Page 1


Sisällysluettelo 2 3 4 6 8 10 13 14 15

Sisällysluettelo & tekijät Pääkirjoitus Kokemukseni Sri Lankan kyläkoulussa Juna katoaa horisontin taakse IB1 Camping trip Kiinnostaako teatteri nuoria? Tuomari Nurmio -karikatyyri Opettajien suusta kuultua Runoja

Tekijät

2

Päätoimittaja

Hilla Haajanen

Graafinen ulkoasu & taitto

Simo Lehtovirta Joel Oksanen

Kirjoittajat

Rebecca Kangasmaa, Elsa Krabbe, Anna Liias, Vaishnave Mohanathas, Jenni Määttä, Matias Vanhanen, Minerva Virkki, Alisa Vlasova,​Sruthi Vydyula, Hilla Haajanen

Kansi

Matias Vanhanen

Kuvitus

Selina Salmenlinna Inka Pänkäläinen Touko Ahokas

Värillinen versio Oraksesta on luettavissa koulun verkkosivuilla www.syk.fi

Pääkirjoitus Rakkaat lukijat, Käsi pystyyn: kenelle lähestyvä joululoma tuli aivan puskista? Ainakin allekirjoittaneen loppusyksy on kulunut niin monenlaisten puuhien parissa, että vapaa tuntuu kuin yllätyslahjalta kesken kaiken vouhotuksen ja pimeyden. Tähän aikaan vuodesta sitä vain harvoin tulee pantua merkille ajan vikkelää puikkelehtimista, kun itse hautautuu neuleiden ja kalenterimerkintöjen alle. Valottomuus takaa sen, että varmasti masentaa ja koko ajan väsyttää. Aamuisin monet pölähtävätkin betonikuutioon unenpöpperöisinä, mutta onneksi kahvi piristää. Surku, ettei sitä voi ostaa kymmenen välitunnilla… Ankeaa, eikö? Piristyhän nyt! Balin-matka on aivan nurkan takana, ja tuli siitä sanakokeestakin se ysi puoli, huh. Eikä tämä tympeä sää loputtomiin kestä - Maan kallistuma ja Auringon kiertäminen takaavat sen. Ja junien myöhästellessä voi ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa! Arkeaan voi mukavoittaa kätevästi muutenkin, osta vaikka berliininmunkki ja nauti siitä. Niin minä aion tehdä. Villasukatkin parantavat päivää kummasti. Koulutyön aherruksessa on tärkeää muistaa pitää itsestään huolta. Toteuta siis itseäsi ja nauti elämästä. Tartu siihen kiinni! Oras viihdyttää sinua parhaansa mukaan tässä tavoitteessasi. Hilla Haajanen

3


Kokemukseni Sri Lankan kyläkoulussa Tiedätkö tunteen, kun yrität pidättää kyyneleitäsi vaikuttaaksesi vahvaluonteiselta, muttet millään pysty estämään pisaroiden syntymistä? Tämä tunne on itselleni liiankin tuttu. Viime kesänä jouduin kovaan koetukseen palatessani yhdeksän vuoden tauon jälkeen kauniiseen mutta katkeransuloiseen synnyinmaahani.

4

Kuudestoista päivä kesäkuuta läheni vauhdilla. Yli kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme vihdoinkin pieneen kotikyläämme. Vaikka Sri Lankassa olikin jo valmiiksi kamalan kuuma, lämmitti sydäntäni yhä enemmän, kun pääsin pitkästä aikaa halaamaan maailman huomaavaisimpia isovanhempia. Olen sitä mieltä, että huomaavaisuus on ihmisen luonteenpiirteistä paras!

