Page 1

2/2014

• Yhteistyöstä yhteisvastuuseen ja yhteisöllisyyteen • Valtakunnalliset sisarpäivät Mikkelissä • Vireää vihreyttä varuskuntien ulkopuolella • Virkeä 90-vuotias juhli Riihimäellä


Sisältö

47. vuosikerta – n:o 2/2014 Julkaisija: Sotilaskotiliitto – Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi

Pääkirjoitus: Yhteistyöstä yhteisvastuuseen ja yhteisöllisyyteen .4 Ledare: Från samarbete till gemensamt ansvar och gemenskap .5 Rautaisannos järjestötietoutta ......................................................6 Jäsenrekisterikoulutus tarjosi tietoa ja käytännön harjoituksia ....7 Länsirannikon sotilaskotiyhdistysten johtokunnat yhteisessä koulutuksessa .............................................................8 Ystävänpäivätapahtuma herätti kiinnostusta ...............................9 Retkiä ja riittejä Porin Sotilaskotiyhdistyksessä .........................10 Onneksi on leirisotilaskoti ...........................................................12 Tuulahdus Kuorevedeltä .............................................................13 Yhdessä ja erikseen ...................................................................13 Valtakunnalliset sotilakotisisarpäivät Mikkelissä 14.-15.6.2014 .............................................................................15 ”Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa” ........................16 Valtakunnallisten sotilaskotisisarpäivien ohjelma ......................18 Uuden sisaren tervehdys Kouvolan-Utin yhdistyksestä..............19 112-päivä Kouvolassa ................................................................20 Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn .....21 Yhteistyötä itäisessä Suomessa; Kontiolahden yhdistyksen toiminta muuttaa muotoaan........................................................24 Vireää vihreyttä varuskuntien ulkopuolella..................................26

Päätoimittaja Karoliina Hofmann karoliina.hofmann@sotilaskotiliitto.fi Puh. 040 704 6755 Toimitus Sotilaskotiliitto Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino SLY-Lehtipainot Oy/ Kirjapaino Uusimaa

Teemat 2014 N:o 3 Henkilöstönumero Aineisto 8.5., ilmestyy 18.6. N:o 4 Miten minusta tuli sotilaskotisisar Aineisto 11.8., ilmestyy 18.9. N:o 5 Muutos on uusi mahdollisuus Aineisto 3.11., ilmestyy 12.12.

Virkeä 90-vuotias juhli Riihimäellä ..............................................28 Huomionosoituksia .....................................................................30

Kansikuva: Riihimäen Sotilaskotiyhdistyksen juhlamessun lopuksi lähetettiin seppelepartio sankarihaudalle. Leena Salmi, Ritva Koivisto ja mukana ollut varusmies arvokasta tehtävää suorittamassa. Kuva: Juho Aarnio.

2

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343


Sotilaskotiliitto haastaa sotilaskotiyhdistykset ja –sisaret

YHTEYS KOTIIN

Keräyslupa 2020/2012/3770

Yhdessä enemmän!

- HAASTEKERÄYKSEEN 1.4. – 31.12.2014

Kertyneillä varoilla hankitaan laitteita, joilla jokaisen varusmiehen on mahdollista, varallisuudesta riippumatta, olla yhteydessä lähimmäisiinsä digitaalisten välineiden avulla. Tuodaan some ja sähköposti kaikkien ulottuville!

NÄIN OSALLISTUT Maksa haluamasi summa keräystilille: Sotilaskotiliitto FI67 1555 3000 1156 35 Kirjoita viestikenttään: Haaste 2014, haastaja ja haastetun nimi (lähetä tieto myös haastetulle). Keräyksen etenemistä seurataan ilmoittamalla haastajien ja haastettujen nimet yhteiskirjeissä ja yhdistysten jäsentiedotteissa. Kiitos lahjoittajille!

3


Pääkirjoitus 4

Tarja Kiira Ensimmäisen ostoryhmän vetäjä Sotilaskotiliiton kunniajäsen 7.4.2014

Yhteistyöstä yhteisvastuuseen ja yhteisöllisyyteen

V

uonna 1994 eli 20 vuotta sitten Sotilaskotiliitto on toimintasuunnitelmassaan esittänyt jäsenyhdistyksilleen talouden turvaamiseksi yhteistyötä tavaroiden ostotoiminnassa. Jokainen yhdistys oli sitä ennen ostanut tavaransa parhaaksi katsomallaan tavalla, mikä mistäkin. Ostotoiminnan koordinoimiseksi liitto perusti ostoryhmän, johon valittiin jäseniä yhdistyskentältä ja silloisesta hallituksesta. Mukana oli kodinhoitajia ja taloushenkilökuntaa sekä vapaaehtoisia toimijoita. Yhteisostotoiminnan alkutaival näytti varsin vaikealta. Jokainen yhdistys piti tiukasti kiinni eduistaan ja toimintatottumuksistaan. Isot yhdistykset olivat ehkä saaneet toimittaja-alennuksia jo itsenäisinäkin ostajina, mutta pienemmille yhdistyksille ei alennuksia juuri ollut riittänyt. Ryhdyttiin puhumaan yhteisvastuusta eli koko järjestön hyvinvoinnista ja asiakaskunnan eli varusmiesten tasa-arvoisista oikeuksista sotilaskotipalveluissa palveluspaikasta riippumatta. Järjestössä katsottiin, että ostotoiminnan tulisi pelata suuruuden ekonomian periaatteella, jotta kaikki hyötyisivät yhteisestä ostotoiminnasta. Ensimmäinen tarjouskilpailu toteutettiin siis 20 vuotta sitten, ja sen myötä yhteisostamiseen saatiin mukaan aika monta yhdistystä, ei kuitenkaan kaikkia. Varusmiesten hyödyksi koitui kuitenkin heti alusta lähtien se, että samalla toteutettiin yhtenäishintoja muutamassa tuotteessa, esim. kupillisessa kahvia. Yhteisostamisen myötä aloitettiin myös kuukauden tarjouskampanjat. Alku taloudellisen yhteisvastuullisuuden ja sotilaskotipalveluiden tasa-vertaisuuden toteutumiseksi oli saatu käyntiin. Tarjouskilpailuja toteutettiin kahden vuoden välein. Kilpailutettiin tukkukaupat ja juomatoimittajat. Ainakin yhden kerran kilpailutettiin myös vakuutuslaitokset. Hyötyjä saatiin niin yhdistyksiin kuin liitollekin, mutta silti kaikkia yhdistyksiä ei ole saatu mukaan yhteisostamiseen. Itselleni ei koskaan selvinnyt, miksi kaikki yhdistykset eivät lähteneet mukaan, vaikka vuosikokouksissa yhdistykset sitoutuivat noudattamaan järjestön toimintasuunnitelmaa. Joskus vuosia sitten kysyin yhdistyksiltä, kenellä yhdistyksessä on oikein valta päättää, mistä tavarat ostetaan, ja eikö koko järjestön edun tulisi olla ohjaava tekijä myös ostotoiminnassamme! Vuoden 2013 syyskokouksessa järjestöllemme hyväksyttiin uusi arvo, yhteisöllisyys. Sotilaskotiliitto on määritellyt käsitteen seuraavasti: ”Sotilaskotijärjestössä yhteisöllisyys on yhdistysten ja sisarten verkottumista ja vuorovaikutusta varusmiehen ja kertausharjoituksessa olevan reserviläisen vapaa-ajan viihtyvyyden tukemiseksi. Yhteisöllisyys on myös voimavara, joka vahvistaa yhteisön jäseniä.” Toimiva yhteisöllisyys on siis nykyajan käyttämä käsite hyvästä yhteisöstä. Yhteisöllisyys velvoittaa yhdistyksiä toimimaan edelleenkin toinen toistaan auttaen ja tukien koko sotilaskotijärjestön parhaaksi myös varusmiehiin ja talouteen vaikuttavissa asioissa. Toivottavaa onkin, että kahdenkymmen vuoden yhteisostotyö ei mene hukkaan, vaan että yhdistykset entistä tarmokkaammin paneutuvat yhteisen päämäärän saavuttamiseen – matkaa on vielä kuljettavana. Kiitoksen ansaitsevat kaikki ne yhdistykset, jotka ovat kahdenkymmenen vuoden ajan jaksaneet toimia yhteisvastuullisesti.


Ledare

Tarja Kiira Ledare för den första upphandlingsgruppen Hedersmedlem i Soldathemsförbundet 7.4.2014

Från samarbete till gemensamt ansvar och gemenskap År 1994, dvs. 20 år sedan, föreslog Soldathemsförbundet i sin verksamhetsplan för sina medlemsföreningar samarbete vid inköp av varor i syfte att trygga ekonomin. Före detta hade varje förening köpt sina varor på olika håll och på det sätt som de ansåg för bäst. För att samordna inköpsverksamheten grundade förbundet en upphandlingsgrupp, vars medlemmar valdes från föreningsfältet och den dåvarande styrelsen. Med fanns hemvårdare och ekonomipersonal tillsammans med frivilliga aktörer. Starten på den gemensamma upphandlingsverksamheten var knagglig. Varje förening höll hårt på sina förmåner och etablerade förfaranden. De stora föreningarna hade kanske fått leverantörsrabatter även som självständiga köpare, men de mindre föreningarna hade inte just fått några rabatter. Man började tala om gemensamt ansvar, solidaritet, dvs. om hela organisationens välmående och kundkretsens, dvs. beväringarnas, jämlika rättigheter att få soldathemstjänster oberoende av tjänstgöringsställe. Organisationen ansåg att upphandlingsverksamheten skulle fungera enligt skalfördelsprincipen, så att alla skulle få nytta av upphandlingsverksamheten. Den första anbudstävlingen genomfördes alltså för 20 år sedan, och i anslutning till den kom rätt många föreningar med i den gemensamma upphandlingsverksamheten, dock inte alla. Beväringarna fick ändå fördelar från första början genom att vi samtidigt införde enhetliga priser för vissa produkter, t.ex. för en kopp kaffe. Genom den gemensamma upphandlingen inleddes också kampanjerna för månadens erbjudande. Det första steget mot ekonomiskt gemensamt ansvar och jämlika soldathemstjänster hade tagits. Anbudstävlingar genomfördes med två års intervaller. Grossisterna och dryckesleverantörerna konkurrensutsattes. Åtminstone en gång konkurrensutsattes också försäkringsanstalterna. Både förbundet och föreningarna drog nytta av verksamheten, men trots detta har vi aldrig lyckats få alla föreningar med i den gemensamma upphandlingen. Det har aldrig klarnat för mig varför alla föreningar inte kom med trots att föreningarna på årsmötena förband sig att följa organisationens verksamhetsplan. För flera år sedan frågade jag av föreningarna vem som i föreningen riktigt har fullmakt att besluta varifrån varorna köps, och borde inte hela organisationens intresse vara en styrande faktor också i vår upphandlingsverksamhet? På höstmötet år 2013 godkände vår organisation en ny värdering, gemenskap. Soldathemsförbundet har definierat begreppet på följande sätt: ”I soldathemsorganisationen är gemenskap att föreningarna och systrarna skapar nätverk och växelverkan för att stödja trivseln hos beväringar och hos reservister som deltar i repetitionsövningar. Gemenskap är också en resurs som stärker organisationens medlemmar.” Fungerande gemenskap är således ett modernt begrepp som betecknar en bra organisation. Gemenskap förpliktar föreningarna fortsättningsvis att hjälpa och stödja varandra för hela soldathemsorganisationens bästa också i ärenden som gäller beväringarna och ekonomin. Det är önskvärt att den 20 år långa gemensamma upphandlingsverksamheten inte går till spillo utan att föreningarna arbetar för att uppnå det gemensamma målet med ännu större energi än tidigare – vi har en bit kvar att gå innan vi är framme. Alla de föreningar som i tjugo års tid orkat handla solidariskt ska ha ett varmt tack.

