U U T TA
uudistettiin koko lukion kieltenopetuksen rakenteet. Yhdessä todettiin, että kannattaa kokeilla kaikkea, mikä alentaa kynnystä kielten opiskeluun. Pajassa kaavailtiin esimerkiksi lyhyitä kurkistus- tai maistelukursseja, joilla ei olisi nykyisten oppimäärien tavoitteita: madaltaisivatko ne kynnystä jatkaa tai aloittaa kielen opiskelua korkeakoulussa? Pitäisikö luoda B4- tai B5-oppimäärä? Vai edustaisivatko nekin jäykkiä, sitovia rakenteita, joista nykyinen sukupolvi ei ole kiinnostunut? ”Verkkovälitteinen opiskelu on ainut, mikä nuorisoa motivoi, ja vuorovaikutukseen houkuttelee kännykkä paremmin kuin opettaja”, kuului yksi kommentti keskustelussa. Halvari harmitteli sitä, että ”matikkamantra” on lyönyt mediassa läpi ja lukiolaiset jättävät kielivalintoja pois, koska vaikuttaa siltä, että niistä ei saa pisteitä todistusvalinnassa. Hänen mukaansa ei tiedosteta, että tietyille aloille voikin esimerkiksi lyhyistä kielistä saada pisteitä. Ohjauksen ja korkeakouluyhteistyön lisäämistä pohdittiin samoin kuin sitä, miten kielitaidon välinearvoa tuodaan paremmin esiin lukiolaisille. Pajassa todettiin kuitenkin, että pakkoakin tarvitaan. Yhdeksi ratkaisuksi esitettiin pakollisen lyhyen kielen palauttamista lukioon. Leena Hämäläinen Tredusta veti ammatillisen toisen asteen pajaa, jossa perättiin kielitietoisuutta työpaikoille. Tutkinnossa tarvittavaa kielitaitoa on mahdollista hankkia työpaikoilla, mikäli vierasta kieltä voi käyttää työssä. Näissä tilanteissa työpaikkaohjaajan rooli on merkityksellinen: kykeneekö hän ohjaamaan opiskelijaa kielitaidon hankkimiseen? Työpaikkaohjaajien koulutukseen on lisättävä kielitietoisuutta ammatillisen kielitaidon hankkimisen näkökulmasta. Pajassa toivottiin ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen kieltenopettajien yhteistyön ja ajatustenvaihdon tehostamista erityisesti nivelvaiheessa. Ammatillinen toinen aste antaa jatko-opintokelpoisuuden, mutta takaako se jatko-opintovalmiudet? Ammattikorkeakouluissa järjestetään tasokokeita, joiden perusteella moni opiskelijoista suorittaa valmentavat kurssit ennen pakollisia kielten kursseja. Osalla opiskelijoista saattaa olla esimerkiksi suomen tai englannin kielessä hyvä suullinen kielitaito, mutta kielen kirjallinen tuottaminen voi olla äärimmäisen haastavaa. Keskustelussa korostui se, että kielitarjontaa pitää lisätä, koska ilman sitä ei voi olla valintojakaan. Monikielisten opiskelijoiden osaamista eri kielissä tulisi nykyistä paremmin saattaa näkyviin. Pajassa esitettiin kieliprofiilin kaltaisen työkalun kehittämistä lukion mallin mukaan myös ammatilliselle toiselle asteelle.
Kielivalinnat ja opettajankoulutus
Marjo Markkanen Jyväskylän yliopistosta veti teemapajaa kielivalintoihin kannustamisesta. Uutta viisasten kiveä ei löytynyt; tiedossa on, että viestiä monipuolisen kielitaidon merkityksestä täytyy vielä rehtoreille, opoille, päättäjille, vanhemmille ja suoraan oppijoille. Opettajan oma esimerkki positiivisena kielen ja kulttuurin lähettiläänä on merkityksellinen samoin kuin keskustelut oppilaiden kanssa ja opiskeluun tsemppaaminen. Oppilaat ja opiskelijat on hyvä saada mukaan kieliä markkinoimaan, sillä vertaiselta tuleva viesti on paras kannustin. Vanhempainillat, kielten esittelytilaisuu-
det, kielten maistelut ja kielisuihkutukset ovat yleensä erittäin kannattavia. Yksi keskustelijoista kertoi esimerkin Helsingistä: ”Olemme käyneet esittelemässä kieliä eskarilaisille. Ennen koronaa saimme sekä ruotsin että saksan A1-ryhmät. Koronan vuoksi viime talvena emme päässeet esittelemään – niinpä ei valittu muuta kuin A1-englantia.”
”Olemme käyneet esittelemässä kieliä eskarilaisille. Ennen koronaa saimme sekä ruotsin että saksan A1-ryhmät. Koronan vuoksi viime talvena emme päässeet esittelemään – niinpä ei valittu muuta kuin A1-englantia.” Koulujen kielivalinnat heijastuvat opettajankoulutukseen hakeutuvien määrään. Kiinnostus on heikentynyt ja aloituspaikkojen määrä vähentynyt joissakin yliopistoissa jopa kymmenillä viime vuosikymmenen aikana. Näin todettiin Kieltenopettajakoulutuksen tila ja tulevaisuuden näkymät -pajassa, jonka vetäjänä oli Outi Veivo Turun yliopistosta. ”Jos töitä ei näytä riittävän, miksi hakeutua tälle alalle?” pajassa kysyttiin. Myös resurssipula vaivaa opettajaopintoja. Yliopistojen ainelaitoksilla valitaan kielten opettamisen ja oppimisen linja tai opinnot, joissa pääsee erikoistumaan kielen oppimiseen. Ainelaitosten, aineenopettajakoulutuksen ja luokanopettajakoulutuksen yhteistyötä voisi edelleen tiivistää ja pohtia, millaisia sisältöjä pitäisi nostaa esiin missäkin kokonaisuudessa. Opetusharjoittelua olisi tärkeää voida suorittaa eri asteilla ja koulumuodoissa. ”Yksi pullonkaula on siirtyminen varhaistetusta opetuksesta alakoulun ylemmille luokille. Sinne kaivataan lisää pedagogista osaamista vieraiden kielten opettamiseen. Niin luokanopettajien muuntokoulutusta aineenopettajiksi kuin aineenopettajien koulutusta monialaisilla opinnoilla luokanopettajan pätevyyteen pitää jatkaa ja kehittää”, Veivo tiivisti. Kielivalintapajan viesti kieltenopettajaksi opiskeleville kuului: hankkikaa jo opiskeluaikana luokanopettajan pätevyys, sillä kaksoiskelpoisuus on valtti ja muuntokoulutukseen pääseminen hankalaa. Jatkuva kielten markkinoiminen ja huoli omasta työllisyydestä rasittaa ja vaikuttaa opettajan jaksamiseen. Keskusteluillan kaltaista tilaisuutta ajatusten tuulettamiseen pidettiin virkistävänä ja antoisana. Tilaisuus antoi myös mahdollisuuden toimivien ideoiden jakoon ja verkostoitumiseen.
13
