Page 1

STATUS


STATUS 1/13

nro

Sosiaalipsykologian ainejärjestön lehti

toimitus

tekijöistä Matti Heino

Päätoimittajat: Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola ja Ismo Pitkänen Kirjoittajat: Eemeli Hakoköngäs, Matti Heino, Ville Harjunen, Niko Isojärvi, Sakari Jukarainen, Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola, Sakari Kukko, Ismo Pitkänen ja Statuksen hallitus Kansi: Dylan Arnold Kuvittajat: Veera Kotkavuori, Ismo Pitkänen ja Kaisa Puhakka Taitto Antero Salminen Painos 100 kpl, Major Painotoimisto Luettavissa myös sivulla Issuu.com/status-lehti

Status-lehti saa HYY:n lehtitukea.

kirjoitti lehteen tilastollisista menetelmistä (s. 8) ja muumioista (s. 32).

Matti putosi pienenä punkkareiden pataan, minkä johdosta hän sai päälleen modernin Kassandran kirouksen: kyltymättömän tiedonjanon yhdistettynä pohjattomaan skeptisyyteen kaikkea kohtaan. Peruskoulussa hän pettyi paranormaaleja ilmiöitä käsittelevään kirjallisuuteen, lukioaikana filosofiaan, ammattikorkeakoulussa bisneskirjallisuuteen ja sittemmin self help –opuksiin. Nykyisin hänen intohimonaan on hyvinvoinnin tiede ja käyttäytymisen muutokset hyvän elämän saavuttamiseksi. Matti suosittelee: Nassim Talebin Musta Joutsen iskee kuin potku päähän – paitsi että jälkeenpäin tekee mieli kiittää potkun antajaa.

Antero Salminen vastasi lehden taitosta.

Lähetä palautetta Status-lehdelle!

Palautetta voi antaa suoraan päätoimittajien kautta veera.korppi-tommola(at)helsinki.fi ja ismo.pitkanen(at)helsinki.fi, tai täysin anonyymisti, piakkoin Statuksen nettisivuille http://blogs.helsinki.fi/statusjarj ilmestyvän lomakkeen kautta.

Antero ei koskaan saanut piirustuksiaan kevätpörriäiseen, ei päässyt kuvataidelukioon eikä myöhemmin graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan. Hän ammentaa motivaationsa näistä traumoista. Antero suosittelee: tanskan kieltä, josta pääsee nauttimaan esim. katsomalla tanskalaista laatudraama Vallan Linnaketta, jonka viimeisiä jaksoja YLE Fem parhaillaan näyttää.


sisältö 4 pääkirjoitus 5 historianurkkaus 6 hallitus esittäytyy 8 mielipide

22 26 28 reportaasi

10

32

Tilastollisen itsepuolustuksen perusteet

Virtuaalinen ilmainen lounas

12 16 essee

Maaliskuun terveysreformi

Kuluttajan kaupunki?

Fernando Pessoan kahdeksankymmentä kasvoa

Vapaus, tieteen palo (ja lihapiirakat)

Kuka kumma on tehnyt Statuksen logon?

30 Suunnittele uusi logo! 31 Vailla Statusta? kilpailu

analyysi

Tunnista sisäinen muumiosi

34 kysy & vastaamme


pääkirjoitus

Hallituksen esimerkin (s.6) myötä esittelemme toisemme sokkoarvonnan tuloksena:

Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola on jo toisen kauden päätoimittaja, mutta on aiemmin jättäytynyt lymyilemään taka-alalle johtuen yleisestä ennakkoluuloisuudestaan sekä kyvyttömyydestään ymmärtää kollegoidensa tieteellistä kompetenssia. Jesu ei stressaa mistään, eikä täten hoida mitään ikinä kunnolla, ja hänen tavoittamisensa on liki mahdotonta. Hän saarnaa mielellään itseoppineena ravitsemusterapeuttina ruuan merkityksestä kaikkeen, ja arvostelee jokaisen elämäntapavalintoja, vaikka itse käyttääkin valtaosan vapaa-ajastaan päihteiden parissa. Tätä ”luonnonkaunista” ja pahantuulista myöhästelijää ei koskaan näe sporankantaman ulkopuolella, ja hänet tunnetaankin myös nimellä Sörnäisten syövätär. Mikä pahinta, tämä tolvana ei kuulu edes Zara-naisten klaaniin. Jesu suosittelee: Periaatteellisuutta, asiatonta oleskelua sekä salaattiainesten hakemista metsästä – villiyrtit ovat terhakkaimmillaan näin alkukesästä, mutta niitä ei kannata poimia ihan ajoteiden tuntumasta. Np. Neumann – Oma Waterloo.

Ismo ’Ismo’ Pitkänen lähti mukaan päätoimittajaksi saadakseen huomiota ja hameväkeä. Hän stressaa ja kitisee aina ja kaikesta, ja onkin täten saanut liikanimen ”Strismo.” Ismo syö lähinnä karkkeja ja maksalaatikkoa, joskin hän väittää monipuolistaneensa ruokavaliotaan siirapilla. Ismo on tuttu näky kaukana Unisportista mutta hänet voi bongata naisten suosimien lenkkipolkujen viereisistä pusikoista. Ismon tunnistat kadehdittavan vivahteikkaasta ihosta, ja hän uskoo jauhelihan olevan seuraava tofu. Mikä pahinta tämä jostain Outokummusta tai Oulunsalosta tai mistä lie kotoisin oleva idari ei edes tiedä mikä on Zara. Ismo suosittelee: Kovassa nosteessa oleva John Grant alkaa olla niin puhkikehuttu, että herran tuotosten hehkuttaminen tuntuu jo hieman mielikuvituksettomalta, mutta minkäs teet kun näin hienosta musiikista on kyse. Grantin tuotannossa (Queen of Denmark, Pale Green Ghosts) yhdistyvät harvinaisen hienolla tavalla haikean tunnelmalliset sävellykset sekä viiltävän avoimet, melankoliset mutta samalla huumorilla terästetyt sanoitukset.

4


Wikimedia Commons

historianurkkaus

Vuoden 1985 toisessa numerossa Statuslehti ilahdutti lukijoitaan liittämällä lehteen pienen lauta-pelin. Valitettavasti tuolloin toimituksella oli vielä työstettävää poliittisesti korrektien termien käytössä. Ja mikä pahempaa, oikeinkirjoituksessa.

5


Hallitus esitt채ytyy

6


2

Statuksen innokasta innokkaampi hallitus haluaa esittäytyä teille rakkaat status-lehden lukijat. Hallitustoveri kertoo aina parhaiten ja täten päätimme sokkoarvonnan avulla tarjota lukijoille näkemyksiä toisistamme. Osa on enemmän ja osa vähemmän totta, subjektiivisia mielipiteitä ja hiljaista, tarkkailtua ja jopa salaista tietoa. Tule kokoukseen ja ota selvää huijaammeko.

8 10 6 1 3 9 7 5

Kuvasta puuttuu Jenni. Onneksemme saimme päätoimittajamme Ismon poseeraamaan hänen puolestaan.

1

6

2

7

3

8

4

9

5

10

Statuksen tarmokas töölöläistynyt puheenjohtaja. Mahtava persoona joka innostuu helposti uusista asioista. Kaa harrastaa asioiden syvällistä pohdiskelua ja hän on myös tuttu näky UniSportilla sekä lenkkipolulla. Luonteeltaan aina positiivinen Kaa tunnetaan myös lempinimellä Naantalin aurinko.

Tennistähti Terhi toimii virkistys- ja matkavastaavana ja täyttää hallituksemme vantaalaiskiintiön. Terhin tunnistat kadehdittavan heleästä ihosta ja söpöstä naurusta ja hän uskoo vahvasti kuoma-kenkien olevan seuraavat uggit. Terhi on iloinen ja avulias ystävä, josta saat varmasti seuraa tanssilattialle!

Emmi on ihana savonlinnalainen lisäys meidän hallitukseen. Emmi on mahtava tanssija, jonka usein löytää tanssilattialta hymy huulilla. Lisäksi Emmi toimii hallituksemme tarkkana taloudenhoitajana, joten Statuksen talouspuoli on hyvissä käsissä. Kaiken kaikkiaan Emmi on aivan upea tyyppi, johon tutustuminen kannattaa!

Sakari on hallituksemme rauhallisen maskuliinisuuden edustaja ja toisen vuoden sosiaalipsykologian asiantuntija. Tällä herralla on hallussaan tietämystä sosiaalipsykologian työelämäasioista ja hän mahdollistaa meille statuslaisille ekskun kuin ekskun! Ja mikään kuiva korppu hän ei tosiaankaan ole, vaan innokas baarikierrostelija, joka ei myöskään pelkää tulla kuvatuksi neonvärisessä huomioliivissä liikennemerkin kanssa…

Hallituksen opinto- ja tasa-arvovastaavan pestejä hoitaa Noora. Tämä elegantti, ratsastusta harrastava savolainen ajaa päättäväisesti statuslaisten etuja ja toimii tärkeänä linkkinä opiskelijoiden ja oppiaineen välillä. Noora on tarttunut hallituksen uuteen tasa-arvovastaavuuteen innokkaasti ja on lisännyt koko hallituksen tietoisuutta yhdenvertaisuudesta ainejärjestötoiminnassa. Nooran ansiosta Status on jäsenilleen vielä piirun verran parempi paikka olla ja osallistua!

Tiedottaja ja kv- vastaava Taru on Kaan kämppis, ja tytöt ovatkin kuin paita ja peppu. Luulen, että kaikista hallituslaisista juuri Tarun kommentit ja älynväläykset ovat naurattaneet minua eniten, hän on aivan hillitön! Taru on söpö ja hänellä on kiva tyyli, josta tykkään paljon. Paljasjalkainen stadilainen, jonka mielestä olisi ollut niin siistiä syntyä jossain muualla. Taru on sporttinen, fiksu ja innoissaan kaikessa mukana sekä järkkäämässä että osallistumassa. Sihteeri ja tilavastaava Jenni kuuluu zaranaisten klaaniin. Jenni pystyy huimiin suorituksiin erilaisissa kilpailuissa ja onkin hyvä pitää omassa tiimissä varsinkin jos tykkää pukeutua huomioliiviin. Jenni on hallituksen luottokuski ja hyvä kameran edessä. Jenni aiheuttaa tietyissä henkilöissä päättymättömiä hysteriakohtauksia.

4

Emilia, Emppu, ”millon-se-vappu-olikaan”, on Statuksen urheilu- ja suhdevastaava, mikä esitteleekin häntä jo aika hyvin. Emppu on urheilullinen ja tosi helposti lähestyttävä kaikkien kaveri. Emppu on aina menossa ja jaksaa innostua kaikesta. Emppuun kannattaa ehdottomasti tutustua!

Alumni- ja työsuhdevastaavamme Leena, tuo luonnonkaunis hyväntuulinen hallituslainen osaa keskustella tarpeen tullen kaikesta uimahypyn ja kutomisen välillä. Voit bongata Leenan saksalaisesta telkkarista mäkihyppääjien seurassa. Tapana järjestää sieni-ekskursio syksyn saapuessa. Pitää huolta koko sydämellään hallituksen hyvinvoinnista! Aina iloista Ellaa, matka-, kulttuuri- ja ympäristövastaavaa, on helppo lähestyä ja tämän tytön positiivisuus on tarttuvaa. Ella on mukana monessa, hänestä saat varmasti seuraa, liittyi tapahtuma sitten urheiluun tai juhlintaan. Hän on luotettava ja vastuullinen hallituslainen, jota on helppo lähestyä.

7


Matti Heino

Tilastollisen itsepuolustuksen perusteet (Tekstissä mainitaan Bruce Willis.)

Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut minun tetyillä malleilla (ml. regressioanalyysi) ole juuri aikanaan kiinnostuvan tilastotieteestä, olisin toden- tekemistä tosimaailman kanssa5, ja pankkikriisin näköisesti kysynyt, näkeekö hän tulevaisuudessani nahoissaan tuntevat veronmaksajat kuuntelevat. Ei muita mielenterveydellisiä häiriöitä, joihin minun riitä, että kritiikki sivuutetaan Talebin henkilökohkannattaisi varautua. Näin on kuitenkin käynyt. Alla taisiin intresseihin liittyvillä argumenteilla, vaan hieman kärjistäen kerron, mistä tämä mielenhäiriö meille pitäisi opettaa, kuinka perustella meneteljuontaa juurensa ja mitä oppiaineemme pakolliset mien käyttöä populaarikritiikin edessä. kvantitatiivisten menetelmien kurssit näyttävät jätLisää vettä myllyyn: edellä mainittujen kanssa tävän heikoille kantimille. samoihin aikoihin Yhdysvaltain kansallisen tilastoEnsinnäkin tilastotiede alkoi kiinnostaa minua tieteen instituutin johtaja Alan Karr julkaisee siksi, että viimeaikoina paljastuneiden huijausten artikkelin, jossa hän toteaa kaikkien havaintotutja replikaatio-ongelmien vuoksi sosiaalipsykolo- kimusten tulosten olevan todennäköisesti vääriä6, gian tieteellinen tila lähenee kriisiä1. Tämä kriisi paljolti tilastollisista käytännöistä johtuen. Talousjohtuu osaltaan ongelmista tilastotieteen käytössä2, tieteilijät Ziliak ja McCloskey tuomitsevat p-arvolla ja vaikka ongelmaan on esitestaamisen perusfilotetty ratkaisuehdotuksia3, sofialtaan harhaisena ja ne eivät käsittääkseni ole täysin korvattavissa olesaaneet valtavan paljoa julvana7. Toisaalla näytetee läh n ine kisuutta. Mielestäni asiaa ei tään, kuinka edes metaKuka täyspä voida kuitata sillä, että muisitsenäisesti paneutumaan analyysit eivät edistä tie-8 sakin tieteissä – ja erityisesti dettä toivotulla tavalla kriittisiin lähteisiin, jos ja miten asiantuntijoiden lääketieteessä – käytetään tieteen sto tila a sta na rin on oikeastakaan tiedosta hähmyisiä menetelmiä4 ja matematiikkaan, jolta tehdään vielä hähmyisempiä hyvin vaikea tehdä johtosai päivittäin lukiossa johtopäätöksiä. Argumentti päätöksiä9. Näistä asioista ei auta, kun jonain päivänä ei tilastotieteen perusjoutuu perustelemaan olekursseilla kovaan ääneen massaoloaan monitieteellihuudella. Mutta ehkä tämä on sessä tutkimusryhmässä. Samanaikaisesti kriisiä lähenee taloustiede: mm. kaikki niin viimeaikaista kehitystä, että opintosuunThe Timesin ”maailman kuumimmaksi ajattelijaksi” nitelma ei ole ehtinyt vielä mukaan? nimittämä Nassim Taleb, jonka Musta Joutsen -kirP-arvon testaamisongelmiin otti jo Cohen kanjaa Sunday Times kuvailee yhdeksi kahdestatoista taa vuonna 199410. Samoin kuin vaikutusvaltainen vaikuttavimmasta kirjasta 2. Maailmansodan jäl- Gigerenzer (itse asiassa melko viihdyttävässä kirkeen, julistaa New York Timesin sivuilla suurelle joituksessa) kymmenen vuotta myöhemmin (11), yleisölle taloustieteilijöiden olevan huijareita. Tätä hän toteaa monien ongelmien lähtevän siitä, että hän perustelee toteamalla, ettei yliopistoissa kehi- p-arvon määritelmä on ei ole hallussa valtavalla

"

8

turpaan?


(suurimmalla?) osalla tilastollisten menetelmien käyttäjiä. Gigerenzerin artikkelissa väännetään rautalangasta, kuinka suuri merkitys sillä on, onko ko. arvon määritelmä tuloksen todennäköisyys nollahypoteesin vallitessa (oikein) vai esimerkiksi nollahypoteesin todennäköisyys (väärin). Helsingissäkin opiskeljat ovat usein p-arvon määritelmästä kummissaan, eikä ihme! Lauri Nummenmaan Käyttäytymistieteen tilastolliset menetelmät12 esittää p-arvon ”vaihtoehtoisen hypoteesin vääryystodennäköisyytenä” (s. 149): ”Tilastollisten testien logiikkaa on helppo ajatella kolmen ominaisuuden, nimittäin p-arvon, efektin ja otoskoon, välisenä suhteena. Näistä p-arvo ilmaisee sen, kuinka todennäköisesti asetettu nollahypoteesi on ollut paikkansapitävä” (s.152-153). Kirjeenvaihtoni yliopistonlehtori Pekka Peren kanssa vahvisti tämän tilastotieteen perusteoksen ja meidänkin kurssikirjamme väitteen perättömäksi. Mutta kuinka moni sitäkään olisi epäillyt ilman itsenäistä kriittisiin lähteisiin paneutumista? Ja kuka täyspäinen sellaiseen lähtee, jos rinnastaa tilastotieteen matematiikkaan, jolta sai päivittäin lukiossa turpaan? Mielestäni on myös hullua ajatella asioiden tulevan vastaan ”sitten syventävissä opinnoissa”, kun niitä ei ole pakko ottaa ja tilastotiedettä voi peruskurssienkin jälkeen alkaa soveltaa (huonosti). Kimmo Vehkalahti kertoo sovellusmahdollisuuksien rajoituksista näin: ”normaalijakauma ja regressioanalyysi, keskihajonta yms. eivät toimi, jos vaihtelua on huomattavasti enemmän ja/tai esiintyy erittäin poikkeavia havaintoja”. Muutoin tilastollisten menetelmien rajoitteista on hyvin vähän

puhetta (poislukien ohimenevät maininnat mallien taustaoletuksista, jotka luullakseni suurin osa opiskelijoista sivuuttaa tarpeettomina, kun niiden tärkeyttä ei korosteta). ”Kohukirjassaan”13 Taleb käsittelee kiehtovasti juuri näitä rajoituksia – jos suurin osa näyttelijöistä on palkkatyössä tarjoilijoina, satunnaisotanta johon Bruce Willis ei osu, antaa hyvin erilaisen kuvan näyttelijöiden keskituloista kuin sellainen, johon tämä osuu. Tilastotiede voisi siis olla monelle kiinnostavampi aihe, jos sitä käsiteltäisiin siihen liittyvien väärinkäytösten aiheuttaman epäoikeudenmukaisuuden ja kriittiseen argumentointiin vastaamisen kannalta. Ja korostamalla, että nämä eivät ole vain tutkijan ammattiin tai tieteen parantamiseen liittyviä asioita – kaikkialla yritysmaailmassa vaaditaan tutkimuksia päätöksenteon tueksi, ja päätöksiään on voitava uskottavasti puolustaa tilastotiedettä hyödyntäen kriittisiä kieliä vastaan. Kun ottaa huomioon, kuinka monilla pasmat menevät sekaisin kvantitatiivisista menetelmistä puhuttaessa, tilastotieteen sivuainekokonaisuus saattaisi myös olla juuri se ase, joka tuo etulyöntiaseman työelämän taistelukentällä.

Mennäänkö tilastotieteen opetuksessa (tai tässä artikkelissa) ”perse edellä puuhun”? Kommentoi aihetta osoitteeseen matti.tj.heino@helsinki.fi, koonti kommenteista julkaistaan seuraavassa Status-lehdessä.

Lähteet:

1 Daniel Kahneman Sees ‘Train-Wreck Looming’ for Social Psychology. The Chronicle of higher education. http://chronicle.com/blogs/percolator/daniel-kahneman-sees-train-wreck-looming-for-social-psychology/31338. 2 Simmons, J. P., Nelson, L. D., & Simonsohn, U. (2011). False-Positive Psychology Undisclosed Flexibility in Data Collection and Analysis Allows Presenting Anything as Significant. Psychological Science, 22(11), 1359-1366. 3 Simmons, J., Nelson, L., & Simonsohn, U. (2012). A 21 word solution. Available at SSRN 2160588. 4 Stroebe, W., Postmes, T., & Spears, R. (2012). Scientific misconduct and the myth of self-correction in science. Perspectives on Psychological Science, 7(6), 670-688. 5 Taleb, N., & Goldstein, D. (2011). The problem is beyond psychology: The real world is more random than regression analyses. International Journal of Forecasting, Forthcoming. 6 Young, S. S., & Karr, A. (2011). Deming, data and observational studies. Significance, 8(3), 116-120. 7 McCloskey, D. N., & Ziliak, S. (2008). The cult of statistical significance: How the standard error costs us jobs, justice, and lives. University of Michigan Press. 8 Soyer, E., & Hogarth, R. M. (2012). The illusion of predictability: How regression statistics mislead experts. International Journal of Forecasting. 9 Ferguson, C. J., & Heene, M. (2012). A Vast GraLÄHDELUETTELO veyard of Undead Theories Publication Bias and Psychological Science’s Aversion to the Null. Perspectives on Psychological Science, 7(6), 555-561. 10 Cohen, J. (1994). The earth is round (p<. 05). American psychologist, 49(12), 997. 11 Gigerenzer, G., Krauss, S., & Vitouch, O. (2004). The Null Ritual. The Sage handbook of quantitative methodology for the social sciences, 391. 12 Nummenmaa, L. 2009. Käyttäytymistieteen tilastolliset menetelmät. 1. uud. painos. 13 Taleb, N. (2010). The black swan: the impact of the highly improbable. 2. painos.

9


Niko Isojärvi

Virtuaalinen ilmainen lounas

Taloustieteilijä Milton Friedman totesi aikanaan kuuluisaksi nousseessa lausahduksessaan, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa. Aina kun joku saa jotain ilmaiseksi, joku muu maksaa. Internet on kuitenkin täynnä palveluita, joiden käyttäminen on ilmaista. Kuka siis maksaa ja miksi? Internet toimii alustana lukemattomille ilmaisille palveluille, joista suurinta osaa kuitenkin pyörittävät voittoa tavoittelevat yritykset. Varsinkin sosiaalisen median nousussa tällaisten palveluiden rooli on ollut valtava. Kaikki tärkeimmät sosiaalisen median palvelut ovat olleet alusta asti ilmaisia, ja ilmaisuudella on ollut merkittävä rooli palveluiden käytön leviämisessä. Kuitenkin nämä uudenlaiset palvelut vaativat palveluita tuottavilta yrityksiltä huomattavan paljon enemmän rahallista panostusta palvelun tekniseen toteutukseen ja suunnitteluun kuin perinteisissä nettisivuissa, jotka pohjimmiltaan ovat varsin yksinkertaisia ja edullisia toteuttaa. Miksi siis panostaa merkittävästi rahaa palveluiden kehittämiseen, jos palvelu kuitenkin tarjotaan käyttäjille ilmaiseksi? Jo aikaisessa vaiheessa, netin käytön yleistyessä, suosituimmat sivustot tajusivat, että sivuston suosiolla voi tehdä rahaa. Mainosbannerit ilmestyivät sivustoille ja toimivat pohjimmiltaan varsin samaan tapaan kuin lehtimainokset. Sivustot lisäsivät käyttäjiä varsinaisesti kiinnostavan sisällön joukkoon maksua vastaan mainossisältöä, joka oli helppo erottaa muusta sisällöstä. Nykyään nämä mainosbannerit on halutessaan suhteellisen yksinkertaista blokata kokonaan ohjemistojen avulla. Puhumattakaan siitä, että usein ihmiset ohittavat mainossisällön käytännössä automaattisesti tajutessaan kyseessä olevan mainoksen. Sosiaalisen median palveluiden kohdalla on kuitenkin yksi merkittävä ero perinteisiin nettisivuihin verrattuna. Samalla, kun käyttäjä selailee sisältöjä palvelussa, jakaa mielenkiintoisia sivuja tai sisältöjä muille käyttäjille ja keskustelee muiden käyttäjien kanssa, kerää palvelu jatkuvasti tietoja käyttäjästä. Näiden tietojen avulla palvelu pystyy muodostamaan käyttäjästä mahdollisimman tarkan käsityksen ja näyttämään käyttäjälle mainoksia, jotka suurimmalla todennäköisyydellä vaikut tavat hänen ostopäätöksiinsä. Sen sijaan, että mai-

