SPEK tutkii 15

15 SPEK tutkii

Kaisa Eskelinen – Valtteri Tervala – Sanna Malinen Henrieta Hamilton-Skurak

MIKSI PALOKUNTATOIMINTA HIIPUU TAI VIRIÄÄ?

Kaisa Eskelinen, Valtteri Tervala, Sanna Malinen & Henrieta Hamilton-Skurak

MIKSI PALOKUNTATOIMINTA HIIPUU TAI VIRIÄÄ?

Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää?

- loppuraportti Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet Osa III: Toimintamallit palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi ja toiminnan aloittamisen tueksi

15 SPEK tutkii

Painotalo Grano Oy, 2017 SPEK Tutkii 15 ISBN 978-951-797-626-8 (nid.)

ISBN 978-951-797-625-1( pdf ) ISSN 2242-1645 (nid.)

ISSN 2242-1653 (pdf ) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Sisällys Esipuhe...................................................................................................................9 Tiivistelmä............................................................................................................ 10 Sammandrag....................................................................................................... 12 Abstract................................................................................................................ 14 OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää?................................... 16 Johdanto...............................................................................................................17 Palokuntien elinvoimaisuuteen vaikuttavat ilmiöt..................................... 19 Vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta kohti ammattimaisuutta.............................. 19 Kaupungistuminen......................................................................................................................21 Verkostoituminen....................................................................................................................... 22

Tutkimusasetelma..............................................................................................24 Tutkimustehtävä..........................................................................................................................24 Tutkimuksessa tarkastellut palokuntamuodot................................................................ 25 Tutkimuksen tiedonkeruu........................................................................................................26 Palokuntien haastattelut..........................................................................................................26 Kysely...............................................................................................................................................28

Haastattelut toimintansa aloittaneille tai lopettaneille palokunnille......30 Miksi palokuntatoiminta viriää?.............................................................................................30 Sosiaalinen pääoma – yhdistystoiminnan vahvuudet palokunnan toiminnan aloittamisessa....................................................................................................................................................30 Aloittaneet palokunnat täyttivät alueellaan palvelutarpeen aukon................................34 Verkostoituminen edistää palokunnan toiminnan aloittamista........................................36

Miksi palokuntatoiminta hiipuu?..........................................................................................40 Sosiaaliseen pääomaan ja yhdistystoimintaan liittyvät tekijät ........................................ 40 Palvelutuotannon tarpeisiin sopeutuminen ............................................................................44 Palokunnan verkostojen vahvistaminen....................................................................................50

Kysely toimintansa lopettaneille ja toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille......................................................................................................... 57 Vastaajien taustatiedot............................................................................................................. 57 Yhdistystoiminnan sisäiset syyt palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa.............................................................................................58

3

Palokunnan ulkoiseen toimintaympäristöön liittyvät tekijät palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa..................................63 Kokonaiskuva palokuntien toiminnan loppumiseen tai toimintamuodon muuttumiseen johtavista syistä........................................................................................................68

Johtopäätökset................................................................................................... 72 Lähteet..................................................................................................................74 Liite 1. Palokuntien valmiustasoluokitus.......................................................76 Liite 2. Haastattelurunko toimintansa aloittaneelle palokunnalle........... 77 Liite 3. Haastattelurunko toimintansa lopetttaneelle palokunnalle........78 Liite 4. Kyselytutkimus ......................................................................................79 OSA II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet...........................................................................................................87 Tiivistelmä............................................................................................................ 91 Executive summary............................................................................................94 Taustaa.................................................................................................................97 Kyselyprosessi...............................................................................................................................97 Osallistujat.....................................................................................................................................98

Vapaaehtoistoiminta....................................................................................... 102 Vapaaehtoisidentiteetti..................................................................................108 Liittymissyyt...................................................................................................... 110 Paras asia palokuntatoiminnassa...................................................................116 Tärkein syy jatkaa toimintaa...........................................................................117 Vapaaehtoistyön esteet...................................................................................119 Esteiden madaltaminen.................................................................................. 124 Tauot vapaaehtoistyöstä................................................................................ 134 Vapaaehtoisten asenteet................................................................................ 136 Vapaaehtoisten tyytyväisyys......................................................................... 138 Vapaaehtoisten sitoutuminen.......................................................................140

4

Vapaaehtoisten sopeutumiskyky.................................................................. 142 Henkilökohtainen ja organisaation tarjoama tuki..................................... 143 Vapaaehtoisten luottamus vapaaehtoisen palokunnan johtoon...........146 Ystävyyssuhteiden merkitys........................................................................... 147 Lopettamisaikeet..............................................................................................148 Poissaolotiheys.................................................................................................149 Asennemuuttujien väliset yhteydet............................................................. 150 Entisille vapaaehtoisille osoitetut kysymykset............................................152 Rajoitukset ja loppusanat................................................................................155 Viitteet................................................................................................................ 156 Liite A. Liitetaulukot......................................................................................... 159 Liite B. Kysymysten mittausominaisuudet..................................................164 Liite C. Kyselylomakkeet................................................................................. 165 OSA III: Toimintamallit palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi ja toiminnan aloittamisen tueksi................................................................... 183 A 1. Palokuntien välisen yhteistyön lisääminen tai palokunnan tehtävien uudistaminen...........................................................................................184 A 2. Rekrytointikäytäntöjen kehittäminen.................................................. 185 A 3. Palokuntalaisten motivoiminen.............................................................186 A 4. Palokunnan toimintakulttuurin kehittäminen...................................188 A 5. Vinkkejä palokunnan hallintoon ja talouteen.....................................189 B 1. Palokunnan toiminnan aloittamisen vaiheet.......................................190 B 2. Aloittavan palokunnan talous ja rahoitus.............................................191 B 3. Yksilöiden motivointi................................................................................ 192 Lisämateriaalia.................................................................................................. 193 Lähteet................................................................................................................194

5

Taulukko - ja kuvaluettelo OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää?

-loppuraportti Taulukot Taulukko 1. Vastaajien näkemykset siitä, oliko palokunnan toiminnan loppumisessa tai toimintamuodon muutoksessa kyse palokunnan sisäisistä tai ulkoisista ................71

Kuvat Kuva 1. Vastaajien edustamien palokuntien muutostilanne............................................... 57 Kuva 2. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan.....................................................................................................................59 Kuva 3. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan.................................................................................................................... 60 Kuva 4. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan..................................................................................................................... 61 Kuva 5. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan.....................................................................................................................63 Kuva 6. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan.....................................................................................................................65 Kuva 7. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan.....................................................................................................................67 Kuva 8. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus.........................69 Kuva 9. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus.........................70

6

OSA II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet Taulukot Taulukko 1. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten taustatiedot.........................................99 Taulukko 2. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin.......................................................................................................................................115 Taulukko 3. Vapaaehtoistyön esteiden frekvenssijakauma ja vakavuuspisteet, nykyiset vapaaehtoiset....................................................................................................................121 Taulukko 4. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot........................................................................ 122 Taulukko 5. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot sukupuolittain...........................................127 Taulukko 6. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot ikäryhmittäin.................................................131 Taulukko 7. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan........133 Taulukko 8. Asennemittareiden keskiarvot ja keskihajonnat........................................... 136 Taulukko 9. Asennemittarien väliset korrelaatiot...................................................................151

Kuvat Kuva 1. Nykyisten vapaaehtoisten jakaantuminen alueittain...........................................100 Kuva 2. Nykyisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan........................................................................................................................................... 102 Kuva 3. Entisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan........................................................................................................................................... 102 Kuva 4. Sukupuolierot vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa..................................... 103 Kuva 5. Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan.......................104 Kuva 6. Ikäerot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan..........................104 Kuva 7. Alueelliset erot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan....... 105 Kuva 8. Alueelliset erot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan..........106 Kuva 9. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan............. 110 Kuva 10. Nykyisten vapaaehtoisten liittymissyiden erot vapaaehtoisten sukupuolen mukaan..................................................................................................................................112 Kuva 11. Erot nykyisten vapaaehtoisten syissä liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin.......................................................................................................................................114 Kuva 12. Nykyisten vapaaehtoisten ilmoittamat vapaaehtoistyön esteet.................... 120 Kuva 13. Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa kokemien esteiden keskimääräisissä vakavuuspisteissä...........................125

7

Kuva 14. Erot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyössä kokemissa esteissä iän mukaan......................................................................................................................................... 129 Kuva 15. Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden erot maantieteellisen sijainnin mukaan................................................................................................................................132 Kuva 16. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten asennemittareiden keskiarvot..........137 Kuva 17. Nykyisten vapaaehtoisten tyytyväisyyden taso.................................................. 138 Kuva 18. Nykyisten vapaaehtoisten sitoutumisen taso.......................................................140 Kuva 19. Nykyisten vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn taso.............................................. 142 Kuva 20. Nykyisten vapaaehtoisten kollegoiltaan ja johdolta saadun henkilökohtaisen tuen taso......................................................................................................................... 143 Kuva 21. Nykyisten vapaaehtoisten palokunnan organisaatiolta saadun tuen taso........................................................................................................................................................144 Kuva 22. Nykyisten vapaaehtoisten luottamuksen taso palokunnan johtoa kohtaan................................................................................................................................................146 Kuva 23. Nykyisten vapaaehtoisten palokuntatoiminnan lopettamisaikeiden taso ......................................................................................................................................................148 Kuva 24. Nykyisten vapaaehtoisten toistuvien poissaolojen taso..................................149

Liitetaulukot Liitetaulukko 1 . Kuntatyyppien luokitus.................................................................................. 159 Liitetaulukko 2 .Nykyisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat..................... 159 Liitetaulukko 3 .Entisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat........................160 Liitetaulukko 4 .Vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syyt.......................................160 Liitetaulukko 5. Sukupuolierot liittymissyissä..........................................................................161 Liitetaulukko 6. Entisten vapaaehtoisten liittymissyyt ikäryhmittäin.............................161 Liitetaulukko 7. Nkyisten vapaaehtoisten sukupuolierot vapaaehtoistyölle koettujen esteiden keskiarvoissa ja keskihajonnoissa ................................................................ 162 Liitetaulukko 8 .Koettujen esteiden keskiarvojen erot ikäryhmän mukaan ............... 162 Liitetaulukko 9 .Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan............................................................................................ 163

Liitekuvat Liitekuva 1. Entisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan......... 163

8

Esipuhe Ajatus tutkia palokuntien toiminnan aloittamisen ja lopettamisen syitä on ”ollut ilmoilla” jo pitkään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä. Ajatus on syntynyt erilaisten selvitysten pohjalta, joissa on tullut ilmi palokuntien ja palokuntalaisten määrän vähentyminen. Lisäksi palokunnista saatujen kokemusten perusteella koimme tarpeelliseksi selvittää keinot palokuntien hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen juuret ovat lisäksi aikaisemmissa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkimuksissa, joissa on muun muassa selvitetty palokuntalaisten henkilökohtaisia toiminnan motiiveja ja laajemmin pelastustoimen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Käsillä oleva tutkimus selvittää pelastustoimen kannalta keskeisen kolmannen sektorin eli vapaaehtoisten palokuntien ja sopimuspalokuntien toiminnan elinvoimaisuuden edellytyksiä suurten yhteiskunnallisten kehittämishankkeiden kuten pelastustoimen uudistuksen, maakuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kynnyksellä.

Tutkimuksen tarkoitus onkin paitsi tutkia palokuntien toimintaedellytyksiä, myös tarjota tutkittua tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Oletamme lisäksi, että palokuntayhdistysten kokemukset voivat kertoa myös jotain oleellista suomalaisen kolmannen sektorin toimintaedellytyksistä ja muutossuunnasta.

Hanketta rahoitti Palosuojelurahasto. Kiitämmekin Palosuojelurahastoa tutkimuksen mahdollistamisesta. Kiitämme myös hankkeen ohjausryhmää, joka antoi arvokkaita käytännön neuvoja tutkimustyöhön. Haluamme kiittää myös pelastuslaitoksia, pelastusliittoja ja kyläasiamiehiä, jotka auttoivat kyselyyn vastaajien ja haastateltavien tavoittamisessa.

Kiitokset kuuluvat erityisesti haastatelluille palokunnille ja kyselyyn vastanneille nykyisille ja entisille palokuntalaisille. Tutkimus perustuu palokuntien ja palokuntalaisten omiin näkemyksiin ja kokemuksiin, joiden pohjalta rakennetaan toimintamalleja palokunnille niiden elinvoimaisuuden parantamiseksi.

Toivomme, että tutkimuksesta on iloa ja hyötyä palokunnille niiden miettiessä esimerkiksi miten hiipuneen toiminnan saa takaisin nousu-uralle tai miten toimia, jos haluaa perustaa uuden palokunnan.

Kaisa Eskelinen ja Valtteri Tervala

9

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin, miksi palokuntayhdistys lopettaa tai aloittaa toimintansa, sekä mitkä ovat yksilöiden syyt olla mukana palokuntatoiminnassa. Palokuntayhdistyksiä koskevasta osuudesta vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? -loppuraportti).

Yksilöiden motivaatiotekijöitä selvitti Canterburyn yliopisto (Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet). Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamallit aloittavalle palokunnalle sekä palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen rahoitti Palosuojelurahasto.

Palokuntatoiminta kumpuaa vapaaehtoisuudesta ja vapaaehtoisuutta motivoivista tekijöistä Tutkimus osoitti, että palokuntatoiminta perustuu kansalaistoiminnan elementteihin kuten vapaaehtoisuuteen ja nuorten kasvatustehtävään. Nuorten ja lasten kasvatus palokuntalaisiksi varmistaa parhaiten palokuntatoiminnan jatkuvuuden ja esimerkiksi riittävän henkilöstön määrän pitkällä aikavälillä. Sosiaaliselta pääomaltaan ja yhdistystoiminnaltaan vahvat palokunnat pystyvät myös todennäköisesti täyttämään yhteiskunnan palvelutarpeen eli pelastuslaitoksen sopimusten edellyttämät vaatimukset. Palokuntien elinvoimaisuutta lisää myös erityisesti yhteistyö muiden palokuntien ja pelastuslaitoksen kanssa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palokuntien kannattaa verkostoitua toimintaympäristönsä kanssa aiempaa tiiviimmin ja panostaa erityisesti nuorisotoimintaan, ihmisten johtamiseen ja rakentavaan toimintakulttuuriin vapaaehtoisten motivoimiseksi.

Auttamishalu ja nuorten kasvatustehtävä motivoivat, tehtävien kuormittavuus vaikeuttaa sitoutumista Toimintansa aloittaneiden palokuntien syyt aloittaa toiminta liittyivät haluun tarjota nuorille hyvä harrastus, tarve olla avuksi yhteisössään ja kokemus siitä, että palokunnalla on tarjottavaa pelastustoimen järjestelmälle. Yksilöitä puolestaan motivoi erityisesti auttamisenhalu ja palokuntatoiminnan yhteisöllisyys.

10

Lopettaneet palokunnat eivät saaneet rekrytoitua riittävästi sitoutunutta henkilöstöä, erityisesti nuoria, toimintaansa. Palokuntatoiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja vaatii vahvaa sitoutumista kuten jatkuvaa kouluttautumista. Lisäksi erityisesti harvaseuduilla nuorten poismuutto on keskeinen ongelma. Henkilöstöpulan seurauksena palokunnan tehtävät kasaantuivat harvoille ja alkoivat kuormittaa palokuntalaisia. Vapaaehtoisuuden tunne ja motivaatio jatkaa palokunnan toimintaa hiipui. Yksilötasolla tarkasteltuna toiminnan lopettamisen syitä olivat muutto paikkakunnalta, henkilösuhteisiin liittyvät haasteet tai kielteinen ilmapiiri palokunnassa sekä ajanpuute.

Palokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyön kehittäminen on tärkeää Tutkimus osoitti, että palokunnat pitävät elinvoimaisuutensa kannalta yhteistyön kehittämistä erityisesti pelastuslaitoksen kanssa tärkeänä. Pelastuslaitokset voisivat esimerkiksi tarkastella, miten palokunnat voisivat tiiviimpää yhteistyötä tehden täyttää sopimusten edellytykset aikaisempaa paremmin. Palokunnat hyötyvät myös siitä, jos pelastuslaitos tiedottaa niitä ajoissa tarpeistaan. Tämä auttaa palokuntia suuntaamaan toimintaansa tarpeiden mukaisille erityisaloille. Toimintansa lopettaneiden palokuntien vastaajista suuri enemmistö oli sitä mieltä, että palokuntatoiminnan vapaaehtoisuus ja harrastusmaisuus tulisi huomioida aiempaa paremmin pelastustoimen järjestelmässä.

Kysely- ja haastatteluaineisto Tutkimuksen ensimmäinen osa koostuu aloittaneiden ja lopettaneiden palokuntien haastatteluista ja lopettaneille palokunnille osoitetusta kyselystä. Haastatteluja toteutettiin yhteensä kahdeksalle eri puolella Suomea toimivalle tai toimineelle palokunnalle. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin yhtä toimintansa yhdistänyttä palokuntaa ja kahta palokuntaa rekrytointikäytäntöihin liittyen.

Palokunnille osoitettu kysely kohdistettiin toimintansa 2000- luvulla lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille. Siihen vastasi 57 henkilöä yhteensä 29 palokunnasta. Palokuntalaisten yksilöllisiä motivaatiotekijöitä koskevaan kyselyyn vastasi 933 nykyistä palokuntalaista ja 67 palokuntatoiminnan lopettanutta.

11

Sammandrag I undersökningen utreddes varför en brandkårsförening upphör eller startar sin verksamhet samt vilka de individuella orsakerna är till att vara med i brandkårsverksamheten. Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland svarade för delen som handlade om brandkårsföreningar (Del I: Varför brandkårsverksamheten falnar eller livas upp?-slutrapport). Motivationsfaktorer på individnivå undersöktes av Canterbury universitet (Del II: Frivilliga brandkårister i Finland: hinder, motivation och inställningar). På basis av undersökningsresultatet skapades verksamhetsmodeller för en brandkår som ska starta verksamheten samt för att förhindra brandkårens verksamhet från att falna. Undersökningen finansierades av Brandskyddsfonden.

Brandkårsverksamheten väller fram av frivillighet och faktorer som motiverar frivillighet Undersökningen påvisade att brandkårsverksamheten grundar sig på element i medborgarverksamheten såsom frivillighet och uppgiften att fostra unga.

Brandkårsverksamhetens kontinuitet säkerställs bäst med att fostra unga och barn till brandkårister och för att till exempel ha tillräckligt med personal på lång sikt. Brandkårer med starkt socialt kapital och stark föreningsverksamhet förmår även sannolikt att uppfylla samhällets servicebehov, det vill säga de krav som räddningsverkets avtal förutsätter. Brandkårernas livskraft ökar speciellt av samarbete med andra brandkårer och räddningsverket. Resultaten av undersökningen påvisar att det lönar sig för brandkårerna mer än tidigare att bilda nätverk i sin verksamhetsmiljö och speciellt satsa på ungdomsverksamhet, att leda människor och skapa en konstruktiv verksamhetsmiljö för att motivera de frivilliga.

Viljan att hjälpa och uppgiften att fostra unga motiverar, belastningen av uppgifterna försvårar engagemanget Orsaken till att brandkårerna startade sin verksamhet hänförde sig till viljan att erbjuda unga en bra fritidssysselsättning, behovet att vara samhällsnyttig och upplevelsen av att brandkåren har något att erbjuda räddningsväsendet.

12

Individerna i sin tur motiveras speciellt av viljan att hjälpa och samhörigheten i brandkårsverksamheten.

Brandkårerna som upphört kunde inte rekrytera tillräckligt med engagerad personal till sin verksamhet, i synnerhet unga. Brandkårsverksamheten har ändrat till att bli allt mer professionell och kräver starkt engagemang såsom kontinuerlig utbildning. Dessutom i synnerhet på glesbygden är bortflyttningen av unga ett centralt problem. Följden av personalbristen är att uppgifterna i brandkåren hopade sig på några få och blev en belastning för brandkåristerna. Frivillighetskänslan och motivationen att fortsätta med brandkårens verksamhet falnade. I undersökningen på individnivå var orsakerna till att man slutade flyttning från orten, utmaningar i anslutning till personliga relationer eller stämningen i brandkåren samt tidsbrist.

Viktigt att utveckla räddningsväsendet

samarbetet

mellan

brandkårerna

och

Undersökningen påvisade att för sin livskraft anser brandkårerna det är viktigt att utveckla samarbetet speciellt med räddningsverket. Räddningsverken kunde exempelvis undersöka hur brandkårerna kunde ha tätare samarbete för att uppfylla förutsättningarna i avtalen bättre än tidigare. Brandkårerna gagnas även av att räddningsverket informerar dem i tid om sina behov. Det hjälper brandkårerna att inrikta sin verksamhet till nödvändiga specialbranscher.

Majoriteten av de som svarade från brandkårer som upphört ansåg att brandkårsverksamhetens frivillighet och att det är en fritidssysselsättning borde beaktas bättre än tidigare inom räddningsväsendet.

Enkät- och intervjumaterial Den första delen i undersökningen består av intervjuer med brandkårer som startat och upphört och en enkät riktad till brandkårer som upphört. Det genomfördes sammanlagt åtta intervjuer på olika håll i Finland i brandkårer som fungerar eller har fungerat. I undersökningen intervjuades dessutom en brandkår som sammanslagit sin verksamhet och två brandkårer i anslutning till rekryteringspraxis. Enkäten till brandkårerna riktades till alla brandkårer som upphört eller ändrat sin verksamhetsform under 2000-talet. Enkäten besvarades av 57 personer från sammanlagt 29 brandkårer. I enkäten som berörde brandkåristernas individuella motivationsfaktorer svarade 933 nuvarande brandkårister och 67 som slutat med brandkårsverksamheten.

13

Abstract The study addressed the reasons why fire brigade associations start or cease activities, and the reasons why individuals want to take part in fire brigade activities. The Finnish National Rescue Association was responsible for the section of the study concerning fire brigade associations (Part I: What leads to the start-up or discontinuation of a fire department’s activities? Final report).

The University of Canterbury studied individual motivational factors (Part II: Volunteer fire fighters in Finland: Barriers, motivations and attitudes). Based on the study findings, operational models were created for newly established fire brigades and to prevent the discontinuation of activities. The study was funded by the Fire Protection Fund.

Participation in fire brigade activities stems from volunteering and related motivational factors The study showed that participation in fire brigade activities was based on elements of civic engagement, such as volunteering and youth education.

Including fire brigade activities in early and youth education is the best way of ensuring the continuity of activities and sufficient human resources in the long run. Fire brigades with a strong social capital and active association membership are also more likely to meet the service needs of the society, in other words meet the requirements specified in contracts with rescue department. Factors enhancing the vitality of fire brigades include co-operation with other fire brigades and rescue department. According to the study findings, fire brigades should more actively build networks in their operating environments and invest more heavily in youth activities, leadership and a constructive working culture in order to motivate volunteers.

Helping others and youth education key motivational factors, the strenuous nature of work a barrier to commitment The reasons why newly established fire brigades had set up activities included a desire to offer young people a good leisure time activity, the need to support the community, and the feeling of having something to offer to the rescue

14

department system. On an individual level, helping others and a sense of belonging to the fire brigade community were key motivational factors.

Fire brigades that decided to discontinue their activities had been unable to recruit a sufficient number of committed people, particularly young people. Fire brigade activities have become increasingly professional, and participation requires strong commitment and continuous training. In sparsely populated areas, one of the biggest problems is that young people move out. In short-staffed fire brigades, fewer people had to assume more responsibilities, which was taking its toll. Activities no longer felt voluntary, and the motivation to continue was dying down. On an individual level, reasons for discontinuation of activities included moving out, challenges in personal relationships, negative atmosphere within the fire department, or lack of time.

Development of co-operation between fire brigades and rescue department of major importance The study showed that fire brigades considered the development of co-operation, particularly with rescue department, essential for their vitality. Rescue departments could, for instance, consider how fire brigades could co-operate to improve their ability to meet their contractual obligations. Fire brigades would also benefit from the rescue department communicating their needs well ahead of time. This would help fire brigades to focus their activities on special fields accordingly. The majority of the respondents representing discontinued fire brigades felt that the voluntary nature of fire brigade activities as a pastime should be more widely recognised in the rescue department system.

Questionnaires and interviews The first section of the study featured interviews with fire brigades that had started and discontinued activities, and a questionnaire addressed to discontinued fire brigades. Interviews were conducted in eight active or discontinued fire brigades in different parts of Finland. In addition, two fire brigades that have merged into one and two active fire brigades were interviewed regarding their recruitment practices. The questionnaire was sent to all fire brigades that had discontinued operations or changed the type of activity in the 2000s. Respondents included 57 people from 29 fire brigades. 933 active and 67 non-active volunteer fire fighters responded to the questionnaire on the individual motivational factors of fire fighters.

15

OSA I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää- loppuraportti

16

Johdanto Tässä tutkimuksessa kartoitetaan palokuntien elinvoimaisuuden syitä. Syitä on tärkeää tutkia, koska vapaaehtoisilla palokunnilla ja pelastuslaitosten sivutoimiseen henkilöstöön perustuvilla sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli yhteiskunnan palvelujärjestelmässä (Hatakka 2014). Palokunnat tukevat vakinaista palotai pelastuslaitosta varsinkin suurissa onnettomuuksissa ja tilanteissa, joissa on samanaikaisia tehtäviä (Suominen 2002). Vapaaehtoispalokuntien merkittävyyttä osoittaa se, että ne suorittavat noin puolet kaikista pelastustoimen tehtävistä (Mankkinen 2013). Myös vapaaehtoisten palokuntien taloudellinen hyöty yhteiskunnalle on merkittävä (Suominen 2002). Suomessa toimii 709 sopimuspalokuntaa ja noin 13 400 sopimuspalokuntalaista (Hjelt & Kujala 2013).

Palokuntien rooli on myös tärkeä kansalaisyhteiskunnan kannalta. Vapaaehtoistoiminta parantaa yhteiskunnan kykyä selviytyä kriiseistä, sillä se vahvistaa toiminnassa mukana olevien henkilöiden sosiaalista pääomaa sekä edistää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua toimintaan (Hatakka 2014). Historiallisesti tarkasteltuna vapaaehtoiset palokunnat ovat olleet kyläyhteisön koossa pitäviä voimia ja niissä on järjestetty monenlaista vapaa-ajan toimintaa (Katajamäki 2006 a). On myös esitetty (Beck 1998), että vapaaehtoistyö ja kansalaislähtöiset verkostot edesauttavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Erityisen tärkeää palokuntien elinvoimaisuuteen liittyviä syitä on tutkia aikana, jolloin koko pelastustoimi on uudistumassa (Pelastustoimen uudistamishanke). Pelastustoimen uudistuksen tavoite on muun muassa taata ”kustannustehokas, yhtenäinen ja laadukas pelastustoimi koko maassa sekä varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkene” (www.intermin.fi). Muutos on mahdollisuus lisätä pelastuslaitosten ja palokuntien yhteistyötä sekä palokuntien välistä yhteistyötä. Yhtenäistäminen ja tehostaminen saattavat kuitenkin haastaa keskenään erilaisissa olosuhteissa toimivia palokuntia. Lisäksi palvelutuotannossa yleistyvät tilaajatuottajamallit saattavat olla ristiriidassa vapaaehtoisia motivoivien tekijöiden kanssa (ks. Ruuskanen et al 2013). Tässä tutkimuksessa kartoitetaankin, miten palvelutuotannon vaatimukset kuten palokuntiin kohdistuvat koulutus- ja miehistövaatimukset sekä yhdistysten kansalaistoiminnan piirteet ovat tasapainos-

17

sa keskenään, miten toimivaa on palokuntien ja niitä ympäröivän verkoston yhteistyö sekä miten yhteistyötä voisi kehittää. Tutkimus luotaa myös palokuntien roolia tulevaisuudessa kartoittamalla millaisia erilaisia menestyksen malleja palokunnille on tulevaisuudessa ja millaisia haasteita niillä on voitettavanaan. Menestyksen malleja paikannetaan niin palokuntien omasta toiminnasta kuin siitä, mitä palokuntien ulkoinen toimintaympäristö, kuten esimerkiksi pelastustoimi, voisi tehdä palokuntien aseman edistämiseksi.

18

Palokuntien elinvoimaisuuteen vaikuttavat ilmiöt Vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta kohti ammattimaisuutta Tässä tutkimuksessa palokuntien toimintaa tarkastellaan toisaalta yhteisön ja yhteiskunnan sosiaalista pääomaa vahvistavina ja siitä käyttövoimansa saavina yhdistyksinä sekä toisaalta palvelutuotannon tarpeisiin vastaavina sopimuspalokuntina (Ks. Möttönen ja Niemelä 2005). Tärkeä lähtökohta tutkimukselle on, että palokunnissa on samanaikaisesti läsnä sekä ammatillisuuden vaatimukset että vapaaehtoistyö ja että tämä heijastuu yhdistysten toimintaan. Yhdistelmä voi myös aiheuttaa ristiriitoja yhdistyksissä (ks. Ruuskanen et al 2013), koska vapaaehtoisuuden ja palvelutuotannon logiikat poikkeavat toinen toisistaan.

Palokuntatoiminta on perinteisesti perustunut vahvaan aatteellisuuteen, johon kuuluu mm. vapaaehtoisuuden ajatus (Katajamäki 2006 a; 2006 b). Vapaaehtoisuudella tarkoitetaan palkatonta, vapaaseen tahtoon perustuvaa yleishyödyllistä toimintaa, joka useimmiten on organisoitunut esimerkiksi yhdistyksen kautta (Nylund & Yeung 2005). Vapaaehtoinen järjestötyö viittaa myös kansalaisyhteiskuntaan. Kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan toimintaa, "joka on valtiosta vapaata, jota ohjaavat siihen osallistuvat ihmiset, joka on vapaaehtoista eikä pyri tuottamaan voittoa". Pohjoismaissa kansalaisyhteiskunnan institutionaalinen ydin on yhdistys (Möttönen & Niemelä 2005.) Helanderin ja Laaksosen (1999) mukaan järjestöjen tehtävät ovat perinteisesti liittyneet demokratian vahvistamiseen ja kansalaisten kasvatukseen yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Järjestöt myös yhdistävät yhteiskunnan ylä- ja alatason toimijoita vahvistaen yhteiskunnan sosiaalista koheesiota (Helander ja Laaksonen 1999). Palokunnilla onkin historiallisesti tarkasteltuna ollut vahva rooli yhteisön koossa pitävänä voimana, kansalaisten kasvatustehtävässä sekä demokraattisten käytäntöjen yleistymisessä suomalaisessa yhteiskunnassa (ks. esim. Katajamäki 2006 a ja b). Tässä tutkimuksessa palokuntien yhdistystoimintaan ja kansalaistoimintaan viitataan sosiaalisen pääoman käsitteellä. Robert Putnamin (1993) mukaan sosiaalinen pääoma tarkoittaa yhteisön jäsenten välisiä vahvoja verkostoja, keski-

19

näistä luottamusta ja yhteisiä normeja. Sosiaalisen pääoman käsite viittaa myös kansalaisaktiivisuuteen (Putnam 1993).

Ammatillisista vaatimuksista puhuttaessa viitepiste on kuitenkin pikemminkin työelämä ja palvelutuotanto kuin vapaaehtoinen järjestötyö. Kansalaistoimintaa edustavan kolmannen sektorin rooli on vaihdellut historian saatossa itsenäisestä, sosiaalista pääomaa vahvistavasta roolista valtion palvelujen täydentäjän rooliin. (ks. Möttönen ja Niemelä 2005; Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali). Tällä hetkellä kolmatta sektoria määrittelee vapaaehtoisuuden sijaan yhä enemmän se, miten kolmas sektori voi vastata yhteiskunnan palveluntarpeisiin (Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali, Miikka Pyykkönen).

Palokunnissa palvelutarpeisiin vastaaminen tarkoittaa sitä, miten palokunnat pystyvät täyttämään pelastuslaitoksen kanssa tehtävän sopimuksen vaatimukset. Palvelutuotannon tarpeiden määrittelemien vaatimusten täyttäminen edellyttää palokunnilta jatkuvaa kouluttautumista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana palokuntien koulutusvaateet ovat lisääntyneet. Ammatillistumisesta puhuessamme viittaamme tähän kehitykseen.

Ammatillistumisen saattaa olla ristiriidassa vapaaehtoisia motivoivien tekijöiden kuten harrastusmaisuuden kanssa. Palokuntalaiset mieltävät palokuntatoiminnan pikemmin sosiaalisena ja harrastusmaisena toimintana kuin työnä: Palokunnille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan (Hatakka 2014) palokuntalaisista 53 % piti hälytystoimintaa ensisijaisesti harrastuksena ja noin viidennes piti sitä sosiaalisena toimintana samanhenkisten ihmisten kanssa. Vastaavasti viidennes palokuntalaisista piti hälytystoimintaa osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä. Kuitenkin sopimuspalokuntaa kokonaisuudessaan sitoo pelastuslaitoksen kanssa tehty sopimus. Keskeistä onkin, miten yhdistys saa toimintaansa osallistuvat yksilöt vapaaehtoisesti sitoutumaan toimintaan niin, että yhdistys pystyy täyttämään sopimusvelvoitteensa. Toisin sanoen kyse on siitä, miten palokunnat saavat henkilöt motivoitumaan toiminnasta siinä määrin, että he ovat esimerkiksi valmiit jatkuvasti kehittämään itseään ja kouluttautumaan.

Vaikka sopimuspalokunnissa on mahdollista osallistua monenlaiseen toimintaan tukitoiminnoista hälytystoimintoihin ja palokuntaharrastus on avoin periaatteessa kaikille, toiminta on hyvin säädeltyä. Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa. Palokuntalaisten tulee hankkia tietty peruskoulutus ja pitää osaamistaan säännöllisesti yllä. Sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvan tulee suorittaa vähintään Pelastusopiston opetus-

20

suunnitelman mukainen sammutustyön kurssi. Sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvan päällystön ja alipäällystön tulee suorittaa vähintään ko. opetussuunnitelman mukainen yksikönjohtajakurssi tai pelastusalan ammatillinen tutkinto. Palokunnan päällikön tulee suorittaa vähintään sopimuspalokunnan päällikönkurssin, sivutoimisen teollisuuspäällikön peruskurssin tai muun asetuksessa tarkoitetun tutkinnon. Pelastussukellustehtävään osallistuvien on lisäksi suoritettava tehtävän edellyttämä kurssi. (Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta § 7.) Lisäksi kuhunkin tutkintoon liittyy pelastuslaitoksen ja palokunnan keskinäisessä sopimuksessa määriteltyjä koulutuksia (Pelastusopisto 2015).

Tutkimuksen mukaan palokuntalaisia motivoi vapaaehtoistoimintaan etenkin oppimishalu, itsensä kehittäminen, auttamisen halu sekä sosiaaliset syyt (Malinen & Mankkinen 2014; Hatakka 2014). Siten näiden tekijöiden huomiointi myös yhdistyksen johtamisessa on todennäköisesti keskeistä palokuntien elinvoimaisuuden edistämisessä. Aiemman palokuntien järjestötoimintaa kartoittavan tutkimuksen (Palokuntien järjestötoiminnallisen osaamisen kehittäminen- kyselyn raportti 2015) mukaan palokunnat halusivat koulutusta erityisesti esimiestyöhön, alaisten tukemiseen ja vuorovaikutukseen liittyen. Muita asioita, joissa palokunnat erityisesti halusivat kouluttautua olivat uusien jäsenten rekrytointi sekä palokuntien rahoitusmahdollisuudet. Koulutukselliset kehittämistarpeet liittyivät siis palokunnan rahoituksen turvaamisen lisäksi siis siihen, miten saada uusia ihmisiä palokuntaan ja miten johtaa ja kohdata ihmisiä. Palvelutuotannon tarpeiden täyttämisen ja ammattimaisuuden korostuminen voi lisäksi viedä vapaaehtoisten palokuntien toimintaa yhä lähemmäs ”työmuotoa”, jolloin palkka toimijoita motivoivana tekijänä saattaa korostua.

Kaupungistuminen Toinen palokuntien toiminnan elinvoimaisuuden kannalta keskeinen ilmiö on maaseudun tyhjeneminen. Muuttoliike suuntautuu Etelä-Suomeen ja kaupunkialueille (Suomen virallinen tilasto (SVT): Muuttoliike, verkkojulkaisu.) Maakunnittain vuosia 2010-2015 tarkastellen suurin muuttovoittaja on Uusimaa.

Alueen kokonaisnettomuutto on ollut vuosittain 7000 -11 0000 muuttoa. Myös Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan väestömäärä on kasvanut ajanjaksolla. Sen sijaan Kainuun ja Lapin maakunnat ovat koko tarkasteluajanjakson ajan olleet muuttotappioalueita. Muuttotappiosta ovat kärsineet viime vuosina myös Ete-

21

lä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat sekä Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Kymenlaakso. Lisäksi Kanta-Häme ja Satakunta kääntyivät vuonna 2015 muuttotappiollisiksi. Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala ovat puolestaan olleet ajanjaksolla muuttovoittoisia. Tilastot osoittavat lisäksi, että muuttajat painottuvat nuoriin, 15-29-vuotiaiden ikäryhmiin. (Suomen virallinen tilasto (SVT): Muuttoliike, verkkojulkaisu.).

Palokuntien verkosto on Suomessa perinteisesti ollut tiheä ja koko maan kattava (ks. esimerkiksi Katajamäki 2006 a). Kaupungistumiskehitys uhkaa kuitenkin verkoston kattavuutta, jolloin maaseudun palvelujen järjestäminen uusilla tavoilla nousee keskeiseksi kysymykseksi. Tutkimuksessa käsitellään myös sitä, miten maaseudulla toimivat palokunnat voivat tulevaisuudessa palvella yhteisöään uusilla tavoilla.

Verkostoituminen Palvelutuotannon tarpeisiin vastaamisen ohella ja ehkä jopa vielä tärkeämmäksi ilmiöksi kolmannella sektorilla on noussut toimijoiden väliset verkostot ja niiden johtaminen (Möttönen ja Niemelä 2005). Linnamaan ja Sotaraudan (2000) mukaan verkostoituminen viittaa eriasteisesti vakiintuneisiin sosiaalisiin suhteisiin toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, joilla on yhteinen toiminnan tavoite. Esimerkiksi palokuntien ja pelastuslaitoksen yhteistyö voidaan nähdä näin määriteltynä verkostona. Palokuntien kanssa verkoston voi yhtä lailla muodostaa muut yhteistyökumppanit kuten yritykset, muut yhdistykset ja paikallisyhteisö. Verkosto on siihen osallistujille keino hankkia resursseja ja edistää tiettyjä päämääriä (Crawford 1997 sit. Virta). Tutkimuksessa tarkastellaan verkostoitumista niin palokuntien asenteina yhteistyöhön ulkoisen toimintaympäristönsä kanssa kuin yhteistyön konkreettisina järjestelyinä.

Ulkoisella toimintaympäristöllä tarkoitetaan muun muassa palokuntia osana pelastustoimen järjestelmää, jolloin palokuntien ja pelastuslaitosten yhteistyön tarkastelu on keskeistä. Myöskin tärkeää on tarkastella sitä, miten palokunnat kokevat olevansa osa pelastustoimen järjestelmää ja osaamistaan hyödynnettävän. Pelastuslaitokset päättävät itsenäisesti siitä, miten ne varmistavat riittävät resurssit tehtäville (Hatakka 2014). Pelastusviranomaiset voivat hyödyntää vapaaehtoisia normaalioloihin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvissä hälytystehtävissä (Hatakka 2014). Vapaaehtoisten käytöstä sovitaan alueellisen ja paikallisen näkemyksen mukaisesti (Hatakka 2014.) Jos vapaaeh-

22

toisresurssia ei nähdä tarpeelliseksi käyttää, olemassa olevat ryhmät eivät tule osaksi viranomaisten järjestelmää ja auttamisvalmiutta (Hatakka 2014). Palokuntatoiminta on kuitenkin muihin pelastuspalvelujärjestöihin verrattuna hyvin integroitunut pelastustoimen järjestelmään ja yhteistoimintajärjestelyt ovat vakiintuneita ja pitkälle kehittyneitä (Hatakka 2014). Pelastustoimen uudistus tähtää lisäksi siihen, että sopimuspalokunnat integroidaan pelastustoimen järjestelmään yhä paremmin (ks. Pelastustoimen strategia 2025). Pelastustoimen uudistusta voikin ajatella keinona vahvistaa pelastuslaitoksen ja palokuntien muodostamaa verkostoa.

Eräs tärkeä ilmiö tämän tutkimuksen kannalta on lisäksi se, että vapaaehtoistyö organisoituu nykyään yksilöllisemmin ja spontaanimmin kuin aiemmin eli järjestöpohjaisen vapaaehtoistyön rinnalle on noussut vapaamuotoisempia osallistumisen muotoja (Siisiäinen 2003; Saukkonen 2013). HelsinkiMission, Kansalaisareenan ja Kirkkohallituksen taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan kolmannes vapaaehtoistyöstä oli organisoimatonta (Taloustutkimus 2015). Yksilöllistymiskehitys haastaa myös palokuntia pohtimaan, miten huomioida toiminnassaan ja esimerkiksi rekrytoinnissaan yksilöt ja näiden yksilölliset motiivit aiempaa paremmin.

23

Tutkimusasetelma Tutkimustehtävä Vaikka palokuntalaisten motivaatiotekijöitä palokunnan toiminnan osallistumiseen on tutkittu (esimerkiksi Malinen ja Mankkinen 2013), kokonaisten palokuntien toiminnan lopettamisen ja aloittamisen syistä ei ole vielä tutkittua tietoa. Palokuntien toiminnan lopettamisen syitä on tärkeää kartoittaa, koska aktiivisesta toiminnastaan huolimatta viime vuosien aikana useita palokuntia on lopettanut toimintansa (Kujala 2010 vrt. SSPL 2015). Yhtä tärkeää palokuntien elinvoimaisuuden kannalta on kartoittaa, miksi uuden palokunnan toiminta viriää. Tutkimuksessa pureudutaan mainittuihin syihin palokuntatoiminnan kehittämiseksi.

Tutkimuksessa keskeistä on selvittää, mitkä ovat yhdistysten valmiudet toteuttaa yhtäaikaisesti niin palvelutuotannon vaatimuksia kuin huomioida vapaaehtoisia motivoivat tekijät toiminnassaan. Tutkimuksessa keskeisessä roolissa on palokunnan yhdistystoiminnan tarkastelu, se, miten palokunnat yhdistyksinä kokevat voivansa motivoida toimijoita vahvaa sitoutumista edellyttävään palokuntatoimintaan.

Hankkeessa selvitettiin viime vuosien aikana toimintansa lopettaneet ja aloittaneet palokunnat sekä syyt palokunnan toiminnan aloittamiseen ja lopettamiseen. Lisäksi nykyisten palokuntalaisten ja palokuntatoiminnan jättäneiden henkilöiden yksilöllisiä motiiveja osallistua palokuntatoimintaan tai lopettaa toiminta selvitettiin erillisessä kyselyssä, jonka tulokset on raportoitu sivulta 30 lähtien.

Tutkimuksen tarkoitus oli koota kokonaiskuva siitä, mikä saa palokunnan toiminnan loppumaan tai viriämään ja tuottaa tutkittua tietoa palokuntatoiminnan kehittämiseksi paikallisesti ja valtakunnallisesti. Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamalli palokunnille, jotta nämä voivat ennakoida toiminnan lopettamiseen johtavia riskejä ja ennaltaehkäistä toiminnan hiipumista. Palokunnille laadittiin myös toimintamalli uuden palokunnan perustamiseksi. Toimintamallit uuden palokunnan perustamiseksi ja palokunnan toi-

24

minnan hiipumisen ehkäisemiseksi on esitetty raportin lopussa sivulta 175 lähtien. Lisäksi palokunnat voivat käyttää tutkimustietoa esimerkiksi perusteltujen ja kohdennettujen jäsenhankintakampanjoiden laatimiseksi.

Tutkimuksessa tarkastellut palokuntamuodot Tutkimuksen kohteena olivat kaikki toimintansa viime vuosina lopettaneet ja aloittaneet suomalaiset vapaaehtoiset palokunnat, sivutoimiseen henkilöstöön perustuvat eli henkilökohtaisen sopimuksen palokunnat sekä työpaikkapalokunnat.

Kyseessä on sopimuspalokunta, jos yhdistys kuten esimerkiksi vapaaehtoinen palokunta on tehnyt sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa tai palokunnassa toimivat yksittäiset henkilöt ovat tehneet suoraan sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa (Pelastustoimi ja sopimuspalokunnat Suomessa. Faktatietoa kansalaisille ja päätöksentekijöille). Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan ilman sopimusta toimivia palokuntia.

Vapaaehtoiset palokunnat muodostavat tutkimuksen pääkohdejoukon. Vapaaehtoinen palokunta on yhdistysmuotoinen, vapaaehtoisperiaattella toimiva sopimuspalokunta, joka on tehnyt sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa sammutus-, pelastus – ja muiden erikseen sovittujen palveluiden tuottamisesta.

Muita palveluja on esimerkiksi ensivastetoiminta, jota toteuttaa noin 200 vpkyhdistystä. (SSPL 2015.) Vapaaehtoisissa palokunnissa on hälytysosaston lisäksi usein myös muun muassa nuoriso-, nais-, veteraaniosasto (Palo- ja pelastussanasto 2006).

Henkilökohtaisen sopimuksen palokunnan henkilöstöllä on työsopimus pelastuslaitoksen kanssa. Palokunnan taustalla on usein palomiesyhdistys.

Useilla palomiesyhdistyksillä on vapaaehtoisten palokuntien tapaan nuoriso-, nais – ja veteraanitoimintaa sekä muuta ydintehtävää tukevaa toimintaa.

(SSPL 2015.)

Työpaikkapalokunta on palokunta, jonka henkilöstö osallistuu lähinnä oman työpaikkansa pelastustoimen tehtäviin. Työpaikkapalokunnat voivat olla teollisuuspalokuntia, laitospalokuntia, sotilaspalokuntia tai lentoaseman palokuntia (Palo- ja pelastussanasto 2006). Ne voivat toimia myös sopimuspalokuntina (SSPL 2015). Niiden määrä on laskenut 1970-luvulta lähtien merkittävästi (Katajamäki 2013).

25

Tutkimuksen tiedonkeruu Tiedonkeruu toteutettiin lähettämällä pelastuslaitoksille ja pelastusliitoille kysely, jossa pyydettiin laitoksia ja liittoja ilmoittamaan alueellaan lopettaneet, aloittaneet, uudelleen aloittaneet ja lopettamista harkitsevat palokunnat vuodesta 2004 lähtien. Lisäksi pyydettiin kyseisten palokuntien päällikön, puheenjohtajan sekä muutaman palokuntalaisen yhteystiedot haastattelujen ja kyselyn suorittamista varten. Vuosi 2004 valittiin siksi, että tuolloin siirryttiin kunnallisesta pelastustoimesta alueelliseen pelastustoimeen. Oletettavaa oli, että pelastuslaitoksilta löytyisi tietoja tästä ajankohdasta lähtien, jolloin alueelliset pelastuslaitokset perustettiin. Käytännössä tutkimukselle kertyi tietoa myös joistakin ennen vuotta 2004 lopettaneista palokunnista.

Palokuntien haastattelut Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 11 palokuntaa eri puolilta Suomea. Haastattelut olivat ryhmähaastatteluja ja niihin osallistui kahdesta kuuteen haastateltavaa. Haastatteluista neljä tehtiin toimintansa aloittaneille palokunnille, neljä toimintansa lopettaneille palokunnille, yksi toimintansa yhdistäneelle palokunnalle ja kaksi haastattelua palokuntien rekrytointikäytäntöihin liittyen.

Kolme viimeksi mainittua haastattelua tehtiin hyvien toimintamallien rakentamiseksi. Haastattelut noudattivat vapaamuotoista ja avointa kaavaa (ks. liitteet 2 ja 3). Ennen palokuntien haastattelujen tekemistä tutkija muun muassa haastatteli SPEK:in asiantuntijoita haastattelukysymysten muotoilemiseksi. Pääasia oli kuitenkin antaa palokuntien itsensä kertoa vapaasti toimintaedellytyksistään.

Toimintansa aloittaneet palokunnat olivat kaikki eteläisestä Suomesta. Kaksi aloittaneista palokunnista oli sopimuspalokuntia, yksi sopimukseton ja yhdellä oli välillinen sopimus pelastuslaitoksen kanssa toisen palokunnan kautta.

Aloittaneille palokunnille oli yhteistä, että ne toimivat enemmän tai vähemmän pelastuslaitosta tukevissa tehtävissä. Turvallisuusvalistustehtävät, liikenneonnettomuustehtävät, myrskyvaurioihin, maastopaloihin ja vesipelastukseen varautuminen kuuluivat palokuntien toimintakenttään. Aloittaneet palokunnat toimivat pelastustoimea täydentävästi ja niillä oli onnettomuuksia ennaltaehkäisevä rooli.

26

Lopettaneet palokunnat olivat Etelä-Suomesta, Keski-Suomesta ja Itä-Suomesta. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin pohjoissuomalaista palokuntaa, jonka yksittäisiä asemia oli lopetettu. Jatkossa myös näiden asemien henkilöiden haastatteluihin viitataan termillä toimintansa lopettanut palokunta. Toimintansa lopettaneista palokunnista kolme oli vapaaehtoisia palokuntia, joilla oli ollut sopimus pelastuslaitoksen kanssa. Yksi lopettaneista palokunnista oli henkilökohtaisen sopimuksen palokunta, joka oli taustaltaan teollisuuspalokunta.

Kaikki toimintansa lopettaneet palokunnat olivat siis olleet sopimuspalokuntia.

Ne olivat eri valmiustasoryhmistä reservipalokunnasta valmiuspalokuntaan (ks. liite 1 valmiustasoryhmien selitteet). Kaikkien lopettaneiden palokuntien toiminta oli siten painottunut hälytystehtäviin valmistautumiseen ja palokuntien lähtöajat ja vahvuudet oli määritelty.

Haastatteluaineisto luokiteltiin jakamalla haastattelupuhe palokuntatoimintaa edistäviin ja estäviin tekijöihin. Aloittaneiden palokuntien kohdalla ne tarkoittivat erityisesti palokunnan toiminnan aloittamista koskevia kannusteita ja esteitä. Lopettaneiden palokuntien kohdalla ne tarkoittivat palokunnan toiminnan lopettamista jouduttavia ja jarruttavia tekijöitä.

