Väestönsuojelujärjestelmän piirissä on – ainakin laajennettuna poikkeusolojen valtuuksin - käytettävissä asiantuntemusta ja viestivälineitä, joilla voidaan varmentaa ja täydentää yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista palvelevia tilannekuvan ja tilannetietoisuuden ylläpitoon tarkoitettuja viestintä- ja arviointijärjestelmiä. Myös väestönsuojelun koulutusjärjestelmää voidaan käyttää tehokkaasti apuna riskien arvioinnissa ja suojaamistoimenpiteistä tiedotettaessa. Esimerkiksi Saksassa on väestönsuojelujärjestelmä liitetty yleiseen yhteiskunnan varautumiseen erilaisten onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle. Tällöin puhutaan laaja-alaisesta ”kriisikommunikaatiosta”, kun riskit alkavat hahmottua vaaratilanteiksi ja vaativat hälytys- ja ohjeistustoimia. Väestön omatoiminen suojautuminen on erittäin tärkeällä sijalla, mutta se vaatii hyvää ohjeistusta, johon väestönsuojelun voimavarat voivat olla käytettävissä.35 Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että erikseen ylläpidettyä väestönsuojelujärjestelmää voidaan käyttää myös muihin kuin sotaan liittyvien uhka- ja onnettomuustilanteiden hallitsemiseen. Väestönsuojelujärjestelmä tarjoaa lisäksi mahdollisuuden ottaa tilanteen vaatiessa käyttöön merkittävästi lisäresursseja, henkilöstöä ja varustusta. Toisaalta on optimoitava tarkoin sellaisen henkilöstön ja varustuksen määrä, joka välttämättä tarvitaan väestönsuojelun perusvalmiuden ylläpitoon. Se ei voi olla kovin suuri, ainakaan jos tiivistä kytkentää normaaliajan toimintoihin ei saada aikaiseksi.
Johtaminen, koulutus ja tutkimustarve Valmiuslaissa ja pelastuslaissa on annettu viranomaisille velvoitteita johtamisjärjestelmän ylläpitämiseksi ja koulutuksen järjestämiseksi, mutta määräysten käytännön sisältö on jäänyt verraten epäselväksi ja toteutus puutteelliseksi.36 Keskitettyjen ohjeiden ja tiedotusmateriaalin puute on pakottanut pelastuslaitokset omiin improvisointeihin. Siten voidaan ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, mutta vaarana on myös väestönsuojeluvalmistelujen laiminlyönti tai virheellinen painotus. Väestönsuojelun johtaminen on suunniteltu tapahtuvaksi ensi sijassa pelastuslaitoksiin tukeutuen. Lisäksi valmiuslaissa on määräyksiä erityisten joh35 Ks. Hans-Peter Weinheimer, ”Risikokommunikation im Bevölkerungsschutz”,
Europäische Sicherheit, April 2012, 108-111. 36 Tämä käy ilmi muun muassa lausunnoista, jotka saatiin tätä selvitystä varten
Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta 15.3.2013 ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta 7.3.2013.
41
