Page 1

SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija 2 . 2019

Perjantai on ilon päivä

ERKKAOHJAAJIEN UUDET HAASTEET


SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija Sisältö 2 • 2019

Soveli-lehti

Kuva Tupu Sammaljärvi

ISSN-L 1795-2255 ISSN 1795-2255 (painettu) ISSN 2242-1238 (verkkolehti)

Julkaisija Soveltava Liikunta SoveLi ry

Päätoimittaja

Iloinen sakki on valmiina Parkruniin: Raija Vierinen, Nina Haikonen, Leena Heino, Urpo Naumanen ja Elviira Heino, sivu 30.

Tupu Sammaljärvi

Ulkoasu Jaana Teräväinen

PÄÄKIRJOITUS

Arkmedia Oy, Vaasa

Hallitusohjelma luo positiivisia näkymiä liikuntapolitiikkaan

Toimitusneuvosto Susanna Hakuni,

LIIKUNNAN ILOA JA ASIAA

Lihastautiliitto ry, tiedottaja Terhi Huovinen, Jyväskylän yliopisto, erityisliikunnan lehtori Tommi Yläkangas, Soveltava Liikunta SoveLi ry, toiminnanjohtaja Mervi Huhtinen, Soveltava Liikunta SoveLi ry, ts. tiedottaja Mari Vehmanen, vapaa toimittaja Tupu Sammaljärvi, vapaa toimittaja

5 Hyvän mielen lenkillä 8 Perjantai on ilon päivä 12 Lisää panostusta liikuntamahdollisuuksiin 14 Uusi Paralympiakomitea kalkkiviivoilla 18 Pienikin liike auttaa

SPARRAAJA 20 Sparraaja Juha Heikkala: Tunne jäsenistön tarpeet

HAASTEET JA TULEVAISUUS 24 25 26 27

Näköislehti verkossa Lue Soveli-lehteä netissä: issuu.com/soveli Soveli-lehtien pdf-arkisto: www.soveli.fi/julkaisut/soveli-lehti

Puutteellinen ohjeistus näkyy ”Suunnitelmaa ei voi kopioida” Erkkaohjaajien uudet haasteet Ilo nähdä liikunnan riemu

▹ Lyhyesti 4 ▹ Tutkittua 23 ▹ Yhteystiedot 38

 SoveLi somessa Seuraa tunnistetta #soveltavaliikunta FACEBOOK Soveltava Liikunta SoveLi ry TWITTER @SoveLi_ry ​INSTAGRAM SoveLi_ry

KIRJA-ARVIO 29 Kirja-arvio: Humpuukin kimppuun tutkitulla tiedolla

Lehti ilmestyy seuraavan kerran maaliskuussa 2020.

OMAAN TAHTIIN 30 Parkrun saa otsan rypyt siliämään 32 Kävelyfutiksessakin tulee hiki

Lehden aineistot ja tilaukset Soveli-lehti / SoveLi ry Valimotie 10, 00380 Helsinki sähköposti toimitus@soveli.fi puhelin 050 544 1028 Toimitus pidättää oikeuden

MATALAN KYNNYKSEN TOIMINTAA 34 Folkhälsan saa kaikenikäiset liikkeelle 36 Pyöräpilotin palkka on hyvä mieli

muokata ja lyhentää tekstejä.

PÅ SVENSKA Kannen kuva Samu Lehtinen

Soveltavan liikunnan lehti

VAKIOT

Symbolit Ibrandify / Freepik

Painopaikka

37 Anpassad motion

2

Soveli 2 /2019

KANSI Perjantai on ilon päivä, sivu 8. Erkkaohjaajien uudet haasteet, sivu 26.


PÄÄKIRJOITUS Toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas

T

ätä pääkirjoitusta kirjoitettaessa Rin­teen hallitus on juuri saamassa valmiiksi hallitusohjelmaan perustu­ van budjettiesityksensä. Esityksen tarkkoja liikuntaan liittyviä kirjauksia ei vielä tiedetä, mutta hallitusohjelman perusteella tulevaisuus näyttää melko valoisalta. Hallitusohjelman liikuntaan liittyvät kirjaukset tiivistyvät kolmeen kokonaisuuteen: Liikkuva Suomi -ohjelman käynnistämiseen, arkiliikunnan ja ulkoilun edellytysten parantamiseen sekä seuratoiminnan ja huippu-urheilun edellytysten kehittämiseen. Liikkuva Suomi -ohjelma on saanut alkunsa liikuntajärjestöistä. Ohjelman tavoitteena on poikkihallinnollisesti edistää liikunta-aktiivisuutta elämänkaaren aikana. SoveLi oli mukana muotoilemassa ohjelmaa, ja soveltavan liikunnan käyttäjät ovat yksi sen kohderyhmistä. Toteutuessaan Liikkuva Suomi -ohjelma asemoituisi Valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Se mahdollistaa poikkihallinnollisen liikunnan edistämisen aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Toinen tärkeä hallitusohjelman kirjaus on arkiliikunnan ja ulkoilun edistäminen. Ohjelmassa listataan keinoja, joilla tätä kokonaisuutta kehitetään.

PS

Niihin kuuluu muun muassa liikuntapaikkojen lisärakentamista ja niiden korjausvelan pienentämistä sekä lähiliikuntapaikkojen ja ulkoilureitistöjen perusparantamista. Soveltavan liikunnan kannalta kirjaus: ”Lisätään lasten, iäkkäiden ja erityisryhmien liikkumisen kannalta keskeisiä arjen lähiympäristöjä, kuten puistoja ja viheralueita” on erittäin tervetullut. Kolmas kokonaisuus koskee seuratoimintaa ja huippu-urheilua. Tähän tavoitteeseen hallitus pyrkii vahvistamalla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä sekä edistämällä vammaisurheilua ja ikääntyneiden liikkumista. Lisäksi toimeenpannaan liikuntapoliittisessa selonteossa esitettyjä toimia. Lisäksi hallitusohjelmasta löytyy kirjaus järjestötoimijoiden rahoituksesta. Ohjelmassa todetaan, että vähenevät veikkausvoittovarat kulttuurista, liikunnasta ja nuorisotoiminnasta korvataan edunsaajille valtion budjetista. Tämä on mielenkiintoista erityisesti nyt, kun lisääntyneen kritiikin vuoksi Veikkaus on ryhtynyt suunniteltua laajempiin pelaamisen volyymiin vaikuttaviin toimiin. Hallitusohjelma on liikunnan ja soveltavan liikunnan kannalta positiivinen. Liikunta on ohjelmassa esillä huo-

Kuva: Niina Stolt, Studio Onni

Hallitusohjelma luo positiivisia näkymiä liikuntapolitiikkaan

Tommi Yläkangas Toiminnanjohtaja Soveltava Liikunta SoveLi ry

mattavan selkeästi ja ylätasoisten tavoitteiden lisäksi myös toteutusta on vakavasti mietitty. Kohta valmistuva budjettiesitys kertoo, kuinka pitäviä kirjaukset ovat. x

Valtion liikuntaneuvosto on asetettu uudelle nelivuotiskaudelle Valtioneuvosto asetti torstaina 22. elokuuta uuden valtion liikuntaneuvoston. Neuvoston tehtävänä on muun muassa arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan

kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä. Neuvoston puheenjohtajana toimii kansanedustaja ja entinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. x

Soveltavan liikunnan lehti

3

Soveli 2 /2019


LY H Y E ST I

KOONNUT Tupu Sammaljärvi

Verkkokoulutus avautui

M

aksuton soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun verkkokoulutus avautui huhtikuussa. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ja Liikuntakeskus Pajulahti ovat koulutuksen kehittäjät. Verkkokoulutuksen ansiosta kaikki kiinnostuneet pääsevät kehittämään osaamistaan soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun teemoissa ajasta ja paikasta riippumatta. Koulutusta voi-

daan hyödyntää muun muassa täydentämään eri toimijatahojen omaa koulutustarjontaa. Verkkokoulutus on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Siitä hyötyvät esimerkiksi seuroissa ja kerhoissa liikuntaa ohjaavat ammattilaiset ja vapaaehtoiset. x Lue lisää: www.vammaisurheilu.fi/palvelut/ koulutus/verkkokoulutus

TEKSTI Tupu Sammaljärvi

Verkostot parasta antia

M

etsähallituksen, Soveltava Liikunta SoveLin denlaista näkökulmaa työhön. Lisäksi on rakenja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteinen nettu uudenalaista vuorovaikutusta ja verkostoiPolku luontoon -hanke päättyi huhtikuussa. Han- tumista, tehty luontoliikunnan palvelujen suunke oli Metsähallituksen mukaan luonteva jatkumo nittelua palvelumuotoilun keinoin ja tehty suunRohkeasti luontoon -hankkeessa aloitettuun yh- nittelutyökaluja palvelun tuottajien käyttöön. denvertaisen luontoliikunnan edistämiseen. Kysyimme Metsähallituksen luontopalvelui- Millaisia tuloksia jäi käteen hankkeen päätyttyä? den erikoissuunnittelija Matti Tapaniselta hank-  – Tärkeimmät tulokset ovat varmaan hyvät valta­ kun­­ nalliset ja paikalliset verkostot soveltavan keen etenemisestä ja tuloksista. luon­ toliikunnan edistämiseen, etenkin Luonto­ pal­­ve­lujen näkökulmasta. Lisäksi meillä on pa­rem-­ Miten yhteistyö toimi mat valmiudet huomioida esteettömyyden tar­ SoveLin ja opetusministeriön kanssa?  – Yhteistyö sujui oikein hyvin. Metsähallituksen pei­ta palvelujen kehittämisessä ja työkaluja suun­ Luontopalvelut palvelujen tarjoajana ja Soveli ry:n nitteluun. jäsenjärjestöt asiakkaina ovat hyvä perusta kehitMiten tuloksia hyödynnetään Metsähallituksessa? tämistyölle.  – Tuloksia hyödynnetään eri puolilla Suomea kehittämis- ja investointihankkeissa. Käytännön Mitä käytännössä hankkeessa tehtiin?   –  Polku luontoon -hankkeessa on: vahvistettu työtä palvelutuotannossa siis. osaamista soveltavan luontoliikunnan palvelujen tarjoamisessa ja kehittämisessä sekä  vahvistettu Onko hankkeelle jatkoa luvassa? ymmärrystä, mitä esteettömyys tarkoittaa luon-  – Jatko on jo konkretiaa. Varmaan vielä tarvitaan toliikunnan palvelujen tuottamisessa ja tuotu uu- samantyyppistäkin työtä. x

Mitt i naturen SoveLis projektkoordinator Lotta Nylund deltog den 5.9.2019 i Noux skogar i utomhuskonferensen – Mitt i naturen. På plats ordnade vi tillsamman med Anna Jacobson som fungerar som precisionsorienteringens grenchef, en workshop där intresserade fick bekanta sig med precisionsorientering. Konferensen arrangeras av flera och Finlands Svenska Idrott r.f fungerar som huvudarrangör.

Soveltavan liikunnan lehti

4

Soveli 2 /2019


Tinja Saarela Reumaliitosta ja Eeva-Liisa Katainen Tampereen Reumayhdistyksestä tavoittivat ständillään monta likkaa.

TEKSTI Tupu Sammaljärvi KUVAT Rami Marjamäki

Hyvän mielen lenkillä Aurinkoinen, lämmin alkukesän lauantai Tampereella, iloinen tunnelma ja 5 500 naista. Mikäs muu olisikaan kyseessä kuin Likkojen Lenkki!  – Keneltä vain kysyikin, vastaus oli: ”kivaa”, ”hyvä mieli”. Soveltava Liikunta SoveLin toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas tiivisti monen tunnelmat sanomalla, että ”Likkojen Lenkki on minulle kesän avaus”. SoveLi oli jälleen kerran Likkojen lenkin yhteistyökumppani, ja Yläkangas kiitteli lavalla puhuessaan hyvin sujuvaa yhteispeliä. Hän totesi, että juuri se, että kaikki liikkuvat yhdessä, kuten Likkojen Lenkillä tehdään, on tätä päivää.   –  Meillä on Likkojen Lenkin kanssa yhteiset intressit: kaikilla on oikeus liikkua omalla tavallaan. SoveLi on

mielellään tässä mukana, Tommi Ylikangas SoveLista sanoo.

Hyvää tuulta ja energiaa Hyväntuulinen porukka Lempäälästä, kehitysvammaisten asumisyksiköstä Pesäpuusta, oli reilun kymmenen hengen voimin liikkeellä. Ryhmä oli jo ehtinyt pyöräyttää onnenpyörää ja saada voittojakin. Tarkoitus oli kävellä ly-

JATKUU

SoveLin toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas kertoi Likkojen Lenkin esiintymislavalla Tampereella SoveLista ja saavutettavuudesta.

Soveltavan liikunnan lehti

5

Soveli 2 /2019


Tampereen Ratinanniemessä oli vilskettä, kun 5 500 naista valmistautui lähtöön.

Tamperelainen Sini Hukari osallistui lenkin lämmittelytreeniin.

Eija-Mari Ahola oli valmiina lähtöön pirteässä keltaisessa asussa.

hyt, esteetön, vajaan kolmen kilometrin lenkki.  – Ihanasti aurinko hellii, pitää vaan muistaa juoda, naiset totesivat ja levittivät aurinkorasvaa iholle. Pyörätuolilla liikkuva Pesäpuun asukas Sinikka Nygrén oli Likkojen lenkillä mukana jo yhdeksättä kertaa. Hän totesi, että parasta tapahtumassa ovat kävely ja musiikki. Lähinnä tamperelaisista koostuvan Ilves ikuisesti ry:n ryhmä oli liikkeellä positiivisella energialla ja asenteella.   –  Kierrämme lyhyen kävelylenkin, että saamme mukaan nekin, joilla on jotain vaivaa liikkumisessa.  – Hyvällä Ilves-mielellä olemme läh-

dössä. Huoltotiimi on matkan varrella, ja yhteistyökumppani hieroo ”raskaan” lenkin aikana. Ilvesmies Matias Lahtinen oli päässyt naisten mukaan yhdistyksen media­ vastaavana.   –  Menen huoltopisteelle ottamaan kuvia, Lahtinen kertoi.

