Page 1

Tyรถn ja oikeudenmukaisuuden linja energia- ja ilmastopolitiikassa SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet

Tammikuu 2014


Sisältö Johdanto....................................................................................................... 2 SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet............................................... 3 Ilmastonmuutosta on torjuttava................................................................................. 3 Energiaköyhyys estettävä - kohtuuhintaista energiaa teollisuudelle........................... 3 Energiaomavaraisuuden nostaminen on paras tapa turvata toimitusvarmuus.......... 4 Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo työtä.................................................................. 4 Energiatehokkuus on paras tapa vähentää päästöjä................................................... 5 Siirtymistä puhtaampaan tulevaisuuteen on tuettava................................................ 5 Sähköverkkojen merkitys korostuu............................................................................. 5 Tulevaisuuden liikenne ............................................................................................... 5 Energiainvestointien pullonkaulat purettava.............................................................. 6 Energia- ja ilmastopolitiikan rahoitus.......................................................................... 6

Eurooppalainen ja globaali energia- ja ilmastopolitiikan arkkitehtuuri.......... 7

Johdanto Energia- ja ilmastopolitiikka on valtavien haasteiden edessä. Ilmastonmuutosta on torjuttava samalla, kun nouseva energian hinta on osaltaan johtanut energiaköyhyyteen ja työpaikkojen menetyksiin useassa EU-maassa. Globaalit riskit ovat yhä suuremmat, mikäli sään ääri-ilmiöt ja ruuantuotannon häiriöt lisääntyvät erityisesti tiheästi asutetuissa kehittyvissä maissa. SDP:n näkemys on, että yhtälö on ratkaistavissa. Puhtaaseen talouteen siirtyminen sisältää mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille ja fossiilisen tuontienergian korvaaminen päästöttömällä kotimaisella tuotannolla kohentaa vaihtotasettamme. On tärkeää, että energia- ja ilmastopolitiikkaa ei eroteta toisistaan, vaan käsitellään kokonaisuutena. Tämän tavoite- ja linjapaperin on tarkoitus muodostaa se kokonaisuus, jossa eri tavoitteet sovitetaan tasapainoisesti toisiinsa. Asiakirjan aikajänne ulottuu suuren kuvan osalta vuoteen 2050, mutta käytännön politiikkatoimien osalta painopiste ulottuu vuoteen 2030. SDP näkee, että oikein mitoitettu EU-tason energia- ja ilmastopolitiikka on Suomelle tärkein poliittinen viitekehys, koska ilmastohaaste on globaali. Ylätason EU-tavoitteiden saavuttamiseksi luodaan tarvittava määrä tehokkaita kansallisia kannustimia ja säännöksiä. Työn ja oikeudenmukaisuuden linja korostuu myös SDP:n energia- ja ilmastopolitiikassa. Työ tarkoittaa sitä, että voimme olla suunnannäyttäjiä energia- ja ilmastopolitiikassa, mutta toteutustavan on oltava sellainen, että se lisää työllisyyttä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että kansalaisia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan energian saatavuuden ja hinnan perusteella. Energiaköyhyys on estettävä. Kansainvälisesti oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että ilmastohaasteeseen on vastattava globaaleilla toimenpiteillä ja kaikki maat osallistuvat kantokykynsä mukaan.

2


SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet Ilmastonmuutosta on torjuttava Kansainvälisen yhteisön tahto on, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan kahteen asteeseen. SDP toimii määrätietoisesti yhdessä sovitun tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa kansallisella tasolla sitä, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii käytännössä hiilineutraalia energiantuotantoa vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen päästään sähkön- ja lämmöntuotannon osalta korvaamalla fossiiliset polttoaineet päästöttömällä tuotannolla. Mineraaliöljyn käytöstä on luovuttava. Teollisuuden prosessien tulee olla tehokkaita ja sivutuotteena syntyvät energiavirrat on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti. Ilmastohaasteen globaalisti ratkaisevat teknologiat ovat tänä päivänä mahdollisesti vasta suunnittelupöydällä. Uusien teknologioiden on pystyttävä pitkällä aikavälillä kilpailemaan itsenäisesti fossiilisten polttoaineiden kanssa. Suomen tulee olla aktiivinen toimija uuden ympäristökuormitusta vähentävän ja kustannushyötyjä tuovan teknologian tutkimuksessa, kehityksessä ja käyttöönotossa. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen kulkee käsi kädessä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kanssa. Suomen on luotava vaalikausittain päivitettävä kansallinen suunnitelma ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