10

nokset näkyisivät mahdollisimman monelle käyttäjälle näkyvät ne vain juuri oikeille käyttäjille, niille joiden ostopäätöksiin on aidosti mahdollista vaikuttaa. Tämä optimointi ei suinkaan rajoitu pelkästään mainoksiin vaan pätee kaikkeen palvelun sisältöön. Esimerkiksi Facebookissa uutisvirtaasi nousevat asiat tai tapahtumassa ensimmäisenä näkyvät osallistujat on aina optimoitu niin, että ne herättävät mahdollisimman paljon kiinnostusta käyttäjässä. Ja aivan kaikki toimesi palvelussa rekisteröidään. Jos stalkkaat ihastuksesi profiilia ja kuvia palvelussa, on hyvin todennäköistä, että tutkiessasi tapahtumaa, johon ihastuksesi on menossa, näkyy hän ensimmäisten joukossa osallistujalistalla. Kerätyn tiedon avulla palvelut siis paitsi optimoivat mainontaa myös pyrkivät saamaan käyttäjät käyttämään entistä enemmän aikaa palvelussa tarjoamalla käyttäjille juuri sitä sisältöä, joka heitä eniten kiinnostaa. Pohjimmiltaan siis käyttäessäsi ilmaista palvelua annat vastineeksi tietoja itsestäsi ja oikeuden seurata jokaista liikettäsi palvelussa. Aina seuranta ei rajoitu pelkästään itse palvelunkäyttöön vaan esimerkiksi Facebook (pahoittelut siitä, että joka ikinen jutun esimerkki taitaa käsitellä Facebookkia) kerää kokoajan tietoja myös muusta netinkäytöstäsi. Jos siis olet huolissasi yksityisyydestäsi, älä jätä Facebookkia taustalle pyörimään surffatessasi netissä. Kaiken tämän tiedon keruun tarkoituksena on pystyä profiloimaan käyttäjät mahdollisimman hyvin, jotta juuri oikeat markkinointitoimenpiteet voidaan suunnata juuri oikeisiin käyttäjiin, jolloin he käyttävät lompakkonsa rajallisen sisällön mainostajien tuotteisiin jonkin toisen vaihtoehdon sijaan. Tällä hetkellä tämän valtavan datan määrän hyödyntäminen on vielä suhteellisen alkeellista, johtuen data-analyysin työkalujen kehittymättömyydestä, mutta suuryritykset ympäri maailman ovat erittäin kiinnostuneita tällaisista datavarastoista. Tietojärjestelmätieteen puolella valtavan suurten ja


Kuva: Ismo Pitkänen

monimutkaisten datamäärien analysointiin ja hyödyntämiseen keskittyvä tutkimus kulkee Big Data –termin alla. Tulevaisuudessa, kun data-analyysin keinot kehittyvät ja ihmisten internetin käytön seuranta todennäköisesti lisääntyy, on hyvinkin mahdollista, että sivujen sisältö optimoituu automaattisesti käyttäjän mukaan. Tällöin minun internet saattaakin olla erilainen kuin sinun internet. Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Ajatus siitä, että yksittäiset suuryritykset tietävät meistä valtavan paljon nostattaa helposti orwellillaisia Isoveli-mielikuvia. Toisaalta mitä haittaa mainonnan ja palvelun optimoinnista on, jos se tarjoaa käyttäjälle entistä enemmän mielenkiintoista sisältöä. Jos saat valita katsotko mainoksia tuotteesta, joka kiinnostaa sinua, vai tuotteesta joka ei kiinnosta sinua,

valitset hyvin suurella todennäköisyydellä mainonnan tuotteesta, joka kiinnostaa sinua. Tiedonkeruu sinänsä ei olekaan ongelma, mutta se mihin tietoja jatkossa käytetään voi sitä ollakin. Valtavat tietomäärät voivat tulevaisuudessa tarjota mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella ihmisten käyttäytymistä ja suurtenkin yhteisöjen rakennetta myös tieteen näkökulmasta, jos tietomassat saadaan tieteellisen käytön piiriin. Kirjoittaja on sosiaalisesta mediasta ja digitaalisista palveluista kiinnostunut opiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

11


Maaliskuun terveysreformi Veera Korppi-Tommola

Minulla on eräänlaisia ongelmia, jotka vaikuttavat melko kokonaisvaltaisesti elämäni tärkeisiin, velvollisuuspainotteisiin osa-alueisiin. Ongelmia voisi luonnehtia ajankäytöllisiksi tai arjenhallinnallisiksi haasteiksi. Toisaalta niitä voisi luonnehtia myös laiskuudeksi, saamattomuudeksi ja hukatuksi motivaatioksi. Oli totuus mikä hyvänsä, konkretisoituna tämä tarkoittaa lähinnä sitä, etten saa mitään järjellistä tai mielekästä aikaiseksi ajallaan, kunnollisesti hoidettuna tai ollenkaan. Tämä kasauma erilaisia heikkouksia on ollut omalla kohdallani elinikäinen vaiva, mutta kuulosteltuani parin vuoden ajan opiskelutovereiden valitusta olen havainnut ongelman olevan melko yleinen. Arvelen alati heikkenevän keskittymiskyvyn vaikuttavan asiaan. Normaaliin arkeen kuuluvat odottamisen ja olemisen hetket ovat korvautuneet jatkuvalla älypuhelimen loputtomien viihdykkeiden pläräilyllä, ja tätäkin tekstiä kirjoittaessani klikkailen neuroottisesti alapalkin netti-ikkunoita auki, vailla mitään järjellistä syytä. Kotona en kykene enää puuhastelemaan hiljaisuudessa, vaan esimerkiksi siivoaminen onnistuu vain taustalla olevan television tai radion tahdittamana, ja kaiken tämän lomassa on silti käytävä tietokoneella vartin välein. Tästä kaikesta sydämistyneenä päätin haastaa itseni ”perusasiat kuntoon”-maaliskuuhun. Olen nimittäin huomannut, että ne ovat nykynuorilta aikuisilta tyystin hukassa. Lääkkeet, meditoinnin ja terapian jätän odottamaan tulevaisuuteen. Perusasioiksi luokittelen oikeanlaisen ravinnon, riittävän unen ja säännöllisen liikunnan. Lisäksi maaliskuuhun kuuluu opiskelijaelämän, ts. kaljoittelun kohtuullistaminen sekä ylimääräisestä netissä ja puhelimessa roikkumisesta pidättäytyminen.

12


Maaliskuun säännöt:

-aamuisin vähintään puoli litraa vettä -kasvispainotteinen ruokavalio: sesonki huomioiden paljon juureksia, marjoja ja vihreitä kasviksia. -kiellettyjen ruoka-aineiden lista: valkoinen vilja ja sokeri sekä muut raffinoidut tuotteet, tehotuotetut raaka-aineet. -päivittäistä ulkoilua, lisäksi tehokkaampaa liikuntaan minimissään kolmesti viikossa. -yhdistetty kiintiö netinkäytölle ja televisionkatselulle 1½h / päivä, puhelimella saa vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. -nukkumaan viimeistään kahdeltatoista, ylös kahdeksalta.

Päivä 1 - Alkajaisiksi turvalleen.

Herään aamuun ahdistuneena ja pahantuulisena. Tiedän haasteen olevan ylimitoitettu, ja olen muutenkin epäonnistuvaa sorttia. Olen jättänyt sängyn viereen tuopillisen vettä, sillä olen lukenut, että aamuveden on annettava hapettua yön yli. Veden pinnalla on hienoinen pölykerros. Puristan joukkoon ohjeistuksen mukaisen puolikkaan luomusitruunan mehun ja asetun siemailemaan ruokapöydän ääreen. On äärimmäisen kummallista ja typerää, etten voi avata läppäriä. Tunnen itseni hyödyttömäksi. Illalla puran kaikista uusista säännöistä ja kielloista muodostuneen stressin polkaisemalla käyntiin parisuhderiidan niinkin originellista aiheesta kuin rahankäyttö. Yhdessä päivässä ei ole toki joutunut vielä suurten muutosten eteen, mutta edessä väijyy kokonainen kuukausi ilman elementtejä, joista tietyllä tapaa nautin eniten. Vaikka valvominen, epämääräinen syöminen, liikunnan välttely ja aivojen lepuuttaminen viihteen parissa tuntuvat ravitsevan sisäistä hedonistiani mukavan välittömästi, uskon kuitenkin sen huonontavan vointiani kokonaisvaltaisesti ja pitkällä aikavälillä. Tätä ajatusta vaalien menen sänkyyn makaamaan ja odottamaan tulevaa.

Vihersmoothie

-tummanvihreää salaattia -varsiselleriä (luomu, jos ei löydy suomalaista) -luomupäärynä -avokado -cashew-pähkinöitä -kylmäpuristettua luomukookosöljyä tai muuta hyvälaatuista öljyä -sitruunamehua -mantelimaitoa tai vettä Mörssäytä aineet pätevässä blenderissä (pähkinät kannattaa latoa alimmaiseksi). Jos haluat lisätä makeutta, käytä laatuhunajaa tai jotain kivaa hedelmää. Proteiinipitoisuutta voi halutessaan lisätä rahkalla tai nestemäisellä tofulla. Päivä 8 - Vieroitusoireet haipuvat.

Viikon aikana on tapahtunut lähinnä päänsisäistä edistystä. En koe voivani vielä merkittävästi paremmin, mutta jatkuva ahdistus netin käyttökiellosta ja pakkoreippailusta märässä Pohjois-Haagassa on hieman lientynyt. Normaalihko vuorokausirytmi tuntuu mielekkäältä, ja aamuisin on huomattavasti helpompi lähteä kampukselle omaehtoisesti, kun tietää päivän loppupäähän jäävän vielä kosolti tunteja. Ruokavalion ylläpitäminen koettelee yhä hermoja. Illan aikaansaannoksiksi listattakoon jonkinlaiset juurespökäleet ja synkkä poikaystävä.

Päivä 14 - Regressio.