Toisella viikolla törmäsimme äidin vanhoihin työkavereihin. Äitini oli aikoinaan opettaja paikallisissa pienkouluissa, minkä ansiosta pääsimme osallistumaan useisiin hauskoihin koulutapahtumiin. Niissä tanssittiin, laulettiin, rukoiltiin, leikittiin, syötiin ja jaettiin palkintoja. Sain jopa mahdollisuuden käydä koulua neljän viikon ajan ja opiskella siellä tamilin kieltä. Kävin samaa koulua jota äitini oli aikoinaan käynyt. Minut sijoitettiin tamilin kielen tasoni mukaan ensimmäiselle luokalle. Luokkatovereinani toimivat kolme hassua 5-vuotiasta tyttöä: Sushiba, Kareni ja Pavitra. Vaikka olin koulussa vain muutaman tunnin päivässä, sanastoni sekä luku- ja kirjoitustaitoni kehittyivät huimasti. Pian minulta pyydettiin vaivihkaa apua sanakokeissa silloin, kun opettaja ei katsonut.

Kaikki lapset olivat äärettömän ihania ja hymyilivät koko ajan, vaikka elämä oli koettanut heitä rankasti. Monien vanhemmat olivat menehtyneet sodassa ja lapset asuivat köyhissä oloissa lastenkodissa. Oli suuri kunnia päästä tutustumaan näihin reippaisiin lapsiin. En ole koskaan hymyillyt yhtä paljon kuin juostessani ja leikkiessäni heidän kanssaan tai kun opetin heille englantia ja lauloin heille englanninkielisiä lauluja. Minulle sanotaan täällä Suomessa usein, että hymyilen todella paljon ja vaikutan aina iloiselta. On vaikea olla surullinen silloin, kun muistaa kuinka onnekas on. Meillä kaikilla on ylä- ja alamäkiä, mutta iloisella mielellä ja nöyrällä asenteella voi selvitä ihan mistä tahansa. Olen erittäin kiitollinen, että sain käydä Sri Lankassa kesällä ja etenkin siitä, että pääsin tutustumaan moniin mahtaviin ihmisiin, oppimaan äidinkieltäni sekä tutustumaan omiin juuriini. Vaishnave Mohanathas Teksti & kuva 5


PÄÄMINISTERIN KANSLIA ESITTÄÄ

Juna katoaa horisontin taakse

6

Liikkuvaan junaan on vaikea nousta. Kun on kerran pudonnut, voi tuntua viisaammalta kömpiä lähimmälle asemalle ja nousta seuraavaan junaan vaikka jäisi muusta seurueesta jälkeen. Se, mitä sen junamatkan aikana on tapahtunut, jää ikuisesti pudonneelta pimentoon, vaikka hänelle ne myöhemmin innokkaasti selitettäisiinkin. Ei hän ollut niitä kokemassa. Samanlainen kokemus tulee, kun jää koulussa jälkeen.

Koulussa on helppoa jäädä pois muiden rytmistä. Yksikin päivä sairaana, yksikin tunti levottomuutta ja yksinkertaista kykenemättömyyttä aiheen käsittämiseen. Vaikka kuinka hyvä oppilas muuten olisi, sitä ollaan sitten aivan pihalla. Koulussa opiskelu etenee opetussuunnitelman mukaan: ne jotka eivät ole opetuksessa mukana, saavat kärsiä kohtalonsa. Olin viikon poissa koulusta vatsataudissa. Sen viikon aikana minulta jäivät ties kuinka monet muistiinpanot, tuntitehtävät ja ennen kaikkea opetus kokematta. Kun sitten seuraavalla viikolla palasin, en ollut perillä siitä, mitä on käsitelty. Tilanne oli ahdistava, muttei kaikissa aineissa. Jotkin oppiaineista ovat junasta jääneille ystävällisiä, osa mahdottomia.

Fysiikka, kemia, biologia ja maantieto ovat haastavimpia niille, jotka eivät ole tunneilla, muttei välttämättä kaikille. Opettajan opetustyyli ja käytössä olevat kirjat vaikuttavat huimasti. Jos kirjoissa ei selitetä tuntien aiheita selkeästi tai jos opettajan opetustapa on lähinnä hänen esitelmöintiään oppilaitten tehdessä muistiinpanoja eikä opetuksessa edes käytetä oppikirjoja, on parasta toivoa, ettei sairastumisia tai muita menoja tapahdu. Monet kirjasarjat ovat siinä mielessä hyviä, että niistä löytyy kaikki opittu hyvin selitettynä. Enemmistö kielten oppikirjoista edustaa tätä osaa, mutta samalla kielten opetuksen luonne vaatii paikallaoloa. Kun tunnin aiheena on jokin ranskan lukuisista verbimuodoista, on yleensä järkevämpää olla mukana tunnilla.

“Jos ei uskalla kysyä apua, tuomitsee itsensä ymmärtämättömyyteen.” Yksi keino tietenkin on kysyä. Opettajilta saa vapaasti kysyä apua, kun sitä tarvitsee. Jos ei uskalla kysyä apua, tuomitsee itsensä ymmärtämättömyyteen.

Opetuksen tahti on silti melko huima. Pahimmillaan yhdenkin tunnin poissaolo johtaa massiiviseen aukkoon aineen ymmärryksessä. Lähes joka tunti tuodaan lisää ja lisää aiheita, jotka oppilaiden on sisäistettävä. Onko opettajilla varaa hidastaa vauhtia? Ja onko vauhdin hidastukselle tarvetta? Ennen kokeita aikaa sentään uhrataan kertaustunteihin, joiden aikana tiedon pitäisi saavuttaa jälkijunassa tulleet. Mutta ne muutamat päivät tai jopa viikot sen jälkeen, kun on palannut ”junaan” ovat pahimpia. Nekin saadaan Onko tämä reilua kaikille ophoidettua, ei huolta. pilaille? Mistä vaikeus tunneilta poissa olleille oppilaille johtuu? Miten tähän ongelmaan voi vaikuttaa?

7


IB1 Camping trip I’m not going to lie. When I was told that there was going be a CAS camping trip, my first thought was ‘bugs’, proceeded by ‘like hell am I going camping’. All you camping buffs out there, you’ll have to forgive me for my initial reaction; I’m not a very outdoorsy person, and the thought of spiders and centipedes in the dark, lurking in my tent and sleeping bag was, and still is, utterly revolting.

8

But this camping trip was staring at me disbelievingly, reminding me that it was an excellent way to get started on my action hours, and that I would only have to brave it for one night in return for around eight hours of CAS. Besides, people seldom died from the shock of finding spiders in their sleeping bag, and one night without indoor plumbing wasn’t going to kill me either right?

So I decided to go, and I couldn’t be happier that I did. I now officially know how to build a fire (wooden shavings at the bottom and thin sticks in crisscross formation) and am rather an expert at preparing instant noodles with l’eau du lac. But mainly, it was an incredible bonding experience; there is something extremely satisfying about seeing your tent stand up all by itself after countless setbacks (e.g. ‘I’m not sure that that rod is supposed to go there’ and ‘why are there two pieces of fabric when it’s one tent’), a sense of accomplishment and unity shared by everyone who played their part. We made countless trips to the lake which was right next to our campsite, sometimes to get water (although it did take a lot of convincing to assure many of us that Finnish lake water, when boiled, is perfectly safe to ingest), but mostly to enjoy the beautiful scenery. The lake was still as glass, so still, that I have pictures in which it is impossible to distinguish the pine trees lining the river bank from their reflections.

The best part of the trip however, was late that evening, (if 2 am can still be referred to as that), when the fire had died down to embers, and we were sitting around the campfire. It was a wonderful feeling to spend time with so many friends outside school, making s’mores and playing mafioso. The night sky peppered with twinkling stars added an element of tranquility, and my night was complete when I saw my first ever shooting star. The next morning, as we walked back to the bus stop, drenched in a bout of torrential rain, I decided that I had officially changed my mind about camping. The lack of indoor plumbing and blisters were infinitesimal prices to pay for the laughter, the s’mores and the stars which accompany a camping trip, and believe it or not, I wouldn’t say no to another one. Sruthi Vydyula Text & pictures Selina Salmenlinna Background picture P.S I did not see a single spider. 9


Kiinnostaako teatteri nuoria? Teatteri ja teatterissa käynti tuntuu nykyään olevan varsin unohdettu ajanviete ja harrastus nuorten keskuudessa. Moni käy silloin tällöin koulun tai sukulaistensa kanssa katsomassa jonkin näytelmän, kun muilta kiireiltään ehtii.

“Monilla on täysin väärä käsitys esimerkiksi musikaalien yleisestä sisällöstä ja tarinankerronnasta.”

10

Teatteri tavoittaa etenkin harrastuksena oman, tosin varsin pienen joukkonsa lajista kiinnostuneita lapsia ja nuoria. Paikallisia mahdollisuuksia harrastukseen löytyy jonkin verran, ja niidenkin joukkoon mahtuu paljon erityyppistä harrastusmahdollisuutta. Eri ryhmillä ja koulutusohjelmilla on toisinaan hyvinkin erilainen määrä harjoituksia johonkin toiseen ryhmään verrattaessa. Jokainen ei ole yhtä tosissaan lajin suhteen kuin joku muu. Yksi tekee jo 12- vuotiaana kaikkensa, jotta saisi aikuisena näyttelemisestä ammatin, kun taas toinen vain tappaa aikaa tekemisen puutteessa iltapäivisin.

Näytelmiä ja musikaaleja on paljon. Monilla on täysin väärä käsitys esimerkiksi musikaalien yleisestä sisällöstä ja tarinankerronnasta. Yllättävän monilla on sellainen käsitys, että musikaaleissa tarina perustuu aina siihen, että tanssitaan ja lauletaan pepsodenthymy kasvoilla ympäri lavaa kellohameissa ja naispääosa huokailee koulunsa vetävimmän pojan perään, joka ei tytön mielestä tule koskaan pitämään tästä, mutta kuitenkin tarinan lopussa heistä jotenkin tulee pari. Koko kerronta on vain pelkkää sokerikuorrutusta.

Asia ei ole ollenkaan näin. Musikaaleissa käsitellään usein hyvin rankkoja asioita. Esimerkkinä vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Next to normal käsittelee Goodmanin perheen sekavaa arkea perheen äidin mielisairauksien keskellä. Musiikki on vahvassa roolissa esim. roolihenkilöiden tarinan kerronnassa ja synkimpien salaisuuksien paljastamisessa. Kevyempänä esimerkkinä nuorten kiinnostuksesta teatteriin lienee vuonna 2003 ensi-iltansa saanut Wicked. Musikaali sijoittuu aikaan ennen suositun Ihmemaa Oz- kirjan tapahtumia. Tarina käsittelee erilaisuuden hyväksymistä. ►

11


Nuoriin tämä musikaali on tuntunut vetoavan hyvin, ja suuri fanijoukkokin löytyy. Jotkut matkustelevat ympäri maailmaa vain nähdäkseen Wickedin eri tulkintoja. Suomessa musikaali esitettiin Helsingin kaupungin teatterissa kaudella 2010‒2011, ja se sai valtavan suosion niin nuorilta kuin aikuisiltakin. Myös pienemmille lapsille löytyy paljon musikaaleja, esimerkiksi Roald Dahlin Matilda-kirjan ja suositun lastenelokuvan, Shrekin, musikaalitulkinnat. Myös nämä teokset ovat saaneet lavallakin suuren suosion kaiken ikäisiltä katsojilta ja kriitikoilta. Musikaalin tarinankerronta on yleensä sulavaa ja kiinnostavaa. Musiikki ja lavasteet tuovat sujuvuutta ja innostusta tarinan seuraamiseen. Musikaalit jättävät usein katsojalle joko aivan haltioituneen olon tai sitten hiukan tyhjän olon esityksen vihdoin päätyttyä. Tietenkään aivan jokainen ei nauti teatterista yhtä paljon kuin joku toinen. Siitä huolimatta teatteri kuuluu kaikille. Kaikkia ei koskaan yritetäkään miellyttää.

