SPEK tutkii 10

Ilona Hatakka

Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin

10 SPEK tutkii

Ilona Hatakka

Vapaaehtoisten saataVuus ja käytettäVyys hälytystehtäViin 10 SPEK tutkii

Painotalo Tammerprint Oy, Tampere 2014 Ulkoasu Timangi / Anne Kaikkonen Grafiikka Spatio (graafit) ja Jukka Helminen (kartat) SPEK Tutkii 10 ISBN 978-951-797-558-2 (nid.)

ISBN 978-951-797-559-9 (PDF) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Sisällys Esipuhe ................................................................................................................................................................................................................................... 4 Johdanto............................................................................................................................................................................................................................... 5 Hälytystoimintaan osallistuvat järjestöt....................................................................................................................... 8 Keskeiset käsitteet.................................................................................................................................................................................10

1. Metodologia ja aineistot .......................................................................................................................................................11 1.1 Kyselytutkimus vapaaehtoisille....................................................................................................................................11 1.2 Vapaaehtoisten tehtävät viranomaisten varautumisessa ........................................................14 1.3 Raportointi ja tehtävätiedot............................................................................................................................................15

2. Vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoiminta .................................................................17 2.1 Perusteet vapaaehtoisten käytölle..........................................................................................................................17 2.2 Yhteistoimintajärjestelyt ....................................................................................................................................................23 2.3 Esimerkkitapaukset ...................................................................................................................................................................30

3. Vapaaehtoisten käytettävyys hälytystehtävissä ......................................................................37 3.1 Vastaajien taustatiedot...........................................................................................................................................................37 3.2 Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan...........................................................................................................39 3.3 Käytettävyys hälytystehtäviin.......................................................................................................................................49 3.4 Motivaatio toimintaan............................................................................................................................................................54 3.5 Alueellinen tarkastelu ............................................................................................................................................................65

4. Toimintatilastot ......................................................................................................................................................................................68 4.1 Tehtävät valtakunnallisesti................................................................................................................................................68 4.2 Tehtävät alueellisesti.................................................................................................................................................................74 4.3 Toimijamäärä.......................................................................................................................................................................................76 4.4 Avun kohteena olleiden henkilöiden määrä.............................................................................................77 4.5 Toimintaan käytetyt henkilötyötunnit...............................................................................................................78

5. Keskeiset tulokset ..................................................................................................................................................................................80 6. Pohdinta....................................................................................................................................................................................................................91 6.1 Arvio aineistosta.............................................................................................................................................................................93

7. Suositukset vapaaehtoisresurssin käytettävyyden parantamiseksi. 95 7.1 Vapaaehtoisresurssin tunnistaminen...................................................................................................................96 7.2 Tarvittavien vapaaehtoisresurssien määrittely ja standardisointi..................................97 7.3 Hälytyskäytäntöjen kehittäminen...........................................................................................................................98 7.4 Raportointikäytännön ja tehtäväluokituksen yhtenäistäminen ....................................99 7.5 Osallistumisen ja rekrytoitumisen edistäminen .............................................................................. 100

Lähteet ........................................................................................................................................................................................................................... 101 Liitteet ............................................................................................................................................................................................................................. 104

Esipuhe Vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä hälytystehtäviin tarkastelleen tutkimuksen juuret ovat vuonna 2013 julkaistussa pelastustoimen tilinpäätöstutkimuksessa, joka tarjosi kattavan kokonaisesityksen suomalaisesta pelastustoimesta. Tutkimuksessa tunnistettiin tarve saada lisätietoa viranomaisten tukena toimivasta vapaaehtoiskentästä. Lisäksi vapaaehtoistoiminnan kehittäminen on keskeinen toiminta-alue SPEKin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jossa pyritään ymmärtämään ja ennakoimaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia.

Vapaaehtoistoiminnan vahvistaminen on nostettu esille myös sisäisen turvallisuuden ohjelman toimenpiteissä.

Tutkimus tarjoaa tietoa pelastuspalvelutoiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten kautta myös kansalaisyhteiskunnan roolista yhteiskunnan turvallisuustehtävissä. Vaikka käsillä oleva raportti on ensimmäinen nykytilankuvaus pelastuspalvelutoiminnasta, tutkimuksen tulokset voidaan nähdä varsinaista raporttia laaja-alaisempina. Tutkimushankkeessa koottiin yhteen pelastuspalvelukentällä toimivat järjestöt ja viranomaiset. Voidaankin sanoa, että tutkimuksen ympärille muodostui aktiivinen asiantuntijaverkosto vapaaehtoisten käyttöön liittyvien teemojen käsittelyyn. Hankkeessa laaditut suositukset pureutuvat keskeisimpiin vapaaehtoisten käytettävyyteen liittyviin kehittämisteemoihin, ja ne ovat kohdennettu sekä järjestöille että viranomaisille.

Tutkimuksen rahoituksesta vastasi Palosuojelurahasto, jota kiitämme lämpimästi.

Erityiskiitos Suomen Sopimuspalokuntien Liiton Isto Kujalalle ja Silvio Hjeltille sekä pelastuspalvelujärjestöjen asiantuntijoille keskusteluista, aineistoista ja vapaaehtoisille suunnattujen kyselyjen mahdollistamisesta. Kiitos kaikille vapaaehtoisille, jotka vastasivat kyselyihimme.

Kiitokset kuuluvat lisäksi hankeryhmälle ja erityisesti sen puheenjohtaja Antti Rantakankaalle erinomaisesta keskustelusta vapaaehtoisresurssin käytettävyyden kehittämisestä. Kiitokset myös sisäisen turvallisuuden ohjelman sihteeristölle ja järjestöyhteistyöryhmälle asiantuntijuudesta sekä ohjauksesta.

Kiitos tutkimuksessa mukana olleille pelastuslaitoksille ja kunnille sekä Rajavartiolaitoksen esikunnalle, Pelastusopistolle, Poliisiammattikorkeakoululle ja Poliisihallitukselle sekä sosiaali- ja terveysministeriön valmiusyksikölle tarvittavista aineistoista ja tiedoista.

Erityiskiitos Timangin Anne Kaikkoselle erinomaisesta taittotyöstä sekä Jukka Helmiselle kartoista, Suomen Kyselytutkimuksen Samu Lagerströmille kyselyaineistoista ja Spoken Oy:n Johanna Pellille oikoluvusta.

Johdanto Kansalaisyhteiskunnan varautumista häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on toistaiseksi tutkittu vähän, vaikka jälkiteollisessa yhteiskunnassa vapaaehtoistoiminnan ja paikallisyhteisöjen rooli on keskeinen, ja kolmasosa suomalaista on mukana vapaaehtoistoiminnassa (Gröndlund 2014). Järjestöjen rooli on yleisesti tunnustettu, ja järjestöillä on pitkät perinteet suomalaisessa turvallisuustyössä. Palokuntien, pelastuspalvelujärjestöjen ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) toiminnassa on mukana vähintään 90 000 henkilöä, joista hälytystoiminnassa on kolmannes. Vuonna 2013 noin 27 000 henkilöä sai apua vapaaehtoisilta yksiköiltä tai ryhmiltä. Tämän lisäksi sopimuspalokunnat ovat vuosittain mukana 60 000 tehtävässä (Hjelt & Kujala 2013).

Yhteiskunnan varautumisessa onnettomuuksiin, erilaisiin kriiseihin ja häiriöihin, kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti kolmannen sektorin rooli on nostettu esille politiikkaohjelmissa ja strategioissa (esim. sisäisen turvallisuuden ohjelma, yhteiskunnan turvallisuusstrategia, pelastustoimen strategia). Vapaaehtoiseen osallistumiseen tai vapaaehtoisuuden pohjalta tehtyyn sopimukselliseen sitoutumiseen perustuva osallistuminen on nähty yhtäältä kustannustehokkaaksi (esim. Laasanen 2011) ja toisaalta osallisuutta edistäväksi ja sitouttavaksi tavaksi tuottaa valmius erilaisten onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle (Mankkinen 2013).

Järjestötoiminnan merkityksen ja roolin ohella keskustelua on herättänyt järjestötoiminnan tulevaisuus (Peltonen & Hatakka 2014). Esimerkiksi pelastustoimen strategiassa vapaaehtoisen henkilöstön riittävyys on nimetty yhdeksi toimialan kriittiseksi menestystekijäksi (Sisäministeriö 2012a). Samanaikaisesti vapaaehtoistoimintaa käsittelevät tutkimukset kertovat vapaaehtoistoiminnan olevan murroksessa ja vapaaehtoisuuden muuttuvan yhä lyhytkestoisemmaksi.

(Gröndlund 2014) Kilpailu ihmisten ajankäytöstä on lisääntynyt, ja työn sekä vapaa-ajan suhde on hämärtynyt. Suomalaisen yhteiskunnan ikä-, alue- ja talousrakenteissa tapahtuvien muutosten yhdeksi vaihtoehdoksi on esitetty vapaaehtoisten yhä laajamittaisempaa käyttöä erilaisissa turvallisuustehtävissä.

Tämä tarkoittaisi todennäköisesti vapaaehtoistoiminnan muutosta esimerkiksi yhä pitkäaikaisempaa sitoutumista ja nykyistä korkeampaa osaamista vaativaksi toiminnaksi.

5

Viranomaiset varautuvat tehtäviensä hoitamiseen niin häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa valmiussuunnittelulla, erilaisilla muodostelmin ja järjestelmillä sekä varaamalla käyttöönsä yksittäisiä henkilöitä ja materiaalia. Pelastuslaitoksilla ja kunnilla on häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvät alueelliset ja paikalliset suunnittelukäytännöt. Käytännössä viranomaisten ja järjestöjen yhteistoiminnassa on tänä päivänä suuria eroja. 1990-luvulla tapahtunut varautumisen ohjeiden osittainen purkaminen näkyy 2000-luvulla alueellisen varautumisen vahvistumisena ja käytäntöjen pirstaleisuutena (Wiikinkoski 2013; Peltonen & Mankkinen 2012). Varautumisen pirstaleisuus näkyy vapaaehtoisresurssin osalta siinä, ettei käytössä juurikaan ole yhtenäisiä suunnittelukäytäntöjä järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnalle. Esimerkiksi kunta- tai pelastuslaitosraja voi erottaa kaksi täysin erilaista tapaa käyttää vapaaehtoisresurssia.

Viimeaikaiset laajat myrskytuhot ja niiden aiheuttamat alueelliset ja paikalliset häiriötilanteet ovat osoittaneet, että erityisesti häiriötilanteissa tarvitaan laajamittaista ja joustavaa resurssien käyttöä normaaliolojen toimivaltuuksien puitteissa. Lisäksi myrskyt ovat osoittaneet, että sekä viranomaisilla että kansalaisyhteiskunnan toimijoilla tulee olla jaettu käsitys eri toimijoiden rooleista ja tehtävistä niin varautumisen kuin onnettomuus- ja häiriötilanteiden aikaisen toiminnankin osalta. Yhteiskunnan kriisinsietokyvyn kannalta on tunnistettu tarve saada lisää tietoa järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyöstä sekä olemassa olevista valmiuksista.

Tässä tutkimushankkeessa on selvitetty vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä. Hankkeen tavoitteena on ollut: n

n

n

selvittää vapaaehtoisten osallistumista ja käytettävyyttä hälytystehtäviin sekä valmiustoimintaan liittyviä motivaatiotekijöitä; tarkastella vapaaehtoisten roolia ja suunniteltuja tehtäviä viranomaisten varautumisessa sekä tehtyjä yhteistoiminnan järjestelyjä; sekä koota kokonaiskuva vapaaehtoisten viranomaisten tukena suorittamista tehtävistä.

Tutkimuksessa tuotettiin nykytilan kuvaus sekä tunnistettiin viranomaisten ja järjestöjen yhteistoimintaan liittyvät kehittämistarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot. Tutkimusraportin lisäksi hankkeessa valmisteltiin suositukset keskeisistä kehittämiskohteista.

6

Tutkimushanke perustui sisäisen turvallisuuden ohjelman 64. toimenpiteeseen: ”Vahvistetaan vapaaehtoisten saatavuutta turvallisuus- ja hälytystehtäviin ja selvitetään, kuinka palokuntasopimuksiin kirjatut vahvuusvaatimukset täyttyvät maan eri osissa”. Hanke toteutettiin yhdessä Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) kanssa, joka julkaisi syksyllä 2013 palokuntien lähtövarmuusselvityksen osana tätä hanketta. Hankkeen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden ohjelman järjestöyhteistyöryhmä. Ohjausryhmän lisäksi hankkeelle nimettiin hankeryhmä, jonka puheenjohtajana toimi kansanedustaja Antti Rantakangas. Hankeryhmään nimettiin pelastusylitarkastaja Ilpo Helismaa sisäministeriöstä, sisäisen turvallisuuden ohjelman edustajana ylitarkastaja Ari Evwaraye sisäministeriöstä, pelastuslaitosten kumppanusverkoston edustajana pelastusjohtaja Jarmo Haapanen Jokilaaksojen pelastuslaitokselta, kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen Kuntaliitosta, järjestöjohtaja Marita Salo Suomen Punaisesta Rististä, valmiuspäällikkö Jori Nordström Suomen Meripelastusseurasta, asiantuntija Silvio Hjelt SSPL:sta ja toiminnanjohtaja Isto Kujala SSPL:sta. Lisäksi hankeryhmässä olivat tutkimus- ja kehittämispäällikkö Teija Mankkinen ja erikoistutkija Ilona Hatakka Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä (SPEK).

7

Hälytystoimintaan osallistuvat järjestöt Viranomaisia tukevassa pelastus-, etsintä- ja ensihuoltotoiminnassa on mukana laaja joukko vapaaehtoisjärjestöjä. Osa järjestöistä toimii kapealla toimintaalueella, jossa osaamisvaatimukset ovat korkeat. Näiden järjestöjen perustehtävänä on tuottaa hälytyksellisiä resursseja (nk. pelastuspalvelujärjestöt), samalla kun osalla järjestöistä vain osa toiminnasta liittyy valmiudelliseen toimintaan.

Viranomaisyhteistoiminnan sujuvoittamiseksi on luotu erilaisia toiminnan yhteensovittamismekanismeja. Järjestöistä Suomen Punainen Risti (SPR), Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) koordinoivat jäsenistönsä tai verkostonsa toimintaa. Seuraavassa esitellään keskeiset pelastuspalvelutoimintaan osallistuvat järjestöt ja yhteisöt.

Palokunnat Suomen pelastustoimen järjestelmän olennainen osa ovat vapaaehtoiset ja sivutoimiseen henkilöstöön perustuvat sopimuspalokunnat. Suomessa toimii 709 sopimuspalokuntaa ja noin 13 400 hälytyskelpoista sopimuspalokuntalaista (Hjelt & Kujala 2013). Kaikkiaan palokuntalaisia on noin 33 000, joista noin 3 000 on palokuntanaisia ja noin 7 000 palokuntanuoria. Kokonaisluvussa ovat mukana myös esimerkiksi veteraanit ja soittokuntalaiset. Sopimuspalokunnat ovat vuosittain mukana noin puolessa pelastustoimen tehtävistä. (Mankkinen toim. 2013)

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on vuonna 1964 perustettu 50 järjestön yhteenliittymä, joka tarjoaa koulutettuja vapaaehtoisia viranomaisten tueksi auttamistehtäviin. Vapepa on tukiorganisaatio kaikille viranomaisille. Verkostossa on mukana pelastuspalvelu-, maanpuolustus-, asiantuntija- ja edunvalvontajärjestöjä. Suomen Punainen Risti koordinoi toimintaa yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Hälytysryhmien määriä tarkasteltaessa Suomen Punaisen Ristin lisäksi erityisesti metsästäjäjärjestöt ovat merkittävä osa Vapepan toimintaa. Luonteenomaista Vapepan verkostossa mukana olevilla järjestöille on, että verkoston kautta mukana olevat hälytysryhmät kanavoidaan viranomaisia tukeviin tehtäviin. Toimikunnat koordinoivat toimintaa paikallisella, maakunnallisella ja valtakunnallisella tasolla (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 2013).

8

Suomen Punainen Risti Vuonna 1877 perustetun Suomen Punaisen Ristin toiminnassa on mukana noin 45 000 vapaaehtoista. Järjestön tehtävänä on pelastaa ihmishenkiä kotimaassa sekä avustaa viranomaisia ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. (Laki Suomen Punaisesta Rististä 811/2005) Suomen Punainen Risti on osa kansainvälistä Punaisen Ristin liikettä, mikä vahvistaa järjestön kykyä toimia myös Suomessa. Järjestön toimintamuotoihin kuuluvat auttamisvalmiuden ylläpito sekä vapaaehtoisen pelastustoiminnan harjoittaminen. Keskustoimiston lisäksi toimintaa organisoivat 12 piiriä ja noin 400 osastoa. Valmiustoimintaan liittyviä järjestön toimintamuotoja ovat muun muassa ensiapupäivystykset, katastrofirahaston käyttö kotimaassa sekä ensihuoltotoiminta. (Suomen Punainen Risti 2011b; 2014b)

Suomen Meripelastusseura Suomen Meripelastusseura (SMPS) on vuonna 1897 perustettu valtakunnallinen noin 60 vapaaehtoisen meri- ja järvipelastusyhdistyksen keskusjärjestö, jonka päätehtävänä on auttaa merihätään joutuneita rannikolla ja sisävesillä.

Meripelastusseuran toiminnassa on mukana 150 pelastusalusta ja 2 000 vapaaehtoista. (Suomen Meripelastusseura 2013) Meripelastusyhdistykset osallistuvat pelastus- ja etsintätehtäviin sekä kiireettömiin avunatotehtäviin. Meripelastusseura on osa Vapepaa ja sen vastuulla on koordinoida vesialueilla tapahtuvaa pelastuspalvelutoimintaa (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 2013).

Suomen Lentopelastusseura Vuonna 2006 perustettu Suomen Lentopelastusseura (SLPS) koordinoi vapaaehtoista lentopelastus- ja palolentotoimintaa. Seuran toiminnassa on mukana 1 400 vapaaehtoista ja 40 lentokerhoa, joilla on käytössään yli 70 etsintälentoon soveltuvaa SAR-lentokonetta (Suomen Lentopelastusseura 2014). Etsintätehtävien lisäksi Suomen Lentopelastusseuran yksikköä käytetään pelastustoimen johtamisessa, metsäpalojen tähystyslennoilla ja tiedustelussa (Sisäministeriö 2009, 5). Palolentotoiminta eroaa etsintä- ja pelastustehtävistä siten, että se on ennalta sovittua sopimuksen mukaista palvelutuotantoa. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hallinnoi ja ohjaa metsäpalojen lentotähystystä. Metsäpalojen syntymistä seurataan koko maassa yhteensä 26 lentoreitillä, joilla tähystyslentoja suorittavat Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kanssa sopimuksen solmineet lentokerhot ja yritykset (Kurttila 2014).

9

Pelastuskoirajärjestöt Etsintä- ja pelastuskoiratoimintaa koordinoivat Suomen Pelastuskoiraliitto (SPeKL) ja Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL). Pelastuskoiratoimintaan osallistuvia paikallisyhdistyksiä on noin 50, joiden hälytysryhmissä on mukana 642 henkilöä ja 265 pelastuskoiraa. (Suomen Palveluskoiraliitto 2014; Suomen Pelastuskoiraliitto 2014).) Etsintä- ja pelastuskoirat osallistuvat pääasiassa poliisijohtoiseen kadonneiden henkilöiden etsintään. Pelastuskoirayhdistykset kouluttavat myös koiria ja ohjaajia väestönsuojelutehtäviin.

Keskeiset käsitteet Vapaaehtoisuudella tarkoitetaan palkatonta, vapaasta tahdosta kumpuavaa yleishyödyllistä toimintaa, joka useimmiten on organisoitunut jonkin tahon avustuksella (Nylund & Yeung 2005, 15).

Pelastuspalvelujärjestöllä tarkoitetaan järjestöä, jonka perustehtävänä on onnettomuuden uhrien ja muiden hädänalaisten henkilöiden etsintä, pelastaminen, suojaaminen ja muu auttaminen, tai tällaisen toiminnan kehittäminen ja tukeminen. Pelastuspalvelujärjestöjä ovat muun muassa Suomen Punainen Risti ja Suomen Meripelastusseura, joiden hälytysosastot ja -ryhmät toimivat erityyppisissä pelastus- ja auttamistehtävissä. Järjestöjen tuottamat voimavarat ovat hälytettävissä viranomaisten tai Vapepan kautta. (Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014) Valmiusjärjestöiksi kutsutaan pelastuspalvelujärjestöjä, jotka ylläpitävät hälytystehtäviin käytettävissä olevia henkilö- tai materiaaliresursseja (Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014).

10

1. Metodologia ja aineistot Tässä tutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä hälytystehtävissä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin puhelinhaastatteluilla vapaaehtoisten kokemuksia osallistumisesta hälytystoimintaan.

Toisessa vaiheessa tarkasteltiin aineistoanalyysin avulla vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoimintajärjestelyjä sekä vapaaehtoisille suunnattuja tehtäviä. Kolmannessa vaiheessa koottiin yhteenveto vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä. Tässä luvussa esitellään tutkimuksen metodologia ja aineistot.

1.1 Kyselytutkimus vapaaehtoisille Ensimmäisen vaiheen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin järjestöjen osalta puhelinhaastattelututkimusta (tiedonkeruuaika 19.9–15.10.2013) ja palokuntien osalta sähköistä e-lomaketutkimusta (tiedonkeruuaika 20.9–7.10.2013). Molempien aineistojen keruun toteutti Suomen Kyselytutkimus Oy. Palokunnille suunnattu kysely lähetettiin Suomen Sopimuspalokuntien Liiton kautta. Järjestöille ja palokunnille suunnatuissa tiedonkeruissa käytettiin yhtenevää kyselylomaketta.

Tutkimuksen kokonaisotos (n) oli valmiusjärjestöjen tiedonkeruun osalta yhteensä 1 006 haastattelua ja palokuntien osalta 1 320 sähköistä vastausta. Tutkimuksen otos pyrittiin kiintiöimään valmiusjärjestövastaajien osalta hätäkeskusalueiden1 väestöosuuksia vastaavaksi. Otannan suunnittelussa huomioitiin päällekkäisten yhteystietojen poisto sekä kattojärjestöjen keskinäiset toimijaosuudet siltä osin, kuin se oli tilastollisesti perusteltua ja yhteystietojen osalta mahdollista (muun muassa myöhempi tarve kattojärjestöjen itsenäiseen tarkasteluun myös pienempien järjestöjen osalta). Lopullinen poiminta muodostettiin yksinkertaista satunnaisotantaa käyttäen. Palokuntalaisten osalta tutkimus kohdennettiin kaikille palokunnissa toimiville.

1 Keravan hätäkeskus (Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskukset); Oulun hätäkeskus (Lapin hätäkeskussekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskus); Vaasan hätäkeskus (Pohjanmaan ja Keski-Suomen hätäkeskukset); Porin hätäkeskus (Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskukset); Turun hätäkeskus (Varsinais-Suomen ja Hämeen hätäkeskukset); Kuopion hätäkeskus (Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja KaakkoisSuomen hätäkeskukset) (VNK:n päätös hätäkeskusalueista 21.1.2010)

11

Kysymysteemat ja kyselylomake Kysymyslomakkeen lähtökohtana olivat tutkimuskysymykset ja tutkimuksen tavoitteet. Lomake rakentui 35 kysymyksestä, jotka oli jäsennelty viiteen teemaan ja taustakysymyksiin (liite 1). Kyselylomakkeen ensimmäinen osa käsitteli osallistumista vapaaehtoistoimintaan. Kysymykset (K 1–4) käsittelivät järjestötoimintaan osallistumista, toiminnassaolovuosia sekä osallistumissyitä.

Toisessa osassa osallistumista hälytystoimintaan (K 5–13) kartoitettiin useamman kysymyksen avulla. Kysymykset käsittelivät saatujen hälytysten määrää ja osallistumista, tehtäviä/roolia hälytyksissä ja tehtävien kestoa sekä päällekkäisiä tehtäviä. Kyselylomakkeen kolmas osa käsitteli käytettävyyttä hälytystehtäville (K 14–17). Kysymykset käsittelivät vapaaehtoisten mahdollisuutta osallistua tehtäviin huomioiden työ-, perhe- ja muut sitoumukset. Tämän lisäksi kartoitettiin osallistumismahdollisuuksia tehtäviin virka-aikana. Kyselylomakkeen neljäs osa käsitteli motivaatiota (K 18–21). Kysymyksillä kartoitettiin hälytystoimintaan motivoivia ja estäviä tekijöitä sekä kiinnostusta jatkaa tulevaisuudessa samoissa tehtävissä. Lisäksi kartoitettiin yhteistyöjärjestelyjä viranomaisten kanssa (K 22–25). Taustatiedoissa (K 26–35) kerättiin tietoa muun muassa vastaajien sukupuolesta, iästä sekä koulutus- ja ammattitaustasta.

Potentiaaliset vastaajat ja lopullinen otos Koska lähtökohtana tutkimuksessa oli vapaaehtoisten osallistuminen hälytystoimintaan, tutkimuksen potentiaalisten vastaajien joukon muodostivat pelastuspalvelujärjestöjen lisäksi Vapepan toimintaan osallistuvat vapaaehtoiset. Palokunnista potentiaalisten vastaajien joukon muodostivat palokuntatoimintaan osallistuvat henkilöt.

Otoksen lähtökohtana käytettiin toimijamääriä järjestöittäin. Suomen Punaisen Ristin osalta potentiaalisten vastaajien joukko oli 5 000, jolloin jokaisessa 500 osastossa arviointiin olevan noin 10 hälytysryhmässä toimivaa vapaaehtoista. Potentiaalisten vastaajien määrä pelastuskoiraharrastajien osalta oli 800, lentopelastajien kohdalla 1 400 ja meripelastajien osalta 2 000 vapaaehtoista.

Vapepassa toimii noin 20 000 vapaaehtoista (Valmiustietokanta 2014). Tässä tutkimuksessa Vapepasta rajattiin pois WWF:n 7 000 hengen öljyntorjunnan hälytysryhmä ja pelastuspalvelujärjestöjen vapaaehtoiset. Jälkimmäinen siksi, että pelastuspalvelujärjestöjä käsitellään tutkimuksessa omana toimijaryhmänään. WWF:n hälytysryhmä rajattiin otoksesta pois siksi, ettei sitä hälytetä päivittäisiin tehtäviin. Pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-

12

järjestöjen osalta potentiaalisten vastaajien joukon muodostivat 5 000 vapaaehtoista. Pelastuskoiratoimijoiden ja Meripelastusseuran osuutta lisättiin lopulliseen otokseen pienentämällä Vapepan ja Suomen Punaisen Ristin otosta.

Edellä kuvattujen rajausten jälkeen Suomen Punainen Risti ja pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuoliset Vapepa-järjestöt muodostivat kaksi kolmasosaa otoksesta. Otos toteutui Keravan hätäkeskuksen alueella pelastuskoiraryhmien ja Vapepa-järjestöjen osalta. Puuttuvat haastattelut tehtiin muiden hätäkeskusten alueilta.

Järjestö

Potentiaalisten Toteutunut vastaajien otos, kpl määrä, kpl

Toteutunut otos (%)

Suomen Punainen Risti

5 000

326

Suomen Meripelastusseura

2 000

154

15,3

Suomen Lentopelastusseura

1 400

101

10,0

800

100

10,0

5 000

325

32,3

14 200

1 006

100,0

pelastuskoiratoiminta Vapaaehtoinen pelastuspalvelu* Yhteensä

32,4

* Ei sisällä: WWF, SPR, SMPS, SLPS, SPeKL ja SPKL Taulukko 1. Tutkimuksen potentiaalisten vastaajien määrä sekä toteutunut otos.

13

1.2 Vapaaehtoisten tehtävät

viranomaisten varautumisessa Tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena oli kuvata kolmannen sektorin nykytilan roolia, tehtäviä ja yhteistoimintajärjestelyjä osana onnettomuus- ja häiriötilanteisiin varautumista. Tutkimuksessa selvitettiin, missä laajuudessa ja mihin tehtäviin viranomaiset ja kunnat ovat suunnitelleet käyttävänsä vapaaehtoisia.

Tutkimus toteutettiin esimerkkitapausten kautta käyttäen laadullista aineistoanalyysiä. Tutkimukseen valittiin viisi pelastuslaitosta, joista kaksi pelastuslaitosten verrokkialueelta2 1, yksi verrokkialueelta 3 ja kaksi pelastuslaitosta verrokkialueelta 4. Koska pelastuspalvelujärjestöjen vapaaehtoiset toimivat yli sektorirajojen kaikkien viranomaisten hälyttämillä tehtävillä, tarkastelu laajennettiin poliisiin, rajavartiolaitokseen sekä sosiaali- ja terveystoimeen.

Pelastuslaitoksilta tutkimukseen pyydettiin varautumissuunnitelmat, kuten valmius- ja toimialasuunnitelmat sekä sopimukset järjestöjen kanssa. Tutkimuslupapyynnöt lähetettiin pelastusjohtajille, minkä jälkeen aineistopyynnöt hoidettiin yhteyshenkilöiden kanssa. Pelastuslaitosten osalta tutkimuslupa ja aineistot saatiin käyttöön pääosin nopeasti ja kattavasti. Seuraavaksi aineistot dokumentoitiin, minkä jälkeen niistä taulukoitiin vapaaehtoisten käyttöön ja sen suunnitteluun viittaavat kohdat.

Tutkimuksen kriteeriksi kuntien valinnalle asetettiin asukasluku ja toimintaympäristö, eli oliko kunta kaupunkimainen, taajaan asuttu tai maaseutumainen. Kuntien valinnassa ei huomioitu palvelujen järjestämistapaa eli sitä, olivatko palvelut tuotettu isäntäkunnassa, liikelaitoksessa vai ulkoistuksella. Kuntien yhteydenotoista selvisi, että kuntien varautumissuunnitelmat eivät välttämättä olleet päivitettyjä tai varautumisessa ei ollut huomioitu kolmatta sektoria lainkaan. Vaikka suhtautuminen tutkimukseen oli lähes poikkeuksetta positiivinen, kunnat eivät näin ollen välttämättä lähteneet mukaan aineistoanalyysiin perustuvaan tutkimukseen. Voidaankin sanoa, että tutkimusaineisto kuntien osalta jäi vajaaksi. Tutkimusprosessin aikana oltiin yhteydessä 14 kuntaan, joista viisi oli lopulta mukana.

2 Vuoden 2010 jaottelun mukaan pelastuslaitokset voidaan jakaa neljään verrokkialueeseen: 1 = suuri asukasluku ja väestö kasvaa, 2 = asukastiheys noin 30/km2, 3 = asukastiheys 10-20/km2 4 = asukastiheys alle 10/ km2 ja väestö vähenee.

14

1.3 Raportointi ja tehtävätiedot Varautumisnäkökulman lisäksi selvitettiin hälytystehtävätietojen avulla vapaaehtoisten käyttöä tehtävissä. Tehtävätilastot pyydettiin sekä viranomaisilta että järjestöiltä vuosilta 2009–2013, mutta kaikkien aineistojen osalta tietoja näiltä viideltä vuodelta ei ollut saatavissa. Tutkimuksessa on pyritty huomioimaan, että saatavilla ollutta aineistoa leimaa sirpalemaisuus ja osittain puutteellisesta tilastoinnista johtuva epäluotettavuus.

Tutkimusaineisto rajattiin koskemaan vain manner-Suomea. Meripelastustehtävien osalta tehtävätilastot saatiin sähköpostitse Rajavartiolaitoksen esikunnasta ja Helsingin meripelastuskeskuksesta. Aineistona käytettiin valtakunnallisia tehtävätietoja vuosilta 2009–2011 sekä erillistä poimintaa vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä Suomenlahden merivartioston osalta vuosina 2009–2011.

Poliisijohtoisten tehtävien osalta tehtävätietoja pyydettiin sähköpostitse Poliisihallituksesta, mutta ne saatiin myöhemmin Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusyksiköstä. Tehtävätiedot haettiin sanahaulla poliisin tehtäväraportointijärjestelmästä vuosilta 2009–2011. Pelastustoimen tehtävien osalta aineistot pyydettiin Pelastusopiston tutkimusyksiköstä. Tietolähteenä käytettiin Prontoraportointijärjestelmää, josta tehtävätietoja haettiin yksikkötietojen ja sanahakujen avulla.

Sosiaali- ja terveystoimen tehtävien osalta tutkimusaineistona olivat ensihuolto- ja ensivastetehtävät. Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa käydyissä keskusteluissa selvisi, ettei järjestöjen suorittamista kuntien sosiaalitoimea tukevista ensihuollon tehtävistä ole saatavissa valtakunnallisia tietoja. Toiminta on kuntakohtaista, jolloin kunnat tilastoivat tehtävät omiin järjestelmiinsä. Sosiaalitoimen johtamista tehtävistä pyydettiin tietoja myös hätäkeskusyksiköstä, jolloin selvisi, ettei tietoja kerätä hätäkeskuksen käytössä olevaan tietojärjestelmään vapaaehtoisryhmien tai yksiköiden osalta. Terveystoimen ensihoitopalveluun kuuluvien ensivastetehtävien osalta vapaaehtoisen suorittamia tehtävätietoja ei myöskään ollut saatavissa valtakunnallisesti. Tiedot raportoidaan alueellisella tasolla ensihoitosopimusten tehneiden palveluntuottajien ja sairaanhoitopiirien toimesta.

Järjestöjen osalta tehtävätiedot pyydettiin sähköpostitse pelastuspalvelujärjestöiltä. Vapepan tehtävätiedot vuosilta 2011–2013 saatiin Suomen Punaisen Ristin ylläpitämästä valmiustietokannasta. Suomen Punaisen Ristin osalta tehtävätiedot pyydettiin keskustoimistosta ja käyttöön saatiin kotimaan val-

15

miustoiminnan tilastoja vuodelta 2013. Meripelastusseuran osalta tehtävätiedot vuosilta 2011–2013 saatiin Meripelastusseuran toimistosta Messi-toiminnanohjausjärjestelmästä. Suomen Lentopelastusseuran vuosien 2011–2013 tehtävätiedot saatiin Lentopelastusseuran toimistosta Miehistö-toiminnanohjausjärjestelmästä. Suomen Pelastuskoiraliiton ja Suomen Palveluskoiraliiton osalta tiedot pyydettiin järjestöiltä. Pelastuskoiraliiton osalta tutkimuksessa käytettiin vuosien 2011–2013 yhdistyksittäin koottuja tehtävätietoja ja Palveluskoiraliiton osalta vuosien 2011–2013 valtakunnallisia tehtävätilastoja.

16

2. Vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoiminta Järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminta on laaja kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa lainsäädäntö, käyttötilanteiden ja tehtävien määrittely, yhteistoimintasopimukset, osaamisen hallinta, tarvittavat varusteet, yhteensopivat hälyttämiskäytännöt sekä toiminnan arviointi ja kehittäminen. Tässä luvussa yhteistoimintaa käsitellään seuraavien kysymysten avulla: n n n

Mihin vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoiminta perustuu, millaisin yhteistoimintajärjestelyin toimintaa ohjataan ja miten vapaaehtoisten käyttö on suunniteltu pelastuslaitosten ja kuntien varautumissuunnitelmissa?

Edellä esitettyjen kysymysten vastaukset muodostavat yhteiskunnallisen perustan yksittäisten vapaaehtoisten osallistumiselle ja käytettävyydelle hälytys- ja turvallisuustehtävillä.

2.1 Perusteet vapaaehtoisten käytölle Vapaaehtoisten käyttö onnettomuus- ja häiriötilanteissa nähdään tärkeänä voimavarana strategioissa ja politiikkaohjelmissa (ks. Sisäisen turvallisuuden ohjelma, Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, Pelastustoimen strategia). Esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (2010, 10–11) vapaaehtoistoimintaan perustuvilla järjestöillä on merkittävä rooli sekä varautumisessa ja käytännön turvallisuuden toteuttamisessa että kriisinkestokyvyn lisäämisessä.

Strategisen ja poliittisen tahdon lisäksi keskeinen perusta yhteistoiminnalle on lainsäädäntö, jonka perusteella viranomaiset toimivat. Lähtökohtana vapaaehtoisten käytölle on, että lainsäädäntö mahdollistaa osallistumisen. Vapaaehtoisten käyttöä koskevaa lainsäädäntöä viranomaisten johtamissa tehtävissä on säädetty ja ohjeistettu pääasiassa sisäministeriön hallinnonalalla. Alla on esitetty yhteenveto nykyisestä lainsäädännöstä pelastus-, poliisi- ja meripelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen osalta.

17

Pelastustoimi Pelastuslaki (379/2011) ja valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011) uudistettiin vuonna 2011. Lakiin lisättiin luku pelastustoimen vapaaehtoistoiminnasta, joka käsittelee vapaaehtoistoimintaa (51 §), sen edistämistä (52 §), terveystarkastuksia (53 §) ja työturvallisuutta (54 §). Pelastuslain mukaan vapaaehtoisia organisaatioita ja henkilöitä voidaan käyttää koulutus-, neuvonta- ja valistustehtävissä sekä pelastustoiminnassa. Tehtävät, joihin sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, kuten tarkastus- tai valvontatoimintaa, on vapaaehtoisten osalta rajattu pois. Pelastustoimen tehtävissä ja pelastuslain mukaisessa pelastustoiminnassa voidaan käyttää palokuntien lisäksi muita yhdistyksiä ja yhteisöjä, kuten meri- ja järvipelastusyhdistyksiä ja Vapepan organisaatioita kunkin yhteisön oman koulutusjärjestelmän tuottaman pätevyyden perusteella määräytyvissä tehtävissä. (HE257/2010 vp) Vapaaehtoistoiminnan kehittämisen näkökulmasta huomionarvoista on, että pelastuslaissa on nykyisellään pelastustoimen viranomaisille suunnattu velvoite edistää vapaaehtoistoimintaa. Hallituksen esityksessä alueen pelastustoimelle ja sen pelastuslaitoksille sekä sisäministeriölle ja aluehallintovirastolle on kirjattu lakisääteinen velvollisuus huomioida vapaaehtoistoiminnan edistämiseen tähtäävät toimenpiteet. Toimenpiteiden tulee näkyä kirjattuina tavoitteina ja toimenpiteinä muun muassa pelastuslaitosten toimintasuunnitelmissa. (HE257/2010 vp). Pelastuslain lisäksi pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa (407/2011).