EU-komission vähähiilitiekartta 2050: kasvihuonekaasujen vähentäminen 80 prosentilla

Energiaköyhyys estettävä - kohtuuhintaista energiaa teollisuudelle Pohjoisen ja syrjäisen sijaintinsa sekä energiaintensiivisen teollisuutensa vuoksi Suomi käyttää suhteellisesti paljon energiaa. Energian kohtuullinen hinta on siis yhtä tärkeää kuin sen mahdollisimman tehokas käyttö. Energia on kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta välttämättömyyshyödyke, ei ylellisyystuote. Energiahuollossa on pohjimmiltaan kyse kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Energia on nykyisin välttämättömyyshyödyke jonka hankintaan kuluu suhteessa enemmän rahaa vähävaraisemmissa kotitalouksissa. Monessa Euroopan maassa energiaköyhyys on yhä suurempi ongelma. Usein eri energiamuodoille myönnettävät tuet peritään suoraan käyttäjiltä. Tilanteen epätasa-arvoisuutta korostaa se, että järjestelmä on käytännössä tulonsiirto hyväosaisille kotitalouksille, joilla on huomattavasti heikompiosaisia paremmat edellytykset hyötyä tuesta. Kohtuuhintainen energia on Suomeen sijoittuneelle ja työllistävälle teollisuudelle elintärkeä kilpailuetu, josta ei voida luopua. Globalisoituneessa maailmassa on pidettävä huolta siitä, että kotimainen toimintaympäristö suosii jatkossakin niin energiaintensiivistä teollisuutta kuin palveluliiketoimintaakin. Monen menestyvän cleantech-tuotteen juuret ovat perusteollisuuden tuotekehityspanostuksissa.

3


Energian kilpailukykyinen hinta turvataan läpinäkyvällä energiapolitiikalla, joka kannustaa kustannustehokkaimpien päästöttömien energiamuotojen käyttöön. Tärkein politiikkainstrumentti on markkinaehtoinen päästökauppa. Tämän lisäksi voidaan kohdennetusti ja väliaikaisesti tukea päästöttömän energian tuotantoa tai investointeja sekä edistää pilottihankkeita ja tuotekehitystä.

Teollisuuden maksama sähkön hinta. Lähde: OECD Energy prices and taxes, EC industrial policy communication

