Page 1

SUOMENHEVONEN Suomenhevosliitto ry:n jäsenlehti 2/2015 OMENHE V SU

IITTO r.y. SL O

Liisa Hytönen on vaalinut erilaisia sukuja

Hevonen kuntouttaa ja hoivaa

Suomenhevonen ”oikeissa töissä”

Ratsastusjousiammunnan SM-kultaa suomenhevosratsukolle

Suomenhevonen vuonna 1915


Suomenhevosliiton myyntituotteet

Tuotteita voi tilata osoitteesta suomenhevosliitto@gmail.com. Jos tilaat huppareita tai T-paitoja, muista ilmoittaa kokosi!

T-PAITA, YLEISMALLI, NAISTEN MALLI SEKÄ LASTEN KOOT Rinnassa liiton logo, selässä teksti Suomenhevonen – ylpeytemme ja ilomme sekä Suomenhevosliiton nettiosoite. Paitoja on saatavilla väreissä kirkkaansininen, tummansininen ja musta. Yleismallissa on valkoinen kaulus ja hihansuut. Yleismallissa saatavilla koot S-XXL sekä XXXL (suurinta kokoa saatavilla vain tummansinisenä) Naisten mallissa saatavilla koot XS-XXL Lasten kokoja saatavilla 116 cm, 128 cm, 140 cm ja 152 cm. Väreinä vain kirkkaansininen ja tummansininen. Hinta 10 € + postituskulut

HUPPARI Reilunkokoinen, suora yleismalli. Rinnassa liiton logo, selässä teksti Suomenhevonen – ylpeytemme ja ilomme sekä Suomenhevosliiton nettiosoite Saatavilla koot S-XXL, värit suklaanruskea ja tummansininen. Suklaanruskeassa selän painatus kullankeltaisella. Hinta 35 € + postikulut

PINSSI Suomenhevosliiton pinssi. Hinta 2 € kpl + postikulut

LIPPALAKKI, UUSI MALLI Yhden koon lippis ns. army-mallia. Värit tummansininen, suklaanruskea, hiekka ja kirkas valkoinen. Hinta 10 € + postikulut.

www.suomenhevosliitto.fi


OMENHE V SU IITTO r.y. SL O

Suomenhevonen 2015 TOIMITUS/JULKAISIJA Suomenhevosliitto ry PÄÄTOIMITTAJA Anna Karhila TAITTO JA SUUNNITTELU Monika Partanen Petäjäveden nuorisotalo Feenix KANSIKUVA Rusoposki. Kuvannut Taru Peltosaari PAINOPAIKKA Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä

Suomenhevonen –lehti ei synny ilman suomenhevosia rakastavia taustajoukkoja! Haluammekin osoittaa suuren kiitoksemme laajalle suomenhevosystävien verkostolle, joka antaa oman panoksensa lehden tekoon. Mitäpä me emme olisi valmiita tekemään suurisilmäisen, muhkean, viisaan, lihaksikkaan ja ennen kaikkea oman suomenhevosemme eteen. Suomenhevonen kerää ympärilleen vielä vanhaa kunnon yhteishenkeä, josta ainakin me olemme todella ylpeitä! Kiitos teille! Suomenhevosliitto ry

Löydät meidät Facebookista!

Arvoisat jäsenemme! Mihin käyttötarkoitukseen suomenhevosia jalostamme? Tammanomistajat ovat valinneet viime vuosikymmenien ajan noin 80 % juoksijasuunnan oriita. Juoksijatyyppi miellyttää hevosen omistajia. Halutaan kasvattaa kepeämpiä, jalompia hevosia, joilla voi myös ratsastaa tai ajaa työajoa. Hevosta ei huononna, jos se on ”komian” näköinen ja juoksijatyyppinen. Tarvitaan myös ratsu-, työhevos- ja pienhevoserikoistumista jalostuksen kautta, on tärkeää että kanta pysyisi suvullisesti mahdollisimman laajana ja erilaisena. Ja kuhunkin käyttöön saataisi hyviä yksilöitä. Juoksijasukujen vaalimisesta huolimatta vain pieni osa eli 10 % syntyvistä suomenhevosista on päätynyt radoille. Tänä vuonna on radoilta rahaa saanut 1 743 ravuria 11.10.2015 tilanteen mukaan. Kun taas radoilla on startannut kaikkiaan 2 154 ravuria. Peräti 411 ravuria on siis startannut, mutta ei ole saanut euroakaan. Se on suuri määrä, ja kertoo kuinka vaikeaa on päästä palkinnoille aloittavalla hevosella. Suomenhevosten sarjatarjonta radoilla on pudonnut rajusti viimeisen 14-vuoden aikana. Vuonna 2001 järjestettiin 2 086 sarjaa suomenhevosille ja viime vuonna 1 503 sarjaa. Kilpailevien suomenhevosten määrä on laskenut em. jaksolla n. 900 ravurilla, eli peräti kolmanneksen. Samanaikaisesti keskimääräinen palkintosumma ravuri /vuosi on kehittynyt 1700 eurosta 2700 euroon. Se kertoo, kuinka rahat menevät yhä pienemmälle osalle hevosia ja omistajia, ja raviurheilu kokonaisuudessaan väistämättä kutistuu ja näivettyy. Kolmanneksen pudotus starttaavien määrässä vaikuttaa raviurheilun volyymiin ja mielenkiintoon negatiivisesti. Aloitteleville ravureille pitää saada enemmän 0-500 € sarjoja, sitä kautta saadaan aloituskynnystä madallettua ja varikon kahvioon iloista vipinää. Suomenhevosten kokonaismäärä on noin 19 400 kpl. Tänä vuonna radoilla on ravannut n. 2 200 hevosta. Emätammoja on n. 1700 kpl, varsoja 0, 1 ja 2-vuotiaita n. 3050 kpl. Ratsuja lienee jotain 3000 kpl. Em. edustaa puolta suomenhevosten kokonaismäärästä, mitähän hevosia se toinen puoli liki 10 000 kpl lienee? Olisivatko ne odottamassa ostajaa, valmentajaa tai harrastajaa? Osaa niistä valmennetaan muutama vuosi, että päästäisiin aloittamaan ura. Tämä liki kymmenen tuhannen reservi pitää saada tehokkaammin käyttöön, kun vielä radoilla koetaan hevospulaa. Kun kasvattajien talleille tulee kysyntää, astutuslukematkin lähtevät nousuun. Suomenhevosliitto on tarjonnut tämän vuoden marraskuusta alkaen kannustuslähtöjä eripuolilla Suomea mataliin sarjoihin. Kannustamme ratoja kirjoittamaan enemmän sarjoja suomenhevosille. Kannustussarjojen lisäksi olemme järjestäneet suomenhevosen kouluttamisen ratsuksi –tapahtumia menestyksekkäästi Anna Kilpeläisen oppien kautta. Näihin koulutuksiin on osallistunut n. 1000 ihmistä, ja ne ovat yhdistäneet ravi- ja ratsuihmisiä. Maastotaidon Moniottelu-kilpailusarjan myötä Suomenhevosliitto on halunnut kannustaa ihmisiä suomenhevosen monipuoliseen käyttöön. Toiminta on aloitettu tänä kesänä jo kilpailumielessä, ja tuleville kilpailujen järjestäjille on myös järjestetty koulutuksia. Tämä uusi kilpailumuoto on saanut suuren kiinnostuksen. Se tarjoaa alkaville hevosille ja ohjastajille uuden väylän kohti ravi- ja ratsumenestystä. Hevosen hallinnan harjoittelu eri tilanteissa antaa hevosharrasajalle perustaitoja ja estää tai vähentää onnettomuuksia. Kiitos kaikille maastotaitokilpailujen järjestäjille, yhteistyöstä, ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta! Maastotaitokilpailut ovat yksi osoitus siitä, että haluamme muiden joukossa tarjota entistä enemmän sellaisia tapahtumia, koulutuksia ja kilpailuja, joiden kautta löytyy hevosten pariin uusia harrastajia. Maakunnissa on paljon ihmisiä, joilla on kova tahto muuttaa asenneilmapiiriä myönteisempään suuntaan, ja se tapahtuu nimenomaan tekemisen kautta. Näitä toimia kaikkien järjestöjen pitäisi kovasti kannustaa ja nostaa esille eri internetkanavissa. Yhteistyö on myös sellainen asia, jonka merkitys tänä päivänä korostuu. Olemme olleet kannustamassa mm. ratsuihmisiä yhteistyöhön hevosjalostusliittojen kanssa, koska sillä tavalla saadaan yhdistettyä voimia ja positiivista vipinää alueille. Näillä toimilla pyrimme saamaan suomenhevosen ympärille yhä suuremman toimijajoukon. Suomenhevonen ja sen elinvoima toiminnan vilkastumisen kautta koetaan tärkeäksi. Jäsenmäärämme onkin kehittynyt edelleen todella hyvin! Kiitos siitä jäsenillemme, toivotan mukavia hetkiä hyvän yhteisen harrastuksen parissa! Timo Ryynänen Suomenhevosliiton puheenjohtaja

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

3


Sisällysluettelo Puheenjohtajalta .................................................................................................................................................................................. ........... 3 Suomenhevosliitto r.y. .................................................................................................................................................................................... 5 Suomenhevosliiton hallitus ja jäsenyys .................................................................................................................................................... 6 Mitä Suomenhevosliitto tekee? ................................................................................................................................................................. 7 Nordic King ravataan juhannuksena uudella PowerParkin raviradalla Härmässä ....................................................................... 9 Minkälaisia suomenhevosia radoillamme kilpailee? ........................................................................................................................... 10 Ensimmäinen suomenhevonen................................................................................................................................................................. 12 Suomenhevonen vuonna 1915 ................................................................................................................................................................. 14 Suomenhevonen ”oikeissa töissä” .......................................................................................................................................................... 20 Koulutus, kova kunto ja hyvät hermot – Suomenhevosratsun valmisteluresepti jalostusarvosteluun .............................. 22 Hilu – pieni suuri periyttäjäori ................................................................................................................................................................... 26 KUNINKUUSRAVITALKOISIIN! ...................................................................................................................................................................... 31 Maastotaitokilpailuissa ei hevosta karvoihin katsota ......................................................................................................................... 32 Hevoskynnön SM-kisat................................................................................................................................................................................. 33 Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi - jatkokurssi Kiuruvedellä 8.-9.8.2015 ....................................................................... 34 Ratasastusjousiammunnan SM-kultaa suomenhevosratsukolle ..................................................................................................... 36 Liisa Hytönen on vaalinut erilaisia sukuja ............................................................................................................................................... 38 Mitä tarkoitetaan erisukuisella hevosella? .............................................................................................................................................. 40 Hevonen kuntouttaa ja hoivaa .................................................................................................................................................................. 44 Suomenhevosen jalostusohjesääntö uudistuu ................................................................................................................................... 48 Ypäjän siittolan uutisia: Mestarikasvattajat vastaa ravihevoskasvatuksen rakennemuutokseen ........................................ 50 Kurkistus Ypäjä Tarjan päivään .................................................................................................................................................................. 54

Kuva: Anna Karhila


Suomenhevosliitto ry.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2016!

Suomenhevosliitto r.y. on perustettu Saarijärvellä 4.tammikuuta 1998. Liiton kotipaikkana on perustamispaikkakunta Saarijärven kaupunki. Liiton toiminta-alueena on koko Suomi. Liitto on suomen Hippos ry:n jäsen. Suomenhevosliitto ry on suomenhevosen käyttöä ja arvostusta edistävä valtakunnallinen yhdistys. Liitto pyrkii toiminnallaan lisäämään ja jakamaan tietoa suomenhevosesta sekä hankkimaan laajan kannatusjoukon suomenhevosen ympärille. Päästäksesi liiton jäseneksi sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta, eikä sinun tarvitse aktiivisesti harrastaa hevosurheilua. Kuva: Sanna Laukkanen

Toivottaa Suomenhevosliitto ry

OMENHE V SU

IITTO r.y. SL O

Hevosen rukous Rakkaat ihmiset, Kuulkaa mitä pyydämme. Antakaa meille tarpeeksi ruokaa, puhdasta vettä sekä kylliksi lepoa. Pitäkää tallimme puhtaina. Älkää lyökö meitä syyttä. Älkää panko jääkylmiä kuolaimia suuhumme, sillä ne polttavat kielemme kuin tulinen rauta. Älkää repikö suutamme suitsilla. Suokaa meille usein ystävällinen sana. Älkää myykö meitä, jos elämme vanhoiksi. Suokaa meille nopea kuolema palkaksi siitä, mitä olemme teille tehneet. Ja muistakaa: huonohevonen kertoo kaikille, että hänen isäntänsä on kelvoton mies.

Sotahevoselle

Minä olin vain suomalainen työhevonen Jussiksi minua kutsuttiin he veivät minutkin sodan kuritukseen viattoman eläimen sillä olin tarpeeksi vanha tykkien ruuaksi lahtihevonen tosin minulla oli tuuria selvisin hengissä palasin harmaakarvaisena rauhan töihin vetämään auraa tutuille pellolle Minusta ei ollut ratsuksi ei paraatihevoseksi upseerihevoseksi takkukarvaisesta työhevosesta mutta etulinjaan kelpasin kiskomaan soppakanuunoita läpi tulihelvetin läpi ryteikköjen tiettömien taipaleiden minä pelastin usein nälkäkuolemaan tuomitut miehet kelpasin vetämään tykkejä asemiin lumessa ja liejussa vetämään vainajia sekä haavoittuneita linjan taa. Kirjailija Heikki Hemmingin julkaisema runo sotahevoselle Sotahevospatsaan paljastustilaisuudessa Seinäjoella 3.8.1997

Harry Strengin kirjasta suomenkielenalkeet

Kuva: Anna Karhila


Suomenhevosliiton jäsenyys Suomenhevosliiton jäsenenä NHE OMEJäsenedut tuet suomenhevosen puolesta U V S tehtävää työtä rodun säilyttämiseksi

Liiton jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosen ystävä, omaa hevosta sinulla ei tarvitse olla. Jäsenmaksu vuodelle 2016 on 25 €. Jäseneksi voit liittyä esimerkiksi osoitteessa www.suomenhevosliitto.fi/jaseneksi tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen suomenhevosliitto@gmail.com

Hallitus, jäsenasiat ja pankkiyhteys

• Suomenhevonen- lehti kaksi kertaa vuodessa

IITTO r.y. SL O

elinvoimaisena. Suomenhevosliitto edustaa suomenhevosta sen kaikissa käyttömuodoissa ja kokoaa positiivisella toiminnalla suomenhevosihmisten yhteisön, jossa toimiminen on kaikkien yhteinen juttu.

Suomenhevosliitto ry:n hallitus 2015

• Kuninkuusravien käsiohjelma ennakkolipun ostaneille • Ennen vuodenvaihdetta suosittu seinäkalenterin seuraavaksi vuodeksi • Custom Sulky Oy: edullisia tarjouksia peruskunnostetuista Custom-kärryistä • MILDTEX Oy Finland: Mildtex-tuotteista 15 % alennus • Tallivaruste.fi: 10% alennus normaalihintaisista tuotteista. Tilaa oma alennuskoodisi: asiakaspalvelu@tallivaruste.fi • Palveluhakemisto: tekstimainos yhteystietoineen sekä linkki kotisivuillesi • Suomenhevosliittoon yhteisöjäseninä kuuluvat seurat ja yhdistykset ovat etusijalla Prix de Suomenhevosliitto-luokkien saajiksi

Timo Ryynänen (puheenjohtaja) Niittyjamalintie 11, 81700 Lieksa puh. 0400-378633 timo.ryynanen@pp3.inet.fi

Jaana Strömberg (varapuheenjohtaja) Verkkalantie 154, 41900 Petäjävesi puh. 0400-640247 jaana.stromberg@gmail.com Rauli Anttila (rahastonhoitaja) Kalliolantie 35, 03400 Vihti puh. 050-4102966 rauli.anttila@elisanet.fi Anna Karhila (sihteeri)

Karhilantie 111, 42100 Jämsä puh. 050-3640 378 anna.karhila@hotmail.com

Tuula Pihkala

Aamulla vielä karhittiin, illalla muualla tarvittiin, kun sotilas tuli ovesta, käskien noutaa suomenhevosta. Sinne lähti, taakseen jätti, oman piltun, ei ollut aika itkun.

Tykkejä veti, haavoittuneita vuotaessa veri, teki työtä toivotonta, sellaista se on, hevosen sota. Moni jäi rintamalle, turpa painui maan alle, mutta tultua rauha ihmisten, oli edessä tehtävän uuden.

Mies tuli jälleen ovesta, nyt tarvitaan suomenhevosta, rakentamaan sortunutta, raatamiseen tottunutta. Niin pelasti Suomen, meistä jokaisen, se sitkeä suomenhevonen. A. Puurto

Vanha Kangasniementie 27, 50200 Mikkeli puh. 040-5579929 pihkalatuula@gmail.com

Ilpo Jaarinen

Tuomelantie 58, 03400 Vihti puh. 040-529 4413 ilpojaarinen@netti.fi

Hannu Kalalahti

Uitontie 142, 32200 Loimaa puh. 040-8607600 hannu@kalalahti.net

Hannu Lepola

Hirvipuhdontie 28, 85840 Kuona puh. 040-560 9643 rantalahereford@gmail.com

Jaakko Mikkonen

Lähteenkorvantie 63 B, 73320 Nilsiä jjm50@suomi24.fi

Antti Turunen

Laakiintie 151, 82310 Oravisalo puh. 044-0511 220 tmiantti.turunen@telemail.fi

Jäsenasiat Anna Karhila suomenhevosliitto@gmail.com

Suomenhevosliiton pankkiyhteys 540804-224967, IBAN: FI32 5408 0420 0249 67

Laskutusosoite Suomenhevosliitto ry

Rauli Anttila

Kalliolantie 35 03400 VIHTI rauli.anttila@elisanet.fi puh. 050 410 2966

Kuva: Anna Karhila


Mitä

Suomenhevosliitto tekee?

Suomenhevosliitto on suomenhevosen puolestapuhuja, joka edustaa rodun kaikkia jalostussuuntia. Liitto on perustettu vuonna 1998 Saarijärvellä, ja sen toiminta-alueena on koko Suomi. Mitä me sitten käytännössä teemme? Tutkimme, ideoimme ja teemme suomenhevosen puolesta! Markkinoimme suomenhevosta ja puhumme sen puolesta! Tiedotus ja samalla aito keskustelu jäsenten ja kaikkien suomenhevosihmisten kanssa ovat erityisen tärkeä osa toimintaamme. Kaikki mitä Suomenhevosliitto tekee, perustuu suomenhevosihmisiltä tulleisiin ideoihin, tarpeisiin ja ajatuksiin.

mukana - meillä on omat edustajamme jokaisessa uudistustyötä tehneessä työryhmässä.

Tuemme ravi- ja ratsastuskilpailuja, ja haluamme suomenhevosta käytettävän hyvin monipuolisesti Kuva: Anna Karhila

IITTO r.y. SL O

Suomenhevosliitto ei saa toimintaansa mitään tukia, vaan hankimme resurssit toimintaamme omalla työllämme. Vaikka tukibudjetti ei ole valOmien nettisivujemme ja nykyään tava, haluamme olla mukana kanyhä enemmän Facebookin kautta lenustamassa suomenhevoskilpailujen vitämme tietoa, tarinoita, kuvia ja iloijärjestäjiä ja osallistujia. Monipuosia asioita suomenhevoseen liitlinen kilpailutoiminta edistää tyen. Varsinkin Facebookissa varsojen kysyntää ja lisää asOMENHE V käymme paljon myös kesSU tutusmääriä. kusteluita otamme vastaan vinkkejä siitä, mitä Ratsupuolella liiton yhkäytännön toimenpiteitä teisöjäseniksi liittyvät seuja palveluita meiltä toivorat ovat jo usean vuoden taan ja missä päin Suomea ajan voineet hakea Prix de niille on tarvetta. Suomenhevosliitto -luokkia vanhan kansallisen tason eli Tuemme suomenhevosen nykyisen 3.–4. tason kilpailuiasiaa esille myös muuta kautta. Yksi hin. Suomenhevosliiton luokkiin pytärkeä kanava on ilman muuta tämä ritään pääsääntöisesti lahjoittamaan jäsenlehti, jonka toimitustyöhön myös esinepalkinnot sekä voittajalle loimi. jäsenet saavat osallistua! Ravipuolella olemme näkyvillä Kokouksissa mietimme jatkuvasomien loimilähtöjemme kautta. Marti uusia tapoja, joilla voisimme vairaskuussa 2015 aloitimme kannustuskuttaa suomenhevosen tunnetuksi lähtöjen sarjan eri radoilla: päivän matekemiseen, suomenhevosesta luotalimman suomenhevossarjan voittaja tuihin mielikuviin ja suomenhevosen saa loimen ja kaikki osallistujat pullaarvostuksen ja käyttömahdollisuukkahvit. Näin haluamme tukea ja kansien edistämiseen. Kokouksissa otamnustaa sekä nollasarjoja järjestäviä rame esiin myös jäseniltämme tulleita toja että aloittelevia suomenhevosia ja toiveita ja tarpeita. Otamme mielelniiden taustajoukkoja. lämme vastaan myös uusia ideoita ja ehdotuksia sekä uusia yhteistyökumpPerinteisesti olemme mukana palpaneita! kitsemassa suomenhevosia myös vuoden suurimmissa tapahtumissa. ValtaKoska Suomenhevosliitto on Suokunnallisessa työmestaruuskilpailussa men Hippos ry:n jäsenseura, voimsekä Suomenratsujen kuninkaallisten me vaikuttaa myös Suomen Hippomestaruusluokassa ja laatuarvosteluisksen päätöksentekoon. Edustamme sa luovuttamme loimet luokkien parsuomenhevosen asiaa Suomen Hiphaille tammoille. Tällä haluamme kanpoksen yleisissä kokouksissa oman nustaa tammojen omistajia, ovathan edustajamme kautta. Meiltä pyydeastutuspäätökset ja samalla suomentään myös lausuntoja suomenhevoshevosen tulevaisuus nimenomaan heita koskevissa asioissa. Esimerkiksi suodän käsissään! menhevosen jalostusohjesäännön uudistuksessa olemme olleet tiiviisti

Kuva: Anna Karhila

Kuva: Anna Karhila

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

7


Kuninkuusraveihin tulemme kannustamaan talkoolaisia ja huomioimaan samalla kuninkuus- ja kuningatarkilpailun, suomenhevosten montén SM-kilpailun sekä Pikkuprinssin ja Pikkukunkun kasvattajia ja omistajia kunniapalkinnoin. Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä olemme palkitsemme puolestaan voittajahevoset jokaisessa ikäluokassa.

Järjestämme koulutuksia Kuva: Anna Karhila

Kuva: Tino Nyman

Vuonna 2014 alkanut Suomenhevosen koulutus ratsuksi -koulutuskiertue on koonnut yhteensä jo 1000 kuulijaa. Anna Kilpeläisen vetämissä koulutuksissa on perehdytty asioihin, jotka vaikuttavat hevosen kouluttamiseen, esimerkiksi hevosen oppimiseen, hyvinvointiin ja ihmisen vastuisiin kouluttajana. Oppeja jokainen osallistuja on voinut soveltaa omaan tekemiseensä oman hevosensa kanssa. Koulutuksissa on nähty kaikkiaan 44 demohevosta, joiden avulla teoriassa kuultuja asioita on voitu havainnollistaa. Tilaisuuksista saatu palaute on ollut erittäin myönteistä, ja koulutuskiertue on poikinut jo useamman valmennusryhmän eri puolille Suomea! Koulutuskiertueen perimmäinen tarkoitus on tuoda tietoa hevosen kouluttamisesta lähelle ihmisiä, eri puolille Suomea. Uskomme koulutusten vaikutusten näkyvän pitkällä aikavälilläkin hevosten laadun ja hyvinvoinnin lisääntymisenä sekä hevoslähtöisen koulutustaidon parantumisena.

Olemme kehittäneet uuden lajin

Kuva: Anna Karh

ila

Suomenhevosliiton ideapankista on lähtenyt liikkeelle kokonaan uusi laji, maastotaitoajo- ja ratsastus. Kilpailuja on pidetty vuoden 2015 aikana eri talleilla jo kymmenkunta. Samalla on leivottu useampi Moniottelu-voittaja eli suomenhevonen, joka samoissa kilpailuissa on osallistunut tehtävärataan sekä ajaen että ratsain ja saavuttanut päivän korkeimman pistemäärän.

Kuva: Anna Karhila

8 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

Maastotaidon on tarkoitus olla matalan kynnyksen ja hyvän mielen laji, josta voi halutessaan ponnistaa myös muihin lajeihin – lajiin tarvittavat taidot ovat tarpeellisia ihan kaikkialla! Maastotaitoon voi osallistua myös ohjasajaen, joten sen harrastaminen on mahdollista jo varsojen kanssa. Us-

Maastotaidosta on tarkoitus tulla virallinen kilpailulaji, jossa kilpaillaan mestaruusluokkiin ja pohjoismaiselle tasolle saakka. Kilpailujärjestäjien koulutukset ovat myös käynnistyneet, ja niitä tullaan järjestämään alueyhteyshenkilöidemme toteuttamina eri puolilla Suomea vuoden 2016 aikana.

Palkitsemme vuoden parhaita Suomenhevosliiton perinteisiin kuuluu palkita vuoden parhaat hevoset vuosikokouksen yhteydessä. Palkittavina ovat eri ikäluokkien ravurit sekä parhaat kenttä-, koulu-, este- ja valjakkohevoset, vuoden paras pienhevonen, vuoden työhevonen ja vuoden montéhevonen. Muutaman vuoden ajan oman palkintonsa on pokannut myös vuoden monitoimihevonen. Kuninkuusravien yhteydessä Suomenhevosliitto on julkistaa vuoden suomenhevoskasvattajan. Arvostettu titteli on tunnustus suomenhevosen tulevaisuuden kannalta äärimmäisen arvokkaan kasvatustyön tekijöille. Suomenhevosliitto toivottaa kaikki jäsenet ja kiinnostuneet mukaan toimintaan! Jokainen suomenhevosen asian tärkeäksi kokeva voi osallistua toimintaamme. Käsipareja, kameroita ja kyniä tarvitaan esimerkiksi talkooavuksi erilaisiin tilaisuuksiin sekä tiedotusavuksi lehteen, nettiin ja facebookiin. Älä epäröi ottaa yhteyttä! Suomenhevosliiton hallituksen puolesta Anna Karhila Suomenhevosliiton sihteeri ja toimistosihteeri

www.suomenhevosliitto.fi suomenhevosliitto@hotmail.com

OMENHE V SU

IITTO r.y. SL O

Maastotaidossa hevoset suorittavat monipuolisen tehtäväradan, joka mittaa ennen kaikkea hevosen ja ihmisen yhteistyötä ja luottamusta sekä hevosmiestaitoja. Virallisesti lajiin kuuluu myös kerran Hiekkalan hevostilalla Laukaassa kokeiltu suunnistus ja Talman tallilla sekä Toppilan tallilla kokeiltu askellajikoe.

komme, että hevosmiestaitojen lisäksi maastotaito lisää suomenhevosten kysyntää, sillä se tarjoaa uuden mielekkään harrastusmahdollisuuden kotoisen rotumme kanssa.


Nordic King ravataan juhannuksena uudella PowerParkin raviradalla Härmässä Teksti: Pekka Kaidesoja Kuvat: Jussi Lähde

huvipuistokin on alueella, niin tekemistä riittää koko perheelle, Lillbacka lupaa.

Vahva hevostausta

R

Pekka Lillbacka, 49, on tullut tunnetuksi vahvana kylmäveristen ja suomenhevosten ystävänä. Nykyisin Lillbackan tallissa on viitisentoista hevosta, joista vajaa puolet on kylmäverisiä ja loput suomenhevosia. Tallissa valmentajan tehtäviä hoitaa Veli-Erkki Paavola, joka on viritellyt tallin ykköshevosen Lumi-Hessun (Viesker-Tytinka) 25,2ke iskukykyä.

aviratoja ei nouse Suomeen kuin sieniä sateella – mutta Härmään PowerParkin monitoimialueelle on rakennettu uusi moderni ravirata. Edellisen kerran uutta ravirataa rakennettiin maassamme kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nyt Pekka Lillbackan rakentama ravirata odottelee enää viimeisiä hienoja pintoja tulevan kevään aikana. Kaikki on sitten valmiina ensi juhannuksena, kun Pohjolan kylmäveriset ratkaisevat kuka on uuden suurkilpailun Nordic Kingin kruunattu voittaja ja 50 000 euron ykköspalkinnon haltija. Idea raviradasta ja suurkilpailusta syttyi Pekka Lillbackan päässä jo vuosia sitten. - Ajatus raviradasta on elänyt mielessäni 6-7 vuotta. Jotain uutta haettiin PowerParkin huvipuiston yhteyteen ja siinä tuli idea raviradasta, Lillbacka muistelee.