Lainsäädännön lisäksi sisäministeriö on julkaissut ohjeita pelastustoimen järjestämiseksi. Ohjeissa viitataan vapaaehtoisten käyttöön osana pelastuslaitosten palvelutuotantoa. Esimerkiksi päivitettävänä olevassa pelastustoimen valmiussuunnitteluohjeessa todetaan, että ”pelastustoimintaan osallistuu myös muita viranomaisia, vapaaehtoisjärjestöjä ja tahoja, joiden kanssa pelastuslaitoksen tulee sopia toiminnasta koskien myös poikkeusoloja sekä huolehtia tehtävien yhteensovittamisesta.” (Sisäministeriö 2007, 10) Lisäksi ohje pelastustoiminnan järjestelyistä sisävesialueilla (Sisäministeriö 2006), toimintavalmiuden suunnitteluohje (Sisäministeriö 2012) ja pelastustoimen VIRVE-viestiohje (Sisäministeriö 2011) käsittelevät vapaaehtoisten käyttöä pelastustoimen tehtävissä.

Ministeriön lisäksi pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on ohjannut vapaaehtoisten käyttöä. Pelastustoimen yksikkö- ja kutsutunnusohjeessa on käsitelty vapaaehtoisten käyttöä, minkä lisäksi kumppanuusverkosto on laatinut vuonna 2012 yhdessä Suomen Meripelastusseuran kanssa

18

mallisopimuksen ohjaamaan meripelastusyhdistysten ja pelastuslaitosten yhteistoimintajärjestelyjä. (Suomen Meripelastusseura 2012; Pelastustoimen kumppanuusverkosto 2011)

Meripelastustoimi Meripelastusta ohjaava normisto jaetaan kansainvälisiin sopimuksiin ja kansallisiin säädöksiin. Meripelastustoimen kansainväliset velvoitteet määräytyvät kansainvälisten yleissopimusten ja valtioiden välisten sopimusten perusteella, joita tarkennetaan kansallisella lainsäädännöllä ja määräyksillä. (Rajavartiolaitos 2012) Meripelastustoimen merkittävimmät kansainväliset yleissopimukset ovat YK:n merioikeusyleissopimus (SopS 50/1996), kansainvälinen yleissopimus etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä (nk. Hampurin sopimus 1979) sekä kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä (nk. SOLAS-sopimus 1974). Kansallisesti meripelastuksesta säädetään meripelastuslaissa (1145/2001) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa meripelastuksesta (37/2002). Lain mukaan (6 §) meripelastustoimessa ”voidaan käyttää vapaaehtoisia yhdistyksiä ja muita yhteisöjä, ei kuitenkaan tehtävässä, johon sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä”. Lisäksi meripelastustoimen alaan kuuluvia tehtäviä sekä koulutus- ja valistustehtäviä voidaan antaa meripelastustoimen alalla toimivan vapaaehtoisen yhdistyksen tai muun yhteisön suoritettaviksi. Rajavartiolaitoksen esikunta ohjaa meripelastustoimintaan osallistumista lainsäädännön lisäksi erilaisin ohjein ja päätöksin. Monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen suunnitelma MoMeVa (2013), meripelastusohje (2010), päätös meripelastustoimen tehtävistä maksettavista palkkioista (2010) ja meripelastustoimen viestiohje (2012) käsittelevät vapaaehtoisten osallistumista meripelastustoimintaan. Merivartiostot täydentävät varautumissuunnittelua laatimalla alueelliset meripelastussuunnitelmat.

Poliisitoimi Poliisin mahdollisuus käyttää vapaaehtoisjärjestöjä etsintätehtävissä ja muissa sellaisissa avustustehtävissä, joihin ei sisälly merkittävää julkisen vallan käyttöä, sisältyy poliisilakiin (872/2011). Päätöksen vapaaehtoisjärjestön käyttämisestä etsintätehtävässä tekee etsintää johtava poliisimies ja muussa avustustehtävässä päällystöön kuuluva poliisimies. (Sisäministeriö 2013c) Poliisihallituksella on kaksi vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoimintaa poliisin kanssa käsittelevää ohjet-

19

ta (Poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminta sekä Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta). Lisäksi Poliisihallitus on laatinut valtakunnallisen sopimuksen poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminnasta Suomen Punaisen Ristin, Suomen Meripelastusseuran ja Suomen Lentopelastusseuran kanssa. Sopimuksen mukaan vapaaehtoisjärjestöt tarjoavat sopivan, koulutetun ja toimintakykyisen resurssin poliisin käyttöön. (Sisäministeriö 2013b) Poliisitehtävissä vapaaehtoisille soveltuvia tehtäviä ovat etsintä- ja pelastustehtävät, esitutkintaa ja poliisitutkintaa tukevat tehtävät sekä poliisihenkilöstön huoltotehtävät, ja poliisihenkilöstön ja materiaalin kuljettaminen vesi- ja ilmakuljetuskalustolla. Tehtävät eivät voi sisältää merkittävää julkisen vallan käyttöä, eikä vapaaehtoisia voida asettaa alttiiksi ennakoitavissa olevalle vaaralle.

Pelastuskoirakoilta vaaditaan käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön. (Sisäministeriö 2013c) Tässä tutkimuksessa ei selvitetty poliisilaitosten ja järjestöjen alueellisia yhteistoimintaohjeita.

Sosiaali- ja terveystoimi Vapaaehtoisten rooli sosiaali- ja terveystoimen tehtävissä jakautuu sairaanhoitopiirien vastuulle kuuluvaan ensivastetoimintaan (nk. ensiauttajatoiminta) ja kuntien sosiaalitoimen vastuulla olevaan ensihuoltoon. Ensihoito- ja ensivastetoiminta määritellään terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ensihoitopalveluista (340/2011).

Terveydenhuoltolain 40 §:n mukaan ensihoitopalveluun kuuluvat äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoito ja kuljettaminen hoitoyksikköön sekä ensihoitovalmiuden ylläpitäminen. Tarvittaessa potilaan sekä hänen läheisensä ja muiden tapahtumaan osallisten ohjaaminen psykososiaalisen tuen piiriin on osa ensihoitopalvelua. Lisäksi ensihoitopalveluun kuuluu viranomaisten osallistuminen alueellisten varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen suuronnettomuuksien ja terveydenhuollon erityistilanteiden varalle.

Ensivastetoiminta on hätäkeskuksen kautta hälytettävissä olevan muun yksikön kuin ambulanssin hälyttämistä äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan tavoittamisviiveen lyhentämiseksi ja yksikön henkilöstön antamaa hätäensiapua, joka on määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä. (1326/2010) Sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Sosiaalitoimen erityistehtäviä ovat väestön ruokahuollosta, majoituksesta ja vaatetuksesta huolehtiminen. Vapaaehtoistoiminnassa tätä toimintaa kutsutaan ensihuolloksi. Ensihuollolla tarkoitetaan organisoi-

20

tua vapaaehtoistoimintaa, jonka tarkoituksena on antaa ihmisille apua ja tukea erilaisissa onnettomuus- ja erityistilanteissa (Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014). Ensihuolto aloitetaan heti pelastamisen ja lääkinnällisen avun jälkeen ja jatketaan lähivuorokausien ajan. Onnettomuus- ja erityistilanteissa henkinen tuki nähdään erottamattomana osana ensihuollollista työtä (Suomen Punainen Risti 2011a, 6). Psykososiaalista tukea ohjaa terveydenhuoltolaki ja sen palvelut järjestetään yhteistyössä terveydenhuollon kanssa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 20).

Vapaaehtoisten osallistumista sosiaali- tai terveydenhuollon tehtäviin ei ohjata erillisillä vapaaehtoistoimintaa koskevilla säädöksillä tai ohjeilla. Sosiaalija terveystoimen osalta vapaaehtoisten käyttö perustuu paikallisella tai alueellisella tasolla tehtyihin yhteistoimintasopimuksiin tai muihin käytäntöihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Punainen Ristin välinen yhteistyöpöytäkirja edistää kuntien, Suomen Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoistoimijoiden sujuvaa yhteistyötä häiriötilanteissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014a.) Ensivastetehtäviin osallistuminen perustuu aina sairaanhoitopiirien kanssa tehtyihin sopimuksiin. Vapaaehtoistoimijoiden osalta ensivastetoimintaan osallistuvia henkilöitä kutsutaan ensiauttajiksi.

Niissä tapauksissa, joissa pelastuslaitos tuottaa kokonaan tai osittain ensihoitopalveluita, yhdistysten sopimukset on voitu laatia pelastuslaitoksen kanssa. Ensivastesopimukset sisältävät kirjalliset- ja/tai näyttökokeet osaamisen todentamiseksi.

Alla on esitetty yhteenvetotaulukko keskeisestä lainsäädännöstä sekä viranomaisten ohjeista ja sopimuksista, joissa on kirjattu vapaaehtoisten käytöstä (taulukko 2).

21

Taulukko 2. Keskeinen vapaaehtoisten käyttöä ohjaava lainsäädäntö ja muu ohjaus.

22 Pelastuslaki 51–54 § (379/2011) Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011)

Meripelastuslaki 6 § (1145/2001) Valtioneuvoston asetus meripelastuksesta (37/2002) Poliisilaki 45, 45a, 46 § (493/1995) Valtioneuvoston asetus poliisista (1080/2013)

Terveydenhuoltolaki (1326/2010) STM:n asetus ensihoito­palvelusta (340/2011)

Pelastustoimi

Meripelastustoimi

Poliisitoimi

Sosiaali- ja terveystoimi

Laki, asetus, säädökset

STM:n ohje ensihoitopalvelun palvelutasopäätöksen laatimiseksi sairaanhoitopiireille (2011)

Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta -ohje (2013) Poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoimintaohje (2013)

Meripelastusohje (2010)

Valmiussuunnitteluohje (2009) Pelastustoiminnan järjestelyt sisävesialueilla (2006) Toimintavalmiuden suunnitteluohje (2012) Pelastustoimen VIRVE-viesti­ohje (2011)

Ministeriön ohjeet ym.

STM:n ja SPR:n yhteistyöpöytäkirja (2014)

Sopimus poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminnasta (2013)

MoMeVa (2013) Päätös meripelastustoimen tehtävistä maksettavista palkkioista (2010) Meripelastustoimen viestiohje (2012) Meripelastusopas (2006)

Meripelastusseuran ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston yhteinen pelastuslaitosten ja meripelastusyhdistyksen mallisopimus (2012)

Valtakunnalliset sopimukset ja muu ohjaus

2.2 Yhteistoimintajärjestelyt Kukin ministeriö johtaa hallinnonalansa varautumista sekä siihen liittyvää toiminnan ohjausta. Käytännössä yhteistoimintaa ohjataan ja koordinoidaan valtakunnallisten järjestöjen ja hallinnonalojen kesken. Tässä luvussa tarkastellaan viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoiminnan suunnittelua, koordinointia ja arviointia. Toimintaa tarkastellaan niin varautumisen kuin vapaaehtoisten käytönkin näkökulmista. Keskeisiä teema-alueita ovat yhteistoiminnasta sopiminen, osaamisen kehittäminen sekä hälyttäminen ja raportointi.

Yhteistoiminnan suunnittelu, koordinointi ja arviointi Viranomaisten tuottamat ja koordinoimat turvallisuuspalvelut perustuvat riskiarvioon. Esimerkiksi pelastustoimen osalta toimintavalmius kuvataan palvelutasopäätöksessä, jota varten selvitetään alueella esiintyvät uhat, arvioidaan niistä aiheutuvat riskit, sekä määritellään toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat sekä palvelut ja niiden taso. (Sisäministeriö 2012c) Käytännössä pelastuslaitokset päättävät itse, kuinka he tuottavat tarvittavan valmiuden ja toimintakyvyn. Vapaaehtoisia voidaan käyttää viranomaisten johtamissa hälytystehtävissä niin normaalioloissa, häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin, jolloin niiden käyttö perustuu alueelliseen ja paikalliseen näkemykseen resurssin käytettävyydestä. Vapaaehtoishenkilöresurssin saatavuutta tai sen määrällistä tavoitetasoa ei nykyisissä hallinnonalojen ohjeissa ole määritelty.

Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaa ja sen suunnittelua, koordinointia ja arviointia toteutetaan valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Vaikka yhteistoimintaneuvottelut, toimikunnat, säännölliset tapaamiset sekä erilaiset palautejärjestelmät ovat osa yhteistoimintaa kaikilla tasoilla, ovat eri tasoille vakiintuneet omanlaiset suunnittelukäytännöt. Seuraavassa on kiteytetty kyseisiä käytäntöjä.

Valtakunnallinen taso

Valtakunnallisella tasolla toiminnan yhteensovittaminen ja ohjaus toteutetaan pääsääntöisesti erilaisissa toimikunnissa ja työryhmissä. Käytännössä viranomaiset kutsuvat järjestöjen edustajat omiin toimikuntiinsa ja työryhmiinsä, ja vastaavasti järjestöt kutsuvat viranomaiset omiin toimikuntiinsa ja työryh-

23

miinsä. Lisäksi yhteistoimintaa ja yhteistoimintajärjestelyjä ohjataan ja sovitetaan yhteen viranomaisten ja yksittäisten järjestöjen kahdenvälisissä tapaamisissa, yhteistoimintapöytäkirjoissa sekä neuvotteluissa.

Esimerkiksi Rajavartiolaitoksen esikunta ohjaa valtakunnallisella tasolla vapaaehtoisten osallistumista meripelastustehtäviin yhdessä Meripelastusseuran toimihenkilöiden kanssa. Toiminta perustuu yhteiseen riskianalyysiin ja operatiivisiin toimintamalleihin (Leppänen 2014a). Meripelastusseura on asiantuntijajäsenenä mukana meripelastuksen valtakunnallisessa neuvottelukunnassa ja meripelastuslohkojen johtoryhmissä. Esimerkin viranomaisten osallistumisesta järjestöjen työryhmiin tarjoaa Vapepan keskustoimikunta, joka sovittaa yhteen Vapepa-toimintaan osallistuvien valtakunnallisten järjestöjen, yhteisöjen ja viranomaisten toimintaa. Keskustoimikunnan tavoitteena on, että vapaaehtoisten valmius toimia viranomaisten tukena olisi mahdollisimman hyvä.

(Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 2013) Vastaava rooli on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön hallituksen alaisella pelastuskoiratoimikunnalla, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää pelastuskoiratoimintaa sekä toimia viranomaisten ja pelastuskoira-alan vapaaehtoisten yhteystyöelimenä. Toimikunnassa ovat mukana Poliisihallituksen, poliisikoiralaitoksen, sisäministeriön pelastusosaston, pelastuslaitosten, aluehallintoviraston sekä raja- ja merivartiokoulun edustajat.

(Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2013a) Alueellinen taso

Alueellisella tasolla suunnittelu, koordinointi ja arviointikäytännöt eroavat eri järjestöjen kesken. Palkattuja toimihenkilöitä on alueellisella tasolla pelastuspalvelujärjestöistä vain Suomen Punaisella Ristillä Vapepan koordinaatiotehtävissä. Tämä tarkoittaa, että pelastuspalvelujärjestöjen osalta alueellisesta yhteistoiminnasta vastaa joko paikallinen yhdistys ja/tai toimintaa tuetaan valtakunnalliselta tasolta (keskus)järjestön toimesta.

Alueellisella tasolla viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoiminnasta sovitaan pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen osalta yhteistoimintasopimuksilla. Näin ollen yhteistoiminta perustuu toimintakulttuuriin, neuvotteluihin ja/ tai henkilösuhteisiin. Pelastuspalvelujärjestöistä ainoastaan Meripelastusseura on laatinut valtakunnalliset mallisopimukset viranomaisten kanssa. Mallisopimus on laadittu meripelastusyhdistysten ja pelastuslaitosten sekä meripelastusyhdistysten ja sairaanhoitopiirien yhteistoimintana. (Suomen Meripelastusseura 2012) Mallisopimusten tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteistoimintajärjes-

24

telyjä alueellisella ja paikallisella tasolla. Vapepan osalta maakuntatoimikunta sovittaa yhteen Vapepa-toimintaan osallistuvien yhdistysten, yhteisöjen ja viranomaisten toimintaa. Lisäksi Suomen Punainen Risti on tehnyt sopimuksia Vapepa-toiminnasta pelastuslaitosten kanssa. Sopimuskumppanina on Vapepaverkoston osalta Suomen Punainen Risti, koska Vapepa ei ole nimenkirjoitusoikeudellinen rekisteröity yhdistys. (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 2013).

Sen lisäksi, että yhteistoiminnan arvioinnista on sovittu viranomaisten ja järjestöjen yhteistoimintasopimuksissa, osa hallinnonaloista on ohjannut vapaaehtoisia käyttäviä viranomaisia säännölliseen yhteistoiminnan arviointiin.

Poliisihallituksen ohjeen mukaan hälytystehtävien ja harjoitusten jälkeen on järjestettävä palautetilaisuus, jossa arvioidaan toimintaa ja kehittämistarpeita.

(Sisäministeriö 2013b; 2013c). Merivartiostot johtavat operatiiviset meripelastustehtävät, järjestävät vuosittaiset tapaamiset yhdistysten kanssa sekä antavat tehtäväpalautteet suoraan yhdistyksille (Hirvi 2014).

Paikallinen taso

Paikallisella tasolla toiminnan suunnittelun, koordinoinnin ja arvioinnin käytännöistä vastaavat paikallisyhdistykset, jolloin käytännöt ja yhteistoiminta vaihtelevat. Koska suurin osa yhteistoimintaviranomaisista (ml. pelastustoimi ja poliisi) ovat organisoituneet alueellisella tasolla, paikallisesti johdettu yhteistyö tapahtuu käytännössä kuntien ja yhdistysten välillä. Paikallisyhdistysten toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, yksityishenkilöiden jäsenyyteen ja aktiivisuuteen, eikä palkattuja toimihenkilöitä pelastuspalvelutoiminnassa pääsääntöisesti ole. (Peltonen & Hatakka 2013) Vapepan paikallistoimikunta toimii yhden tai useamman kunnan alueella kooten yhteen paikalliset yhdistykset, yhteisöt ja viranomaiset suunnittelemaan koulutustoimintaa ja jakamaan tietoa (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 2013).

Osaamisen ylläpito ja kehittäminen Vapaaehtoisille suunnatun koulutuksen järjestävät pääasiassa paikallistasolla toimivat yhdistykset. Joihinkin tehtäviin liittyy osaamis- ja koulutusvaatimuksia. Esimerkiksi ensivastetoimintaan osallistuvan henkilön on suoritettava tietty koulutus ja osoitettava osaamisensa. Lisäksi meripelastusseuran alusten miehittäminen vaatii lain laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta (1687/2009) mukaan meripelastusseuran koulutusjärjestelmän mukaisen pätevyyden. Suo-

25

men Punaisen Ristin keskustoimisto on laatinut yhdessä alueellisten valmiuspäälliköiden kanssa suosituksen Vapepan toimintaan osallistuvien hälytysryhmien minimivaatimuksista. Minimivaatimukset koskevat lähtökohtaisesti hälytystehtävien aikaista toimintaa. Suositusten mukaan hälytysryhmän johtaja vastaa ryhmänsä tieto- ja taitotasosta sekä hälytystehtävään ilmoitetun kaluston kunnosta. Yksittäisille hälytysryhmäläisille kohdennetaan pääosin asenteeseen ja käytettävyyteen liittyviä suosituksia. (Suomen Punainen Risti 2014e) Keskusjärjestöt koordinoivat koulutustoimintaa ja aineistoja sekä kouluttaja- ja johtajakoulutuksen kaltaista erikoikoulutusta. Keskushallinto ohjaa omalta osaltaan koulutusta, minkä lisäksi pelastus- ja turvallisuusalalla toimivia oppilaitoksia, kuten pelastusopistoa ja poliisiammattikorkeakoulua on hyödynnetty vapaaehtoisten kouluttamisessa. Pelastusopisto myös hyväksyy valtioneuvoston asetuksen mukaisen sivutoimisen henkilöstön kurssisisällöt.

Keskusjohtoisista viranomaisista Poliisihallitus on ohjannut vapaaehtoisten osaamisen kehittämistä. Roolit ja tehtävät vapaaehtoisten osaamisen ylläpitämisestä ovat näin ollen selvät. Poliisilaitos huolehtii poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen tarpeellisista yhteisistä koulutustilaisuuksista. Poliisilaitoksilla on nimetyt yhteyshenkilöt, jotka suunnittelevat tulevat koulutukset ja yhteistoimintaharjoitukset yhdessä järjestöjen kanssa. Lisäksi poliisilaitos voi tarvittaessa järjestää vapaaehtoisille suunnattua muuta koulutusta. Koulutuksia varten poliisi ja järjestöt laativat yhteisen koulutussuunnitelman. Harjoitusten järjestäminen on ohjeessa määritelty järjestöjen tehtäväksi. (Sisäministeriö 2013c; 2013b) Vapaaehtoisia käyttävät viranomaiset osallistuvat yhteisiin koulutuksiin ja harjoituksiin sopimusten ja omien käytäntöjensä mukaisesti usein osana muuta toimintaansa. Osa pelastuslaitoksista sisällyttää vapaaehtoisten kouluttamisen omaan koulutustoimintaansa kun taas osa käyttää alueellisia yhdistyksiä koulutustoiminnan järjestämisessä. Vapaaehtoisia käyttävät viranomaiset tukevat yhdistysten koulutustoimintaa antamalla varusteita ja harjoituspaikkoja yhdistysten käyttöön. Vastaavasti yhdistykset kouluttavat tarvittaessa viranomaisia oman erikoisalansa teemoista.

Hälyttäminen tehtäviin Osa hallinnonaloista ja vapaaehtoisia käyttävistä viranomaisista on ohjeistanut vapaaehtoisten hälyttämistä valtakunnallisin ja/tai alueellisin ohjein. Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen osalta vapaaehtoisten hälyttämisestä on sovittu sopimuksilla tai muilla järjestelyillä. Hälytyskäytännöt vaihtelevat

26

kuitenkin niin alueellisesti kuin toimijoittainkin. Pelastustoimen osalta hätäkeskus hälyttää vapaaehtoisyksiköt viranomaisen antaman hälytysohjeen (vaste) perusteella tai viranomaisen määräyksestä lisähälytyksenä. (Sisäministeriö 2012c; 379/2011) Viranomaiset hälyttävät myös vapaaehtoistoimijoita suoraan tilanne- ja johtokeskuksista. Poliisijohtoisiin tehtäviin hälyttäminen on kuvattu Poliisihallituksen ohjeessa, jonka mukaan poliisin hälytys tai ennakkoilmoitus annetaan: n n

n n

maa-alueilla Vapepan maakunnalliselle hälytyspäivystäjälle; merialueilla meripelastuksen johtokeskukselle tai Vapepan maakunnalliselle päivystäjälle; sisävesillä hätäkeskukselle tai Vapepan maakunnalliselle päivystäjälle. Lisäksi siviili-ilma-alukset hälytetään maa-alueilla, rannikkoalueilla ja sisävesillä Lento­pelastusseuran valmiuspäivystäjän kautta. (Sisäministeriö 2013)

Rajavartiolaitos hälyttää vapaaehtoisyksiköt merialueilla lähimmän yksikön periaatteen mukaisesti tai yksikön tiedossa olevan toimintakyvyn perusteella.

Yksiköt liitetään tehtävään partiosta, valmiudesta tai päivystysjärjestelmästä.

Vakavassa onnettomuustilanteessa tehtävään liitetään lähin yksikkö riippumatta sen soveltuvuudesta. (Hirvi 2014; Leppänen 2014b) Hälyttämiskäytännöt voidaan kuvata myös järjestöittäin. Pelastuspalvelutoimintaan osallistuvat vapaaehtoiset hälytetään pääosin kahdella tavalla: 1. Viranomainen hälyttää hälytysryhmät tai yksiköt suoraan tehtävään. Hätäkeskusta/meripelastuskeskusta voidaan käyttää hälytyksen välittämiseen. Vapaaehtoisyksiköt tai ryhmät voivat olla osa onnettomuuskohtaisia resurssisuunnitelmia (esim. pelastustoimen hälytysvasteita).

2. Viranomainen hälyttää hälytysryhmät tai yksiköt Vapepan hälytysjärjestelmän kautta. Hätäkeskusta/meripelastuskeskusta voidaan käyttää hälytyksen välittämiseen.

Vapepan hälytyspäivystys on järjestetty alueellisesti tai paikallisesti toimivien vapaaehtoisten hälytyspäivystäjien toimesta. Viranomainen hälyttää valmiuspäivystäjän, joka välittää tiedon hälytysryhmien hälyttäjille, jotka hälyttävät ryhmänsä jäsenet. Hälyttäminen tapahtuu näin ollen hälytysketjun kautta.

Vapepa-järjestelmän hälytyspäivystäjät ja hälytysryhmäläisten vapaaehtoiset päivystävät pääosin kotona. Hälytykset välitetään puheluin tai tekstiviestein, ja käytössä on erilaisia tapoja varmistaa hälytyksen perillemeno. Hälytysketjui-

27

hin on usein sovittu varahenkilöt, joilla viestin kulkeminen ryhmien jäsenille varmistetaan. Käytössä on myös hälytysrobottien kaltaisia teknisiä järjestelmiä (esim. Messi-järjestelmä).

Vaikka Vapepa tarjoaa tavoitteidensa mukaisesti hälytyspalvelun kaikille verkostonsa jäsenille, osalla pelastuspalvelujärjestöistä on sopimus hälyttämiskäytännöistä suoraan viranomaisten kanssa. Pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmät ovat ainoita pelastuspalvelujärjestöjä, jotka hälytetään pelkästään Vapepa-järjestelmän kautta. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti voidaan hälyttää joko viranomaisten tai avuntarvitsijoiden toimesta. Hälytyskäytäntöihin ei ole valtakunnallisesti yhdenmukaista käytäntöä, vaan hälyttämisestä on sovittu alueellisesti ja/tai paikallisesti pelastuslaitosten ja kuntien kanssa. Hälytyksen tekee joko suoraan toimintaa johtava viranomainen ja/tai hälytys välitetään Vapepan hälytysjärjestelmällä. Vapepan tapaan Suomen Punaisen Ristin osastoissa ja hälytysryhmissä toimivat hälytyspäivystäjät ovat vapaaehtoisia ja päivystys tapahtuu niin sanotusti kotipäivystyksenä. Punaisen Ristin piireissä ja keskustoimistossa on päivystysjärjestelyt erityisen vakavia tai laajoja tilanteita varten.

Suomen Meripelastusseuran yksiköt hälytetään hätäkeskuksesta tai meripelastuksen johtokeskuksesta, minkä lisäksi hälytys voi tulla muulta viranomaiselta tai suoraan avuntarvitsijalta. Meripelastusyhdistykset päivystävät kotipäivystyksessä, asemalla tai partioajossa. Yhdistykset ovat sopineet hälytyskäytännöistä paikallisesti ja/tai alueellisesti viranomaisten kanssa. Meripelastusseuran yhdessä pelastuslaitosten kanssa laatimassa mallisopimuksessa käsitellään aseman hälyttämistä ja lähtövalmiutta. Sisävesillä toimivilla yhdistyksillä on sopimukset pelastuslaitoksen kanssa (Nordström 2014). Sopimuksen mukaan yhdistyksen asemapaikan henkilöstö hälytetään pelastuslaitoksen hätäkeskukselle toimittaman hälytysohjeen mukaisesti (Suomen Meripelastusseura 2012). Poliisijohtoisten tehtävien osalta toimintaa ohjaa valtakunnallinen sopimus vapaaehtoisjärjestöjen käytöstä tehtävissä (Sisäministeriö 2013b).

Lentopelastusseuran lentopelastusyksiköt (SAR-lentokoneet) hälytetään tehtäviin hätäkeskuksen kautta. Lentopelastusseuran päivystys on järjestetty muista pelastuspalvelujärjestöistä poiketen valtakunnallisen päivystysjärjestelmän avulla. Seuralla on kaksi päivystäjää, jotka välittävät viranomaisilta tulleet tehtävät lähimmälle Lentopelastusseuran jäsenyhdistykselle. Päivystäjien toiminta poikkeaa muista pelastuspalvelujärjestöistä myös siinä, että päivystäjille maksetaan korvaus. (Vainio 2014)

28

Tehtäväraportointi Tehtäväraportointi mahdollistaa hälytystoiminnan kokonaiskuvan tarkastelun, arvioinnin sekä vertailun aikaisempiin vuosiin. Nykyisellään tehtävät, joissa vapaaehtoisia on ollut mukana, raportoidaan useiden eri käytäntöjen mukaisesti useisiin eri järjestelmiin.

Raportointi tehdään toimintaa johtavan viranomaisen toimesta eivätkä vapaaehtoiset kirjaa tehtävätietoja viranomaisten järjestelmiin. Käytännöksi onkin muotoutunut se, että järjestöt ylläpitävät omia raportointijärjestelmiään toiminta- ja tehtävätietojen kokoamiseen. Lentopelastusyksiköiden poliisijohtoiset etsintälennot raportoidaan Lentopelastusseuran Miehistö-järjestelmään.

Meripelastusseuran yhdistysten suorittamat tehtävät raportoidaan Messi toiminnanohjausjärjestelmään. Merivartiostot kirjaavat järjestelmäänsä vapaaehtoisten suorittamat meripelastuslain mukaiset tehtävät (Leppänen 2014b). Vapepan toimintatilastot ja tehtävät kirjataan Suomen Punaisen Ristin ylläpitämään valmiustietokantaan.

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastot raportoidaan Pronto-järjestelmään. Kerättävä aineisto muodostuu pelastuslaitosten ylläpitämistä toimenpide- ja resurssirekistereistä (Ketola 2014). Järjestelmään tilastoidaan pelastustoimen tehtävät (nk. R-alkuiset yksikkötunnukset3). Vapaaehtoisten hälytysryhmien ja yksiköiden osalta tehtävätiedot kirjautuvat järjestelmään pääasiassa silloin, kun yksiköt ovat liitetty pelastustoimen hälytysvasteisiin. Pelastuslaitos on tuonut järjestelmään yksikön ja yksikkö on saanut hälytyksen hätäkeskuksesta yhdessä pelastuslaitosten kanssa tai pelastuslaitos on lisännyt jälkikäteen yksikön tehtävälle. Koska pääosa vapaaehtoisten hälytysryhmistä ja yksiköistä hälytetään muulla tavalla, vapaaehtoisten osallistuminen tehtävälle on kirjattava erikseen tehtäväkirjanpitoon (Ketola 2014).

Hälytystehtävien lisäksi palolentotoiminta raportoidaan Pronto-järjestelmään. Metsäpalovalvonnassa mukana olevat lentopelastusyhdistykset vastaavat metsäpaloindeksien mukaisesti palovalvontalennoista ja niille lähtemisestä. Lentopelastusyksiköt ottavat yhteyttä hätäkeskukseen, jossa lennolle avataan tehtäväraportti. Raportti välitetään Pronto-järjestelmään, jossa se täydentyy tilatietoviestien mukaisesti. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto täydentää palolentoraportin tilastointia ja laskutusta varten. Metsä- ja maastopaloihin liittyen len-

3 Yksikkötunnuksissa käytettävät tunnukset: R pelastus (rescue), P poliisi (police), E terveystoimi (social health care), A Finavia (aviation), C tulli (custom), M puolustusvoimat (military) ja V vapaaehtoiset (volunteer) (Pelastustoimen kumppanuusverkosto 2011).

29

topelastusyksiköt ovat valmiudessa tähystyslentojen lisäksi savuhavainnon tarkistuslentoihin sekä sammutustoimintaan liittyviin johtolentoihin. Molemmat hälytetään pelastuslaitoksen pyynnöstä hätäkeskuksen kautta. (Kurttila 2014) Poliisijohtoisten tehtävien osalta Poliisihallitus ohjaa hälytys- ja kenttätoiminnan tehtävien käsittelyä Poliisihallituksen ohjeella. Käytännössä hätäkeskuspäivystäjä täyttää tehtäväilmoituslomakkeet hätäkeskusjärjestelmään. Poliisipartiot voivat laatia tehtäväilmoituksia (nk. S-ilmoitukset) ja täydentää niitä suoraan kenttäjohtojärjestelmään. (Sisäministeriö 2013a) Vapaaehtoisten suorittamien tehtävien raportointia ei ole erikseen ohjeistettu.

Ensivastetoiminnan (nk. ensiauttajatoiminta) osalta vapaaehtoisten suorittamat tehtävät kirjataan sopimusten mukaisesti eri viranomaisten järjestelmiin. Vapaaehtoisten ryhmien tai yksiköiden suorittamista ensivastetehtävistä laaditaan hoitokertomus, joka raportoidaan sairaanhoitopiirien ensihoitokeskuksiin. Psykososiaalisen tuen ja ensihuollon osalta vapaaehtoisten suorittamat tehtävät kirjataan kuntien järjestelmiin. (Rapeli 2014; Heikkilä 2014) Lisäksi järjestöt kirjaavat tehtävät omiin järjestelmiinsä.

2.3 Esimerkkitapaukset Tässä luvussa esitellään järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnan keskeiset järjestelyt kymmenen esimerkkitapauksen avulla. Keskeinen kysymys aineistojen tarkastelussa oli, miten ja mitä vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoiminnasta oli sovittu. Tutkimusaineistossa oli mukana viisi pelastuslaitosta ja viisi kuntaa. Tutkimusaineisto sisälsi 102 asiakirjaa, ja yhteenveto siitä on esitetty liitteissä neljä ja viisi.

Yhteistoiminnan suunnittelu ja arviointi Pelastuslaitoksen varautumista ohjataan valmiussuunnittelulla. Suunnittelu nähdään prosessina, joka dokumentoidaan. Pelastuslaitos kehittää valmiuttaan toimiakseen sekä normaaliolojen häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Varautumisen yhtenä tavoitteena on suunnitella eri viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistoimintaa laajoissa ja normaalista poikkeavissa tilanteissa. (Wiikinkoski 2013, 167) Kolmas sektori voidaan nähdä erityisesti häiriötilanteissa tarvittavana lisäresurssina, jolloin yhteistoimintaan on varauduttava ja siihen on luotava käytännöt.

30

Tutkimuksen esimerkkitapauksissa järjestöt ja/tai vapaaehtoiset mainittiin pelastuslaitosten ja kuntien suunnitelmissa yhtä lukuun ottamatta. Osassa suunnitelmissa kirjaukset olivat hyvin yleisellä tasolla, ja vapaaehtoisten käytön tärkeyttä korostettiin viittaamalla yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan, pelastuslainsäädäntöön tai valmiussuunnittelun valtakunnallisiin ohjeisiin. Vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustettiin, paikallisten vapaaehtoisten kanssa tehtävä yhteistoiminta ei konkretisoitunut toimialakohtaisissa ohjeissa tai suunnitelmissa. Näin ollen myöskään käytettävyydestä ei ollut sopimuksia.

”Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on kiinnitetty erityistä huomiota kansainväliseen ulottuvuuteen sekä varautumisen ja kriisijohtamisen toimijakentän laajaalaisuuteen. Elinkeinoelämän ja järjestöjen merkitys osana yhteiskunnan varautumista ja häiriötilanteiden hallintaa korostuu.” (kunta a)

Tutkimuksessa mukana olleista viidestä kunnasta kaksi oli kirjannut vapaaehtoisille soveltuvia tehtäviä varautumisen suunnitelmiin. Erityisesti kuntien osalta suhtautuminen vapaaehtoisten kanssa tehtävään yhteistoimintaan ja hälytystehtäviin osallistumiseen kävi ilmi jo esimerkkikuntia valittaessa. Kunnat suhtautuivat myönteisesti järjestöjen kanssa tehtävään yhteistoimintaan ja vapaaehtoisten käyttöön hälytyksellisessä tehtävissä, mutta varautumisen prosessissa kolmatta sektoria ei ollut huomioitu eivätkä järjestöt näin ollen näkyneet varautumissuunnitelmissa.

Käyttötilanteet, tehtävät ja yhteistoiminnan järjestelyt Pelastuslaitoksissa ja kunnissa, jotka olivat huomioineet järjestöt varautumissuunnitelmissaan, vapaaehtoisia oli suunniteltu käytettävän sekä normaalioloissa että poikkeusoloissa. Vapaaehtoiset oli kirjattu toimijoina päivittäisten tehtävien lisäksi suuronnettomuuksiin myrskyihin, tulviin, laaja-mittaiseen maahantulon tilanteisiin ja jopa vaarallisten aineiden (CBRN) onnettomuuksiin.

Vaikka vapaaehtoisten suunniteltu käyttö ja heille suunnitellut tehtävät vaihtelivat suuresti, yhteenvetona voidaan todeta, että vapaaehtoisilta odotettiin henkilö- ja kalustotukea. Pelastuslaitosten suunnitelmissa vapaaehtoisten tehtäviksi oli suunniteltu etsintä- ja pelastustehtävien lisäksi erityisesti kuntien vastuulle kuuluvat perushuollolliset tehtävät. Vapaaehtoisille suunnitellut tehtävät olivat sekä kuntien että pelastuslaitosten suunnitelmissa: avuntarvitsijoiden perushuolto (ml. majoitus, muonitus, aineellinen apu ja vaatetus), öljyvahinkojen jäl-

31

kitorjunta ja eläinten/lintujen puhdistus, tiedustelu, ensiapukoulutus, etsintä- ja pelastustoiminta, puhelinpäivystys, psykososiaalinen tuki, tulkkauspalvelut ja tiedotus erityisryhmille, kuljetus- ja ohjaustehtävät sekä viranomaisten huolto.

Vapaaehtoisten hälytysryhmien toiminta- tai suorituskykyä ei esimerkkikuntien ja pelastuslaitoksien suunnitelmissa ollut kuvattu. Toimintakyvyllä tarkoitetaan palveluita, joita vapaaehtoisyksikkö tuottaa kussakin tilanteessa.

