Issuu on Google+

1/2010

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf


T ä s s ä

n u m e r o s s a

Puheenjohtajalta . .....................................................................

3

Mikko Myöhänen – skeittaava taiteilija ...................................... Noora Herranen

4

Nuorten elämän taidekohtia ...................................................... Sami Myllyniemi

6

Kolea elämä ............................................................................. Panu Hämeenaho

9

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia . .................................. Merja Isotalo

10

Euroopan kulttuuripääkaupungit vuonna 2010 . ......................... Hannele Häkkinen

12

Gallup ......................................................................................

14

Tim Burton _ MOMA ................................................................ Sanna Posti Sjöman

16

Kurkista tapahtumatuotannon tulevaisuuteen! ........................... Katri Halonen

18

Vaativaa ajankäytön kannalta, mutta erittäin antoisaa.................. Auli Jämsänen, Laura-Maija Hero

20

Smirgeli ...................................................................................

24

Opiskelijat huolissaan Lahden Muotoiluinstituutista.................... Laura Tiainen

25

Pelit videoissa ja tietokoneella ................................................. Matti Isotalo

26

Digiarx – kulttuurilaitos mediakasvattajana . .............................. Janne Kaakinen

28

Omasta ideasta lähtenyt tapahtuma on elämys ......................... Riikka-Leena Puistola

29

Läänintaiteilija: Jyrki Tamminen ................................................

30

Kierrä kaukaa työttömyysturvalain sudenkuopat . ...................... Eero T. Anttila

32

Jäsensivut ...............................................................................

34

1/2010

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry Fackorganisation för konst- och kultursektorn rf

Kannen kuva: Mikko Myöhänen ”At the End of the Rainbow” vuodelta 2007.

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konstoch kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200, 0201 235 393 email: kirsi.herala@taku.fi. Susanna Tommila, Noora Herranen, Merja Isotalo, Anne Mari Rautiainen, Laura Tiainen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU


Puheenjohtajalta

Viime keväänä TAKU aloitti neuvottelut Akavan kanssa yhteisen akavalaisen kulttuuripoliittisen strategian saamiseksi. Akavan puheenjohtajan Matti Viljasen tuella keskustelut ovat edenneet niin, että strategian tekemistä varten on nyt nimetty työryhmä ja strategiatyö voidaan aloittaa. Ajatuksena on ollut, että keskusliittomme Akava, joka edustaa koulutusta ja sivistystä, tarvitsee yhteisen kultuuripoliittisen strategian mm. elinkeino- sosiaali- ja koulutuspoliittisten linjauksiensa tueksi. Kysymys onkin läpileikkaavasta luovuuden ja luovien alojen esille tuomisesta kaikilla akavalaisilla aloilla. TAKU voi nyt kaikella oikeudella olla ylpeä saadessaan olla mukana tekemässä merkityksellistä järjestö- ja liittorajoja ylittävää kulttuuripoliittista työtä. Sehän on meille tuttua, jo ihan arkipäivän työstämmekin. Tämä vaatii kovaa työtä, mutta siitähän me tykätään. Valoisaa talvea ja hyviä hiihtokelejä - laduille vaan uusia innovaatioita tekemään! Kommunsektorn har även den nu nått ett resultat i avtalsförhandlingarna. I det kommunala tjänsteoch arbetskollektivavtalet ingår dessvärre bara några kulturtjänstebenämningar, vilket betyder att en hel del av TAKUiterna inom den kommunala sektorn hör till grupper vars lön inte är prissatt. Deras lön kommer inte nödvändigt att följa de i avtalet nämnda lönevillkoren. Jag flyttade själv över från den privata sektorn till den kommunala för en vecka sedan och det känns tryggt att igen få arbeta inom ramen av det kommunala arbetsavtalet. Vi arbetar fortfarande aktivt inom TAKU för att få ett arbetsavtal för kulturarbetarna inom den privata sektorn.

Våra förhandlingar med Akava om en egen kulturpolitisk strategi för hela centralförbundet har, med stöd av ordförande Matti Viljanen, lett till resultat. En arbetsgrupp har tillsatts och strategiarbetet kan börja. Tanken är att Akava behöver en kulturpolitisk strategi och ett lyft av de kreativa branscherna som stöd för sin utstakning av bl.a. närings-, social- och utbildningspolitiska frågor. Vi kan nu med all orsak vara stolta över att få vara med i det kulturpolitiska arbetet, som överskrider förbundsgränserna, vilket vi de facto är vana med redan i det vardagliga arbetslivet. Ut på skidspåren i den ljusa vintern och inhämta nya innovationer! Kuva: Johannes Wiehn

Vuosi on vaihtunut ja kunta-alakin pääsi pienen väännön jälkeen sopuun. Kunnallinen työehtosopimus (KVTES) tuntee valitettavasti vain muutaman kulttuurialan nimikkeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että suuri osa TAKUlaisista kunnalla työskentelvistä ovat ns. hinnoittelemattomia ja heidän korotuksensa ja muut etunsa eivät välttämättä ole samoja kuin sopimuksessa hinnoiteltujen. Siirryin itse viikko sitten yksityissektorilta kunnallisen työnantajan palvelukseen ja tuntuu turvalliselta olla taas työehtosopimuksen piirissä. Yksityissektorillekin tulisi ehdottomasti saada oma kulttuurialan työehtosopimus valvomaan TAKUlaisten ja muidenkin kulttuurityöntekijöiden etuja ja oikeuksia. Tämä työ on pitkäjänteistä ja vaatii myös työnantajien järjestäytymistä. TAKU on tässäkin asiassa ollut aloitteellinen - ja työ jatkuu edelleen.

Susanna Tommila + 358 40 588 4144 e-mail:susanna.tommila@taku.fi

TAKU 3


Noora Herranen

TAKU-lehden vuoden 2010 numeroiden kansissa nähdään kuvataiteilija Mikko Myöhäsen teoksia. Nuori taiteilija ammentaa inspiraationsa muun muassa skeittaamisesta, musiikista ja katutaiteesta.

34-vuotias Mikko Myöhänen tekee taidetta nuorisokulttuurin ympäröimänä. Myöhäselle skeittaaminenkin on taiteellista ilmaisua. Lajissa kiehtoo vauhti ja vapaus valita suunta mihin menee ja mitä tekee.   – Nykyisin vaihtoehtoja on kyllä vähemmän kuin ennen, kun uusia temppuja ei enää tällä ikää opi, taiteilija myöntää.   Myöhänen harrastaa aktiivisesti myös musiikkia. Homma ei kuitenkaan tähtää mihinkään rocktähteyteen. Musiikki toimii lähinnä inspiraation lähteenä.

Mikko Myohanen

  – Kuuntelen tosi aktiivisesti musiikkia laajalla säteellä ja soitankin jonkun verran, Myöhänen kertoo. Katutaidekin kiinnostaa monessa mukana olevaa taiteilijaa.   – On mielenkiintoista seurata, miten ihmiset käyttävät kaupunkia hyväkseen.

Skeittihousuista kuvataiteeseen Lukion jälkeen Myöhäselle oli vielä epäselvää, mikä hänestä tulee isona.   – Armeijaikäisenä piti alkaa tekemään vaatteita, kun ei ollut markki-

Skeittaava - TAKU-lehden uusin kansitaiteilija ammentaa inspiraationsa nuorisokulttuurista l Syntynyt 1975, Turku l Asuu ja työskentelee Hämeenlinnassa l Opinnot: Oriveden opisto Satakunnan ammattikorkeakoulu, kuvataide, Kankaanpää l Teoksia kokoelmissa: Suomen Valtion taidekokoelma Hämeenlinna taidemuseo Anjalankosken kaupunki Kankaanpään kaupunki Kankaanpään taidekoulu Suomen Taideyhdistys Kanta-Hämeen keskussairaala Lisätietoja: l www.mikkomyohanen.com

4 TAKU

”Wallride Galleria KONEen näyttelyssä Plywood Highway”


noilla tarpeeksi isoja skeittihousuja. Silloin harkitsin vaatesuunnittelijan uraa, lopulta se tuntui kuitenkin liian järjestelmälliseltä, taiteilija kertoo. Ala löytyi Oriveden opiston kuvataidelinjalta.   – Oikeastaan siitä lähtien on ollut selvää, mitä haluaa tehdä. Välillä kuitenkin epäilee, onko sitä riittävän hyvä, taiteilija pohtii.

Kaatikselta taiteellinen vapaus Myöhänen käy taiteellisen työskentelyn lisäksi päivätöissä, kun on pakko. Päivätyö on taiteilijalle este, mutta myös mahdollistaja.   – Kysymys on oikeastaan sii-

tä, mihin asti on valmis menemään saadakseen taiteesta elantonsa, hän kiteyttää.   Työt Myöhänen valitsee sen mukaan, mistä on itse kiinnostunut. Tilaustöitä Myöhänen ottaa vastaan vain jos innostuu niistä.   – Ilmaisullinen vapaus on niin tärkeää, että mieluummin olen sitten töissä kaatiksella ja teen mitä itse haluan.

Puoli metriä ilmassa

muassa tekemässä katutaidekokonaisuutta opettajien täydennyskoulutukseen. Musiikin puolella meneillään on Black Motorin freejazz-levyn julkaiseminen. Lisäksi taiteilija suunnittelee uniikki t-paitoja ja skeittilautojen grafiikoita Windmill skeittikaupalle.   Tekeminen riittää monesti palkkioksi.   – Välillä sitä on puoli metriä ilmassa pelkästä mahdollisuudesta tehdä jotain kiinnostavaa, taiteilija selvittää.

Ajankohtaisia projekteja taiteilijalla tuntuu olevan runsain mitoin. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi Myöhänen on mukana muun

taiteilija

TAKU 5


Nuorten elämän

TAIDEKOHTIA

Nuorisobarometri selvitti nuorten suhdetta taiteeseen ja kulttuuriin

Sami Myllyniemi

Nuorisobarometri on Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusverkoston kyselytutkimus, joka on vuodesta 1994 lähtien kerännyt tietoa nuorten arvoista ja asenteista. Tiedot kerätään vuosittain haastattelemalla puhelimitse noin 2000 nuorta. Toistuvien aiheidensa ohella tutkimukset on viime vuosina rakennettu jonkun ajankohtaisen tai muuten tärkeän teeman ympärille. Vuonna 2009 teemana oli taide ja kulttuuri. Vaikka taide ja kulttuuri teemoina ovat aina ajankohtaisia, antaa kyselyajankohdan taloudellinen lama taideteemalle ajankohtaista painoarvoa. Heikoissa taloussuhdanteissa kun kulttuurin arvostuksen arvellaan kasvavan. Tämän näkemyksen mukaan taiteen ja kulttuurin tuoma sisältö, elämykset ja lohtu ovat tärkeitä varsinkin vaikeina aikoina. Ainakin kirjastojen kaltaisten ilmaisten palveluiden käyttäjämäärät ovatkin olleet kasvussa, ja kyselyn mukaan kulttuuripalvelut ovat nuorten elämän ja vapaa-ajan kannalta selvästi tärkeämpiä kuin asiaa edellisen kerran selvitettäessä vuonna 1999. Sama trendi näkyy niin teatteriesitysten, museoiden kuin konserttien kohdalla. Havaittu kehitys ei kuitenkaan välttämättä selity ainakaan pelkästään lamatunnelmilla, vaan kyse voi hyvin olla taloussuhdanteista riippumattomasta kulttuuripalveluiden tärkeyden kasvusta nuorten elämässä. Tämän puolesta puhuu se, että enemmistö nuorista ei koe

6 TAKU

kiristyneen taloudellisen tilanteen vaikuttaneen heidän elämäänsä, ja vain viidennes on vähentänyt kulutustaan talouskriisin takia. Nuorten ikäryhmä ei selvästikään ole kaikkein paras taantuman ja kulttuurin arvon yhteyksien tarkasteluun, eikä kyselytutkimuksiin yleisesti ottaen vastata suppeasti yksin haastatteluhetken tilanteesta käsin.    Vaikka kulttuuripalvelut ovat yhä tärkeämpiä nuorten vapaa-ajan

kannalta, ei tyytyväisyys niihin ole kuitenkaan vastaavasti lisääntynyt, vaan kulttuuripalveluiden sisältö vastaa entistä harvemman nuoren odotuksia. Tyytyväisiä on yhä lähes kolme neljästä, mutta kymmenessä vuodessa tyytymättömien osuus on kasvanut noin kymmenellä prosenttiyksiköllä. Parhaiten asemansa näyttää säilyttäneen kirjastolaitos, jonka asema nuorten parissa on muutenkin hyvin vahva. Kolme nuorta


neljästä pitää kirjastojen palveluita tärkeinä vapaa-ajan kannalta, ja neljä viidestä kokee kirjastojen palveluiden vastaavan odotuksia. Mutta kokonaisuutena nuorten arvostus kulttuuripalveluita kohtaan näyttää olevan ennemmin heikkenemään kuin kasvamaan päin.    Miten tämä trendi sitten sopii siihen, että edellä kerrottiin kulttuuripalveluiden olevan yhä tärkeämpiä nuorten elämässä? Ehkä nämä ristiriitaiselta vaikuttavat havainnot kertovat omalla tavallaan kulttuurin merkityksestä: se on tärkeää siitä huolimatta, että kulttuuripalvelut eivät täysin onnistu vastaamaan nuorten odotuksiin ja tarpeisiin. Kulttuurin saavutettavuuden ja tasa-arvoisuuden kannalta on myös havaittavissa myönteinen kehityskulku siinä, että kulttuuripalveluita liian kalliina pitävien osuus on laskusuunnassa.    Pidemmällä aikavälillä kulttuuriteemaa nuorisobarometrissa perustelee myös niin sanottu kulttuurinen käänne, joka on kasvattanut kulttuurin merkitystä kaikilla yhteiskuntapolitiikan ja -tutkimuksen aloilla. On luonnollista, että kulttuurin hyödyllisyys kiinnostaa, onhan sen osuus bruttokansantuotteestakin suurempi kuin matkailun tai metsäteollisuuden. Kulttuurin tuloksia mitataan kasvavassa määrin myös taloudellisesti, mikä kertoo ehkä kulttuurisektorin tarpeesta perustella palvelutuotantonsa julkisen tuen oikeutusta. Taiteen ja kulttuurin vaikuttavuudesta terveydelle, hyvinvoinnille, kansantaloudelle, elinympäristön viihtyvyydelle jne. on monipuolista tutkimuksellista näyttöä, Nuorisobarometrin ei sitä tarvitse todentaa, eikä kyselytutkimus paras instrumentti siihen olisikaan.    Kiinnostavia tässä yhteydessä ovat sen sijaan nuorten omat näkemykset taiteen merkityksestä. Enemmistö nuorista on sitä mieltä, että taiteesta ei tarvitse olla hyötyä, vaan se on itseisarvo. Samalla nuorten enemmistö allekirjoittaa myös sen, että taide voi uudistaa yhteiskuntaa ja vielä suurempi enemmistö sen, että taide voi toimia kriittisten äänien väylänä. Merkille pantavaa on erityisesti se, että taidetta itseisarvoisen tärkeänä pitävät nuoret ovat samalla muita valmiimpia uskomaan taiteen hyödyllisyyteen niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Taiteen vaikuttavuus ja taiteen itseisarvoisuus eivät siis näyttäisi nuorten mielestä sulkevan toisiaan pois. Jos tämä vaikuttaa

ristiriitaiselta, on huomattava, että taide voi toimia yhteiskunnallisena uudistajana juuri silloin, kun se ei erityisesti yritä uudistaa mitään, toimiessaan eräänlaisena hyötyajattelusta ja kehityksestä vapaana vyöhykkeenä.    Nuoria ei kuitenkaan ole syytä nähdä vain kulttuurin ja taiteen kuluttajina, vaan myös aktiivisina toimijoina. Kahdella kolmesta nuoresta on ainakin jokin kyselyssä selvitetyistä luovista harrastuksista. Yleisimpiä luovan toiminnan muotoja ovat käsityöt, soittaminen, valokuvaaminen, piirtäminen ja muu kuvataide, joita kutakin harrastaa noin viidennes nuorista. Instrumentin soittaminen poikkeaa muista siinä, että sitä harrastetaan myös varsin säännöllisesti, joten sitä voi pitää kaikista selvitetyistä toimintamuodoista yleisimpänä. Harvinaisimpia kysytyistä luovan tekemisen muodoista puolestaan ovat sirkus, graffitit, sarjakuvat ja näytteleminen: näitä harrastaa vain muutama prosentti nuorista. Harrastamisen vähyydessä ei tietenkään ole kyse vain nuorten kiinnostuksen, vaan myös tarjonnan puutteesta.    Tekemisen ja tekohalujen välillä ylipäätään on Nuorisobarometrin mukaan suuria eroja. Sirkusta, graffiteja ja näyttelemistä haluaisi tehdä varsinaisiin tekijöihin verrattuna moninkertainen joukko nuoria. Toisaalta esimerkiksi niistä nuorista, jotka sanovat haluavansa kirjoittaa, tehdä käsitöitä tai kuvataiteita, valtaosa myös toteuttaa haluaan. Tämä kertoo osallistumisen kitkan ja potentiaalisten tekijöiden määrän eroista eri luovissa toimintamuodoissa. Myös kyselyssä selvitetyt kulttuuriharrastusten esteet ovat erilaisia riippuen toiminnan luonteesta. Yleisesti ottaen esteistä korostui eniten ajanpuute, mutta myös harrastuksen kalleus on varsin yleinen este etenkin valokuvaamisesta, teatterista, sirkuksesta tai tietokoneella tapahtuvasta luomistyöstä kiinnostuneiden parissa. Kulttuuriharrastusten kalleus on estänyt harrastamasta noin joka neljättä nuorta. Enemmistö nuorista pitää myös kulttuuripalveluiden lippuja liian kalliina, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että nuorten ja heidän perheidensä taloudellinen liikkumavara rajoittaa taideharrastuksiin osallistumista. Ajanpuutteen ja kalleuden ohella kolmas huomattava harrastamisen este on harrastusmahdollisuuksien puuttuminen kotipaikkakunnalta.

