Onko alkamassa uusi ydinasekausi? Ydinaseiden valmistuskyvyn ja käyttövalmiiden ydinasejärjestelmien leviäminen uusiin maihin on antanut aihetta puhua ”uudesta ydinasekaudesta”. ”Ensimmäisellä ydinasekaudella”, toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan lopulle, elettiin kahden vastakkaisen blokin jännityksen täyteisessä mutta verraten vakaassa asetelmassa. Nyt ydinaseiden omistus on hajautunut, ja yhä useampien arvioiden mukaan myös niiden käytön todennäköisyys on kasvamassa. Erona kylmän sodan aikaan on ideologisesti ja reaalipoliittisesti painottuneiden blokkien korvautuminen voimistuvalla kansallismielisyydellä ja uskonnollisella kiivaudella yhä pirstaleisemmassa kansainvälisessä järjestelmässä. Siksi myöskään vanhat kokemukset pelotusstrategian toimivuudesta eivät välttämättä enää päde. Tähän liittyvät terrorismin mukanaan tuomat ja vaikeasti hallittavat mahdollisuudet uusiin, yllättäviin käänteisiin. Eri puolilla maailmaa varaudutaan jo siihen, että ydinaseita valmistetaan yhä lisää, niiden käytön mahdollisuus kasvaa ja ne ovat entistä vaikeammin torjuttavissa huolimatta siihen tähtäävistä kalliista torjuntajärjestelmistä. Yhdysvallat on sijoittanut valtavia summia ohjustentorjunnan rakentamiseen. Kansallisen tiedeakatemian asiantuntijaryhmä julkaisi kuitenkin raportin, jossa vakavasti epäillään suunnitellun ohjuspuolustuksen tehokkuutta edes Iranin mahdollisia ydinaseita vastaan. Ryhmä ei tuominnut ajatusta ohjustentorjunnasta sinänsä vaan arvosteli nykyisiä teknisiä ratkaisuja ja perusajatuksia. Myös vanhat ydinasevallat ovat ryhtyneet modernisoimaan ydinaseitaan. Tämä ilmenee Venäjän vuoteen 2020 ulottuvasta, 770 miljardia dollaria vastaavasta varusteluohjelmasta, jonka rahoista strategiset ydinasevoimat ja avaruuspuolustus saavat 42 prosenttia. Toisena on laivasto 24 prosentilla, kolmantena ilmavoimat 21 prosentilla, ja vasta sitten tulevat maavoimat 13 prosentilla. Ohjelman selvä painopiste on suurvaltojen välisessä strategisessa kilpailussa, joka painottuu ydinasejärjestelmiin ja maantieteellisesti Tyynen meren suunnalle. Vastaavasti Yhdysvalloista ilmoitettiin syksyllä 2012, että ydinasejärjestelmiä uudistetaan 352 miljardilla dollarilla. Se on samaa suuruusluokkaa kuin Venäjän noihin tarkoituksiin suuntaama rahasumma. Suomen kannalta on aiheellista todeta, että verrattuna kylmän sodan aikaan maamme ei nyt sijaitse todennäköisellä ydinaseiden käyttöalueella tai tärkeiden maalien välittömässä läheisyydessä. Uudet ydinaseet ovat entistä pienempiä ja tarkempia, mutta niiden hallintajärjestelmät ovat edelleen monimutkai-
13