Toimintakyvyn määrittämiseen liittyviä osa-alueita ovat tehtäväkuva, kapasiteetti (mitä yksikkö voi tehdä), varusteet ja henkilöstö, toiminta-aika ja saatavuus tehtäville. Esimerkiksi saatavilla olevien vapaaehtoisten määrää ei pääosin ollut kuvattu suunnitelmissa. Tämä näkyi niin normaaliolojen kuin poikkeusolojenkin kohdalla. Vain kahdessa varautumisen suunnitelmassa oli mainittu siitä, että tarvittavien vapaaehtoisten määrä tulee kartoittaa. Poikkeusolojen muodostelmien osalta pelastuskoiraryhmän sekä ensiapujoukkueiden määrävahvuus oli mainittu yhdessä suunnitelmassa. Pelastuskoirien osalta kyseisessä suunnitelmassa viitattiin suoraan pelastustoimen valmiussuunnitteluohjeeseen.

”Vapepasta on saatavissa suuri joukko henkilöitä muonitukseen ja muuhun huoltoon, tiedusteluun, psykososiaaliseen apuun sekä muihin tarvittaviin työtehtäviin.” (pelastuslaitos d)

”Terveyskeskuksen ensiapuryhmät avustavat tarpeen mukaan pelastustoimintaa. Ensiapujoukkueita on I–III ja kaikissa ensiapujoukkueissa on kolme ensiapuryhmää [--]. Kussakin ensiapuryhmässä on yhteensä 40 henkilöä, joten kaikkiaan kolmessa ensiapuryhmässä on yhteensä 120 henkilöä.” (kunta e)

Vapaaehtoisten saatavuutta poikkeusoloissa oli varmistettu yhden pelastuslaitoksen suunnitelmassa asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaisilla henkilövarauksilla. Pelastuslaitoksen ja kunnan yhteistyö alueellisen varautumisen koordinoinnissa näkyi siinä, että kunnan suunnitelmassa viitattiin vapaaehtoisten henkilövarauksien osalta pelastuslaitoksen henkilövarauksiin.

32

”Pelastuslaitos esittää kahden vuoden välein [poistettu] aluetoimistolle varattavaksi kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet alle 60-vuotiaat virka- tai työsopimussuhteessa olevat henkilöt. Lisäksi esitetään varattavaksi muuta pelastuslaitoksen toiminnassa tarvittavaa henkilöstöä kuten tiedottajia, nuohoojia, pelastuskoiraryhmien henkilöstöä, evakuointeihin tarvittavaa henkilöstöä sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöstöä.” (pelastuslaitos d)

Varautumissuunnitelmia yksityiskohtaisemmin yhteistoimintajärjestelyitä kuvattiin sopimuksissa. Yhteenveto sopimuksista on esitetty liitteessä viisi. Tutkimuksessa mukana olleista pelastuslaitoksista yksi oli laatinut kirjalliset yhteistoimintasopimukset useamman pelastuspalvelujärjestön kanssa.

Osa laitoksista oli laatimassa sopimuksia radioamatöörien, Vapepan ja pelastuskoirayhdistysten kanssa. Pelastuslaitoksella, jolla oli sopimukset kolmannen sektorin kanssa, sopimukseen perustuvan yhteistyön lähtökohtana oli varmistaa pelastuslaitoksen toimintakyky päivittäisiä tilanteita vaativimmissa tehtävissä, kuten suuronnettomuuksissa sekä pitkäkestoisissa ja laaja-alaisissa häiriötilanteissa. Sopimuksiin oli kirjattu vapaaehtoisresurssin käyttöön liittyvät yhteistoimintajärjestelyt, kuten tehtävät, toimintatilanteet, hälyttäminen, johtosuhteet, osaamisvaatimukset/kelpoisuudet, korvaukset, osaamisen ylläpito ja henkilövaraukset. Varautumissuunnitteluun verrattuna sopimusten merkitys korostui siinä, että niissä yhteistoiminnan järjestelyistä ja reunaehdoista sopiminen oli kaksisuuntaista. Sopimuksiin oli useimmiten kirjattu viranomaisen yhdistyksille antama toiminnallinen tuki kuten tilojen, varusteiden ja harjoitusalueiden käyttömahdollisuus. pelastuslaitos

1

kyllä

2

valm. kyllä

3

valm. kyllä

4

valm. kyllä

5

valm. kyllä

valm.

x

x

x

x

x

x

pelastuskoirat

x

x

palokuntanaiset

x

SRAL (radiomatöörit)

x

x

x

SPR Vapepa SMPS SLPS

Taulukko 3. Yhteenveto tutkimuksessa mukana olleiden pelastuslaitosten laatimista sopimuksista. valm. = valmisteilla

33

Osaaminen ja sen ylläpito Tutkimuksessa mukana olleiden pelastuslaitosten ja kuntien suunnitelmissa koulutuksen ja yhteisharjoitusten tärkeyttä korostettiin, vaikka varautumissuunnitelmat sisälsivät jokseenkin vähän konkreettisia kuvauksia koulutus- ja harjoitustoiminnasta. Tämä siitäkin huolimatta, että osaamisen ylläpito ja kehittäminen ovat keskeinen osa vapaaehtoisen käytettävyyttä. Suunnitelmien perusteella näyttää siltä, että vapaaehtoisten osaamisen ylläpito jätetään järjestöjen ja yhdistysten tehtäväksi. Konkreettisimmat osaamisen ylläpitoon liittyvät kirjaukset koskivat yhteisen koulutustoiminnan suunnittelua. Joidenkin suunnitelmien mukaan yhteistä koulutustoimintaa varten oli tai oltiin laatimassa esimerkiksi koulutus- tai harjoitussuunnitelmia. Tutkimuksen aineisto ei sisältänyt koulutus- tai harjoitussuunnitelmia, eikä tutkimuksessa selvitetty viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteisen koulutus- ja harjoitustoiminnan toteumaa.

”Tarvittaessa eri viranomaiset voivat järjestää koulutusta yhteistoiminnassa.

Suunnitelmaa testataan ja harjoitellaan vuosittain [poistettu] lääninhallituksen koordinoimissa valmius- ja suuronnettomuusharjoituksissa. Lisäksi paikallisesti voidaan järjestää pienempiä harjoituksia tarpeen mukaan. Näistä harjoituksista laaditaan erillinen vuosisuunnitelma.” (pelastuslaitos d)

Hälyttäminen Vapaaehtoisten hälyttämistä oli kuvattu sekä pelastuslaitosten että kuntien varautumissuunnitelmissa. Suunnitelmien perusteella voidaan sanoa, että pelastustoimen ja kuntien osalta hälytyskäytännöt vaihtelevat niin alueellisesti kuin toimijoittainkin. Hälytysvasteissa olleet vapaaehtoisyksiköt tai -ryhmät oli kuvattu hälytysohjeissa. Tutkimuksessa mukana olleista pelastuslaitoksista yhden sopimuksissa oli sovittu hälytyskäytännöistä järjestöjen kanssa. Tällöin oli kirjattu järjestökohtaisesti, millä hälytyskäytännöillä ja teknisillä järjestelyillä vapaaehtoisyksikkö- tai ryhmä hälytetään tehtävään. ”Vapaaehtoinen pelastuspalvelu hälytetään hätäkeskuksen kautta. Hälytyspyynnössä on mainittava avuntarpeen laatu (esim. vesisukeltajia) ja ilmoittautumisohjeet. Hätäkeskus hälyttää Vapepa-ryhmän SPR:n valmiuspäivystäjien kautta. Vapepalla on mahdollisuuksia avustaa pelastustoimintaa esimerkiksi ruokahuollossa, etsinnöissä, tilapäismajoituksessa sekä vaatehuollossa. Vapepan toimintavalmius

34

onnettomuuspaikalle saattaa olla pitkä, joten varhainen hälyttäminen parantaa ryhmien toimintavalmiutta. [poistettu] Pelastuslaitoksella ja [poistettu] piirillä on yhteistoimintasopimus, jossa on kuvattu yhteistoimintaan liittyviä asioita tarkemmin.” (pelastuslaitos d)

”Psykososiaalisen tuen koordinoimiseksi ja toiminnan aloittamiseksi on [poistettu] psykososiaalisen tuen johtaja PSYKO 1, joka hälytetään pyynnöstä hätäkeskuksen kautta. Psykososiaalisen tuen toimintaryhmät, kuten kuntien kriisiryhmät, SPR tai kirkko ilmoittavat PSYKO 1:lle toimintamahdollisuutensa. PSYKO 1 ottaa yhteyden pelastustoiminnan johtajaan [poistettu] Vir Kutsu -puheryhmässä ja siirtyy ilmoittautumisen jälkeen määrättyyn puheryhmään, jossa ilmoittaa psykososiaalisen tuen toimintakyvyn.”(pelastuslaitos d)

Yksinkertaisimmillaan vapaaehtoisten hälyttäminen oli suunnitelmissa kuvattu yhteyshenkilön nimellä, osoitteella ja puhelinnumerolla. Suunnitelmissa ei tuolloin kuvattu, miten hälytys tehdään, ja mihin tehtäviin ja missä tilanteissa vapaaehtoiset voidaan hälyttää. Vapaaehtoisten hälyttäminen oli joissakin tapauksessa suunniteltu tehtävän hätänumeron kautta.

”SPR:n ensiapuryhmät hälytetään puh. 112.” (kunta e)

Tehtävien raportointi Tässä tutkimuksessa vapaaehtoisten suorittamien tehtävien raportointia tarkasteltiin sekä viranomaisten että järjestöjen olemassa olevien raportointijärjestelmien ja -käytäntöjen kautta. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että vapaaehtoisten suorittamien tehtävien raportointi viranomaisjärjestelmiin toteutuu vaihtelevasti.

Pelastustoimessa hälytysvasteissa olevat yksiköt kirjataan Pronto-järjestelmään. Vuoden 2013 tietojen mukaan kuusi pelastuslaitosta oli kirjannut Pronto-järjestelmään meripelastusseuran yksiköitä tehtäville, kun vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli vain kolme. (Hatakka 2012, 6) Pelastustoimen raportoinnin osalta on kuitenkin huomioitava, että yksikkötunnusuudistus vaikutti kaikkien yksiköiden Pronto-kirjauksiin, minkä takia tiedot eivät ole suoraan verrannollisia aikaisempien vuosien kanssa. Lentopelastusyksiköiden suorittamat pelastustoimen tehtävät liittyvät suurelta osin metsä- ja maastopalolentotoimintaan, joten ne kirjataan Pronto-järjestelmään. Koska Vapepan hälytys-

35

ryhmät, kuten pelastuskoiraryhmät, ovat useimmiten pelastustoimessa niin kutsuttuja lisähälytettäviä resursseja, ne eivät automaattisesti näy pelastustoimen tehtäväraporteissa. Yhteenveto Pronto-tiedoista on esitetty liitteessä kaksi.

Muiden viranomaisten osalta tehtäväraportoinnissa on eroja. Meripelastusyhdistysten suorittamat meripelastustehtävät kirjataan Rajavartiolaitoksen tilastoihin. Vuonna 2011 meripelastusyhdistysten merialueilla tekemistä tehtävistä noin puolet oli raportoitu Rajavartiolaitoksen järjestelmään. (Hatakka 2012, 6) Poliisin tehtäväjärjestelmässä oli tieto Vapepan käytöstä 17 tehtävässä vuoden 2013 aikana (vrt. Vapepan etsintätehtävien määrä oli 189 vuonna 2013) (Muttilainen 2014). Ensivaste-ja ensiauttajatoiminnan osalta viranomaiset eivät kokoa tietoja valtakunnallisesti, vaan ensivastetehtävät kirjataan ensihoitokeskusten järjestelmään ja ensihuoltotehtävät kuntien omiin järjestelmiin. (Rapeli 2014)

36

3. Vapaaehtoisten käytettävyys hälytystehtävissä Tutkimukseen osallistui yhteensä 1 006 järjestöissä toimivaa vapaaehtoista ja 1 315 VPK- tai sopimuspalokuntalaista. Järjestöjen vapaaehtoisille tehtiin puhelinhaastattelu, ja palokuntalaisille lähetettiin e-kyselylomake. Tässä luvussa tarkastellaan vapaaehtoisten osallistumista vapaaehtoistoimintaan, käytettävyyttä hälytystehtävissä ja motivaatiota toimintaan. Aineiston tilastollisen peruskäsittelyn teki Samu Lagerström Suomen Kyselytutkimus Oy:stä. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin kahden vertailuryhmän kautta: ensiksi palokuntia ja järjestöjä ja toiseksi pelastuspalvelujärjestöjä vertailtiin keskenään. Lisäksi vapaaehtoisten käytettävyyttä tarkasteltiin alueellisesti.

3.1 Vastaajien taustatiedot Tutkimuksessa oli mukana enemmän miehiä sekä järjestöistä (65,3 %) että palokunnista (86,0 %). Naisia oli mukana enemmän pelastuskoirajärjestöistä (74,0 %) ja Suomen Punaisesta Rististä (62,6 %). Lentopelastusyhdistyksissä kaikki (100,0 %) tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä.

Ikäjakauma toi eroja järjestöissä ja palokunnissa toimivien välille, vaikka valtaosa tutkimukseen osallistujista oli taustasta riippumatta työikäisiä. Järjestöjen vapaaehtoisille tehdyissä puhelinhaastatteluissa ikä kysyttiin avoimena kysymyksenä, minkä jälkeen vastaukset luokiteltiin kuuteen luokkaan. Palokuntien e-lomakkeessa ikä oli luokiteltu valmiiksi sitä vastaaviin luokkiin. Palokunnissa nuorten (15–24 vuotta) osuus oli 14,2 prosenttia, kun vastaava luku järjestöissä oli vain 1,9 prosenttia (19 vastaajaa). Keski-ikäisiä (45–55 vuotta) oli järjestöjen vastaajista neljännes (25,0 %) ja palokuntalaisista viidennes (20,6 %). Yli 65-vuotiaiden osuus järjestöissä oli 18,6 prosenttia, kun vastaava luku palokuntalaisista oli vain 2,7 prosenttia (35 vastaajaa). Toimijoiden iässä oli eroja järjestöjen välillä. Eläkeikäisiä (yli 65-vuotiaita) oli mukana noin neljännes sekä pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisissa Vapepa-järjestöissä (24,9 %) että Suomen Punaisessa Ristissä (23,3 %). Huomionarvoista on, että pelastus-

37

koirayhdistysten vastaajissa ei ollut lainkaan yli 65-vuotiaita, ja meripelastajissakin vain 8,4 prosenttia (13 vastaajaa).

Valtaosa järjestöjen (66,8 %) ja palokuntien (69,9 %) vastaajista asui taajamassa. Vaikka tulos noudattaa yleisesti suomalaista yhteiskuntaa, järjestöjen välillä löytyi kuitenkin eroja. Meripelastusseuran vapaaehtoisista taajamassa asui peräti 81,2 prosenttia, kun Vapepan vastaajaryhmässä vastaava luku oli noin puolet (52,0 %).

Järjestöjen vapaaehtoisten ja palokunnissa toimivien välillä oli eroja koulutustaustassa. Palokunnissa yli puolet (51,4 %) vastaajista oli ammattikoulutaustaisia (vrt. järjestöt 27,4 %). Järjestöissä toimivista yliopiston tai muun korkeakoulun oli suorittanut viidennes (21,7 %) ja opistotasoisen koulutuksen kolmannes (33,9 %). Palokunnista opistotasoinen koulutus oli liki neljänneksellä (22,7 %) ja yliopistokoulutus 6,4 prosentilla vastaajista.

Järjestökohtaisesti tarkasteltaessa yleisin koulutustausta Suomen Punaisen Ristin (47,8 %), pelastuskoirayhdistysten (36,0 %) ja lentopelastajien (33,0 %) vastaajilla oli opistotasoinen tutkinto. Noin kolmannes meripelastajien (34,0 %) ja Vapepan vastaajaryhmässä (33,8 %) oli korkeimpana tutkintonaan suorittanut ammattikoulututkinnon. Lähes kolmanneksella lentopelastajien (28,0 %), Suomen Punaisen Ristin (27,2 %) ja pelastuskoirayhdistysten (27,0 %) vapaaehtoisista oli yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Kansa-, keski- tai peruskoulututkinnon ylimpänä tutkintonaan oli suorittanut Vapepan vastaajaryhmässä 17,8 prosenttia.

Suurin osa (49,3 %) palokuntien vastaajista oli ammatiltaan työntekijöitä (vrt. järjestöistä 23,9 %). Järjestöissä eläkkeellä olevia oli lähes neljännes (23,3 %), kun palokunnissa vastaava luku oli vain 4,6 prosenttia (60 vastaajaa). Yrittäjiä tai johtavassa asemassa toimivia oli varsin vähän koko aineistossa. Liki kolmannes sekä Suomen Punaisen Ristin (29,0 %) että Vapepan vastaajaryhmissä (29,8 %) toimivista oli eläkkeellä. Lentopelastajien toiminnassa mukana olevista neljännes (24,0 %) oli eläkkeellä, ja pelastuskoiraharrastajista alle kymmenen prosenttia.

Liki kolmannes pelastuskoiraharrastajista (28 %) ja neljännes Suomen Punaisen Ristin (25,9 %) toiminnassa mukana olevista oli taustaltaan toimihenkilöitä. Yrittäjiä oli selkeästi eniten lentopelastajissa, joissa jopa neljännes oli yrittäjiä. Erojen lisäksi yhtenäisyyksiäkin löytyi: Esimerkiksi maanviljelijöiden, kotiäitien/-isien tai työttömien määrä oli alhainen kaikissa vastaajaryhmissä.

Suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista vapaaehtoisista ei ollut sivutoimea varsinaisen työn lisäksi. Sivutoimi oli palokunnissa toimivilla reilulla viidenneksellä (23,1 %) ja neljänneksellä (20, 5 %) järjestöjen vapaaehtoisis38

ta. Sivutoimisia oli Suomen Punaisen Ristin, meripelastajien ja lentopelastajien vapaaehtoisista noin neljännes. Pelastuskoiraharrastajista sivutoimi oli vain 13,4 prosentilla ja Vapepan vastaajaryhmässä 13,7 prosentilla.

Palokunnissa 13,3 prosenttia oli yksittäistaloudessa eläviä alle 35-vuotiaita, kun vastaava osuus järjestöjen vapaaehtoista oli vain 4,3 prosenttia (43 vastaajaa).

Yli 35-vuotiaita yksittäistaloudessa eläviä oli järjestöissä 14,5 prosenttia ja palokunnissa vain 7,7 prosenttia. Lapsettomien pariskuntien määrä oli sekä järjestöjen että palokuntien vastaajien osalta lähes sama (noin 15 %). Järjestöistä 40,4 prosentilla lapset olivat yli 18-vuotiaita (vrt. palokunnat 15,8 %). Ainoastaan pelastuskoiraharrastajissa suurin yksittäinen vastaajaryhmä olivat lapsettomat parit (30,3 %).

Järjestöjen vastaajista 10,3 prosentilla ja palokunnista 19,3 prosentilla oli samassa taloudessa lapsien lisäksi muita huollettavia. Lapsien lisäksi muita huollettavia oli Suomen Punaisen Ristin toimijoista 14,6 prosentilla (47 vastaajaa), Vapepan vastaajaryhmässä 11,3 prosentilla (36 vastaajaa) ja pelastuskoiraharrastajista 10,0 prosentilla (10 vastaajaa).

3.2 Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan Tässä luvussa käsitellään järjestöissä toimivien vapaaehtoisten osallistumista vapaaehtoistoimintaan sekä hälytyksiin. Keskeisinä kysymyksinä ovat erot toimijoittain tehtävämäärissä sekä vapaaehtoisten päällekkäiset roolit eri tehtävillä. Aiheet on käyty läpi kysymys kerrallaan:

Minkä seuraavien vapaaehtoisjärjestöjen tai niiden jäsenyhteisöjen toiminnassa olet mukana tällä hetkellä? (n=1 006) Järjestöjen vapaaehtoiset olivat useimmiten mukana Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) (55,4 % vastaajista) tai/ja Suomen Punaisen Ristin (40,5 % vastaajista) toiminnassa. Palokuntien vapaaehtoisista yhteensä 99,6 prosenttia ilmoitti olevansa mukana palokuntatoiminnassa. Palokuntalaisista vain viisi prosenttia oli mukana Vapepan toiminnassa tai vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä.

Muina vastauksina esiintyi järjestöjen (n=194) osalta muun muassa Autoliitto/tiepalvelu, järvipelastusseurat, Maa- ja Kotitalousnaiset, Marttaliitto, Suomen Metsästäjäliitto/erilaiset metsästysseurat, partiotoiminta, radioamatööritoiminta, seurakunnat, Sukeltajaliitto ja Suomen Latu ja erilaiset liikunta- ja urheiluseurat. Muina vastauksina esiintyi palokuntien (n=24) osalta muun muassa Kennelliitto, Lions-toiminta ja VPK:n naisosasto.

39

Kuvio 1 MINKÄ SEURAAVIEN VAPAAEHTOISJÄRJESTÖJEN TAI NIIDEN JÄSENYHTEISÖJEN TOIMINNASSA OLET MUKANA TÄLLÄ HETKELLÄ?

Suomen Punainen Risti

40,5 %

3,6 %

Suomen Pelastuskoiraliitto

7,0 % 0,3 %

Suomen Palveluskoiraliitto

4,9 % 0,6 %

Järjestöt (n=1003) Palokunnat (n=1318)

18,0 % 2,3 %

Suomen Meripelastusseura

Suomen Lentopelastusseura 10,0 % 0,5 % Vapaaehtoinen maanpuolustustyö

14,4 % 5,2 % 6,8 %

Palokuntatoiminta Vapaaehtoinen pelastuspalvelu

99,6 % 55,4 %

5,4 % 19,3 % 1,8 %

Joku muu 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista

Kuva 1. Minkä seuraavien vapaaehtoisjärjestöjen tai niiden jäsenyhteisöjen toiminnassa olet mukana tällä hetkellä?

Vapaaehtoiset olivat yleisesti mukana useiden järjestöjen toiminnassa4. Vapepan toimintaan osallistui jopa 81,8 prosenttia pelastuskoirayhdistysten harrastajista. Osallistumisessa Vapepan toimintaan oli myös eroja. Muista järjestöistä toimintaan osallistui Suomen Punaisen Ristin vastaajista 40,2 prosenttia ja lentopelastusyhdistyksien toimijoista noin kolmannes (29,3 %). Toisaalta vain 9,1 prosenttia Meripelastusseuran harrastajista oli mukana Vapepassa. Pelastuskoirajärjestöistä 17,2 prosenttia oli mukana Suomen Punaisen Ristin toiminnassa. Lentopelastajista 18,2 prosenttia oli mukana palokuntatoiminnassa ja 17,2 prosenttia vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Vapepan muiden järjestöjen vapaaehtoisista reilu neljännes (25,8 %) oli mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä ja 12,9 prosenttia Suomen Punaisessa Ristissä.

4 Vaikka vastausten jakaumat noudattivatkin pääpiirteissään kiintiöpoiminnan osuuksia, on taustajärjestöjä koskevissa kysymyksissä huomioitava vastaajien mahdollisuus ilmoittaa avoimen vastausvaihtoehdon kautta myös kattojärjestötasoista laajempaa tietoa. Vastaavasti sama vastaaja saattoi toimia myös useammassa eri järjestössä. Osa vastaajista ilmoitti kysymysten yhteydessä ainoastaan aluetasoisen jäsenyhteisönimen.

40

Missä edellä mainitussa järjestöistä toimit ensisijaisesti? (n= 1 006) Suurin osa vastaajista toimi ensisijaisesti edustamansa järjestössä. Palokuntien vastaajista lähes kaikki pitivät palokuntaa ensisijaisena toimintapaikkanaan. Pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vastaajista 60,1 prosenttia toimi ensisijaisesti Vapepassa ja 16,4 prosenttia vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Pelastuskoirayhdistysten vapaaehtoisista peräti 17,3 prosenttia toimi ensisijaisesti Vapepassa.

Hälytettiinkö sinut vuoden 2012 aikana hälytystehtäviin? (n= 1 006) Järjestöistä noin kaksi kolmasosaa (63,1 prosenttia) ilmoitti saaneensa hälytyksen vuoden 2012 aikana. Palokunnista hälytyksen sai 89,5 prosenttia. Suomen Punaisesta Rististä vain alle puolet (48,8 prosenttia) hälytettiin vuoden 2012 aikana tehtävään, kun taas pelastuskoiratoimijoista hälytyksen sai jopa 85,0 prosenttia. Meripelastajista hälytyksen sai 74,7 prosenttia, pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vapaaehtoisista 65,5 prosenttia ja lentopelastajista 62,4 prosenttia.

Kuinka moneen hälytystehtävään sinut hälytettiin vuoden 2012 aikana? (n=635) Niiltä vapaaehtoisilta, jotka ilmoittivat saaneensa hälytyksen (n=635) vuoden 2012 aikana, kysyttiin myös hälytysten määriä. Järjestöissä hälytyksiä oli saatu keskimäärin (mediaani) alle 5 (48,5 %), joskin lähes kolmannes (29 %) oli saanut 5–10 hälytystä. Palokunnissa hälytyksiä oli saatu keskimäärin (mediaani) yli 30 kertaa (71,3 % vastaajista). Keskilukutarkastelussa ei ole mukana niitä vastaajia, jotka eivät osanneet sanoa saatujen hälytysten määrää. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava vastausten melko voimakas keskihajonta.

Järjestöittäin tarkasteltuna vastaukset ovat samansuuntaisia. Vapepan muissa järjestöissä toimivista vapaaehtoisista jopa 67,6 prosenttia, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 43,4 prosenttia, lentopelastajista 55,6 prosenttia ja pelastuskoiratoimijoista 43,5 prosenttia hälytettiin tehtävään alle 5 kertaa vuoden 2012 aikana. Astetta useammin eli 5–10 tehtävään hälytettiin lentopelastajista 23,8 prosenttia, Suomen Punaisesta Rististä 33,4 prosenttia ja pelastuskoiratoimijoista jopa 37,6 prosenttia. Meripelastajia hälytettiin tehtäviin muita useammin: 41,7 prosenttia oli saanut hälytyksen 5–10 tehtävään ja 10,4 prosenttia yli 30 kertaa vuoden 2012 aikana.

41

Kuvio 6 KUINKA MONELLE HÄLYTYSTEHTÄVÄLLE SINUT HÄLYTETTIIN VUODEN 2012 AIKANA? (Kaikki vastaajat, jotka hälytetty vuoden 2012 aikana hälytystehtäville) Alle 5

48,5 %

3,5 %

5–10

6,0 %

11–15

6,9 % 4,4 %

16–20

3,8 % 4,5 %

21–25

1,1 % 3,9 %

26–30

1,4 % 4,0 %

Yli 30

4,9 %

En osaa sanoa

4,4 % 2,5 % 0

10

Järjestöt (n=635) Palokunnat (n=1180)

29,0 %

71,3 %

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista

Kuva 2. Kuinka monelle tehtävälle sinut hälytettiin vuoden 2012 aikana?

Kuvio XX JÄRJESTÖITTÄIN TARKASTELTUNA, KUINKA MONELLE TEHTÄVÄLLE SINUT HÄLYTETTIIN VUODEN 2012 AIKANA? (n=635) Vapepa, muut

68 %

SMPS

20 %

17 %

42 %

SLPS

9%

56 %

peko

44 %

SPR

43 %

0

10

20

7%

10 %

24 %

11 %

38 % 33 %

30

40

50

60

8%

9% 9%

70

6%

80

6%

90

prosenttia vastaajista Alle 5 21–25

5–10 26–30

11–15 Yli 30

16–20 En osaa sanoa

Kuva 3. Järjestöittäin esitettynä, kuinka monelle tehtävälle sinut hälytettiin vuoden 2012 aikana.

42

100

Kuinka moneen hälytystehtävään osallistuit vuoden 2012 aikana? (n=635) Järjestöittäin tarkasteltuna vastaukset ovat samansuuntaisia. Pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisissa Vapepa-järjestöissä toimivista vapaaehtoisista jopa 67,6 prosenttia, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 43,4 prosenttia, lentopelastajista 55,6 prosenttia ja pelastuskoiratoimijoista 43,5 prosenttia hälytettiin tehtävään alle 5 kertaa vuoden 2012 aikana. Astetta useammin eli 5–10 tehtävään hälytettiin lentopelastajista 23,8 prosenttia, Suomen Punaisesta Rististä 33,4 prosenttia ja pelastuskoiratoimijoista jopa 37,6 prosenttia. Meripelastajia hälytettiin tehtäviin muita useammin: 41,7 prosenttia oli saanut hälytyksen 5–10 tehtävään ja 10,4 prosenttia yli 30 kertaa vuoden 2012 aikana.

Kuvio 7 KUINKA MONELLE HÄLYTYSTEHTÄVÄLLE OSALLISTUIT VUODEN 2012 AIKANA? (Kaikki vastaajat, jotka hälytetty vuoden 2012 aikana hälytystehtäville) Järjestöt (n=635) Palokunnat (n=1179)

12,1 % 1,4 %

En yhdellekään Alle 5

50,2 %

8,7 %

5–10

13,6 %

25,0 %

11–15

5,7 % 7,1 %

16–20

2,5 % 8,3 %

21–25 0,2 %

10,0 %

0,8 % 7,5 %

26–30 Yli 30

2,4 %

En osaa sanoa

1,1 % 2,2 % 0

10

41,2 %

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista

Kuva 4. Kuinka moneen tehtävään osallistuit vuoden 2012 aikana?

43

Kuvio XX JÄRJESTÖITTÄIN TARKASTELTUNA, KUINKA MONEEN TEHTÄVÄÄN OSALLISTUIT VUODEN 2012 AIKANA? (n=635) Vapepa, muut

22 %

SMPS

61 %

28 %

SLPS

44 %

13 %

25 %

8%

52 %

SPR

8%

54 %

10

10 %

43 %

peko

0

20

11 %

30

40

8% 13 %

6%

35 % 24 %

50

60

70

80

8%

90

100

prosenttia vastaajista En yhdelläkään 21–25 26–30

Alle 5 Yli 30

5–10 11–15 En osaa sanoa

16–20

Kuva 5. Järjestöittäin esitettynä, kuinka moneen tehtävään osallistuit vuoden 2012 aikana?

Järjestöittäin tarkasteltuna osallistumismäärissä löytyi eroja. Vapaaehtoisten määrä, jotka eivät osallistuneet tehtäviin, olivat Vapepan vastaajaryhmää lukuun ottamatta vähäisiä. Noin viidennes (21,6 %) muiden kuin Vapepan vastaajaryhmästä ei osallistunut yhdellekään tehtävälle. Lisäksi kaksi kolmasosaa (61,0 %) Vapepan vastaajaryhmästä osallistui alle viiteen tehtävään vuoden aikana.

Noin puolet Suomen Punaisen Ristin (54,1 %) ja pelastuskoirien (51,8 %) vastaajista osallistui alle viiteen tehtävään vuoden aikana. Lentopelastajista 42,9 prosenttia ja meripelastajista vain 27,8 prosenttia osallistui alle viiteen tehtävään.

Meripelastajista 44,3 prosenttia ja pelastuskoirista yli kolmannes (35,3 %) osallistui 5–10 tehtävään vuoden aikana. Lentopelastajista 5–10 tehtävään osallistuneita oli neljännes (25,4 %) ja Suomen Punaisesta Rististä 23,9 prosenttia.

Yli 20 vuosittaista tehtävää suorittaneita oli koko aineisossa vain muutamia.

44

Missä roolissa toimit ensisijaisesti hälytystehtävillä? (n=635) Hälytystehtävissä toimitaan useissa eri rooleissa, jotka voidaan jakaa esimerkiksi johtosuhteiden mukaan. Kadonneen henkilön etsinnän johtamismalli rakentuu kolmiportaisesti niin, että ryhmänjohtajat johtavat hälytysryhmiä ja Vapepa-johtajat ryhmänjohtajia. Vapepa-johtajien toimintaa voi olla tukemassa johtoryhmä, jossa eri toimintaryhmät ovat edustettuina. Meri- ja lentopelastusyksiköissä aluksen päällikkö johtaa aluksen toimintaa.

Kysymys rooleista esitettiin niille vapaaehtoisille, jotka olivat saaneet hälytyksen vuoden 2012 aikana (n=635). Järjestöjen vapaaehtoisista lähes kaksi kolmasosaa (57,2 %) toimi hälytystehtävissä miehistössä. Loput olivat mukana partion johtajina tai aluksen päällikkönä (34,2 %) sekä Vapepa-johtajina (8,6 %).

Järjestöihin verrattuna palokunnissa oli enemmän miehistön jäseniä, yhteensä 67,2 prosenttia. Ryhmän tai partion johtajia oli lähes saman verran kuin järjestöissä (32,5 %).

Vapepa-johtajia ei palokunnissa käytännössä ollut. Vapepa-johtajia oli lähinnä Suomen Punaisen Ristin toimijoiden lisäksi pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisissa Vapepa-järjestöissä. Aluksen päällikkönä oli lentopelastajista lähes kaksi kolmasosaa (57,4 %) ja meripelastajista puolet (50,9 %).

Kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä yleensä kesti osaltasi (sis. matka- ja toiminta-ajan)? (n=635) Tyypillinen hälytystehtävän yhtäjaksoinen kesto (sis. matka- ja toiminta-ajan) oli järjestöissä keskimäärin (mediaani) 3–4 tuntia (35,4 %) ja palokunnissa keskimäärin (mediaani) 1–2 tuntia (67,7 %). Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava järjestöjen osalta vastausten melko voimakas keskihajonta.

Kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä kesti pisimmillään osaltasi vuoden 2012 aikana (sis. matka- ja toiminta-ajan)? (n=635) Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hälytystehtävän pisintä yhtäjaksoista kestoa (n=635). Järjestöistä 46,2 prosentilla hälytystehtävä kesti pisimmillään 0–5 tuntia, 30,9 prosentilla 6–10 tuntia ja 22,8 prosentilla yli 10 tuntia. Palokunnista 28,6 prosentilla tehtävä kesti pisimmillään 0–5 tuntia, 43,7 prosentilla 6–10 tuntia ja 27,7 prosentilla yli 10 tuntia. Keskilukutarkastelussa molempien vertailuryhmien mediaanikestoksi muodostui 6–10 tuntia. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava voimakas keskihajonta.

45

Kuvio 9 KUINKA KAUAN YHTÄJAKSOISESTI HÄLYTYSTEHTÄVÄ YLEENSÄ KESTI OSALTASI (SIS. MATKA- JA TOIMINTA-AJAN)?

(Kaikki vastaajat, jotka hälytetty vuoden 2012 aikana hälytystehtäville) 3,1 % 7,3 %

Alle 1 tuntia

18,3 %

1–2 tuntia

67,7 %

3–4 tuntia

20,4 %

5–6 tuntia

20,9 % 3,7 %

35,4 %

6,4 % 0,4 %

7–8 tuntia 9–10 tuntia

4,6 % 0,0 %

Yli 10 tuntia

11,3 % 0,3 % 0

Järjestöt (n=635) Palokunnat (n=1174)

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista

Kuva 6. Kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä yleensä kesti osaltasi (sis. matka- ja toiminta-ajan).

Kuvio XX JÄRJESTÖITTÄIN ESITETTYNÄ, KUINKA KAUAN YHTÄJAKSOISESTI HÄLYTYSTEHTÄVÄ YLEENSÄ KESTI OSALTASI (sis. matka- ja toiminta-ajan)? (n=635) Vapepa, muut

13 %

37 %

SMPS

34 %

34 %

SLPS

51 %

20 %

peko

23 %

10 %

SPR 6 % 0

10 %

34 %

17 %

10

20

6%

11 % 10 %

16 % 27 %

30

8%

40

18 %

50

6%

60

10 %

27 % 9%

8%

70

16 % 19 %

80

90

100

prosenttia vastaajista Alle 1 h 7–8 h

1–2 h 9–10 h

3–4 h Yli 10 h

5–6 h

Kuva 7. Järjestöittäin esitettynä, kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä yleensä kesti osaltasi (sis. matka- ja toiminta-ajan). (n=635)

46

Kuvio XX KUINKA KAUAN YHTÄJAKSOISESTI HÄLYTYSTEHTÄVÄ KESTI PISIMMILLÄÄN OSALTASI VUODEN 2012 AIKANA (sis. matka- ja toiminta-ajan)? (n=635) Vapepa, muut

57 %

SMPS

31 %

49 %

SLPS

41 %

43 %

peko

32 %

38 %

0

10

20

6%

33 %

30

40

5%

22 %

7%

33 %

SPR

5%

50

22 % 11 %

14 %

10 % 7 %

60

70

80

9%

90

100

prosenttia vastaajista 0–5 h 16–20 h

6–10 h 21–24 h

11–15 h Yli 24 h

Kuva 8. Järjestöittäin esitettynä, kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä kesti pisimmillään osaltasi vuoden 2012 aikana (sis. matka- ja toiminta-ajan).

Vapepan vastaajaryhmän toimijoista lähes kaksi kolmasosaa (57,1 %) ja meripelastajista lähes puolet (49,1 %) oli osallistunut pisimmilläänkin vain 0–5 tunnin tehtävään. Lentopelastajista jopa 45,1 prosentilla ja pelastuskoirista lähes kolmanneksella (29,1 %) tehtävä oli pisimmillään kestänyt vähintään 16 tuntia. Vain murto-osalla meripelastajilla (4,5 %) ja Vapepan vastaajista (7,0 %) tehtävän kesto oli pisimmillään vähintään 16 tuntia.

Onko osastollasi tai ryhmälläsi hälytystehtäviä mielestäsi liian usein, sopivasti tai liian harvoin? (n=1 006) Tutkimuksessa selvitettiin, miten vapaaehtoiset itse kokevat tehtävien määrän.

Tähän kysymykseen vastasivat kaikki vastaajat (n=1 006). Yhteensä 68,4 prosenttia järjestöjen ja 72,5 prosenttia palokuntien vapaaehtoisista piti hälytystehtävien määrää sopivana. Liian vähäisenä tehtävien määrää piti 29,3 prosenttia järjestöistä ja 24,7 prosenttia palokunnista.

Järjestöittäin tarkasteltuna Suomen Punaisen Ristin vastaajista jopa 78,0 prosenttia ja Vapepan vastaajaryhmästä 71,5 prosenttia ilmoitti tehtäviä olevan sopivasti. Liian harvoin tehtäviä oli erityisesti lentopelastustoimintaan osallistuvien mielestä (46,9 %). Meripelastajistakin (40,1 %) ja pelastuskoiraharrastajista (32,3 %) piti tehtävien määrää liian alhaisena. Neljännes Vapepan vastaajaryhmästä (25,4 %) ja viidennes Suomen Punaisen Ristin (21,4 %) vastaajista koki, että tehtäviä oli liian vähän.