Tässä nähdään myös alueellista eriarvoisuutta, sillä ongelma on suurin Lapin läänissä. Myös etäisyydet harrastuksiin, ja – siihen liittyen – ajan puute, ovat Pohjois-Suomessa asuvien mielestä selvästi suurempi este kulttuuriharrastuksille kuin muualla Suomessa. Alueiden väliset erot ovat suuria myös siinä, kuinka ohjatusti tai omaehtoisesti nuoret harrastava. Kaupungeissa asuvien nuorten luovat harrastukset tapahtuvat selvästi maaseudulla asuvia nuoria useammin ohjatusti tai ryhmässä.    Mielekkään vapaa-ajan ja harrastustoiminnan tärkeyttä nuorten hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja tunne-elämän kehittymisen kannalta korostetaan monella kentällä, joten nämä havainnot on syytä panna merkille. Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa todetaan, että ”lapsille ja nuorille on tarpeen antaa mahdollisuus ilmaista luovuuttaan ja päästä osalliseksi kulttuuristamme ja kulttuuriperinnöstä – perheen asuinpaikasta, sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta”.    Kyselyn mukaan valtaosa nuorten luovasta tekemisestä tapahtuu ilman ohjausta ja usein myös ilman ryhmää. Nuorten näkökulma luovuuteen on ylipäätään avara, ja luovuuden arkiset näyttämöt, kavereiden seura ja koti, nousevat luovuuden paikkoina harrastusten edelle. Myös Nuorisobarometrin avoimissa kommenteissa siitä, miten nuorten luovuutta voisi tukea, monet mainitsivat vapauden. Nuorten hyvinvointi rakentuu pitkälti vapaaajassa, ja nimenomaan järjestäytymättömässä instituutioiden ulkopuolisessa omaehtoisessa toiminnassa. Nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan vapaa-aikaan tyytyväisyyteen vaikuttavat eniten juuri järjestöjen ulkopuoliset harrastukset, mikä antaa tukea tälle nuorisotutkijoiden ja muiden alan toimijoiden kentällä liikkuvalle tiedolle.    Kyselytutkimusten mukaan nuoret myös kaipaavat erityisesti tiloja vapaalle organisoimattomalle olemiselle. Nämä näkemykset voivat kenties lukea näkökulmaksi ajankohtaiseen keskusteluun siitä, onko Suomessa tarpeeksi kulttuurirakennuksia, ja ovatko seiniin laitetut rahat pois kulttuurin sisällöstä. Tuloksia vapaamuotoisten oleskelumahdollisuuksien ja järjestäytymättömän toiminnan tarjoavien tilojen tärkeydestä nuorille ei kuitenkaan pidä kiirehtiä lukemaan ”seinien” puo-

TAKU 7


lustuspuheeksi ”sisältöä” vastaan. Kun taide nähdään luomisprosessinsa kautta, ymmärretään paremmin nuorten luovan toiminnan ehtoja. Analogia löytyy tieteestä: sekään ei ole sama asia kuin tieteen tulokset, vaan tapa, jolla tulokset syntyvät. Muusikko Tommi Liimatta muotoili asian seuraavasti: ”Ei tarvita niinkään korkeakattoisia lopputuotteen esittelypaikkoja, vaan huokeita valmistustiloja: treenikämppiä, pajoja, veistoluokkia”.    Omaehtoisen toiminnan mahdollistavien tilojen tärkeys ei tarkoita sitä, etteivät nuoret tarvitsisi opetusta ja kannustusta luovuuteen, pikemminkin päinvastoin. Kun nuorilta pyydettiin avoimia kommentteja siitä, kuinka nuorten luovuutta voitaisiin edistää, ohjauksen, etenkin koulun ja kodin rooli korostui yllättävänkin vahvasti. Nuorten saamaa kannustusta taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan selvitettiin myös kysymällä kokemuksia kannustuksen riittävyydestä. Myös tässä vanhemmat ja opettajat osoittautuivat hyvin tärkeiksi. Vanhemmilta saadun kannustuksen kokee riittäväksi noin kolme nuorta neljästä, opettajienkin kannustus on riittävää selvän enemmistön mielestä. Vastausvaihtoehdon ”en ole kaivannut kannustusta” sen sijaan valitsee vain ani harva nuori.    Nuoret, jotka kaikkein aktiivisimmin ovat mukana taiteen ja muun kulttuurin tekemisessä, kokevat myös saaneensa muita enemmän kannustusta siihen. Tässä voi pohtia havaitun yhteyden suuntaa: saavatko monipuolisesti aktiiviset nuoret enemmän kannustusta vai onko nuorilla enemmän luovia harrastuksia siksi, että heitä on kannustettu niihin? Valistunut arvaukseni on: molemmat ovat oikein. Oikeanlainen kannustus lisää intoa toimia, mikä puolestaan lisää tilaisuuksia myönteisille kokemuksille, mikä puolestaan ruokkii halua saada niitä lisää. Myönteisen noidankehän kääntöpuolena on luonnollisesti negatiivinen, passiivisuutta ruokkivan kierre, mikä lisää nuorten polarisaatiota ja eriarvoisuutta.    Koulun merkitys taiteeseen osallistumisen kannalta on keskeinen myös siksi että, sillä – toisin kuin lasten ja nuorten kulttuuri- ja taidekasvatuspalveluilla – on mahdollisuus tavoittaa koko kohderyhmä. Tulevaisuuden työelämän maalaillaan vaativan tekijöiltään kykyä innovaatioihin, joustavuuteen ja

8 TAKU

luovuuteen. Samalla kuitenkin koulutusta näytetään kehitettävän juuri päinvastaiseen suuntaan, yhä putkimaisemmaksi, ja opintoputkeakin työurien pidentämisen nimissä yhä lyhyemmäksi. On vaikea nähdä, kuinka tämä voisi valmentaa vaadittavaan monialaisuuteen ja joustavuuteen.    Tähän tulevaisuusvisioiden ja koulutuksellisten trendien väliseen ristiriitaan liittyy myös keskustelu taideopetuksen tilasta tuntikehyksessä. Nuorisobarometrissa taiteen perusopetus saa vahvan tuen: nuorten enemmistön mielestä peruskoulussa pitäisi olla nykyistä enemmän taideopetusta. Kyselyn 50–55-vuotiaassa vertailuryhmässä kannatus on vielä suurempaa useamman kuin kolmen neljästä kannattaessa taideopetuksen määrän lisäämistä peruskoulussa. Taito- ja taideaineiden puolestapuhujiin ovat yhtyneet myös monet elinkeino- ja liike-elämän edustajat. Keskustelu taiteen perusopetuksen paikasta kiertyykin usein kysymykseen sen konkreettisesta hyödystä esimerkiksi juuri uusien yritysten, liike-elämän ja teollisuuden haasteisiin vastaamisessa. Taideaineiden mahdollistama hyvinvointi ja tekemisen ilo eivät ole millään tapaa ristiriidassa luovuuden hyödyllisyyden kanssa. Sen sijaan jotain paradoksaalista on siinä, että tässä tilanteessa trendinä on pikemminkin taito- ja taideaineiden karsiminen muiden pakollisten kurssien tieltä.    Mihin suuntaan nuorten luova aktiivisuus sitten on kehittymässä? Nuorisobarometrissa ei asiaa ole aiemmin selvitetty, eikä tarkkaa trenditietoa siis vielä ole olemassa. Suuntaa antavaa vertailua voi joidenkin aktiviteettien osalta kuitenkin tehdä Tilastokeskuksen ajankäyttöja vapaa-aikatutkimusten perusteella. Näyttäisi siltä, että soittaminen ja tanssiminen ovat laskeneet 80-luvulta, ja kuvataiteiden harrastaminen 90-luvulta saakka. Valokuvaaminen sen sijaan on digitaalikameroiden yleistymisen myötä odotusten mukaisesti lisääntynyt. Näistä havainnoista ei kuitenkaan voi päätellä, että nuorten luovat harrastukset olisivat kokonaisuutena laskusuunnassa. Nuorisobarometri osoittaa sen, että nuorten luovuus kukkii monessa paikassa, ja on hyvin todennäköistä, että tutkijat eivät yksinkertaisesti osaa esittää oikeita kysymyksiä. Taidetta, kulttuuria ja luovuutta, on vaikea pyydystää tilastohaaviin. Erityisen haastavaa se on kun kohteena

ovat nuoret, joiden luovuus tapahtuu paljolti virallisten rakenteiden ulkopuolella, ja nuorten vapaa-aika yleisemminkin pitkälti järjestäytyneen toiminnan ulkopuolella. Tämä on eittämättä ongelma tilastoinnin kannalta, mutta tässä tilastontekijä nostaa vapaaehtoisesti kätensä pystyyn. Tietty määriteltävyyden vastaisuus kun kuuluu olemuksellisesti taiteen ja luovuuden olemukseen.

Sami Myllyniemi: Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 97 & Nuorisoasiain neuvottelukunta & Opetusministeriö. 25 euroa. Tilaukset ja arvostelukappaleet: tilaukset@nuorisotutkimus.fi Julkaisu on ladattavissa maksutta osoitteesta: http://www.minedu.fi/export/ sites/default/OPM/Nuoriso/ nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/ Nuorisobarometri_2009.pdf.


Panu H채meenaho

TAKU 9


Merja Isotalo

Taide ja kulttuuri lisäämään hyvinvointia Kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi on valmistunut toimintaohjelma vuosille 2010 2014. Ohjelmassa on 18 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla taide ja kulttuuri edistäisivät terveyttä ja hyvinvointia. Ohjelma luovutettiin peruspalveluministeri Paula Risikolle ja opetusministeriön valtiosihteeri Marcus Rantalalle 28.1.2010.

Toimintaohjelma on tulos pitkästä prosessista, jonka alkupäässä on YK:n kulttuurivuosikymmenen Arts in Hospital -ajattelu. Sen pohjalta Suomessa käynnistyi Terveyttä kulttuurista -verkoston toiminta, jossa ylitettiin kulttuurin ja terveyden välisiä raja-aitoja ja koottiin niin tutkimustietoa kuin käytännön kokemuksiakin taiteen vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.   Nyt julkistettu toimintaohjelma on osa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Vuosille 2010-2014 tarkoitetun ohjelman painopisteet ovat 1. kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja

ympäristöjen edistäjänä; 2. taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä 3. työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Terveyttä kulttuurista -verkoston ja hankkeiden aktiivinen jäsen ja toimija VTT Hanna-Liisa (Assi) Liikanen valmisteli ohjelman yhdessä laajan asiantuntijaryhmän kanssa ministeri Wallinin toimeksiannosta.   Julkistamistilaisuudessa ministeri Risikko korosti poikkisektoriaalisuutta erityisesti kuntatasolla, hyvien käytäntöjen levittämistä ja olemassa olevien organisaatioiden käyttämistä. Hänen mukaansa

Assi Liikanen, Maija Perho ja Paula Risikko

10 T A K U


terveyden tulee olla näkyvissä kaikissa politiikoissa ja ihminen tulee nähdä kokonaisuutena. Ministeri oli vakuuttunut siitä, että kulttuurilla ja taiteella on juuri nyt valtava tilaus sosiaali- ja terveyspuolella. Oman puheenvuoronsa lopuksi hän kehotti meitä kaikkia ottamaan myös tänään oma kulttuuriannoksemme.   Ohjelman 18 toimenpide-ehdotusta ovat hyvin erilaisia. Niissä esitetään mm., että taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten näkökulmaa olisi vahvistettava kaikilla koulutusasteilla, mikä tarkoittaisi käytännössä taide- ja taitoaineiden lisäämistä perusopetuksen tuntijaossa sekä ammatillisen peruskoulutuksen tutkintojen perusteissa. Esitetään myös, että julkisten rakennusten käyttömahdollisuuksia virka-ajan jälkeen olisi parannettava ja että ne olisi suunniteltava monikäyttöisemmiksi kuntalaisille.   Assi Liikanen nosti esiin ohjelman vaikutukset myös taiteilijoiden työllistymisessä sekä kulttuurialan yrittäjien merkityksen työelämän ja liike-elämän innovoinnissa. Työkulttuuria on uudistettava, jos työuria halutaan pidentää ja työhyvinvointia lisätä. Alueellisia yhteistyömalleja tulisi etsiä uudelta pohjalta.   Opetusministeriöllä oli viime vuonna ensimmäisen kerran käytössään määräraha kulttuurin hyvinvointivaikutuksia edistävien hankkeiden tukemiseen, täksi vuodeksi se on kaksinkertaistettu 300 000 euroon. Julkistamisen yhteydessä todettiin, että ministeriön tulisi kasvattaa tätä rahaa edelleen, mutta että myös muiden ministeriöiden sekä Raha-automaattiyhdistyksen tulisi ohjata tukea hankkeisiin, jotka edistävät hyvinvointia taiteen ja kulttuurin keinoin. Moneen kertaan todettiin, että ohjelmassa oli lähdetty realistisesti siitä, että uutta rahaa ei löydy, vaan tarvittavat toimenpiteet toteutetaan uudenlaisilla toimintatavoilla ja yhteistyöllä.   Terveyttä kulttuurista -verkostolle toivotaan nyt kotipesää THL:sta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteyteen esitetään perustettavaksi yksikkö, jolle kuuluisi kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutusten tutkimus, kehittäminen ja koordinointi.   Terveyttä kulttuurista -verkoston jäsen, Kansallisteatterin näyttelija ja väitöskirjaansa valmisteleva Jussi Lehtonen totesi, että tälle työl-

Kirsi Heimonen tanssii ja puhuu aiheesta

le tulisi saada pysyvä rahoitus, ettei se olisi yksittäisten taiteilijoiden innostuksen varassa. Keskustelussa tuli esille myös kansalaisjärjestöjen merkitys hyvinvoinnin edistämisessä kulttuurin ja taiteen keinoin.   Työsarkaa on meille kaikille niin hallinnon, koulutuksen kuin kenttä-

työnkin osalta. Toivonkin yhteydenottoja ja tietoja TAKUn jäsenkunnan suunnitelmista ja toimista hyvinvoinnin edistämisessä sähköpostiosoitteeseen: isotalo@sci.fi. Työ jatkuu!

