeli ...................................................................................

31

Jäsensivut ..............................................................................

32


Puheenjohtajalta

Kuva: Johannes Wiehn

TAKUn vuosikokouksen yhteydessä Tampereella pidettiin kaksipäiväinen seminaari, jonka nimenä oli kuvaavasti "Kulttuuri ja matkailu -mahdollisuuksia molemmille". Seminaarin yhtenä sanomana oli se, että matkailua ilman kulttuuria ei ole, ja että meidän kulttuurialan ammattilaisten osaamista käytetään aivan liian vähän tuotettaessa matkailupalveluja. Nykyajan matkailijoita kiinnostaa muukin kuin pelkkä museoiden ja kirkkojen kiertäminen: halutaan elämyksiä ja kokemuksia, osallistumista ja itse tekemistä. Mitä meillä olisi tarjottavana nykyajan matkailijalle?   Suurimpana haasteena kulttuurin ja matkailun yhdistämisessä löydettiin tuotteistamisen vähäisyys sekä se, että kulttuuripalveluiden ja -matkailupalveluiden tuottajat eivät oikein tunne toisiaan ja tunnista toistensa tarpeita. Tarvitaan siis tilaisuuksia ja foorumeita kohtaamisille. Tarvitaan koulutusta ja tukea tuotekehitykseen. Matkailupalvelujen tuottajia löytyy aina maaseutumatkailuyrittäjistä isoihin kongressikeskuksiin, moottorikelkkasafareista kesätapahtumiin. Matkailijat ovat merkittävä ja kasvava ryhmä esimerkiksi yleisötapahtumien asiakkaina. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden odotetaan tuovan kaupunkiin lähes 150 miljoonaa euroa matkailutuloja. Matkailijat käyttävät myös muita kulttuuripalveluja sekä ostavat erilaisia kulttuurituotteita. Aika harvoin kulttuuripalveluja tuotettaessa mietitään kuitenkaan matkailijoita kohderyhmänä, sitä millaisia tarpeita heillä on, mitä itse asiassa ollaan tarjoamassa. Kysymys on tuotteistamisesta. Tuotteistamisen yhtenä tarkoituksena on saada kulttuuripalvelusta kannattavaa liiketoimintaa. Tavoitteena on siis, että kulttuuripalvelun tuottaja, oli hän sitten taiteilija, käsityöläinen tai tapahtumatuottaja, saa työstään käyvän korvauksen.   Kulttuurin ja matkailun yhteistyö on vain yksi hyvä esimerkki siitä millaisia mahdollisuuksia viime vuosina on avautunut kulttuurialan ammattilaisille. Matkailun lisäksi vastaavankaltaista rajapintatyötä tapahtuu tällä hetkelle lähes kaikilla elinkeinosektoreilla, hyvänä esimerkkinä tästä hyvinvointisektori sekä teknologiateollisuus. Luovien toimialojen arvostuksen lisääntyminen on näkynyt viime vuosina valtiovallan panostuksena erilaisin kehittämishankkeisiin. Hankkeiden avulla toki saadaan arvokasta tietoa ja kehitetään uusia toimintamalleja, mutta valitettavan harvoin niistä syntyy mitään pysyvää toimintaa.   Meidän takulaisten tulee olla valppaina vastaamaan muutoksiin. Se vaatii uudistumiskykyä, halua oppia, ennakkoluulottomuutta ja valmiuksia ottaa riskejä. Meidän tulee olla myös aktiivisia toimijoita ja aloitteentekijöitä. Kulttuuri ei ole minun mielestäni sitä mistä pelkästään ammennetaan, vaan

kulttuuri myös antaa ja muuttaa maailmaa. Tähän liittyy TAKUn rooli jäsentemme edunvalvojana ja kulttuurialan aktiivisena toimijana. Meidän tulee toimia jäsentemme äänitorvena, kertoa yhteiskunnan päätöksentekijöille ja vaikuttajille kulttuurialan osaamisesta ja mahdollisuuksista. Meidän tulee pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asenteisiin siten, että kulttuuri saa ansaitsemansa arvostuksen ja merkityksen. Toisaalta TAKUn tehtävänä on tuota uutta tietoa jäsenillemme siitä mitä alalla tällä hetkellä tapahtuu ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan.   Nämä ovat myös minulle, vastavalitulle TAKUn hallituksen puheenjohtajalle, tärkeitä asioita. TAKUn toiminta on yhteispeliä. Takun uusi hallitus edustaa jäsenistöään ja toimiva yhteispeli edellyttää aktiivista vuorovaikutusta, jotta voimme pitää TAKUn toiminnan nykyisellä erinomaisella tasolla ja kehittää järjestöämme yhä vahvemmaksi edunvalvojaksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Siispä: ollaan yhteyksissä! Petri Katajarinne petri.katajarinne@unikankare.net puh. 040 164 6665 TAKU 3


Merja Isotalo

Seminaari 8.4.2010

Kulttuuripolitiikkaa Akavassa Akavan visiossa ja missiossa on paljon hyvää ja tavoittelemisen arvoista, mutta yksi sana sieltä puuttuu: kulttuuri. Ehkä korkeasti koulutettujen keskusjärjestön piirissä kulttuuri on ollut itsestäänselvyys, josta on kirjattu vain sivistys. Muutos on kuitenkin odotettavissa, sillä Akavassa on käynnistynyt kulttuuripoliittisen ohjelman laatiminen. TAKU aloitteentekijänä Pienikin järjestö voi vaikuttaa, jos on tietoa, taitoa ja tahtoa riittävästi. Sitä on monissakin tilanteissa löytynyt omasta järjestöstämme, mutta parhaimpia yksittäisiä saavutuksia on se, että asiantuntemus ja aktiivisuus saivat yhteiskunnallisesti vaikuttavan keskusjärjestömme ottamaan ohjelmatyönsä yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Akavan kulttuuripoliittisen ohjelman aikaansaamisen.   Miksi sitten ohjelmatyö on niin tärkeää? Monet meistä ovat pakertaneet erilaisten organisaatioiden ohjelmien ja strategioiden laadinnassa. Joskus valmiit paperit menevät hyllylle pölyttymään, mutta tänä päivänä entistä useammin ne ohjaavat toimintaa ihan käytännössä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa hallitusohjelma. Parhaillaan on käynnissä ankara seuraavan hallituksen ohjelman rakentaminen niin ministeriöissä, puolueissa kuin ammattiyhdistysliikkeessä ja muissa edunvalvonnan organisaatioissa. Monesti on jo todettu, että jos asiaasi ei ole hallitusohjelmassa, sitä ei ole olemassa. Luovuudella etumatkaa: työtä ja hyvinvointia Akavassa pidettiin kulttuuripoliittinen seminaari 8.4.2010 yllämainitulla otsikolla. Tavoitteena oli tuoda esille ja keskusteluun ohjel-

4 TAKU

matyön tärkeitä näkökulmia, kuten kulttuurin rooli kansantaloudessa, kulttuurin merkitys terveyden ja hyvinvoinnin rakentajana, luovuus liiketoiminnan lähteenä sekä kulttuuriyrittäjän arkea ja juhlaa.   Seminaarin avasi Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen, joka on itse hyvin sitoutunut ohjelman laatimiseen. Hän ihmettelikin sitä, miksi tähän työhön on Akavassa ryhdytty vasta nyt, vaikka esimerkiksi koulutus on aina ollut merkittävä osa akavalaista edunvalvontaa.   Viljanen totesi, että kulttuuri määritellään tässä yhteydessä laajasti, mikä näkyikin jo seminaarin otsikossa. Ohjelmatyön yhteydessä on pohdittava akavalaista näkemystä mm. kulttuurialan koulutuksessa ja toisaalta kulttuurin roolista muiden alojen koulutuksissa, työllisyydestä, taloudellisista vaikutuksista ja yrittäjyydestä. Koulutuksen ja työelämän kohtaaminen on kulttuurialalla usein ongelmallista. Viljanen otti esille myös luovuuden ja kaipasi kulttuurista näkökulmaa mm. teknologiatoimialoille.   Puheenjohtaja Viljanen perusteli myös työmarkkinajärjestön mukanaolon kulttuuripolitiikassa. Kun Akavan tavoitteena on Suomen menestyminen, sen saavuttaminen edellyttää uutta ja uudenlaista työtä, hyvää työllisyyttä, laadukasta koulutusta, työhyvinvointia. ”Kun ihmiset onnistuvat, Suomikin onnistuu”, kuten hän totesi. Yhteiskunnan kehittäminen on suomalaisen kulttuurin vahvistamista. Kulttuuri kansantaloudessa

tävät kulttuuriin suhteessa enemmän rahaa kuin rikkaammat.   Kaiken kaikkiaan kulttuurin osuus kansantaloudesta on pysynyt suurin piirtein ennallaan lamankin aikana. Nk. arvonlisäys tosin on laskenut, mikä johtuu kulttuurialan työintensiivisyydestä. Kulttuurialan määritelmä on Alasellakin varsin laaja ja hän totesikin, että joidenkin tilastollisten tietojen kerääminen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Tilastotiedot ovat kuitenkin monien päätösten perusteina, joten tilastointimenetelmien kehittämistä edelleen tarvitaan.   Muutamia kiinnostavia tietoja Alasen monipuolisesta katsauksesta: kulttuuritapahtumien järjestämisen työllistävyys on kolminkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa, painetun kulttuurin osuus on selvässä laskussa, elävä musiikki ja musiikkipelit ovat selvässä nousussa, kulttuurin rahatalous on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle, kulttuurin osuus kansantaloudesta on nyt suurempi kuin matkailun ja suurempi kuin Nokian parhaimmillaan. Kulttuuri hyvinvoinnissa VTT Assi Liikanen esitteli Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelman, jonka taustalla olevan selvityksen hän laati vuoden 2009 aikana. Hän toi esille myös ohjelman taustaa ja historiaa sekä lukuisia esimerkkejä taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.   Liikanenkin perusteli sitä, miksi kulttuurin edistäminen kuuluu ammattiyhdistysliikkeelle. Hän totesi, että usein luovuus törmää laitoksissa funktionaalisuuteen, mikä paitsi heikentää potilaiden tai laitoksen asukkaiden mahdollisuuksia hyvinvointiin kulttuurin ja taiteen keinoin, on työtekijöiden kannalta työhyvinvointia heikentävää. Liikasen suo-

”Wallride Galleria KONEen näyttelyssä Plywood Highway”

Tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alanen muutti kulttuurin numeroiksi. Niiden mukaan Suomi on eurooppalaisittain kulttuuripanostuksissaan keskitasoa, mutta esimerkiksi työllisyydessä jonkin verran sen yläpuolella. Tilastot näyttävät myös sen, että köyhemmät kotitaloudet käyt-


situksen mukaan pitäisikin saada kulttuurisihteeri terveys- ja sosiaalitoimen palveluiden suunnitteluun. Puheenjohtaja Viljasen kanssa Assi Liikanen oli samaa mieltä kulttuurialan yrittäjyyden edistämisen tarpeellisuudesta. Tämä liittyy myös kuntien palveluiden ulkoistamiseen ja uudenlaisten työnteon muotojen lisääntymiseen. Kulttuuri yritystoiminnassa PKT-säätiön johtaja asiantuntija Leena Hoppania keskittyikin omassa puheenvuorossaan luonnollisesti juuri kulttuurialan yrittäjyyteen. Hän korosti maailman nopeaa muuttumista ja sen merkitystä luovilla aloilla, jotka määritellään usein niin, että ne kattavat tekijänoikeudet, patentit, tuotemerkit eli ns. aineettoman omaisuuden kaupallisen hyödyntämisen.   Hoppania näkee luovien alojen vaikutuksen kolmella alueella: ne synnyttävät uutta itsenäistä liiketoimintaa, auttavat muita aloja parantamaan liiketoimintaansa ja lisäävät kilpailukykyä. Luovat alat ovat myös esimerkki maailman muuttumisesta, koska kulttuurialalla on ollut aina pätkätöitä ja sekalaisia työnteon tapoja, jotka leviävät nyt muuallakin. Ongelmana on kuitenkin se, että työhallinto tekee esimerkiksi taiteilijoista helposti pakkoyrittäjiä.   Suomessa ei Hoppanian mukaan kuitenkaan synny varsinaista kulttuuriteollisuutta, koska markkinat ovat liian pienet, asiakkaita ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Sen sijaan varsinaisille teollisille yrityksille olisi paljon annettavaa: sisältöjä, merkityksiä ja tarinoita. Toisaalta olisi ymmärrettävä teknotuotteen ja palvelutuotteen kehittämisprosessien erilaisuus eikä pitäisi työntää kulttuuriyrittäjiä sekavaan yritystoimintaympäristöön, joka ei tue tämän alan yrittäjyyttä. Kulttuuriyrittäjä, elokuvantekijä Elokuvaohjaaja Aku Louhimies oli päivän ”keissi”, kulttuurialan yrittäjän ja taiteilijan roolissa. Hänkin totesi suomalaisista kulttuurin markkinoista, että Suomessa ei voida tehdä markkinapohjaisesti esimerkiksi elokuvia yleisön vähäisyyden vuoksi. Siksi on tehty poliittinen päätös elokuvien tukemisesta, että meillä oli-

si suomalaisia elokuvia. Amerikassa elokuvien tekeminen on teollisuutta, Suomessa kulttuuritoimintaa.   Taiteen tekemisen koulutustaso on huono, kritisoi Louhimies. Se kestää liian kauan ja sitä on liikaa, mistä seuraa alan suuri työttömyys. Monet elokuvan ammattilaiset hänenkin produktioissaan ovat korkeasti koulutettuja pätkätyöläisiä ja lisäksi pakkoyrittäjiä, jotka kuitenkin ovat mukana intohimosta eivätkä rahasta. Yrittämistä tulisikin helpottaa Louhimiehen mukaan. Hän on huolissaan myös kulttuuripääoman katoamisesta eläkeläisten ja muihin töihin siirtyvien mukana.   Luovuuden Louhimies kokee syntyvän oikeanlaisessa ilmapiirissä. Erityisesti pelko on luovuuden este ja pitäisikin saada aikaan kaikki mukaan -ajattelu, hyväksyvä ja erilaisuutta sietävä, kannustava ilmapiiri. Elokuva on kuitenkin mennyt Suomessa eteenpäin, vienti ja jakelukin toimivat. Maailmalle mennään omalaatuisuuden kanssa. Viennin tukemista enemmän hän toivoi tukea kulttuurin tuonnille. Perusta ohjelmalle Seminaarista Akavan kulttuuripoliittinen työryhmä ja me muutkin saimme hyviä perusteluita ohjelmatyön eteenpäin viemiselle. Takulaisista työryhmässä ovat mukana puheenjohtaja Susanna Tommila, toiminnanjohtaja Kirsi Herala ja liiton puheenjohtaja Jorma Rihto. Varmasti jokainen, joka tuntee kiinnostusta ohjelman sisältöön, saa sanansa sanoa, joten yhteydenotot TAKUn toimistoon.   Akavan kulttuuripoliittisen ohjelman linjaukset tulevat varmasti vaikuttamaan keskusjärjestön omassa toiminnassa, mutta ne menevät myös ns. ulos ja voivat vaikuttaa esimerkiksi tulevaan hallitusohjelmaan. Toivottavasti ne tukevat myös meidän moninaisissa tehtävissä ja toimintaympäristöissä toimivien kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten työtä ja hyvinvointia.

Yläkuvassa Assi Liikanen, keskellä Leena Hoppania ja alakuvassa Aku Louhimies. Kuvat: Pekka Sipola

TAKU 5


Ovet ja ikkunat auki Anne Mari Rautiainen

Tapaan Leif Jakobssonin Taiteen keskustoimikunnan tiloissa. Tuliaisiksi antamani TAKU-lehti saa heti terävän kommentin vanhanaikaisesta muodosta. Löydämme kuitenkin yhteisymmärryksen lehden eduista ja jatkamme keskustelua taiteen ja kulttuurin näkymistä.

