a product message image
{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade

Page 1

5

Oppaita palokuntalaisille

Kipinä

– Palokuntanuorisotyön käsikirja


Saatteeksi

5

Oppaita palokuntalaisille

Oppaita palokuntalaisille -sarjassa julkaistaan käytännönläheisiä materiaaleja palokuntakulttuurin eri osa-alueilta.

Edessäsi on palokuntanuorisotyöntekijän käsikirja Kipinä. Tämä on järjestyksessään viides nuorisotyötä tekeville tarkoitettu opas, johon on koottu sitä aineistoa, jota osastojen johtajat sekä muut toimihenkilöt tarvitsevat suoriutuakseen heille uskotuista tehtävistä. Tämän oppaan pohjana on ollut alkuperäinen, vuonna 1999 ilmestynyt Kipinä-kirja sekä sen vuonna 2002 uudistettu toinen painos. Olemme pyrkineet muokkaamaan uuden oppaan nykypäivän käsityksiin ja yhteiskuntaan sopivaksi. Jo tässä vaiheessa haluamme lausua suuret kiitokset ensimmäisen Kipinä-kirjan toimituskunnalle siitä perusteellisesta työstä, jonka ansiosta meillä on ollut käytettävissämme loistava käsikirja palokuntanuorisotyöntekijöille. Meidän oli helppoa lähteä päivittämään kirjan sisältöä, kun kaikki oleelliset asiakokonaisuudet olivat jo olemassa. Tämän käsikirjan on tarkoitus olla palokuntanuorisotyöntekijän perusopas. Tarkoituksena on antaa vinkkejä nuoriso-osaston toiminnan pyörittämiseen sekä perustietoa monista mahdollisesti eteen tulevista tilanteista. Päivitystyössä teimme päätöksen, ettemme tuota päällekkäistä materiaalia jo olemassa olevan materiaalin kanssa. Siksi kaikkien jo olemassa olevien palokuntaoppaiden ja kurssipakettien sisältöä ei toisteta tässä kirjassa, vaan lukijaa ohjataan tarpeen vaatiessa hakemaan tarkempaa tietoa toisesta, nimetystä lähteestä.

Kirjoittajat Eveliina Aalto-Kekäläinen, Toni Alatalo, Eija Holmberg-Lehto, Tiina Moisander, Piatta Rulja, Valtteri Tervala, Harri Viitasalo, Brita Somerkoski (Yli Hyvä Juttu), Virpi Hurula Toimitus Piatta Rulja Graafinen toteutus ja taitto Terhi Kannisto / Luminar Solar Kuvat Joonas Malinen, kuvapankki (s. 12, 18, 26), Aappo Iisakka (s. 70), Utsjoen VPK (s. 74) ISBN 978-951-797-551-3 (verkkojulkaisu) Kolmas, uudistettu painos Kopiointirajoitus Tämän painotuotteen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/61) mukaisesti kielletty lukuun ottamatta Suomen valtion ja Kopiosto ry:n tekemässä sopimuksessa tarkemmin määriteltyä osittaista kopiointia opetustarkoituksiin. Teoksen muunlainen kopiointi tai tallentaminen digitaaliseen muotoon on ehdottomasti kielletty. Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2

Tavoitteenamme on ollut tehdä Kipinästä mahdollisimman käyttäjäystävällinen. Olemme tiivistäneet asioita ja rakentaneet käsikirjan sisällöltään hieman edeltäjäänsä selkeämmäksi niin, että toisiinsa liittyvät asiat löytyvät kokonaisuuksina. Varmasti jotakin tärkeääkin on voinut jäädä pois, mutta olemme pyrkineet luomaan mahdollisimman laajan ja objektiivisen näkemyksen palokuntanuorisotyön tekemisestä ja sen edellytyksistä tämän päivän yhteisöissä. Toimituskunta haluaa kiittää kaikkia kirjoittajia, kuvaajia, lausunnon antajia, opastajia ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöä sekä muita nimeämättömiä tekijöitä. Teidän myötävaikutuksellanne päivitetty käsikirja on nyt tosi. Toimituskunta Toni Alatalo puheenjohtaja Timo Sovanen sihteeri Valtteri Tervala sihteeri Piatta Rulja toimittaja Eveliina Aalto-Kekäläinen Tiina Moisander Harri Viitasalo

3


Sisällys

Palokuntanuorisotyö

Saatteeksi

3

Palokuntanuorisotyö

5

5 8

Palokuntanuorisotoiminta Palokuntanuorisotyön organisaatio

Hallinto ja talous

12

12 18 26

Lait ja säädökset, jotka vaikuttavat palokuntanuorisotoimintaan Nuoriso-osaston hallinto Nuoriso-osaston talous

Palokuntanuoret

30

30

Nuoriso-osaston jäsenet

Palokuntanuorten kanssa toimiminen

35

35 38

Nuoriso-osaston johtaminen Palokuntanuorten kasvattaminen

Nuoriso-osaston toiminta

43

Toiminnan suunnittelu Viikkoharjoitukset ja kouluttaminen Oppiminen Viestintä Kilpailutoiminta Leiritoiminta Muu toiminta Yli Hyvä Juttu 

43 47 55 63 69 73 78 82

Liitteet

83

83 85 87 88 90

Esimerkki toimintasuunnitelmasta Esimerkki toimintakertomuksesta Esimerkki kausisuunnitelmasta: nuorille jaettava versio Esimerkki kausisuunnitelmasta: kouluttajien versio Koulutuskorttipohja

Asiahakemisto

91

Kirjallisuutta ja hyödyllisiä sivustoja

94

Palokuntanuorisotoiminta Palokuntanuorisotoiminta on palokunnissa järjestettyä harrastustoimintaa 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Jokainen nuorisotoimintaan osallistuva saa valmiuksia ja taitoja toimia arkielämän yllättävissäkin tilanteissa. Nuoret kokoontuvat viikoittain harjoituksiin, joissa opitaan paitsi palomiestaitoja myös monia yleishyödyllisiä taitoja, kuten alkusammutusta ja ensiapua. Lisäksi harjoituksissa saatetaan käydä tutustumassa esimerkiksi hätäkeskukseen, meripelastusseuraan tai vaikkapa partiolaisten toimintaan. Palokuntanuorisotoiminta on muutakin kuin viikkoharjoituksia. Yksi suurimmista toimintamuodoista on leireily. Lapset ja nuoret osallistuvat vuosittain järjestettäville palokuntaleireille, suorittavat palokuntanuorten koulutusjärjestelmän mukaisia kursseja sekä mittaavat osaamistaan taitomerkkikokeissa. Joka neljäs vuosi järjestetään valtakunnallinen leiri, joka kerää tuhansia leiriläistä pitämään hauskaa ja oppimaan yhdessä. Palokuntanuorten harjoitukset valmistavat myös kilpailemaan. Palokuntanuorille järjestetäänkin erilaisia kilpailuja, joista merkittävin on jokavuotinen palokuntanuorten suomenmestaruuskilpailu Veikon Malja. Kilpailuun osallistuu vuosittain noin kaksisataa nuorta. Veikon Maljan yhteydessä käydään myös tietokilpailu, jossa ratkaistaan Suomen etevin palokuntanuorten joukkue tiedon osalta. Tässä luvussa kerrotaan nuorisotyön vaikutuksista, tavoitteista ja arvoista. Luvussa luodaan myös katsaus palokuntanuorisotyön historiaan ja tulevaisuuteen.

Nuorisotyön vaikutukset, tavoitteet ja arvot Palokuntanuorisotyöllä on merkittäviä vaikutuksia sekä yksilöön että palokuntaorganisaatioon. Yksilötasolla palokuntanuorisotoiminnan tavoitteena on aina ollut kasvattaa yhteiskuntakelpoisia ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Onnistumisen kokemuksien myötä nuoresta tulee yhä osaavampi ja taitavampi sekä ihmisenä että palokuntalaisena, ja vaikka nuori ei jäisikään palokuntaharrastuksen pariin, hän saattaa saada toiminnasta ajatusmaailmaansa siemenen turvallisuushakuisesta ja auttamishaluisesta elämäntavasta. Joskus tuo elämäntapa kantaa jopa ammattiin asti, sillä monista palokuntanuorista on kasvanut pelastustoimen ammattilaisia. Toisaalta palokuntanuorisotyön tarkoituksena on turvata palokuntatyön jatkuvuus. Vaikka nuorisoosastossa mukana olleista vain osa jatkaa palokuntatoimintaa aikuisena, tuo joukko on usein varsin aktiivinen ja asialleen omistautunut. Kun suunnittelemme mitä tahansa palokuntanuorten toimintaa – kokoamme toimintasuunnitelmaa, ideoimme tutustumisretkeä tai järjestämme kilpailun toiminta-alueemme nuorille – meidän tulee huomioida palokuntanuorisotyölle asetetut kasvatukselliset, koulutukselliset ja turvallisuusviestinnälliset tavoitteet.

4

5


Palokuntanuorisotyö

Kasvatuksellisina tavoitteinamme on tukea nuorten kehittymistä itsenäisiksi, itseensä luottaviksi ja yhteistoimintaan pystyviksi aikuisiksi. Koulutuksellisesti haluamme nuorten saavan valmiudet toimia oikein ja turvallisesti erilaisissa elämässä vastaantulevissa tilanteissa niin, että erityisenä painopisteenämme ovat taidot ihmishengen turvaamiseksi ja pelastamiseksi. Turvallisuusviestinnällisenä tavoitteenamme on herättää ja edistää myönteistä asennoitumista turvallisuudesta huolehtimiseen sekä turvallisuusasioiden edistämiseen. Palokuntanuorten arvoja ovat tasapuolisuus ja välittäminen, turvallisuus ja vastuu sekä luotettavuus.

• Tasapuolisuus ja välittäminen: Palokuntanuori arvostaa ja huomioi toisia. • Turvallisuus ja vastuu: Palokuntanuori osaa ja uskaltaa toimia erilaisissa tilanteissa. • Luotettavuus: Palokuntanuori on luotettava ja vastuuntuntoinen.

Palokuntanuorisotyön historia Kun puhutaan palokunta-aatteen historiasta, on tapana ottaa esille Amerikan Yhdysvalloissa elänyt yhteiskunta-aktiivi Benjamin Franklin ja hänen vuonna 1736 perustamansa yhtiö nimeltä Union Fire Company. Suomeen palokunta-aate rantautui hieman myöhemmin 1800-luvulla, ja erityisesti vuoden 1827 Turun palo pisti vauhtia rattaisiin: Suomen ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta perustettiin Turkuun vuonna 1838. Erinäisten vaiheiden jälkeen maastamme löytyi 1900-luvun alkupuolella yli kaksisataa palokuntaa. Samaan aikaan, kun palokuntatoiminnan suosio kasvoi, toimintaan liitettiin sivistyksellisiä tavoitteita. Vapaapalokunnat olivatkin edelläkävijöitä kirjastojen, lukusalien, kuorojen, soittokuntien ja teatteriryhmien perustamisessa sekä kansanjuhlien ja urheilukilpailujen järjestämisessä. Palokuntatoiminnassa oivallettiin myös jo varhain, kuinka suuri merkitys palokuntanuorilla on yleisen auttamishalun kasvattamisen ja palokunnan jatkuvuuden kannalta. Palokuntanuorisotyön alkuhetket Suomessa ovat osittain historian hämärän peitossa. Se tiedetään, että 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa perustettiin vilkkaasti palokuntia, joiden historiankirjoista löytyy mainintoja poikaosastoista. Esimerkiksi ainakin Oulunkylässä ja Lahdessa oli palokuntanuorisotoimintaa jo 1800-luvun loppupuolella ja molempiin palokuntiin perustettiin virallisesti poikaosasto vuonna 1908. Valtakunnallisesti toiminta oli organisoimatonta, kunnes Suomeen perustettiin ensimmäinen palokuntapoikatyötoimikunta vuonna 1952.

että varsinkin isoilla paikkakunnilla kilpailu eri harrastusmuotojen välillä on kovaa. Jäsenrekrytoinnin onnistuminen riippuu paljon paikallisen palokunnan omasta asenteesta ja aktiivisuudesta, ja jokainen nuoriso-osasto pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan palokuntanuorisotyön näkyvyyteen. Kannattaakin siis kuulua ja näkyä katukuvassa, järjestää erilaisia tapahtumia ja tempauksia sekä hyödyntää rekrytoinnin avuksi viime vuosina kehitettyjä kampanjoita ja materiaaleja. Nopeasti muuttuva ja kehittyvä yhteiskunta asettaa palokuntanuorisotyölle omat haasteensa. Kasvatukselliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet tulevat olemaan jatkossa entistä enemmin esillä. Vain perusselvityksellä tai paloautoajelulla ei loputtomiin pärjätä. Vanhoja hyviä perinteitä ja malleja ei pidä unohtaa muuttuvassa maailmassa, mutta liiallinen pitäytyminen vanhassa voi olla vahingollista. Nuoriso-osastojen jäsenistö on tulevaisuudessa entistä kirjavampaa. Toimintaan mukaan haluavat nuoret voivat olla etniseltä taustaltaan, terveydentilaltaan tai vaikkapa oppimistaidoiltaan sellaisia, että heidän jäsenyytensä osastossa saattaa aiheuttaa erikoisjärjestelyitä. Lähtökohta tulisikin olla se, että palokunta pyrkii tarjoamaan harrastustaan mahdollisimman erilaisille nuorille. Erilaisten nuorten kohtaamisesta on viime vuosina järjestetty koulutusta ja järjestetään paikallisen tarpeen mukaan tulevaisuudessakin. Tarkoituksenamme on tarjota nuorille mielekkäitä ja monipuolisia koulutustilaisuuksia, eikä heistä ole tarpeen tehdä niin sanotusti valmiita palokuntalaisia liian nuorina. Kouluttajien kannattaa pitää mielessä paitsi erityisryhmät, myös ikäkausikehityksen mukainen psyykkinen ja fyysinen kehitys. Erityisesti on hyvä huomioida 16–17-vuotiaiden nuorten innostaminen jatkamaan palokuntaharrastusta. Heitä kannattaa sitouttaa nuoriso-osaston ja palokunnan toimintaan monipuolisesti esimerkiksi jakamalla heille vastuuta ja ottamalla heidät mukaan hälytysosaston toimintaan sammutusmiesharjoittelijoiksi. Samalla on hyvä muistaa, ettei toiminnan laadusta kerro pelkästään se, kuinka moni siirtyy aikuisena eteenpäin palokunnan toiminnassa, vaan myös se, minkälaisia yhteiskunnan jäseniä kasvatamme. Nuoriso-osastojen johtajien ja kouluttajien osaamisen kehittäminen tulisi olla jatkuvaa. Nykyisellään yksittäisen nuoriso-osaston johtajan ja kouluttajien kouluttautuminen on valtaosin joko yksilön ja palokunnan vastuulla. Nuoriso-osaston johtaja- ja kouluttajakurssit antavat hyvät perusedellytykset osaston toiminnan pyörittämiseen, mutta nyky-yhteiskunnassa tarvitaan jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Oma asenne ja aktiivisuus tietojen sekä taitojen ylläpidossa ja kehittämisessä ovatkin hyvin tärkeitä. Nuorisotyötä tekevällä palokunnalla on turvattu tulevaisuus. Suomalainen palokuntanuorisotyö on aina ollut ja on edelleenkin varsin laadukasta toimintaa. Nuoriso-osaston perustamisen aiheuttama työpanos maksaa itsensä takaisin palokunnalle kasvavana jäsenmääränä sekä jatkuvuuden turvana.

Ensimmäiset tytöt tulivat mukaan palokuntien nuorisotoimintaan 1970-luvulla, ja vuonna 1976 palokuntapoikatoiminnan nimi muutettiin virallisesti palokuntanuorisotyöksi. Tyttöjen osuus nuorisoosastoissa on kasvanut vuosien varrella tasaiseen tahtiin. Uusimpana tulokkaana palokuntanuorissa ovat niin kutsutut varhaisnuoret, joita on näkynyt palokunnissa 1990-luvun alusta lähtien. Nykyisin eri harrastuksien pariin hakeudutaan yhä nuorempana, joten alle kymmenenvuotiaillakin lapsilla on hyvä olla oma paikkansa palokunnissa.

Palokuntanuorisotyön tulevaisuus Yhteiskunnallisella tasolla ollaan huolestuneita vapaaehtoisten palokuntien toimintaedellytysten täyttymisestä ja jäsenmääristä. Palokuntanuorisotyö on säilyttänyt asemansa siitäkin huolimatta,

6

7


Palokuntanuorisotyö Palokuntanuorisotyön organisaatio

Paikallinen palokuntanuorisotyö

Tässä luvussa kerrotaan palokuntanuorisotyön organisoitumisesta paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.

Palokuntaa harrastaa 344:ssa osastossa noin 6 700 nuorta ja heidän kanssaan toimii liki 1 700 kouluttajaa (toimintatilastot 2011). Nuoriso-osastoja on kaiken kaikkiaan noin 445 ympäri Suomea. Tilastot päivittyvät vuosittain ja tuoreimmat luvut löytää SPEKin verkkosivuilta.

Organisoitumisen historia Paikalliset tarpeet ja erityispiirteet ohjaavat palokuntanuorisotoimintaa, mutta monia asioita tehdään myös yhteistyössä muun palokuntaorganisaation kanssa. Pelkästään yhteistyötä eri palokuntien välillä on tehty lähes niin kauan, kuin Suomessa on ollut palokuntatoimintaa. Esimerkkinä tästä käyvät yleiset palokuntalaiskokoukset, joista ensimmäinen järjestettiin Helsingissä vuonna 1889. Nykyisin palokuntalaiset ympäri Suomen ovat tervetulleita käsittelemään myös palokuntanuorisotyötä koskevia aiheita yleisiin palokuntalaiskokouksiin, joita järjestetään noin joka neljäs vuosi. Vuonna 1952 perustettiin Suomen Yleisen Palokuntaliiton valtakunnallinen poikatyötoimikunta, nykyisen SPEKin nuorisotyötoimikunnan edeltäjä. Nykyisinkin SPEK huolehtii valtakunnallisen yhteistyön organisoinnista sekä muun muassa koulutusmateriaalin tuottamisesta. Paitsi valtakunnallisesti ja pelastusliitoittain, yhteistyötä tehdään myös niin naapuripalokuntien kuin ulkomaistenkin palokuntien kanssa. Varsinkin sähköisten viestimien kehittyminen on edistänyt palokuntien välistä yhteistoimintaa koko maailmassa.

Organisaatio Palokuntanuori on kaiken palokuntanuorisotoiminnan lähtökohtana. Toiminnan avuksi ja tueksi on muodostettu erilaisia yhteistyöelimiä, joiden tarkoituksena on huolehtia siitä, että palokuntien toiminta sujuu mahdollisimman hyvin. Nuorisotyön organisaatiota voidaan kuvata seuraavanlaisella kaaviolla:

Palokunta Nuoret Nuoriso-osaston kouluttajat Nuoriso-osaston päällystö Nuorisotyötoimikunta Toiminta-alue Alueen nuorisotyönohjaaja Alueen nuorisotyötoimikunta Pelastusalan liitto Liiton nuorisotyönohjaaja/nuorisotyönjohtaja Liiton nuorisotyötoimikunta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Koulutusohjaaja Nuorisotyön edustajafoorumi Valtakunnallinen nuorisotyötoimikunta CTIF Nuorisotyökomissio

8

Nuoriso-osaston toimintaa johtaa nuoriso-osaston johtosäännön mukaisesti nuorisotyötoimikunta, johon voivat kuulua muun muassa nuoriso-osaston johtaja ja varajohtajat, nuorten edustajia, palokunnan muiden osastojen edustajia sekä esimerkiksi nuorten vanhempia. Toimikunta vastaa työstään palokunnan hallitukselle. Käytännön työssä osastoa johtaa nuoriso-osaston johtaja. Apunaan hänellä on varajohtaja ja kouluttajia, jotka jakavat työn hänen kanssaan. Kouluttajat osallistuvat palokuntanuorisotyöhön yleensä vapaaehtoisesti ja korvauksetta. Kuitenkin puolivakinaisessa palokunnassa palomiehen tehtäviin voi kuulua myös nuoriso-osaston toiminnan ohjaaminen. Voit lukea tarkemmin palokunnan nuorisotyön hallinnosta luvusta Nuoriso-osaston hallinto.

Alueellinen palokuntanuorisotyö Alueellisia pelastusliittoja on yhteensä 13. Pelastusliitot esimerkiksi järjestävät erilaisia kursseja, välittävät materiaaleja muun muassa koulutuksen tueksi sekä organisoivat kilpailuja, opintopäiviä ja kehittävät alueensa turvallisuutta valistaen ja neuvoen. Suurimpina liittojen voimannäytteinä ovat vuosittaiset palokuntanuorten leirit. Jokaisen pelastusliiton alueella on nuorisotyötoimikunta, joka vastaa toteutettavasta toiminnasta alueen nuoriso-osastoille (nuorisotyö). Toimikunnan koko vaihtelee alueittain, mutta toimikunnasta löytyy vähintään puheenjohtaja ja nuorisotyönohjaaja. Alueesta riippuen nimettynä voi olla lisäksi myös muita vastuuhenkilöitä toimikunnan jäsenten lisäksi. Toiminta-alueen laajuudesta ja nuoriso-osastojen määrästä riippuen pelastusliiton alue voi olla jaettu useampaan toiminta-alueeseen. Toiminta-alueiden nuorisotyötä tekevät osastot kokoontuvat vuosittain vähintään kerran ja tekevät yhteisessä kokouksessaan mm. esityksen nuorisotyötoimikunnan jäsenistä pelastusliiton hallitukselle. Alueen nuorisotyölle järjestetään yhteisiä tapahtumia, kilpailuita ja koulutuksia, joiden sisältöön voi esimerkiksi vaikuttaa nuorisotyötoimikunnan kautta. Yksi tärkein tapahtuma on vuosittain järjestettävä leiri, jossa järjestetään palokuntanuorten koulutusjärjestelmän mukaisia kursseja. Alueellisen toiminnan avulla annetaan ideoita nuoriso-osastojen toimintaan sekä mahdollisuuksia luoda yhteyksiä muiden palokuntien kanssa. Tavoitteena on, että alueella olisi aktiivisia nuoriso-osastoja, jotka osallistuvat myös alueelliseen toimintaan.

Valtakunnallinen palokuntanuorisotyö Seuraava porras palokuntanuorisotyön organisaatiossa on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö eli SPEK. SPEK on pelastus- ja turvallisuusalan yleishyödyllinen katto-, asiantuntija- ja palvelujärjestö, jonka erityisenä tehtävänä on pelastusalan sekä varautumisen ja väestönsuojelun kehittäminen. Keskusjärjestön nuorisotyöhön kuuluvat materiaalien tuottaminen ja välittäminen, kurssinjohtajien koulutus, toiminnan kehittäminen ja tukeminen sekä erilaisten valtakunnallisten tapahtumien järjestäminen, kuten joka neljäs vuosi järjestettävä valtakunnallinen leiri ja palokuntanuorten valtakunnal-

9


Palokuntanuorisotyö liset kilpailut. Lisäksi keskusjärjestössä pidetään yhteyttä nuoriso- ja pelastusalan muihin toimijoihin Suomessa ja maailmalla. SPEKin hallitus nimeää vuosittain valtakunnallisen nuorisotyötoimikunnan. Toimikunnan tehtävä on osaltaan kehittää palokuntanuorisotyötä Suomessa ja suunnitella sekä ohjata valtakunnallista palokuntanuorisotyötä. Toimikunta toimii palokuntanuorisotyön edustajana ja antaa SPEKille palokuntanuorisotyöhön liittyvää asiantuntija-apua. Valtakunnalliseen palokuntanuorisotyöntoimikuntaan kuuluu kuusi alueellisesti valittua jäsentä ja toimikunnan puheenjohtaja. Toimikunta kokoontuu vuosittain kehittämään, ohjaamaan ja keskustelemaan palokuntanuorisotyön asioista ja sen tukena on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä pelastusliittojen edustajafoorumi. Foorumissa palokunnissa toimivien kouluttajien on mahdollista tuoda asioita käsiteltäviksi ja ehdotettaviksi valtakunnalliselle nuorisotyötoimikunnalle.

Kansainvälinen palokuntanuorisotyö Suomessa pyritään aktiivisesti tukemaan palokuntanuorten kansainvälistymistä, ja suomalaisilla palokuntanuorilla ja nuoriso-osastoilla on mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kilpailuihin, seminaareihin, leireihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin. Kansainvälistä toimintaa Suomessa koordinoi SPEK sekä CTIF:n Suomen kansallinen komitea. Valtakunnallisella tasolla yhteistyön kautta mahdollistetaan esimerkiksi eri maiden palokuntanuorten kouluttajavaihtoja, joiden tarkoitus on verkostoitua, tutustuttaa eri maiden palokuntanuorisotyöhön ja jakaa hyviä käytäntöjä. Kansainvälinen toiminta on verkostoitunutta paikalliselle tasolle asti. Palokuntanuoret tekevät paljon kansainvälistä yhteistyötä eri maiden palokuntien kanssa niin kutsuttuina ystävyyspalokuntina. Toimintaan kuuluu vierailu vuorotellen ystävyyspalokunnan luona ja tutustuminen erilaisiin palokuntakulttuureihin. Ystävyyspalokuntatoiminnan kautta monet palokunnat ovat aktiivisesti yhteydessä eri maiden palokuntanuorisotoimintaan osallistumalla esimerkiksi leiritoimintaan.

järjesti nuorten kilpailut vuonna 1991 Lappeenrannassa ja isot, myös aikuiset käsittävät kilpailut 2001 Kuopiossa. CTIF järjestää myös kansainvälisiä palokuntanuorisotyön symposiumeja. Ne keräävät joka toinen vuosi osanottajia jäsenmaista käsittelemään nuorisotyön ja palokuntanuorisotyön ajankohtaisasioita. Saat lisää tietoa kansainvälisestä palokuntanuorisotyöstä internetistä osoitteesta www.ctif.fi sekä kysymällä SPEKistä.

Muut palo- ja pelastusalan toimijat Muita sellaisia palo- ja pelastusalan toimijoita, joita nuoriso-osaston päällystön olisi hyvä tunnistaa, ovat SPPL ja SSPL. SPPL eli Suomen Palopäällystöliitto – Finlands Brandbefälsförbund ry on vuonna 1932 perustettu valtakunnallinen järjestö, jonka tavoitteena on kohottaa jäsenistön ammattiosaamista sekä edistää ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan valmiutta estää onnettomuuden jo ennalta ja toimia oikein erilaisissa vaaratilanteissa. Palopäällystöliitolla ei ole ammatilliseen edunvalvontaan liittyviä tehtäviä, vaan sen tärkein tehtävä on turvallisuuden edistäminen. Palopäällystöliittoon kuuluu noin kaksituhatta pelastus- ja turvallisuusalan asiantuntijaa, palopäällystöä ja muita turvallisuusalan johtavassa asemassa olevia henkilöä. SSPL eli Suomen Sopimuspalokuntien Liitto – Finlands Avtalsbrandkårers Förbund ry on vapaaehtoisuuteen perustuvien sopimuspalokuntien liitto, jonka jäsenyhteisöt ovat vapaaehtoisia palokuntia, henkilökohtaisen sopimuksen palokuntien palomiesyhdistyksiä ja laitos- tai tehdassopimuspalokuntia.

Kansainvälisesti palokuntanuorisotyön suurmaita ovat Saksa, Valko-Venäjä ja Venäjä. Suomen palokuntanuorisotyö vastaa eniten Saksan palokuntanuorisotyötä, kun taas Venäjällä ja Valko-Venäjällä toiminta on puolisotilaallista.

CTIF Palokuntia lähinnä oleva kansainvälinen kattojärjestö on CTIF (Comité Technique International de Prévention et d’Extinction de Feu), vuonna 1900 perustettu kansainvälinen palo- ja pelastusalan järjestö. Järjestön missiona on olla palo- ja pelastusalan kansainvälinen tietokeskus ja yhteistyöorganisaatio. Sen toimintaan kuuluvat koulutukset kuten symposiumit ja luennot. Lisäksi CTIF järjestää kansainvälisiä konferensseja ja kilpailuja, ylläpitää kansainvälistä palo- ja pelastusalan sanakirjaa ja palotilastoa sekä suorittaa teknistä tutkimusta. Organisaatioon kuului vuonna 2013 36 jäsenmaata ja noin 50 jäsenjärjestöä. Jäsentensä kautta CTIF edustaa 5 miljoonaa palomiestä, jotka turvaavat päivittäin miljardin ihmisen elämää. Euroopan alueella palokuntanuorisotoiminnassa on mukana noin 1,3 miljoonaa nuorta. CTIF:n johdossa on pysyvä neuvosto, joka kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Neuvoston muodostavat presidentti ja yksi edustaja jokaisesta maasta. Neuvoston toimeenpaneva elin on pienempi komitea, ja neuvoston alla toimii myös erilaisia alakomissioita ja työryhmiä. Joka neljäs vuosi järjestetään yleiskokous, johon jokainen jäsenmaa osallistuu neljällä edustajalla. Tavallista palokuntanuorta lähinnä CTIF:n tavoitteista ovat ehkä palokuntakilpailut, jotka CTIF organisoi neljän vuoden välein kolmelletuhannelle kilpailijalle. Joka toinen vuosi CTIF järjestää kansainvälisen palokuntanuorten kilpailuleirin, jonka yhteydessä ratkaistaan CTIF:n palokuntanuorten kalustonkäsittelyn mestaruus. Kilpailutapahtumaan pääsee kaksi joukkuetta jokaisesta jäsenmaasta. Suomi

10

11


Hallinto ja talous

§ Lait ja säädökset, jotka vaikuttavat palokuntanuorisotoimintaan Tässä luvussa käsitellään niitä erilaisia lakeja ja säädöksiä, joista nuoriso-osaston johtajan on tärkeää olla tietoinen. Tutuksi tulevat pelastuslaki, nuorisolaki, laki nuorista työntekijöistä, yhdistyslainsäädäntö, vakuutukset ja vastuuasiat sekä jokamiehenoikeudet.

Pelastuslaki Nykyinen pelastustoimea säätelevä laki tuli voimaan vuoden 2011 heinäkuussa. Pelastuslaki ei ota suoraan kantaa nuoriso-osaston toimintaan, mutta jokaisen palokuntatoiminnassa mukana olevan on hyvä olla tietoinen lain keskeisestä sisällöstä jo senkin vuoksi, että se sisältää jokaisen kansalaisen perusvelvollisuuksiin liittyvää tietoa. Lain keskeinen sisältö: • • • • • • • • • • • •

12

Yleiset toiminta- ja huolellisuusvelvoitteet kansalaisille Toiminnanharjoittajan ja rakennuksen haltijan velvollisuudet rakennuksen ja kiinteistön paloturvallisuuden ylläpitämisessä Pelastustoimen organisaatio ja vastuut pelastustoimen tehtävistä Pelastustoiminta ja eräät siihen liittyvät tehtävät Yhteistoiminta pelastustoimen tehtävissä Pelastustoimen koulutus ja kelpoisuusvaatimukset Nuohouspalvelut Väestönsuojeluun varautuminen ja väestönsuojelukoulutus Väestönsuojat Pelastustoimen valvontatehtävät Salassapitovelvollisuus, tiedonsaantioikeus ja henkilörekisterit Pelastustoimen rahoitus, maksut, palkkiot ja korvaukset

Nuorisolaki Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisen lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Opetusministeriöllä on vastuu nuorisotyön ja -politiikan yleisestä kehittämisestä. Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Nuorisotyön ja -politiikan asiantuntijaelimenä on valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, jonka asettaa valtioneuvosto. Neuvottelukunnan tehtävänä on: • • •

antaa opetusministeriölle lausunto nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan otettavista asioista ja arvioida vuosittain nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumista; tehdä esityksiä nuoria koskeviksi ohjelmiksi ja toimenpiteiksi; tuottaa ajankohtaista tietoa nuorista ja heidän elinoloistaan.

Lain mukaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat kunnat, nuorisoyhdistykset (esimerkiksi vapaapalokunnat) ja muut nuorisotyötä tekevät järjestöt. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsivää nuorisotyötä tehdään ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta. Kannattaa huomioida, että nuorisolain määritelmän mukaisesti nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita ja joihinkin nuorisotyön avustuksiin saatetaan kysyä koko yhdistyksen nuoria jäseniä – siis kaikkia alle 29-vuotiaita.

Laki nuorista työntekijöistä Palokuntanuoriin liittyvät erityiskysymykset Laki nuorista työntekijöistä liittyy palokuntanuorisotyöhön vain silloin, kun palokunnassa 16–18-vuotiaita nuoria ottaa osaa hälytysluonteisiin tehtäviin. Tällöin tulee esimerkiksi aina välttää kohteeseen siirtymistä hälytysajona. Palokuntanuorten toimintaa laki ei koske sellaisenaan, koska kyse ei ole palkkatyöstä vaan harrastamisesta. On kuitenkin selvää, että kaikki laissa mainitut turvallisuusnäkökohdat ohjaavat osastonjohtajaa ja tuovat hänelle vastuun siitä, että harjoittelu voidaan toteuttaa turvallisesti. Osastonjohtajan tulee huomioida, kuinka tärkeää on opettaa turvalliset menetelmät esimerkiksi tikkailla kiivetessä. Työaika, kielletyt ja vaaralliset työt Alle 16-vuotiasta ei saa käyttää lainkaan hälytysluonteisissa tehtävissä ja alle 18-vuotiastakin vain tietyin rajoituksin, sillä alle 18-vuotiasta koskee erityinen työaikalainsäädäntö. Nuoren työaika ei saa ylittää yhdeksää tuntia vuorokaudessa, ja nuoren työaika on sijoitettava kello 6–22 välille. Työt on jaettu kiellettyihin, vaarallisiin ja nuorille sopiviin töihin. Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä määrää, että kiellettyjä töitä ovat:

13


Hallinto ja talous 1. työt, joissa esiintyy nuoren työntekijän ikään ja kokemukseen nähden liiallista rasitusta, huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta, huomattavaa taloudellista vastuuta tai erityisiä vaaroja, joita nuoret eivät kykene tunnistamaan tai välttämään; 2. yksintyöskentely silloin, kun siihen liittyy ilmeinen tapaturman tai väkivallan vaara; 3. psykiatristen potilaiden ja psyykkisesti tai sosiaalisesti häiriintyneiden hoito ja huolto; 4. kuolleiden käsittely ja kuljetus; 5. teurastus; 6. sukellus; 7. työ, jossa altistutaan haitallisesti myrkyllisille aineille tai syöpää, perinnöllisiä perimävaurioi- ta tai sikiövaurioita aiheuttaville aineille tai aineille, jotka jollakin muulla tavalla voivat vaikuttaa ihmisen terveyteen pysyvästi; 8. palo- ja räjähdysvaarallisten aineiden ja erittäin helposti syttyvien nesteiden käsittely ilmeisen vaarallisissa olosuhteissa; sekä 9. työ, jossa altistutaan haitalliselle säteilylle.

• • •

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta antaa tarkemman listauksen vaarallisista töistä. Näitä töitä voi teettää 16 vuotta täyttäneellä nuorella, jos suojelutekniikalla tai muuten on huolehdittu siitä, ettei nuoren työntekijän käyttöön tarkoitetuista laitteista, aineista tai työolosuhteista ole hänelle itselleen tai hänen työnsä takia muille erityistä tapaturman tai terveyden vaurioitumisen vaaraa.

Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. Monia yhteisiä asioita hoidetaan vapaaehtoisesti yhdistyksissä: yhdistys koostuu joukosta ihmisiä, jotka haluavat tehdä tai saada jotakin aikaan yhdessä. Kenellä tahansa on oikeus pyrkiä jäseneksi yhdistykseen, olla kuulumatta yhdistykseen ja erota yhdistyksestä. Yhdistyksissä päätösvalta kuuluu sen jäsenille, ja tuota päätösvaltaa käytetään yhdistyksen kokouksissa.

Työnantajan on tehtävä ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle, ennen kuin nuori alkaa tehdä vaarallisena pidettävää työtä. Ilmoituksessa on oltava selvitys nuorella teetettävästä työstä sekä suojelutoimenpiteistä ja siitä, miten työntekijän opastus ja ohjaus on järjestetty.

Yhdistyksen on noudatettava omia sääntöjään ja yhdistyslakia, jossa on määritelty yhdistystoiminnan periaatteet. Aatteelliselle yhdistykselle on tyypillistä voittoa tavoittelematon toiminta, ja jos rahaa jääkin yli, se sijoitetaan takaisin toimintaan. Muuten yhdistys voi toimia niin kuin sen jäsenten enemmistö haluaa.

Valvonta ja neuvonta Työsuhdetta koskevien säännösten noudattamisen valvonta on pääosin työsuojeluviranomaisten tehtävä. Paikallistason työsuojelun valvontaa hoitavat yhdentoista työsuojelupiirin työsuojelutoimistojen tarkastajat. Työsuojeluviranomaisten tehtävänä on antaa ohjeita, neuvoja ja lausuntoja työsuojelusta annettujen säännösten ja määräysten soveltamisesta. Tarkempaa tietoa saat esimerkiksi sähköisestä oppaasta Nuoret ja työlainsäädäntö (Työministeriö, 2005) tai työsuojeluviranomaiselta.

Laki nuorten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämiseksi Toukokuussa 2014 tuli voimaan laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä (148/2014). Laki koskee lasten parissa tehtävää vapaaehtoistyötä. Se antaa toiminnan järjestäjälle, kuten yhdistykselle, mahdollisuuden tietyin edellytyksin selvittää vapaaehtoisen rikostausta. Lain tarkoituksena on turvata lapsen henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää lapsen ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista, ja samanaikaisesti kunnioittaa vapaaehtoisen yksityisyyden suojaa sekä luoda oikeasuhteinen ja tarkoituksenmukainen menettely sekä järjestöjen että viranomaisten kannalta. Muutamia huomioitavia kohtia lakia koskien: • • • •

14

Rikostaustaotteen hakeminen on mahdollisuus, ei velvoite. Otetta hakee toiminnan järjestäjä, ei vapaaehtoinen itse; hakemisen organisointi toimeksi- annon perusteella. Toiminnanjärjestäjä voi saada vapaaehtoista koskevan rikosrekisteriotteen vain, jos vapaaehtoinen on antanut kirjallisen suostumuksensa otteen hakemiseen. Toiminnan järjestäjän pitää lapsen edun nimissä arvioida, mitkä vapaaehtoistehtävät ovat sellaisia, joihin valittavan henkilön rikostausta on syytä selvittää. Kysymys on nimenomaan

tietyntyyppisestä tehtävästä, ei siitä kuka henkilö tehtävää hoitaa. Kriteerejä arvioitaessa on pyrittävä objektiivisuuteen. Toiminnan järjestäjällä tulee olla käytössään oman hallituksensa tai muun päätäntävallan omaavan toimielimensä hyväksymä ohje tai suunnitelma, jolla turvataan alaikäisten koskemat- tomuus. Rikosrekisteriote voidaan pyytää vain niistä vapaaehtoisista, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan 1.5.2014 tai tämän jälkeen tai joiden tehtävänkuva 1.5.2014 jälkeen muuttuu sellaiseksi, että otteen pyytäminen on lain mukaista. Rikosrekisteriotteen vastaanottaa ja tarkistaa toiminnan järjestäjän puolesta sellainen henkilö, joka on päättämässä annetaanko vapaaehtoiselle kysymyksessä oleva tehtävä vai ei. Otteelta ilmeneviä tietoja ei saa ilmaista kenellekään muulle, ei toiminnan järjestäjän toiminnassa mukana olevalle eikä ulkopuoliselle. Henkilöllä on vaitiolovelvollisuus.

Yhdistystoiminta ja yhdistyslainsäädäntö

Palokunta, jonka osana nuoriso-osasto toimii, on yleensä joko yhdistys, rekisteröity yhdistys, tukiyhdistys, yritys tai laitos. Näistä palokuntayhteisömuodoista sekä yhdistystoiminnasta yleisestikin löytyy lisätietoa muun muassa Palokuntayhdistys toimii -oppaasta. Yleisesti käytetty palokuntayhdistyksen hallintomuoto on yhdistyslain mukainen rekisteröity yhdistys. Rekisteröity yhdistys on niin sanotusti oikeuskelpoinen, itsenäinen juridinen henkilö, eli sen jäsenet eivät vastaa yhdistyksen velvoitteista henkilökohtaisesti, vaan niistä vastaa yhdistys yhteisönä. Rekisteröimätön yhdistys puolestaan ei ole oikeuskelpoinen, juridinen henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistyksen toiminnasta ovat vastuussa sen yksittäiset jäsenet. Yhdistyksen hallinto on päivittäisten yhdistysrutiinien hoitoa ja se pohjautuu yhdistyksen toimintaa säätelevään lainsäädäntöön, yhdistyksen sääntöihin ja mahdollisiin toimintaohjeisiin. Yhdistyshallinnosta vastaa yleensä palokuntayhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyslainsäädäntö Yhdistyslaki koskee kaikkia niitä yhdistyksiä, joita ei ole rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Ulkopuolella ovat esimerkiksi taloudelliset ja lainsäädäntötoimin järjestetyt (julkisoikeudelliset) yhdistykset. Yhdistyksen perustaminen Yhdistyksen perustamiseen tarvitaan kolme henkilöä, joiden tulee olla 15 vuotta täyttäneitä (perustajajäsenet). Yhdistys on hyvä ilmoittaa yhdistysrekisteriin, koska rekisteröimättömän yhdistyksen jäsenet vastaavat henkilökohtaisesti yhdistyksen vastuista. Rekisteröidyt yhdistykset ovat vastuussa sitoumuksistaan koko varallisuudellaan.

15


Hallinto ja talous Jäseneksi liittyminen Jäseneksi liittymisessä pääsääntö on, ettei vanhemmilla ole oikeutta estää lastaan liittymästä esimerkiksi palokuntien nuoriso-osastoon, ellei tästä seuraa huomattavaa taloudellista rasitusta. Edunvalvojalla ja huoltajalla on oikeus saada yhdistykseltä sama informaatio kuin alaikäisellä jäsenellä. Päätösvalta ja äänioikeus Yhdistyslain mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. He käyttävät päätösvaltaansa yhdistyksen kokouksissa. Päätösvaltaa käyttävät kokouksessa läsnä olevat. Yhdistyslaissa on mainittu, että äänioikeus on 15 vuotta täyttäneellä jäsenellä, ellei yhdistyksen säännöissä ole toisin määrätty. Hallinto Yhdistyslain mukaan yhdistyksessä tulee olla hallitus, johon kuuluu vähintään kolme jäsentä. Näistä yhden on oltava puheenjohtaja, eikä hän saa olla vajaavaltainen. Hallituksen jäsenten on oltava 15 vuotta täyttäneitä. Hallituksen jäsenyys on tehtävä, jota kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan vastoin tahtoaan. Tällöin on kieltäydyttävä kohtuullisessa ajassa. Muutoin henkilön katsotaan suostuneen hallituksen jäsenyyteen. Hallituksen jäseneltä voidaan vaatia jonkinlaista aktiviteettia, joskaan häntä ei voida pakottaa osallistumaan hallituksen kokouksiin. Tehtävien laiminlyönti voi kuitenkin aiheuttaa vahingon korvausvastuun. Verotus Verolakien noudattamista valvovat valtiovarainministeriö sekä sen alaiset veroviranomaiset. Valvonta voi luonnollisesti kohdistua myös yhdistyksiin. Keskeisiä säännöksiä ovat säädökset yleishyödyllisen yhteisön verovelvollisuudesta. Palokunnat tai niiden nuoriso-osastot eivät tavallisesti ole verovelvollisia, pois lukien palokunnissa harvinaiset liiketulot. Yhdistysrekisteri-ilmoitukset Yhdistysten tulee tehdä yhdistysrekisteriin muutosilmoitus yhdistyksen sääntöjen, hallituksen puheenjohtajan sekä nimenkirjoittajan vaihtumisen yhteydessä. Sääntöjen muutos tulee voimaan vasta kun se merkitään rekisteriin.

Vakuutukset ja vastuuasiat Vahingonkorvausoikeuden tavoitteena on järjestää vastuu vahingosta kohtaamaan sen aiheuttajaa ja turvata syyttömälle vahingon kärsijälle oikeus korvaukseen. Vahingon kärsinyt voi saada korvausta vain, jos siihen on olemassa peruste. Jos vahinko on aiheutunut jonkun muun virheellisestä menettelystä (tahallinen teko tai huolimattomuus), aiheuttaja voi joutua korvausvelvolliseksi.

vähentää tai se voidaan evätä kokonaan, jos vakuutuksen ottaja tai sen edustaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Osastonjohtajan kannattaa tuoda myös nuorille esille se, että tahallisen teon korvausvastuuseuraamukset tulevat nuoren itsensä maksettaviksi jo erittäin nuorella iällä. Korvausta aletaan periä nuoren mennessä työhön, jolloin korvattava määrä on saattanut kasvaa moninkertaiseksi. Vahingonkorvausvelvollisuuden alkamisikä ei siis ole 15 vuotta kuten rikosoikeudellisen vastuun raja. Myös nuorten vanhemmat ja kouluttajat voivat joutua vastuuseen nuorten aiheuttamasta vahingosta, jos voidaan osoittaa, että he ovat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Erilaiset vakuutukset Nuoriso-osastoilla tulisi olla ryhmätapaturmavakuutus. Se korvaa tapaturmaisesti aiheutuneet vahingot, kuten äkillisen ruumiinvamman, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Kannattaa myös miettiä, mitä muita vakuutuksia olisi hyvä olla. Esimerkiksi irtain omaisuus, kuten teltat ja kokoontumistilojen kalustot tulisi vakuuttaa ainakin palo- ja murtovakuutuksella, joka korvaa mahdollisen vahingon, vaikka kyse ei olisikaan osastojen omasta omaisuudesta. Myös nuorten kotivakuutukset voivat joissain tapauksissa korvata harrastuksissa ja vapaa-aikana aiheutuneita omaisuusvahinkoja, kuten kokoushuoneen lasin rikkoutumisen. Kolmas vakuutusmuoto, jota osastojen on syytä harkita, on vastuuvakuutus. Se korvaa mahdolliset vahingot suhteessa kolmanteen osapuoleen esimerkiksi silloin, kun jonkun ulkopuolisen auto vaurioituu palokuntanuorten harjoituksissa. Vastuuvakuutus sisältää yleensä myös oikeusturvavakuutuksen niiltä osin, kun joudutaan määrittelemään, onko osasto korvausvelvollinen vai ei.

Jokamiehenoikeudet Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan oikeutta liikkua vapaasti luonnossa ja jossain määrin hyödyntää alueen luonnonvaroja. Jokamiehen käyttöä määräävät omistajan etujen huomioon ottaminen ja maastossa liikennöintiä ja paloturvallisuutta koskevat säädökset sekä roskaamiskielto. Kun esimerkiksi suunnittelee leiriä, on sovittava maanomistajana kanssa, kuinka eri asiat hoidetaan: millä alueella saa liikkua ajoneuvoilla, kuka hoitaa alueelta roskat, missä voi pitää nuotiota, mistä saa ottaa polttopuut ja niin edelleen. Jokamiehen oikeudet eivät ole pelkkiä oikeuksia, vaan niihin sisältyy myös joukko velvoitteita, jotka osastonjohtaja on velvollinen selvittämään osastolleen. Tarkkaa ja ajantasaista tietoa saat esimerkiksi www.ymparisto.fi-sivustolta.

Vahinkoihin voidaan varautua myös vakuutuksin. Vakuutuksella tarkoitetaan lain suomaa oikeutta vakuuttaa omaisuutta tai itsensä. Vakuutus voidaan ottaa myös sen varalle, että itse aiheuttaa vahinkoa. Vakuutuksen piiriin kuuluva vahinko korvataan vakuutussopimuksen ehtojen mukaan. Sopimuksessa on korvauksille asetettu enimmäismäärät, ja vastuuvakuutuskorvauksen edellytyksenä on, että vakuutuksen ottaja on vahingosta vastuussa. Tuottamuksen ja tahallisuuden vaikutus korvausvastuuseen Osastonjohtajan on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin todettiin nuorten työsuojelusta ja siitä, miksi on tärkeää noudattaa annettuja ohjeita ja määräyksiä työn turvallisesta suorittamisesta ja opettamisesta. Mikäli niitä ei noudateta, saattaa oikeus päätyä siihen, että vahingon aiheuttaminen on vähintään tuottamuksellista tai törkeissä tapauksissa jopa tahallista. Tällöin osastonjohtaja tai kouluttaja saattaa joutua rikosoikeudelliseen tai taloudelliseen vastuuseen. Vakuutusehtojen mukaan korvausta voidaan

16

17


Hallinto ja talous Nuoriso-osaston hallinto

Nuorisotyötoimikunnan tehtäviin voi kuulua lisäksi muun muassa

Tässä luvussa käsitellään nuoriso-osaston hallintoa ja annetaan yksi toimivaksi havaittu esimerkki sen järjestäytymisestä. Eri palokunnissa nuoriso-osaston johtovastuuta on jaettu eri tavoin: joissakin palokunnissa nuoriso-osaston johtaja toimii melko tiukasti palokunnan hallituksen tai päällikön ohjauksessa, toisaalla osaston johtaja voi tehdä itsenäisesti isojakin päätöksiä. Tässä mallissa nuoriso-osaston hallinnollisia tehtäviä hoitavat nuorisotyötoimikunta ja osastonjohtaja apunaan yksi tai useampi varajohtaja. Toimikunnan, osastonjohtajan sekä muiden toimijoiden valinta, tehtävät ja työnjako määrätään osaston johtosäännössä.

• nuoriso-osaston jäsenistön hallintoon liittyvät tehtävät • uusien jäsenten nimitykset • ryhmänjohtajien, kouluttajien ja vastuukouluttajien nimitykset • jäsenten siirto palokunnan toiseen osastoon • eroavat/erotettavat jäsenet • erilaisista palkitsemisista päättäminen • mahdolliset kurinpidolliset asiat • nuoriso-osaston hallinnosta ja taloudenhoidosta vastaaminen • edellisen vuoden toimintakertomuksen hyväksyminen • edellisen vuoden tilinpäätöksen tarkistaminen • toimintasuunnitelman hyväksyminen seuraavalle vuodelle • talousarvion hyväksyminen seuraavalle vuodelle • suurien rahallisten menoerien hyväksyminen • tehdä ehdotukset osaston päällystön valitsemiseksi

Tärkeimmät osaston hallinnolliset tehtävät ovat palokunnan sääntöjen ja johtosääntöjen noudattamisen valvonta sekä osaston talouden hallinta. Osaston päällystön kirjallisiin tehtäviin kuuluvat myös toiminnan tilastointi ja arkistointi sekä toimintasuunnitelman ja -kertomuksen laatiminen.

Palokunnan johtosäännöstä riippuen nuoriso-osaston jäsenasiat, toimintasuunnitelmat, toimintakertomukset, talousarviot, tilinpäätökset ja päällystövalinnat hyväksyy lopulta palokunnan hallitus tai palokunnan yleiskokous. Eri asioista vastaava toimielin kannattaa tarkistaa oman palokunnan johtosäännöstä.

Luku sisältää alaotsikot nuoriso-osaston johtosääntö, nuorisotyötoimikunta, nuoriso-osaston päällystö, osaston toimihenkilöiden tehtävät ja vastuu sekä hallinnon kirjalliset tehtävät.

Nuoriso-osaston johtosääntö Nuoriso-osaston johtosääntö on toimintaohje, joka kertoo osaston hallinnon rakenteen. Johtosäännössä linjataan nuoriso-osaston toimintaperiaatteet ja siitä löytyy esimerkiksi selkeät raamit sille, kenellä on valta ja velvollisuus vastata mistäkin nuoriso-osaston toiminnan osa-alueesta. Johtosäännön taustalla vaikuttavat nuoriso-osaston toimintaa koskevat lait, ohjeet ja määräykset. Johtosääntö kertoo mihin osaston toiminnalla tähdätään ja miten tavoitteeseen yritetään päästä. Se kertoo myös, miten osaston jäseneksi pääsee ja mitä jäseneltä vaaditaan.

Nuorisotyötoimikunta

Nuorisotyötoimikunnan kokoonpano ja valinta Jokainen palokunta päättää itse, kuinka toimivaltaisen ja kuinka suuren nuorisotyötoimikunnan se tarvitsee. Yleensä nuorisotyötoimikuntaan kuuluvat ainakin nuoriso-osaston johtaja, nuoriso-osaston varajohtajat sekä yksi tai useampi palokunnan hallituksen edustaja. Toimikunnassa olisi kuitenkin hyvä olla myös vähintään yksi nuorten edustaja sekä sellaisia palokunnan jäseniä, jotka toimivat aktiivisesti nuoriso-osaston harjoituksissa kouluttajina. Joissakin palokunnissa nuorisotyötoimikuntaan kuuluu myös toimeliaita palokuntanuorten vanhempia. Nuoriso-osaston johtosääntö määrää sen, mikä taho valitsee nuorisotyötoimikunnan jäsenet sekä milloin ja kuinka pitkäksi ajaksi valinnat tehdään. Palokunnan hallitus tai jokin muu palokunnan johtosäännössä osoitettu toimielin vahvistaa vuosittain toimikunnan kokoonpanon.

Palokunnassa, jossa on nuoriso-osasto, tulisi olla myös nuorisotyötoimikunta (NTTK) tai sitä vastaava toimielin. Nuorisotyötoimikunta toimii osaston päällystön tukena eri tilanteissa ja seuraa sekä kehittää nuoriso-osaston toimintaa. Nuorisotyötoimikunta myös valvoo, että lapsille ja nuorille tarjottu koulutus sekä tapahtumat ovat laadukkaita ja osaston toiminnan periaatteiden mukaisia.

Kun nuorisotyötoimikunta on koottu, valitaan toimikunnalle puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri. Mahdollisesti toimikunnalle voidaan valita myös talousvastaava, joka vastaa nuoriso-osaston talouden ylläpidosta. Puheenjohtajaksi on kenties luontevinta valita nuoriso-osaston johtaja, mutta se ei ole välttämätöntä. Toimikunnan sihteeri ja talousvastaava voidaan valita toimikunnan jäsenistä tai kutsua toimikunnan ulkopuolelta.

Niissä palokunnissa, joissa nuoriso-osaston johtaja ei kuulu palokunnan hallitukseen, nuorisotyötoimikunta toimii myös tärkeänä osaston ja hallituksen välisenä yhdyssiteenä siten, että nuoriso-osaston asiat tulevat hallituksessa asiallisesti käsiteltyä.

Nuoriso-osaston johtosäännössä on hyvä määritellä, keillä nuorisotoimikunnan ulkopuolisilla jäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus nuorisotyötoimikunnan kokouksissa. Tällaisia henkilöitä voivat olla esimerkiksi palokunnan päällikkö, hallituksen puheenjohtaja sekä naisosaston johtaja.

Nuoriso-osastossa voi toimia myös muita toimikuntia tai ryhmiä, jotka jollain tavalla tukevat palokuntatoimintaa tai toteuttavat jotakin projektiluontoista tehtävää, esimerkiksi suunnittelevat virkistystoimintaa tai jotakin yksittäistä tapahtumaa tai juhlaa. Nämä ryhmät tai toimikunnat voivat olla myös puhtaasti nuorten keskinäisiä, ja näiden ryhmien tulee raportoida toiminnastaan osastonjohtajalle. Kaikkeen ulkoiseen palokunnan nimissä tapahtuvaan toimintaan tulee olla vähintään osastonjohtajan suostumus.

18

19


Hallinto ja talous Nuorisotyötoimikunnan jäsenten tehtävät Jokainen palokunta päättää itse, mitä tehtäviä se osoittaa toimikunnan eri jäsenille. Yleensä jako noudattaa jotakuinkin seuraavaa: Puheenjohtaja • • • • •

toimii myös kokouksen koollekutsujana: valmistelee kokouskutsun yhdessä sihteerin kanssa valmistelee huolellisesti kokouksen, perehtyy käsiteltäviin asioihin ja yhdessä sihteerin kanssa laatii kokouksen esitys- tai asialistan nimensä mukaisesti johtaa kokousta ja siellä käytävää keskustelua vastaa, että tehdyt päätökset toteutetaan toimii nuoriso-osaston asioiden esittelijänä palokunnan hallituksen kokouksissa

Varapuheenjohtaja

• toimii puheenjohtajan tehtävissä varsinaisen puheenjohtajan ollessa estyneenä

Sihteeri • laatii kokouksen päätöksen mukaan joko muistion tai pöytäkirjan toimikunnan kokouksista liitteineen ja välittää sen kaikille asianomaisille • tekee yhdessä nuoriso-osaston päällystön kanssa avustushakemukset Talousvastaava • hoitaa osaston maksuliikenteen • valvoo tilejä ja antaa nuorisotyötoimikunnalle joka kokouksessa tiedon osaston taloudellisesta tilanteesta • laatii nuorisotyötoimikunnalle ehdotuksen taloussuunnitelmaksi tulevaksi vuodeksi yhdessä osastonjohtajan kanssa Nuorten edustaja • toimii asiantuntijana nuorten näkökulmasta, tuo aloitteita nuorilta toimikuntaan ja vie tietoa kokouksista nuorille Nuorisotyötoimikunnan kokoukset Jokainen palokunta päättää itse nuorisotyötoimikuntansa kokouskäytänteistä nuoriso-osaston johtosäännössä. Tällaisia käytänteitä ovat esimerkiksi kokousten vähimmäismäärä vuoden aikana ja kokousten päätösvaltaisuus. Suositeltavaa on, että toimikunta kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tällöin ensimmäinen kokous kannattaa pitää mahdollisimman pian vuodenvaihteen jälkeen ja jälkimmäinen kokous heti syyskauden alkajaisiksi. Nuoriso-osaston päällystön tulisi tuntea kokoustekniikkaa. Kokouskäytänteisiin voi tutustua paitsi kyselemällä kokeneemmilta palokuntalaisilta, myös tutkimalla erilaisia lähteitä, kuten OK-opintokeskuksen verkko-oppimateriaaleja.

20

Alkukevään kokouksessa kannattaa käsitellä ainakin seuraavat asiat:

• • • • • •

toimikunnan kokoonpanon toteaminen ja toimihenkilöiden valinta edellisen vuoden toimintakertomuksen hyväksyminen edellisen vuoden tilinpäätöksen tarkistaminen ajankohtaiset jäsenasiat ajankohtaiset talousasiat ajankohtaiset kalusto- ja varusteasiat.

Syksyn kokouksessa kannattaa käsitellä ainakin seuraavat asiat:

• • • • • •

talousarvion hyväksyminen seuraavalle vuodelle toimintasuunnitelman hyväksyminen seuraavalle vuodelle ehdotuksen laatiminen hallitukselle seuraavan vuoden nuoriso-osaston päällystöstä ajankohtaiset jäsenasiat ajankohtaiset talousasiat ajankohtaiset kalusto- ja varusteasiat.

Nuoriso-osaston päällystö Nuoriso-osaston päällystön ja erityisesti johtajan rooli on yksi palokunnan tärkeimpiä rooleja. Vastuu ja työmäärä ovat suuria, mutta vastaavasti nuoriso-osaston johtajalla on paljon vaikutusvaltaa siihen, kuinka osasto toimii. Siten johtajan työ on myös erittäin palkitsevaa. Motivoitunut nuoriso-osaston johtaja ja aktiiviset varajohtajat ovat yksi toimivan palokunnan kulmakivistä. Nuoriso-osaston päällystön työ on sitä helpompaa, mitä perehtyneempiä he ovat työtehtäviinsä. Perehtymisessä auttaa esimerkiksi nuoriso-osaston johtaja -kurssin suorittaminen. Nuoriso-osaston päällystö vastaa palokunnan hallitukselle palokunnan sääntöjen, osaston johtosäännön ja palokunnan toimintatapojen ja perinteiden noudattamisesta sekä toisaalta palokunnan kokousten, hallituksen ja nuorisotyötoimikunnan päätösten toimeenpanosta. Paitsi palokunnan hallitukselle, osaston päällystö vastaa toiminnastaan nuorille, nuorten vanhemmille, kouluttajille, nuorisotyötoimikunnalle, omalle pelastusliitolle, SPEKille, yhteistyökumppaneille ja sponsoreille. Palokunnan hallitus tai jokin muu palokunnan johtosäännössä osoitettu toimielin vahvistaa vuosittain nuoriso-osaston johtajan ja varajohtajien nimitykset nuorisotyötoimikunnan esityksestä. Palokunnan hallitus vastaa viime kädessä juridisesti nuoriso-osaston toiminnasta. Osaston päällystön tehtävien jaosta osastonjohtajan ja varajohtajien kesken sovitaan nuorisotyötoimikunnassa. Tehtäviä jaettaessa on hyvä muistaa, että vastuuta ei voi koskaan delegoida, mutta tehtäviä on pakko. Kullakin nuoriso-osaston toimihenkilöllä on omalla persoonallisuudellaan maustettu roolinsa osaston toiminnassa. Roolilla tarkoitetaan tässä yhteydessä tehtävää, josta henkilö on vastuussa ja joka hänen on hoidettava. Kun henkilö valitaan johonkin rooliin – johtajaksi, varajohtajaksi, vastuukouluttajaksi, kouluttajaksi tai ryhmänjohtajaksi – hänen on syytä selvittää itselleen, mitä tehtävään kuuluu, mitkä ovat tehtävän mukanaan tuomat velvollisuudet, kenelle hän on vastuussa tekemisistään ja mikä on hänen asemansa palokuntayhteisössä.

21


Hallinto ja talous Osaston toimihenkilöiden tehtävät ja vastuu Nuoriso-osaston päällystön tehtävät ja vastuu • johtaa osaston viikoittaista toimintaa sekä vastaa toiminnan laadusta johtosäännön, pitkän tähtäimen suunnitelman, toimintasuunnitelman ja kausisuunnitelman mukaisesti • tekee kirjallisia töitä käsiteltäviksi nuorisotyötoimikunnassa ja palokunnan hallituksessa • laatii toimintasuunnitelman • laatii talousarvion (jollei osastolla ole erillistä talousvastaavaa) • laatii toimintakertomuksen • laatii tilinpäätöksen (jollei osastolla ole erillistä talousvastaavaa) • johtaa pitkän tähtäimen suunnitelman sekä kausisuunnitelmien laadintaa • vastaa taloudenpidosta ja avustushakemuksista (jollei osastolla ole erillistä talousvastaavaa) • osallistuu aktiivisesti oman toiminta-alueen, pelastusliiton ja SPEKin palokuntanuorisotyön tapahtumiin sekä pitää tarpeellista yhteyttä edellä mainittuihin tahoihin • esittelee jäsenasiat nuorisotyötoimikunnalle • uusien jäsenten nimitykset • ryhmänjohtajien, kouluttajien ja vastuukouluttajien nimitykset • jäsenten siirto palokunnan toiseen osastoon • eroavat/erotettavat jäsenet • erilaisista palkitsemisista päättäminen • mahdolliset kurinpidolliset asiat • vastaa osaston jäsenmatrikkelista ja toiminnan tilastoinnista HAKAssa sekä kaluston ja varustei- den kortistoista • vastaa osaston viestinnästä • pitää huolen siitä, että omalla pelastusliitolla ja sen nuorista vastaavalla toimielimellä, kuten nuorisotyötoimikunnalla, on nuoriso-osaston tuoreet yhteystiedot, jotta tieto voi liikkua pelastusliitosta ja SPEKistä omalle osastolle asti • ylläpitää tarpeellista yhteyttä jäsenten vanhempiin ja huoltajiin, palokunnan muihin osastoihin ja hallitukseen • aktiivinen yhteydenpito kaikkien osaston toimintaan viikoittain osallistuvien välillä • tiedottaminen palokunnan ulkopuolella • yhteydet alan järjestöihin, sikäli kun ne eivät kuulu palokunnan hallitukselle • tiedottaa nuorisotyötoimikuntaa alan järjestöjen kuulumisista ja tapahtumista • päättää jäsenelle luovutettavien varusteiden jakoperusteista • vastaa, ettei osasto toiminnallaan vaaranna muuta palokunnan toimintaa, kuten hälytysosaston toimintavalmiutta käyttämällä kalustoa, johon osastolla ei ole kalustosta vastaavan henkilön lupaa • vastaa oman osaamisensa jatkuvasta kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Pelastusliitto järjestää osaston johtajille omia nuoriso-osaston johtaja -kursseja. Kouluttajan tehtävät ja vastuut Nuoriso-osaston kouluttajalla on perustehtävänsä kouluttamisen lisäksi monia muitakin tehtäviä ja vastuualueita. Ensisijaisesti kouluttaja tekee niitä tehtäviä ja hoitaa niitä vastuualueita, joita osastonjohtaja on hänelle osoittanut. Erilaisia vastuualueita voivat olla esimerkiksi osaston varusteista huolehtiminen, osaston kilpailutoiminnasta vastaaminen tai vaikkapa osaston kouluttajien yhteisen virkistystapahtuman järjestäminen. Useissa palokunnissa kouluttajat ovat mukana myös esimerkiksi suunnittelemassa nuoriso-osaston kausisuunnitelmaa. Usein kouluttaja on vastuussa jostakin yksittäisestä harjoituksesta, sen organisoimisesta ja järjestämisestä. Joissakin palokunnissa onkin nimetty erikseen harjoitusten suunnittelijoiksi niin kutsuttuja vastuukouluttajia.

22

Kouluttajilla on myös tärkeä kasvatuksellinen tehtävä, ovathan he usein konkreettisesti tekemisissä palokuntanuorten kanssa. Sen lisäksi, että kouluttaja opettaa nuorille palo- ja pelastusalan tietoja ja taitoja oppitunneilla, harjoituksissa, kursseilla, leireillä ja kilpailuissa, kouluttaja vastaa myös nuorten viihtyvyydestä palokuntaharrastuksessa. Kaikessa osaston toiminnassa kouluttaja tukee nuoria kehittymään itsenäisesti toimiviksi ja yhteistoimintaan pystyviksi nuoriksi aikuisiksi. Pelastusliitto järjestää kouluttajille omia nuoriso-osaston kouluttaja -kursseja. Ryhmänjohtajan tehtävät ja vastuut Ryhmänjohtajiksi kutsutaan tavallisesti niitä 15–17-vuotiaita palokuntanuoria, jotka ovat suorittaneet ryhmänjohtajakurssin. Ryhmänjohtajakursseja järjestetään usein palokuntanuorten kesäleireillä. Ryhmänjohtajan tehtävät ja vastuualueet ovat selvästi rajatumpia kuin osaston päällystön tai kouluttajien tehtävät. Ryhmänjohtajat ovat kuitenkin korvaamaton apu osaston jokaviikkoisessa toiminnassa. Ryhmänjohtajat ohjaavat ja johtavat yksittäisiä harjoitustilanteita tai vaikkapa rastikoulutuksessa kukin omaa tehtävärastiaan. Tärkein ryhmänjohtajien tehtävä on kuitenkin olla tukena ja turvana nuoremmille palokuntanuorille palokuntaharrastuksessa.

Hallinnon kirjalliset tehtävät Toiminnan tilastointi Miksi tilastoidaan? Nuoriso-osasto hyötyy toiminnan kirjaamisesta ja tilastoinnista sekä sisäisessä että ulkoisessa toiminnassaan, kuten toiminta-avustusten anomisessa. Tunnollisesti HAKA-palokuntarekisteriin kirjatut harrastustapahtumat ja -tunnit ovat osastonjohtajan tärkeä työväline. Toiminnan tilastointi ja seuranta ovat ensinnäkin perusta toiminnan suunnittelulle. Monipuolisella seurannalla havaitaan esimerkiksi koulutuksessa toteutuneet painopistealueet sekä mahdolliset koulutuksen katvealueet. Aktiivisella seurannalla toimintaa voidaan kehittää aikaisempaa monipuolisemmaksi ja pitkäjänteisemmäksi. HAKAsta voi nähdä yksittäisen harjoitusillan osallistujat ja toteutuneet aihesisällöt, joten osastonjohtajan on helppo seurata osastonsa toimintaa, vaikkei hän joka kerta pääsisikään itse osallistumaan harjoituksiin. Tilastoista voi seurata myös jäsenmäärän kehitystä ja vuoden lopussa, kun on aika laatia toimintakertomus, osastonjohtajan on helppo ottaa HAKAsta ulos valmiiksi jäsenneltyä dataa kuluneen vuoden toiminnasta. Kolmanneksi, toimintatilastoja tarvitaan, kun vuosittain kerätään valtakunnallisia toimintatilastoja. Valtakunnallisilla toimintatilastoilla kerätään tietoa palokuntien osastojen jäsenistöstä ja toiminnasta. Tilastoista SPEK ja pelastusliitot saavat tietoa tiiviissä muodossa, ja tilastoja käytetään palokuntatoiminnan arvioinnin ja kehittämisen lisäksi palokuntanuorisotyön vaikuttavuuden ja toiminnan laajuuden mittareina. Miten tilastoidaan? Paperiset lomakkeet ja lakanat ovat jääneet historiaan HAKAn myötä. HAKA on oiva apuväline toiminnan kirjaamisessa, tilastoinnissa ja tarkastelussa.

23


Hallinto ja talous Palokunnan Tapahtumat-osioon täytetään osaston tapahtumat, kuten harjoitukset ja kurssit. Tapahtumavaihtoehto valitaan alasvetovalikosta ja osallistujat-osiossa voidaan lisätä tapahtumaan osallistuneet henkilöt. Tapahtuman kestoa sekä harrastustunteja voidaan muokata osallistujakohtaisesti. Myöhemmin, jos tulee tarvetta muokata tai täydentää tietoja, tapahtumaa pääsee muokkaamaan kohdasta Muokkaa. Harrastustuntikirjanpitoon laskettavat tunnit siirtyvät automaattisesti palokuntakorttiin sekä toimintakertomuksen tilastollisiin lukuihin. Mikä HAKA? Internet-pohjainen HAKA-palokuntarekisteri on kehitetty kaikkien palokuntien ja niiden osastojen toiminnan hallinnointia varten. Tietokanta helpottaa toimintojen järjestämistä, toimintatietojen keräämistä ja arkistointia sekä jäsentietojen ylläpitoa. Tietokannasta saadaan toiminnan suunnitteluun materiaalia ja koulutusaineistoa sekä toiminnassa tarvittavia tilastoja ja raportteja. HAKAn kautta voidaan ilmoittautua myös erilaisiin alan tapahtumiin. HAKA-palokuntarekisteri kerää tilastot yhteen ja laskee luvut valmiiksi. Jos HAKAaan on kirjattu tunnollisesti kaikki tapahtumat, joihin nuoret ovat vuoden aikana palokunnassa osallistuneet, onnistuu toimintatilastojen täyttäminen ja lähettäminen yhdellä klikkauksella. Ohjelma täyttää lomakkeen hakien kaiken tarvittavan tiedon tietokannasta. Ohjelma laskee automaattisesti erilaisia yhteenvetoraportteja ja tekee puhelinnumero-, osoitetieto- sekä kurssisuoritustulosteita. Ohjelmasta voidaan hakea myös muun muassa muiden palokuntien yhteystietoja kuten osoite, puhelinnumero, internet-sivu ja sähköposti. Ohjelmasta saadaan myös tulostettua osoitetarrat jäsenpostitusta varten. HAKA-yhteys on suojattu, joten palokunnan jäsentietoihin ei pääse muut kuin oman palokunnan tunnuksien haltijat. HAKA-tietokanta on myös hyvin varmistettu, sillä tietokannasta otetaan varmistuskopio päivittäin. HAKA-tietokanta toimii parhaiten silloin, kun jokaisella jäsenellä nuoret mukaanlukien on omat tunnuksensa. Jäsentunnuksilla nuoret tai nuorten vanhemmat pääsevät ylläpitämään nuoren yhteystietoja. HAKA:n käyttöön kannattaa tutustua huolella, jotta siitä saa irti täyden hyödyn. Koulutusta ja neuvontaa järjestelmän käytöstä voi kysyä lisää SPEKistä. Toiminnan arkistointi Miksi arkistoidaan? Ihmisen muisti on rajallinen, minkä vuoksi arkistojen asiakirjat ovat vielä vuosienkin jälkeen tärkeitä vanhoja asioita selvitettäessä ja tietoja etsittäessä. Vanhat asiakirjat kertovat siitä, millaista toimintaa nuoriso-osastolla on ollut: ne antavat arvokasta tietoa tilastoihin, yhteenvetoihin, raportteihin, tutkimuksiin, historiikkeihin, esitelmiin, puheisiin, artikkeleihin sekä historiallisiin näyttelyihin. Arkistoaineisto tarvittaessa myös todistaa, että tietty tehtävä on tullut hoidettua tai jäänyt hoitamatta.

Jokaisesta asiakirjasta tulisi arkistoida alkuperäinen kappale, josta löytyy tarpeelliset päiväykset ja allekirjoitukset. Sellaista aineistoa, jonka joku muu on lähettänyt nuoriso-osastolle, ei tarvitse säilyttää, sillä arkistointivastuu on lähettäjällä. Miten kauan arkistoidaan? Tositteita arkistoidaan kuusi vuotta: Tilikauden tositteet, liiketapahtumia koskeva kirjeenvaihto sekä muukin mahdollinen liiketapahtumia varmentava kirjanpitoaineisto on säilytettävä Suomessa vähintään kuusi vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Tositteet on säilytettävä järjestelmällisellä tavalla kirjausjärjestyksessä tai muutoin siten, että tositteiden ja kirjanpidon yhteys voidaan vaikeuksitta todeta. Kirjanpitokirjat arkistoidaan kymmenen vuotta: Kirjanpitokirjat, kuten tasekirjat ja tase-erittelyt, sekä käyttöaikaa koskevin merkinnöin varustettu tililuettelo on säilytettävä vähintään kymmenen vuotta tilikauden päättymisestä. Aineisto on säilytettävä järjestelmällisellä tavalla. Toimintasuunnitelma Toimintasuunnitelma laaditaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Se sisältää kaikki nuoriso-osaston tulevaa toimintaa koskevat tiedot, kuten maininnat osaston toiminnan painopisteistä, harjoituksien ajankohdasta ja kestosta, mahdollisesta kesätauosta, budjetista, jäsen- ja kouluttajatilanteesta, jäsenhankinnasta, PR-toiminnasta, tiedotuksesta, retkistä ja tapahtumista. Siihen sisällytetään myös pelastusliiton ja toiminta-alueen nuorisotapahtumat, kuten leirit ja kilpailut, joihin aiotaan osallistua. Käytännössä valmis toimintasuunnitelma kattaa siis kaiken varsinaisten viikkoharjoitusaikojen ulkopuolella tarvittavan tiedon ja tapahtuvan toiminnan. Liitteistä löydät esimerkin Malli VPK:n toimintasuunnitelmasta. Yleensä nuoriso-osaston toimintasuunnitelma liitetään osaksi koko palokunnan toimintasuunnitelmaa ja hyväksytään palokunnan syyskokouksessa. Toimintakertomus Toimintakertomus laaditaan aina edellisen vuoden toiminnasta. Kertomusta on syytä kirjoittaa pitkin toimintavuotta, jottei sen kokoamisesta tule kohtuuttoman suuri urakka vuoden lopussa. Toimintakertomus sisältää kaikki nuoriso-osaston mennyttä toimintaa koskevat tiedot, kuten tiedot osaston hallinnosta, kouluttajista, jäsentilanteesta, viikkoharjoituksista, leireistä, kilpailuista, tapahtumista ja palkinnoista. Toimintakertomuksessa voidaan myös vertailla toiminnan lukuja edellisten vuosien lukuihin ja siihen kannattaa lisätä myös kuvia menneen vuoden tapahtumasta. Liitteistä löydät esimerkin Malli VPK:n toimintakertomuksesta. Yleensä nuoriso-osaston toimintakertomus liitetään osaksi koko palokunnan toimintakertomusta. Hyvin laadittu toimintakertomus kannattaa lähettää myös jokaisen nuoren kotiin ja osaston yhteistyökumppaneille osoituksesi siitä, kuinka hienoa toimintaa palokuntanuorisotyö on.

Mitä arkistoidaan? Kaikki nuoriso-osaston toimintaan liittyvä aineisto tulisi arkistoida pysyvästi. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi pöytäkirjat ja muistiot sekä näiden liitteet, osaston kirjeenvaihto, toimintakertomukset ja -suunnitelmat, erilaisissa tilaisuuksissa pidetyt puheet ja esitelmät, osaston toiminnasta kirjoitetut artikkelit, erilaiset osaston tuottamat esitteet, tiedotteet ja kampanja-aineistot sekä osaston toiminnasta otetut valokuvat, kuvatut videot ja nauhoitetut äänitteet. Myös kirjanpidot ja tilinpäätökset täytyy säilyttää.

24

25


Hallinto ja talous Nuoriso-osaston talous

Taloussuunnittelu

Palokunnan taloudenhoito on toiminnan rahoituksen suunnittelua ja toteuttamista sekä talouteen liittyvien asioiden ja tapahtumien hoitoa ja seuraamista. Kannattaa tutustua oman palokunnan sääntöihin, sillä ne antavat määräyksiä palokunnan varojen käytöstä, toiminnan tarkoituksesta ja siitä, mitä palokunta voi tehdä toimintansa tarkoituksen toteuttamiseksi. Yleensä mainitaan myös varainhankintakeinoja, joilla toimintaa voidaan rahoittaa. Palokunta voi esimerkiksi järjestää asianmukaisella luvalla juhlia, arpajaisia ja varojen hankintaa sekä vastaanottaa avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja, harjoittaa palokunnan toimialaan liittyvää kustannus-, julkaisu- ja välitystoimintaa sekä hankkia ja omistaa kiinteää ja irtainta omaisuutta toimintaansa varten. Palokunnan tarkoituksena ei yleensä ole voiton tai muun taloudellisen edun hankkiminen palokunnan jäsenille.

Järkevän ja tuloksellisen taloudenhoidon perustana on suunnitelmallisuus. Nuoriso-osaston toiminnan suunnittelu ja taloussuunnittelu kannattaa tehdä samaan aikaan, sillä käytännössä talousarvio on toimintasuunnitelma numerolliseen muotoon muutettuna. Kuten toiminnan suunnittelussa, myös taloussuunnittelussa kannattaa suunnitella alkavaa toimintakautta pidemmälle. Esimerkiksi mittavat varustehankinnat ja tulevan suurleirin aiheuttamat kulut kannattaa huomioida hyvissä ajoin.

Tässä luvussa käsitellään nuoriso-osaston sujuvaa taloudenhoitoa, taloussuunnittelua sekä varainkeruuta.

Nuorille aiheutuvia kustannuksia on hyvä välttää, mutta joskus on myös viisasta pohtia esimerkiksi leirimaksujen yhteydessä, missä määrin toiminnan ilmaisuus on itseisarvo.

Nuoriso-osaston sujuva taloudenhoito Uuden osastonjohtajan kannattaa ottaa yhteyttä palokunnan talouden- tai rahastonhoitajaan ja käydä hänen kanssaan läpi, miten nuoriso-osaston taloudenhoito on palokunnassanne perinteisesti järjestetty, kuinka se olisi kenties viisainta järjestää, mitä palokunnan säännöt sanovat aiheesta ja vaatiiko nuoriso-osaston johtosääntö aiheen tiimoilta päivitystä. On esimerkiksi viisasta tarkistaa, onko nuoriso-osastolla oma tili ja kenellä on tiliin käyttöoikeus. Oma tili ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, jos yhteistyö taloudenhoitajan kanssa on sujuvaa. Oleellinen keskustelunaihe on myös nuoriso-osaston talouden kirjanpito, sillä kaikki yhdistykset ovat kirjanpitolain perusteella kirjanpitovelvollisia. Yleensä nuoriso-osaston kirjanpito hoidetaan palokunnan kirjanpidon yhteydessä, mutta sekin vaatii erilaisten laskujen ja kuittien selkeää arkistointia. Nimetkää nuoriso-osaston päällystöstä tai nuorisotyötoimikunnan jäsenistä joku nuoriso-osaston talousvastaavaksi. Jos osastolla on oma tili, talousvastaava hoitaa osaston maksuliikenteen, valvoo tiliä ja antaa nuorisotyötoimikunnalle joka kokouksessa tiedon osaston taloudellisesta tilanteesta. Jollei omaa tiliä ole, talousvastaava on edellä mainittujen asioiden tiimoilta aktiivisesti yhteydessä palokunnan taloudenhoitajaan. Talousarvion toteutumista on seurattava jatkuvasti, jotta voidaan ajoissa puuttua mahdollisiin varojen liikakäyttöihin tai suunnitella uusia omatoimisia varainhankintoja kattamaan talousarvion ylitykset. Talousvastaava myös laatii nuorisotyötoimikunnalle ehdotuksen talousarvioksi tulevaksi vuodeksi yhdessä osastonjohtajan kanssa, jos nämä eivät ole yksi ja sama henkilö. Nuoriso-osaston talousarvio kuuluu omana osanaan palokunnan talousarvioon, joten palokunnan taloudenhoitaja tekee nuorisotyötoimikunnan hyväksymän talousarvion pohjalta koko palokunnan alustavan talousarvioehdotuksen hallitukselle, joka työstää sen valmiiksi palokunnan yleiskokoukseen hyväksyttäväksi. Jos ja kun hallitus esittää nuoriso-osaston talousarvion yleiskokoukselle hyväksyttäväksi ja kokous hyväksyy sen, se on samalla sekä lupa nuoriso-osastolle käyttää suunnitelmassa olevat varat toimintaansa että velvoite hankkia omatoimiselle varainhankinnalle suunnitellut varat toimintaa varten.

26

Talousarvion runko saadaan edellisen vuoden tuloslaskelmasta. Talousarvioon tehdään muutoksia sen mukaan, mitä tapahtumia ja hankkeita seuraavalle tilikaudelle on tulossa: talousarvio laaditaan mahdollisimman pitäväksi käytettävissä olevien tietojen ja tosiasioiden pohjalta. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi viikoittaisen toiminnan aiheuttamat kulut, polttoaineet, retket ja muu virkistystoiminta, kilpailumatkat, kouluttajien kurssikustannukset, posti- ja puhelinkulut, vakuutusmaksut, tiedotustoiminta ja osaston juhlat kuten pikkujoulut. Jos osaston järjestämissä tapahtumissa tai juhlissa kuunnellaan musiikkia, täytyy budjetoida myös Teostolle musiikin esittämisestä maksettavat tekijänpalkkiot. On myös syytä pohtia, voiko osasto maksaa nuorten tai kouluttajien leirimaksuja täysin tai osittain. Talousarvioissa ja tuloslaskelmassa on syytä noudattaa samaa ryhmittelyä mahdollisimman tarkoin, sillä yhtenäinen ryhmittely helpottaa suunnitelman toteutumisen seurantaa. Taloussuunnitelman pitäisi sisältää sekä tulo- että menosarakkeet.

Mistä saadaan rahaa? Taloutensa järjestämiseksi nuoriso-osasto saa tukea palokunnalta. Yleensä palokunnan talousarviossa on erikseen määritelty nuorisotyöhön käytettävät varat. Varainhankintaan on mahdotonta antaa päteviä neuvoja. Terävänäköinen hallitus, valpas taloudenhoitaja ja kekseliäs nuoriso-osaston talousvastaava pitävätkin silmänsä ja korvansa auki löytääkseen uusia, juuri omalle palokunnalleen soveltuvia tulonlähteitä. Läheskään kaikilla palokunnilla ei ole omaisuutta, jonka tuotolla toimintaa pidettäisiin yllä, vaan tulot kertyvät pääasiassa jäsenmaksuista, oman toiminnan tuotoista, avustuksista ja lahjoituksista. On hyvä laatia luettelo yhteisöistä, opintokeskuksista, liikelaitoksista, pankeista, säätiöistä, yleishyödyllisistä järjestöistä (kuten RAY) ja rahastoista, joista avustuksia ja lahjoituksia voidaan pyytää joko toiminnan tukemiseen yleensä tai johonkin yksittäiseen tarkoitukseen. Nuoriso-osaston kannattaa hakea avustuksia paitsi kunnan nuorisolautakunnalta myös kulttuuri- ja sosiaalilautakunnilta. Avustuksella tarkoitetaan välitöntä yhdistyksen toimintaan myönnettyä tukea. Avustuksiin liittyy yleensä selvitysvelvollisuus siitä, miten avustus on käytetty. Avustusanomuksen pitää olla aina hyvin perusteltu ja sen mukaan on hyvä liittää asiaan vaikuttavia selitteitä, kuten tilinpäätös, talousarvio, toimintakertomus, toimintasuunnitelma, nuoriso-osaston esite tai matkasuunnitelma. Myös sponsorit ovat hyvä apu varainhankinnassa. Mikäli nuoriso-osastolla on riittävästi näkyvyyttä ja hyvä maine, sen on suhteellisen helppo hankkia sponsoreita tukemaan toimintaansa. Sponsoriksi lähtevien tulee yleensä jollain tavoin hyötyä yhteistyöstä: usein tämä tarkoittaa näkyvyyttä palokunnan tapahtumissa ja esimerkiksi nettisivuilla. Sponsori voi myös tehdä erikoistarjouksia palokunnan jäsenistölle. Sponsorisuhteissa on tärkeää jatkuva hyvien suhteiden ylläpito. Yhteistyökumppanit on hyvä kutsua mukaan tapahtumiin ja juhliin, ja yhteistyökumppaneita kannattaa muistaa esimerkiksi huomioimalla heidän merkkitapahtumansa.

27


Hallinto ja talous Jottei varojen hankinnan vuoksi joudu vaikeuksiin viranomaisten kanssa, on syytä etukäteen ottaa selvää eri toimintojen luvanvaraisuudesta. Esimerkiksi verotusseikat on syytä selvittää ennen liiketoiminnan aloittamista, ettei joudu myöhemmin sekä taloudellisiin että toiminnallisiin vaikeuksiin. Nuorten kanssa kerätyt varat kannattaa käyttää johonkin tiettyyn tapahtumaan tai toimintaan, jotta nuoret ymmärtävät konkreettisesti, mitä varten työtä on tehty. Tämä motivoi nuoria tulevaisuudessakin osallistumaan varainhankintaan liittyviin tehtäviin. Yleisimpiä rahanansaintakeinoja ovat kenties myyjäiset, arpajaiset ja jätemateriaalikeräys. Myyjäiset Onnistuneet myyjäiset vaativat huolellista suunnittelua. Myyjäisten ajankohta, paikka, tiedotus ja myytävien tuotteiden valikointi sekä hankinta on hyvä harkita huolellisesti. Jos mahdollista, myyjäiset on hyvä järjestää jonkun isomman tilaisuuden yhteydessä. Mikäli myyjäisissä on tarkoitus myydä syötävää tai juotavaa, tulee selvittää tarvittavat luvat ja menettelytavat, kuten hygieniapassin tarve, tuotteiden säilytys tai tarjoilut myyntitilassa ja pakkauksiin tulevat merkinnät. Vinkkejä onnistuneisiin myyjäisiin: • • • • • • • •

Erikoistuotteet ovat hyviä myyntivaltteja Suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa, jotta tiedottamiseen jää riittävästi aikaa Valmistelua helpottaa, jos voidaan osallistua muiden tahojen organisoimiin yhteisiin myyjäistapahtumiin Palokunnalla voi olla myös pysyvä kirpputoripöytä, jota hoidetaan huolella Tarvittavat luvat tulee olla kunnossa Myyntitila ja -pöydät kannattaa järjestää kauniisti ja houkuttelevasti Myyjinä toimivat jäsenet edustavat palokuntaa, joten kohteliaisuus sekä myönteisyys ovat tarpeen Varainhankinta ja toiminnan markkinointi onnistuvat samalla

Arpajaiset Arpajaisissa tapahtuva varainhankinta on perinteinen tapa kartuttaa kassaa. Sopivia tilaisuuksia järjestää arpajaisia ovat erilliset tapahtumat, juhlat tai muut yleisötilaisuudet. Myös myyjäisiin voidaan yhdistää arpajaiset. Mikäli tavara-arpojen yhteenlaskettu myyntihinta jää alle 2 000 euron ja arpojen myynti sekä voittojen jako tapahtuu samassa tilaisuudessa, ei arpajaisiin tarvitse hakea erillistä lupaa. Palokunta voi myös toimeenpanna tavara-arpajaiset (ns. miniatyyriarpajaiset) oman jäsenistön keskuudessa, jolloin arpojen yhteenlaskettu arvo ei saa ylittää 500 euroa. Arpojen myynnin ja voittojen jaon tulee tapahtua samassa tilaisuudessa.

Vinkkejä onnistuneisiin arpajaisiin: • • • • • • •

Arpajaisvoittojen tulee olla laadukkaita Päävoiton tulee olla riittävän houkuttava arpojen menekin takaamiseksi Voittoja kannattaa pyytää sopivilta tukijoilta Jäsenet voivat halutessaan lahjoittaa voittoja arpajaisiin (kannattaa hyödyntää mahdollisia kädentaitajia tai muita osaajia) Varainhankinta saa lisäpotkua, mikäli yrittäjinä toimivat jäsenet voivat lahjoittaa tuotteitaan arpajaisiin ja markkinoida samalla palveluitaan Iloiset arvanmyyjät saavat arpoja paremmin kaupaksi kuin myyntityöhön vastentahtoisesti lupautuneet henkilöt Tilaisuudessa jaettavat voitot kannattaa laittaa kauniisti ja houkuttelevasti esille

Jätemateriaalikeräys Nuoriso-osasto voi kerätä esimerkiksi pulloja, paperia, lehtiä ja muovisäkkejä. Organisoikaa hyvin missä, milloin ja miten jätemateriaalia kerätään. Tehkää selkeä, persoonallinen mainos ja tiedottakaa keräyksestä vaikka paikallislehdistössä. Varatkaa tarvittavat säilytystilat ja järjestäkää kuljetukset. Sopikaa etukäteen, milloin tavara toimitetaan paloasemalta eteenpäin. Kerättyä materiaalia ei kannata seisottaa paloaseman nurkissa, vaan tuotto on viisasta vaihtaa mahdollisimman pian rahaksi. Muita ansaintakeinoja • • • • • • • • • • • • • • •

joululahjojen pakkaaminen tavaratalossa joulupukkipalvelu keksi-/maustemyynti koirien ulkoiluttaminen lapsenvahtijärjestelmä lehtien ja mainosten jako oman lehden tekeminen ja myynti palokunnan internet-sivuilla tilinumero, jolle voi lahjoittaa rahaa (huomioikaa kuitenkin keräyslupa) paristonvaihto palovaroittimiin pienet näytöspalkkiot pihojen pesu postikorttien myynti puutarhojen kastelu heinäkuun helteillä sammutuspeitteiden ja palovaroittimien myyminen siivoustalkoot

Isoja arpajaisia järjestettäessä varainhankinta vaatii erillisen luvan. Oman kihlakunnan alueella järjestettäviin arpajaisiin antaa luvan poliisi. Laajempiin arpajaisiin lupa haetaan hakijakuntapaikan AVI:sta, aluehallintovirastosta. Lupa haetaan kirjallisesti ja se on voimassa kuusi kuukautta kerrallaan. Voittoja tämän tyyppisissä arpajaisissa tulee olla arvoltaan vähintään 35 % arpojen yhteenlasketusta myyntihinnasta.

28

29


Palokuntanuoret Jos nuorista valtaosa on 10–11-vuotiaita ja vanhempia nuoria on vähän, koulutuksen suuntaamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä vanhemmat nuoret jättäytyvät helposti pois palokunnan parista, jos toiminta painottuu liikaa nuorempien tarpeiden mukaisesti. Toisaalta jos koulutus ja toiminta kohdistetaan vanhempien nuorten tarpeisiin, osaston jäsenmäärä ei todennäköisesti kasva. Osaston vanhimpia nuoria onkin viisasta aktivoida mukaan muuhunkin palokunnan toimintaan ja kouluttaa heitä ryhmänjohtajiksi sekä apukouluttajiksi.

Alle kymmenenvuotiaat lapset Palokuntanuorisotoiminnassa on ollut mukana seitsemän-vuotiaita lapsia 1990-luvun alusta lähtien. Aikaisemmin puhuttiin yleisesti varhaisnuoriso-osastoista, nykyään myös 7–9-vuotiaiden ryhmästä tai 7–9-vuotiaista lapsista. Lapsen aloittaessa koulutiensä hän aloittaa yleensä myös uusia harrastuksia, ja palokunnat näkevät tarpeelliseksi olla mukana jo tässä vaiheessa tarjoamassa mahdollisuutta osallistua palokuntaharrastukseen. Kouluiän saavuttanut lapsi on yleensä seesteinen, sopeutuva, yhteistyökykyinen, innokas ja nopea oppimaan uutta. Hän on entistä itsenäisempi, mutta toisaalta myös aikuisiin takertuva ja uhmakas ja kaipaa erityistä tukea uusissa haasteissaan. Tärkeintä on muistaa, että jokainen lapsi on erilainen niin kehityksessään kuin tavoiltaan toimia. Kouluttajille ja toiminnan suunnittelulle on tärkeää tietää kouluiän saavuttaneen lapsen kehityksestä seuraavia seikkoja:

Nuoriso-osaston jäsenet Nuoriso-osastojen jäsenistö on tulevaisuudessa entistä kirjavampaa. Toimintaan mukaan haluavat nuoret voivat olla etniseltä taustaltaan, terveydentilaltaan tai vaikkapa oppimistaidoiltaan sellaisia, että heidän jäsenyytensä osastossa saattaa aiheuttaa erikoisjärjestelyitä. Lähtökohta tulisikin olla se, että palokunta pyrkii tarjoamaan harrastustaan mahdollisimman erilaisille nuorille. Tässä luvussa kerrotaan nuorten ryhmittämisestä iän perusteella, alle kymmenenvuotiaiden lasten erityistarpeista sekä erityisryhmistä nuorisotyössä.

Nuorten jako ryhmiin iän perusteella Nuoriso-osaston jäsenet ovat yleensä 7–17-vuotiaita. Suuri ikäjakauma aiheuttaa haasteita toiminnalle, koska jokaista nuorta tulisi käsitellä ja huomioida yksilönä: 15-vuotiaan tarpeet ja odotukset ovat erilaiset kuin 10-vuotiaan. Nuoret tulisikin jakaa myös pienissä osastoissa eri ryhmiin niin, että kukin ikäluokka harjoittelisi ainakin toisinaan omana ryhmänään. Onnistuneen ryhmäjaon merkitys on suuri, sillä nuorten viihtyvyys osaston toiminnassa perustuu usein siihen, millaisia kavereita ryhmässä on. Kuitenkin myös kaikille yhteisiä harjoituksia olisi hyvä järjestää sopivin väliajoin, jotta osaston yhteenkuuluvuudentunne voimistuisi ja nuoret oppisivat tuntemaan toisensa iästä riippumatta. Riippuu palokunnan voimavaroista ja osaston koosta, millainen ryhmäjako on viisain. Mikäli palokunnassa on runsaasti innokkaita kouluttajia ja palokunnan muu henkilöstö on valmis osallistumaan osaston koulutukseen, voidaan nuoria jakaa useisiinkin pienryhmiin tarpeiden mukaan. Osaston jäsenmäärä aiheuttaa jo sellaisenaan vaatimuksia jaolle. Ryhmiä voi jakaa eri tavoin, esimerkiksi näin:

30

• kaksi ryhmää: 7–12-vuotiaat sekä 13–17-vuotiaat • kolme ryhmää: 7–11-vuotiaat, 12–14-vuotiaat sekä 15–17-vuotiaat • neljä ryhmää: 7–10-vuotiaat, 11–13-vuotiaat, 14–15-vuotiaat sekä 16–17-vuotiaat

• • • • • • • • •

lapselle on tärkeää saada kiitosta ja onnistumisen kokemuksia erilaiset leikit ja pelit sekä tavaroiden vaihto ovat mieluista puuhaa sääntöleikit ja säännöistä neuvottelu sekä sopiminen ovat tärkeitä ryhmään kuulumisella, hyväksytyksi tulemisella ja kavereiden mielipiteillä on suuri merkitys, kuten muunkin ikäisillä lapsilla ja nuorilla lapsi pystyy parhaiten ajattelemaan asioita, joita voi itse nähdä, tuntea tai käsitellä – ajattelu on siis vielä konkreettista lapsi on liikunnallisesti taitava ja aktiivinen, usein myös huimapäinen ja uhkarohkea sorminäppäryys kehittyy ja antaa valmiuksia piirtämiseen, kirjoittamiseen tai askarteluun lapsi tekee monia asioita miellyttääkseen vanhempiaan lapsi ei aina osaa arvioida omaa jaksamistaan ja kykyjään

On myös hyvä muistaa, että jo pelkästään koulun alkaminen on uusi iso asia lapsen elämässä.

Erityisryhmät nuorisotyössä Humanistisen kasvatusajattelun mukaan jokainen ihminen on yksilö. Ei ole olemassa täysin samanlaisia lapsia tai nuoria, eikä heitä siksi voi luokitella pelkän ikänsä perusteella tietynlaiseksi kasvottomaksi massaksi. Toiset oppivat helposti teoreettisia asioita ja toiset puolestaan käytännönläheisiä asioita. Joillakin nuorista saattaa olla vaikkapa aikaisempaa harrastustaustaa, joka tukee palokuntatoimintaa: esimerkiksi mopojen parissa työskentelystä voi hyvinkin olla hyötyä moottoriruiskun käsittelyssä. Joillekin taas minkä tahansa koneen mekaniikan oppiminen saattaa tuottaa suuria vaikeuksia. Ehkä eniten palokuntanuorten kykyyn oppia vaikuttavat kuitenkin erilaiset oppimisvaikeudet. Koulussa erityisopetuksessa olevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut 1900-luvun loppupuolelta alkaen voimakkaasti. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että ongelmat lasten ja nuorten oppimisessa olisivat räjähdysmäisesti lisääntyneet, vaan tutkimuksen avulla on löydetty nimiä sellaisillekin ongelmille, joiden katsottiin ennen johtuvan laiskuudesta tai tyhmyydestä. Vaikka tavallisen nuoriso-osaston kouluttajan mielestä oppimisvaikeuksien ja muiden kasvattamista ja kouluttamista haastavien piirteiden määrä onkin ehkä turhan laaja, perustiedoilla ja avoimella asen-

31


Palokuntanuoret teella selviää pitkälle. Tässä kappaleessa esitellään muutamia yleisimpiä ja tärkeimpiä oppimisvaikeuksia ja annetaan myös eväitä kulttuuritaustaltaan erilaisten nuorten kohtaamiseen. Kuka on erityisoppilas koulussa? Erityisopetuksen syntyyn on vaikuttanut kaksi asiaa: oppilaiden erilaisuus ja toisaalta koulun valmius kohdata se. Poikkeavuus nähdään nykyään sosiaalisena ilmiönä. Ihmisestä tulee jollain tavalla vammainen vasta silloin, kun jokin piirre tai sen puuttuminen estää osallistumisen tavalliseen toimintaan. Lääketieteellä on perinteisesti ollut hyvin vahva asema länsimaisessa erityiskasvatuksessa, ja edelleen lääkäri on ainoa henkilö, joka voi diagnosoida virallisesti esimerkiksi keskittymishäiriön tai lukivaikeuden. Erityisopetuksen parissa on hyvin erilaista tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Koska alan tutkimus on vielä nuorta, ammattilaisetkin ovat joskus eri mieltä siitä, mitä eri määritelmillä tarkoitetaan. Erityisopetukseen voidaan ottaa muun muassa kehitysviivästymän, vamman, tunne-elämän häiriön, sosiaalisen sopeutumattomuuden tai kielellisen kehityksen takia. Erityistuen tarpeessa olevan nuoren kanssa tärkeää on huolehtia, ettei diagnoosi johda nuoren erilaisuuden ja negatiivisten piirteiden korostamiseen. Jos ympäristö liittää nuoreen kaikki tuntemansa esimerkiksi lukivaikeuksisen piirteet ja kohtelee häntä johdonmukaisesti stereotyyppisenä lukivaikeuksisena, nuoren identiteetti voi muuttua odotusten mukaiseksi. Kouluttaja saattaa esimerkiksi tarjota aina liian helppoja tehtäviä ja odottaa heikompia suorituksia kuin muilta. Käsitykset toisen kyvyistä alkavat hyvin helposti toteuttaa itseään.

Kulttuuritaustaltaan erilaiset lapset Kenen kulttuuritausta on erilainen, riippuu aina siitä, missä ja kuka asian määrittelee. Meistä jokainen kuuluu moneen eri kulttuuriin: on vapaapalokuntalaisia, urheilijoita, hevareita ja poppareita, nuoria ja vanhuksia, matemaatikkoja, lukutoukkia, kaupunkilaisia, maalaisia, suomalaisia... Erilaisuus on sitä, että jokin yksilön taustakulttuureista korostuu tietyssä ympäristössä. Vaikka monet lapset ja nuoret ovat joskus aikuisiakin tottuneempia erilaisuuteen ja pystyvät unohtamaan ennakkoluulonsa tavallista nopeammin, on aikuisen pidettävä osastossaan huoli siitä, että kaikki pääsevät toimintaan yhdenvertaisesti mukaan. Samalla korostuu aikuisen antama käyttäytymismalli siitä, miten erilaisuutta kohdataan. Vaikka maahanmuuttolukemamme ovat olleet eurooppalaisittain hyvin pienet, suomalainen yhteiskunta monikulttuuristuu hitaasti mutta varmasti. Tänne muuttaneiden ulkomaalaisten Suomessa syntyneet lapset monipuolistavat suomalaisen kulttuurin kenttää. Toisen polven maahanmuuttajat ovat syntyperäisiä suomalaisia eivätkä välttämättä ole käyneet vanhempiensa kotimaassa koskaan. Siksi on virhe kohdella heitä automaattisesti vieraan kulttuurin edustajina. Hyvän kulttuurienvälisen viestinnän lähtökohtana on molemminpuolinen pyrkimys ymmärrykseen ja toisen kunnioittaminen. Puhutaan kasvojen säilyttämisen periaatteesta. Se tarkoittaa, että toista ei nolata tai aseteta epämieluisaan tilanteeseen julkisesti tai kahdenkeskisissä tilanteissa vaan annetaan toiselle mahdollisuus säilyttää arvokkuutensa kaikissa tilanteissa. Eri kulttuureissa vaihtelee se, onko tärkeämpää säilyttää yksilön vai hänen yhteisönsä kasvot. Esimerkiksi monissa aasialaisissa kulttuureissa on tärkeämpää säilyttää toisen arvokkuus olemalla julkisesti samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka tietäisi hänen olevan väärässä tai vaikkapa ehdotetun aikataulun olevan mahdoton. Silloin kannattaa antaa mahdollisuus tuoda toisen näkemys esiin kertomalla omista ajatuksistaan tarkemmin vasta toisen kuulemisen jälkeen. Yksilökeskeisissä kulttuureissa taas arvostetaan suoraa palautetta ja asioiden tarkkaa selostamista, vaikka asia tuntuisikin melko selvältä. Lisätietoa löytyy etsimällä hakusanoilla individualistiset ja kollektivistiset kulttuurit. Haastavaksi viestinnän tekee se, että sanojemme ja tekojemme takana vaikuttavat eri arvomaailmat ja kulttuuri, joka on usein tiedostamatonta. Samoilla sanoilla voidaan tarkoittaa eri asioita.

32

Kielimuuriongelma? Koulussa suomea oppineet lapset toimivat usein tulkkeina vanhemmilleen, jos he eivät vielä osaa suomea tai muuta yhteistä kieltä. Tämä on kuitenkin joskus hieman ongelmallista ja eettisesti kyseenalaista, etenkin jos lapsi joutuu tulkkaamaan itseään koskevia asioita.

Tässä on muutamia vinkkejä kielimuurin yli kapuamiseen, jotta saat ainakin pienen kontaktin sellaisiinkin vanhempiin, jotka eivät puhu sinulle tuttuja kieliä.

1. Sano ilman sanoja. Eleillä ja ilmeillä välitetään muutenkin suurin osa kasvokkaiskeskustelun

viesteistä. Hymyile ja tervehdi. 2. Käytä tunteita. Ne ylittävät sanalliset muurit, sillä kaikkia tunteita ei edes ilmaista sanoilla. 3. Yritä sanoja. Useilla ihmisillä on passiivinen median kautta tullut englannin ja ympäristös- sään käytetyn kielen kielitaito. Puhu hitaasti ja yritä hieman eri ääntämyksiä. 4. Piirrä tai näytä esine. Jos et osaa selittää sanaa tulipalo, piirrä talo ja siihen liekit. Useimmat ymmärtävät tarkoituksesi nopeasti. 5. Pyydä apua. Joskus ympärilläsi voi olla yllättäviäkin kieliä tai kommunikointitapoja osaavia ihmisiä. 6. Tarkista merkitykset. Älä kuitenkaan kysy, ymmärsitkö, sillä vastaus on yleensä kyllä. Kokeile muotoilla asia uudestaan tai pyytää puhekumppaniasi selittämään asia niin, kuin on sen ymmärtänyt. 7. Ole kärsivällinen. Useimmat kuitenkin haluavat panostaa siihen, että keskinäinen ymmärrys löytyisi.

Jos suomi on teidän yhteinen mutta heikko kielenne, kokeile puhua kirjakieltä. Jos aikuinen on oppinut suomea vain oppikirjoista, hän ymmärtää ehkä paremmin sitä kuin puhekieltä tai alueesi murretta. Älä siis käytä paljon murre- tai slangisanoja. Yleensä pelkkä hitaasti puhuminen tekee sen, että sanat lausutaan loppuun asti. Hitaasti puhuminen myös lyhentää lauseita, jolloin pääajatus on helpompi löytää puheen virrasta. Älä kuitenkaan lyhennä puhetta minimaaliseksi ottamalla kaikki persoonapronominit pois (sinä menet > menet) tai tekemällä puheesta aivan samanlaista kuin kirjoitettu asiateksti ja siis rakenteellisesti hankalaa (nuoria kuljettava kouluttaja hakee nuoret ajamalla torin eteen hälytysvalot vilkkuen > Kouluttaja, joka hakee nuoret, ajaa torin eteen. Autossa on siniset hälytysvalot päällä). Lapset ja nuoret osaavat yleensä paremmin puhekieltä, koska he oppivat sitä koulussa kavereiltaan. Tekstien ymmärtävä lukeminen on usein hankalaa sellaisellekin, joka puhuu sujuvaa suomea. Kuinka uskonto voi vaikuttaa nuoren harrastamiseen? Uskonto tai sen puuttuminen on yksi tärkeimpiä kulttuurin rakennusaineita. Maailman yleisimmät uskonnot ovat kristinusko, islam, hindulaisuus ja uskonnottomuus (vuoden 2012 tilaston mukaan, www.ekumenia.fi). Suomessa suurin osa johonkin uskontokuntaan kuuluvista on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Tämän lisäksi on useita eri kristinuskon kirkkokuntia, joista tilastokeskuksen mukaan 2009 suurimpia olivat ortodoksit, Jehovan todistajat, vapaakirkko ja helluntailaiset. Suurin selvästi ei-kristillinen uskonto Suomessa on islam. Sillä on Suomessa jo parin sadan vuoden perinteet, vaikka osin maahanmuuton myötä se on tullut näkyväksi vasta viime vuosina. Pienempiä ryhmiä taas ovat muun muassa juutalaisuus ja buddhalaisuus. Lisätietoa Suomen eri uskonnollisista yhteisöistä löytyy esimerkiksi sivuilta www.uskonnot.fi.

33


Palokuntanuoret

Palokuntanuorten kanssa toimiminen

Eri uskonnon tunnustaminen ei estä toimivaa yhteistyötä nuoren ja hänen perheensä kanssa. Monille uskonto on hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia, ja lähtökohtana vuorovaikutuksen onnistumisessa on toisen uskonnon kunnioittaminen. Suomen uskonnonvapaus takaa jokaiselle oikeuden harjoittaa tunnustamaansa uskontoa, kunhan se ei ole ristiriidassa muiden lakien kanssa. Vaikka jotkin tavat voivat tuntua tavallisen kouluttajan mielestä turhilta tai kummallisilta, pieni joustavuus omassa toiminnassa takaa yleensä paremman suhteen nuoreen. Se antaa kuvan siitä, että kouluttaja hyväksyy uskonnon osana nuoren identiteettiä ja siten myös nuoren sellaisena kuin hän on. On kuitenkin tärkeää kohdella kaikkia nuoria tasavertaisesti ja olla korostamatta uskonnon merkitystä. Voi olla hyvä vaihtoehto myös kertoa kiinnostuksesta nuoren kulttuuria kohtaan ja pyytää häntä ja hänen perhettään itse kertomaan lisää tavoistaan ja näkemyksistään. Islaminuskoisille kiellettyjä asioita ovat muun muassa sianliha, alkoholi, uhkapeli, varastaminen, valehtelu sekä ihmisten ja eläinten kuvien käyttö etenkin uskonnollisissa yhteyksissä. Joidenkin tulkintojen mukaan myös musiikki on kiellettyä, mutta useimpien mielestä se on hyväksyttävää silloin, kun se ei ole sisällöltään islamin vastaista. Myös kättelyä ja muuta kosketusta etenkin eri sukupuolten kesken pidetään monissa muslimikulttuureissa vieraana ja sopimattomanakin. Jos siis kanssasi toista sukupuolta oleva nuoren vanhempi ei tahdo kätellä sinua, se voi kertoa arvostuksesta koskemattomuuttasi kohtaan, ei välinpitämättömyydestä tai loukkauksesta. Muslimin rituaalinen uskonnonharjoitus rakentuu niin sanotusti viiden peruspilarin varaan. Niitä ovat julkinen uskontunnustus, päivittäinen rukous, almuvero, paasto Ramadan-kuun aikana ja pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämässä. Rukoukset lausutaan viidesti päivässä. Sitä varten ei tarvitse mennä moskeijaan, vaan riittää, että rukouspaikan alusta on puhdas (tätä varten monet käyttävät rukousmattoa) ja paikalla on jokin osoittamassa oikeaa rukoussuuntaa Mekkaa kohti. Lisäksi kädet, pää ja jalat pestään puhdistautumisen merkiksi ennen rukousta. Perjantai on muslimimaissa pyhäpäivä, ja perjantairukoukseen osallistuminen moskeijassa on miesten velvollisuus. Ramadanin päivittäinen auringonnoususta auringonlaskuun kestävä paasto ei koske niitä, joille sen noudattamisesta on terveydellistä haittaa (esimerkiksi alaikäiset lapset, sairaat tai raskasta työtä tekevät aikuiset), joten nuoriso-osaston toiminnalle paasto ei asettane esteitä. Juutalainen viikko alkaa sunnuntaista, ja siksi pyhä eli seitsemäs viikonpäivä on lauantai. Päivässä rukoillaan kolmesti, pyhinä neljästi. Palokuntanuorten ikäisten juutalaisten suurimpia merkkipaaluja ovat täysi-ikäiseksi tulemisen juhla bar mitswa 13-vuotiaille pojille ja 12-vuotiaille tytöille ja juhlapäivistä pääsiäinen (Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi), valon juhla hanukkah ja suuri sovitusjuhla jom kippur. Juutalaiset välttävät sianlihaa ja mereneläviä.

Nuoriso-osaston johtaminen Nuoriso-osastoa johtaa osastonjohtaja apunaan yksi tai useampi varajohtaja. Tässä luvussa perehdytään yleisellä tasolla johtamiseen, sen toteuttamiseen ja muutamiin aiheeseen liittyviin käsitteisiin. Tarkempaa tietoa nuoriso-osaston johtamisesta saa nuoriso-osaston johtajakurssin materiaalista, ja aiheesta kiinnostuneille löytyy runsaasti oppaita myös esimerkiksi kirjastoista sekä internetistä.

Mitä johtaminen on? Johtamisella tarkoitetaan johtajan toimenpiteitä, joiden avulla hän saa johtamansa ryhmän tai organisaation ja sen jäsenet toimimaan ennalta päätettyjen päämäärien edellyttämään suuntaan. Johtamisesta on olemassa lukuisia erilaisia määritelmiä. Seuraavassa on lueteltu niistä muutamia: • • • • •

Johtaminen on ihmisten kanssa, avulla tai kautta työskentelemistä jonkin tehtävän suorittami- seksi. Johtaminen on vallankäyttöä sosiaalisessa ryhmässä. Johtaminen on inhimillisten pyrkimysten sopusointuun saattamista tietyn tavoitteen saavutta- miseksi. Johtaminen pyrkii organisaation päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseen luomalla suotuisat olosuhteet organisaation piirissä toimivien ihmisten työskentelylle. Johtaminen on koordinointia, organisointia ja motivointia.

Johtaminen on siis taitoa ja tahtoa saada ryhmä toimimaan jonkin tavoitteen mukaisesti. Johtaja onkin ryhmässä suorituksen ohjaaja, ei suorittaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän huolehtii siitä, että ryhmässä saadaan aikaan, tehdään oikein oikeita asioita – niitä, joita varten ryhmä on olemassa – ja toimitaan samalla organisaation tavoitteiden mukaisesti sekä hyväksyttyjä toimintaperiaatteita noudattaen.

34

35


Palokuntanuorten kanssa toimiminen Johtamistaito Hyväksi johtajaksi ei synnytä, vaikka tietyt persoonalliset ominaisuudet ja kyvyt ovatkin hyödyllisiä johtajaominaisuuksia. Toisilla näitä ominaisuuksia on luonnostaan enemmin kuin toisilla, mutta ne voidaan oppia myös koulutuksen ja kokemuksen kautta. Johtajaksi kehittyvältä vaaditaan ennen kaikkea oikeanlaista motivaatiota ja hyvää asennetta. Hyvän johtajan ominaisuuksia Johtajan hyvistä ominaisuuksista on käyty keskustelua ja tehty tutkimuksia sekä listauksia pitkin historiaa. Materiaalia aiheesta löytyy paljon niin painettuna kirjallisuutena kuin internetistäkin. Hyvän nuoriso-osaston johtajan ominaisuuksista voisi nostaa esille seuraavia:

• • • • • • • • • • • •

haluaa toimia johtajana omaa hyvän itsekontrollin tuntee osaston tavat, tavoitteet ja päämäärät osaa jakaa vastuuta antaa oikeudenmukaista palautetta osaa motivoida ja innostaa tukee, auttaa ja on läsnä kuuntelee muita päätöksenteossa osaa jakaa tietoa selkeästi on perillä palokunnan asioista tarttuu jämäkästi vaikeisiinkin asioihin on suunnitelmallinen ja ennakoi

Johtamisprosessi Johtaminen tapahtuu prosessissa osana tekojen, toimenpiteiden ja tapahtumien sarjaa. Johtamisen klassisessa mallissa prosessi jaetaan usein osaprosesseihin, joita ovat

• suunnittelu • toimeenpano ja • valvonta.

on myös sitä, että kaikki ryhmän jäsenet tuntevat olonsa ryhmässä turvalliseksi ja huomioiduksi. Näin esimerkiksi kiusaamisen ja muiden konfliktitilanteiden riski pienenee. Lapset ja nuoret eivät välttämättä tiedosta palokunnan hierarkiaa, joten käytännön toiminnan kannalta on mielekästä, että jokaisella kouluttajalla on sama arvovalta nuoria kohtaan. On myös hyvä muistaa, että nuorten kanssa työtä tekevät aikuiset ovat aina esimerkkejä. Nuorten ääni kuuluviin Hälytystilanteissa palokunnan toiminta perustuu pitkälti linjaorganisaatioon, jossa rivimiehet suorittavat työtehtäviä esimiehen antamien käskyjen mukaan. Myös nuoriso-osastossa tulisi nuoria valmistella näihin toimintamalleihin, etenkin sitten, kun siirtyminen hälytysostoon alkaa lähestyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nuorten oma-aloitteisuutta ja ideoita pitäisi nujertaa ennalta sovittuihin kaavoihin sopiviksi, pikemminkin päinvastoin. On erittäin tärkeää antaa nuorille mahdollisuus osallistua eri tavoin osaston toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen, sillä nuoret oppivat kenties parhaiten tekemällä, kokeilemalla ja kantamalla vastuuta. Nuoret voi ottaa mukaan osastossa esimerkiksi sääntöjen ja harjoitusohjelmien laadintaan sekä palokunnan nuorisotyötoimikunnan kokouksiin. Tämän lisäksi nuoria voi ohjata vaikkapa järjestämään oman leirin, tapahtuman tai retken, jossa he voivat itse toimia erilaisissa hallinto- ja johtotehtävissä.

Kouluttajien johtaminen Nuoriso-osaston johtajalla on velvollisuus ohjata ja valvoa muiden kouluttajien toimintaa, mutta myös antaa heille tilaisuuksia onnistua. Osaston johtajan kannattaa aktiivisesti kannustaa kouluttajia osallistumaan esimerkiksi palokuntanuorten kouluttajakurssille ja kartuttamaan muutenkin kouluttajataitojaan. Yleensä toiminta on parhaimmillaan silloin, kun kouluttajat viihtyvät keskenään ja ovat kiinnostuneita tehtävästään. Joissakin palokunnissa voi olla isoja haasteita saada osastolle riittävästi kouluttajia, jotka olisivat sekä motivoituneita että osaavia ohjaajia. Osaston johtajan tulisi kantaa kuitenkin vastuuta siitä, että kouluttajat on riittävän hyvin perehdytetty tehtäviinsä.

Suunnittelussa ensimmäinen tehtävä on tunnistaa suunnittelun kohteet. Suunnitteluun kuuluvat myös tavoitteiden asettaminen sekä toimenpiteiden ja tarvittavien resurssien suunnittelu. Hyvä työkalu nuoriso-osaston toiminnan suunnitteluun on vuosittain laadittava toimintasuunnitelma, josta kerrotaan enemmän omassa luvussaan. Toimeenpanossa on tarkoitus saada suunnitellut asiat tehdyksi. Hyvän toimeenpanon kriteeri on tehdä asiat oikein ja ajallaan. Organisaation työnjaosta johtuen toimeenpano on yhteistoimintaa. Hyvälle yhteistoiminnalle on ominaista, että siinä tarvitaan kaikkien panosta. Hyviin tuloksiin pyritään yleensä erilaisilla kannustimilla ja palkkioilla. Valvonta on välttämätöntä jokaisessa järjestelmässä, niin myös johtamisessa. Se tarkoittaa, että johtamisen tuloksista saadaan tietoa mittaamalla ja tarvittaessa ryhdytään säätötoimiin tai suurempiin muutostoimiin. Valvonnasta käytetään myös neutraalimpaa käsitettä raportointi.

Nuorten johtaminen Innostunut ja hyvin valmistautunut johtaja voi saada tilanteesta kiinnostavan, oli kyse sitten uusien tietojen ja taitojen opettamisesta, kilpailuun osallistumisesta tai muusta yhdessäolosta. Johtaminen

36

37


Palokuntanuorten kanssa toimiminen Palokuntanuorten kasvattaminen Kun aikuinen on tekemisissä nuorten kanssa, hän toimii aina samalla kasvattajana. Monen nuorisoosaston säännöissäkin asetetaan tavoitteeksi kasvattaa nuorista itsenäisesti toimivia aktiivisia kansalaisia, ja kouluttajan oman esimerkin kautta tätä tavoitetta on helppo tukea. Tämän takia on myös tärkeää pysähtyä joskus pohtimaan omia käsityksiään kasvattamisesta ja siitä, millaisia taitoja missäkin ikä- ja kehitysvaiheessa voi parhaiten kehittää. Se mitä pidetään oikeana kasvatusajatteluna, vaihtelee aikakauden ja yhteisön mukaan. Myös henkilön oma käsitys asiasta muuttuu ajan ja kokemuksen myötä, eikä yhtä oikeaa näkemystä ole.

Senso-motorinen kausi (0–2-vuotiaat), jolloin lapsi aistii ja jäljittelee. Lapsi aistii esimerkiksi äidin läsnäolon ja mielentilat. Esioperationaalisella kaudella (2–7-vuotiaat) lapsi erottaa sanan ja kohteen toisistaan. Konkreettisten operaatioiden kaudella (7–12-vuotiaat) lapsen ajattelu perustuu käsitteisiin, jotka ovat konkreettisia ja jotka voi aistia välittömästi. Formaalisten operaatioiden kaudella (yli 12-vuotiaana) lapsi pystyy ajattelemaan abstraktisti.

Erilaisia näkökulmia kasvattamiseen

Kasvatuspsykologian tavoitteena on saada aikaan tilanne, jossa yksilölle, olipa hän sitten lapsi, nuori tai aikuinen, opetetaan asiat silloin, kun hän on vastaanottavaisella kehityskaudella. On turha opettaa 7-vuotiaalle ensiavun teoriaa luennoimalla, joten opetus kannattaa hakea leikin ja toiminnan kautta. Samoin on hyvä ottaa huomioon tyttöjen ja poikien kehitys vaikkapa ikäkaudella, jolloin tyttöjen mielestä pojat ovat ääliöitä ja poikien mielestä tytöt nirppanokkia. Tällöin ei kannata teettää tehtäviä sekaryhmissä varsinkaan, jos kyse on uudesta ryhmästä. Tytöt myös kehittyvät poikia hieman nuorempina, mutta erot tasoittuvat myöhemmin murrosiässä.

Teknologinen kasvatusajattelu

Nuoriso-osaston kouluttaja ja osastonjohtaja kasvattajina

Teknologisen kasvatusajattelun mukaan koulutuksen tulee olla hyvin suunniteltua. Asiantuntijat ovat laatineet opetussuunnitelmia, ja esimerkiksi koulumaailmassa toteutetaan jatkuvasti uudistuksia. Oppilaiden/ihmisten tiedon omaksumista tutkitaan testein ja samalla kontrolloidaan oppimateriaalien oikeellisuutta ja ajankohtaisuutta. Tämänkaltaisen ajattelumallin takana on kilpailuyhteiskunta: koulutuksen ja kasvatuksen tulee huolehtia yhteiskunnan kilpailukyvystä, kansalaisten tiedon saamisesta ja hyvinvoinnista.

Palokuntanuorisotyön kasvatuksellisena tavoitteena on tukea nuorten kehittymistä itsenäisiksi, itseensä luottaviksi, osallistuviksi, yhteistoimintaan pystyviksi, turvallisuustietoisiksi ihmisiksi, jotka asennoituvat muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan myönteisesti. Palokuntanuorisotoiminnassa pyritään kasvattamaan nuorista kansalaisia, jotka ottavat huomioon lähimmäisensä ja tuntevat vastuunsa yhteiskunnassa. Yhtenä osana tavoitetta on lisätä nuorten kiinnostusta kansainväliseen kanssakäymiseen.

Tässä luvussa käsitellään erilaisia näkökulmia kasvattamiseen, ristiriitatilanteisiin ja palautteen antamiseen.

Humanistinen kasvatusajattelu Humanistista kasvatusajattelua voidaan pitää vastakohtana teknologiselle kasvatusmallille. Humanistisessa kasvatusajattelussa lähdetään yksilöstä, joka on ainutkertainen. Ei ole olemassa toista samankaltaista ihmistä, vaan on yksilöllisiä ominaisuuksia ja kehittymismahdollisuuksia. Humanistinen kasvatusideologian omaksuja miettii omaa ja kasvatettavan minäkäsitystä, pohtii erilaisia arvomaailmoja ja lähtee kasvatustyössään liikkeelle yksilöstä eikä esimerkiksi ympäröivästä yhteiskunnasta. Kasvatus suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan kasvatettavan kanssa yhdessä niin, että otetaan huomioon kasvatettavan mahdollisuudet, kiinnostukset, persoonallisuuden piirteet ja tarpeet. Humanistinen kasvatuskäsitys on kasvatettavan ja kasvattajan käymää vuorovaikutusta, jonka tarkoituksena on tukea kasvatettavan kasvua ympäröivään yhteiskuntaan. Tärkeitä tavoitteita ovat suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, inhimillisyys ja kriittisyys. Kasvatusfilosofia ja -psykologia Kasvatusfilosofian tehtävänä on pohtia kasvatustoiminnan perusteita, kasvatuksen tavoitteita, teorioita, periaatteita ja käsitteitä. Tällä ei tarkoiteta mitään arkipäivästä irtonaista filosofointia, vaan jokaisen kasvatustehtäviä tekevän ihmisen olisi aina silloin tällöin harrastettava kasvatusfilosofointia, jotta kasvatustoiminnalla olisi mahdollisuuksia toteutua järkevällä tavalla. Kasvatusfilosofiassa voidaan miettiä vaikkapa, mitä merkitsee, jos palokuntanuorisotyön kasvatustavoitteena on kehittää nuori itsenäiseksi ja kriittiseksi. Kasvatuspsykologialla pyritään yhdistämään tutkimus ja käytännön kasvatustyö. Keskeinen tutkimuskohde on opetus- ja oppimisprosessi, joka on erilainen eri ihmisillä iästä tai muista tekijöistä, kuten kehityshäiriöistä ja oppimisvaikeuksista johtuen. Kasvatuspsykologian tehtävänä on selvittää ihmisen kehityksen ja kasvun säännönmukaisuuksia, joita voidaan käyttää hyväksi kasvatuksessa ja opetuksessa. Esimerkiksi Piaget (1896–1980) on tutkinut lapsen kognitiivista kehitystä ja jakanut lapsen älyllisen kehityksen neljään eri vaiheeseen:

38

1. 2. 3. 4.

Kasvatus on kasvamaan saattamista. Mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä enemmän heitä ohjataan ja neuvotaan. Vanhempien nuorten kanssa taas ollaan, eletään, keskustellaan ja toimitaan tilanteen vaatimalla tasolla. Palokuntanuorisotyö mielletään liian usein ainoastaan palokuntatyöksi. Unohdetaan nuorisotyö ja siihen liittyvä kasvatusvelvollisuus ja -oikeus. Palokuntanuorisotyö ei ole vain oppitunteja, harjoituksia, tiukkaa kuria tai arvoasteikkoja. Harjoitukset ja oppitunnit kuuluvat yhtenä osana palokuntanuorisotyöhön, mutta siihen liittyy paljon muutakin. Nuoriso-osasto on nuoria varten. Se tukee heidän kasvuaan ihmisiksi, jotka auttavat lähimmäisiään, ja samalla heille opetetaan palokuntatietoja ja -taitoja Nuorista kasvatetaan palokunnan eri osa-alueilla toimivia vastuullisia aikuisia. Hyvin harva 10-vuotias innokas palokuntanuori on mukana kymmenen vuoden kuluttua ainakaan juuri saman palokunnan hälytysosastossa. Pelkkä hälytysosastokeskeinen ajatus pudottaa osan nuorista pois palokuntanuorisotyön piiristä, mutta yhdelläkään palokunnalla ei ole varaa käännyttää yhtään ihmistä pois oveltaan. Jokaiselle löytyy sopiva toimintamuoto palokunnasta. Tähän ajatusmuotoon on joidenkin ehkä vaikea sopeutua, mutta kannattaa miettiä, onko palokunta ihmisiä varten vai ihmiset palokuntaa varten. Nuoriso-osaston kouluttajaksi on viisasta valita aina ihminen, joka on innokas ja kykenevä toimimaan nuorten ja lasten kanssa. Jos valinta osuu epäpätevään henkilöön, toiminnan sisältö kärsii, nuoret kärsivät ja koko palokunta saa kokea seuraukset. Kaikissa valinnoissa on ajateltava toiminnan tavoitteita ja vastuuta. Pelkät kurssit ja koulutukset eivät tee ihmisestä kypsää osastonjohtajaa tai kouluttajaa. Tarvitaan elämänkokemusta, säkillinen mielikuvitusta, pussillinen luovuutta ja iso laatikollinen inhimillisyyttä. Palokuntatyössä on päälliköitä, kouluttajia ja johtajia, mutta asemat ja arvonimikkeet eivät saa missään tapauksessa tulla itseisarvoksi, vaan kaiken toiminnan taustalla on ihminen itse. Kenestäkään ei tule hyvää osastonjohtajaa siksi, että palokunnan syyskokous valitsee hänet nuoriso-osaston johtajaksi. Hyvän kouluttajan ihmisestä tekevät ihmissuhteet ja niiden hyvä hoitaminen, asenteet ja arvostukset nuoria ja palokuntaa kohtaan, motiivit toimia kouluttajana sekä omat kokemukset ja tunteet. Nuorelle eivät arvomerkit ja asema organisaatiossa merkitse mitään. Nuorelle merkitsee se, että

39


Palokuntanuorten kanssa toimiminen hänen kanssaan toimiva osaa olla ihminen vahvuuksineen ja heikkouksineen. Nuori tarvitsee aikuisia, muitakin kuin äitiä, isää ja opettajia.

Jo ilmenneitä ongelmia on helpointa puida keskustelemalla. Osastonjohtaja voi keskustella nuoren kanssa kahdestaan, tai jos ongelma koskee koko osastoa, keskustelu voidaan käydä koko osaston kesken.

Ristiriitatilanteet ja palautteen antaminen

Kun keskustellaan nuoren kanssa, on annettava myös nuoren puhua. On pyrittävä löytämään asian ydin, eli miksi nuori käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Keskustelutilanteesta ei tarvitse tehdä nuhtelutilannetta, jossa auktoriteetti kertoo heikommalle osapuolelle tämän väärästä käyttäytymisestä, sillä tämä todennäköisesti tietää jo toimineensa väärin. Keskustelutilanteessa pyritään tasapuolisuuteen.

Aina kun on ihmisiä koolla, syntyy vuorovaikutuksen seurauksena myös erimielisyyksiä. Jotta ristiriitatilanteita voitaisiin vähentää ja lieventää, nuoriso-osaston toiminnassa kannattaisi olla selvä työnjako kouluttajien kesken niin, ettei yksi tee kaikkea sekä avoin ilmapiiri, jossa asioista voidaan keskustella ja ratkoa ongelmia yhdessä. On tärkeää, että ihmisten välillä vallitsee luottamuksellinen suhde. Jokaisessa osastossa on tilanteita, joissa yksi tai useampi nuori käyttäytyy muita häiritsevästi. Häiriökäyttäytymisen muotoja on hyvin erilaisia, mutta monia tilanteita voi ennaltaehkäistä yhteisten pelisääntöjen luomisella. Ristiriitatilanteita voi harjoitella etukäteen mielikuvaharjoitteilla. Kasvattaja voi ajatella erilaisia tilanteita, joita nuorten kanssa voi sattua. Samalla hän yrittää keksiä useita erilaisia ratkaisumalleja, joilla ongelma voitaisiin selvittää. Tietysti aina tulee eteen yllättäviäkin tilanteita. Kun annetaan palautetta, kannattaa olla tarkkana, ettei palautteen antamisen sijaan käytä repivää arvostelua. Repivä arvostelu alentaa itsetuntoa, vahingoittaa minäkuvaa ja heikentää yksilön suorituksia kaikessa, mitä hän yrittää. Repivän arvostelun jälkeen suoritukset eivät siis parane, vaan mitättömyydentunne, virheherkkyys ja yleinen harmituskäyrä kasvavat. Sen sijaan rakentava palaute saa henkilön tuntemaan olonsa paremmaksi: rakentava palaute lisää kykyä suoriutua tehtävästä tulevaisuudessa paremmin ja suojelee henkilön itsetuntoa. Palautteen tarkoituksena on auttaa henkilöä kehittymään, ei loukata tätä tai korostaa palautteen antajan omaa asemaa.

Yksi hyvä ristiriitatilanteiden ratkaisumenetelmä on vaihtoehtotoiminta, joka toimii varsin hyvin etenkin nuorempien nuorten kanssa. Vaihtoehtotoiminnalla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi koulutuksen aikana hölmösti käyttäytyvälle nuorelle annetaankin jokin muu, esimerkiksi apuopettajan tehtävä tai muu työ. Näin nuoren huomiohakuisuus saadaan kanavoitua positiiviseen toimintaan eikä häirintään. Rankaisua pitää välttää mahdollisimman pitkään. Kasvattaja toimii esimerkkinä, jonka toimintatapoja seuraavat sukupolvet helposti toistavat, ja jos hän käyttää usein selvää rankaisua, kouluttaja viestittää nuorelle, että rankaisu on hyvä tapa toimia. Selvää lienee, että laki kieltää ruumiillisen kurittamisen, kuten tukistamisen, ja tulkitsee sen pahoinpitelyksi. Kokonaan tai määräajaksi erottaminen nuoriso-osaston toiminnasta on todella harvoin hyvä ratkaisu. Erottaminen tulee yleensä kyseeseen vain, jos nuoren tai muiden nuorten turvallisuus on nuoren oireilun takia vaarassa eikä yrityksistä huolimatta asiaa saada korjattua. Ongelmat eivät myöskään ratkea sillä, että kouluttaja laittaa päänsä pensaaseen ja odottaa, että ongelmat katoavat. Esimerkkitapaus piilokiusaamisesta:

Antaessasi palautetta • anna myönteinen palaute kaikkien kuullen ja negatiivinen palaute henkilökohtai- sesti kahden kesken • anna palaute välittömästi • ole rehellinen, johdonmukainen ja oikeudenmukainen • muista hampurilaismalli: sekä positiivista että negatiivista • keskity käyttäytymiseen ja suoritukseen, älä persoonaan • keskity nykyhetkeen, älä menneisyyteen • tee selkeä sopimus siitä, miten toimitaan jatkossa ja tarjoudu auttamaan

Jos välit meinaavat tulehtua hankalasti käyttäytyvän nuoren kanssa, hänen kanssaan kannattaa keskustella, jospa syyt huonoon käyttäytymiseen löytyisivätkin esimerkiksi ongelmista kotona, koulussa, kaveripiirissä tai seurustelusuhteessa. Kouluttajan kannattaa myös katsoa peiliin ja pohtia omaa käyttäytymistään. Erilaisten ristiriitatilanteiden selvittäminen vaatii kouluttajilta aikaa, psykologista silmää ja rohkeutta tarttua vaikeisiin asioihin. Tärkeää on käsitellä ongelmat heti niiden synnyttyä, sillä pitkittyessään asiat yleensä hankaloituvat. Kun palautteen saa heti toiminnan yhteydessä, sillä voi muuttaa käyttäytymistään parhaiten.

40

Palokunnan nuorten harjoitukset olivat joka viikko tiistaisin. Ryhmä oli toiminut jo melko pitkään yhdessä. Pekka oli muuttanut paikkakunnalle vuosi sitten ja oli ollut aktiivinen palokuntanuori jo aikaisemmassa asuinkunnassaan. Heti muutettuaan Pekka halusi mukaan palokuntatoimintaan. Hän osoittautui hiljaiseksi kaveriksi, jolla oli kuitenkin jo hyvät palokuntanuoren perustaidot hallussaan. Pekka kävi harjoituksissa säännöllisesti ja tuntui olevan hyvin mukana harjoituksissa. Ohjaaja alkoi kiinnittää huomiota noin puolen vuoden kuluttua siihen, että Pekka tuli harjoituksiin aina vähän myöhässä ja toisaalta hänellä ei ollut koskaan kiire pois harjoituksista vaan hän jäi usein katselemaan asemalle paikkoja harjoitusten jälkeen. Kouluttajalla oli ollut tapana tehdä nuorista pienryhmiä harjoitusten aikana, mutta niin että hän oli itse päättänyt ryhmät. Antaessaan nuorten itse hakeutua mieleisiinsä ryhmiin jäi Pekka hämilleen, eikä oikein löytänyt omaa paikkaansa. Kouluttaja alkoi seurata Pekan tilannetta tarkemmin ja huomasi, että Pekka oli jatkuvasti ulkopuolinen, eikä hänellä näyttänyt oikein olevan yhtään kaveria harjoituksissa. Kouluttaja päätti ottaa asian Pekan kanssa puheeksi harjoitusten jälkeen kun muut olivat jo lähteneet koteihinsa. Kouluttaja lähti kyselemään mitä Pekka tykkäsi asua uudessa kodissaan ja millaiselta uusi palokunta tuntui vanhaan verrattuna. Pekka oli hiljainen ja sanoi, että kaikki oli ihan ok. Kouluttaja jatkoi seuraavalla viikolla kyselyä ja pyysi Pekkaa kertomaan jotakin vanhasta palokunnastaan ja millaiset harjoitukset siellä olivat olleet hänestä kaikkein hauskimpia. Pekka kertoi, että hän oli pitänyt paljon rastikoulutuksista, jossa oli ollut vain pari nuorta rastilla kerrallaan. Pekka kertoi myös, että oli mielestään aika hyvä tekemään solmuja ja oli harjoitellut niitä myös kotona. Kouluttaja päätti ottaa seuraavalla viikolla aiheeksi solmut ja antoi Pekan näyttää muille esimerkkiä vaikeimmista solmuista. Pekan taidot vakuuttivat muut osaston nuoret. Jälleen Pekka jäi harjoitusten jälkeen asemalle ja kouluttaja kehui hänen solmutaitojaan mahtaviksi. Kouluttaja kysyi Pekalta, oliko hän saanut uudesta palokunnasta jo kavereita. Pekka kertoi, että ei hänellä ollut kavereita ja hän oli yleensä yksin. Kouluttaja kysyi, eikö Pekka voisi tulla harjoituksiinkin muiden nuorten kanssa samaan aikaan, mutta Pekka sanoi, että muut eivät kerro hänelle milloin tulevat. Kysymykseen kiusaavatko muut nuoret häntä, Pekka sanoi, että eivät oikeastaan, mutta jättävät hänet syrjään. Vanhemmilleen Pekka ei ollut asiasta puhunut. Kouluttaja ja Pekka sopivat, että seuraavan viikon harjoituksissa asiasta puhuttaisiin yhdessä kaikkien kanssa. Harjoituksen aiheena oli toisten auttami-

41


Palokuntanuorten kanssa toimiminen

Nuoriso-osaston toiminta

nen. Alussa käytiin läpi palokunnan tehtäviä yhteiskunnassa, keskeisimpänä asiana toisista ihmistä huolehtiminen ja auttaminen. Kouluttaja jakoi ryhmän pienempiin osiin ja antoi jokaiselle ryhmälle tehtäväksi miettiä, miten voisi tutustua uusiin ihmisiin uudessa paikassa, vaikkapa leirillä, ja miten uusi kaveri voidaan ottaa mukaan porukkaan. Lopuksi ryhmien työt purettiin. Kouluttaja veti ryhmien tuotokset yhteen. Hän kertoi, että koska heidän oma ryhmä oli saanut uuden jäsenen, hän toivoo, että vanhat ryhmän jäsenet auttaisivat Pekkaa pääsemään mukaan hänelle uuteen ryhmään. Pekka oli opettanut ryhmälle uusia solmuja, nyt oli ryhmän vuoro opettaa Pekalle muita ryhmän omia juttuja. Muutamien seuraavien viikkojen aikana Pekka alkoi kulkea harjoituksiin muiden nuorten mukana eikä hän jäänyt enää asemalle harjoitusten jälkeenkään. Kyseisessä tarinassa ei välttämättä ollut kyseessä tiedostetusta kiusaamisesta vaan yksilön ryhmän ulkopuolelle jättämisestä, joka yksin jääneestä saattaa tuntua hyvinkin ahdistavalta. Keskeistä tässä kuitenkin on se, että aikuiset havainnoivat ryhmäänsä ja rohkeasti keskustelevat nuorten kanssa asioista. Esimerkkitapaus levottoman ryhmän hallitsemisesta: Ryhmä muodostuu 12 palokuntanuoresta. Ryhmässä on useampi vilkas poika ja vastapainona muutama hiljainen tyttö ja pari hyvin rauhallista poikaa. Ryhmän toiminnan rajaaminen on hyvin haastavaa, koska vilkkaat kaverit ehtivät kysymään ja vastaamaan aina ennen kuin kysymystä on esitettykään. Toiminta on heillä hyvin nopeatempoista ja hiljaisemmat ryhmässä olijat eivät tahdo päästä ääneen lainkaan. Harjoitusten eteneminen on joka kerta hyvin samanlainen. Aluksi kokoonnutaan yhteen ja merkitään paikallaolijat. Tämän jälkeen käydään läpi harjoituksen sisältö ja harjoitusrastien aiheet. Tämän jälkeen nuoret jakautuvat ryhmiinsä ja siirtyvät rasteille kouluttajan kanssa. Varsinaista teoriaopetusta on ryhmällä mahdollisimman vähän. Harjoitukset painottuvat pääasiassa toimintaan. Ryhmä on jaettu ainakin kolmeen pienryhmään; eri rasteilla nuoret tekevät erilaisia aiheeseen liittyviä tehtäviä. Pienryhmien kokoonpanoa on vaihdeltu. Aluksi vilkkaat lapset pyrittiin erottamaan eri ryhmiin, tästä seurauksena oli, että jokainen pienryhmä oli levoton. Lopuksi kokeiltiin vilkkaiden kavereiden laittamista samaan pienryhmään. Tällöin onnistuttiin rauhoittamaan kaksi ryhmää ja niihin saatiin mukava oppimista tukeva rauhallisuus. Levoton ryhmä alkoi mielenkiintoisesti kommentoida omaa toimintaansa ja nuoret sopivat, että heidän pitää kuunnella, muuten he eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Ryhmän ohjaaminen vaati kuitenkin kouluttajilta etukäteissuunnittelua ja kokonaisvaltaista läsnäoloa paikalla. Yhtenä oivalluksena ryhmän rauhoittamiseksi tuli harjoitusten alussa oleva juoksuleikki. Leikki antoi nuorille mahdollisuuden juosta ja purkaa energiaansa. Leikki pyrittiin nivomaan illan harjoitusaiheeseen. Vilkkaiden nuorten kohdalla tehokkaaksi todettiin myös raskaiden tavaroiden siirtäminen niin, että nuoret joutuivat pinnistelemään. Tämä helpotti heidän keskittymistään varsinaiseen opeteltavaan asiaan. Kaikenlainen turha odottelu ja liian pitkät kouluttajan puheet aiheuttavat levottomuuden lisääntymistä. Rivissä tai jonossa seisominen on myös haastavaa ja saa aikaan tönimistä. Rivimuodostelma riittävän väljästi onnistui parhaiten. Voidaan pohtia olisiko helpompi sanoa näille nuorille miehenaluille, että harjoituksiin ei ole tulemista jos ei pysty olemaan hiljaa, paikallaan ja kuuntelemaan ohjeita kerralla. Kuitenkin he ovat kiinnostuneita harrastuksesta ja tulevat joka viikko sovitusti harjoituksiin. Pojat ovat innokkaista oppimaan uutta ja vaikka usein näyttää siltä, että he eivät ole mitään kuunnelleet, he muistavat hämmästyttävästi opetellut asiat. Joskus voi olla siis perusteltua sallia kohtuullinen liikehdintä, se voi jopa edesauttaa keskittymistä.

Toiminnan suunnittelu Tässä luvussa käsitellään toiminnan suunnittelua: mitä suunnitellaan ja miksi, kuinka viikkoharjoituksia järjestetään sekä kuinka oppiminen tapahtuu. Tutuksi tulevat toimintasuunnitelma, kausisuunnitelma, harjoitussuunnitelma, pitkän tähtäimen suunnitelma ja opetuksen suunnittelu.

Mitä suunnitellaan ja miksi? Varsinainen toimintasuunnitelma Nuoriso-osaston toimintasuunnitelma on yhdistystoiminnan suunnittelua ja se laaditaan aina seuraavaksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Toimintasuunnitelma sisältää kaikki nuoriso-osaston tulevaa toimintaa koskevat tiedot, kuten maininnat osaston toiminnan painopisteistä, harjoituksien ajankohdasta ja kestosta, mahdollisesta kesätauosta, budjetista, jäsen- ja kouluttajatilanteesta, jäsenhankinnasta, PR-toiminnasta, tiedotuksesta, retkistä ja tapahtumista. Siihen sisällytetään myös pelastusliiton ja toiminta-alueen nuorisotapahtumat, kuten leirit ja kilpailut, joihin aiotaan osallistua. Käytännössä valmis toimintasuunnitelma kattaa siis kaiken varsinaisten viikkoharjoitusaikojen ulkopuolella tapahtuvan toiminnan. Viikkoharjoituksia on hyvä pohtia toimintasuunnitelman yhteydessä sen verran, että ollaan tietoisia, mitä aihealueita vuoden aikana aiotaan harjoitella ja mitkä aiheet ovat toiminnan tärkeimmät painopisteet. Viikkoharjoitusten järjestäminen on hyvä sitoa koulujen työaikoihin niin, että harjoitusten kesätauko ajoittuisi nuorten loma-aikaan. Kauden päätöksistä ja avajaisista saadaan helposti mukavia juhlahetkiä, kun välissä pidetään myös kouluttajille tarpeellinen loma-aika. Valmis toimintasuunnitelma hyväksytetään palokunnasta riippuen sen hallituksella, vuosikokouksella tai vastaavalla toimielimellä – asia kannattaa tarkistaa oman palokunnan johtosäännöstä. Hyväksytetty toimintasuunnitelma on tärkeä ohje, valtuutus ja velvoite nuoriso-osaston toiminnalle.

42

43


Nuoriso-osaston toiminta Kausisuunnitelma Kausisuunnitelma on toimintasuunnitelman ohella hyvin tärkeä työkalu nuoriso-osaston toiminnan suunnittelussa. Kausisuunnitelma laaditaan yleensä yhdelle toimintakaudelle (tammikuu–heinäkuu, elokuu–joulukuu) tai lyhemmälle ajalle, kuten kolmelle kuukaudelle kerrallaan. Kausisuunnitelma sisältää kaiken osaston toiminnan kyseisenä aikana, mukaan lukien viikkoharjoitusten aiheet. Jokaisesta tapahtumasta merkitään vähintään aihe, päivä, aloitus- ja päättymisaika sekä tilaisuudesta vastaava henkilö. Järkevää on myös kirjata erillisiin sarakkeisiin, mitä eri-ikäisten oletetaan osaavan harjoitusaiheesta illan päätteeksi. Näin varmistetaan vaihtelu ja nousujohteisuus myös aiheiden sisällöllisessä käsittelyssä. Kausisuunnitelma on hyvä laittaa suoraan HAKAan sekä lähettää nuorten mukana kotiin. Suunnitelmasta nuori sekä hänen vanhempansa näkevät, mitä toimintaa osastolla on. Kausisuunnitelman laatiminen Kokenutkaan osastonjohtaja ei pysty pitämään usean tilaisuuden kokonaisuutta mielessään, saati sitten koko vuoden tapahtumia. Huolellisella suunnittelulla taataankin toiminnan yhtenäisyys ja luodaan harjoituksista harkittu ja eheä kokonaisuus. Hyvän suunnittelutyön tuloksena eri tilaisuudet liittyvät toisiinsa ja toiminta on mahdollisimman tasokasta tarjolla olevien resurssien puitteissa. Vaikka luova hulluus on monesti eduksi, toiminnan suunnittelussa on oltava ainakin jossain määrin realisti. Osastonjohtajan kannattaa ottaa suunnitteluun mukaan ainakin osaston varajohtajat, kouluttajat ja nuoret. Toiminnan rikastuttamiseksi ideoita voi kysellä myös muilta palokunnan osastoilta tai jopa palokunnan ulkopuolelta: paikalliselta koululta, nuorten vanhemmilta, kunnan sivistystoimesta tai vapaa-aikavirastosta, naapuripalokuntien nuoriso-osastojen johtajilta, pelastusliiton nuorisotyönohjaajalta tai koulutusohjaajalta, muilta paikallisilta nuorisojärjestöiltä ja niin edelleen. Yksi näppärä keino ideoiden keruuseen on googlata, mitä nuoret harjoittelevat muissa palokunnissa Suomessa tai muualla maailmassa. Edellisen vuoden kausisuunnitelmia kannattaa hyödyntää lähinnä tarkistamalla, ettei tule suunniteltua toista samanlaista vuotta. Suunnittelu aloitetaan niin varhaisessa vaiheessa, että ehditään hankkia riittävät taustatiedot suunnittelun tueksi. Näitä taustatietoja ovat esimerkiksi

• • • • •

palokuntanuorisotyön tavoitteet, osaston budjetti, osaston, palokunnan tai toiminta-alueen vahvuudet ja erikoisosaamisalueet, nuorten määrä, ikäjakauma, fyysinen koko, osaamistaso ja motivaatio sekä osaston ulkopuolinen toiminta, joka saattaa vaikuttaa esimerkiksi kaluston käytettävyyteen.

Näistä kohderyhmän huomioiminen ei ole suinkaan vähäpätöisintä. Kaikenikäiset ja -kokoiset nuoret eivät pysty tekemään samoja asioita, esimerkiksi kymmenenvuotiaalle pystyputken paikalleen asettaminen tai sarjatikkaiden pystyttäminen on todennäköisesti fyysisesti liian raskas urakka. Liian vaikeiden asioiden opiskelu voi olla myös turhauttavaa. Vastaavasti seitsemäntoistavuotiasta todennäköisesti puuduttaa harjoitella letkun kiepittämistä, jos hän on osannut tehdä sen jo kymmenenvuotiaana. Riittävät, osaamistason ylärajoilla olevat haasteet ja vaihtelu harjoitusaiheissa yleensä ylläpitävät hyvin nuorten motivaatiota. Muita suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä • Vuodenaikojen vaikutus. Perustaitoja on hyvä voida harjoitella mukavissa olosuhteissa lämpi- mässä ja kuivassa, kun taas soveltamista voidaan hyvinkin harjoitella tuulessa ja tuiskussa.

44

Sisätiloissa toteutettavat harjoitukset kannattaa sijoittaa kylmiin talvi-iltoihin ja vastaavasti lämpimillä kevät- ja syyssäillä kannattaa olla paljon ulkona. Kesällä on hankalaa harjoitella kairaamista, eikä tammikuussa pääse uimaan, jos järvet ovat jäässä ja matkaa lähimpään uimahalliin on enemmän kuin tarpeeksi.

Vaihtelun tarve. On tärkeää, että nuoret sekä kouluttajat viihtyvät harjoituksissa ja haluavat olla osa palokuntaa, joten toiminnasta on tehtävä monipuolista ja vaihtelevaa. Joillekin harjoi- tusilloille on hyvä sijoittaa niin sanottuja välikevennyksiä, kuten reissu pulkkamäkeen, nyyttärit ja leffailta, tutustumiskäynti, lettukestit tai pitsailta. Samaa aihetta ei kannata harjoitella neljää kertaa peräkkäin, jollei siitä tee todella mielenkiintoista, eikä peräkkäisiin harjoituskertoihin kannata sijoittaa enempää kuin kaksi oppituntia.

Nousujohteisuus. Toiminnan on annettava sopivia haasteita jo olemassa olevaan osaamiseen verrattuna. Nousujohteisuuden pitäisi näkyä harjoitusputkissa, koko harjoituskaudessa ja yksittäisen nuoren harrastusvuosissa. Nousujohteisuus tarkoittaa sitä, että edetään asteittain vaikeampiin osasuorituksiin ja aiheisiin. Harjoitusputkissa nousujohteisuus voi näkyä vaikkapa niin, että harjoitellaan kaksi tai kolme kertaa peräkkäin samaa aihetta niin, että aloitetaan perusteista ja viimeinen harjoituskerta on soveltava keikkaluonteinen harjoitus. Harjoitushälytykset on myös aina hyvä aikaisempina viikkoina opittujen taitojen kertausharjoitus.

Liikuntakasvatus. Palokunnan tulisi olla paikka, jossa liikkuminen on osa harrastusta luonnos- taan toiminnantäyteisten harjoitusten ansiosta. Liikuntakasvatus on tärkeä osa kasvamista hälytysosastoon, mutta se on myös asennekasvatusta, joka motivoi huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Niillä paikkakunnilla, joilla nuorilla ei ole juuri harrastusmahdollisuuksia, osaston johto voi organisoida nuorille esimerkiksi jalkapallon peluuta joka toinen viikko normaalien viikkoharjoitusten ulkopuolella. Lisää liikuntakasvatuksesta voit lukea luvusta Liikuntakasvatus.

Kouluttajien ominaisuudet. Kouluttajien erityisominaisuuksia ja -taitoja kannattaa hyödyntää aktiivisesti. Harjoituksia jaettaessa itse kunkin kannattaisi kehittyäkseen kouluttajana pyrkiä myös pois omalta mukavuusalueelta ja lupautua järjestämään harjoituksia sellaisistakin aiheista, joita ei ole aikaisemmin kouluttanut.

Kertaamisen jalo taito. Suunnitelmaa tehdessä on hyvä tietää tarkasti, mitä nuorten halutaan osaavan kauden päätteeksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on syytä olla tarpeeksi perustaitoja harjoittavaa kertausta. Kouluttajina meillä tulee olla kärsivällisyyttä ja intoa teettää joskus samoja asioita niin monta kertaa, että ne jäävät nuorten muistiin.

Alle kymmenenvuotiaille suunnatun toiminnan suunnittelu Kouluiän saavuttaneiden ryhmässä vaihtuvuus on usein suurta. Tässä iässä halutaan kokeilla paljon erilaisia asioita, joten harrastuksia on useita ja ajan kanssa sieltä valikoituu muutamia. Lapsi näkee yleensä aika nopeasti, onko palokuntaharrastus mieleinen vai ei. Kun harjoitusohjelmaa laaditaan, on viisasta pohtia tarkkaan, mitä lapsen olisi hyvä tietää ja osata, vaikka hän ei sitten olisikaan kuin muutaman kuukauden mukana. Palokunnassa tietenkin varusteet ja paloauto ovat niitä hienoimpia kokemuksia, joten niistä on hyvä aloittaa. On myös hyvä pohtia, onko lapsen osattava tehdä perusselvitys, vai olisiko hänelle hyödyllisempää, jos hän osasisi soittaa hätänumeroon ja käyttää sammutuspeitettä. Alle kymmenenvuotiaiden viikkoharjoituksen kesto voi olla maksimissaan puolitoista tuntia kerrallaan. Yleisimmin se on tunnin. Aika saattaa tuntua lyhyeltä, mutta pitää muistaa, että lapsen keskittymis-

45


Nuoriso-osaston toiminta kyky pitkän koulupäivän jälkeen ei ole enää parhaimmillaan. Suunnittelu ja etukäteisvalmistelut ovat harjoituksen onnistumisen edellytyksiä. Harjoituksen suunnittelussa kannattaa käyttää koulutuskorttia, johon suunnitellaan minuutti minuutilta, mitä harjoitus pitää sisällään. Harjoitus valmistellaan ottamalla tarvittava koulutuskalusto esille. Varusteiden pukemiseen ja riisumiseen on hyvä molempiin varata kymmenen minuuttia, joten itse harjoitusaikaa jää yleensä noin 30–40 minuuttia. Varusteiden vaihto sujuu nopeasti, kun kaikki kouluttajat ovat avustamassa siinä. Harjoitusohjelman suunnittelun pitää olla loogista ja vaikeustasoa on hyvä nostaa pikkuhiljaa. Ennen kuin lapsen täytyy osata sammuttaa tulipalo, hänen on hyvä ymmärtää, miten palo syttyy, ja ennen kuin palo syttyy, lapsen on hyvä osata palon ennaltaehkäisy. On hyvä myös huomioida, että jos lapsi on palokunnassa 7-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, pitäisi joka vuosi tulla jotakin uuttaa ja motivoivaa asiaa, jotta nuori pysyy matkassa mukana koko kymmenen vuoden ajan. Viikkoharjoitusten ei tarvitse aina olla palokunta-aiheisia, vaan mukaan kannattaa ottaa myös muita turvallisuuteen ja kansalaiskasvatukseen liittyviä teemoja. Polkupyöräkauden alkaessa paikalle voi pyytää vaikkapa poliisin kertomaan liikennesäännöistä ja tekemään pyörätarkastuksen, ja jouluna voidaan viettää pikkujouluja ihan vaan tonttuillen. Liikunnalliset harjoitukset ja erilaiset joukkuelajit ovat hyviä harjoituksia ryhmässä toimimiseen. Palokuntanuorille on olemassa myös alueellista ja valtakunnallista toimintaa, kuten leirejä, diskoja ja kilpailuja. Kaikkeen kannattaa lähteä mukaan rohkeasti myös nuorempien nuorten kanssa. Lasten on hyvä nähdä viikkoharjoitusten ulkopuolista palokuntatoimintaa ja huomata, että heitä on muitakin. Tässä auttavat myös retket toisiin palokuntiin ja erilaiset yhteisharjoitukset. Leiritoiminta on yksi lasten ja nuorten tärkeimmistä toimintamuodoista. 7–9-vuotiaat pääsevät leirillä suorittamaan palokuntanuorten kurssiputken ensimmäiset alkukurssit. Leirillä majoitutaan teltoissa, toimitaan ryhmässä ja huolehditaan itsestä. Leiriviikko on usealle ensimmäinen pitkä aika olla poissa kotoa ja näin ollen myös todellinen seikkailu. Kouluttajilta leirit tietysti vaativat täydellistä paneutumista ja sitoutumista lasten kanssa olemiseen 24 tuntia vuorokaudessa, mutta kun matkaan saadaan riittävä määrä kouluttajia, leirityö ei kuormita tarpeettoman paljon yksittäistä kouluttajaa. Varsinkin lasten kohdalla yhteistyö heidän huoltajiensa kanssa on erittäin tärkeää. Vanhemmat kannattaa kutsua mukaan esimerkiksi kauden avauksiin, joissa käydään kauden harjoitusohjelma läpi. Näin kotonakin tiedetään, mitä harjoitusohjelmassa olevat asiat tarkoittavat ja osaavat esimerkiksi varata oikeanlaiset varusteet lasten mukaan. Vanhempainillat kerran tai kaksi vuodessa ovat lapsillekin kiva juttu. Silloin rakennetaan ohjelma niin, että vanhemmat pääsevät näkemään todellista osaston toimintaa ja omat lapsensa palokunnan varusteissa. Sähköpostilla tiedottaminen on ehdottomasti paras keino saada viestiä koteihin asti, sillä lappuset häviävät usein jo kotimatkalla. Harjoitussuunnitelma Paitsi kokonainen harjoituskausi myös jokainen yksittäinen kokoontumiskerta on syytä suunnitella huolellisesti. Harjoitussuunnitelman laatimisesta ja oppituntien suunnittelusta kerrotaan lisää luvuissa Opetus ja sen suunnittelu sekä Harjoitussuunnitelman laatiminen. Pitkän tähtäimen suunnitelma Nuoriso-osaston toimintaa kannattaa suunnitella muutamia vuosia eteenpäin. Vuosien päähän ei kuitenkaan ole järkeä tehdä kovin yksityiskohtaisia hahmotelmia, sillä lapsilla ja nuorilla harrastukset voivat vaihtua hyvinkin tiuhaan. Tarkkojen suunnitelmien sijaan osaston koolle ja toiminnan laadulle sekä painotuksille voidaan asettaa tavoitteita, joihin pyritään aktiivisesti. Hyvin pienissä palokunnissa tavoitteena voi esimerkiksi olla, että heillä on vielä viidenkin vuoden päästä elävä nuoriso-osasto.

46

Viikkoharjoitukset ja kouluttaminen Tässä luvussa käsitellään viikkoharjoitusten suunnittelua ja järjestämistä, opetusta ja sen suunnittelua, opetusmenetelmien valintaa sekä harjoitussuunnitelman laatimista. Palokuntanuoriso-osaston toiminnan runkona on säännöllinen kokoontuminen viikoittaisiin viikkoharjoituksiin toistuvana harjoitusiltana. Etukäteen huolellisesti suunnitellut ja hyvin läpiviedyt harjoitukset ovat osoitus sekä tekijöille itselleen että muulle palokunnalle ja ulkopuolisille osaston aktiivisesta toiminnasta. Säännölliset harjoitukset luovat osastolle rutiinin, jota kouluttajien ja nuorten on helppo noudattaa. Harvemmin kuin kerran viikossa pidettävät harjoitukset voivat aiheuttaa vieraantumista toiminnasta, jolloin nuoret saattavat hakeutua muihin harrastuksiin. Nuoriso-osaston toiminnan tulee olla suunnitelmallista. Viikkoharjoitusten suunnittelua helpottaa huomattavasti jokaiselle toimintakaudelle erikseen laadittu kausisuunnitelma, joka sisältää muun muassa viikkoharjoitusten aiheet. Kausisuunnitelman laadinnasta voit lukea lisää luvusta Kausisuunnitelman laatiminen. Nuoriso-osaston johtaja vastaa kaikesta osaston toiminnasta eli myös viikkoharjoitusten järjestämisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osastonjohtajan tulisi itse olla kouluttajana jokaisella osaston harjoituskerralla, vaan tehtäviä tulisi jakaa osaston kouluttajien kesken. Jokaiselle harjoituskerralle tulee olla valittuna vastuullinen johtaja, jota kutsutaan usein harjoituksen vastuukouluttajaksi. Hän vastaa, että harjoituskerta toteutetaan kausisuunnitelmassa suunnitellulla tavalla ja että harjoitukselle asetetut tavoitteet saavutetaan. Vastuukouluttaja laatii harjoitukselleen harjoitussuunnitelman ja varaa tarvittavat tilat, opetusvälineet sekä harjoituskaluston. Säännöllinen nuoriso-osaston harjoitusten järjestäminen vaatii usein koko palokunnan henkilöstön tuen sekä osallistumisen. Harjoitusten järjestäminen ei saisi missään tilanteessa jäädä vain nuorisoosaston kouluttajien harteille. Jos näin käy, näille henkilöille voi kasautua kohtuuton työtaakka. Uupuminen aiheuttaa yleensä innostuksen laskun, mikä heijastuu välittömästi koko osaston toimintaan. Nuorten kouluttaminen antaa hyvää kouluttajakokemusta kaikille palokunnan jäsenille, minkä lisäksi osaston ulkopuolisten kouluttajien käyttö tuo nuorille vaihtelua. Palokunnan päällikön vierailu tai toimiminen kouluttajana osaston harjoituksessa saattaa hyvinkin nostaa sekä osaston että palokunnanpäällikön arvostusta nuorten silmissä. Kun harjoituksissa käy tuttujen ja turvallisten kouluttajien lisäksi myös muita palokunnan jäseniä, nuoret tutustuvat hyvin koko palokuntaan ja kenties kotiutuvat nuoruusiän jälkeen helposti palokunnan muihin osastoihin. Ulkopuolisten kouluttajien käytössä on hyvä muistaa, että nuoret usein kaipaavat myös tuttuja kasvoja ja tiettyä pysyvyyttä. Jonkun osaston vakituisista kouluttajista on hyvä olla paikalla ainakin alustamassa ja auttamassa tilaisuuden järjestämisessä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kouluttajana toimii kokonaan palokunnan ulkopuolelta tuleva henkilö.

Kokoontumispaikka Osaston säännöllinen toiminta edellyttää, että sillä on pysyvä paikka, johon nuoret ymmärtävät kokoontua harjoitusten alussa. Kokoontumispaikan tiloilta voidaan edellyttää joitakin asioita: • •

Riittävästi tilaa. Ahtaissa tiloissa on kurjaa ja hankalaa kokoontua tai toimia. Kaikkien pitää päästä istumaan pöydän ääreen tai muuten seuraamaan opetusta. Käyttöoikeus. Tilojen tulisi olla osaston käytettävissä aina osaston kokoontuessa. Koska näin ei aina ole, on hyvä varautua muutoksiin muiden käyttäjien suhteen ja miettiä varalle jokin muu paikka.

47


Nuoriso-osaston toiminta • • • •

Keskeinen sijainti. Kokoontumispaikan on hyvä sijaita kohtuullisen lähellä nuorten asuinpaikkoja. Liian etäällä oleva paikka laskee osaston jäsenmäärää ja osallistumisaktiivisuutta. Riittävä opetusvälineistö ja -kalusto. Tiloissa tulisi olla oppitunnin pitämistä varten riittävät nykyaikaiset opetusvälineet, kuten tietokone apulaitteineen sekä valko- tai liitutaulu. Koulu- tustiloissa olisi tärkeää olla myös toimiva nettiyhteysmahdollisuus opetuksen apuna ja esimerkiksi HAKA:n sujuvaa käyttöä varten. Varastotila. Osasto tarvitsee riittävät varastotilat opetusmateriaalille, nuorten harjoitusvarus- teille sekä muille osaston tavaroille ja välineille. Harjoituspaikka ja -kalusto. Koska harjoituskerroilla käsitellään usein palokalustoa, harjoituksiin tarvittavan kaluston ja sopivan harjoituspaikan tulisi olla mahdollisimman lähellä, jotta välty- tään aikaa vieviltä siirtymisiltä.

Osaston paras kokoontumispaikka on palokunnan oma paloasema tai palokunnantalo. Paloasemalla on yleensä luentotila välineineen ja harjoituskalusto paikalla valmiina, jolloin harjoitusten läpivieminen on helppoa. Vaikka palokunnan omat tilat olisivatkin hieman puutteelliset ja vaatimattomat, on paikan psykologinen vaikutus nuoriin niin merkittävä, että kannattaa harkita pitkään, jos suunnittelee kokoontumispaikaksi jotakin muuta tilaa. Jos tilat ovat niin puutteelliset, että toiminta kärsii merkittävästi, voi osasto kokoontua esimerkiksi lähistön koululla tai muussa sopivassa tilassa. Kun toimitaan paloasemalla, on muistettava noudattaa tilojen sääntöjä ja otettava kaikessa toiminnassa huomioon palokunnan toimintavalmiuden turvaaminen.

Opetus ja sen suunnittelu Mitään yleispäteviä opetuksellisia tai kasvatuksellisia kikkoja ei ole olemassa. Jokainen ihminen on yksilö ja sidoksissa oman ympäristönsä vaikutuksille. Niin nuorisotyönohjaajan kuin osallistuvien nuorten persoonat ja henkilökohtaiset tilannetekijät vaikuttavat yksilöön, hänen oppimiseensa ja kehittymiseensä. Me joudumme jatkuvasti uusiin tilanteisiin, joiden ratkaisu tallentuu tieto- ja taitovarastoomme. Koko elämämme kestävää oppimista pidetään kasvuna ja opettamista näin ollen kasvatuksena. Tavoitteen merkitys opetuksessa Selkeästi määritellyt tavoitteet auttavat kouluttajaa harjoituksen opetussisällön ja opetusmenetelmien valinnassa. Kun nuoret tietävät, mitä heiltä odotetaan, heidän on helpompi toimia halutulla tavalla ja näin omalta osaltaan edesauttaa oppimistaan. Oppiminen on huomattavasti tehokkaampaa, kun nuori tietää, mitä hänen on tarkoitus oppia. Lisäksi tavoitteiden määrittely saa kouluttajan harkitsemaan vakavasti, mikä on opettamisen arvoista ja oppilaiden kannalta tarpeellista. Vaikka tavoitteet ovat välttämättömiä, ne eivät saa kahlita opetuksen erilaisia, odottamattomiakin mahdollisuuksia. Tavoitteita asetettaessa tulisi ottaa huomioon kolme tavoitetasoa:

Opetusmenetelmien valinta Koulutuksen tavoitteet ja opetusryhmän koko määräävät, millaisia opetusmenetelmiä on viisainta käyttää. Opetusmenetelmiä valittaessa tulisi pyrkiä pois kouluttajakeskeisyydestä ja valita sellainen opetusmenetelmä, jossa nuoret saavat osallistua ja tehdä itse mahdollisimman paljon. Kouluttajan on hyvä keskittyä ohjaamaan ja koordinoimaan toimintaa sen sijaan, että kertoo esimerkiksi omista loputtomista sankariteoistaan hälytystehtävissä. Muita opetusmenetelmien valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ajan ja paikan asettamat rajoitukset sekä taloudelliset ja fyysiset mahdollisuudet, kuten vaikkapa käytössä oleva romuauto. Viime kädessä opetusmenetelmien valintaa ohjaavat nuorten ja kouluttajien tottumukset ja valmiudet eri menetelmien käyttöön. Kouluttajien onkin hyvä heittää luovuutensa ja kekseliäisyytensä peliin. Jos jaamme palokuntanuorten koulutuksen tavoitteet ja vastaavasti oppisisällöt asenteisiin, taitoihin ja tietoihin, voimme laatia seuraavan esimerkkiluettelon käytettävissämme olevista opetusmenetelmistä: Asenteita oppii parhaiten omien aitojen kokemusten avulla. Myös eläytyminen näytelmien ja roolileikkien mukana, kahdenkeskiset keskustelut ja ryhmätyöt auttavat asenteiden muuttamisessa. Sopivia opetusmenetelmiä ovat myös esimerkiksi aivoriihi, dramatisointi, case-menetelmä ja projekti.

Ryhmätyö on opetusmenetelmä, jossa on tarkoituksena oppia yhteistyössä pienryhmissä. Vuorovaikuttaminen on pienryhmässä usein helpompaa kuin suuressa ryhmässä, minkä lisäksi ryhmätyöt kasvattavat nuorten kykyä kantaa vastuuta sekä omasta että ryhmän toiminnasta. Ryhmätyötaidot ovat tärkeitä myös siksi, että palokunnassa toimitaan yleensä yksikkönä tai työpareina. Jos kouluttaja on onnistunut hyvän yhteishengen luomisessa erilaisten ryhmäytys- ja tutustumistehtävien avulla, erilaiset ryhmätyöt sujuvat yleensä hyvin. Alussa sisällölliset tavoitteet eli opittava asia voi olla pieni, sillä ryhmässä työskentelyn tarkoitus on tehdä ryhmästä kiinteä. Ryhmän kokoon vaikuttavat ryhmän tavoite ja toimintatapa; yleensä kuitenkin 4–7 henkeä on sopiva koko.

1. Harjoituksen tavoite 2. Välitavoite 3. Palokuntanuorisotyön missio ja tavoitteet

Näin mikään viikkoharjoitus ei jää irralliseksi vaan asettuu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Näitä tavoitteita voidaan laatia myös yhdessä nuorten kanssa, jolloin heidän motivaationsa opetettavaa asiaa kohtaan yleensä kasvaa. Eräänlainen välitavoite voi olla esimerkiksi jossain kilpailussa menestyminen, johon harjoituskertojen tavoitteet pikkuhiljaa ohjaavat. Luvussa Oppimisen tasot esitetyt oppimisen alueet (tieto, taito ja asenne) on hyvä huomioida myös opetuksen suunnittelussa ja tavoitteiden laadinnassa. Jokaiselle alueelle on myös hyvä asettaa tavoiteltava taso.

48

Yhtenä palokuntatyön päämääränä on uusien jäsenien hankkiminen ja sitä kautta palokuntatyön jatkuvuuden turvaaminen. Tämäkin tavoite on syytä pitää mielessä oppitunteja ja harjoituksia suunniteltaessa. Oppituntien ja harjoitusten täytyy vastata nuorten tarpeita, sillä muuten nuorten mielenkiinto palokuntaharrastusta kohtaan saattaa hiipua. Esimerkiksi kuiva luentomainen oppitunti pelastuslaista ei varmaankaan vastaa nuorten käsitystä mukavasta yhteistoiminnasta. Voidaankin kysyä, kuinka tärkeää erilaisten asiasisältöjen oppiminen on nuorten itsensä kannalta. Monelle nuorelle palokunnassa tärkeintä on saada kuulua johonkin ryhmään ja tuntea olevansa hyväksytty.

Aivoriihi pui jotakin asiaa uusien ideoiden löytämiseksi. Tarkoituksena on ideoida mahdollisimman vapaassa ilmapiirissä paljon ideoita, joiden kelpoisuus punnitaan vasta myöhemmin. Aivoriihessä on tärkeää, että kaikki ideat ja puolivalmiitkin ajatukset saadaan kirjata ylös tuomitsematta niitä etukäteen.

49


Nuoriso-osaston toiminta

Dramatisoinnilla käsitetään asian esittämistä ja harjoittamista näyttelemisen avulla. Case-menetelmä on yksittäiseen todelliseen ongelmaan perinpohjaista perehtymistä eri keinoin.

Taitoja oppii lähes yksinomaan harjoitusten avulla. Oppimista voidaan edistää mielikuvaharjoittelulla eli tehtävän vaiheiden läpikäymisellä omassa päässä ennen todellista harjoittelua. Sopivia opetusmenetelmiä ovat myös esimerkiksi harjoittava demonstraatio, dramatisointi, case-menetelmä ja projekti.

Demonstraatiolla tarkoitetaan jonkin asian havainnollista esittämistä kertomalla, selostamalla ja ennen kaikkea näyttämällä.

Jokainen lapsi on oma yksilönsä ja tämä täytyy myös huomioida ryhmässä. Toinen oppii hitaammin kuin toinen, toinen on kömpelömpi kuin toinen. Tämä vaatii hieman kouluttajalta pelisilmää, jotta hän osaa auttaa oikeassa paikassa ja vielä niin, etteivät muut huomaa ja lapsi joutuisi noloon tilanteeseen. Jos lapsi sanoo, että ei halua esimerkiksi sytyttää tulitikkua, asia ohitetaan ja mennään seuraavaan henkilöön, eikä aleta päivittelemään asiaa tai varsinkaan pakottamaan. Monet lapset käsittelevät tulta ensimmäistä kertaa palokunnassa ja tuli voi olla pelottava elementti, ennen kuin sen kanssa osaa toimia oikein. Esimerkki eri ikäryhmille suunnatusta kalustonarun käsittelyharjoituksesta Sama harjoitus soveltuu harvoin sellaisenaan kaikenikäisille. Tällä esimerkkiharjoituksella on taidollisia tavoitteita (nuori pystyy tunnin jälkeen itsenäisesti avaamaan ja purkamaan kalustonarun kelalta sekä laittamaan sen kantokuntoon), tiedollisia tavoitteita (nuori tietää, kuinka pitkä ja vahva kalustonaru on) sekä asenteellisia tavoitteita (nuori tutustuu kalustonaruun ja sen eri käyttömahdollisuuksiin ja omaksuu näin narun kuuluvan tärkeänä osana palo- ja pelastustoimessa käytettyihin työvälineisiin ja siten myös omaan harrastukseensa). Näistä kahdesta eri koulutustavasta on helposti pääteltävissä, minkä ikäisille ne on suunniteltu. Vastaavanlaisia menetelmiä voidaan soveltaa ja kehittää muihinkin harjoitusaiheisiin. Tapa A

Tietojen oppimiseen kelpaavat kaikki tilanteet, joissa ihminen voi käyttää aistejaan. Vuoropuheinen opetus ja luento ovat esimerkkejä hyvistä tiedon oppimisen tilanteista. Muita opetusmenetelmiä ovat esimerkiksi esittävä demonstraatio, case-menetelmä ja projekti.

Vuoropuheinen opetus voi olla esimerkiksi opetuskeskustelua tai kyselevää opetusta.

1. Opettaja näyttää kokonaissuorituksena kalustonarukelan purkamisen, kelaamisen ja kantokun- toon laiton kertoen samalla kalustonarun pituuden sekä sen, mitä narulla voi käytännössä nostaa ja mitä ei. 2. Nuoret tekevät vaiheittain opettajan johdolla edellä kuvatut toimenpiteet harjoittavan opetus- menetelmän mukaisesti. 3. Lopuksi harjoitellaan kokonaissuoritusta. Tapa B

Pienryhmän opetukseen parhaita opetusmenetelmiä ovat usein vuoropuheinen opetus, ryhmätyö ja demonstraatio. 10–30 hengen opetukseen soveltuvat puolestaan hyvin luento, kyselevä opetus, yhteistoiminnallinen oppiminen, pysäkkityöskentely, ryhmätyö, demonstraatio, case-menetelmä ja projekti. Näistä kenties parhaiten yhteistyötä tehostavia opetusmenetelmiä ovat erilaiset projektit ja ryhmätyöt. Harjoituksia suunniteltaessa tulee huomioida nuorten ikä sekä heidän kehityksensä ja taitojensa taso. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää alle kymmenenvuotiaiden opetusmenetelmiin. Lapsien oppiminen tapahtuu usein leikin varjolla niin, että tietoja ja taitoja opitaan ikään kuin vahingossa. Lasten ei tarvitse muistaa termiä perusselvitys, mutta kun kyse on palokunnasta, lapsen on hyvä tietää, miten palokunnassa saadaan vettä suihkuputkesta. Letkunkäsittelyä on hyvä harjoitella esimerkiksi niin, että otetaan jakoliitin, kaksi letkua sekä kaksi suihkuputkea ja jaetaan porukka kahtia kilpailemaan liitinviestissä, jossa ensimmäinen liittää osat toisiinsa ja seuraava taas irrottaa ne toisistaan. Tekemällä oppii, joten kannattaa suosia käytännönläheisiä harjoituksia. Jos käsiteltävä aihe on sellainen, ettei siitä saa käytännönharjoitetta, harjoituksen loppuun kannattaa suunnitella pelihetki, jotta saadaan päästettyä suurimmat höyryt ulos. Tämä ei kuitenkaan toimi toisinpäin: jos ensin pelataan ja riehutaan ja sen jälkeen pitäisi istua hiljaa paikoillaan, tehtävä ei onnistu helpolla. Tärkeää on myös, että kaikki pääsevät tekemään samanaikaisesti asioita. Lasten kanssa ei onnistu malli yksi tekee ja muut katsoo. Malli aiheuttaa myös turhia paineita, kun muut katsovat yksilön suoritusta.

50

1. Otetaan paloautosta kalustonarut narulla hyppäämistä varten. Todetaan, että kalustonarut ovat palomiesten jokapäiväisiä työvälineitä ja jotta ne olisivat – kuten muutkin työvälineet – tarpeen tullen helposti saatavilla, joudutaan ne leikin jälkeen laittamaan samanlaisiin kantolenkkeihin omille paikoilleen. Tämän vuoksi tarkastellaan, miten ne on laitettu. 2. Hypitään narulla siten, että koko kalustonarun pituus on käytetty hyväksi ja pyörittäjiä on kuusi, yksi narun molemmissa päissä ja neljä keskellä tasaisesti jakautuneena. Nuoret juoksevat jonossa kalustonarun hyppypaikkojen läpi ja takaisin alkuun. Tässä yhteydessä on tietotavoite: kalustonarun pituus opitaan iän hahmotuskyvylle riittävällä tarkkuudella. Eihän lapsi osaa kunnolla hahmottaa, kuinka pitkä jokin matka tai naru on. Riittää, kun hän muistaa, että kalus- tonaru on kuuden hyppynarun mittainen. 3. Köydenveto kalustonarulla tai auton veto miesvoimin. Tässä yhteydessä tulee opittua kalusto- narun kestävyys jälleen ikäisten tarpeiden kannalta katsottuna. 4. Kalustonarujen pakkaus käyttökuntoon, jotta saisimme toistekin leikkiä niillä. Kouluttaja näyttää ja ohjaa oikeaan suoritukseen. Esimerkkejä muista erilaisista opetusmenetelmistä 1. Harjoittava opetus • Yksi palokuntakoulutuksen tehokkaimmista opetusmenetelmistä • Tavoitteena on oppia uusia, erityisesti liikesuorituksia vaativia toimintoja. Tällaisia toimintoja ovat yleensä kaikki palokuntanuorisotyössä tehtävät harjoitukset. • Periaatteena on, että kokonaisuus pilkotaan osiin eli vaiheisiin, joiden vaatimia suorituksia harjoitellaan järjestelmällisesti kerta toisensa jälkeen.

51


Nuoriso-osaston toiminta •

Kouluttaja näyttää ensin kokonaissuorituksen, jotta nuorille jäisi kuva siitä, mihin heidän tulee pyrkiä. Tämän jälkeen opettaja opettaa suorituksen eri vaiheet ja nuoret toistavat ne niin monta kertaa, että vaiheet opitaan. Seuraavaan vaiheeseen ei mennä ennen kuin aikai- sempi on opittu riittävän hyvin. Kun kaikki vaiheet on opittu, siirrytään kokonaissuorituksen harjaannuttamiseen aina automaatiotasolle asti. Tarkoituksena on, että nuori omaksuu suorituksen niin hyvin, ettei hänen tarvitse edes ajatella suoritusta sitä tehdessään.

2. Yhteistoiminnallinen oppiminen • Yhteistoiminnallisen oppimisen tarkoituksena on aktivoida nuoria oppimaan yhteistyössä muiden kanssa. Oppimisen tulisi olla hauskaa ja haastavaa. Tavoitteena on, että nuorelle tulisi halu oppia. Taidollisena tavoitteena on opettaa nuori ottamaan asioista selvää ja osaa- maan ainakin oma aiheensa. • Yhteistoiminnallisessa oppimisessa nuoret perehtyvät annettuun aiheeseen ennalta laadit- tujen ohjeiden ja kootun materiaalin perusteella. Tämän jälkeen heidän tulee opettaa se toisilleen. Opettaminen on tehokas tapa oppia, sillä se edellyttää asian ymmärtämistä ensin itse. Joskus oppiminen tapahtuu sen myötä, kun yrittää pukea sanoiksi sitä, minkä on jo melkein ymmärtänyt. • Toteutetaan esimerkiksi 16 hengen ryhmälle niin, että ryhmä jaetaan ensin neljään pienryh- mään, joiden jäsenille annetaan numerot 1–4. Seuraavaksi kunkin ryhmän ykköset asettuvat yhteen työpajaan, kakkoset toiseen työpajaan jne. Näissä työpajoissa suoritetaan annetut tehtävät, minkä jälkeen siirrytään takaisin omaan ryhmään, jossa kukin opettaa opiskele- mansa asian muille ryhmänsä jäsenille. 3. Pysäkkityöskentely • Tavoitteena on aktivoida nuoria omatoimisuuteen sekä parantaa heidän ongelmanratkaisu- kykyään. • Nuoret kiertävät pisteeltä toiselle suorittaen siellä olevan tehtävän. Tätä varten laaditaan x-määrä pisteitä tehtävineen ja suoritusaikoineen. Pisteitä voi olla rinnakkaisiakin, ja mate- riaalina voi käyttää esimerkiksi kurssikansioiden oppilasmonisteita. Pisteiden maksimiaika kannattaa olla sama, jotta pysäkkityöskentely rullaisi eteenpäin jouhevasti. Pistetyöskente- lyssä nuoret voivat myös koota eräänlaista päiväkirjaa havainnoistaan ja tuloksistaan. Tämä päiväkirja voi olla esimerkiksi kouluttajan tekemä työkirja. 4. Oppimiskahvila • Tavoitteena on aktivoida nuoria omatoimisuuteen sekä parantaa heidän ongelmanratkai- sukykyään. Loppuvaiheessa kunkin aiheen tieto jalostuu keskustelun kautta. Opetus menetelmä sopii hyvin uusien ideoiden kehittelyyn ja sellaisten asioiden pohdintaan, joihin ei ole yhtä selkeää vastausta. • Periaatteena on, että ryhmät kiertävät ongelmanratkaisu- tai mielipidepisteeltä toiselle ja kehittävät aina edellisen ryhmän tulosten pohjalta ratkaisua eteenpäin. • Nuoret jaetaan noin neljän hengen ryhmiin sekä valitaan joka pöytään yksi kirjuri. Ryhmät kiertävät eri pöytien luona, joissa kaikissa on uusi aihe. Keskusteluaika on rajattu esimer- kiksi viiteen tai kymmeneen minuuttiin. Joka pöydässä on iso paperi ja kirjuri, joka ei vaihda paikkaa. Kirjuri kirjaa kaikki ryhmässä tulleet ajatukset ylös ja esittelee edellisen ryhmän tulokset aina uudelle ryhmälle, joka jatkaa siitä, mihin edelliset jäivät. Lopuksi hän esittelee pöydän tulokset kaikille. 5. Muut erilaiset ryhmätyöt • Ryhmätyö, jossa ryhmä suorittaa määrätyn työn määräajassa ja laatii siitä kirjallisen raportin. Raportista voidaan purkuvaiheessa pyytää kertomaan esimerkiksi kolme tärkeintä asiaa, antaa koko tuotos toiselle ryhmälle arvioitavaksi, tiivistää aihe yhteen kuvaan tai vaikka tehdä demonstraatio tai näytelmä opitusta.

52

• •

Porinaryhmä toimii lyhyen ajan kerrallaan (5–10 min) ja antaa suullisen raportin. Porinaryhmä on oiva vuoropuheisen opetuksen ja luennon elävöittämiskeino. Ryhmät keskustelevat samassa tilassa. Kumuloituva ryhmätyö perustuu siihen, että tietomäärä kasvaa ja tiivistyy ryhmän kasvaessa. Kouluttaja antaa ensin jonkin aiheen, josta nuori kirjaa viisi tärkeintä näkökohtaa ylös. Seuraavaksi muodostetaan parit, joiden täytyy neuvotella yhteinen viiden tärkeimmän asian lista. Parit yhdistetään neljän hengen ryhmiksi ja myöhemmin nämä vielä kahdeksan hengen ryhmiksi. Kaikki ryhmät tekevät joka vaiheessa aina viiden kohdan listan.

Harjoitussuunnitelman laatiminen Nuoriso-osaston koulutus jakaantuu teoreettiseen ja harjoittavaan opetukseen, eli oppitunteihin ja harjoituksiin tai näiden yhdistelmiin. Harjoiteltavan asian sisältö ja oppimistavoite sekä koulutettavat nuoret ovat perusta, jonka mukaan opetusmuoto ja -menetelmä valitaan. Opetuksen suunnittelu etenee samankaltaisen kaavion kautta riippumatta siitä, onko kyseessä tieto-opetus, taito-opetus vai näiden yhdistelmä. Huolellinen valmistautuminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa opetustapahtuman aikana monien pienten yksityiskohtien kautta parhaaseen mahdolliseen oppimistulokseen. Hyvin laadittu kirjallinen harjoitussuunnitelma helpottaa myös tulevien harjoitusten suunnittelua. Suunnitellessasi harjoitusta sinun kannattaa pohtia seuraavaksi lueteltuja kysymyksiä. Ne on tarkoitettu tukemaan opetuksesi suunnittelua, mutta älä kuitenkaan opettele niitä ulkoa. Ajan myötä kokemuksesi lisääntyy, ja voit asettaa tavoitteeksesi olla entistä parempi kouluttaja. Tällöin voit kehittää itseäsi esimerkiksi tämän listan avulla. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11.

Mitkä ovat tärkeimmät käsitteet tai taidot, jotka nuorten tulisi oppia harjoituksessa? Millaiseen osaamisen tasoon pyritään? Mitä uutta voidaan oppia? Mitä ongelmia koulutuk- sella voidaan poistaa? Mitkä ovat osaston yleiset kasvatus- ja koulutustavoitteet? Mitkä ovat toimintavuoden ja -kauden tavoitteet? Minkä ikäisiä nuoret ovat? Paljonko nuoria on? Mitkä ovat eri ikäryhmien kasvatus- ja koulu- tustavoitteet? Onko kyseessä henkilö- vai yksikkökohtainen koulutus? Mitä nuoret tietävät jo ennestään? Millä tavalla kytket oppiaineksen aikaisemmin opittuun? Millainen oppimiskyky ja motivaatio nuorilla on harjoiteltavaa aihetta kohtaan? Kuinka paljon sinulla on aikaa käytettävänäsi? Kuinka paljon aikaa käytät opetuksen eri vaiheisiin? Miten työllistät nuoria tasapuolisesti turhien taukojen välttämiseksi? Millaiset koulutusresurssit (kouluttajat, välineet, varusteet, kalusto, raha jne.) sinulla on käytettävissäsi? Mitä kalustoa tai materiaalia tarvitaan? Osaavatko nuoret käyttää kalustoa entuudestaan? Miten aloitat opetuksen? Miten varmistat, että nuoret tietävät harjoituksen tavoitteet eli mitä heiltä odotetaan opetuksen eri vaiheissa? Millä tavalla aiot kouluttaa? Millaisia esimerkkejä ja kyselytekniikoita aiot käyttää? Onko sellaisia vaikeita sanoja tai käsitteitä, jotka saattavat vaatia selvennystä? Miten nuorten on meneteltävä suorittaakseen suunnitellut toiminnat? Mitä nuoret tekevät suoritettuaan jonkin tehtävän? Jos harjoituksen eri toiminnot edellyttävät työskentelyä ryhmissä, miten ryhmät muodostetaan ja tehtävät jaetaan? Tarvitseeko joku nuori erityistä apua harjoittelusta suoriutumiseen? Voiko hän käyttää toveria apuna? Miten lopetat harjoituksen? Onko tiedotettavia asioita? Miten annat palautetta? Miten arvioit nuorten työskentelyä, harjoituksen kulkua ja omaa itseäsi? Olivatko tavoitteet oikeat? Missä onnistuttiin ja mitä olisi voitu tehdä paremmin? Tuliko esille muita koulutus tarpeita? Miten harjoituksessa opiskeltuja asioita voi soveltaa myöhemmin?

53


Nuoriso-osaston toiminta Liitteistä löydät koulutuskortin, jota voit hyödyntää suunnitellessasi harjoituksia. Kannattaa huomioida, että kokenutkin kouluttaja suunnittelee tuntinsa aina etukäteen ollakseen hyvä ja tehokas. Mitä harjaantuneempi kouluttaja on kyseessä, sitä vähemmän hänen täytyy tehdä töitä suunnittelun eteen. Jos tuntee itsensä varmaksi kouluttajaksi, voi suunnitelman tehdä pelkillä ranskalaisilla viivoilla pikkuruiselle muistilapulle. Tärkeintä on kuitenkin jonkinlainen etukäteissuunnitelma. Jos sinulla on apukouluttajia, etukäteen tehty ja yhdessä läpikäyty suunnitelma on ainoa tapa varmistaa, että kaikki kouluttajat tietävät, mitä harjoituksissa tarkalleen ottaen tehdään. Silloin he voivat tarvittaessa kerrata opetettavaa aihetta ennen harjoitusiltaa. Mikään ei ole aloittelevalle kouluttajalle kiusallisempaa kuin joutua kylmiltään kouluttajaksi aiheeseen, jota ei jostakin syystä hallitse hyvin. Harjoitussuunnitelma on siis huomaavaisuutta sekä itseä, nuoria että muita kouluttajia kohtaan.

Oppiminen Lapset ja nuoret ovat erilaisia kuin aikuiset. Jos ajattelee selviävänsä nuorten kouluttamisesta leikiten sen perusteella, että on kouluttanut joskus vaativiakin aikuisia, joutuu todennäköisesti hyvin nopeasti arvioimaan ajatuksiaan uudestaan. Nuorten kouluttamisessa yhdistyvät kouluttaminen ja kasvattaminen. Nuoret haluavat tietää, miksi asiat tehdään juuri niin kuin ne tehdään. He vaativat usein myös aktiivista toimintaa ja pystyvät harvoin keskittymään hiljaa paikallaan asiaan, jota eivät ole motivoituneita tekemään tai jota eivät ymmärrä. Nuorten oman paikan ja identiteetin etsintä tuovat kouluttamiseen oman haasteensa. Heidän mielialansa saattavat vaihdella nopeasti, minkä lisäksi he usein pyrkivät murrosiässä protestoimaan auktoriteetteja vastaan. Hyvä nuorten kouluttaja pystyy kouluttamaan ketä tahansa, myös aikuisia. Tärkeintä on aina huomioida opetettavan nuoren tai aikuisen kehityksellinen taso. Tässä luvussa käsitellään opetusoppia eli didaktiikkaa, oppimista, oppimisen tasoja, oppimistyylejä ja muistamista.

Opetusoppi eli didaktiikka Onnistunut kouluttaminen on eri aiheissa erilaista. Opetuksen keskeiset asiat ovat sisältö ja muoto, eli mitä ja miten opetetaan. Koulutuksen didaktiikka voidaan jakaa muutamiin toisiaan seuraaviin osioihin: 1. 2. 3. 4.

Suunnitteluvaiheessa mietitään kasvatuksen yleisiä tavoitteita ja nuoriso-osastolle tehtyjä toiminta- ja kausisuunnitelmia. Mietitään kohderyhmän ikäkausi ja käytettävissä oleva oppimateriaali. Tavoite- ja sisältövaiheessa mietitään kunkin ikäryhmän tavoitteet, esimerkiksi varhaisnuoriso- osaston tavoitteet. Tavoitteiden kautta rakennetaan sisältö, joka vastaa kunkin ryhmän lähtötasoa sekä tavoitteita. Opetusjärjestelyt eli varsinainen opetus suunnitellaan ryhmän tavoitteiden ja opetuksen sisällön jälkeen. Juuri kukaan ei pysty vetämään hyvää oppituntia tai harjoitusta, jos ei ole miettinyt opetettavien kehitystasoa ja sen mukanaan tuomia erityispiirteitä. Lopuksi on arviointi- ja korjailuvaihe, jota ei saa unohtaa. Hyvä kasvattaja tutkiskelee omia kasvatustuloksiaan hyvinkin kriittisesti. Hän näkee, jos opetettava asia oli liian vaikea tai liian helppo kohderyhmälle, jos asia opetettiin huonolla tavalla. Tämän vaiheen kautta kasvattaja kehittyy ja pystyy antamaan itsestään enemmän seuraavalla koulutuskerralla.

Oppiminen Oppiminen on uuden asian omaksumista ja vanhan tiedon muokkaamista uuden tiedon pohjalta. Se tarkoittaa asioiden hallitsemista, ei pelkkää muistamista tai tietämistä. On eri asia tietää jokin asia kuin osata se. Oppiminen on ollut pitkään mysteeri kasvatustieteilijöille ja psykologeille. Behavioristinen oppimiskäsitys Jos koiralle antaa palkinnon aina, kun se antaa tassun tietyn käskyn kuultuaan, se oppii pian palkinnon toivossa toimimaan aina oikein saman käskyn kuullessaan. Behavioristien mukaan ihminen oppii samalla tavalla ehdollistumalla, palkinnon ja rangaistuksen ohjaamana. Oppiminen perustuu toistoon, ja vastuu oppimisesta on kouluttajalla, joka kaataa valmiiksi ajateltua tietoa nuoren päähän. Oppiminen toimii myös toisinpäin: jos oikein tehdystä työstä ei saa palkintoa, se unohtuu tai jää toteuttamatta ensi kerralla. Palkintona voi toimia myös positiivinen palaute ja tavoitteen täyttymisestä syntyvä mielihyvä.

54

55


Nuoriso-osaston toiminta Behavioristisesta mallista on nykykäsityksen mukaan luovuttu, mutta palkitsemisella näyttäisi edelleen olevan jokin vielä selittämätön positiivinen vaikutus oppimiseen. Malli selittää myös yksinkertaisia oppimisreaktioita: kun nuori on kerran unohtanut tarkistaa jakoliittimen venttiilit ennen kuin on antanut vesi-merkin konemiehelle ja kastunut talvipakkasella läpimäräksi, hän todennäköisesti muistaa aina tarkistaa kahteen kertaan jakoliittimen olevan kiinni ennen veden pyytämistä. Nuoret myös todennäköisesti ovat ajoissa ja käyttäytyvät hyvin, jos kouluttaja on luvannut onnistuneesta suorituksesta jonkin palkinnon, kuten tutustumiskäynnin erikoiskohteeseen. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja lähikehityksen vyöhykkeet Vastakohtana behavioristiselle näkemykselle voidaan ajatella, että oppiminen on prosessi, jossa uusi tieto rakennetaan vanhan tiedon pohjalta ja sen päälle. Rakennuspaloina käytetään aikaisemmin opittuja asioita, uutta asiaa, loogista päättelyä ja itsearviointia. Oppijan rooli on aktiivinen, ja kouluttajan tehtävänä on ohjata oikeiden rakennuspalikoiden äärelle ja tukea rakennustyössä. Oppimisen edellytyksenä on oppijan itsensä asettamat tavoitteet ja jatkuvan arvioinnin kautta tuohon tavoitteeseen pyrkiminen. Joskus oppiminen tapahtuu yleistämällä jokin aikaisemmin tuttu asia uuteen yhteyteen. Kun esimerkiksi osaa solmia palokirveen katolle nostoa varten, on helppoa oppia myös lapion tai murtoraudan solmiminen. Toisinaan oppiminen taas edellyttää vanhan tiedon hylkäämistä eli virheellisen luulon korvaamista uudella tiedolla. Tiedon rakentamiselle vanhan pohjalta liittyy myös käsitys lähikehityksen vyöhykkeistä. Ihminen oppii päästessään työskentelemään tietojensa rajoilla, jolloin tiedon rajat leviävät taas hieman aikaisempaa pidemmälle. Kouluttajan rooli on tukea oppijaa silloin, kun hän tekee rakennusratkaisuja uuden ja vanhan tiedon rajoilla eikä selviäisi vielä täysin yksin uudessa tilanteessa. Jos nuori ei saa uusia haasteita tai pääse sopivan haastaviin tehtäviin, kehitystä ei tapahdu. Sitä ei tapahdu myöskään silloin, kun annetut tehtävät ovat kovin kaukana nuoren aikaisemman tiedon rajoista. Tällöin hän ei pääse rakentamaan oppimistaan tutulle pohjalle eikä oppiminen kiinnity mihinkään, jonka varmasti jo muistaa. Siksi on tärkeää ottaa huomioon lasten ja nuorten osaamisen lähtötaso, kun suunnittelee harjoituksia.

Oppimisen tasot Oppimisessa henkilön käyttäytyminen muuttuu. Nämä käyttäytymisen muutokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: asenteeseen, tietoon ja taitoon. Nämä oppimisen eri osat tukevat toisiaan. Jos nuori esimerkiksi haluaa oppia kengännauhojen sitomisen (asenne), hänellä on ymmärrystä, kuinka solmimisessa voi käyttää molempia nauhoja (tieto) ja hänen sorminäppäryytensä on kehittynyt riittävälle tasolle (taito), nuori voi oppia sitomaan kengännauhansa ilman opetustakin. Nuoren valmius toimia eri tilanteissa syntyy näiden oppimisalueiden hallinnasta. Siksi niitä tulisi kehittää niin, että jokaisen opetettavan asian yhteydessä tuettaisiin kaikkia osa-alueita. Oppiminen tapahtuu usein asteittain. Automaatiotasossa henkilö kykenee rutiinisuoritukseen ponnisteluitta tarpeen tullen samanaikaisesti yhden tai useamman muun toiminnan kanssa. Esimerkiksi kirjoittaminen on useimmilla nuorilla automaattista. Rutiinitasossa henkilö kykenee nopeaan, tarkkaan ja varmaan palauttamiseen myös häirityssä tilanteessa. Tästä on esimerkkinä taito antaa elvytystä todellisessa onnettomuustilanteessa. Palauttamistasossa henkilö pystyy vastaamaan avoimeen kysymykseen. Hän kykenee kuvaamaan nimetyn termin, esineen tai tilanteen. Tunnistamistasossa henkilö pystyy valitsemaan esitettyjen ratkaisuvaihtoehtojen joukosta oikean. Esimerkiksi yleisen hälytysmerkin kuullessaan nuori etsii internetistä aiheesta kertovan sivun ja vertaa kuulemaansa ääntä siellä esiintyviin kuviin tai näytteeseen. Kaikessa oppimisessa ei ole tavoitteena rutiini- tai automaatiotaso. Jotkut asiat, kuten perusselvitys tulee olla opittu tietyssä iässä rutiini- tai automaatiotasoisesti, mutta esimerkiksi moottoriruiskun huoltotoimenpiteitä ei.

56

Opetettava aines ei saa olla liian laaja. Jos tarvitsee opettaa laajaa, monia uusia asioita sisältävää ainesta, se kannattaa annostella sopiviin osiin. Jokaisen osan tulisi sisältää jotakin uutta asiaa, jotta mielenkiinto säilyisi, ja jotakin vanhaa asiaa, jotta palasista muodostuisi yhtenäinen kokonaisuus. Opeteltaessa esimerkiksi yksikön jäsenten tehtäviä perusselvityksessä ja siihen liittyvää kalustoa ei ole järkevää opettaa kaikkien jäsenten tehtäviä samalla kertaa. Kun nuorta kehitetään kaikilla oppimisalueilla (tieto, taito, asenne) ja kun opetettava aines muutetaan ja pilkotaan nuorille sopivaan muotoon, päästään kapuamaan osaamisen asteita ylöspäin kohti rutiinija automaatiotasoa.

Oppimistyyleistä ja motivaatiosta Jokainen meistä oppii hieman eri tavalla. Se, mikä toimii hyvin yhden ryhmän kanssa, ei välttämättä tuota mitään tulosten toisten nuorten kohdalla. Siksi on tärkeää käyttää monia eri opetustapoja ja arvioida harjoituskauden edetessä sitä, millä tavalla nuoret tuntuvat oppivan parhaiten. Seuraavassa on lueteltu erilaisia oppimistyylejä. Useimmiten kukaan ei ole puhtaasti yhden oppimistyylin ihminen, vaan eri tyylit yhdistyvät eri oppijoilla eri tavoilla. Auditiivinen oppiminen tarkoittaa kuuloaistiin perustuvaa oppimista. Tällaista oppijaa auttaa se, että hän saa kuulla ohjeet selvästi ja ehkä itse myös selittää ne suullisesti muille. Eri häiriöäänet, kuten pumpun pitämä meteli tai hälinä haittaavat oppimista. Visuaalinen oppiminen taas perustuu näköaistiin. Erilaiset kuvat esimerkiksi selvityksistä työnjakoineen auttavat hahmottamaan asiat nopeasti ja tehokkaasti. Myös kaaviot ja värien käyttö helpottavat oppimista. Visuaaliselle oppijalle tekstin lukeminen on helpompaa kuin kuunteleminen. Kinesteettinen oppija taas oppii, kun oppimiseen yhdistyy liikettä, tuntoaistia ja positiivisia tunnetiloja. Käsillä tekeminen ja fyysinen toistaminen auttavat asioita jäämään mieleen. Myös hyvä tunnelma on tärkeä. Palokuntatoiminnan käytännönläheinen harjoittelu tukee useimmiten juuri kinesteettisiä oppijoita. Nuoren oppimiseen vaikuttavat myös motivaatio, aikaisemmin opitun asian läheisyys, asian konkreettisuus eli käytännönläheisyys ja asian kokonaisuuden hahmotus. Ihminen muistaa parhaiten sellaisia asioita, jotka ovat hänestä mielenkiintoisia ja tarkoituksenmukaisia. Mitä korkeampi motivaatio oppijalla on opetettavaa asiaa kohtaan, sitä paremmin asia jää hänelle mieleen. Motivaatiota nostetaan tekemällä opetettavasta asiasta oppijalle mielekäs. Mielekäs oppiminen on tavoitteellista, oppijan kokemuspiiriin sidottua kokonaisuuksien oppimista. Kun nuori tietää, mitä merkitystä esimerkiksi jakoliitinmiehellä on perusselvityksessä, hän tiedostaa oman paikkansa yhtenäisessä ketjussa. Jos nuori tietää vain jakoliitinmiehen tehtävät, hän ei välttämättä näe omaa tärkeää paikkaansa yhteisessä toimintaketjussa ja turhautuu. Lisäksi kokonaisuuden hallitsevan nuoren on helppo auttaa ja olla häiritsemättä omalla toiminnallaan muita heidän omissa tehtävissään. Esimerkiksi, jos nuori tietää, että jakoliitinmiehen liian hätäinen jakoliittimen aukaisu aiheuttaa letkussa nopean paineen nousun, jonka suihkumies tuntee voimakkaana nytkähdyksenä, hän ymmärtää avata venttiilin rauhallisesti. Opetus kannattaa sitoa läheisesti nuoren kokemuspiiriin. On turhaa puhua työjohdon koeponnistuksesta 12 kPa:n paineeseen, jos nuori ei entuudestaan tunne koeponnistuksen käsitettä tai kilopascalin lyhennettä ja merkitystä mittayksikkönä. Mielekäs opetus on myös tavoitteellista. Nuorella olisi hyvä olla jokin päämäärä, johon tähdätä. Yleisimmin käytetty tavoitteellisuutta lisäävä keino on suoritusnopeuden kasvattaminen aikaa vastaan kilpailemalla. Muita keinoja voisivat olla esimerkiksi solmujen teossa solmiminen kaksinkertaisella narulla, silmät kiinni, kädet selän takana, suullisesti toista opastaen ilman näyttämistä tai vaikkapa jaloilla.

57


Nuoriso-osaston toiminta Koko ajan oppilaan suorituskyvyn ylärajoilla tapahtuva harjoittelu on tehokkainta juuri sen mielekkyyden vuoksi. Aikaa vastaan kilpaileminen on hyvä, mutta sitä tulee käyttää pääasiallisesti vain kilpailussa nuoren omia aikaisempia suorituksia vastaan. Näin nuoret saavuttavat oman tavoitteensa aina, kun he alittavat oman aikansa. Kun suoritusta ei ole enää mielekästä nopeuttaa, voidaan kohottaa tehtävän vaikeustasoa muilla keinoilla. Jos jokin päämäärä on vaikeasti saavutettavissa tai vaikka vain tuntuu saavuttamattomalta, matkan varrella olisi hyvä olla myös välitavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen koetaan usein onnistumisen elämyksinä, jotka tukevat niin nuoren kasvua kuin hänen oppimistaankin.

Muistaminen Muistaminen tarkoittaa kykyä palauttaa mieleen aivoihin tallentunut muistijälki. Mitä useammin saman asian muistijälkeä käytetään, sitä nopeammin ja helpommin se löytyy jatkossa. Muistamista tehostaa se, että asia kytketään johonkin toiseen asiaan, jolloin aivojen syövereissä syntyy lisää reittejä asian löytämiseksi. Usein suurin osa unohtamisesta tapahtuu jo oppimisen yhteydessä. Opitun kertaaminen voi estää unohtamista, sillä kertaaminen edistää ja syventää eli tehostaa oppimista. Muistamista voidaan edistää myös muuttamalla opetettava aines oppilaalle mielekkääseen muotoon. Vaikka jokainen mekaaninen toisto vahvistaa muistijälkiä aivoissa, tehokkaampaa on luoda soveltamisen ja ymmärtämisen kautta sellaisia muistijälkiä, jotka löytää helposti ja jotka lähestyvät opittavaa asiaa eri suunnista.

Myös erilaiset tarkkaavaisuuden häiriöt ovat yleisiä. Tunnetuin niistä on ADHD, joka tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä. Sen tavallisimmat oireet ovat yliaktiivisuus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. Ympäristöllä on usein vaikutusta oireiden vahvuuteen. ADHD-diagnoosi edellyttää muun muassa, että oireita on tavallista enemmän ja usealla eri elämänalueella ja että niistä on haittaa yksilölle. Jos oireet osataan kanavoida oikein, ne voidaan kuitenkin kääntää jopa yksilön vahvuudeksi. Sairaus esiintyy usein yhdessä jonkin muun häiriön, kuten oppimisvaikeuden, motoriikan häiriön tai ahdistuneisuuden kanssa. Tarkkaavuushäiriöstä kärsivää nuorta auttaa, jos ohjeet ja tekeminen pilkotaan pieniin osiin. Ympäristö ja harjoitustilanne kannattaa luoda sellaiseksi, että nuori voi helposti ohjata itseään keskittymään ja rauhoittumaan juuri kulloinkin käsiteltävään asiaan. Paikallaan istuminen pitkiä aikoja ei onnistu, eikä pitkiin ohjeisiin keskittyminen. Nuorta kannattaa ohjata myös antamaan puheenvuoro toisille, sillä usein ADHD-nuori ei pysty kuuntelemaan toisten sanottavia loppuun asti, vaan keskeyttää heidät tai puhuu itse niin vuolaasti, etteivät toiset saa tilaisuutta esittää näkemyksiään. Palaute kannattaa antaa välittömästi ja pitää kannustavana. Ohjeet suunnataan suoraan yksilölle, ja harjoitusryhmä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. On hyvä antaa myös mahdollisuus jonkinlaiseen liikehdintään, esimerkiksi jonkin esineen hypistelyyn kuuntelun aikana.

Yleisimpiä oppimisvaikeuksia Tässä luvussa annetaan tietoa yleisimmistä oppimisvaikeuksista, jotta voisimme ymmärtää erilaisia nuoria ja toimia heidän kanssaan viisaasti. Kenenkään kouluttajan tehtävänkuvaan ei siis kuulu niin sanotusti nuorten diagnosointi. Tavallisimmat oppimisen vaikeudet liittyvät eri hahmottamishäiriöihin. Yleisimmät vaikeudet ovat yhteydessä lukemiseen ja kirjoittamiseen, siis lukiongelmiin. Tavut voivat mennä sekaisin, sanat vaihtaa paikkaa tai tekstistä puuttua sanoja niin lukiessa kuin kirjoittaessakin. Lukeminen on usein hidasta ja hankalaa, kun kirjaimet, sanat tai rivit eivät tunnu pysyvän paikoillaan. Kirjainten lisäksi usein numerot saattavat mennä epähuomiossa sekaisin, ja niin ikään vasemman ja oikean erottaminen voi olla hankalaa. Asioiden oppiminen on työlästä, ja moni muukin asia saattaa hoitua hitaasti. Hitaus ei kuitenkaan tarkoita älyllistä hitautta tai kyvyttömyyttä oppia. Myös asiointi pelkän internetin kautta voi olla vaivalloista, vaikka nuoria pidetäänkin diginatiiveina, jotka ovat syntyneet älypuhelin kädessään. Esimerkiksi nettilomakkeet ja -ilmoittautumiset (HAKA ym.) ovat vaikeita hahmottaa tai osallistuminen toiminnan suunnitteluun sähköisessä ympäristössä (Facebook-ryhmät, keskustelupalstat) voi jäädä vähäiseksi kirjoittamisen hankaluuksien takia. Joillakin matemaattiset ongelmat voivat esiintyä ilman lukivaikeuksia, jolloin puhutaan dyskalkyliasta. Hahmottamishäiriön voi ottaa huomioon siten, että välttää pitkiä kirjallisia ohjeita - tai ainakin käy ohjeet suullisesti ja esimerkin näyttäen läpi. Joitakin auttavat rivien piirto tai värilliset paperit ohjeissa. Pitää kuitenkin huolehtia, että teksti erottuu selvästi, eli että väreissä on suuri kontrasti. Oikea-vasenongelmaan auttaa suunnan osoittaminen kädellä tai käyttämällä ympäristöä: kuskin puoleinen kaappi, roskakatoksen puoli. Kitkahäviöitä ei kannata laskea matemaattisen kaavan avulla, vaan sen sijaan voi opetella esimerkiksi nyrkkisäännön pumpulla hyvästä paineesta, jota eri tilanteissa muutetaan jonkin verran suuntaan tai toiseen. Myös kuvat ja liikkuminen voivat auttaa. Tapahtumista on hyvä informoida myös suullisesti, ja ilmoittautumiset kannattaa kerätä esimerkiksi harjoituksissa yhteisesti eikä pyytää niitä pelkästään sähköisesti.

58

59


Nuoriso-osaston toiminta Oppitunnin järjestäminen Ennen oppituntia • • • • • • •

Selvitä harjoituksen resurssit, kuten ketä kouluttajia pääsee paikalle ja mitä tiloja sekä oppima- teriaaleja tarvitaan. Varaa tarvittavat tilat ja opetusvälineistö. Suunnittele oppitunti huolella. Pukeudu harjoitusta varten siististi ja tilaisuuteen sopivasti. Älä aliarvioi nuoria saapumalla paikalle valmistautumattomana vaan ole ajoissa paikalla ja tarkista, että opetustila on haluamassasi järjestyksessä ja että tarvitsemasi opetusvälineet ovat käytettävissäsi ja toimivat. Harjoittele tarvitsemiesi laitteiden käyttöä, kunnes luotat sekä laitteisiin että itseesi. Oppituntien materiaalit kannattaa tallentaa palokunnan tietokoneelle tai yhteiseen pilvipalve- luun, jotta ne ovat myös muiden käytössä ja muokattavissa kuhunkin tilaisuuteen sopivaksi.

Oppitunnin eteneminen 1. Oppitunnin aloitus (n. 10 % ajasta) • Kerro oppitunnin aihe ja tavoitteet. Herätä halu oppimiseen. 2. Oppiminen (n. 75 % ajasta) • Anna nuorille mahdollisuus olla aktiivisia ja osallistua oppimistapahtumaan. • Havainnollista – kaikki aistit mukaan! • Jäsennä opittavaa aihetta sopiviksi annospaloiksi. • Esitä asiasi niin, että takarivissäkin istuvat kuulevat ja näkevät vaivatta. • Älä lue paperista, vaan etene valmistamasi tuntisuunnitelman mukaan. • Jos aiot jakaa tietoa monisteella, ilmoita siitä heti alussa ja jaa se vasta oppitunnin päätyttyä, ellei monisteeseen ole tarkoitus tehdä täydentäviä merkintöjä. • Muista, että tärkeää ei ole opettaminen vaan oppiminen. • Netti on oiva väline koulutuksessa: sieltä löydät esimerkiksi Ransun Pelastuskoulun ja vastaavat opetus- sekä turvallisuusviestintämateriaalit. • Käyttäessäsi piirtoheitintä tai esitysgrafiikkaa kuten PowerPoint-esitystä muista, ettet tunge yhdelle sivulle liikaa asiaa ja että tekstin fonttikoko on tarpeeksi suurta. Käytä värejä säästäen. • Minuutit, jotka puhut yli sovitun ajan, kuluvat opetuksen vahingoksi. 3. Pääasioiden kertaus, palaute ja harjoituksen päätös (n. 15 % ajasta) • Kertaa oppitunnin tärkeimmät asiat. • Anna palautetta tunnin kulusta ja pyydä sitä myös nuorilta. • Tiedota ajankohtaisista aiheista. • Päätä harjoitus.

Harjoituksen järjestäminen Ennen harjoitusta • • •

60

Selvitä harjoituksen resurssit ja olosuhteet, kuten ketä kouluttajia pääsee paikalle, mitä kalus- toa ja tiloja tarvitaan, miten vuodenaika vaikuttaa harjoitteluun sekä kuinka kauan kuluu siirtymisiin ja kaluston huoltoon. Varaa tarvittavat koulutuspaikat ja -tilat, opetusvälineistö ja harjoituskalusto. Suunnittele harjoitus huolella ja käy suunnitelma läpi kouluttajien, apukouluttajien ja mahdol- lisesti myös ryhmänjohtajien kanssa. Hahmottele mielessäsi myös varasuunnitelma siltä varalta,

• • •

ettei kaikki menekään odotusten mukaan. Pukeudu harjoitusta varten tilanteeseen sopivasti. Älä aliarvioi nuoria saapumalla paikalle valmistautumattomana vaan ole ajoissa paikalla ja tarkista, että koulutustila on haluamassasi järjestyksessä ja että tarvitsemasi kalusto on käytet- tävissäsi sekä kunnossa. Harjoittele tarvitsemiesi kaluston käyttöä, kunnes luotat sekä kalustoon että itseesi.

Harjoituksen eteneminen

1. Anna esikäsky varusteista ja mahdollisista ajoneuvoista.

2. Harjoituksen aloitus (n. 5 % ajasta) • Kerro harjoituksen aihe, tavoitteet ja eteneminen. Herätä halu oppimiseen. • Muista ilmoitukset ja luvat, jos savutat tai käytät tulta. • Tarkista nuorten harjoitusvarustus ja huomioi turvallisuus. 3. Harjoittelu (n. 85 % ajasta) • Jos harjoittelu edellyttää siirtymistä harjoituspaikalle ajoneuvoilla, ryhmitä ajoneuvot tarkoi- tuksenmukaisesti ja muista hälytyksen mahdollisuus. • Luo myönteinen ilmapiiri oppimistapahtumaan. • Sijoitu oikein koulutettaviin nähden. • Käytä ääntäsi ja toiminnallisia merkkejä oikein. • Anna nuorille mahdollisuus olla aktiivisia ja harjoitella mahdollisimman paljon. • Havainnollista – tältä suorituksen pitäisi näyttää ja näin se tehdään teknisesti oikein. • Jäsennä harjoiteltavaa aihetta sopiviksi annospaloiksi. • Hyväksy vain oikein tehdyt suoritukset ja korjaa virheelliset suoritukset. Usein oikein tehty ja varma suoritus on myös nopea. • Varmista koko ajan, ettei harjoituspaikassa ole oppimista häiritseviä tekijöitä. • Muista, että tärkeää ei ole kouluttaminen vaan oppiminen. 4. Pääasioiden kertaus, kaluston huolto, palaute ja harjoituksen päätös (n. 10 % ajasta) • Kertaa harjoituksen tärkeimmät asiat. • Huoltakaa yhdessä kalusto ja sijoittakaa se oikeille paikoilleen. • Anna palautetta harjoituksen kulusta ja pyydä sitä myös nuorilta. • Tiedota ajankohtaisista aiheista. • Päätä harjoitus.

Itsearviointi ja kouluttajana kehittyminen Omia kouluttajantaitojaan voi hioa kouluttajakurssilla, mutta hyväksi kouluttajaksi tulee vain kouluttamalla. Koska useimmiten olet yksin koulutettaviesi kanssa, ei toisen kouluttajan mielipidettä opetuksesi sujumisesta ole saatavilla. Näin ainoaksi keinoksi jää yleensä omakohtainen tunnin tai harjoituksen kulun ja tavoitteiden saavuttamisen tarkastelu. Oman itsensä arviointi on kenties kouluttajan tehokkain keino kehittää itseään ja opetustaan. Jokaisen opetusjakson jälkeen kouluttajan on hyvä käydä mielessään läpi tunnin tai harjoituksen tapahtumat ja arvioida niitä. Itsearviointi on kuin peili, johon kouluttaja katsoo opetustuokionsa jälkeen. Hyvä kouluttaja pystyy analysoimaan työnsä tuloksia ja etsimään niistä sekä hyviä että kehitettäviä puolia.

61


Nuoriso-osaston toiminta Itsearviointia helpottavia kysymyksiä

Viestintä

1. Tunnin tai harjoituksen tavoitteet • Tiesinkö itse, mitä halusin opettaa? • Olivatko tavoitteet tarkoituksenmukaiset? • Selitinkö tunnin tavoitteet? • Mitkä tavoitteet jäivät saavuttamatta ja miksi?

Tässä luvussa käsitellään sanallista ja sanatonta viestintää, viestinnän tehtäviä sekä viestinnän suunnittelua.

2. Oppiaines • Ymmärsivätkö nuoret, mitä opetin? • Keskittyivätkö nuoret koulutukseen? • Kohtelinko kaikkia tasapuolisesti? 3. Opetusmenetelmät • Olivatko tunnilla käytetyt menetelmät hyviä? • Oliko kaikilla riittävästi työtä?

Viestinnälle voidaan määrittää kolme erilaista viestinnän mallia: 1. Viestintä informaation siirtona ja vaihtamisena Viestintä on informaation siirtoa ja vaihtamista, kun käydään vaikkapa palokuntanuorten kanssa läpi palokuntatoiminnan alkeita ja tutustutaan kalustoon. 2. Viestintä merkityksien tuottamisena Viestimällä luomme koko ajan merkityksiä. Kun kerromme palokuntanuorille, miksi palavaa kynttilää ei saa jättää valvomatta, viestimme turvallisuuden merkityksestä. Paloauton yksittäinen työkalukin saa merkityksen, kun nuori ymmärtää, kuinka se on osa kokonaisuutta. 3. Viestintä yhteisyyden tuottamisena Hyvällä viestinnällä luodaan hyvä tiimi, joka toimii. Tämä on ihan oikeasti totta. Yksisuuntaista tiedottamista tärkeämpää ja haastavampaa on viestinnän tärkeyden ymmärtäminen. Esimerkiksi paloauto herättää huomiota liikkuessaan ja viestii samalla: ihmiset saattavat miettiä, onko jossain jokin hätänä. Jos auton liikkeet eivät ole asianmukaisia, paloautolla liikkuminen on huonoa viestintää. Sama pätee palokuntalaisiin, oli sitten kyse harjoituksista, jostakin tapahtumasta tai illanvietosta julkisella paikalla. Viestintä on lyhykäisyydessään sanomien välittämistä. Viestintää on kaikki kanssakäyminen ja toimiminen ryhmässä, ja hyvällä viestinnällä luodaan hyvinvoiva yhteisö. Voisi jopa sanoa, että vuorovaikutuksen toimiminen on edellytys hyvälle yhteistyölle. On tärkeää tiedostaa, että viestintä on aina myös kaksisuuntaista, halusimme tai emme. Toimiva vuorovaikutus edellyttääkin hyviä viestintätaitoja sekä kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Hyvä itse- ja ihmistuntemus ovat niin ikään vuorovaikutuksen rakennuspaloja.

Sanallinen ja sanaton viestintä Viestintä vuorovaikutustilanteessa, kuten viikkoharjoituksissa, voidaan jakaa sanalliseen ja sanattomaan viestintään. Sanallinen viestintä on sitä, mitä henkilö sanoo ja mitä esimerkiksi oppitunnin materiaalissa lukee. Sanatonta viestintää taas ovat esimerkiksi suhtautuminen ajankäyttöön ja täsmällisyyteen, tilankäyttö ja ihmisten välinen etäisyys, kehon kieli, liikkeet, eleet, ilmeet ja asennot, silmien liikkeet ja katsekontakti, fyysinen olemus kuten pukeutuminen sekä muut ulkonäön viestittämät seikat. Yleensä ihmisten välisestä viestinnästä sanallisen osuus on alle kolmekymmentä prosenttia ja loput yli seitsemänkymmentä prosenttia viestinnästä koostuu sanattomasta viestinnästä. Jos nämä osa-alueet ovat ristiriidassa keskenään, tulkinta kokonaisuudesta tehdään yleensä sanattoman viestinnän perusteella. Tämä on hyvä muistaa nuoriso-osaston harjoituksia suunniteltaessa, sillä tähän sanattomaan viestintään me pystymme helposti vaikuttamaan. Se, miten asiat ilmaisemme, on usein ratkaisevaa. Nuoret myös jaksavat yleensä seurata puhetta vain vähän, mutta kaikki muu tekeminen ja näkeminen auttavat jaksamaan. Kannattaa esimerkiksi kokeilla joskus pitää oppituntia muualta kuin luokan edestä tietokoneen vierestä.

62

63


Nuoriso-osaston toiminta Viestinnän onnistumista voidaan mitata saadulla välittömällä tai välillisellä palautteella. Välitön palaute on ihmisten lausumia mielipiteitä. Välillinen palaute taas on vaikkapa sitä, miten ihmiset osallistuvat tai jättävät osallistumatta tapahtumaan. Spontaani palaute puolestaan on ihmisten joko välillistä tai välitöntä reagointia tapahtumaan. Nuoriso-osaston johtajan sekä muiden toimihenkilöiden on hyvä seurata osaston toimintaa, sillä sen perusteella voi kerätä palautetta huomaamatta. Tapahtumien jälkeen tai tietyllä aikavälillä voidaan palautetta kerätä myös järjestelmällisesti.

Viestinnän tehtävät

Viestintä on jatkuvaa

Nyky-yhteiskunnassa informaatio liikkuu kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa kaikkina viikonpäivinä. Siksi on tärkeää tiedostaa viestinnän ja tiedottamisen tärkeys ja oikea-aikaisuus nuorisoosaston toiminnassa. Pienestä, mitättömästä asiasta voi kehkeytyä valtaisan mittakaavan saava viestintäprosessi, jos tieto lähtee väärin liikkeelle. Kannattaa miettiä vaihtoehdot viestinnälle ja tiedottamiselle valmiiksi sellaisia tilanteita varten, että tarvitaan nopeaa toimimista. Nuoriso-osastossa on hyvä olla sovittuna, kuka vastaa osaston viestinnästä kokonaisuutena. Usein vastaava on osastonjohtaja, mutta työ voidaan delegoida jollekulle toisellekin osaston toimihenkilölle. Tärkeintä on, että viestijä on aktiivisesti mukana osaston toiminnassa ja tietää, mitä ja mistä milloinkin pitää laittaa viestiä tai laatia tiedotetta. Omasta toiminnasta ja olemassaolosta viestiminen on tärkeää. On hyvä kertoa siitä, mitä palokunnassa tehdään ja missä me olemme hyviä. Viesti voi koskea yhtä hyvin uusien jäsenten hakua kuin voitettua kilpailua. Omat asenteet ovat ratkaisevassa asemassa: jos haluaa kehittää ja luoda omasta osastostaan hyvin toimivan tiimin, kannattaa panostavaa jatkuvaan viestintään.

Viestintäsuunnitelma Jatkuvaa viestintää on hyvä suunnitella etukäteen. Viestintäsuunnitelma voi olla kokonaan erillinen suunnitelma tai se voidaan liittää nuoriso-osaston toimintasuunnitelmaan. Tärkeintä on, että pohditaan etukäteen se, mistä asioista täytyy tiedottaa, millä välineillä ja kenelle. Hyvä suunnitelma ehkäisee myös kiirettä ja paniikkia: jos tiedottaminen on suunniteltu etukäteen, tuskin huomataan, että leirikirjeen olisi pitänyt olla perillä kodeissa jo kaksi viikkoa sitten. Myös talousarvion kannalta on hyvä tietää etukäteen, miten paljon rahaa suunnilleen tulevana vuonna kuluu viestinnän tarpeisiin. Viestintäsuunnitelma pitää sisällään pähkinänkuoressa seuraavat asiat:

• arkiviestinnän pelisäännöt ja käytännöt (ohjeistukset) • kohderyhmäkohtaiset toimenpiteet • koko organisaatiota koskevat toimenpiteet • erillishankkeet • vastuut • ajoitus • budjetti

Yhdistysten viestintä jakautuu kahtia sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Sisäisellä viestinnällä pidetään yhdistyksen koko organisaatio ja jäsenet ajan tasalla. Ulkoinen viestintä kertoo yhdistyksen toimista suurelle yleisölle ja sidosryhmille. Leif Åberg antaa Yhteisö viestii -kirjassa viestinnälle viisi tehtävää: 1. 2. 3. 4. 5.

perustoiminnan tukeminen yhteisön profiloiminen asioista informoiminen kiinnittäminen, sosiaalistaminen vuorovaikutussuhteessa oleminen

Perustoiminnan tukeminen tarkoittaa Åbergin mukaan sitä, että viestintää tarvitaan palveluiden ja tuotteiden tuottamiseen ja niiden siirtämiseen kohderyhmälle. Palokunnan sisällä tiedon pitää kulkea, jotta palokunta pysyy toimivana kokonaisuutena. Tiedon on täytynyt siirtyä myös nuoriso-osaston nuorille, jotta he tietävät, miten onnettomuustilanteessa pitää toimia. Yhteisön profiloiminen on sekä ulkoista että sisäistä. Kun nuoriso-osasto on hyvä ja aktiivinen poppoo ja se haluaa tehdä yhtä ja toista hyödyllistä, osaston kannattaa kertoa tekemisistään muille palokunnan osastoille. Nuoret korottavat profiiliaan näin myös palokunnan sisällä. Toisaalta tulosvastuullisessa nykymaailmassa on fiksua profiloida palokunnan imago mahdollisimman korkealle myös ulospäin. Palokunnan kannattaa tehdä tarpeellisuutensa tunnetuksi aina kun siihen mahdollisuuksia. Asioista informoimisen ei tarvitse olla yhtä korkealentoista kuin profiloiminen. Se voi lyhykäisyydessään olla yksipuolista tiedottamista jostakin tapahtumasta, tyyliin ensi viikolla kilpailuharjoitukset alkavat kello 17.30. Toki tämän tyyppisen tiedottamisenkin pitää olla oikea-aikaista ja oikeilla tavoilla toteutettua. Kiinnittäminen eli sosiaalistaminen on Åbergin mukaan yhteisöön liittyvien ja siinä jo olevien perehdyttämistä toimintaan ja yhteisöönsä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku kertoo uudelle nuorisoosastolaiselle, mitä palokunnassa tai palokuntanuorissa tehdään. Tämä on tärkeä viestinnällinen tilanne, jossa on mahdollista luoda hyvät siteet uuteen jäseneen. Olisi hyvä, jos palokunnan eri osastojen uusille jäsenille voisi antaa kotiin mukaan jonkin mukavan esitteen eikä vain puisevia sääntöjä. Sisäinen hyvä viestintä pitää myös yllä jo olemassa olevaa hyvää yhteisöä. Vuorovaikutuksessa oleminen tyydyttää yhteisön jäsenten sosiaalisia tarpeita. Palokunnassa on hyvä olla aikaa turista asiasta jos toisestakin. Kun ihmiset kuulevat tai lukevat jostakin uudesta tai tärkeästä asiasta, he haluavat usein kommentoida ja keskustella siitä. Tyydyttävällä tiedonkululla on taipumus pitää ihmisiä tyytyväisinä, ja kun kaikki tuntevat kuuluvansa joukkoon, kenenkään ei tarvitse lähteä etsimään itselleen uusia harrastuksia.

Isosta tapahtumasta kannattaa tehdä erikseen oma viestintäsuunnitelma. Siinä on hyvä huomioida samoja asioita kuin osaston tai palokunnan viestintäsuunnitelmassakin. Suunnitelman on vastattava kysymyksiin koska, kenelle, miten ja kuka.

64

65


Nuoriso-osaston toiminta Tehokas viestintä on monipuolista

Kirjallisille viesteille kannattaa suunnitella yhteinen graafinen ilme. Palokunnalla on hyvä olla niin kirjepaperissa kuin esitysgrafiikoissakin, kuten PowerPoint-esityksissä, oma yhtenäinen ilme. Tyyli antaa kuvan yhdistyksen ilmapiiristä. Yhdenmukaisuus ja viestien ulkonainen siisteys vaikuttavat palokunnan profiiliin kertoen, että yhteisö on toimiva ja yhtenäinen.

Tiedottamisen välineitä: Välitön kontakti, suullinen viestintä • kahdenkeskiset keskustelut • kokoukset • koulutustilaisuudet • muut tilaisuudet Tiedotustilaisuus Kirjalliset viestit • kirje • tiedotteet, esitteet • lehti-ilmoitus

Ilmoitustaulu Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media • tekstiviestit • sähköposti • nettisivut • keskustelufoorumit • Facebook • Twitter • WhatsApp ja sen kaltaiset pikaviestimet

Viestiä voidaan erilaisilla välineillä. Välineen valintaan vaikuttaa se, kenelle tahdotaan sanoa ja mitä. Ihmisillä on taipumus unohtaa kuulemansa tieto joko saman tien tai aivan liian pian. Siksi yhdestä asiasta kannattaa tiedottaa eri tavoilla. Kun osastonjohtaja varoittaa nuoria, että kahden viikon päästä on Veikon Malja -kilpailu, sitä ei seuraavana päivänä matikankokeen jälkeen muista yksikään nuori - riippumatta siitä, lukiko nuori kokeeseen vai ei. Siksi on pidettävä huolta, että tieto menee myös kotiin - tähän voidaan käyttää perinteistä paperitiedotetta tai esimerkiksi vanhempien sähköpostia. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia tieto nuorten taustajoukoille. Henkilökohtainen suullinen viestintä on kenties tehokkainta viestintää. Tässäkin tapauksessa on syytä varmistua viestin perille menemisestä. Kokouksiin liittyy usein tiedotuksellisia piirteitä. Samoin koulutustilaisuudet pyrkivät usein tiedottamaan erilaisista asioista. Tieto leviää ja sitä voidaan levittää kaikenlaisissa paikoissa nuoriso-osaston saunailtaa myöten. Tiedotustilaisuus on yleensä tilaisuus, johon kutsutaan tietyt tahot kuulemaan tietystä asiasta. Kun järjestetään oikeaoppinen tiedotustilaisuus, siitä on ilmoitettu tiedotusvälineille hyvissä ajoin paria viikkoa aiemmin ja vielä muistutettu sähköpostilla muutamaa päivää aiemmin. Tilaisuuteen saapuville henkilöille on hyvä antaa ovella käteen tiedote, jossa kerrotaan, mitä tässä tilaisuudessa aiotaan sanoa. Itse tilaisuudessa asiat kerrotaan hiukan laajemmin kuin tiedotteessa. Lopuksi osallistujilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Samainen paperi, joka jaetaan paikalle saapuville, kannattaa lähettää sähköpostilla heille, jotka eivät syystä tai toisesta paikalle saapuneet. Tiedotustilaisuutta ei kannata järjestää turhanaikaisesta asiasta kahdesta hyvästä syystä: Tilaisuuden järjestäminen vaatii aikaa, rahaa ja energiaa järjestävältä taholta eli palokunnalta. Jos osallistujat taas kokevat tilaisuuden huonoksi tai turhaksi, palokunnan profiili heidän silmissään laskee radikaalisti. Nuoriso-osaston mittakaavassa tärkeä tiedotustilaisuus voi olla esimerkiksi vanhempainilta ennen viikon mittaista kesäleiriä.

66

Vielä nykyäänkin kannattaa joskus kirjoittaa tiedotettava asia kirjemuotoon. Se vaatii vähän enemmän aikaa ja vaivaa kuin pelkän yleisen tiedotteen tekeminen, mutta omalla nimellä oleva kirje kyllä koskettaa enemmän. Kirjettä ei välttämättä tarvitse lähettää perinteisenä postina – sähköposti tai harjoituksissa saatu suljettu kirjekuorikin toimii. Tiedotteet, esitteet ja julisteet ovat kirjettä persoonattomampia viestintätapoja. Tiedote on ajankohtaiseen, konkreettiseen asiaan liittyvä ja kertakäyttöinen tiedotus. Sillä voidaan esittää vaikkapa nuoriso-osaston tiukka kanta johonkin asiaan, kertoa uudesta tilanteesta tai selventää esimerkiksi jotakin tehtyä ratkaisua. Esite ei ole samalla tavalla ajankohtaiseen asiaan liittyvä kuin tiedote. Esite esittelee palokuntaa, sen jotakin osastoa ja toimintaa. Hyvin laadittu esite on näppärä antaa palokunnan tai nuoriso-osaston uusille jäsenille tai vieraille. Kuvilla on suuri merkitys asioita havainnollistavana tekijänä. Esitteisiin tai julisteisiin ei kannata valita sekavia, tärähtäneitä näppäyksiä. Kuvia on hyvä kuitenkin käyttää harkiten ja oikeissa asiayhteyksissä. Kun lisäät kuvia johonkin tiedotteeseen tai vastaavaan, varmista ensin, että sinulla on kuviin käyttöoikeus. Vanhanaikainen ilmoitustaulu on tehokas viestintäväline, jos se on ulkonäöltään jotakin muuta kuin sekava lappuhässäkkä. Viestintävastaavan tehtävänä on pitää ilmoitustaulu ojennuksessa ja ajan tasalla. Oivallisessa ilmoitustaulussa on oma alueensa uusimmille ja ajankohtaisimmille viesteille. Lisäksi joka osastolle on oma alueensa. Ilmoitustaulu on olemassa sitä varten, että sitä vilkaistaan tämän tästä. Tässäkin asiassa omilla asenteillamme ja toiminnallamme on suuri merkitys viestinnän toimivuuteen – jokainen laittaa vain tarvittavat tiedot taululle ja asianmukaisiin paikkoihin. Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media ovat nyky-yhteiskunnassa ja varsinkin nuorille ehdoton tiedotuskanava. Tässä viestinnän muodossa on etuna ja toisaalta haittana sen nopeus. Niin hyvät kuin huonotkin asiat leviävät internetissä, tekstiviestein ja sovelluksissa nopeasti epävirallisia teitä. Siksi tärkeistä ja varsinkin ikävistä asioista pitää tiedottaa faktat nopeasti ennen kuin vääristellyt tiedot leviävät. Toimivana tiedotus- ja viestintäkanavana voidaan käyttää myös internetissä olevaa suljettua keskustelufoorumia tai Facebookia. Internetiä tiedottamisessa käytettäessä on hyvä muistaa, että salaamattomissa yhteyksissä tai eri keskustelupalstoilla ei tule kirjoittaa salassa pidettävistä asioista. Tässä yhteydessä kannattaa muistuttaa myös nuorille, mitä paloasemalla kuultavaa tai nähtävää asiaa ei saa muille kertoa. Kannattaa myös sopia pelisäännöt keskusteluiden käymiseen palokunnan asioista internetissä. Jos jokin asia on kerran netissä, se on siellä aina.

Miten kirjoitetaan Vaatii harjoittelua kirjoittaa elävää tekstiä, pitipä sitten saada aikaiseksi yhdistyksen jäsenkirje, tiedote tai esite. Kirjoittamisen kuten kaiken viestinnän ongelma on siinä, että viestin täytyy olla ymmärrettävä. Minun aivoni eivät lähetä mielikuvia sinun aivoihisi, vaan tarvitaan välikappale, teksti tai puhe. Kirjoittaminen on vaikeata, koska täytyy huomata panna paperille kaikki oleelliset asiat ymmärrettävässä muodossa ja loogisessa järjestyksessä. On helppoa ja tavallista laatia kokouskutsu, jossa on kaikki oleellinen paitsi kokouspaikka tai kellonaika. Yhden pienen asian vuoksi koko homma menee uusiksi. Teksti alkaa otsikosta. Se kertoo, mistä on kyse ja houkuttelee lukemaan koko jutun. Nuoriso-osasto lähtee Veikon Malja -kilpailuun Lappeenrantaan huhtikuussa” ei ole nerokas mutta varmasti toimiva otsikko jäsenkirjeeseen tai lehdistötiedotteeseen. “Meidän VPK:n palokuntanuoret Suomen mestareita” ylittää uutiskynnyksen jo maakunnallisissa ja valtakunnallisissakin viestimissä, mikäli asia vain

67


Nuoriso-osaston toiminta pitää paikkansa. Jos otsikoksi keksii jonkin sattuvan sanonnan, voi olla syytä laatia kertovampi ala- tai yläotsikko. Väliotsikon tarkoitus puolestaan on houkutella jatkamaan lukemista, kun juttu on pitkä. Väliotsikot myös selkeyttävät jutun rakennetta. Hyvä teksti on yksinkertaista ja selkeää. Pitkät sivulauserakennelmat pudottavat asiantuntijatkin kärryiltä. Kappaleet ovat lyhyitä tai lyhyehköjä varsinkin tiedotteissa ja uutisissa. Tekstin yksinkertaisuus ja selkeys helpottavat sanoman perillemenoa. Monimutkaisuus ja kielioppivirheet vievät tärkeältäkin asialta vakuuttavuuden. Erityisesti silloin, kun jonkin asian ilmaiseminen tuntuu kauhean vaikealta, kannattaa käyttää lyhyitä virkkeitä ja yksinkertaisia sanoja. Kirjoittamista voi myös opetella kirjoittamalla ja antamalla toisten lukea tekstit, mieluiten ennen julkaisemista. Kannattaa kysyä lukijalta, ymmärsikö tämä, mitä tarkoitit. Mitään kaiken kattavia sääntöjä kirjoittamisesta ei ole. Jokainen kirjoittaa onneksi omalla tavallaan, joten viestit ovat erilaisia ja erottuvat toisistaan. Pääasia on, että sanoma menee perille.

Kodin ja palokunnan vuorovaikutus Kohtaamistilanteet kouluttajien ja vanhempien välillä vaihtelevat pikaisesta tervehtimisestä syvällisiin keskusteluihin esimerkiksi nuoren hyvinvointiin, kiinnostukseen palokuntatoimintaa kohtaan tai yleiseen käyttäytymiseen liittyen. Tapaamisissa tulee luoda tasavertainen vuorovaikutussuhde vanhempien ja palokunnan välille. Vanhempien kohtaamista ei ole hyvä jättää vain satunnaisiin tilanteisiin, vaan on tärkeää huomioida vanhemmat ja huoltajat säännöllisesti toimintavuoden aikana. Säännöllisillä vanhempainilloilla viestitetään nuorten huoltajille, mitä palokunnassa tehdään ja miten toiminta on onnistunut tai ollut haasteellista. Tarvittaessa tulee puuttua yleisellä tasolla epäkohtiin, joita toiminnassa on ilmennyt. Luomalla yleisiä yhteisesti sovittuja toimintatapoja aikuiset helpottavat toistensa sekä lasten ja nuorten elämää: kasvatus on yhteinen asia. Konfliktitilanteissa vanhempien tai huoltajien kohtaamisessa on huomioitava, että vanhemmat kokevat eri tavoin oman lapsen toiminnan. Sen sijaan, että keskityttäisiin syyttelyyn, tulisi löytää aikaa ymmärrykselle ja keskinäiselle tuelle. Ei olekaan olemassa yhtä oikeaa totuutta, vaan näkökulmia on vähintään yhtä monta kuin katsojiakin. Kuunteleminen ja jokaisen osapuolen tasapuolinen kohtelu on kohtaamisessa tärkeää. Lapselle ja nuorelle tulee antaa mahdollisuus itse kertoa oma näkemyksensä asioista ja sen jälkeen tarvittaessa olla yhteydessä vanhempiin tai huoltajiin. Monesti lapsi tai nuori saattaa itse kertoa tilanteen näkemällään tavallaan ja keskustelemalla asia voidaan hoitaa ilman vanhempien puuttumista toimintaan. Vaikeissa asioissa on oikein käyttää ammattilaisten apua tilanteiden selvittämiseksi. Tällaisia tilanteita voi olla kodin epävakaa tilanne, kuten esimerkiksi vanhempien ero. Jos kokee, ettei tiedä kuinka jokin vaikea asia tulisi käsitellä, on hyvä pyytää apua esimerkiksi kunnan sosiaalitoimesta. Vuorovaikutus kodin ja palokunnan välillä tulee olla kaksisuuntaista ja mutkatonta. Viestinnän tulee olla selkeää, luottamuksellista ja inhimillistä. Ajankohtaisista asioista on hyvä ilmoittaa nuorten kotiin, minkä lisäksi on hyvä varmistaa, että tieto saavuttaa vanhemmat tai huoltajat.

Kilpailutoiminta Tässä luvussa perehdytään kilpailutoimintaan kokonaisuutena. Tutuksi tulevat niin kilpailuihin osallistuminen kuin erilaiset kilpailutkin. Luvusta löytää myös runsaasti tietoa kilpailun järjestämiseen.

Kilpailutoiminnan tarkoitus Kilpailutoiminnalla on palokuntanuorisotyössä erilaisia tarkoituksia. Sen lisäksi, että nuoret pääsevät kokeilemaan ja näyttämään, mitä he osaavat, kilpailut ovat myös oppimisen ja kasvamisen paikkoja. Kilpailut ovat menestyksestä riippumatta aina oppimistapahtumia sekä nuorille että kouluttajille. Lähes jokainen osastonjohtaja ja kouluttaja on jossakin vaiheessa miettinyt osastonsa tieto- ja taitotasoa. Osallistumalla vaikkapa alueellisiin kalustokilpailuihin silloin tällöin voi kaikessa hiljaisuudessa tehdä vertailuja oman ja muiden alueen nuoriso-osastojen taitotasojen välillä. Jos menestys on heikko, on koulutuksessa syytä painottaa vähemmälle huomiolle jääneitä asioita ja käydä aika ajoin testaamassa oppien perillemenoa kilpailuissa. Jos taas kilpailumenestys on keskinkertainen tai parempi, nuorissa syttyy helposti voiton tahto. Tässä tapauksessa osastonjohtaja voi hyvällä omallatunnolla lähettää nuorensa useamminkin ottamaan mittaa paikallisista kärkijoukkueista. Kilpailuissa näkee myös niitä palokuntakavereita, jotka ovat toisista palokunnista, joten kilpailujen merkitys on myös hyvin sosiaalinen.

Kilpailuun osallistuminen Kun aikoo osallistua kilpailuun, on aluksi otettava selvää kilpailun säännöistä. Tärkeitä tietoja ovat esimerkiksi kilpailujoukkueen koko, joukkueen jäsenten ikä tai yhteisikä, kilpailukalusto ja siihen liittyvät rajoitukset tai määräykset sekä kilpailun pisteet. Kilpailujoukkuetta muodostettaessa on myös otettava huomioon, että kilpailevien nuorten tulee olla vapaaehtoisia. Kouluttajan on tärkeää motivoida ja kannustaa nuoria osallistumaan. Palokuntakilpailut jakautuvat kahteen selkeään kategoriaan: avoimiin ja pimeisiin. Avoimessa kilpailussa tehtävät ovat etukäteen tiedossa, joten pärjätäkseen on harjoiteltava riittävästi etukäteen. Pimeä kilpailu on erilaisten ennalta tuntemattomien tehtävien oikeaoppista suorittamista aikaa vastaan palokunnan kalustoa käyttäen. Tehtävät voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisen tehtäväkäskyn mukaisesti.

68

69


Nuoriso-osaston toiminta Tarkoituksena on mitata kunkin kilpailuun osallistuvan osaston tieto- ja taitotasoa. Tehtävien tulisi olla tositilanteita kuvaavia, mutta joskus saattaa olla paikallaan luoda tehtävärasti myös niin sanotusti normaalista palokuntakilpailurastista poiketen. Tämä antaa hieman erilaista ja mukavaa haastetta kaikille osallistuville joukkueille. Vaikka kilpailujoukkue ei heti ensimmäisissä kilpailuissaan saavuttaisikaan menestystä, ei ole syytä masentua. Menestys vaatii aina harjoittelua ja paljon kilpailurutiinia. Lisäksi osastonjohtajan on pidettävä huolta siitä, että jokainen halukas nuori hänen osastossaan pääsee joskus mukaan kilpailujoukkueeseen, vaikka juuri ensimmäisellä kerralla joku ei joukkueeseen mahtuisikaan. Näin estetään mahdolliset turhautumisen puuskat ja niiden leviäminen muuhun osastoon.

Kansainväliset kilpailut Kansainvälisen CTIF-komitean organisoimat perinteiset aikuisten palokuntalaisten kilpailut järjestetään joka neljäs vuosi. Nuorten CTIF-”maailmanmestaruudesta” kilpaillaan joka toinen vuosi. Aina suurkisoja edeltävänä vuonna käydään kansalliset karsinnat, joiden voittajat saavat edustaa maitaan MM-kisoissa. CTIF-kilpailuissa nuoret ja aikuiset kilpailevat erikseen, ja kilpailujen sisällötkin poikkeavat toisistaan. Sekä nuorten että aikuisten kilpailut sisältävät ensin kalusto-osuuden ja sen jälkeen viestiosuuden.

Valtakunnalliset kilpailut Kalustonkäsittelyn suomenmestaruuskilpailu Kerran vuodessa järjestettävässä suomenmestaruuskilpailussa mitataan kalustonkäsittelytaitoja. Veikon Malja -pokaalista kisaillaan niin sanotusti pimeässä kalustokilpailussa, eli tehtäväkäskyt annetaan kilpailujoukkueille vasta suoritushetkellä. Kilpailuun saavat osallistua kaikki osastot huolimatta edellisen vuoden kilpailumenestyksestä. Kilpailupaikat kiertävät ympäri Suomea. Lisätietoa palokuntanuorten kalustonkäsittelyn suomenmestaruuskilpailusta löytyy SPEKin sivuilta. Tietokilpailu Vuosittaista tietokilpailua varten käydään alueelliset ja pelastusliiton laajuiset karsinnat ennen valtakunnallista kilpailua. Tietokilpailuun osallistutaan kolmen hengen joukkueella. Lisätietoa valtakunnallisesta tietokilpailusta löytyy SPEKin sivuilta.

Paikalliset kilpailut Pelastusalan liittojen sisällä järjestettäviä kilpailuja ovat kalustonkäsittely-, liikunta- ja tietokilpailut sekä erilaiset näiden osa-alueita yhdistävät kilpailut. Jotkut kilpailut voivat myös olla useamman liiton yhdessä järjestämiä, jolloin kilpailevia joukkueita saa tulla kaikista osallistuvista liitoista. Nuorisoosastot voivat järjestää yleisiä osastokilpailuja, joihin kaikki alueen nuoriso-osastot voivat halutessaan osallistua. Jokainen osasto voi myös halutessaan pitää oman palokuntansa sisäisiä kilpailuja. Varsinkin vuosittain toistuvat kilpailut usein motivoivat nuoria käymään harjoituksissa ja opiskelemaan erilaisia taitoja. Oman osaston kilpailut ovat niin sanotusti matalan kynnyksen kilpailuja, joihin voi osallistua jokainen harjoituksessa olija. Kukaan ei pidä siitä, että jää aina viimeiseksi, mutta sopivalla kilpailutoiminnalla voimme innostaa nuoria yhä parempiin suorituksiin sekä kilpailuissa ryhmänä että henkilökohtaisilla osa-alueilla. Paikallisen kilpailun järjestäminen Kilpailukutsuun kannattaa sisällyttää ainakin seuraavat asiat: kilpailun aika, paikka, osoite ja ajo-ohje, kilpailujoukkueen koostumus, kilpailijoiden henkilökohtainen varustus, kilpailijoiden ikärajat, tarvitta-

70

essa kilpailuun mukana tuotava kalusto, tiedot vakuutusturvasta tai sen puutteesta, ilmoittautumisohjeet ja viimeinen ilmoittautumispäivä sekä pyyntö ilmoittaa erityisruokavalioista ja allergioista, jos kilpailussa järjestetään ruokailu. Kutsutuista on syytä pitää postituslistaa. Kutsun voi lähettää sähköpostitse, mutta on syytä harkita myös sen lähettämistä osastoon kirjeitse. Kutsun lähettämisen aikoihin on hyvä hoitaa palkintojen hankinta ja niiden mahdollinen kaiverruttaminen. Tapahtumasta kannattaa tiedottaa ainakin oman palokunnan väelle riittävän ajoissa. Siitä voi myös tiedottaa julkisesti vaikkapa paikallislehdessä. Mahdollinen muonitustarve kannattaa myös huomioida hyvissä ajoin: kuka ostaa tarvikkeet, kuka valmistaa ja missä valmistetaan. Nuorille suunnatuissa kilpailuissa tehtävät tulee laatia sellaisiksi, että niissä huomioidaan osallistuvien nuorten ikä, fyysiset kyvyt ja koulutustaso eri joukkueiden kesken. Tehtäviä voi esimerkiksi valita tasokurssien väliltä ja aiheet soveltaa nuorille kilpailutehtäviin sopiviksi. Tehtävissä voi olla useitakin oikeita suoritustapoja, mutta selkeästi virheelliset ja työturvallisuuden suhteen kyseenalaiset tavat tuomarien on estettävä. Fyysisesti raskaita tehtäviä tulisi välttää. Kilpailun kestoon vaikuttavat osallistuvien joukkueiden määrä ja taso, kilpailutehtävien määrä sekä kilpailun yleisjärjestelyjen sujuvuus. Tehtävien määrä on aina harkinnanvarainen seikka, mutta ne on laadittava hyvissä ajoin ennen kilpailupäivää. Apuna kannattaa käyttää yhtä tai kahta henkilöä, jotka pitävät kilpailutehtävät omana tietonaan. Kilpailupaikka varataan ja esimerkiksi maanomistajalta pyydetään kirjallinen lupa kilpailun järjestämiseen. Miehistönkuljetusautoja varten on varattava paikoitusalue ja pysäköinnin ohjaus. Kilpailupaikalle on hyvä olla selkeä, opastettu reitti. Yleisön sijoitus on myös päätettävä etukäteen. Kun saapumisaika on täysi, on hyvä pitää joukkueille tai joukkueenjohtajille palaveri, jossa selvitetään kilpailun kulku puuttumatta kuitenkaan kilpailukäskyn tai -tehtävien sisältöön. Suoritusjärjestys voidaan arpoa tässä, ellei kilpailun järjestäjä ole tehnyt sitä jo aiemmin. Karanteenialueen on oltava riittävän iso ja siellä on hyvä olla jotakin tekemistä nuorille. Loppukaranteenin on hyvä täyttää samat kriteerit kuin alkukaranteeninkin. Kilpailukäsky tai tehtäväohje monistetaan tarvittaessa myös ruotsiksi. Jos haluaa olla varma radan ja kilpailukäskyn toimivuudesta ja ymmärrettävyydestä, kannattaa rata testata oman osaston nuorilla esimerkiksi viikkoa ennen kilpailua. Rata ei saa muuttua eikä mennä käyttökelvottomaksi missään kilpailun vaiheessa. Odottamattomienkin tilanteiden varalle ja erilaisille sääolosuhteille on oltava toimintasuunnitelma. Rasti- ja muita tehtäviä varten on varattava riittävä määrä toimitsijoita ja määriteltävä kunkin tehtävät erikseen. Kilpailupaikalle on nimettävä ensiavusta vastaava henkilö ja merkittävä hänet selvästi muista toimitsijoista erottuvasti. Tehtävätuomareita varataan esimerkiksi yksi jokaista tehtävää kohti ja heidät merkitään selvästi muista radalla olevista erottuviksi vaikkapa käsilipulla tai tehtävänumerokyltillä. Tuomareilla tulee olla tehtävän tunteva varahenkilö/-henkilöt. Tuomarit koulutetaan tehtäviinsä etukäteen. Jokaiselle tuomarille annetaan tehtäväkäsky viimeistään silloin, kun rataa kilpailupäivänä valmistellaan. Salaisuuden pitämistä on syytä painottaa tässä yhteydessä. Tuomareille kerrotaan tarkat hyväksyntä- ja hylkäyskriteerit. Tulkintojen ei pidä olla liian tiukkoja, vaan huomiota kiinnitetään perusasioihin ja tasapuolisuuteen joukkueiden suhteen. On kuitenkin keskusteltava myös siitä, mitä kaikkea joukkueet voivat keksiä suoriutuakseen tehtävistä mahdollisimman nopeasti. Tuomareiden tulee pysäyttää työturvallisuutta vaarantava suoritustapa. Ajanottoa varten on varattava kaksi tai kolme luotettavaa sekuntikelloa. Kilpailu ei saa venyä liian

71


Nuoriso-osaston toiminta pitkäksi ja aikataulusta on pidettävä kiinni täsmällisesti, muttei kuitenkaan kilpailusuoritusten kustannuksella. Ajanottajille on tehtävä selväksi, milloin aika alkaa ja päättyy. Kilpailusuorituksen jälkeen katsotaan, tarvitseeko joukkue apua kaluston keräämisessä ajan säästämiseksi. Jos kilpailupaikan lähistöllä on tilaa, joukkue voi koota kalustonsa kilpailuradan ulkopuolella suorituksensa jälkeen. Näin joukkueiden lähtöväliä saadaan hieman kiristettyä. On hyvä, jos palokunnan päällystö tai kilpailun johtaja jakaa palkinnot, koska se antaa arvokkuutta kilpailun loppuhuipennukselle. Tulokset olisi lueteltava myös niiden joukkueiden osalta, jotka eivät palkinnoille asti päässeet. Kilpailun lopuksi tulokset annetaan vähintään kaikkien osallistuneiden joukkueiden tietoon. Kilpailu analysoidaan jälkeenpäin sekä omassa osastossa että järjestäjän taholta: mikä meni huonosti, mikä taas hienosti.

Leiritoiminta Tässä luvussa kerrotaan palokuntanuorten leireilystä, siihen liittyvistä järjestelyistä ennen leiriä, leirillä sekä leirin jälkeen. Palokuntanuorisoleirejä järjestetään kansainvälisellä, valtakunnallisella, pelastusalan liiton, alueellisella ja yksittäisen palokunnan tasolla. Leirien sisältö vaihtelee järjestäjien ja leirin pituuden mukaan keskittyen joko yhteen tai useampaan erilaiseen osa-alueeseen, joita voivat olla kilpailut, elämykset, ajanviete, koulutus, hälytys tai erilaiset teemat. Ensisijaisesti leirit ovat eri teemojensa lisäksi kasvatuksellisia. Pituudeltaan alueiden ja osastojen leirit kestävät yleensä viikonlopun ajan. Kansainväliset, valtakunnalliset ja liiton leirit ovat pituudeltaan noin viikon mittaisia. Valtakunnallisia leirejä järjestetään Suomessa neljän vuoden välein ja liittojen leirit ovat yleensä noin vuoden välein. Leirejä odotetaan innolla ja niille osallistumista valmistellaan pitkään. Esimerkiksi leirimaksuihin voidaan kerätä varoja erilaisilla tempauksilla jopa vuotta tai kahta ennen varsinaista h-hetkeä. Nuorille leiri on usein kesän tai harjoitusjakson kohokohta. Siksi leirin järjestelyihin kannattaa paneutua kunnolla. Kerran pettynyt nuori tuskin tulee leirille uudestaan. Leirin järjestäminen on aina melkoinen projekti, vaikka kyseessä olisi vain parikymmenpäisen nuorisoosaston oma viikonloppuleiri. Leirin järjestelyvastuu kannattaa jakaa: järjestelyjen johtajaksi valitaan leirejä kokenut henkilö, joka jakaa vastuutaan osa-alueittain apulaisilleen. Leirien valmistelu aloitetaan viimeistään leiriä edeltävänä vuonna mietittäessä osaston talousarviota ja toimintasuunnitelmaa. Talousarviossa varataan osa rahoista leiriä tai leirejä varten. Tällöin kannattaa ajatella myös sitä, kerätäänkö leireistä osallistumismaksu nuorilta vai hoitaako osasto itse kaikki kustannukset. Leirien suunnittelu kannattaa aloittaa kahdesta kysymyksestä: millainen leiri halutaan tai millainen leiri on tulossa ja paljonko se maksaa.

72

73


Nuoriso-osaston toiminta Osastojen leirit ovat usein virkistys- tai hälytysleirejä, mutta ohjelmaa kannattaa järjestää koko ajaksi. On syytä päättää, mitä kaikkea leiri sisältää ja luoda ohjelman perusrunko. Vaikka paljon voidaankin tehdä halvalla, viikonlopun pituisella leirillä kuluu pelkästään ruokaa ihan kohtalaisella summalla. Leirin talousarvion menopuolelle joudutaan kirjaamaan muonituksen lisäksi majoitus ja alueen vuokra, kuljetukset ja koko joukko sekalaisia menoja, jotka määräytyvät leirin sisällön mukaan. Nuorten aktivoimiseksi leireille voi kertoa esimerkiksi edellisen kesän leirin ohjelmasta ja tapahtumista. Jos on mahdollista, kannattaa näyttää kuvia tai video. Nuorille täytyy kertoa myös koulutuksesta ja sen hyödystä palokuntaharrastuksessa sekä omassa elämässä. Usein paras markkinointikeino ovat kuitenkin jo edellisellä leirillä olleet nuoret, jotka kertovat muille nuorille kokemuksistaan ja saavat näin muidenkin nuorten mielenkiinnon heräämään. Leirien markkinointi omille nuorille kannattaa aloittaa siinä vaiheessa, kun leirin pitämisestä on päätetty tai ensimmäiset viralliset tiedot leiristä saapuvat osastoon. Erityisesti tiedottaminen nuoren vanhemmille on tärkeää, jotta perhe osaa varautua erilaisine kiireineen leirin ajankohtaan sekä varata ajoissa rahaa mahdollisiin leirimaksujen maksamiseen tai erikoisvarusteiden kuten makuupussin hankkimiseen. Useimmat leirit vaativat myös etukäteisilmoittautumisen, jolloin viimeistään perheen tulee saada mahdollisimman paljon tietoa, jonka valossa ratkaistaan nuoren osallistuminen leirille. Oleellisimmat tiedot ovat leirin ajankohta, leiripaikka, kuljetukset, kustannukset ja viimeinen ilmoittautumispäivä.

Leiri-info Lähempänä leiriä on hyvä pitää erillinen leiri-info, johon pyydetään mukaan myös nuorten vanhemmat. Infossa kerrotaan, mistä leirissä on kysymys ja kuinka leirillä toimitaan. Info-ilta kannattaa järjestää, kun leirille lähtö- ja saapumisajankohdat ovat varmistuneet, eli noin paria viikkoa ennen lähtöä. Tällöin voidaan yhdessä selvitellä myös mahdollisesti epäselviksi jääneet asiat. Leiri-infon jälkeen nuori osaa valmistautua ja varustautua oikein leirille.

Leiri-infon sisältö voi olla esimerkiksi seuraava: 1. Osaston vastuuhenkilön ja varavastuuhenkilön yhteystiedot leirin aikana 2. Leirin tarkoitus • kasvatus (leiriolosuhteet, kesä/talvi) • koulutus (uuden oppiminen, kurssit, teema ym.) • yhdessäolo ja vapaa-aika 3.

Leirin ohjelma • saapuminen leirille • majoittuminen • ohjattu toiminta: kilpailut, retket, koulutus yms. • vapaa-aika • kanttiini yms. • peseytyminen, sauna, uinti • ruokailut • hiljaisuus • vanhempien vierailu leirillä, mahdollisen vierailupäivän tiedot

4. Käyttäytyminen • matkalla, mahdolliset pysähdykset • leirillä • leirin säännöt ja ohjeet, leiriaapinen • oman palokunnan säännöt ja ohjeet • leirin päätyttyä varustehuolto 5. Valmistautuminen ja varusteet • vanhempien lupa (kirjallinen, jossa myös nuoren henkilötiedot sekä yhteystiedot kotiin) • terveydellinen tila (lääkkeet, yliherkkyydet, ruokavaliot) • nuoren leirivarusteet

Leirin järjestelyt Oli järjestettävä leiri sitten pieni tai suuri, järjestäjän täytyy paneutua samoihin perusasioihin. Ensinnäkin leiripaikka kannattaa valita ja varata ajoissa sen mukaan, mitä aiotaan tehdä. Jos kilpaillaan ja koulutetaan, on hyvä, ettei kaikki aika mene ruoanlaittoon. Jos taas halutaan olla erähenkisiä, askeettinenkin leiripaikka riittää. Leiripaikan valinnassa on hyvä myös kiinnittää hieman huomiota osallistujien ikäryhmään, sillä kovin vaikeat olosuhteet eivät sovi nuorimmille leiriläisille. Toiseksi on hyvä pohtia leiripaikalle ja sieltä pois siirtymistä: kuljetaanko kenties palokunnan kalustolla, julkisilla liikennevälineillä vai yksityisautoilla. Leirille on viisasta laatia kustannusarvion lisäksi myös esimerkiksi ohjelma, turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelma, kartta sekä ruokalista. Turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelma on hyvä olla jokaisen leiriläisen nähtävillä ja suunnitelmasta tulee ilmetä myös ensiapuvastaavan nimi sekä yhteystiedot. Myös tiedotusvälineisiin on hyvä olla yhteydessä. Varsinkin koulutuksellinen tai kilpailullinen palokuntanuorten leiri kiinnostaa varmasti paikallisia tiedotusvälineitä, kuten lehteä tai radiota. Samalla kun kerrotaan leiristä, saadaan positiivista julkisuutta palokuntanuorisotyölle. Ruokalistaa ja tarvikkeiden määrää kannattaa suunnitella asiantuntijoiden kanssa. Muonituksessa apua voi kysyä esimerkiksi naisosastolaisilta. Mahdolliset erikoisruokavaliot täytyy selvittää riittävän

74

75


Nuoriso-osaston toiminta ajoissa, että erikoistarvikkeet ehditään suunnitella ja hankkia. Leiripaikasta kannattaa myös tarkistaa leiriläisten omien astioiden tarve ja tiskausmahdollisuus. Mukaan tarvitaan kalustoa sen mukaan, mitä leirillä aiotaan tehdä. Varustelistaa laadittaessa on hyvä ottaa huomioon koulutus- ja kilpailutoiminta, muonitus, yöpyminen ja vapaa-ajan ohjelma sekä mahdollisesti tarvittavat polttoaineet, kaasu ja polttopuut. Käymälöiden huoltoa varten on syytä varata vessapaperia, kalkkia ja puhdistusvälineitä. Erähenkisillä leireillä kannattaa selvittää etukäteen käymälöiden sijainti ja aiotun retkipaikan käymäläkulttuuri – esimerkiksi kansallispuistot voivat olla tästä hyvinkin tarkkoja. Aikuisen kouluttajan tulee toimia valvojana aina, kun nuoret ovat uimassa. Uimavalvoja varustautuu myös mahdollisiin vahinkotilanteisiin tarpeellisilla pelastusvälineillä. Leiripaikasta on hyvä löytyä myös käyttökelpoinen vene. Valvontaa tarvitaan myös öisin: yövalvoja hoitaa hiljaisuuden, herätyksen, leiriläisten ja ulkopuolisten ylimääräisten liikkeiden valvonnan. Teltoissa, joissa lämmitetään, on myös oltava valvoja vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta. Leirillä pitää olla mukana nimetty ensiapuvastaava ja riittävät ensiapuvälineet. Kaikki lääkkeet tulee säilyttää lukitussa paikassa. Leirin peruslääkevarastoon tulee ottaa kipu-, allergia- ja ripulilääkkeitä sekä kyypakkaus. On hyvä myös selvittää lähimmän terveyskeskuksen sekä sairaalan sijainti, ajoreitti ja päivystysajat. Mikäli osallistujamäärä on iso, kannattaa leiristä ilmoittaa ainakin terveyskeskukselle, mielellään myös palo- ja poliisiviranomaisille.

Leirillä Leirin järjestelyt toimivat, jos leiri on suunniteltu ja vastuut jaettu hyvin. Nuorille on hyvä olla suurin osa leiriajasta ohjattua toimintaa, mutta myös ohjaamatonta vapaa-aikaa voi olla jonkin verran varsinkin osaston omilla leireillä. Koulutusleirillä opetus vie suuren osan päivästä. Muuta ohjelmaa tarvitaan koulutuksen jälkeen ja vapaamuotoiselle leirille lähes koko ajaksi. Palokuntaleirillä turvallisuusnäkökohtien huomioon ottaminen on paitsi välttämättömyys myös luonnostaan osa nuorten koulutusta. Esimerkiksi lämmitettävien telttojen turvallisuusväli on neljä metriä. Leiriaapinen on testattu leirielämän sääntökokoelma, jota noudattamalla leirielämä tuntuu mukavalta. Leiriaapinen kannattaa käydä läpi jo leiri-infossa, mutta miksipä sitä ei voisi ripustaa myös päiväohjelman yhteyteen. Tärkeä osa sääntöjen noudattamisen mahdollisuutta on leirialueen kartta, johon on merkitty sallitut alueet ja eri alueiden toiminnot. Nuoret ovat vanhemmilta lainassa ja he ovat leirin aikana kouluttajien vastuulla. Heistä täytyy pitää hyvää huolta, unohtamatta kuitenkaan sitä, että heidän täytyy saada toimia itse ja saada vastuuta.

Leirin jälkeen Leiripuuhat eivät lopu siihen, että viimeinen palokuntanuori nostaa repun selkäänsä ja lähtee. Leiripaikka on siivottava ja löytötavaroille löydettävä omistaja – laitetaanko ilmoitus esimerkiksi leirin kotisivuille kuvineen ja yhteystietoineen? Yhteinen varustehuolto on myös osa leiriä ja koulutusta. Huonosti pidetyillä varusteilla ei ole kiva leireillä, joten osaston yhteiset tavarat huolletaan niiden käyttäjien kesken pikimmiten leirin loputtua. Leiristä kannattaa järjestää palautekeskustelu oman palokunnan osalta ja täyttää koko leiriä koskevat palautelomakkeet. Tärkeää on, että kommentit myös päätyvät oikeisiin korviin. Muuten rakentavasta kritiikistäkään ei juuri ole hyötyä.

76

Varustus Suomen ilmasto on arvaamaton myös kesällä. Päivisin voi olla helteistä tai sataa kaatamalla ja yöt saattavat olla kylmiä. Jotta leiri onnistuisi, täytyy ottaa matkaan myös yhteisiä tavaroita, joita jokaisen ei tarvitse ottaa erikseen mukaan. Leirille varustautuminen aloitetaankin hyvissä ajoin, ja osaston yhteiset tavarat varataan ja kerätään porukalla. Mahdollinen teltan vuokraustarve kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen leirin alkua. • Teltta ja sadesuoja • Iso teltta tuo yhteenkuuluvuutta osastoon. Jos isoa telttaa ei saada, täytyy huolehtia, että makuusijoja on silti riittävästi. • Telttakepit ja maakiilat, pohjavaate, kamiina, kipinäverkko, sateensuojaksi pressu. Työkalut ja välineet maakiilojen maahan lyömiseen, sadeojien kaivamiseen ja pressun kiinnittämi- seen. • Nykyään on usein käytössä myös nestekaasulämmittimiä ja vastaavia, joiden käyttö vaatii huolellisuutta. Lämmittimen tulee olla huollettu ja koekäytetty ennen leirille lähtöä ja polt- toainetta on varattava riittävästi. • Alkusammutin ja palovaroitin • Käsisammuttimen lisäksi on hyvä varata sankoruisku, varsinkin jos lämmitetään puulla. • Muu turvallisuus • Lääkintävarusteita, laastaria, kuumelääkkeitä riippuen leirin hoitotasosta • Kouluttajan on hyvä olla valmistautunut huolehtimaan pienistä kuhmuista ja naarmuista. Leirin ensiapu on leiriläisiä varten. • Sekalaista • Puukko, teippi, nippusiteitä ja narua leirirakennelmiin • Mahdollisesti puutarhakalusteita illanistujaispaikkaa varten • Pieni lyhty tai muu valo: paristovalaisin on turvallinen vaihtoehto teltan sisälle ja öljylyhty tai vastaava tunnelmallinen vaihtoehto ulos • Lapio, harava, puukko, kirves ja moska/vasara • Roskasäkit • Pieni harja teltan siistinä pitämiseen • Sekalaisen välineistön voi kuljettaa kannellisessa laatikossa, jotta tavarat eivät ole pitkin telttojen nurkkia ja laatikkoa voi käyttää vaikka pöytänä tai penkkinä • Osaston tunnuskyltti, nuoriso-osaston lippu, maskotti jne. • Vakuutus • Jokaisella osallistujalla pitää olla vakuutus. Tästä huolehtivat osaston kouluttajat. Oman osaston leirille joudutaan ottamaan myös ruokatarvikkeet sekä kaikki muu mahdollinen, mitä leirillä voi tarvita. Kannattaa tehdä luettelo tarvikkeista hyvissä ajoin yhdessä nuorten kanssa ja täydentää sitä aina, kun jotakin tulee mieleen.

Talvileiri Talvileiri voi olla nuorelle suuri elämys. Leiriytyminen ja varustautuminen varsinkin telttaleirille on eri maata kuin kesäleirille lähtö. Liikkuminen ja toiminta talvisessa maastossa ottavat kenestä tahansa mittaa. Jos ruoat valmistetaan tai vielä pyydystetään itse vaikkapa pilkkimällä, ollaan aika kaukana nykyisestä jokapäiväisestä elämästä. Talviolosuhteiden takia voi olla perusteltua, että leirin ikäraja nostetaan esimerkiksi kahteentoista vuoteen. Etenkin talvileirille lähdettäessä pitää tarkistaa, että jokaisella lähtijällä on oikeaoppinen, riittävä varustus. Huono varustus pilaa oman ja kavereiden leirin sekä saattaa olla jopa vaarallinen käyttäjälleen.

77


Nuoriso-osaston toiminta Muu toiminta Tässä luvussa perehdytään kansalaistaitoihin, turvallisuus- ja liikuntakasvatukseen, yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa, retkeilyyn ja matkoihin.

Kansalaistaidot Nuorten kanssa toimimisessa on lopulta kyse siitä, että nuori oppii kantamaan vastuuta itsestään, lähimmäisistään, ympäristöstään ja yhteiskunnastaan. Näihin liittyviä aiheita sivutaan nuoriso-osastoissa jatkuvasti ja palokunnassa kartutetaan kansalaistaitoja melkein huomaamattakin. Onkin tärkeää, että osastonjohtajien ja kouluttajien kaltaiset vaikuttajat antavat esimerkillään ja puheillaan ymmärtää, että aktiivinen kansalaisuus esimerkiksi vapaapalokuntalaisena tuottaa yhteistä hyvää. Nuoret voivat oppia palokuntaharrastuksessa paljonkin yhteiskunnasta. Esimerkiksi vierailukäynnit pelastuslaitoksille, sairaaloihin, oppilaitoksiin tai vaikkapa voimalaitoksille ja tutustuminen niiden henkilökuntaan voivat avartaa nuorten näkemystä yhteiskunnan toiminnasta. Palokuntanuorisotyön kautta voi myös saada virikkeitä tulevaan ammattiin. Nuoremme voivat päästä tutustumaan esimerkiksi lääkärin, sairaanhoitajan, lähihoitajan, palomiehen, sairaankuljettajan, poliisin ja rajavartijan työhön. Paitsi kansalaistaitoja, palokunnissa opitaan perinteistä ja tavoista. Tapakasvatus on luontevaa liittää esimerkiksi johonkin lähestyvään juhlaan tai tapahtumaan, johon palokunta tai nuoriso-osasto osallistuu. Aihetta kannattaa kenties lähestyä juurikin perinteiden kautta, ja tapoja voidaan harjoitella niin teoriassa kuin käytännössäkin. Teoriaosuudessa voidaan käydä tarvittavia taitoja läpi erilaisten oppaiden, kuten palokuntakeskeisen Jouko Allinniemen Toimi varmasti -oppaan avulla Käytännössä oppeja voidaan harjoitella esimerkiksi osaston omissa juhlissa. Vieraiksi voidaan kutsua oman palokunnan veteraanit tai jonkin muun palokunnan nuoriso-osasto. Juhlissa käyttäydytään sääntöjen mukaan: tervehditään, esitellään itsensä ja muita, keskustellaan, voidaan pitää puhe ja tietysti syödään muutamalla parilla haarukoita ja veitsiä. Koska aikuisetkaan eivät juhli pitääkseen ikävää, on tärkeää, että illalliset ovat muodollisuuden lisäksi hauskat.

Turvallisuuskasvatus Palokunta on hyvin konkreettisesti olemassa yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi. Palotoimen muututtua pelastustoimeksi myös palokunnan toimenkuva on laajentunut. Onnettomuuksien ennaltaehkäisyn rooli on painottunut ja yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi tehty turvallisuusviestintä on kansalaiskasvatusta parhaimmillaan. Sen lisäksi, että nuoriso-osastoissa harjoitellaan tulipalojen ja erilaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisyä, nuoriso-osaston on hyvä osallistua palokunnan järjestämiin turvallisuuskampanjoihin ja -tapahtumiin, kuten 112-päivään ja Päivä Paloasemalla -tapahtumaan. Tällaisella toiminnalla voidaan paitsi viestiä turvallisuudesta, myös tehdä tunnetuksi palokuntanuorisotyötä ja kartuttaa vaikka osaston tuloja. Turvallisuusviestintää on myös niin kutsuttu liikennekasvatus. Se voi olla pienimuotoistakin, kuten heijastinten käytön tarkkailua syksyn pimetessä tai muistutus pyöräilykypärän tärkeydestä lähdettäessä polkemaan kohti kotia. Harjoituksiin voi myös esimerkiksi pyytää vierailemaan poliisin, joka kertoo liikenteen vaaroista ja varautumisesta liikenteessä. Samalla poliisi voi leikkimielisesti katsastaa nuorten mopot ja polkupyörät.

Liikuntakasvatus Palotoimessa mukana olevien on syytä olla loistokunnossa, koska palomiehen työ on fyysisesti erittäin vaativaa ja terve psyyke vaatii myös hyvän fyysisen kunnon. Fyysisten edellytysten kehittämisen tulisi-

78

kin kuulua jo varhaisessa vaiheessa palokuntanuorten harjoitusohjelmaan. Urheilulla pyritään luomaan vaihtelua harjoituksiin ja antamaan nuorille virikkeitä, jotta he löytäisivät itselleen sopivimman lajin kuntonsa kehittämiseen ja ylläpitämiseen. On jopa suositeltavaa, että muulloinkin kuin harjoitusten yhteydessä harrastettaisiin yhdessä joitakin liikuntalajeja. Vaikka nuori ei haluaisikaan palomiehen ammattiin, hyvä fyysinen kunto on hyvän terveyden perusta. Liikuntaharjoitukset on tehtävä nuoria kiinnostaviksi, jottei into liikuntaa kohtaan sammuisi. Jos näin pääsee käymään, ei auta itku eikä Maamme-laulu, sillä tie on pitkä ja kivinen, jotta nuori löytää taas liikunnan ilon. Lajeja on hyvä jonkin verran vaihdella, jotta nuoret kehittyisivät monipuolisesti. Erilaiset joukkuelajit sekä leikit ja pelit ovat kenties suositeltavimpia liikuntamuotoja nuoriso-osastoille. Niiden avulla voidaan kehittää rohkeutta, sääntöjen noudattamista, kuria, itsehillintää, valppautta, reippautta, johtamiskykyä ja epäitsekästä toisten huomioon ottamista. Yksilölajejakin, kuten juoksua, hyppyjä, heittoja, uintia, luistelua tai hiihtoa harjoiteltaessa on hyvä huomioida vuodenaika ja nuorten erilaiset mieltymykset. Suunnittele liikuntaharjoituksetkin sellaisiksi, että kaikki voivat osallistua niihin. Kaikkien tulisi saada harjoitusta ja jokaisen tulisi saada olla melko hyvä. On tarpeetonta etsiä parasta ja huonointa, vaan on hyvä asettaa ryhmä yhteisen haasteen eteen. Nuori vertaa kyllä itsekin suorituksensa tasoa toisten suorituksiin ja pyrkii kehittämään itseään. Kouluttajan on myös tunnettava vaarat, joita esimerkiksi voimaharjoitukset ja etenkin ylilyönnit harjoittelussa voivat aiheuttaa nuorille.

Yhteistyö sidosryhmien kanssa Yhteistyö muiden nuoriso-osastojen, palokunnan muiden osastojen ja erilaisten nuorisojärjestöjen kanssa rikastuttaa nuoriso-osaston toimintaa, auttaa ymmärtämään muita ihmisiä ja harrastusaloja sekä luo mahdollisuuden henkilökohtaisten kontaktien luomiseen. Erilaisia yhteistyömahdollisuuksia on runsaasti. Esimerkiksi kunnallisia toimielimiä voi muistaa muutenkin kuin joulukortilla ja avustusanomuksilla. Hyviä yhteistyökumppaneita kunnassa voivat olla vaikkapa nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoiminnan virkamiehet. Yhteistyö kannattaa virittää kouluttajavierailuilla, jolla luodaan kontaktipintaa ja pohditaan yhdessä, millaista yhteistyötä voitaisiin kenties tehdä. Alkuun päästään helposti, kun pyydetään uusi tuttavuus kertomaan nuoriso-osaston harjoituksiin omasta erityisalastaan. Me puolestamme voimme esimerkiksi opettaa paloturvallisuustietoja ja -taitoja uuden tuttavan organisaatiolle. Erilaiset tempaukset ja talkoot järjestöjen omaksi tai yhteiskunnan hyväksi ovat kasvattavia ja hyödyllisiä. Myös erilaiset leirit, retket, matkat ja yhteiskokoontumiset muiden järjestöjen kanssa tuovat luonnollista vaihtelua. Vierailut naapuripalokuntiin antavat varmasti uusia virikkeitä ja esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin nuorisotyötä voi tehdä. Ei sovi myöskään unohtaa palokunnan muiden osastojen antamia mahdollisuuksia. Voitte esimerkiksi yhdessä järjestää toimintavalmiusvuorokauden, jossa naiset muonittavat sekä huoltavat osastoa ja hälytysosasto toimii yksikköjen kuljettajana ja erilaisten hälytysluonteisten tehtävien rakentajana.

Retket luontoon Retkien tarkoitus on tuoda vaihtelua arkirutiineihin sekä avartaa näkemyksiä ja tuottaa uusia kokemuksia, joiden pohjalta nuori on kypsempi toimimaan ihmisten ja luonnon kanssa yhteistyössä. Retkeilyä voidaan harrastaa monin eri tavoin, kuten vaeltamalla, kalliokiipeilemällä tai kanoottiretkeilemällä. Liikunnallisesti arvokkaimpia ovat sellaiset retkeilymuodot, joissa päämäärän saavuttaminen vaatii ja kehittää ruumiillista kuntoa.

79


Nuoriso-osaston toiminta Retket on suunniteltava ja valmisteltava retkelle lähtevien kunnon ja kykyjen mukaan. Retkikohteiksi kannattaa valita sellaisia paikkoja, joissa leiriytyminen ja nuotionteko ovat sallittuja ja mahdollisia. Toki joskus on mukavaa mennä myös karuun ja villiin erämaahan, mutta silloin ryhmän tulee olla sellainen, joka on ennenkin retkeillyt ja leiriytynyt luonnossa. Suunnitelkaa yhdessä nuorten ja mahdollisesti heidän vanhempiensa kanssa miten ja millaisen retken teette, minne se suuntautuu ja kauanko se kestää. Retki voidaan suorittaa jalan, polkupyörillä, suksilla, veneellä tai autolla. Valitkaa “retkueellenne“ johtaja, joka viime kädessä päättää ristiriitatilanteissa mitä seuraavaksi tehdään ja jolla on vastuu ryhmästä sekä sen valmistautumisesta ja valmiudesta lähteä retkelle. Etukäteen kannattaa tutustua nuorten kanssa retkeily- ja erämiestaitoihin sekä jokamiehenoikeuksiin sekä laatia retkisuunnitelma. Retkisuunnitelmaan olisi hyvä kirjata retken pituus vuorokausina ja kilometreinä, ajankohta ja aikataulu, reittisuunnitelma, leiriytymispaikat, kulkutapa, luvat ja vakuutukset sekä tarvittavat varusteet, ruoat ja juomat. Reitti ja leiriytymispaikat tulee valita niin, että ne sopivat retkellä mukana olevien kyvyille ja kunnolle. Leiriytymispaikaksi on viisasta valita suojaisa paikka, jossa on mahdollista tehdä nuotio varusteiden kuivattamista ja mahdollisesti ruoan valmistusta varten. Varmista maanomistajalta lupa retkeilyyn, leiriytymiseen ja nuotion tekoon sekä mahdollisten polttopuiden ottamiseen. Varmistu, että paikka on sovelias teidän tarkoituksianne varten. Kaikkien tulee selvitä matkasta väsyneinä mutta onnellisina! Retken ohjelmassa voi olla erilaisia erätaitoja kartuttavia toimintoja kuten ilmansuuntien määrittelyä, huomiomerkkien tekoa, luonnon havainnointia, etäisyyksien arviointeja ja ensiapua. Hyvin varustautunut ja hyvän suunnitelman tehnyt retkikunta kerää parhaat muistot retkestä. Jonkun, joka ei tule retkelle, tulisi tietää reittisuunnitelma ja saada sopivin väliajoin tietoja, miten retki sujuu. Mitä mukaan? Varusteet on hyvä suunnitella retken tarkoituksen, keston, ajankohdan ja sääolosuhteiden mukaan. Paleltumisen ja lämpöhalvauksen mahdollisuus tulisi mahdollisimman hyvin eliminoida retken aikana. Jokaisella tulisi olla mukana kaikki henkilökohtaiset retkivarusteensa pakattuna tarkoituksenmukaiseen kantovälineeseen. Vaihto- ja lisävaatteisiin kannattaa kiinnittää erityishuomiota: kuivat vaatteet ovat hyvä suoja kylmyyttä vastaan, mutta liikuttaessa ne voivat myös aiheuttaa painona repussa turhaa hikoilua, neste- ja lämmönhukkaa. Muistakaa myös sadevarustus. Kantamukset on hyvä jakaa tasapuolisesti kaikkien kannettavaksi. Jos aiotte yöpyä, tarvitaan mukaan makuupussit ja alustat. Telttayöpymistä voi harjoitella palokunnan eri leireillä. Huolehdi myös siitä, että mukananne on tarvittavat ensiapuvälineet, sidetarpeet, särky- ja ripulilääkkeitä sekä kyypakkauksia. Varmistu myös siitä, ettei kukaan lähde sairaana retkelle. Voi olla kokemuksena melkoinen pyyhkiä takapuolensa sammaleisiin, kanerviin tai heiniin, mutta toki on hyvä ottaa mukaan myös WC-paperia. Yhteiset ruokailu-, leiriytymis- ja kuljetusvarusteet riippuvat kustakin retkestä. Ruoka kannattaa suunnitella yhteisesti, jotta makutottumukset ja mahdolliset allergiat tulevat huomioiduiksi. Retkimuonan tulee olla ravitsevaa ja hyvin säilyvää ja sitä tulee olla riittävästi. Säilykkeet ja tiivisteet ovat suositeltavia.

Nuotion tekijän kultaiset ohjeet: • Käsittele tulta huolellisesti sekä hanki lupa tulentekoon maanomistajalta • Sytytä tuli vähintään kahdeksan metrin päähän teltasta • Kovalla tuulella tai metsäpalovaroituksen aikana tee tuli vain äärimmäisessä hädässä • Valitse nuotiopaikka niin, ettei tuli pääse leviämään • Kaiva kuoppa nuotiolle, mikäli se vain on mahdollista • Varaa vettä tai muuta sammutusainetta nuotion lähelle • Sovi muiden retkeilijöiden kanssa etukäteen, miten mahdollisessa tulipalotilanteessa toimitaan • Muista valvoa tulta ja sammuta nuotio huolellisesti lähtiessäsi pois • Muista jättää paikka siistiin kuntoon poistuessasi, jotta sinulla ja muilla olisi mahdollisuus päästä sinne uudestaan

Matkat Matkakohteiksi kannattaa valita kohteita, joissa nuoret viihtyvät ja joilla on mahdollisesti opetuksellista merkitystä. Budjetti antaa tietyt raamit, mihin asti voidaan lähteä. Erilaisia kohteita voivat olla huvipuistot, vieraat palokunnat lähellä ja kaukana, erilaiset teollisuuslaitokset tai vaikkapa puolustusvoimien eri kohteet. Parhaassa tapauksessa nuoret oppivat matkoilla tuntemaan ympärillään olevaa yhteiskuntaa. Matkaan pätee sama kuin viikkoharjoituksiin: mitä mielikuvituksellisempi ohjelma on, sitä ikimuistoisempi on myös kokemus. Nuorten kanssa voi pohdiskella sopivia kohteita ja järjestää äänestyksen, jos tulee monta matkakohdetta. Vinkkejä matkanjohtajalle 1. 2. 3. 4. 5.

Valitse matkan kohde huolella ja sovi aikaisessa vaiheessa matkakohteen isännän kanssa tulos- tanne. Pyydä tarjoukset lipuista ja ruokailuista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tee myös varauk- set ajoissa. Ota kaikista lipuista ja papereista kopio. Laita ohjelma näkyville bussin ikkunaan ja pidä ohjelma aina myös mukanasi. Tutustu saavuttamaan kohteeseen ennalta tai ota mukaan matkaopas. Jotta opas voisi olla teille eniten hyödyksi, listaa hänelle kiinnostustenne kohteet. Ota paperille ylös matkalaisten nimet, syntymäajat ja mahdollisesti sosiaaliturvatunnukset. Säästyt hirvittävältä riesalta, jos joku kysyy niitä kohteenne lippuluukulla.

Suunnittele matka huolella – sitä huolellisemmin, mitä pidempään ja mitä kauemmaksi aiotte matkata. Matkasuunnitelmaan on hyvä kirjata muun muassa matkan pituus, ajankohta ja aikataulu, reittisuunnitelma, vierailupaikat, kulkutapa, luvat ja vakuutukset sekä tarvittavat varusteet ja matkatavarat.

Ikivanha tarina kertoo, että kamelin ja palokuntalaisen erottaa se, että kameli voi olla kaksi viikkoa juomatta. Ota mukaasi riittävästi puhdasta vettä, ellet varmuudella tiedä vesitäydennyspistettä retkenne varrella. Veden puute romuttaa nopeasti mukavankin retken, ja ihan mistä tahansa ojasta ei kannata suoraan juoda.

80

81


Liitteet Yli Hyvä Juttu

Esimerkki toimintasuunnitelmasta

Nuorten syrjäytyminen on eräs merkittävimmistä suomalaisten sosiaalisista ongelmista. Syrjäytymisellä tarkoitetaan sitä, että nuori elää emotionaalisesti yksin ja erillään ikäisistään, ilman harrastuksia ja ystäviä. Työikäisillä syrjäytyminen voi liittyä myös työttömyyteen tai vähäosaisuuteen. Tutkijat ovat huomanneet, että syrjäytyminen saattaa olla ylisukupolvista: usein syrjäytyminen saattaa liittyä koko perheen hankalaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen.

Nuoriso-osaston toimintasuunnitelma vuodelle 2013

SPEKissä kehitettiin muutamia vuosia sitten toimintamalli, jonka tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä nuoriso-osaston toiminnalla. Kokeilu sai nimekseen Yli Hyvä Juttu. Nykyisin useat sopimuspalokunnat ovat mukana Yli Hyvä -toiminnassa. Toiminta on tarkoitettu kaikille sellaisille sopimuspalokunnille, joissa on tilaa uusille nuoriso-osastolaisille.

Yleistä

Yli Hyvä Juttu -toimintamallin käynnistäminen sopimuspalokunnassa ei ole monimutkaista. Perusajatuksena on, että VPK kutsuu mukaan toimintaan syrjäytymisuhan alla eläviä lapsia ja nuoria. Näihin lapsiin ja nuoriin saa yhteyden ottamalla itse yhteyttä toimijoihin, jotka tekevät yhteistyötä lasten ja lapsiperheiden sekä nuorten kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorisotyöntekijät, koulukuraattorit ja -psykologit, erityisopettajat tai sosiaalityöntekijät. VPK toimittaa lasten ja nuorten kanssa toimiville tiedon nuoriso-osaston harjoitusajoista ja yhteyshenkilöistä.

Millaisille nuorille VPK-toimintaa voidaan tarjota? Yli Hyvä -toiminnassa tarjotaan uutta harrastusta 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Kohreryhmänä ovat erityisesti sellaiset lapset ja nuoret, jotka ovat syrjäänvetäytyviä tai yksinäisiä tai tarvitsevat rajoja ja erityistä tukea. Toimintaa kokeiltaessa on huomattu, että VPK:n harjoituksia ja koulutuksia voidaan soveltaa monella tavalla sellaisillekin lapsille ja nuorille, joilla on keskittymis- tai käytöshäiriöitä, kehitysvamma tai jopa liikkumiseen liittyviä vaikeuksia. Kysymys ei ole aivan uudesta asiasta, sillä monessa sopimuspalokunnassa on jo nyt mukana lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat erityistukea. Ensikuulemalta saattaa vaikuttaa siltä, että VPK-toiminta ei ole lainkaan tarkoitettu tällaisille erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Kokeiluvaiheessa huomattiin kuitenkin, että eräs VPK-harrastuksen eduista on nimenomaan se, että monenlaiset lapset ja nuoret voivat osallistua. VPK-harrastus on tarjonnut pitkän historiansa aikana hyviä ystävyyssuhteita ja sosiaalisen harrastuksen kaikenlaisille lapsille ja nuorille – myös niille, joilla on ollut vaikeuksia. On tärkeää, että lapsella tai nuorella on muitakin vertaisryhmiä kuin koulu.

Kuinka VPK hyötyy toiminnasta? Yli Hyvä -toiminta tarjoaa VPK:lle mahdollisuuden verkottua paikallisten lapsi- ja nuorisotyötä tekevien kanssa. Monet Yli Hyvä juttu -toimintamallia toteuttavat sopimuspalokunnat ovatkin käyneet esittelmässä osaston toimintaa kouluissa tai nuorten aktiviteeteissa. Yli Hyvä Juttu -toimintamallista kiinnostuneille sopimuspalokuntien nuoriso-osastojen kouluttajille järjestetään koulutusta harjoituksien pitämisestä ja erityislasten kohtaamisesta palokuntatoiminnassa. Yli Hyvä Juttu -toiminta on hyvä tapa rekrytoida uusia jäseniä: uuden harrastuksen aloittanut nuori saattaa kiinnostua toiminnasta pitkäaikaisestikin ja kouluttautua myöhemmin hälytysosastoon. Arvokkainta on kuitenkin se, että VPK voi olla mukana lisäämässä suomalaislasten ja -nuorten hyvinvointia ja vähentämässä syrjäytymistä. Toimintamallin käyttöönottoa ja koordinointia rahoittavat Palosuojelurahasto, sisäasiainministeriön pelastusosasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Jos palokuntasi haluaa kuulua Yli Hyvä -sopimuspalokuntiin, löydät lisätietoja SPEKin internet-sivuilta.

82

Malli VPK Nuoriso-osasto Laatijan nimikirjaimet

12.9.2012

Vuonna 2013 Malli VPK:n nuoriso-osasto osallistuu mahdollisimman aktiivisesti ja monipuolisesti sekä oman VPK:n että pelastusliiton toimintaan. Viikkoharjoituksissa harjoitellaan tiistai-iltaisin koulun loma-aikoja lukuun ottamatta kello 17–19 palokuntanuorten perustaitoja. Kevätkausi alkaa tammikuussa ja päättyy kesäkuun alussa. Syyskausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Kesän huipennuksena on perinteinen koulutusleiri. Muita tärkeitä tapahtumia ovat pelastusliiton viikonloppuleiri helmikuussa, osaston oma retki naapurikuntaan kesäkuun alussa sekä toiminta-alueen toimintavalmiusharjoitus syyskuussa. Kilpailuihin osallistutaan jatkossakin aktiivisesti. Nuoriso-osaston johtoa myllerretään myös vuonna 2013. Osastoa vuoden johtanut Herra Hakkarainen lähtee suorittamaan varusmiespalvelustaan tammikuussa ja varajohtaja Mikko Mallikas heinäkuussa. Osaston päällystön vuonna 2013 muodostavat johtaja Maija Meikäläinen sekä varajohtajat Malla Mainio ja Pekka Peloton. Osaston budjetista vuodelle 2013 on erillinen suunnitelma. Jäsentilanne Osastossa on 1.1.2013 20 aktiivista jäsentä tai kohta jäseneksi hakevaa jäsenkokelasta. Jäsenkokelaiden liittäminen osaston jäseniksi on syytä tehdä ensi tilassa. Lisäksi osastolla on virallisesti kaksi epäaktiivista ja jo täysiikäistä jäsentä. Heidän osalta tarvittavat toimenpiteet (erottaminen/siirto hälytysosastoon) on syytä tehdä heti alkuvuodesta. Mittavaa rekrytointitarvetta ei ole, mutta jäsen- ja ikärakenne huomioiden uusia nuoria voidaan ottaa mukaan muutamia sekä keväällä että syksyllä. Osaston suurimpana mahdollisena toimintavahvuutena pidetään edelleen 24 nuorta. Kouluttajatilanne Kaikkia vuonna 2012 kouluttajatehtävissä toimineita kannustetaan jatkamaan nuoriso-osaston koulutustoiminnassa myös vuonna 2013. Lisäksi pyritään hyödyntämään nuorten kouluttamisesta kiinnostuneita hälytysosastolaisia aiempaa enemmän. Osaston aktiivisista nuorisojäsenistä neljä täyttävät 18 vuotta vuonna 2013. He ovat toimineet aiemmin aktiivisesti apukouluttajina, ja heitä kannustetaan jatkamaan kouluttajina vuonna 2013. Nuoriso-osaston johtaja -kurssi järjestetään tammikuussa ja kouluttajakurssi viimeistään syksyllä. Molemmille kursseille lienee useampia potentiaalisia osallistujia. Harjoitukset Osasto harjoittelee tuttuun tyyliin tiistaisin kello 17 alkaen. Harjoitukset suunnitellaan 2-3 tunnin mittaisiksi, kuitenkin niin, että mahdollisista kolmituntisista harjoituksista pyritään tiedottamaan ennakkoon. Harjoitusaiheet suunnitellaan nuorten palokuntataitoja monipuolisesti kehittäviksi.

83


Liitteet Toiminnan painopisteet vuonna 2013

Esimerkki toimintakertomuksesta

Nuoriso-osaston toimintakertomus vuodelta 2012

• EA-taitojen kehitys • uuteen yksikköön ja sen kalustoon tutustuminen

Pidetään mielessä myös SPEKin asettamat tavoitteet palokuntanuorisotyölle: • tuetaan nuorten kasvua itsenäisiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi • opetetaan nuoria toimimaan turvallisesti arkisissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa ja suhtautumaan tur- vallisuudesta huolehtimiseen positiivisesti • varmistetaan palokunnan jäsenhankintaa Osaston päällystö valmistelee kevätkauden ja syyskauden alkaessa harjoitussuunnitelmat nuorten ideoita kuunnellen. Harjoituksia pyritään järjestämään julkisilla paikoilla palokuntanuorisotyön näkyvyyden lisäämiseksi. Kilpailut Osasto pyrkii osallistumaan ainakin seuraaviin kilpailuihin:

Maijan Pytty (talvileirillä) Malli VPK:n tietokilpailu (yksilökilpailu) Veikon Malja (SM-kilpailut) Jussin Malja (Liiton kilpailu) Toiminta-alueen syyskalustokilpailu

Lisäksi osallistutaan kiinnostuksen ja mahdollisuuksien mukaan Rescue Raceen sekä kesäleirin leirikilpailuihin. Seurataan myös muuta mahdollista kilpailutarjontaa. Leirit

Malli VPK Nuoriso-osasto Laatijan nimikirjaimet

4.1.2013

Yleistä Vuosi 2012 oli osaston 32. toimintavuosi. Nuoriso-osasto jatkoi vireää toimintaansa viime vuosien malliin. Nuorille suunnattuja tapahtumia oli vuoden aikana 46 kappaletta, joista tavanomaisia viikkoharjoituksia 33. Alueellisiin tai valtakunnallisiin tapahtumiin osallistuttiin 11 kertaa. Nuoria osallistui myös palokunnan omaan tietokilpailuun ja Päivä paloasemalla -tapahtumaan. Lisäksi nuorisojäseniä toimi avustajina joissakin hälytysosaston tapahtumissa. Harrastustunteja kertyi vuoden aikana yhteensä 19 eri nuorelle. Erityisesti hiljattain harrastuksensa aloittaneet kävivät harjoituksissa säännöllisen ahkerasti. Hallinto Osaston johtajana toimi varusmiespalveluksesta palannut Mikko Mallikas. Neiti Näpsäkkä ja Taavi Tavis jatkoivat osaston johdossa varajohtajina. Nuorisotyötoimikunnassa hallituksen edustajina jatkoivat Eetu Esimerkki ja Kalle Kunnollinen. Nuorten keskuudestaan äänestäminä kokousedustajina toimivat Ilona Iloinen ja Antti Ahkera. Nuorisotyötoimikunta kokoontui vuoden aikana varsinaisiin kokouksiin kaksi kertaa. Lisäksi pidettiin kokous varhaisnuoriso-osaston perustamisaikeista sekä useita kilpailutoimikunnan kokouksia. Kouluttajat Kouluttajina ovat osaston johdon lisäksi toimineet aktiivisesti henkilöt X ja Y. Lisäksi koulutusapua on saatu hälytysosaston jäseniltä. Myös vanhimpia nuoria on hyödynnetty koulutustehtävissä. Liiton kouluttajakurssin kävivät keväällä henkilöt Z ja Ö. Johtajakurssin suorittivat henkilöt C ja V.

Osasto osallistuu pelastusliiton talvileirille helmikuussa ja koulutusleirille heinäkuussa. Pyritään siihen, että kaikki nuoret suorittavat hyväksytysti jonkin taitomerkin kesäleirillä.

Jäsenet

Lisäksi osasto pyrkii järjestämään kesäkuussa oman retken Mallisaareen.

Osaston toimintavahvuus pysyi entisellä tasolla. Vuoden 2012 lopussa osaston virallinen matrikkelivahvuus oli 18 nuorta, harrastustunteja kertyi vuoden aikana 19 eri nuorelle ja osaston oma listavahvuus oli 20 nuorta, joista oli poikia 18 ja tyttöjä 2. Kevätkaudella toimintaan mukaan tuli kolme uutta jäsenkokelasta ja syyskaudella viisi. Kahdeksan epäaktiivista jäsentä tai jäsenkokelasta erosi tai erotettiin. Osaston jäsenten keski-ikä jatkoi nuortumistaan, ollen vuoden lopussa 13,1 vuotta. Jäseniksi vuonna 2012 liitettiin nuoret A, B, C ja D. Viikkoharjoitukset Varsinaisia viikkoharjoituksia pidettiin vuoden aikana 33 kertaa. Osallistujia oli keskimäärin 14,2 henkilöä kouluttajat mukaan lukien. Harjoitusten pääpaino on ollut toimintasuunnitelman mukaisesti palokuntataitojen monipuolisessa kehittämisessä. Kevään tutustumiskäynti suuntautui viiden vuoden tauon jälkeen taas pelastusasemalle, jossa esittelystä vastasi paloesimies Hannu Hanhi. Suuren suosion keräsi myös maaliskuussa järjestetty seinäkiipeily paikallisella liikuntakeskuksella. Viikkoharjoitusten sisällöstä on erillinen liite.

84

85


Liitteet Leirit

Esimerkki kausisuunnitelmasta: nuorille jaettava versio

Kesäleiri 2012

Malli VPK

Perinteinen kesäleiri järjestettiin Padasjoella 16.–22.7.2012. Palokunnastamme leirille osallistui 13 nuorta ja 8 aikuista seuraavasti: --. Leiriviikko sujui hyvin ja erityisesti nuorimpien leiriläisten telttakäytös yllätti positiivisesti.

Nuoriso-osaston kausisuunnitelma keväälle 2013

48h-harjoitus

Tammikuu

Tapahtuma

Vastaava

Huom!

Pelastusliiton perinteiset viikonloppuleiri ja toimintavalmiusharjoitus pidettiin tänä vuonna kokeilumielessä koko viikonlopun 48h-harjoituksena elokuussa 26.–28.8. Kaikki osallistuvat palokunnat päivystivät yhteismajoituksessa Kallahden koululla ja ajoivat keikat sieltä käsin, ja lisäksi koululle oli järjestetty ohjelmaa ajanvietteeksi.

ti 8.1. ti 15.1. ti 22.1. la 26.1. ti 29.1.

Kauden avaus Tulipalo ja sen sammutus Alkusammutus Talvirieha Retki uimahalliin

Osastonjohtaja Maija Mikko Toiminta-alue, meiltä Maija Matti

Pulkat mukaan Uikkarit mukaan

Keikkoja tuli kaikille harjoituksen aikana 15 kappaletta. Nuoret pitivät tehtäviä pääsääntöisesti onnistuneina. Osallistujavahvuutemme jäi kiireisen elokuun viikonlopun ansiosta pieneksi (8 nuorta). Kilpailut Kilpailuvuosi oli monipuolinen ja menestyksekäs. Huippuhetkenä oli SM-kilpailujen 6. sija. Liiton tietokilpailu 5.2.2011 Porvoossa järjestettyyn tietokilpailuun osallistuttiin joukkueella X, Y ja Z. Sijoitus 4/10. Veikon Malja Palokuntanuorten SM-kilpailuissa joukkueemme sijoittui upeasti sijalle 6/26. Kisa järjestettiin Jyväskylässä 14.5.2012. Joukkueena oli X (YJ), Y, Z, V, ja B. Palokunnan sisäiset kilpailut Palokunnan tietokilpailun nuorten sarjaan osallistui muutama nuori. Osaston oman Tonttukilpailun voitti X. Muut tapahtumat Järjestimme tänä vuonna liiton perinteisen laskettelureissun Himokselle 12.2.2012. Kouluttajat X ja Y vastasivat onnistuneen reissun järjestelyistä. Omasta palokunnastamme osallistui 8 nuorta ja 4 aikuista. Alueen nuorisotyötoimikunta Malli VPK oli edustettuna kaikissa nuorisotyötoimikunnan kokouksissa. Osaston varajohtaja Taavi Tavis on lisäksi toiminut valiokunnan varapuheenjohtajana. Kouluttajat X, Y ja Z osallistuivat Karjalohjalla pidettyyn kouluttajaseminaariin 15.–16.10.2012. Seminaarissa pohdittiin ja suunniteltiin alueen nuorten toimintaa vuodelle 2013. Palkinnot Palokunnan vuosijuhlassa menneen vuoden aktiivisimpana nuorena palkittiin nuori A. Hänelle kertyi nuorisoosaston toiminnassa 192 harrastustuntia. Toiseksi aktiivisin oli nuori B ja kolmanneksi C.

86

10–13-vuotiaiden ryhmä

Helmikuu pe–su 1.–3.2. Talvileiri Osastonjohtaja ti 5.2. Hätäensiapu Minna ti 12.2. Kalustonaru Matti ti 19.2. Leffailta + nyyttärit Maija ti 26.2. Murto- ja raivausvälineet Mikko Maaliskuu ti 5.3. Letku- ja armatuurikalusto Minna la 9.3. Rescue Race -kilpailu Pelastusliitto, meiltä Mikko ti 12.3. Työjohtoselvitys ja suihkutus Matti ti 19.3. Perusselvitys Mikko ti 26.3. Perusselvitys Mikko Huhtikuu

Koteihin lähetetty kutsu viikolla 50 Tuo mukanasi jotakin hyvää ja terveellistä syötävää jaettavaksi

Ilmoita halukkuutesi osallis- tua viimeistään 24.2.

ti 2.4. Tulipalo kerrostalossa Minna ti 9.4. Ensiapu Maija ti 16.4. Hätäensiapu Maija ti 23.4. Alkusammutus Mikko la 27.4. Veikon Malja KASPEL, meiltä osastonjohtaja Ilmoita halukkuutesi osallis- tua viimeistään helmikuussa ti 30.4. Retki naapuripalokuntaan Osastonjohtaja Toukokuu ti 7.5. Operatiivinen viestintä Matti ti 14.5. Vaahtokalustoselvitys Maija ti 21.5. Harjoitushälytyksiä Osastonjohtaja ti 28.5. Kauden päätös Osastonjohtaja

Harjoitukset kestävät kolme tuntia

87


Liitteet Esimerkki kausisuunnitelmasta: kouluttajien versio

Huhtikuu

Malli VPK

ti 2.4. Tulipalo kerrostalossa Minna ti 9.4. Ensiapu Maija ti 16.4. Hätäensiapu Maija ke 17.4. Alueen NTTK:n kokous Naapuri VPK ti 23.4. Alkusammutus Mikko la 27.4. Veikon Malja KASPEL, meiltä osaston johtaja ti 30.4. Retki naapuripalokuntaan Osastonjohtaja Toukokuu

Nuoriso-osaston kausisuunnitelma keväälle 2013 Kouluttajien versio 10–13-vuotiaiden kaudesta Tammikuu

Tapahtuma

Vastaava

Huom!

ti 8.1. Kauden avaus Osastonjohtaja ke 9.1. Alueen NTTK:n kokous Naapuri VPK pe–su 11.–13.1. Nuoriso-osaston johtaja -kurssi Pelastusliitto ti 15.1. Tulipalo ja sen sammutus Maija Paloturvallisuus, alkeellinen palofysiikka, kattilapalon sammutus, hätäpuhelu ti 22.1. Alkusammutus Mikko Sammuttimien käyttö / Muistuta ensi viikon talviriehasta ja tulevasta uimahallireissusta la 26.1. Talvirieha Toiminta-alue, meiltä Maija ti 29.1. Retki uimahalliin Matti Helmikuu pe–su 1.–3.2. Talvileiri Osastonjohtaja ti 5.2. Hätäensiapu Minna Tajuttoman ja elottoman potilaan kohtaaminen ti 12.2. Kalustonaru Matti Puolipolvi, leivonpää, kak- soispuolipolvi/siansorkka, kasi ti 19.2. Leffailta + nyyttärit Maija Kerää ilmoittautumisia Rescue Race -kilpailuun ti 26.2. Murto- ja raivausvälineet Mikko Murto- ja raivausvälineet, kaluston nosto kalusto narulla / Kerää ilmoittautu- misia Veikon Maljaan Maaliskuu

Tapahtuma

Vastaava

Huom! Selvitykset kerroksiin + kaluston nosto kalustonarulla Palovammat, paleltumat, venähdykset ja murtumat Tajuttoman ja elottoman potilaan kohtaaminen + suurten verenvuotojen tyrehdyttäminen Sammuttimien käyttö

ti 7.5. Operatiivinen viestintä Matti Tutustutaan PMR-radioihin, harjoitellaan kommunikoin- tia, tutustutaan yksikkötun- nuksiin / Hälytysosastolla samana iltana ekstraharjoi- tus, vaikuttaa kaluston saatavuuteen ti 14.5. Vaahtokalustoselvitys Maija Tutustutaan vaahtokalusto- selvitykseen ti 21.5. Harjoitushälytyksiä Osastonjohtaja Harjoitukset kestävät kolme tuntia ti 28.5. Kauden päätös Osastonjohtaja

ti 5.3. Letku- ja armatuurikalusto Minna Letku- ja armatuurikalus toon tutustuminen, eri letkujen rullaus, kiepitys ja pakkaus la 9.3. Rescue Race -kilpailu Pelastusliitto, meiltä Mikko ti 12.3. Työjohtoselvitys ja suihkutus Matti Mitä selvitykset ovat, työ- johtoselvitys, suihkutus ja vuorojakoliittimella toimi- minen ti 19.3. Perusselvitys Mikko ti 26.3. Perusselvitys Mikko

88

89


Liitteet

Asiahakemisto

Koulutuskorttipohja

ADHD alueen nuorisotyönohjaaja, ANTO arkistointi arpajaiset auditiivinen oppiminen avustushakemus behavioristinen oppimiskäsitys Benjamin Franklin budjetti CTIF edustajafoorumi erityisryhmät foorumi ks. edustajafoorumi HAKA hallinto harjoitussuunnitelma harjoitustunti historia ks. palokuntanuorisotyön historia humanistinen kasvatusajattelu huoltajat ks. kodin ja palokunnan vuorovaikutus islam itsearviointi jatkuvuus ks. palokuntatyön jatkuvuus johtaminen johtosääntö jokamiehenoikeudet juutalaisuus jäsenmatrikkeli jäsenrekrytointi jätemateriaalikeräys kasvattaminen kausisuunnitelma kevätkokous kielimuuri kielletyt työt kilpailut, kilpaileminen, kilpailutoiminta kinesteettinen oppiminen kodin ja palokunnan vuorovaikutus kokoontumispaikka konstruktivistinen oppimiskäsitys kouluttaja kouluttaminen koulutuskortti lait laki nuorista työntekijöistä leiri-info leiritoiminta liikennekasvatus liikuntakasvatus liiton nuorisotyönohjaaja, LNTO lukihäiriö luotettavuus lähikehityksen vyöhyke matkat muistaminen myyjäiset

LEIRIN TAI PALOKUNNAN NIMI, KURSSIN TAI RYHMÄN NIMI PERUSTIEDOT Aihe

Tunti

Pääkouluttaja

Apukouluttajat, tehtävä

Koulutuspaikka

Varapaikka

Kurssivahvuus

Ryhmävahvuus

VALMISTELU Kalusto

Huomiot kaluston siirrossa

KOULUTUSSUUNNITELMA Koulutustavoitteet

Tuntirakenne

Aika

Huomiot/tarkennukset

Aloitus Asia 1 Asia 2 Asia 3 Lopetus

KOULUTUKSEN TURVALLISUUS Kirjaa loukkaantumisen ja sairastumisen mahdolliset aiheuttajat sekä miten niitä ennaltaehkäistään.

YHTEENVETO Huomiot suoritetussa koulutuksessa

Muutosehdotukset

Kurssinjohtajan huomiot

90

59 8 24 28 57 27 55 6 26 10, 70 10 31 23, 24 18 46, 53 47, 60 38 33 61 5 35 18 17 33 22 7 29 38 44, 87, 88 20 33 13 69 57 68 47 56 22, 39 47 46, 90 12 13 74 73 78 45, 78 8 32, 59 36 56 81 58 28

91


Asiahakemisto nousujohteisuus NTTK ks. nuorisotyötoimikunta nuorisolaki nuoriso-osaston johtaja nuoriso-osaston varajohtaja nuorisotyön vaikutukset nuorisotyötoimikunta opettaminen opetusmenetelmä oppiminen oppimistyylit oppimisvaikeus oppitunti organisaatio ks. palokuntanuorisotyön organisaatio osaamisen kehittäminen osastonjohtaja ks. nuoriso-osaston johtaja palaute palokunta-aate palokuntaleirit palokuntanuori palokuntanuorisotoiminta palokuntanuorisotyö palokuntanuorisotyön historia palokuntanuorisotyön organisaatio palokuntapoikatoiminta palokuntapoikatyötoimikunta pelastuslaki perinteet pitkän tähtäimen suunnitelma puheenjohtaja päällystö rankaisu rekrytointi ks. jäsenrekrytointi retket ristiriitatilanteet ryhmänjohtaja sammutusmiesharjoittelija sidosryhmät sihteeri sosiaalinen media SPEK syyskokous säädökset taloudenpito ks. talous talous talousarvio taloussuunnittelu talousvastaava tapakasvatus teknologinen kasvatusajattelu tilastointi tilinpäätös toiminnan suunnittelu toiminta-alue toimintakertomus toimintasuunnitelma

92

45 13 9, 18, 21, 35 19, 21, 35 5 9, 18 60 49 48, 49 57 31, 59 49, 60 7 40 6 73 30 5 5 6 8 6 6 12 6, 21 46 19, 20 21 41

tulevaisuus ks. palokuntanuorisotyön tulevaisuus turvallisuus turvallisuusviestintä työaika Union Fire Company vaaralliset työt vakuutukset ja vastuuasiat valtakunnallinen nuorisotyötoimikunta valtakunnallinen suurleiri vanhemmat ks. kodin ja palokunnan vuorovaikutus varajohtaja ks. nuoriso-osaston varajohtaja varhaisnuoret vastuu vastuukouluttaja Veikon Malja verotus viestintä viestintäsuunnitelma viikkoharjoitukset visuaalinen oppiminen VNTTK ks. valtakunnallinen nuorisotyötoimikunta välittäminen yhdistyslainsäädäntö yhdistystoiminta yleinen palokuntalaiskokous Yli Hyvä Juttu ystävyyspalokunta

6 6, 76, 77, 78 78 13 6 13 16 8 5, 9 6, 31 6, 16 47 5, 71 16, 28 63 64 43, 47 57 6 15 15 8 82 10

79 40 23 7 65, 79 19, 20 67 9 20 12 26 26 27 19, 20, 26 78 38 23 27 43 9 25, 85 25, 43, 83

93


Kirjallisuutta ja hyödyllisiä sivustoja AALTO, PETRI ET AL. 2008: Palokuntayhdistys toimii. Lappeenranta: SSPL AALTOLA, JUHANI – RAINE VALLI 2010: Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1: Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus ANTIKAINEN, ARI – RISTO RINNE – LEENA KOSKI 2006: Kasvatussosiologia. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit. AULIO, OLLI 1990:, Suuri retkeilykirja. Helsinki: Gummerus. CANTELL, HANNELE 2010: Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus. HAKKARAINEN, KAI – KIRSTI LONKA – LASSE LIPPONEN 2005: Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY. HORELLI, SANNI 2008: Palokuntanuorten ohjaajien motivaatio ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Turun yliopisto, Pro gradu -tutkielma. HÄMEEN-ANTTILA, JAAKKO 1999: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus. IKONEN, OIVA – ANSALIINA KROGERUS 2012: Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus. Jaakkola, Erkki 1992: Kouluttajan opas. Suomen Palontorjuntaliitto, 1992. Jaatinen, Petri 1995: Palokuntanuorisotyöntekijän toiminnalleen asettamat tavoitteet. Joensuun yliopisto, Pro gradu -tutkielma. KATAJAMÄKI, JUHANI 2006: Aatteen paloa, arjen turvaa. Palokuntien liitosta pelastusalan keskusjärjestöksi. Tampere: Pelastusalan keskusjärjestö. KATJA HYRY – JUHA PENTIKÄINEN (toim.) 2004: Uskonnot maailmassa. Porvoo: WSOY. LEHTINEN, ISRA – EGAL JAMA ABDELLAHI – MIKKO TELARANTA 2005: Islam – yhteinen uskomme. Helsinki: Opetushallitus. KONTUNEN, RAIJA 2009: Palokuntanuorisotoiminnan merkityksellisyys. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. KUJALA, SANNA 2010: Yhdessä se syntyy – jaksaminen vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa. Humanistinen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. LAURÉN, TARU 2010: ”Sytytätkö kipinän vai sammutatko innokkuuden palon”? Vapaaehtoinen palokunta erilaisten lasten ja nuorten oppimisympäristönä. Humanistinen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. MOBERG, SAKARI – JARKKO HAUTAMÄKI – JOEL KIVIRAUMA – ULLA LAHTINEN – HANNU SAVOLAINEN – SIMO VEHMAS 2009: Erityispedagogiikan perusteet. WSOYpro Oy. PRUUKI, LASSI 2008: Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Helsinki: Edita. TAURO, TANJA – MARJO VAN DIJKEN (toim.) 2009: Kunnia konfliktina. Näkökulmia ilmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri. Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja70.pdf (13.6.2014) Adhd-liitto: www.adhd-liitto.fi CTIF: www.ctif.fi Erilaisten oppijoiden liitto: www.erilaistenoppijoidenliitto.fi. Mannerheimin lastensuojeluliitto: www.mll.fi Niilo Mäki Instituutti, oppimisvaikeudet: http://www.nmi.fi/oppimisvaikeudet Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora: www.minedu.fi/OPM/Nuoriso Sosiaalialan ammattilaisten sosiaaliportti: www.sosiaaliportti.fi SPEK: www.spek.fi Yhdistystoiminta: www.yhdistystieto.fi Toimiva johtosääntömalli: Lahden VPK:n nuoriso-osasto

94

95


5

Oppaita palokuntalaisille

Kipinä – Palokuntanuorisotyön käsikirja Palokuntanuorisotoiminta on palokunnissa järjestettyä harrastustoimintaa 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Jokainen nuorisotoimintaan osallistuva nuori tai kouluttaja saa valmiuksia ja taitoja toimia arkielämän yllättävissäkin tilanteissa. Kipinä on palokuntanuorisotyöntekijän perusopas ja käsikirja, jonka on viisasta antaa kulua ja nuhraantua nuoriso-osaston kouluttajien käytössä. Oppaaseen on koottu aineistoa, jota osastonjohtajat sekä muut toimihenkilöt tarvitsevat suoriutuakseen heille uskotuista päivittäisistä ja harvemmin eteen tulevista tehtävistä. Opas antaa vinkkejä nuoriso-osaston toiminnan pyörittämiseen sekä perustietoa monista mahdollisesti eteen tulevista kysymyksistä myös hakuteoksena.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

96

Profile for Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Oppaita palokuntalaisille 5 - Kipinä - Palokuntanuorisotyön käsikirja  

Oppaita palokuntalaisille 5 - Kipinä - Palokuntanuorisotyön käsikirja  

Profile for spek_ry