Soveltavan liikunnan lehti

6

Kisoja ja testejä SoveLin jäsenliiton, Reumaliiton, ja liiton Tampereen yhdistyksen ständillä kävi välillä lähes kuhina, kun likat kävivät liikkuvuus- ja puristusvoimatestissä. Myös ruokailutottumuksiaan pääsi punnitsemaan, ja kyseltiinpä liiton

Soveli 2 /2019

ja yhdistyksen toiminnastakin. Arvonnassa ollut Puppana-pehmopupu houkutti osallistumaan kilpailuun.  – Olen ensimmäistä kertaa mukana ja kivaa on, kertoi Eeva-Liisa Katainen Tampereen yhdistyksestä. Liiton edustajana paikalla oli Tinja Saarela. Hän kertoi, että Reumaliitto on ollut Likkojen Lenkillä puolenkymmentä kertaa.  – Minusta on tärkeää olla mukana. Yritämme saada aina mahdollisimman


Ilves ikuisesti ry:n porukka kertoi olevansa liikkeellä hyvällä Ilves-mielellä. Matias Lahtinen (keskellä) pääsi mukaan yhdistyksen mediavastaavana.

paljon jäsenistöä mukaan. Kannustamme heitä ja samalla liitto on näkyvillä.

Perinne monelle Likkojen Lenkin järjestäneen Tapahtumatuotanto Voltti Oy:n tapahtumapäällikkö Niina Seppänen kertoi, että saavutettavuus on ollut Likkojen Lenkin ohjelmassa vuodesta 2008.  – Saavutettavuuden kehittäminen on otettu hyvin vastaan, ja tapahtu-

masta onkin muodostunut vuosien mittaan perinteinen juttu monelle erityistä tukea tarvitsevalle likalle. Tuttuja kasvoja näkyy vuosittain.   –  Siinä, miten hyvin saavutettavia palveluja tarvitsevat ovat löytäneet Likkojen Lenkin, on varmasti vielä kehitettävää, mutta onneksi yli kymmenen vuotta kestänyt projekti on tehnyt asiaa tutummaksi. Niina Seppänen kertoi, että 2,8 kilometrin mittaisen, saavutettavan lenkin

varrella on avustajia turvaamassa matkaa ja antamassa apua tarvittaessa. Lyhyen kävelylenkin lisäksi oli mahdollista kävellä pitempi, noin kahdeksan kilometrin lenkki tai juosta noin yhdeksän kilometrin lenkki. Lenkit kulkivat kauniissa Pyhäjärven ja Pyynikin maisemissa. Tarjolla oli myös Rock the City -kaupunkiseikkailu rastitehtävineen. Likkojen Lenkki on järjestetty jo 30 vuoden ajan. x

Soveltavan liikunnan lehti

7

Soveli 2 /2019


Soveltavan liikunnan lehti

8

Soveli 2 /2019


TEKSTI Tupu Sammaljärvi KUVAT Samu Lehtinen

Perjantai on ilon päivä Iloinen, liki kymmenen lapsen ja nuoren, ryhmä kerääntyy Seinäjoen Siniseen halliin harjoituksiin. Vähän jännittääkin, ovathan paikalla toimittaja ja valokuvaaja. Ryhmä on Silver Sharks ry:n Special-joukkue. Ja laji on cheerleading. Joukkueeseen ovat tervetulleita kaikenikäiset tytöt ja pojat, jotka tarvitsevat erityistä tukea harrastamiseen sairauden, vamman tai muun rajoitteen vuoksi. Tammikuusta 2018 toimineessa joukkueessa harjoitellaan cheerleadingin perusteita ja edetään harrastajan omassa tahdissa. Joukkuelaiset ovat iältään 5 – 15-vuotiaita.  – Mukana on erityisherkkiä lapsia ja nuoria, joille on tärkeää, että ryhmä on pieni ja että hallissa ei ole samaan aikaan muita. Lisäksi valmentamisessa on huomioitu erityistarpeet: valmentajilla on ammatillista osaamista huomioida nämä lapset ja nuoret, kertoo seuran puheenjohtaja Marika Aalto. Mukaan joukkueeseen pääsee kuka vain, joka kokee, että haluaa olla juuri tällaisessa ryhmässä. Joukkue on suosittu, eikä siinä useinkaan ole ollut tyhjiä paikkoja.

Kisoihin haluttaisiin lähteä Nimenhuuto. ”Aloitetaan jo, ei jaksa odottaa”, kuuluu ryhmästä. Tuumasta toimeen: lähdetään juoksemaan kissaa ja hiirtä. Naurua ja jalkojen tö-

Nostossa nousijana Neemi Tuppi, nostajina valmentajat Emma Rinne ja Emmi Lehtinen sekä Pinja Hernesmaa, takana Neemin äiti Marika Kujanpää.

Cheerleading-porukassa kaverista huolehditaan: jos joku on ollut poissa, kysytään, missä olit.

minää. Sitten hörpitään vettä. Hypitään kuin puput, raahustetaan kuin kilpikonnat, kuljetaan varpaillaan pitkinä kuin kirahvit, ryömitään kuin sisiliskot. Lämmittely sujuu leikkien. Seuraavaksi onkin jo uusien liikkeiden harjoittelua ja nostoja. Jopa pyramidia ryhdytään rakentamaan.  – Ensimmäisistä harjoituksista alkaen on odotettu kisoihin lähtöä. Lapset ja nuoret kyselevät, mitä pitää pakata mukaan ja montako päivää on odotettava. Joukkue pääsikin mukaan esiintymään paikallisesti järjestettyihin kisoihin ja sai mitalit. ”Me voitettiin”, he tuumivat, Marika Aalto hymyilee.

Kerran viikossa liian vähän Vaikka lasten ja nuorten mielestä tärkeintä ovat kilpailut, on joukkueen tavoitteena pitää hauskaa – liikunnan riemu – ja päästä mukaan lajiliikun-

Soveltavan liikunnan lehti

9

JATKUU

Soveli 2 /2019


Pinja Hernesmaa ja pumpsit. Nyt vaaditaan keskittymistä. Pumpsia heilutetaan väliin vasemmalle, väliin oikealle.

taan. Motoriset taidot ovat kehittyneet harjoittelun myötä.  – Sen huomaakin, että taidot ovat menneet eteenpäin ja vartalon hallinta on parantunut, sanoo joukkueen johtaja Monika Buckman.  – Rajoitteista huolimatta, autetusti, kaikki pääsevät kokeilemaan tämän lajin liikkeitä. Siitä valmentajat pitävät huolen. Liikkeet pitää ohjata konkreettisesti, kädestä pitäen. Lapset luottavat hienosti valmentajiin. Monika Buckman kertoo, että treenit ovat monella tavalla monipuoliset; lapset ja nuoret kertovat muun muassa viikon kuulumiset. Kaverista huolehditaan: jos joku on ollut poissa, kysytään, missä olit. Ja jos joku jää pois joukkueesta, muita

Soveltavan liikunnan lehti

10

Soveli 2 /2019

harmittaa ja surettaa.  – Joittenkin mielestä treenit kerran viikossa on liian vähän. Ja perjantai, treenipäivä, on ilon päivä, Buckman sanoo.

Treenien jälkeen kaikilla on aina hyvä mieli Seuraavaksi otetaan esiin pumpsit, ne käsissä pidettävä, heilutettavat jutut. Nyt vaaditaan keskittymistä. Pumpsia heilutetaan väliin vasemmalle, väliin oikealle.   –  Pumpsit ovat vain pieni osa kokonaisuutta, toisin kuin monesti ajatellaan. Pojilla on niistä joskus ennakkoluuloja, mutta kyllä meillä poikiakin on joukkueissa mukana. Special-joukkuees-


Special-joukkueen johtaja Monika Buckman ja Silver Sharks ry:n puheenjohtaja Marika Aalto kertovat, että joukkue on suosittu, eikä siinä useinkaan ole ollut tyhjiä paikkoja.

Nella Lehtisen huilihetki.

sakin oli jonkin aikaa, Monika Buckman ja Marika Aalto kertovat. Special-joukkueen treeneissä liikkeitä vaihdetaan aika nopeasti eivätkä toistomäärät ole samoja kuin muissa joukkueissa. Leikkiä pitää mahtua väliin. Hyvä esimerkki on pieni tyttö, jonka mielestä selvästikin aina on aikaa yhdelle kärrynpyörälle!  – Tämä vaatii valmentajilta joustoa ja suunnitelmallisuutta, Monika Buckman sanoo. Vielä heitellään ilmapalloa ringissä. Kun valokuvaaja on päässyt kuvamaan upean pyramidin, alkavat treenit olla lopussa.  – Treenien jälkeen kaikilla on aina hyvä mieli, vaikka tänne tullessa voivatkin monenlaiset tun-

teet nousta pintaan, joukkueen johtaja Monika Buckman toteaa.

Isosiskon esimerkki innostaa Salin laidalla seisova Marika Kujanpää kertoo, että pyörätuolilla kulkeva Neemi tykkää lajista kovasti, koska lajia harrastava isosisko Nanna on roolimalli.  – Nanna on mukana kisajoukkueessa. Nanna on vahva nostaja, onhan hän tottunut nostamaan pikkusiskoaankin, Marika Kujanpää sanoo.  – Valmentajat auttavat Neemiä eikä minun tarvitse olla aina mukana. Neemi luottaa valmentajiin ja antaa nostaa itseään. x

Soveltavan liikunnan lehti

11

Soveli 2 /2019


TEKSTI Tupu Sammaljärvi KUVA Jari Härkönen

Lisää panostusta liikuntamahdollisuuksiin Alkukesästä julkaistu tutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten vapaa-ajan harrastamisesta kertoo, että erilaiset toimintarajoitteet tulevat näkyviin harrastamisessa monin tavoin. Vastaava tutkija Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta sanoo, että kyseisen kohderyhmän liikkumisesta ja liikunnan harrastamisesta on hyvin vähän tutkimustietoa, joten tämä kysely yhdessä aiemman tietopohjan kanssa tarkentaa kuvaa toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnasta.   –  Tulokset osoittavat, että suurella osalla toimintarajoitteisista lapsista ja nuorista on jokin harrastus ja monet harrastavat myös liikuntaa. Harrastamisen yleisyys on kuitenkin hieman vähäisempää kuin näissä ikäluokissa yleensä. Kiinnostavaa tuloksissa on, että toimintarajoitteisten lasten ohjattu liikunnan harrastaminen ei vähene 10 – 12 ikävuoden kohdalla samalla tavoin kuin keskimäärin ikäluokassa. Tämä selittynee sillä, että toimintarajoitteisille lapsille ja nuorille suunnattu ohjattu toiminta käynnistyy monessa liikuntamuodossa vasta 10 ikävuoden jälkeen.

Huolestuttavaa: kiusaaminen Huolestuttavaa tuloksissa on Mikko Salasuon mukaan kiusaamisesta ja syrjinnästä raportointi liikuntaharrastuksiin liittyen.  – Tulokset osoittavat, että lähes puolet toimintarajoitteisista lapsista ja nuorista on kokenut joskus tai usein epäasiallista käytöstä liikuntaharrastuksessa. Kiusaamiskokemukset ovat

Soveltavan liikunnan lehti

12

Lapset kertovat myös aikuisten taholta koetusta syrjinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä.

merkittävästi yleisempiä kuin ikäluokassa yleensä. Tilanne on samankaltainen kaikissa vähemmistöryhmissä.  – On myös syytä nostaa esiin, että kyse ei aina ole suinkaan toisten lasten taholta koetusta epäasiallisesta käytöksestä, sillä toimintarajoitteiset lapset kertovat myös aikuisten taholta koetusta syrjinnästä ja epäasiallisesta käytösestä. Miten kiusaamiseen ja syrjintään sitten voitaisiin pureutua nykyistä paremmin?  – Kyse on ennen kaikkea tietoisuuden lisäämisestä, jonka voi olettaa johtavan asennemuutoksiin. Aika moni aikuinen havahtuu pelkästään siitä tiedosta, kuinka yleistä kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen käytös ovat lasten liikuntaharrastuksissa. Salasuon mielestä aikuiset ovat keskeisessä roolissa lasten harrastuksissa tapahtuvassa kiusaamisessa, sillä he määrittävät liikuntaharrastusten toimet, tavat ja käyttäytymisnormit.  – Kiusaaminen ja syrjintä tulisi ottaa näkyvästi ja kuuluvasti esiin lasten

Soveli 2 /2019

ja nuorten harrastuksissa ja luoda selkeät pelisäännöt. Tämä koskee myös lasten vanhempia ja harrastusten ohjaajia. Nykytilanne ei ole kovin terveellä perustalla, kun liikuntaharrastuksissa koetaan kiusaamista enemmän kuin koulussa tai internetissä. Kyse on lasten vapaa-ajasta, jonka tulee olla nautinnollista yhdessäoloa ja vastapainoa koulupäivän puurtamiselle, Mikko Salasuo sanoo.

Tutkimusta ja poliittista ohjausta Mitä konkreettisia toimia kaivattaisiin, jotta toimintarajoitteiset lapset ja nuoret liikkuisivat yhtä paljon kuin ikätoverinsa?  – Yksi tärkeä elementti on varmasti tutkimustiedon levittäminen liikunnan ja urheilun toimialalla, jotta toimintarajoitteisten lasten ja nuorten erityiskysymykset nousevat laajemmin tietoon eri tahoilla. Tutkimuksen lisäksi tärkeässä roolissa on Mikko Salasuon mukaan val-


Vastaava tutkija Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta toteaa, että on tärkeää levittää tutkimustietoa liikunnan ja urheilun toimialalla.

tion ja kuntien poliittinen ohjaus, joka tapahtuu tehokkaimmin avustusten kautta. Tutkimus ja liikuntalain mukainen tavoiteohjaus tarjoavat kehittämistyölle ja toimintarajoitteisten lasten liikunnan harrastamiselle sellaisen kannattelupinnan, jolla voidaan päästä lähemmäs asettuja tavoitteita ja ennen kaikkea tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista.

Yhä toissijainen näkökulma Voiko tutkimuksen tulosten perusteella vetää johtopäätöksiä siitä, millaisia kehittämistoimia soveltavan liikunnan kentällä tulisi tehdä? Vai onko johtopäätösten tekeminen koko liikunta- ja urheilukentän yhteinen asia?  – Tutkimus tukee aiempien kyselyiden havaintoja siitä, että matkaa liikuntalain lähtökohtien toteutumiseen on vielä varsin paljon. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat kirjattuna lain läpäiseviksi lähtökohdiksi, mutta tämä näkö-

kulma tuntuu olevan toissijainen liikunnan ja urheilun kentillä. Liikuntalain ohjausvaikutuksen pitäisi Salasuon mukaan olla mitä suurimmassa määrin liikunnan ja urheilun yhteinen asia ja heijastua paljon vahvemmin myös julkisten avustusten myöntämiseen.  – Tämän kyselyn tulosten perusteella voi varsin yksituumaan sanoa, että kuntien ja kansallisten liikuntajärjestöjen sekä liikunta- ja urheiluseurojen tulisi panostaa selvästi enemmän toimin-

tarajoitteisten lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksiin. Liikuntalain kirjaus yhdenvertaisuudesta on hyvin selkeä ja koskee jokaista julkista liikunta-avustusta saavaa tahoa. x Joka toinen vuosi toteuttavan, toimintarajoitteisia 7 – 17-vuotiaita lapsia ja nuoria, koskevan tutkimuksen takana ovat valtion nuorisoneuvosto, valtion liikuntaneuvosto, opetusja kulttuuriministeriö sekä Nuorisotutkimusverkosto.

