Page 1

korson puropuisto

KORSON KESKUSPUISTON KEHITTÄMISSUUNNITELMA JA VALAISTUKSEN IDEASUUNNITELMA

DIPLOMITYÖ 26.2.2013 Suvi Saastamoinen Aalto Yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos Valvoja: Professori Jyrki Sinkkilä


2


KORSON PUROPUISTO Korson keskuspuiston kehittämissuunnitelma ja valaistuksen ideasuunnitelma Diplomityö 26.2.2013 Suvi Saastamoinen Aalto Yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos Valvoja: Professori Jyrki Sinkkilä Ohjaajat: Maisema-arkkitehti Hanna Keskinen, Vantaan kaupunki Arkkitehti Marjut Kauppinen

3


4


JOHDANTO Diplomityöni on puistosuunnitelma sekä valaistuksen ideasuunnitelma. Olen tehnyt useita projekteja Vantaan kaupungille ja niiden tuloksena tarjoutui nyt mahdollisuus yleissuunnitelmatasoisen työn tekemiseksi Korson keskuspuistoon. Vaikka työ on osittain tilaustyö, tehtäväkuvani on ollut hyvin vapaa ja Vantaan kaupunki on ollut erittäin avoin uusille ratkaisuille ja ideoille. Kutsun työtä kehittämissuunnitelmaksi, sillä alue on jo tällä hetkellä käytössä oleva viheralue, joka kaipaa uutta näkökulmaa ja uusia kehittämisratkaisuja. Valaistukseen liittyvien opintojen ja ympäristötaideopintojen innoittamana olen kiinnostunut myös valaistuksesta ja valotaiteesta. Tämän vuoksi maisemasuunnitelman ja valaistussuunnitelman yhdistäminen tuntui mielenkiintoiselta ja tarpeelliselta aiheelta, jota ei ole usein käsitelty. Työ koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on puiston yleissuunnitelma, johon kuuluu suunnittelualueen kuvaus ja nykytilan analyysi sekä yksityiskohtaiset maisemasuunnitelmat. Toinen osa on valaistusosa, johon kuuluu valaistuksen ominaisuuksien pohdintaa ja suunnitteluperiaatteita sekä näiden periaatteiden soveltamista Korson keskuspuistoon. Valaistusosassa on myös kehitetty puistolle oma taidevalaistuskonsepti. Työn ohjaajina toimivat Vantaan kaupungin Viheralueyksiköstä maisema-arkkitehti Hanna Keskinen sekä arkkitehti Marjut Kauppinen. Työn valvojana toimi professori Jyrki Sinkkilä.

Kiitos ohjauksesta, avusta ja tuesta: Hanna Keskinen, Marjut Kauppinen ja Jyrki Sinkkilä Camilla Lindroth-Vanhala Petri, Sini, Mia ja Ari, vanhemmat ja muut ystävät 5


6


SISÄLTÖ Johdanto

5

1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT 1.1 Valoa lähiössä 1.2 Korso 1.3 Korso ennen ja tänään

9 9 10 10

2 2.1 2.2 2.3 2.4 2.5

SUUNNITTELUALUE Puiston vaiheet Maisema ja luontoarvot Reitit ja toiminnot Tila ja näkymät Ongelmat ja toiveet

12 12 14 16 18 21

3 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 3.6

KORSON PUROPUISTO Suunnitelman tavoitteet Inspiroivia kohteita Puiston yleissuunnitelma Reitit ja toiminnot Kasvillisuus Pintamateriaalit ja kalusteet

22 22 22 24 28 30 33

4 4.1 4.2

PUISTON YKSITYISKOHDAT Putouspuisto Puropuisto

36 36 40

5 VALAISTUKSEN LÄHTÖKOHDAT 5.1 Valaistuksen merkitys kaupunkikuvassa 5.2 Valaistuksen vaikutukset ihmiseen 5.3 Valaistuksen suunnittelu 5.4 Valaistuksen mahdollisuudet

44

6 PUISTON VALAISTUS 6.1 Valaistuksen nykytila ja ongelmat 6.2 Valokonsepti 6.3 Perusvalaistus 6.4 Kohdevalaistus 6.5 Vaihtuva taidevalaistus

50 50 52 53 56 62

Yhteenveto

67

Lähteet

68

Diplomityön tiivistelmä Abstract of Master’s Thesis

70 71

Liitteet: Planssiluettelo ja pienennökset

73 73

44 45 46 47

7


8


1 LÄHTÖKOHDAT 1.1

VALOA LÄHIÖSSÄ

Lähiöt ovat ihmisten arkiympäristöä; alueita, joita suuri osa suomalaisista kutsuu kodiksi ja joissa he viettävät perhe-elämää, nauttivat vapaa-ajasta ja tapaavat tuttaviaan. Usein nämä keskustan ulkopuoliset alueet saatetaan jättää suunnittelussa vähemmälle huomiolle, unohtaen, että näitä ympäristöjä hyödyntää moni asukas päivittäin. Resurssit kohdistetaan keskusta-alueille ja lähiöiden vetovoimaisuus kärsii. Myös lähiöalueet kaipaavat vetonauloja, paikkoja, joihin tullaan kauempaakin ja jotka antavat positiivisen leimansa koko alueelle. Lähiörakentaminen ei ole ainoastaan teollisia rakennustapoja ja voittojen maksimointia, vaan niiden suunnitteluun on liittynyt myös asunto- ja perhepoliittisia tavotteita. Ne kuvaavat aikansa kaupunkisuunnittelun ihanteita: autoliikenteen ja jalankulun erottelu toisistaan, koulujen välitön yhteys viheralueisiin ja kerrostalovaltainen rakennuskanta. Lähiöiden positiivisina puolina onkin pidetty yhteisöllisyyttä, turvallisia kevyen liikenteen yhteyksiä ja luonnonläheisyyttä. Kritiikkiä lähiöt saavat yleensä hoitamattomista alueista ja julkisten alueiden heikosta laadusta sekä alueiden yksipuolisuudesta (Korhonen-Wälmä, 2008). Kuinka siis suunnitella arkiympäristöstä vetovoimainen ja miellyttävä, toisaalta kestävä ja helppohoitoinen? Valoa lähiössä -projekti oli ensimmäinen tutustumiseni Vantaan 70- ja 80-luvun lähiöihin. Projekti

oli mukana Ympäristöministeriön Lähiöohjelmassa 2008-2011, jonka tarkoituksena oli parantaa lähiöiden imagoa ja liittää ne vahvemmin osaksi kaupunkia. Valoa lähiössä -projektin päämääränä oli julkisten ulkotilojen viihtyisyyden parantaminen valaistusta hyödyntäen. Siihen kuului lähiöiden julkisten ulkotilojen kuten viheralueiden ja kävelykatujen valaistuksen kunnon kartoitusta ja uusimistoimenpiteiden suunnittelua. Korso oli yksi projektin kohdealueista ja samalla myös laajin aluekokonaisuus. Valaistusprojektin aikana tuli selväksi, kuinka tärkeä hyvä valaistus on asukkaiden turvallisuuden ja viihtyisyyden parantajana. Lisäksi valaistus vaikuttaa merkittävästi siihen, miten laadukkaiksi ja vetovoimaisiksi lähiöt koetaan.

kehittyy ainutlaatuiseksi vetovoimaiseksi lähiöksi, joka erottuu muista edukseen ja jossa uskalletaan laatia uudentyyppisiä ratkaisuja yhdessä asukkaiden ja suunnittelijoiden kanssa.

Projektin jälkeen tuntui, että lähiöalueilla on paljon tilaa uudistuksille. Monet lähiöt ovat kokemassa perusparannuksia lähivuosina valaistuksen ja infrastruktuurin osalta ja asukkaiden palautteen perusteella uudistuksiin asennoidutaan innokkaasti. Kun mahdollisuus tarjoutui Korson keskuspuiston yleissuunnitelman työstämiseksi, tuntui se loistavalta paikalta hyödyntää maisema- ja valaistusosaamistani. Laadukkaasti rakennettuja puistokohteita kaivattaisiin kaupunkikeskustojen ulkopuolelle ja rohkeita, ainutlaatuisia maisemavalaistusratkaisuja tulisi kokeilla myös viheralueilla, eikä ainoastaan moottoriteiden varsilla ja keskustapuistoissa. Toivon, että osittain tämän työn myötä Korso 9


1.2 KORSO

1.3

Korson suuralue sijaitsee Itä-Vantaan pohjoisosassa ja muodostuu yhdeksästä kaupunginosasta; Korso, Matari, Mikkola, Metsola, Leppäkorpi, Jokivarsi, Nikinmäki, Vierumäki ja Vallinoja. Korson suuralue rajautuu lännessä, pohjoisessa ja idässä Tuusulaan, Keravaan ja Sipooseen. Korson eteläpuolella sijaitsee Koivukylän suuralue. Alueen läpi kulkee tärkeitä liikenneyhteyksiä kuten päärata, Lahdenväylä ja Vanha Lahdentie. Länsi-itäsuunnassa aluetta yhdistää Kulomäentie.

Nykyisen Korson keskusta ja kerrostaloalueet on rakennettu suurimmaksi osin 70-luvulla, jolloin sinne keskitettiin Vantaan sosiaalinen asuntotuotanto. 50-luvulla Korso oli vielä Suomen suurin yhtenäinen omakotitaloalue. Nykyäänkin lähimmät omakotitaloalueet sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä asemalta. (Juusela, 2007)

Korson suuralueen keskustana toimii Korso, joka on rakentunut pääradan länsipuolelle. Osa lähiliikenteen junista pysähtyy Korsossa. Keskusta toimii tärkeimpänä palvelukeskuksena kaikille suuralueen kaupunginosille. Korson keskustan erottaa laajemmista pientaloalueista radan lisäksi syvä ja jyrkkäreunainen Rekolanojan laakso. Laakson reunalla sijaitsevat Korson arvokohteet; kirkko ja seurakuntakeskus. Keskustaa rajaa lännessä laaja Korson keskuspuisto, jonka keskellä sijaitsee suosittu Ankkalampi. Keskuspuisto on keskeinen tapahtumapaikka ja sen laidoilla sijaitsee useampikin koulu ja päiväkoti. Puisto on tärkeä kevyen liikenteen linkki asuinkortteleiden ja palveluiden välillä.

10

KORSO ENNEN JA TÄNÄÄN

Korson asema rakennettiin alun perin pääradan ohituspaikaksi 1889. Silloin Korso oli lähes asumaton alue Helsingin pitäjän ja Tuusulan rajalla. Rautatie on osaltaan aina ohjannut Korson kehitystä. Pysäkin rakentamisen myötä Korson alue alkoi kehittyä asuinalueeksi ja kauppalaksi, kasvu oli nopeaa etenkin sotien jälkeen. 1900-luvulla Korsoa ympäröivät Helsingin maalaiskunta, Tuusula ja Kerava laajenivat merkittävästi ja Korso päätettiin liittää Helsingin maalaiskuntaan vuonna 1954. Aluksi 1950-luvulla Korso toimi merkittävänä teollisuuden keskuksena ja Korsoon tultiin töihin kaukaakin. 70-luvulla teollisuus sai luvan väistyä, kun aseman tienoo alkoi täyttyä tiiviistä asuinrakentamisesta. Uusi asemakaava ja uudet laiturijärjestelyt muuttivat kaupunkirakennetta oleellisesti 1970-luvun loppupuolella. (Vantaan kaupunki, 2000)

Korson huono maine syntyi 70-luvulla kun kerrostalorakentaminen kasvoi. Mainetta huononsi keskustan rähjäinen ulkonäkö ja varsinkin asemanseudun sosiaaliset ongelmat. 2000-luvulla Korson keskustan ympäristöä on parannettu; monitoimikeskus Lumo ja seurakuntakeskuksen laajennus ovat nostaneet keskustan ilmettä. Rautatieasemaa on kehitetty ja koko keskustan ympäristörakentamiseen on panostettu. (Juusela, 2007). World Design Capital –vuonna keskustan ulkotilaa ja viherrakentamista kehitetään edelleen. Tuleva kehärata ja palveluntarjonnan kehittämissuunnitelmat ennustavat Korson alueelle uutta nousua vetovoimaisena asuinpaikkana (Harkas 2011).