Leif Jakobssonin paluu Ruotsin television johtopaikalta Suomen kulttuurin vaikuttajaksi on sujunut komeasti. Ensin hänet kutsuttiin kulttuurin tulevaisuutta jäsentävän komitean puheenjohtajaksi. Siihen liittyneet sadat kulttuuri- ja taidealan kohtaamiset kuvaavat hyvin Jakobssonin näkemystä asioiden hoitamisesta.   ”Tarvitsemme avoimuutta ja vuorovaikutusta. Silloin koko kulttuurin kenttä voi paremmin.”   Selontekoehdotus luovutettiin kulttuuriministerille maaliskuussa. Jakobsson on toiveikas myös jatkotoimenpiteiden suhteen.   ”Kulttuuri koetaan nyt tärkeäksi, ja selonteko voi olla erittäin hyvä tiekartta. Jos edes muutama poliitikko löytäisi sieltä jonkun mielenkiintoisen aiheen, voisi kulttuurista tulla jopa vaalikysymys.”

Tämän vuoden alusta Jakobsson nimitettiin Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajaksi. Myös sen toimintaan liittyy voimakkaita kehittämistoiveita. Viimevuotista selvitystä

6 TAKU

Kuva: Pertti Nisonen

Totutun kyseenalaistaja


uusi puheenjohtaja pitää varovaisena. Vanhojen tapojen kyseenalaistaminen tuntuu sopivan hänelle:   ”On hirveän hauskaa, kun asiat todella tehdään eri tavalla. Se tuo dynamiikkaa, mikä on organisaatiolle hyväksi.”   Ensimmäinen askel otetaan syksyllä, kun sähköinen hakujärjestelmä otetaan käyttöön. Muutokset hakemusten käsittelyssä ja hallinnossa ovat välttämättömiä. Taiteen asioita on syytä hoitaa taloudellisesti ja tehokkaasti, hän sanoo. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin taiteellinen laatu:   ”Enemmän rahaa taiteeseen, vähemmän rahaa hallintoon.”   Kulttuuriväki kohahti vuoden alussa, kun uusi puheenjohtaja puhui kulttuuritilojen rakentamista vastaan. Hän puolustautuu:   ”Yhteiskunnallinen taloudellinen tilanne on vakava, olisi vastuutonta olla huomaamatta sitä.”   Ei hän taidetilojen tarvetta sinällään kiistä, johan meidän ilmastommekin vaatii sitä.   ”Mutta viimeisen 10 vuoden aikana Pohjoismaissa on rakennettu 40 suurta näyttämötaidetilaa. Ovatko ne varmasti täydessä käytössä?”   Paremmalla yhteistyöllä jo olemassa olevat tilat saataisiin tehokkaammin käyttöön ja vapaille ryhmillekin paikkoja harjoitella ja esiintyä, uskoo Jakobsson. Rajojen ylittäjä Vuorovaikutus ja yhteistyö toistuvat keskustelussamme. Jakobsson puhuu vilkkaasti kulttuurin ja taiteen yhteistyömahdollisuuksista vaikkapa sosiaali- ja terveysalan tai kaupunkisuunnittelun kanssa.   ”Kehityskelpoinen syntyy rajapinnoissa, sekä taiteellisesti että toiminnallisesti ja hallinnollisesti. Tämä ei saa näkyä kulttuurin perustuotannon rahoituksessa, mutta se voi tuoda lisää resursseja ja mahdollisuuksia.”   Kulttuurin ja taiteen sovellettavuus tulisi näkyä myös koulutuksessa.   ”Itse toimin Teatterikorkeakoulun hallituksessa, ja siellä pohdimme jatkuvasti työmarkkinoiden laajuutta opiskelun jälkeen ja miten opiskelua tulisi kehittää sitä silmällä pitäen.”   Hän on vakuuttunut siitä, että sellaiset työpaikat tulevat lisääntymään, joissa arvostetaan kulttuuriopiskelutaustaa. Opiskelijoillekin löytyy

ohjeistus:   ”On tärkeää, että olisi jotain muutakin erityisosaamista perustutkinnon lisäksi. Silloin pärjää paremmin” Taidekasvatuksen puolestapuhuja Taidekasvatus on yksi tärkeä tulevaisuuden kysymys.   ”Kulttuurin tulevaisuusselonteon kohtaamisissa välittyi suuri huoli taideaineiden tilasta ja statuksesta perusopetuksessa, siksi se nostettiin yhdeksi keskeiseksi toimenpideehdotukseksi.”   Taideaineet antavat eväitä maailman monipuolisempaan hahmottamiseen, siksi molempien aivopuoliskojen vahvistaminen on tärkeää. Jo nyt luottamus nuoriin on vahva:   ”Nuorilla on laajempi kulttuurija taidekäsitys. He käyttävät verkkoa luontevasti lukemiseen, kirjoittamiseen, musiikin kuuntelemiseen,…”   Jakobsson jää miettimään, miten tässä kontekstissa perinteiset taidemuodot pärjäävät. Ja mitä uutta syntyy kohtaamisissa?   Kulttuurin ja taiteen ammatteihin tarvitaan uusia tekijöitä. Niihin hakeutumiseen puolestaan rohkaisua jo kodeista. Sitä hän nimittää hyväksi kulttuuriseksi itsetunnoksi. Koulun ohella hän on huolissaan resurssiheikoista kotiympäristöistä:   ”Taide on yhteiskunnan peili ja kaikki osatekijät tarvittaisiin siihen

mukaan. Miten onnistumme saamaan vaikkapa ei-suomalaisen taustalta ponnistavat nuoret taiteeseen ammattitasolle mukaan? Kulttuurin kuluttaja ”On hauska tehdä töitä Helsingissä”, Jakobsson sanoo tutusta kotija opiskelukaupungistaan.   Hän ylistää erityisesti taidetarjontaa, jota itse kuluttaa monipuolisesti. Hän luonnehtii olevansa yleiskulttuurinen asiantuntija.   Koulutukseltaan hän on historioitsija ja arkeologi. Kulttuuritoimittajana hän kertoo tehneensä ohjelmia erityisesti rakennustaiteesta, kuvataiteesta, kaupunkisuunnittelusta ja muotoilusta. Televisiojohtajana hän kokee edistäneensä paitsi filmituotantoa, myös tanssin, klassisen musiikin ja erityisesti oopperan näkymistä televisiossa. Taiteen lajeista hän ei ole tehnyt työtä kirjallisuuden parissa, mutta senkin hän nimeää rakkaaksi harrastuksekseen.   ”Olen etuoikeutetussa asemassa. Kynnys osallistua on erittäin matala, kun saan niin paljon tietoa jo työni puolesta kaikesta meneillään olevasta. Haluaisinkin löytää sellaisia tapoja, joiden avulla ihmiset ympäri Suomen saisivat helpommin nauttia tuoreesta taidetarjonnasta omalla paikkakunnallaan. Vaikkapa uudesta sirkuksesta tai biotaiteesta!”

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa tulevaisuuden osaamis- ja luovuusperustasta Opetusministeriön nimi muuttui toukokuun alussa opetus- ja kulttuuriministeriöksi. Koulutus-, tiede-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan toimiala ja tehtävät säilyvät ennallaan. – Opetus- ja kulttuuriministeriö kuvaa nykyistä paremmin ministeriön toimialaa. Nimenmuutos edistää sekä kotimaassa että kansainvälisissä yhteyksissä toimialan ja sen laajuuden hahmottamista. Lisäksi muutoksella luodaan näkyvyyttä kulttuurin yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen kasvulle.

ortodoksinen kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat, opintotuki sekä tekijänoikeus. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti ministeriö vastaa tulevaisuuden osaamis- ja luovuusperustasta. Koulutuksen, tieteen ja kulttuurin merkityksen kasvaa niin taloudellisena toimintana kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja sivistyksen keskeisenä tekijänä.

Opetusministeri Virkkunen ja kulttuurija urheiluministeri Wallin esittivät lokakuussa 2009 ministeriön 200-vuotisen toiminnan kunniaksi valtioneuvostolle nimen muuttamista, jotta se vastaisi Toimialaan kuuluvat koulutus ja tiede, paremmin ministeriön tehtäväkenttää taide, kulttuuri, liikunta ja nuorisotyö, ja toimintaa. arkisto-, museo- ja yleinen kirjastotoimi, evankelis-luterilainen kirkko, Uusi nimi otettiin käyttöön 1.5.2010. www.minedu.fi TAKU 7


Kulttuurikunto-hanke teetti yhteistyökumppaneilleen alkuvuodesta 2010 kyselyn kulttuuri- ja harrastustilojen käytöstä. Tulokset tuovat esiin myönteisiä kokemuksia sekä tilojen käyttäjien että hallinnoijien taholta: tilojen monipuolisemman käytön esteenä ovat lähinnä häiriöiden pelko ja pitäytyminen totutuissa toimintatavoissa. Esimerkiksi kirjastojen, museoiden, koulujen ja toimistojen tilat olisivat hyödynnettävissä pienin järjestelyin. Tulosten myötä Kulttuurikunto ottaa kantaa ajankohtaiseen kysymykseen kulttuuritilojen puutteesta ja jo olemassa olevien tilojen vajaakäytöstä. Kulttuurikunnon yli 500 kumppaniin kuuluu muun muassa kulttuuritoimijoita, järjestöjä ja työnantajia. Kysely tiedusteli, millaisia kokemuksia ja käytäntöjä heillä on tilojen antamisesta tai saamisesta ulkopuoliseen käyttöön, miten tilan valvonta ja siivous on järjestetty, mitä mahdollisia esteitä tilojen käytölle on ja mitä tilojen haltijat tai käyttäjät voisivat tehdä edistääkseen niiden saamista käyttöön.   Vastauksia saatiin kattavasti eri puolilta Suomea: muun muassa Helsingistä, Jyväskylästä, Lappeenrannasta, Porista ja Rovaniemeltä. Kokemuksiaan jakoivat kirjastot, kaupunkien kulttuuritoimet, yhdistykset, yksityiset esittävän taiteen toimijat, ylioppilaskunnat ja eläkeläisjärjestöt. Joukkiota täydensivät

Anna Kari Pink Eminence Oy

Häiriöiden pelko turhaa – julkisten tilojen monipuolisempi käyttö on järjestelykysymys yksi kaupungin taidemuseo, kansalaisopisto, yksityinen kulttuuritalo sekä yksittäiset kaupunkien henkilöstö-, liikunta- ja koulutoimet. Tulokset antavat vinkkejä kulttuurin tilakysymysten ratkaisuun Toisin kuin viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta voisi päätellä, useille toimijoille tilojen ilta- ja viikonloppukäyttö on arkipäivää jo nyt. Näiden kokemusten perusteella huoli ongelmista järjestyksenvalvonnan ja siivouksen suhteen, joka tuntuu usein estävän tilojen monipuolisemman käytön, on turhaa. Selkeästi sovitut säännöt, allekirjoitetut sopimukset ja luotettavat vastuuhenkilöt ovat olennaisia tilojen käytön onnistumisessa.   Julkista keskustelua tilakysymyksistä on käyty vuodenvaihteen molemmin puolin muun muassa Helsingin Sanomissa niin Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Erik Söderblomin kuin Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Leif

Jakobssonin haastatteluissa. Aihetta on puitu myös lehden HS-raadissa, jossa taiteen, tieteen ja median vaikuttajat ottavat kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin: muun muassa toimittaja Johanna Korhonen perää sosiaalisten innovaatioiden kohdistamista siihen, miten jo olemassa oleviin tiloihin olisi pääsy yhä useammalla tilan tarvitsijalla. Korhosen mukaan rakennusmassan tehokkaampi käyttö olisi paitsi kansantaloudellisesti, myös ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti perusteltua.   On selvää, että pienen budjetin kulttuuritoimijoille ja harrastusryhmille saavutettavia tiloja tarvittaisiin enemmän. Tilakysymykset ovat ajankohtaisia myös eläkeläisjärjestöjen ryhmille, jotka kokevat vuokrattavien tilojen hintojen suorastaan estävän monipuolisen harrastustoiminnan ylläpitämisen. Kulttuurikunnon kyselyn perusteella käy ilmi, että Suomessa on paljon tällaiseen toimintaan soveltuvaa tilaa, joka olisi saatavissa käyttöön pienin järjestelyin – esimerkiksi kirjastot, taidemuseot, koulut ja erilaiset muut kuntien tilat. Toimivia käytäntöjä on jo olemassa Kyselyyn vastanneista toimijoista muun muassa Lappeenrannan ja Hyvinkään kaupungeilla on jo olemassa

8 TAKU


toimivia käytäntöjä. Lappeenrannassa iltaisin ja viikonloppuisin tyhjänä olevat koulujen liikuntasalit ovat kaikkien toimijoiden, eivät pelkästään liikuntaseurojen, varattavissa. Hyvinkäällä tilojen varaaminen on tehty tilan käyttäjälle mahdollisimman helpoksi: kaupungissa koulu-, nuoriso- ja liikuntatilojen varaukset on keskitetty erilliseen Tilavaraamoon, josta asiakas saa palvelut yhdeltä luukulta useamman eri viraston kanssa asioimisen sijaan. Taidemuseot ja kirjastot tulevaisuuden kokoontumispaikkoina? Moni vastannut toivoo pystyvänsä antamaan tilojaan nykyistä useammin ulkopuolisten toimijoiden käyttöön. Usein tilojen ulkopuolisen käytön esteenä ovat toimijan olemattomat resurssit tilojen markkinoimiseen ja toimivan varauskäytännön

ylläpitämiseen. Esimerkiksi kirjastot ja museot, joiden perustoimintaan tilojen antaminen muiden käyttöön ei kuulu, toivovat voivansa markkinoida vähässä käytössä olevia tiloja kaupunginosayhdistyksille ja muille yhdistystoimijoille.   Kaupallisista tiloista ei korkeiden vuokrahintojen vuoksi ole ratkaisuksi kulttuuritoimijoiden tilan tarpeisiin. Tilapulan helpottamiseksi tarvittaisiinkin useampien toimijoiden vapaaehtoisuutta antaa tyhjäkäytöllä olevaa tilaa käyttöön joko maksutta tai pientä korvausta vastaan. Toistaiseksi suurena haasteena on myös se, etteivät tällaisten tilojen hallinnoijat ja niiden mahdolliset käyttäjät kohtaa.

Koko raportin kyselyn tuloksista voi ladata Kulttuurikunnon sivuilta: kulttuurikunto.fi > Kumppanit

Mikä Kulttuuri

kunto?