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014 on luettavissa: www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html?lang=fi

T A K U 11


Euroopan kulttuuripääkaupungit vuonna 2010:

Saksan Essen, Turkin Istanbul ja Unkarin Pécs Tämän vuoden kulttuuripääkaupungeiksi valitut kaupungit sijaitsevat Länsi-Saksassa Ruhrin alueel-

Hannele Häkkinen

la (Essen), Etelä-Unkarissa (Pécs)

Kuntaliiton Brysselin toimisto

ja Turkissa (Istanbul). Ne jatkavat

taan. Niiden on myös edistettävä

eella sijaitsevia käyttämättömiä tehtaita, terässulattamoja ja teollisuudessa käytettyjä kanavia muutetaan museoiksi ja turistinähtävyyksiksi. RUHR.2010 -vuosi havainnollistaa tätä entisen kaivosalueen muutosta. Se tekee tulevaisuudesta käsin kosketeltavan uusilla taide- ja kulttuurimuodoilla epäsovinnaisissa paikoissa. RUHR.2010 on kaikkien kulttuuripääkaupunki. 580 000 asukkaan Essen on valinnut kulttuuripääkaupunkivuodelleen kolme johtoteemaa: mytologian, metropolin ja Euroopan. Nämä kietoutuvat osaksi vuoden tarjontaa ja näkyvät kuvan, teatterin, musiikin, kielen ja luovan teollisuuden aloilla. Kaupunki kertoo verkkosivujensa mukaan näillä välineillä muutostarinansa kohti ”uutta metropolia, joka kykenee liikuttamaan Eurooppaa taiteella ja kulttuurilla”.

kaupunkien kehittymistä. Tätä var-

Turkin Istanbul

edellisten kulttuuripääkaupunkien, Itävallan Linzin ja Liettuan Vilnan, työtä ja ovat suunnitelleet kattavan tapahtumapaketin, jonka odotetaan houkuttelevan kymmeniä tuhansia vierailijoita kaupunkeihin. Kaupungit järjestävät koko vuoden ajan erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten näyttelyitä sekä musiikki- ja teatteriesityksiä. Tapahtumien tavoitteena on kuvastaa kulttuuripääkaupungin eurooppalaisuutta ja ottaa alueen asukkaat mukaan kulttuuritoimin-

ten kukin kaupunki on saanut EU:lta 1,5 miljoonaa euroa tukea. Saksan Essen

Saksassa toivotaan, että kulttuuripääkaupunkiohjelma auttaa voimakkaasti kaupungistunutta Ruhrin aluetta elpymään. Vielä sata vuotta sitten Ruhr oli Euroopan suurin teollisuusalue, jossa oli runsaasti hiilikaivoksia ja terästehtaita. Nykyään seitsemän miljoonan asukkaan alu-

Istanbulissa korostetaan kaupungin roolia Euroopan ja Aasian välisenä yhdyssiteenä. Turkki ei ole EU:n jäsenmaa, mutta se ei ole myöskään ensimmäinen EU:n ulkopuolinen maa, jossa sijaitseva kaupunki on valittu kulttuuripääkaupungiksi. Norjan Stavanger oli toinen vuoden 2008 kulttuuripääkaupungeista. Istanbul on yksi Euroopan suurista

kaupungeista ja kulttuurien kohtauspaikka, joka on innoittanut taiteilijoita Mozartista Agatha Christieen. Euroopan ja Aasian taitekohdassa sijaitseva 12 miljoonan asukkaan kaupunki on kulttuurisesti suunnattoman rikas ja samalla moderni ja elinvoimainen; Istanbul esittelee näitä piirteitä kuluvana vuonna paitsi Euroopalle, myös koko maailmalle. Istanbulin ohjelma on monipuolinen ja jännittävä, esitellen kulttuurin lajityyppejä kuvataiteista arkkitehtuurin perintöön ja perinteisiin taiteisiin musiikkiin, oopperaan, elokuvaan ja performanssiin. Euroopalla on nyt mahdollisuus oppia ymmärtämään Turkkia.

Unkarin Pécs

Essenin ja Istanbulin puolivälissä sijaitseva Pécs korostaa monikulttuurista historiallista perintöään. Kaupunki toimi aikoinaan Euroopan halki kulkevien kauppiaiden ja sotilaiden kokoontumispaikkana. Nykyisin 150 000 asukkaan Pécs pyrkii vahvistamaan yhteyksiään naapurimaihin, erityisesti Balkanin maihin, jotta siitä voisi kehittyä alueen kulttuurielämän keskus. Pécsissä on yli 30 000 opiskelijan yliopisto. Kaikki kaupungissa pysyvästi tai jonkin aikaa asuvat tuovat mukanaan oman kulttuurinsa, mikä luo kaupungin ainutlaatuisen hengen. Kuten iskulau-

Zollverein feiert, Foto: Rupert Oberhäuser

Gasometer Oberhausen, Foto: Manfred Vollmer 12 T A K U

Zsolnay fountain, Pécs, Széchenyi Square


se sanoo, Pécs on rajaton kaupunki. Ohjelmassa on jazzia ja sinfonioita, teatteria ja nukketeatteria aikuisille ja lapsille sekä kansainvälistä kansantanssia. Pécsissa avaavat lähikuukausina ovensa sekä moderni konserttitalo että uusi kulttuurikortteli. Kaupunki odottaa noin miljoonaa kävijää useihin satoihin kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin, kuten festivaaleihin, näyttelyihin ja konsertteihin. Tulevana vuonna 2011 kulttuuripääkaupunkeina toimivat Suomen Turku ja Viron Tallinna. Turun kulttuuripääkaupunkihanketta koordinoi Turku 2011 -säätiö.

Euroopan kulttuuripääkaupungin taustaa

Euroopan kulttuuripääkaupunki (European Capital of Culture) on Euroopan parlamentin ja komission päättämä ohjelma, jossa kaupunkeja valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi hakemusten perusteella. Euroopan kulttuuripääkaupungin nimeäminen auttaa tuomaan esiin Euroopan kulttuurien rikkautta, moninaisuutta ja yhteisiä piirteitä sekä antaa Euroopan unionin kansalaisille mahdollisuuden tutustua paremmin toistensa kulttuuriin. Tänä vuonna EU:n kulttuuripääkaupunkiohjelman alkamisesta on kulunut 25 vuotta. Ateena oli vuonna 1985 Euroopan ensimmäinen kulttuuripääkaupunki. 39 kaupunkia on sen

jälkeen esittäytynyt muulle Euroopalle rikkaalla kulttuuriperinnöllään ja -elämällään. EU-maiden neuvosto nimeää vuosittain yhden tai useamman kulttuuripääkaupungin komission suosituksesta. Hankkeeseen on osallistunut myös EU:n ulkopuolisia kaupunkeja; Istanbul on niistä viimeinen. Euroopan kulttuuripääkaupunki on päätöksen mukaan nimettävä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Ehdotukseen on sisällyttävä Euroopan laajuinen kulttuurihanke, joka liittyy eurooppalaisesti merkittävään erityisteemaan ja perustuu pääasiallisesti kulttuuriyhteistyöhön. Hanke voidaan toteuttaa yhdessä muiden eurooppalaisten kaupunkien kanssa. Valintaprosessiin osallistuvat parlamentin kulttuurivaliokunnan jäsenet laativat ehdokaskaupungeista lausunnot niiden kulttuurimeriittien pohjalta. Asianomainen jäsenvaltio toimittaa yhden tai useamman ehdotuksen kulttuurikaupungiksi sopivasta kaupungista tai kaupungeis-

ta sekä mahdollisen suosituksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle viimeistään neljä vuotta ennen kuin kyseisen tapahtuman on määrä alkaa. Komissio kutsuu vuosittain koolle valintalautakunnan, jonka tehtävänä on esittää kertomus tehdyistä ehdotuksista. Neuvosto nimeää Euroopan parlamentin lausunnon ja valintalautakunnan kertomuksen perusteella annetusta komission suosituksesta asianomaisen kaupungin virallisesti Euroopan kulttuuripääkaupungiksi siksi vuodeksi, joksi sitä on ehdotettu. Kunkin nimetyn kaupungin on laadittava kulttuuritapahtumien ohjelma, jossa korostetaan kaupungin omaa kulttuuria ja kulttuuriperintöä sekä kaupungin asemaa osana yhteistä kulttuuriperintöä ja jossa pysyvän yhteistyön aikaansaamiseksi otetaan huomioon muista Euroopan maista kotoisin olevat kulttuurin parissa toimivat henkilöt. Komissio laatii edellisen vuoden tapahtuman tuloksista kunakin vuonna arviointikertomuksen.

Suomen Kuntaliiton Brysselin toimisto Kuntaliitolla on ollut toimisto Brysselissä vuodesta 1992 alkaen. Toimiston tehtävänä on tukea Kuntaliiton EU-edunvalvontaa Brysselistä käsin. Toimisto seuraa EU:n toimielinten toimintaa ja päätöksentekoa sekä välittää tietoa niin Brysselistä Suomeen kuin Suomesta Brysseliin, pitää yhteyttä EU:n toimielimiin ja muihin yhteistyökumppaneihin Brysselissä sekä vaikuttaa kansainvälisissä verkostoissa. Brysselin toimiston johtajana toimii Hannele Häkkinen.

Lähteet:

Garden of Zsolnay factory by night

l Euroopan komissio http://ec.europa.eu/news/culture/100107_fi.htm l Essen – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2010 http://www.essen-fuer-das-ruhrgebiet.ruhr2010.de/en/home.html l Istanbul – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2010 http://www.en.istanbul2010.org/index.htm l Pécs – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2010 http://en.pecs2010.hu/ l Euroopan komissio: kulttuuri http://ec.europa.eu/culture/our-programmes-and-actions/doc413_en.htm l Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä http://europa.eu/legislation_summaries/other/l29005_fi.htm l Euroopan parlamentin artikkeli http://www.europarl.europa.eu/news/public/story_page/037-67881025-01-05-906-20100121STO67831-2010-25-01-2010/default_fi.htm l Turun kulttuuripääkaupunkihanketta koordinoi Turku 2011 -säätiö. http://fi.wikipedia.org/wiki/Turku_2011

T A K U 13


p u l l a g TAKUn galluptoimitus kyseli nuorilta aikuisilta Baltian nuorisokulttuurista ja nuorten ajanviettotavoista.

Miten nuoret viettävät aikaansa Baltian pääkaupungeissa? Miten itse vietät vapaa-aikaasi? Mikä on ajankohtaista kotipaikkasi nuorisokulttuurissa? Mitä nuorten tulisi mielestäsi viettää vapaa-aikaansa? Helen Õunapuu, 23 v Lentoemäntä Tallinna, Viro

– Harrastan kansantanssia ja kuuntelen paljon musiikkia. – Nuoret matkustelevat todella paljon. Haluavat kai nähdä maailmaa jos heillä vaan jotenkin on siihen mahdollisuus. – En tiedä mitään erityistä hyvää vapaa-ajanviettotapaa. Pääasia on, että tekee jotain minkä kautta löytää itsensä.

Sigita Tauraite, 24 v Arkkitehtuurin opiskelija Vilna, Liettua

Märis Pebo, 26 v Insonööri Riika, Latvia

14 T A K U

– Olen harrastanut monenlaista luovaa ja käynyt nuorempana taidekoulua. Nykyisin teen vaatteita itselleni ihan harrastusmielessä. – Riikassa freestyle kaupunkipyöräily on kova juttu. Talvisin edelleen snoukataan. – Videopelejä vois varmaan vähemmänkin pelata. Muuten tehköön kukakin mitä itse tahtoo.

– Pelaan tennistä ja teen keramiikkaa. Olen koko ikäni myös piirtänyt, mikä myöhemmin johti arkkitehtuurin opintoihinkin. – En osaa oikein sanoa – nuorisokulttuuri Vilnassa on niin pirstaloitunutta, että siihen kuuluu todella monenlaisia asioita. – Jotain taitoja kehittävää olisi hyvä varmaan tehdä, mutta sellaista mistä todella myös nauttii.


p TAKU ry:n vuosikokoukseen ja kokouksen yhteydessä järjestettävään seminaariin Tampereella 23.-24.4.2010 Merkitse jo kalenteriisi!!!! Kulttuuri liitetään entistä useammin muuhunkin kuin oopperaan ja kansanperinteeseen. Kulttuurin taloudellisia ulottuvuuksia alettiin laskea jo parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt kulttuurista puhutaan jo elinkeinona. Luova talous ja luovat alat ovat keskeistä kehittämissanastoa. Puhetta, strategioita ja ohjelmia on paljon. Mitä tapahtuu siellä, missä kulttuuria tehdään, tilataan, tuotetaan, kulutetaan? Kulttuurille ja taiteelle annetaan tilaa jo sosiaali- ja terveyspuolellakin. Mitä kulttuuri ja taide voivat antaa ja saada osana elinkeinoja? Matkailussa yhdistyvät monet eri sektorit, myös kulttuuri ja yrittäminen. Puhutaan kulttuurimatkailusta, jonka ennustetaan kasvavan nopeammin kuin muun matkailun. Mitä yhteistä meillä ja matkailuväellä on? Halu tuottaa hyviä palveluita, saada yleisöä ja asiakkaita liikkeelle, tuottaa ihmisille sisältöjä ja vaihtoehtoja elämään. Tunnemme toisiamme ja toistemme toimintaa ehkä liian vähän. On siis aika selvittää, mitä mahdollisuuksia kulttuurimatkailu meille takulaisille antaa. Ohjelma perjantai 23.4.2010 Museokeskus Vapriikki, auditorio klo 11.30 – 16.00 klo 16.30 Vuosikokous Ohjelma lauantai 24.4.2010 Tampereen kaupungin kulttuuritoimen tiloissa klo 09.30 - 13.00 Tarkempi ohjelma julkaistaan järjestön nettisivuilla www.taku.fi ja lähetetään jäsenille sähköpostilla maaliskuun aikana.

T A K U 15


Tim Burton Foto: MOMA

Sanna Posti Sjöman

TIM BURTON MOMA New Yorkin nykytaiteen museo MOMA on tänä keväänä kummitusten, marsilaisten ja demonipartureiden valtaama, kun kaikkien traagisten lelujen isää, elokuvaohjaaja Tim Burtonia kunnioitetaan omalla suurnäyttelyllä. Toimittajamme Sanna Posti Sjöman kävi nauttimassa Burtonin maagisesta maailmasta.

Sisäänkäynti Tim Burton -näyttelyyn. Foto: MOMA

16 T A K U

New Yorkin Midtownissa eletään tammikuista aamupäivää. Keltataksien torvet tööttäävät loputonta tööttäämistään ja kadulla seisovasta myyntikärrystä leviävä, paahdettujen manteleiden tuoksu tanssii pakkasilmassa ja houkuttelee luokseen. New Yorkin nykytaidemuseon pääportin edessä on ruuhkaa. Museo on aina ollut suosittu sekä turistien että paikallisten keskuudessa,


Burtonin ensimmäiset ammattilaistyönsä piirtäjänä koostuivat humoristisista julisteista, sarjakuvastripeistä, postikorteista ja lastenkirjakuvituksista. Myöhemmin Burton kiinnostui yhä enemmän visuaalisesta mediasta. Häntä kiehtoi muun muassa meksikolainen ”Day of the Dead” kuolleidenpäivä-estetiikka, sirkus ja karnevaalit sekä science-fiktionleffat, joista hän on usein hakenut inspiraatiota työhönsä. Ja Burtonin meriittilista on todella kattava. Ne, jotka eivät Burtonin nimeä tunnista, tunnistavat varmaankin paremmin hänen elokuvansa, kuten kulttistatukseen nousseet ”Beetlejuice” ja upea mielikuvitusta kutittava animaatio ”Nightmare before Christmas”. Ohjaajan suurleffoihin kuuluvat taas ”Batman Returns”, ”Batman Forever” ja Jack Nicholsonin tähdittämä ”Mars Attacks”, jossa humoristiset, mutta ilkeät marsilaiset miehittivät Telluksen.