47

Saatko hälytyksiä useamman hälytysryhmän kautta? (n=1 006) Yksi keskeisimmistä tutkimuksen kysymyksistä liittyi päällekkäisiin tehtäviin.

Järjestöistä 85,6 prosenttia ja palokunnista 80,5 prosenttia sai hälytyksiä tyypillisesti vain yhden hälytysryhmän kautta.

Vastaukset ovat samansuuntaisia kaikkien järjestöjen osalta. Vapepan vastaajaryhmästä peräti 91,1 prosenttia, meripelastajista 87,0 prosenttia, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 84,4 prosenttia, pelastuskoirista 79,0 prosenttia ja lentopelastajistakin 76,2 prosenttia sai hälytyksiä vain yhden hälytysryhmän kautta.

Kuinka suuri osa saamistasi hälytyksistä tulee useamman hälytysryhmän kautta? (n=65) Haastatteluissa selvitettiin, kuinka suuri osa hälytyksistä tulee useamman hälytysryhmän kautta. Tämä kysymys esitettiin vain edelliseen kysymykseen kyllä vastanneille (n=65). Mikäli hälytystehtäviä saatiin samoista tehtävistä eri ryhmien kautta (järjestöt 6,5 % / palokunnat 7,7 %), niin yhteensä 39,1 prosenttia järjestöistä ja 51,5 prosenttia palokunnista ilmoitti päällekkäisten hälytysten määräksi alle puolet. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava vastausten voimakas keskihajonta.

Kuvio XX JÄRJESTÖITTÄIN ESITETTYNÄ, KUINKA SUURI OSA SAAMISTASI HÄLYTYKSISTÄ TULEE USEAMMAN HÄLYTYSRYHMÄN KAUTTA? (n=1006) Vapepa, muut

6%

SMPS

91 %

8%

87 %

SLPS

12 %

12 %

76 %

peko

14 %

7%

79 %

SPR

9%

0

10

84 %

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista Kyllä, saan eri ryhmien kautta hälytyksiä samoista tehtävistä Kyllä, saan eri ryhmien kautta hälytyksiä ainoastaan eri tehtävistä Ei, saan hälytyksiä vain yhden ryhmän kautta

Kuva 9. Järjestöittäin esitettynä, saatko hälytyksiä useamman hälytysryhmän kautta?

48

3.3

Käytettävyys hälytystehtäviin

Tässä luvussa tarkastellaan vapaaehtoisten osallistumista tehtäviin tulevaisuudessa eli käytettävyyttä jatkossa turvallisuus- ja hälytystehtäviin. Keskeisinä kysymyksenä ovat missä tilanteessa, milloin ja kuinka pitkäksi aikaa vapaaehtoiset ovat käytettävissä tehtäviin.

Kuinka hyvin pystyt (tai pystyisit) tyypillisesti osallistumaan hälytystehtäviin? (n=1 006) Osana tutkimusta arvioitiin vapaaehtoisten osallistumismahdollisuuksia tuleviin hälytystehtäviin viisiportaisella asteikolla (5–1), jossa 5=Erittäin usein tai aina ja 1=En koskaan. Tuloksia tarkastellaan keskiarvojen avulla siten, että mitä lähempänä keskiarvo on lukua 5, sitä paremmin vapaaehtoiset pystyvät/pystyisivät osallistumaan hälytystehtävään. Mikäli keskiarvo on lähellä lukua 1, ei tehtävään osallistuminen ole mahdollista. Neutraalin keskiarvon raja on kolme 3.

Vastauksia arvioitaessa on huomioitava voimakas keskihajonta.

Kuvio 14 KUINKA HYVIN PYSTYT (TAI PYSTYISIT) TYYPILLISESTI OSALLISTUMAAN HÄLYTYSTEHTÄVILLE? Päätoimesi aikana (järjestöt) n=978 Päätoimesi aikana (palokunnat) n=1294

17

33

11

20

Vapaa-ajalla arkisin (järjestöt) n=1001 Vapaa-ajalla arkisin (palokunnat) n=1296

21 16

16 45

32

21 50

20

30

40

50

9 18

60

70

80

31 5 4

14

40

24 10

16

51

23

5 4 12

43

30

0

33

45 39

Lomien aikana (järjestöt) n=974 Lomien aikana (palokunnat) n=1282

15

21

30

Viikonloppuisin (järjestöt) n=1000 Viikonloppuisin (palokunnat) n=1292

15

41 8 7 2

90

100

prosenttia vastaajista Erittäin usein tai aina

Melko usein

Silloin tällöin

Melko harvoin

Ei koskaan

Kuva 10. Kuinka hyvin pystyisit osallistumaan hälytystehtäviin?

49

Järjestöjen vapaaehtoiset pystyvät osallistumaan parhaiten hälytystehtäviin, jotka sijoittuvat viikonloppuihin (ka. 3,9/75 % vähintäänkin melko usein) ja vapaa-aikaan arkisin (ka. 3,9/75 % vähintäänkin melko usein). Palokuntalaiset pystyvät parhaiten osallistumaan tehtäviin, jotka sijoittuivat niin ikään vapaaaikaan arkisin (ka. 4,2 /84 % vähintäänkin melko usein) ja viikonloppuisin (ka.

4,1/81 % vähintäänkin melko usein).

Mahdollisuudessa osallistua arkisin päätoimen aikaan tehtäviin oli eroja.

Jopa 67,4 prosenttia lentopelastajista pystyy osallistumaan tehtäviin päätoimen aikaan arkisin vähintään melko usein (vrt. meripelastajista 51,9 %, Vapepasta 48,2 %, Suomen Punaisesta Rististä 46,8 % ja pelastuskoirista 41,9 %). Kolmannes pelastuskoiraharrastajista, meripelastajista ja Vapepan vastaajaryhmän vapaaehtoisista pystyy osallistumaan päätoimen aikana arkisin vain melko harvoin tai ei koskaan hälytystehtäviin (vrt. lentopelastajista vain 10,5 %).

Vapaaehtoiset pystyvät osallistumaan arkisin vapaa-ajallaan paremmin tehtäviin kuin virka-aikana. Yli 80 prosenttia meripelastajista (88,3 %), lentopelastajista (84,9 %) ja pelastuskoiraharrastajista (84,8 %) pystyy osallistumaan tehtäviin arkisin vapaa-ajalla vähintään melko hyvin. Myös 72,3 prosenttia Vapepan vastaajaryhmän ja 65,8 prosenttia Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista pystyy osallistumaan tehtäviin arkisin vapaa-ajalla vähintään melko usein.

Viikonloppuisin tehtäviin voidaan osallistua vieläkin paremmin. Pelastuskoirien vapaaehtoisista 87,9 prosenttia, lentopelastajista 87,8 prosenttia, meripelastajista 81,9 prosenttia, Suomen Punaisesta Rististä 67,0 prosenttia ja Vapepan vastaajaryhmästä 71,7 prosenttia pystyy osallistumaan tehtäviin viikonloppuisin vähintään melko usein.

Lomien osalta osallistuminen hälytystehtäviin vaihtelee enemmän järjestöittäin. Pelastuskoiraharrastajista jopa 87,7 prosenttia, lentopelastajista 78,3 prosenttia ja meripelastajistakin 70,1 prosenttia pystyy osallistumaan lomien aikaan tehtäviin vähintään melko usein (vrt. Suomen Punainen Risti 53,7 % ja Vapepa 55,0 %). Suomen Punaisesta Rististä neljäsosa pystyy osallistumaan lomien aikana enintään melko harvoin tehtäville.

50

Kuinka pitkäkestoiseen tehtävään voisit tyypillisesti osallistua huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi? (n=1 006) Vapaaehtoisille tehdyissä tiedonkeruussa selvitettiin myös pitkäkestoisiin tehtäviin osallistumista. Sekä järjestöissä että palokunnissa voitiin osallistua keskimäärin (mediaani) 6–10 tuntia kestävään hälytystehtävään huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumukset. Yhteensä 23,4 prosenttia järjestöjen vapaaehtoisista ja 41,3 prosenttia palokuntalaisista ilmoitti, että he voisivat osallistua enintään 0–5 tuntia kestävään tehtävään. 6–10 tuntia pitkään tehtävään voisi osallistua 28,7 prosenttia järjestöjen vapaaehtoisista ja 29,1 prosenttia palokuntalaisista.

Yli 24 tuntia kestävään tehtävään voisi osallistua 25,0 prosenttia järjestöjen vapaaehtoisista ja 14,2 prosenttia palokuntalaisista. Molempien vastaajaryhmien tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava voimakas keskihajonta.

Järjestöittäin tarkasteltuna alle viiden tunnin tehtävään oli valmis osallistumaan Suomen Punaisesta Rististä noin kolmannes (28,5 %), kun vastaava osuus lentopelastajista oli 19,4 prosenttia. Yli 11 tunnin tehtävään oli valmis osallistumaan lentopelastajista 65,4 prosenttia, meripelastajista 51,1 prosenttia, pelastuskoiraharrastajista 48,5 prosenttia, Vapepan vastaajaryhmästä 47,1 prosenttia ja Suomen Punaisen Ristin toimijoista 41,9 prosenttia.

Kuvio 15 KUINKA PITKÄKESTOISEEN TEHTÄVÄÄN VOISIT TYYPILLISESTI OSALLISTUA HUOMIOIDEN PERHE-, TYÖ- JA MUUT SITOUMUKSESI? 23,4 %

0–5 tuntia

41,3 % 28,7 % 29,1 %

6–10 tuntia 11–15 tuntia

11,8 % 8,7 %

16–20 tuntia

4,2 % 4,5 % 6,9 % 2,1 %

21–24 tuntia Yli 24 tuntia

14,2 % 0

10

Järjestöt (n=992) Palokunnat (n=1307)

25,0 % 20

30

40

50

prosenttia vastaajista

Kuva 11. Kuinka pitkäkestoiseen tehtävään voisit tyypillisesti osallistua huomioiden perhe-, työ- tai muut sitoumuksesi?

51

Arvioi, kuinka monena päivänä virka-aikana (klo 8–16) olisit käytettävissä seuraavan työviikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti), huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi? (n=1 006) Tiedonkeruussa tarkasteltiin vapaaehtoisten mahdollisuutta osallistua hälytystehtäviin sekä virka-aikaan arkisin että muina aikoina seuraavan viikon aikana.

Kysymyksellä pyrittiin kartoittamaan valmiutta osallistua päivittäisiä tehtäviä pitkäkestoisimpiin ja laaja-alaisimpiin tehtäviin.

Yhteensä 22,6 prosenttia järjestöjen vapaaehtoisista ja 27,5 prosenttia palokuntalaisista ilmoitti, etteivät he olisi käytettävissä yhtenäkään päivänä seuraavan työviikon aikana virka-aikaan.

Toisaalta, yhteensä 24,7 prosenttia järjestöjen vastaajista ja 18,6 prosenttia palokuntalaisista ilmoitti olevansa käytettävissä virka-aikana peräti joka päivä (viitenä päivänä) seuraavan viikon aikana.

Keskilukutarkastelussa sekä järjestöt että palokuntalaiset olisivat käytettävissä hälytystehtäviin keskimäärin (mediaani) kahtena päivänä. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava kummankin vastaajaryhmän osalta voimakas keskihajonta.

Kuvio 16 ARVIOI, KUINKA MONEN PÄIVÄNÄ VIRKA-AIKAAN (KELLO 8–16) OLISIT KÄYTETTÄVISSÄ SEURAAVAN TYÖVIIKON AIKANA HÄLYTYSTEHTÄVILLE (EI YHTÄJAKSOISESTI), HUOMIOIDEN PERHE-, TYÖ- JA MUUT SITOUMUKSESI? 22,6 %

En olisi käytettävissä

27,5 %

14,5 % 17,0 %

1 päivänä

17,4 % 15,3 %

2 päivänä

Järjestöt (n=998) Palokunnat (n=1304)

14,7 % 15,2 %

3 päivänä 5,9 % 6,5 %

4 päivänä 5 päivänä

18,6 % 0

10

20

24,7 % 30

40

prosenttia vastaajista

Kuva 12. Arvioi kuinka monena päivänä virka-aikaan (8–16) olisit käytettävissä seuraavan työviikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti), huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi?

52

50

Arvioi, kuinka monena päivänä virka-ajan ulkopuolella (klo 16–08) ja viikonloppuisin olisit käytettävissä seuraavan viikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti), huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi? (n=1 006) Kun tarkastelu suunnattiin virka-ajan ulkopuolelle ja viikonloppuihin, yhteensä 26,2 prosenttia järjestöjen vastaajista ja 32,9 prosenttia palokuntalaisista olisi käytettävissä peräti seitsemänä päivänä hälytystehtäville.

Keskilukutarkastelussa järjestöissä ollaan käytettävissä keskimäärin (mediaani) neljänä päivänä ja palokunnissa viitenä päivänä. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava molempien vastaajaryhmien voimakas keskihajonta.

Järjestöittäin tarkasteltuna käytettävyydessä löytyi eroja niin virka-ajan kuin virka-ajan ulkopuolenkin osalta. 27,6 prosenttia Suomen Punaisen Ristin vastaajista ja 26,0 prosenttia Vapepan vastaajaryhmästä ei olisi lainkaan käytettävissä virka-aikana. Viitenä päivänä olisivat käytettävissä lentopelastajista lähes puolet (46,4 %) ja yli kolmannes (32,0 %) meripelastajista. Virka-ajan ulkopuolella seitsemänä päivänä olisivat käytettävissä lähes puolet lentopelastajista (49,0 %) sekä reilu kolmannes meripelastajista (36,8 %) ja pelastuskoiraharrastajista (31,3 %).

Kuvio 17 ARVIOI, KUINKARististä MONENA14,7 PÄIVÄNÄ VIRKA-AJAN ULKOPUOLELLA 16–08) ei olisi Suomen Punaisesta prosenttia ja Vapepasta 10,6(KELLO prosenttia JA VIIKONLOPPUISIN OLISIT KÄYTETTÄVISSÄ SEURAAVAN VIIKON AIKANA HÄLYTYSTEHTÄVILLE käytettävissä lainkaan virka-ajan ulkopuolella seuraavan viikon aikana.

(EI YHTÄJAKSOISESTI), HUOMIOIDEN PERHE-, TYÖ- JA MUUT SITOUMUKSESI? En olisi käytettävissä

8,6 % 1,5 %

1 päivänä

8,8 % 5,8 %

2 päivänä

Järjestöt (n=997) Palokunnat (n=1308)

9,4 %

17,1 %

14,1 % 12,6 %

3 päivänä

9,9 % 10,2 %

4 päivänä 5 päivänä

11,3 %

6 päivänä

3,9 % 10,8 %

16,8 %

26,2 %

7 päivänä 0

10

20

32,9 % 30

40

50

prosenttia vastaajista

Kuva 13. Arvioi kuinka monena päivänä virka-ajan ulkopuolella (klo 16–08) ja viikon­loppuisin olisit käytettävissä seuraavan viikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti) huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi?

53

3.4 Motivaatio toimintaan Tässä kappaleessa selvitetään, mikä vapaaehtoisia motivoi ja toisaalta estää osallistumista hälytystoimintaan ja miksi toiminnassa ollaan mukana. Teemaa käsitellään myös kartoittamalla sitä, ovatko vapaaehtoiset jatkossakin halukkaita osallistumaan toimintaan.

Kuinka monta vuotta olet ollut mukana edellä mainituissa järjestöissä yhteensä? (n=1 006) Vapaaehtoiset olivat olleet mukana toiminnassa pitkään, tyypillisesti (moodi) yli 20 vuotta. Järjestöissä oli toimittu keskimäärin (mediaani) 11–15 vuotta ja palokunnissa keskimäärin (mediaani) 16–20 vuotta. Molempien vastaajaryhmien tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava vastausten voimakas keskihajonta.

Toiminnassaolovuosissa löytyi eroja järjestöittäin. Toimintaan vasta tulleita (alle viisi vuotta mukana olleita) oli noin kolmannes meripelastajista (32,7 %), Suomen Punaisen Ristin vastaajista (30,5 %) ja pelastuskoiraryhmien harrastajista (28,0 %). Lentopelastajissa uusia toimijoita oli vain 14,9 prosenttia ja Vapepan vastaajaryhmässä 11,7 prosenttia.

Toiminnassa yli 20 vuotta mukana olleita oli Vapepan vastaajaryhmässä peräti 43,5 prosenttia ja Suomen Punaisen Ristin vastaajista 38,5 prosenttia. Lentopelastajista yli kolmannes (35,6 %) ja meripelastajista lähes kolmannes (26,8 %) oli ollut toiminnassa yli 20 vuotta. Pelastuskoiratoimijoista yli 20 vuotta toiminnassa oli ollut vain 17,0 OLET prosenttia.

Kuvio 3 KUINKA MONTA VUOTTA OLLUT MUKANA EDELLÄ MAINITUISSA JÄRJESTÖISSÄ YHTEENSÄ?

0–5 vuotta

15,9 %

Järjestöt (n=1003) Palokunnat (n=1290)

22,9 %

18,1 % 16,0 %

6–10 vuotta

14,6 % 14,6 %

11–15 vuotta

8,5 % 12,0 %

16–20 vuotta

35,9 %

Yli 20 vuotta 0

10

20

30

41,5 % 40

50

prosenttia vastaajista

Kuva 14. Kuinka monta vuotta olet ollut mukana edellä mainituissa järjestöissä yhteensä?

54

Miksi olet mukana vapaaehtoistoiminnassa? (n=1 006) Keskeisimmät syyt siihen, miksi vapaaehtoiset olivat mukana vapaaehtoistoiminnassa, olivat auttamisen halu (järjestöt 81,8 % ja palokunnat 84,0 %), sosiaaliset syyt ja yhteisöllisyys (järjestöt 48,1 % ja palokunnat 55,0 %) sekä itsensä kehittäminen (järjestöt 36,9 % ja palokunnat 53,1 %). Vastauksia arvioitaessa on huomioitava, että sama vastaaja saattoi valita tai mainita myös useamman eri syyn.

Vaikka toiminnassa mukanaolon syyt olivat samansuuntaisia kaikkien järjestöjen osalta, joitakin eroja löytyi. Meripelastajien osalta itsensä kehittäminen (60,4 %) ja Suomen Punaisen Ristin osalta työuran kehittäminen (22,2 %) nousivat esille verrattaessa muihin järjestöihin. Myös sosiaalisissa suhteissa oli eroja: Suomen Punaisessa Ristissä kaksi kolmasosaa (60,0 %) oli mukana sosiaalisista syistä, kun taas Vapepan vastaajaryhmässä vastaava luku oli vain 38,5 prosenttia.

Kuvio 4 MIKSI OLET MUKANA VAPAAEHTOISTOIMINNASSA? 14,1 %

Tekemisen kaipuu

23,7 % 81,8 % 84,0 %

Auttamisen halu 48,1 % 55,0 %

Sosiaaliset syyt / yhteisöllisyys 36,9 %

Itsensä kehittäminen

53,1 %

13,3 % Työuran kehittäminen 10,9 % 15,5 % 12,8 %

Kaveri pyysi mukaan

3,3 % 5,0 %

Sukulainen pyysi mukaan

Järjestöt (n=1002) Palokunnat (n=1316)

16,2 % 7,1 %

Joku muu syy 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

prosenttia vastaajista

Kuva 15. Miksi olet mukana vapaaehtoistoiminnassa?

55

Kuvio XX JÄRJESTÖITÄIN ESITETTYNÄ, MIKSI OLET MUKANA VAPAAEHTOISTOIMINNASSA? (n=1006) 76 %

39 %

88 %

45 %

SLPS

67 %

54 %

peko

82 %

42 %

90 %

60 %

Vapepa, muut SMPS 16 %

SPR 22 % 0

10

20

30

40

50

18 %

16 %

60 %

14 %

16 %

40 % 35 % 44 %

60

70

26 % 16 %

33 %

22 % 16 %

80

90

100

prosenttia vastaajista Tekemisen kaipuu Sosiaaliset syyt / yhteisöllisyys Työuran kehittäminen Sukulainen pyysi mukaan

Auttamisen halu Itsensä kehittäminen Kaveri pyysi mukaan Joku muu syy, mikä?

Kuva 16. Järjestöitäin esitettynä, miksi olet mukana vapaaehtoistoiminnassa?

Muina syinä mukana oloon olivat järjestöissä (n=162) muun muassa aate tai vakaumus, ammattitaidon hyödyntäminen, asenne, elämäntapa, koiratoiminta, harrastus tai harrastuksen jatke, hyväsydämisyys, uuden oppiminen ja velvollisuuden tunne. Palokuntien vastauksissa (n=94) syitä olivat elämäntapa, harrastus, mielenkiintoinen tekeminen, vastapaino työlle, verenperintö, raha tai palkkio.

56

Pidätkö hälytystoimintaa ensisijaisesti omalta osaltasi? (n=1 006) Yli puolet järjestöjen vastaajista (57,6 %) ja palokuntalaisista (53,2 %) piti hälytystoimintaa ensisijaisesti harrastuksena. Hälytystoimintaa pidettiin myös sosiaalisena toimintana saman henkisten ihmisten kanssa (järjestöt 28,8 % ja palokunnat 20,9 %). Palokuntalaisista 18,1 prosenttia piti hälytystoimintaa ensisijaisesti osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä. Muina järjestöjen vapaaehtoisten vastauksina (n=72) esiintyi muun muassa auttaminen, elämäntapa, harrastus, kansalaisvelvollisuus ja työ. Palokuntien muina vastauksina (n=47) esiintyi auttaminen, elämäntapa, harrastus ja työ.

Noin puolet Suomen Punaisen Ristin vastaajista (53,6 %), lentopelastajista (54,7 %) ja pelastuskoiraryhmien harrastajista (47,9 %) piti hälytystoimintaa harrastuksena. Sosiaalisena toimintana samanhenkisten ihmisten kanssa toimintaa kuvasi yli kolmannes pelastuskoiraryhmäläisistä (37,5 %), lentopelastajista (34,7 %) ja Suomen Punaisen Ristin (30,4 %) toimijoista. Meripelastajista vain 17,5 prosenttia kuvasi toimintaa sosiaalisena toimintana. Hälytystoimintaa ei järjestöissä useinkaan pidetty osa-aikaisena/sivutoimisena työnä tai keinona irtautua työ- ja perhe-elämästä.

Kuvio 18 PIDÄTKÖ HÄLYTYSTOIMINTAA ENSISIJAISESTI OMALTA OSALTASI? 57,6 % 53,2 %

Harrastuksena 4,4 % 18,1 %

Osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä Keinona irtaantua työ- ja perhe-elämästä

1,6 % 4,2 %

Sosiaalisena toimintana samanhenkisten ihmisten kanssa

28,8 % 20,9 % Järjestöt (n=951) Palokunnat (n=1305)

7,6 % 3,6 %

Jonakin muuna 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

prosenttia vastaajista

Kuva 17. Pidätkö hälytystoimintaa ensisijaisesti omalta osaltasi?

57

100

Estävätkö jotkut seuraavista tekijöistä osallistumasta hälytystoimintaan?

Arviointi tapahtui viisiportaisella asteikolla (5–1), jossa 5=Erittäin usein tai aina ja 1=Ei koskaan. Tuloksia tarkasteltiin keskiarvojen avulla siten, että mitä lähempänä keskiarvo oli lukua 5, sitä useammin esitetty tekijä esti osallistumasta hälytystoimintaan. Mikäli keskiarvo oli lähellä lukua yksi 1, ei esitetty asia estänyt vastaajia osallistumasta hälytystoimintaan. Neutraalin keskiarvon raja oli 3. Vertailusta poistettiin vaihtoehto ”muu syy”. Toimintaan osallistumista estävät tekijät listattiin siinä järjestyksessä, mikä haittaa eniten osallistumista toimintaan: Järjestöt: n n n n n n n n n

Työ/koulu ei mahdollista toimintaa Ei aikaa riittävästi Terveys, fyysinen kunto, ikä Toiminnan kuormittavuus Puolison tai perheen suhtautuminen Kulkuyhteydet Motivaation puute Taloudelliset syyt Henkilösuhteet hälytysryhmäläisten ja/tai viranomaisten kanssa

ka. 2,6 (29,3 %*) ** ka. 2,5 (16,7 %*) ** ka. 1,7 (5,3 %*) ka. 1,5 (2,7 %*) ka. 1,5 (3,4 %*) ka. 1,5 (3,7 %*) ka. 1,4 (1,4 %*) ka. 1,4 (1,9 %*) ka. 1,1 (0,9 %*)

Palokunnat: n n n n n n n n

Työ/koulu ei mahdollista toimintaa Ei aikaa riittävästi Puolison tai perheen suhtautuminen Motivaation puute Terveys, fyysinen kunto, ikä Kulkuyhteydet Toiminnan kuormittavuus Henkilösuhteet hälytysryhmäläisten ja/tai viranomaisten kanssa

ka. 3,1 (43,4 %*)** ka. 2,6 (20,0 %*)** ka. 1,6 (4,0 %*) ka. 1,6 (3,5 %*) ka. 1,6 (4,0 %*) ka. 1,5 (4,6 %*) ka. 1,4 (1,3 %*) ka. 1,3 (2,3 %*)

* Prosenttiosuus kuvaa vaihtoehtojen ”5=Erittäin usein tai aina ja 4=Melko usein” yhteenlaskettua kokonaisosuutta kaikista vastauksista. ** Keskihajonta suurempi kuin 1,000.

58

Toimintaan osallistumista estäviä tekijöitä tarkasteltiin myös järjestöittäin.

Työ tai koulu ei mahdollista toimintaa: (n=962)

Noin puolet lentopelastajista (53,1 %), Vapepan vastaajaryhmästä (48,6 %) ja Suomen Punaisen Ristin (46,4 %) vastaajista koki, ettei työ tai koulu estä kuin korkeintaan melko harvoin osallistumista tehtäviin. Yli kolmasosa pelastuskoiratoimijoista (37,0 %), lentopelastajista (31,1 %) ja Vapepan vastaajaryhmästä (31,3 %) koki, että työ tai koulu on estänyt vähintään melko usein osallistumista tehtäville.

Ei aikaa riittävästi: (n=965)

Liki viidennes Suomen Punaisen Ristin vastaajista (19,4 %) ja pelastuskoiraharrastajista (19,0 %) totesi ajanpuutteen estävän vähintään melko usein hälytystoimintaan osallistumisen. Yli puolet lentopelastajista (56,0 %), meripelastajista (54,0 %) ja Vapepan vastaajaryhmästä (53,0 %) koki, että ajanpuute on ollut korkeintaan harvoin esteenä.

Terveys, fyysinen kunto, ikä: (n=968)

Meripelastajista 95,4 prosenttia ja lentopelastajista 88,8 prosenttia koki, että terveys, fyysisen kunto tai ikä estivät korkeintaan melko harvoin osallistumasta hälytystoimintaan. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista neljäsosalla (21,1 %) terveys, fyysinen kunto tai ikä olivat vaikuttaneet ainakin silloin tällöin tehtäviin osallistumiseen.

Toiminnan kuormittavuus: (n=963)

Lentopelastajista 95,9 prosenttia ja meripelastajista 92,8 prosenttia oli kokenut korkeintaan melko harvoin toiminnan kuormittavaksi (vrt. Suomen Punainen Risti 81,4 %, pelastuskoiraharrastajat 88,0 %, Vapepa 87,5 %).

Puolison tai perheen suhtautuminen: (n=964)

Puolison tai perheen suhtautumisen ei ollut estänyt osallistumista hälytystoimintaan kuin harvoin. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 14,0 prosenttia (42 vastaajaa), lentopelastajista 13,4 prosenttia (13 vastaajaa) ja pelastuskoirista 10 prosenttia (10 vastaajaa) oli kokenut puolison tai perheen suhtautuminen vaikuttaneen hälytystoimintaan osallistumiseen silloin tällöin.

59

Kulkuyhteydet: (n=966)

Kulkuyhteyksiä ei koettu merkittäväksi esteeksi hälytysryhmätoimintaan osallistumiselle. Noin joka kymmenes Suomen Punaisen Ristin (10,7 %) ja pelastuskoirayhdistysten (11,0 prosenttia) vapaaehtoisista kertoi kulkuyhteyksien olleen silloin tällöin este osallistumiselle hälytysryhmätoimintaan.

Motivaation puute: (n=968)

Arvioitaessa motivaation puutetta vastaukset olivat varsin samansuuntaisia.

Motivaation puute oli vaikuttanut korkeintaan melko harvoin tehtävään lähtöön (Suomen Punainen Risti 90,3 %, pelastuskoiraharrastajat 95,0 %, lentopelastajat 100,0%, meripelastajat 93,4 % ja Vapepa 88,7 %).

Taloudelliset syyt: (n=963)

Järjestöittäin tarkasteltuna taloudelliset syyt eivät nousseet merkittäväksi esteeksi hälytystoimintaan osallistumiselle. Ainoastaan pelastuskoiraharrastajista 10 prosenttia (10 vastaajaa) totesi taloudellisten syiden silloin tällöin estäneen hälytystoimintaan osallistumisen.

Henkilösuhteet hälytysryhmäläisten ja/tai viranomaisten kanssa: (n=961)

Henkilösuhteiden ei katsottu merkittävästi estävän toimintaan osallistumista.

Mitkä asiat motivoivat jatkamaan toiminnassa?

Motivointiasioiden arvottaminen toteutettiin niin ikään viisiportaisella asteikolla (5–1), jossa 5=Motivoi merkittävästi ja 1=Ei motivoi lainkaan. Tuloksia tarkasteltiin keskiarvojen avulla siten, että mitä lähempänä keskiarvo on lukua 5, sitä enemmän esitetty asia motivoi jatkamaan toiminnassa. Mikäli keskiarvo on lähellä lukua 1, ei esitetty asia motivoi jatkamaan lainkaan. Neutraalin keskiarvon raja on 3. Vertailusta on poistettu vaihtoehto ”muu, mikä?”.

Motivaatiotekijät on listattu siinä järjestyksessä, mikä motivoi eniten osallistumista toimintaan.

60

Järjestöt: n n n n n

n n n n

Mahdollisuus auttaa Mahdollisuus toimia osana ryhmää/yhteisöä Mahdollisuus oppia uutta Mahdollisuus osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin Mahdollisuus osallistua etukäteen sovittaviin tuki- ja avustustehtäviin Mahdollisuus osallistua kiireettömiin avustustehtäviin Mahdollisuus osallistua koulutukseen Mahdollisuus toimia viranomaisen kanssa Mahdollisuus käyttää uutta tekniikkaa ja varusteita

ka. 4,8 (96,8 %*) ka. 4,4 (88,8 %*) ka. 4,2 (80,4 %*) ka. 4,1 (76,5 %*) ka. 4,1 (77,1 %*) ka. 4,1 (75,9 %*) ka. 4,0 (76,0 %*)** ka. 3,9 (70,0 %*)** ka. 3,7 (60,5 %*)**

Palokunnat: n n n n n n n n

n

Mahdollisuus auttaa Mahdollisuus oppia uutta Mahdollisuus osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin Mahdollisuus toimia osana ryhmää / yhteisöä Mahdollisuus osallistua koulutukseen Mahdollisuus osallistua kiireettömiin avustustehtäviin Mahdollisuus käyttää uutta tekniikkaa ja varusteita Mahdollisuus osallistua etukäteen sovittaviin tukija avustustehtäviin Mahdollisuus toimia viranomaisen kanssa

ka. 4,7 (97,4 %*) ka. 4,5 (93,8 %*) ka. 4,4 (88,2 %*) ka. 4,4 (93,4 %*) ka. 4,2 (85,6 %*) ka. 4,0 (80,5 %*) ka. 4,0 (77,7 %*)** ka. 3,8 (71,2 %*) ka. 3,7 (65,7 %*)**

* Prosenttiosuus kuvaa vaihtoehtojen ”5=Motivoi merkittävästi ja 4=Motivoi jonkin verran” yhteenlaskettua kokonaisosuutta kaikista vastauksista. ** Keskihajonta suurempi kuin 1,000.

61

Motivaatiotekijöitä tarkasteltiin myös järjestöittäin.

Mahdollisuus osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin: (n=995)

Järjestöt voidaan jaotella karkeasti kahteen sen mukaan motivoivatko kiireelliset hälytystehtävät osallistumista toimintaan. Mahdollisuus osallistua kiireellisiin tehtäviin motivoi vähintään jonkin verran merkittävää osaa pelastuskoiraharrastajista (87,0 %), lentopelastajia (83,8 %) ja meripelastajia (81,1 %).

Kiireellisiä hälytystehtäviä ei koettu niin merkittävänä motivaatiotekijänä Suomen Punaisessa Ristissä (70,5 %/motivoivat jonkin verran tai merkittävästi) ja Vapepan vastaajaryhmässä (74,8 %/motivoivat jonkin verran tai merkittävästi). Noin viidennes Vapepan vastaajaryhmän (18,2 %) ja Suomen Punaisen Ristin vastaajista (22,5 %) ei osannut sanoa kiireellisten tehtävien merkitystä motivaatioon.

Mahdollisuus osallistua kiireettömiin avustustehtäviin: (n=996)

Mahdollisuus osallistua kiireettömiin avustustehtäviin motivoi vähintään jonkin verran 87,0 prosenttia pelastuskoiraharrastajista ja 86,8 prosenttia lentopelastajista. Kiireettömät tehtävät motivoivat vähintään jonkin verran Suomen Punaisen Ristin vastaajia (71,0 %), meripelastajia (73,9 %) ja Vapepa-vastaajaryhmän vapaaehtoisia (74,9 %).

Jopa kolmannes Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista (34,3 %), neljännes meripelastajista (24,2 %) ja lähes viidennes (18,8 %) Vapepan vastaajaryhmästä ei osannut sanoa vaikuttavatko kiireettömät avustustehtävät motivaatioon.

Mahdollisuus osallistua etukäteen sovittaviin tuki- ja avustustehtäviin: (n=990)

Mahdollisuus osallistua etukäteen sovittaviin tuki- ja avustustehtäviin motivoi 90,9 prosenttia pelastuskoiraharrastajista ja 86,7 prosenttia Suomen Punaisesta Rististä vähintään jonkin verran. Pelastuskoiraharrastajien vastaava luku oli 71,8 prosenttia, meripelastajien 73,9 prosenttia ja Vapepa-toimijoiden 66,0 prosenttia. Epävarmuus näkyi edelleen siinä, että jopa lähes neljännes meripelastajista (22,2 %) ja Vapepa-toimijoista (22,6 %) ei osannut sanoa vaikuttavatko etukäteen sovittavat tuki- ja avustustehtävät motivaatioon.

62

Mahdollisuus käyttää uutta tekniikkaa ja varusteita: (n=994)

Mahdollisuus käyttää uuttaa tekniikkaa ja varusteita motivoi vähintään jonkin verran 80,8 prosenttia lentopelastajista ja 78,4 prosenttia meripelastajista (vrt.

Suomen Punainen Risti 58,2 %, Vapepan vastaajaryhmä 49,9 % ja pelastuskoiraharrastajat 54,0 %). Uusi tekniikka tai varusteet eivät motivoineet edes juurikaan noin kolmasosaa pelastuskoiraharrastajista (27,0 %) ja neljäsosaa Vapepan vastaajaryhmästä (24,9 %).

Mahdollisuus toimia osana ryhmää/yhteisöä: (n=990)

Mahdollisuus toimia osana ryhmää tai yhteisöä motivoi vähintään jonkin verran kaikkia vastaajaryhmiä: 94,0 prosenttia pelastuskoiraharrastajista, 92,8 prosenttia Suomen Punaisen Ristin vastaajista, 89,6 prosenttia meripelastajista, 85,8 prosenttia lentopelastajista ja 83,5 prosenttia Vapepan vastaajaryhmästä.

Mahdollisuus auttaa? (n=992)

Mahdollisuus auttaa motivoi vähintään jonkin verran kaikkia vastaajaryhmiä: 99,0 prosenttia pelastuskoiraharrastajista, 98,1 prosenttia Suomen Punaisesta Rististä, 98,1 prosenttia meripelastajista, 95,0 prosenttia lentopelastajista ja jopa 94,9 prosenttia Vapepan vastaajaryhmästä.

Mahdollisuus osallistua koulutukseen: (n=992)

Motivaatiotekijänä koulutus jakoi vastaajia jonkin verran. Koulutus motivoi 87,3 prosenttia Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista ja 87,0 prosenttia meripelastajista vähintään jonkin verran. Vapepan vastaajaryhmästä 55,1 prosenttia koulutus motivoi vähintään jonkin verran.

Epävarmuus näkyi myös siinä, että viidennes (22,8 %) vastaajista ei osannut sanoa koulutuksen suhdetta motivaatioon ja siinä, että viidennes (22,2 prosenttia) ei motivoitunut juurikaan mahdollisuudesta osallistua koulutukseen.

Mahdollisuus oppia uutta: (n=984)

Mahdollisuus oppia uutta motivoi vastaajia lähes kaikista vastaajaryhmistä: 93,9 prosenttia lentopelastajista, 90,6 prosenttia pelastuskoiraharrastajista ja 60,5 prosenttia Vapepan vastaajaryhmästä.

63

Vapepan vastaajaryhmän osalta epävarmuus näkyi myös siinä, ettei liki neljännes (24,0 %) osannut sanoa motivoiko uuden oppiminen ja toisaalta siinä, että 15,5 prosenttia Vapepan vastaajaryhmästä ei motivoitunut juurikaan mahdollisuudesta oppia uutta.

Oliko vuonna 2012 tilanteita, jossa ryhmästä olisi ollut apua, mutta se jätettiin jostakin syystä hälyttämättä? (n=1 006) Tutkimuksen lopussa selvitettiin, oliko vuoden 2012 aikana ollut tilanteita, joissa vapaaehtoiset jätettiin hälyttämättä. Noin puolet (50,8 %) järjestöjen vapaaehtoisista ei osannut vastata, ja mikäli tilanteita oli ollut, niitä oli keskimäärin (mediaani) melko harvoin. Palokuntalaisista 25,7 prosenttia ei osannut sanoa, oliko tilanteita ollut, ja mikäli tilanteita oli ollut, niitä oli keskimäärin (mediaani) vain silloin tällöin.