Energiaomavaraisuuden nostaminen on paras tapa turvata toimitusvarmuus Energia on aina ollut merkittävä strateginen tekijä kansakuntien menestymisen takana. Kaikki merkit viittaavat siihen, että energian merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään – siten on kiinnitettävä huomiota myös energian toimitus- ja huoltovarmuuteen. Toimitusvarmuus turvataan parhaiten siten, että energiaomavaraisuutta nostetaan. Suomen energiaomavaraisuus on tällä hetkellä noin 30%. SDP:n tavoite on, että Suomen on nostettava energiaomavaraisuuttaan selkeästi vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa merkittäviä panostuksia mm. kotimaiseen biovoimaan, tuulivoimaan, vesivoiman ja lämpöpumppujen käyttöönottoon sekä muihin uusiutuviin. Lisäksi on taattava, että sähköverkot ovat hyvässä kunnossa ja että käytössä on riittävä määrä perus- ja säätövoimaa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo työtä Valtaosa maailman väestöstä asuu kehittyvissä maissa, jotka kurovat nopeasti umpeen kehittyneen maailman taloudellista etumatkaa. Kehitys on erittäin myönteistä ja toivottavaa, mutta asettaa samalla myös haasteita sekä ympäristön kantokyvylle että ilmastonmuutoksen torjunnalle. Toisaalta vaurastuminen myötävaikuttaa yhteisöjen kykyyn ja haluun suojella paikallista ja globaalia ympäristöä. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen ja siihen sopeutuminen ei ole pelkästään uhkakuvien torjuntaa. Niihin sisältyy myös huomattavia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia. Suomi on jo nyt kokoaan suurempi toimija cleantech-markkinoilla. Globaali markkinaosuutemme cleantechissä on 1 %, mikä on paljon verrattuna 0,4 % osuuteemme globaalista BKT:stä. Suomella on kansainvälisesti arvostettua osaamista ympäristöteknologiassa sekä energia- ja materiaalitehokkuusratkaisujen alalla. Uusi toimiala tarvitsee vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön, jonka syntymistä tulee edesauttaa poliittisilla toimilla. Käytännössä tämä tarkoittaa edistyksellisiä ympäristönormeja, korkeita kustannustehokkuuteen perustuvia energiatehokkuusvaatimuksia sekä elinkaariajattelun korostamista kotimaisessa energia- ja ilmastopolitiikassa. Lisäksi samoja teemoja on edistettävä EU:ssa ja globaalisti. Tässä yhteydessä on välttämätöntä tukea yritysten vientipyrkimyksiä ja tuotteiden kaupallistamista. Lisäksi on tuettava Suomalaisten cleantech-yritysten liittoutumista ja yhteistyötä, jotta asiakkaille voidaan tarjota kokonaisuuksia yksittäisten tuotteiden sijaan. Näin mahdollistetaan Suomen cleantech- markkinaosuuden kasvu uudella ja nopeasti kasvavalla alalla, jossa yritysostojen määrä tulee kasvamaan voimakkaasti.

4


Energiatehokkuus on paras tapa vähentää päästöjä Halvinta energiaa on se energia, jota ei tarvinnut kuluttaa. Emme voi vastata ilmastohaasteeseen ilman määrätietoista politiikkaa energia- ja materiaalitehokkuuden nostamiseksi. Koska energiatehokkuuteen kannustaminen korkean energian hinnan avulla johtaa kilpailukykyhaittoihin, on käytettävä muita kannustimia erityisesti päästökauppasektorin ulkopuolella eli kiinteistöissä ja liikenteessä. Nykyisestä määrällisestä ajattelusta tulee siirtyä laadulliseen ajatteluun. Siksi SDP ei kannata nykymuotoista EU-tason sitovaa prosenttitavoitetta energiatehokkuudessa vuoden 2020 jälkeen, sillä tämänhetkisessä muodossaan malli on osin päällekkäinen päästökaupan kanssa ja osin kannustaa tekemään vääriä investointeja. Sen sijaan SDP kannattaa kansallisen lakisääteisen energiatehokkuusmallin luomista. Prosenttitavoitetta tärkeämpää tässä mallissa on luoda kannustimet todellisten energiatehokkuusprojektien nopealle käynnistämiselle. Energiatehokkuushankkeet on priorisoitava takaisinmaksuajan perusteella ja aikataulutettava esim. peruskorjausinvestointien yhteyteen joustavalla ja kilpailukykyisellä tavalla. ESCO- hankkeet ovat hyvä esimerkki tämäntyyppisestä ajattelusta. Tässä yhteydessä tulee myös läpikäydä hankintalainsäädäntö laadullisten kriteerien osalta. Kansallinen kunnianhimoinen energiatehokkuusmallin työllisyys- ja kilpailukykyvaikutukset ovat positiiviset, koska mallissa painotetaan takaisinmaksuaikaa ja se edistää tavoitetta luoda uskottava toimintaympäristö cleantech- liiketoiminnalle.