Blue Girls with Wine, Tim Burton

mutta nyt, kun harmaa viisikerroksinen rakennus on saanut vieraakseen elokuvaohjaaja Tim Burtonin kummituksia, marsilaisia ja demonipartureita, on lippukassoilla entistä enemmän vipinää. Noin tunnin jonottamisen jälkeen kävelen tumman käytävän halki Tim Burtonin maagiseen maailmaan. Tultuani sisälle näyttelysaliin seison yhtäkkiä kasvotusten robottipojan (Robot Boy) kanssa. Hän on minun pituiseni ja rakennettu alumiinista, raudasta ja kuparilangasta. Hänen surulliset silmänsä ovat puhallettu lasista ja hänen toinen kätensä, joka muistuttaa peltisen ravun saksea ohjaa alakuloisena vierailijan peremmälle. Museum of Modern Art-museon Tim Burton Retrospective sisältää satoja teoksia, joista monet eivät ole koskaan aikaisemmin olleet näytteellä. Näyttelyyn kuuluu piirustuksia, maalauksia, mainoskuvia, sarjakuvastrippejä, leikkikaluja (tragic toys for girls and boys) ja elokuvarekvisiittaa. Museo näyttää myös kaikki neljätoista Burtonin ohjaamaa pitkäelokuvaa. Timothy Walter Burton syntyi Kalifornian Burbankissa 25. päivä elokuuta 1958. Hän kasvoi keskiluokkaisella hyvinvoivalla asuntoalueella, jossa hän ei koskaan viihtynyt, ja josta hän rauhattomana, suuren mielikuvituksensa avulla, piirsi itsensä muualle.

Yksi näistä marsilaisista virnuilee vierailijoille suuressa huoneessa, johon on kerätty elokuvarekvisiitta. Kaksi lapsiperhettä Teksasista muistelevat innoissaan elokuvan eri kohtauksia. Marsilaisen vastapäätä roikkuu katosta surusilmäinen ”Edward Scissorhands”. Johnny Deppin tähdittämän elokuvaklassikon päähenkilön vilkkaat saksikädet ovat jähmettyneet melankolisen liikkumattomaksi ja siirryn katsomaan Burtonin piirustuksia ja maalauksia. Tim Burtonin taiteesta loistaa suru ja huumori. Hän käyttää työvälineinään vesivärejä, akryylivärejä, öljyvärejä, lyijykyniä ja liituja. Satojen piirustusten ja maalauksien parista erottuu öljymaalaus nimeltä ”Blue Girl with Wine”. Siinä sininen nainen istuu yksin pyöreän pöydän ääressä juomassa punaviiniä pullosta, jossa on pääkalloetiketti. Taulu hiljentää hilpeimmätkin miettimään. Museon ulkopuolella, raittiissa ilmassa manteleita popsiessani en kuule taksien tööttäystä, kuulen sirkusmusiikkia ja karnevaalivaunujen nitinää. Tim Burton Retrospective Museum of Modern Art, MOMA New York Näyttely kestää 26.4.2010 saakka.

Edward Scissorhands Tim Burton

Lisätietoa: www.moma.org Tim Burtonin uudella elokuvalla, Liisa Ihmemaassa, on ensi-ilta maaliskuussa. Elokuvan päärooleissa nähdään muun muassa Johnny Depp ja Anne Hathaway. T A K U 17


Kurkista tapahtumatuotannon tulevaisuuteen!

Millaista sinun työsi on vuonna 2020? Millaista yleisöä tapahtumissa on tuolloin? Millaisten ongelmien kanssa tapahtumatuotannot painivat vuonna 2020?

Katri Halonen, Metropolia amk Tu o t t a j a 2 0 2 0 – h a n k k e e n t u t k i m u s p ä ä l l i k k ö Tuottaja2020-hanke TAKU ry on mukana ratkomassa sitä, millainen kulttuurituotannon alan tulevaisuus tulee olemaan. Tuottaja 2020 -kehityshankkeessa ennakoidaan tapahtumatuotantoklusterin tilaa vuonna 2020 tuottajan tulevaisuuden osaamishaasteiden tunnistamiseksi. Tutkimusprosessi tähtää kotimaisen kulttuurituottaja -koulutuksen kehittämiseen.   Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittaman Tuottaja2020-hankkeen keskeinen rikkaus on koko kulttuurituotannon alan ammattikorkeakoulusektorin yhteistyö. Projektin toteuttaa Metropolia ammattikorkeakoulu. Kumppaneina toimivat TAKU ry:n lisäksi kulttuurituotannon koulutusohjelmat Humanistisesta ammattikorkeakoulusta, Yrkeshögskolan Noviasta ja Mikkelin ammattikorkeakoulusta sekä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edis18 T A K U

tämissäätiö Cupore. Lisäksi tiedon levittämisen kumppanina toimii Aalto-yliopiston hallinnoima Luova Suomi -hanke. Tuottaja - kulttuurikentän muutoksen dynamo   Työelämä on murroksessa, julkinen sektori etsii uudenlaista roolia kulttuurikentän toimijana, ansaintalogiikat ovat siirtymässä vaihdantatalouteen, väestö ikääntyy ja sosiaalinen media mullistaa maailmaa. Tulevaisuus on täynnä kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia.   Aikamme dogmi-sanoja ovat sisältötuotanto, luova talous ja hybriditalous. Kulttuurialalle on annettu, ainakin ideologian ja juhlapuheiden tasolla, yhä laajamittaisemmin mahdollisuuksia tuottaa henkistä, fyysistä ja taloudellista hyvinvointia suomalaisille. Kulttuurin odotetaan ottavan yhä selkeämpi rooli maam-

me brändin rakentajana, kansalaisten hyvinvoinnin vaalijana ja taloudellisen kasvun katalyyttinä. Odotukset nojautuvat taiteilijoiden jatkuvaan luomistyöhön ja etenkin sen tuotteistamiseen, konseptointiin, paketoimiseen ja jakeluun keskittyvän tuottajaportaan toimintaan.   Kulttuurituottajilla on keskeinen rooli taide- ja viihde-elämyksen rakentajina. Tuottaja kohtaa jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössään uusia haasteita: Kulttuuritapahtuman merkitys esteettisenä elämyksenä saa rinnalleen yhä voimakkaammin roolin markkinointiviestinnän kanavana, esitysten rakentamisen ja lipunmyynnin ohella siirrytään kohti kokonaisten elämyspalvelukonseptien rakentamista. Saman aikaisesti osallistumisen tavat ovat murroksessa, kulttuuri osallistaa verkossa, lähipubissa, arjen kiireessä, tai lomalla erakoiduttaessa.


Takulainen tulevaisuuden rakentajana Taidekentällä taiteilja on sijoitettu luovan toiminnan ytimeen. Tuottaja puolestaan on nähty hyvässä tapauksessa taitelijan kumppanina, mutta myös kapitalismin konnana ja taitelijan parasiittina. Luovan talouden keskusteluissa innovatiivisuutta haikaillaan taideteosten ohella toimintatapoihin ja liiketoimintamalleihin. Tuottajakentän on löydettävä keinoja suunnata luovuutta siten, että se tuottaa taloudellista, sosiaalista, henkistä ja fyysistä hyvinvointia yhteiskuntaamme.   Taitelijan työ keskittyy teosten luomiseen, ja vain harvoin niiden tuotteistamiseen. Kulttuurin tuominen luovan talouden ytimeen jääkin paljolti tuottajan harteille. Tässä takulaiset ovat avain-asemassa. Onhan kyseessä lähes 3000 idearikkaan ammattilaisen joukko, jonka toiminnan ytimessä on taiteen ja kulttuurin kokemisen mahdollistaminen.   Tulevaisuus luodaan yhdessä – ei norsunluutornissa tutkijoiden toimesta. Tuottaja on tapahtumatuotannon kentän luomisen ja kehittämisen keskeinen dynamo. Siksi Tuottaja 2020 -hankkeen puitteissa tullaan lähestymään syksyllä 2010 myös takulaisia kyselylomakkeen muodossa. Tulemme pyytämään apuasi erilaisten tulevaisuuskuvien rakentamiseen ja vaihtoehtojen arviointiin. Kristallipallosta skenaarioihin Kun ensimmäisen kerran kuulin tulevaisuuden tutkimuksesta – siihen asti intellektuellina pitämäni henkilön suulla – minua nauratti. Mieleen tuli huivipäiset naiset tuijottelemassa teelehtiin, kristallipalloon tai vähintään käden paljon puhuviin juonteisiin. Tuolloin elettiin 90-luvun alkua. Sittemmin olen epäluulon ja uteliaisuuden sekaisten tunnelmien jälkeen innostunut alasta. Näen järjestelmällisen tulevaisuuteen katsomisen yhtenä asiantuntijana olemisen keskeisimmistä vaatimuksista.   Tulevaisuuteen suuntaamisen keskeinen työväline on ennakointi: systemaattinen toiminta, jolla etsitään mahdollisia tulevaisuusvaihtoehtoja, pohditaan niihin johtavia kehityskulkuja ja tunnistetaan valinnan paikkoja. On yleistä, että sellaiset asiat tapahtuvat, joihin moni uskoo ja joiden saavuttamiseksi moni on valmis näkemään vaivaa. Tuottaja2020 -ennakointihankkeen tavoitteena on rakentaa toivottavia ja ei-toivottavia

tapahtumatuotantotoiminnan tulevaisuuskuvia ja etsiä polkuja, joita pitkin eri vaihtoehdot ovat saavutettavissa tai vältettävissä.   Toivottava tulevaisuus ja polut, jotka johtavat haluttuun suuntaan ovat keskeinen perusta Tuottaja2020 -hankkeen puitteissa tehtävälle kulttuurituotannon koulutuksen kehittämiselle. Hankkeen aikana ennakoidaan kulttuurituottajan työhön vaikuttavia tekijöitä ja johdetaan niitä osaamistarpeiksi. Lopputulemana suunnataan kulttuurituotannon koulutusta mahdollisimman hyvin tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Oletko luovan talouden edelläkävijä, peesaaja - vai häviäjä? Tulevaisuusajatteluun voi suhtautua monella tavoin. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja vain tiedostamalla ne, voi tehdä järjestelmällisesti itselle, taustaorganisaatiolleen ja kulttuurikentälle järkeviä valintoja. Ongelmana on, että silloin kun menee hyvin, nähdään harvoin tarvetta ennakoida tulevaa. Ja kun menee huonosti, siihen ei ole aikaa.   On ennustettu, että tulevaisuuden hybriditaloudessa voittajat erottautuvat häviäjistä juuri tulevaisuusorientaationsa avulla. Parhaiten menestyvät ne, jotka seuraavat tuntosarvet herkkänä alansa kehittymistä ja uusia trendejä tiiviisti. He kykenevät hyödyntämään ensimmäisten etujoukkona uusia kulttuurin toiminnan mahdollisuuksia, asiakkaita ja ansaintalogiikkoja. Seuraava toimijajoukko on edelläkävijöiden toimintaan sopeutuvat peesaajat, jotka auttavat juurruttamaan uusia toiminnan malleja kulttuurialan kentälle. Tulevaisuusajattelussa häviäjiksi jäävät ne, jotka kaivautuvat poteroonsa ja keskittyvät nykyisen toiminnan säilyttämiseen kaikilta osin. Tulevaisuusajattelu ei edellytä kaiken muuttamista, mutta on osattava nähdä millaisten asioiden kehittäminen vie omaa toimintaa ja oman organisaation toimintaa eteenpäin.   Organisaatiotasolla tulevaisuuden pohdinta on usein osa johtoryhmän startegiatyöskentelyä. Johtoryhmä huomioi varsin vaihtelevasti kulttuurialan roolin, tarpeet ja potentiaalin. Kulttuurialan kehittymisen kannalta on tärkeää, että työskentelyssä huomioidaan myös kulttuuritoiminta. Tätä tarkoitusta varten voi hakea hyviä argumentteja ja jaettuja koke-

muksia esimerkiksi Luova Suomi –hankkeen julkaisujen mukana olevan kirjallisuuslistan kautta. Ennakointi opetuksen kehittämisen avain Suomi on festivaalien ja kulttuuritapahtumien luvattu maa. Festivaalibuumin myötä myös alan ammattispesifiä koulutusta on kehitetty harppauksin noin 10 vuotta sitten aloitetun kulttuurituottajakoulutuksen puitteissa. Koulutuksen päämäärät elävät, josta kertoo sekin, että opetussuunnitelmia on uusittu kaikissa kulttuurituotannon alan oppilaitoksissa säännöllisin väliajoin.   Tulevaisuusorientaatio on olennainen osa koulutuksen kehittämistä. Olin tammikuun alussa esittäytymässä Metropolian kulttuurituotannon uusille opiskelijoille, jotka valmistuvat vuonna 2014. Vuosi sitten suunnitellun opetussuunnitelman tulee siis palvella niitä osaamistarpeita, joita vuonna 2015 ja siitä eteenpäin työelämässä tarvitaan. Jotta koulutusala voisi tukea kulttuurialan toimijakunnan kehittymistä, otimme tulevaisuuden aktiivisen pohtimisen leipälajiksemme.   Vaikka hanke keskittyykin kulttuurituotannon ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen suuntaviivojen pohdintaan, sen ympärillä tuotettavat näkemykset kulttuurikentän tulevaisuudesta ja asiakkaiden tarpeista ovat meille kaikille yhteisiä. Yhteistyössä… Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. Kulttuurialan tulevaisuus on sinun, minun, kaikkien takulaisten sydämen asia. Siksi ei ole ihan yhdentekevää, millaisiin tulevaisuuskuviin kukin sitoutuu. Yhteistyössä on voimaa – etenkin tässä asiassa.   Mikäli huomasit kiinnostuneesi Tuottaja2020 -hankkeesta, ilmianna itsesi tilaamalla hakkeen uutiskirje sivustolla tuottaja2020.metropolia.fi.

Madonna-l ive hologramm ina ja e k k r a ip r o t t a a l Rol le l i e r a t s fe T A K U 19


Te k s t i : A u l i J ä m s ä n e n , k u l t t u u r i t u o t a n n o n y l i o p e t t a j a H U M A K j a Laura-Maija Hero kulttuurituotannon lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu

”Vaativaa ajankäytön kannalta, mutta erittäin antoisaa”

Ammattikorkeakoulujen ylempien tutkintojen haasteena on luoda työelämän käytäntöihin kiinteästi kytkeytyviä opintojaksoja ja työelämän

20 T A K U

”Tapaamiskerrat ovat olleet kullanarvoista terapiaa, mielipiteidenvaihtoa, väittelyitä, oppimista toisista/toisilta.” tapahtuma Tuottaja Aino Heikkinen, Eastway ”Opiskelutoverien, opettajien, luennoitsijoiden ja muiden koulutuksen kautta vastaan tulevien henkilöiden muodostama verkosto on varmasti tärkeässä roolissa myös jatkossa.” Tuottaja Ossi Luoto, PlutoFinland

p

Työelämän proaktiivista kehittämistä

p

Kulttuurituotannon ylempää tutkintoa toteutetaan lukuvuotena 2009– 2010 ensimmäistä kertaa. On selvää, että koulutuksen toteuttajat eivät ensikertalaisen kömmähdyksiltä välty. Koulutuksen kuluessa opettajat ovat miettineet, onko kulttuurituottajan monialaista ammatillisuutta huomioitu riittävästi koulutuksen sisällöissä. Entä saavatko opiskelijat sen, mitä ilmoituksissa lupasimme - ”täsmätutkinnon”. Huolestuneita mieliämme huojentaa ainakin jossakin määrin tuottaja Ossi Luodon antama palaute:   ”Kurssien työelämälähtöiset tehtävät ovat antaneet loistavan mahdollisuuden sparrata haasteita päivittäisissä projekteissa niin opiskelutoverien kuin kurssien vetäjien kanssa. Sekä teoreettinen ja keskusteleva lähestyminen eri tilanteisiin on auttanut syventämään omaa ymmärrystä ja ongelmanratkaisukykyä. Jo tähän mennessä opiskelu on antanut siis uusia eväitä nykyisiin työelämän haasteisiin.”   Tutkinnon tekeminen työn ohella on erittäin vaativaa ja edellyttää opiskelijoilta pitkäjänteistä sitoutumista. Tutkinto tehdään yhden lukuvuoden aikana. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian vastaavan pätevyyden antava maisteritutkinto vaatii 2,5 vuotta päätoimisia opintoja. ”Meillä opiskelupaikka heltiää aikaisintaan alemman korkeakoulututkinnon jälkeen kerätyn 3 vuoden kulttuurialan työkokemuksen jälkeen. Filosofiaamme kuuluu, että 3 vuotta alamme hommia vastaa tiedoiltaan vähintään 1,5 vuotta luentosalissa istumista” kuvailee kulttuurituotannon yliopettaja Katri Halonen.

