Issuu on Google+

O P. 1 0 7 2 / 2 0 1 2 // M U S I I K K I T I E D E // H E L S I N G I N Y L I O P I S T O


0 2 // 2 0 1 2

O P .10 7 ISS 0356-9691

3

Pääkirjoitus

4

Linnut esittävät: Kesähitit luonnossa ja levyllä

8

ERLA PULLI

TATU TAMMINEN

Julkaisija Helsingin yliopiston musiikkitieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synkooppi Ry

Synkooppi-lehti, PL 35, 00014 Helsingin yliopisto

Rakas musapäiväkirja UUSI PALSTA

Päätoimittaja Erla Pulli

10

Pähkinänkuoressa: Musiikki ja tunteet

Toimitussihteeri Anniina Leskelä

12

ARVIO: Kristina från Duvemåla

MICHAEL SAGULIN

Art director

16

Taide ja työ: Amanuenssin puheilla UUSI PALSTA

18

Mieletön musavisa

20

Nuotin vierestä

21 22

Elissa Shaw

HANNA RUOTSALAINEN Toimituskunta 2/2012 Anniina Leskelä, Erla Pulli, Elissa Shaw, Tatu Tamminen

ERLA PULLI

JAANI LÄNSIÖ

ANNIINA LESKELÄ

Synkooppi suosittelee

ARVIO: Bajadeeri

Avustajat Milla Lehto, Jaani Länsiö, Hanna Ruotsalainen, Michael Sagulin, Eero Sipilä Kansikuva Saaru Muranen

Oikoluku Sanni Koskela, Maija Moilanen, toimituskunta

Tilaukset anniina.leskela@helsinki.fi

MICHAEL SAGULIN Hinnat Irtonumero 6 €, vuosikerta 20 €

26

Levyarviot

28

Synkoopin vappu

30

Tiedotukset

Ilmoitusmyynti Toimituskunta

Painos 120 kpl Painopaikka Kopijyvä Tampere 2012


PÄÄKIRJOITUS

Vippaa mulle viitonen

Välillä on pakko puhua rahasta.

Katsoin vähän aikaa sitten dokumentin naisesta, joka oli elänyt 11 vuotta ilman rahaa. Hän tukeutui ystäviin, yhteisöllisyyteen ja vaihtotalouteen. Hän omisti kolme paria kenkiä ja oli hyvin onnellinen. Huomionarvoista oli varsinkin se, ettei raha ollut jotakin, mitä hänen tarvitsi pyytää tai kerjätä. Yhteisö, jossa hän eli, oli tiivis ja solidaarinen, kaikista huolehdittiin. Dokumentti lämmitti mieltäni ja sai minut pohtimaan rahaa ja sen arvoa. Kuten tiedämme kulttuuri- ja taideala on julma. Monen alalla olevan elanto riippuu ennustamattomista tekijöistä. Taiteelle on haastavaa ja raadollista pistä hintaa ja arvoa, sillä paletilla ja tapetilla on usein jonkun henkilön sieluntuote. Mutta sitäkin täytyy tehdä, sillä taide on myös kulutustavaraa. Kulttuuri- ja taidealalla toimivan arkea ovat apurahahakemukset, tukipäätökset, pätkä- ja projektityöt. Harrastuksesta ja intohimosta tehty ammatillinen työ ei aina ole suurta taidetta, vaan usein melko epävarmaa puuhaa. Tämän lehden teema ei ole raha vaan kevät. Tatu Tamminen tuumailee kesähittejä luonnossa ja levyllä. Musiikkitieteilijän arkea esittelevät kolme opiskelijaa. Puheenvuoron saa myös amanuenssimme, joka pohdiskelee musiikkitieteen mennyttä ja tulevaa. Jaani Länsiön mielettömän musavisan äärellä voi kinastella opiskelijatoverin kanssa aurinkoisessa puistossa. Kevät on uudestisyntymisen aikaa, ja uudet tuulet puhaltavat myös Synkooppi-lehdessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö leikkasi lehden toimintatukea radikaalisti, ja tästä johtuen lehden julkaisutoiminta ei kykene jatkamaan entiseen tapaan. Tästä lähtien Synkooppi-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa kuten ennenkin, mutta verkkolehtenä. Otamme haasteen vastaan mahdollisuutena ja hyppäämme verkkomaailmaan modernein ja ajankohtaisin ottein ja askelein. Journalistinen laatumme ei laske tukien kanssa. Kilisevän ja kahisevan puuttuessa voi nauttia olostaan pitäen mielessä sen, että taide itsessään ei kuitenkaan maksa mitään. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus jäädä kutosen ratikasta Kaisaniemessä herkistymään Äidinrakkauden edessä. Espan puiston kodikas lava tarjoaa ilmaista musiikkia kuusi kertaa viikossa koko kesän. Alikulkutunneleihin maalatut graffitit ovat kaikkien nähtävillä. Minulla on ääni ja voin laulaa milloin haluan. Onneksi raha on vain väline. Musiikin ja elämysten täytteistä kesää toivottaen, Erla Pulli


Linnut esittävät:

Kesähitit luonnossa ja levyllä

TEKSTI JA PIIRROKSET Tatu Tamminen vatko perinteiset kurkikohtaukset ja ”saansäänsin” joutsenet jo niin sanottua vanhaa kauraa? Jaksaako Tulilintu sytyttää edelleen? Synkooppi esittelee muutamia yleisiä mutta ainutlaatuisia metsiemme muusikoita sekä lintuihin tavalla tai toisella pohjautuvaa musiikkia. Nyt on juuri oikea aika vuodesta puhdistaa korvat (huom! myös lintutarkkailua häiritsevistä kuulokkeista) ja altistua täysin maksuttomille konserttielämyksille luonnossa. Halutessasi voit napata metsään mukaan nauhurin tai nuottipaperin ja kirjoittaa lintudiktaatteja Olivier Messiaenin tapaan. Taiteessa linnuilla on moniakin syvempiä merkityksiä, mutta useimmiten siivekkäiden esiintyminen kuvaa vapautta, sielua ja kaukokaipuuta. Toisinaan linnut ovat viesti kuoleman läheisyydestä. Musiikillisessa mielessä lintujen ominaisuuksista korostuu tietenkin laulu – aina yksinäisen pulun ”huu”-huokauksesta kukon rehvakkaaseen kiekumiseen. Eivät linnut kuitenkaan tunteidensa takia meille laula. Alkukantaiset, biologiset vietit aiheuttavat lopulta kaiken sen, mikä on ensin lintujen välistä viestintää ja siinä sivussa ihmiskuuntelijan nautintoa. Äänellisesti kiinnostavia ja musiikillisena materiaalina käyttökelpoisia voivat olla niin variksen varoittava raakkuminen kuin satakielen coltranemainen free jazz -tuokio. Jo pienimuotoinenkin lintubongaus, visuaalisesti tai auditiivisesti, on oiva tapa saada maalliset murheet katkeamaan kuin kananlento. Linnut meitä opastakoot ihmiselämän huolettomuuteen!

O

4

//  S y nkooppi


Palokärjen (Dryocopus martius) pikimustasta ulkonäöstä ei voi erehtyä. Koska palokärki on tikka, se pesii puuhun hakkaamaansa koloon. Suomalaisen kansanperinteen mukaan kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu. Palokärjen nakutus on metsien perusäänimaisemaa, mutta lajilla on myös useita variaatioita kimeästä laulusta. Faith No More: Woodpecker From Mars (levyltä The Real Thing, 1989) Tehokkaasti nakuttava (kuuntele etenkin bassotyöskentelyä) instrumentaalirymistely funk-metallin jättiläisiltä.

Kanadanhanhi (Branta canadensis) on suurin Suomessa tavattavista hanhista. Eurooppaan se on tullut täysin istutuslajina. Kanadanhanhi on joskus käytökseltään aggressiivinen ja niiden tavasta hyödyntää erilaisia ranta- ja puistoalueita on tullut kaupungeissa suoranainen ongelma. Muistathan varoa hanhien jätöksiä, kun menet seuraavan kerran piknikille.

Merilokki (Larus marinus) erottuu muista lokeista helpoiten sen ylvään ja tanakan olemuksen takia. Stadin lokkikingin siipien kärkiväli on 1,4–1,7 metriä. Merilokki on varsin kaikkiruokainen lintu:

Soidinaikaan kuuluu ”rak-ruk-ruk”-honkotus. Camel: The Snow Goose (1975). Teemalevy pohjautuu Paul Gallicon samannimiseen menestysnovelliin. Yhtye kertoo sodassa haavoittuneen hanhen tarinan instrumentaalisesti, tunnistettavan hienovaraisella soittotyylillään. Ehtaa kultakauden progea parhaimmillaan.

kesällä se syö halutessaan jopa pienempien vesilintulajien aikuisia. Helteiden koittaessa jäätelöpallotkin kelpaavat, joten pidä varasi, kun lorvailet Kauppatorilla.