Siirtymistä puhtaampaan tulevaisuuteen on tuettava Pitkällä aikavälillä globaali ilmastohaaste ratkaistaan teknologioilla jotka pystyvät kilpailemaan fossiilisten polttoaineiden kanssa niin lämmön ja sähköntuotannossa kuin liikenteessäkin. Vastaus ei tule olemaan yksi tietty teknologia vaan yhdistelmä kullekin alueelle sopivimmista keinoista. Suomen kannalta panostukset oman perinteisen osaamisemme alueille, kuten bio- ja tietoliikennetekniikkaan, kantavat todennäköisesti parhaiten hedelmää. Uudet teknologiat tarvitsevat usein tuekseen vuosien tai jopa vuosikymmenien kehitystyön, jonka toteuttajana valtio usein on joko yksin tai yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Uuden teknologian käyttöönoton näkökulmasta valtion tuki on jossain määrin perusteltua varsinkin, kun haetaan kokemuksia teollisen mittakaavan hankkeista, joissa riskit ovat usein suuret. Myös suoremmat, käyttöä tukevat tuet voivat olla perusteltuja, mutta ne voivat myös luoda kestämättömän tilanteen. Esimerkiksi Keski-Euroopassa avokätiset uusiutuvien tuet ovat johtamassa kannattamattomaksi käyvien perinteisten tuotantolaitosten tukemiseen. Pidemmällä aikavälillä tukiin perustuva energiajärjestelmä (vero- ja tuotantotuet) ei ole kestävä ratkaisu ja politiikkatoimien onkin tähdättävä myös siihen, että tukijärjestelmät eivät muodostu pysyväksi tilaksi.

Sähköverkkojen merkitys korostuu Energiatehokas sähköjärjestelmä ja lisääntyvä vaihteleva uusiutuva tuotanto asettavat uusia haasteita sähköverkkojen kehitykselle. Sähkön hinnan perusteella ohjautuva kulutus (huomattavasti nykyistä laajemmin) puolestaan mahdollistaa kulutuksen paremman optimionnin. Kotitalouksien kulutusjoustojen lisäksi on hyödynnettävä prosessiteollisuuden kykyä käyttää hyväkseen ja optimoida tuotantoketjun välivarastoja, missä tarvitaan tai on jo käytetty energiaa. Myös mahdollinen sähköautojen ja varastointiteknologian yleistyminen luo uudenlaisia mahdollisuuksia sähköntuottajille, palveluntarjoajille ja kuluttajille. Nykyiset sähköverkot ja -markkinat ovat rakennettu tuotantojärjestelmään, jossa suuremmat yksiköt tuottavat valtaosan sähköstä ja säätö tapahtuu enimmäkseen vesivoimalla. Mikäli vaihtelevan energiatuotannon (erityisesti tuuli- ja aurinkovoima) tuotanto-osuutta halutaan merkittävästi lisätä, vaatii se nykyisestä poikkeavan sähköverkkojen rakenteen. Mikäli näyttää siltä, että Suomeen syntyy merkittävä määrä vaihtelevaa tuotantoa, tarvitaan järjestelmän kehittämistä varten nykyistä enemmän yhteistyötä ja koordinaatiota kantaverkon haltijan (Fingrid) jakeluverkkoyhtiöiden ja viranomaisen välillä. Kehitystä tulisi ohjata siten, ettei verkkojen kehitys muodostu esteeksi vähähiiliseen talouteen siirtymiselle. Tarvittaessa vahvistetaan sähköverkkoihin liittyvää poliittista ohjausta. Sähkö- ja energiamarkkinoiden integraatio on lähtökohtaisesti myönteinen asia, mutta on pidettävä huolta siitä, että toimijoilla on samat pelisäännöt yhteisillä markkinoilla.

Tulevaisuuden liikenne Hyvät kulkuyhteydet ovat Suomen kaltaiselle syrjäiselle ja harvaanasutulle maalle elinehto. Liikenne on kuitenkin merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde (n. 20 % Suomen kokonaispäästöistä). Lyhyellä aikavälillä