Kulttuurikunto o nin yhteishank n Yleisradion, Suomen Kul ttuurirahaston e, joka pyrkii yh tuksen ja kultt ja uurikuntoilijo distämään kulttuuritarjonn Svenska kulturfondeiden aktiivisu an Hankkeen tark , työnantajien uden o tilaisuus koke ituksena on poistaa kulttuu verkostoksi, josta kaikki kannusa jotakin uutt hy riin liittyviä pe a. lkoja ja tarjota ötyvät. ihmisille

ence Oy

n, joka rake ointiyritys än välille lt u s n o k n einoeläm hteislttuuriala y rin ja elink ence on ku Pink Emin ia yhteyksiä kulttuu vät mahdollisuuksia ce anis ä n g ä e s te in li a m a tr E s tk taa Pink ja, jo toimijoille miseen, aa palvelu sekä tuott tämiseen. Kulttuuri miseen, kaupallista yn ta työn hyöd valmiuksia tuotteis ja a . u in p ointi taa a ja markkin viestintään nce.fi

Pink Emin

emine

www.pink

http://kulttuu http://kulturkorikunto.fi ndis.fi

TAKU 9


Musiikkiosaaminen tuo hyvinvointia, mutta tuoko se myös leipää? Taidetaustaisen osaamisen hyötyjä hyvinvoinnin edistäjänä on kartoitettu useissa tutkimuksissa ja toiminnan edistämiseksi on tehty strategioita ja toimenpideohjelmia. Uusia projekteja käynnistetään taajaan ja niissä kehitellään tärkeää toimintaa, jonka tulokset ovat pääsääntöisesti erittäin myönteisiä. Hienot tulokset arvokkaasta toiminnasta johtavat kuitenkin vain ani harvoin pysyvään yritysmuotoiseen toimintaan. Tuoreessa ”Musiikki hyvinvoinnin edistäjänä” -kartoituksessa pohdin, millaisilla edellytyksillä musiikkiin pohjautuva sosiaali- ja terveysalan rajapinnalle rakentuva liiketoiminta voisi tarjota elannon yhä useammalle musiikkialan ammattilaisille. Katri Halonen Metropolia Ammattikorkeakoulu Kartoituksessani on mukana kolme esimerkkitapausta, jotka kaikki edustavat varsin erilaista yritystoimintansa kehitysvaihetta. Toimintansa alkupäässä on suomalaista kansanmusiikkia ja maailman eri musiikkikulttuureita alkuperäisten soitinten, laulujen, tanssien ja leikkien avulla tuote- ja palvelupaketeiksi konseptoiva osuuskunta Uulu. Vankassa kasvuvaiheessa oleva Resonaari tuottaa musiikin erityispalveluita etenkin vammaisille. Varsin vakiintunutta liiketoimintaa edustaa seniorien aktivoimiseen tähtäävän Sävelsirkkutoimintatuokion kehittämisen myötä vankasti alalle stabiloi-

10 T A K U

tunut Audio Riders. Kaikkia esimerkkitapauksia yhdistää musiikin hyödyntäminen keskeisenä osana palveluita, joiden päämääränä on asiakaskunnan hyvinvoinnin edistäminen. Heitä yhdistää myös aktiiviset ja pitkäjänteiset kehittäjät, joilla on palava kehittämishalu, innostus, rohkeus kokeilla uutta ja pioneerihenki – ja liiketoiminta erittäin haastavalla musiikkialan ja sosiaali- ja terveysalan välisellä rajapinnalla.

Projektien vakiinnuttamisen karikko Musiikkitaustaisen osaamisen käyttäminen sosiaali- ja terveysalan kontekstissa osana yritysten toimintaa nojaa pitkälti yksittäisten projektien ja muutamien toimijoiden varaan. Kipupisteiksi näyttää nousevan toiminnan kasvattaminen ja vakiinnuttaminen liiketoiminnallisesti kannattavaksi yritystoiminnaksi. Suuri määrä taidetaustaisen osaamisen hyödyntämisen kehittämistyötä on tehty projekteissa. Projektin tunnuspiirteisiin kuuluu selkeähkö alku ja loppu. Haasteena on projektin loppurapotin jälkeen kehitettyjen mallien ja tuoteaihioiden kannattelu kuolemanlaakson yli kasvavan liiketoiminnan uralle. Tässä keskeinen haaste on sisällöstä hullaantuneiden projektitoimijoiden fokuksen muuttaminen. Vain harva on kiinnostunut markkinoinnista ja liiketoiminnasta, eivätkä heidän mielenkiintonsa ole pääsääntöisesti suuntautunut kyseisiin osaamisalueisiin. Useissa projekteissa onkin suorastaan huutava pula tuottajasta – mutta ani harvoin tiukalla budjetilla toimittaessa kavennetaan varsinaista kehittämistyötä ja investoidaan säästetyt rahat tuottajaan.

  Projektin muuttaminen liiketoiminnaksi on saanut myös toisen vaihtoehdon: uuden projektin rakentamisen ja sitä myötä projektien ketjuttamisen. Tämä näyttääkin olevan alan keskeinen kehittämisen väline ja myös toimijoiden eloonjäämisstrategia. Päähuomio voidaan laittaa usein innostavimmalta tuntuvaan sisällön kehittämiseen ja myös rahoittaja etsii lähtökohtaisesti uusia näkökulmia projektirahoituksen kohteeksi. Projektien vakiinnuttamisen korvikeeksi nousee projektisyklittäin organisoituva kehittämisjatkumo.

Ai täytyykö tästä maksaa? Sosiaali- ja terveysalan toimijat ottavat usein mieluusti vastaan kulttuurialan kehittämistyön ja panokset. Esimerkkitapausten valossa näyttä siltä, että pitkäjänteisen yhteistyön keskeinen kipupiste on jossain määrin maksukyky ja suurelta osin erittäin rajallinen maksuhalukkuus.


Sosiaali- ja teveysektorilla erityspalveluiden hinnoittelu on haastavaa. Toimintakulttuurille on leimaa-antavaa se, että palveluiden käyttäjät ovat tottuneet erittäin edulliseen hintatasoon – jopa saamaan palveluita ilmaiseksi. Kyse ei ole siis välttämättä maksukyvystä johtuvasta ongelmasta vaan tukikulttuurien vähentämästä maksuhalukkuudesta. Toisaalta positiivisiakin malleja on: esimerkiksi Resonaarin tapauksessa korkeahko lukukausimaksu ei osoittautunut esteeksi koulun käyn­nistymiselle eikä sen kehittymiselle. Jopa varsin olemattomalla markkinointiviestinnällä maksavia asiakkaita on löytynyt hyvin.   Maksukulttuurin kehittymisen kannalta projektien kautta subventoidut käyttäjämaksut ovat hankalia. Uusien projektien myötä tulee myös alihinnoiteltuja tai usein jopa ilmaisia palveluita, jotka vahvistavat liiketoiminnan kannalta hankalaksi koetun maksuttomuuskulttuurin ideologiaa.

toimintansa siten, että hyvinvoinnin ohella se tuottaa myös työllisyyttä ja liikevaihtoa. Prosessin takana on suuri määrä intohimoista kehittämistyötä, jossa katse on käännetty tuotteen kehittämisen ohella yhä selkeämmin asiakkaan toiveiden tunnistamiseen ja asiakassuhteen vaalimiseen.

Innostus ja pioneerihenki keskeisenä voimavarana

Tämäkin kartoitus on kasvanut projektimaailman tuotoksena. Kartoitus on osa ESR-rahoitettua Toive (Musiikkialan toimintaympäristön muutokset ja osaamistarve) –hanketta, jonka tavoitteena on kartoittaa tutkimuksen keinoin musiikkialan työelämän tämänhetkisiä ja tulevia muutoksia sekä vaatimuksia. Hankkeen hallinnoijana toimii SibeliusAkatemia ja yhteistyökumppaneita ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore ja Suomen konservatorioliitto.

Audio Ridersin ja Resonaarin kasvu liiketoiminnallisesti kannattaviksi yrityksiksi on ollut karikkoinen. Yritykset ovat esimerkkejä toimijoista, jotka ovat kyenneet kehittämään

Sosiaali- ja terveysalan rajapinnassa musiikkiosaamista hyödyntävien yritysten kipupisteet ovat samankaltaisia kuin muidenkin kasvuyritysten: haasteina on riskirahoittaji­en puute, toiminnan vakiinnuttaminen ja uskottavuuden kerääminen sosiaali- ja kulttuurialojen rajapinnalla sekä toimijoiden pieni joukko. Menestyksen avain on pioneerihengen ohella tarttuva innostus ja vilpittömän intohimoinen suh­tautuminen omaan kehittämistyöhön alansa edelläkävijänä.

Toive-hankkella näkökulmia musiikkialan tulevaisuuteen

Hankkeessa tehtyjä tutkimuksia ja raportteja voi ladata sivulta www.siba.fi/toive. Musiikkiosaamisen innovatiivinen käyttö – kolme tapausesimerkkiä musiikin innovatiivisesta käytöstä – raportti on ladattavissa osoitteessa: www.metropolia.fi/fileadmin/user_ upload/TK/musiikki_hyvinvoinnin_ edistajana_halonen.pdf

n Ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta Opetusministeriön asettama toimikunta on laatinut ehdotuksen eduskunnalle annettavaksi selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Tarkastelu ulottuu peräti vuoteen 2035 saakka. Kulttuuripolitiikan tulevaisuuden voimatekijöinä toimikunta näkee kestävän kulttuurin, kulttuurisen moninaisuuden ja luovuuden. Ne ovat edellytys ja perusta kulttuurin yhteiskunnalliselle vaikuttavuudelle, ihmisten hyvinvoinnille sekä kulttuuritoimialojen taloudelle. Toimikunta esittää, että eri hallinnonalojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille käynnistetään Taiteen ja kulttuurin politiikkaohjelma. Lisäksi tulisi laatia kulttuurialaa kokonaisvaltaisesti koskeva, työelämän ja koulutustarpeiden ennakointiin ja uusiin tarpeisiin pohjautuva koulutusstrategia. Kouluissa tulisi vahvistaa taide- ja taitoaineita yleissivistävässä koulussa lisäämällä niitä kaikille yhteiseen oppimäärään valinnaisten kurssien pohjaksi myös yläasteella ja lukiossa. Monikulttuurisuus ja kulttuurinen moninaisuus ovat Suomen tulevaisuuden vahva muutostekijä. Siksi tulisi laatia kansallinen kielistrategia Lisäksi tulisi laatia valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia sekä kehittää kulttuurivaikutusten arviointia ja kulttuuriympäristön tilan seurantaa osana ympäristövaikutusten arviointia. Ns. toiminnallisina kehittämisehdotuksina esitetään mm. taiteen ja kulttuurin tuki- ja rahoitusjärjestelmien kehittämistä, Taiteen keskustoimikunnan rakenteen kehittämistä sekä tekijänoikeusosaamisen ja kansainvälisen liiketoiminta- ja sopimusosaamisen kehittämistä. Lisätietoja: pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Hannele Seitsonen, (09) 1607 7070, 040 5525 824 Lähde: www.minedu.fi

T A K U 11


RUOSUMUSAIHME Sanna Posti Sjöman

Timo Räisänen juontaa Ruotsin suurimpia gaaloja ja toissa vuoden parhaan ruotsalaisen levyn julkaisi Frida Hyvönen. Ruotsin suurin rokkibändi, Kent on puoleksi ruotsinsuomalainen ja Anna Järvinen saa polvilleen niin ruotsalaiset kriitikot, kuin yleisön. Tämä on kertomus ruotsinsuomalaisen musaihmeen synnystä. Abba, Lisa Nilsson, Tomas Ledin, Kent. Suomessa moni ruotsalaisartisti on kuin kotonaan. Ruotsalaisella musiikilla on aina ollut Suomessa kysyntää ja artistien konserttilippujakin myydään mukavasti. Mutta kun on kyse suomalaisjuurisesta musiikista Ruotsissa, tilanne on ollut miltei päinvastainen. Kahdeksankymmentäluvulla ruotsinsuomalaiset sisarukset Päivärinta, eli Lili & Susie tanssivat pastelliasuissaan sekä levylistoilla, että telkkarissa ja Hanoi Rocksilla oli samoin aikoihin pieni ruotsalainen yleisö, mutta muuten suomalaisjuurinen musiikki on loistanut poissaolollaan Ruotsin musamaailmassa. Yhdeksänkymmentäluvulla rappaava Marko Lehtosalo, eli Markoolio rappasi itsensä moneen ruotsalaiseen teinisydämeen, mutta hän ei saavuttanut yhtä suurta menestystä kuin Kent, joka on ainoana osittain suomalaistaustaisena bändinä taistellut ruotsinsuomalaisten musakunniasta Ruotsissa. Mutta viime vuosien aikana tilanne on muuttunut ja Kentin kaksi ruotsinsuomalaista jäsentä on saanut hienon ruotsinsuomalaisen kollegapiirin ympärilleen, kun yhä useampi suomalainen nimi on uurtanut itsellensä latua Ruotsin musiikkilistoilla ja tätä nykyä nimet kuten Räisänen, Järvinen ja Hyvönen kuuluvat Ruotsin musaeliittiin. Yksi ”ruotsinsuomalaiseen musaihmeeseen” kuuluva artisti on Frida Hyvönen, jonka kolmas studioalbumi ”Silence is Wild” äänestettiin ylivoimaisin äänin julkaisuvuonna 2008 Ruotsin vuoden parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Myös Markus Krunegård on sementoinut itsellensä vakiopaikan Ruotsin indiemusataivaalta. Krunegård, 12 T A K U

joka kuuluu myös ”Laakso”-nimisen bändi riveihin sai suuren läpimurtonsa vuonna 2008 albumillaan ”Markusevangeliet”. Anna Järvinen on kolmas esimerkki artisteista, joilla on suomalaisjuuret ja jotka ovat saaneet kuuluvuutta Ruotsissa, kuten myös laulajatar Anna Maria Espinosa (joka juuri kilpaili Ruotsin euroviisukarsinnassa), Kristian Anttila (Göteborgilainen indiepoppari) ja saman kaupungin synnytti Timo Räisänen, joka menestyksekkään musiikkiuransa ohella juontaa gaaloja ja esiintyy tämän tästä ruotsalaisen telkkarin suosituimmissa ohjelmissa. Mutta miksi suomalaisjuuriset artistit näkyvät juuri nyt? Ja vaikuttaako suomalaisjuuret musiikkiin ja luomiseen?   Frida Hyvösen isoisä on suomalainen ja saapui Ruotsiin Oikaraisen kylästä. Vaikka Hyvönen itse ei puhu suomea (vaikkakin hän on laulanut suomalaista tangoa) on hän pohtinut identiteettiään.   – Ennakkoluuloisessa ja romanttisessa Suomi-kuvassani - tai suomalaisessa luonteenlaadussa - ajattelen, että siihen liittyy jotakin omintakeista. Se on perinpohjaista, suurta, melkein henkistä, mutta jolle silti voi nauraa. Mutta nauru ei anna turvaa, mielikuva on yhä pirun vaarallinen ja pohjaton. Juuri tätä tunnetta on minussa paljon, pohtii Hyvönen. Amir Chamdin on elokuvaohjaaja ja muusikko, jonka äiti on suomalainen. Hänen esikoiselokuvassaan ”Om Gud Vill” nähdään pääosassa the Cardigans-bändistä tuttu Nina Persson, joka esittää suomalaista tangolaulajatarta. Myös Chamdin on miettinyt identiteettiään ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa hänen luomiseen.   – Kun omaa useita identiteettejä, eikä oikein tiedä mikä on se oikea, sitä kehittää oman maailman ja tarinan musiikissaan. Suhteeni suomalaiseen musiikkiin ei ole erityisen vahva, mutta kuuntelin paljon suomalaista tangoa ohjatessani elokuvaani. Minulla oli kyllä jo aiemmin tuntuma suomalaiseen tangoon. Ollessani lapsi kaikki kuuntelivat tangoa ja kaikki serkut ja sukulaiset tanssivat. Luulen, että suomalaiset purkavat itseään tangomusiikin kautta. Kun suomalaisjuurisilta artisteilta kysyy miksi suomalaisnimiä nähdään yhä useammin musalistoilla juuri nyt, suurin osa heistä ei pidä sitä lainkaan omituisena.