Kyseessä ei ole yhtä puuduttava kaakatus kuin naurulokilla, joka sekin toisaalta kuuluu erottamattomasti kesään. Merilokilla on haukkuva, matala ”ga-ga-ga-ga”-varoitusääni. Selvästi ajan hermolla liitelevä ja hittipotentiaalia omaava musiikkilintu. Don Sebesky feat. Paul Desmond: Song to a Seagull (1974). Jazz-sovitus Joni Mitchellin laulusta groovaa CTI-levymerkille ominaisella, erittäin laajalla kokoonpanolla. Sopii merilokin arvokkaaseen olemukseen. Myös Mitchellin originaaliversio on suositeltava. S y nkooppi   //

5


Koiraan soidinääni ”huu” kantaa erittäin pitkälle. Käytännön reviirijaossa tämä johtaa siihen, ettei esimerkiksi Helsingin kokoiselle alueelle mahdu kovin montaa huuhkajaparia. City-huuhkajilla onkin ollut kaupunkilaisten riemuksi tähän pulmaan omat ratkaisunsa: viime keväänä yksi kuuluisa pariskunta teki pesän kauppakeskus Forumin katolle. Tervetuloa yliopiston rakennuksille tartuttamaan viisautta, jos vain kaniravinnon riittävyys ja reviiritilanne sen sallivat.

Huuhkaja (Bubo bubo) on viime vuosina runsaasti mediahuomiota saanut city-lintu. Vielä noin sata vuotta sitten huuhkajaa vainottiin meillä antaumuksella ja erillisen, niiden tappamisesta maksetun rahapalkkion toivossa. Nykyään maamme suurin pöllölaji on rauhoitettu ja arvostettu. Suomen ja samalla koko Euroopan vanhin huuhkajayksilö on ollut 26-vuotias! Pöllöjä pidetään myös viisaina: 1870-luvulla Ruotsissa uskottiin, että jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle, tältä voi kysyä mitä tahansa.

Kiuru (Alauda arvensis) on monille tuttu kesän alkua ennustavasta muuttolintulorusta. Myös leivosena tunnettu laji todella saapuu keväällä aikaisin verrattuna useimpiin muihin muuttajiin. Suomalaiset kiurut talvehtivat Länsi-Euroopassa. Ne lentelevät yleensä korkealla peltojen ja nummien yläpuolella. Harmaanruskeaa leivosta ei ole korealla ulkonäöllä pilattu, mutta sen pienenpieni töyhtö päässä on tyylikäs yksityiskohta. Kiurukoiraat laulavat jopa 100 metrin korkeuteen ulottuvien lentojensa aikana hyvin vaihtelevasti ja eloisasti.

6

//  S y nkooppi

Cal Tjader : Soul Bird: Whiffenpooh. Vibrafonisti Cal Tjaderin v. 1965 huuhkajalevy (oikea engl. laji Eagle Owl) sopii letkeään kesämenoon kuin kani pöllön kynsiin. Dave Brubeckin yhtyeestä hienolle uralle ponnistanut jazz-mies teki tällä albumilla soul-vaikutteisen aluevaltauksen. Hyvä tietää: Huuhkajan sekä Huuhkajien välinen kohtaaminen on seuraavan kerran mahdollinen 7. syyskuuta Olympiastadionilla pelattavassa jalkapallo-ottelussa Suomi–Ranska. Bubi, Helsingin kuuluisin huuhkaja ja A-maajoukkueemme maskotti, muistetaan kesän 2007 tempauksesta, jossa pöllön spontaanin viihdyttävä lentonäytös keskeytti Stadikalla pelatun Suomi–Belgia-ottelun noin kuuden minuutin ajaksi. Loppu on suomalaista futishistoriaa.

King Crimson: Larks’ Tongues In Aspic (parts I & II). Vuonna 1973 julkaistun samannimisen albumin myötä kitaristi-säveltäjä-johtaja Robert Fripp kokosi ympärilleen uuden ja entistä räiskyvämmän King Crimson -miehityksen. Kenties tämä levy vastaakin oivalla tavalla Frippin itse asettamaansa kysymykseen: ”Miltä olisi kuulostanut Jimi Hendrixin tulkinta Béla Bartókin musiikista?” Lopputuloksena on viululla höystettyä proto-progemetallia. ’Kiurunkieliä hyytelössä’ -teossarja sai myöhemmissä King Crimson -vaiheissa jatko-osat III ja IV.


Satakieli (Luscinia luscinia) on varmasti yksi rakastetuimmista linnuista. Sen voi nähdä todennäköisimmin tiheissä pensaspöheiköissä. Laulu kuuluu parhaiten yöaikaan. Satakielen nimi sisältääkin lukuisissa kielissä merkityksen ’yö’ (engl. thrush nightingale). Taiteissa satakielellä on ollut myyttinen vaikutus. Se tunnetaan yleisesti runoilijoiden lintuna ; joillekin romantikoille laulava satakieli on ollut suorastaan elintärkeä muusa.

Norah Jones: Nightingale (vuoden 2002 levyltä Come Away With Me). Viimeinen jääkausi erotti Euroopan satakielet kahdeksi erillispopulaatioksi, jotka kehittyivät eri lajeiksi. Siispä jos haluamme tarkentaa, Norah Jones laulaa haikeassa kappaleessaan nimenomaan etelänsatakielestä, joka on kotoisen satakielemme lähisukulainen. Kaunisääniseltä laulaja-lauluntekijältä ilmestyi juuri uusi levy …Little Broken Hearts.

Satakielen uniikista laulusta ei vivahteita puutu, joten nimi kertoo kaiken oleellisen. Varoitusääni muistuttaa hämäävästi sammakon kurnutusta.

Kesykyyhky (Columba livia domestica) eli pulu pesii kaupungeissa ympäri maapalloa. Villejä populaatioita on esimerkiksi Euroopassa enää hyvin vähän. Kesykyyhkyt eivät ole pelkkä turistikohteiden iänikuinen riesa: hyvän suunnistustaitonsa takia niitä voidaan käyttää kirjekyyhkyinä. Tällaisen hyötykäytön ohella puluja on kautta historian myös vainottu, koska ne saattavat levittää erilaisia tauteja. Viime talvena paljastui (HS.fi 19.1.2012), että syksyllä Helsingin Kaisaniemessä kuollut city-huuhkaja oli saanut kohtalokkaan herpesviruksen luultavasti puluravintonsa kautta.

Musikaalisesti ajateltuna kesykyyhkyn ”laulu” on lähestulkoon orgaanista kohinaa. Harva lintu laulaa yhtä tunkkaisella äänellä kuin pulu, mutta ruma voi olla tässä tapauksessa kaunista. Brian Eno & Harold Budd: An Arc of Doves (vuoden 1980 levyltä Ambient 2: The Plateaux of Mirror). Musiikillista slowfoodia. Elektroniikalla ja akustisella pianolla toteutettua maalaustaidetta. Ehkä sanalliset ilmaukset ovat riittämättömiä kuvaamaan tätä Brian Enon ja Harold Buddin yhteistyönä syntynyttä levyä. Kappaleesta An Arc of Doves tulee mieleen tavallista kesykyyhkyä kuuluisampi valkoinen kyyhky – raamatullisestikin rauhaa ja rakkautta symboloiva lintu.

Lopuksi On aivan makuasia, mikä on kaikkien aikojen lintukappale. Monien mielestä Igor Stravinskin Tulilintua on vaikea ylittää. Jos tämän balettimusiikin perinteiset tulkinnat kyllästyttävät, kokeile japanilaisfuturisti Isao Tomitan syntetisaattoriversiota (vuoden 1975 levy Firebird). Fuusioyhtye Mahavishnu Orchestran Birds Of Fire (1973) on sekin yhtä väkevää feenikslinnun musiikillista kuvausta. Lintumuusikon erikoismaininnat menevät tällä kertaa kahdelle mestarille, jotka kumpainenkin pysyivät omalla tavallaan uskollisina siivekkäiden vetovoimalle: Olivier Messiaenin pianotuotantoon kuulu-

va Catalogue d’oiseaux (1958) on mitoiltaan kenties laajin mahdollinen linnunlaulusta inspiraatiota ja substanssia saanut teoskokonaisuus. Yhtä kiinnostava on Charlie ”Bird” Parkerin lyhyt mutta sitäkin tapahtumarikkaampi ura ja etenkin hänen kappaleensa Ornithology (ensiäänitys v. 1946). Saksofonistilegendan muoto- ja melodiarakenteeseen kiteytyy sekä bebop-jazzin että lintutieteen syvin olemus. Bird elää! Lähteet ja lintuäänitykset Koskimies, Pertti & Lokki, Juhani (1997): Kotimaan linnut, WSOY.

S y nkooppi   //

7


Ra ka s mu sa p Millainen on musiikkitieteilijän arki? Tällä palstalla opiskelijat kirjoittavat musiikkipäiväkirjaa.

