mille suunnattujen palveluiden toteuttamista. Kilpaileminen kulkee usein käsikädessä matalan kynnyksen harrastamisen kanssa. Dokumenttien kirjavuus ei kuitenkaan mahdollista syvällistä arviointia siitä, kumpaa järjestöissä painotetaan enemmän. 43 prosenttiin suunnitelmista on kirjattu toimia, jotka viittaavat osallistumisen kaksoisstrategiaan eli siihen, että rinnakkain on sekä kohdennettuja että kaikille avoimia palveluja.
Vammaiset palvelujen kohteena Vain 13 prosenttia suunnitelmista huomioi sen, että liikkumis- ja toimintaesteinen henkilö on potentiaalinen työntekijä tai vapaaehtoistoimija. Tämä viittaa Saaren ja Sipilän mukaan siihen, että vammaiset nähdään perinteiseen tapaan palvelujen kohteena. Liikkumis- ja toimintaesteisten pal-
velut ja osallistuminen nähdään enemmän erillisinä ja kohdennettuina kuin yleisesti kaikille tarjolla olevina, avoimina. Yleisesti arvioiden heikoimmissa dokumenteissa on menty rimaa hipoen vain siteeraamalla yhdenvertaisuuslakia ja toteamalla, että järjestö sitoutuu noudattamaan sitä. Myös perusteellisia ja hyvin laadittuja suunnitelmia on tehty.
Ohjeistukseen huomiota Aija Saari ja Vilja Sipilä arvioivat, että järjestöt ovat joutuneet laatimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa puutteellisella ohjeistuksella. Tämän vuoksi dokumentit ovat sisällöltään, laajuudeltaan ja käsittelytavoiltaan hyvin erilaisia. Etenkin pienille järjestöille suunnitelman laadinta onkin ollut vaativa tehtävä. Raportissa esitetään, että liikuntaa
edistävien järjestöjen tulisi päivittää suunnitelmansa vähintään 2 – 3 vuoden välein. Hyvässä suunnitelmassa ovat mukana prosessin kuvaus, nykytila, tavoitteet, toimet, vastuut ja seuranta.
Valtionavun piirissä 124 järjestöä Yhdenvertaisuuslaki astui voimaan 1.1.2015. Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on velvollisuus arvioida ja edistää yhdenvertaisuuden toteutumista toimintaympäristössään. VAU:n raportti muistuttaa, että liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden erityisryhmiin kuuluu jopa viidesosa väestöstä. Vuodesta 2016 alkaen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma on ollut liikunta- ja urheilujärjestöjen valtionapukelpoisuuden ehto. Liikunnan valtionavun piirissä vuonna 2018 oli 124 liikuntajärjestöä. x
TEKSTI Tupu Sammaljärvi
”Suunnitelmaa ei voi kopioida” Tutkimuspäällikkö Aija Saari sanoo, että parhaissa dokumenteissa yhdenvertaisuustyötä tarkastellaan oman lajin tai toimintaympäristön kehyksessä. Päällimmäiseksi, hyväksi havainnoksi Aija Saari nostaa, että OKM on saanut liikuntajärjestöt pohtimaan omaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötään. Pisimmälle edenneet järjestöt ovat ottaneet suunnitelman oman toimintansa kehittämisen työkaluksi. – Parhaissa dokumenteissa yhdenvertaisuustyötä tarkastellaan oman lajin tai toimintaympäristön kehyksessä. Suunnitelmaa ei voi kopioida toiselta liitolta. Lisäksi ymmärretään, että kyseessä on jatkuva prosessi, jolla on omat vastuuhenkilöt ja jota seurataan säännöllisesti. Etenkin lajiliittojen suunnitelmissa oli Aija Saaren mukaan joitakin helmiä, kuten Lumilauta-, Pallo-, Ratsastajain-, Salibandy- ja Uimaliiton
yhdenvertaisuus- ja tasa-arvodokumentit. – Ne ovat onnistuneet hankalassa tehtävässä eli sanoittamaan vammaisten kilpaurheilun ja matalan kynnyksen harrastamisen osaksi laajaa yhdenvertaisuustyötä. Entä mitä suosituksia antaisit opetus- ja kulttuuriministeriölle jatkoa ajatellen? – Hyvin alkanutta keppi-porkkana -politiikkaa kannattaa jatkaa, mutta järjestöt tarvitsevat selkeät ohjeet yhdenvertaisuusdokumenttien laatimiseksi ja läpinäkyvät arviointikriteerit. Ministeriön tulisi vaatia, että dokumentti on näkyvissä esimerkiksi järjestöjen omilla verkkosivuilla, koska se lisää yhdenvertaisuustyön läpinäkyvyyttä, Aija Saari sanoo. x
Soveltavan liikunnan lehti
25
Soveli 2 /2019