Sitruunavesi on hapanta, ja niin on kyllä totta vie tämä aamukin. Maailmani on suorastaan mykkyrällä. Kahden viikon aikana olen havainnut tekstiviestit vanhanaikaisiksi – kaikki viestintä tuntuu tapahtuvan Facebookissa. Olen yrittänyt tiedottaa laajasti projektistani, jotta ympärilläni osattaisiin huomioida, etten käy Facebookissa useasti päivässä, tai edes päivittäin. Tällainen käytäntö tuntuu kuitenkin olevan vaikea sisäistää. Olen saanut useita harmistuneita viestejä, jotka pääsääntöisesti sisältävät syyllistystä siitä, etten ole vastannut johonkin tiedusteluun ja/tai hoitanut jotain asiaa, ”vaikka

13


laitoin siitä jo eilen fb-viestiä”. Saan osakseni myös huomautuksen, että Facebookin mukaan olen nähnyt viestin, johon en ole reagoinut. Kuinka järjettömän vinossa on koko sosiaalisen median systeemi? Jos asia on tärkeä, miksei soiteta puhelimella? Närkästystä aiheuttaa myös se, että ”ethän sä vastaa edes siihen puhelimeen”. Työpäivisin saatan olla kahdeksankin tuntia tavoittamattomissa. Asiaa pohtiessani saan aikaiseksi kovan luokan yksityisyyskriisin. Eikö oma aikamme ole enää omaa? Emmekö saa itse päättää, koska olemme muiden käytettävissä? Aamupäivän balettitunti tuntuu kummalliselta koikkelehdinnalta, enkä ymmärrä sen paremmin ranskan- kuin suomenkielisiäkään huudahduksia, joiden perusteella pitäisi taivuttaa jalkaterä johonkin asentoon, joka sattuu sekä polveen että sieluun – kyseessä on eittämättä laji, joka olisi ollut suotavaa aloittaa ikääni nähden kaksikymmentä vuotta aiemmin. Puolet kuukaudesta on takana, mutta olen tänään ensimmäistä kertaa vähällä antaa palttua koko projektille.

moothien aamiaiseksi, lähden päiväksi koululle ja illaksi töihin. Kaiken ohessa seurustelen kissani kanssa, ylläpidän suorastaan erinomaista parisuhdetta, ulkoilen ja jumppaan iltaisin pallolla. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, etten ole hankkinut jumppapalloa itse, vaan olen saanut sen lahjaksi Emilia Kuuskokelta. Siunattu nainen! Intoani ei häiritse edes se, että töissä oli ruokana vasikanposkea ja valkoista riisiä. Kyllä välillä voi syödä mitä sattuu, jos perusasiat ovat kunnossa, kuulkaa! Alan myös ymmärtää, että minusta on muodostumassa jokseenkin rasittava ihminen. Aiheuttaako lisääntynyt hyvinvointi persoonallisen viehätysvoimani laimenemista? Onko charmini aina perustunut jatkuvaan valitukseen? Ystävät eivät enää katso samalla tavalla kuin ennen.

Elämäni alkaa olla jo ihan validia naistenlehtikamaa

Päivä 19 - Normaali arki!

Elämäni alkaa olla jo ihan validia naistenlehtikamaa. Nukun kunnolliset yöunet, juon vihers-

14

Päivä 25 - Dekadenssi.

Kulunut viikonloppu sisältää parisuhteen vuosipäivän sekä speksikiertueen, tarkemmin avaten skumppaa, neljän tunnin yöunia, mikroaterioita ja ravintolassa syödyn, lähinnä voista ja suolasta koostuvan illallisen. Jätetään tämä nyt kertaluontoiseksi irtiotoksi ja vaille sen syvempää analyysia. Kerrottakoon kuitenkin, että lähdin kiertueen jälkeen kotiin, sillä valitsin loppubileiden sijaan


seuraavan aamun luennon. Entisessä elämässäni ei olisi ikinä tapahtunut mitään vastaavaa.

Päivä 29 - Viimeisen päivän krapula.

Projektini osoittautui niin onnistuneeksi, että soin itselleni hieman aikaisemman lopetuksen. Tänään on sitsit, joten koin ihan aiheelliseksi vaihtaa vapaalle jo edellisenä iltana töiden jälkeen, pääsiäislomankin kunniaksi, näet. Join neljä ja puoli alkoholiannosta. Lopputuloksena on niin paha olo, etten selviydy tänä aamuna ennalta sovittuun ryhmätyötapaamiseen. Fyysisesti elimistöni on mitä ilmeisimmin puhdistunut siinä määrin, etten siedä enää alkoholia, mutta henkisesti tunnun olevan lähtöpisteessä. En toki lannistu. Kuukausi on tuonut paljon hyvää, ja pyrkimyksenäni on säilyttää valtaosa muuttuneista käytännöistä. Yleisfiilis on energisempi, ja perspektiivi arkeen muuttunut. Entinen minäni tuntuu osaltaan jopa hiukan nololta tyypiltä. Aiemmin saatoin mujua useita viikkoja kierteessä, jolloin nukuin niin naurettavan myöhään, että loppupäivä tuntui jo täysin menetetyltä - joten en sitten loogisesti tehnyt koko päivänä mitään. Siis yhtään mitään. Myös ne tunnit, jotka käytin turhanpäiväiseen tietokoneella istuskeluun, tuntuvat suunnattomalta haaskaukselta.

Matkustan päivittäin lähijunalla, ja koska en enää vietä matkoja pää kumarassa puhelinta hipelöiden, huomaan, että kaikki muut tekevät niin. Useamman kerran olen istunut kuuden mentävässä penkkiryhmässä, ja ollut ainoa, joka ei ole älypuhelimensa vangitsema. Monella on taipumus unohtua tuntikausiksi television tai koneen äärelle työpäivän jälkeen, sillä se tuntuu ansaitulta. Pitähään aivoille antaa lepoa, eikö vain? Todellisuudessa ajatukset vaimentavan viihteen kuluttaminen heikentää kykyä keskittyä, tylpentää päätä ja leikkaa luovuudelta terän. Nyt, kun tuon viihteen voi ottaa mukaan käytännössä mihin vaan, kaikki tuntuu menevän ohi. Maisemat, ajatukset, tämä päivä. Katson kanssamatkustavia mobiilimaailman orjia ystävällisen säälivästi. Te ette ymmärrä mitään.

Entinen minäni tuntuu osaltaan jopa hiukan nololta tyypiltä.

15


Teksti: Sakari Kukko Kuvitus: Ismo Pitkänen

Kuluttajan

kaupunki? Maailma kaupungistuu kovaa vauhtia. Kaupunkien väkimäärät ovat kasvaneet valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana, ja vuosikymmenen loppuun mennessä valtaosa kaikista maailman ihmisistä asuu kaupungeissa tai niiden laitamilla. Pohdin tässä esseessä (kaupunki)tilan sekä vallan suhdetta, sekä kaupunkitilan turvallisuutta modernin kaupunkitilan epätasa-arvon lähteenä. Mutta mitä on tila? Miten tila voidaan määritellä niin ettei se jää ainoastaan valkokankaaksi jota vasten kaupunkielämän asiat ja tapahtumat heijastuvat? Vallalla on kaksi erilaista lähestymistapaa itse tilan ymmärtämiseksi. Perinteinen tapa tilan hahmottamiseksi on maantieteellinen, jolloin tila hahmottuu absoluuttiseksi sijainnin etäisyyden tai hallinnollisten alueiden kautta tarkasteltavaksi rakenteeksi. Maantieteellinen tilakäsitys on riittämätön, sillä se jää irralliseksi poliittisesta ja sosiaalisesta. Absoluuttisen tilakäsityksen rinnalle on noussut tilan sosiaalista luonnetta korostava suhteellisen tilan käsite, jolloin tila ymmärretään kulttuurin ja yhteiskunnan kautta muotoutuvana kokonaisuutena. Suhteellinen tila muodostuu aina suhteessa, esineisiin, asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Tilan käsitteellistäminen sosiaalisten suhteiden kautta avaa tilan tarkastelulle uusia mahdollisuuksia. Suhteellista tilaa voidaan tarkastella muutoksen sekä valtasuhteiden kautta. Tilan prosessinomaisuus, kontekstisidonnaisuus ja sosiaalisuus ovat tilaa rakentavia elementtejä, eivätkä vain ilmiöitä tilan sisällä. Henri Lefebvren mukaan tila on sosiaalisesti tuotettu ja sen luonne on yhtäaikaisesti monikerroksinen ja samanaikainen. Tilan rakentavat kerrokset eroavat laadullisesti toisistaan; tila on samanaikaisesti havaittu, käsitteellistetty ja eletty. Havaittu tila välittyy ensisijaisesti aistien välityksellä, mutta Lefebvren mukaan myös tilasidonnaiset käytännöt, kuten esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen omine sääntöineen ja koreografioineen kytkeytyy havaittuun tilaan. Käsitteellistetty tila on alisteinen erilaisten tieteenalojen diskursseille, jolloin sama tila näyttäytyy erilaisena arkkitehdille, sosiologille tai 17


Kaupungeissa ristiriitaiset ja vastakkaiset toimijat, toimintatavat ja toimintasuunnitelmat joutuvat elämään yhdessä.

maantieteilijälle. Eri tieteenalat pyrkivät kuvaaman omien käsitteidensä kautta jaettua tilaa jossa eletään, jota havaitaan ja jota pyritään ymmärtämään. Siinä missä havaittu tila ja käsitteellistetty tila ovat kokijan ulkopuolisia, on eletty tila subjektiivisessa suhteessa kokijaansa sekä käyttäjäänsä. Lefebvren mukaan tämä taso ylittää fyysisen tilan ja käyttää hyväkseen siinä olevia asioita ja esineitä, jolloin eletty tila operoi enemmän symbolisella ja ei-kielellisellä tasolla. Elettyyn tilaan liittyvät vahvasti kokijan omat uskomukset, muistot, myytit, toiveet ja pelot, jolloin tilan merkitys rakentuu subjektiivisessa suhteessa sen käyttäjiin. Doreen Masseyn mukaan tila edustaa yhtä keskeisimmistä tavoista kokea ja käsitteellistää maailmaa. Hän tarkastelee tilaa ja paikkaa toimintatilojen ja sosiaalisten suhteiden sekoituksena, joka syntyy ja elää ihmisten, ihmisryhmien ja tilojen vuorovaikutuksessa. Paikoilla ja tiloilla ei näin ollen ole selkeää identiteettiä, vaan tilassa on läsnä monenlaisia ryhmiä, joilla on erilaisia suhteita tilaan ja maailmaan. Tila on sosiaalisten suhteiden alati muuttuva verkosto, joka tulisi ymmärtää osana prosessia, jossa sosiaalinen toiminta organisoituu tilassa ja ajassa. Massey on käyttänyt käsitettä valtageometria kuvaamaan sitä, miten erilaiset ryhmät ja yksilöt ovat asemoituneet eri tavoin sosiaalisten suhteiden verkostoissa ja suhteessa tilaan. Masseyn mukaan tilallisuutta tulisi ajatella toisistaan erillisten tarinoiden rinnakkaisuuden tai yhteiselon alueena, yhteiskunnallisten valtasuhteiden tuotteena. Ajattelumalli ottaa huomioon sekä tilan sosiaalisen rakentuneisuuden että sen väistämättömän yhteyden valtaan. Rajoja voidaan vetää tilan ympärille. Rajat voivat olla joko maantieteellisiä, konkreettisia rajoja tai institutionaalisia tai mielipideilmaston luomia raja-aitoja. Masseyn mukaan rajojen vetäminen tai rajanvedon epäonnistuminen voi olla seurausta yhteiskunnallisesta vallasta tai vallan ilmaisun muoto. Valta voi olla tilaa puolustavaa valtaa tai tilaa kohden hyökkäävää valtaa. Tällöin on kyse vain siitä, kuka määrittää mielipideilmaston ja kannan siihen, miten tilaa voi käyttää tai määritellä. Tilan käytön rajanveto on siis poliittisen puuttumisen väline, osa mielipideilmastoa ja käsitystä siitä mikä on tilan oikeaa ja väärää käyttöä. Mielipideilmastosta poikkeava tilankäyttö on ainakin paheksuttavaa, ehkä jopa rangaistavaa.

18


Toiseuden läsnäolo ja kohtaaminen on kaupunkitilassa jatkuvaa, jolloin konflikteilta ei voida välttyä.