5


fossiilisten polttoaineiden korvaaminen varsinkin kumipyöräliikenteessä on haastavaa. Toisaalta 70 prosenttia Suomen väestöstä asuu kaupungeissa ja niiden kehysalueilla, joiden pinta-ala kattaa 5 prosenttia Suomen maaalueesta. Kaupungeissa ja niiden kehysalueilla onkin järkevällä politiikalla mahdollista edistää vaihtoehtojen, kuten julkisen liikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn käyttöä. Lisäksi autojen polttoainetalouteen vaikuttamalla (EU-tasolla) voidaan saavuttaa merkittäviä päästöjä leikkaavia vaikutuksia lyhyemmällä aikavälillä. Fossiilisia polttoaineita voidaan osittain korvata myös biopohjaisilla polttoaineilla, mihin Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet metsäpohjaisen bioenergian hyödyntämisen edelläkävijämaana. Biopolttoaineiden osuuden lisäämisessä täytyy kuitenkin huolehtia siitä, etteivät raaka-aine- ja tuotantoala ole pois ruuantuotannolta kansallisella ja globaalilla tasolla. Kaikki liikenteeseen liittyvät ratkaisut eivät liity itse energialähteisiin. Automatisoidun liikenteen uskotaan olevan tosiasia jo lähitulevaisuudessa. Vaikutus olla hyvinkin radikaali esimerkiksi yksityisautoilun kannalta, erityisesti kaupungeissa. SDP:n tavoitteena on tukea kehitystä uusien ja innovatiivisten ratkaisuiden käyttöönottamiseksi. Globaalisti on olemassa viitteitä siitä, että liikennekäyttäytyminen on murroksessa. Kaupunkien keskustojen asukastiheyden lasku on vuosikymmenten jälkeen taittunut ja jo lähtenyt useissa maissa kasvuun, auton omistamisen suosio vähenee useissa maissa. On siten nähtävissä, että ajokortin suorittamisaste suurissa kaupungeissa alenee. Lisäksi etätyö ja internetin käytön lisääntyminen ostoksissa muokkaavat liikkumistarvetta. Näitä trendejä on mahdollista tukea poliittisesti. Esimerkiksi pyöräily- ja kävelyinfrastruktuurin parantaminen, eheä yhdyskuntarakenne, palveluverkoston miettiminen myös osana liikennejärjestelmää sekä panostukset joukkoliikenteeseen edesauttavat edellä mainittujen kehityskulkujen vahvistumista. Pidemmällä aikavälillä vähähiiliset teknologiset ratkaisut liikenteessä ovat mm. vety- ja sähköautot, bioetanoli sekä maa- ja biokaasu. Teknologian kehitykseen liittyvien epävarmuuksien vuoksi julkiset panostukset tulisi laittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä uutta teknologiaa tukevan infrastruktuurin rakentamiseen. Koska liikennesektori ei kuulu ylikansallisen päästöohjauksen piiriin, ohjaustoimenpiteet voivat olla verotuksellisia, kuten nytkin. Verotuksessa tulee selvästi suosia vähäpäästöisempiä autoja ja polttoaineita. Näillä toimilla vähennetään öljyriippuvuutta ja tuetaan mineraaliöljystä luopumista pitkällä aikavälillä.

Energiainvestointien pullonkaulat purettava Suomalainen luvitusjärjestelmä ottaa varsin perusteellisesti huomioon hankkeiden vaikutukset ympäristöön ja lähiseudun asukkaiden elämään. Tavoite on lähtökohtaisesti kannatettava, mutta siitä ei saa muodostua keinotekoista pullonkaulaa tärkeiden investointien toteutumiselle. Esimerkiksi tuulivoimarakentamisen merkittävänä hidasteena ovat olleet liian tiukat kaavoitus-, YVA ja luvitusprosessit. Konkreettisena esimerkkinä hankkeiden hidastumiselle ovat erittäin tiukat tulkinnat laitosten melunohjearvojen suhteen. Hankkeiden vaikutuksia tulisi pystyä katsomaan nykyistä paremmin tapauskohtaisesti ottaen huomioon paikalliset erityisolosuhteet. Luvituksen sujuvoittamisen tulisi olla tavoitteena laajasti myös muussa energiantuotantoon liittyvässä toiminnassa, kuten pientuotannossa, vesivoiman rakentamisessa ja turvetuotannossa. Turpeen käytön korvaaminen hiilellä on pysäytettävä. Turve on huoltovarmuuden kannalta tärkeä polttoaine, mutta se luokitellaan päästöjen näkökulmasta fossiiliseksi polttoaineeksi. Huoltovarmuuden kannalta olisi kannatettavaa, että uusien tuotantoalojen luvitus toimisi mahdollisimman mutkattomasti kuitenkin siten, että vaikutukset lähiympäristöön otetaan tarkasti huomioon (mm. ravinnepäästöt). Valtaosa turpeesta käytetään päästökauppasektorilla, joten turpeen käytön vähentämiseksi energiantuotannossa ei tarvita ylimääräisiä toimenpiteitä.