Kuva 01. Ilmakuva etel채st채. Vasemmassa reunassa Korson keskuspuisto. (Vantaan kaupunki, 2011)

Kuva 02. Vantaan opaskartta. Korson keskuspuisto rajattu mustalla. (Vantaan kaupunki)

11


2 SUUNNITTELUALUE 2.1

PUISTON VAIHEET

1500-luvulta 1800-luvulle Korson keskuspuiston alue toimi lähinnä viljelyalueena. Sen läpi kulkeva Rekolanoja oli mutkitteleva uoma, jonka laitojen rehevät maat sopivat hyvin laidunmaaksi. Myöhemmin rautatien rakentamisen ja maatalouden kehityksen myötä puronvarsiviljelystä luovuttiin. (Litzen ja Vuori, 1997) 1930-luvun Pitäjän kartassa oja on jo huomattavasti suorempi ja viljelytoiminta vähentynyt. 30- luvun valokuvien perusteella keskuspuiston ympäristö olikin jo silloin tärkeä korsolaisten virkistysalue suurempien, viljeltyjen peltoaukeiden ja metsien keskellä. Avoin purolaakso soveltui hiihtämiseen talvella ja ojasta saattoi kesällä napata rapuja. Itse Rekolanoja oli laakson pohjalla virtaava kapea oja. 70-luvun jälkeen oja alkoi kasvaa umpeen laiduntamisen ehtymisen myötä (Pentinmikko, 2005). Korson keskuspuisto kaavoitettiin 80-luvulla. Puiston alkuperäinen suunnitelma on laadittu Vantaan kaupungin puisto-osastolla vuonna 1983, luultavasti Veikko Laitisen toimesta. Rekolanoja padottiin ja puistoon kaivettiin noin 1,8 hehtaarin suuruiset ja metrin syvät puistolammet. Lampien keskelle jätettiin saarekkeita luonnonmukaisen kasvillisuuden säilyttämiseksi ja kaivuumassat kasattiin lampien ympärille kumpuilevaksi nurmialueeksi. (Vantaan kaupunki, 2008) 12

Puiston länsireunassa olevan korkean avokallion seinämälle rakennettiin vuonna 2000 vesiputous, joka tunnetaan ”Urpon putouksena”, entisen Itä-Vantaan kaupunginpuutarhurin Urpo Ponsimaan mukaan (Vantaan kaupunki, 2008). Vesi virtaa kallion laelta alas kallion juurelle vesialtaaseen. Putous on valaistu pimeän aikaan. Kallion päällä on myös näköalapaikka. Keskuspuisto toimi ennen Ankkarock –musiikkifestivaalin tapahtumapaikkana. Ensimmäinen järjestysvuosi oli 1989 ja viimeinen 2010. Festivaalia ei sen jälkeen enää järjestetty muun muassa tilan rajoittuneisuuden takia. (Marttinen, 2011)

Kuva 03. Hiihtäjiä puiston kallioilla 1930-luvulla. (Korso-Seura) Kuva 04. Puiston itäreunalla sijaitseva Urpon putous. (Suvi Saastamoinen, 2012)


Kuva 05. Keskuspuiston alue Senaatin kartalla vuonna 1872. (Vantaan kaupunki)

Kuva 06. Korso ja suunnittelualue Pit채j채n kartalla vuonna1933. (Vantaan kaupunki)

13


2.2

MAISEMA JA LUONTOARVOT

Korson keskuspuisto on pohjois-eteläsuuntainen jyrkkien, metsäisten kallioselänteiden reunustama laakso. Puiston läpi virtaa pohjois-eteläsuunnassa Rekolanoja, joka on yli 12 kilometriä pitkä, ja Korson alueen pääuoma. Puron ranta-alueet muodostavat Vantaalla merkittävän ekologisen ja luonnoltaan monipuolisen käytävän, joka kuitenkin katkeilee paikoitellen. (Pentinmikko, 2005) Kivikaudella 7000 vuotta sitten meren pinta oli noin 35 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Silloin Rekolanoja, mukaan lukien Korson keskuspuisto, oli Litorinameren lahti. Puro on jättänyt maan noustua uomansa muinaisen merenlahden hietapohjaan. Nykyinen ravinteikas laaksonpohja koostuu hienoista maa-aineksista ja sitä reunustavat selänteet ovat kalliota ja moreenia. (Pentinmikko, 2005) Puiston maisemarakenne on jyrkkä ja kontrastinen. Tiheän metsän peittämät kalliorinteet ja paljaat avokalliot luovat laaksoon seinämät, jotka jättävät keskustan ja junaradan hälyt taakseen. Padottu vesipinta on tyyni ja rauhallinen, kasvillisuus ja saarekkeet jakavat tilallisesti tasaista laaksonpohjaa. Puiston koilliskulmassa laakso nousee ja avautuu laajemmaksi niityksi, joka toimii myös tapahtumapaikkana.

14

Kuva 07. Maalajit ja korkeussuhteet -kartasta erottuu alueen vahva suuntautuneisuus. (Vantaan kaupunki/MML)


Kuva 08. Sammakoita kutimassa keväällä puiston pohjoisosassa. Seisovat hulevedet houkuttelevat uutta eläimistöä ja kasvillisuutta. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 09. Vesilinnut pesivät puistosaarekkeilla. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 10. Puiston kasvillisuus heijastuu tyyneen vesipintaan. Kuvassa puisto keskiosaa. (Suvi Saastamoinen, 2012)

Kuva 11. Panoramakuvassa puiston keskikohdilta hahmottuu puiston laaksomaisuus ja tummat havumetsärinteet. (Suvi Saastamoinen, 2012)

15


2.3

REITIT JA TOIMINNOT

Keskuspuisto on Korson suurin yhtenäinen viheralue. Puistoaluetta käytetään ahkerasti ja sen läpi kulkee yleiskaavan mukainen pääulkoilureitti. Puistossa on pysähtymispaikkoja, jotka on lähinnä varusteltu istuimilla ja roska-astioilla. Yleiskaavoitetun pääulkoilureitin lisäksi keskuspuistossa on 1,8 kilometriä pitkä valaistu hiihtolatu ja kuntorata. Ojan ja lampien yli kulkee yhteensä neljä siltaa, joista eteläisin toimii patona ja vesi valuu sen läpi muodostaen kosken. Alueen luoteispuolella sijaitsee urheilukenttä ja kaksi koulua, sekä lounaiskulmassa suuri, jokin aika sitten kunnostettu leikkipuisto. Poikittaisliikenne puistossa on vilkasta. Puisto toimii linkkinä koulujen, asuinalueiden ja keskustan välillä. Puistolla on tärkeä rooli yhdistävänä virkistysalueena ja tärkeimpiä yhteyksiä ovatkin kouluilta ja urheilukentältä vievä raitti keskustaan ja asuinalueille puistoalueen länsipuolelle. Puiston koillispuolella Urpiaisentien toisella puolella sijaitsee koirapuisto, jonka perusparannussuunnitelma on valmistunut ja kunnostus alkamassa.

16


Kuva 12. Reitit ja toiminnot (nykytila).

Kuva 13. Yleiskaavassa puiston poikki kulkee alueen pääulkoilureitti. (Vantaan kaupunki, 2007)

Kuva 14. Epäselvä reittilinjaus puiston poikittisen pääreitin varrelta. (Suvi Saastamoinen, 2012)

Kuva 15. Lätäköitä raitilla puiston pohjoisosassa. (Camilla Lindroth-Vanhala, 2011)

Kuva 16. Jyrkkä rantapenkka puiston kaakkososassa. (Suvi Saastamoinen, 2012) 17


2.4

TILA JA NÄKYMÄT

Puistotilan reunat ovat erittäin selvästi nähtävissä ympäröivinä metsäseinäminä. Maaston jyrkkä nousu korostaa tilan luonnollista kapeutta ja pituutta. Tilaa reunustaa sekä länsi- että itäreunalla puuston lisäksi korkeat avokallioseinämät, jotka on otettu kauniisti näkyville kasvillisuuden alta. Tilan reuna rikkoontuu hieman kaakkoisosassa, jossa asuinrakennukset työntyvät osittain puistoon ja alueiden välillä ei ole selvää tilallista jakajaa. Puiston eri osia jakaa pitkittäissuunnassa altaiden yli kulkevat sillat ja niitä reunustava kasvillisuus. Sillat jakavat puiston erillisiin osiin ja luovat mielenkiintoisemman tilakokemuksen. Eteläosaa hallitsee kolme saarta, jotka tekevät tilasta tiiviin ja näkymistä lyhyitä mutta mielenkiintoisia. Saarten kasvillisuus on osittain tiheää ja osittain läpinäkyvää. Saaret muodostavat suljetumpia poukamia ja oleskelualueita kuin muualla puistossa. Sillat toimivat näköalapaikkoina ja pysähtymispaikkoina vierailijoille. Ne ovat korkeammalla kuin ympäröivä maasto ja avoin vesialue muodostaa pitkiä näkymiä syvemmälle puistoon. Puiston keskiosassa laaja aukea tiivistyy salmeksi ja puiston jyrkät reunat tulevat lähemmäksi toisiaan. Korkea kiviseinä puiston itäreunassa muodostaa vahvan rajan. Puiston laajin näkymä avautuu korkealta kallioleikkauksen päältä, josta näkee lähes koko laakson. Toinen näköalapaikka sijaitsee vastapäätä puiston länsireunalla, jossa 18

kapeampi näkymä avautuu tiheän metsän rinteeltä alas laaksoon. Puiston pohjoisosan vesiallasta ympäröivä ala on avoimempi ja rannat etäämmällä toisistaan kuin muualla puistossa. Myös reitit kulkevat kauempana rannasta ja paikoitellen melko paljon korkeammalla. Tämän myötä vesialueen yli avautuukin laajempia näkymiä. Puiston koillisosassa maasto nousee ja avautuu laajaksi niityksi. Rauhalliset pitkät näkymät kulkevat alueen poikki ja tila toimii kontrastina monimuotoiselle jokipuistolle. Niityn molemmin puoleiset reitit kulkevat osittain puuston läpi rikkoen mukavasti avointa näkymää.

Kuva 17. Puiston pohjoisosan avoin näkymä puroaltaan yli. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 18. Maisema näköalapaikalta itäisen kalliorinteen päältä puistoon. (Camilla Lindroth-Vanhala, 2011) Kuva 19. Puiston eteläosan sulkeutuneempaa saarimaisemaa. (Suvi Saastamoinen, 2012)


Kuva 20. Puiston koillisosan avoin niittyalue. Näkymä puistosta tielle päin. (Suvi Saastamoinen, 2012)

Kuva 21. Tila ja näkymät.

19


20


2.5

ONGELMAT JA TOIVEET

Korson asukkaille on tehty kyselyitä alueen parantamisesta muutamaan otteeseen keskustan kehittämisprojektien yhteydessä. Vuonna 2009 yleissuunnitelman päivittämistä varten kerättiin asukkaiden mielipiteitä ja ideoita Vantaan kaupunkisuunnitteluosaston ja 4V-hankkeen toimesta. Kyselyn tulosten perusteella asukkaat kokevat Keskuspuiston, tuttavallisemmin ”Ankkapuiston”, ”Korson keuhkoiksi” ja ”kaupunginosan sydämeksi”. Alue on asukkaiden suosiossa lenkkeily-, pyöräily- ja oleskelumahdollisuuksiensa takia. Alueelle toivotaan lisää penkkejä, tehokkaampaa hoitoa ja lisää mahdollisuuksia puistotapahtumien järjestämiselle. Ongelmia alueella todetaan olevan esteettömyyden puute sekä turvattomuus pimeän aikaan. (Vantaan kaupunki, 2000) Asukkaiden kokemaan turvattomuuteen pyritään tässä suunnitelmassa etsimään ratkaisuja tehokkaan valaistuksen ja kasvillisuusmassojen tarkan suunnittelun kautta. Hyvä näkyvyys päiväsaikaan sekä pimeällä on tärkein tapa lisätä turvallisuuden tunnetta. Asukasmielipiteitä on koottu myös Ympäristöministeriön Vantaan kokeiluprojektissa ”Kaupunkikuva asukkaiden kokemana” (Hentilä et. al., 2003). Asukkaiden mielipaikat –kartassa ”Ankkapuisto” mainitaan mielipaikkana ja kauneimpana kohtana Korsossa. Puistossa on myös kauneimpia näkymiä ja sen läpi kulkee asukkaiden mielireittejä.

Myös laaja-alaisessa selvitystyössä ”Rekolanoja: eilen tänään ja huomenna” (Pentinmikko, 2005), käsitellään Keskuspuistoa osana Rekolanojan laaksoa ja esitetään kehitystoiveita ojan luonnollisen monimuotoisuuden ja viherkäytävän yhtenäisyyden edistämiseksi. Raportissa suositellaan alkuperäisen puronvarsilehtokasvillisuuden palauttamista osittain puistomaiseksi perustetuille alueille. Lajeina mainitaan ainakin mukulaleinikki ja kullero. Keskuspuistossa kasvillisuuden palauttamista ehdotetaan saariin ja rannan tulvavyöhykkeelle. Suuri ongelma Korsossa on ilkivalta, jota valitettavasti esiintyy myös keskuspuistossa ja joka vaikuttaa alueen ylläpitoon ja suunnitteluun. Tehokkaalla valaistuksella, kestävillä materiaaleilla ja kasvivalinnoilla pyritään vaikuttamaan ongelmaan tässä suunnitelmassa. Puistossa esiintyy myös kuivatusongelmia. Keskuspuiston yleissuunnittelun yhteydessä suunnitellaan altaiden ruoppaus, joka osittain edistää asiaa. Paikoitellen maa on kuitenkin vajonnut ja laakson rinteiltä tulevat pintavedet jäävät kävelyraiteille seisomaan. Suunnitelmassa on tutkittu reittilinjauksia ja ehdotettua muutoksia kriittisimmille paikoille.

Kuva 22. Puiston penkki, jonka ympärillä kulumaa ja maanvajoamista. (Suvi Saastamoinen, 2012)

21


3 KORSON PUROPUISTO 3.1

SUUNNITELMAN TAVOITTEET

Suunnitelman tavoitteena on luoda puistosta monipuolisten tilojen sarja, joka hyödyntää paikan olemassa olevaa maisemarakennetta ja ominaisuuksia. Korson Puropuisto on lähiöpuisto, jota asukkaat voivat hyödyntää päivittäin koulu- tai työmatkallaan, lenkkeillen, lounastauolla, perheen kesken tai yksin. Lisäksi se on vetovoimakohde, joka houkuttelee kävijöitä kauempaakin. Puiston maisemassa nykyäänkin läsnä oleva vesi tuodaan suunnitelmassa entistäkin lähemmäs käyttäjää luomalla monipuolisia rantarakenteita ja vesiaiheita. Toisenlaisen ulottuvuuden suunnitelmaan tuovat hulevesiä viivyttävät altaat ja puronvarsikasvillisuus, joka peilailee alueen luonnonmukaista kasvillisuutta. Yleissuunnitelmaa tukemaan on tehty myös valaistuksen ideasuunnitelma, joka puolestaan mahdollistaa puiston ympärivuotisen ja -vuorokautisen käytön ja takaa turvallisen sekä esteettömän käyntikokemuksen kaikille. Valaistus edistää myös osaltaan alueen vetovoimaisuutta ja luo ainutlaatuista yöllistä ympäristöä. Taidevalaistusehdotukset värittävät puiston vuodenaikoja ja tarjoavat mahdollisuuksia Korson Puropuiston kehitykselle tulevaisuudessa.

3.2

INSPIROIVIA KOHTEITA

Tianjin Qiaoyan Park, Tianjin, Kiina Turenscape Landscape Architecture 2008 Tianjin Qlaoyan Park on esimerkki puistosta, jossa alkuperäistä kasvillisuutta on palautettu alueelle onnistuneesti ja aluetta osataan käyttää hyödyksi virkistyksessä sekä opetuksessa. Puiston päämääränä on ollut tarjota kaupungille ja sen asukkaille luonnon tarjoamia palveluita mahdollisimman monipuolisesti; hulevesien käsittely, pilaantuneiden maiden käsittely ja perinnemaiseman palauttaminen alkuperäiseen tilaansa. Puiston kasvillisuus on alueen alkuperäistä, helppohoitoista kasvillisuutta ja puisto tarjoaa myös opetuksellista informaatiota kasvillisuudesta ja rakenteista. Maisema-arkkitehdin mukaan puisto mukailee maiseman uutta estetiikkaa; epäsiistit muodot, suunnittelematon biodiversiteetti ja luonnon sotkuisuus, joka syntyy kasvien luontaisesta kasvusta ja leviämisestä. Puistosta on muodostunut Tianjinin kaupungille merkittävä ja arvokas kohde. (Turenscape, 2013) Kuva 23. Kosteikkoaluetta ja laitureita. Tianjin Qlaoyan Park. (Landezine) Kuva 24. Intiimi laituri korkean kaislikon keskellä. Tianjin Qlaoyan Park. (Landezine) Kuva 25. Vapaasti kasvavaa kosteikkokasvillisuutta. Tianjin Qlaoyan Park. (Landezine)

22


Kallang River Bishan Park, Singapore Atelier Dreiseitl 2012

Shanghai Houtan Park, Shanghai, Kiina Turenscape Landscape Architecture 2010

Bishan Park on esimerkki lähiöpuistosta, jossa veden tuominen ihmisten arkeen on tehnyt paikasta alueen vetovoimakohteen.

Houtan Parkin materiaalit ja rakenteet sekä kasvillisuus ovat yksinkertaisia ja mittakaavaltaan miellyttäviä esimerkkiratkaisuja.

Vehreässä Singaporessa viheralueiden rakentamiseen on panostettu ja Bishan Park on yksi hyvä esimerkki tästä. Tavoitteena on ollut jokiuoman palauttaminen luonnolliseen tilaansa ja hyödyntää sitä tulvavesien imeyttämisessä. Bishan Park on osa ABC Waters -ohjelmaa, joka pyrkii edistämään veden hyödyntämistä ojituksen ja vesijakelun ohella myös virkistystarkoituksiin ja yhteisöjen käyttöön.

Puiston tarkoituksena oli toimia Shanghain maailmannäyttelyn tapahtumapaikkana ja esitellä vihreää teknologiaa, sekä toimia julkisena joenvarsipuistona näyttelyn jälkeen. Yksi puiston päätavoitteesta on edistää tulvaongelmia.

Herbert Dreiseitl on kuvaillut, kuinka puisto vaikuttaa ihmisten ajatteluun; kohde nauttii asukkaiden arvostusta, tarjoaa käyttökokemuksia ja samalla kunnioittaa luontoa ja ympäristöä. Hänen mukaansa jokiuoman ja veden ”palauttaminen” ihmisille näin ollen korostaa ja parantaa paikan henkeä. (Holmes, 2012) Kuva 26. Puisto on muotoiltu tulvivan jokiuoman mukaan. Kallang River Bishan Park. (Landezine) Kuva 27 ja 28. Kävijöitä virkistäytymässä veden äärellä. Kallang River Bishan Park. (Landezine)

Kuva 29 ja 30. Puiston geometrisiä puu- ja metallirakenteita. Shanghai Houtan Park. (Landezine) 23


3.3

PUISTON YLEISSUUNNITELMA

Alue on jaettu tilallisesti ja teemallisesti neljään osaan; Niittypuistoon, Puropuistoon, Putouspuistoon ja Saaripuistoon. Laakson pitkänomainen muoto tekee paikasta lineaarisen sarjan tiloja, joita kasvillisuus, maastonmuodot tai rakennetut elementit jakavat. Tilat itsessään ovat rakenteeltaan ja ilmeeltään erilaisia ja ympäröivät metsänrinteet toimivat niiden reunoina ja taustana. Jokaista puiston osa-aluetta dominoi visuaalinen tai toiminnallinen elementti. Elementeistä muodostuu puiston sisälle sarja, joka tekee alueesta kokonaisuudessaan kiinnostavan ja käyttäjäystävällisen. Puistoreitin varrella olevat rantarakenteet, vesiaiheet, katokset ja sillat yhdistävät visuaalisesti ja toiminnallisesti puiston eri osia, tuovat veden lähemmäksi käyttäjää ja tarjoavat elämyksiä sekä kohtauspaikkoja. Niittypuisto on avoin, pitkien näkymien hallitseva nurmialue, joka ohjaa kävijät syvemmälle puistoon. Nurmi tarjoaa mahdollisuuden auringonottoon, piknikkiin tai kevyille pallopeleille. Aukea alue toimii tarvittaessa myös tapahtumapaikkana. Näkymien katkaisijana ja katseenkiinnittäjänä on maakumpuja, joiden rakentamisessa hyödynnetään vesialtaiden ruoppausmassoja. Kummut kasvavat tuoreen niityn kasveja ja ne on tarkoitus jättää leikkaamatta. Kukkivat pikkupuut korostavat kumpujen muotoja ja tarjoavat auringonottajille varjoisan katveen. Näkymän päätteenä on levähdyspaikka ja katos, joka hou24

kuttelee jatkamaan Puropuiston suuntaan. Puropuisto on rehevä seikkailualue, jossa voi tutkia Rekolanojalle tyypillistä purokasvillisuutta. Kaislikoiden lomaan laskeutuvat nurmi- ja heinäterassit johtavat laitureille, joista pystyy tähystämään vastarannalle tai upottamaan varpaansa puroveteen. Alueen länsiosassa sijaitseva Keidas viivyttää länsirinteen hulevesiä ja on pienipiirteisyydessään kiinnostava tutkiskelupaikka. Sen vesialtaat täyttyvät sateiden ollessa runsaita ja pieni vesiaihe johtaa vettä edelleen Rekolanojaan. Kasvillisuus on alueella nimettyä ja katosten yhteydessä olevat kyltit tiedottavat alueen kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Puiston keskiosan Putouspuistoa hallitsee jyrkän itärannan vesiputous. Vesiputoukselle johtaa Vesireitti, jonka rannanpuoleinen reuna tuetaan betonielementeillä ja luonnonkivillä. Suoraa, kapeaa reittiä reunustaa itäpuolella tukimuuri, joka toimii myös istuimena. Jyrkän kalliorinteen päällä sijaitsee näköalapaikka, jonne nousee portaat reitin varrelta. Vesiputous laskee vesialtaaseen, joka muodostaa vesiaiheen reitin varrelle. Vesireitin vastarannalla on Kirsikkatarha, joka tarjoaa aurinkoisen tapaamis- ja oleskelupaikan puiston keskiosaan. Saaripuisto on tilakokemukseltaan erilainen

puiston muihin osiin verrattuna. Saarten kasvillisuus säilytetään luonnonmukaisena ja saaret vesilintujen pesimäalueina. Länsirannalla olevan kalliorinteen etualalla oleva oleskelualue tarjoaa aurinkoisen pysähtymispaikan ja sen katokseen voidaan pystyttää vaihtuvia tiedotteita tai taidetta. Asuinalueen läheisyydessä oleva itäranta säilytetään rauhallisena ja suojaistutuksia lisätään. Alueen eteläosassa oleva puiston sisäänkäyntireitti reunustetaan kukkivilla istutuksilla, jotka toivottavat kävijän tervetulleeksi.


Kuva 31. Puisto on jaettu nelj채채n eri osaan. Jokainen osa on tilaltaan ja toiminnoiltaan erilainen. 25


26


Kuva 32. Puiston yleissuunnitelma 1/2. Kuva 33. Puiston yleissuunnitelma 2/2. 27


3.4

REITIT JA TOIMINNOT

Alueen kulkureitit ovat nykytilassa monin paikoin vajonneet ja alueella on kuivatusongelmia. Osa reiteistä sijaitsee myös liian lähellä rantaa ja sortumisvaara on mahdollinen. Suunnitelmassa on pyritty yksinkertaistamaan reittilinjauksia ja vähentämään turhia reitinpätkiä. Suorat reittilinjaukset sopivat vapaamuotoiseen ympäristöön ja luovat dynaamisen kokonaisuuden. Kulkuväylät on pyritty pitämään entistä kauempana rannasta, esimerkkinä kaakkoisosan kävelyreitti (kuva 36). Vesireitillä, joissa reittiä on ollut mahdotonta siirtää, rantaa pitää tukea rakenteilla, jotka muodostavat reitille myös rytmiä (kuva 35). Reitin itäpuoleinen rinne on tuettu tukimuurilla ja jyrkkä luiska sitä sitovalla istutuksella. Muuri toimii myös istuimena ja siinä on kaksi istuinsyvennystä.

28


Alueen pääreitti, joka kulkee keskustasta itälänsisuunnassa koululle ja urheilukentille, muodostaa myös yhden alueen pääsisäänkäynneistä. Sen linjausta on suoristettu ja sen reunoille on muodostettu vapaamuotoinen koivukujanne, joka myös kohdevalaistaan. Alueen pysähtymispaikat ovat yksittäisten penkkien sijaan pieniä aukioita, terassirakenteita ja siltoja. Monipuoliset oleskelualueet tarjoavat vaihtoehtoja ja monen tyylisiä tiloja. Sillat ovat läpikulkupaikkojen lisäksi pysähtymispaikkoja. Siltarakenteen muoto mahdollistaa istumisen ja oleskelun sekä ympäristön tarkastelun. Katokset toimivat sateensuojina ja samalla kehystävät maisemaa ja kulkureittiä. Kuva 35. Leikkaus itäpuolen rantareitin tukimuurista (1:200).

Kuva 36. Leikkaus puiston kaakkoisosan siirretyltä reitiltä (1:200). 29


3.5 KASVILLISUUS Alueen kasvivalintojen teemana on ollut alueen alkuperäisen puronvarsikasvillisuuden tuominen takaisin puistoon. Toisaalta tavoitteena on ollut tuoda alueelle runsautta ja näkyvyyttä kukkivalla ja värikkäällä kasvillisuudella. Kasvillisuudella on tärkeä osuus puistossa tilanjakajana, näkymien rajaajana, visuaalisena elementtinä ja opetusvälineenä.

Puropuiston kasvillisuus on samankaltaista kuin rantaniityllä, mutta mukana on myös kosteikkokasvillisuutta kuten kullerot, kurjenmiekat, mesiangervo, kurjenpolvet, osmankäämit, vehkat, ranta-alpi, rentukka ja mukulaleinikki. Puropuiston puut ja pensaat ovat kosteisiin olosuhteisiin soveltuvia ja näyttäviä; tyrni, suopursu, lännenheisiangervo, pajut, lepät ja saarni.

Alueen avoimet osiot koostuvat eri tyyppisistä niittykasveista ja nurmialueista. Vesialueiden luonnonmukaista rantaviivaa seuraava ja sen kanssa leikittelevä linja määrittelee rantaniityn ja leikattavan niityn tai nurmen rajan. Rantaniitty muodostuu rantakasveista ja –pensaista, kaisloista ja heinistä. Se suodattaa osan puroaltaisiin valuvista pintavesistä ja toimii tarvittaessa myös tulva-alueena. Rantaniittyä pyritään hoitamaan suosimalla alueelle tyypillisiä kasveja kuten järvikorte, järvikaisla, iso-sorsimo, ratamosarpio, rönsyrölli, heinät, sarat, natat, hiirenvirna, virmajuuri ja rantakukka. Kasvillisuus on rehevämpää puiston pohjoisosassa ja etelässä puolestaan luonnonnurmialueet ovat laajempia. Luonnonnurmialueet pidetään leikattuina.

Matalat pensaat ja perennat toimivat puistossa korkeiden pensaiden ja puiden aluskasvillisuutena ja istutusalueiden täydentäjänä, kun näkymiä ei haluta tukkia. Kasvivalinnat ovat kestäviä ja näyttäviä; ainavihantia ja kukinnaltaan tai syysväriltään erikoisia. Matalia suositeltavia pensaita ovat tuhkapensaat, katajat, lamohietakirsikka, happomarjat, hanhikit, angervot ja kääpiömanteli. Istutusryhmissä pyritään monipuolisuuteen ja liian laajoja yhtenäisiä saman lajin istutuksia tulisi välttää.

Niittypuiston keskellä sijaitsevat Kukkakummut on istutettua kukkivaa tuoretta niittyä, jossa kasvaa heiniä, päivänkakkaraa, harakankelloa, peurankelloa, apilaa, niittynätkelmää, hiirenvirnaa, poimulehtiä, kulleroa ja sananjalkaa. 30

Puiston suuremmat puut ja pensaat toimivat näkymien rajaajina ja päätteinä. Puiston nykyisistä puista monet voidaan säilyttää, suosien jalopuita ja pitäen näin ympäristö lehtipuuvaltaisena. Istutettavat yksittäispuut ovat kukkivia ja/tai syysväriltään kauniita. Suosittavia lajeja ovat vaahterat, pajut, lepät, tuomet, pihlajat ja saarni. Laaksoa ympäröivä havupuuvaltainen rinnemetsä toimii tehokkaana taustana lehtipuuvaltaiselle puistoalueelle.

Kukkivat istutettavat pensaat ja pikkupuut sijoitetaan puiston sisäänkäyntien ja oleskelualueiden läheisyyteen tuomaan viihtyisyyttä ja pehmeyttä puistoon. Pensaiden sijoituksessa tulee ottaa huomioon kasvupaikkavaatimukset ja pensasryhmien monimuotoisuus. Aurinkoiseen ja puolivarjoon sopivia pensaita ovat syreenit, tuoksuvatukka, jasmike, kanukat, pensasruusut, tuomipihlaja, heidet ja angervot. Varjoisissa paikoissa suositaan hortensioita, alppiruusuja, kanukoita, kuusamia, taikinamarjaa ja lumimarjaa. Kukkivat pikkupuut voivat olla koristekirsikkaa, koristeomenaa tai ruotsinpihlajaa.


Kuva 37. Puiston pintakasvillisuus.

Kuva 38. Puiston puuvartinen kasvillisuus.

31


Kuva 39. Suunnitelmassa ehdotettuja simerkkilajeja kuvin. 32


3.6

PINTAMATERIAALIT JA KALUSTEET

Materiaaleja valitessa tulee ottaa huomioon niiden kestävyys ja mahdollinen alueella esiintyvä ilkivalta. Kestävät tai edullisesti uusittavissa olevat materiaalit ja oikein muotoillut kalusteet ovat alueelle oikea valinta.

on helppo ja edullinen luonnonmateriaali uusia. Puurakenteet on korotettu irti maasta ja ne tarvitsevat paikoitellen kaiteita. Kaiteet ovat muodoltaan yksinkertaisia ja materiaaliltaan kestävää, mustaksi maalattua metallia.

Puiston pinnoitteet pidetään luonnonmukaisina. Reitit on pinnoitettu kivituhkalla, joka sopii nurmen ja rantaniityn vapaaseen muotokieleen ja palvelee puiston käyttötarkoituksia. Puiston kiveykset ja tukimuurit ovat tumman- tai vaaleanharmaata luonnonkiveä, joka sopii yhteen rehevän ja luonnonmukaisen jokikasvillisuuden kanssa ja pysyy hyväkuntoisena pitkään.

Oleskelualueiden katokset toimivat levähdyspaikkoina sekä tieteen ja taiteen ilmaisupaikkoina. Katokset ovat arkkitehtuuriltaan yksinkertaisia ja geometrisiä ja materiaaliltaan metallia. Muodon tarkoituksena on toimia kehyksenä maisemalle. Keitaalla sijaitsevat pienemmät katokset ovat kevyempirakenteisia ja voivat olla rakennettu puusta. Katosten yhteydessä olevat penkit ovat luonnonkivipaaseja, joille katos toimii selkänojana. Kirsikkatarhan penkit ovat samanlaisia, mutta niissä on puuverhous ja penkeissä on integroitu valaistus.

Luonnonkiven ohella puistossa on käytetty betonia sen kestävyyden ja muokattavuuden vuoksi. Sillat, laiturit ja rannan tukielementit rakennetaan betonista. Sillat ja laiturit toteutetaan joko paikallaan valettuna tai elementtirakenteisena. Siltojen perusideana on olla osa ympäröivää maisemaa ja tarjota läpikulkuyhteyden lisäksi pysähtymis- ja levähtämispaikka. Puuverhoilu pehmentää sillan olemusta ja metallikaide takaa rakenteen turvallisuuden. Myös laiturit on tarkoitus verhoilla puulla yhtenäisen ilmeen ja miellyttävän tekstuurin saavuttamiseksi.

Valaisin- ja puistokalusteiden, kuten roska-astioiden ja opastuskylttien, tulee olla keskenään yhteensopivia ja puiston ilmeeseen sulautuvia. Materiaaleina tulee olla mustaksi maalattu metalli ja puu. Kalusteiden muotokieli tulee olla moderni ja yksinkertainen. Puu tuo kovalle metallille pehmeän ja käyttäjäystävällisen parin.

Puropuiston kelluvat laiturit ja Keitaan kävelyreitti ovat kevyempiä puurakenteita, joiden perustukset tehdään betonista. Puurakenteet ovat painekyllästettyä lankkua ilman väritystä. Puu 33


Kuva 40. Puiston materiaalit ja kalusteiden tyyliehdotuksia. 34


Kuva 41. Havainnekuva poikittaisen pääreitin sillasta. Sillan muoto mukailee ympäröivää maisemaa ja tarjoaa läpikulkuyhteyden lisäksi levähdys- ja näköalapaikan.

35


4 PUISTON YKSITYISKOHDAT 4.1 PUTOUSPUISTO Alueen näyttävin elementti, vesiputous, sijaitsee myös maisemallisesti yhdessä puiston näyttävimmistä paikoista. Laakson kapein kohta muodostaa puistoon solmukohdan, jossa kohtaa reittiyhteyksien lisäksi jyrkät maastonmuodot, kapea salmi ja näyttävä kasvillisuus. Vesiputous näkyy parhaiten vastarannalta, jossa sijaitseekin ikään kuin ”katsomo”, rauhallinen kivetty oleskelualue kirsikkapuiden alla. Kirsikkatarha sijaitsee kulkureitin kyljessä, josta se rajautuu istutusalueilla. Istutukset antavat oleskelualueelle hieman suojaa, aurinkoa ja näkymiä peittämättä. Rantaviivan ja kulkureitin korkeusero tasataan leveillä viettävillä portailla, jotka laskevat rantaa kohti. Portailla kasvavat kirsikkapuut varjostavat penkkejä, jotka katsovat putousta kohti. Rannassa näkymä avautuu suurelta puulaiturilta, joka soveltuu auringonottoon, piknikkiin tai vaikka lavatansseihin.

Kuva 42. Leikkaus A-A’ (1:500). 36

Kirsikkatarha toimii pysähtymispaikkana ja tarvittaessa myös pienenä tapahtuma-aukiona. Laituri on matala ja mahdollistaa lähemmän kosketuksen veteen. Ranta on tuettu luonnonkiviryhmillä, joka suojaa sitä mahdolliselta kulutukselta ja eroosiolta. Reunakivillä rajatun istutusalueen kasvillisuus on kukkivaa ja tuoksuvaa. Istutus ei peitä näkyvyyttä kulkureitiltä. Itäpuolen rannan Vesireitin kallioseinämä on sellaisenaan jo vaikuttavin elementti koko puistossa. Sitä korostava vesiputous valuu seinämän juurella olevaan betonoituun matalaan vesialtaaseen, joka rajautuu kulkureittiin. Kulkureitin varrella on levennyksiä, joilla vuorottelevat puulaiturit ja koristeheinäistutukset. Vesiaihetta korostaa luonnonkivet ja vähäiset vesikasvit. Alue halutaan pitää avoimena ja vesipinta kirkkaana, jonka virtaava vesi sallii.

12 metriä korkean kallioseinämän päällä sijaitsevalta näköalapaikalta on puiston parhaimmat näkymät. Paikalle johtaa portaat, jotka kiipeävät ylös kallion pohjoispuoleista seinustaa. Portaat sovitetaan kallioon ja varustetaan välitasanteilla sekä kaiteella. Portaat ja ylätasanne ovat puuta, kaide metallia. Portaita reunustaa rinteeseen istutettu metsäpuutarha. Kasvillisuus estää rinteen eroosiota ja kulumista sekä tuo näyttävyyttä rinteeseen avokalliopinnan ohelle. Itärannan valaistus toteutetaan matalilla pollarivalaisimilla, jotta kallion kohdevalaistus korostuu pimeän aikaan. Kuva 43. Putouspuiston osa-aluesuunnitelma (1:500).


A

A’

37


Kuva 44. Havainnekuva Kirsikkatarhasta vesiputoukselle p채in. 38


Kuva 45. Havainnekuva Vesireitilt채 vesiputouksen kohdalta etel채채n.

39


4.2 PUROPUISTO Puropuistossa sijaitseva Keidas sai ideansa alueelle tarkoituksettomasti kerääntyneistä hulevesistä. Laakson rinteet ovat jyrkät ja niitä pitkin valuva sadevesi on suuri rasite puistoalueelle. Erityisesti luoteisrinteen yläosan urheilukentältä valuvat hulevedet kerääntyvät rinteessä sijaitsevaan uomaan ja sitä pitkin puistoalueelle. Nykyisen raitin vieressä oleva oja on riittämätön vesien ohjaamiseksi pois alueelta. Keitaan pienissä altaissa on mahdollista viivyttää rinteestä valuvia vesiä ja ohjata ne raitin alta vesialtaisiin. Kelluvien laitureiden välissä oleva vesiaihe voi virrata runsaan sateen aikaan. Keitaan kasvillisuus kestää seisovaa vettä sekä vedenpinnan vaihtelua. Lisäksi se muodostaa jännittävän ympäristön kävijöille ja mahdollistaa kasvillisuuden ja eläimistön tarkkailemisen kaupunkiympäristössä.

Alueella liikutaan maasta korotetuilla puutasoilla, jotka muodostavat kulkureittejä ja pysähtymispaikkoja. Puutasot kaipaavat paikoitellen metallisia kaiteita, jotka sopivat puiston muihin kalusteisiin. Kaksi katosta tarjoavat suojaa ja informaatiota kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Niiden arkkitehtuuri toistaa puiston muita katoksia. Puureittejä reunustaa puiset tolppapollarit, joihin on mahdollista kiinnittää myös valaistusta. Puiset tolppaelementit jatkuvat kulkuraitin toisella puolella korkeampana rivinä, joka ohjaa kävijän myös etelämpänä sijaitsevien nurmiterassien kautta korkealle laituritasolle. Laituri tarjoaa näkymiä puroaltaan poikki toiselle heinäterasseille ja etelään läpi Putouspuiston. Puropuiston kasvillisuus on luonnonmukaista ja saa vapaasti kehittyä luonnon ehdoilla. Istutettavan kasvillisuuden sijoituksessa on kuitenkin otettu huomioon tilalliset tavoitteet ja näkymät. Suuri osa kasvillisuudesta on matalaa ja puuvar-

tista kasvillisuutta sallitaan kasvavan vain tietylle alueelle, jotta puiston yleinen ilme pysyy avoimena ja näkymät pitkinä. Keitaalle johtavat laiturit pidetään kuitenkin korkeamman kasvillisuuden reunustamana, jotta avoimempi keskiosa pysyy suojaisana ja yllätyksellisenä. Ympäröiviltä raiteilta avataan muutamia valikoituja näkymiä alueen poikki. Puropuisto voi toimia yhtenä Rekolanojan suojelua edistävistä keinoista. Luonnonmukaisen kasvillisuuden ja eläimistön esittely uudessa ympäristössä ja jännittävässä kontekstissa voi toimia opetuskeinona, virkistyksenä ja kannanottona. Kuva 47. Puropuiston osa-aluesuunnitelma (1:500).

Kuva 46. Leikkaus B-B’ (1:500). 40


B’

B

41


Kuva 48. Havainnekuva Puropuiston Keitaalta. Näkymä alueen keskiosaan idästä päin.

42


Kuva 49. Havainnekuva Puropuiston Heinäterasseilta. Laaja näkymä aukeaa etelään Putouspuistoa päin. 43


5 VALAISTUKSEN LÄHTÖKOHDAT 5.1

VALAISTUKSEN MERKITYS KAUPUNKIKUVASSA

Ihmisen havaintokyky on riippuvainen valosta, ja sen avulla ihminen muodostaa havaintoja tilasta ja ympäristöstään. Valon voimakkuus on yhteydessä informaatioon, jota henkilö ympäristöstään havaitsee. (Birren, 1969) Valaistus toimii kaupungissa paitsi näkyvyyden parantajana, myös kaupunkitilan laadun kohottajana. Valaistus muokkaa ihmisen kykyä hahmottaa kaupungin eri osat ja valaistuksen avulla voi ohjata ja provosoida ihmistä, korostaa tiettyjä asioita ja piilottaa toisia. Kaupunki valaistiin aiemmin lähinnä teknisin ja funktionaalisin lähtökohdin ottamalla pääasiassa huomioon pelkät funktionaaliset ominaisuudet kuten riittävä valoteho ja näkyvyys. 1980-90-luvulta lähtien öinen kaupunkimaisema on kuitenkin alettu näkemään omana kokonaisuutenaan ja valaistukseen on ryhdytty panostamaan myös kaupunkikuvallisesti. Lyonissa Ranskassa on esimerkillisesti suunniteltu ja toteutettu kokonaisvaltaista valaistussuunnitelmaa. Lyon innosti myös monia muita kaupunkeja samaan ja laaja-alaisista valaistuksen yleissuunnitelmista on tullut eräänlainen kaupunkisuunnittelun trendi. Asialla on myös haittapuolensa; uuden valaistustrendin myötä on syntynyt tietynlainen stereotyyppinen yömaisema, jossa kaupunkitila ja rakennukset ylivalaistaan tarpeettomalla valolla (Ünver, 2009). 44

Kaupunkiympäristöä ja erityisesti lähiöalueita valaistessa suunnittelun lähtökohtana täytyy olla paikan henki ja käyttäjät. Yhtälailla kuin itse kaupunkitilojen suunnittelu, valaistus voi luoda kaupungille tai kaupunginosalle oman yöllisen identiteetin, joka on tunnistettavissa. Varsinkin Suomessa, missä suurin osa vuodesta on pimeää aikaa, valaistukseen pitää panostaa ja käyttää sitä kaupunginosien laadun ja identiteetin parantajana. Nykyinen, ympärivuorokautinen aktiivinen kaupunki tarvitsee seurakseen uutta urbaania valaistuskulttuuria, jossa pyritään luomaan omannäköistä visuaalista imagoa ja erottumaan muista (Rauhala, 2009). Tätä kaipaavat myös nimenomaan lähiöympäristöt, joissa paikan identiteetin kohotus on yksi tehokkaimmista keinoista parantaa ympäristön laatua ja asukkaiden hyvinvointia. Korson keskustaan ja tiealueille on sen uusimisen yhteydessä jo moneen otteeseen toteutettu uudenlaista, uusiin tekniikoihin perustuvaa valaistusta. Siksi puistoalue on oiva seuraava uudistamiskohde valaistuksen suhteen.


5.2

VALAISTUKSEN VAIKUTUKSET IHMISEEN

Korsolaisten ja yleisesti suomalaisten turvattomuuden tunteet kaupunkitilassa johtuvat usein pimeydestä. Pimeän puistoalueen poikki ei uskalleta kulkea saati sitten jäädä oleskelemaan. Ympäristön valaiseminen on ihmiselle eräänlainen selviytymisvaisto; meillä on tarve nähdä ja tietää mitä ympäristössämme tapahtuu. Valo ei kuitenkaan ole ihmiselle ainoastaan visuaalinen vaan myös emotionaalinen kokemus. Tutkimukset osoittavat, että ihminen reagoi valaistuun urbaaniin tilaan monella eri tasolla (Ünver, 2009). Valaistus vaikuttaa ihmisen liikkumiseen, viihtymiseen, turvallisuuden tunteeseen ja vetovoimaan paikassa ja paikkaa kohtaan. Valon määrä, kontrastit ja väri vaikuttavat meihin myös emotionaalisesti. Moyerin (1992) mukaan kirkkaasti valaistut objektit vetävät meitä puoleensa ja ihminen rauhoittuu kävellessään kohti kirkkaasti valaistua aluetta. Kaksi keskenään yhtä voimakkaasti valaistua aluetta tulisi kuitenkin yhdistää matalamman valon ”sillalla”, muuten tilan hahmottaminen voi olla hankalaa. Valon voimakkuus ei niinkään ole tärkeintä, vaan tilan hahmottaminen. Moyerin mukaan tila tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta, kun pystymme hahmottamaan sen reunat ja mittasuhteet. Valaistuksella voidaan siis muodostaa tilaa, laukaista tunnerektioita tai jopa luoda uutta todellisuutta tuttuun ympäristöön. Valaistus näin ollen muodostaa uuden tilan, johon myös pimeys voi kuulua osana.

Valaistuksesta puhutaan usein myös turvallisuuden tuojana ja tutkimusten mukaan valaistuksella onkin positiivisia vaikutuksia rikollisuuden ennaltaehkäisyyn (Ünver, 2009). Toisaalta ympäristön tehokas ja oikeanlainen valaistus vähentää myös turvattomuuden tunnetta, jota ihminen tuntee rikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyydestä huolimatta. Rikollisuus liittyy tiettyyn tapahtumaan tai alueeseen, turvattomuuden tunne puolestaan ympäristön havainnointiin. Ympäristön hahmottaminen ja visuaalisen informaation määrä rauhoittaa ihmistä ja luo turvallisuuden tunteen. Ihmisen reaktiot muotoon on osoitettu älyllisiksi, kun taas reaktiot väriin ovat impulsiivisia ja tunteellisia (Birren, 1988). Punainen valo mielletään stimuloivaksi, keltainen valo voimaisaksi, sinertävä valo rauhoittavaksi ja miellyttäväksi sekä vihreä valo miellyttäväksi ja mukavaksi (Manhke 1996). Valon värillä on myös suuri rooli kaupunkiympäristön viihtyisyyden luomiseksi. Värillinen valo tekee tilasta kiinnostavan ja erikoisen ja voi olla osa alueen valaistuksen identiteettiä. Värillisen valon kanssa pitää olla varovainen; tietyt värit voidaan yhdistää epämiellyttäviin asioihin ja värillinen valo voi aiheuttaa turhaa rauhattomuutta ja räikeyttä tilassa. Värillistä valoa käytetäänkin vuodenaikavalaistuksissa ja väliaikaisissa taidevalaistuksissa.

45


5.3

VALAISTUKSEN SUUNNITTELU

5.3.1 Kulkureitit

5.3.2 Viheralueet

Tehokas ja oikeanlainen valaistus voi parhaimmillaan nostaa alueen käytettävyyttä huomattavasti. Reittien valaisussa tärkeää on turvallisuus, lisäksi tulee ottaa huomioon että kulkureitit ovat osa kokonaismaisemaa. Tasainen valaistus on tärkeää, jotta kulku on mahdollisimman vaivatonta, esteetöntä ja valaistus ohjaa kulkijaa oikeaan suuntaan. Tasaisuus ei tarkoita, että kaikkien reittien tarvitsisi olla valaistu samalla tavalla; variaatio lisää paikan kiinnostavuutta ja monipuolisuutta (Moyer, 1992). Puiston toissijaisia reittejä ja alueita voidaan valaista melko vapaasti. Pääreittien ja pyöräteiden tulee kuitenkin olla tehokkaasti valaistuja. Myös alueilla, joilla on portaita tai tasoeroja, tulee kiinnittää valaistukseen erityistä huomiota.

Viheralueet saattavat olla pimeitä aukkoja alueen valaistusverkossa ja ne mielletään pelottaviksi pimeän aikaan huonon valaistuksensa ansiosta. Puistojen valaistuksen tulisi olla luontainen jatkumo ympäröivien kaupunkitilojen valaistukselle ja edistää niiden tehokasta käyttöä yölliseen aikaan (van Santen, 2006). Puistoalueilla ei välttämättä ole yhtä ankaria vaatimuksia valaistuksen tehokkuuden suhteen kuin muualla kaupungissa; puistosta voi löytyä pimeitä alueita, joissa kaupunkilaisen on vielä mahdollista nauttia pimeydestä ja yötaivaasta.

Kevyen liikenteen raitilla värillinen valo voi toimia oikein käytettynä. Valon värilämpötilan vaihtelu sen sijaan voi olla hienovarainen tapa luoda monipuolista valoympäristöä. Keltaisen ja valkoisen valon eri värilämpötilat toistavat värejä eri tavalla ja tätä voi käyttää tehokeinona. Valaistusta suunnitellessa tulee ottaa huomioon valaisinkalusteet. Tämä osa valaistuksesta tulee olemaan visuaalinen myös päiväsaikaan ja tulee ottaa huomioon alueen yleissuunnitelmassa.

46

Puiston valaistavat elementit poikkeavat muusta kaupunkitilasta. Puut ja muut elementit kuten vesi tai istutukset ovat muuttuvia ja kehittyviä, ”pehmeitä” elementtejä. Eri kasvilajit käyttäytyvät eri tavoin ja sama valaistus ei toimi kaikille. Puistoissa pitää välttää ylivalaisemista – puiston valaistuksen tarkoituksena tulee korostaa tiettyjä elementtejä, eikä valaista kaikkia elementtejä tasaisesti. Puistoalueilla koko valaistuksen ei tarvitse lähteä välttämättä pelkästään toiminnallisista lähtökohdista; päiväsaikaisen ympäristön välittämisen sijaan puistoalueelle voi luoda valaistuksella erilaisen tunnelman ja tilan.

Valon suunnalla on suuri merkitys kasvillisuuden visuaaliselle muodolle. Suunta vaikuttaa kasvin muoton, väriin, yksityiskohtiin, kolmiulotteisuuteen ja tekstuuriin (Moyer, 1992). Kasvillisuuden epäluonnollinen valaistus esimerkiksi alhaalta päin voi vaikuttaa pelottavalta tai epämiellyttävältä. Yläpuolelta tuleva valo muistuttaa auringonvaloa ja vaikuttaa luonnollisemmalta. Värillisen valon käyttö kasvillisuuden valaisussa saattaa olla hyödytöntä, sillä kasvillisuus muuttaa usein väriään vuodenaikojen mukaan. Suotavampaa olisi käyttää hyvin kasvin luonnollisia värejä korostavaa valoa; tällä tavoin kasvin luonnolliset värimuutokset pääsevät hyvin esiin ja tuovat valaistukseen sävyjä. Väriä voi kuitenkin käyttää muissa rakenteissa ja se voi tuoda puistoon elävyyttä ja mielenkiintoa. Maiseman valaisussa tulee ottaa huomioon kaikki näkymäakselit ja valaistuksen tulee näyttää hyvältä joka puolelta, eikä ainoastaan yhdestä katselukulmasta. Valaistujen elementtien tulee sopia kokonaisvalaistukseen, eikä erottua siitä irrallisina osina.


5.4

VALAISTUKSEN MAHDOLLISUUDET

5.4.1 Uudet teknologiat Elohopealamppu on poistumassa lähivuosina markkinoilta huonon valotehokkuuden vuoksi. Euroopan Unionin Eco-Design-asetus (245/2009) poistaa valotehokkuudeltaan huonot suurpainenatriumlamput ja elohopealamput EU:n markkinoilta huhtikuussa 2015. Elohopealamput voidaan korvata käyttämällä hyvän valotehokkuuden suurpainenatrium-, monimetalli- ja induktiolamppuja tai ledejä. (Rantakallio et. al., 2011) Uuden tekniikan käyttöönotto ei vaikuta ainoastaan lampun vaihtoon, vaan koko ulkovalaistusasennukseen. Valaistuksen kokonaiskustannuksiin kuuluvat investoinnin lisäksi suunnittelu-, rakentamis-, energia- ja kunnossapitokustannukset sekä vanhan kaluston hävityksen aiheuttamat kulut. (Puolakka et. al., 2011) Valoa lähiössä-raportissa (Saastamoinen, 2010) tutkittiin eri valonlähteiden ominaisuuksia ja tehtiin vertailuja. Suurpainenatriumlamppuja käytetään jo nyt erittäin laajasti ulkovalaistuksessa varsinkin katualueilla. Sen hyviä ominaisuuksia on valo- ja energiatehokkuus sekä pitkä kestoikä. Suurpainenatriumlampun värintoisto-ominaisuudet ovat heikot jonka takia suurpainenatriumlamppu ei sovellu käytettäväksi kaikkialla viher- ja katualueilla.

Monimetallilampun valotehokkuus on lähes suurpainenatriumlampun luokkaa, mutta sillä on paljon parempi värintoisto. Sillä on suurpainenatriumlampun tapaan hyvä energiatehokkuus. Monimetallilampun heikoin ominaisuus on sen lyhyt kestoikä joka on vain noin kahdesta kolmeen vuotta. Lisäksi se on tällä hetkellä melko kallis vaihtoehto. Vantaalla monimetallilamppuja on jo onnistuneesti käytetty ulkovalaistuksessa monessa kohteessa. Induktiolamppujen ominaisuudet ovat valo- ja energiatehokkuuden kannalta välttävät, mutta se on melko kallis ratkaisu. Sillä on erittäin hyvä värintoistokyky ja se tuottaa miellyttävää valkoista valoa. Induktiolampun kestoikä on erittäin pitkä, noin 15 vuotta normaalissa ulkovalaistuskäytössä. Mikäli valikoima laajenee ja tuotteiden hinta laskee, ovat induktiovalaisimet myös vaihtoehto entisille elohopealampuille lähinnä aluevalaistuksessa. Ledin parhaina ominaisuuksina pidetään valo- ja energiatehokkuutta. Ledi toistaa erinomaisesti värejä ja sen valkoisen tai kylmän valon valotehokkuus on parhaimmillaan. Positiivisena ominaisuutena ledissä pidetään varsinkin sen pitkää kestoikää, joka on jopa 12 vuotta. Sen käyttö korkeissa lämpötiloissa kuitenkin lyhentää kestoikää, mutta vastaavasti alhaisissa lämpötiloissa kestoikä säilyy ja valontuotto paranee. Ledin avulla voidaan luoda tehokkaasti suunnattua va-

loa mutta sen huonona puolena on häikäisy. Käyttäjätutkimus (Rantakallio et. al., 2011), joka tutki kaupunkilaisten kokemuksia ledi-ulkovalaistuksesta ja vertasi niitä elohopealamppuratkaisuihin, osoitti, että ledi on vähintäänkin yhtä tehokas kuin vanha elohopealamppu. Ulkovalaistuksen tekniikka ei ole ratkaisevaa, vaan alueen valaisutapa ja valon laatu. Tutkimuksessa huomioitiin, että uuden teknologian on otettava huomioon vanha, jo muodostunut valaistusidentiteetti. Valonlähteen hyvä värintoisto todettiin käyttäjäkokemuksen kannalta tärkeäksi ja nimenomaan ledissä on uusia mahdollisuuksia vaikuttaa valon väriominaisuuksiin. Ledivalaisimien kehitys on ollut lähiaikoina huimaa; esimerkiksi sen valotehokkuus on viisinkertaistunut kuudessa vuodessa. Myös sen hinnan ennustetaan laskevan. Ensimmäiset ledi-ulkovalaisimet asennettiin Suomeen 2007 ja asennusten määrä on sen jälkeen kasvanut. Kuntien kokemuksia ledivalaistuksesta kerännyt tutkimus (Puolakka et. al., 2011) osoittaa, että kunnat korostavat erityisesti ledilamppujen helppohoitoisuutta ja pienempiä käyttökustannuksia. Valaisimia vaihdetaan lediin usein väritoistoominaisuuksien ansiosta. Kunnat olettavat, että ledeihin siirrytään tulevaisuudessa, mutta etenevät tällä hetkellä asiassa vielä hitaasti. Pääasiallisiksi ensimmäisiksi kohteiksi mainitaan kevyen liikenteen väylät ja puistoalueet. 47


48


5.4.2 Julkisen tilan valotaide ja vaihtuva valaistus 2000-luvulla valaistuksen suunnittelu on alettu ottaa osaksi kaupunkitilan suunnittelua ja on alettu puhumaan paljon myös julkisen tilan valotaiteesta ja valoteoksista. Persoonallinen valaistus rakentaa alueen identiteettiä ja kasvattaa mielenkiintoa. Mikä on valotaidetta ja mikä tavallista kaupunkivalaistusta? Mielestäni valotaide olisi parhaimmillaan myös käytännöllistä. Erilaiset valotapahtumat ja –festivaalit elävöittävät kaupunkikuvaa ja nostavat yleisön kiinnostusta kaupunkivalaistusta kohtaan. Esimerkiksi kaupungeille kuten Lyon ja Jyväskylä, valotapahtumat ovat olleet merkittäviä kaupunkien tunnettavuuden kannalta. Helsingissä järjestettävä Lux Helsinki –festivaali on alkanut nauttimaan suurta suosiota. Valotaide voi olla väliaikaista tai se voi olla pysyvä osa koko valaistusrakennetta. Paikka vaikuttaa teoksen ominaisuuksiin; sen on sovittava ympäristöön eikä saa aiheuttaa haittaa tai häiritsevää häikäisyä. Väliaikainen taidevalaistus voi olla rohkeampaa ja kokeilevampaa kuin pysyvä; siihen ei ehdi kyllästyä ja se on helpommin lähestyttävää kaupunkilaiselle. Suomessa jouluvalaistuksesta on muodostunut perinne ja se sijoittuu vuoden pimeimpään aikaan. Korson keskupuistossa Korso-Seuran järjestämä jokavuotinen Joulupolku valaisee puiston kynttilöillä ja lumilyhdyillä, tuoden kaupunginosan yhteen ja levittäen valoa pimeään.

Valofestivaalit ja -tapahtumat ovat suosittuja nimenomaan talviaikaan, kun kaivataan kipeimmin lisävalaistusta. Vuodenaikojen mukaan vaihtuva valaistus voisi olla mielenkiintoinen ratkaisu Suomen ympäristöön. 5.4.3 Korson Puropuisto maamerkkinä Valaistus monissa muodoissaan on jo melko vakiintunut osa kaupunkielämää ja sille voitaisiinkin jo harkiten kehittää rohkeampia ja laajempia toteuttamismuotoja. Valaistuskohteita pitäisi alkaa toteuttaa keskustan ulkopuolisiin kaupunginosiin, jossa kohteiden valaistus voisi luoda kullekin alueelle omanlaistaan genius locia ja identifioisi pimeän ajan ympäristöä (Rauhala, 2009). Korson Puropuiston tarkoituksena on luoda Korsoon maamerkki, joka nostaa alueen laatuarvoja ja viihtyisyyttä. Suurin osa merkittävästä kaupunkivalaistuksesta ja valotaiteesta sijoitetaan nykyään kaupunkien keskustoihin, vaikka nimenomaan lähiöt kaipaavat identiteetin muokkaamista ja sen tuomaa yhteisöllistä kehitystä ja turvallista ympäristöä. Korson keskuspuisto tarjoaa tarpeeksi vapaamuotoisen tilan mielenkiintoisille valaistusratkaisulle ja valotaiteelle. Korson Puropuisto on keino tuoda valoa Korsoon ja luoda Korson keskuspuistosta ympärivuotinen, turvallinen käyttöympäristö ja samaan aikaan visuaalisesti ainutlaatuinen korsolaisten paikka.

Kuva 50. Korso-Seuran järjestämä jokavuotuinen Joulupolku valaisee keskuspuiston kynttilöillä. (Camilla Lindroth-Vanhala, 2010)

49


6 PUISTON VALAISTUS 6.1

VALAISTUKSEN NYKYTILA JA ONGELMAT

Korson keskuspuiston raitit ovat suurimmilta osin valaistuja. Valaisimena toimii vesialtaiden ympärillä ja Tapahtumaniityllä alumiinirunkoinen pientievalaisin (Vantaan Energian valaisinmalli VP20), joka käyttää valonlähteenään elohopealamppua. Tällä hetkellä valaisimet ovat suurilta osin ehjiä, mutta valaisuteho on paikoitellen huono. Uusimista edellyttää myös elohopealamppu, jonka saatavuus loppuu muutaman vuoden sisällä ja uuden teknologian hyödyntämiseksi koko valaisin täytyy uusia. Puiston metsärinteiden ulkoilureitit ovat nykyään valaistu puupylväsvalaisimin, joissa valonlähteenä on myös elohopealamppu. Nämä ulkoilureitit voidaan myöhemmin uusia samaan tapaan kuin muut puiston reitit, mutta tämä suunnitelma keskittyy ainoastaan puiston pääreitteihin. Metsänrinteet muodostavat oman kokonaisuutensa puuston suojaan ja niiden uusittava valaistus voidaan esimerkiksi halutessa toteuttaa myös edullisemmalla valonlähteellä, kuten suurpainenatriumlampulla, jolla ei ole yhtä hyvä värintoistavuus kuin muilla valonlähteillä, mutta valotehokkuus on kuitenkin tarkoituksenmukainen. Puiston vesiputous on valaistu kohdevalaisimella, mutta valaisin on vain satunnaisesti toiminnassa. Sen ja pientievalaisinten lisäksi puistossa ei ole muita valonlähteitä ja valaistuksella ei ole pyritty korostamaan tai tuomaan esiin muita eri50

tyispiirteitä. Asukkaiden mielipiteitä ja ideoita vuonna 2009 Vantaan kaupunkisuunnitteluosaston ja 4V-hankkeen toimesta kerännyt tutkimus toi esille asukkaiden mielipiteitä puistosta, jossa korostettiin turvattomuuden tuntemuksia ja valaistuksen puutteita. Asukkaat ovat myös ilmaisseet toiveita erikoisvalaistuksesta nimenomaan tälle alueelle.


Kuva 51. Puupylväinen katuvalaisinmalli VP58 on käytössä puiston metsärinteiden kävelyraiteilla. (Suvi Saastamoinen, 2011) Kuva 52. Pientievalaisinmalli VP20 on käytössä suurimmalla osalla puiston raiteista. (Suvi Saastamoinen, 2011) Kuva 53. Pientievalaisin puroaltaan viereisellä raitilla puiston itäreunalla. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 54. Pientievalaisimet pimeän aikaan puiston kävelyraitilla. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 55. Puiston eteläisen sisäänkäynnin alikulkutunnelin valaistusta. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 56. Kallioseinämä on valaistu valaisinpylvääseen kiinitetyllä valonheittimellä. (Suvi Saastamoinen, 2012) Kuva 57. Puistovalaistuksen yleisvaikutelmaa kalliorinteen näköalapaikalta katsottuna. (Suvi Saastamoinen, 2012)

51


6.2 VALOKONSEPTI Suunnitelman tarkoituksena on tuoda valoa ja virkistystä pimeän ajan Korsoon. Toimivan, energiatehokkaan ja korkeatasoisen kulkuvalaistuksen lisäksi tarkoituksena on tuoda puistoon myös ainutlaatuisia, paikkasidonnaisia ja visuaalisesti houkuttelevia kohde- ja erikoisvalaistusratkaisuja. Erikoisvalaistuksen tarkoituksena on luoda puistoon pimeän ajan uusi julkinen tila ja identiteetti, jollaista ei ole muualla. Valaistus on helppo tapa tuoda eloa ja erikoista visuaalista ilmettä paikkaan, jossa on pimeää suurimman osan vuodesta. Päiväsaikaan Korson keskuspuistossa maiseman aksentit, eli näkymien päätteet ja maiseman kohokohdat ovat pääosin värikkäitä kukkaistutuksia, kukkivia puita ja syysväreiltään kauniita pensaita tai kaislikosta pilkistäviä laitureita. Pimeyden tullessa kasvillisuus jää varjoon ja maisemasta nostetaan kohdevalaisulla esille muita elementtejä. Maisema ja tila siis muuttuu pimeyden myötä, luoden uuden tilallisen kokemuksen käyttäjälle. Valaistuksen aksentit keskittyvät puiston keskija eteläosaan, missä alueen pääreitit ja vilkkaimmat osat sijaitsevat. Pohjoisosa on eteläosaa luonnonmukaisempi ja tähän pohjautuu myös keinotekoisen valaistuksen vähäinen käyttö. Kohdevalaistut elementit ovat näkyvissä puiston 52

sisäänkäynneiltä, sillalta ja Korsontieltä. Ne muodostavat puiston keski- ja eteläosaan mielenkiintoisen valomaiseman. Valaistuksen suunnittelussa otetaan huomioon paitsi valo ja sen ominaisuudet, myös puiston muut, pimeät elementit, jotka toimivat valomaisemassa siluetteina ja tilanjakajina. Perusvalaistuksen on tarkoitus olla funktionaalinen ja neutraali rakenne, ja kohde- ja erikoisvalaistuksen visuaalinen ja interaktiivinen kokonaisuus. Valaistussuunnitelmassa otetaan huomioon myös vuodenaikojen vaihtelut. Kasvillisuuden muoto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa ja tätä myötä myös siihen kohdistetun tai sen läpi tai taakse asennetun valaistuksen efekti muuttuu. Lumen tullessa ja altaiden jäätyessä myös osa kohdevalaistuskohteista muuttaa muotoaan luonnonmaiseman ohessa. Perus- ja kohdevalaistuksen värin on tarkoitus toistaa tehokkaasti maiseman värejä vuodenaikojen mukaan. Kasvillisuuteen kohdistettu valaistus toistaa vehreään aikaan kasvin luonnollisia sävyjä, korostaa ruskan kirkkaita värejä syksyllä ja luo kasvillisuudelle uuden luonteen harmaaseen talviaikaan. Erikoisvalaistus puolestaan luo puistolle erikoisen, epätavallisen värimaailman vuoden pimeimpään aikaan.


Kuva 58. Maiseman aksentit valoisan ja pime채n aikaan. 53


Kuva 59. Kulku- ja kohdevalaistuksen periaatteet. 54


6.3 PERUSVALAISTUS Keskuspuiston kulkureitit valaistaan matalilla puistovalaisimilla sekä pollarivalaisimilla. Valonlähteen tulee olla tehokas ja valon värin hyvin värejä toistava valkoinen. Valonlähteenä puistossa halutaankin käyttää lediä paitsi värintoiston, myös sen kestävyyden ja energiatehokkuusominaisuuksien takia. Lediä on jo käytetty onnistuneesti useissa kohteissa, joten uuden teknologian käyttö myös Korsossa on sopivaa. Reittien puistovalaisimen tulee olla selkeälinjaisesti muotoiltu ja valon tulee suuntautua alaspäin. Häikäisyä asuinalueelle alueen eteläosissa tulee välttää ja tämä onnistuu valitsemalla oikea valaisinmalli. Valo suunnataan suoraan kulkureitille. Valaisinpylväät ovat 6 metriä korkeita, joka sopii hyvin puiston maisemaan ja valaistutapaan. Pollarivalaisinta käytetään Vesireitillä, jossa valo halutaan tuoda lähemmäs maanpintaa. Näin kallioleikkauksen kohdevalaistus saadaan näyttävämmäksi vesialueen vastarannalta ja muualta puistosta. Lisäksi pollarivalaistus tuo vaihtelua kulkuvalaistuskokonaisuuteen. Kallioleikkauksen pohjoispuolella olevan tukimuurin ja istutusrinteen kohdalla tilaa on vähän, joten istutusten

PUISTOVALAISIN

POLLARI

POLLARI (NOSTETTU)

lomaan asetetut pollarivalaisimet ovat tehokkain ratkaisu reitin valaisuun. Keitaan läpi vievä laituri ja kallioleikkauksen päälle johtava porrasreitti ovat alueita joilla on tasoeroja ja joiden materiaali saattaa olla ajoittain liukas. Siksi myös näiden reittien valaisu on tärkeää. Valaistus toteutetaan kevyillä pollareilla tai kaiteeseen kiinnitettävillä valaisimilla, jotka valaisee askelpinnan tehokkaasti, eikä kuitenkaan korosta näitä sivureittejä liikaa. Valaisinten tulee olla muotoilultaan suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Materiaalit ovat mustaksi maalattu metalli ja lasi, joka sopii puiston muuhun materiaali- ja kalustekokonaisuuteen. Valaisinpylväät ja valaisimet ovat osa puiston maisemaa päiväsaikaan ja tämän takia niiden tulee olla korkealaatuisia ja maisemaan sulautuvia elementtejä.

ISTUIMEEN INTERGOITU VALAISIN

Kuva 60. Kulkuvalaistuksen periaateleikkaukset (1:100).

KAIDEVALAISIN

55


6.4 KOHDEVALAISTUS Puiston kohdevalaistus korostaa maiseman muotoja, tekstuureja ja puiston elementtejä. Pimeästä maisemasta on nostettu esiin osia, jotka muodostavat kiinnostavia näkymiä, tiloja ja heijastuksia veteen. Kohdevalaistus täydentää perusvalaistusta antaen käyttäjälle miellyttävän, mutta mielenkiintoisen ympäristön liikkua ja oleskella. 6.4.1 Avokalliot Puiston kokonaistilan rajat hahmottuvat reittivalaistuksen avulla, sillä valaistut reitit kulkevat metsänreunaa pitkin ja muodostavat valaistun reunan. Tämä auttaa tilan hahmottamisessa ja nostaa turvallisuuden tunnetta. Jyrkät avokalliot ovat tästä tilan rajasta erottuvia elementtejä ja ne nostetaan maisemasta esiin. Kalliot luovat niiden edustalla oleville oleskelualueille taustan ja tilan rajan, luoden miellyttävän paikan pysähtyä. Valaistus toteutetaan valonheittimillä pintaa pitkin, jotta kallion tekstuuri ja pinnan valot ja varjot korostuvat. Valonheittimet sijoitetaan Vesireitin kohdalla kiveyksen tai istutusten lomaan ja Kirnukalliolla valaisinpylväisiin tai puihin.

56

6.4.2 Koivikko

6.4.4 Saari

Korson keskustasta saavuttaessa puiston poikittaista reittiä reunustaa vapaamuotoinen koivukuja, joka muodostaa reitille porttiaiheen. Porttiaihetta korostetaan valaisemalla puiden kirjavat rungot ja luomalla reitille kiinnostava valometsä. Puiden runkojen pituus korostuu, kun niitä katsoo vesialtaan toiselta rannalta; valorungot toistuvat veden pinnassa heijastuksena ja näyttävät jatkuvan todellista pidemmälle.

Puiston eteläisin saari on rehevän vihreä keidas vesipinnan keskellä. Saarella on jokivarren alkuperäiskasvillisuutta ja se toimii sorsien pesimä- ja ruokapaikkana.

Valaistus toteutetaan puiden lehvästöön asennettavilla valaisimilla, jotka suunnataan alas runkoa kohti. Valaisimet ovat näin ilkivallan ulottumattomissa ja valaistus on luonnollisempi tullessaan ylhäältä alaspäin.

Valaistuksella pyritään tuomaan saari esiin pimeydestä. Valaisimet asennetaan puihin ja suunnataan alaspäin sekä lehvästöön. Puunrungot ja lehvästö valaistaan hienovaraisesti, jättäen kuitenkin saaren aluskasvillisuus valaisematta. Valaistus ja veden heijastukset muodostavat kuvan kelluvasta saaresta, joka näkyy Korsontielle saakka. Valaistus muuttuu vuodenaikojen ja lehvästön muotojen myötä.

6.4.3 Kirsikkatarha Kirsikkatarha on oleskelu- ja tapahtumapaikka. Alueen istuimiin integroidaan valaisin, joka valaisee maanpinnan ja auttaa koordinoinnissa. Lisäksi portaiden reuna valaistaan, jotta askelmat erottuvat. Kivetyllä alueella on myös toinen valaistuselementti. Kirsikkapuiden lehvästön läpi tuleva valo muodostaa kivetylle pinnalle kuvioita, jotka elävöittävät pintaa ja muuttuvat vuodenaikojen vaihtuessa. Puiden lehvästö säätelee valon määrää ja sen muotoja; talvella lehdettömään aikaan valoa on enemmän ja sen muodot terävämpiä.

Kuva 61. Kohdevalaistuksen periaateleikkaukset (1:100).

ALIKULKUTUNNELI


6.4.5 Alikulkutunneli

6.4.6 Sillat

Puiston eteläosassa oleva alikulkutunneli toimii yhtenä alueen tärkeimmistä sisäänkäynneistä. Tämän takia tunnelin miellyttävä valaistus on tärkeää. Valaisimet asennetaan katonrajaan ilkivallan ulottumattomiin ja suunnataan epäsuorana valona kattopintaa ja seinäpintaa pitkin. Muodostuva valo on pehmeä ja miellyttävä mutta kuitenkin tarpeeksi tehokas luomaan turvallisen tunteen käyttäjälle. Seinäpintaan kohdistettu valo tuo esiin tunnelin vaihtuvat seinämaalaukset.

Puron ylittävät neljä siltaa valaistaan niiden muotoa korostaen. Kaarevan istuinosan reuna valaistaan ja kaiteeseen kiinnitettävät valaisimet valaisevat kävelypinnan pehmeästi. Sillan alapinta valaistaan näyttävästi, muodostaen heijastuksia veteen ja näkymiä kauempaakin.

AVOKALLIO

KIRSIKKATARHA

SAARI

KOIVIKKO

57


Kuva 62. Havainnekuva Kirsikkatarhan valaistuksesta. N채kym채 vesiputoukselle p채in. 58


Kuva 63. Havainnekuva sillan ja puiston poikittaisen p채채reitin koivujen valaistuksesta.

59


Kuva 64. Havainnekuva Vesireitin valaistuksesta etel채채n p채in. 60


Kuva 65. Havainnekuva alikulkutunnelin valaistuksesta.

61


6.5

VAIHTUVA TAIDEVALAISTUS

6.5.1 Taidekonsepti Perusvalaistuksen ja kohdevalaistuksen on tarkoitus korostaa puiston luonnollista kauneutta ja siellä olemassa olevia elementtejä. Valaistuksen väritys ja tehokeinot ovat harmonisia, mutta sen aksentit luovat siitä tarpeeksi kiinnostavan. Ympärivuotisen pysyvän valaistuksen lisäksi puiston valaistus olisi parhaimmillaan myös muuttuva ja interaktiivinen. Luomalla monivuotinen taideprojekti, konseptilla olisi jatkuvuutta ja sen mielenkiintoisuus pysyisi yllä. Tässä suunnitelmassa esitellään ideasuunnitelma valoteoksesta, joka voisi olla ensimmäinen väliaikainen valoteos Korson Puropuistossa. Asukkaiden omien valotapahtumien ohella nämä teokset toimisivat puiston ympärivuotisena aktivaattorina ja toisivat puistoon vuodenaikojen vaihtelun ohelle myös vuosittaista vaihtelua. 6.5.2 Kaiku Kaiku levittäytyy puiston etelä- ja keskiosiin. Kaiku koostuu puiston näyttävästä, väliaikaisesta valaistuksesta ja interaktiivisesta rakenteesta. Teos toimiikin samanaikaisesti tapahtumana, nähtävyytenä ja interaktiivisena taideteoksena ja on nähtävillä pimeimpään aikaan vuodesta. Vuoden pimein päivä asettuu jouluviikolle ja mah62

dollinen valoteoksen esitysaika olisikin muutamat viikot ennen joulua, kun hämärä syksy on muuttunut pimeäksi talveksi. Teos toteutetaan värillisillä, ohjelmoiduilla ledivalaisimilla ja äänentunnistimella. Valoteoksen kanvaasina toimii puiston pinnat ja elementit jotka ovat myös osa perus- ja kohdevalaistusta. Valaistus on liikkuva ja sen laukaisijana toimii käyttäjä itse. Valopulssi, tai valokaiku, lähtee liikkeelle puiston eteläosan alikulkutunnelista ja jatkuu puistoon Kirnukallion avokallion pintaan ja Vesireitin avokalliolle. Pulssin laukaisee käyttäjän ääni ja se etenee alikulkutunnelista mainitussa järjestyksessä. Valaistuksen väritys koostuu useasta ledivalosta, joiden värit sekoittuvat toisiinsa. Se on kylmä mutta runsas ja talven tunnelmaan sopiva. Värityksessä ja valon rakenteessa toistuu sinertävien revontulien sävyt, ja valon liikkeellä on myös pyritty toistamaan revontuliefektiä. Valaistus on lepotilassa hienovarainen ja hennon väreilevä, toistaen pientä liikettä. Äänentunnistimen luoma valopulssi kuitenkin voimistaa valokirkkautta ja liikkeen nopeutta. Valoteos tuo talviseen puistoon väriä ja liikettä. Se luo Korson Puropuistoon ainutlaatuisen interaktiivisen ympäristön, joka tuo pimeään talveen valoa. Valoteos on nähtävissä Korsontieltä ja se on lähestyttävissä puiston kaikista osista. Se

ohjaa kävijää läpi puiston ja kattaa suuren osan alueesta, pitäen mielenkiinnon yllä. Teos voidaan toteuttaa jo ennen puiston perusparantamista tai vaihtoehtoisesti sen jälkeen. Se voi toimia projektin alkusysäyksenä tai esimerkiksi avajaistapahtumana.


Kuva 66. Havainnekuva alikulkutunnelin väliaikaisesta taidevalaistuksesta. Valaistus muuttuu kävijöiden äänien perusteella.

Seuraava aukeama: Kuva xx. Havainnekuva ”Kaiku”-teoksesta putousrannan avokalliolla. Kuva xx. Havainnekuva ”Kaiku” -teoksesta alikulkutunnelissa. 63


Kuva 67. Havainnekuva kalliosein채m채n ja vesiputouksen kohdevalaistuksesta. N채kym채 vastarannalta. 64


Kuva 68. Havainnekuva kalliosein채m채n ja vesiputouksen v채liaikaisesta taidevalaistuksesta. 65


66


YHTEENVETO Projektin päättyessä asioita katsoo aina uudesta perspektiivistä, eikä aloittaessa koskaan tiedä varsinaista lopputulosta. Vuoden aikana tekemäni projekti on sisältänyt virastossa työskentelyä sekä itsenäistä ajanhallintaa ja projektinhallintaa kehittävää omaa työskentelyä. Olen oppinut paljon itsestäni ja ammattialastani, jota voin varmasti hyödyntää edelleen tulevaisuudessa. Toivottavasti tekemäni työ avaa myös uusia näkökulmia muille ihmisille. Lähiöpuistojen uudistaminen ennakkoluulottomalla ja rohkealla tavalla voi olla monelle lähiölle kasvonkohotus, mikä vaikuttaa välittömästi asukkaisiin ja alueen hyvinvointiin. Lähiökeskustojen elävöittäminen ja panostaminen viheralueiden rakentamiseen ja hoitoon maksaa itsensä takaisin yhteisön kautta.

On hienoa, että pystyin hyödyntämään kiinnostustani valaistukseen diplomityössä. Suomessa, jossa on pimeää suurin osa vuodesta, valaistus on äärimmäisen tärkeä osa arkea. Paikallisia, toisistaan poikkeavia valaistusratkaisuja tulisi kehittää myös keskustojen ulkopuoleisille alueille. Kaupunginosien ja lähiöiden ei kuulu näyttää keskenään samalta pimeälläkään, kuten ne eivät näytä valoisaan aikaan. Toivon että valaistuksen ideasuunnitelman myötä Korson keskuspuiston valaistuksessa tehdään rohkeita ratkaisuja ja uskalletaan kokeilla uutta teknologiaa. Työhön sisältyvän taidevalaistuskonseptin ideana on toimia yhtenä puiston vetovoimatekijänä ja innoittajana muille teoksille. Taideprojektien avulla alueelle saadaan huomiota ja kiinnostusta, joka voi parhaimmillaan auttaa suunnittelu- ja rakentamisprosessia. Toivon mukaan ainakin osa näistä ajatuksista kulkee mukana, kun Korson keskuspuiston yleissuunnitelmaa viedään eteenpäin.

67


LÄHTEET PAINETUT Armengaud, Marc. 2009. Nightscapes: paisajes nocturnos = nocturnal landscapes. Barcelona: GG. 192 s. ISBN 978-84-252-2138-5. Birren, Faber. 1988. Light, Color and Environment. New York: Van Nostrand Reinhold. 138 s. ISBN 0-88740-131-7. Brandi, Ulrike. 2007. Light for cities: lighting design for urban spaces; a handbook. Basel: Birkhäuser. 167 s. ISBN 978-3-7643-7629-1. Hentilä, Helka-Liisa; Wiik, Maarit. 2003. Kaupunkikuva asukkaiden kokemana, Vantaan kokeiluprojektin kuvaus. Vantaa: Ympäristöministeriö. 47 s. ISBN 952-11- 1377-4. Laitinen, Sirpa. 2006. Jätkäsaaren ja Saukonpaaden kaupunkivalaistuksen periaatteet. Helsinki : Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto. 45 s. ISBN 952-473-685-3. Lindroos, Annukka, et. al. 2003. Kaupungin valot: Helsingin valaistuksen kaupunkikuvalliset periaatteet. Helsinki: Helsingin kaupunki. 41 s. ISBN 9524731444. Litzen, Aulikki ja Vuori, Jukka. 1997. Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 470 s. ISBN 951-895977-3. 68

OPINNÄYTTEET Mahnke, Frank H. 1996. Color, Environment and Human Response: An Interdiciplinary Understanding of Color and Its Use as a Beneficial Element in the Design of the Architectural Environment. New York: Van Nostrand Reinhold. 234 s. ISBN 978-0-471-28667-7. Moyer, Janet Lennox; Yasuo Watanabe, et al. 1998. Landscape Lighting Design Book. München: Callway. 115 s. ISBN 3-7667-1346-9. Naboni, Roger. 2004. Lighting the Landscape: art, design, technologies. Basel: Birkhäuser. 232 s. ISBN 3-7643-7079-3. Pentinmikko, Anitta, et al. 2005. Rekolanoja: Eilen, tänään ja huomenna. Vantaa: Vantaan kaupunki. 98 s. ISBN 952-443-135-1. Tielaitos, Keskushallinto. 1993. Valaistus taajamissa : kuuden kohteen inventointi ja analysointi johtopäätöksineen. Helsinki: Tielaitos. 167 s. ISBN 951-47-8129-5. van Santen, Christa. 2006. Light Zone City. Basel: Birkhauser. 127 s. ISBN 978-3-7643-7522-5. Vantaan kaupunki, Tietopalveluyksikkö. 2010. Vantaa alueittain. Vantaa: Vantaan kaupunki. 277 s. ISBN 978-952-443-365-5.

Pispa, Karoliina. 2004. Kaupunkipuron ekologinen ja sosiaalinen merkitys kaupunkisuunnittelussa – tapaus Rekolanoja. Pro gradu. Helsingin yliopisto, Maantieteen laitos. Helsinki. 138 s. Rauhala, Anne-Marjut. 2009. Valaistus kaupunkitilan tekijänä. Jyväskylän matka pimeästä maalaiskylästä urbaanin valon kaupungiksi. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Jyväskylä. 194 s. Ünver, Ahmet. 2009. People’s Experience of Urban Lighting in Urban Space. Master’s thesis. Middle East Technical University, Department of City and Regional Planning. 199 s.


ELEKTRONISET JULKAISUT

ARTIKKELIT

Korhonen-Wälmä, Ulla. 2008. Kaupunkielämää lähiöissä. Helsinki: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 102 s. [Viitattu: 19.2.2013]. Saatavissa: http://lahioprojekti. hel.fi/sites/default/files/files/Muut_julkaisut/ kaupunkielamaa_lahioissa.pdf/

Harkas, Marke. 2011. Korson vetovoima kasvaa. Vartti. [Verkkolehti]. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/ uutiset/korson_vetovoima_kasvaa/

Puolakka, Marjukka, et.al. 2011, Toimintamalli – Elohopealampuista energiatehokkaampaan ulkovalaistukseen. Espoo: Aalto-yliopisto, Sähkötakniikan korkeakoulu, Valaistusyksikkö. 54 s. [Viitattu: 6.10.2012]. Saatavissa: http:// lightinglab.fi/ekovalo/News/toimintamalli%20 raportti.pdf/ Saastamoinen, Suvi. 2010. Valoa lähiössä: Lähiöiden julkisten ulkotilojen viihtyisyyden parantaminen valaistuksella. Vantaa: Vantaan kaupunki. 199 s. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://www.ara.fi/default. asp?contentid=12888&lan=fi/ Vantaan kaupunki, Kaupunkisuunnitteluyksikkö. 2000. Korso: Keskustan yleissuunnitelma. 38 s. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://www. vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ vantaa/embeds/vantaawwwstructure/30503_ korso.pdf/

Vantaan kaupunki, 2008. Korson keskuspuisto. [Puistoesite]. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/64195_Korson_keskustapuisto_.pdf/

Holmes, Damian. 2012. Kallang River Bishan Park. World Landscape Architecture. [Verkkolehti]. 2012. [Viitattu: 19.2.2013]. Saatavissa: http:// worldlandscapearchitect.com/kallang-riverbishan-park-singapore-atelier-dreiseitl/ Juusela, Pauli. 2007. Korso on käsite. Vantaan Lauri. [Verkkolehti]. Arkisto 2007. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://www.vantaanlauri. fi/arkisto/2007/2007-11-22/ajankohtaista/Korso_on_kasite/ Marttinen, Vesa. 2011. Ankkarock on lähes varmasti telakalla myös ensi kesän. Vantaan Sanomat. [Verkkolehti]. [Viitattu: 6.9.2012]. Saatavissa: http://www.vantaansanomat.fi/ artikkeli/86287-ankkarock-on-lahes-varmastitelakalla-myos-ensi-kesan/ Turenscape, 2013. Tianjin Qiaoyuan Wetland Park [Kohdekuvaus] [Viitattu: 19.2.2013]. Saatavissa: http://www.turenscape.com/english/projects/project.php?id=339/

69


DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Diplomityö on puistosuunnitelma sekä valaistuksen ideasuunnitelma Korson keskuspuistoon Vantaalle. Työ koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on puiston yleissuunnitelma, johon kuuluu suunnittelualueen kuvaus ja nykytilan analyysi sekä yksityiskohtaiset maisemasuunnitelmat. Toinen osa on valaistusosa, johon kuuluu teoriaosuus valaistussuunnittelusta ja sen mahdollisuuksista. Varsinaisessa ideasuunnitelmassa esitetään valaistusperiaatteiden soveltamista Korson keskuspuistoon. Työssä on lisäksi kehitetty puistolle oma väliaikainen taidevalaistuskonsepti. Korson keskuspuisto on pohjois-eteläsuuntainen jyrkkien, metsäisten kallioselänteiden reunustama laakso. Puiston läpi virtaa pohjois-eteläsuunnassa Rekolanoja, joka on yli 12 kilometriä pitkä ja Korson alueen pääuoma. Puron ranta-alueet muodostavat Vantaalla merkittävän ekologisen ja luonnoltaan monipuolisen käytävän, joka kuitenkin katkeilee paikoitellen. Keskuspuisto on keskeinen tapahtumapaikka ja sen laidoilla sijaitsee useampikin koulu ja päiväkoti. Puisto on tärkeä kevyen liikenteen linkki asuinkortteleiden ja palveluiden välillä. Puisto kaavoitettiin 80-luvulla, Rekolanoja padottiin ja puistoon kaivettiin noin 1,8 hehtaarin suuruiset ja metrin syvät puistolammet. Lampien keskelle jätettiin saarekkeita luonnonmukaisen kasvillisuuden säilyttämiseksi ja kaivuumassat kasattiin lampien ympärille kumpuilevaksi nurmialueeksi. Suunnitelman tavoitteena on luoda puistos70

ta monipuolisten tilojen sarja, joka hyödyntää paikan olemassa olevaa maisemarakennetta ja ominaisuuksia. Puiston maisemassa nykyäänkin läsnä oleva vesi tuodaan suunnitelmassa entistäkin lähemmäs käyttäjää luomalla monipuolisia rantarakenteita ja vesiaiheita. Toisenlaisen ulottuvuuden suunnitelmaan tuovat hulevesiä viivyttävät altaat ja puronvarsikasvillisuus, joka peilailee alueen luonnonmukaista kasvillisuutta. Uudet valaistusratkaisut puolestaan mahdollistavat puiston ympärivuotisen ja -vuorokautisen käytön ja takaavat turvallisen sekä esteettömän käyntikokemuksen. Valaistus edistää myös osaltaan alueen vetovoimaisuutta ja luo ainutlaatuista yöllistä ympäristöä. Taidevalaistusehdotukset värittävät puiston vuodenaikoja ja tarjoavat mahdollisuuksia Korson Puropuiston kehitykselle tulevaisuudessa.

ja toiminnallisesti puiston eri osia, tuovat veden lähemmäksi käyttäjää ja tarjoavat elämyksiä sekä kohtauspaikkoja.

Alue on jaettu tilallisesti ja teemallisesti neljään osaan; Niittypuistoon, Puropuistoon, Putouspuistoon ja Saaripuistoon. Laakson pitkänomainen muoto tekee puistosta tilallisesti melko lineaarisen - sarjan tiloja, joita kasvillisuus, maastonmuodot tai rakennetut elementit jakavat. Tilat itsessään ovat rakenteeltaan ja ilmeeltään erilaisia ja ympäröivät metsänrinteet toimivat niiden reunoina ja taustana. Jokaista puiston osa-aluetta dominoi visuaalinen tai toiminnallinen elementti. Elementeistä muodostuu puiston sisälle sarja, joka tekee alueesta kokonaisuudessaan kiinnostavan ja käyttäjäystävällisen. Puistoreitin varrelle suunnitellut rantarakenteet, vesiaiheet, katokset ja sillat yhdistävät visuaalisesti

Tekijä: Suvi Saastamoinen Työn nimi: Korson Puropuisto - Korson keskuspuiston kehittämissuunnitelma ja valaistuksen ideasuunnitelma

Toivottavasti osittain tämän työn myötä Korso kehittyy ainutlaatuiseksi vetovoimaiseksi lähiöksi, joka erottuu muista edukseen ja jossa uskalletaan laatia uudentyyppisiä ratkaisuja yhdessä asukkaiden ja suunnittelijoiden kanssa. Lähiöpuistojen uudistaminen ennakkoluulottomalla ja rohkealla tavalla voi olla monelle lähiölle kasvonkohotus, mikä välittömästi vaikuttaa asukkaisiin ja alueen hyvinvointiin. Lähiökeskustojen elävöittäminen ja panostaminen viheralueiden rakentamiseen ja hoitoon maksaa itsensä takaisin yhteisön kautta.

Päivämäärä: Laitos: Professuuri: Työn valvoja: Työn ohjaajat:

26.2.2013 Arkkitehtuurin laitos A304-3 Maisemarakentaminen Professori Jyrki Sinkkilä Maisema-arkkitehti Hanna Keskinen Arkkitehti Marjut Kauppinen

Aineisto:

Kirjallinen selostus (85 sivua) Planssit (6 kpl)

Avainsanat: maisema-arkkitehtuuri, lähiöpuisto, ulkovalaistus, maisemavalaistus, taidevalaistus


ABSTRACT OF MASTER’S THESIS This Master’s thesis is a landscape plan and lighting plan for the central park of Korso in the city of Vantaa. The thesis consists of two parts. The first part is a master plan of Korso Creek Park, which includes a description and analysis of the site and specific landscape plans. The second part is a lighting plan, which includes theory on lighting design principles and possibilities and an idea plan, which makes use of these principles and possibilities in the park. The lighting section also includes a conceptual plan of a temporary light art project.

terfront structures and water features. Another dimension is brought to the site by introducing possibilities for stormwater control utilizing water ponds and wetland planting, which imitates the sites original vegetation. The new lighting solutions enable the utilization of the park allyear-round and around the clock and provide safety and comfort. The lighting plan gives the park a new identity and creates a unique nocturnal landscape. The temporary light art installations bring variation to the environment and offer possibilities for other art projects.

The site is a deep, narrow valley, bordered by steep slopes on eastern and western edges. Part of Rekolanoja, an altogether twelve-kilometre long creek, runs through the site. The banks of the creek provide an important and diverse green corridor to the area, which is currently disjointed. The park is a central meeting and event space and an important green connection between schools, housing areas and services. The original plan was made in the 1980s when a dam was constructed and three water basins with combined area of 1,8 hectares were dug out. Small islands were left between the basins to preserve the original vegetation and the earth was used to form an undulating landscape park.

The park is divided in four sections: Meadow Park, Creek Park, Waterfall Park and Isle Park. The park is linear, which creates a series of spaces, divided by vegetation, terrain or built elements. All of the sections include an individual visual or functional element, which communicate with each other and create a path throughout the park. The elements designed on this path include waterfront structures, shelters and pedestrian bridges, which bring the water closer to the visitor and offer experiences and meeting points.

The objectives of the Korso Creek Park concept are to create a series of versatile spaces and to fit them into the existing landscape structure. The water that is already present in the area is brought closer to the visitor through varied wa-

I hope that this project will further Korso’s development towards becoming a known, attractive neighbourhood, which stands out from the crowd and where planners aren’t afraid to realise new ideas and solutions with co-operation from inhabitants. High-quality renewal of green spaces outside the city centres can be a remarkable facelift for a neighbourhood, which immediately affects the inhabitants’ and the areas welfare.

Author: Title of thesis:

Suvi Saastamoinen Korso Creek Park - Development Plan and Landscape Lighting Plan for Korso Central Park

Date: Department: Professorship: Thesis supervisor: Thesis advisors:

26.2.2013 Architecture A304-3 Landscape Design Professor Jyrki Sinkkilä Landscape architect Hanna Keskinen Architect Marjut Kauppinen

Documents:

Written report (85 pages) Presentation boards (6 pieces)

Keywords:

landscape architecture, outdoor lighting, landscape lighting 71


72


LIITTEET PLANSSILUETTELO Määrä: 6 kpl Koko: 594 mm x 841 mm 1

YLEISSUUNNITELMA 1:1000

2

KONSEPTI JA RAKENTEET: Havainnekuva siltarakenteesta Puiston osat ja toiminnot Maiseman aksentit Havainnekuva heinäterasseista

3 PUROPUISTO: Havainnekuva Keitaalta Osasuunnitelma 1:500 Leikkaus B-B’ 1:200 4 PUTOUSPUISTO: Havainnekuvat Vesireitiltä (2 kpl) Osasuunnitelma 1:500 Leikkaus A-A’ 1:200 5 PUTOUSPUISTO: Havainnekuvat Kirsikkatarhasta (2 kpl) 6 VALAISTUSSUUNNITELMA: Havainnekuvat avokalliosta (2 kpl) Havainnekuva siltarakenteesta Kulku- ja kohdevalaistuksen periaatteet Valaistustapojen periaateleikkaukset 1:100

73


Korson puropuisto - Korson keskuspuiston kehittämissuunnitelma ja valaistuksen ideasuunnitelma  

Aalto University / School of Art, Design and Architecture / Landscape Architecture Master's Thesis 26.2.2013

Advertisement