Taina Rajantin mukaan kaupunkitila on tilana poikkeuksellinen, sillä modernissa suurkaupungissa yhdistyvät sekä tuotanto että kulutus. Siinä missä aikaisemmin tuotanto oli jakautunut erilaisiin tuotannon tiloihin, on metropolista muodostunut jatkumo fordistiselle tehtaalle. Enää ei rakenneta pelkkiä koneita, vaan modernin tietotyön merkittävin tuote on uusien elämänmuotojen ja elämäntyylien tuotanto. Moderni kaupunki on muuttunut tilaksi jossa tuotantovoimat uudistavat ja tuottavat itse itsensä ja metropolin toiminnalle on välttämätöntä, että tuotteet ja palvelut voivat liikkua esteettömästi. Metropolissa elämä sekä kaikki elämään liittyvä pyritään tuotteistamaan mahdollisimman pitkälle, jolloin elämän edellytykset palaavat hyödykkeiden vaihtoon, tavalla tai toisella. Tilan kannalta se tarkoittaa, että kaupungissa asuminen edellyttää rahankäyttöä, ja että tila muodostuu mahdollisimman tehokkaan kulutuksen näyttämöksi. Elämän omaehtoisuus, sekä niille osoitetut tilat siirtyvät yhä kauemmas marginaaliin, joko fyysisesti tai sosiaalisesti. Tästä johtuen myös tilan ja vallan suhde on muuttunut. Toisin kuin Foucaultin esittämässä kuriyhteiskunnassa, jossa tuotanto, koulutus ja rangaistus olivat jaettuina fyysisesti erotettuihin, toisistaan erillisiin tiloihin, Rajantin mukaan metropoleissa moneuden hallinta toimii moneutena. Tietokapitalismin toiminta edellyttää vapautta, mutta paradoksaalisesti kapitalistisen tuotannon kannalta vapaus ei saa olla vapautta paeta tuotantoa ja kulutusta. Monen kontrolloiminen monena tarkoittaa että kontrolli on vailla perustaa: se on hahmotonta ja mielivaltaista, vailla sääntöjä, olennaisesti satunnaista. Kontrolli ja rajat eivät sijaitse missään tietyssä paikassa; sen sijaan ne voivat sijaita missä tahansa. Kaupungeissa ristiriitaiset ja vastakkaiset toimijat, toimintatavat ja toimintasuunnitelmat joutuvat elämään yhdessä. Kaupunkitilalle tyypillistä on monimuotoisuuden kohtaaminen, odottamattoman ja suunnittelemattoman tapahtuminen. Toiseuden läsnäolo ja kohtaaminen on kaupunkitilassa jatkuvaa, jolloin konflikteilta ei voida välttyä. Konflikti ei ole kaupungin urbaaniutta hajottava, vaan pikemminkin rakentava asiantila. Urbaani julkinen tila on keskeinen paikka erilaisten ihmisten kohtaamisessa, jolloin julkisesta tilasta muodostuu kaupungin ’sielu’. Nykyisen kaupunkisuunnittelun kautta kaupunkitila on muuttumassa kohti jotain, mitä Panu Lehtovuori kutsuu ”käsitekaupungiksi”. Käsitekaupungista 19


puuttuu Lehtovuoren mukaan eri osapuolten välinen neuvottelu ja konflikti. Käsitekaupungin julkinen tila on sirpaloitunutta, jolloin myös tilan sosiaalinen ulottuvuus hajottaa. Vaikka ostoskeskukset, lentokentät, moottoritiet ja muut ’epätilat’ ovat julkisia, niiltä puuttuu yhteinen inhimillinen puoli. Tällaisia paikkoja yhdistää niiden säännelty luonne: liikkuminen, kulutus ja viihtyminen on vahvasti säädeltyä. Näistä paikoista puuttuu sosiaalisten ryhmien ja persoonien välinen kitka, yhteenkuuluvuus sekä ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Vaikka urbaani väestö Lehtovuoren mukaan muuttuukin entistä monikulttuurisemmaksi, ja elämäntavat monimuotoistuvat, on julkinen tila muuttumassa segregoituneemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja puhtaammaksi. Konfliktin vähentämiselle ja kitkattomuuden korostamiselle löytyy myös syynsä. Hille Koskelan mukaan siirtyminen jälkimoderniin yhteiskuntaan on tarkoittanut siirtymistä yhteiskunnallisesta inkluusiosta ekskluusioon. Koskela kuvailee tähän johtaneen historiallisen kehityksen juontuvan ”1950-luvun näennäisen viattomuuden ihannoinnista 1960-luvun kulttuurisiin muutoksiin ja edelleen 1970-luvun taloudelliseen lamaan. Tämän kehityksen myötä hyvin toimeentulevat ja huono-osaiset elävät kaupunkitilassa lähempänä toisiaan kuin ennen.” Eksklusiivisen yhteiskuntaa leimaa suvaitsemattomuus sekä turvattomuuden kokemus, jolloin rajanveto ”meidän” ja ”muiden” välillä kärjistyy. Tämä näkyy myös tavassa jolla julkista tilaa tai kaupunkitilaa pyritään rajaamaan sillä Koskelan mukaan tila korreloi sosiaalisen aseman kanssa. Sitä pitävät halussaan ne, joilla on valtaa. Kaupunkitilassa nähtävät muutokset ovat nähtävissä myös tavassa, jolla rikoksentekijöitä kohdellaan yleisesti. Tavoitteet ovat muuttuneet rikollisen parantamisesta kohti yhteiskunnallista ulossulkemista. Ulossulkemisen politiikasta on tullut keskeinen keino, jolla epänormaaleina pidettyjä ryhmiä pyritään hallitsemaan ja rankaisemaan. Ilmiö näkyy kaupunkitilassa, siten että ”ketään ei pyritä ”parantamaan”, vaan marginaaliset ryhmät heitetään ulos (esimerkiksi kauppakeskuksista tai metroasemilta). Kaupunkitilan kontrollointi

Tilan yksityistyessä entistä enemmän, myös tilankäytön mahdollisuudet kutistuvat.

20


turvallisuuden varjolla johtaa Koskelan mukaan sosiaalisen vuorovaikutuksen jäykistymiseen ja entistä jyrkempään polarisaatioon, joka johtaa julkisen tilan katoamiseen. Näennäisen avoin tila edellyttää tietynlaista käyttäytymistä tai tietynlaista oikeutusta sen käyttöön, jolloin tila yhdenmukaistuu sosiaalisesti. Turvallisuuteen pyrkiminen on myös vallankäyttöä. Sen avulla eri tilalliset positiot voi perustella ja oikeuttaa. Julkisen kaupunkitilan keskeiseksi määritteleväksi normiksi on muodostunut keskiluokkainen kuluttaminen, jolloin ryhmät joiden toiminnan tulkitaan olevan normista poikkeaviksi muuttuvat hallinnan kohteeksi. Tilan yksityistyessä entistä enemmän, myös tilankäytön mahdollisuudet kutistuvat. Kulutukseen tarkoitetut tilat ovat turvallisen kaupunkitilan esikuvia, mutta niissä korostunut kuluttaminen, sekä tilan teemapuistomainen ennalta määritelty toiminnan sisältö tekee mahdottomaksi ihmisten spontaanin tai oma-aloitteisen toiminnan. Ihmisten välinen suhde kulutukseen tarkoitetuissa tiloissa kutistuu asiakkuuteen, jolloin myös ihmisten välinen suhde latistuu. Tiloja käyttävien ihmisten homogeenisyyttä pyritään edistämään valvonnan ja vartioinnin keinoin, jolloin toiseuden kohtaaminen vähentyy entisestään, sillä kaupat voivat valita asiakkaansa. Julkisen tilan kutistuessa erilaisuuden pelko ja ennakkoluulot vahvistuvat ja pelosta ja säätelystä muodostuu kierre. Kulutuksen ja keskiluokkaisuuden kautta rakentuva kaupunkitilan ihanne on eksklusiivinen ja epäoikeudenmukainen. Valtaosa kaupunkilaisista ei asetu tähän kapeaan muottiin, jolloin tilankäyttömahdollisuudet ovat heidän osaltaan rajalliset tai jopa mahdottomat. Tila on kuitenkin pohjimmiltaan sosiaalisesti rakentunut, jolloin sen luonnetta on mahdollista muuttaa ja epäoikeudenmukaisuudet voidaan korjata. Tämä edellyttää vaihtoehtoisten tilakäsitysten muodostamista, sekä vakiintuneiden tilakäsitysten muuttamista. Kaupungin sielu muodostuu konfliktin ja toiseuden kohtaamisen kautta, jolloin vallitsevien, selkeästi epäoikeudenmukaisten rakenteiden haastaminen on sallittua, jopa suotavaa.

Kirjalista: Koskela Hille (2009), Pelkokierre, Gaudeamus, Helsinki Lehtovuori Panu (2005), Experience and Conflict, Helsinki University of Technology, Espoo Massey Doreen (2008), Samanaikainen tila, Vastapaino, Tampere Rajanti Taina (2009), Minne menet kaupunki, Yhteiskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja, Espoo 21


Fernando Pessoan kahdeksankymmentä kasvoa

TEKSTI Eemeli Hakoköngäs KUVITUS Kaisa Puhakka

”M

estarini Caeiro ei ollut pakana: hän oli pakanuus. Ricardo Reis on pakana, Antonio Mora on pakana: jopa Fernando Pessoakin olisi pakana ellei hän olisi sisäänpäin sotkeutunut lankakerä”, kuvaili surun murtama Alvaro de Campos lähipiiriään ”mestarinsa” Alberto Caeiron muistosanoissa. Caeiro-vainaja oli kouluja käymätön maalainen ja suuri ajattelija. Hänen oppipoikansa de Campos oli laivanrakennusinsinööri, maailmanmies ja dandy. Ensiksi mainittu Ricardo Reis oli Brasiliaan emigroitunut lääkäri ja monarkisti. Antonio Mora oli sosiologi ja filosofi, miehen elämänvaiheista ei tiedetä paljoakaan, ilmeisesti hänkin oli Caeiron

oppilas. Fernando Pessoa puolestaan oli konkurssin tehnyt lissabonilainen kauppakirjeenvaihtaja. Miehiä yhdisti se, että he kaikki harrastivat runoutta, kukin tavallaan: Reis oli tiukka klassisisti, alakuloinen Pessoa kirjoitti tyylipuhdasta loppusointuista lyriikkaa, de Camposin lennokasta tyyliä voisi kuvailla romanttis-futuristis-ekstaattiseksi. Runoilijaystävykset olivat esteettisiltä ihanteiltaan ja persooniltaan niin erilaisia, että he ajautuivat tuon tuosta kiistoihin portugalilaisten kulttuurilehtien palstoilla. Voi olla hämmentävää, että vain Fernando Pessoa oli fyysisesti olemassa.

23


”minä olen aina se joka ei syntynyt sitä varten;/ minä olen aina se jolla oli edellytykset;/ minä olen aina se, joka odotti että hänelle aukeaisi ovi, seinään jossa ei ovea ollut”

F

ernando Pessoan elämä oli melko tylsä. Käytyään koulut hän muutti Lissaboniin, jossa asui koko aikuisikänsä. Hän ei koskaan matkustellut, eikä antautunut yhteiskunnallisiin toimiin. Hän ansaitsi niukan elantonsa kielenkääntäjänä ja kuoli jo 45-vuotiaana. Pessoa oli yksinäinen mies. Hänen oli vaikea solmia läheisiä ystävyyssuhteita. Ainoa romanttinen naissuhde kariutui kun Alvaro de Campos häiritsi Ophélia-neitoa räyhäävillä kirjeillään. Pessoa yritti luoda yhteyksiä taiteilijoihin ja harrastaa kulttuuria; hän kirjoitti lehtiin artikkeleita ja runoja, mutta sai elämänsä aikana julki vain kaksi keskinkertaista kokoelmaa. Perintörahoillaan hän osti höyrypainokoneen ja perusti kirjapainon, joka meni oitis konkurssiin. Pessoa kuoli maksakirroosiin. Vaatimattomasta asunnosta löytyi matka-arkku. Ja arkusta kymmeniätuhansia huolellisesti säilöttyjä liuskoja: runoja, kokonaisia romaaneita, lehtikirjoituksia, kirjeitä.