Palokuntien kokemat toimintansa esteet ja toimintaa edistävät tekijät luokiteltiin edelleen palokunnan yhdistystoiminnan sisäisiin syihin ja toimintaympäristöön liittyviin syihin. Näiden kategorioiden lisäksi aineisto luokiteltiin seuraaviin alaluokkiin: toiminnan motiivit, verkostoituminen, näkyvyys, yhdistystoiminnan rahoitus ja hallinto, ihmisten johtaminen, toiminnan materiaaliset edellytykset, tukitoiminnot, vapaaehtoinen/sopimuspalokunta osana pelastustoimen järjestelmää ja muita yhteistyöverkostoja. Haastatteluissa esiintyneet hyvät käytännöt ja toimintamallit koodattiin lisäksi omaan luokkaansa. Palokuntien toiminnan aloittamista ja lopettamista tarkasteltiin analyysissä kolmannen sektorin roolien kautta (ks. Möttönen ja Niemelä 2005). Tutkimuksessa selvitetään, miten palokuntien toiminnan aloittaminen ja lopettaminen kytkeytyvät kolmannen sektorin rooleihin kuten yhdistystoiminnan sosiaaliseen pääomaan, palokuntien kykyyn vastata palvelutuotannon muuttuviin tarpeisiin ja palokuntien rooliin osana pelastustoimea ja erilaisia verkostoja.

Haastatteluissa kartoitetaan erityisesti, mikä on yhteistä toimintansa lopettaneille palokunnille ja mikä toisaalta on yhteistä toimintansa aloittaneille palokunnille. Koska palokunnat ovat keskenään erilaisia, myös palokuntien erityispiirteitä kuten alueellisia erityispiireitä ja niiden syitä pohditaan analyysissä.

27

Tulokset esitetään palokunnan toiminnan aloittamista ja lopettamista koskevissa alaluvuissa. Lisäksi tuodaan esille palokunnan uusia toimintamuotoja yhdistyneen palokunnan tapaus esitellen.

Kysely Eri puolella Suomea sijaitsevien tai sijainneiden palokuntien haastattelut pyrkivät kuvaamaan tutkimuskohdetta rikkaasti ja yksityiskohtaisesti. Toimintansa lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille osoitettu kysely puolestaan pyrkii kartoittamaan toiminnan lopettamisen tai muuttumisen syiden yleisyyttä. Kysely kohdistettiin kaikille Suomessa toimintansa lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille eli kyseessä on kokonaisotos kohderyhmästä.

Toimintamuotoaan muuttaneet palokunnat sisällytettiin kyselyn kohdejoukkoon, koska alustavissa yhteydenotoissa tutkimuksen kohdejoukkoon ilmeni, että osa toimintansa lopettaneista palokunnista oli muuttanut toimintamuotoaan kuten yhdistynyt toiseen palokuntaan, muuttunut vapaaehtoisesta palokunnasta henkilökohtaisen sopimuksen palokunnaksi tai toisin päin. Tutkimuksessa toimintamuodon muutosta käsitellään yhtäältä uusina toimintamahdollisuuksina palokunnille, yhtäältä merkkinä tarpeesta muuttaa nykyistä toimintaa.

Pelastuslaitoksilta ja pelastusliitoilta saatujen tietojen perusteella kerättiin yhteensä 130 henkilön kattava lista toimintansa lopettaneiden ja toimintamuotoaan muuttaneiden palokuntien jäsenistä sähköisen kyselyn tai paperilomakekyselyn lähettämistä varten. Lisäksi kysely lähetettiin 12 yhdistykseen, joiden jäsenten henkilökohtaisia yhteystietoja ei ollut saatavilla. Tiedonkeruussa hyödynnettiin myös muun muassa kyläasiamiehiä. Kyselyn kohdejoukolle annettiin myös mahdollisuus levittää tietoa kyselystä muille kohderyhmän palokuntalaisille. Kyselylle perustettiin avoin linkki internettiin, jotta tutkimuksen kohderyhmä saattoi vastata kyselyyn siitä riippumatta, olivatko tutkijat saaneet tietoonsa henkilökohtaisia kohderyhmän sähköpostiosoitteita. Kyselyn tulosten luotettavuutta arvioitaessa on huomattava, että kohdejoukon määrittely ja tavoittaminen ei ollut yksiselitteinen tehtävä.Kaikkiin lopettaneiksi ilmoitettuihin palokuntiin ei saatu yhteyttä. Joidenkin palokuntien osalta saatiin useiden henkilöiden yhteystiedot, toisten osalta vain esimerkiksi yhden yhteyshenkilön. Tällä saattaa olla vaikutusta kyselystä saatuihin tuloksiin.

28

Kysely koski toiminnan lopettamisen tai palokunnan toimintamuodon muuttumisen syitä. Kysymysten muotoilussa hyödynnettiin palokunnissa tehdyistä haastatteluista saatuja tietoja. Lisäksi kysymysten muotoilussa hyödynnettiin SPEK:in asiantuntijoiden tietämystä palokuntatoiminnasta. Kyselyyn vastasi yhteensä 57 henkilöä 29:stä eri palokunnista. Kyselyn vastausprosentti oli 40 %. Kuudesta palokunnasta vastaajia oli useampi, mutta suurimmasta osasta yksi vastaaja. Palokuntaa ei ollut tiedossa neljän paperilomakkeella vastanneen osalta eikä niiden viiden sähköiseen kyselyyn vastanneen osalta, jotka vastasivat kyselyyn yleisen linkin kautta. Kyselyn avokohtaan kommentoi 30 vastaajaa. Kyselyn tulokset on raportoitu sivulta 57 alkaen. Kyselylomake on raportin liitteenä (Liite 4.)

29

Haastattelut toimintansa aloittaneille ja lopettaneille palokunnille Miksi palokuntatoiminta viriää?

Sosiaalinen pääoma – yhdistystoiminnan vahvuudet palokunnan toiminnan aloittamisessa Palokunnan toiminnan aloittaminen kumpuaa yhteisöllisyydestä Kaikissa aloittaneissa palokunnissa ajatus perustaa palokunta oli virinnyt yhteisöllisyyteen liittyvistä tekijöistä kuten kylän perinteiden ylläpidosta, halusta olla avuksi kyläyhteisössä, nuorten ja lasten kasvatustehtävästä tai sosiaalisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Siten toiminnan aloittamisen motiivit olivat hyvin saman tyyppisiä kuin palokuntatoimintaan osallistuneiden yksilöiden kohdalla (Malinen & Mankkinen 2013) eli auttamishaluun ja sosiaalisiin tekijöihin sidoksissa. Palokuntayhdistysten kohdalla korostui erityisesti ympäröivän yhteisön kuten kyläyhteisön auttaminen sekä nuorten ja lasten kasvatustehtävä turvallisuustietoisiksi- ja taitosiksi kansalaisiksi. Siten palokuntien toiminnan aloittamisen motiivit liittyivät kolmannen sektorin perinteiseen kansalaiskasvatuksen tehtävään (Helander ja Laaksonen 1999). ”--- sitte ku asia eteni nii tuli tämmösiä tarpeita, että me voitaski ihan toimia.. saaren.. hyväks näissä asioissa --- Ja nyt tarkemmin kun aattelee niin oikeestaan ensimmäinen ajatus oli se että, aktivoitas nuoria, lapsia ja nuoria (--) [0:03:40] kun tänne saareen tulevat sieltä kaupungista tai mistä tahan että ku, olis muitakin vaihtoehtoja ku se tietokone. Elikä, ja sitte et sais nää nuoret ja tämmöset, kokoontumaa yhtee. Et se on oikeestaan se.. sit ku ruvettiin vakavasti ajattelemaan sen alkuhuuman lisäksi niin sitte kyllä tää oli mulla ainakin tärkeenä että nuoriso, ja lapset saatas harrastamaan ja aktivoitumaan tähän ja tiiä vaikka tulevaisuuessa joku heistä ois, sais vielä ammatinkin tästä.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.)

30

”Kaks vuotta sitte syksyllä, soitti et ostetaanko, paloauto nuorisotoimintaa varten ja, on puutetta ollu siitä ettei (-) kalustoo enää, kunnolla. Niin mä et ei mitään ostetaan vaan ja, ku löyty tommone, pieni, kevyt sammutusauto ni, kiikarissa, mikä on ollu, palveluksessa, aktiivipalveluksessa viime aikoina.---” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 2.) ”Siin oli semmonen historia oikeestaan et, oliks siin 2006 vuonna vai 2007 vuonna niin kuultiin semmosii huhuja että, perinteikäs (palokunnan nimi) VPK oltiin lopettamas toimintaa. Sil VPK:l ei ollu käytännös oikeastaan muuta ku ilmeisesti vuosikokoukset pidettiin mut, sit.. Me ajateltiin et se ny on kuitenki, vähä kylän perinteitä ja muuta.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 3.)

Yhdistystoiminnan talous- ja hallinto-osaaminen korostuu palokunnan toiminnan aloittamisessa Palokunnan toiminnan aloittamisessa erityisen tärkeää oli, että palokunnalla oli entuudestaan tai että se hankki yhdistystoiminnan rahoittamiseen ja hallintoon liittyvää osaamista. Ne aloittaneet palokunnat joissa tätä osaamista oli, eivät kokeneet toiminnan aloittamiseen liittyviä hallinnollisia ja rahoituksen hankkimiseen liittyviä ponnistuksia erityisen kuormittavina. ”Just tää (henkilön nimi), tää meiän puheenjohtaja niin häl on vankka yhdistystausta aikasemmin. Me ei oo ehkä osattu ajatella sitä asiaa sil taval sitte et se ois voinu olla vaikeetakin.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 2.)

Aloittava palokunta myös hyötyi jäsentensä yritystoimintaan liittyvästä aikaisemmasta kokemuksesta. Aiempi kokemus auttoi palokuntaa esimerkiksi hankkimaan rahoitusta yrityselämäyhteyksien kautta. Yrittäjähenkisyyden ohella aloittaneissa palokunnissa oli toimijoiden aiemmasta työelämätaustasta kumpuavaa palveluhenkisyyttä, joka auttoi toiminnan aloittamisessa ja toiminnassa ylipäänsä. ”Kyllä meillä on se etu että meillä on tämmöstä yritysosaamista hyvin monellaki, kaupallista ja tämmöstä, palveluhenkistä. Ja asennetta ja sitte kyllä siitä etu on että siellä on montaa.. monta, tuo talouspuoli on semmone että, se pitää jollaki olla hallussa ja meillä on se etu että meillä se on aika monella---” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.)

31

Toisaalta, vaikka palokunnalla oli aiempaa kokemusta esimerkiksi yritystoiminnasta, saattoi yhdistyksen perustamiseen liittyvä byrokratia yllättää palokunnan. Näistä esimerkkeinä olivat y-tunnuksen hankkiminen paloauton rekisteröimiseksi ja tilinavaus yhdistykselle sekä se, että yleishyödyllinen yhdistys rinnastui yritystoimintaan. ”Ja sit se et sä voit avata tilin yhdistykselle, sulla täytyy olla valmis tilinpäätös, edelliseltä vuodelta, tän vuoden, ulkomaan maksut, kotimaan maksut, tulevat rahasum-, kaikki tiedossa, kappalemäärät.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 3.)

Aloittavan palokunnan olikin tärkeää käydä kirjanpidon ja yhdistystoiminnan kurssit, varsinkin jos palokunnalla ei ollut aiempaa kokemusta yhdistystoiminnasta.

Perustamisvaiheeseen liittyi myös paljon ”etsivän työtä”, että palokunta löysi kaikki tarvittavat ja selkokieliset tiedot perustaakseen yhdistyksen. Nämä tiedot löytyvät kootusti Patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta. Kyseisillä sivuilla on ”polku”, jota pitkin kulkiessa kaikki yhdistyksen perustamiseen liittyvät näkökohdat tulevat hoidetuiksi. Vapaaehtoiselle palokunnalle on esimerkiksi olemassa valmiit mallisäännöt. Tämän lisäksi palokunta tulee ilmoittaa ennakkoperintärekisteriin ja hankkia palokunnalle mainittu y-tunnus.

Tärkeä kysymys aloittaville palokunnille on paitsi toiminnan rahoitus ylipäänsä, erityisesti alkuvaiheen toiminnan rahoitus. Palokunnat kertoivat, että oleellista olisi, etteivät palokuntalaiset joutuisi sijoittamaan toimintaan omia rahojaan, koska tämä laski heidän motivaatiotaan. Moni toimintansa aloittaneista palokunnista olisi esimerkiksi tarvinnut rahoitusta asianmukaisten tilojen hankkimiseen. Haastattelujen mukaan palokunta ei kuitenkaan voi saada pelastuslaitokselta avustuksia ennen kuin palokunnalla on sopimus. Eräs palokunta esimerkiksi kuvaili aloittaneensa toimintansa ”aivan tyhjästä” eli palokunnalla ei ollut toiminnan aloittamisvaiheessa niin rahaa kuin kalustoakaan.

Myös toimintonsa yhdistänyt ja henkilöstömäärältään siten kasvanut palokunta olisi tarvinnut rahoitusta riittävän kokoisten ja varustelutasoltaan sopivien tilojen hankkimiseen. Pankin lainaehtoihin sisältyi kuitenkin, että palokunnalla olisi pitänyt olla hyväksytty Palosuojelurahaston rahoituspäätös. Palokunta arvioi, että rahoituksen hakeminen Palosuojelurahastolta oli pitkä prosessi. Lisäksi pankki edellytti hallituksen jäsenten henkilötakaavan lainan, mikä tuntui palokuntalaisista riskialttiilta ratkaisulta. Palokunnat esittivätkin, että Palo-

32

suojelurahasto voisi tukea aloittavia palokuntia aloittamisvaiheessa. Palokunnat saattoivat myös hakea avustusta kaupungilta, jolloin edellytyksenä on, että palokunta on rekisteröitynyt yhdistys. Aloittava palokunta saattoi myös tarjota yrityksille alan koulutusta ja hankkia näin alkupääomaa. Palokunnan tuli kuitenkin selvittää tarkoin, ettei sen toiminta kilpaillut yrittäjien kanssa. Palokunnat pitivät myös ongelmallisena sitä, että yleishyödyllinen yhdistys sai tienata vain pienen summan verottomana.

Tulokset osoittavat, että talouteen ja hallintoon liittyvien kysymysten ratkaisu ja tuki on erityisen tärkeää aloittavissa palokunnissa. Aloittavat palokunnat hyötyisivät esimerkiksi alan liittojen ja järjestöjen avusta rahoitushakemusten laadinnassa.

Ihmisten motivointi toimintansa aloittaneissa palokunnissa Aloittaneiden palokuntien haastatteluista ilmenee, että palokuntatoiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää on vahvistaa paitsi yhdistystoiminnan talouteen ja hallintoon liittyvää osaamista, myös palokuntien sosiaalista pääomaa kuten nuorisotoiminnan sisältöjä ja ihmisten johtamista.

Aloittaneiden palokuntien jäsenet kuvasivat, että ihmisten johtaminen niin, että kukin yhteisössä tulee huomioiduksi ja kuulluksi on vapaaehtoisen työn vetovoimaisena pitämisen edellytys. Palokunnat kuvasivat päätöksentekonsa tapaa demokraattiseksi. Hälytystehtävät puolestaan onnistuivat tilannejohtamisen avulla, jossa tilannejohtaja johti tilannetta ja muut toimivat sen mukaan.

Erään palokunnan haastattelussa painottui se, että nykypalokunnan johtamisen tulisi olla ei-autoritääristä, jotta ihmiset haluaisivat vapaaehtoisesti tulla mukaan toimintaan. Haastatteluissa korostui lisäksi palokunta kokonaisuutena, jonka kaikki jäsenet tekevät asioita samojen päämäärien hyväksi.

Kuten edellä on esitetty, etenkin hyvien harrastusmahdollisuuksien luominen nuorille ja lapsille oli tärkeä palokunnan toiminnan aloittamisen syy. Palokunnat pitivät tärkeänä, että nuorisotoiminnassa korostuvat myös muut kuin pelastustehtävien harjoitteluun liittyvät piirteet. Toiminnan tuli olla haastattelujen mukaan hauskaa ja rentoa sen ohella, että palokunnassa harjoiteltiin operatiivisia tehtäviä varten. Ensinnäkin harrastusmaisuuden vaalimista pidettiin aloittaneissa palokunnissa tärkeänä. Toiseksi harjoitusten tuli olla hyvin suunniteltuja ja mielekkäitä. Aikaisempien palokuntalaisten motivaatiotekijöitä kartoittaneiden tutkimusten mukaan (Malinen & Mankkinen 2013) yleishyödyllisten tietojen ja taitojen hankkiminen motivoivat palokuntalaisia eniten. Myös

33

tämän tutkimuksen haastatteluissa korostui se, että harjoitusten tuli tarjota kaikenikäisille mielekästä tekemistä. ”Mun mielest pitäs satsat, ensimmätteks pitäs satsat just niihin harjotuksiin, et ne ois laadukkait ja mielekkäit. Monasti kuulee vähä semmost et, ja meilläkin on, kokoonnutaan ja sit istutaan ja lätkitään, juodaan kahvii. Se voi olla yks ongelma. Toki tietenkin yhteiset reissut. En mä tiä, onko niist jotain apuu mut mun mielest se on se harjotustoimintaa pitäs olla. Siit pitäs lähtee liikenteeseen.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 2.)

Palokuntien kannatti myös palkita nuoria heidän saavutuksistaan palokunnissa. Esimerkiksi toimintaan liittyvistä todistuksista oli hyötyä nuorelle myöhemmin työelämässä. Näkemyksessä heijastuu palokuntaharrastuksen yleishyödyllisyys muun elämän kannalta. Tutkimushaastatteluissa ylipäänsä toistui se, että tätä palokuntatoiminnan puolta tulisi korostaa esimerkiksi rekrytoinnissa eli tiedottaa aiempaa paremmin palokuntatoiminnan taidollisista ja tiedollisista sisällöistä. Tässä markkinointityössä myös pelastusalan järjestöjen työ on arvokasta.

Aloittaneet palokunnat täyttivät alueellaan palvelutarpeen aukon Kaikissa aloittaneissa palokunnissa toiminta oli lähtenyt käyntiin vähitellen ja pikku hiljaa palokunnat olivat kasvaneet aluettaan yleisesti hyödyttäviksi turvallisuustoimijoiksi. Aloittaneilla palokunnilla oli selvä kuva siitä, että niitä tarvitaan alueillaan ja että ne täyttävät alueen palvelutarpeessa tietyn ”aukon”.

Aloittaneet palokunnat huolehtivat lähiympäristönsä turvallisuusvalistuksesta, olivat varautuneet avunantoon ennen ammattimaisen pelastustoimen avun saapumista paikalle, kouluttivat nuoria palokuntalaisia ja toimivat pelastuslaitoksen apuna. Aloittavilla palokunnilla oli myös paikallistuntemuksensa tarjottavanaan palvelujen järjestämisessä. Lisäksi meripelastustaustan omaavalla palokunnalla oli käytössään iso venekalusto, minkä he näkivät olevan lisäarvo pelastuslaitokselle. Heillä oli myöskin erityisosaamista sumuolosuhteissa työskentelystä ja pintapelastuksesta. Aloittaneet palokunnat kuvasivat perustehtäväänsä seuraavasti:

34

”Aattelen sitä sillein että tämmönen alkuvalmistelu esimerkiks, sanotaan nyt vaikka joku onnettomuustapaus taikka katoaminen taikka sairaskohtaus taikka, tän tyyppinen, tämmönen sairaanhoitoon liittyvä, paikkakuntalainen, mökkiläinen tai tämmönen joka tuntee alueen niin minusta ne on, ratkasevassa asemassa sitten, kaikissa tämmösissä avustustehtävissä, vaikka tänne oikea palokunta tuliski sitte ja, apuvoimat. Mut paikallistuntemus siis sitä mä korostasin.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.) ”Kyl ne varmaan on ihan samanlaisii ne tarpeet ko tolla vakinaisel palokunnallakin. Mä näkisin et tuetaan lähinnä heiän toimintaa. Ja tietysti sitte jos jotain erityistilanteita tulee niin paikallistuntemus on semmonen. Just nää mettätiet ja ehkä vois ajatella tuo merialue mikä tos sit on. Sielt kaikki tuntee varmaan aika tarkkaan et mis kohtaa siel uskaltaa liikkuu ja mis ei.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 2.) ”No palokunta on tähän aikana sillai et me käyrään, esimerkiks vetämässä alkusammutuskoulutusta, ihan vauvasta vaariin -periaatteella. Ketä haluaa niin, oppia sen tulipalon sammutuksen, sammuttimella, taikka sammutuspeitteellä taikka muuta ni me palvellaan se. Vastaavasti sit, kun mennään näihin palokuntanuorten toimintavuorokausiin, niin ne on sen 24 tuntia tai 48 tuntia harjotuksissa, palomiehinä. He sammuttaa tulipaloja, hoitaa kolariuhreja, sairasuhreja ja muita. Kun me ollaan siellä, tän kaluston kanssa ja toteutettaan sitä toimintaa.

Tai sit me ollaan jossain messuilla- ni me ollaan esittelemässä, jonkun, esimerkiks nyt ku Tampereella oli viime vuonna ne (-) [0:42:42] turvallisuusmessut. Me oltiin SPEKin osastolla, Hämeen Pelastusliitto yhtenä osapuolena, X VPK yhtenä osapuolena, sillon, niin oltiin siel tekemässä niitä messuja. Elikä me oltiin yhtenä vetonaulana. Ihmiset tulee kattoon paloautoo, pääsee ihastelleen kalustoo, kattoon palokuntanuorten toimintaa. Se on samalla semmosta rekrytointia mikä siellä on. Ja tietysti sit se et ku tuol ollaan tien päällä, me nährään joku, kolari, tai muu, ni mehän mennään siihen, kohteeseen, ja tehdään se mitä me pystytään sillä kalustolla millä me ollaan siinä. Taikka joku sairaskohtaus taikka joku muu.

(Palokuntalainen, aloittanut palokunta 3.)

Aloittaneiden palokuntien täyttämää palvelutarvetta ei kuitenkaan kuvannut yksiselitteisesti sopimuksen kautta määritelty tarve. Kaikki aloittaneista palokunnista eivät olleet perinteisiä sopimuspalokuntia, vaan yksi oli sopimukseton palokunta ja yhdellä oli välillinen sopimus pelastuslaitokseen toisen

35

palokunnan kautta. Osaa aloittavista palokunnista kuvaakin paremmin termi ”vapaaehtoinen palokunta”, joka viittaa toiminnan vapaaehtoisuuteen kuin ”sopimuspalokunta”, joka viittaa pelastuslaitoksen tehtävän sopimuksen täyttämiseen. Kahdessa aloittaneista palokunnista rahoitus tuli täysin palokuntien omasta toiminnasta, kuten fanituotteiden myynnistä ja erilaisissa tilaisuuksissa läsnäolosta. Yksi aloittaneista palokunnista palveli lisäksi ympäristöään laajemmin kuin pelastustehtävien kautta: se ansaitsi rahaa pihanpesuilla ja uimaaltaiden täytöllä. Kyseinen palokunta kuvasi liiketoiminta-ajattelun logiikalla myös palveluntarpeen tärkeyden määrittelyä toiminnan aloituksessa: ”sillon kannattaa pitää pää kylmänä tässä vaiheessa ku, rupee luomaan strategioita ja tämmösiä että, mitä, ja pitää olla sillai, semmone että mikä tää juttu olis, esimes yrityksen perustaa niin, siinä pitää olla et kenelle ja mitä ja mitä varten tämmönen liikeidea-ajattelutapa, ja..” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.)

Koska kaikkien aloittaneiden palokuntien rahoitus ei perustunut pelastuslaitoksen kanssa tehtyyn sopimukseen, palokuntien oman rahoituksen keruun edellytykset korostuvat. Vaikka palokuntien palveluksille oli myös selkeä pelastuslaitoksen tunnustama tarve, niillä tulee olla edellytykset rahoittaa toimintansa ainakin osittain ja ajoittain myös itse. Tällöin yleishyödyllisen yhdistyksen verotuskäytäntöjen kannustavuus on keskeistä.

Verkostoituminen edistää palokunnan toiminnan aloittamista Yhteistyö muiden palokuntien, yritysmaailman ja/tai muiden yhdistysten kanssa oli kaikille aloittaneille palokunnille yhteistä. Myös tiivis yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa oli tärkeää toiminnan aloituksessa. Yhteistyö edellä mainittujen kanssa oli helpottanut palokunnan toiminnan aloittamista ja tuki sen toiminnan jatkuvuutta.

Aloittaneet palokunnat olivat saaneet pelastuslaitosten ja pelastusliittojen kautta levitettyä tietoa olemassaolostaan, jolloin niille oli ohjautunut kalustolahjoituksia muilta palokunnilta ja paloasemilta. Palokunnat olivat saaneet kalustolahjoituksia myös alan yrityksiltä. Kalustolahjoituksilla ja kalustolla ylipäänsä oli suuri merkitys palokunnan toiminnan aloittamisessa. Käytetyn paloauton hankinta oli toiminut alkulaukauksena toiminnalle melkein kaikissa aloittaneissa palokunnissa. Palokunnat myös korostivat asianmukaisten tilojen

36

ja kaluston motivoivuutta palokuntalaisille. Esimerkiksi pelkästään harjoituskäyttöön tarkoitettu auto varmisti nuorisotoimintaan mielekkään sisällön. Hyväksi käytännöksi palokunnat esittivätkin, että internetsivusto käytetyn kaluston uudelleenkierrättämiseksi palvelisi palokuntia erinomaisesti.

Palokunnat korostivat palokuntansa näkyvyyden tärkeyttä aloittamisvaiheessa. Näkyvyyden tärkeys ilmeni aiemmin kuvatussa esimerkissä, jossa pelastusliittojen- ja laitosten kautta levisi sana, että uusi palokunta on aloittanut toimintansa ja palokunnille ohjautui kalustolahjoituksia. Näkyvyys tarkoitti myös näkyvyyttä mediassa ja paikallisyhteisössä laajemmin. Osa aloittaneista palokunnista oli ollut julkisuudessa tavalla tai toisella ja se oli puolestaan poikinut sponsorisopimuksia ja erilaisia tilaisuuksia palokunnille, mikä auttoi toiminnan rahoituksessa. Eräs palokunta kuvasi verkostoitumisen hyötyjä seuraavasti: ”Sitte sun pitää saada siihen yrityksiä mukaan mielellään koska siellä tarvitaan rahaa. Ja sitte se että millä tavalla, sit, se pitää olla se taloussuunnitelma myös, jonkin.. et siellä pitää olla myös sitä osaamista että suunnittelua ja tämmöstä, mitä tarvitaan rahaa ja sitte mistä saadaan kalustoo---” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.)

Aloittaneet palokunnat hyötyivät myös yhteistyöstä muiden paikallisyhteisönsä yhdistysten kanssa. Ne kertoivat, että yhteisön eri yhdistyksissä toimivat henkilöt olivat usein samoja. Eri yhdistysten edut yhtyivätkin usein. Yhdistyksillä saattoi olla yhteisiä tiloja käytössään ja ne hyötyivät toinen toistensa tempauksista, esimerkiksi tilaisuuksista, joissa palokunta oli kalustoineen esittelemässä toimintaansa. Aloittavien palokuntien kannalta oli ylipäänsä tärkeää, että laajempi paikallisyhteisö tiesi sen toiminnasta ja näki, että palokunta edistää yhteisönsä turvallisuutta. Kyseessä oli siis myös palokunnan imago, se että palokunta sai myönteistä julkisuutta yhteisössään. Palokunnat pohtivat haastatteluissa toisaalta palokuntakulttuuriin liittyvää sisäänpäin lämpeävyyttä, joka saattoi olla este uusien henkilöiden hakeutumiselle mukaan toimintaan ja toisaalta myös eri palokuntien väliselle yhteistyölle. Palokuntien verkostoitumisessa oli kyse sekä palokunnan omasta ulospäin suuntautuneisuudesta kuin toimintaympäristön suopeasta suhtautumisesta perustettuihin palokuntiin.

37

Koulutusta ja neuvontaa pelastuslaitoksesta Aloittaneet palokunnat kertoivat, että pelastuslaitokselta oli helppoa saada koulutusta ja neuvontaa, joka oli tärkeää palokunnan aloittaessa toimintansa. Pelastuslaitoksen kanssa oli hyvä sopia selkeästi, mikä on uuden palokunnan rooli suhteessa pelastuslaitokseen. Roolin määrittely oli tärkeää, että yhteistyön eri osapuolille ja yleisölle muodostui realistinen kuva uuden palokunnan toimenkuvasta. ”Tärkein on se että ollaan niihin, lähipelastusyksiköihin yhteydessä ja luodaan, hyvä, yhteistyökyky muiden kanssa. Ja siel on sitä osaamista. Siel on ammattimiehiä, siel on pitkäaikasia henkilöitä.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.)

Erityiseksi eduksi palokunnat mainitsivat sen, jos vapaaehtoisten palokuntien edustajia työskenteli pelastuslaitoksella ja päinvastoin, koska se lisäsi luontevaa yhteistyötä näiden tahojen välillä sekä ymmärrystä toinen toistensa toimintaa kohtaan.

Yhteistyö muiden palokuntien kanssa Erityisesti palokuntia oli auttanut aloitusvaiheessa toisten palokuntien neuvot ja tuki. Kokeneemmat palokunnat osasivat opastaa aloittavaa palokuntaa esimerkiksi yhdistyksen perustamiseen liittyvissä asioissa ja operatiivisen toiminnan sisällöissä. Eräs palokunnista esimerkiksi kertoi, että naapuripalokunta oli järjestänyt aloittavalle palokunnalle perehdytyskurssin ja henkilö sieltä oli tullut opastamaan nuorisotoiminnan organisoinnissa. ”Se osaaminen edellyttää sitä että sulla on lähipalokuntiin, yhteistyömahdollisuus ja sitte sieltä saa infoo” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 1.) ”Meil on kyl suuri apu ollu, tietyst mitä jo sanottiinkin niin nää, kaks muuta paikallist VPK:ta. Siel on tosiaan ku siel on pitkät perinteet ja monen alan osaamista tietenkin sielläkin, sielt ollaan sit saatu paljon vinkkejä.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 3.)

Verkostoitumisen hyödyistä kertoo myös erään aloittaneen palokunnan koostumus. Palokunta muodosti yhteisön, jonka jäsenet tulivat eri palokunnista. Tämä mahdollisti erilaisten toimintatapojen vertailun ja parhaiden toimintatapojen valinnan.

38

”Elikkä (-) tosiaan et ku mehän ollaan kaikki jo palokuntalaisia, kuulutaan eri palokuntayhdistyksiin. Meillä on yks yhteinen yhdistys, et ei voi sannoo et tää ois, jonkunlainen keskusliitto mutta tää on tämmönen, tuodaan erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja --- Elikkä periaattessa, kolme aluetta pystytään aatteleen ja, (-) et miten se missäkin on. Se on siinä yks. Ja toimintatavat, toimintatyylit on erilaiset, kolmen pelastuslaitoksen alueella. --- Mehän valitaan vain parhaat toimintatavat.” (Palokuntalainen, aloittanut palokunta 2.)

Haastatellut kuvasivat, että palokuntalaisten tullessa eri palokunnista, aina jollain oli aikaa hoitaa uuden palokunnan tehtäviä. Toimintamuoto vaati kuitenkin vahvaa sitoutumista palokuntalaisilta. Kyseinen palokunta myös teki yhteistyötä hyvin laajalti oman alueensa ulkopuolella lainaten kalustoaan muiden palokuntien nuorten harjoitusleireille. Tämän mahdollisti se, että palokunnalla oli käytössään kaksi eri autoa, joista toinen saattoi olla jatkuvasti harjoituskäytössä.

Yhteistyö alan liittojen ja järjestöjen kanssa Palokunnat kertoivat tarvinneensa konkreettista apua ja neuvoja aloittamisvaiheen kysymyksiin. Haastattelujen mukaan aloittavat palokunnat hyötyisivät siitä, jos saisivat tukea yhdistystoiminnan talouteen ja hallintoon muiden palokuntien lisäksi mm. alan liitoista. Tätä tukea onkin jo saatavilla esimerkiksi Sopimuspalokuntien liitosta yhdistystoiminnan oppaan (Palokuntayhdistys toimii, SSPL 2012) ja henkilökohtaisen neuvonnan muodossa. Myös Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä on tuotettu materiaaleja palokuntatoiminnan tueksi (ks. toimintamallit palokunnille sivu 182). Lisäksi palokunnat hyötyisivät yhdistyksen perustamisen käytännönläheisestä oppaasta. Ensinnäkin palokunnat kaipasivat tuekseen palokuntatoiminnan aloittamisen toimintamallia eri vaiheista eli esimerkiksi tietoa siitä, missä järjestyksessä asioita olisi hyvä edistää: perustaako ensin yhdistys ja sitten kouluttautua vai toisin päin. Hyväksi etenemistavaksi palokunnat olivat todenneet sen, että ensin ottaa yhteyttä alueelliseen pelastuslaitokseen ja kysyy, minkälainen tarve pelastuslaitoksen mukaan uudelle palokunnalle on. Sen jälkeen seuraa yhdistyksen perustamisen vaihe ja tämän jälkeen kouluttautuminen.

Lisäksi palokunnat kertoivat, että rahoitushakemuksiin saatu ulkopuolinen tuki ja neuvonta olisi erityisen hyödyllistä. Palokunnat kertoivat, että oli hankalaa paneutua riittävällä asiantuntemuksella hakemusten laadintaan, varsin-

39

kin kun palokuntalaisilla oli omat leipätyönsä hoidettavanaan palokuntatoiminnan lisäksi. ”Mut se että, aika paljon on palokuntia, ketä ei tee minkäänlaisia hakemuksia Palosuojelurahastolle ja muualle, sen takia ku se paperityö on niin iso, ja kun ei oo kirjanpitoalan ihmisiä eikä oo paperinikkareita, kynänikkareita et osais, sen asian pukee paperille. Se ois tosi hyvä et joku niitä oikeesti tekis, heidän puolestaan, ja auttais siinä. Se paperityö on oikeesti niin iso. Semmonen (--) [0:18:19], ni se on sille eri ihan eri asia, ku se et, (napataan) (--) henkilöitä tekeen, täyttään niitä hakemuksia ja muita.” (Palokuntalainen, Aloittanut palokunta 2.)

Miksi palokuntatoiminta hiipuu?

Sosiaaliseen pääomaan ja yhdistystoimintaan liittyvät tekijät Vaikeudet saada henkilöstöä sitoutumista vaativaan palokuntatoimintaan Kaikki toimintansa lopettaneista palokunnista kertoivat lopettamisen pääsyyksi sen, että palokunnat eivät onnistuneet saamaan riittävästi henkilöitä toimintaansa. Pohjoissuomalaista harva-alueen palokuntaa lukuun ottamatta kaikki lopettaneet palokunnat kuvasivat, miten vahvaa sitoutumista vaativa palokuntatoiminta oli muodostunut toiminnan esteeksi. Palokunnat kertoivat, että palokuntatoimintaan osallistuminen edellytti nykyään vahvaa panostusta esimerkiksi kouluttautumiseen. Sitoutuminen muodostui ongelmaksi kahdella tavalla, niin palokuntien sisäisesti kuin uuden väen rekrytoinnissa. Ensinnäkin palokuntien oli vaikeaa saada uusia ihmisiä ja etenkin nuoria mukaan toimintaansa.

Palokunnat ”ukkoutuivat”. Toiseksi palokuntalaisten oma sitoutuminen oli koetuksella, kun palokunnissa oli niin vähän väkeä, että tehtävät ryhtyivät kuormittamaan jäljellä olevia. Kokemus vapaaehtoisuudesta katosi ja tilalle tuli tunne ”toisesta työstä”.

Aiemmassa tutkimuksessa (Siisiäinen 2003) on todettu ihmisten sitoutumisen järjestöihin ohentuneen ja vapaaehtoistoiminnan siirtyneen kohti spontaanimmin ja yksilöllisemmin järjestäytyneitä muotoja (HelsinkiMissio ym. Taloustutkimus 2015). Kyseisen ilmiön yhdistyessä palokuntien vaatimustason kasvuun, voi yhtälö olla palokuntien kannalta vaikea.

40

”Ja sit tosiaan, nykysin on vapaa-aika niin kortilla sanotaanko näin ihmisillä.

Oli ne sitte nuoria tai tuntuu jopa vanhemmillaki että, se ku tuo vaatii kuitenki aikamoisen,[0:21:20] ja siinä, sun pitää asennoituu siihen. Ei sulla, sää et voi lähtee ihan millon tahansa mihinkä ja, jos sä meinaat kurssittautua niin sulla pitää viikonloput olla tai viikolla lähtee. Se on, se vaatii perheeltä sekä vaatii iteltään.”

(Haastateltava, toimintansa lopettanut keskisuomalainen palokunta)

Pohjoissuomalaisen palokunta ei kokenut niin oman sitoutumisensa kuin uusien henkilöiden sitoutumisen olleen palokunnan ydinongelma. Harvaseudun ongelma oli, että nuoret muuttivat pois alueelta eikä alueella esimerkiksi ollut enää lapsiperheitä. Siten harvaseudun palokunnan ongelmaksi oli muodostunut kaupungistuminen.

Nuorisotoiminnan kehittämiskohdat Kaikki lopettaneet palokunnat korostivat sitä, että sitoutumisen ongelmaan paras keino on nuorten kasvatus palokuntalaisiksi, koska nuorista palokunta saa pysyviä jäseniä. Haastateltavat pitivät vapaaehtoisen palokunnan eräänä tärkeimpänä tehtävänä juuri nuorisotoimintaa; vapaaehtoisessa palokunnassa oli yhdistystoimintansa ansiosta hyvät edellytyksen nuorisotyölle. Haastateltavat hahmottivat nuorten kasvatuksen laajemmin kuin oman palokuntansa toiminnan turvaamisen näkökulmasta. He pitivät nuorten kasvatustehtävää koko pelastusalaa hyödyttävänä toimintana, koska moni nuori jäi alalle ja heille muodostui siitä ammatti. Näkemyksessä heijastuu jälleen se, että palokunnan perustehtäviin sisältyy kolmannelle sektorille tyypillinen kasvatustehtävä (Helander ja Laaksonen 1999). Omassa tapauksessaan lopettaneet palokunnat näkivät nuoriso-osaston toiminnan lakkautuksen tai nuorisotoiminnan heikkoudet keskeiseksi syyksi palokuntansa toiminnan loppumiselle. Palokunnalla olisi pitänyt olla intoa panostaa kasvatustyöhön, kuten kyseisen palokunnan kommentti osoittaa: ”Eikä sit jos vetäjää nuoriso-osastolla oli niin sieltä poiki pari kolme kaveria palokuntaan. Ja jos vaikka, 30 kaverii siellä ekana, nuoriso-osastossa on niin niitä ei jää kuin se, jokunen siihen ja sit niitä pitäis jatkuvasti olla sitä nuoria sitten.. kasvattamassa mutta ei meilläkään ollu, sitä intoa-” (Haastateltava, toimintansa lopettanut itäsuomalainen palokunta)

41

Lopettaneet palokunnat kertoivat, että nuorisotoimintaan panostaminen oli vaikeutunut palokuntalaisten kuormittumisen seurauksena, koska heillä ei riittänyt energiaa panostaa asiaan riittävästi. Toinen ongelma oli, miten järjestää nuorille riittävän mielekästä, eri ikäryhmät huomioivaa tekemistä. Aiemman tutkimuksen mukaan (Malinen & Mankkinen 2013) palokuntalaisia motivoi etenkin yleishyödyllisten tietojen ja taitojen hankkiminen ja ylläpito, iästä riippumatta. Lopettaneet palokunnat kertoivatkin palokuntatoiminnan houkuttelevuuden liittyvän monipuoliseen ja toimintapainotteiseen tekemiseen. Ongelma oli esimerkiksi, miten tarjota 16-18 -vuotiaille riittävän motivoivaa tekemistä. Tämän ikäiset eivät saaneet ilman erikoislupia osallistua hälytyksille.

He kaipasivatkin toiminnallisuutta motivoituakseen. Palokuntien olisikin tullut suunnitella kyseisen ikäryhmän toimintaa erityisellä huolella, jotta he pysyisivät mukana toiminnassa. Ongelma oli myös, miten saada riittävästi nuorten kouluttajia. Eräs palokunta sanoi tehneensä virheen siinä, ettei kouluttanut nuoria jatkokouluttajiksi. Tällainen käytäntö oli osoittautunut hyväksi naapuripalokunnassa.

Palokunnan talouden ja hallinnon kehittämiskohdat Haastatteluissa piirtyi kuva siitä, että sopimuspalokunnan talous muodostui ongelmaksi, kun sopimus pelastuslaitoksen kanssa päättyi. Toiminta oli siis riippuvaista pelastuslaitoksesta. Tutkimuksessa tulikin esille tarpeita turvata palokuntien rahoitus aikoina, jolloin sillä ei ollut sopimusta. Tällöin palokuntien edellytykset kerätä itse rahaa toimintaansa korostuvat, esimerkiksi ulkopuolisen rahoituksen haun osaaminen, yhteydet yritysmaailmaan ja muihin yhdistyksiin sekä yleishyödyllisen organisaation verotuskäytännöt.

Kuitenkin myös sopimuspalokunnan taloudenpidolla ja kiinteistönhallinnalla oli merkitys koko palokunnan toimintaedellytyksille tapauksessa, jossa omat tulot olivat sopimuksen lisäksi tulonlähteinä. Jos esimerkiksi palokunnan tulot nojasivat kiinteistöstä saataviin vuokratuloihin, tuli kiinteistöstä pitää huoli ja ennakoida siihen liittyviä seikkoja. Palokuntien talouden ja hallinnon oli hyvä olla ammattimaisesti johdettua myös siksi, että palokuntien henkilöstön ollessa vähäinen, talouteen ja hallintoon liittyvät tehtävät alkoivat viedä voimavaroja operatiivisen toiminnan kehittämiseltä. Palokuntalaisten energia ei riittänyt sekä yhdistystoiminnan velvoitteiden hoitamiseen että operatiivisen toiminnan menestyksekkääseen suunnitteluun. Harjoitusten tuli esimerkiksi olla hyvin suunnitellut, jotta palokuntalaiset olisivat hyötyneet ja motivoituneet niistä.

42

Kaikissa lopettaneissa palokunnissa talous ei ollut kuitenkaan este toiminnalle. Palokunnalta saattoi puuttua toiminnan ydinajatus. Esimerkiksi erään lopettaneen palokunnan naisosasto olisi saanut käyttöönsä haluamansa summan rahaa, mutta heiltä puuttui ajatus toiminnan sisällöstä. Esimerkki osoittaa, että palokunnan talouden tulee olla vakaalla pohjalla, mutta ennen kaikkea palokunnalla tulee olla toiminta-ajatus siitä, mitä varten se on olemassa. Tulokset osoittavat, että palokuntien toiminnan kehittämisessä kannattaa keskittyä muun muassa yhdistystoiminnan kehittämiseen. Palokunnille voi olla myös hyödyksi yleiset tai muilta palokunnilta tulleet mallit toiminnan sisällöistä kuten nais- tai nuorisotoiminnoista.

Ihmisten johtamisen ja motivoinnin merkitys lopettaneiden palokuntien mukaan Lopettaneet palokunnat kokivat, että niiden yhteisö sinänsä oli voinut hyvin ja ollut vahva. Kuten toimintansa aloittaneet palokunnat, myös toimintansa lopettaneet palokunnat kuvasivat palokunnan toimintaa tilannejohtamisen ja demokraattisten piirteiden yhdistelmänä. Hälytystoiminnassa ja harjoittelussa korostui johtajan ohjeiden mukaan toimiminen. Yhteisön toimivuuden kannalta tärkeää lisäksi oli, että palokuntalaiset kohtelivat toinen toisiaan hyvin ja jokaisen mielipide tuli kuulluksi.

Palokunnat olivat sitä mieltä, että yhteisöä yhdistivät ja pitivät koossa hälytystehtävien ja niiden harjoittelun ohella yhteiset vapaa-ajan toiminnot kuten matkat tai ylipäänsä työkykyä tukeva toiminta. Paitsi riittävän monipuolinen ja mielekäs toimintojen ja harjoitusten sisältö, myös sosiaaliseen yhteenkuuluvaisuuteen liittyvät seikat kuten harrastusmaisen vapaa-ajan toiminnan ylläpito osoittautui haastatteluissa keskeiseksi palokuntien elinvoimaisuuden ylläpitäjäksi. Harrastusmaisuus oli sitä palkintoa, mikä sai vapaaehtoiset viihtymään toiminnassa, kuten aloittaneiden palokuntien haastatteluissakin ilmeni.

Suurimmassa osassa haastateltuja palokuntia haastateltavat kokivat sitoutuneisuuden kumpuavan juuri palokuntalaisten vapaaehtoisuuden tunteesta.

Tätä puolta kuvaa myös erään aloittaneen palokunnan näkemys siitä, että todellinen sitoutuminen lähtee vapaamuotoisesta harrastusmaisuudesta. Näkemykseen liittyi myös ajatus siitä, että esimerkiksi palokunnan nuorisotyön tulee olla hyvin pitkäjänteistä ja edetä askel kerrallaan. Useissa haastatteluissa palokunnat kertoivat, että nuorten kasvatuksessa tuli soveltaa ei-autoritääristä ja kannustavaa otetta, jotta nuoret pysyivät mukana toiminnassa.

43

Keskeistä palokuntien mukaan oli, että ammattimaisuuden ja harrastusmaisuuden edellytykset toteutuivat yhtäaikaisesti. Jos palokuntatoiminta olisi pelkkää harrastamista, luonnollinen yhteys hälytystoiminnan ja harrastuksen väliltä katoaisi. Palokunnan pitivät riskinä sitä, että tällöin vähäisetkin nuoret lähtisivät palokunnasta, koska toiminnan tiedollinen ja taidollinen motivaatioperusta heikkenisi. Samoin vapaaehtoiset palokunnat kokivat, että toiminnan vapaaehtoisuuteen perustuva idea katoaisi, jos harrastustoiminta toteutuisi irrallaan hälytystoiminnasta.

Toisaalta eräässä haastattelussa korostui palkan motivoivuus. Haastatellun henkilökohtaisen sopimuksen palokunnan edustajat olivat sitä mieltä, että vapaaehtoisille palokuntalaisille tulisi tarjota sama palkka tehtävistä kuin pelastuslaitoksen sivutoimisena henkilöinä työskenteleville toimenpidepalkkaisille.

Palokunnan mukaan järjestelmä olisi tällöin tasa-arvoinen ja selkeä yhdenmukaisine sääntöineen. Myöskään mahdolliset yhdistysten sisäiset ristiriidat eivät pääsisi vaikuttamaan operatiiviseen toimintaan.

Kysymys palokuntien motivoinnista saa tutkimuksen perusteella kahtalaisia vastauksia. Palokuntien kannustamiseksi tulee toisaalta vaalia vapaaehtoisuuden motivaatiopohjaa kuten aatteellisuutta, harrastusmaisuutta ja sosiaalisia tekijöitä. Joitakin palokuntalaisia motivoi enemmän henkilökohtaiset palkkiot.

Kumpaakaan motivaatiopohjaa ei siis sovi sivuuttaa palokuntatoiminnan kehittämisessä.

Palvelutuotannon tarpeisiin sopeutuminen Palokuntien ulkoisen kysynnän vähentymisen syyt Tässä luvussa tarkastellaan palokuntien toiminnan loppumista niiden ulkoisen kysynnän vähentymisenä. Kyse oli palokuntien mukaan siitä, että palokunnat eivät voineet tarjota pelastuslaitokselle riittävää palvelutasoa, teknologinen kehitys oli vähentänyt hälytyksiä tai pelastuslaitoksen tuli säästää.

Kahdessa toimintansa lopettaneista palokunnista henkilöstön vähyys oli johtanut siihen, että palokunnat eivät enää täyttäneet pelastuslaitoksen sopimuksen edellytyksiä ja toiminta loppui tämän vuoksi. Henkilökohtaisen sopimuksen palokunnassa lopettaminen liittyi puolestaan uuden paloaseman rakentamiseen ja palokunnan tarpeen hiipumiseen uuden aseman myötä.

Kaikki palokunnat eivät kuitenkaan katsoneet toiminnan loppumisen johtuneen siitä, että palokunta ei enää täyttänyt alueen tai pelastuslaitoksen palveluntarvetta tai että henkilöstöpula olisi ollut palokunnan toiminnan loppumi-

44

sen taustalla. Yksi palokunnista täytti sopimuksen edellytykset ja alueella oli haastattelun mukaan myös tarve palokunnan palveluksille. Palokunnan näkemyksen mukaan toiminnan lopettamisessa oli kyse pelastuslaitoksen säästötavoitteista ja säästöjen toteuttamisesta harmonisoinnin eli yhtenäistämisen periaatteella. Haastatteluissa ylipäänsä tuli esille, että pelastuslaitos tarkasteli palvelutarvetta muun muassa hälytysten määrän perusteella. Jos syrjäkylän lähellä oli iso keskus, josta käsin palvelut pystyttiin järjestämään, palokunnan tarpeelle alueella ei ollut enää selkeää perustetta. Toisin sanoen haastatteluita voi tulkita niin, että kaukana muista palveluista sijaitsevalla palokunnalla, jonka palveluita oli hankalaa järjestää muutoin, oli tarve pelastustoimessa.

Yhdistystoimintaa käsittelevässä luvussa kerrottiin, että palokuntien vaatimustason nousu yhdistettynä yhteiskunnan yksilöllistymiskehitykseen tuotti palokunnille ympäristön, jossa niiden olisi pitänyt ponnistella erityisesti uuden henkilöstön saamiseksi. Ongelmaa voidaan tarkastella myös palvelujärjestelmän vaatimustason tason kasvuna. Toimintansa lopettaneet palokunnat kertoivat, että palokuntatoiminnan vaatimustaso oli noussut 2000-luvulla merkittävästi. Kuten edellä on kerrottu, palokunnan tuli paitsi saada toimintaansa mukaan riittävä määrä henkilöitä, myös riittävän sitoutuneita henkilöitä, jotka olivat valmiita antamaan aikaansa esimerkiksi kouluttautumiselle. Palokunnat kokivat, että tässä mielessä sopivien henkilöiden löytäminen oli vaikeaa ja vaikutti palokuntien toiminnan lopettamiseen. ”No kyllähän (toisen haastateltavan nimi) tietää sen niin ku minäki tiedän että nykysin jos meinaat tähän hommaan, ni sulla pitää olla tosi motivaatio ja sun pitää paljon, ennen vanhaa pääs paljo helpommin, palokuntaan ilmottaudut vaan ja, eikä mitään kurssia. Mut nykysin täytyy käyä monet kurssit, täytyy olla tosi hyvä kaveri että pysyt siinä palokunnassa eikö näin? Se vaatimustaso on sielläkin puolella noussu huimasti. Et sä pysyt kehityksen kaaressa niin sun pitäs koko ajan opiskella lisää, sun pitäs todella olla siihen motivoitunu, ja tehdä sitä, sun pitää siihen uhrata vapaa-aikaas.” (Haastateltava, toimintansa lopettanut keskisuomalainen palokunta.)

