SPEK tutkii 4

SPEK tutkii 4

Rajuilman vaikutukset paikallisten yritysten liiketoimintaan Selvitys eteläsavolaisten pienyritysten kokemuksista vuoden 2010 Asta-rajuilmasta

Laatijat: Ilona Hatakka, Ira Pasi Ulkoasu ja taitto: Terhi Kannisto Paino: Copy-Set Oy, Helsinki 2012 ISBN: 978-951-797-437-0 (nid.)

978-951-797-438-7 (PDF) SPEK tutkii 4 ISSN-L 2242-1645 ISSN 2242-1645 (painettu) ISSN 2242-1653 (verkkojulkaisu) Julkaisija: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2

Sisällysluettelo

1 Johdanto .............................................................................................. 4 2 Selvityksen tavoitteet ja rajaukset ....................................................... 5 3 Kohteena eteläsavolaiset yritykset ...................................................... 7 4 Asta-rajuilma yritysten näkökulmasta .................................................. 9 4.1 Varautuminen luonnononnettomuuksiin .................................. 9 4.2 Riskitietoisuus ............................................................................ 9 4.3 Suunnittelu ja suunnitelmat ...................................................... 10 4.4 Yhteistyökumppanit ja verkostot ............................................... 10 4.5 Tuen tarve .................................................................................. 11 4.6 Palautuminen häiriötilanteesta ................................................. 12 5 Häiriötilanteen hallinta ........................................................................ 13 Lähteet .................................................................................................... 16 Liitteet ..................................................................................................... 18

3

1 Johdanto Nokian vesikriisi, kesän 2010 rajuilmat sekä talvimyrskyt vuonna 2011 ovat osoittaneet, että väestön turvallisuus sekä palveluiden ja hyödykkeiden tuotanto voivat häiriintyä vakavasti. Tällöin yhteiskunnalta edellytetään paitsi kykyä oman toimintansa jatkuvuuden hallintaan, myös valmiuksia suojata väestöä ja omaisuutta häiriötilanteen vaikutuksilta.

Vakavat häiriötilanteet koskettavat usein myös yritysten liiketoimintaa. Yritykset tuottavat suuren osan palveluista ja hyödykkeistä julkisille organisaatioille, muille yrityksille ja väestölle. Taloudellisesti menestyvä liiketoiminta on siten paikallisen ja alueellisen hyvinvoinnin perusta. Koska yritykset ja organisaatiot tarvitsevat toiminnassaan muita yrityksiä, keskisuuret ja pienet yritykset kytkeytyvät usein liiketoimintaverkostoiksi. Verkostoitumisen kautta paikallisella häiriötilanteella voi olla koko valtakuntaan ulottuvia vaikutuksia. Yritysten liiketoiminnan jatkuvuuden hallinnan kannalta häiriötön toiminta ja turvallisuus ovat molemmat keskeisiä tekijöitä arjessa. Päivittäistavarakaupalla ja muilla paikallisilla yrityksillä on myös keskeinen rooli häiriötilanteen hallinnassa ja yhteisöjen palautumisessa sekä väestön ja raivaus- ja jälkivahinkojen torjuntaan osallistuvien organisaatioiden huollossa.

Yrityksien varautuminen häiriötilanteisiin sekä yritystoimintaan kohdistuvat tavoitteet osana kriisinkestävää yhteiskuntaa näkyvät myös politiikkaohjelmissa ja strategioissa. Esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2010) mukaan merkittävä osa yhteiskunnalle tärkeistä resursseista, kuten energiantuotanto ja -jakelu, liikennevälineet, peruspalvelut sekä tietoliikenneverkot, on yrityskentän hallussa. Yritysten toiminta on usein peruste myös paikalliselle talouselämälle. Tämän vuoksi elinkeinoelämän mukanaolo yhteiskunnan varautumisen kehittämisessä on tärkeää. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian lisäksi vuonna 2012 julkaistavassa sisäisen turvallisuuden kolmannessa ohjelmassa yritysturvallisuuden parantaminen on nostettu esille. Oikeusministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keskuskauppakamari ovat mukana ohjelmaan perustetussa kansallisen yritysturvallisuuden yhteistyöryhmässä. Sen tehtävänä on ohjata ja valvoa yrityksiin kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten torjumiseksi kohdennetun strategian toimeenpanoa ja tuloksia.

Yhteiskunnan kannalta joidenkin elintärkeitä palveluita ja hyödykkeitä tuottavien yritysten varautumista säädellään lainsäädännöllä. Suomessa elinkeinoelämän varautumista koordinoi työja elinkeinoministeriön alainen Huoltovarmuuskeskus. Suuri osa Suomessa toimivista yrityksistä on kuitenkin mikro- tai pienyrityksiä, joiden varautuminen perustuu pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen ja yritysten omaan valveutuneisuuteen riskienhallinnasta.

Tätä tutkimusta ovat ohjanneet varautumisjohtaja Karim Peltonen ja tutkimus- ja kehittämispäällikkö Teija Mankkinen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Tutkimuksen ovat toteuttaneet varautumiskoordinaattori Ilona Hatakka Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä sekä turvallisuusasiantuntija Ira Pasi Kaakkois-Suomen Pelastusalanliitosta. Tutkimusavustaja Jukka-Pekka Salli SPEKistä osallistui myös tutkimuksen valmisteluun. Tutkimuksen valmistelussa olivat mukana lisäksi Huoltovarmuuskeskus, Keskuskauppakamari sekä Elinkeinoelämän keskusliitto.

4

2

Selvityksen tavoitteet ja rajaukset

Vuosien 2010–2011 rajuilmat ja myrskyt ovat osoittaneet suomalaisen yhteiskunnan haavoittuvuuden. Rajuilmojen vaikutuksia elinkeinoelämän toimintaan ei kuitenkaan ole tutkittu paljon.

Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2011 julkaisemassa heinä–elokuun 2010 rajuilmat -tutkinnassa selvitettiin elinkeinoelämän roolia ja rajuilmojen vaikutuksia yritysten toimintaan. Tutkintaselosteessa esitettyjen johtopäätösten mukaan rajuilmoilla ei ollut suuria vaikutuksia tutkinnan kohteena olevien yritysten liiketoimintaan. Rajuilmat aiheuttivat liiketoimintaan häiriöitä, mutta eivät vakavia kriisitilanteita. Tutkintalautakunta toteaa, että yritykset ovat usein vaitonaisia erilaisten häiriöiden liiketoiminnalleen aiheuttamista taloudellisista ja muista vaikutuksista. Lisäksi Huoltovarmuuskeskuksella ja sen pooliorganisaatiolla sekä elinkeinoelämän järjestöillä ei ole menetelmää, jolla koota tietoa yritysten liiketoiminnan häiriötilanteiden taloudellisista tai muista vaikutuksista varautumisen kehittämiseksi.

Häiriötilanteilla on myös aina suuret taloudelliset vaikutukset yhteiskuntaan. Finanssialan Keskusliiton tekemän arvion (2012a) mukaan kesän 2010 rajuilmat aiheuttivat noin 100 miljoonan euron korvaukset vakuutusyhtiöille, ja korvattavasta summasta yli puolet kohdistui metsävahinkoihin.

