henkilöstön kuormittumisen vähentämiseen. Toisaalta jo organisaatio- tai toimipaikkakohtaisilla valvontatoimilla on pyritty aiempaa parempaan tilanteeseen. Edellä arvioitujen huolien, ongelmien ja vaaratilanteiden ohella aineistosta tulee selkeästi esiin myös näkemysten hajonta ja onnistumiset. Osassa tarkasteltavista asioista on voimakasta hajontaa yleisesti. Osassa on havaittavissa asiakasryhmäkohtaisia ja palvelumuotokohtaisia hyviä tilanteita. Yleisellä tasolla ongelmallisin näyttäisi olevan kotihoito. Tulokset osoittavat kuitenkin, että joukossa on myös hyvin johdettuja ja toimivia toimipaikkoja, joissa sekä asiakasturvallisuus että henkilöstön työturvallisuus ovat hyvällä tasolla.
5.2. Koulutus ja kieliosaaminen Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstön koulutustarjonta ja turvallisuuskoulutuksen tarjonta on niukkaa. Koulutusta ei tarjota järjestelmällisesti, ja erityisesti paitsioon voi jäädä kotihoidossa työskentelevä henkilö (vertaa Lounamaa ym. 2013, 34; Ojala ym. 2016, 47). Erityisesti kotihoidon työntekijät tarvitsisivat kuitenkin turvallisuuskoulutusta, koska kotihoidossa olosuhteet vaihtelevat jokaisen asiakkaan asumisen mukaan. Toisaalta esimiehen tuki kotihoidon työntekijöille voi olla niukempi kuin muissa hoivamuodoissa. Aiemmat tutkimukset sekä kyselyn tulokset osoittavat, että turvallisuuskoulutus tavoittaa yhtenäisesti kaikki ammattihenkilöt silloin, kun se sisältyy henkilöiden ammatilliseen peruskoulutukseen. Sen sijaan täydennyskoulutuksena tarjottava turvallisuuskoulutus vaihtelee merkittävästi ja henkilöstö joutuu useista eri syistä eriarvioiseen asemaan täydennyskoulutukseen osallistumisen mahdollisuuksien suhteen. Tilanteen korjaaminen edellyttää määrätietoista työtä turvallisuuskoulutuksen järjestämiseksi ja tasapuoliseksi tarjoamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työnantajan taustasta, asiakasryhmästä ja palvelutyypistä riippumatta.
175