u Näin kiteytti tuottaja Aino Heikkinen arvioidessaan kokemuksiaan kulttuurituotannon ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelusta. Syyskuussa 2009 käynnistyneet kulttuurituotannon ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot ovat nyt edenneet puoliväliin. Aino ja hänen 19 opiskelijatoveriaan ovat kokoontuneet viisi kertaa lähiopetuksen äärelle, mutta lisäksi on pitänyt tehdä paljon itsenäistä työtä. Ylemmän tutkinnon suorittaminen työn ohessa ja vain yhden lukuvuoden aikana edellyttää, että opiskelija on valmis syventymään opintoihin erityisesti lähijaksojen ulkopuolella, vapaaaikanaan. Moni opiskelija tinki joululoman riemuista ja käytti sen kehitystehtävän rakentamiseen, mutta niinpä enemmistö pääseekin juhlimaan valmistumistaan kesäkuussa 2010.

konkreettisiin tarpeisiin vastaava opinnäytetyö. Taustalla kummittelee akateeminen pro gradu -tutkimus, josta ammattikorkeakoulun opinnäytetyö eroaa suuresti. Opinnäytetyö on useimmiten kehittämishanke, jonka


aikana etsitään yhdessä opiskelijan työnantajan tai muun toimeksiantajan kanssa selkeää työarjesta kumpuavaa kehittämistarvetta. Ratkaisua kehittämistyöhön haetaan hyödyntämällä teorioita, käytännön näkökulmia painottavaa opetusta sekä työelämän aikana kertynyttä kokemusta. Jos valmiin opinnäytteen tuloksissa nähdään ratkaisuja ja kehitysehdotuksia, voidaan todeta, että ylempi korkeakoulututkinto on tehnyt sen mikä sen pitikin tehdä: kasvattaa ammattilaisista oman alansa asiantuntijoita.   Työelämään palaa toivottavasti uudestisyntyneitä asiantuntija-tuottajia. Kursseilla perehdytään mm. toimimiseen johtajana kulttuuriorganisaatioissa sekä alalle tyypillisissä projektiympäristöissä. Tavoitteena on antaa tuottajalle asiantuntemusta kyetä johtamaan kulttuuriprojekteja käytännössä.   Toisaalta opiskelija perehtyy luovan talouden rooliin elinkeino- ja innovaatiostrategioissa. Päämääränä on ymmärtää kulttuurialan yrityksen ansaintalogiikkaa ja luovien toimialojen merkitystä elinkeinorakenteen näkökulmasta. Tavoitteena on myös verkostoitua ja tunnistaa kulttuurialan kansalliset ja kansainväliset verkostot. Näin asiantuntijatuottajalla on valmiuksia laajentaa työskentelykenttäänsä oman alansa ulkopuolelle ja hakeutumaan yhteistyöhön yhteiskunnan muiden sektoreiden kanssa.   Opetustapahtuma on parhaimmillaan molemminpuolisen rikastumisen hetki. Oppilaitos saa opiskelijoiksi valikoituneista monipuolisen osaajajoukon, joka opinnäytteiden aiheillaan avaa tarkastelukulman työelämän ajankohtaisiin kysymyksiin. Kulttuurituotannon ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijoista noin kolmannes etsii opinnäytteessään ratkaisuja kunnan kulttuuripalveluiden kehittämiseksi. Yksi opinnäytteitä yhdistävä teema on tuottajan ammatillisen osaamisen kysymys, jota lähestytään esimerkiksi kehittämällä tuottajien monikulttuurisuusopintoja. Aina ajankohtainen on myös kysymys siitä, millä keinoin kulttuurin kuluttajia saadaan houkuteltua entistä laajemmin joukoin tapahtumien äärelle.

Kohti valoisaa tulevaisuutta Lähivuodet osoittavat, mitä kulttuurituotannon ylempi tutkinto opiskelijoillemme antoi ja minne sen kautta työelämässä päädyttiin. On kohtuullista odottaa, että halu itsensä kehittämiseen palkitaan työelämässä haasteellisemmilla työtehtävillä ja paremmilla palkoilla. Ossi Luoto katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen: ”Maisteritason tutkinto on hieno tavoite oman kulttuurituottajan polun varrella. Tutkinto avaa varmasti sellaisia ovia jotka aiemmin olivat kauempana tavoittamattomissa. Opiskelutoverien, opettajien, luennoitsijoiden ja muiden koulutuksen kautta vastaan tulevien henkilöiden muodostama verkosto on varmasti tärkeässä roolissa myös jatkossa.”   Materiaalisen hyödyn ohella koulutus toimii voimaantumisen välineenä, joten retki opintojen maailmaan ei koskaan ole turha. Kuten Aino Heikkinen toteaa: ”Saan enemmän itsevarmuutta tekemiseen, ammattitaitoa. Asiat jotenkin vaan loksahtelevat paikoilleen. Kuulen radiosta sitä ja tätä, luen netistä tuota, ja hei: tästähän me puhuttiin luennolla! Sama draivi jatkukoon myös koulutuksen jälkeen.”

u Valmistuneet opinnäytteet tallennetaan THESEUS-opinnäytetietokantaan, jossa ne ovat kaikkien kiinnostuneiden luettavissa. Sieltä voi käydä myös kurkkimassa ja hakemassa inspiraatiota alempien kulttuurituottaja (AMK) -opinnäytteiden annista. https://publications.theseus.fi

u Kulttuurituotannon ylempään ammattikorkeakoulututkintoon otetaan uusia opiskelijoita kevään yhteishaussa. Opiskelupaikka on tarjolla 20 kulttuurialan kehittämisestä kiinnostuneelle ammattilaiselle. Koulutuksen toteutuksesta vastaavat Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Korkeakoulujen yhteishaku on 1.3. - 16.4.2010.

u Lisätiedot Humanistinen ammattikorkeakoulu yliopettaja Titta Pohjanmäki titta.pohjanmaki@humak.fi puhelin 020 7621 393 http://www.humak.fi/ kulttuurituotanto-yamk Metropolia Ammattikorkeakoulu yliopettaja Katri Halonen katri.halonen@metropolia.fi puhelin 050 3626 407 http://www.metropolia.fi/ kulttuurituotanto-yamk

T A K U 21


Kulttuurituottaja (ylempi AMK) -tutkinto 60 op

Sinussako kulttuurin muutosvoima?

Vuoden kestävä täsmätutkinto kulttuurituotannon ammattilaisille on valtakunnallisessa yhteishaussa 1.3. - 16.4.2010.

Muutos alkaa tästä! q n Kulttuurituottaja (ylempi AMK) Kulttuurituottaja (ylempi AMK) -koulutukseen valitaan kaksikymmentä kulttuurituotannon ammattilaista. Koulutus johtaa ylempään korkeakoulututkintoon ja sen toteuttavat Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) ja Metropolia Ammattikorkeakoulu yhdessä. Sekä HUMAK että Metropolia ovat kouluttaneet kulttuurituotannon ammattilaisia yli kymmenen vuoden ajan niin julkishallinnon, yksityissektorin kuin järjestökentänkin tehtäviin. n Uralla eteenpäin! Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot kehittävät työelämässä kouliintuneita tekijöitä alansa asiantuntijatehtäviin. Kulttuurituottaja (YAMK) -tutkinto on suunnattu luovalla sektorilla tuotannollisissa tehtävissä toimivalle kulttuurituotannon ammattilaiselle. Koulutus antaa mahdollisuuden syventää ja laajentaa osaamista ja parantaa toiminta-alueen kehittämistaitoja. Uralla etenemisen mahdollisuuksia tarjoavat muun muassa luovan talouden kehittämistehtävät sekä erilaiset palvelukonseptit kulttuurityön rajapinnoilla. n Ammattilaisesta asiantuntijaksi Koulutuksen aikana kehität itsesi ohella kulttuurituotannon kenttää. Painotamme proaktiivisuutta, mikä edellyttää sinulta kiinnostusta tulevaisuuden tekemiseen. Opintosisältöjä kytketään opiskelijoiden työyhteisöihin ja niiden tarvitsemaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Keskeisen osan opinnoista muodostaa opinnäytetyö, jossa opiskelija kehittää oman työpaikkansa tai toimialansa kannalta ajankohtaiseksi arvioimiaan osa-alueita ja luo uusia toimintamalleja. Tätä kautta koulutus rakentaa kulttuurituotannon kenttää. n Tehokkaasti tavoitteisiin Tutkinnon laajuus on 60 opintopistettä ja se suoritetaan yhden lukuvuoden aikana. Opiskelija rakentaa henkilökohtaisen opintosuunnitelman omien uratavoitteidensa pohjalta. Opinnot koostuvat kolmesta kokonaisuudesta: oman asiantuntijuuden vahvistamisesta, asiantuntijana kehittymisestä ja asiantuntijaprofiilin syventämisestä. Tutkinto toteutetaan monimuotokoulutuksena ja siihen sisältyy 2-3 lähiopetuspäivää kuukaudessa Helsingissä. Koska opinnot käynnistyvät heti syyskuussa, tulee hakijan esitellä kehittämistehtävänsä jo hakuvaiheessa.

n Hakeminen Koulutukseen haetaan ammattikorkeakoulujen yhteishaussa 1.3. - 16.4.2010. Hakemusten tulee olla perillä 16.4.2010 klo 16.15 mennessä. Ennakkotehtävät julkaistaan hakuajan alettua ammattikorkeakoulujen nettisivuilla. Valintakokeeseen kutsutaan ennakkotehtävän hyväksytysti suorittaneet, hakukelpoiset hakijat. Lopullinen valinta tehdään valintakokeen perusteella. Valintakoe järjestetään Helsingissä 27.5. – 28.5.2010. Koulutukseen voi hakea seuraavilla tutkinnoilla: kulttuurituottaja (AMK), kulturproducent (YHS), medianomi (AMK), humanistisen ja kasvatusalan AMK -tutkinto, taiteen kandidaatti, kauppatieteiden kandidaatti, taloustieteiden kandidaatti, musiikin kandidaatti, teatteritaiteen kandidaatti, tanssitaiteen kandidaatti, kuvataiteen kandidaatti, filosofian kandidaatti, yhteiskuntatieteiden kandidaatti, kuvataiteilija (AMK), musiikkipedagogi (AMK), muusikko (AMK), tanssinopettaja (AMK), teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK), tradenomi (AMK). Lisäksi hakijalta vaaditaan vähintään kolme vuotta valmistumisen jälkeistä työkokemusta asianomaiselta alalta. Asianomaiseksi alaksi katsotaan ala, jolle ollaan nyt hakemassa sekä ala, jolta korkeakoulututkinto on suoritettu. Työkokemus tulee olla hankittu 31.7.2010 mennessä. ”Yksi parhaista asioista koulutuksessa on ollut kurssitoverit. Milloin viimeksi olet miettinyt, mikä tämä ammatti oikein on mitä harjoitat? Kuka muu hullu tätä tekee ja miten ja missä he oikein ovat? Muistan tarkasti miten helpottavaa oli nähdä ensimmäistä kertaa tavatessamme luokallinen porukkaa, joilla oli miljoona samanlaista kysymystä kuin mulla. Tapaamiskerrat ovat olleet kullanarvoista terapiaa, mielipiteidenvaihtoa, väittelyitä, oppimista toisista/toisilta.” Tuottaja Aino Heikkinen, Eastway ”Maisteritason tutkinto on hieno tavoite oman kulttuurituottajan polun varrella. Tutkinto avaa varmasti sellaisia ovia, jotka aiemmin olivat kauempana tavoittamattomissa. Opiskelutoverien, opettajien, luennoitsijoiden ja muiden koulutuksen kautta vastaan tulevien henkilöiden muodostama verkosto on varmasti tärkeässä roolissa myös jatkossa.” Tuottaja Ossi Luoto, Pluto Finland n Lisätietoa, valintaperusteet ja 1.3.2010 alkaen

ennakkotehtävät sivustoilta

www.humak.fi http://www.humak.fi/kulttuurituotanto-yamk www.metropolia.fi http://www.metropolia.fi/kulttuurituotanto-yamk Hakijan kannattaa hakea molempiin ammattikorkeakouluihin, koska kyseessä on yhteistutkinto.

Humanistinen ammattikorkeakoulu

yliopettaja Titta Pohjanmäki titta.pohjanmaki@humak.fi puhelin 020 7621 393

Metropolia Ammattikorkeakoulu yliopettaja Katri Halonen katri.halonen@metropolia.fi puhelin 050 3626 407

22 T A K U


Paljasta taitosi! Kulttuuri hyvinvointipalvelujen voimavarana ERIKOISTUMISOPINNOT Laajuus 30 opintopistettä Kenelle tarkoitettu Hakukelpoisia ovat sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan tai muun soveltuvan ammatillisen tai opistoasteen tutkinnon, ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla on vähintään kahden vuoden työkokemus opintoja tukevalta alalta. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluun 17.5.2010 tutkintotodistusten, työkokemuksen sekä täytetyn hakulomakkeen ja sen liitteen perusteella. Valintaan vaikuttavat hakijan esittämät perustelut ja motivaatio koulutukseen. Lopullinen opiskelijavalinta suoritetaan hakemuksessa esitettyjen tietojen ja haastattelun perusteella. Tavoitteet Koulutus antaa keinoja monipuolistaa omaa työkalupakkiaan sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Koulutuksen aikana perehdytään kulttuurin ja taiteen sovellus- ja käyttömahdollisuuksiin hyvinvoinnin, koetun terveyden ja toimintakyvyn sekä työhyvinvoinnin lähteenä. Koulutus antaa välineitä kehittää omia työskentelytapoja ja toimintamalleja. Aika: Koulutus alkaa syyskuussa 2010 ja kestää yhden vuoden. Opetuspaikka: Sofianlehdonkatu 5 B, 00610 Helsinki Hinta: 168 euroa Hakuaika: Aikuiskoulutuksen yhteishaku 1.3.–16.4.2010 Lisätietoja koulutuksesta ksesta ja hakuohjeet: www.metropolia.fi/ koulutustarjonta/ sosiaali_ja_terveysala/ la/ erikoistumisopinnot/ t/

Koulutustarjonta osoitteessa

www.metropolia.fi/haku Aikuiskoulutuksen yhteishaku 1.3.–16.4.

T A K U 23


SMIRGELI pIPANOITA PÄTKÄTYÖLÄISEN päiväkirjaSTA. lue lisää & KOMMENTOI: HTTP:///WWW.SMIRGELI.FI

Ihmisellä voi olla tavoitteita, vaikka hän olisikin persaukinen ja köyhä. Tätä ei moni hevin usko. On varsin yleinen harhaluulo, että köyhyyden myötä ihmiseltä karisee autonominen itsemääräämisoikeus. Usein puutteen painostama piruparka kohtaakin samanlaisia odotuksia kuin schäfer agility-radalla. Kulttuurin saralla pätkätyötä painava ei voi välttää kohtaamasta tätä ihmisluontoa vaivaavaa koulutusvitsausta. Kun leipä on kapea ja murusetkin tiukassa, hyvää tarkoittavat ihmiset jakavat ystävällismielisesti neuvojaan. Niiden ydinmehu on tiivistettynä lauseisiin:”Tee jotain muuta. Siivoa tai tiskaa vaikka.” Argumentointi nojaa vahvasti siihen ideaan, että jos oman tahdon ohjaus ei tuota tuloksia, ruori on annettava muille. Kapteeniksi kelpaa yleensä ottaen kuka vain ylivelkainen ja ihmissuhdeongelmainen, kunhan hän ”tulee toimeen omillaan”. Ihminen ei ole kuitenkaan rikkinäinen keittiövatkain tai räiskyttävä sauvasekoitin. Ihminen ei lakkaa toimimasta, noin vain. Tavoitteet, joita kohti kulttuurin moniottelija on koulutuksellaan ja pyrinnöillään kohti kurkotellut, eivät katoa sillä, että ne lakaistaan maton alle. Pinnan alla ne tekevät omaa myyräntyötään. Lattiankiillotuskonetta pyörittäessään taiteen maisteri ei pääse pakoon menneisyyttään. Lihatiskillä parhaansa antava teatteritaiteilija ei lakkaa kaipaamasta parrasvaloihin. R-kioskilla matkakortteja leimaava tutkijanalku ei saa piiloteltua kysymyksiltään. Siellä ne ovat, vaikka kuinka yrittäisi niitä muualle työntää. Ajan myötä alkaa tapahtua kutistumista. Päivät ikään kuin pienentävät ihmistä. Usko omiin kykyihin alkaa horjua; yhä yksinkertaisemmat asiat alkavat tuntua vaikeilta tehdä. Pahimmillaan tauti etenee siihen asti,

pienenemisestä ja suurenemisesta että ihminen ei tiedä, kuka hän on ja mitä elämällään tekisi, kun ei sitä ensinkään halua elää. Voiko hyvää tarkoittava läheinen tällaista siis toiselle suositella? Kyllä voi. Hänen hyvä tarkoituksensa on juuria toiselta pois koko se minuus, joka hänen nähdäkseen aiheuttaa kärsimystä. Jos jäljelle jää vain tyhjä kuori, niin joku kansantalouden kannalta ansiokas taho voi täyttää sen ansaintapyrkimyksellä. Siksi aloittelevan taiteilijan on varottava ahdingossaan hyvää tarkoittavia ihmisiä. On muistettava, että pieneminen ja suureneminen ovat todellisia ilmiöitä. Todisteet tästä asiasta löytyvät ehdottoman luotettavasti lähteistä: saduista. Muistathan tarinat peukaloisesta ja jättiläisistä? Ne ovat täyttä totta! Tänäänkin voit kohdata velhon, joka loihtii sinut niin pienen pieneksi, ettei kukaan kuule edes ääntäsi. Ole siis tarkkana! Iltasatuasi uudelleen lukiessasi huomaat myös, että Peukaloisen kohtalo on monin verroin onnekkaampi kuin pizzaa paistavan pashtun kielen dosentin. Peukaloinen lähti kiertämään maailmaa, kun taas maailma kiertää kaukaa pizzaa paistavan dosentin. Sillä se hyvää tarkoittavissa ihmisissä on kummallista, että vaikka he suuresti kannustavat kutistumaan, he ihailevat kuitenkin jättiläisiä. Kun sellainen tömähtää lähipiiriin, hyvää tarkoittavat ihmiset tohisevat ympäriinsä, kuin järkensä menettäneinä. He haluavat tehdä vaikutuksen, vaikka kuinkakin pienen, ja mahtailevat jälkeen päin sillä, että uskalsivat sanoa niin ja niin monta sanaa. Peukaloinen ja Jättiläinen ovat molemmat aloittelevan taiteilijan parhaat iltasadut.