Vaikka FK:n tilastoista ei ole erotettavissa, miten rajuilmat näkyivät yritysten toiminnassa haettujen korvauksien perusteella, vaikutuksia elinkeinotoimintaan on hyvin todennäköisesti myös ollut.

Selvityksen ydinkysymykset Selvityksessä kartoitettiin rajuilmojen vaikutuksia tietyllä maantieteellisellä alueella toimivien yritysten liiketoimintaan ja toimijaverkostoihin. Lisäksi selvityksessä arvioitiin, muuttuiko yrityksissä mikään rajuilmojen jälkeen häiriöihin varautumisessa ja toiminnan jatkuvuuden hallinnan kehittämisessä. Tarkastelussa on myös se, mitä rajuilmoista lopulta opittiin. Selvityksen lähtöhypoteesina oli, että yritystoiminnan vahingot vaikuttavat vähintään alueellisten palveluiden ja hyödykkeiden tuottamiseen tai alueellisesti toimiviin yrityksiin, mutta niillä voi olla laajempiakin vaikutuksia.

Lähtökohtana oli, että riippuvuussuhteet ovat linkittäneet julkisen ja yksityisen sektorin tiiviisti toisiinsa, jolloin pienet ja keskisuuret yritykset ovat usein kytköksissä laajempiin hankinta- ja toimitusketjuihin.

Selvityksen tutkimuskysymykset ovat: • miten yritykset olivat varautuneet luonnononnettomuuksiin?

• miten rajuilmat vaikuttivat yritysten toimintaan sekä yritysverkostoihin?

• mitä rajuilmoista opittiin yritystoiminnan näkökulmasta?

Tutkimusmenetelmä Selvitys toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin teemahaastattelujen kautta. Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen (2010, 34–35) mukaan haastattelu sopii joustavuutensa vuoksi erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Suora vuorovaikutus haastattelutilanteessa luo mahdollisuuden tiedonhankinnan suuntaamiselle myös itse haastattelutilanteessa. Hirsjärvi ym. (2002, 192) kiteyttää hyvin haastattelun eduksi tilanteen aikaisen mahdollisuuden lisätietojen kysymiselle ja saatujen tietojen syventämiselle. Haastattelu on siten eräänlaista keskustelua, joka tapahtuu tutkijan aloitteesta ja on hänen johdattelemaansa. Haastattelua voidaan myös kuvailla vuorovaikutuksena, jossa molemmat osapuolet vaikuttavat toisiinsa. Hirsjärven ja Hurmeen (2010, 48) mukaisesti teemahaastattelun etuna voidaan yleisestikin pitää sitä, että se antaa tilaa ihmisten tulkinnoille asioista, jonka lisäksi ihmisten asioille antamat merkitykset tulevat esille.

5

Keskeiset käsitteet Varautuminen Varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Varautumistoimenpiteitä ovat esimerkiksi valmiussuunnittelu, tekniset ja rakenteelliset etukäteisvalmistelut, koulutus, valmiusharjoitukset sekä tilojen ja kriittisten resurssien varaukset (mm. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010). Varautumisen ja väestönsuojelun sanaston (2007) mukaan varautuminen voidaan jakaa väestönsuojeluun sekä kiireellisiin onnettomuustilanteisiin (hätätilanteisiin) varautumiseen. Omatoiminen varautuminen on osa onnettomuuksiin varautumista.

Toiminnan jatkuvuus Elinkeinoelämän varautumista onnettomuus- tai häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin kutsutaan usein toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Yritysten ja niiden toimintaverkostojen kautta turvataan toimintojen jatkuvuus kaikissa tilanteissa. Kyse on yhteistoiminnasta viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen välillä. Yhteiskunnan varautumisen sekä toiminnan jatkuvuussuunnittelun taustalla ylläpidetään tarvittavaa säädös- ja päätösvalmistelua. Tavoitteena on, että toimintavarmuuden ja toiminnan jatkuvuuden parantaminen sidotaan yritysten toiminnan kehittämisessä osaksi yritysten normaalia liiketoiminnan suunnittelua ja toteutusta. Huoltovarmuuskeskus edistää sektori- ja poolitoimintansa kautta huoltovarmuuskriittisten yritysten varautumista ja viranomaisyhteistyötä. (Huoltovarmuuskeskus 2011a)

Luonnononnettomuus Luonnonilmiöt kuuluvat ympäristöön ja niiden voimakkuus sekä kesto määrittelevät osaltaan aiheutuvat vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Luonnonkatastrofit jaotellaan perinteisesti luonnonmaantieteessä hitaasti kehittyviin, äkillisiin sekä ihmisten aiheuttamiin (engl. man made).

Esimerkiksi myrskyt ja rajuilmat luonnonilmiönä muuttavat suoraan luonnonympäristöä kaatamalla puita ja sytyttämällä metsäpaloja. Luonnonilmiöiden aiheuttamat yhteiskuntaa vahingoittavat tai häiritsevät vaikutukset muuttuvat usein onnettomuuksiksi. Yksittäiset onnettomuudet voivat kumuloitua häiriötilanteeksi esimerkiksi jakeluverkkojen tai kulkuyhteyksien tuhoutumisen tai häiriöiden myötä. (Nuutinen 2010, 11)

6

3

Kohteena eteläsavolaiset yritykset

Kesällä 2010 ongelmia aiheuttaneiden rajuilmojen jakso Suomessa sijoittui heinä–elokuun vaihteeseen (kuva 1). Tuolloin Suomen läpi kulki neljä voimakasta rintamaa, jotka nimettiin myöhemmin Astaksi (29.–30.7.), Veeraksi (4.8.), Lahjaksi (7.8.) ja Sylviksi (8.8.). Kaikki nimetyt rajuilmat esiintyivät 11 päivän ajanjaksolla, niiden lisäksi monin paikoin esiintyi ukkosrintamia sekä paikallisesti hyvin voimakkaita puuskia sisältäneitä rajuilmoja. Rajuilmat aiheuttivat häiriöitä sähkö- ja teleliikenteen jakeluverkkoihin sekä yhteiskunnan muuhun toimintaan. Vaikka kesän 2010 rajuilmat koskettivat suurta osaa Suomea, rajattiin tutkimusalue tämän selvityksen kohdalla itäiseen Suomeen.

Kuva 1. Useimpien heinä–elokuussa Suomessa vaikuttaneiden rajuilmojen tutkakuvissa esiintyi ns. kaarikaiku, joka antaa viitteitä laaja-alaisesta ukkospilvijärjestelmästä. (Lähde: Ilmatieteen laitos; Onnettomuustutkintakeskus)

Tutkimuksen kohdealueena ovat erityisesti Asta-rajuilman vaikutusalueet Etelä-Savon maakunnassa (kuva 2). Etelä-Savossa on kokonaisuudessaan noin 155 000 asukasta, ja sen hallinnollinen keskus on Mikkeli. Maakunnan aluerakenne on hajanainen, ja maakunta rakentuu kolmen kaupunkikeskuksen (Mikkeli, Savonlinna ja Pieksämäki) sekä maaseututaajamien varaan. Taajama-aste Etelä-Savossa on manner-Suomen alhaisimpia (alle 70 %), kun koko maassa taajama-aste on 84,4 %. Etelä-Savon maisema kulminoituu Saimaan järvialueeseen, ja maakunnan pinta-alasta neljännes on vettä – joissakin kunnissa vettä on lähes 40 % pinta-alasta. (Etelä-Savon maakuntaohjelma 2011–2014, 4–5).