  – Se että monet Ruotsin suosituista muusikoista ja yhtyeistä ovat suomalaistaustaisia, ei mielestäni ole niin omituista. Jos ajattelemme miten monella ihmisellä Ruotsissa on tänä päivänä suomalainen alkuperä, on musiikkialalla yhtä monta ruotsinsuomalaista kuin heitä voisi olettaa olevankin, pohtii Anna Maria Espinosa.   Hän uskoo, että ensimmäisen ikäpolven ruotsinsuomalaiset, ne jotka tulivat Ruotsiin teollisuustöihin, eivät olleet valmiita luopumaan työväenluokastaan tai sosiaalisista ympyröistään, mutta että heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat valmiita muutokseen.   Anna Järvinen on puolestaan sitä mieltä, että syy siihen, että aiemmin näkymättömät ruotsinsuomalaiset ovat nousseet pinnalle musiikkialalla, johtuu yksinkertaisesti siitä, että he tekevät hyvää musiikkia.   – Markus Krunegård, Frida Hyvönen… he ovat pirun hyviä. Tällainen artistien näkyvyys on ehdottomasti uusi ylpeydenaihe, jonka kyllä kaikki tunnistamme. Kasvuvaiheessa teimme valinnan: joko hävetä kuolemakseen alkuperäänsä, tai vaihtoehtoisesti olla hullun ylpeä siitä. Minä valitsin jo varhain viimeksi mainitun vaihtoehdon. Olen tosiylpeä alkuperästäni, enkä pystyisi antamaan itselleni anteeksi, jos se ei saisi sijaa musiikissani.

Suomalaisjuurisia artisteja Ruotsissa: Frida Hyvönen: www.myspace.com/fridahyvonen Anna Järvinen: www.myspace.com/annajarvinen Anna Maria Espinosa: www.myspace.com/annamariaespinosa Kristian Anttila: www.myspace.com/kristiananttila Amir Chamdin: www.myspace.com/amirchamdin Kent: www.myspace.com/kentsweden Max Peezay: www.myspace.com/maxpeezay Näääk: www.myspace.com/gillmars Markus Krunegård: www.myspace.com/markuskrunegrd Timo Räisänen: www.myspace.com/timoraisanen


Kristian Anttila: Anttila Press

Frida Hyvönen: Playground Music

Anna Järvinen: JH Engström

Amir Chamdin: Coinbergh

Anna Maria Espinosa: Tomas Näsström

Markus Krunegård: Press

T A K U 13


Pub Katseessa soi musiikki Miia Huttunen ja Mari Huttunen

hyvän asian puolesta

Songs for the Blind Kaikkien aikojen ensimmäinen Songs for the Blind -konsertti järjestettiin torstaina 25.3.2010 Pub Katseessa Jyväskylässä. Tapahtuman pääesiintyjänä lavan valtasi rocklegenda Kauko Röyhkä, jonka lisäksi yleisöä viihdyttivät paikallinen rock cover -suuruus Rockafeller sekä omien sanojensa mukaan juurevan melankolista melskausta, tiukkaa rytmiä, sofistikoitunutta dubdoomia, rokkia, räimettä ja rimpuilua tarjoillut Avaruuskaiut. Maksuton konsertti keräsi paikalle lähes täyden tuvallisen musiikin ystäviä.

14 T A K U

Tapahtuman järjesti Keski-Suomen näkövammaiset ry:n nuorisotoimikunta ja sen toteutuksesta vastasivat Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelija Miia Huttunen sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulun viestinnän opiskelija Mari Huttunen. Konsertin taustalla oli pyrkimys ehkäistä näkövammaisten nuorten syrjäytymistä mahdollistamalla näkövammaisten ja näkevien nuorten välinen sosiaalinen vuorovaikutus kulttuuritapahtuman tarjoamissa puitteissa. ”Konsertin kautta haluttiin ottaa kantaa ajankohtaiseen keskusteluun kulttuuripalveluiden saavutettavuudesta ja esteettömyydestä. Pyrimme viestittämään muille tapahtumanjärjestäjille, ettei erityisryhmien huomiointi vaadi merkittäviä lisäresursseja perinteisiin kulttuuritapahtumiin nähden.” sanoo tapahtuman tuottaja Miia Huttunen.

Näkövammaiset asiakkaat oli huomioitu erityisesti tapahtuman käytännönjärjestelyissä hankkimalla paikalle vapaaehtoisia opastajia Jyväskylän kaupungin Kulttuuriluotsi -toiminnan kautta. Opiskelijatyöryhmän mukaan ”näkövammaisten osallistuminen konserttiin pyrittiin tekemään mahdollisimman helpoksi kuitenkaan rajoittamatta näkevien osallistumista tapahtumaan”. Samaa periaatetta noudatettiin myös tapahtuman markkinoinnissa, jonka pyrkimyksenä oli tuoda esiin Songs for the Blind -konsertin sosiaalipoliittisesti ajankohtaista teemaa näkövammaisuutta liikaa alleviivaamatta.


Panu H채meenaho

T A K U 15


Wiepersdorfin linnan ovat jälleen vallanneet eri alojen taiteilijat Saksasta, Tanskasta, Itävallasta ja Suomesta. 1800-luvulla siellä asuivat von Arnimit. Tähkät huojuvat tuulessa silmänkantamattomiin. Kapeita autoteitä reunustavat suuret lehmukset. Brandenburgissa uskotaan tuulivoimaan. Muhkeankokoiset propellit pyörivät niittyjen keskellä. Osa pikkukylien rakennuksista näyttää autioituneilta. Nuoriso on muuttanut joukolla pois maaseudulta kaupunkeihin etsimään leveämpää leipää ja maataloutta fyysisesti kevyempiä elinkeinoja.   Mahtavien lehmusten takana on vihdoin valkoinen linnakartano, joka on palvellut monenlaisia kulttuurivieraita. Preussilainen majuri Göttfried Emmanuel von Einsiedel (1690-1745) hankki 1734 Bärwalde-nimisen alueen, johon sisältyi myös Wiepersdorfin linna. Alkuperäiseen rakennukseen on lisätty kaksi lisärakennusta oikealle ja vasemmalle puolelle. Rakennus tiluksineen myytiin vuonna 1780 preussilaiselle Joachim Erdmann von Achimille, ja samaan aikaan päärakennukseen rakennettiin kaksi tornia. Vuosina 1888–1889 linnan yhteyteen suunniteltiin ja rakennettiin Orangerie, jossa tarjoillaan edelleen kahvia ja kakkua ja pidetään konsertteja viikonloppuisin.   Mutta nyt ollaan tukevasti vuoden 2009 toukokuussa, erilaisen Wiepersdorfin pihalla, ja minä olen tullut Wiepersdorfiin kirjoittamaan. Tapasin ensimmäiseksi kirjailija Kerstin Kempkerin, joka opasti minut – matkatavarat jätettyäni – parin sadan metrin päässä päärakennuksesta sijaitsevaan kuvataiteilijoiden ateljeerakennukseen. Valokuvaaja Nicole Ahlend esitteli pientä ateljeetaan, jonka seinille oli ripustettu kuvia hänen projektistaan, erilaisista tiloista, jotka muistuttivat klassista maalaustaidetta. Jatkoin yksin lenkkiäni linnan takana sijaitsevaan metsään, jossa oli ristiin rastiin polkuja. Myöhemmin opin, että niitä pitkin pääsi lähistöllä sijaitseviin kyliin. Rajatonta nautintaa Seuraavien kuukausien aikana nautin rajattomasti Suomen Kulttuurirahaston minulle suomasta lahjas-

16 T A K U

Te k s t i R i t a D a h l

Linnan väkeä ta, linnaa ympäröivästä luonnosta. Tein rullaluistelun Wiepersdorfissa aloittaneen taidehistorioitsija Sanna Ojanteen kanssa lenkkejä ympäristön kyliin ja ilmaannuin ruokaajoiksi valmiiksi katettuun pöytään linnan ruokasaleihin tai ulkoterassille. Kolmen keittäjän koekeittiö loihti meille herkkuja munakoisosta, parsasta ja tuiki tuntemattomista vihanneksista, ja lihansyöjiä hemmoteltiin pihveillä ja kastikkeilla. Olo oli askeettisen taiteilija-asuntolan karusta huoneesta huolimatta kuin linnanrouvalla.   Täysihoitoa oli luvassa seuraavan viiden kuukauden ajan. Vain koekeittiön vieraat vaihtuivat. Minun ”kaudellani” Wiepersdorfin valtasivat erityisesti kuvataiteilijat ja säveltäjät. Stipendiaatit ovat vuosittain Suomen ja Saksan lisäksi Itävallasta ja Tanskasta. Lyhyet parin päivän Berliinin-reissut keskeyttivät oleskelun. Piipahdukset suurkaupungin museoissa, linnoissa, kaupoissa ja laulutunnilla olivat välttämätöntä ohjelmanvaihdosta.   Myös vieraiden piipahdukset toivat hiukan lisää elämää internaattiin, jossa samat ihmiset ovat kuukaudesta toiseen tekemisissä vain toistensa kanssa. Berliiniläinen historioitsija Annett Gröschner kävi haastattelemassa kylän naisia valmisteilla olevaan kirjaansa ja Sudabeh Mohafezin ystävä käväisi kylässä. Täällä käyneet suomalaiset eivät ole yleensä osanneet saksaa, minä koetin elvyttää tekohengitystä tarvitsevaa saksaani. Myös saksalaisten englannintaidot olivat yleensä olemattomat tai vähäiset.   Lähiympäristön kylät olivat oma elämyksensä. Herbersdorfissa törmäsin epäilevään ja sulkeutuneeseen nurkkapatrioottiseen ilmapiiriin, kun paikallinen mies kielsi kuvaamasta talonsa ikkunaa koristavaa norsua.

”Tyypillisiä itäsaksalaisia”, tuhahti säveltäjä Péter Köszeghy, kun pyöräilimme hänen ja Mikko-Aleksi Huumosen kanssa Dahmeen ja kohtasimme sulkeutuneita asenteita pyörätiellä. Onneksi linnaan saapui myös lauma muita innokkaita pyöräilijöitä: säveltäjä Jakub Sarwas, säveltäjä Juho Kangas, kuvataiteilija Sebastian Heiner. Oli myös kävelijäjengi: kirjailija André Schinkel, kuvataiteilijapariskunta Jan Kromke ja Alexandra Schewski, kirjallisuudentutkija Dietmar Ebert. Joitakin stipendiaatteja näki lähinnä ruoka-aikoina.   Wiepersdorfin ympäristön kylät ovat kuin villin lännen elokuvista: niissä ei risahda risukaan. Meinsdorf, Nonnendorf, Reindorf, Welsickendorf, Waltersdorf – vain muutamia mainitakseni. Maatalous on ollut alueen pääelinkeino, ja on sitä vieläkin, sikäli kun asukkaita on jäljellä kussakin kylässä. Hylättyjä tuotanto- ja asuinrakennuksia löytyy kaikkialta. Rikotut ikkunat ja seiniin muistoiksi jätetyt kirjoitukset kertovat siitä, että näissä kylissä on asunut joku. Muutama nukkehahmoinen sotilas talojen pihoilla muistuttaa historiaa varjostavasta suuresta tragediasta. Meinsdorfin juutalainen hautausmaa on elävä todiste tästä.   Wiepersdorfissa vietettiin Itä-Saksan aikaan railakasta elämää. Vain maan ”parhaina” pidetyt viralliset kirjailijat vierailivat linnassa. Viini virtasi ja pöydät notkuivat monenlaisia erikoisvieraille varattuja herkkuja. Oi niitä aikoja! Mutta linnan historia ei rajoitu pelkästään 1900-lukuun, vaan ulottuu kauas taaksepäin. Edellinen vuosisata oli todellista taiteiden kukoistusaikaa. Unelmoija luojan armosta   Wiepersdorfissa elettiin 1800-luvulla satumaista, taiteiden täyttä-


Foto: Kuenstlerhaus Schloss Wiepersdorf

T A K U 17


Juho Kangas, Jakub Sarwas vaimoineen, runoilija Marcus Roloff ja kirjailija Kathrin Schmidt kuuntelemassa selostusta von Arnimien menneisyydestä ja Bärwaldesta. Kuva Rita Dahl.

mää elämää. Linnan emäntä Bettina Brentano (1785-1859) syntyi vuonna 1785 italialaiseen kauppiasperheeseen. Hän opiskeli laulua, pianonsoittoa ja säveltämistä ja oli kirjeenvaihdossa ihailemansa Goethen kanssa.   Bettina kävi koulua nunnaluostarissa, jossa hän oli kitaransoiton, maalaustaiteen ja kuorolaulun ympäröimä. Luostarikoulussa ylistettiin päivittäin heprealaista vanhatestamentillista Sebaotia. Nuori Bettina luki kirjallisuuden klassikoita antiikin filosofiasta, Platonista Goethen Wilhelm Mestariampujaan. Nuoren Mignonin puhdas rakkaus edusti Bettinalle ihanteellista, pyyteetöntä rakkautta, jonka luonnollisuus vertautui luonnon puhtauteen. Jokaiseen kirjekumppaniinsa Bettina heijasti yli-inhimillisiä piirteitä; tulevan puolison Achim von Arnimin kohdalla nämä olivat vapausihanteita. Runoilija Clemens Brentano oli Bettinan veli, joka muistetaan monen lied-sävelmän sanoittajana. Veljen ystävästä, kuuluisasta romanttisesta runoilijasta Achim von Arnimista tuli hänen aviomiehensä. Hän tapasi tämän opiskellessa oikeustiedettä Göttingenissä 1798–1801. Achim ja Clemens Brentano julkaisivat yhdessä Des Knaben Wunderhorn –kansanlaulukokoelman, jonka lopputuloksessa Bettinalla on merkittävä osansa.   Bettinan kolmetoista kirjettä Goethelle on koottu Goethes Briefwächseln mit einem Kinde –kirjaan. Kirjeenvaihdon teemana on rakkaus. Kirjeiden Bettina on nuori, suurta Geniusta ihannoiva tyttö, joka ei täysin tiedä ihailunsa laatua. Goethe on hänelle suuri, ”sielullinen hen-