Varsinkin teollisuuspalokuntaan ammattimaistumisen vaatimukset istuivat haastattelujen mukaan erityisen huonosti. Työpaikkapalokunta oli alun perin syntynyt tehtaan tarpeisiin ja ryhtynyt sitten palvelemaan aluettaan laajemmin.

Kun yhtäältä palokunnan henkilöstön osaamisen vaatimustaso on kasvanut ja

45

toisaalta työpaikoilla vallitsee yhä enemmän tehostamisen kulttuuri, ei tehtaalla enää olekaan intressiä ylläpitää laajasti aluettaan palvelevaa palokuntaa.

Uudet toimintamahdollisuudet hälytystehtävien ulkopuolelle laajentuneista tehtävistä Kun palokunnat eivät täyttäneet sopimuksen edellyttämiä vaatimuksia, ne eivät myöskään saaneet hälytyksiä. Palokunnat kertoivat, että sammutustoiminta ja hälytykset motivoivat palokuntalaisia erityisesti. Kun palokunta ei saanut hälytyksiä, laski myös palokuntalaisten motivaatio ja uusien henkilöiden rekrytointi vaikeutui. Kyseessä oli kierre, joka olisi pitänyt katkaista. Palokuntien haastatteluissa ilmenikin, että palokuntien olisi pitänyt kyetä uudistamaan toimintojaan. Seuraavaksi käsitellään sitä, miten palokunnat olisivat voineet muuttaa toimintaansa paremmin pelastuslaitoksen ja laajemmin yhteiskunnan nykyisiä tarpeita vastaaviksi ja miksi ne eivät toisaalta tehneet niin. Kyseessä on siis pohdinta palokuntien perustehtävän muutostarpeesta ja palokuntien identiteetin yhteensopivuudesta muutoksen kanssa.

Kaikki lopettaneet palokunnat olivat pohtineet, miten ne voisivat erikoistua alueen nykyisiä tarpeita paremmin vastaaviksi. Kaupunkialueilla palokuntia kerrottiin tarvittavan esimerkiksi myrskyvahinkojen raivauksessa, tieliikenteessä ja erikoisoloissa kuten korkean paikan töissä. Esimerkiksi eteläsuomalainen kaupunkipalokunta otti esille sen, että olisi voinut erikoistua myrskyvaurioihin tai valistukseen. Palokunnan näkemyksen mukaan palokunnat voisivat ylipäänsä alkaa rakentaa toimintaansa erikoistumisen varaan kuten korkean paikan töihin ja tunnelitöihin ja että pelastuslaitos voisi alkaa hyödyntämään tätä erikoisosaamista. Erikoistuminen edellyttäisi, että palokunta alkaisi toimimaan laajemmalla alueella kuin aiemmin. Jotkut palokunnista katsoivat myös, että niiden oli mahdollista laajentaa toimintaa meri- tai järvipelastuksen puolelle osaamisen mukaan.

Myös eteläkarjalainen palokunta oli suunnitellut erikoistumista myrskyvahinkoihin. Palokunta ennakoi, että tulevaisuudessa korostuu tarve ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen raivaukselle. Keskisuomalainen palokunta oli puolestaan pohtinut erikoistuvansa säiliöautotoimintaan, eli kevyemmän kaluston ja miehistön vaativaan toimintaan. Sopivien tilojen puute sekä onnettomuus, jossa tuhoutui palokunnan säiliöauto vähensivät kuitenkin erikoistumisen mahdollisuuksia.

46

Erityisesti pohjoissuomalainen harvaseudun palokunta pohti palokunnan uusia toiminnanmahdollisuuksia palokunnan perinteisten tehtävien ulkopuolelta, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Toisin kuin muut kolme palokuntaa, kyseinen palokunta oli selvästi sitä mieltä, että sen alueelle syntyi turvallisuusvaje palokunnan toiminnan lopettamisen myötä. Turvallisuusvaje liittyi esimerkiksi siihen, kuka antaa kylällä ensiapua sairaskohtauksen sattuessa, kun palokunta ei ole enää sitä tekemässä. Palokunnan mukaan palokunta olisikin voinut laajentaa tehtäviään vanhusten kotiin vietäviin palveluihin. Palokunta piti luonnollisena kehityskulkua, jossa palokunnat vaikkapa ulkoiluttaisivat vanhuksia tai auttaisivat näitä kodin askareissa kuten lumenluonnissa tai halonhakkuussa. Palokunta voisi pitää viikkoharjoituksensa halukkaiden vanhusten kotona, jossa tarkistaisivat esimerkiksi että toimivatko palovaroittimet.

Haastatellut liittivät asian kylän yhteisöllisyyteen; palokuntalaiset tunsivat kylän vanhukset ja auttaminen tuntui heistä luonnolliselta. Uudenlaista toimintaa voisi palokunnan mukaan rahoittaa vaikkapa kunta. ”Niin miksei vaikka sieltä vois tulla se raha. Elikkä suotta täältä lähtee se jumppari käymään, sit tuolla 40 kilometrin päässä jos siellä ois toimiva VPK joka vois käyvä liikuttamassa sitä mummua ja pappaa siellä.” (Haastateltava, toimintansa lopettanut pohjoissuomalainen palokunta)

Kaikki palokunnat korostivat palokuntien monipuolista, henkilöiden siviiliosaamisesta kumpuavaa tietotaitoa palokunnan uudistumista tukevana tekijänä. Palokuntalaisissa oli monen alan ammattiosaajia ja sen myötä ammattitaitoa, jota ei välttämättä löytynyt pelastuslaitoksista. Palokuntien sisältäessä monen ammattikunnan edustajaa maalarista lääkäriin, ne omasivat taitoja siirtyä perinteisten tehtäviensä ulkopuolelle. Lisäksi erityisosaamisesta oli hyötyä myös perinteisemmissä pelastusalan tehtävissä. Esimerkiksi maanviljelijät osasivat käsitellä eläimiä, mistä oli hyötyä eläinpelastustehtävillä. Yhdistävänä tekijänä haastateltavat pitivät palokuntalaisten auttamishalua, joka näin pääsisi toteutumaan uudessa muodossa. Siten palokunnan päätarkoitus nähtiin osassa haastatteluita ylipäänsä auttamisena, ei niinkään perinteiseen pelastusalan tehtäväalueeseen liittyväksi. Uudenlaiset tehtävät eivät myöskään välttämättä asettaisi ikärajoitteita palokuntalaisille; myös vanhempien palokuntalaisten kokemus saataisiin käyttöön.

47

Uudenlaiset tehtävät, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon puolelle siirtyminen kuitenkin arveluttivat muita palokuntia edellä mainittua pohjoissuomalaista harvaseudun palokuntaa lukuun ottamatta. Haastateltavat kertoivat sosiaali- ja terveydenhuollon työn edellyttävän erityistaitoja ja henkisiä vaatimuksia. Palokunnan perustehtävän nähtiin tällöin siirtyvän materiaalin turvaamisesta ihmistyöksi ja palvelutyöksi, josta perinteiset pelastusalan taidot ja tiedot olivat kaukana. ”Se on semmonen ollu vähä kaksteränen miekka jos ajatellaan et mikä on semmonen ehkä merkittävin, mikä on tullu niin ensivastetoiminta. Nii jossaki se pitää palokuntia yllä, ihan varmasti, palokuntatoimintaa, mut sitte joitaki yksittäisiä henkilöitä se pudottaa toiminnasta pois. Kaikista ei oo siihen että mennään niin ihmisen iholle.” (Haastateltava, toimintansa lopettanut keskisuomalainen palokunta)

Haastatteluissa ilmeni myös, että harva-alueilla palokunnat olivat tottuneempia toimimaan ensivastetehtävissä. Harvaseuduilla palokunnat toteuttavat tehtäviä laidasta laitaan ja esimerkiksi tarve ensivastetehtäville oli suuri etäisyyksien ollessa pitkiä kylien ja palvelukeskittymien välillä. Vastaavasti kaupunkialueilla useimmiten ammattimainen pelastustoimi hoiti nämä tehtävät.

Vahvemmin perinteisiin hälytystehtäviin samaistuvat kaupunkiseutujen palokunnat vierastivat pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien yhdistymistä ja kokivat esimerkiksi luonnollisemmaksi, että viimeksi mainitut palvelut muodostaisivat omia vapaaehtoistyön organisaatioitaan. Myöskään pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisjärjestelmien yhteensovittamista ei nähty aivan ongelmattomana haastatteluissa. Aloilla vallitsivat erilaiset kulttuurit ja niiden yhteensovittaminen näyttäytyi työläänä.

Paitsi siirtymä pelastusalalta sosiaali- ja terveydenhuollon puolelle, myös myrskyvahinkoihin, valistukseen tai muihin mainittuihin uusiin tehtäviin siirtyminen edellyttäisi sitä, että palokunnat ja niiden ulkoinen ympäristö alkaisi mieltää palokunnat laajemmin kuin hälytystoimintana. Haastatteluista ilmenikin, että uusiin tehtäviin erikoistuminen vaatii palokunnalta tietynlaista identiteetin muutosta. Palokuntien erikoistumisaikeet olivatkin jääneet tässä vaiheessa aikeiksi. Palokunnat kertoivat niitä motivoivan enemmän perinteisen hälytystoiminnan enemmän kuin uudentyyppisten tehtävien. Myöskin palokunnat kertoivat, että erikoistuminen ei poistaisi ongelmaa riittävän henkilös-

48

tön saatavuudesta. Eräs palokunta myös kertoi, että pelastuslaitoksen tiedottaminen suunnitelmistaan ja suunnitelmissa pysyminen vaikuttaisi myönteisesti palokunnan erikoistumishalukkuuteen. Lähteäkseen erikoistumaan tiettyihin tehtävin, palokunta tarvitsee vakaan toimintaympäristön ja selkeän viestin pelastuslaitokselta siitä, mihin tehtäviin palokunnan kannattaa lähteä erikoistumaan. Lisäksi, haastatteluissa tuli esille, että palokunnan ei kannattanut erikoistua liikaa yhteen tehtävään vaan säilyttää toiminnoissaan tietty yleisosaaminen. Kysymys erikoistumisesta ei siis ole yksinkertainen, mutta sisältää palvelutarpeen ja palokunnan osaamisen yhdistämisen kannalta tärkeää pohdintaa.

Kevyemmät toiminnot uutena toiminnan mahdollisuutena Eräs tärkeä keskustelu erikoistumiseen tai palokunnan toiminnan uudistumiseen liittyen on mahdollisuus siirtyä ns. kevyempiin toimintoihin, jolloin vaatimukset kaluston ja henkilöstön määrän suhteen keventyvät. Esimerkkinä tästä on aiemmin mainitut säiliöautotoimintaan ja ensivastetehtäviin erikoistuminen. Lisäksi harvaseudulla toimintansa lopettanut palokunta pohti, miten kylän turvallisuus saataisiin takaisin samalle tasolle kuin ennen palokunnan toiminnan lopettamista. Onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa jokainen minuutti on tärkeä, jolloin lähiavun merkitys erityisesti harvaseudulla korostuu. Palokunta ideoi muun muassa ”modernin palokopin” ympärille organisoituvaa toimintaa. Palokoppi sisältäisi mm. jauhesammuttimen ja elvytyslaitteen. Entisissä palokuntalaisissa olisi osaamista näiden käyttöön. Palokunta siis ideoi toimintaa, joka edellyttäisi vähemmän kalustolta kuin perinteinen palokuntatoiminta, mutta turvaisi silti kylän asukkaita ja omaisuutta. Ajattelu painottaa ennaltaehkäisevää toimintaa, jollaista nähtiin myös aloittaneiden palokuntien keskuudessa. ”Haastateltava 1: Elikkä, sanotaanko, nykyään yritettään että ihmiset asus kotonaan, mahollisimman pitkään. Tuolla syrjäkylälläki. Niin, nyt jos ois annettu siihen aikasemmin lähetty panostammaan vaikka tämmöseen mikä nyt on ensivastetta, koulutusta tai tämmöstä. Elikkä defan (elvytyslaite) käyttöä, tämmöstä opetettu vaikka. Se ei oo iso rahallinen kustannus ois se defan laitto aina tuommoselle asemalle. Ja, niin sieltä ois kummiski joku lähteny auttamaan. Elikkä se on täältäki, se on puolen tunnin viive ennenkö ambulanssi on kohteesa ku täältä lähtee. Sieltä paikalta vois lähtä ja defa matkasa ja auttaa jo siellä. Siinä saatettas ihmishenkiä pelastaa ja se antas sitten taas sille, kyläyhteisö niille hen-

49

kilöille jotka sitä, pyörittäs siellä niin, motivaatiota olla siellä kylällä. Elikkä sillon täsä tulis tämä, ku aatellaan tätä turvallisuutta nyt, näillä syrjäkylillä josta on tämä paloasema loppunu. No sehän on heikentyny. Elikkä nyt jos tulipalo tullee niin, ei siellä mittään muuta ku..

Haastateltava 2: Tai mikä onnettomuus tahansa.

Haastateltava 1: ..potkitaan tuhkia sen jäläkeen. Ei siellä oo mitään pelastettavaa.

Aikaviive on niin pitkä. Ja samoten jos, jollaki sairaskohtaus tai muu, ei oo nyt VPK:ta hälyyttää sinne että menkää nyt antaa ensiapua vaikka elvyttämmään.

Ennekö sairaankuljetus tullee tai, kaikki nämä on pois.” (Pohjoissuomalainen toimintansa lopettanut palokunta, ote haastattelusta)

Palokunnan verkostojen vahvistaminen Haastattelujen mukaan erikoistumisen lisäksi palokuntien välinen yhteistyö on keino lisätä palokuntien elinvoimaisuutta. Palokunnat voisivat antaa toinen toisilleen miehistöapua, hallintoon ja talouteen liittyvää apua tai yhdistyä kokonaan toiseen palokuntaan. Tässä luvussa kerrotaan, mitkä yhteistyön muodot olisivat palokuntien mielestä voineet estää niiden toiminnan loppumista ja toisaalta sitä, miksi palokunnat eivät toteuttaneet riittävästi yhteistyötä. Lisäksi luvussa käsitellään palokuntien ja niiden toimintaympäristön välisen yhteistyön merkitystä palokuntien toimintamahdollisuuksille.

Palokuntien välisen yhteistyön kehittäminen Lopettaneet palokunnat pitivät palokuntien välistä yhteistyötä varteenotettavana keinona parantaa palokuntien toimintamahdollisuuksia. Palokuntien välisestä yhteistyöstä oli esimerkkinä operatiivisen tai hallinnollisen toiminnan yhdistäminen taikka molemmat. Yhteistyö ja toimintojen yhdistäminen olisi erityisen hyödyllistä alueilla, joilla samoista tehtävistä kilpailevia palokuntia on paljon. Palokunnat myös kertoivat saaneensa aikoinaan muilta palokunnilta vertaistukea ja tietoja hallintoon sekä operatiiviseen toimintaan.

Kuitenkin palokunnan oma vahva kulttuuri tiiviinä sosiaalisena yhteisönä voi jarruttaa palokunnan verkostoitumista ulospäin, jolloin sen toimintamahdollisuudet heikkenevät. Kaikki haastateltavat kuvasivat palokuntien sisäistä

50

kulttuuria vahvaksi. Pohjoissuomalaista harva-alueen palokuntaa lukuun ottamatta muut toimintansa lopettaneet palokunnat kuvasivat palokuntien vahvan sisäisen yhtenäisyyden saattavan estää palokuntien välistä yhteistyötä, yhdistymistä toinen toisiinsa tai henkilöiden siirtymistä toisen palokunnan riveihin.

Palokuntien sisäänpäinkääntyneisyys tuli esille myös muissa tutkimushaastatteluissa. Eräässä toimintansa lopettaneen palokunnan haastattelussa palokuntalaiset kertoivat toimintaan osallistumistaan motivoineen paitsi ”siniset vilkut” niin erityisesti se, että ”palokunta oli kuin toinen koti”, jossa saattoi jakaa vapaa-aikansa samanhenkisten kanssa. Palokunta arveli, että yhteisö voisi hajota kasvaessaan, jolloin se ei enää tarjoaisi samaa tiivistä yhteisöllisyyttä mitä palokuntalaiset arvostivat. Verkostoituminen toisiin palokuntiin edellyttikin uudenlaista ja avoimempaa suhtautumistapaa, joka tällä hetkellä haastateltujen mukaan ei välttämättä ollut palokunnissa kovin yleistä. ”Se varmaan on, palokunta ku palokunta et se on niin vahva se identiteetti sit jokasella et ei, ihan suoraan kykene hyppäämään porukat välttämättä sinne toiseen paikkaan.” (Haastateltava, toimintansa lopettanut eteläsuomalainen palokunta)

Vaikka lopettaneet palokunnat arvioivat oman sisäisen kulttuurinsa tai ylipäänsä palokunnissa vallitsevan kulttuurin olevan vasta ”iduillaan” yhteistyölle, ne olivat kuitenkin sitä mieltä, että yhteistyön lisääminen palokuntien kesken ja toisaalta palokuntien ja pelastuslaitoksen välillä olisi suotavaa.

Palokuntatoiminnan uusia malleja: yhdistynyt palokunta Palokuntien yhteistyöstä ja verkostoitumisesta tiivein esimerkki on palokuntien yhdistyminen toinen toisiinsa. Tutkimuksessa haastateltiin yhtä toimintonsa täysin yhdistänyttä palokuntaa. Yhdistymiseen liittyi palokunnan tehtävien monipuolistuminen sekä ammatillisuuden ja osaamistason kasvu. Yhdistyneen palokunnan toimintaan liittyi myös sitoutuneisuuden asteen nousu; passiivijäsenet jäivät pois toiminnasta yhdistymisen yhteydessä, millä palokunta varmisti että mukana olisivat vain toiminnasta aidosti kiinnostuneet.

Toimintaa luonnehti myös se, että yhteisöllisyys oli hälytystehtävien ja niiden harjoittelun rinnalla tärkeää. Uusi palokunta muodostikin toimivan yhteisön. Toiminnassa oli kuitenkin vahvasti läsnä operatiivisen toiminnan päämäärätietoisuus. Haastattelussa tuli esimerkiksi esille, että jos palokunnan suurin tarkoitus oli sosiaalinen kanssakäynti, saattaa kouluttautuminen ja nykyvaatei-

51

siin vastaaminen jäädä vähemmälle huomiolle. Ajatus yhdistymisen taustalla oli, että palokunta täyttää yhdistymisensä myötä alueella vallitsevan tarpeen ja pystyy yhdistyneenä sen täyttämään, muuten ei. ”Mut se että kun hälytyksiä on niin se että meitä käytetään ja meille on sit tarvetta. Koska jos me oltas vanhat kaks pientä palokuntaa niin ei meil ois mitään käyttöarvoakaan tehtäville. Nyt pystytään käyttämään sitä osaamista mikä meillä on niin tuolla, hälytystehtävissä.” (Yhdistyneen palokunnan haastateltava 1.)

Tärkeää oli, että palokunnassa oli nuoria, kehittymään halukkaita jäseniä, jotka pitivät yhteistoimintaa toisen palokunnan kanssa välineenä kehittyä, ei uhkana omalle identiteetille. Yhdistymisessä korostui vahvasti nuoriso-osaston kehittäminen verrattuna tilanteeseen, jossa palokunnat toimivat vielä erillisinä.

Siten, kuten muissa tässä tutkimuksessa haastatelluissa palokunnissa, nuorisotoiminnan kehittäminen oli tärkeä toiminnan pilari. Nuorissa oli palokunnan tulevaisuus, kuten eräs haastateltava totesi. Palokunnan nuoriso-osaston ikärajaa oli alennettu ja harjoitusaikoja järjestelty perheiden aikatauluihin sopivimmiksi. Harjoituksissa käytetyn kaluston taso ja kouluttajien määrä oli noussut parantaen nuorisotoiminnan tasoa. Erityispiirteenä palokunnassa oli myös, että nuoret saattoivat jo 16-vuotiaana liittyä hälytysosastoon, osallistua hälytysosaston harjoituksiin ja erityisluvilla ja koulutuksella jopa hälytystehtäville.

Tämä edellytti palokunnalta erityistä suunnittelua, mutta palokuntalaiset kertoivat sen olevan vaivan arvoista. Palokunta mainitsi erityisen tärkeäksi, että nuori saadaan integroitua palokuntaan siinä vaiheessa kun tämä siirtyy nuoriso-osastosta hälytysosastoon, että hän tuntee kuuluvansa yhteisöön.

Palokunta oli yhdistänyt toimintonsa vaiheittain, ensin operatiivisen toiminnan ja sitten hallinnon. Tämä oli todettu hyväksi tavaksi yhdistää toiminnot. ”Sitä ensin, lähettiin vähä vaiheittain sitte yhistämään että ensin yhistettiin, nuorten harjotukset ja hälyporukan harjotukset ja lähettiin siitä ensin kehittään sitä yhteistoimintaa. Sit sen jälkeen, ku saatiin molempien jäsenistöltä hyväksyttyä tämä yhistäminen niin sit lähettiin, yhistämään sit se hallinnollinen puoli sitte siihen vielä. Että omasta mielestä meil meni, kaikki yllättävänki hyvin että ois voinu olettaa et ois ollu enemmänki kitkaa ku, laitetaan kaks täysin eri firmaa yhteen että.. Tai yhdistystä. Meil on menny kaikki kyl aika lailla hyvin että..” (Yhdistyneen palokunnan haastateltava 2.)

52

Palokunta oli toteuttanut yhdistämisen miehistön mielipiteitä kuullen ja palokuntalaisia hyvin tiedottaen. Yhdistymisestä ja sen vaiheista tiedottamisen tuli olla järjestelmällistä ja avointa. Yhdistämistä koskien oli myös järjestetty äänestys. Näin palokunta varmisti, että miehistö seisoi yhdistymisen takana.

Tärkein asia yhdistymisessä oli palokunnan mukaan se, että ”porukka saatiin puhaltamaan yhteen hiileen”. Palokunnan avainhenkilöiden tuli ottaa yhdistymisen järjestämisessä todella aktiivinen rooli, jotta vanhojen palokuntien perinteet ja käytännöt eivät estäisi yhdistymistä.

Vastuunjako ja suunnitelmallisuus olivat lisääntyneet huomattavasti verrattuna tilanteeseen, jossa palokunnat toimivat itsenäisinä, joten yksittäisten henkilöiden kuormittuneisuus väheni. Kuormitus väheni myös sen myötä, että tehtävät jakautuivat suuremmalle joukolle ihmisiä. Palokunta myös pyrki siihen, että henkilöstö sai ideoida toimintaa ja palokunnan rooleissa oli vaihtuvuutta. Vaihtuvuus ehkäisi myös henkilöstön kuormittumista. Yhdistynyt palokunta sai lisäksi synergiaetuja siitä, että toisessa palokunnassa oli koulutukseen liittyvää osaamista ja toisessa hallinnollista osaamista, esimerkiksi varainhankintaan liittyvää osaamista. Eri palokuntien säännöistä poimittiin uuteen palokuntaan parhaimmat käytännöt, tasapuolisesti molempien palokuntien vahvuuksia hyödyntäen. Hallinnollisesti yhdistyminen toteutettiin niin, että ilman kiinteistöomaisuutta oleva palokunta yhdistettiin kiinteistöomistuksia omaavaan palokuntaan, josta tuli uusi palokunta.

Operatiivisessa toiminnassa henkilöstö ”sekoitettiin” keskenään siten, että kaikki tekivät kaikkia tehtäviä osaamisen mukaan ja kaikki hyödynsivät kaikkea kalustoa. Tämän mahdollisti se, että molempien palokuntien raskas ajoneuvokalusto (sammutusauto, säiliöauto ja kalustoauto) sekä operatiivinen miehistö voitiin pelastuslaitoksen luvalla sijoittaa samalle asemalle jo ennen virallista yhdistymistä. Näin saatiin luotua tilanne, jossa kahden palokunnan miehistö ja kalusto voitiin hälyttää samoille tehtäville samalta asemalta käsin.

Kaiken kaikkiaan uusi palokunta yritti häivyttää alusta alkaen jakoa vanhoihin palokuntiin ja korostaa yhteisiä tekijöitä. Osaamistason korostuminen uudessa palokunnassa oli johtanut siihen, että palokunta pystyi suorittamaan monipuolisesti erilaisia tehtäviä, mikä motivoi palokuntalaisia. Myös palokunnan pelastuslaitokselta saama kalusto monipuolistui. ”Ja kalustossa hypättiin 80-luvulta suoraan 2000-luvulle ja muutenki.” (Yhdistyneen palokunnan haastateltava 1.)

53

Palokuntalaisten mukaan tärkeää oli, että yhdistäminen toteutettiin riittävän ajoissa, hiipuminen ennakoiden: ”Sit se että jos yhdistyksen toiminta on liian huonoo. Se tarkottaa sitä että kaikki pohjat pitää luua uuestaan. Ja lähetään kehittään ikään kuin nollasta. Mitä aikasemmin yhdistysten yhistäminen tehään niin sitä vankempi on se ammattitaito ja osaaminen.” (Yhdistyneen palokunnan haastateltava 2.)

Yhdistyneen palokunnan haastatellut jäsenet olivat sitä mieltä, että toiminta lähtee vahvasti palokunnan omasta motivaatiosta kehittää toimintaansa. Suurimmat tekijät, jotka jarruttivat yhdistymistä, liittyivät riittävän kokoisten toimitilojen hankintaan uudelle palokunnalle. Näistä rahoitushaasteista on kerrottu tarkemmin luvussa ”Yhdistystoiminnan talous- ja hallinto-osaaminen korostuu palokunnan toiminnan aloittamisessa” sivulla 31. Lisäksi, kuten haastateltavat korostivat, molempien vanhojen palokuntien tuli ”pystyä luopumaan jostain omasta, jotta saatiin yhteistä tilalle”.

Palokuntien ja yhteistyökumppanien välisen yhteistyön kehittäminen Palokuntien elinvoimaisuuteen vaikuttaa myös muu palokuntien toimintaympäristö ja palokuntien yhteistyön sen kanssa. Esimerkiksi harvaan asutun seudun palokunta kertoi kyläkoulujen lakkautuksen vaikuttaneen merkittävästi palokunnan toimintamahdollisuuksiin. Kyläkoulut olivat toimineet tiiviissä yhteistyössä palokuntien kanssa ja koulujen ja palokunnan läheinen etäisyys oli mahdollistanut lasten harrastamisen. Lisäksi nuoret muuttivat työn ja opiskelun vuoksi muille paikkakunnille, jolloin harrastus päättyi.

Toinen esimerkki toimintaympäristön merkityksestä on eteläsuomalaisesta kaupunkipalokunnasta. Vaikka palokuntaa ympäröivän alueen asukasmäärä kasvoi, palokunnalle nämä henkilöt jäivät ulkopuolisiksi. Palokunta ei saanut kontaktia tarvitsemiinsa uusiin jäseniin. Myös teollisuuspalokuntaan oli hankalaa rekrytoida uutta väkeä, koska palokunta sijaitsi eristetyllä alueella ja oli vartioitu. Kyseisissä tapauksissa palokunnat olivat ikään kuin ”kääntyneitä pikemmin sisäänpäin” kuin ulospäin. Yhtäältä palokuntien toimintaympäristön muutos, kuten yksilöllistymiskehitys vähentää palokuntien jäsenistön määrää.

Toisaalta on palokunnista itsestään kiinni, miten ne sopeutuvat tähän muutokseen. Eteläsuomalainen kaupunkipalokunta esimerkiksi kertoi, että olisi voinut ennaltaehkäistä toiminnan loppumista pyytämällä talousapua ympäröivältä yhteisöltä. Suhde ympäröivään yhteisöön ei kuitenkaan ollut niin tiivis, että

54

palokunta olisi viitsinyt kertoa ongelmistaan ajoissa yhteisölle. Palokuntalaiset arvelivat myös, että ympäröivä kaupunkiyhteisö ei motivoituisi auttamaan palokuntaa toisin kuin voisi olla maaseutupaikkakunnalla.

Palokuntien mukaan myös pelastuslaitoksen toiminnalla oli merkitystä sille, miten palokunnat voisivat yhteistyötä tehden menestyä aiempaa paremmin.

Kaikki palokunnat kertoivat, että palokuntien toiminta oli ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Välillä toiminnassa oli mukana paljon väkeä, toisinaan taas muuttoliike ja muut elämän muutokset veivät ihmisiä pois palokuntatoiminnasta. Haastattelussa esitettiinkin, että pelastuslaitos voisi tarkastella palokuntien sopimusehtojen täyttymistä palokuntien yhteistyön kautta: miten esimerkiksi palokunnat yhdessä selviytyivät sopimusvaateista. Tämä toisi palokuntien toimintaan ennakoitavuutta ja jatkuvuutta.

Kuten aloittaneiden palokuntien haastatteluissa, myös toimintansa lopettaneiden palokuntien haastatteluissa keskusteltiin tulevasta pelastustoimen uudistuksesta ja sen merkityksestä sopimuspalokunnille. Palokunnat pitivät hyvänä ajatuksena sitä, että sopimuspalokunnat osallistetaan yhä paremmin pelastustoimen järjestelmään. Palokunnat katsoivat, että osallisuus piti palokunnat aktiivisina ja lisäsi palokuntien ja pelastuslaitoksen välistä yhteistyötä. ”No jos.. ajattelee nytten uutta pelastuslai- tätä uudistamista niin kyl tää parempi järjestelmä tulee olemaan näin et, kaikki siinä mukana on. Ja silloin, vahvuuksia ja.. voidaan toisten vahvuuksia käyttää hyödyks tässä, kentässä. Se vaan, niin kuin esimerkiks meilläkin olis voinut, ennen.. Meidän palokunnassa olis ollu vahvuus näitten, kun oli maanviljelijäporukkaa paljon. Niin siellä eläinten, sammuttamises joskus huomas et siitä oli hyötyä. Osas käsitellä eläimiä että tällasii tulipaloja mä oon ollu monessa mukana missä oli paljon eläimiä.” (Haastateltava, eteläkarjalainen sopimuspalokunta)

Palokunnat pitivät uudistuksen etuna myös tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta otaksuessaan palokuntia tultavan tarkastelemaan aiempaa yhtenäisempien kriteerien mukaan. Toisaalta yhtenäisten kriteerien mukaan tarkastelu sekä päätöksenteon mahdollinen siirtyminen kauemmas lisäisivät palokuntien mukaan riskiä siitä, että yksittäisten palokuntien tai esimerkiksi harvaseutujen erityispiirteiden huomiointi vähenisi. Jotkut haastateltavat otaksuivat myös, että palokuntien määrä saattaa alkaa vähentymään muutoksen tavoittelemien säästöjen seurauksena. Toisaalta palokunnat olivat sitä mieltä, että muutos

55

kannusti palokuntia esimerkiksi yhdistymään keskenään, mikä edusti palokunnille pääosin myönteistä mahdollisuutta.

Palokunnat pohtivat haastatteluissa myös sitä, miten kunta tai kaupunki voisi tukea palokuntia. Aiemmin on tuotu esille palokunnan toiminnan laajentaminen vanhuspalveluiden puolelle sekä ”kevyempi” toiminta kuten esimerkiksi modernit palokopit elvytyslaitteineen. Palokunnat näkivät näiden toimintojen luontevaksi rahoittajaksi esimerkiksi kunnan tai kaupungin. Eräs palokunta lisäksi esitti, että kunnat voisivat perustaa enemmän vuoropäiväkoteja, jolloin palokuntalaisten osallistuminen tehtäville ja harjoituksiin helpottuisi. Kyseisen palokunnan mukaan yhteiskunta voisi kannustaa palokuntalaisia myös eduilla, kuten liikuntaseteleillä.

Lopettaneiden palokuntien toiminnassa palokunnan näkyvyys toimintaympäristössään ei esiintynyt samalla lailla vahvana teemana kuin aloittaneiden palokuntien haastatteluissa. Palokunnat mainitsivat olleensa mukana erilaisissa tapahtumissa, joissa ne esimerkiksi rekrytoivat uutta väkeä toimintaansa.

Mikään palokunnista ei kuitenkaan korostanut näkyvyyttä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai muissa medioissa kuten aloittaneet palokunnat tai rekrytoinnissaan erityisen onnistunut palokunta. ”Hommat hoidetaan, näkyvillä tai ei”, kerrottiin esimerkiksi yhdessä haastattelussa. Toisessa haastattelussa palokunta kertoi sillä olevan nettisivut, mutta internet ei ollut keskeisessä roolissa esimerkiksi rekrytoinnissa. Palokunnat kertoivat olleensa aikoinaan mukana tapahtumissa ja hankkimassa väkeä palokuntaan. Jossain vaiheessa myös rekrytointipyrkimykset olivat tyrehtyneet. Palokunnista piirtyi kuva, että ne eivät kiinnittäneet erityishuomiota siihen, että olivat näkyvillä yhteisössään.

56

Kysely toimintansa lopettaneille ja toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille Vastaajien taustatiedot Vastaajista suurin osa (39 %, 22 henkilöä) oli palokunnista, joiden sopimus pelastuslaitoksen kanssa oli loppunut, mutta yhdistyksellä oli yhä muuta toimintaa kuten harrastustoimintaa. Vastaajista muutama (5 %) ilmoitti, että palokunnan koko yhdistystoiminta oli päättynyt (Kuva 1.).

Toiseksi suurin ryhmä koostui vastaajista, joka olivat merkinneet kohdan ”muu, mikä” vastaavan parhaiten palokuntansa tilannetta. Nämä vastaajat kuitenkin kuvasivat avovastauksissa palokuntansa tilannetta kertoen, että sopimus pelastuslaitoksen kanssa oli loppunut tai että palokunta toimi yhteistyössä toisen palokunnan kanssa. Siten avovastauksista ei ilmennyt mitään valmiina annetuista vastausvaihtoehdoista täysin poikkeavia tilanteita. Kuten kuvasta 1. voi havaita, palokunnan sopimuksen loppumisen ohella myös toimintamuodon muutoksia oli tapahtunut.

Palokuntamme sopimus pelastuslaitoksen kanssa päättyi, mutta yhdistyksellä on yhä muuta toimintaa kuten harrastustoimintaa Palokuntamme yksittäisiä asemia lopetettiin, mutta palokunta kokonaisuudessaan ei ole lopettanut toimintaansa

39 9

Palokuntamme yhdistyi toiseen vapaaehtoiseen palokuntaan

9

Palokuntamme muuttui vapaaehtoisesta palokunnasta henkiökohtaisen sopimuksen palokunnaksi

7

Palokunnallamme ei ole ollut sopimusta pelastuslaitoksen kanssa ja nyt muu yhdistystoimintakin päättyi

5

Palokuntamme muuttui henkilökohtaisen sopimuksen palokunnasta vapaaehtoiseksi palokunnaksi

2

Muu tilanne

28 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 1. Vastaajien edustamien palokuntien muutostilanne, % (n = 56).

57

Vastaajista 50 ilmoitti minä vuonna palokunnan toiminta oli loppunut tai toimintamuoto muuttunut. Vastausten mukaan palokunnista suurin osa (60 %) oli lopettanut toimintansa tai muuttanut toimintamuotoaan vuosien 2011-2016 välillä. Palokunnista 29 % oli vastausten mukaan lopettanut toimintansa tai muuttanut toimintamuotoaan aikavälillä 2004-2010. Loput eli 10 % vastaajista ilmoitti palokuntansa lopettaneen toimintansa 2003 tai aiemmin.

Aineiston palokunnat tulivat kaikista eri valmiustasoryhmistä (ks. liite 1 valmiustasoryhmien selitteet) . Palokunnista suurin osa, noin kolmannes (30 %) olivat vastausten mukaan olleet valmiuspalokuntia. Toiseksi suurin ryhmä olivat täydennyspalokunnat. Kolmanneksi eniten aineistoissa oli tukipalokuntia ja neljänneksi eniten reservipalokuntia. Lisäksi aineistossa oli muutama ”muu palokunta”- ryhmään kuuluva palokunta ja yksi vastaaja ilmoitti kuuluvansa yhä tytärpalokuntaan, joka on täydennyspalokunta.

Yhdistystoiminnan sisäiset syyt palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa Henkilöstön mitoituksen ongelmat Kuva 2. vahvistaa haastatteluissakin esiin tulleen tuloksen, että riittävän henkilöstömäärän rekrytointi mukaan toimintaan muodostui ongelmaksi tutkimuksen kohteena olleissa palokunnissa. Vastaajista lähes 70 % oli sitä mieltä, että riittävän henkilöstömäärän rekrytointi mukaan toimintaan olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokunnan toimintaa. Samoin haastattelutuloksia vahvistavat kyselyn tulokset siitä, että nuorien saaminen mukaan toimintaan olisi ensiarvoisen tärkeää palokuntien elinvoimaisuuden kannalta. Vastaajista 66 % oli sitä mieltä, että nuorien mukaan saaminen toimintaan ikääntyneiden rinnalle olisi ennaltaehkäissyt toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ennallaan. Myös se haastatteluissa ilmennyt havainto, että ihmisillä on nykyään paljon kilpailevia vapaa-ajan mahdollisuuksia valitakseen sitovan palokuntaharrastuksen sopii yhteen kyselytulosten kanssa. Vastaajista 61 % oli sitä mieltä, että palokunnan toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa palokunnan toimintaa olisi ennaltaehkäissyt yhteisön hyväksi toimimaan kiinnostuneiden ihmisten mukaan saaminen toimintaan. Järjestötoimintaan liittyvä yksilöllistymiskehitys vaikuttaa siis myös palokuntien elinvoimaisuuteen. Lisäksi, kuten haastatteluissa, myös kyselyssä tuli esille, että

58

hälytystehtävien määrän vähäisyys liittyi toiminnan lopettamisen tai toimintamuodon muutoksen ilmiöihin. Tulos osoittaa, että palokuntia motivoi se, että ne saavat hälytystehtäviä. Palokuntien integrointi pelastustoimen järjestelmään ohjaamalla niille riittävästi hälytyksiä olisikin tärkeää. Liki kymmenesosa vastaajista puolestaan koki, että toiminnan loppumista tai jatkumista ennallaan olisi edistänyt palokunnan tehtävien ylipäänsä tai hälytystehtävien vähentäminen henkilöstön määrään sopivaksi.

Riittävän henkilöstömäärän rekrytointi toimintaan

68

Nuorten saaminen mukaan toimintaan ikääntyneiden rinnalle

66

Yhteisön hyväksi toimimaan kiinnostuneiden ihmisten saaminen mukaan toimintaan

61

Hälytystehtävien lisääminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian vähän hälytystehtäviä) Palokunnan tehtävien määrän ylipäänsä lisääminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian vähän tehtäviä, muitakin kuin hälytystehtäviä) Palokunnan tehtävien määrän ylipäänsä vähentäminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liikaa tehtäviä, muitakin kuin hälytystehtäviä) Hälytystehtävien vähentäminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian paljon hälytystehtäviä)

37 18 8 8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 2. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 52)

Seuraava kyselyyn vastanneen avovastaus tiivistää hyvin sen, mistä palokuntien toiminnan loppumisessa oli kyse: ”Suurimpana syynä pidämme motivaation puutetta, joka johtuu henkilöstön vähyydestä. Harjoituksia ei ole mielekästä järjestää muutamalle henkilölle.

Hälytyksiin ei ole lähtijöitä päivällä, koska kaikki ovat muualla töissä. Pitkät työmatkat ja työpäivät vievät voimat. Henkilöstö alkaa ikääntyä, eikä nuoria ole saatu toimintaan mukaan. Pelastuslaitoksen toiminta on laajentunut ja palokunnan vaatimukset kasvaneet. ---Palokunnan toiminnan jatkuminen sopimuksen vaatimalla tasolla edellyttäisi vähintään hälytysosaston henkilömäärän kaksinkertaistamisen. ---”

59

Johtaminen, organisointi ja yhdistystoiminnan kokonaisuuden kehittäminen Kuva 3. osoittaa, että vapaaehtoisten johtaminen ja yhdistystoiminnan sisältöjen kehittäminen ovat tärkeitä palokuntatoiminnan kehittämisen kannalta.

Vastaajista lähes puolet oli sitä mieltä, että lisävälineet motivoida vapaaehtoistoimijoita olisivat voineet ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokunnan toimintaa. Esimerkiksi apu henkilöstön yhteishengen ylläpitoon sekä virkistystoiminnan kehittäminen olisivat voineet tuoda ratkaisuja palokunnille.

Vastaajista 40 % oli sitä mieltä, että henkilöstön yhteishengen parantaminen olisi tuonut ratkaisuja palokunnan tilanteeseen. Noin kolmannes koki, että ratkaisu olisi voinut olla henkilöstön palkitseminen tarjoamalla enemmän virkistystoimintaa. Sen sijaan kyselyn mukaan henkilöstön palkitseminen rahallisesti on vähemmän keskeinen kysymys. Vastaajista neljännes koki kuitenkin myös mainitun keinon voineen ehkäistä toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Runsas neljännes oli sitä mieltä, että helpotus yksilöiden johtamiseen sekä hallintoon ja työn organisointiin liittyen olisivat voineet olla ratkaisuja palokuntien tilanteeseen. Lisäksi vastaajista muutama (6 %) oli sitä mieltä, että palokunnan tilannetta olisi helpottanut työvuorolistojen laadintaan saatu apu.

46

Lisävälineet motivoida vapaaehtoistoimijoita

40

Helpotus/apu henkilöstön yhteishengen ylläpitoon Henkilöstön palkitseminen tarjoamalla hälytystehtävien rinnalla enemmän virkistys ym. toimintaa

31

Helpotus/apu yksilöiden johtamiseen (esimerkiksi työnohjaustyyppinen koulutus päälliköille)

26

Helpotus/apu hallintoon tai työn organisointiin liittyviin tehtäviin)

26

Henkilöstön palkitseminen (rahallisesti, huomionosoituksin tms.) toteutunutta paremmin Helpotus/apu vaihtuvan henkilöstön työvuorolistojen laadintaan

24 6 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 3. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 53)

60

Yhdistystoiminnan kokonaisuuden johtamisen osuutta toiminnan lopettamiseen tai muutokseen kartoitettiin myös kysymällä yhdistystoiminnan eri osa-alueiden toimivuudesta (Kuva 4). Lisäksi kyselyssä oli kysymys palokuntaaatteen merkityksestä toiminnan lopettamiselle tai tarpeelle muuttaa toimintaa.

Valtaosa (64%) vastaajista koki, että palokunta-aatteen ylläpito sisältäen vapaaehtoisuuden ajatuksen olisi ollut tärkeää säilyttää, jotta palokunnan toiminta olisi voinut jatkua entisellään. Vastaajista 41 % oli sitä mieltä, että nuorisotoiminnan kehittäminen olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Kolmannes vastaajista piti tärkeänä yhdistystoiminnan kehittämistä kokonaisuutena ja liki kolmannes turvallisuusviestinnän ja naistoiminnan kehittämistä. Veteraanitoiminnan kehittämisen näki ratkaisuna 8 % vastaajista.

Palokunta-aatteen ylläpito niin, että vapaaehtoisuuden ajatus säilyy

64 41

Nuorisotoiminnan kehittäminen Palokunnan yhdistystoiminnan kehittäminen kokonaisuutena (esim. eri osastot huomioiden)

33

Turvallisuusviestinnän kehittäminen

27

Naistoiminnan kehittäminen

27

Veteraanitoiminnan kehittäminen

8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 4. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 53).

Huomionarvoista on, että vapaaehtoisesta palokunnasta henkilökohtaisen sopimuksen palokunnaksi muuttuneiden palokuntien vastaajissa oli muutokseen tyytyväisiä henkilöitä. Seuraavassa avovastauksessa vastaaja kuvaa, kuinka vapaaehtoispalokuntatoiminta sopii harrastustoiminnan paikaksi, mutta pelastustoiminta sinänsä tulisi hoitaa pelastuslaitoksen johdon alaisuudessa:

61

”VPK muoto ei sovi enää ollenkaan palokunnille. Meillä VPK vielä mutta se on vaan ”kerho”, joka järjestää saunailtoja. Meidän mielestä pelastustoiminta kuuluu kyllä kuulua pelastuslaitoksen alle. Ollaan tyytyväisiä siihen että meillä on nyt henkilökohtaiset sopimukset. Ollaan tosi tyytyväisiä miten alueen pelastuslaitos toimii ja hoitaa meidän asioita.”

Kuten haastatteluissa, myös kyselyssä suhtautuminen palkallisuuteen oli kaksitahoinen, vaikka pääkuva oli, että palokunnat painottivat muita tekijöitä kuin palkkaa toimintaa motivoivana tekijänä. Tuloksissa näkyy vapaaehtoisuuden ja palvelutuotannon välinen jännite. Seuraavissa vastauksissa tämä jännite ilmenee siinä, että palokuntatoiminta edellyttää paljon, mutta siitä ei saa korvausta tai palokuntatoimintaan osallistuminen voi johtaa ansionmenetykseen: ”Sammutusmiehen pätevyys vaatii monipuolisen koulutuksen, työ on vaarallista, siitä ei kuitenkaan enää makseta korvausta.” ”Hälytystehtävään osallistuminen on hankalaa työaikana, työnantajalta pitää saada lupa. Työ voi olla toisella paikkakunnalla. Työpaikalta pois oleminen aiheuttaa palkan menetyksen.”

Vapaaehtoisuuden ja palvelutuotannon välinen jännite tuli esille myös palokuntien haastatteluissa. Palokuntalaiset pitivät ongelmallisena, jos palokuntatoiminta vei toimijoilta enemmän voimavaroja kuin toi heille palkintoja tai jos palokuntalaisten tuli sijoittaa omia rahojaan toimintaan. Tulokset osoittavat, että palokuntien tulee voida palkita jäseniään joko yhdistystoiminnan tarjoaman yhteisöllisyyden ja harrastusmaisuuden kautta tai rahallisin korvauksin.

Palokunnan talous Riittävän tulotason turvaaminen (45%) sekä palokunnalle suunnatut kalustolahjoitukset (38 %) olivat talouden saralta niitä tekijöitä, jotka olisivat voineet vastaajien mielestä ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman muutoksia (Kuva 5.). Kuitenkin vastaajista harvempi koki nämä talouteen liittyvät seikat tärkeiksi verrattuna edellä käsiteltyihin palokuntalaisten motivoinnin ja palokuntien rekrytoinnin kysymyksiin. Talouden ei myöskään sopinut nousta toiminnan pääasiaksi.

Noin kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että talous oli muodostunut liiallises-

62

ti toiminnan keskipisteeksi myötävaikuttaen toiminnan lopettamiseen tai tarpeeseen muuttaa palokunnan toimintamuotoa.

Myös varainhankinnan joustavoittaminen pelastuslaitoksen asettamia rajoituksia vähentämällä (27 %) ja verotuskäytäntöjen puolesta (23 %) olisivat osan vastaajista mielestä ennaltaehkäisseet palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muutoksiin. Alle viidenneksessä vastauksia korostui tarve lisätä kiinteistön ylläpitoon ja hallintoon liittyvää osaamista, ammattimaista talousosaamista ja tarve kartuttaa myös muiden osastojen kuin hälytysosaston tuloja.

45

Riittävän tulotason turvaaminen palokunnalle Palokunnallemme suunnatut kalusto ym. lahjoitukset

38

Talouden osuuden pysyminen toiminnan taustalla, ei keskipisteenä Varainhankinnan joustavoittaminen pelastuslaitoksen asettamia rajoituksia vähentämällä Varainhankinnan joustavoittaminen verotuskäytäntöjen puolesta

31 27 23

Kiinteistön ylläpitoon ja hallintoon liittyvän osaamisen lisääminen

16

Ammattimaisen talousosaamisen vahvistaminen

15

Muidenkin osastojen kuin hälytysosaston tulojen kartuttaminen

14 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 5. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 53)

Palokunnan ulkoiseen toimintaympäristöön liittyvät tekijät palokunnan toiminnan lopettamisessa tai toimintamuodon muutoksessa Ulkoisen toimintaympäristön vaikutuksia toiminnan lopettamiseen tai muuttumiseen kartoitettiin pyytämällä vastaajia arvioimaan miten yhteistyön kehittäminen eri yhteistyötahojen kanssa olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkumisen ennallaan. Li-

63

säksi vastaajilta kysyttiin palokuntien roolista pelastustoimen järjestelmässä ja sen osuudesta toiminnan loppumisen tai muuttumisen ilmiöön.

Palvelutuotannon ja vapaaehtoisuuden välinen ristiriita Kuva 6. osoittaa sen haastatteluissakin ilmenneen tuloksen, että vapaaehtoisen ja harrastusmaisen palokuntatoiminnan sekä palvelutuotannon tarpeiden välillä on palokuntien mukaan ristiriita. Haastatteluissa tämä ilmeni palokuntien vaikeutena saada mukaan toimintaansa ja pitää mukana toiminnassa riittävästi sitoutumaan halukkaita henkilöitä, jotta palokunta olisi täyttänyt pelastuslaitoksen sopimusvaatimukset. Myös kyselyn vastaajista valtaosa (72 %) oli sitä mieltä, että vapaaehtoisen ja harrastusmaisen toiminnan parempi huomiointi pelastustoimen järjestelmässä olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Eräs kyselyyn vastaaja muotoili asian näin: ”Pelastuslaitoksen johto ei ymmärrä vapaaehtoisten toimintakulttuuria, tarkoitan lähinnä sitä, että vapaaehtoisena tullut voi lähteä jos hän ei saa sitä mitä hän on harrastukseltaan tullut hakemaan.”

Joissain vastauksissa oli ilmaistu, että palokunnan toiminnan loppuminen liittyi pelastustoimen säästötoimenpiteisiin. Eräs vastaaja kuvasi asiaa niin, että kunnassa irtisanottiin kaikkien kyläpalokuntien sopimukset. Tulokset antavat viitteitä siitä, että pelastustoimen järjestelmä tukee etenkin ammattimaisten palokuntien toimintaa. ”Ns. kyläpalokuntien sammutussopimukset irtisanottiin kunnassamme samalla kertaa. Palokuntamme on jatkanut aatteellisena yhdistyksenä ylläpitäen esimerkiksi palokuntajuhlia ja huolehtien juhlatalosta ja muista kiinteistöistä sekä kylän harrastustoiminnasta.”

Puolet vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, sopimusehtojen joustavoittaminen pelastuslaitoksen kanssa tehtävissä sopimuksissa sekä palokuntien itsemääräämisoikeuden parempi huomiointi 2004 tapahtuneessa aluepelastusuudistuksessa olisi voinut ennaltaehkäistä toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Sen sijaan suuremmalla rahallisella korvauksella pelastuslaitokselta olisi ollut myönteinen vaikutus ainoastaan alle kolmanneksen vastaajista mie-

64

lestä. Tulokset osoittavat, että palokunnat perustuvat vahvasti vapaan ja omaehtoisen kansalaistoiminnan varaan ja että palokuntien toiminnan lopettamisen ilmiö liittyy tämän perustan heikentymiseen.

