SPEK tutkii 2 - Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta - näkökulmia varautumisen kehittämiseen

SPEK tutkii 2

Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta – näkökulmia varautumisen kehittämiseen

Kirjoittajat: Ilona Hatakka, Vesa Valtonen Ulkoasu ja taitto: Terhi Kannisto Paino: Copy-Set Oy, Helsinki 2011 ISBN: 978-951-797-426-4 (nid.)

978-951-797-427-1 (PDF) SPEK tutkii 2 ISSN-L 2242-1645 ISSN 2242-1645 (painettu) ISSN 2242-1653 (verkkojulkaisu) Julkaisija: Suomen Pelastusalan KeskusjärjestÜ SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2

Sisällysluettelo

1 Johdanto .................................................................................. 4 2 Aineisto ja menetelmä ............................................................. 5 3 Aineiston analyysi .................................................................... 8 3.1 Toimijat ............................................................................. 8 3.2 Tehtävät, toimeenpano ja suunnitelmat .......................... 11 3.3 Tiedon jakaminen ja kulku ............................................... 15 3.4 Kriisivaiheen määrittely .................................................... 17 3.5 Yllättävät kokemukset ...................................................... 20 3.6 Osaamisen arviointi ......................................................... 22 3.7 Kehittämisnäkökulmia ...................................................... 25 4 Johtopäätökset ........................................................................... 30 4.1 Turvallisuustoimijaverkostot ............................................ 30 4.2 Toimijoiden arvio osaamisesta ......................................... 31 4.3 Varautumisen ohjeistaminen ja koulutus .......................... 32 4.4 Kehittämisnäkökulmia ...................................................... 32 4.5 Henkinen jaksaminen ....................................................... 34 5 Pohdinta ..................................................................................... 35 Lähteet .......................................................................................... 38 Liitteet ........................................................................................... 39

3

1 Johdanto Heinä–elokuussa 2010 Suomen yli kulki neljä erillistä rajuilmaa, jotka saivat nimet Asta, Veera, Sylvi ja Lahja. Näistä itäistä Suomea kohteli pahiten heinäkuun lopussa Asta-myrskyksi nimetty yöllinen syöksyvirtausparvi, jonka kaatamat puut katkoivat sähköverkkoja ja tukkivat teitä. Erityisesti sähköverkon häiriintyminen aiheutti laajoja ja pitkäkestoisia ongelmia viestintä- ja televerkkoihin. Jopa viikkoja kestäneet sähkökatkokset vaikeuttivat kymmenien tuhansien ihmisten elämää ja arkea niin kodeissa, työpaikoilla kuin kesäasunnoillakin. Tilanteen alkuvaiheessa myös tiestön raivaustyö nousi merkittävään asemaan.

Rajuilmat aiheuttivat monin paikoin seurauksineen paikallisyhteisöä koskettaneen kriisin, jonka vaikutukset olivat omaisuusvahinkojen lisäksi hyvin moninaiset ja pitkäkestoiset. Paikallisesti lähes jokaisen kansalaisen arkeen vaikuttanut häiriötilanne oli maantieteelliseltä laajuudeltaan alueellinen, lähes valtakunnallinen, tai ainakin ylimaakunnallinen. Rajuilmat vaikuttivat niin kuntien kuin muidenkin viranomaisten ja elinkeinoelämän toimintaan. Varautumisen järjestelmiä otettiin käyttöön mm. vesi- ja jätehuollossa, sähköntuotannossa ja viestinnässä. Pelastus- ja muut turvallisuusviranomaiset suorittivat satoja tehtäviä raivauksesta ihmisten ja omaisuuden pelastamiseen. Sosiaali- ja terveystoimi tarkisti jalkapatikassa kotona asuvia erityisryhmiä yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa. Media raportoi satoja sivuja tarinoita, jotka antoivat kasvot käytännön ongelmille rajuilmojen vaikutuspiirissä.

Selvityksessä on mukana taustaltaan hyvin erilaisia turvallisuustoimijoita, joiden yhteinen nimittäjä on omakohtainen kokemus rajuilmoista tai niihin varautumisesta. Turvallisuustoimija on tässä selvityksessä yksilö tai yhteisö, joka on lisännyt omaa ja ympäröivän yhteisön turvallisuutta paikallisella tasolla ennen rajuilmoja sekä niiden aikana ja jälkeen, kriisin hälytys-, pelastus- ja jälkitoimissa.

Selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa toimijoiden rooleja ja tehtävien jakoa rajuilmojen aikana ja niiden jälkeen. Lisäksi selvityksessä on käsitelty häiriötilanteen aikaista tiedonjakamista sekä häiriötilanteen hahmottumista kriisivaiheistuksen kautta. Selvityksessä on tarkasteltu myös osaamistarpeita ja kehittämiskohteita erityisesti omatoimiseen varautumiseen liittyen. Tarkastelussa on pyritty huomioimaan Onnettomuustutkintakeskuksen valmistelema kattava raportti kesän 2010 rajuilmoista ja pyritty täydentämään kokonaiskäsitystä rajuilman asettamista haasteista.

Selvityksen tutkimuskysymykset ovat seuraavat: • Keitä olivat toimijat rajuilman eri vaiheissa?

• Miten oma ja muiden osaaminen nähtiin osana häiriötilanteen hallintaa?

• Miten omatoimiseen varautumiseen liittyviä ohjeita ja koulutusta pitäisi kehittää?

Selvityksen ovat laatineet ST Vesa Valtonen ja YTK Ilona Hatakka. Työtä ovat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä ohjanneet tutkimus- ja kehittämispäällikkö YTT Teija Mankkinen ja varautumisjohtaja FM Karim Peltonen. Selvitys on rahoitettu Raha-automaattiyhdistyksen yleisavustuksesta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle.

4

2

Aineisto ja menetelmä

Selvityksen aineisto on kerätty kolmessa eri vaiheessa (kuva 1). Ensimmäisessä vaiheessa tutkijat osallistuivat Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakunnallisten turvallisuustyöryhmien (työpajat) kokouksiin. Tavoitteena oli hankkia taustatietoa rajuilmojen kokemuksista ja sitä kautta täsmentää selvityksen kysymyksen asettelua ja rajausta. Ensimmäisessä kokouksista käsiteltiin Etelä-Savon alkutalven 2011 tykkiylumikokemuksia ja toisessa kesän 2010 myrskyjen opetuksia. Turvallisuustyöryhmien kokouksista saatuja havaintoja vertailtiin ja luokiteltiin tulevaa Delfoi-kyselyä varten.

Toisessa vaiheessa laadittiin Delfoi-kysely, jonka tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa yksilöiden erilaisista rooleista ja toiminnasta rajuilmojen aikana. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat myös viranomais- ja kansalaisyhteistyö eli miten eri toimijat toimivat tai eivät toimineet yhteen sekä se, miten eri toimijat näkivät toistensa toiminnan.

Kolmannessa vaiheessa laadittiin toinen Delfoi-kysely, jossa keskityttiin erityisesti eri asiantuntijoiden mielipiteisiin kehittämiskohteista. Samalla täsmennettiin toisen vaiheen vastauksia ja joidenkin teemojen osalta jatkettiin ongelmien hahmottamista. Tulokset analysoitiin raporttia varten, jonka päämääränä on SPEKin jatkotutkimustarpeiden kartoittaminen ja varautumisen kehittäminen.

Kuva 1: Tutkimuksen vaiheet

Delfoi Tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää, jota voidaan luonnehtia ”anonyymisti esiintyvän asiantuntijaryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa eri orientaation omaavien yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena ja argumentoiden käsittelemään mutkikasta ongelmaa”.1 Aiempi tutkimus on osoittanut Delfoin soveltuvuuden turvallisuuskonteksteissa2. Nimettömänä toimiminen mahdollistaa kriittisen suhtautumisen tutkimuskohteeseen ja kannanotot myös oman virallisen roolin ulkopuolelta. Iteratiivinen käsittely, jossa kunkin kierroksen tulos on seuraavan lähtökohta, mahdollistaa vastauksien arvioinnin ja argumentoinnin. Delfoi-menetelmän onnistumisen ja tulosten luotettavuuden kannalta keskeinen tekijä on asiantuntijapaneeli3 ja sen arviointi suhteessa tutkimustuloksiin. Vastaajia tulee olla riittävästi ja riittävän monipuolisella taustalla, jotta menetelmä toimii. Delfoi-menetelmä on erinomainen paitsi tiedon keräämis- ja analysointifoorumina, myös kollektiivisen oppimisen ympäristönä4.

Tutkimusalue Tutkimusalue rajattiin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntiin, koska rajuilmojen vaikutukset olivat näillä alueilla merkittävät. Asta-rajuilman vaikutukset yhteiskuntaan aiheutuivat pitkälti yh1 Linturi 2007, www.edelphi.fi 2 Mm. Valtonen 2008 ja 2010; Munkki 2008 3 Jatkossa kuvataan asiantuntijoita ”vastaajina”.

4 Valtonen (2010), 255

5

teiskunnan sähköriippuvuuden kautta. Sähköjakeluverkkoa vaurioittanut puusto sai aikaan sähkökatkojen kautta merkittävät rinnakkaisvaikutukset erityisesti tele- ja viestintäverkkojen häiriöinä.

Tieyhteydet menivät poikki teille kaatuneiden puiden vuoksi, ja voimakas tuuli ja rakennuksien päälle kaatuneet puut aiheuttivat kattovahinkoja. Sähkökatkot vaikuttivat kymmenien tuhansien ihmisten elämään tutkimuksen kohdealueella. Vaikutukset ulottuivat paikallisella tasolla kuntien toimintaan ja toimintakykyyn vesi- ja jätevesihuollon, teknisen toimen, sosiaali- ja terveystoimen sekä kulkuyhteyksien vaikeuksina ja häiriöinä. Koulujen loma-ajan vuoksi kuntien sivistystoimi säästyi merkittäviltä ongelmilta. Kuntien yleishallintoon ja päätöksentekoon rajuilmat vaikuttivat erityisesti viestintäverkkojen häiriöinä. Sähkökatkot taas aiheuttivat laajasti harmia ja vahinkoja elinkeinoelämälle ja maataloudelle5.

Molemmista maakunnista tutkimukseen osallistujien valinta kohdistettiin tiettyihin kuntiin.

Etelä-Savon maakunnasta osallistujia haettiin Savonlinnasta, Sulkavalta, Rantasalmelta ja Joroisista. Etelä-Karjalan maakunnasta osallistujia kartoitettiin Lappeenrannasta, Imatralta, Ruokolahdelta, Rautjärveltä ja Parikkalasta.

Kuva 2: Asiantuntijavastaajien maantieteellinen sijoittuminen. (Kuvan lähde: MML, tilaston pohjakartta.)

Vastaajien perustiedot Selvitykseen osallistuvien vastaajien kartoitus aloitettiin yhteistoiminnassa aiemmin mainittujen maakunnallisten turvallisuustyöryhmien kanssa Mikkelissä (23.2.2011) ja Lappeenrannassa (24.2.2011). Selvityksen kohderyhmänä olivat pelastusviranomaisten ja kuntien lisäksi erityisesti kolmannen ja neljännen sektorin toimijat6. Vastaajia haettiin käymällä läpi mediassa esiintyneitä elokuun alkupuolen (1.–15.8.2011) uutisia ja artikkeleita sekä hyödyntämällä Vapaaehtoista pelastuspalvelua ja pelastuslaitoksia. Osallistujat pyydettiin mukaan sähköpostin sekä puhelinkontaktien kautta. Lähes kaikki puhelimitse tehdyt yhteydenotot johtivat vastaajien mukaantuloon selvitykseen, ja vain osa niistä, joita lähestyttiin vain sähköpostitse ei osallistunut.

Etelä-Savon maakunnasta lähestyttiin 22 henkilöä, joista 20 lupautui selvitykseen. Etelä-Karjalan maakunnasta selvitykseen kysyttiin 29 henkilöä, joista 19 lupautui. Lopullinen vastaajamäärä ensimmäisellä Delfoi-kierroksella oli 34 ja toisella kierroksella 28 henkilöä (kuva 2 ja kuva 3).

5 Nuutinen (2011), 18 6 Kolmas sektori tarkoittaa vapaaehtoisjärjestöjä ja neljäs sektori kansalaisia.

6

Vastaajamäärä maakunnittain 19 15

Etelä-Savo

Etelä-Karjala

Kuva 3: Selvityksessä mukana olleet toimijat maakunnittain. (D1.C.) Vastaajien ikäjakauma

yli 60 12 %

21-30 0%

31-40 12 %

Vastaajien sukupuolijakauma

alle 20 0%

27

41-50 23 %

7

51-60 53 %

Nainen

Mies

Kuvat 4 ja 5: Vastaajien ikäjakauma (D1.A.) ja sukupuolijakauma (D1.B.)

Vastaajien ikäjakaumassa noin kaksi kolmasosaa on yli 50-vuotiaita. Huomionarvoista on, että vastaajissa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta. Vastaajista vain joka viides on nainen, mikä viittaa turvallisuustoimijoiden miesvaltaisuuteen. Selvitykseen osallistuneet vapaaehtoiset turvallisuustoimijat ovat aktiivista joukkoa, joka on halunnut osallistua tutkimukseen ja kehittää varautumista. Tämä näkyy vastauksissa ja kommenteissa sekä vastaajien verkostoitumisessa. Kaikkiaan vastaajajoukko edustaa vahvasti kansalais- ja vapaaehtoisnäkökulmia. Tämä tuo lisäarvoa varautumisen kehittämiseen näistä näkökulmista.

7

3

Aineiston analyysi

3.1 Toimijat Tutkimuksen tavoite oli kuvata rajuilmojen aikaisia paikallisia toimijaverkostoja7. Vastaajilta haettiin tietoa siitä, miten ja missä tehtävissä he toimivat ja miten he kokivat oman roolinsa paikallisessa verkostossa. Ensimmäisen Delfoi-kierroksen perustiedoissa vastaajia pyydettiin kuvailemaan, missä roolissa he toimivat rajuilmojen aikana. Kysymykseen annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (viranomaisena, yrityksen työntekijänä, kunnan työntekijänä, vapaaehtoisjärjestön toimijana, kansalaisena tai en missään edellisistä). Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida rooliaan sanallisesti avoimiin kenttiin. Kysymykseen oli mahdollista valita useita vastausvaihtoehtoja.

useissa em. mainituissa; 3

ei tietoa; 1

en missään; 1

kansalaisena; 9 viranomaisena; 8

yrityksen työntekijänä; 5

kunnan työntekijänä; 3

vapaaehtoisjärj estön toimijana; 4

Kuva 6: Toimijoiden roolit rajuilmojen aikana (n=38) (D1.F.)

Enimmäkseen vastaajat kertoivat kuuluneensa vain yhteen esitetyistä luokista. Esimerkiksi viranomaisrooliin vastaajat eivät yhdistäneet muita rooleja. Toimijoiden päällekkäisistä rooleista saatiin tässä vastausjakaumassa viitteitä oletettua vähemmän. Vain kolme vastaajaa katsoi toimineensa useammassa roolissa eli kansalaisena, yrityksen työntekijänä ja/tai vapaaehtoisena. Yhdellä vastaajista oli kahdeksan roolia: ”Kunnan poikkeusolojen johtoryhmän jäsen, ESPL sammutusmies, Vapepan Etelä-Savon maakuntatoimikunnan puheenjohtaja, Vapepa-johtaja, SPR:n osaston valmiusvastaava ja ea-ryhmän jäsen, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimija ja kouluttaja, asuinyhteisöni ja naapurustoni jäsen.”

(D1_03).