Tavoitteena huippunopea rata Toiminnan mieheltä idea ei jäänyt pelkäksi ajatukseksi vaan se pantiin käytäntöön. Ravirata komeilee huvipuistosta kävelymatkan päässä. - Suoranaista mallia radallemme ei ole olemassa. Siinä on aivan oma profiili. Olemme pyrkineet tekemään siitä ainakin teoreettisesti nopean. Rata on täysin vaaterissa ja kallistukset on tehty sitä mukaa, että ravi käy hevosilta kurveissakin helposti. Olemme käyttäneet alan parhaita asiantuntijoita apuna. Juhannuksena sitten nähdään miten rata toimii käytännössä, Lillbacka kertoo. Juhannuksena Härmän raviradalla ajetaan myös T76-kierros lauantaina juhannuspäivänä, jolloin Nordic Kingin finaali on ohjelmassa. Nordic Kingin karsinnat ajetaan perjantaina juhannusaattona 2100 metrin matkalla, karsintaeriä on kolme. Finaalissa juostava matka on 1600 metriä.

PowerParkin kolmipäiväinen juhannus 23.- 25.6.2016

Nordic King 2016 PowerParkin ravirata Härmä Rata 1000 m Valjastus- ja yöpymiskarsinoita 100 Vierastalli Nordic King karsinta 2100 (3 erää) juhannusaattona 24.6. Finaali 1600 m juhannuspäivänä 25.6., myös T76-kierros Finaalin ykköspalkinto 50.000 euroa

Pohjolan parhaat mukaan Lillbacka halusi uuden suurkilpailun nimenomaan kylmäverisille, sillä tarjontaa ei sillä puolella niin paljoa ole. - Kylmäveristen kauteen mahtuu hyvin tällainen kisa juhannuksena. Halusimme tarjota omistajille ja valmentajille kunnon kisan, johon on motivaatiota panostaa. Isoja kisoja ei niin monia ole, Lillbacka perustelee, jonka mielitapahtuma on Kuninkuusravit. Samaa tunnelmaa haetaan Härmään. - Haluamme tarjota kaikille sellaisen kokemuksen, joka innostaa tulemaan myös seuraavana juhannuksena PowerParkin radalle, Lillbacka sanoo. Tavoitteena on saada Pohjoismaiden parhaat kylmäveriset mukaan. Lillbacka on käynyt naapurimaissa keskustelemassa omistajien ja valmentajien kanssa uudesta suurkipailusta. - On ollut hienoa seurata Jokivarren Kunkun ja kumppaneiden juoksuja. Näyttää, että kotimaasta on vahva edustus tulossa viivalle. Myös Norjassa ja Ruotsissa innostus kisaa kohtaan on kova. Kaikki parhaat ovat tulossa sieltäkin, mikäli vain ovat kunnossa, Lillbacka kertoo. - Olemme tavoittelemassa nimenomaan pohjoismaista maaotteluhenkeä tapahtumaan, joka on osa PowerParkin kolmipäiväisiä juhannusjuhlia. Meillä on luvassa myös Pohjoismaiden suurimmat juhannustanssit huippuesiintyjien tahdittamana ja kun

Pohjoismaiden suurimmat juhannustanssit to-la Paula Koivuniemi Kyösti Mäki-Mattila & Varjokuva Charles Blogman Tommy’s JVG Popeda Donnez (SWE) Dansebandet (NOR)

lisää huippunimiä julkistetaan kevään aikana

www.nordicking.fi Facebook/nordickingharma

- Lumi-Hessu oli Derbyssä aikoinaan kakkonen ja onhan se oman urani mielihevonen. Näyttää, että nyt se on taas pääsemässä kuntoon, Lillbacka iloitsee. Suomenhevosten lisäksi Lillbacka sydäntä lähellä ovat norjalaiset kylmäveriset. Ensimmäisen vuonomaan ravurin Lillbacka hankki kymmenen vuotta sitten. Se oli nimeltään Ölve. Lämminverisiä ei Lillbackan tallissa ole. - Suomenhevonen on siitä hieno, että se on pitempiaikainen kilpahevonen kuin lämminveriset ja on parhaimmillaan varttuneempana. Jaksan kyllä odottaa niitä vuosia, Lillbacka sanoo hymyillen.

Suomenhevonen Perssonin treenissä Lillbacka vei ennakkoluulottomasti ori Woiman (A.T.Eko-Hiskin Vimma) ruotsalaisen kylmäveriguru Jan-Olov Perssonin valmennukseen. Varsana Woima teki Perssonin valmennuksessa lupaavia tuloksia, mutta sitten loukkaantumiset veivät parhaan terän. Kokeilua Lillbacka pitää kuitenkin onnistuneena. - Olihan Perssonilla kova ohjelma hevosilleen, mutta kyllä se suomenhevosillekin voi sopia. Perssonin mukaan suomenhevonen ei ole rakenteeltaan yhtä hyvä kuin heidän ravurinsa ja suomenhevonen vaatii enemmän aikaa kypsyäkseen huipulle, Lillbacka summaa kokemusta. - Voisin kyllä viedä hevosia Perssonille uudelleenkin, jos olisi sellainen sopiva käsissä, Lillbacka toteaa.


Minkälaisia suomenhevosia radoillamme kilpailee? Teksti: Antti Karhila Kuvat: Anna Karhila

Nollasarjan suomenhevoslähtöjä ei kannata järjestää, koska niihin ei riitä hevosia” on tuttu väite, jota kuulee, kun ottaa puheeksi suomenhevosten nollasarjojen vähyyden. Siksi varsinkin muutama vuosi sitten nollasarjojen tasoitusmäärityksissä oli kovia nousuja, joiden vuoksi samoissa lähdöissä juoksi tähtiaikaisia rutinoituja hevosia sekä ensiaskeleita raviradoilla ottavia aloittelijoita. Monen nuoren suomenhevosen valmentaja totesi, että on parempi treenailla vielä kotona vuosi– pari, tai siirtää varsa pois raviurheilun parista mieluummin kuin mennä häviämään suoran mitalla – sitä ei kestä valmentajan eikä hevosen luonto. Viime aikoina alasarjojen tarjonta on parantunut huomattavasti juuri siinä suhteessa, että tarjolla yhä enemmän lähtöjä, jossa hevoset kilpailevat oman tasoisiaan vastaan. Eräs parhaista esimerkin antajista todellisten nollasarjojen tarjoamisessa on ollut Jyväskylän Killerjärvi kilpailusihteerinsä Janne Jääskeläisen johdolla. Jossain piireissä on saattanut herättää hilpeyttä nähdä kilpailukutsussa vaikkapa alle 70€ ansainneiden suomenhevosten ryhmä. Käytäntö on kuitenkin todistanut, että kysyntää kyllä löytyy, kunhan on tarjontaa.

Huhu Erika ja Kyösti Ahonen veivät Suomenhevosliiton loimilähdön voiton Multian Riuttakankaan radalla elokuussa 2015.

luokkaa 20 metriä eli yhden tasoituspaalun verran, mutta sekä vähiten ansainneissa hevosissa että aivan parhaissa ero ryhmien välillä on suurempi. Tämä kertoo siitä, että nimenomaan korkeintaan 500 euron voittosummalla oleville suomenhevosille tarvitaan omia Voittosumma, Ryhmän euroa parhaan kymmenyksen ennätys vähintään

Matka tyvestä latvaan on pitkä Vuonna 2015 tammikuun ja lokakuun välillä numerolappu selässä on radoilla nähty reilut kaksi tuhatta suomenhevosta. Tarkastelin niiden perusteella sitä, millaisia suomenhevosia radoilla tällä hetkellä kilpailee. Mukaan otettiin kaikilta hevosilta sekä koko uran voittosumma että ennätys. Tarkempaa tarkastelua varten jaoin hevoset voittosumman mukaisessa järjestyksessä kahteenkymmeneen yhtä suureen ryhmään. Kussakin ryhmässä on noin 100 hevosta. Ensimmäinen 5 % tänä vuonna startanneista suomenhevosista ei ole ansainnut urallaan pennin latiakaan. Toisen ryhmän (10 %) voittosumma oli välillä 0 € - 50 €. Niistä kymmenysosa on juossut 37,6 tai paremmin, puolet 40,9 tai paremmin, ja startteja niillä on urallaan keskimäärin kolme kappaletta. Sarake ”Ero” kertoo montako metriä ryhmään kuuluvat hevoset keskimäärin ottavat 2100 metrin matkalla kiinni eroa edelliseen, vähemmän ansainneeseen ryhmään. Yleisesti ottaen erot ovat 10 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

5% 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % 50 % 55 % 60 % 65 % 70 % 75 % 80 % 85 % 90 % 95 % 100 %

0 50 200 410 620 950 1320 1700 2300 2970 3700 4700 6050 8450 11100 15900 22300 32800 65200 436830

39,5 37,6 35,2 33,6 33,0 32,4 31,3 30,5 29,4 29,1 28,5 27,8 26,6 26,4 25,8 25,2 24,5 23,8 22,7 20,8

sarjoja pienillä nousuilla. Samoin kynnys hyvästä rahasarjojen hevosesta avoimen sarjojen menestyjäksi on korkea ja siksi on tarvetta sarjoille, joissa huomioidaan ”tavallisia” avoimen sarjan hevosia. Taulukko: Vuonna 2015 kilpailleet suomenhevoset, yhteensä 2027 kilpaillutta Mediaani- Startteja ennätys keskimäärin

46,4 40,9 37,6 35,8 34,8 34,0 33,0 32,2 31,4 30,6 29,8 29,2 28,6 27,9 27,4 26,7 25,9 25,2 24,2 22,2

1,5 3 4,5 6 9 9 14 17 21 23 26 26 35 36 48 52 59 68 81 113

Ero hitaampaan ryhmään, metrejä

0 71 41 23 19 24 20 20 20 21 16 16 19 14 20 23 20 30 61


Totovaihdot vaikuttavat sarjatarjontaan Vieressä olevan taulukon mukaan neljäsosa sarjoista pitäisi olla 0€ - 600€ ansainneille, toinen neljäsosa 600€ - 3 000€ ansainneille, kolmas neljäsosa 3 000€ 11 000€ ja loput sarjat yli 11 000€ urallaan keränneille. Näin ei käytännössä ole, vaan sarjatarjonnassa painottuvat voimakkaasti paljon ansainneet hevoset. Tätä perustellaan erityisesti hevosten tuttuudella pelaajille. Onkin totta, että etenkin valtakunnallisia T-pelejä on miellyttävinä tehdä, kun hevosiin on jonkinlainen tuntuma. Yllättävää kyllä lämminveristen Kyvyt Esiin-divisioonat ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin mielenkiintoisiksi pelikohteiksi ja huippukykyjen esittelypaikaksi. Ehkä suomenhevostenkin 76-sarjoja voisi muuttaa matalampaan suuntaan. Myös tammahyvitystä voisi silloin tällöin kokeilla myös 76-tasolla.

pisimmät karsittujen listat näkyvät matalimmissa sarjoissa. Kilpailutarjonnassa olisikin ehkä aika ottaa käyttöön järeämmät ohjauskeinot, jotta varmistaisimme hevosten nousun mahdollisimman sujuvasti kykyjään vastaaviin sarjoihin. Varsinkin hiipuneella palkintotasolla nousu 76-tasolle on vaikeaa. Taulukosta voi lukea, että 3000€ voittosummaan tarvitaan keskimäärin yli kaksikymmen-

tä starttia ja kymppitonnin kasaamiseen keskimäärin noin 40 kilpailua. Siinä on palanut jo kilpailumatkoihin todella paljon polttoainetta.

Sarjatarjontaan järeämpiä ohjauskeinoja? Alasarjojen vähyys ei ole ongelma vain suomenhevosilla. Myös lämminverillä

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

11


Ensimmäinen suomenhevonen Teksti ja kuvat: Hanna Laakso

Pasi ja Satu Laaksolla on kummallakin takana pitkä tausta raviurheilun parissa. Toissa vuonna pariskunta päätti vihdoin hankkia ensimmäisen oman suomenhevosen.

L

iinakko suomenhevosvarsa seisoo valjastettavana Seppo Sarkolan tallin käytävällä. Ennen kuolainten laittoa se laittaa päänsä lepäämään osaomistajansa Satu Laakson olkapäälle, rapsutuksia odottaen.

päässä. Nuorena sitten asuin Helsingissä ja kävin raveissa, ja täällä Tampereella Livistin ravitallilla minkä kerkesin. ” Toisensa Satu ja Pasi tapasivat Käpylän raveissa.  

Viktor Vei (Viesker – Marinan Muksu 33,6, Turo) on lähdössä sunnuntailenkille.

Lämpöisistä kylmäveriseen

Käytävä, jolla Pasi ja Satu laittavat hevosta kuntoon, on itse asiassa Pasille yksi hänen raviurheilu-uransa lähtöpisteistä. ”Olin noin yhdeksän, kun isäni vei minut ensimmäisen kerran raveihin vanhalle Hippokselle. Siitä se lähti, sitten touhusin täällä Sarkolan luona. Sen jälkeen olin ensin Uumajassa Berth Johanssonilla pari kesää, jonka jälkeen teinkin ravihommia ammatikseni 1980-luvun alkupuolelle asti”, Pasi kertoo. Satu kiinnostui hevosista Mikkelissä. ”Vuonna 1971 Mikkeliin rakennettiin Kalevan talli, joka sijaitsi meidän vanhalta sukutorpalta muutaman sadan metrin 12 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

”Sen jälkeen, kun lopetin ravialan hommat, meillä on aina ollut hevosia. On ollut kimppoja ja tyttärellä ratsuja, mutta tämä on ensimmäinen suomenhevonen”, Pasi kertoo. Laaksojen vanhempi lapsi, tytär Jenni on ratsastanut lapsesta asti, poika Jerry käy satunnaisesti raveissa. ”Ehkä olosuhteiden pakosta”, Satu naurahtaa. Satu tunnetaan ravipiireissä ehkä parhaiten pitkästä ravitoimittajan urastaan. Ensimmäiset voittajahaastattelut hän teki noin kaksikymmentäviisi sitten. ”Taisin olla ensimmäinen nainen, joka niitä aloitti tekemään”, Satu pohtii.

Tällä hetkellä hän työskentelee tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:llä raviohjelmien tuottajana. Pariskunnan menestyneimpiä ravihevosia tähän mennessä ovat 1980-luvulla syntyneet ikäluokkahevoset Fakir Småbo ja Miracle Fame. Viktor Vein he ostivat muutaman kuukauden ikäisenä varsana sen kasvattajalta Paula Jakoselta. ”Tässä vaiheessa elämää tuntui, että suomenhevonen on nyt sielua lähempänä”, Satu kertoo. Kasvattaja Paula Jakonen on monipuolinen hevosalan yrittäjä Keski-Suomesta, Äijälästä. Hänen yrityksensä Hiekkalan Hevospalvelut on keskittynyt kasvatustoiminnan lisäksi muun muassa sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja ratsastustunteihin. Jakosen ja Viktor Vein Laaksot löysivät netistä. ”Me ihan googlasimme myytäviä suomenhevosvarsoja. Mielessä oli turolainen, mutta tarjolla ei ollut mieleistä ja löysimmekin Viesker–Turo-yhdistelmän.


Paula oli laittanut hevosesta kuvan, kun se oli vain pariviikkoinen”, Satu kertoo. ”Itse asiassa Viktorin sukuun minulla on myös vähän sellaista lukkarin rakkautta. Kun olin noin 13-vuotias, vietin pari kesää Mäkelän Tommilla Kiikassa. Samaan aikaan siellä oli Vekku-Lento, joka on Turon isänisä. Täällä Sepolla ollessani tallissa oli Marine, joka puolestaan on Turon emä.”

Paras mahdollinen alku Laaksojen kaikissa hevosissa on ollut mukana myös heidän tuttavansa, pitkän linjan hevosmies Matti Rantti. Näin myös Viktorissa. ”Emme voi ostaa hevosta ilman Mattia, eli samalla porukalla mennään”, Satu hymyilee. Hevonen tuli Sarkolaan opetettavaksi viime syksynä. ”Se oli tässä kolme kuukautta ja vietti sitten talven Pinsiössä. Talvella ajoimme sitä itse pari, kolme kertaa viikossa. Nyt kesän se oli laitumella Saarikylissä Pihlajan Onni -nimisen orivarsan kanssa, minkä jälkeen se tuli takaisin tänne. Tällä hetkellä se on valjaissa neljästä viiteen kertaa viikossa”, Pasi kertoo. Laaksoille on tärkeää, että he saavat myös itse touhuta hevosen kanssa, ja käyvätkin ajamassa Viktorilla viikonloppuisin kevyitä lenkkejä. Sarkolaan he luottavat täysin rinnoin.

”Mielestäni ei ole parempaa paikkaa suomenhevosvarsalle kuin tämä. Sepon käsistä on tullut niin paljon hyviä suomenhevosia, hän tietää, miten se homma pitää tehdä. Ja hän tekee niin käsittämättömällä pieteetillä edelleen tuota työtänsä, että se on ihan uskomatonta. Ei kyllä tingi tippaakaan siitä, mitä tekee”, Satu sanoo.

”Se on rakenteeltaan hyvä, suvultaan hyvä, kaunis ja osaa ravata, mutta sitä ei tiedä, mitä siitä tulee. Näin hyvää alkua emme saa enää, ainakaan kiireellä tätä ei pilata”, Pasi sanoo.

Laaksoista kumpikin on sitä mieltä, että vain aika näyttää, tuleeko hevosesta lopulta juoksija, mutta haaveista on hyvä pitää kiinni.

”Eihän mikään tunnu käteen niin mukavalta kun hevosen turpa. Se on myös mukava ajanviete. Pienestä pitäen tässä ollaan oltu sen takia mukana, että niiden kanssa saa touhuta, ja niin nytkin.”

”Kuninkaaksihan se on ostettu. Minulle se oli tavallaan 50-vuotislahja, jos sitten 60-vuotiaana lahja olisi olla kuninkuusraveissa voittajakehässä”, Satu nauraa.

Satu sanoo, että hevosenomistaminen ei ole ainoastaan tavoitteiden asettamista ja isoja haaveita.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

13


Sata vuotta sitten:

Suomenhevonen vuonna 1915 Teksti: Taru Peltosaari

Sata vuotta sitten rotumme oli sekä jo vanha, että vielä nuori; rodunjalostusta oli ruununorijärjestelmän ja ravikilpailutoiminnan avustamana tehty puolen vuosisataa, ja eri puolilla maata oli vakiintuneita tyypillisiä hevoskantoja. Kantakirjaa taas oli pidetty vasta muutama vuosi, ja kantakirjaustoimintaa pidettiin vielä valmistavana. Rotuna ”suomenhevonen” oli vielä tuntematon; puhuttiin suomalaisesta hevosesta ja suomalaisesta hevosrodusta.

H

evonen oli välttämätön voimanlähde ja kuljetusväline. Hevosmäärä kesällä 1915 käsitti 287 000 3-vuotiasta tai vanhempaa hevosta – reippaasti yli 10 kertaa enemmän, kuin nyt sata vuotta myöhemmin. Määrä oli laskussa, koska vienti, etenkin emämaa Venäjän suuntaan, veti hyvin. Hinnat olivat nousussa. Hyvästä tammasta sai maksaa 800 – 2 000 mk, kantakirjaorista 3 000 mk. Kohoavat hinnat houkuttelivat tietysti myymään. Moni isäntä sortui myymään hyvän emätammansa, sen sijaan että olisi harjoittanut sillä kasvatustyötä ja rodunjalostusta. Mikä vielä pahempaa, moni hevoskannan parantamiseen kelvolliseksi katsottu ori katosi pian kantakirjauksen jälkeen Venäjälle. Useilla seuduilla ei ollutkaan saatavana kantakirjaoritta astutukseen. Tammat yleisesti jo vietiin astutettaviksi; takavuosien tapa päästää hevoset kesäisin yhteislaitumille, joilla tammat sitten tiinehtyivät, alkoi olla jo historiaa.

kia 17 uutta oritta, mutta vain 13 voitiin ostaa. Niitten keskihinta oli 2 208 mk. Kurkijoen ruununori Jouko myytiin, ja Kärsämäelle sijoitettu Hessunpoika luovutettiin hoitajalleen. Valtion lisäksi erilaiset hevosyhdistykset omistivat ja tarjosivat siitoskäyttöön kantakirjaoreja. Yhdistysoreja oli maassa 110. Kun vuonna 1915 ruununoreista syntyi 1 295 ja yhdistysoreista 1 953 jälkeläistä, kovin suuria eivät nämä orit maan hevoskannassa tehneet; mutta jos määrä olikin pieni, se varmasti korvautui laadulla. Astutettujen tammojen määrä kyllä oli suurempi, olihan ihan normaalia, että vain noin puolet astutetuista tammoista varsoi seuraavana vuonna.

kelvollisten siitosoritten puutetta. Orit kantakirjattiin yleensä nuorina, noin viisivuotiaina. Poikkeuksiakin oli: Jyväskylän orinäyttelyssä tarjottiin ja hyväksyttiin kantakirjaan 17-vuotias Jymyn-Pyry, ikänsä kovassa työssä ollut, kokkapolvinen ukko, jonka pienestä varsamäärästä oli jo kolme oria kantakirjassa. Jymyn-Pyry mainittiin sekä hyväluontoiseksi, että erittäin voimakkaaksi vetäjäksi, jolla oli myös juoksunlahjoja. Juoksukokeessa Jymyn-Pyry saavuttikin hyvän kilometriajan 2.18. Orinäyttelyssä ajettiin sekä juoksukoe, että kävelykoe kuorman kanssa, kumpikin pääsääntöisesti kilometrin matkalla, joskus sitä lyhyemmällä radalla. Etenkin juoksuajat vaihtelivat, koska siinä missä toiset orit juoksivat harjoitettuina kilpakärryjen edessä, toisilla oli vedettävänään iso matkareki. Tarkoituksena ei ollut varsinaisesti jalostaa kilpajuoksijoita, vaan juoksukokeella mitattiin hevosen tarmokkuutta. Näyttelyssä arvosteltiin myös hevosen tyyppi, rakenne, ja luonne. Se, että tarjokkaan isää ei oltu hyväksytty kantakirjaan vierastyyppisyyden vuoksi, ei ollut kantakirjaan hyväksymisen este. Kantakirjaan hyväksyttiin myös tyypiltään vieraita hevosia, joita myös näyttelyissä palkittiin. Tuntematon sukuperä ei myöskään vielä ollut kantakirjauksen este. Vuoden 1915 loppuun mennessä kantakirjaan merkityistä oreista vain kolmella oli täysi kolmen polven sukutaulu; kahden polven sukutaulu oli 220 orilla. Oreja, joilla sekä isä että emä oli joko tuntematon tai ainoastaan nimi tunnettu, oli 279 kpl. Kantakirjaan pääseminen ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys; vuoden aikana kantakirjaan tarjottaviksi ilmoitettiin

” Paitsi, että näyttelyissä palkittiin hevosia, myös hyvin hoidettujen hevosten omistajille annettiin erityisiä hoitopalkintoja. ”

Jo vuonna 1835 käynnistelty valtioneli ruununorijärjestelmä oli yhä voimissaan. Maataloushallitus pyrki sijoittamaan oreja sinne, missä niitä tarvittiin, ja missä millaisellekin orille oli tarve. Oreja toki siirreltiinkin tarpeen mukaan. Sippolalaiset eivät pitäneet ruununoriistaan Toivo-Tukevasta, joten se siirrettiin Inkooseen Uudenmaan tammojen käyttöön. Sippolaan sijoitettiin uusi ruununori Pamu, emänsä puolelta hyvin sukusiittoista Nenosen kantaa, isänsä puolelta kuuluisista juoksijoista, Karjalan Pamauksesta ja sekaverisestä kimosta Kockin Alarikistä polveutuva ori. Vuoden 1915 alussa ruununoreja oli 63, ja vuoden aikana oli tarkoitus hank14 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

Orien kantakirjaus oli kantakirjanpidon alusta, vuodesta 1907 asti, valtion toimena. Vuonna 1915 järjestettiin 21 orinäyttelyä. Näistä osa oli varsinaisia orinäyttelyitä, joissa arvosteltiin sekä kantakirjaan otettavia oreja, että uusintatarkastettiin jo hyväksyttyjä, ja arvosteltiin jälkeläisnäyttöjä. Joensuun ja Kuopion orinäyttelyt järjestettiin totuttuun tapaan ennen kyseisillä paikkakunnilla pidettäviä hevosmarkkinoita. Osa oriitten kantakirjaanottotilaisuuksista järjestettiin valtion ravikilpailuitten yhteydessä, ja silloin arvosteltiin vain uusia, kantakirjaan hyväksyttäviä oreja. Tämäkään näyttelymäärä ei ollut riittävä, vaan napinaa kuului erityisesti Perä-Pohjolasta, jossa valitettiin ylettömien pitkiä näyttelymatkoja, sekä myös


638 oria, joista vain 192 eli 30 % hyväksyttiin! Tammojen kantakirjanpito oli hevosjalostusliittojen vastuulla, ja käytännön toteutus oli eri liitoissa vaihtelevaa. Olihan monenlaisia hankaluuksia; jos tammanomistajat eivät osanneet kirjoittaa, niin vaikea heiltä oli vaatia kantakirjaohjesäännön mukaista ilmoitusta tammaa näyttelyyn ilmoittaessa. Tiedot kantakirjoissa oli siksi hatarat, eikä kantakirjatammoilla ollut useinkaan minkäänlaisia sukutietoja. Sen lisäksi, koska tammat voitiin hyväksyä kantakirjaan jo kolmivuotiaina, ei kaikissa liitoissa haluttu kantakirjaan merkitä ja painaa kovin tarkkoja kuvauksia vielä keskenkasvuisten hevosten rakenteesta ja luonteesta. Näyttelyissä oli usein paljon hevosia ja siksi kiire, joten hevosten hyväksyminen ja palkitseminen saattoi muodostua varsinaista kantakirjanpitoa tärkeämmäksi. Paitsi, että näyttelyissä palkittiin hevosia, myös hyvin hoidettujen hevosten omistajille annettiin erityisiä hoitopalkintoja. Kantakirjahevosten polttomerkitsemisestä käytiin keskustelua hevosjalostusliittojen edustajain kokouksessa, kun Läntisen Viipurin liiton puolesta ehdotettiin, että ruvettaisiin käyttämään yhteistä leimaa, millä kantakirjahevoset merkittäisiin. Polttomerkitsemiskäytäntöä ei kuitenkaan haluttu aloittaa ainakaan vielä, koska kantakirjaa pidettiin edelleen valmistavana; kokouksessa päätettiin, että polttomerkitseminen voisi tulla kysymykseen myöhemmin varsinaisen kantakirjan aikana, kun kaikilla kantakirjahevosilla olisi vanhemmat kolmanteen polveen asti kantakirjahevosia. Asia siis jätettiin sivuun, ja sinne se lie unohtunutkin; ja ylevä ajatus siitä, että jossain vaiheessa kaikilla kantakirjahevosilla olisi suvussa vain kantakirjattuja hevosia, oli loppujen lopuksi mahdoton.

eläinlääkäreitä, agronomeja, rakennusmestareita, ja tietenkin valtion hevoshoidonneuvoja. Kurssit olivat suosittuja – ja paransihan hevosen parempi hoito ei vain hevosen omaa hyvinvointia, vaan myös sen työtehoa. Pitempien kurssien päätteeksi pidettiin yleensä hevosten puhdistus- ja käsittelykilpailu. Muistaa sopii myös, että suomalainen eläinsuojelutyö alkoi nimenomaan hevosten kohtelun parantamisesta, eikä syyttä. Joskus hevosten kohtalo oli suorastaan karmea. Keväällä 1915 Porin eläinmyyntipäivillä eläinsuojelupoliisi joutui antamaan kuolemantuomion vain yhdeksänvuotiaalle hevoselle, joka oli hyvin laiha, ja jolla oli pahoja makuuhaavoja. Näitä haavoja oli taitavasti peitelty. Lonkassa oleva nyrkinkokoinen

makuuhaava oli paikattu kalossikumilla, joka oli taitavasti maalattu hevosen väriseksi. Eräs toinen eläinsuojelupoliisin löytämä hevosparka taas oli jo useamman kuukauden käyttänyt takajalkojen astumakamarana koko jalan osaa vuohisnivelestä alaspäin, jolloin vuohisnivelestä, vuohisesta ja päkiäisistä oli muodostunut täydellinen karhunkäpälä. Ravikilpailuita järjestettiin sekä erilaisten yhdistysten ja seurojen, että valtion toimesta. Valtion yleisiä ravikilpailuita järjestettiin kymmenet, joista kahdet oli niinsanotut ”suuret orikilpailut”. Valtionajoissa kilpailumatkana oli 3 000 metriä, jonka hevoset juoksivat yksittäin. Kilpailuoikeuden saamiseksi hevosen piti olla kantakirjattu. Valtionajoissa palkit-

