Issuu on Google+

Akva Etiopiassa! Matkaraportti 13.8.2012 Aalto-yliopiston vesi– ja ympäristötekniikan ammattiainekerho Akva


Matkaraportti 13.8.2012 Aalto-yliopiston vesi– ja ympäristötekniikan ammattiainekerho Akva Toimituskunta Minna Maasilta, Suvi Kattainen, Tiia Vento ja Lauri Ahopelto Ulkoasu ja taitto: Lauri Ahopelto ja Tiia Vento Kirjoittajat: Tiia Vento, Panu Laurell, Elina Lehikoinen, Noora Liljanto, Kondrad Enckell, Niina Siitonen, Suvi Kattainen, Hanna-Mari Juvonen, Jakob Mirea, Riku Vahala ja Eppu Henrikkson Kuvat: Lauri Ahopelto, Tiia Vento, Minna Maasilta ja Noora Liljanto Yhteydenotot: Lauri Ahopelto, lauri.ahopelto@gmail.com

© Akva 2012

2


ETIOPIA JA VESI Akva

4

Etiopia

5

Excursio

7

Vesitalous

10

Vesihuolto

15

Eroosio

20

Kehitysapu

23

Yhteenveto

27

3


AKVA A

kva on Aalto-yliopiston vesi- ja ympäristötekniikan opiskelijoiden ammattiainekerho. Akvan tavoitteena on lähentää jäseniään niin toisiinsa kuin myös vesialan yrityksiin ja järjestöihin. Akva järjestää paljon tapahtumia ja sillä on ollut tapana järjestää myös ulkomaanexcursio tasaisin väliajoin. Edelliset ulkomaanexcursiot ovat suuntautuneet Hollantiin ja Ruotsiin. Kymmenvuotissyntymäpäiviä käytiin juhlimassa Kaakkois-Aasianexcursion merkeissä. 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Akva halusi järjestää excursion johonkin kaukaisempaan maahan. Pohdinnan jälkeen mantereeksi valittiin Afrikka, monesta eri syystä: Afrikassa kiehtoi erilaisuus Suomeen verrattuna, luonto, kulttuuri ja moni muu asia. Lisäksi Afrikka oli monelle entuudestaan tuntematon. Moni koki tämän olevan ainutkertainen mahdollisuus tutustua Afrikkaan, jonne esimerkiksi yksikseen matkustaminen ei ole niin helppoa. Niille, jotka Afrikassa olivat jo käyneet, tämä oli tilaisuus kokea se sama mahtava tunnelma uudelleen. Etiopia valikoitui kohdemaaksi sen ainutlaatuisuuden, monipuolisuuden sekä turvallisen tilanteen vuoksi, ja totta kai monien mielenkiintoisten veteen liittyvien projektien ja vierailukohteiden vuoksi. Etiopia osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Matkan aikana tutustuimme niin veteen liittyviin kehitysyhteistyöprojekteihin kuin paikalliseen vesihuoltoonkin. Myös erilaiset eroosioongelmat tulivat tutuiksi. Havaitsimme miten huutava pula vesialan osaajista paikoin on ja opimme jotain siitä, minkälaisia haasteita vesitekniikkaan voi Etiopiassa liittyä.

Mukaan matkalle lähti 18 akvalaista, joista suurin osa oli opiskelijoita, mutta olipa joukossa Aalto-yliopiston vesihuoltotekniikan professori Riku Vahalakin. Matkalla olivat mukana: Annica Ahlström, Lauri Ahopelto, Konrad Enckell, Juho Haapala, Eppu Henriksson, Miia Hyttinen, Panu Juntunen, Hanna-Mari Juvonen, Suvi Kattainen, Nasti Korhonen, Panu Laurell, Elina Lehikoinen, Noora Liljanto, Minna Maasilta, Jakob Mirea, Niina Siitonen, Riku Vahala ja Tiia Vento. 4


ETIOPIA E

tiopia sijaitsee keskellä niin kutsuttua Afrikan sarvea, Itä-Afrikan rannikon läheisyydessä päiväntasaajalta hieman pohjoiseen. Etiopia on iso maa, pinta-alaltaan 1 100 000 km2 ja asukasluvultaan 84 miljoonaa. Se on maailman väestörikkain maa ilman rannikkoa. Maan keskiosia hallitsee mittava ylänkö, jota halkaisee Iso hautavajoama. Keskusylänköä reunustavat tasangot, suot sekä aavikot. Suurin osa Etiopian asukkaista elää hedelmällisellä ylängöllä noin 2000 – 2500 metriä merenpinnan yläpuolella. Etiopian rajanaapureita ovat Eritrea, Djibouti, Somalia, Kenia, Sudan sekä EteläSudan. Vaikka Etiopia on suhteellisen turvallinen maa, kaikki sen raja-alueet ovat konfliktiherkkiä alueita. Etiopian suurin järvi on Tana-järvi, joka sijaitsee maan luoteisosassa 1800 metrin korkeudella merenpinnasta. Järvi itsessään on varsin matala: sen maksimisyvyys on vain noin 14 metriä. Järven pinta-ala on noin 3 150 km2, ja sen valuma-alue kattaa 16 500 km2 ympäröivää ylänköä. Tana-järvi on Sinisen Niilin alkulähde. Järven vedet ovat ennen virranneet Sinisen Niilin vesiputousten kautta, joita kävimme matkan aikana Nykyään joki on kuitenkin valjastettu hyvin voimakkaasti sähköntuotantoon, ja virtaamasta noin 95 prosenttia johdetaan voimalaitoksen kautta. Etiopiasta on löydetty joitain maailman vanhimmista ihmisjäännöksistä, kuten esimerkiksi maailmankuulu Lucy. Monet tutkijat arvelevat, että moderni ihminen, Homo Sapiens, lähti juuri täältä ylittämään Punaista merta valloittaakseen maailman. Noin 2. vuosisadalta e.a.a. vuoteen 1974 Etiopiaa hallitsivat eri dynastioiden monarkit, sekä kuninkaat että keisarit, minkä jälkeen kommunistinen DERG-liike otti vallan. Vuodesta 1991 Etiopia on kutsunut itseään demokraattiseksi tasa-vallaksi vaikka maata käytännössä siitä asti on hallinnut diktaattorimainen pääministeri Meles Zenawi. 300-luvulla Etiopiasta tuli maailman toinen kristillinen valtio. Etiopialainen ortodoksinen kirkko on erikoisuuk-sineen ja säilyneine juutalaisine vaikutteineen ainut-laatuinen versio kristillisyydestä. Myös muslimeilla on Etiopiassa pitkä historia ja alangoilla elää moninaisia heimoyhdyskuntia, joista