24

Mutta vain murto-osa oli merkitty Pessoa-nimisen miehen kirjoittamaksi; kaikkiaan hetero-, pseudo-, proto-hetero-, meta-hetero-, para-hetero- ja semiheteronyymejä on laskettu olleen yli kahdeksankymmentä. Varhaisimpia nyymejä lienee 7-vuotiaan Pessoan mielessä syntynyt, ranskaksi runoileva, Chevalier de Pas ja jo 14-vuotiaana englanninkielisiä sonetteja kirjoittanut Alexander Search. Matka-arkun sisältöä on liki mahdotonta uskoa yhden ihmisen tekosiksi. Tuotanto on suunnaton. Nyymien aiheet ja kirjoittamisen tapa vaihtelevat suuresti, ja kukin heistä hallitsee persoonallisen tyylinsä erittäin hyvin. Myös kirjoittajien ulkonäöstä, sukulaisuussuhteista ja elämänvaiheista löytyy huomattavan yksityiskohtaiset kuvaukset, monilla on jopa henkilökohtainen astrologinen kartta. Pessoa oli kaikessa hiljaisuudessa onnistunut luomaan oman maailman, jonka tarkkuudelle, ja ainakin kirjalliselle tasolle, oikea maailma saa kalveta.

”Vai olemmeko me, kaikki Minät jotka olin tai olivat täällä,/sarja muistin langalla yhteen sidottuja kertaolentoja,/ sarja minusta nähtyjä unia jotka joku ulkopuolinen on nähnyt?”


L

ukijana voin nauttia niin Caeiron tyynestä fenomenologiasta: ”En tiedä mitä ajattelen/enkä yritäkään tietää”, Reisin hellenistisestä kurinalaisuudesta: ”Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään/ itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois”, kuin de Camposin villistä hurmoksesta: ”Ohimoissa jyskyttävä tuleminen tähän yhtä aikaa kun menen tuolla./--/Universumin hulluuden ohjaama auto syöksy/kaikilta jyrkänteiltä/törmää seinämiin räks! mene säpäleiksi sydämeni pohjalla!” Mutta voiko Pessoan ja hänen nyymiensä tuotantoa ottaa vakavasti? Onko hyllymetrejä valtaavan edition sisältö vain aikaansa edellä ollutta ironista pilaa, yksinäisen ja elämässään epäonnistuneen kirjailijan naurua hyväuskoisen ja -osaisen lukijan kustannuksella? Pessoa itse kirjoitti: ”Runoilija on teeskentelijä/Hän esittää niin hyvin osansa/että teeskentelee senkin tuskan/jonka hän tuntee todella.” Toisaalta hän vakuuttaa, että nyymien tuotanto on aitoa: ”Epäaidoksi minä kutsun sellaista mikä on tarkoitettu häikäisemään tai hämäämään – ja tämä on merkittävää – joihin ei sisälly perustavaa metafyysistä ideaa, toisin sanoen sellaisia joiden läpi ei kulje edes tuulenhenkäyksenä elämän mysteerion ja merkityksen pohjasävel.”

Jokainen, joka lukee Pessoa-Caeiro-Reis-Camposta voi vakuuttua, että heidän tuotannossaan on tämä pohjasävel. Ehkä voimakkaampana kuin monella ”todellisella” runoilijalla.

”Emme mitään ota emmekä anna; kuljemme ohi ja unohdamme;/ Ja aurinko on täsmällinen joka päivä.”

P

essoa tarkoittaa portugaliksi persoonaa, tietysti. Nimihän vaikuttaa aivan keksityltä. Koko mies karkaa jos häneen yrittää tarttua tai ymmärtää häntä. Vaikuttaa, että Pessoa on itsekin vain fiktiivinen hahmo. Niin hän onkin, ainakin nobelisti José Saramagon romaanissa Ricardo Reisin viimeinen vuosi (Tammi 2012). Villissä kertomuksessa vilisee Pessoan maailman henkilöitä, jotka ovat todellisempia kuin itse Pessoa. Ehkä Pessoaa ei oikeasti ollutkaan, oli vain kymmenien lankojen kerä, jolle oli annettu Pessoan nimi, mutta joka olikin paljon enemmän kuin lankojensa summa. Lainausten suomennokset Pentti Saaritsa: Hetkien vaellus (Otava 1993) ja En minä aina ole sama (Otava 2001).

25


Ville Harjunen

Vapaus, tieteen palo (ja lihapiirakat) Elokuun lopulla 2011 uuden ylioppilastalon kokoushuoneen pöydällä komeili ruutupaperille luonnosteltu hahmotelma tutkimuskysymyksestä. Kesä oli lopuillaan ja valmistauduimme kahden muun opiskelijan (Otto Halmesvaara ja Mikko Annala) kanssa alkavaan lukuvuoteen suunnittelemalla omaa kokeellista tutkimusta. Alussa kenellään meistä ei ollut realistista käsitystä siitä, miten paljon aikaa, vaivaa ja osaamista projektimme tulisi vaatimaan. Olimme kuitenkin melko vakuuttuneita siitä, että henkilökohtaisten panostusten määrästä riippuen pystyisimme toteuttamaan kokeellisen tutkimuksen omin voimin. Verrattuna muihin opintoihin kyseessä oli vapaa ja täysin oma-aloitteinen projekti, joka kumpusi tieteellisestä mielenkiinnostamme sekä halusta oppia enemmän.

senamme oli selvittää, käyttäytyvätkö henkilöt aggressiivisemmin kokiessaan häpeää ja säätelevätkö häpeäherkkyys ja narsistinen persoonallisuuspiirre aggressiivisen reaktion voimakkuutta. Fysiologisten mittausten tarkoituksena oli kartoittaa häpeään liittyvän aktivaation luonnetta ja sitä, ilmeneekö piirteiltään eroavilla yksilöillä tiettyjä säännönmukaisuuksia aktivaatiossa, jotka voisivat selittää aggressiivisuuseroja häpeätilanteessa. Toimituksen pyynnöstä en kuitenkaan syvenny tämän enempää projektimme tieteelliseen puoleen.

Projektin toteutus | Kokeellisen tutkimuksen aineiston keräys oli suunnitelmissa toteuttaa kesän 2012 aikana psykologian laitoksen stressilaboratoriossa. Verenpainelaitteiston hajoaminen ja mittauselektrodien toimitusongelmat hidastivat kuiProjektin suunnittelu | Koska tenkin kokeiden aloittamista projektimme ei suoranaisesti siten, että ensimmäisen varsiollut sidottu oppiaineen tarjonaiset kokeet päästiin toteuttaamiin kursseihin, olimme vapaita maan vasta syyskuun lopulla. toimimaan oman harkintamme Tämä lisäaika oli toisaalta tarmukaisesti kaikissa tutkimukpeen koska asetelmassa oli vielä seemme liittyvissä kysymyksissä. paljon ongelmia, jotka tulivat Tämä vapaus siirsi myös vastuun yksitellen esiin pilottien aikana. projektin onnistumisesta omille Kokeessa aggressiivisuus opeharteillemme. Suunnittelu vaati rationalisoitiin siten, että koelukuisia hahmotelmia, väittelyitä, henkilön tuli antaa palautetta sähköpostiviestejä ja vierailuja avustajana toimineen henkilön tutkijoiden luona. Kaiken kaikkiammatillisesta suoriutumisesta aan varsinaiseen aineiston keruun Mikko, tuo oululainen ja ottaa kantaa siihen, tulisiko aloittamiseen meni aikaa noin hymypoika. avustaja palkata projektiin vakivuosi. Emme toki työskennelleet koko vuotta pelkästään oman projektimme parissa, tuiseksi vai erottaa tehtävästä. Yhtenä ongelmana vaan suoritimme muita opintoja (lähes) normaa- oli, että toinen avustajista (Otto) sai systemaattisesti huonompaa palautetta. Otto joutui kasvokkain sen lissa tahdissa. Muista opinnoista huolimatta projektimme tut- kanssa, että oululaisen hymypojan (Mikko) rinnalla kimuskysymyksen kehittely eteni tasaisesti ja tut- hänet koettiin epämiellyttävämmäksi. Toisena ongelmana oli, että muistitehtäväsuorikimuksen metodologinen puoli alkoi valmistua keväällä 2012. Lopputuloksena päädyimme tutki- tukset, joista oli tarkoitus antaa positiivista ja negamaan häpeän ja aggressiivisuuden välistä yhteyttä tiivista palautetta, erosivat yksilöittäin hyvin paljon ja sitä moderoivia persoonallisuustekijöitä sekä toisistaan. Jouduimme kerran keskeyttämään koko häpeätilanteessa ilmenevää autonomisen hermos- kokeen kun luulimme koehenkilön pelleilevän aseton aktivaatiota. Hanke koostui survey-tutkimuk- telman kustannuksella. Hän oli nimittäin onnistusesta ja kokeellisesta tutkimuksesta. Tarkoituk- nut vastaamaan kaikkiin 18 kysymykseen väärin.