Eläinsuojelupoliisin pelastama hevonen, jonka lonkan paikattu makuuhaava erottuu kuvassa vaaleampana läiskänä. Hevoshoitolehti 10/1915

Kansallistunteen voimistuessa joukkoon mahtui tietysti aina toisinajattelijoitakin. Suomalaisten hevosten ristisiitosta oli kokeiltu aiemminkin, ja sitä kokeiltiin edelleenkin. 1915 pienimuotoisena muoti-ilmiönä olivat belgialaiset ardennerit, joita suurtilalliset erityisesti Hämeessä ja Etelä-Suomessa hankkivat raskaisiin töihin. Niillä sitten astutettiin jopa kantakirjatammojakin. Ristisiitosta arvosteltiin, ja syystä, eiväthän varsat aina olleetkaan toivotunlaisia, vaan kahden näin erilaisen rodun jälkeläiset saattoivat olla varsin epäsuhtaisia. Varsinaista vaikutusta hevoskantaan ei näillä sekarotuisilla pitemmän päälle sitten ollutkaan. Kun hevonen oli maataloudelle ja kuljetus- ja teollisuusaloille usein välttämätön, oli monella miehellä hevonen - vaan monikaan mies ei silti ollut hevosmies. Hevosten hoidon parantamiseksi järjestettiin eri puolilla maata erilaisia käytännöllistietopuolisia hevoshoitokursseja. Kurssien pituus vaihteli parista päivästä kokonaiseen viikkoon, ja niillä oli luennoitsijana mm. kengitysseppiä,

Ahlaislaisen maanviljelijä Johan Ramstedtin tamma Toivon-Lento 875-S oli kantakirjattu jo 3-vuotiaana Harjavallassa vuonna 1913. Jyväskylässä 12.2.1915 se voitti valtion ravikilpailuissa nuorten sarjan ajalla 1.48,3 ja sai palkintorahaa 200 mk. Toivon-Lento kilpaili samana vuonna valtionajoissa myös Turussa syyskuun 11. päivänä, parantaen ennätyksensä lukemiin 1.46,0. Sijoitus oli neljäs ja palkinto 200 mk. Sarjan voiton vei Tommi 243, ori, jota on epäilty ravikuningas Murron isäksi. Toivon-Lennon kuva on Kyösti Saranpään arkistosta, kuvausvuodesta tai -paikasta ei ole tietoa.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

15


” ...joku saattoi ajaa Autolla, ja siinä missä monen maanviljelijän tupaankaan ei tullut sähköä, kulki usealla Sähkö talliin. ” tiin yhteensä 178 hevosta vuonna 1915; startteja oli yhteensä 345. Kauden nopein oli ori Peikko 469 kilometriajalla 1.40,3, jonka se saavutti Jyväskylän suuressa orikilpailussa 12. helmikuuta, ansaiten palkintorahaa 1 000 mk. Vuoden toiset suuret orikilpailut juostiin Joensuussa 31. elokuuta. Voittajaksi selvisi silloin kilometriajalla 1.42,1 ruununori Into 587 Toiseksi tuli Riuska huolimatta siitä, että se hyppäsi laukalle ja painoi radan sivuun niin, että pyörä meni ojaan. Kolmanneksi sijoittui Tommi, jonka juoksunkulkua haittasi se, että toisella kilometrillä pyörästä halkesi kumi paukahtaen, jolloin ori säikähti laukalle. Ravikilpailuitten lisäksi kilpailtiin myös kävelyssä. Kuopiossa kilpailtiin elokuussa kävelykilpailu 5 kilometrin matkalla ja 800 kilon kuormalla. 20 osanotta-

jasta voittajaksi selvisi maaninkalaisen maanviljelijä P. Jääskeläisen ori Hymy kilometriajalla 7.13. Palkinnoksi se sai Pohjois-Savon hevossiitosyhdistysten liiton kiertomaljan vuodeksi haltuunsa, ja lisäksi pienen pikarin sekä 100 markkaa rahaa. Tässä kilpailussa orit menestyivät huomattavasti tammoja paremmin. Osittain se johtui siitä, että tammat tuotiin kilpailuun laitumelta ja työn äärestä, kun taas oriit oli valmisteltu seuraavan päivän näyttelyä varten erinomaiseen kuntoon ja suorittivat kokeensa ainakin osaksi ”talli-innon” ansiosta reippaasti.

pi nimikaima. Hevosilla suosittiin yleensä lyhyitä ja nasevia, yksinkertaisia nimiä. Esimerkiksi tammojen muotinimiä olivat Vappu, Piiju, Tyttö ja Lempi. Jos hevosen isä oli kuuluisa, saatettiin hevonen nimetä isän mukaan, kuten Nopsan-Joppe tai Simon-Tähti. Varsinaisia kasvattajanimiä ei sen sijaan suosittu. Ajan ilmiöt heijastuivat myös hevosten nimiin; joku saattoi ajaa Autolla, ja siinä missä monen maanviljelijän tupaankaan ei tullut sähköä, kulki usealla Sähkö talliin.

Erityisiä nimisääntöjä ei vuonna 1915 ollut, eikä ollut mikään ongelma merkitä samassa näyttelyssä kantakirjaan kahta aivan samannimistä tammaa. Myös raveissa kilpaili vuoden aikana useam-

Teurastaja Kalle Kallion tamma Laihian-Lissu kirjattiin Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliiton kantakirjaan Laihialla 22.4.1915 numerolle 1948-EP, ja sen väriksi merkittiin variksenmusta eli hiirakko. Hallakkovärejä suomenhevosissa tuskin oli sata vuotta sittenkään; kuvasta päätellen Laihian-Lissu on ollut kulomusta. Tamma oli syntynyt Nurmossa 1909, eikä sen emästä tai emän suvusta ollut tietoa. Isän isä oli kuuluisa juoksija Lahja Tt 640, tyypiltään suomalainen ja periyttäjäksi tunnettu, mutta sukuperältään varsin sekarotuinen ori. Kuva Laihian kotiseutu- ja museoyhdistyksen kuvakokoelmasta.

Tamma Hurran kantakirjatodistus. Hurra merkittiin 24.3.1915 Mikkelin hevosjalostusliiton kantakirjaan numerolle 711-M. Kolme vuotta myöhemmin se vaihtoi omistajaa, ja omistajanvaihdos on kirjattu todistukseen. Hurra pysyi edelleen Mikkelin hjl:n alueella, mutta jos tamma myytäessä, tai omistajansa mukana muuttaessa, siirtyi toisen hevosjalostusliiton alueelle, se myös siirrettiin uuden kotipaikkansa liiton kantakirjaan. Tällöin se sai myös uuden kantakirjanumeron. Tammojen kantakirjanumeroissa numerosarjan perään merkitty kirjainlyhenne kertoo, minkä hevosjalostusliiton kantakirjaan tamma on kirjattu. Orien kantakirjanumerot olivat pelkkiä numerosarjoja. Hurra hukkui vuonna 1925, ja todistus palautettiin hevosjalostusliittoon, kuten kuolleitten tammojen kantakirjatodistuksille tuli tehdä. Kuolinsyy on merkitty todistukseen. Todistuksen kääntöpuolella on taulukko tamman astutus- ja varsomistietojen merkitsemistä varten.

16 Suomenhevosliiton lehti 2/2015


VARAAMAJOITUSPAKETTISI KUNINKUUSRAVEIHIN NYT! Viikonloppu Turussa, mikä mahtava tilaisuus! Vietä iltaa jokilaivoilla, syĂś hyvin Turun mainioissa ravintoloissa ja poikkea persoonallisiin pubeihin Uudesta Apteekista Kouluun. Varaa majoituspakeÂœisi Visit Turun verkkokaupasta nyt, sillä Kuninkuusravi-viikonloppu myydään taatusti täyteen!

CENTROHOTEL

9750â‚Ź

6250â‚Ź

*

BESTWESTERN HOTELSEAPORT

10250â‚Ź

LAIVAHOSTEL BOREA

KULTARANTA RESORT

10950â‚Ź

*

CUMULUSTURKU

15950â‚Ź

*

HOLIDAYCLUB  CARIBIA

16450â‚Ź

*

Turku

SCANDICJULIA

ORIGINAL SOKOSHOTEL SEURAHUONE

9250â‚Ź NAANTALIN KYLPYLĂ„

15950â‚Ź

13750â‚Ź

*

RUISSALON KYLPYLĂ„

*

15150â‚Ź

*

SCANDICPLAZA

*

* Esimerkkipakei on henkilÜhinta ja se sisältää yhden vuorokauden majoituksen kahden hengen standard huoneessa ja yhden päivän lipun Kuninkuusraveihin toimituskuluineen (2,5 ₏).

130â‚Ź

*

Tiedustelut: Visit Turku, BjĂśrn Widenius p. 02 262 7670, www.visiurku.fi

*

*


Dokumenttifilmi pajureen nikkaroinnista perinteisin työmenetelmin ja työkaluin Reen tekijän, hyrynsalmealisen Reino Tolosen tietotaito on mahdollistanut katoavan kansanperinteen tallentamisen ”eläviksi kuviksi”. Filmin kesto on noin 17 minuuttia. Siinä kuvataan mm. jalaspuun valinta, veisto, hautominen ja painaminen, rekipajun valinta, kovertaminen, hautominen ja vääntäminen kaplaisiin, rekirautojen taonta ja kiinnitys sekä reen tervaus. Dokumenttifilmin hinta on 40 €. DVD-tallennetta voi tilata osoitteesta: Paulus Makkonen Kettutarhantie 7 A 14 33960 Pirkkala Puh. 0400 516234

Sisulla ja sydämellä! SuoRa on suomenhevosen ratsastuskäyttöä edistävä yhdistys. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosten ratsukäytöstä kiinnostunut.

Suomenhevosliiton VeriRyhmä auttaa tuntemattomia potilaita Ilmoita verta luovuttaessasi kuuluvasi suomenhevosliiton ryhmään.

18 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

Liity jäseneksi! Suomenratsut ry. p. 050 50 50 881 toimisto@suomenratsut.fi

www.suomenratsut.fi


kunna i k

sa

un

a

n

Jo

Iironmalja Suomenhevoselle!

ase

r u

– kun sen oikein oivaltaa –


Suomenhevonen ”oikeissa

töissä”

Teksti: Minna Kivimäki Kuvat: Markku Jauhiainen

Nykyään suurin osa suomenhevosista on joko ratsuja tai ravihevosia. Pieni osa toimii kuitenkin myös työhevosina – joko päätoimisesti tai oman toimen ohella.

M

erijärvellä Pohjois-Pohjanmaalla, sijaitseva Pohjanmaan Vossikka on uudenaikainen työhevostila. Perinteisten hevoskyyditysten ja työhevosnäytösten lisäksi Pohjanmaan Vossikka tarjoaa myös erilaisia hevosavusteisia elämyspalveluita ja hyvinvointitoimintaa. Juttelimme Pohjanmaan Vossikan ”pehtoorin” Markku Jauhiaisen kanssa suomenhevosen työajokäytöstä.

Metsässä, pellolla ja kaupungissa ”Hevosen työajokäyttö voidaan jakaa karkeasti metsä-, pelto- ja kaupunkiajoon. Metsätöissä hevosen etu moottorikäyttöisiin metsätyökoneisiin verrattuna on selkeä: metsän korjuuvauriot jäävät hevosen kanssa työskenneltäessä minimaalisiksi. Jos myös metsän hakkuu on tehty mahdollisimman pienin vaurioin, voidaan metsää näin säästää huomattavasti”, Markku kertoo. Peltotöissä maatalouskoneet voittavat hevosen tehokkuudessa, mutta Markun mukaan työn mielekkyys on hevosen kanssa aivan toista. Myös hevonen nauttii saadessaan tehdä ihmisen kanssa ”oikeita töitä”. Kaupungissa työhevoset 20 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

ovat puolestaan usein vossikkahevosina. Keski-Euroopassa kuitenkin esimerkiksi osa jätehuollosta voidaan hoitaa hevosella. Suomessa hevosten työajokäyttö on harvinaisempaa. ”Meillä on muutamia ammattilaisia, jotka käyttävät hevosta metsätöissä. Teollistumisen vilkkaina vuosikymmeninä 1960 ja -70 luvuilla verotuksellisesti jopa rankaistiin hevosella tehtäviä metsä- ja peltotöitä. Suomi haluttiin teollistaa ja kaupungistaa. Meidän pitäisikin alkaa nyt yhdessä ideoida, kuinka hevosta voisi tulevaisuudessa käyttää työajossa”, Markku kannustaa. ”Digitalisoituneessa nykymaailmassa hevonen voi tarjota erinomaista vastapainoa esimerkiksi robottiteknologian käytölle, kunhan sille vain löydetään oikea paikka ja käyttökohde.” ”Ennusteiden mukaan hevosten määrä kaksinkertaistuu Suomessa seuraavan 20 vuoden aikana. Tähän Pohjanmaan Vossikkakin haluaa tarttua ja innostaa nuoria työhevosmaailmaan. Nykyään osa ihmisistä harrastaa maataloutta ja tässä harrastuksessa voisi hevosella olla hyvinkin paikkansa”, Markku maalailee. ”Myös matkailussa suomenhevonen on vielä käyttämätön luonnonvara. Lisäisin

sen saunan, joulupukin ja karjalanpiirakan joukkoon. Suomenhevonen on jotakin niin aitoa ja perisuomalaista.”

Työajo opettaa hevoselle kuin hevoselle tarpeellisia perustaitoja Pohjanmaan Vossikan työhevostilalta löytyy kolme suomenhevosta ja näkyvin osa työhevosajosta on vossikkakyyditykset. Tämän lisäksi osa pelto- ja metsätöistä tehdään hevosella, esimerkkinä mainittakoon lannoitteiden levitys pelloille. Työhevosajo tarjoaa hyvän mahdollisuuden sekä kouluttaa nuorta hevosta että treenata monipuolisesti jo kokeneemman hevosen kanssa, esimerkiksi reenveto on erinomaista voimaharjoittelua suomenhevosravurille ja myös estehevonen hyötyy vetoharjoituksista saadessaan lisää voimaa takaosaansa. Työajo opettaa hevoselle myös yleisesti tarpeellisia perustaitoja, kuten paikallaan seisomista ja kuuliaisuutta, joista on hyötyä hevosen varsinaisesta käyttötarkoituksesta riippumatta. ”Työhevosen on oltava rauhallinen ja sen on ymmärrettävä, kuinka paljon voimaa tarvitaan kuorman liikkeelle saamiseen. Myös jarrut on löydyttävä,” Markku


kuvailee hyvän työhevosen ominaisuuksia.

Mönkijän perästä hevosen perään Työajossa Markkua kiinnostaa erityisesti hevostyövälineiden kehittäminen. ”Esimerkiksi Saksassa ja Italiassa ollaan hevosen työajokäytössä huomattavasti Suomea pidemmällä ja sieltä löytyy hevosille erilaisia auraja karhisysteemejä. Periaatteessa tekniikka ei eroa traktorin perään laitettavista työvälineistä”, hän kertoo. ”Olemme kehittäneet Vossikan Etuvaunun, jossa on vetokoukku ja valjastuksena käytetään perinteistä työvaljastusta. Vossikan Etuvaunun vetokoukkuun voi kiinnittää minkä tahansa mönkijän perään kiinnitettävistä työvälineistä. Tällaisella ratkaisulla on helppo aloittaa hevosen työajo.” Vanhoja työkoneita Markku ei hevosillaan juurikaan käytä ja toivoo, että Suomessakin alettaisiin kehittää lisää uudenaikaisia hevostyövälineitä.

Vas. yläkuva: Lannoitetta peltoon. Oik. yläkuva: Näin siirtyy heinäpaali hevosvetoisesti. Alla: Metsätöissä Peli-Turon eli Peltsun kanssa.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

21


Koulutus, kova kunto ja hyvät hermot – Suomenhevosratsun valmisteluresepti jalostusarvosteluun Teksti: Anni Lehto

Kantakirjauksen nimi muuttuu jalostusarvosteluksi ensi vuoden alussa. Se on edelleen tulevan jalostushevosen näytönpaikka.

S

uomenhevosen uusi jalostusohjesääntö astuu voimaan vuodenvaihteessa 2016. Samalla entisen hevosten perusrekisterin nimi muuttuu kantakirjaksi. Tämä tarkoittaa, että suomenhevonen merkitään jo varsana tunnistuksen jälkeen kantakirjaan. Nykyistä kantakirjaa tulee vastaamaan jalostusarvostelu, joka ottaa aiempaa paremmin huomioon hevosen iän ratsuhevosen arvostelussa. Ratsuttaja Noora Ojanperän mukaan suomenhevonen on tavallisesti yli 10-vuotias, kun se on koulutettu vahvalle helppo A -tasolle. Ojanperän mielestä suomenhevosen jalostusohjesäännön uudistus on erittäin tervetullut. Kun nuorelle hevoselle voidaan antaa sen ikään sopiva jalostusarvostelu, hevonen saadaan entistä nopeammin jalostuskäyttöön. Hevosenomistajan on kuitenkin valmisteltava hevosensa uuteen jalostusarvosteluun yhtä huolellisesti kuin nykymalliseen kantakirjaukseen.

Ei soitellen sotaan Ratsuhevosen perinteiset koulutusportaat ovat hyvä lähtökohta, kun ajatuksena on viedä hevonen jalostusarvosteluun jossain vaiheessa sen elämää. Vuoden ikäistä varsaa koulutetaan johdonmukaisesti eteenpäin siten, että se oppii toimimaan ihmisen kanssa. Ojanperä sanoo, että esimerkiksi suitsiin opettaminen ja maastakäsin työskentely edes kävelylenkkien muodossa ovat hyvää koulutusta varsalle. Vaatimustasoa nostetaan pikkuhiljaa, jolloin selkään nousu ja ratsastuksen alkeiden opettelu eivät ole hevoselle liian suuri muutos. Samalla hevosen luottamus ihmistä kohtaan karttuu. 3-vuotiasta hevosta opetetaan irtohypytykseen ja sen kanssa aloitetaan varsinainen ratsastuskoulutus. 3-vuotiaan tulisi osata sujuvasti perusasiat, kuten askellajit, ratsastajan kanssa. 4-vuoti22 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

aana opetusohjelmaan otetaan väistöt, askeleen pidentäminen ja erityisesti laukan säätely sekä hyppääminen ratsastajan alla. Ojanperän mukaan nuorelta hevoselta vaaditaan jo 4- ja 5-vuotiaiden suomenhevosratsujen laatuarvosteluissa melko paljon. Hevosen on esimerkiksi liikuttava rennosti ja tasapainoisesti vieraassa paikassa outojen ihmisten sekä hevosten ympäröimänä. ”Väkisinkin tulee tehtyä hevosen pikakoulutus, jos se on ollut kolme ensimmäistä elinvuottaan jossain saunan takana ja otetaan vasta sitten käyttöön. Hevosen psyyke ei pysy mukana, jos siltä vaaditaan liian paljon lyhyessä ajassa”, Ojanperä toteaa.

Pitkä tie ratsuksi Suomenratsut ry järjestää joka vuosi kasvattajakilpailun 6-vuotiaille suomenhevosille. Kasvattajakilpailuissa ratsastetaan sekä helppo B että helppo A -tasoiset kouluohjelmat ja hypätään 90–95-sentin esteradat. ”6-vuotiaiden suomenhevosten kasvattajakilpailuissa näkyy vielä paljon rikkeitä. Harva 6-vuotias pystyy menemään esimerkiksi vastalaukat yhtä tasapainoisesti kuin aikuinen hevonen”, Ojanperä sanoo. Hänen mielestään suomenhevosen täytyy olla useimmiten muutaman vuoden vanhempi ollakseen täysin valmis helppo A -tasolle. ”Suomenhevosratsu on parhaimmillaan 10–15-vuotiaana.” Nykyisen mallisessa kantakirjauksessa 5–6-vuotiaat ratsut saavat usein maininnan keskeneräisyydestä. Niiltä puuttuu esimerkiksi voimaa tai tasapainoa. Ojanperän mukaan lahjakas hevonen kannattaa kuitenkin viedä jalostusarvosteluun jo nuorena, jotta se saadaan nopeasti jalostukseen. Uuden jalostusohjesäännön mukaisessa jalostusarvostelussa hevosen on

oltava vähintään 4-vuotias. Ojanperä painottaa, että hevosen koulutustason täytyy olla jalostusarvostelussa sellainen, että hevonen osaa liikkua tasapainoisesti ratsastajan alla hevosen ikään sopivassa muodossa. ”Nelivuotiaan ei tarvitse olla varsinaisessa muodossa, vaan sen pitää liikkua tasapainossa ja vapautuneesti ratsastajan kanssa. Liikkuminen ei saa näyttää siltä, että ratsastaja haittaa hevosta. Sen sijaan ratsastajan pitäisi voida auttaa hevosta niin, että se pystyy näyttämään parhaat puolensa”, Ojanperä sanoo. Hevonen on parempi jättää kotiin kasvamaan, jos sen taidot eivät ole jalostusarvostelun vaatimusten tasolla. Jos esimerkiksi hyppääminen on hevoselle hyvin vaikeaa, on epäreilua eläintä kohtaan viedä se hyppykykyä vaativiin tilanteisiin, kuten jalostusarvosteluun.

Oriilta vaaditaan enemmän kuin tammalta Ojanperän mukaan oriin merkitys jalostuksessa on moninkertainen tammaan verrattuna, koska ori voi jättää huomattavasti enemmän jälkeläisiä kuin tamma. Ojanperän mielestä tamman jalostusarvostelulla ei ole kiire. Tamman voi varsottaa nuorena, ja vasta sitten keskittyä hevosen kilpauraan sekä valmistautua jalostusarvosteluun. Ennen oriin jalostusarvostelua on aina mietittävä, pärjääkö hevonen oriina. Ojanperä suosittelee oriin ruunaamista, jos hevosen elinolosuhteet stressaavat sitä liikaa esimerkiksi vilkkaan hormonituotannon takia. Oritta on saatettu käsitellä turhan rajusti siihen nähden, että hormonit vievät hevosta. Jos nuoresta oriista halutaan jalostusori, sillä pitää olla annettavaa myös muille kuin omistajansa omille tammoille. Oriilla on oltava rodun jalostusta edistäviä ominaisuuksia. Vaikka ori olisi lahjakas, sen kanssa tarvitaan usein


Entiset ravurit Kihin Källi (vas.) ja Haavekuva ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten ravihevosen kärryt voivat muuttua ratsuhevosen satulaan, kun sekä hevosen fysiikka että psyyke ovat kunnossa. Molemmat oriit on kantakirjattu palkinnoin ratsusuunnalle. Kuva: Anni Lehto ammattitaitoisen ratsuttajan osaamista, jotta se pystyy täyttämään jalostushevosen vaatimukset. Ojanperä muistuttaa, että erityisesti nuorta oritta on tärkeää viedä paljon eri paikkoihin. Siten se tottuu ulkopuoliseen hyörinään ja vieraisiin hevosiin. Jalostusarvostelutilaisuus on vanhemmallekin oriille todellinen testi, kun ympärillä on muita oriita. ”Jalostusarvostelu voi mennä pahasti pieleen, jos ori käyttää näyttelypaikalla ensimmäisen 30 minuutin aikana kaiken energiansa huutamiseen ja möyryämiseen”, Ojaperä toteaa.

Ratsut hikoilemaan! Jalostusarvostelutilaisuus vaatii sekä oriilta että tammalta todella kovaa kuntoa, koska hevosen on jaksettava suoriutua saman päivän aikana monista eri tehtävistä myös vieraan ihmisen ratsastamana. Ojanperän mukaan yksi suurimmista ratsuhevosen kompastuskivistä on huono peruskunto. ”Ratsun kantokyvyn on säilyttävä arvostelun loppuun asti. Tavallisesti käy niin, että hevosen kunto lässähtää testiratsastajan alla.” Ojanperä sanoo, ettei hevosta kannata tuoda ratsuttajalle kuukautta ennen jalostusarvostelua, jos hevosella ei ole riittävää peruskuntoa. Peruskunto ei kohoa kuukaudessa tai vielä kahdessakaan.

Reipas laukkaaminen kevyessä istunnassa esimerkiksi sänkipellolla on Ojanperän mukaan hyvä keino kohottaa ratsun kuntoa. Uudet isot ratsastuskentät käyvät reipastempoiseen laukkaamiseen yhtä hyvin kuin pelto, mutta pienellä kentällä hevonen on usein vaikeampi saada innostumaan samalla tavoin kuin pellolla. Ojanperä muistuttaa, että maastossa laukkakunnon kohottamiseen on oltava riittävän pehmeäpohjainen tie, eikä pellolle voi mennä märällä tai liukkaalla kelillä. Ratsunuraan vaihtavilla entisillä ravureilla sen sijaan on vahva peruskunto. Lisäksi niiden selän ja vartalon lihaksisto on usein kestävämpi kuin ratsuilla. Ravurin lihaksiston muuttaminen ratsastukseen sopivaksi kestää 1–2 vuotta, mutta psyykkiset ongelmat voivat vaikeuttaa koulutusta.

Entisen ravurin hermot voivat pettää Aina on olemassa jokin syy siihen, miksi entinen ravuri ei ole enää radoilla. Syynä voi olla loukkaantuminen, juoksijanlahjojen puute tai huono ravi. ”Melko usein syynä on se, että hevosen vintti pimenee ja sille tulee paljon hylkäyksiä esimerkiksi liioista laukoista. Omistajat eivät enää jaksa yrittää hevo-

sen kanssa”, Ojanperä sanoo. Ensin on löydettävä hevosen ongelmakohdat, kun raviradoilta tullutta hevosta aletaan opettaa ratsuksi. Hevonen saattaa hermoilla tai ryöstää. Lisäksi hevosen kehossa voi olla epätasapainoa, jonka vuoksi hevosen ravi ei ole enää sujuvaa. Ojanperän mukaan näitä ongelmia voi joutua työstämään hevosen kanssa todella pitkään. ”Hevonen täytyy jumpata hyvin kokonaisvaltaisesti vanhasta ammatistaan uuteen ammattiinsa. Niskat nyökyssä kulkeminen ei riitä siihen, että hevonen oikeasti toimii ratsun tehtävässä.” Ojanperä korostaa psyykeen merkitystä hevosen koulutuksessa. Jos nuorelle hevoselle on asetettu paljon vaatimuksia ravipuolella eikä se ole pystynyt täyttämään niitä, voi hevosen psyyke olla rasittunut. Tämä saattaa heijastua myös hevosen uraan ratsuna, etenkin jos hevonen halutaan viedä ratsusuunnan jalostusarvosteluun. ”Entisen ravurin mieli saattaa prakata arvostelutilaisuudessa. Sille voi tulla vanhan takauman aiheuttama adrenaliini tilanteesta, jolloin se jännittyy ja vetää itsensä vahvaksi.” Hevosenomistaja yllättyy, kun kotioloissa valmiilta tuntuneen hevosen käytös muuttuu täysin jalostusarvostelussa. Hevonen ei välttämättä pysty nostamaan kunnolla laukkoja, vaan painelee ravilla eteenpäin. Sille on saattanut jäädä raviradoilta pakoeläimen kauhua, Suomenhevosliiton lehti 2/2015

23


jos hevosen psyyke ei ole kestänyt raviurheilun vaatimuksia. Ojanperä sanoo, että opittujen käytösmallien purkaminen on hyvin vaikeaa eikä niihin aina pysty vaikuttamaan. Rutiinien avulla voi kuitenkin yrittää huijata hevosen mieltä vaikeissa tilanteissa. Hevonen voi rauhoittua, jos sen kanssa tehdään samoja rentouttavia harjoituksia kuin kotona, kuten kevennetään kahdeksikkoa ja ratsastetaan eteen-alas. Entinen ravuri voi saada hyvät pisteet ratsusuunnan jalostusarvostelusta, mutta sekä hevosen kropan että mielen kanssa on tehtävä hyvin paljon töitä. Lisäksi hevosen rakenteen on sovelluttava ratsukäyttöön.

