Page 1

LAN

SPEK

S

Ö

OPAS SPEK

Kirkkojen paloturvallisuusopas

KE

SJÄRJEST

OMEN PEL A

USA

KU

SU

ST


SPEK SPEK

2

Ö

OPAS

S SJÄRJEST

OMEN PEL A

SALAN K E

KU

SU

U ST

SPEK opas -sarja sisältää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön julkaisemia lähinnä kiinteistöjen paloturvallisuuteen liittyviä oppaita. Oppaita voi ladata osoitteesta www.spek.fi/oppaat. ISBN Painettu: 978-951-797-667-1 Sähköinen: 978-951-797-668-8


Sisällysluettelo Esipuhe........................................................................................................................5 Lukijalle.......................................................................................................................7 Kirkot kulttuurihistoriallisina rakennuksina ja osana henkistä ja hengellistä perinnettä.................................................................................................................. 9 Palontorjunnan tehtävät ja pelastussuunnitelma............................................ 11 Vakuuttaminen..........................................................................................................................12 Henkilökunnan toiminta........................................................................................ 13 Alkusammutus......................................................................................................................... 14 Palosuojelun lähtökohdat..................................................................................... 17 Tulipalon kehittyminen ja sammuttaminen...................................................................17 Riskien kartoitus ja toimenpiteet....................................................................................... 18 Kirkkojen yleisimpiä paloriskejä......................................................................................... 19 Rakennuksen sijainti...............................................................................................................20 Tekniset riskit ............................................................................................................................21 Toiminnalliset riskit................................................................................................................. 25 Rakennuksen käyttö............................................................................................................... 25 Rakennus- ja korjaustyöt .....................................................................................................26 Palokunta.................................................................................................................................... 27 Sähköturvallisuus jaukkossuojaus...................................................................... 28 Sähköasennukset................................................................................................... 29 Sähkölaitteiston lämpökuvaus............................................................................................31 Lämmityslaitteet.......................................................................................................................31 Ukkossuojauksen suunnittelu ja asennus...................................................................... 32 Ilmanvaihtolaitteet................................................................................................................. 33 Vahingonteot ja tuhopoltot..................................................................................34 Palotekniset laitteistot...........................................................................................35 Palontorjuntatekniikka.......................................................................................................... 35 Suunnittelu ja laitteistohankinnat..................................................................................... 35 Palontorjuntatekniikan asianmukaisuus .......................................................................38 Olosuhteiden vaikutus palontorjuntaan ........................................................................38 Asennusten esteettisyys.......................................................................................................39 Paloilmoitin................................................................................................................................40 Sammutuslaitteistot...............................................................................................................47 Sammutuslaitteiston vedensaanti....................................................................................50

3


Laitteistojen ylläpito...............................................................................................52 Toimintakunnon varmistaminen....................................................................................... 52 Laitteistohoitajan rooli.......................................................................................................... 53 Kunnossapito-ohjelma.......................................................................................................... 53 Laitteistojen huolto................................................................................................................ 53 Huoltosopimus.........................................................................................................................54 Huoltotöiden menetelmät ja turvallisuus......................................................................54 Päivitys- ja modernisointitarve........................................................................................... 55 Turvajärjestelmät................................................................................................... 56 Aluevalvonta.............................................................................................................................56 Kameravalvonta....................................................................................................................... 57 Kirkon rakenteellinen murtosuojaus................................................................................ 57 Avainturvallisuus.....................................................................................................................58 Murtohälytysjärjestelmä.......................................................................................................58 Järjestelmän suunnittelu...................................................................................................... 61 Toteutus......................................................................................................................................62 Käyttö ja huolto........................................................................................................................62 Esimerkkitapauksia ja oppia................................................................................ 63 Porvoon tuomiokirkko..........................................................................................................63 Ylivieska......................................................................................................................................65 Nivala ......................................................................................................................................... 66 Kiihtelysvaara........................................................................................................................... 66 Lähteitä ja lisätietoa............................................................................................... 68 Säädöksiä ja saatavilla olevia ohjeita...............................................................................68 Liite: Kirkkojen paloturvallisuuden kehittäminen –ennakoiva palontorjunta...................................................................................................................... 71

4


Esipuhe Kirkolliset rakennukset edustavat vanhinta rakennusperintöämme ja ovat merkittävä osa maamme kulttuurihistoriaa. Kirkoilla on myös erityinen asema suomalaisessa maisemassa, niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Kirkot ilmentävät paikallista identiteettiä ja niihin liittyy monilla henkilökohtaisia muistoja. Monet kirkoista ovat myös osa kansallista identiteettiämme. Kirkkorakennuksen vaurioituminen tai tuhoutuminen tulipalossa on siten aina menetys, jossa kyse ei ole vain rakennuksesta, vaan laajemmin hyvin monista arvoista aina yksilöistä koko yhteiskuntaan saakka. Siksi kirkollisen rakennusperinnön suojaaminen tulipaloilta ja muilta katastrofeilta on koko yhteiskunnan velvollisuus. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tuhopoltto syyssunnuntaina 1997, Porvoon keskiaikaisen kirkon katon polttaminen keväällä 2006, Vantaan Kaivokselan kirkon tuhopoltto 2006, Ylivieskan kirkon tuhopoltto pääsiäisenä 2016 ja Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltto syksyllä 2018 ovat kaikki herättäneet huomiota ja järkyttäneet koko kansakuntaa. Pariisin Notre Damen katedraalin tulipalo keväällä 2019 taas kosketti koko Eurooppaa. Merkittävinä symbolirakennuksina kirkot ovat alttiita muita rakennuksia herkemmin tuhotöille, arvokas esineistö houkuttelee varkaita ja vahinkoja ja vaaratilanteita aiheuttavat myös luonnonilmiöt sekä erilaiset korjaus- ja muut työt. Kerran tuhoutunutta on mahdoton palauttaa ennalleen eikä paraskaan kopio palauta menetettyjä arvoja. Ennakointi ja ennaltaehkäisy ovat välttämättömiä, mutta samalla on myös varauduttava toimimaan vaaratilanteissa. Kirkkorakennuksen paloturvallisuus on kokonaisuus, joka ulottuu riskien kartoittamisesta vaaratilanteissa toimintaan, ja kattaa niin toiminnalliset kuin tekniset ratkaisut. Paloturvallisuus vaatii kuitenkin jatkuvaa huoltamista, päivittämistä ja modernisointia myös kirkoissa. Siksi kaikkien palontorjunnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja ylläpitoon osallistuvien on syytä kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan, jotta he pystyvät vastaamaan olosuhteiden, ympäristön ja tekniikan muutoksiin. Tämä kirkkojen paloturvallisuusohje kokoaa yhteen uusinta tietoa kirkkojen ja muiden kirkollisten rakennusten palontorjunnasta sekä antaa tietoa nykytekniikan mahdollisuuksista tulipalon sammutuksessa. Ohje on tarkoitettu ensi sijaisesti seurakuntien käyttöön. Paloturvallisuusohje on laadittu Museoviraston, Kirkkohallituksen, Finanssialan ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä. Ohjeen kirjoitusyöhön ovat osallistuneet Lauri Lehto, Ilpo Leino, Jarmo Majamaa ja Juha Hassila Suomen Pelas-

5


tusalan Keskusjärjestöstä. Valokuvauksesta ovat vastanneet Tuomas Koskialho, Juha Hassila ja Jari Pouta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Hankkeen ohjausryhmässä olivat edustettuina SPEK , Finanssiala ry, Kirkkohallitus ja Museovirasto. Lämmin kiitos sekä kirjoittajille että ohjausryhmän jäsenille: • Olli Hakli, erikoissuunnittelija, Museovirasto • Elisa Heikkilä, erikoistutkija, Museovirasto • Martti Jokinen, asiantuntija • Kristiina Koskiaho, yliarkkitehti, Kirkkohallitus • Lauri Lehto, turvallisuusasiantuntija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö • Ilpo Leino, vanhempi asiantuntija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö • Petri Mero, johtava asiantuntija, Finanssiala ry • Antti Pihkala, yliarkkitehti, Kirkkohallitus • Saana Tammisto, kulttuuriperintöasiantuntija, Kirkkohallitus Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön puolesta, Karim Peltonen, johtaja

6


Lukijalle Kirkon paloturvallisuus on kokonaisuus, joka muodostuu paloriskien kartoittamisesta, palosuojauksen suunnittelusta, pelastussuunnittelusta sekä paloturvalaitteistoista ja niiden valinnoista. Tarkoituksena on suojella henkilöitä ja omaisuutta tulipalolta. Edelleen kokonaisuutta voidaan jaotella seuraavasti: rakenteiden palonkestävyys, palonilmaisun järjestelmät, poistumisreittien toimivuus sekä erilaiset sammuttamiseen ja murtoturvallisuuteen liittyvät välineet ja laitteistot ja niiden ylläpito. Turvalliset työmenetelmät ja tavaroiden käsittelytavat erityisesti korjaus- ja muutostöiden yhteydessä ovat osa turvallisuutta. Myös sisä- ja ulkotilojen siisteys on osa paloturvallisuutta. Tulipaloon johtava tapahtumaketju voidaan usein pysäyttää ihmisten toimilla; jos palonalku havaitaan varhain, paikalla oleva ihminen voi lopettaa uhkaavan tilanteen etenemisen nopeasti sammuttamiseen käsisammuttimella. Palontorjuntatekniikka auttaa silloin, kun paloa ei päästä heti sammuttamaan. Tämän ohjeen lähtökohtana on, että lukija ymmärtää edellä esitetyn ennakoinnin ja suunnitelmallisuuden merkityksen. Ensimmäisenä on ymmärrettävä kirkkojen erityisluonne ja merkitys sekä palontorjunnan vaikutus vahinkojen ja onnettomuuksien ehkäisemisessä. Kaikkien palontorjunnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja ylläpitoon osallistuvien on syytä kehittää jatkuvasti omaa ammattitaitoaan, jotta he pystyvät vastaamaan olosuhteiden, ympäristön ja tekniikan muutoksiin. Kirkkojen elinkaari on hyvin pitkä verrattuna yksittäisen teknisen toteutuksen elinkaareen. Paloturvallisuuden kokonaisuus vaatii jatkuvaa huoltamista, päivittämistä ja modernisointia myös kirkoissa. Ohje on laadittu seurakunnille Museoviraston, Kirkkohallituksen, Finanssialan ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä. Opas kokoaa yhteen uusinta tietoa kirkkojen ja muiden kirkollisten rakennusten palontorjunnasta sekä antaa tietoa nykytekniikan mahdollisuuksista tulipalon sammutuksessa. Kunkin seurakunnan kannattaa käyttää mahdollisimman laajaa asiantuntemusta hyväkseen laatiessaan paloturvallisuutta parantavia suunnitelmia. Ohjetta varten perustettiin 3.9.2018 SPEKin koordinoima ohjausryhmä, jonka toiminnassa on mukana SPEKin asiantuntijoiden lisäksi jäseniä Finanssiala ry:stä, Kirkkohallituksesta ja Museovirastosta.

7


Kirjoitusyöhön ovat osallistuneet Lauri Lehto, Ilpo Leino, Jarmo Majamaa ja Juha Hassila Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Valokuvat ottivat Tuomas Koskialho, Juha Hassila ja Jari Pouta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä sekä Tapani Uusikylä Ylivieskasta. Ohjausryhmän jäsenet: • Olli Hakli, erikoissuunnittelija, Museovirasto • Elisa Heikkilä, erikoistutkija, Museovirasto • Martti Jokinen, asiantuntija • Kristiina Koskiaho, yliarkkitehti, Kirkkohallitus • Lauri Lehto, turvallisuusasiantuntija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö • Ilpo Leino, vanhempi asiantuntija, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö • Petri Mero, johtava asiantuntija, Finanssiala ry • Antti Pihkala, yliarkkitehti, Kirkkohallitus • Saana Tammisto, kulttuuriperintöasiantuntija, Kirkkohallitus 

8


Kirkot kulttuurihistoriallisina rakennuksina ja osana henkistä ja hengellistä perinnettä Jokainen kirkko on seurakunnalleen arvokas. Monet kirkoistamme ovat osa valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriomaisuutta. Niin rakennuksina kuin sisustuksensa puolesta ne ovat ainutlaatuisia yksilöitä. Kirkollista rakentamista on tehty keskiajalta aivan tähän päivään. Kirkot on aina rakennettu huolella ja pitkäksi aikaa. Niillä on omat alueelliset ainutlaatuisuutensa, ja ne muodostavat huomattavan imagotekijän paikkakunnalla. Kirkot ovat osa ihmisten elinympäristöä riippumatta siitä, kuinka aktiivisesti kukin käyttää niitä. Ne ovat kulttuuriperintöä, joiden merkitys tulee säilyttää myös jälkipolville. Monen seurakunnan kirkko on usein toinen, kolmas tai jopa neljäs kirkkorakennus samalla paikalla. Tulipalot ovat viime vuosinakin tuhonneet kirkkoja. Paloissa on menetetty yhteisöllisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ja paljon omaisuutta. Myös tunnetasolla kirkot ovat korvaamattomia. Kirkollisten rakennuksen tuhoutuminen tulipalossa on huomattava ja peruuttamaton vahinko, joka on pyrittävä ehkäisemään. Tämä edellyttää erilaisten suojaustoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista. Turvallisuusratkaisuissa jokaista kirkkoa tulee tarkastella yksilöllisesti ottaen huomioon kulttuurihistorialliset, esteettiset, tekniset ja taloudelliset näkökohdat. Toimenpiteet: • Kirkosta on suositeltavaa teettää tarkat mittapiirustukset, joiden pohjalta rakennus tai sen osa pystytään tarvittaessa rekonstruoimaan. • On tärkeää valokuvata kirkko huolella, sillä valokuvat täydentävät piirustuksia. • Kirkon esineistöstä on syytä laatia ajan tasalla oleva luettelo. Luettelo on yksinkertaisinta laatia kirkon arkistosta löytyvää vanhaa inventointiluetteloa päivittämällä. Samalla on syytä valokuvata esineet, tarkistaa niiden kunto ja esineiden tarkoituksenmukainen säilytys. Tämän voi tehdä esimerkiksi yhteistyössä Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntijan kanssa.

9


Monissa kirkoissa on kansallisesti merkittäviä taideteoksia tai muuta kulttuuriomaisuutta, joiden käsittelystä vaaratilanteessa on tehtävä suunnitelma. Rakenteiden, esineiden ja maalauksien kastuminen sammutusvedestä ja nopea kuivatus voivat aiheuttaa suuria vahinkoja. Esineistön evakuointia kannattaa harjoitella käytännössä. Toimenpiteet: • Pelastuslaitoksen tekemä sammutustyö tulee suunnitella yhdessä siten, että sammuttamisesta aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa esineille ja rakenteille. • Seurakunnan tulee yhdessä pelastuslaitoksen kanssa laatia irtaimiston pelastussuunnitelma, johon sisältyy rakennuksen ja esineistön jälkihoito. • Jälkihoito tarkoittaa ensihoitoa kastuneille rakenteille ja maalauksille. Joissain tapauksissa voidaan tarvita esineiden hidasta kuivatusta, toisissa taas pakastekuivausta. • Jälkihoitoa varten on yhteyshenkilönä suositeltavaa olla esimerkiksi esineistön osalta konservaattori sekä rakenteiden osalta alaan perehtynyt rakennesuunnittelija.

Kirkot ovat eri tavoin merkityksellisiä kaikille: paikallisesti tai valtakunnallisesti, hengellisesti tai historiallisesti.

10


Palontorjunnan tehtävät ja pelastussuunnitelma Kirkollisten rakennusten suojeleminen tulipalolta edellyttää suunnittelua ja tehtävien jakamista valituille vastuuhenkilöille. Paloturvallisuusstrategia tarkoittaa paloriskien kartoitusta ja suunnitelmia niiden vähentämiseksi ja hallitsemiseksi sekä organisaation järjestämistä paloturvallisuuden parantamiseksi ja palotilanteen varalle. Nämä ovat ennaltaehkäisevän palontorjunnan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ylläpitää ja parantaa rakennuksen henkilöturvallisuutta sekä omaisuuden ja kulttuuriperinnön suojausta. Strategian keskeistä sisältöä ovat riskianalyysi ja pelastussuunnitelma. Riskianalyysissä selvitetään rakennuksen toiminnalliset, tekniset ja erityisriskit. Analyysin pohjalta tehdään pelastussuunnitelma, joka on syytä käydä läpi pelastuslaitoksen kanssa. Pelastussuunnitelmassa esitetään selostus riskianalyysin johtopäätelmistä, rakennuksen turvajärjestelyistä, ihmisille annettavista ohjeista ja muista tarpeellisista toimenpiteistä (tarkempi määrittely, ks. pelastuslaki 379/2011, 15 § 2 mom.). Pelastussuunnitelmassa esitetään myös selostus rakennuksen poistumisreiteistä, paloturvalaitteiden huoltoon ja ylläpitoon liittyvistä toimenpiteistä sekä henkilökunnan valmiudesta vaaratilanteissa. Riskianalyysin ja pelastussuunnitelman pohjalta ryhdytään paloturvallisuuden parantamiseen, suunnitellaan toimenpiteet ja arvioidaan niiden kustannukset. Jokaisessa kirkossa tulee olla paloturvallisuudesta vastaava henkilö. Hän laatii rakennuksen pelastussuunnitelman ottaen huomioon pelastuslaitoksen, vakuutusyhtiön sekä suunnittelijoiden ja muiden asiantuntijoiden vaatimukset. Rakennustai kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tapauksessa tulee olla yhteydessä kulttuuriympäristöstä vastaaviin viranomaisiin. Kirkollisen rakennuksen pelastussuunnitelmassa esitetään: • yksityiskohtainen ihmisten ja merkittävän esineistön ja taideteosten evakuointisuunnitelma • ohjeet alkusammutuksesta, paloilmoituksen tekemisestä ja jälkivahinkojen tor-

11


junnasta • tiedot palokunnan sisäänpääsystä rakennukseen sekä vesivarastoista • tiedot erityisesti sellaisista rakennuksen osista, joista palo todennäköisimmin voi saada alkunsa • erittely rakennuksen haltijan ja käyttäjän sekä palomiesten vastuulla olevista tehtävistä ja toimintamahdollisuuksista. Kulttuurihistoriallisesti merkittävissä rakennuksissa: • inventoidaan arvokkaat rakennusosat, maalaukset, taideteokset ja esineet. Työn pohjana voi käyttää kirkoista laadittuja tarkkoja inventointiluetteloja. Neuvoa ja lisätietoja voi kysyä Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntijalta. Tämä luettelo tulisi liittää pelastuslaitoksen kanssa neuvoteltuun evakuointisuunnitelmaan. Suunnitelmassa pitää selvästi esiintyä esineiden pelastamisjärjestys, irrotustavat ja pelastamisessa huomioitavat seikat esineiden käsittelyssä • osoitetaan tarkoituksenmukainen ja turvallinen varasto, johon siirrettävät esineet sijoitetaan.

Pelastussuunnitelma on tarkistettava vuosittain ja muutoksista on ilmoitettava pelastusviranomaisille. Suunnitelman toimivuutta tulee testata käytännön harjoituksin ja tarpeen vaatiessa muuttaa sitä.

Vakuuttaminen Seurakunnalla on harvoin mahdollisuutta kokonaan välttää vahinkoriskiä, joten kirkkorakennuksen oikeanlainen vakuuttaminen on yksi riskienhallinnan keino. Koska seurakunnat ja kirkot ovat hyvin erilaisia, on vakuuttamisratkaisut räätälöitävä kohdekohtaisesti. Vakuutusyhtiöiden suojeluohjeet sisältävät vaatimuksia kirkon suojaamiseksi. Suojeluohjeet ovat osa vakuutussopimusta ja ne sitovat vakuutuksenottajaa. Niiden noudattaminen on tärkeää, sillä vahingon sattuessa suojeluohjeen laiminlyönnillä voi olla vaikutusta korvaukseen. Palo- ja rikosturvallisuuteen vaikuttavat tekniset ratkaisut, kuten automaattinen sammutuslaitteisto, murtohälytysjärjestelmä ja kameravalvonta, vähentävät vahinkoriskiä. Vahinkoriskin suuruus vaikuttaa vahinkosopimuksen sisältöön.

12


Henkilökunnan toiminta Työntekijät ovat seurakunnan turvallisuuden avainhenkilöitä. Jokainen huomioi ympäristöä kirkossa liikkuessaan ja tuo tietoon havainnot epäkohtien korjaamiseksi. Tarpeen tullen ollaan yhteydessä pelastuslaitokseen. Avainhenkilöiden yhteystiedot, asema sekä tehtävä palontorjunnassa ja palotilanteessa on syytä laatia kaavion muotoon. Tehtäväjaon pohjalta voidaan laatia kirkollisen rakennuksen paloturvallisuuden ohjeisto. Sen sisältönä voivat olla: • tilojen käyttäytymissäännöt • rakennuksen suurin sallittu henkilömäärä • poistumisreittien sijainti • alkusammuttimien paikat • seurakunnan ja palokunnan vastuuhenkilöiden yhteystiedot • ohjeet palohälytyksen tekemiseksi. Jokaisen kirkkorakennuksessa toimivan työntekijän tulee allekirjoituksellaan vahvistaa palo-ohjeiston lukeminen. Uudet työntekijät perehdytetään heti alussa kirkon palontorjuntaan. Vastuuhenkilöiden yhteystietojen on myös oltava saatavilla. Koko henkilökunnan tulee myös olla aktiivinen kehittämään käytettävää tekniikkaa. Tässä on hyvä käyttää apuna laitteistojen kunnossapito-ohjelmaa ja henkilökunnan perehdytyssuunnitelmaa. Kaikille tarjotaan mahdollisuus perehtyä paloturvallisuuteen vaikuttaviin asioihin. Ennakoiva havainnointi, silmämääräiset tarkastustoimenpiteet ja valppaus tukevat laitteiston toimintaa ja ehkäisevät laitteistojen toiminnallisista haavoittuvuuksista aiheutuvia riskejä. Kokonaisuuden hallinnassa turvallisuuden säännöllinen seuranta ja pelastussuunnitelman päivittäminen ovat perusedellytyksiä. Koko henkilökunnan täytyy kouluttautua toimintaan hälytystilanteessa ja harjoitella toimintaa säännöllisesti. Henkilöstön osaaminen varmistaa myös sen, että palotuvallisuuslaitteistojen toiminnasta saadaan paras mahdollinen turvallisuuteen vaikuttava hyöty. Poistumis- ja pelastautumisharjoitusten avulla henkilökunta tunnistaa roolinsa ja pystyy toimimaan oikein tulipalotilanteessa.