26


Myöhemmin kysyttäessä hän kuitenkin kertoi saa- tikangas-Järvinen, Miika Leminen ja Jari Lipsanen. neensa myös ylioppilaskuunteluissa historiallisen Ohjausta antaneiden tutkijoiden asiantuntemus oli sekä motivoivaa että kunnioitusta herättävää. huonoja pisteitä. Mittauksien hidastumisesta huolimatta kesä 2012 oli ainakin itselleni paras yliopistolla viete- Loppuvaikutelmat | Kokonaisuudessaan protyistä jaksoista. Tutustuimme psykologian laitok- jekti on opettanut tähän mennessä elintärkeitä taisen muutamaan tutkijaan ja laboratorioinsinööriin, toja tutkimustyöhön liittyen. Menetelmäosaaminen jotka opettivat meille fysiologiseen mittaukseen kehittyy vääjäämättä kun eteen tulevat ongelmat ja kokeen ohjaukseen liittyviä asioita. Työympä- pakottavat syventymään kulloinkin käsilllä oleristömme muuttui jostakin syystä täysin miesval- vaan alueeseen. Koska opiskeluaikoja tulee kuitentaiseksi ja sähköpostikeskusteluissamme vilisivät kin lyhentää, en suosittele kaikille statuksen opisuudet termit. Opettelimme sydänsähkökäyrän kelijoille vastaavan laajuista projektia. Kannustan ja impedanssikardiografin toimintaperiaatteita, kuitenkin tekemään kokeellisia harjoitustöitä ja käyrien eri osia sekä niiden merkityksiä. Samalla kehittämään omaa menetelmällistä osaamista myös ymmärsimme, miksi häpeää kokiessaan yksilön kyseisen kaltaisten harjoitusten avulla. Tällä hetPEP-arvot kasvavat mutta kardiaalinen resistanssi kellä oppiaineemme ei tarjoa siihen ihanteellisia lisääntyy tai miksi sympaattisen hermoston akti- mahdollisuuksia. Harjoitusprojektit tulisi rakentaa voiduttua sormenpäät muuttuvat nihkeiksi. Huo- valmiiksi aineopintovaiheeseen menetelmäopintomaamattamme loikkasimme maailmaan, jossa jen sisään kuten psykologian puolella, jos osaamiminuuden kognitiivisten rakenteiden vierelle nou- nen haluttaisiin juurruttaa osaksi menetelmällistä repertuaaria. sivat verisuonten halkaisijan Kokeellisen asetelman yhtenä kokoa säätelevät solut ja kämmeerinomaisena puolena (jos ei nyt nen hikirauhasten toiminta. puhuta yleisistä hyvistä puolista) Stimuloivasta ympäristöstä on se, että tutkija pääsee ihanhuolimatta töitä oli välillä aivan teellisimmillaan hyvinkin lähelle liikaa. Toisaalta täytyy paljastaa sosiaalipsykologisia ilmiöitä. se, että osa työmäärästä johtui Kuvitelkaa esimerkiksi itsenne omituisesta tavastamme teettää yhdeksi janakokeen valekoehenitsellemme turhaa työtä. Kun kilöiksi tai Milgramin kokeenesimerkiksi muistitehtäviin tarjohtajaksi. Uskon, että tällaisten vittavaa ärsykemateriaalia ei kokemusten jälkeen käsitys konalkanut löytyä, alkoivat Otto ja formisuudesta ja tottelemisesta Mikko kirjoittaa omia Ö-luokan muuttuu huomattavasti kouriinnovelleja muistitehtäviä vartuntuvammaksi ja realistisemten. Kaikkien onneksi ”Valkoimaksi kuin aikaisemmin. Toinen kepardi”-työnimellä kulsena mainittavana piirteenä on kenut hirvitys ei ikinä päätynyt se, että kokeen suunnittelu on asetelmaan. hauska ja luova prosessi, joka Turhan työn määrästä huoliTunnelmia. kehittää päättelyä ja ihmisten matta data saatiin kerättyä helreaktioiden ennakointikykyjä. mikuun lopussa. Analysoinnin alettua tarvitsimme melko paljon ulkopuolista ohjeistusta. Vierailimme Huonona puolena kokeellisessa tutkimuksessa on muutamissa tutkimusyksiköissä ja ryhmissä hake- se että tiukkaan tahditettu aikataulu datan keruun massa oppia fysiologisen datan käsittelyyn liittyen aikana kannustaa syömään epäterveellisesti. sekä kävimme yksittäisten tutkijoiden luona hake- Omalta osaltani tämä johti täysin holtittomaan massa tilastollista ohjausta. Nämä vierailut tekivät lihapiirakoiden syömiseen. selväksi sen, että Helsingissä on huipputason osaajia, jotka ovat hyvin halukkaita auttamaan tuttujen Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia projektissamongelmien parissa pyristeleviä opiskelijoita. Suu- me auttaneita tahoja: Niklas Ravaja, Mia Silfverrimpana apuna toimivat ohjaajamme Niklas Ravaja Kuhalampi, Ilmari Määttänen, Liisa Keltikangasja Mia Silfver-Kuhalampi sekä laboratorion osalta Järvinen, Miika Leminen, Jari Lipsanen, Hanna psykologian laitoksen Ilmari Määttänen, Liisa Kel- Konttinen (AMOS :)).

27


Viime vuoden kesäkuussa tiedemaailma ja jokainen, joka halusi vaikuttaa älykkäältä sosiaalisessa mediassa, värisivät innosta kun tutkijat vihdoin löysivät Higgsin bosonin, johon on viitattu myös mahtipontisesti God particle –nimellä. Kuten tuolloin luimme itseämme viisaampien ihmisten Twitter-päivityksistä, tämä pitkään etsitty hiukkanen on olennainen osa vallitsevaa hiukkasfysiikan standardimallia. Tämän suuren löydön jälkeen maailmassa olikin jäljellä enää yksi suuri ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa nakertava mysteeri: kuka kumma on tehnyt Statuksen logon? Salapoliisintyö: Eemeli Hakoköngäs & Ismo Pitkänen

Teksti: Ismo Pitkänen

Statuksen logo on aina pistänyt silmään muiden ainejärjestöjen logojen keskuudessa jokseenkin uniikin ulkomuotonsa ansiosta ja herättänyt mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Logo onkin toiminut Statuksen käyntikorttina vuodesta 1992, siis jo yli 20 vuoden ajan koristaen järjestön haalarimerkkejä sekä lehden kantta, joskin viime vuosien aikana vähenemässä määrin. Aika on kuitenkin tullut ja ainejärjestössä on tarkoituksena kehittää uusi logo uskollisesti palvelleen nykyisen version tilalle. Lähestyvän eläköitymisen kunniaksi Status-lehden tutkivat journalistit päättivät vihdoin selvittää logon syntyperän. Logon alkuperän selvittäminen oli jo itsessään niin jännittävä ja yllättävän työläs prosessi että siitä olisi melkein saanut kirjoitettua oman juttunsa. Melkein. Haluamme joka tapauksessa kiittää laitok-

28

sen henkilökuntaa, Statuksen alumneja sekä Suomen sosiaalipsykologit ry:tä avusta etsinnöissä. Kiitokset myös oppiaineen opintosihteerille, joka tarjoutui etsintöjä varten tilaamaan huomattavan kalliin lukkosepän avaamaan Statuksen mystisten kaappien oven, vaikkemme olleet edes koherentisti selittäneet mitä kaapista haimme. Status-lehden vaikutusvaltaa ei käy aliarvioiminen! Saimme kuitenkin hankittua kaapin avaimen käsiimme, joten oppiaine voi käyttää säästyneet sataset seuraavien oppiainekahvien pullien rusinamäärän maksimoimiseen. Kaapista löytyneiden Statuksen vanhojen pöytäkirjojen läpikäynnin myötä logon tekijöiksi paljastuivat Marja Neuvonen ja Niina Ollikka, joista pääsuunnittelija Ollikka vastaili muutamiin Status-lehden esittämiin kysymyksiin avaten logon mysteeriä.


Vuosien varrella Status-lehden kantta ovat koristaneet jos jonkinlaiset tekstit. Muistatko miten alunperin päädyttiin siihen, että Statukselle pitäisi suunnitella oma logo? Muistelen, että lehdellä ei ollut varsinaista logoa vaan se oli vain kirjoitettu normaaleilla kirjaimilla ja syntyi ajatus, että pitäähän lehdellä olla kunnon logo ja siitä lähti ajatus logon piirtämisestä. Millaisia muistoja sinulla yleensä on itse logon suunnitteluprosessista? Muistelen, että ajattelin, että sosiaalipsykologian ainejärjestön lehden logossa pitäisi olla jotain sosiaalista ja siitä lähti idea siitä, että logoon pitäisi saada jotenkin ihmishahmo tai –hahmot mukaan. Muistaakseni piirtelin muutamia luonnoksia mutta kun t-kirjaimen hahmo syntyi niin sen pohjalta oli helppo miettiä muutkin. Olin käynyt korutekstauksen kurssin ja pidin tekstaamisesta, joten kirjaimet ja niiden muodot oli minulle mieluinen asia ja siksi

tuota oli varmaan kiva suunnitella. Neuvosen Marja lehden toimituskunnan jäsenenä antoi varmaan hyväksynnän tälle logolle ja sitä myötä se otettiin käyttöön. Logo on perinteisesti vuosien varrella herättänyt opiskelijoissa jonkin verran ristiäviä mielipiteitä. Toisten mielestä se on mukavan sympaattinen, toisten mielestä hieman kökkö. (Jälkimmäisiin mielipiteisiin voi vaikuttaa toki sekin, että logon ulkoasu on hieman kärsinyt vuosien varrella tapahtuneiden skannausten myötä.) Mitä itse tuumaat logon ulkoasusta näin vuosia myöhemmin? Sympaattisuuden taustalla on varmaan se, että muistaakseni ihan alkuperäisissä versioissa logo oli tehty vinottaisista, tiiviistä viivoista eli haluttiin, että siinä näkyy ns. kynän jälki eli silloin siitä ei haluttu tiukan ryhdikästä vaan enemmän rentoa fiilistä.

29


Tietysti yksi syy tähän ratkaisuun oli se, että silloin logon luomisaikaan meillä ei ollut hyviä tietokonepiirto-ohjelmia eli tuo on luonnosteltu lyijykynällä ja piirretty tussilla. Silloin koko lehden teko olikin hyvin paljon leikkaa-liimaa askartelua eli kivaa käsillä väkertämistä – ilman tietokoneita. Kun katsoin nykyistä logoa ja oli kiva nähdä, että se on edelleen käytössä mutta kyllä minä sen toisin nykypäivään eli piirtäisin siistiksi tietokoneella. Koska logo ei ollut rajoiltaan tarkka alun perin ja jos sitä on esim. skannattu niin just tuo reunaviivojen epätarkkuus on lisääntynyt ja logo on suttaantunut aikojen kuluessa. Oletko yllättynyt siitä, että logo on pysynyt käytössä näin kauan? Mitä tuumaat siitä, että ainejärjestössä olisi tarkoitus suunnitella ja ottaa käyttöön uusi logo? Hienoa, että logo on ollut käytössä näin kauan. Mutta maailma muuttuu ja toki on ymmärrettävää, jos logoa halutaan vaihtaa. Ja jos ette ole ihan heti

KILPAILU!

vaihtamassa logoa niin kyllä minä sen ainakin teinä päivittäisin nykyaikaan ja siistiksi versioksi. Muistatko miten tuo lehden logo sitten päätyi koko ainejärjestön viralliseksi logoksi? Vai oliko alunperin tarkoitus että lehden logo ja ainejärjestön logo ovat samoja? Hyvä kysymys. Nyt ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa tuosta, mutta luulen, että taustalla oli se, että kun missään ei ollut mitään logoa niin koettiin, että sille oli tarvetta. Ja muistelen, että varsinkin lehti ilman kansilehden logoa oli ankea eli siihen oli välitön tarve. Nyt kun kysyit, niin muistan, että teimme logosta kyllä rintamerkkejä ja haalareihin merkkejä (piirtämällä kankaalle) eli kyllä logolla oli heti monipuolista tarvetta. Eli yleislogo ja lehden kannen logo menivät varmaan käsi kädessä. Kun itse olin lehden toimituskunnassa niin lehden työstäminen jäi ehkä sen puolesta parhaiten mieleen. Oikein mukavia Status-hetkiä ja aurinkoista kevättä!

suunnittele ainejärjestölle uusi logo!

Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus lunastaa paikkasi historian kirjoissa. Tuleeko juuri Sinun suunnittelemasi logo koristamaan Statuksen ainejärjestön virallisia papereita seuraavan 20 vuoden ajan? Vapauta sisäinen taiteilijasi ja lähetä valitsemallasi menetelmällä tehty luonnos uudesta logosta skannattuna osoitteeseen ismo.pitkanen (at) helsinki.fi tai tuo se näytille Statuksen hallituksen kokoukseen. Palkintona luvassa mainetta, kunniaa sekä olennaisimpana lähes uniikki s-kokoinen Statuksen t-paita, joita on saatavilla vain rajoitettu erä (6 kpl.) Kilpailuun osallistuvien töiden tulee olla perillä viimeistään 30.9.2013 mennessä, joten ainakaan deadlinen tiukkuuteen ei kenenkään osallistumisen pitäisi kaatua. Ennakkoseulonnan jälkeen syksyllä järjestetään äänestys, ja eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta tehdään uusi virallinen Statuksen logo. Kilpailun järjestäjinä toimivat yhteistyössä Status-lehti sekä Statuksen hallitus. 30


analyysi Statuksen logoon kohdistettujen näkemysten moninaisuuden innostamana Status-lehti päätyi hakemaan mielipidettä viralliselta asiantuntijataholta, eli täysin satunnaisesti valitulta taidehistorian dosentilta. Onneksemme dosentti Harri Kalha ystävällisesti suostui logon analysoimiseen ja kirjoitti tarpeettomasta elitistisestä taidefraasistosta riisutun analyysin, joka pureutuu logon syvimpään olemukseen.