Viimeinen viilaus Jalostusarvostelutilaisuudessa arvostellaan hyvin monipuolisesti hevosen ominaisuuksia, kuten liikkeitä, luonnetta ja ratsastettavuutta niin sileällä kuin esteilläkin. Ojanperän mukaan arvostelun kaikkia osa-alueita kannattaa treenata parhaansa mukaan, jotta hevonen pääsee kokeista läpi. Jalostusarvostelua edeltävänä kuukautena voi hioa hevosen taitoja, kuten notkeutta, näyttävyyttä ja pyöreää hyppäämistä. Hevosen peruskunto on kuitenkin rakennettava johdonmukaisesti ja kärsivällisesti pitkän ajan kuluessa. Ojanperä on eläinfysioterapeutti. Hänen mielestään tasan puolet hevosesta on psyykettä ja toinen puoli fysiikkaa. Hevosen teknisen taitavuuden ja kunnon lisäksi myös sen henkisillä ominaisuuksilla on merkitystä. Luottavainen hevonen selviää tilanteesta kuin tilanteesta. ”Kun suomenhevonen opetetaan varsasta lähtien ratsuksi, sen kanssa saavutetaan luottamus. Ravureilla luottamus on saattanut mennä, jos varsa on joutunut liian nopeasti tilanteisiin, joissa se on tuntenut olonsa turvattomaksi. Menetettyä luottamusta on hyvin vaikea saada takaisin.” Hevonen osaa rauhoittua hyvin vieraissa paikoissa ja uusissa tilanteissa, jos sitä on pienestä pitäen viety paljon kotitallin ulkopuolelle. Kuva: Anni Lehto

Jutun teon aikana suomenhevosen uusi jalostusohjesääntö oli vielä lausuntokierroksella. Juttu on kirjoitettu vahvistamattoman jalostusohjesäännön pohjalta, joten tietoihin voi tulla muutoksia.

Eri ihmiset ovat opettaneet Pörnä-Pojalle kouluratsastusta, ja eri ihmiset ovat vieneet oriin esteosaamista eteenpäin. Kuvassa Pörnä-Poika hyppää 6-vuotiaiden suomenhevosten kasvattajakilpailuissa Ypäjällä vuonna 2014. Kuva: Minna Kiiso

24 Suomenhevosliiton lehti 2/2015


Ratsusuunnan jalostusarvosteluvaatimukset ORIIT · Jotta ori saa osallistumisoikeuden jalostusarvosteluun, sillä on oltava tietyntasoinen kilpailutulos virallisesta koulu-, este-, kenttä- tai valjakkokilpailusta. · Kilpailutulos on saatava ennen oriin ilmoittamista jalostusarvosteluun. · Lisäksi oriin on suoritettava hyväksytysti askellaji- ja estekokeet. KILPAILUTULOKSET 5 vuotta täyttäneet · Oriilla on oltava vähintään yksi hyväksytty tulos virallisesta koulu-, este-, kenttä- tai valjakkoajokilpailusta. Jalostusohjesäännössä ei mainita kilpailun vaadittua tasoa. 6-vuotiaat · Kilpailutuloksen on oltava 5-vuotiskaudelta. · Sijoitus laatuarvostelufinaalissa 5-vuotiaana tai vähintään yksi tulos 2- tai ylemmän tason kilpailusta seuraavasti: Kouluratsastus Esteratsastus Kenttäratsastus Valjakkoajo

60 % helppo B -tasolla 90-sentin luokasta enintään 4 virhepistettä hyväksytty kokonaistulos harrasteluokassa + rataesteillä enintään 8 estevirhettä ja maastoesteet ilman estevirheitä hyväksytty kokonaistulos helpossa luokassa, 60 % koulukokeessa

7-vuotiaat ja sitä vanhemmat · Vähintään yksi tulos 2- tai ylemmän tason kilpailusta seuraavasti: Kouluratsastus Esteratsastus Kenttäratsastus Valjakkoajo

60 % helppo A -tasolla tai sijoitus kasvattajakilpailussa 100-sentin luokasta enintään 4 virhepistettä tai sijoitus kasvattajakilpailussa hyväksytty kokonaistulos tutustumisluokassa tai suomenhevosten helpossa luokassa + rataesteiltä enintään 8 estevirhettä ja maastoesteet ilman estevirheitä hyväksytty kokonaistulos helpossa luokassa, 62 % koulukokeesta

ASKELLAJIKOKEET Askellajikoe I oman ratsastajan kanssa Askellajikoe II testiratsastajan kanssa · Molemmissa kokeissa tasovaatimukset ovat samat. · Testiratsastaja arvioi hevosen ratsastettavuuden. 4-vuotiaat · Jalostusarvosteluohjelma 1, ravi esitetään keventäen 5-vuotiaat ja sitä vanhemmat · Jalostusarvosteluohjelma 2, hevosen liikuttava ikäänsä sopivassa muodossa ja tasapainossa ESTEKOKEET 4-vuotiaat · Irtohypytys kolmen esteen pysty-pysty-nousuokseri-sarjalla · Okseri on varsinainen arvostelueste (vähimmäiskorkeus 110 cm) · 4-vuotiaiden irtohypytyskokeen voi suorittaa vain keväällä, muulloin myös nelivuotiaat suorittavat estekokeen 5-vuotiaiden vaatimuksilla 5-vuotiaat ja sitä vanhemmat · Kuuden esteen sarja ratsain · Estekorkeudet 85–90 cm (5-vuotiaille estekorkeudesta vähennetään 10 cm)

TAMMAT · Tamma voi suorittaa joko ratsastettavuuskokeen tai ratsastuskokeet. · Tammaa ei voi palkita, jos se suorittaa ratsastettavuuskokeen. · Tammoilla ei ole kilpailutulosvaatimuksia osallistumiseen eikä ikäluokittaista porrastusta. RATSASTETTAVUUSKOE · Kokeen perusteella tamma voidaan hyväksyä jalostukseen, mutta sitä ei voi palkita. · Askellajit esitetään suoralla ja kaarevalla uralla sekä oman että testiratsastajan kanssa. · Koeohjelmaan kuuluu pysähdys, peruutus, ravivoltti ja laukkaympyrä. · Testiratsastaja arvioi ratsastettavuuden. RATSASTUSKOKEET Askellajikoe · Helppo B -tasoinen ohjelma sekä oman että testiratsastajan kanssa. · Testiratsastaja arvioi ratsastettavuuden. Estekoe · Neljän 85-90-senttisen esteen rata ratsain. Lähde: Suomen Hippos ry Taulukko on koottu suomenhevosen uuden jalostusohjesäännön luonnoksen mukaan, joka oli taulukon koontihetkellä vielä lausuntokierroksella. Näin ollen jalostusarvosteluvaatimuksiin voi vielä tulla muutoksia.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

25


Hilu – pieni suuri periyttäjäori Teksti: Anna Karhila Kuvat: Hevosurheilun arkistosta

Pieni ja rehellisen yrittävä Hilu on piirtynyt monen aikalaisen silmiin kilparadoilta. Kaunis tummanpunarautias ja kuivatekoinen läsipääori juoksi korkealla askeleella ja takaa levittäen, ohjastajan istuessa käsiään korkealla kannatellen. Ohjat roikkuivat löysinä kuin pyykkinaru, mutta sitkas ja ravivarma ori teki kiltisti sen mitä pyydettiin. Vuosia myöhemmin moni muistaa matalaryhtisen kuivatekoisen oriin ikiliikkujana, joka kulki tarhassa väsymättä juoksuaskelin aidan viertä.

Aikansa lapsi Hilu syntyi vuonna 1961 ikäluokkaan, jota edelleen muistellaan kaikkien aikojen merkityksellisempänä. Tuona vuonna päivänvalon näkivät Hilun lisäksi muun muassa Vieterin isä, huippulahjakas Vilperi, kaksinkertaiset ravikuninkaat Uusi-Veto ja Alo-Valo, Vokkerin isänä tunnettu ravikuningas Forte, ihmelapsi Toli, Totti ja ihmeruuna Vonkaus. Hilu oli aikansa lapsi, sillä se linjattu melko tiukasti yhdistelmällä 2+3 Eri-Aaroniin. Eri-Aaroniin linjaus oli sangen tavallista, ja tuotti melko hyvää tulosta. Eritoten linjauksena 3+3 se tuntuu onnistuneen, ja tuottaneen varsinkin hyviä periyttäjätammoja. Tuota linjausta edustavat muun muassa Marine, Erilla, Er-Siru, Ero-Vappu, Vimman-Likka ja Marilyn sekä Aro-Valo, Postin-Kuva, Monarkki, Hilleri ja Hovi-Lohko.

ta tukevasti eteläpohjalaiset. Emä Eri-Pulu oli Eri-Aaronin tytär, joka oli syntynyt Laihialla Erkki Tarkkasella. Sen emä oli aikansa kiistattomasti parhaisiin periyttäjätammoihin kuulunut Lähettiläs. Lähettiläs oli valioperiyttäjä, jonka jälkeläisiä olivat myös tähtijuoksijaori Tornado 29,8 ja kuninkuuskakkonen Hovi-Posti 24,8a. Kaksi tähtijuoksijajälkeläistä oli tuohon maailmanaikaan erittäin kova suoritus tammalta, eikä suinkaan syntynyt sattumalta. Lähettiläs oli Erkki Tarkkasen isän Matti Tarkkasen määrätietoisen ja pitkän jalostustyön tulos, sillä sen sekä isän että emän suku oli ollut Tarkkasen talossa kolme sukupolvea taaksepäin.

Emälinja maan huipulta

Lähettilään isä Lähetti palkittiin kuolemansa jälkeen valiolla työhevoskantakirjassa, ja oli myös erinomainen juoksijaperiyttäjä – sen jälkeläisiin kuuluivat mm. ravikuningas Erkko 26,5, ja valioperiyttäjäoriit Lähetin 27,9 ja Primaus 29,8.

Hilu syntyi Inkoossa Selim Siggbergin talliin, mutta sen sukujuuret olivat emänpuolel-

Lähettilään emä puolestaan oli huikean siitosuran tehnyt tamma Erakon-Tähkä, joka

26 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

Hilu Jo 65 Valio Punarautias, alaspäin levenevä lehmänläsi, oej & vtj puolisukka, vej ruunu valkoinen ja kirjokavio Syntynyt 1961, kuollut 1980 Kasvattaja Lars Siggberg, Inkoo Omistaja Erkki Sääluoto, Karjalohja, 1974 Hilu-yhtymä, Laihia 26,1aly – 29,0ke Kantakirjattu 11.3.1968 Ypäjällä, pisteet 4-6-9-3-5=27, rakennepisteet 4-5,5-4-4=17,5, yht. 44,5 p, III palk. Hyvänpuoleiset tyypit, vähän jalo kevyt syvänlainen runko, jyrkähkö lautanen. Hajavarpaiset kuivat tukevat jalat, hyvät kaviot. Hyvin tyydyttävä veto, hyvä luonne, etujalan liike ahdas, etenkin hitaassa juoksussa, voimakas askel. Koe: 6 prr, 58 %, 260 kg, 7:29-1.44. Mitat: 150 151 160 172 73 46 51-50 32,5 20-7,3 21,5-8,5 cm 450 kg/2

oli aikansa parhaita periyttäjätammoja. Erakon-Tähkän toinen emä oli legendaarinen Tuima 413-EP. Se on kahden tyttärensä, Auli 71-EP:n ja Erakon-Tähkän emän Impi 1695EP:n kautta perustanut emälinjan, joka oli aina 2000-luvun alkuun saakka tähtijuoksijoiden määrässä mitattuna kaikkien aikojen tuottoisin suomenhevosemälinja.


Suurmestarin poika

johto näki tammojen sopivan toimintaan paremmin.

Hilun isä Vihi oli sukujuuriltaan sekoitus karjalaisia ja vihtiläisiä hevossukuja. Vihin isä oli ravikuningas Eri-Vili 28,1, joka oli taivaltanut Vihtiin evakkona Viipurin maalaiskunnasta. Vihi itse oli syntynyt Vihdissä Vakkamäen Paavolla, jolla sen emälinja oli ollut jo kolmessa polvessa. Vihtiläinen oli myös Vihin emänisä, valioperiyttäjä Höpö. Myös Vihin emä Höpötys kohosi jalostusvalioksi.

Ohimennyt kauppa Hilusta kaihersi Marttilaa myöhemmin, mutta lohdutusta hän sai Eri-Pulusta, josta tuli Pernasaareen oiva kantatamma. Se varsoi viisi tammavarsaa, ennen kuin kuoli 20-vuotiaana Vekkulista kantavana joulupäivänä suolisolmuun. Sen tammajälkeläisistä jalostusvalioksi ylsi peräti kolme: Eri-Ulpu 29,8a, Pimastin 38,6a ja Hämärä 33,3a. Eri-Ulpun jälkeläisiä olivat muun

saan 983 markkaa ja ennätys 37,8. Vuonna 1968 Hilu teki rakettimaisen nousun suoraan huipulle. Se voitti talven raveissa 11 kertaa ja juoksi Karjalohjan jäällä jo hyvän ennätyksen 33,1. Heti ratojen kuivuttua se paranteli ennätystään lukemiin 32,9, ja toukokuun 12. päivä siitä tuli kauden ensimmäinen uusi tähtijuoksija, kun se juoksi Helsingissä mailin aikaan 28,9.

Forssan helluntairaveissa Hilu räjäytti yllättäen jo huiVihin alkutaimat lukemat val ei luvannut hy26,7. Se lunasti vää, sillä aloittaes- ” ... Hilu oli ihmeellisen rehellinen, kiltti, yrittävä ja ravivarma ori, samalla paikan saan kilpauransa joka teki aina kilpailussa parhaansa huolimatta siitä, että sen Suurmestaruuse oli kääntynyt den karsintoijo kuusivuotiaakhin. Loppukilkunto ja kohtelu ei aina ollut kohdallaan. ” si, ja ehditty hypailupaikka jäi lätty kahdesti kankuitenkin piktakirjasta vetämättömänä. Ura sai kuitenkin muassa Luomus 27,3a, Poika-Luomus 25,9a kuoriilta saavuttamatta pehmeällä radalla. onnellisen käänteen, kun Paavo Vakkamäki ja Luomus Jr 22,7a sekä toisessa polvessa Matka jatkui kuninkuuskilpailuun, jossa Hipyysi Vihdistä Kärkölään muuttanutta Mart- Rallaus 22,0a. Pimastimen perikuntaan kuulun kohtaloksi kuitenkin tuli hylkäys kaikilla ti Lehtosta ottamaan Vihin valmennettavak- luivat muun muassa kuningatarkakkonen Pimatkoilla epäpuhtaasta askellajista. seen. Lehtonen ajoi Vihin ensin kevättalvel- muri 25,4a sekä toisessa polvessa huippula kantakirjaan seitsemän portaan vedolla, periyttäjäksi osoittautunut tamma Bonaatti Seuraavasta vuodesta tuli Hilun uran ja alkoi pärjätä komealla liinakko-oriilla myös 27,8, jonka jälkeläisiä ovat mm. Boker 21,0a kaikkein paras. Se tienasi vuoden aikana yli kilvanajossa. kymmenentuhatta markkaa. Forssan Tuopja Bokalle 24,3a. Kesällä 1960 Vihi oli jo noussut maan huippi-ajossa maililla se juoksi uuden ennätykpuhevosten joukkoon, ja osallistui Käpylässensä 26,6, millä se oli vuoden nopeustilassä kuninkuuskilpailuun. Sen kohtaloksi koi- Ei kelvannut Kaarlo tossa yhdeksäs. Kauden kohokohtia olivat tuivat kuitenkin radalta nousevat maakivet Suurmestaruuden kolmostila Vonkauksen ja Partaselle – se astui avausmatkalla pahasti kiven päälForten vanavedessä, sekä Käpylä Grand Prile, ja joutui joka matkalla hylätyksi vammasta xin ansiokas kakkostila. 1960-luvun alussa etenkin eteläisessä Suoseuranneen epäpuhtaan ravin takia. Seuraamessa oli kuitenkin useana vuonna heinäpuvana kesänä se oli kuitenkin elämänsä iskusKauteen ehti mahtua huonoa onneakin, la. Hilun ollessa kaksivuotias Siggberg olisi sa, ja voitti suosikkien nenän edestä Suursillä Seinäjoen juhannusraveissa Hilu joutui halunnut pienenlaisesta varsasta eroon, silmestaruuden. pieneen onnettomuuteen lähtöauton takalä hän ei olisi laidunkauden jälkeen halunnut na. Sen jälkeen meni lähes kaksi kuukautta, ostaa lisää heiniä Hilua varten. Niinpä hän Vaikka Vihi osoitti raviradoilla rehellisen ennen kuin se sai autolähdöissä uudelleen tarjosi varsaa ensin Martti Lehtoselle, joka ja yrittävän luontonsa, sen suosio siitokseskiinni rytmistä. Ongelmat lähtöauton takana kehotti Siggbergiä kuitenkin pitämään piesa ei hevostalouden lama-aikana noussut kopilasivat toiveet myös kuninkuuskilpailussa, nen, mutta rakenteeltaan virheettömän varvin suureksi. Hilukin olisi jäänyt syntymättä, jossa se jäi pitkälti huonojen lähtöjen takia san itse. ellei Lars Siggberg olisi kesällä 1960 tullut hännänhuipuksi eli kokonaiskilpailun yhdektarjoamaan tammaansa Eri-Pulua Vihillä assänneksi. Kauden rahatilastossa se oli kuitenSiggberg oli luopumassa Hilusta tositartutettavaksi ja samalla Martti Lehtosen valkin viides. koituksella, ja soitti itselleen Kaarlo Partaselmennettavaksi. Eri-Pulu oli tuolloin kovin le, tunnetulle ja arvostetulle hevosmiehelle, stressaantunut, ja Siggberg toivoi tulosten Vuosi 1970 jäi Hilulle välivuodeksi. Se startjoka oli siihen mennessä ajanut useamman kohentuvan Lehtosen käsissä. tasi vain yhdeksän kertaa, ja voittosumma jäi kuninkuuden Ero-Lohkolla, ja oli vielä ajava alle 700 markan. Se osallistui kuninkuuskiltuplaten sen määrän Vieterillä. Kaarlo PartaEri-Pulu oli tuolloin pärjännyt jo radoilla pailuun, mutta keskeytti avausmatkalla ja nen ihasteli Hilun emänsukua, mutta pelkäsi mukavasti, mutta Lehtosen ensikokemus siijoutui jälleen muilla matkoilla hylätyksi epäsitä, että suvussa oli kahden puolen laiskana tä oli ikävä, sillä tamma heitti pahasti kusta. puhtaasta askellajista. tunnettua Eri-Aaronia. Kun eräs sukuasianIkävän kokemuksen syyksi paljastui nopeasti tuntija vielä neuvoi, ettei Vihistä ole jäänyt mätä, jota tuli molemmista etukavioista reiVuonna 1971 Hilu oli kymmenvuotias, ja yhtään juoksijaa, Partanen ei lähtenyt edes lunlaisesti. Uuden kengityksen myötä Lehtoteki välivuoden jälkeen hyvän kauden. EnHilua katsomaan – mitä hän myöhemmin nen voitti heti Eri-Pululla useamman lähdön nätys korjaantui lukemiin 26,1, eivätkä ansiot monet kerrat katui ja totesi, että ”Hilulla olisi ja ajoi sille uuden ennätyksen, 34,0. Hän sai jääneet kovin kauas kymppitonnista. Vuoden ollut helpompi ajaa kuninkuuksia kuin näillä tamman myös kantavaksi Vihistä. ansiotilastossa Hilu oli yhdeksäs ja nopeustioreilla, joilla minä niitä saavutin.” lastossa kolmas, edellään vain Vonkaus ja Hovi-Posti. Tie vei koulukotiin

Kilpailu-ura alkaa

Eri-Pulu varsoi Lars Siggbergille ainoastaan Lehtosen luona tapahtuneesta astutuksesta alkunsa saaneen esikoisensa Hilun. Vuonna 1965 Eri-Pulu nimittäin myytiin Erilosta kantavana Pernasaaren koulukotiin Laukaaseen. Pernasaareen Eri-Pulun löysi koulukodissa työskennellyt innokas ravimies Mauno Marttila, joka muutamia vuosia myöhemmin osti koulukodille myös Vokkerin. Alun perin Marttila oli lehti-ilmoituksessa iskenyt silmänsä tuolloin nelivuotiaaseen Hiluun, ja anonut koululta rahaa sen ostoon. Hilun sijaan talliin hankittiin kuitenkin sen emä, sillä koulun

Hilu vaihtoi lopulta omistajaa neli-viisivuotiaana. Sen osti Karjalohjalla asuva Erkki Sääluoto, jolla oli ollut aiemmin muun muassa kantakirjaoriit Roiha ja Kohoke. Hilu juoksi ensimmäisen starttinsa viisivuotiaana, mutta ei yltänyt palkintosijaan. Kilpailu-ura alkoikin todenteolla vasta seuraavana talvena, vuonna 1967, kun Hilu oli kuusivuotias. Forssan vappuraveissa se otti hitaissa sarjoissa kaksi voittoa, ja kesäkauden kynnyksellä se rikkoi jo suurjuoksijarajan. Kauden tienestit olivat kokonaisuudes-

Kuninkuuskilpailussa se ylsi uransa parhaimpiin suorituksiin, sillä avausmatkalla se oli maalissa kuudes ja päätösmatkalla viides. Maililla se kohautti käymällä kierros ennen maalia päänmitan verran johtaneen Hovi-Postin edellä. Kaarteessa se menetti asemansa, mutta oli kuitenkin maalissa toinen. Kokonaiskilpailussa Hilun ajat kuitenkin riittivät vain sijaan 11. Sijoitus selittyy sillä, että tuolloin kuninkuuskilpailuun osallistui peräti 20 hevosta, jotka oli jokaisella matkalla jaettu kahteen lähtöön. Hyväkään sijoitus Suomenhevosliiton lehti 2/2015

27


ei siis välttämättä riittänyt, jos toisessa lähdössä mentiin lujempaa. Hilun kilpaura loppui vuoteen 1972, jolloin se starttasi vielä vajaat kymmenen kertaa, mutta ei yltänyt rahapalkinnoille. Syynä huonoon kauteen ja samalla koko kilpailu-uran loppumiseen oli loukkaantuminen: Hilun toisesta etujalasta meni hankoside, eikä se paranteluyrityksistä huolimatta enää toipunut.

Ravivarma luonnonjuoksija Kaarlo Partanen seurasi Hilun uraa tarkkaan, ja kehui Hilua myöhemmin muistelmissaan. Samalla hän kuitenkin totesi, että se esiintyi usein alakuntoisena ja laihana. Hän moitiskeli myös sitä, että Hilu usein juoksutettiin väsyksiin jo verryttelyajossa ennen kilpailua. Kaarlo Partasen mukaan Hilu oli ihmeellisen rehellinen, kiltti, yrittävä ja ravivarma ori, joka teki aina kilpailussa parhaansa huolimatta siitä, että sen kunto ja kohtelu ei aina ollut kohdallaan.

tyi parhaanakin vuonna vain kahdeksan. Heti ensimmäiseen kolmen varsan ikäluokkaan osui kuitenkin kaksi huippuhevosta. Toinen oli huipputamma Viluma 25,2a, ensimmäinen ravikuningatar, jonka ohjasti voittoon naiskuski, Aila Vägg. Toinen puolestaan oli Hiluri 22,6a, ilmiömäinen nelivuotistähti, joka oli kuninkuuskilpailussa mukana jo viisivuotiaana. Myös seuraavina vuosina Hilun varsat esiintyivät lupaavasti radoilla. Siitossuosio kuitenkin räjähti käsiin vasta vuonna 1974, kun Hilu vaihtoi omistajaa ja siirtyi astumaan Etelä-Pohjanmaalle. Kaupan takana olivat Erkki Sääluodon terveydelliset ongelmat – hän oli saanut Hilurilla ajaessaan sydänkoh-

Hilua ajaneella Erkki Sääluodolla oli erikoinen tapa pitää ajaessaan käsiä korkealla. Ohjakset roikkuivat usein löysinä, melkein kintereissä saakka, mutta Hilu polki silti ravia kuin koneesta. Vaikka Hilu kuninkuuskilpailussa joutui hylätyksi epäpuhtaasta ravista, Kaarlo Partanen ja monet muut asianErkki Sääluodon ajotyyli oli varsin tunnistettava. tuntijat pitivät sitä ehdottoman puhdasravisena ja ravivarmana hevosena, jonka epäpuhdas astauksen, ja joutui siksi luopumaan Hilusta. kellus johtui enemmän vääränlainen harjoi- Kaksi vuotta myöhemmin tammikuussa sytusajosta tai alakunnosta kuin raviongelmis- dänkohtaus uusiutui kohtalokkaasti, kun ta. Sääluoto tuupertui maahan Forssassa heti ajamansa lähdön jälkeen.

Ensimmäinen muotiori

Hilu astui ensimmäiset tammansa vuonna 1968, ja koko kilpailu-uransa se astui kilpailemisen ohella Erkki Sääluodon tallissa. Tammamäärät olivat hyvin pieniä, ja varsoja syn-

Vuodenvaihteessa 1973 – 1974 Hilua yrittivät ostaa muun muassa Kaarlo Partanen sekä Pentti Savolainen. Ostajaksi valikoitui kuitenkin parkanolainen Jaakko Lusa, joka kasasi ostoa varten Hilu-yhtymän. Jaakko Lusan li-

säksi siihen kuuluivat Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliiton puheenjohtaja Pentti Kasi Laihialta sekä Ahti Lahti Ilmajoelta. Kauppasumma oli ennätykselliset 50 000 markkaa. Lusa luopui omasta osuudestaan muutama vuosi myöhemmin. Hilu-yhtymän nimissä Hilun lupaavasti alkanut siitosura nousi todelliseen lentoon. Hilu astui vuoden 1974 aikana yhteensä 167 tammaa Turkua, Rantasalmea ja Rovaniemeä myöten. Valtaosa tammoista oli Pohjanmaan kovasukuisia juoksijatammoja – joukossa olivat mm. Riuskan-Tyttö, Ero-Vappu, Forten ja Ero-Lerkon emä Kiito sekä Katinka. Tähtijuoksijoita Hilun tuona vuonna astumista tammoista oli 11. Hilu astui kuolemaansa saakka Pentti Kasin luona Laihian Jakkulan kylässä, joskin vuonna 1976 se oli osan kautta Kymenlaaksossa Lasse Heikarilla. Ensimmäisen kesän jälkeen Kasit katsoivat kiertämisen turhaksi, sillä tammoja tuli kymmenittäin Laihiallekin. Hilu sai kilpailijakseen siitosmarkkinoilla pian sekä poikansa Hilurin että Vieterin. Siitä huolimatta sen suosio siitoksessa jatkui yhtä suurena vuosien ajan – koko Kasilla oloaikanaan se astui joka vuosi yli sata tammaa. Yli sadan tamman ylsivät 1970-luvun loppuvuosina Hilun lisäksi ainoastaan ratoja suvereenisti hallinneet puoliveljekset Vieteri ja Vekseli. Kaikkiaan Hilu jätti 459 rekisteröityä jälkeläistä, ja Vieterin ohella se on ensimmäisiä huomattavan suureen jälkeläismäärään yltäneitä suomenhevosoriita 1940-luvun jälkeen.