18 T A K U

ki”, jonka taidetta hän ihailee, mutta hänen ihailunsa muistuttaa rakkaudenkaltaista kaipuuta: ”Ich hatte so lange nicht geschlafen; Jahre waren vergangen in Sehnsucht nach ihm – ich schlief an seiner Brust ein”. (”En ollut nukkunut pitkään aikaan; vuodet kuluivat hänen kaipaamisessaan – nukuin hänen rinnallaan.”)   Bettina kohottaa Goethen välillä jopa Jeesusmaiseksi hahmoksi, hengen jättiläiseksi ja taiteen ylijumalaksi, jota kohtaan voi silti tuntea inhimillistä rakkautta. Bettina palveli vain rakkautta, joka oli hänen korkein muusansa. Miehet, joiden kanssa hän oli kirjeenvaihdossa, ovat olleet perinteisen sukupuolikäsityksen vangiksi joutuneen Bettinan mielestä keino saavuttaa tuo rakkaus jatkuvasti. Milan Kundera käsitteli Immortality-kirjassaan Bettina von Achimin ja Goethen kirjeenvaihtoa tulkiten Bettinan pyrkineen historian haviseville lehdille olemalla kirjeenvaihdossa runoilijasuuruuden kanssa.   Kirjeenvaihto Goethen kanssa oli Bettinan ensimmäinen julkaistu kirja. Hän jatkoi kirjeenvaihtoa läheistensä kanssa elämänsä loppuun saakka. Hänen tunteensa heräsivät täyteen romanttiseen hehkuunsa kirjeissä, joissa Bettina tilitti hämmästyttävällä vilpittömyydellä tuntemuksiaan. Goethen lisäksi keskeisiä kirjeenvaihtoystäviä ovat veli Clemens Brentano, ystävä Caroline von Günterrode, aviomies Achim von Arnim ja Fürst Pückler-Muskau, jonka kanssa Bettina meni naimisiin Achimin kuoleman jälkeen. Vuonna 1844 julkaistu Frühlingskrantz sisältää Bettinan kirjeenvaihdon veljensä Clemensin kanssa. Bettina kirjoitti tiettävästi ainakin kaksi kirjettä suuresti ihailemalleen Beethovenille, ja häntä on epäilty myös säveltäjän kuolemattomaksi rakastetuksi. Hän julkaisi 35 vuotta kestäneen kirjoittajanuransa aikana useita muitakin kirjoja, romaaneja, matkakuvauksia ja pedagogisia kirjoituksia. Näiden joukossa oli muun muassa Dies Buch gehört dem König –kirjan (1843), jossa Bettina käsitteli hyvin tuntemaansa kuningasta ja otti kantaa aikakauden politiikkaan erityisesti taiteilijoiden ja taiteen kannalta. Turhaan varjossa Bettina on turhaan jäänyt veljensä, miehensä ja kuuluisien kirjeenvaih-

totovereidensa varjoon. Achim von Arnimille Bettina tunnusti: ”Ich hatte so lange nicht geschlafen; Jahre waren vergangen im Sehnsucht nach ihm – ich schlief an seiner Brust ein.” (“En ollut nukkunut niin pitkään aikaan, vuodet kuluivat häntä kaivatessa – nukuin hänen rinnallaan.”)   Berliinin lauluakatemiassa opiskellut Bettina valitti miehelleen rahan puutteesta, lapsiin kohdistuneista sairauksista, huonosta asunnosta miehelleen vuosina 1815–1830 lähetetyissä kirjeissä. Avioliiton Bettina näki ratkaisuna romantiikan ajattelijoiden siihen kohdistamaan tyrannian vastustamiseksi. Bettina ei viihtynyt Wiepersdorfissa, jossa ei ollut tarpeeksi sosiaalista elämää, ja hän asui osittain Berliinissä. Siellä hän piti omia salonkejaan, joissa vierailivat saksalaiset aikalaisvaikuttajat. Avioliitto ei voinut olla täysin onneton, koska Bettinalla ja runoilija Achimilla oli peräti seitsemän lasta.   Kirjeissä näkyy, että Bettina oli joistakin edistyksellisistä ajatuksistaan huolimatta perinteisten sukupuoliroolien vanki. Hän ihaili ”miehistä” älyä ja uskoi, että kirjeenvaihto miesten kanssa auttaisi häntä löytämään kirjoituksiinsa muodon ja sisällön välisen tasapainon. Bettinan taidekäsitys oli täysromanttinen. Hän uskoi esimerkiksi Eroksen tärkeyteen nerouden herättäjänä: ”Die Gabe de Eros ist die einzige genialische Berührung, die den Genius weckt.” (”Eroksen lahja on ainoa nerouden kosketus, joka herättää Geniuksen.”)   Günterrodelle Bettina kirjoitti romanttisia kirjeitä. Hän kertoi kuolemankaipuuseen taipuvalle Günterrodelle vaikeuksistaan ajattelevana naisena ja rakkaudestaan miehiin. Molemmat olivat erityisen kiinnostuneita runoudesta ja filosofiasta. Kirjeenvaihdon kuluessa Bettina pettyi kumppaniinsa: ”Die Briefe musst Du mir wieder geben, denn du kömmst mir falsch vor … ich habe mein Herz hinein geschrieben.” (”Kirjeet sinun täytyy antaa takaisin, koska esiinnyit minua kohtaan valheellisesti … olen kirjoittanut tänne sydämeni.”)   1840-luvulta lähtien Bettina oli yhä kiinnostuneempi politiikasta, erityisesti venäläisen anarkistin Mihail Bakuninin ajattelusta. Nuoruusvuosinaan hän kannatti kansojen vapautta, joka toteutui hänen mielestään suvereenin eli kuninkaan avulla.


Nykyajan monitekijät voisivat ottaa oppia Bettinasta: hän oli kirjailija, kustantaja, laulaja, kuvataiteilija, laulaja, ja poliittinen aktivisti, joka kannatti sosialismia ja puolusti juutalaisten yhteisöä.   Arnimien aika kului myös oman linnan rakentamisessa, laajentamisessa ja suunnittelussa. Linnan puiston suunnitteli Bettinan ja Achimin lapsenlapsi Achim von Arnim-Bärwalde. Hän teki talon pohjoisosaan sen laajimman huoneen, studion, jonka katon hän koristeli runsailla ornamenttikuvioilla. Myöhemmin hän lisäsi terassin puistoa vastapäätä. Puisto on koristeltu patsailla, joiden aiheet ovat kreikkalaisesta ja roomalaisesta mytologiasta, ja valtavilla uurnilla, joita Achim toi matkoiltaan Italiasta.   Studiota vastapäätä ovat edelleen jäljellä pienet groteskit kääpiöt, Calotte-hahmot, joiden alkuperä on säilynyt tuntemattomana. Pieni linnan päärakennuksen edustalla sijaitseva kirkko näki päivänvalon vuosina 1894–1895. Kirkon vieressä sijaitsevaan perhehautaan on haudattu Bettinan ja Achimin lisäksi heidän lapsensa ja lapsenlapsensa.   Tällaisessa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ja luonnonkauniissa ympäristössä työskenteleminen oli suuri etuoikeus. Muutaman kymmenen asukkaan Wiepersdorfissa oli kuin herran kukkarossa, suojassa maailman tuiskuilta, keskittyneenä ainoastaan omaan luomistyöhönsä ja yhteisiin sosiaalisiin tapahtumiin: oluenjuontiin, keskusteluun, pyöräilyyn ja elokuvien katsomiseen. Mitä muuta taiteilijat voisivat elämältään toivoa?

Suomalaiset residenssiapurahat kirjailijoille: Koneen säätiön Saaren kartano, hakuaika 1.–31.8, http://www.koneensaatio.fi/kartano/ Suomen Kulttuurirahaston Künstlerhaus Wiepersdorfin ja Hôtel Chevillonin työskentelyapurahat, hakuaika 1.–30.9, http://www.skr.fi/default.asp?docId=12649, http://www.skr.fi/default.asp?docId=12650 Väinö Tannerin säätiön kirjailijakoti Villa Mazzano, hakuaika 2.10 mennessä, http://www.vainotannerinsaatio.fi/index.php?option= com_content&task=view&id=17&Itemid=33

T A K U 19


p u l l a g Mitä mieltä kulttuuri- ja taidealan nuoret ovat tätienergiasta tämän päivän kulttuurintuotannossa?

Joskus kulttuuritoiminnalle jaeltiin ”tätileimaa”.

Onko muita työhön liittyviä leimoja tullut vastaan?

, 21v Panu Koskinen ämeenlinna ,H

tekninen tuottaja

– Kyllä kulttuurialan organisaatioista löytyy vielä tätivoittoisuutta. Kuitenkin viimeistään käytännöntoteutuksessa on mukana paljon nuoria uusine ideoineen, joten lopputuloksissa tätimäisyyttä ei kyllä näy. – Kulttuurituotannossa painottuu tiimityö, jossa eri-ikäiset oppivat toisiltaan ja samalla sisällöntuotanto uusiutuu tehokkaasti.

Hanna Vainio, 2

tekstiilitaiteen op

5v

iskelija, Helsink

, 23 v Annika Raittinisen kelija, Seinäjoki on op

kulttuurituotann

– En ole kyllä tädittelyyn törmännyt, mutta tytöttelyyn kyllä. Tytöttelyn takana ovat olleen musamaailmassa tuottajina työskentelevät miehet. – Tuolla Etelä-Pohjanmaalla törmää vahvoihin sukupuolirooleihin. Tytöttelyn taustalla tuntuu olevan kylmät arvot ja käsitys siitä, etteivät naiset osaa tehdä tarpeeksi napakoita päätöksiä, ymmärrä teknisestä puolesta mitään tai uskovat kaiken mitä niille syöttää. – Varsinkin opintojeni sosiokulttuurinen puoli herättää monissa tavantallaajissa myös ihmettelyä. Se nähdään usein puuhasteluna eikä oikeana työnä. 20 T A K U

– Tätienergia näkyy tekstiilitaiteen alalla perinteisiin juuttumisena. Nähdään perinteet sitovina eikä uskalleta tehdä uudesta näkökulmasta. Yritetään kyllä olla kovin moderneja, mutta joku perinteiden liima pidättelee. – Alalla vieläkin näkee, että tädeillä on vaikutusvaltaa. Taikissa oli 80-vuotisjuhlat, joissa asia korostui: paikalla oli lähinnä vaan tätejä, juhlittiin jäykästi auditorissa, jossa musiikkiesityksenä oli kanteleen soittoa. Siellä havaitsi, että nää haluaa oikeestikin tehdä vaan tätä. Ei mitään kanteletta tai kankaankudontaa vastaan, mutta pitäisi nähdä niiden luomat mahdollisuudet eikä rajoitteita.

i


p

Kolumnisarja läänintaiteilijoista

LÄÄNINTAITEILIJA Sirpa Haapaoja Visuaaliset taiteet, Hämeen taidetoimikunta ja tapahtumia. Nyt voimala avataan jälleen rakennusyrittäjän, taiteilijoiden ja kaupungin yhteistyönä koko kesäksi. Pienetkin tapahtumat voivat lämmittää mielialat suopeiksi suuremmille muutoksille. Kytevän hiilloksen vaarat Taiteen paloa Hain visuaalisten taiteiden läänintaiteilijaksi Hämeen taidetoimikuntaan jokseenkin epätietoisena työnkuvan raameista. Ideoin hakemukseeni nuorille suunnatun, pieniltä paikkakunnilta aloittavan mediapajojen ja taidetapahtumien sarjan. Työhönottohaastattelussa minulta kysyttiin, mitä visuaaliset taiteet mielestäni ovat. parin henkäyksen aikalisän jälkeen vyörytin määritykseni viileälle haastattelijaraadille. Ymmärsin latelevani itselleni melkoisen laajaa työnkuvaa ja haluavani siitä huolimatta palavasti tähän virkaan. Syttymisherkkyys Sain työn ja lentävän lähdön hämäläiseen taidemaailmaan. Työt ja hankkeet nousevat alueen taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden tarpeista. Vieläkään en osaa pelätä yhteistyöpalavereita, vaikka niissä aina kytee uusien kiehtovien ideoiden halu löytää toteuttaja, mieluiten läänintaiteilijasta itsestään. Ajan rajallisuus ja rahattomuus kannustavat kehittelemään malleja, joilla voisi auttaa hyviä ideoita eteenpäin olemassa olevilla resursseilla. Yhteistyö on paras moottori, ja verkoston kutominen paikkakuntien omien toimijoiden välille on työssä keskeistä. Luotsaamani ARS HÄME –taideviikko toimi oikeaoppisena katalysaattorina riihimäellä: viikon tempauksen jälkeen kaupungissa virisi tarve jatkaa toimintaa. Syksyisen taideviikon ajan entisen voimalan ovet olivat auki, sisällä oli taidetta

Isot hankkeet vievät oman aikansa kypsyä. Hiillokseen ei kannata puhallella liian rajusti, liekit voivat käräyttää varomattoman lämmittäjän. Järjestin seuraavaa taideviikkoa markkinoivan seminaarin Forssassa teemalla Kuinka kulttuurin keskukset syntyvät? Yhtenä aiheena seminaarissa oli kaupungissa vuosikymmeniä kytenyt valtakunnallisen tekstiilimuseon visiointi. Media kuumeni aiheesta, ja sillä oli vaikutuksia: neuvotellessani rakennusyhtiön kanssa taideviikon näyttelytiloista, minulle esitettiin kysymys: ”voitko kertoa, mihin osaan tyhjillään olevaa tehdaskiinteistöä tuleva museo sijoittuu, jotta se voidaan säästää muulta hyödyntämiseltä?” Jälleen otin parin henkäisyn aikalisän ennen kuin vastasin, että keskustelu museosta on vasta visioinnin tasolla. Enkä ole, harmi kyllä, oikea taho määrittelemään museon tilatarpeita. Mutta jos minulla olisi valtuudet ja miljoonat eurot plakkarissa, varaisin ensinnäkin tuon 1800-luvulta peräisin olevan, arkkitehtuuriltaan upean päädyn museolle ja näyttelytiloiksi... Olen aika paha riskien kuvittelija. Ongelmien hahmottaminen etukäteen on hankaluuksiin varautumista ja se antaa varmuutta akuuttien tilanteiden hallintaan. Sopiva sammutuskalusto ja sen käytön hallinta on hyvä olla mietittynä niin henkisten kuin fyysisten leimahdusten varalle.

Lisää sytykkeitä Kauteni läänintaiteilijana jatkuu vielä. Isojen ja vielä isompien hankkeiden ohella jo kolme leffaverstastakin on tullut pidettyä; lyhytelokuva-, dokumentti- ja musavideoverstaat. Leffaverstasmallia voi versioida mediaverstaiksi ja niitä voi toteuttaa kaiken kokoisilla paikkakunnilla. Ja vapaamuotoisissa taidejameissa järjestäjät voivat tuoda tapahtumaan uusia kiinnostavia osioita taiteenlajien koko kirjosta!

T A K U 21


10 kysymystä

TAKU-lehden kymmenen kysymystä –palsta pureutuu siihen, mitä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset puuhaavat vapaa-ajallaan. 1. Nimi ja ammatti/asema/organisaatio Janne Nieminen, myynti- ja viestintäpäällikkö, Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy 2. Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi? Päädyin aluksi projektiorganisaation palvelukseen ja vasta talon valmistuessa Verkatehdas-yhtiöön nykyiseen tehtävääni. Sitä ennen työskentelin pitkään levy-yhtiössä. 3. Mitä työhösi kuuluu? Asiakas- ja yleisöviestinnän suunnittelua ja toteutusta, Verkatehtaan tilojen markkinointia ja myyntiä erilaisille tapahtumatuottajille, promoottoreille ja kokousasiakkaille sekä yritysyhteistyön toteuttaminen käytännön toiminnassamme. 4. Mitä harrastat? Perhokalastusta sekä vesillä liikkumista meloen ja soutaen. 5. Millainen on sinun harrastushistoriasi, lyhyin oppimäärä? Muistaakseni olimme13-vuotiaita, kun kaverini osti virvelin ja esitteli sitä minulle. Samalta seisomalta hyppäsimme fillarin selkään ja kävimme ostamassa minulle samanlaisen. Aikuisiällä kiinnostus siirtyi perhokalastukseen, joka on lajina huomattavasti haastavampi ja monipuolisempi, myös esteettisempi. Varustelukierre siis jatkuu. 6. Miten harrastuksesi ja työsi sopivat yhteen? Perhokalastukseenhan liittyy oleellisena osana perhonsidonta, mitä voi tehdä ympäri vuoden kun aikaa liikenee tai pinna alkaa kiristyä. Samalla voi haaveilla tulevista kalareissuista. Itse kalastus keskittyy pitkälti kesän ja kesäloman ympärille. 7. Mikä harrastuksessasi on parasta? Luonnossa liikkuminen ja kokemansa ymmärtäminen. Perhokalastushan tapahtuu useimmiten kalojen luontaista ravintoa imitoivilla perhoilla. Kalan saaminen edellyttää siis ympäröivän luonnon tarkkailua ja jonkinlaista ymmärrystä esimerkiksi hyönteisten kuoriutumisesta. Saalis ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan kalassa oleminen. 8. Mikä haastavinta? Sekä perhokalastus että varsinkin perhonsidonta ovat teknisesti aika vaativia. Oppiminen ja kehittyminen tuottaakin suurta tyydytystä kaltaiselleni, jonka käden taidoilla ei pääsisi vieraaksi Strömsöhön. 9. Mikä on kiinnostavin haaste lähitulevaisuudessasi? Ammatillisesti kiinnostavin haaste on Verkatehtaan yleisöpohjan laajentaminen. Talo ja monipuolinen kulttuuritarjonta ovat saaneet erinomaisen vastaanoton ja ihmiset liikkeelle, mutta seuraavaksi katsetta pitää siirtää vielä talousaluetta laajemmalle.   Harrastuksen näkökulmasta heinäkuinen reissu Norjaan. Jos taidot ja tuuri riittävät, tarjolla on hyvät mahdollisuudet lohen saamiseen. 10. Mitä vapaa-ajanviettotapaa suosittelisit TAKU:n lukijoille? Kaikkia kiinnostavan tuntuisia harrastuksia kannattaa kokeilla. Jos joku on jotain hienoa oppinut, ei se muillekaan voi olla mahdotonta.