Elinkeinorakenne Etelä-Savossa on alkutuotantovaltainen. Lisäksi julkisen sektorin merkitys aluetaloudessa on keskimääräistä suurempi. Palveluelinkeinot ovat maakunnan suurin työllistäjä, yli puolet palvelualojen työpaikoista sijoittuu yksityiselle sektorille. Maakunnan teollinen tuotanto pohjautuu metsäklusteriin, ja suurimpina toimialoina ovat mekaaninen puunjalostus ja konepajateollisuus. Sahatavaran ja puutuotteiden valmistus ovat myös liikevaihdon osalta maakunnan merkittäviä tuotantoaloja. Yritysten lukumäärällä mitattuna Etelä-Savo kuuluu Suomen yrittävimpiin alueisiin. Yritystoiminta on pääasiassa mikro- ja pienyritysten kaltaista liiketoimintaa, ja yritykset toimivat paljolti perinteisillä aloilla. Maakunnassa on lisäksi uutta, erityisosaamiseen ja korkean teknologian hyödyntämiseen pohjautuvaa yritystoimintaa. Maakunnan teknologisten kärkitoimintojen kehittämishankkeet (materiaalitekniikka, kuituteknologia, energiateknologia, ympäristöteknologia) luovat osaltaan edellytyksiä huippuosaamiseen pohjautuvan yritystoiminnan kasvulle.

Uusille yrityksille on kasvumahdollisuuksia myös hoiva- ja hyvinvointialalla sekä muilla palvelualoilla, vapaa-ajan asumisessa ja kulttuuripalveluissa. (Etelä-Savon maakuntaohjelma 2011–2014, 5–6.)

7

Kuva 2. Etelä-Savo (nro 10) tutkimusalueena. Haastattelut tehtiin Savonlinnan, Joroisten, Pieksämäen, Rantasalmen ja Sulkavan seuduilla toimiville yrityksille. (Lähde: MML, Tilaston pohjakartta.)

Yrityshaastattelut Haastatteluissa käytettiin valmista kysymysrunkoa, joka rakentui tutkimuskysymysteemojen ympärille (varautuminen, verkostot ja vaikutukset). Selvityksen aineistoa ryhdyttiin keräämään syksyllä 2011 eli yli vuosi kesän 2010 rajuilmoista. Selvitykseen osallistuneiden yritysten kartoituksessa hyödynnettiin hankkeen yhteistyökumppaneita ja yritysten toimintaan vaikuttavia verkostoja eli Keskuskauppakamaria ja Etelä-Savon kauppakamaria sekä Suomen yrittäjiä ja Etelä-Savon yrittäjiä. Etelä-Savon kauppakamarin kautta lähestyttiin saatekirjeellä alueen yrittäjiä. Tämän yhteyden kautta saatiin osallistujia sekä lisää yhteystietoja mahdollisista osallistujista. Kauppakamarin yhteydenottojen jälkeen lähestyttiin Suomen yrittäjien kautta Etelä-Savon yrittäjiä. Etelä-Savon yrittäjien kautta tieto tutkimuksesta lähetettiin yli 600 yritykseen Etelä-Savon maakunnassa.

Tutkimuksen osallistujia haettaessa yrityksiä ei rajattu koon, sijainnin, toimialan tai rajuilmoista aiheutuvien vaikutuksien perusteella. Lähtökohtaisesti kiinnostavina pidettiin sekä rajuilmojen suoria että yritysverkostoissa esiintyneitä vaikutuksia. Verkostoiksi kuvattiin yritysten asiakkaat ja palveluita tai hyödykkeitä tuottavat yhteistyökumppanit tai tahot, joilla on muuten merkittävä asema yrityksen sidosryhmänä. Selvitykseen osallistumismahdollisuutta ei siten rajattu alueille, joilla ei ilmennyt suoria rajuilmavaikutuksia, kuten sähköttömyyttä tai kulkuyhteyksien katkeamisia.

Edellä mainittujen yhteydenottojen kautta tutkimukseen osallistui 10 yritystä. Kaikki osallistuneet yritykset olivat rajuilmojen vaikutusalueella olleista kunnista, mutta myrskyrintamien tarkkarajaisuuden vuoksi kaikki yritykset eivät olleet varsinaisilta myrskyalueilta. Tutkimukseen osallistui yrityksiä Savonlinnan, Joroisten, Pieksämäen, Rantasalmen ja Sulkavan alueilta. Yrityksiä osallistui matkailu- ja palvelualalta, metsäalalta, kuljetus- ja logistiikka-alalta, erikoisliikkeiden (ml. apteekki) alalta sekä metallialalta. Yritykset olivat toimihenkilömäärän perusteella mikro- tai pienyrityksiä: pienimmillään yhden henkilön työllistävästä suurimmillaan 18 työntekijää työllistävään yritykseen.

Varsinaiset haastattelut tehtiin viikolla 46 ja 47 puhelinhaastatteluina. Haastatteluista kahdeksan nauhoitettiin ja litteroitiin aineiston käsittelyä ja analyysiä varten.

8

4

Asta-rajuilma yritysten näkökulmasta

4.1 Varautuminen luonnononnettomuuksiin Selvityksen ensimmäisen teemakokonaisuuden muodosti varautuminen luonnononnettomuuksiin.

Varautuminen on käsitteenä yhteiskunnassa hyvin laajasti käytetty ja ymmärretään sisällöltään hyvin eri tavoin. Haastattelujen aluksi yrityksiltä selvitettiin, mitä varautumisella ja varautumisen kohteilla mikro- ja pienyrittäjien näkökulmasta tarkoitetaan. Infrastruktuurin eli esimerkiksi sähköverkkojen toimivuus nähtiin usein elinehtona oman liiketoiminnan kannalta, jolloin sen häiriöihin varautuminen nousi useissa vastauksissa esille kuvattaessa varautumisen kohdetta.

Varautumista kuvailtiin myös riskien tunnistamisen ja toimenpiteiden kautta. Varautumisen toimenpiteet liitettiin pääasiassa riskeihin, joihin voidaan omalla toiminnalla vaikuttaa. Tällaisista riskeistä esimerkkeinä mainittiin murrot ja varautumiskeinona murtosuojaaminen. Koska sähkökatkot näyttäytyivät riskeinä, joiden syihin ei itse voida vaikuttaa, niihin varautumista kuvattiin haasteelliseksi. Haastatteluaineistossa varautumista kuvattiin myös mitattavuuden kautta, jolloin varautuminen voi olla joka hyvää tai huonoa.

