Page 34

© Maarit Kytöharju

Klang: Zebra Trio Zebra Trio, Lindberg ma 9.2. klo 19.30, Musiikkitalo, Camerata Karttusen, viulisti Ernst Kovacicin ja altisti Steven Dannin muodostaman Zebra Trion maanantaisessa konsertissa Abrahamsenilta kuultiin puolestaan riemukkaasti nimetty potpur, Storm and Still with Hymn and Capriccio Bagatelles (1994). Se on muokattu kolmesta soolokappaleesta tiiviiksi ja tunnelmaltaan hauskasti kahtia jakautuvaksi uudeksi kokonaisuudeksi. Konsertissa soitettiin Abrahamsenin lisäksi myös festivaalin kolmatta residenssisäveltäjää, yhdysvaltalaista Fred Lerdahlia. Hänen kantaesityksessään Give and Take (2014) Karttusen sello ja Kovacicin viulu antoivat vuoroin panoksensa yhteiseen pottiin tai ottivat hatkat omille teilleen. Jännittäviä olivat eräänlaiseksi vääristyneeksi kaiuksi assosioituvat efektit, joissa soittimien keskenään läheisellä alueella soittamat toisteiset kuviot puuroutuivat yhteen. Tätä viisitoistaminuuttista teosta seurasi tšekkiläisen Miroslav Srnkan suunnilleen samanmittainen Tree of Heaven (2010) jousitriolle. Laajahkojen kappaleiden sijoittaminen peräkkäin tuntui hiukan raskaalta ratkaisulta, ja konsertti olisi kenties voinut toimia väliajankin kanssa. Srnkan huipentuman toisensa jälkeen välttävä musiik34

//  S Y N K O O P P I

ki oli joka tapauksessa erinomaista. Intensiivinen sävellys rönsyili kurottaessaan melodioihin, jotka pakenivat aina seuraavan oksaston taakse; välillä räiskyvän raskaskin musiikki sai kuulumattomiin kohoavan lopun koko salin sähköistävistä jousenhipaisuista. Magnus Lindbergin Acequia Madren (2012) alttoviululle ja pianolle soitti tarkkaavaisesti lavalla kommunikoivan säveltäjän kanssa Dann. Nuoria ja kokeneempia taidemusiikin esittäjiä sekä säveltäjiä kansainvälisesti yhteen tuova Creative Dialogue-työpaja järjestettiin festivaalin aikana Tuusulan KallioKuninkalassa – Lindbergin teos oli nimetty työpajan tukikohtana aiemmin toimineen santafeläisen rakennuksen mukaan. Yhden taidemusiikkivientimme ykkösnimen kappale oli seestynyttä, impressionistisromanttista ja pinnalta katsoen yksinkertaista musiikkia, jonka henkeä tunnistaa muussakin säveltäjän viime aikojen tuotannossa. Rolf Wallinin Swayssa (2010) puolestaan säveltäjän sanoin ”huojuttiin” ja ”vaikutettiin toisiin” paikoin hyvin lämpimästi väreillen, tasarytmisesti vänkäävien yhteisvetojen jaksottamana. Huipputrion soittajat manipuloivat toisiaan usein kaksi-yhtä-vastaan-asetelmissa. In a new light Korvat auki, Valo- ja äänisuunnittelun laitos su 8.2. klo 20.30, Vapaan Taiteen Tila

Aivan omanlaisensa tunnelman kohtasi Vapaan Taiteen Tilassa järjestetyssä sunnuntai-illan konsertissa In a new light, jossa Korvat auki-yhdistys sekä Taidekorkeakoulun valosuunnittelun opiskelijat olivat yhdistäneet voimansa. Tunnelimaisessa, hämärässä ja alaspäin viettävässä väestönsuojassa käsiohjelmaan perehtyvä yleisö tarvitsi avukseen puhelimen taskulamppua, ja loi tilaan suunnittelematontakin valomaailmaa. Väliaikatarjoilu taas oli sympaattisesti pullakahvimallia, ja esitysten tunnelma muodostui spontaanien naurahdusten, kannustavien suosionosoitusten sekä välispiikkien myötä välittömäksi. Toisaalta esiintyjät kavensivat välimatkaa yleisöön myös fyysisessä mielessä. Osassa kompositioista nimittäin kuljettiin tyynyjen pehmentämällä lattialla, tuoleilla tai seisaallaan oleskelevan yleisön läpi, ja

SYNKOOPPI OP. 118  
SYNKOOPPI OP. 118  

Synkoopin vuosi starttaa Musiikki lavalla -teemaisella opuksella, jossa pureudutaan mm. suomalaiseen musiikkiteatteribuumiin, japanilaiseen...

Advertisement