13


Osa paloharjoituksista on hyvä pitää vain seurakunnan työntekijöille, osa puolestaan ennalta ilmoitetusti myös yleisön, esimerkiksi rippikoululaisten, kanssa mahdollisimman todentuntuisissa olosuhteissa. Suurella ihmisjoukolla tapahtuva poistumisharjoitus antaa tietoa poistumisreittien toimivuudesta ja riittävyydestä. Suurina kirkkopyhinä, jolloin tilaisuuksissa on paljon ihmisiä, saattaa olla tarvetta lisätä henkilökuntaa ja pitää tavallisesti kiinnipidettäviä ovia avoimina. Tilapäisiä opastauluja voidaan myös asettaa näkyville. Liikkumisrajoitteiset henkilöt voidaan huomioida erityisjärjestelyin esimerkiksi valitsemalla kullekin henkilökohtainen avustaja. Ulko-ovilla tulee olla luiskat, jos ulos pääseminen edellyttää kulkemista portaissa. Kynttilöiden poltossa tulee olla varovainen. Elävää tulta ei saa jättää ilman vartiointia. Palotilanteessa henkilökunnan tulee ottaa tilanne hallintaan, vaikka kirkossa kävijät joutuisivat paniikkiin. Tulipalossa yleisö tulee opastaa pois rakennuksesta rauhallisesti paniikin välttämiseksi. Työntekijöiden on syytä ymmärtää, että siisteys on osa kirkollisen rakennuksen paloturvallisuutta. • Rakennuksen kaikki osat tulee siivota, pitää puhtaana pölystä ja vapaana palokuormaa lisäävästä tavarasta. • Sähkölaitteet on puhdistettava. • Komerot, harvoin käytetyt tilat, urkuparvi ja erityisesti urut sekä tapuli ovat erityisen riskialttiita paikkoja, jotka on myös siivottava. • Kirkon ullakko on erittäin tärkeä siivouskohde. Vuosikymmenten aikana kertyneet linnunpesät, tavarat ja pöly muodostavat siellä merkittävän paloriskin. Ullakolle (ja tapuliin) ei saa korjauksien jälkeen jättää ylimääräistä tavaraa, kuten lämmöneristeitä, maaliaineita eikä pakkauslaatikoita. Ullakko on imuroitava silloin tällöin ja kaikki tarpeeton tulee sieltä poistaa. • Lähialueen puhtaanapidosta on huolehdittava. • Kirkkoa tai kellotapulia ei saa käyttää varastoina. Henkilökunnan tulee roolinsa mukaan olla riittävän selvillä rakennuksen sähköasennuksista ja turvalaitteiden toiminnasta. Rakennuksen avaimia ei saa luovuttaa ulkopuolisille käyttäjille, ennen kuin he ovat saaneet riittävästi opastusta paloturvallisuudesta. Ulkopuolisia käyttäjiä ja yleisöä kannattaa rohkaista ilmoittamaan paloturvallisuuden epäkohdista tai epätavallisista havainnoista henkilökunnalle. Yleisön toimintaa on myös syytä ohjata selkein ohjein.

Alkusammutus Kirkot ja muut kirkolliset rakennukset ovat varustelultaan varsin erilaisia. Joissakin rakennuksissa varustuksena on vain sammutuspeite tai vesiämpäri, toisissa saattaa 14


Henkilökunnan ja kirkossa toimivien muiden henkilöiden on syytä tuntea sammutusvälineiden sijainti ja osata käyttää niitä.

olla automaattinen paloilmoitin ja sammutuslaitteisto, jotka toimivat yhdessä. Kaikki käytettävissä olevat laitteet ja varusteet on sijoitettava oikein ja pidettävä toimintakunnossa. Näkyvä tai hyvin merkitty sammutin löytyy nopeasti. Alkusammuttimia ovat esimerkiksi käsisammuttimet, sammutuspeitteet ja palopostit, ämpärit, paloruiskut. Alkusammuttimien sijainnin ja määrän on oltava sellainen, että sammuttaminen tulipalon alkuvaiheessa on mahdollista. Henkilökunta ja mahdollinen automaattinen sammutuslaitteisto toimittavat alkusammutuksen, palokunta varsinaisen sammutustyön. Kirkon tuntevaan henkilökuntaan on voitava saada helposti ja nopeasti yhteys. Säännöllisin väliajoin toistuvat sammutusharjoitukset opettavat seurakunnan työntekijöitä ajattelemaan palovaaraa ja -tilannetta. Näkyvillä oleva alkusammutin muistuttaa myös kirkossa kävijöitä palovaaran olemassaolosta. Alkusammuttimien: • tulee olla henkilökunnan nopeasti tavoitettavissa • tulee olla määräysten mukaan merkitty • lukumäärää voidaan suurina juhlapyhinä tilapäisesti lisätä • tulee olla asianmukaisesti huollettuja • käyttöä tulee harjoitella.

Käsisammuttimien tulee kirkkosaleissa ja muissa korkeissa huonetiloissa olla hiilidioksidisammuttimia (CO2). Tällöin alkusammutus ei vahingoita arvokkaita maalauksia ja esineistöä. Hiilidioksidi on kuitenkin myrkyllistä ja voi hengitettynä aiheuttaa tajuttomuuden ja kuoleman. Henkilökunnan tulee olla tietoinen tästä ja olla hyvin koulutettua sammuttimien käyttöön. Normaalin huonekorkeuden (2-3 m) tiloihin soveltuu parhaiten nestesammutin.

15


Alkusammuttimiin liittyviä riskejä voivat olla käyttäjien kokemattomuus. Automaattisten järjestelmien riskeinä voivat olla toimintahäiriöistä johtuvat vikailmoitukset ja laitteistojen toimintakunnon ylläpitämisen laiminlyönnit. Toimenpiteet: • Henkilökuntaa on opetettava käyttämään alkusammuttimia. Rakennuksen haltijan tulee myös huolehtia alkusammuttimien toimintakunnosta (tarkastukset ja huollot sammutinhuoltoliikkeessä). • Automaattiset laitteet sijoitetaan yleensä tiloihin, joissa ei muutoin oleskella ja tilojen valvominen on hankalaa. Syrjäisestä sijoittelusta johtuen automaattisten laitteiden toimintakunnon tarkkailu on äärimmäisen tärkeää. • Viranomaisten antamissa turvallisuusmääräyksissä ja laitetoimittajien käyttöselosteissa on ilmoitettu kunkin laitteen tarvitsemat huoltotoimenpiteet ja huoltoväli. Käytännössä tarkkailulla ja seurannalla voidaan todeta tarpeelliset hienosäädöt ja lisähuolto.

16


Palosuojelun lähtökohdat Kaikilla kirkollisilla rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Niiden koko, muoto ja rakennusmateriaalit vaihtelevat. Tästä syystä palosuojauksen tarvekin on erilainen eri rakennuksissa. Kirkon paloturvallisuutta toteutettaessa on syytä miettiä rakennustaiteellisen arvon lisäksi kirkon pääasiallista rakennusainetta (kuten puu, kivi, betoni, tiili), sijaintia yleensä ja etäisyyttä palokunnasta. Paloturvaa voidaan kehittää merkittävästi edullisilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla. Teknisemmät ratkaisut maksavat enemmän. Laitteiden ylläpidosta ja hoidosta on myös huolehdittava, mikä vaatii henkilökunnan kouluttamista tehtäviin. Palosuojauksen määrittäminen voidaan tehdä yhdessä vakuutusyhtiön kanssa. Tavallinen kirkon tuhon syy on menneisyydessäkin ollut tulipalo. Palo on voinut aiheutua salamasta tai sodasta. Muita palojen syttymissyitä ovat olleet tuhopoltot tai palo liian lähellä kirkkoa sijainneessa muussa rakennuksessa. Holvatuissa kivikirkoissa vahingot ovat olleet vähäisemmät, tulipalo onkin ehkä tuhonnut vain kattorakenteet. Salaman sytyttämät palot vähenivät selvästi ukkosenjohdattimen keksimisen jälkeen. Uuden riskitekijän muodostivat kirkkojen lämmityslaitteet, jotka alkoivat yleistyä 1800-luvun lopussa. Kamiinat ovat kuitenkin olleet myöhempiä höyry- tai kuumailmapuhalluslaitteita turvallisempia. Sähkö- ja laiteasennuksien lisääntyminen on lisännyt palovaaraa 1930-luvulta lähtien. Tuhopoltot ja vandalismi ovat nykypäivän ongelma.

Tulipalon kehittyminen ja sammuttaminen Tulipalo saadaan sammumaan poistamalla palava aine, tukahduttamalla hapen saanti tai poistamalla lämpö vedellä jäähdyttäen. Tulipalossa palaa itse asiassa kaasu, ei kiinteä aine. Puu tai muu materiaali kaasuuntuu korkeassa lämpötilassa ja näin syntyvät palokaasut palavat. Henkilöturvallisuuden kannalta savun muodostus on suurin riskitekijä. Palon uhrit kuolevat yleensä savuun, joka sisältää häkää ja muita myrkyllisiä kaasuja. Savua voi kertyä paljonkin ennen kuin tulipalo yltyy hallitsemattomaksi. 17


Vaarallisin tilanne syntyy, kun huonetilan yläosaan kerääntyneet kaasut syttyvät räjähdyksenomaisesti eli lieskahtavat lämpötilan noustua riittävän korkealle. Tämän jälkeen tulipalo on voimakkuudeltaan sellainen, että sen tukahduttaminen voi olla mahdotonta. Siksi nopea alkusammutus on tärkeätä. Huoneessa, jonka korkeus on noin 2,5 metriä, voi tapahtua lieskahdus jo 4–5 minuutin kuluttua palon syttymisestä. Tällaisia tiloja ovat yleensä toimistot ja monien kirkkorakennuksien sakastit. Korkeammassa tilassa, kuten kirkkosalissa, lieskahdusvaiheeseen kuluva aika on pidempi tai lieskahdusta ei tapahdu ollenkaan. Mitä korkeampi tila on, sitä hitaammin palo kehittyy lieskahdusvaiheeseen. Savunilmaisimet auttavat havaitsemaan tulipalon jo sen alkuvaiheessa. Ullakkotilat ovat yleensä matalia ja niissä on runsaasti palamiskelpoista materiaalia. Ullakkopaloa on erittäin vaikea sammuttaa, ja sammutusvesi turmelee helposti ullakon alapuolisia tiloja. Esimerkiksi Porvoon vanhan kivikirkon palossa annettiin ullakon palaa hallitusti eli sitä ei sammutettu lainkaan. Tämä pelasti kirkon ja sen kallisarvoiset esineet ja maalaukset.

Riskien kartoitus ja toimenpiteet Riskien kartoituksessa selvitetään rakennuksen toiminnalliset, tekniset ja erityisriskit. Tämän jälkeen laaditaan pelastussuunnitelma yhdessä pelastuslaitoksen kanssa. Paloriskien kartoituksessa analysoidaan tulipalon todennäköisiä syttymisen syitä ja palon leviämistä sekä sammuttamisen onnistumisen mahdollisuuksia. Henkilöturvallisuus tulee asettaa etusijalle. Paloriskien kartoituksen toimenpiteet: • Kartoituksen suorittajaksi valitaan oma tai ulkopuolinen henkilö tai taho, joka on hyvin perillä paloturvallisuudesta. • Paikallisen pelastuslaitoksen, muiden viranomaisten ja vakuutuslaitoksen näkökohdat otetaan huomioon. • Kartoituksessa huomioidaan sen hetkinen paloturvallisuuden ja varusteiden tilanne kyseisessä kirkossa. Kartoitus voidaan jakaa kolmeen osaan: • jokapäiväiseen toimintaan liittyvät riskitekijät • teknisen laitteiston ja rakennuksen kunto • ulkopuoliset uhat, esimerkiksi ilkivalta ja tuhopoltto.

18


Kirkkojen yleisimpiä paloriskejä Riskit (kartoitus): - salamanisku - sähkölaitteiden ikääntyminen ja vikaantuminen

- kynttilät

- tuhopoltto

- tupakointi

- muu tiedostettu uhka

Riskeihin varautuminen (toimenpiteet): - ukkosenjohdattimen kunnossapito ja tarkistukset - sähkölaitteet ja -laitteistot: - asennus- ja huolto-ohjeiden noudattaminen - kunnossapito ja tarkastukset - lämpökuvaus - kynttilöiden polttamisen järjestelyt ja valvonta - tuhopoltot: - murtohälytysjärjestelmä - lukitukset - avainhallinta - siisteys - piha-alueiden valaistus - kameravalvonta - vakuuttaminen - tupakoinnin kieltäminen kokonaan tai salliminen vain turvallisella paikalla esim. piha-alueella riittävän kaukana rakennuksista - muuhun uhkaan varautuminen

19


Rakennuksen sijainti Sijainnilla on suuri merkitys sekä palontorjunnan että sammutuksen kannalta. Syrjäinen kirkko on toisaalta rauhassa asiattomilta, mutta sijainti voi olla myös houkutin ilkivallantekijöille. Kiinnijäämisen riski voi olla pienempi, jos rikoksentorjunnan keinot, kuten valaistus ja kameravalvonta, eivät ole riittävällä tasolla. Rakennuksen syrjäinen sijainti saattaa vaatia enemmän palosuojaukselta kuin sijainti taajamassa. Ensimmäiset minuutit ovat palon sammuttamisen kannalta kaikkein tärkeimmät. Pelastuslaitoksen tulisi ehtiä paikalle viidessätoista minuutissa palon syttymisen jälkeen. Tässä ajassa kohteella on pystyttävä reagoimaan ja toimimaan suunnitellulla ja harjoitellulla tavalla. Mitä pidemmälle sammuttaminen ajoittuu palon alkamisesta, sitä haastavampaa sammuttaminen on – ellei mahdotonta. Toimenpiteet, kun rakennuksen sijainti on syrjäinen: • Valvonta, murtosuojaus ja savuilmaisimet pienentävät riskiä. • Liiketunnistimella toimiva valaistus parantaa turvallisuutta. • Lähialueen asukkaat ja yhteisö ovat avainhenkilöitä rakennuksen valvonnassa. Heidän tulisi sopia yhteyshenkilöistä, joille voi ilmoittaa, kun herää epäilys, että rakennuksessa tapahtuu jotain epätavallista. Keskeisellä paikalla sijaitseva kirkko saattaa luoda virheellisen mielikuvan turvalli-

Kirkon valaiseminen ulkoa parantaa sen turvallisuutta huomattavasti. Mahdollisen ilkivallantekijän on paljon vaikeampi lähestyä kirkkoa ja toimia valaistulla kirkkopihalla.

20


suudesta, jota luovat palokunnan läheisyys ja mahdollisesti pitkälle viety automatiikka sammutuslaitteistojen muodossa. Sijainti taajaman vaiheilla saattaa houkutella kirkkopihalle myös asiattomia henkilöitä. Toimenpiteet, kun rakennuksen sijainti on keskeinen: • Valvonta tulee järjestää näkyvästi, mutta vaikeasti ennustettavasti. • Rakennuksessa tulee pitää säännönmukaisesti paloharjoituksia. • Öinen oleskelu rakennuksen ympäristössä on syytä kieltää. Liiallinen kasvillisuus voi olla riskitekijä erityisesti puukirkoille. Korkeat puut keräävät salamaniskuja, pensaat ja heinikko mahdollistavat maastopalon etenemisen. Kasvillisuus saattaa helpottaa asiattomien liikkumista ja oleskelua kirkon vaiheilla. Toimenpiteet: • Kirkollisen rakennuksen vierusta on – siellä missä mahdollista – hyvä tehdä palamattomasta materiaalista ja pitää se vapaana kasvillisuudesta. • Jos edellä mainittu on rakennuksen olemukselle vierasta, voidaan nurmikko pitää matalana ja sitä voidaan kastella kuivina kausina. • Rakennuksen viereiset korkeat puut otetaan huomioon ukkossuojauksessa.

Tekniset riskit Teknisiä riskejä ovat kirkon rakennustavan, sisustuksen, laitteiden, sähköasennusten ja lämmityslaitteiden sekä ilmanvaihto- ja kostutuslaitteiden aiheuttamat riskit.

Rakennus ja rakennusmateriaalit Kirkko tai muu kirkollinen rakennus (kellotapuli, kappeli, yms.) sisältää usein paljon palavaa materiaalia, vaikka se olisi rakennettu kivestä tai tiilestä. Monet rakenteet on tehty puusta ja puupohjaisista tarvikkeista, esimerkiksi vesikaton rakenteet ja paanukatto, urkuparvet ja lehterit sekä kiinteä sisustus usein sisäkattoa myöten. Kalusteet, kirkkotekstiilit ja taide-esineet ovat helposti palavia. Ala-, väli- ja yläpohjien täytteet voivat olla herkästi syttyviä, kuten sammalta, turvetta, sahanpurua tai paperia. Rakennuksessa saattaa olla myös hoikkia teräsbetonirakenteita sekä suojaamattomia teräsrakenteita. Ne eivät pala, mutta menettävät tulipalossa lujuutensa melko nopeasti. Ulkoseinän ja sen ulkopinnassa olevan laudoituksen väliset tuuletusraot ovat alareunastaan avoimia. Tulipalo voi levitä niitä pitkin suoraan ylös räystäälle ja edelleen kattorakenteisiin. 21


Kirkon vierusta ja ympäristö on pidettävänä siistinä. Yleisen siisteyden ylläpito vähentää muun mahdollisen tuhotyön mahdollisuutta.

Ongelmat: • Kirkolliset rakennukset koostuvat usein vain muutamasta erillisestä huonetilasta. Kirkkojen kokoiset muut rakennukset on normaalisti jaettu useampaan paloosastoon, mutta vanhoissa kirkkorakennuksissa palo-osastointi on mahdoton toteuttaa. • Kivikirkoissa hyvä palo-osastointi muodostuu luonnostaan huonetilojen välille, ja varsinkin holvatuissa kirkoissa on melko hyvä osastointi ullakon ja kirkkotilan välillä. Huonetilojen välillä olevat aukot ja ovet saattavat kuitenkin heikentää rakenteiden toimimista palonrajoittajina. • Puukirkoissa ei osastointia yleensä ole. Vaikka puurakennusta pidetään yleisesti palovaarallisena, massiivisesta puusta rakennettu kirkko palaa hitaasti hiiltyen ja kestää romahtamatta melko kauan. Riittävän tiivis hirsiseinä voi rajoittaa paloa pitkään. • Kevyt ja palavasta materiaalista oleva väliseinä saattaa muodostaa paloteknisen riskin. Tällainen voi olla esimerkiksi sähkökaapin seinä. • Erilaisten johto- ja putkireittien sekä rakenteiden onteloiden paloturvallisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Vanhojen kattokruunujen johdotuksiin liittyy usein sekä itse johdon että johtotien aiheuttama riski. Kirkkorakennusten suuresta koosta ja usein arvokkaista ja koristeellisesti maalatuista sisäpinnoista johtuen rakenteiden palosuojauksen parantaminen on vaikea

22


tehtävä, joka edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Asiaan vaikuttaa myös se, onko rakennus suojelukohde vai ei. Rakennuksen suojelutilanne tulee selvittää hankesuunnitteluvaiheessa. Säädösten perusteella suojeltujen rakennusten kohdalla suunnitelmista pyydetään lausunto Museovirastolta. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävissä kohteissa: • Rakenteellisen paloturvallisuuden parannukset tulee suunnitella siten, että ne eivät turmele rakennuksen historiallisia ja esteettisiä arvoja. • Paloilmaisimet ja muut tekniset laitteet on valittava siten, että niillä on mahdollisimman pieni vaikutus rakennuksen kokonaisuuteen. • Paloilmaisimet voidaan tilata sopivan värisinä, jolloin esteettisyys tulee huomioitua.

Kirkkosali ja sakaristo Havaittujen riskien perusteella tehtäviä toimenpiteitä: • Kirkkosaliin hankitaan savuilmaisimet. Vaihtoehtoisesti voidaan harkita lämpöilmaisimien hankkimista tiloihin, joissa esimerkiksi kosteus ja lämpötilojen vaihtelu voivat aiheuttaa erheellisiä savuilmaisimen hälytyksiä. • Uloskäytävien koko ja kunto selvitetään. • Ulos johtavat kulkureitit pidetään vapaina irtaimistosta. • Ulos johtavien ovien tulisi avautua ulospäin poistumissuuntaan. Jos ne kuitenkin historiallisista syistä avautuvat sisäänpäin, tulee ovia pitää avoimina suurissa yleisötilaisuuksissa. Henkilökuntaa tai vaikkapa koulutettua palokunnan väkeä voi olla ovilla esimerkiksi jouluna kirkossa kävijöiden ohjaamiseen, alkusammutukseen, ensiapuun, yms. • Normaalien ulos johtavien ovien lisäksi selvitetään kirkon muut viralliset tai sopiviksi katsottavat varatiet, kuten sivuovet. • Ulos johtavien reittien tulee olla selkeästi merkityt. • Tarkoitukseen sopivasta ikkunasta voidaan muodostaa uusi varatie. • Liikkumisesteisten paikat tulee sijoittaa niin, että niistä on esteetön kulku jokaiselle ulko-ovelle, josta edelleen on pääsy luiskan kautta ulos. • Toiminta sellaisia tilaisuuksia varten, joissa henkilömäärä on poikkeuksellisen suuri, suunnitellaan. Suuriin yleisötapahtumiin on suositeltavaa järjestää liikkumisesteisille myös vapaaehtoisia avustajia. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävissä kohteissa: • Rakenteelliset muutokset tulee suhteuttaa kirkon arvoon ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. • Ulos johtavien ovien ja reittien merkintätapa tulisi olla mahdollisimman hienovarainen. • Määräykset täyttäviä opastekylttejä voidaan teettää rakennukseen soveltuviksi. 23


Ullakko, kellotorni ja tapuli Ullakon riskejä ovat pöly, varastoidut tavarat ja materiaalit, riittämätön valaistus, vanhat sähköjohdotukset, ahtaat ja jyrkät portaikot, puuttuvat tai kapeat kulkusillat sekä mahdollinen epäsiisteys. Toimenpiteitä: • Palosuojauksen perustasona voidaan pitää paloilmoittimen ja sammutuslaitteiston kokonaisuutta. • Ullakon osastointi voidaan toteuttaa vain silloin, kun ullakon luonnollinen ilmanvaihto, tuulettuminen, ei häiriinny. Muussa tapauksessa, etenkin ristikirkoissa, osastoivien seinämien rakentaminen ullakolle voi aiheuttaa ajan mittaan rakenteiden lahoamista. • Ullakon eristeet on valittava niin, että otetaan huomioon paloturvallisuus ja kosteuden kertyminen sekä olosuhteiden, kuten kosteuden ja lämpötilojen vaihtelujen, mahdollisesti aiheuttamat riskit.