Opas nuorelle naistaiteilijalle. Fakta 1: Äärimmäisen harva suomalainen taiteilija pystyy rahoittamaan koko uransa apurahoilla & teosmyynnillä. Siksi useat taiteilijat tekevät muita töitä, joita tyypillisin on opettaminen. Muita suosittuja ovat esimerkiksi seuraavat: Vahtimestari, aulavahti, portsari, osa-aikainen henkilökohtainen avustaja, museovirkailija, taidemuseon opas, galleria-apulainen, taidehistorioitsija, postinkantaja, muuttomies, remonttireiska, toimittaja, siivooja, vedostaja, kotiäiti, kotisä, taksikuski, työtön... (Lähde: http://luovuksissa.blogspot.com/2009/08/taiteilijoiden-sivutyot.html) Vinkki nuorelle naistaiteilijalle:: Älä ruksaa ylläolevasta listastasi suosikkiasi. Vaadi enemmän! Mieti, missä haluat olla viiden vuoden kuluttua - ja toteuta tahtosi. Jos harhailet, nauti hairahduksistasi! Se varmin keino estää lipsuminen tavoitteesta. 24 T A K U


Opiskelijat huolissaan Lahden Muotoiluinstituutista Lahti on mukana Muotoilupääkaupunkivuodessa 2012. Samaan aikaan nykyisin Lahden ammattikorkeakoulun osaksi kuuluvan Muotoilu- ja taideinstituutin, eli suurelle yleisölle jo käsitteeksi muodostuneen Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijat ovat huolissaan mainetta saavuttaneen oppilaitoksensa imagosta. Opiskelijat järjes-

Käyty keskustelu pysyi aisoissa, mutta oli päättyä urheilutermein ratkaisemattomaksi ilman yhtä miestä eli lähes viimeisenä puhunutta alumneja ja Aivan designia edustanut Mikael Silvanto. Alansa huippuammattilainen ja Muotoiluinstituutissa myös opettava Silvanto korosti puheessaan valmistuneiden saavutuksia, kuinka LAMKin tulisi hyödyntää niitä ja Muotoiluinstituutissa selkeästi loistavaa luovuutta, mutta vaati myös vastapainoksi työmoraalia sekä osaamisensa esilletuomista opiskelijoilta.

tivät avoimen keskustelutilaisuu-

Resurssikysymys

den tiistaina 26.1.2010 ja paikalla

Vaikka taide ja muotoilu ovat selkeästi ja myös investoinneissa mitattuina Lahden ammattikorkeakoulun painopistealuetta, ulkopuolisen korviin yliopettajan työtehtävät vaikuttivat erittäin laajoilta yhden hengen tasokkaasti hoidettavaksi. Mielenkiintoista oli, miten opetuksen resursseista joutui puhumaan vastaava opettaja rehtorin asemesta. Tähän ongelmaan on kuitenkin mahdotonta löytää ratkaisua yleisötilaisuudessa, minkä joutui myös opiskelijoita edustanut Sebastian Oroza tilaisuuden jälkeen myöntämään. Opiskelijoiden päällimmäisiä huolia onkin ollut opettajien jaksaminen vaatimusten ristipaineessa sekä alan asiantuntijoiden riittävä saatavuus.

oli myös TAKU ry opiskelijayhteistyöryhmäänsä kuuluvan Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijat MIO ry:n pyynnöstä. Keskustelua opetuksen resursseista ja etenkin muotoilualan opetuksessa keskeisen käsikirjallisuuden säilyttämisestä on käyty pitkin viime vuotta. Tilannetta on seurattu myös TAKUn verkkosivuilla.

Väenpaljous Tilaisuus oli kuulijoiden määrässä mitattuna yleisömenestys, kaikki tilanteesta kiinnostuneet eivät edes mahtuneet keskustelupaikaksi valittuun Antinsaliin. Paikalla oli niin opiskelijoita, ammattikorkeakoulun ja koulutuskuntayhtymän johtoa, kaupunginjohtaja ja lisäksi alan koulutuksen laadusta kiinnostuneita tahoja kuten TAKU ja ORNAMO. Paneelimaiseksi suunniteltu tilaisuus oli jaettu ulkoisen ilmeen ja opetuksen resurssien osioihin, joista ensimmäinen vei leijonanosan tilaisuudesta. Aihe selkeästi nostatti tunteita puolin ja toisin. Puheenjohtajana toimineen Santeri Piilosen ja opiskelijoiden johtavana äänitorvena toimineen Sebastian Orozozan yrityksistä huolimatta olivat ”poterot kaivettuina” valmiiksi.

Laura Tiainen

Voimannäyttö Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutissa käydyn keskustelun voi tiivistää, että vastakkain olivat luovuus ja hierarkia. Tällöin toimintatavat törmäävät väistämättä vaikka periaatteessa pohjimmainen päämäärä olisi samakin. Erityisen hienoa oli kuitenkin opiskelijoiden osallistuminen, Muotoiluinstituutin yhteishenki oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Tällaista tahtotilaa voi moni opiskelijakunta vain kadehtia. Yhdistettynä Muotoiluinstituuttiin opiskelijavalinnoilla koottuun luovuuteen tällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa suuria, kunhan vain yhteiset pelisäännöt löytyvät.

Opiskelijat olivat varmasti toivoneet enemmänkin tuloksia keskustelulta, mutta tästäkään ei lannistuta. Jatkotyöstö oli jo suunnitteilla ja Orozan mukaan keskustelutilaisuuden konkreettisimmaksi hyödyksi jäikin tiiviin yhteishengen kanavointi yhteistä päämäärää kohti. Voi vain arvailla mitä tuloksia sillä voidaan saavuttaa maineikkaan oppilaitoksen imagon eteen, kunhan riittävän hyvä väylä löydetään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tilanteen kehittymistä.

T A K U 25


Star Trek Online

Ajantappoa ja murhasimulaattoreita. Nuorison turmelijoita ja kirurgien koulutusvälineitä. Kellarissa asuvien esiteinien mystiikkaa ja elokuvien tuotot ylittävää miljardibisnestä. Suuria ja pieniä totuuksia tietokoneellasi tai kotipelikonsolillasi sijaitsevista peleistä. Miten moinen ala on kehittynyt ja mitä se nyt sitten oikeasti sisältää?

Pelit videoissa ja tietokoneella Yleisesti ja hieman harhaanjohtavasti videopeleiksi kutsutun viihdemuodon historian voidaan katsoa alkaneen 40- ja 50-luvun varhaisista kokeiluista sen aikaisilla tietokoneilla ja niiden alkeellisilla näyttöpäätteillä. Yksi silloisista peleistä, ”Tennis for Two (1958)”, toimi edeltäjänä 1972 julkaistulle Pong –pelille, joka oli samalla yksi ensimmäisistä kaupallisista menestyksistä alalla. Äärimmäisen yksinkertaisessa pelissä molemmilla pelaajilla oli mailan virkaa toimittava palkki omalla puolella

Space Invaders

ruutua. Tätä palkkia ylös ja alas liikuttamalla pyrittiin ”lyömään” pallo vastustajan mailan ohi. Viimein 70-luvulla pelit siirtyivät tietokonekeskusten huoneen kokoisilta laitteilta suuren yleisön ulottuville pelihalleihin. Näissä pelikabinettien täyttämissä huoneistoissa pelattiin 26 T A K U

Matti Isotalo ar tikkelin kirjoittaja on yrittäjä, medianomi (AMK) ja peliarvostelija GameReactor Finland –lehdessä Pongin lisäksi esimerkiksi Space Invaders –räiskintäpeliä, jossa yksinäinen avaruusalus puolustaa maata vasemmalta oikealle hiljalleen vaappuvaa muukalaisarmadaa vastaan. Huomionarvoista on, että monet näistä 70-luvun klassikoista ovat myöhemmin saaneet uusioversionsa moderneille pelilaitteille. Nostalgia jyrää myös pelimaailmassa.   Lopullisen läpimurron videopelit tekivät 70-luvun lopulla ja etenkin 80-luvun alussa, kun markkinoille saapuivat ensimmäiset kotitietokoneet ja niiden olohuoneisiin sovitetut versiot, pelikonsolit. Magnavoxin, ColecoVisionin ja Atari 2600:n nimet ovat siirtyneet jo historian lehdyköille, mutta kasarin alussa ne olivat kallista ja haluttua kodin luksusta. Termi ”videopeli” juontaa juurensa nimenomaan tältä aikakaudelta. Pelikoneet nimittäin kiinnitettiin useimmiten kotivideonauhurin kautta televisioon. Tekniikan edelleen kehittyessä yhä laajemmat ja näyttävämmät pelit tulivat mahdollisiksi. Samalla pelien monimuotoisuus lisääntyi. Nykymittakaavassa karuissa maisemissa seikkailtiin ritareina, rakennettiin kaupunkeja ja loikittiin viidakoissa.

  PC-koneiden yleistymisen (ja niillä pelaamisen) lisäksi jättien kuten Nintendon, Sonyn ja Microsoftin myötä peliala siirtyi viimein valtavirtaan, jossa se nykyään tahkoo elokuvateollisuutta suurempia lukuja. Kotikoneelle löytyi tuhansia pelejä pelattavaksi, ja edulliset kotikonsolilaitteet mahdollistivat pelaamisen myös tietokonerajoitteisille. Samalla pelaamisen sosiaalisuus lisääntyi. Monia pelejä saattoi pelata yhtä aikaa yhdessä kavereiden kanssa, ja viimeistään internet kasvatti kaveripiirin satojen tai tuhansien kokoiseksi. Nykypelit voivat sisältää mitä tahansa yksinkertaisista ajantappopeleistä (mm. Tetris ja Bejeweled) satoja tunteja viihdyttäviin massiivimoninpeleihin (kuten World of Warcraft tai Star Trek Online). Valtavirran pelit ammentavat sisältönsä usein hyväksi todetuista haluista, kuten voimafantasioista tai keräilyvietistä. Kuten elokuvabisneksessäkin, jatko-osat ja menestyksekkäät pelisarjat ovat julkaisijoille kriittisiä, ja usein yhdellä menestyspelillä rahoitetaan pienempiä ja riskialttiimpia projekteja. Itsenäisten kehittäjien ns. indie-pelit sen sijaan kokeilevat rohkeammin pelimedian ja kerron-


nan rajoja, ja ovat internetin myötä saaneet ennen kokemattoman suuren yleisön ja levityskanavan tuotoksilleen.   Koska pelit ovat interaktiivinen eivätkä passiivinen viihdemuoto, ne mahdollistavat kokijalleen sellaisten asioiden toteuttamisen, jotka olisivat mahdottomia esimerkiksi taloudellisesti tai hengissäselviytymisvietin kannalta. Peleissä voi kokea olevansa toisen maailmansodan hävittäjäässä, oman kaupunkinsa pormestari, 1700-luvun armeijan komentaja tai maailman paras luisteleva vasen pakki. Teknisen laskentavoiman kehittyessä pelien ulkoasu näyttää entistä realistisemmalta ja äänimaailma kuulostaa vaikuttavammalta. Eskapismi näytteleekin kriittistä osaa nykypelien viehätyksessä. Hyvän kirjan maailmaan voi uppoutua, mutta kokemus on kuitenkin ulkopuolisen kokijan eikä itse kirjassa olevan henkilön. Pelissä sinä luot itse tarinasi ja kokemuksesi, ollen parin tunnin ajan joku ihan muu.   Suomessa on jo muutamia kansainvälisesti arvostettuja ja menestyneitä studioita, ja lisää tulee esimerkiksi Finnish Gaming Jam –tapahtumien kaltaisten toimien myötä. FGJ:ssä joukko harrastajia tai vakiintuneempia pelintekijöitä kokoontui pienin porukoin yhteen, tarkoituksena kehittää peli vain 48 tunnissa. Maailmanlaajuisen Global Gaming Jam:n osana he loivat maailmaan yhden viikonlopun aikana lähes 1000 uutta peliä!   Valtapelien teemat pyörivät tällä hetkellä pitkälti sankaruuden varassa, mutta kehitystyökalujen parantuessa muutkin kuin ohjelmointia osaavat scifi- ja fantasiaharrastajat ovat päässeet tuomaan omia visioitaan julki. Pelien kerrontaan ollaan vasta nyt kiinnittämässä ansaitusti huomiota, ja pelitutkimuskin on saanut jo ensimmäiset professorinsa. Ne ovat kasvaneet viihdemuodoksi kirjallisuuden, elokuvien ja muiden rinnalle. Koska peli jo määritelmällisestikin vaatii käyttäjän aktiivisuutta, se tarjoaa jotain mitä muut viihdemuodot eivät suurelle yleisölle mahdollista. Erilaisten pelien kirjo on valtava, kuten myös niiden käyttötavatkin. Kuten mikä tahansa harrastus, yliannostus ei ole hyväksi pelien maailmassakaan. Pelaamalla voi rauhoittua työtehtävien välissä, tappaa aikaa bussipysäkillä, tai kouluttaa kirurgeja silmän ja käden koordinaatiossa. Pelien kirjon ja käyttötapojen kasvaessa voin sanoa, että elämme jännittäviä aikoja.