Hiluri nosti Hilun suosioon

Hilun siitosura numeroina Vuosi Jälkeläisiä Startanneita

Startteja

Voittosumma

Voitot

1969

3

3

534

92 413,00 €

98

22,6aly

28,8ly

1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 Yhteensä

8 6 6 2 38 67 83 55 45 63 51 32 459

7 5 6 2 30 57 74 43 39 54 43 26 389

344 528 581 24 3004 3529 5171 2777 2759 3541 2167 917 25876

18 125,00 € 10 033,00 € 109 448,00 € 798,00 € 304 225,00 € 345 882,00 € 553 560,00 € 572 714,00 € 541 217,00 € 526 984,00 € 391 421,00 € 137 653,00 € 3 604 473,00 €

58 14 127 1 365 481 532 347 354 421 234 101 3133

30,6aly 34,6aly 24,3aly

32,0ly 35,3kp 26,1ke 38,8ke 26,7ly 27,3ly 27,9ly 24,3ly 24,6ly 27,9ly 25,6ly 26,9ly 24,3ly

28 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

23,8aly 25,8aly 25,6aly 23,1aly 23,2aly 25,1aly 24,7aly 25,9aly 22,6aly

Hilu täytti siitoksessa kaikki siihen asetetut odotukset. Se sai astua siitosuransa aikana käytännössä kaikki Suomen parhaat tammat, ja onnistui erinomaisesti. Aika oli tuolloin vielä toisenlainen, ja tähtijuoksijatulos oli arvossaan. Tähtijuoksijoita Hilu jätti yhteensä 79 ja valiojuoksijoita kahdeksan. Se pärjäsi vuosien ajan erinomaisesti myös nelivuotiaiden isäorivertailussa, jossa se keikkui lähellä kärkeä jo ensimmäisillä pienillä ikäluokillaan. Hilun nopein ja samalla ehkä ainakin myöhemmän siitossuosion kannalta kaikkein tärkein jälkeläinen oli ilmiömäinen Hiluri 22,6a, joka siis edusti Hilun en-


simmäistä ikäluokkaa. Hiluri oli ensimmäinen suomenhevonen, joka alitti tähtirajan nelivuotiaana nykyisillä kilpailumatkoilla, eli vähintään mailin matkalla. Samana vuonna se hyväksyttiin kantakirjaan ennätyksellisen korkealla 65 pisteellä. Aikuisiällä Hilurin kohtalona oli kilpailla Vieteriä, Ollea ja Vonkausta vastaan. Se saavutti kuitenkin lukuisia kakkossijoja suurkilpailuissa ja oli kahdesti kuninkuuskilpailussa toinen. Siitoksessa Hiluri jätti yli 500 jälkeläistä, joista parhaita olivat mm. kuninkuuskolmoset Pysteri 21,7a ja Heluri 23,0a, derbyvoittaja Javin Hilu 24,1a sekä kuningatarkolmonen Sylvia 24,9a. Vaikka Hiluri onnistui isäoriina erinomaisesti, toisessa polvessa sitä on pidetty sukutauluissa myöhemmin jopa jarruna. Sen pojista Pysteri ja Heluri toki onnistuivat siitoksessa hyvin, vaikka jälkeläisten luonnetta on toisinaan moitittu. Epäonnistujiin hilurilaisista voi kuitenkin lukea ainakin derbyvoittaja Pelimiehen 24,4a sekä kriteriumvoittaja Valpurin-Vesan 27,5a. Jälkimmäinen oli Hilurin pojista kenties kovasukuisin, lahjakkain ja isänsä tapaan myös rakenteeltaan liki virheetön, mutta osoittautui siitoksessa yhdeksi kaikkien aikojen pahimmista epäperiyttäjistä.

Kihin-Muisto ja muut tärkeät pojat Hilun jälkeläisistä kaikkein suurimmat ansiot kilparadoilla keräsi markkamiljonääri Kihin-Muisto 23,1a, joka on myös Hilun merkittävin poika siitoksessa. Kilpahevosena Kihin-Muisto oli jo nelivuotiaana ikäluokkansa kovimpia hevosia. Myöhemmin se oli kahdesti kuninkuuskilpailussa toinen, ja otti pitkän uransa aikana lukuisia voittoja ja totosijoja suurkilpailuissa. Siitoksessa Kihin-Muisto jätti yli 570 jälkeläistä, joista kirkkaasti paras on kolminkertainen ravikuningas Saran Salama 20,3a. Se ei valitettavasti ole lunastanut siitoksessa siihen kohdistettuja odotuksia. Epäonnistujiin kihinmuistolaisista on luettava myös kuninkuuskakkonen Kauhu 21,8a. Se on tähän mennessä ainoa hevonen, joka on poistettu kantakirjasta liian matalan jälkeläisindeksin takia.

Hilun kilpaura numeroina Vuosi

Ryhmä- Tasoitus- Voittosumma Startit Voitot ennätys ennätys (markkaa) 1967 1.37,3 983 18 1968 1.26,7a 1.30,2 5 935 42 1969 1.26,6a 1.29,0 10 877 46 1970 1.29,7 690 9 1971 1.26,1a 1.29,0 9770 33 44 1972 0 9 Yhteensä 1.26,1a 1.29,0 28 905 mk 148

Hilun-Valtti oli ensimmäinen neljän hilulaisen täysveljeksen sisarussarjasta. Siitoksessa veljeksistä saivat mahdollisuuden myös Hilun-Pisko ja Hilun-Merkki, mutta Hilun-Valtti sai suurimman suosion, ja käytti sen myös hyvin. Sen parhaimpia jälkeläisiä ovat mm. Valtin Veku 22,5a, Arafat 23,4a, Valttu 28,5a, Hiprakka 23,9a, Valtin Siro 23,4a ja periyttäjätammat Sinkka 23,8a ja Piparminttu 25,4a.

Hilu nykypolvissa Hilun isälinjan jatko on ravipuolella ollut jo pidempään epävarma. Isänisänä Hilu näkyi vielä monen siitosoriin takana, mutta nuorempien polvien menestys on ollut epävarmempaa. Viime kesänä kuitenkin syttyi uusi toivo, kun Kihi T:n 5-vuotias poika Kihisee astui heti ensimmäisellä kaudellaan peräti 75 tammaa. Hilurin pojista yli sataan jälkeläiseen ovat yltäneet Pysteri, joka jätti kaikkiaan 383 jälkeläistä, Heluri 336, Pelimies 240, Valpurin Vesa 158 sekä Helurin poika Veluri 113. Kihin-Muiston pojista yli sataan jälkeläiseen ylsivät Assin Komu 109, Fabian 112, K.M. Nopsa 251, Kauhu 140, Kihin Hiski 262, Nikolai H 105, Romeo Lax 127 ja Saran Salama 319. Vaikka Hilun isälinjan jatko on ravipuolella ollut epävarma, hilulaisten ominaisuudet ovat miellyttäneet ratsujalostajia, ja

siellä linja jatkuu kapeana mutta kohtuullisen elinvoimaisena. Viime vuonna Hilun isälinjan oriita oli käytössä 21. Hilulaisista oreista varsoja syntyi yhteensä 50, ja yli kahden jälkeläisen ylsivät vain Huiman Pyste (22), Friisin Paletti (3) ja Murron Into (3). Kihiseen ansiosta Hilun linjan oriiden astutusten yhteismäärä nousi viime kesänä yli 130 tamman.

Hilu emänisänä Hilu jätti todellisten huippuperiyttäjien tapaan erinomaisia tammajälkeläisiä, joiden kautta sen merkitys ja näkyvyys nykyhevosten suvuissa on jopa suurempi kuin isälinjalla. Hilun tyttäristä parhaita kilpatammoja olivat ravikuningattaret Viluma 25,2a ja Hipo 24,3a, kriteriumkakkoset Myrskylintu 25,6a ja Marilyn 25,6a, P-Hilutar 27,2a ja Hiletta 25,0a. Vielä ansioituneimpia ovat kuitenkin Hilun lukuisat periyttäjätyttäret. Niistä tärkeimpien joukossa voidaan luetella ainakin Hiletta, Hili-Teri, Hilmini, Hilta, Hilun Pirkka, Kilutar, Marilyn, Marine, Myrskylintu, Nynny, P. Hilutar, Pien-Hilma, Suviyö ja Tipsu. Emänisänä Hilu jätti yhteensä 1017 jälkeläistä. Niistä parhaita ovat mm. ravikuningattaret V.H. Suvitar 21,5a, ja Vintar 24,0a, Rick 19,6a, Valo-Mikki 24,3a, Hoppa-Tossu 26,4a.

Kihin-Muistolla oli kuitenkin jälkeläisjoukossaan monta menestyjää, joista varsinkin Kihin Hiski 21,3a ja Kihi T 23,7a ovat jättäneet kelpo jälkeä myös siitoksessa. Muita Kihin-Muiston menestyneitä jälkeläisiä ovat mm. Suvi-Missi 23,3a, Fannin-Muisto 23,2a, K.T. Manteli 23,8a, Romeo Lax 22,0a, K.M. Poku 25,1a ja Gilbert 23,0a. Hilun pojista yli sataan jälkeläiseen pääsivät Hilurin ja Kihin-Muiston lisäksi myös Pajatso 23,9a (116) sekä osalle ehkä yllättävältä tuntuva nimi Hilun-Valtti 26,4a (241). Pajatso oli itse kuninkuuskolmonen ja Hilun kolmanneksi eniten ansainnut jälkeläinen. Sen jälkeläisistä kirkkain tähti on ravikuningatar Sirun Valpuriina 21,4a, ja vanavedessä seuraavat kovat ruunat Passeri 22,1a ja Pimun-Poju 22,9a sekä toinen kova tamma P.H. Karoliina 23,7a.

Hilun isä Vihi Suurmestaruuden seremonioissa 1961. Suomenhevosliiton lehti 2/2015

29


Erikseen on vielä mainittava maineikas veljessarja Teme 23,2a, Tino 21,0a ja Turo 23,8a, jonka kautta Hilulla on edelleen erittäin merkittävä rooli suomenhevosjalostuksessa. Turo jätti yli 1200 jälkeläistä, ja lukuisten poikiensa ja tyttäriensä kautta se tulee vaikuttamaan jalostukseen vielä erittäin pitkään.

Viisas, rehti ja kiltti Pentti Kasin poika Jussi Kassi oli nuori mies Hilun ollessa hänen kotitilallaan. Hän kuvailee Hilun merkitystä käänteentekeväksi suomenhevosjalostukselle, sillä niin monen myöhemmän periyttäjän suvussa se esiintyy.

”Hilu palveli aina ihmistä todella hyvin. Sitä ei saanut eikä tarvinnut kovistella. Sen jälkeläiset olivat samanlaisia, eivätkä ne sopineet joka tallille.” Hilu oli aina iloinen hevonen, eikä sillä ollut huonoa päivää. Sillä ei Kasissa ollessa enää ajettu, mutta tytöt liikuttivat sitä ratsain. Tarhassa Hilu oli jatkuvassa liikkeessä, seurasi pihapiirin tapahtumia ja oli aina iloisella tuulella. ”Hilu toimitteli koko ajan tarhastaan ja liikkui. Vaikka Hilu liikkui paljon, se ei kuitenkaan ollut laiha, sillä se oli hyvä syömään, ja käytti ravinnon hyvin hyväkseen.”

Yksi Hilun ehdottomasti tärkeimmistä jälkeläisistä oli Marine, Turon, Temen, Tinon, Tumen ja Taron emä. Jussi Kasi muistaa, kuinka se sai alkunsa.

Hilu oli myös käytökseltään erinomainen: se pystyi olemaan vaikka toisen oriin vieressä ilman kahnauksia tai tappeluita. Se liikuskeli kiimaisten tammojen seassakin kiltisti myös tyttöjen ratsastamana.

”Me olimme tulossa Vaasan raveista, kun Lindemannit olivat ajaneet pihaan vanhalla postin linja-autolla. Siinä rahastajan kohdalla tolpassa seisoi kiinni pieni musta tamma. Valentin Lindeman oli laskenut, että kannattaako lähteä, kun matka oli niin pirun pitkä Mikkelistä, mutta olivat kuitenkin lähteneet, ja kannattihan se.”

Viisautensa Hilu osoitti muun muassa siinä, että se tunnisti aina erehtymättömästi, milloin oltiin tulossa reissusta kotiin. Kasiin pääsi peräti neljää eri tietä, mutta oltiinpa käyty millä suunnalla tai kuinka kaukana tahansa, Hilu alkoi aina 1,5 kilometriä ennen kotia jyltätä autossa, vaikka ei nähnytkään autosta ulos.

Jussi Kasi kuvailee Hilua erittäin herkäksi, kiltiksi, viisaaksi ja rehdiksi hevoseksi. Kasin talossa oli myöhemmin monta hilulaista ja toisen polven hilulaista, ja ne olivat kaikki samanlaisia herkkiä hevosia.

Kohtalona Baron Gruffin tauti

si yli sata tammaa, parhaana vuonna jopa liki 180, kaikki luonnonmenetelmällä. Parhaimmillaan Kasin pihassa oli tammoja jopa seitsemänkymmentä, ja kiireisimpinä päivinä Hilu astui jopa yhdeksän tammaa. Sen lisäksi se liikkui ahkerasti tarhassa, joten sen kunto oli kova. Vuoden 1980 marras-joulukuussa Hilu sairastui. Sairaus oli tuolloin Gruff ex –nimellä tunnettu suolistosairaus, jossa punasolut alkoivat kulkea verestä suoleen päin. Tauti iski kovakuntoisiin kilpahevosiin, ja sen syynä oli tuon ajan tiedon mukaan maabakteeri tai stressi – tarkemmin ei tuolloin tiedetty. Taudin yksi oire oli outo haju hevosessa. Hilun sairastuttua eläinlääkäri asui Kasissa ja yritti tutkia oria, mutta kolmen päivän sinnittelyn jälkeen Hilu kuoli. Myöhemmin sen pojista ainakin kovakuntoinen, samasta emästä ravikuningas Forten kanssa ollut Hilun-Milli kuoli samaan sairauteen parissa tunnissa. Hilulaisia luonnehdittiin 1980-luvun alussa ravivarmoiksi ja voitontahtoisiksi. Hilulaisiin on yhdistetty myös Jussi Kasin kuvaama herkkyys sekä vireys. Etenkin herkkyys saattoi toisiinsa jalostua stressaantumiseksi – ainakin kihinmuistolaisissa on jonkun verran herkkiä hevosia, jotka reagoivat stressiin mahallaan. Jotkut hilulaiset ovat myös hätäisiä ja sähäköitä.

Hilu astui Kasin vuosiensa aikana joka vuo-

Hilu astui Laihialla Erkki Kasin luona seitsemän vuotta. Tammoja oli joka vuosi yli sata, parhaimmillaan jopa 180. 30 Suomenhevosliiton lehti 2/2015


KUNINKUUSRAVITALKOISIIN!

K

uninkuusravien, suomalaisen raviurheilun vuoden päätapahtuman alkusynty, historia, kehitys ja edelleen kasvava suosio perustuu mitä suurimmassa määrin tapahtuman päätähtiin: suomenhevosiin. Rodun parhaat oriit ja tammat sykähdyttävät jokaisen suomenhevosystävän sydäntä saapuessaan ryhdikkäinä ja voimaa uhkuen lähdönesittelyyn, kokoontuessaan määrätietoisina lähtöauton taakse ja taistellessaan sisukkaasti loppusuoralla raviurheilumme tavoitelluimmista titteleistä. Kuninkuusraveissa saamme suomenhevosen ansiosta kokea jännitystä, liikutusta, ylpeyttä ja riehakasta iloa sekä unohtumattomia elämyksiä ja toiveiden täyttymystä. Kuninkuusraveissa käyneet tietävät, tapahtuman järjestelyt ovat nykyään valtavaa kokoluokkaa. Kuninkuusravien järjestämisoikeudet saaneet maakuntaradat sitoutuvat mittaviin järjestelyihin ja kustannuksiin voidakseen toteuttaa

tapahtuman parhaalla mahdollisella tavalla – tavalla, joka takaa tapahtumalle parhaan mahdollisen yleisön, näkyvyyden ja jatkumon tulevillekin vuosille. On kunnia olla yhtenä lenkkinä kuninkuusravien pitkässä ketjussa, joka on rakentunut jo vuodesta 1924 alkaen. Edelleen – tai pitäisikö sanoa: yhä enenevässä määrin – talkootyöllä on kuninkuusravien järjestelyjen ja talouden onnistumisen kannalta keskeinen merkitys. Mitä järeämpi järjestelyvastuu ja suurempi budjetti, sitä tärkeämpää on, että yhä löytyy henkilöitä, jotka haluavat vapaaehtoisesti osallistua Suomen suurimman ravijuhlan valmistelutyöhön ja antaa talkoopanostaan sen onnistumisen eteen. Kuninkuusravien eteen tehty talkootyö on työtä suomenhevosen tulevaisuuden puolesta. Haluammekin kannustaa Sinua, Suomenhevosliiton jäsen, mahdollisuuksiesi mukaan osallistumaan kuninkuusravital-

koisiin! Tänä vuonna järjestämisvuorossa on Turku ja Metsämäen ravirata. Kannattaa seurata radan tiedotteita talkoiden ajankohdasta ja mennä rohkeasti mukaan. Kunkkaritalkoot ovat mukavaa yhdessä tekemistä samanhenkisten ihmisten kesken hyvän asian puolesta. Se on myös oiva tapa päästä näkemään ja kokemaan kuninkuusravijärjestelyt aivan lähietäisyydeltä. Suomenhevosliiton hallituksen puolesta Tuula Pihkala

Vas ylä: Joensuussa seppelöitiin kuninkaallisiksi Jokivarren Kunkku ja Saaga S. Kuva: Anna Karhila. Vas ala: Turun kuninkuusravien maskotti Heppe teki paluun parrasvaloihin Joensuussa. Ensi kesänä Hepen voi tavata kuninkuusraveissa kotonaan Metsämäessä! Kuva: Anna Karhila. Alla: ”Joensuun kuninkuusravien huutokaupassa nähtiin myös Risto Pitkänen, joka yhdessä campingalueelle myös majoittuneen naapurinsa kanssa päättivät huutaa huutokaupasta kimppavarsan. Ennakkoluulottomat hevosihmiset seurasivat varsojen tyyliä ja käytöstä ennen huutokaupan alkua ja päätyivät näkemänsä perusteella huutamaan Villihotin pojan Virmaan Hotin. Niin sitä pitää! Joskus kuninkuusraveista saatetaan matkata kotiin yhtä kaveria ja suomenhevosta rikkaampana! Risto Pitkänen tunnetaan myös mm. 80-90 –luvun taitteen komearaamisen menestyshevosen, Virkan, omistajana. Virka osallistui mm. 2 kertaa kuninkuusraveihin ja saavutti urallaan myös PM-pronssia, edustaen myös 2 kertaa Suomen joukkueessa Solvallassa, kerran Elitkampenissa, jossa ravasi myös ennätyksensä”. Kuva: Merja Ahola-Turpeinen.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

31


Maija Kontio ja Vietturi Merijärven maastotaitokilpailuissa.

Nuoret toimittaa!

Maastotaitokilpailuissa ei hevosta karvoihin katsota Teksti: Veera Röyttä Kuva: Jonna Rautio

P

ohjois-Suomen ensimmäiset maastotaitoajokilpailut pidettiin Merijärvellä, Pohjanmaan Vossikan työhevostilalla 13. kesäkuuta. Kyseessä olivat vielä toistaiseksi harjoituskilpailut, joissa tärkeintä ei ollut voitto tai virheetön suoriutuminen, vaan hauskan pitäminen uuteen lajiin tutustuen. Kisapäivää Merijärvelle saapui viettämään 16 eri-ikäistä kilpailijaa hevosineen kaukaa ja läheltä. Hevosia oli laidasta laitaan: niin suomenhevosia, kuin shetlanninponejakin. Kilpailurata oli rakennettu pellolle, missä ratsukoiden tehtävänä oli suoriutua annetuista tehtävistä. Suoritukseen kuului yhdeksän eri vaihetta, joita olivat muun muassa pujottelu, traktorin kiertäminen ja pressun ylittäminen. Tärkeintä kilpailussa oli hevosen ja ratsastajan yhteistyön toimiminen, sillä tehtävät vaativat molemminpuolista luottamusta ratsun ja ohjastajan välillä. Kilpailijat saivat valita, suorittavatko he radan ratsastaen, ajaen vai kumpaakin suoritustapaa käyttäen. Hevosen kanssa mentävän radan lisäksi kilpailijat osallistuivat työhevosaiheiseen tietokilpailuun, josta sai myös pisteitä koko kilpailun arviointia varten.

vän mittaan haastavimmaksi tehtäväksi muodostui maassa olevan pressun ylitys, joka tuotti useammalle ratsukolle vaikeuksia. Vaaratilanteilta kuitenkin vältyttiin, ja kaikki suorittivat tehtävän vähintäänkin maasta käsin taluttaen. Yleisö oli löytänyt paikalle nauttimaan kilpailuhuumasta mukavin määrin. Kilpailualueella palveli pieni kioski, josta sai ostaa kaikenlaista pientä syötävää ja alueelta löytyi myös kirpputori, missä pystyi halutessaan tekemään löytöjä. Tunnelma katsomon puolella oli iloinen ja leppeä. Myös kisaajilta saatu palaute oli positiivista ja tapahtumaan oltiin tyytyväisiä. Erityisesti henkilökunta sai kehuja iloisuudestaan ja avuliaisuudestaan.

Kilpailupäivän suunnitteleminen alkoi jo keväällä, mutta kunnolla työn touhuun päästiin kesäkuun alussa. Työhevostilan kesätyöntekijät pääsivät valmistelemaan esimerkiksi opastekylttejä ja kilpailurataa. Itse kilpailupäivänä kesätyönuorten lisäksi henkilökuntaan kuuluivat Pohjanmaan Vossikan työntekijät ja liuta ystäviä ja tuttuja. Työntekijöille päivä oli kiireinen, mutta erittäin Kilpailussa toimi neljä tuomaria ja mukava ja opettavainen kokemus. he arvioivat pareittain jokaisen tehtävän asteikolla yhdestä kymmeneen. PäiKisapäivä eteni pääasiassa ripeästi ja 32 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

suunnitelmien mukaan, joskin vähän aikataulusta jäljessä. Haasteitakin päivään mahtui, kuten olettaa saattaa, mutta niistä otettiin opiksi ensi vuotta varten. Päivä alkoi kisakansliassa ilmoittautumisella ja päättyi palkintojen jakoon. Kaikki kilpailijat suoriutuivat radasta ja hyvä mieli säilyi. Ensi vuonna lajiin tutustuminen jatkuu ja maastotaitoajokilpailut pidetään vielä harjoittelumielessä, mutta kahden vuoden kuluttua olisi tarkoitus aloittaa jo virallinen kilpaileminen. Tulevaisuudessa tullaan käyttämään hyödyksi tänä vuonna saatua kokemusta ja tietoa, sekä puutteita parannetaan esimerkiksi kisapaikan opastuksen saralla. Hyvällä mielellä jatketaan tulevinakin vuosina. Tervetuloa mukaan!


Hevoskynnön SM-kisat Teksti ja kuvat: Taru Peltosaari

H

evoskynnön Suomen Mestaruudesta miteltiin helteisenä intiaanikesän lauantaina 12.9. Kilpailut käytiin jo monivuotisen perinteen mukaisesti Eurajoella, Vuojoen kartanon pellolla, aktiivisen Eurajoen kotiseutuyhdistyksen järjestämänä. Myös osanottajat olivat tuttuja aikaisemmilta vuosilta. Poisjääntien ansiosta parihevosten sarjassa kilpailtiin kahden, ja yksikkösarjassa kolmen valjakon kesken. Kyntö on suomenhevosten erikoisalaa; muitten rotujen edustajia ei tänäkään vuonna nähty kilpailemassa, kun avoimeen sarjaan ainoana ilmoittautunut shetlanninponi oli jättäytynyt pois. Itse kilpailussa nähtiin komeita suomenhevosia ja kelpo hevosmiestaitoa. Yksikkösarjassa käytiin tiukka kilpailu voittajan, tamma Vinpottaren, ja toiseksi tulleen, ruuna Uuraan välillä. Kumpikin olikin jo kokenut konkari kyntämisessä, kun Vinpotar otti osaa kuudetta, Uuras jo kahdeksatta kertaa - tällä kertaa tosin uuden ohjastajan kanssa. Parivaljakkosarjassa kilpailijoitten ero oli selvempi, mutta hienosti kumpikin perhekunta sai sarkansa käännettyä yhtä kaikki. Lisäohjelmana pellolla nähtiin kyntöä percheroneilla. Jos jonkun huomiota kiinnittikin se, että näitä ranskalaisia oreja oli valjastettu peräti kolme rinnakkain, siinä kun suomenhevosia auran edessä on yksi tai kaksi – niin sopi huomata myös, että percheronvaljakon kyntöaurakin oli kaksisiipinen. Monenlaisia muitakin kyntöauroja oli nähtävänä, kun Eurajoen kotiseutumuseosta oli tuotu näytille auroja eri aikakausilta, vanhimpana kahden hevosen orsvältti 1850-luvulta.

Tulokset

Yksikkösarja: 1. sija: t. Vinpotar, kyntäjä Pentti Tiihonen, ohjastaja Matti Makkonen, 86,5 pistettä 2. sija: r. Uuras, kyntäjä Siru Saarinen, ohjastaja Suvi Huhtaluukinen, 86,08 pistettä 3. sija: r. E.V. Kenraali, kyntäjä Raili Mäki-Jaakkola, ohjastaja Maria Lehtonen, 69,5 pistettä Parivaljakkosarja: 1. sija: t. Taavetin-Taava ja t. Hovingatar, kyntäjä Jani Kupiainen, ohjastaja Jari Kupiainen, 90,16 pistettä 2. sija: r. Kasperi-Poika ja r. Rillari, kyntäjä Meeri Korpi, ohjastaja Antti Korpi, 65,24 pistettä

Suomenmestarit 2015. Parivaljakkosarjan voittajat: Hovingatar ja Jani Kupiainen, Suomenhevosliiton palkintoloimella loimitettu Taavetin Taava ja Jari Kupiainen, sekä yksikkösarjan voittajat: Matti Makkonen, Vinpotar ja Pentti Tiihonen.


Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi - jatkokurssi Kiuruvedellä 8.-9.8.2015 Teksti: Virva Hakala

Historiaa Ensimmäinen Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi-kurssi, jolle osallistuin, järjestettiin Joensuussa keväällä 2014. Omaa ratsastus- ja hevosenhoitohistoriaa minulla on tätä ennen kertynyt noin parinkymmenen vuoden ajalta. Olen käynyt monien eri valmentajien tunneilla, joista kaikista on löytynyt hyviä eväitä matkaan, mutta silti on tuntunut, että jotain on jäänyt puuttumaan. Innostuin Joensuun kurssille osallistumisesta, sillä olin joskus lueskellut Kilpeläisen Annan blogia netistä.

Lähtökohdat Kiuruveden kurssille Tamma Hertsi Leija on ollut omistuksessani huhtikuusta 2014. Ravisukuinen, suurikokoinen tamma siirtyi minulle suoraan kasvattajalta missä hevonen oli saanut hyvän pohjan elämälleen ja perusopetuksen ajopuolelle. Tavoitteellista ravitreeniä nelivuotias kasvava hevonen ei vielä kuitenkaan ollut kestänyt, eikä raviin ollut löytynyt rytmiä. Hertsin kanssa aloitin työskentelyn maasta käsin, opettaen perusasiat, kuten paikallaan seisomisen, pään sijoittamisen haluamaani paikkaan, etu- ja takaosan siirtämisen, peruuttamisen, liikkeelle lähdön ja pysäyttämisen sekä kuolaintuntumaa. Tamman haasteena on koulutuksessa ja käsittelyssä ollut varsamainen, herkkä mutta rohkea ja tulinen luonne. Hevonen reagoi voimakkaasti ulkoisiin ärsykkeisiin, keskittyy muihin

asioihin kuin kouluttajaan, eikä malttaisi odottaa. Tamma ilmentää pakoreaktiota esimerkiksi jumittamalla paikoilleen tai pyrähtämällä lyhyen matkaa nopeasti eteenpäin tai sivulle. Näihin asioihin varautuminen on pakottanut keskittymään paljon oman istunnan vakauteen ja tilanteiden ennakointiin.

Vuokatin peruskurssi tammikuussa 2015 Syksyyn 2014 mennessä hevonen oli perusratsastettu kaikissa askellajeissa ja edennyt mukavasti. Syksyllä kintereen sairastelu aiheutti kolmen kuukauden sairasloman, jonka jälkeen varovaiseen treeniin palaaminen tuntui hyvin hankalalta. Hevosella oli karkeasti ottaen vain vaihteet ”täysillä eteenpäin” ja ”paikalleen juurtuminen”. Tässä tilanteessa mihinkään tavallisiin valmennuksiin tai tunneille osallistuminen ei tullut kysymykseen. Olin pulassa ja tarvitsin jotain erilaista ammattiapua tilanteeseen. Näistä lähtökohdista osallistuimme Vuokatin peruskurssille Hertsin kanssa demoratsukkona. Tavoitteena oli saada työskentelyyn rentoutta ja rauhallisuutta. Vuokatin maneesin seinät hyökkäsivät tamman päälle, rauhoittamaan tuodut apuhevoset (=shetlanninponit) olivat saada silmät putoamaan päästä ja peilit olivat petoja. Maneesissa oli ehkä yksi muutaman neliön kohta missä hevonen pystyi jotakuinkin kävelemään ilman paniikkia. Näinollen demotunnin tavoite oli vain saada haettua hevoselle rauhallista mielialaa, mikä on koulutuk-

sen lähtökohta. Rauhallisuutta haettiin pyytämällä hevoselta asioita, joita se jo osaa. Näitä olivat esimerkiksi loiva pohkeenväistö ja asettaminen. Tunti saatiinkin päätettyä hetkeen, jossa hevosen mieliala oli huomattavasti rauhoittunut alkutilanteesta.

Kotitehtävät Vuokatin kurssin eväillä jatkoin työskentelyä kotona siten, että pyrin joka asiassa hevosen mielialan hallintaan. Hain rauhallisia hetkiä, opetin pään alas laskemisen ja peruuttamisen uudelleen siten, että ne varmasti suoritettiin rauhallisessa mielentilassa. Näin ollen näitä hevoselle tuttuja pyyntöjä pystyin hyödyntämään tilanteissa, joissa kiihtyminen alkoi. Maastoilin paljon käynnissä, jotta eteen tulisi monia hevoselle uusia asioita, jotka onnistuneesti kohdatessaan se saisi lisää itseluottamusta ja käytin sopivissa tilanteissa tutun vanhemman hevosen turvaa apuna. Kentällä hain rauhallisen mielialan ja hyvän hetken, johon pääsisin lopettamaan työskentelyn, tekemättä mitään erityistä treeniohjelmaa tai suunnitelmaa. Sulan maan aikaan 2015 olin päässyt pisteeseen, jossa pääsin työskentelemään kentällä perusasioiden parissa, ainakin siinä vähemmän pelottavassa päässä. Kesällä pystyin osallistumaan valmennuksiin tutulla kotikentällä.

Kiuruveden jatkokurssi elokuussa 2015 Kiuruveden jatkokurssilla keskityimme siihen, että hevosten mieliala oli alusta saakka rauhallinen. Demotunnille maneesiin olikin fiksusti laitettu kaksi hevosta yhtä aikaa, ja lajitoverin läsnäolo rauhoitti selvästi ainakin nuoria hevosia. Ensimmäisenä kurssipäivänä talutimme hevosia maneesissa, satuloimme ne, nousimme selkään ja tulimme alas. Pyysimme myös yksinkertaisia tehtäviä kuten pysähdystä, peruuttamista (rintakehää kannatellen) sekä etuja takaosan siirtoa. Anna myös kävi tervehtimässä hevosia. Yleisön tehtävänä oli havainnoida hevosten käyttäytymistä, toimintaa ja elekieltä. Miten hevonen suhtautuu ihmisen lähestymiseen, kosketukseen sekä erilaisiin tehtäviin ja ihmisen pyyntöihin, jännittyykö hevonen yleisöstä, äänistä tai tietystä kohdasta maneesia? Hertsi oli alkuun hyvin peloissaan ja ihmeissään uudesta paikas-

34 Suomenhevosliiton lehti 2/2015


ta, mutta sen käytöksessä ilmeni selkeä muutos haluttuun suuntaan demotunnin aikana. Seuraavana päivänä päästiin ratsaille. Edellispäivän rauhallisuuden etsiminen oli tuottanut toivottua tulosta ja hevoset lähtivät työskentemään melko rentoina. Ratsastusdemon aiheena oli ”ilmeneekö hevosellani vinoutta” ja ”miten lisään aktiivisuutta rauhalliselle hevoselleni”. Vinoutta lähdimme korjaamaan ihan ensiksi satulan päältä. Ajattelimme, että hevosessa on etuosa (sään edestä turpaan), keskiosa (jonka päällä ratsastaja istuu) ja takaosa (joka jää satulan taakse). Vinoutta voi ajatella esimerkiksi siten, että hevosen keskiosa ajautuu sivuun etu- ja takaosan linjaan nähden. Yleisin vinous on sellainen, jossa pää ja takapää jäävät hieman vasemmalle hevosen painopisteen nojatessa kohti oikeaa etujalkaa ja "keskiosan" luisuessa sen myötä oikealle. Näin käy myös Hertsin kanssa. Tuloksekkainta on korjata hevosen keskiosa ja kehon painopiste linjaan keskelle sen kehoa. Haimme mielikuvaa siitä, että istuessamme keskelle hevosen keskiosaa, saamme etu- ja takaosan pysymään samalla linjalla, sekä suorilla urilla että kaarteissa. Suoruutta hakiessamme ajattelimme työntävämme nelipyöräistä sairaalakärryä, jota piti korjata kulkemaan linjalla korjaillen sen etupäätä ( = hevosen kaulan tyveä ja lapojen seutua) vähän väliä aavistuksen vasemmalle. Kun löysimme suoruuden tunteen, lähdimme aktiivisuuden lisäämiseen suoralla hevosella. Pyrimme säi-

Lämmin joulutervehdys Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -koulutuksissa vuonna 2015 tapaamilleni upeille suomenhevosihmisille ja suomenhevosille. Suuret kiitokset antoisasta yhteistyöstä teille kaikille sekä Suomenhevosliitto ry:lle, erityisesti Jaana Strömbergille! Onnellista ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2016! Toivoo Anna Kilpeläinen

lyttämään saman tahdin omalla vahvalla keskivartalon hallinnalla ja pyysimme hevosia pohkeella pidentämään askeltaan kohti pehmeää kuolaintuntumaa. Tämä osoittautui melko haasteelliseksi, tahti lähti helposti kiihtymään. Kuitenkin saimme aikaan hyviä lyhyitä pätkiä, joihin kaikkiin on tässä koulutusvaiheessa oltava tyytyväinen. Lopputuloksena meillä oli suorat, aktiiviset ja rauhalliset hevoset, joiden kanssa olikin hyvä lopettaa tunti.

Mitä jatkossa Aion keskittyä miettimään, että hevoselle varmasti on koulutettu ja se osaa pyydetyt asiat. Jos ongelmia ilmenee, mietin pitääkö jotain taitoa kouluttaa tai aikaisemmin virheellisesti opittua asiaa uudelleenkouluttaa. Yritän oppia tunnistamaan hevosen tunnetiloja ja luonteenpiirteitä sekä syy- ja seuraussuhteita ja niiden kautta oppia ymmärtämään mikä asia on kehittymisen jarruna. Olen ymmärtänyt hevosen henkisen valmentamisen olevan yhtä tärkeää kuin ratsastajan. Pyrin olemaan entistä tarkempi siitä, että hevosen mielentila on oppimisen kannalta oikea, pitämään yllä mukavaa virettä, joka lähtee siitä, että työskentely on hevoselle mielekästä ja ratsastajalle nautinnollista. Tavoitteenani on kevyt, tasapainoinen, rauhallinen ja turvallinen hevonen, jonka kanssa toimiminen on miellyttävää. Virva Hakala, Agronomi MMM ja maatilayrittäjä sekä tamma Hertsi Leija, Nurmes

Suomenhevosliiton ja Anna Kilpeläisen yhteistyössä toteuttama Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi –koulutuskiertue on kiertänyt nyt n.

1,5 v aikana 14 paikkakunnalla eri puolilla Suomea ja kerännyt yhteensä jo noin tuhatpäisen kuulijakunnan. Koulutusten yhtenä tarkoituksena oli saada eri alueille muodostettua säännöllisesti kokoontuvia valmennusrinkejä ja nyt voimmekin itsemme ja valmentautujien iloksi todeta, että näin on alkanut tapahtumaan Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa Suomenhevosliiton alustuksesta ja valmentautujien ja kouluttajien yhteisen suunnittelun toimesta. Ihailtavaa aktiivisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista! Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa valmennukset käynnistyvät marraskuun puolessa välissä ja Keski-Suomessa se on jo käynnistynyt syyskuussa jatkuen taas marraskuussa. Pohjois-Karjalassa kouluttajana toimii Anna Kilpeläinen ja Keski-Suomessa Mintti Rautionaho. Koulutuskiertue jatkuu ensi vuoden puolella ainakin seuraavilla paikkakunnilla: - Kouvola jatkokurssi (2 päivää) - Rovaniemi jatkokurssi (2 päivää) - Sotkamo jatkokurssi (2 päivää)

Vas. Kiuruvesi 9.8.2015: ” Aloittaen koulutusta uudelleen erityisesti levollisuus huomioiden, Hertsi on saavuttanut jo lyhyessä ajassa huomattavasti paremman suoruuden, tahdin ja tasapainon sekä rauhallisen kuolaintuntuman” -Anna Kilpeläinen. Kuva: Krista Heikkilä Oik. Hertsi-Leija kesällä 2014. "Tässä kuvassa nähdään miten jännittyneisyys sotkee hevosen kehonhallinnan" -Anna Kilpeläinen. Kuvaaja tuntematon.

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

35


Ratsastusjousiammunnan

SM-kultaa

suomenhevosratsukolle Teksti: Heli Penttinen

Elokuun lopussa miteltiin ratsastujousiammunnan ensimmäisistä suomenmestaruuksista Jatilan tallilla Mäntsälässä. Kilpailut olivat kaksipäiväiset ja lopputuloksen ratkaisi kahden eri radan, unkarilaisen ja korealaisen, yhteistulos. Radalla starttasi kaikkiaan 15 ratsukkoa ja voiton vei lajin maahamme tuonut Marko Suhonen suomenhevosruunallaan Luna Lukas eli Luke.

M

arkolla ja raviuralta ratsuksi siirtyneellä Lukella on muutama vuosi yhteistyötä takana. Ratsastusjousiammunta tuntuukin soveltuvan erinomaisen hyvin monipuoliselle suomenhevoselle. Laukka on vauhdista huolimatta tasaisen varmaa eikä ammunnan tiimellyksessä hötkyillä turhia. Ratsastaja voi keskittyä osumiin ja säätää äänellä vauhtia lisää tai toppuutella menoa tarvittaessa. SM-viikonloppuna Markon hevosella kisasi myös toinen ratsastaja, Asko Hirvonen, sijoittuen kokonaistuloksissa 10:lle sijalle. Hevosen jakaminen toisen kilpailijan kanssa onkin yleistä myös isoissa tapahtumissa maailmalla. Kisoihin osallistui toinenkin suomenhevonen, Jatilan-tallin iäkäs tamma Turostin eli Turre, ratsastajanaan Marjo Dubeck, sijoittuen kokonaiskisassa sijalle 13. Lajissa käytettävien hevosrotujen kirjo on laaja ja mestaruuksissa mukana oli angloarabeja, eestinhevonen, fwb, islanninhevonen, lusitano ja useampi puoliverinen. Ratsastusjousiammunnassa yhdistyy kiehtovalla tavalla kaksi eri lajia. Ei kuitenkaan aivan helpoin yhdistelmä, ampua vauhdissa olevan hevosen selästä jousipyssyllä nuolia maalitauluihin, hevosen laukatessa vapain ohjin. Ratsastajalta edellytetään hevostuntemusta, nopeutta ja sinnikästä ammunnan harjoittelua myös ilman hevosta. Hevosen tutustuttaminen uudenlaiseen toimintaan ja välineisiin vie yksilöstä riippuen aikaa, ja siedätys tulisikin tehdä maltilla, jotta rentous säilyy kaikissa vaiheissa. Rat-

sailta ampuessa nuoli suhahtaa suhteellisen läheltä hevosen korvaa ja nuolen osuessa tauluun kuuluu yllättävän kova napsahdus, milloin mistäkin suunnasta. Virallisilla kisaradoilla radan pituus, ihanneaika, taulujen määrä, asetelmat ja säännöt vaihtelvat. Radat on nimetty alkuperämaansa mukaan, vaihtoehdoista löytyy mm. unkarilainen, korealainen, turkkilainen ja puolalainen rata. Maalitalujen sijoittelu vaihtelee niin, että samalla radalla saatetaan ampua eri etäisyyksiltä etuviistoon, sivulle ja takaviistoon. Kohde saattaa olla myös korkeuksissa tolpan nokassa, lappeellaan maassa tai ampujan vahvemmasta kädestä poiketen eli ”väärällä” puolella. Laji sopii hyvin kaiken ikäisille, sukupuoleen katsomatta, kilpailuissa mitellään yhdessä ja samassa sarjassa. Harrastajien taustat ovatkin hyvin moninaiset, osalle hevoset ovat tuttuja entuudestaan, toisille taas jouset. Oli tausta mikä tahansa uudet haasteet eivät ihan heti lopu.

Kuvassa Luke ja Marko Suhonen. Kuva: Taru Arola

FAKTA − ratsastusjousiammun historia on metsästyksessä ja sodankäynnissä − lajissa käytetään perinteisiä vaistojousia, joissa ei ole vakauttimia, nuolihyllyä, postoolikahvaa tai tähtäimiä. − ammuttaessa ei pidetä ohjista kiinni − Suomen Ratsastusjousiampuijainliitto on perustettu 2010, tällä hetkellä n. 80 jäsentä

Lisästiedot:

www.srjl.fi

www.facebook.com/SRJLRY

Suomenhevosten tiedot:

ruuna Luna Lukas, s. 2008

Totemi Rok – Tytin Essi, Suikun Ero

tamma Turostin, s. 1992

Turo – Stin, Nick

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

37


Liisa Hytönen on vaalinut erilaisia sukuja

Konnevedellä asuva Liisa Hytönen on kasvattanut vuodesta 1998 lähtien 22 suomenhevosta, joita yhdistää erisukuisuus. Valkovuokko, Ilo-Iivari ja Unelma Irmeli Teksti: Anna Karhila Kuvat: Liisa ja Leena Hytönen

K

aikki sai alkunsa vuonna 1996, kun Liisa Hytönen muutti kotipaikalleen takaisin ja etsi itselleen hevosta. Hän oli katsomassa tammaa, kun vastaan tuli Työhevosseuran lehdessä ilmoitus myynnissä olevasta mielenkiintoisesta oriista. Hytönen lähti katsomaan ja koeajamaan tuolloin 17-vuotiasta Eri-Luonnosta, ja kaikki napsahti kohdalleen. Tamman sijaan talliin muutti ori. ”Eri-Luonnos oli aivan yliveto käsitellä. Tein sillä metsätöitä, ajoin polttopuita, ajelin ja ratsastin. Se oli kaikkeen hommaan toimiva, hieno hevonen, jollaista ei toista tule”, Hytönen muistelee. Eri-Luonnoksen myötä Hytönen sai ajatuksen, että ostaisi tamman sen kumppaniksi ja varsottaisi sitä. Hän kävi katsomassa useita hevosia, ja hiljalleen ajatukset alkoivat kääntyä erisukuisten suuntaan. ”Poikkeuksetta ne hevoset, joiden suvussa oli Suikku tai Vokker, eivät luonteeltaan miellyttäneet. Aloin ajatella myös sitä, että kaikki hevoset tuntuivat olevan yhtä ja samaa sukua.”

Eri-Luonnoksen ensimmäinen morsian oli Pisaran Pisto, joka oli oikeastaan Liisan siskon Leena Hytösen hevonen. Sen jälkeen kuume erisukuisten kasvattamiseen vain ”paheni ja paheni”, ja vuonna 2001 tammoja oli kolme. ”Isäni joskus sanoi, että se olisi valtion 38 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

eikä yksityisen ihmisen tehtävä ylläpitää riittävän laajaa geeniperimää. Valtio ei kuitenkaan tehnyt mitään, ja koin itse asian tärkeäksi, joten jatkoin kasvatusta.”

Hyväluonteisia monikäyttöhevosia Liisa Hytösen ensimmäinen kasvatti, Eri-Luonnoksen ja Pisaran Piston varsa oli pienhevoskantakirjaan hyväksytty ori Vänni. Sen lisäksi kasvateista on kantakirjattu tamma Tennari työhevossuunnalle ja Vännin sisko Haapamäen Helmi ratsusuunnalle. Kasvatit ovat menneet etupäässä koteihin, joihin on etsitty monipuolista harrastushevosta. ”Muutamalla varmasti olisi voinut olla potentiaalia vaikka juoksijaksi, mutta ne ovat jääneet kokeilematta, sillä ravimiehet eivät ole varsoja edes kysyneet. Ostajat ovat hakeneet hyväluontoisia, monikäyttöisiä harrastehevosia. Sellaisen kasvattaminen on ollut oma tavoitteenikin.” Suurimman osan varsoista Liisa Hytönen on myynyt eteenpäin, sillä kaikkia syntyviä varsoja pienkasvattaja ei pysty pitämään itsellään. Ostajille hän ei ole asettanut paineita, mutta toivoo toki, että tammoilla teetettäisiin mahdollisimman erisukuisia varsoja. Huonoa onneakin kasvateilla on ollut. Eri-Luonnoksen ja Tenan, jonka Työhe-

vosseura palkitsi 2000-luvun alussa sen hetken erisukuisimpana tammana, orivarsa Into Iisakki Hytösen oli tarkoitus pitää itsellään. 3-4 -vuotiaana sen suolet kuitenkin laskivat kiveksiin, ja se jouduttiin hätäruunaamaan. Myöhemmin se kuoli uusilla omistajillaan. Sekin jäi harmittamaan, ettei kantakirjaan hyväksytystä Vännistä jäänyt yhtään jälkeläistä ennen ruunaamista. ”Omistajat kertoivat, että se oli hyvä käsitellä, mutta he päätyivät ruunaamiseen, kun se ei saanut tammoja.”

Lampaat vallanneet hevosten tilat Eri-Luonnos eli pitkän elämän ja kuoli 29-vuotiaana syksyllä 2008. Sen jälkeen Liisa Hytösen tallissa ovat astuneet Viljan Tähkä, Kaavilta lehti-ilmoituksen perusteella löytynyt Iso-Poika sekä oma kasvatti Ilo-Iivari. Tammojen partnereiksi on valittu myös muualla astuvia oriita: varsojen isinä ovat muun muassa ravikuningas Pette, työhevoskantakirjaori Toja ja hienorakenteinen juoksijaori El Vihuri. Suurin suomenhevosikäluokka Hytösen talliin syntyi vuonna 2011, jolloin varsoja oli kaikkiaan neljä. Ne ovat myös nuorimmat hänellä syntyneet varsat, sillä lampaat ovat valloittaneet hevosten tilat. ”Tallissa on enää yksi karsina, ja sekin


on lampaiden käytössä karitsoimiskarsinana. Suomenlampaita on nyt noin 300. Lihan lisäksi niistä tulee jonkun verran taljoja, ja villoja olen vienyt Pirtin kehräämölle.” Kipinän suomenlampaiden pitoon Hytönen sai jo lapsuudessaan, sillä hänen vanhemmillaan oli aikanaan suomenlampaiden jalostuslampola. Viimeiset lampaat lähtivät 1970-luvun alussa, kun tilalla keskityttiin lypsykarjanpitoon. Sitä ennen suomenlampaita vietiin maailmalle aina Uuteen-Seelantiin, Britteihin ja Ranskaan saakka, sillä ne olivat hyvän sikiävyytensä takia suosittuja jalostuseläimiä. Tällä hetkellä Liisa Hytösellä on kaksi hevosta, molemmat omia kasvatteja. Ori Pikku Verneri (Pikku-Laakeri – Unelma Irmeli) on pienikokoinen ori, jonka kohdalla Hytönen haaveilee tulevaisuudessa pienhevoskantakirjasta. Tamma Kipinä Kerttu (Iso-Poika – Ihme-Valo – Ihme-Puli) on vanhempiensa ainokainen varsa, eikä ole vielä itse varsonut. ”Oreissa on se hyvä puoli, että ne eivät lisäänny keskenään! Vielä olen pitänyt pääni, enkä ole astuttanut Kipinä-Kerttua. Taka-ajatuksena on kyllä, että ensi kesänä voisin taas palata kasvattajaksi.” Vielä lokakuun alussa tallissa oli myös toinen ori, Antti-Armas (Toja – R.R. Sattuma), mutta hyväluontoinen ori löysi uuden kodin Karijoelta Sini Peltosalmen tallista. ”Minun oli tarkoitus pitää Antti Armas itselläni, mutta Sini etsi omille tammoilleen erisukuista oria. Tein kaupat, sillä Sinin luona Antti pääsee heti astumaan tammoja.”

Liisa Hytösen ensimmäiset kasvatit Vänni ja Vältti. Konnevedellä Liisa Hytösen kasvateista asuu myös vuonna 2002 syntynyt Valkovuokko (Eri-Luonnos – Tena), joka on varsonut Hytösen luona kertaalleen.

kin kiinnostus niitä kohtaan on herännyt ja levinnyt. Paljon laajempi joukko harrastajia on tietoinen monipuolisen geeniperimän säilyttämisen tärkeydestä.”

”Se on kovasti isäänsä tullut tamma, joka toimii todella hyvin metsäajossa. Sitä luultavasti saisin lainata siitoskäyttöön.”

Pidettiin hulluna

Hytönen toteaa, ettei sitä uskalla edes ajatella, kuinka paljon 1960–1970 -luvuilla sukuja hävisi, kun hevosia hävitettiin korkealaitaiseen pikkuvarsoja myöten. Hän pitää tärkeänä, että jäljellä olevia erisukuisia hevosia vaalittaisiin elävässä populaatiossa.

Liisa Hytönen on ilahtunut siitä, että erisukuisuudesta puhutaan nykyään paljon enemmän kuin 1990-luvun lopussa.

”Ei se ole saletti, että kaikki erisukuiset hevoset olisivat huipputoimivia ja virheettömiä. Ne antavat kuitenkin aina enemmän pohjaa tulevaa ajatellen.”

”Silloin kun aloitin kasvatuksen, minua pidettiin aivan hulluna, kun halusin varta vasten erisukuisia hevosia. Nyt kuiten-

Liisa Hytösen kasvattamat suomenhevoset 1998 1998 2000 2000 2002 2002 2002 2003 2004 2005 2007 2007 2007 2008 2008 2009 2010 2010 2011 2011 2011 2011

r r t r t t r t r t t r t o t t t t t o o o

Vänni Vältti Viehätysvoima Vimmatun Voima Tennari Valkovuokko Vääntövoima Unelma Irmeli Into Iisakki Iita-Elviira Haapamäen Helmi Tina-Tauno Kipinä Kerttu Ilo Iivari Ulpu Esteri Liito Liina Monsuuni Martta Puhuri Pertta Ilo Iita Nousuliito Pikku Verneri Antti Armas

Isä Eri-Luonnos Hermeri Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos Eri-Luonnos P.V. Hemppa Viljan Tähkä Iso-Poika Pette Pette Toja El Vihuri El Vihuri Ilo Iivari Toja Pikku-Laakeri Toja

Emä Pisaran Pisto Tujo Pisaran Pisto Tujo Tutotar Tena Tujo Pisaran Pisto Tena Tutotar Pisaran Pisto Christel Ihme-Valo Valkovuokko Unelma Irmeli Tytön Liinu Iita-Elviira Kaisla S Pisaran Pisto Tytön Liinu Unelma Irmeli R.R. Sattuma

Emänisä Vilkki Toto Vilkki Toto Toto Asotus Toto Vilkki Asotus Toto Vilkki Tinuri Ihme-Puli Eri-Luonnos Eri-Luonnos Puhe-Luonnos Eri-Luonnos Samun-Samuli Vilkki Puhe-Luonnos Eri-Luonnos Hemmo

Eri-Luonnos oli Liisa Hytösen elämän hevonen, joka antoi kipinän erisukuisten kasvattamiseen. Suomenhevosliiton lehti 2/2015

39


Mitä tarkoitetaan erisukuisella hevosella?

Lyhyt oppimäärä ja muutaman termin selitys

Tamma Hermanska A (A.T. Vinski - Ursula N - Paavin-Poika) ja orivarsa Ristoppi (i.Etupassi). Kuva: Krista Hautala

Teksti: Anna Karhila

Erisukuinen on termi, jota suomenhevosen kohdalla on alettu käyttää 2000-luvun aikana. Se juontaa juurensa siitä tosiseikasta, että nykysuomenhevosten suvuissa neljä niin sanottua valtaoria eli Hilu, Vieteri, Vokker ja Suikku, ovat nousseet hyvin hallitsevaan asemaan.

V

irallista määritelmää erisukuisuudelle ei ole. Yleisimmän määritelmän mukaan erisukuinen tarkoittaa hevosta, jolla ei neljässä lähimmässä sukupolvessaan ole yhtään neljästä valtaoriista. Moni tulkitsee erisukuisuuden tiukemmin, eikä pidä erisukuisena hevosta, jolla jokin valtaori on viidennessä polvessa tai kauempana. Toisaalta moni puoltaa väljempää määritelmää: jos suvussa ja varsinkin isälinjassa on paljon harvinaisia nimiä, yksi valtaori kolmannessa tai neljännessä polvessa ei ole vakava asia. Keskusteluissa esiintyy usein myös sana harvinaissukuinen kuvaamassa hevosta, jonka suku on poikkeuksellinen koko hevoskantaan verrattuna. Työhevosori Pikku-Laakeri on esimerkki hevosesta, jonka voisi luokitella harvinaisen sukuiseksi. Sekä erisukuisuuden että harvinaissukuisuuden kohdalla kannattaa muistaa, että termejä ei ole virallisesti vielä määritelty. Suomen Hippos teetti kesän 2015 tutkimuksen, jossa pyrittiin kartoittamaan suomenhevossukujen nyky-

40 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

tilannetta. Lisäksi Helsingin yliopistossa on meneillään opinnäytetyö, jossa tutkitaan suomenhevosten sukusiitosprosentin nykytilannetta eri jalostussuunnilla. Molempien tuloksien julkaisemista odotellaan vielä syksyllä 2015, ja niistä kenties saadaan pohjaa virallisemmalle määrittelylle.

Sukusiitosprosentti on eri asia kuin erisukuisuus Erisukuisuus yhdistetään usein pieneen sukusiitosprosenttiin. Usein erisukuisilla yksilöillä sukusiitosprosentti onkin pienempi kuin valtasukuisilla. Automaattisesti asia ei kuitenkaan ole niin, sillä myös erisukuinen hevonen voi olla reilusti sukusiitetty. Erisukuinen-termi pyrkiikin kuvaamaan ainoastaan sitä, kuinka läheisesti hevosyksilö on sukua koko hevoskannalle. Sukusiitosprosentti on laskennallinen luku, joka kuvaa sitä, kuinka paljon hevosyksilön vanhemmat keskimäärin, prosentteina ilmaistuna ovat sukua kes-

kenään. Vaikka luku lasketaan täsmällisellä matematiikalla, se ei koskaan voi olla täysin tarkka, sillä ilman geenitestausta ei ole mahdollista määrittää, mitkä geenit tarkalleen ovat siirtyneet hevosen esivanhemmilta eteenpäin seuraaville polville. Sukusiitosprosentti lasketaan useimmiten koko tiedossa olevasta sukutaulusta, ja kaukana suvussa olevat nimet vaikuttavat siihen yllättävän paljon. Kun verrataan keskenään Sukupostin ja Suomen Hippoksen lukuja käyttävän Blodbankenin antamia prosentteja toisiinsa, prosentit ovat Sukupostissa keskimäärin jopa 2 prosenttiyksikköä korkeammat pelkästään pidemmälle täydennettyjen sukutaulujen takia. Yhteisten esivanhempien takia sukusiitosprosentti kasvaa väistämättä suljetun rodun sisällä ajan myötä jonkun verran.

Sukusiitos on jalostuskeino Sukusiitosta on suomenhevosella käytetty aikojen kuluessa monen muun ro-


” Koska sukusiitosprosentti laskee vain hevosen vanhempien välisen sukulaisuussuhteen, se nollautuu helposti uuden sukupolven myötä. ” dun tapaan tietoisena jalostuskeinona. Sillä voidaan vahvistaa hyviä ominaisuuksia hevoskannassa ja päästä nopeisiin tuloksiin jalostuksessa. Samalla kuitenkin vahvistuvat helposti myös huonot ominaisuudet, ja riski esimerkiksi piilevästi periytyvien sairauksien yleistymiseen kasvaa. Termeinä tietoinen samojen yksilöiden kertaaminen hevosen sukutaulussa jaetaan kahteen kategoriaan. Sukusiitoksessa sama yksilö on hevosen isän ja emän puolella joko 2. tai 3. polvessa. Lievemmässä linjasiitoksessa sama yksilö on sekä isän että emän puolella joko 3. tai 4. polvessa.

piin verrattuna. Esimerkiksi 5 polven sukutaulussa on maksimissaan 62 erilaista esivanhempaa. Jos sukutaulusta löytyy kuitenkin vain 31 eri hevosta, puolet yksilön perimän monipuolisuudesta on jo menetetty.

termi, joka kuvaa populaation eli tietyn hevosrodun edustajien muodostaman hevoskannan geneettistä monimuotoisuutta ja jalostuspohjan laajuutta. Käytännössä tehollinen populaatio on lukuarvo, joka kertoo, minkä kokoista ns. ideaalipopulaatiota (jossa esimerkiksi molempia sukupuolia on sama määrä ja kaikilla yksilöillä on sama mahdollisuus lisääntyä) kyseessä oleva populaatio vastaa. Se määritellään hevoskannan sukusiitosasteen muutoksen perusteella.