Energia- ja ilmastopolitiikan rahoitus Bruttokansantuotteen kasvun ja päästöjen kasvun erottaminen toisistaan ja päästöjen painaminen lasku-uralle vaatii mittavia investointeja erityisesti energian tuotantoon, teollisuuteen sekä energiainfrastruktuuriin. Jotta asetetut kunnianhimoiset tavoitteet saavutetaan, on välttämätöntä esittää uskottava rahoitussuunnitelma. Kestävän rahoituksen perusperiaatteen on oltava se, että julkinen rahoitus on määräaikaista käynnistys- ja kannustinrahoitusta ja valtaosan rahoituksesta on oltava yksityistä. Valtioiden ja Euroopan Unionin tehtävänä on luoda tällaisen toimintaympäristö. Julkista rahoitusta tarvitaan sekä EU:n tasolla että kansallisesti. EU-rahoituksessa tulee nykyisin käytettävissä olevien instrumenttien lisäksi vahvistaa Euroopan Investointipankin roolia ilmastorahoituksessa. Kansallisella tasolla nykyisten rahoitusmallien lisäksi on syytä selvittää mahdollisuudet päästökauppatulojen korvamerkitsemiseksi energiatehokkuusinvestointien sekä Cleantech- demohankkeiden ja tuotekehityksen rahoittamiseen. Näin talous voisi suojautua korkealta päästöoikeuden hinnalta sillä, että saatavilla on rahoitusta, jonka määrä

6


riippuu päästöoikeuden hinnasta. Korkea hinta kertoo korkeasta investointitarpeesta, joten järjestelmä olisi kontrasyklinen. On myös oikeudenmukaista, että päästökauppasektorilta kerättyjä tuloja käytetään osittain päästökauppasektorin hyväksi. Investointirahoituksen lisäksi tarvitaan ilmastorahoitusta. Kansainvälinen solidaarisuus edellyttää, että kehitysmaille suunnataan ilmastorahoitusta kehitysyhteistyövaroista sekä kansainvälisen päästöoikeusrahoituksen (CER) kautta. Rahoitus on erityisen tärkeää, koska juuri kehitysmaat ovat muita maita alttiimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamille sään ääri-ilmiöille.