Kehittämissuositukset ▹ Liikuntatieteellisen Seuran koordinoima soveltavan liikunnan tutkimus- ja koulutustyöryhmä julkaisi tammikuussa valtakunnalliset suositukset soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kehittämiseksi 2019 – 2022. ▹ Suositukset on kohdistettu viidelle keskeiselle teema-alueelle: 1. Saavutettavuus, esteettömyys ja apuvälineet, 2. Valtionhallinto ja kunnat, 3. Kansalaistoiminta, 4. Koulutus ja osaaminen, 5. Tutkimus. Oheinen juttu koskee viidettä osa-aluetta eli tutkimusta.

Soveltavan liikunnan lehti

13

Soveli 2 /2019


TEKSTI Tupu Sammaljärvi

Uusi Paralympiakomitea Yhdistymistrendi suomalaisessa urheilun kentässä saa jatkoa. Perustettavan uuden Suomen Paralympiakomitean uskotaan olevan vaikuttavuudeltaan aiempia kahta erillistä järjestöä vahvemman. Jäsenpohja muodostaa ison tekijäjoukon suomalaisessa urheilussa. Nyt edetään VAU:n ja Paralympiakomitean yhdistymisessä, mutta myös SoveLin rooli järjestökentässä on mukana syksyn keskusteluissa. Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri Tero Kuorikoski sanoo, että kun uusi Paralympiakomitea on luotu, voidaan miettiä tulevia järjestökentän yhteistyötarpeita.  – Järjestöautonomiaa kunnioittaen on lähdettävä molempien järjestöjen – SoveLin ja Paralympiakomitean – tarpeista. Varmaa on, että tiivistyvä yhteistyö on paikallaan.

Vahvempi vaikuttaja Miksi VAU:n ja Suomen Paralympiakomitean yhdistyminen on katsottu tarpeelliseksi?   – Yhdistymisen taustalla on halu palvella liikkujia ja urheilijoita nykyistä paremmin. Yhdessä pystymme auttamaan myös lajiliittoja ja urheiluseuroja enemmän ja olemme näin edistämässä inkluusiota ja integraatiosta. Kaiken muun lisäksi uskon, että yksi järjestö on entistä vahvempi vaikuttaja liikuntapolitiikan saralla, VAU:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen vastaa. Nyt syksyllä työn alla ovat toiminta- ja taloussuunnitelma vuodelle 2020, sopimusten ja kumppanuuksien siirtäminen sekä ylimääräiset kokoukset,

Soveltavan liikunnan lehti

14

”SoveLin rooli järjestökentässä on mukana syksyn keskusteluissa.”

joissa päätetään yhdistymissopimuksesta sekä Paralympiakomitean purkamisesta.  – Etenemisen aikataulu on tiivis. Töitä riittää niin luottamustoimisilla kuin kaikilla työntekijöilläkin, Riikka Juntunen sanoo. Prosessissa ei varsinaisesti perusteta uutta yhdistystä, vaan VAU muuttaa nimensä Paralympiakomiteaksi nykyisen Paralympiakomitean lakkauttaessa toimintansa.   – Uudelle järjestölle haluttiin mahdollisimman lyhyt ja selkeä nimi. Järjestö on kansainvälisen paralympiakomitea IPC:n jäsen ja sen nimessä on oltava sana ”paralympiakomitea”, joten Suomen Paralympiakomitea on lyhyt ja se täyttää IPC:n vaatimuksen, Riikka Juntunen selventää. Tero Kuorikoski sanoo, että yksi motiivi siihen, miksi juuri Paralympiako-

Soveli 2 /2019

JATKUU

Kuvaaja: Harri Kapustamäki

Toukokuussa tehtiin alustavat päätökset Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n ja Suomen Paralympiakomitean yhdistymisestä. Suunnitelmana on, että uusi Suomen Paralympiakomitea ry aloittaa toimintansa 1.1.2020.


kalkkiviivoilla

VAU:n ja Suomen Paralympiakomitean yhdistymisen taustalla on halu palvella liikkujia ja urheilijoita paremmin. Kuvassa Suomen pyörätuolicurling-joukkue pelissä brittejä vastaan PyeonChangin talviparalympialaisissa maaliskuussa 2018.

Soveltavan liikunnan lehti

15

Soveli 2 /2019


mitea lakkaa ja VAU muuttuu Suomen Paralympiakomiteaksi, on, että VAUn yli kaksisataapäisen jäsenistön ei tarvitse erota ja liittyä uudelleen.   – On kevyempi prosessi, että Paralympiakomitean 20 jäsentä liittyvät uuteen järjestöön.

Keskiössä menetystekijät Paralympiakomitea kävi vuonna 2017 läpi strategisen asemoitumisprosessin: koko jäsenistö ja keskeiset sidosryhmät

määrittelivät organisaation keskeisiä menetystekijöitä.   – Ne olivat, että vammaisurheilun tulisi menestyä ja olla arvostettua ja että urheilijanpolulle pääseminen olisi nykyistä helpompaa. Mietimme, mikä rakenne vastaisi näihin kysymyksiin. Jäsenistön näkemys oli, että niihin vastaisi parhaiten Olympiakomitean, VAU:n ja Paralympiakomitean yhteinen organisaatio – Vähän niin kuin Norjan mallin katto-organisaatio on, Tero Kuorikoski sanoo. Olympiakomitea linjasi, että näky-

mä on kiinnostava, mutta oman organisaation rakentamisen keskeneräisyyden vuoksi sillä olisi valmiutta keskusteluun vasta vuonna 2021.

Liikkujan- ja urheilijanpolku keskiössä Säilyykö harraste- ja kuntoliikunnan rooli uudessa järjestössä? Riikka Juntunen kertoo, että koko toiminta rakentuu liikkujan- ja urheilijanpolun ympärille.   – Tämä tarkoittaa, että jatkossakin

Kuva Lauri Jaakkola

Riikka Juntunen sanoo, että jokaisella pitää olla mahdollisuus päästä liikunnan ja urheilun pariin. Hänestä tulee vuoden 2020 alusta toimintansa aloittavan uuden Suomen Paralympiakomitean pääsihteeri.

Soveltavan liikunnan lehti

16

Soveli 2 /2019


Kuva Heidi Lehikoinen

lasten liikunta ja harrasteliikunta ovat osa toimintaa. Meidän tulee ottaa huomioon vammaisurheilun ja -liikunnan erityispiirteet ja pitää huoli siitä, että erilaisia matalan kynnyksen kokeilutapahtumia on jatkossakin. Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA tulee olemaan tärkeä osa Paralympiakomitean toimintaa, samoin esimerkiksi luontoliikunta, jota tällä hetkellä viedään eteenpäin Luonto kaikille -hankkeessa yhdessä Lahden ammattikorkeakoulun ja Metsähallituksen kanssa. Liikunnan harrastaminen ei ole Juntusen mukaan vastakohta kilpaurheilulle, vaan ainoa polku, jonka kautta huipulle voi päästä.   – Siksi haluamme toimia koko polun varrella. Jokaisella pitää olla mahdollisuus päästä liikunnan ja urheilun pariin – halusit sitten kuntoliikkujaksi, harrastajaksi tai maailman parhaaksi. Meidän tehtävämme on toimia mahdollistajana.

Kokoukset tärkeitä äänen kuulumiseksi

Tero Kuorikoski toteaa, että myös SoveLin rooli järjestökentässä on mukana syksyn keskusteluissa. Hän siirtyy 15.2. alkaen Pajulahden valmennuskeskuksen johtajaksi.

Ovatko uuden järjestön jäsenet tasaveroisia?   – VAU:ssa on jäseninä vammaisyhdistyksiä ja urheiluseuroja, joita on 260 eri puolilla maata. Paralympiakomiteassa on jäseninä lajiliittoja. Uudessa järjestössä tulee olemaan sekä lajiliittoja, yhdistyksiä että seuroja. Päätöksenteossa valtakunnallisilla lajiliitoilla tulee olemaan kolme ääntä ja paikallisen tason toimijoilla yksi ääni, Riikka Juntunen sanoo. Tero Kuorikoski lisää, että perustettavan Paralympiakomitean jäseneksi voivat hakea muutkin lajiliitot kuin paralympialajien liitot. Riikka Juntunen toteaa, että yhdistyksellä tulee olemaan kevät- ja syysko-

kous, joihin kutsutaan kaikki jäsenet.   –  Tässä vaiheessa toivomme, että saamme kokouksiin osallistujia koko laajalta kentältämme, mutta aika näyttää, miten tässä käy. Tärkeää on, että vuoropuhelua kentän kanssa käydään aktiivisesti muutenkin kuin vain kokouksissa, Riikka Juntunen sanoo.   –  Paras tapa varmistaa vammaisten henkilöiden äänen kuuluminen on osallistua aktiivisesti kokouksiin ja olla yhteydessä järjestön henkilöstöön,

kun haluaa johonkin asiaan vaikuttaa, Juntunen lisää. Mikä on työntekijöiden tilanne yhdistymisen yhteydessä? Tero Kuorikoski toteaa, että yhdistymissopimuksen keskeinen sisältö on, että molempien organisaatioiden työntekijät ovat tasaveroisessa asemassa ja siirtyvät uuteen järjestöön vanhoina työntekijöinä. Tehtävänkuvia tullaan tarkentamaan. x

”Jokaisella pitää olla mahdollisuus päästä liikunnan ja urheilun pariin – halusit sitten kuntoliikkujaksi, harrastajaksi tai maailman parhaaksi. Meidän tehtävämme on toimia mahdollistajana.” Soveltavan liikunnan lehti

17

Soveli 2 /2019


TEKSTI Tupu Sammaljärvi KUVA Maarit Hohteri, Helsingin kaupunki

Pienikin liike auttaa Helsingin kaupunki on ottanut liikkumisen edistämisen yhdeksi kaupunkistrategiansa kärkihankkeista. Tavoitteena on, että kaupunkilaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän. Liikkumista ajatellaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Kaupungin kaikki toimialat ovat mukana liikkumisohjelmassa. Ohjelman tarkoitus ei ole patistaa vaan kannustaa asennemuutokseen. Perustana on ”Pienikin liike auttaa” -ajattelu. Tärkeimmäksi nähdään oivallus, että liikkuminen on liikuntaa tärkeämpää. Liikkumisohjelman slogan on ”Käytä liikkumavarasi!”. Toimeenpanosuunnitelma on tehty vuosiksi 2018 – 2021. Suunnitelma on konkreettinen esitys toimista ja kokeiluista, joilla liikkumisen edistäminen nostetaan Helsingissä uudelle tasolle.

Toimia erityistä tukea tarvitseville Toimia kohdennetaan myös erityistä tukea tarvitseville kuntalaisryhmille. Noin 100 000 – 140 000 helsinkiläistä kuuluu soveltavan liikunnan piiriin. Liikkumisohjelman projektipäällikkö Minna Paajanen kertoo, että liikkumista edistetään yhdenvertaisesti, tasa-arvoisesti ja saavutettavuuden edistämisen näkökulmista.   –  Huomioimme lukuisin toimenpitein erityisesti ne kaupunkilaiset, jotka liikkuvat vähän ja joiden liikkeellelähdössä on selkeitä tunnistettuja esteitä.   –  Helsinki haluaa, että kaikki sen asukkaat ja kaupungin työntekijät voi-

Soveltavan liikunnan lehti

18

vat hyvin, ovat terveitä ja elävät elämysrikasta elämää.

Tarvitaan profilointia Koettujen liikkumisesteiden tunnistaminen ja purkaminen edellyttävät Paajasen mukaan ihmisten kohtaamista, asukaslähtöisyyttä ja kohderyhmän nykyistä täsmällisempää profilointia.  – Liikkumisen esteet voivat joillakin liittyä ympäristön fyysisiin esteisiin, kuten korkeisiin katukivetyksiin, hissittömyyteen, kadun liukkauteen tai levähdyspaikan puutteeseen. Osalla varallisuuden tai sosiaalisen tukiverkoston puute saavat jäämään kotiin. Paajanen muistuttaa, että sairauden, vamman tai toimintakyvyn rajoitteen vaikutuksista liikkumiseen on paljon tutkittua tietoa. Toimintakykyä on hyvä tarkastella fyysisen näkökulman lisäksi sosiaalisista, kognitiivisista ja psyykkisistä lähtökohdista.   –  Kaikkien toimenpiteiden tulisi tähdätä siihen, että vahvistamme jokaisen helsinkiläisen pystyvyyden tunnetta. Se, kuinka hyvin opimme hallintona tunnistamaan yksilöiden erilaiset tarpeet ja elämäntarinat, on edellytys vaikuttavan liikkumisen ekosysteemin syntymiselle. Minna Paajanen sanoo, että Helsingissä on paljon mahdollisuuksia eri lähtökohdista tulevien ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten tasavertai-

Soveli 2 /2019

seen kohtaamiseen ja yhteiseen tekemiseen.   –  Mielestäni on tärkeä välttää eri kohderyhmien kategorisointia. Teemme juuri kehittämishanketta Bloomberg Philanthropies -säätiön ja Harvardin yliopiston kanssa teemana ikäihmisten liikkuminen. Se on vahvistanut ymmärrystäni siitä, että monikaan ikäihminen ei tunnista itseään niistä stereotypioista tai keskiarvoista, joita heistä on totuttu kertomaan. Jokainen haluaa tulla kohdatuksi yksilönä.