, miten nopeasti jatku iertueella ollessa oppii i lik rutiini. Päivät alkavat vasta sekoilusta tulee äihn päivän jälkeiseen pö poikkeuksetta puolen ihmetnpunkasta kierii esiin syyteen. Omasta bussi tä gissa tänään ollaan, mi telemään missä kaupun pääsee suihkuun. Sitten eilen tapahtui ja missä risten: odotellaan, kysel päivä meneekin taas hu n Ku . taan ja taas odotellaan lään, odotellaan, rouda n– mä saikakin pyörii iltaseitse lämppäribändin aloitu ri juu ei soundcheckin jälkeen kahdeksan hujakoilla, opr kunnianhimoisemmille likene aikaa hengailua ikestut tenttikirjat ovat ka jekteille. Mukaan paka lla. äillä matkalaukun pohja sa rauhassa saaneet lep ja n kamat vikkelästi kasaa Keikan jälkeen lyödään n illa enin bussiin availemaan siirrytään sitten takais utajä. Sitten voikin taas mu simmäisiä Heinekene un pikakelata seuraavan aam man käänteen kautta sa. En n. Eilen oltiin Pariisis pöhnäiseen herätyksee nähnyt Eiffel-tornia. smaininta, että ruokaSiitä pitää antaa erityi aan. ereissä todella kohdall huolto on näissä kekk a riimaa huikeaa ruokalista Catering-ryhmän loiht kassa ns illa erikoisuuksilla. Ra kastetaan aina paikallis ssa ksa Sa lgiassa vohveleita ja saadaan croissanteja, Be ljoi tar fileitä(???). Tasaisesti makkaratäytteisiä kana ytä ovat ehtymätön välipalapö lut gourmet-ateriat ja yneliä ä herättävät kaihon ky asioita, jotka epäilemätt jabokeli ostaja-purkkia opisk kun taas kerran avaa Jal sissaan. taisiin hallikeikkoihinNiin, ja voisi kai jokail kin tottua.

K

Eero Sipilä

8

//  S y nkooppi

O

lin päättänyt soitattaa oppilaillani Cranberriesin Zombien. Hain soinnut kitaralla, pohdin bassolinjaa, tein äänenavauksia ja lähdin töihin. Töissä soitimme lukion valinnaisen musiikkiryhmän kanssa Bon Jovin Alwaysia ja Nightwishin Nemoa. Keskustelimme siitä, mitä ryhmä haluaa soitta a seuraavana päivänä. Olin iloinen kun olin saanut opetettavaksi erilaisin musiikkitaustoin varustettuj a innokkaita oppilaita. Junamatkalla puhuin soittoduotoverini kanssa puhelimessa ja sovin treenit sunnuntaiksi. Hän sanoi kirjoittaneensa materiaalia meille, mikä oli todella hieno yllätys. Kerroin hänelle keksineeni lisää cover biisejä ohjelmistoomme. Mietin, kuinka mukavaa on soitella henkilön kanssa, jolla on samanmoinen maku ja halu tehdä musiikkia. Päärakennuksella törmäsin ystävään ja livahdimme kahville, vaikka minun olisi pitänyt suunnata solfaamaan. Ystävälläni oli virolaisen punkbändin J.M.K.E:n paita päällä. Mietin, miksen ole juurikaan kuunnellut punkia. Kotona kuuntelin hieman vanhaa lempibändiäni Red Hot Chili Peppersiä ja harmittelin uudemman tuotannon huonoutta. Tein teoriatreeniä ja yritin keksiä blueslickejä pianolla. Valmistauduin


ä iv äk irj a . .. seuraavaan päivän kansankynttilyyteen lukemalla klassismista Suomessa ja kuuntelemalla listahittipoppia. Pohdin, miksi 16-vuotiaille pitää opettaa klassismia ja miksi he haluavat soittaa Pikku G:tä, Chisua ja Nickelbackia. Pöydällä lojui Alfonson punakynämerkitty analyysiseminaarityö. Pohdin, milloin jaksan kajota siihen. Mietin, mistä löytäisin harjoittelupaikan ja haenko Music Export Finlandille harjoittelijaksi. Kirjauduin Facebookiin kalastelemaan kirjoituksia Synkooppiin. Kirjoitin tämän jutun.

Erla Pulli

O

len viimesen viikon käytännössä asunut vanhemmillani Espoossa, koska kirjoitan proseminaaritutkielmaani eikä siitä tule mitään yksin kotona, missä kukaan ei ole sanomassa napakasti, että ”nyt istut siinä koneen ääressä”. Tänään pidin kuitenkin Synkoopin akateemisen keskiviikkoklubin luonani Kalliossa, ja koska läppärini oli Espoossa, kuunneltiin koko ilta mun älppäreitä. Jotenkin tosi nautinnollista kuunnella albumeita alusta loppuun. Se on mielestäni vinyyleiden paras puoli. Spotifyaikakautena on niin helppoo vaihtaa kappaleita ja artisteja, kun edelliseen kyllästyy. Huomaan välillä joutuvani siihen kierteeseen, että mikään musiikki ei kelpaa. Next next next. Mutta vinyyleissä kuuntelee aina vähintäänkin sen yhden puolen, ennen kuin joutuu vaihtamaan joko puolta tai levyä.

Olen miettinyt, mitä merkityksiä eri musiikkiformaateilla on (muita kuin vain äänenlaadullisia). Muistan silloin kun tuli ensimmäiset kannettavat cd-soittimet, niin tuntui ihmeelliseltä kuunnella musiikkia vaikkapa koulumatkalla metsäreittejä kävellessä. Totta kai sitä ennenkin valitsi kuuntelemansa musiikin aina kulloisenkin fiiliksen mukaan, mut se, että pystyi liikkuessa kuuntelemaan musiikkia, toi ihan uudet sfäärit siihen, miten musiikilla voi elävöittää kaikkea olemista. Keskiviikkoklubin kipsipajan jälkeen lähdin vielä takaisin Espooseen, jotta voisin heti aamusta jatkaa prosemman kirjotusta. Kello oli suunnilleen puoli kaksitoista yöllä. Jotten olisi nukahtanut landebussiin, laitoin sitten kuulokkeet korville ja musiikkia tulemaan. Kun sitten 40 minuutin päästä jäin bussista ja lähdin kävelemään oranssien katulamppujen värittämää hiiren hiljaista katua kotiin päin, koin hullun fiilistelyhetken. Soittolistojeni syövereistä alkoi soimaan Fleet Foxesin The Shrine / An Argument. Taivas oli kirkas ja syvän tumman sininen, ja se kehysti kirkkaan oransseja katuvaloja. Kun katsoin jalkoihini asfalttiin, näin oman varjoni venyvän pitkulaksi. Ja sitten taas uuden katulampun kohdalle kävellessäni se lähti uudestaan jaloistani ja piteni edessäni. Ja tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu, että jokin biisi olisi juuri tehty vain ja ainoastaan minulle ja sitä hetkeä varten? Sävelletty tämän elokuvan juuri tähän kohtaukseen? Eikä kukaan muu olisi koskaan aikaisemmin sitä kuullut tai tulisi kuulemaan? Se soi vain mun pään sisällä, siinä hetkessä, minulle!

Milla Lehto

S y nkooppi   //

9


PÄHKINÄNKUORESSA:

Musiikki ja tunteet vahvasti yhteen, sillä musiikin on todettu nostavan tunteita esille muita taiteen muotoja herkemmin. Yksi syy edellä mainittuun on musiikin vahva yhteys puheääneen, sillä musiikin sävyvaihtelut muistuttavat suuressa määrin ihmisen puheääntä. Puheäänen eri sävyillä on hyvin tärkeä merkitys jo aivan ihmiselämän alussa äidin ja vauvan välisessä viestinnässä. Sanat voivat kertoa päällisin puolin puhujan asenteesta, mutta vasta puhujan käyttämät äänensävyt paljastavat tilanteen todelliset tunteet. Esimerkiksi kiitos paljon eri äänensävyillä lausuttuna voidaan tulkita joko ilahtuneeksi, yllättyneeksi tai vihamieliseksi. Musiikin herättämiä tunteita voidaan käsitellä erilaisin mekanismein. Refleksit (säpsähdykset yms.) ovat nopeita, automaattisia reaktioita ääniin, jotka ovat muinoin auttaneet ihmistä selviytymään maailman vaaroista. Nykyään refleksejä aiheuttavaa musiikkia käytetään paljon elokuvien taustamusiikkina. Myös klassisessa musiikissa tällaista refleksiherkkyyttä käytetään mausteena, vai mitä mieltä olet vaikkapa Joseph Haydnin Yllätyssinfoniasta? Konnotatiivinen järjestelmä kertoo ihmiselle äänilähteen ominaisuuksia, eli missä äänilähde sijaitsee, kuinka suuri ja nopea se on. Empaattisen järjestelmän avulla taas päätellään äänen tunnekaraktääri akustisia ominaisuuksia hyväksikäyttäen. Onko se surullinen, pelokas vai iloinen? Assosiaatiot taas ovat opittuja yhteyksiä tunteiden ja musiikin välillä. Yleisesti ottaen assosiaatiot ovat hyvin yksilöllisiä, vaikkakin myös kulttuurit tuovat mukanaan kaikille samaan kulttuuripiiriin kuuluville ihmisille yhteisiä mielikuvia. Ihminen pyrkii myös arvioimaan kokemiensa tunteiden aitoutta, mitä varten hän käyttää