Tehollinen populaatio kuvaa koko rodun tilannetta

Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko on, sitä enemmän rotu menettää geneettisestä monimuotoisuudestaan sukupolvien vaihtuessa. Jos tehollisen populaation koko on 100, sukusiitosaste nousee yhdessä sukupolvessa 1 %.

Arvioitaessa kokonaisen hevosrodun tilannetta käytetään myös termiä tehollinen populaatio. Se on laskennallinen

Suomenhevosen tehollisen populaation koko määriteltiin viimeksi vuonna 2001, jolloin sen todettiin olevan 50.

Suomenhevosen keskimääräinen sukusiitosprosentti oli 2000-luvun alussa 4 %. Luku oli noussut jyrkästi 1990-luvun alun tilanteesta. Päivitetty tilanne sukusiitosprosentista ja sen käyttäytymisestä eri jalostussuunnilla saadaan todennäköisesti tänä syksynä, kun Helsingin Yliopistossa meneillään oleva opinnäytetyö aiheesta julkaistaan.

Sukukatokerroin kuvaa tilannetta paremmin Sukusiitosprosenttia huomattavasti vähemmän käytetty, mutta usein paljon kuvaavampi termi ja laskutapa olisi sukukatoaste. Sitä käytetään jalostussuunnittelussa koirapuolella, mutta Kaksi kertaa kuningatarkilpailuun osallistunut Mian Mari 22,7a (Murron Titaani 21,8a hevospuolelle se on vasta tulollaan. Sen - Miru Mari - Kesä-Toto 22,0a) on yksi tämän hetken kovimpia raviradoilla kilpailevia käyttöönottamista hidastaa se, ettei las- erisukuisia hevosia. Kuva: Anna Karhila kemiseen toistaiseksi ole muuta tapaa kuin tehdä se käsin. Se on erittäin työläs tapa etenkin silloin, jos mukaan haluaa ottaa koko tunnetun sukutaulun. Sukukatokertoimen etu on se, että se kuvaa paremmin todellista tilannetta sukujen häviämisen suhteen. Koska sukusiitosprosentti laskee vain hevosen vanhempien välisen sukulaisuussuhteen, se nollautuu helposti uuden sukupolven myötä. Jos voimakkaasti sukusiitetty tamma astutetaan oriilla, joka on sen omaan sukuun verrattuna erisukuinen, sukusiitosprosentti pienenee dramaattisesti. Esimerkiksi tamma Pyrren-Tähden isä ja emä ovat puolisisaruksia, joten sen sukusiitosprosentti on yli 13 %. Pyrren-Tähden kaikkien varsojen sukusiitosprosentti on kuitenkin alle 2,4 %, koska käytetyt oriit eivät ole sille sukua. Sukukatokerroin näyttää siis sukusiitosprosenttia paremmin sen, kuinka paljon perinnöllistä vaihtelua yksilön suvussa on menetetty. Luku kertoo suoraan, kuinka monta todellista esivanhempaa hevosella on mahdollisiin esivanhem-

Tamma Tennari (Eri-Luonnos - Tutotar - Toto) osallistui Seinäjoen työmestaruuskilpailuihin. Kuva: Satu Pitkänen Suomenhevosliiton lehti 2/2015

41


Edellisellä tarkastelujaksolla eli vuosina 1980–1990 se oli ollut noin 90 ja vuosina 1970–1980 noin 150. Suomenhevosten lukumäärän laski pahiten vuosina 1960– 1970 ja tuolloin tehollisen populaation koko oli noin 77. Samassa yhteydessä vuonna 2001 todettiin, että vaikka suomenhevosen populaatiokoko on suurempi kuin esimerkiksi norjalaisten alkuperäisrotujen, siitokseen käytettyjen hevosten lukumäärä on pieni ja käytetyimpien oriiden keskinäinen sukulaisuussuhde suuri. Siksi keskimääräinen sukusiitosaste on suomenhevosella noussut yhtä nopeasti kuin monella pienemmällä rodulla.

Tilanne on huolestuttanut pitkään Suomenhevosen sukulaisuusasteen kasvusta oltiin ensimmäisen kerran huolissaan jo 1970-luvulla. Muun muassa ravikuningas Forten kasvattajana tunnettu ansioitunut kauhavalainen suomenhevoskasvattaja Paavo Pihlgren esitti vuoden 1976 jalostuskuvastossa huolensa siitä, että Murron suvulla oli niin valtava yliote juoksijasuvuissa. Pihlgren toivoi, että murtolaisuuden rinnalle sukujen avartajiksi saataisiin oriita Kirpun, Lohdutuksen, Erakon ja Ul-

jaan-Pojan linjoilta. Kirppulaista linjaa edustaneen ravikuningas Ihme-Totin ja sen valtavan lahjakkaan pojan Tolin kuolemaa Pihlgren piti erityisesti isona vahinkona. Pihlgrenin huolenilmauksien osuivat aikaan, jolloin suomenhevosten syntyvyys oli juuri käynyt kaikkien aikojen alhaisimmissa lukemissa, pahimmillaan vuonna 1973 alle 600 varsassa. Siihen mennessä jo kahden vuosikymmenen ajan suomenhevosia oli viety teuraaksi tuhatmäärin maatalouden koneistumisen myötä, ja hevosten lukumäärä oli romahtanut rajusti. Samalla jalostus ja kasvatus olivat keskittyneet voimakkaasti juoksijahevosiin. Ratsujen sekä pienhevosten suosio oli vuonna 1976 vasta aluillaan – kantakirjassakin ne olivat saaneet omat jalostussuuntansa vasta viisi vuotta aiemmin.

Huoli herää uudelleen Seuraavan parin vuosikymmenen aikana Murto jäi kauemmaksi suvuissa, mutta Lohdutuksen, Uljaanpojan, Kirpun ja Erakon suvut eivät kokeneet sellaista renesanssia, mitä Pihlgren oli toivonut. Suomenhevosten lukumäärä jatkoi laskuaan aina vuoteen 1987 saakka. Jalostus keskittyi juoksijoihin, joista alkoi erottua muotioriita: ensin murtolainen Hilu ja uljaanpoikalainen Vieteri,

sitten murtolaiset Vokker ja Suikku. Muotiori-ilmiö ei ollut uusi asia, mutta 1970-luvun lopulta alkaen se sai aivan uudenlaiset mittasuhteet, kun hevoskannan koko oli supistunut niin paljon. Suomen Hippos reagoi tilanteeseen asettamalla vuonna 1992 orikohtaisen tammakiintiön 150 tammaan vuodessa. Laajempaan keskusteluun suomenhevosten sukujen kapeutuminen alkoi nousta 2000-luvun alussa. Sen nosti esiin sukuharrastaja Hannu Korkeamäki, joka esitti Hevosurheilun jalostuskuvastossa 2002 syvän huolensa suomenhevossukujen tilanteesta. Hänen mukaansa tuolloin 90 %:lla nuorten ikäluokkien suomenhevosista oli suvussaan joko Hilu, Vieteri, Suikku tai Vokker. Näitä neljää alettiin yleisesti nimittämään nykysuvuissa valtaoreiksi. Hannu Korkeamäen ajatuksia ei aluksi ehkä moni jakanut, mutta netin myötä keskustelu on etenkin viimeisen viiden vuoden aikana levinnyt laajalle. Netissä on myös kehitetty työkaluja; sukutietokannoista ruotsalainen Blodbanken ja suomalainen Sukuposti tarjoavat molemmat suomenhevosille sukusiitosprosentit. Sukupostin laskurin myötä sukusiitosprosentti on hyvin helppo tarkistaa, ja siksi siitä on alkanut tulla jalostusvalinnoissa yksi helppo ja yleisesti käytetty työkalu muiden joukossa.

Tilin Toive (Tähti-Tili - Höveli - Iso-Veli) ja erisukuinen Lilli-Pekku (Lallikas - Reksan Ruusu - Resori) preeriatunnelmissa Siuntiossa Kynnarin tallilla 4 x4 Maailma -lehden kuvauksissa. Kuva Hannele Malmströmin 42 Suomenhevosliiton lehti 2/2015


Rakennusautomaatioj채rjestelm채t

www.eleta.fi


Kihin Sisu. Kuva: Sari Kuure.

Hevonen kuntouttaa ja hoivaa Hevosavusteinen toiminta sosiaali- ja terveysalalla kasvaa koko ajan. Suomenhevosella on siinä jo nyt iso rooli, joka tulevaisuudessa luultavasti vain kasvaa.

Valtaosa Suomen ratsastusterapeuteista käyttää suomenhevosta työssään”, ratsastusterapeutti Sanna Mattila-Rautiainen valotti Ypäjällä tammikuun 2015 alussa pidetyssä Suomenhevosseminaarissa. Jo 15. kertaa järjestetyn seminaarin aiheena oli tällä kertaa uusi hevostalous ja erityisesti suomenhevosen käyttömahdollisuudet hyvinvointipalveluissa. Sanna-Mattila Rautiainen on paitsi ratsastusterapeutti, myös alan kouluttaja. Suomenhevosseminaarin avauspäivänä hän esitteli ratsastusterapiaa teorialuennolla. Lisäksi ohjelmassa oli demonstraatio terapiahevosen kouluttamisesta, jonka tähtenä oli Hevospiston hevosista Ypäjä Taisto. Sanna Mattila-Rautiainen kehui luennossaan erityisesti suomenhevosen luonnetta. Hän arvioi omien kokemustensa perusteella, että noin 30 % suo-

44 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

menhevosista soveltuisi terapiakäyttöön. ”Suomenhevonen on luonteeltaan tosi kiva, ja sopii vielä suomalaiseen luonteenlaatuun”, Sanna luonnehti. Seminaarin jälkimmäisenä päivänä Anne Laitinen ja Pauliina Raento esittelivät laajemmin hevosavusteisen toiminnan teoreettista puolta sekä alan toimijoille suunnatun kyselyn tuloksia. Anne Laitinen on vetänyt Hippoliksen Hevoset ja yhteiskunta -hanketta, jonka tuloksena on mm. julkaistu Hevoset ja kunta -kirja. Kulttuurimaantieteen professori Pauliina Raento on puolestaan toiminut asiantuntijana uuden hevostalouden taustojen analysoinnissa oman Hevonen Suomessa -tutkimusprojektinsa kautta. ”Suomenhevonen soveltuu uskomattoman hyvin hevosavusteiseen toimintaan”, Anne Laitinen hehkutti. ”En tiedä onko maailmassa toista rotua, joka pystyy esimerkiksi ravikilpailu- tai ratsastusuran jälkeen tekemään vielä fyysisesti ja psyykkisesti kuntouttavaa työtä.” ”Itse uskon että suomenhevosella on tulevaisuudessa iso rooli hevosavusteisessa terapiatyössä”, Anne Laitinen jatkoi. ”Suomenhevonen on aivan mielettömän hieno, monipuolinen rotu. Henkilökohtaisesti toivon hartaasti, että

hevosavusteisen toiminnan palveluntarjoajilta löytyy myös jatkossa rohkeutta profiloitua suomenhevosen käyttäjiksi ja tehdä työtä nimenomaan meidän alkuperäisellä maatiaisrodulla, suomenhevosella, ja saada sille sitä kautta lisää arvostusta.”

Hevosavusteisen toiminnan kirjo on laaja Hevosavusteisen toiminnan palveluntarjoajille tehtiin kesällä 2014 laaja kysely, joka paljasti, että ala on parhaillaan hurjassa kasvussa. ”Alalla on yrittäjiä, jotka ovat aloittaneet toimintansa jo 1990-luvulla. Lähes puolet yrittäjistä on kuitenkin aloittanut viimeisen viiden vuoden sisällä”, Pauliina Raento totesi. Samalla kun palveluntarjoajien määrä on kasvanut, on hevosavusteisen toiminnan kenttä koko ajan laajentunut. Rajanveto ja termien hallinta on joskus jopa alan sisällä vaikeaa. Myös alan toimijoiden koulutustausta on hyvin moninainen. Osa palveluntarjoajista on sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaisia, jotka ovat täydentäneet koulutustaan hevosavusteisen toiminnan kursseilla, mutta monella on myös hevosalan ammattitausta.


”Mitä enemmän hevosavusteisessa toiminnassa painottuu kuntoutus ja terapia, sitä vankempi sosiaali- ja terveysalan ammattitaito täytyy toiminnan tarjoajalla olla pohjalla”, Anne Laitinen kiteytti. ”Kukin palveluntarjoaja tekee hevosavusteista toimintaa omista lähtökohdistaan, esimerkiksi fysioterapeutti tekee fyysistä kuntoutusta, kun taas psykologi voi käyttää hevosta psyykkisen kuntoutuksen tukena.” Ratsastusterapia on virallista, lainsäädännön sanelemaa terapiaa. Ratsastusterapiaan sekä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan asiakkaita voidaan ohjata esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveyshuollosta, avohuollosta, lastensuojelusta tai muista kuntoutusta järjestävis-

sen käyneet. Pohjana koulutukseen hakeutujalla täytyy olla sosiaali- tai terveysalan koulutus. Koulutusta järjestää Ypäjän Hevosopisto yhdessä Suomen Ratsastusterapeutit ry:n kanssa.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on kehitetty ratsastusterapian rinnalle 2000-luvun alussa. Siinä ei välttämättä nousta hevosen selkään lainkaan, vaan hyödynnetään talliympäristöä laajemmin. Toiminna lähtökohtana on sosiaalipedagoginen viitekehys. Virallisen määritelmän mukaan sosiaalipedago-

”Hevonen vaikuttaa kuntoutettavaan kokonaisvaltaisesti sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla” tä tahoista. Niihin on mahdollista myös saada korvausta esimerkiksi sairaanhoitopiirin, vakuutusyhtiön tai yksityisten toimijoiden kautta. Kela-korvausta saa kuitenkin vain ratsastusterapiasta vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntotuksen muotona. Edellä mainittujen lisäksi koko ajan kasvaa esimerkiksi hoivapalveluihin ja erilaisiin elämyksiin yhdistetty vapaamuotoisempi hevosavusteinen toiminta, jossa toteutustapoja on hyvin monenlaisia. Hevosavusteisen toiminnan kentän laajentuminen on huomioitu myös Suomen Ratsastajainliitossa, joka on aloittanut hankkeen uuden hyvinvointitalli – luokituksen kehittämisestä SRL:n hyväksymien ratsastuskoulujen sekä harraste- ja vaellustallien rinnalle. Hyvinvointitalleihin kuuluisivat tallit, joilla on sosiaalipedagogista hevostoimintaa, ratsastusterapiaa tai vammaisratsastusta. Työ luokituksen valmistelussa jatkuu vuoden 2015 ajan.

ginen hevostoiminta on syrjäytymisen ehkäisyyn ja sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävää, ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa. Se toimii niin syrjäytymisen ehkäisyssä, elämänhallinnan harjoittelussa kuin myös muun muassa lastensuojelun avohuollon tukitoimena tai päihdekuntoutuksen tukena. Koulutusta sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan järjestävät mm. Ypäjän Hevosopisto yhteistyöss Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean kanssa sekä Ylä-Savon Ammattiopiston Hingunniemen yksikkö yhdessä Itä-Suomen yliopiston koulutu- ja kehittämispalvelu Aducaten kanssa. So-

siaalipedagoginen Hevostoimintayhdistys tekee yhteistyötä molempien kouluttajien kanssa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on vapaamuotoisempaa kuin ratsastusterapia, joten sitä voi tehdä monenlaisella koulutustaustalla. Pohjakoulutuksena voi olla esimerkiksi muistihoitajan, lastentarhan opettajan tai fysioterapeutin pätevyys.

Muu hevosavusteinen toiminta Ratsastusterapian ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan rinnalle on viime vuosina ilmestynyt myös muita hyvinvointipalveluita, joissa hevosella on merkittävä rooli. Esimerkiksi Green care -toiminnassa ja voimauttavissa luontokokemuksissa käytetään hevosia. Hevonen voidaan yhdistää myös esimerkiksi tunnetaitokasvatukseen (EASEL-tekniikka) tai mindfullness-tekniikkaan. Oma hevosavusteisen toiminnan alalajinsa on vielä vammaisratsastus, joka kuitenkin rinnastuu enemmän harrastetoimintaan kuin kuntoutukseen. Vammaisratsastukseen kuuluvat omat ohjaajansa ja avustajansa, joiden koulutusta järjestää SRL.

Miksi hevosta käytetään kuntoutuksessa? Vaikka hevonen on vaarallinen neljällä jalalla kulkeva saaliseläin, jonka ylläpito nielee rahaa, sen kuntoutukseen tuoma lisäarvo on kiistaton. ”Hevonen vaikuttaa kuntoutettavaan kokonaisvaltaisesti sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla”, Anne Laitinen korostaa. ”Hevonen ei kuitenkaan yksinään kuntouta, vaan kuntoutus vaatii aina tekijältään ammattitaidon ja koulutuksen”, hän muistuttaa. ”Hevonen välittää sen selässä oleval

Ratsastusterapia Ratsastusterapia on rantautunut Suomeen jo 1980-luvulla. Virallisen määritelmänsä mukaan se on yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista kuntoutusta, joka tukee asiakkaan kokonaiskuntoutusta. Sitä voidaan käyttää kuntoutusmuotona mm. masennuksen hoidossa, tunnevuorovaikutustaitojen vahvistamisessa, alaselkäongelmien tukena, neliraajahalvaantuneilla, CP-vammaisilla, autistisilla ja käytöshäiriöisillä, psykoterapian apuna ja oppimis- ja kehityshäiriöisillä. Ratsastusterapeutti-SRT on virallisesti suojattu ammattinimike, jota saavat käyttää vain ratsastusterapia- koulutuk-

Kihin Sisu. Kuva: Sari Kuure

Suomenhevosliiton lehti 2/2015

45


le minuutissa yli sata liikeimpulssia, mihin mikään muu keino ei fyysisessä kuntoutuksessa pysty”, Anne Laitinen kuvaa. ”Psyykkisellä puolella hevonen puolestaan vaikuttaa esimerkiksi tunnetaitoihin, läsnäoloon sekä elämänhallintaan. Hevosen kautta pystytään peilaamaan monia vaikeitakin asioita. Eläimen avulla pystytään esimerkiksi kertomaan, että tamma huolehtii varsastaan, eikä niin päin, että lapsi huolehtii alkoholisoituneesta perheestään.” Hevosta tarjoaa kuntoutukseen monia lisäarvoja, joita on vaikea muilla keinoilla tavoittaa. ”Hevonen antaa helposti mahdollisuuksia itsensä voittamisen ja onnistumisen kokemuksiin”, Anne Laitinen luettelee. ”Hevonen vie ihmisen luontoon, millä on jo itsessään sykettä laskeva ja hyvinvointia nostava vaikutus. Hevonen tarjoaa myös aivan erilaisen motiivin sekä fyysiseen että psyykkiseen kuntoutukseen – esimerkiksi teinityttöjen ryhmän toiminta pääsi paljon nopeammin käyntiin tallilla kuin luokkaympäristössä.” ”Hevonen myös rauhoittaa esimerkiksi muistisairaita vanhuksia ja lisää iäkkäiden toimintakykyä. Esimerkiksi vanhus, jonka toimintakyky on selkeästi heikentynyt niin, ettei hän pysty itse pukeutumaan, osasi kymmenien vuosien tauon jälkeenkin vielä valjastaa hevosen reen eteen”, Anne Laitinen jatkaa esimerkkejä.

Hevonen ratsastusterapiassa Nykyinen ratsastusterapia alkoi kehittyä toisen maailmansodan jälkeen, kun haavoittuneiden sotilaiden kuntoutuksessa huomattiin hevosen käytön edut. Nykyisellään ratsastusterapia on ainut terapiamuoto, jonka tuloksellisuudesta kuntoutuksessa on saatu lääketieteellistä näyttöä. Vastaavia näyttöjä ei ole olemassa esimerkiksi fysioterapiasta tai allasterapiasta.

”Terapiatyön kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat joka tapauksessa luontainen rohkeus ja uteliaisuus.” Sanna Mattila-Rautiainen kuvasi omassa esitelmässään tarkemmin ratsastusterapian vaikutusmekanismeja. ”Hevonen tuottaa aina keholle oikean liikemallin, toisin kuin esimerkiksi kuntosalilaite, jota ei ole aivan täsmälleen säädetty käyttäjälle oikean kokoiseksi”, hän nimeää yhden ratsastusterapian parhaista puolista. ”Hevonen antaa kolmiulotteisen liikkeen tunnun ja mallin niillekin ihmisille, jotka eivät pysty itse kävelemään”, hän jatkoi. ”Hevosen liike aktivoi lannerangassa olevia automaattisen kävelyn pisteitä. Hevosen selässä pystytään harjoittamaan myös rintarangan viimeiseen nikaman ”vaihdelaatikkoa”. Se on liikkeen ja voiman välityskeskus, johon kiinnittyy paljon lihaksia.” ”Hevosella on ylipäätään voimakas mobilisoiva vaikutus”, Sanna jatkoi. ”Hevonen saa meidät liikkumaan epätasaisella alustalla ja palauttaa siten asentorefleksejä. Hevosen selässä ihminen saavuttaa myös helposti näkökentän horisontaalisen tason heilumisen, joka rentouttaa ihmisen aivokuorta. Nykyihmiseltä se heilunta jää usein puuttumaan, koska tuijotamme jatkuvasti alaspäin kännyköitä ja tietokoneen ruutuja.” Sanna Mattila-Rautiainen korostaa, että terapiassa on tärkeää, että asiakas istuu oikein, eikä häntä ole pakotettu mihinkään väärään asentoon. Tällöin luut, lihakset ja nivelet pystyvät toimi-

Terapiahevosen koulutuksessa ensimmäinen askel on oppia seisomaan rauhallisesti rampin vieressä. Ypäjä Taisto, Pirkko Herd ja Ulla Tukonen demonstroivat.

46 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

maan optimaalisesti. ”Hevosen liike on rytmistä ja symmetristä. Se saa ihmisen jäntevöittämään omaa pystyasentoaan ja vahvistaa myös ihmisen symmetriaa ja tasapainoa sekä normalisoi lihastonusta.” Symmetrinen, jatkuva liike auttaa hallitsemaan pään, lantion ja selän asentoa. Se aktivoi myös peilisoluja, jotka mukautuvat toisten olentojen rytmiin ja liikkeeseen. Hevosen selässä myös kehon ääriosista tulevasta tiedosta tulee merkityksellisempää ja se hyödynnetään paremmin. Yksi ratsastusterapian hyvistä puolista on se, että se tarjoaa monenlaisia impulsseja kaikkien aistien kautta. ”Ihminen oppii paljon paremmin, kun ärsykkeitä on enemmän. Esimerkiksi heinäpaalien jakamisen avulla on helppo kaiken muun ohella opettaa vaikka matematiikkaa”, Sanna selitti.

Käytännön ratsastusterapia Sanna Mattila-Rautiainen käyttää terapiatyössä paljon ohjasajoa. Siinä asiakas istuu hevosen selässä useimmiten passiivisena, ja terapia-avustaja ohjaa hevosta matalalle asetettujen ajo-ohjien avulla. Terapeutti tarkkailee, onko hevosen liike sopiva juuri sille asiakkaalle, ja pyytää tarpeen vaatiessa avustajaa joko lyhentämään, pidentämään tai muuten muokkaamaan liikettä.

Kun koulutettava hevonen suhtautuu ramppiin rauhallisesti, voidaan siirtyä harjoittelemaan selkään nousemista. Sanna MattilaRautiainen, Ypäjä Taisto, Pirkko Herd ja Ulla Tukonen demonstroivat terapiahevosen koulutusta.


Hyvän terapiahevosen ominaisuudet Kun terapeutti lähtee etsimään itselleen hevosta, ensimmäinen tärkeä seikka työn kannalta on hevosen koko. ”Hevosen täytyy olla työergonomian kannalta sopivan kokoinen. On tärkeää, että yllän esimerkiksi asiakkaan hartiatasolle myös hevosen liikkuessa”, Sanna Mattila-Rautiainen määrittelee. ”Omaan ergonomiaani sopisi parhaiten säkäkorkeudeltaan 153-157 senttinen hevonen, jolloin minun ei tarvitsisi nostaa kättäni omaa sydäntäni ylemmäs, kun seuraan liikettä ratsastajan lantion kohdalla.” Toinen tärkeä seikka on se, että hevosen liike on puhdasta, ja sitä pystytään myös muokkaamaan. ”Puhdas nelitahtinen käynti on kaikkein tärkein askellaji. Onneksi ontuvia hevosia ei enää tarjota terapiatyöhön, kuten aiemmin usein tapahtui”, Sanna huokaa.

rapiahevosen pitää pystyä reagoimaan ohjaajan maasta käsin antamiin komentoihin ja muuttamaan tahtiaan ja tempoaan niiden mukaan.” Terapeutit hakevat usein valmiiksi peruskoulutettuja hevosia, mutta toisaalta esimerkiksi raviura ei ole terapiatyölle este, ennemmin päinvastoin. ”Minullakin on juuri kiikarissa yksi ihana ravuri”, Sanna naurahtaa. ”Ravipuolella hevoset usein opetetaan monipuolisemmin.” Hevosta voidaan ruveta kouluttamaan terapiatyöhön vasta kun se on kunnolla peruskoulutettu ratsuksi. Suomenhevonen on siihen kypsä keskimäärin 8-vuotiaana. Valmiin ratsun kanssa terapiakoulutus sisältää mm. totuttamisen ohjasajoon, ramppiin sekä ohjaajan komentoihin. Koulutuksessa edetään hevosen ehdoilla ja asiat opetetaan pala kerrallaan. Jos hevonen huolestuu ja

jännittyy, palataan koulutuksessa askel taaksepäin. ”Itse opetan kaikille hevosille tietyt markkerit, esimerkiksi käsi lavalla tarkoittaa sitä, että hevosen on pysyttävä paikallaan”, Sanna valaisee. ”Markkerit lisäävät turvallisuutta ja helpottavat työtä, jos työntekijät vaihtuvat.” Suomenhevonen on usein luonteeltaan terapiatyöhön hyvin soveltuva. Yksi sen hyviä puolia on opittujen asioiden muistaminen. ”Puoliverisellä joudun poisopettamaan samaa asiaa kolmen kuukauden välein, suomenhevosella ei likikään niin usein.” Anna Karhila

Ihanteellisella terapiahevosella saisi olla vahva selkä, ja sen lapasekä lonkkakulmien pitäisi olla liikkeiden kannalta sopivat, sillä hevosen liike vaikuttaa suoraan ratsastajaan. ”Jos minulla on asiakas, joka tarvitsee paljon sivulta sivulle menevää liikettä, valitsen hänelle hevosen, joka tuottaa sellaista liikettä”, Sanna antaa esimerkin. Hevosen rakenteen ja lihaksiston tulisi myös olla mahdollisimman symmetrinen. Ratsastusterapiakoulutuksessa hevosen rakenteen symmetrisyyttä arvioidaan piirrostehtävällä, joka on helppo toteuttaa myös kotona. Kolmeen eri kohtaan molemmille kyljille laitettujen täppätarrojen avulla piirretään hevosen selän kaari. Nopea piirros paljastaa hyvin sen, jos esimerkiksi lihaksistossa on epäsymmetrisiä kohtia. Yksi terapiahevosen tärkeimpiä ominaisuuksia on sopiva luonne. Osalla luonne on enemmän synnynnäinen, toisilla opittu. Terapiatyön kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat joka tapauksessa luontainen rohkeus ja uteliaisuus. Koska terapia on yleensä yksilöterapiaa, hevosen pitää pystyä toimimaan erillään laumasta. Sen täytyy myös pystyä seisomaan paikallaan pitkiäkin aikoja, esimerkiksi kun asiakasta avustetaan rampilta selkään. Hyvä peruskoulutus ratsuksi on terapiahevoselle ensiarvoisen tärkeä. ”Hevosen pitää pystyä pyynnöstä muuttamaan esimerkiksi tempoaan ja askelen mittaa, ja sovittamaan liikkeensä ohjaajan mukaan”, Sanna korostaa. ”Hevosen on myös opittava se, kenen pyyntöihin se saa reagoida, sillä asiakkailta se voi saada hyvinkin ristiriitaisia komentoja. Te-

Suomenpienhevosyhdistys on perustettu vuonna 2000 vahvistamaan pienhevosten asemaa alkuperäisrodun edustajana. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää pienhevosen käyttömahdollisuuksia ja jakaa tietoa mm. sen monipuolisuudesta.

tapahtumia vuonna 2015:

suomenhevosten show-näyttely Forssan Pilvenmäellä 16.5.2015

kenttäratsastusleiri Niinisalossa 5.-7.6.2015

mestaruudet koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ilmoittautumisohjeet, lisätiedot ja muita tapahtumia:

www.suomenpienhevonen.fi Suomenhevosliiton lehti 2/2015

47


Suomenhevosen Jalostusohjesäännön muutokset pähkinänkuoressa Termit Nykyinen suomenhevosten rekisteri on 1.1.2016 alkaen nimeltään suomenhevosen kantakirja. Nykyinen kantakirjaan hyväksyminen korvataan 1.1.2016 alkaen termillä jalostusarvostelu.