Toimiva palvelupolku Mitä tavoitteita kaupungilla on tämän ryhmän liikkumisen suhteen?  – Olennaista on, että me kaupungilla ymmärrämme roolimme ja vastuumme. Kaupunki on infran rakentaja, kaupunkiympäristön kehittäjä, ohjatun liikunnan järjestäjä, tietoisuuden ylläpitäjä ja muuttaja, kannustaja, ohjaaja ja kasvattaja, kansalaistoiminnan ja järjestökentän tukija. Kun ymmärrämme roolimme riittävän laajasti, liikkumisen kokonaisuus vahvistuu. Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteeksi, että Helsinkiin syntyy toimiva ja vaikuttava palvelupolku niiden henkilöiden arkiaktiivisuuden ja liikunnan edistämiseen, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua.  – Työhön on kutsuttu mukaan kaik-


Projektipäällikkö Minna Paajanen sanoo, että työhön on kutsuttu mukaan kaikki kaupungin toimialat.

ki kaupungin toimialat, sillä asia liittyy samalla ympäristöön ja olosuhteisiin, kuljetus- ja neuvonta- ja avustajapalveluihin, apuvälineisiin ja vapaa-ajan toimintaan. Keskeisenä tavoitteena on, että liikkumista hyödynnetään nykyistä paremmin sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Sosiaali- ja terveystoimen kaikki palvelut ovat Paajasen mukaan mukana ohjelmassa. Ikääntyneiden ja iäkkäiden arkiaktiivisuutta ja liikuntaa lisätään nykyistä ko-

konaisvaltaisemmalla otteella. Harrastamisen yhdenvertaisuutta vahvistetaan.  – Vahvistamme asiakaslähtöisyyttä ja osallisuutta palveluiden ja olosuhteiden kehittämisessä.

Rakenteiden luomisessa haasteita  – Helsingin kaupunki on suuri organisaatio, mikä asettaa omat haasteensa poikkileikkaavien teemojen, kuten liik-

kumisen edistämiselle. Yhteistyörakenteiden synnyttäminen edellyttää periksi antamatonta työtä vuosiksi eteenpäin. Toisaalta, kun rakenteet saadaan luotua, myös vaikuttavuus on suurta. Minna Paajanen toteaa, että tietoa ja dataa yhdenvertaisen liikkumisen edistämisestä ja toteutumisesta on riittämättömästi.   –  Yhdenvertaisuus vaatii käsitteenä mielestäni konkretisointia, muuten vaarana on, että se jää kauniiksi päämääräksi ilman todellisia kannuksia. x

Soveltavan liikunnan lehti

19

Soveli 2 /2019


S PA R R A AJA Soveltavan liikunnan lehti

20

Soveli 2 /2019


Aloittaa voi esimerkiksi turhauttavan kokousbyrokratian purkamisesta.

TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT Mikko Käkelä

Tunne jäsenistön tarpeet Juha Heikkalan mukaan jokaisen suomalaisen järjestön ja yhdistyksen on reagoitava yhteiskunnan rakennemuutokseen ja uusien sukupolvien joustaviin tapoihin toimia. Jäsenistö vähenee ja ikääntyy, eikä hallitustyöskentely vedä puoleensa uusia kiinnostuneita. Onko järjestö- ja yhdistystoiminta todella kriisissä, kuten monessa yhdistyksessä ympäri Suomea juuri nyt koetaan?  – Ensinnäkin tilastollinen fakta on, ettei suomalainen järjestötoiminta todellakaan hiivu. Päinvastoin, meillä perustetaan ja rekisteröidään joka kuukausi noin 200 uutta yhdistystä. Vapaaehtoisten määrätkin ovat pysyneet jotakuinkin ennallaan, yhteiskuntatieteiden tohtori, konsultti Juha Heikkala sanoo. Hän on työskennellyt yli 20 vuotta suomalaisten järjestöjen parissa ja osallistunut niiden uudistumisprosesseihin. Heikkala määrittelee, että perinteinen suomalainen yhdistys on edelleen toimiva käyttöliittymä tai

kuori ihmisten yhteiselle toiminnalle. Tekemisen tavat ja sisältö olisi kuitenkin tuotava tähän päivään.  – Suomalaisista yhdistyksistä aivan omanlaisiaan tekee niiden sääntely laissa. Missään muualla maailmassa ei ole täysin samanlaista mallia. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa vapaaehtoistyötä tehdään ennen kaikkea perheen ja kirkon piirissä, ja Yhdysvalloissa taas auttaminen perustuu varakkaiden harrastamaan hyväntekeväisyyteen. Suomalainen järjestelmä yksityiskohtaisine vaatimuksineen on ohjannut yhdistyksiä korostamaan kaikenlaista virallista kokoustamista. Juha Heikkalan mukaan vähitellen kokouksista saattaa jopa tulla yhdistyksen toiminnan tärkein sisältö. Ihmiset alkujaan yhteen tuonut kiinnostava tekeminen jää tällöin sivuosaan.  – Ja sitten ollaankin tilanteessa, jossa uusien jäsenten ja aktiivien houkuttelu alkaa olla ihan syystä todella vaikeaa. Ketäpä kiinnostaisi vapaa-ajan harrastus, jossa tarjolla on lähinnä

paperinmakuista palaveeraamista ja muistioiden laatimista? Sitähän monen ihmisen työpäivät ovat muutenkin täynnä.

Kohti kuluttajaidentiteettiä Jokainen yhdistys tarvitsee mukaan myös uusia sukupolvia ollakseen olemassa tulevaisuudessakin. Nuoret ovat kasvaneet erilaisessa maailmassa kuin vanhempansa ja isovanhempansa, joten heidän koko identiteettinsä ja siten myös tapansa toimia ovat täysin toiset. Juha Heikkala kutsuu tätä koko yhteiskunnan paradigman muutokseksi.  – Iso virta vie siihen suuntaan, että ihmiset ovat yhä enemmän tietoisia kuluttajia – eivät nöyriä hallintoalamaisia. Nuoret ovat tottuneet päiväkodista asti tekemään asioita mobiilisti, joustavasti ja itseohjautuvasti. Ei heitä

Soveltavan liikunnan lehti

JATKUU

21

Soveli 2 /2019


– Myös järjestöjen pitäisi pystyä tunnistamaan jäsenkunnastaan erilaisia ryhmiä erilaisine toiveineen, Juha Heikkala sanoo.

pysty siis yhdistystoiminnassakaan pakottamaan jäykkiin ja ylhäältä saneltuihin raameihin. Tästä huolimatta moni järjestö ja yhdistys keskittyy Juha Heikkalan mukaan edelleen nimenomaan rakenteisiin. Oma organisaatio ja sen hallinnollinen tarjonta osataan yleensä kuvailla yksityiskohtaisesti. Yhtä kirkasta ei välttämättä ole, mitä arvokasta toiminnan olisi tarkoitus tuoda yksittäisen jäsenen arkeen. Heikkala listaa vielä yhden suuren yhteiskunnallisen trendin, joka vaikuttaa väistämättä myös yhdistyksiin. Suomen syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy hälyttävää tahtia. Samaan aikaan muuttoliike vie väkeä harvaan asutuilta alueilta isoimpiin kasvukeskuksiin. Monessa kunnassa ei siis enää ole sitä väestöpohjaa, jonka varaan paikalliset yhdistykset ovat aikoinaan rakentuneet.   –  Tämän saman rakennemuutoksen kanssahan kamppailee parhaillaan esimerkiksi koko sote-järjestelmäm-

me. Maaseudun lääkäripula on vasta alkusoittoa, Juha Heikkala sanoo.

Byrokratiaa keventäen Miten kaikkiin näihin valtaviin haasteisiin on mahdollista vastata? Onko perinteisten yhdistysten tilanne toivoton?   –  Positiivinen viesti on, ettei ihmisten halu kuulua johonkin ja tehdä asioita yhdessä ole hävinnyt minnekään. Moni asia on silti ajateltava uusiksi, Juha Heikkala vastaa. Aloittaa voi esimerkiksi turhauttavan kokousbyrokratian purkamisesta. Heikkalan mukaan yhdistyslaki antaa kyllä liikkumavaraa uudistaa yhdistyksen päätöksentekoa ja dokumentointia kevyempään suuntaan. Tarvittava tekniikka kulkee jo enimmäkseen mukana jokaisen taskussa tai kassissa.  – Kokousrutiinien karsiminen ei todellakaan tarkoita, että yhdistyksessä alettaisiin soheltaa vailla mitään suunnitelmallisuutta. Papereiden pitää edel-

Juha Heikkala ▹ asuu Helsingissä, 57 vuotta ▹ yhteiskuntatieteiden tohtori, yrittäjä ▹ Toimi kehitysjohtajana Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:ssä. Valmisteli uuden keskusjärjestö Valon perustamista 2009 – 2012. Viime aikoina työskennellyt esimerkiksi ammattijärjestöjen uudistumisprosesseissa. ▹ Omat liikuntaharrastukset: ”Viimeisen vuoden aikana olen hurahtanut täysin sähköpyöräilyyn. Koossa on jo yli 5 000 kilometriä.”

Soveltavan liikunnan lehti

22

Soveli 2 /2019

leen olla kunnossa esimerkiksi rahoittajien suuntaan, mutta tämä onnistuu myös ilman toistuvaa tuntikausien kokoustamista. Heikkala kertoo joidenkin yhdistysten luopuneen lähes kokonaan perinteisistä kokouksista. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on helppo tehdä hallitukselle tai koko jäsenistölle erilaisia kyselyitä ja äänestyksiä.  – Muutoinkin digitaaliset alustat antavat hyvät välineet yhyttää jäsenistö ja tiedottaa asioista. Kun sitten ollaan koolla, voidaan keskittyä varsinaiseen kaikkia kiinnostavaan tekemiseen. Lisäksi Heikkala näkee väistämättömänä vaatimuksen ammattimaistumisesta. Vapaaehtoisten määrät ovat pysyneet ennallaan, mutta pitkäjänteinen sitoutuminen on heikentynyt. Laatuvaatimukset ovat kasvaneet, eikä yhdistyksen hallinnointi kiinnosta. Tulevaisuudessa yhdistysten siis on joko palkattava työntekijä hoitamaan hallinnollisia tehtäviä tai ostettava ne ulkopuolisilta yrityksiltä.   – Tämä ei tietenkään ole yksinkertainen asia yhdistysten resurssien ja jäsenten maksukyvyn kannalta, Heikkala muistuttaa.

Kohderyhmät tunnettava Hyvin monessa järjestössä ja yhdistyksessä parannettavaa olisi Juha Heikkalan mukaan jäsenistön tuntemisessa.   –  Hieman kärjistetysti sanottuna ainoa tieto saattaa olla se, ketkä ovat maksaneet jäsenmaksunsa. Ymmär-


Verenpaineen mittaaminen voi itsessään auttaa ylläpitämään säännöllistä liikuntaharrastusta, Journal of Hypertension -lehden julkaisemat tulokset vihjaavat. Tutkimukseen osallistui 24 keskimäärin 52-vuotiasta korkeaa verenpainetta potevaa miestä ja naista. Tutkijoiden ajatuksena oli, että liikunnan aikaansaama verenpaineen alentuminen tulisi mittaamalla paremmin esiin, ja se kannustaisi liikkumaan lisää. Tulokset myös viittasivat tähän, sillä verenpainettaan mitanneet osallistuivat ohjattuun liikuntaan verrokkeja tunnollisemmin, mutta he myös liikkuivat omatoimisesti noin 30 minuuttia enemmän joka viikko. Koska tutkimus oli pieni ja kesti vain muutaman kuukauden, tuloksia kannattaa tulkita varovaisesti. Ne viittaavat kuitenkin siihen, että verenpaineen mittaaminen voi kannustaa liikkumaan enemmän. Lähde: Uutispalvelu Duodecim

KOONNUT Tupu Sammaljärvi

rys ihmisten tarpeista on monesti hävettävän huonoa. Kun taas esimerkiksi pankki, vakuutusyhtiö tai kaupparyhmä haluaa tietää pienimmänkin yksityiskohdan asiakkaistaan. Yritysmaailman kohderyhmäajattelussa olisikin Juha Heikkalan mielestä mallinnettavaa myös vapaaehtoistoiminnassa. Hän mainitsee kansanterveys- ja potilasjärjestöjen jo lähteneenkin osin tähän suuntaan: tunnistamaan jäsenkunnastaan erilaisia ryhmiä erilaisine toiveineen. Tämän jälkeen on mahdollista miettiä, millaiset toimintamuodot palvelisivat kutakin kohderyhmää parhaiten. Väestörakenteen muutokseen oikeastaan ainoa järkevä suhtautumistapa on Heikkalan mukaan käytännöllinen realismi. Muuttovirta maalta kaupunkeihin on globaali trendi, eikä mikään ennusta sen laantuvan.  – Yhdistysaktiivien olisi osattava tarvittaessa myöntää myös se, ettei jatkamisen edellytyksiä yksinkertaisesti enää ole. Hirttäytyminen kerran luotuun rakenteeseen ei voi eikä saa olla mikään itsetarkoitus. Kuihtuneen yhdistyksen sinnittely ei myöskään ole paras tapa kunnioittaa hienoja perinteitä, Heikkala toteaa. Kansanterveys- ja potilasjärjestöjen kentässä on hänen mukaansa runsaasti mahdollisuuksia yhteistyöhön ja jopa yhdistymisiin – niin oman järjestön sisällä kuin yli diagnoosirajojenkin. Useiden järjestöjen Yksi elämä -toiminta on tästä erinomainen esimerkki. Juha Heikkalan mukaan näköpiirissä on myös jännittäviä ja innostavia mahdollisuuksia. Välttämätön sote-uudistus toteutuu jossakin vaiheessa, ja siinä terveysjärjestöillä saattaa olla varattuna aivan uusi rooli. Tulevaisuuteen voi siis suhtautua haasteista huolimatta odottaen.  – Onnittelen lämpimästi jokaista yhdistyksissä toimivaa ihmistä – te olette tehneet hienon ja tärkeän valinnan. Toivotan myös voimia nostaa arvokasta toimintaa entistä enemmän esille ja tehdä markkinointityötä. Kavereille voi kertoa omasta yhdistyksestä ja kutsua heitä mukaan. x

T U T K I T T UA

Verenpaineen mittaaminen kannustaa liikkumaan

Koiranomistajat liikkuvat enemmän Koiranomistajat näyttäisivät saavuttavan liikuntasuositusten mukaiset liikuntamäärät selvästi muita todennäköisemmin, tieteellisessä Scientific Reports -lehdessä julkaistu brittitutkimus osoittaa. Koiran ulkoiluttaminen voikin olla monille terveyttä edistävä päivärutiini. Tulosten perusteella koiraansa ulkoiluttavat saavat liikuntaa liikuntasuositusten mukaiset 150 minuuttia viikossa noin neljä kertaa todennäköisemmin kuin samoilla seuduilla asuvat, joilla ei ole koiraa. Myös koiraperheiden lapset näyttäisivät liikkuvan muita enemmän. Tulosten valossa vaikuttaa siltä, että koiran kanssa tehtävät kävelylenkit voivat olla terveyttä edistäviä ja auttavat mahdollisesti välttymään esimerkiksi liikakiloilta ja diabetekselta. Lähde: Uutispalvelu Duodecim