Musiikki ja tunteet liittyvät

10

//  S y nkooppi

kriittistä järjestelmää. Lisäksi tunnekokemukseen vaikuttavat taustatiedot kuultavasta esittäjästä tai kappaleesta. Intohimoinen fani voi mieltää Aki Sirkesalon iloisen laulun surulliseksi muistaessaan 2000-luvun alkupuolella sattuneen hyökyaaltokatastrofin, jossa Sirkesalo perheineen menehtyi. Musiikin muodostamaa yhteyttä ihmisen tunnemekanismeihin käytetään nykymaailmassa monessa tilanteessa hyväksi. Selkeä esimerkki tästä on musiikkiterapia, mutta musiikilla pyritään vaikuttamaan ihmisen tunteisiin jopa ostoskeskuksissa. Modernissa maailmassa musiikki on läsnä joka puolella. Musiikin käyttöä on tutkittu ja todettu, että arkielämässä sitä käytetään taustamusiikkina tehdessä tavallisia askareita, kuten töitä tai kotitöitä, ruokailun aikana tahi ajaessa. Musiikinkuuntelutilanteista ainoastaan kahteen prosenttiin liittyy pelkkää musiikin kuuntelua. Jos 98 % musiikin käytöstä liittyy arkielämään, on arjen tapahtumien, niin negatiivisten kuin positiivistenkin, täytynyt jättää jälkensä musiikkiin. Saattavathan syvästi dementoituneet vanhuksetkin yhtäkkiä muistaa melodian täydellisesti kuullessaan kyseisen kappaleen sanat alusta loppuun. Miksi musiikki ei siis voisi toimia myös tunteiden ja muistikuvien avulla? Miksei ihminen voisi muistaa kokemiaan tunteita kuullessaan tapahtumien aikana soinutta tai tyylilajiltaan samankaltaista musiikkia? Tehdessäni aikoinani musiikin lukiodiplomityötä koeryhmästä nousi esiin tyttö, jonka mieleen nousi aina puistatus kuullessaan tietyn tyylilajin musiikkia. Kyseisen musiikin herättämät assosiaatiot liittyivät poikaystävään ja tämän kanssa käytyihin riitoihin automatkoilla. Perustelu ei minusta ole täysin looginen. Mik-


Musiikki ja tunteet teksti Michael Sagulin

si tunteet voivat herätä myös sellaisesta musiikista, jota ei ole koskaan aiemmin kuullut? Todennäköisesti ihminen yhdistelee eri kappaleita toisiinsa tietyin periaattein. Kuten jo edellä mainitsin, lukiodiplomityöhöni liittyneessä koeryhmässä olleelle tytölle nousi aina puistatus tai jokin muu negatiivinen tunne tiettyä musiikkityyliä kuunneltaessa. Musiikin ei välttämättä tarvinnut olla sama kappale, joka riidan aikana oli soinut radiosta. Samainen periaate toimii varmasti myös muissa tapauksissa. Klassista musiikkia kuunnellessaan henkilö vertailee kappaleen piirteitä aikaisemmin kuultuihin ja näin yhdistää samoja tunteita uusiin teoksiin. Arkielämä voi liittyä muullakin tavalla kuultuun kappaleeseen. Lukiodiplomityötä tehdessä esiin nousi myös musiikin sanoituksen kielen suuri merkitys. Soitatin koehenkilöille Lisa Ekdahlin kappaletta Öppna upp ditt fönster, jota kuunnellessa osalla koehenkilöistä syntyi puistatuksen tunteita nimenomaan kielen takia. Varmasti ei voi kuitenkaan päätellä, yhdistivätkö koehenkilöt kappaleen koulun ruotsintunteihin vai oliko kyseessä yhdistäminen yleisesti käsityksiin ruotsalaisista. Ekdahlin kappaleen kohdalla täytyy tosin miettiä, mikä loppujen lopuksi aiheutti mielikuvan. Voidaanko sanoituksen kielen johdosta syntyneen päätelmän sanoa johtuneen musiikista? Missä kohtaa raja musiikin ja ei-musiikin välillä kulkee? Asian ratkaisu riippuu paljolti siitä, mistä näkökulmasta sitä tarkastellaan. Sanoitukset ovat tärkeä osa lauluja, eikä sanoja voida erottaa kielestä.

nalle. Onko musiikin kokeminen kuulon kautta todella syy sille, että musiikki nostaa tunteet pinnalle? Ajattele jotakin elokuvaa, joka on herättänyt sinussa vahvoja tunteita. Minkälainen olisi elokuvakokemuksesi, jos elokuvan taustamusiikki ei kuuluisi ollenkaan? 50–90 % heikompi kuin jos taustamusiikki kuuluisi. Itse havaitsin tämän ilmiön ollessani Hopiaiset-lyhytelokuvan taustamusiikin äänityksissä joitakin vuosia sitten. Elokuvan tekijätiimi näytti meille elokuvasta silloisen version ilman ääntä. Kokemus oli huomattavasti heikompi kuin myöhemmin katsoessani valmista versiota äänien kanssa. Tuolloin musiikki taustalla loi jännitystä ja purki sen. Musiikin luoma tunneherkkyys on siis oikeastaan hyvin loogista. Ihminen on pitkään joutunut turvautumaan äänihavaintoihin selvitäkseen vastaan tulevista vaaroista. Lisäksi ihmisten välisessä kommunikoinnissa äänen eri sävyillä on ollut tärkeä merkitys sanoman perille tuomisessa ja saamisessa oikein ymmärretyksi. Toisaalta musiikki liittyy nykyisin usein tavallisiin arkielämän tapahtumiin ja toimii näin tunteiden ja kokemusten tallennusmuotona. Koska tunnekaraktäärejä ei lopulta ole kovinkaan suurta määrää, ihminen pystyy hyvin yhdistämään tunnekokemuksiaan samantyyppisiin teoksiin.

Sekä refleksit että musiikin kokeminen kuulon kautta ovat tärkeä syy, miksi musiikki nostaa muita taidemuotoja herkemmin tunteet pin-

Eerola, T. (2006): Luentomuistiinpanot. Musiikkipsykologia 1. Musiikkiterapian perusopinnot. Jyväskylän yliopisto.

Lähteet Eerola, Louhivuori & Moisala (toim.) (2003): Johdatus musiikintutkimukseen. Vaasa: Suomen musiikkitieteellinen seura.

S y nkooppi   //

11


Kristina

12  //  S y nkooppi


fran Duvemala Kylmiä väreitä Svenskanissa

TEKSTI Hanna Ruotsalainen KUVAT Cata Portin S y nkooppi   //  13


J

os väitän olleeni joskus pettynyt Suomen musikaalitarjontaan, valehtelen: pettymyksestä ei voida puhua, jos on tähän asti olettanut suomalaisen musikaaliosaamisen olevan marginaalista puuhastelua. Olen hiljaa hyväksyen lainannut Rentin kirjastosta, vihellellyt Mamma Miaa uponneena Kinopalatsin penkkiin ja ehkä korkeintaan uskaltanut haaveilla, että jokin muukin kuin Disney on Ice joskus päätyisi Hartwall Areenan ohjelmakalenteriin. Edes puolen vuoden odotuksen jälkeen näkemäni kiertueversio Catsista ei saanut aikaan minkäänlaista katkeroitumista kotimaani köyhää tarjontaa kohtaan. Ei kai täällä nyt kaikkea voida osata. Sitä paitsi kyllähän pari vuotta takaperin Peacockissa Tommya tähditti itse Jore Marjaranta. Mutta haaveet eivät kaatuneetkaan, sillä Svenska Teaternissa 29.2. ensi-iltansa saanut Kristina från Duvemåla osoitti, ettei musikaalien heikko taso ole kiinni osaamisen puutteesta. Abba-konkarien, Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen, kynäilemä musikaali perustuu Vilhelm Mobergin neliosaiseen teossarjaan Maastamuuttajat, joka on 14

//  S y nkooppi

tarina erään eteläruotsalaisen kyläyhteisön vaikeuksista muutossa Atlantin yli. Kirjasarjasta typistetyn musikaalin keskeisin hahmo on luonnollisesti Kristina, jonka perheen ympärille tarina sulavasti kietoutuu. Musikaalin maailmanensi-ilta oli Malmössä vuonna 1995, jonka jälkeen sitä on esitetty myös Göteborgissa ja Tukholmassa. Lisäksi musikaalista on esitetty konserttiversiota sekä ruotsiksi että englanniksi niin Ruotsissa, Iso-Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. Svenskanin version ohjannut Lars Rudolfsson on tehnyt yhteistyötä Anderssonin ja Ulvaeuksen kanssa musikaalin syntyvuosista lähtien: hän oli käsikirjoittamassa ja ohjaamassa jo Malmön kantaesitystä, mikä voi olla yksi syy siihen, miksi myös Svenskanin Kristina noudattelee melko klassisesti alkuperäisen toteutuksen kaavaa.