22 T A K U

Kuvaaja: Pasi Visakivi


Merja Isotalo

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia Pitkä prosessi kulttuurin ja taiteen merkityksestä ihmiselle on saavuttanut yhden merkkipaalunsa, kun Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010

- 2014 valmistui. VTT Hanna-Liisa Liikanen vastasi selvitystyöstä opetusministeriön toimeksiannos-

ta. Toiveikkaana odotetaan nyt toimenpide-ehdotusten muuttamista toiminnaksi.

Luovutus Toimintaohjelma luovutettiin 28. tammikuuta peruspalveluministeri Paula Risikolle ja olisi luovutettu myös kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinille, jos hän olisi ollut paikalla. Häntä sijaisti valtiosihteeri Marcus Rantala.   Toimintaohjelma sisältää 18 hyvin erilaista toimenpide-ehdotusta. Hanna-Liisa eli Assi Liikanen on tehnyt asiantuntijaryhmien tuella suuren työn käydessään läpi hajanaista ja laajaa kenttää, kiertäessään puhumassa asiasta useiden eri tahojen kanssa ja koplatessaan taidetta ja kulttuuria yhteen sosiaali- ja terveyspuolen kanssa. Toimintaohjelma on osa terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa, joka puolestaan on yksi nykyisen hallitusohjelman politiikkaohjelmista.   Osittain tätä asiaa on käsitelty valtioneuvoston periaatepäätöksessä jo vuodelta 2003, jolloin saatiin mittava Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma. Siitä iloittiin laajasti taiteen ja kulttuurin kentällä, mutta menneet vuodet ovat tuoneet pettymyksiä. Esimerkiksi Terveyttä kulttuurista -verkosto olisi periaatepäätöksen mukaan pitänyt vakiinnuttaa jo tuolloin ja vastuuministeriötkin

nimettiin: opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö. Mitään ei kuitenkaan moneen vuoteen tapahtunut. Vasta huhtikuussa 2008 opetusministeriö kutsui koolle pyöreän pöydän neuvottelun, jossa asia liikahti eteenpäin.   Luovutustilaisuudessa monella suulla todettiin, että tehty selvitys ja toimenpideohjelma ovat erittäin tärkeitä, mutta että rahaa ne eivät tule mistään saamaan. Tähän vastattiin selvityksen laatijan ja myös ministerin suulla, että sitä ei kukaan kuvittelekaan, vaan että nyt on enemmän yritetty löytää uusia tapoja toimia vanhoissa rakenteissa, ylittää sektorirajoja ja saada uusia ajatuksia ja asennemuutoksia liikkeelle. On siis lähdetty realismista.   Ainoa rahallinen lisäpanostus, joka jo tiedetään, on opetusministeriön 300 000 euron määräraha, joka kaksinkertaistettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa tällaiseen toimintaan jaetusta rahasta.

Toimintaohjelman visio ja periaatteet Toimintaohjelma on tarkoi-

tettu vuosille 2010-2014. Siinä on visio niin kuin kaikissa ohjelmissa aina on, tällä kertaa se on ajoitettu vuoteen 2015.   Yksilötasolla puhutaan tekijästä, näkijästä ja kokijasta:

”Jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaanriippumatta asuinpaikasta, elin- tai työympäristöstä, halunsa, toimintakykynsä ja luovien voimavarojensa mukaisesti koko elämänsä aikana, myös vaihtuvissa elämäntilanteissa ja yhteisöissä.”

Yhteisön ja yhteiskunnan tasolla määrittely on seuraava:

”Kulttuurin vaikutukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi on tunnustettu poliittisella, hallinnollisella ja rakenteiden tasolla.   Kulttuurilla on paikkansa osana kansallista, maakunnallista ja kunnallista hyvinvointipolitiikkaa, kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia on edistetty saumattomassa yhteistyössä kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden sekä elinkeinoelämän kanssa osana hyvinvointivastuuta, kulttuuriin liittyvää yhteistä opetusta on lisätty kulttuurija opetusalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammatteihin johtavassa koulutuksessa,alan tutkimustoiminta on aktiivista ja pitkäjänteistä, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kulttuurin ja taiteen keinoin on käytettävissä riittävästi resursseja.” Lainsäädäntö, hallinto ja rahoitus Toimenpide-ehdotusten ensim-

mäinen osio koskee lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta. Ensimmäinen ehdotus edellyttää kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutusten huomioimista eri ministeriöiden strategioissa ja lainsäädännön uudistuksissa, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Toisessa ehdotuksessa esitetään, että on perustettava yhteistyöelin, joka hoitaa toimintaohjelman toteuttamista, koordinointia, tunnetuksi tekemistä, ehdotusten laatimista ja toiminnan seuraamista

T A K U 23


eri hallinnonaloilla. Kolmas ehdotus esittää toiminnan kotipesäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, josta kaavaillaan myös Terveyttä kulttuurista -verkoston kotipesää.   Neljännessä ehdotuksessa halutaan aluetasolle yhteistyömalleja ja strategioita ja vastuu tästä annetaan taiteen keskustoimikunnalle ja sen alaisille alueellisille taidetoimikunnille, elyille, aveille, maakuntien liitoille. Toiminta käynnistetään alueellisilla verkostoseminaareilla.   Myös kuntien toivotaan ottavan strategioihinsa tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kulttuurin ja taiteen keinoin. Käytännön työtä tekisi poikkihallinnollinen työryhmä, jossa alan järjestötkin olisivat edustettuina.   Kuudes ehdotus toteutuu, jos opetusministeriö ja eräät muut ministeriöt, kuten työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö sekä Rahaautomaattiyhdistys ohjaavat tukeaan kulttuurin ja taiteen terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. Terveyden edistämisen keskus Tekry toimisi puolestaan eri järjestöjä yhdistävänä tahona ja kokoaisi hankkeita yhteistyössä rahoittajien kanssa.

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyö Toimenpi-

de-ehdotusten toinen osio keskittyy julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliseen yhteistyöhön.   Tämän osion ensimmäinen toimenpide-ehdotus koskee yritystoimintaa ja palvelukonsepteja kulttuurin, luovien alojen ja hyvinvointialojen yhteisenä. Konkreettisia esityksiä ovat yhteiset yrityshautomot, yritysneuvonta sekä täydennysja yhteistyökoulutus. Liiketaloudellista, kaupallista ja tuotteistamisen osaamista pitäisi parantaa niin kulttuuri- ja taidepuolella kuin sosiaalija terveyspuolellakin.   Osion toinen ehdotus on hyvin konkreettinen: kuntalaisten käyttöön pitäisi saada lisää yhteisiä toimintaja kohtaamispaikkoja. Se tarkoittaa kaavoituksen miettimistä, kulttuuriympäristön inventointia, kulttuuriympäristöohjelmia jne. Paikoista on mainittu kirjastot, kansalais- ja työväenopistot, museot sekä kyläkoulut. Ehdotuksessa on ajateltu sekä kaupungeissa että maalla asuvia ja toimijoina mm. kaupunginosa- ja kyläyhdistyksiä.   Mitä sitten on arjen kulttuurisuus? Tässä toimenpideohjelmassa

24 T A K U

sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiset voivat kokea ja tehdä arkielämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi, mitä pidetään edellytyksenä henkiselle, fyysiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Toimijoina nähdään järjestöt, taiteilijat ja vapaaehtoiset sekä taide- ja kulttuurilaitokset, kunnat ja seurakunnat. Tämän ehdotuksen mukaan harrastus- ja vastaavaa toimintaa on tuettava entistä enemmän. Toivottavasti valtiovalta ottaa ehdotuksen huomioon myös muussa lainsäädännössä. De minimis-ehdot ja talkootyön rajoitukset verottamalla eivät tätä tavoitetta tue.   Kymmenes toimenpide-ehdotus velvoittaa taide- ja kulttuurilaitoksia tulemaan mukaan yhteistyöhön eri hoitolaitosten ja työpaikkojen kanssa. Ehdotuksessa vedotaan siihen, että ne saavat huomattavaa julkista tukea. Tämä työ pitkäjänteisesti hoidettuna vaatii vastuuhenkilön, ehdotuksessa todetaan. Niin vaatii, mutta kaiken aikaa kuntien kulttuurihenkilöstöä vähennetään, mikä vain vaikeuttaa tätäkin toimintaa. Ehdotus numero yksitoista on mielenkiintoinen:

”Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevan asiakkaan kulttuuritarpeet, yksilölliset toiveet ja toteutus kirjataan asiakkaan/potilaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan.” Tämä tehtävä osoitetaan erityisesti omahoitajille. Ehdotuksessa luetellaan mm. taiteilijavierailut, kirjastopalvelut, käynnit kulttuuri- ja taidetapahtumissa, juhlat, toiminta henkilökunnan, asiakkaiden, omaisten ja vapaaehtoisten kesken. Kulttuuristen hetkien tuottajina mainitaan myös toimintaterapeutit ja mahdollinen taiteen ammattilainen...   Osion viimeisessä ehdotuksessa esitetään, että kunnat ja muut rakennuttajatahot varaavat rakentamis- ja peruskorjauskustannuksista prosentin taidehankintoihin. Taideprosenttia on ajettu jo muutaman vuosikymmenen ajan ja joissakin kunnissa se onkin käytössä. Lisäksi ehdotuksen mukaan hoitoyksiköiden käyttökustannuksiin tulisi varata vuotuinen määräraha, jolla edistetään kulttuuritoimintaa, yhteisöllisyyttä ja luodaan kodinomaista hoitoympäristöä.

Tutkimus ja tieto Kolmannessa osiossa keskitytään tutkimuksen ja tietopohjan lisäämisen keinoihin. Kolmastoista ehdotus kuvailee Hyvinvointipolitiikkaa toisin keinoin -tutkimusohjelmaa, neljännessätoista ehdotetaan kulttuurin ja hyvinvoinnin professuuria – sitä on jo valmisteltu Turun yliopistossa – ja valtakunnallisen tutkijakoulun perustamista. Viidestoista ehdotus luettelee lastensuojelun, nuoriso- ja sosiaalityön, vanhuspalvelut, terveydenhuollon, kuntoutuspalvelut, koulujen opetuksen sekä maahanmuuttajien kotouttamisen taidelähtöisten menetelmien ja kulttuuritoiminnan hyödyntäjiksi.


Tiedon levittäminen Viiden osio sisältää vain kaksi ehdotusta, joista ensimmäinen tuli esille jo neljännen ehdotuksen kohdalla. Sen mukaan siis Terveyttä kulttuurista -verkoston kotipesäksi ehdotetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Viimeinen eli kahdeksastoista ehdotus sisältää vuorovaikutteisen sähköisen tietopankin perustamisen alan tutkimus- ja kehittämistiedon, käytäntöjen, mallien ja toimijoiden kokoamiseksi. Tämänsuuntainen hanke on jo menossa Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian koordinoitavana. Tämä Taika-hanke alkoi vuonna 2008 ja päättyy vuonna 2011. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Koulutus Neljäs osio sisältää vain

yhden ehdotuksen, mutta sen toteutuminen on edellytys lähes kaikille muille. Osion otsikko on koulutus. Sen ainoa toimenpide-ehdotus on seuraava:

”Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten näkökulmaa vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Taide- ja taitoaineita lisätään kaikille koulutuksen asteille.”

Suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveysministeriö asettaa yhteistyöelimen ja tehdään tarkempi toteuttamissuunnitelma, joka vahvistetaan terveyden edistämisen politiikkaohjelman ministeriryhmässä. Lisäksi tarkennetaan budjettivaikutukset sekä esitetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kulttuurin keinoin kirjattavaksi seuraavaan hallitusohjelmaan.

Mitä muuta? Toimintaohjelma-ehdotus sisältää ehdotusten lisäksi tarkemmat kuvaukset, taustoitukset ja perustelut kulttuurin ja taiteen hyödyntämiselle hyvinvoinnin edistämisessä. Siihen on koottu tiedot asiaan liittyvistä suomalaisessa kulttuuripolitiikassa tehdyistä strategioista, ohjelmista ja muista selvityksistä. Se kuvaa lyhyesti myös Terveyttä kulttuurista -verkoston toimintaa, jossa

Assi Liikanen on ollut aktiivisesti mukana vuosien ajan.   Toimintaohjelma-ehdotuksessa valotetaan muutamia termejä, kuten sosiokulttuurinen innostaminen, ITE-taide ja käydään läpi keskeiset käsitteet alkaen kulttuurista, taiteesta ja luovuudesta terveyteen ja työhyvinvointiin. Lisäksi selvitetään taide- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä erilaisten esimerkkien kautta. Taiteilijoiden työtä ja mahdollisuuksia valotetaan myös, samoin kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen koulutusta sekä kulttuuriharrastuksia.   Tässä opetusministeriön tilaamassa selvitystyössä on tietysti paikkansa myös hallinnolle ja rahoitukselle sekä lyhyet kuvaukset käytännöistä Ruotsissa, Norjassa, Englannissa ja Ranskassa. Tutkimustiedon nykytilan kuvaus antaa eväitä ja perusteluita toimenpide-ehdotusten toteuttamiselle ja on erittäin tärkeä nimenomaan ajattelumuutosten ja resurssoinnin saamiselle. Hyvien käytäntöjen ja toimintamallien levittäminen on osa toimenpideohjelman tavoitteita, mutta se on aloitettu jo tässä ehdotuksessa.

Arvot Kun tänä päivänä puhutaan

kaiken kehittämisen ja edistämisen yhteydessä myös arvoista, niin löytyväthän ne tietysti myös tästä ehdotuksesta toimenpideohjelmaksi.   Terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja Maija Perho totesi luovutustilaisuudessa, että nyt terveyttä käsitellään laaja-alaisesti ihmisen näkökulmasta ja ihminen nähdään kokonaisuutena. Myös peruspalveluministeri Risikko kiinnitti samaan asiaan huomiota ja totesi, että kysymys on kaikkien yhteistoiminnasta ja kysymys on ihmisen kohtaamisesta. Hän kehotti meitä tilaisuudessa läsnäolleita lisäämään hoitotahtoomme oman kulttuurimme ja ottamaan myös tämän päivän kulttuuriannoksemme.

T A K U 25


De minimis - pienimmistä seikoista ei kannata välittää?

Merja Isotalo

Valtiovallan monissa ohjelmissa ja 200 000 euroa 3 vuodessa Yrityksen on mahdollista saada julkista tukea kolmen vuoden aikana korkeintaan 200 000 euroa. Nyt työja elinkeinoministeriössä suunta on se, että kaikki palvelu- ja työllistämistoimintaa harjoittavat järjestötkin katsotaan elinkeinonharjoittajiksi, jolloin ne rinnastetaan yksiselitteisesti yrityksiin.   Ongelma on siinä, että se veisi pohjan erityisesti työllistämistä tukevilta yhdistyksiltä ja kuten työttömien yhdistyksiltä ja esimerkiksi lasten iltapäivätoimintaa tarjoavilta

strategioissa vannotaan palvelujen tuottamisessa kolmannen sektorin suureen merkitykseen. Samaan aikaan toisaalla valmistellaan lakiesitystä, joka saattaisi nämä kolmannen sektorin toimijat eli kansalaisjärjestöt elinkeinonharjoittajiksi eli yrityksiksi. Yritystoimintaa taas määrittelevät lukuisat lait ja asetukset, erilaiset säädökset, kuten EU:ssa jo vuonna 2006 voimaan astunut de minimis -menettely.