Vailla Statusta? Sosiaalipsykologian ainejärjestö lähestyi allekirjoittanutta erikoisella pyynnöllä. Voisinko taiteen ja kuvakulttuurin ammattilaisena kirjoittaa analyysin ainejärjestön logosta? Pyyntö oli siksi eriskummallinen, että päätin suostua. Kun sitten näin Statuksen logon, ensireaktioni oli lievä pettymys. Onpas kökkö, ajattelin. Siis nimenomaan logona, graafisena suunnittelutyönä: amatöörimäinen ja jotenkin hapero, vailla visuaalista iskuvoimaa. Sitähän logolta juuri vaaditaan: tiivistä symboliikkaa, visuaalista osuvuutta. Oliko tämä nyt sitten joku lamaajan logo, alkeellista tietokonegrafiikkaa? Aika nopeasti tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Statuksen logossa on lennokkuutta, joka sopii nimenomaan opiskelijaelämän kuvaksi. Opiskelijanhan kuuluu sitä paitsi olla amatööri – rakastaja. Kuudesta kömpelöstä (lue: inhimillisestä) ihmishahmosta muodostettu sana hellyttää, vaikkei loistakaan luettavuudella. T:t seisovat ryhdikkäässä ojennuksessa pitäen S:aa, A:ta ja U:ta tiukassa otteessa. Ovatkohan kaverit illanistujaisten jäljiltä niin heikossa kunnossa, etteivät pysy kunnolla pystyssä ilman tukivoimaa? Ensimmäinen S on polvillaan, viimeinen saa kyytiä, kun hilpeässä tilassa oleva U potkaisee häntä persuksiin. Kirjaimista hahmottuu samalla lystikäs opiskeluputki. Ensin ollaan kovasti nöyriä (S), sitten aletaan saada sitä statusta ja seistään komiasti pää pystyssä (T). Tuetaanpa tarvittaessa kaveriakin. Lopulta putken pää häämöttää ja seuraa potkaisu työelämään. S:stä lähdetään, S:ään päädytään: käsillä on klassinen kiertokulku. Valmistuneella sosiaalispykologilla on ässä hihassa, mutta hän tarvitsee potkun persuksilleen päästäkseen kunnolla elämän juonesta kiinni. Nöyrästi lakki kädessä vie tie työhaastatteluun, tai sitten työkkärin ovea kolkuttamaan. Statuksen logo ei hengi statusta – tasokasta valmiutta, pintakiiltoa – mutta se onnistuu kertomaan pienen suuren tarinan, itseironiaa unohtamatta. Se, että T:t voi nähdä myös cocktail-laseina oliiveineen, on mukava bonus. Harri Kalha FT, taidehistorian dosentti, Helsingin yliopisto


!

Matti Heino

Tunnista sisäinen muumiosi Max Planckin kerrotaan sanoneen, ettei uusi tieteellinen totuus syrjäytä edeltäjäänsä saamalla vanhan käsityksen kannattajat siirtymään puolelleen, vaan siten, että sen vastustajat ennemmin tai myöhemmin kuolevat. Erityisesti fiksut ihmiset pystyvät järkeilemään uuden tiedon joko hömpäksi tai omaa alkuperäistä käsitystään vahvistavaksi, mutta säilyttävät silti kuolevaisuutensa. Ja näin tiede etenee – yhdet hautajaiset kerrallaan.

On helppo kuvitella, kuinka ihmiset vanhetessaan kasvavat vastustuskykyisemmiksi uusille ajatuksille. Mitä pidemmälle erikoistuu, sen vahvemmaksi varmasti muodostuu kognitiivinen dissonanssi omaa käsitystä tukemattoman todistusaineiston edessä. Tuntuu pahalta ottaa askelia taaksepäin, kun on juuri ollut pääsemässä johonkin – meissä kaikissa asuu pieni muumio, jonka tehtävänä on suojella nykyistä maailmankuvaamme ympäröivää aarrekammiota.

1. Älä samaistu ajatuksiisi. Pidä ideoita mieluummin noutopöytänä, josta voi mutustella eri makuja, kuin osana minuuttasi. 2. Yritä todistaa olevasi väärässä ja palkitse itsesi onnistuessasi. Mikä olisi vaihtoehtoinen selitys? Mikä olisi kaukaa haettua, mutta tärkeää jos totta? Löydätkö sille todistusaineistoa? 32

Rakkaista, mutta toimimattomista ajatuksista täytyy kuitenkin voida päästää irti. On muistettava, että suurin osa uutisista on täysin merkitystä vailla vuoden päästä (poislukien Matti Nykänen). Suurin osa yritysten ja valtioiden pitkän tähtäimen strategioista näyttää harhaisilta viiden vuoden päästä (Neuvostoliitto yritti 13 kertaa). Ja suurin osa mullistaviksi uumoilluista keksinnöistä on unohdettu kymmenen vuoden kuluttua (kysy mistä tahansa patenttitoimistosta). Tänään tehdyt ennustukset ovat harvinaisen usein jo huomenna homeessa. Toimintaympäristömme ja sen vaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Ajattelu onkin pidettävä tuoreena käyttämättä sellaisia säilöntäaineita, jotka jymähdyttävät sen nykytilaansa. Oma reseptini luovan tietotyön maailmasta, kiteytettynä neljään peukalosääntöön/heuristiikkaan:

3. Pysähdy hetkeksi, kun huomaat yllättyväsi. Onko tapahtunut vain sattuman oikku, vai kaipaako maailmankatsomuksesi päivitystä? 4. Kiinnitä huomiota siihen, kun ärsyynnyt tai vihastut. Hermostuitko sinä vai sisäinen muumiosi, jonka rauhaa häirittiin?


a Kuv eer :V

k ot aK

av u

or i

Muotoile itsesi joustavaksi! Status-lehti meni ajattelemaan hiekkalaatikon ulkopuolelle ja kysyi jämähtämisen välttämisestä kahdelta alanvaihtajalta, jotka suorittavat toista tutkintoaan Lahden Muotoiluinstituutissa.

Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen haastaa ja ylpeys on nieltävä.

Ami Niemelän ja Marianna Collanderin vinkit satunnaisessa järjestyksessä:

Matkailu avartaa.

Aseta itsesi erilaisten joukkoon. Saat uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Astu alas jalustalta, älä ole koskaan valmis omalla tontillasi.

Kunnioita muita ja ole kiinnostunut kaikesta. Yllätä ja ylläty. Ruoki lapsenmielisyyttä ja uteliaisuutta itsessäsi: ”Kun innostun, niin onnistun!” Hanki yleissivistys – tietämällä vähän kaikesta ymmärrät, että on paljon, mistä et vielä tiedä.


kysy&

vastaamme

Tällä palstalla vastataan lukijoita askarruttaviin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Koska haluamme palvella lukijoitamme parhaamme mukaan, pyrimme tarjoamaan kysymyksiin sekä ns. koululääketieteellisen että koeteltuun kansanperinteeseen tukeutuvat vastaukset. Voitte lähettää kinkkisiä kysymyksiä nimettömästi tai nimimerkillä toimitukseen piakkoin Statuksen nettisivuille (http://blogs.helsinki.fi/statusjarj/) ilmestyvän lomakkeen kautta. Vastaamme kysymyksiin jälleen syksyn lehdessä.

Eemeli Hakoköngäs

Sakari Jukarainen

käsi paranee. Muistakaa kuitenkin olla ”Hei, olen kirjoittanut graduani kaksi viikkoa yhtä mittaa, ranteeni varovaisia kirveen ja muiden teräaseiden kanssa. ovat nyt aivan jumissa ja kipeät. Mistä on kyse ja mitä tehdä? ”Kun olen istunut koko päivän Gradu pitäisi kirjoittaa loppuun.” Kaisa-talon kellarissa lukemassa S: Kuulostaa siltä, että kyseessä on aivan tenttiin, päätäni särkee illalla tavallinen mekaanisesta rasituksesta joh- vietävästi, mikä neuvoksi?” tuva jännetupentulehdus. Vaiva ei ole vakava, ja vaikka tulehduksesta puhutaankin, ei siihen liity bakteereja tai viruksia. Hoidoksi riittää lepo. Jos gradu on kuitenkin saatava nopeasti kirjoitettua loppuun, voit saada väliaikaista apua Buranasta, mutta pidemmän päälle se ei riitä vaan on levättävä.

E: Oireiden perusteella kyseessä on ns. nari eli ranteen väsyminen. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Tarvitset narin parantamiseen kaksi apulaista. Laita kipeä käsi hakkuupölkylle kämmen ylöspäin, toinen ystävistäsi hakkaa nopeasti kirveellä käden oikealle ja vasemmalle puolelle ja kolmas kysyy: ”Mitä sinä hakkaat”. Tähän kirveen käyttäjä vastaa: ”Hakkaan naria”. Silloin 34

E: Pääkivun poistamiseen on useita hyväksi todettuja konsteja. Esimerkiksi voit keittää vahvaa kahvia ja voidella sillä päätä ja niskaa. Eikä ole pahitteeksi ottaa sitä vadilta sisällisestikin. Sitkeämpään pääkipuun on hyvä leikata kylmästä perunasta viipaleita ja sitoa ne otsalle kolmikulmaiseksi taitetun huivin avulla. Jos mikään muu konsti ei tepsi, voi pään päälle asettaa myös hevosen sontaa. Vaikka näky voi olla hullunkurinen, ystävänne kyllä ymmärtävät kun selitätte poistavanne täten päänsärkyä. S: Kyseessä taitaa olla ns. jännitysniska, joka johtuu siitä, että liiallinen niska- ja hartialihasten jännittäminen pistää kyseiset lihakset jumiin, jolloin verenkierto pään alueelle


häiriintyy ja hermot voivat jäädä pinteeseen. Kannattaa kiinnittää huomiota ergonomiaan, sillä huono lukuasento voi olla vaivojesi syynä. Jos asennon korjaaminen ei kuitenkaan auta, kannattaa kokeilla hierojalla käymistä. Lääkehoidollisesti Burana voi auttaa, mutta tarvittaessa lääkärisi voi kirjoittaa sinulle jotain lihasrelaksanttia, kuten Sirdaludia. Kannattaa ensin kuitenkin kokeilla lääkkeettömiä hoitoja.

”Voiko syntyvän lapsen sukupuoleen vaikuttaa? Ruhtinaskuntamme hallitsijuus voi periytyä vain isältä pojalle.” S: Lapsen sukupuolella ei tulisi olla väliä, sillä pojat ja tytöt ovat aivan yhtä rakastettavia. Jos kuitenkin haluat vaikuttaa lapsen sukupuoleen, joitakin keinoja ehkä kuitenkin on: Evoluutiobiologisen ”Trivers-Willard hypoteesin” mukaan nisäkkäät synnyttävät suotuisassa ympäristössä enemmän koiraita. Tällöin voit ehkä lisätä pojan saamisen todennäköisyyttä varmistamalla, että olette puolisonne kanssa sosioekono-

misen statuksen huipulla. Sikiöseulonta on toinen vaihtoehto, mutta se ei ole Suomessa laillista. E: Kysyjän esittämään pulmaan voi ratkaisuna kokeilla muinaista konstia, jonka mukaan miehen ja naisen toimitettua parittelunsa, ottaa mies vyönsä, minkä hän on sitä varten varannut tyynyn alle, ja lyö vyöllään naista. Näin menetellen tulee siitetystä poikalapsi. En voi kuitenkaan varauksetta suositella kyseisen menetelmän käyttöä. Asiaan lienee löydettävissä kultivoidumpiakin ratkaisuja, esimerkiksi Monacossa 2002 toteutettu perustuslain muutos mahdollistaa naisen nousemisen maan hallitsijaksi.

35


STATUS 1/13  

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian ainejärjestön lehti. 1/13.

Advertisement