K

ristinana säihkyvä Maria Ylipää toteuttaa roolinsa yli odotusten: vahvan naishahmon kokemat koettelemukset välittyvät katsojalle sydäntäsärkevän voimakkaasti. Voimakas


on myös Ylipään tulkinta etenkin musikaalin ehdottomassa hitissä Du måste finnas. Teatteriseurani oli kaukaa viisaana varannut aimo pinon nenäliinoja, kun taas minä läheltä tyhmänä niistin hihaan. Musikaalin toista päähenkilöä, Kristinan puolisoa Karl Oskaria, esittää länsinaapurin vahvistus, Robert Noack. Malmön teatterikorkeakoulussa opiskeleva Noack vakuuttaa vahvalla lavaolemuksellaan ja äänellään, mutta varsinainen yllättäjä on kuitenkin Karl Oskarin nuorempaa veljeä, Robertia, esittävä Oskar Nilsson. Robertin soolon, Guldet blev till sand -kappaleen tulkinta toteutuu Nilssonilta ällistyttävän välittömästi, ja totesinkin näytöksen jälkeen olevani hetkellisesti rakastunut. Svenska Teatern esityspaikkana ei aivan päästä mahtipontista musikaalia oikeuksiinsa: yli kolmetuntinen elämys Robin Wagnerin monipuolisine lavastuksineen tuntuu toisinaan turhan tiiviiltä sekä koko teatterin että lavan pienuuden vuoksi. Toisaalta Linus Fellbomin valosuunnittelun pienet yksityiskohdat toimivat ihastuttavan vangitsevina juuri tämän takia. Kersti Vitalin puvustus on musikaalin tyylille sopivaa, klassista ja ehkä hieman yllätyksetöntä, vaikka täytyy sanoa, että maskeeraaja Pirjo Ristolan Ylipäälle valitsema lettiperuukki palautti ikävästi mieleen loppuvuoden joulumuorikeikkani.

K

okonaisuutena Kristina från Duvemåla on raastava, mutta kihelmöivän kaunis musikaali, ensisijaisesti Andersson–Ulvaeus-kaksikon uljaiden sävellysten ansiosta. Toivon totisesti tämän tason musikaalia nähtävän myös jatkossa, länsinaapurin avustuksella tai ilman. Olen vilpittömästi tätä mieltä, huolimatta siitä, että samaan aikaan esitystä takanani seurannut Andersson kirjaimellisesti hengitti niskaani koko musikaalin ajan. Ja siitä suomalaisesta musikaaliosaamisesta vielä: eihän se nyt toki pelkästään nappulaliigassa kiekkoile. Toivoa on muuallakin kuin Svenskanissa: tunnustan nyyhkineeni myös seuratessani muutama vuosi sitten Helsingin Kaupunginteatterin Maija Poppasta.

Kristina från Duvemåla Svenska Teaternissa kevääseen 2013 asti. Opiskelijaliput 62 € S y nkooppi   //

15


TA I D E & T Y Ö

Uudella palstalla musiikkitieteen laitoksen henkilökunta pohtii työ- ja opintopoliittisia asioita.

Amanuenssin puheilla Miltä näyttää musiikkitieteilijän tulevaisuus? Mihin suuntaan musiikkitiede on kulkenut vuosien varrella? Armas amanuenssimme Irma Vierimaa muistelee menneitä ja tuumailee tulevaa.

16

//  S y nkooppi


Milloin aloitit musiikkitieteen opinnot ja miksi hakeuduit alalle?

Millainen on musiikkitieteen tulevaisuus?

Päädyin musiikkitieteeseen oikeastaan vahingossa. Opiskelin ensin arkeologiaa ja taidehistoriaa ja kerran ollessani afrikkalaisen musiikin luennolla innostuin musiikkitieteestä. Minulla oli kiinnostus alaa kohtaan. Valmistumisen jälkeen sain apurahan Ruotsiin, missä jatko-opiskelin. Takaisin tultuani kysyin Eero Tarastilta löytyisikö laitokselta töitä ja pääsin toimistosihteerin virkaan.

Muutoksia on tulossa. Helsingin yliopiston musatieteen täytyy profiloitua ja erottautua muiden yliopistojen musiikkitieteen oppiaineista. Helsingin yliopisto on moni- ja laaja-alaista, esimerkiksi dosenttien avulla opetus on monipuolista. Sirpaleisuus voi kuitenkin syytää enemmän vastuuta opiskelijalle. Humanistisessa tiedekunnassa on suunniteltu, että kandidaatintutkinto olisi kaikille sama riippumatta pääaineesta. Tämä ei olisi hyvä vaihtoehto musiikkitieteelle. Oppiaineen tulisi olla selkeästi oma kokonaisuutensa, sillä se on edellytys ammattimaiselle asiantuntevuudelle, opetukselle ja tutkimukselle.

Onko musiikkitiede oppiaineena muuttunut ja miten?

Taloudelliset tekijät ovat vaihdelleet aina, mikä luo muutoksia. Henki ei kuitenkaan ole muuttunut. Eeron linja on melko samankaltainen kuin Tawaststjernalla aikoinaan: oppiaineen ilmapiiri on yhä sallivaa, suurpiirteistä ja joustavaa. Nykypäivän opiskelijat ovat hirmuisen fiksuja verrattuna aikaan, jolloin itse opiskelin. Kansainvälisyyden ja itsenäisen työskentelyn suhteen kehitys on ollut positiivista. Ennen vierailuluentoja oli vähän, eikä luennoilla keskusteltu. Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi auktoriteettien kunnioitus, eikä opiskelija aina uskaltanut avata suutaan. Opiskelijan rooli oli vastaanottaa.

Millaisena koet työsi?

Opiskelijoiden kanssa toimiminen on mielekästä, mutta byrokratia ja hallintopuoli on toisinaan hankala. Hallinto muuttui ikävämmäksi uudistuksen myötä. Uudet hallintorakenteet luotiin tyhjästä ja hallintomaailman huono puolin on nyt se, että päätösvalta on käytännössä johtajalla ja demokratia puuttuu. Tiedonkulku ja se, kuka päätöksiä oikeastaan tekee, on epäselvää. Hallinto toimii autoritaarisesti tarkkaillen ja sen määräykset tulee toteutua pilkulleen. Ennen hallinto oli palveleva elin, nykyään hallinnon näkökulma on painava tekijä.

Onko alan työllisyys muuttunut?

Työllisyys menee talouden mukaan: kun on nousukausi, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta esimerkiksi tällä hetkellä mahdollisuuksia ei ole oikeastaan mihinkään. Mutta ainakin olosuhteet vaihtelevat, ja työllisyyden mukaan sinänsä vaikeaa suunnitella. Musiikkitieteilijä rakentaa itse oman uraprofiilinsa. Moni alalla toimiva on tehnyt bisneksen itselleen itse. Hyvä itseluottamus ja kommunikointitaito ovat plussaa, mutta eivät tietenkään ainoa merkittävä tekijä; toki hiljaisempi ja arempikin löytää työtä. Käytännössä on vaikea sanoa, mikä tilanne tulevaisuudessa on. Oma työpaikka voi kehittyä ja sitä voi itse kehittää siihen suuntaan, mikä itselle on mielekästä. Itselleni ”olen valmis tekemään mitä vaan” -asenne on johtanut hyvään.

Mikä on musiikkitieteen panos ja anti maailmaan?

Musiikin ja musisoinnin opiskelu vahvistaa ihmistä kokonaisuutena ja elämän eri osa-alueita. Analyyttinen kuuntelu ja soittaminen kehittävät ihmisen hahmotus- ja koordinointikykyä ja abstraktin käsittämistä. Mielestäni musiikki kuten muukin kulttuuri on ihmisen säilymiselle tärkeää ja elinehtoista. Kulttuurimuodoista erityisesti musiikki pystyy tarjoamaan kokonaisvaltaisia yhdessäolon kokemuksia, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä. Erla Pulli

S y nkooppi   //

17


?

mieletön

Tylsää ja ulkona myrskyää? Ei huolen häivää! Synkooppi tarjoaa kesälaitumille kirmanneille lukijoilleen

oivaa lomapuuhastelua kahden musiikkiaiheisen tietovisan muodossa. Haasta vaikkapa kaverisi

musavisamittelöön!

Vastaukset löytyvät (tarvittaessa) lehden lopusta.

hollywood ja klassinen musiikki 1.

Mikä ooppera on tärkeässä osassa elokuvassa Kummisetä III (1990)?

2.

Kuka pianisti näyttelee Franz Lisztiä elokuvassa Venäläinen rapsodia (Kompozitor Glinka, 1953)?

3.

Kenestä säveltäjästä elokuva Ikuinen rakkaus (Immortal Beloved, 1994) kertoo?

4.

Missä oopperatalossa elokuvistakin tuttu Oopperan kummitus herättää pelkoa?

5.

Mikä teos on tärkeässä osassa elokuvassa Loisto (1996)?

6.

Kuka sävelsi musiikin Oscarin arvoisesti elokuvaan Punainen viulu (1999)?

7.

Mikä teos soi elokuvan 2001: Avaruusseikkailu (1968) alkutekstien aikana?

8.

Mikä elokuva on antanut lisänimen Mozartin C-duuri pianokonsertolle K. 467?

9.

Kuka sävelsi uuden musiikin RSO:n tilauksesta elokuvaan Ollin oppivuodet (1920)?

10.

Mitä teosta käytetään päähenkilön kidutukseen elokuvassa Kellopeliappelsiini (1971)?


musavisa

!

PianoPULMIA 1.

Mitä tarinan mukaan tapahtui, kun Johannes Brahms kuuli ensimmäisen kerran Franz Lisztin h-molli-sonaatin?

a. Brahms poistui salista korviaan pidellen. b. Brahms tarjosi esityksen aikana kirjoittamaansa runoa sonaatin ohjelmaksi. c. Brahms nukahti jo ensimmäisen osan aikana.

2.

Kuka oli Franz Lisztin ainoa piano-opettaja?

3.

Kenen säveltäjän pianoteoksia on järjestetty K-, L-, ja P-luetteloinnin mukaan?

4.

Kuka on kautta aikojen ainoa suomalainen Tšaikovski-pianokilvan finalisti?

5.

Kuka Helsingin Musiikkiopiston entinen pianonsoiton opettaja sävelsi oopperan Turandot?

6.

Miten pianisti William Kapell menehtyi?

7.

Kenen sanotaan keksineen nokturnot?

8.

Kuka kuuluisa pianisti oli myös kotimaansa pääministeri?

9.

Kuka pianisti käsitti onnellisuuden näin: “250 päivää vuodessa levytysstudiossa”?

10.

Minkä niminen oli Gazebo-yhtyeen siirappinen hitti vuodelta 1985?

a. Liszt My Ultimate Love b. I Like Chopin c. It’s Better With Beethoven d. Read My Lips Rachmaninov LAATINUT Jaani Länsiö


N U O T I N V IE R ES T A

Kolumnissa Synkoopin toimittajat kirjoittavat vuorotellen musiikista ... ja sen vierestä

kahvikuppifilosofiaa musiikista ja estetiikasta

aas on mediassa möläytetty vanha, tuttu ja tiukkaakin tiukempi mielipide siitä, mitä musiikki ei ainakaan voi olla. Tällä kertaa kuulimme sen Aamulehden (20.4.2012) haastattelemalta Anna Erikssonilta. Erikssonin mukaan ”näiden aikojen palvotuin epäjumala on äärimmilleen mennyt radiosoiton hamuaminen. Jos musiikkia lähdetään tekemään tuolla ajatuksella, ollaan jo heti menossa vahvasti pieleen. Musiikin tarkoitus on herättää tunteita ja kaikki laskelmointi on väärää.” Ilmeisesti musiikissa on siis Erikssoninkin mielestä oltava sitä jotakin, joka herättää tunteet. Sitä jotakin taitanee yksittäistä muusikkoa systemaattisemmin tarkastella tieteenlaji nimeltään estetiikka. Estetiikka on siitä velmu ilmiö, että se taipuu juuri siihen, mihin ihminen sitä taivuttaa – musiikissakin. Musiikki sen sijaan vaikuttaa – ainakin joillekin – olevan jotain arkipäivän yläpuolella, vapaudessaan leijailevaa korkeaa taidetta, niin ettei sen tarvitse olla sitoutunut vakiintuneisiin estetiikan kaavoihin. Oma mielipide musiikista on aina oikea, eikä sitä tarvitse perustella, koska puhutaanhan sentään taiteesta, joka on aina esteettistä – vaikkei se koskaan saavuttaisi kuulijakunnan suosiota. Suosiohan, siis populariteetti, ei kerro estetiikasta tai todellisesta taiteesta mitään. Suomalaisella muotoilijalla sen sijaan voi olla laajemminkin konkreettista sanottavaa estetiikan suhteesta todellisuuteen. Designklassikkojahan syntyy vain sellaisista artikkeleista, jotka

T

20

//  S y nkooppi

paitsi palvelevat tehtäväänsä, myös miellyttävät silmää. Tokkopa sellainen muotoilu, joka ei vain kerrassaan istu aikaamme ja tapoihimme, koskaan saavuttaa kestävää suosiota. Kahvikuppi voi olla kaunis katsella, mutta jos se ei istu käteen, sen kauneuteenkin turrutaan, kyllästytään ja lopulta tympiinnytään. Pois silmistä häiritsemästä, ja äkkiä. Tarkoituksenmukaisuutta voidaan pitää eräänä estetiikkaa palvelevana asiana. Käytännöllisyys takaa suosion, ja populaari kahvikuppi saa jatkaa elämäänsä. Tämän varjolla funktionaalinen, kansan rakastama Arabian kahvikuppi ei missään olosuhteissa voisikaan olla taidetta. Sehän on funktionaalinen, populaari esine, ja sen estetiikka on syntynyt olosuhteiden synnyttämistä käytännön tarpeista, ei jaloista aatteista. äveltäjät muotoilijoiden tavoin ovat läpi historian muovanneet musiikkia aina jossain olosuhteissa ja usein jotakin tarkoitusta varten. Tuskin mozartit tai straussit olisivat kauaa leivänsyrjässä pysyneet, elleivät olisi säveltäneet tietynkaavaista musiikkia ajanmukaista illanviettoa, kuten vaikkapa kontratansseja, varten. Heitä edeltäneet barokkisäveltäjät taipuivat luonnostaan luomaan musiikkia keinoin, jotka olivat aikakauden soittimille mahdollisia. Musiikin harmoniankin kehitys on ollut riippuvainen käytännön keksinnöistä, sillä esimerkiksi dramatiikkaa tuovat välidominantit mahdollistuivat vasta tasavireisten soittimien myötä. Emme kuitenkaan ole tuominneet menuetteja, Vivaldia

S


tai kaikkea nyanssitonta cembalomusiikkia epätaiteeksi, vaikka ne ovat varmasti tarkoitustaan aikanaan palvelleet. Keinot vain olivat erit kuin omana aikanamme. Estetiikka vie musiikkia aina sinne, missä sillä on tilaa elää. Voimme toki yrittää pakottaa nykyväkeä taidekonsertteihin istua nököttämään yhtä lailla kuin väki korseteissaan 1800-salongeissa. Mutta jos aikalaisemme, vaikkapa rekkakuski, on jo istumisensa päivän osalta istunut, emme voi odottaa häneltä moista yhtään enempää. Emme voi myöskään olettaa, että samainen rekkakuski voi ajonsa aikana alati keskittyä säätämään musiikin äänenvoimakkuutta. Rekkakuskille kompressori lienee se tekijä, joka mahdollistaa häiriöttömän ja tarkoituksenmukaisen musiikkikokemuksen. Käytännöllisyys nousee siis arvoon arvaamattomaan. Kompressorienhan kohdalla tämä esteettisessä mielessä tarkoittaa sitä, ettei-

vät äänenvoimakkuuden vaihtelut enää ole järin toimivia nyansseja. Mutta eivät ne muuten olleet barokkiajan cembalisteillekaan! Epäkäytännöllinen lienee siis aina vaarassa kuolla. Esimerkiksi soittotilojen kasvun myötä on vanhojen soittimien täytynyt väistyä uudempien, kovaäänisempien keksintöjen tieltä. Mutta jos näin ei olisi ollut, ei koskaan olisi muodostunut jyhkeää sinfoniaorkesteri-instituutiota. Ei olisi tunnettu, kun rock sykkii rintalastankin läpi. Ei olisi nähty musiikin massoja liikuttavaa voimaa, kun täysi stadion tanssii sen, mitä ämyreistä tulee.

J

os haluamme musiikin muuttavan maailmaa, antakaamme maailman ensin vapaasti muuttaa musiikkia. ANNIINA LESKELÄ

Sy nkoop p i s uos i t t e l e e PAVILJONKI

KAUPUNkiKIVA

12.5.-12.9.2012 - Ullanlinnankatu 2-4

Kaiken aikaa - kulman takana

Designpääkaupungin sydämeksikin tituleerattu

Kesällä Helsinki kuuluu totisesti kaupunkilai-

Paviljonki kutsuu katoksensa alle nauttimaan niin

silleen. Ota osaa kyläjuhliin (Kumpula, Käpylä),

muotoilusta kuin eloisasta kaupunkikulttuurista.

kirpparipäiviin (mm. Kallio), korttelikeittiöihin

Kaikille avoimessa tilassa järjestetään kesän

(Ravintolapäivä), kaupunkiviljelmiin (Dodo ry),

mittaan mm. keskusteluja, lukupiirejä, leffailtoja,

pyöräretkiin (Hki Night Bike Riders), puistojamei-

tansseja, syöminkejä ja jopa joogatunteja.

hin (Alppipuisto), lippakiskaleffoihin, yöuinteihin (mattolaiturit), you name it - kesällä on lupa

FESTARIT

hupailla!

Läpi kesän - ympäri Suomen Musiikin ystävälle kesän elähdyttävintä tarjontaa ovat festarit, joita löytyy takuulla joka lähtöön ja

ESPAN LAVA tokukokuusta elokuun loppuun - Esplanadin lava

makuun. Helsingin festariuutuutena vakuuttaa

Espan lava tarjoaa ilmaista ohjelmaa ja tapah-

Kuudes Aisti ja Turussa ihastuttaa sympaattinen

tumia koko kesän. Lavalla esiintyy kesäisin noin

Ilmiö, mutta myös lukuisilla maakuntatapahtu-

200 esiintyjäryhmää Suomesta ja eri puolilta

milla on taipumus yllättää. Ei kuin festarihom-

maailmaa. Lavalta kantautuvat usein niin jazzin,

miin!

bluesin, kansanmusiikin kuin rockin rytmit.

S y nkooppi   //

21


BAJADEERI TEKSTI Michael Sagulin KUVAT Natalia Makarova / Suomen Kansallisooppera

S y nkooppi   //  23


B

aletti on harvinaista herkkua, jonka pariin harvoin tajuaa hakeutua. Omaksi häpeäkseni on tunnustettava, että Ludvig Minkusin säveltämä Bajadeeri on ensimmäinen balettikokemukseni yli viiteen vuoteen. Tällä kertaa saavuin Suomen Kansallisbalettiin ex temporena, sillä ystäväni ehdotti shoppailureissun sijaan visiittiä Töölönlahden rantaan taiteen pariin. Ehdotus ei ollut lainkaan huono! Kuinka moni opiskelija ylipäänsä mahtaa tietää, että Kansallisbaletin näytöksiin on mahdollista päästä vaivaisella kymmenellä eurolla, jos ostaa lippunsa saman illan näytökseen. Tänä vuonna Helsingin kaupunki ei ole ainoa, joka täyttää pyöreitä vuosia, sillä Suomen Kansallisbaletti juhlistaa 90-vuotista taivaltaan oikein urakalla. Bajadeeri on romantiikan ajan klassikkobaletti, jonka alkuperäisen koreografian on loihtinut kuuluisa venäläinen miesballerina Marius Petipa. Baletti esitettiin ensimmäistä kertaa Pietarin Mariinski-teatterissa vuonna 1877, jonka jälkeen siitä on tehty useita versioita. Kansallisbaletissa pyörivä Bajadeeri on niin ikään venäläisen Natalia Makarovan 80-luvulla American Ballet Theatrelle tekemä versio, joka on Vakhtang Tšabukianin ja Vladimir Ponomarevin sovittaman koreografian ohella yleisemmin esitettyjä versioita kyseisestä baletista.

B Bajadeeri on romantiikan ajan klassikkobaletti

24  //  S y nkooppi

aletin esikuvana toimii muinaisintialainen näytelmä Sakuntala, ja sen juoni on hyvin yksinkertainen. Lyhykäisyydessään baletti kertoo kolmio- tai oikeammin neliödraamasta. Tarinassa bajadeeri Nikiya (Salla Eerola) rakastuu silmittömästi Solor-soturiin (Jaakko Eerola). Radza Dugmanta (Henrik Burman) on kuitenkin päättänyt, että Solor nai radzan tyttären prinsessa Gamzattin (Maki Nakagawa). Solor ja Nikiya yrittävät salata tulisen rakkautensa, mutta Nikiyaan myös rakastunut ylibramiini (Kare Länsivuori) paljastaa Gamzattille parin salatun lemmen. Gamzatille Nikiya on selvä uhka, joka on hoidettava pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti, ja näin ollen Nikiya-parka kuolee käärmeen puremaan. Jumalat kuitenkin raivostuvat tästä ja Solorin ja Gamzattin häät


päättyvät temppelin sortumiseen. Tosirakkaus lopulta siis voittaa, kuten saduissa aina on tapana. En ole koskaan nähnyt yhdessäkään lehtiarviossa mainintaa asiakaspalvelijoista eli lipunmyyjistä, jotka ovat ehkä hiukan näkymättömänä osana luomassa onnistunutta taide-elämystä. Aion tehdä tässä poikkeuksen. Mielestäni Kansallisoopperan nuori tummahiuksinen naismyyjä ansaitsee maininnan, sillä hänen ansiostaan ex tempore -taideretkemme sai hyvän lähtöponnistuksen. Harvoin törmää tässä kiireisessä maailmassa yhtä pirteään ja asiantuntevaan lipputiskin työntekijään!

V

alitettavasti onnistunut lipunmyynti ei yksinään tee taide-elämyksestä onnistunutta, sillä baletti itsessään ei ollut mielestäni kovinkaan kummoinen. Ei huonokaan, mutta musiikillisesti Bajadeeri ei Minkusin säveltämänä mielestäni yllä Pjotr Tšaikovskin säveltämien balettien tasolle. Kuten ystäväni väliajalla totesi, musiikki tuo mieleen Disney-musiikin. Esitys oli yksinkertaisesti liian pitkä, sillä seurueemme olisi yksimielisesti jättänyt toisen näytöksen kokonaan pois, siitäkin huolimatta, että siihen sisältyi yksi baletin kuuluisimmista kohtauksista, Varjojen valtakunta. Makarovan koreografiasta voi olla myös montaa mieltä. Suurimman osan ajasta koreografia toimii hienosti, mutta joissain kohdin se ei miellyttänyt esteettistä silmääni. Tämä tosin saattaa johtua muusikkotaustastani ja rajoittuneesta mielestäni. Olen niin tottunut siihen, että liike ja musiikki korreloivat keskenään. Eeroloiden ja Nagakawan suorituksissa ei ollut moitteen sijaa. Joukkokohtauksissa sen sijaan oli. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut saksalaista täsmällisyyttä tanssirivistöjen täydellisyyteen ja tanssijoiden yhtäaikaisuuteen. Nyt se ei oikein onnistunut, sillä jopa ex tempore -seurueemme musiikkia harrastamaton jäsen huomasi tanssijoiden eriaikaisuuden. Joukkokohtaukset olisivat voineet olla näyttävämpiä ja nautittavampia saksalaisen täsmällisyyden ikeessä. Nyt se kuuluisa Varjojen valtakunnan kohtauskin jäi hieman vaisuksi, kaikista kauniista ballerinoista huolimatta.

Oma suosikkini baletissa oli Frans Valkaman esittämä Pronssijumala, jonka soolotanssi niin ikään kuuluu baletin kuuluisimpii kohtauksiin. Kiitokset ansaitsee myös Suomen Kansallisoopperan orkesteri, joka kapellimestari Henrik Vagn Christensenin luotsauksessa hoiti musiikkipuolen ammattitaitoisesti. Manfred Gräsbeckin viulusoolot tulivat varmalla ammattitaidolla, vaikka tunnetta olisin kaivannut hiukan lisää. Skenografia ja puvustus olivat mielestäni täydelliset Bajadeeria varten. Nykyisin ooppera- ja balettiteoksiin pyritään saamaan uutta tulokulmaa tapahtumien siirtämisellä nykyaikaan. Nyt nähty Pier Luigi Samaritanin, Anna Kontekin ja John B. Readin visuaalinen ilme sen sijaan onnistui perinteikkyydessään luomaan mielikuvan muinaisesta Intiasta. Kaiken kaikkiaan Bajadeeri oli ihan ok elämys.

S y nkooppi   //  25


E s i t t e ly t j a a r v i o t

The Northern Governors this is the northern governors blue note 2012

T

he Northern Governorsin kokoonpano näyttää paperilla lähes pökerryttävältä. Bändin debyyttilevyllä soittavat muun muassa trumpetisti-johtaja Jorma Kalevi Louhivuori, kosketinsoittaja Tuomo Prättälä, basisti Osmo Ikonen ja kitaristi Petteri Sariola. Nämä mainitut, toisillensa sukua olevat lahjakkaat muusikot jakavat myös lauluvastuun. Koska kyseessä on superyhtye, vaarana on luonnollisesti ajautuminen tyhjänpäiväiseen tilutteluun. Tätä kömmähdystä ei tee seitsenhenkinen Northern Governors, jolle soulin ja jazzin ilosanoman levittäminen on yksilötaidon esittelyä arvokkaampaa. Monet edeltäjät ovat yrittäneet maahantuoda näille leveysasteille ”aitoa sielukkuutta”, mutta lopputuloksena on ollut monesti myötähäpeää aiheuttavaa ”halonhakkuu-Suomi-soulia”. Vasta Prättälän ja parin muun nykyartistin kautta on saavutettu ensin tyylinmukaisuus, sitten näkemys, rohkeus ja rentous. Nyt The Northern Governors hätyyttelee jo seuraavaa kehitysaskelta – edistyksellisyyttä. Tosin näille edistyksellisille hetkillekin on määriteltävissä selvät vaikutteet, joihin on nojattu. Tässä vaiheessa voi olla bändin etu, että hatunnostot omille esikuville on tehty tiedostetusti tai jopa kieli poskessa. Ja kas vain, levyn kansitekstien kiitoslistasta voi tarkistaa ne samat nimet, joita tulevat mieleen heti ensi kuuntelulla: esimerkiksi Fela Kuti (tietoisena tribuuttina nimeltä Hela Huti) ja Frank Zappa (What Is If to You, Sweety? on kuin kadonnut palanen Zappan Roxy & Elsewhere -levyltä).