Hiihtävän miehen verenpaine pysyy kurissa Hiihtäminen on tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan hyvä keino pitää huolta terveydestä. Jo tunti viikossa auttaa keski-ikäisiä miehiä välttymään verenpaineen nousulta. Journal of Hypertension -lehden julkaisemat tutkimustulokset perustuvat 1 800 kuopiolaismiehen 25-vuotiseen seurantaan, ja niiden perusteella viikoittain 1 – 60 minuuttia hiihtävien riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen oli noin 30 prosenttia pienempi kuin saman ikäisten, jotka eivät hiihdä. Yli tunnin hiihtävien riski oli puolestaan noin 40 prosenttia pienempi. Hiihtoa harrastavat säästyivät myös tyypin 2 diabetekselta muita todennäköisemmin. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näyttöä liikunnan terveyshyödyistä ja osoittavat myös hiihtämisen sopivan terveyden vaalimiseen. Lähde: Uutispalvelu Duodecim

Soveltavan liikunnan lehti

23

Soveli 2 /2019


TEKSTI Tupu Sammaljärvi

Puutteellinen ohjeistus näkyy VAU:n raportti käy läpi liikuntajärjestöjen yhdenvertaisuussuunnitelmia liikkumis- ja toimintaesteisten näkökulmasta. Päällimmäisenä on huomio, että suunnitelmien kirjo on laaja. Vammaisurheilu ja -liikunta ry:n, VAU:n, viime vuoden lopulla julkaiseman selvityksen tavoitteena on tuottaa tietoa järjestöjen yhdenvertaisuustyön kehittämisen tueksi. Aineistona ovat vuosina 2015 – 2018 laaditut, 117 liikuntajärjestön, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Arviointi on rajattu vammaisuuteen, terveydentilaan ja toimintakykyyn. Raportin kokosivat

VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari ja liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelija Vilja Sipilä. Suunnitelmista 86 prosentissa mainitaan vammaisuus, terveydentila ja toimintakyky. Konkreettisia esimerkkejä liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden osallistumiseen liittyen on kirjattu 84 prosenttiin dokumenteista. 73 prosentissa mainitaan erityis-

ryhmille tai liikkumis- ja toimintaesteisille kohdennetut palvelut, kuten vammaisurheilu.

Kilpaileminen ja harrastaminen Lajiliitoista 60 prosenttia kertoo toteuttavansa vammaisurheilua jossakin muodossa tai suunnittelee erityisryh-

Osallistumisen kaksoisstrategia

Kuva Lauri Jaakkola

▹ Tavoitteena inkluusio. ▹ Kyse siitä, että kohdennettuja palveluja järjestetään käsikädessä valtavirtaistamisen edistämisen kanssa. ▹ Perustuu vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen. ▹ VAU kutsuu kaksoisstrategiaa yhdessä ja erikseen -periaatteeksi, jossa yhdessä-käsitteen alla voidaan toteuttaa yhteistyötä myös eri vamma- tai diagnoosiryhmien välillä.

Etenkin lajiliittojen suunnitelmissa oli Aija Saaren mukaan joitakin helmiä.

Soveltavan liikunnan lehti

24

Soveli 2 /2019


mille suunnattujen palveluiden toteuttamista. Kilpaileminen kulkee usein käsikädessä matalan kynnyksen harrastamisen kanssa. Dokumenttien kirjavuus ei kuitenkaan mahdollista syvällistä arviointia siitä, kumpaa järjestöissä painotetaan enemmän. 43 prosenttiin suunnitelmista on kirjattu toimia, jotka viittaavat osallistumisen kaksoisstrategiaan eli siihen, että rinnakkain on sekä kohdennettuja että kaikille avoimia palveluja.

Vammaiset palvelujen kohteena Vain 13 prosenttia suunnitelmista huomioi sen, että liikkumis- ja toimintaesteinen henkilö on potentiaalinen työntekijä tai vapaaehtoistoimija. Tämä viittaa Saaren ja Sipilän mukaan siihen, että vammaiset nähdään perinteiseen tapaan palvelujen kohteena. Liikkumis- ja toimintaesteisten pal-

velut ja osallistuminen nähdään enemmän erillisinä ja kohdennettuina kuin yleisesti kaikille tarjolla olevina, avoimina. Yleisesti arvioiden heikoimmissa dokumenteissa on menty rimaa hipoen vain siteeraamalla yhdenvertaisuuslakia ja toteamalla, että järjestö sitoutuu noudattamaan sitä. Myös perusteellisia ja hyvin laadittuja suunnitelmia on tehty.

Ohjeistukseen huomiota Aija Saari ja Vilja Sipilä arvioivat, että järjestöt ovat joutuneet laatimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmansa puutteellisella ohjeistuksella. Tämän vuoksi dokumentit ovat sisällöltään, laajuudeltaan ja käsittelytavoiltaan hyvin erilaisia. Etenkin pienille järjestöille suunnitelman laadinta onkin ollut vaativa tehtävä. Raportissa esitetään, että liikuntaa

edistävien järjestöjen tulisi päivittää suunnitelmansa vähintään 2 – 3 vuoden välein. Hyvässä suunnitelmassa ovat mukana prosessin kuvaus, nykytila, tavoitteet, toimet, vastuut ja seuranta.

Valtionavun piirissä 124 järjestöä Yhdenvertaisuuslaki astui voimaan 1.1.2015. Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on velvollisuus arvioida ja edistää yhdenvertaisuuden toteutumista toimintaympäristössään. VAU:n raportti muistuttaa, että liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden erityisryhmiin kuuluu jopa viidesosa väestöstä. Vuodesta 2016 alkaen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma on ollut liikunta- ja urheilujärjestöjen valtionapukelpoisuuden ehto. Liikunnan valtionavun piirissä vuonna 2018 oli 124 liikuntajärjestöä. x

TEKSTI Tupu Sammaljärvi

”Suunnitelmaa ei voi kopioida” Tutkimuspäällikkö Aija Saari sanoo, että parhaissa dokumenteissa yhdenvertaisuustyötä tarkastellaan oman lajin tai toimintaympäristön kehyksessä. Päällimmäiseksi, hyväksi havainnoksi Aija Saari nostaa, että OKM on saanut liikuntajärjestöt pohtimaan omaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötään. Pisimmälle edenneet järjestöt ovat ottaneet suunnitelman oman toimintansa kehittämisen työkaluksi.   –  Parhaissa dokumenteissa yhdenvertaisuustyötä tarkastellaan oman lajin tai toimintaympäristön kehyksessä. Suunnitelmaa ei voi kopioida toiselta liitolta. Lisäksi ymmärretään, että kyseessä on jatkuva prosessi, jolla on omat vastuuhenkilöt ja jota seurataan säännöllisesti. Etenkin lajiliittojen suunnitelmissa oli Aija Saaren mukaan joitakin helmiä, kuten Lumilauta-, Pallo-, Ratsastajain-, Salibandy- ja Uimaliiton

yhdenvertaisuus- ja tasa-arvodokumentit.  – Ne ovat onnistuneet hankalassa tehtävässä eli sanoittamaan vammaisten kilpaurheilun ja matalan kynnyksen harrastamisen osaksi laajaa yhdenvertaisuustyötä. Entä mitä suosituksia antaisit opetus- ja kulttuuriministeriölle jatkoa ajatellen?  – Hyvin alkanutta keppi-porkkana -politiikkaa kannattaa jatkaa, mutta järjestöt tarvitsevat selkeät ohjeet yhdenvertaisuusdokumenttien laatimiseksi ja läpinäkyvät arviointikriteerit. Ministeriön tulisi vaatia, että dokumentti on näkyvissä esimerkiksi järjestöjen omilla verkkosivuilla, koska se lisää yhdenvertaisuustyön läpinäkyvyyttä, Aija Saari sanoo. x

Soveltavan liikunnan lehti

25

Soveli 2 /2019


Maiju Piispa näkee erityisliikunnanohjaajan roolin tulevaisuudessa kasvavan.

TEKSTI Tupu Sammaljärvi

Erkkaohjaajien uudet haasteet Ensimmäiset erityisliikunnanohjaajat, ”erkkaohjaajat”, palkattiin kuntiin 1980-luvulla. Kyselyjen valossa näyttää siltä, että päätoimisia erityisliikunnanohjaajia on tänä päivänä vähintään 150.

Soveltavan liikunnan lehti

26

 – Voitaneen arvioida, että kunnissa on vähintään 600 – 700 soveltavan liikunnan työntekijää (päätoimiset, osa-aikaiset ja sivutoimiset), sanoo suunnittelija Saku Rikala Valtion liikuntaneuvostosta. Rikala toteaa, että lisätarvetta erityisliikunnanohjaajille on.  – Jo silläkin perusteella, että väestö ikääntyy ja samalla heikkokuntoisten

Soveli 2 /2019

ikääntyneiden määrä kasvaa. Toki tärkeää olisi saada liikkumisen ja liikunnan edistäminen myös osaksi muiden kuin liikunta-alan toimijoiden arkea. Samaa sanoo verkostokoordinaattori Tiina Siivonen Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:sta:  – Tarvetta on, sillä tällä hetkellä on arvioitu, että 15 prosenttia Suomen väestöstä on soveltavan liikunnan piiris-


sä. Se on paljon ja väestö vanhenee, joten tarvetta on tulevaisuudessakin.

Eri tasoisia toimintakykyjä Siivosen mukaan soveltavan liikunnan parissa on henkilöitä, joilla on hyvin eri tasoisia toimintakykyjä, sairauksia ja vammoja.  – Esimerkiksi vaikeammin vammaiset putoavat pois ryhmistä. Kyseisissä ryhmissä osallistujamäärä saattaa olla pieni, mutta avun tarve on suuri. Helpommin löytyy Siivosen mukaan ryhmiä, joissa osallistujamäärä on suurempi ja osallistujat pärjäävät itsenäisemmin.   –  Lisätarvetta ohjaajille on myös siksi, että suunnitteluun, koordinointiin ja toteuttamiseen menee aikaa. Jos kunnassa on kokopäiväinen tai jopa kaksi erityisliikunnanohjaajaa, niin ryhmät olisivat monipuolisempia ja yhteistyöhön voitaisiin panostaa seurojen ja muiden liikuntapalveluja tarjoavien tahojen kanssa.

Kunnan tehtävä Tiina Siivonen jatkaa:  – Joissakin kunnissa ei ole lainkaan soveltavaa liikuntaa. Liikuntalaki kuitenkin määrittää sen kunnan tehtäväksi sanoin: ”Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle: järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen.” Erityisliikunnanohjaajien lisääminen tuo Tiina Siivosen mukaan laatua ja monipuolisuutta, mutta ei kuitenkaan estä osallistumista vammattomien ryhmiin tai seuratoimintaan.

”Ydin pitää säilyttää” Saku Rikalan mukaan samalla kun käsite erityisliikunnasta ja soveltavasta liikunnasta on yhä häilyvämpi, myös erityisliikunnanohjaajien työnkuvat ovat osin entistä häilyvämpiä.   –  Esimerkiksi joissakin kunnissa maahanmuuttajien liikunta on sisällytetty erityisliikunnanohjaajien toimenkuvaan. Vuonna 2015 opetus- ja kulttuuriministeriön erityisliikunnan suunnittelijan tehtävästä eläköitynyt Kari Koivu-

mäki toteaa VAU:n verkkosivujen haastattelussa, että erityisliikunnanohjaajat kohtaavat tänä päivänä uusia haasteita.  – Mielestäni toimenkuvien ydin pitää säilyttää sellaisena, että peruspohja säilyy vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja ikäihmisten liikunnan ohjauksessa ja organisoinnissa, Koivumäki toteaa haastattelussa. Tiina Siivonen sanoo, että työnkuva on muuttumassa.  – Joidenkin erityisliikunnanohjaajien nimike on muuttunut esimerkiksi koordinaattoriksi tai hyvinvointi-

vastaavaksi. Tällöin voi olla, että soveltavan liikunnan osuus työpanoksesta pienenee ja nimekkeen alla tehdään paljon muutakin. Siivonen kertoo kuulleensa, että eräästä erityisliikunnanohjaajasta tuli koordinaattori ja soveltavan liikunnan ohjaukset hoituvat nyt kenen tahansa liikunnan ohjaajan toimesta.  – Jos ohjaaja on vaihtuva, niin ohjaaja ei opi tuntemaan osallistujia. Tunteminen helpottaa ohjauksen suunnittelua ja soveltamista, Tiina Siivonen muistuttaa. x

TEKSTI Tupu Sammaljärvi

Ilo nähdä liikunnan riemu Kysyimme kahdelta erityisliikunnanohjaajalta ajatuksia työstä ja sen tulevaisuudesta. Vastaajina ovat Maiju Piispa Pirkkalasta ja Katriina Merkkiniemi Rovaniemeltä. Kysymykset 1. Kauanko olet työskennellyt erityisliikunnanohjaajana? 2. Mitä työhösi kuuluu? 3. Onko työnkuva muuttunut? 4. Onko työmäärä kasvanut? 5. Ovatko resurssit pysyneet työmäärään nähden riittävinä? 6. Miltä työn tulevaisuus näyttää? 7. Pidätkö työstäsi ja miksi? 8. Mitä toiveita sinulla on työtäsi ajatellen?

Maiju Piispa, Pirkkala

sä liikunnanohjaajana ja fysioterapeuttina. 2. Työ on monipuolista sisältäen soveltavien liikuntaryhmien ohjaamista, liikuntaneuvontaa, yhteistyötä kunnan eri sektoreiden, yhdistysten ja urheiluseurojen kanssa, soveltavan liikuntatarjonnan kehittämistä sekä palveluista tiedottamista. Ohjaan asiakkaita lapsista ikäihmisiin asti. 3. Joka lukuvuosi työ muuttuu hiukan sisäisten (esimerkiksi ohjaajavaihdokset) ja ulkoisten (kuten liikuntatilojen remontit) syiden vuoksi. Liikuntaneuvonta on lisääntynyt viidessä vuodes-

1. Viisi vuotta, josta äitiyslomat ovat pätkäisseet osan pois. Tätä ennen olin töis-

Soveltavan liikunnan lehti

JATKUU

27

Soveli 2 /2019


Yhdessä tekemällä saamme toi­min­taa yhä kehitettyä ja laajennettua.

saatetaan jossain vaiheessa maaliin asti. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten määrä ei ole laskemassa. Kuntalaisten liikunta- ja toimintakykyisyyden säilyttäminen mahdollisimman pitkään korostuu entisestään. Soveltavien liikuntaryhmien tarve ei ainakaan vähene.

Katriina Merkkiniemi sanoo, että yhteistyötä tullaan lisäämään eri hallintokuntien kanssa.

sa. Erityisliikunnanohjaajana teen yhteistyötä terveyspalveluiden kanssa ja annan liikuntaneuvontaa lääkäreiden, sairaan- ja terveydenhoitajien sekä fysioterapeuttien lähettämille asiakkaille. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa vaihtelee vuosittain. 4. Työn määrä ja luonne vaihtelevat ja muuttuvat vuoden aikana. Ohjauskausien aikaan ohjaustunnit vievät työajasta ison osan. Joulun aikaan ja kesällä on vähemmän ohjauksia, jolloin on enemmän aikaa suunnittelulle ja yhteistyön luomiselle. Työn määrään pystyn jonkun verran itse vaikuttamaan. Joskus on osattava kieltäytyä mielenkiintoisistakin projekteista tai siirrettävä niitä tulevaisuuteen. Joitain projekteja pystyn delegoimaan toisille liikunnanohjaajille. 5. Resurssien kohdentamista pohdimme liikuntapalveluissa vuosittain. On tärkeää osata kohdentaa erityisliikunnanohjaajan resurssit oikein juuri näitä palveluja tarvitseville. Meidän kunnassamme, Pirkkalassa, on hyvä tilanne, sillä liikuntapalvelut on saanut lisää resursseja terveysliikuntaan sekä lasten ja nuorten liikuntaan. 6. Näen kunnan liikuntapalvelujen ja erityisliikunnanohjaajan roolin tulevaisuudessa kasvavan, kun sote-uudistus

Soveltavan liikunnan lehti

28

7. Pidän työstäni paljon. Saan käyttää niin fysioterapeutin kuin liikunnanohjaajan koulutuksista saamiani tietoja ja taitoja. Työn monipuolisuus ja työnkuvaan vaikuttaminen pitävät työn mielenkiintoisena ja minut aktiivisena kehittämään itseäni. Asiakkaiden onnistumiset ja toimintakyvyn säilyminen antavat paljon tsemppiä työn tekemiseen. Saan työstä päivittäin onnistumisen kokemuksia. 8. Isona toiveena olisi löytää jokaiselle kuntalaiselle oma tapa liikkua ja saada iloa elämään liikunnan avulla. Toiveena on lisätä yhteistyötä yhdistysten, urheiluseurojen ja ympäryskuntien erityisliikunnanohjaajien kanssa, jotta saisimme lisättyä soveltavan liikunnan tarjontaa ja tapahtumia.

Katriina Merkkiniemi, Rovaniemi 1. Vuodesta 2000 lähtien. Työurani alkoi vuonna 1995 Rovaniemen kaupungin uimahallin, Vesihiiden, uimaopettajana, minkä jälkeen siirryin erityisliikunnanohjaajaksi. 2. Soveltavan liikunnan organisointi, muun muassa toimintakauden suunnittelu, tilojen varaaminen eri toimintaryhmille, ohjaajien hankkiminen ja palkkaaminen, liikuntatoiminnan seu-

Soveli 2 /2019

ranta ja kehittäminen, liikuntaryhmien ohjaaminen, tapahtumien organisointi, erityisjärjestöjen tukeminen / konsultointi, yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden kanssa sekä palveluiden markkinointi ja tiedottaminen 3. Työnkuva on muuttunut hieman. Kaupungilla toimii kolme liikunnanohjaajaa, joilla jokaisella on oma vastuualueensa. Aikaisemmin ohjasin myös hyväkuntoisia senioreita. 4. Omien ohjauksien viikoittainen työmäärä on hieman vähentynyt. Nyt ehdin paremmin keskittymään toiminnan kehittämiseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. 5. Ovatko resurssit pysyneet työmäärään nähden riittävinä? Kyllä. Työ on toki välillä hektistä, jos viikoittaisten toimintojen lisäksi on esimerkiksi tapahtumien järjestämistä. Yhteistyö oppilaitosten kanssa on tärkeää varsinkin tapahtuminen järjestelyissä. 6. Työn tulevaisuus? Poikkihallinnollista yhteistyötä on tehty vammais- ja sosiaalipalveluiden sekä koulupalvelun kanssa. Yhteistyötä tullaan lisäämään myös muiden hallintokuntien kanssa. 7. Tykkään työstäni. Toki hetkittäin tulee riittämättömyyden tunne, mutta työ on palkitsevaa ja on ilo nähdä osallistujien kasvoilta liikunnan riemu. 8. Toiveet? Yhteistyön lisääminen eri tahojen kans­sa. Yhdessä tekemällä saamme toi­min­taa yhä kehitettyä ja laajennettua. x


TEKSTI Susanna Hakuni

K I R JA-A RV I O

Humpuukin kimppuun tutkitulla tiedolla Juha Hulmin Lihastohtori 2: Hautaa Humpuuki – Tutkitulla Tiedolla Tavoitteisiin -kirja on itsenäinen jatko-osa vuonna 2015 ilmestyneelle Lihastohtori-teokselle. Tässä osassa pureudutaan ensimmäistä kirjaa syvemmin erilaisten ravintoon ja treenaamiseen liittyvien humpuukiväittämien kumoamiseen. Juha Hulmin Lihastohtori 2 -kirja on jaoteltu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa luodaan pohjaa ja perusteita kriittiseen ajatteluun ja tutkimustiedon ymmärtämiseen, ja heti toisessa osassa päästään käytännön esimerkkien kautta Juha Hulmi testaamaan tätä tietoa, Lihastohtori 2. kun kappaleessa opastetaan erottamaan luotettava tieto humpuukista. Kirjan kolmas osa sisältää tutkittua tietoa harjoittelusta, ravinnosta ja elintavoista, ja viimeisessä osiossa keskitytään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kirjan loppuun on koottu ohjeita voimaja lihaskuntoharjoitteluun. Kirjan luvataan esittelytekstissä sopivan kaikille tutkittuun tietoon perustuvista valinnoista, treenaamisesta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille. Tämä väite pitää paikkansa, sillä kirjan suurimmat ansiot ovat ehdottomasti huomattavan perusteellisessa aiheeseen liittyvässä tutkimustyössä, jo kirjan loppukappaleen kiitoslista kirjan vertaisarvioineista ammattilaisista vakuuttaa. Myös kirjan loppuun koottu mittava lähde- ja lisätietoluettelo tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet perehtyä aiheeseen syvällisemmin, jos jokin osa-alue kiinnostaa erityisesti. Kirjan lukemiskokemus on sujuva – itse ahmaisin sen kertalukemalla yhden illan aikana, joten tekstissä oli selkeästi imua. Ainakin osalle erityisliikkujista osa kirjan treeniohjeista ja esimerkiksi harjoituksen tehon maksimoinnista saattavat jäädä kaukaisiksi. Oppaan ravinto-osio tarjoaa perustietoa ja hyötyä myös vähemmän liikkuville esimerkiksi järkevän syömisen ja painonhallinnan tueksi silloin, kun liikunnan määrää on vaikea lisätä. Myös elämäntapoja kokonaisuutena tarkasteleva luku sopii kaikenlaisille lukijoille, ja tavoitteenasetteluun

Kaikkiin asioihin et voi itse vaikuttaa etkä voi syyllistää itseäsi. liittyvät kappaleet tarjoavat motivaatiota ja mukavan realistisen näkökulman elämäntapamuutoksista haaveileville. Myös kirjan alkuosio kriittisen ajattelun perusteista tutkitun tiedon ja humpuukin erottamiseksi toisistaan on hyvää ja tarpeellista luettavaa kaikille, eikä pelkästään liikuntaan liittyen. Kahden ensimmäisen osion elävästi ja mieleen jäävästi avatut termit ja vaikuttamisen tekniikat auttavat konkreettisesti tunnistamaan ja arvioimaan niitä malleja ja väittämiä, joilla humpuukitietoa usein välitetään. Perättömät terveysväittämät tai tuotteiden myyntilupaukset kun eivät nykypäivänä ole enää vain koomisia mainoksia ihmeaineista, vaan useimmiten terveyteen tai lääketieteeseen liittyviä ”uutisia” tai vaikkapa suositun bloggarin suulla kerrottuja faktoja. Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäisiksi teeseiksi mieleen jäivät ajatus kohtuullisuudesta niin syömisen, harjoittelun kuin niiden luomien odotusten ja tavoitteiden kanssa – ylilyönnit suuntaan tai toiseen harvemmin tuottavat hyviä tuloksia. Hyvä ja laadukas ravinto, itselle sopiva määrä liikuntaa ja riittävä lepo ovat jokaisen liikkujan elämänlaatuun vaikuttavia peruspilareita. Kirjan loputonta yksilökeskeisyyttä kritisoiva viesti siitä, etteivät kova tahto ja unelmien tavoittelu vielä yksinään kanna pitkälle, auttaa varmasti myös erityisliikkujaa keskittymään vahvuuksiin ja suhtautumaan harjoitteluun realistisesti. Lihastohtorin sanoin: ”Lohduttaudu sillä, että kaikkiin asioihin et voi itse vaikuttaa etkä voi syyllistää itseäsi.” x

Soveltavan liikunnan lehti

29

Soveli 2 /2019


TEKSTI JA KUVAT Tupu Sammaljärvi

Parkrun silittää otsan rypyt Kymmeniä juoksijoita ja kävelijöitä kokoontuu lauantaiaamuna Tampereen Ratinanniemen rantaan. Mukana on myös yksi pyörätuolilla liikkuva. Meininki on iloinen ja rento. Kyse on kansainvälisesti levinneestä Parkrun-tapahtumasta. Parkrun toteutetaan vapaaehtoisvoimin, se on ilmainen, viikoittainen ja kaikille avoin.  – Kynnys on matala. Ei tarvitse kuin tulla paikalle ja lähteä kävelemään tai juoksemaan, kertoo Leena Heino, joka on aloittamassa 77:nnen puistojuoksunsa.  – Parkrun on erittäin mukava tapa tutustua muihin ihmisiin. Tärkeää ei ole mennä otsa kurtussa vaan tässä otsan rypytkin suoristuvat, Leena Heino nauraa. Kuljettava Parkrun-matka on viiden kilometrin mittainen. Reitti liikuttaa kulkijoita pitkin kauniita Pyhäjärven rantoja.   – Tämä on matalan kynnyksen tapahtuma, mukana on monenlaista porukkaa. Porukka on sopuisa, ja kaik-

Helppo tulla mukaan: Sama aika ja sama paikka, joka viikko. ki menevät omaa tahtiaan, kertoo Jenni Lahtinen, joka kulkee reitin kilpakävellen.  – Tulen tänne aina välillä porukan sekaan, se tuo vaihtelua treeniin, hän sanoo. Viiden kilometrin lenkki sujahtaa Lahtiselta noin puoleen tuntiin.

Tärkeät vapaaehtoiset Vapaaehtoistoimijat Elviira Heino, Raija Vierinen ja Nina Haikonen pystyttävät startti- ja maalipistettä. Vapaaeh-

Parkrun, avoin liikuntatapahtuma ▹ Iso-Britanniasta lähtöisin oleva Parkrun-juoksutapahtuma. ▹ Maailmalla yli 2,5 miljoonaa harrastajaa kerännyt tapahtuma. ▹ Parkrunissa liikutaan yhdessä viiden kilometrin pituinen merkattu reitti, jonka voi juosta, hölkätä tai kävellä. Reitti on esteetön ja mukaan voi ottaa myös lapset ja koiran. ▹ Parkruniin osallistuminen vaatii rekisteröitymisen ennakkoon tapahtuman sivuilla. ▹ Kyseessä on kaikille avoin, maksuton, hauskanpitoon ja yhteisöllisyyteen perustuva hyvänmielen liikuntatapahtuma, joka järjestetään vapaaehtoisvoimin. ▹ Jokainen osallistuja saa virallisen aikansa ja tapahtuman lopuksi halukkaat voivat lähteä yhdessä käymään kahvilla.

Soveltavan liikunnan lehti

30

Soveli 2 /2019

toisia on joka kerta mukana viisi-kuusi. Vapaaehtoiset ottavat juoksijoille ja kävelijöille aikaa.   –  Ilman vapaaehtoisia tapahtumaa ei järjestettäisi, Heino, Vierinen ja Haikonen sanovat.  – Yleensä niillä, jotka toimivat vapaaehtoisina, on jokin paikka kipeänä.  – Tämä on kiva porukka, johon on helppo tulla mukaan. Sama aika ja sama paikka, joka viikko. Vähimmillään on ollut 20 juoksijaa, enimmillään 110. Vakikävijät Tuire ja Janne-Matti Koskinen ovat taas valmiina lähtöön. Janne-Matti istuu juoksutuolissa.  – Yli 50 kertaa olemme olleet mukana, juosseet ja kävelleet, ja kovat ovat ennätykset, Tuire Koskinen naurahtaa.  – Jansku tykkää harrastaa ja minulle tämä on omasta kunnosta huolehtimista. Joka viikko pyritään lähtemään reippaalle lenkille. Juoksutuoli on hyvä, sillä pyörätuoli olisi talvisaikaan aika mahdoton, Tuire sanoo.

Tossut mukaan ulkomaille Suomessa Parkrun-tapahtumia järjestetään ainakin Tampereella, Asikkalassa ja Helsingissä. Tampereella ensimmäinen Parkrun oli lokakuussa 2017.  – Muuallekin tapahtuma on tarkoitus saada. Sopivia reittejä vain on vai-


– Joka viikko pyritään lähtemään reippaalle lenkille. Tuire ja JanneMatti Koskinen ovat Tampereen Parkrunin vakikävijöitä.

Nina Haikonen esittelee Takimmainen-liiviä, jonka kantaja kulkee aina porukan viimeisenä varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Jenni Lahtinen on kilpakävelijä, jolle Parkrun on mukavaa vaihtelua treeniin. Matalan kynnyksen tapahtumassa kuljettava matka on viiden kilometrin mittainen.

Kymmeniä ja kymmeniä kertoja Parkrunissa on Nina Haikosella (vas.), Elviira Heinolla ja Raija Vierisellä takana. Nyt he ovat mukana vapaaehtoisina toimitsijoina.

kea löytää. Pitää olla 2,5 kilometrin lenkki, joka sitten juostaan tai kävellään kahteen kertaan. Parkrun syntyi Englannissa vuonna 2004. Siellä tapahtumaan liittyy monenlaisia leikkejä ja kisailuja, tietää Leena Heino.  – Konsepti on levinnyt samanlaise-

na Englannista ympäriinsä. Juuri tällä hetkellä esimerkiksi Japanissa on tultu maaliin, Heino tietää.  – Otan aina tossut mukaan ulkomaille, sillä Parkrunin voi juosta monessa paikassa. Tapahtuman sosiaalisuudesta ja rentoudesta kertoo, että juoksun ja kävelyn jälkeen kokoonnutaan mukavaan

kahvilaan juomaan kupposet hyvän leivonnaisen kera.   –  Eikä mitään puuroa syödä vaan vaikka mansikkawiener, Heino sanoo. x

Lähde: Tampereen kaupungin verkkosivut

Soveltavan liikunnan lehti

31

Soveli 2 /2019


L I I K U N TAV I N K K I

TEKSTI JA KUVAT Tupu Sammaljärvi

Kävelyfutiksessakin tulee hiki Helsinkiläinen Anne Stenman, 63 ja vantaalainen Timo Lehtonen, 36, ovat harrastaneet kävelyfutista reilun vuoden verran. Laji on heidän mielestään mainio tapa huolehtia kunnosta.  – En tiennyt lajista mitään, mutta menin kokeilemaan, kun pyydettiin. Sen jälkeen päätin lähteä mukaan aina kun mahdollista. Täytyy liikkua, että pysyy kunnossa, Timo Lehtonen sanoo.  – Minä harrastan juoksua, pyöräilyä ja uintia. Oman kuntoni vuoksi, eikä sairauksia olekaan. Kävelyfutiskin on kivaa, Anne Stenman jatkaa. Molemmat ovat tutustuneet lajiin Klubitalon kautta, ja he pelaavat samassa joukkueessa. Anne Stenman on innostunut lajista niin paljon, että vetää toisinaan harjoituksia.  – Pelaajia on mukana 8 – 10; osa tulee muualta Helsingin seudulta ja ”omaa” väkeä on 4 – 5 harrastajaa, Stenman ja Lehtonen kertovat.

”Konosmaista” etenemistä  – Kävelyfutis on reipasta liikuntaa. Juosta ei saa, siitä tule rangaistus, Timo Lehtonen kertoo.  – Se on semmoista ”konosmaista” etenemistä. Toisen jalan on aina oltava maassa, Anne Stenman selventää.  – Fyysistä kontaktia ei saa ottaa toiseen pelaa-

Ei kynnyksiä, kuka vain voi tulla mukaan. jaan, ja sivurajaheiton sijasta on sivurajapotku, Lehtonen jatkaa. Heitot saavat olla korkeita, potkut eivät, ja päällä ei saa pukata.  – Kävelyfutis on vähän helpompaa ja rauhallisempaa kuin tavallinen futis. Se sopii, jos ei ole aiemmin pelannut jalkapalloa tai jos pitää futista liian rankkana, Lehtonen sanoo.  – Kävelyfutiksessa saa helpotettuna tuntumaa futikseen. Sinä saa lajista kokemuksia ja voi pitää hauskaa. Alku- ja loppuverryttely kuuluvat ohjelmaan.

Pätevä ohjaaja mukana Stenman ja Lehtonen käyvät pelaamassa kerran viikossa tunnin kerrallaan. Mukana on pätevä oh-

Kukunori ry ja kävelyfutis ▹ Kukunori ry on kansalais- ja ihmisoikeusjärjestö sekä ajatus- ja toimintahautomo. ▹ Kävelyfutis on STEA:n rahoittama kolmivuotinen hanke, jonka tarkoituksena on parantaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sosiaalisen liikunnan mahdollisuuksia Suomessa. ▹ Hanke pyrkii saattamaan sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä urheiluseuroja yhteen ja juurruttamaan kävelyfutiksen osaksi suomalaista palloilukulttuuria. ▹ Kävelyfutis tekee tiivistä yhteistyötä Suomen Palloliiton kanssa.

Lähde: kukunori.fi

Soveltavan liikunnan lehti

32

Soveli 2 /2019


jaaja. Normiharkkojen lisäksi pelataan joskus sarjapelejä ja cup-otteluita.  – Kukunori-cup on tänäkin vuonna. Siellä menee koko päivä ja kaikilla on hauskaa, Lehtonen kertoo. Kävelyfutista pelataan talvella hallissa ja kesällä ulkona. Maaleina käytetään jalkapallo- tai sählymaaleja. Jos porukkaa on vähän, käytetään puolikasta kenttää, jos paljon, käyttöön otetaan koko kenttä. Varusteurheilua kävelyfutis ei ole:  – Tarvitaan t-paita ja verkkarit, sisällä sisäpelikengät ja ulkona nappulakengät tai lenkkarit, Timo Lehtonen sanoo. Pelaajia pitää olla vähintään 4+4. Joskus peliin otetaan maalivahdit, joskus kaikki pelaavat kenttäpelaajina ja vartioivat samalla maaleja.  – Tässä lajissa ei ole kynnyksiä. Kuka vain voi

tulla mukaan, ja huilata saa aina, kun siltä tuntuu, Anne Stenman sanoo.  – Aika rankkaa kävelyfutis on: helppoa, mutta hiki tulee, Timo Lehtonen kuvailee. x

Klubitalot ▹ Tarjoavat mielekästä ja tavoitteellista tekemistä ja toimintaa mielenterveyskuntoutujille.  ▹ Vertaistukea ja tukea opiskeluihin ja työelämään.  ▹ Klubitaloja on Suomessa reilut 20.  ▹ Ne ovat yhteisöjä, jotka keskittyvät vahvuuksiin, eivät diagnooseihin.

Lähde: suomenklubitalot.fi

Anne Stenman ja Timo Lehtonen ovat innokkaita kävelyfutiksen puolestapuhujia. Laji on heidän mielestään paitsi kiva myös reipasta liikuntaa.

Soveltavan liikunnan lehti

33

Soveli 2 /2019


TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT  Mikko Käkelä

Folkhälsan saa kaikenikäiset liikkeelle Folkhälsan on vireä liki satavuotias sosiaali- ja terveysjärjestö. Soveltava liikunta on merkittävä osa sen toimintaa. Hyvin monelle suomalaiselle nimestä Folkhälsan ensimmäiseksi mieleen tulee vesiliikunta eri muodoissaan. Järjestön uimakouluissa sekä vauvauinti- ja allasjumpparyhmissä ovat vuosikymmenien varrella pulikoineet tuhannet kaikenikäiset liikkujat. Folkhälsanin ensimmäiset uimakoulut pidettiin peräti 90 vuotta sitten.  − Itsekin olen saanut ensimmäisen kosketukseni tähän järjestöön aikoinaan Kirkkonummella uimakoulussa, liikunnan asiantuntija Malin Grönros Folkhälsanista kertoo. Vuonna 1921 perustetulla Folkhälsanilla on toimintaa ennen kaikkea Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Järjestö luotiin kohentamaan kansalaisten terveyttä ja elämänlaatua maamme ruotsinkielisillä alueilla. Nykyään toiminta on erittäin monimuotoista. Siihen sisältyy muun muassa tutkimusta, vapaaehtoistoimintaa, koulutusta sekä hoiva- ja asumisja liikuntapalveluita. Folkhälsanilla on noin 1 200 työntekijää, ja sen paikallisyhdistyksiin kuuluu lähes 19 000 henkeä. Viime vuonna Folkhälsan liittyi Soveltava Liikunta SoveLi ry:n jäseneksi. Malin Grönrosin mukaan järjestö näkeekin fyysiseen aktiivisuuteen kannustamisen erittäin tärkeänä osana terveyttä edistävää työtä.  − SoveLin kanssa olimme jo valmiiksi tehneet yhteistyötä Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin -hankkeessa. Muutoinkin kumppanuuksia eri terveys- ja liikuntajärjestöjen kanssa on runsaasti eri projekteissa, liikunnan asiantuntija Malin Grönros mainitsee.

Matalan kynnyksen taloja Paikallisesti näkyvin osa toimintaa ovat Folkhälsan-talot, joita on useissa kaksikielisissä kaupun-

Soveltavan liikunnan lehti

34

Soveli 2 /2019

geissa. Niihin on koottu saman katon alle aktiviteetteja ja palveluja kaikenikäisille kuntalaisille: esimerkiksi perhekahvila- ja iltapäivätoimintaa, ikääntyvien palveluasumista, seniorikerhoja sekä erilaisia harrastusryhmiä. Monissa on myös kaikille avoin lounasravintola.  − Tarkoituksena on tarjota yhteinen matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Folkhälsan-taloihin on helppo tulla sekä konkreettisesti että henkisesti, Malin Grönros sanoo. Folkhälsan-talojen lämminvetisissä terapia-altaissa järjestetään esimerkiksi vauvauinteja ja erilaisia vesivoimisteluryhmiä. Taloissa on myös muita liikuntatiloja kuten kuntosaleja. Lisäksi liikkuminen luonnossa on tärkeä osa Folkhälsanin toimintaa: ympäri vuoden monenlaiset kävely- ja ulkoiluryhmät vievät osallistujia nauttimaan luonnosta. Yhteensä eri puolilla maata kokoontuu viikoittain noin 60 liikuntaryhmää. Niistä valtaosa on suunnattu ikääntyneille. Mukaan ovat tervetulleita myös suomea äidinkielenään puhuvat.  − Jos Folkhälsanin liikuntaryhmä on lähin ja muutenkin sopivin, ei ruotsinkielistä tai kaksikielistä ohjausta kannata turhaan arastella. Ryhmissä pärjää varmasti hyvin, Malin Grönros sanoo.

Riksan kyydissä luontoon Uusi ja mielenkiintoinen osa Folkhälsanin liikuntatoimintaa ovat riksapyörät. Vapaaehtoiset pyöräluotsit kuljettavat riksoilla ulkoilemaan vanhuksia ja muita henkilöitä, joiden on vaikea päästä itsenäisesti ulos ja luontoon. Toiminta on aloitettu yhteistyössä Pyöräliiton kanssa. Ensimmäiset kahdeksan pyöräriksaa ovat JATKUU


Soveltavan liikunnan lehti

35

Soveli 2 /2019


käytössä Uudellamaalla ja Pohjanmaalla.  − Aiomme kasvattaa toimintaa: hankkia lisää pyöriä ja rekrytoida vapaaehtoisia. Yhteisistä riksalenkeistä ovat nauttineet kovasti sekä vapaaehtoiset että heidän kyyditettävänsä. Monelle on iso elämys saada tuntea tuuli hiuksissa − kuten toiminnan slogan kuuluu, Malin Grönros sanoo. Folkhälsan järjestää vapaaehtoisille pyöräluotseille perehdytyksen. Koulutukseen kuuluu teoriaosuuden lisäksi käytännön ajoharjoittelua sähköavusteisilla riksoilla. x

Folkhälsanin vapaaehtoisen pyöräpilotin Bertel Backholmin kyydissä Silviakodin asukkaat Jorma Ein ja Hagge Kortman.

Pyöräpilotin palkka on hyvä mieli Bertel Backholmin riksapyörän kyydissä asiakkailla on suorastaan kuninkaallinen olo. Rauhallisilla lenkeillä on aikaa aistia luontoa. Helsinkiläisen Bertel Backholmin, 73, pyöräilykauteen on jo kahtena vuonna kuulunut vapaaehtoistyö Folkhälsanin pyöräpilottina. Hän innostui mukaan tutustuttuaan toimintaan kansalaisjärjestöjen rekrytointitilaisuudessa.  − Tykkään muutenkin pyöräilystä. Tuntui heti siltä, että tämä voisi sopia juuri minulle. Kaksi iltaa kestäneessä pyöräpilottien koulutuksessa muun muassa kokeiltiin, millaista on ajaa asiakkaat kyydissä.  − Harjoittelu oli oikein hyödyllistä. Riksa on selvästi leveämpi kuin tavallinen pyörä, ja myös sähkömoottorin antamaan lisävoimaan täytyi vähän totutella. Lenkeillä pidän yllä hyvin rauhallista kävelyvauhtia. Bertel Backholm kertoo käyneensä etukäteen suunnittelemassa kolme vaihtoehtoista reittiä Helsingin Mannerheimintiellä sijaitsevat Folkhälsan-talon ympäristössä. Niistä yksi vie Keskuspuiston hevostalleille, toi-

Soveltavan liikunnan lehti

36

nen merenrantaan Pikkuhuopalahteen ja kolmas läheisen siirtolapuutarhan alueelle. Asiakkaat saavat valita kohteista haluamansa. Moni iäkkäistä kyyditettävistä on nuoruudessaan ollut tekemissä hevosten kanssa, joten eläimet kiinnostavat. Meren äärellä puolestaan katseltavana on esimerkiksi vesilintuja ja veneitä.

Aikataulut joustavat Bertel Backholm kuvailee tunnelmaa lenkeillä on leppoisaksi.  − En itse koe olevani mikään kaikkein sosiaalisin höpöttelijä, eikä pyöräpilotin onneksi tarvitsekaan olla jatkuvasti äänessä. Joskus asiakkaalla on seurana avustaja, ja he juttelevat omiaan. Toisinaan osallistun keskusteluun esimerkiksi siitä, mitä kaikkea ympärillä luonnossa näkyy ja kuuluu. Muissa ulkoilijoissa riksa herättää yleensä positiivista kiinnostusta. Var-

Soveli 2 /2019

sinkin lapset innostuvat usein vilkuttelemaan. − Jotkut asiakkaat ovatkin sanoneet, että olo on lähes kuninkaallinen. Moni on myös ihmetellyt, kuinka hienoa luontoa kaupungissakin on. Palkakseen pyöräpilotti saa ennen kaikkea hyvän mielen.  − Monella asiakkaalla elämänpiiri on varmasti aika kapea liikkumisen vaikeuksien vuoksi. Ulos pääseminen toivottavasti piristää päivää. Backholm toivoo yhä useampien vapaaehtoisten innostuvan mukaan toimintaan. Itse hän aikoo jatkaa pyöräpilottina, jos terveyttä vain riittää.  − Tässä on se kiva puoli, että aikataulut voi sovittaa muiden menojen mukaan. Saatan vasta edellisenä päivänä pirauttaa Folkhälsan-talolle, että olisiko huomenna lenkille lähtijöitä – ja aina on ollut, Bertel Backholm kertoo. Eräs hieno kokemus oli osallistuminen joulukuiseen Lucia-kulkueeseen. Siellä Backholmin riksan kyydissä istui pieni Lucia-neito isänsä kanssa. x


Petri Jauhiainen

Anpassad motion -seminarium Soveltavan liikunnan seminaari 28.11.2019 Folkhälsan 28.11.2019 kl. 12 – 16, Folkhälsan, Topeliusgatan 20, Helsingfors Topeliuksenkatu 20, Helsinki Folkhälsan och SoveLi välkomnar kommuner, föreningar, förbund och organisationer till seminariet Anpassad motion – Verktyg och möjligheter för att inkludera alla. Över 800 000 personer i Finland behöver anpassning för att kunna delta i motionsverksamheter. Vi välkomnar dig att ta del av aktuella och nya verksamheter, material och

verktyg för olika former av anpassad motion i Svenskfinland. Huvudspråket för seminariet är svenska med inslag av finska talturer. Seminariet är kostnadsfritt, kaffeservering – anmälan behövs. Hela seminarieutrymmet är tillgänglig för rullstol, huvudingången har ramp. Inva-parkering (1 plats) finns på innergården, med ramp. Ilmoittaudu mukaan Folkhälsanin ja SoveLin kunnille, yrityksille ja järjestöille suunnattuun

soveltavan liikunnan seminaariin. Suomessa yli 800 000 henkilöä tarvitsee soveltamista tai tukea liikkuakseen. Tervetuloa seminaariin, jonka aikana tutustut kaksikielisen soveltavan liikunnan ajankohtaisiin aiheisiin, materiaaleihin ja välineisiin. Seminaarin pääkieli on ruotsi, osa seminaarin esityksistä on suomeksi. Seminaari on maksuton. Ilmoittauduthan kahvitarjoilua varten. Seminaaritila on esteetön. Pääsisäänkäynnillä on luiska. Invaparkkipaikka (1 kpl) on sisäpihalla.

TIDTABELL / OHJELMA

Slutord, Aija Saari, forskningschef på Finlands Handikappidrott och -motion VAU rf ANMÄL DIG HÄR / ILMOITTAUDU www.soveli.fi eller / tai https://soveli-lv.creamailer.fi/ survey/answer/trsuf1pd4potr

JE

R RY

P II TU

LAI NE N,

K U V A-A H T I

11.30 Infotorget öppnar 12.00 Öppning av seminariet, Aija Saari, forskningschef på Finlands Handikappidrott och -motion VAU rf 12.10 Anpassad motion i Svenskfinland, Lotta Nylund, projektkoordinator, Anpassad motion SoveLi 12.20 Hur utvecklar vi motionsverksamheten i Kristinestad, Närpes och Kronoby, Anders Wahlberg, Ida Hautaoja och Hanna Lindholm, motions och fritidskoordinatorer 12.35 Anpassad motion i en storkommun Lilja Öhman, motionsansvarig vid Åbo stad Pausgymnastik 13.00 Vänverksamhet för en meningsfull fritid, Karolina Sjöberg, frivilligkoordinator, SAMS – Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf & VAU rf 13.15 Stigen till naturen, Carina Wennström, specialplanerare, Forststyrelsen 13.30 ”Parasta geokätköilyssä on juuri se, että se sopii kaikille. Jollei halua lähteä maastoon, kätköjä löytyy myös kaupungista”, Tinja Saarela, liikuntasuunnittelija, Reumaliitto 13.40 Rörelseglädje utomhus för äldre-tips på aktiviteter i naturen, Minna Säpyskä-Nordberg, planerare, Äldreinstitutet

14.00 Kaffepaus och infotorg 14.30 ”Ei tekosyitä”, Henry Manni, paralympiamitalisti 15.00 Ett aktivt engagemang skapar en känsla av delaktighet – presentation av den nya guiden Inkluderande idrott Tomislav Krstevski, projektkoordinator, Folkhälsan & Tarja Krum, projektkoordinator, FSI 15.20 Esteettömyys, Johanna Hätönen, vastaava esteettömyysasiantuntija, Invalidiliitto 15.35 Hinder, nedsättning eller variation – vad använder vi för termer och när?, Anna Caldén, frivilligkoordinator i Österbotten, SAMS Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf

Lotta Nylund, hankekoordinaattori 050 516 6093, lotta.nylund@soveli.fi

Soveltavan liikunnan lehti

37

Soveli 2 /2019


SoveLin jäsenjärjestöjen liikunnan yhteyshenkilöt – ota yhteyttä Aivoliitto ry

Munuais- ja maksaliitto ry

Suomen Diabetesliitto ry

Virpi Lumimäki, liikuntasuunnittelija Korkalonkatu 18 B, 96200 Rovaniemi puh. 040 7375 879 virpi.lumimaki@aivoliitto.fi

Maarit Heinimäki, järjestösuunnittelija Ratamestarinkatu 7 A, 00520 Helsinki puh. 050 3626 470 maarit.heinimaki@muma.fi

Terhi Kvick, järjestösuunnittelija Näsilinnankatu 26, 33200 Tampere puh. 050 310 6624 terhi.kvick@diabetes.fi

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry Jenni Parkkonen, aluesuunnittelija Isokatu 47, 90100 Oulu puh. 040 5711 264 pohjoissuomi@allergia.fi

Neuroliitto ry Riitta Samstén, erikoissuunnittelija Vaihemäentie 10, 21250 Masku puh. 0400 828 536 riitta.samsten@neuroliitto.fi

Epilepsialiitto ry Milla Haglund, hallintovastaava Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki puh. 050 365 1464 milla.haglund@epilepsia.fi

Parkinsonliitto ry Taina Piittisjärvi, kuntoutus- ja liikuntasuunnittelija, fysioterapeutti amk Erityisosaamiskeskus Suvituuli PL 905, 20101 Turku puh. 050 406 8328 taina.piittisjarvi@parkinson.fi

Folkhälsan Malin Grönros, Sakkunnig i fysisk aktivitet och hälsa Topeliusgatan 20, 00250 Helsingfors tfn. 044 788 5971 malin.gronros@folkhalsan.fi

Psoriasisliitto ry

Hengitysliitto ry Janne Haarala, liikunnan suunnittelija Yliopistonkatu 56, 5 krs. 33100 Tampere puh. 020 757 5104 janne.haarala@hengitysliitto.fi Veera Farin, liikunnan asiantuntija Yliopistonkatu 56, 5 krs. 33100 Tampere puh. 044 407 7020 veera.farin@hengitysliitto.fi

Lihastautiliitto ry Sirpa Kälviäinen, järjestösuunnittelija / liikuntavastaava Perillistenkatu 3, 53100 Lappeenranta puh. 050 5992 472 sirpa.kalviainen@lihastautiliitto.fi

Mielenterveyden keskusliitto ry Kati Rantonen, liikuntasihteeri Piippukatu 11, 40100 Jyväskylä puh. 046 920 6427 kati.rantonen@mtkl.fi

38

Tiina Kuronen, järjestösuunnittelija Köydenpunojankatu 8 G, 00108 Hki puh. 050 442 3999 tiina.kuronen@luustoliitto.fi

Suomen Mielenterveysseura ry Satu Turhala, kehittämiskoordinaattori Maistraatinportti 4 A, 7. krs, 00240 Helsinki puh. 040 6526 646 satu.turhala@mielenterveysseura.fi

Suomen Nivelyhdistys ry Hanna Jungman, aluesuunnittelija PL 1328, 00101 Helsinki puh. 050 5252 078 hanna.jungman@nivel.fi

Anne Savuoja, järjestösuunnittelija, liikuntakoordinaattori Pohjois-Suomen aluetoimisto Kansankatu 53, 90100 Oulu puh. 0400 867 927 anne.savuoja@psori.fi

Suomen Reumaliitto ry

Selkäliitto ry

Annukka Alapappila, liikunta-asiantuntija Oltermannintie 8, 00621 Helsinki annukka.alapappila@sydanliitto.fi

Hanna Kääriäinen, järjestö- ja liikuntatoiminnan koordinaattori Eerikinkatu 16 A 2, 00100 Helsinki puh. 040 553 1941 hanna.kaariainen@selkaliitto.fi

Suomen CP-liitto ry Heli Hyyryläinen, suunnittelija (to-pe) Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki puh. 044 353 3404 heli.hyyrylainen@cp-liitto.fi

SoveLin jäsenjärjestöissä liikkuu jo noin 80 000 ihmistä – tule mukaan! Soveltavan liikunnan lehti

Suomen Luustoliitto ry

Soveli 2 /2019

Tinja Saarela, liikuntasuunnittelija Iso Roobertinkatu 20 – 22 A, 00120 Helsinki puh. 040 821 5567 tinja.saarela@reumaliitto.fi

Suomen Sydänliitto ry

Suomen Syöpäyhdistys ry Virve Laivisto, kehittämispäällikkö Unioninkatu 22, 00130 Helsinki puh. 050 588 2700 virve.laivisto@cancer.fi Lisätietoa järjestöjen liikuntatoiminnasta: www.soveli.fi/jasenjarjestot ja kultakin järjestöltä.

soveli.fi


SOVELIN TOIMISTO

SoveLi vuonna 2019

Soveltava Liikunta SoveLi ry Valimotie 10, 00380 Helsinki www.soveli.fi Tommi Yläkangas Toiminnanjohtaja puh. 040 511 5941 tommi.ylakangas@soveli.fi

▹ SoveLi on valtakunnallinen liikuntajärjestö. SoveLi tekee vaikuttamis- ja kehittämistyötä sekä tuottaa asiantuntija-, koulutus- ja viestintäpalveluja. SoveLin toiminta perustuu verkostomaiseen työotteeseen sekä yhteistyön tekemiseen jäsenistön kanssa. Toiminnan tavoitteena on, että pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten mahdollisuudet terveyttä ja hyvinvointia edistävään sekä soveltavaan liikuntaan ja aktiiviseen elämäntapaan paranevat.

Satu Juoperi Viestinnän asiantuntija puh. 050 544 1028 satu.juoperi@soveli.fi

Jäsenedut ▹ Julkaistaan uutiskirje SoveLi-infoa ja painettua

Soveli-lehteä, jota jäsenjärjestöt saavat postituskuluja vastaan jaettavaksi liikunnan edistäjilleen. ▹ Tuotetaan soveltavan liikunnan asiantuntijuutta tukevia julkaisuja ja muita materiaaleja jäsenjärjestöjen käyttöön. ▹ Tarjotaan koulutuksia, jotka tukevat soveltavan liikunnan asiantuntijuutta järjestöissä ja paikallistasolla. ▹ Järjestetään jäsenjärjestöjen liikunnan yhteyshenkilöiden yhteiset järjestöpäivät. ▹ Jäsenjärjestöt saavat soittaa julkisesti maksutta musiikkia järjestäytyneessä valtakunnallisessa liikuntatoiminnassaan. ▹ Tarjotaan ohjausta jäsenjärjestöille hankehakemusten tekemisessä. ▹ Tarjotaan konsultaatio- ja kehittämispalveluita liikunnan soveltamisessa. ▹ Tarjotaan mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa esimerkiksi työryhmissä ja verkostoissa.

Valtakunnalliset ja alueelliset edustukset SoveLi toimii asiantuntijana ja kehittäjänä monissa työryhmissä, ohjausryhmissä ja verkostoissa (suluissa SoveLin edustajat): ▹ Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmä 2015 – 2019 (Tommi Yläkangas) ▹ Liikkujan polku, vaikuttamistyöryhmä (TY) ▹ SOSTEn VAHVA-verkosto ja pienjärjestöjen verkosto (TY) ▹ Soveltavan liikunnan koulutus- ja tutkimustyöryhmä (TY) ▹ Kuntien erityisliikunnan verkosto (TY) ▹ Anpassad motion till tvåspråkiga kommuner -projekt (Lotta Nylund) ▹ Ikäihmisten liikunnan kansallisen toimenpideohjelman ja Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ohjausryhmät (TY) ▹ Esteetön ja yhdenvertainen golfympäristö -ohjausryhmä (TY) ▹ Polku luontoon -hankkeen ohjausryhmä (TY) ▹ SOLIA – Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminnan ohjausryhmä (Riitta Samstén, Neuroliitto)

Anpassad motion till tvåspråkiga kommuner -projekt / Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin -hanke Lotta Nylund Projektkoordinator / hankekoordinaattori tel./puh. 050 5166 03 lotta.nylund@soveli.fi

SOVELIN HALLITUS

. .

Puheenjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Varapuheenjohtaja Kirsi Töyrylä-Aapio, Selkäliiton toiminnanjohtaja (varajäsen toiminnanjohtaja Ansa Holm, Suomen Luustoliitto) Esittelijä ja sihteeri Tommi Yläkangas, SoveLin toiminnanjohtaja Annukka Alapappila, Suomen Sydänliiton liikunta-asiantuntija (varajäsen suunnittelija Pirjo Suomalainen, Suomen Sydänliitto) Sonja Bäckman, Psoriasisliitto – Psoriasisförbundetin toiminnanjohtaja (varajäsen päällikkö Per Lindroos, Folkhälsan) Johannes Hietala, Aivoliiton järjestösuunnittelija (varajäsen toiminnanjohtaja Leena Nissilä, Lihastautiliitto) Riitta Samstén, Neuroliiton erikoissuunnittelija (varajäsen liikuntasuunnittelija Tinja Saarela, Suomen Reumaliitto) Kati Rantonen, Mielenterveyden keskusliiton liikuntasihteeri (varajäsen suunnittelija Veera Farin, Hengitysliitto)

. . . . . .

Soveltavan liikunnan lehti

39

Soveli 2 /2019


Kuvat Laura Vesa, Mikko Vähäniitty

Soveltava Liikunta SoveLi ry www.soveli.fi

Soveltava Liikunta SoveLi ry on valtakunnallinen liikuntajärjestö. SoveLin tavoitteena on parantaa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten mahdollisuuksia terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, soveltavaan liikuntaan sekä aktiiviseen elämäntapaan. SoveLin perustehtäviä ovat vaikuttamis- ja kehittämistyö sekä asiantuntija-, koulutus- ja viestintäpalvelut.

Soveltava liikunta Soveltavassa liikunnassa on kyse sellaisten henkilöiden liikunnasta, joilla on vamman, sairauden, toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan. Liikunta vaatii tällöin soveltamista ja erityisosaamista.

SoveLin jäsenjärjestöissä liikkuu jo noin 80 000 ihmistä – tule mukaan!

Profile for Soveltava Liikunta SoveLi ry

Soveli 2/2019  

Soveli on soveltavan liikunnan asiantuntijalehti. Numero 2/2019 sisältää jutut mm. toimintarajoitteisten lasten ja nuorten vapaa-ajan harra...

Soveli 2/2019  

Soveli on soveltavan liikunnan asiantuntijalehti. Numero 2/2019 sisältää jutut mm. toimintarajoitteisten lasten ja nuorten vapaa-ajan harra...

Profile for soveli