Tieteen ja taiteen kaksoiskierre Teksti & kuva: Hilla Mäkinen
Lukuvinkki ja keskeneräisiä ajatuksia tieteen ja taiteen vapaudesta
V
iikki mainittu! Ja Biokeskus! Korona kannessa! Ei, ei se virus, vaan infokeskus Korona. KirSitä odotellessa, jos kaipaa lisää luettavaa ja haluaa pejailija Tiina Raevaaran Kaksoiskierre-uutuusrehtyä Raevaaran aiempaan tuotantoon, esimerkiksi romaanin tapahtumat sijoittuvat Symbiontin lukijoille oman trilogiansa aloittava ”Yö ei saa tulla”- kauhutarina hyvin tuttuun miljööseen. Ellei jo yksin jo se, että Viion mainio suositus. (Nukkumatti ei varmasti tule, kun kin kampus on kirjan keskeinen tapahtumapaikka saasitä lukee iltasaduksi itselleen. Tai no, ainakin toivot, etnut sinua kiinnostumaan, niin tiedoksi, että tarinakin tei todellakaan tule.) pyörii tieteellisen tutkimuksen etiikan, geenitekniikan Mutta takaisin Kaksoiskierteen pariin, erityisesti ja kantasolujen ympärillä. Kirjaa ei ole kuitenkaan kiryhteen sen teemoista herättämään kysymykseen. Eräs joitettu pelkästään intohimoisille labratyöskentelijöiltarinan henkilöistä pohtii tieteen ja taiteen vapautta. le, vaan on suuremmallekin yleisölle helposti aukeava Mitä on sallittua tehdä tieteen ja mitä taiteen nimisjännäri. Painostava juoni sä? Hän nostaa esille vetäisee nopeasti muTaide ei tarvitse erivapauksia eläinkokeet: tieteellinen kaansa. Kaikista erikoitutkimus sallii kivun ja sista juonenkäänteistään laeista ja moraalisista ohjenuorista kuoleman tuottamisen huolimatta tarina pysyy eläville olennoille. Sitä tunnelmallisena selkeän voidakseen käsitellä vaikeita aiheita, perustellaan suuremman etenemisensä sekä suphyödyn tuottamisella, pean henkilöhahmokaarkun uskotaan esimertinsa ansiosta. kiksi koe-eläinten olevan Koska ei ole mitään apuna kehittäessä uusia järkeä paljastaa kirjan tarinan kulkua ja yllätyksiä sen luhoitomuotoja ihmisten sairauksiin. Taiteella ei hänen kemisesta kiinnostuneille, riittää mainita, että Raevaara mukaansa ole samanlaista vapautta, minkä hän kokee spekuloi geenitekniikan mahdollisuuksilla jännittävällä epäreiluna. Mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Kaktavalla. Perinnöllisyystieteen taustansa ansiosta Raevaara soiskierteessä se toimii tarinan tapahtumien takia, muttietää mistä kirjoittaa. Tarinassa esiintyvät tieteen saata vertailu tuntuu vähän väkisin tehdyltä, kun sitä peilaa vutukset ovat osittain jo todellisuutta, ja ne voivat lähitosimaailmaan. tulevaisuudessa osoittautua kysymykseksi, jonka edessä Ei ole yhtä tapaa määritellä taidetta. Oikeastaan kaiihmiskunnan pitää tehdä suuria päätöksiä. Tieteellisen ken aistittavan, ajatuksia ja tunteita herättävän ihmisen tutkimuksen eettinen pohdinta on erittäin tärkeää, kun luomuksen voi käsittää taiteena, jos tekijä on tarkoittalähestytään kirjan maalailemia skenaarioita, ja se toteunut sen niin koettavaksi. Ja loppujen lopuksi on ihmituu hienosti romaanin muodossa ajatusleikkinä: ”Mitä sestä itsestään kiinni minkä tulkitsee taiteena. Esimerjos näin todella tapahtuisi?” kiksi apurahojen ja toteutusmahdollisuuksien puute voi Selvä miinuspuoli kirjassa on se, että se on liian lytoki rajoittaa taiteellisia päämääriä, mutta silti taide on hyt ja monet juonenlangat tuntuvat jäävän kesken tai ne paljon vapaampaa kuin moni muu asia, vaikka kirjan solmitaan hieman hätäisesti loppuun. Kirjan sisäkansihenkilö muuta väittääkin. Määritelmät eivät sitä rajoita, teksti kuitenkin lupailee Kaksoiskierteen saavan jatkoa. ja taidetta tehdessä voi päästää luovuutensa ja mieliku-
”
16
Symbiontti 2/ 2020