Vapaaehtoisen ja harrastusmaisen toiminnan parempi huomiointi pelastustoimen järjestelmässä

72 68

Parempi yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa

55

Parempi yhteistyö muiden alueen palokuntien kanssa Sopimusehtojen joustavoittaminen/ väljentäminen pelastuslaitoksen kanssa tehtävissä sopimuksissa

48

Vuoden 2004 aluepelastusuudistuksessa palokuntien itsemääräämisoikeuden parempi huomiointi

48

Parempi yhteistyö paikallistoimijoiden esimerkiksi muiden järjestöjen ja yhdistysten kanssa Paikkakuntamme yleisen yhdistystoiminnan ja yhteisöllisen toiminnan elvyttäminen Parempi yhteistyö pelastusliiton kanssa Suuremman rahallisen korvauksen saaminen pelastuslaitokselta

41 36 33 28

Parempi yhteistyö valtakunnallisten pelastusalan järjestöjen kanssa (SPEK, SSPL, SPPL ym. )

24

Suuremman rahallisen korvauksen saaminen muulta taholta (esim. kunnalta nuorisotyöhön)

23 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 6. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 54).

Yhteistyön kehittäminen palokuntien ja toimintaympäristön välillä Kuten haastattelutulokset, myös kyselytulokset kannustavat palokuntia edelleen kehittämään yhteistyötään etenkin pelastuslaitosten ja alueensa muiden palokuntien kanssa (Kuva 6.). Vastaajista 68 % oli sitä mieltä, että palokunnan toiminnan lopettamista tai tarvetta muuttaa toimintaa olisi ennaltaehkäissyt parempi yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa. Yli puolet oli sitä mieltä, että paremmalla yhteistyöllä muiden alueen palokuntien kanssa olisi ollut myönteinen vaikutus. Vastaajista 41 % koki, että parempi yhteistyö paikallistoimijoiden kuten muiden järjestöjen ja yhdistysten kanssa olisi edistänyt palokunnan tilan-

65

netta. Myös paikkakunnan yleisellä yhteisöllisen toiminnan elvyttämisellä olisi ollut myönteinen vaikutus runsaan kolmanneksen vastaajista mielestä. Parempi yhteistyö pelastusliiton kanssa olisi ennaltaehkäissyt toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa kolmanneksen vastaajista mielestä. Viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että palokuntaa olisi auttanut suuremman rahallisen korvauksen saaminen muulta taholta kuten kunnalta nuorisotyöhön.

Koulutusjärjestelmän ja osaamisen kehittäminen palokunnat paremmin huomioiviksi Haastattelutulokset osoittivat, että alan koulutusvaatimukset eli ammatillistuminen oli keskeinen syy siihen, että palokunnat eivät saaneet toimintaansa riittävästi mukaan henkilöitä. Myös kyselyssä kartoitettiin osaamisvaatimuksiin ja osaamisen kehittämiseen liittyvien tekijöiden osuutta palokunnan toiminnan loppumiseen tai toimintamuodon muutokseen. Ammatillistumisen vaikutusta tutkittuihin ilmiöihin kartoitettiin kysymällä palokunnille tarjotun koulutuksen laadusta, määrästä, koulutukseen osallistumisen helppoudesta ja palokuntalaisten erilaisten osaamistasojen hyödyntämisestä.

Vastaajista noin puolet oli sitä mieltä, että erilaisten osaamistasojen salliminen ja hyödyntäminen aiempaa monipuolisemmin olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa toimintaa (Kuva 7.). Tulos vahvistaa haastatteluissakin esille tulleen asian, että palokunnissa on suuri määrä erilaista siviiliosaamista tai palokuntalaisten ammattitaustoista kumpuavaa osaamista, jota virallinen koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan tunnusta. Koulutusjärjestelmän yhtenäisyys tuo paljon hyvää mukanaan kuten helpottaa henkilöiden siirtymistä palokunnasta toiseen ja parantaa työturvallisuutta, mutta samalla vapaaehtoisten toimijoiden osaamista jää hyödyntämättä ja pahimmillaan he jättäytyvät pois toiminnasta. Hyödyllistä olisikin pohtia, miten esimerkiksi ammatissa hankittu ensihoidon osaaminen voitaisiin huomioida pelastustoimen koulutusjärjestelmässä.

Kyselyn tulosten mukaan erityisesti kursseille ja koulutuksiin osallistumista tulisi helpottaa esimerkiksi muuttamalla kurssien kestoa ja ajankohtaa paremmin palokuntalaisille sopiviksi. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kyseinen parannus olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Avovastauksissa vastaajat esimerkiksi kommentoivat, että kurssien tulisi olla saatavilla omalla paikkakunnalla. Kolmanneksen mielestä kursseja ja koulutuksia oli ollut liian vähän tarjolla. Kurssien laatu ei osoittau-

66

tunut kyselyn mukaan suureksi ongelmaksi, mutta kuitenkin viidennes koki että osa-alueen parannus olisi voinut ennaltaehkäistä toiminnan loppumista tai tarvetta muuttaa toimintaa. Avovastauksissa tuli myös esille, että kursseja tulisi olla tarjolla myös ruotsiksi varsinkin, kun alueen palokuntalaiset ruotsinkielisiä. ”Pakko saada kurssit omalla äidinkielellä (ruotsi), ja kouluttaja tulisi olla lähivakiasemalta että saataisiin se läheisyystieto kulkemaan molemmin päin.

Tänään meillä on semmoinen systeemi ja ollaan siitä tosi tyytyväisiä. Huono puoli se että näyttää siltä että kaikki tämä menee nyt huonompaan suuntaan 2019 jälkeen…Halutaan jos vaan mahdollista että yhteistyö (Kaupungin nimi) vakiaseman kanssa jatkuu niin kuin ennestään.” ”Monella on vaikeuksia järjestää aikaa kurssituksiin (perhe, työ)” ”Kurssit, koulutus omalla paikkakunnalla. Ei satojen kilometrien päässä.” ”Kurssit on liian pitkiä. Sitovat liian monta viikonloppua, jos on muualla ansiotyössä.”

Erilaisten osaamistasojen salliminen ja hyödyntäminen aiempaa monipuolisemmin

48

Kursseille ja koulutuksiin osallistumisen helpottaminen (esim. kesto, ajankohta palokuntalaisille sopivammiksi)

46

Kurssien ja koulutusten riittävä määrä (niitä oli liian vähän tarjolla) Kurssien ja koulutusten parempi laatu

35 22 0 20 40 60 80 100%

Kuva 7. Niiden vastaajien osuus, jotka olivat sitä mieltä, että ko. osa-alue olisi ennaltaehkäissyt palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ennallaan, % (n= 54)

67

Kokonaiskuva palokuntien toiminnan loppumiseen tai muuttumiseen johtaneista syistä Tässä luvussa tuodaan vielä kootusti esille, mitkä palokunnan sisäiset ja ulkoiset tekijät vaikuttivat vastaajien mielestä palokunnan toiminnan lopettamiseen tai muuttumiseen ja missä määrin. Kuvassa 8. tiivistyvät palokuntien näkemykset toimintansa sisäisistä toiminnan lopettamisen tai muutoksen syistä. Kuvassa 9. on puolestaan esitetty palokunnan ulkoiset syyt.

Palokunta-aatteen katoaminen, henkilöstön kuormittuminen ja rekrytointikäytännöt palokuntien sisäisiä syitä toiminnan lopettamiselle tai muutokselle Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että palokunta-aatteen katoaminen sekä henkilöstön kuormittuminen yhdistystoiminnan hallintoon ja talouteen liittyen olivat pääasiallisia palokunnan sisäisiä syitä tutkituille ilmiöille (Kuva 8.).

Eräs vastaaja perusteli avovastauksessaan palokunta-aatteen säilyttämisen tarvetta sillä, että vapaaehtoisilla palokunnilla on tarjottavanaan erityistaitoja pelastustoimen järjestelmälle. Näkemys palokuntalaisten erityistaidoista ja niiden lisäarvosta pelastustoimen järjestelmälle tuli esille myös haastatteluissa. ”Palokunta-aatetta ei saisi hävittää, vaikka ammattipalokunnat hoitavat asiat hyvin, vapaapalokuntien maasto ja ihmistuntemusta tarvitaan sekaan.”

Lähes puolet vastaajista nosti rekrytointikäytännöt palokunnan toiminnan loppumisen tai muuttumisen syyksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että eräs keino parantaa rekrytointia oli markkinoida toimintaa sosiaalisessa mediassa, joka tavoitti suuren määrän ihmisiä ja jossa tiedotus oli ilmaista ja jatkuvaa. Rekrytoinnissa kannatti tuoda esille palokuntaharrastuksen yleishyödyllisiä tietoja ja taitoja sekä toiminnallisuutta. Näissä oli haastattelujen mukaan parannettavaa.

Palokunnan yhteishenkeen liittyvät tekijät nosti syyksi 39 % vastaajista ja kolmannes yhdistystoiminnan kokonaisuuden johtamiseen liittyvät tekijät.

Tukitoimintoihin kuten nuoriso-, nais- veteraani- tai turvallisuusviestintätoimintaan liittyvät tekijät mainitsi 16 % vastaajista. Kyselyssä kysyttiin myös sekä operatiivisen että yhdistystoiminnan hallintoon ja talouteen liittyvän osaamisen puutteen osuudesta toiminnan lopettamiseen tai muutokseen. Näistä nousi esille etenkin operatiivisen toiminnan hallintoon liittyvä osaamisen puute. Lähes kolmannes vastaajista oli kokenut sen puutteen toiminnan loppumisen tai muutostarpeen syyksi.

68

Palokunta-aatteen katoaminen

50

Henkilöstön kuormittuminen yhdistystoiminnan hallintoon ja talouteen liittyen (työ kertyi harvojen harteille)

49 45

Palokunnan rekrytointikäytäntöihin liittyvät tekijät

39

Yhteishenkeen liittyvät tekijät Yhdistystoiminnan kokonaisuuden johtamiseen liittyvät tekijät (ihmisten ja toiminnan johtamisen kokonaisuus) Operatiivisen toiminnan hallintoon liittyvä osaamisen puute Palokunnan tukitoimintoihin (nuoriso-, nais- veteraaniturvallisuusviestintätoiminta) liittyvät tekijät

33 29 16

Yhdistystoiminnan talouteen liittyvän osaamisen puute

12

Yhdistystoiminnan hallintoon liittyvän osaamisen puute

12

Operatiivisen toiminnan talouteen liittyvä osaamisen puute

12 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 8. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus, % (n= 53)

Palvelutuotannon vaatimukset ja kaupungistuminen palokuntien ulkoisia syitä toiminnan lopettamiselle tai muutokselle Vastaajilta pyydettiin kokonaisarvio ulkoisista tekijöistä, jotka olivat vaikuttaneet palokunnan toiminnan loppumiseen tai toimintamuodon muutokseen.

Kuva 9. osoittaa, että vaatimukset täyttää palvelutuotannon tarpeet olivat palokuntien mukaan kaikista keskeisin palokuntien toiminnan lopettamisen tai muuttumisen ulkoinen syy. Vastaajista 65 % oli sitä mieltä, että nykyiset sopimusvaatimukset olivat palokuntien toiminnan lopettamisen tai toimintamuodon muuttumisen taustalla. Liki yhtä suuri joukko (61 %) vastaajista oli sitä mieltä, että pelastustoimen muuttuneet tarpeet olivat palokunnan toiminnan lopettamisen tai toiminnan muuttumisen taustalla. Tulokset osoittavat, että sopimusehtojen väljentäminen ja hyvä tiedottaminen pelastuslaitoksen tarpeista parantaisivat palokuntien toimintaedellytyksiä.

Paikkakuntien tyhjeneminen eli kaupungistuminen oli vastaajien mukaan toiseksi yleisin palokunnan toiminnan lopettamisen tai toiminnan muuttumisen ulkoinen syy. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että paikkakunnan tyhjeneminen oli palokunnan toiminnan lopettamisen tai muuttumisen taustal-

69

la. Paikkakunnan yleisen yhdistystoiminnan ehtyminen oli ilmiöiden taustalla kolmanneksen mielestä.

Myös taloudellisen tuen puutteella on ollut merkitystä palokuntien toiminnan lopettamiselle tai muutokselle. Vastaajista 37 % oli samaa mieltä väitteen kanssa. Edellä käsitellyn koulutustarjonnan osuuden vastaajat sijoittavat kolmanneksi tärkeimmäksi ulkoiseksi syyksi tutkituille ilmiöille. Alle viidenneksen mielestä syynä oli sopivien yhteistyökumppanien puute tai pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymiseen liittyvät tekijät. Viimeksi mainituista ei ollut lisämainintoja avovastauksissa, mutta haastatteluissa pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen liittyi mm. ensivastetehtävien määrän ja ns. ihmistyön lisääntymiseen. Uudet tehtävät paitsi loivat palokunnille uusia toiminnan mahdollisuuksia, myös asettivat niille uusia osaamisvaatimuksia.

65

Nykyiset sopimusvaatimukset Sopimuskumppanin eli pelastustoimen muuttuneet tarpeet

61 49

Paikkakuntamme tyhjeneminen Taloudellisen ym. tuen puute palokunnan ulkopuolisista lähteistä

37

Yhdistystoiminnan ehtyminen ylipäänsä paikkakunnallamme

34 29

Koulutustarjonta Sopivien yhteistyökumppanien puute Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymiseen liittyvät tekijät

17 14 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100%

Kuva 9. Vähintään jossain määrin merkittäväksi syyksi osa-alueen palokunnan toiminnan lopettamiseen tai toiminnan muuttumiseen arvioivien osuus, % (n=52)

Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, oliko palokunnan toiminnan loppumisessa tai toimintamuodon muutoksessa kaikkiaan kyse vastaajan mielestä enemmän palokunnan sisäisistä vai ulkoisista tekijöistä. Asiaa pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla (Taulukko 1). Vastaukset jakautuivat kaikkiin ryhmiin, mutta kuitenkin suurempi osa vastaajista oli sitä mieltä, että il-

70

miön syynä olivat pikemmin palokunnan ulkoiset kuin sisäiset tekijät. Tutkimus osoittaa, että palokuntatoimintaa kehitettäessä syytä on kiinnittää huomiota molempien osa-alueiden kehittämiseen.

Taulukko 1. Vastaajien näkemykset siitä, oliko palokunnan toiminnan loppumisessa tai toimintamuodon muutoksessa kyse palokunnan sisäisistä tai ulkoisista tekijöistä (Täysin palokunnan sisäiset tekijät = arvo 1, Täysin palokunnan ulkoiset tekijät, arvo 5), %.

Palokunnan sisäiset tekijät 13%

Palokunnan ulkoiset tekijät 13%

23 %

26%

26%

Yhteensä 100% Vastaajia=53

71

Johtopäätökset Tämän tutkimuksen mukaan palvelutuotannon tarpeet määrittelevät palokuntien asemaa aiempaa voimakkaammin, jolloin nousee kysymys siitä, mikä tila ja rooli jää vapaaehtoiselle ja harrastusmaiselle palokuntatoiminnalle. Myös aiempien tutkimusten (ks. Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali) mukaan kolmatta sektoria ei määritä niinkään enää vapaaehtoisuus kuin se, miten kolmas sektori pystyy vastaamaan määriteltyyn palveluntarpeeseen. Haastatellut kuvasivat, että alan koulutusvaatimukset ovat kasvaneet ja palokuntien oli aiempaa hankalampaa saada mukaan riittävällä tasolla sitoutuneita henkilöitä.

Tämä oli keskeisin syy sille, miksi palokunnat joutuivat lopettamaan toimintansa. Vaatimustason ja ammatillistumisen lisäksi palokuntien jäsenkunnan hankintaa vaikeuttaa yksilöllistymiskehitys, jonka on todettu vaikuttavan ihmisten tapoihin osallistua vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyön määrä on jopa lisääntynyt, mutta toiminta organisoituu spontaanisti ja irrallaan järjestöistä.

(Siisiäinen 2003; Taloustutkimus 2015) Toinen merkittävä palokuntien toimintamahdollisuuksia heikentävä tekijä on maaseudun tyhjeneminen. Palokunnat ”ukkoutuvat”, kun nuoret muuttavat maaseudulta kaupunkeihin. Palokuntien rekrytointi vaikeutuu ja palokunnat ajautuvat lopettamaan toimintansa.

Ammattimaistumisen vaateet yhdessä yksilöllistymiskehityksen ja kaupungistumisen kanssa vaikuttavat palokuntatoiminnan kannalta huolestuttavilta.

Mistä saada riittävästi sitoutumis- ja kehittymishalukasta jäsenistöä, jotta palokunta täyttäisi palvelutarpeen vaatimukset, toiminta saisi rahoitusta ja siten jatkuvuutta?

Tutkimus toi selkeästi esille sen, että vapaaehtoisille palokunnille on vahva tilaus yhteiskunnassamme ja pelastustoimen järjestelmässä. Vapaaehtoiset palokunnat toteuttavat esimerkiksi kasvatustehtävää, josta hyötyy koko pelastustoimen järjestelmä. Palokunnissa ”kasvaa” turvallisuustietoisia- ja taitoisia nuoria, jotka parhaimmillaan jatkavat alalla koko elämänsä ajan, joko palokunnissa, pelastuslaitoksissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina. Tutkimuksessa korostuikin, että huolimatta palvelutarpeen täyttämisen tärkeydestä, kaikkein tärkein palokuntien tehtävä on edelleen sosiaalisen pääoman synnyttäjinä ja siitä voimansa saavina yhdistyksinä. Kaikki haastatellut palokunnat toivat esille nuorten kasvatustehtävän tärkeimpänä palokuntien elinvoimaisuu-

72

teen vaikuttavana osa-alueena. Nuorisotoiminnan sisältöjä kehittämällä ja tiedottamalla aiempaa paremmin siitä, miten monipuolisia tietoja ja taitoja palokuntatoiminta pitää sisällään, voivat palokunnat lisätä houkuttelevuuttaan ja saada lisää jäseniä toimintaansa. Tutkimus myös osoitti, että yhdistystoiminnan kehittäminen niin ihmisten johtamisen kuin talouden ja hallinnon osalta on hyvin tärkeää palokuntatoiminnan jatkuvuuden ylläpitämiseksi. Kun talous ja hallinto ovat tasapainossa, jää aikaa ydintoiminnan kuten harjoitusten sisältöjen kehittämiselle, mikä puolestaan lisää palokunnan houkuttelevuutta ja elinvoimaisuutta.

Tutkimus toi myös esille sen, että ei ole yhtä tiettyä palokunnan mallia, jota kaikkien palokuntien tulisi tavoitella. Tästä löytyy myös vastauksia siihen, miten ratkaista henkilöstöpulan ongelmia tai luoda palokunnalle ulkoinen tarve, jos toiminta on hiipumassa. Palokunta voi erikoistua alueensa tarvetta vastaaviin tehtäviin ja erottautua siten. Palokunta voi yhdistyä toiseen palokuntaan ja jatkaa näin toimintamahdollisuuksiaan. Tutkimuksessa hahmottui myös kaksi erilaista tulevaisuuden palokunnan mallia: esimerkiksi alueellaan ykköslähdön palokuntana toimivat, lähellä ammattimaista palokuntaa toimivat sopimuspalokunnat ja toisaalta paikallisyhteisöään palvelevat vapaaehtoiset palokunnat, joiden toiminnan ei tarvitse olla sopimuksen sitomaa, vaan vapaampaa ja siten avoimempaa erilaisille osaajille ja osallistujille.

Oli kyseessä sitten ammattimainen tai vapaaehtoinen palokunta, palokunnan verkostoituminen ja yhteistyö toimintaympäristönsä kanssa osoittautui palokuntien elinvoimaisuuden kannalta erityisen tärkeäksi. Hyvä yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa pitää sisällään selkeän roolijaon, tiedonkulun pelastuslaitoksen ja palokuntien välillä ja molemmin puolisen toiminnan tuntemuksen.

Palokunnat voivat antaa miehistöapua toinen toisilleen ja toisaalta pelastuslaitos voi tarkastella sopimusten toteutumista sen kautta, miten palokunnat yhteistyössä täyttävät sopimusvaateet. Palokunnat voivat antaa toisilleen hallinnollista ja operatiivista vetoapua tai yhdistää kokonaan toimintonsa. Esimerkki kevyemmän tason yhteistyöstä on vierailla toinen toistensa harjoituksissa oppimassa. Kokeneemmat palokunnat voivat opettaa uusia palokuntia.

Tutkimus osoitti myös, että palokuntien elinvoimaisuus liittyy vapaaehtoisten kulttuurin vaalimiseen. Siten vapaaehtoisten kulttuuriin liittyvien piirteiden huomiointi pelastustoimen järjestelmässä on tärkeää. Samoin yhteiskunta voi tukea palokuntatoimintaa parantamalla yleishyödyllisen yhdistyksen edellytyksiä rahoittaa omaa toimintaansa.

73

Lähteet Beck, Ulrich (1998) Vad innebär globaliseringen? Göteborg: Daidalos.

Hatakka, Ilona (2014) Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Helander, Voitto & Laaksonen, Harri (1999) Suomalainen kolmas sektori. Rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Katajamäki, Juhani (2006 a) Pakkopalokunnista aluepelastuslaitoksiin. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Katajamäki, Juhani (2006 b) Aatteen paloa – arjen turvaa. Palokuntien liitosta pelastusalan keskusjärjestöksi. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Katajamäki, Juhani (2013) Suomen palokunnat tilastojen kertomana. Numeerinen kehitys 100 vuoden aikana muuttuvan lainsäädännön ja pelastustoimen muutosten keskellä.

Teoksessa Teija Mankkinen (toim.) 24/ 365 Palokuntalaisuus Suomessa. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Kujala, Isto (2010) Palokuntasopimukset Suomessa. Sopimusten selvittämishankkeen loppuraportti Suomen Sopimuspalokuntien liiton julkaisuja - B:1/2010. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry.

Kujala, Isto & Hjelt, Silvio (2013) Sopimuspalokuntien lähtövarmuus. Vapaaehtoisten saatavuus turvallisuus- ja hälytystehtäviin- hankkeen väliraportti. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry.

Linnamaa, Reija & Sotarauta Markku (2000) Verkostojen utopia ja arki. Tutkimus EteläPohjanmaan kehittäjäverkostosta. Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö, Sente-julkaisuja 7/2000.

Kunnallistieteellinen aikakausikirja 32:4. Helsinki: Kunnallistieteen yhdistys.

Mankkinen, Teija (2013) Vapaaehtoisresurssin saatavuus ja käytettävyys osana toiminnan häiriöttömyyden turvaamista. Julkaisematon hankesuunnitelma. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Malinen, Sanna & Mankkinen, Teija (2013) Vapaaehtoisten motivaatiotekijät ja asenteet suomalaisissa palokunnissa. Teoksessa Teija Mankkinen (toim.) 24/ 365 Palokuntalaisuus Suomessa. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Möttönen, Sakari & Niemelä, Jorma (2005) Kunta ja kolmas sektori. Yhteistyön uudet muodot. Jyväskylä: Ps-Kustannus.

Nylund, Marianne & Anne Birgitta Yeung (2005) Vapaaehtoistoiminta – anti, arvot ja osallisuus. Tampere: Vastapaino.

Ruuskanen, Petri, Selander, Kirsikka & Anttila, Timo (2013) Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 20/2013. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Saukkonen Pasi (2013) Kolmas sektori – vanha ja uusi kansalaisyhteiskunta 1/2013. Kansalaisyhteiskunnan seuran julkaisu 4. vuosikerta, 6-31.

74

Suominen, Petteri (2002) Arvon mekin ansaitsemme. Tutkimus vapaaehtoispalokuntien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja merkittävyydestä. Tampere: Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen laitos.

Siisiäinen, Martti (2010) Osallistumisen ongelma, Kansalaisyhteiskunta 1, 8-40.

Palo- ja pelastussanasto (2006) Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Palokuntien järjestötoiminnallisen osaamisen kehittäminen- kyselyn raportti (2015) Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Pelastustoimi ja sopimuspalokunnat Suomessa (2015) Faktatietoa kansalaisille ja päätöksentekijöille, 2. painos. Suomen Sopimuspalokuntien liiton julkaisuja, sarja C:4/2015. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry.

Taloustutkimus (2015) Vapaaehtoistyö Suomessa 2010 ja 2015. Kansalaisareena ry, Kirkkohallitus ja HelsinkiMissio.

Putnam, Robert, Leonardi Robert & Nanetti, Rafaella (1993) Making democracy work: civic traditions in modern Italy. Princeton University Press, Princeton (N.J.).

Pelastusopisto (2015) Esitys pelastuslaitosten pelastustoimintaan osallistuvan sopimushenkilöstön opetussuunnitelmaksi. Opetussuunnitelmaa valmistellut työryhmä.

Pelastustoimen strategia 2025 8/2012. Sisäasianministeriön julkaisuja.

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta § 7, Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuus Virta, Sirpa (2013) Governing urban security in Finland: Towards the ”European model”.

European Journal of Criminology 10 (3) 341-353.

Internetlähteet: Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/uusi-kolmas-sektori (tark. 18.1.2017) http://www.intermin.fi/fi/kehittamishankkeet/pelastustoimen_uudistus (tark. 21.10.2016) Suomen virallinen tilasto (SVT): Muuttoliike (verkkojulkaisu). ISSN=1797-6766. Helsinki: Tilastokeskus (viitattu 21.10.2016) Saantitapa: http://www.stat.fi/til/muutl/tau.html

75

LIITE 1. Palokuntien valmiustasoluokitus Valmiuspalokunta: Vaikutusalueen ainoa palokunta tai osallistuu pääsääntöisesti kaikkiin alueensa hälytystehtäviin Täydennyspalokunta: Valmiuspalokuntaa täydentävä palokunta, joka hälytetään pääosaan vaikutusalueensa kiireellisistä tehtävistä Tukipalokunta: Hälytetään valmius- ja täydennyspalokuntia tukeviin tehtäviin, on kyky hoitaa itsenäisesti tavanomainen sammutus- tai pelastustehtävä tai on tiettyyn tehtävään erikoistunut palokunta Reservipalokunta: Muita palokuntia täydentävä palokunta, joka hälytetään lähinnä suurpaloihin, muihin laajoihin onnettomuuksiin tai kiireettömiin tehtäviin.

Muu palokunta: Toiminta on painottunut muuhun kuin hälytystehtäviin valmistautumiseen tai palokunta ei täytä palokunnalle asetettuja valtakunnallisia tai alueellisia vaatimuksia. Sen ensimmäisen pelastusyksikön lähtöaikaa tai vahvuutta ei ole määritelty

Lähde: Pelastustoimi ja sopimuspalokunnat Suomessa (2015) Faktatietoa kansalaisille ja päätöksentekijöille, 2. painos. Suomen Sopimuspalokuntien liiton julkaisuja, sarja C:4/2015.

Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry.

76

LIITE 2. Haastattelurunko toimintansa aloittaneelle palokunnalle 1. Kertokaa oma tehtävänne/roolinne palokunnassa, keitä olette?

2. Miten laajaa aluetta palokuntanne palvelee? Onko sillä sopimus pelastuslaitoksen kanssa?

3. Miten toiminta rahoitetaan?

4. Kerrotteko oman näkökulmanne siihen, miksi palokunta päätettiin perustaa ja mikä oli oma motiivisi lähteä mukaan toimintaan?

5. Mikä edesauttoi palokunnan perustamisessa ja oliko estäviä tekijöitä perustamiselle? Minkälaisia? Miten vaikeudet voitettiin?

6. Minkälaista osaamista palokunnan perustaminen edellyttää?

7. Saitteko/ minkälaista tukea saitte kunnalta/ lähiyhteisöltä palokunnan perustamiseen?

8. Miten keskeisenä näette toimintaan osallistumisen motiiviksi, että palokunta tarjoaa jäsenilleen myös laaja-alaisempaa harrastustoimintaa ja yhdessä oloa kuin pelkät hälytystehtäviin ym. harjoittelut ja hälytystehtävät? Mikä saa ihmiset innostumaan lähtemään mukaan uuden palokunnan toimintaan?

9. Onko palokuntanne mielestänne tyypillinen/ epätyypillinen esimerkki VPK:sta/palokunnasta, joka vastikään perustettu Suomessa? Esittäkää perustelut.

10. Kannustaako Suomen pelastushallinnon järjestelmä uusia palokuntia aloittamaan toimintansa? Esittäkää perustelut.

11. Toimiiko pelastuslaitoksen ja palokunnan yhteistyö hyvin toiminnan aloittamisvaiheessa? Minkälaista pelastuslaitosten ja palokuntien työnjaon pitäisi olla? Onko siinä parannettavaa?

77

LIITE 3. Haastattelurunko toimintansa lopettaneelle palokunnalle 1. Kertokaa roolinne palokunnassa, ennen lopettamista/ nyt.

2. Mikä on oma näkemyksenne lopettamista koskevista syistä? Oliko joku syy merkittävämpi kuin muut syyt ja miten?

3. Mitkä tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä toiminnan loppumista/ sopimuksen päättymistä?

4. Uudet toimintamahdollisuudet, esteet ja edistävät tekijät: talous, kalusto, sponsorit, kurssit, koulutukset jne.

5. Näkemys seudullanne toimivan palokunnan toimintaedellytyksistä ylipäänsä nykyään? Entä näkemys koko maan osalta?

6. Miten pelastustoimen järjestelmä voisi tukea nykyistä paremmin palokuntia?

Terveiset pelastustoimen uudistamishankkeelle.

7. Mikä on toimivan yhdistyksen resepti? Mitä tukea palokunnat tarvitsisivat yhdistystoimintaansa?

8. Yhteistyö pelastuslaitoksen ja muiden tahojen kanssa esimerkiksi alan liitot ja järjestöt, muut palokunnat, paikallisyhdistykset ym.

9. Mikä motivoi VPK-toiminnassa, mikä ei? Vapaaehtoisuuden ja pakon välinen ristiriita?

78

LIITE 4. Kyselytutkimus

Hyvä vastaanottaja, Tämä kyselytutkimus on osa Palosuojelurahaston rahoittamaa ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön toteuttamaa hanketta ”Palokunnan toiminnan lopettamiseen ja aloittamiseen johtavat syyt - miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää?”.

Kysely on suunnattu toimintansa lopettaneille, toiseen palokuntaan yhdistyneille ja toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille. Saimme tiedon palokunnastanne pelastuslaitokselta tai pelastusliitosta. Kyselyn tarkoitus on kartoittaa, mitkä tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkumisen ilman tarvetta muuttaa palokuntanne toimintaa. Toiminnan muuttuminen kuten yhdistyminen toiseen palokuntaan tai toimintamuodon muuttuminen ovat myös myönteisiä mahdollisuuksia palokunnille uudistaa toimintaa, minkä huomioimme vastausten analysoinnissa. Mikäli kysymys ei sovellu palokuntaasi, ympäröi ”väite ei sovi palokuntaamme”. Lomakkeen lopussa olevassa avokohdassa voit kommentoida palokuntanne toiminnan lopettamista tai toiminnan muuttumista vapaasti omin sanoin.

Kyselyaineisto käsitellään luottamuksellisesti. Tutkimuksen raportoinnissa huolehditaan, ettei yksittäistä vastaajaa tai palokuntaa voi tunnistaa.

Pyydämme vastaamaan kyselyyn kahden viikon kuluessa (torstaihin 15.9.2016 mennessä).

Tutkimuksen tarkoitus on auttaa olemassa olevia palokuntia tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään lopettamiseen johtavia tekijöitä sekä kannustaa uusien palokuntien perustamiseen. Tulosten perusteella rakennetaan palokunnille näiden toimintaa tukevia toimintamalleja ja tarjotaan tutkittua tietoa jäsenhankintakampanjoiden rakentamiseksi. Osallistumalla tutkimukseen voit edistää palokuntatoiminnan kehittämistä valtakunnallisesti ja paikallisesti.

Lisätietoa: Tutkimuksessa kerätään tietoa palokunnista eri puolelta Suomea harvaanasutuista alueista kasvaviin ja kaupunkimaisiin alueisiin, jotta toiminnan edellytysten ja esteiden paikalliset erot tulisivat esille. Tutkimus käsittää palokuntatoiminnan paitsi hälytystehtävien hoitamisena, myös muuna ydintoimintaa tukevana vapaaehtois- ja harrastustoimintana. Kyselyssä ei edellytetä, että palokunta olisi ollut rekisteröitynyt yhdistys. Kysely on myös mahdollisuus välittää näkemyksiäsi pelastustoimen uudistamishankkeelle, jonka tehtävä on valmistella 2019 voimaan tulevaa uutta pelastushallinnon järjestelmää.

Lisätietoa tutkimushankkeesta löydät Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön nettisivuilta osoitteesta: http://www.spek.fi/Suomeksi/Kehittaminen/Tutkimustoiminta/Tutkimushankkeet Myös hankkeen tutkija Kaisa Eskelinen vastaa mielellään hanketta koskeviin kysymyksiin: kaisa.eskelinen@spek.fi , puh. 040 67 88 399.

79

1. Merkitse mikä kohta kuvaa palokuntanne tilannetta parhaiten: □ Palokuntamme sopimus pelastuslaitoksen kanssa loppui, mutta yhdistyksellä on yhä muuta toimintaa kuten harrastustoimintaa. □ Palokunnallamme ei ole ollut sopimusta pelastuslaitoksen kanssa ja nyt muu yhdistystoimintakin päättyi. □ Palokuntamme muuttui vapaaehtoisesta palokunnasta henkilökohtaisen sopimuksen palokunnaksi. □ Palokuntamme muuttui henkilökohtaisen sopimuksen palokunnasta vapaaehtoiseksi palokunnaksi. □ Palokuntamme yhdistyi toiseen vapaaehtoiseen palokuntaan. □ Palokuntamme yksittäisiä asemia lopetettiin, mutta palokunta kokonaisuudessaan ei ole lopettanut toimintaansa. □ Muu, mikä

2. Minä vuonna palokuntanne sopimus päättyi, yhdistys lopetti toimintansa tai palokunnan toimintamuoto muuttui? (merkitse vuosiluku)

3. Oliko palokuntanne: □ Valmiuspalokunta (Vaikutusalueen ainoa palokunta tai osallistui pääsääntöisesti kaikkiin alueensa hälytystehtäviin.) □ Täydennyspalokunta (Valmiuspalokuntaa täydentävä palokunta, joka hälytettiin pääosaan vaikutusalueensa kiireellisistä tehtävistä.) □ Tukipalokunta (Hälytettiin valmius- ja täydennyspalokuntia tukeviin tehtäviin, oli kyky hoitaa itsenäisesti tavanomainen sammutus- tai pelastustehtävä tai oli tiettyyn tehtävään erikoistunut palokunta.) □ Reservipalokunta (Muita palokuntia täydentävä palokunta, joka hälytettiin lähinnä suurpaloihin, muihin laajoihin onnettomuuksiin tai kiireettömiin tehtäviin.) □ Muu palokunta (Toiminta oli painottunut muuhun kuin hälytystehtäviin valmistautumiseen tai palokunta ei täyttänyt palokunnalle asetettuja valtakunnallisia tai alueellisia vaatimuksia. Sen ensimmäisen pelastusyksikön lähtöaikaa tai vahvuutta ei ollut määritelty.) □ Muu, mikä

4. Mikäli olette yhdistyneet toiseen palokuntaan mikä vaihtoehdoista kuvaa tilannetta? □ Palokuntamme hälytystoiminta ja paloaseman toiminta jäivät ennalleen, hallinto ja yhdistystoiminta yhdistyivät toisen palokunnan kanssa. □ Palokuntamme yhdistystoiminta ja hallinto jäivät itsenäiseksi, mutta paloasema ja hälytystoiminta yhdistyivät toisen palokunnan kanssa. □ Palokunta yhdistyi täysin toiseen palokuntaan (mukaan lukien hallinto, yhdistystoiminta ja hälytystoiminta)

80

5. Toimijoihin liittyvät tekijät Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat toimijoihin liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Riittävän henkilöstömäärän rekrytointi toimintaan Nuorien saaminen mukaan toimintaan ikääntyneiden rinnalle Yhteisön hyväksi toimimaan kiinnostuneiden ihmisten saaminen mukaan toimintaan Hälytystehtävien vähentäminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian paljon hälytystehtäviä) Hälytystehtävien lisääminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian vähän hälytystehtäviä) Palokunnan tehtävien määrän ylipäänsä vähentäminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liikaa tehtäviä, muitakin kuin hälytystehtäviä) Palokunnan tehtävien määrän ylipäänsä lisääminen henkilöstön määrään sopivaksi (oli liian vähän tehtäviä, muitakin kuin hälytystehtäviä)

6. Johtamiseen ja organisointiin liittyvät tekijät Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat johtamiseen ja organisointiin liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Lisävälineet motivoida vapaaehtoistoimijoita Henkilöstön palkitseminen (rahallisesti, huomionosoituksin tms.) toteutunutta paremmin Henkilöstön palkitseminen tarjoamalla hälytystehtävien rinnalla enemmän virkistys ym. toimintaa Helpotus/apu hallintoon tai työn organisointiin liittyviin tehtäviin Helpotus/apu henkilöstön yhteishengen ylläpitoon Helpotus/apu yksilöiden johtamiseen (esim. työnohjaustyyppinen koulutus päälliköille) Helpotus/apu vaihtuvan henkilöstön työvuorolistojen laadintaan

81

7. Toimintaympäristö ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat toimintaympäristöön ja yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Vuoden 2004 aluepelastusuudistuksessa palokuntien itsemääräämisoikeuden parempi huomiointi Vapaaehtoisen ja harrastusmaisen toiminnan parempi huomiointi pelastustoimen järjestelmässä Parempi yhteistyö paikallistoimijoiden esim. muiden järjestöjen ja yhdistysten kanssa Parempi yhteistyö muiden alueen palokuntien kanssa Parempi yhteistyö pelastusliiton kanssa Parempi yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa Parempi yhteistyö valtakunnallisten pelastusalan järjestöjen kanssa (SPEK, SSPL, SPPL ym. ) Paikkakuntamme yleisen yhdistystoiminnan ja yhteisöllisen toiminnan elvyttäminen Suuremman rahallisen korvauksen saaminen pelastuslaitokselta Suuremman rahallisen korvauksen saaminen muulta taholta (esim. kunnalta nuorisotyöhön) Sopimusehtojen joustavoittaminen/ väljentäminen pelastuslaitoksen kanssa tehtävissä sopimuksissa

8. Millä summalla palokuntanne olisi solminut sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa?

Jos vastasit, että suuremman rahallisen korvauksen saaminen pelastuslaitokselta olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa toimintaa, millä summalla palokuntanne olisi solminut sopimuksen pelastuslaitoksen kanssa?

9. Minkä summan palokuntanne olisi tarvinnut muulta taholta (esim. kunnalta nuorisotyöhön?)

Jos vastasit, että suuremman rahallisen korvauksen saaminen muulta taholta (kuten esim. kunnalta nuorisotyöhön) olisi voinut ennaltaehkäistä palokunnan toiminnan loppumista tai mahdollistanut toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa toimintaa, minkä summan palokuntanne olisi tarvinnut?

82

10. Sopimusehtojen joustavoittaminen pelastuslaitoksen kanssa tehtävissä sopimuksissa Jos vastasit, että sopimusehtojen joustavoittaminen/väljentäminen pelastuslaitoksen kanssa tehtävissä sopimuksissa olisi ennaltaehkäissyt palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkumisen ilman tarvetta muuttaa toimintaa, kuvaile tähän millä tavoin sopimusehtoja tulisi joustavoittaa tai väljentää:

11. Osaamiseen liittyvät tekijät Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat osaamiseen liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Kurssien ja koulutusten riittävä määrä (niitä oli liian vähän tarjolla) Kursseille ja koulutuksiin osallistumisen helpottaminen (esim. kesto, ajankohta palokuntalaisille sopivammiksi) Erilaisten osaamistasojen salliminen ja hyödyntäminen aiempaa monipuolisemmin Kurssien ja koulutusten parempi laatu

12. Kurssien ja koulutusten laatu Tähän voit kommentoida, miten kurssien ja koulutusten laatua tulisi parantaa, jotta se tukisi palokunnan toimintaa aiempaa paremmin.

83

13. Talouteen liittyvät tekijät Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat talouteen liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Talouden osuuden pysyminen toiminnan taustalla, ei keskipisteenä Riittävän tulotason turvaaminen palokunnalle Ammattimaisen talousosaamisen vahvistaminen Varainhankinnan joustavoittaminen verotuskäytäntöjen puolesta Varainhankinnan joustavoittaminen pelastuslaitoksen asettamia rajoituksia vähentämällä Kiinteistön ylläpitoon ja hallintoon liittyvän osaamisen lisääminen Palokunnallemme suunnatut kalusto ym. lahjoitukset Muidenkin osastojen kuin hälytysosaston tulojen kartuttaminen

14. Yhdistystoiminnan kokonaisuuteen liittyvät tekijät Pyydämme arvioimaan, missä määrin seuraavat yhdistystoiminnan kokonaisuuteen liittyvät tekijät olisivat voineet ennaltaehkäistä palokuntanne toiminnan loppumista tai mahdollistaneet toiminnan jatkuvuuden ilman tarvetta muuttaa palokuntamuotoa tai yhdistyä toiseen palokuntaan. erittäin merkittävästi Palokunnan yhdistystoiminnan kehittäminen kokonaisuutena (esim. eri osastot huomioiden) Nuorisotoiminnan kehittäminen Naistoiminnan kehittäminen Veteraanitoiminnan kehittäminen Turvallisuusviestinnän kehittäminen Palokunta-aatteen ylläpito niin, että vapaaehtoisuuden ajatus säilyy Muun toiminnan kehittäminen, mikä

84

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

15. Arvio sisäisistä tekijöistä Seuraavassa on esitetty palokunnan sisäiseen toimintaan liittyviä tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa palokuntanne toiminnan lopettamiseen tai toiminnan uudenlaiseen organisointiin. Pyydämme arvioimaan seuraavalla asteikolla, missä määrin arvioit kyseisen tekijän/osa-alueen vaikuttaneen lopettamiseen tai toiminnan muuttamistarpeeseen. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Henkilöstön kuormittuminen yhdistystoiminnan hallintoon ja talouteen liittyen (työ kertyi harvojen harteille) Yhdistystoiminnan hallintoon liittyvän osaamisen puute Yhdistystoiminnan talouteen liittyvän osaamisen puute Operatiivisen toiminnan hallintoon liittyvä osaamisen puute Operatiivisen toiminnan talouteen liittyvä osaamisen puute Palokunnan tukitoimintoihin (nuoriso-, nais- veteraani- turvallisuusviestintätoiminta) liittyvät tekijät Palokunnan rekrytointikäytäntöihin liittyvät tekijät Yhdistystoiminnan kokonaisuuden johtamiseen liittyvät tekijät (ihmisten ja toiminnan johtamisen kokonaisuus) Palokunta-aatteen katoaminen Yhteishenkeen liittyvät tekijät Muu, mikä

16. Arvio ulkoisista tekijöistä Seuraavassa on esitetty palokunnan ulkoiseen toimintaympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa palokuntanne toiminnan lopettamiseen tai toiminnan uudenlaiseen organisointiin. Pyydämme arvioimaan seuraavalla asteikolla, missä määrin arvioit kyseisen tekijän/osa-alueen vaikuttaneen lopettamiseen tai toiminnan muuttamistarpeeseen. erittäin merkittävästi

merkittävästi

jossain määrin merkittävästi

ei juurikaan merkittävästi

ei lainkaan merkittävästi

väite ei sovi en osaa sanoa palokuntaamme

Paikkakuntamme tyhjeneminen Yhdistystoiminnan ehtyminen ylipäänsä paikkakunnallamme Nykyiset sopimusvaatimukset Sopimuskumppanin eli pelastustoimen muuttuneet tarpeet Sopivien yhteistyökumppanien puute Taloudellisen ym. tuen puute palokunnan ulkopuolisista lähteistä Koulutustarjonta Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistymiseen liittyvät tekijät Muu, mikä

85

17. Kokonaisarvio ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä Pyydämme lopuksi arvioimaan, vaikuttiko palokuntanne toiminnan lopettamiseen, yhdistymiseen toiseen palokuntaan tai toimintamuodon muuttamiseen mielestänne kaiken kaikkiaan enemmän palokunnan sisäiset tekijät vai ulkoiset tekijät?

Asteikko: 1 = täysin palokunnan sisäiset tekijät, 2= pääosin palokunnan sisäiset tekijät, 3= kummatkin tasapuolisesti, 4= pääosin palokunnan ulkoiset tekijät, 5= täysin palokunnan ulkoiset tekijät.

1.

2.

3.

Täysin palokunnan sisäiset tekijät

5.

Täysin palokunnan ulkoiset tekijät

18. Avokohta Tähän voit kommentoida mitä vaan kyselyyn liittyvää.

KIITOS!

86

4.

OSA II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet

Sanna Malinen1 Henrieta Hamilton-Skurak1 Kaisa Eskelinen2 Valtteri Tervala2 1 Canterburyn yliopisto, Uusi-Seelanti 2 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK)

Kiitokset: Tutkimusryhmä kiittää Palosuojelurahastoa tutkimusrahoituksesta (SMDno/2010/32) ja kaikkia kyselyyn osallistujien hankinnassa auttaneita. Erityisesti haluamme kiittää osallistujia, jotka uhrasivat aikaansa tämän (pitkän) kyselyn täyttämiseen.

87

Sisällys OSA II Tiivistelmä............................................................................................................ 91 Executive summary............................................................................................94 Taustaa.................................................................................................................97 Kyselyprosessi...............................................................................................................................97 Osallistujat.....................................................................................................................................98

Vapaaehtoistoiminta....................................................................................... 102 Vapaaehtoisidentiteetti..................................................................................108 Liittymissyyt...................................................................................................... 110 Paras asia palokuntatoiminnassa...................................................................116 Tärkein syy jatkaa toimintaa...........................................................................117 Vapaaehtoistyön esteet...................................................................................119 Esteiden madaltaminen.................................................................................. 124 Tauot vapaaehtoistyöstä................................................................................ 134 Vapaaehtoisten asenteet................................................................................ 136 Vapaaehtoisten tyytyväisyys......................................................................... 138 Vapaaehtoisten sitoutuminen.......................................................................140 Vapaaehtoisten sopeutumiskyky.................................................................. 142 Henkilökohtainen ja organisaation tarjoama tuki..................................... 143 Vapaaehtoisten luottamus vapaaehtoisen palokunnan johtoon...........146 Ystävyyssuhteiden merkitys........................................................................... 147 Lopettamisaikeet..............................................................................................148 Poissaolotiheys.................................................................................................149 Asennemuuttujien väliset yhteydet............................................................. 150 Entisille vapaaehtoisille osoitetut kysymykset............................................152

88

Rajoitukset ja loppusanat................................................................................155 Viitteet................................................................................................................ 156 Liite A. Liitetaulukot......................................................................................... 159 Liite B. Kysymysten mittausominaisuudet..................................................164 Liite C. Kyselylomakkeet................................................................................. 165

Taulukot Taulukko 1. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten taustatiedot.........................................99 Taulukko 2. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin.......................................................................................................................................115 Taulukko 3. Vapaaehtoistyön esteiden frekvenssijakauma ja vakavuuspisteet, nykyiset vapaaehtoiset....................................................................................................................121 Taulukko 4. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot........................................................................ 122 Taulukko 5. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot sukupuolittain...........................................127 Taulukko 6. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot ikäryhmittäin.................................................131 Taulukko 7. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan........133 Taulukko 8. Asennemittareiden keskiarvot ja keskihajonnat........................................... 136 Taulukko 9. Asennemittarien väliset korrelaatiot...................................................................151

Kuvat Kuva 1. Nykyisten vapaaehtoisten jakaantuminen alueittain...........................................100 Kuva 2. Nykyisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan........................................................................................................................................... 102 Kuva 3. Entisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan........................................................................................................................................... 102 Kuva 4. Sukupuolierot vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa..................................... 103 Kuva 5. Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan.......................104 Kuva 6. Ikäerot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan..........................104 Kuva 7. Alueelliset erot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan....... 105 Kuva 8. Alueelliset erot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan..........106 Kuva 9. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan............. 110 Kuva 10. Nykyisten vapaaehtoisten liittymissyiden erot vapaaehtoisten sukupuolen mukaan..................................................................................................................................112

89

Kuva 11. Erot nykyisten vapaaehtoisten syissä liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin.......................................................................................................................................114 Kuva 12. Nykyisten vapaaehtoisten ilmoittamat vapaaehtoistyön esteet.................... 120 Kuva 13. Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa kokemien esteiden keskimääräisissä vakavuuspisteissä...........................125 Kuva 14. Erot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyössä kokemissa esteissä iän mukaan......................................................................................................................................... 129 Kuva 15. Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden erot maantieteellisen sijainnin mukaan................................................................................................................................132 Kuva 16. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten asennemittareiden keskiarvot..........137 Kuva 17. Nykyisten vapaaehtoisten tyytyväisyyden taso.................................................. 138 Kuva 18. Nykyisten vapaaehtoisten sitoutumisen taso.......................................................140 Kuva 19. Nykyisten vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn taso.............................................. 142 Kuva 20. Nykyisten vapaaehtoisten kollegoiltaan ja johdolta saadun henkilökohtaisen tuen taso......................................................................................................................... 143 Kuva 21. Nykyisten vapaaehtoisten palokunnan organisaatiolta saadun tuen taso........................................................................................................................................................144 Kuva 22. Nykyisten vapaaehtoisten luottamuksen taso palokunnan johtoa kohtaan................................................................................................................................................146 Kuva 23. Nykyisten vapaaehtoisten palokuntatoiminnan lopettamisaikeiden taso ......................................................................................................................................................148 Kuva 24. Nykyisten vapaaehtoisten toistuvien poissaolojen taso..................................149

Liitetaulukot Liitetaulukko 1 . Kuntatyyppien luokitus.................................................................................. 159 Liitetaulukko 2 .Nykyisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat..................... 159 Liitetaulukko 3 .Entisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat........................160 Liitetaulukko 4 .Vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syyt.......................................160 Liitetaulukko 5. Sukupuolierot liittymissyissä..........................................................................161 Liitetaulukko 6. Entisten vapaaehtoisten liittymissyyt ikäryhmittäin.............................161 Liitetaulukko 7. Nkyisten vapaaehtoisten sukupuolierot vapaaehtoistyölle koettujen esteiden keskiarvoissa ja keskihajonnoissa ................................................................ 162 Liitetaulukko 8 .Koettujen esteiden keskiarvojen erot ikäryhmän mukaan ............... 162 Liitetaulukko 9 .Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden keskiarvojen erotmaantieteellisen sijainnin mukaan............................................................................................ 163

Liitekuvat Liitekuva 1. Entisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan......... 163

90

Tiivistelmä Vapaaehtoisten palokuntalaisten motivaatioista tehtiin valtakunnallinen kyselytutkimus vuonna 2012. Vuoden 2016 puolivälissä toteutettiin jatkotutkimus, jonka tavoitteena oli saada lisätietoa vapaaehtoisten palokuntalaisten motivaatioista ja asenteista sekä heidän vapaaehtoistyössään kohtaamista haasteista. Vuoden 2016 kysely oli vuoden 2012 kyselyä syvällisempi sisältäen jatkokysymyksiä vapaaehtoisten palokuntiaan koskevista käsityksistä ja asenteista sekä heidän sosiaalisista suhteistaan. Vapaaehtoisilta pyydettiin myös kehitysideoita.

Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettaneille laadittiin oma kysely.

Saimme 933 käyttökelpoista vastausta, mikä on lähes yhtä suuri määrä kuin vuonna 2012. Lisäksi keräsimme 67 käyttökelpoista vastausta vapaaehtoisilta palokuntalaisilta, jotka olivat lopettaneet palokuntatoiminnan (“entiset vapaaehtoiset”).

Nykyisillä vapaaehtoisilla oli keskimäärin pitkä vapaaehtoisura takanaan (n.

16 vuotta). Heistä 72 % oli miehiä ja 28 % naisia. Vastaajien keski-ikä oli 35 vuotta. Valtaosa (66 %) otoksen vastaajista koki itsensä vapaaehtoisiksi työntekijöiksi ja 33 % sekä vapaaehtoisiksi työntekijöiksi että ammattilaisiksi. Vain 1 % piti itseään ammattilaisina. Kyselyyn vastasi vapaaehtoisia eri puolilta Suomea. Vastaajien vapaaehtoisista palokunnista 52 % sijaitsi kaupunkimaisissa, 24 % taajaan asutuissa ja 24 % maaseutumaisissa kunnissa.

Myös toiminnan lopettaneilla vapaaehtoisilla oli melko pitkä ura takanaan (n. 14 vuotta). Heistä 62 % oli miehiä ja 38 % naisia. Toiminnan lopettaneiden vapaaehtoisten keski-ikä oli 37 vuotta. Valtaosa lopettaneista oli toiminut kaupunkimaisten kuntien vapaaehtoisissa palokunnissa (56 %). Kuten nykyisistä vapaaehtoisistakin, valtaosa lopettaneista (62 %) koki itsensä vapaaehtoisiksi työntekijöiksi, ei niinkään ammattilaisiksi tai vapaaehtoisiksi työntekijöiksi sekä ammattilaisiksi.

Suuri joukko nykyisistä vapaaehtoisista, 61 % (N = 565), ilmoitti halun auttaa olevan heidän pääasiallinen syynsä osallistua vapaaehtoisen palokunnan toimintaan. Tämä kertoo vapaaehtoisten palokuntalaisten altruistisesta ja toisia huomioivasta suuntautumisesta. Toiseksi yleisin syy oli uuden harrastuksen löytäminen (45 %; N = 423) ja uuden oppiminen (43 %; N = 401) kolmanneksi yleisin. Kutsu liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan mainittiin vastauksissa myös

91

melko usein (34 %, N = 321). Sukulaisilla oli suurempi vaikutus naisten kuin miesten liittymispäätökseen. Entisten vapaaehtoisten liittymissyyt olivat suurimmaksi osaksi samanlaisia kuin nykyisten vapaaehtoisten.

Vastaajia pyydettiin nimeämään palokuntatoiminnan paras puoli. Ryhmähenki ja muiden auttaminen nousivat vastauksissa yleisimmiksi teemoiksi. Myös lopettaneiden vapaaehtoisten vastaukset olivat varsin samankaltaisia.

Vastaajien mukaan ”auttaminen” ja ”yhteisöllisyys/porukka/porukkahenki/kaverit” olivat toiminnan paras puoli.

Suurimmat esteet vapaaehtoiseen palokuntaan liittymiselle (jos kategoriaa ”Muu” ei oteta lukuun) olivat työhön ja/tai opintoihin liittyvät esteet, muut (työhön liittyvät) esteet ja velvoitteet sekä ajanpuute. Tulokset viittaavat siihen, että monet vapaaehtoiset joutuvat luovimaan eri sitoumusten ristipaineessa.

Esteissä ei ilmennyt merkittäviä eroja sukupuolten, ikäryhmien tai vastaajien maantieteellisten sijaintien välillä. Palokuntatoiminnan lopettaneiden vapaaehtoisten vastauksissa kuitenkin mainittiin huomattavasti vakavampia esteitä. Kysyttäessä mitä vapaaehtoinen palokunta voisi tehdä vakavimman esteen poistamiseksi, ylivoimainen enemmistö vastasi, ettei vapaaehtoinen palokunta voi vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi useiden sitoumusten aiheuttama ajanpuute nähtiin vapaaehtoisten omana haasteena.

Vastaajat olivat yleisesti ottaen erittäin tyytyväisiä vapaaehtoistyökokemukseensa. Heidän vastauksistaan välittyy korkea sitoutumisen, tyytyväisyyden ja sopeutumiskyvyn taso. Vastaajat kokivat saavansa hyvin tukea vapaaehtoiselta palokunnaltaan ja yleisesti ottaen luottivat palokunnan johtoon. Aikomukset lopettaa toiminta ja toistuvat poissaolot koulutuksesta olivat vähäisiä, mikä on rohkaisevaa palokuntatoiminnan tulevaisuuden kannalta. Vapaaehtoiselta palokunnalta saatu tuki ja luottamus palokunnan johtoa kohtaan olivat voimakkaasti yhteydessä vastaajien tyytyväisyyteen ja vähäisiin lopettamisaikomuksiin. Myös lopettaneiden vapaaehtoisten asenteet olivat melko myönteisiä, tosin eivät odotetusti yhtä myönteisiä kuin nykyisten vapaaehtoisten.

Yleisimmin mainitut syyt vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettamiseen olivat muutto paikkakunnalta, henkilösuhteisiin liittyvät haasteet tai kielteinen ilmapiiri palokunnassa sekä ajanpuute. Vaikka kyselyyn vastanneiden entisten vapaaehtoisten määrä jäi pieneksi ja tuloksiin tulee sikäli suhtautua varauksella, on huomionarvoista että erityisesti henkilösuhteisiin liittyvät haasteet ja vapaaehtoisen palokunnan kielteinen ilmapiiri mainittiin useissa vastauksissa. Toimintakulttuurin kehittäminen onkin keino sitouttaa vapaaehtoisia palokuntatoimintaan.

92

Suomen vapaaehtoiset palokunnat näyttäytyvät tuloksissa kaiken kaikkiaan myönteisessä valossa. Useimmat vapaaehtoiset vaikuttivat tyytyväisiltä ja pitivät vapaaehtoistoimintaa mielenkiintoisena, tärkeänä ja merkityksellisenä.

Muiden auttaminen oli monen vapaaehtoisen syy harrastaa vapaaehtoista palokuntatoimintaa. Vapaaehtoisten palokuntien toiminta nähtiin paitsi keskeisenä yhteisöjen toiminnalle, myös toverihengen sekä joukkoon kuulumisen ja hyödyllisyyden tunteiden lähteenä. Vaikka vapaaehtoiset kohtaavatkin esteitä toiminnalleen erityisesti ajan puutteen muodossa, vapaaehtoisia palokuntia ei pidetty näiden esteiden aiheuttajina, vaan vapaaehtoiset olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä palokuntiensa tarjoamaan tukeen.

93

Executive summary In 2012, a national survey was conducted on volunteer firefighter motivations. A follow-up survey was conducted mid-2016 with the aim to further understand fire service volunteers’ motivations, attitudes and challenges to their volunteer work. Extending the survey from 2012, the 2016 survey included further questions about volunteers’ perceptions of and attitudes towards the fire service, their social relationships and suggestions for improvements. A second survey was also developed for those volunteers who had left the service.

The survey was started by 1163 current volunteers, resulting in 933 usable responses. This is an excellent response rate and very similar to that of 2012. In addition, 67 usable responses were gathered from those fire brigade volunteers that have left the service (“former volunteers”).

On average, the current volunteers had long tenure with the service (16.3 years), 72.3% were male, and the average age was 35 years. The majority, 65.6% of the sample, identified themselves as volunteers, followed by 33.4% who identified as professional volunteers. Only 1% identified themselves as professionals. Participants were from various parts in Finland, including urban (52%), rural (24%) and semi-rural (24%) fire brigades.

As for those volunteers who had left the service, they also had a relatively long tenure (13.6 years), 62% were male, and the average age was 37.4. Majority came from urban brigades (56%). As with the current volunteers, majority identified themselves volunteers (62.1%) as opposed to professional volunteers or professionals.

A large number of the current volunteers, 60.6% (N=565), indicated the desire to help as the main motivator for becoming a volunteer at the fire service, suggesting the altruistic, other-focused, orientation of fire brigade volunteers. The second most frequently cited motivation was the desire to get a new hobby (45.3%; N=423), followed closely by the desire to learn and understand new things (43%; N=401). Being asked to join the fire brigade was also mentioned relatively frequently (34.4%, N=321). Influence of relatives was more significant reason for joining the brigade for females than for males.

The former volunteers’ motivations to join were largely similar to those of the current volunteers.

94

Respondents were asked to name the best thing about the fire service. A clear pattern of findings emerged with team culture and helping others as the most prominent themes. These themes very similar with the former volunteers.

Respondents indicated that ‘Auttaminen’ and ‘yhteisöllisyys/porukka/ porukkahenki/kaverit’ were the best things about the service.

The most severe barriers to volunteering (apart from the ‘other’ category) were work and/or school-related challenges, other (work-related) barriers and obligations, and the lack of time. The findings indicate that many volunteers may be struggling with juggling various commitments. There were no striking differences in barriers between genders, age groups or locations. However, those volunteers who had left the service reported significantly more severe barriers. When asked of what the fire brigade could do to reduce the most impactful barrier, an overwhelming majority of the current volunteers indicated that this was not something the fire brigade could impact on. Having multiple commitments resulting in lack of time, for example, was seen as the volunteers’ own challenge.

Our participants were generally highly satisfied with the volunteering experience. They showed high engagement, satisfaction and volunteer resilience. The participants felt positively about the support they get from their fire brigade and generally trusted the fire brigade leadership. Encouragingly, the respondents indicated low intentions to leave the service and reported low levels of absenteeism from training. The levels of perceived support from the fire brigade and trust towards leadership were strongly related to lower intentions to leave and higher satisfaction with volunteering. Former volunteers also had relatively positive attitudes; but as can be expected, they were less positive than the attitudes of current volunteers.

The former volunteers left mostly for reasons of moving to a different location, due to interpersonal challenges or a negative atmosphere in the fire brigade or for lack of time. While the number of former volunteers who responded to the survey was small and therefore these findings must be interpreted with caution, it is noteworthy that particularly interpersonal challenges and negative fire brigade culture were often mentioned. This indicates that improving fire brigade culture may be an area of improvement in some brigades.

Overall, the survey findings put fire brigade volunteering in Finland to a positive light. Most volunteers seemed satisfied, and found their volunteer activities engaging, important and meaningful. Being able to help others

95

was seen as the driver behind many volunteers engaging in fire brigade activities. These activities were not only seen as central to the functioning of communities, but provide volunteers with comradery, sense of belonging and usefulness. While volunteers face barriers, particularly with lack of time, the fire brigades were generally perceived as supportive, and not the cause of such barriers. Implications of our findings are detailed below each of the sections.

 

96

Taustaa Vapaaehtoisten palokuntalaisten syistä osallistua palokuntatoimintaan tehtiin valtakunnallinen kyselytutkimus vuonna 2012. Vuonna 2016 toteutettiin jatkotutkimus, jonka tavoitteena oli saada lisätietoa vapaaehtoisten motivaatioista ja asenteista sekä esteistä vapaaehtoistyön tekemiselle. Nykyisille vapaaehtoisille suunnatun kyselyn lisäksi laadittiin kysely toiminnan lopettaneille henkilöille (”entiset vapaaehtoiset”).

Vaikka sekä vuosien 2012 että 2016 kyselyt keskittyivät motivaatioihin, asenteisiin ja esteisiin, vuoden 2016 kyselyssä kartoitettiin tarkemmin sosiaalisten suhteiden merkitystä vapaaehtoisissa palokunnissa ja esitettiin lisäkysymyksiä vapaaehtoisten palokuntatoimintaan liittyvistä käsityksistä ja asenteista.

Vapaaehtoisten sitouttaminen on haastavaa useimmilla vapaaehtoistyön alueilla. Elintärkeillä aloilla kuten hälytyspalveluissa haasteet ovat erityisen suuria, sillä hälytyspalvelut ovat usein vapaaehtoisten varassa. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt ovat yleistymässä koko maailmassa (Kansainvälinen ilmastopaneeli, 2012), millä on suuri vaikutus juuri hälytyspalveluihin. Vapaaehtoisten palokuntien palvelut ovat tärkeitä harvaan asutussa Suomessa, erityisesti maaseutumaisissa kunnissa. Vaikka vapaaehtoiset palokunnat rekrytoivat säännöllisesti uusia jäseniä muun muassa nuorisotoiminnan kautta, nuorisojäsenten sitouttaminen palvelusikään asti on usein haastavaa.

Tämän tutkimuksen tavoite oli saada lisää tietoa vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen vetovoimatekijöistä ja estävistä tekijöistä, jotta palokunnat voisivat tehostaa rekrytointiaan sekä parantaa nykyisten ja tulevien vapaaehtoisten sitouttamista toimintaansa.

Kyselyprosessi Kyselyn toteutti sama tutkija kuin vuonna 2012, Sanna Malinen Canterburyn yliopistosta Uudesta-Seelannista. Henrieta Hamilton-Skurak toimi projektin tutkimusassistenttina ja Kaisa Eskelinen, Valtteri Tervala sekä Teija Mankkinen

97

johtivat projektia SPEK:n puolesta. Tutkimuksen rahoitti Palosuojelurahasto.

Canterburyn yliopiston eettinen toimikunta tarkasti ja hyväksyi tutkimuksen.

Kysely jaettiin Qualtrics-verkko-ohjelman kautta. Niille vuoden 2012 osallistujille, jotka olivat ilmoittaneet halukkuudestaan osallistua tuleviin kyselyihin, lähetettiin sähköpostikutsut. Sähköpostikutsut lähetettiin myös kaikille Suomen 709 vapaaehtoisille palokunnille alueellisten pelastusliittojen kautta.

Lisäksi osallistujia hankittiin välittämällä kutsua SPEK:n järjestö-, nuoriso- ja naistoimikuntien sekä Suomen Palopäällystöliiton ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton kautta palokunnille. Kyselyä mainostettiin sähköisissä uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa (Facebook, Twitter ja LinkedIn). Kysely oli avoinna kuukauden ajan, ja tuona aikana vastaajille lähetettiin kaksi muistutusta vastata kyselyyn. Kyselyyn sisältyi seuraavat osiot: n Vastaajan taustatiedot (ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutus, ammatti) n Vapaaehtoiseen palokuntaan liittyvät tiedot (palokunnan sijainti, palveluksen pituus, toiminta) n Tauot palveluksessa (taukojen lukumäärä ja pituus, taukojen syyt) n Liittymisen syyt n Vapaaehtoistyön esteet n Vapaaehtoistyön asennemittarit (vapaaehtoisten tyytyväisyys vapaaehtoistoimintaan, luottamus palokunnan johtoa kohtaan, saatu sosiaalinen tuki, sopeutumiskyky (volunteer resilience), lopettamisaikeet ja toistuvat poissaolot)

Entisiltä vapaaehtoisilta kysyttiin myös lopettamisen pääasiallista syytä ja mitä vapaaehtoinen palokunta voisi tehdä rohkaistakseen heitä palaamaan toiminnan pariin tai kuinka toimintaa ylipäänsä voitaisiin kehittää.

Osallistujat Nykyisten vapaaehtoisten otos koostui 1163 osallistujasta, joista 73 poistettiin, koska nämä vastaajat eivät sillä hetkellä olleet mukana vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa. Lisäksi 157 vastausta poistettiin puutteellisten tietojen vuoksi. Käyttökelpoinen aineisto koostui 933 vastauksesta, mikä vastaa vuoden 2012 kyselyn vastaajamäärää. Vastausten suurta määrää voidaan itsessään pitää epäsuorana merkkinä vapaaehtoisten korkeasta sitoutuneisuudesta. Entisiltä va-

98

paaehtoisilta saatiin 67 vastausta, mikä heijastaa tämän alaryhmän vaikeaa tavoitettavuutta.

Aineiston analyysi aloitettiin taustamuuttujien kuten siviilisäädyn, sukupuolen ja koulutustaustan arvioinnilla, sillä näiden taustatekijöiden on osoitettu vaikuttavan filantrooppiseen käyttäytymiseen kuten vapaaehtoistyöhön (Mesch, Rooney, Steinberg, & Denton, 2006; Wilson, 2000). Useiden tutkimusten mukaan naimisissa olo, korkea koulutus ja naisten kohdalla yksineläjyys lisäävät vapaaehtoistyöhön osallistumista (Mesch et al., 2006). Toisissa tutkimuksissa on havaittu vapaaehtoistyöhön liittyviä sukupuolieroja ja saatu viitteitä siitä, että naisten ja miesten syyt ryhtyä vapaaehtoistyöhön, harjoittamat vapaaehtoistyön muodot ja vapaaehtoistyöstä saama tyydytys eroavat toisistaan (Stukas, Snyder, & Clary, 1999). Vaikka todennäköisyys tehdä vapaaehtoistyötä on suurin keski-iässä, tämä ei todennäköisesti päde korkean riskin vapaaehtoistyöhön, kuten palokuntatoimintaan, joka houkuttelee nuorempia henkilöitä (Menchik & Weisbrod, 1987; Thompson & Bono, 1993). Myös vapaaehtoisten motivaatiot vaihtelevat iän mukaan. Vanhempia vapaaehtoisia motivoi todennäköisemmin halu pysyä aktiivisena eikä niinkään henkilökohtaiset hyödyt tai työkokemuksen kerryttäminen (Tschirhart, 1998). Tässä tutkimuksessa tarkastelimme vapaaehtoisten motivaatioita, esteitä ja asenteita vapaaehtoisten sukupuolen ja iän sekä vastaajan vapaaehtoisen palokunnan maantieteellisen sijainnin mukaan.

Taulukko 1. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten taustatiedot.

Nykyiset vapaaehtoiset 933

Vastaajia yhteensä

Entiset vapaaehtoiset 67

Keskiarvo

35,4

37,4

Sukupuoli

Mies Nainen

72% 28%

62% 38%

Ikäryhmä

25 tai alle 26-40 41 tai yli

31% 32% 36%

29% 29% 42%

Sijainti

Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutu

52% 24% 24%

56% 15% 29%

Vapaaehtoistyöuran pituus

Keskiarvo

16,3

13,6

Hälytyspalveluuran pituus

Keskiarvo

12,4

8,8

Ikä

99

Sekä nykyisten että entisten vapaaehtoisten taustatiedot on esitetty taulukossa 1.

Vapaaehtoinen palokunta on maaseutumaisissa kunnissa todennäköisemmin ainoa hälytyspalveluiden tarjoaja, ja tällä voi olla vaikutusta vapaaehtoisten motivaatioihin, asenteisiin ja esteisiin. (Kuntatyyppien luokitus on esitetty liitteen A taulukossa 1).

Kuvassa 1 on esitetty vastaajien asuinmaakunnat. Alueet, joiden osuus vastaajien joukossa oli alle 1,5 %, on yhdistetty kategoriaan ”Muu”. Tulosten perusteella vastauksissa on edustettuna suurin osa Suomesta. Alueilla, joilta saatiin eniten vastauksia, on myös eniten vapaaehtoisia palokuntia.

16%

Varsinais-Suomi 12%

Pirkanmaa 7%

Satakunta

7%

Länsi-Uusimaa

6%

Helsinki Kymenlaakso

5%

Oulu-Koillismaa

5% 5%

Lappi Etelä-Pohjanmaa

4%

Päijät-Häme

4%

Keski-Uusimaa

4%

Muut

4% 4%

Kanta-Häme Keski-Suomi

3%

Jokilaaksot

3%

Etelä-Savo

3%

Pohjanmaa

2%

Etelä-Karjala

2%

Keski-Pohjanmaa

2%

Pohjois-Karjala

2%

0% 5% 10% 15% 20%

Kuva 1. Nykyisten vapaaehtoisten jakaantuminen alueittain.

100

Vastaajista yli puolet (54 %; N = 437) oli suorittanut keski- tai peruskoulun, ja 27 %:lla (220) oli ylioppilastutkinto. (Katso tarkemmat tiedot liitteen A taulukosta 1). Noin puolella vastaajista (48 %; N = 397) oli opistotasoinen ammattikoulutus, ja 29 %:lla (242) oli ammattikorkeakoulu-, korkeakoulu- tai yliopistotutkinto. Suurin ammatillinen ryhmä vastaajien joukossa oli työntekijät (44 %; N = 367), seuraavaksi suurin opiskelijat (18 %; N = 146) ja kolmanneksi suurin toimihenkilöt (12 %; N = 102). (Katso tarkemmat tiedot liitteen A taulukosta 2). On merkillepantavaa, että vapaaehtoistyönsä lisäksi suurin osa vastaajista oli työelämässä. Entisten vapaaehtoisten koulutustausta ei eronnut merkittävästi nykyisten taustasta. (Katso tarkemmat tiedot liitteen A taulukosta 3).

Suurin ryhmä nykyisistä vapaaehtoisista oli naimisissa (40 %), toiseksi suurin ei ollut parisuhteessa (27 %) ja loput olivat epävirallisessa parisuhteessa (25 %). Kuten nykyisistäkin, suurin ryhmä myös entisistä vapaaehtoisia oli naimisissa (34 %, N = 21), toiseksi suurin oli epävirallisessa parisuhteessa (31 %, N = 19) ja loput eivät olleet parisuhteessa (26 %, N = 16).

101

Vapaaehtoistoiminta Kyselyllä selvitettiin vapaaehtoisten osallistumisastetta vapaaehtoisen palokuntatoiminnan eri muotoihin. Viimeisten kahden vuoden aikana suurin osa nykyisistä vapaaehtoisista oli osallistunut vapaaehtoisen palokunnan järjestämiin talkoisiin (82 %), hälytystehtäviin (75 %) ja koulutukseen (70 %) (katso kuva 2 alla). Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettaneiden keskuudessa jakauma oli hieman erilainen. Suurin osa entisistä vapaaehtoisista oli osallistunut hälytystehtäviin (70 %), seuraavaksi yleisintä oli talkoisiin osallistuminen (61 %) ja vähiten yleistä koulutukseen osallistuminen (58 %) (kuva 3). Oli kenties odotettavissa, että entiset vapaaehtoiset olivat ennen lopettamistaan osallistuneet toiminnan eri muotoihin vähemmän kuin nykyiset palokuntalaiset.

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

82%

Hälytystehtävät

75%

Koulutus

70%

Turvallisuusviestintä

48%

Hallinnolliset tehtävät

43%

Muu

20%

0% 20% 40% 60% 80%

Kuva 2. Nykyisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan.

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

70%

Hälytystehtävät

61%

Koulutus

58%

Turvallisuusviestintä Hallinnolliset tehtävät Muu

25% 21% 15%

0% 20% 40% 60% 80%

Kuva 3. Entisten vapaaehtoisten osallistumisaste vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan.

102

Sukupuolten väliset erot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan: Yleisesti ottaen miespuoliset vapaaehtoiset osallistuivat monipuolisemmin toimintaan kuin heidän naispuoliset kollegansa. Ero oli suurin hälytystehtävissä, joihin 86 % miespuolisista mutta vain 44 % naispuolisista vapaaehtoisista oli osallistunut. Miespuoliset vapaaehtoiset olivat osallistuneet enemmän kaikkiin muihin toiminnan muotoihin paitsi talkoisiin, joihin miehet ja naiset olivat osallistuneet lähes yhtä usein (83 % vs. 78 %). (Kuva 4 alla.)

Sukupuolten väliset erot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan: Entisten vapaaehtoisten osallistuminen vaihteli vähemmän sukupuolen mukaan. Ainoa merkittävä ero oli hälytystehtävissä, joihin miehet olivat osallistuneet selvästi (85%) naisia (48%) enemmän, kuten nykyisten vapaaehtoistenkin keskuudessa.

Mies

Nainen 83% 78%

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

86%

Hälytystehtävät

44% 73%

Koulutus

60% 54%

Turvallisuusviestintä

33%

Hallinnolliset tehtävät Muu

31% 17%

48%

28%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kuva 4. Sukupuolierot vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa (nykyiset vapaaehtoiset).

Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan: Nykyisistä vapaaehtoisista alle 25-vuotiaiden ikäryhmä oli osallistunut vähiten toimintaan. Ikäryhmä 26–40 oli aktiivisin hälytystehtävissä, koulutuksessa ja turvallisuusviestintään liittyvässä toiminnassa, kun taas yli 40-vuotiaiden ikäryhmä oli osallistunut eniten talkoisiin ja hallinnollisiin tehtäviin (kuva 5).

103

< 25

26-40

> 40 70% 85% 88%

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi 59%

Hälytystehtävät

90% 76%

67% 73% 69%

Koulutus 36%

58% 51%

Turvallisuusviestintä 18% Hallinnolliset tehtävät

53% 58% 18% 19% 23%

Muu

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kuva 5. Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan.

< 25

26-40

> 40 74%

Koulutus

48%

63%

53%

Hälytystehtävät

74% 82%

42% Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

63% 74% 26%

Muu

37%

15% 11% 26%

Turvallisuusviestintä 7% Hallinnolliset tehtävät

5% 11% 37%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kuva 6. Ikäerot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan .

104

Ikäerot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan: Toisin kuin nykyisten vapaaehtoisten keskuudessa, alle 25-vuotiaat entiset vapaaehtoiset olivat osallistuneet eniten koulutukseen, kun taas useimmat yli 40-vuotiaat olivat osallistuneet hälytystehtäviin (kuva 6). Näyttäisi siis siltä, että vanhemmat vapaaehtoiset lopettavat toiminnan suoraan hälytystehtävistä. Tämä saattaa johtua siitä, että ikä rajoittaa aktiivisiin ja raskaisiin tehtäviin osallistumista. Vanhin ikäryhmä oli myös osallistunut vähiten koulutukseen.

Maantieteellisen sijainnin yhteys nykyisten vapaaehtoisten osallistumiseen: Kuvassa 7 on esitetty joitakin alueellisia eroja nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa eri toimintamuotoihin. Tulokset osoittavat, että maaseutumaisissa kunnissa toimivat vapaaehtoiset osallistuvat muita enemmän hälytystehtäviin, vaikkakin ero maaseutumaisten ja taajaan asuttujen kuntien välillä onkin hyvin pieni. Osallistumisaktiivisuuteen vaikuttanee maaseutumaisten kuntien suurempi riippuvuus vapaaehtoistyöstä hälytyspalveluiden tuottamisessa.

Kaupunkimaiset kunnat

Taajaan asutut kunnat

Maaseutumaiset kunnat 84% 80% 80%

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

73% 64% 67%

Koulutus

71% 79% 83%

Hälytystehtävät 56% 45% 42%

Turvallisuusviestintä

49% 43% 37%

Hallinnolliset tehtävät

Muu

20% 24% 17%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kuva 7. Alueelliset erot nykyisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan.

105

Maantieteellisen sijainnin yhteys entisten vapaaehtoisten osallistumiseen: Entisten vapaaehtoisten osallistumisen alueellisessa analyysissa nousi esiin hieman erilainen ilmiö (kuva 8). Kaupunkimaisten ja maaseutumaisten kuntien entiset vapaaehtoiset ovat osallistuneet toimintaan samankaltaisesti, mutta taajaan asutuissa kunnissa entiset vapaaehtoiset ovat osallistuneet kaikkeen toimintaan vähemmän. Nämä vapaaehtoiset olivat kuitenkin osallistuneet ”muihin” tehtäviin, kuten nuorisotyöhön ja naisosaston toimintaan.

Kaupunkimaiset kunnat

Taajaan asutut kunnat

Maaseutumaiset kunnat 66% 50%

Hälytystehtävät

Talkootyö vapaaehtoisen palokunnan hyväksi

80% 62%

38% 53%

62% 25%

Koulutus

53% Hallinnolliset tehtävät

21% 25% 13% 14%

Turvallisuusviestintä 0% 7% Muu

21%

38%

17%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kuva 8. Alueelliset erot entisten vapaaehtoisten osallistumisessa toimintaan.

106

Johtopäätökset: Ei kenties ole yllättävää, että miehet, 25–40-vuotiaat, ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat vapaaehtoiset osallistuvat hälytystehtäviin yleisemmin kuin naispuoliset, nuoremmat (< 25-vuotiaat) ja vanhemmat (> 40-vuotiaat) vapaaehtoiset sekä kaupunkimaisissa tai taajaan asutuissa kunnissa asuvat vapaaehtoiset. On syytä ottaa huomioon, että nämä vastaajien taustatietoihin liittyvät erot voivat vaikuttaa eri toimintamuotoihin osallistumiseen. Siksi olisi tärkeää tarjota vapaaehtoisen palokunnan demografiselle koostumukselle sopivia toimintamuotoja tai pyrkiä hankkimaan uusia vapaaehtoisia.

On myös huomionarvoista, että useimmat entiset vapaaehtoiset olivat osallistuneet hälytystehtäviin ennen lopettamistaan ja monet lopettaneet olivat osallistuneet nuorisotyöhön. Tulos osoittaa, että vapaaehtoinen palokunta menettää merkittävässä määrin tietoa ja osaamista entisten vapaaehtoisten mukana. Nykyisten vapaaehtoisten kanssa olisi hyödyllistä keskustella siitä, minkä tyyppinen toiminta heitä kiinnostaisi hälytystehtävien tai nuorisotyön sijaan. Lisäksi jos vapaaehtoisia on lopettanut vapaaehtoisen palokunnan ulkopuolisista syistä, tämän ryhmän henkilöitä voidaan rekrytoida takaisin toiminnan piiriin myöhemmin, millä voidaan välttää osaamisen menettäminen pitkällä aikavälillä. Yhteydenpito entisten vapaaehtoisten kanssa saattaa lisätä heidän paluunsa todennäköisyyttä.

107

Vapaaehtoisidentiteetti Vapaaehtoisidentiteetin teoria esittää, että toimittuaan jonkin aikaa vapaaehtoistyössä vapaaehtoiset sisäistävät vapaaehtoisroolinsa ja siitä tulee osa heidän identiteettiään, mikä tukee jatkamista vapaaehtoistyössä. Olosuhdetekijöillä, kuten johdon antamalla tuella tai tunnustuksella, tai vastaavasti painostuksella, on myös merkitystä (de León & Fuertes, 2007; Finkelstein, 2008; Grant, 2012).

Tutkimuksessa mitattiin vapaaehtoisidentiteettiä pyytämällä vastaajia kertomaan, mihin seuraavista ryhmistä he samastuvat: a) vapaaehtoinen työntekijä, b) ammattilainen vai c) sekä vapaaehtoinen työntekijä että ammattilainen.

Valtaosa eli 66 % nykyisten vapaaehtoisten otoksesta (62 % entisistä vapaaehtoisista) koki olevansa ennen kaikkea vapaaehtoisia työntekijöitä ja 33 % (33 % entisistä vapaaehtoisista) sekä vapaaehtoisia työntekijöitä että ammattilaisia.

Vain 1 % piti itseään ammattilaisina. Vaikka tulos ei kenties ole yllättävä, sitä voidaan pitää rohkaisevana, koska vapaaehtoisidentiteetti lisää pitkällä tähtäimellä sitoutumista vapaaehtoistyöhön. Juuri tähän tavoitteeseen useimmat voittoa tavoittelemattomat järjestöt pyrkivätkin (de León & Fuertes, 2007).

Sukupuoleen, ikään ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot nykyisten vapaaehtoisten identiteetissä (ja nykyisten vs. entisten vapaaehtoisten identiteetit): Naiset (82 %) samastuivat miehiä (59 %) todennäköisemmin vapaaehtoisen työntekijän identiteettiin, kun taas miehet (39 %) samastuivat naisia (18 %) todennäköisemmin sekä vapaaehtoisen työntekijän että ammattilaisen identiteettiin. Entisten vapaaehtoisten aineistosta nousi esiin samanlainen ilmiö. Ikäerojen suhteen havaitsimme, että itseään vapaaehtoisina pitäviä nykyisiä vapaaehtoisia oli eniten ikäryhmässä 25 ja nuoremmat (71 %), toiseksi eniten ikäryhmässä 41 -vuotiaat ja vanhemmat (65 %) ja vähiten ikäryhmässä 26–40-vuotiaat (61 %). Ikäryhmä 26–40-vuotiaat kuitenkin samastui enemmän sekä vapaaehtoisen työntekijän että ammattilaisen identiteettiin (38 %) kuin ikäryhmät 25 ja nuoremmat (28 %) sekä 41 ja vanhemmat (34 %). Entisten vapaaehtoisten tuloksissa oli jonkin verran eroa edellä esitettyihin. Tässä joukossa suurin itsensä vapaaehtoisiksi työntekijöiksi kokevien ryhmä oli 26–40 vuotiaat (74 %). Vapaaehtoisen työntekijän ja ammattilaisen identiteetin yhdistelmä oli yleisin ikäryhmässä 25 ja nuoremmat (42 %).

108

Suurempi osa maaseutumaisissa kunnissa asuvista (43 %) samastui sekä vapaaehtoisen työntekijän että ammattilaisen identiteettiin kuin heidän kaupunkimaisissa (30 %) ja taajaan asutuissa kunnissa asuvat (32 %) kollegansa. Sitä vastoin vain 43 % maaseutumaisissa kunnissa asuvista vapaaehtoisista koki itsensä vapaaehtoisiksi verrattuna 67 %:iin taajaan asutuissa ja 68 %:iin kaupunkimaisissa kunnissa asuvista. Tulokset olivat samanlaisia entisten vapaaehtoisten ryhmässä. Tuloksissa korostuu ero maaseutumaisissa ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvien sekä nykyisten ja entisten vapaaehtoisten palokuntalaisten eri ikäryhmien identiteeteissä.

Johtopäätökset: Samastumisen alueelliset erot, toisin sanoen se, että maaseutumaisissa kunnissa asuvat vapaaehtoiset samastuvat epätodennäköisemmin vapaaehtoisen työntekijän identiteettiin ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvia todennäköisemmin vapaaehtoisen työntekijän ja ammattilaisen identiteetin yhdistelmään, johtuvat todennäköisesti siitä, että maaseudulla ollaan riippuvaisempia vapaaehtoisista palokuntapalveluista, ja vapaaehtoisia palokuntalaisia kohdellaan siten enemmän ammattilaisina kuin vapaaehtoisina. On mahdollista, että identiteettierot syntyvät eroista vapaaehtoisiin palokuntiin kohdistuvissa odotuksissa. Nykyisten vapaaehtoisten motivaatioissa ja asenteissa oli kuitenkin vain vähäisiä eroja eri alueiden välillä. Aihetta käsitellään tarkemmin seuraavaksi.

109

Liittymissyyt Vapaaehtoistyön motivaatioteorian mukaan yksilöt liittyvät vapaaehtoisorganisaatioihin toteuttaakseen tiettyjä motiiveja tai funktioita (Clary et al., 1998).

Vastaavasti vapaaehtoistyön motiivien täyttymisen sanotaan edistävän vapaaehtoisroolin, ja siten vapaaehtoisidentiteetin, sisäistämistä, mikä puolestaan edistää vapaaehtoistyön jatkamista (Grant, 2012). Yhteisöön kuuluminen vahvistaa tätä mallia entisestään, sillä se mahdollistaa syvemmän yhteisen päämäärän ja identiteetin kokemuksen.

Vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syitä tutkittiin pyytämällä osallistujia valitsemaan 12 vaihtoehdon joukosta syy, jonka vuoksi he alun perin liittyivät vapaaehtoiseen palokuntaan. Vaihtoehdot perustuivat vuoden 2012 kyselyn vastauksiin. Vastaajat saivat halutessaan valita useamman kuin yhden syyn.

Kuvassa 9 on esitetty syyt yleisimmästä harvinaisimpaan (katso myös liitteen A taulukko 4). Syyt eivät eronneet merkittävästi entisten vapaaehtoisten ilmoittamista (katso liite A, kuva 1).

Halu auttaa Uuden harrastuksen etsintä Halu oppia uutta Pyydettiin liittymään Sukulaiset mukana palokunnan toiminnassa Halu kehittyä/kasvaa henkisesti Sosiaalisuus/ystävät Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti Halu saada työkokemusta

565 423 401 34% 321 29% 270 27% 253 24% 227 23% 217 16% 150

61% 45% 43%

74 8% 53 6% Rekrytointikampanja 38 4% Muu

Lisätulot

0 200 400

Kuva 9 . Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan.

110

600

Ylivoimainen enemmistö nykyisistä vapaaehtoisista, 61 % (N = 565), ilmoitti halun auttaa olevan vapaaehtoisen palokuntatoiminnan pääasiallinen syy.

Tämä kertoo vapaaehtoisten palokuntalaisten altruistisesta ja toisia huomioivasta suuntautumisesta. Toiseksi yleisin syy oli uuden harrastuksen löytäminen (45 %; N = 423) ja uuden oppiminen (43 %; N = 401) kolmanneksi yleisin.

Kutsu liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan mainittiin myös melko usein (34 %, N = 321), kun taas rekrytointikampanjat (4 %, N = 38) ja lisätulot (6 %, N = 53) olivat vähiten mainittuja syitä.

Vain harvat vastaajat kommentoivat kysymystä avovastauksella, mutta avovastausten keskeiset teemat olivat: sukulaiset tai tuttavat olivat mukana vapaaehtoisen palokunnan toiminnassa ja saivat vastaajan liittymään; palokunta tarvitsi uusia vapaaehtoisia ja vastaaja tunsi velvollisuudekseen ”maksaa takaisin” avun, mitä hän itse tai hänen sukulaisensa tai tuttavansa olivat saaneet; vapaaehtoisen palokunnan nuorisotyö jätti kipinän vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan, joka heräsi aikuisiällä uudelleen.

Johtopäätökset: Toisten auttaminen on tutkimuksen mukaan vapaaehtoisten pääasiallinen syy osallistua palokuntatoimintaan. Onkin tärkeää tarjota vapaaehtoisille mahdollisuuksia merkitykselliseen vapaaehtoistyön kokemukseen. Joissakin (tosin vain muutamassa) avokommentissa ilmaistiin turhautumista siihen, että vapaaehtoiset ovat harjoitelleet pitkään, mutta heillä ei ole mahdollisuutta osallistua hälytystehtäviin.

Palokuntatoiminnan markkinoiminen jännittävänä ja hyödyllisenä harrastuksena kantaisi todennäköisesti hedelmää. Suuri osa vastaajista liittyi vapaaehtoiseen palokuntaan alun perin kokeakseen jotakin uutta ja oppiakseen uusia tietoja ja taitoja. Rekrytoinnissa kannattaisikin painottaa näitä teemoja.

Kiinnostavaa kyllä, kun vapaaehtoisilta kysyttiin, miksi he jatkoivat palokuntatoimintaa (käsitelty jatkossa), mahdollisuus olla avuksi oli merkittävässä roolissa, mutta niin oli myös vapaaehtoistyön sosiaalinen ulottuvuus. Näyttäisi siis siltä, että liittymissyyt eroavat tekijöistä, jotka saavat ihmiset jatkamaan vapaaehtoistyötä. Toiminnassa jatkamista vaikuttaa motivoivan erityisesti vapaaehtoisen palokunnan tarjoamat sosiaaliset verkostot ja toverihenki.

111

Nykyiset ja entiset vapaaehtoiset antoivat keskenään samanlaisia syitä palokuntaan liittymiselle, joten alkuperäinen liittymissyy ei näyttäisi vaikuttavan lopettamispäätökseen. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että entisten vapaaehtoisten otos oli pieni ja tuloksiin on suhtauduttava varauksella, koska vastaajien oli muisteltava alkuperäisiä liittymissyitään vuosien takaa.

Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten liittymissyissä: Kuvassa 10 vertaillaan mies- ja naispuolisten vapaaehtoisten syitä liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan (katso myös liite A, taulukko 5). Vaikka miesten ja naisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan olivat suurimmaksi osaksi samankaltaisia, yksi ero nousi esiin. Suurin sukupuolten välinen ero vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syissä oli palokunnan toiminnassa mukana olevien tai olleiden sukulaisten vaikutus. Naisista 43 %, verrattuna 24 %:iin miespuolisista vastaajista, päätti liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan, koska heidän perheenjäsenensä oli ollut mukana palokuntatoiminnassa. Kyseinen syy oli naisten keskuudessa kolmanneksi yleisin kyselyssä esitetystä 12 vaihtoehdosta, mutta vasta seitsemänneksi yleisin miesten joukossa.

Mies

Nainen

62%

Halu auttaa

56% 45% 47%

Uuden harrastuksen etsintä

44% 40%

Halu oppia uutta

34% 36%

Pyydettiin liittymään

26% 30%

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

25% 19%

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

24%

Sukulaiset toimineet vapaaehtoisessa palokunnassa

43%

Sosiaalisuus/ystävät

23% 27%

Halu saada työkokemusta

16% 16%

Muu Lisätulot Rekrytointikampanja

7% 10% 7% 2% 5% 2%

0% 20% 40% 60% 80%

Kuva 10. Nykyisten vapaaehtoisten liittymissyiden erot vapaaehtoisten sukupuolen mukaan.

112

Sukupuolierot entisten vapaaehtoisten liittymissyissä: Tärkeimmässä liittymissyyssä, auttamisen halussa, ei ollut sukupuolieroja nykyisten tai entisten vapaaehtoisten joukossa. Naispuoliset vapaaehtoiset kuitenkin ilmoittivat uuden harrastuksen liittymissyyksi miehiä useammin (60 % vs. 44 %), ja sukulaisten osallisuudella oli myös entisten vapaaehtoisten joukossa suurempi merkitys naisille (43 %) kuin miehille (24 %).

Johtopäätökset: Sukupuolten väliset erot vapaaehtoisen palokuntatoiminnan aloittamisessa viittaisivat siihen, että suosittelujärjestelmillä (liittymiskutsu) on keskeinen rooli erityisesti naisten rekrytoinnissa. Vaikka rekrytointikampanjat eivät näytä tulosten valossa tehokkailta, on tietenkin mahdollista, että ne levittävät tietoisuutta vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista ja voivat siten vaikuttaa liittymispäätöksiin.

Ikäerot liittymissyissä (nykyiset vapaaehtoiset): Kuvassa 11 on esitetty yhtäläisyyksiä ja eroja liittymissyissä nykyisten vapaaehtoisten eri ikäryhmien välillä. Yksi suurimmista eroista, kenties ilmeisistä syistä, oli vapaaehtoisten halussa saada työkokemusta. Ikäryhmästä 25 ja nuoremmat 26 % (N = 75) ilmoitti tämän liittymissyyn verrattuna vain 9 %:iin (N = 30) ikäryhmästä 41 ja vanhemmat.

Tulokset ovat yhdenmukaisia Clary, Snyder, and Stukas (1996) kanssa, jossa havaittiin, että nuoremmat vastaajat pitivät urakehitystä, tässä tapauksessa vapaaehtoistyön kautta, vanhempia vastaajia tärkeämpänä. Sitä vastoin kutsu liittyä ja vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti motivoivat vanhempia vapaaehtoisia hieman enemmän kuin heidän nuorempia kollegoitaan. Sosiaalisiin syihin ja muiden auttamiseen liittyvien syiden esiintymä oli lähes identtinen kaikissa ikäryhmissä (katso taulukko 2). Vapaaehtoisen palokunnan toiminnassa aiemmin mukana olleilla oli vaikutusta nuorten vastaajien liittymispäätöksiin.

113

< 25

26-40

> 40 61% 60% 61%

Halu auttaa Uuden harrastuksen etsintä

38%

48% 45% 37%

Halu oppia uutta

35% 26% 27%

Sukulaiset toimineet vapaaehtoisessa palokunnassa

30% 24% 22%

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

28% 34% 40%

Pyydettiin liittymään Halu saada työkokemusta

15% 9%

24% 19% 27%

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

Rekrytointikampanja Lisätulot

26%

25% 25% 23%

Sosiaalisuus/ystävät

Muu

48% 51%

5% 8% 10% 5% 5% 2% 3% 8% 6%

0% 20% 40% 60% 80%

Kuva 11. Erot nykyisten vapaaehtoisten syissä liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin.

Ikäerot entisten vapaaehtoisten liittymissyissä: Uuden harrastuksen hankkiminen oli yleisimmin ilmoitettu liittymissyy nuorimmassa ikäryhmässä. Keskimmäisessä ikäryhmässä (26–40- vuotiaat) auttamisen halu oli merkittävin syy, vaikka myös sosiaaliset syyt ja uuden oppiminen mainittiin useissa vastauksissa. Vanhimpien entisten vapaaehtoisten joukossa auttamisen halu ja uuden oppiminen olivat merkittävimmät liittymissyyt.

On kenties huomionarvoista, että työkokemuksen hankkiminen oli yhtä yleinen syy kaikissa palokuntatoiminnan jättäneiden ikäryhmissä (toisin kuin nykyisten vapaaehtoisten joukossa). Lisäksi kutsu liittyä vapaaehtoiseen palo-

114

Taulukko 2. Nykyisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan ikäryhmittäin (%; N =vastausten määrä). < 25

26-40

> 40

Motivaatio

%

N

%

N

%

N

Halu auttaa

61%

175

60%

180

61%

206

Uuden harrastuksen etsintä

48%

140

51%

154

38%

127

Halu oppia uutta

48%

140

45%

134

37%

123

Sukulaiset toimineet vapaaehtoisessa palokunnassa

35%

101

26%

78

27%

90

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

30%

88

24%

88

22%

75

Pyydettiin liittymään

28%

82

34%

103

40%

135

Halu saada työkokemusta

26%

75

15%

44

9%

30

Sosiaalisuus/ystävät

25%

73

25%

76

23%

78

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

24%

70

19%

56

27%

90

Muu

5%

14

8%

24

10%

35

Rekrytointikampanja

5%

13

5%

16

2%

8

Lisätulot

3%

9

8%

24

6%

20

kuntaan ei ollut vanhimman ikäryhmän keskuudessa nuorempia ikäryhmiä yleisempi liittymissyy, kuten asian laita oli nykyisten vapaaehtoisten keskuudessa. On mahdollista, että nykyisten ja entisten vapaaehtoisten väliset erot viittaavat suosittelujärjestelmän (liittymiskutsu) ja vapaaehtoistyön jatkamisen väliseen yhteyteen (liite A, taulukko 6). Liittymiskutsu oli paljon yleisempi liittymissyy nykyisten palokuntalaisten vanhimmassa ikäryhmässä verrattuna palokuntatoiminnan jättäneiden vastaavaan ikäryhmään. Tämä saattaa tarkoittaa, että sukulaisten ja ystävien mukaan pyytämät henkilöt pysyvät toiminnassa todennäköisemmin kuin muut. Suosittelujärjestelmät saattavat siis johtaa pidempiaikaiseen osallistumiseen.

Johtopäätökset: Ikäryhmien väliset erot liittymissyissä osoittavat, että vapaaehtoistyöstä saatavan työkokemuksen korostamisesta voisi olla hyötyä nuorten rekrytoinnissa. Vapaaehtoisena palokuntalaisena toimimisesta ei ole hyötyä ainoastaan pelastuspalvelu-uralla. Se kehittää myös muita taitoja, kuten viestintä-, johtamis- ja ryhmätyötaitoja. Suosittelujärjestelmät (liittymiskutsu) olisivat todennäköisesti tehokkaita myös ikääntyneempien henkilöiden rekrytoinnissa.

115

Paras asia palokuntatoiminnassa Vastaajia pyydettiin nimeämään palokuntatoiminnan paras puoli. Ryhmähenki ja muiden auttaminen nousivat vastauksissa yleisimmiksi teemoiksi. Nämä teemat olivat samat sekä nykyisillä että entisillä vapaaehtoisilla. Vastaajien mukaan ”auttaminen” ja ”yhteisöllisyys/porukka/porukkahenki/kaverit” olivat toiminnan paras puoli. Ryhmähenki ja yhteisöllisyys heijastuivat erityisen voimakkaina näistä vastauksista.

116

Tärkein syy jatkaa toimintaa Kysyimme myös tärkeintä tekijää joka sai vapaaehtoiset jatkamaan palokuntatoimintaa. Vastauksista nousi eräitä selkeitä teemoja: n Auttaminen (“Muiden auttaminen”; “Halu auttaa”; “Saa auttaa ihmisiä ja ympärillä on hyvä porukka”); n Sosiaaliset suhteet ja yhteisö (“Yhteenkuuluvuus”; “Ystävät”; “hyvä porukka”; “Palokunta perhe”); n Vapaaehtoinen palokuntatoiminta elämäntapana (“Lapsesta asti tehnyt, niin ei osaa olla ilman”; “Palokuntamaailma on minulla veressä...”; “Tästä on tullut elämäntapa...”; “Pitkään ollu mukana. Ei osaa lopettaa”; “VPK toiminta on niin profiloitunut osaksi persoonaan etten osaa edes lopettaa”; “Siitä on tullut jo "elämäntapa"); n Nuorten kanssa toimimisen ja työskentelyn merkitys (“Nuoriso-osasto”; “Nuorten innostus heitä kouluttaessa”; “Se, että on nähnyt palokuntanuorista kasvavan uusia hälytysosastolaisia”; “Nuorisotyö”); n Vastuu ja velvoitteet (“Jos Minä en sitä tee, joku muu joutuu sen tekemään”; “Suomi ei pärjää ilman vapaaehtoisuutta”; “Suurinta rakkautta on auttaa lähimmäistä pyyteettömästi”; “Lähin vakituinen palokunta [usean] km päässä, jonkun on nämäkin hommat tehtävä”); n Työn merkitys (“Työn merkitys yhteiskunnassa.”; “yhteiskunta tarvitsee vapaaehtoisia, jotka pystyvät auttamaan ja antamaan kaikkensa vaikeissa tilanteissa”; “Tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä”); n Itse toiminta ja toiminnan monipuolisuus (“Toiminta on hauskaa”; “Kivaa toimintaa”; “Monipuolisuus”; “Mielenkiintoinen harrastus, jossa voi kehittyä”; “Aina oppii uutta”; “Työn monipuolisuus ja palokunnasta saamani ystävät!”); n Hälytystehtävät (“Hälytystehtävät ovat toiminnan suola”; “Jos hälytystehtävistä aletaan karsimaan tai hälytetään vain "ei kiireellisille" tehtäville, kiinnostus lopahtaa monella”; “Se että tulevaisuudessa pääsisin hälytyksiin ja sitä kautta auttamaan ihmisiä”; “Jokainen onnistunut keikka”; “Hälytyksiä "riittävästi"”).