Vahvat toimijaverkostot Toimijaverkkojen hahmottamiseksi ensimmäisellä kysymyskierroksella (n=38) vastaajia pyydettiin kuvaamaan sitä, keiden kanssa he rajuilmojen aikana työskentelivät ja kuka toimintaa johti. Vastausvaihtoehtoja oli mahdollista valita useita, ja kysymykseen annettiin valmiit vastausvaihtoehdot 7 Verkostojen kuvaaminen tarkoittaa tässä tutkimuksessa toimijoiden ja heidän rooliensa kartoittamista rajuilmojen eri vaiheissa.

Tarkempi verkostomallinnus edellyttää oman tutkimuksensa (rajaus Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan turvallisuusfoorumien analysoinnin jälkeen).

8

(viranomaisen, yrityksen työntekijän, kunnan työntekijän, vapaaehtoisjärjestön toimijan, kansalaisen tai en minkään em. tahon). Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida vastaustaan sanallisesti avoimiin kenttiin.

Työskentely rajuilman aikana ja sen jälkeen 19

18 15

14 11 5

Kuva 7: Työskentely rajuilman aikana (D1.3.)

Kysymykseen annettiin vastauksia kaikkiaan 82 kpl. Toimijoiden verkostoitumisesta rajuilmatilanteessa kertoo se, että yli puolet (65 %) työskenteli kahden tai useamman toimijan kanssa rajuilmojen aikana. Kaikkiaan vastaajista neljännes toimi kaikkien annettujen yhteistoimintatahojen kanssa.

Vastaajista viidennes toimi vain yhden yhteistyötahon kanssa ja viisi vastaajaa (vajaa 15 % vastauksista) arvioi, ettei toiminut yhteistyössä varsinaisesti kenenkään kanssa8.

Mielenkiintoinen havainto oli, että kunnan työntekijän roolissa olleet eivät toimineet vapaaehtoisjärjestöjen tai kansalaisten kanssa. Vain yksi vastaaja teki yhteistyötä vapaaehtoisjärjestön toimijana viranomaisten kanssa. Viranomaiset taas toimivat mielestään viranomaisten, kunnan, vapaaehtoisten sekä elinkeinoelämän kanssa. Oman arvionsa mukaan useissa rooleissa olleet vastaajat sekä yritysten toimihenkilöroolissa olleet vastaajat tekivät lähes kaikki yhteistyötä useiden toimijoiden kanssa. Valmiiden vastauskategorioiden ulkopuolelta nousi esiin kyläyhteisöjen ja naapureiden merkitys9. ”Naapureiden kanssa alettiin raivaus töihin ja sitä riitti. Myös koko kyläyhteisön kanssa yhteistyössä.” (D1_06)

Johtaminen Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella vastaajia pyydettiin arvioimaan avoimesti kuka toimintaa johti.

Vastaustaukset on esitetty kvantifioituna viiteen luokkaan (kuva 8). Johtamista tarkasteltiin kysymyksessä omakohtaisesti, mikä vaikutti vastausjakaumaan. Pääosa kaikista vastaajista koki, että heidän toimintaansa johti pelastusviranomainen. Pelastusviranomaisen johtovastuu nousee vastauksissa esille, vaikka pelastusviranomaisten omat vastaukset rajataan tarkastelun ulkopuolelle.

8 Kyseiset vastaajat eivät olleet rajuilmojen välittömässä vaikutuspiirissä, lomalla jne. Kyseiset vastaajat olivat mukana asiantuntemuksensa perusteella, kuten suunnittelemassa varautumisjärjestelmää jne.

9 Nämä vastaukset olivat voittopuolisesti luokassa ”kansalaisen”, mutta olisivat siis voineet muodostaa jopa oman luokkansa.

9

Kuva 8: Toiminnan johtaminen kaikkien vastaajien mukaan (n=34) (D1.6.).

Vastaajista merkittävä osa toimi rajuilmojen aikana oman arvionsa mukaan kansalaisina (kuva 6), jolloin oletuksena ei välttämättä ole johdetuksi tuleminen ulkopuolisen toimesta. Kansalaisista vain kaksi koki tulleensa johdetuksi pelastusviranomaisen toimesta. Joissakin tapauksissa korostettiin tilanteen aikaista johtovastuun siirtymistä toimijalta toiselle. ”heti myrskyn jälkeen – ei varsinaista johtajaa, seuraavana päivänä pelastuslaitoksen työntekijöitä (ei tietoa tehtävänimikkeestä), sosiaalijohtaja” (D1_07) Toisaalta lähes yhtä moni pelastusviranomaisten ulkopuolisista vastaajista jätti vastaamatta johtamista koskevaan kysymykseen tai koki, ettei toimintaa johdettu mitenkään. Muutama vastaaja ei tiennyt, kuka toimintaa oli johtanut. Esimerkiksi elinkeinoelämän puolella toimijoita johdettiin häiriötilanteessa yrityksen johdosta tai yrittäjä johti itse itseään. Esimerkiksi metsäkoneyrittäjänä toiminut vastaaja ei saanut minkäänlaista ennakkotietoa tai hälytystä uhkaavasta vaarasta eikä myöskään jakanut tietoa kenellekään. Vastaaja ryhtyi kuitenkin heti yöllä Astan jälkeen raivaamaan kylätietä yhteistyössä viranomaisen, vapaaehtoisen, kansalaisen ja sähköyhtiön kanssa.

Myrskypuiden raivaus näyttäytyi tilanteen realisoiduttua keskeisenä ensivaiheen tehtävänä, joka myös yllätti toimijat vaativuudellaan. Kun raivaustoiminnan tarve oli suuri eikä riittäviä suunnitelmia laajan ja pitkäaikaisen tilanteen varalle ollut tehty, käytettävissä olevat voimavarat varattiin eri toimijoiden käyttöön tarpeen ja tarvitsijan mukaisesti. Raivaustoiminnan keskeistä asemaa heti tilanteen alkuvaiheesta alkaen kuvaa seuraava lainaus, jossa useat alueelliset toimijat tukeutuvat metsänhoitoyhdistykseen raivauksen järjestämiseksi. ”Johdin Mhy:n toimintaa ja sain virka-apupyynnön palokunnalta, myöhemmin Destialta, sähköyhtiöiltä ja VR:ltä.” (D1_08) Vastauksien mukaan tilanteessa esiintyi myös paikallista aktiivisuutta, joka ei edellyttänyt mittavampaa organisoitumista. ”en tiedä varmasti kuka johti, mutta kunnasta sain pyynnön lähteä aluksellani kiertämään rantarakennuksille koska tieyhteydet oli poikki” (D1_08) ”Kukaan ei johtanut neljän perheen naapurijoukkomme toimintaa. Jotkut olivat tietenkin toimin-

10

nassaan aktiivisempia kuin toiset. Varsinaista käskyttämistä ei tietenkään esiintynyt.” (D1_08)

Toiminta kriisin eri vaiheissa Kriisidynamiikan ja kriisin vaiheistuksen tunnistamiseksi ensimmäisellä Delfoi-kierroksella vastaajia pyydettiin määrittelemään, missä vaiheessa rajuilmaa toimittiin. Kysymykseen annettiin vastausvaihtoehdot (varoitusvaihe, hälyttämisvaihe, pelastusvaihe, jälkihoitovaihe tai joku muu, mikä), jonka lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida rooliaan sanallisesti. Kysymykseen oli mahdollista valita useita vastausvaihtoehtoja. Vastauksia kertyi kaikkiaan 56.

Toimiminen rajuilman eri vaiheissa varoitusvaihe

3

hälyttämisvaihe

11

pelastusvaihe

18

jälkihoitovaihe joku muu, mikä

24 3

Kuva 9: Toimiminen rajuilman eri vaiheissa (D1.4.)

Vastausjakauma osoittaa, että merkittävässä osassa vastauksista osallistuttiin myös jälkihoitovaiheeseen. Tämä voi kertoa siitä, että ne, jotka osallistuivat, osallistuivat kaikkiin vaiheisiin. Kansalaiset osallistuivat pääosin pelastus- ja jälkihoitovaiheisiin, kun taas kunta vain jälkihoitovaiheeseen.

Tehtävien laajuutta kuvaa hyvin se, että suurin osa vastaajista osallistui rajuilmatilanteessa useampaan kuin yhteen vaiheeseen. Lisäksi tunnistettiin ”kehitysvaihe” erään vapaaehtoistoimijan kommentissa.

Vastaajissa oli niitäkin, joita rajuilmat eivät suoranaisesti koskeneet. Lisäksi oli toimijoita, jotka eivät saaneet erillistä hälytystä tai kutsua toimintaan koko tilanteen aikana. Tämä saattaa ilmentää verkostojen tiedon jakamisen haasteita, joita on käsitelty omassa alaluvussaan.

3.2 Tehtävät, toimeenpano ja suunnitelmat Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella vastaajilta selvitettiin rajuilman aikaisia tehtäviä ja toimintaa.

Vastaukset jakautuivat melko tasaisesti, joskin puiden raivaus oli selkeästi yleisin tehtävä, johon hyvin moni osallistui varsinaisesta toimenkuvastaan riippumatta. Esimerkiksi vapaaehtoistoimijat raivasivat omatoimisesti tuhoja, kun heitä ei hälytetty viranomaisten toimesta tukitehtäviin. ”En toiminut viranomaisten enkä minkään organisaation puitteissa, koska meillä ei tullut pyyntöä Vapepa:lle eikä Spr:lle. Aivan itse omien tuntojeni mukaan toimin, olin yhteyksissä henkilöihin joiden tiesin olevan ”vaikeuksissa”, vailla sähköä ym.” (D1_07)

11

Kysymykseen liittyvät avoimet vastaukset voidaan tiivistää kuuteen ryhmään: johtaminen, pelastaminen, puiden raivaus, avuntarpeen selvitys sekä vahinkojen rajoittaminen. Osa vastaajista ei osallistunut toimintaan rajuilman aikana tai sen jälkeen.

Kuva 10: Toiminta rajuilman aikana (D1.5.)

Johtotehtävissä ja pelastustehtävissä olleiden vastaajien tehtävät olivat varsin selkeitä, mutta erittäin haasteellisia ja monipuolisia. ”Varmistin läheisten turvallisuutta, pelastin omaa omaisuutta, raivasin pääteitä yhtenä vapaapalokuntalaisena, yritin saada yhteyksiä pelastuslaitoksen päällystöpäivystäjän ohjeen mukaan kunnan johtoon. Suunnittelin vpk-laisena hakkuukoneiden käyttöä raivauksiin.” (D1_07) Avuntarpeen kartoittaminen nousi tehtäväksi, jossa paikallisella organisoitumisella ja aktiivisuudella oli keskeinen merkitys. Kartoitus- ja varmistustehtävät aloitettiin paikallisella tasolla heti myrskyn jälkeen, kun selvitettiin esimerkiksi puunkaatojen takia erityksiin jääneiden ihmisten tilanne ja avuntarve. ”-- Myöhemmässä vaiheessa (lauantaina) kävin kunnan sosiaalijohtajan pyynnöstä tarkastamassa erään vanhuksen kunnon ja yritin hälyttää ambulanssia, mutta hätäkeskus ei toiminut. Vanhus ei halunnut lähteä kyydissäni mihinkään, joten hain hänelle ruokaa ja sain hänen olotilaansa parantumaan. Varmistin myös, että omaiset saivat asiasta tiedon, vaikka se oli hankalaa, koska puhelimet eivät toimineet.” (D1_07) Ensimmäisellä Delfoi-kierroksella vastaajilta kysyttiin, tekivätkö he niitä tehtäviä, joita heidän oletettiin tekevän. Vastaajista 28 teki mielestään niitä tehtäviä, joita odotettiinkin. Vain yksi vastaaja ei mielestään tehnyt ja viisi vastaajaa koki tehneensä jotakin siltä väliltä. Vastaajia pyydettiin Delfoin toisella kierroksella kuvailemaan, mitkä tehtävät he katsovat kuuluvan rajuilmojen kaltaisessa tilanteessa viranomaiselle ja mitkä tehtävät kansalaisen pitäisi hoitaa itse. Kansalaisiin sisällytettiin tässä kysymyksessä myös mökkiläiset ja muut tilapäisasukkaat. Vastauksissa viranomaisten tehtäviksi mainittiin johtaminen, tilannekuva, pelastaminen, organisointi, raivaus (päätiet ja vaativat kohteet, yhteistoiminnassa ratahallinnon ja sähköyhtiöiden kanssa), tiedottaminen ja varoittaminen. Lisäksi viranomaisten velvollisuutena nähtiin kriisinsietokyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen.

Kansalaisten tehtäviksi katsottiin läheisten ja omaisuuden suojaaminen, omien ja kyläteiden raivaus sekä jokamiehen auttamisvelvollisuus ja lähipiirin auttaminen (mm. avuntarpeen selvittä-

12

minen). Mökkiläisten tehtäviksi nimettiin läheisten ja omaisuuden suojaaminen sekä oma turvallisuustietoisuus (osoitteiden ja lähitalojen tunteminen, radion kuuntelu). Vastauksissa kannettiin huolta myös avustustehtäviin osallistuvien ammattitaidosta ja työturvallisuudesta. Toisaalta nähtiin, että kansalaiset ovat valmiita osallistumaan tilanteen paikalliseen hallintaan, jos toiminnan ohjaamista tai johtamista pystystään tehostamaan. ”Ihmiset ovat valmiita auttamaan kun tietävät mitä voi tehdä. Ihmisten itsensä tulisi varustautua itsensä suojaamisella oikein, ensiaputarvikkeilla, vararuualla ja juomalla jne. Moottorisahaa ei kaikille kannata suositella.” (D2_05) Toimintakyvyttömyys sekä toimintakykyä alentavat vaikutukset tunnistettiin myös huolenaiheiksi.

Alla olevat lainaukset kuvastavat erityisesti kansalaisnäkökulmaa toimintakykyyn rajuilmojen aikana. Henkisen rasituksen koettiin fyysisen uupumisen ohella alentavan toimintakykyä – vaihtohenkilöitä ei useimmissa tapauksissa ollut saatavilla. ”Tavallisena kansalaisena ja myrskyn keskuksessa olleena minun ei kai odotettu tekevän mitään.

Osallistuin avustustyöhön vaikka varmaan olin itse henkisesti aika avustettavassa kunnossa.”

(D1_09) ”Istuin nurkassa ja pelkäsin, sen jälkeen katsoin kaaosta mitä pimeässä näin. Aamulla alkoivat raivaustyöt” (D1_07) ”Kriisitilanne voi olla niin paha, että ei kykene tekemään mitään, toimintakyky voi kadota kokonaan.” (D2_05)

Kuva 11: Suunnitelmaa varautumisesta rajuilmojen kaltaista luonnonilmiötä varten (D1.7.).

Toiminta perustuu niin onnettomuus- kuin häiriötilanteessa parhaimmillaan ennalta laadittuun ja harjoiteltuun suunnitelmaan. Vastaajilta selvitettiin Delfoin ensimmäisellä kierroksella sitä, oliko heillä käytössään suunnitelmaa tai oliko toimintaa suunniteltu laajan häiriötilanteen varalle.

Yli puolet vastaajista totesi, ettei suunnitelmaa ollut. Viranomaisten ja muiden suunnitteluun velvoitettujen osalta suunnitelmia oli luonnollisesti olemassa. Myös kansalaiset olivat verkostoituneet ja pohtineet oma-aloitteisesti ennakolta varautumista. Suunnitelman olemassa oloa arvioitaessa huomioitiin, että suunnittelulla voi myös olla monta nimeä.

13

”Joskus oli yhden naapurin kanssa hiukkasen keskusteltu yhteistoiminnasta tai naapuriavusta jonkinlaisten häiriötilanteiden varalle.” (D1_08) ”Toimimme ”vakiintuneen” yleisohjeen mukaisesti maalaisjärjellä varustettuina aikaisempien pienempien myrskyjen antamien mallien mukaisesti.” (D1_08)

Olemassa olevan ohjeistuksen laatu Toisella haastattelukierroksella tarkennettiin vastaajien käsityksiä ohjeista ja ohjeistuksesta.

Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väitelauseiden avulla varautumiseen liittyvään valmius- ja turvallisuussuunnitteluun (esim. rajuilmoja varten) ja siihen, onko ohjeistus nykyisellään riittävää.

Kuva 12: Varautumiseen liittyvä valmius- ja turvallisuussuunnittelun (esim. rajuilmoja ajatellen) ohjeistus on nykyisellään riittävää (D2.6.C).

Vastaajien mukaan suunnittelu ja ohjeistus eivät ole riittävällä tasolla. Väitelauseen yhteyteen annetuissa avoimissa vastauksissa pidettiin tärkeänä myös vapaaehtoissektorin osallistumista suunnitteluun. Tämän lisäksi vastaajat ottivat kantaa suunnitelmien parempaan saatavuuteen. Kuntien toiminnassa ja paikallisen turvallisuussuunnittelun kehittämisessä nähtiin myös parannettavaa.

Vastaajista osa arvioi, ettei järjestöjen roolia ja tehtäviä ole määritelty paikallisten viranomaisten kanssa (jonkin verran eri mieltä ja täysin eri mieltä) rajuilmojen kaltaisia häiriötilanteita varten. Toisaalta järjestöjen roolit ja tehtävät on määritelty merkittävän osan mukaan jollakin tavalla paikallisella tasolla. Vastaukset ilmentävät siten paikka- ja kuntakohtaisia eroja. Yhtäällä asiat on sovittu, mutta toisaalla on paljon kehitettävää.

14

Kuva 13: Järjestöjen roolit ja tehtävät rajuilmojen kaltaisia häiriötilanteita ajatellen on määritelty paikallisten viranomaisten kanssa (D2.6.D).

3.3 Tiedon jakaminen ja kulku Rajuilmojen äkillisyys ja nopeus herättivät kysymyksiä viestinnästä ja tiedottamisesta eli laajasti ottaen tiedon jakamisesta. Tätä kartoitettiin ensimmäisellä Delfoi-kierroksella kysymällä vastaajilta, miten he saivat ennakkotiedon uhkaavasta rajuilmasta ja mihin he välittivät tiedon uhkasta. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan eri tiedonvälitystapoja ja niiden toimivuutta.

Kysymykseen, miten ennakkotieto uhkaavasta rajuilmasta saatiin, annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (varoitusjärjestelmästä, hätäkeskuksesta hälytysjärjestelmän kautta, suoraan johtavalta viranomaiselta, mediasta sekä muualta, mistä tai ei mistään). Kysymykseen oli mahdollista valita useita vastausvaihtoehtoja.

Tiedonsaanti uhkaavasta rajuilmasta

varoitusjärjestelmästä (säätiedotus, ym.)

8

hätäkeskuksesta hälytysjärjestelmän kautta

5

suoraan johtavalta viranomaiselta

3

mediasta muualta, mistä

6 2

en saanut minkäänlaista esitietoa

12

Kuva 14: Tiedonsaanti uhkaavasta rajuilmasta (D1.1.)

Kolmannes rajuilma-alueella toimineista ei saanut minkäänlaista ennakkovaroitusta uhkaavasta vaarasta. Erityisesti kansalaiset ja yritykset jäivät ilman ennakkotietoa, koska viranomaistiedotetta ei uhkaavasta vaarasta annettu. Toisaalta radiota kuunneltiin ja erityisesti säätiedotuksista saatiin tietoa lähestyvästä rajuilmasta. ”En saanut muuta tietoa kuin mitä säätiedotuksessa kuultiin että on tulossa myrskyä.” (D1_04) ”Ensimmäisen viranomaistiedotteen sain iltapäivällä, tiedote suuntasi rintaman Etelä-Suomeen,

15

seuraava havainto oli omalta parvekkeelta, jonka jälkeen läksin oma aloitteisesti töihin.” (D1_04) Tiedon välittäminen uhkaavasta rajuilmasta 12

11

7

7 4 2

2

Kuva 15: Tiedonvälitys uhkaavasta rajuilmasta (D1.2.)

Myös kysymykseen, kenelle välitit tietoa uhkaavasta rajuilmasta, annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (viranomaiselle, yrityksen työntekijälle, kunnan työntekijälle, vapaaehtoisjärjestön toimijalle, kansalaiselle, medialle sekä ei kenellekään). Kysymykseen oli mahdollista valita useita vastausvaihtoehtoja (vastauksia 45). Vastauksien mukaan tietoa välitettiin erityisesti kansalaisille. Kunnan edustajille välitettiin tietoa vain kahdessa tapauksessa. Viranomaisille ja yrityksen työntekijöille välitettiin tietoa. Tämä selittyy osaltaan viranomaistoiminnan luonteella, jossa tietojen välittäminen kuuluu keskeisenä osana yhteistoimintaan.

Avoimissa vastauksissa näkyi rajuilmavaroituksen jakamiseen liittyvät ajatukset, jonka lisäksi esitettiin yleisempiä ajatuksia tiedon jakamisen haasteista. Viranomaisten vastauksissa esiintyi näkemys siitä, kenelle tietoa välitetään osana toimenkuvaa. Kansalaisten näkökulmasta esille nousivat avaintoimijat – ”solmut” – eli henkilöt, jotka toimivat paikallisen verkoston tiedonjakamisen keskuksina. Esimerkiksi paikallinen lossikuski: ”Tuhojen tultua informoin lähinnä lossilla (työpaikkani) olleita ja sinne soittaneita”. (D1_05) Ensimmäisen kierroksen mukaan lähes puolet vastaajista ei saanut ennakkovaroitusta rajuilmasta.

Toisella Delfoi-kierroksella (vastauksia 48) vastaajilta tarkennettiin, miten rajuilman kaltaisesta tilanteesta pitäisi varoittaa väestöä. Kysymykseen annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (sää- tai muu varoitus median kautta [radio, tv, Internet, sanomalehdet], alueellinen tekstiviesti [kohdennettu viranomaistiedote koko väestölle], yleinen vaaramerkki [äänimerkki], lähetti [henkilö, joka kiertää taloissa varoittamassa] sekä muu keino, mikä). Vastaajien oli mahdollista valita useampi vaihtoehto. Kierroksella vastauksia kirjattiin 48.

16

Rajuilman kaltaisesta tilanteesta pitäisi varoittaa väestöä 2%

sää- tai muu varoitus median kautta (radio, tv, Internet, sanomalehdet)

4% 4%

alueellinen tekstiviesti (kohdennettu viranomaistiedote koko väestölle) 39 %

yleinen vaaramerkki (äänimerkki)

52 %

lähetti (henkilö joka kiertää taloissa varoittamassa) muu keino, mikä?

Kuva 16: Kaikkien vastausten mukainen väestön varoittaminen rajuilman kaltaisesta tilanteesta (D2.1.)

Varoittaminen tulee vastaajien mukaan tehdä useiden kanavien kautta. Vastaajat valitsivat yhtä lukuun ottamatta useita vaihtoehtoja, joista lähes kaikissa vastauksissa median kautta annettavaa varoitusta pidettiin keskeisenä varoittamiskeinona. Kahdessa kolmasosassa vastauksia alueellisesti kohdennettu viranomaistiedote nähtiin oikeana varoittamistapana. Varoitustilanteessa näiden keinojen kehittämistä on tulosten perusteella syytä jatkaa edelleen, mutta tiedon jakamisen haasteet alkavat viestintäverkon vaikeuksien myötä. Tilanteessa, jossa sähköttömyys estää median ja puhelinverkon hyödyntämisen on käytettävä varajärjestelmiä, kuten lähetit. Myös ikääntyvän väestön tarpeet on huomioitava. Median välittävä rooli nousi kommenteissa vahvasti esille. ”vanhempi ikäryhmä tarvitsee muun ilmoitustavan kun tekstiviesti” (D2_02) ”Kattava tiedotus medioiden kautta tavoittaa parhaiten.” (D2_01) Varoitusten laatuun ja määrään esitettiin vastaajien toimesta avoimissa vastauksissa perusteltua kritiikkiä: ”Tiedotuksen pitäisi olla täsmätiedotusta. Vaarana on kuitenkin vastareaktio ilmiö, joka on huomattu tiedotuksen kanssa karhujen ilmaannuttua taajamaan.” (D2_01) ”[- -] Ilmatieteen laitos julkaisee jo nyt vaaratiedotteita, mutta missä menee “kynnysraja/huomioraja” kansalaisten ja eri toimijoiden suhteen? Onko kysymys enemmän tiedostamisesta, tunnistetaanko annettu viesti ja onko toimintamallit harjoiteltu/sovittu/omaksuttu? Alueellisen tekstiviestin mahdollisuus olisi todella tehokas ja suhteellisen kattava mutta kuka vastaa kustannuksista...”

(D2_01)

3.4 Kriisivaiheen määrittely Selvityksessä nousi esille, että ihmiset määrittelivät eri tavoin sen, milloin rajuilmatilanne muuttui kriisiksi ja kauanko se kesti. Tutkimuksessa havaittiin, että kriisitilanteen määrittelyn voidaan ajatella olevan suhteessa ihmisen toimintaan. Siinä missä toisen mielestä kyse on normaalista myrskystä, on tilanne toisen vastaajan näkökulmasta katastrofaalinen. Saman tilanteen tulkitseminen kahdella eri tavalla tuottaa kaksi erilaista tapaa toimia. Kriisivaiheen ajallisesta kestosta vallitsi

17

erilaisia näkökulmia. Lyhyimmillään kriisivaihe määriteltiin vuorokauden mittaiseksi. Pisimmillään kriisivaiheen kerrottiin kestäneen kaksi kuukautta.

Normaalista poikkeavaksi tilanteeksi vastaajat määrittelivät esimerkiksi tilanteen, jossa puita oli kaatunut teille, joita he itse käyttivät. Samoin aika, jolloin sähköt olivat poikki rajuilman aikana ja sen jälkeen. Myös se, oliko tilanne hallinnassa vai ei, määritti sitä, onko kyseessä kriisitilanne.

Jos tilanne koettiin olevan poikkeuksellinen (raivaustöitä tehtiin), mutta kuitenkin hallinnassa (toimittiin asioiden normalisoimiseksi), tilannetta ei määritelty kriisiksi. Myös rajuilmojen seurausten mittavuus määritti sitä, koettiinko tilanne kriisiksi.

Saatujen vastauksien mukaan kriisivaihe voidaan määritellä keston mukaan seuraavasti: ei kriisivaihetta / ei merkittäviä vaikutuksia, kriisivaihe kesti alle vuorokauden, kriisivaihe kesti vuorokaudesta viikkoon, kriisivaihe kesti viikosta kahteen viikkoon, kriisivaihe kesti yli kahdesta viikosta eteenpäin kahteen kuukauteen sekä muut määrittelyt.

Kuva 17: Kriisivaiheen määrittely

Vastaajat, jotka eivät kokeneet rajuilmaa kriisiksi, olivat pääosin sellaisia, jotka eivät olleet paikkakunnalla rajuilmojen aikana. Yksi vastaaja kertoi välttäneensä kriisivaiheen, koska tilanteen hallitsemiseksi ylipäänsä toimittiin. Tällöin voidaan ajatella, että kriisivaihe ymmärrettiin vastaajan mukaan tilanteeksi, jolloin ei olisi pystytty itse toimimaan. ”Oikeastaan kohdallani ei ollut kriisivaihetta, vaan olin selvittämässä muiden ongelmia. Se oli teiden raivausta ym.” (D2_04) Varsinaisesti kriisivaiheen kesto määriteltiin puolesta tunnista alkaen. Kriisi määriteltiin muun muassa teiden raivauksen aikaiseksi ajaksi, jonka lisäksi valmiusvaiheeksi kuvailtiin kriisin jälkeistä jaksoa, jolloin raivauksen jälkeen avustettiin muuten kyläläisiä. ”Toimintavaihe kesti 7 tuntia myrskyn aikaan ja sen jälkeen, jolloin raivattiin teitä. Valmiusvaiheen jälkeen kolme vuorokautta, jolloin avustettiin kyläläisiä. Oma generaattori taisi olla kunnan vesipumppaamolla lainassa kaksi viikkoa.” (D2_04) ”Meidän tehtävänä (mhy) oli puustonpoisto teiltä. Kriisivaihe kesti 24 tuntia, kaikki päätiet auki 12

18

tunnin aikana. Mielestäni onnistuimme tehtävässämme hyvin.” (D2_04) Vastauksissa, joissa kriisivaihe määriteltiin 1–6 vuorokauden mittaiseksi, kriisi kuvailtiin edelleen teiden raivauksen kautta. Kriisin jälkeen jatkunutta työtä kuvailtiin vuorotyön kaltaiseksi arkeen palaamiseksi. Toisaalta kriisivaihetta kuvailtiin toiminnan keskeytymisen ja raivauksen väliseksi ajaksi.

Samoin kuvailtiin (liike)toiminnalle aiheutuneita korvaavia toimenpiteitä. Toisaalta kriisivaiheeseen sisältyivät sekä pelastustehtävät että niiden jälkeinen raivaus. Myös sähkökatkoksen kesto määritteli kriisivaihetta. ”Kriisivaihe omalla kohdallani kesti lypsykarjamaatilani osalta sähkökatkona mitattuna n. 16 tuntia. VPK:n toimijana kriisiaika oli matkapuhelinverkon toimimattomuuden ja katkotoiminnan aika n. 4–5 vrk.” (D2_04) ”Kaksi vuorokautta, tiet raivattu, sähkö palautui ja tilanne normalisoitui.” (D2_04) ”Tieyhteys poikki loppuyön ajan. Kuusi vuorokautta sähköttä.” (D2_05) Vastauksissa, joissa kriisivaihe määriteltiin kestäneeksi viikosta kahteen viikkoon, kriisivaihe määriteltiin sähkökatkon pituuden perusteella. ”Meillä sähköt oli poissa kolme viikkoa, joten ei tullut vettä ja ruuan laitto oli tosivaikeaa. Pesumahdollisuus oli mahdoton niin pyykkien kuin ihmisten, mutta onneksi oli rantasauna ja kesäaika.

Puhelimet eivät toimineet. Kyllä se oli tosi vaikeata aikaa.” (D2_04) Toisaalta kriisivaihetta määriteltiin rajuilman nostattamien tunteiden, kuten pelon ja epätietoisuuden tulevasta, kautta. Myös aiheutuneet metsävauriot koettiin raskaiksi. Kriisivaihe määriteltiin päättyneeksi, kun elämä saatiin kohtuulliseen kuntoon niin omalta kuin läheistenkin kohdalta. ”Kriisivaihe minusta kesti sen 11 vuorokautta, jolloin sähköt eivät toimineet. Alussa oli päällimmäisenä pelko ja epätietoisuus, ongelmat puhelimien kanssa ja pihatie tukossa, joten ei päässyt kotoa mihinkään. Kun tiet saatiin raivattua, silloin helpotti vähän. Kotona kuitenkin lapsia sekä vanhus, joille sähköttömyys oli kovin vaikeaa. Hygienia, ruoka ja sen pilaantuminen ehkä suurimpia ongelmia. Vettä onneksi saatiin kaivosta kannettua. Henkinen uupumus ja asioiden järjesteleminen.”

(D2_04) ”kyllä se kriisivaihe omalla kohdalla kesti n. puolitoista viikkoa, ei kantti pitänyt mennä katsomaan metsän myrskyvaurioita. Naapurin pellon takaa näkyi että metsä oli poissa joka ennen näkyi ojan takaa heti seuraavana, noin 1100 m3 puita nurin.” (D2_05) Kriisiä kuvailtiin myös epätietoisuuden ja päämäärättömyyden kautta; tilannekuvaa oli hankala rakentaa viestintäverkkojen toimimattomuuden vuoksi. Yhteyttä ei saanut myöskään kulkuyhteyksien katketessa. ”Ensimmäinen päivä meni päämäärättömästi edestakaisin kävellessä, kun ei päässyt mihinkään sen paremmin puhelimella kuin kulkuvälineilläkään. Kolme ensimmäistä vuorokautta meni teiden avausta valvoessa ja mahdollisuuksien mukaan väliaikatietoja antaessa niitä kyseleville. Neljäntoista vuorokauden kuluttua saimme oman taloutemme sähköistettyä, paluu ns. normaaliin päivärytmiin.” (D2_05)

19

Niiden vastaajien mukaan, jotka kuvasivat kriisivaiheen kestäneen kahdesta viikosta eteenpäin kahteen kuukauteen saakka, kriisivaihetta kuvailtiin elinkeinomahdollisuuksien ongelmilla sähkökatkosten lisäksi. ”Jos kriisivaiheella tarkoitetaan aikaa ennenkuin arki palasi suht normaaliksi, se kesti varmaankin puolitoista kuukautta ja jollain tasolla vaikuttaa vieläkin. Olin juuri ehtinyt heittäytyä yrittäjäksi toimialana websuunnittelu ja myrskyn puhjetessa tein vasta omia kotisivuja. En ollut ehtinyt tehdä vakuutuksia tai hoitaa turvaa työttömyyden ajalle. Niinpä 9 päivän sähkökatkos oli aika iso juttu.

Ja tietysti kaikki raivaustyöt ja pilkkeiden teko pihalla, josta oli kaatunut yli 20 isoa puuta sekä naapurin auttaminen. Myrskyn aiheuttamat seurausten hoitaminen oli ensisijaista. Kriisivaiheeseen kuului myös se, että puhelimet eivät toimineet.” (D2_04) Kriisivaiheeseen liitettiin myös ihmisten kohtaaminen sekä kokemusten ja käytäntöjen julkituominen oman organisaation sisällä. ”Alussa tilanteen käynnistäminen operatiivinen toiminta, tiedottaminen, alueen ihmisten kohtaaminen kansalaistilaisuuksissa, valtakunnallisissa seminaareissa kokemusten ja käytäntöjen julkituominen sekä kehittämisehdotusten tekeminen omassa ja valtakunnallisissa organisaatioissa sekä ehdotusten jalkauttaminen omaan organisaatioon.” (D2_04) Osa vastaajista ei määritellyt kriisiä ajallisen ulottavuuden kautta. Kriisi määriteltiin yksinkertaisesti sähköttömäksi ajaksi. ”Sähkötön aika on kriisivaihetta. Meidän alueella sähköt toimivat. (D2_05) ”Jälkihoitona erilaista kehittämistoimintaa, mm. tämä kysely, Virvejen hankinta ja niiden käyttökoulutus viime viikolla, Vesi Oy:n varavoimakoneiden hankinnan patistelu” (D2_04)

3.5 Yllättävät kokemukset Ensimmäisellä kyselykierroksella vastaajia pyydettiin pohtimaan, mikä rajuilmatilanteessa yllätti.

Vastaukset voidaan ryhmitellä seuraavasti: • jakeluverkkojen ja viestiyhteyksien ongelmat • yhteiskunnan sähköriippuvuus ja ongelmat tiedotuksessa • yhteisöllisyys ja kyläläiset • tehtävien määrä sekä toiminnan vaativuus • elinkeinoelämän ja kunnan varautumisen puutteet • yhteistyön puute sekä puutteet resursoinnissa • luonnonilmiön voima ja sen laaja-alaisuus sekä • yksittäiset kokemukset.

Yhteiskunnan sähköriippuvuus oli vastaajille yllätystekijä. Sähköriippuvuuteen liittyvissä vastauksissa esiintyvät sähköverkoston haavoittuvuus, ilmakaapeleiden määrä sekä matkapuhelinverkon sekä viranomaisverkko VIRVE:n häiriöt varavoimajärjestelyiden haasteiden vuoksi. Sähköön perustuvien järjestelmien toimintavarmuuden ongelmia esiintyi myös pelastustoimen kenttäjohtojärjestelmässä. Tiedotuksen toimimattomuus tai haasteet yllättivät myös osan vastaajista.

20

”Viestiyhteyksien katkeaminen. Tämä aiheutti sekaannusta toimijoiden kesken, kun ei ollut tietoa mitä kukakin tekee ja missä päin. Ennakkoilmoituksen puute.” (D1_15) ”Ihan yleisesti se, miten haavoittuva yhteiskunta on. Esim. ei toimi puhelin, kun sitä kipeimmin tarvitsisi. On varmaan kaikenlaiset kriisisuunnitelmat julkisella puolellakin laadittu ja olemassa, mutta kuinka hyvin ja nopeasti ne saadaan toimimaan.” (D1_16) Toinen asia, minkä vastaajat nostivat esille, oli yhteisöllisyys sekä paikallisyhteisön eli tässä tapauksessa kyläläisten merkitys häiriötilanteesta selviämisessä. Kyse oli me-hengestä sekä yhteisvastuusta varsin poikkeuksellisessa tilanteessa. ”Yhteisöllisyys, jolla kaikki pitivät toisistaan huolta. Kunnan näkymättömyys toiminnassa. Puhelimien toiminnan loppuminen, hätäpuhelujen toimimattomuus. Sähkön tärkeys.” (D1_15) ”Mökkiläiset oli jo selvittäneet useissa kohdin miten naapuri oli selvinnyt ja oli jo apuakin annettu” (D1_15) Tehtävien määrä sekä toiminnan vaativuus olivat vastaajista yllättäviä. Häiriötilanteen ajallinen kesto lisäsi myös tehtävien vaativuutta. ”Viranomaisilla oli todella rankkaa myrskyjen aikana, mutta he jaksoivat olla tehtävissään, kuten pitääkin. Sähköyhtiöiden ja metsän raivaajien pitkäkestoinen työ oli rankaa.” (D1_15) ”Eri tahojen toimijoiden (esim. sähkömiehet) työskenteleminen ja jaksaminen pitkiksi venyneinä päivinä. Myös lomalta oli komennettu työntekijät takaisin töihin.” (D1_15) Yllättävänä koettiin myös se, että pelastus- ja raivaustoimet etenivät hyvässä hengessä ja ilman suuria ongelmia tilanteen äkillisyyteen ja laajuuteen nähden. Toisaalta kokonaistilanteen hahmottumisen hitaus yllätti.

Vastaajat nostivat yllättävinä asioina esille myös varautumiseen tai rajuilmojen aikaiseen toimintaan liittyviä puutteita. Havaitut puutteet liittyivät esimerkiksi resurssien käyttöön sekä elinkeinoelämän, kuten sähköyhtiöiden varautumiseen. Myös kunnan passiivisuus yllätti. Erityisesti mietitytti se, ettei kyliä ja kyläläisten vointia tarkistettu kunnan toimesta rajuilman aikana tai sen jälkeen. ”Kaksi peräkkäistä rajuilmaa samalle alueelle. Resurssit loppuivat naapurikunnissa ja pelastuslaitokselta kesken pahimpaan aikaan.” (D1_15) ”Kun kunta ei ottanut mitään yhteyttä kyläläisiin, jotta tarvittaisiinko mitä apua. Sillä tämä kylä oli myrskyn kourissa, eihän kuntataajamassa ollut mitään hätää” (D1_15) Myös yhteistyön puute ja puutteet resursoinnissa yllättivät useat vastaajat. Kolmannen sektorin voimavarojen käyttämättä jättäminen apuvoimiksi nousi myös voimakkaasti aineistosta esille. ”Eri tahojen yhteistyön puute, jouduttiin tekemään samoissa kohteissa toimenpiteitä eri tahojen tilaamina eri aikoina.” (D1_15) ”Se juuri että Vapaaehtoista pelastuspalvelua ei kutsuttu/hälytetty mukaan ollenkaan ainakaan

21

meidän seudulla! En tiedä mistä johtui, mutta harmi se oli kuitenkin, olemmehan joka tapauksessa varautuneet hyvin monenlaisiin tehtäviin, eikä pelkkiin etsintöihin.” (D1_15) Luonnonilmiön voima ja laaja-alaisuus yllättivät vastaajat, samoin kuin tuhojen seurauksien laajuus. Toisaalta raivaus- ja muun korjaustyön käynnistäminen ja normaaliin arkeen paluun nopeus yllätti. ”Tapahtuman valtava suuruus, sekä ihmisten rauhallisuus vaikka joiltakin oli mennyt melkein kaikki metsämaat, sekä rakennuksia rikkoontunut. Oliko hyvä tuuri vai jokin johdatus kun ei syttynyt yhtään tulipaloa, kylille ei olisi päässyt kuin helikopterilla .” (D1_15) ”Laajuus sekä nopeus jolla myrskyrintama eteni. Molemmista myrskyistä selvittiin yllättävänkin hyvä vaikka kokoonpano oli monella toimijalla mallia ”kesä” (lomat, sijaiset etc.)” (D1_16) Edellä esitetyt yllättävät tekijät esiintyvät muiden kysymysten vastausten taustalla ja antavat lisää syvyyttä niiden tulkintaan. Vastaajien ja vastausten sijoittuminen turvallisuustoimijaverkoston eri tasoille, viranomaisesta kansalaiseen, tekee yleisten tulkintojen ja johtopäätösten tekemisestä haasteellista. Näitä yhdistetään johtopäätösluvussa.

3.6 Osaamisen arviointi Vastaajia pyydettiin ensimmäisellä kyselykierroksella arvioimaan oma osaamisensa tehtävissä, joita he tekivät rajuilmojen aikana tai niiden jälkeen. Vastaajille annettiin valmiit vastausvaihtoehdot (kiitettävä, hyvä, melko hyvä, tyydyttävä ja välttävä). Puolet vastaajista koki, että oma osaaminen oli hyvää tai kiitettävää. Vain noin kymmenesosa koki oman osaamisen olleen tyydyttävää tai välttävää. Oma osaamisen arviointi niissä tehtävissä, joita rajuilman aikana ja jälkeen tehtiin kiitettävä

hyvä

melko hyvä

tyydyttävä

välttävä

6% 3% 9%

38 %

44 %

Kuva 18: Oman osaamisen arviointi niissä tehtävissä, joita rajuilmojen aikana ja niiden jälkeen tehtiin (D1.10.).

Kehittämistarpeita Kehittämistarpeet rajuilmojen aikaisissa ja jälkeisissä tehtävissä voidaan vastausten perusteella

22

ryhmitellä seuraavasti: etukäteisvarautuminen, oma-aloitteisuus, suunnitelmallisuus, koulutus, tiedonkulku, tilannekuvan hallinta sekä kehittämistarpeiden puuttuminen. Etukäteisvarautumisen tärkeyttä korostettiin vastauksissa. Myös oma-aloitteisuus ja aktiivisuus nostettiin vastauksissa esille. ”Varautuminen etukäteen rajuilmoihin henkilökohtaisella tasolla. Selvittää kunnan ja pelastuslaitoksen ohjeet ja mistä saa tietoa ja apua tällaisissa tilanteissa, varsinkin jos hätänumero ei toimi (en muuten vieläkään tiedä sitä).” (D1_10) ”Aktiivisuus oma-aloitteinen reagointi” (D1_10) Suunnitelmallisuus ja yhteistyön koordinointi nähtiin kehittämiskohteiksi vastaajien omassa toiminnassa. Erityisesti kolmannen sektorin eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun tai Suomen Punaisen Ristin kaltaisten vapaaehtoistoimijoiden voimavarojen käyttämättömyys herätti kehitystarpeita. ”Yhteistyötahojen koordinointi ja sisältö tarvittaviin suunnitelmiin.” (D1_10) ”Selvittää Vapepa:n hälyttäminen mukaan, olla yhteydessä Valmiuspäällikköön Spr:n Kaakkois-Suomen piirissä. Oman osastoni [- -] puitteissa odotimme viranomaisten yhteydenottoa, sitä ei tullut, joten siis toimimme ns. omatoimisesti. Sukulaisiani joutui pahasti myrskyn kohteeksi, heitä autoin sekä monia muitakin.” (D1_10) ”Yhteystietojen ja viranomaistietojen päivittämiset.” (D1_10) Koulutus nousi yhdeksi kehittämiskohteeksi. Vapaaehtoistoimijoiden kouluttaminen ja perehdyttäminen myös kunnan varautumiseen lisäisi yhteistoiminnan sujuvuutta häiriötilanteessa. Myös viranhaltijoiden ammatillisen osaamisen ylläpito ja kehittäminen koulutuksen kautta nähtiin tärkeäksi. ”Ammatillisen osaamisen ylläpito ja edelleen kehittäminen” (D1_10) ”työturvallisuus, harjoitusta ainakin teoreettisesti tämänkaltaisia tilanteita varten.” (D1_10) Tiedonkulku oli vastaajien mukaan keskeinen kehittämiskohde (vrt. luku Tiedon jakaminen). Myös tiedonvälittäminen uhkaavasta vaarasta herätti keskustelua sen kehittämisestä. Matkapuhelinverkon ongelmat tulivat yllätyksenä eikä niihin oltu osattu etukäteen varautua. Järjestelmien keskinäisriippuvuus ja keskinäisen tiedon jakamisen välttämättömyys nostettiin myös esille. ”Viestiyhteys sähkönjakeluyhtiöihin, esimerkiksi palavista muuntajista ei saatu tietoa perille. Turvaohjeen mukaan työmaadoitus olisi tehtävä sähköyhtiön toimesta, joskin Joroisten Energialaitos, (jolle oli ei julkinen numero) lupasi ajaa maassa olleitten lankoja yli.” (D1_10) ”En huomioinut riittävän aikaisin GSM-verkon kaatumista laajoilla alueilla. Vastaisuudessa pitää sopia viestintätapa, kun matkapuhelinta ei voi käyttää. Auton varusteet (lähinnä moottorisaha ja sen huoltovälineet ja turvavarusteet pitkäänkin raivausrupeamaan)” (D1_10) Tilannekuvan hallinta nähtiin myös vastaajien mukaan haastavaksi. Toisaalta parannettavia asioita tunnistettiin jatkotyöskentelyä varten. Olemassa olevien järjestelmien tunteminen nähtiin tärkeäksi kehittämiskohteeksi.

23

”Pitäisi opetella tuntemaan järjestelmät, jotka kussakin tilanteessa auttavat parhaiten. Oma apu paras apu - ei ihan aina riitä” (D1_10) ”Kokonaistilannekuvan muodostaminen, esikunnan työskentelyn tehostaminen sekä järjestelmien käyttö johtamisen tukena. Järjestelmiä ei käytetty juuri lainkaan. Selkeämpi viestintä ja vuoropuhelun kehittäminen tilanteessa johtokeskuksen esikunnan sisällä ml. allekirjoittanut. Tiiviimpi yhteistoiminta eri tahojen kanssa -> ennalta sovitut perusmenettelyt ja toimintamallit. Yhteistoiminnan rajapintoja mm. eri pelastustoimen alueiden kanssa tulee kehittää mm. tilannekuvan välittämisen osalta.” (D1_10) Joidenkin vastaajien mukaan asiat olivat kunnossa, eikä kehittämistarpeita tunnistettu tilanteen jälkeenkään. ”Urakoin koneella ja toimin annettujen ohjeiden mukaan. Ei oikeastaan varsinaisia kehittämistarpeita.” (D1_10) Vastaajien arvio yhteistyöosapuolten osaamisesta (%) 56

60 50

42 27

30 20 10 0

15

41

38

40 27 13

9 0 Viranomaiset

6

16

13 0

9

3

Yrityksen työntekijät Kiitettävä

Hyvä

32

30 21

31

27

30

21 13 6

6

3

Kunnan työntekijän Melkohyvä

6

3

0

Vapaaehtoisjärjestön toimijat

Tyydyttävä

Välttävä

13

9

15

0

Kansalaiset

12

Muiden, mökkiläisten, ym.

Ei havaintoja tai arviota

Kuva 19: Vastaajien prosentuaalinen arvio yhteistyöosapuolien osaamisesta. Kaikki vastaajat arvioivat kysymyksessä omasta näkökulmastaan kaikkien yhteistyöosapuolten osaamista (D1.11.1-6.).

Vastaajilta kysyttiin arviota myös yhteistyöosapuolien osaamisesta. Lähes puolet vastaajista piti viranomaisten osaamista hyvänä. Neljä viidesosaa vastaajista arvioi yrityksen työntekijöiden osaamisen positiiviseksi (kiitettäväksi, hyväksi tai melko hyväksi). Kahdessa kolmasosassa vastauksia vapaaehtoisjärjestöjen osaaminen arvioitiin hyväksi tai melko hyväksi. Kansalaisten osaaminen arvioitiin myös pääosin hyväksi tai melko hyväksi. Muiden toimijoiden, kuten mökkiläisten osaaminen arvioitiin tyydyttäväksi tai välttäväksi viidenneksessä vastauksista. Toisaalta yli puolet arvioivat heidän osaamisensa hyväksi tai melko hyväksi. Avoimissa vastauksissa nousi esille vapaaehtoisten käyttämättä jättämisen lisäksi kunnan näkymättömyys. ”Kunta heräsi katastrofiin luvattoman hitaasti” (D1_13) ”Tärkeimmät ja akuutit asiat kunnanjohtaja ja energialaitoksen johtaja hoitivat. Olisiko lisäksi ollut tarpeen kutsua koolle kunnan poikkeusolojen johtoryhmä ja hoitaa vielä tehokkaammin tiedotusta kuntalaisille? Olisiko kunnanvirasto pitänyt pitää avoinna ja perustaa sinne vaikka infopiste?” (D1_12)

24

6

3.7 Kehittämisnäkökulmia Vastauksissa esitettiin runsaasti kehittämisajatuksia, jotka luokitellaan seuraaviin aihekokonaisuuksiin: • omatoimisen varautumisen kehittäminen • yhteiskunnan haavoittuvuus • luonnonilmiöihin varautuminen • voimavarojen hyödyntäminen • toimijoiden roolit ja tehtävät • omatoimisuus • yhteistyön kehittäminen • tilannekuvan muodostaminen ja välittäminen • kansalaisten huolenpito • tiedottaminen.

Omatoimiseen varautumiseen liittyvä suunnittelu lähiyhteisöissä nousi mielenkiintoisella tavalla esille. Ennen kaikkea paikallisyhteisön tuki ja paikallistuntemus nähtiin häiriötilanteen hallinnan kannalta tärkeiksi. Esimerkiksi naapuriavun merkitys nousi esille tärkeänä voimavarana kylien turvallisuuden näkökulmasta. ”[- -] Kannattaa kokoontua yhteen teemana ”Turvallisuus ja naapuriapu” ja tehdä suunnitelma erilaisten häiriötilanteiden varalle. Suunnitelmaan kartoitettaisiin koneet, laitteet, erityistaidot yms.

Sovittaisiin myös, ketkä naapurit kuuluvat ”vastuualueeseen”. Meillä nimittäin ilmeni myöhemmin, että eräs rajamailla oleva naapuri oli liikuntarajoitteensa takia ollut puiden saartamana motissa kaksi päivää.” (D1_16) ”Naapuriapu toimi todella hyvin, mutta, ehkä kylittäin ehkä voisi olla jonkinlainen suunnitelma, että kaikkiin talouksiin ollaan yhteyksissä. Kenties kylätoimikunnat voisivat olla niitä organisoijia kun viranomaiset pyytävät. Ja, Vapepa:ssahan toimijoita on maaseudulla nimenomaan ”kylistä”, mutta vielä sanon että ei hälytetty!” (D1_16) Yhteiskunnan haavoittuvuus nostettiin monessa vastauksessa esille. Erityistä huolta kannettiin tiedonvälityksestä ja sen haasteellisuudesta matkapuhelinverkkojen häiriötilanteessa. Sähkönjakelun kehittäminen sekä sähköyhtiöiden varautuminen vastaamaan häiriötilanteiden hallintaa nähtiin tärkeänä myös tiedonkulun ja -välittämisen näkökulmasta.

Rajuilmat luonnonilmiönä nähtiin varautumisen näkökulmasta haasteellisiksi jo ilmiöiden perusluonteen vuoksi – luonnonilmiöitä on haastavaa ennustaa tai hallita. ”Olisiko mahdollista vaikka sähkönjakelun kannalta muodostaa pienempiä ryhmiä jotka hoitaisivat aina yhden alueen kuntoon. Nyt tuntui että juostiin pitäjää laidasta laitaan.” (D1_16) ”Rajuilmoihin on käsittääkseni jokseenkin vaikeata varautua. Ne tulevat yllättäen, kulkevat yleensä pienehköllä alueella ja tekevät suurta tuhoa. Nyt sattui Simpele kohteeksi. Ensi kesänä mahdollisesti joku toinen alue.” (D1_16) Olemassa olevien voimavarojen hyödyntäminen sekä eri toimijoiden, erityisesti kolmannen sektorin tehtävät häiriötilanteessa nousivat usean vastaajan nimeämiksi kehittämiskohteiksi. Vastaajat

25

nostivat esille, että yhteistyöverkosto on luotava ennen seuraavaa kriisiä. ”Yhteistyöverkoston luominen. Vapaaehtoisten apuun pyytäminen eli viranomaiset ottaisivat meidät vapaaehtoiset mukaan suunnitelmiinsa, ja käyttäisivät voimavarojamme hyväksi kesän 2010 kaltaisissa tapauksissa. Vapaaehtoisten verkko on laaja ajatellen Etelä-Karjalan laajaa aluetta.”

(D1_16) ”Myrskyn jälkeen mökkejä ja asuintaloja oli syrjäkylillä saarroksissa useita vuorokausia. Puhelimet ja sähköt eivät toimineet. Kukaan ei käynyt tarkistamassa pitkään aikaan näitä alueita. Jos joku olisi jäänyt kaatuneen puun alle kiinni, hän ei olisi pystynyt hälyttämään itselleen apua. Myrsky tapahtui yöllä. Seuraavana aamuna olisi Vapepa voinut ruveta järjestelmällisesti läpikäymään syrjäkylien rakennuksia tarkastaen ettei ihmisillä ole hätää. Samalla rekisteröiden tiedostoihinsa kohteet, joissa ihmisiä on. Sähkönjakelun ja teidenraivausten edetessä viranomaiset tietäisivät, kuinkapaljon väkeä on vielä ’nalkissa’.” (D1_16) Myös eri toimijoiden hälyttämiseen liittyvät ongelmat nostettiin esille. Esimerkiksi vapaaehtoisten toimijoiden hälyttäminen tapahtuu usein matkapuhelimella, joten jos verkko ei toimi, ei viestejä saada perille. Myös olemassa olevien rakenteiden, kuten väestönsuojelujärjestelmän käyttöönotto häiriötilanteessa nostettiin esille. Toisaalta kehittämisehdotukset olivat myös yksinkertaisia, paikallisella tasolla tehtäviä toimenpiteitä kuten yhteystietojen kerääminen ja niiden jakaminen painettuna tarvittaville sidosryhmille. ”Voisiko Asta myrskyn kaltaisissa häiriötilanteissa ottaa käyttöön poikkeusoloihin luodun väestönsuojelujärjestelmän suojeluyksiköineen päivineen? Sen kautta olisi hoitunut tiedustelu, tiedotus ja asukkaista huolenpito sekä monet käytännön toimetkin koordinoidusti. Tästä voisi pienessä mitassa luoda pilottikokeilun, jossa olisi vapaaehtoisuuden perusteella mukana 5-20 talouden kyläyhteisö.” (D1_16) Toisaalta vapaaehtoistoimijoiden oma-aloitteisuus ja toiminnan käynnistäminen tunnistettiin myös toimijoiden omassa arvioinnissa kehittämiskohteiksi. Kolmannen sektorin toimijat arvioivat omaa toimintaansa ja pohtivat se kehittämistä. ”Omatoimisuus. Kun viranomaisilta (HÄKE) ei tullut/ei ollut tehtäviä/avuntarvetta meille/meiltä, niin olisimme oma-aloitteisesti voineet tehdä kierroksen vesiteitse (siis etsinnän jälkeen) ja ... vaikka mitä ...Jos olisimme olleet omatoimisempia, niin olisimme, ehkä vahingossa, löytäneet apua tarvitsevan veneilijäkaksikon jopa kaksi. Ekasta kuulimme, kun he ottivat myöhemmin yhteyttä ja kysyivät, miksi emme tulleet auttamaan. Veneilijät olivat selvittäneet jälkeenpäin kaikki (pelastus) viranomaiset läpi, selvittääkseen mihin avunpyyntö oli ”hukkunut”. Toisesta kaksikosta kuulin kolme kuukautta jälkeenpäin, ollessani parturissa. Jossittelua voi jatkaa...mutta ei seuraavalla kerralla enää!” (D1_16) Kehittämiskohteita kirjattiin vastaajien toimesta myös runsaasti liittyen yhteistyöhön ja koordinaatioon. Viranomaisille annettiin rooli yhteistoiminnan sopimisesta eri toimijoiden kanssa. Erityisesti tehtävien ja roolien etukäteen sopiminen nähtiin tärkeäksi kehittämiskohteeksi. ”Pelastuspuoli voisi jo etukäteen sopia nimenomaan niiden käytännön toimijoiden kansa, joilta apua mahdollisesti tultaisiin pyytämään yhteiset askelmerkit, joita sitten voitaisiin toteuttaa. Kuka pyytää virka-apua ja keneltä. Mitä odotetaan toimijan tekevän ja miten siitä informoidaan ja oh-

26

jataan pelastuslaitoksen puolesta. Samoin selvitettävä jo etukäteen mitä halutaan tehdä ja mitkä esim. yleisön toivomukset eivät kuulu avustavan toimijan avustustehtävään. Metsäkeskuksen paperiset myrskysuunnitelmat eivät auta, kun asioita ryhdytään toteuttamaan, eivät ole kentän toimijoita myrskytilanteessa. (D1_16) Tilannekuvan muodostaminen ja välittäminen nousivat esille toiminnan alkuvaiheen organisoitumisen ja tapahtumatietojen selvittämisen kautta. Toimijoiden välisen yhteistoiminnan luominen nähtiin tärkeäksi. Myös alueellisen ja valtakunnallisen tilannekuvan muodostaminen nähtiin tärkeäksi kehittämisen kohteeksi. Samoin nostettiin esille ennakkohälytyksen kaltaisten tietojen välittäminen kolmannen sektorin toimijoille valmiuden kohottamista varten. ”Yhteistoiminnan rajapinnat -> kehitettävä, sovittava, harjoiteltava Johtamisen tukitoimien järjestäminen (mm. tilannekuva, viestintä, valmiuden kohottaminen) yhteistoiminta eri organisaatioiden johto-osien välillä!” (D1_17) ”Tilannekuvan luominen, jakaminen ja ylläpito vaativat paikallista alueellista ja valtakunnallista kehittämistä ja konkreettisia yhteisiä käytäntöjä.” (D1_17) Myös poikkeuksellisten tilanteiden ja johtamisen harjoittelu nähtiin tärkeäksi. Osa vastaajista näki kehittämiskohteet hyvin laaja-alaisesti. Kehittämiskohteita kirjattiin tällöin olevan yhteistoiminnan rajapinnoissa sekä johtamisen tukitoimintojen järjestämisessä liittyen tilannekuvaan, viestintään ja valmiuden kohottamiseen. Myös pelastustoimen käytössä olevien operatiivisten järjestelmien, kuten PEKE:n tai Merlotin hyödyntämistä sekä viestintään liittyvien varajärjestelmien käyttöä tulisi kehittää10. Vastaajien mielestä johtokeskuksissa toimivien henkilöiden koulutus olisi myös arvioitava kehittämisen kannalta uudelleen. Tilanteen jälkihoidosta sopiminen nousi myös esille yhtenä kehittämiskohteena. ”Ennen seuraavaa noin sadan tehtävän yötä monta johtamisharjoitusta lisää.” (D1_16) Vastaajien mukaan häiriötilanteessa olisi kiinnitettävä huomiota myös ihmisiin ja heistä huolehtimiseen. Esimerkiksi erityisryhmien, kuten yksinelävien vanhusten voinnin selvittäminen nähtiin tärkeäksi kehittämisen kohteeksi rajuilman jälkeen. ”On myös kiinnitettävä huomiota ihmiseen ja hänen huoliinsa. Ei riitä, että huolehditaan ainoastaan ns. kovista asioista. Siis muistettava tiedotus, asenne ja mökin mummojen luona käynnit.”

(D1_16) Kehittämisehdotuksissa korostettiin koulutuksen ja tiedottamisen merkitystä. ”Kaikkien toimijoiden (myös kunnat) nettisivuilla tulisi olla toimintaohjeet kansalaisille erilaisissa häiriötilanteissa. Lisäksi tietenkin etukäteisohjeet valmistautumisesta ko. häiriötilanteisiin” (D1_17) ”Turvallisuussuunnitelmat käytävä uudelleen läpi rajuilmojen varalta.” (D1_16)

10 Pelastustoimen kenttäjohtojärjestelmä PEKE sekä sähköinen raportointi- ja johtamisjärjestelmä medi Merlot

27

Kehittämisnäkökulmia koulutuksen ja ohjeistuksen kehittämiseen Aikaisemmin esitettyjen kehittämiskohteiden tueksi Delfoin toisella kierroksella selvitettiin varautumisen ohjeistamista sekä kouluttamista eli sitä, miten varautumista rajuilmoihin tulisi kehittää.

Varautumista rajuilmojen kaltaisiin tilanteisiin tulisi kehittää seuraavilla tavoilla koulutuksella

4%

ohjeistamisella (sis. sähkäiset ja painetut ohjeet)

25 %

21 %

eri toimijoiden roolien ja tehtävien selventämisellä 2%

vss-organisaation kehittämisellä 9%

suunnittelun kautta (esim. valmiussuunnittelu) 39 %

turvallisuuden parantamisella mökkien suhteen

Kuva 20: Varautumista rajuilmatilanteisiin pitäisi ohjeistaa ja kouluttaa. (D2.5.)

Vastaajat näkivät erityisen tärkeänä väestölle tiedottamisen, mutta myös kansalaisten tietojen lisäämisen viranomaisten toiminnasta ja eri viranomaisten rooleista. Häiriötilanteet ja niihin varautuminen nostettiin omaksi varautumiskoulutuksen kohteeksi. ”Kaikille koulutusta! Ja selkeästi julkisesti esille (nettiin ja tiedotuslehtisiin?) ja koulutuksessa esille myös ainakin seuraavat asiat. Kuinka viranomaisten tulee toimia, kuka johtaa, kuka hälyttää, ketkä toimii, mitä kansalaisen odotetaan tekevän, mihin otetaan yhteyttä, jos hätäpuhelimet eivät toimi?

Samalla tulisivat ehkä eri toimijoiden roolit myös toisille toimijoille selväksi.” (D2_06) Myös koulutettavia ryhmiä nostettiin aineistossa esille. Kansalaiskoulutus kylissä nähtiin tarpeellisena. Vastaajien mukaan yksi tapa lisätä häiriötilanteessa toimimista on luoda kirjalliset ohjeet harjoitusten ja koulutuksen tueksi, jolloin häiriö- tai onnettomuustilanteessa toimintaohjeet löytyvät ennalta sovitusta paikasta. Riskialueilla asuville tulisi laatia opaslehtinen omatoimisen varautumisen ja toimintakyvyn tueksi. Myös vuokramökkien kaltaisiin kohteisiin tulisi kohdentaa turvallisuusviestintää. Lisäksi riskikartoitus tai vaarojen tunnistaminen nousivat varautumisen ohjeistamisen ja kouluttamisen ohella vastaajia mietityttäneeksi teemaksi. ”Mielestäni viranomaisten pitäisi antaa ohjeet rajuilmatilanteen sattuessa syrjä kylille esim.kyläyhdistyksille. He sitten jakaisivat tietoa yksityisille ihmisille.” (D2_07) ”mökkiläisille pitäisi tähdentää vaarojen tunnistamista, ohjeita on mutta niiden tiivistäminen.

Esim. sähköyhtiöt maassa olevaan sähkölankaan 20 merin suojaetäisyys ja puu linjaa vasten sama kuin olisi maassa. Myrskytuhometsät TSH, pahoin kallistunut tai konkelossa oleva puu kaksi puun mittaa vaara-alue. Moottorisahan käyttö vauriopuissa kielletty ilman koulutusta. Kaikista on pitkiä kirjoituksia joita ei ilmeisesti ammattilaisetkaan ole lukenut tai ymmärtänyt. Viranomaiset voisivat kouluttaa harvenevista maaseudun asukkaista apuvoimia pahojen tilanteiden varalle vähän samaan tapaan kuin oli ennen väestönsuojeluorganisaatio jolle olisi nimetty johtajat ettei kaikki

28

sähläisi omaan tahtiin missä sattuu.” (D2_06) Yhteistoiminnan suunnittelu sekä toimijoiden ohjeistaminen muodostivat kokonaisuuden, jossa korostettiin viranomaisten ja järjestöjen yhteistoiminnan suunnittelua. Valmiussuunnittelun päivittäminen ja avainhenkilöiden koulutus häiriötilanteita varten nähtiin tärkeinä aiheina. ”[- -]. Kunnan työntekijät päivittäisivät valmiussuunnitelmat niin, että avainhenkilöt myös tiedostavat mahdolliset tehtävät onnettomuustilanteissa. Kauppiaatkin päivittäisivät varautumissuunnitelmansa tai mikä heillä onkaan tehty. Viranomaisille koulutusta ja yhteistyöpalavereita järjestöjen kanssa jotta viranomaiset löytäisivät mahdolliset yhteistyökumppanit onnettomuustilanteissa ja näin tietäisivät mistä he löytyvät ja minkälaista apua on mahdollisuus saada.” (D2_06) Tiedotuksen ja tiedonkulun kehittäminen näkyivät keskeisinä teemoina läpi aineiston. Tiedottamisen painopiste pitäisi olla normaalina aikana, kun varautumiseen liittyviä tietoja ja taitoja koulutetaan ja ohjeistetaan kansalaisille. Myös viranomaisten kriisitiedotussuunnitelmat nostettiin esille vastaajien toimesta. Tiedottamiseen liitettiin myös erillisten seminaarien järjestäminen, jolloin toimijoilla olisi mahdollisuus keskustella ja kertoa omista voimavaroistaan häiriötilanteessa.

29

4 Johtopäätökset Sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Suomi sai esimakua muutoksesta heinä–elokuussa 2010. Tämän selvityksen tarkoituksena on ollut selvittää, mitä rajuilmojen aika tapahtui kahdella eri Itä-Suomen alueella: ketkä aloittivat ja osallistuvat raivaus- ja pelastustyöhön sekä missä vaiheessa ihmiset havaitsivat, että kyse oli poikkeuksellisesta tilanteesta. Lisäksi selvitettiin ihmisten kokemuksia tilanteessa toimimisesta (osaamistarpeet, yhteistoiminta). Mielenkiintoiseksi tarkastelun tekee se, että selvityksen kohteena olevat alueet ovat pääosin harva- tai taajama-alueita, joilla vakituisten asukkaiden määrä on pieni, mutta etenkin kesäaikana mökkiläisten ja turistien määrä saattaa moninkertaistaa asukasmäärän.

Yhdyskuntarakenteen voidaankin ajatella asettavan erilaisia haasteita häiriö- ja poikkeustilanteissa toimimiselle. Kaupunkialueilla väestötiheys on suuri ja väestön tavoitettavuus on helpompaa kuin harvaan asutulla, ns. harva-alueella, mutta vastaavasti myös tuhot voivat kohdistua suurempaan määrään ihmisiä, rakennuksia ja omaisuutta. Ihmiset eivät mahdollisesti tunne toisiaan, mikä saattaa vaikeuttaa toimimista poikkeusoloissa. Taajama-alueilla asukkaat keskittyvät pienempiin yhdyskuntiin, joita saattaa olla alueella useampia. Harva-alueilla väestöä on vähän, ja se asuu hajallaan eri puolilla aluetta, jolloin häiriö- ja poikkeustilanteiden kohteena oleva väestömäärä on suhteessa pieni. Toisaalta myös harva-alueiden asukkailla on yhtäläinen oikeus tulla varoitetuksi ja pelastetuksi kuin kaupunkialueilla asuvilla. Tästä syystä selvityksen kohteeksi valittiin harva-alueet, joiden osalta haluttiin selvittää, miten konkreettisessa häiriötilanteessa toimijaverkko muodostuu.

Rajuilmat sattuivat kesäaikaan, minkä voidaan ajatella vaikuttavan myös rajuilman aikaiseen toimintaan. Esimerkiksi sähköttömyys ei muodostunut yhtä suureksi ongelmaksi, kuin mitä se olisi todennäköisesti ollut talviaikaan. Toisaalta kesäajan voidaan olettaa tuovan myös lisähaasteita.

Esimerkiksi kesämökkiläiset ja turistit eivät ehkä tunne paikallisyhteisön tapoja ja voivat siten jäädä avun ulkopuolelle. Tämä voi olla ongelma etenkin turisteille, jotka eivät puhu suomea tai joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kieltä. On myös mahdollista, että mökkiläisillä ja turisteilla ei ole tietoa harva-alueiden erityispiirteistä, jolloin esimerkiksi odotukset viranomaisavun saamista kohtaan ovat epärealistisia.

4.1 Turvallisuustoimijaverkostot Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita rajuilmojen aikana muodostuneesta toimijaverkostosta. Tavoitteena oli selvittää ennen kaikkea, mikä merkitys oli virallisen varautumis- tai vastaavan organisaation ulkopuolisilla toimijoilla. Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja oli paikallisten toimijoiden halu ja motivaatio toimia oman yhteisönsä hyväksi. Tätä ei kuitenkaan hyödynnetty viranomaisten tai järjestöjen toimesta riittävästi. Turvallisuuden kehittämisessä ja varautumisessa pitäisi vielä huolellisemmin kartoittaa paikalliset toimijaverkostot ja turvata verkostoissa toimivien riittävä osaaminen erilaisia auttamistilanteita ajatellen. Lisäksi tulisi arvioida paikallisen tason toimintamallit ja vahvistaa kolmannen ja neljännen sektorin sekä viranomaisten yhteistoimintaa.

Rajuilmojen kaltaisessa, maantieteellisesti hyvin laajassa ja koko yhteiskuntarakennetta koskevassa tilanteessa viranomaisten voimavarat ja toimintakyky on sidottu kiireellisten tehtävien hoitamiseen. Kiireellisten tehtävien ulkopuolelle jäävät tehtävät nostavat esille toimijoiden roolien ja tehtävien väliset rajapinnat: kenelle raivaustyö, tarkistus- tai varmistustehtävät sekä huoltotoimet missäkin tehtävässä ja tilanteessa kuuluvat. Ihmisten on lisäksi pystyttävä jatkamaan toimeentuloaan ja arkeaan mahdollisimman nopeasti tilanteen jälkeen. Aktiivisten kansalaisten sitouttaminen osaksi turvallisuustoimijaverkostoa lisää paikallista kriisinsietokykyä ja mahdollistaa viranomaisten ja yritysten voimavarojen kohdentamisen tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Paikalliset kyläyhteisöt, järjestöjen koulutetut vapaaehtoiset, metsänhoitoyhdistykset, metsästysseurat sekä paikalliset yritykset ja palveluntuottajat pitäisi kartoittaa tarkemmin ja selvittää toimijoiden halu,

30

osaaminen ja valmius toimintaan vianomaisten tukena sekä varautumisessa, itse tilanteessa että jälkivaiheessa. Edellä mainitut turvallisuustoimijaverkoston solmut toimivat rajuilmojen kaltaisessa tilanteessa myös tiedonjakamisen keskiössä ja osallistuvat tilannekuvan luomiseen.

4.2 Toimijoiden arvio osaamisesta Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten oma ja muiden osaaminen nähtiin osana häiriötilanteen hallintaa. Erityisesti oma osaaminen arvioitiin lähes kaikkien vastaajien osalta hyväksi tai melko hyväksi. Yhteistyöosapuolten osaaminen arvioitiin vastaajien toimesta myös pääosin positiiviseksi. Rajuilmat kohdistuivat pääosin harvaan asutuille alueille, joilla kansalaisten selviytymiskyky ja omatoimisen varautumisen taso ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa. Harva-alueiden kansalaisilla on vielä taitoja, jotka yhdessä naapuriavun kanssa edistävät paikallista häiriötilanteen hallintaa ja tilanteesta toipumista. Kriisissä viranomaisten toiminnan ulottuminen kiireettömissä toimenpiteissä yksittäiseen kansalaiseen saakka on rajallista, jolloin yksittäisen kansalaisen vastuulle jää väkisinkin paljon tehtävää tilanteen normalisoimiseksi. Onko kansalaisten selviytymiskyky sama esimerkiksi ruuhka-Suomen, pienten maaseututaajamien, mökkiläisten tai turistien osalta, on yksi mahdollinen jatkotutkimuskohde.

Keskeinen osa turvallisuustoimijaverkoston kehittämistä on toimijoiden osaamisen hallinta.

Osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää tarvittaessa kehittää kohti häiriötilanteen yhdenmukaista hallintaa. Turvallisuustoimijaverkoston ja viranomaisten olisi toimittava yhteen ja yhdenmukaisesti. Järjestöt voisivat toimia nykyistä vahvemmin viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden ”kotipesänä”, jolloin yhteistyö saadaan koordinoiduksi ja johdetuksi. Yhteistoiminnan kautta turvallisuustoimijaverkostot voidaan liittää toimivaksi osaksi viranomaisjärjestelmää. Tutkimuksen mukaan toimijat luottivat jo nyt toistensa osaamiseen ja arvostivat sitä. Liiallinen luottamus omaan osaamiseen voi aiheuttaa kuitenkin konkreettisia haasteita, jos toimijaverkoston todellinen osaaminen on heikompaa kuin he itse asian kokevat.

4.3 Varautumisen ohjeistaminen ja koulutus Kolmas kysymys varautumisen kehittämistarpeista tuotti runsaasti ideoita, joita on esitelty selvityksessä aiemmin. Rajuilmakokemukset ja vastaajien esitykset toiminnan kehittämiseksi ovat merkittävä lisä omatoimisen varautumisen tulevalle kehittämiselle. Alla olevaan taulukkoon on koostettu vastaajien näkemyksiä, miten varautumista rajuilmojen kaltaiseen häiriötilanteeseen tulisi ohjeistaa ja kouluttaa.

31

Taulukko 1: Varautumisen toimijakohtaiset koulutus- ja ohjeistusteemat.

Kenelle

Mitä koulutusta / ohjeistusta

Kuntaviranomainen

Varautumissuunnitelman laatiminen ja täytäntöönpano, erityisesti turvallisuusviestintä

Yrittäjä

Varautumissuunnitelma, yhteistyö ja rooli

Vapaaehtoisjärjestö

Varautumissuunnitelma

Kyläyhteisö

Toimintaohjeet

Kansalainen

Toimintaohjeet

Tilapäiset asukkaat

Toimintaohjeet

Yhteistoiminta ja toimijoiden roolien opettaminen Riskianalyysi - mihin pitää varautua

Varautumissuunnittelu ja (Yleis-)viranomainen tilannejohtaminen, tiedottaminen

Sisältö

Huom.

Pelastusvaiheen lisäksi Alueelliset ja paikalliset huomio jälkitoimien tusuunnitelmat ja johtamiskemiseen ja koordinoinharjoitukset tiin, ml. henkinen tuki Toimialakohtaiset suunni- Erityishuomio toimitelmat ja johtamisharjoi- alojen saatavuuteen ja tukset jälkitoimien tukemiseen Turvallisuussuunnitelma ja liiketoiminnan jatkuvuus Alueelliset ja paikalliset suunnitelmat Paikallinen ohjeistus Sähköinen ja paperinen ohjeistus Sähköinen ja paperinen ohjeistus

Verkostoituminen turvallisuusviranomaisiin Verkostoituminen turvallisuusviranomaisiin Esimerkiksi yhteisön kokoontumispaikat ja tiedon jakaminen sähköttömänä aikana Materiaalinen varautuminen, toimintaohjeet Myös vieraskielisinä

4.4 Kehittämisnäkökulmia Tiedon jakaminen Nyky-yhteiskunnan keskinäisriippuvuus ja ulkoistetut palvelut muodostavat verkoston, joka on varautumisen ja toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta erittäin vaativa. Useassa tapauksessa toimintoketjuihin liittyvät riskit kulminoituvat sähkön saatavuuteen, mikä on kriittinen tekijä niin palveluiden tuottajan kuin kuluttajankin näkökulmasta. Esimerkiksi tiedottamisen ja tiedonvälityksen haasteet sähköverkon häiriintyessä olivat rajuilmojen aikaan merkittävät. Vaikka luonnonilmiön aiheuttamat vaikutukset vaihtelevat paikallisesti ja alueellisesti, noudattaa niiden aiheuttama yhteiskunnan toimintalogiikka yhtenäistä kaavaa: tilanteesta saadaan usein esitieto, annetaan varoitus, toimitaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja hoidetaan jälkivaihe.

Tulevasta rajuilmasta varoittaminen ja varoitustiedon jakaminen nähtiin tässä tutkimuksessa kehittämiskohteena. Aineiston mukaan puolet vastaajista ei saanut varoitusta uhkaavasta vaarasta. Suomessa tiedotusvälineiden kautta välitetään kuitenkin sekä yleiset säävaroitukset että viranomaistiedotteena annettavat varoitukset. Ongelmana voi olla, ettei kaikkia varoituksia oteta vakavasti. Syy tähän saattaa olla, ettei Suomessa ole perinteisesti ollut varsinaisia luonnonkatastrofeja. Toisaalta on selvittämättä, miten esimerkiksi tunteja ennen myrskyä annettava vaarallisen sään varoitus auttaisi Suomessa tavallista kansalaista. Varoittamiseen liittyy aina tarve toimintaohjeista eli selkeä tieto, miten varoituksen jälkeen toimitaan. Ajoissa saatu tieto vaaraa aiheuttavasta

32

sääilmiöstä helpottaa kansalaisten ja turvallisuustoimijoiden varautumista auttamistoimintaan.

Varoitustiedon jakaminen organisaatioiden sisällä on siten myös osa varautumista luonnononnettomuuksiin. Kolmannen sektorin osalta olisi pohdittava, miten organisaatioiden sisällä välitetään varoitustietoa. Lisäksi olisi tärkeää kyetä tiedottamaan myös erityisryhmille, kuten yksineläville vanhuksille tai mökkiläisille.

Kriisin vaiheiden tunnistaminen ja toimijoiden roolit eri vaiheissa Rajuilman tai yleisemmin kriisin vaiheet ovat tämänkin tutkimuksen perusteella tunnistettavissa.

Toimijoiden vastuut, roolit ja tehtävät vaihtelevat tapahtumien edetessä. Varoitus- ja hälyttämisvaihe sekä pelastusvaiheen toiminta ja johtaminen ovat viranomaisvetoisia. Rajuilmojen jälkeen etenkin raivaustoiminnan työnjako herätti keskustelua siitä, milloin myrskypuiden raivaus kuuluu pelastuslaitokselle ja milloin esimerkiksi tien omistajalle. Tämä siitäkin huolimatta, että pelastustoimintaa ohjaava säädöspohja määrittää hyvin pitkälti, mikä on pelastustoimelle kuuluvaa tehtävää.

Paikallisten turvallisuustoimijoiden näkökulmasta toiminta ei pääty akuutin pelastusvaiheen jälkeen. Toimijoilla on siten kriisin eri vaiheissa erilaiset ”auttamisikkunat”. Esimerkiksi puolustusvoimien jatkuvasti valmiudessa olevan varusmiehistä koostuvan virka-apuosaston on mahdollista osallistua kriisin alkuvaiheessa tukitoimintoihin, minkä jälkeen (tilapäisen akuutin tehtävän tehtyään) osasto poistuu paikalta. Pidempikestoiseen tukitoimintaan on käytettävissä reserviläisistä muodostettava Maakuntakomppania11, jonka saaminen käyttöön kestää kuitenkin huomattavasti kauemmin. Sama logiikka toimii kolmannen sektorin kohdalla laajemminkin. Esimerkiksi pelastustoiminnan päättämisen jälkeen vapaaehtoisperustainen kolmas sektori jatkaa rajuilmatilanteessa paikallistasolla kriisin jälkivaihetta. Toiminta jatkuu parhaimmillaan kitkattomasti kriisin vaiheesta toiseen, kun toimijoiden roolit ja tehtävät sekä molempia toimijoita tyydyttävät pelisäännöt vakuutuksien, korvauksien ja muiden käytännön asioiden osalta on selkeästi määritelty. Yhteinen ymmärrys kriisin vaiheistumisesta on varautumisen kannalta tärkeää.

Toiminnan johtaminen Toiminnan johtaminen on tässä selvityksessä tunnistettu kehittämiskohteeksi erityisesti johtosuhteiden, toimijaroolien ja tehtävien selkiyttämisen osalta. Aineistosta nousee esille pelastustoimen keskeinen rooli alueellisena koordinaattorina. Alueellisen pelastustoimen korostuminen voi osin liittyä kysymyksenasetteluun ja otantaan, mutta se voi myös osin ilmentää valtion aluehallinnon muuttunutta roolia sekä pelastustoimen alueiden välisiä johtamis- ja viestintävalmiuksia.

Tilanteen jälkivaiheessa toiminnan luonne ja johtaminen muuttuu aikakriittisestä pelastustoiminnasta pidempikestoiseen palauttamisvaiheeseen. Paikalliset toimijat ovat työskennelleet tilanteen alusta saakka oman kotinsa ja lähiympäristönsä puolesta. Tämän tutkimuksen mukaan rajuilmojen aikana ja sen jälkivaiheessa toiminta organisoitui paikallisella tasolla pitkälti kyseistä tarkoitusta ja tehtävää varten, ei olemassa olevan suunnitelman mukaisesti. Elinkeinoelämän puolella esimerkiksi metsäkoneyrittäjät työskentelivät viranomaisten, kylätoimikuntien ja yksittäisten kansalaisten toimeksiannosta koko tilanteen ajan. Toisaalla paikalliset yritykset ponnistelivat liiketoiminnan jatkuvuuden suhteen omien verkostojensa kanssa.

11 Viisteensaari (2009)

33

4.5 Henkinen jaksaminen Aineistosta nousee yksittäisissä vastauksissa esiin viitteitä henkilökohtaisen jaksamisen kriittisyydestä häiriötilanteessa. Selvityksen mukaan kriisi ei ole ohi, kun tiet on raivattu ja sähkönjakelu varmistettu. Pitkäkestoisessa häiriötilanteessa kansalaisten toimintakyvyssä saattaa olla puutteita esimerkiksi tilanteen vaatiessa raivaustoiminnan kaltaista fyysisesti raskasta toimintaa tai viestintäverkkojen ollessa poikki pitkään, jolloin perheenjäseniin ei saada yhteyttä. Myös ihmisten toipuminen vie aikaa ja vaatii huomiota ja jopa jälkihoitoa osakseen. Tämä liittyy osaltaan myös johtamiseen. Yhteiskunnan vastuu turvallisuudesta tulisi ulottua riittävän laajasti kriisien jälkihoitoon.

Kunta vastaa kansalaisten perushuollosta normaaliolojen lisäksi häiriötilanteissa, myös kuntien rooli on keskeinen paikallisen turvallisuustoimijaverkoston kehittämisessä. Tutkimuksen mukaan kunnan näkymättömyys varsinaisessa toiminta- ja jälkivaiheessa sekä jälkihoitotarpeiden tunnistajana herätti kysymyksiä. Esimerkiksi se yllätti, ettei kunnasta otettu yhteyttä edes näin vakavan häiriötilanteen aikana tai sen jälkeen. Kunnan näkymättömyys kansalaisen näkökulmasta voi selittyä osaltaan sillä, ettei kunnassa yksinkertaisesti ollut tietoa kylien tilanteesta tai ihmisten kokemukset ja tarpeet eivät välittyneet kuntaan samalla tavalla. Selvityksen mukaan kriisivaiheen määrittely onkin hyvin subjektiivista ja siihen vaikuttaa monta tekijää, joiden huomioiminen on olennaista varautumisen suunnittelussa. Erilaista apua tarvitaan eri aikoina ja tukea täytyy antaa tarvitsijoille niin kauan kun sitä tarvitaan.

34

5 Pohdinta Arvio aineistosta ja menetelmästä Selvityksen aineisto oli kattava ja tarjosi hyvin vastauksia esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Tarinanomaiset vastaukset kokemuksista ja näkemyksistä heinä–elokuun 2010 rajuilmoista antoivat varsinaisten vastausten lisäksi mielenkiintoista lisätietoa rajuilma-ilmiön vaikutuksista ihmisiin ja yhteisöihin. Delfoin tarjoama anonyymi verkkofoorumi toimi sisällön suhteen erittäin hyvin, myös vastausmäärä oli molemmilla Delfoi-kierroksilla hyvä.

Aineiston analyysissä, tuloksissa ja johtopäätöksissä on huomioitava vastaajien tausta ja orientaatio. Erityisesti kansalaisten tai kyläläisten roolissa sekä järjestöissä mukana olleet olivat tunnettuja ja aktiivisia toimijoita, jotka olivat pääosin mukana rajuilmojen aikaisessa toiminnassa.

Vastaajissa ei siten ollut niin sanottuja ”tavallisia kansalaisia” vailla aktiivista toimijataustaa.

Viranomaistoiminnan osalta korostuu pelastusviranomaisen näkemys ja rooli. Selvitykseen ei pyydetty esimerkiksi poliisia tai rajaviranomaista, jolloin vain kunta tarjosi vastapainon julkiselta puolelta pelastusviranomaisen näkemyksille. Myös kuntataustaisten vastaajien osuus jäi pieneksi (3/34), jolloin kovin merkittäviä johtopäätöksiä kunnan toiminnasta heidän itsensä antaman arvioinnin kannalta ei voida tehdä.

Mökkiläisten puuttuminen aineistosta herätti kysymyksiä. Vastaajina ei ollut yhtään mökkiläistä, jolloin on toisaalta selvää, etteivät mökkiläiset nouse esille aineistosta. Tämä johtaa kysymykseen, puuttuvatko mökkiläiset paikallisista turvallisuustoimijoista ja yhteisöistä ulkopuolisina toimijoina. Sama koskee ulkomaisia turisteja, joiden määrä voi paikallisesti olla hyvinkin merkittävä.

Ajatuksia jatkotutkimuksista Selvityksen johtopäätöksistä ja aineistosta tulkituista heikoista signaaleista (ks. jäljempänä) voidaan johtaa useita jatkotutkimusaiheita häiriötilanteiden ja niihin varautumisen näkökulmasta.

Häiriötilanne ilmiönä, jota tässä selvityksessä tarkasteltiin rajuilman aiheuttamana alueellisena ja paikallisena kriisinä, on yksi keskeinen jatkotutkimuskohde. Varautumiseen ja turvallisuussuunnitteluun liitetyt käsitteet (häiriötilanne, suuronnettomuus, poikkeusolot jne.) ovat yleisesti määritelty lainsäädännössä, strategioissa ja jopa sanastotasolla, mutta niiden yhdenmukainen ymmärtäminen tai niihin varautuminen ei välttämättä toimi käytännössä. Sama koskee myös muuan muassa Yhteiskunnan turvallisuusstrategian uhkamalleja. Tästä herää kysymys, voitaisiinko häiriötilanteille löytää yhteisiä yleisluoteisia piirteitä, jotka toimisivat metatasolla samankaltaisina ja suuruusluokkatasolla ohjaisivat esimerkiksi samankaltaisiin resurssivarauksiin.

Koska yhteiskunta ja sen rakenteet muuttuvat, tarkoituksenmukaiset ja toimintakykyiset turvallisuustoimijat ja niitä tukevat rakenteet muuttuvat. Toimintaympäristön tunteminen edesauttaa varautumisen paikallista ja alueellista suunnittelua, ja paikallisella tasolla on paras paikallistuntemus niin riskikartoitusta kuin toimintakykyäkin ajatellen. Paikallisen tason yhteisöjen ja verkostojen muodostama turvallisuustoimijaverkosto ja sen käyttökelpoisuus häiriötilanteissa olisi mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuskohde. Selvitettäviä teemoja ovat esimerkiksi se, miten aktiiviset kansalaiset saadaan osaksi turvallisuustoimijaverkostoa ja minkälaisia ominaisuuksia heillä on oltava sekä minkälaista koulutusta tarvitaan. Toisaalta jo tämä selvitys osoittaa, että olemassa olevien kolmannen sektorin toimijoiden hyödyntämisessä on edelleen haasteita, jotka pitää ratkaista paikallisesti.

Edellä mainittujen ilmiöiden, toimintaympäristön ja toimijoiden nykytilan kehittämisen lisäksi huomio kiinnittyy tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuksiin. Kehityksen skenaariot, niistä keskusteleminen ja ideointi muokkaavat parhaimmillaan tulevaisuutta haluttuun suuntaan. Tulevaisuusfoorumien luominen eri turvallisuustoimijatasoille onkin yksi kiinnostava päämäärä.

35

Heikot signaalit Heikko signaali on tulevaisuuden tutkimuksessa käytetty ”yksittäinen ilmiö tai tapahtuma tai toisiinsa liittyvien ilmiöiden tai tapahtumien joukko, joka ei välttämättä esiintyessään vaikuta tärkeältä tai laajalta, mutta jolla voi olla tosiasiallisesti laajempi merkitys tarkasteltavassa toimintaympäristössä”12. Alla on esitetty seitsemän heikoiksi signaaleiksi tulkittua havaintoa ja niiden esille nostamia kysymyksiä. Näiden voidaan olettaa nousevan merkittäviksi tekijöiksi turvallisuustoimijaverkostojen tulevassa kehittämisessä.

1. Yhteisöllisyyden kääntöpuoli ”Auttamishalusta ei kyllä ollut tietoakaan, kun myrskyn jälkeen tiellä kulki ralli ja ihmiset ajelivat katselemassa tuhoja. Ja itse sen kun puski hiki hatussa puiden kimpussa.”

Vaikka yhteisöllisyys ja naapuriapu katsottiin tutkimusaineiston perusteella etenkin kansalaisten roolissa merkittäväksi voimavaraksi, myös vastakkaisia kaikuja kuultiin kansalaisten keskuudesta.

• Miten yhteisöllisyyttä ja auttamisen arvoa lisätään onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle kaupungeissa tai taajamissa?

• Oliko yhteisöllisyys olemassa kylien kaltaisissa paikallisyhteisöissä jo etukäteen vai syntyikö se häiriötilanteen aikana?

2. Kenen hommia – kuka maksaa ”vapaaehtoinen talkoomies ilman korvausta” Yhteiskuntarakenne määrittelee julkisten ja yksityisten palveluiden saatavuuden. Muutos hallinnossa ja palveluntuotantorakenteissa on ollut nopeaa, jolloin eri toimijoiden roolit ja tehtävät ovat osaksi olleet epäselviä.

• Mistä häiriötilanteessa vastaa alue- tai paikallistaso, kylä tai kansalainen itse? Kysymys on myös siitä, mistä toiminnasta maksetaan korvaus ja kenen toimesta.

3. Eriarvoisuus ”Minusta ei ole oikein, että rakentaminen tapahtuu kaupunkien ehdoilla. On hullua, että taloissa on koneellinen ilmastointi tai lämpöpumppu, mutta ei vaikkapa puuhellaa.”

Kaupunkien ja harva-alueiden näkökulmat nousevat esille kommenteissa.

• Onko maaseutu eriarvoisessa asemassa rakentamisen ohjauksessa suhteessa kaupunkeihin?

• Onko maaseudun ja kaupunkien omatoimisen varautumisen ohjaus samansuuntaista tai tasapuolista?

4. Vieraskieliset turistit ja kesäasukkaat Aineistossa viitattiin varautumistarpeen kartoituskysymyksessä turisteihin ja kesäasukkaisiin.

Varautumisen ohjeistukseen löytyi hyviä kehitysideoita viljalti, mutta kysymyksiä herättää edelleen 12 Rubin (2003).

36

se, miten varmistua valistuksen ja neuvonnan riittävyydestä myös ulkomaalaisten turistien ja suomea puhumattomien toimijoiden keskuudessa.

5. Auttamisen ammattitaito Epävarmuus avustustöihin osallistuvien ammattitaidosta nousee aineistosta esille. Vastuu ja huoli raivaus- ja muihin töihin osallistuvien turvallisuudesta on perusteltua. Ongelmallista kuitenkin on, jos oletus ammattitaidottomuudesta estää avunpyynnön ja jättää käyttökelpoisia voimavaroja hyödyntämättä.

• Miten turvallisuustoimijoiden välistä yhteistyötä voidaan tiivistää siten, että onnettomuus- tai häiriötilanteessa toimijat luottavat toisiinsa ja yhteistyö on toimivaa?

Päätäntä Helmikuussa 2011 toteutetut käynnit Mikkelin ja Lappeenrannan maakunnallisilla turvallisuusfoorumeilla tuottivat vahvoja oletuksia toiminnan kehittämisestä, joita Delfoi-menetelmällä tuotettu tutkimusaineisto vahvisti. Tärkeä positiivinen havainto oli, että molemmissa maakunnissa kesän 2010 rajuilmat olivat opettaneet organisaatioita ja yksilöitä käsittelemään kokonaisuutta ja järjestelmiä laajemmin. Esimerkiksi talven 2011 tykkylumiongelmat tuottivat Etelä-Savossa rajuilmojen kaltaisia ongelmia, mutta pelastustoimen oman arvion mukainen valmius niihin oli jo huomattavasti parempi. Myös naapurimaakunnassa Etelä-Karjalassa kesän rajuilmojen opetukset olivat jo muuttuneet kehityskohteiksi turvallisuustoimijoiden keskuudessa. Esimerkiksi tykkylumien edellyttämät tukitehtävät tunnistettiin jo ensimmäisten viitteiden perusteella ja varautuminen tapahtui hyvissä ajoin.

Turvallisuuden ja varautumisen edistäminen ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin peruspilareita, mikä johtaa myös turvallisuuden organisoitumisen jatkuvaan kehittämiseen. Myös tutkimusaineistosta esille noussut yhteisöjen voimakas merkitys paikallistason turvallisuudessa ja yhteisöllisyydessä on ilmeistä. Esimerkiksi kyläyhteisöjen turvallisuustyö on noussut vahvasti esille niin hankkeissa kuin valtakunnallisessa keskustelussakin. Turvallisuustoimijaverkostojen kehittämistyö on jatkuvasti liikkeessä. Maakunnallisilla foorumeilla vapaaehtoisjärjestöjen sekä muiden paikallisten turvallisuustoimijoiden osuutta ja merkitystä ei ole kaikkialla vielä täysin hyödynnetty. Hyviä käytäntöjä, mutta myös kehitettävää, on paljon. Toivomme tämän selvityksen tuottavan uusia ajatuksia turvallisuustoimijaverkostojen kehittämiseen.

37

Lähteet Delfoi-paneeli 34 asiantuntijaa, tiedot tekijöiden hallussa. www.edelphi.fi

Kokoukset ja työpajat Etelä-Karjalan pelastuslaitos. Etelä-Karjalan turvallisuustyöpaja. Lappeenranta 24.2.2011.

Etelä-Savon maakuntaliitto. Etelä-Savon maakunnallinen turvallisuustyöryhmä. Mikkeli 23.2.2011.

Kirjallisuus ja raportit Juntunen, Pekka, Veli-Pekka Nurmi & Jari Stenvall (2009). Kuntien varautuminen ja turvallisuuden hallinta muuttuvissa hallinto- ja palvelurakenteissa. Acta nro 208. Suomen Kuntaliitto, Helsinki.

Linturi, Hannu (2007). Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.

Munkki, Anssi (2008). Merivoimat ja viranomaisten tukeminen normaalioloissa. Edita Prima Oy, Helsinki.

Nuutinen, Ilona (2011). Luonnonilmiöstä luonnononnettomuuden hallintaan. Tapaustutkimus kansalaisten varautumisesta Asta-rajuilman aiheuttamaan häiriötilanteeseen Kaipolassa Sulkavalla.

Pro gradu -tutkielma. Historia- ja maantieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto.

Rubin, Anita (2003). Tulevaisuudentutkimuksen käsitteitä. Teoksessa Kamppinen, Matti, Osmo Kuusi & Sari Söderlund (toim.). Tulevaisuudentutkimus: perusteet ja sovellutuksia, 899–908.

Tammer-Paino Oy, Tampere.

Seppänen, Hannes & Vesa Valtonen (toim.) (2008). SAR-prosessit. Edita Prima Oy, Helsinki.

Valtonen, Vesa (2008). Käsiteanalyysi viranomaisyhteistyöstä. 9. Turvallisuusjohdon koulutusohjelman tutkielma. Koulutuskeskus Dipoli. Teknillinen korkeakoulu.

Valtonen, Vesa (2010). Turvallisuustoimijoiden yhteistyö operatiivis-taktisesta näkökulmasta. Edita Prima Oy, Helsinki.

Viisteensaari, Ilari (2009). Maakuntakomppanian yhteistyö poliisi- ja pelastusviranomaisten kanssa.

Vahvuudet, haasteet, kehityksen suuntaviivat. Edita Prima Oy, Helsinki.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010). Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Puolustusministeriö.

38

Liitteet Liite 1 1. kierros Taustatiedot D1.A. Ikä o alle 20 o 21-30 o 31-40 o 41-50 o 51-60 o yli 60 D1.B. Sukupuoli o nainen o mies D1.C. Maakunta o Etelä-Karjala o Etelä-Savo D1.D. Paikkakunta D1.E. Koulutustausta o peruskoulukoulutus o lukio tai ammatillinen koulutus o opisto- tai alempi korkeakoulutus o ylempi korkeakoulutus D1.F. Missä roolissa toimit rajuilmojen aikana?

Voit valita yhden tai useamman vaihtoehdon ja perustella vastaustasi kommentointi-kentässä. o viranomaisena o yrityksen työntekijänä o kunnan työntekijänä o vapaaehtoisjärjestön toimijana o kansalaisena o en missään edellisistä Kommentti / Kommenterar / Comment

Tutkimuskysymykset Toiminta rajuilman aikana D1.1. Miten sait tiedon uhkaavasta rajuilmasta? o varoitusjärjestelmästä (säätiedotus, ym.) o hätäkeskuksesta hälytysjärjestelmän kautta o suoraan johtavalta viranomaiselta o mediasta o muualta, mistä o en saanut minkäänlaista esitietoa Kommentti / Kommenterar / Comment D1.2. Kenelle välitit tietoa, kun olit saanut tiedon rajuilmasta? o viranomaiselle o yrityksen työntekijälle o kunnan työntekijälle o vapaaehtoisjärjestön toimijalle o kansalaiselle o medialle o en kenellekään Kommentti / Kommenterar / Comment

39

D1.3. Keiden kanssa työskentelit rajuilman aikana ja jälkeen? o viranomaisen o yrityksen työntekijän o kunnan työntekijän o vapaaehtoisjärjestön toimijan o kansalaisen o en minkään em. tahon, minkä muun Kommentti / Kommenterar / Comment D1.4. Missä vaiheessa rajuilmaa toimit?

Voit valita myös useamman vaihtoehdon o varoitusvaihe o hälyttämisvaihe o pelastusvaihe o jälkihoitovaihe o joku muu, mikä?

Kommentti / Kommenterar / Comment D1.5. Mitä teit rajuilman aikana ja sen jälkeen?

D1.6. Kuka johti toimintaa, jossa olit mukana (tehtävänimike)?

D1.7. Oliko käytössänne suunnitelmaa varautumisesta rajuilman kaltaiseen luonnonilmiöön? o kyllä o ei o joku muu kuin suunnitelma, mikä?

Kommentti / Kommenterar / Comment D1.8. Teitkö niitä tehtäviä, joita sinun oletettiin tekevän? o kyllä o ei o jotain siltä väliltä, mitä?

Kommentti / Kommenterar / Comment Osaamista kartoittavat arviot ja kysymykset D1.9. Arvioin oman osaamiseni olevan niissä tehtävissä, joita tein rajuilmojen aikana ja jälkeen o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä Kommentti / Kommenterar / Comment D1.10. Omat kehittämistarpeeni kyseisissä tehtävissä ovat D1.11. Yhteistyöosapuolien osaamisen arvioin olevan tasoa (perustelut mielellään kommentit-osaan): D1.11.1. Viranomaiset o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä o ei havaintoa tai arviota Kommentti / Kommenterar / Comment D1.11.2. Yrityksen työntekijät o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä

40

o o

välttävä ei havaintoa tai arviota

Kommentti / Kommenterar / Comment D1.11.3. Kunnan työntekijät o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä o ei havaintoa tai arviota Kommentti / Kommenterar / Comment D1.11.4. Vapaaehtoisjärjestön toimijat o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä o ei havaintoa tai arviota Kommentti / Kommenterar / Comment D1.11.5. Kansalaiset o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä o ei havaintoa tai arviota Kommentti / Kommenterar / Comment D1.11.6. Muiden, mökkiläisten, kesäasukkaiden yms. (voit myös nimetä itse) o kiitettävä o hyvä o melko hyvä o tyydyttävä o välttävä o ei havaintoa tai arviota Kommentti / Kommenterar / Comment Lopuksi D1.12. Mikä mielestäsi yllätti rajuilmojen aikaisessa toiminnassa?

D1.13. Mitä kehittämisideoita rajuilmat herättivät? (jäikö jotain olennaista tekemättä, mitä olisi voitu tehdä toisin?)

2. kierros Ensimmäisellä vastauskierroksella saatiin kattavasti vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Vastaajat osoittivat ammattitaitonsa esittämällä lukuisia konkreettisia kehittämisesityksiä sekä muuta ajankohtaista pohdintaa häiriötilanteen vaatimasta toiminnasta.

Kehotamme siten panelisteja tutustumaan 1. kierroksen vastauksiin ja poimimaan sieltä omaa varautumisen kehittämistä palvelevia ideoita. Tämän toisen Delfoi-kierroksen tavoitteena on täydentää ensimmäiseltä kierrokselta saatuja tuloksia, joko vahvistamalla tai löytämällä mahdollisia erimielisyystekijöitä. Haluamme konkreettisesti selvittää paneelin näkemyksen varautumisen kehittämistarpeista eri toimijaryhmille. Kysy-

41

myksissä ja väitteissä on hyödynnetty lainauksia ensimmäisen kierroksen vastauksista. Nämä on merkitty kursiivilla ja osin myös ”lainausmerkeillä”.

Miten varautumista pitäisi kehittää?

Toimijaverkoston kehittäminen Tarkentavia kysymyksiä toimijaverkoston ja kriisin jaksottelun hahmottamiseksi.

D2.1. Miten rajuilman kaltaisesta tilanteesta pitäisi varoittaa väestöä?

Lähes puolet vastaajista ei saanut ennakkovaroitusta rajuilmasta (kierros 1). (Voit valita useamman vaihtoehdon). o sää- tai muu varoitus median kautta (radio, tv, Internet, sanomalehdet) o alueellinen tekstiviesti (kohdennettu viranomaistiedote koko väestölle) o yleinen vaaramerkki (äänimerkki) o lähetti (henkilö joka kiertää taloissa varoittamassa) o muu keino, mikä?

Kommentti / Kommenterar / Comment D2.2. Keiden pitäisi olla hälytettävissä lisäresurssiksi rajuilmatilanteessa?

Vastauksissa esiintyi usein hälytysmenetelmänä tekstiviesti, joka lähetetään tietyille ja ennalta sovituille vastaanottajille. Merkitse rajuilmojen / muun kokemuksesi perusteella, keitä lisäresurssiksi hälytettävien ryhmään pitäisi kuulua. Voit perustella vastauksesi ja pohtia kenen oletetaan hälyttävän toimijat. o toimintaa tukevien viranomaisten o valmiussuunnitelmassa nimettyjen yritysten tai toiminimien o kunnan työntekijöiden o järjestöjen toimintaryhmien tai yksiköiden o kyläläisten tai muiden kansalaisten o joku muu, kuka?

Kommentti / Kommenterar / Comment D2.3. Kauanko rajuilman kriisivaihe kesti ja mitä se omalla kohdallasi tarkoitti?

Panelisteista 95 % vastasi toimineensa kriisin varoitus-, hälyttämis-, pelastus- tai jälkihoitovaiheessa. Näiden lisäksi tunnistettiin kehittämisvaihe, jota tämäkin selvitys edustaa. Kriisin vaikuttavuus määräytyy kuitenkin yksilöllisesti, joten kerro omasta näkökulmastasi, mikä oli kriisivaiheen kesto kohdallasi ja miten se ilmeni.

Esimerkki 1. kierrokselta: ”Kriisivaihetta voisi olettaa meillä jatkuneen 11 vuorokautta, jolloin sähköt eivät toimineet” D2.4. Kuvaile mitkä tehtävät kuuluvat rajuilmojen kaltaisessa tilanteessa viranomaiselle ja mitkä tehtävät kansalaisen (myös mökkiläisten ja muiden tilapäisasukkaiden) pitäisi hoitaa itse? ”Tavallisena kansalaisena ja myrskyn keskuksessa olleena minun ei kai odotettu tekevän mitään. Osallistuin avustustyöhön vaikka varmaan olin itse henkisesti aika avustettavassa kunnossa.”

D2.5. Miten varautumista rajuilmatilanteisiin pitäisi ohjeistaa / kouluttaa? ”Olisi hyvä pari kertaa vuodessa muistuttaa, miten varautua poikkeuksellisiin olosuhteisiin, ihmisen muisti on tosi lyhyt. Itsekin osallistuin myrskyn jälkeen järjestettyyn yleisötilaisuuteen, mutta petyin, kun jokainen taho antoi pelkästään raportin siitä, mitä oli myrskyn jälkeen tehnyt, Minulle se ei antanut mitään, kun kentällä olin jo nähnyt mitä siellä tehtiin. Koulutus tällaisten tilanteiden varalle olisi hyvä.” (managerin lihavointi) Kirjoita lyhyesti kenelle ja minkälaista ohjeistusta tai koulutusta varautumisesta häiriötilanteisiin pitäisi tarjota? Kohderyhmänä 1. kierrokselta nousivat ainakin viranomaiset, elinkeinoelämä, kunnan työntekijät, kansalaiset, mökkiläiset, turistit jne.

Esimerkiksi 1) mökkiläisille varautumisohje ja neuvontapalvelu 2) viranomaisille koulutusta paikallisten järjestöjen ja yhteisöjen toiminnasta jne.

D2.6. Väittämät A. Tilannekuvan muodostavat ainoastaan viranomaiset, jolloin paikallisten toimijoiden havainnot eivät ole tärkeitä tilanteen hallinnan näkökulmasta. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa

42

o o

Jonkin verran erimieltä Täysin erimieltä

Kommentti / Kommenterar / Comment B. Naapuriavun ja paikallisen yhteisön merkitys häiriötilanteen hoidossa kasvaa tulevaisuudessa. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa o Jonkin verran erimieltä o Täysin erimieltä Kommentti / Kommenterar / Comment C. Varautumiseen liittyvän valmius- ja turvallisuussuunnittelun (esim. rajuilmoja ajatellen) ohjeistus on nykyisellään riittävää. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa o Jonkin verran erimieltä o Täysin erimieltä Kommentti / Kommenterar / Comment D. Järjestöjen roolit ja tehtävät rajuilmojen kaltaisia häiriötilanteita ajatellen on määritelty paikallisten viranomaisten kanssa. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa o Jonkin verran erimieltä o Täysin erimieltä Kommentti / Kommenterar / Comment E. Kansalaisten auttamishalun hyödyntäminen rajuilmatilanteessa on tärkeää tilanteen hallintaa ja resurssointia ajatellen. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa o Jonkin verran erimieltä o Täysin erimieltä Kommentti / Kommenterar / Comment F. Kuntien rooli kansalaisten kannalta on häiriötilanteen aikana ja sen jälkeen merkityksellinen. o Täysin samaa mieltä o Jonkin verran samaa mieltä o En osaa sanoa o Jonkin verran erimieltä o Täysin erimieltä Kommentti / Kommenterar / Comment D2.7. Vapaa sana Kiitos aktiivisuudestasi! Voit vielä kertoa vapaasti ajatuksiasi, joita rajuilmojen tapahtumien kertaaminen herätti.

43

SPEK tutkii 2

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

44