Terveysvaatimukset Kaikki oriit tarkastetaan kesäihottuman varalta jalostusarvostelua seuraavana kesänä. Terveysongelmien (OD-irtokappaleet, vakavat kaviorustonluutumat tai kivesviat) kompensointiin vaaditaan I palkintoa vastaavat kilpailusuoritukset, jotka määritellään kullakin

Rakenne, liikkeet, luonne Rakenteen, luonteen ja liikkeiden arvostelussa voidaan jatkossa käyttää myös puolikkaita pisteitä. Luonnetta arvioidaan koko arvostelutilaisuuden ajan ja luonnepiste muodostetaan kaikkien lautakunnan jäsenten antamista pisteistä. Liikkeiden säännöllisyys arvostellaan jalka-asentopisteen yhteydessä. Liikepiste arvioi jatkossa vain liikkeiden mekaniikkaa. Ratsu- ja pienhevosilla arvostellaan ja pisteytetään myös laukka. Juoksijasuunnan hevosilla käynti arvostellaan vain sanallisesti.

J-suunta Yksilöarvostelun palkitsemisrajat porrastetaan ikäluokittain myös oriiden kohdalla. Palkintoihin vaadittavat ennätys- ja voittosummarajat nousevat, jälkeläisarvostelu tiukentuu.

R

eilu vuosi sitten aloitettu suomenhevosen jalostusohjesäännön uudistustyö on vuoden 2015 lopussa loppusuoralla. Suomen Hippoksen jalostusvaliokunta on hyväksynyt jalostusohjesääntöluonnoksen marraskuun lopussa ja lähettänyt sen Eviraan, joka on nykyään eläinjalostusta valvova viranomainen. Eviran on tarkoitus hyväksyä uusi jalostusohjesääntö vielä tämän vuoden aikana. Mikäli näin tapahtuu, uusi suomenhevosen jalostusohjesääntö astuu voimaan 1.1.2016. Jalostusohjesäännön uudistusta on valmisteltu neljässä jalostusohjesuunnittain kootussa työryhmässä. Suomenhevosliitolla oli oma edustaja jokaisessa työryhmässä. Valmistelutyöhön ovat osallistuneet myös eläinlääkärityöryhmä, asiantuntijat ja Suomen Hippoksen jalostusosasto sekä jalostusvaliokunta. Suomenhevoskasvattajat, -valmentajat, ja -harrastajat sekä suuri yleisö ovat voineet valmistelun ajan jättää uuteen jalostusohjesääntöön liittyviä kommenttejaan ja toiveitaan Suomen Hippokselle. Toukokuussa 2015 järjestettiin lisäksi työmestaruuskilpailujen yhteydessä avoin yleisötilaisuus.

Hyväksymisrajat ennallaan, palkitsemisrajat nousevat Työryhmät ovat vuoden aikana käyneet perusteellisesti läpi voimassa olevan ohjesäännön ja laatineet muutosehdotuksensa kullekin suunnalle. Pääosin uusi jalostusohjesääntö pohjautuu vanhaan, eikä isoja, radikaaleja rakenteellisia muutoksia ole tehty. Juoksijasuunnalla palkitsemisrajat nousevat ja muilla suunnilla suorituskyvyn kokeet monipuolistuvat. Hyväksymisrajat pysyvät kuitenkin kaikilla suunnilla ennallaan. ”Uudistuksessa on pyritty ennen kaikkea poistamaan tulkinnanvaraisuuksia. Olemme kirjoittaneet auki voimassa olleita, mutta kirjoittamattomia käytäntöjä niin paljon kuin vain olemme pystyneet”, Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää summaa. ”Muutosten pohjaksi olemme ajaneet valtavan määrän dataa. Palkitsemisrajojen korotuksia ei esimerkiksi ole heitetty hatusta, vaan niitä on arvioitu tarkoin nykyään kilpailevien hevosten tason pohjalta.” Vaikka palkitsemisrajoja on nostettu, suomenhevosen haastavan tilanteen takia hyväksymisen alarajaa ei ole haluttu nostaa. ”Se on tietoinen valinta. Vaikka jalostuksessa laatu on aina etusijalla, suomenhevosen kohdalla on tärkeää, ettei jalostusmateriaalia rajoiteta liikaa”, Mäenpää perustelee.

Terveysvaatimukset yksiselitteisimmiksi Suurimmat muutokset uudessa jalostusohjesäännössä koskevat terveysvaatimuksia. Jatkossa kaikki hyväksyttävät oriit tarkastetaan kesäaikaan kesäihottuman varalta. Kesäihottuma ei uudessa ohjesäännössäkään vaikuta hevosen hylkäämisen tai hyväksymiseen, mutta oriin omistaja velvoitetaan vastaamaan aiempaa tiukemmin ihottuman toteamisesta ja ilmoittamisesta. Kesäihottumatutkimus tehdään arvostelutilaisuutta seuraavana kesänä, ja sen kustannukset maksaa oriin omistaja. Vapautuksen tutkimuksesta saa vain siinä tapauksessa, että ilmoittaa jo arvostelutilaisuuteen tullessaan oriin olevan ihottumainen. Irtopalojen suhteen tehtiin vastaava pieni, mutta olennainen muutos. Irtopalaoriiden hyväksymiseen vaaditaan jatkossa kaikilla jalostussuunnilla I palkinnon vaatimukset täyttävät kilpailu- tai koesuoritukset. ”Irtopalaoriiden hyväksymisen tulkinnanvaraisuus on aiemmin aiheuttanut paljon polemiikkia. Nyt hyväksymisraja on yksiselitteinen. Samalla kaikkia jalostussuuntia kohdellaan tasavertaisina, kun vaatimus ensimmäisen palkinnon suorituksista kirjattiin myös muille suunnille”, Mäenpää perustelee. I palkinnon vaatimukset täyttävät kilpailu- tai koesuoritukset vaaditaan jatkossa myös muiden vakavien terveysongelmien eli kivesvikojen ja vakavien kaviorustoluutumien kompensointiin.


jalostusohjesääntö uudistuu Termit muuttuvat Samalla kun jalostusohjesääntöä uudistetaan, päivitetään myös käytössä olevaa termistöä. Ratsu- ja poniroduilla sekä lämminverisillä ravihevosilla rodun rekisteristä käytetään nimeä kantakirja. Niillä suomenhevosen kantakirjausta vastaava tilaisuus on nimeltään jalostusarvostelu. Samat termit otetaan suomenhevosilla käyttöön uuden jalostusohjesäännön myötä. ”Halusimme yhdenmukaistaa termit, jotta kentällä ei tulisi enempää sekaannuksia. Aluksi kuitenkin uudet termit tuottavat hankaluuksia meille itsellemmekin, tottuminen voi viedä pitkään”, Minna Mäenpää myöntää.

Tammat voivat käydä pelkässä rakennearvostelussa. Yksi iso muutos uudessa jalostusohjesääntöön on tehty tammoille, joille on luotu mahdollisuus käydä pelkässä rakennearvostelussa ilman suorituskyvyn kokeiden suorittamista. Tällöin tammaa ei hyväksytä, mutta se saa rakennearvostelun, josta on hyötyä etenkin siitosuraa ajatellen. Rakennearvostelussa käyvät tammat voidaan myöhemmin palkita suoraan jälkeläistensä perusteella ilman uutta näyttelykäyntiä. Uudella käytännöllä halutaan kannustaa erityisesti nuorten, suoraan siitokseen siirtyvien juoksijasuunnan tammojen omistajia tuomaan tammansa lautakunnan eteen. Käytännön toivotaan myös piristävän näyttelytoimintaa.

Jalostusohjesäännön tueksi jalostusohjelma Ennen meneillään olevaa uudistusta suomenhevosen jalostusohjesääntö on viimeksi uudistettu vuonna 2004. Koska jalostusohjesääntö määrittelee periaatteessa vain ne perusteet, joiden mukaan jalostukseen hyväksyttävät yksilöt valitaan ja hyväksytään, sitä tukemaan tarvitaan myös laajempi suomenhevosen jalostusohjelma. Sitä valmistellaan parhaillaan Suomen Hippoksen jalostusosastolla. Jalostusohjelmassa kuvataan suomenhevosjalostuksen ja kasvatuksen tavoitteet sekä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ja mittaamiseksi. Jalostusohjelmaan sisällytetään myös jalostusarvojen laskennan perusteet ja populaation elinvoimaisuuden seuranta. Jalostusohjelma sisältää lisäksi kuvauksen suomenhevosen näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta asiantuntijoineen. Jalostusohjelmaan kootaan myös suomenhevoskasvatustoimintaa tukevat kilpailutoiminnan keinot. Teksti ja kuva: Anna Karhila

Jalostusohjesäännön muutokset pähkinänkuoressa R-suunta 5-vuotiaalta ja vanhemmalta oriilta vaaditaan ennen kantakirjaustilaisuutta kilpailutuloksia joko este-, koulu-, tai kenttäratsastuksesta tai valjakkoajosta. Este- ja askellajikokeiden vaatimukset porrastetaan oreilla ikäluokittain. Sekä askellaji- että estekoe on vaikuttavat arvosteluun yhtä paljon.

T-suunta Ajettavuuskokeen tehtäviä täsmennetään ja kokeeseen lisätään luonnetta testaava kevyt vetokoe, jota ei kuitenkaan pisteytetä.

P-suunta Pienhevosten ajettavuuskokeesta tulee tehtäväpainotteinen. Laukka arvostellaan myös ajettavuudella hyväksyttävältä pienhevoselta. Ratsastettavuuskokeen vaatimukset porrastetaan oriiden kohdalla iän mukaan. Kaikki oriit suorittavat jatkossa estekokeen. Vanhemmat oriit suorittavat askellajikokeen kouluohjelman muodossa. jälkeläisarvostelussa otetaan huomioon myös muille suunnille hyväksytyt jälkeläiset. Kilpailusuorituksilla voi korottaa sekä yksilö- että jälkeläispalkintoa.

Tammojen rakennearvostelu Tammat, jotka eivät esimerkiksi loukkaantumisen tai siitokseen siirtymisen takia suorita suorituskyvyn kokeita, voidaan rakennearvostella ilman hyväksyntää. Tällöin ne voidaan hyväksyä ja palkita myöhemmin jälkeläisten perusteella ilman uutta näyttelykäyntiä.


Ypäjän Siittolan uutisia:

Mestarikasvattajat vastaa

ravihevoskasvatuksen rakennemuutokseen Teksti: Pauliina Raento

Muutokset hevostaloudessa ja suomalaisella maaseudulla kurittavat kotimaista hevoskasvatusta yleisesti vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Viime vuosina varsoja on syntynyt hälyttävän vähän, mikä suomenhevosen osalta uhkaa harvinaisen hevosrodun jatkuvuutta. Yksi yritys kääntää kehityksen suunta on Mestarikasvattajat-hevoskasvatuskimppa. Se tarjoaa kasvatustoimintaan ja hevosalan koulutukseen uuden kunnianhimoisen konseptin. - Ajatus ravihevosten kasvattamisesta kaikille kiinnostuneille avoimessa suurkimpassa muhi vuosia, sanoo yksi hankkeen luojista, kehittämispäällikkö Päivi Laine Hevosopistolta. Hyvät kokemukset Raviliigasta ja konkreettinen tilaisuus kehittää uusia lähestymistapoja sallivat viimein etenemisen ajatuksesta tekoihin. - Tilaisuus yhdistää kasvatus, koulutus ja laaja omistuspohja saatiin Opetushallituksen tukemassa hankkeessa, jossa päivitettiin tallimestarin erikoisammattitutkinnon sisältöä suhteessa hevostalouden muutokseen. Samassa yhteydessä haluttiin saada tallimestarien kasvatustoimintaa painottava koulutus ja osaaminen palvelemaan entistä laajemmin koko suomalaista hevostaloutta, Laine sanoo. Tulokseksi saatiin kansainvälisestikin uraauurtava pilottiprojekti, Mestarikasvattajat-kimppa, joka julkistettiin lokakuun lopulla. Se yhdistää kotimaisen hevoskasvatuksen edistämisen uusien asioiden oppimiseen, hevosalan yhteistyön kehittämiseen ja mukavaan yhdessäoloon. Uusi konsepti herätti alusta alkaen kiinnostusta niin, että mukaan toteuttamiseen saatiin tallimestareita kouluttavat oppilaitokset Hevosopisto (Ypäjä) ja Ylä-Savon ammattiopisto (Kiuruvesi), Hämeen ja Pohjois-Savon hevosjalostusliitot sekä Suomen Hippos. Nämä organisaatiot ovat mukana kimpan edustajistossa.

Ensikertalaisille ja konkareille Mestarikasvattajat palvelee sekä kasvatustoimintaan vasta tutustuvia että alan konkareita. Yhtäältä aihepiiriin vihitään ne kiinnostuneet, joilla ei ole omaa tallia tai muuten mahdollisuutta pitää siitostammaa. Toisaalta kimpan tiedotteet ja jäsenyyteen kuuluvat asiantuntijaluennot syventävät kasvatus- tai siittolatyössä jo karttunutta osaamista. Kimpan tiedotus on

suunniteltu niin, että siitä saa vinkkejä myös sopimusten tekoon ja vaikeiden valintojen perustelemiseen asiakkaille. - Kimpan yksi tärkeä tavoite on levittää tietoa kotimaisesta hevoskasvatuksesta ja samalla lisätä ymmärrystä sen merkityksestä raviurheilulle. Kimpan jäsenet saavat laajan kasvatuksen koulutuspaketin, muun muassa teematapaamisia ja neljä asiantuntijaluentoa vuodessa vuosina 2016–2018, Päivi Laine selvittää. Kimpan ohjelmassa seurataan ravurin elämän alkutaivalta siitoshevosten valinnasta syntyneiden varsojen opettamiseen ja myyntiin saakka. Kimpanvetäjän tiedotteet pitävät kimpan jäsenet kulloisenkin tilanteen tasalla. Kimppa myös panee kokemuksensa kiertoon. Pilottiprojektissa opittua hyödynnetään hevosalan ammatillisessa koulutuksessa tulevaisuudessa. — Omistajakimpat ovat tulevien hevosalan ammattilaisten asiakaskuntaa ja yhteisomistus on laajenemassa, Laine korostaa. Siten tämän kimpan toiminnasta saadaan arvokasta tietoa tulevaisuutta varten. Tuoreimpana se tulee niille, jotka ovat alusta asti mukana.

Sijoitus tulevaisuuteen Mestarikasvattajat-kimppa on jaettu 1000 osuuteen. Yhden osuuden hinta on 150 euroa, eikä muita kuluja tule. Osuus on kimpan kasvatustoimintaa rahoittava jäsenmaksu, johon koulutuspaketti sisältyy. Lokakuussa 2015 käynnistynyt kimppa päättyy varsojen myyntiin syyskuussa 2018. Parhaillaan käynnissä on kimpalle vuokrattavien ravisukuisten siitostammojen valinta, jonka toteuttaa Mestarikasvattajien ohjausryhmä. Kimpalle vuokrataan kaksi suomenhevos- ja kaksi lämminveritammaa. Hevoset muuttavat Hevosopistolle Ypäjän Siittolaan ja Ylä-Savon ammattiopiston tallille Kiuruvedelle, kaksi kuhunkin.


- Kummassakin oppilaitoksessa tammojen ja syntyvien varsojen hoidosta ja hyvinvoinnista vastaa siittolatyöhön erikoistunut tallimestari, Laine kertoo. Jokapäiväisessä työssä ovat mukana hevoskasvatukseen erikoistuvat opiskelijat. He pääsevät seuraamaan Mestarikasvattajien projektin etenemistä ja voivat liittää sen soveltuvin osin osaksi opintojaan. Kimppa maksaa tammojen omistajille rahallisen korvauksen tammojen käytöstä ja vastaa niiden kuluista vuokrausaikana. Omistajat saavat valtakunnallista näkyvyyttä kotimaisen hevoskasvatuksen sekä alan koulutuksen ja yhteistyön edistäjinä. Kimppa toimii syntyvien varsojen kasvattajana. Varsat myydään 1,5-vuotiaina syksyllä 2018, jolloin kimppa päättyy.

Ypäjän tammoja laitumella 90-luvulla. Kuva: Markku Åberg

Kimppa tukee myös raviurheilun tulevaisuutta: kimpalle mahdollisesti kertyvät kasvattajapalkinnot lahjoitetaan raviurheilun nuorisotoiminnan tukemiseen.

Mestarikasvattajien jäsenenä saat 150 eurolla seuraavaa: • Tiedotteen kimpanvetäjältä parin viikon välein • Neljä asiantuntijaluentoa vuodessa • Aseman ja osaamista hevoskasvattajana • Roolin hevosalan koulutuksen ja uuden konseptin kehittämisessä • Tilaisuuden verkottumiseen kimppatapaamisissa • Mahdollisuuden tukea raviurheilun nuorisotoimintaa • Uusia kokemuksia ja elämyksiä • Jäsenkortin, joka oikeuttaa joihinkin alennuksiin

Ypäjä Eila ja takana Ypäjä Esteriina. Kuva: Päivi Laine

Lisätietoja: www.mestarikasvattajat.fi

Kuva: Markku Åberg


Uudistettu jalostusohjesääntö avataan Suomenhevoskasvatuksen seminaarissa Ypäjällä Suomen Hippos on uudistanut vuoden 2015 aikana suomenhevosen jalostusohjesäännön yhdessä suomenhevoskasvattajien ja sidosryhmien kanssa. Uusi jalostusohjesääntö astuu voimaan vuoden 2016 alussa. Uudistuksessa on tarkennettu jalostusohjesääntöä niin, että se kokonaisuudessaan ohjaa suomenhevosjalostusta tulevina vuosina rodun käyttövaatimusten mukaan. Jalostusarvostelun hyväksymis- ja palkitsemisrajoja on tarkennettu vastaamaan nykypäivän suomenhevoselle asetettavia vaatimuksia urheilu- ja harrastehevosena. Suomenhevonen on ainutlaatuinen rotu, joka on kautta aikain vastannut yhteiskunnan sille asettamiin muuttuviin vaatimuksiin. Jalostuksen tavoitteita on muutettu vaatimusten mukaan. Suomenhevosen onnistuneen jalostustyön hyödynsaajana on lopulta koko yhteiskunta ja hevoselinkeinot osana sitä.

Yhteistyössä Hevosopisto ja Suomen Hippos

VUOTUINEN SUOMENHEVOSVÄEN KOKOONTUMINEN HEVOSOPISTOLLA:

Suomenhevoskasvatuksen seminaari 6.-7.2.2016 Teema: Suomenhevosen uudistettu jalostusohjesääntö Ohjelmassa: Lauantaina 6.2. klo 15 - Ypäjä-halli Suomenhevosen uudistettu jalostusohjesääntö: R- ja P-jalostussuunnan keskeisimmät uudistukset – demonstraationa R- ja P-tammojen

jalostusarvostelutilaisuus

– näyttelylautakunta ja asiantuntijat selostavat kantakirjauksen etenemisen ja tammojen arvostelun yksityiskohtaisesti klo 19 - Ratsumestari Illallinen ja keskustelut 


 Sunnuntaina 7.2.

Perttunen

Juontajana piiriagronomi-emeritus Eero

klo 10.00 - Kartanon koulu

Suomenhevosen uudistettu jalostusohjesääntö:

Kaikkien jalostussuuntien (J, T, R, P) uudistusten esittely asiantuntijoiden selostamana

Puheenvuorot: • Kasvattaja tarvitsee tietoa - Hannu ja Elina Vähäkangas, Murron Talli • Eläinlääkäri ennaltaehkäisee sairauksia • Valmentaja ja hoitaja antavat hevoselle mahdollisuuden - Jutta Ihalainen ja Antti Ojanperä ravikuningas Jokivarren Kunkun taustalta

• Jalostaja näkee edistymisen - jalostusjohtajaemerita

Terttu Peltonen Seminaarin päätteeksi paneelikeskustelu esiintyjien ja yleisön kesken, aiheena jalostusohjesäännön uudistukset Tilaisuus päättyy n. klo 16.30 Lisätietoja: Päivi Laine puh. 040 - 8607601 Yksityiskohtainen ohjelma-aikataulu julkaistaan joulukuussa: www.hevosopisto.fi EnnakkoiImoittautuminen (ei välttämätön): www.hevosopisto.fi/suomenhevosseminaari Hinta: 40 e/pv, kahden päivän hinta 70 e sisältäen ohjelman, kahvit sekä lauantaina iltaruokailun ja sunnuntaina lounaan HUOM! Lauantaina 6.2.2016 klo 11 - 15 Hevosopiston Avoimet ovet -tapahtuma, jonka monipuolisessa ohjelmassa mm. opiskelijoiden esittämä suomenhevoskatrilli (sisältyy hintaan). Lounasmahdollisuus Ravintola Ratsumestarissa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!


Ypäjä Tarja jatkaa tutustumisretkeä Presidenttiemme hevosten elämään

Kurkistus

Ypäjä Tarjan päivään Ypäjä Tarja 1394-04 Syntynyt

2004

Omistaja

Tarja Halonen

Kasvattaja

Hevosopisto Oy

Väri

Rautias

Isä

Kelmi

ii Kotomies

ie Saparo Emä

Usvan Ronja

ii Assin Komu

ie Usvan Heli

Jos sulkee silmät sen tuntee, sanoo heinäpaalilla istuva viisivuotias. Teen työtä käskettyä ja suljen silmät. Kuulen tasaisen kavion kopseen ja sukellan rauhoittavaan äänimaailmaan. Kuulen aisojen hiljaisen liikkeen hevosen kupeilla ja rattaiden narinan. Aistin metsän ja maan ihanat tuoksut. Rattaiden keinuminen kulkeutuu oman kehon liikkeeseen ja rentoudun. On vain tämä hetki, hevonen, metsätie ja kavioiden kopse. Ja kuten lapset yleensäkin ovat oikeassa, niin on nytkin. Hevosen kavioiden kopseen voi todella tuntea.

O

n lämmin ja sulanut joulukuun iltapäivä ja me istumme rattaissa, joita ohjastaa Hevosopiston raviopettaja Simo Palovaara ja meitä vie Ypäjän metsäisiä teitä Ypäjä Tarja. Lempeä ja rauhallinen liinaharja Ypäjä Tarja on presidentti Tarja Halosen suomenhevonen, jonka Hevosopisto ja Ypäjän kunta hänelle lahjoittivat aikanaan. Ypäjä Tarja syntyi presidentin hevoseksi. Se valittiin hienoon tehtäväänsä jo ennen syntymää. Lähestymme Hevosopiston rakennuksia ja Tarja saa luvan juosta.Pitkää mäkeä noustessamme Simo kertoo Ypäjä Tarjan olevan hyvä ajohevonen, koska se on niin rauhallinen ja varma. Rauhallisin ottein ja kevein ranneliikkein hän ohjastaa Tarjan ajomatkamme lopuksi oppilaitoksen ruokalan eteen. Tarja seisahtaa tyynesti oven eteen ja me nousemme rattailta. Silitämme sitä hyvästiksi ja sen kookas ja ryhdikäs olemus jatkaa matkaa. Olemme hypänneet täysin toiseen maailmaan ajaessamme kiireisestä kaupungista tänne rauhallisuutta huokuvaan hevospitäjään. Oli huikea yllätys Hevosopiston tiedottajalta Kirsti Piminäiseltä viedä meidät tultuamme tallille, jossa Tarjaa laitettiin ajokuntoon ja saada tietää pääsevämme ikimuistoiselle metsä-matkalle Ypäjä Tarjan kanssa. Saimme tutustua siihen ja sen maailmaan juuri sellaisena kuin se parhaimmillaan varmasti on. Työtään tekevänä, yhtenä sen arkipäivistä. Ypäjä Tarja on Hevosopiston opetushevonen. Rauhallisuudesta ja hyvästä luonteestaan johtuen se voi osallistua monenlaisiin tehtäviin. Sillä ajetaan sekä ratsastetaan. Se

54 Suomenhevosliiton lehti 2/2015

on nimenomaan erittäin monipuolinen ja täyspäinen hevonen täsmentää Kirsti. Sen loistava yhteistyökyky tekee siitä miellyttävän opettajan ja kumppanin erilaisiin tarkoituksiin. Sen todella voi viedä vaikka Helsingin keskustan vilinään ja siihen voi luottaa. Suomenhevosta se on edustanut monella tavalla ja monenlaisissa tilaisuuksissa kuninkuusraveista Ypäjän omiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Ja se muuten todella on ollut siellä eduskuntatalonkin edustalla. Osallistuen hevosparlamenttiin. Presidentti Tarja Halonen vierailee katsomassa hevostaan kun ehtii. Lämpimästä sitoutuneisuudesta Suomenhevosen hyväksi ja alkuperäisrotujen ystäväksi kertoo stipendi, jonka Tarja Halonen on lahjoittanut vuosittain opiskelijalle, joka on menestynyt hyvin opintoaiheinaan hevosten hoito ja kasvatus. Ypäjä Tarja on nyt 11-vuotias ja sillä on vielä pitkä ura edessään. Se saa elää elämäänsä Hevosopiston opettajana ja tutustuttaa useita sukupolvia suomenhevosen hienouksiin ja moniosaamiseen. Eikä ole epäilystäkään, etteikö se tee sitä täydestä sydämestään ja ammattitaidolla. Iloisia työpäiviä Ypäjä Tarjalle ja kaikkea hyvää.

Haastatteltavina raviopettaja Simo Palovaara ja tiedottaja Kirsti Piminäinen, Hevosopisto Oy Haastattelut ja teksti: Teija Dahlgren Kuva: Johanna Havia


Hienotunteista huolenpitoa hevosystäväsi viimeisestä matkasta. • hevosten tuhkauspalvelut • odottaessatuhkaukset • lemmikkien tuhkauspalvelut • vastaanottopalvelu 24 h

Puhelin 0400 496 819

Boko talli Ruotsista on käyttänyt menestyksekkäästi Calphorminia jo kymmenen vuoden ajan

OPTIMAALISEEN LUUSTON KEHITYKSEEN JA VAHVISTAMISEEN Calphormin on ainutlaatuinen tuote, koska se sisältää tasapainoisen yhdistelmän makromineraaleja, hivenaineita, aminohappoja ja lisäksi natrium zeoliittipiitä sisältävän yhdisteen. Perusta hevosten tulevaisuuden menestykselle voidaan luoda jo ennen kuin se on edes syntynyt. Varmistamalla, että emätamman ruokinnassa on oikeassa tasapainossa makromineraaleja, hivenaineita ja aminohappoja, syntynyt varsa saa parhaan alun kasvuunsa. Calphorminia suositellaan käytettäväksi nuoren, nopeasti kasvavan varsan ruokinnassa vieroituksen jälkeen.  Calphormin tukee luuston kasvua ja varsan kehitystä.

Vieterikatu 1, 15700 Lahti, Finland puh. 03-875 990 velj.wahlsten@veljwahlsten.com www.veljwahlsten.com


Suomenhevonen 2/2015  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you