Varautuminen nähtiin lisäksi ennalta suunnitteluna sekä konkreettisena toimintana ja toimenpiteinä. Erään haastatellun yrittäjän mukaan varautuminen luonnononnettomuuksiin näyttäytyy Asta-rajuilman jälkeen nimenomaan turvallisuuden entistä tarkemmalla huomioimisella matkailuja palveluyrityksen arkipäiväisessä toiminnassa ja yrityksen sisäisessä tiedonvaihdossa. Kyseisen yrityksen kohdalla varautuminen myrskyyn on arkipäiväistynyt Astan jälkeen erityisesti työtekijöiden rutiineissa.

Varautumista luonnononnettomuuksiin kuvailtiin myös työn ja tehtävien kautta. Tällä aineistossa tarkoitetaan esimerkiksi yritystä, jonka toimiala liittyi raivaustoimintaan. Yritys varautui omassa toiminnassaan lähtemään kutsuttaessa töihin nopeallakin aikataululla ja piti toimintakykyään yllä myös ympäri Suomea tapahtuville komennuksille.

4.2 Riskitietoisuus Varautumisen teemaan liittyen haastatteluissa käsiteltiin yritysten näkemyksiä toimintaympäristöön liittyvästä riskitietoisuudesta. Varautumisessa ja toiminnan jatkuvuuden turvaamisessa keskeinen toimenpide on riskien tunnistaminen ja niiden arviointi. Ilman tunnistamista riskejä ja uhkia ei voida ennaltaehkäistä, eikä toteutuneiden riskien varalle luoda toimintaohjeita. Selvityksessä mukana olleita yrityksiä pyydettiin arvioimaan, mitkä olivat merkittävimmät luonnononnettomuuksiin liittyvät uhat tai riskit, jotka yrityksessä oli tunnistettu ennen rajuilmoja. Rajuilmojen kaltaiset luonnonilmiöt oli yritysten toimesta tunnistettu toimintaan vaikuttaviksi riskeiksi, mutta niiden ei kuitenkaan koettu vaikuttavan omaan liiketoimintaan tai haittaa aiheuttavien luonnonilmiöiden esiintymistä pidettiin harvinaisempana kuin esimerkiksi päivittäisen onnettomuuden mahdollisuutta.

Luonnonilmiöihin liittyviä riskejä kuvattiin aineistossa pitkälti kokemuksina jakeluverkkojen häiriöistä, jolloin tunnistetuksi riskiksi määriteltiin esimerkiksi sähkökatkot. Esimerkiksi erään yrityksen mukaan sähköttömyyden varalle oli mietitty ratkaisua jo pidemmän aikaa, mutta Asta-rajuilmasta aiheutui jälleen kerran kolmen vuorokauden sähköttömyys. Pelastussuunnitelmavelvolliset yritykset olivat lisäksi kirjanneet luonnonilmiöihin liittyviä riskejä myös pelastussuunnitelmaan.

Rajuilmojen kaltaisia luonnononnettomuuksia kuvattiin aineistossa yrityksien liiketoimintaan positiivisesti vaikuttaviksi. Tällöin niihin ei liitetty riskejä oman liiketoiminnan kannalta. Materiaaliset tuhot sekä jakeluverkkojen häiriöt aiheuttivat tarvetta monenlaisille palveluille, jolloin yritys jatkoi liiketoimintaansa. Palveluita ja tuotteita saatiin siten myytyä tavanomaista enemmän, kun kysyntä kasvoi. Metsäkoneyrittäjät ja sähkömiehet hälytettiin töihin heti tuhojen paljastuttua,

9

kansalaiset hankkivat lisävarusteita sähkökatkoista selviämiseen ja korjauttivat hajonneita välineitä ammattiliikkeissä. Samalla kansalaisilla oli tarve normaaleihin palveluihin ja päivittäishuoltoon.

4.3 Suunnittelu ja suunnitelmat Kuten aikaisemmin varautumisen määrittelyn yhteydessä esitettiin, valmiussuunnittelulla edistetään toimintojen turvaamista ja ylläpitämistä niin onnettomuus- tai häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. Yritystoiminnassa puhutaan usein jatkuvuussuunnittelusta, kun tarkoitetaan toiminnan jatkuvuuden varmistamista. Valmiussuunnitelman laatiminen nähdään ohjeissa prosessina, joka kokoaa yhteen riskitiedon sekä tarvittavat toimenpiteet uhkien ja vaarojen ennaltaehkäisystä.

Jatkuvuussuunnitelman laatiminen nähdään ohjeissa prosessina, joka kokoaa samaan asiakirjaan liiketoiminnan jatkuvuutta uhkaavat riskit (ml. uhkat, häiriötekijät) sekä tarvittavat riskien estämisen tai poistamisen toimenpiteet ja häiriötilanteiden aikaiset toimenpiteet. Valmius- ja jatkuvuussuunnittelu nähdään myös työvälineenä, jolla turvallisuustietoa saadaan jaettua sitä tarvitseville.

Etukäteissuunnittelu tarjoaa myös mahdollisuuden koota tarvittavat toimintaohjeet tavanomaisesta poikkeavien tilanteiden varalle.

Haastatelluista yrityksistä yhdelläkään ei ollut kirjallista varautumis- tai valmiussuunnitelmaa.

Aineistosta käy selvästi esille, että Asta-rajuilma yllätti yritykset vaikutuksillaan. Tilanteen aikana toimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi jouduttiin soveltamaan toimintoja. Eräs haastatelluista yrityksistä toi esille, että jälkikäteen ajateltuna Asta-rajuilma muutti yrityksen käsityksen etukäteissuunnittelun tärkeydestä tai tarpeellisuudesta. Kyseinen yritys oli jälkeenpäin hankkinut useamman operaattorin liittymiä, jotta sähkökatkojen aikana saataisiin taattua mahdollisimman hyvä matkapuhelinverkon kattavuus.

Vaikka yritysten suhtautuminen suunnitteluun ei välttämättä muuttunut mitenkään Astan jälkeen, kirjallisten suunnitelmien puute ei kuitenkaan tarkoittanut välttämättä piittaamattomuutta varautumista tai toiminnan jatkuvuuden turvaamista kohtaan. Kuvaavaa oli, että yrityksissä luotettiin vahvasti avaintyötekijöiden osaamiseen ja kykyyn soveltaa toimintaansa tarpeen tullen. Myös tiedon vaihdon tärkeys toimijoiden välillä nousi turvallisuutta lisääväksi tekijäksi. Suunnittelemattomuutta perusteltiin aineiston mukaan muun muassa yrityksen pienellä koolla. Varautumiseen tai valmiuteen liittyvää suunnittelemattomuutta perusteltiin toisaalta myös saamattomuudella.

Valmiussuunnitteluun suhtauduttiin siten periaatteessa positiivisesti, mutta sitä ei vain oltu saatu tehtyä.

4.4 Yhteistyökumppanit ja verkostot Selvityksen toisen pääteeman muodostivat verkostot. Verkostoteemaa käsiteltiin vaikutuksilla, jotka aiheutuivat muun muassa asiakkaiden, kumppaneiden, alihankkijoiden tai muiden liiketoiminnalle tärkeiden tahojen toiminnalle. Aineiston mukaan verkostoihin liittyviä ongelmia ei pääasiassa ollut tai ne eivät näyttäytyneet merkittävinä yritysten oman toiminnan näkökulmasta. Tunnistetut ongelmat liitettiin lähinnä sähkönjakeluun sekä tietoliikenneyhteyksien tai tietojärjestelmien toimimattomuuteen.