24


Toiminnalliset riskit Rakennuksen toiminnallisia riskejä ovat: • tilojen toimivuuden mahdolliset puutteet etenkin suurissa yleisötilaisuuksissa • säännöllisten toiminta- ja huoltorutiinien laiminlyönti • henkilökunnan ja palokunnan rajalliset toimintamahdollisuudet palovahingon sattuessa. Toiminnallisten riskitekijöiden pienentäminen on kustannuksiltaan kaikkein edullisinta paloturvallisuuden parantamista.

Rakennuksen käyttö Maassamme on kirkkoja ja muita kirkollisia rakennuksia, joita käytetään vain kesällä. Näissäkin on sähköasennuksia, ukkossuojauksia ja paloilmaisimia, jotka kaikki on tarkistettava määräajoin. Osavuotinen käyttö on selvä erityisriski, koska käyttöön ei liity rutiineja ja kirkko voi olla syrjäisessä paikassa suljettuna koko talven ajan. Toimenpiteet • Osa-aikaisessa käytössä olevassa rakennuksessa on tärkeää se, että sillä on vastuuhenkilö, jonka johdolla kaikki toiminta kirkossa tapahtuu. • Rakennus ja sen laitteistojen kunto tulee tarkastaa säännöllisesti, erityisesti siellä järjestettyjen tilaisuuksien jälkeen. Mikäli kirkollisessa rakennuksessa järjestetään tilaisuuksia, joissa päävastuullisina ovat muut kuin seurakunnan palveluksessa olevat henkilöt, seurakunnalla tulee olla pelastussuunnitelman yhteydessä tehty, kirjallisessa muodossa oleva paloturvallisuusohjeisto, jonka tilaisuudesta vastuussa oleva henkilö allekirjoituksellaan vahvistaa. Toimenpiteet: • Ulos johtavat ovet ja kulkureitit on pidettävä vapaana. Tarvittaessa on järjestettävä lisähenkilökuntaa. • Kirkoissa, joissa käytetään kynttilöitä, tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. • Kirkossa tulee kiinnittää erityistä huomiota jatkojohtoihin. Kelat on avattava kokonaan, muutoin on riski johdon kuumenemisesta. • Maadoittamattomiin pistorasioihin ei saa laittaa maadoitettuja jatkojohtoja. Erityisen hyvin täytyy suunnitella sellaisten tilaisuuksien turvallisuus, joissa suurin sallittu yleisömäärä saavutetaan ja voi ylittyäkin, kuten joulun aikaan kirkoissa. 25


Kynttilöiden poltto lisää vaaratilanteita. Yksi suurimmista paloturvallisuusriskeistä liittyy tupakointiin. Tupakoinnin tulee olla kiellettyä kirkkoaidan sisäpuolella. Roska-astioita ei tule sijoittaa rakennuksen lähelle. Pysäköinti on myös turvallisuusriski, ja sen tulee sijaita riittävän kaukana kirkosta. Autoja ei saa ajaa ja jättää kirkon viereen.

Rakennus- ja korjaustyöt Rakennustyö tuo aina mukanaan erityisen suuren tulipaloriskin. Rakennustyöhön liittyy usein välttämättä tulityötä, kuten hitsaamista, juottamista, laikkaleikkausta, pikitöitä tai kuumailmapuhaltimen tai avoliekin käyttöä. Kirkollista rakennusta korjattaessa on noudatettava tulitöistä annettuja vakuutusyhtiön ohjeita. Tilapäisten sähkölaitteiden ja jatkojohtojen käyttö aiheuttaa usein turvallisuusriskin. Toimenpiteet: • Kirkkojen sisätiloissa ei saa tehdä tulitöitä. Korjaustyössä tulee valita palovaarattomat tulityötä korvaavat vaihtoehtoiset työtavat. Muut välttämättömät tulityöt on tehtävä kirkkorakennuksen ulkopuolella tilassa, josta ei aiheudu vaaraa rakennuksille eikä ympäristölle. • Kirkon lähiympäristössä suoritettava tulityö tehdään erityistä varovaisuutta noudattaen. • Seurakunnan tulee varmistua siitä, että tulityönluvan myöntäjällä ja tulityön tekijöillä on voimassa oleva tulityökortti, kun työ tapahtuu tilapäisellä tulityöpaikalla. • Vähäisetkin maalausvälineet, maalit ja liuottimet tulee säilyttää kirkon ulkopuolella lukitussa tilassa kannellisissa metalliastioissa. • Ukkosenjohdattimen kunto tulee aina tarkistaa korjaustyön jälkeen. • Mahdollisen siirtolavan tulee sijaita vähintään kahdeksan metrin päässä korjauskohteesta. • Tupakointi työmaalla on kielletty. • Vähäisestäkin rakennustyöstä on syytä ilmoittaa palokunnalle ja sopia mahdollisista varotoimenpiteistä. • Paloilmoituslaitteiden ottamisesta pois käytöstä on aina ilmoitettava hätäkeskukseen sekä muille asianosaisille ja toteutettava tarvittavat, kunnossapito-ohjelmassa esitetyt, poikkeustilan toimenpiteet (esim. vartiointiliike), ja laitteet on pidettävä toiminnassa niissä tiloissa, joissa ei työskennellä sekä aina rakennuksen ollessa ilman valvontaa. • Sähköjohtojen ja jatkojohtojen kunto tulee tarkistaa. • Sähkötyökoneiden kunto tulee tarkistaa. • Työmaa-aikaisten valaisimien korkea pintalämpötila tulee ottaa huomioon. • Siisteys ja tavaroiden järjestys on myös paloturvallisuutta. 26


Korjaus- ja huoltotöissä roskat ja lastut on siivottava aina työpäivän jälkeen. Vernissaa tai maalia sisältävät trasselit on itsesyttymisvaaran takia säilytettävä kannellisissa peltiastioissa ja vietävä pois päivittäin. Palovaaralliset toimenpiteet edellyttävät suorittajaltaan aina tulityökortin, joka kertoo tekijän saaneen asianmukaisen koulutuksen. Esimerkiksi polttokaapimen käyttö edellyttää tällaista tulityökorttia. Lisää ohjeistusta löytyy Museoviraston Kirkollisten rakennusten hoito ja restaurointi oppaasta (2019).

Palokunta Palokunnan toimintamahdollisuudet riippuvat paljolti palokunnan ja kohteena olevan rakennuksen välimatkasta ja palokunnan valmiustilasta. Tulipalon sammuttamisessa ovat ensimmäiset minuutit kaikkein tärkeimpiä. Automaattinen hätäkeskukseen liitetty paloilmoitin nopeuttaa palokunnan saapumista. Riskeinä voi olla, että: • palokunta on kaukana • rakennuksen pelastustiet ovat puutteelliset • palokuntaan ei saada tarpeeksi ajoissa ilmoitusta palosta. Toimenpiteet: • Historiallisten kirkkoympäristöjen yhteydessä tilanteen parantaminen vaatii huolellista suunnittelua. • Palokunnalla tulee olla esteetön pääsy kirkkorakennuksen luo. Tämä kannattaa tarkistaa aina, kun palokunnalle hankitaan uutta palokalustoa. • Kirkolle tulisi olla kaksi toisistaan riippumatonta sammutusreittiä. • Palokunnan on päästävä kirkon kaikkiin tiloihin. Erityisesti tarkistetaan reitit ullakolle. • Kunnollisten kulkusiltojen rakentamisesta ullakolle tulee huolehtia. • Palomiesten turvallisuus on otettava huomioon. • Palokunnan käytössä tulee olla ajan tasalla olevat piirustukset kirkosta. • Seurakunnan tulee järjestää henkilökunnalleen paloharjoituksia yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa. Tällöin kokeillaan myös pelastussuunnitelman toimivuutta ja saadaan selville mahdollisia korjaamista vaativia asioita. • Ullakon riittävästä savunpoistosta on huolehdittava. • Kuivasammutusputkiston syöttöliittimien sijainnista tulee sopia pelastusviranomaisten kanssa. • Veden saannin turvaamisesta on syytä neuvotella pelastusviranomaisen kanssa.

27


Sähköturvallisuus ja ukkossuojaus Sähkölaitteisto muodostuu sähkölaitteista ja -asennuksista. Laitteiston oikea sijoitus, käyttö ja kunnossapito ovat keskeisiä turvallisuusasioita. Sähköasennukset ja -laitteet kuluvat käytössä ja vaativat seurantaa, huoltoa ja ylläpitoa. Sähkölaitteiston osiin kertynyt lika, pöly tai kosteus lisäävät oikosulun, valokaaren ja sähköpalon syttymisen vaaraa. Mekaaniset vauriot, kuten rasioiden kansien rikkoontuminen ja johtojen vauriot, aiheuttavat sähkötapaturman vaaran. Huomattavin sähkön aiheuttama tulipalon syttymissyy on oiko- tai maasulku. Oikosulun taustalla on yleensä eristysvika, löysä liitos, ylikuormitus, sähkölaitteen väärä käyttö tai virheelliset asennukset. Maasulku voi syntyä myös kulumisen, hankautumisen tai hapertumisen seurauksena. Kirkoissa saattaa olla hyvinkin vanhoja sähköasennuksia, jotka eivät kaikilta osin vastaa uusien asennusten sähköturvallisuusvaatimuksia. Vanhoja asennuksia ei tarvitse muuttaa, jos ne täyttävät asennusajankohdan määräykset ja jos asennusolosuhteisiin ja ympäristöön ei ole tullut muutoksia. Muutosten yhteydessä on huolehdittava, että päivitetyt vanhat asennukset mitoitetaan ja dokumentoidaan, jotta voidaan varmistua asennuksen asianmukaisuudesta. Sähkölaitteiston haltija on vastuussa siitä, että sähköasennukset ja -laitteet ovat turvallisia ja pysyvät käytössä turvallisina. Oikein asennetut, tarkastetut, huolletut ja oikein käytetyt sähkölaitteet ovat turvallisia. Laitteet voivat kuitenkin vikaantua ikääntymisen tai väärinkäytön seurauksena. Vaara aiheutuu periaatteessa kahdella tavalla, sähköiskuna tai tulipalona. Sähkölaitteiston asennuksia ja muutoksia saavat tehdä vain sähköasennusliikkeet, joilla on sähköurakointioikeudet. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin rekisteristä on tarkistettavissa tahot, joilla on Suomessa oikeus tehdä sähkötöitä. Sähkölaitteistoille tehdään käyttöönottotarkastus, varmennustarkastus ja määräaikaistarkastukset. Kiinteistön omaehtoisessa tarkastuksessa tarkkaillaan silmämääräisesti sähkölaitteiston kuntoa sopivin aikavälein. Sähkölaitteistot jaetaan niiden varmennus- ja määräaikaistarkastusten vaatimusten ja kunnossapito-ohjelmaa koskevien vaatimusten osalta luokkiin.

28


Sähköasennukset • Sähkölaitteiden ja -asennusten on oltava sähköturvallisuusmääräysten mukaisia. • Sähköasennusten turvallisuus tulee tarkistaa sähkömääräysten mukaisesti määrävälein. • Sähköasennuksia tulee ylläpitää. Laitteiden epänormaali toiminta, esimerkiksi kipinöinti tai johtojen tavallista suurempi lämpeneminen, kertovat piilevästä vaarasta.

Kirkollisissa rakennuksissa tarvitaan lisääntyneestä tekniikasta johtuen entistä enemmän sähköasennuksia. Eri aikoina tehdyt asennukset eivät ole turvallisuudeltaan, selkeydeltään ja esteettisyydeltään aina tarpeeksi korkeatasoisia. Useiden sähköviasta syttyneiden tulipalojen on todettu saaneen alkunsa uuden ja vanhan asennuksen liitoskohdasta. Vanhojen asennusten riskejä ovat ikääntymisen aiheuttamat eriste- ja kotelomateriaalien haurastumiset, liitosten johtavuuden huononeminen (hapettumat), korroosio, kosteustiiviyden puute, vioittuneet laitteet sekä nykyisten määräysten ja tekniikan mukanaan tuomien turvallisuustekijöiden puuttuminen. Toimenpiteet: • Sähkölaitteille ja asennuksille pitää olla huolto- ja kunnossapito-ohjelma, joka tarkistetaan määräaikaistarkastuksen yhteydessä. • Kirkon sähkölaitteistolle on hyvä nimetä vastuuhenkilö, jonka tehtäviin kuuluu huolehtia laitteiston viranomaistarkastuksista, omista tarkastuksista ja kunnossapito-ohjelman läpiviennistä. Tämä tehtävä voidaan antaa myös ulkopuolisen henkilön hoidettavaksi. • Voimassaolevien määräysten mukaan sähkölaitteistojen (sähkölaitteiden ja -asennusten) määräaikaistarkastus tulee teettää valtuutetulla tarkastajalla. • Sähköurakoitsijan tulee tehdä asennustyön käyttöönottotarkastus ja pöytäkirja. Riippumaton tarkastaja tekee varmennustarkastuksen. Omat kappaleet pöytäkirjoista tulee säilyttää itsellä. Urakoitsijalta tulee vaatia käyttöönottotarkastuspöytäkirja pienissäkin korjaustöissä. • Asennuksia tehtäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä paloturvallisuuteen. Erityisesti liitokset, jatkokset ja päätteet on tehtävä huolellisesti sekä otettava huomioon laitteiden ja kaapeleitten oikea mitoitus. • Liittymisjohtona tulisi käyttää maakaapelia. Samoin erillisten rakennusten väliset kaapelit tulisi muuttaa maakaapeleiksi. Etenkin puukirkkojen pääsulakkeet tulisi sijoittaa liittymisjohdon alkupäähän tai pääkeskus (mittauskeskus) sijoittaa muualle kuin kirkkoon. Liittymisjohdon alkupäähän sijoitettuina päävarokkeina tulisi käyttää kytkinvaroketta, jota voidaan käyttää myös erotuskytkimenä. Pääsulakkeet tulee mitoittaa oikeassa suhteessa huipputehoon, sillä tarpeettoman suuret

29


• •

• • • • • •

sulakkeet heikentävät suojausta. Sähköasennuksia saavat tehdä vain pätevöidyt asentajat (ks. Tukesin yhteystiedot kirjallisuusluettelossa). Lisä- ja muutostyöt on tarkastettava ja piirustuksiin on merkittävä tehdyt muutokset. Palavalle alustalle tai palavien materiaalien lähelle asennettujen keskusten tulisi olla metallikoteloituja, kotelointiluokaltaan vähintään IP 34. Ylivirtasuojina tulisi käyttää sulakkeiden sijaan johdonsuojakatkaisijoita (selektiivisyys huomioitava). Ryhmäjohdot varustetaan vikavirtasuojakytkimillä lukuun ottamatta niitä ryhmäjohtoja, joiden laukaisusta voi aiheutua vaaraa (esim. paloilmoitusjärjestelmän tms. syöttö). Paloturvallisuussyistä asennettujen vikavirtasuojakytkimien nimellistoimintavirta saa olla yleensä enintään 300 mA. Valaistuskuormat on jaettava vähintään kahden vikavirtasuojakytkimen osalle siten, että tärkeimpien tilojen valaistuksesta ainoastaan osa sammuu kytkimen toimiessa. Upotettavia valaisimia ei yleensä tule käyttää niiden rakenteita rikkovan ja kuumentavan vaikutuksen vuoksi. Kostutusjärjestelmien kunnosta ja ylläpidosta tulee huolehtia. Vahvavirta-asennukset on hyvä tehdä vaipallisilla asennuskaapeleilla. Johtojen asentamista puiselle ja muulle palavalle alustalle on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Kondenssiveden kerääntymisen estämiseksi erityisesti lämpimien ja kylmien tilojen välillä on putkien päät tiivistettävä molemmista päistä tiivistyskitillä. Määräysten mukaisten tarkastusten lisäksi suositellaan, että sähkölaitteiston haltija tarkastaa laitteistot riittävän usein. Tarkastuksessa tulisi todeta ainakin seuraavat asiat esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa: – johtojen kunnon silmämääräinen tarkistaminen – muiden sähkölaitteiden kunto (esimerkiksi pistorasioiden, kytkimien ja valaisimien koteloiden ehjyys) – keskuksien sulakkeiden, vikavirtakytkimien yms. merkintöjen kunto ja oikeellisuus – sulakkeiden kireys ja vikavirtakytkimien toiminnan testaus (testipainikkeesta).

Seuraavat tarkastukset tulee suorittaa henkilö, jolla on sähköasennuspätevyys. Tarkastukset suositellaan tehtävän viiden vuoden välein: • sähköisten liitosten kunto, erityisesti ruuviliitosten kireys • johtojen kuormitusasteen tarkistus • lämpökuvaus • keskusten yms. laitteiden sisäpuolinen kunto ja tarvittaessa puhdistus esimerkiksi imuroimalla.

30


Turvallisuuteen vaikuttavat viat on korjattava välittömästi tai laitteisto tehtävä jännitteettömäksi, kunnes vika on korjattu. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävissä kohteissa: • Johtojen ja kojeiden sijoitukseen ja kiinnitykseen on kiinnitettävä eritystä huomiota. • Sähkösuunnittelijan ja urakoitsijan tulee tehdä yhteistyötä pääsuunnittelijan, arkkitehdin ja sisustussuunnittelijan kanssa. • Suunniteltaessa kirkon ympäristöä koskevia kaivutöitä tulee olla yhteydessä Museovirastoon arkeologisten intressien selvittämiseksi.

Sähkölaitteiston lämpökuvaus Sähkölaitteistolle tulee säännöllisesti tehdä lämpökuvaus, jonka suorittaa lämpökuvaukseen perehtynyt ammattilainen. Suomessa on erillinen sähkölaitteiston lämpökuvaukseen pätevöitävä tutkinto, jota ylläpitää henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy. Pätevöitynyt lämpökuvaaja tuntee lämpökuvauslaitteiston toiminnan ja hallitsee sähkötekniikan perusteet. Hän tuntee kuvattavissa kohteissa olevat sähkötekniset komponentit ja pystyy päättelemään lämpökuvauksen perusteella, milloin laitteistossa on vika ja mikä vian aiheuttaa. Pätevöitynyt sähkölaitteiston lämpökuvaaja on myös sähköturvallisuuslain (1135/2016) 73 § määrittelemä sähköalan ammattilainen, jolloin hänellä on myös lupa korjata havaitut viat.

Lämmityslaitteet Jos jossain kirkoissa on vielä käytössä palovaarallisia kuumailmapuhallus- ja höyrylämmityslaitteistoja sekä varhaisia sähkölämmityslaitteita, tulee harkita niiden korvaamista turvallisemmilla laitteistoilla. Siihen asti niiden kuntoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vanhoja kanavia ei paloturvallisuussyistä (muiden muassa palon leviäminen näkymättömissä) tulisi jättää rakenteisiin tai ne tulisi sulkea laitteistoja uusittaessa. Toimenpiteet: - Sähköiset lämmittimet asennetaan ja suojataan valmistajan asennusohjeiden mukaisesti. Lämmittimiä ei saa peittää tai koteloida niin, että ilmankierto ei ole riittävää. Lämmittimien asennus tulee tehdä niin, että liitäntäjohto voidaan vaihtaa myöhemmin. Lattia penkkien alla on voitava puhdistaa riittävän helposti. 31


- Lämpötilansäätimet ja niiden tuntoelimet on sijoitettava niin, että ne tuntevat lämmitettävän tilan lämpötilan tarkoituksenmukaisella tavalla. Oikea asennustapa on huomioitava varsinkin kivikirkoissa asennettaessa tuntoelimiä kylmiin ulkoseiniin. - Penkinlämmittiminä saa käyttää vain tähän käyttötarkoitukseen valmistettuja lämmittimiä. Penkin alle ripustettaessa lämmittimet on kiinnitettävä käyttäen ruuveja. Lämmittimien ryhmäjohtoja ei tulisi sijoittaa lämmittimien yläpuolelle penkin alle, koska ne ovat silloin hyvin kuumassa paikassa, mikä kasvattaa tulipalon syttymisvaaraa. - Penkinlämmittimet tulee suojata mekaanista vahingoittumista vastaan, jos istuinpenkkien rakenteet eivät anna suojaa. Lämmittimet on suojattava niiden tahattomalta peittämiseltä. - Vesikeskuslämmitys on verkostonsa osalta paloturvallinen, mutta kattilahuone saattaa olla erittäin palovaarallinen. Lämpökattila ja sen varusteet tulee pitää puhtaina ja huoltaa säännöllisesti sekä huolehtia kattilahuoneen paloteknisestä osastoinnista.

Ukkossuojauksen suunnittelu ja asennus Kirkot ovat yleensä korkeita tai niihin liittyy korkeita rakennusosia, kuten torneja. Perinteinen kirkko on usein korkealla paikalla. Siksi kirkkoja on palanut salaman sytyttämänä. Kirkot tulee varustaa ukkosenjohdattimilla. Ukkossuojauksen suunnittelee sähkösuunnittelija tai sähköurakoitsija. Suunnittelun lähtökohtana on pidettävä kattavaa suojaa ukkosta vastaan, unohtamatta kirkkojen arvokkuuden ja kauneuden asettamia erityisiä vaatimuksia mahdollisimman huomaamattomalle asennettavuudelle. Varsinaiset ukkosenjohtimet asennetaan kirkkorakennuksen katolle ja torniin. Asennus kannattaa antaa tehtäväksi ammattitaitoiselle ja kokeneelle urakoitsijalle. Työ on telinehankintojen kannalta järkevää yhdistää esimerkiksi katon muun korjauksen tai huollon yhteyteen. Ukkosenjohdattimet asennetaan tavallisesti irti puupinnoista, noin 5 -10 cm etäisyydelle. Ukkosenjohdattimien toimivuus tulee tarkistaa säännöllisesti, periaatteessa myös salamoinnin jälkeen. Kaapelit ja ukkosenjohdattimien alastulojohtimet on suojattava mekaanista vahingoittumista vastaan. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi käyttämällä metalliputkea tai muuta rakennusaineista koteloa. Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävissä kohteissa: • Ukkossuojaus on paloilmaisimien ja sprinklerisuuttimien tavoin rakennuksessa näkyvä lisäys, joka kuitenkin tulee sijoittaa rakennukseen. • Ukkossuojauksen erilaisista asennusvaihtoehdoista tulee valita huomaamattomin. 32


Ukkosenjohdattimet ovat kirkon paloturvallisuudelle erittäin tärkeitä.