117

Johtopäätökset: Vaikka muiden auttaminen ja sosiaaliset syyt olivat yleisiä syitä liittyä palokuntatoimintaan, on huomionarvoista, että useissa vastauksissa nostettiin esiin varsinaisten vapaaehtoistehtävien, ja erityisesti hälytystehtävien tärkeys. Mahdollisuus osallistua mielenkiintoiseen ja mielekkääseen toimintaan, ja erityisesti hälytystehtäviin, näyttäytyy keskeisenä tekijänä.

118

Vapaaehtoistyön esteet Vapaaehtoiset joutuvat usein luovimaan erilaisten sitoumusten, kuten töiden ja opintojen, perhe-elämän ja muiden harrastusten, ristipaineessa. Selvittääksemme nykyisten vapaaehtoisten palokuntalaisten haastaviksi kokemia vapaaehtoistyön puolia, pyysimme vastaajia kertomaan heidän vapaaehtoista palokuntatoimintaansa haittaavista esteistä. Pyysimme vastaajia lisäksi kertomaan merkittävimmän esteen omalle vapaaehtoistyölleen ja ehdottamaan keinoa esteen voittamiseksi.

Kanadalaisen Survey of Giving, Volunteering and Participating 2004 (Hall, Lasby, Gumulka, & Tryon, 2006) -tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyön merkittävimpiä esteitä ovat ajanpuute, kyvyttömyys sitoutua pitkäjänteiseen toimintaan ja se, ettei henkilöä yksinkertaisesti ole pyydetty mukaan vapaaehtoistyöhön. Ajanpuute selittyy modernin elämän paineilla selviytyä työelämän, perhe-elämän, ystävien ja vapaa-ajan vaatimuksista, mikä puolestaan perustellaan roolikuormitukseen liittyvällä -teorialla (Allen, Herst, Bruck, & Sutton, 2000; Haski-Leventhal, Meijs, & Hustinx, 2010). Mitä enemmän aikaa esimerkiksi palkkatyöhön menee, sitä epätodennäköisemmin henkilö ryhtyy vapaaehtoistyöhön, muun muassa ajanpuutteen takia (Lee & Brudney, 2009). Ajanpuute oli myös vuoden 2012 kyselyssä useimmin mainittu este. Vuoden 2012 kyselyssä ei kuitenkaan kartoitettu tämän kyselyn tavoin mahdollisia ratkaisuja esteiden poistamiseksi.

Vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan osallistumisen esteitä tai haasteita kartoitettiin pyytämällä vastaajia pisteyttämään esteet asteikolla 1 = ei aiheuta lainkaan estettä – 7 = merkittävä este. Kuvassa 12 on esitetty, kuinka monta prosenttia vastaajista koki kunkin esteen haastavaksi (eli antoi sille enemmän kuin yhden pisteen).

119

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

74% 73%

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle 63%

Aika ei riitä Muut harrastukset

59%

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

51%

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

47%

Koulutus on riittämätöntä

47%

Perhesitoumukset

42%

Puolison tai perheen asenteet Henkilösuhteet esimiehiin

42% 37%

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

33%

Taloudelliset syyt

32%

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

31%

0% 20% 40% 60% 80%

Kuva 12. Nykyisten vapaaehtoisten ilmoittamat vapaaehtoistyön esteet .

Keskiarvot ja keskihajonnat nykyisten vapaaehtoisten kokemasta esteiden haastavuudesta on esitetty taulukossa 3. Esteet on esitetty vakavuuspisteiden mukaisessa järjestyksessä. Eniten pisteitä sai kategoria “Muu”. Tähän kategoriaan sisältyi terveyteen, palokunnan maantieteelliseen etäisyyteen, perhe-elämään (esim. molempien vanhempien vapaaehtoisen palokuntatyön aiheuttamat lastenhoitoon liittyvät haasteet) ja uupumukseen liittyviä esteitä. On huomionarvoista, että vaikka kategoria “Muu” sai suurimmat vakavuuspisteet (KA = 4,7), vain 34 vapaaehtoista ilmoitti tämän kategorian esteeksi.

Kategoriaa ”Muu” lukuun ottamatta seuraavat kolme kategoriaa koettiin kohtalaisen haastaviksi vakavuuspisteillä 3,8–4,74. Vakavimmat esteet vapaaehtoistyölle olivat työhön ja/tai opintoihin liittyvät haasteet, muut (työelämään liittyvät) haasteet ja velvoitteet sekä ajanpuute, jotka voivat kaikki liittyä työhön tai opiskeluun ja osoittavat selvästi, että monen vapaaehtoisen on vaikea selviytyä yhtäaikaisista sitoumuksistaan.

Kun kysyimme vakavinta estettä vapaaehtoistoimintaan osallistumiselle, ajanpuute oli selvästi useimmiten mainittu este. Ajanpuute liitettiin ennen kaikkea työtehtäviin tai vastaavasti opintoihin liittyviin velvoitteisiin, jotka haittasivat vapaaehtoistoimintaa. Myös vanhuuteen ja heikkoon terveydentilaan liittyvät haasteet olivat näkyvässä roolissa.

120

Taulukko 3 .Vapaaehtoistyön esteiden frekvenssijakauma ja vakavuuspisteet, nykyiset vapaaehtoiset .

Este

Muu

Frekvenssi

Sijoitus (frekvensseistä)

Keskiarvo (vakavuuspisteet, sijoitusjärjestyksessä)

34

14.

4,68

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

607

2.

4,36

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

621

1.

3,95

Aika ei riitä

522

3.

3,81

Perhesitoumukset

350

8.

3,59

Muut harrastukset

496

4.

3,40

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

392

6.

3,33

Henkilösuhteet esimiehiin

309

10.

3,29

Puolison tai perheen asenteet

348

9.

3,23

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

425

5.

3,13

Koulutus on riittämätöntä

389

7.

3,10

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

260

13.

2,93

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

277

11.

2,89

Taloudelliset syyt

267

12.

2,85

Kuten edellä on mainittu, ajanpuute on hyvin tunnettu vapaaehtoistoimintaa rajoittava tekijä. Palkkatyö rajoittaa merkittävästi ihmisten ajankäyttöä.

Roolikuormitukseen liittyvä teoria esittääkin, että palkallisen työajan lisääminen vähentää muuhun toimintaan, kuten vapaaehtoistyöhön, jäävää aikaa (Markham & Bonjean, 1996).

Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten kokemien esteiden vertailu: Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten kokemien vapaaehtoistyön esteiden vertailussa ilmeni eräitä mielenkiintoisia tuloksia. Tulokset on esitetty taulukossa 4. Ero taulukossa kuvaa kasvua/laskua lopettaneiden vapaaehtoisten pisteissä nykyisiin vapaaehtoisiin verrattuna. Kuten sanottu, entisten vapaaehtoisten ryhmältä saatiin huomattavasti vähemmän vastauksia kuin nykyisiltä vapaaehtoisilta, joten tuloksia on tulkittava varauksella.

121

Taulukko 4. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot.

Nykyiset vapaaehtoiset Esteet Muu

N

%

Keskiarvo

Entiset vapaaehtoiset N

Ero

%

Keskiarvo

Keskiarvo

34

4%

4,68

10

15

5,40

0,72

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

607

65%

4,36

45

67

4,64

0,28

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

621

67%

3,95

40

60

4,48

0,53

Aika ei riitä

522

56%

3,81

38

57

4,42

0,61

Perhesitoumukset

350

38%

3,59

19

28

4,21

0,62

Muut harrastukset

496

53%

3,40

25

37

3,52

0,12

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

392

42%

3,33

39

58

3,97

0,64

Henkilösuhteet esimiehiin

309

33%

3,29

33

49

4,06

0,77

Puolison tai perheen asenteet

348

37%

3,23

15

22

3,47

0,24

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

425

46%

3,13

38

57

3,24

0,11

Koulutus on riittämätöntä

389

42%

3,10

35

52

3,09

-0,01

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

260

28%

2,93

18

27

3,44

0,51

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

277

30%

2,89

26

39

3,35

0,46

Taloudelliset syyt

267

29%

2,85

14

21

2,57

-0,28

Huom. N = vastausten määrä. Suuruudeltaan yli tai alle ± 0,50 keskiarvojen erot on lihavoitu. Ero = Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten antamien pisteiden keskimääräinen ero.

Keskiarvot ovat poikkeuksetta korkeampia entisten kuin nykyisten vapaaehtoisten ryhmässä, eli toiminnan lopettaneet kokivat vakavampia esteitä. Muu kategorian ohella, entisten ja nykyisten vapaaehtoisten kokemusten välillä oli suurimmat erot kategoriassa huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa (KA = 3,3 vs. KA = 4,0) ja henkilösuhteissa esimiehiin (KA = 3,3 vs. KA = 4,1).

Keskimäärin korkeampien pisteiden lisäksi huomattavasti suurempi osuus entisistä palokuntalaisista mainitsi nämä tekijät ylipäänsä esteiksi. Lisäksi kategorioiden aika ei riitä ja perhesitoumukset keskimääräiset pisteet olivat merkittävästi suuremmat entisten vapaaehtoisten joukossa.

Toimiva ryhmätyöskentely on vapaaehtoisessa pelastuspalvelutyössä ehdottoman tärkeää. Tutkimuksissa on todettu ystävyyssuhteiden ja ryhmähen-

122

gen olevan vapaaehtoisten hälytyspalveluryhmien elintärkeitä rakennuspalasia sekä toimivaa ryhmätyöskentelyä tukevia tekijöitä (Yarwood, 2011). Myönteinen ryhmäkulttuuri, jossa viestintä on avointa, kaikkien panosta arvostetaan ja henkilösuhteisiin liittyviä haasteita käsitellään, on vapaaehtoisille palokunnille tärkeää.

Ajanpuutteen ja perhesitoumusten osalta on aiemmassa tutkimuksessa painotettu, että vapaaehtoisille on tärkeää tiedottaa selkeästi heitä koskevista odotuksista ja velvoitteista, jotta he voivat tehdä perustellun päätöksen vapaaehtoistoimintaan ryhtymisestä (Paull (2009). Paull (2009) totesi myös, että vapaaehtoistyön joustavuus, kuten roolien jakaminen, saattaa madaltaa vapaaehtoistyön aloittamiskynnystä.

Johtopäätökset: Tulokset viittaavat siihen, että henkilösuhteet ja kokemus vapaaehtoisen palokunnan kulttuurista voivat vaikuttaa merkittävästi lopettamisaikeisiin ja vapaaehtoisten vaihtuvuuteen. Vaikka organisaation kulttuurin muuttaminen voi olla haastavaa, avoimet ja läpinäkyvät keskustelut vapaaehtoisten kanssa palokunnan kehittämistarpeista ovat hyvä lähtökohta muutokselle. Saattaa myös olla hyödyllistä pyytää esimerkiksi ulkopuolista asiantuntijaa arvioimaan vapaaehtoisen palokunnan kulttuurin haasteita, raportoimaan niistä palokunnan johdolle ja laatimaan toimintasuunnitelman kulttuurin muuttamiseksi.

Ajanpuute ja perhesitoumukset näyttäisivät myös lisäävän vapaaehtoisten lopettamisaikeita. Yhteydenpito lopettaneisiin vapaaehtoisiin saattaa lisätä heidän vapaaehtoistyöhön paluun todennäköisyyttä, kun vapaaehtoisten elämäntilanne esimerkiksi jälleen sallii osallistumisen.

123

Esteiden madaltaminen Olimme kiinnostuneita kuulemaan vapaaehtoisten omia ehdotuksia esteiden ylittämiseksi. Osallistujia pyydettiin nimeämään yksi asia, joka madaltaisi suurinta estettä heidän omalle vapaaehtoistyölleen. Erittäin suuri enemmistö ilmoitti, ettei vapaaehtoinen palokunta voi tehdä mitään heille suurimman esteen madaltamiseksi. Jos esimerkiksi työ vaatii runsaasti vapaaehtoisen aikaa, ei vapaaehtoinen palokunta voi juuri tehdä mitään tämän velvoitteiden keventämiseksi. Lastenhoitoavun puute mainittiin monissa vastauksissa, ja joissakin vastauksissa todettiin, että osallistumista helpottaisi koulutustilaisuuden ajankohdan siirtäminen toiselle viikonpäivälle.

Vastaajat esittivät seuraavia hyödyllisiä ehdotuksia esteiden madaltamiseksi: n Sopimukset työnantajien kanssa hälytystehtäviin osallistumisen mahdollistamiseksi n Lisää henkilöstöä vaihtelevan ja mielenkiintoisen koulutuksen kehittämiseen.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kiinnostava ja monipuolinen toiminta mainittiin myös yhtenä tärkeimmistä tekijöistä vapaaehtoisten sitouttamisessa toimintaan. n Yllä olevaan liittyen annettiin ehdotuksia mielenkiintoisten toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi (eli enemmän ja monipuolisempaa toimintaa). n Lastenhoitopaikka vapaaehtoisen palokunnan yhteydessä mahdollistaisi osallistumisen koulutukseen ja hälytystehtäviin. n Viestinnän lisääminen palokunnan hallinnon ja kentällä toimivien vapaaehtoisten välillä toimintakulttuurin parantamiseksi.

Johtopäätökset: Ajanpuute oli merkittävin vastaajien kokema este palokunnan toimintaan osallistumiselle. Useat töihin ja opintoihin liittyvät velvoitteet saattavat kaventaa vapaaehtoistoimintaan jäävää aikaa.

Joissakin tapauksissa voisi olla mahdollista yhdistää työtä ja vapaaehtoistoimintaa (Lee & Brudney, 2009). Vaikka tämä onkin mahdollista vain tietyissä ammateissa ja rooleissa, työnantajien tiedottaminen vapaaehtoisten vastuista (ja päin vastoin) saattaa olla hyvä lähtökohta velvoitteiden välisten ristiriitojen sovitte-

124

lemiseen. Vapaaehtoisten toimintamahdollisuuksien parantamiseksi esitettiin lukuisia ehdotuksia, esimerkiksi koulutusten parempaa suunnittelua. Hälytystehtävät motivoivat vapaaehtoisia erityisesti, joten niihin osallistumisen mahdollistaminen on hyvä keino motivoida palokuntalaisia. Vapaaehtoiset palokunnat voisivat myös jakaa keskenään ideoita monipuolisesta toiminnasta ja kutsua muita palokuntia koulutustilaisuuksiinsa vaihtelun lisäämiseksi ja osaamisen jakamisen edistämiseksi.

Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyölle ilmoittamissa esteissä: Tarkastelimme myös sukupuolieroja vapaaehtoiselle palokuntatoiminnalle koetuissa esteissä (kuva 13 alla).

Mies

Nainen 4,4

Muu

5,3

4,4 4,3

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

4,0 3,9

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

3,8 3,8

Aika ei riitä

3,6 3,6

Perhesitoumukset

3,4 3,4

Muut harrastukset

3,2 3,5

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa Puolison tai perheen asenteet

3,2 3,1

Henkilösuhteet esimiehiin

3,2 3,2 3,1 3,3 3,0 3,3

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta Koulutus on riittämätöntä

2,9 3,0

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

2,9 2,7

Taloudelliset syyt

1

2

3

4 5

6

Kuva 13. Sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa kokemien esteiden keskimääräisissä vakavuuspisteissä.

125

Miehet ja naiset kokivat vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan osallistumisen esteet melko samalla tavoin kategoriaa ”Muu” lukuunottamatta, johon liittyen naiset kertoivat miehiä vakavammista esteistä. Naisten vastausten kategoriassa ”Muu” kerrottiin lastenhoitoon liittyvistä haasteista. Muita vähäisiä eroja oli nähtävissä huonon ryhmähengen ja riittämättömän koulutuksen kategorioissa, joille naispuoliset vapaaehtoiset antoivat hieman suuremmat pisteet. Esteiden kokemisen sukupuolierojen keskiarvot ja keskihajonnat on esitetty liitteen A taulukossa 7.

Erojen keskiarvon tilastollista merkitsevyyttä testattiin multinomiaalisella regressiolla . Sukupuolierot olivat tilastollisesti merkitseviä vain kahdessa tapauksessa. Vastaajat, jotka pitivät riittämätöntä koulutusta merkittävänä esteenä olivat 20 % todennäköisemmin naisia. Koulutusta tai osallistumismahdollisuuksia koulutukseen ei mahdollisesti ole tarjolla tasapuolisesti molemmille sukupuolille. On myös mahdollista, että naiset toivovat miehiä enemmän koulutusta. Joissakin vapaaehtoisissa palokunnissa saattaakin olla naisosasto tällaista erityyppistä koulutusta varten. Tuloksessa saattaa olla myös kyse naistoimintaan liittyvästä koulutuksesta, ei palokuntakoulutuksesta ylipäänsä. Lisäksi vastaajat, joiden mielestä vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa ja jotka pitivät tätä merkittävänä esteenä, olivat 45 % todennäköisemmin naisia. Tässä yhteydessä on syytä vielä tarkastella miesten ja naisten osallistumisasteita vapaaehtoisen palokuntatoiminnan eri muotoihin. Analyysi osoittaa, että suurin ero miesten ja naisten osallistumisessa (86 % vs. 44 %) oli hälytystehtävissä. Voidaankin pohtia, pidetäänkö hälytystehtäviä yleisesti mielenkiintoisempina kuin muita toiminnan muotoja, kuten hallinnollisia tehtäviä, talkoita ja koulutusta. On myös mahdollista, että naisten osallistuminen hälytystehtäviin ei ole yhtä hyväksyttävää kuin miesten, mikä herättää kysymyksen mahdollisista sukupuolistereotypioista vapaaehtoisissa palokunnissa. Mikäli tämä pitää paikkansa, vapaaehtoisilta palokunnilta jää käyttämättä merkittävä resurssi, jos ne eivät hyödynnä naisia hälytystehtävissä.

Johtopäätökset: Naiset näyttävät toivovan erityyppistä koulutusta kuin miehet.

Vapaaehtoistyön esteisiin liittyvien avovastausten tarkastelussa ei kuitenkaan noussut esiin mitään ilmeisiä naisten koulutuksen riittämättömyyteen liittyviä teemoja. Joidenkin yksittäisten vapaaehtoisten palokuntien voi olla syytä keskustella vapaaehtoistensa (miesten ja naisten) kanssa ja selvittää heidän koulutukseen liittyviä toiveitaan.

126

Sukupuolierot nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyölle ilmoittamissa esteissä: Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyölle ilmoittamien esteiden sukupuolierojen tarkastelussa nousi esiin joitakin mielenkiintoisia tuloksia (katso taulukko 5). On syytä huomata, että entisten vapaaehtoisten suhteellisen pienen vastaajamäärän johdosta olemme merkinneet (*) tulokset, jotka vähintään 20 % vastaajista valitsi esteen syyksi. Merkitsemättömiä tuloksia on tulkittava varauksella. Samaa lähestymistapaa sovelletaan jatkossa kaikkiin esteitä koskeviin analyyseihin.

Taulukko 5. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskimääräiset erot sukupuolittain.

Ero (a) Esteet Muu

Miehet

Naiset

0,7

1,2

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

0,4*

0,1*

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

0,8*

0,1*

Aika ei riitä

0,7*

0,5*

Perhesitoumukset

0,8*

0,2

Muut harrastukset

-0,3*

1,1

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

0,9*

0,2*

Puolison tai perheen asenteet

0,2*

0,5

Henkilösuhteet esimiehiin

1,4*

0,0*

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

0,0*

0,1*

Koulutus on riittämätöntä

0,2*

-0,5*

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

0,6*

0,0

Huom. Ero (a) = nykyisten ja entisten vapaaehtoisten antamien pisteiden keskimääräinen ero. Luku lihavoitu = keskiarvojen ero yli tai alle ± 0,50. Positiivinen arvo ilmaisee nousua nykyisten vapaaehtoisten pisteistä. (*) = vähintään 20 % osallistujista valitsi tämän esteen.

Vertailu osoittaa, että miesten joukossa entiset vapaaehtoiset antoivat useassa kategoriassa esteille nykyisiä vapaaehtoisia suuremmat pisteet. Huono ryhmähenki ja henkilösuhteet esimiehiin erottuvat erityisesti muista kategorioista. Sen sijaan ainoat kategoriat, joille entiset naispuoliset vapaaehtoiset antoivat nykyisiä suuremmat pisteet, olivat muut harrastukset ja “Muu”. Onkin mielenkiintoista huomata, että vaikkeivät sukupuolierot nykyisten vapaaehtoisten ko-

127

kemissa esteissä olleet merkittäviä, lopettaneiden miesten tyytymättömyys oli suurempaa verrattuna toiminnassa jatkaviin miehiin kuin vastaava ero naisten keskuudessa. Tosin se, että entisten naispuolisten vapaaehtoisten tyytymättömyys ilmenee erityisesti kategoriassa “Muu”, voi viitata siihen, että nämä naiset ovat lopettaneet toiminnan kyselyssä käytetyn luettelon ulkopuolisten esteiden takia. Näitä muita vastauksissa esiintyneitä esteitä olivat: n ajanpuute (suurimmaksi osaksi perhe-elämän ja töiden takia) n muutto toiselle paikkakunnalle n huonot henkilösuhteet

Toiminnan lopettaneiden naisten ylläolevissa avovastauksissa esittämät esteet saattavat ilmentää työn ja perhe-elämän yhdistelmän aiheuttamia velvoitteita sekä henkilöiden välisiä ristiriitoja palokunnissa. Lisäksi muutto toiselle paikkakunnalle saattaa hankaloittaa erityisesti naisten jatkamista palokuntatoiminnassa.

Johtopäätökset: Lopettaneista sekä miehet että naiset kertoivat suuremmista haasteista palokuntatoiminnassa kuin toiminnassa jatkavat kollegansa, erityisesti henkilösuhteisiin liittyen. Vapaaehtoisten palokuntien kannattaisi todennäköisesti panostaa rakentavamman kulttuurin vaalimiseen vapaaehtoisten vaihtuvuuden ehkäisemiseksi.

Ikäerot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyössä kokemissa esteissä: Ikäryhmien välisiä eroja vapaaehtoistyössä koetuissa esteissä arvioitiin ja vertailtiin ikäryhmien 25 ja nuoremmat, 26–40 -vuotiaat sekä 41 ja vanhemmat välillä (Kuva 14).

Monet keskimääräisistä eroista ikäryhmien välillä vaikuttivat vähäisiltä, mutta muutama kategoria erottui kuitenkin joukosta. Suurimmat erot olivat kategorioissa ”Aika ei riitä” (25 ja alle = 2,2; 26–40 = 3,1; 41 ja yli = 3,0), ”Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet” (25 ja alle = 2,5; 26–40 = 3,6; 41 ja yli = 3,4) ja ”Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle” (25 ja alle = 3,3; 26–40 = 3,9; 41 ja yli = 3,2), joissa nuorin ikäryhmä arvioi esteet vähemmän vakaviksi kuin vanhemmat ikäryhmät. Useimmissa kategorioissa 26–40 -vuotiaat kuitenkin arvioivat esteet vakavammiksi kuin heitä nuoremmat tai vanhemmat vapaaehtoiset. (Katso keskiarvot ja keskihajonta liitteen A taulukosta 8.)

128

< 25

26-40

> 40 4,4

Muu

4,8 5,1

4,3 4,5 4,2

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle 3,7

4,1 3,9 3,7 3,9 3,8

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet Aika ei riitä Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

3,6

2,8 2,6

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

3,5 3,2 2,9

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

3,5 3,3 3,2 3,4

3,8 3,5

Perhesitoumukset

3,3 3,2 3,1

Henkilösuhteet esimiehiin

3,3 3,2 2,9 3,2 3,5 3,5 3,1 3,2 3,2

Koulutus on riittämätöntä Muut harrastukset

Puolison tai perheen asenteet Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

2,6

3,1 3,1

2,6

Taloudelliset syyt

3,0 2,9

1

2

3

4 5

6

Kuva 14. Erot nykyisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyössä kokemissa esteissä iän mukaan.

Ikäerojen tilastollisen merkitsevyyden testauksessa havaitsimme kuitenkin, että mielenkiintoisen vapaaehtoistoiminnan puutteen suhteellisen merkittäväksi esteeksi luokitelleet vastaajat kuuluivat 72 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 41 ja vanhemmat, ja 50 % todennäköisemmin ryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat.

129

Tämän lisäksi vastaajat, jotka eivät pitäneet vapaaehtoisten koulutusta mielenkiintoisena kuuluivat 32 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä vapaaehtoiset, joilla oli kuljetuksiin liittyviä ongelmia kuuluivat 37 % todennäköisemmin korkeintaan 25-vuotiaisiin kuin 41-vuotiaisiin ja tätä vanhempiin.

Johtopäätökset: Vapaaehtoisten palokuntien on tärkeää tiedostaa tulokset, joiden mukaan 26–40- vuotiaiden ikäryhmä kohtaa muun ikäisiä todennäköisemmin esteitä vapaaehtoistoiminnalleen. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin useista työhön, opintoihin ja perhe-elämään liittyvistä velvoitteista.

Tulokset osoittavat myös, että nuorten vapaaehtoisten (korkeintaan 25-vuotiaat) sitouttamiseksi vapaaehtoisten palokuntien on hyvä panostaa kiinnostavan koulutuksen kehittämiseen ja tarjota vapaaehtoisille näitä kiinnostavia tehtäviä.

Tarvitaankin jatkuvaa dialogia vapaaehtoisten ja palokunnan johdon välillä, jotta saadaan tietoa siitä, minkä tyyppinen koulutus ja toiminta lisää vapaaehtoisten tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta.

Ikäerot nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyölle ilmoittamissa esteissä: Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten kokemien esteiden ikäerojen vertailu tuotti ajatuksia herättäviä tuloksia (katso taulukko 6). Ero (a) taulukossa 6 kuvaa kasvua/laskua lopettaneiden vapaaehtoisten pisteissä nykyisiin vapaaehtoisiin verrattuna.

Taulukko 6 osoittaa, että lopettaneiden vapaaehtoisten esteille antamat vakavuuspisteet ovat poikkeuksetta nykyisten vapaaehtoisten antamia korkeampia, vapaaehtoisen ikään katsomatta. Erot nykyisten ja entisten vapaaehtoisten välillä ovat suurimmat (sekä lukumäärän että vakavuuden suhteen) keskimmäisessä ikäryhmässä. Ikäryhmän 26–40- vuotiaat lopettaneet vapaaehtoiset kokivat huonoa ryhmähenkeä huomattavasti nykyisiä vapaaehtoisia enemmän.

Lopettaneiden keskimmäinen ikäryhmä koki myös henkilösuhteet esimiehiin sekä koulutuksen ja toiminnan vähäisen mielenkiintoisuuden suuremmiksi esteiksi kuin nykyisten vapaaehtoisten vastaava ikäryhmä. Henkilösuhteet esimiehiin olivat ongelma myös lopettaneiden ikäryhmälle 41 ja vanhemmat.

Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden erot maantieteellisen sijainnin mukaan: Analysoimme vapaaehtoistoiminnassa koettujen esteiden eroja vastaajien palokuntien maantieteellisten sijaintien välillä vertailemalla kaupunki-

130

Taulukko 6. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot ikäryhmittäin.

Ero (a) Esteet Koulutus on riittämätöntä

< 25

26-40

> 40

0,0

0,0

0,1*

0,4

1,0

1,0*

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

-0,2*

2,4

0,6*

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

-0,8*

1,1

0,2*

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

0,4

0,9

0,4*

Henkilösuhteet esimiehiin

Aika ei riitä

1,5

0,3*

0,5*

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

0,9

0,5*

0,5*

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

0,5*

0,2*

0,2*

Huom. Ero (a) = nykyisten ja entisten vapaaehtoisten antamien pisteiden keskimääräinen ero.

Vain suuruudeltaan yli tai alle ± 1,00 erot on lihavoitu. Positiivinen arvo ilmaisee nousua nykyisten vapaaehtoisten pisteistä. (*) = vähintään 20 % osallistujista valitsi tämän esteen; muita esteitä ei otettu taulukkoon.

maisten, maaseutumaisten ja taajaan asuttujen kuntien tuloksia. Kuvassa 15 on esitetty esteiden saamien pisteiden keskimääräiset erot maantieteellisten sijaintien välillä.

Kuten edellisissäkin vertailuissa, kategoria ”Muu” sai suurimmat pisteet.

Tämän lisäksi alueiden välillä ilmeni pieniä eroja perhesitoumuksissa, puolison ja perheen asenteissa, vapaaehtoisen palokunnan huonossa ryhmähengessä ja kuljetuksiin liittyvissä haasteissa. Kategoriaa ”Muu” lukuun ottamatta maaseutumaisissa kunnissa asuvat vapaaehtoiset pitivät yleisesti ottaen esteitä vähiten vakavina (liite A, taulukko 9).

Vapaaehtoiset, jotka arvioivat kuljetusongelmat merkittäväksi esteeksi, asuivat 70 % todennäköisemmin taajaan asutussa kuin maaseutumaisessa kunnassa (Kuva 15). Vapaaehtoiset, jotka arvioivat puolison tai perheen asenteet vakavaksi esteeksi, asuivat 43 % todennäköisemmin kaupunkimaisissa ja 40 % todennäköisemmin taajaan asutuissa kunnissa kuin Suomen maaseutumaisissa kunnissa. Samoin vastaajat, jotka pitivät perhesitoumuksia vapaaehtoistoiminnan esteinä, asuivat 30 % todennäköisemmin kaupunkimaisissa kuin maaseutumaisissa kunnissa. Lopuksi henkilöt, jotka pitivät huonoa ryhmähenkeä vapaaehtoistyön esteenä, asuivat 36 % todennäköisemmin taajaan asutussa kuin maaseutumaisessa kunnassa.

131

Kaupunkimaiset kunnat

Maaseutumaiset kunnat 4,8 3,9 5,8

Taajaan asutut kunnat

Muu

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

4,0

4,4 4,4

4,0 4,0 3,9

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet Aika ei riitä Perhesitoumukset Puolison tai perheen asenteet

2,8

3,9 3,8 3,6 3,8 3,5 3,2 3,4 3,4 3,4 3,5 3,3

Muut harrastukset Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

2,9

3,3 3,5

Henkilösuhteet esimiehiin

3,2 3,2 3,0

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

3,1 3,2 2,9 3,0 3,3

Koulutus on riittämätöntä

2,9

3,0 2,8 2,6

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

2,9

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

2,5

3,3

2,6

Taloudelliset syyt

3,1 2,8

1

2

3

4 5

Kuva 15. Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden erot maantieteellisen sijainnin mukaan.

132

6

Johtopäätökset: Alueelliset erot koetuissa esteissä olivat kokonaisuutena vähäisiä. Päin vastoin, työhön ja opintoihin liittyvät sitoumukset olivat tärkeimpiä esteitä alueesta riippumatta. On kuitenkin huomionarvoista, että maaseutumaisissa kunnissa asuvat vapaaehtoiset pitävät esteitä vähiten vakavina. Koska maaseutumaisten kuntien vapaaehtoisia palokuntia pidetään tärkeämpinä yhteisöjen toiminnalle, maaseudulla asuvat perheet saattavat olla joustavampia vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan liittyvän ajankäytön suhteen kuin kaupunkimaisemmilla alueilla asuvat.

Maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyölle ilmoittamissa esteissä. Vapaaehtoisen palokunnan sijainnista riippumatta entiset vapaaehtoiset arvioivat esteet vakavammiksi kuin nykyiset vapaaehtoiset (taulukko 7).

Taulukossa 4 esitettyjen viiden pääasiallisen esteen keskimääräisissä vakavuuspisteissä oli eniten kasvua kaupungeissa asuvien vapaaehtoisten keskuudessa. Toisin sanoen, kaupungeissa sijaitsevien vapaaehtoisten palokuntien entiset jäsenet antoivat esteille suurimmat vakavuuspisteet.

Taulukko 7. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten vapaaehtoistyön esteille antamien vakavuuspisteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan.

Ero (a) Esteet

Kaupunkimaiset kunnat

Taajaan asutut kunnat

Maaseutumaiset kunnat

Koulutus on riittämätöntä

1,1*

0,4

1,4

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

0,8*

0,5

1,7

Henkilösuhteet esimiehiin

2,0*

1,1

1,6

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

1,7*

1,3

1,4

Muut harrastukset

1,8*

-0,5

1,0

Aika ei riitä

2,1*

1,2

1,2

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

1,9*

1,0*

1,8

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

1,7*

0,6

1,5

Huom. Ero (a) = nykyisten ja entisten vapaaehtoisten antamien pisteiden keskimääräinen ero. Taulukko sisältää vain yli tai alle ± 1,00 muutokset ja vain viisi yleisessä vakavuusarvioinnissa suurimmat pisteet saanutta kategoriaa (taulukko 4). Positiivinen arvo ilmaisee nousua nykyisten vapaaehtoisten pisteistä. (*) = vähintään 20 % osallistujista valitsi tämän esteen; muita esteitä ei otettu taulukkoon.

133

Tauot vapaaehtoistyöstä Kysyimme vapaaehtoisilta, ovatko he pitäneet taukoja vapaaehtoisesta palokuntatoiminnastaan. Termillä “tauko” tarkoitimme kahta kuukautta pidempää jaksoa tai vapaaehtoisen palokunnalle ilmoittamaa jaksoa, jonka aikana hän ei ole kyennyt osallistumaan sen toimintaan. Tulosten mukaan 33 % vapaaehtoisista (N = 278) oli pitänyt tauon jossain vaiheessa vapaaehtoistoimintaansa. Taukoja pitäneet vapaaehtoiset olivat pitäneet keskimäärin 1,7 taukoa eli alle kaksi taukoa.

Yleisiä syitä pitää tauko vapaaehtoistoiminnasta olivat esimerkiksi: n työkiireet n asevelvollisuus n koulu tai opiskelu (erityisesti toisessa kaupungissa) n sairaus n kiinnostuksen puute tai motivaation laskeminen n perheen perustaminen n henkilökohtaiset ristiriidat vapaaehtoisessa palokunnassa n kiusaaminen

Vastauksissa selvästi yleisimmin mainitut syyt tauon pitämiseen liittyivät työhön ja opiskeluun liittyviin sitoumuksiin ja asevelvollisuuteen.

Vaikka kiusaaminen ei ole laajalti tunnustettu ongelma vapaaehtoistoiminnassa, on uutta näyttöä siitä, että se on tärkeä näkökohta huomioitavaksi vapaaehtoisorganisaatioiden johtamisessa. Australiassa hiljattain tehty tutkimus on yksi ensimmäisistä, joka keskittyy kiusaamisen tutkimiseen vapaaehtoistyön kontekstissa (Paull & Omari, 2015). Kyseisen laadullisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka kiusaamisella oli vapaaehtoistyön kontekstissa tiettyjä samoja ilmenemismuotoja kuin työelämässä, oli sillä myös vapaaehtoistyölle ainutlaatuisia piirteitä. Vapaaehtoiset esimerkiksi kiusasivat uusia vapaaehtoisia ja pyysivät heidän erottamistaan tai kiusasivat palkattua johtajaansa. He saattoivat esimerkiksi jättää noudattamatta toimintaohjeita tietoisina siitä, että johdon oli vaikea ryhtyä toimiin heidän vapaaehtoisstatuksensa vuoksi. Tutkimuksessa kolmannes vastaajista oli kokenut tai nähnyt kiusaamis-

134

ta (Paull & Omari 2015). Luku on samansuuntainen kuin suomalaisten palkansaajien keskuudessa (Lyly-Yrjänäinen 2015). Palokuntien johtamisessa onkin syytä kiinnittää huomiota eri ryhmien kuten vapaaehtoisten, palkattujen työntekijöiden ja johdon välisiin suhteisiin.

Johtopäätökset: Tauon pitämistä koskevia tuloksia voidaan kaiken kaikkiaan pitää rohkaisevina. Ne kertovat, ettei tauon pitäminen vapaaehtoistyöstä vaikuttaisi johtavan toiminnan lopettamiseen. Vapaaehtoisissa palokunnissa esiintyvä kiusaaminen ja henkilöiden väliset ristiriidat ovat kuitenkin merkittäviä haasteita, joita ei tule sivuuttaa. Tämän raportin tulokset voivat toimia avauksena vapaaehtoisen palokunnan toimintakulttuuria, hyväksyttävää käyttäytymistä ja psykologisesti turvallisen vapaaehtoistyöympäristön merkitystä käsittelevälle keskustelulle.

135

Vapaaehtoisten asenteet Saadaksemme tietoa vapaaehtoisten asenteista mittasimme heidän tyytyväisyyttään palokuntatoimintaan, luottamustaan palokunnan johtoa kohtaan, sosiaalisen tuen kokemustaan, sopeutumiskykyään, lopettamisaikeitaan ja poissaolotiheyttään. Kysymykset mitattiin seitsemän pisteen Likertin asteikolla, jossa suurempi arvo osoittaa kyseessä olevan muuttujan korkeampaa tasoa (esimerkiksi erittäin tyytyväinen tai vahvat lopettamisaikeet). Keskiarvot ja keskihajonnat2 on esitetty taulukossa 8 ja kuvassa 16 (ruudulliset palkit kuvaavat entisten vapaaehtoisten vastausten keskiarvoja).3 Kyselylomakkeen kysymykset ja niiden mittausominaisuudet on esitetty liitteessä B. Taulukko 8. Asennemittareiden keskiarvot ja keskihajonnat (KH).

Asennemittari

N

Min.

Maks.

Keskiarvo

KH

Vapaaehtoisen tyytyväisyys

930

1

7

6,0

0,93

Sitoutuminen

896

1

7

6,0

1,25

Vapaaehtoisten sietokyky

898

1

7

5,9

1,00

Henkilökohtainen tuki

932

1

7

5,9

1,00

Henkilökohtainen tuki (entiset vapaaehtoiset)* Luottamus palokuntaa kohtaan Luottamus palokuntaa kohtaan (entiset vapaaehtoiset)* Organisaation tuki Organisaation tuki (entiset vapaa-ehtoiset)*

62

1

7

4,9

1,72

892

1

7

5,5

1,27

63

1

7

4,7

1,94

897

1

7

5,3

1,28

63

1

7

4,5

1,56

Lopettamisaikeet

841

1

7

2,6

1,52

Poissaolotiheys

841

1

7

2,5

1,48

Huom. (*) = entiset vapaaehtoiset; korkea arvo kertoo positiivisesta vastauksesta, lukuun ottamatta poissaolotiheyttä ja lopettamisaikeita, joissa korkea arvo kertoo suuremmista lähtöaikeista tai poissaolotaipumuksesta.

2 Keskihajonta edustaa vaihtelua (tai hajonnan astetta) aineiston sisällä.

3 Erojen keskiarvon tilastollista merkitsevyyttä testattiin multinomiaalisella regressiolla.

136

Poissaolotiheys

2,5 2,6

Lopettamisaikeet

4,5

Henkilökohtainen tuki

4,7

Luottamus palokuntaa kohtaan

4,9

Henkilökohtainen tuki

5,3 5,5 5,9 5,9

Vapaaehtoisten sietokyky Sitoutuminen

6,0

Vapaaehtoisen tyytyväisyys

6,0

1

2

3

4 5 6 7

8

Kuva 16. Nykyisten ja entisten vapaaehtoisten asennemittareiden keskiarvot (harmaat palkit kuvaavat entisten vapaaehtoisten vastausten keskiarvoja. Nämä kolme kysymystä esitettiin myös entisille vapaaehtoisille).

Yllä olevista taulukosta ja kuvasta käy ilmi, että nykyisten vapaaehtoisten asenteet ovat erittäin myönteisiä. Se, että nämä vapaaehtoiset toimivat edelleen vapaaehtoisessa palokunnassa ja päättivät vastata kyselyyn, voi vaikuttaa tuloksiin (rajoitettu otos), mutta tästä huolimatta tulokset antavat erittäin myönteisen kuvan Suomen vapaaehtoisen palokuntatoiminnan tasosta. Vaikka myös entisten vapaaehtoisten asenteet olivat myönteisiä, asennemittarien keskiarvot ovat pienempiä kuin nykyisillä vapaaehtoisilla.

On myös merkillepantavaa, että nykyisten vapaaehtoisten lopettamisaikeet ja heidän ilmoittamansa poissaolotiheydet olivat alhaisia, mikä heijastaa vahvaa halua jatkaa vapaaehtoistyötä. Nykyisten vapaaehtoisten itse ilmoittama sopeutumiskyvyn taso, eli heidän kykynsä pyytää apua, toimia yhdessä muiden kanssa sekä mukautua muuttuviin vaatimuksiin ja ympäristöihin, on niin ikään rohkaiseva.

137

Vapaaehtoisten tyytyväisyys Kun vapaaehtoinen on rekrytoitu, SPEK:n, alueellisten pelastusliittojen ja vapaaehtoisten palokuntien on tärkeää panostaa tämän sitouttamiseen. Sitouttaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä vapaaehtoisreservi on laskussa (Bussell & Forbes, 2002). Tyytyväisyyden omaan vapaaehtoiskokemukseen on osoitettu lisäävän yksilön yleistä onnellisuutta ja hyvinvointia (Morrow-Howell, Hinterlong, Rozario, & Tang, 2003; Paço & Nave, 2013). Lisäksi sen on osoitettu lisäävän vapaaehtoistyöhön käytettyä aikaa. Suurempi tyytyväisyys on myös yhteydessä parempaan tuottavuuteen ja alhaisempiin lähtöaikeisiin, mitkä ovat ratkaisevia tekijöitä vapaaehtoisten palokuntien menestyksekkäälle toiminnalle (Finkelstein, 2008; Millette & Gagné, 2008; Paço & Nave, 2013). Yksilön tyytyväisyys vapaaehtoiskokemukseensa on näin ollen ensiarvoisen tärkeää sekä yleisesti että erityisesti silloin, kun vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja sitouttamisessa on ongelmia.

Otoksessamme vapaaehtoisten tyytyväisyyden keskiarvo oli KA = 6,0 (KH = 0,9; asteikolla 1 = matala tyytyväisyys – 7 = korkea tyytyväisyys). Pistemäärä on korkea ja osoittaa, että vapaaehtoiset palokunnat vastaavat hyvin vapaaehtoisten odotuksia.

Alhainen tyytyväisyys

Korkea tyytyväisyys

Kuva 17 . Nykyisten vapaaehtoisten tyytyväisyyden taso (asteikolla 1 = matala tyytyväisyys – 7 = korkea tyytyväisyys) .

Sukupuoleen, ikään ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot vapaaehtoisten tyytyväisyydessä: Vapaaehtoisten tyytyväisyyden keskiarvojen vertailu maantieteellisten sijaintien välillä ei tuottanut tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Sukupuolten (KAmies = 6,0, KH = 1,0 ja KAnainen = 6,1, SD = 0,8) ja ikäryhmien (M<25 = 6,2, KH = 0,8; KA26-40 = 5,8, KH = 1,0 ja KA>41 = 6,0, KH = 1,0) keskiarvojen vertailun tulokset sitä vastoin olivat tilastollisesti merkitseviä. Korkeat tyytyväisyyspisteet ilmoittanut vapaaehtoinen oli 22 %

138

todennäköisemmin naispuolinen kuin miespuolinen. Tyytyväiset vapaaehtoiset kuuluivat 64 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä 18 % todennäköisemmin ikäryhmään 41-vuotiaat ja vanhemmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat. Tulosten mukaan vapaaehtoisten keskimmäinen (26–40-vuotiaat) ikäryhmä on vähemmän tyytyväinen kuin heidän nuoremmat ja vanhemmat kollegansa.

Johtopäätökset: Vapaaehtoisten tyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että vapaaehtoisten rooliaan koskevat odotukset täyttyvät. Tämä saattaa edellyttää jatkuvaa esimies- ja mentoritukea sekä sitä, että vapaaehtoisten roolia koskevat odotukset tehdään selväksi jo rekrytointivaiheessa. Koulutus on todettu yhdeksi eniten vapaaehtoisten tyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä, mikä perustelee koulutukseen liittyvien toimivien henkilöstökäytäntöjen tarvetta (Ferreira, Proença, & Proença, 2012). Tulosten mukaan useimmat vapaaehtoiset palokunnat tekevät erinomaista työtä vapaaehtoisten tyytyväisyyden pitämiseksi korkealla tasolla.

139

Vapaaehtoisten sitoutuminen Tässä tutkimuksessa mitattua sitoutumisen muotoa kutsutaan affektiiviseksi sitoutumiseksi. Se on tunnepohjaista sitoutumista, omistautumista ja uskollisuutta organisaatiota kohtaan. Se voidaan määritellä psykologiseksi tilaksi, jota luonnehtii yksilön päätös jatkaa organisaatioon kuulumista (Meyer, Allen, & Smith, 1993). Korkea sitoutumisen taso organisaatioon on tärkeää erityisesti nykypäivänä, kun vapaaehtoistyö on muuttunut perinteisestä (elinikäisestä) vapaaehtoistyöstä jaksoittaisempaan vapaaehtoistyön muotoon (ajoittainen tai kertaluontoinen), jossa ei sitouduta niin vahvasti mihinkään tiettyyn organisaatioon (Oostlander, Güntert, van Schie, & Wehner, 2013; Wilson, 2000; Wilson & Musick, 1999).

Vapaaehtoisten sitoutumisen keskiarvo oli otoksessamme M = 6,0 (KH = 1,3; asteikolla 1 = matala sitoutumisen taso – 7 = korkea sitoutumisen taso), mikä osoittaa korkeaa sitoutumisen tasoa vapaaehtoisrooliin.

Johtopäätökset: Vapaaehtoiset palokuntalaiset ovat yleisellä tasolla erittäin sitoutuneita vapaaehtoisrooleihinsa. Keinoja vapaaehtoisten sitoutumisen ylläpitämiseen ja parantamiseen ovat jatkuvan palautteen antaminen suorituksista, vapaaehtoisten ottaminen mukaan päätöksentekoon ja vapaaehtoisten autonomian tunteen lisääminen (Dailey, 1986).

Alhainen sitoutuminen

Korkea sitoutuminen

Kuva 18. Nykyisten vapaaehtoisten sitoutumisen taso (asteikolla 1 = matala sitoutumisen taso – 7 = korkea sitoutumisen taso) .

Sukupuoleen, ikään ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot vapaaehtoisten sitoutumisessa: Merkitseviä eroja vapaaehtoisten sitoutumisessa esiintyi vain ikäryhmien välillä (KA<25 = 6,2, KH = 1,1; KA26-40 = 5,9, KH = 1,3 ja KA>41 = 5,9, KH = 1,2). Vastaajat, jotka arvioivat sitoutumisensa korkeaksi, kuuluivat 20 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 26–40- vuotiaat sekä 17 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuorem-

140

mat kuin ryhmään 41-vuotiaat ja vanhemmat. Tulos viittaa siihen, että nuoret vapaaehtoiset tuntevat vanhempia kollegoitaan enemmän lojaliteettia vapaaehtoista palokuntaansa kohtaan. On kuitenkin todettava, että erot olivat vähäisiä.

141

Vapaaehtoisten sopeutumiskyky Vapaaehtoisten sopeutumiskyky merkitsee käsitteenä “työntekijöiden [vapaaehtoisten] kykyä, organisaation avulla ja tuella, käyttää resursseja muuttuvien työolosuhteiden myönteisessä käsittelyssä, muutoksiin sopeutumisessa ja menestyäkseen niiden seurauksena (Näswall, Kuntz, & Malinen, 2015). Tämän teoreettisen viitekehyksen mukaan sopeutumiskyky ei ole yksilön ominaisuus, vaan jotakin, jota organisaatio voi edesauttaa. Mittasimme vapaaehtoisten sopeutumiskykyä selvittämällä, kokevatko vapaaehtoiset kykenevänsä toimimaan sopeutumiskykyisesti vapaaehtoisissa palokunnissaan. Vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn keskiarvo oli otoksessamme korkea (KA = 5,9; KH = 1,0; asteikolla 1= matala sopeutumiskyvyn taso - 7= korkea sopeutumiskyvyn taso), mikä kertoo vapaaehtoisten hyvästä sopeutumiskyvystä ja tukea tarjoavasta, sopeutumiskyvyn mahdollistavasta toimintakulttuurista vapaaehtoisissa palokunnissa.

Alhainen sopeutumiskyky

Korkea sopeutumiskyky

Kuva 19 Nykyisten vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn taso (asteikolla 1 = matala sopeutumiskyvyn taso – 7= korkea sopeutumiskyvyn taso)

Sukupuoleen, ikään ja vastaajan palokunnan maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot vapaaehtoisten sopeutumiskyvyssä: Vapaaehtoisten sopeutumiskyvyn keskiarvojen vertailu tuotti merkitseviä tuloksia vain ikäryhmien välillä (KA<25 = 6,0, KH = 1,0; KA26-40 = 5,8, KH = 1,0 ja KA>41 = 5,9, KH = 1,0).

Vastaajat, jotka arvioivat sopeutumiskykynsä korkeaksi, kuuluivat 24 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 26–40- vuotiaat.

Erot olivat kuitenkin vähäisiä.

142

Henkilökohtainen ja organisaation tarjoama tuki Henkilökohtaisella ja sosiaalisella tuella – joita voidaan tarkastella henkilökohtaisina ja organisaation resursseina – tarkoitetaan työtovereiden tai esimiesten vapaaehtoisille tarjoamaa tukea. Tuki voi lieventää työn koetun vaativuuden kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi kollegan auttaminen selviytymään työnkuormastaan voi ehkäistä kollegan stressaantumista tai auttaa tätä välttämään ylityöt. Työn vaatimusten ei-toivottujen vaikutusten väheneminen on erityisen hyödyllistä hälytyspalveluiden vapaaehtoisille, koska sen on todettu parantavan heidän tyytyväisyyttään ja pitkäjänteistä sitoutumistaan organisaatioon (Bakker, Hakanen, Demerouti, & Xanthopoulou, 2007; Rice & Fallon, 2011).

Organisaation tarjoamaa tukea voidaan pitää myös mittarina sille, kuinka paljon organisaatiot arvostavat työntekijöidensä panosta, kuinka valmiita ne ovat palkitsemaan työntekijöitään näiden panoksesta ja kuinka paljon ne välittävät työntekijöidensä hyvinvoinnista (Eisenberger, Huntington, Hutchison, & Sowa, 1986). Organisaation tarjoama tuki on tärkeää, koska se liittyy vähäisempiin lähtöaikeisiin ja parempaan sitoutumiseen (Baran, Shanock, & Miller, 2012; Eisenberger et al., 1986).

Vapaaehtoisten kokeman henkilökohtaisen tuen pisteiden keskiarvo oli KA = 5,9 (KH = 1,0; asteikolla 1= matala tuen taso-7= korkea tuen taso) ja organisaation taholta kokeman tuen keskiarvo oli KA = 5,3 (KH = 1,3). Molemmat pistemäärät ovat korkeita, mutta organisaation tuen pisteet olivat hieman henkilökohtaisen tuen pisteitä pienemmät (kuvat 20 ja 21).

