Page 37

Kolumni

Museoitu luonto? Luonto voi olla museossa tai museo voi olla luonnossa. Kyse on aistimisesta, kokemisesta ja merkityksistä.

M

USEOIDEN TEHTÄVÄNÄ on nostaa esiin myös luonnon ajalliset kerrostumat. Se voidaan tehdä museon seinien ja kynnysten ulkopuolella, joten vitriiniin aseteltu kovakuoriainen on vain yksi näkökulma museoituun luontoon. Luonto on läsnä museoissa yhä useammin tapahtumissa ja muussa toiminnassa, jota toteutetaan yhdessä erilaisten yhdistysten kanssa. Museoiden tehtävänä on herätellä ihmisissä suhdetta menneisyyteen ja muistamiseen sekä luoda vuorovaikutteisuutta ajallisiin kerroksiin ja jatkumoihin. Museot auttavat meitä paikantamaan itsemme ajassa ja paikassa, osana luontoa ja osana elettyä ympäristöä. Havainnollisimmin tämä tapahtuu menemällä sinne, missä muutenkin elämme. Tänä vuonna vietetään vihervuotta. Lähimuseossani Satakunnan Museossa puutarha-aiheisten luentosarjojen lisäksi luontoa tarkastellaan monissa tapahtumissa ja retkillä. Oman ympäristön ajalliset kerrokset tulevat tutuiksi vaikka Porin metsässä, jossa kiemurtelee monen suosima lenkkipolku. Monikaan ei ole lenkkeillessään huomannut toisen maailmansodan aikaisia lentokonesuojia. Museon retkellä kiinnitetään huomio myös niihin. Arjen luonto ja eletyt paikat saavat uusia ulottuvuuksia museon tekemän työn kautta. Museotyö ei ole vain kokoamista, säilyttämistä ja esille asettamista. Se on muistin aktivoimista identiteetin määrittelyn tueksi sukupolvien ketjussa niin ajassa kuin paikassa. Se on myös osallistamista. Monen museon yhteydessä toimii nykyään museon ystäväyhdistys. Esimerkiksi Satakunnan Museon ystävät on aktiivinen yli kahdensadan paikallisen vapaaehtoistyöhön osallistuvan joukko. Omalla innokkuudellaan he

tekevät museotyötä tunnetuksi omassa elinympäristössään. Ystäväyhdistys muun muassa hoitaa rakennuskulttuuritalo Toivon perinnekasvien puutarhaa sekä pitää yllä Porin Reposaaressa sijaitsevaa museohinaaja Santtua. Museoiden ja niiden yhteydessä toimivien yhdistysten lisäksi moni muukin järjestö tekee tärkeää kulttuurityötä menneisyyden elävöittämiseksi. Luonnon ja oman eletyn ympäristön merkitykset saivat uudenlaisia merkityksiä Kalevalaisten Naisten Liiton teemavuotena Voimapaikka. Vuoden tarkoituksena oli aktivoida ihmiset etsimään paikkoja, joissa on heille erityistä merkitystä ja voimaa. Usein tämä suhde liittyi muistoihin ja menneisyyteen. Osa luontoa, sen omiksi koettuja merkityksellisiä paikkoja, oli museoitu ihmisten mieleen. Teemavuoden aktivoimina he kirjoittivat paikoista ja jakoivat tietoja niistä muiden kanssa. Otsikossa esitettyyn kysymykseen voisi vastata: luonto on museo. Omien aistiemme lisäksi saatamme kuitenkin tarvita jonkun, joka osoittaa ja kaivaa esille ajalliset kerrokset: maastoon hautautuneet lentokonesuojat, kivikautiset asuinpaikat, lapsuuden polun, sen koppakuoriaisen, joka on pyörittänyt maatunutta menneisyyttä jaloissaan. Luontoon on museoitunut aineellisia viitteitä menneisyydestämme. Lisäksi tarvitaan muisti ja mieli työstämään niistä esille henkilökohtaisia merkityksiä.

Laura Puromies valmistelee maisemantutkimuksen alaan liittyvää väitöskirjaa Porissa, lähellä Satakunnan Museota. Hän on myös Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksen jäsen.

MUSEO 2/2016

37

Museo-lehti 2/2016  
Museo-lehti 2/2016  
Advertisement