26

//  S y nkooppi

The Northern Governorsia ei voi moittia kunnianhimon puutteesta. Heidän musiikilliseen reseptiinsä kuuluu virtuositeettia, veriveljeydestä kumpuavaa ykseyttä sekä hulvattomia ratkaisuja. Esimerkiksi levyn ydinkappaleet Trash Man ja Safari Spots keinuttavat kuulijaa rytmisesti poikkeuksellisella suvereniteetilla. Torvisektio hoitaa jokaisen nuotin huolellisesti. Olisi turhaa hehkuttaa liikaa yksittäisten soittajien varmoja suorituksia, mutta päätösnumerossa The Thing Prättälän syntetisaattorit elävöittävät upeasti kosmista, George Clinton -tyyppistä äänikuvastoa. Levyn rakenneratkaisu vaikuttaa omituiselta monenkin kuuntelun jälkeen. Tuntuu kuin biisinikkareilla olisi ollut liikaa paineita saada monenkirjava kuningasideoiden joukko mahtumaan yhdelle albumille. Sinällään aivan mainiot ja helpommin pureskeltavat Happy Souls sekä Set Me Free olisi pitänyt sijoittaa mieluummin levyn alkuun kuin loppupuolelle, josta olisi tällöin saanut kuin avaruuteen kohoavan funk-vaelluksen. Jatkossa potentiaalia on vaikka minkälaiseen teoskokonaisuuteen, jos bändi itse niin haluaa. Olisiko aika valita johdonmukaisesti joko supertaitavan bilebändin tai edistyksen tie? Joka tapauksessa The Northern Governorsin nostattavimmat hetket ovat vielä edessäpäin, jos rytmin riemuretki jatkuu näin. Tatu Tamminen


Sara se keinuttaa meitä ajassa mercury 2012

R

askasta rockia soittava ja suomeksi laulava Sara todisti salonkikelpoisuutensa viimeistään edellisellä levyllä Veden äärellä (2008), jolla koskettimet ja kitaraefektit valjastettiin palvelemaan yhä melodisempaa Sara-soundia. Singlet Laine kerrallaan ja Rauhan aika soivat kiitettävästi radioissa ja löysivät yleisönsä. Alkuaikojen röyheästä industrialista huomattavasti herkistynyt yhtye seilaa valoisammilla vesillä myös maaliskuussa julkaistulla albumillaan Se keinuttaa meitä ajassa. Radiosoittoon valikoitu nimikappale valaisee avausraitana kuulijalle hyvin sen, mistä tämänhetkinen Sara on tehty. Yksi Saran huomattavista vahvuuksista on nimittäin kyky tehdä linjakasta ja tasapainoista musiikkia. Sovitukset ovat loppuunhiottuja: Joa Korhosen seesteinen laulutyyli, helmeilevät kosketin- ja piano-osuudet sekä pohjalla maukkaasti ja erehtymättömästi raflaava elastinen ryhmä Udd-Tuomivirta-Bäcklund kulkevat saumattomasti käsi kädessä. Yksityiskohdat palvelevat siis toinen toistaan muodostaen kontrapunktisesti eheän kokonaisuuden, joka kestää kuuntelua. Saran voikin lukea yhdeksi niitä yhtyeistä, jotka todella ovat vielä enemmän kuin osiensa summa. Tämä kuuluu läpi niin yksittäisten kappaleiden kuin koko albuminkin. Alkupuolen Nuori mieli edustaa raikkainta ja tuoreinta Saraa. Minun taivas, minun maa puolestaan lienee Saran tuotannon herkintä ja sentimentaalisinta materiaalia. Levyn keskikohtaan sijoitettu instrumentaalikappale rytmittää kuuntelukokemusta antaen ajatus-

ten latautua ennen painavalla tekstillä kuorrutettua Hiljaiset siivet -rallia. Ehdottomasti hittipotentiaalia sisältävä kappale tarttuu korvaan jo kitarariffillään ja efekteillään. Ristiriitaista on, että kappale onnistuu vakuuttavasti julistamaan vapauttavaa totuuttaan juuri samaisella tyylillä, jota maamme hengellisen rockin kenttä tuntuu kovasti hakevan – siinä usein pahasti kompastellen. Ainoastaan levyn loppupuolen kaksikko Vuosisata ja Synkimmät pilvet eivät musiikilliselta anniltaan tunnu löytävän paikkaansa tasokkaiden neliminuuttisten hittipotentiaalien jatkumossa. Kappaleissa on toki sanomaa, joten ne toimivatkin paremmin itsenäisinä kokonaisuuksina. Peräkkäisinä loppupään kappaleina ne kuitenkin jumittavat muuten eteenpäin virtaavan kokonaisuuden. Sen sijaan seuraava Alkava myrsky on albumin komeimpia raitoja draamaattisine kuoro-osuuksineen. Puolestaan Hulluuden keskellä on autuaallisuudessaan omiaan albumin päättävänä raitana. Levyn kruunu ja kukkeinta antia on sisällöltään rikkaat sanoitukset. Vokalisti Korhosen sanoituksissa kuuluu ennen kaikkea ihmisen kasvu ja elämänfilosofian jalostuminen. Jos edellisessä Veden äärellä -albumilla vielä etsitään omaa tahtoa käskyjen ja lakien viidakossa, Se keinuttaa meitä ajassa kertoo valoisalla tavalla oman äänen löytämisestä ja mielen vapaudesta – luottamuksesta Siihen johonkin, joka keinuttaa meitä ajassa. Anniina Leskelä

S y nkooppi   //

27


kuvat Milla lehto

Synkoopin vappu


Lis채채 kuvia osoitteessa synkooppi.blogspot.com


Musavisavastaukset

Synkooppi ry tiedottaa

S Y N KO O P P I Helsingin yliopisto Musiikkitiede

Hollywood ja klassinen musiikki

Opinnot alkavat olla ohi tältä keväältä, ja hallitus haluaakin toivottaa rentouttavaa kesää kaikille Synkoopin lukijoille!

1. Cavalleria Rusticana (Mascagni) 2. Svjatoslav Richter 3. Ludwig van Beethovenista 4. Pariisin oopperassa 5. Rachmaninoffin kolmas pianokon- sertto 6. John Corigliano 7. Also sprach Zarathustra (Richard Strauss) 8. Elvira Madigan (1967) 9. Harri Vuori 10. Beethovenin “Oodi ilolle” yhdeksän- nestä sinfoniasta

Ennen kesälaitumille siirtymistä on kuitenkin luvassa vielä Synkoopin ensimmäinen linturetki, joka on avoin niin kokeneille bongareille kuin aloitteleville lintuintoilijoillekin. Retki starttaa 22.5. klo 8.30 Paciuksen patsaalta Kaisaniemen puistossa, josta matka jatkuu Viikinlahden bongailuapajille. Mukaan kiikarit, kamerat ja nauhurit.

PIANOPULMIA

Synkoopin hallitus

Suunnitteilla on myös Synkoopin kesäpiknik, joten kannattaa seurata tiedotusta Synkoopin sähköpostilistalla ja Facebook-sivulla myös loman aikana!

1. c. Brahms nukahti jo ensimmäisen osan aikana. 2. Muun muassa etydeistään tunnettu Carl Czerny 3. Domenico Scarlattin 4. Eero Heinonen 5. Ferrucio Busoni 6. Hän kuoli lento-onnettomuudessa konserttimatkalla. 7. John Fieldiä pidetään nokturnon keksijänä. 8. Ignaz Jan Paderewski toimi Puo- lan pääministerinä vuonna 1919. 9. Glenn Gouldin, joka vetäytyi kon serttilavoilta yksinomaan levyttämään. 10.  b. I like Chopin MANNERHEIMINTIE 13a B 00100 Helsinki www.fuga.fi, fuga@fuga.fi

30

//  S y nkooppi


TIEDOTU S k o s k i e n synkoopin julkaisutoimintaa Synkooppi-lehti on taloudellisista muutoksista johtuen joutunut uudelleenarvioimaan julkaisutoimintaansa. Jo tämän opuksen myötä lehti postitetaan vain sen tilanneille. Mikäli haluat painontuoksuisen paperversion jatkossakin suoraan kotiisi, lähetä tilauspyyntö toimitussihteerille osoitteeseen anniina.leskela@helsinki.fi Samalla tuet mainiota järjestölehteämme! Lehden vuosikerta eli neljä opusta maksaa vain 20 €. Lehti on kaikille luettavissa myös verkossa osoitteessa

Synkooppi op. 108 ilmestyy s y y sKUU S S A Jutut Julkaistavaksi tarkoitetut jutut lähetetään 24.8.2012 mennessä päätoimittajalle osoitteeseen erla-marie.pulli@helsinki.fi Jutut tulee toimittaa mieluiten sähköpostin liitetiedostona doc-muodossa. Synkooppilehti pidättää oikeuden juttujen muokkaamiseen tarvittaessa. Julkaistavaksi tarkoitetut kuvat lähetetään taittajalle osoitteeseen elissa.shaw@helsinki.fi

issuu.com/synkooppi Uusimman opuksen ilmestymisestä tiedotetaan sähköpostilistoilla, Synkoopin verkkosivuilla sekä Facebookissa. Lehdestä siis kannattaa tykätä myös virtuaalisesti!

Sävykuvien resoluution tulee olla painokoossa vähintään 300 dpi. Kuvat tulee toimittaa jossakin yleisesti käytössä olevassa tiedostomuodosssa mahdollisine kuvateksteineen. Liitä mukaan kuvaajan nimi tai nimimerkki. Kuvien toimittajan tulee myös huolehtia kuvien käyttöoikeudesta.

Ilmoitukset

TÄHÄNKÖ OMA ILMOITUKSESI ?

Ota yhteyttä päätoimittajaan!

Taittamaton ilmoitus: Ilmoitusteksti tulee toimittaa RTF- tai doc-muodossa. Kuvia koskee sama, mitä yllä on esitetty. Valmiiksi taitettu ilmoitus: Ilmoitus tulee toimittaa jossakin yleisesti käytössä olevassa tiedostomuodosssa vähintään 150 dpi:n resoluutiolla. Voimassaolevat ilmoitushinnat löytyvät Synkoopin nettisivuilta: synkooppi.blogspot.com


M - ITELLA OYJ


SYNKOOPPI OP. 107