Eurooppalainen ja globaali energia- ja ilmastopolitiikan arkkitehtuuri Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia globaalisti. Kasvihuonekaasut eivät kunnioita valtioiden rajoja. Sen vuoksi EU on se foorumi, jossa Suomen on ensisijaisesti vaikutettava ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi. Samasta syystä SDP ei kannata kansallista sääntelyä, joka asettaa Suomen epäedulliseen asemaan muihin EUmaihin nähden. EU:n energia- ja ilmastopolitiikka on mitoitettava tasapainoisesti kansainväliseen ympäristöön nähden. Voimme olla suunnannäyttäjiä, mutta siitä maksettava hinta ei voi olla työpaikkojen menetys ja hiilivuoto. Energia- ja ilmastopolitiikan on tuotava enemmän työpaikkoja kuin se vie. Ylikireä EU-tason politiikka yhdistettynä maakohtaisiin eroihin kansallisissa kompensaatiojärjestelmissä johtaa vääristyneeseen kilpailuun. SDP:n mielestä siirtymistä kohti vähähiilitaloutta tuetaan parhaiten kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen avulla. Tavoitteen on syytä olla sitova vähintään EU-tasolla. Tavoite on 80% vähennys vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon nähden. Vuoteen 2030 mennessä vähennystavoitteemme on oltava 40% mikäli kansainvälinen sitova ilmastosopimus syntyy Pariisissa vuonna 2015. Muussa tapauksessa Suomella on varaa sitoutua ainoastaan pienempään vähennystavoitteeseen, sillä liian kova yksipuoleinen päästövähennys johtaa työpaikkojen menetykseen hiilivuodon kautta samalla kun globaalit päästöt lisääntyvät. EU- tasolla ei tule jatkossa asettaa sitovia tavoitteita energiatehokkuuden ja/tai uusiutuvan energian tuotanto-osuuden osalta, sillä ristikkäiset tavoitteet heikentävät järjestelmän tehokkuutta. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta kehittää EU-tasolla ja kansallisesti kannustimia energiatehokkuuteen ja päästöttömän tuotannon lisäämiseen. Näin mahdollistetaan myös erilaisista lähtötilanteista ja talouden rakenteista lähtevien jäsenmaiden vapaus valita itselleen tehokkaimmat kansalliset keinot päästövähennystavoitteen toteuttamiseksi. Päästötavoitteen toteuttamisen ensisijainen instrumentti on päästökauppa. Päästökaupan markkinaehtoisuutta on vahvistettava, sillä silloin päästövähennys tapahtuu siellä, missä se tapahtuu pienimmillä kustannuksilla. SDP:n mielestä on tärkeää, että päästökauppa mitoitetaan oikein hiilivuodon ja sektorikohtaisen päästövähennyspotentiaalin näkökulmasta mm. jatkamalla päästöoikeuksien ilmaisjakoa. On syytä selvittää mahdollisuuksia päästökaupan laajentamiseksi esimerkiksi lämmitykseen. Tämä parantaisi huomattavasti Eurooppalaisen asumisen energiatehokkuutta. Nykymallin mukainen mahdollisuus käyttää EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia oikeuksia (CER) on kannatettava, mutta hankkeiden valvontaa ja kriteerejä on parannettava päästövähennyksen todentamiseksi. Ideaalitilanteessa eri alueilla syntyvät päästökauppajärjestelmät linkittyvät toisiinsa. SDP pitää tätä tavoitetta erityisen tärkeänä sillä se on edellytys globaalin päästötavoitteen saavuttamiselle sekä edistää päästöjen vähentämisen kustannustehokkuutta. Päästöjen laskennassa ja tulevaisuuden päästösääntelyyn liittyvässä päätöksenteossa tulee tuotannon päästöjen lisäksi ottaa huomioon myös lopputuotteiden elinkaaren aikaiset päästöt. Tällainen malli kannustaa kestävään tuotantoon. EU:n sähkömarkkinaintegraation yhteydessä komission on selvitettävä uusia kustannustehokkaita sähkömarkkinamalleja, jotka kattavat kaikki hinta-alueet. Päästöjen seurannassa on vahvistettava hiilivuodon merkitystä, sillä se vaikuttaa globaaliin päästötaseeseen. Kansallisessa ja EU-tason hiilibudjetoinnissa on raportoitava hiilivuodon suuruus, jolloin todellinen päästöjalanjälki on tiedossa kansalaisilla ja päätöksentekijöillä. Lisäksi on raportoitava hiilivuodon työllisyysvaikutukset. Mikäli sitova kansainvälinen ilmastosopimus jää saavuttamatta, on syytä harkita muita keinoja hiilivuodon ehkäisemiseksi ja päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin voidaan myös tarkastella nk. hiilitulleja eli Euroopan unionin alueelle tuotavista suuren hiilijalanjäljen omaavista tuotteista maksettavia päästömaksuja. Lähtökohtaisesti hiilitullit ovat kuitenkin ei-toivottava vaihtoehto niihin liittyvien negatiivisten kauppa- ja ulkopoliittisten vaikutusten vuoksi.

7


Työn ja oikeudenmukaisuuden linja energia- ja ilmastopolitiikassa SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet

Ulkoasu: Anneli Velho

Energia- ja ilmastopolitiikka on valtavien haasteiden edessä. On tärkeää, että energia- ja ilmastopolitiikkaa ei eroteta toisistaan, vaan käsitellään kokonaisuutena. Tämän tavoiteja linjapaperin on tarkoitus muodostaa se kokonaisuus, jossa eri tavoitteet sovitetaan tasapainoisesti toisiinsa. Asiakirjan aikajänne ulottuu suuren kuvan osalta vuoteen 2050, mutta käytännön politiikkatoimien osalta painopiste ulottuu vuoteen 2030.

SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet  

Työn ja oikeudenmukaisuuden linja energia- ja ilmastopolitiikassa. SDP:n energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you