Näissä olosuhteissa, voisitko kuvitella olevasi samoissa tai samankaltaisissa vapaaehtoistehtävissä 1 ja 3 vuoden päästä? (n=1 006) Tutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisten näkemystä siitä, ovatko he käytettävissä jatkossa nykyisenkaltaisiin tehtäviin. Kysymykseen vastasivat kaikki haastatellut (n=1 006).

Järjestöjen vapaaehtoisista 93,7 prosenttia arvioi, että voisi olla samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä vuoden päästä ja 79,7 prosenttia kolmen vuoden päästä.

Palokuntalaisista 95,4 prosenttia arvioi, että voisi olla samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä vuoden päästä ja 86,6 prosenttia vielä kolmen vuoden päästä. Järjestöjen osalta vastaajien epävarmuus kasvoi 12,5 prosenttia arvioitaessa omaa käytettävyyttä kolmen vuoden päästä.

Järjestöittäin tarkasteltuna meripelastajista lähes kaikki arvioivat olevansa mukana toiminnassa vuoden päästä (99,4 %). Pelastuskoiraharrastajista 96,0 prosenttia, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 94,5 prosenttia, lentopelastajista 94,0 prosenttia ja Vapepan vastaajaryhmästä 89,4 prosenttia ilmoittivat olevansa mukana vuoden päästä.

Kolmen vuoden päästä toiminnassa arvioi olevansa mukana meripelastajista 90,3 prosenttia, pelastuskoiraharrastajista 86,9 prosenttia, lentopelastajista 83,8 prosenttia, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista 76,3 prosenttia ja Vapepan vastaajaryhmästä 74,6 prosenttia. Yli neljännes Vapepan vastaajaryh-

64

mästä (23,2 %) ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista (21,5 %) ei osannut sanoa, onko mukana vielä kolmen vuoden päästä.

3.5 Alueellinen tarkastelu Tutkimuksen otos kiintiöitiin järjestövastaajien osalta hätäkeskusalueiden väestöosuuksia vastaavaksi, jolloin tuloksia pystytään tarkastelemaan alueellisesti. Liitteessä viisi on esitetty seuraavat kartat: ­ n n n n

Tehtäville hälyttäminen Tehtävien määrä Arvio hälytysten määrästä Käytettävyys virka-aikaan ja vapaa-ajalla arkisin

Vastaajien toiminnassa mukanaolovuosissa oli eroja alueittain. Kuopion ja Turun hätäkeskuksen alueelta tulleet vastaajat olivat toimineet keskimäärin (mediaani) 16–20 vuotta, kun vastaavasti Keravan hätäkeskuksessa toiminnassa mukana oli oltu keskimäärin 6–10 vuotta. Lopuissa hätäkeskuksissa toiminnassa oli ollut mukana keskimäärin 11–15 vuotta.

Hälytysten vastaanottamisessa oli alueellisia eroja. Alueellisesti tarkasteltuna Vaasan hätäkeskuksen alueen vapaaehtoisia hälytettiin vähemmän (53,2 %), kun vastaavasti Turun hätäkeskuksen alueella jopa 72,1 prosenttia vastaajista sai hälytyksen vuoden 2012 aikana. Muiden hätäkeskusten alueilla noin kaksi kolmasosaa sai hälytyksen tarkasteluvuoden aikana. Porin ja Keravan hätäkeskusalueilla hälytyksiä oli saatu keskimäärin (mediaani) 5–10 kyseisen vuoden aikana. Kuopiossa, Turussa ja Oulussa tehtäviä oli vuodessa keskimäärin alle viisi.

Keravan hätäkeskuksen alueella vapaaehtoiset osallistuivat keskimäärin 5–10 tehtävään, kun muilla alueilla osallistuttiin keskimäärin alle viiteen tehtävään.

Lähes kolmannes (27,6 %) Oulun hätäkeskuksen alueen vapaaehtoisista ei osallistunut yhteenkään tehtävään vuoden 2012 aikana. Vastaavasti 14,3 prosenttia Porin ja 12,1 prosenttia Turun hätäkeskusalueen vastaajista ei osallistunut lainkaan tehtäviin tarkasteluajankohtana. Kuopion hätäkeskuksen osalta vain 5,1 prosenttia vastaajista ei osallistunut lainkaan tehtäviin vuoden 2012 aikana.

Kuopion hätäkeskusalueella tehtävät kestivät keskimäärin (mediaani) 5–6 tuntia, kun muilla alueilla vastaava kesto oli keskimäärin 3–4 tuntia. Tehtävät kestivät pisimmillään keskimäärin (mediaani) 6–10 tuntia kaikkien laitosten

65

alueilla, poislukien Keravan hätäkeskuksen alue, jossa pisimmätkin tehtävät olivat muualla tehtyjä lyhyempiä (pisin keskimääräinen kesto alle 5 tuntia).

Keskilukutarkastelun mukaan vastaajat pystyivät osallistumaan tehtäviin päätoimen aikana parhaiten Vaasan (ka. 3.6), Turun (ka. 3.4) ja Kuopion (ka.

3.3) alueilla. Heikoiten päätoimen aikana pystyttiin osallistumaan Oulun hätäkeskuksen alueella (ka. 2.8).

Vapaa-ajalla tehtäviin päästiin arkisin osallistumaan parhaiten Kuopion, Vaasan ja Turun hätäkeskusalueilta (ka. 4.1) ja heikoiten Keravan alueelta (ka.

3.7). Viikonloppuisin tehtäviin osallistuttiin parhaiten Kuopion (ka. 4.2), Turun (ka. 4.1) ja Vaasan (ka. 4.0) alueilta ja heikoiten viikonloppuisin Keravan hätäkeskuksen alueelta (ka. 3.7). Lomien aikaan tehtäviin pystyttiin osallistumaan parhaiten Kuopion hätäkeskuksen alueelta (ka. 3.9) ja heikoiten Keravan alueelta (ka.3.3).

Kuopion, Vaasan ja Turun hätäkeskusten alueilta vastaajat olivat valmiit osallistumaan keskimäärin 11–15 tunnin tehtäviin huomioiden perhe-, työja muut sitoumukset. Muiden hätäkeskusten alueilla osallistuttiin vastaavasti 6–10 tunnin tehtäviin.

Vastaajien arvioidessa kuinka monena päivänä virka-aikaan he olisivat käytettävissä seuraavan työviikon aikana hälytystehtäviin, Kuopion ja Turun hätäkeskusten alueen vapaaehtoiset olisivat käytettävissä keskimäärin (mediaani) kolmena päivänä. Vastaavasti Porin ja Keravan alueilla oltiin käytettävissä keskimäärin kahtena päivänä ja Oulussa keskimäärin vain yhtenä päivänä. Prosentuaalisesti tarkasteltuna löytyi myös eroja siinä, pääsevätkö vastaajat osallistumaan lainkaan tehtäviin. Oulun hätäkeskuksen alueelta jopa 38,9 prosenttia vastaajista ei olisi käytettävissä lainkaan tehtäville seuraavan viikon aikana, kun vastaava luku Kuopion hätäkeskuksen alueella toimivista oli vain 12,1 prosenttia. Viitenä päivänä seuraavan viikon aikana olisi käytettävissä liki kolmannes Turun (29,7 %), Vaasan (29,3 %) ja Kuopion (27,5 %) vastaajista. Vastaavasti 18,4 prosenttia Porin ja 22,8 prosenttia Keravan alueen vastaajista olisi käytettävissä arkisin jopa viitenä päivänä virka-aikaan seuraavan viikon aikana.

Vastaajat pystyivät keskimäärin (mediaani) osallistumaan paremmin vapaa-ajalla kuin virka-aikaan. Virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuisin käytettävissä olisivat keskimäärin (mediaani) viitenä päivänä Turun hätäkeskuksen alueella sekä neljänä päivänä Kuopion ja Vaasan hätäkeskusten alueilla neljänä päivänä ja Porin, Keravan ja Oulun alueilla keskimäärin kolmena päivänä seuraavan viikon aikana. Prosentuaalisesti arvioituna vain muutama prosentti Kuopion (2,2 %) ja Turun hätäkeskusalueen (3,5 %) vastaajista ei pystyisi osal-

66

listumaan lainkaan tehtäviin seuraavan viikon aikana virka-ajan ulkopuolella.

Jopa seitsemänä päivänä olisi valmis osallistumaan yli kolmannes Turun (34,3 %) ja Kuopion (31,1 %) alueen vastaajista. Erityisesti Porin, Vaasan ja Keravan hätäkeskusten alueilla vastauksia leimasi voimakas keskihajonta.

Keskilukutarkastelussa työ tai koulu haittasi osallistumista toimintaan useimmiten Oulun (ka. 3,0), Porin (ka. 2,8) ja Turun (ka. 2,7) hätäkeskusten alueen vastaajista. Työllä tai koululla oli vähiten vaikutusta Kuopion ja Vaasan (ka. 2,4) keskusten alueilla. Vastaajien kokema ajanpuute vaikutti eniten Porin (ka. 2,7), Keravan (ka. 2,6) ja Oulun (ka. 2,5) hätäkeskusten alueilla. Vähiten ajanpuutetta koettiin Vaasan hätäkeskuksen alueella (2,3). Terveyttä, fyysistä kuntoa tai ikää ei koettu yleensä ongelmaksi. Eniten edellä mainitut teemat vaikuttivat Kuopion hätäkeskuksen alueella (ka. 2,0) ja vähiten sekä Oulun että Turun alueilla (ka. 1,5).

Kaikkien hätäkeskusten alueilla mahdollisuus auttaa nousi selvästi suurimmaksi motivaatiotekijäksi (ka. 4,7–4,8). Mahdollisuus toimia osana ryhmää tai yhteisöä motivoi myös vastaajia kaikkien hätäkeskusten alueilla (Kuopio ka.

4,5; Oulu, Kerava ja Turku ka. 4,4; Pori ka. 4,3; Vaasa ka. 4,2). Mahdollisuus oppia uutta motivoi erityisesti Kuopion, Keravan ja Turun alueilla (ka. 4.3). Porin, Vaasan ja Oulun alueilla mahdollisuus oppia uutta nähtiin myös tärkeänä (ka.

4,1).

67

4. Toimintatilastot Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, mitkä viranomaiset ovat käyttäneet vapaaehtoisia, ja mihin tehtäviin heitä on käytetty auttamistehtävissä. Tässä luvussa tarkastellaan pelastuspalvelujärjestöjen toimintatilastoista tehtävien, toimijoiden sekä autettujen määrää. Lisäksi kootaan arvio henkilötyötuntien määrästä niiltä osin kuin tietoja on saatavilla. Koska sopimuspalokunnissa toimivien toimintatilastot on kuvattu vuonna 2013 julkaistussa pelastustoimen tilinpäätöstutkimuksessa (Salli 2013, 30–67), ei niitä käsitellä tässä tutkimuksessa.

4.1 Tehtävät valtakunnallisesti Pelastuspalvelutoiminnassa perinteinen tapa kuvata toimintaa on raportoida tehtävien ja avunsaajien määriä. Järjestöjen toimintatilastoista selviää, että tehtävien määrissä ja niiden kehityksessä on eroja. Siinä missä meripelastus- ja lentopelastusyhdistysten tehtävien määrä on viime vuosina kasvanut, esimerkiksi Vapepan suorittamien ensihuoltotehtävien määrä on pysynyt alhaisena.

Vapepan tekemien kadonneen henkilön etsintätehtävien määrä on valtakunnallisesti pysynyt vuosittain noin parissa sadassa.

Etsintä- ja pelastustehtävät Meripelastusseuran jäsenyhdistykset olivat vuonna 2013 mukana 1 464 hälytysja avustustehtävässä (vrt. 1 213/2012). Tehtävistä 199 oli meripelastustoimen ja 408 pelastus-, ensihoito- ja poliisitoimen alaan kuuluvia. Noin kolmannes tehtävistä oli viranomaisten johtamia, jolloin kahta kolmasosaa (66 %) tehtävistä johti aluksen päällikkö. Lähes puolet (45 %) tehtävistä tuli hätäkeskuksesta tai meripelastuksen johtokeskuksesta. (Meripelastusseura 2014)

68

Poliisi 40

Muu viranomainen 13 3%1%

Meripelastuksen johtokeskus 252

17 %

Pelastustoiminnanjohtaja 191

13 %

66 %

Aluksen päällikkö 970

Kaikki yhteensä: 1 466 kpl

Kuva 18. Meripelastusyhdistysten tehtävät vuonna 2013 johtovastuun mukaan.

(Messi-järjestelmä / Meripelastusseura)

Kuvio ????????????????????????? 2009–2013 700

kpl

600 500 400

307

329

373

408 323

300

Muut hälytystehtävät Meripelastustoimen tehtävät

200 100 0

265

259

221

184

199

2009

2010

2011

2012

2013

Kuva 19. Meripelastusyhdistysten suorittamat etsintä- ja pelastustehtävät vuosina 2009– 2013. Muut hälytystehtävät eivät sisällä avunanto-, ennaltaehkäiseviä tai kaupallisia tehtäviä. (Messi-järjestelmä / Meripelastusseura)

69

Lentopelastusseuran tehtävät jakautuvat poliisi- ja pelastustoimen johtamiin tehtäviin. Vuonna 2013 lentopelastusyhdistykset olivat mukana 52 poliisijohtoisessa etsintätehtävässä ja 59 palotähystyslentojen ulkopuolisessa pelastustoimen tehtävässä. Näitä tehtäviä ovat savuhavainnon tarkistuslennot ja johtolennot, sekä esimerkiksi tulvatilanteessa tilannekuvan kokoamiseen liittyvät tähystyslennot. Pelastustoimen tehtävien määrä on vaihdellut vuosittain, mutta poliisijohtoisten etsintälentojen määrä on ollut kasvussa viime vuosina.

Etsintätehtävät eivät kuitenkaan jakaannu maantieteellisesti tasaisesti. Vuonna 2013 sama lentopelastusyhdistys suoritti noin puolet etsintätehtävistä. (Suomen Lentopelastusseura 2014) Vapaaehtoiset hälytetään maa-alueilla tehtäviin poliisijohtoisiin etsintöihin Vapepan hälytysjärjestelmän kautta. Etsintätehtävien määrä on pysynyt vuosittain noin parissa sadassa tehtävässä. Vuonna 2013 vapaaehtoiset hälytettiin 189 kertaa kadonneen henkilön etsintätehtävään. Vapepalle annetuista hälytyksistä noin 77 prosenttia tuli suoraan poliisilta. Pelastuskoirat hälytettiin 349 kertaa ja pelastuskoirakko osallistui 258 kertaa kadonneen henkilön etsintään. (Suomen Palveluskoiraliitto 2014; Suomen Pelastuskoiraliitto 2014). Voidaankin sanoa, että vapaaehtoinen pelastuskoiraryhmä on mukana suuressa osassa Vapepan tekemistä etsintätehtävistä. (Suomen Punainen Risti 2014c)

Kuvio LENTOPELASTUSSEURAN SUORITTAMAT TEHTÄVÄT 2011–2013 120

kpl

100 80 60 40 20 0

24 2 4 11 30

32

2011

33

Johtolento

7

Savuhavainnon tarkistuslento

44

2012

52

2013

Kuva 20. Lentopelastusseuran suorittamat tehtävät vuosina 2011–2013.

(Miehistö-järjestelmä / Lentopelastusseura)

70

Muu lento

21

SAR-lento

Vapepan johtosäännön ja toimintaperiaatteen mukaisesti vapaaehtoiset saadaan koordinoidusti kaikkien viranomaisten tueksi tehtäviin. Vapepa oli vuonna 2013 mukana etsintä- ja ensihuoltotehtävien lisäksi 18 muussa tehtävässä, joita olivat muun muassa liikenne- ja ympäristöonnettomuudet sekä yksi suuronnettomuus. (Suomen Punainen Risti 2014c) Näiden tehtävien osalta Vapepan tehtäväraportoinnissa käytettävästä valmiustietokannasta ei saatu tarkempaa yhteenvetoa siitä, kuka viranomainen on Vapepan hälyttänyt näihin muihin tehtäviin, ja mitä nämä tehtävät ovat olleet. Valmiushälytyksissä vapaaehtoiset on vain hälytetty mahdollista tehtävää varten tai varsinainen tehtävä ei ole käynnistynyt muista syistä.

Ensiauttaja- ja ensihuoltotehtävät Pelastuspalvelujärjestöistä Suomen Punainen Risti toimii selkeimmin terveyden ja hyvinvoinnin alueilla. Vapaaehtoiset ryhmät ja yksiköt osallistuvat ensiapu- ja ensivastetehtävien lisäksi ensihuoltotoimintaan. Suomen Punaisen Ristin yleisötilaisuuksiin liittyvissä ensiapupäivystyksissä on mukana ensivastekoulutettuja vapaaehtoisia päivystäjiä. Lisäksi osa Suomen Punaisen Ristin osastoista on tehnyt sairaanhoitopiirien kanssa sopimuksen ensiapupäivystyksien ulkopuolisista ensivastetehtävistä. Ensivastetoimintaa oli vuonna 2013 ainakin kahdeksan Suomen Punaisen Ristin piirin alueella. Vuonna 2013 Turun saaristossa toiminut palveluvene Caritas hälytettiin auttamistehtäviin 29 kertaa (vrt. 17/2012), minkä lisäksi Hailuodossa Suomen Punaisen Ristin osasto tuotti ensivastepalveluita sairaanhoitopiirille. (And 2014; Virtanen 2014) Pelastuspalvelujärjestöistä Suomen Punaisen Ristin lisäksi ensivastetoimintaan osallistuvat lähinnä meripelastusyhdistykset. Ensivastesopimuksellisia meripelastusyhdistyksiä oli vuonna 2013 kahdeksan, ja meripelastusyksikkö oli mukana 41 sairaankuljetus- tai ensivastetehtävässä (Suomen Meripelastusseura 2014; Nordström 2014). Tehtäväraportoinnista ei kuitenkaan voida päätellä, oliko yksikkö hälytetty ensivastetehtävään vai johonkin muuhun tehtävään, joka on sisältänyt jotakin ensihoidollista siinä määrin, että se on kirjattu ensihoitotehtäväksi Messi-järjestelmään. Pelastuspalvelujärjestöjen lisäksi sopimuspalokuntien vuosittaisesta 60 000 tehtävästä 15 % oli ensivastetehtäviä (Salli 2013).

Ensihuoltotoiminta on edelleen tehtävämäärältään hyvin pienimuotoista muihin vapaaehtoisten tehtäväkenttiin verrattuna. Vapepan kautta hälytettyjen ensihuoltotehtävien määrä on vuosittain ollut 30–80 tehtävää. (Suomen Punainen Risti 2014c) Kaikkiaan ensihuollollisia tehtäviä oli vuoden 2013 aikana 176

71

Kuvio ????????????????????????? 2009–2013 400

kpl

350

77

300

13

250

53 10

200 150

37 22 46 30

213

46 18

Muut tehtävät

219

165

181

189

0

Kadonneen etsintä Ensihuolto

100 50

Valmiushälytys

71

80

71

2009

2010

2011

32

50

2012

2013

Kuva 21. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun suorittamat tehtävät vuosina 2009–2013.

Ensihuoltotehtävät sisältävät myös Punaisen Ristin ensiapuhälytykset.

(Valmiustietokanta / Suomen Punainen Risti)

kappaletta5. Luku sisältää sekä Vapepan (50) että Suomen Punaisen Ristin ensihuollon (23) ja henkisen tuen (103) tehtävät. Lisäksi Punaisen Ristin vapaaehtoiset osallistuivat ensiapuhälytyksiin (185). (Suomen Punainen Risti 2014d; And 2014) Ensihuoltotoiminnan pienimuotoisuus näkyy tehtävätietojen lisäksi sopimuksissa. Vapepan keskustoimikunnan alaisuudessa toimi vuosina 2010–2011 ensihuoltotyöryhmä, joka kartoitti muun muassa silloisten ensihuoltosopimusten määrää. Vuonna 2010 kirjallisia ensihuoltosopimuksia Vapepan hälytysryhmien ja viranomaisten kanssa oli koko maassa 13, minkä lisäksi neuvottelut oli käynnistetty seitsemän yhteistyökumppanin kanssa. Sopimuksista suurin osa oli tehty suurien kaupunkien tai alueellisten toimijoiden kanssa, ja loput sopimuksista oli laadittu kuntien kanssa. (Suomen Punainen Risti 2011a, 2-3)

5 Sisältää myös Ahvenanmaan piirin tiedot Suomen Punaisen Ristin osalta.

72

Kiireettömät ja muut avustustehtävät Järjestöjen ja vapaaehtoisten toiminta tehtävissä tapahtuu pääosin viranomaisjohtoisesti. Kiireelliset hälytystehtävät ovat kuitenkin vain osa vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä ja valmiustoiminnasta. Järjestöt tuottavat, koordinoivat ja ohjaavat itsenäisesti osan avuntarvitsijoita ja viranomaisia tukevista tehtävistä. Hälytystehtävien ulkopuoliset ja ennalta sovitut sekä päivystykselliset, muut kiireettömät avunantotehtävät, tai esimerkiksi jonkin teeman tai tapahtuman yhteydessä tapahtuvat operaatiot hoidetaan usein suoraan järjestöjen ja yhdistysten toimesta yhteistyössä viranomaisten kanssa. Tehtäväpyyntö yksiköiden itse johtamiiin kiireettömiin avunantotehtäviin voi tulla viranomaisen kautta.

Kyse voi olla esimerkiksi avustustoiminnasta vesialueilla tai ensiapupäivystysten tai palolentotoiminnan kaltaisesta sopimusperusteisesta palveluntuotannosta, joka on samalla paikallistasolla tehtävää varainhankintaa. Kiireettömien tehtävien hoito on osa järjestöjen jokapäiväistä toimintaa.

Kiireellisten etsintä- ja pelastustehtävien lisäksi pelastuspalvelujärjestöt ja Vapepa suorittivat vuonna 2013 yhteensä 5 179 kappaletta erilaisia päivystyksellisiä, ennalta sovittuja tai kiireettömiä tehtäviä, joissa autettiin jollakin tapaa apua tarvitsevia tahoja. Alla on kuvattu kiireettömiä ja ennalta sovittuja tehtäviä sekä järjestöjen joko osittain tai kokonaan itse johtamaa auttamistoimintaa.

Kuten aiemmin tässä raportissa on kuvattu, Lentopelastusseuran jäsenyhdistykset toimivat sopimuskumppanina Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle metsä- ja palolentotoiminnassa. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, ja aluehallintovirasto maksaa korvauksen lentopelastusyhdistykselle sopimusperusteisesti palolentovalmiudesta. Tähystyslennot muodostavat merkittävän osan lentopelastusyhdistysten viranomaisille suorittamista lennoista, ja toiminta onkin määrällisesti monikertaista verrattuna etsintä- ja pelastuslentotoimintaan.

Vuonna 2013 tähystyslentoja tehtiin 554 kappaletta, kun etsintä- ja pelastustehtäviä oli koko vuonna 111 kappaletta. (vrt. tähystyslentoja 124/2012).

Valtaosa Suomen Punaisen Ristin operatiivisesta ensiaputoiminnasta on suurissa yleisötilaisuuksissa tehtäviä ensiapupäivystyksiä. Päivystyksiä kirjattiin vuonna 2013 jopa 2 767 kappaletta, kun vastaava luku vuonna 2012 oli 2 316 päivystystä. (Suomen Punainen Risti 2012; 2014) Vaikka vapaaehtoisorganisaatiot johtavat itse operatiivisen toimintansa päivystystilanteissa, etenkin suurempien ensiapupäivystysten johtamisorganisaatio linkittyy viranomaisten järjestelmiin. Ensiapupäivystysryhmä on näin ollen paikallisesti käytettävissä myös muihin äkillisiin tilanteisiin viranomaistoimintaa täydentävänä lisäresurssina.

73

Meripelastusyhdistysten vuonna 2013 kirjaamista kaikista suoritteista (n=2 063) avunantotehtäviä oli 861 kappaletta, joten niiden määrä nousi edellisistä vuosista. Meripelastusseuran yksiköt saivat muista pelastuspalvelujärjestöistä poiketen tehtäviä suoraan avuntarvitsijoilta. Näitä tehtäviä vuonna 2013 oli noin kolmannes yhdistysten tehtävistä.

Autoliiton vapaaehtoisessa tiepalvelutoiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset päivystävät pääsääntöisesti viikonloppuisin ja juhlapyhinä sekä mahdollisuuksien mukaan myös arkipäivinä. Vapaaehtoiset toimivat liikenteenohjaus-, sulku-, autoetsintä- ja kuljetustehtävissä sekä etsintäosastojen viestitehtävissä.

Vuonna 2013 Autoliiton tiepalveluvapaaehtoiset osallistuivat 9 434 tiepalvelutehtävään, joista Vapepa-tehtäviä oli 405 (Vesalainen 2014).

4.2 Tehtävät alueellisesti Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli kuvata vapaaehtoisten suorittamien hälytystehtävien määrää alueellisesti. Eri järjestöjä ei kuitenkaan voida vertailla vain tehtävämäärien perusteella, koska toimintaympäristö, kuten olemassa oleva väestöpohja, alueen erityispiirteet, saatavilla olevat palvelut sekä uhkat ja riskit määrittelevät kullakin toiminta-alueella tapahtuvia onnettomuuksia ja sitä kautta tarvittavia resursseja. Toiseksi tehtävämäärä kuvaa vapaaehtoisten nykyistä käyttöä, eikä käytettävissä olevaa vapaaehtoisresurssia. Perinteinen tapa vertailla aluetason toimintaa on käyttää maakuntajakoa. Tässä tutkimuksessa hälytystehtäviä tarkasteltiin kuuden hätäkeskuksen aluejaolla, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia kyselytutkimuksen aineiston kanssa. Hätäkeskusalueita ovat: n n n n n n

Keravan eli Uudenmaan hätäkeskusalue Oulun eli Pohjois-Suomen ja Lapin hätäkeskusalue Vaasan eli Pohjanmaan ja Keski-Suomen hätäkeskusalue Porin eli Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskusalue Turun eli Varsinais-Suomen ja Hämeen hätäkeskusalue Kuopion eli Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskusalue

Maantieteellisesti tarkasteltuna meripelastusyhdistysten hälytys- ja avunantotehtäviä oli eniten Kuopion ja Turun hätäkeskusten alueilla. Tehtävät sijoittuivat pääväylien ja asutuskeskusten yhteyteen (Venäläinen & Sonninen 2013).

Vesistöalueittain meripelastusyhdistysten tehtävistä vuonna 2013 kolmasosa (29 %) sijoittui Päijänteen ja Kokemäen vesistöön. Tehtävistä 23 prosenttia oli

74

Vuoksen vesistöalueella. Merialueista Suomenlahdella tehtäviä oli enemmän (20 %) kuin Saaristomerellä (15 %). Pohjanlahden ja Pohjois-Suomen yhteenlaskettu osuus kaikista tehtävistä oli 13 prosenttia. (Meripelastusseura 2014) Vuonna 2013 kadonneen henkilön etsintätehtäviä oli määrällisesti eniten Kuopion hätäkeskuksen alueella. Esimerkiksi lentopelastajien suorittamat etsintätehtävät painottuivat vuonna 2013 itäiseen Suomeen. (Suomen Lentopelastusseura 2014) Keravan ja Vaasan hätäkeskusten alueilla etsintätehtäviä oli lähes yhtä paljon kuin Oulun sekä Turun hätäkeskusten alueilla. Etsintähälytyksiä oli vähiten Porin hätäkeskuksen alueella.

Vapepan raportoimat ensihuoltotehtävät jakautuivat vuonna 2013 alueellisesti etsintätehtäviä enemmän. Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa tehtäviä oli eniten, minkä lisäksi myös Pohjois-Suomessa vapaaehtoisia hälytettiin ensihuoltotehtäville. Pohjanmaalla, Hämeessä ja Satakunnassa ensihuoltotehtäviä oli muutamia. Ensihuollon tehtävämäärä moninkertaistuu, kun tarkasteluun lisätään Suomen Punaisen Ristin ensiapu-, ensihuolto- ja henkisen tuen tehtävät. Alla olevassa taulukossa ovat mukana myös Suomen Punaisen Ristin ensiapuhälytykset, joita oli raportoitu erityisesti Pohjois-Suomen alueelta. (Suomen Punainen Risti hälytystehtävät 2014d)

Kuvio ALUEELLISET TIEDOT ?????????????????????????

600

kpl

500

20 41 33

400 300

12 36 9

200

355

20 31 5 152

225

Muu tehtävä, Vapepa

356

Kadonneen etsintä maalla Etsintä ilmasta

5 26 2

49

45

Kerava

Kuopio

82

Oulu

4 35 3 164

124

100 0

4 30

51

50

50

Pori

Turku

Vaasa

Hälytykset ja avustukset, vesillä ensihuoltotehtävät

Kuva 22. Vapaaehtoisten vuonna 2013 suorittamat tehtävät hätäkeskusalueittain.

Ensihuoltotehtävät sisältävät myös Punaisen Ristin ensiapuhälytykset. (Suomen Punainen Risti 2014c ja 2014d; Meripelastusseura 2014; Lentopelastusseura 2014)

75

4.3 Toimijamäärä Pelastuspalvelu- ja palokuntatoiminnassa on mukana suuri joukko erilaisia toimijoita ja toimijatahoja. Toimijamääriä tarkasteltaessa yli 90 000 henkilöä on mukana jollakin tapaa palokuntien, pelastuspalvelujärjestöjen ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) toiminnassa6. Hälytystoiminnassa on tästä mukana kolmannes eli noin 30 000 vapaaehtoista. (Suomen Punainen Risti 2014c ja 2014d; Meripelastusseura 2014; Lentopelastusseura 2014; Palveluskoiraliitto 2014; Pelastuskoiraliitto 2014; Hjelt & Kujala 2013) Palokuntatoiminnassa on mukana noin 33 000 henkilöä, joista noin 3 000 on palokuntanaisia ja noin 7 000 palokuntanuoria. Kokonaisluvussa ovat mukana myös veteraanit ja soittokuntalaiset (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2013b). Palokuntien osalta hälytystoiminnassa mukana olevien määrä on selvitetty pelastustoimen tilinpäätöshankkeessa (toim. Mankkinen 2013) sekä sopimuspalokuntien lähtövarmuusselvityksessä (Hjelt & Kujala 2013). Vuonna 2013 hälytysosastoissa oli mukana 13 400 palokuntalaista (Hjelt & Kujala 2013).

Pelastuspalvelujärjestöistä meripelastajien, lentopelastajien sekä pelastuskoiratoiminnassa mukana olevien määrät on kuvattu taulukossa neljä. Hälytystoiminnassa mukana olevaa henkilömäärää on kuitenkin hankala arvioida Suomen Punaisen Ristin ja Vapepan osalta. Suomen Punaisen Ristin toiminnassa on mukana järjestön oman arvion mukaan 45 000 vapaaehtoista. Järjestön kotimaan toimintakenttä on laaja, ja valmiudellisessa toiminnassa on mukana vain osa toimijoista. Järjestön toimintaperiaatteen mukaan osasto hälytetään tehtäviin ja niissä käytetään varsinaisten hälytysryhmäläisten lisäksi tarvittaessa myös osaston muita vapaaehtoisia. (Suomen Punainen Risti 2011b, 11) Tässä tutkimuksessa hälytystoimintaan osallistuviksi eli hälytysryhmissä toimivien määräksi arvioitiin 5 000 vapaaehtoista7.

Tieto Vapepassa toimivien hälytysryhmien ja ryhmäläisten määristä ylläpidetään Suomen Punaisen Ristin valmiustietokannassa. Tietokannan mukaan hälytysryhmissä on mukana 17 007 – 22 562 henkilöä, joista 5 555 henkilöllä on lähtövalmius kolmen tunnin sisällä. (Suomen Punainen Risti 2014d) Luvussa ovat mukana WWF:n valtakunnallinen hälytysryhmä sekä pelastuspalvelu-

6 Yhteenlaskettu määrä järjestöissä mukana olevista henkilöistä. Luku sisältää toimijoita, jotka ovat useissa järjestöissä mukana.

7 Punaisen Ristin osastojen määrä on noin 513. Jokaisessa osastossa arvioitiin toimivan noin 10 hälytysryhmäläistä.

76

järjestöjen vapaaehtoiset. Tässä tutkimuksessa pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten määräksi arvioitiin 10 000 henkilöä (ks. liite 3).

toimijamäärä

hälytettävissä

Palokunnat

33 000

13 400

Suomen Punainen Risti*

45 000

5 000

Suomen Meripelastusseura

2 000

2 000

Suomen Lentopelastusseura

1 400

1 400

Pelastuskoirajärjestöt

1 500

650

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu*

10 000

10 000

Yhteensä

92 900

32 450

* Vapepan ja SPR:n osalta tarkkoja lukuja ei ollut saatavilla.

Taulukko 4. Järjestöjen ja palokuntien toiminnassa mukana olevien ja hälytettävissä olevien henkilöiden määrät.

4.4 Avun kohteena olleiden henkilöiden määrä Vapaaehtoisten merkitystä osana yhteiskunnan turvallisuutta voidaan tarkastella toimijamäärän ja hälytystehtävien lisäksi myös avun kohteena olleiden henkilöiden määrällä. Vuonna 2013 kaikkiaan 26 859 henkilöä sai apua vapaaehtoiselta yksiköltä tai ryhmältä. (Suomen Punainen Risti 2014c ja 2014d; Suomen Meripelastusseura 2014; Suomen Lentopelastusseura 2014) Autetuista 22 453 sai apua Suomen Punaiselta Ristiltä (ensiapupäivystyksissä autettuja 20 696, kotimaan toiminnan kohteena 1334 ja äkillisen avun saajia 423), 3 160 meripelastusseuran veneyksiköiltä ja 918 Vapepan kautta. Lisäksi Vapepa antoi huollollista tukea tai auttoi muuten 327 viranomaista. Luvuissa ovat mukana kiireelliset ja kiireettömät tehtävät sekä päivitysoperaatioiden kaltaiset muut auttamistilanteet. (Suomen Punainen Risti 2014c ja 2014c; Suomen Meripelastusseura 2014; Suomen Lentopelastusseura 2014) Kun tarkastellaan tehtäviä pelastettujen tai löydettyjen määrillä, raportointitietoja on saatavilla Meripelastusseuran ja Vapepan osalta. Vuonna 2013 Vapepan suorittamilla kadonneen henkilön etsintätehtävillä löydettiin 137 henkilöä elävänä ja 26 menehtyneenä. Pelastuskoira oli mukana kadonneen löydössä noin parikymmentä kertaa. Etsintä ei tuottanut tulosta 21 tapauksessa. Meripelastusyhdistyksen tehtävällä varmalta menehtymiseltä pelastettiin 34 henkilöä.

(Suomen Punainen Risti 2014c; Suomen Meripelastusseura 2014) 77

Meripelastusseuran avun kohteena 3 160 12 %

3% 1%

Vapepan avun kohteena 918 Huollon kohteena olleet viranomaiset 327

84 %

Punaisen Ristin avun kohteena 22 453

Kuva 23. Järjestöjen avun kohteena olleiden henkilöiden määrä raportoitujen tehtävien osalta vuonna 2013. (Suomen Punainen Risti 2014c ja 2014d; Suomen Meripelastusseura 2014; Suomen Lentopelastusseura 2014)

4.5 Toimintaan käytetyt henkilötyötunnit Pelastuspalvelujärjestöjen osallistumista tehtäviin voidaan tarkastella myös toimintaan käytettyjen henkilötuntien kautta. Osa järjestöistä tilastoi tehtäviin liittyviä henkilötyötunteja raportointijärjestelmiinsä. Valmiuden ylläpitämiseen kuluvia tunteja ei pääosin raportoida.

Meripelastajat suorittivat vuonna 2013 hälytys- ja avustustehtävissä 10 359 henkilötyötuntia. Henkilötyötuntien määrä nousi edellisistä vuosista tehtävämäärän noustessa. Vuonna 2012 työtunteja tehtiin 7 621 ja 2011 vuonna 9 173.

(Suomen Meripelastusseura 2014) Lentopelastajille kertyi henkilötyötunteja vuonna 2013 palolentotähystyksen lentotuntien osalta 1 326 ja muiden hälytystehtävien osalta noin 300. (Suomen Lentopelastusseura 2014) Hälytystehtävien osalta lentotuntien määrä on noussut tehtävämäärän noustessa. Lentotunneilla tarkoitetaan aikaa kun kone on ilmassa. Lentotuntien lisäksi tehtäviin liittyy ennen ja jälkeen lentoa tehdyt valmistautumiset ja muu välttämätön maa-toiminta.

78

Vapepan tehtävillä vapaaehtoiset suorittivat 22 938 henkilötyötuntia vuoden 2013 aikana. Edellisenä vuonna henkilötyötuntimäärä oli 17 189 ja vuonna 2011 yhteensä 18 761 henkilötyötuntia. Vapepan hälytystehtävillä suoritettujen henkilötyötuntien määrä on suuri verrattuna meri- tai lentopelastustoimintaan, koska kadonneen henkilön etsintätehtäville hälytetään moninkertainen määrä henkilöitä. Tehtävät kestävät myös pidempään, ja osaa kadonneista henkilöistä etsitään useita päiviä.

Vapepan toiminnassa mukana olleet vapaaehtoiset henkilöt, meripelastajat ja lentopelastajat suorittivat vuonna 2013 kiireellisillä ja kiireettömillä tehtävillä yhteensä 34 923 henkilötyötuntia. (Suomen Punainen Risti 2014 c; Suomen Meripelastusseura 2014; Suomen Lentopelastusseura 2014) Tämän lisäksi valmiuden ylläpitämiseksi vapaaehtoiset osallistuvat varallaoloon, koulutuksiin ja harjoituksiin sekä muuhun yhdistystoimintaan.

79

5. Keskeiset tulokset Tässä luvussa esitetään tutkimuksen keskeiset tulokset tutkimuskysymyksittäin. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin pelastustoimintaan osallistuvien vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä hälytystehtäviin maantieteellisesti eri alueilla. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin valmiusjärjestöissä ja sopimuspalokunnissa toimivien aktiivisuutta järjestöissä, sekä kartoitettiin työelämään ja perheeseen liittyviä sitoumuksia. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin vertailuryhmien eroja ja/tai yhtäläisyyksiä. Vertailuryhmiä olivat: n n n

palokunnat ja järjestöt, pelastuspalvelujärjestöt sekä hätäkeskusalueet.