5


Rautaisannos järjestötietoutta

L

auantaina 15.2. koulutettiin perinteiseen tapaan Sotilaskotiliitossa yhdistysten tuoreita luottamushenkilöitä: puheenjohtajia, sihteereitä ja hallituksen jäseniä. Tämä vuosittain järjestettävä koulutus kokosi tänä vuonna paikalle 23 aktiivista sisarta. Tiivis päivä aloitettiin aamukahvin jälkeen Sotilaskotiliiton puheenjohtajan Satu Mustalahden tervehdyksellä. Kotiläksynä osallistujien oli määrä jo etukäteen tutustua oman yhdistyksen ja liiton sääntöihin sekä rahastojen mahdollisuuksiin ja liiton prosesseihin. Satu jatkoi pääsihteeri Karoliina Hofmannin kanssa tiiviillä puolitoistatuntisella liiton prosesseista, tuloskortista ja vuosikokouksista. Keskusteluissa pyrittiin myös viestimään, mitä liitolla on tarjota ja mitä se vastavuoroisesti odottaa yhdistyksiltä. Myös ansio- ja kunniamerkkien anomisen ABC eli säännöt käytiin läpi. Prosessimainen ajattelu ohjaa liiton toimintoja, samoin kuin strategia ja visio, joiden pohjalta laaditaan vuosittain tavoitteet vastuualueittain. Liitto pyrkii yhdessä yhdistysten kanssa toimimaan yhteisen aatteemme nimissä ja odottaa samaa yhteisöllisyyttä myös yhdistyksiltä. Liiton järjestösihteeri Pia Ojala teki hyvää työtä kertoessaan Intranetin sekä jäsenrekisterimme mahdollisuuksista osallistujille. Pian asiantuntemus näissä asioissa on omaa luokkaansa, tärkeää on kuitenkin muistaa yhdistysten velvollisuus pitää yllä jäsenrekisterin tiedot omista sisaristaan.

6

Karoliina Hofmann

Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Hanna Salakka (oik. ) ja Haminan Sotilaskotiyhdistyksen sihteeri Stina Pullinen uusien luottamushenkilöiden koulutuksessa.

Lounaan jälkeen ohjelmassa olivat vuorossa yhdistyslaki sekä hallituksen jäsenen vastuut ja velvollisuudet. Tämän aiheen pariin johdatti Katriina Jouko Lahden Sotilaskotiyhdistyksestä. Velvollisuuksien viidakossa on hyvä olla sopivat aseet mukana: rohkeus kysyä ja kyseenalaistaa, voimaa hoitaa sovitut asiat, viisautta keskustella avoimesti ja rakentavasti sekä sopivasti tunnetta viestiä asioita edelleen ja yhdessä toisten kanssa. Iltapäivä jatkui vielä talousasioilla ja tietoiskuilla. Sotilaskotiliiton 2. varapuheenjohtajan Kirsi Patrikaisen ja taloussihteeri Juha Tornbergin aiheina olivat tilikartta, sisäisen valvonnan ohje, yhteisostot, verotus, vakuutukset sekä liiton rahastojen tukimahdollisuudet. Kotimatkalle muistettavaksi

tuli mm. 8500 euron raja ulkopuoliselle myynnille sekä kannattavuuden tarkkailun tärkeys. Tämän tiukan päivän mojova paketti toivottavasti antoi osallistujille paitsi pajon tietoa, myös tärkeää käytännön tukea keskustelujen muodossa ajoittain haastavissakin luottamustehtävissä. Sotilaskotiliiton toimiston henkilökunta ja hallituksen jäsenet tekevät omalta osaltaan parhaansa ja ovat käytettävissä koulutuksen aiheisiin liittyvissä asioissa jatkossakin. Yhdessä ihmetellen, keskustellen ja sopien varmistamme osaavat ja hyvin jaksavat vastuuhenkilöt tärkeässä työssämme myös tulevaisuudessa. Tuuli Kuutti Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen


Jäsenrekisterikoulutus tarjosi tietoa ja käytännön harjoituksia

S

otilaskotiliiton koulutuspro- uutta tietoa ja lisäksi oli mukava ja tiedoista tulostetaan tarvittavat sessi järjesti jäsenrekisteri- käydä pääpaikalla eli Sotilaskoti- paperit arkistoon. Siirtomerkinkoulutuspäivän 25.1.2014 Sotilas- liiton toimistolla ja tavata muista nästä ilmoitetaan sisarelle, Sotikotiliiton toimistolla Helsingissä. yhdistyksistä tulleita sisaria ja tu- laskotiliittoon ja uuteen yhdistykKyseessä oli kolmas koko päivän tustua. – Tarrojen tulostuskin sujui seen. Jäsenrekisteriin on hyvä kirkestänyt jäsenrekisterikoulutus. hyvin koulutuksen jälkeen, Leppi- jata, mistä ja mihin sisar siirtyy. – Jäsenrekisteriasioita on koulu- kangas jutteli. Myös Mikkelin So- Uuden yhdistyksen tulee ilmoittaa tettu aiemmin tietoiskun omaises- tilaskotiyhdistyksen sihteeri Eija Sotilaskotiliittoon kun hallitus on ti muiden koulutustilaisuuksien Nummela kiitteli koulutusaineis- hyväksynyt siirtyvän jäsenen. Täyhteydessä, kouluttajana toiminut toa ja käytännön harjoituksia. – män jälkeen Sotilaskotiliitto siirtää järjestösihteeri Pia Ojala kertoi. Sopiva paketti, mukava koulutus, sisaren toimivaksi jäseneksi uuteen yhdistykseen. Henkilötiedot Koulutus alkoi teoriaosuudella, jä- Nummela kiteytti. siirtyvät sisaren mukana, järjestösenrekisterin perus- ja tietosuosihteeri Ojala kertoi. Koulutuspäija-asioiden esittelyllä. Koulutukvän aikana harjoiteltiin myös jäsesessa käytiin läpi myös, mitä vel- Jäsenen siirto yhdisnen siirtoa yhdistyksestä toiseen. voitteita henkilötietojen käsittelys- tyksestä toiseen sä tulee huomioida. Iltapäivällä keskityttiin käytännön harjoituk- – Kun sisar ilmoittaa muuttavansa Riikka Helenius siin. ja haluavansa siirtyä toiseen yh- Hämeenlinnan Sotilaskoti– Koulutuksen parasta antia distykseen, hänet merkitään van- yhdistys ry olivat käytännön harjoitukset, mi- hassa yhdistyksessä siirtyneeksi, ten jäsenrekisteristä otetaan erilaisia raportteja, tulosteRiikka Helenius taan osoitetarroja sekä miten rekisteriä hyödynnetään laskutuksessa. Myös henkilötietolain ja tietosuojaasioiden läpikäynti oli hyödyllistä, Seinäjoen Sotilaskotiyhdistyksen sihteeri ja jäsenrekisterin hoitaja Sirpa AhoMantila totesi. – Sotilaskotityö on todella mukavaa, myös sisartyötä tekevä Oulun Sotilaskotiyhdistyksen toimistosihteeri Arja Leppikangas vaJäsenrekisterin tavoitteena on reaaliaikainen tietojen päivitys ja se, että kuuttaa. – Jäsenrekiskaikki tiedot ovat yhdessä tietokannassa. terikoulutuksessa sai

7


Länsirannikon sotilaskotiyhdistysten johtokunnat yhteisessä koulutuksessa

L

änsirannikon Sotilaskotiyhdistysten johtokunnat kokoontuivat helmikuisena lauantaina Turkuun Heikkilän sotilaskotiin yhteiseen koulutukseen, jonka aiheena oli ”Hallituksen vastuu, oikeudet ja velvollisuudet”. Paikalla oli kaikkiaan 25 osallistujaa Niinisalon, Säkylän ja Turun Sotilaskotiyhdistyksistä sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Turun ja Selkämeren paikallisosastoista. Koulutuksen aluksi Pirjo-Riitta Heikola Turun yhdistyksestä toivotti osallistujat tervetulleiksi Heikkilän sotilaskotiin. Kouluttajana toimi Sotilaskotiliiton kunniajä-

sen ja entinen puheenjohtaja Eva Lindblad Oulun Sotilaskotiyhdistyksestä. Päivän aikana käytiin läpi muun muassa sotilaskotiyhdistysten toiminnan keskeisiä säännöksiä ja johtokunnan tehtäviä. Lindblad kertoi yhdistysten hallitusten vastaavan aatteellisesta toiminnasta, toiminnasta taloudellisina yksikköinä ja työnantajina. Koulutuksessa vertailtiin oman yhdistyksen johtokunnan / hallituksen työskentelyyn liittyviä käytäntöjä toisten yhdistysten toimintatapoihin. Päivän aikana vaihdettiin myös yhdistysten ajankohtaisia kuulumisia luennon, ruokailun

ja kahvien lomassa. Koulutus antoi osallistujille varmasti niin pohdittavaa kuin uutta intoakin jatkaa aktiivista hallitustyöskentelyä ja sotilaskotityötä omissa yhdistyksissä. Päivän parasta antia asiantuntevan luennon lisäksi olivat käytäntöön viedyt esimerkit, jotka tekivät asian helpommin ymmärrettäväksi ja mieleenpainuvaksi. Kiitokset mielenkiintoisesta yhteisestä koulutuksesta! Kati Kangas ja Maria-Liisa Laine Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry

Kati Kangas

Koulutuspäivän tarkkaavaisia osallistujia.

8


Minna Siikilä

Paikalle saapui noin 45 henkeä, joista joka kolmas oli sotilaskodin toimintaan tutustuva vierailija.

Ystävänpäivätapahtuma herätti kiinnostusta

Y

stävänpäivätapahtumasta on muodostumassa todellinen perinne Niinisalon Sotilaskotiyhdistyksessä. Tänä vuonna kolmatta kertaa järjestetty illanvietto keräsi sotilaskodin tiloihin ennätysmäärän osallistujia. Sisarten iloksi paikalle saapui myös sotaveteraaneja ja erittäin paljon sotilaskodin toiminnasta kiinnostuneita vierailijoita. Illan ohjelma alkoi yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Maria-Liisa Laineen tervetulopuheella, ja sen jälkeen olikin tarjoi-

Minna Siikilä

Jämijärvi-Seuran nuorten pienoisesitys ”Lehmän kertomaa” vei yleisön lehmäntuoksuiseen maalaismaisemaan.

9


luiden vuoro. Kahvi ja makean raikkaat leivokset olivat suussa sulavia. Seuraavana oli vuorossa

Jämijärvi-Seuran nuorten pienoisesitys, johon kuului tarinoita ja laulua. Esityksen nimi oli Lehmän

Eeva-Maria Uusitalo

Vihreä veli Jouko Kiviharjulle käsien kuorinta oli uusi mutta miellyttävä kokemus.

kertomaa. Näytelmässä kerrottiin maalaiselämästä erityisesti lehmätalouden näkövinkkelistä katsottuna. Oriflamen myyntiedustajana toimiva Anja Tunturi esitteli tuotteitaan ja teki kaikille halukkaille käsienkuorintahoitoja. Muutama mieskin innostui kokeilemaan. Iloista puheensorinaa kuului runsaasta osallistujamäärästä. Jokainen ystävänpäivätapahtumaan osallistunut sai pienen lahjan sotilaskotiyhdistykseltämme. Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Eeva-Maria Uusitalo ja Minna Siikilä Niinisalon Sotilaskotiyhdistys ry

Retkiä ja riittejä Porin Sotilaskotiyhdistyksessä

H

elmikuun sisariltana ”kotimme” kalustusta piti ”mööpeliseerata” uudelleen, koska illan teema oli liikunnallinen, ja runsaasti lattiatilaa tarvitseva ohjelma käsitti tiibetiläiset riitit. Illan vetäjänä toimi joogaopettaja Mirja Lamberg. Nämä buddhalaismunkkien tuhansia vuosia sitten kehittämät liikkeet avaavat kehon energiavirrat. Tiibetin riitit ovat sarja fyysisiä harjoituksia, jotka tasaavat energiavirtauksia chakroissa. Harjoituksen tuloksena on virkeä mieli ja voimakas olo. Opimme viisi perusliikettä. Neuvona olivat päivittäiset liikesarjat ensimmäisenä viikkona kolmasti päivässä, ja sarjoja lisätään kah-

10

della seuraavalla viikolla. Kaikki haluaisivat elää pitkään, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi. Muistakaa harjoituksessanne ja elämässänne sthira shukha eli lujuus ja lempeys. Tämähän pätee myös meidän harrastuksessamme tehdä sotilaskotityötä – lujuus ja lempeys.

Kesäteatterimatka Heinäkuun toisena päivänä kello viiden jälkeen kokoontui 19 sisartamme ja kolme avecia valmiina lähtöön kesäteatteriretkelle Luvian Kuivalahdelle. Matka taittui jouhevasti henkilöautoilla. Useimmille

Kuivalahden miljöö oli uusi tuttavuus. Kuivalahden kesäteatteri on toiminut jo 30 vuotta. Illan laulunäytelmä oli Paimentyttö ja Anna Rogel. Näytelmä sisälsi paljon kansanlauluja ja sovitettuja virsiä. Juoni kytkeytyi epäsäätyisen nuorenparin Irjan ja Erkan avioliiton kuvioihin. Köyhä neito Irja tapasi pyhimys Anna Rogelin metsässä, ja tästä vaikuttuneena yhteiselo meni omia polkujaan. Erkka oli ymmärtäväinen, mutta anoppi ei. Länsirannikolla on hyvin vankka rukoilevaisuus, jonka piirissä Anna Rogel oli vahva vaikuttaja. Illan esitys oli todella vaikuttava ja hauskakin monien paikallisen murteen tuomien sanontojen ansi-


Sirkka Tontti

osta. Paikka oli kaunis. Luonnon muodostaman esiintymislavan takaa kimalsi meri iltaauringon loisteessa.

Mökkivierailu Sisaremme Terttu Kuusinen kutsui joukkomme syksyn alkajaisiksi mökilleen Tupalan siirtolapuutarha-alueelle. Illan aluksi kuulimme Aloe Vera -tuotteiden vaikuttavuudesta ja jälleen ikinuoren ulkonäön saavutettavuudesta näillä keinoin. Tottahan on, että aloe vera -kasvi ikkunalaudalla on palvellut jo sukupolvia esim. palovammoissa. Tuotteen uskottavuus tuli monelle todeksi – kauppa kävi. Olemmehan vähän kauppaihmisiä. Ilta sujui nautiskelemalla pöydän runsaita antimia sekä rupatellen ja ihastellen puutarhaa. Seuraava retki suunnattiin kohti Lahtea. Länsi-Suomen sotilaskotipäivää vietettiin Lahden Hennalassa varmaan viimeistä kertaa. Meidän joukkomme supistui kahteen autolliseen erinäisten sattumien vuoksi. Lähtiessä tuumailtiin, kumpi reitti, Tampere vai Forssa. Forssa voitti. Päivä oli antoisa, ja ilmassa leijui tietty luopumisen haikeus, mikä oli meidän sisarillemme tuttu juttu. Koskaan ei saa heittää toivoa – sotilaskotityö jatkuu tavalla tai toisella.

Riittejä.

Mökillä.

Sirkka Mahkonen Porin Sotilaskotiyhdistys ry Kesäteatteri.

11


Onneksi on leirisotilaskoti

M

eillä Kokkolan sotilaskotiyhdistyksellä on onneksi Vattajan leirisotilaskoti, niin emme ole ihan kodittomia. Isoja leirejä on ollut keväällä ja syksyllä. Silloin on täysi tohina päällä, sotilaskoti on auki klo 9-21 ja vähän ylikin, ketään ei ovelta käännytetä pois. Pienemmillä leireillä on sotku auki klo 18-21. Maastokeikkoja tehdään sen mukaan kuin niitä meiltä pyydetään.

Muutokset näkyvät Puolustusvoimien säästöt näkyvät leiripäivien vähenemisellä. Myös tiukat aikataulut leireillä ovat johtaneet siihen, että maastokeikkoja on vähemmän. Jo tilattuja keikkojakin perutaan. Mutta mehän toimimme puolustusvoimien ehdoilla, olemme valmiina silloin, kun pyydetään.

MPK:n mukana MPK:n kursseilla olemme mukana, pidämme sotkua auki, ja maastokeikalle menemme tarvittaessa. Olemme tilanneet MPK:lta monenlaisia kursseja. On opittu, kuinka annetaan ensiapua, kuinka toimitaan, jos vaikka munkinpaistossa on rasvapalovaara. Hygieniapasseja on suoritettu ja omavalvonta käyty läpi. Maastokeikka-auton pakkausta on opittu eli käyty läpi, mitä tavaroita maastoon kannattaa ottaa mukaan, mitä siellä eniten kysytään. Tämä kaikkihan on osa valmistautumista poikkeusoloihin.

Muuta mukavaa Tietysti olemme olleet myös veteraanien kanssa monissa tilaisuuk-

Eija Luukkanen

sissa. On oltu tarjoilemassa heidän juhlissaan. Perinteisessä joulujuhlassa on tarjottu puuroa, kahvia ja joulutorttua. Veteraanikeräyksessä olimme mukana keräämässä neljässä isossa marketissa. Veteraanit olivat hyvin kiitollisia avustamme. He kutsuivat kerääjät tupapäiväänsä kahville. He kaikki ovat aivan ihania ihmisiä. Saimme taasen paljon lämpimiä halauksia.

Katse eteenpäin Niin kuin vanha sanonta kuuluu, mennään niillä eväillä, mitä meillä on. Tehdään tätä antoisaa sotilaskotityötä sydämellä ja hymyssä suin. Olemme täällä Pohjanlahden rannalla tyytyväisiä siihen, että meillä on leirisotilaskoti, jossa voimme tehdä työtä palvelustaan suorittavien tyttöjen ja poikien sekä kertausharjoituksissa olevien hyväksi. Tervetuloa, vapaaehtoiset sisaret, sotilaskotiimme harjoittelemaan poikkeusolotoimintaa! Voit ottaa yhteyttä puh. 045 233 4837 (klo 8.00-12.00) tai klansotilaskoti@kpnet.com. Eija Luukkanen Kokkolan sotilaskotiyhdistys ry

MPK:n kurssilaisia Vattajan leirisotilaskodissa.

12


Tuulahdus Kuorevedeltä

L

ehden teema ”Yhdessä toimien” on konkretisoitunut meillä jo viime vuoden puolella, kun tyhjensimme sotilaskotiamme. Oli luovuttava paljosta ja tietyllä aikataululla. Yllättävän monelta taholta löytyi yhteistyökykyä ja meiltä tarmoa toteuttaa iso projekti, niin iso, että kukaan, joka ei sitä ole tehnyt, ei sen laajuutta käsitä. Se tarkoitti sitä, että vain yksi lukollinen kaappi jäi käytettäväksemme Lennonjohdon varastoon. Pienenä yhdistyksenä ei meillä ole varaa ylläpitää omia tiloja. Luonetjärven Sotilaskotiin meni paljon käyttötavaraa ja vaatteita. Suuret kiitokset heille, että jaksoivat ottaa urakan vastaan. Sotilaskodin kalustoa matkasi ympäri Suomea, ja vanha pullanpyörityskoneemmekin löysi uuden kodin

Turusta. Myös Kuorevesi-Seuralle lausumme erityisen isot kiitokset, koska paljon arkistoitavaa materiaalia siirtyi heidän tiloihinsa. Hallin taajamassa sijaitsevasta Taipaleen Tavaratalosta tuli meille myös yllättäen iso apu. Mietimme pitkään, mihin saamme vuosien varrella kertyneet eri ikäluokkien lahjakypärät ja muut muistoesineet. Nyt ne ovat tavaratalossa sijaitsevan Korsu-museon suojissa näytteillä. Vasta loppuvuodesta tarkistaessamme tyhjiä tiloja oivalsimme, kuinka lopullista kaikki oli. Silloin meillä oli sanat vähissä ja kurkussa iso pala. Kuorevesi-Seura palautti meidät kuitenkin nopeasti arkeen kiinni tilaamalla tammikuun yleisötilaisuuteen munkit. Onneksi munkkimestarimme He-

lena Liukko oli lunastanut yhden rasvakeittimen, joten Liukon isossa pirtissä paistuivat tammikuun munkit talkoilla. Nyt totuttelemme kodittomuuteen, vaan emme toimettomuuteen. Johtokunnan kokoukset on pidetty puheenjohtajan kotona. Kevätkokous oli Mäntässä Käsityökeskuksen mahtavissa tiloissa, ja yhdessä toimien opimme taas jotain uutta! Kevättä odotellessa Mirja Waulu Kuoreveden Sotilaskotiyhdistys ry

Yhdessä ja erikseen

K

ouvola lienee Helsingin ohessa ainoa paikkakunta, missä sotilaskotiyhdistyksiä on peräti kolme. Täällä on mistä valita, ja jokaiselle löytyy omanlaisensa yhdistys. Kuuluupa jokunen sisar useampaankin yhdistykseen. Yhdistykset järjestivät helmikuussa yhteisen sisariltapäivän leppoisan ohjelman, hyvän tarjoilun ja yhdistysten esittelyn tiimoilta. Paikalle saapui liki 80 siskoa, joten iltapäivää voinemme pitää menestyksenä monellakin tapaa. Yksi sisar tarjoilujonossa sanoikin, että mu-

kava nähdä muidenkin yhdistysten jäseniä. Jos vaikka lähikaupassa törmää, voi morjestaa, kun sisaria ollaan. Ohjelman asiaosuudesta vastasivat yhdistysten puheenjohtajat Ritva Vainonen (Koria), Johanna Pyötsiä (Kouvola-Utti) ja Pirjo Henttu (Valkeala). He kertoivat kukin omasta yhdistyksestään ja esittelivät oman joukkueensa. Korian yhdistys menetti omat pioneerinsa parisenkymmentä vuotta sitten, mutta sisaret eivät jääneet toimettomiksi. Yhdistyksen sisa-

ret päivystävät ahkerasti Vekaranjärvellä. Valkealan sotilaskotiyhdistys pyörittää sotilaskotia yhdessä Suomen suurimmista varuskunnista, ja se näkyy ja tuntuu – onnekseen yhdistys on omien sisartensa lisäksi saanut apuvoimia pojattomien yhdistysten sisarista. Vuonna 2002 yhdistyivät 1922 perustettu Kouvolan Sotilaskotiyhdistys ja 1935 perustettu Utin Sotilaskotiyhdistys yhdeksi, Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistykseksi, ja meillä on ilo palvella Utin Jääkärirykmentin erikoisjouk-

13


Sanna Huuhka

Tarmokkaat puheenjohtajat Ritva Vainonen, Johanna Pyötsiä ja Pirjo Henttu. Sanna Huuhka

Kouvolan-Utin sisar Heli Laukkanen vastasi herkullisen buffet-pöydän antimista.

koja Utissa. Yhdistysesittelyjen jälkeen ohjelmassa oli humoristisen miesryhmän, Nuttuskehveleiden esitys. Sen jälkeen meille lauloivat Riuttalan sisarukset äitinsä säes-

14

tämänä. Näistä nuorista, upeista naisista kuulemme vielä! Sotilaskotiliiton hallitukseen valittu Sari Seppälä kertoi tunnelmistaan liiton hallituksen ensimmäisestä kokouksesta. Sarin ehdokkuus oli

yksi yhteinen, yhdistysrajat ylittävä asia, jossa pääsimme onnistuneesti maaliin asti. Tietoiskun saimme myös Margetta Ala-Krekolalta, jolla oli viimeisintä tietoa poikkeusoloprosessista. Ohjelmallisen annin jälkeen pääsimme herkullisen buffet-pöydän antimien ääreen. Iltapäivä jatkui vapaan seurustelun merkeissä ja uusia suhteita luoden. Sanna Huuhka Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry


Ilmakuva Mikkelistä.

Mikkelin kaupunki

Valtakunnalliset sotilaskotisisarpäivät Mikkelissä 14.-15.6.2014

S

otilaskotiliiton hallituksella on ilo kutsua sotilaskotisisaret Etelä-Savon järvimaisemiin Mikkeliin. On aika tavata seitsemän vuoden tauon jälkeen valtakunnallisten sisarpäivien merkeissä. Etukäteisvarausten mukaan Mikkelistä löytyy ainakin 500 vuodepaikkaa, ja järjestelyt on mitoitettu samalle sisarmäärälle. Ilmoittautuminen tapahtuu yhdistyksittäin Mikkelin Sotilaskotiyhdistykseen, ja se päättyy 14.4.2014. Ilmoittautumislomakkeet postitetaan yhdistyksiin yhteiskirjeen 2/14 mukana. Ohjelma on valmistunut. Retkiä on suunniteltu molemmille päiville. Jokaisella sisarella on mahdollisuus osallistua yhteen retkeen päivässä, ja vaihtoehdoista valitaan rastilla mieluisin. Järjestäjät pyrkivät mahdollisuuksien mukaan noudattamaan esitettyjä toiveita. Retket on suunniteltu Mannerheimin jalanjälkiä seuraten. Historiasta tuttu Porrassalmen taistelu

käytiin vuonna 1789 eli 225 vuotta sitten. Tapahtuman kunniaksi taistelupaikalla järjestetään 14.6. taistelunäytös, jota halukkaat pääsevät seuraamaan. Majoitusta on varattu hotelleista Vaakuna, Cumulus ja Kyyhkylä. Osallistujat hoitavat varaukset itse tai omien yhdistystensä kautta keskitetysti. Ruokailut tapahtuvat Ravintola PitoPadassa ja Mikaelissa. Erikoisruokavalioista pyydämme ilmoittamaan ilmoittautumisen yhteydessä. Sotilaskotiasukoodi on käytössä eli pukeudumme omaan järjestöasuumme. Odotamme aurinkoista ja kaunista säätä. Osa tapahtumista on ulkona, joten varatkaa lämmintä ja sateenpitävää vaatetta ja sopivat kengät mukaan. Sotilaskotiliiton hallitus ja Mikkelin Sotilaskotiyhdistys toivottavat sotilaskotisisaret lämpimästi tervetulleiksi valtakunnallisille sotilaskotisisarpäiville! Onhan Mikkeliin tulijoita?

15


”Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa” Tämän lallatuksen saa usein kuulla, kun sanoo olevansa Mikkelistä. Välillä kuulostaa, että sanoja on sitä mieltä, ettei Mikkelin junaan ole syytä ehtiäkään.

M

eille mikkeliläiselle kaupunkimme on toki menneinä vuosikymmeninäkin ollut kaikkea sitä, mitä ihminen asuinpaikaltaan on vaatinut. Tänä päivänä se pyrkii tarjoamaan kokemuksia, elämyksiä ja nautintoja myös teille muualta - niin junalla, busseilla kuin omilla kulkupeleilläkin - tuleville. Mikkelin keskusta on pieni ja etäisyydet niin lyhyitä, että kaikki asiat siellä voi hoitaa vaikka kävellen. Kaupunki on suunniteltu selkeään ruutukaavaan, joten suunnistaminen on helppoa sellaisellekin, jolla on taipumus eksyä. Kaikki tarvittavat palvelut löytyvät parin korttelin päästä torilta, niin kaupungintalo, verottaja, teatteri, kirjasto, poliisi kuin liikkeetkin. On aika esitellä muutamia kiinnostavia paikkoja, joihin järjestämme tutustumiskäynnin kesäkuun 14.-15. päivänä Mikkelissä vieraileville sisarille.

Marskin kaupunki Mikkeli Mannerheim piti ylipäällikkönä ollessaan täällä Päämajaa talvi- ja

16

jatkosodassa. Mikkeliläiset näkivät hänet lähes päivittäin kävelemässä kaupungilla adjutantteineen. Hänellä oli tapana jäädä juttelemaan lomailevien sotilaiden, lottien ja tavallisten ihmisten kanssa. Mannerheim asui lähes koko jatkosodan ajan Mikkelin keskustassa olevassa Graniittitalossa, nykyisessä Taidemuseossa. Päämajapatsas hallitsee toria takanaan entinen lääninhallituksen talo. Marskin patsaana paremmin tunnettu upea monumentti Maaherrankadun laidalla pystytettiin ensin Suur-Savon aukiolle 1967 jonkun matkan päähän torista, mutta se pääsi paraatipaikalle vuoden 2000 aikana poliittisten voimasuhteiden muututtua kaupungissa. Täältä löytyy Päämajamuseo ja Lokki. Museo on parasta aikaa remontissa, mutta onneksi ne eivät ole ainoat kuuluisat Mannerheimiin liittyvät paikat. Mannerheimin salonkivaunu on yleisölle auki vuosittain 4.6. yhden päivän ajan, mutta sotilaskotisisarten kunniaksi kaupungin museotoimi avaa vaunun ovet lauantaina 14.6. Mikkelin Klubi perustettiin v.1898. Nimeä Marskin Klubi siitä

käytettiin jatkosodan aikana. Päämaja vuokrasi kesäkuussa 1941 ylipäällikön, marsalkka Mannerheimin käyttöön osan Klubin ravintolasalista eteisineen. Lähes neljän vuoden ajan ylipäällikkö lähimpine alaisineen söi Klubilla lounaan ja päivällisen joka päivä Mikkelissä ollessaan. Yksi retkikohteista mahdollistaa pistäytymisen kuuluisan pyöreän pöydän äärellä ja nauttimaan piripintaisen ryypyn.

Kaunista järviluontoa ihailemassa Mistäpä muualta näkee koko kaupungin komeuden yhdellä silmäyksellä kuin Naisvuorelta. Jos kiipeää portaita ylös tornin näköalatasanteelle, pääsee todella testaamaan omaa kuntoaan. Sota-ajan historiaa on tälläkin rakennuksella. Sitä käytettiin ilmavalvonnassa. Tarinan mukaan Naisvuori ja sen pohjoispuolella oleva Akkavuori olisivat saaneet nimensä naisista, jotka näiltä korkeilta paikoilta seurasivat Porrassalmen taistelun (v. 1789) kulkua. Porrassalmen taistelusta on sisarpäivien aikaan kulunut 225


Konsertti- ja kongressitalo Mikaeli.

vuotta. Kaupungissa järjestetään taistelupaikalla tapahtuma, jossa on tarkoitus sotia entiseen malliin. Sisarpäivien retkivaihtoehto tarjoaa omakohtaisen kokemuksen näytelmän muodossa. Taistelijoina oli aikoinaan mm. porilaisia, savolaisia, karjalaisia, uusimaalaisia, jopa pohjanmaalaisia. Toivottavasti sisarpäivien osallistujiakin on yhtä runsasheimoisesti edustettuina, jos ei nyt kaikki Porrassalmella, mutta Mikaelissa ainakin. Kenkävero ja Mikkelipuisto sijaitsevat Saimaan rannalla, ja siellä matkailija voi viettää vaikka koko päivän. On mahdollisuus ihailla Kenkäveron puutarhoja vanhaan malliin ja saada ideoita Mikkelipuiston nykyaikaisista rakennelmista pihojen koristukseksi. Nälkä ei yllätä, Pappilaravintola tarjoaa tasokkaan lounaan ja maistuvat leivonnaiset. Yhdessä punaisista tuvista on oma leipomo, ja alueella on useita käsityöliikkeitä. Mikkelipuistossa taas voi järjestää vaikka oman piknikin maitolaiturille tai huvimajaan. Konsertti- ja kongressitalo

Eija Nummela

Mikaeli on professori Arto Sipisen suunnittelema suomalaisen arkkitehtuurin upea taidonnäyte. Vuonna 1988 valmistunut rakennus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Pankalammen rannalla. Mikaelin ansiosta Mikkeli on tullut kuuluisaksi musiikkijuhlista ja balettitapahtumista, joihin osallistuvat kuuluisat kesävieraat vuodesta toiseen. Mikkelin musiikkijuhlien vetonaula on kapellimestari Valeri Gergijev. Hän matkustaa ympäri maailmaa, mutta tulee tänne kesäisin johtamaan konsertteja ja pääsee samalla saunomaan ja lepäämään. Mikkelissä riittää nähtävää ja koettavaa vaikka viikoksi, on Visulahti ja Vahakabinetti, Tertin kartano ja Kyyhkylä, Ollinmäen viinitila ja Anttolanhovi. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kaupungin keskusta on muuttunut viime vuosina paljon, kun suuret kauppakeskukset ilmestyivät uudistetun torialueen ympärille. Niinpä Mikkeli palkittiin vuonna 2012 Suomen parhaimpana kaupunkikeskustana. Ettei kehumi-

nen loppuisi lyhyeen, niin Mikkeli on Suomen suurin mökkikunta, yhteensä 10 200 loma-asuntoa. Vielä täällä rantoja riittää, ja seuraava vuoden 2017 matkailuvaltti on asuntomessut Kirkonvarkauden sillan läheisyydessä Saimaan rannalla.

Takaisin jutun aiheeseen Kaiken pyörityksen keskellä meillä kaikilla on tilaisuus pysähtyä lauantai-iltana 14.6. viettämään yhteistä aikaa Mikaelissa. Rakuunasoittokunta musisoi Martti Talvela –salissa, ja konsertin jälkeen nautimme savolaisen iltapalapöydän antimista. Pitääkö vielä kysellä: Onko Mikkeliin tulijoita? Olette kaikki lämpimästi tervetulleita vieraiksemme Mikkeliin! Eija Nummela Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry

17


VALTAKUNNALLISTEN SOTILASKOTISISARPÄIVIEN OHJELMA Mikkeli 14.-15.6.2014

Lauantai 14.6.2014 Klo 09.00 – 11.00 Ilmoittautuminen yhdistyksittäin Karkialammella PitoPata (os. Karkialammentie 6, 50150 Mikkeli) 10.00 – 11.30 Lounas, ravintola PitoPata 11.30 – 11.45 Avajaiset, PitoPadassa tai ulkona pihamaalla 12.00 - 16.00 Retki 1: Porrassalmen taistelun 225-vuotistaistelunäytös ja kiertoajelu kaupungilla Mikke-Junalla (sis. sotilaskotinäyttely) Retki 2: Mikkelin klubi/ Mannerheimin salonkivaunu/ Kenkävero/ Mikkelipuisto Majoittuminen 18.00 - 22.00 Konsertti ja savolainen iltapalapöytä Mikaelissa

Sunnuntai 15.6.2014 Klo 08.00– 09.00 Aamupala hotellissa 09.00 - 10.00 Seppeleen lasku Päämaja-patsaalle torilla ja hartaus Kirkkopuistossa 10.00 - 12.30 Retki 3: Kenkävero/ Mikkeli-puisto (sis. sotilaskotinäyttely) Retki 4: Kaupunkikiertoajelu bussilla (sis. sotilaskotinäyttely) Retki 5: Jalkaväkimuseo (sis. sotilaskotinäyttely) ja Mikke-Junalla kiertoajelu 12.00 – 13.30 Lounas Karkialammella, ravintola PitoPata 13.30 – 14.30 Päätöstilaisuus ja kakkukahvit Karkialammella Lämpimästi tervetuloa! Hotellimajoituksen sotilaskotiyhdistykset varaavat itse.

Mikkelin tori.

18

Mikkelipuisto.

Mikkelin kaupunki


Jonna Suorsa

Sisaret vuorolla. Vas. Teija Laine, Saara Turkka, Sinikka Rosilainen.

Uuden sisaren tervehdys Kouvolan-Utin yhdistyksestä

I

sotätini nukkui pois 92-vuotiaana joulukuussa 2012. Hän oli toiminut ilmavalvontalottana Raatteentiellä jatkosodan aikana, ja kunnioittaakseni hänen muistoaan otin selvää lottaperinteen säilymisestä. Liityin lottaperinneyhdistykseen, mutta tutkiessani asiaa törmäsin myös vihreisiin sisariin ja kiinnostuin sisarten toiminnasta. Otin yhteyttä Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistykseen loppukesällä 2013 ja pääsin vuorovastaavan kanssa tutustumaan sotilaskotiin. Sain saman tien oman vakiovuoron kahden ihanan sisaren kanssa. Meitä on vuorolla kol-

me hyvin eri-ikäistä ja erilaista naista, ja varmaankin juuri sen vuoksi vuoroilla on aina todella hauskaa. Vuorojen lisäksi olen ollut mukana vuorolaisten ja uusien sisarten keskusteluillassa sekä lähiseudun sotilaskotiyhdistysten yhteiskokoontumisessa. Olen myös päässyt mukaan marssimaan itsenäisyyspäivän paraatiin Mikkeliin, puolustusvoimien ajokurssille Vekaranjärvelle ja kenttämuonituskurssille Lappeenrantaan. Tunsin itseni alusta alkaen lämpimästi tervetulleeksi yhdistykseen. Tunnetta varmasti edesauttoi yhdistyksen loistava

viestintä ja aktiivinen toiminta. Tunsin heti löytäneeni aidosti sisarellisen yhdistyksen, jonka toiminnassa yhdistyvät isänmaallisuus ja yhdessä tekeminen. Toivottavasti muutkin yhdistykset toivottavat uudet jäsenensä yhtä lämpimästi tervetulleiksi. Toivon myös, että sotilaskotiyhdistykset esiintyisivät enemmän valtamedioissa, jotta uudet sisaret löytävät tiensä mukaan toimintaan. Saara Turkka Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry

19


112-päivä Kouvolassa

K

ouvolan palolaitoksella on jo vuosia järjestetty avoimet ovet 11.2. Päivä on valtakunnallinen, ja vuonna 2014 teemana oli ”Ennakointi vie vaaroilta voimat”. Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys on ollut mukana useampana vuonna. Puolustusvoimathan osallistuu myös kyseiseen päivään. Nyt oli mukana Vekaranjärveltä iso vaahtosammutusyksikkö. Tiistai 11.2.2014 jäi varmasti kaikille osallistujille mieleen, sillä päivä keskeytyi Kouvolan Yhteiskoulun suurpaloon. Päivän teema toteutui, sillä palolaitoksen henkilökuntaa oli normaalia enemmän paikalla. Sisarten päivä alkoi myyntipöytien kuntoon laittamisella, munkkien sokeroinnilla ja kahvinkeitolla. Iloista mieltä oli aimo annos, ja yhteistyö palolaitoksen henkilökunnan kanssa oli juohevaa. Klo 9 aukesivat ovet, ja sisään asteli hyvässä järjestyksessä lapsia ja aikuisia. Kaikki olivat jännittyneitä, ja tutustuminen oikeisiin paloautoihin, poliisiautoihin ja muihin kohteisiin oli ”tosi jännää”. Sisaret selvittivät munkkien hillosalaisuuksia ja koostumusta, myivät kaffetta ja nauttivat mukanaolosta. Tutustuimme itsekin kohteisiin, mutta savuradalle emme menneet. Emme olisi ehkä päässeet niin kumaraan kuin muksut. Savurata opetti lapsia poistumaan savun seasta ja se kuulemma oli hyvä, kertoivat lapset. Sotilaskotisisarina emme päivän keskeytyksestä olleet huoles-

20

Leeni Leporanta

Lapset ja vanhemmat nauttivat ostoksistaan…

… ja siskot Heleena Niinikoski, Irmeli Harjula ja Marja Hassel työstään.

tuneita munkkien jäädessä myymättä tai kahvin kylmetessä. Olimme vain kiitollisia siitä, ettei kukaan jäänyt liekkeihin eikä lapsia autojen alle, kun palomiehet lähtivät pelastustyöhön. 112-päivä

2015 sai jo ennakkoilmoituksia sisarten osallistumisesta. Leeni Leporanta Kouvolan-Utin Sotilaskotiyhdistys ry


Muistojen aarrearkku takaa vetreät aivot ja kultaisen hymyn

V

uoden 2012 aikana varmistui, että Kotkan rannikkopataljoonan toiminta loppuu. Niinpä saatoimme aloittaa jo hyvissä ajoin luopumisen käsittelyn. Loppumisen myötä paikallisosastomme viimeinenkin sotilaskoti suljettiin. Sulkeminen teki meistä, alun perin kolmen sotilaskodin, Kyminlinnan, Rankin ja Kirkonmaan, paikallisosastosta kodittoman. Meille sisarille nämä pari vuotta ovat tarjonneet monia upeita hetkiä niin omassa keskuudessamme kuin tiskin takana, maastossa ja merellä. Surutyö olikin hauskaa yhdessäoloa, talkoita, saunomista, muistelemista, maistelemista ym. Aika jää mieleen hauskanpidosta ja naurusta, mutta eikö surutyön ydin olekin tähdätä elämän jatkumiseen. Vuodesta 1981 sotilaskotia hoitanut Päivi Kurki joutui suuren elämänmuutoksen eteen. Syyskuun lopussa hän sulki viimeisen kerran Kirkonmaan sotilaskodin. Päiville loppuminen tiesi työpaikan menetystä ja miehensä kanssa saaren viimeisinä asukkaina muuttoa mantereelle. Torstaina 19. joulukuuta klo 7.20 linnakkeen varapäällikkö, vihreä veli, yliluutnantti Aki Mank-

kinen ja linnakkeen vääpeli, luutnantti Juha Valjus sulkivat kasarmin ovet ja sammuttivat valot. Kotkan rannikkopataljoonaa ei enää ollut. Saarelle jäi vain syksyisen kelmeä pimeys.

Matkalla kodittomuuteen Viimeiset pari vuotta ovat olleet jo hiljaista surutyötä. Mitä tahansa on tapahtunut, on ollut kyse viimeisestä, viimeiset alokkaat, viimeiset leirit, viimeiset ammunnat, viimeinen vala… Sisarten elämään työn loppuminen saarella toi oudon tietoisuuden siitä, ettei herätyskello herätäkään aamulla kello viisi, ei tarvitse ehtiä Kuusiseen aamulaivaan. Vuoden 2012 keväällä teimme muistelumatkan Rankin linnakesaarelle. Sotilaskoti oli suljettu jo vuonna 2006, mutta toiminut sen jälkeen leirikotina. Saari oli vuosien kuluessa tullut tutuksi suoma-

laisille radion kuuntelijoille ”ohuesta yläpilvestään”. Pienessä punaisessa mökissä varusmiehet päivystivät vuorollaan, kiipesivät huteraan torniin, arvioivat näkyvyyden ja lähettivät raporttinsa Ilmatieteen laitokselle. Kävelimme saaren etelärannalle, josta avautuu mahtava ulappa ja josta hyvällä ilmalla voi nähdä Suursaaren utuisena kohoumana horisontissa. Huomasimme, että kaksi sanaa, viimeisen kerran, alkoi toistua yhä useammin puheissamme. Muistot sinkoilivat sakeana ilmassa, kun jätimme hyvästejä niin tutuksi tulleelle saarelle. Saman vuoden kevätkesän tihkusateisena päivänä teimme toisen nostalgiamatkan vielä kauemmaksi etelään, Haapasaareen. Täällä toimi pieni varusmiesten merivalvontayksikkö. Saarikävelyllä ja eväitä nauttiessamme kertasimme jälleen muistojamme. Päivän kirkastuessa hyvästelimme kaukana häämöttävän Suursaaren toistamiseen.

Kirkonmaan eteläkärjen patterialueella osa retken sisarista ihastelemassa elokuista Suomenlahden aavaa, tuulista selkää. Takana vasemmalla siintää Rankin saari.

21


Kirkonmaan viimeinen palkittu varusmies on tykkimies Anton Simola. Kotiutustilaisuudessa 16.9. paikallisosastomme puheenjohtaja Helena Härkönen ojensi hänelle stipendin vierellään komentaja Juha-Antero Puistola ja linnakkeen varapäällikkö, yliluutnantti Aki Mankkinen.

Viime vuoden tammikuussa saapuivat Kotkan rannikkopataljoonan historian viimeiset alokkaat. Kirkonmaan ja Haminan yhteiseen valatilaisuuteen Kotkan Kantasatamassa pystytimme vielä kerran liikkuvan sotilaskodin, jossa myimme helmikuun paukkupakkasessa kahvia ja munkkeja. Joskus elämä yllättää, ja näin kävi meillekin. Saimme uuden viimeisen mahdollisuuden pystyttää sodeteltta merivoimien vuosipäiväjuhlallisuuksiin Kotkassa. Viimeinen keikkamme kesähelteessä oli todellinen menestys.

Haikeat hyvästit Kirkonmaalle Kesän aikana Kirkonmaan sotilaskodin sulkeminen alkoi todella näkyä sisartenkin työssä. Päivystykset saaressa vähenivät, ja tavaravalikoimat hyllyillä alkoivat huveta. Alkoi myös irtaimiston siirron suunnittelu muihin sotilaskoteihin. Kirkonmaan muistelun otimme tosissamme. Viimeisenä kesänä teimme sinne kaksi retkeä, toisen aikaisin keväällä ja toisen elokuussa. Tarinoiden lomassa luetteloimme sotilaskodin tavarat ja varusteet, pakkasimme sisarhuoneen ja ihmettelimme uutta tilannetta. Jokaisella tuntui olevan hauskoja ja koomisiakin tarinoita kerrottavanaan, löytyi suorastaan ehtymä-

22

tön aarrearkku sotilaskodin historiaa sisarten näkökulmasta katsottuna.

Rikkaat ja rakkaat työvuodet Kuluneet vuodet ovat olleet erittäin antoisia. Mikä elämän rikkaus onkaan sisältynyt näihin vuosiin. Olemme saaneet tuottaa iloa palveluksessa oleville pojille ja tuntea iloa itsekin tiskin toisella puolen. Kun sotilaskoti on saaressa merimatkan takana, työmatkoista ei aina ole yllätyksittä selvitty. Itsestä riippumattomista syistä voi joutua katselemaan laivan peräpeiliä, huomata, ettei kyytiä mantereelle olekaan, eksyä matkalla lumipyryyn, mitä vain. Parhaimmillaan matka on pelkkää auringonpaistetta. Rikkaus on ollut myös mahdollisuus tutustua lähemmin moniin kanssasisariin yöpymiskeikoilla. "Miten paljon syväänluotaavia keskusteluja onkaan saanut käydä sisarhuoneen sängyssä, umpiväsyneenä, mutta tyytyväisenä tehdystä työstä. Ne keskuste-

lut ovat olleet helmiä elämässä." Tästä Härkösen Helenan aatoksesta olemme yhtä mieltä. Onhan meillä jokaisella muistissa kokemuksia ja tuntemuksia, joita kaverin kanssa on jaettu aivan unen rajamaillakin. Nyt meillä on saaristamme vain muistot, mutta sotilaskotityötä emme malta lopettaa. Kaipaamme yhteistä tekemistä ja toistemme seuraa. Me pidämme edelleen huolta yhteishengestä ja tekemisen halusta. Tuntuu hyvältä olla tässä seurassa. Meille kotkalaisille vuosikymmenien aikana kovin tutuiksi ja rakkaiksi tulleet linnakesotilaskotimme niin Rankissa kuin Kirkonmaassa ovat vain muistoissamme. Viimeisetkin ovat poistuneet, valot ovat sammuksissa. Uuteen tilanteeseen, kodittomana olemiseen sopeutuminen näyttää sujuvan mutkattomasti. Meillä on ollut riittävästi aikaa mukautua, ja uskomme, että meitä tarvitaan vielä moneen mukaan. Kun jokin vaihe elämässä päättyy, uudet haasteet odottavat nurkan takana. Jäämme uteliaina odottamaan.


”Käskopelolla ehtoollisella” Oli marraskuu, sysipimeää, sateli heikosti, liukastakin oli. Sotilaspastori Vesa Aurén ehtoollistarvikkeineen ja muusikko Kalle Krautsuk trumpetteineen olivat tulleet Rankin linnakkeelle, oli sotaharjoitus 90-luvulla. Sisaret yllättyivät täysin, kun heiltä tultiin kysymään, ”tuutteks työ tytöt iltahartauteen”. Kaksi sisarta lähti poikien saattamana metsään. Sisaret viettivät pimeässä metsässä roihujen valossa unohtumattoman tuokion. Trumpetin säestyksellä laulettiin virsi, nautittiin ehtoollinen ja kuunneltiin soittoa. Oli niin pimeää, että vain käsikopelolla pärjäsi, mutta onnellisesti sisaret selvisivät takaisin.

Hyvää oli, vaikkei tiennyt, mitä söi

Iso kala

Oli iso merisotaharjoitus myöhään syksyllä. Rannikkojääkärit tekivät yllätysmaihinnousun Kirkonmaalle. Vähän ennen sotilaskodin sulkemista, sisarten jo puoliksi lepoon tuudittautuneena tuli pyyntö, että paikalla ollut sotilaskotiauto saataisiin päälaiturin metsikköön. Jäljellä oli enää isoja limupulloja, makkaralenkkiä ja ruskeissa pusseissa munkkikorppuja. Nämä terveiset kerroimme pyytäjille, olivat tyytyväisiä. Pojat saivat eväänsä, ja puolenyön maissa sisaret palasivat kasarmille ja pääsivät vihdoin nukkumaan. Seuraavana päivänä komentaja Juha Engström tuli kysymään, mitä sisaret yöllä syöttivät pojille. ”Kukaan ei tiennyt, mitä söi, mutta ne maistuivat hirveän hyvälle”. Kaikki olivat puhuneet vain ruskeista pusseista. Selvitimme komentajalle, että vanhat pullat ja munkit oli kuivattu korpuiksi ja pussitettu.

Menneen kesän kynnyksellä pojat olivat olleet kalassa ja saaneet ison hauen. Hämmentyneinä ja päivystäjän antaman vinkin perusteella he tulivat sotilaskodin takaovelle kysymään, josko meiltä saisi fileointiapua. Pojilla oli mukana laudan pätkä. Oli heidän onnensa, kun talousopettajasisaremme tuli ulos veitsen kanssa ja näppärästi fileoi kalan laudalla. Pojat seurasivat tapahtumaa nenä kiinni kalassa ja olivat onnesta ymmyrkäisiä. Nuotiossa oli jo tulet kalan kypsentämistä varten. Hetken kuluttua oveen koputettiin taas: ”Olisiko vielä vähän foliota ja suolaa?”

Jälkikirjoitus:

Tokaisusta todeksi

Surutyövaiheen aikana yksi sisaristamme tokaisi: "Eikö voitaisi tehdä jotain kivaa? Kun ei meitä enää Kirkonmaassakaan tarvita, lähdetään vaikka Pariisiin." Yhteen hitsautunut pieni porukka osti heti ajatuksen, ja kuuden naisen retkue teki viime syksynä haaveillun Pariisin-matkan. Eeva Grönholm ja Raija Orasvuo RSKY:n Kyminlinnan paikallisosasto

Lokakuun 21. päivänä kodinhoitaja Päivi Kurki keitti viimeiset kahvit ennen keittimen purkua ja pisti tarjolle kaikki, mitä vielä sotilaskodista löytyi.

23


Inkeri Laukkanen

Koulutus marraskuussa Sotinpuron leirikodissa.

Yhteistyötä itäisessä Suomessa

Kontiolahden yhdistyksen toiminta muuttaa muotoaan

K

ontiolahden Sotilaskotiyhdistyksen toiminta jatkuu yhteistyössä Kajaanin ja Rissalan Sotilaskotiyhdistysten sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen Onttolan osaston kanssa mm. Sotinpurolla Yöttäjän leirisotilaskodilla. Rissalan yhdistys ottaa ensimmäisenä käyttöön Kontiorannasta siirretyillä kalusteilla ja laitteilla uudistetun leirisotilaskodin helmikuun alussa.

24

Kajaanin Sotilaskotiyhdistys on luvannut, että voimme ostaa heiltä leipomotuotteita Kainuun Prikaatin Sotinpuron leireille, ja tuotteet saataneen Yöttäjälle Kainuun Prikaatin huollon mukana. Muita leirejä varten olemme kilpailuttaneet leipomotuotteiden toimittajan. Muut tuotteet tilaamme entiseen tapaan tukusta, jakeluosoite vain muuttuu Sotinpurol-

le. Puolustusvoimien Rakennuslaitoksen kanssa on tekeillä sopimus Sotinpuron kiinteistönhoitajan palveluiden käytöstä tarpeen mukaan. Toiminnan vilkastuessa Sotinpurolla tarkoituksenamme on jakaa Sotinpuron leirien vetovastuu Kontiolahden ja Rissalan Sotilaskotiyhdistysten sekä Rajasotilaskotiyhdistyksen Onttolan osaston


kesken. Näiden toimijoiden kanssa on keskusteltu asiasta, ja puheenjohtajat ovat olleet innostuneita ajatuksesta. Huolimatta siitä, millä yhdistyksellä/osastolla on vetovastuu, voimme osallistua sisartyöhön yli rajojen. Olimme varautuneet vilkkaaseen toimintaan Sotinpurolla heti alkuvuodesta, mutta saamamme tiedon mukaan toiminta vilkastuu varsinaisesti vasta ensi vuonna. Toimettomaksi emme silti jää tänäkään vuonna. Onttolan osasto on tarjonnut päivystysvuoroja rajasotilaskodissa. Kahvituksia Joensuussa sekä lähialueilla pystymme hoitamaan uudesta toimitilastamme Sisartuvalta käsin.

Koulutusyhteistyö Tutustuminen ja uudistetun sotilaskodin käyttökoulutus järjestettiin 30.11.2013 Sotinpurolla. Tilaisuuteen osallistui sisaria Kontiolahden ja Rissalan yhdistyksistä yhteensä nelisenkymmentä. Koulutusyhteistyöstä Onttolan osaston kanssa on vireillä alustavia suunnitelmia. MPK:n helmikuussa järjestämään hygieniapassikoulutukseen osallistui yhdistyksestämme yli 20 sisarta.

käytössä kaksi myymäläautoa, vuonna 2005 hankittu ”Metsänhenki” ja Ylämyllyn Sotilaskotiyhdistyksen meille sekä Rajan osastoille yhteiseen käyttöön jättämä vuoden 1983 Mersu. Molemmat autot ovat nyt Onttolan suojissa, vanhemman auton on sovittu jäävän pelkästään Rajan osastojen käyttöön. Myyntiautoon saamme kuljettajan Rajavartiostosta. Yhdistykselle tänä vuonna kauppaneuvos Väinö H. Bromanin avustuksella hankittu uusi henkilöauto on myös saanut säilytystilan Onttolasta.

Asioilla on tapana järjestyä Niin surulliselta kuin tieto PohjoisKarjalan Prikaatin lakkauttamisesta tuntuikin, valoa tunnelinpäässä alkoi näkyä jo vuoden 2012 vuosikokouksessa, jossa Pohjois-Kar-

jalan Prikaatin ja Pohjois-Karjalan aluetoimiston edustajat toivoivat yhdistyksen jatkavan toimintaansa. Olemme saaneet kaiken mahdollisen tuen sotilaskodin alasajossa ja leirisotilaskodin uudistamisessa Pohjois-Karjalan Prikaatilta, Pääesikunnalta, Puolustusvoimien Rakennuslaitokselta ja Sotilaskotiliitolta. Kiitämme kaikkia edellä mainittuja yhteistyöstä, näköaloja avartavista neuvoista ja rohkaisevasta tuesta. Kontiorannan Sotilaskodin vakinainen ja määräaikainen henkilöstö sekä mukana olleet vapaaehtoiset sisaret ansaitsevat vilpittömät kiitokset pyyteettömästä työstä ja asenteesta, jolla muutoksia on toteutettu. Inkeri Laukkanen, Terttu Suhonen ja Anki Geddala Kontiolahden Sotilaskotiyhdistys ry

Inkeri Laukkanen

Ajoneuvot ja kuljettajat Pohjois-Karjalan Prikaati on sopinut Kainuun Prikaatin ja Onttolan Rajavartioston kanssa autokalustomme sijoittamisesta, käytöstä ja huollosta sekä varusmieskuljettajien saamisesta. Yhdistyksellämme on ollut

Sisarten kahvihuone Sotinpurolla.

25


Vireää vihreyttä varuskuntien ulkopuolella

Ä

htärin Sotilaskotiyhdistyksen vuosi 2013 täyttyi niin vanhoista kuin uusista tehtävistä. Aivan vuoden alussa kahvitimme ja jaoimme villasukkia tuttuun tapaan Ähtärin varusmiesinfossa, ja sama toistui heinäkuun helteillä. Molemmilla kerroilla villasukat olivat haluttuja, ja varusmiesten lisäksi myös heidän kotiväkensä ovat lämpimästi kiittäneet niistä sotilaskotiyhdistystä pitkin vuotta. Ajatus tuntemattoman sotilaan sukkapaketista elää yhä ja lämmittää mieliä! Kun paikkakunnallamme ei ole varuskuntaa, toimimme ihmisten keskellä, ja siksipä

kohtaamme jatkuvasti varusmiesten omaisia. Meiltä kysytään monia käytännön vinkkejä, meille kerrotaan kuulumisia ja jaetaan ”äitien huolia”. Autamme siinä, missä pystymme, ja on ollut mukava huomata, että oman paikkakuntamme varusmiehet tunnistavat meidät myös siviilivaatteissamme ja tulevat usein tervehtimään ja kertomaan kuulumisiaan. Noissa juttutuokioissa saamme iloksemme kuulla, että jokaisessa toimivassa sotilaskodissa heistä on huolehdittu hyvin! Jotta tutut, vakiintuneet tehtävät ja ennalta arvaamattomat

Anneli Valkama

Marja-Liisa Salminen ja Marja-Terttu Rauhala ovat tyytyväisiä puettuaan Anne Luodeslammen miinanraivauspukuun.

26

avustuspyynnöt kyettäisiin täyttämään, päätimme tänä vuonna kerätä varoja toimintaamme hyväntekeväisyyskonsertilla. Osaset loksahtivat nopeasti paikoilleen, kun laulaja Jussi Roponen lupautui esittämään vanhassa sotilaspuvussa sota-ajan lauluja korvauksetta, ja Ähtärin kaupunki tarjosi konserttitilan maaliskuun 10. päiväksi. Jotta laulaja sai aina välillä hetkisen hengähtää, päätimme lukea yleisölle Kenttäpostin kertomaa -kirjasta kirjeitä niin rintamalta kotiväelle kuin toisinkin päin. Lukijaksi päätyi sisar Anne Luodeslampi, joka sai ylleen yhdistyksen omistaman vm. 1942 sotilaskotisisarpuvun. Konsertti sai väen liikkeelle, ja niin laulut kuin kirjeet sekä itkettivät että naurattivat yleisöä. Sama sotilaskotisisarpuku saman kantajan yllä kertoi sotilaskotisisarten historiaa naapuripaikkakunnan Soinin Wanhan Aijan Päivillä, jossa elettiin sota-ajan kesää. Puku herätti huomiota ja kiinnostusta; vanhemmat ihmiset tunnistivat puvun oitis, ja nuoremmille puvun alkuperä oli aluksi arvoitus, mutta sotilaskotimerkki auttoi oikeille jäljille. Kevätkaudella sotilaskotisisaret kokoontuivat säännöllisesti sekä Ähtärin veljeskodilla, Ähtärin räjähdekeskuksen rantasaunalla että sisarten kodeissa. Kevään aikana saimme pyynnön osallistua


helatorstain jumalanpalvelukseen, joka oli samalla 70 vuotta aiemmin ripille päässeiden juhla. Jumalanpalveluksen avustaminen oli yhdistyksellemme ensimmäinen lajissaan pitkään aikaan, ja sisaremme ottivat tehtävän vastaan ilomielin etäisyyksistä välittämättä ja täyttivät kirkon ensimmäisen penkkirivin kokonaan. Jumalanpalvelus alkoi sisar Liisa Ahopellon kauniilla yksinlaululla. Tekstin lukijoina palvelivat sisaret Anu Kujansuu ja Irja Rantala. Anne Luodeslampi soitti saksofonilla tekstien vastausmusiikin. Osallistumisemme otettiin lämpimästi vastaan, ja omaa rippijuhlaansa muistelleet kokivat vihreän rivistön lisänneen juhlan tuntua. Toukokuu ei tule Ähtärissä ilman perinteistä herrasmieskisaa, johon tänä vuonna kutsuttiin lisäksemme toinenkin naisjoukkue, kotirintamanaiset. Kisan järjesti Ähtärin räjähdekeskuksen – ähtäriläisittäin varikon – väki, joten sekä kilpalajit että palkinnot olivat sen mukaiset. Seitsemästä joukkueesta viidenneksi sinniteltyämme mm. ammunnan, miinanraivauspuvun pukemisen, matkan arvioinnin, golfauksen ja tietovisan jälkeen saimme kotiin viemiseksi komeat hylsyt, jotka sisarlogiikallamme toimivat erinomaisesti kukkamaljakkoina. Kesän tauon jälkeen osallistuimme läntisen Suomen sotilaskotisisarten sisarpäiville. Päivien tärkeintä antia hyvän ohjelman lisäksi oli toisten sisarten tapaaminen. Uutta vihreyttä syksyn toimintaan saimme myös päivien rompetorilta, jota jokainen paikalla ollut hyödynsi. Syksyn toiminta jatkui tutuilla sisarilloilla ja syyskokouksella se-

Anneli Valkama

Laulaja Jussi Roponen konsertin jälkeen Ähtärin Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajan Anneli Valkaman ja Ähtärin räjähdekeskuksen johtajan, everstiluutnantti Pertti Kuokkasen kanssa. Anneli Valkama

Ähtärin sotilaskotisisaria helatorstain jumalanpalveluksessa.

kä kutsuntojen kahvittamisella lokakuussa. Oli itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia ja jouluaaton sankarihautojen juhlavartio. Erityisen iloisia olemme siitä, että tammikuun varusmiespalvelukseen lähteville saimme sittenkin vielä an-

taa lämpöiset villasukat varusmiesinfon yhteydessä. Anne Luodeslampi ja Anneli Valkama Ähtärin Sotilaskotiyhdistys ry

27


Juho Aarnio

Pikkusisaret Tia ja Henna olivat vastuussa juhlan käsiohjelmien jakamisesta ja vieraskirjasta.

Virkeä 90-vuotias juhli Riihimäellä

R

iihimäen Sotilaskotiyhdistys juhlisti 90-vuotistaivaltaan 16.2.2014. Riihimäen Keskuskirkossa järjestetyssä juhlamessussa oli paikalla suuri joukko sisaria, joista osalla oli messussa avustavia tehtäviä. Juhlamessu päättyi seppelepartion lähetykseen sankarihaudalle. Juhlaan Kirkkopuiston seurakuntakodille saapui noin 140 vierasta. Hämeen Reserviläissoittokunnan esittämän Jean Sibeliuksen Isänmaalle-kappaleen jälkeen

28

yhdistyksen puheenjohtaja Nina Kostiainen lausui tervehdyssanat. Puheessaan Kostiainen kiitti sisaria ja henkilökuntaa aktiivisesta työstä, jonka ansiosta Riihimäen yhdistys on edelleen vireä ja elinvoimainen. - Kun tämän päivän palveluksessa oleva varusmies toteaa sotilaskodin olevan hänen toinen kotinsa, voimme katsoa työmme onnistuneeksi, muistutti Kostiainen. Eversti, evp. Seppo Uro muisteli juhlapuheessaan sekä sotilas-

kotityön historiaa että Riihimäen Sotilaskotiyhdistyksen merkittäviä hetkiä. 17.2.1924 perustettu Riihimäen yhdistys aloitti vuokratiloissa, kunnes kymmenisen vuotta myöhemmin sai tilat varuskunnalta. Ensimmäinen sotilaskotiauto hankittiin vuonna 1973. Riihimäellä aloitettiin pikkusisartoiminta ensimmäisenä Suomessa 1990-luvulla. Tervehdyksensä juhlassa esittivät Riihimäen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tommi Räty,


Juho Aarnio

Sisaret osallistuivat messun kulkuun. Esirukousta lukemassa kirkkoherra Sirpa Viherän kanssa Ritva Pahkala ja Pirkko Merentie.

Juho Aarnio

Juhlapuhuja, eversti evp Seppo Uro kertoi kattavasti sotilaskotityön historiasta.

Mediavarusmies Sebastian Hidvegin suunnittelema juhlajuliste. kirkkoherra Sirpa Viherä Riihimäen seurakunnasta, everstiluutnantti Jukka Kauppila Riihimäen varuskunnasta, Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti sekä alikersantit Rouvinen ja Rin-

ta-Pollari Viestimiestoimikunnasta. Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Satu Mustalahti kuvaili Riihimäen yhdistystä ”keskikokoiseksi, aktiiviseksi ja yhteisvastuulliseksi”.

Sotilaskotiliitto lahjoitti Riihimäen yhdistykselle kaksi maastopukua. Juhlassa kuultiin Hämeen Reserviläissoittokunnan musiikkiesitysten lisäksi kaksi sotilaskotisisar Maria Ravantin esittämää laulua,

29


Juho Aarnio

Juhlakansa kirkkoherrojen valvovien katseiden alla.

Jean Sibeliuksen Lastu laineilla ja Oskar Merikannon Kullanmurunen. Säestäjänä laululle toimi Outi Lyytikäinen. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin historiikki yhdistyksen viimeisestä 20 vuodesta. Riihimäen Sotilaskotiyhdistys 1994-2014 -muistelmateoksen on kirjoittanut

toimittaja ja Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistyksen jäsen Marjatta Hinkkala. Jokainen juhlavieras sai kirjan muistoksi juhlasta. Yhdistyksen aiempia historiikkeja ovat Riihimäen Sotilaskotiyhdistys vuodet 1924-1974, Riihimäen Sotilaskotiyhdistys 50 vuotta 1964-1974 sekä Riihimäen Soti-

laskotiyhdistys 1984-1994. Riihimäen Sotilaskotiyhdistys kiittää juhlassaan mukana olosta sekä saamistaan huomionosoituksista. Ida Kostiainen Riihimäen Sotilaskotiyhdistys ry

Viime lehdessä julkaistuista huomionosoituksista olivat jääneet pois Sotilasansiomitalin saajat. Pahoittelemme tapahtunutta.

Huomionosoitukset 2013 Sotilasansiomitali Leila Laajaniemi Maire Lonka

30

Sotilaskotiperinneyhdistys ry Hämeenlinnan Sotilaskotiyhdistys ry


ILMOITUSTAULU Tiedottajien koulutuspäivä Koulutus pidetään lauantaina 12.4.2014 Parolannummen Sotilaskoti 1:ssä Hattulassa. Koulutus on tarkoitettu sotilaskotiyhdistysten tiedottajille. Myös muut asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Koulutuksessa käydään läpi tiedottamisen perusasioita, lehdistötiedotteen laatimista sekä sosiaalisen median antamia mahdollisuuksia järjestöviestintään. Harjoitellaan myös lehdistötiedotteen laatimista käytännössä. Koulutus on maksuton, matkakustannuksista vastaa oma sotilaskotiyhdistys. Sotilaskotiyhdistykset voivat anoa Kaija Vesala -rahastosta matka-avustusta ennen koulutusta. (Käyttämättä jätetystä, varatusta koulutuspaikasta veloitamme 50 €/henkilö.) Koulutuksessa esiinnymme sotilaskotiasussa. Jos olet kiinnostunut koulutuspäivästä, ota yhteys omaan yhdistykseen. Nasta-harjoitus Seuraava Naisten Valmiusliiton järjestämä Nasta-harjoitus Helene 14 pidetään 16.-18.5.14 Tammisaaressa, Uudenmaan Prikaatissa. Ilmoittautuminen päättyy 11.4.2014. Ajankohtaiset tiedot harjoituksesta löytyvät osoitteesta www. naistenvalmiusliitto.fi. Saamenkielinen sotilaan virsikirja Virsikirja otetaan käytöön Inarissa 2.10.2014. Ne yhdistykset, jotka lahjoittivat varoja hankkeelle, kutsutaan tilaisuuteen. Kevätkokous Sotilaskotiliiton kevätkokous pidetään Porissa 26.4.2014. Sotilaskoti-lehti Lehteen 3/14 ovat kirjoitusvuorossa seuraavat yhdistykset: Hamina, Rannikkosotilaskotiyhdistys, Sodankylä, Lahti, Lappeenranta, Luonetjärvi, Seinäjoen seutu ja Sotilaskotiperinneyhdistys. Lehden aineistopäivä on 8.5.

Sotilaskoti 2 2014 netti  
Sotilaskoti 2 2014 netti  
Advertisement