26 T A K U

järjestöiltä. Lakkauttamisuhan alle joutuisivat myös työttömille tarkoitetut työkeskukset ja nuorten työllistäminen.   Valtion tuki on ollut lähinnä palkkatukea, mutta nyt myös kuntien maksamat avustukset järjestöille ja esimerkiksi markkinavuokria edullisempien tilojen luovuttaminen niiden käyttöön katsottaisiin de minimis -menettelyn piiriin. Siihen voidaan katsoa kuuluvaksi myös eimarkkinahintainen takaus tai osittainen tai täydellinen veronhuojennus.


Järjestöväki vastustaa On selvää, että järjestölähtöinen auttaminen ja palvelutoiminta joutuvat entistä tiukemmalle, jos järjestöjä ja yhdistyksiä kohdellaan kuin yrityksiä. Ahdinkoa lisää se, että Raha-automaattiyhdistyksen tuotot ja sitä myöten avustukset ovat pienentyneet samaan aikaan kuin kuntien palveluiden ostamiseen tarkoitetut määrärahat.   Monissa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia työllistävissä järjestöissä on tehty laskelmia sekä oman toiminnan että kokonaisuuden näkökulmasta ja päädytty huonoon lopputulokseen: muutokset saattavat merkitä kymmenien tuhansien tuilla työllistettyjen töiden loppumiseen. Osa työttömiä työllistäneistä järjestöistä on jo aloittanut toimintansa alasajon tulevaisuuden näyttäessä epävarmalta. Samoin on tehty alasajoja jo joissakin Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosastoissa mm. päiväkerhojen osalta.   Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL ry on omassa lausunnossaan maaliskuussa 2010 ottanut kantaa laajemminkin julkisia työvoimapalveluita koskevan lain ja siihen liittyvien muiden lakien muuttamisesta. Muutosten katsotaan uhkaavan jo kehitettyjä käytäntöjä, joiden avulla on pystytty saamaan vaikeimmin työllistyviä myös avoimille työmarkkinoille. Lausunnossa todetaan myös se, että yhdistykset tuottavat palveluita ilman voitontavoittelua ja että näin niitä voidaan tarjota myös varattomille, joilla ei koskaan tule olemaan varaa yritysten tuottamiin markkinahintaisiin palveluihin. Julkinen, yksityinen vai kolmas sektori Kysymys palveluiden tuottamisesta ei ole yksinkertainen sen enempää de minimis -menettelyn kuin verotuksenkaan osalta. Ennen kaikkea pitäisi olla selkeä määrittely sille, mikä on yritystoimintaa ja mikä yleishyödyllistä toimintaa.   EU:ssa näkökulma lähtee kilpailulainsäädännöstä. Tavoitteena on kilpailun edistäminen ja sisämarkkinoiden luominen palveluille, joiden asema on ollut tähän asti varsin suojattu ja joita Suomessa on tuottanut julkinen sektori. Komissio ei kuitenkaan määrittele, mitkä kuu-

luvat voittoa ja mitkä ei-voittoa tavoitteleviin yleishyödyllisiin palveluihin, vaan määrittely on jätetty jäsenvaltioille.   Suomessa tilanne on avoin sikäli, että selkeää määrittelyä ei ole tehty, vaan harkintavalta on päätetty jättää paikallisille työ- ja elinkeinokeskuksille, joita ohjeistetaan. Kun tiedämme, miten monella eri tavalla - ohjeistettunakin - samoja säädöksiä voidaan ja halutaan tulkita, niin tilanne on järjestöjen kannalta hankala ja tulee olemaan myös epätasa-arvoinen.   Järjestöväki kritisoi myös sitä, että de minimis -menettelyn laajentamisessa koskemaan yleishyödyllisiä järjestöjä menee kilpailuneutraliteetin vaatimus edelle kansalaisten perusoikeuksista. Tämä todetaan myös SKTL:n lausunnossa. Samoilla linjoilla on Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi omassa lausunnossaan, jossa otetaan kantaa lisäksi yhdistysten verotuskäytäntöihin. Palkkatuki pienemmäksi Muutoksia on tulossa myös palkkatukeen. Maailmankauppojen liitto ja Suomen johtavat maailmankaupat ovat huolissaan muutoksesta, joka merkitsisi elinkeinotoimintaa harjoittavien yhdistysten kohdalla sitä, että palkkatukea voisi saada vain 50 % kustannuksista ja osatyökykyisen osalta 75 %.   Yleishyödylliset järjestöt ovat kuitenkin merkittävä välityömarkkinoiden kehittäjä ja työllistäjä. Nykyisessä työttömyystilanteessa tuntuu oudolta, että niiden mahdollisuuksia työllistää heikennetään.   Yhdistysten ja yritysten työllistämis- ja palvelutoiminta eroavat monin tavoin toisistaan. Hallitusohjelman mukaisesti pyritään kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä periaatteessa parantamaan. Kilpailuneutraliteetin vaikutuksesta verotukseen ja järjestöjen roolin turvaamisesta vähämerkityksellisillä palvelualoilla on tekeillä selvityksiä, mutta ne ovat vasta tulossa.   Yksi osa kokonaisuudesta ovat talkootyöt ja niiden verotus, jota verokarhu toistuvasti on yrittänyt laajentaa. Kansalaisjärjestöt ovat totta kai tyrmänneet nämä suunnitelmat kerta toisensa jälkeen. Kaikissa järjestöissä ei välttämättä ole tietoa verohallinnon ohjeesta Drno 508/32/2005,

joka koskee talkootyön verotusta. Ohje pitää sisällään monia käsitteitä perinteisen talkootyön määrittelyn lisäksi, kuten vaihtotyö, vastikkeeton työ, vastikkeellinen työ, työkorvaus, palkkion lahjoittaminen jne. Hallitus esittää Hallitus teki esityksensä joulukuussa 2009 ja sen mukaan lakimuutosten pitäisi astua voimaan jo 1.5.2010. Nyt huhtikuun alussa ne ovat valiokuntien käsittelyssä eikä tarkkaan tiedetä, koska ne tulevat eduskuntaan.   Edellä kuvatuista syistä vaikuttaa kummalliselta kiire saada lakimuutokset voimaan. Lisäksi on olemassa muitakin mahdollisuuksia. EU:ssa on käytössä ns. notifikaatiomenettely, joka merkitsee sitä, että komissio arvioi jokaisen tapauksen erikseen ja perustelluista syistä erimerkiksi Suomen nykyinen järjestelmä voisi saada jatkaa edelleen.   Komissio on jo viime vuoden kesäkuussa hyväksynyt Suomelle vuosiksi 2009-2010 väliaikaisen yritystukiohjelman, jonka mukaan vähämerkityksellisen tuen raja on 500 000 euroa. Tavoitteena on elvyttää taloutta yritysrahoituksen saatavuutta parantamalla ja turvata työllistäminen talouskriisin aikana. Kansalaisjärjestöissä kannatetaan ainakin tämän ajan käyttämistä asian tarkempaan selvittelyyn.   Kaiken kaikkiaan de minimis -säännöstön muuttaminen ei ole yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten kannalta ollenkaan vähämerkityksinen. Valppautta vaaditaan jatkossakin ja kaikkien kolmen osapuolen yhteisiä kuulemisia. Selvityksissä tulee ottaa huomioon niin julkisen kuin kolmannen sektorinkin palveluntuottajat yrityksiä unohtamatta.

T A K U 27


Itsenäisen ammatinharjoittajan ja yrittäjän opas on laadittu erityisesti Akavan Erityisalat ry:n niille jäsenille, jotka suunnittelevat oman yrityksen perustamista. Oppaassa on tietoa muun muassa yrityksen perustamisesta, eri yritysmuodoista ja rahoituksesta. Oppaasta löytyy tietoa myös jo toimiville ammatinharjoittajille ja yrittäjille esimerkiksi sosiaaliturvasta, tarvittavista vakuutuksista sekä omien oikeuksien suojaamisesta. Yrittämisen kulmakiviä ovat oikea hinnoittelua ja onnistunut markkinointi – näitäkin asioita oppaassa käsitellään. TILAA opas itsellesi TAKUn toimistosta spostilla: taku@kaapeli.fi tai TAKU ry, Maistraatinportti 4 A, 6 krs., 00240 Helsinki.

28 T A K U


Star Trek Online

Työntekijällä on oikeusturva työsuhteiden saumakohdissakin Ritva Siikamäki/ Akava

Työsuhteiden siirtymävaiheet eivät ole rajoittamatonta pelikenttää, vaikka työntekijästä ja työnhakijasta voi siltä tuntua. Lainsäädäntö antaa oikeusturvaa työnhaun eri vaiheissa, samoin työsuhteen päättyessä. Työsuhdelakimies Riku Salokannel Suomen Ekonomiliitto SEFEstä painottaa, että lainsäädäntö suojelee työnhakijan yksityisyyttä työnhaussakin. Mihin tahansa kysymyksiin ei tarvitse vastata työhaastattelussa, sillä työsopimuslaki, laki yksityisyyden suojasta työelämässä (työelämän tietosuojalaki) ja tasa-arvolaki koskevat työnhakua. Hän katsoo, että valintamenettelyjen hoitamisessa on terävöittämisen varaa etenkin pienissä organisaatioissa. Henkilöstön rekrytointi tulisi nähdä osana yrityskuvaa ja maineenhallintaa. Työtehtävä rajaa työhaastattelun kysymyksiä – Työnhakijan kannattaa muistaa kiperinäkin aikoina, että työhaastattelussa saa kysyä vain työn hoitamiselle merkityksellisiä asioita. Niihin eivät kuulu esimerkiksi perheen perustamissuunnitelmat tai raskautta koskevat kysymykset. Kuitenkin tästä tulee yhä edelleen lukuisia yhteydenottoja ja kysymyksiä jäsenneuvontaan, toteaa Salokannel. Työnhakijan ei pidä eikä tarvitse vastata raskautta koskeviin kysymyksiin esimerkiksi haettaessa asiantuntijatehtävään, joka ei aiheuta vaaraa raskaudelle. Sama neuvo pätee, mikäli haastattelussa esitetään muita kysymyksiä, jotka eivät liity työtehtävään.   Syrjintäkielto koskee koko rekrytointiprosessia, joten syrjintää ei saa tapahtua missään sen vaiheessa. Kansallisuutta, etnistä alkuperää, uskontoa, poliittista toimintaa, sukupuolista suuntautuneisuutta tai perhesuhteita ei pidä tiedustella työhaastattelussa.

  Työnantajan tulee ensisijassa kerätä työnhakijaa koskevat tiedot häneltä itseltään. Mikäli hän kerää henkilötietoja muualta, työnhakijalta tulee pyytää suostumus. Joitakin työtehtäviä hakiessa, kuten lasten tai nuorten kanssa työskentelyä varten, on kuitenkin mahdollista pyytää viranomaisilta tietoja ilman hakijan suostumusta. Salokanteleen mukaan entistä avoimemmassa maailmassa voi kuitenkin vaikkapa tehdä vapaasti hakuja verkossa. Mikäli hakijan aktiivisuus esimerkiksi jossakin sosiaalisen median yhteisöissä vaikuttaa valintaan, kyse voi olla syrjivästä perusteesta. Tällaisen toteennäyttäminen voi tietenkin olla hyvin vaikeaa. Tietoja ei voi säilyttää rajoituksetta Työnhakijaa koskevia tietoja ei saa tallentaa tai säilyttää miten tahansa, vaan työnhakua koskeviin rekistereihin sovelletaan henkilötietolain määräyksiä. Jos työnhakija antaa suostumuksensa tietojen säilyttämiseen tulevia hakuja ajatellen esimerkiksi määräajan, työnantaja voi tietyin rajoituksin säilyttää tietoja. Tässäkin tapauksessa hakijoiden henkilötiedot saavat olla vain niiden henkilöiden käytettävissä, joiden työ tätä edellyttää. Arvioinnit työnhakijan suostumuksella Valintamenettelyyn kuuluu nykyisin lähes poikkeuksetta henkilöarviointi tai soveltuvuusarviointi, jota hoitaa ulkopuolinen yritys. Testaaminen edellyttää työnhakijan suostumusta – olkoonkin, että työpaikalle voi usein joutua sanomaan hyvästit, jos kieltäytyy arvioinnista. Työnhakijalla on oikeus saada kopio hänestä annetusta lausunnosta. Vaikka arviointia hoitaisi ulkopuolinen yritys, työntekijää etsivä organisaatio vastaa tästäkin rekrytoinnin osasta. Soveltuvuusarviointien ja haastattelujen on oltava asiallisia. Mikäli hakija katsoo joutuneensa siinä asiattomien kysymysten, kommenttien tai vihjailujen kohteeksi, hän voi ottaa yhteyttä testaavaan yritykseen ja toimeksiantajaan.

  Valintamenettelyyn voi kuulua useita haastattelu- ja arviointikierroksia. Mikään ei estä yksityisen sektorin organisaatiota muuttamasta toimenkuvaa prosessin aikana, tai valinta voi jäädä toteutumatta kokonaan. Jos yritys on irtisanonut työntekijöitä yt-menettelyjen kautta, takaisinotto- tai uudelleensijoitusvelvoitteet voivat tuoda mutkia matkaan. Työtodistus tulee antaa pyynnöstä Työntekijä on työpaikasta lähdettyään oikeutettu saamaan työtodistuksen vähintään suppeassa muodossa, josta ilmenee työnantajan ja työntekijän nimi, työsuhteen kesto ja työtehtävien laatu.   – Moni joutuu peräämään työtodistusta liiton avulla, vaikka työsopimuslaissa on asiasta yksiselitteinen ja tiukka linjaus. Sen mukaan työtodistus tulee saada viivytyksettä, noin viikon sisällä pyynnöstä. Tämä on tärkeää muun muassa työttömyyskorvauksen tai muutosturvan saamiseksi, korostaa Salokannel.   Pyyntö vähimmäismuotoisesta työtodistuksesta tulee esittää viimeistään kymmenen vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Laajempi, ns. laadullinen työtodistus tulee pyytää viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Tällöin työtodistuksessa on mainittava myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä.   – Laissa ei ole mekanismia, jolla puutteellinen tai epäasiallinen työtodistus olisi kumottavissa. Liikkeenluovutukset, henkilövaihdokset ja yt-menettelyt tuottavat usein hankaluuksia työtodistuksen suhteen. Työtodistuksen lisäksi voi kuitenkin käyttää työnhaussa suosituksia. Päivittämällä työsuhteen aikana säännöllisesti ansioluetteloa tai muuta tiedostoa työtehtävistä ja toimenkuvasta voi valmistella sujuvaa siirtymää työsuhteesta toiseen, jos työpaikanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, neuvoo Salokannel.

T A K U 29


Järjestäytymisen perusteet ja jäsenmääräkehitys vaihtelevat eri maissa Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö, Akava Liisa Folkersma, vs. kansainvälisten asioiden asiamies, Akava

Palkansaajien järjestäytyminen on Suomessa yleisempää ja suhteellisen selväpiirteistä verrattuna moniin muihin maihin. Uskonnolla on järjestäytymisessä yhä tärkeä sijansa Euroopassa ja koko maailmassa. Merkittävimmät palkansaajajärjestöt muun muassa Puolassa, Belgiassa tai monessa latinalaisen Amerikan maassa ovat kristillisiä. Poliittisiin puolueisiin suoraan kytköksissä olevia ay-yhteisöjä on Tanskasta Intiaan. Yleisimmin järjestäytyminen tapahtuu kuitenkin alakohtaisesti. Näin on esimerkiksi Venäjällä.   Akavalaisista ryhmistä opettajat ovat yleensä järjestäytyneitä siten, että sama yhteisö huolehtii sekä ammattijärjestö- että ammatillisista kysymyksistä. Yksityisellä sektorilla järjestäytymisessä lähtökohdat ovat usein ammatilliset, eikä kyse ole varsinaisesti palkansaajajärjestöstä. Näin on esimerkiksi insinööreillä. Pohjoismainen järjestömalli, jossa samaan taloon yhdistyvät sekä työmarkkina-asiat että ammatillisaatteelliset kysymykset, ei ole maailmalla tavallisin. Kansainvälisten järjestöjen jäsenmääristä ei tarkkaa tietoa Maailman palkansaajien kattojärjestö ITUC:ssa on noin 175 miljoonaa jäsentä, Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC:ssa noin 50 miljoonaa. Järjestäytyneiden työntekijöiden kokonaismäärän tai järjestäytymisasteen laskeminen ei ole yksiselitteistä. ITUC:n lukuun ei esimerkiksi sisälly Kiinan ayjärjestön yli 200 miljoonaa jäsentä eikä ETUC:n summaan Venäjän palkansaajia.

30 T A K U

  Koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta Eurocadresissa, joka on ETUC:n kanssa tiiviisti yhteistyössä, on runsaat viisi miljoonaa jäsentä. Luku on pysynyt varsin vakaana viime vuosina.   Jäsenmääräkehitys eri maissa on ollut vaihtelevaa: joko se on ollut suhteellisen vakaata, tai lievää laskua on tapahtunut tai joissakin maissa vieläpä reipasta laskua.   Yhdysvalloissa järjestäytymisaste on pysynyt suunnilleen ennallaan. Julkisen ja yksityisen sektorin ja osavaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Järjestäytymisoikeus on sekä laissa että käytännössäkin suhteellisen heikosti suojattu.   Ruotsissa työttömyysvakuutusjärjestelmän muutoksen myötä muissa keskusjärjestöissä paitsi Akavaa vastaavassa Sacossa järjestäytyminen on laskenut. Roimia pudotuksia on tapahtunut Itä-Euroopan maissa, joissa neuvostoaikainen lähes sataprosenttinen järjestäytymisaste on laskenut 10–50 prosentin paikkeille. Näin on käynyt esimerkiksi Virossa.   Venäjällä arviolta hieman alle puolet palkansaajista on järjestäytynyt työpaikkakohtaiseen perusjärjestöön. Rakennemuutosten seurauksena syntyneillä uusilla työpaikoilla järjestäytyminen on yleensä heikompaa kuin perinteisessä teollisuudessa, mutta toisaalta uutta ruohonjuuritason aktiivisuuttakin on syntynyt. Kiinasta raportoitu kovia kasvulukuja Kiinasta on kantautunut tietoja jopa kymmenillä miljoonilla kasvaneista jäsenmääristä. Kiinassa kuitenkin toimii vain yksi sallittu keskusjärjestö. Toisaalta jotkut sen paikallisjärjestöistäovat hyvinkin aktiivisia.

Julkisella puolella on käytännössä pakkojäsenyys, kun taas yksityisellä puolella noin 15 prosentin arvioidaan olevan vapaaehtoisia jäseniä.   Kehitysmaissa epävirallisen sektorin laajuus vaikuttaa viralliseen järjestäytymisasteeseen laajalti, sillä suurin osa kehitysmaiden työikäisistä on virallisen työvoiman ulkopuolella. Esimerkiksi suurimmassa osassa Afrikan maita virallinen järjestäytymisaste on matala, mutta esimerkiksi Etelä-Afrikassa vajaa puolet työvoimasta järjestäytyy.   Viime aikoina myös epävirallisella sektorilla on järjestäydytty. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee Intian epävirallisella sektorilla työskentelevien naisten järjestö SEWA. Intiassa epävirallisella sektorilla on hallitseva asema ja järjestäytymisastearvioihin vaikuttaa, mitkä ryhmät lasketaan työvoimaan kuuluviksi. Jäsenmäärä on kohtalaisen suuri, mutta jäsenkenttä sirpaleinen. Enemmistö jäsenistöstä työskentelee virallisella sektorilla, mutta työntekijöiden etuja ajavat virallisten järjestöjen lisäksi erilaiset yhdistykset, osuuskunnat ja verkostot.


SMIRGELI itsensä myymisestä Joillekin meistä itsensä myyminen on vastenmielistä ja aiheuttaa ikäviä tuntemuksia. Toiset taas eivät haluaisi ajatella koko asiaa. Osa taas myy, mutta pistää silmänsä kiinni, ja ajattelee samalla kultaista leikkausta, ihmisen mittakaavaa ja omaa asuntolainaansa. Minä sen sijaan olen oppinut repimään iloa irti tästäkin asiasta. Minä tykkään istua lehtien toimituksissa ja juoda kahvia. Minä menen mielelläni minne vain, missä voin tavata uusia ihmisiä ja puhua sellaisista tärkeistä aiheista kuin minä itse. Ei ole toki sanottu, että taiteilijan on pakko myydä. Voi olla niin onnekas, että on paljon perintöä, jolle kukaan muu ei keksi mitään hyötykäyttöä. Tai voi olla niin suosittu ja laajan kaveripiirin omaava, että joku aina auttelee ja pistää apurahaa ja työtilausta tulemaan. Suurimman osan meistä taiteilijoista on kuitenkin elettävä, kuka milläkin keinoin, eikä silloin oman työn tulosten myyminen ole suljettu pois laskuista. Siihenkin voi - ja jopa saa - turvautua. Myönnän, että taival iloiseksi itsensä myyjäksi ei ole ollut helppo. Minäkin aloitin uskomalla ihmeisiin. Olin varma, että jostain järkkääntyy Kulttuuritaho, joka hoitaa kaikki elimelliset tarpeeni pois päiväjärjestyksestä, koska olen niin uskomattoman lahjakas ja korvaamaton. Kun ainoaksi mesenaatiksi oli kuitenkin ilmottautumassa Kela, päätin, että herään ruususen unestani. Ravistelin itseni irti taidehistorian hämähäkin seiteistä ja otin haltuuni oman elämäni, kaikkine suloisen kirpeine puolineen. Havahtumisen ensi askeleet olivat kuitenkin kipeät. Tunsin olevani jatkuvalla törmäyskurssilla; etsin, jotakin, mitä ei ole. Ja samalla tarvitsin jotakin sellaista, mitä on; kuten ruokaa, leipää ja katto pään päälle. Sattuma tuli kuitenkin avukseni. Olin venyttänyt tuntosarviani ja tutkaillut lehteä, josta pidin. Sitten päätin ykskaks soittaa sinne ja esittää oman ideani. Ja se meni läpi!

pIPANOITA PÄTKÄTYÖLÄISEN päiväkirjaSTA. lue lisää & KOMMENTOI: HTTP:///WWW.SMIRGELI.FI

Tämän ensimmäisen onnistumisen huumaamana tajusin, että on olemassa kaksi maailmaa. On valmis maailma, johon minua oli koko siihen astisen naisen elämäni kasvatettu. Valmiissa maailmassa kaikki on valmista, työtehtävät rajattuja ja niihin sopivat koulutusväylät aurattuja. Ja sitten on olemassa se toinen maailma, joka on alati kesken; maailma, joka on aina etsimässä uutta, aina vailla ratkaisua asiaan kuin asiaan. Ja siihen maailmaan minä kuuluin! Tajusin, että voin pulputtaa ideoita kuin suihkulähde; niitä tulee ehtymättömästi ja aina uusia. Tajusin, että juuri tässä on minun luovuuteni ominaislaji. Ja ainut käytännön ongelmani oli, että ideoille piti etsiä koti. Nälän ja näkemyksen voimalla painoin siis ongelmatilanteesta läpi – puhtaasti perstuntumalla. Kouluhan oli opettanut etsimään valmiita vastauksia. Vain taidekasvatus oli antanut ituja luottaa omien ratkaisumallien etsimiseen. Samalla opin kuitenkin jotain korvaamatonta. Ei naisilla ole lasikattoa. Naisilla on valmiin maailman pakko. Naisille vaikeinta on luottaa itseensä. Omat unelmat, ideat ja intuitiot eivät tunnu yhtään niin todellisilta, kuin se, että joku antaa työn ja määrää palkkapäivän. Siksi kai naisen taiteilijanakin on paljon helpompi puhua näyttelyistä ja ankkuroitua tuttuihin ja jo hyväksynnän saavuttaneisiin taidemuotoihin. Täysin uudenlaisen ja omaperäisen idean hahmotteleminen säikäyttää ensin naisen itsensä - ja sitten muut. On harvinaista, että moiseen saa kannustusta. Taiteen rahoitusrakenteetkin tukevat tuttuja ja turvallisia hankkeita. Niinpä omaa polkuaan umpihankeen raivaava naisihminen saattaa helposti kokea samanlaisia tuntemuksia, kuin paholaisesta raskaana oleva äiti. Maha painaa, olo on tukala, eikä jälkikasvun edesottamuksista ole tietoa. Mutta varmaa on, että maailmaan lapsi on saatettava!

Opas nuorelle naistaiteilijalle. Fakta 2: Monet taide- ja kulttuurijärjestöt ovat järjestäytyneet ammattialoittain. Tällaisia liittoja ovat mm. kuvanveistäjäliitto, taidemaalariliitto, taidegraafikot, sarjakuvapiirtäjät ja kuvittajat. Vain muu.ry ei ole määritellyt taiteen tekemistä ammatilliseksi sen lopputuloksen muodon perusteella. (Lähde: http://www.ammattinetti.fi) Vinkki nuorelle naistaiteilijalle:: Älä naulitse itseäsi olemassa oleviin rakenteisiin, älä ainakaan kätösiisi tipahtavan kahisevan toivossa. Siinä sammuu kipinä! Olemassa oleviin järjestöihin kannattaa silti liittyä: niissä voi harjoitella, kuinka rohkeasti pystyy puolustamaan omaa näkemystään vallitsevien tapojen ja muotojen kentässä. Haudan hamuamilta voi myös saada arvokasta tietoa tämänpuoleisesta – jos malttaa ja kestää initaatioriitit. T A K U 31


TAKUN UUSI PUHEENJOHTAJA

PETRI KATAJARINNE MOTTO: Elä hötkyile 1. Miksi olet takulainen? Kuuluminen TAKUun on minulle ollut itsestäänselvyys opis keluajoista asti. TAKU on osa ammatillista identiteettiäni 2.

Mikä sai sinut liittymään? Opiskeluaikana huoli työllistymisestä oli varmaan päällimmäinen syy, mutta tärkeää oli myös ammattiidentiteettiin liittyvät asiat: halu kuulua kulttuurialan ammattilaisten yhteisöön

3. Mitä muita vaihtoehtoja sinulla oli? Vaihtoehtoja?! 4. Miten takulainen verkosto toimii? Itselleni takulainen verkosto on jo pelkkä tietoisuus siitä, että meitä on lähes 3000 kulttuurialan ammattilaista. Parhaiten verkosto toimii jäsentapaamisissa ja vuosikokouksissa sekä siinä, että saan tietoa takulaisista TAKUlehden kautta. Omaan takulaiseen verkostooni voin olla yhteydessä silloin kun tarvisen apua esimerkiksi jossain ammatillisissa asioissa

5. Mita takulaisuus on sinulle antanut? Takulaisuus on antanut minulle ammattiylpeyttä: ymmärrystä siitä, että teemme yhteiskunnassa tärkeää ja arvostettavaa työtä.

Kuva: Johannes Wiehn

TAKU ry:n jäsenille

Helsingin juhlaviikot järjestetään tänä vuonna 20.8. – 5.9. Luvassa on jälleen taideelämyksiä klassisesta musiikista tanssiin, teatteriin, nykysirkukseen, visuaalisiin taiteisiin, lastentapahtumiin ja kirjallisuuteen. Vuoden 2010 ohjelma julkistetaan tiistaina 4.5. klo 12.00 ja liput tulevat myyntiin Lippupisteissä maanantaina 10.5. Festivaali myöntää ammattilaisalennuksen esittävän taiteen esityksiin (teatteri, tanssi, sirkus) ja klassisen musiikin konsertteihin. Alennus on n. 15 prosenttia perushintaisen pääsylipun hinnasta. Alennusliput tulee ostaa Lippupisteen myyntipisteestä ja alennukseen oikeuttava kortti on näytettävä lunastettaessa. Alennus on henkilökohtainen (1 ammattilaishintainen lippu/tilaisuus). Lue lisää www.helsinginjuhlaviikot.fi

32 T A K U


Hallitus 2010

TAKUn hallituksen 2010 - 2011 jäsenet Takana vasemmalta Juha Isotalo, Mari Lankinen, Veera Lampi, Merja Isotalo, järjestösihteeri Laura Tiainen Keskellä vasemmalta Arja Laitinen, Elise Pedersen, Matti Karhos, Ville Niutanen, Kirsi Lajunen, Piia Jaatinen ja Salla Heikkinen. Keskellä edessä Susanna Tommila ja uusi puheenjohtaja Petri Katajarinne.

Valokuva Matti Isotalo

T A K U 33


J Ä S E N S I V U T

INTERNET Erityiskoulutettujen työttömyyskassa

TYÖTTÖMYYSKASSA

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

JÄSENTIETOJEN PÄIVITYS HELPOSTI NETISSÄ JÄSENKANAVALLA www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa näkyvää SÄHKÖINEN ASIOINTI JÄSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv). Lomakkeisiin pääset JÄSENYYS -valikon kautta. Pääset sivuille myös TAKUn sivujen kautta www.taku.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Jäsensihteerit: palvelunumero 0201 235 370 Jäsenrekisteri ja jäsenmaksut: Mary Luokkamäki 0201 235 348 Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Jaana Honni 0201 235 344 Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Katja Kosonen 0201 235 346 Lakimiespalvelut ja edunvalvonta: Lakimies Kari Eskola puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin palvelualojen edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta Lakimies Helena Lamponen puh. 0201 235 352 tai 040 582 2843 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta Lakimies Tuire Torvela puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta, ammatinharjoittajia ja epätyypillisiä työsuhteita koskevat tehtävät, perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 34 T A K U

Lakimies Harri ikonen puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta Lakimies Maarit Leppänen puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta Asiamies Kalevi Juntunen puh. 0201 235 351 tai 040 582 2780 Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Asiamies Jaakko Korpisaari puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Työmarkkina-asiamies Riikka Sipilä puh. 0201 235 336 tai 040 587 2732 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmäja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen Palkkaneuvonta Asiamies Arja Ahola puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 tutkimustoiminta, palkkatilastot


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2 010 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

Toiminnanjohtaja

Kirsi Herala gsm 040 511 1200 Puh. 0201 235 393 kirsi.herala@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja

Petri Katajarinne Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240 Helsinki gsm 040 164 6665 petri.katajarinne@taku.fi

Hallituksen varapj.

Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi

Järjestösihteeri

Laura Tiainen gsm 0440 664 800 laura.tiainen@taku.fi

Hallituksen jäsenet

Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Juha Isotalo Opiskelija Turun yliopisto/ kulttuurihistorian oppiaine gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org

Piia Jaatinen Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi

Veera Lampi Toiminnanjohtaja / Opiskelija Uudenmaan Vihreät / Helsingin yliopisto, humanistinen tdk gsm 0400 861199 veera.lampi@helsinki.fi

Varajäsenet Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Ville Niutanen Opiskelija HUMAK / Kulttuurituotanto Puh. 040 841 2066 ville.niutanen@pp.inet.fi Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Salla Heikkinen opiskelija Tampereen yliopisto / teatteritiede gsm. 040 5270 542 Salla.AM.Heikkinen@uta.fi

T A K U 35


36 T A K U

Taku lehti nro 2 / 2010  

Taku lehti nro 2 / 2010

Taku lehti nro 2 / 2010  

Taku lehti nro 2 / 2010