Haastatelluilla yrityksillä ei rajuilmojen aikana ollut välttämättä tietoa siitä, mitä vaikutuksia rajuilmat olivat aiheuttaneet naapuriyrityksiin eli tarvittiinko toisaalla ehkä apua tai olisiko naapuriyrityksestä ollut saatavilla apua omaan toimintaan. Yritysten kesken ei myöskään rajuilmojen jälkeen palautumisvaiheessa arvioitu rajuilmojen vaikutuksia tai niihin varautumista. Yritykset eivät olleet myöskään ennalta harjoitelleet esimerkiksi sähköttömyyteen liittyviä asioita, vaikka sähkökatkok-

10

sia oli aikaisemminkin ollut ja niiden mahdollisuus oli yrittäjien tiedossa. Yritysverkostoja kuvattiin aineistossa kokonaisuudessaan vähän tai yritysten toiminta ei näyttäytynyt laajoina monipolvisina ja toisistaan riippuvaisina verkostoina.

Kaiken kaikkiaan rajuilmoihin liittyen yritysten ja yritysten yhteistyökumppaneiden välistä yhteistyötä kuvattiin lähinnä tilanteen aikaisella soveltamisella. Yritykset perustelivat verkostojen näkymättömyyttä rajuilmojen aikaisessa toiminnassa muun muassa sillä, ettei yhteistyökumppaneiden tekemiseen pystytä omalla toiminnalla vaikuttamaan. Yrityksen omaa selviytymistä poikkeavasta tilanteesta perusteltiin muuan muassa yrityksen pienellä koolla. Yritykset näyttäytyivät hyvin itsenäisinä toimijoina, joiden omat toiminnot oli mietitty etukäteen tai toimintoja sovellettiin tarpeen ja tilanteen mukaan. Itsenäisen asemansa tai itsenäisen toimialansa näkökulmasta mikrotai pienyritykset eivät olleet riippuvaisia laajoista verkostoista ja muista toimijoista.

Aineistossa on myös yksittäisiä viitteitä yhteistyökumppaneiden tarpeesta. Kaupan alalla toimiva yrittäjä kertoi hankkineensa varavoimalaitteita myyntiin tilapäisiltä tavarantoimittajilta, kun omat varastot myytiin loppuun nopeasti Asta-rajuilman alkuvaiheessa. Toisen esimerkin mukaan verkostoissa olevat ongelmat kääntyivät positiiviseksi asiaksi, kun omille tuotteille ja palveluille saatiin ostajia myös naapuriyrityksiltä. Rajuilmoilla oli lisäksi liiketoiminnalle negatiivisia vaikutuksia sähköttömyyden, kulkuyhteyksien vaikeuksien sekä asiakkaiden omien ongelmien vuoksi.

4.5 Tuen tarve Verkostoteemaa käsiteltiin haastatteluissa myös tuen tarpeen näkökulmasta. Haastatellut yritykset eivät käytännössä tarvinneet tukea toimintaansa muilta; tukea ei tarvittu edes poliisin tai pelastustoimen kaltaisilta turvallisuusviranomaisilta. Yritykset olivat päinvastoin auttaneet muita tilanteen aikana ja sen jälkeen. Pelastusviranomaiset mainittiin aineistossa useimmiten, ja heidät nähtiin relevanteiksi yhteistyötahoiksi myös yrityksen varautumisen kehittämisessä. Viranomaiset näyttäytyivät lähinnä tiedon jakamisen ja tiedon keruun kautta. Viranomaisten tarpeellisuutta tai tarpeettomuutta kuvattiinkin omaan liiketoimintaan aiheutuneiden vahinkojen kautta; viranomaisilta ei odotettu mitään, koska yritykselle ei aiheutunut lisäavun tarvetta tilanteen aikana tai sen jälkeen.

Toisaalta yritysten varautumisen näkökulmasta keskeisiä viranomaisia ei ollut helppoa tunnistaa. Sähköverkkoyhtiö tai sähköasentajat näyttäytyivät monelle lähempänä viranomaista. Aineistossa kuvataan esimerkiksi tilannetta, jossa sähköverkkoyhtiön ja yrityksen välillä solmittiin tilanteen aikana yhteistyösuhde verkkoyhtiön ostaessa yritykseltä palveluja.

Tiedon saanti nähtiin usean yrityksen toimesta toimintana, joka vaatisi jatkossa myös yritysten näkökulmasta kehittämistä. Yritykset kaipaisivat viranomaisilta muuan muassa yhteyshenkilöä, jolta olisi mahdollisuus saada häiriötilanteessa kokonaiskuvaa tilanteesta ja sen kehittymisestä.

Toisaalta yksittäisten yritysten toimesta todettiin suoraan, ettei viranomaisiin ollut tarvetta olla yhteydessä edes tiedon saannin vuoksi, koska tietoa saatiin jo tiedotusvälineistä riittävästi. Yhteistoimintaa yrityksien ja muiden toimijoiden kesken kuvattiin aineistossa myös pienen paikkakunnan tavalla hoitaa yhteistoimintaa muutoinkin niin sanotusti epävirallisesti eli toimijoiden tuttuuden ja henkilökohtaisten suhteiden kautta.

4.6 Palautuminen häiriötilanteesta Selvityksen kolmas teemakokonaisuus käsitteli palautumista häiriötilanteesta ja sitä, muuttuiko mikään yritysten varautumisessa rajuilmojen jälkeen. Aineiston mukaan yritykset, joille rajuilmat

11

aiheuttivat erityisesti ongelmia, kuten tietoliikenneyhteyksien ja tietojärjestelmien ongelmia, muuttivat sekä käsitystään varautumisen tarpeellisuudesta että varsinaisia toimenpiteitään. Esimerkiksi yksi yrityksistä oli hankkinut Astan jälkeen useamman matkapuhelinoperaattorin liittymiä, jotta viestiyhteydet saadaan jatkossa varmistettua mahdollisimman hyvin sähkökatkoksien aikana.

Toisaalta sama yrittäjä kertoi sähköttömyyteen liittyvän varautumisen haastavuudesta: matkapuhelimen lataus ei itsessään auta, jos matkapuhelinverkko tukiasemineen ei toimi sähköttömyyden vuoksi.

Arvioidessaan rajuilmojen vaikutuksia ja omaa toimintaansa, yritykset nostivat myös esille elinkeinoelämän yhteiskuntaa tukevan roolin. Myös mikro- ja pienyrityksien toimintakyky olisi tuotava kriisi- ja häiriötilanteissa paremmin esille koko yhteiskuntaa tukevana voimavarana.

Vaikka haastatellut yritykset sijoittuivat Etelä-Savossa maantieteellisesti Asta-rajuilman ensisijaiselle vaikutusalueelle, rajuilmojen suorat vaikutukset yrityksiin jäivät usein vähäisiksi. Osalle yrityksistä Astalla ei ollut lainkaan vaikutuksia. Toisaalta osalle yrityksiä vaikutukset olivat hyvinkin suoria. Esimerkkinä suorista vaikutuksista on kuljetusalan yritys, jolle Astan aiheuttamat sähkökatkot aiheuttivat ongelmia sekä sähköiseen tilausjärjestelmään että ajokalustoon pidettävään yhteydenpitoon. Metsäyrittäjän kokemuksien mukaan puiden raivausta tehtiin täydellä kapasiteetilla heti tilanteen alusta saakka kahden päivän työtehtävän muuttuessa kahden viikon tehtäväksi.

Yrittäjän mukaan yrityksen tavaroiden toimitukset ja huolto toimivat kuitenkin rajuilman aikana ja tilanteen jälkeen normaalisti.

Rajuilmojen vaikutukset yritysten seuraavan vuoden toimintaan näyttäytyivät hyvin eri tavalla mukana olleiden yritysten näkökulmasta. Tähän vaikutti osaltaan se, että useimmiten yrityksissä pystyttiin pyörittämään toimintaa normaalisti ja tarvittaessa soveltamaan tilanteen aikana. Lisäksi yritysten mukaan suurimmat Astan aikaiset ongelmat olivat niissä toiminnoissa, joihin yritys itse ei voinut vaikuttaa. Osa yrityksistä hankki aggregaatteja heti sähkönjakeluhäiriöiden aluksi, osa vain suunnitteli hankkivansa varavoimalaitteen jossakin vaiheessa. Rajuilmoista saadut kokemukset eivät vaikuttaneet myöskään seuraavan vuoden myyntiin varattujen tuotteiden määrissä tai laadussa. Esimerkiksi varavoimakoneita ei varattu seuraavan vuoden kesäksi myyntiin aikaisempaa enempää vain vastaavien rajuilmojen pelossa. Asta-rajuilman negatiivisia vaikutuksia seuraavan vuoden liiketoimintaan kuvailtiin lähinnä asiakkaiden kautta, eli jos asiakkaalla oli ongelmia, se vaikutti myös seuraavan vuoden tilausten määrään. Esimerkiksi haastateltu metsäkoneyrittäjä teki myrskypuita korjatessaan omien sanojensa mukaan useamman vuoden työt saman syksyn aikana, jolloin töitä samoilla alueilla ei ole lähivuosina odotettavissa.

Palautumista käsiteltäessä haastatteluissa tarkennettiin vielä yrittäjien näkökulmia oman varautumisen kehittämiseen. Usean haastattelun perusteella, yrityksen oman varautumisen kehittämisessä keskeisiä toimijoita ei mikro- tai pienyritysten näkökulmasta ole helppo nimetä. Pelastusviranomaiset sekä esimerkiksi kunnan tekninen toimi näyttäytyvät yritysten näkökulmasta lähimpinä relevantteina tietolähteinä oman varautumisen kehittämisessä. Myös ammattiliitto tai liikeketjun asiantuntijapalvelut nähtiin toimijoina, jotka voivat osaltaan tuoda lisätietoja ja näkökulmaa yritysten varautumisen kehittämiseen. Keinot oman toiminnan kehittämiseen nähdään olevan sidottuja yrityksen toimialaan. Varautumisen kehittäminen kuvataan esimerkiksi matkailupalveluja järjestävän yrityksen näkökulmasta mestari-kisälli-asetelmalla. Tällöin varautumisen kehittäminen liitetään kokemukselliseen tietoon, jota parhaiten jaetaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa.

12

5

Häiriötilanteen hallinta

Varautumisen ja toiminnan hallinnan taso Luonnonilmiöihin liittyvät riskit muodostavat varteenotettavan kokonaisuuden myös liiketoimintaa ajatellen. Finanssialan Keskusliiton (2012a) mukaan vuoden 2011 Tapanin- ja Hannun-päivien myrskyt aiheuttivat yksin jopa 70 miljoonan euron korvaukset. Kun tähän yhdistetään heinä–elokuun 2010 rajuilmoista maksetut noin 100 miljoonan euron korvaukset, saadaan vain osa viime vuosien aikana luonnonilmiöiden aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnalle. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön tulvavahinkotyöryhmän selvityksen (2006, 10) mukaan vuonna 2005 tulvista aiheutuneita vahinkoja syntyi noin 17 miljoonaa euroa, josta 12 miljoonaa euroa meriveden erittäin poikkeuksellisen nousun seurauksena.

Edellä mainittujen myrskyjen ja tulvien lisäksi Suomen ilmastoon kuuluu mahdollisuus vaaraa aiheuttaviin lumi- ja pakkas- sekä hellekausiin, terveydelle haitallisen voimakkaaseen auringon uv-säteilyyn sekä poikkeuksellisiin rakeisiin, salamoihin, trombeihin ja ukkospuuskiin. Esimerkiksi talvikelit aiheuttavat yhteiskunnalle arjen haittaa myös tapaturmien valossa. Lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta maksettiin vuonna 2010 korvauksia liukastumis-, kaatumis- ja putoamistapaturmista 135,6 miljoonalla eurolla (Finanssialan Keskusliitto 2012b). Lisäksi luonnononnettomuuksista aiheutuu liiketoimintaan sekä haittaa että kustannuksia työntekijöiden uupumisten ja stressin sekä muiden psykososiaalisten vaikutusten kautta. Varautuminen luonnonilmiöihin on siis ajankohtaista myös mikro- ja pienyritysten toimintaan ajatellen osana paikallista elinvoimaisuutta ja jatkuvuutta.

Varautumista käsiteltäessä nousee esille käsitteen määrittely. Varautumisessa tai toiminnan jatkuvuuden kehittämisessä on tehtävää erityisesti mikro- ja pienyritysten lähtökohdista. Haastatelluista yrityksistä yksikään ei ollut tehnyt esimerkiksi kirjallista varautumis- tai valmiussuunnitelmaa. Lisäksi oikeiden tahojen tunnistaminen omatoimisen varautumisen kehittämisen tueksi koettiin jo vaikeaksi. Varautumiseen liittyvää suunnittelemattomuutta perusteltiin pääasiassa yrityksen pienellä koolla. Onnettomuudet ja häiriötilanteet aiheuttivat kuitenkin lukuisia vaikutuksia yritysten liiketoimintaan jo tämänkin selvityksen perusteella. Sähköttömyys seisautti tietojärjestelmien ja esimerkiksi kylmälaitteiden toiminnan, teille kaatuneet puut estivät kuljetukset ja aggregaattien käyttöönotto äkillisessä tilanteessa osoittautui vaikeaksi. Lisäksi niin kutsuttuja pekkaspäiviä pidettiin työnteon häiriintyessä vakavasti. Kohdeyritykset eivät olleet varautuneet laaja-alaiseen tai pitkäkestoiseen häiriötilanteeseen nimenomaan liiketoiminnan jatkuvuuden näkökulmasta.

Selvityksessä mukana olleet yritykset olivat pääasiassa mikro- ja pienyrityksiä, jolloin liiketoimintaa pyöritetään esimerkiksi yrittäjän tai korkeintaan perheen toimesta. Varautumisen kannalta nämä yhden henkilön työllistävät, pääosin kotiympäristöstä käsin toimivat mikroyritykset ovat haastavia. Jos yritys ei ole pelastussuunnitteluvelvollisten joukossa tai ei toimi huoltovarmuuskriittisellä toimialalla, yrittäjä jää helposti onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja varautumista koskevien palveluiden ulkopuolelle. Tällöin valmiudet varautumisen kehittämiseen ovat yksistään yrittäjän omien valmiuksien ja tiedostamisen varassa, vaikka onnettomuus- ja häiriötilanteet vaikuttavat samojen periaatteiden mukaisesti niin mikroyritysten kuin suurten yritysten toimintaan. Mikro- ja pienyrityksissä häiriötilanteiden vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä nimenomaan yksilötasolla (yrittäjä). Siksi yrittäjille tulisi, yrityksen koosta riippumatta, turvata riittävä tiedon saanti oman varautumisensa ja toiminnan jatkuvuuden tueksi.

Myös Hatakan ja Valtosen (2011, 32) Asta-rajuilmasta ja varautumisen kehittämisestä laatiman selvityksen mukaan yrittäjien varautumissuunnittelua sekä toimijoiden välistä yhteistyötä ja roolitusta tulisi vahvistaa koulutuksen ja ohjeistuksen avulla. Parempi verkostoituminen viranomaisiin nostettiin selvityksessä juuri elinkeinoelämän varautumisen kehittämisessä esille. Toiminnan kehittämiseen liittyy kysymys tiedon saannista. Vaikka osaamistarpeet ja osaamisen aukot tunnistetaan yrityksissä, olemassa olevia tiedonsaantikanavia ei. Kyse on osaltaan yhteiskunnan tuesta,

13

mikro- ja pienyrityksiin liittyvästä omatoimisen varautumisen ohjauksesta sekä sen johtamisesta yrityksissä.

Omatoimiseen varautumiseen liittyvien tietojen ja taitojen kehittäminen ja parantaminen liitetään usein kursseihin ja koulutuksiin. Myös valmiita tukirakenteita tiedonjakamisen taustalle löytyy. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus (2011b) on suunnitellut jatkuvuussuunnitteluun tukimateriaaleja ja -välineitä pienille ja keskisuurille yrityksille. Yritykset saavat huoltovarmuusorganisaatiolta tuekseen konkreettisia ohjeita ja malleja harjoitteluun sekä omien tietojensa ja taitojensa testaamiseen. Varautumiseen liittyvä tiedon saanti voi kuitenkin olla muutakin kuin perinteistä koulutus- tai ohjaustoimintaa. Selvityksessä yhdeksi yrittäjien omatoimisen varautumisen kehittämismenetelmäksi nostettiin mestari-kisälli-asetelma, jossa kokeneempi saman alan toimija jakaa kokemuksiaan toimimisesta normaalista poikkeavassa tilanteessa. Yritysten toimintakyvyn kehittämiseen on siis monta mahdollisuutta ja kanavaa. Relevantteina tiedonsaantiväylinä ja toimijoina, jotka voivat tukea yrityksiä omatoimisessa varautumisessa nimettiin pelastusviranomaisten lisäksi ammattiliitot ja -järjestöt, valvovat viranomaiset ja keskusliikkeet sekä ketjut, joiden kautta olisi mahdollista tuoda varautumiseen ja toiminnan jatkuvuuteen tähtäävää tietoa yritysten käyttöön.

Vaikutukset verkostoissa Selvityksen lähtöhypoteesina oli, että yritystoiminnan vahingot vaikuttavat vähintään paikallisesti, mutta niillä voi olla laajempiakin sivuvaikutuksia. Tässä lähtöajatuksessa mikro- ja pienyrityksien kytkökset ovat linkittäneet julkisen ja yksityisen sektorin tiiviisti toisiinsa, pienet ja keskisuuret yritykset ovat myös usein kytköksissä laajempiin hankinta- ja toimitusketjuihin. Tutkimuskirjallisuuden mukaan monimuotoisuus on keskeinen järjestelmän uusiutumista vahvistava piirre (Eisto & Kotilainen 2010, 23). Mikro- ja pienyritysten näkökulmasta verkostoja tulisi siten aktiivisesti rakentaa ja mahdollistaa samalla entistä parempi yrittäjien verkottuminen juuri varautumisen näkökulmasta. Yritysten varautumisen näkökulmasta merkittävät verkostot muodostuvat arkitoiminnan yhteistyökumppaneista ja tiedonvälityksestä. Yritykset tarvitsevat toimiakseen vähintään tuotteiden tai palveluiden toimittajia sekä asiakkaita. Selvityksen mukaan yritykset eivät kuitenkaan olleet Asta-rajuilman aikana merkittävästi tekemisissä paikallistasolla muiden yritysten tai toimijoiden kanssa. Tiedon vaihto nousi esille kehitettävänä toimintana analysoitaessa verkostojen käyttöä häiriötilanteessa. Viranomaiset näyttäytyivät aineiston mukaan enemmän tiedon keruun ja jakamisen näkökulmasta kuin operatiivisen toiminnan näkökulmasta. Tähän rooliin vaikutti, ettei haastatelluilla yrityksillä ollut akuutin operatiivisen viranomaistoiminnan tarvetta. Yritykset toimivat itsenäisesti ja sopeuttivat toimintansa tilanteen mukaan. Tämän selvityksen aineisto ei vastaa kysymykseen, muodostuvatko paikallisen yrityksen toimintaverkostot kriisissä tai häiriötilanteessa kokonaan uudeksi vai ovatko normaalit arjen toimintaverkostot pysyviä myös kriisi- tai häiriötilanteessa.

Luonnononnettomuuksiin liittyvät riskit eivät näyttäytyneet yritysten näkökulmasta selkeinä kokonaisuuksina. Asta-rajuilman osalta vaikuttivat yrittäjien esiintuomat tosiasiat rajuilmojen positiivisista vaikutuksista liiketoiminnalle. Useat haastatellut (6 yritystä) totesivat Astan lisänneen tuotteiden ja palvelujen kysyntää eli tuoneen liiketoiminnallista hyötyä. Kolmen yrityksen toimintaan Asta-rajuilma ei tuonut vaikutuksia, ja yhden yrityksen liiketoimintaan aiheutui negatiivisia vaikutuksia. Astan aiheuttamia toiminnallisia vaikutuksia arvioitaessa yhdelle yritykselle aiheutui niin sanotusti ”läheltä piti tilanne”, useat yrittäjät sovelsivat toimintaa tarpeen mukaan ja lopuille ei aiheutunut sanottavammin vaikutuksia. Sähköttömyys näyttäytyi uhkana, johon ei koettu omalla toiminnalla voitavan vaikuttaa. Sähköttömyyden tuoman riskin realisoitumiseen yrityksessä on kuitenkin varautumisen kautta mahdollista vaikuttaa tiedostamalla ja ennaltaehkäisemällä riskistä aiheutuvat vaikutukset sekä laatimalla toimintaohjeet riskin realisoitumisen varalle. Sähköttömyy-

14

den aiheuttamia ongelmia on myös mahdollista ennaltaehkäistä hankkimalla toiminnan jatkuvuuden hallintaan lisätietoja ja vahvistamalla yrityksen uusiutumiskykyä. Uusiutumiskyvyn kautta yritys pystyy torjumaan kehitystä uhkaavia häiriöitä, organisoimaan itse omaa kehitystään sekä oppimaan ja sopeutumaan. Tämä vaatii organisaatiolta jatkuvaa arviointia siitä, miten toiminnot saadaan pidettyä yllä myös häiriötilanteessa. (Eisto ja Kotilainen 2010, 22.) Tässä selvityksessä haastatellut yritykset pystyivät Asta-rajuilman aikana ja sen jälkeen sopeuttamaan toimintansa, ja selvisivät siten häiriötilanteesta kohtuullisin seurauksin. Yrityksillä olisi siis resilienssiajattelun mukaisestikin kykyä sekä säilyttää että uudistaa rakenteitaan ja toimintojaan. Selvityksen aineiston mukaan mikro- ja pienyrityksillä on myös kapasiteettia toimia häiriötilanteessa muuta yhteiskuntaa tukien. Yritykset toivat haastatteluissa itse esille, että heidän tarjoamansa toimintakyky olisi jatkossa saatava paremmin viranomaisten tietoon ja hyödynnettäväksi. Tämä yrityksistä lähtevä proaktiivisuus on merkittävä asia, kun ajatellaan elinkeinoelämän varautumistoiminnan perusteita eli vapaaehtoista työtä oman ja yhteiskunnan varautumisen parantamiseksi.

Mahdollisen jatkotutkimuksen kysymyksiksi aineistosta nousevat yhtäältä yrittäjien riskitietoisuus ja toisaalta Suomessa esiintyvistä luonnon ääri-ilmiöistä saatavien tilasto- ja muiden tietojen hyödyntäminen varautumisessa häiriötilanteisiin. Luonnonilmiöihin liittyvien riskien lisäksi riskitietoisuuteen liittyy myös laajempi kysymys, mistä yritykset saavat varautumisensa, toimintansa ja riskiarvionsa tueksi alueellista ja paikallista riskitietoa.

15

Lähteet Eisto, Ilkka & Kotilainen, Juha (2010). (toim.) Luonnonvarayhdyskunnat ja muuttuva ympäristö - resilienssitutkimuksen näkökulmia Itä-Suomeen. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan sarjajulkaisu 2/2010. Itä-Suomen yliopisto.

Etelä-Savon maakuntaohjelma 2011–2014 (2011). Etelä-Savon maakuntaohjelma. http://www.esavo.fi/media/maakuntaohjelma_2011-2014_ja_sen_ymparistoselostus.pdf (12.12.2011).

Finanssialan keskusliitto (2012a). Joulumyrskyistä jopa 70 miljoonan euron korvaukset -tiedote. http://www.fkl.fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Joulumyrskyista_jopa_70_miljoonan_euron_korvaukset.aspx (16.1.2012).

Finanssialan Keskusliitto (2012b). Liukastumisten kustannukset mittavat -tiedote. Tapaturmien ehkäisykampanja. http://www.kotitapaturma.fi/?p=2603 (20.1.2012).

Hatakka, Ilona & Valtonen Vesa (2011). Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta – näkökulmia varautumisen kehittämiseen. SPEK tutkii 2. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Helsinki.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2002). Tutki ja kirjoita. 6.–8. painos. Tammi, Vantaa.

Hirsjärvi, Sirkka & Helena Hurme (2010). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus, Tallinna.

Huoltovarmuuskeskus (2011a). Yhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen häiriötilanteissa.

Kirjallinen tiedonanto 22.9.2011.

Huoltovarmuuskeskus (2011b). Jatkuvuussuunnittelun tukimateriaali yrityksille -projekti 1.9.– 31.12.2011. Kirjallinen tiedonanto 31.11.2011.

Onnettomuustutkintakeskus (2010). Heinä–elokuun 2010 rajuilmat -tutkintaselostus. http://www. turvallisuustutkinta.fi/Etusivu/Tutkintaselostukset/Muutonnettomuudet/MuutonnettomuudetTeematutkinnat/1279614262854 (2.3.2012).

Maa- ja metsätalousministeriö (2006). Tulvavahinkotyöryhmän muistio 2006:16. http://www. mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2006/5hCgOlbL6/trm2006_16.pdf (16.1.2011).

Nuutinen, Ilona (2011). Luonnonilmiöstä luonnononnettomuuden hallintaan. Tapaustutkimus kansalaisten varautumisesta Asta-rajuilman aiheuttamaan häiriötilanteeseen Kaipolassa Sulkavalla.

Pro gradu -tutkielma. Historia- ja maantieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto.

Sisäisen turvallisuuden ohjelman 2011–2015 valmistelu. Sisäasiainministeriön päätös 3.11.2011. http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf/files/STO%20päätös%20031111/$file/ STO%20päätös%20031111.pdf (10.1.2012).

Varautuminen ja kokonaisturvallisuus -komiteamietintö. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2010.

16

Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (2007). Sanastokeskus TSK ry. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Helsinki.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010). Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Puolustusministeriö.

Säädökset Pelastuslaki 379/2011 Valmiuslaki 1080/1991 Laki huoltovarmuuden turvaamisesta 1390/1992 Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 539/2008

17

Liitteet Liite 1 Haastattelukysymykset 1. Yrityksen taustatiedot Perustiedot • Yrityksen toimiala • Yrityksen koko 2. Organisaation sisäinen toiminta Varautuminen • Mitkä olivat merkittävimmät uhkat/riskit liittyen luonnononnettomuuksiin, jotka yrityksessä oli tunnistettu ennen rajuilmoja?

Mitä oli tehty ennen rajuilmoja • Oliko yrityksen käytössä varautumis- tai valmiussuunnitelmaa?

Kokemukset • Miten rajuilmat vaikuttivat yrityksen toimintaan?

• Mitä rajuilmojen aikana ja niiden jälkeen tehtiin?

3. Yhteistyökumppanit (verkostot) Varautuminen / toiminnan jatkuvuus • Vaikuttivatko rajuilmat asiakkaiden, kumppaneiden, alihankkijoiden ym. toimintaan, ja jos niin keiden?

Mitä oli tehty ennen rajuilmoja?

• Oliko toimintojen jatkuvuuteen liittyviä toimenpiteitä testattu / harjoiteltu em. yhteistyökump- paneiden kanssa?

Kokemukset • Mitä onnistumisia ja ongelmia yritysten yhteistoiminnassa rajuilmojen aikaan ilmeni?

• Mitä tukea muilta toimijoilta (ml. viranomaisilta) tarvittiin?

4. Rajuilmojen jälkeen Palautuminen • Mitä rajuilmat opettivat yrityksen näkökulmasta?

• Mitkä olivat rajuilmojen merkittävimmät vaikutukset seuraavan vuoden toimintaan?

Muuta • Mistä tietolähteistä haette tietoa varautumisen kehittämiseen?

• Ovatko rajuilmat aiheuttaneet vahingot/vaikutukset jo saatu korjattua?

18

19

SPEK tutkii 4

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

20