Ilmanvaihtolaitteet Ilmanvaihtojärjestelmät ja niiden määräykset ovat viime vuosikymmeninä suuresti muuttuneet. Vanhoissa laitteissa ja kanavistoissa saattaa olla palovaarallisia asennuksia. Vain harvoissa kirkoissa on ilmanvaihtolaitteisto. Toimenpiteet: • Ilmanvaihtokanavien ja laitteiden puhtaus ja toimintakunto selvitetään. Kanavat varustetaan puhdistusluukuin ja kanavien puhdistukset suoritetaan voimassa olevien määräysten mukaisesti. • käytetään vain palamattomista materiaaleista (vähintään A2 – s1, d0 luokan) valmistettuja kanavistoja.  

33


Vahingonteot ja tuhopoltot On karkeasti arvioitu, että maassamme vuosittain sattuvista paloista jopa 30 % on tahallaan sytytettyjä. Tuhopolttajan motiivit vaihtelevat. Varsinaisia pyromaaneja on vain pieni osa sytyttäjistä. Nuorten ja lasten hetken mielijohteesta sytyttämien palojen torjunta on helpointa. Jos tilaisuutta ei anneta, ei paloja myöskään sytytetä. Tuhopoltto tapahtuu tilastojen mukaan useimmiten yöllä, syrjäisessä paikassa, jossa ei ole muita ihmisiä. Kirkkojen turvallisuudesta vastaavien henkilöiden tuleekin ymmärtää, että tuhopoltot ovat todellinen riski ja että niitä voidaan ehkäistä aktiivisella toiminnalla. Toimenpiteet: • Tuhopolttojen torjuntaan kohdistettavien investointien voidaan katsoa olevan kannattavia. Tuhopolttoon liittyy usein myös murtautuminen. Tehokkaita turvajärjestelyitä ovat lukituksen ja murtosuojauksen parantaminen ja automaattisten valvonta- ja hälytysjärjestelmien hankinta. • Kirkon ullakko tulee voida lukita ja ullakko sekä tapuli siivota kaikesta sinne kuulumattomasta tavarasta. • Oleskelu kirkkopihalla öiseen aikaan voidaan kieltää. • Asentamalla vahvat verkot tai säleiköt kivijalan tuuletusluukkuihin estetään palon helpohko sytyttäminen kirkon lattian kautta estämättä kuitenkaan alapohjan tuuletusta. • Kirkon ympäristöön voidaan asentaa tarvittava valaistus esim. liiketunnistimella toimivana. • Kirkon murtohälytysjärjestelmään voidaan liittää kovaääninen sireeni, joka voi pelästyttää mahdollisen tunkeutujan • Valvomoon liitetty aktiivinen kameravalvonta on tehokas keino havaita ja reagoida kohteella tapahtuvaan poikkeavaan toimintaan. Kameravalvontaan voidaan esimerkiksi liittää kaiutin, jonka avulla valvomosta voidaan puhua kohteessa olijalle.

34


Palotekniset laitteistot Palontorjuntatekniikka Kirkot ovat suuren osan ajasta tyhjillään ja usein melko etäällä lähimmästä asutuksesta. Siksi ihmisillä on vain pieni mahdollisuus havaita tulipalo sen alkuvaiheessa. On siis tärkeää varustaa kirkot automaattisilla paloilmoitinjärjestelmillä. Palon pysäyttämisessä on aina kyse myös ajan voittamisesta. Tärkeää on havaita ja sammuttaa palo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä aikaisemmin sammutustyö aloitetaan, sitä pienemmät ovat palon aiheuttamat tuhot. Siksi osana kirkon kokonaisturvallisuutta on arvioitava, kuinka nopeasti tieto tavoittaa pelastuslaitoksen. Mikään yksittäinen palotekninen laitteisto ei koskaan tee tarpeettomiksi ennakoivaa paloturvallisuutta ja muita sammutustoimenpiteitä. Ihmisten on havainnoitava puutteet ja viat, jotka voivat vaikuttaa järjestelmän toimintaan ja rakennuksen turvallisuuteen. Ihmisten tehtävä on myös suorittaa tarvittavat kunnossapito-ohjelmassa esitetyt huoltotoimenpiteet. Tällöin laitteistot pysyvät koko elinkaarensa ajan toimintakunnossa.

Suunnittelu ja laitteistohankinnat Palontorjuntaan vaikuttavat laitteistot suunnitellaan ja asennetaan niin, että paloturvallisuutta koskevat vaatimukset täyttyvät ja että laitteisto on tarkoitukseensa sopiva. Laitteistojen toiminnalle on elintärkeää, että ne pysyvät asianmukaisesti huollettuna suunnitellun käyttöiän ajan. Jotta järjestelmä vastaa käyttötarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla, on valittava oikeat suunnitteluperusteet ja toteutettava laitteisto suunnitteluperusteiden ja kohteen vaatimusten mukaisesti. Jos laitteistohankinnan päätöksentekoon osallistuvilla ei ole tietoa tai taitoa käsitellä turvalaitteisiin liittyviä asioita, on käännyttävä ajoissa ulkopuolisen avun puoleen. Toteutuksessa on tärkeää alusta asti käyttää asiantuntevaa esisuunnittelijaa. 35


On tärkeää, että riittävän moni henkilö osaa käyttää kirkon paloturvalaitteita.

Näin vältytään alusta lähtien ylimääräisiltä yllätyksiltä. Jos kohde- ja laitteistokohtaisia perusasioiden määrittelyjä ei tehdä ajoissa, joudutaan toteuttamaan puutteellisia ratkaisuja. Samalla mahdollisuus vaikuttaa syntyvien kustannusten nousuun suunnittelun, hankinnan ja urakoinnin aikana heikkenee. Suunnittelua ja laitevalintoja tekevillä on oltava riittävä ymmärrys rakennuksen ja hankkeen vaativuudesta. Heillä tulee myös olla käytettävissään pätevä henkilöstö, joka pystyy toiminnallaan tukemaan toteutuksen etenemistä. Esisuunnittelussa on käytettävä alusta alkaen räätälöityä materiaalia. Esisuunnittelijoilla tulee myös olla tarvittavat työkalut ja informaatio, jotta suunnittelu täyttää tavoitteet esisuunnittelusta aina järjestelmän luovuttamisajankohtaan asti. Laitteistosuunnitelmissa on käsiteltävä ylläpidon vaatimukset ja huollon tarve. Näihin huomioihin voivat sisältyä ylläpito-organisaation nimeäminen ja kouluttaminen, laitteiston käyttöön ja huoltotoimenpiteisiin tarvittavat menettelyt. Hallitussa kokonaisuudessa pelastussuunnitelma, laitteiston kunnossapito-ohjelma ja hoitoja huolto-ohjelma muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Laitteistovalinnassa tulisi aina arvioida eri laitteistotyyppien tarjoamat mahdollisuudet ja rakennuksen sekä siinä tapahtuvan toiminnan aiheuttamat riskit kohdekohtaisesti, jotta voidaan valita soveltuvin vaihtoehto erilaisten järjestelmien väliltä. Laitteiston elinkaari, laitteistovalinnasta johtuvat ylläpidon haasteet ja muutos- ja korjaustarpeet jäävät usein käyttöönoton jälkeiseltä ajalta arvioimatta. Kohdekohtaisesti on myös arvioitava erilaisia teknisiä keinoja palon tunnistamisessa. Esimer36


kiksi perinteisten ilmaisinvalintojen lisänä voidaan käyttää palon tunnistamiseen myös muuta tekniikkaa. Esimerkiksi lämpökameravalvontaa on jo hyödynnetty pohjoismaissa. Sillä onnistuneesti on pystytty havaitsemaan alkava palo ajoissa. Lisäksi ilmaisimien valinnoissa on otettava huomioon, kuinka huollettavuus ja turvalliset työmenetelmät ylläpidossa varmistetaan. Myös sammutuslaitteistoissa on eroja ja nykyinen tekniikka antaa mahdollisuuden toteuttaa kohteen luonteen ja arvioitujen riskitekijöiden avulla tarvittavia ratkaisuja, joilla voidaan välttyä ylimääräisiltä vahingoilta. Sprinkleri- ja erityisesti vesisumulaitteistojen suunnittelu on erikoissuunnittelua ja kirkko asennusympäristönä vaativa. Suunnittelu vaatii aina teknologiatasolla laitteistokohtaista asiantuntemusta, jolloin suunnittelijan rooli ja hänen saamansa tiedot kohteesta korostuvat. Paloilmoitin- ja sammutuslaitteistojen suunnittelussa noudatetaan eurooppalaisia standardeja. Laitteistot tulee toteuttaa määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Asennussuunnitelman saa laatia vain Tukesin hyväksymä suunnittelija tai -liike, jolla on tarvittavat pätevyydet. Kirkot erityislaatuisina kohteina tarvitsevat aina myös asiantuntenmusta, jotta vaatimuksia pystytään soveltamaan haastavaan asennuskohteeseen. Suunnittelun alkuvaiheessa kannattaa selvittää suunnittelijalle rakennuksen kaikki tilat lattian alustatilasta ullakolle asti. Suunnittelijalla tulisi olla käytössään paikkansapitävät pohjapiirustukset ja leikkauspiirustuksia tilojen korkeuksien ja rakenteiden selvittämiseksi. Parhaimpaan tulokseen päästään, kun hankkeessa on mukana arkkitehti laitteistosuunnittelijan lisäksi. Vanhoista kirkoista ei aina ole kaikkia piirustuksia käytettävissä. Tuolloin rakennuksen tuntevan henkilön tiedoista on suurta apua. Kirkkolaeilla suojelluissa kohteissa tarvitaan Museoviraston lausunto ennen hankkeen aloittamista. Suunnitteluvaiheessa tulisi selvittää kaapelireitit ja ilmaisimien asennustavat, jotta ei pilata arvokkaita ja kauniita rakenteita tai tiloja. Suunnittelijalle pitää osata antaa tarkkaa tietoa tilojen käyttötarkoituksista. Suunnitelmat tulee laatia siten, että ne täydentyvät helposti loppukäyttäjää palveleviksi loppudokumenteiksi. Järjestelmän toteutuksen eri vaiheissa tarvittavat asiakirjat ovat esisuunnitelma, tarjouspyyntöasiakirjat, toteutusasiakirjat ja luovutusasiakirjat. Suunnitteluvaiheessa pitää olla yhteydessä pelastuslaitokseen ja selvittää yhteistyössä suunnitelmaan vaikuttavat viranomaisasiat. Tällöin on myös arvioitava pelastuslaitoksen toiminta-aika ja tämän vaikutus laitteistovalintoihin. Palokunnalle on järjestettävä sisäänpääsy kaikkiin tiloihin ja avainjärjestelystä on sovittava käyttäjän ja palolaitoksen kesken. Haltijan edustajan (esimerkiksi suunnittelijan) tulee esittää suunnittelun alkuvaiheessa toteutuspöytäkirjassa mainitut perusmäärittelyt, operatiiviset ja muut vaatimukset paikalliselle pelastusviranomaiselle. Sammutuslaitteisto tai paloilmoitin eivät tee ihmisten reagointia tai muita sammutustoimenpiteitä tarpeettomiksi. Siksi on tärkeää suunnitella kohteen paloturvallisuus kokonaisuutena. On otettava huomioon rakenteiden palonkestävyys, poistumistiet, paloilmoitinlaitteistot, lisäsuojausta edellyttävät erityiset vaarakohteet, sam-

37


mutuskalusto, turvalliset työmenetelmät ja tavaroiden käsittelytavat, työnjohdon valvonta, hyvä siisteys sekä kunnossapito ja huolto.

Palontorjuntatekniikan asianmukaisuus Lähtökohtana tekniikan suunnittelussa ja hankinnassa tulee olla kohdekohtainen kokonaiskuva todellisesta tarpeesta. Näin voidaan vastata niin teknisiin vaatimuksiin kuin ympäristön asettamiin riskeihin ja haasteisiin. Hankintamateriaalien on tuotava esille kohteen erityispiirteet, teknisten laitteistojen väliset sidokset ja tulevaisuuden tarpeet. Ilman riittävää huomiointia jo esisuunnittelussa ja hankinnassa on todennäköistä, että laitteistojen ylläpito aiheuttaa käyttäjälle haasteita ja kustannuksia, kun korjaus- sekä muutostoimenpiteitä joudutaan tekemään jälkikäteen. Halvin hinta ainoana yksittäisenä valintakriteerinä ei riitä. Jokaiseen hyvin tehtyyn hankintaan kuluu aina aikaa ja se aiheuttaa kustannuksia. Hyvin tehdyllä tarvekartoituksella ja esisuunnittelulla voidaan tehdä säästöjä. Hyvä suunnittelu ja hankintatoimi ovat pohja pitkälle laitteistoelinkaarelle. Kaikkien laitteistojen hankintaan, suunnitteluun ja ylläpitoon osallistuvien tahojen tulisi jatkuvasti kehittää omaa ammattitaitoaan, jotta toteutukset ottaisivat huomioon myös teknologian kehittymisen ja jotta muuttuneiden olosuhteiden asettamiin vaatimuksiin pystytään vastaamaan. Kolmannelta osapuolelta on mahdollista pyytää tarvittaessa lausuntoa päätösten tueksi, jotta asianmukaisuus voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla varmistaa.

Olosuhteiden vaikutus palontorjuntaan Kirkot ovat alttiita lämpötilojen ja kosteuden vaihteluille. Kosteaan tai lämmittämättömään tilaan valittavien ilmaisimien on oltava käyttöolosuhteisiin sopivia. Ilmaisimen toimintaan vaikuttaa myös ilman suhteellinen kosteus. Esimerkiksi optisen savuilmaisimen käyttöä tulee välttää tiloissa, joissa esiintyy kosteutta. Kylmissä ja lämmittämättömissä tiloissa on huomioitava kylmän rakenteen aiheuttama huurtumista aiheuttava ilmakerros, ja siksi ilmaisimia ei tule sijoittaa esimerkiksi sisäkaton pintaan ilman riittävää eristystä. Korkeissa tiloissa voi esiintyä lämpökerrostumia, jotka voivat vaikuttaa palon tunnistamiseen ja hidastaa savun ja palokaasujen nousemista tilassa ylös ilmaisimia kohti. Suunnittelijalta vaaditaan osaamista ja kohdekohtaista perehtymistä, jotta voidaan valita tilaan soveltuvat ilmaisimet. Rakentamisen, remontin tai huoltotöiden aikana valvottavassa tilassa voi esiintyä pölyä. Ilmaisin on suojattava pölyltä. Jos ilmaisimille havaitaan päässeen pölyä, tulee ne huoltaa tai tarvittaessa uusia. 38


Sammutuslaitteistojen suunnittelussa on myös huomioitava laitteiston ja erityisesti putkilinjojen sekä suuttimien mahdollinen korroosio ja olosuhteiden vaikutus laitteisto-osien kuntoon ja elinkaareen. Tähän voidaan toki vaikuttaa asianmukaisella huollolla ja kunnon tarkkailulla. Kylmät tilat voivat asettaa omat haasteensa laitteistototeutukselle historiallisesti merkittävissä rakennuksissa. Eri laitteistovaihtoehtoja on arvioitava ja vertailtava soveltuvimman löytämiseksi. Kylmiä tiloja voidaan suojata automaattisella sammutusjärjestelmällä automaattisina kuiva-asennuksina ilman pakkasnesteitä. Tällöin putkissa on ilmaa tai kaasua. Yhtenä vaihtoehtona voidaan käyttää linjoissa jäätymisenestoaineita. Jäätymisenestoaineiden osalta on arvioitava riskit ja vaikutukset, kuten edellä on esitetty. Arvioinnissa on otettava huomioon kemikaalien vaikutus rakennukselle ja sen esineille. Vaikutukset ja jälkivahingot voivat olla merkittäviä esimerkiksi puu- ja maalipinnoille sekä kirkoissa usein sijaitseville alttaritauluille ja muille öljymaalauksille.

Huomioitava eri vaihtoehtoja: - automaattiset kuivajärjestelmät - kuivasuuttimet (kylmien tilojen suuttimet) - sammutuslaitteisto (keskusyksikkö tai asennusventtiilitila) tulee suojata jäätymiseltä ja asiattomien henkilöiden käsittelyltä. Kulttuurihistoriallisissa kohteissa jäätymisenestoaineiden, esim. glykolin, käyttö tuo riskinsä, joten soveltamista on harkittava kohdekohtaisesti. Sammutusjärjestelmän valintaa ja käytettävää menetelmää koskien tulee tehdä esikartoitus lähtötilanteesta jo esisuunnittelussa. Sekä asennusteknisesti että ylläpidossa pitää huolehtia, ettei glykolia pääse järjestelmän ulkopuolelle. Toteutuksessa täytyy siis varmistaa tarvittavat tiiviydet ja lukot linjoissa. Tässäkin ratkaisussa on laitteistolle laadittava kunnossapitosuunnitelmansa, sillä aine on vaihdettava määräajoin. Glykolille on vaihtoehtoja jäänestoaineina, mutta niiden käyttöä harkittaessa on arvioitava kohde ja ympäristö soveltuvimman vaihtoehdon löytämiseksi. Eri vaihtoehtojen välillä on arvioitava myös mahdolliset ympäristövaikutukset tai reagointiominaisuudet kemikaalien kanssa.

Asennusten esteettisyys Paloilmoitin- tai sammutuslaitteistoja asennettaessa on otettava huomioon asennuksen vaikutus kirkon esteettisyyteen. Laitteistosuunnittelija on perehdytettävä kirkkoympäristöön, jotta hän voi arvioida tarvittavia asennusmenetelmiä. Asennusten ulkonäkö ja sopivuus kirkkotilaan on otettava huomioon laitteistojen hankintakriteereissä. 39


Kirkoissa sammutuslaitteiston putkisto ja paloilmoittimien kaapelointi on sijoiteltavissa pois näkyvistä esimerkiksi lattian käytävien alle, kirkon lehtereille seinien sisäverhouksiin ja hirsirungon väliin. Myös sammutuslaitteistojen asennusten sijoittelulla ja värillä voi olla suuri merkitys näkyvyyteen – katon ja seinien huomiointi asennusvalinnoissa parantaa huomattavasti kokonaisvaikutelmaa. Ennen asennustöiden aloittamista on syytä selvittää työn erityisluonne urakoitsijalle kirkon ulkoasun säilyttämiseksi. Työn aikana on tarvittaessa etsittävä yhteistyössä ratkaisut esimerkiksi kaapelointireiteille ja sammutuslaitteiston putkistoille.

Paloilmoitin Paloilmoitinlaitteistojen tarkoitus on reagoida tulipalon kehittymiseen nopeasti. Liian myöhäinen palon tunnistaminen lyhentää merkittävästi toiminta-aikaa tulipalotilanteessa; onhan palon pysäyttämisessä aina kyse ajan voittamisesta. Mitä aikaisemmin palo pystytään pysäyttämään, sitä todennäköisemmin jäävät palosta aiheutuvat vahingotkin pienemmiksi. Kohteelle suunniteltavassa toiminta-ajassa on huomioitava pelastuslaitoksen mahdollisuus vastata paloilmoitukseen. Toimiva paloilmoitin antaa aikaa alkusammutustoimille ja turvalliselle pelastautumiselle palavasta rakennuksesta. Se nopeuttaa pelastuslaitoksen saapumista paikalle. Standardin mukaiset paloilmoitinlaitteistot on mahdollista liittää hätäkeskukseen. Hätäkeskukseen liitetty automaattinen paloilmoitin välittää nopeasti ja luotettavasti ilmoituksen hätäkeskukseen, josta hälytystieto ohjataan pelastuslaitokselle. Paikallinen paloilmoitin, jota ei ole liitetty hätäkeskukseen, antaa hälytyksen vain kohteessa ja kohdekohtaisesti määritellyille yhteyshenkilöille, joiden tehtävänä on reagoida ilmoitukseen ja välittää tieto palosta hätäkeskukselle. Tällöin aika tiedon välittymiseen pelastuslaitokselle voi olla pitkä. Paloilmoitinjärjestelmä koostuu jatkuvasti itseään ja olosuhteita tarkkailevista ilmaisimista ja ilmoitinkeskuksesta. Ilmaisimet mittaavat sijaintipaikkansa ympäristön epäpuhtautta, palokaasuja, savutiheyttä tai lämpötilaa. Toteutuksessa on otet40


Niin sprinklerinsuuttimien (vas.) kuin paloilmaisimien (oik.) asennuksesssa on syytä ottaa huomioon esteettiset seikat. Huoliteltu toteutus saa tekniikan sopimaan paremmin kokonaisuuteen.

tava huomioon erikoisilmaisimien tarjoamat mahdollisuudet. Nykyaikaisilla laitevalinnoilla ja erityisesti yhdistelmä- ja monikriteeri-ilmaisimien käytöllä voidaan kustannustehokkaasti tuottaa luotettavaa informaatiota olosuhteiden poikkeamista valvottavassa tilassa. Ilmoitinjärjestelmä valvoo myös itseään häiriöiden varalta ja havaittuaan vian antaa siitä ilmoituksen ennakolta määritellylle käytöstä ja huollosta vastaavalle taholle. Järjestelmä tai osia siitä on mahdollista kytkeä pois toiminnasta esimerkiksi kiinteistön huoltotöiden ajaksi savusta tai pölystä mahdollisesti aiheutuvien vikahälytysten estämiseksi.

Ilmaisintyypit Lähtökohtana tulee olla, että turvallisuuden varmistamiseksi valitaan ilmaisimet, joista saadaan nopeimmin luotettava ilmoitus palosta, mutta jotka eivät aiheuta erheellistä ilmoitusta. Mikäli riittävää luotettavuutta ei saada yhden tyypin ilmaisimella, on käytettävä yhdistelmäilmaisimia. Ilmaisimien valinnassa otetaan huomioon tilojen erilaiset olosuhteet, käyttötarkoitukset ja laitetoimittajan ohjeet. Kun valvottavaan tilaan valitaan sopivin ilmaisintyyppi, voidaan vaikuttaa aiheettomien hälytyksien määrään ja ilmaisimien huoltotarpeesta aiheutuviin lisäkustannuksiin. Ilmaisimia on eri tyyppisiä, kuten lämpö-, savu-, linja-, liekki-, ja näytteenottoilmaisimet. Käytettävät ilmaisimet valitaan tilan luonteen ja käytön perusteella. Vaativissa kohteissa on mahdollista käyttää langattomia ilmaisimia. Mikään yksittäinen ilmaisin ei sovi kaikkiin käyttökohteisiin ja olosuhteisiin. Valintaan vaikuttavat aina ilmaisimen sijoitus ja ympäristöolosuhteet sekä kohteessa toimivien ihmisten perehdyttäminen laitteistojen toimintaan. Savua, käryä ja huomattavaa pölyä aiheuttavat toiminnat valvottavassa tilassa vaikuttavat ilmaisinvalintoihin. Tilat, joihin voi tulla pakokaasuja, tulee ottaa valinnoissa ennalta huomioon.

41


Näytteenottoilmaisimen valintaan voivat vaikuttaa estettisyys ja huollettavuus. Esimerkiksi korkeissa tiloissa huoltopiste on helposti saatavilla.

Myös kynttilöiden polttaminen sekä erityisesti tupakointi voivat aiheuttaa ylimääräisiä, ei toivottuja hälytyksiä erityisesti matalassa tilassa. Ilmaisintyypin valintaan vaikuttavat seuraavat seikat: • lainsäädännön vaatimukset • valvottavan alueen materiaalit ja kuinka ne palavat • valvottavan alueen mitat (erityisesti tilan korkeus) • ilmanvaihdon ja lämmitystavan vaikutukset • valvottavan tilan ympäristöolosuhteet ja käyttötarkoitus • erheellisten ilmoitusten todennäköisyys. (ST Ohje paloilmoittimien suunnittelusta, asentamisesta ja ylläpidosta) Savuilmaisimet Henkilöturvallisuuskohteiden suunnittelussa savuun perustuva ilmaisuvaihtoehto on otettava huomioon ennen muita vaihtoehtoja. Savuilmaisimet reagoivat savupartikkeleihin ja havaitsevat kytevän palon aikaisemmassa vaiheessa kuin lämpöilmaisimet. Mikäli savuilmaisin ei sovellu käyttöpaikkaan, vaihtoehdot ovat monikriteeritekniikkaa käyttävä yhdistelmäilmaisin, lämpöilmaisin tai muu erikoisilmaisin. Uusien yhdistelmäilmaisimien tehokkuus laadullisesti, toimintavaihtoehdoiltaan ja kustannuksiltaan on tuonut savuilmaisimen rinnalle uuden vaihtoehdon, jota on syytä harkita myös kirkoissa.

42


Monikriteeri- ja yhdistelmäilmaisimet Nykyaikaiset yhdistelmäilmaisimet ovat kustannustehokas vaihtoehto toteuttaa luotettavaa ilmaisinvalvontaa eri toimintaympäristöissä. Yhdistelmäilmaisin monikriteeriominaisuudella sisältää useamman kuin yhden anturin. Yhdistelmäilmaisimet vähentävät huomattavasti ympäristöolosuhteista johtuvia virheilmoituksia. Ilmaisimien toiminnassa on mahdollista määritellä ehtoja, joilla laitteisto tunnistaa ennakkohälytys- tai paloilmoitustilan. Tämä helpottaa ilmaisimien soveltamista erilaisiin olosuhteisiin sopiviksi. Lämpöilmaisimet Lämpöilmaisimien käyttöä ei nykyisin suositella muissa kuin sellaisissa tiloissa, joihin savuilmaisimet eivät sovellu. Tällaisia ovat keittiöt, kosteat tilat, pölyävät tilat, ulkokatokset ja tilat, joissa savuilmaisimet todennäköisesti antavat turhia hälytyksiä. Lämpöilmaisimia on erilaisia. Ensisijaisesti tulisi käyttää muutosnopeus- eli differentiaali-ilmaisinta. Jos se ei sovellu tilaan, käytetään yläraja- eli maksimaali-ilmaisinta. Yleensä lämpöilmaisimet kestävät paremmin kylmiä, kosteita ja pölyisiä ympäristöolosuhteita kuin savuilmaisimet. Lämpöilmaisin on kuitenkin savuun perustuviin ilmaisimiin verrattuna epäherkin vaihtoehto tulipalon havaitsemisessa. Lämpöilmaisin toimii, kun tulipalon aiheuttama lämpötila kasvaa hälytysrajan yläpuolelle tai lämpötilan nousunopeuden mittausarvot täyttyvät. Ilmoitus palosta saattaa lähteä huomattavasti hitaammin kuin savuanturia käytettäessä. Muut erikoisilmaisimet Jos edellä mainitut ilmaisinvaihtoehdot eivät sovellu käyttöolosuhteisiin, ovat vaihtoehtona vielä erikoisilmaisimet. Erikoisilmaisimien valinta tarvitsee aina kohdekohtaisen arvioinnin ennen hankintapäätöstä. Ilmaisimen asentamisessa on otettava huomioon sen käyttö, sijaintipaikka ja -paikan olosuhteet. Erikoisilmaisimien sijoittelussa noudatetaan laitetoimittajan ohjeita. Erikoisilmaisimiakin harkittaessa on otettava huomioon elinkaarikulut, joista merkittävin on huolto. Yksi erikoisilmaisinvaihtoehto ei ole suoraan toista edukkaampi. Yksittäisen ilmaisimen hinnan sijasta on tarkasteltava huollon ja olosuhteiden vaikutusta kokonaisuuteen laitteiston elinkaaren aikana. Linjailmaisimet Linjailmaisin valvoo tilaa säteellä, joka on suunnattu esimerkiksi kirkkotilan poikki. Kun säteen reitille ilmaantuu savua, ilmaisin antaa hälytyksen. Korkeissa tiloissa linjailmaisin on hyvä muiden ilmaisimien lisänä alhaalla olevien palojen havaitse-

43


miseksi alkuvaiheessa. Optisten linjailmaisimien toiminta perustuu valon himmenemiseen lähetin-vastaanotinparin tai lähetinvastaanotin-heijastinparin välissä. Linjailmaisinta on syytä harkita esimerkiksi, jos pisteilmaisimien asentaminen ei huollettavuuden tai tilojen korkeuden tai muiden syiden vuoksi tule kysymykseen. Linjailmaisimien valinnassa on kiinnitettävä huomiota asennuspaikan tukevuuteen, jotta mahdollinen tärinä ei aiheuta ylimääräisiä ilmoituksia. Erheellisten hälytysten ehkäisemiseksi linjailmaisimen säteen valvontalinjaa ei saa katkaista eikä vaimentaa. Vaimentumaa aiheuttavat esimerkiksi sumu, vesihöyry, savu, pakokaasu tai pöly. Ihmisen toiminnasta aiheutuvien ilmoituksien lisäksi on havaittu lintujen ja muiden pieneläinten aiheuttamia häiriöitä. Liekki-ilmaisimet Liekki-ilmaisimet soveltuvat lisäilmaisimiksi tiloihin, joissa palon kehittyminen on nopeaa ja palon kyteminen jää lyhyeksi. Tyypillisiä käyttökohteita ovat tilat, joissa on pölyä ja palavia nesteitä. Liekki-ilmaisimet havaitsevat liekehtivän palon nopeammin kuin lämpö- tai savuilmaisimet, mutta ne eivät pysty havaitsemaan kyteviä paloja. Liekki-ilmaisimina käytetään UV- tai infrapunailmaisimia tai näiden yhdistelmiä. Ilmaisimella tulee olla suora näkyvyys valvottavaan kohteeseen. Valinnassa on aina huomioitava kohdekohtaisesti ympäristön vaikutus ja kriteerit. Ilmaisun luotettavuutta voidaan pyrkiä varmistamaan asianmukaisella sijoittelulla kuitenkaan peittämättä mahdollisia palon alkamispaikkoja. Nykyaikaisella liekki-ilmaisinteknologialla voidaan erotella eri valonlähteitä toisistaan. Ilmaisimet voivat ilman oikeaa sijoittelua ja mitattavien arvojen asettamista reagoida esimerkiksi valon välkkymiseen tai salamointiin. Paloilmoituksen luotettavuutta voi lisätä, kun ilmaisimessa käytetään kahta tai useampaa liekki-ilmaisinanturia, jotka mittaavat kahta tai useampaa valon eri aallonpituutta. Näytteenottoilmaisimet Näytteenottoilmaisin on savuilmaisin, jonka näytekammioon kulkee putkien kautta ilmaa valvottavasta tilasta. Näytekammio on varustettu ilman savupitoisuutta seuraavalla ilmaisinyksiköllä. Se havaitsee ilmassa olevat savupartikkelit ja antaa ilmoituksen savutiheyden noustessa asetetuille ilmoitustasoille. Nykyaikainen näytteenottoilmaisin on sovitettavissa ympäristön olosuhteisiin, ja oikeilla mitta-arvoilla ja asianmukaisella toteutuksella voidaan välttyä ylimääräisiltä, ei-toivotuilta ilmoituksilta. Ilmaisin soveltuu erityisesti suuriin ja korkeisiin yhtenäisiin tiloihin. Järjestelmän etuna on sen herkkyys havaita savu. Lisäksi putkisto voidaan asentaa huomaamattomasti esimerkiksi ullakkotilaan ja ilmaisinosa voidaan sijoittaa sopivaan paikkaan pois näkyvistä. Imuputken pää on miltei huomaamaton verrattuna tavalliseen ilmaisimeen.

44


Valvottavan tilan on oltava samassa ilmanpaineessa. Näytteenottoputken kiinnittämi­sessä on huomioitava valvottavan tilan lämpötila ja sen aiheuttama putkiston lämpö­laajentuminen. Jos tiloissa on lämpötilojen vaihteluita, jotka aiheuttavat kondensointia, on kosteuden pääseminen ilmaisimeen estettävä. Kylmissä tiloissa näytteenottoputken reikien avoimena pysyminen on varmistettava termostaatilla varustetuilla lämmittimillä. Pölyisissä tiloissa näytteenottoputkiston ja ilmaisimen väliin asennetaan suodatin. Näytteenottoilmaisinta suunniteltaessa on huomioitava valmistajan suunnitteluohjeet.

Erheelliset ilmoitukset Tavoitteena on oltava, että kohteessa tapahtuvasta normaalista toiminnasta ei aiheudu ylimääräisiä ilmoituksia. Virheellisten hälytysten taustalta löytyy useimmiten ympäristössä tapahtuneet muutokset, ihmisen erheellinen toiminta tai laiminlyöty ylläpito. Erheelliset ilmoitukset ovat estettävissä parhaiten suunnitteluvaiheessa, kun valvottavien tilojen käyttötarkoitustiedot ovat mahdollisimman kattavasti käytettävissä. Poikkeuksellisten ympäristöolosuhteiden aiheuttamat erheelliset ilmoitukset ovat vältettävissä oikealla suunnittelulla, asennuksella sekä järjestelmän ja ilmaisinlajin valinnalla. Tällaisia olosuhteita ovat esimerkiksi pölypöllähdykset, pakokaasut, voimakkaat ilmavirtaukset, ruuanlaitto ja vesihöyry. Syitä erheellisiin ilmoituksiin ovat • työskentely valvotulla alueella tietämättä tai huomioimatta tarvittavia varotoimenpiteitä • ympäristöolosuhteet, kuten keitettäessä tai työstä aiheutuva lämpö, savu tai koneiden pakokaasut tai suuret ilmanvirtausnopeudet • tärinästä, törmäyksestä tai korroosiosta aiheutuvat mekaaniset tai sähköiset viat • ilman hätäkeskukseen tehtyä ennakkoilmoitusta suoritetut huolto- tai testaustyöt • suuret sähköiset häiriöt kuten salama tai sähkölaitteiden hetkellisen laitehäiriöt • puutteellinen huolto • ilmaisimiin kertynyt pöly tai lika tai sisään päässeet hyönteiset • rakennuksen tai sen käytön muutokset. Rakennuksen tai tilojen osalta muuttuneet olosuhteet tai toimintatavat • muun kiinteistötekniikan poikkeava toiminta, josta ei ole annettu tarvittavia tietoja • vajaa esisuunnittelu tai laitteiston hankinta, joka ei ole vastannut kohteen tarpeita • vähäinen kommunikaatio eri laitteistototeuttajien välillä, jolloin tarvittava tieto ei ole tavoittanut kaikkia tarvittavia tahoja. 45


Syy, miksi laitteiston oikean toiminnan varmistamiseksi tarvittava tieto ei ole tavoittanut kaikkia osapuolia, voi olla seurausta puutteellisesta toteutusketjusta: oleellista informaatiota ei ole välitetty suunnittelijoille tai urakoitsijalta toiselle. Aiheettomissa hälytyksissä on ensimmäisenä selvitettävä, mikä kyseisen hälytyksen on aiheuttanut. Laitteisto on todennäköisesti toiminut kohteessa kuten on suunniteltu, mutta aiheutuneen hälytyksen taustalla voi olla muita hyvin yksinkertaisia tiedostamattomia tekijöitä. Usein syynä on se, että laitteisto on itse asiassa reagoinut oikein tunnistaessaan muuttuneen savun määrän tai lämpötilan nousun, jonka ihminen on toiminnallaan aiheuttanut. Erhehälytyksiä pystytään vähentämään: • oikeilla lähtötiedoilla • hyvin tehdyllä tarvekartoituksella • oikeisiin tietoihin pohjautuvalla suunnittelulla, asiantuntevalla urakoinnilla ja hyvällä huollolla sekä säännöllisellä tarkastustoiminnalla • uudistamalla käytössä olevaa vanhaa laitekantaa • edistämällä sellaisen uuden teknologian käyttöönottoa, joka vastaa nykyaikaisen ympäristön haasteisiin. Paloilmoittimen suunnittelijoiden, asentajien ja käyttäjien on otettava huomioon kaikissa toiminnoissa erheellisten ilmoitusten mahdollisuus ja pyrittävä niiden välttämiseen. Osaamisen kehittäminen ja laitteistokannan päivittäminen olosuhteita ja vaatimuksia vastaavaksi voivat vähentää aiheettomia hälytyksiä. Henkilökunnan on tiedostettava palontorjunnan laitteistojen toimintaperiaatteet, jotta työnteko tilassa ei vaikuttaisi laitteistojen luotettavuuteen.

Ilmaisimien huollettavuus Paloilmoittimen haltija vastaa siitä, että paloilmoittimelle on olemassa kunnossapito-ohjelma ja että huolto ja korjaukset on järjestetty laitekohtaisen huolto-ohjeen mukaan. Valittavassa ilmaisintekniikassa on jo suunnitteluvaiheessa otettava huomioon laitteiston ja erityisesti ilmaisimien huollettavuus. Laitteistohuolto tulisi hankinnoissa arvioida mahdollisimman pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi normaalien, huolto-ohjelman mukaisten toimenpiteiden kulut tulevan kymmenen vuoden ajalta. Kaikkiin yllättäviin huoltotarpeisiin ei ehkä kyetä varautumaan, mutta normaalit huoltotoimenpiteet voidaan ennakoida. Suunnittelussa on ymmärrettävä, että yksikköhinnoiltaan halvin ilmaisinvaihtoehto ei välttämättä edusta todellisia elinkaaren aikaisia kustannuksia, kun otetaan huomioon huoltotoiminnan ja ympäristön olosuhteiden haasteellisuus. Huoltokustannuksiin voivat vaikuttaa esimerkiksi huoltotyöhön tarvittavat asentajan työtur46


vallisuusjärjestelyt, kirkoissa tyypillinen lämpötilanvaihtelu ja kosteuden mahdollinen kertyminen sekä muut ilmassa olevat epäpuhtaudet kuten pöly. Kirkoissa, esimerkiksi korkeissa tiloissa, ilmaisimet olisi pystyttävä laskemaan alas ilman kytkennän purkamista. Kaapeliin tulee tällöin jättää katon yläpuolelle riittävästi löysää, ja ilmaisin tulee kiinnittää siten, että se on laskettavissa alas. Ilmaisinta ei kuitenkaan kiinnitetä kaapelin varaan.

Sammutuslaitteistot Automaattiset vesisammutuslaitteistot Automaattinen vesisammutuslaitteisto on laitteisto, joka on suunniteltu sammuttamaan tulipalo alkuvaiheessa tai ainakin pitämään palo hallinnassa siten, että tiloista päästään poistumaan turvallisesti ja lopullinen sammutus saadaan suoritetuksi muilla menetelmillä, viimeistään pelastuslaitoksen toimenpitein. Sammutuslaitteisto toimii palon alkuvaiheessa, jolloin vettä tarvitaan vähemmän. Sammutuslaitteisto toimii niin, että ainoastaan palon välittömässä läheisyydessä olevat, riittävän korkealle lämpötilalle altistuneet suuttimet laukeavat. Laitteiston aktivoituessa lauenneet suuttimet päästävät sammutusvettä palavalle ja palon välittömästi uhkaamalle alueelle. Suuttimien laukeamislämpötila valitaan sopivaksi ympäristön lämpötilaan nähden. Sammutuslaitteislaitteisto antaa tiedon aktivoitumisestaan. Tämä hälytystieto välitetään hätäkeskukseen automaattisen paloilmoittimen avulla. On tärkeää suunnitella kirkon paloturvallisuus kokonaisuutena. Tällöin on otettava huomioon: • laitteiston, henkilökunnan ja pelastuslaitoksen toiminta-ajat • rakenteiden palonkestävyys

Sammutuslaitteisto edellyttää hoitajaltaan osaamista.

47


• poistumistiet • paloilmoitinjärjestelmät • lisäsuojausta edellyttävät erityiset vaarakohteet, sammutuskalusto, turvalliset työmenetelmät ja tavaroiden käsittelytavat, työnjohdon valvontajärjestelyt, hyvä siisteys ja kunnossapito • jälkivahingontorjuntaan liittyvät näkökohdat: esim. vesimäärä, pelastustoiminta yms.

Sprinklerilaitteisto on yleisimmin käytetty automaattinen vesisammutuslaitteisto. Perinteisempien sprinklerilaitteistojen lisäksi on olemassa vesisumulaitteistoja. Sprinklerilaitteisto levittää veden kaikille pinnoille palon välittömässä läheisyydessä. Vesisumu taas täyttää tilan pienillä vesipisaroilla. Vedensaanti ja vesilähteen tarpeet tulee ottaa huomioon eri vaihtoehtoja vertailtaessa. Lisäksi kirkollisissa rakennuksissa on aina huomioitava esteettisyys ja asennustekniset vaatimukset, jolloin putkikoolla voi olla merkitystä. Sammutuslaitteisto on arvioitava kohdekohtaisesti. Testaamalla on pystyttävä varmistumaan, että laitteisto toimii asianmukaisesti ja soveltuu käyttökohteeseen, kuten korkeaan kirkkosaliin. Tekniikka on kehittynyt, joten vedellä toimivat itsenäiset sammutusratkaisut, joita ei ole yhdistetty paikalliseen vesijohtoverkkoon, ovat mahdollisia. Vesisumulaitteistoja – sekä korkea- että matalapaineisia – on toteutettu kirkoissa.

Laitteistotyyppejä Automaattinen märkäjärjestelmä Märkäjärjestelmä on yleisin käytössä oleva sammutuslaitteistotyyppi. Siinä paineenalainen vesi täyttää koko sammutuslaitteistoverkoston. Suuttimen lauettua vesi purkautuu palokohteeseen. Järjestelmä soveltuu tiloihin, jotka eivät ole alttiina jäätymiselle tai joissa lämpötila ei ylitä 95 astetta tai joissa todella huomattaviksi arvioidut vesivahinkojen riskit eivät estä järjestelmän käyttöä. Automaattinen kuivajärjestelmä Kuivajärjestelmässä putkisto on yleensä täytetty paineilmalla. Järjestelmä soveltuu tiloihin, joissa on jäätymisvaara tai ympäristön lämpötila on yli 95 astetta. Paineen täydennysjärjestelmän tulee olla automaattinen. Suuttimen lauettua ilma poistuu putkistosta ja vesi pääsee purkautumaan palokohteeseen.

48


Sammutuslaitteiston suuttimet on mahdollista asentaa muutoinkin kuin kattoon.

Jatkoventtiilijärjestelmät Jatkoventtiilijärjestelmä on märkäjärjestelmään liitetty kuivajärjestelmä. Palohälytys tapahtuu märkähälytysventtiilin lauettua. Järjestelmää käytetään, kun suojattava kohde on pieni ja suhteellisen kaukana hälytysventtiilikeskuksesta. Rakenteellisesti jatkoventtiilijärjestelmä ei muuten eroa kuivajärjestelmästä. Ennakkolaukaisujärjestelmät Järjestelmästä erotetaan kaksi sovellutusta, jotka ovat vesivahinkojen estojärjestelmä ja nopeutettu kuivajärjestelmä. Vesivahinkojen estojärjestelmässä paloilmaisimen laukeaminen muuttaa kuivajärjestelmän märkäjärjestelmäksi päästäen veden verkostoon. Vasta laitteiston suuttimen laukeaminen päästää veden ulos verkostosta. Suuttimen rikkoontuminen ilman, että paloilmaisin olisi toiminut, ei aiheuta veden pääsyä suojattuun tilaan. Nopeutettu järjestelmä on kuin kuivajärjestelmä, mutta veden pääsyn putkistoon laukaisee joko paloilmaisujärjestelmä tai sprinklersuuttimen rikkoutuminen. Järjestelmää kutsutaan nopeutetuksi, koska paloilmaisin havaitsee yleensä palon ennen sprinklerin laukeamista ja päästää veden putkistoon, jotta se on palokohteessa heti sammutuslaitteiston suuttimen rikkouduttua. Aluelaukaisujärjestelmän ideana on, että koko suojattu alue kastuu kerralla ja palo saadaan hallintaan mahdollisimman nopeasti. Järjestelmän muodostaa alue-

49


laukaisuventtiilin lisäksi putkisto avoimin suuttimin. Aluelaukaisuventtiiliä ohjaa ilmaisusprinklereiden tai paloilmaisimien muodostama laukaisujärjestelmä.   Kuivaputkijärjestelmä Pelastuslaitoksen tueksi tarkoitettu kiinteä sammutusputkisto (käytetty termiä: kuivaputkisto tai kuivaputkijärjestelmä) ei korvaa automaattista laitteistoa vaan avustaa pelastuslaitoksen operatiivista toimintaa. Toteutuksissa on huomioitava pelastuslaitoksen mahdollisuudet liittyä järjestelmään. Esimerkiksi liittimien sijainti on huomioitava suunnittelussa niin, että palon kehittyminen ei estä tarvittavaa toimintaa. Kuivaputkijärjestelmän toiminnan aloittamiseen kuluva aika voi olla palotilanteessa liian pitkä ja vesimäärä voi olla rajallinen. Kuivaputkijärjestelmää voidaan harkita kohteisiin, joissa kohdekohtaisen arvioinnin tuloksena on voitu todeta, että pelastuslaitoksen toiminta-aika on riittävän nopea, paikallinen vesilähde on riittämätön tai vettä on mahdoton saada. Kuivaputkistoa käytetään, kun sammutusvettä ei ole saatavissa vesijohtoverkosta. Sitä ei valita rakennuksen jäätymisvaaran vuoksi. Kuivaputkijärjestelmissä on huomioitava aika, joka kuluu ennen kuin pelastuslaitoksen yksikkö pystyy liittymään järjestelmään ja aloittamaan toiminnan.

Sammutuslaitteiston vedensaanti Automaattisissa vesisammutuslaitteistoissa on varmistettava riittävä veden saanti ja suunnittelun lähtökohtana olevan mitoitustarpeen täyttyminen. Suunnittelussa on kohdekohtaisesti arvioitava vesilähteiden riittävyyden, asennusmahdollisuuksien sekä erilaisten sammutuslaitteistoratkaisuiden vaikutus kokonaisuuteen. Veden saanti tarvittavaan toimintaan palon aikana voi olla kirkoissa haastavaa mutta ei mahdotonta. Sammutuskeskus painesäiliöineen ja pumppuineen voidaan si50


joittaa kirkkopihan erilliseen sivurakennukseen. Putkistot voivat tulla piharakennuksesta kirkkoon maan alla. Sammutuskeskus tulle sijoittaa lämpimään tilaan, jotta se ei missään tapauksessa jäädy.

51


Laitteistojen ylläpito Toimintakunnon varmistaminen Laitteistojen toiminnan kannalta oleellista on, että niitä huolletaan asianmukaisesti koko niiden elinkaaren ajan. Laitteiden toimintakunto tulee varmistaa kohdekohtaisen kunnossapito-ohjelman mukaisesti ja kuten säädöksissä on esitetty. Asianmukaisuuden varmistamiseksi tarvitaan kolmannen osapuolen säännöllisesti toteuttamat tarkastukset. Niiden tilaamisesta vastaa kohteen omistaja tai haltija. Tukesin hyväksymät tarkastuslaitokset tekevät tarkastuksia. Järjestelmän toteuttavan ja asentavan tahon tulee määritellä hoito- ja huolto-ohjelmaan, kuinka usein laitteisto koestetaan. Laitteen mukana toimitetaan sen asianmukaisessa asentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa tarvittavat tiedot ja ohjeet. Käyttö-, huolto- ja asennusohjeissa tulee antaa riittävät tiedot laitteen ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja turvallisesta käsittelytavasta. Tietojen on katettava koko laitteiston kunnossapito-ohjelma. Pelastussuunnitelma, kunnossapito-ohjelma sekä hoito- ja huolto-ohjelma muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen osa tukee toisiaan. Tätä varten tarvitsee kohteissa suunnitella myös ylläpitoa koskevat toiminnat. Kohteelta on löydyttävä asianmukainen ja ajantasalla oleva laitteistokohtainen kunnossapito-ohjelma.

52


Laitteistohoitajan rooli Hyvin hallittu kokonaisuus vaatii aina henkilön huolehtimaan, että laitteistokohtaista kunnossapito-ohjelmaa ja asennusliikkeen kohteelle toimittamaa hoito- ja huoltoohjelmaa noudatetaan. Laitteistohoitajalle tulee antaa tarvittava koulutus, jotta hän pystyy toimimaan laitteistoasiantuntijana. Laitteiston ylläpitoon perehtymisen lisäksi laitteistovastaava on perehdytettävä toimintaympäristöön ja sen riskeihin. Laitteiston hoitajaksi nimettävän henkilön on tunnistettava laitteistokokonaisuus, toiminnan perusteet ja ylläpitoon liittyvät vastuut ja tehtävät. Kunnossapitoohjelmassa otetaan huomioon myös toiminta henkilövaihdoksen yhteydessä. Uusi henkilö on aina koulutettava ja perehdytettävä tehtäväänsä. Päivitetyt tiedot on ilmoitettava aina vaihdoksen jälkeen hätäkeskukseen. Koska laitteistovastaava ei aina ole paikalla, on varmistettava, että myös muulla henkilöstöllä on riittävästi osaamista. Työntekijät, jotka ymmärtävät laitteiston perusteet ja niiden toiminnan, ovat myös välttämätön tuki laitteistovastaavalle.

Kunnossapito-ohjelma Kunnossapito-ohjelma on laitteistojen päivittäistä käyttöä ja huoltoajan ylläpitoa käsittelevä asiakirja, jonka ylläpidosta vastaa haltija. Pelastuslaki edellyttää, että laitteet ovat jatkuvasti käyttökunnossa ja että niitä huolletaan määräajoin ja asiantuntevasti kunnossapito-ohjelman mukaisesti.

Laitteistojen huolto Huollon tarvetta arvioitaessa selvitetään, kuinka laitteiston osat ovat huollettavissa tai vaihdettavissa ja mitkä ovat tarvittavien toimenpiteiden kertakustannukset. Jos laitteiston kriteerinä on ollut vain halvin hankintahinta, asianmukainen huolto saattaa edellyttää kalliita poikkeusjärjestelyitä tai huollon toteuttaminen voi olla mahdotonta. Siksi huoltotarpeen ennakoiva toteutus on edullisempi vaihtoehto kuin äkillisesti vastaan tulevan ongelmatilanteen ja korjaustarpeen aiheuttamat kustannukset. Myös laitteiston tai sen osien päivitystarpeeseen kannattaa varautua ennalta, jotta ongelmatilanteissa vältytään vaikkapa toiminnan keskeyttämisiltä. Jatkuva riskien kartoittaminen, vuodon riskin arviointi sekä ilmaisimien, suuttimien tai putkistojen kuntokartoitus ovat tärkeitä toimia huoltotarpeeseen varautumisessa ja yllättävien kustannusten ehkäisemisessä. Laitteistoja tulee valvoa myös teknisestä näkökulmasta ja fyysisen kunnon osalta. Laitteistosta riippumatta havaitut viat on korjattava aina välittömästi, koska kyse on kohteen turvallisuudesta. 53


Kirkkojen haastavat olosuhteet vaikuttavat myös esimerkiksi sammutuslaitteistonlinjojen ja suuttimien elinikään. Paloilmoitinlaitteistojen ilmaisimet on huollettava määrävälein, likaisissa tiloissa tarvittaessa useammin. Savua ja pölyä tuottavien kunnossapitotöiden ajaksi on tilan savuilmaisimet kytkettävä irti vikahälytysten välttämiseksi. Kun paloilmoituslaitteet kytketään irti järjestelmästä, on muistettava aina ilmoittaa tilanteesta hätäkeskukseen. Varsinaisten rakennustöiden aikana ilmaisimet pitää suojata pölyltä ja huolehtia paloturvallisuudesta muilla korvaavilla toimenpiteillä.

Huoltosopimus Laitteistolle on hyvä tehdä huoltosopimus, jolloin huoltoliike tekee määrävälein toimintakokeet ja huollot sekä pitää niistä kirjaa. Huoltosopimuksen sisältö tulee tarkastaa huolellisesti, jotta sovitut huoltotoimenpiteet kattavat koko laitteiston tarpeen sille laaditun kunnossapito-ohjelman mukaisesti. Hyvällä sopimuksella ja huolellisella ylläpidolla vältytään yllättäviltä ylimääräisiltä kustannuksilta. Säännöllisesti päivitetyt laitteiston ylläpitoon ja huoltoon liittyvät sopimukset lisäävät mahdollisuutta reagoida ongelmatilanteissa nopeasti. Kun sopimuksia tehdään ulkopuolisten toimijoiden kanssa, on huomioitava, että vastuuta kokonaisuudesta ja turvallisuudesta ei voida koskaan ulkoistaa. Kokonaisvastuu säilyy aina kiinteistön omistajalla ja haltijalla.

Huoltotöiden menetelmät ja turvallisuus Hankalassa paikassa oleva ilmaisin, korkea katto, pimeys, putoamisvaara tikkailta putoamisen tai kulkusiltojen puuttumisen takia voivat vaikeuttaa huoltoa. Laitteistoja tulee ylläpitää, ja haastavat olosuhteet eivät saa olla huoltamisen este. Nämä seikat on otettava huomioon jo aiemmin oppaassa käsitellyssä kohdekohtaisessa riskinarvioinnissa, joka vaikuttaa laitteistovalintoihin. Teknisten ratkaisuiden lisäksi on suunniteltava turvallisen työskentelyn edellytykset. Huollon tekijälle on annettava tarvittavat tiedot ja kohdekohtainen perehdytys, jotta hän pystyy turvallisesti toimimaan tehtävässään. Kirkoissa on muistettava, että omistaja ja haltija vastaavat, että laitteistojen mukana toimitetut hoito- ja huolto-ohjelman mukaiset toimenpiteet tulevat tehdyiksi ja että huoltotoimintaa varten on otettu huomioon turvalliset työmenetelmät ja käsittelytavat. Nämä ongelmat eivät koske yksin vain palontorjuntatekniikan vaan muidenkin teknisten järjestelmien ylläpitoa ja huoltoa.

54


Päivitys- ja modernisointitarve Laitteiston modernisointi on hyvä aloittaa riittävän ajoissa. Ensimmäisiä merkkejä modernisointitarpeesta ovat huolto- ja selvitystöiden lisääntyminen, yllättävät erheelliset hälytykset ja laajennusta tarvitsevat vuosihuoltotoimenpiteet. Jotta ei jouduttaisi toistuviin huolto- ja korjaustoimiin tulee päivitysprosessi suunnitella hallittuna kokonaisuutena etukäteen. Joskus päivitystyössä joudutaan kohtaamaan vanhojen laitteisto-osien aiheuttamia ongelmia, joihin ei ole pystytty vaikuttamaan, kun kokonaisuutta ei ole huomioitu riittävästi. Myös äkillisen päivitys- ja modernisointitarpeen kohdalla on suositeltavaa päivittää kokonaisuus hallitusti. Teknisen laitteiston käyttöikä on lyhyempi kuin rakennuksen, joten osien on oltava helposti uudistettavissa ja tämä tulisi huomioida jo suunnittelussa. Aina laitteistoa hankittaessa on suunnittelussa kiinnitettävä huomiota myös modernisoinnin mahdollisuuteen. Äkillisesti vaikuttavia kriittisiä muutoksia voivat olla tietyn laitteistomallin komponenttien valmistamisen lopettaminen ja huoltoelinkaaren päättyminen tai toimintatapojen muuttuminen sekä turvallisuuskriteereiden tiukentuminen. Laitteiston päivitystarve, kriteerit ja toimintavarmuus on tarkastettava aina kohteen muutosten ja myös kaikkien muutos- ja päivitystöiden yhteydessä. Jos seurakunta on epävarma korjausten tarpeellisuudesta ja toteutustavasta, on hyvä kysyä neuvoa ulkopuoliselta asiantuntijalta. Lähes kaikissa ongelmatilanteissa löytyy ratkaisu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Sopivia asiantuntijoita ovat paloilmoitin- tai sammutuslaitteistoliike, pelastusviranomainen tai tarkastuslaitos.

55


Turvajärjestelmät Aluevalvonta

Kirkkopihan rajaaminen Rakennuksen ympäristön suunnittelulla ja toteutuksella voidaan osoittaa eri alueiden käyttötarkoitus ja kulkureitit. Kirkon ulkoalue tulee rajata siten, että se erottuu muusta ympäristöstä. Alueen on oltava selkeästi määritelty ja sinne pääsyn tulee olla sallittu vain halutuista paikoista. Alueen kulkureitit, porttialueet ja eri rakennusten sisäänkäynnit tulee valaista, ja valaistuksen kunnossapidosta tulee pitää huolta. Valaistusta voidaan ohjata esimerkiksi liiketunnistimien avulla. 56


Jos rajauksen tarkoitus on estää alueelle tunkeutumista, tulee rakenteen olla sellainen, että se vaikeuttaa kiipeämistä. Asiattoman kulun tulee olla valvottavissa. Tämä voidaan toteuttaa joko aitaamalla, pensailla, portein, muurilla, valaistuksella tai arkkitehtonisin keinoin. Esimerkiksi porttien ja puomien avulla voidaan estää asiaton kulku alueelle. Portin suunnittelussa tulee siis noudattaa samoja periaatteita kuin aidan tai muurin suunnittelussa. Portin voi varustaa lukolla.

Valaistus Kirkkoympäristöjen ja hautausmaiden valaistuksen lisääminen parantaa turvallisuutta ja esteettömyyttä. Valaistuksen tulee tukea alueen kokonaisuutta ottaen huomioon ympäröivät alueet ja julkisivu. Valaistuksen suunnittelussa on huomioitava kameravalvonnan tarvitsema valo. Osa valaistuksesta voi olla liikeilmaisimien ohjaamaa kohdevalaistusta.

Kameravalvonta Kirkon piha-alue on hyvä varustaa kameravalvonnalla. Kameravalvontajärjestelmän tulee havaita kirkon välittömässä läheisyydessä tapahtuva poikkeava toiminta välittömästi. Tästä käytetään nimitystä aktiivinen kameravalvonta. Aktiivisessa kameravalvonnassa tekninen valvontajärjestelmä aiheuttaa hälytyksen, joka aktivoi kuvansiirron vartioimisliikkeen valvomoon. Perinteinen passiivinen kameravalvontajärjestelmä, jossa vartioimisliike tekee valvontaa määrättyinä aikoina tai kuva tallentuu tallentimelle, soveltuu lähinnä vahingontekojen jälkiselvittelyyn.

Kirkon rakenteellinen murtosuojaus Kirkon tulee olla suojattu murtautumista vastaan. Rakenteiden murtosuojausvaatimukset on esitetty Finanssiala ry:n (FA) rakenteellisessa murtosuojausohjeessa 2. Ohjeen mukaisesti muun muassa ovissa on oltava käyttölukko ja varmuuslukko sekä ikkunoiden ja aukkojen on oltava murtosuojattuja. Mikäli kirkon rakenteellinen suojaus ei ole esimerkiksi suojelullisista syistä mahdollista, tulee suojausta täydentää muulla tekniikalla.

57


Tilavalvontaan on olemassa erilaisia ratkaisuja, jotka voivat perustua esimerkiksi liikkeen, valon tai äänen tunnistamiseen.

Avainturvallisuus Seurakunnassa on oltava lukituksesta vastaava henkilö. Hänen tehtäviinsä kuuluvat avainohjeen ylläpito ja käyttäjien perehdyttäminen ohjeeseen. Avaimia on säilytettävä huolellisesti eikä niitä saa merkitä siten, että niistä selviää rakennus, johon niillä on pääsy. Jos avain katoaa tai varastetaan, on asiasta ilmoitettava välittömästi lukituksesta vastaavalle henkilölle. Lukot tulee sarjoittaa uudelleen, mikäli on riski, että avaimia käytetään väärin.

Murtohälytysjärjestelmä Murtohälytysjärjestelmä tulee rakentaa vähintään Finanssiala ry:n Murtohälytysjärjestelmät ja -palvelut ohjeen tason 2 vaatimusten mukaan. Taso 2 edellyttää ovien ja tilan valvontaa. Hälytystieto on siirrettävä vartioimisliikkeen valvomoon. Murtohälytysjärjestelmä koostuu keskuslaitteesta, ohjauslaitteista, erilaisista ilmaisimista, ilmoitusten siirtolaitteista ja kaapeliverkosta. Järjestelmään voidaan liittää myös muita järjestelmiä. Näitä ovat esimerkiksi kameravalvonta, kulunvalvonta, ovivalvonta ja valaistusjärjestelmä. Finanssiala ry on julkaissut ohjeet erilaisten kohteiden riskiluokitusten määrittelemiseksi ja vähimmäisvaatimukset vastaaville rikosilmoitusjärjestelmille. Myös vakuutusyhtiöillä on vaatimuksia järjestelmille. Ilmaisimien tehtävänä on havaita luvaton liikkuminen tai tunkeutuminen suojatulle alueelle mahdollisimman aikaisin ja välittää tieto keskuslaitteelle. Keskuslaite

58


käsittelee, luokittelee ja tallentaa ilmoitukset sekä hälyttää tarvittaessa paikallisesti ja siirtää ilmoitukset eteenpäin. Ilmoituksensiirtolaitteilla ilmoitukset välitetään hälytyskeskukseen tai muuhun sovittuun paikkaan.   Keskuslaitteet Keskuslaitteet tulee sijoittaa valvotulle alueelle. Järjestelmän käyttölaitteet voivat sijaita eri paikassa kuin keskuslaitteet, mutta niidenkin on oltava suojatun alueen sisällä. Perinteisessä järjestelmässä ilmaisimet liitetään keskukseen silmukoittain. Kuhunkin silmukkaan voidaan kytkeä useita ilmaisimia, joilla on yhteinen osoite. Nykyisin ovat yleistyneet osoitteelliset järjestelmät. Jokaisella ilmaisimella on oma osoitteensa, jolloin sen aiheuttamat hälytykset ja viat ovat helposti paikallistettavissa. Jokaista kirkkoa tulee tarkastella yksilöllisesti ottaen huomioon esteettiset, tekniset ja taloudelliset näkökohdat. Ilmaisimet Eri valvontatapoihin on tarjolla paljon erilaisia ilmaisimia. Kirkkoja suojeltaessa voidaan käyttää pääasiassa kolmea valvontatapaa eli kuorivalvontaa, tilavalvontaa ja erikoistapauksissa kohdevalvontaa. Kuorivalvonta tarkoittaa kirkon ulkokuoren valvontaa. Tällöin valvotaan ovia, ikkunoita, kattoluukkuja ja muita aukkoja. Valvontalaitteet asennetaan aina suojattavalle puolelle. Pelkästään kuorivalvonta ei ole riittävä suojaamaan kirkkojen kaltaisia arvokkaita kohteita. Lasirikkoilmaisimet • liimataan ikkunaan • reagoivat rikkoutumisesta aiheutuvaan ultraäänitaajuiseen värähtelyyn • kantama yhdellä ilmaisimella noin 2 metriä. Kuuntelevat lasirikkoilmaisimet • asennetaan tilaan, jossa paljon tai erityisen isoja ikkunoita • ilmaisimen mikrofoni reagoi lasin rikkoutumiseen • yhden ilmaisimen kantama 3-5 metriä. Magneettikoskettimet • asennetaan uppoasennuksena huulloksen taakse • asennetaan pinta-asennuksena oven yläreunaan lukon puolelle • pariovissa molemmat puolet tarvitsevat oman koskettimensa • erilaisille oville on omat kosketintyyppinsä • voidaan käyttää myös kattoluukuissa ja muissa luukuissa.

59


Yleisimpiä ilmaisintyyppejä kirkkojen tilavalvontaan Tilavalvonta tarkoittaa kirkon sisällä tapahtuvaa valvontaa. Valvonnassa käytetään ilmaisimia, jotka reagoivat ihmisen liikkeeseen, ääneen, valoon jne. Passiiviset infrapunailmaisimet • suositeltavia yleisilmaisimia • sijoitetaan siten, että tunkeutuja joutuu kulkemaan valvottuun alueeseen nähden poikittain. Mikroaaltoilmaisimet • asennetaan kohtisuoraan oletettuun tunkeutujan kulkusuuntaan nähden • reagoivat liikkuvaan kohteeseen • kantama vain noin 20 metriä, soveltuvat pienehköjen sisätilojen valvontaan Yhdistelmäilmaisimet • ovat yhdistelmä kahdesta edellä mainitusta ilmaisintyypistä • ovat erikoisilmaisimia • soveltuvat erityisen hyvin vetoisten paikkojen ilmaisimiksi.

Yleisimpiä ilmaisintyyppejä kirkkojen kohdevalvontaan Alttaritauluja, veistoksia ja muuta arvokasta esineistöä voidaan suojata jokaista omalla ilmaisimellaan. Ilmaisin reagoi, kun esineeseen kosketaan tai kun suojattua esinettä tai aluetta lähestytään. Runkoääni- eli seismiset ilmaisimet • asennetaan suoraan materiaalin pintaan tai asennusalustaan • reagoivat tärinään, herkkyyttä voidaan säätää. Tauluilmaisimet • esimerkiksi ripustettavien taulujen valvontaan • toimivat 1-100 kg:n painoisissa esineissä • ilmaisimet eivät saa jäädä näkyviin. Myös magneettikoskettimia tai passiivisia infrapunailmaisimia voidaan käyttää.

60


Käyttölaitteet Mitä enemmän kohteessa on käyttäjiä, sitä tärkeämpää on huomioida järjestelmän ohitustarpeet ja laitteiston päältä pois kytkeminen. Käyttölaitteilla (järjestelmän ohjauspaneeli) ohitetaan esimerkiksi sisääntuloreitillä olevat ilmaisimet tietyksi ajaksi tai kokonaan. Viiveellisen ohituksen aikana käyttäjä menee keskuslaitteelle ja tekee haluamansa toimenpiteet, esimerkiksi kytkee osan järjestelmästä pois päältä. Jokaisella käyttäjällä tulee olla oma koodinsa, johon voidaan ohjelmoida eri käyttöoikeudet.   Ilmoituksen siirto Laitteistojen tulee toimia myös sähkökatkosten aikana, eli niissä pitää olla akkuvarmennus. Liitännät muihin järjestelmiin Murtohälytysjärjestelmältä voidaan antaa ohjaustietoja myös muihin järjestelmiin. Kameravalvontajärjestelmässä voidaan ohjata esimerkiksi kuvan kytkeytyminen tiettyyn monitoriin, kuvatallentimen ohjaus hälytyksestä sekä valvonta-alueella olevan kameran kääntöpään ja objektiivin ohjaus. Valaistusta voidaan ohjata esimerkiksi siten, että tietty valaistus kytketään päälle hälytyksen tullessa. Langattomat murtohälytysjärjestelmät Langattomia järjestelmiä voidaan käyttää perinteistä järjestelmää täydentävinä. Varsinkin paikoissa, joissa kaapelointien asentaminen on esteettisistä tai muista syistä hankalaa, voidaan harkita langattoman järjestelmän käyttöä. Langattoman järjestelmän ilmaisimet sisältävät lähettimen ja pariston. Järjestelmiin voidaan liittää myös savuilmaisimia. Langattomia ilmaisimia käytettäessä on huomioitava niiden kantama.

Järjestelmän suunnittelu Ennen suunnittelun aloittamista pitää selvittää käyttäjältä heidän omat tarpeensa ja tilojen käyttötarkoitukset. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida ainakin seuraavia asioita: • uhat, joita vastaan pitää suojautua • tilat, irtaimisto, suojattavat kohteet • kohteen erityispiirteet 61


• • • •

laitteiden ylläpito ja vastuuhenkilöt ympäristö (maaseutu / kaupunki) eri tilojen käyttö eri aikoina menettely hälytystilanteessa – mihin ja miten hälytys välittyy – onko paikallishälytys tarpeellinen – ohjeet hälytystapauksessa toimimiseen

Suunnittelussa tärkeimpänä asiana on valita oikea ilmaisin oikeaan paikkaan. Tällöin kannattaa huomioida oikea asennustapa, aiheettomien hälytysten aiheuttajat, huollettavuus ja mahdolliset katvealueet.

Toteutus Laitteistojen asennukset tulee tehdä viranomaismääräysten ja Finanssiala ry:n voimassa olevan Murtohälytysjärjestelmät ja -palvelut ohjeen sekä yleisesti hyväksyttyjen asennustapojen mukaisesti. Asennukset saa tehdä turvasuojaaja, joka on palveluksessa sellaisessa turvallisuusalan yrityksessä, jolla on elinkeinolupa. Ennen asennustyön aloittamista on syytä käydä läpi koko järjestelmä ja asennustyön vaatimat toimenpiteet tilaajan ja muiden valvovien tahojen, kuten Museoviraston kanssa. Tällöin kannattaa tarkistaa ainakin laitteiden tarkat paikat ja pintaasennuksena tulevat johdotukset. Järjestelmän lopputarkastuksen yhteydessä suoritetaan tarvittavat mittaukset ja tarkistukset. Näistä tehdään pöytäkirja, josta ilmenee mittaustulokset, ajankohta ja suorittaja. Loppupiirustukset täydennetään asennusaikaisilla muutoksilla. On erittäin tärkeää opastaa laitteiden käyttö kaikille käyttäjille. Murtohälytysjärjestelmän suunnitelmien turhaa jakelua on vältettävä. Työnaikaiset piirustukset tulee kerätä ja hävittää tai tallettaa luotettavasti.

Käyttö ja huolto Järjestelmän haltija vastaa siitä, että sitä hoidetaan ja käytetään ohjeiden mukaisesti. Järjestelmää varten on nimettävä koulutettu hoitaja sekä varahenkilö. Koulutuksen antaa asennusliike. Järjestelmälle kannattaa tehdä huoltosopimus, jolloin huoltoliike tekee määrävälein huollot ja tarkistaa järjestelmän toimivuuden.  

62


Esimerkkitapauksia ja oppia Seuraavassa esitetään tapausesimerkkejä tapahtumista ja tehdyistä ratkaisuista, joiden avulla voidaan jatkossa kehittää parempaa paloturvallisuutta. Esimerkkejä on myös kirkkohallituksen julkaisussa Muuttuva kirkkorakennus tänään. (Muuttuva kirkkorakennus tänään, kirkkojen restaurointi täydennyskurssi 2012-13, Suomen ev-lut. kirkon julkaisuja 55 Kirkko ja toiminta, Kirkkohallitus, Helsinki 2017)

Porvoon tuomiokirkko Sammutusjärjestelmän valinta ei ole helppo tehtävä ja vaatii perehtymistä ja asiantuntemusta. Mahdollisuuksia on paljon ja tarjonta riippuu useimmiten laitesuunnittelijan osaamisesta. Porvoon tuomiokirkon palon jälkeen (29.5.2006) oli selvää, että se haluttaisiin korjata entiselleen mahdollisimman hyvin. Kirkon palo oli erittäin vaarallinen, koska se kuumensi lähirakennuksia, joiden katot syttyivät kipinöistä. Palo myös lennätti palavia paanunkappaleita jopa toista kilometriä. Sää oli onneksi tyyni ja puukaupungin suurpalo vältettiin. Jos tuuli olisi lietsonut paloa, ainakin tuulen alapuolella olleet talot olisivat syttyneet ja tuli olisi levinnyt laajemmalle alueelle. Paloviranomaiset ilmoittivat, ettei paanukatto tule enää kyseeseen, vaan sen tilalle on tehtävä peltikatto, jota voidaan pitää riittävän paloturvallisena. Puukaupungin paloturvallisuuden kannalta vaatimus palamattomasta katosta oli perusteltu. Vastakkainen näkökulma oli se, että ilman paanukattoa Porvoon tuomiokirkkoa ei voida pitää keskiaikaisena. Paanukatto päätettiin valita, mutta sen edellytyksenä oli sammutuslaitteiston asentaminen kattopinnalle. Katon lisäksi mietittiin sammutusjärjestelmää kirkkosaliin ja ullakolle. Porvoossa päätettiin soveltaa Pyhämaan uhrikirkon suojausta, jossa katon harjalaudan viereen, sen alapuolelle katveeseen asennettiin vettä valuttava putki suojaamaan paanukattoa. Katon harjalauta oli vaihdettu normaalista tuuman paksuisesta kaksi tuumaa paksuun, ja näin putki saatiin paremmin piiloon laudan katveeseen. Porvoon tuomiokirkossa Pyhämaan mallia kehiteltiin niin, että harjalaudan yh63


teyteen asennettiin erityiset painesuuttimet. Ratkaisu toteutettiin vasta sen jälkeen, kun rakenteesta oli tehty 1:1-malli, jonka avulla voitiin varmistua, että rakenne täyttää myös esteettiset vaatimukset. Sisätiloissa perinteisen sammutusjärjestelmän syöttöputket pyrittiin vetämään piilossa, missä se vain oli mahdollista. Ullakon kautta suuttimet asennettiin kirkon holvien olemassa oleviin aukkoihin, juorureikiin. Ne sijaitsevat holvien kannassa ja niiden tehtävänä on ollut ilmaista, milloin kirkon katto vuotaa. Koska käytettiin juorureikiä, holveihin ei tarvinnut porata uusia reikiä. Sammutuslaitteiston ruostumattomasta teräksestä tehtyjä runkosyöttöputkia on ulkona neljä, ja ne on sijoitettu kirkon luoteisnurkkaan, missä niistä aiheutuva esteettinen haitta on yllättävän vähäinen. Lehtereiden alapinnoille asennetut syöttöputket asennettiin piiloon yläpuolisen parven lattian sisään. Suuttimet ovat näkyvissä, mutta niitä ei silti havaitse kovinkaan helposti eikä niihin tavallinen kävijä kiinnitä mitään huomiota. Kaiken kaikkiaan Porvoon kirkon sammutusjärjestelmän asennus onnistui niin hyvin, että kirkkosalissa sitä on melkein mahdoton huomata. Eräs kirkkojen arimmista kohdista ovat alhaalla sijaitsevat räystäät. Niistä voidaan sytyttää kirkko helpostikin. Myös maastopalo muun kasvillisuuden palo voivat uhata kirkkoa. Siksi rakennuksen välittömässä läheisyydessä olevat pensaat ja puut ovat riski palon kannalta. Porvoossa räystäiden alapintaan asennettiin lämpölinjalanka, jonka tehtävä on hälyttää joko liian nopeasta lämmönnoususta tai liiasta kuumuudesta. Näitä valmistetaan eri hälytyslämpötiloille. Kirkon harjalle kumpaankin päätyyn asennettiin vielä liekki-ilmaisimet hälyttämään palosta mahdollisimman alkuvaiheissa. Ongelmaksi niiden kohdalla tulivat virhehälytykset, joista kuitenkin päästiin eroon suuntaamalla ilmaisimet uudestaan. Paloturvallisuus pitää sisällään paljon muitakin toimia kuin sammutusjärjestelmän asentaminen. Tärkein toimenpide on paloilmaisinten asennus. Sen lisäksi lukituksen ja avainkontrollin on oltava kunnossa, samoin alkusammutuskaluston. Murtosuojaus on myös tarpeellinen. Valvonta on järjestettävä niin sisällä kuin ulkona, ja parhaiten se tapahtuu kameroilla tai liiketunnistimilla. Kirkkopihan valaistus lisää kontrollia. Porvoon kirkkoon asennettiin kamerat pihaan ja kirkkosaliin. (Otteita - Muuttuva kirkkorakennus tänään, kirkkojen restaurointi täydennys-

64


kurssi 2012-13, Suomen ev-lut. kirkon julkaisuja 55 Kirkko ja toiminta, Kirkkohallitus, Helsinki 2017)

Ylivieska Ylivieskassa tuhopoltossa palanut ristikirkko oli esimerkki Suomessa 1600–1800-luvuilla vallinneesta kirkkotyypistä. Ristikirkko tarkoittaa ristin muotoon rakennettua kirkkoa. Ylivieskan vuonna 1786 valmistunut puukirkko oli kaupungissa hyvin merkittävä rakennus. Yli 200 vuotta seurakunnan kirkkona palvelleeseen rakennukseen liittyy valtava määrä henkistä perintöä. Ylivieskan tapaus on tutkittu valvontakamerasta tallentuneen materiaalin kautta. Videomateriaali on kertonut kattavasti syttymishetkestä ja itse palosta asiantuntijoille ja tapausta tutkineille. Video oli kaikkein keskeisin todiste myös poliisitutkinnassa. Mies käveli kirkon pääovelle, josta hän yritti murtautua sisälle. Murtoyritys ei onnistunut, ja mies pyrki sisälle kirkon kahdesta muusta ovesta. Vajaan tunnin murtoyrityksen jälkeen mies pääsi lopulta kirkkoon. Kun tekijä pääsi sisälle, hän levitti palavaa nestettä kirkkoon ennen sen sytyttämistä. Palo levisi nopeasti laajalle alueelle. Palon sytyttämisen jälkeen tekijä ilmoitti itse kahdesti tulipalosta hätäkeskukseen, josta tieto välittyi pelastuslaitokselle. Kun pelastuslaitos pääsi paikalle, palo oli kehittynyt hyvin pitkälle. Tekijä saatiin nopeasti tapahtumapaikalta kiinni. Palokunnalla oli kuitenkin edessään mahdoton työ. Ilmiliekeissä ollut kirkko paloi maan tasalle. Tekijän tekemät murtoyritykset ja valmistelut huomioiden voidaan miettiä, kuinka tilanne olisi tunnistettu ajoissa, ennen palon syttymishetkeä, jolloin kehittyvään tilanteeseen olisi voitu puuttua. Tietojen perusteella voidaan kehittää kirkkojen murtovalvontaa ja ilkivallan tunnistamista. Merkittävänä apuna on valvonta ja asianmukaiset kameraratkaisut, jotka välittävät tilannetiedon normaalista poikkeavista olosuhteista ja käyttäytymisestä. Tähän asiaan syvennytään palontorjuntatekniikan kehitysryhmän julkaisemassa toimintamallissa: Kirkkojen paloturvallisuuden kehittäminen ja palontorjunnan kehämalli kirkkokohteissa. Toimintamallissa tuodaan esille palontorjunnan kokonaisuus, jossa ennakointi ja mahdollisuudet reagointiin ovat avainasemassa ja että paloturvallisuus on laajempi kokonaisuus, jossa tulee huomioida kohteen eri teknologiat ja ihmisen käyttäytyminen. Tahallisesti sytytetyt palot voivat kuitenkin poiketa suuresti muista palotilanteista. (Ennennäkemätön video Ylivieskan kirkon tuhonneesta palosta julki: Näin kaikki tapahtui, Julkaistu: 24.8.2016 18:38) https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001247082. html)

65


Nivala Nivalan kirkko on vuonna 1803 valmistunut hirsistä rakennettu ristikirkko. Kirkossa todettiin kaksi seuraavaksi esiteltävää keskeistä paloturvallisuuden ongelmaa. Nivalan kirkon ullakko on jaettu neljään symmetriseen palo-osastoon ristikkäisellä osastoivalla seinällä. Palokatkoa ei kuitenkaan ollut vesikattoon asti, joten palo saattoi päästä yläkautta ruodelautoja myöten osastosta toiseen. Huomion arvoista on se, että ullakoiden jakaminen palo-osastoihin heikentää huomattavasti tuuletusta, mikä aiheuttaa pidemmällä aikavälillä rakenteiden ja liitosten lahoamista. Paloosastoinneissa tuleekin huomioida sen vaikutukset paitsi paloturvallisuuteen myös rakennukseen kokonaisvaltaisemmin. Kirkon elinkaarta suunnitellaan nimittäin satojen vuosien mittaiseksi. Nivalan kirkon kuivaputkijärjestelmän nousuputket (veden syöttöputket) oli sijoitettu kirkon sisäkulmiin ja jokaisesta nousuputkesta syötettiin vettä vain yhteen palo-osastoon, ei koko ullakolle. Näin palon leviäminen ullakolla on mahdollista ja saattaa koko kirkon vaaraan palotilanteessa. Ratkaisu tilanteeseen on, että jokaisesta syöttöputkesta vesi ohjataan koko ullakon alalle. Näin nousut ovat toisistaan riippumattomia ja palokunta voi aina valita turvallisimman nousun sammutusvedelle esimerkiksi tuulen suunnan perusteella. Palokunta tuo kuivaputkijärjestelmän vaatiman sammutusveden tullessaan. Kun ullakolla on sammutusjärjestelmä, ei palo-osastointia tarvita.

Kiihtelysvaara Kiihtelysvaaran 1700-luvun kirkko sytytettiin ilkivaltaisesti. Palo sytytettiin kirkon ulkopuolelta, mutta tuli levisi tuuletusraon kautta ullakolle. Tämän jälkeen ullakolla sijainnut paloilmaisin tunnisti palon ja laitteisto välitti tiedon hätäkeskukseen. Pelastuslaitoksen ensimmäinen yksikkö saapui kohteeseen kahdeksassa minuutissa. Palo oli kehittynyt nopeasti, ja kuivaputkijärjestelmän käyttö palon sammuttamiseen oli liian myöhäistä. Henkilökunta oli harjoitellut säännöllisesti toimintaa palotilanteessa, mikä auttoi muun muassa irtaimiston pelastamisessa. Toiminnan suunnittelua ja harjoittelua ei voi liiaksi korostaa osana tekniikan ylläpitoa ja pelastussuunnitelmaa. Perinteisen palontorjuntatekniikan rinnalla on pystyttävä jatkossa tunnistamaan muun teknologian kehityksen ja automaation tuomat hyödyt, jotta vastaavilta tilanteilta vältytään tulevaisuudessa. Ennakoinnin ja ennakoivan toiminnan tulee olla paloturvallisuuden lähtökohta. Paloturvallisuus rakentuu asenteista ja osaamisesta. Kameratekniikkaa ei kohteella ollut käytössä, mutta lähistön kameroista voitiin nähdä tapahtumien kulku. 66


Kuten oppaassa esitetään (palontorjunnan kehämallisuunnittelu), on paloturvallisuus ulotettava muuhun turvatekniikkaan, jotta erityisesti normaaliolosuhteista merkittävästi poikkeavat olosuhteet ja toiminta pystytään tunnistamaan ja siihen reagoimaan nopeasti.

67


Lähteitä ja lisätietoa Säädöksiä ja saatavilla olevia ohjeita

Pelastustoimen laitteet Kirkkojen paloturvallisuus ja siihen liittyvät laitteet kuuluvat monien säädösten piiriin. Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Pelastuslaki (379/2011) Laki pelastustoimen laitteista (10/2007) • Pelastustoimen laitelain (10/2007) soveltamisalueeseen liittyvät, voimassaolevat yhdenmukaistetut (harmonisoidut) standardit löytyvät hEN Helpdeskin www. henhelpdesk.fi/ tai SFS:n www.sfs.fi sivuilta. Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (848/2018) sekä asetuksen perustelumuistio Rakennusmääräyskokoelma E-sarja (rakennuslupa myönnetty ennen vuotta 2018) Ympäristöministeriön ohje rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta YM2/601/2015 Sisäasiainministeriön asetus automaattisista sammutuslaitteistoista A:65 Määräys paloilmoittimien hankinnasta, asennuksesta, käyttöönotosta, huollosta ja tarkastuksesta A:60

68


Kirkkolaki 1054/1993 Voimassa olevat säädökset ovat löydettävissä osoitteessa www.finlex.fi. Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internetpalvelu. Ympäristöministeriön hallinnonalan lait, asetukset ja ohjeet sekä valmisteilla olevat lainsäädäntöhankkeet on koottu osoitteeseen www.ym.fi/fi-FI/Lainsaadanto Lisätietoja pelastustoimen laitteista https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/pelastustoimen-laitteet, josta löytyvät myös hyväksyttyjen vastuuhenkilöiden ja asennusliikkeiden yhteystiedot.

Sähköasennuksiin liittyvät asiakirjat Sähköturvallisuuslaki (1135/2016) SFS 6000 Pienjännitestandardi Palonkestävien asennusten käyttö ja määrittely pelastustoimen laitteistossa. (Standardin SFS 6000-5-56 soveltaminen)

Kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyvät EN standardit Kansallisen lainsäädännön ja asetusten lisäksi Suomessa noudatetaan harmonisoituja eurooppalaisia tuotestandardeja, joiden avulla täytetään direktiivien vaatimukset. Eurooppalainen standardi antaa vaatimukset suunnittelulle ja standardien käytössä on kuitenkin aina noudatettava uusinta versiota. Eurooppalainen standardi SFS-EN 13306 määrittelee peruskäsitteet ja määritykset kunnossapidon teknisille, hallinnollisille ja johtamisen alueille. Kunnossapito koostuu kaikista kohteen eliniän aikaisista teknisistä, hallinnollisista ja liikkeenjohdollisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ylläpitää tai palautta kohteen toimintakyky sellaiseksi, että kohde pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon. SFS-EN 15759-1:2011 Kulttuuriperinnön vaaliminen. Sisäilmasto. Osa 1: Kirkkojen, kappelien ja muiden uskonnonharjoituspaikkojen lämmitystä koskevia ohjeita (Conservation of cultural property - Indoor climate - Part 1: Guidelines for heating churches, chapels and other places of worship) 69


EN 15759-2:2018 Conservation of cultural heritage - Indoor climate - Part 2: Ventilation management for the protection of cultural heritage buildings and collections SFS-EN 16883:2017 Kulttuuriperinnön vaaliminen. Ohjeita historiallisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen (Conservation of cultural heritage - Guidelines for improving the energy performance of historic buildings) SFS-EN 16096 Kulttuuriperinnön vaaliminen. Rakennusperintökohteen selvitys ja raportti (Conservation of cultural property - Condition survey and report of built cultural heritage)

Ohjeet ja suositukset Vakuutusalan ohjeet – Finanssiala ry: vahingontorjunta.fi Paloilmoitinsuositustyöryhmä www.skt-saatio.fi/paloilmoitinsuositusryhma Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä www.palontorjuntatekniikka.fi Paloturvalaitteet ja järjestelyt – SPEK opastaa 20 Oppaassa neuvotaan rakennuksen omistajaa, toiminnanharjoittajaa ja eri tilojen haltijoita rakennuksen paloturvalaitteille ja muille paloturvallisuutta parantaville järjestelyille tehtävistä lakisääteisistä ja suositeltavista vapaaehtoisista toimenpiteistä. https://spek.onedu.fi/koulutus/zine/125/cover • SPEK opastaa -sarja sisältää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön julkaisemia kiinteistöjen paloturvallisuuteen liittyviä oppaita. www.spek.fi/oppaat Kirkollisten rakennusten hoito ja restaurointi. Museovirasto 2019.

70


Kirkkojen paloturvallisuuden kehittäminen – ennakoiva palontorjunta PALONTORJUNTATEKNIIKAN kehitysryhmä Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä on asiantuntijaryhmä, jonka jäsenten yhteisenä tavoitteena on edistää turvallisuutta sekä kehittää palontorjuntatekniikan ylläpitoa, laatua ja teknisiä mahdollisuuksia. Ryhmään kuuluu asiantuntijoita palontorjuntaan liittyvien teknisten yhdistysten ja paloturvallisuuden organisaatioiden edustajia.

Ryhmän julkaisemat toimintamallit ovat yleisiä neuvoa antavaksi tueksi ja informatiiviseen käyttötarkoitukseen kohdistettuja malleja, joista löytyy tarvittavia tietoja palontorjuntatekniikan parissa työskenteleville sekä alalla toimiville tahoille.

71


2

Aiheen sisällysluettelo

Klikkaamalla hyppäät sivulle

Lähtökohdat – Miksi asiaan tulee kiinnittää huomiota

Kirkot ja niiden paloriskit

Kirkkojen paloturvallisuuden suunnittelu

Ulkotilojen valvonta – Riskien tunnistaminen ja ennakoiva toiminta

Kirkon sisäpuolinen valvonta – Riskien ehkäisy ja palontorjunta

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön on koordinoinut vuonna 2007 tehdyn kirkkojen paloturvallisuusohjeen uudistustyön. Ohje on laadittu seurakunnille Museoviraston, Kirkkohallituksen, Finanssiala ry:n ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä. Oppaan lähtökohtana on, että lukija ymmärtää ennakoinnin ja suunnitelmallisuuden merkityksen. Ensimmäisenä on ymmärrettävä kirkkojen erityisluonne ja merkitys sekä palontorjunnan vaikutus vahinkojen ja onnettomuuksien ehkäisemisessä.

72


3

Lähtökohdat - Miksi asiaan tulee kiinnittää huomiota Kirkot ovat kiinteä osa suomalaista historiaa, ja ne edustavat usein rakennushistoriallisesti ainutlaatuista rakennuskantaa. Kirkoissa yhdistyvät niin yhteisölliset kuin kulttuurihistorialliset arvot, ja siksi niiden suojelu ja ylläpito ovat yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Kirkkopalojen mukana voidaan menettää merkittävää omaisuutta, ja menetys voi olla tunnetasolla korvaamaton. Kirkot ovat hyvin yksilöllisiä, ja niissä oleva esineistö ovat ainutlaatuisia ja tärkeä osa historiaa. Täten kirkkoihin kohdistuvat uhat on myös huomioitava tarkasti jo arvioitaessa turvallisuusriskejä ja ratkaisuja niiden eliminoimiseksi. Se, että rakennukset ovat yksilöllisiä, asettaa omat haasteensa ratkaisujen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Kirkkojen paloturvallisuuden toteutukselle ei ole olemassa yhtä, yleispätevää ratkaisumallia.

73


4

Kirkot ja niiden paloriskit Osa kirkoista sijaitsee hieman erillään asutuksesta tai alueella, jossa pelastuslaitoksen saapuminen kestää keskimääräistä pitempään (Suomessa 17-18 minuuttia). Siksi mahdollisuus havaita riskitekijät tai itse palo sekä pelastuslaitoksen kyky aloittaa sammutustoimet ajoissa voivat olla normaalia heikommat. Kirkoissa tapahtuu vuosittain useita palovaaratilanteita ja tulipaloja, paloista lähes puolet on saanut alkunsa ihmisen toiminnasta. Palosta aiheutuvat vahingot voivat olla korvaamattomia. Pahimmassa tapauksessa tuli tuhoaa koko kirkon irtaimistoineen. Suurimpia uhkia kirkoissa ovat sähköpalot ja tuhopoltot. Myös muu ilkivalta saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tuloksena on tulipalo tai vakavat vahingot kirkolle, ympäröiville rakennuksille tai irtaimistolle. Tahallisesti sytytetyt tulipalot voivat poiketa suuresti muista palotilanteista. Sytyttämiseen on voitu käyttää palavia nesteitä tai palo on voitu sytyttää useammasta paikasta. Tällöin tuli leviää hyvin nopeasti ja tilanne kehittyy nopeasti hallitsemattomaksi. Sähköpalojen eliminoinnissa tärkeää roolia näyttelee ammattimainen asennustyö sekä järjestelmien asianmukainen ja säännöllinen ylläpito.

74


5

Kirkkojen paloturvallisuuden suunnittelu Turvallisuusratkaisuissa on aina tukeuduttava kohdekohtaiseen arviointiin. Toteutettuja malleja on monenlaisia ja alueelliset tekijät vaikuttavat ratkaisuihin. Jokaista kirkkoa tulee tarkastella yksilöllisesti kokonaisuutena ottaen huomioon esteettiset, tekniset ja taloudelliset näkökohdat. Suunnittelussa on huomioitava tilojen normaalikäyttöön liittyvien riskien lisäksi muut riskit ja kirkon erikoispiirteet. Näitä voivat olla sijainti, sokkeloinen rakenne mahdollisine piilotiloineen, ullakot suurine palokuormineen sekä pelastuslaitoksen saapumiseen tarvittava aika. Paloturvallisuus on uhkien ennakointia ja niihin varautumista. Tavoitteina on havaita kirkkoon kohdistuva vaara mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, reagoida siihen ja välittää hälytys eteenpäin. Tehtäessä tilannekartoitusta tulee itse kirkon lisäksi huomioida myös sitä ympäröivä alue eli kirkkopiha muine rakennuksineen ja uhkineen. Näin vahingot voidaan estää, tai ainakin minimoida. Kattava ja toimiva paloturvallisuusratkaisu koostuu useammasta osatekijästä: erilaisista teknisistä ratkaisuista, rakenteellisesta paloturvallisuudesta, yleisestä siisteydestä ja ihmisten ennakoivasta toiminnasta sekä yhteistyöstä pelastuslaitoksen kanssa. Turvallisuustasoa voidaan nostaa ja kokonaisuutta täydentää käyttämällä erilaisia turvajärjestelmiä, kuten kameravalvontaa ja murtohälytysjärjestelmiä. Pelastuslaitoksen sammutustyö kirkon ainoana sammutustoimena riittämätön. Tarvitaan erilaisia teknisiä järjestelmiä ja ratkaisuja. Tärkeimmät niistä ovat automaattinen paloilmoitusjärjestelmä ja automaattinen sammutusjärjestelmä. Paloilmoitusjärjestelmän tehtävänä on palon havaitseminen ja hälytyksen antaminen niin paikallisesti kuin myös pelastuslaitokselle. Sammutusjärjestelmä käynnistää sammutustoimet välittömästi. Vesisammutusjärjestelmä sammuttaa tai ainakin rajoittaa palon siten, että pelastustoimi voi saavuttuaan viimeistellä sammutustyön. Ilmaisu- ja sammutusjärjestelmä yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden kulttuuriperinnön turvaamiseksi.

75


6

7 Ennakoiva palontorjuntamalli - Kehämallikaavio Koska palon aiheuttava tekijä voi olla myös ulkopuolinen taho, esimerkiksi tuhopolttaja, määritellään kirkon ympäriltä selkeästi alue, jota valvotaan tilanteen ja tarpeen mukaan erilaisilla ratkaisuilla. Alueen ytimen muodostaa suojauksen kannalta tärkein osa eli itse kirkko. Lähestyttäessä kirkkoa alueen turvallisuustaso nousee ja siten mahdollisuudet ilkivaltaan vaikeutuvat. Edellä kuvattua lähestymistapaa turvallisuuden varmistamisessa ja suunnittelussa kuvataan ennakoivalla palontorjuntamallilla, jonka mukaisesti tilanteeseen voidaan reagoida ajoissa. Näin estetään kokonaan tai vähintään hidastetaan huomattavasti ei-toivottujen tapahtumien kehittymistä. Kirkkokohtaisessa suunnitelmassa on arvioitava, minkälaisia toiminnan eroja ja riskejä kirkossa on eri vuorokauden aikoina ja ovatko riskit erilaisia eri kellonaikoina. Valvonnan ja suojauksen toteutus ottaa aina kunkin kirkon erityispiirteet ja toiminnot huomioon. Kehämalli jakautuu kahteen valvonta-alueeseen: ulkotilojen valvonta ja itse kirkon sekä muiden mahdollisten rakennusten ja sisätilojen valvonta. Toteutusmalli on suunniteltava kussakin tapauksessa kohteen luonteen ja olosuhteiden mukaan. Tarkoituksena on, että eri kehille on kirkkokohtaisesti arvioitu riskit ja suojausratkaisut. Näin normaaleista olosuhteista ja käyttäytymisestä poikkeavat tilanteet voidaan havaita mahdollisimman aikaisin, reagoida niihin ja minimoida niistä aiheutuvat vahingot.

Ihmisen rooli osana kokonaisuutta – ylläpito ja huolto Sähköasennukset, sammutuslaitteistot ja paloilmoittimet ovat säännöllisen tarkastuksen alaisia laitteistoja, joiden tarkastuttamisesta vastaa kiinteistön omistaja ja haltija. Laitteiden ja -asennusten oikea sijoitus, käyttö ja ylläpito ovat keskeisiä turvallisuusasioita kirkoissa. Laitteistoilla on oltava asiansa osaava koulutettu vastuuhenkilö ja laitteistot on pidettävä toimintakuntoisena ja huollettava asianmukaisesti. Tehtäessä ylläpitotöitä on varmistettava, että käytettävät työmenetelmät ovat turvallisia ja kulkureitit asianmukaisia. Tällöin on tiedostettu kohteiden erityisluonne ja poikkeukselliset riskit. Aktiivinen paloturvallisuuteen perehdyttäminen ja kouluttaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta haluttu tavoite turvajärjestelyissä saavutetaan. Kaikissa kirkoissa tarvitaan teknisten ratkaisujen lisäksi toiminnallinen suunnitelma siihen, miten palotilanteessa toimitaan, kuinka tieto välitetään tarvittaville tahoille ja mitä vaaran uhatessa voidaan turvallisesti tehdä. Liian myöhäinen palon tunnistaminen heikentää merkittävästi toimintaaikaa kohteessa. Henkilökunnan asianmukainen toiminta ja osaaminen palotilanteissa voi olla hyvin ratkaiseva tekijä vahinkojen estämiseksi. Tämän vuoksi osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kohteet on varustettava asianmukaisella alkusammutuskalustolla. Kaluston käyttöä ja toimintaa palotilanteessa tulee harjoitella säännöllisesti. Paloturvallisuuden toteutumista edesauttavat merkittävästi säännöllinen harjoittelu sekä suunnitelmien päivittäminen myös pelastuslaitoksen kanssa.

76


7

Ulkotilojen valvonta – Riskien tunnistaminen ja ennakoiva toiminta Yhteisö ja kirkon lähiympäristö Palon syttymishetki tai muutoin kirkkoa uhkaavat tapahtumat eivät ajoitu vain normaalin päivätoiminnan ajalle. Kirkoissa on arvioitava minkälaista lisävalvontaa ja menetelmiä turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan. Jo lähiseudun asukkaiden aktiivisuus sekä ympäristön valaistus toimivat vaaraa ehkäisevinä tekijöinä. Yhteisöllisyys ei useinkaan saa riittävää huomiota turvallisuusratkaisuissa, mutta se on tärkeässä asemassa vaarojen ennakoinnissa. Lähiympäristön asukkaat, jotka tuntevat kirkon ja tietävät sen luonteeseen kuuluvan toiminnan, ovat yksi keino tunnistaa häiriötekijöitä ajoissa. Asukkaita ohjeistetaan ilmoittamaan poikkeavasta toiminnasta oikealle taholle, jotta tilanteeseen voidaan reagoida. Tuhopolttojen taustalla on tekijöitä, jotka voivat antaa merkkejä sytyttäjän aikeista. Epäily mahdollisesta vahingonteosta voi herätä, jos kirkon lähiympäristössä havaitaan tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa. Kirkko, joka sijaitsee alueella, jossa häiriötekijät ja ilkivalta muutoinkin ovat tavallista, voi olla herkemmin kohteena vahingonteolle. Tilojen siisteys, rakennuksen ulkopuolinen valaistus, järjestelmällinen valvonta ja hälyttinjärjestelmät ovat keinoja, joilla voidaan havaita, tunnistaa sekä pysäyttää vahingontekoa yrittävä henkilö. Palontorjuntatekniikan tärkeys Kirkot ovat suurimman osan ajasta tyhjillään ja usein melko etäällä lähimmästä asutuksesta, mistä johtuen ihmisillä on vain pieni mahdollisuus havaita tulipalo sen alkuvaiheessa. Aikainen palon tunnistaminen on paloturvallisuuden kannalta erityisen tärkeää, ja siksi on tärkeää varustaa kirkot automaattisilla paloilmoitinjärjestelmillä ja sammutuslaitteistoilla. Jotta palo havaitaan ajoissa ja rajoitetaan sen aiheuttamat vahingot, voidaan paloilmaisimilla valvoa myös kirkon ulkopuolta. Oikein valittu ilmaisin tunnistaa palon nopeasti ja varmasti sekä antaa tarvittavan toiminta-ajan palon pysäyttämiseksi. Sammutuslaitteistoratkaisuja voidaan toteuttaa kirkkoihin myös ulkopuoliseen suojaukseen ja palon rajaamiseen. Kohdekohtaisesti voidaan arvioida mahdollisuuksia toteuttaa julkisivujen ja kattojen suojaus sammutuslaitteistolla.

77


8

Kirkon fyysinen rajaaminen Kirkon ympäristön asianmukainen suunnittelu ja rakennusten, ulkotilojen ja ulkokuorien valaistus ovat tärkeä tekijä vahingonteon pysäyttämiseksi. Kirkon ulkoalue tulee rajata siten, että se erottuu muusta ympäristöstä. Näin liikkuminen kirkon alueella on selvästi tunnistettavissa. Kirkkopihan on oltava selkeästi määritelty ja sinne pääsyn tulee olla sallittua vain halutuista paikoista. Asiattoman kulun tulee olla estettävissä. Valaistus Kirkkoa ympäröivän alueen tulee olla siisti ja hyvin valaistu. Valaistuksella on tarkoitus helpottaa kohteella tapahtuvan liikkeen tunnistamista. Siksi ympäristön suunnittelussa tulisi huomioida, että ilman valaistusta olevia katvealueita ei pääsisi syntymään. Alueen kulkureitit, porttialueet ja rakennusten sisäänkäynnit tulee valaista ja valaistuksen kunnossapidosta tulee pitää huolta. Valaistusta voidaan säätää myös liiketunnistimien avulla. Valaistuksen suunnittelussa on huomioitava myös kameravalvonnan tarvitsema valo. Valvonta ja poikkeavan liikkumisen havainnointi Valvontaan liittyvät järjestelmät ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Kameravalvonta on tehokas ratkaisu valvoa ja turvata omaisuutta ja eliminoida häiriötekijöitä piha-alueilta. Kameravalvonta paitsi auttaa tarvittaessa rikoksen tai vahingonteon selvittämisessä toimii myös ennaltaehkäisevänä tekijänä. Kameravalvontajärjestelmän tulee olla sellainen, että kirkon välittömässä läheisyydessä tapahtuva poikkeava toiminta havaitaan välittömästi ja tieto välittyy jatkuvasti miehitettyyn valvomoon. Tästä käytetään nimitystä aktiivinen kameravalvonta. Aktiivisen valvonnan on oltava suunnittelun lähtökohtana. Kamerat ja niiden sisältämä analytiikka mahdollistavat ”virtuaalisten aitojen” eli näkymättömien hälytyslinjojen luomisen. Ihmisen ylittäessä kameraan luodun hälytyslinjan saadaan siitä välittömästi tieto, joka välittyy hälytyskeskukseen tai muuhun miehitettyyn paikkaan. Lisäksi tapahtuma käynnistää jatkotoimenpiteet, kuten valaistuksen tehostamisen tai kuulutuksen alueella. Perinteistä kameravalvontaa voidaan täydentää lämpökameroilla tai infrapunavalolla varustetuilla kameroilla, jolloin kameravalvonnan toimintamahdollisuudet pimeässä paranevat huomattavasti. Nykytekniikalla voidaan erotella esimerkiksi kohteen koon lisäksi toistuvaa liikettä tai aikaa, mikä varmistaa, että kyseessä on tilanne, johon tulee reagoida.

78


9 Ulkotilojen valvontaan voidaan käyttää myös liikeilmaisimia, jotka reagoivat alueella liikkumiseen ja voivat aktivoida kameravalvonnan. Suunnittelussa on aina lähdettävä liikkeelle aktiivisesta valvonnasta, jossa poikkeavasta tilanteesta saadaan heti riittävä tieto ja tilanteen kehittymiseen voidaan vaikuttaa. Passiivinen kameravalvontajärjestelmä soveltuu lähinnä vahingontekojen jälkiselvittelyyn. Valvonnan tarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot tulee miettiä aina räätälöitynä kokonaisuutena: Mitä, miten ja miksi toteutetaan valvontaa alueelle? Tallentuuko kuva, minne ja kuinka sitä voidaan katsoa ja kenelle tallenteita luovutetaan? Miten ja minne tiedonsiirto tapahtuu, jotta tilanteeseen saadaan puututtua ja tapahtumaketju pysäytettyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa? Tunnistamisen tyypissä on huomioitava yksityisyyteen vaikuttavat tekijät, jolloin voidaan pohtia erilaisia teknisiä vaihtoehtoja.

Yleinen siisteys Kirkkoa ympäröivien tilojen yleinen siisteys on tärkeä tekijä yleisen turvallisuuden lisäämiseksi. Vahingonteon ja tuhopolton yrityksen kohteena olevien tilojen siisteys, rakennuksen ulkopuolinen valaistus, järjestelmällinen valvonta ja tarvittavilla hälyttimillä varustaminen ovat keinoja, joilla voidaan havaita ja pysäyttää vahingontekoa yrittävä henkilö. Alueella ei saa olla suuria kasviston muodostamia ”pimeitä kulmia”, katvealueita. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kirkon seinustoihin, jotka tulee pitää vapaana. Kirkon välittömässä läheisyydessä ei saa tule säilyttää mitään, mikä aihettaa ylimääräistä palokuormaa. Riittävän tehokkaan valaistuksen lisäksi on huomioitava, että palavan materiaalin varastointi ja käsittely on hoidettu asianmukaisesti. Roskalaatikot itsessään eivät saa olla palavaa materiaalia, ja ne pitää sijoittaa erilleen kirkosta erilliseen lukittavaan tilaan. Tilojen ja mahdollisten piilotilojen siisteyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Niitä ei saa käyttää ylimääräisten tavaroiden säilyttämiseen. Tavarat lisäävät paloriskiä ja palokuormaa ja saattavat hidastaa pelastuslaitoksen liikkumista ja toimintaa. Pelastusreitit on pidettävä vapaina, jotta pelastuslaitoksella on mahdollisuus saavuttaa kohde mahdollisimman nopeasti ja helposti.

79


10

Kirkon sisäpuolinen valvonta – riskien ehkäisy ja palontorjunta Kirkon paloturvallisuuden varmistavat kohteen olosuhteiden ja rakenteen mukaisesti suunnitellut ja asianmukaisesti ylläpidetyt automaattinen paloilmoitusjärjestelmä ja vesisammutuslaitteisto. Automaattinen paloilmoitus- ja vesisammutuslaitteisto Kirkkojen palontorjuntatekniikkaa suunniteltaessa on huomioitava niiden yksilöllisyys ja erityisluonne. Osa tiloista on korkeita tai sokkeloisia. Lisäksi tiloissa saattaa olla suuria paikallisia palokuormia, esimerkkinä vanhat ullakot. Nämä tulee huomioida sekä paloilmoitusjärjestelmän ilmaisinsuunnittelussa ja ilmaisimien sijoittamisessa että vesisammutuslaitteiston suunnittelussa, mitoituksessa ja veden saannin varmistamisessa. Pelastustoimen laitteet ovat paloturvallisuuden kannalta merkittäviä. Kirkon toiminnot ja laitteistojen ominaisuudet on suhteutettava siten, että laitteiston luotettava ja häiriötön käyttö on mahdollista. Palontorjuntatekniikansuunnittelu on aina erityissuunnittelua, jolloin on varmistettava suunnittelijan osaaminen ja soveltuvuus tehtävään. Ensimmäisenä on otettava huomioon palotiedon mahdollisimman luotettava ja nopea välittyminen sekä automaattisten sammutuslaitteistojen mahdollisimman varhainen toiminta. Paloilmoitin on laitteisto, joka luotettavimmin välittää tiedon palosta ja mahdollistaa näin pelastuslaitoksen mahdollisimman nopean toiminnan. Palotilanteessa ensimmäisenä reagoi ja toimii henkilökunta jo ennen pelastustoimen saapumista. Suomessa palokunnan saapuminen kestää keskimäärin 17–18 minuuttia siitä, kun paloilmoitus on välittynyt kohteelta. Alueelliset erot tosin ovat suuret. Automaattinen vesisammutuslaitteisto on laitteisto, joka on suunniteltu sammuttamaan tulipalo alkuvaiheessa tai pitämään palo hallinnassa, jotta tiloista päästään poistumaan turvallisesti ja lopullinen sammutus saadaan suoritetuksi muilla menetelmillä. Sammutuslaitteistosuojaus ei tee ilmaisutekniikkaa tai muita sammutustapoja, kuten alkusammutusosaamista, tarpeettomiksi. On tärkeää suunnitella kirkonpaloturvallisuus kokonaisuutena. Pelastuslaitoksen käyttöön tarkoitettu kiinteä sammutusputkisto (ns. kuivaputkisto tai kuivaputkijärjestelmä) ei korvaa automaattista laitteistoa. Putkisto avustaa pelastuslaitoksen toimintaa; pelastuslaitos liittyy järjestelmään ja tuottaa sen toimintaan tarvittavan veden. Sammutusjärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksissa on siis huomioitava se, kuinka pelastuslaitoksella liittyy järjestelmään, ja se, että palon kehittyminen ei estä toimintaa.

80


11 Valvonta ja murtoturvallisuus Kuorivalvonta tarkoittaa kirkon ulkokuoren eli ulkopintojen sekä seinien valvontaa. Tällöin etusijalle asetetaan heikkojen kohtien valvonta. Heikkoja kohtia voivat olla ovet, ikkunat, katto, seinäalueet tai mahdolliset aukot. Kirkon tulee olla suojattu myös murtautumista vastaan. Tämän lisäksi tulee huomioida erilliset rakennukset, kuten kellotapuli, joka voi olla etäällä varsinaisesta kirkkorakennuksesta. Tilavalvonta tarkoittaa kirkon sisällä tapahtuvaa valvontaa. Eri valvontatapoihin on tarjolla erilaisia ilmaisimia, jotka reagoivat ihmisen liikkeeseen, ääneen, valoon jne. Alttaritauluja, veistoksia ja muuta arvokasta esineistöä voidaan suojata ja valvoa jokaista omalla ilmaisimellaan. Murtoilmaisimien ja lukitusten ohella on otettava huomioon muut valvontaa ja palontorjuntaa toteuttavat laitteet.

Kirkkorakennusten sisällä oleva esineistö on usein hyvin arvokasta ja ainutlaatuista, mikä saattaa houkutella murtautujia. Joskus murron jälkiä saatetaan peitellä sytyttämällä kirkossa tulipalo. Tulipalon havaitsemista ja sammuttamista varten kirkko on varustettava automaattisilla paloilmoitus- ja sammutusjärjestelmällä. Mahdolliseen murtoyritykseen voidaan varautua jo huolehtimalla ulkotilojen siisteydestä ja selkeydestä sekä valaistuksella. Kirkko tulee varustaa murtohälytysjärjestelmällä, jolla valvotaan kirkon ovia ja ikkunoita sekä mahdollisia muita sisäänpääsyn mahdollistavia reittejä. Lisäksi kirkkoon tunkeutumista voidaan vaikeuttaa varustamalla ikkunoita esimerkiksi kaltereilla ja huolehtimalla riittävästä lukituksesta. Kaikkiin tiloihin pääsy ja kulkuoikeuksien hallinta pitää olla järjestelmällistä. Kulunvalvonta mahdollistaa kulkuoikeuksien helpon hallinnoinnin ja myös siihen tehtävien muutosten hallinnan joustavasti.

81


OPAS

JÄRJESTÖ

AS EN PEL

SPEK

US

OM

A SAL N KES K

SU

TU

SPEK

Kirkkojen paloturvallisuusopas Kirkon paloturvallisuus on kokonaisuus, joka muodostuu paloriskien kartoittamisesta, palosuojauksen suunnittelusta, pelastussuunnittelusta sekä paloturvalaitteistoista ja niiden valinnoista. Tarkoituksena on suojella henkilöitä ja omaisuutta tulipalolta. Paloturvallisuuden kokonaisuus vaatii jatkuvaa huoltamista, päivittämistä ja modernisointia myös kirkoissa. Kirkkojen paloturvallisuusopas kokoaa yhteen uusinta tietoa kirkkojen ja muiden kirkollisten rakennusten palontorjunnasta sekä antaa tietoa nykytekniikan mahdollisuuksista tulipalon sammutuksessa. Opas on laadittu seurakunnille Museoviraston, Kirkkohallituksen, Finanssiala ry:n ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä. ISBN Painettu: 978-951-797-667-1 Sähköinen: 978-951-797-668-8

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki p. 09 476 112, spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Palosuojelurahasto on rahoittanut tämän oppaan valmistelutyötä.

82

Profile for Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Kirkkojen paloturvallisuusopas  

Kirkon paloturvallisuus on kokonaisuus, joka muodostuu paloriskien kartoittamisesta, palosuojauksen suunnittelusta, pelastussuunnittelusta s...

Kirkkojen paloturvallisuusopas  

Kirkon paloturvallisuus on kokonaisuus, joka muodostuu paloriskien kartoittamisesta, palosuojauksen suunnittelusta, pelastussuunnittelusta s...

Profile for spek_ry