LAUSUNTO 15.8.2017
Turvallisuuskomitea
Viite FI.PLM.2017-2252/307/8.1.7/2017
LAUSUNTO YHTEISKUNNAN TURVALLISUUSSTRATEGIASTA 2017 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö kiittää mahdollisuudesta lausua Yhteiskunnan turvallisuusstrategian luonnoksesta. SPEK on osallistunut strategian kirjoitusprosessiin osana järjestöryhmää, ja on osaltaan päässyt vaikuttamaan sekä kommentoimaan strategiaa sen eri valmisteluvaiheissa. Asiakirja on kuitenkin elänyt prosessin aikana ja on vasta nyt ollut arvioitavissa kokonaisuudessaan lopullisessa muodossa. Tämän vuoksi esitämme omat huomiomme vielä erikseen tässä lausunnossa. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian ja sen edeltäjien, Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategioiden keskeinen tehtävä on ollut ohjata valtionhallinnon varautumista ja antaa sille yhteiset ja yhtenäiset perusteet. Nyt käsillä olevassa luonnoksessa tätä tavoitetta on laajennettu kattamaan aikaisempaa vahvemmin myös valtion- ja yleisesti hallinnon ulkopuoliset toimijat. Tavoitteena on mm. ollut tuoda esille varautumisen hajautuminen koko yhteiskuntaan. Tavoite on oikea ja tärkeä. Monenkeskisessä yhteiskunnassa elintärkeiden toimintojen turvaaminen ei voi perustua yksistään viranomaistoimintaan, vaan rakentuu laajalle yhteistyölle, kuten strategiassa tuodaan esille. Strategian tarkoitus sekä käytetyt käsitteet Kokonaisuutena strategia jää monessa kohtaa toteavaksi ja osin varautumisjärjestelmän nykytilan kuvaukseksi ilman varsinaisia uusia avauksia. Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta ilman selkeää tavoitteenasettelua tai painopisteiden asettamista on riskinä, että asiakirja jää liian ylätasoiseksi ja vaille vaikutusta laajemmin ja konkreettisemmin varautumiseen. Siksi voisi jopa olla perusteltua, että strategialle laadittaisiin erillinen toimeenpano-ohjelma tueksi. Luvussa 2.1 esitetään kokonaisturvallisuuden käytännön toteutuksen jalkauttamista mm. sisäisen turvallisuuden strategian kautta. Hiukan epäselväksi jää, mitä tällä tarkoitetaan. Näiden kahden strategian välinen suhde kaipaa tarkennusta muissakin yhteyksissä. Esimerkiksi luvussa 2.3 ”Varautuminen” on kirjattu tarve erilliselle yhteistyöfoorumille. Tässä on syytä huomioida Sisäisen turvallisuuden strategiaan kirjatut toimenpidekokonaisuudet 6 ja 7, jotka käsittelevät sisäisen turvallisuuden poikkihallinnollista ohjausta sekä maakuntien ja kuntien yhteistä ja yhdenmukaista turvallisuustyötä. Lisäksi luvussa 4 (Riskiarviointi varautumisen perustana) voitaisiin todeta Sisäisen turvallisuuden strategiassa kuvattu panostus ennakointityöhön. Strategialuonnoksessa kokonaisturvallisuuden määritelmää on tarkastettu ja määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan kansallista varautumisen yhteistoimintamallia. Uusi määritelmä ei ole täysin ongelmaton, ja käsitteiden muokkaaminen vaarantaa aina viestin perille menon. Selkeämpää olisi, jos kokonaisturvallisuudella tarkoitettaisiin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista, kuten tähänkin asti. Kokonaisturvallisuuden toimintamalli taas voisi olla oikeampi määrittely varautumisen yhteistoiminnalle. Osoite Ratamestarinkatu 11 00520 Helsinki
Puhelin
Faksi
Sähköposti
Internet
Y-tunnus
(09) 476 112
(09) 4761 1400
spekinfo@spek.fi
www.spek.fi
0912934-5
Kieli vaatii paikoin uudelleen kirjoittamista. Tekstin luettavuus ja ymmärrettävyys kärsivät paikoitellen, kun teksti on ymmärrettävistä syistä tiivistä. Tekstissä on kehäpäätelmiä sisältäviä lauseita ja tiivistymisessä on ajauduttu siihen, että asia ei aina tule selkeästi ilmaistua. Toisaalta tekstissä on tarpeetonta toistoa, esim. sivulla 5 on mainittu kaksi kertaa velvollisuus varmistaa tehtävien mahdollisimman hyvä hoitaminen myös yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vaarantavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Vastaavasti muiden viranomaisten antama virka-apu mainitaan lähes identtisesti sivuilla 11 ja 12. Strategialuonnoksen terminologia huojuu monessa kohtaa ja sekä varautumisen peruskäsitteet että mm. järjestöistä käytetyt termit tulisi yhdenmukaistaa. Käsityksemme mukaan olisi selkeää ja johdinmukaista, että varautumista käytettäisiin yleisterminä, mutta varautumissuunnitelmien sijaan puhuttaisiin valmiussuunnitelmista, joita koskeva prosessi voi olla myös valmiussuunnittelua. Termistön jatkuva muuttuminen ohjaa helposti keskustelun ohi asian ja uhkaa johtaa terminologisiin oppikiistoihin. Kansallista varautumista palvelee paremmin se, että terminologia pyritään vakiinnuttamaan ja panokset suuntamaan varautumisen substanssiin. Järjestöjen osalta on vastaavasti perustelua käyttää yleistermiä järjestöt. Kentän moninaisuudesta johtuen eri lisämääreet, kuten kansalais- tai vapaaehtoisjärjestöt, toimivat tahattomasti rajaavina. Myös kolmas sektori on käypä yleiskäsite ja haluttaessa laajentaa tarkastelu myös ei-järjestäytyneeseen kansalaistoimintaan voidaan hyvin puhua kansalaisyhteiskunnasta. Käsitteiden sekavuus on ilmeinen luvun 2.2. viimeisessä kappaleessa, missä puhutaan sekä järjestöistä, sopimusyhteisöistä että vapaaehtoissektorista. Korjausehdotukset luvuittain Luku 2.2. käsittelee turvallisuustoimijoita. Idea on hyvä, mutta tekstissä voitaisiin painottaa, että määrittely koskee vain tätä asiayhteyttä. Järjestöt ja kansalaisyhteiskunnan eri toimijat ovat pääsääntöisesti olemassa muuta kuin turvallisuutta varten ja siksi tarkastelussa tulisi välttää turvallistamista. Esimerkiksi sivun 4 kolmannen kappaleen viimeinen virke: ”Yksilöt ovat yhä merkittävämpiä turvallisuustoimijoita…” tulisi muuttaa muotoon, missä yksilöt kuitenkin ensisijaisesti ovat olemassa omia ja lähipiirinsä eri tarpeita varten, mutta että yksilöiden valinnoilla on suuri merkitys koko yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Luonnoksessa nimetään kaikki tunnistettavat tahot turvallisuustoimijoiksi, mutta muodostavatko nämä käytännössä verkoston, jossa mainitut toiminnot voidaan toteuttaa joustavasti? Lause kuvaa ennemminkin tavoitetilaa kuin realismia. Seuraavassa virkkeessä toimijoiksi nimetään suppeammin ne tahot, jotka osallistuvat johdettuun toimintaan. Viitataanko tässä pelkästään viranomaisiin ja mikä on tämän lauseen funktio tässä yhteydessä? Tämä on yksi esimerkki tiivistä kirjoitustavasta, jolloin ymmärrettävyys kärsii. Varautumisen (luku 2.3.) osalta viitataan yhteistyöfoorumeihin eri hallinnon tasoilla. Hiukan epäselväksi jää, onko kyse virallisista yhteistyöelimisitä vai muun tyyppisestä järjestelystä? (Esimerkiksi luvussa 3.1. mainitaan valmiustoimikunnat yhteistyöeliminä). Luku 2.3. olisi hyvä vielä koordinoida luvun 2.4. kanssa (varautumisen johtaminen), mikä itsessään kaipaisi kokonaisuudessaan selkeytystä jäsennykseensä. On ymmärrettävää, että maakuntahallintoon siirtyminen ja siihen liittyvien avointen kysymysten kirjo haastavat strategian kirjoitustyötä, mutta tässä myös olisi paikka selkeästi ilmaista haluttu tahtotila ja tavoitteellistaa näin varautumisen organisoinnin kehittämistä sekä kuvata mm. tarvittavat yhteistyöelimet. Häiriötilanteen hallinnan osalta (luku 3.1.) korostuu erityisesti keskushallinnon taso. Häiriötilanteiden osalta kuvauksessa ei kuitenkaan hahmotu se, että tilanne voi näyttäytyä hyvin moninaisesti eri toimijoille näiden roolin, tehtävän tai toimialueen mukaan. Esimerkiksi yksittäinen laaja tulipalo on sekä suuronnettomuus, mutta voi yhteiskunnallista vaikutuksiltaan täyttää häiriötilanteen tunnusmerkit.
Luvussa 3.2. on erinomaisesti tuotu esiin myös ennaltaehkäisevä työ, ja linkitetty varautuminen mm. ilmastonmuutoksen hidastamiseen sekä kestävän kehityksen edistämiseen. Maakuntien linkittymisessä kansainväliseen yhteistyöhön tulisi huomioida myös niiden rooli kansainvälisen avun vastaanottamisessa. Esimerkiksi pelastustoimen osalta maakunnat ovat se viranomainen, joka käytännössä kansainvälisen avun vastaanottamisesta vastaa. On myös huomattava, että lähialueyhteistyö on osa pelastustoimen päivittäistä toimintaa ja osa kansallista järjestelmäämme. Luku 3.4. Sisäinen turvallisuus painottuu vahvasti rikosturvallisuuteen ja sen eri osaalueisiin. Pelastustoimen rooli häiriötilanteiden hallinnan tukena ei tule esille. Lukuun sisältyy kappale toimitusketjujen ja tavaroiden turvallisuudesta. Olisiko tämän kappaleen oikeampi sijainti seuraavassa luvussa ja osana huoltovarmuutta? Luvun viimeisessä kappaleessa käsitellään CBRNe -uhkia. On kyseenalaista missä määrin järjestöt ja kansalaiset osallistuvat näihin uhkiin varautumiseen. Oikeampaa olisi todeta, että myös CBRNe -uhkiin varautumisessa järjestöt ja kansalaiset huomioidaan. Luku 3.5. Käsittelee mm. ruokahuoltoa. Samassa yhteydessä olisi perusteltua todeta laajemmin koko päivittäistavarahuollon turvaaminen, mikä väestön toimintakyvyn kannalta kriittinen tekijä. Luvun 3.6. ingressi ja itse teksti eivät vastaa toisiaan. Ingressin mukaan ”väestön toimintakyky ja hyvinvointi turvataan ylläpitämällä keskeiset peruspalvelut. Niillä edistetään väestön itsenäistä selviytymistä kaikissa tilanteissa.” Itsenäistä selviytymistä käsitellään ennemminkin seuraavassa luvussa (3.7. Henkinen kriisinkestävyys). Luku 3.7. Henkinen kriisinkestävyys. Luvussa voitaisiin tuoda esiin globalisaation tuomat haasteet kansalliselle identiteetille ja tämä välilliset vaikutukset kansalaisten henkiseen kriisinkestävyyteen. Myös luottamus yhteiskuntaan sekä kansalaisten keskinäinen luottamus voitaisiin nostaa vahvemmin esiin henkisen kriisinkestävyyden perustekijänä. Luku 4. Riskinarvio. Tekstissä todetaan vuonna 2015 tehty kansallinen riskinarvio sekä esitetään sen laajentamista kattamaan kokonaisturvallisuuden tarpeet vuonna 2018 tehtävässä päivityksessä. Esitetty ajatus siitä, että samalla riskinarvio saisi valtioneuvoston periaatepäätöksen statuksen ja toimisi yleisesti varautumisen perusteena, on hyvä. Luvussa voitaisiin kuitenkin avata mitä käytännössä laajennus tarkoittaa sekä samalla myös todeta, että EU:n pelastuspalvelumekanismin asettama velvoite tuottaa ja ylläpitää kansallinen riskinarvio ei sinänsä poistu. Luvun jäsennystä voisi myös selventää siirtämällä yleiset huomiot uhkien luonteesta ja uhka- ja riskiarvioiden käytöstä luvun alkuun ja edetä tämän jälkeen konkreettisiin hallinnollisiin toimiin. Luku 5. Kolmannessa kappaleessa asetetut tavoitteet varautumisen prosessin sekä erityisesti toimijoiden osallistamisen osalta on hyvä ja antaa selkeät arviointikriteerit eri tahoilla tehtävälle varautumiselle. SUOMEN PELASTUSALAN KESKUSJÄRJESTÖ ry
Marko Hasari toimitusjohtaja
Karim Peltonen varautumisjohtaja