Tutkimuksen hypoteesi oli, ettei palokuntien ja järjestöjen välillä ole suuria eroja vapaaehtoisten saatavuuteen tai käytettävyyteen liittyvissä teemoissa, mutta että eroja löytyy osallistumiseen ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Pelastuspalvelujärjestöjen osalta hypoteesi oli, että eroja löytyy sekä saatavuuteen ja käytettävyyteen liittyvissä että osallistumiseen ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Alueellisen toiminnan osalta eroja oletettiin löytyvän sekä käytettävyydessä että käytössä. Keskeiset tulokset on esitetty alla tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa kartoitettiin, missä laajuudessa ja mihin tehtäviin viranomaiset ja kunnat ovat suunnitelleet käyttävänsä vapaaehtoisia.

Lisäksi selvitettiin tehtävätietojen perusteella vapaaehtoisten käyttöastetta eli vapaaehtoisten suunnitellun ja todellisen käytön vastaavuuksia. Hypoteesi varautumisen osalta oli, että viranomaisten varautumissuunnitelmiin on kuvattu järjestöjen roolit ja tehtävät, ja yhteistoimintaan on luotu tarvittavat yhteistoimintajärjestelyt. Tehtävätietojen osalta hypoteesi oli, että tehtävätiedot saadaan koottua ja alueellinen analyysi on mahdollista tehdä.

80

Tavoite 1: Selvitetään pelastustoimintaan osallistuvien valmiusjärjestöissä ja sopimuspa lokunnissa toimivien hälytystehtäviin osallistumisen ehdot ja mahdollisuudet.

Ehdoilla ja mahdollisuuksilla tarkoitetaan: n n n

ajallista käytettävyyttä tehtäviin, sitoutumista ja motivaatiota osallistua tehtäviin ja työelämään ja perheeseen liittyviä sitoumuksia.

Vapaaehtoiset olivat sekä järjestöissä että palokunnissa sitoutuneita vapaaehtoiseen hälytystoimintaan. Parhaiten pystyttiin osallistumaan 6–10 tunnin hälytystehtävään viikonloppuisin ja arkisin vapaa-ajalla. Puolet järjestöjen vapaaehtoisista ja 70 prosenttia palokuntalaisista pystyy osallistumaan enintään 10 tunnin tehtävään. Järjestöjen vapaaehtoista neljännes ilmoitti voivansa osallistua jopa yli 24 tuntia kestävään hälytystehtävään.

Hälytystehtävät kestivät kauemmin Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisilla, lentopelastajilla ja pelastuskoiraryhmillä kuin meripelastajilla tai pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisilla Vapepa-järjestöillä. Parhaiten tehtäviin pystyivät arkisin virka-aikana osallistumaan lentopelastajat ja huonoiten pelastuskoirajärjestöjen vapaaehtoiset. Vapaa-ajalla arkisin, viikonloppuisin ja lomilla tehtäviin pystyivät heikoiten osallistumaan Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Parhaiten tehtäviin pystyivät osallistumaan lomien aikaan pelastuskoiraharrastajat ja viikonloppuisin näiden lisäksi lentopelastajat.

Käytettävyyttä arvioitaessa pidempiaikaisiin tehtäviin vapaaehtoiset olivat parhaiten käytettävissä arkisin virka-aikana keskimäärin kahtena päivänä viikossa. Reilu viidennes järjestöjen vapaaehtoisista ja lähes kolmannes palokuntalaisista ei kuitenkaan olisi käytettävissä yhtenäkään päivänä. Toisaalta, neljännes järjestöjen vapaaehtoisista ja liki viidennes palokuntalaisista olisi käytettävissä arkisin virka-aikana jopa viitenä päivänä viikossa. Järjestöittäin tarkasteltuna keskimääräistä paremmin tehtäviin osallistuvat pelastuskoiraharrastajat (neljänä päivänä) ja meripelastajat (kolmena päivänä) viikon aikana.

Virka-ajan ulkopuolella ja viikonloppuisin järjestöjen vapaaehtoiset olivat käytettävissä keskimäärin neljänä päivänä ja palokuntalaiset viitenä päivänä viikon aikana. Yli neljännes järjestöjen vapaaehtoisista ja yli kolmannes palokuntalaisista oli käytettävissä tehtäviin peräti seitsemänä päivänä viikos-

81

sa. Myös lentopelastajat olivat valmiita osallistumaan tehtäviin jopa seitsemänä päivänä. Pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vapaaehtoiset olivat valmiita osallistumaan tehtäviin virka-ajan ulkopuolella kolmena päivänä viikossa.

Hälytystoiminta koetaan kautta linjan ensisijaisesti harrastuksena, joka mahdollistaa sosiaalisen toiminnan samanhenkisten ihmisten kanssa. Vain vajaa viidennes palokuntalaisista piti hälytystoimintaa ensisijaisesti osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä. Keskeisimmät asiat, jotka motivoivat jatkamaan toiminnassa olivat mahdollisuus auttaa, toimia osana ryhmää/yhteisöä sekä oppia uutta. Palokuntalaisia motivoi edellisten kohtien lisäksi mahdollisuus osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin. Motivaatiotekijöissä oli eroja järjestöjen vapaaehtoisten välillä. Meripelastajat motivoituvat erityisesti itsensä kehittämisestä, kun taas Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisia motivoi eniten työuran kehittäminen. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista kaksi kolmasosaa oli mukana toiminnassa sosiaalisista syistä, kun noin 40 prosenttia pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vapaaehtoisista kertoi sosiaalisen toiminnan motivoivan mukanaoloa.

Sitoutuminen toimintaan näkyi muun muassa toiminnassaolovuosissa. Järjestöjen toiminnassa oli oltu mukana yli kymmenen vuotta ja palokunnissa jopa hieman kauemmin, lähes 20 vuotta. Yli kaksikymmentä vuotta toiminnassa mukana olleita oli järjestöissä yli kolmannes ja palokunnissa peräti 42 prosenttia. Pisimpään toiminnassa oli oltu pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisissa Vapepa-järjestöissä ja lyhimpään pelastuskoiraryhmissä ja meripelastustoiminnassa. Järjestöjen vapaaehtoisista 94 prosenttia ja palokuntalaisista 95 prosenttia pystyi kuvittelemaan toimivansa samankaltaisissa tehtävissä myös vuoden päästä. Kolmen vuoden päästä järjestöistä olisi mukana 80 prosenttia ja palokuntalaisista 87 prosenttia. Epävarmojen määrä kasvoi erityisesti järjestöjen vapaaehtoisissa. Palokuntien vastaajia voidaan siten pitää ainakin jonkin verran sitoutuneimpina toiminnan jatkuvuuteen samoissa tai samankaltaisissa vapaaehtoistehtävissä myös seuraavien kolmen vuoden aikana muihin vertailuryhmiin verrattuna. Toisaalta valmiusjärjestöissä on mukana enemmän iäkkäämpiä vapaaehtoisia, minkä takia jo fyysisen kunnon ja terveyden säilyminen lisää epävarmuutta suunniteltaessa toimintaan osallistumista vuosien päästä.

Järjestöissä toimivien vapaaehtoisten osallistumista hälytystoimintaan estivät useimmiten työ tai koulu, ajanpuute, sekä terveyteen, fyysiseen kuntoon ja ikään liittyvät tekijät. Vähiten osallistumista haittasivat henkilösuhteet hälytys-

82

ryhmäläisten tai viranomaisten kanssa, taloudelliset syyt ja motivaation puute.

Palokunnissa toimintaan osallistumista haittasivat useimmiten työ tai koulu, ajanpuute sekä puolison tai perheen suhtautuminen. Vähiten osallistumiseen vaikuttivat henkilösuhteet, toiminnan kuormittavuus ja kulkuyhteydet. Huolimatta siitä, että vastaajista lähes 80 prosenttia oli työikäisiä, työelämä ei noussut merkittävästi muita vahvemmaksi osallistumista estäväksi tekijäksi. Mikään toimintaan osallistumista estävistä asioista ei ollut yleisesti vakava ongelma, mutta vaikuttivat rajatun joukon osallistumiseen.

Keskeiset tulokset hätäkeskusalueittain Hälytysten vastaanottamisessa oli alueellisia eroja. Alueellisesti tarkasteltuna Vaasan hätäkeskuksen alueen vapaaehtoisia hälytettiin vähemmän, kuin muilla alueilla.

Keravan hätäkeskuksen alueella vapaaehtoiset osallistuivat keskimäärin useammalle tehtävälle, kuin muilla alueilla. Lähes kolmannes Oulun hätäkeskuksen alueen vapaaehtoisista ei osallistunut yhteenkään tehtävään vuoden 2012 aikana.

Alueellisesti tarkasteltuna tehtävät kestivät keskimäärin pisimpään Kuopion hätäkeskusalueella ja lyhimpään Keravan hätäkeskuksen alueella.

Päätoimen aikana tehtäviin pystyttiin osallistumaan parhaiten Vaasan hätäkeskusalueella ja heikoiten Oulun hätäkeskuksen alueella. Vapaa-ajalla, viikonloppuisin ja lomien aikaan heikoiten päästiin osallistumaan Keravan alueelta.

Kuopion ja Turun hätäkeskuksen alueilla vapaaehtoiset olivat olleet vapaaehtoistoiminnassa mukana selkeästi pidempään kuin Keravan hätäkeskuksen alueella.

Kaikkien hätäkeskusten alueilla mahdollisuus auttaa ja toimia osana ryhmää motivoivat osallistumista eniten. Työ tai koulu haittasi osallistumista hälytystoimintaan useimmiten Oulun, Porin ja Turun hätäkeskusten alueilla kun taas ajanpuute Porin, Keravan ja Oulun hätäkeskusalueilla.

83

Tavoite 2: Arvioidaan valmiusjärjestöissä ja sopimuspalokunnissa toimivien aktiivisuutta yhdessä tai useammassa järjestössä.

Aktiivisuudella ja osallistumisella tarkoitetaan: n n n

osallistumista järjestöjen toimintaan, tehtävien aikaista roolia ja päällekkäisiä hälytyksiä.

Järjestöjen vapaaehtoiset olivat verkottuneet paikallisella tasolla, ja yli puolet järjestöjen vapaaehtoisista oli mukana Vapepan toiminnassa. Toimiminen Vapepassa tarkoittaa sitä, että on mukana hälytettävässä ryhmässä ja/tai osallistuu koulutustoimintaan tai toimikuntiin. Pelastuskoiraharrastajista jopa yli 80 prosenttia oli mukana Vapepan toiminnassa, ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisista Vapepassa oli mukana noin puolet. Lentopelastajista Vapepa-vapaaehtoisia oli kolmannes, mutta meripelastajista toimintaan osallistui vain alle 10 prosenttia. Lentopelastusseuran vapaaehtoiset toimivat lentopelastusharrastuksen lisäksi erityisesti vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja palokuntatoiminnassa. Pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vapaaehtoiset olivat myös mukana lisäksi vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Järjestöihin verrattaessa palokuntalaiset toimivat huomattavasti harvemmin muissa järjestöissä.

Hälytystehtävissä toimitaan useissa eri rooleissa, jotka osaltaan kuvaavat vapaaehtoisten tehtäviä. Järjestöjen vapaaehtoisista lähes kaksi kolmasosaa toimi miehistössä. Kolmasosa toimi partionjohtajana tai aluksen päällikköinä, ja vain joka kymmenes Vapepa-johtajana. Vapaaehtoiset olivat kouluttautuneet Vapepa-johtajiksi lähinnä Suomen Punaisessa Ristissä ja pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisissa Vapepa-järjestöissä. Palokuntien lisäksi meri- ja lentopelastajissa ei juurikaan ollut Vapepa-johtajia.

Yksi keskeisimmistä tutkimuksen kysymyksistä liittyi päällekkäisiin tehtäviin. Noin 15 prosenttia järjestöjen ja viidennes palokuntien vapaaehtoisista sai hälytyksiä useammasta hälytysryhmästä. Useimmiten päällekkäisiä hälytyksiä saivat lentopelastajat sekä pelastuskoiraharrastajat, ja vähiten pelastuspalvelujärjestöjen ulkopuolisten Vapepa-järjestöjen vapaaehtoiset. Tutkimus ei kuitenkaan vastaa kattavasti koko kysymykseen vapaaehtoisten tehtäviin liittyvistä päällekkäisistä rooleista. Esimerkiksi kysymys, ovatko useammasta hälytysryh-

84

mästä hälytyksiä saavat vapaaehtoiset juuri avainasemassa toimivia partionjohtajia, aluksen päälliköitä tai Vapepa-johtajia, jolloin heidän saatavuutensa on paikoin kriittisempää kuin yksittäisen ryhmäläisen tai miehistön jäsenten, jää vielä ratkaisematta.

Päällekkäiset tehtävät liittyvät erityisesti varautumiseen ja toimintavalmiuden suunnitteluun eli siihen, kuinka varmistetaan tarvittavan vapaaehtoisresurssien saaminen tehtäville. Vaikka yhtäältä monipuolinen osallistuminen eri järjestöjen toimintaan ja hälytyksiin voidaan nähdä yksittäisen vapaaehtoisen osaamista tukevana osallistumisena, toisaalta se pahimmillaan harhaanjohtaa käsitystä todellisten resurssien käytettävyydestä. Jotta yksilötasolla vapaaehtoiset voivat toimia kaikissa heitä motivoivissa tehtävissä ja rooleissa, toimintaa ohjaavalla tasolla on luotava systeemi saada tietoa olemassa olevista vapaaehtoisresursseista niin, että toiminnassa on mukana riittävästi tehtäville osallistuvia toimijoita ja monipuolinen osallistuminen on tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollista. Tämän tutkimuksen perusteella tärkeämpi kysymys on se, miten olemassa oleva vapaaehtoisresurssi saadaan tarkoituksenmukaiseen käyttöön, kuin se hälytetäänkö nykyisellään samat vapaaehtoiset yksittäisillä tehtäville useiden viranomaisten toimesta.

85

Tavoite 3: Selvitetään missä laajuudessa ja mihin tehtäviin eri viranomaiset ja kunnat ovat suunnitelleet käyttävänsä vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten käytöllä tarkoitetaan: n n n

yhteistoiminnan perusteita, yhteistoimintajärjestelyitä ja varautumista.

Yhteistoiminnan perusteet Kukin ministeriö johtaa hallinnonalansa varautumista sekä siihen liittyvää toiminnan ohjausta. Sisäministeriön hallinnonalalla pelastus-, poliisi- ja meripelastustoimen osalta vapaaehtoisten käyttö on huomioitu lainsäädännössä ja muissa ohjausasiakirjoissa. Sosiaali- ja terveystoimen lainsäädännössä vapaaehtoiset rinnastetaan sopimusperusteiseen palvelutuotantoon, jolloin erillisiä vapaaehtoispykäliä ei keskeisessä lainsäädännössä ole. Hallinnonalojen lisäksi yhteistoimintaa ohjaavat vapaaehtoisia käyttävät viranomaiset. Järjestöt toimivat sääntömääräisen perustehtävänsä mukaisesti, ja kukin viranomainen sopii erikseen järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistoiminnasta. Vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustettiin tämänkin tutkimuksen aineistossa lähes poikkeuksetta, vapaaehtoisten käyttö viranomaisia tukevissa tehtävissä ei edelleenkään konkretisoidu kaikilta osin alueellisella ja/tai paikallisella tasolla. Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaan ja sen suunnitteluun, koordinointiin ja arviointiin on muotoutunut maantieteellisesti ja toimijoittain erilaiset käytännöt.

Osasyynä on tähän on se, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset päättävät itse, kuinka he tuottavat tarvittavan valmiuden ja toimintakyvyn. Jos alueellisella tai paikallisella tasolla vapaaehtoisresurssia ei nähdä tarpeelliseksi käyttää, olemassa olevat ryhmät eivät integroidu osaksi viranomaisten järjestelmiä ja auttamisvalmiutta. Toisaalta vapaaehtoisten käyttöä rajoittaa myös se, että tarvittavan vapaaehtoisresurssin saatavuutta ja toiminnallista tavoitetasoa ei ole tänä päivänä määritelty.

Valtakunnallisella tasolla järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnan yhteensovittaminen ja ohjaus toteutetaan kahdenvälisen yhteistyön lisäksi erilaisissa toimikunnissa ja työryhmissä. Alueellisella ja paikallisella tasolla tehtävä

86

ohjaus eroaa valtakunnallisesta ohjauksesta erityisesti siinä, että toimihenkilöitä on vähemmän, minkä takia järjestöjen edustajina viranomaisiin päin toimivat usein ammattitaustaltaan valmiusalojen ulkopuolella toimivat vapaaehtoiset. Paikallistasolla tehtävän yhteistyön haasteet nousivat esille tässä tutkimuksessa erityisesti kuntien osalta jo esimerkkikuntia valittaessa. Vapaaehtoisresurssi nähtiin tärkeänä, mutta yhteistoiminnasta ei välttämättä ollut ollenkaan kokemuksia. Järjestöt eivät näkyneet sosiaali- ja terveyden toimialaa lukuun ottamatta kuntien varautumisessa juuri lainkaan. Jotta vapaaehtoisresurssi saadaan nykyistä paremmin käyttöön, korostuvat yhtäältä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kyky ohjata vapaaehtoistoimintaa ja toisaalta keskusjohtoisesti tehtävä tarvittavien vapaaehtoisresurssien määrittely ja muu standardisointityö.

Yhteistoiminnan järjestelyt Ohjeiden ja säädösten vapaaehtoisresurssille suunnatut tehtävät olivat varsin samat eri viranomaisten varautumisissa. Etsintä- ja pelastustehtävien lisäksi vapaaehtoisia oli lähes kaikkien viranomaisten osalta suunniteltu käytettävän erityisesti kuntien vastuulle kuuluvissa perushuollollisissa tehtävissä. Viranomaisilla on näin ollen yhteinen näkemys siitä, mihin tehtäviin vapaaehtoisia voidaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa käyttää. Keskeisenä ohjenuorana on, etteivät vapaaehtoiset lähtökohtaisesti osallistu merkittävään julkisen vallan käyttöä sisältävään toimintaan tai toimintaan, jossa on kohonneen vaaran riski. Vaikka vapaaehtoisia käyttävillä viranomaisilla oli yhteinen käsitys vapaaehtosiresurssista, tutkimuksessa mukana olleista pelastuslaitoksista vain yksi oli huomioinut kolmannen sektorin laaja-alaisesti osana normaaliolojen valmiuttaan ja laatinut sopimukset pelastuspalvelujärjestöjen kanssa. Laitos oli myös määritellyt poikkeusoloihin tarvittavan resurssimäärän ja kirjannut suunnitelmiin vapaaehtoisresurssin henkilövaraukset.

Lähtökohtana kyseisen pelastuslaitoksen sopimuksellisessa yhteistyössä oli varmistaa viranomaisen toimintakyky päivittäisiä tilanteita vaativimmissa suuronnettomuuksissa ja pitkäkestoisissa häiriötilanteissa. Varautumissuunnitteluun verrattuna sopimusten merkitys korostui siinä, että niissä yhteistoiminnan järjestelyistä ja reunaehdoista sopiminen oli kaksisuuntaista. Sopimuksiin oli kirjattu viranomaisen yhdistyksille antama toiminnallinen tuki kuten tilojen, varusteiden ja harjoitusalueiden käyttömahdollisuus. Sopimukset myös

87

konkretisoituivat tehtävämääriä tarkasteltaessa, eli niissä käytettiin myös sopimuksellisia yksiköitä ja ryhmiä. Perinteisen sopimuksellisuuden lisäksi yhteistoiminnan varmistamiseen on kehitetty uusia toimintatapoja, ja esimerkiksi toimintakyvyn ja käytettävyyden arviointi on noussut esille järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnassa.

Sopimuksellisuuden lisäksi yhteistoimintakäytäntöihin liittyvät keskeisesti sekä hälyttäminen että raportointi. Nykyään hälyttämiseen liittyvät käytännöt vaihtelevat alueellisesti ja toimijoittain. Esimerkiksi Vapepan hälytysjärjestelmän tarkoituksena on tarjota viranomaisille keskitetty tapa saada tarvittavat vapaaehtoisresurssit käyttöönsä, mutta suurin osa vapaaehtoisresurssista hälytetään muilla tavoin. Osa hälytysryhmistä tai yksiköistä on mukana viranomaisten hälytystehtävävasteessa tai muuten suoraan viranomaisen käytettävissä. Esimerkiksi pelastustoimen osalta hätäkeskus hälyttää vasteessa olevat resurssit pelastuslaitoksen laatiman hälytysohjeen mukaisesti, ja muut tarvittavat resurssit lisähälytyksenä. Järjestelmä on toimiva, kunhan yksiköt ovat hälytysvasteissa tai muuten järjestelmissä muiden päivittäin hälytettävien resurssien tapaan.

Tehtävät, joissa vapaaehtoisia on ollut mukana, raportoidaan eri käytäntöjen mukaisesti useisiin eri järjestelmiin. Raportointi tehdään toimintaa johtavan viranomaisen toimesta, eivätkä vapaaehtoiset kirjaa tehtävätietoja viranomaisten järjestelmiin. Käytännöksi on muotoutunut se, että järjestöt ylläpitävät omia raportointijärjestelmiään toiminta- ja tehtävätietojen kokoamiseksi. Järjestelmiä on useita ja kaikkiin niihin kerätään eri tietoja. Kokonaiskuvan saaminen käytössä olevista toimintatilastoista ja käytettävissä olevasta vapaaehtoisresurssista on haastavaa. Toimintaa ohjaavilla tahoilla ei nykyisessä järjestelmässä ole käytännössä mahdollisuutta tarkastella vapaaehtoisresurssia kokonaisuutena. Tutkimuksen perusteella jäikin epäselväksi, kuka vapaaehtoisresurssin käyttöä ja saatavuutta seuraa.

88

Tavoite 4: Selvittää vapaaehtoisten käyttöastetta eli vapaaehtoisten suunnitellun ja todellisen käytön vastaavuutta.

Vapaaehtoisresurssi tarjoaa koulutetun ja toimintavalmiin resurssin viranomaisten ja koko yhteiskunnan käyttöön niin normaaliolojen kuin häiriötilanteidenkin varalle. Kolmas sektori ei korvaa julkisia palveluita, vaan täydentää niitä hyödyntämällä yksittäisten henkilöiden auttamishalun. Järjestöjen toiminta tarjoaa yksilöille väylän mielekkääseen toimintaan. Erityisesti pelastuspalvelujärjestöt ja palokunnat ovat erikoistuneet toimintavalmiuden ylläpitoon.

Yli 90 000 vapaaehtoista on mukana palokuntien, pelastuspalvelujärjestöjen ja Vapepan toiminnassa. Viranomaisten hälytettävissä toimii kolmannes eli noin 30 000 vapaaehtoista. Vuonna 2013 kaikkiaan lähes 27 000 henkilöä sai apua valmiusjärjestön vapaaehtoiselta yksiköltä tai ryhmältä. Autettujen määrä on näin ollen yhteiskunnallisesti merkittävä.

Vuonna 2013 viranomaiset hälyttivät vapaaehtoiset pelastuspalvelujärjestöt sekä Vapepan yksiköt ja ryhmät lähes 1 400 kertaa etsintä-, pelastus- tai sosiaali- ja terveystoimen tehtäviin. Pelastustoimen lisäksi Rajavartiolaitos käyttää päivittäin vapaaehtoisia yksiköitä. Lähes kolmasosassa vuosina 2007–2012 merellä tapahtuneissa tehtävissä oli mukana meripelastusseuran vapaaehtoinen yksikkö (Venäläinen & Sonninen 2013, 13). Poliisijohtoisten tehtävien määrä on maastotoiminnan osalta pysynyt noin parinsadan tehtävän vuositasolla, mutta lentopelastusyhdistysten etsintähälytykset ovat kasvaneet jatkuvasti. Sosiaalija terveystoimen osalta pelastuspalvelujärjestöjen vapaaehtoisten suorittamien tehtävien määrä on edelleen vähäinen.

Pelastuspalvelujärjestöjen hälytyksellisten tehtävien määrä on pieni sopimuspalokuntien noin 60 000 vuosittaiseen tehtävään verrattuna. Tehtävämäärät eivät sellaisenaan ole vertailukelpoisia. Palokuntatoiminta on kiinteä osa pelastustoimea, jolloin yhteistoimintajärjestelyt ovat vakiintuneita ja pitkälle kehittyneitä. Pelastuspalvelujärjestöjen toiminta kohdistuu pelastustoimen lisäksi myös muiden viranomaisten toimintakenttään, jolloin valmiutta ylläpidetään ja tuotetaan jo viranomaistenkin puolesta monin eri tavoin ja käytännöin.

Toisaalta kysymys on myös siitä, missä määrin tehtävämäärät kuvaavat yksittäisen järjestön elinvoimaisuutta ja valmiudellista toimintakykyä. Hälytystehtävien lisäksi vapaaehtoiset suorittivat vuonna 2013 yli 5 000 erilaista päivystyksellistä ennalta sovittua tai kiireetöntä tehtävää. Tehtävät olivat muun muas-

89

sa palotähystyslentoja, ensiapupäivystyksiä, sekä vesillä ja liikenteessä tehtyjä avunantoja. Tämän lisäksi yhdistysten arjen toiminta ylläpitää olemassa olevia verkostoja. Yksilötasolla tarkasteltuna nykyiset tehtävämäärät tarkoittavat, että järjestöjen vapaaehtoisista kaksi kolmasosaa saa vuosittain vähintään yhden hälytyksen. Hälytyksiä oli keskimäärin järjestöjen vapaaehtoisilla alle viisi ja tehtäviin osallistuttiin alle viisi kertaa vuoden aikana. Hälytyksiä saaneista vapaaehtoisista 12 prosenttia ei osallistunut yhteenkään hälytystehtävään. Järjestöjen vapaaehtoisista nykyisten tehtävien määrää piti liian vähäisenä kolmannes ja palokuntalaisista viidennes. Tarvittava resurssi on siis olemassa ja sitä on mahdollista käyttää nykyistä enemmän erilaisissa auttamistilanteissa.

90

6. Pohdinta Tutkimuksessa selvitettiin vapaaehtoisten osallistumista ja käytettävyyttä hälytystehtäviin sekä valmiustoimintaan liittyviä motivaatiotekijöitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin vapaaehtoisten roolia ja heille suunniteltuja tehtäviä viranomaisten varautumisessa, sekä toteutettuja yhteistoiminnan järjestelyjä. Tutkimuksessa koottiin lisäksi kokonaiskuva vapaaehtoisten viranomaisten tukena suorittamista tehtävistä.

Vapaaehtoisresurssia ei kaikilta osin ole hyödynnetty yhteiskunnan turvallisuustehtävissä. Siitä huolimatta, että sopimuspalokunnat ovat keskeinen osa pelastustoimen järjestelyjä, osa viranomaisista ei koe hyötyvänsä vapaaehtoisresurssin käytöstä, tai yhteistyötä ei nähdä osana viranomaisten onnettomuuksiin tai häiriöihin varautumista. Osa viranomaisista käyttää vapaaehtoisresurssia satunnaisesti, mutta ei ole välttämättä sopinut lainkaan resurssin hälyttämisestä tai muusta yhteistoiminnasta. Vaikka vapaaehtoisella valmiustoiminnalla on vakiintunut rooli osana yhteiskuntaa, periaatteena on usein se, että tehtävät hoidetaan normaalitilanteissa viranomaisten toimesta. Tämän lisäksi vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoimintakäytännöt vaihtelevat alueittain ja toimijoittain. Suunnittelemattomuus ja satunnainen käyttö ovat näkyneet erityisesti normaalista poikkeavissa tilanteissa. Osa viranomaisista luottaa vapaaehtoisilta tarvittaessa saatavaan apuun, vaikka avuntarve kasvaa ja monipuolistuu häiriötilanteissa. Viranomaiset luottavat tähän siitäkin huolimatta, vaikka yhteistoimintaa ei olisi suunniteltu, tai että toimijoiden roolia ja valmiuksia ei tunnettaisi.

Viime vuosien myrskyjen ja muiden häiriötilanteiden myötä tunnistetut tehtävät ovat liittyneet pitkälti kuntien perustehtäviin (mm. kansalaisten perushuolto sekä tarkistus- ja varmistustehtävät). Tästä huolimatta olemassa olevaa vapaaehtoisresurssia ei ole sopimuspalokuntia lukuun ottamatta käytetty laajamittaisesti kuntien tukena. Riskinä on, että akuutin etsintä- ja pelastusvaiheen jälkeisessä palautumisvaiheessa auttamisketju katkeaa, minkä lisäksi olemassa olevaa toimintaresurssia ei käytetä. Voidaankin sanoa, että käytön esteiden poistaminen vapaaehtoisilta edellyttää systemaattista kehittämistä ja osin nykyisten käytäntöjen kyseenalaistamista. Käytäntöjen ja toiminnan kehittämisen yksi kiinnostava kysymys liittyy vapaaehtoisresurssin nykyiseen tehtäväkenttään. Viranomaisten hälyttämissä tehtävissä vapaaehtoiset yksiköt ja ryhmät

91

toimivat pääasiassa viranomaisjohdon alla. Onnettomuudet ja häiriötilanteet aiheuttavat kuitenkin usein tarpeen viranomaisten lakisääteisten tehtävien ulkopuoliselle toiminnalle. Erilaiset matalan kynnyksen neuvontapalvelut sekä vertaistuki lisää yhteisöjen palautumista kriiseistä. Nykyään vain meripelastusyhdistysten tehtävistä merkittävä osa on lakisääteisten tehtävien ulkopuolisia avustustilanteita, joihin pyyntö tulee suoraan avuntarvitsijalta. Vapaaehtoisten tehtäväkenttää monipuolistamalla ei kompensoida julkisia palveluja, vaan ylläpidetään vapaaehtoisresurssin toimintakykyä.

Vapaaehtoistoiminnan edistäminen ja tukeminen tulee nähdä ministeriöiden lainsäädäntötyössä ja strategisessa ohjauksessa kansalaisyhteiskunnan osallisuuden lisäksi erityisesti varautumisena häiriötilanteisiin. Pelastuspalvelujärjestöjen vapaaehtoissektori tarjoaa perinteistä kaupallista palvelutuotantoa enemmän, minkä takia vapaaehtoisyksiköiden käyttöä ei tule rinnastaa palvelusopimuksia laativiin yrityksiin. Suoran auttamistoiminnan lisäksi vapaaehtoistoiminta parantaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja valmiuksia, sillä se vahvistaa toiminnassa mukana olevien henkilöiden sosiaalista pääomaa, sekä edistää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua toimintaan. Vapaaehtoisresurssi tulee nähdä nykyistä laajemmin resurssina, joka mahdollistaa viranomaisten lakisääteisiä tehtäviä kattavamman ja pidempiaikaisemman auttamisketjun arjen onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa.

Vapaaehtoiset ovat olennainen osa yhteiskunnan ja viranomaisten toimintakykyä vastata normaalista poikkeaviin vaara- ja onnettomuustilanteisiin. Toimintakyvyn kehittämisen vastuu on sekä järjestöillä että viranomaisilla. Siitä huolimatta, että lainsäädäntö huomioi osittain vapaaehtoisten tukemisen, viranomaisten on huolehdittava, että vapaaehtoisresurssi on käytettävissä myös jatkossa. Järjestöjen on rekrytoitava toimintaansa uusia vapaaehtoisia ja tuotava paremmin esille valmius, jota tämä kolmas sektori tarjoaa yhteiskunnalle.

Järjestötoiminnan luonteeseen kuuluu, että toimintatavat ja toiminnan painopisteet vaihtelevat valtakunnallisella, alueellisella sekä paikallisella tasolla. Laajempaan kokonaisuuteen kuuluvien alueellisten tai paikallisten yhdistysten toiminta saattaa poiketa huomattavasti alueiden ja paikkakuntien välillä. Tähän vaikuttavat jäsenistön aktiivisuus, paikalliset tarpeet ja ennen kaikkea niiden toimintaedellytykset.

Vapaaehtoisresurssin käytettävyyden parantaminen hallinto- ja aluerajojen yli vahvistaa yhteiskunnan toimintakykyä kriiseissä. Tarvittavien vapaaehtoisresurssien määrittely ja standardisointi varmistavat viranomaisille tiedon tarjolla olevan avun tyypistä. Näin saadaan myös paremmin selville se, mikä on

92

kunkin vapaaehtoisen toimintayksikön suorituskyky esimerkiksi muodostelmissa, ryhmissä ja yksiköissä. Lähtökohtana tulee olla valtakunnalliset riskinarviot ja muu ohjaus, sekä alueellisesti tunnistetut tarpeet. Standardointityössä on hyödynnettävä järjestötoiminnan mahdollisuudet ulottaa toiminta kattamaan myös viranomaisten vastuiden väliin tai ulkopuolelle jääviä tarpeita.

Näitä ovat muun muassa tehtävät, jotka liittyvät yhteisöjen ja yhteiskunnan palautumiseen sekä onnettomuuksien jälkihoitoon.

Järjestöjen ja viranomaisten välisestä yhteistoiminnasta on perinteisesti sovittu pelastustoimen piirissä sopimusjärjestelyillä, ja julkinen palvelu on tältä osin perustunut vapaaehtoisuuteen. Sopimuspalokuntia on 709 kappaletta, ja niissä toimii sopimuspalokuntalaisia yhteensä 13 400 (Hjelt & Kujala 2013).

Kirjallinen menettely yhteistoiminnasta koskee kuitenkin vain osaa hälytystoimintaan osallistuvia yhdistyksiä ja järjestöjä. Lisäksi sopimusten sisällöt vaihtelevat niin alueellisesti kuin toimijoittainkin, sillä pelastuspalvelujärjestöjen ja -yhdistysten sopimukset laaditaan paikallisten viranomaisten kanssa (pl. keskusjohtoiset sopimukset). Meripelastus- ja pelastuskoiratoiminnassa on aloitettu katselmusten (myös auditointi/tarkastus) käyttö, ja niiden tarkoituksena on varmistaa hälytystoimintaan käytettävän vapaaehtoisresurssin osaaminen ja yhteensopivuus viranomaisten toiminnan kanssa. Näkökulma on tuore ja vie yhteistoimintajärjestelyjen ohjaamisen toiminnalliselle tasolle. Parhaassa tapauksessa katselmuksen avulla saadaan luotua vuorovaikutussuhde vapaaehtoisten toimijoiden ja vapaaehtoisia käyttävien viranomaisten välille. Yhteistoiminnan kehittämiselle tuleekin löytää nykyistä systemaattisempia keinoja saattaa alueelliset ja paikalliset toimijat säännöllisesti yhteen osana organisaatioiden normaalia toimintaa.

6.1 Arvio aineistosta Kyselytutkimus Suomen Punaisen Ristin, Suomen Meripelastusseuran, Suomen Palveluskoiraliiton ja Suomen Pelastuskoiraliiton osalta yhteystiedot puhelinhaastatteluita varten koottiin niin, että järjestö lähetti sähköpostiviestin toiminnassaan mukana oleville vapaaehtoisille, ja pyysi vastaamaan viestissä olleeseen kyselyyn halukkuudesta osallistua tutkimukseen. Suomen Lentopelastusseura toimitti suoraan omasta jäsenrekisteristään yhteystiedot, ja Suomen Punainen Risti toimitti edellä mainitun lisäksi pienen määrän muiden vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien yhteystietoja. Näin ollen Lentopelastusseuraa lukuun ottamat93

ta kyselyyn on valikoitunut toimijoita, jotka ovat itse ilmoittautuneet halukkaiksi vastaajiksi.

Vapepan osalta yhteystietojen kokoamiseen käytettiin valmiustietokantaa.

Tutkimuksen näkökulmasta valmiustietokannan käyttö aineiston keruussa sisältää useita tekijöitä, jotka on huomioitava lopullisessa aineistossa. Valmiustietokanta sisältää tiedot 800–1300 hälytysryhmästä. Valtaosan, eli noin 900 ryhmän taustajärjestö on joku muu kuin pelastuspalvelujärjestö. Aineiston keruuta varten valmiustietokannassa olevat tiedot tarkastettiin päivitysajankohdan osalta. Suurin osa hälytysryhmien täyttämistä hälytystoimintakorteista oli päivitetty vuosien 2009 ja 2010 aikana. Valmiustietokanta ei sisällä ryhmäläisten yhteystietoja, mutta tietokannasta on saatavilla ryhmäkohtaisten valmiushälyttäjien tiedot (mm. puhelinnumero) noin 2 500 hälyttäjälle.

Palokuntien osalta e-kysely lähetettiin palokuntiin, joten kyselyyn vastasivat myös muut kuin hälytysosastoissa toimivat.

Varautumisen aineistot Kuntien osalta tutkimuksen aineistonkeruu ei toiminut halutulla tavalla. Yhteydenotoissa kuntiin oli vaikeuksia löytää varautumisesta vastaavia henkilöitä, ja usein oikea taho kunnasta löytyi vasta useiden puheluiden jälkeen. Kuntien toimihenkilöt suhtautuivat lähes poikkeuksetta tutkimukseen positiivisesti, mutta osa ei halunnut mukaan vedoten varautumisaineistojen päivittämättömyyteen tai siihen, etteivät vapaaehtoiset näy suunnittelussa mitenkään. Tutkimuksen aineisto jäi tämän takia kuntien osalta vajaaksi.

Tehtävätiedot ja raportointi Tiedot vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä ovat useassa paikassa ja hajanaisia. Jokaisella järjestöllä on oma käytäntönsä tietojen keruulle, ja suoritetiedot raportoidaan eri järjestelmiin. Kerättäviä tietoja leimaa pirstaleisuus: raportoidaan tunteja, tehtäviä, kiireellistä, kiireetöntä, yleishyödyllistä, kaupallista ja valistuksellista. Viranomaiset eivät tilastoi systemaattisesti vapaaehtoisten käyttöä tehtävissä, jolloin toiminnan seuranta ja arviointi haasteellista. Esimerkiksi vapaaehtoisten osallistumisesta sosiaali- tai terveystoimen tai poliisin johtamiin tehtäviin ei ole lainkaan viranomaisten kokoamia valtakunnallisia tilastoja.

94

7. Suositukset vapaaehtoisresurssin käytettävyyden parantamiseksi Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa nykytilan kuvaus sekä tunnistaa mahdolliset viranomaisten ja järjestöjen yhteistoimintaan liittyvät kehittämistarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot. Tutkimushankkeessa tunnistettiin viisi viranomaisten ja järjestöjen toimintaan liittyvää kehittämisaluetta, joiden perusteella tutkimuksen hankeryhmä laati suositukset laajassa sidosryhmäyhteistyössä.

Suositukset laadittiin erillisenä prosessina, eivätkä ne sellaisenaan ole osa tutkimuksellista raporttia.

Johdanto Valtioneuvosto teki 14.6.2012 periaatepäätöksen kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö toteutti yhdessä Suomen Sopimuspalokuntien Liiton kanssa vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä koskevan tutkimushankkeen periaatepäätöksen toimenpiteen 64 mukaisesti: ”Vahvistetaan vapaaehtoisten saatavuutta turvallisuus- ja hälytystehtäviin ja selvitetään, kuinka palokuntasopimuksiin kirjatut vahvuusvaatimukset täyttyvät maan eri osissa”. Tutkimuksen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden järjestöyhteistyöryhmä.

Tutkimuksen tavoitteena oli edistää vapaaehtoisresurssin käytettävyyttä onnettomuuksissa ja häiriötilanteissa, sekä vahvistaa kansalaisten osallisuutta yhteiskunnan turvallisuustyöhön ja sen kautta arjen turvallisuutta. Tutkimushankkeessa tunnistettiin viisi viranomaisten ja järjestöjen toimintaan liittyvää kehittämisaluetta, joiden perusteella tutkimuksen hankeryhmä laati suositukset laajassa sidosryhmäyhteistyössä.

Suositukset koskevat: n n n n n

Vapaaehtoisresurssin tunnistamista Tarvittavien vapaaehtoisresurssien määrittelyä ja standardisointia Hälytyskäytäntöjen kehittämistä Raportointikäytännön ja tehtäväluokituksen yhtenäistämistä Osallistumisen ja rekrytoitumisen edistämistä

95

Sisäisen turvallisuuden järjestöyhteistyöryhmä hyväksyi suositukset 8.10.

2014 pidetyssä kokouksessa ja päätti, että hankkeessa valmistellaan sisäisen turvallisuuden ohjausryhmälle esitys jatkotoimista. Ohjausryhmä käsitteli suositukset kokouksessaan 16.11.2014.

7.1 Vapaaehtoisresurssin tunnistaminen Vapaaehtoisten rooli ja merkitys yhteiskunnan turvallisuudelle ja varautumiselle on nostettu esiin useissa valtioneuvostotason linjauksissa. Esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuusstrategia kannustaa vahvasti hyödyntämään vapaaehtoiskenttää voimavarana. Suoran auttamistoiminnan lisäksi vapaaehtoistoiminta parantaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja valmiuksia vahvistamalla toiminnassa mukana olevien sosiaalista pääomaa sekä tuottamalla kansalaisten osallisuutta edistäviä toimintamahdollisuuksia. Nykyisellään hallinnonalat vastaavat järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistoiminnan järjestelyistä toimialallaan.

Vapaaehtoisten käytettävyyttä ja saatavuutta hälytystehtäviin tarkastellut tutkimus osoittaa, että vapaaehtoisresurssin potentiaali ei ole kokonaisuudessaan käytössä. Lisäksi on epäselvää, kuinka hyvin kansalaiset tuntevat mahdollisuutensa osallistua vapaaehtoistoimintaan ja sitä kautta edistää yhteiskunnan turvallisuutta. Hankeryhmä pitää siksi tärkeänä, että vapaaehtoisresurssin tunnistamiseen ja tunnustamiseen kiinnitetään huomiota erityisesti alueellisten ja paikallistason viranomaisten operatiivisessa suunnittelussa sekä varautumisessa. Koska vapaaehtoiset ovat olennainen osa viranomaisten toimintakapasiteettia, viranomaisten vastuulla on arvioida vapaaehtoisresurssin tarvetta sekä sopia tarvittavista järjestelyistä resurssin käyttöön saamiseksi. Vapaaehtoisresurssin on syytä näkyä roolinsa edellyttämällä tavalla viranomaisten suunnitteluasiakirjoissa ja toimintaohjeissa.

Vapaaehtoistoiminta edellyttää myös tukea, ja esimerkiksi pelastuslain 52 § velvoittaa pelastustoimen viranomaisia edistämään mahdollisuuksiensa mukaan pelastustoimen tehtävissä käytettävien vapaaehtoisten organisaatioiden toimintaedellytyksiä. Vapaaehtoisresursseja käyttävien viranomaisten on yleisemminkin huolehdittava siitä, että vapaaehtoisresurssi on käytettävissä myös jatkossa. Toiminnan tuen tulee olla vapaaehtoisten motivointiin tähtäävää, ja esimerkiksi toiminnasta ja onnistumisista viestiminen on kannustin, joka tekee myös toimintaa tunnetuksi ja edesauttaa uusien toimijoiden rekrytointia.

Koska viranomaiset eivät nykyään välttämättä koe hyötyvänsä vapaaehtoisista, vapaaehtoisresurssin parempi hyödyntäminen edellyttää uusia innovatiivi-

96

sia toimintamalleja. Hankeryhmä pitää tärkeänä hyödyntää kokeilukulttuurin kaltaisia uusia tapoja auttamis- ja pelastustehtävin osallistumisen ja käytettävyyden kehittämisessä.

Suositukset

Vapaaehtoisresursseja käyttävät viranomaiset tunnistavat ja tunnustavat vapaaehtoisten roolin suunnitteluasiakirjoissaan, toimintaohjeissaan ja viestinnässään. Lisäksi vapaaehtoisresurssi huomioidaan hallinnonalojen strategisessa suunnittelussa sekä lainsäädäntötyössä.

Hallinnonalat kannustavat alueellisia ja paikallisia viranomaisia innovatiivisten ja kokeilevien toimintamallien kehittämiseen vapaaehtoisten käytettävyyden parantamisessa. Kuntaliitto edistää vapaaehtoisresurssin hyödyntämistä Kujaprojektissa, omissa suosituksissaan ja muissa kehittämishankkeissaan.

Viranomaiset ja järjestöt lisäävät vapaaehtoistoimintaa koskevan tiedon saatavuutta ja välittävät tietoa toimintaan liittyvistä hyvistä käytännöistä sekä viestivät vapaaehtoistoiminnan kansalaisille tarjoamista mahdollisuuksista.

7.2 Tarvittavien vapaaehtoisresurssien

määrittely ja standardisointi Viranomaiset hyödyntävät vapaaehtoisresurssia päivittäistehtävissä, mutta myrskyjen, tulvien ja muiden uhkien aiheuttamissa laajoissa häiriötilanteissa avuntarve kasvaa ja monipuolistuu. Tämä lisää tarvetta päivittäisen toiminnan ylittäville lisäresursseille sekä yhteistoiminnalle.

Vapaaehtoisresurssin hyödyntäminen perustuu nykyisellään paikallisiin ja alueellisiin käytäntöihin, minkä takia erot toiminnassa ovat suuria. Yksi tunnistetuista ongelmista on se, etteivät viranomaiset tiedä mitä vapaaehtoisten hälyttämisellä saadaan. Vaikka vapaaehtoisyksiköitä on suunniteltu käytettävän viranomaisten tukena sekä normaalioloissa että häiriötilanteissa, vapaaehtoisyksiköiden suorituskykyä ei ole määritelty. Lisäksi tietoa siitä, kuinka paljon vapaaehtoisyksiköitä on hälytettävissä maakunnittain, ei ole koottu kaikilta osin.

Vapaaehtoisten käytön esteiden poistaminen edellyttää systemaattista kehittämistä. Hankeryhmä pitää tärkeänä standardisoitujen toimintamallien luomista. Tämä varmistaa viranomaiselle tiedon siitä, minkälaista apua on 97

tarjolla. Standardisoidut toimintamallit antavat järjestöille edellytykset oman toimintansa sekä resurssien arviointiin ja kehittämiseen. Toimintamallien kehittämisen lähtökohtana ovat valtakunnalliset riskiarviot ja muu ohjaus sekä alueellisesti tunnistetut tarpeet.

Toimintamallien kehittämisessä tulee hyödyntää järjestötoiminnan joustavuus ja mahdollisuudet ulottaa toiminta kattamaan myös viranomaisten vastuiden väliin jäävät aukot tai näiden ulkopuolelle jäävät tarpeet. Näitä ovat esimerkiksi yhteisöjen ja yhteiskunnan palautumiseen sekä jälkihoitoon ja järjestäytymättömien auttajien käyttöön liittyvät tehtävät.

Suositukset

Pelastuspalvelujärjestöt yhdessä vapaaehtoisia käyttävien viranomaisten sekä Kuntaliiton kanssa määrittelevät ja sen kautta standardisoivat hälytystoiminnassa käytettävät toimijaresurssit (kuten muodostelmat, yksiköt ja ryhmät).

Pelastuspalvelujärjestöt arvioivat standardisoitujen hälytysresurssien pohjalta omat käytettävissä olevat toimijaresurssinsa ja määrittävät niille kehittämistarpeet.

7.3 Hälytyskäytäntöjen kehittäminen Tarkoituksenmukainen hälytyskäytäntö ja tekninen järjestelmä ovat keskeisessä osassa vapaaehtoisten yksiköiden ja ryhmien käytettävyydessä tehtävään.

Viranomaisilla ja järjestöillä on käytössä useita tapoja ja teknisiä järjestelmiä vapaaehtoisresurssien hälyttämiseen.

Hätäkeskus hälyttää nykyään vapaaehtoisyksiköt viranomaisen antaman hälytysohjeen (vaste) perusteella tai lisähälytyksenä viranomaisen määräyksestä. Viranomaiset hälyttävät myös vapaaehtoistoimijoita suoraan tilanne- ja johtokeskuksista.

Voidaankin sanoa, että käytännöt vaihtelevat merkittävästi sekä alueellisesti että toimijoittain. Lisäksi nykyisissä hälyttämisjärjestelmissä ei pääsääntöisesti hyödynnetä modernia teknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankeryhmä pitää tärkeänä, että vapaaehtoisten saatavuutta tehtäviin parannetaan yhtenäistämällä hälytyskäytäntöjä ja hyödyntämällä olemassa olevia järjestelmiä niin, että vapaaehtoiset ovat hälytettävissä jatkossa kaikista tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

98

Suositukset

Pelastuspalvelujärjestöt kehittävät yhdessä Vapepan hälytysjärjestelmää sekä yhtenäistävät muuten tarkoituksenmukaisella tavalla omia hälytyskäytäntöjään.

Vapaaehtoisresurssien hälyttäminen huomioidaan kaikilla hallinnonaloilla viranomaisten hälytyskäytäntöjen ja teknisten järjestelmien kehittämisessä sekä kiireellisissä että tätä toimintaa läheisesti tukevissa tehtävissä.

7.4 Raportointikäytännön ja

tehtäväluokituksen yhtenäistäminen Tutkimuksen mukaan hälytystoimintaan liittyvät raportointi- ja tilastointikäytännöt vaihtelevat vapaaehtoisresurssin osalta, eikä tietojen keruulle ole yhtenäistä tapaa. Vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä kerättävä tieto on lisäksi pirstaleista, ja tilastoinnin pohjana olevat mittarit vaihtelevat järjestöittäin.

Vain osalla järjestöistä on tilastoinnissa käytössä raportointi- tai toiminnanohjausjärjestelmä. Vapaaehtoisten suorittamien tehtävien tietoja ei pääsääntöisesti tilastoida viranomaisten raportointijärjestelmiin. Hankeryhmä pitää ongelmallisena, ettei kokonaiskuvaa suoritetuista tehtävistä tai toiminnan kohteena olevista henkilöistä ole. Tämä vaikeuttaa koko vapaaehtoisresurssin ja -toiminnan merkityksen arviointia ja kehittämistä.

Suositukset

Pelastuspalvelujärjestöt yhtenäistävät raportointikäytäntöjään sekä sopivat yhtenäisestä tehtäväluokituksesta.

Viranomaiset huomioivat vapaaehtoistoiminnan kirjaamisen järjestelmissään siten, että suoritetuista tehtävistä saadaan tarvittaessa kokonaiskuva valtakunnallisesti.

99

7.5 Osallistumisen ja rekrytoitumisen edistäminen Kolmasosa suomalaisista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Valtaosa hälytystoimintaan osallistuvista 30 000 vapaaehtoisesta on mukana työelämässä.

Kilpailu ihmisten ajankäytöstä on lisääntynyt, ja samalla työn ja vapaa-ajan suhde on hämärtynyt. Työelämä on entistä vaativampaa ja samalla myös kiire on lisääntynyt ihmisten arjessa. Nykyisellään erityisesti sopimuspalokuntalaisten mahdollisuuksissa osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin on havaittu ongelmia.

Vaikka valtaosa nykyisistä vapaaehtoisista ei tutkimusten mukaan koe työelämän ja hälytystoiminnan yhteensovittamista merkittävänä esteenä toimintaan osallistumiselle, on kuitenkin nähtävissä, että varsinkin nuorempien henkilöiden rekrytoiminen edellyttää työn ja hälytystoiminnan uudenlaista yhteensovittamista ja toisaalta työnantajille suunnattujen kannustavien toimintamallien luomista. Lisäksi työntekijöiden osallistuminen lähiyhteisön ja samalla koko yhteiskunnan turvallisuutta edistävään valmiustoimintaan tulee nähdä yhtenä yhteiskuntavastuun toteuttamistapana.

Koska vapaaehtoistoiminnan elinehto on uusien toimijoiden rekrytoiminen, hankeryhmä pitää tärkeänä, että rekrytointiin kehitetään uusia toimintatapoja. Huomiota tulisi erityisesti kiinnittää toiminnan näkyvyyteen ja julkiseen tunnustamiseen.

Suositukset

Pelastuspalvelujärjestöt tekevät tunnetuksi yhteistyössä sisäisen turvallisuuden viranomaisten kanssa työnantajien tuen merkityksen vapaaehtoiselle hälytystoiminnalle.

Pelastuspalvelujärjestöt kehittävät ja pilotoivat toimintamallin työssäkäynnin ja hälytystoiminnan yhteensovittamiseen huomioiden rekrytoinnin, koulutuksen ja integroitumisen järjestöjen toimintaan, ja levittävät pilotoinnin kokemuksia ja tuloksia laajasti viranomaisille ja työnantajille.

100

Lähteet And, Riikka (2014). Punaisen Ristin ensivastetehtävätiedot. Sähköposti 13.6.2014.

Gröndlund, Henrietta (2014). Vapaaehtoistoiminta vuonna 2025. Turvallisuuskomitean järjestöseminaari. Säätytalo 2.10.2014.

Hatakka, Ilari (2012). Pelastustoimen, Rajavartiolaitoksen ja Meripelastusseuran vesillä tapahtuneet pelastus- ja avunatotehtävät 2011. Julkaisematon muistio. Suomen Meripelastusseura.

Heikkilä, Markku (2014). Ensivastetehtävien raportointi. Suullinen tiedonanto 25.5.2014.

Hirvi, Mikko (2014). Rajavartiolaitoksen meripelastustehtävien raportointi. Suullinen tiedonanto 21.2.2014.

Hjelt, Silvio & Kujala, Isto (2013). Sopimuspalokuntien lähtövarmuus. Vapaaehtoisten saatavuus turvallisuus ja hälytystehtäviin -hankkeen väliraportti. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto.

Ketola, Johannes (2014). Pronto-tilastot vapaaehtoisten osallistumisesta pelastustoimen tehtäviin 2009–2013. Kirjallinen tiedonanto 11.2.2014.

Kokonaisturvallisuuden sanasto (2014). Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Sanastokeskus TSK ry, Helsinki.

Kurttila, Pertti (2014a). Palolentotoiminta ja -tehtävät. Suullinen tiedonanto 24.4.2014.

Laasanen, Juhani (2011). Vapaaehtoistoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset. Ruralia-instituutti 70/2011 Mikkeli, Helsingin yliopisto.

Lagerström, Samu (2013). Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys -kyselytutkimuksen yhteenvetoraportti. Suomen Kyselytutkimus Oy. Lentopelastusseura (2014). Vuosikertomus 2013.

Leppänen, Petteri (2014a). Suomen Meripelastusjärjestelmä. Vapaaehtoiset osana meripelastustoimen valmiutta. Turvallisuuskomitean järjestöseminaari. Säätytalo 2.10.2014.

Leppänen, Petteri (2014b). Vapaaehtoisten suorittamat hälytystehtävät 2009–2013. Kirjallinen Mankkinen, Teija (2013). Vapaaehtoisresurssin saatavuus ja käytettävyys osana toiminnan häiriöttömyyden turvaamista. Julkaisematon hankesuunnitelma. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Muttilainen, Vesa (2014). Vapaaehtoisten osallistuminen poliisijohtoisiin tehtäviin 2009–2013.

Kirjallinen tiedonanto. 3.4.2014.

Nordström, Jori (2014). Meripelastusyhdistysten ja viranomaisten yhteistoiminta. Suullinen tiedonanto 13.4.2014.

Nylund, Marianne & Anne Birgitta Yeung (2005).Vapaaehtoistoiminta – anti, arvot ja osallisuus.

Tampere, Vastapaino.

Pelastustoimen kumppanuusverkosto (2011). Ohje pelastustoimen yksikkö- ja kutsutunnuksista.

Pelastustoimen kumppanuusverkosto 1/2011 Peltonen, Karim & Ilona Hatakka (2014). Järjestöt ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus. Kokonaisturvallisuutta rakentamassa. Verkkojulkaisussa: Turvallinen Suomi. Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta. Turvallisuuskomitea.

Peltonen, Karim & Teija Mankkinen (2012). Kylmän sodan raunioilla. Teoksessa Nyström, Samu (toim.). Vaara ohi? Suomalainen väestönsuojelu kylmän sodan raunioilla s. 305–310. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Tampere.

Rajavartiolaitos (2012). Merelliseen suur- ja monialaonnettomuuteen liittyvä keskeinen normisto. Julkaisussa: Monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen yhteistoimintasuunnitelma.

Rajavartiolaitos.

101

Rapeli, Merja (2014). Vapaaehtoisten osallistuminen sosiaali- ja terveystoimen tehtäviin. Suullinen tiedonanto 15.5.2014.

Salli, Jukka-Pekka (2013). Pelastustoimen toimintatilastot vuosina 2010–2011. Teoksessa: Mankkinen, Teija (toim.) Pelastustoimen tilinpäätös. Analyysi suomalaisen pelastustoimen nyky­tilasta. s. 30-67. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Tampere.

Sisäministeriö (2006). Pelastustoiminnan järjestelyt sisävesialueilla -ohje.

Sisäministeriö (2007). Valmiussuunnittelu pelastuslaitoksissa. Sisäasiainministeriön julkaisut 26/2007 Sisäministeriö (2009). Ilma-alusten käyttö pelastustoimen tehtävissä -ohje. Sisäasiainministeriön julkaisut 8/2009.

Sisäministeriö (2011). Pelastustoimen VIRVE-viestiohje. Sisäasiainministeriön julkaisut 24/2011.

Sisäministeriö (2012a). Pelastustoimen strategia 2025. Sisäasiainministeriön julkaisut 8/2012.

Sisäministeriö (2012b). Turvallisempi huominen. Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös 14.6.2012. Sisäasiainministeriön julkaisut 26/2012.

Sisäministeriö (2012c). Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Sisäministeriön julkaisut 21/2012.

Sisäministeriö (2013a). Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta -ohje. 1.1.2014-31.12.2018.

Poliisihallitus.

Sisäministeriö (2013b). Sopimus poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminnasta. 1.1.201431.12.2015. Poliisihallitus.

Sisäministeriö (2013c). Poliisin ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistoiminta -ohje. Poliisihallitus.

Sisäministeriö (2014). Turvallisuutta harvassa? Tilanneraportti turvallisuudesta harvaan asutuilla alueilla. Sisäministeriön julkaisut 6/2014.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2009). Traumaattisten tilanteiden psykososiaalinen tuki ja palvelut.

Opas kunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16/2009.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2014a). Yhteistyöpöytäkirja varautumisesta ja ensiaputoiminnasta sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Punaisen Ristin välillä. 12.2.2014.

Suomen Lentopelastusseura (2014). Toiminta ja tehtävätilastot 2011–2013. Miehistö-järjestelmä.

Suomen Meripelastusseura (2014). Toiminta- ja tehtävätilastot 2009–2013. Messi-järjestelmä.

Suomen Meripelastusseura (2012). Mallisopimus pelastuslaitoksen ja meripelastusyhdistyksen yhteistoiminnasta. Julkaisematon mallisopimus. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Suomen Meripelastusseura (2013). Vapaaehtoinen meripelastusvuosi 2013. Vuosijulkaisu. Suomen Meripelastusseura.

Suomen Palveluskoiraliitto (2014). Toiminta- ja tehtävätilastot 2011–2013 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (2013a). Pelastuskoiratoiminkunnan toimintaohje. Julkaisematon lähde 4.2.2013.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (2013b). Palokuntien toimintatilastot 2013. Julkaisematon tilasto. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Suomen Pelastuskoiraliitto (2014). Toiminta- ja tehtävätilastot 2011–2013.

Suomen Punainen Risti (2011a). Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ensihuoltotyöryhmän loppuraportti. Julkaisematon raportti. Suomen Punainen Risti.

Suomen Punainen Risti (2011b). Toimintalinjaus 2011–2014.

Suomen Punainen Risti (2012). Suomen Punaisen Ristin vuosikertomus 2012.

Suomen Punainen Risti (2014a). Suomen Punaisen Ristin vuosikertomus 2013.

Suomen Punainen Risti (2014b). Toimintalinjaus 2014–2017.

Suomen Punainen Risti (2014c). Vapaaehtoisen pelastuspalvelun tehtävätilastot 2009–2013.

Suomen Punainen Risti (2014d). Kotimaan valmiustoiminnan tehtävätilastot 2013.

102

Suomen Punainen Risti (2014e). Hälytysryhmän minimivaatimukset. Julkaisematon lähde 13.8.2014.

Vainio, Janne (2014). Lentopelastusyhdistysten päivystys. Suullinen tiedonanto 14.3.2014.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (2013). Johtosääntö 19.3.2013.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (2014). Suositus hälytysryhmän minimivaatimuksiksi 11.11.2014.

Venäläinen, Emilia & Maikki Sonninen (2013). Suomen meri- ja järvipelastustehtävät. Karttoja ja analyysejä vuosien 2007–2012 tehtävistä. Aalto yliopiston julkaisusarja Tiede Teknologia 12/2013.

Vesalainen, Teppo (2014). Autoliiton Vapepa-tehtävät. Sähköposti 13.6.2014.

Virtanen, Tommi (2014). Caritaksen suorittamien ensivastetehtävien määrä. Sähköposti 16.4.2014.

Wiikinkoski, Tarja (2013). Varautuminen pelastustoimessa. Teoksessa: Mankkinen, Teija (2013).

Pelastustoimen tilinpäätös. Analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta 108–182. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Tampere.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010). Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Puolustusministeriön julkaisuja 2010.

Lainsäädäntö Asevelvollisuuslaki 1438/2007 Laki Suomen Punaisesta Rististä 811/2005 Pelastuslaki 379/2011 Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 407/2011 Hallituksen esitys Eduskunnalle pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta HE257/2010 vp Poliisilaki 872/2011 Meripelastuslaki 1145/2001 Valtioneuvoston asetus meripelastuksesta 37/2002 Terveydenhuoltolaki 1326/2010 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalveluista 340/2011 Sosiaalihuoltolaki 710/1982 Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta 1687/2009

Varautumisen aineistot Viiden kunnan varautumisen suunnitteluaineisto yht. 36 dokumenttia.

Viiden pelastuslaitoksen varautumisen suunnitteluaineisto yht. 48 dokumenttia.

Yhteistoimintasopimukset yht. 20 dokumenttia.

103

Liite 1.

Kyselylomake 1. Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan 1.

Minkä seuraavien vapaaehtoisjärjestöjen tai niiden jäsenyhteisöjen toiminnassa olet mukana tällä hetkellä? MV

1.1 Suomen Punainen Risti 1.2 Suomen Pelastuskoiraliitto 1.3 Suomen Palveluskoiraliitto 1.4 Suomen Meripelastusseura 1.5 Suomen Lentopelastusseura 1.6 Vapaaehtoinen maanpuolustustyö (sis. maanpuolustuskoulutus, reserviläiset ym.

1.7 Palokuntatoiminta (esim. VPK-toiminta, sopimuspalokunta) 1.8 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu 1.9 Muu, mikä? (avoin) 2.

Missä edellä mainituista järjestöistä toimit ensisijaisesti? YV

3.

Kuinka monta vuotta olet ollut mukana edellä mainituissa järjestöissä yhteensä? YV

0–5 vuotta 6–10 vuotta 11–15 vuotta 16–20 vuotta Yli 20 vuotta

4.

Miksi olet mukana vapaaehtoistoiminnassa? MV

4.1 4.2 4.3 4.4 4.5 4.6 4.7 4.8

Tekemisen kaipuu Auttamisen halu Sosiaaliset syyt / yhteisöllisyys Itsensä kehittäminen Työuran kehittäminen Kaveri pyysi mukaan Sukulainen pyysi mukaan Joku muu syy, mikä?

104

2. Osallistuminen hälytystoimintaan 5.

Hälytettiinkö sinut vuoden 2012 aikana hälytystehtäviin? YV Kyllä/ei

Mikäli vastaa ”kyllä”, siirtyy kysymykseen 6.

Mikäli vastaa ”ei”, siirtyy kysymykseen 11.

6.

Kuinka moneen hälytystehtävään sinut hälytettiin vuoden 2012 aikana? YV

(SPEK: Esitetään avoimena ja luokitellaan jälkikäteen)

(SSPL: Esitetään vaihtoehtoluokkineen)

Alle 5 5–10 11–15 16–20 21–25 26–30

Yli 30

En osaa sanoa 7.

Kuinka moneen hälytystehtävään osallistuit vuoden 2012 aikana? YV

(SPEK: Esitetään avoimena ja luokitellaan jälkikäteen) (SSPL: Esitetään vaihtoehtoluokkineen)

En yhteenkään

Alle 5 5–10 11–15 16–20 21–25 26–30

Yli 30

En osaa sanoa

105

8.

Missä roolissa toimit ensisijaisesti hälytystehtävissä? YV

Miehistössä, esimerkiksi ryhmän jäsenenä

Ryhmän tai partion johtajana tai aluksen päällikkönä Vapepa-johtajana 9.

Kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä yleensä kesti osaltasi (sis. matka- ja toiminta-ajan)? YV

Alle 1 tuntia 1–2 tuntia 3–4 tuntia 5–6 tuntia 7–8 tuntia 9–10 tuntia Yli 10 tuntia

10.

Kuinka kauan yhtäjaksoisesti hälytystehtävä kesti pisimmillään osaltasi vuoden 2012 aikana

(sis. matka- ja toiminta-ajan)? YV

0–5 tuntia 6–10 tuntia 11–15 tuntia 16–20 tuntia 21–24 tuntia Yli 24 tuntia

11.

Onko osastollasi tai ryhmälläsi hälytystehtäviä mielestäsi: YV

Liian usein Sopivasti

Liian harvoin 12.

Saatko hälytyksiä useamman hälytysryhmän kautta? YV

Kyllä, saan eri ryhmien kautta hälytyksiä samoista tehtävistä.

Kyllä, saan eri ryhmien kautta hälytyksiä ainoastaan eri tehtävistä.

Ei, saan hälytyksiä vain yhden ryhmän kautta.

106

Mikäli vastaa ”kyllä saan eri ryhmien kautta hälytyksiä samoista tehtävistä”, siirtyy kysymykseen 13.

Mikäli vastaa ”muut vaihtoehdot”, siirtyy kysymykseen 14.

13.

Kuinka suuri osa saamistasi hälytyksistä tulee useamman hälytysryhmän kautta? YV

Harva

Alle puolet Puolet

Yli puolet Kaikki

3. Käytettävyys hälytystehtäviin 14.

Kuinka hyvin pystyt (tai pystyisit) tyypillisesti osallistumaan hälytystehtäviin?

Voit käyttää arvioinnissa asteikkoa 5=erittäin usein tai aina 1=en koskaan. MV 14.1 14.2 14.3 14.4

Päätoimesi aikana?

Vapaa-ajalla arkisin?

Viikonloppuisin?

Lomien aikana?

15.

Kuinka pitkäkestoiseen tehtävään voisit tyypillisesti osallistua huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi? YV

0–5 tuntia 6–10 tuntia 11–15 tuntia 16–20 tuntia 21–24 tuntia Yli 24 tuntia

107

16.

Arvioi, kuinka monena päivänä virka-aikaan (klo 8–16) olisit käytettävissä seuraavan työviikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti) huomioiden perhe-, työ- ja muut sitoumuksesi? YV

En olisi käytettävissä.

1 päivänä 2 päivänä 3 päivänä 4 päivänä 5 päivänä

17.

Arvioi, kuinka monena päivänä virka-ajan ulkopuolella (klo 16–08) ja viikonloppuisin olisit käytettävissä seuraavan viikon aikana hälytystehtäviin (ei yhtäjaksoisesti) huomioiden perhe-, työja muut sitoumuksesi? YV

En olisi käytettävissä.

1 päivänä 2 päivänä 3 päivänä 4 päivänä 5 päivänä 6 päivänä 7 päivänä

4. Motivaatio 18.

Pidätkö hälytystoimintaa ensisijaisesti omalta osaltasi: YV

18.1 18.2 18.3 18.4 18.5

harrastuksena? osa-aikaisena tai sivutoimisena työnä? keinona irtaantua työ- ja perhe-elämästä? sosiaalisena toimintana samanhenkisten ihmisten kanssa? jonakin muuna, minä?

19.

Estävätkö jotkut seuraavista tekijöistä sinua osallistumasta hälytystoimintaan?

Voit käyttää arvioinnissa asteikkoa 5–1, jossa: 5=erittäin usein tai aina ja 1=ei koskaan YV

108

19.1 Ei aikaa riittävästi 19.2 Motivaation puute 19.3 Taloudelliset syyt 19.4 Puolison tai perheen suhtautuminen 19.5 Työ/koulu ei mahdollista toimintaa 19.6 Henkilösuhteet hälytysryhmäläisten ja/tai viranomaisten kanssa 19.7 Kulkuyhteydet 19.8 Terveys/fyysinen kunto/ikä 19.9 Toiminnan kuormittavuus 19.10 Muu syy, mikä?

20.

Mitkä seuraavista asioista motivoivat sinua jatkamaan toiminnassa?

Voit käyttää arvioinnissa asteikkoa 5–1, jossa: 5=motivoi merkittävästi ja 1=ei motivoi lainkaan YV

20.1 Mahdollisuus osallistua kiireellisiin hälytystehtäviin 20.2 Mahdollisuus osallistua kiireettömiin avustustehtäviin 20.3 Mahdollisuus osallistua etukäteen sovittaviin tuki- ja avustustehtäviin 20.4 Mahdollisuus käyttää uutta tekniikkaa ja varusteita 20.5 Mahdollisuus toimia viranomaisten kanssa 20.6 Mahdollisuus toimia osana ryhmää/yhteisöä 20.7 Mahdollisuus auttaa 20.8 Mahdollisuus osallistua koulutukseen 20.9 Mahdollisuus oppia uutta 20.10 Muu, mikä?

21.

Näissä olosuhteissa, voisitko kuvitella olevasi samoissa tai samankaltaisissa vapaaehtoisatehtävissä… YV

1 vuoden päästä? (kyllä/en/en osaa sanoa) 3 vuoden päästä? (kyllä/en/en osaa sanoa)

5. Yhteistyö viranomaisten kanssa 22.

Kenen viranomaisen kanssa hälytysryhmälläsi tai järjestölläsi on sopimuksia osallistumisesta hälytystoimintaan? MV

21.1 21.2 21.3 21.4

Pelastuslaitoksen Poliisin Sosiaaliviranomaisen Terveysviranomaisen

109

21.5 21.6 21.7 21.8 21.9

Rajavartiolaitoksen Puolustusvoimien Muun, minkä?

Ei minkään En osaa sanoa

23.

Oliko vuonna 2012 tilanteita, joissa ryhmästäsi olisi ollut apua, mutta se jätettiin jostakin syystä YV hälyttämättä?

Erittäin usein tai aina Melko usein Silloin tällöin Melko harvoin Ei koskaan En osaa sanoa

24.

Kenen viranomaisen tai tahojen kanssa olet tehnyt henkilö­kohtaisen sopimuksen osallistumisesta hälytystoimintaan? MV

En ole tehnyt henkilökohtaista sopimusta Pelastuslaitoksen Palokunnan Poliisin Sosiaaliviranomaisen Terveysviranomaisen Rajavartiolaitoksen Puolustusvoimien

Oman hälytysryhmän

Muun, minkä?

25.

Onko sinut varattu poikkeusolojen aikaiseen väestönsuojelutai pelastusmuodostelmaan harrastustoimintasi kautta? YV

Kyllä/ei/en osaa sanoa

110

6. Taustatiedot 26. Sukupuoli Mies/nainen 27.

Ikä (avoin)

15–24 25–34 35–44 45–54 55–64 65+ 28. Kotikuntasi 29. Asutko: Taajama-alueella Haja-asutusalueella 30.

Ylin suorittamasi koulutus

Kansa-/ keski-/peruskoulu Lukio/ylioppilas Ammattikoulu Opistotasoinen/AMK-koulutus Yliopisto/korkeakoulu 31.

Mihin ammatti- tai muuhun ryhmään katsot tällä hetkellä kuuluvasi?

Maanviljelijä Työntekijä Toimihenkilö Yrittäjä

Johtavassa asemassa, toisen palveluksessa Eläkeläinen Opiskelija/koululainen Kotiäiti/koti-isä Työtön

Joku muu, mikä?

111

32.

Työskenteletkö, opiskeletko tai teetkö jotain muuta sivutoimea varsinaisen päätoimesi ohella?

Kyllä, mitä? /ei

33.

Talouden tyyppi

Yksittäistalous, alle 35-vuotias Yksittäistalous, yli 35-vuotias Lapseton pari Aikuistalous, lapset alle 18 vuotta Aikuistalous, lapset yli 18 vuotta Aikuistalous, jossa alle 18- ja yli 18-vuotiaita lapsia

34.

Kuuluuko perheeseesi muita huollettavia tai hoidettavia läheisiä, joihin ja joiden asioiden hoitamiseen käytät merkittävästi aikaa?

Kyllä/ei 35.

Saako vastaustietojasi käyttää ja luovuttaa tämän tutkimuksen lisäksi aiheeseen liittyviin muihin tutkimustarkoituksiin? (SPEK)

Kyllä/ei

Annan luvan tietojeni käyttöön ja luovuttamiseen tämän tutkimuksen lisäksi aiheeseen liittyviin muihin tutkimustarkoituksiin. (SSPL) Kyllä/ei

112

Liite 2.

Vapaaehtoisten raportoidut tehtävät Pronto-järjestelmässä (Ketola 2014) Pelastustoimen raportoimat meripelastusyhdistysten tehtävät 2009–2013.

Huhti Touko

Kesä

Heinä

Elo

Syys

Loka Marras Joulu

Yht.

2009

0

3

15

20

16

13

7

2

0

76

2010

0

7

25

54

22

16

8

1

0

133

2011

0

14

33

62

20

5

6

5

0

145

2012

2

8

19

30

20

7

5

1

1

93

2013

0

15

37

45

34

18

10

4

3

166

Metsäpalolentojen lukumäärä 2009–2011.

Johtolento

2009 -

2010* -

2011* 11

2012* -

2013* 2

Yhteensä 13

Muu lento

4

19

4

21

24

72

Savuhavainnon tarkistuslento

13

24

30

7

33

107

Tähystyslento

637

744

575

124

554

2 634

1

-

-

-

-

1

655

787

620

152

613

2827

Valvontalennot Kaikki yhteensä

* Vuosina 2010–2011 kaksi yksityistä yritystä hoiti neljän palovalvontareitin osalta, ja vuosina 2012–2013 yksityinen yritys hoiti kahden reitin osalta tähystystoiminnan.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun suorittamat tehtävät.

Onnettomuustyyppi (ensisijainen)

2009

2010

2011

2012

2013

Yhteensä

Rakennuspalo

3

3

2

0

0

8

Liikenneonnettomuus

1

0

0

1

0

2

Muu tarkastus-/varmistustehtävä

0

0

1

0

0

1

Ihmisen pelastaminen

1

1

2

1

1

6

Avunantotehtävä

0

1

0

0

0

1

Virka-aputehtävä*

5

6

7

2

6

26

Yhteensä

10

11

12

4

7

44

*Virka-avut on poliisin avustamisia, joissa Vapepa ollut mukana (tai on selvitetty mahdollisuutta)

Liite 3.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytysryhmät (Vapepan valmiustietokanta/Suomen Punainen Risti) JÄRJESTÖ

RYHMIEN MÄÄRÄ

HENKILÖMÄÄRÄ

Suomen Punainen Risti

285

4038

Muu järjestö tai ryhmä

301

3345

Suomen Metsästäjäliitto

174

2163

Metsästäjäin Keskusjärjestö

90

1224

Reserviläisliitto

49

710

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

47

539

Suomen Meripelastusseura

38

454

Suomen Liikunta ja Urheilu

26

443

Suomen Palveluskoiraliitto

40

437

Suomen Latu

23

345

Suomen Pelastuskoiraliitto

30

345

Sukeltajaliitto

35

314

Marttaliitto

36

292

Suomen Reserviupseeriliitto

29

278

Maa- ja kotitalousnaisten Keskus

13

240

Autoliitto

32

214

Suomen Lentopelastusseura

19

209

1

200

WWF Suomen Kylätoiminta ry

17

173

Suomen Radioamatööriliitto

25

162

Suomen Partiolaiset

16

149

Suomen Moottoriliitto

17

128

Suomen Veneilyliitto

3

86

Maanpuolustuskoulutus ry

5

58

Suomen Suunnistusliitto

3

45

Suomen Mielenterveysseura

5

44

Suomen Tiepalvelumiehet

5

43

Suomen Tiepalvelumiesliitto

5

35

Suomen Rauhanturvaajaliitto

6

34

Suomen Työväen Urheiluliitto

2

22

Maanpuolustusnaisten liitto

3

19

Suomen Nuorisoseurojen Liitto

2

17

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

2

15

Naisten Valmiusliitto

2

13

SF-Caravan

1

11

Maanpuolustuskiltojen Liitto

2

8

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö

2

8

Johanniitat

1

7

1392

16 867

Yhteensä

114

Liite 4.

Yhteenveto varautumisen aineistosta

Käyttötilanteet n

n

n

n

n

n

Pelastustoimintaan osallistuu myös muita viranomaisia, vapaaehtoisjärjestöjä ja tahoja, joiden kanssa sovitaan toiminnasta koskien myös poikkeusoloja.

Lisäksi pelastuslaitos huolehtii osapuolten tehtävien yhteensovittamisesta. (valmiussuunnitelma) Pelastuskoiria käytetään jo normaaliolojen tilanteiden esim. rakennusten sortumaonnettomuuksissa. Poikkeusoloissa pelastuskoirien tarve kohdistuu ensisijaisesti hyökkäysvaikutusten riskikohteissa olevaan tuhotilanteiden jälkeiseen pelastustoimintaan. (valmiussuunnitelma) Pelastuslaitoksen osalta tehostetun valmiuden tila saavutetaan viimeistään kahden tunnin kuluessa. Tarpeen mukaan valmiutta voidaan kohottaa suorittamalla resurssi- ja valmiussiirtoja, lisäämällä henkilöstön määrää vakinaisesti miehitetyillä paloasemilla sekä kutsumalla vapaaehtoisia sammutusmiehiä varikkovalmiuteen tai lisäämällä varallaolijoiden määrää. Tehostetussa valmiudessa ja täysvalmiudessa toiminnallista valmiutta lisätään vallitsevan tilanteen mukaisesti, eli suoritetaan tarvittaessa työvuoro- ja varallaolojärjestelyjä, ja vapaaehtoisahenkilöstöä otetaan välittömään lähtövalmiuteen. (valmiussuunnitelma) Normaaliolojen suurissa luonnononnettomuuksissa noudatetaan suuronnettomuussuunnitelman mukaisia toimintamalleja. Henkilö- ja kalustoapua pyydetään tarvittaessa yhteistoimintaviranomaisilta ja vapaaehtoisilta. (valmiussuunnitelma) Sivutoimista ja vapaaehtoista henkilöstöä nostetaan välittömään lähtövalmiuteen. (pandemiasuunnitelma) [poistettu] pelastuslaitos vastaa pelastustoiminnasta myrskytuhotilanteissa [poistettu] maakunnan alueella, johon kuuluu muun muassa seuraavat toiminnot; virka-apupyynnöt ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälyttäminen. (myrskytuhosuunnitelma)

115

n

n

n

n

Sivistystoimen tehtäviin liittyvien häiriötilanteiden hoidossa tulee olla tiiviissä yhteistyössä muiden toimialojen, keskushallinnon tukipalveluiden ja eri viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. (sivistystoimen valmiussuunnitelma) Sosiaali- ja terveystoimen toimiala on perusvalmiudessa normaaliaikana. Yhteistyöstä on sovittu poliisin, pelastusviranomaisten, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun, erikoissairaanhoidon, seudun kuntien, Suomen Punaisen Ristin ja [poistettu] seurakunnan kanssa (sosiaalitoimen valmiussuunnitelma) Palveluntuotannon häiriö- ja eritystilanteissa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöjen resurssit voidaan liittää osaksi kaupungin valmiusorganisaatiota. (kaupungin päätös) Poikkeusolot voivat vaikuttaa merkittävästi koulutustoimen tehtävien hoitamiseen. Tilat ja kalusto voidaan ottaa muuhun käyttöön. Osa henkilöstöstä ja 16 vuotta täyttäneistä opiskelijoista voidaan määrätä muihin tehtäviin.

Evakuoinnit ja väestönsiirrot on myös huomioitava. Koulutustoimenjohtaja tiedottaa tilanteen vaatimista menettelyistä ja opetuksen järjestämisestä.

Koulutustoimi tekee yhteistyötä muiden viranomaisten, kaupungin keskushallinnon, muiden hallinto-kuntien ja järjestöjen kanssa. (koulutustoimen valmiussuunnitelma)

Johtaminen n

n

n

116

Yleisjohtaja voi muodostaa avukseen viranomaisten, laitosten, ja toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten yksiköiden edustajista koostuvan johtoryhmän ja kutsua asiantuntijoita avukseen (PelL 379/2911 35 §). (pelastustoimintaohje) Tilanteen johtaja voi muodostaa avukseen viranomaisten, laitosten ja toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten yksiköiden edustajista koostuvan johtoryhmän ja kutsua asiantuntijoita avukseen (PelL 35 §). (evakuointisuunnitelma) Valmiusjohtoryhmä huolehtii myös paikallisen elinkeinoelämän edustajien ja kriisin kannalta oleellisten järjestöjen informoimisesta. Yhteydet seurakuntiin ja vapaaehtoisiin auttajiin hoidetaan [poistettu] pelastuslaitoksen kautta. (kaupungin kriisiviestintäsuunnitelma)

Suunniteltu tai saatavilla oleva henkilömäärä n

n

n

Pelastuskoiraryhmän kokoonpano on pääsääntöisesti ryhmän johtaja ja kolme koiraa ohjaajineen. (valmiussuunnitelma) Vapepasta on saatavissa suuri joukko henkilöitä muonitukseen ja muuhun huoltoon, tiedusteluun, psykososiaaliseen apuun sekä muihin tarvittaviin työtehtäviin. (CBRN-suunnitelma/tulvantorjuntasuunnitelma) Terveyskeskuksen ensiapuryhmät avustavat tarpeen mukaan pelastustoimintaa. Ensiapujoukkueita on I-III ja kaikissa ensiapujoukkueissa on kolme ensiapuryhmää [--]. Kussakin ensiapuryhmässä on yhteensä 40 henkilöä, joten kaikkiaan kolmessa ensiapuryhmässä on yhteensä 120 henkilöä. (terveyskeskuksen valmiussuunnitelma)

Suunnitellut tehtävät n

n

n

n

n

n

Muonitushuollossa tukeudutaan seuraaviin tahoihin: palokuntanaiset (yhteistoimintasopimus - kalustoapu), kuntien muonitushenkilökunta ja -ryhmät sekä muonituspaikkoina koulut, Vapaaehtoinen pelastuspalvelu. (valmiussuunnitelma) Paikallista ja alueellista öljyvahinkojen torjuntaa voidaan tarvittaessa tehostaa seuraavilta viranomaisilta saatavalla virka-avulla tai muutoin näiden apuun turvautuen. WWF/Vapepa. Vapaaehtoiset Jälkitorjunta, eläinten/ lintujen puhdistus (öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma) Muonitushuollosta suuronnettomuuksissa vastaavat palokuntanaiset. Elintarvikehankinnassa hyödynnetään mm. huoltoasemia (24h). Tarvittaessa muonituksen tukena voidaan käyttää kuntien muonitushenkilökuntaa/-ryhmiä ja muonituspaikkoina esimerkiksi kouluja tai SPR:ää. (suuronnettomuussuunnitelma) Vapepan tehtävänä on evakuoitujen perushuolto ja tiedustelu. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu hälytetään pelastuslaitoksen päivystävän päällikön toimesta. (CBRN-suunnitelma) Vapepa: Vaara-alueelta evakuoidun väestön perushuolto yhdessä kunnan kanssa. (tulvantorjuntasuunnitelma) Tarkistetaan SPR:n kanssa yhdessä valmiusvaraston tarvikkeet ja tehdään suunnitelma niiden mahdolliseksi uusimiseksi. Äkillisissä onnettomuuksissa tehdään maksusitoumusostoja paikallisilta tavarantoimittajilta ja turvaudutaan mahdollisesti SPR:n katastrofirahaston apuun. (sosiaali- ja terveystoimen

117

n

n

n

n

n

n

n

n

n

118

toimialan valmiussuunnitelma) Henkinen kriisinkestävyys käsittäen mm. tiedotustoiminnan, opetustoimen, kulttuuri-identiteetin, kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt sekä turvallisuutta tukevan vapaaehtoistoiminnan. (kunnan yleinen valmiussuunnitelma) SPR – ensiapu – koulutus – valmiuspäällikkö reserviläiset – etsintä- ja pelastustoiminta – pelastuspalvelut, VPK:t, palokuntatoiminta (kunnan yleinen valmiussuunnitelma) Toimintayksiköissä on vaatetuksen ja muun perushuollon perusvalmius.

Poikkeusoloissa otetaan päiväkodeista käyttöön huopia yms. perustarvikkeita sekä tehdään yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden kanssa (SPR ensisijaisesti). (sosiaalityön valmiussuunnitelma) Puhelinpäivystyksestä vastaavat kriisikeskuksen työntekijät sekä tehtävään koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt. (sosiaalityön valmiussuunnitelma) SPR:llä on henkisen tuen koulutettuja henkilöitä kantakaupungin ja liitoskuntien alueella. Yksi ensihuoltoryhmä on hälytysryhmänä. SPR voi tarvittaessa kouluttaa henkilöstöä henkisen tuen antamiseen. (terveyskeskuksen valmiussuunnitelma) SPR:n ensiapuryhmistä on tieto osana kunnan terveydenhuollon valmiussuunnitelmaa. (terveyskeskuksen valmiussuunnitelma) Vapaaehtoisjärjestöt ja varasairaaloiden tiloissa toimivat yksityiset ruokapalveluyritykset ovat tarvittaessa muonitustehtävissä. Ryhmät on koottu pääosin keittiötyötä tekevistä. (kaupungin valmiussuunnitelma) Tulkkauspalvelujen osalta kaupunki hyödyntää pelastuslaitoksen kokoamaa tulkkirekisteriä sekä paikallisten tulkkien palveluita. Mahdollisuuksien mukaan apuna käytetään myös kaupungin palveluksessa olevia kieltenopettajia. Kuulo- ja näkövammaisille tiedottamisessa käytetään apuna paikallisia järjestöjä. (kriisiviestintäsuunnitelma) Majoitus-, muonitus-, vaatetus-, kuljetus-, ohjaus-, kriisi- ja ensiavun sekä psykososiaalisen tuen tehtävissä viranomaisten työtä täydentävät vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) ja Suomen Punaisen Ristin (SPR) järjestöjen vapaaehtoiset sekä seurakunnan toimijat. Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntayhtymällä on henkisen huollon ryhmä (HeHu). Yhteistyömuotoja tarkennetaan järjestöjen ja seurakunnan kanssa käytävillä keskusteluilla ja mahdollisilla sopimuksilla. (sosiaalityön valmiussuunnitelma)

Hälyttämiskäytännöt n

n

n

n

n

n

n

n

n

Hälytysvasteisiin lisätään tarvittaessa normaaliolojen erityistilanteita sekä poikkeusoloja varten tarvittavia resursseja kuten huolto- ja muonitushenkilöstöä (palokuntanaiset + kuntien muonitushenkilöstö + Vapepa), kuntien kunnallistekniikan päivystäjät, pelastuskoiraryhmät, vapaaehtoinen pelastuspalvelu (esim. järvipelastajat), evakuointikeskuksiin tarvittava henkilöstö, raivaus- ja rakentamisryhmät sekä muut mahdolliset kunnan muodostelmat. (valmiussuunnitelma) Psykososiaalisen tuen koordinoimiseksi ja toiminnan aloittamiseksi on [poistettu] psykososiaalisen tuen johtaja PSYKO 1, joka hälytetään pyynnöstä hätäkeskuksen kautta. Psykososiaalisen tuen toimintaryhmät, kuten kuntien kriisiryhmät, SPR tai kirkko ilmoittavat PSYKO 1:lle toimintamahdollisuutensa. PSYKO 1 ottaa yhteyden pelastustoiminnan johtajaan [poistettu] VirKutsu-puheryhmässä ja siirtyy ilmoittautumisen jälkeen määrättyyn puheryhmään, jossa ilmoittaa psykososiaalisen tuen toimintakyvyn. (suuronnettomuussuunnitelma) [poistettu] pelastuslaitoksen palokuntanaiset – hälyttäminen tekstiviestillä [poistettu] P2 tai PEJOKE:n pyynnöstä (suuronnettomuussuunnitelma) SPR:n Vapepa-ryhmät – hälyttäminen valmiuspäivystäjän kautta tekstiviestillä [poistettu] P2 tai PEJOKE:n pyynnöstä (suuronnettomuussuunnitelma) Hätäkeskuksen tehtäviin kuuluu avustaa pelastustoimintaa ja suorittaa mahdolliset lisähälytykset viranomaisten pyynnöstä (Vapepa, virka-apu jne.). (suuronnettomuussuunnitelma) Pelastustoiminnan johtajan käskystä hätäkeskus voi tehdä lisähälytyksen muiden toimijoiden resurssien hälyttämiseksi. (pelastustoimen johtamisen yleisohje) Psykososiaalisen avun organisoinnista vastaa sosiaali- ja terveystoimi. [poistettu] pelastuslaitoksella on toimivat yhteydet seurakuntiin, Suomen Punaiseen Ristiin ja psykososiaalista tukea tarjoaviin vapaaehtoistoimijoihin. Tuen käynnistämisessä voidaan käyttää pelastuslaitoksen apua. (kriisiviestintäsuunnitelma) SPR:n ensiapuryhmät hälytetään puh. 112. (terveyskeskuksen valmiussuunnitelma) Psykososiaalisen tuen lisätarpeesta tehdään hälytys, puh. 112. (terveyskeskuksen valmiussuunnitelma)

119

Poikkeusolojen muodostelmat n

n

n

Pelastustoimintaa varten tarvitaan muodostelmaresursseja, joiden mitoitus perustuu uhka-arvioihin. Pelastusmuodostelmien osalta pidetään yleensä minimitasona, että poikkeusolojen tehtäviin varaudutaan käyttämään kaikkia pelastustoimen alueella olevaa pää- ja sivutoimista henkilöstöä, vapaaehtoisia palokuntia sekä tehdas- ja laitospalokuntia sopimusten mukaisesti. (valmiussuunnitelma) pelastuskoiraryhmien 1 pelastuskoirajoukkue (3 ryhmänjohtajaa ja 9 koiraa ohjaajineen) sisältyy 1. pelastuskomppaniaan. Järvipelastajien ryhmä sisältyy 1. pelastuskomppaniaan. (valmiussuunnitelma) Terveydenhuollon varautumissuunnitelmat perustuvat osittain pelastustoimen uhkakuviin, joissa arvioidaan paikalliset riskit. Suunnitelmissa tulee kuvata onnettomuus, jossa on mahdollisesti mekaanisia vammoja ja vaativat onnettomuuspaikalla annettavaa ensihoitoa ja yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Valmiusryhmälle tulee olla varattu hoitovälineet ja muu tarvittava materiaali myös maasto-oloissa toimimista varten. Ensiapuryhmien ja -joukkueiden perustamiseen voidaan käyttää myös vapaaehtoisjärjestöjä. (kaupungin valmiussuunnitelma)

Henkilövaraukset ja sopimukset n

n

n

n

120

Yhteistoiminta tapahtuu sopimuksen perusteella tai muutoin sen mukaisesti kuin öljyvahinkojen torjuntalain 20 §:n torjunta-avun antamisen osalta tarkoitetaan. (öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma) Pelastuslaitos on tehnyt sopimuksia useiden vapaaehtoisjärjestöjen kuten VPK:n, järvipelastajien ja muiden sopimuspalokuntien kanssa. Vapaaehtoisjärjestöjä johtaa pelastusviranomainen. (sisävesien pelastussuunnitelma) Pelastuslaitos esittää kahden vuoden välein [poistettu] aluetoimistolle varattavaksi kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet alle 60-vuotiaat virka- tai työsopimussuhteessa olevat henkilöt. Lisäksi esitetään varattavaksi muuta pelastuslaitoksen toiminnassa tarvittavaa henkilöstöä kuten tiedottajia, nuohoojia, pelastuskoiraryhmien henkilöstöä, evakuointeihin tarvittavaa henkilöstöä sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöstöä. (valmiussuunnitelma) Yleishuoltoryhmiin määrätään kunnan henkilökuntaa. Ryhmien jäsenrekisteriä ylläpidetään sosiaali- ja terveystoimen hallinnossa (yleishuoltoryhmät liite 10). Tarvittaessa ryhmiin määrätään vapaaehtoisia työntekijöitä [poistet-

n

n

tu] seurakunnasta tai vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta. Tarvittaessa apua pyydetään muista kunnista. (sosiaali- ja terveystoimen toimialan valmiussuunnitelma) Lisäresurssien saaminen pitkittyneissä häiriötilanteissa varmistetaan yhteistyösopimuksella SPR:n kanssa. (sosiaali- ja terveystoimialan valmiussuunnitelma) Pelastuslaitos huolehtii vastuullaan olevien tehtävien edellyttämistä henkilövarauksista. Pelastuslaitoksien tekemien varausten piiriin kuuluu pelastushenkilöstö eli kaikki vakinaisessa palvelussuhteessa olevat henkilöt, puolivakinaiset henkilöt, sekä tehdaspalokuntien (TPK) ja vapaapalokuntien (VPK) hälytysosastoissa olevat henkilöt. Lisäksi varataan pelastuskoiraryhmien ja suojelupiirien ja -lohkojen johtokeskusten henkilöstö sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöstöä. (kaupungin valmiussuunnitelma)

Osaaminen ja sen ylläpito n

n

n

n

Pelastuslaitoksessa selvitetään koulutustarpeet ja laaditaan koulutussuunnitelma, joka sisältää eri turvallisuustilanteiden valmiuksien kehittämisen.

Koulutustilannetta seurataan. Koulusta tarvitsevat jaetaan seuraaviin ryhmiin: oma henkilöstö, pelastustoimen perustamisvastuulla oleva henkilöstö, omatoimisen varautumisen henkilöstö ja yhteistoimintaan osallistuvat organisaatiot. (valmiussuunnitelma) Koulutusta toteuttavat Pelastusopisto, alan järjestöt, pelastuslaitos itse tai muu taho siten, kuin pelastuslaissa säädetään. Erittäin tärkeitä ovat erityistilanteisiin liittyvät suuronnettomuusharjoitukset sekä valmiusharjoitukset, joiden yhteydessä on mahdollista harjoitella eri viranomaisten ja organisaatioiden yhteistoimintaa ja johtamista laajasti aina omatoiminen varautuminen mukaan luettuna. Tavoitteena on, että harjoituksia toteutetaan vähintään yksi vuodessa. (valmiussuunnitelma) Kehittämisteemat: viranomaisten, vapaaehtoispalvelun ja laivayhtiöiden kanssa suunnitellaan ja toteutetaan yhteisiä koulutuksia ja harjoituksia.

Tehostetaan toimintaa järvipelastajien kanssa mm. miehistön vaihdolla toimintatapojen integroimiseksi. (sisävesien pelastussuunnitelma) Pelastuslaitoksen toiminta-alueella järjestetään öljyntorjuntakoulutusta operatiiviseen toimintaan osallistuvalle henkilöstölle viikko- tai kuukausikoulutusohjelman mukaisesti. Koulutuksia järjestetään tarpeen mukaan, keskimäärin yksi teoriapäivä ja kolme käytännön harjoituspäivää vuodes-

121

n

n

sa. Koulutuksessa pyritään laatimaan eri vuosille oma painopistealueensa.

Vuonna 2011 painopisteenä on kaluston sijoittaminen ja käyttöönotto. Veneenkuljettajien käyttökoulutusta parannetaan eri venetyypeillä ns. ristiinkoulutuksella. (öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma) Eri viranomaiset voivat tarvittaessa järjestää koulutusta yhteistoiminnassa.

Suunnitelmaa testataan ja harjoitellaan vuosittain [poistettu] lääninhallituksen koordinoimissa valmius- ja suuronnettomuusharjoituksissa. Lisäksi paikallisesti voidaan järjestää pienempiä harjoituksia tarpeen mukaan. Näistä harjoituksista laaditaan erillinen vuosisuunnitelma. (suuronnettomuussuunnitelma) Kaupunki on vuokrannut tilan koulutus- ja harjoituskäyttöön alueen Vapepa-ryhmille. Lähtökohtana on Vapepa-toiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen [poistettu] alueella siten, että kaupungin palveluntuotantoa tuetaan yhteiskunnan häiriö- ja erityistilanteissa. Vapepa-ryhmät laativat vuosittaiset koulutussuunnitelmat ja toimintakertomukset, jotka tulee lähettää kaupungin strategiselle hallinto-osastolle. (kaupungin päätös)

Yhteistoiminnan suunnittelu ja arviointi n

n

n

n

122

[poistettu] pelastuslaitos on tehnyt sopimuksia useiden vapaaehtoisjärjestöjen, kuten VPK:n, järvipelastajien, ja muiden sopimuspalokuntien kanssa.

Onnettomuus-, etsintä- tai muissa tilanteissa toimintaa johtaa lähin ja tarkoituksenmukaisin yksikkö, kunnes vastuussa oleva viranomainen ottaa johtovastuun tilanteesta. Vapaaehtoisjärjestöjä johtaa pelastusviranomainen [--]. (sisävesien pelastussuunnitelma) Vesialueiden onnettomuusriskit on kartoitettu lähettämällä paloasemien palopäälliköille riskikartoituskysely, jossa on kartoitettu kyseisten kuntien onnettomuusriskejä ja pelastustoimen sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun resursseja. (sisävesien pelastussuunnitelma) Valmiussuunnitelma koostuu useista erilaisista suunnitelmista ja asiakirjoista. Valmiussuunnittelutehtävät ja -vastuut määritetään kiinteästi pelastuslaitoksen eri yksiköiden ja henkilöiden tehtäviin sekä toiminnan ja talouden suunnitteluprosesseihin. Pelastusjohtaja on kokonaisvastuussa valmiussuunnittelusta ja sen organisoinnista pelastuslaitoksessa. Suunnittelussa tarvitaan lisäksi yhteistyötä eri viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen sekä asiantuntijoiden kanssa. (valmiussuunnitelma) Tarkempi yhteistyö meritoiminnan kanssa sisällytetään övt-suunnitelman

n

n

n

n

n

n

n

päivityksen yhteydessä merialueella olevien pelastuslaitosten kanssa. Siinä huomioidaan myös muut toimijat, kuten Rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien sekä vapaaehtoisten toimijoiden kalusto ja henkilöstö. (öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma) Pelastuslaitos päivittää uuteen öljyntorjuntasuunnitelmaan kuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen öljyntorjuntavalmiuden, sekä osallistuvan henkilöstön määrän ja koulutuksen jälkivahingontorjuntatehtäviin. (öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma) Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on kiinnitetty erityistä huomiota kansainväliseen ulottuvuuteen sekä varautumisen ja kriisijohtamisen toimijakentän laaja-alaisuuteen. Elinkeinoelämän ja järjestöjen merkitys osana yhteiskunnan varautumista ja häiriötilanteiden hallintaa korostuu. (kunnan valmiussuunnitelman yleinen osa) Yhteistyöstä ja työnjaosta on sovittu poliisin, pelastusviranomaisten, hätäkeskuksen, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ja erikoissairaanhoidon kanssa.

Suomen Punaisen Ristin ja seurakunnan kanssa on sovittu yhteistyöstä arkija suuronnettomuustilanteita varten. (sosiaali- ja terveystoimen toimialan valmiussuunnitelma) Vastalääkkeenä ulkoisen toimintakyvyn uhkiin on [poistettu] seudun kuntayhteistyön ja [poistettu] yhteistyö vapaaehtoisin yhteistoimintasopimuksin ja yhteinen palvelustrategia sekä joustava työvoiman käyttö ja paikallisesti myös vapaaehtoisten ja järjestöjen tuoma apu. Vapaapalokunnat, reserviläisjärjestöt, SPR, asukasyhdistykset, partiolaiset. (kunnan valmiussuunnitelman runko) Kokonaisturvallisuus määritellään valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoimintana. (valmiussuunnitelman yleinen osa) Häiriötilanteiden hallinnan tehtävät ja tavoitteet voidaan määritellä myös esim. seuraavalla Pelastusopiston kuntien valmiussuunnitteluohjeessa vuodelta 2012 esitettävällä tavalla: [--] jatkuva yhteydenpito ja tiedon välittäminen viranomaisiin ja muihin toimijoihin eri hallinnontasoilla ja -aloilla, mukaan lukien yhteistoiminta muiden kuntien, ylikunnallisten toimijoiden (kuten esim. pelastuslaitos, kuntayhtymät jne.), elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen kanssa [--]. (valmiussuunnitelman yleinen osa) Palvelutuotannon häiriö- ja erityistilanteissa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöjen resurssit voidaan liittää osaksi kaupungin valmiusorganisaa-

123

n

n

n

124

tiota. (kaupungin poikkeusolojen johtosääntö) TE-keskus, lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto, poliisiosasto sekä pelastusosasto ovat yhdessä sotilasviranomaisten ja rajavartioviranomaisten sekä SPR:n kanssa laatineet [poistettu] läänin valmiussuunnitelman laajamittaisen maahantulon varalle. TE-keskukset kartoittavat alueellaan pakolaisten sijoittamiseen tarvittavat tilat ja tekevät kuntien kanssa aiesopimukset järjestelykeskusten ja vastaanottokeskusten perustamisesta. (kaupungin valmiussuunnitelma) Valmiuslain 28 ja 29 §:ssä on esitetty kunnallishallintoa koskevat erityiset toimivaltuudet. Valtioneuvosto voi määrätä, että kaupunginhallituksen on asetettava avukseen valmiustoimikunta, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen kaupungin ja valtion viranomaisten sekä talouselämän ja kansalaisjärjestöjen toiminta. (kaupungin valmiussuunnitelma) Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnitelmissa on toisiaan sivuavia osioita, jotka on kummassakin suunnitelmassa sovitettava yhteen. Kaupungin suunnitelmissa tulee ottaa huomioon myös kuntayhtymien, järjestöjen ja yksityisten hoitoyksikköjen pelastussuunnitelmat. (kaupungin valmiussuunnitelma)

Liite 5.

Yhteenveto sopimusten sisällöstä Mihin tehtäviin vapaaehtoisia on suunniteltu käytettävän? n n

n n n n n n

n n n n

n n n n n n

n n n n

Pelastustoimen tehtävät, joissa onnettomuuskohteen sijainti ei ole tiedossa Pelastustoiminta sortuneissa rakennuksissa tai maanalaisissa tiloissa, raunioetsintä Sortumis- ja räjähdysonnettomuudet Tiedostelu- ja pelastustoiminta laajoissa myrskyissä Ensivastetehtävät Rakennuspalot ja muut onnettomuustilanteet, joissa ihmisiä evakuoidaan Pitkäkestoisten hälytystilanteiden muonitus Pelastuslaitoksen henkilöstön muonittaminen ja muut huoltotehtävät (esim. varustehuolto) Poikkeusoloissa pelastuslaitoksen henkilöstön huolto ja muonitus Evakuoitavien ensihuolto (muonitus- ja vaatehuolto, majoittaminen) Evakuointitoimenpiteissä avustaminen Suuronnettomuudet: muonitus ja muu huoltotoiminta, psykososiaalinen tuki, ensiapu Johtamistoiminnan ja viestinnän tuki- ja ylläpitotehtävät Palo- ja pelastustehtävät Metsäpalot: sammutus, muonitus ja muu huoltotoiminta Öljyntorjuntatehtävät: maa- ja vesialueiden puhdistus Vesipelastustehtävät: pintapelastus- ja vesisukellustehtävät Avustaminen poikkeusolojen laajamittaisissa evakuoinneissa (mm. evakuoitavien kokoamiseen tarkoitettujen keskusten perustaminen, huolto, vaatetus, muonitus, vastaanotto, kirjaaminen, majoittaminen) Tarvittavan valmiuden ylläpito ja muu yhteistyö Muut pelastustoimintaan liittyvät tehtävät tilanteen mukaan Oman alan tilapäiset koulutus-, neuvonta- ja muut tehtävät Varautumiskoulutus ja -harjoittelu sekä muut yhteistoiminnan muodot

125

Mitä on sovittu hälyttämisestä? n n

n

n

n

n

n

Kuntayhtymän laatiman hälytysohjeen mukaisesti Vapaaehtoisten hälyttäminen tapahtuu pelastustyönjohtajan pyynnöstä tai yhteisesti sovittujen hälytysohjeiden mukaisesti. Yhdistys toimittaa pelastuslaitokselle vapaaehtoishenkilöstön hälytysohjeet ja yhteystiedot.

Vapaaehtoiset hälytetään pelastuslaitoksen päivystävän päällikön päätöksellä. Hälyttämistä varten yhdistys kokoaa hälytysryhmän.

Hälyttämisessä noudatetaan hätäkeskuksen ja yhdistyksen yhdessä sopimia ja yleisesti käytössä olevia hälyttämisperiaatteita.

Yhdistyksen henkilöstö hälytetään tekstiviestillä hälytysohjeen mukaisesti tai pelastustoiminnan johtajan käskystä.

Kiireettömiä tilanteita varten on puhelinnumero asemapaikan päivystäjälle.

Päällekkäisten tehtävien osalta pelastustoiminnan johtaja päättää tehtävien tärkeysjärjestyksestä.

Yhdistys hälytetään hälytysohjeen mukaisesti tai pelastustoiminnan johtajan käskystä. Päivystyshenkilöstö hälytetään yhdistyksen päivystäjän puhelinnumerosta. Lisäksi kiireellisestä hälytystehtävästä lähetetään ryhmätekstiviesti yhdistyksen muulle päivystyshenkilöstölle yhdistyksen hätä­keskukselle tai pelastuslaitoksen viranhaltijoille toimittaman varallaololistan mukaisesti.

Mitä on sovittu johtamisesta? n

n

n

Vapaaehtoisryhmät toimivat pelastusviranomaisen johdon alla pelastus­toimen tehtävissä. Ryhmänjohtaja on yhteydessä pelastustoiminnan johtajaan. Viestinnässä käytetään GSM- ja VIRVE-puhelimia.

Ensivasteyksiköt tukeutuvat tehtävän aikaisen lääketieteellisen konsultointitarpeen osalta ensihoidon kenttäjohtajaan tai päivystävään ensihoitolääkäriin tai tehtävään hälytettyyn ambulanssin hoitajaan.

Pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Pelastustehtävissä vapaaehtoiset yhdistykset toimivat pelastustoiminnan johtajan alaisuudessa.

Mitä on sovittu vaatimuksista? n

n

126

Varustus ja henkilöstön kelpoisuus määräytyvät kuntayhtymän voimassa olevan ohjeistuksen mukaisesti.

Ensivastehenkilöstön tulee toimia kuntayhtymän hoito-ohjeen sekä valtakunnallisen ensihoito-oppaan mukaisesti ensiauttajatasolla.

Mitä on sovittu korvauksista? n

n

n

n

n

n n

n n

n

n

n

n

n

Vapaaehtoishenkilöstölle maksetaan kilometrikorvaukset sekä tarvittaessa muonitus- ja varustehuolto. Muista korvauksista sovitaan erikseen tapauskohtaisesti.

Pelastuslaitos vastaa korvauksetta ensivasteyksiköiden varustamisesta ja henkilöstön kouluttamisesta.

Ensivastetoiminnasta laskutetaan pelastuslaitoksen johtokunnan hyväksymän taksan mukaisesti.

Yhdistys vastaa ensivasteyksiköidensä varustamisesta ja henkilöstönsä kouluttamisesta korvauksetta.

Yhdistyksen suorittamista ensivastetehtävistä ei makseta pelastuslaitoksen taksan mukaista korvausta.

Korvaukset maksetaan kunnallisen teknisen sopimuksen mukaisesti.

Paloasemilla oleva tilat tai varusteet tai ajoneuvot ovat korvauksetta käytettävissä sopimuksen mukaiseen toimintaan.

Valmiuskorvaus sisältyy sopimukseen.

Pelastuslaitokselle voidaan tehdä esitys muiden toiminnassa tarvittavan kaluston ja astioiden hankinnoista.

Pelastuslaitos korvaa hälytystoiminnasta aiheutuneet kustannukset yhdistyksen noudattaman kulukorvauskäytännön mukaisesti (matkakulujen korvaaminen) sekä järjestää tarvittavan muonitus- ja varustehuollon.

Mahdollisista muista korvauksista sovitaan tapauskohtaisesti erikseen.

Pelastuslaitos suorittaa sopimuksen mukaisen summan sopimuksessa mainittujen tehtävien hoitamisesta ja tarvittavan valmiuden ylläpitämisestä.

Pelastuslaitos suorittaa yhdistykselle sopimuksessa mainittujen tehtävien hoitamiseksi tarvittavan valmiuden ylläpitämisestä päättämänsä korvauksen. Korvaussummaa tarkistetaan vuosittain pidettävässä yhteistoimintaneuvottelussa.

Pelastuslaitos korvaa hälytystoiminnasta aiheutuneet kustannukset yhdistyksen noudattaman kulukorvauskäytännön mukaisesti (matkakulujen korvaaminen).

Pelastuslaitoksen koulutus- ja harjoituspaikat varusteineen ovat yhdistyksen käytettävissä korvauksetta. Tilojen ja varusteiden varaamisesta sovitaan sopimuksen lopussa mainitun yhteyshenkilön kanssa.

127

Mitä on sovittu osaamisen ylläpidosta? n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

n

128

Koulutus- ja harjoituspaikat ovat yhdistysten käytössä korvauksetta.

Yhdistys osallistuu resurssiensa mukaisesti pelastuslaitoksen suur­onnettomuus- ja valmiusharjoituksiin Ensivastetoiminnassa toimimisen edellytyksenä on Suomen Pelastusalojen Liiton kurssiohjelman mukainen koulutus ja siitä saatava todistus. Vuosittainen täydennys- tai ylläpitokoulutus toteutetaan ensivasteohjeen mukaisesti.

Ensivastetoimintaan osallistuva henkilöstö on koulutettu kurssiohjelman mukaisesti SPEK:n tai SPR:n toimesta. Kurssin suorittaneilla tulee olla kurssitodistus. Vuosittainen täydennys- tai ylläpitokoulutus tulee toteuttaa valtakunnallisen ensihoito-oppaan mukaisesti.

Pelastusliitto huolehtii perus- ja jatkokoulutuksesta. Pelastuslaitos osallistuu tarvittaessa koulutukseen.

Pelastuslaitos tarjoaa kustannuksellaan turvallisuuskoulutusta ensiapu-, alkusammutus- ja varautumiseen liittyvissä taidoissa. Yhdistys kouluttaa pelastuslaitoksen henkilökunnan osaamisalueensa mukaisesti.

Yhdistys osallistuu pelastuslaitoksen suuronnettomuus-, häiriötilanne- ja valmiusharjoituksiin ja toteuttaa harjoitussuunnittelun yhteydessä sovitut toimenpiteet osana harjoitusta. Valmiusharjoitukset ovat osa pakollista väestönsuojelukoulutusta.

Pelastuslaitoksen koulutus- ja harjoituspaikat varusteineen ovat yhdistyksen käytettävissä korvauksetta.

Sopijatahot tukevat toistensa koulutustoimintaa antamalla tarvittaessa ja resurssien salliessa toiselle osapuolelle koulutusapua.

Sopijaosapuolet osallistuvat resurssiensa mukaisesti toisen osapuolen järjestämiin harjoituksiin.

Yhdistys osallistuu resurssiensa mukaisesti pelastustoimintaa ja varautumista koskevien erityissuunnitelmien laadintaan.

Yhdistys huolehtii koulutussuunnitelmansa puitteissa tapahtuvasta henkilöstönsä koulutuksesta.

Koulutusohjelmaan on sisällytettävä tämän sopimuksen mukaisten tehtävien hoitamista palvelevaa koulutusta.

Pelastuslaitos antaa mahdollisuuksien mukaan koulutusapua, -välineitä ja -tiloja.

Yhdistys sitoutuu antamaan tarvittavan aluskoulutuksen pelastuslaitoksen nimeämille henkilöille.

Koulutuksista aiheutuneista kustannuksista vastaa pelastuslaitos.

Mitä on sovittu suunnitelluista ja/tai toteutetuista varauksista? n

n

n

Pelastuslaitos varaa vähintään ryhmänjohtajat poikkeusolojen käyttöä varten. Asevelvollisuuden piiriin kuuluvien osalta annetaan tarkempia ohjeita.

Pelastuslaitos voi varata tarvitsemansa määrän vapaaehtoishenkilöstöä poikkeusolojen väestösuojeluorganisaatioonsa.

Pelastuslaitos voi varata tarvitsemansa määrän yhdistyksen henkilöitä normaaliolojen erityistilanteita ja poikkeusolojen tilanteita varten.

129

Liite 6.

Kartat

130

131

132

133

134

135

10

SPEK tutkii

Vapaaehtoisten saatavuus turvallisuutta tukeviin tehtäviin on sisäisen turvallisuuden elinehto. Erityisen merkittävä vapaaehtoisten rooli on pelastustoimessa sekä sosiaali- ja terveystoimessa. Laajemmin kyse on koko yhteiskuntaa koskettavasta kansalaistoiminnasta ja sen turvaamisesta.

Vaikka vapaaehtoisella valmius- ja pelastuspalvelutoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet, nykytilankuvaus vapaaehtoisten roolista, tehtävistä sekä yhteistoimintajärjestelyistä on puuttunut.

Tämä tutkimus tarjoaa vastauksia kysymyksiin: n miten hyvin ja millä edellytyksillä vapaaehtoiset ovat käytettävissä? n mitkä tekijät motivoivat ja toisaalta estävät osallistumasta? n mihin tehtäviin ja millaisin yhteistoimintajärjestelyin vapaaehtoisia käytetään?

Tutkimus tarjoaa tietoa pelastuspalvelutoiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten kautta myös laajemmin kansalaisyhteiskunnan roolista yhteiskunnan turvallisuustehtävissä. Tutkimus on tarkoitettu toimintaan osallistuville ja sitä kehittäville sekä päätöksentekijöille.

SPEK Tutkii -sarja on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n julkaisusarja, jossa julkaistaan turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi