Page 1

Ammattikoulutuksella pois slummista sivu 12

Lapsella oikeus terveeseen elämään sivu 20

Turvallinen synnytys sivu 22

Rokkarin lapsuus antoi eväät välittämiseen

01/ 2011

Jonne Aaronin haastattelu, sivu 6

Mikä on yrittäjälle tärkeää?


Älä sinäkään pese käsiäsi lapsen oikeudesta elämään! Maailmassa menehtyy edelleen joka vuosi yli 8 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta helposti ehkäistävissä oleviin sairauksiin. Suomen World Visionin ja Pelastakaa Lasten kampan-

ja vaatii Suomea nostamaan lasten ja äitien terveyden edistämisen kehityspolitiikkansa keskiöön. Allekirjoita vetoomus osoitteessa www.äläpesekäsiäsi.fi


Suomen World Vision on lasten elinoloja parantava ja oikeuksia edistävä kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä World Visionia World Vision -lehti lähetetään Suomen World Visionin tukijoille. Suomen World Visionilla on oikeus käyttää lehden tilaajatietoja perusteltuja käyttötarkoituksia varten henkilötietolain mukaisesti. Lehti on maksuton ja sen voi tilata kuka tahansa.

World Vision 1 / 2011 ISSN 1797-8157 Tiina Saukko Unna Lehtipuu toimitussihteeri: Suvi Koskiniemi kirjoittajat: Terhi Collin, Eveliina Hakulinen, Krista Lamminen, Unna Lehtipuu, Katri Kaitainen, Suvi Koskiniemi, Mia Malmi, Terhi Reskola, Tiina Saukko ja Veera Sydänmaanlakka kuvat: Sanna Kaartinaho, Jari Kivelä, Eero Kuosmanen, Sami Kulju, Mia Malmi, Veera Sydänmaanlakka, Rosemarie Särkkä, Ari Talusen, Jussi Valkeajoki, Mari Waegelein layout: Elina Salonen kannen kuva: Sami Kulju vastaava päätoimittaja: päätoimittaja:

World Visionin tuore yhteistyökumppani on viestintään liittyviä digi-innovaatioita kehittävä Cubio Communications, joka haluaa tehdä näkyvää hyvää. Kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoman haastattelu s. 28–29. paino:

Libris Oy

Suomen World Vision ry Lönnrotinkatu 20, 00120 Helsinki Puh. 096 818 300 (pvm.) www.worldvision.fi

julkaisija:

Um ?? xXX

Lukijalle Pidät kädessäsi ilmeensä uusinutta World Vision -lehteä. Uudistuksella, joka jatkuu seuraavissakin numeroissa, haluamme entistä paremmin kertoa työmme monipuolisuudesta sekä antaa enemmän palstatilaa työn tekijöille ja sen mahdollistajille niin Suomessa kuin ohjelmamaissa. World Vision -heimoon kuuluu kummeja, yrityksiä, tukijoita ja asiantuntijoita. Sinä olet yksi tärkeä kasvo heimossamme ja toivomme, että viihdyt seurassamme pitkään. Sinun lisäksesi Teemme työtämme yhdessä ulkoasianministeriön, muiden järjestöjen ja lähes sadassa maassa toimivan World Vision-verkoston kanssa. ”Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää” mainosti suomalainen tekstiilifirma tuotteitaan jokin aika sitten. Maailma on lapselle kova, kun tulva tai maanjäristys on vienyt kodin, kuivuus ruoan, poliittinen sekasorto turvallisuuden, sairaus vanhemmat ja köyhyys tulevaisuuden. ”Pehmeälle” on iso tarve. Kuten tähän lehteen haastateltu ihmisoikeusasiantuntija Rauno Merisaari toteaa (s. 24), on kuitenkin virheellistä pitää lapsipolitiikkaa pehmeänä. Lapsipolitiikassakin on kyse rahasta, vallasta ja väkivallasta. Juuri lasten oikeuksien polkeminen pitää yllä köyhyyden kierrettä. Talouskasvu ei yksin ole vähentänyt lapsiköyhyyttä. Sen sijaan moni paikallisesti tehty muutos – koulun rakentaminen, poliittinen muutos tai terveyskasvatus – on muuttanut lasten elämää pysyvästi parempaan. Jotain pehmeää tarvitaan siis edelleen kovan maailman ja kehitysmaassa arkeaan elävän väliin. Hyvä esimerkki tästä on kenialaisen Samuelin tarina (s. 12). Vaikka World Vision on maailmanlaajuisesti kehitysyhteistyön jättiläinen ja maailman suurin kummilapsijärjestö, on tapamme toimia hyvin läheinen. Koska teemme työtämme ruohonjuuritasolla, tunnemme tekijät ja ihmiset kentällä henkilökohtaisesti. Kylien ja korttelien ”ihmeidentekijöihin” ja asukkaisiin ovat monet kummit päässeet itse tutustumaan suosituilla kummien opintomatkoilla. Nojatuolimatkan voit tehdä tämän lehden avulla. Kiitos, että teet tärkeää muutostyötä kanssamme.

Unna Lehtipuu Viestintäjohtaja Suomen World Vision

PS. Lehden paperi ja painoprosessi on valittu ympäristöystävällisin perustein. Mikäli haluat saada jatkossa lehtesi vain sähköisesti, lähetä meille sähköpostiosoitteesi asiakaspalvelu@worldvision.fi


PROFIILI

Ilman toivoa ei ole mitään Teini-ikäisenä Negativeyhtyeen keulakuva Jonne Aaron varasti äidin vaatekaapista gepardipuseron, meikkasi ja teki musiikkia. Lujan tahdonvoiman ja turvallisten aikuisten avulla herkkä nuori selviytyi vaikeasta lapsuudestaan ja tavoitti unelmansa musiikin ammattilaisena. Nyt Jonne itse välittää toivoa musiikillaan sekä tukemalla 6-vuotiasta ugandalaista kummipoikaansa.

k u vat

Jussi Valkeajoki

teksti

Veera Sydänmaanlakka

7


– Ulkona sataa vettä, värikkäät vaahteranlehdet leijailevat puista ja äiti vie mua tarhaan. Äiti pitää mua kädestä kiinni, Jonne Aaron hymähtää turvalliselle muistolleen lapsuudesta. Jonne on 2000-luvun näkyvimpiä rocktähtiä ja teini-idoleita Suomessa. Tie tähteyteen ei kuitenkaan ole ollut helppo. Vaikka perhe on ollut nuorelle muusikolle yksi tärkeimmistä voimavaroista elämässä, siihen liittyy myös kipeitä muistoja, jotka saavat laulajan hiljaiseksi. Äiti ei ole pystynyt tukemaan unelman saavuttamisessa. Suhde veljiin tiivistyi vanhempien alkoholinkäytön riistäytyessä käsistä. – Mun veljet ovat mulle kaikki kaikessa, he ovat mun tukiverkko tässä elämässä. Yhdessä olemme kokeneet paljon, joutuneet selviytymään. Vanhemmuus ja kasvattaminen eivät ole vain suorittamista. Jonnen vanhemmat erosivat pojan ollessa 12-vuotias. Avioeron jälkeen asuminen vuorotellen vanhempien luona ei toiminut. 14-vuotiaana Jonne muutti nuoremman veljensä kanssa lastenkotiin, kun kotona ei enää voinut olla. Kotia ei enää ollut. Isoveli Tommi asui jo omillaan. Turvasatamana toimi myös mummula. Lapsuuden kesät saavat Jonnen hymyilemään. Mummu on ollut koko elämän se tärkein ja läheisin ihminen. – Nyt kun mummua ei enää ole, ei ole enää sitä samaa kodinomaista paikkaa, on vain se oma koti, Jonne huokaa ikävöiden. Tieto mummun läsnäolosta kantoi läpi vaikeiden vuosien, mummu ymmärsi aina ja antoi turvaa. Pienikokoinen poika oli helppo kohde tönimiselle ja kiusaamiselle. Koulu ei kiinnostanut pätkääkään ja vanhempien kavereiden mukana laittomuuksiin ajautuminen kävi liiankin helposti. – Ei jääty koskaan kiinni. Asiat voisi olla ihan toisin. Onneksi bändi toi mun elämään selkeän suunnan, mielekästä tekemistä ja mä lopetin sen hölmöilyn. Ilman musiikkia mä en olisi jaksanut. Herkkä taiteilijasielu – Tuntuu kuin mä olisin aina pitänyt kitaraa kädessä, isä osti sen mulle, Jonne muistelee ensimmäistä kitaraansa. Vilkas poika kävi muutamilla soittotunneilla, muttei malttanut, vaan livisti levykaup-

8

paan ja opetteli itsekseen. Kipinä soittamiseen ja musiikkiin ajoivat vauhdilla eteenpäin. Ensimmäinen oma kappale syntyi 12-vuotiaana. Jonne säveltää ja kirjoittaa lauluja oman yhtyeensä lisäksi muille artisteille. Laulut syntyvät herkkyydestä, välillä jopa alakulosta. – Musiikki on tunnetta. Jos itseään et-

onnelliseksi. Muutaman kuukauden takainen Romaniaan osunut kiertue pysäytti. – Tapasin samanikäisiä romanialaisia nuoria aikuisia, joilla oli sellainen tyhjä katse. Niillä ei ollut mitään, ei toivoa eikä tavoitteita. Niillä pitäisi olla elämä edessä! Jos mun musiikki antaa heille toivoa tulevaisuuteen, silloin mä olen voinut

Suomessa on kaikki loppujen lopuksi ihan järjettömän hyvin, sitä ei saisi unohtaa. sivät nuori ei löydä omaa itseilmaisun ja luovuuden väylää, itseään yrittää helposti turruttaa alkoholilla, huumeilla, millä tahansa pahalla. Tiedän, että mulla on musiikin lahja ja sitä haluan kehittää. Teini-ikäinen Jonne ja Negative paiskivat töitä, keikkailivat ahkerasti ympäri Suomea ja keräsivät vankkaa fanikantaa. Lopullisesti ryhmä oli koossa, kun Jonnen isoveli suostui manageriksi. Jonne kirjoitti salaa veljensä nimen ja puhelinnumeron levy-yhtiöön lähetettävään demoon. – Istuttiin mummulassa saunassa, ja Tommi kysyi multa lopulta, kokeillaanko tätä ihan tosissaan. Mä vastasin joo, ja sitten Tommi lähti mukaan ja se oli menoa – isoveli on tehnyt upeaa duunia, Jonne nauraa.

tehdä jotakin konkreettista paremman maailman puolesta. Olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että perusasiat ovat kunnossa. Suomessa on kaikki loppujen lopuksi ihan järjettömän hyvin, sitä ei saisi unohtaa. – Turha surkuttelu ei auta, vaan pitää tiedostaa mitä on ja katsoa eteenpäin. Jokaisella pitäisi olla tavoite, jotain minkä eteen tehdä töitä. Vahva ajatus kantaa pitkälle. Mutta en mä tiedä, mitä muuta niiden ihmisten eteen voi tehdä, jos ne ei itse sitä halua, Jonne sanoo suoraan. Kummius tuntui luontevalta tavalta auttaa, kun itse ei voinut konkreettisesti tehdä hyvää. – Tuli vaan fiilis, että nyt tarvitsee tehdä jotakin. Eikä siitä sen enempää, se on jokaisen oma ja henkilökohtainen valinta.