Kevään 2010 haku

KULTTUURIPOLITIIKAN MAISTERIOHJELMA Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma (asetus 767/2008, 5 §) kouluttaa opiskelijoita kulttuurialojen asiantuntija-, kehittämis- ja johtotehtäviin kansallisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin. Valmistuneet maisterit (YTM tai FM) työskentelevät kulttuurialan yhdistyksissä, tutkimuslaitoksissa, tiedotusvälineissä, korkeakouluissa, taidelaitoksissa ja kulttuurihallinnon eri tasoilla. Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma on yhteiskuntatieteellisesti painottunut syventävien opintojen kokonaisuus (vähintään 120 op). Tutkinto antaa valmiudet soveltaa tieteellistä tietoa ja menetelmiä kulttuurin ja kulttuuripolitiikan yhteiskunnallisten merkitysten ja muutosten arvioinnissa. Ohjelmassa tarkastellaan kulttuuri- ja taidepolitiikan malleja ja käytäntöjä, osallistumista, monikulttuurisuutta ja kansalaisuutta, taiteen ja teknologian välistä suhdetta sekä kulttuurin taloutta, hallintaa ja poliittisuutta. Ohjelma on tarkoitettu kandidaatin tutkinnon (180 op) tai vastaavan opintomäärän suorittaneille, joiden opintoihin sisältyy yhteiskuntatieteellisiä aineita ja/tai taide- ja kulttuuriaineita. Maisteriohjelmaan otetaan enintään 24 opiskelijaa. Ohjelma johtaa pääaineen mukaan joko YTM - tai FM- tutkintoon ja antaa jatkokoulutuskelpoisuuden tutkinnon sisällöstä riippuen joko yhteiskuntatieteellisessä tai humanistisessa tiedekunnassa. Haku ohjelmaan tapahtuu Jyväskylän yliopiston hakulomakkeella (kulttuuripolitiikan maisteriohjelma). Hakulomakkeen lisäksi hakijan tulee toimittaa tiedot suoritetuista opinnoista sekä erillinen, vapaamuotoinen perustelu hakemiselle. Hakemukset opintosuorituksineen tulee lähettää postitse 30.4.2010 mennessä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Tarkemmat hakuohjeet ja lisätietoja: http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kup/opiskelijavalinta Lisätietoja: Assistentti Sakarias Sokka sakarias.sokka@jyu.fi (puh. 014 260 3367) Professori Anita Kangas anita.kangas@jyu.fi (puh. 014 260 3113) Amanuenssi Tellervo Helin tellervo.a.helin@campus.jyu.fi (puh. 014 260 1384) Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto

T A K U 27


Digi

- kulttuurilaitos mediakasvattajana Janne Kaakinen Mediatuottaja DigiARX / Lasten ja nuor ten kulttuurikeskus ARX

Kuva: Jaana Lindholm

DigiARX eli Digitaaliseen mediaan keskittyvä nuorten tieto- ja neuvontapalvelupiste aloitti toimintansa keväällä 2008 Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa Hämeenlinnassa. Taustalla vaikuttivat kokemukset aikaisemmista hankkeista, joiden aikana koulujen ulkopuolelta tulevan mediakasvatuksen tarve kävi ilmeiseksi. Rahoitusta toiminnan perustamiskauden kustannuksiin haettiin Opetusministeriöstä, sillä luontevimmaksi toimintamuodoksi nähtiin perinteisesti nuorisotyön alaisuuteen perustettujen tieto- ja neuvontapalvelupisteiden tapa toimia. Lisäksi DigiARXin toimintaa ohjaa Opetusministeriön Lapsi- ja nuorisopoliittisessa kehittämisohjelmassa (20072011) ja etenkin sen kuudennessa luvussa (Digitaalinen sukupolvi) mainitut tavoitteet ja periaatteet. 28 T A K U

  DigiARXille luontevin tapa lähestyä mediakasvatusta on ollut tekemällä oppimisen periaate. Tätä kautta hankkeen toiminta sitoutuukin saumattomasti Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin muuhun toimintaan ja toiminnan periaatteisiin. Hankkeen sisällöt rakentuvatkin tieto- ja neuvontapalveluiden ja mediakasvatusluentojen lisäksi erilaisista käytännön mediatyöpajoista joissa sisällöntuottamisen lisäksi keskustellaan mm. tekijänoikeuksista, mediakriittisyydestä sekä kyseisten medioiden järkevästä käytöstä. Tärkeimmäksi DigiARXin toimintaympäristöksi on muodostunut alueen koulut ja oppilaitokset joiden kautta nuorten tavoittaminen käy helposti ja luontevasti. DigiARXin toimintamuodot ovatkin suunniteltu soveltumaan saumattomasti muuhun koulutyöhön ja tukemaan koulussa annettavaa mediakasvatusta. Nuorille tarjottavien sisältöjen lisäksi hankkeessa on tarjottu mediakasvatukseen liittyvää täydennyskoulutusta opettajille sekä mediakasvatustietoiskuja vanhemmille sekä muille nuorten kanssa tekemisissä oleville aikuisille.   Erityisen hedelmälliseksi on osoittautunut monialainen yhteistyö Hämeenlinnan kaupungin muiden yksiköiden sekä alueen muiden toimijoiden kanssa. Ilman saumatonta yhteistyötä esimerkiksi opetus- ja nuorisopalveluiden kanssa hankkeen toimiminen olisi lähes mahdotonta. Tiivistä yhteistyötä on tehty myös Tampereen yliopiston opettajan-

koulutuslaitoksen Hämeenlinnan yksikön kanssa, ja tämä yhteistyö onkin poikinut mm. HOKL:n opiskelijoille tarjotun kurssin, jossa DigiARXin tuottaja koulutti luokanopettajaopiskelijoita käyttämään hyväksi havaittuja mediakasvatussisältöjä koulutyössä paikallisissa kouluissa tapahtuvien työpajojen myötä. Erityisen antoisaa yhteistyötä on tehty myös Mannerheimin lastensuojeluliiton sekä Mediakasvatusseura ry:n kanssa. Edellä mainittujen toimijoiden lisäksi kansallisen tukiverkoston tarjoaa luonnollisesti kansallinen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto.

Kuva: Kimmo Kava

Tällä hetkellä työn alla on DigiARX-verkkosivut, joista löytyy osiot erikseen nuorille sekä aikuisille. Verkkosivut tullaan avaamaan kevään 2010 aikana osoitteessa http://digiarx. hameenlinna.fi.


Omasta ideasta lähtenyt tapahtuma on elämys -Koeajo-projektilla tilkitään aukkoa kaupungin menotarjonnassa Koeajo-menetelmän ideana on kannustaa nuoria omaehtoiseen kulttuurin tekemiseen. Festivaalijohtajana toimiva nuori ideoi ja tuottaa oman näköisensä tapahtuman. Aikuiset häärivät mukana lähinnä taustatukena ja neuvonantajina. Koeajo-projekti syntyi Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXissa kesällä 2004 tarpeesta saada toisaalta kaupunkiin väriä ja toisaalta nuorille mielekästä tekemistä. Alkuun tapahtumat järjestettiin Hämeenlinnan torilla, myöhemmin sisätapahtumat vakiintuivat osaksi ARX-talon toimintaa. Projektin päästyä vauhtiin tapahtumia on järjestetty noin kymmenen kappaleen vuosivauhdilla ja halukkaita järjestäjiä on ollut jatkuvasti enemmän kuin resursseja tapahtumien lukumäärään. Lukumääräisesti eniten on järjestetty bänditapahtumia, mutta joukossa on ollut esimerkiksi nykysirkustapahtuma ja skeittileffan ensi-ilta.   Menetelmän teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat sosiokulttuurisen innostamisen, voimaannuttamisen sekä osallistamisen ideologiat. Toimintaan osallistumisen täytyy olla kaikille mahdollista sosiaalisesta asemasta, persoonallisuudesta tai ulkoisista tekijöistä riippumatta. Yhtenä merkittävänä tavoitteena on tuoda uusia nuoria kulttuurin harrastamisen piiriin ja innostaa heitä olemaan aktiivisesti mukana ja vaikuttamaan asioihin jatkossakin.

Roolit uudelleenjakoon Koeajon tarkoituksena on perehdyttää nuori tapahtumanjärjestämisen maailmaan. Tutuksi tulee niin ohjelman suunnittelu, markkinointi, luvat kuin tekniikkakin.

Te k s t j a k u v a t : Riikka-Leena Puistola

Onnistunut oma tapahtuma antaa uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa omalla aktiivisuudella. Ei kannata vain valittaa ettei mitään tapahdu, vaan laittaa itse toimeksi ja järjestää oman näköinen tapahtuma.   Nuoria osallistavassa Koeajomenetelmässä jaetaan roolit päinvastoin kuin yleensä nuorisotyössä on totuttu. Tällä kertaa nuori on festivaalijohtaja ja suunnittelee tapahtumansa sisällön. Aikuisia tarvitaan auttamaan käytännön järjestelyissä, hoitamaan esimerkiksi lupa-asiat kuntoon ja tarkkailemaan sivusta että kaikki menee, kuten on sovittu. ARXtalon kokemuksen mukaan kaikki menee kuten pitää. Yksikään alkunsa saanut tapahtuma ei ole jäänyt järjestämättä ja ylipäätään nuoret ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. ARX-talo on päihteetön, mutta alkometrejä ei ole kaivattu. Tapahtumaväki osaa kunnioittaa talon sääntöjä aivan muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta.

Minäkö kulttuurialalle? Projektilla on ollut vuosien aikana monia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia. Moni tapahtumanjärjestäjä on kiinnostunut ARXin toiminnasta ja hakeutunut TET-jaksolle oppimaan lisää kulttuurituottajan työstä. Muutama nuori on päätynyt opiskelemaan kulttuurituottajaksi, järjestämään oman taidenäyttelyn Galleria ARXiin ja onpa projektin tiimoilta päädytty taloon ihan palkkatyöhönkin saakka. Toisaalta projektin sivutuotteena nuorten omat bändit ovat saaneet arvokasta keikkakokemusta ja lisämotivaatioita soittoharrastukseen.

Kiinnostuitko menetelm

ästä?

Koeajo –nuoret tapa htumatuottajina –opa sta voi tilata maksutta os oitteesta riikka-leena . puistola@hameenlin na.fi

T A K U 29


Kolumnisarja läänintaiteilijoista

LÄÄNINTAITEILIJA Jyrki Tamminen On kulunut lähes päivälleen kaksi vuotta siitä, kun avasin työhuoneeni oven ja ihmettelin silmät ymmyrkäisinä ja mieli täynnä kysymyksiä – mitäs onkaan tullut tehtyä? En ollut koskaan aiemmin edes junan ikkunasta katsonut Joensuun maisemia, eikä minulla ollut tähän maastoon minkäänlaisia siteitä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta oli valinnut minut, umpihämäläisen teatterityöläisen, läänintaiteilijakseen, jonka tehtävänä olisi edistää lastenkulttuuria ja monikulttuurista taidetyötä. Läänintaiteilijan työtä ei ole veistetty yhdestä puusta, mutta yksi asia on meille kaikille tätä työtä tekeville ehdoton: yhteistyö ja verkostot. Tiedän ja tunnen nyt sen, miltä tuntuu aloittaa alusta, olla sisäinen maahanmuuttaja. Viisaasti minulle annettiin rauha lähteä ns. tyhjältä pöydältä kokoamaan ja miettimään millaisia toimintamalleja juuri minä voisin edistää.   Alkoi asettautumisen ja mahdollisuuksien vaihe, jolloin kuljin muistikirja repussa ja öisin heräilin kirjoittamaan päivän aikana muhineita ideoita, joista aamulla yliviivasin suurimman osan. Esittäydyin, matkustin ja matkustin. Matkustamista täällä riittää. Toiveita ja tarpeita maakunnan eri puolilla on enemmän kuin mihin muutama läänintaiteilija ehtii vastata. Silti yrittää tehdä parhaansa, sillä tämähän on palvelutyö. Samalla pitää kuitenkin muistaa todellisuus, jottei happi karkaa kokonaan päästä. Muistikirja on muuten edelleen parhaita työvälineitäni.   Läänintaiteilijalla on työyhteisöjä vaikka muille jakaa. Kahden vuoden jälkeen ei todellakaan tarvitse nuukailla työkavereiden määrässä. Erityisen iloinen olen meidän ja Pohjois- ja Etelä-Savon mallikkaasta yhteistyöstä, jota kelpaa mainostaa hyvänä esimerkkinä maakuntarajat ylittävästä läänintaiteilijayhteistyöstä. Viimeksi juhlistimme itäsuomalaisten lasten kulttuuriteesien julkaisemista lapsenoikeuksien päivänä, ja lisää on tulossa.

30 T A K U

  Vuonna 2008 läänintaiteilijapäivillä Oulussa nimettiin työryhmä, jonka tarkoituksena oli laatia suositus läänintaiteilijoiden aseman tasapuolisuuden tueksi. Suositus on vihdoin valmistunut. Olen saanut olla mukana ryhmässä, joka on ollut erittäin keskusteleva. TAKU on toiminut laatijoiden kotipesänä ja tarjonnut arvokasta asiantuntijuutta. Pienen ja määräaikaisen, mutta taiteen edistämisen kentällä laajasti vaikuttavan läänintaiteilijajoukon ääni kuuluu nyt astetta voimakkaammin. Suositus toki on suositus, mutta se toivottavasti toimii perustiedon käsikirjana sekä keskustelun käynnistäjänä toimikunnissa. Seuraavilla läänintaitelijapäivillä keväällä Raumalla saa porista aiheesta. Suositukseen ja sen päivittämiseen on sana vapaa.   Oma työsarkani on varsinainen tilkkutäkki, jonka määräävin väri on monikirjavuus. Monikulttuurisuuden ja lastenkulttuurin kietoutuminen toisiinsa ei ollutkaan mysteeri, jota vielä kahden vuoden jälkeen pähkäilisin lähtökuopissa. Oman taiteenalani, nukketeatterin, avulla olen voinut lähestyä kaikenikäisiä, monen eri taiteenalan ammattilaisia ja harrastajia. Kuuntelemalla, tekemällä ja tukemalla monenkirjavuudesta on syntynyt todellisia tarinoita: Valo-lastenteatteritapahtuma, Onnellinen prinssi, Satupuukuu, Kaverikatsoja, Hyppivä prinsessa, Mostar-Most-Silta kansainvälinen nukketeatteriprojekti jne.   Kaikesta ei tarvitse sitä paitsi syntyä mitään konkreettista; riittää, kun siitä jää pieni muistijälki, joka sitten sopivassa kohdassa ja oikealla ajallaan lähtee kohti jotain aivan muuta, tuntematonta ja ennalta arvaamatonta. Siitä minne, minulla ei ole vielä aavistustakaan. Jyrki Tamminen on Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan lastenkulttuurin ja monikulttuurisen taidetyön läänintaiteilija Lisää meistä Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan sivuilla: www.pktaidetoimikunta.net


Suuren suosion saavuttanut yksityissektorin Inspiraatiopäivä tulee taas!

La 20.3.2010 klo 9.30–15 Kansallismuseon auditorio, Mannerheimintie 34, Helsinki Hallitsenko yhteisömediat? Mitä kaikkia niitä on ja miksi? Miten hyödynnän niitä työssäni? Millaisia rooleja minulla voi verkossa olla? Miten vältän virtuaalimokat? Miten verkostoitua fiksusti verkossa? Tule kuuntelemaan sosiaalisen median superammattilaista Pirkka Aunolaa ja oppimaan uutta uusista medioista sekä tapaamaan muita aiheesta kiinnostuneita. Aunola työskentelee YLE Uudet Palvelut -yksikössä strategisena suunnittelijana ja seuraa työkseen digitaalisten ja interaktiivisten medioiden kehittymistä. Tilaisuus on jäsenille maksuton ja sisältää sekä aamukahvin että lounaan. Lisätietoja ja ilmoittautumiset sähköisen asioinnin kautta www.akavanerityisalat.fi.

T A K U 31


Kierrä kaukaa työttömyysturvalain sudenkuopat

osuus riittää työttömyyskorvauksen menetykseen, jos henkilöllä on yhdessä samassa taloudessa asuvien perheenjäsentensä kanssa vähintään 30 prosentin osuus osakekannasta tai äänivallasta. Myös välillinen omistus toisten yhtiöiden kautta otetaan huomioon. Muita yritysmuotoja tarkastellaan vastaavalla tavalla.   Päätoimiseksi yrittäjäksi katsotaan myös yrittäjän puoliso, joka työskentelee yli kuusi kuukautta yrityksessä, jonka äänivallasta tai osakekannasta kotitaloudella on vähintään 50 prosenttia. Työttömäksi jääneen, tällaisessa yrityksessä työskennelleen puolison omistusosuus voi olla nolla ja silti hänet katsotaan yrittäjäksi.   Yrittäjänä tehtyä työtä ei voida lukea palkansaajan työssäoloehtoon. Yrittäjäkassasta palkansaajakassaan siirtyvä voi kuitenkin saada vuonna 2010 enintään 10 viikkoa hyvitystä palkansaajan työssäoloehtoon.