Kun palataan aiheessa taas harrastusmahdollisuuksiin, teatterista löytyy harratusmahdollisuuksia sekä näytelmän että musikaalin muodossa. Näytelmäpuolella ei juurikaan ole musiikkia, tanssinumeroita ja laulua. On koulutusohjelmia, iltapäiväkerhoja, työpajoja ja myös koulujen valinnaiskursseja. Jokaiselle edes vähän lajista kiinnostuneelle löytyy varmasti jotakin. Musiikkiteatterin koulutusohjelmissa harjoitellaan säännöllisesti erikseen ja samanaikaisesti sekä näyttelemistä, laulamista että tanssimista. Myös esiintymiskokemusta kertyy esim. koulutusohjelmien ja harrastusryhmien päättäjäisjuhlista. Teatteri ja musiikkiteatteri ovat monelle lapselle ja nuorelle hyvä ja rakas harrastus, jonka parissa voi viihtyä vaikka kuinka pitkään. Tietenkään aivan kaikki eivät siitä nauti, vaikka kuinka antaisi uusia mahdollisuuksia lajille ja saisi hyviä kavereita. Suosittelen kaikkia kokeilemaan edes vähän. •

Touko Ahokkaan karikatyyri Tuomari Nurmiosta.

Jenni Määttä 12

13


Opettajien suusta kuultua

Oraassa on ollut aiemminkin Opettajien suusta kuultua- palsta. Päätimme tehdä sille jatko-osan, sillä opettajat höpöttävät edelleenkin mitä sylki suuhun tuo. Ahkerat pikku toimittajamme ovat keränneet tälle sivulle opettajien lipsahduksia. ”En mä tiedä mistään mitään!”

”Nyt saatte lähteä välitunnille. Ja oppilas X, muista käydä vessassa!”

”Kyllä sä isona poikana varmaan jaksat pidättää vessahätääsi!”

”Kuuntele tänne päin!” ”Kauhean epäasiatonta käytöstä!” ”Saat kohta suukon jos et oo hiljaa!”

”Oottakaas, kun otan jonkun kalenterintapaisen esille ja merkitsen, onko isinne, pappanne tai maminne allekirjoittanut vihkonne.”

”Koe on kakskytneljäs päivä.” ”Tänään päästetään Mozart päiviltä.” ”Hups, taas mä vilautin vahingossa.”

”Nyt lopettakaa tai jonkun sormi on kohta tosi pipi.”

”Tänään ei pidetä humppa-jumppaa.” Elsa Krabbe, Anna Liias, Minerva Virkki ja Alisa Vlasova. 14

Runoja Kotimatkalla

Ei-Helsinki

Hämeenlinnantien alussa etelätuuli puhaltaa Helsingin paskat naamalleni kun odotan bussia kehyskuntaan

Etkö tosiaan ole kuullutkaan paikkakunnastani missä asun ja mistä joka päivä tulen kouluun? Kuulen äänessäsi sen vähättelyn, ylemmyydentunteen; ainoastaan Helsinki on asuinkelpoinen ainoastaan Helsingin yliopistossa voisi harkita opiskelevansa koska muualla on maalla kehitysmaata tyhjää, junttilaa, metsää tyhmäthän siellä asuvat ja työttömät ja ne joilla ei ole varaa suureen asuntoon kantakaupungissa tai Paloheinässä! Onneksi tajusin sentään tulla tänne sykkiin koska eihän sitä muuten voisi osoittaa olevansa Suomen kermaa ja älymystöä.

Hilla Haajanen LAA LA LA LAA Tanssin halki valkean valon, olohuoneen tyhjyyden. Kuulokkeista sielultaan sateisia lauluja. Sormien yli valuu kolme kokoa liian suuri neule. Yhä paleltaa. Hiukseni sekaisin ja meikit poskilla. Hieman hullu katse, uskoisin, sanoisin. Laulan Laa La La Laa. Rebecca

Hilla Haajanen 15


Profile for Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu

Oras 2/2014  

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun koululehti, numero 2/2014

Oras 2/2014  

Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun koululehti, numero 2/2014

Profile for syk1886
Advertisement