Vähäinen henkilökohtainen tuki

Runsas henkilökohtainen tuki

Kuva 20. Nykyisten vapaaehtoisten kollegoiltaan ja johdolta saadun henkilökohtaisen tuen taso (asteikolla 1= matala tuen taso-7= korkea tuen taso.

143

Vähäinen tuki organisaation taholta

Runsas tuki organisaation taholta

Kuva 21. Nykyisten vapaaehtoisten palokunnan organisaatiolta saadun tuen taso (asteikolla 1= matala tuen taso -7= korkea tuen taso).

Entiset vs. nykyiset vapaaehtoiset: Kun yllä mainittuja lukuja verrataan palokuntatoiminnan lopettaneiden lukuihin, on entisten vapaaehtoisten kokema tuen määrä keskimääräisesti hieman vähäisempi. Entisten vapaaehtoisten kokeman henkilökohtaisen (sosiaalisen) tuen keskiarvo oli KA = 4,9 (KH = 1,7), mikä on 1 pistettä nykyisten vapaaehtoisten keskiarvoa vähemmän, ja organisaation taholta kokeman tuen keskiarvo KA = 4,5 (KH = 1,6); 0,8 pistettä vähemmän kuin nykyisillä vapaaehtoisilla.

Ikään, sukupuoleen ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot henkilökohtaisen tuen kokemisessa (nykyiset vapaaehtoiset): Koetun henkilökohtaisen tuen keskiarvojen vertailu tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia vain ikäryhmien välillä (KA<25 = 6,1, KH = 1,0; KA26-40 = 5,7, KH = 1,2 ja KA>41 = 5,9, KH = 1,2). Vastaajat, jotka kokivat saavansa runsaasti henkilökohtaista tukea, kuuluivat 35 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä 10 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 26–40- vuotiaat kuin ikäryhmään 41-vuotiaat ja vanhemmat.

Ikään, sukupuoleen ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot organisaation tarjoaman tuen kokemisessa (nykyiset vapaaehtoiset): Emme havainneet tilastollisesti merkitseviä eroja organisaatiolta saadun tuen kokemusten keskiarvoissa sukupuolten tai maantieteellisten sijaintien välillä, mutta ikäryhmien keskiarvojen välillä oli eroja (KA<25 = 5,7, KH = 1,2; KA26-40 = 5,1, KH = 1,3 ja KA>41 = 5,4, KH = 1,2). Analyysi osoittaa, että vapaaehtoiset, jotka kokivat saavansa runsaasti tukea organisaatioltaan, kuuluivat 26 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 41 ja vanhemmat sekä 20 % todennäköisemmin ikäryhmään 41 ja vanhemmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat.

144

Yhteenveto ja johtopäätökset: Tulokset osoittavat, että vapaaehtoiset, jotka kokevat saavansa runsaasti tukea organisaation taholta, kuuluvat joko nuorimpaan tai vanhimpaan ikäryhmään, eivät keskimmäiseen. Tulos ei ole yllättävä, kun otetaan huomioon, että 26–40-vuotiailla on todennäköisimmin perhe-elämään liittyviä velvoitteita, mikä saattaa edellyttää erityisen joustavaa lähestymistapaa vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisten palokuntien tulisi siis kiinnittää erityisesti huomiota siihen, kuinka ne voisivat tukea tätä ikäryhmää ja vastata sen tarpeisiin.

Entisten vapaaehtoisten kokema vähäisempi henkilökohtainen ja organisaation taholta tuleva tuki kertoo siitä, että vaikka tämän joukon asenteet olivatkin edelleen suhteellisen myönteisiä, tuen saamisen kokemuksen vahvistaminen vapaaehtoisessa palokunnassa saattaa vähentää vapaaehtoisten vaihtuvuutta.

Tuen saamisen kokemusta voi lisätä avoimella viestinnällä, läpinäkyvällä päätöksenteolla ja ottamalla vapaaehtoiset osallisiksi palokunnan päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun.

145

Vapaaehtoisten luottamus vapaaehtoisen palokunnan johtoon Johtajien tehokkuus ja sen seurauksena organisaation tehokkuus on riippuvaista alaisten luottamuksesta (Burke, Sims, Lazzara, & Salas, 2007). Sillä, että johto menettää alaisten luottamuksen, voi olla merkittäviä seurauksia erityisesti korkean riskin ympäristöissä. Henkilökunnan saavutusten palkitseminen ja tunnustaminen vaikuttavat siihen, miten henkilökunta arvioi johtajiensa luotettavuutta. Monet vapaaehtoiset haluavat arvostusta ja muodollisia tunnustuksia organisaatioltaan, ja niillä on todennäköisesti myönteinen vaikutus heidän suoritukseensa (Do Paço, Agostinho, & Nave, 2013).

Vastaajien johtajiaan kohtaan tunteman luottamuksen keskiarvo oli KA = 5,5 (KH = 1,3; asteikolla 1= matala luottamus-7= korkea luottamus). Vaikka luku on hieman matalampi kuin useimmat muut tutkimuksessa käytetyistä mittareista, kyseessä on myönteinen tulos, joka kertoo vapaaehtoisten vahvasta luottamuksesta ja uskosta palokuntiensa johtoa kohtaan. Entisten vapaaehtoisten keskiarvossa (KA = 4,7, KH = 1,9) on huomattava ero (0,8) nykyisten vapaaehtoisten lukuun.

Vähäinen luottamus

Suuri luottamus

Kuva 22. Nykyisten vapaaehtoisten luottamuksen taso palokunnan johtoa kohtaan (asteikolla 1= matala luottamus -7= korkea luottamus).

Ikään, sukupuoleen ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot luottamuksen kokemisessa: Vapaaehtoisten tunteman luottamuksen keskiarvojen vertailu ikäryhmien välillä tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia (KA<25 = 5,7, KH = 1,4; KA26-40 = 5,3, KH = 1,6 ja KA>41 = 5,5, KH = 1,6). Vertailu osoitti, että johtajiinsa erittäin paljon luottavat vapaaehtoiset kuuluivat 20 % todennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat.

146

Ystävyyssuhteiden merkitys Vuoden 2012 kyselyssä havaitun sosiaalisten suhteiden tärkeyden johdosta kysyimme, kuinka paljon ystäviä vapaaehtoisilla on palokunnissaan. Aiemman tutkimuksen mukaan läheinen ystävä työpaikalla vaikuttaa työhön liittyviin asenteisiin (Wright & Morrison, 2010). Halusimme tutkia, päteekö tämä yhtä lailla vapaaehtoistyön kontekstissa (Song & Olshfski, 2008). Osallistujien vastausten mukaan näillä on keskimäärin 6,3 (KH = 3,6) läheistä ystävää vapaaehtoisessa palokunnassa, mikä kertoo vapaaehtoisen palokunnan tarjoamien sosiaalisten suhteiden merkityksestä. Entiset vapaaehtoiset ilmoittivat samansuuntaisia lukuja (KA = 6,8, KH = 3,6).

Ikään, sukupuoleen ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot ystävien määrässä vapaaehtoisissa palokunnissa (nykyiset vapaaehtoiset): Ystävien määrien keskiarvojen vertailu ikäryhmien välillä tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia (KA<25 = 5,8, KH = 3,6; KA26-40 = 6,1, KH = 3,7 ja KA>41 = 6,9, KH = 3,5). Vastaajat, joilla on enemmän ystäviä vapaaehtoisessa palokunnassa, kuuluvat 10 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä 5 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 26–40-vuotiaat kuin ikäryhmään 41-vuotiaat ja vanhemmat. On kuitenkin syytä huomata, että erot olivat vähäisiä. Ikäryhmien välillä oli eroja myös entisten vapaaehtoisten ystävien määrässä. Ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuuluvilla oli keskimäärin 5 ystävää, ja kahdella muulla ikäryhmällä keskimäärin 7 ystävää palokunnassaan.

Johtopäätökset: Tulokset osoittavat, että suurin osa vapaaehtoisista palokuntalaisista työskentelee hyvässä sosiaalisessa ilmapiirissä, jossa tukea on saatavilla ja työtoverit ovat myös henkilökohtaisia ystäviä. Tulos on merkittävä, sillä tutkimusten mukaan ystävät työpaikalla vaikuttavat myönteisesti työasenteeseen ja organisaation jäsenten tuottavuuteen (Song & Olshfski, 2008; Wright & Morrison, 2010). Ystävät työpaikalla tai vapaaehtoistyössä voivat lisäksi edistää henkilön työtyytyväisyyttä, sitoutumista organisaatioon, organisaatiossa pysymistä, sosiaalista tukea ja yhteisöllisyyttä (Snyder & Smith, 1986; Song & Olshfski, 2008).

147

Lopettamisaikeet Keskimääräiset lähtöaikeet otoksemme vapaaehtoisista palokunnista olivat alhaiset (KA = 2,6; KH = 1,5; asteikolla 1= vähäiset lopettamisaikeet-7= vakavat lopettamisaikeet), mikä kertoo vapaaehtoisten yleisestä tyytyväisyydestä saamaansa tukeen ja vapaaehtoiskokemukseensa ylipäänsä. Kohdassa kysyttiin kysymyksiä, kuten “Harkitsen silloin tällöin lähteväni organisaatiosta”, joihin vastattiin asteikolla 1 = vahvasti eri mieltä – 7 = vahvasti samaa mieltä. Alhaisempi keskiarvo merkitsee siis pienempää todennäköisyyttä lähteä organisaatiosta.

Vähäiset lopettamisaikeet

Vakavat lopettamisaikeet

Kuva 23 .Nykyisten vapaaehtoisten palokuntatoiminnan lopettamisaikeiden taso (asteikolla 1= vähäiset lopettamisaikeet-7= = vakavat lopettamisaikeet).

Ikään, sukupuoleen ja vastaajan palokunnan maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot vapaaehtoisten palokuntalaisten lopettamisaikeissa (nykyiset vapaaehtoiset): Lopettamisaikeiden keskiarvojen vertailu ikäryhmien välillä tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia (KA<25 = 2,0, KH = 1,2; KA26-40 = 2,6, KH = 1,6 ja KA>41 = 2,9, KH = 1,6). Vapaaehtoiset, joilla oli vakavia lopettamisaikeita, kuuluivat 35 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä 10 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 26–40-vuotiaat kuin ikäryhmään 41 ja vanhemmat. Lisäksi he kuuluivat 27 % epätodennäköisemmin ikäryhmään 25 ja nuoremmat sekä 11 % todennäköisemmin ikäryhmään 41 ja vanhemmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat.

Tulosten mukaan vanhimmat vapaaehtoiset harkitsevat nuorempia kollegoitaan todennäköisemmin vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettamista.

Vanhempien vapaaehtoisten todennäköisempi lopettaminen ei selity ainoastaan ikään ja terveyteen liittyvillä tekijöillä, vaan he myös kokevat saavansa merkittävästi vähemmän henkilökohtaista tukea ja tukea organisaatiolta kuin nuoremmat kollegansa. Voidaan kuitenkin todeta, että lopettamisaikeet olivat kaiken kaikkiaan matalalla tasolla, eli valtaosa vapaaehtoisista ei harkitse vapaaehtoistyönsä lopettamista.

148

Poissaolotiheys Toistuvilla poissaoloilla tai tietoisella poissaololla töistä on yhteys lopettamisaikeisiin, ja toistuvat poissaolot kertovat alhaisesta sitoutumisen tasosta (Millette & Gagné, 2008). Vapaaehtoisten toistuvat poissaolot liittyvät todennäköisimmin organisaation vaikutusvallan ulkopuolella oleviin asioihin, kuten henkilökohtaisiin tai terveydellisiin syihin (Bussell & Forbes, 2002). Poissaolotiheys vapaaehtoisista palokunnista oli alhainen (KA = 2,5, KH = 1,5; asteikolla 1= alhainen poissaolotiheys-7= korkea poissaolotiheys).

Alhainen poissaolotiheys

Korkea poissaolotiheys

Kuva 24 Nykyisten vapaaehtoisten toistuvien poissaolojen taso (asteikolla 1= alhainen poissaolotiheys- 7=korkea poissaolotiheys)

Ikään, sukupuoleen ja maantieteelliseen sijaintiin liittyvät erot toistuvissa poissaoloissa: Vastaajien toistuvien poissaolojen keskiarvojen vertailu tuotti tilastollisesti merkitseviä tuloksia ikäryhmien välillä (KA<25 = 2,3, KH = 1,3; KA26-40 = 2,7, KH = 1,5 ja KA>41 = 2,5, KH = 1,5). Vapaaehtoiset, joilla oli korkea poissaolotiheys, kuuluivat 15 % vähemmän todennäköisesti ikäryhmään 25 ja nuoremmat kuin ikäryhmään 26–40-vuotiaat. Poissaolotiheys on kuitenkin kokonaisuudessaan alhainen.

149

Asennemuuttujien väliset yhteydet Asenteiden merkitystä ei tule vähätellä. Asenteiden vaikutus käyttäytymiseemme on osoitettu lukemattomissa tutkimuksissa (e.g. Ajzen, 2001). Taulukossa 9 on esitetty muuttujien väliset kahden muuttujan korrelaatiot. Korrelaatiokertoimet vaihtelevat välillä -1 (vahva negatiivinen suhde muuttujien välillä; esimerkiksi mitä tyytyväisempi vapaaehtoinen on, sitä epätodennäköisemmin hän lopettaa) ja +1 (vahva positiivinen suhde muuttujien välillä; esimerkiksi mitä enemmän henkilökohtaista tukea vapaaehtoinen kokee saavansa, sitä enemmän hän myös kokee saavansa tukea organisaatiolta).

Tulokset osoittavat, että myönteiset asenteet vapaaehtoista palokuntatyötä kohtaan ovat yhteydessä alhaisiin lopettamisaikeisiin ja alhaiseen poissaolotiheyteen. Lisäksi suureksi koettu henkilökohtaisen tuen ja vapaaehtoisen palokunnan organisaatiolta saatavan tuen taso liittyvät myönteisiin asenteisiin, kuten korkeaan tyytyväisyyteen, sitoutumiseen ja sopeutumiskykyyn. Lisäksi on syytä panna merkille, että suuri ystävien määrä vapaaehtoisessa palokunnassa on yhteydessä myönteisiin asenteisiin.

Vaikka tämä tutkimus on poikkileikkaustutkimus, josta ei voi päätellä syyyhteyksiä, tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että organisaation tarjoamaan ja henkilökohtaiseen tukeen panostaminen lisää vapaaehtoisten palokuntalaisten sitoutumista.

150

151

0,13**

Ystävien lukumäärä VPK:ssa

0,14*

-0,47**

-0,44**

0,40**

0,46**

0,44**

0,59**

Sitoutuminen

0,18**

-0,28**

-0,44**

0,67**

0,73**

0,71**

Sietokyky

0,18**

-0,28**

-0,41**

0,63**

0,77**

Henkilökohtainen tuki

Huom. ** Korrelaatio tilastollisesti merkitsevä. VPK = vapaaehtoinen palokunta.

-0,49**

-0,33**

0,50**

Luottamus

Lopettamisaikeet

0,61**

Organisaation tuki

Poissaolotiheys

0,62** 0,56**

Henkilökohtainen tuki

0,59**

Sietokyky

Sitoutuminen

Tyytyväisyys

Tyytyväisyys

Taulukko 9. Asennemittarien väliset korrelaatiot (nykyiset vapaaehtoiset).

-0,19**

-0,32**

-0,47**

0,75**

Organisaation tuki

0,10**

-0,24**

-0,37**

Luottamus

-0,13**

0,39**

Lopettamisaikeet

-0,12**

Poissaolotiheys

Entisille vapaaehtoisille kysymykset

osoitetut

Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettaneilta vapaaehtoisilta (Lukumäärä = 67) kysyttiin joitakin lisäkysymyksiä. Tulokset on esitetty alla.

Sukulaiset vapaaehtoisessa palokunnassa: Ottaen huomioon sukulaisten (vuoden 2012 kyselyn osoittaman) merkityksen vapaaehtoisten rekrytoinnissa, kysyimme oliko entisillä vapaaehtoisilla sukulaisia, jotka toimivat tai olivat toimineet vapaaehtoisessa palokunnassa. Entisistä vapaaehtoisista 60 %:lla oli tai oli ollut sukulaisia vapaaehtoisessa palokunnassa; useimmiten sisaruksia (25 %). Näyttäisi siis siltä, ettei sukulaisilla ole merkittävää lopettamista ehkäisevää vaikutusta.

Jäsenyydet muissa vapaaehtoisorganisaatioissa: Kysyimme entisiltä vapaaehtoisilta, olivatko he osallistuneet muuhun vapaaehtoistyöhön samaan aikaan, kun he lopettivat vapaaehtoisen palokuntatoiminnan. Ylivoimainen enemmistö (73 %, N = 49) eivät olleet osallistuneet muuhun toimintaan. Muuta vapaaehtoistyötä tehneistä (27 %, N = 18) kolme toimi Puolustusvoimissa, viisi Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa, yhdeksän Punaisessa ristissä ja kuusi muissa vapaaehtoisorganisaatioissa.

Kysyimme myös, olivatko entiset vapaaehtoiset lopettaneet toiminnan näissä muissa organisaatioissa. Muuta vapaaehtoistyötä tehneestä 18 osallistujasta 10 oli lopettanut myös muun vapaaehtoistoiminnan. Tuloksista ei otoksen pienuuden vuoksi voi tehdä selkeitä johtopäätöksiä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kun vapaaehtoinen lopettaa palokuntatoiminnan, hän lopettaa todennäköisesti myös muun vapaaehtoistyön.

Tärkein syy vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettamiseen: Tärkeimpinä syinä vapaaehtoisen palokuntatoiminnan lopettamiselle entiset vapaaehtoiset ilmoittivat muuton toiselle paikkakunnalle (34 %) sekä henkilösuhteisiin liittyvät haasteet ja negatiivisen ilmapiirin (18 %). Joissakin vastauksissa mainittiin myös vapaaehtoisen palokunnan taloudellisen voiton tavoittelun aiheuttamia ongelmia. Vastaajista 11 % ilmoitti ajanpuutteen tärkeimmäksi lopettamissyykseen. Myös tässä yhteydessä on syytä mainita, että eräät vapaaehtoiset kertoivat lopettaneensa kiusaamisen takia. Tällaiset kertomukset on syytä ottaa vakavasti, ja kehotamme vapaaehtoisten palokuntien johtajia avaamaan kes-

152

kustelun henkilöiden välisiin suhteisiin ja toimintakulttuuriin liittyvistä haasteista palokunnissaan. Tällaisista keskusteluista voi olla hyötyä myös hyvin toimivissa vapaaehtoisissa palokunnissa.

Seuraavat vastaajien avovastaukset kuvaavat vapaaehtoisten pääasiallisia lopettamissyitä: n Kiusaaminen n Huono ilmapiiri; erimielisyyksiä n Kohtelu oli itsekästä n Vanhat hallintotavat n Rahan hankkinen on mennyt kaiken edelle n Otti enemmän kuin antoi n Aion palata kun aika sen sallii.

Aiotko palata vapaaehtoiseen palokuntaan? Vastaajista 66 % (N = 44) aikoi palata vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan ja 30 % (N = 20) ei. Tämä on melko rohkaiseva tulos, joka viittaa siihen, että vapaaehtoisen palokunnan ulkopuolisista syistä lopettaneet (esim. työn tai opintojen takia muuttaneet) vapaaehtoiset todennäköisesti palaavat myöhemmin toiminnan pariin.

Mikä saisi henkilöt, jotka eivät aio palata palokuntatoimintaan, harkitsemaan toiminnan pariin palaamista? Kysyimme vastaajilta, jotka ilmoittivat että he eivät aio palata vapaaehtoisen palokuntatoiminnan pariin, saisiko mikään heidät harkitsemaan paluuta. Useimmiten mainitut tekijät olivat: 1) jos olisi enemmän aikaa, 2) jos vapaaehtoisessa palokunnassa tapahtuisi henkilöstönvaihdoksia tai 3) saadakseen taas tuntea kuuluvansa yhteisöön. Vastauksissa annettiin myös joitakin muita ajatuksia herättäviä ehdotuksia, kuten erilaisen toiminnan ideoimista ikääntyville vapaaehtoisille.

Kehitysideat: Entisiltä vapaaehtoisilta kysyttiin myös, miten vapaaehtoista palokuntatoimintaa voisi kehittää. Vastausten yleisimmät teemat olivat paremman organisaatiokulttuurin luominen, johtamisen kehittäminen, tiiviimpi ja vaihtelevampi koulutus sekä vapaaehtoisten suurempi arvostus. Muissa vastauksissa mainittiin mies- ja naispuolisten vapaaehtoisten tasa-arvoinen kohtelu, parempi yhteistyö vapaaehtoisten palokuntien välillä, johdon koulutuksen lisääminen ja uusien vapaaehtoisten nykyistä nopeampi hyväksyminen ryhmän jäseniksi.

153

Johtopäätökset: Vaikka suuri osa entisistä vapaaehtoisista aikoi palata vapaaehtoiseen palokuntatoimintaan ja monet olivat lopettaneet toiminnan palokunnan ulkopuolisten syiden vuoksi, henkilösuhteiden haasteet, kielteinen kulttuuri ja johtamisen haasteet ovat tärkeitä kehittämiskohteita palokunnissa. Kuten palkkatyössäkin, myös vapaaehtoistyössä johtamisella on suuri vaikutus työntekijöiden tyytyväisyyteen. Vapaaehtoiset palokunnat ja pelastusliitot hyötyisivätkin merkittävästi johtamiskoulutuksesta.

154

Rajoitukset ja loppusanat Kuten kaikissa tutkimuksissa, on tässäkin tutkimuksessa tiettyjä rajoituksia.

Tutkimuksessa käytettiin poikkileikkausmenetelmää, joka rajoittaa syy-yhteyksien päättelemistä. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa aiommekin tarkastella vuoden 2012 ja vuoden 2016 kyselyjen tulosten eroja, mikä tuo lisää syvyyttä tuloksiin4. Lisäksi käsillä olevan tutkimuksen myönteiset tulokset voivat osittain selittyä sillä, että tutkimukseen osallistui vain vapaaehtoisia, jotka ovat edelleen sitoutuneita vapaaehtoistoimintaan. Tämän rajoituksen ylittämiseksi lähetimme erillisen kyselyn palokuntatoiminnan lopettaneille vapaaehtoisille. Vaikka otoksen pieni koko rajoittaa entisiä vapaaehtoisia koskevista tuloksista vedettäviä johtopäätöksiä, voidaan niistä johtaa joitakin selviä oppeja. Toiminnan lopettaneet vapaaehtoiset olivat kokeneet vakavampia esteitä vapaaehtoistyölleen.

Huonot henkilösuhteet mainittiin monissa vastauksissa. Pidämmekin vapaaehtoisten palokuntien kulttuuriin ja johtamiseen liittyvien haasteiden käsittelyä hyvänä keinona rakentaa vahvempaa vapaaehtoisten yhteisöä Suomeen.

Yleisesti ottaen tulokset piirtävät myönteisen kuvan vapaaehtoisen palokuntatoiminnan tilasta Suomessa. Vapaaehtoistyö tarjoaa ihmisille merkityksellistä tekemistä, mahdollisuuden auttaa muita ja tilaisuuden luoda vahvoja sosiaalisia suhteita. Vaikka ihmisten moninaiset velvoitteet ”syövät” vapaaehtoistyöhön jäävää aikaa, nykyiset vapaaehtoiset ilmaisivat myönteisiä näkemyksiä vapaaehtoisista palokunnistaan ja totesivat, etteivät palokunnat voi juuri tehdä mitään näiden vapaaehtoistyön esteiden lieventämiseksi. Vastaajilla oli erittäin myönteinen asenne vapaaehtoistyötä kohtaan ja vähäiset lopettamisaikeet.

Vapaaehtoisilla hälytyspalveluilla on Suomessa elintärkeä rooli monen yhteisön turvallisuuden ja toiminnan kannalta. Tuloksemme osoittavat tämän vapaaehtoistyön hyvän tilan ja rohkaisevat vapaaehtoisia palokuntia jatkamaan panostuksia vapaaehtoistensa sitouttamiseen ja tyytyväisyyteen.

4 Tästä raportista voi pyytää kopion Sanna Maliselta. Osoittakaa kyselyt sähköpostiosoitteeseen sanna.malinen@canterbury.ac.nz.

155

Viitteet Ajzen, I. (2001). Nature and operation of attitudes. Annual review of psychology, 52(1), 2758.

Allen, T. D., Herst, D. E. L., Bruck, C. S., & Sutton, M. (2000). Consequences associated with work-to-family conflict: A review and agenda for future research. Journal of Occupational Health Psychology, 5(2), 278-308. doi: 10.1037/1076-8998.5.2.278 Bakker, A. B., Hakanen, J. J., Demerouti, E., & Xanthopoulou, D. (2007). Job resources boost work engagement, particularly when job demands are high. Journal of educational psychology, 99(2), 274-284.

Baran, B. E., Shanock, L. R., & Miller, L. R. (2012). Advancing organizational support theory into the twenty-first century world of work. Journal of Business and Psychology, 27(2), 123-147.

Burke, C. S., Sims, D. E., Lazzara, E. H., & Salas, E. (2007). Trust in leadership: A multi-level review and integration. The Leadership Quarterly, 18(6), 606-632.

Bussell, H., & Forbes, D. (2002). Understanding the volunteer market: the what, where, who and why of volunteering. International Journal of Nonprofit and Voluntary Sector Marketing, 7(3), 244-257. doi: 10.1002/nvsm.183 Cammann, C., Fichman, M., Jenkins, D., & Klesh, J. R. (1983). Assessing the attitudes and perceptions of organizational members. Assessing organizational change: A guide to methods, measures, and practices, 71, 138.

Champ, M. (2007). Another perspective on the talent challenge: Motivational forces for leaving the public sector. Paper presented at the 7th Australian Industrial and Organisational Psychology Conference, Adelaide, Australia.

Clary, E. G., Snyder, M., Ridge, R. D., Copeland, J., Stukas, A. A., Haugen, J., & Miene, P. (1998). Understanding and assessing the motivations of volunteers: a functional approach. Journal of personality and social psychology, 74(6), 1516.

Clary, E. G., Snyder, M., & Stukas, A. A. (1996). Volunteers' motivations: Findings from a national survey. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 25(4), 485-505.

Dailey, R. C. (1986). Understanding organizational commitment for volunteers: Empirical and managerial implications. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 15(1), 19-31. de León, M. C. D., & Fuertes, F. C. (2007). Prediction of longevity of volunteer service: A basic alternative proposal. The Spanish journal of psychology, 10(01), 115-121.

Do Paço, A., Agostinho, D., & Nave, A. (2013). Corporate versus non-profit volunteering— do the volunteers’ motivations significantly differ? International Review on Public and Nonprofit Marketing, 10(3), 221-233.

Eisenberger, R., Huntington, R., Hutchison, S., & Sowa, D. (1986). Perceived organizational support. Journal of Applied Psychology, 71(3), 500-507. doi: 10.1037//0021-9010.71.3.500

156

Ferreira, M. R., Proença, T., & Proença, J. F. (2012). Organisational influence on volunteer satisfaction and attitudes towards HRM practices: the case of hospital volunteers.

International Review on Public and Nonprofit Marketing, 9(1), 27-42.

Finkelstein, M. A. (2008). Volunteer satisfaction and volunteer action: A functional approach. Social Behavior and Personality: an international journal, 36(1), 9-18.

Grant, A. M. (2012). Giving time, time after time: Work design and sustained employee participation in corporate volunteering. Academy of Management Review, 37(4), 589-615.

Hall, M., Lasby, D., Gumulka, G., & Tryon, C. (2006). Caring Canadians, involved Canadians: Highlights from the 2004 Canada survey of giving, volunteering and participating. (71-542-). Ottawa, Ontario, Canada: Statistics Canada.

Haski-Leventhal, D., Meijs, L. C., & Hustinx, L. (2010). The third-party model: Enhancing volunteering through governments, corporations and educational institutes. Journal of Social Policy, 39(01), 139-158.

Hogan, S. J., & Coote, L. V. (2014). Organizational culture, innovation, and performance: A test of Schein's model. Journal of Business Research, 67(8), 1609-1621.

Lee, Y.-j., & Brudney, J. L. (2009). Rational volunteering: A benefit-cost approach.

International Journal of Sociology and Social Policy, 29(9/10), 512-530.

Lyly-Yrjänäinen, M. (2015) Työolobarometri. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 17/2016.

Markham, W. T., & Bonjean, C. M. (1996). Employment status and the attitudes and behavior of higher status women volunteers, 1975 and 1992: A case study. Sex Roles, 34(910), 695-716.

Menchik, P. L., & Weisbrod, B. A. (1987). Volunteer labor supply. Journal of Public Economics, 32(2), 159-183.

Mesch, D. J., Rooney, P. M., Steinberg, K. S., & Denton, B. (2006). The effects of race, gender, and marital status on giving and volunteering in Indiana. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 35(4), 565-587.

Meyer, J. P., Allen, N. J., & Smith, C. A. (1993). Commitment to organizations and occupations: Extension and test of a three-component conceptualization. Journal of applied psychology, 78(4), 538-551.

Millette, V., & Gagné, M. (2008). Designing volunteers’ tasks to maximize motivation, satisfaction and performance: The impact of job characteristics on volunteer engagement.

Motivation and Emotion, 32(1), 11-22.

Morrow-Howell, N., Hinterlong, J., Rozario, P. A., & Tang, F. (2003). Effects of volunteering on the well-being of older adults. The Journals of Gerontology Series B: Psychological Sciences and Social Sciences, 58(3), S137-S145.

Näswall, K., Kuntz, J., Hodliffe, M. & Malinen, S. (2015). Employee Resilience Scale (EmpRes) Measurement Properties.

Näswall, K., Låstad, L., Vetting, T.-S., Larsson, R., Richter, A., & Sverke, M. (2010). Job insecurity from a gender perspective: Data collection and psychometric properties.

Reports from the Department of Psychology, Stockholm University(2010), 1.

Oostlander, J., Güntert, S. T., van Schie, S., & Wehner, T. (2013). Leadership and volunteer motivation: A study using self-determination theory. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 0899764013485158.

157

Paço, A. d., & Nave, A. C. (2013). Corporate volunteering: A case study centred on the motivations, satisfaction and happiness of company employees. Employee Relations, 35(5), 547-559. doi: 10.1108/ER-12-2012-0089 Paull, M. (2009). Barriers to volunteering by newcomers in Wheatbelt towns in Western Australia: Volunteering WA. Paull, M., & Omari, M. (2015). Dignity and respect: important in volunteer settings too!

Equality, Diversity and Inclusion: An International Journal, 34(3), 244-255.

Pearce, J. L. (1983). Job attitude and motivation differences between volunteers and employees from comparable organizations. Journal of Applied Psychology, 68(4), 646653.

Rice, S., & Fallon, B. (2011). Retention of volunteers in the emergency services: Exploring interpersonal and group cohesion factors. Australian Journal of Emergency Management, The, 26(1), 18.

Saks, A. M. (2006). Antecedents and consequences of employee engagement. Journal of Managerial Psychology, 21(7), 600-619. doi: 10.1108/02683940610690169 Senior, B., & Swailes, S. (2007). Inside management teams: Developing a teamwork survey instrument. British Journal of Management, 18(2), 138-153.

Snyder, M., & Smith, D. (1986). Personality and friendship: The friendship worlds of self-monitoring Friendship and social interaction (pp. 63-80): Springer.

Song, S.-H., & Olshfski, D. (2008). Friends at Work A Comparative Study of Work Attitudes in Seoul City Government and New Jersey State Government. Administration & Society, 40(2), 147-169.

Stukas, A. A., Snyder, M., & Clary, E. G. (1999). The effects of “mandatory volunteerism” on intentions to volunteer. Psychological Science, 10(1), 59-64.

Thompson, A. M., & Bono, B. A. (1993). Work without Wages; the Motivation for Valunteer Firefighters. American Journal of Economics and Sociology, 52(3), 323-343.

Tschirhart, M. (1998). Understanding the older stipended volunteer: Age-related differences among AmeriCorps members. Public productivity & management review, 35-48.

Wilson, J. (2000). Volunteering. Annual Review of Sociology, 215-240.

Wilson, J., & Musick, M. A. (1999). Attachment to volunteering. Paper presented at the Sociological Forum.

Wright, S., & Morrison, R. (2010). It’s so lonely being the king of all the wild things: All Max needed was a friend. Paper presented at the 27th International Congress of Applied Psychology, Melbourne, Australia.

Yarwood, R. (2011). Voluntary sector geographies, intraorganisational difference, and the professionalisation of volunteering: a study of land search and rescue organisations in New Zealand. Environment and Planning C: Government and Policy, 29(3), 457-472.

158

Liite A. Liitetaulukot Liitetaulukko 1 . Kuntatyyppien luokitus.

Kuntatyyppi

Kuvaus

Kaupunkimaiset kunnat

Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.

Taajaan asutut kunnat

Taajaan asuttuja kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000 mutta alle 15 000

Maaseutumaiset kunnat

Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000.

Liitetaulukko 2 . Nykyisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat.

Koulu

Opinnot

Ammatillinen asema

Keski- tai peruskoulu

54%

Ammattikoulu tai vastaava

48%

Työntekijä

44%

Ylioppilastutkinto

27%

Ei ammatillista koulutusta

15%

Opiskelija

18%

Muu

15%

Kandidaatin tutkinto

15%

Toimihenkilö

12%

Opistotasoinen ammattikoulutus

14%

Yrittäjä tai ammatinharjoittaja

8%

Yliopisto- tai korkeakoulututkinto

5%

Johtava asema julkisella sektorilla

6%

Ammattikurssi, muu lyhyt koulutus

3%

Työtön Eläkkeellä Maanviljelijä Kotiäiti tai -isä

5% 4% 1% 1%

Kansakoulu

4%

159

Liitetaulukko 3. Entisten vapaaehtoisten koulu-, opinto- ja työtaustat.

Koulu

Opinnot

Ammatillinen asema

Keski- tai peruskoulu

48%

Ammattikoulu tai vastaava

Ylioppilastutkinto

30%

Muu

18%

Kansakoulu

5%

50%

Työntekijä

41%

Ei ammatillista koulutusta

8%

Opiskelija

12%

Kandidaatin tutkinto

16%

Toimihenkilö

13%

Opistotasoinen ammattikoulutus

13%

Yrittäjä tai ammatinharjoittaja

5%

Yliopisto- tai korkeakoulututkinto

7%

Johtava asema julkisella sektorilla

7%

Ammattikurssi, muu lyhyt koulutus

7%

Työtön Eläkkeellä Maanviljelijä Kotiäiti tai -isä

8% 5% 2% 5%

Liitetaulukko 4. Vapaaehtoiseen palokuntaan liittymisen syyt (yleisimmästä harvinaisimpaan).

Motivaatio

Frekvenssi

%

Halu auttaa

565

61%

Uuden harrastuksen etsintä

423

45%

Halu oppia uutta

401

43%

Pyydettiin liittymään

321

34%

Sukulaiset mukana palokunnan toiminnassa

270

29%

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

253

27%

Sosiaalisuus/ystävät

227

24%

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

217

23%

Halu saada työkokemusta

150

16%

Muu

74

8%

Lisätulot

53

6%

Rekrytointikampanja

38

4%

160

Liitetaulukko 5. Sukupuolierot liittymissyissä (nykyiset vapaaehtoiset).

Motivaatio

Mies Frekvenssi

Nainen %

Frekvenssi

%

Halu auttaa

420

62%

144

56%

Uuden harrastuksen etsintä

302

45%

120

47%

Halu oppia uutta

297

44%

104

40%

Pyydettiin liittymään

229

34%

92

36%

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

175

26%

78

30%

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

168

25%

49

19%

Sukulaiset mukana palokunnan toiminnassa

160

24%

110

43%

Sosiaalisuus/ystävät

158

23%

69

27%

Halu saada työkokemusta

109

16%

41

16%

49

7%

25

10%

Muu Lisätulot

48

7%

5

2%

Rekrytointikampanja

33

5%

5

2%

Liitetaulukko 6. Entisten vapaaehtoisten liittymissyyt ikäryhmittäin.

Motivaatio

26-40

41 tai yli

Halu auttaa

42%

74%

56%

Uuden harrastuksen etsintä

58%

68%

33%

Halu oppia uutta

37%

63%

56%

Sosiaalisuus/ystävät

21%

58%

22%

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

11%

53%

26%

Pyydettiin liittymään

37%

42%

22%

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

21%

42%

41%

Sukulaiset toimineet vapaaehtoisessa palokunnassa

26%

26%

30%

Halu saada työkokemusta

21%

21%

22%

Lisätulot

0%

16%

7%

Muu

0%

5%

0%

11%

0%

7%

Rekrytointikampanja

25 tai alle

161

Liitetaulukko 7. Nykyisten vapaaehtoisten sukupuolierot vapaaehtoistyölle koettujen esteiden keskiarvoissa ja keskihajonnoissa (KH) (asteikolla 2 = Vähäinen este – 7 = Merkittävä este.

Esteet

Mies

Nainen

Keskiarvo

Keskiarvo

Muu

4,39

5,27

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

4,38

4,33

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

3,95

3,94

Aika ei riitä

3,81

3,82

Perhesitoumukset

3,58

3,61

Muut harrastukset

3,40

3,39

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

3,24

3,53

Puolison/perheen asenteet

3,23

3,14

Henkilösuhteet esimiehiin

3,19

3,20

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

3,08

3,30

Koulutus on riittämätöntä

3,01

3,32

Taloudelliset syyt

2,89

2,72

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

2,89

3,04

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

2,72

3,40

Huom. Taulukko sisältää vain 2–7 pistettä saaneet esteet eli ei sisällä esteitä, joille annettiin 1 piste (ei ole este).

Liitetaulukko 8. Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden keskiarvojen erot ikäryhmän mukaan .

Esteet

Ikäryhmä < 25

26-40

> 40

Muu

4,80

4,35

5,08

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

4,34

4,53

4,19

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

3,71

4,10

3,92

Aika ei riitä

3,66

3,92

3,77

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

3,58

2,79

2,62

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

3,50

3,15

2,92

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

3,48

3,34

3,20

Perhesitoumukset

3,37

3,77

3,46

Henkilösuhteet esimiehiin

3,29

3,24

3,09

Koulutus on riittämätöntä

3,25

3,18

2,93

Muut harrastukset

3,16

3,45

3,48

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

3,08

3,12

2,64

Puolison tai perheen asenteet

3,08

3,24

3,23

Taloudelliset syyt

2,56

3,03

2,85

162

Liitetaulukko 9 .Nykyisten vapaaehtoisten kokemien esteiden keskiarvojen erot maantieteellisen sijainnin mukaan.

Esteet

Kaupunkimaiset kunnat

Taajaan asutut kunnat

Maaseutumaiset kunnat

Muu

4,77

3,86

5,83

Työltä/opinnoilta ei jää aikaa toiminnalle

4,40

4,44

4,00

Muut (työhön liittyvät) esteet tai velvoitteet

4,00

3,96

3,87

Aika ei riitä

3,87

3,82

3,63

Perhesitoumukset

3,83

3,48

3,23

Muut harrastukset

3,39

3,45

3,27

Puolison tai perheen asenteet

3,39

3,35

2,80

Huono ryhmähenki vapaaehtoisessa palokunnassa

3,29

3,53

2,88

Henkilösuhteet esimiehiin

3,24

3,22

2,97

Vapaaehtoinen palokunta ei tarjoa mielenkiintoista koulutusta

3,12

3,18

2,92

Koulutus on riittämätöntä

3,01

3,34

2,93

Vapaaehtoisen palokunnan toiminta ei ole kiinnostavaa

2,96

2,82

2,55

Kuljetuksiin liittyvät ongelmat

2,87

3,25

2,51

Taloudelliset syyt

2,64

3,07

2,76

Liitekuva 1. Entisten vapaaehtoisten syyt liittyä vapaaehtoiseen palokuntaan, %.

39

Halu auttaa 34

Halu oppia uutta

33

Uuden harrastuksen etsintä 23

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti

21

Pyydettiin liittymään

21

Sosiaalisuus/ystävät

19

Vapaaehtoisen palokunnan läheinen sijainti

18

Sukulaiset mukana palokunnan toiminnassa 14

Halu saada työkokemusta 5

Lisätulot

4

Rekrytointikampanja Muu

1

0 10 20 30 40 50

163

Liite B. Kysymysten mittausominaisuudet Arvioimme vapaaehtoisten tyytyväisyyttä kolmella Cammann, Fichman, Jenkins, and Klesh (1983) -tyytyväisyysasteikosta otetulla väittämällä. Väittämiä olivat esimerkiksi “Olen kokonaisuutena tyytyväinen työhöni vapaaehtoisessa palokunnassa” ja “Pidän yleensä työstäni vapaaehtoisessa palokunnassa”. Asteikon sisäinen luotettavuus oli hyvä (α = 0,77).

Vapaaehtoisten sitoutumista mitattiin lähteestä Saks (2006) mukautetulla väittämällä, eli “Olen erittäin sitoutunut tähän organisaatioon”.

Vapaaehtoisten sopeutumiskykyä mitattiin kolmella Näswall et al. (2015) kehittämästä asteikosta ottamalla kohdalla, joita muokattiin vapaaehtoiseen palokuntatyöhön sopiviksi (termi “työ” korvattiin “vapaaehtoisella palokunnalla”). Väittämiä olivat esimerkiksi “Muiden palokuntien kanssa on helppo tehdä yhteistyötä” ja “Minun on helppo sopeutua vapaaehtoisessa palokunnassa tapahtuviin muutoksiin”. Sietokykyasteikon luotettavuutta mittaavan Cronbachin alfan arvo oli hyvä (α = 0,76).

Mittasimme vapaaehtoisten saamaa henkilökohtaista ja sosiaalista tukea kahdesta asteikosta otetulla kolmella väittämällä, esimerkiksi “Vapaaehtoisen palokunnan jäsenet tukevat toisiaan” lähteestä Senior and Swailes (2007) ja “Voin aina pyytää neuvoa esimieheltäni, jos kohtaan ongelmia työssäni” lähteestä Näswall et al. (2010). Asteikon sisäinen luotettavuus oli hyvä (α = 0,78).

Mittasimme organisaation vapaaehtoisille tarjoamaa tukea Eisenberger et al. (1986) kehittämällä asteikolla, johon sisältyy väittämiä kuten “Organisaatio ottaa tavoitteeni ja arvoni hyvin huomioon” ja “Mielipiteeni on vapaaehtoiselle palokunnalle tärkeä”. Käytimme vielä yhtä, Hogan and Coote (2014) kehittämää palkitsemista ja tunnustusta mittaavaa väittämää: “Vapaaehtoinen palokunta panostaa palokuntalaisten saavutusten tunnustamiseen ja palkitsemiseen”. Asteikon sisäinen luotettavuus oli hyvä (α = 0,94).

Luottamusta organisaatiota kohtaan mitattiin seuraavalla Champ (2007) kehittämällä väittämällä: “Luotan täysin vapaaehtoisen palokunnan johtoon”.

Mittasimme vapaaehtoisten aikomuksia jatkaa organisaatiossa toimimista kolmella Pearce (1983) kehittämällä väittämällä, esimerkiksi “Harkitsen silloin tällöin lähteväni vapaaehtoisesta palokunnasta” ja “Ajattelen lopettamista harvoin”. Asteikon sisäinen luotettavuus oli hyvä (α = 0,75).

164

Liite C. Kyselylomakkeet

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Default Question Block

Vuonna 2012 toteutimme valtakunnallisen kyselytutkimuksen vapaaehtoisten palokuntalaisten asenteista ja motivaatiotekijöistä työhönsä. Tämä kysely on seurantatutkimus kyseiselle tutkimukselle. Huomaathan, että voit osallistua tutkimukseen riippumatta siitä osallistuitko viime kerralla tutkimukseen. Jos olet jättänyt palokuntatoiminnan, tämä kysely koskee myös sinua: löydät tämän kyselyn ensimmäiseltä sivulta linkin kyselyyn, joka on tarkoitettu palokuntatoiminnan lopettaneille.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi ihmiset haluavat osallistua palokuntatoimintaan. Vastaukset tullaan analysoimaan siten, ettei vastaajien henkilöllisyys missään vaiheessa tule ilmi. Kyselyn täyttäminen vie aikaa noin 15 minuuttia.

ALOITA KYSELYYN VASTAAMINEN PAINAMALLA TÄMÄN SIVUN ALAREUNASSA OLEVAA NUOLTA.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan paloturvallisuusteemaan liittyviä tuotteita. Pyydämme vastaamaan kyselyyn perjantaihin 1.7.2016 mennessä.

Lämmin kiitos yhteistyöstä!

Lisätietoa kyselystä:

Kyselytutkimuksesta vastaa Sanna Malinen, PsT, Canterburyn yliopistosta Uudesta­Seelannista, Johtamisen laitokselta.

Jos sinulla on kysyttävää tutkimukseen liittyen, tavoitat Sannan parhaiten sähköpostilla (sanna.malinen@canterbury.ac.nz).

Tämä kyselytutkimus on osa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tekemää ja Palosuojelurahaston rahoittamaa tutkimusta ”Palokunnan toiminnan lopettamiseen ja aloittamiseen johtavat syyt­ miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää ”, jonka vastuullisena tutkijana toimii Kaisa Eskelinen. Myös Kaisa vastaa mielellään projektia koskeviin kysymyksiin. Kaisan tavoitat parhaiten sähköpostilla (kaisa.eskelinen@spek.fi) tai puhelimitse (+358­40­67 88 399). Lisäksi kyselytutkimuksessa tulee työskentelemään tutkimusapulainen.

Vastaukset tullaan analysoimaan siten, ettei vastaajien henkilöllisyys missään vaiheessa tule ilmi. Myös tutkimuksen loppuraportissa ja julkaisuissa huolehditaan tarkasti luottamuksellisuudesta. Ainoastaan hankkeen tutkijalla, SPEKin tutkimuspäälliköllä sekä hankkeessa työskentelevällä tutkimusapulaisella on mahdollisuus tarkastella yksittäisiä vastauksia. Tutkimuksen aineisto tullaan säilyttämään Canterburyn yliopistossa sekä SPEKissä.

Sinulla on oikeus vetäytyä tutkimuksesta missä tahansa vaiheessa. Huomioithan kuitenkin, että kun olet painanut ’lähetä’ nappia lähettämiäsi vastauksia ei voida enää palauttaa, koska kyselylomakkeissa ei ole nimi­ tai muita tunnistetietoja. Tällä järjestelyllä takaamme sen, etteivät vastaukset ole henkilöitävissä.

Tarkoituksenamme on tehdä tälle tutkimukselle seurantatutkimus eli kysyä mielipidettäsi samoista asioista jonkin ajan kuluttua. Tämän kyselyn lopussa sinulla on mahdollisuus ilmoittautua seurantatutkimukseen. Nyt käsissäsi olevan kyselyn täyttäminen ei kuitenkaan edellytä seurantatutkimukseen osallistumista. Tämä projekti on arvioitu ja hyväksytty Canterburyn yliopiston Eettisessä komiteassa.

Lämmin kiitos yhteistyöstä!

Osallistutko tällä hetkellä vapaaehtoispalokuntien toimintaan?

Kyllä En

Jos olet jättänyt palokuntatoiminnan, ole hyvä ja siirry oheiseen linkkiin.

http://canterbury.qualtrics.com/SE/?SID=SV_78rNAMG8Phi59UF

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

1/9

165

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Osallistuitko ”Vapaaehtoisten motivaatiotekijät ja asenteet”­ kyselyyn vuonna 2012?

Kyllä En En muista

Taustatiedot

Mikä on syntymävuotesi?

Sukupuoli?

Mies Nainen

Palokuntaasi koskevat taustiedot Vastaukset tullaan raportoimaan siten, etteivät yksittäiset vastaajat ole tunnistettavissa. Palokuntia koskevia tietoja ei tulla käyttämään kuin yhteenvetotiedoissa (minimi vähintään neljä vastausta).

Palokunta:

Paikkakunta:

Mihin pelastustoimen alueeseen palokuntasi kuuluu?

Helsinki Länsi­Uusimaa Keski­Uusimaa Itä­Uusimaa Varsinais­Suomi Kanta­Häme Päijät­Häme Kymenlaakso Etelä­Karjala Etelä­Savo Keski­Suomi Pirkanmaa Satakunta https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

166

2/9

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Etelä­Pohjanmaa Pohjanmaa Keski­Pohjanmaa Pohjois­Savo Pohjois­Karjala Jokilaaksot Kainuu Oulu­Koillismaa Lappi

Kuinka monta vuotta olet ollut mukana palokuntatoiminnassa?

Ole hyvä ja pyöristä vastaus lähimpään vuoteen (esim. 1 vuosi ja 8 kuukautta =2 vuotta). Jos vastauksesi on alle vuoden, merkitse 0.

Jos kuulut hälytysosastoon, kuinka monta vuotta olet toiminut hälytysosastossa?

Ole hyvä ja pyöristä vastaus lähimpään vuoteen. Jos vastauksesi on alle vuoden, merkitse 0.

Mihin palokuntatoimintaan olet osallistunut viimeisen kahden vuoden aikana?

Voit valita useamman vaihtoehdon

Toiminta Hälytystehtävät

Turvallisuusviestintä

Kouluttajana toimiminen

Palokunnan hyväksi tehty talkootyö

Hallintotehtävät

Muuhun, mihin?

Ei ole epätavallista, että vapaaehtoispalokunnan toimintaan osallistuvat henkilöt työskentelevät jossain vaiheessa elämäänsä myös pelastuslaitoksen palveluksessa. Meitä kiinnostaakin, miten määrittelet itsesi seuraavassa mielessä:

Pidätkö itseäsi:

Vapaaehtoisena työntekijänä

Ammattilaisena

Sekä vapaaehtoisena työntekijänä että ammattilaisena

Mikä sai sinut alunperin tulemaan mukaan palokuntatoimintaan?

Halu auttaa https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

3/9

167

Vapaaehtoisena työntekijänä

Pidätkö itseäsi:

Sekä vapaaehtoisena työntekijänä että ammattilaisena

Ammattilaisena

Mikä sai sinut alunperin tulemaan mukaan palokuntatoimintaan?

12/5/2016 Halu auttaa

Qualtrics Survey Software

Halu oppia/ymmartää uutta/lisää https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

3/9

Halu kehittyä/kasvaa henkisesti Halu saada uraan liittyvää kokemusta Sosiaaliset syyt/ halu saada kavereita Minut pyydettiin mukaan Sukulaisia oli jo mukana toiminnassa Halu saada uusi harrastus Rekrytointikampanja Lisätulot Paloaseman läheinen sijainti Muu asia. Mikä?

Mikä on parasta palokuntatoiminnassa?

Kuinka monta läheistä ystävää sinulla on palokunnassasi?