5


osa on säilyttänyt perinteisiä uskomuksiaan. Etiopian asukkaat kuuluvat noin kahdeksaankymmeneen eri etniseen ryhmään, joista suurimmat ovat Oromo, Amhara, Somali ja Tigre. Maan virallinen kieli on amhara, joka on sukua arabialle ja heprealle. Suuri osa koulutuksesta tapahtuu kuitenkin englannin kielellä, joten se on koulua käynneille varsin tuttu kieli. Etiopia on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä valtiosta, ja on suurelta osin riippuvainen kehitysavusta. Suomelle Etiopia on yksi pitkä-aikaisimmista kehitysyhteistyökumppaneista, ja varsinkin vesiaiheisia kehitysprojekteja on Suomen avustuksella toteutettu maassa lukuisia. Vallitseva ilmastotyyppi Etiopiassa on trooppinen monsuuni-ilmasto. Ylängöillä sataa jopa 2000 mm kesäkuusta syyskuuhun, loput vuodesta on kuivaa kautta. Läntisillä ylängöillä sataa säännöllisesti joka vuosi, kun taas itäiset ylängöt kärsivät kuivuudesta noin kymmenen vuoden välein. Alangoilla sataa yleensä vähemmän ja maan itäosassa, lähellä Eritrean ja Djiboutin rajaa, sijaitsee Danakilin autiomaa, yksi maailman kuumimmista ja kuivimmista alueista. Etiopialla on lukuisia järviä, joista suurin on Tana-järvi, joka samalla on Niilin suuremman haaran, Sinisen Niilin lähde. Maassa sijaitsee monien muidenkin suurten jokien lähteet, ja nämä joet kastelevat ympäröiviä kuivia alueita. Tämän johdosta Etiopiasta käytetään nimitystä ”Afrikan vesitorni”.

Alla kahvipapuja ja ylhäällä ortodoksinen seremonia yhdessä Lalibelan kalliokirkoista

6


EXCURSIO A

kvan ulkoexcursio Etiopiaan järjestettiin 26.5. – 10.6.2012 välisenä aikana. Lensimme sekä mennessä että tullessa Turkish Airlinesilla, jolloin välilasku oli Istanbulissa. Kaupungit, joissa Etiopian päässä vierailimme, olivat Addis Abeba, maan pääkaupunki, Bahir Dar Tana-järven rannalla sekä Lalibela, joka on kuuluisa kalliokirkoistaan ja myös UNESCON:n maailmanperintökohde. Matkaohjelma oli suunniteltu niin, että viivyimme pääkaupungissa, jossa oli eniten excukohteita, kokonaisen viikon ja sen jälkeen menimme bussilla Bahir Dariin, jossa olimme kaksi päivää ja kolme yötä. Lopuksi lensimme Lalibelaan, jossa vietimme kolme päivää. Viimeisen päivän vietimme taas Addis Abebassa, ennen kuin matka jatkui takaisin Suomeen. Addis Abeba on reilun kolmen miljoonan ihmisen asukasluvullaan Etiopia suurin kaupunki ja samalla maan pääkaupunki. Addis Abebassa pitää päämajaansa myös esimerkiksi Afrikan Unioni, ja kaupunkia kutsutaankin Afrikan poliittiseksi pääkaupungiksi. Addis Abebassa vierailimme mm. Nile Basin Initiativessa, Water Works Contruction Enterprisessa, Etiopian vesiministeriössä, Suomen suurlähetystössä sekä Etiopian ainoalla jätevedenpuhdistamolla kaupungin eteläpuolella. Addis Abebassa olemisemme aikana reissuohjelmasta löytyi myös yksi kokonainen vapaapäivä sekä vapaa-aikaa, esimerkiksi museossa käyntiä ja matkamuistojen ostamista varten. Osa matkalaisista pääsi eräänä iltana tutustumaan paikallisiin vainajan valvojaisiin hyvinkin perusteellisesti ja varmasti kaikille muodostui mielipide injerasta, lettumaisesta ruuasta, jota paikalliset syövät paljon. Lauantaina 2.6. aamulla poistuimme bussilla Addis Abebasta päämääränämme noin 500 km:n päässä pääkaupungista sijaitseva Bahir Dar. Bahir Dar on noin 200 000 ihmisen kaupunki Tana-järven, Sinisen Niilin alkulähteen, rannalla. Bahir Darissa toimii Tana-Beles Watershed Monitoring and Evaluation projekti, jossa työskentelee kaksi suomalaista asiantuntijaa, jotka toimivat oppainamme eroosiota käsittelevällä vierailulla. Päivän mittaisella reissulla tutustuimme vedenmittausaseman toimintaan, sekä seutua vaivaaviin eroosio-ongelmiin. Linja-autossa yksi väsynyt matkustaja… Matka Addis Abebasta Bahir Dariin kesti noin 12h pysähdyksineen.

Matkamme ajoittui aivan kuivan kauden loppuun. Maa oli todella kuivaa ja ilma täynnä tuulen nostattamia hiekkapölyä. Lämpötilat olivat hellelukemissa, ja pullovettä kului.

7


Toisena päivänä Bahir Darissa vierailimme Blue Nile Fallseilla, joka oli ehkä koko reissun maisemallisesti hienoin kohde, sekä teimme venematkan Tana-järvelle, jolloin kameraobjektiiviemme eteen saapui virtahepoja ja pelikaaneja. Halukkaat saivat vierailla myös järven saarilla sijaitsevissa luostareissa. Lalibela on hyvin kuuluissa 1200-luvulla rakennetuista, tai oikeammin kallioon hakatuista kirkoistaan, joille pyhitimme yhden kokonaisen päivän. Sisäänpääsy kirkkoihin maksoi 350 birriä (noin 16 euroa), ja sillä pääsimme näkemään kaikki 11 kirkkoa. Otimme itsellemme myös oppaan, jolloin saimme kirkoista enemmän irti. Matkaohjelmassa oli myös excu Lalibelan lähellä sijaitsevaan kylään, jossa paikallinen vesihuolto toimii aurinkoenergian avulla. Lalibelasta mainittakoon vielä arkkitehtuuriltaan hyvin futuristinen Ben Abeba –ravintola, jossa kävimme syömässä ihmeteltyämme kalliokirkkoja. Tämä etiopialaisen miehen ja skotlantilaisen naisen yhdessä omistama ravintola tarjosi ruokaa unohtumattomassa ympäristössä. Perjantaina 8.6. lensimme Lalibelasta takaisin Addis Abebaan, jossa vietimme matkan alkupäästä tutussa hotellissa vielä yhden yön ennen matkaa kotiin.

Juho ja Panu ihastelemassa St. George kalliokirkkoa, joka on kaiverrettu kallioon ristinmuotoisesti.

Ben Abeba tarjoili ruuan lisäksi mahtavat näkymät lähilaaksoon. Harmi vain että huipulla aina tuulee. Yllä Blue Nile Falls.

8


Ylhäällä kuvia pelikaaneista ja virtahevoista, joita näimme Tana-järvellä. Paviaanin bongasimme tien varrelta, kun olimme matkalla Bahir Dariin. Alempana kuva teff-pellosta. Teff on hirssinsukuinen ruohokasvi, jota kasvaa mm. Etiopiassa ja Eritreassa. Tästä ravintoarvoltaan erinomaisesta viljasta tehdään Etiopian perinneruokaa, injeraa.

9


VESITALOUS 10


Vesi– ja Energiaministeriö 1/2

E

tiopian vesi- ja energiaministeriö on maan kansallisten vesivarojen hallinnan korkein elin. Ministeriön tehtäviin kuuluvat vesi- ja energiavarantojen hallinnoiminen, varojen käytön sekä varojen käyttöä tehostavien projektien kehittäminen ja valvominen sekä pienempien paikallisten vesi - ja energiavirastojen tukeminen. Etiopialaiset ministeriöt on jaettu direktoraatteihin, joiden alaisuudessa toimivat tarkemmat erityisalat. Ministeriövierailullamme pääsimme tutustumaan hydrologiasta ja veden laadusta vastaavan direktoraatin (Hydrology and water quality directorate), pohjavesistä vastaavan direktoraatin (Ground water directorate) sekä vesihuollosta vastaavan direktoraatin (Water supply and sanitation directorate) vastuualueisiin sekä toimintaan. Direktoraattien edustajat esittelivät kunkin direktoraatin toimintaa ainoastaan jo etukäteen lähettämiemme kysymysten perusteella toisin kuin muissa vierailukohteissamme, joissa kohteen edustajat esittelivät toimintaansa lähinnä omasta näkökulmastaan. Hydrologiasta ja veden laadusta vastaava direktoraatti on erikoistunut pintavesiin. Edustajat painottivat, että vaikka vedenlaadussa on ollut suuria ongelmia, on parannustakin tapahtunut. Laatukysymykset ovat kuitenkin hyvin paikkasidonnaisia, ja eri alueilla vedet ovat laadultaan hyvin vaihtelevia, joten maan rajojen sisäpuolelle mahtuu myös huonolaatuisia pintavesiä. Hydrologisia tekijöitä, kuten sadantaa ja haihduntaa tutkii maanlaajuisesti ministeriön alaisuudessa toimiva virasto. Sillä on noin 400 mittauspistettä ympäri Etiopiaa, ja kaikki ministeriön käyttämät hydrologiaa koskevat tiedot kerätään näiltä mitta-asemilta. Tällä hetkellä mittaukset tehdään manuaalisesti, mutta järjestelmä pyritään automatisoimaan lähitulevaisuudessa. Tulevaisuudessa direktoraatti pyrkii muodostamaan pitkäaikaissuunnitelman hydrologisten mittausten tekemiseksi ja datan käsittelemiseksi sekä hyödyntämiseksi. Mallinnusta pyritään viemään korkeammalle tasolle ottamalla käyttöön yhä monimutkaisempia mallinnusohjelmistoja ja hyödyntämällä mallinnuksesta saatavaa tietoa maanlaajuisesti sekä paikallisella että valtakunnan tasolla. Direktoraatti pyrkii lisäksi yhä tiiviimpään yhteistyöhön erilaisten pienempien virastojen kanssa. Erityisen tärkeänä direktoraatin edustajat pitivät yhteistyötä säätilaan ja kasteluun perehtyneiden tahojen kanssa, koska tämänkaltaisella yhteistyöllä olisi mahdollista lieventää kuivuudesta aiheutuvia haittoja.

11


Vesi– ja Energiaministeriö 2/2 Pohjavesidirektoraatin pääprioriteettina on pohjavesiesiintymien sijainnin ja esiintymien vesimäärän selvittäminen. Ongelmallista on, että Etiopian geologinen kartoittaminen on vasta alussa, ja kartoitustietoa on tällä hetkellä vain kolmesta prosentista koko maan pinta-alasta. Tästä syystä pohjavesiesiintymistä ei ole kattavaa tietoa. Jo löydetyt ja käytössä olevat esiintymät ovat matalia, ja vedenlaatua uhkaavat erityisesti suola, nitraatit, patogeenit sekä joillain alueilla fluori ja jätevesien pääseminen pohjavesiesiintymiin. Afrikasta on viime aikoina löydetty lukuisia aiemmin tuntemattomia pohjavesiesiintymiä, mutta ongelmana niiden käyttöönsaamisessa on paitsi puutteellinen välineistö syvien esiintymien hyödyntämiseksi. myös tutkimustiedon puute. Uuden esiintymän löytyessä tarvittaisiin ensin kattavia tutkimuksia siitä kuinka paljon kyseisen esiintymän vettä voidaan käyttää ilman että käytöstä aiheutuu haittaa ympäristölle. Joissain osissa Etiopiaa on tutkittu mahdollisuutta hyödyntää tekopohjavettä, mutta tällä hetkellä asia on vielä suunnittelu- ja tutkimusasteella. Vesihuoltodirektoraatti keskittyy huolehtimaan siitä, että etiopialaiset saavat puhdasta juomavettä ja maan jätevesihuolto toimii. Etiopian kaikki jätevedenpuhdistamot ovat hallituksen alaisia. Vesihuollon järjestämisessä suurin ongelma on kaukaisten pienten kaupunkien ja kylien saavuttaminen. Toimivan vesihuoltoverkoston rakennuttaminen maksaa ihanteellisissakin oloissa paljon, mutta erityisen hankalaksi ja sitä myötä kalliiksi sen tekevät pitkät välimatkat ja vaihtelevat maastonmuodot. Viimeisen vuosikymmenen aikana aikaansaadut parannukset koskevat lähinnä vesihuoltoverkoston kattavuuden lisäämistä sekä tehostettua yhteistyötä muiden direktoraattien, lähinnä terveysviranomaisten ja koulutukseen keskittyvän ministeriön kanssa. Vesihuollon järjestämiseksi on myös haettu uusia rahoittajia perinteisten hallituksen avustusten, käyttömaksujen ja muiden olemassa olevien rahoittajatahojen lisäksi. Etiopiassa ymmärretään toimivan vesihuollon ja erityisesti puhtaan talousveden saatavuuden tärkeys. Myös monia ongelmia tiedostetaan, mutta paikallinen tietotaito ja erityisesti niukat rahavarat eivät aina riitä ongelmien ratkaisemiseksi. Vesihuollon toimivuuteen kytkeytyy lisäksi monia sellaisia tahoja, jotka eivät suoranaisesti liity vesiteknisiin asioihin, mutta joilla on silti valtava merkitys toimivan vesihuollon järjestämiseksi. Esimerkiksi toimiva jätehuolto on tehokas keino ehkäistä vesivarojen pilaantumista. Yksi vesiministeriön ja sen alla toimivien direktoraattien suurimmista päämääristä onkin tehostaa kommunikaatiota tällaisten tahojen kanssa, jotta yhteisten tavoitteiden kautta olisi mahdollista päästä kaikille suotuisaan lopputulokseen.

12


Nile Basin Initiative 1/2

N

ile Basin Initiative (NBI) on perustettu vuonna 1999 tarkoituksena edistää Niilin valuma-alueen vesien kestävää käyttöä. NBI:n muodostavat yhdeksän valtiota joen valuma-alueelta sekä Eritrea niin sanottuna tarkkailijajäsenenä. Etiopia on yksi NBI:n varsinaisista jäsenvaltioista. Etiopian alueella muodostuu noin 85 prosenttia Niilin vedestä, mutta toisin kuin esimerkiksi Egyptissä, Etiopiassa suurinta osaa valtavien vesimäärien tuomista mahdollisuuksista ei ole ainakaan vielä hyödynnetty. NBI:n ensimmäisenä tehtävänä oli löytää yhteisymmärrys valtioiden välille Niilin alueen kestävästä kehittämisestä. Yhteisymmärryksen saavuttamisen lisäksi toinen iso ongelma on ollut osaavien tekijöiden puute, johon NBI on tarttunut kannustamalla kouluttautumaan vesialalle. Etenkin korkeammin koulutetuista henkilöistä on ollut pulaa. Projekteja on aloitettu - ja ensimmäisiä vesialan koulutukseen liittyviä projekteja jo lopetettukin - tarpeen mukaan. Projekteja on erilaisia paikallisista projekteista kaikkien NBI-maiden välisiin yhteisprojekteihin. NBI koordinoi erilaisia ohjelmia, yhtenä näistä Eastern Nile Subsidiary Action Program (ENSAP). ENSAP:iin kuuluvat Etiopia, Egypti sekä Sudan ja ohjelman tarkoituksena on edistää Niilin itäisen valuma-alueen resurssien kestävää käyttöä. Pääsimme vierailemaan ENSAP:in pääkonttorilla, Eastern Nile Technical Regional Officella (ENTRO) Addis Abebassa, jossa kuulimme NBI:stä, ENSAP:sta sekä muista ohjelmista, näiden projekteista ja alaprojekteista. Itäisen Niilin (Eastern Nile, EN) alueella asuu 140 miljoonaa ihmistä ja suurimmat veteen liittyvät haasteet alueella ovat muun muassa veden käytön tehokkuus, jätevesien hallinta, kasteluun ja maankäytön kehittymiseen liittyvät kysymykset sekä sademäärän vaihtelu. Niiliin tulevista päähaaroista Sininen Niili alkaa Etiopiasta ja sen vesimäärä vaihtelee suuresti kausittain. Valkoinen Niili kuljettaa vettä tasaisemmin, mutta määrä on huomattavasti pienempi verrattuna Siniseen Niiliin. Jotta eri maiden suunnitelmien sekä NBI:n projektien ja ohjelmien vaikutuksia voisi tutkia, on NBI luonut mallin Niilistä. Mallia kehitetään edelleen ja sen tarkoituksena on olla työkalu kaikille Niilin alueen toimijoille. Mallin avulla erilaisia tulevaisuuden skenaarioita investointihankkeista ilmastonmuutokseen voisi vertailla. Tämän jälkeen päätöstä hankkeista tehtäessä mahdolliset sivuvaikutukset muulle Niilin alueelle olisivat ainakin tiedossa.

13


Nile Basin Initiative 2/2 Yhteistyössä NBI-maiden välillä on saavutettu edistysaskelia, mutta ongelmiakin on yhä. Yksi hiertävistä asioista ovat vanhat valtioiden väliset Niilin valuma-aluetta koskevat sopimukset ja niiden asema nykytilanteessa. Etenkin Egyptillä on vanhastaan ollut melko määräävä asema päätettäessä Niilin käytöstä. Monet muut valtiot haluaisivat tästä eroon, mutta uuden sopimuksen ratifioiminen on kesken johtuen erimielisyyksistä maiden välillä. ENTRO:ssa pidettiin kuitenkin tärkeänä sitä, että vaikka haasteita maiden välisissä neuvotteluissa on edelleen, ihmiset ovat alkaneet ajatella Niilin kehitystä omaa tarvettaan pidemmälle. Niiliä koskevat asiat eivät ole vain paikallisia, vaan myös kansainvälisiä.

Perinteinen kaislavene Tana-järven rannalla.

14


Vesihuolto

15


82

Vesihuolto– ja turvallisuus 1/2

miljoonan asukkaan Etiopia on sikäli onnellisessa tilanteessa, että maan vesivarannot ovat kohtuullisen suuret. Niilin virtaamasta 85 prosenttia on peräisin Etiopian ylängöiltä. Suurin osa vedestä on toki peräisin heinä-elokuun sadekaudelta, mutta maan kestäviksi pohjavesivarannoiksi on arvioitu noin 36 miljardia kuutiota. Tämä on kuitenkin hyvin karkea arvio, sillä todellisuudessa vain noin 3 prosenttia maan pohjavesivarannoista on kartoitettu. Vaikka vettä periaatteessa riittää, silti lähes joka kolmas etiopialainen kärsii puhtaan juomaveden puutteesta. Usein puhdas vesikään ei ole juomavetenä turvallista. Suurimpia ongelmia ovat korkea fluoridi- ja nitraattipitoisuus sekä suurissa kaupungeissa, kuten pääkaupunki Addis Abebassa, erilaiset patogeenit ja avoimien kaatopaikkojen likavedet. Ongelmallisin alue on 9,3 miljoonan ihmisen asuttama Awashin valuma-alue Addis Abeban länsipuolella. Veden laadulle ollaan kehittämässä kansallisia standardeja, mutta työtä hidastavat maan osavaltiorakenne, eli omat lait ja johtokunnat joka osavaltiossa, sekä ongelmien erilaisuus eri valuma-alueilla. Nykyään perusarvot, kuten pH ja COD pyritään mittaamaan jokaisesta joesta ja järvestä. Valtio panostaa tällä hetkellä valtavasti puhtaaseen veteen, ja tavoitteena on, että vuonna 2015 kaikilla kaupunkilaisilla ja lähes kaikilla maaseudun asukkaista olisi puhdasta vettä. Kaupungissa tavoite toteutuu, mikäli vettä löytyy 20 litraa 500 metrin säteellä asuinpaikasta, maaseudulla taas 15 litraa 1,5 kilometrin päästä kotimajasta. Vertailun vuoksi suomalaisen vedenkulutus on noin 170 litraa vuorokaudessa. Myös vierailemillamme Etiopian vesiministeriön osastoilla oli omat tavoitteensa vuodelle 2015: pohjavesiosaston tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä kartoittaa viidesosa Etiopian pohjavesistä ja vedenlaatua monitoroivan osaston tavoitteena on olla mallinnuksen ykkösiä Afrikassa. Vesihuolto on yksi Suomen Etiopialle antaman kehitysavun painopisteistä, joten Suomi on vahvasti sitoutunut vesihuollon kehittämiseen Etiopiassa. Vuonna 1994 aloitettiin suomalaisvetoisia projekteja Amharan osavaltion alueella. Kun perinteisissä projekteissa kehitysapurahat valuvat pikkuhiljaa eri virastojen ja toimijoiden taskujen kautta apua tarvitseville, on vuonna 2003 aloitetuissa CMPprojekteissa (Community Managed Project) tarkoitus antaa mikrolainoja suoraan kyläyhteisöille, jotka toteuttavat projektin asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä. Suomalaiset ovat olleet mukana ideoimassa mallia. CMP-malli on kaksinkertaistanut WASH-projektien (Water Supply, Sanitation and Hygiene Programme) vuosittaisen määrän, ja sitä ollaan levittämässä muihinkin osavaltioihin, seuraavaksi Tigrisiin.

16


Vesihuolto– ja turvallisuus 2/2 Vierailimme Etiopian vesiministeriössä, jossa ministeriön paikallisten edustajien lisäksi Rambollin suomalaiset työntekijät esittelivät meille CMP:tä ja sen avulla toteutettuja projekteja. Yhteisöt perustavat komitean, jonka avulla vesihankkeen suunnittelu voidaan laittaa alulle. Vesihankkeisiin tarvittava rahoitus hoidetaan mikrolainojen avulla ja yhteisöjen osuus kustannuksista on aluksi 15 prosenttia. Vesihankkeen rakentamisen jälkeen yhteisö maksaa tietyn suuruista käyttömaksua kuukausittain. Kuukausimaksun avulla saadaan varoja vesihankkeen ylläpitoon ja mahdollisten rikkinäisten osien korjaamiseen. Yleensä halukkuus CMP-ohjelmaan lähtee yhteisöistä itsestään. Monesti heillä on myös ammattitaitoa tai osaamista hankkeiden suorittamiseen, mutta taloudellinen tuki puuttuu. CMP-mallissa hyvää on kehitysapurahojen perille saamisen lisäksi projektien sitouttava vaikutus. Aiemmin virkamiesten toteuttamina projektit eivät tuntuneet kyläläisten mielestä omilta, ja materiaalia, kuten kiveä ja soraa, meni hukkaan. Kun kyläyhteisö itse päättää maa-ainesten tilaamisesta, tilataan materiaalia oikea määrä. Suomen valtion kannalta oivallista on mahdollisuus vaikuttaa suoraan kyläläisten asioihin. Suomi painottaa vesiasioissaan pelkän vesiturvallisuuden lisäksi myös oikeudenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi naisten asema on vahvasti esillä projektien toteutusvaatimuksissa. Näiden asioiden toteutuminen on todennäköisempää silloin, kun asioista sovitaan ruohonjuuritasolla. Lalibelassa vieraillessamme tutustuimme käytännössä CMP:llä toteutettuihin projekteihin PLAN-järjestön isännöimänä. Vierailimme eräässä kylässä, jonne oli rakennettu kaivo CMP-periaatteilla. Haastattelimme erästä komitean jäsentä ja hän antoi erittäin positiivista palautetta lähestymistavasta. Kylän asukkaiden elinkeino (pääasiassa laiduntaminen) oli parantunut huomattavasti, ja vettä oli riittänyt koko ajan kylän tarpeisiin. Vesiturvallisuuteen liittyy myös koulutus, jota tarjotaan esimerkiksi japanilaisten rahoittamassa Etiopian Water Technology Centerissä (EWTEC). Keskuksessa koulutetaan tulevaisuuden osaajia niin poraamisen, laitehuollon kuin muidenkin vesihuollon perustehtävien saralla. Koulutettavat pystyvät myös itse kouluttamaan kyläläisiä toimimaan itse laitteidensa kanssa. Rikkinäistä laitetta ei tarvitsisi enää heittää pois eikä pilaantunutta kaivoa välttämättä hylätä, vaan kylästä saattaisi löytyä ihminen, joka osaisi paikata ongelman. Kyseinen vierailemamme keskus oli kouluttanut noin 3000 vesialan ammattilaista ja panostusta on tarkoitus lisätä. Uusi koulutuskeskus oli jo rakenteilla.

17


Jätevedet 1/2

E

tiopiassa on monien vuosien ja projektien aikana panostettu puhtaan veden saantiin, ja nykyään lähes puolella etiopialaisista on saatavillaan puhdasta vettä. Sen sijaan kunnollisen sanitaation järjestämisessä ollaan pahasti jäljessä. Vain hieman yli 10 prosentilla etiopialaisista on käytössään kunnollinen käymälä. Etiopian pääkaupungissa prosenttiluku on parempi, noin joka kolmannella on käytössään vessa. Sanitaation ja viemäröinnin kehittäminen kaupungissa kuuluu Addis Ababa Water and Sevage Authoritylle (AAWSA), Addis Abeban Vesi- ja Viemäröintiviranomaiselle. Pääsimme vierailemaan sekä AAWSA:n toimistolla että jätevedenpuhdistamolla. Kaupunkiin rakennettu viemäröintiverkosto on riittämätön palvelemaan nopeasti kasvavan kaupungin yli kolmea miljoonaa ihmistä. Viemäröintiverkostoon on liittynyt vain muutama prosentti asukkaista. Useimmat kotitaloudet (75 prosenttia) käyttävät kuoppakäymälöitä, jotka purkavat avoimiin ojiin. Noin 15 prosentilla on käytössään vesivessat ja umpisäiliöt, jotka myös purkavat avo-ojiin. Loput tekevät tarpeensa avoimesti kaduille, pihoille ja pusikoihin. Julkisia käymälöitä on rakennettu jonkin verran, mutta ne eivät ole yleisiä. AAWSA huolehtii kaupungin jätevesien keräämisestä ja puhdistuksesta. Umpisäiliöistä ja kuoppakäymälöistä kerätään lietettä ikivanhoilla lietteenkeräysautoilla, ja liete viedään käsiteltäväksi Koteben lietepuhdistamolle. Siellä liete levitetään avoimiin lammikoihin ja sen annetaan kuivua. Osa kaupungin asukkaiden jätteistä ja jätevesistä päätyy silti sellaisenaan hulevesiverkostoja pitkin aina Awash-jokeen asti. Suunnitelmien mukaan lietteen kuivaamisprosessin aikana syntynyt biokaasu kerätään talteen myytäväksi ja lietteestä tehdään lannoitetta. Tällä hetkellä kaasua ei kerätä, eikä kuivattua lietettä käytetä mihinkään, vaan se läjitetään ilman kaasun talteenottoa. Viemäröidyt jätevedet päätyvät kaupungin jätevedenpuhdistamolle, Kalitille. Jätevedenpuhdistamon käsittelykapasiteetti on 7600 m³/pvä (vertailun vuoksi kerrottakoon, että noin 800 000 asukkaan jätevedet käsittelevän Viikinmäen puhdistamon jätevesivirtaama on noin 270 000 m³/pvä). Välppäyksen ja hiekanerotuksen jälkeen jätevesi johdetaan suuriin altaisiin, joissa ne käyvät läpi eri puhdistusvaiheita. Lämpimän ilmaston ansiosta jätevesi puhdistuu luonnollisesti ilman kemikaaleja anaerobiseen bakteeritoimintaan ja levä-aktiivisuuteen perustuen. Sähköäkin tarvitaan ainoastaan jätevedenpuhdistamon sisäisestä kierrosta huolehtivien ruuvipumppujen ajamiseen.

18


Jätevedet 2/2 Yksi jätevedenpuhdistamon suurista ongelmista on tuttu monelle suomalaisellekin vesihuoltolaitokselle, sillä niin sanotun laskuttamattoman jäteveden osuus on ajoittain hyvin suuri. Varsinkin sadekauden aikana viemäriverkostoon pääsee sadevettä huonokuntoisten putkien läpi. Lisäksi laitoksen riesana on kattojen ja katujen kuivatusvesien johtaminen viemäriin. Rahoituksen puuttuminen on yksi sanitaation kehittämistä haittaavista ongelmista. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, jossa jätevesikuutio maksaa enemmän kuin vesikuutio, Addis Abebassa jätevesi maksaa vain murto-osan veden hinnasta ja kehittämiseen ei jää lainkaan rahaa käyttömaksuista. On selvää, että tulevaisuudessa Kalitin jätevedenpuhdistamon kapasiteetti ei enää riitä puhdistamaan koko kaupungin jätevesiä vesivessojen yleistyessä. Kalitin puhdistusaltaat ovat jo nykyisellään pinta-alaltaan valtavia, joten laajentaminen ei tule kyseeseen. Uusia jätevedenpuhdistamoita ollaankin jo suunnittelemassa. AAWSA:n johtaja on tästä mielissään, vaikka katsookin, että konsulttiyhtiöt eivät aina ota huomioon kokonaisuuksia ja kaupungin etua suunnitelmia tehdessään. Hän valittelee myös poliittisen tahdon puutetta - ja siten myös rahoituksen puutetta - jätevesiasioiden kehittämisessä. AAWSA:a itseään kiusaa lisäksi puute pätevistä työntekijöistä, sillä viraston matalat palkat eivät houkuttele henkilöstöä jäämään, kun he ovat tarpeeksi kartuttaneet tietotaitoaan. Kalitin jätevedenpuhdistamo satelliittikuvasssa. Puhdistamon toimintaperiaate on yksinkertainen ja se on toimiva, mutta laitos vaatii paljon tilaa.

19


Eroosio 20


Eroosiontorjunta 1/2

E

tiopian talous perustuu vielä tänä päivänä vahvasti pienviljelijävetoiseen maatalouteen, joka kattaa noin puolet bruttokansantuotteesta. Jopa 80 prosenttia kansasta saa elantonsa suoraan tai välillisesti maataloudesta, ja keskimäärin yksi viljelijä omistaa vain 1,2 hehtaaria maata. Maanviljelyä harjoitetaan perinteisin menetelmin ilman traktoreita tai muita polttoainetta kuluttavia laitteita. Kyntö ja muu maanmuokkaus tapahtuvat härkien tai aasien vetämillä auroilla; kuormajuhtina toimivat ihmisten lisäksi aasit. Tällainen perinteinen, köyhyyden sanelema viljely- ja elämäntapa vaatii suurta kotieläinmäärää ja paljon peltopinta-alaa. Erään arvion mukaan Etiopian pinta-alasta noin 15 prosenttia on viljelykäytössä ja 51 prosenttia laidunmaana, kun taas maapintaa suojaavia metsiä on jäljellä vain noin 4 prosenttia maa-alasta. Nämä tekijät johtavat siihen, että sadekauden kynnyksellä valtaosa maasta on paljaana ja kynnettynä alttiina eroosiolle. Lisäksi Etiopian ylängöille on ominaista melko suuret korkeusvaihtelut ja jyrkät rinteet, jolloin sadekauden voimakkaat sateet huuhtovat maa-ainesta esteettä vesistöihin. Eroosio onkin yksi Etiopian suurimmista ympäristöongelmista. Etiopian viljavaa maata uhkaavan eroosion määrä ylänköalueella oli vuonna 2005 noin 1,8 miljoonaa tonnia, joka on huomattavasti enemmän kuin mitä uutta maa-ainesta muodostuu vuodessa. Samana vuonna ravinteita huuhtoutui laskennallisesti

21


Eroosiontorjunta 2/2 maa-aineksen mukana noin 1,3 miljoonaa tonnia fosforin ja typen määrissä mitattuna. Tälläisen mittakaavan eroosio on vakava uhka maatalouden tuottavuudelle heikentäen ruokaturvaa. Lisäksi erodoitunut maa-aines päätyy sedimentiksi vesistöihin, aiheuttaen patojen ja kastelujärjestelmien liettymistä. Eroosiota vastaan kamppaileminen edellyttää sekä eroosiota ehkäiseviä toimia että seurantaverkostoa, jonka avulla kiintoaineen kulkeutumisen määrä ja muutokset voidaan tarkemmin määrittää. Suuri osa Etiopian viljelymaasta sijaitsee ylängöllä, jossa on myös laaja Amharan maakunta. Amharan maakunnassa, lähellä Bahir Darin kaupunkia, pääsimme kehitysyhteistyökonsulttiyritys Niras International Consultingin vieraina tutustumaan ruohonjuuritason eroosiontorjuntamenetelmiin. Osana Nirasin TanaBeles Watershed Monitoring & Evaluation -projektia alueella pyritään myös selvittämään eroosion seurauksena irtoavan ja alajuoksulle kulkeutuvan sedimentin määrää seurantaverkoston avulla. Niras toimii projektissa teknisenä avustajana, ja sen toiminta rahoitetaan Suomen kehitysyhteistyövaroista. Projektin ensisijaisena tavoitteena on rakentaa paikallishallinnossa tarvittavaa kapasiteettia, jotta käyttöönotettuja eroosiontorjunta- ja hydrologisen seurannan menetelmiä käytettäisiin myös jatkossa. Hydrologisen seurannan tavoitteena on muodostaa lähtötaso projektialueen virtaamille ja virtaamien mukana kulkeutuville sedimenttikuormille, sekä seurata myöhempiä virtaamia ja kuormia. Alueella on muun muassa mitattu päivittäin sadantaa ja veden korkeutta sekä otettu sedimenttinäytteitä. Tiedon keruussa on käytetty pääasiassa yksinkertaisia menetelmiä, jotka vaativat vain vähän huoltoa ja käyttökokemusta. Seurannan tulokset on pyritty tallentamaan web-pohjaiseen järjestelmään, joka mahdollistaa tiedon järjestelyn, tallentamisen ja nopean tiedonsiirron eri osapuolten välillä.

22


Kehitysapu

23


Kehitysapu 1/2

S

uomen kehitysyhteistyöllä Etiopiassa on pitkä historia, ja Etiopia onkin valittu yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaista. Muita Suomen pitkäaikaisia yhteistyömaita ovat Kenia, Mosambik, Nepal, Sambia, Tansania ja Vietnam. Diplomaattisuhteet maiden välille solmittiin vuonna 1959, ja Suomi avasi ensimmäisen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevan suurlähetystönsä Addis Abebaan vuonna 1965. Virallinen kehitysyhteistyö aloitettiin vuonna 1967 ja vuosien varrella kehitysyhteistyöhön on kuulunut muun muassa henkilöapua, kouluttamisen tukea, suomalaisten eri alojen asiantuntijoiden lähettämistä Etiopiaan, infrastruktuurihankkeita, korkeakouluyhteistyötä Suomen ja Etiopian välillä, ruokaturvan parantamista ja etenkin 1980-luvun nälänhätien aikana humanitaarista apua. Kehitysyhteistyön juuret ovat kuitenkin kansalaisjärjestöjen toiminnassa: Suomen Punainen Risti aloitti toimintansa Etiopiassa jo 1930-luvulla ja useat lähetysseurat ovat toimineet alueella aina 1950–1960 -luvuilta lähtien. Vaikka Etiopian talous on kasvanut viime vuosina nopeasti, on maa edelleen hyvin riippuvainen kehitysavusta. Vuonna 2009 Etiopia sai virallista kehitysapua noin 3,8 miljardia dollaria, joka on yli 13 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suomen kahdenvälinen yhteistyö Etiopiassa oli vuonna 2010 laajuudeltaan 14 miljoonaa euroa. Suomen kehityspolitiikan pohjana ovat YK:n vuosituhattavoitteet, jotka tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Lisäksi kehitysyhteistyötä ohjaa ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Suomen kehitysyhteistyö Etiopiassa painottuu opetukseen ja vesihuoltoon. Opetussektorilla Suomi on tukenut opetuksen laadun ja erityisopetuksen kehittämistä, ja panostanut vammaisten lasten koulunkäyntiin. Koulunsa aloittavien lasten määrä onkin noussut 95,5 prosenttiin, kun vielä vuonna 1990 osuus oli vain 32 prosenttia. Myös vammaisten lasten koulunkäynti on yleistynyt, ja Etiopiaan on laadittu erityisopetuksen strategia. Puhdasta vettä saa nykyisin 68,5 prosenttia väestöstä, kun vuonna 1990 siihen oli pääsy vain 19 prosentilla. Suomella on ollut merkittävä rooli Etiopian vesikysymysten parissa. Suomen tuella on esimerkiksi parannettu maaseudun vesihuolto- ja sanitaatiopalveluita, sekä kehitetty valuma-alueiden hallintaa. Yhteistyöllä tähdätään myös vesi- ja muiden luonnonvarojen kestävään käyttöön. Amharan alueen vesihuolto- ja ympäristöohjelman (1994–2011) myötä yli 1,5 miljoonaa etiopialaista on saanut lähelleen vesipisteen sekä hygieniakoulutusta. Keskeisenä lähestymistapana on CMP.

24


Kehitysapu 2/2 Kun WASH-hankkeeseen sovelletaan CMP:tä, hankkeen kutsumanimi on COWASH (Community-Led Accelerated Water Supply, Sanitation and Hygiene Project). WASHprojekteihin voi vesihuollon lisäksi kuulua sanitaation ja hygienian kehittämistä, kuten esimerkiksi Amharan ja Benishangul-Gumuzin maakunnissa, joissa COWASHhankkeet on toteutettu onnistuneesti. Amharassa keskityttiin maaseudun vesihuolto- ja ympäristöohjelmaan ja Benishangul-Gumuzissa keskityttiin maaseudun vesihuolto-, sanitaatio- ja hygieniaohjelmiin. Nämä hyvin sujuneet hankkeet kannustivat osaltaan Etiopian hallitusta sisällyttämään CMP:n kansalliseen WASHstrategiaan, ja levittämään mallia muillekin alueille. Koulutus- ja vesisektorien lisäksi Suomi toimii nykyään myös Etiopian maanhallintasektorilla. Uudella Responsible and Innovative Land Administrationin Ethiopia –ohjelmalla (REILA) pyritään ratkomaan maankäyttöön liittyviä ongelmia. Ohjelmalla tuetaan maaseudun maarekisterin luomista ja kehittämistä sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Eroosio on Etiopiassa vakava ongelma, ja se uhkaa maan yleisintä elinkeinoa maataloutta ja siten ihmisten ruokaturvaa. Silti epäselvistä maankäyttöoikeuksista johtuen ihmiset hyödyntävät maata lyhytnäköisesti. REILA:n ajatuksena on, että kun maanomistusoikeudet saadaan kuntoon, ihmiset alkavat investoida maahan ja maaperä tervehtyy ja tuotanto kasvaa.

25


26


Yhteenveto E

tiopian vesiasioihin tutustuessamme tuli kaikille selväksi, että ongelmien mittakaava on Suomeen verrattuna tyystin erilainen. Kuivuudesta aiheutuva vesipula on todellisempi ongelma kuin Suomessa vuosina 20022003 vallinnut kuivuus. Lalibelan alueella kuivakausi oli vierailumme aikana toivottavasti päättymäisillään. Kolmen kuukauden kuivuuden seurauksena horisontti oli pölyn sumentama ja kasvillisuus keskittyi vielä kuivumattomien uomien varteen. Vettä haettiin pitkien matkojen päästä. Toisaalta sadeaikana tulvivat valtavat vesimassat tekevät tuhojaan ja vievät mennessään viljelymaille välttämätöntä humusta. Näkemämme kiviset pellot ja erodoituneet uomat muistuttivat metsien hakkaamisen ja ilmastonmuutoksen konkreettisista yhteisvaikutuksista eräällä maailman köyhimmistä alueista. Toivoa kuitenkin herättivät onnistuneet kokemukset eroosiosuojausten rakentamisesta. Sanitaation ja hygienian puutteet tuntuivat konkreettisesti paitsi kärpästen määrässä, myös lukuisissa vatsataudeissa. Hallitus on rakentamassa kiivaaseen tahtiin uusia kerrostaloalueita ympäri maata. Näille alueille päästäkseen pitää olla onnekas, ja ehkä myös riittävän varakas lahjoakseen päättäviä virkamiehiä. Kunnianhimoisena tavoitteena oli ainakin Addiksessa kytkeä nämä alueet viemäriverkostoon. Nähtäväksi vain jää, milloin maahan rakennetaan se toinen ja kolmaskin jätevedenpuhdistamo olemassa olevan lammikkopuhdistamon lisäksi. Osaamisen tarve on huutava. Monissa vierailukohteissa korostui tarve vesialan osaamisen kehittämiseksi. Jopa vesitekniikan opiskelijoiden taidoille olisi ollut käyttöä. Ehkäpä tämän matkan seurauksena jollekin ryhmän jäsenistä jäi kipinä kytemään ja hän löytää itsensä eräänä päivänä vesialan kehitysyhteistyötehtävistä.

27


Kiitokset MAA- JA VESITEKNIIKAN TUKI

28


Akva Etiopiassa