Musiikin voima

Kiitos aikuisille

Jonne kohtaa esiintyessään paljon musiikista vaikuttuneita ihmisiä. Yleisön laaja tunneskaala tekee joka kerralla vaikutuksen. – Musiikki voi olla joskus se ainoa henkireikä, jos elämä on vaikeaa. Keikalla ihmiset kokevat musiikin kautta voimakkaita tunnetiloja ja silloin on helpompi puhua. Moni tulee kiittämään ja kertomaan myös niistä huonoista asioista. Se on vaikuttavaa. Toivoa täytyy luoda, ilman sitä ei ole mitään. Musiikki antaa mulle voimaa. Jos mä voin auttaa omalta osaltani ketä tahansa, se tekee mut

Puhelin soi. Pikkuveli Ville soittaa. Jonne vastaa pikaisesti, lupaa palata myöhemmin. Luja tukiverkko pitää huolen, että jaksaa. Jonnesta on aistittavissa nöyryyttä ja kiitollisuutta elettyä elämää kohtaan. Ilman turvallista kasvuympäristöä olisi unelma ammattimuusikon urasta jäänyt päiväuniin. – Lastenkodin työntekijät. Musiikinopettaja, joka antoi meille pojille luvan soittaa koulun jälkeen musiikkiluokassa. Veljet. Rakas mummu, joka ymmärsi muusikon unirytmiä ja antoi mun nukkua pitkään, kun muut hätisteli mua he-


PROFIILI

reille. Ilman turvallisia aikuisia ja apua en olisi tässä. Osa nuoruuden rötöstelykavereista jäi sille tielleen. Jonne jaksaa muistuttaa, että jokaisen täytyy etsiä ja tehdä elämässään hyvältä tuntuvia asioita. Pienistäkin asioista pitää osata nauttia. Muusikon omat välit vanhempiin ovat parantuneet ja syystäkin. – Jääkiekkotermein sanoisin, että sitä mailaa ei kannata puristaa niin tosissaan. Elämä on siihen liian lyhyt. Olisin tasapainottomampi, jos en olisi nyt väleissä vanhempieni kanssa. Se tuntuu järjettömän hyvältä. Mä selviydyin, enkä koskaan saa unohtaa, mistä kaikki on lähtenyt.

> KUKA Jonne Aaron Liimatainen 27-vuotias tamperelaisen Negativeyhtyeen laulaja, säveltäjä, sanoittaja ja keulahahmo Musiikki merkitsee vapautta ilmaista itseään. Asui nuoruutensa lastenkodissa vanhempien liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Toimii World Vision -kummina ugandalaiselle John-pojalle.

Jonne on kummina 6-vuotiaalle ugandalaiselle John-pojalle.

Toivo mahdollistaa muutoksen Jonne puhuu oikeanlaisesta fiiliksestä ja toivosta. Lapsi, jolla ei ole toivoa ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä päätöksiin, väsähtää helposti. Tarvitaan toivoa. World Visionin työssä puhutaan voimaantumisesta – se tarkoittaa voiman tunnetta, kykyä ja halua osallistua sekä vaikuttaa omaan tulevaisuutensa. Köyhissä ja vaikeissa oloissa asuvat lapset ja nuoret on saatava mukaan päätöksentekoon ja

kantamaan vastuuta itsestään sekä läheisistään. Heidän täytyy luoda tavoitteita ja unelmia ja heidän on saatava mahdollisuus niiden toteuttamiseen, jotta elämä ei olisi sattumanvaraista, mielenkiinnotonta ajelehtimista. Kummina Jonne tukee tätä toivon sytyttämistä kehitysmaissa. Esimerkiksi Intiassa ja Ugandassa lasten ja nuorten kerhot ja parlamentit antavat lapselle mahdollisuuden päätök-

sentekoon ja elämänhallintaan. Jonne onnistui elämässään turvallisten aikuisten ja musiikin avulla. Kehitysmaassa lapsi usein sivuutetaan vähempiarvoisena. Lapselle on kuitenkin erittäin merkittävää, jos aikuinen kuuntelee ja ottaa tosissaan. Se luo sitä toivoa, jolla parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta rakennetaan.

9


TOIMINNANJOHTAJAN SANOMAA

Yrityselämä kummityön tueksi Viime aikoina on puhuttu paljon rauhantyöstä, tyttöjen asemasta ja ammattikoulutuksen tärkeydestä. Nämä kaikki ovat onnistuneen, pitkäkestoisen kehitysyhteistyön osa-alueita tai jatkotoimenpiteitä. Tätä työtä emme voisi tehdä ilman 14 000:n kummimme tukea. Ilahduttavaa on, että tukijoidemme määrä on kasvanut myös uusien yrityskummien ja yhteistyökumppaneiden myötä. Lisäksi Suomen valtio tuo kehitysyhteistyöhön asiantuntemusta ja vuoropuhelua. Ulkoministeriö rahoittaa ja valvoo kansalaisjärjestöjen, kuten Suomen World Visionin, ruohonjuuritasolla tehtävää työtä. Nyt valtio on kanssamme monin tavoin mukana myös laajemmin miettimässä, voidaanko köyhyyttä poistaa yllättävienkin innovaatioiden ja yhteistyömallien kautta. Tekesin rahoituksella ja Aalto-yliopiston koordinoimana on syntynyt uusi yhteistyöhanke ”Kestävät ja käyttäjälähtöiset innovaatiot BoP-markkinoilla”. Hankkeessa on mukana eri ministeriöitä, vientiä edistäviä tahoja, yrityksiä, tutkijoita sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia. Suomen World Vision edustaa kehitysyhteistyötä hankkeen johtoryhmässä ja neuvottelukuntaan on kutsuttu Sri Lankan World Visionin toi-

minnanjohtaja Suresh Bartlett. Lisäksi kansalaisyhteiskunnasta johtoryhmässä on mukana on Crisis Management Initiative (CMI). Yhdessä etsimme uusia ratkaisuja köyhyysongelmaan. On varmasti ensimmäinen kerta, kun näin monipuolinen joukko Suomessa miettii, mikä on kestävää kehitystä ja miten vähävaraiset voidaan ottaa osallisiksi alusta asti ideoimaan heitä hyödyttävää liiketoimintaa. Me kehitysyhteistyöjärjestönä tiedämme, miten asioita lähestytään ruohonjuuritasolta. Tämän osaamisemme tuomme yhteiseen pöytään. On motivoivaa, että kaikilla tahoilla on jotain tuotavaa, joka tuntuu yhdessä tarkasteltuna tuoreelta ja uudelta. Yrityksillä on tämän yhteistyön avulla mahdollisuus löytää tapoja tehdä liiketoimintaa, joka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Jos onnistumme poistamaan köyhyyttä myös liiketoiminnan avulla, se tulee muuttamaan paljon. Nykytilanteessa on välttämätöntä, että saamme kaikki mahdolliset tahot mukaan muutokseen. Suomen World Visionin tehtävä on olla muutoksentekijä, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset kehitysmaissa saisivat mahdollisuuden elämässä. Tämän muutoksen aikaansaamiseksi tarvitsemme sekä vanhoja

hyviksi havaittuja keinoja että uusia mahdollisuuksia. Tässä apuna on myös World Visionin globaali verkosto, jossa voimme nopeasti monistaa uudet kehitysmallit, kun niitä tämän hankkeen myötä löydämme. Tiina Saukko Suomen World Visionin toiminnanjohtaja, Kestävät ja käyttäjälähtöiset innovaatiot BoP-markkinoilla -verkoston johtoryhmän puheenjohtaja

» Jos onnistumme poistamaan köyhyyttä myös liiketoiminnan avulla, tulee se muuttamaan paljon. Nykytilanteessa on välttämätöntä, että saamme kaikki mahdolliset tahot mukaan muutokseen. »  10


Pallon ympäri maan krikettimaajoukkue eteni aina finaaliin saakka. Toista kuukautta kestänyt MM-turnaus huipentui Intian Mumbaissa pelattuun finaaliin, jossa Sri Lanka sai vastaansa kisojen toisen isäntämaan Intian. Kriketin yhdistämä kansa ei kuitenkaan päässyt juhlimaan mestaruutta, sillä Intia vei finaalin kuudella ”wicketillä”. Maailmanmestariksi Sri Lanka on yltänyt vain vuonna 1996. MM-kisoissa pelattiin kaikkiaan 49 ottelua, joita seurasi television välityksellä miljardeja ihmisiä. INTIA Brittiläinen The Guardian -lehti uutisoi Intian hallituksen aloittaneen kampanjan ´No toilet, no bride´. Kampanjan tavoitteena on lisätä vessojen määrä ja sitä kautta parantaa hygieniaa ja vähentää luonnon saastumista. Tilausta vessakampanjalle on, sillä useammalla intialaisella on käytössään matkapuhelin kuin toimiva wc. Kampanja on ollut tehokas, sillä erityisesti maaseudulla asuvat naiset ovat alkaneet asettaa vessan avioliiton ehdoksi. Vessakampanjalla on kuitenkin haasteensa, sillä syrjäseuduilla ongelmana ovat viemäriverkoston puutteet. Vuoden 2008 tilastojen mukaan noin 60 prosentilla kaupunkitalouksista ja 57 prosentilla maaseututalouksista on käytössään kunnollinen wc. 665 miljoonaa intialaista on siis yhä vailla vessaa.

SRI LANKA Sri Lankassa kriketti ei ole vain urheilua. Vuonna 2007 sisällissotaa käyneet tamilitiikerit ja hallituksen joukot julistivat tulitauon kriketin MM-kisojen ajaksi. Tänä vuonna sota oli onneksi jo ohi, kun Sri Lanka pääsi isännöimään tätä yhtä maailman seuratuimmista urheilutapahtumista. Vuoden vaihteen kovista rankkasateista ja tulvista kärsineet srilankalaiset pääsivät juhlimaan omiensa menestystä, sillä

11

UGANDA Ugandalainen Daily Monitor -lehti on listannut 50 maan vahvinta naisvaikuttajaa. Listalta löytyy muun muassa poliitikkoja, professoreita, tuomareita, mediavaikuttajia sekä huippunimiä pankki- ja yritysmaailmasta. Maan suurimmaksi naisvaikuttajaksi lehti on nimennyt presidentti Yoweri Musevenin puolison Janet Musevenin, joka on itsekin toiminut kansanedustajana ja ministerinä. Museveni on myös perustanut orpojen aseman parantamiseen keskittyvän kansalaisjärjestön sekä ollut erittäin aktiivinen hiv/aids-kysymyksissä. Listalle ovat päässeet myös maan merkittävimmän pankin johtajaksi joulukuussa ensimmäisenä naisena valittu Edigold Monday ja maan valtiovarainministeri Syda Bbumba. Urheilijoista listalla on mukana muun muassa entinen opettaja Susan Muwonge,joka on luonnut menestyksekkään uran rallikuskina.

KENIA Tee on ohittanut puutarhatuotteet Kenian tärkeimpänä vientituotteena, uutisoi kenialainen The Daily Nation -lehti. Vuodesta 2009 teen vienti on kasvanut 40 prosenttia tuottaen kenialaisille viime vuonna 97 miljardia shillinkiä eli lähes 800 miljoonaa euroa. Viennin kasvuun ovat vaikuttaneet teen tuotantomäärän lisääntyminen lähes sadalla miljoonalla kilolla sekä teen maailmanmarkkinahintojen

pa l l o n y m p ä r i

-palstan

koonnut:

nousu ja shillingin arvon lasku. Kenian maatalousministeri Sally Kosgei on erittäin tyytyväinen uutiseen teentuottajien menestyksestä ja totesi hallituksen jatkavan uudistuksia, jotta teenviljelysektorin koko potentiaali saadaan hyödynnettyä. KOLUMBIA YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n tuottaman raportin mukaan yli 30 kolumbialaista alkuperäisheimoa on vaarassa hävitä. Heimojen tulevaisuuden vaarantaa Kolumbiassa pitkään jatkunut sissi- ja huumesota sekä siihen liittyvä väkivalta, mikä on ajanut alkuperäiskansoja pois heidän perinteisiltä alueiltaan. Maan neljästä miljoonasta sisäisestä pakolaisesta 15 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, vaikka heidän osuutensa kokonaisväkiluvusta on vain kaksi prosenttia. Väkivaltaisuuksien ohella alkuperäiskansojen tulevaisuutta uhkaavat kokaviljelmät. Esimerkiksi nukak-intiaanien määrä on 20 vuodessa laskenut alle 500:een kokaviljelmien vallatessa heidän synnyinseutunsa. Kolumbian valtion yritykset tukea alkuperäiskansojen säilymistä eivät ole tuottaneet tulosta.

PERU Perun opetussektori on edelleen tukiopetuksen tarpeessa, vaikka OECD:n tekemä Pisatutkimus paljasti myös kehitystä. Hallituksen määräämät opetusuudistukset ovat tuottaneet tulosta, sillä perulaisteinien lukutaito on 2000-luvulla parantunut enemmän kuin missään muussa Pisa-tutkimukseen osallistuneessa maassa. Tästä huolimatta Peru jäi kokonaisvertailussa 65 tutkitun maan joukossa sijalle 63. Tutkimus osoitti, että noin puolella 15-vuotiaista perulaisnuorista on suuria vaikeuksia luku- ja kirjoitustaidoissa. Tulokset matematiikassa ja luonnontieteissä olivat hyvin samankaltaisia.

Terhi Collin

lähde:

www.global.finland.fi


AMMATTIKOULUTUS

Minusta tulee...

opettaja, lääkäri, lentäjä, pastori… Korokocho on yksi Nairobin suurimmista slummeista ja urbaanin Kenian köyhimmistä alueista. Asukkaista 55 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Tänne Samuel Omollkin, 26, ajautui ennen kuin hänestä kehkeytyi kysytty ja arvostettu kuvaaja-toimittaja ja tunnollinen perheenisä. Nuoresta iästään huolimatta Samuel Omoll on ehtinyt kokea ääripäät niin henkilökohtaisessa elämässään kuin ammatillisesti.

k u vat

Rosemarie Särkkä ja Ulla Tervo

teksti

Krista Lamminen

13


– Kiitos, kun muutitte elämäni, sanoo Samuel vakavana painottaen joka ikistä sanaa erikseen. Suorasukaisen painava kiitos voisi suomalaisesta tuntua jopa kiusalliselta jonkun muun kuin Samuelin lausumana. Sanoja istuu äärettömän siistissä ja järjestelmällisessä pienen perheen ensimmäisessä omassa kodissa Nairobissa Korokochon slummin laitamilla. Perhe on jo päässyt yhden Nairobin suurimman slummialueen turvallisemmalle puolelle. Vaikka pienessä tilassa vieraiden polvet kolkkaavatkin yhteen, on kodissa kaikki tarvittava pienokaisen syöttötuolia myöten.

Käänne alaspäin

Samuelin ja neljän sisaren varhaislapsuus sujui onnellisissa merkeissä. – Touhusimme kaikenlaista mukavaa ja kävimme koulua. Isällä oli autokorjaamo ja äiti toimi kalakauppiaana. Meillä oli vaatteita ja leluja, muistelee Samuel. Elämä muuttui vuonna 1993. – Vanhempani kuolivat auto-onnettomuudessa Kisumun kaupungin lähellä. Olin 8-vuotias, Samuel kertoo. Yösija löytyi sen jälkeen tädin luota, missä poika asusti seuraavat neljä vuotta. Ruokaa ei kuitenkaan riittänyt kaikille, ja Samuel päätyi katulapseksi Korokochon kaatopaikalle ja ansaitsi elantonsa lajittelemalla muovipusseja. Vanhimpana lapsena Samuelin katsottiin pärjäävän jo 12-vuotiaana omillaan pienempien sisarien päätyessä isovanhempien huomaan Kisumuun. Ensimmäisen kadulla vietetyn vuoden jälkeen nuorukaisen tilanne paheni. Seura ja elämä kovenivat, ja käsilaukku- ja kännykkävarkaudet vaihtuivat auto- ja raharyöstöihin. – Olin huumeiden vaikutuksen alla. Elämä oli yhtä kamppailua, eikä katuarkea muuten jaksanut, kertaa Samuel. Silloisesta kaveripiiristä jäi henkiin kaksi, Samuel ja Fredrick. – Jossakin vaiheessa tajusimme mihin olimme luisuneet ja päätimme, että on pakko vaihtaa puolta. Arkeen kiinni Arki kului vielä Nairobin kaduilla, mutta säällisemmässä työssä pysäköin-

14

Kollegat kuvaavat Samuelia luovaksi ja kekseliääksi. Ammattitaitonsa lisäksi Samuel voittaa muut ihmiset helposti puolelleen – ehkäpä elämänkokemuksensa myötä.

tiavustajana. – Suupalan sai silloin tällöin, mutta ei niillä tuloilla toimeen tullut, sanoo Samuel. Perheen yhteiset juhlat ja tapaamiset toivat kuitenkin nuorukaisen takaisin lapsuudenmaisemiin Kisumuun ja jäljellä oleva perhe – isoisä, molemmat tädit ja sisaret – palasivat takaisin Samuelin elämään. – Välit parantuivat ja etenkin isoisä ja täti kannustivat jatkamaan haasteista huolimatta hyvällä tiellä. Nairobin-tädiltään Samuel kuuli ensimmäisen kerran myös World Visionista. – Pääsin World Visionin elämäntaitokoulutukseen vuonna 2004. Se laittoi muutoksen liikkeelle. Koulutuksessa pohdittiin myös toimeentuloa ja ammatinvalintaa ohjaajien kanssa, ja tällöin Samuelin valinta oli itsestään selvä. – Olen aina ollut kiinnostunut kameroista, mutta vähäinen koulutukseni ei mahdollistanut heti opintoja. Sitkeästi kohti unelmaa World Visionin tukemana Samuel lähti selvittämään opiskelumahdollisuuksiaan

ja sananmukaisesti käveli oppilaitoksesta toiseen. Monet kieltävät vastaukset eivät lannistaneet ja lopulta löytyi koulu, joka antoi mahdollisuuden. Nairobilainen Kenafric College hyväksyi nuorukaisen opiskelijaksi. Ehdot olivat tiukat, eikä kahta hylättyä saanut tulla tenteissä koko opiskeluaikana. World Vision vastasi opiskelukustannuksista nuorten ammattikoulutusohjelman kautta. – Tein kaikkeni pärjätäkseni. Erityisesti innostuin tv- ja radiotuotannoista. Työharjoittelujakso palautti pojan Korokochon tutuille kaduille toimittajan roolissa, jossa hän kertoi slummin ihmisten arjesta paikallisradion Sound from the ghetto -ohjelmassa. Tositoimiinkin Samuel joutui heti viestinnän tutkinnon suoritettuaan, kun Kenian vaalien jälkeiset levottomuudet puhkesivat ja riistäytyivät humanitaariseksi operaatioksi vuonna 2007. – Minulla oli kotikenttäetu. Olin käytännössä ainoita toimittajia, jotka pääsivät liikkumaan slummissa vapaasti. Freelancer-toimittaja raportoikin Korokochon tapahtumista Kenian suurim-


AMMATTIKOULUTUS

Rita vei lahjan perille

mille tv-yhtiöille KTN:lle ja NTV:lle. Hiljattain Samuelin kuvaamaa tyttöjen ja naisten asemaan liittyvää aineistoa on nähty myös Suomen aamutelevisiossa.

Rita Suhonen Kaarinasta voitti Vie lahja perille -kilpailun ja pääsi tutustumaan ammattikoulutuksen saaneiden nuorten arkeen Korokochon slummissa. Vie lahja perille -kilpailun järjesti Suomen World Vision ja matkakuluista vastasi Kaleva Travel. Matkakumppaniksi Rita valitsi äitinsä Elina Uusalon. Voittajat vierailivat nuorten omissa yrityksissä ja työpaikoilla. Kahden lapsen äidille matka oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tutustumaan niin ihmisten arkeen maapallon toisella laidalla kuin kehitysyhteistyön käytännön toteutumiseen ruohonjuuritasolla. Näin Rita kuvailee tunnelmiaan ennen ja jälkeen matkan.

Työtä ja perhe-elämää

Työn lisäksi myös Samuelin yksityiselämässä tapahtui positiivinen käänne. – Tapasin valmistuttuani samassa oppilaitoksessa kampaajaksi opiskelleen Trezah Oduorin. Vuotta myöhemmin menimme naimisiin ja viime vuonna meitä siunattiin tyttövauvalla, hymyilee Samuel. Lexy Ulla Omoll -tytär on saanut keskimmäisen nimensä Suomen World Visionin pitkäaikaisen erityisasiantuntija Ulla Tervon mukaan, sillä Ulla on yhdessä suomalaisten tukijoiden kanssa valanut jo pitkään uskoa niin Samueliin kuin muihinkin Nairobin slumminuoriin. – Olen hyvä isä ja pystyn hankkimaan ruoan pöytään perheelleni, kehaisee Samuel. Afrikkalaisen tavan mukaan Samuel laskee lähiperheeseensä kahdeksan henkilöä. Oman toimitustyönsä lisäksi nuorukainen johtaa pientä kännykkätarvikeliikettä, joka työllistää vaimon lisäksi kaksi slumminuorta.

Ensireaktioni… kuultuani kilpailuvoitosta oli hämmentynyt yllättyneisyys, joka

vähitellen muuttui kyltymättömän tiedonjanon kautta kohoavaksi matkakuumeeksi.

Odotukseni… oli lähteä avoimin mielin tutustumaan slummin arkeen ja

tapaamaan ammattikoulutuksen saaneita nuoria. Halusin nähdä, kuinka apu todella menee perille ja vaikuttaa nuorten ja heidän perheidensä elämään. Samalla toivoin tutustuvani paremmin sekä Suomen World Visionin monipuoliseen avustustyöhön että Kenian World Visionin toimintaan.

Vaikuttavinta… oli nähdä ammatin saaneiden nuorten silmissä tuikkiva toivo, ylpeys ja vahva usko omaan tulevaisuuteen. Upeaa oli myös huomata se, miten pienikin apu moninkertaistuu, sekä se, kuinka koulutus vaikuttaa nuoren itsensä lisäksi koko hänen lähiyhteisönsä elämään.

Vaikeinta… oli katsoa slummin kapeilla kujilla ohikiitävän hetken ajan silmiin katulapsia, joiden katseista heijastui yksinäisyys, turvattomuus, sairaus ja pelko tulevasta. Yhtä vaikeaa oli hypätä lentokoneeseen, palata takaisin kotiin omaan arkitodellisuuteen ja yrittää pureksia ja sulatella kaikkea matkan aikana koettua. Saimme olla osana Korokochon ihmisten arkea pienen hetken, mutta tuo hetki jätti meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Hyvä kiertämään

Oman ja lähipiirin toimeentulon turvaamisen jälkeen Samuelin unelmat ovat siirtyneet seuraavalle tasolle. – Haaveilen suuremman tuotantoyhtiön perustamisesta ja haluan auttaa katulapsia. Taloudellisesti Samuel tukee jo synnyinseutunsa lapsia. Hän on hankkinut Kisumusta tontin, jonne rakennetaan kodinomainen keskus katulapsille. Nairobissa Samuel on myös kiertänyt kertomassa tarinaansa ja rohkaissut nuoria kouluttautumaan. Hän tuntee nuorten hädän oman kokemuksensa kautta. – Jos minä olen päässyt kuiville ja elämän syrjään kiinni, ei se ole kenellekään mahdotonta, vakavoituu Samuel.

Tulevaisuudessa… haluan olla omalla panoksellani mukana auttamassa kehitysmaiden lapsia ja nuoria kohti valoisampaa tulevaisuutta mm. kummiuden ja eettisten lahjojen avulla. Matkan aikana vaikutuin siitä, miten apu todella menee perille ja miten hyvin pienelläkin rahasummalla voi olla suuria ja kauaskantoisia vaikutuksia monen ihmisen elämään.

Lue lisää Korokochon nuorista osoitteessa: www.worldvision.fi k u va

xxxxx

teksti

Krista Lamminen

15


Ammatilla ote elämästä Yli 80 miljoonaa nuorta maailmassa on vailla työtä.  aikein tilanne on kehitysmaissa. Esimerkiksi Keniassa V työikäisestä väestöstä 40 % on ilman työtä.*) Jopa 90 % maailman nuorisosta asuu köyhissä maissa, joissa työn puute jumittaa nuoret köyhyyteen. Työssäkäyvistä nuoristakin lähes kolmannes tienaa vain alle euron päivässä.

”Eurolla saa Keniassa10 kananmunaa.” S uomen World Vision on tukenut nuorten ammatillista koulutusta Nairobissa vuodesta 2005 lähtien. Tähän mennessä suomalaisten tuella ammatin on saanut 700 nuorta. Suosituin ammatti on ollut parturi-kampaaja, koska pienelläkin investoinnilla pääsee työelämässä alkuun. Alakirjo on kuitenkin laaja, sillä nuoria on koulutettu vaatesuunnitteluun, myyntiin ja markkinointiin, tietotekniikan ja monien muiden töiden pariin heidän elämäntilanteensa ja omien vahvuuksiensa mukaan. Nairobin ammattikoulutushankkeessa kolme neljästä on löytänyt paikkansa joko itsenäisinä yrittäjinä tai toisten palveluksessa ja ansaitsee toimentulon itselleen ja läheisilleen. Myös muissa Suomen World Visionin kehitysohjelmissa tuetaan nuorten työllistymistä. Nuoret saavat ammatillista koulutusta ja ohjausta Intian, Sri Lankan, Kolumbian, Perun ja Ugandan kehitysohjelmissa. Lähde: *) The World Factbook, CIA

Tulojen kasvu lähtötilanteesta Alle 30 %

37,9 % vastaajista

30 - 60 %

50,5 % vastaajista

60 - 100 %

11,1 % vastaajista

Yli 100 %

00,5 % vastaajista

Vastaajia 398 Lähde: Evaluointiraportti, joulukuu 2010


Lehmä suosittelee: Hyvän mielen lahjoja kesän juhliin Lahjan tai viemisten keksiminen kesän juhliin voi olla hankalaa, kun saajalla monesti tuntuu jo olevan kaikkea. Vaihtoehtoja löytyy kuitenkin myös tavaratalojen ulkopuolelta. Hauska ja arvokas lahja voi olla vaikkapa lehmä, vuohi tai vessa. Meille itsestäänselvyydet kuten ruoka, puhdas vesi ja koulutus voivat kehitysmaassa olla monelle vain kaukainen haave.

ammatti luo toivoa tulevaisuuteen ja kunnon työvälineet auttavat oman yritystoiminnan käynnistämisessä.

vitamiininlähteitä koko perheelle. Hyvästä sadosta riittää myös myyntiin.

Ammattikoulutus 150 € Työkalupakki 15 €

Ystävyyden puu 20 €

Puut ovat merkittäviä eroosion torjunnassa ja sitovat maaperään elintärkeää vettä. Puiden hedelmät ovat puolestaan tärkeitä ravinnon- ja

Hunaja on terveellinen lisä jokapäiväiseen ruokavalioon ja se paitsi ravitsee lapsia, sopii myös lääkkeeksi. Tuottoisina aikoina perhe voi kaupata osan hunajasta torilla.

Mehiläispesä 35 €

Kouluttamattomalle slummissa asuvalle nuorelle tuottavan ja säällisen työn saaminen voi olla suuri haaste. Syrjäytymisvaarassa olevalle

Yöpöydällä Vaikka Gary A. Haugenin Rohkeus ratkaisee on kirjoitettu luterilaiselle hieman vieraaseen ”Jeesus ja minä” -tyyliin, tarjoaa se tarpeellisen laajennuksen myös aikamme suomalaiseen kristilliseen arvokeskusteluun. Haugen nimittäin väittää, että yksi suurimmista katumuksenaiheista elämässä taitaa olla se, että tuntee olleensa matkalla mutta sivuttaneensa seikkailun. Turvallisuuden tavoittelun sijaan elämän tarkoitus voi kuitenkin löytyä vaikeasta tai jopa vaarallisestakin kutsumuksesta. Kun ihminen

18

on löytänyt todellisen kutsumuksensa, löytyy myös nöyryyden taso, jossa turvallisuuden rakentaminen ei enää ole esteenä elämälle. Kirjassa on esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat luopuneet omasta turvallisuudestaan voidakseen edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista. Kirja haastaa kristittyjä toimimaan siten, kuin Jeesuksen kehoitukset olisivatkin ihan oikeasti totta. (Tiina Saukko) Gary A. Haugen: Rohkeus ratkaisee. 144 s. Päivä Oy 2009. Marguerite Abouet kuvaa Clement

Oubrerien kuvittamassa ja Kirsi Kinnusen suomentamassa sarjakuvakirjassa aidon tuntuisesti elämää omassa kotimaassaan Norsunluurannikolla. Kirja kertoo nuoren naisen kasvutarinan Afrikan auringon alla realistisesti ja turhia maalailematta, mutta jokseenkin eri näkökulmasta kuin olemme

Afrikan tottuneet näkemään. Ayassa ei ole kyse nälästä, sodasta tai köyhyydestä, vaan tavallisesta afrikkalaisesta elämänrytmistä kaikkine arjen vivahteineen. Nuorten elämä on koulu- ja kotitöitä, kavereiden kanssa pyörimistä, pää pilvissä kulkemista ja toisinaan rajuja kolahduksia takaisin maan pinnalle. Kirjasta löytyy myös ohjeita oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi: kiedo pagne vyötäisille, siemaise inkiväärimehua ja nauti lukukokemuksesta. (Eveliina Hakulinen) Marguerite Abouet: Aya -- Elämää Yop Cityssä. 48 s. Arktinen Banaani 2010.


Lisää hyvän mielen lahjoja kesän juhliin löydätLahjaksi lehmä -nettikaupasta www.lahjaksilehma.fi Kastemadot tuovat elinvoimaa Intian pelloille ja puutarhoihin, joissa luonnollinen pieneliötoiminta on hiipunut lähes tyystin. Koulutuksen jälkeen viljelijä osaa rakentaa oikeanlaisen biokompostorin ja koulutetut sitoutuvat edelleen kouluttamaan uusia maanviljelijöitä.

Matofarmi 40 €

Reilu kauppa kasvaa Reilu kauppa jatkaa kasvuaan Suomessa sekä myynnin kokonaisarvossa että määrässä. Vuonna 2003 Suomessa ostettiin Reilun kaupan tuotteita yhteensä 7,5 miljoonalla eurolla ja vuonna 2010 jo yli kymmenkertaisesti eli 93 miljoonalla eurolla. Keskimäärin jokainen suomalainen kulutti vuonna 2010 Reilun kaupan tuotteisiin 17,30 euroa eli noin euron enemmän kuin edellisvuonna. Suomalaisten viisi Reilun kaupan suosikkituotetta vuonna 2010 olivat kahvi, banaanit, viini ja kukat sekä Reilun kaupan puuvillasta valmistetut tuotteet. Yhteensä Reilun kaupan tuotteita on markkinoilla 1 600.

Jos rahalla voi parantaa maailmaa,

mikä apu on tehokkainta? Tätä pohtii vastuullisen yritystoiminnan asiantuntija Sari Kuvaja kirjassaan Hyvä raha. Eettisen sijoittamisen juuret juontuvat apartheid-kauden boikotteihin ja 1960- ja -70-lukujen yhteiskunnalliseen liikehdintään, mutta nyt vastuullisesta liiketoiminnasta on tullut jo valtavirtaa. Tyylillisesti hieman epätasainen, mutta tiedollisesti tuhti ja kiintoisa opus päivittää hyväntekemisen ja eettisen sijoittamisen trendit, jäljittää eurojen matkaa kehityshankkeissa ja avaa ahneuden anatomiaa. Valkoisen miehen taakka on muuttunut vauraan miehen taakaksi, mistä syystä auttaminen on edelleen välttämätöntä, kiteyttää Kuvaja. (UL) Sari Kuvaja: Hyvä Raha. 140 s. Kirjapaja 2010.

Reilun kaupan viinit ovat tulleet yhä suositummiksi. Esimerkiksi Isabelo-viineillä on Reilun kaupan tunnus. www. chriswine.fi

19


intia

Intiassa oma-apuryhmät kertovat turvallisesta synnytyksestä Äiti- ja lapsikuolemien vähentäminen onnistuu yksinkertaisin keinoin.

Intian alkuperäiskansoihin kuuluvia adhiwasi-naisia ja lapsia Hoshangabadista. World Visionin kohdealueen väestöstä noin 40–50 % naisista ja vastasyntyneistä lapsista on aliravittuja.

Intialaisessa maalaiskylässä asuvan kastittoman tytön perinteinen kohtalo on tulla 15-vuotiaana naitetuksi vanhalle miehelle. Sen jälkeen hän raataa raskaissa töissä ja synnyttää lapsen vuodessa. Nykysin vanha käsikirjoitus voi kuitenkin muuttua. Kylän naisten oma-apuryhmä kertoo tytöille, ettei hänta lain mukaan voida pakottaa naimisiin alle 18-vuotiaana. Ellei se auta, naiset piirittävät aviomieskandidaatin keskellä kylää ja nostavat hänen aikeistaan julkisen metelin. Jos vielä sekään ei tuota tulosta, naiset kääntyvät paikallisen valtion viranomaisten puoleen. Intian lain mukaan kansalaiset voivat pyytää viranomaiselta selvitystä, mitä hän on tehnyt varmistaakseen, että hänen alueellaan noudatetaan lakeja. Suomalaisellakin kehitysavulla tuetut naisten oma-apuryhmät ovat Intian valtion keino edistää synnyttävien äitien ja lasten terveyttä. Intia on onnistunut vii-

22

k u vat

Jussi Valkeajoki

teksti

me vuosina vähentämään äitien ja lasten kuolemia synnytyksen yhteydessä. Valtavan maan eri osien välillä on kuitenkin suuria eroja.

Koulunkäynti auttaa

Suomen World Vision on Intiassa mukana pitkäaikaisissa kehitysohjelmissa, joissa parannetaan muun muassa synnytysturvallisuutta. Yksinkertaiset keinot on todettu tehokkaiksi. Kun tytöille annetaan mahdollisuus koulunkäyntiin, ensimmäinen raskaus tulee yleensä vasta myöhemmällä iällä. Synnytysten väliä voidaan pidentää perhesuunnittelulla. Odotus- ja imetysajan ravintoa parannetaan. Synnyttäjät ohjataan laitoksiin tai ammattitaitoisen kätilön hoiviin. Odottaville ja synnyttäneille järjestetään neuvolapalveluja. World Visionin Aasian ohjelmakoordinaattori Juha Valta näyttää värikkäitä Veera Sydänmaanlakka

intialaisia neuvolakortteja, joiden käyrille koulutuksen saaneet vapaaehtoiset neuvolatyöntekijät merkitsevät vauvojen painon ja pituuden kehityksen samaan tapaan kuin suomalaisessa neuvolassa. Jos kasvu ei pysy käyrillä, katsotaan tarvitseeko äiti ravitsemusneuvontaa tai lapsi lääkärin apua. – Tietämättömyys on suurin ongelma. Kyllä kaikki vanhemmat toivovat lapsensa syntyvän ja kasvavan mahdollisimman terveenä, Valta sanoo. – Kolmen lapsen isänä minun on helppoa samaistua turvallista synnytystä toivovien intialaisten ajatuksiin. On upeaa nähdä äitejä ja lapsia, jotka ovat saaneet uutta toivoa, hän lisää. Valta näyttää kuvia Intian keskiosasta, Madhua Pradeshin osavaltiosta. Ennen huivien takana piilotelleet naiset ovat nyt asettuneet iloisesti kuvattaviksi ja imettävät reippaasti vauvojaan.


Maailmassa kuolee joka vuosi 8,1 miljoonaa lasta alle 5-vuotiaana. 2 miljoonaa heistä ei ehdi edes päivän vanhaksi. Suurin osa pikkulasten kuolemista tapahtuu Aasiassa tai Afrikassa. Alle 5-vuotiaana kuolleista kolmasosa menehtyy aliravitsemuksen vuoksi. Äitejä kuolee raskauden aikana tai synnytyksessä vuosittain 350 000. Huono perusterveys ja heikko ravitsemus ovat äitien suurimmat välilliset kuolinsyyt. Suoria kuolinsyitä ovat lisäksi rusas synnytykseen liittyvä verenvuoto, korkea verenpaine, infektiot sekä kuolleen lapsen synnyttämiseen liittyvät komplikaatiot ja abortit.

Siinä huonot uutiset. Sitten hyvät:

Lasten ja äitien kuolleisuuslukuja voidaan vähentää ja synnytysturvallisuutta parantaa monilla yksinkertaisilla keinoilla. Eri puolilla maailmaa toimii laaja valtioiden ja kansalaisjärjestöjen koneisto toteuttamassa YK:n vuosituhattavoitteita, ja kehityshankkeet tuottavat tulosta. Esimerkiksi äitien kuolleisuus raskauden ja synnytyksen yhteydessä oli vuosina 2007–2008 vielä 500 000. Jos emme muuten usko paremman kehityksen mahdollisuuteen, voimme miettiä, mitä Suomessa esimerkiksi neuvolatoiminnan kehittäminen sai aikaan. Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä meillä kuoli lapsista synnytyksen yhteydessä 6 prosenttia, nyt 3 promillea.

Intian puuttuvat tytöt Intian viimeisen tilastolaskennan mukaan Intiasta puuttuu nyt enemmän tyttöjä kuin kertaakaan Intian itsenäistymisvuoden 1947 jälkeen. Talouskasvusta huolimatta asenteet tyttölapsia kohtaan ovat yhä syrjiviä ja lapsen sukupuolesta johtuvia laittomia abortteja tehdään enemmän kuin vuosikymmeniin. Intian laskennan mukaan jokaista 1 000 alle 6-vuotiasta poikalasta kohden Intiassa on tällä hetkellä vain 914 samanikäistä tyttöä. Globaali keskiarvo on 1 050 tyttöä 1 000 poikaa kohden. Tyttölasten syrjintään on syynä muun muassa häihin liittyvät mittavat myötäjäiset, joiden maksaminen kuuluu perinteen mukaan morsiamen perheelle.

tutkittu juttu

Kuolleisuus vähenee käytännön toimin

Lähteet: AFP, MacHelp Magazine, censusindia.gov.in

Kolmekymmentä keinoa pelastaa lapsi Maailman terveysjärjestö WHO on ensimmäistä kertaa julkaissut virallisen listan, jolla pyritään ehkäisemään lapsi- ja äitiyskuolemia. Listassa on kolmekymmentä tärkeintä lääkettä, jotka ovat huokeita ja helposti saatavilla. Lääkkeiden oikealla käytöllä voidaan pelastaa miljoonia lapsia ja äitejä muun muassa synnytyksen aikaisilta komplikaatioilta tai keuhkokuumeelta. Erityisesti köyhemmissä maissa lääkkeiden puute johtuu huonoista jakeluyhteyksistä, tiedon ja henkilökunnan puutteesta sekä lääkkeiden korkeista hinnoista. WHO painottaa, ettei lista ole tarpeeksi kattava yleiseen terveydenhuoltoon, mutta auttaa maita priorisoimaan tiettyjen lääkkeiden hankintaa lasten ja äitien kuolleisuuden vähentämiseksi. Lähteet: WHO, The Lancet k u vat

World Vision

teksti

Eveliina Hakulinen

23


Lapset ovat kovaa politiikkaa

polttopisteessä

”Globaalin talouskriisin iskiessä lapset ja köyhät ovat ensimmäiset uhrit.” Lapsipolitiikkaa pidetään usein pehmeänä politiikkana. Siinä on kuitenkin ihmisarvon ohella kysymys rahasta, vallasta ja väkivallasta – ja se jos jokin on kovaa, muistuttaa ulkoasianministeriön ihmisoikeusasiantuntija Rauno Merisaari. Lapsen oikeudet ovat aihe, joka usein niputetaan sanan ”sosiaalipolitiikka” alle. – Lapsen oikeudet pitäisi nähdä laajaalaisemmin, sillä juuri heidän oikeuksiensa polkeminen pitää yllä köyhyyden kierrettä ja eriarvoisuutta, Merisaari toteaa. Kehityspolitiikassa on viime vuosina painotettu vahvasti ympäristö- ja talouskysymyksiä, toisinaan sosiaalisten kysymysten kustannuksella. Vaikka nämä näkökulmat eivät ole vastakkaisia vaan lomittaisia, talouskasvu ei ole merkittävästi vähentänyt lapsiköyhyyttä. – Talouskasvun katvealueelle jäävät usein lapset ja köyhät, jotka viimeisinä hyötyvät talouskasvusta. Sen sijaan globaalin talouskriisin iskiessä juuri lapset ja köyhät ovat ensimmäiset uhrit. Esimerkiksi talouskasvussa paistatelleella Intialla on edelleen huutava lapsiköyhyysongelma. Koko maailman lapsista vajaa puolet, eli noin miljardi, elää yhä köyhyydessä, mikä sekin todennäköisesti on liian pieni arvio, sillä kaikki kaikkia lapsia ei edes rekisteröidä. – Se, että lapsi aloittaa koulun, mutta saa käydä sitä viikon tai kaksi, ei vielä tarkoita, että hän olisi koulutettu. Monista luokista puuttuu opettaja, sillä hän joutuu ansaitsemaan elantonsa muulla työllä. Tilastoihin on siis suhtauduttava varauksella, Merisaari muistuttaa.

24

k u vat

Mari Waegelein

teksti

Unna Lehtipuu


Laki ei vielä muuta kulttuuria

Erityisen ajankohtaisena huolenaiheena Merisaari pitää myös lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. ”Koviin” otsikoihin ovat nousseet muun muassa lapsisotilaat, lapsikauppa ja muu lapsiin kohdistuva vallankäyttö. – Kulttuurisesti nämä ovat isoja haasteita, sillä monissa kulttuureissa lasta pidetään edelleen vajaavaltaisena eikä täytenä ihmisenä. Kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus on tärkeä väline edistää lasten asiaa, ja kansallisia lakeja on osin jo tiukennettu ja valvontaelimiä lisätty. Tavat ja kulttuurit eivät kuitenkaan muutu noin vain lakeja säätämällä – Jotta oikeudet oikeasti näkyisivät lasten elämässä ympäri maailmaa, vaaditaan paljon työtä. Mutta jos virallinen asenne muuttuu, on se jo ensimmäinen askel muuttaa suhtautumistapoja arkielämässä, Merisaari toteaa. Talkoisiin on osallistuttava niin valtioiden, lainsäätäjien kuin yritysten, joiden toimilla on suora vaikutus esimerkiksi lapsikauppaan ja lapsityövoiman käyttöön. Viime aikojen uutisotsikot Pohjois-Afrikan levottomuuksista voi nähdä merkiinä lasten ja nuorten voimaantumisesta. Esimerkiksi Tunisiassa koulunkäynti on on nelinkertaistunut ja Egyptissäkin kaksinkertaistunut parinkymmenen viime vuoden aikana. Kun lapsille on annettu mahdollisuus käydä ensimmäisen ja toisen asteen koulua, he ovat myös oppineet vaatimaan ihmisarvoa. – Haaste onkin siinä, etteivät valtiot ole ajoissa kehittäneet toimivia julkisia palveluita ja työllistymismahdollisuuksia, mikä johtaa nuorten turhautumiseen ja äärimmäisessä tapauksessa aseisiin tarttumiseen, Merisaari sanoo. Hänen mukaan lapsijärjestöillä on tärkeä tehtävä pitää meteliä lapsen oikeuksista ja tarjota viranomaisille tietoa. – Usein järjestöt joutuvat myös suoraan paikkaamaan viranomaistoiminnan puutteita, esimerkiksi tarjoamalla turvakodin väkivaltaa pakeneville lapsille tai asuntolan koulutytöille, jotta he välttävät raiskatuksi tulemisen koulumatkalla. Vastuuta ei silti pidä ulkoistaa valtioilta, vaan vaatia niitä toimimaan – niin kuin järjestöt tekevätkin.

Virkamiehet kentällä – Erityisen mieleenpainuvaa oli Kirewan kyläyhteisön järjestäytyminen ja suunnitelmallinen toiminta elinolosuhteidensa parantamiseksi. Olimme myös vaikuttuneita käytännön hanketyöstä vastaavien työntekijöiden korkeasta osaamisesta ja ammattitaidosta, tiivisti ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikön päällikkö OkkoPekka Salmimies vierailtuaan Suomen World Visionin aluekehitysohjelmien alueella Keniassa ja Ugandassa. Ohjelmiin olivat tutustumassa myös terveysasioiden neuvonantaja Gisela Blumenthal ja koulutusalan neuvonantaja Jussi Karakoski. Matkan tavoitteena oli tarkastella kehitysyhteistyötä myös kriittisin silmin.

– Tuoreessa kehityspoliittisessa kansalaisyhteiskuntalinjauksessa peräänkuulutetaan ihmisoikeusperustaisuuden ja läpileikkaavien teemojen, erityisesti tyttöjen ja vammaisten oikeuksien sekä hiv/ aids-työhön liittyvien kysymysten, riittävää huomioimista kaikessa toiminnassa. Näidenkin kysymysten osalta tehdään hyvää työtä jo nyt, mutta kehittämisen varaa varmasti vielä on, Salmimies toteaa. Kenttävierailullaan virkamiehet pääsivät myös aivan oikealle pelikentälle. Meibekin vammaisten lasten koulun jalkapallojoukkue peittosi suomalaisvieraat luvuin 2-1.

kuvateksti??

k u vat

xxxx

teksti

xxxx

25


yhteistyössä

”Vapaaehtoistyö palkitsee yrittäjää” Cazze Synsam Oy:n puhemies Rolf ”Rolle” Fryckman, 56, haastaa muidenkin alojen yritykset mukaan kehitysyhteistyöhön.

teeseen. Me halusimme nähdä mihin ne toimitetaan ja rakentaa toimintamallin niiden luovuttamiselle näöntarkastusta myöten. Kun yhteistyö World Visionin kanssa löytyi, saimme hoidettua asiakaslupauksen siitä, että lasit todella vietiin niitä tarvitseville.

Pitkäjänteistä toimintaa

Cazze/Synsam-yrittäjä Rolf, ”Rolle”, Fryckman, 56, on omistautunut muiden ketjun optikoiden kanssa laajamittaiselle avustustyölle. Jo neljän vuoden ajan Rolle on organisoinut Nähdään Keniassa -operaatiota yhdessä Suomen World Visionin kanssa. Pitkäkestoinen työ on kantanut hedelmää esimerkiksi Kenian Meibekissä, jossa näöntarkastuksia tehdään ja suomalaisia laseja jaetaan jo paikallisin voimin. Idea näönhuollon operaatiosta syntyi, kun Rolle halusi nähdä silmälasien koko elinkaaren ja todentaa avun perillemenon. Optikkoliikkeisiin oli kerääntynyt asiakkailta vanhoiksi jääneitä laseja ja optikot halusivat lahjoittaa ne tarvitseville. – Ennen kerätyt rillit jäivät kellariin tai kulkeutuivat milloin mihinkin koh-

26

k u vat

Mia Malmi

teksti

Huhtikuussa optikot tekivät Rollen johdolla ensimmäisen näönhuoltomatkansa Peruun ja se osoittautui tarinaksi, joka saa jatkoa tulevaisuudessakin. Kymmenpäiväinen reissu kartoitti Cuzcon alueen kylien näönhuoltotarpeita. Alueet ovat erittäin köyhiä, eikä ihmisillä ole varaa tai mahdollisuutta säännöllisiin terveystarkastuksiin näönhuollosta puhumattakaan. – Tarkoituksena on järjestää perulaisille jatkossakin mahdollisuus ilmaisiin näöntarkastuksiin sekä suomalaisilta kerättyihin kierrätyslaseihin. Perustan toimintamme jatkuvuudelle. Eihän yhdestä avustuskerrasta hyödy kunnolla kukaan, jos ei ole jatkumoa tai takuuhuoltoa, mies selittää toimintafilosofiaansa. Rolle ja optikot haluavat myös kehittää yhteistyössä paikallisten lääkärien ja hoitohenkilökunnan kanssa näöntarkastuksia ja vaativiakin operaatioita, kuten kaihileikkauksia. Suomen World Vision on tehnyt Mia Malm

laajaa avustustyötä Perun maaseudulla jo kymmenisen vuotta. Mosoq Ayllun -aluekehitysohjema auttaa Pitumarcan ja Checacupen kyliä ja lähialueita parantamaan perheiden, erityisesti lasten ja naisten, sekä yhteisöjen toimeentuloa ja elämänlaatua. Avustusalueella asuu n. 15 000 ihmistä.

Värit takaisin elämään

Perussa esiintyy paljon silmäsairauksia, jotka ovat seurausta kirkkaasta auringonpaisteesta, pölystä, tuulesta sekä asuintilojen savusta, jota ei ohjata ulos. Pitumarcan ja Checacupen piirikunnissa järjestettiin ennen näkemättömät terveysmessut, joiden yhteydessä suomalaisoptikot tekivät toistasataa näöntarkastusta päivässä. Kaikki halukkaat hoidettiin, vaikka välillä päivät matkoineen venyivätkin lähes 16-tuntisiksi. – Paikalla oli ihmisiä vauvasta vaariin. Monet olivat kävelleet läpi yön kotikylästään ehtiäkseen ajoissa paikalle. Ei silloin voi pistää lappua luukulle ja sanoa, että työaikamme päättyi jo, Rolle hymähtää. Kierrätyslaseja jaettiin viiden päivän aikana lähemmäs 1000 kappaletta. Monet saivat silmälasien kyytipojaksi aurinkolasit ja ne, kenen vahvuuksia ei löytynyt, saavat lasit jälkitoimituksena. – Paras palaute oli seurata ihmisten reaktioita. Kiitollisuus oli ylitsevuotavaa,


kun ihmiset, jotka eivät ennen nähneet kunnolla, saivatkin yhtäkkiä värit takaisin elämäänsä, Rolle sanoo. Avain parempaan tulevaisuuteen Oikein valitut silmälasit ovat myös

avain perulaisten lasten koulumenestykseen ja sitä kautta parempaan tulevaisuuteen. – Tuntuu hienolta, kun nuoret tytöt ja pojat saavat sellaiset lasit, että he näkevät taululle ja pystyvät opiskelemaan. Silloin ymmärrämme tekevämme mielekästä työtä ja parantavamme heidän elämänlaatuaan, Rolle toteaa. Perun terveyspäivämessuja pitää hänen mukaansa mukaan kehittää, kuten Keniassakin tehtiin. Optikoiden tavoitteena onkin rakentaa paikkakuntalaisten kanssa yhteistyötä ja saada terveydenhoito pelaamaan paikan päällä kestävän kehityksen periaatteella. – Lähden kierrätysideassakin siitä, että annettu asiakaslupaus pitää loppuun saakka. Eikä kannata jumiutua ajattelemaan vain silmälaseja, hän vinkkaa. Rollen kanssa yhteistyötä tekevät Yasmin 11, ei voinut aiemmin lukea läksyjä, koska lähinäössä oli ongelmia. Uudet lasit saivat hymyn huulille.

Terveyskeskuksen ulkopuolella on pitkä jono jo aamuyhdeksältä. Optikot aloittivat urakkansa klo 10.

Cazze/Synsam-optikot toimivat Suomessa näönhuollon ammattilaisina huolehtien kokonaisvaltaisesti lasten ja aikuisten näkemisestä. Maailmalla optikot toimivat kiinteässä yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa ja varmistavat, että apu oikeasti menee perille. Rolle haluaa haastaa muidenkin alojen yrittäjät mukaan hyväntekeväisyyteen. – Vapaaehtoinen työ on hyvin palkitsevaa ja paikan päällä kokee uskomattomia onnistumisen tunteita. Kokemusta ei voi selittää, se pitää itse kokea, hyväntekijä summaa. Lisää näkemisen riemua osoitteessa www.worldvision.fi.

Kirjoittaja on free lance -toimittaja, joka vieraili suomalaisen optikkoryhmän kanssa Perussa 2.-14.4.2011.

27


yhteistyö

Cubion kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoma:

”Tekstiviesti voi pelastaa ihmishenkiä kehitysmaassa” World Visionin tuore yhteistyökumppani on viestintään liittyviä digi-innovaatioita kehittävä Cubio Communications. Jo kalkkiviivoilla yhteistyö alkaa monella rintamalla: Cubio sponsoroi Kenian Meibekiin kummihankkeeseen vesitankkeja, firmalla on oma yrityskummilapsi ja henkilöstölle tarjotaan mahdollisuutta ottaa omat henkilökohtaiset kummilapset. – Yrityksemme ja World Visionin arvolataukset ja tavoitteet osuvat erinomaisesti kohdalleen. Sille perustalle kun kasaa tekoja niin syntyy näkyvää hyvää, kertoo Cubion kehitysjohtaja Veli-Pekka Luoma. Aiemmin perinteiseen operaattoritoimintaan keskittynyt Cubio kehittää nyt yhdessä kumppaneidensa kanssa digitaaliseen viestintään liittyviä palvelutuotteita, joilla helpotetaan ja suojellaan elämää. Oikea tieto oikeassa paikassa oikeaan aikaan – tällä reseptillä voidaan jopa pelastaa ihmishenkiä. Tuhansien ihmisten turhat kuolemat – luonnonkatastrofien, myrskyjen tai tulvien takia – voidaan estää tehokkaalla mobiilijärjestelmällä, joka varoittaa vaarasta ajoissa. Luomalla on asiasta omaa kenttäkokemusta, sillä hän vastasi aiemmin Vaisalan globaalista ympäristötietoliiketoiminnasta. – Mobiili toimii hyvin monissa kehitysmaissa, joissa muut mediat eivät yhtä tehokkaasti vie viestejä perille. Viestintä voi aidosti lisätä hyvinvointia ja säästää vahingoilta. Tämän aiomme osoittaa myös käytännössä. kuvateksti

28

k u vat

Sami Kulju

teksti

Unna Lehtipuu


BoP on pop – yritykset mukaan kehitysyhteistyöhön

Kummilapsen ja kummin välinen etäisyys voi sekin pienentyä hyvän viestinnän ansiosta. Siksi Cubio lahjoittaa osaamistaan myös kentältä tulevan kummiviestinnän kehittämiseksi. Yksittäiselle kummille tärkeää tietoa voidaan haravoida digitaalisesti suuristakin tietomassoista, kuten blogeista, nettikeskusteluista, viranomaistiedoista tai kansainvälisestä uutisvirrasta. Näin kummi voi oman ”uutisseurantansa” ansiosta elää entistäkin läheisemmin mukana kummilapsen kylän ja hankkeen elämässä ja keskusteluissa.

Hyväntekeminen ei ole yksityisasia

Kun cubiolaiset miettivät yritykselle uutta strategiaa puoli vuotta sitten, yhteiskuntavastuun kantaminen ja hyväntekeminen nousivat tärkeiksi asioiksi. Kumppaniksi valittiin Suomen World Vision. – World Vision on rakentanut toimintansa henkilökohtaisen tarinan ja tiedon varaan ja tätä haluamme syventää, Luoma perustelee. – Me cubiolaiset takaamme yhteistyöhankkeille perusrahoituksen, mutta aiomme innostaa asiakkaatkin mukaan lahjoittamaan varoja ja ehkä osaamistaankin. Hyväntekemistä ei pidä jättää yksityisasiaksi, sanoo Luoma. Uusi yhteistyö avaa oven koko Cubion nelikymmenpäiselle henkilöstölle uudenlaiseen seikkailuun. Ydinporukka selaa jo innokkaasti kalentereitaan sillä silmällä, josko jo syksyllä olisi aikaa vierailla Kenian Meibekissä. Cubion missio Afrikassa on vasta alussa.

Perinteinen kehitysyhteistyö tarvitsee rinnalleen uudenlaisia tapoja lähestyä kehitysmaiden ongelmia. Suomen World Vision on mukana Tekesin rahoittamassa ja Aalto-yliopiston koordinoimassa yhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on etsiä uusia, innovatiivisia ratkaisuja globaaliin köyhyysongelmaan. Ratkaisuja kehityshaasteisiin etsitään Base of the Pyramid (BoP) -mallin avulla. Bopin perusajatuksena on nähdä maailman pienituloisimmat yritysten liiketoiminnan kumppaneina ja innovaattoreina. – Käytännössä tämä tarkoittaa, että BoPissa ei vain kuunnella kehitysmaiden ongelmia ja tarpeita, vaan kysytään myös millaisia ratkaisuja ja ideoita heillä itsellään olisi kehityshaasteiden ratkaisemiseksi, Mika Niskanen, Suomen World Visionin Aasian aluepäällikkö, tiivistää. BoP ei sinänsä ole uusi keksintö. Kehitysyhteistyössä se on kuitenkin uudenlainen lähestymistapa, sillä aikaisemmin liiketoiminnan mahdollisuuksia tehdä hyvää ei ole huomioitu. – Uutta on myös suomalaisten yritysten, yliopistojen, julkisen sektorin sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyö. Olemme yhdessä luomassa verkostoa, jonka tavoitteena on tukea innovatiivista ja kestävää liiketoimintaa, Niskanen sanoo. Yrityksillä on tämän yhteistyön avulla mahdollisuus löytää tapoja tehdä liiketoimintaa, joka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Ulkoministeriö on ajanut yhteistyöhanketta innokkaasti eteenpäin, sillä Suomen ulkomaankauppa ei nykyisellään ole kestävällä pohjalla. Suomalaisyritysten on opittava menemään myös köyhyyden markkinoille. Ongelmana tässä kohtaa ovat usein puuttuvat kontaktit. – BoP-yhteistyössä kansalaisjärjestön vahvuus on nimenomaan kentän tuntemus. Voimme tarjota ruohonjuuritason kontakteja. Me myös tunnistamme ja tiedämme kentän realiteetit, Niskanen toteaa. – Etelän yhteistyökumppanimme ovat toivottaneet BoP-ajattelun erittäin tervetulleeksi. Kansalliset World Vision -toimistot ovat olleet hyvin innoissaan puhuessani BoPista. He kertoivat jo hetken aikaa odotelleensa jotain tällaista. Kansalaisjärjestöjen tehtävänä on myös varmistaa toiminnan eettisyys. – Meidän täytyy pitää huoli, että BoP-periaatteella toimivissa hankkeissa huomioidaan ihmisoikeudet ja myös lastenoikeudet ja noudetaan paikallista työlainsäädäntöä, Niskanen muistuttaa. teksti

Terhi Collin

29


VINKKI! Järjestä kekkerit kummilapsen kunniaksi ja kutsu ystävät kylään herkuttelemaan perulaisittain. Perun kansallispäivää vietetään 28.7.!

30

k u vat

Jari Kivelä

teksti

Unna Lehtipuu


Perua lautaselle Perulaisessa keittiössä tuoksuvat Andien alueen ainekset ja espanjalaiset vaikutteet. Buffetpöytään Perun voi kattaa chilillä säväytetystä perunasta, maissista ja pähkinöistä. Aineksista syntyy vaikkapa kummijuhlat ystäväporukalle. Perulainen ruoka on saanut vaikutteita useilta maahanmuuttajakansoilta, siinä ilahduttaa niin värien paljous kuin ainesosien runsaus. Siitä on kiittäminen Perun maantieteellistä sijaintia: maailman 117 ekosysteemistä 84 löytyy Perusta! Lautasen tarjonta on hyvä kurkistus Perun historiaan. Esimerkiksi tomaatti ja maapähkinät kulkeutuivat Euroopan lautasille juuri Perusta Etelä-Amerikan valloittajien laukussa. Myös lukuisat perunalajikkeet ovat kotoisin Andeilta

ja Perusta, erikoisuutena keltainen peruna. Satunnainen matkailija saa nauttia myös papujen, bataatin ja maissin kirjosta. Chilejä löytyy monenvärisinä ja kokoisina, ja paikalliset erot ruokalajeissa ovat suuria. Merenantimet ovat perinteisesti olleet tärkeitä proteiininlähteitä maassa, jossa karjataloutta on vähän. Suomalaisravintoloidenkin tarjoama ceviche syntyy tuoreesta raakakalasta, joka on kypsytetty limen mehulla. Kata Peru pöytään ja kutsu ystävät kylään. Buffetpöydän herkullinen salaatti syntyy perunasta ja chilistä. Keitetyt maissintähkät tarjoillaan maapähkinä- tai tuorejuustotahnan kanssa. Pikantiksi avuksi makeannälkään sopii maidossa kypsytetty, sitruksella ja kanelilla maustettu riisivanukas.

PAPA A LA HUANCAINA (perulaiset perunat) (noin kuudelle) 1 kg perunoita Kastike: 1–2 chilipaprikaa 250 g tuorejuustoa, esim. Ricotta tai Philadelphia puolikas punasipuli ½– 1 dl öljyä 1–2 dl maitoa tai soijajuomaa ½ rkl limettimehua ½– 1 tl suolaa ½ tl mustapippuria Koristeluun: 4 keitettyä kananmunaa 1 ruukkusalaatti 8 mustaa oliivia

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. Keitä munia 7–8 minuuttia. 2. Halkaise chilit ja poista siemenet. Hauduta chilejä kuumassa vedessä muutama minuutti. 3. Laita chilit, juusto, sipuli, öljy, maito, limettimehu, suola ja mustapippuri tehosekoittimeen ja sekoita kuohkeaksi kastikkeeksi. 4. Levitä salaatinlehdet laakealle tarjoiluvadille. Leikkaa jäähtyneet perunat viipaleiksi ja asettele viipaleet salaatinlehtien päälle. 5. Valuta päälle kastike ja koristele oliiveilla ja munanlohkoilla.


SALSA DE MANI (pähkinätahna maissille)

keitettyjä maisseja (noin 1 per ruokailija) 250 g maapähkinöitä 8 keltaista chilipaprikaa kuorittu, pilkottu tomaatti 3 valkosipulin kynttä murskattuna 1 punasipuli pilkottuna ½ teelusikallista jeeraa (juustokumina)

1. Keitä chilit vedessä pehmeiksi, jotta tulisuus taittuisi. Ota kattila liedeltä ja anna seistä puolisen tuntia. Poista siemenet ja valkoiset sisukset ja soseuta tehosekoittimessa tahnaksi. 2. Paahda pähkinöitä heti öljyssä pannulla, ja soseuta ne tahnaan tomaatin, sipulien ja juustokuminan kanssa.

ARROZ CON LECHE (riisivanukas)

1 kupillinen riisiä 2 kupillista vettä 150 g sokeria 3 munankeltuaista 2 litraa maitoa ½ lasillista makeaa jälkiruoka- tai portviiniä 1 appelsiini tai sitruuna lohkottuna ja kuori raastettuna 1 ruokalusikallinen kookoshiutaleita tai raastettua kookosta 20 g siemenettömiä rusinoita 1 kanelitanko ja teelusikallinen kanelijauhetta (vaniljauutetta)

1. Keitä riisiä vedessä kanelitankojen, sitrushedelmän kuoriraasteen ja -lohkojen kanssa noin 20 minuuttia. Kun vesi porisee, ryhdy lisäämään kuumennettua maitoa vähän kerrallaan. 2. Lisää sokeri ja anna kiehua matalalla lämpötilalla sekoittaen jatkuvasti puukapustalla. 3. Lisää rusinat ja kookoshiutaleet sekä tippa vaniljauutetta. 4. Ota kattila pois liedeltä kun maito on imeytynyt riisiin. Poista kanelitanko ja sitruksen lohkot. Lisää vatkatut munankeltuaiset ja makea viini samalla reippaasti vispaten. 5. Sekoita hyvin ja annostele vanukas maljoihin tai isompaan kulhoon. Ennen tarjoilua anna jäähtyä ja ripottele pinnalle kanelijauhetta.


PUHEENVUORO

Ei oikeutta ilman totuutta – eikä sovintoa ilman oikeutta Kyyneleet valuvat silmistä, kun astumme sisään Muistojen Museoon Ayacuchossa. Museo esittelee Perun ”likaisen sodan” ajan tapahtumia ja on samalla muistelu- ja tapaamispaikka uhrien perheille. Mustavalkoiset valokuvat maassa lojuvista ruumiista ja joukkohautojen luukasoista iskevät silmille. Kun käännän päätä, näen kuolleiden repaleisia vaatteita, kadonneiden henkilökohtaisia tavaroita sekä pidätetyn pojan viimeisen viestin rakkaalle äidilleen. Viimeisessä huoneessa on valokuvakollaasi uhrien omaisista. Jokaisen silmistä paistaa suru. Käynti museossa on paikallisille työtovereilleni ensimmäinen. Monet heistä ovat joutuneet todistamaan omakohtaisesti näitä järkyttäviä tapahtumia ja kokeneet lähisukulaisensa katoamisen ja tapon. Kadonneen omaisen ruumis on löytynyt vasta muutama vuosi sitten, jolloin jäähyväiset on vihdoinkin voitu jättää. Osa etsii yhä perheenjäseniään ja totuutta. Perun sisäisen väkivallan kausi ajoittuu vuosille 1980–2000. Kolmen eri siviilipresidentin valtakausien aikana maassa kuoli ja katosi arviolta 70 000 ihmistä. Heistä noin 40 prosenttia Ayacuchon maakunnassa, jossa myös Suomen World Visionin Renacer-ohjelmaa toteutetaan. Aikaa kutsutaan ”likaiseksi sodaksi”, sillä sota kohdistui ennen kaikkea siviiliväestöön. Yli 70 prosenttia uhreista oli ketsuaa puhuvia köyhiä maanviljelijöitä, jotka tapettiin pääosin joko maan armeijan tai maolaisjärjestö Loistavan Polun toimesta. Sodan osapuolet syyllistyivät räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Loistava Polku halusi korvata Perun hallinnon kommunistisella talonpoikien vallankumouksellisella hallinnolla kei noja kaihtamatta. Perun armeija puolestaan pyrki tappamaan kaikki ihmiset, joilla kuvitteli olleen yhteyksiä Loistavaan Polkuun. Paikalliset ihmiset jäivät näiden kahden voiman väliin. Väkivallan

33

pelossa tuhansia ayacucholaisia pakeni muualle maahan, pääosin Limaan, missä heidät nähtiin terroristeina ja suljettiin yhteisöjen ulkopuolelle. Vain noin puolet näistä maan sisäisistä pakolaisista on palannut kotiseuduilleen, sillä monella heistä ei ole enää kotia, jonne palata. Vuonna 2001 maahan perustettiin totuus- ja sovittelukomissio selvittämään likaisen sodan tapahtumia. Komission vuonna 2003 julkistaman raportin yksi vaatimus on, että väkivallan uhrit sekä kuolleiden ja kadonneiden omaiset saavat korvausta kärsimyksistään. Tähän mennessä kyläyhteisöille on maksettu taloudellisia korvauksia, mutta yksittäiset ihmiset eivät ole vieläkään saaneet korvauksia eivätkä luvattuja mielenterveyspalveluita. Totuus likaisesta sodasta on siis yhä vaillinainen. Syyllisyyden teoista kantavat lähinnä sissiliikkeet, ja moni hallitusvallan edustaja kulkee yhä vapaalla jalalla. Käydessäni Perussa huhtikuussa maan päälehti raportoi siitä, kuinka poliisit olivat löytäneet Loistavan Polun ylläpitämän koulun Ayacuchon maakunnassa, jossa kidnapattuja lapsia aivopestiin liikkeen ideologiaan. Samoihin aikoihin talojen seiniin oli Cuzcon alueella ilmestynyt Loistavan Polun iskulauseita ja lippuja. Ne kauhistuttivat yhteisöjen ihmisiä ja työntekijöitämme. Liike siis elää edelleenkin, vaikka huomattavasti pienimuotoisemmin kuin sen ”kultaaikoina”. Erona aiempaan on sekin, että tällä hetkellä liike on vahvasti kytkeytynyt huumekauppaan. Vaikea lähihistoria antaa leimansa työllemme erityisesti Ayacuchossa. Perheväkivalta, itsemurhat, jengit ja alkoholisoituminen kertovat traumaattisista kokemuksista. Kyläyhteisöjen välillä on paljon epäluuloja ja konflikteja. Naapureita epäillään ja monesti pohditaan: Kenen puolella olit? Aihe on hyvin herkkä. Yhdet haluavat vaieta ja unohtaa päästäkseen eteenpäin, toiset hakevat oike-

utta, mikä pitää heitä kiinni elämässä. World Visionin työ on toimia ihmisoikeuksien ja ennen kaikkea lasten oikeuksien puolustajana sekä voimaannuttaa yhteisöjä paremman ja oikeudenmukaisemman elämän rakentamisessa, jossa jokaiselle lapsella on mahdollisuus. Teemme tätä muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan rakentamista, osallistumalla opetuksen laadun parantamiseen, parantamalla lasten ja perheiden terveydentilaa sekä kouluttamalla ihmisiä maanviljelyksessä sekä toimeentulon hankkimisessa. Latinalainen Amerikka on hyvin eriarvoinen maanosa, eikä Peru poikkea tästä. Maan talous on jo usean vuoden ajan kasvanut vahvasti, mutta talouden hedelmät ovat jääneet vain harvoille. Yhä yli kolmasosa perulaisista elää köyhyydessä ilman vaikuttamismahdollisuuksia, vailla riittävää ja laadukasta koulutusta, terveydenhuoltoa ja asumusta – ilman oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Köyhyys on maailman suurin ihmisoikeusrikkomus ja luo myös pohjaa ääriliikehdinnälle. Katri Kaitainen Latinalaisen Amerikan aluepäällikkö Suomen World Vision


KOHTAAMISIA

”Olimme kuin maailman katolla” 34

k u vat

World Vision

teksti

Suvi Koskiniemi


Kummimatka maisemiltaan huikean kauniiseen ja luonnonvaroiltaan rikkaaseen Peruun teki kuopiolaisiin Liisa Salmeen ja Kari Karkolaan lähtemättömän vaikutuksen. Erityisesti Liisan ja Karin mieltä lämmittävät muistot kummityttö Olgan, 16, tapaamisesta korkealla Andien vuoristossa. – Kummilasten tapaaminen oli järjestetty vanhalle arkeologiselle paikalle miltei 4 000 metrin korkeuteen. Olimme kuin maailman katolla. Rauniot ikään kuin heräsivät henkiin, kun lapset ja heidän vanhempansa olivat luomassa inhimillistä yhteyttä välillemme, Liisa ja Kari kertovat. Pariskunta sai Olgan kummilapsekseen vuonna 2004. Lisäksi heillä on Perussa kaksi muuta kummilasta, Liman slummialueella asuvat 9-vuotiaat Julia ja Xiomara. Kummilasten tapaaminen auttoi ymmärtämään, millaisissa olosuhteissa köyhät perheet Perussa elävät. – Nyt meillä on vähän parempi käsitys siitä, mitä tarvitaan. Aiemmin olin lähettänyt Olgalle esimerkiksi nilkkasukkia, mutta paikan päällä selvisi, että sukkia ei käytettä lainkaan, Liisa nauraa. Lasten tulevaisuuden turvaaminen on Liisan ja Karin sydäntä erityisen lähellä, ja tehokkaimmin epäkohtia korjataan heidän mukaansa naisten, äitien, kautta. – Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tarvita myös miehiä ja isiä, jotka ymmärtävät lastensa koulutuksen ja elinolojen parantamisen olevan tulevaisuuden kannalta keskeisiä. Miehet kuitenkin vielä enimmäkseen ovat yhteiskunnan päättäjiä. Tässä suhteessa olikin iloinen yllätys, että Perussa miehet ja naiset näyttivät työskentelevän Suomen World Visionin kummimatkalle Peruun lokakuussa 2010 osallistui 22 suomalaiskummia. Matkan aikana kummit tutustuivat suomalaisten tukemiin aluekehitysohjelmiin Liman slummialueella ja Cuzcon alueen köyhissä vuoristokylissä. Toukokuun alussa 2011 suomalaiskummit vierailivat Kolumbiassa. Seuraavat kummeille tarkoitetut opintomatkat järjestetään lokakuussa 2011 ja helmikuussa 2012, jolloin vuorossa ovat Kenia ja Sri Lanka. Lisätietoa osoitteesta www.worldvision.fi /opintomatkat.

Odotettu tapaaminen. Liisa Salmi ja Kari Karkola tapasivat Perussa kummityttönsä Olgan.

yhdessä, Liisa ja Kari pohtivat. Myös kummilasten into koulunkäyntiin ja uteliaisuus esimerkiksi Suomea ja suomalaista elämänmenoa kohtaan herätti matkalaisissa iloa. – Kaikilla lapsilla tuntui olevan selviä tulevaisuudensuunnitelmia. Olgan haaveena on päästä opiskelemaan turismia, Liisa ja Kari kertovat. – Toivomme, että Olga oppisi hyvin englannin kielen ja että hän pääsisi opiskelemaan haluamaansa alaa. Olgan toiveena olikin saada englanti-espanjaenglanti-sanakirja, ja pitkän etsimisen jälkeen löysin netistä sellaisen, joka oli paksuudeltaan alle 3 cm ja jonka saatoin hänelle lähettää. Postin ja tullin vuoksihan isompia paketteja on hankalaa saada perille, Liisa sanoo. Kaiken kaikkiaan kummina toimiminen konkretisoitui Perussa positiivisella tavalla. Lisäksi matka antoi uutta motivaatiota olla tukemassa kehitysyhteistyötä. – Olemme olleet mukana kummilapsitoiminnassa yli 10 vuotta. Tämä matka ja kummilasten tapaaminen antoivat uutta intoa jatkaa. Kaikilla maailman lapsilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, Liisa toteaa. – Reissu vahvisti ja konkretisoi kummitoiminnan tarvetta. Tämä on yksilötason toimintaa, jossa jokainen pääsee mukaan pienellä panoksella. Tärkeintä matkalla oli, että näki hankkeilla olevan oikeasti merkitystä ja paikallisten olevan aktiivisesti mukana toiminnassa, Kari lisää.


SALAMAVALOT Lapsiköyhyys puhuttaa

Verovähennysoikeus jakaa mielipiteitä

Keinot puuttua lapsiköyhyyden syihin herättivät kiihkeääkin keskustelua Suomen World Visionin, Pelastakaa Lasten ja eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän järjestämässä Lapsiköyhyyttä käsitelleessä seminaarissa, joka järjestettiin Kansallissalissa Helsingissä. Paikalla oli niin järjestöjen, tutkimuslaitosten kuin puolueidenkin edustajia. Yleisön joukossa oli myös monia aktiivisia World Vision -kummeja.

xxxxx

Kehitysyhteistyölahjoitusten verovähennysoikeus puhutti poliitikkoja Suomen World Visionin, Plan Suomen ja ulkoministeriön järjestämässä keskustelutilaisuudessa ja jakoi paikalle olleiden kahdeksan eri eduskuntapuolueen edustajien mielipiteet. Lämpimimmin ajatus sai kannatusta kristillisdemokraattien edustaja Markku Vuoriselta ja perussuomalaisten

Kansanedustaja Maria GuzeninaRichardsonin (sdp) mielestä on vastuutonta puhua kehitysyhteistyömäärärahojen alentamisesta, kun samalla Euroopan ovilla pakolaisvirrat kasvavat. Tilaisuuden juontaja, toimittaja Tuomas Forssell haastoi panelisteja

xxxxx xxxxx

– Vuosituhattavoitteet ovat symbolisesti sitouttaneet ison osan väestöä. Leivästä ei silti ole paljon iloa, jos samalla ei tueta demokratiaa, muistutti Kari Uotila (vas)

– Kehitysyhteistyötavoitteissa on painopistettä liikaa siirretty pois terveydestä ja koulutuksesta, muistutti kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) ja linjasi toiveekseen ”koulutusta kaikille”.

36

k u vat

Mari Waegelein

teksti

Lue lisää: äläpesekäsiäsi.fi/etusivu/uutisia xx

xxxxx

Simon Elolta. Sen sijaan hallituspuolueiden edustajat Pertti Salolainen (kok), Kimmo Tiilikainen (kesk) ja Kristin Gestrin (rkp) suhtautuivat vähennysoikeuteen nihkeästi vedoten muun muassa nykyiseen taloustilanteeseen.


– Ylipäänsä verovähennysoikeuksia täytyisi pystyä vähentämään eikä lisäämään. Pelko on siinä, että jos myönnetään yhdelle, sen jälkeen tulevat muun muassa kulttuurijärjestöt ja luonnonsuojelujärjestöt, jotka erilaisin perustein voivat vaatia verovähennysoikeuksia, Salolainen selitti.

hitysyhteistyölle. Mutta varauduttakoon myös siihen, että se räjäyttää toimijoiden määrän, Jesca Muyingo (sdp) maalaili. Täytyy luottaa siihen, että jyvät erottuvat akanoista, ja hyödyt saadaan sinne, minne on tarkoituskin, Muyingo lisäsi. Lue lisää: www.worldvision.fi/fi/media/ tiedotteet/2011/

Hyvän mielen aamiainen

World Vision -kummi, koko Suomen satusetä Wilson Kirwa nauratti eteläpohjalaisia yrittäjiä Hyvän mielen aamiaisella Seinäjoella. Yrittäjien hengelliset aamiaistilaisuudet ovat jo 10-vuotinen perinne ja tälläkin kertaa hotellin aamiaissali on täynnä iloista puheensorinaa. Kirwan oma hyvän mielen aamiainen koostuu pienistä asioista, jotka tuovat iloa elämään.

xxxxx

– Verovähennysoikeus vapauttaisi hurjat varat yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä ke-

– Meillä kaikilla pitää olla mielessä hyvä visio, Wilson Kirwa kannusti ja kertoi samalla tarinan sammakosta, joka lähtee liikkeelle omasta pienestä kuopastaan ja päätyy koivet maitohapoilla meren rantaan.

SWV Ekumeenisen neuvoston kumppaniksi

Suomen World hyväksyttiin Suomen Ekumeeniseen Neuvostoon (SEN) kumppanuusjärjestöksi neuvoston syyskokouksessa Uudessa-Valamossa Heinävedellä. SEN on lähes kaikkien suomalaisten kristillisten toimijoiden yhteistyöjärjestö, joka edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista järjestämällä esimerkiksi Vastuuviikkoa. – Kristillishumanitaarisena järjestönä Ekumeeninen Neuvosto on meille luonnollinen kohtaamispaikka muiden kristillisten järjestöjen ja kirkkojen kanssa. Ekumeenisen neuvoston kautta voimme olla mukana ottamassa kantaa monien ihmisoikeuksien puolesta ja edistämässä yhteyden rakentamista ja ymmärrystä tunnustuskuntien välillä, sanoo Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Saukko.

xxxxx

k u vat

Eero Kuosmanen

teksti

xx

37

World Vision 2011/1  
Advertisement