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 10+

Nämä kysymykset koskevat palokunnassasi saamaasi tukea.

1= täysin eri mieltä

Jos kohtaan palokuntatoiminnassa ongelmia, voin aina kääntyä jonkun palokuntalaisemme puoleen.

Jos kohtaan palokuntatoiminnassa ongelmia, voin aina kysyä neuvoa palokunnan päällikköltä tai vastaavalta.

2

3

4

5

6

7= täysin samaa mieltä

Seuraavilla kysymyksillä selvitämme, kuinka tyytyväinen olet vapaaehtoiseen palokuntatyöhön.

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

168

4/9

eri mieltä

Jos kohtaan palokuntatoiminnassa ongelmia, voin aina kääntyä jonkun palokuntalaisemme puoleen.

Jos kohtaan palokuntatoiminnassa ongelmia, voin aina kysyä neuvoa palokunnan päällikköltä tai vastaavalta.

2

3

4

5

6

mieltä

6

7 = Täysin samaa mieltä

Seuraavilla kysymyksillä selvitämme, kuinka tyytyväinen olet vapaaehtoiseen palokuntatyöhön.

12/5/2016 Qualtrics Survey Software https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

4/9

1 = Täysin eri mieltä

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen toimintaani palokunnassa

2

3

4

5

Yleisesti pidän palokuntatyöstäni

Yleisesti pidän vapaaehtoistyön tekemisestä

Mikä mielestäsi on kaikkein tärkein tekijä, joka saa sinut jatkamaan vapaaehtoista palokuntatyötä?

Nämä kysymykset koskevat palokuntaasi kohtaan tuntemaasi luottamusta.

1 = täysin eri mieltä

Palokuntani todella ottaa huomioon päämääräni ja arvoni.

Saan apua palokunnastani sitä tarvitessani.

Palokunta todella välittää hyvinvoinnistani.

Palokunta välittää yleisestä viihtyvyydestä työssäni.

Palokunta välittää mielipiteistäni.

Luotan täysin palokunnan päällystöön.

2

3

4

5

6

7 = täysin samaa mieltä

4

5

6

7 = täysin samaa mieltä

Nämä kysymykset koskevat yhteistoimintaa sinun ja palokunnan välillä.

1= täysin eri mieltä

Olen todella sitoutunut palokuntani toimintaan.

Minun on helppo lähestyä päällystöä, jos tarvitsen heidän apuaan.

Minun on helppo sopeutua palokunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Minun on helppo tehdä yhteistyötä muiden palokuntalaisten kanssa.

Palokuntani jäsenet tukevat toinen toisiaan.

Palokuntani todella panostaa palokuntalaisten saavutusten tunnustamiseen ja palkitsemiseen.

2

3

Seuraavat kysymykset käsittelevät esteitä tai haasteita, joita olet kohdannut vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa.

Pyydämme, että arvoit jokaisen esteen tai haasteen kohdalla, kuinka merkittävästä asiasta on kyse (1=en koe lainkaan esteeksi, 7=koen merkittäväksi esteeksi eli tekijä estää minua tekemästä vapaaehtoistyötä niin paljon kuin haluaisin)

1 = Ei lainkaan este......................................... 7 = Merkittävä este 1

2

3

4

5

6

7

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

5/9

169

Palokuntani jäsenet tukevat toinen toisiaan.

Palokuntani todella panostaa palokuntalaisten saavutusten tunnustamiseen ja palkitsemiseen.

Seuraavat kysymykset käsittelevät esteitä tai haasteita, joita olet kohdannut vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa.

Pyydämme, että arvoit jokaisen esteen tai haasteen kohdalla, kuinka merkittävästä asiasta on kyse (1=en koe lainkaan esteeksi, 7=koen merkittäväksi esteeksi eli tekijä estää minua tekemästä vapaaehtoistyötä niin paljon kuin haluaisin)

1 = Ei lainkaan este......................................... 7 = Merkittävä este Qualtrics Survey Software 2 3 4 5 6 7

12/5/2016

1

Muut harrastukset https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview Taloudelliset syyt

5/9

Riittämätön koulutus

Puolison tai perheen suhtautuminen

Ongelmat kuljetukseen liittyen

Työ/koulu ei mahdollista toimintaani (esim. osallistuminen hälytystehtäviin)

Huono yhteishenki palokunnassa

Henkilösuhteet päällystön kanssa

Muut (työ) esteet tai velvollisuudet

Palokunta ei harjoittele mielekkäästi

En koe saavani palokunnalta mitään minua kiinnostavaa toimintaa

Perhesitoumukset

Ei riittävästi aikaa

Muu (mikä)

Mikä on suurin este palokuntatoimintaan osallistumisellesi?

Nimeä yksi asia, jolla palokuntasi voisi vähentää edellisessä kohdassa nimeämäsi esteen vaikutusta.

Seuraavat kysymykset koskevat tulevaisuutta ja haluasi toimia palokuntatyössä omassa palokunnassasi myös jatkossa.

Ajatus lopettamisesta ei tule mieleeni juuri koskaan

Silloin tällöin mietin, että lopetan palokuntatyön

1 = Täysin eri mieltä

2

3

4

5

6

7=täysin samaa mieltä

Aikomuksenani on jatkaa nykyisessä palokuntatyössä

Seuraavat kysymykset liittyvät palokuntatoimintaasi liittyviin poissaoloihin.

Olen usein poissa palokuntatoiminnasta

Harkitsen usein etten mene harjoituksiin tai muihin palokunnan järjestämiin tilaisuuksiin/toimintoihin.

1 = Täysin eri mieltä

2

3

4

5

6

7 = Täysin samaa mieltä

Seuraavat kysymykset liittyvät mahdollisiin taukoihin, joita olet pitänyt vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta.

170

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

6/9

Olen usein poissa palokuntatoiminnasta

Harkitsen usein etten mene harjoituksiin tai muihin palokunnan järjestämiin tilaisuuksiin/toimintoihin.

1 = Täysin eri mieltä

2

3

4

5

6

7 = Täysin samaa mieltä

Seuraavat kysymykset liittyvät mahdollisiin taukoihin, joita olet pitänyt vapaaehtoisesta Qualtrics Survey Software palokuntatoiminnasta.

12/5/2016

Oletko pitänyt taukoja palokuntatoiminnassa siitä lähtien kun aloitit toiminnan? https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

(Tauolla tarkoitamme yli kahden kuukauden mittaista ajanjaksoa tai jaksoa, jolloin olet ilmoittanut palokuntaan, että et osallistu toimintaan tietyn ajanjakson aikana). Ole hyvä ja valitse vain yksi vaihtoehto.

6/9

Kyllä Ei

Kuinka monta taukoa olet pitänyt palokuntatoiminnasta? kertaa

Mistä syystä pidit taukoja? Kerro jokaisen tauon syy.

Kerta 1 Kerta 2 Kerta 3 Kerta 4 Kerta 5

Kun palasit takaisin palokuntaan, mitkä asiat tekivät paluustasi helpon?

Kun palasit palokuntaan, mitkä asiat vaikeuttivat paluutasi?

Paljon kiitoksia ajastasi! Olet lähes täyttänyt kyselyn kaikki kohdat.

Pyydämme vielä vastaamaan joihinkin taustatietojasi koskeviin kysymyksiin.

Siviilisäätysi? (valitse yksi) Naimaton Avioliitossa Avoliitossa Asumuserossa Eronnut Leski Muu

Mikä on koulutustaustasi (valitse vain yksi vaihtoehto)? kansakoulu keski­ tai peruskoulu ylioppilastutkinto https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

7/9

171

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Joku muu, mikä?

Mikä on ammattillinen koulutuksesi?

Ei ammatillista koulutusta Ammattikurssi, muu lyhyt koulutus Ammattikoulu tai vastaava Opistotasoinen ammattikoulutus Ammattikorkeakoulututkinto Yliopisto­ tai korkeakoulututkinto

Mihin ammattiryhmään katsot tällä hetkellä kuuluvasi?

Johtavassa asemassa toisen palveluksessa Toimihenkilö Työntekijä Yrittäjä tai yksityinen ammatinharjoittaja Maatalousyrittäjä Opiskelija Eläkeläinen Kotiäiti/koti­isä Työtön Joku muu, mikä?

Jos olet opiskelija, teetkö töitä opintojen ohella?

Kyllä Ei

(Jos olet töissä) Kuinka monta tuntia kuukaudessa teet töitä?

Kiitos paljon osallistumisestasi tutkimukseemme, jonka tarkoituksena on ymmärtää miksi ihmiset tekevät vapaaehtoista palokuntatyötä.

Tarkistatko vielä ennen lomakkeen lähettämistä, että olet vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Kaikki vastaukset tullaan käsittelemään luottamuksellisesti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa palokuntatyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja esteitä. Niin motivaatiotekijät kuin esteetkin saattavat muuttua ajan kuluessa. Tavoitteenamme onkin tehdä motivaatiotekijöitä koskeva seurantatutkimus muutaman vuoden kuluttua. Jos olet kiinnostunut seurantatutkimukseen osallistumisesta, ole hyvä, ja kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan tilaan, jotta saamme sinuun yhteyden.

Sähköpostiosoitteesi antaminen ei sido sinua mihinkään (se ei siis edes velvoita kyselyyn vastaamiseen), mutta mahdollistaa sen, että voimme kysyä sinulta haluatko osallistua toisen kyselykierrokseen kyselyyn.

Jos haluat tiivistelmän tutkimustuloksista, laita sähköpostiviesti Sanna Maliselle sanna.malinen@canterbury.ac.nz tai koko hankkeen vastuututkijalle kaisa.eskelinen@spek.fi. Lähetämme tiivistelmän tuloksista mielellämme. https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

172

8/9

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Jos osallistut molempiin kyselykierroksiin, sähköpostiosoitteesi tullaan liittämään lähettämiisi vastauksiin, jotta voimme tarkastella vastauksiesi mahdollisia eroja. Kun tiedot on liitetty toisiinsa, sähköpostiosoitteesi tullaan hävittämään, jotta vastauksia ei pystytä tämän jälkeen identifioimaan.

Jos sinulla on kommentteja tai kysymyksiä kyselyymme tai tutkimusprojektiin liittyen niin otathan yhteyttä Sannaan tai Kaisaan.

KIITOS!

Sähköpostiosoitteesi:

Kirjoita sähköpostiosoitteesi uudelleen:

Tähän voit kommentoida mitä vain kyselyyn liittyvää.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan paloturvallisuusteemaan liittyviä tuotteita. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä sähköpostiosoitteesi tähän:

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

9/9

173

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Default Question Block

Hyvä entinen palokuntalainen,

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi ihmiset jättävät palokuntatoiminnan. Olemme kiinnostuneita siitä, miksi Sinä lähdit palokuntatoiminnasta, ja olisiko joku saanut sinut päättämään toisin. Haluamme tietää myös mielipiteesi siitä, miten palokuntatoimintaa tulisi tulevaisuudessa kehittää.

Vastaukset tullaan analysoimaan siten, ettei vastaajien henkilöllisyys missään vaiheessa tule ilmi. Kyselyn täyttäminen vie aikaa noin 15 minuuttia.

ALOITA KYSELYYN VASTAAMINEN PAINAMALLA TÄMÄN SIVUN ALAREUNASSA OLEVAA NUOLTA.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan paloturvallisuusteemaan liittyviä tuotteita. Pyydämme vastaamaan kyselyyn perjantaihin 1.7.2016 mennessä.

Lämmin kiitos yhteistyöstä!

Lisätietoa kyselystä:

Kyselytutkimuksesta vastaa Sanna Malinen, PsT, Canterburyn yliopistosta Uudesta­Seelannista, Johtamisen laitokselta.

Jos sinulla on kysyttävää tutkimukseen liittyen, tavoitat Sannan parhaiten sähköpostilla (sanna.malinen@canterbury.ac.nz).

Tämä kyselytutkimus on osa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tekemää ja Palosuojelurahaston rahoittamaa tutkimusta , ”Palokunnan toiminnan lopettamiseen ja aloittamiseen johtavat syyt­ miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää”, jonka vastuullisena tutkijana toimii Kaisa Eskelinen. Myös Kaisa vastaa mielellään projektia koskeviin kysymyksiin. Kaisan tavoitat parhaiten sähköpostilla (kaisa.eskelinen@spek.fi) tai puhelimitse (+358­40­67 88 399). Lisäksi kyselytutkimuksessa tulee työskentelemään tutkimusapulainen.

Vastaukset tullaan analysoimaan siten, ettei vastaajien henkilöllisyys missään vaiheessa tule ilmi. Myös tutkimuksen loppuraportissa ja julkaisuissa huolehditaan tarkasti luottamuksellisuudesta. Ainoastaan hankkeen tutkijalla, SPEKin tutkimuspäälliköllä sekä hankkeessa työskentelevällä tutkimusapulaisella on mahdollisuus tarkastella yksittäisiä vastauksia. Tutkimuksen aineisto tullaan säilyttämään Canterburyn yliopistossa sekä SPEKissä.

Sinulla on oikeus vetäytyä tutkimuksesta missä tahansa vaiheessa. Huomioithan kuitenkin, että kun olet painanut ’lähetä’ nappia lähettämiäsi vastauksia ei voida enää palauttaa, koska kyselylomakkeissa ei ole nimi­ tai muita tunnistetietoja. Tällä järjestelyllä takaamme sen, etteivät vastaukset ole henkilöitävissä.

Tarkoituksenamme on tehdä tälle tutkimukselle seurantatutkimus eli kysyä mielipidettäsi samoista asioista jonkin ajan kuluttua. Tämän kyselyn lopussa sinulla on mahdollisuus ilmoittautua seurantatutkimukseen. Nyt käsissäsi olevan kyselyn täyttäminen ei kuitenkaan edellytä seurantatutkimukseen osallistumista. Tämä projekti on arvioitu ja hyväksytty Canterburyn yliopiston Eettisessä komiteassa.

Lämmin kiitos yhteistyöstä!

Osallistuitko ”Vapaaehtoisten motivaatiotekijät ja asenteet”­ kyselyyn vuonna 2012?

Kyllä En En muista

Taustatiedot https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

174

1/9

Osallistuitko ”Vapaaehtoisten motivaatiotekijät ja asenteet”­ kyselyyn vuonna 2012?

Kyllä En En muista

12/5/2016 Taustatiedot

Qualtrics Survey Software

Mikä on syntymävuotesi? https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

1/9

Sukupuoli?

Mies Nainen

Palokuntaasi koskevat taustiedot Vastaukset tullaan raportoimaan siten, etteivät yksittäiset vastaajat ole tunnistettavissa. Palokuntia koskevia tietoja ei tulla käyttämään kuin yhteenvetotiedoissa (minimi vähintään neljä vastausta).

Mistä palokunnasta lähdit:

Paikkakunta:

Mihin pelastustoimen alueeseen palokuntasi kuului?

Helsinki Länsi­Uusimaa Keski­Uusimaa Itä­Uusimaa Varsinais­Suomi Kanta­Häme Päijät­Häme Kymenlaakso Etelä­Karjala Etelä­Savo Keski­Suomi Pirkanmaa Satakunta Etelä­Pohjanmaa Pohjanmaa Keski­Pohjanmaa Pohjois­Savo Pohjois­Karjala Jokilaaksot Kainuu https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

2/9

175

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Oulu­Koillismaa Lappi

Kuinka monta vuotta olit mukana palokuntatoiminnassa?

Ole hyvä ja pyöristä vastaus lähimpään vuoteen (esim. 1 vuosi ja 8 kuukautta =2 vuotta). Jos vastauksesi on alle vuoden, merkitse 0.

Jos kuuluit hälytysosastoon, kuinka monta vuotta toimit hälytysosastossa?

Ole hyvä ja pyöristä vastaus lähimpään vuoteen. Jos vastauksesi on alle vuoden, merkitse 0.

Mihin palokuntatoimintaan osallistuit viimeisen kahden vuoden aikana ennen lähtöäsi palokunnasta?

Voit valita useamman vaihtoehdon

Toiminta Hälytystehtävät

Turvallisuusviestintä

Kouluttajana toimiminen

Palokunnan hyväksi tehty talkootyö

Hallintotehtävät

Muuhun, mihin?

Ei ole epätavallista, että vapaaehtoispalokunnan toimintaan osallistuvat henkilöt työskentelevät jossain vaiheessa elämäänsä myös pelastuslaitoksen palveluksessa. Meitä kiinnostaakin, miten määrittelet itsesi seuraavassa mielessä:

Piditkö itseäsi:

Vapaaehtoisena työntekijänä

Ammattilaisena

Sekä vapaaehtoisena työntekijänä että ammattilaisena

Mikä sai sinut alunperin tulemaan mukaan palokuntatoimintaan?

Halu auttaa Halu oppia//ymmärtää uutta/lisää Halu kehittyä/kasvaa henkisesti Halu saada uraan liittyvää kokemusta Sosiaaliset syyt/halu saada kavereita Minut pyydettiin mukaan Sukulaisia oli jo mukana toiminnassa Halu saada uusi harrastus Rekrytointikampanja https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

176

3/9

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Lisätulot Paloaseman läheinen sijainti Muu asia. Mikä?

Kuuluuko sukulaisistanne joku tällä hetkellä tai on aiemmin kuulunut palokuntaan?

kyllä, isä kyllä, äiti kyllä, sisarus tai sisaruksia kyllä, lapsi tai lapsia kyllä, muu sukulainen/ muita sukulaisia ei kuulu

Osallistuitko muuhun vapaaehtoistoimintaan tuohon aikaan kun lähdit palokunnasta?

En Kyllä, vapaaehtoiseen maapuolustustoimintaan Kyllä, meri­ tai järvipelastukseen Kyllä, VAPEPAn toimintaan Kyllä, SPR:n toimintaan Muuhun, mihin?

Jos osallistuit muuhun vapaaehtoistoimintaan, oletko lopettanut myös muun vapaaehtoistoiminnan?

Kyllä En

Mikä oli mielestäsi parasta palokuntatoiminnassa?

Mikä oli suurin syysi lähteä palokuntatoiminnasta?

Harkitsetko palokuntatoimintaan paluuta?

Kyllä En

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

4/9

177

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Nimeä yksi asia, joka saisi sinut harkitsemaan palokuntatoimintaan paluuta?

Nimeä yksi asia, joka parantaisi merkittävästi palokuntatoimintaa.

Kuinka monta läheistä ystävää sinulla oli palokunnassasi?

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 10+

Nämä kysymykset koskevat palokunnaltasi saamaasi tukea ja palokuntaasi kohtaan tuntemaasi luottamusta. Mieti, mitä ajattelit juuri ennen lähtöäsi palokunnasta.

1 =täysin eri mieltä

Palokuntani todella otti huomioon päämääräni ja arvoni.

Sain apua palokunnastani sitä tarvitessani.

Palokunta todella välitti hyvinvoinnistani.

2

3

4

5

6

7 = täysin samaa mieltä

Palokunta välitti yleisestä viihtyvyydestä työssäni.

Palokunta välitti mielipiteistäni.

Luotin täysin palokunnan päällystöön.

Nämä kysymykset koskevat yhteistoimintaa sinun ja palokunnan välillä. Mieti, mitä ajattelit juuri ennen lähtöäsi palokunnasta.

Palokuntani jäsenet tukivat toinen toisiaan.

1= täysin eri mieltä

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

178

2

3

4

5

6

7 = täysin samaa mieltä

5/9

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

1= täysin eri mieltä

Palokuntani todella panosti vapaaehtoisten työntekijöiden saavutusten palkitsemiseen ja tunnustamiseen.

2

3

4

5

7 = täysin samaa mieltä

6

Seuraavat kysymykset käsittelevät esteitä tai haasteita, joita kohtasit vapaaehtoisessa palokuntatoiminnassa.

Pyydämme, että arvioit jokaisen esteen tai haasteen kohdalla, kuinka merkittävästä asiasta oli kyse (1=en kokenut lainkaan esteeksi, 7=koin merkittäväksi esteeksi eli tekijä esti minua tekemästä vapaaehtoistyötä niin paljon kuin olisin halunnut)

1 = Ei lainkaan este......................................... 7 = Merkittävä

este 1

2

3

4

5

6

7

Muut harrastukset

Taloudelliset syyt

Riittämätön koulutus

Puolison tai perheen suhtautuminen

Ongelmat kuljetukseen liittyen

Työ/koulu ei mahdollistanut toimintaani (esim. osallistuminen hälytystehtäviin)

Huono yhteishenki palokunnassa

Henkilösuhteet päällystön kanssa

Muut (työ) esteet tai velvollisuudet

Palokunta ei harjoitellut mielekkäästi

En kokenut saavani palokunnalta mitään minua kiinnostavaa toimintaa

Perhesitoumukset

Ei riittävästi aikaa

Muu (mikä)

Mikä oli suurin este palokuntatoimintaan osallistumisellesi?

Nimeä yksi asia, jolla palokuntasi olisi voinut vähentää tämän esteen vaikutusta.

Seuraavat kysymykset liittyvät mahdollisiin taukoihin, joita pidit vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta.

Piditkö taukoja palokuntatoiminnasta siitä lähtien kun aloitit toiminnan?

(Tauolla tarkoitamme yli kahden kuukauden mittaista ajanjaksoa tai jaksoa, jolloin olit ilmoittanut palokuntaan, että et osallistu toimintaan tietyn ajanjakson aikana). Ole hyvä ja valitse vain yksi vaihtoehto.

Kyllä https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

6/9

179

Seuraavat kysymykset liittyvät mahdollisiin taukoihin, joita pidit vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta.

Piditkö taukoja palokuntatoiminnasta siitä lähtien kun aloitit toiminnan?

(Tauolla tarkoitamme yli kahden kuukauden mittaista ajanjaksoa tai jaksoa, jolloin olit ilmoittanut palokuntaan, että et osallistu toimintaan tietyn ajanjakson aikana). Ole hyvä ja valitse vain yksi vaihtoehto.

12/5/2016 Kyllä

Qualtrics Survey Software

Ei https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

6/9

Kuinka monta taukoa pidit palokuntatoiminnasta? kertaa

Mistä syystä pidit taukoja? Kerro jokaisen tauon syy.

Kerta 1 Kerta 2 Kerta 3 Kerta 4 Kerta 5

Jos palasit takaisin palokuntaan, mitkä asiat tekivät paluustasi helpon?

Jos palasit palokuntaan, mitkä asiat vaikeuttivat paluutasi?

Paljon kiitoksia ajastasi! Olet lähes täyttänyt kyselyn kaikki kohdat.

Pyydämme vielä vastaamaan joihinkin taustatietojasi koskeviin kysymyksiin.

Siviilisäätysi? (valitse yksi) Naimaton Avioliitossa Avoliitossa Asumuserossa Eronnut Leski Muu

Mikä on koulutustaustasi (valitse vain yksi vaihtoehto)? kansakoulu keski­ tai peruskoulu ylioppilastutkinto joku muu, mikä?

Mikä on ammatillinen koulutuksesi? https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

180

7/9

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Joku muu, mikä?

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Mikä on ammattillinen koulutuksesi?

Ei ammatillista koulutusta Ei ammatillista koulutusta

Ammattikurssi, muu lyhyt koulutus

Ammattikurssi, muu lyhyt koulutus

Ammattikoulu tai vastaava

Ammattikoulu tai vastaava

Opistotasoinen ammattikoulutus

Opistotasoinen ammattikoulutus

Ammattikorkeakoulututkinto

Ammattikorkeakoulututkinto

Yliopisto­ tai korkeakoulututkinto

Yliopisto­ tai korkeakoulututkinto

Mihin ammattiryhmään katsot tällä hetkellä kuuluvasi?

Mihin ammattiryhmään katsot tällä hetkellä kuuluvasi?

Johtavassa asemassa toisen palveluksessa

Johtavassa asemassa toisen palveluksessa

Toimihenkilö

Toimihenkilö

Työntekijä Työntekijä Yrittäjä tai yksityinen ammatinharjoittaja Yrittäjä tai yksityinen ammatinharjoittaja Maatalousyrittäjä Maatalousyrittäjä Opiskelija Opiskelija Eläkeläinen Eläkeläinen Kotiäiti/koti­isä Kotiäiti/koti­isä Työtön

Työtön

Joku muu, mikä?

joku muu, mikä?

Jos olet opiskelija, teetkö töitä opintojen ohella?

Jos olet opiskelija, teetkö töitä opintojen ohella?

Kyllä

Kyllä

Ei

Ei

(Jos olet töissä) Kuinka monta tuntia kuukaudessa teet töitä?

(Jos olet töissä) Kuinka monta tuntia kuukaudessa teet töitä?

Kiitos paljon osallistumisestasi tutkimukseemme, jonka tarkoituksena on ymmärtää miksi ihmiset tekevät Kiitos paljon osallistumisestasi tutkimukseemme, jonka tarkoituksena on ymmärtää miksi ihmiset tekevät vapaaehtoista palokuntatyötä. vapaaehtoista palokuntatyötä tai jättävät toiminnan.

Tarkistatko vielä ennen lomakkeen lähettämistä, että olet vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Tarkistatko vielä ennen lomakkeen lähettämistä, että olet vastannut kaikkiin kysymyksiin.

Kaikki vastaukset tullaan käsittelemään luottamuksellisesti.

Kaikki vastaukset tullaan käsittelemään luottamuksellisesti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa, miksi vapaaehtoistyötä tekevät palokuntalaiset päättävät lopettaa Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa palokuntatyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja esteitä. Niin palokuntatoiminnan. Asiat muuttuvat ajan myötä ja aikomuksemme onkin toistaa tämä tutkimus nähdäksemme oletko motivaatiotekijät kuin esteetkin saattavat muuttua ajan kuluessa. Tavoitteenamme onkin tehdä motivaatiotekijöitä esimerkiksi palannut palokuntatoimintaan. Jos olet kiinnostunut seurantatutkimukseen osallistumisesta, ole hyvä, ja kirjoita koskeva seurantatutkimus muutaman vuoden kuluttua. Jos olet kiinnostunut seurantatutkimukseen sähköpostiosoitteesi alla olevaan tilaan, jotta saamme sinuun yhteyden. Sähköpostiosoitteesi antaminen ei sido sinua osallistumisesta, ole hyvä, ja kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan tilaan, jotta saamme sinuun yhteyden. mihinkään (se ei siis edes velvoita kyselyyn vastaamiseen), mutta mahdollistaa sen, että voimme kysyä sinulta haluatko osallistua toisen kyselykierrokseen kyselyyn.

Sähköpostiosoitteesi antaminen ei sido sinua mihinkään (se ei siis edes velvoita kyselyyn vastaamiseen), mutta

mahdollistaa sen, että voimme kysyä sinulta haluatko osallistua toisen kyselykierrokseen kyselyyn.

Jos haluat tiivistelmän tutkimustuloksista, laita sähköpostiviesti Sanna Maliselle sanna.malinen@canterbury.ac.nz tai koko hankkeen vastuututkijalle kaisa.eskelinen@spek.fi. Lähetämme tiivistelmän tuloksista mielellämme.

Jos haluat tiivistelmän tutkimustuloksista, laita sähköpostiviesti Sanna Maliselle

sanna.malinen@canterbury.ac.nz tai koko hankkeen vastuututkijalle kaisa.eskelinen@spek.fi. Lähetämme Jos osallistut molempiin kyselykierroksiin, sähköpostiosoitteesi tullaan liittämään lähettämiisi vastauksiin, jotta voimme tiivistelmän tuloksista mielellämme. tarkastella vastauksiesi mahdollisia eroja. Kun tiedot on liitetty toisiinsa, sähköpostiosoitteesi tullaan hävittämään, jotta vastauksia ei pystytä tämän jälkeen identifioimaan. https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

Jos sinulla on kommentteja tai kysymyksiä kyselyymme tai tutkimusprojektiin liittyen niin otathan yhteyttä Sannaan tai Kaisaan.

KIITOS! https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

8/9

8/9

181

12/5/2016

Qualtrics Survey Software

Sähköpostiosoitteesi:

Kirjoita sähköpostiosoitteesi uudelleen:

Tähän voit kommentoida mitä vain kyselyyn liittyvää.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan paloturvallisuusteemaan liittyviä tuotteita. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä sähköpostiosoitteesi tähän:

https://canterbury.qualtrics.com/ControlPanel/Ajax.php?action=GetSurveyPrintPreview

182

9/9

Osa III: Toimintamallit palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi (osa a) ja palokunnan toiminnan aloittamisen tueksi (osa B)

183

A 1. Palokuntien välisen yhteistyön lisääminen tai palokunnan tehtävien uudistaminen Yhteistyö. Täyttääkseen pelastuslaitoksen sopimusvaatimukset, palokunnat voivat tehdä yhteistyötä, esimerkiksi antaa toinen toisilleen miehistöapua. Palokunnalle saattaa avautua mahdollisuus hälytystehtäville myös oman lähialueensa ulkopuolella. Palokunnat voivat vierailla toistensa harjoituksissa ja koulutustapahtumissa, jotta hyvät harjoitus- ja koulutussisällöt leviävät palokunnasta toiseen ja jotta toiminta monipuolistuu, siitä tulee vaihtelevampaa ja se muuttuu näin palokuntalaisille aiempaa mielekkäämmäksi. Palokunnat voivat myös auttaa toisiaan hallinnollisissa tehtävissä.

Yhdistyminen toiseen palokuntaan voi olla järkevää alueella, jossa pienet palokunnat kilpailevat samoista tehtävistä. Toimintojen yhdistäminen voi vähentää henkilöstön kuormitusta ja parantaa palokunnan edellytyksiä täyttää sopimusvaatimukset. Palokunnan osaaminen ja toimintatavat voivat myös jalostua yhdistymisen myötä.

Hyväksi tavaksi yhdistää toiminnot on todettu esimerkiksi ensin yhdistää operatiivinen toiminta ja sitten hallinto. Operatiivisen toiminnan yhdistämisessä kannattaa painottaa alusta lähtien yhteistä palokuntaa ja purkaa vanhojen palokuntien raja-aitoja. Tämä tapahtuu jakamalla tehtävät esimerkiksi palokuntalaisten osaamisen mukaan. (Ks. hankkeen tutkimusraportista lisätietoa palokuntien yhdistymisestä) Erikoistuminen tai aiempaa kevyempi tehtävänkuva. Pohdi palokunnan toimenkuvan uudistumista alueen tarpeita vastaaviksi. Palokunnalla voi olla mahdollisuus profiloitua erikoistumalla esimerkiksi myrskyvahinkoihin, korkean paikan töihin tai tunnelitöihin. Palokunnan kannattaa erikoistua alueen tarpeen mukaan. Esimerkiksi harvaseuduilla ensivastetehtäviin ja sosiaalija terveydenhuollon tehtäviin tehtäviin erikoistuminen voi kannattaa. Ei kannata kuitenkaan erikoistua liikaa yhteen asiaan, eli jättää toimintaa yhden kortin varaan.

184

A 2. Rekrytointikäytäntöjen kehittäminen Palokuntien kannattaa painottaa rekrytoinnissaan ja siihen liittyvässä viestinnässä palokuntatoiminnan yleishyödyllisiä taitoja ja tietoja muun elämän kannalta. Ihmisiä kannattaa lähestyä henkilökohtaisten kontaktien kautta, suoraan kutsumalla mukaan toimintaan. Nuorille kannattaa kertoa palokuntatoiminnan kerryttämistä työelämätaidoista kuten johtamis-, viestintä- ja ryhmätyötaidoista.

Rekrytointi kannattaa toteuttaa sosiaalisessa mediassa, koska sen kautta palokunta tavoittaa suuren joukon ihmisiä ilmaiseksi ja palokunnan näkyvyys on jatkuvaa. Palokunnan kannattaa olla näkyvillä lähiyhteisössään, jotta ihmisten on helppoa lähestyä palokuntaa ja heille muodostuu kuva matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudesta.

Taukoja pitäneet tai toiminnan lopettaneet palokuntalaiset haluavat todennäköisesti jatkaa jossain vaiheessa toiminnassa. Palokuntien kannattaakin pitää yhteyttä entisiin jäseniinsä. Palokuntien kannattaa myös ottaa yhteys toiselta paikkakunnalta muuton takia palokuntatoiminnan lopettaneisiin, koska tässä joukossa on todennäköisesti niitä, jotka haluavat jatkaa toimintaa. Palokuntien on hyvä tehdä yhteistyötä myös koulujen kanssa, jossa on suuri joukko potentiaalisia harrastajia.

185

A 3. Palokuntalaisten motivoiminen Palokunnan on tärkeää pystyä tarjoamaan jäsenilleen näitä motivoivia tehtäviä, jotta nämä sitoutuisivat toimintaan. Tärkeää onkin, että palokuntalaiset ja palokunnan johto käyvät keskustelua siitä, mitkä tehtävät palokuntalaisia erityisesti kiinnostavat ja mitkä eivät. Eri ikäisiä palokuntalaisia motivoi keskenään hieman erilaiset asiat ja heillä on myös keskenään erilaisia esteitä osallistua palokuntatoimintaan.

Nuorilla alle 25-vuotiailla on vähiten esteitä osallistua palokuntatoimintaan.

Heidän motivoimisekseen on tärkeää kiinnittää huomio erityisesti 16-18 -vuotiaiden ikäryhmään. Palokuntien tulisi voida tarjota riittävästi toiminnallisuutta tälle ikäryhmälle, joka on liian vanha lapsille osoitettuun toimintaan, mutta ei vielä voi osallistua hälytystehtäville. Palokunta voi kuitenkin mahdollistaa nuorten osallistumisen hälytystehtävien harjoitteluun suunnittelemalla harjoitukset tätä ikäryhmää erityisesti silmällä pitäen.

On erityisen tärkeää, että nuoret saadaan sitoutettua palokuntatoimintaan tässä vaiheessa, jotta he eivät lopeta toimintaa. Lisäksi joillekin nuorille siirtyminen lapsille suunnatusta toiminnasta hälytysosastoon saattaa muodostaa kynnyksen, koska siinä tarvitaan tietoja ja taitoja, joita nuorella ei vielä ole.

Tässä vaiheessa nuoria on erityisen tärkeää opastaa kannustavasti. Palokuntien kannattaa panostaa erityisesti nuorisotoiminnan sisältöihin, koska niihin panostamalla palokunta varmistaa parhaiten henkilöstön riittävyyden pitkällä aikavälillä.

Ikäryhmä 26-40 -vuotiaat kohtaavat eniten esteitä palokuntatoimintaa osallistumiselle perhe- ja työelämän sitoumusten vuoksi. Palokuntien onkin hyvä miettiä, miten ne voisivat tukea tätä ryhmää erityisesti. Vapaaehtoisille onkin tärkeää tiedottaa, mitä heiltä odotetaan palokunnassa, jotta he voivat arvioida realistisesti osallistumismahdollisuuksiaan. Ikääntyneiden osallistumista saattavat estää erityisesti terveydelliset syyt. Onkin tärkeää pohtia, miten palokunnat voisivat tarjota ikääntyneille näille soveltuvia tehtäviä, esimerkiksi valistuksen tai hallinnon parista.

Tukitoiminnoissa on hyvä hyödyntää valmiita hyväksi todettuja toimintamalleja (muista palokunnista, järjestöistä) ja luoda selvät päämäärät myös tukitoimintoihin kuten naistoimintaan. Palokuntien kannattaa kannustaa naisia

186

osallistumaan palokunnan ydintoimintoihin, esim. ensivaste ja/tai sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin. Palokuntalaiset näyttävät lopettavan toiminnan yleisimmin hälytystehtävistä tai nuorisotyöstä. Palokuntatoimintaa lopettamista harkitsevilta kannattaakin tiedustella, mitkä tehtävät heitä kiinnostaisivat hälytystehtävien tai nuorisotyön sijaan.

Tukitoiminnoissa on hyvä hyödyntää valmiita hyväksi todettuja toimintamalleja (muista palokunnista, järjestöistä) ja luoda selvät päämäärät myös tukitoimintoihin kuten naistoimintaan. Palokuntien kannattaa kannustaa naisia osallistumaan palokunnan ydintoimintoihin, esim. ensivaste ja/tai sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin. Palokuntalaiset näyttävät lopettavan toiminnan yleisimmin hälytystehtävistä tai nuorisotyöstä. Palokuntatoimintaa lopettamista harkitsevilta kannattaakin tiedustella, mitkä tehtävät heitä kiinnostaisivat hälytystehtävien tai nuorisotyön sijaan.

Palokuntien kannattaa pyrkiä kehittämään koulutustaan palokuntalaisten toiveita vastaaviksi, esimerkiksi kestoltaan ja ajankohdaltaan palokuntalaisille parhaiten sopiviksi. Muita keinoja vapaaehtoisten sitoutumisen ylläpitämiseen ovat jatkuvan palautteen antaminen suorituksista sekä näiden autonomian tunteen lisääminen (Dailey, 1986).

Ks. vapaaehtoisten johtamisesta kertova verkkoluento: www.spek.fi/verkkoluento

187

A 4. Palokunnan toimintakulttuurin kehittäminen Palokuntien kannattaa panostaa hyvään toimintakulttuuriin, koska se saa vapaaehtoiset todennäköisesti sitoutumaan toimintaan. Auttamishalun rinnalla yhteisöllisyys on suurin palokuntalaisten syy olla mukana palokuntatoiminnassa. Siten yhteisöllisyyden edellytyksiin kuten hyviin johtamiskäytäntöihin kannattaa kiinnittää huomio.

Kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun varalta palokunnissa on hyvä pitää esillä hyväksyttävän käyttäytymisen sääntöjä. Palokunnalta saatu tuki vähentää todennäköisesti palokuntalaisten lopettamispäätöksiä. Palokuntalaisille kannattaa esimerkiksi tarjota mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua palokunnan toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tuen saamisen kokemusta voi lisätä myös avoimella viestinnällä ja läpinäkyvällä päätöksenteolla. Johtamisosaamisen vahvistaminen palokunnissa onkin erityisen tärkeää.

Palokuntien kulttuuri on tutkimuksen mukaan jossain määrin sisäänpäin lämpeävää. Palokuntien kannattaakin kiinnittää huomio siihen, että ovat avoimia uusille jäsenille sekä yhteistyölle muiden palokuntien ja lähiyhteisön toimijoiden kanssa.

188

A 5. Vinkkejä palokunnan hallintoon ja talouteen Palokuntien kannattaa ennaltaehkäistä tehtävien kasaantumista samoille ihmisille, esimerkiksi hallinnollisten ja hälytysosaston tehtävien kertymistä samojen henkilöiden vastuulle.

Jos palokunnalla on talousvaikeuksia, palokunnan kannattaa pyytää hyvissä ajoin apua esimerkiksi lähiyhteisöltään, jossa saattaa olla halukkuutta avustaa.

Tämä edellyttää, että palokunta on näkyvillä yhteisöissään. Palokunnan kannattaa hankkia huoltovapaat tilat mahdollisuuksien mukaan ja ennakoida kiinteistönsä kuntoa pitkänäköisesti.

On tärkeää, että palokunta varautuu taloudellisiin ”alamäkivaiheisiin” niin, ettei sen rahoitus ole pelkästään pelastuslaitoksen sopimuksen varassa. Verkostoituminen alueen yritysten ja muiden yhdistysten kanssa voi olla hyödyksi esimerkiksi sponsorisopimusten kautta. Palokunta voi myös tarjota yrityksille osaamistaan, esimerkiksi koulutusta. Tässä tulee kuitenkin huomioida se, ettei palokunta kilpaile muun yrittäjän kanssa toiminnasta, jolloin siitä tulee verollista.

Palokunta voi tehdä hallintoasioissa yhteistyötä muiden palokuntien kanssa, jolloin palokunnille voi syntyä synergiaetuja. Palokuntien kannattaa myös hyödyntää lähipiirinsä talouteen ja hallintoon liittyvä asiantuntijuus.

Ks. palokuntayhdistyksen verotukseen, rahoitukseen ja viestintään liittyvä verkkoluento: www.spek.fi/verkkoluento Ks. http://www.spek.fi/Suomeksi/Palokuntatoiminta/Palokuntalaiset/Materiaalia esimerkiksi Palokuntien toiminta ja varainhankinta verotuksessa.pdf PalokuntaWiki on uusi palvelu, johon on tarkoitus koota tietoa ja apuvälinteitä yhteisöllisen päivittämisen keinoin. https://spek.onedu.fi/koulutus/palokuntawiki/

189

B 1. Palokunnan toiminnan aloittamisen vaiheet Ota ensin yhteys pelastuslaitokseen ja selvitä, minkälainen tarve uudelle palokunnalle on. Uuden palokunnan roolista kannattaa sopia selkeästi pelastuslaitoksen kanssa.

Tämän jälkeen seuraa yhdistyksen perustaminen. Palokunnan perustamiseen tarvittavat tiedot löytyvät Patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta.

Vapaaehtoiselle palokunnalle on olemassa valmiit mallisäännöt, jotka Patenttija rekisterihallitus voi tarkastaa erillisestä maksusta. Ilmoita yhdistys ennakkoperintärekisteriin ja hanki palokunnalle y-tunnus, mikäli yhdistys haluaa rekisteröityä kaupparekisteriin tai verohallinnon alaisiin rekistereihin. Y-tunnus tarvitaan silloin, jos yhdistys esimerkiksi maksaa matkakustannusten korvauksia, harjoittaa elinkeinotoimintaa tai muuta veronalaista tulonhankkimistoimintaa, toimii työnantajana tai harjoittaa arvonlisäverollista toimintaa.

Seuraavaksi on vuorossa palokunnan kouluttautuminen. Koulutusta on usein hyvin saatavilla pelastuslaitoksista. Pyydä muilta palokunnilta apua harjoitustoiminnan sisältöjen suunnitteluun.

190

B 2. Aloittavan palokunnan talous ja rahoitus Käy taloushallinnon ja yhdistystoiminnan peruskurssit ja pyydä apua talouteen ja hallintoon liittyen naapuripalokunnista. Jos mahdollista, hanki palokuntaasi jäseniä, joilla on aiempaa yhdistystoiminnan tai yritystoiminnan kokemusta.

Kerro pelastuslaitokselle ja muille palokunnille uudesta palokunnastanne, niin nämä voivat osoittaa palokunnallenne kalustolahjoituksia.

Ennen kuin sopimus on laadittu pelastuslaitoksen kanssa, palokunta voi hakea rahoitusta kunnalta tai tarjota esimerkiksi paloturvallisuuteen ym. liittyvää koulutusta paikallisille yrityksille. Huomioi tässä, että kilpailuasetelma yrittäjien kanssa voi johtaa toiminnan verottamiseen. Varaudu siihen, että yleishyödyllisen yhdistyksen ja yrityksen rajapinnoissa on selviteltävää. On usein tapauskohtaista, milloin toiminta muuttuu verolliseksi. Huomioi toiminnassa, että yleishyödyllisen yhdistyksen verottomana ansaittavan ansion alaraja on alhainen. Elinkeinotoiminnasta on kannettava arvonlisäveroa, jos liikevaihto ylittää 8500 euroa tilikaudelta.

Edistä palokunnan näkyvyyttä. Ole esillä lähiyhteisöissäsi monilla eri tavoilla. Ihmiset saattavat haluta auttaa palokuntaa, kun näkevät että yhdistys tekee hyvää lähiympäristössään. Näkyvyys voi myös johtaa sponsorisuhteisiin.

Myös medianäkyvyys on hyväksi uudelle palokunnalle. Lisäksi palokunta voi myydä fanituotteita rahoittaakseen toimintansa.

Rahoitushakutietoa osoitteesta: http://www.kansalaisyhteiskunta.fi/rahoitushakemisto, lisäksi on hyvä selvittää lähiympäristön muut järjestöt joilta voi saada toiminta-avustusta kuten Lions.

191

B 3. Yksilöiden motivointi Vapaaehtoistoiminnan johtamisessa tärkeää on demokraattisuus, yksilöiden huomiointi ja mielekkäät harrastusolosuhteet. Ne saavat yksilöt viihtymään yhteisössä ja kokemaan, että saavat vapaaehtoisuudesta vastinetta. Nuorisotoiminnassa erityisen tärkeää on hyvät harjoitteluolosuhteet (varusteet, tilat) sekä toiminnallisuus. Järjestä eri –ikäryhmille mielekästä tekemistä, palkitse erityisesti nuoria ja lapsia näiden saavutuksista. Yhdessäolo ja toiminnan harrastusmaisuus motivoivat hyvin järjestettyjen harjoitusten ohella palokuntalaisia jatkamaan toiminnassa.

192

Lisämateriaalia Tutkimuksen esittelyvideo - Miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää? Videolla tutkija Kaisa Eskelinen kertoo tutkimuksen kulusta ja sen tuloksista: https://vimeo.com/201529533 PalokuntaWiki on uusi palvelu, johon on tarkoitus koota tietoa ja apuvälinteitä yhteisöllisen päivittämisen keinoin: https://spek.onedu.fi/koulutus/palokuntawiki/ Oppaita palokuntalaiselle: http://www.spek.fi/Suomeksi/Palokuntatoiminta/Palokuntalaiset/ Oppaita-palokuntalaisille Ks. Nuoriso-osaston turvallisuusohje Ks. Kipinä -palokuntanuorisotyöntekijän käsikirja Ks. Perehdyttämisopas palokuntanaistoimintaan: http://spek.bonsait.fi/resources/userfiles/File/JasenrekryKlubi/Perehdyttaminen/TervetuloaTaloon_211108_OK.pdf

193

Toimintamallien lähteet Toimintamallien lähteet: Palokuntien ja palokuntalaisten toiminnan lopettamiseen ja aloittamiseen johtavat syyt- tutkimus Patentti- ja rekisterihallituksen internetsivut http://www.prh.fi Verohallinnon internetsivut http://www.vero.fi Aalto, Petri, Bräysy, Ville, Hjelt, Silvio, Kujala, Isto, Koivunen, Pekka, Luukko, Juha, Mallius, Anne & Paavilainen, Mika (2012) Palokuntayhdistys toimii. Suomen Sopimuspalokuntien Liiton julkaisuja, Sarja A:2/2012

194

SPEK tutkii -sarjan tutkimuksia (ISSN 2242-1653 pdf, ISSN 2242-1645 nid. ) Kaisa Eskelinen – Valtteri Tervala – Sanna Malinen – Henrieta HamiltonSkurak Miksi palokuntatoiminta hiipuu tai viriää?

SPEK tutkii 15, 2017 ISBN 978-951-797-625-1( pdf) Maarit Pedak – Teija Mankkinen – Eeva Kolttola Paloturvallisuuskampanjoiden vaikuttavuuden arviointi SPEK tutkii 14, 2016 ISBN 978-951-797-623-7 (pdf) Heikki Laurikainen Kotitalouksien varautuminen Suomessa SPEK tutkii 13, 2016 ISBN 978-951-797-618-3 (pdf) Heikki Laurikainen Arjen ja asumisen turvallisuus Puhelinhaastattelututkimus kansalaisten omatoimisesta varautumisesta SPEK tutkii 12, 2015 ISBN 978-951-797-571-1 (nid.)

ISBN 978-951-797-572-8 (pdf) Taina Hanhikoski EU Pelastus- ja turvallisuusalan toimijana SPEK tutkii 11, ISBN 978-951-797-569-8 (nid.)

ISBN 978-951-797-570-4 (pdf ) Ilona Hatakka Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin SPEK tutkii 10, 2014 ISBN 978-951-797-558-2 (nid.)

ISBN 978-951-797-559-9 (PDF)

195

Heikki Laurikainen Esiselvitys harvaan asutun maaseudun turvallisuushankkeista SPEK tutkii 9, 2014 ISBN 978-951-797-537-7 (nid.

ISBN 978-951-797-538-4 (pdf) Heikki Laurikainen Rauniorataselvitys SPEK tutkii 8, 2014 ISBN 978-951-797-535-3 (nid.)

ISBN 978-951-797-536-0 (pdf) Mia Kunnaskari Kotitalouksien varautumisen tukeminen järjestöissä SPEK tutkii 7, 2014 ISBN 978-951-797-533-9 (nid.)

ISBN 978-951-797-534-6 (pdf) Jaana Määttälä Julkiset palvelut ja tuloverotus SPEK tutkii 6, 2014 ISBN 978-951-797-501-8 (nid.)

ISBN 978-951-797-502-5 (pdf) Kauri Lindström Puhelinhaastattelututkimus ihmisten suhteesta omatoimiseen varautumiseen ja lähiympäristön turvallisuuteen SPEK tutkii 5, 2013 ISBN 978-951-797-512-4 (nid.)

ISBN 978-951-797-513-1 (pdf) Ilona Hatakka – Ira Pasi Rajuilman vaikutukset paikallisten yritysten liiketoimintaan. Selvitys eteläsavolaisten pienyritysten kokemuksista vuoden 2010 Asta-rajuilmasta.

SPEK tutkii 4, 2012 978-951-797-437-0 (nid.)

978-951-797-438-7 (pdf)

196

Ilona Hatakka – Jukka-Pekka Salli valmius pelastuskoiratoimintaan?

SPEK tutkii 3, 2012 978-951-797-433-2 (nid.)

978-951-797-434-9 (pdf) Ilona Hatakka – Vesa Valtonen Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta – näkökulmia varautumisen kehittämiseen -näkökulmia varautumisen kehittämiseen SPEK tutkii 2, 2011 978-951-797-426-4 (nid.)

978-951-797-427-1 (pdf) Kauri Lindström Pelastusalaa koskevat sisäisen turvallisuuden kansalaiskyselyt vuosina 2006– 2011, SPEK tutkii 1 978-951-797-425-7

SPEK puheenvuoro-sarjan julkaisuja (ISSN 2242-1653 pdf, ISSN 2242-1645 nid. ) Tuula Kekki Turvallisuuden monet käsitteet -Näkökulmia yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuteen SPEK Puheenvuoroja 3, 2014 ISBN 978-951-797-563-6 (nid.)

ISBN 978-951-797-564-3 pdf) Tapio Juntunen Kohti varautumisen ja selviytymisen kulttuuria? - Kriittisiä näkökulmia resilienssiin SPEK Puheenvuoroja 2, 2014 ISBN 978-951-797-527-8 (nid.)

ISBN 978-951-797-528-5 (pdf)

197

Pekka Visuri Suomen väestönsuojelun kehittäminen SPEK Puheenvuoroja 1, 2013 ISBN 978-951-797-510-0 (nid.)

ISBN 978-951-797-511-7 (pdf)

198

15

SPEK tutkii

Tutkimuksessa selvitettiin, miksi palokuntayhdistys lopettaa tai aloittaa toimintansa, sekä mitkä ovat yksilöiden syyt olla mukana palokuntatoiminnassa. Palokuntayhdistyksiä koskevasta osuudesta vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? -loppuraportti). Yksilöiden motivaatiotekijöitä selvitti Canterburyn yliopisto (Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet). Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamallit aloittavalle palokunnalle sekä palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen rahoitti Palosuojelurahasto.

SPEK Tutkii -sarja on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n julkaisusarja, jossa julkaistaan turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi