Page 1

4/2017

Luotettava sisar on sotilaskotityรถn voimavara

Sotilaskoti-lehti sai uuden ulkoasun

Sukkakilpailun voittaja selvisi

Kuvamuistoja Murtovaarasta


SISÄLTÖ Pääkirjoitus............................................3 Ledare....................................................4 Päätoimittajan kynästä...........................5 ”Minusta graafikon työssä tärkeintä on asiakaslähtöisyys”.............................6 Kuvamuistoja Murtovaarasta.................8 Sotilaskotityön 100-vuotisjuhlavuoden sukka.......................................11 Kahvinvalmistus Teuva-keittimellä sideharsopusseja käyttäen....................12 Terveisiä Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksestä.......................14 Toisenlainen johtokunnan kokous Repovedellä.............................15 Sinisellä Saimaalla seilattiin…............16 Veteraanien asiaa varusmiehille...........18 Kokkisota Kajaanissa...........................19 Haminalaisten retkellä tutustuttiin taiteeseen ja Utin sotilaskotiin.............20 Luotettavuus on arvostettavaa..............22 Luotettava sisar on sotilaskotityön voimavara....................24 Okänd Soldat i Harparskog..................26 Tuntematon sotilas Harparskogissa.....27 Pohjoismaista yhteistyötä.....................28 Nordiskt samarbete..............................29 Puutarhan kevättöitä ja villiyrttejä.......30 Monessa mukana..................................32 Onnittelemme.......................................33 Muistamme..........................................34

Kansikuva: Mallina Peppi Ojala. Kuva: Pia Ojala.

50. vuosikerta / n:o 4/2017 Julkaisija: Sotilaskotiliitto Soldathemsförbundet ry Simonkatu 12 A 9 00100 Helsinki Puh. 045 123 2820 www.sotilaskotiliitto.fi Päätoimittaja: Satu Mustalahti satu.mustalahti@sotilaskotiliitto.fi Puh. 045 120 3368 Toimitus: Sotilaskotiliitto Simonkati 12 A 9 00100 Helsinki Valmiit aineistot: toimitus@sotilaskotiliitto.fi Toimitustyö ja editointi: Elina Halminen Puh. 044 518 1803 Osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset tehdään suoraan sotilaskotiyhdistykseen. Paino: Painotalo Plus Digital Oy/ Lahti Teemat 2017: N:o 5 Iloisuus ja palvelualttius. Aineisto 6.11. Ilmestyy 19.12.

Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-9343


PÄÄKIRJOITUS Heli Itkonen Sotilaskotiliiton 1. varapuheenjohtaja 15.9.2017

Luotettavuus

S

otilaskotiliiton syyskokous hyväksyy vuosittain järjestömme strategisen suunnitelman. Tämä suunnitelma sisältää toimintamme keskeiset peruskivet: perustehtävän, arvot, vision ja strategiset tavoitteet. Arvoja olemme yhdessä hyväksyneet viime vuosina viisi: vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, osaaminen ja itsensä kehittäminen, luotettavuus sekä iloisuus ja palvelualttius. Arvot kuvaavat järjestöllemme tärkeitä asioita, jotka ohjaavat kaikkea toimintaamme. Tämän lehden juhlanumeron teemana on luotettavuus. Mitä luotettavuus tarkoittaa sotilaskotitoiminnassa? Synonyymisanakirja antaa luotettavuudelle mm. seuraavat merkitykset: uskollisuus, rehellisyys, lojaalisuus, uskottavuus, oikeellisuus, ammattitaito. Järjestön kannalta luotettavuus tarkoittaa sitä, että keskeiset yhteistyökumppanimme Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voivat luottaa siihen, että toimimme yhteistyösopimuksen mukaisesti kaikkialla Suomessa. Tarjoamme jokaiselle varusmiehelle mahdollisuuden saada virkistystä ja hyvinvointia tukevaa, ystävällistä ja osaavaa palvelua varusmieskoulutuksen ja kertausharjoitusten aikana. Jotta tämä mahdollistuu kaikissa yhdistyksissämme ja paikallisosastoissamme, liiton hallitus ja toimiston väki tuottaa monia palveluita, ohjeita, koulutusta ja neuvontaa sekä aktivoi yhdistyksiä yhteistoimintaan. Tämän vuoden aikana jalkaudumme kaikkiin yhdistyksiin, jotta saamme mahdollisimman paljon tietoa siitä, miten voimme parantaa sotilaskotien ja yhdistysten toimintaa ja jakaa hyviä käytänteitä. Alkukesällä teimme myös kyselyn yhdistyksille niiden odotuksista liittoa kohtaan. Kaiken tämän tavoitteena on se, että pystymme toimimaan luotettavasti jatkossakin muutosten myllerryksessä. Yksittäisen yhdistyksen ja paikallisosaston kannalta luotettavuus on aivan keskeinen asia. On tärkeää, että jokaisessa varuskunnassa, harjoituksessa ja leirillä on varusmiehillä mahdollisuus

nauttia sotilaskodin palveluista sekä sisarten kohtaamisesta, ehkä myös juttutuokiosta. Aina yhden yhdistyksen tai paikallisosaston omat voimavarat eivät riitä. Siksi tarvitsemme yhteistoimintaa toisten yhdistysten kanssa. Poikkeusolotehtävämme osalta olemmekin jo harjoitelleet hoitamaan yhteisiä harjoituksia ja leirejä, mutta myös normaaliolojen sotilaskotitoiminnassa on hyvä tehdä yhteistyötä. Yhteistyö onnistuu parhaiten, kun tunnemme toisemme. Tämän tekee mahdolliseksi tämän vuoden alusta uudistettu alueellinen sotilaskotitoiminta. Jaetaan siis yhdessä osaamistamme, mainioita ideoitamme ja resurssejamme. Se ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille eduksi! Yksittäisen jäsenen kannalta luotettavuus merkitsee mielestäni sitä, että jokainen meistä antaa työpanoksensa ja osaamisensa varusmiesten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edistämiseksi. On siis tärkeää pitää huolta omista työvuoroista. Luotettavuus tarkoittaa meille jokaiselle myös sitä, että toimimme reilusti ja rehellisesti toinen toisiamme kohtaan. Luotettava jäsen auttaa ja tukee toista ja iloitsee yhdessä onnistumisista ja mukavista kokemuksista. Yhdessä saamme aikaan mitä vain, ja asemamme Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tärkeänä kumppanina on mahdollista säilyttää.

3


LEDARE Heli Itkonen Första vice ordförande för Soldathemsförbundet 15.9.2017

Pålitlighet

S

oldathemsförbundets höstmöte godkänner årligen en strategisk plan för organisationen. I planen ingår de viktigaste fundamenten för verksamheten: mission, värderingar, vision och strategiska mål. Under de senaste åren har vi tillsammans antagit fem värderingar: frivillighet, gemenskap, kunskap och självutveckling, pålitlighet samt glädje och tjänstvillighet. Värderingarna beskriver sådant som är viktigt för organisationen och som styr all vår verksamhet. Temat för detta jubileumsnummer är pålitlighet. Vad betyder pålitlighet i soldathemsverksamheten? Synonymordboken ger bland annat följande betydelser för pålitlighet: tillförlitlighet, ärlighet, lojalitet, hederlighet, vederhäftighet, korrekthet, kompetens. För organisationen betyder pålitlighet att våra viktigaste samarbetspartner, det vill säga Försvarsmakten och Gränsbevakningsväsendet, kan lita på att vi följer samarbetsavtalet överallt i Finland. Vi erbjuder varje beväring möjlighet till vänlig och kompetent betjäning som stöder rekreation och välbefinnande under beväringsutbildningen och vid repetitionsövningar. För att detta ska uppfyllas i alla våra föreningar och lokalavdelningar, producerar förbundets styrelse och personalen på kontoret tjänster, anvisningar, utbildning och rådgivning samt aktiverar föreningarna till gemensamma aktiviteter. I år besöker vi alla föreningar för att få så mycket information som möjligt om hur vi kan förbättra soldathemmens och föreningarnas verksamhet och dela god praxis. I början av sommaren utförde vi också en enkät hos föreningarna för att få höra om deras förväntningar på förbundet. Syftet med allt detta

4

är att kunna vara pålitliga också i fortsättningen bland alla reformer. För den enskilda föreningen och lokalavdelningen är pålitlighet av yttersta vikt. Det är viktigt att beväringarna på varje garnison, övning och läger har möjlighet att njuta av soldathemmets tjänster samt möta systrarna – och kanske även få diskutera en stund. Alltid räcker inte föreningens eller lokalavdelningens egna resurser. Därför behöver vi samarbete med andra föreningar. De uppgifter som hör till undantagsförhållandena har vi redan övat på att sköta vid gemensamma övningar och läger, men det skadar inte att samarbeta också under normala förhållanden. Samarbetet fungerar bäst när vi känner varandra. Detta möjliggörs av den regionala soldathemsverksamhet som reformerades från början av året. Låt oss alltså dela vårt kunnande, våra fantastiska idéer och resurser. Det är inte bort av någon, utan till fördel för oss alla! För en enskild medlem anser jag att pålitlighet innebär att var och en deltar med sin arbetsinsats och kunskap för att främja beväringarnas välbefinnande och trivsel. Det är alltså viktigt att vi sköter om våra egna arbetsskift. Pålitlighet betyder dessutom för oss alla att vi bemöter varandra på ett rejält och ärligt sätt. En pålitlig medlem hjälper och stöder andra och gläds tillsammans när man lyckas och får trevliga erfarenheter. Tillsammans kan vi uppnå vad som helst, och vi kan bevara vår ställning som viktig partner till Försvarsmakten och Gränsbevakningsväsendet.


Päätoimittajan kynästä L

ehden teemoina tänä vuonna ovat arvomme, ja tämän lehden teema on luotettavuus. Luotettavuus on avattu yhteisessä arvotaulussamme seuraavasti: Luotettavuus on sitä, että sisaret pitävät ja toteuttavat sen mitä ovat luvanneet. Se on myös Sotilaskotiliiton ja yhdistysten luotettavuutta sekä keskinäisissä suhteissa että ulospäin. Arvot kertovat, mikä toiminnassamme on meille tärkeää, ja ne ohjaavat toimintaamme. Toivottavasti meillä kaikilla on mahdollisuus silloin tällöin pysähtyä arvotaulun äärelle miettimään, miten viisi yhdessä vuosittain hyväksymäämme arvoa toteutuvat omassa sotilaskotityössäni ja yhdistyksen toiminnassa. Tämä lehti on myös Sotilaskoti-lehden juhlanumero! Lehti tulee tänä vuonna ilmestyneeksi yhtäjaksoisesti 50 vuotta. Sodan jälkeen lakkauttamaan jouduttu Sotilaskotisisar-lehti alkoi ilmestyä uudelleen joulukuussa 1967. Lehden pyrkimys on vuosikymmenten aikana pysynyt ennallaan. Lehden ilmestymisen alkaessa silloinen liiton puheenjohtaja Annikki Elokas toivoi lehden muodostuvan yhdistysten jäsenille läheiseksi aatteen ylläpitäjäksi, jonka tarkoitus on pitää jäsenet tietoisina ajankohtaisista asioista ja antaa aineistonsa kautta uusia vinkkejä. Lehden painotukset, keskustelunaiheet, vakiopalstat ja ilme ovat luonnollisesti hieman muuttuneet kuluneina vuosikymmeninä, mutta edelleen meillä on olemassa lehti, joka tavoittaa jokaisen järjestön jäsenen. Lehden nimestäkin on käyty keskustelua. Nykyinen, vuonna 1977 käyttöön otettu nimi on koettu joidenkin mielessä jopa harhaanjohtavaksi, kun sotilaskotia vailla olevien yhdistysten määrä on vuosien varrella vain lisääntynyt. Uusiksi nimiksi on ehdotettu mm. Vihreä Sisar, Vihreät Uutiset, Sotilaskotityö ja Sotilaskotisisar. Tämän lehden juhlanumerossa näkyy myös uudistettu ulkoasu. Viivi Vanninen, joka on ilmeen takana, kertoo lehden sivuilla tarkemmin itsestään ja siitä, miten ulkoasun uudistus tapahtui.

Lehden pyöreitä vuosia juhlistettiin Sotilaskotiliiton toimistossa pienimuotoisessa tilaisuudessa, johon oli kutsuttu lehden tekijöitä ja yhteistyötahoja. Kohotimme maljan lehdelle ja sen uudistuneelle ulkoasulle sekä 100-vuotiaalle Suomelle. Toivottavasti vireä ja vihreä järjestölehtemme säilyttää asemansa, uudistuu sopivasti ja kiinnostaa lukijaansa tulevinakin vuosikymmeninä!

5


Ada Nieminen

Sotilaskoti-lehden ulkoasun suunnitellut Viivi Vanninen:

”Minusta graafikon työssä tärkeintä on asiakaslähtöisyys” Sotilaskoti-lehti on saanut uuden ulkoasun, jonka on suunnitellut Viivi Vanninen. Hän opiskelee graafista muotoilua Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Nyt Viivi kertoo omin sanoin lehden uudistuneesta ulkoasusta.

Viime syksynä 2016 sain vinkin opettajaltani, että Sotilaskotiliitto etsii lehdelleen uuden ulkoasun suunnittelijaa. Olin juuri toteuttanut Valkealan Sotilaskotiyhdistykselle juhlakirjan, joten Sotilaskotiliitto oli tullut samalla minulle hieman tutuksi, ja pidin todella paljon kirjaprojektista. Päätin tarttua uuteen haasteeseen ja lähetin silloiselle päätoimittajalle Karoliina Hofmannille sähköpostia, jossa kerroin halukkuudestani osallistua

6

ulkoasu-uudistukseen. Pian pääsin haastatteluun ja niin lähdin suunnittelemaan Sotilaskoti-lehden uutta ulkoasua. Minusta graafikon työssä tärkeintä on asiakaslähtöisyys. Pyrin aina kartoittamaan asiakkaan toiveet ja mieltymykset, jotta lopputuloksesta tulisi paras mahdollinen. Karoliinan kanssa keskustellessa nousi toiveiksi nuorekas, tyylikäs, mutta kuitenkin vanhaa kunnioittava kokonaisuus. Käy-


tin hyödyksi myös lehden lukijakyselyn tuloksia suunnittelutyössäni, jotta pystyisin toteuttamaan teille lukijoille miellyttäviä lukuhetkiä. Halusin luoda lehdelle ilmavamman taittopohjan, jota on helppo käyttää tulevaisuudessa. Lisäsin tilaa teksteille ja kuville, jotta ne nousisivat paremmin esille ja niitä olisi mukavampi lukea. Tekstipalstoja on nykyään vain kaksi jouhevamman lukemisen edistämiseksi, ja kuville määrittelin selkeät koot, koska se luo yhtenäisen ilmeen koko lehdelle. Lisäksi nyt on helpompi myös asetella kuvat paikalleen. Kirjasintyypit valitsin selkeän luettavuuden sekä myös modernin ulkoasun perusteella. Minusta yksinkertainen tyyli on lopulta se käyttökelpoisin tyyli. Kun taittopohja pidetään simppelinä, silloin yksityiskohdat korostuvat parhaiten. Tässä lehdessä nämä yksityiskohdat tulevat sekä vanhasta lehdestä että Sotilaskotiliiton tunnetuista piirteistä. Kolmiot ja värit tulevat tietenkin Sotilaskotiliiton logosta. Kolmioita olen käyttänyt sivunumeroiden pohjalla. Korostettujen juttujen kohdalla kuvatekstit ovat keltaisen kolmion sisällä. Säilytin vanhasta lehdestä ensimmäisten sivujen tyylit päivittämällä niitä vähäsen, koska minusta ne olivat valmiiksi hyvät. Uusi asia on myös jokaisen jutun alussa oleva vihreä ruudukko. Tämä ruudukko tulee sotilaskotiasujen paidoista, koska yksi toimituksen toiveista oli korostaa tätä ikonista vaatekappaletta. Vaikka paidoissa ruudukko on valkoisena

vihreällä pohjalla, päätin vaihtaa värit toisin päin, jotta se toisi lisää raikkautta lehteen. Lisäksi jos kuvien henkilöillä on sotilaskotipaidat päällään, he korostuvat paremmin eivätkä maastoudu liikaa taustaan. Kansista otin pois raskaat laatikot, jolloin kansikuvat ja tekstit pääsevät paremmin esille. Myös takakannen ilmoitustaulu on kokenut huiman uudistuksen! Nyt se on kirjaimellisesti ilmoitustaulu nastoilla kiinnitettyjen lappujen kera. Se on myös helpommin luettava, kun asiat ilmaistaan ytimekkäästi lappujen sisällä. Lopuksi sanon olevani itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Mielestäni onnistuin kuuntelemaan kaikkien toiveita ja toteuttamaan nuorekkaan, ilmavan ja tyylikkään ulkoasun. Pidin erittäin paljon lehden toimituksen väestä, ja heidän kanssaan yhteistyö onnistui todella hyvin ja jouhevasti. Vaikka päätoimittajakin ehti vaihtua välissä, se ei tuottanut mitään hankaluuksia. Ennen kaikkea toivon, että onnistuin miellyttämään teitä, hyvät lukijat. Toivotan teille antoisia lukuhetkiä!” Viivi Vanninen

Viivi Vanninen (vas.) esittelee lehden ulkoasuuudistusta päätoimittaja Satu Mustalahdelle. Elina Halminen

7


Virret säesti luutnantti Jouni Marjakangas. Vieressä ehtoollisenjaossa avustanut Kuusamon seurakuntamestari Merja Karjalainen.

Kuvat: Tuuli Kuutti

5.7.1942 turma-autossa kuljetetut ehtoollisastiat olivat käytössä hartauden ehtoollisella. Vieressä: Sometiedotuspartio työssä – Anne Niska, Hanna Kela ja Anne-Maj Asplund.

Kuvamuistoja Murtovaarasta

P

artisaanien uhreina menehtyneiden sotilaskotisisarten muistotilaisuus pidettiin Kuusamon Murtovaarassa 5.7.2017. Muistotilaisuuteen osallistui noin 200 sisarta ympäri Suomea sekä muita kutsuvieraita. Sateesta huolimatta tilaisuus jäi varmasti osallistujien mieleen juhlavana ja ikimuistoisena. Erityisesti liikahdutti se, että meitä oli kokoontunut paikalle niin iso joukko kunnioittamaan edesmenneitä sekä yhteistä historiaamme. Muistomerkillä pidettiin hartaus ja kuultiin lyhyesti muistelua tapahtumapäivältä. Muistomerkiltä siirryttiin Kuusamon seurakuntatalolle kah-

8

vitilaisuuteen, jossa kuultiin puheenjohtaja Kirsi Patrikaisen puhe sekä lausuntaa ja musiikkia. Ennen paluumarsseja sisaret söivät vielä yhdessä Ravintola Hotkussa. Retki kauniissa 100-vuotiaassa Suomessa Kuusamoon ja takaisin koteihin antoi myös meille sisarille oivallisen tilaisuuden yhdessäoloon ja virkistymiseen, vaikka aihe olikin murheellinen. Tuuli Kuutti Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen


Lipunkantajat muistomerkillä.

Tuuli Kuutti

Johto virittäytyy – Marjaana Vihottula, Satu Mustalahti ja Kirsi Patrikainen.

Rajavartiolaitoksen, seurakunnan ja kunnan seppeleenlaskijat.

Sotilaskotiliiton seppeleen laskivat puheenjohtajisto ja toiminnanjohtaja.

Kahvitilaisuus Kuusamon seurakuntatalolla.

9


Erityisesti kiitämme Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuusamon paikallisosastoa, Heli Itkosta ja Hilkka Paloniemeä, Kajaanin Sotilaskotiyhdistystä, Avustus- ja eläkesäätiö Tukea sekä Kuusamon seurakuntaa ja kirkkoherra Taina Mannista. Tilaisuus oli mieleenpainuva ja koskettava! Sotilaskotiliiton hallitus ja henkilökunta Tuuli Kuutti

Ote puheesta partisaanien uhrien muistopäivänä 5.7.2017

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” Nämä ovat Jeesuksen painavia sanoja Johanneksen evankeliumista. Palvelukseen isänmaan puolesta astuneet toimivat juuri näin. Sodassa, sotatoimialueilla ja kotirintamilla ei ehditty miettiä, miten minun käy, vaan yhteinen näky oli vapaa isänmaa ja rauha. Sotilaskotisisaret ympäri Suomea ovat tulleet tänään kunnioittamaan sisarten ja heidän kuljetuksestaan vastanneiden muistoa. Annatte aikaanne 75 vuoden takaisten tapahtumien uhreille. Nyt ei tarvitse antaa henkeä, mutta annatte aikaanne. Ajan antaminen on myös uhri. Minua ovat puhutelleet tapahtumat täällä Murtovaaran ja Kurvisen kylän alueella. Kuusamossa asuvana ja usein myös siunaavana pappina olen saanut kuulla monen muistelevan heinäniittyjen liepeillä mustina varjoina kulkevia hiippareita, joista erityisesti lapsia varoiteltiin. Miltä on mahtanut tuntua rajaseudun ihmisestä, kun yön jäljiltä näkyi heinäladon heinäkasassa aivan selvästi makuujäljet. Joku oli liikkunut lähistöllä. Ja elämää piti silti jatkaa. Niin moni pystyikin jatkamaan, mutta kaikki eivät ole muistelemassa. He hävisivät. Tai tie katkesi kuin sotilaskotisisarten matka ehtoollisvälineineen rajasotilaskotiasemalle. Sisaret olivat tarkastusmatkalla ja viemässä ehtoollisvälineitä niille, jotka jumalanpalvelukseen kokoontuessaan riisuivat lakkinsa ja polvistuivat Herran pyhälle aterialle. Rintamasotilaskotiin, ns. Tapparan pesään Kiestinkiin olivat matkalla nämä ehtoollisvälineet, jotka ovat silmiemme edessä. Ne eivät päässeet perille, mutta niiden tehtävä ei ole himmennyt. Ne ovat tässä meillä käytössä, ja on meidän vuoromme painaa päämme ja olla yhteisellä aterialla.

10

Kirsi Patrikainen ja kirkkoherra Taina Manninen ehtoollisastioiden kanssa seurakuntatalolla.

Suurimman uhrin antoi Kristus. Hän kuoli ristinkuoleman, jotta me saisimme elää. Elää vapaana synnistä, pahojen voimien otteesta ja kuolemasta. Hän kulki kärsimyksen tien loppuun saakka. Jokaisella meistä on oma tiemme. Sisartemme tie, joka päättyi täällä Kurvisen kylän Isolehdossa, oli heidän kärsimyksen tiensä. Kärsimyksen tien pää ei kuitenkaan ole kristitylle epämääräistä häviämistä jonnekin taivaan tuuliin, vaan tie johtaa ylösnousemuksen iankaikkiseen valoon. Sen tien on Jeesus Kristus valmistanut. ” Taina Manninen


Satu Mustalahti

Sukkakilpailun ideoija Liisa Sääksjärvi sekä raati. Vasemmalta alkaen Liisa Sääksjärvi (Korian Sotilaskotiyhdistys ry), Lilli Voutilainen (Helsinki-Santahamina Sotilaskotiyhdistys ry), Terhi Tolla (Helsinki-Santahamina Sotilaskotiyhdistys ry, raadin puheenjohtaja) ja Päivi Hyppönen (Mikkelin Sotilaskotiyhdistys ry).

Sotilaskotityön 100-vuotisjuhlavuoden sukka

L

iisa Sääksjärvi ideoi kilpailun, jossa suunniteltiin sotilaskotityön juhlavuodelle sukkamalli. Juhlavuoden sukkaa voi kutoa vaikka lahjaksi tai myyjäisiin vuoden 2018 aikana. Malli jää tietenkin käyttöön juhlavuoden jälkeenkin. Kilpailun voitti raadin yksimielisellä päätöksellä Irene Tarpila Haminasta. Sukan ohje: Lanka (vihreä ja valkoinen) 7 veljestä tai vastaava, puikot 3,5 tai käsialan mukaan. Luo valkoisella langalla 48 s, neulo tasona aina oikeaa 2 krs. Neulo 1 krs nurjaa ja jatka sileää neuletta 7 krs, joka krs 1. s aina oikein. Neulo vielä 1 krs oikeaa. Jaa silmukat neljälle puikolle, 12 s/puikko. Jatka suljettuna neuleena 2 krs nurjaa. Vaihda työhön vihreä lanka ja neulo vielä 1 krs nurjaa. Aloita joustinneule 1 s kiertäen oikein, 1 s nurin. Jatka joustinta n. 7 cm. Aloita kantapää. Sukassa on vahvistettu kantapää, kiilakavennukset joka toinen krs ja kärjessä sädekavennus, eli loppuosa neulotaan perussukan ohjeella. Lopuksi käännä kaulus ja höyrytä kevyesti. Ompele nappi kaulusten väliin.

Irenen suunnittelema sukka tuo mieleen vihreän sisaren värinsä ja varren kaulusmallin kautta.


Kahvinvalmistus Teuva-keittimellä sideharsopusseja käyttäen Sideharsopussien valmistus

Hilkka Koiso ja Kirsi Tulkki

Tehdään kaksinkertaisesta, tiiviistä sideharsokankaasta. Pussin koko 40 x 45 cm (l x k). Pussia varten tarvitaan kangasta 2 x 42 x 50cm. Ommellaan ensin tuubiputki, joka ommellaan vielä pitkältä sivulta kiinni. Ommellaan 3 cm leveä nauhakuja, johon pujotetaan 2 m pitkä ja 1,5 cm leveä kanttinauha. Nauha saa mielellään olla vähän paksumpi, mutta ei liian jäykkää. Pussin voi pestä valkopyykissä, erillään muusta pyykistä. Taustatietoja kahvin valmistukselle Yhteen pussiin laitetaan korkeintaan 2 kg kahvia, pannujauhatusta. Kahvin tulee päästä liikkumaan ja turpoamaan pussin sisällä, jotta se kastuisi läpi. 75 litrasta keitettyä vettä tulee noin 70 litraa kahvia. Eli 75 litran Teuvaan laitetaan 5 kg pannukarkeaa kahvia. Sekoitussuhde: 65 g kahvijauhetta litraan vettä. Näin ollen 10 litrasta kahvia saadaan noin 60 mukillista (á 2 dl). Kiehumisajat vedelle: - 75 l kylmää vettä kiehuu noin 1 tunnissa 15 minuutissa - 30 l kylmää vettä kiehuu noin 1 tunnissa VINKKI: Prosessia nopeuttaakseen voi veden esikeittää ja tuoda kahvinkeittopaikalle lämpöastioissa (ei kahviastioissa). Sideharsopussien tulee antaa jäähtyä keittämisen jälkeen ennen kuin nauhat saa avattua, joten varaa ainakin kaksinkertainen määrä pusseja mukaan. Tarvikeluettelo • Teuva-keitin (jos keitetään non-stoppina useampi määrä, tulee olla ainakin 3 keitintä, joissa vesi kiehuu porrastetusti, ja yhdessä pelkkä kuuma vesi) • Polttopuita keittimiin (muista sytykkeet) • Tulitikut • Sammutusvälineet: peite ja jauhesammutin • Tuhkaämpärit ja -lapio

Pussin valmistus ja sulkeminen.

• Mela sideharsopussien nostelua varten • Pitkävartinen teräs- tai emalikauha kahvin lappomista varten • Sideharsopusseja, 3 kpl/keitin • Saaveja sideharsopussien valutusta ja jäähdyt tämistä sekä pesua varten • Lämpöastiat (hanalliset) kahville lämpöhuppui neen • Teetermokset • Vesitonkkia tai vastaavia talousveden kuljetta mista varten (mahdollisesti myös maitokärryt) • Apupöytä laskutelineeksi ja sideharsopussien turvallista käsittelyä varten • Patakintaat (ranteiden yli menevät)


Hilkka Koiso ja Kirsi Tulkki

Kahvin valmistus 75 l Teuvalla 1. Keitetään vesi kiehuvaksi. 2. Otetaan tarvittava teevesi termareihin ennen kahvin keittoa. 3. Laitetaan sideharsopusseihin tarvittava määrä kahvia (pannujauhatus). 2kg + 1,5kg + 1,5kg/ pussi. 4. Suljetaan sideharsopussi huolellisesti: - ensin pussin suu vedetään nauhoilla suppuun, - sitten kierretään nauhat yhdessä samansuuntaisesti muutaman kerran pussin suun ympäri, - lopulta vielä pari kertaa pujottaen nauhasilmukasta läpi ja ihan viimeiseksi nauhat jaetaan kahtia ja solmitaan perussolmulla kiinni (ei umpisolmua tai rusettia).

8. Nostetaan sideharsopussit ylös vedestä valumaan. Pussien valuessa aletaan lappomaan valmista kahvia lämpöastioihin. 9. Kahvin valmistuksen lopuksi Teuva tulee puhdistaa huolella: keitinosa pestään astianpesuaineella ja huuhdellaan hyvin juoksevalla vedellä, tulipesä ja hormi nuohotaan havupuun oksalla, tuhkat hävitetään asianmukaisesti jne. Ulla Hepola ja Kirsi Tulkki

5. Upotetaan pussit kiehuvaan veteen ja kiinnitetään sulkijanauhoilla kiinni keittimen kannen sulkuhakoihin. VINKKI: Ei anneta nauhojen upota veteen, jotta pystyt kiskomaan pussit ulos kahvin valmistuttua. 6. Annetaan kahvin hautua, vesi pidetään kiehuvana, muttei anneta porista. Nostellaan pusseja välillä melalla, jotta vesi pääsee pussien läpi ja kahvijauhe kastuu kunnolla. Hautumisaika on noin 45 min. 7. Maistetaan, jotta tiedetään mitä myydään.

13


Terveisiä Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksestä

O

len Ritva Tekkala, osastomme varapuheenjohtaja, ja vastaan LSK-ryhmän toiminnasta. Ryhmällämme on ollut vuosien varrella runsaasti keikkoja. Tämänkin vuoden kalenterissa on tällä hetkellä jo 37 tapahtumaa, joihin olemme osallistuneet ja tulemme osallistumaan. Kaikkia tapahtumia ei kuitenkaan ole kalenterissa, kosta se kasataan jo alkuvuodesta, ja silloin kaikki eivät ole vielä tiedossamme. LSK-keikoilla saa tutustua mitä erilaisimpiin paikkoihin ja henkilöihin. Monista tulee vuosien mittaisia tuttavuuksia ja ystäviä. Tuntuu mukavalta, kun saa tutustua ja jutella esimerkiksi jonkun vanhan veteraanipapan kanssa, ja vielä mukavammalta, kun hänet tapaa jossain tilaisuudessa uudelleen ja hän muistaa sinut sekä kyselee kuulumisia. Erilasia tilaisuuksiamme ovat mm. Sotilasilmailusta ammatti, Rintamaveteraaniliiton liittopäivät, Sotainvalidien ulkoboccia, Kesäyön marssi, miesten iltoja, Veteraanien rosvopaistitapahtuma, maanpuolustusillat jne. Varusmiesten tulojuhlat ja tietysti myös valapäivät kuuluvat ohjelmaamme. Tilaisuuksien järjestely ei käy ihan sormia

napsauttamalla. Se vaatii runsaasti taustatyötä sekä ennen että jälkeen tapahtuman. Siitähän niitä tunteja sitten kerääntyykin, samoin tilaisuuksien lopputöistä ja tavaroiden paikoilleen laitosta seuraavia keikkoja varten. Sisaret ovat aktiivisesti mukana tapahtumissa. Vuosien varrella on kasaantunut ns. ydinporukka, joka on aina valmis lähtemään. Tämän lehden teemana on luotettavuus. Myös sotilaskotityössä tarvitaan luotettavuutta erilaisissa tilaisuuksissa, puolin ja toisin. Oletko luotettava sisar työssäsi? Voiko luottaa, että teet ne työsi tunnollisesti, joita sinulle on sovittu tehtäväksi? Oletko luotettava, jos toinen sisar uskoutuu sinulle vaikeistakin yksityisasioistaan? Pidät ne vain omana tietonasi. Oletko luotettava ja täsmällinen kassa- ja raha-asioissa? On paljon sellaisia asioita sisartyössä, jotka kuuluvat vain sotilaskotiin, eikä niistä huudella kodin ulkopuolella. Luotettavuus kuuluu elämän perusasioihin. Hyvää syksyn odotusta, sisaret!

Pixabay

Ritu Luonetjärven Sotilaskotiyhdistys ry


Seija Kosonen

Anna Paavola (vas.), Margetta Ala-Krekola, Mervi Koskinen, Risto Kosonen, Pirjo Henttu ja Satu Päivärinta.

Toisenlainen johtokunnan kokous Repovedellä Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry:n hallitus kokeili kesän kunniaksi toisenlaista kokouspaikkaa: suuntasimme 6.6.2017 Kouvolan Repoveden kansallispuistoon.

R

epovedellä meille avautui mitä vihrein ja viehättävin kokoustila. Sää oli kauniin pilvipoutainen. Puheenjohtaja Pirjo Henttu avasi kokouksen patikoidessamme Lapinsalmen riippusillan yli. Riippusilta huojuu hiljaa noin kymmenen metrin korkeudessa. Matkan varrella vaihtelevassa maastossa kävimme läpi esityslistalla olleet asiat. Tietysti kokouksen sihteerin oli välillä vähän haasteellista kävellä ja samalla kirjata päätöksiä, mutta kaikki asiat pöytäkirjaan päätyivät. Uusia ajatuksia ”tuuletettiin” jopa niin innokkaasti, että teimme pienen ylimääräisen lenkinkin. Joku toinen voisi ehkä ajatella, että eksyimme… Upea luonto vei mukanaan!

Määkijän kodalla meitä odotti grillimestari, joka tarjoili meille kokouksen jälkeen maittavat makkarat salaatin kera. Ihanassa kesäillassa Kapiaveden äärellä nautimme vielä kahvit ja soden leipurien leipomaa piirasta. Toivottavasti saimme luonnon rentouttavan vaikutuksen kautta uusia voimavaroja johtokuntatoimintaan ja sisartyöhön. Suosittelen muitakin yhdistyksiä kokeilemaan uusia vaihtoehtoisia kokousmenetelmiä. Seija Kosonen Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry

15


Ilkka Hokkanen

Ryhmäkuva on otettu Lappeenrannan satamaan saavuttuamme ennen kotimatkalle lähtöä.

Sinisellä Saimaalla seilattiin…

V

alkealan sotilaskotisisarten kesäretki suuntautui tänä kesänä kohti Lappeenrantaa. Aamun alkajaisiksi vierailtiin Leirinmäen sotilaskodissa Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen vieraana. Paikalliset sodeherkut, Telamiina-munkit ja broileripiiras maistuivat vieraille yhtä herkullisilta kuin varusmiehillekin. Oli hieman turha kiire jatkaa matkaa Linnoituksen myymälöihin, ja siksi ei ehditty kuulla paljoakaan Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen kuulumisia puhumattakaan yhdistyksen haasteista nyt, kun heidän toinen myyntipisteensä on suljettu Rakuunamäellä. Kesäretkelle osallistui viisi rohkeaa miestä sekä varusmieskuljettaja, ja loput viidestäkymmenestäkahdesta oli sotilaskotisisaria. Näin naisvaltainen joukko löysi hypisteltävää ja ostettavaakin Linnoituksen myymälöistä ja sataman torilta kotiin viemisiksi. Kaupunki näytti todella vilkkaalta karjalaiskaupungilta kesän tapahtumien kerätessä ihmiset ulos kodeistaan. Tunnelma ranta-alueella

16

oli leppoisa ja tuulinen. Päämäärä kesäretkellä oli risteily Saimaalla Margareta-aluksella. Kolmikerroksisesta laivasta jokainen löysi mieleisensä istumapaikan, toiset aurinkokannella ja toiset sen alla, joku jopa baarijakkaralla. Kippari selosti nähtävyyksiä matkan suunnatessa saarien lomaan kohti Taipalsaarta. Kermainen lohikeitto lisukkeineen maistui herkulliselta, ja kahvi piristi sisaria puhelemaan niitä näitä ja vähän asiaakin. Monien sotilaskotisisarien sanomana täytyy uskoa, että taas jaksetaan tiskata, kun oli näin hauska päivä Saimaan sinisillä aalloilla. Yhteiskuva matkan päätteeksi otettiin laivan kannelta kohti matkalaisia. Margetta Ala-Krekola Valkealan Sotilaskotiyhdistys ry


Ilkka Hokkanen

Yllä: Lappeenrannan sotilaskotiyhdistyksen pj. Mirja Järvenpää (vas.), Valkealasta Mervi Koskinen ja pj. Pirjo Henttu, Valkealan ja Santahaminan sisar Anu Helpinen, pöydän päässä Margetta Ala-Krekola ja oikealla Sirpa-Reetta Muuronen ja Kirsi Lautamatti. Ala: Rohkeat kannella. Mervi Koskinen, Seija Kosonen, Satu Päivärinta, Anna Paavola ja Kaija Mäkelä. Ja missä kuvaaja luuraa? Ikkunasta peilaa kuvansa kameran kanssa.

17


Veteraanien asiaa varusmiehille Maanpuolustusjärjestöjen on tärkeää tuoda veteraanien ja sotainvalidien asiaa esille nyt, kun he itse eivät juuri enää jaksa tilaisuuksiin osallistua. Julkaisemme tästä esimerkkinä otteen Lyyli Vennon puheesta, jonka hän on pitänyt sotilaskotisisaren tervehdyksenä Karjalan prikaatin saapumiserän 2/2016 kotiutustilaisuudessa 15.6.2017.

Keskuudessamme elää vielä noin 17 000 sotiemme veteraania, ja heistä noin 2 500 on sotainvalidia. Heidän keski-ikänsä on 91 vuotta. Kuulun sotainvalidien perinnejärjestöön. Sen perinnetyön tarkoituksena on, että tulevatkin sukupolvet tietävät, että osa sotiin osallistuneista vammautui pysyvästi, mutta jatkoi elämäänsä ja oli mukana rakentamassa sotien jälkeistä yhteiskuntaa. Toimin erään sotainvalidin tukihenkilönä. Minun sotainvalidini, ystäväni, on 93-vuotias virkeä ja hyvämuistinen pappa. Hän asuu palvelutalossa, jossa teen vapaaehtoistyötä. Tapaamme hänen kodissaan lähes viikoittain. Juttelemme ja katselemme joskus valokuvia. Hän on kertonut minulle elämästään, lapsuudestaan aina näihin päiviin asti. Niissä kertomuksissa on tullut selväksi, että elämässä on selvitty, ahkerasti on töitä tehty eikä pienistä ole valitettu. Hän tietää, olen kertonut, että olen täällä Vekaralla sodemummona. Hän on antanut minulle luvan kertoa Teille hänen elämästään joitakin

kohtia, kun hän oli noin teidän ikäisenne. Hän kertoi, että hän vannoi sotilasvalan 18-vuotiaana Korialla itsenäisyyspäivänä vuonna 1942. Hän oli pioneeri. Jo helmikuussa 1943 hän ja hänen aseveljensä siirrettiin Korialta Äänislinnaan. Kesäkuun 28. päivänä 1944 hän haavoittui Ihantalassa. Hän oli silloin 20-vuotias nuori sotilas. Hän oli muutaman kuukauden toipumassa ja palasi takaisin rintamalle omalle paikalleen. Hän osallistui vielä Lapin sotaan. Minun ystäväni, sotainvalidi, kotiutettiin 21-vuotiaana nuorena alikersanttina maaliskuun 3. päivänä 1945. Tämä oli hänen tarinansa noin teidän ikäisenänne. Hyvät reserviin lähtijät. Suomi juhlii, me juhlimme tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttä. Se ei olisi mahdollista ilman veteraanisukupolven suuria uhrauksia ja kovaa työtä. Heille suuri kiitos.” Lyyli Venno FreeImages.com


Kokkisota Kajaanissa Ulla-Maija Tiainen

K

esäkuun alussa Kajaanissa järjestettiin torilla Jätteiden yö, jonka yhteydessä oli kokkisota. Joukkueina kilpailivat Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ja kaupungin ruokahuolto Mamselli. Sotilaskotiyhdistyksen joukkueessa annoksia loihtivat Pirkko Manninen ja Antero Keltanen. Joukkueille oli jaettu samanlaiset tarvikkeet. Tuomarit eivät löytäneet voittajaa, vaan tuli tasapeli – tosin yleisö sai lopuksi maistella annoksia, ja sotilaskotiyhdistyksen joukkueen annokset häipyivät nopeasti ahnaisiin suihin. Ulla-Maija Tiainen Kajaanin Sotilaskotiyhdistys ry

Yllä: Kokit Pirkko ja Antero. Vieressä: Alkukeittona kylmä kurkkukeitto. Alla: Pääruokana broileri, vihannekset ja kevätsipulijuustokastike sekä jälkiruokana mustikkarahka.


Hanni Kangasmäki

Haminalaisten retkellä tutustuttiin taiteeseen ja Utin sotilaskotiin Haminan Sotilaskotiyhdistyksen sisaret tekivät elämyksellisen matkan Taidekeskus Salmelaan Mäntyharjulle lauantaina 5.8.2017.

T

aidekeskuksen johtaja Tuomas Hoikkala toivotti meidät sydämellisesti tervetulleeksi ja kertoi arvostavansa kovasti vihreiden sisarten työtä. Hän muisteli puheessaan lämmöllä sotilaskodissa vietettyjä hetkiä omana armeija-aikanaan ja oli kovin iloinen saadessaan taas tavata meitä sisaria! Tutustuimme Salmelan näyttelyyn oppaamme Liisan avulla ja kiertelimme useissa rakennuksissa erilaisia taideteoksia ihmetellen. Kaunis sää suosi reissuamme, ja nautimme kävelystä kauniissa puutarhassa vaihtaessamme aina rakennuksesta toiseen. Maittavan lounaan nautimme Ravintola Kesäheinässä Salmelan naapurissa, ja lounaamme kruunasi Tuomas Hoikkalan flyygeliesitys aterian aikana. Tunsimme itsemme hyvin tervetulleiksi,

20

ja tästä lämpöisestä kohtelusta jäi hyvä mieli. Jatkoimme matkaamme sovitusti Kouvola-Utin Sotilaskotiyhdistyksen sisarten vieraaksi Utin sotilaskotiin päiväkahville. Siellä meitä odottivat iloiset sisaret pannu kuumana. Saimme kuulla yhdistyksen historiaa ja tutustuimme arkistomappeihin, joihin oli taitavasti dokumentoitu kuvia kaikenlaisesta arvoesineistöstä vuosien varrelta. Kahvipöydässä oli iloinen puheensorina, ja ihmettelimme kakkupalojen suuruutta. Hyvin maistuivat, ja ihan koko palasta ei jaksanut edes syödä. Vierailusta aiheutuu hiukan paineita meille Haminan sisarille, koska Kouvola-Utin sisaret tulevat ensi kevään vieraaksemme Haminaan, ja meidänhän on nyt sitten pantava paremmaksi eli tehtävä suuremmat kakkupalat! Suosittelemme lämpimästi Taidekeskus Sal-


Hanni Kangasmäki

Tuomas Hoikkala kanssamme Taidekeskus Salmelassa. melaa sisarien retkikohteeksi, niin vaikuttava oli laaja näyttely. Me taidamme mennä sinne uudelleen ensi kesänä! Utin Sotilaskodissa oli aistittavissa sisarten hellä huolenpito matkalaisista. Tästä tapaamisesta saimme taas voimaa arkiseen ahertamiseemme.

Kiitokset vielä Uttiin mukavasta tapaamisesta! Hanni Kangasmäki puheenjohtaja Haminan Sotilaskotiyhdistys ry

Haminan Sotilaskotisisaret osallistuivat Reserviupseerikoulun kenttähartauteen ja tarjosivat sen jälkeen kaikille osallistujille munkkikahvit.

21


Luotettavuus on arvostettavaa

L

uotettavuus on suomalaisten korkealle arvostama ominaisuus ja samalla myös ominaisuus, jota ulkomaalaiset suomalaisissa arvostavat. Pidetään kiinni siitä mitä on sovittu, ja sovitut tehtävät hoidetaan. Tämä pätee niin työelämässä kuin ystävien kesken. Myös sotilaskotiharrastuksemme parissa luotettavuus on yksi arvoistamme, jotka on kirjattu sekä Sotilaskotiliiton että yhdistysten toimintasuunnitelmaan. Tavallaan luotettavuus on meille niin itsestäänselvä asia, että siitä on vaikea kirjoittaa. Liittyessämme sotilaskotijärjestöön sitoudumme myös sen periaatteisiin ja tavoitteisiin. Tuntuu siltä, että tämä panee monen jo liittymistä harkitessaan miettimään toisen kerran, mihin sitä oikeastaan sitoutuukaan. Moni on innostunut, mutta pelkää sitoutumista. Joskus joudutaan sopimaan tiettyjen tehtävien hoitamisesta jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Silloin ei ehkä uskallakaan lupautua, kun ei varmuudella tiedä, mitä tapahtuu. Ehkä tulee este, ehkä olisikin tiedossa jotain mukavampaa tekemistä, mistä joutuu kieltäytymään, kun kerran tuli luvatuksi osallistua sotilaskotitehtäviin. Moni ei ehkä uskallakaan lupautua mihinkään kuin korkeintaan ”katotaan”-periaatteella. Sitten, kun tapahtuman päivämäärä lähestyy, oli se sitten työtä tai huvia, pitää ruveta kyselemään, kuka loppujen lopuksi onkaan tulossa. Useimpien vapaaehtoisten sisarien työmoraali on korkea, ja ilmoittamatta pois jääminen on harvinaista. Sovitut tehtävät hoidetaan. Koulutustilaisuuksista ja retkiltä onkin sitten matalampi kynnys jäädä pois. Niitä pidetään ehkä vähemmän tärkeinä, mutta tosiasiassa joku on niitäkin järjestäessään nähnyt vaivaa. Ehkä on kertynyt jo kustannuksiakin. Aina voi tietysti sattua viime hetken este, mutta kohtuullista on siinä tapauksessa ilmoittaa ja osallistua kustannusten korvaamiseen ainakin, jos on jäänyt pois ilman painavaa syytä. Vapaaehtoistyöstä ja yhdistystoiminnasta kuulee usein sanottavan, että sehän on vapaaehtoista. Niin se onkin, eikä harrastuksesta saisi tulla rasite. Toisaalta jos on tullut valituksi johonkin luottamustehtävään, pitäisi sen muka-

naan tuomat velvoitteet hoitaa. Välillä tuntuu, että uusia vastuunkantajia ei oikein tahdo löytyä. Vanhat jatkavat tehtävissään kausien täyttymiseen ja usein uupumukseen asti. Pakko jatkaa, koska heihin on totuttu luottamaan. Perhe ja työ tietysti tulevat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä, sitten vasta harrastukset. Nykyajan työelämä on vaativaa, ja monesti työ vie niin mehut, ettei jaksakaan omistautua harrastukselle, joka toisinaan käy työstä. Toiset elävät ruuhkavuosia, toisia alkaa jo ikä painaa. Toivoisin kaikilta kanssasisarilta ymmärtämystä ja joustoa tilanteiden mukaan, niin, että luvatut tehtävät pystytään hoitamaan ja että Puolustusvoimat voi edelleen pitää meitä luotettavana kumppanina. Tämä on vaativa, mutta myös palkitseva harrastus. Kun jokainen tekee mitä lupaa, on kaikilla helpompaa ja hauskempaa. Eikä vähiten varusmiehellä, joka saa ne munkkikahvit ja muut palvelut ilmoitettuna aikana niin sotilaskodissa kuin myös metsäleirillä! Maritta Sariola Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Hangon paikallisosasto

Hangon paikallisosaston sisaret Terttu Manni ja Elvi Väätäinen Russarön sotilaskodin rappusilla.


Maritta Sariola

23


Hannele Lindstén

Sodeteltalla Taiteiden yössä Pälvi ja Sari.

Luotettava sisar on sotilaskotityön voimavara Sotilaskotijärjestön arvot ovat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, osaaminen ja itsensä kehittäminen, luotettavuus sekä iloisuus ja palvelualttius.

K

ielitoimiston sanakirjan mukaan: luotettava on johon voi luottaa; todenmukainen, paikkansapitävä, uskottava. Luotettava ihminen. Luotettava auto. Luotettavat tiedot. Luotettavalta taholta, luotettavista lähteistä saadun tiedon mukaan. Me toimimme yhdistyksenä eri maanpuolustuksellisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Pääyhteistyökumppani on Puolustusvoimat. Se antaa meille tilat toimia - meidän yhdistyksemme on luotava edellytykset sille, että luottamus toimintaamme pysyy. Toimintamme toteutus perustuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Jäsen sitoutuu liittyessään antamaan panoksensa yhdistyksen toimintaan. Tuo panostus voi kohdentua esim. hallinnolli-

24

siin tehtäviin, sisarvuoroihin sotilaskodissa tai maastokeikoilla taikka liittymällä kannattavaksi jäseneksi. Samalla sitoudutaan myös arvoihimme. Yhdistys vastaa siitä, että sen päivittäinen toiminta on sovitun mukaista. Meillä Tuusulassa arkipäivien toimintaa hoitaa pääsääntöisesti palkattu sotilaskotityöntekijä, ja sisaret ovat apuna. Viikonloppuja ja iltoja hoidetaan sisarvoimin. Luotettavuuteen kuuluu, että myynnissä olevat tuotteet ovat huolella tehtyjä ja säilytettyjä sekä tuoreita. Toimintatilat pidetään siistinä ja puhtaina. Yhdistyksen toiminnan luotettavuuteen kuuluu myös, että koneet ja laitteet toimivat ja että vesikatkoksenkin aikana kahvia on saatavilla sovittuna aukioloaikana.


Hannele Lindstén

Yllä: Lippujuhlapäivän kahvituksen kattausta. Alla: Vahdinvaihto. Tuulikki (vas.), Sari, Meeri ja Pälvi.

Erittäin tärkeänä pidän sitä, että sotilaskotiyhdistykset auttavat toinen toisiaan resurssiensa mukaisesti. On hienoa yhteistyötä, että voimme kysyä apuja ja neuvoja yli yhdistysrajojen. Sotilaskotityön voimavara on sisar – vapaaehtoinen, luotettava, tehtäviin kouluttautuva, iloinen ja joka luottaa siihen, että se minkä me olemme luvanneet, sen me yhdessä toteutamme! Teemme tätä vapaaehtoista maanpuolustustyötä ilolla

yhdessä ammattitaitoisen, luotettavan henkilöstön kanssa suomalaisen varusmiehen ja reserviläisen hyvinvoinnin eteen ja osoitamme olevamme arvojemme mukaisia! Hannele Lindstén puheenjohtaja Tuusulan Sotilaskotiyhdistys ry

25


Anne-May Asplund

Viimeinen näytös 5. elokuuta 2017.

Okänd Soldat i Harparskog

D

ragsvik Soldathemsförening har under sommaren 2017 deltagit i friluftsteatern Okänd soldat i Harparskog. Harparskog ligger i närheten av Syndalens skjutlägerområde. Okänd soldat i Harparskog gjordes för att fira Finlands 100-årsjubileum och evenemanget var en del av Finland 100 projektet. Okänd Soldat framfördes nu för första gången på svenska. Under sommaren har 25 föreställningar ägt rum, 15 på svenska och 10 på finska, varje gång inför nästan fulla läktare samt många slutsålda föreställningar. Läktaren rymde totalt 810 personer. Vi har under pausen sålt munk och kaffe åt glada åskådare från när och fjärran. Okänd soldat har varit en stor satsning för oss med 4 föreställningar i veckan. Vi har under sommaren haft 33 mycket engagerade och glada frivilliga, som ställt upp med ett otaligt antal timmar och ca 15000 munkar har bakats. På pausen, som var 20 minuter, hade vi två

26

försäljningspunkter, sodebilen samt ett tält. I fältkaféet fanns det 270 sittplatser, där publiken kunde sitta och dricka sitt kaffe och njuta av sin nybakade Sode-munk. Sittplatserna var främst reserverade för stora grupper, som hade förhandsbokat pausservering. Alla fick avnjuta sitt munkkaffe i det autentiska krigstida landskapet vid Harparskoglinjen på Hangö udd. Att sälja munkkaffe åt 800 personer på 20 minuter var en utmaning, men vi klarade det med glans. Anne-May Asplund Dragsvik Soldathemsförening r.f.


Anne-May Asplund

Yllä: Myyntipisteet. Vieressä: Sotkuauto ja panssarivaunu.

Tuntematon sotilas Harparskogissa

D

ragsvikin sotilaskoti on kesän 2017 aikana ollut mukana ulkoilmateatterissa Harparskogissa. Näytelmä oli Tuntematon sotilas. Harparskog sijaitsee Syndalenin ampuma-alueen välittömässä läheisyydessä. Tuntematon sotilas juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä, ja se on ollut osa Suomi 100 -projektia. Tuntematon sotilas esitettiin nyt ensimmäistä kertaa myös ruotsiksi. Kesän aikana on ollut 25 esitystä, 15 ruotsiksi ja 10 suomeksi lähes täysille katsomoille, ja moni esitys oli loppuunmyyty. Katsomoon mahtui 810 henkilöä yhteen esitykseen. Myimme väliajoilla kahvia ja munkkeja iloisille katsojille, jotka olivat tulleet läheltä ja kaukaa. Tuntematon sotilas, joka on kesän aikana esitetty neljä kertaa viikossa, on ollut meille iso ponnistus. Meillä on ollut 33 sitoutunutta ja iloista vapaaehtoista, jotka ovat tehneet töitä lukemattomia tunteja, ja lisäksi olemme leiponeet noin 15 000 munkkia.

Väliajalla, joka kesti 20 minuuttia, meillä oli toiminnassa kaksi myyntipistettä, sotkuauto ja teltta. Katsojille oli järjestetty väliajalle kenttäkahvilaan 270 istumapaikkaa, jossa he saivat nauttia höyryävästä kahvista ja vastaleivotuista sotkun munkeista. Istumapaikat oli lähinnä varattu isoille ryhmille, jotka olivat ennakkoon varanneet väliaikatarjoilun. Kaikki saivat nauttia munkkikahvinsa autenttisessa ympäristössä Harparskogin puolustuslinjalla Hankoniemellä. Haasteenamme oli myydä munkkikahvit 800 hengelle 20 minuutissa, mutta selvisimme siitä loistavasti. Anne-May Asplund Dragsvik Soldathemsförening r.f.

27


Pohjoismaista yhteistyötä

R

uotsin Sotilaskotiliiton vuosikokous pidettiin Ruotsissa, Uppsalan lennostossa, 10.-12. toukokuuta 2017. Minut oli kutsuttu sinne vieraaksi. Kokoontuminen oli Uppsalan Lennoston Sotilaskodissa. Vastaanottoni oli iloinen ja ystävällinen, koska Suomesta oli edustaja paikalla pitkästä aikaa. Kokouksen avasi liiton puheenjohtaja Johan Rydén, ja hän toivotti kaikki tervetulleiksi. Tämän jälkeen meille kerrottiin Ruotsin puolustusvoimien toiminnasta Uppsalassa. Seuraavaksi ohjelmassa oli tutustuminen Uppsalan tuomiokirkkoon, joka on Pohjoismaiden suurin kirkko. Kustaa Vaasa on haudattu kirkkoon, ja siellä on myös paljon Suomen historiaan liittyvää. Kirkossa on maalaus tapahtumasta, jossa piispa Henrik lähetettiin Suomeen saamaan pakanat järjestykseen, sekä Kustaa Vaasan haudalla oleva ensimmäinen tunnettu kuva Suomen leijonasta vuodelta 1583. Toinen päivä alkoi aamuhartaudella Uppsalan vanhassa kirkossa, joka on Ruotsin vanhin tuomiokirkko, alun perin 1100-luvulta. Celsius on haudattu sisälle kirkkoon. Päivä jatkui esitelmällä, jonka aiheena oli tasa-arvoisuus puolus-

tusvoimissa. Tämän jälkeen kaikki 17 sotilaskotia esitteli edellisen vuoden toimintaansa kuvilla ja videoilla. Per Møller Henriksen esitteli KFUM Soldatermissionen (NMKY) Tanskan toimintaa. Minä vuorostani esittelin sotilaskotitoimintaa Suomessa ja Dragsvikissa sekä Uudenmaan prikaatia. Kolmas päivä alkoi tällä kertaa aamuhartaudella sotilaskodissa. Hartauden piti Johan Norum, Uppsalan sotilaskodin toiminnanjohtaja. Päivä jatkui ajankohtaisilla sekä suunnitteilla olevilla sotilaskotitoimintaan liittyvillä asioilla, jonka jälkeen Peter Jeppsson, kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen, kertoi puolustusvoimiin liittyvistä asioista. Museokäynnillä saimme tutustua lennoston historiaan, johon kuuluivat myös lentolotat ja lentopojat. Sitten oli taas aika lentää takaisin kotiin uutta kokemusta ja uusia kontakteja rikkaampana.

Anne-May Asplund.

Finlands vapen anno 1583.

Anne-May Asplund, Puheenjohtaja, Dragsvik Soldathemsförening r.f. Sotilaskotiliiton hallituksen jäsen

Anne-May Asplund

AnnaZara Näslund


Nordiskt samarbete

S

venska Soldathemsförbundets kongress ordnades på Luftstridskolan i Uppsala den 10-12 maj. Den första dagen samlades vi på soldathemmet i Uppsala. Jag blev emottagen med öppna armar av våra soldathemskolleger i Sverige, eftersom det är ett tag sedan någon från Finland varit med. Kongressen öppnades av ordförande Johan Rydén som hälsade alla välkomna. Efter det fick vi höra om försvarsmaktens verksamhet i Uppsala. Dagen avslutades med rundvandring i Uppsala Domkyrka, som är Nordens största kyrka. Gustav Vasa är begraven i kyrkan och där finns det även mycket finsk historia. I kyrkan finns en väggmålning på när biskop Henrik skickades till Finland för att få bukt på hedningarna samt det första kända avbildade Finlands vapnen från år 1583 som finns på Gustav Vasas grav. Den andra dagen inleddes med en morgonandakt i Gamla Uppsala kyrka, som är den äldsta domkyrkan i Sverige och härstammar från 1100-talet. Celsius är även begraven inne i kyrkan. Kongressen fortsatte med föredrag om jämställdhet inom försvarsmakten och efter det presenterade de svenska soldathemmen, totalt 17,

sin verksamhet samt året som gått i fantastiska bildkollage och videon. Per Møller Henriksen presenterade verksamheten i KFUM Soldatermissionen i Danmark. Jag presenterade soldathemsverksamheten i Finland, Dragsvik Soldathemsförning samt Nylands brigad. Sista dagen inleddes med morgonandakt på soldathemmet med Johan Norum, föreståndare på Uppsala soldathem. Dagen fortsatte med information om pågående samt planerad soldathemsverksamhet och Peter Jeppsson, riksdagsledamot samt ledamot i riksdagens försvarsutskott, berättade om försvarsrelaterade frågor. I muséet fick vi bekanta oss med svenska flygvapnets historia med bl.a. flyglottor och flygpojkar. Sedan blev det dags att flyga hem igen efter dessa intressanta, givande och lärorika dagar. Och inte att glömma - med en massa nya vänner.

Uppsala Domkyrka.

Flyglotta.

Anne-May Asplund Ordförande, Dragsvik Soldathemsförening r.f. Styrelsemedlem, Soldathemsförbundet

Anne-May Asplund


Puutarhan kevättöitä ja villiyrttejä Säkylän vihreät sisaret tutustuivat loppukeväästä ja alkukesästä puutarhanhoitoon ja villiyrtteihin. Vihreä tuntuu olevan sisarien lempiväri myös vapaa-aikana. Niin kiinnostuneilta sisaret vaikuttivat sekä penkissä kasvavista että luonnonkasveista. Molemmissa sisarilloissa keskustelu oli vilkasta. Kysymyksiä esitettiin ja niihin saatiin vastauksia sekä luennoitsijoilta että toisilta sisarilta omakohtaisten kokemusten muodossa. Leikkelyä ja lannoitusta

H

uhtikuussa pidetyn sisarillan teemana olivat puutarhan kevättyöt. Aihe oli kiinnostava ja ajankohtainen. Oppaana kevättöiden pariin toimi Terttu Inkinen. Liikkeelle lähdettiin omenapuiden hoitoleikkauksesta. Opimme, että leikkauksen oikea ajankohta on keväällä ennen silmujen puhkeamista ja että leikkaus tehdään runkoa tai oksaa myöden niin, ettei jätetä turhia oksatappeja törröttämään. Kun omenapuut oli saatu leikattua, ainakin teoriassa, siirryttiin luumu- ja kirsikkapuiden sekä marjapensaiden hoitoleikkausten kautta hedelmä- ja marjakasvien lannoitukseen. Opimme, että lannoitustarve arvioidaan edellisen vuoden versokasvun perusteella ja että tarvittava lannoitusmäärä lasketaan koko latvusalueelta. Sitten kaunistettiin kuusiaitaa. Oikea leikkausajankohta on marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana, ja kuusiaita leikataan joka vuosi. Näin saadaan aidan leveys pidettyä kurissa. Koristepensaiden leikkauksesta opimme kolme eri leikkaustapaa: harvennusleikkaus, siistimisleikkaus ja alasleikkaus. Kun leikkauksissa päästiin vauhtiin, niitä jatkettiin. Leikattua tulivat vuorimännyt, ryhmäruusut ja köynnökset. Sitten käytiin nurmikon kimppuun. Siitä opittiin lannoitus, kalkitus ja leikkuu. Aihe viritti runsaasti keskustelua, kysymyksiä ja kommentteja. Erityisesti edellisvuoden talvituhot askarruttivat. Maltti on valttia, ja luonto korjaa pahojakin tuhoja, kun sille vain antaa aikaa. Jos metsään haluat mennä nyt… Kesäkuun alkupuolella sisaret retkeilivät villiyrttien maailmaan. Retken oppaana toimi Johanna Pihala Pyhäjärvi-Instituutista.

Kuljimme metsäpolkua pitkin ja tunnistimme monipuolista aluskasvillisuutta. Samalla Johanna kertoi meille eri kasveista ja niiden käytöstä. Mitä jäi tästä retkestä mieleen? Ainakin se, että todella monta kasvia voi käyttää ravinnoksi. Ensin on opittava tunnistamaan kasvit. Järki on pidettävä mukana, ja jättiukonputki on myrkyllinen, vaikka mikä nettisivusto tai blogi muuta väittäisi. Jos olet epävarma kahden samannäköisen kasvin kanssa, joista toinen on myrkyllinen ja toinen ei, jätä poimimatta. Kohtuus täytyy muistaa. Hyvät vaikutukset voivat muuttua liikakäytön seurauksena vähemmän hyviksi. Jokamiehenoikeudet täytyy pitää mielessä luonnonyrttejä kerätessä. Ne on syytä kerrata ennen keräysretkelle lähtöä, jotta varmasti tietää, mitä saa kerätä vapaasti ja mihin tarvitaan maanomistajan lupa. Tälläkin retkellä oli ilmassa paljon kysymyksiä, ja niihin saatiin paljon vastauksia. Erilaisia kokemuksia ja vinkkejä vaihdeltiin. Jotain jäi retkeltä kutkuttelemaan pääkoppaan. Kokeilin paria mielenkiintoiselta kuulostavaa juttua. Nyt voin kokemuksesta kertoa, että pihlajanlehdistä tehdyssä juomassa on hieno, hennonvihreä väri ja mukava maku. Jälkimakuna kielen takaosassa tuntuu jännän pehmeä aromi. Viisi koemaistajaa eivät osanneet sanoa, mistä juoma oli tehty. Hyväksi makua kehuivat kaikki. Kuusenkerkkäpitsaakin kokeilin. Ei pölhömpi kokemus sekään! Yllättävän hyvä yhdistelmä, muttei niin hyvä, että olisi tehnyt mieli syödä koko lätty. Mutta siivuina suosittelen. Taas tuli sisarillassa opittua ja sen jälkeen koettua jotain uutta! Seija Heiska Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry


Seija Heiska


Monessa mukana Sotilaskotiyhdistysten jäsenet kertovat, mitä heidän sotilaskotiharrastukseensa sisältyy ja missä muussa harrastustoiminnassa ehtivät olla mukana. Voit antaa toimitukselle vinkkejä tuntemistasi järjestön jäsenistä, joilla on muitakin mielenkiintoisia harrastuksia eli jotka ovat ”monessa mukana”. Nimi: Henna Ryömä. Ikä: 39 vuotta. Perhe: Kotona asuvat kanssani mies, tytär 9 v. ja mieheni tytär 18 v. Mikä sana kuvaa minua parhaiten? Iloinen. Sotilaskotiyhdistys: Säkylän Sotilaskotiyhdistys ry. Yhdistykseen liittymisvuosi: 1997. Mikä sai tulemaan mukaan vihreään joukkoon? Ensikosketukseni sotilaskotitoimintaan tuli kesätöiden kautta. Työskentelin neljänä kesänä sotilaskodissa ja osallistuin muun muassa Norjassa järjestettyyn Nordic Peace -harjoitukseen 1997. Monipuolinen harrastus vei mukanaan, viehätyin toimivasta vapaaehtoistyöjärjestöstä ja päätin liittyä jäseneksi. Mummuni ja äitini ovat myös harrastaneet sotilaskotitoimintaa, eli kai sitä kiinnostusta ja kannustusta tuli myös hiukan siitä suunnasta. Mitä kuuluu sotilaskotiharrastukseeni? Aluksi toimin pääasiassa liikkuvassa sotilaskodissa. Tyttären syntymän jälkeen säännölliset vuorot houkuttelivat minut tarjoilujaostoon, ja nyt olen vuodesta 2013 toiminut myös Säkylän Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnassa ja LSK-jaoston päällikkönä. Mikä on tässä harrastuksessa parasta? Monipuolisuus, iloiset asiakkaat ja kivat kanssasiskot. Sellainen tekemisen meininki hyvässä porukassa. Mitä muuta ehdin harrastaa ja mistä näiden harrastusten parissa erityisesti nautin? Olen mukana myös muussa järjestötoiminnassa. Toimin kotikyläni Tuiskulan Seurataloyhdis-

tyksen sihteerinä ja Tuiskula-Voitoisten jätevesiosuuskunnan hallituksessa. Lisäksi olen mukana Ladies’ Circle -järjestössä. Nautin luonnossa liikkumisesta, ja harrastankin ulkoilua ja geokätköilyä. Rentoudun kirjan ja kutimen äärellä. Motto: Elämä on nyt.


Juhlavuoden 2018 teemamatka–

Sotilaskotisisaret Karjalankannakselle Sotilaskotiliitto järjestää jäsenilleen räätälöidyn matkan monille niille paikoille/paikkakunnille, joissa toimi sotilaskoteja viime sotien aikana. Bussimatka 12.-15.6.2018 alkaa Helsingistä ja jatkuu Haminan ja Vaalimaan kautta Venäjälle. Ensimmäinen yö vietetään Terijoella ja kaksi seuraavaa Viipurissa. Matkan hinta-arvio on n. 500 € (sisältää ryhmäviisumin 75€/hlö). Sota- ja

Onnittelemme!

sotilaskotihistorian asiantuntijaoppaana toimii prikaatikenraali, sotatieteiden tohtori Pentti Airio. Myös opastettuja kulttuurikohteita. HUOM! Matkaohjelma ja ilmoittautumisohjeet julkaistaan seuraavassa Sotilaskotilehdessä 5/20.12.2017 sekä samanaikaisesti liiton kotisivuilla www.sotilaskotiliitto.fi/ajankohtaista.

Kainuun Digikuvapiste

Sydämelliset onnittelut 90-vuotispäivän johdosta 26.7.2017 Helvi Lehtoselle, joka aloitti sotilaskotiuransa vuonna 1964! Toivottavat Kajaanin Sotilaskotiyhdistys, sotilaskotisisaret ja vihreät veljet.

33


MUISTAMME

Nina Koskinen (1921-2017) Nina Koskinen liittyi Oulun Sotilaskotiyhdistys ry:n jäseneksi vuonna 1963. Yhdistyksen johtokunnassa hän toimi aktiivisesti 1967-1975. Nina toimi monipuolisesti yhdistyksessämme, mutta lähinnä hänen sydäntänsä olivat leiritoiminta Rovajärvellä sekä käsityöjaoston toiminta. Nina oli 1980-luvulla ainoa yhdistyksemme jäsen, joka leirikodissa pääsi kassan ääreen. Muut sisaret saivat tyytyä kahvikuppien tiskaamiseen keittiön puolella. Käsityöjaoston vetäjänä Nina piti esimerkillisellä tavalla huolta sotilaskotiemme tekstiileistä. Yhtenä vuonna hän valmisti sekä Kasarmin että Hiukkavaaran sotilaskoteihin jouluksi upeat punaiset poppanakaitaliinat, joita edelleen löytyy yhdistyksemme kätköistä. Nina Koskinen kuului yhdistyksemme vahvoihin ja määrätietoisiin sisariin. Hän ei ujostellut esittää omia usein melko kriittisiäkin mielipiteitään. Nuorena yhdistyksen puheenjohtajana toisaalta arvostin hänen monipuolista sotilaskotitietotaitoaan, mutta toisaalta on pakko myöntää, että jännitin vuosikokouksissa hänen puheenvuorojaan. Kun varusmieskoulutus loppui Oulussa vuonna 1998, Nina oli ehdottomasti sitä mieltä, että yhdistys pitää myös lopettaa. Kun näin ei tapahtunut, hän seurasi mielenkiinnolla yhdistyksen toiminnan uusia vaiheita, mutta ei koskaan luopunut näkemyksestään, että yhdistys olisi pitänyt tuolloin 1998 lopettaa. Sotilaskotiliitto myönsi Nina Koskiselle vuonna 1986 Katri Bergholm -mitalin. Hänet kutsuttiin vuonna 1995 yhdistyksemme kunniajäseneksi.

Kirsti Laitinen (1922-2017) Kirsti Laitinen aloitti maanpuolustustyönsä lääkintälottana. Hän jatkoi vapaaehtoista maanpuolustustyötänsä liittymällä Oulun Sotilaskotiyhdistys ry:n jäseneksi vuonna 1965. Yhdistyksen johtokunnan jäsenenä hän oli 1960-70 -lukujen taitteessa eli niinä vuosina, kun Hiukkavaaran kasarmialueelle rakennettiin uusi iso sotilaskoti. Kirsti oli samanaikaisesti myös Hiukkavaaran sotilaskodin valvoja. Johtokunnan jäsenen ja kodinvalvojan ominaisuudessaan hän osallistui aktiivisesti kodin kalustamiseen ja sisustamiseen. Myös liikkuva sotilaskotityö oli hänelle mieluista, ja hän toimi LSK-jaoston päällikkönä 1970-luvulla. Hän hoiti jonkun aikaa myös harvinaista tehtävää yhdistyksen arkistonhoitajana. Kirstin jätettyä hallintotehtävät hän viihtyi parhaiten tarjoilujaoston tehtävien parissa. Loppuun saakka Kirsti Laitinen seurasi yhdistyksemme toimintaa ja osallistui mielellään erilaisiin tapahtumiin. Vielä kesällä 2016 hän jaksoi lähteä yhdistyksen kesäretkelle Suomussalmelle ja Raatteentielle. Sotilaskotiliitto myönsi Kirsti Laitiselle vuonna 1975 hopeisen ansiomerkin. Eva Lindblad Oulun Sotilaskotiyhdistys ry


Suosittelemme rajuja liikeratoja.

Novelle Plus Kalsium, luustosi hyvinvointiin. Novelle Plus Kalsium on oiva ruokajuoma, sisältää 40 % päivän kalsiumista* ja maistuu uu e. mukavasti karpalolta. Se on tutkitusti** hyvä ja tehokkaasti imeytyvä kalsiumin lähde. ma Yhdessä säännöllisen liikunnan ja osana monipuolista ruokavaliota tämä mainio juoma auttaa ylläpitämään luiden hyppy- ja tanssikuntoa läpi elämän. Novelle Plus Kalsium on mukana Lujaa luuta -hankkeessa, jossa mittaamme 10 000 suomalaisen luuntiheyden Terveystalon ja Bindexin kanssa. Tee luustotesti osoitteessa ilmainenluustotesti.fi * 0,5L, päivittäisen saannin vertailuarvosta ** Imeytyvyystutkimus Helsingin Yliopisto, Ravitsemustieteen osasto. Kalsiumin imeytyvyys Novelle Plus Kalsiumista on vertailukelpoinen laktoosittomaan maitojuomaan ja veteen liuotettuun kalsiumtablettiin.

35


Muista!

Ilmoitustaulu!

Sotilaskotiliiton syyskokous 28.10.

Käy katsomassa Kuvamuistoja Murtovaarasta sivuilla 8-10.

Seuraavan lehden aineistopäivä on 6.11. Kirjoitusvuorossa ovat Helsinki-Santahaminan, Turun, Kokkolan ja Kuoreveden sotilaskotiyhdistykset sekä Rannikkosotilaskotiyhdistyksen Kyminlinnan paikallisosasto ja Rajasotilaskotiyhdistyksen Kuhmon paikallisosasto. Lehden teemana on arvoistamme iloisuus ja palvelualttius, mutta muistakin aiheista voi kirjoittaa. Kirjoitukset ja kuvat lähetetään osoitteeseen toimitus@sotilaskotiliitto.fi.

Muistathan neuloa villasukkia rauhanturvaajien joulupaketteihin. Sukat voivat olla kokoa 39-45, painopiste kokojen yläpäässä. Sukat lähetetään Säkylän sotilaskotiin 1.11. mennessä osoitteella: Säkylän sotilaskoti Porilaistie 1, 27910 SÄKYLÄ

36

Kiitos kivasta SoMa -harjoituksesta kaikille osallistuneille. Kiitos myös hyvästä yhteistyöstä MPK:lle ja Maanpuolustusnaisten liitolle!

Netti sotilaskoti lehti 14092017  
Advertisement