Työttömyyskassan antama kielteinen päätös hämmentää, kun vilpittömin mielin odottaa ansiopäivärahaa tilille. Tässä tietoja toistuvista, harmittavista tilanteista ja ohjeita niiden välttämiseksi. n Työnhaku pidettävä voimassa Kokoaikatyötä hakeva työtön työnhakija on oikeutettu työttömyysetuuteen. TE-toimistoon on ilmoittauduttava ensimmäisellä kerralla henkilökohtaisesti. Työnhaku on pidettävä voimassa työvoimaviranomaisten velvoittamalla tavalla.   Päivärahaa ei voida maksaa niiltä päiviltä, jolloin työnhaku ei ole ollut voimassa. Myös työvoimaviranomaisen osoittamiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin on mentävä karenssin uhalla. Tilanteen muutoksista (työtön, työssä, osa-aikatyössä, opiskelija tai yrittäjä jne.) on muistettava ilmoittaa TE-toimistoon.

n Työssäoloehdon voi menettää Vuoden 2010 alusta lukien työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 28 edellisen kuukauden aikana ollut 34 kalenteriviikkoa työssä, jota hän on tehnyt vähintään 18 tuntia viikossa, opetusaloilla vähintään 8 tuntia viikossa.   Jos henkilö on ilman pätev��ä syytä poissa työmarkkinoilta yli kuusi kuukautta, työssäoloehto on hankittava uudelleen. Esimerkiksi pitkä virkavapaus, sairaus ilman lääkärintodistusta tai ulkomailla oleskelu puolison työn vuoksi voivat nollata jo hankitun työssäoloehdon.

n Päivärahaa haetaan kirjallisesti tai sähköisesti jälkikäteen Työttömyyspäivärahaa on haettava työttömyyskassasta kolmen kuukauden sisällä siitä, kun sitä halutaan maksettavaksi. Tätä vanhemmalta 32 T A K U

n Päätoimiselle opiskelijalle ei makseta päivärahaa

E e r o T. A n t t i l a johtaja, Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Kuva: Veikko Somerpuro

ajalta hakemus hylätään. Käytännössä ainoa hyväksyttävä syy myöhästyneen hakemuksen käsittelemiseksi on vakava sairaus. Oikeustoimikelpoinen henkilö voi yleensä aina valtuuttaa toisen henkilön toimimaan puolestaan.

n Puolisokin voi olla päätoiminen yrittäjä ja menettää työttömyyskorvauksen Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisena yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Hänen katsotaan työllistyvän siihen ajankohtaan asti, jolloin yritystoiminta tai oma työ on lopetettu tai todisteellisesti keskeytetty neljän kuukauden ajaksi.   Päätoimiseksi yrittäjäksi katsotaan myös osaomistaja, joka työskentelee johtavassa asemassa – toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä – osakeyhtiössä, josta hän omistaa vähintään 15 prosenttia osakekannasta tai äänivallasta. Pienempikin omistus-

Päätoimiselle opiskelijalle ei voida myöntää päivärahaa. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijan on keskeytettävä todisteellisesti opinnot vähintään vuoden ajaksi, jotta päätoimisen opiskelijan status poistuu. TE-toimisto antaa päivärahaoikeudesta työvoimapoliittisen lausunnon.   Sivutoimiseksi yliopisto-opiskelu on hyväksytty tilanteissa, joissa opinnot ennen työttömyyttä ovat edenneet työn ohella noin vuoden ajan normaalisti, noin neljä ja puoli opintopistettä kuukaudessa. Tällöin päivärahaa voidaan maksaa. Työttömyysetuudella voidaan tukea yliopisto-opintoja vain rajoitetusti. Yli 25-vuotias työtön voi 1.1.2010 lukien opiskella ansiopäivärahalla omaehtoisesti aikaisemmin aloitettuja ja vähintään vuoden keskeytyneenä olleita ylempiä tai alempia korkeakouluopintoja enintään 24 kuukautta, jos opinnot sisältyvät TE-toimistossa laadittavaan työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan ja TE-toimisto arvioi koulutuksen parantavan henkilön työllistymismahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla. Erityisestä syystä voi opiskella myös muuntokoulutuksessa tai vanhentuneen ammattitutkinnon päivittämiseen tähtäävässä koulutuksessa. Opinto-oikeus ei ole ns. subjektiivinen oikeus. TE-toimiston kannasta ei voi valittaa.


n Sopimukset työnantajan kanssa Henkilöllä on oikeus soviteltuun päivärahaan osa-aikaistamisen johdosta, jos hänen työaikaansa lyhennetään työnantajan aloitteesta irtisanomisaikaa noudattaen. Jotta soviteltua päivärahaa maksetaan, työaika saa olla enintään 75  prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Jos työntekijä tekee itse aloitteen työajan lyhentämisestä, soviteltua päivärahaa ei makseta.   Jos henkilö itse irtisanoutuu työstään ilman pätevää syytä, TE-toimisto määrää hänelle 90 päivän korvauksettoman määräajan, karenssin, työsuhteen päättymisestä lukien. Karenssi asetetaan myös, jos työsuhde päätetään yhteisestä sopimuksesta. Kun irtisanomisperuste muuten olisi työnantajasta johtuva (tuotannollinen tai taloudellinen) mutta työntekijä itse irtisanoutuu, hän menettää mahdollisen oikeutensa työttömyyspäivärahan korotettuun ansio-osaan ja muutosturvan ansio-osaan.   Työnantajan kanssa sovittu taloudellinen etuus (nk. kultainen kädenpuristus) jaksotetaan kassassa viimeisimmästä työsuhteesta saadun palkan perusteella. Vaikka jaksotus ulottuisi pitkällekin ajalle, henkilön on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi 6 kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä, jotta oikeus työttömyysturvaan säilyy.   Jos henkilö työsuhteen päättämisen yhteydessä sopii työnantajan kanssa lyhyemmästä irtisanomisajasta kuin on sovittu laissa tai työsopimuksessa, kassa ei voi maksaa päivärahaa ennen kuin irtisanomisaika on kulunut loppuun. Työttömyysturvalla ei kompensoida työnantajalle kuuluvia velvoitteita.

n Työsuhteen purku vie yleensä karenssiin Työsuhteen purku koeajalla tai työntekijästä johtuvasta syystä johtaa pääsäännön mukaan aina 90 päivän karenssiin. Karenssilta voi välttyä, kun todisteellisesti riitauttaa purkuperusteen. Jos luopuu kanteen ajamisesta tai häviää riita-asian oikeudessa, karenssi asetetaan jälkikäteen ja mahdollisesti perusteetta maksetut päivärahat peritään takaisin kassalle. Lisätietoa aiheesta on saatavissa Työttömyyskassojen Yhteisjärjestön TYJ:n kotisivuilta

www.tyj.fi sekä työttömyyskassoista.

Järjestösihteerin palsta

OPISKELIJA, MUISTATHAN KARTUTTAA ANSIOSIDONNAISEN ITSELLESI? Vuosi 2010 toi monia uudistuksia työttömyysturvaan, kuten voit lukea Eero T. Anttilan jutusta tässä lehdessä. Myös ensimmäistä kertaa työttömäksi jäävän työssäoloehto muuttui ja opiskelijan kannalta parempaan suuntaan, täytettävä työssäoloehto lyheni 43 viikosta 34 eli noin 10 kuukaudesta kahdeksaan. Tämä koskee myös opiskelijaa, mikäli valmistumisen jälkeen tarvitset ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Mutta oletko huolehtinut jäsenmaksuistasi? Mistä ja miten maksetaan? TAKUn opiskelijajäsen on vapautettu jäsenmaksusta, mikäli opiskelee vain Kelan tukien ja/tai lakisääteisen työssäoloehdon alittavan työtuntimäärän turvin. Työssäoloehdon täyttymistä tarkastellaan viikoittain ja jäsenmaksun 1,3% voi suorittaa esimerkiksi vain yhdestä viikosta kuussa ja näin ”tienata” sen viikon työssäoloehtoonsa vaikka muun kuun työmäärä jäisikin alhaisemmaksi. Opiskelijan työtuntirajat ovat 18 tuntia viikossa tai opetusalan työtä 8 tuntia viikossa, jälkimmäiseen lasketaan kuuluvan myös tuntien lisäksi valmistelutyötä. Tuntirajat ovat todellakin Suomen laista, eivät TAKUlaisten keksintöä. Meillä vain et joudu maksamaan mitään, mikäli et myöskään hyödy eli tuntimäärä ei riitä ehdon täyttämiseen. Valmistumisen jälkeen tällaisia tuntirajoja ei enää ole, jäsenmaksu maksetaan kaikesta työstä.   Työtuntien laskeminen voi tuntua aluksi hankalalta, mutta siinä helpottaa systemaattisuus. Mikäli teet töitä useammalle työnantajalle, kannattaa pitää omaa kirjanpitoa tunneista vaikka kalenteriin ja siitä laskea täyttyvätkö tuntirajat. Viikkokohtaisesti. Jos, niin lasket sen viikon ansioista jäsenmaksun 1,3%. Opiskelijajäsenellä on oletuksena jäsenmaksun suorittaminen itse, mutta hyvin kätevää on myös antaa työnantajalle valtakirja, etenkin jos tekee paljon tunteja samassa paikassa. Kesätöistä on omaa tulevaisuutta ajatellen hyvin tärkeää muistaa maksaa jäsenmaksut.

Opiskelija erikoisasemassa Lakimuutoksista huolimatta opiskelijan erikoisasema säilyy eli työssäoloehdon ja jäsenyysehdon voi kartuttaa koko opiskeluajalta, aivan mistä tahansa työstä mikä ylittää em. tuntirajat. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha valmistumisen jälkeen edellyttää myös jäsenyysehdon täyttymistä, mikä on siis yhtä pitkä työssäoloehdon kanssa. Jäsenyysehto alkaa täyttyä välittömästi jäseneksi liittymisestä, työssäoloehto ensimmäisestä jäsenmaksusta. Mikäli työssäoloehto jäisi vajaaksi ennen valmistumista, mutta kerryttäminen olisi aloitettu, on valmistumisen jälkeen normaali kaksi vuotta aikaa täyttää ehto. Sen sijaan mikäli et olisi liittynyt jo opiskeluaikana ja jäisit työttömäksi, pääset kyllä ammattiliittoon, mutta työttömyyskassa ei ota valmiiksi työtöntä jäsentä. Joten opiskelijalle liittyminen oman alan liittoon jo opiskeluaikana on yksi parhaista päätöksistä mitä voi tehdä työuraa ajatellen. Valmistaudu pahan päivän varalle Opiskellessa on paljon muutakin mietittävää kuin koko loppuelämän työura. Kukaan ei tällä hetkellä voi varmasti sanoa, minkälaiset työmarkkinat ovat muutaman vuoden päästä. Erilaisiin mahdollisuuksiin voi kuitenkin varautua. Oman alasi liittona TAKU ry tarjoaa paljon muutakin kuin mahdollisuuden ansiosidonnaiseen päivärahaan, mutta se on hyvä turva pahimman varalle. Erityiskoulutettujen työttömyyskassan sivuilla on laskuri, mistä voi laskea oman työttömyyspäivärahan suuruuden, se on hyvin äkkiä Kelan peruspäivärahaa suurempi. Ansiosidonnainen kertyy loppujen lopuksi nopeasti, mutta vain ja ainoastaan jos ja kun jäsenmaksut on hoidettu. Joten huolehdithan omasta tulevaisuudestasi? Lisätietoa työssäoloehdon kertymisestä: www.erko.fi

T A K U 33


J Ä S E N S I V U T

INTERNET Erityiskoulutettujen työttömyyskassa

TYÖTTÖMYYSKASSA

Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki Puh. (09) 7206 4343 Fax (09) 272 1212 Puhelinajat: MA - PE klo 12.00 - 15.00

www.akavanerityisalat.fi/tyottomyysturva Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 C, 00520 Helsinki Puh. 0800-9-0888 tai (09) 4763 7660 S-posti: asiakaspalvelu@ayt.fi

JÄSENTIETOJEN PÄIVITYS HELPOSTI NETISSÄ JÄSENKANAVALLA www.akavanerityisalat.fi

Sisään jäsenkanavalle ja sähköiseen asiointiin pääset klikkaamalla sivun oikeassa yläkulmassa näkyvää SÄHKÖINEN ASIOINTI JÄSENILLE -painiketta. Käyttäjätunnuksena kanavalle toimii henkilökohtainen jäsennumero, joka löytyy jäsenkortista. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasanana toimii oma syntymäaika (ppkkvv). Lomakkeisiin pääset JÄSENYYS -valikon kautta. Pääset sivuille myös TAKUn sivujen kautta www.taku.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 Fax (09) 147 242 S-postit: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Jäsensihteerit: palvelunumero 0201 235 370 Jäsenrekisteri ja jäsenmaksut: Mary Luokkamäki 0201 235 348 Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Jaana Honni 0201 235 344 Jäsenrekisteri ja jäsenasiat: Katja Kosonen 0201 235 346 Lakimiespalvelut ja edunvalvonta: Lakimies Kari Eskola puh. 0201 235 367 tai 040 590 5693 Yksityissektorin palvelualojen edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta Lakimies Helena Lamponen puh. 0201 235 352 tai 040 582 2843 Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta Lakimies Tuire Torvela puh. 0201 235 356 tai 0400 871 381 Yksityissektorin edunvalvonta, ammatinharjoittajia ja epätyypillisiä työsuhteita koskevat tehtävät, perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 34 T A K U

Lakimies Harri ikonen puh. 0201 235 354 tai 040 722 4368 Kunta- ja valtiosektorin palvelussuhdeneuvonta Lakimies Maarit Leppänen puh. 0201 235 353 tai 040 837 7984 Julkisen sektorin työ- ja virkasuhdeneuvonta Asiamies Kalevi Juntunen puh. 0201 235 351 tai 040 582 2780 Valtiosektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Asiamies Jaakko Korpisaari puh. 0201 235 363 tai 040 777 9422 Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta Työmarkkina-asiamies Riikka Sipilä puh. 0201 235 336 tai 040 587 2732 Yksityissektorin edunvalvonta, taustaryhmäja yritysyhdistystoiminta YTN:ssä, yhteiskunnallinen vaikuttaminen Palkkaneuvonta Asiamies Arja Ahola puh. 0201 235 359 tai 040 730 7081 tutkimustoiminta, palkkatilastot


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT 2009 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki l puh. 0201 235 393 l s-posti taku@kaapeli.fi

Toiminnanjohtaja

Kirsi Herala gsm 040 511 1200 Puh. 0201 235 393 kirsi.herala@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja

Susanna Tommila Maistraatinportti 4 A, 6 krs 00240  Helsinki gsm 040 588 4144 susanna.tommila@taku.fi

Hallituksen varapj.

Kirsi Lajunen tuottaja gsm 050 340 7176 kirsi.lajunen@taku.fi

Järjestösihteeri

Laura Tiainen gsm 0440 664 800 laura.tiainen@taku.fi

Hallituksen jäsenet

Varsinaiset jäsenet Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen keskustoimikunta Puh. (09) 1607 7067 gsm 0400 798 718 arja.laitinen@minedu.fi

Juha Isotalo Opiskelija Turun yliopisto/ kulttuurihistorian oppiaine gsm 050 531 8414 juha@oranssi.org

Piia Jaatinen Jokisivuntie 7, 38300 Kiikka gsm 044 309 9752 piia.jaatinen@gmail.com

Mari Lankinen Tuottaja, Jyväskylän Kesä Puh. (014) 624 384 gsm 050 5363 231 mari.lankinen@jkl.fi

Varajäsenet

Petri Laakso Musiikin vastaava taideopettaja Annantalo, PL 4741 00099 Helsingin kaupunki petri.laakso@hel.fi Puh. (09) 310 37177

Matti Karhos Pääsihteeri, Sysmän Suvisoitto Tattimetsäntie 56, 19700 Sysmä gsm 040 836 6647 matti.karhos@sysmansuvisoitto.com Petri Katajarinne Yrittäjä Turku gsm 040 527 3494 petri.katajarinne@unikankare.net

Elise Pedersen Koordinaattori Katajikonkatu 1 A 2 33820 Tampere gsm 050 553 8673 elise.pedersen@tampere.fi

Merja Isotalo Yrittäjä Tmi Kulttuuripajasto Rantapuisto 25, Forssa gsm 050 336 3253 isotalo@sci.fi Jukka-Pekka Pohjolainen Opiskelija Voionmaankatu 8 as 28 40700 Jyväskylä gsm 050 370 3276 jupe.pohjolainen@gmail.com

T A K U 35


tuottaja2020.metropolia.fi

36 T A K U


Taku 1/2010