Page 4

Anna-Liisa Patoharju

a nen Ja su elus Sukelluksesta on kirjoitettu viime vuosina yhä lisääntyviä sivumääriä, mutta naisesta tässä yhteydessä aikaisemmin melko vähän. Viime aikoina on kuitenkin sukellusharrastus levinnyt yhä laajemmalle ja näin on myös yhä useampia naisia tullut mukaan. Ranskalaisen sukelluslehden "Plongees" numerossa 27/1965 on peräti kuuden s,ivun artikkeli aiheesta nainen ja sukellus. Ranskassahan on aina oltu kiinnostuneita naisesta. Vuolassanaisesti perustellaan tässä kirjoituksessa sitä, miten hyvin sukellus soveltuu juuri naisille, koska se ei niinkään vaadi fyysistä voimaa, vaan pikemmink in henkistä kestävyyttä, mielen tasapainoa ja harkintakykyä. Pitkäaikainen rasittava sukellus ilman laitetta, kuten esim. sukelluskalastuksessa vaatii kyllä fyysistäkin kestävyyttä ja voimaa, mutta se onkin enemmän miesten harrastus. Kirjoittaja ihmettelee, miksi jlaisia sitten kuitenkin on niin selvästi paljon vähemmän mukana sukelluksessa kuin miehiä ja arvelee sen johtuvan jonkinlaisesta meren ja veden pelosta. On runsaasti naisia, jotka ovat innostuneita useistakin urheilu lajeista, mutta ovat ikäänkuin estyneitä, kun sukellus on kysymyksessä. Tämä pelko ei ole hankittua tai sattumanv9raista, vaan sen j uuret ovat syvällä perityissä ta4

buissa, maantieteellisissä olosuhteissa ja yhteiskuntamme sivlstymisessä. Kiinalainen, joka on syntynyt sampaanissa tai tahitilainen, joka on avannut ensi kerran silmänsä laguunin rannalla ei pelkää vettä. Tälle veden pt:::lolle sivistyneessä maailmassa annetaan hieno nimikin, talassofobia. Vielä eräs syy, joka saattaa karkoittaa naisia sukel'uksen piiristä on alttius meritautiin, joka voi olla hyvinkin epämukava elämys. Antitalassofobit Ja mitä sitten etsivät sukelluksesta ne naiset, jotka ovat voittaneet tämän merenpelon? Ranskalaisen näkemyksen mukaan fyysisen toiminnan aiheuttamaa mielihyvää, ruumiinIiikuntoa, henkisen kestävyyden harjaannuttamista. Myöskin tarvetta päteä, sekä omissa että miehen silmissä, ehkäpä myös miehen voittamista. Itse ihmettelen, ettei juuri missään sukelluskirjoituksessa mainita motiiviksi sitä ihmeellistä kOlmiulottuvaisuuden , leijumisen, ihan erilaisen vapauden tunnetta , jonka kokee vedessä liikkuessaan ja joka ensi kokemuksen jälkeen jatkuvasti kiehtoo mieltä ja yllyttää uusiin sukelluksiin. Myöskin maiseman poikkeaminen niin täydellisesti maanpäällisistä näkymistä on miellyttävä elämys.

Monet sukeltajat kokevat myös sukelluksen eräänlaisena pakona arkielämästä ja sen huolista, enskapismina. "Plongees"-Iehti väittää, että psykoanalyytikkojen mukaan meidän merta, kohtaan tuntevamme vetovoima edustaa piilevää halua palata sikiöaikaiseen elämään ja "hiljaiseen maailmaan" tunkeutuminen on yritys palata äidin kohtuun saavuttamaan passiivinen ja peloista vapaa tila. Terveys Ranskalaiset ovat gynekologien kongressissa Toulonissa toukokuussa 1965 pohtineet myös sukelluksen mahdollisia haittoja naiselle. Ei ole todettu mitään sen kummempia vastasyitä naisten sukeltamiselle kuin mitä miehillekään on . Raskaana oleville naisille antaa tri Barthelemy kuitenkin ohjeen, että kolmannen raskauskuukauden jälkeen ei tule sukeltaa syvemmälle kuin 20 metriin eikä pidempiä kuin 20 minuutin sukelluksia . Myöskin tulee tällöin nousta hitaasti ja suorittaa ylimääräinen dekompress io 66 metrin ja 3 metrin syvyydessä. Sukelluksen pitäisi näissä puitteissa olla pikemmink in hyväksi niin äideille kuin vauvalIekin , koska he vedessä ovat ylipaineessa ja juuri viime aikoina on lääketiede yhä enemmän alkanut tehdä leikkauksia ja muita hoitotoimenpiteitä ylipaineessa .

Urheilusukeltaja 1975 3  
Advertisement