__MAIN_TEXT__

Page 1

PALASISTA PALETTIIN Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja A 10:2017


Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja A 10:2017

Julkaisija Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom www.socom.fi info@socom.fi

Taitto Päivimaria Seppänen Olli Muukkonen

ISBN 978-952-5463-26-2 ISSN 1796-9077


SISÄLLYSLUETTELO PALJONKO SOTE-EUROJA SÄÄSTYY, KUN SIJOITETAAN KULTTUURISEEN HYVINVOINTIIN? KIRJOITTAJAT 1

JOHDANTO ....................................................................................................................................................................... 1

2 LUOVIEN ALOJEN PALVELUJEN INTEGROIMINEN JA MUOTOILEMINEN OSAKSI VANHUSPALVELUJEN PROSESSEJA ............................................................................................................................................................................. 2 2.1. Toteutuneet Pilotit ......................................................................................................................................................3 2.1.1 Armilan kuntoutuskeskuksen ryhmä...................................................................................................................3 2.1.2 Case study: Nuoren taitelijan kuvaus taidetyöpajan ohjaamisesta kuntoutuskeskuksessa ...............4 2.1.2 Sosionomiopiskelijat veivät taidetta ja kulttuuria koteihin ......................................................................... 5 2.1.3 Omaishoitoperheiden ryhmä Imatralla .............................................................................................................. 6 2.1.4 Omaishoitoperheiden ryhmä Kouvolassa .......................................................................................................... 7 2.1.5 Kouvola, ikäihmisten varhaiset palvelut ............................................................................................................ 7 2.1.6 Palvelukotiyhdistys Koskenrinne ........................................................................................................................ 8 2.2 Taiteen integroiminen ja muotoileminen osaksi vanhuspalvelujen prosesseja – henkilökunnan näkökulma ........................................................................................................................................................................... 8 3 HYVINVOINNIN JA TOIMINTAKYVYN MITTAUKSET ............................................................................................... 12 3.1 Mittausten toteuttaminen ja aineistonkeruu..................................................................................................... 12 3.1.1 Osallistujien taustatietoja ...................................................................................................................................... 12 3.2 Mittausten suorittaminen ....................................................................................................................................... 12 3.3 Aineiston analyysi ...................................................................................................................................................... 13 3.4 Tulokset ........................................................................................................................................................................ 13 3.4.1 WHOQOL-BREF – mittarin tulokset .................................................................................................................... 13 4 TOIMINNAN KUSTANNUSVAIKUTUSTEN SELVITYS ................................................................................................. 33 4.1 Alkutilanne .................................................................................................................................................................. 33 4.2 Lopputilanne .............................................................................................................................................................. 34 5 PALVELUMUOTOILULLA TIETOA IKÄIHMISTEN KULTTUURIKOKEMUKSISTA JA –TARPEISTA .................34 5.1 Kollaasimenetelmä aktivoi kertomaan kokemuksista ja toiveista ............................................................. 35 5.1.2 Työpajan toteutus .................................................................................................................................................. 36 5.2 Millaista tietoa ikäihmisten kulttuurikokemuksista ja – tarpeista saatiin? ............................................. 36 5.2.1 Kohderyhmäkuvaukset .......................................................................................................................................... 37 5.2.2 Persoonakuvaukset ............................................................................................................................................... 38 5.3 Pohdintaa .................................................................................................................................................................... 39 6 NUORTEN TYÖPAJOISSA KEHITETTIIN OSAAMISTA .............................................................................................. 40


6.1 Nuorten työpajat ........................................................................................................................................................ 41 6.2 Pohdintaa .................................................................................................................................................................... 43 7 TYÖPAJATOIMINNAN ARVIOINTIA ............................................................................................................................... 45 7.1 Ryhmän vetäjinä toimineiden taiteilijoiden ja opiskelijoiden kokemuksia ..............................................45 7.2 Ryhmätoiminnoissa mukana olleiden ikäihmisten kokemuksia .................................................................45 7.4 Ikäihmisten palvelujen tarjoajien palautteita ................................................................................................... 48 8 LIIKETOIMINTA- JA KUMPPANUUSMALLIT KULTTUURIPALVELUJEN TUOTTAMISESSA JA NIIDEN HANKINNASSA ....................................................................................................................................................................... 49 8.1 Luovien alojen osaamisen kehittäminen liiketoiminnalliseksi ikäihmisten hyvinvointipalveluksi: liiketoiminta- ja kumppanuusmallit .......................................................................................................................... 52 8.1.1 Liiketoiminta- ja kumppanuusmallit kulttuuripalvelujen tuottamisessa ja niiden hankinnassa ... 52 8.1.2 Ryhmätoimintojen pilotointi hankkeessa........................................................................................................54 8.2 Kulttuuripalvelujen hankintaprosessin kartoitus julkisella sektorilla Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella ................................................................................................................................................... 57 9 TAIDE- JA KULTTUURIPALVELUJEN TUOTTEISTAMINEN JA MARKKINOINTI ................................................ 60 10

MALLI NUORTEN, LUOVIEN ALOJEN OPISKELIJOIDEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN JA JULKISEN

SEKTORIN KUMPPANUUDESSA TOIMIMISEN VAHVISTAMISELLE ......................................................................... 61 10.1 Minun polkuni –kurssin kuvaus ........................................................................................................................... 61 Koulutus nuorten luovien alojen opiskelijoiden liiketoimintaosaamisen ja julkisen sektorin kanssa kumppanuudessa toimimisen vahvistamiseksi ....................................................................................................... 61 10.2 Luovan alan osaajan ammatti-identiteetti muutoksen kourissa.............................................................. 69 10.3 Näkökulmia liiketoimintamahdollisuuksiin ja työllistymiseen ikäihmisten palveluissa .................... 75 11 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET .......................................................................................................................... 78 LOPUKSI ................................................................................................................................................................................... 81 LÄHTEET ................................................................................................................................................................................. 83


KUVIOLUETTELO Kuvio 1a Elämänlaatu sukupuolten mukaan alkumittauksissa keväällä 2015 ..................................................... 14 Kuvio 2 Osallistujien kokema elämänlaatu loppumittauksissa mukana olleissa pilottikohteissa keväällä 2016............................................................................................................................................................................................ 15 Kuvio 3 Osallistujien tyytyväisyys omaan terveyteensä alkumittaukset .............................................................. 16 Kuvio 4 Fyysisen kivun vaikutus päivittäiseen elämään ikäryhmittäin alkumittauksissa kevät 2015.......... 17 Kuvio 5 Fyysisen kivun vaikutus osallistuneiden elämään loppumittauksissa pilottikohteittain. ............... 17 Kuvio 6a Osallistuneiden unen laadun kokemukset pilottikohteittain alkumittauksissa .............................. 20 Kuvio 6b Osallistuneiden unen laadun kokemukset pilottikohteittain loppumittauksissa ........................... 20 Kuvio 7a Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä pilottikohteittain alkumittauksissa..... 21 Kuvio 7b Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä pilottikohteittain loppumittauksissa 22 Kuvio 8a Osallistujien turvallisuuden tunteminen päivittäisessä elämässään alkumittaukset .................... 24 Kuvio 8b Osallistujien turvallisuuden tunteminen päivittäisessä elämässään loppumittaukset ................. 24 Kuvio 9 Fyysisen ympäristön terveellisyys kokemukset loppumittauksissa pilottikohteittain.................... 25 Kuvio 10 Kouvolan pilottien ikäryhmäjakauma. .......................................................................................................... 27 Kuvio 11 Kotkan ja Lappeenrannan hoivaosastojen ja vanhainkotien ikäjakaumat. ....................................... 28 Kuvio 12 Eksoten kotihoidon ja Imatran omaishoidon ikäjakaumat. ................................................................... 28 Kuvio 13 Seisomaannousun toistotestin tulokset alkumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). ............... 29 Kuvio 14 Tasapainotestin tulokset alkumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). ........................................... 30 Kuvio 15 Puristusvoimamittauksen tulokset alkumittauksissa (%-osuus osallistujista). ................................. 30 Kuvio 16 Seisomaannousun toistotestin tulokset loppumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). ............. 31 Kuvio 17 Tasapainotestin tulokset loppumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). ........................................ 32 Kuvio 18 Puristusvoimamittauksen tulokset loppumittauksessa (%-osuus osallistujista). ............................. 32 Kuvio 19 Liiketoimintamallin elementit Business Canvas –menetelmää soveltaen.......................................... 51 Kuvio 20 Ikäihmisten kulttuuripalvelujen tarjonta ja kysyntä ............................................................................... 53 Kuvio 21 Persoonakuvaukset ............................................................................................................................................ 96


TAULUKOT TAULUKKO 1a Osallistujien kokemus liikuntakyvystään alkumittausten mukaan pilottikohteittain .......... 18 TAULUKKO 1b Osallistujien kokemus liikuntakyvystään loppumittausten mukaan pilottikohteittain ....... 19 TAULUKKO 2 Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä alkumittauksissa (N=55) ................. 22 TAULUKKO 3 Turvallisuuden tunteminen miesten ja naisten keskuudessa alkumittaukset kevät 2015 (N=55) ....................................................................................................................................................................................... 23 TAULUKKO 4 Fyysisen ympäristön terveellisyys loppumittausten mukaan (N=32) .......................................... 25 TAULUKKO 5 Nuorten työpajat.......................................................................................................................................... 41 TAULUKKO 6 Kulttuuripalvelujen hankinta ja tarjonta Suomessa.......................................................................... 57 TAULUKKO 7 Kartoituksen tulokset neljässä kohdeorganisaatiossa .................................................................... 59 TAULUKKO 8 Opintojakson teemat ja tehtävät ........................................................................................................... 65 TAULUKKO 9 Osallistujien alkumittaukset kevät 2015 ja loppumittaukset kevät 2016 pilottikohteittain fyysisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin osalta ........................................................................................................... 85 TAULUKKO 10a Alkumittauksiin osallistuneet (N=79) kevät 2015............................................................................ 86 TAULUKKO 10b Alkumittauksiin osallistuneet ikäluokittain ................................................................................... 86 TAULUKKO 11a Loppumittauksiin osallistuneet (N=49) kevät 2016 ......................................................................... 87 TAULUKKO 11b Loppumittauksiin osallistuneet ikäluokittain kevät 2016 ............................................................ 87 TAULUKKO 12 Armilan sairaalan kuvataidetyöpajoihin osallistuneet opiskelijat ............................................. 90 TAULUKKO 13 Imatran omaishoidon kuvataidetyöpajoihin osallistuneet opiskelijat ..................................... 90 TAULUKKO 14 Eksoten kotihoidon kulttuurikäynteihin osallistuneet opiskelijat.............................................. 91 TAULUKKO 15 Palvelukeskussäätiön kohteet (Laurankoti, Laurinkoti ja Kasarminportti) .............................. 91 TAULUKKO 16 Laitoksessa asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot alkumittaukset ................... 92 TAULUKKO 17 Laitoksessa asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot loppumittaukset ................. 93 TAULUKKO 18 Kotona asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot alkumittaukset ........................... 94 TAULUKKO 19 Kotona asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot loppumittaukset ........................ 95


PALJONKO SOTE-EUROJA HYVINVOINTIIN?

SÄÄSTYY,

KUN

SIJOITETAAN

KULTTUURISEEN

Päivimaria Seppänen Kiivaassa elämänrytmissä ja alati muuttuvassa maailmassa toivomme saavamme nopeita tuloksia ja pikaista näyttöä toiminnan tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta. Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista- hankkeessa on tehty hyvinvointimittauksia, jotka ovat osoittaneet sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyneen kulttuurin ja kohtaamisen myötä. Ikäihmiset ovat kertoneet aktivoituneensa tekemään muutakin, kuin se välttämätön, mihin on arjessa kiinni jäänyt. Kun kyseessä on ikäihmiset, ei ole ihme, ettei taiteen keinoilla fyysisen toimintakyvyn havaittu parantuneen merkittävästi. Sen sijaan merkittävää on huomata voivansa hyvin ja että arjessa toimintakyky pysyy vähintään ennallaan. Taide ja kulttuuri ovat osa ihmisyyttä. Se on yhtä tärkeää kuin puhdas vesi. Ilman raikasta vettä kuihdumme ja köyhdymme.

Kuva: Päivimaria Seppänen

Sipilän hallituksen yhtenä kärkihankkeena on taiteen prosenttiperiaatteen laajentaminen yhdessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa. Tavoitteena on parantaa taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että taidetta viedään sinne, missä sitä ei ole ja niille, kenen on vaikea itse lähteä. Pitkän aikavälin tavoitteena on saada taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut vakiinnutettua osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja hyvinvoinnin seurantaa. Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista -hanketta on toteutettu kärkihankkeen hengessä. Prosenttiperiaatteen laajentaminen taidepalveluun mahdollistaa taiteilijoille enemmän työtilaisuuksia ja työkentän laajenemista. Taiteilijoilla on mahdollisuus työllistyä edistämään niiden kansalaisten kulttuurista hyvinvointia, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaille tarjottavan taiteen tulee olla laadukasta ja ammattimaisesti tuotettua. On harmillista kuulla taiteen kentältä puhuntaa, joka aliarvioi taiteen merkityksellisyyden. Tutkimuksia taiteen vaikuttavuudesta tehdään koko ajan. Tiedon jakaminen kuntouttavasta taiteesta ja siitä, että taide vaikuttaa on välttämätöntä.


Enää ei siis ole kyse pelkästään siitä, että on kiva saada taitelija vierailemaan ikäihmisten palveluissa. Taide liukuu pikkuhiljaa osaksi ikäihmisten palvelujen arkea. Juuri arjessa taide vaikuttaa moninaisesti. Kuntouttavalla taiteella ei ole pedagogista oletusarvoa. Ikäihmisistä ei tehdä tanssijoita tai kuvataiteilijoita. Taide on keino vahvistaa ihmisyyttä ja identiteettiä. Luovuuden hurma ei kohdistu pelkästään yksittäiseen asiakkaaseen, jolle taidetta tarjotaan. Samainen taidetuokio vapauttaa omaiset sekä henkilökunnan. Henkilökunta pääsee osallistumaan ja kokemaan yhdessä asiakkaiden kanssa. Syntyy uudenlaisia kohtaamisen tiloja, asiakas löytää itsestään voimavaroja, joita ei ole tiennyt olevankaan ja kiinnostuu itsestään ja ympäristöstään. Arjesta tulee mielekäs paikka olla. Jos syntyy valmiita tuotoksia, ne ripustetaan näkyville kaikkien koettavaksi. Saadaan jutun juurta pitkäksi ajaksi. Elämme kulttuurin murroksen keskiössä. Aikaisemmin taidetta on tarjottu pääasiassa laitoksissa asuville ikäihmisille ja se on ollut ilmaista. Nyt taidetta tarjotaan ikäihmisille asumismuodosta riippumatta ja taiteeseen osallistumisesta on lupa ja mahdollisuus maksaa itse ja näin turvata toiminnan jatkuvuus. Kotoa lähteminen on monelle vaikeaa. Siksi on tärkeää sisällyttää taide useisiin eri palveluihin. Mielekäs arki auttaa pitämään huolta itsestään ja innostaa aktiiviseen arkeen.


KIRJOITTAJAT Eronen Päivi kuvataiteen ja valokuvauksen lehtori Saimaan ammattikorkeakoulu Haapanen Sanna, lehtori Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Heikkilä Marjukka, projektipäällikkö Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom. Kirvesniemi Tiina KT, projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, TKI- ja koulutuspalvelut Lehto Birgitta TtT, Terveysalan lehtori, sairaanhoitaja, röntgenhoitaja Saimaan ammattikorkeakoulu Muikku Tarja, KTM, Laskentatoimen lehtori Saimaan ammattikorkeakoulu. Erikoistunut mm. kuvataiteilijoiden talous- ja verotuskysymyksiin. Peltola Satu, KTT, Yliopettaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Kiinnostuksen kohteita mm. luovan alan yrittäjyys, käyttäjälähtöisyys, markkinointi ja liiketaloudelliset kysymykset. Ryhänen Elina, Työfysioterapeutti, M.Sc. (Exercise Technology) Sosiaali- ja terveysala, Fysioterapeuttikoulutus. Hyvinvointipalvelut, Saimaan ammattikorkeakoulu Seppänen Päivimaria, YTM sosiaalityöntekijä, kulttuurisosiologi, projektipäällikkö Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom. Erikoistunut taiteen soveltavaan käyttöön. Taimela Sini, KTM, myynnin-, markkinoinnin- ja palveluliiketoiminnan lehtori, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu


1 JOHDANTO

Päivimaria Seppänen TYÖTÄ NUORILLE KULTTUURISTA

JA

HYVINVOINTIA

IKÄÄNTYNEILLE

-hankkeen tavoitteena on ollut • Löytää malleja ja tapoja, miten nuoret taiteen tekijät ja ikäihmiset voisivat kohdata ikäihmisten palveluissa ja järjestöjen tapahtumissa • Luoda malli, joka helpottaa olemassa olevien taide- ja kulttuuripalvelujen käyttöä ikäihmisten palveluissa • Parantaa olemassa olevien taide- ja kulttuuripalvelujen saavutettavuutta • Kehittää koulutuksessa taiteen ja kulttuurin opiskelijoiden osaamista julkisissa palveluissa toimiessaan Hankkeen aikana on kokeiltu erilaisia tapoja toteuttaa taidetta ja kulttuuria palveluasumisen yksiköiden asiakkaille, kuntoutuskeskuksen kuntoutujille ja kotona asuville ikäihmisille. Nämä kokeilut ovat tapahtuneet Kotkassa Koskenrinne ry:ssa, Lappeenrannan Palvelukeskussäätiöllä, Imatran omaishoidossa, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (myöh. Eksoten) kotihoidossa ja Armilan kuntoutuskeskuksessa sekä Kouvolan varhaisen tuen palveluissa ja omaishoidossa.

Kuva: Päivi Eronen

Valituissa palveluissa on ollut tavoitteena ottaa käyttöön jo elämään kuuluneita asioita, sekä luoda matala kynnys uuden kokemiseen. Tutuilla ja elämän matkan varrella tärkeillä asioilla sekä uuden oppimisella tuetaan ja rikastutetaan ikäihmisten arkea ja lisätään hyvinvointia. 1


Näissä kohteissa ikäihmisille on tehty hyvinvointimittauksia, joiden tarkoituksena on ollut selvittää kulttuurin ja taiteen vaikutuksia ikäihmisen elämään, sekä tarkastella mitä merkityksiä taiteen tekeminen ja osallistuminen tuovat arkeen ja miten se vaikuttaa hoivapalvelujen tarpeeseen. Esimerkiksi voidaanko yksinäisyyttä ja sen aiheuttamaa masennusta lievittää ikäihmisten palveluissa taiteen ja kulttuurin keinoin. Tutkimusten mukaan mm. yksinäisyys on yksi masennusta lisäävä tekijä ja se myös lisää sairaanhoidollisten palvelujen tarvetta. Hankkeen tavoitteena oli löytää tapoja ja malleja taiteilijoiden työllistymiseen. Pilottiryhmät toimivat myös koulutustilaisuuksina taitelijoille. Hankkeen tehtävänä ei ollut työllistää taitelijoita, vaan rahoituskanavat piti löytää muilla keinoilla. Taiteilijoiden valmennukseen on sisältynyt ymmärryksen kasvattaminen ikäihmisestä taiteen ja kulttuurin kuluttajana. Palvelumuotoilun keinoin on mallinnettu erilaisia kuluttaja tyyppejä sekä eri tyyppisiä toimintaympäristöjä. Näiden avulla tuotetaan taitelijoille tietoa ja ymmärrystä ikääntymisen erityisyydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä, esimerkiksi toimintakyvystä ja erilaisten sairauksien aiheuttamista rajoitteista. Taiteen integroiminen sosiaali- ja terveyspalvelujen prosesseihin tapahtuu pikkuhiljaa monella eri sektorilla. Luovien alojen opiskelijoille suunnattu opintojakso pilotoitiin syksyllä 2016 sekä Kymenlaakson että Saimaan ammattikorkeakouluissa. Opintojakson tavoitteena on auttaa luovien alojen opiskelijoita jo opiskeluvaiheessa tuotteistamaan omaa osaamistaan. Kun on valmis tuote, sen ostaminen terveyden ja hyvinvoinnin tueksi tarvitsee kanavan. Tähän tarkoitukseen hankkeessa on kehitetty sähköistä sovellusta. Sovellus tarjoaa taiteilijoille markkinointikanavan taidepalvelutuotteille ja ikäihmisten palvelujen tarjoajille yksinkertaisen tavan hankkia taiteilijan palveluja omille asiakkailleen.

2 LUOVIEN ALOJEN PALVELUJEN INTEGROIMINEN JA MUOTOILEMINEN OSAKSI VANHUSPALVELUJEN PROSESSEJA Tiina Kirvesniemi Luovien alojen palvelujen integroiminen ja muotoileminen osaksi vanhuspalvelujen palveluprosesseja sisältää toimenpiteitä sekä ikäihmisten että nuorten luovien alojen ammattilaisten parissa. Etelä-

Kuva: Päivi Eronen

2


Karjalassa ja Kymenlaaksossa koottiin erityyppisissä ikäihmisten palveluissa pilottiryhmät, jossa hyvinvointimittausten lisäksi toteutettiin monenlaista luovaa toimintaa ja palvelumuotoilutyöpajoja. Tämän lisäksi nuorille luovien alojen ammattilaisille järjestettiin työpajoja, joissa heitä valmennettiin oman osaamisensa tunnistamiseen ja tuotteistamiseen. Ikäihmisten palvelujen piloteissa toteutettua palvelumuotoilua pyrittiin hyödyntämään tuotteistamisprosessissa. Tässä luvussa kuvataan ikäihmisille järjestettyjen pilottiryhmien toimintaa, hyvinvointimittauksia, palvelumuotoilun prosessia ja tuloksia sekä nuorten osaamisen kehittämistä työpajoissa. 2.1 Toteutuneet Pilotit Hankkeen aikana 1.1.2015- 31.12.2016 on ikäihmisille tarjottu monipuolista luovaa toimintaa. Kymenlaaksossa Kouvolan seudulla toimintaa järjestettiin omaishoidon palveluissa ja varhaisen tuen palveluissa, Muisti ry:n asiakkaiden kanssa, sekä kylätaloilla Ummeljoella ja Huhdasjärvellä. Kotkassa mukana olivat Palvelutaloyhdistys ry:n Koskenrinteen Norskakoti ja hoivaosasto Heikkilä. EteläKarjalassa toimintaa järjestettiin Imatran omaishoidon palveluissa, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kotona asumista tukevissa palveluissa sekä Armilan kuntoutuskeskuksessa Lappeenrannassa sekä Lappeenrannan Palvelukeskussäätiön Kasarminportin ja Laurankodin yksiköissä. Toiminnan järjestämiseksi haettiin toimijoita järjestöistä, julkiselta sektorilta sekä yksittäisiltä taiteilijoilta. Ryhmät kokoontuivat lähellä ikäihmisiä olevissa toimintaympäristöissä keskimäärin joka toinen viikko. Työpajat olivat osallistavia ja niiden sisältö suunniteltiin temaattisesti osallistujien toiveet huomioiden, keskeisinä menetelminä olivat kädentaidot ja erilainen luova ilmaisu. Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat tekivät kotikäyntejä Eksoten kotihoidon asiakkaille (Liite 4a). 2.1.1 Armilan kuntoutuskeskuksen ryhmä Armilan kuntoutuskeskuksen työpajat toteutettiin osastoilla 1 ja 6 vuoroviikoin. Ryhmien vetäjänä toimivat kuvataitelija, kuvataide- sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Työpajoja toteutettiin 11 kertaa kevään 2016 aikana (Liite 4a).

Kuva: Elina Ryhänen

3


2.1.2 Case study: Nuoren taitelijan kuvaus taidetyöpajan ohjaamisesta kuntoutuskeskuksessa Olen kuvataiteilija ja yrittäjä Lulu Jokinen. Olen vuoden ajan ollut mukana Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista-hankkeessa ohjaamassa taidetyöpajoja mm. ikäihmisille, kuntoutujille sekä eri tavoin vammaisille. Hankkeesta saamani erityisosaamisen ansiosta perustin toiminimen, ja tarjoan kuntouttavan taiteen palveluja erikoistuen asiakkaisiin, joilla on erityistarpeita tai haasteita. Hankkeen avulla pääsin pilotoimaan taidetta kuntoutusosastoille Armilan kuntoutuskeskuksessa. Hyvän palautteen ja kokemusten johdosta taidetoiminta on nyt vakiintunut osa asiakkaiden kuntoutusta. Työpajaa kutsutaan Taideklubiksi, ja se järjestetään neljälle osastolle aina lauantaisin tunnin ajaksi. Minä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja ohjaamme vuoroviikoin kuvataide – ja teatteripainotteisia työpajoja, jotka tuovat osallistujille iloa, uusia kokemuksia sekä uskoa omiin kykyihin. Ohjaamassani Taideklubissa on tehty maalauksia, hiilipiirroksia, kollaaseja sekä savitöitä. Halutessaan teokset saa ripustaa seinälle näytille kaikkien ihailtaviksi. Mahdollisuus esilläoloon on hyvin tärkeää, sillä monelle se on onnistuneen työn mittari ja saa aikaan ylpeyttä ja hyvän mielen. Kuntoutujat ovat suurimmalta osalta iäkkäitä. Monella on myös jonkin asteista muistisairautta, sekä jokainen on tietenkin väsynyt toipumisprosessista. Lisäksi olen huomannut vahvasti sen, että moni on arka tai jopa peloissaan, kun pitäisi tarttua kynään. En minä uskalla, minulla ei ole minkäänlaisia taiteellisia lahjoja, en ole koskaan piirtänyt, kansakoulussa sanottiin, että olen surkea. Pelko epäonnistumisesta on niin suuri, että syyt olla osallistumatta eivät lopu koskaan kesken. Olen ottanut tämän huomioon työskentelyssäni niin, että suunnittelen kaikki aiheet siten, että jokainen voi onnistua ja soveltaa omaa näkemystään. Puhun aina myös taiteen merkityksestä ja korostan, että taito on toissijaista. Aito, rehellinen ilmaisu tekee teoksesta koskettavan, jo siitäkin syystä, että sen tekemisestä on nautittu. Minulla on aina käytössä jokin malli, josta voin näyttää, miten kuvan rakentaminen etenee. Näin voi koko ryhmä edetä yhdessä vaihe vaiheelta jokainen haluamallaan tavalla, ja lopputuloksena on onnistunut teos, jossa näkyy tekijän erityinen kädenjälki.

Kuva: Lulu Jokinen - Koivikot

4


Kuvassa näkyvät koivikot ovat hyvä esimerkki, sillä jokainen sai ensin valita värillisen paperin, joihin ryhdyttiin sitten maalaamaan valkoisia runkoja. Yhteinen aihe, mallikuva, sekä selkeästi etenevät vaiheet mahdollistivat osallistujien rentoutumisen. Ei jännittänyt se, että keksinkö tarpeeksi hyvän aiheen, entä jos tämä epäonnistuu, mitä jos en osaa. Nyt jokainen tiesi sen mihin tähdätään, ja rohkeni myös poiketa mallista ja keksiä uutta. Lähes jokainen epäili kykyjään ja onnistumistaan. Lopulta kaikki myönsivät kuitenkin, että lopputulokset olivat ihastuttavia. Kun teokset ripustettiin ryhmäksi, nähtiin se ilo ja jokaisen kuvan uniikki henki. Muistutin, että taiteessa ei voi epäonnistua, sillä tavoitteena on siirtää tunteita paperille, käydä läpi ajatuksia. Ihminen käy läpi tuntemuksiaan ja ilmaisee itseään taiteen kautta, jopa huomaamattaan. Vuosienkin päästä saattaa katsoa vanhaa piirrosta ja muistaa miltä sinä päivänä oli tuntunut ja millainen ihminen silloin olikaan. Kuntoutuskeskuksessa ohjaamisessa on lisäksi se haaste, että osallistujat vaihtuvat lähes joka kerta. Pitkän tähtäimen edistystä ei siis pääse itse toteuttamaan tai näkemään. On vaan ikään kuin yksi mahdollisuus istuttaa siemen, joka toivottavasti alkaa itämään asiakkaan arjessa ja hänellä olisi avoimuutta nähdä asioita uudessa valossa ja kokeilla uusia asioita. Osallistujien palaute on ollut hyvin positiivista. Taidetyöpajat on koettu rentouttavana ja mukavana lisänä arkeen. Epäröivätkin asiakkaat ovat lopulta kertoneet, että olipas mukavaa kokeilla jotain uutta. Henkilökunta on myös kokenut, että Taideklubit ovat olleet hyvä lisä kuntoutuksessa. Se on vaikuttanut positiivisesti osaston ilmapiiriin, kuntoutujien jaksamiseen sekä kanssaihmisiin tutustumiseen. Hoitajista on ollut tärkeä apu asiakkaiden rohkaisemisessa sekä tuomaan asiakkaiden näkökulman esiin mm. aikataulujen suunnittelussa. Itseilmaisun ja taiteen tulisi olla kaikkien saatavilla läpi elämän. Taiteilun äärellä voi rauhoittua ja keskittyä kuvaan ja väreihin, kun muut ajatukset saa vain lipua ohitse. Taidetta tehdessä saa aikaan jotain valmista, jolla on merkitys. Tämä merkitys ei ole virheetön ja taidokas kuva, vaan herkkä teos, jota katsoessa muistaa miten sitä tehdessä voitti pelon, yllätti itsensä, tai huomasi, miten luova tekeminen toi paremman olon. Taidetta tehdessä saa oivalluksia, ja ne juuri vahvistavat itsetuntoa. Kuntoutuessa on tärkeää uskoa itseensä ja luottaa, että kyllä minä pystyn, tuli mitä tuli. Armilassa suunnitellaan jokainen yksityiskohta niin, että sillä tuetaan asiakkaan kuntoutumista. Taide on nyt havaittu tärkeäksi palaksi tätä palapeliä, jonka keskiössä on kasvattaa usko omaan pystymiseen, jotta jaksaa myös kotiutumisen jälkeen tehdä työtä oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen. 2.1.2 Sosionomiopiskelijat veivät taidetta ja kulttuuria koteihin Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden vanhustyön opintojaksoon sisältyi kulttuurisen vanhustyön osio, jonka aikana opiskelijan tekivät kotikäyntejä. Opiskelijoiden tehtävänä oli viedä arkea kohottavia taide- ja kulttuurielämyksiä ikäihmisten koteihin. Asiakkaita haettiin Eksoten kotikuntoutuksesta sekä Lappeenrannan palvelukeskussäätiön Laurankodista ja Kasarminportin palvelutalosta. Kotikuntoutuksen asiakkaat ovat iäkkäitä ja monet ovat olleet pitkän aikaa kotona. Moni ei ole päässyt edes ulkoilemaan pitkään aikaan. Monelle ikäihmiselle vieraan nuoren vastaanottaminen oli hyvin jännittävää. Mahdollisten asiakkaiden löytyminen olikin haasteellista ja vaihtuvuutta oli jonkin 5


verran. Opiskelijat tekivät kotikäyntejä pareittain syksyllä 2015 ja keväällä 2016. (Liitteet 4a ja b). Opiskelijat kirjasivat käyntinsä Moodle- alustaan ja pitivät aiheeseen liittyvää blogia. Ryhmien vaihtuessa pidettiin opiskelijoille reflektoiva tunti, joissa keskusteltiin heidän kokemuksistaan. Toinen sosionomiryhmä reflektoi käyntejään ikäihmisten kotona kuvien kautta. Kolmas ryhmä hyödynsi reflektiossa legopalikoita rakentamalla niistä mielenmaiseman, joka kuvasi heidän sen hetkistä tuntemustaan jo tutuksi tulleesta ikäihmisestä. Käyntien aikana opiskelijat toimivat asiakaslähtöisesti. Jotkut laittoivat ruokaa, ulkoilivat ikäihmisen kanssa tai kävivät taidenäyttelyssä. Musiikin kuuntelu päiväkahvin ja tuoreiden leivonnaisten kera yllätti jotkut ikäihmiset. Yhdessä tekeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen olivat sekä ikäihmisille että opiskelijoille tärkeitä. Toiminnassa syntyi jopa ystävyyssuhteita. Opiskelijat toimivat ikäihmisten ehdoilla huomioiden heidän kuntonsa ja mielenkiinnonkohteensa. 2.1.3 Omaishoitoperheiden ryhmä Imatralla

Päivi Eronen

Kuva: Päivi Eronen

Tämä yhteinen elämämme - omaishoitoryhmän kuvataidetyöpajaa oli mielenkiintoista seurata syksystä kevääseen. Suloisiltahan he jokainen projektissa mukana ollut vaikutti: yhdessä kulkeneilta, nukkavierulta sekä monenlaisia tapahtuneita kokeneita pariskuntia. Oli hienoa tutustua pintaa raapaisten heidän elämäntarinoihinsa ja tätä suomalaista historiaa yhdessä tallanneisiin ihmisiin. Ennen kaikkea oli mielenkiintoista seurata, miten nuoret kuvataiteilijat tunsivat heihin yhteyttä, myötäelivät heidän tilanteensa, jo pitkän elämän yhdessä eläneisiin pariskuntiin.

6


“Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. “(Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13:1-3.) Omaishoitaja on huolehtinut näin pyyteettömästi rakastamaansa ihmistä, jonka hän on löytänyt mahdollisesti omassa hehkeässä elämänvaiheessaan. Imatran omaishoitoryhmä käynnistyi syksyllä 2015. Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikössä toteutetussa ryhmässä kehitettiin opiskelijoiden kanssa mallia, miten kuvataidepainotteisesta ryhmästä ikäihmisten kanssa. Ryhmä koostui kuudesta pariskunnasta (toinen omaishoitaja ja toinen hoidettava) sekä useista vaihtuvista kuvataideopiskelijoista, työttömistä kuvataiteilijoista sekä sosionomi-, fysioterapeutti- ja terveydenhoitajaopiskelijoista. Pariskunnat kokivat kuvataidetyöpajan erittäin antoisaksi, jolloin he pystyivät tekemään yhdessä asioita ja saamaan kuvataiteen tekemisen kautta toisistaan vertaistukea. Kuvataideopiskelijoiden ja taiteilijoiden suunnittelemaan ohjelmaan kuului mm. omakuva, maisemakuva luonnon materiaaleista, savityöpaja, muistojen laatikko, taikataikina, studiokuva, kollaasi omista nuoruuden muistoista. Työpajojen tuloksena toteutettiin kaksi näyttelyä - toinen ennen joulua avautui Saimaan ammattikorkeakoulun tiloissa. Esillä näyttelyissä oli dokumentteja työpajasta sekä pariskuntien yhdessä tehtyjä teoksia. Honkaharjun sairaalan näyttelytilan saimme käyttöömme kevätnäyttelyä varten. Näyttelyssä oli jälleen dokumentaatioita työpajoista, pariskuntien yhdessä maalaama suurikokoinen kesäinen kukkateos, muotokuvia pariskunnista nuoruuden kuvan kanssa sekä kollaaseja nuoruuden muistoista. Näyttelytilan teokset tuottivat paljon iloa sekä tekijöille, että sairaalan asiakkaille. Odotellessaan vastaanottovuoroaan asiakkaat ovat voineet tutkia seinällä olevia teoksia. 2.1.4 Omaishoitoperheiden ryhmä Kouvolassa Kouvolan kaupungin omaishoidon asiakkaille suunnatun ryhmän kokoaminen tapahtui yhteistyössä omaishoitajien virkistystoiminnasta vastaavan lähihoitajan kanssa, mukaan lähti kuusi pariskuntaa. Luovan toiminnan sisältöjä suunnittelivat ja toteuttivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Designer Stylisti –opiskelijat. Teemallisesti sisällöt rakentuivat kädentaitojen sekä monitaiteellisen Ilon huivi – mallin ympärille. Ilon huivi-teemoina oli musiikki, tanssi ja silkkimaalaus. Ryhmän ohjaamisesta vastasivat geronomiopiskelijat, he toimivat luovien alojen ammattilaisten työparina. Omaishoidon ryhmä pieneni syksyn aikana lukuisten sairaustapausten vuoksi. Vuoden 2016 alussa omaishoidon ryhmä koottiin uudelleen ja pienellä porukalla kokoonnuttiin huhtikuun loppuun asti. 2.1.5 Kouvola, ikäihmisten varhaiset palvelut Kouvolassa ikäihmisten varhaiset palvelut kattavat muun muassa palvelutarpeen arviointia ja palveluohjausta. Varhaisten palvelujen tarjontaan kuuluu myös erilaisia ryhmätoimintoja. Hankkeen alussa ajateltiinkin, että jo toiminnassa olleen liikuntaryhmän pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan uudenlaista toimintamallia. Luotettiin siihen, että aktiiviset osallistujat vievät viestiä uudesta toimintamallista ystävilleen ja tuttavilleen. Taide- ja kulttuuriryhmiä tarjottiin Kouvolan pohjoisella alueella Huhdasjärven ja eteläisellä alueella Ummeljoen kylillä sekä keskisellä alueella Kouvolan seudun 7


Muisti ry:n tiloissa. Ryhmien toimintaa ohjasivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat ja taiteilijat. Toiminnan sisältönä olivat kädentaidot, kuvataide, tanssi ja teatteriilmaisu. Kouvolan varhaisissa palveluissa järjestettiin hyvinvointipäivä, jonka tavoitteena oli tarkastella, kuinka tapahtumamuotoinen toiminta saa ikäihmisiä liikkeelle. Tapahtumien ohjelmassa oli nuorten taitelijoiden tanssiteatteriesitys ja leikkilähettiläs leikitti ja muistelutti vanhoista leikeistä. Lisäksi kuultiin osallistujien toiveita ja ideoita siitä, miten ja millaista taidetta ja kulttuuria toivottaisiin alueella järjestettävän. Pilottien kokemusten pohjalta nuoret palvelumuotoilijat ja taiteilijat tuottivat viisi osallistumiskertaa sisältävän Aistia paketin. Taidetta viidelle aistille eri taitelijoiden toteuttamana. Elimäellä kokeiltiin kansanmusiikkiteemaista viiden kerran toteutusta, jossa osallistujat maksoivat pienen osallistumismaksun. Jatkuvuuden turvaamiseksi Kouvolan kulttuuritoimi ja ikäihmisten varhaiset palvelut suunnittelivat mallin, jossa vapaaehtoinen kulttuuriveturi toimii yhteistyössä ikäihmisten palvelujen ja kulttuuritoimen kanssa ja osallistuu toteutuksiin alueella. 2.1.6 Palvelukotiyhdistys Koskenrinne Kotkalaisen palvelukotiyhdistys Koskenrinteestä oli suunniteltu osallistuvaksi ryhmäkoti sekä hoivaosasto. Molemmissa kohteissa toteutettiin palvelumuotoilutyöpaja, josta saatiin tietoa asukkaiden kulttuurimieltymyksistä ja –toiveista. Näiden pohjalta geronomiopiskelija järjesti taidetuokioita. Asukkaiden kanssa luettiin runoja, kuunneltiin musiikkia, katsottiin elokuva ja laulettiin yhdessä.

2.2 Taiteen integroiminen ja muotoileminen osaksi vanhuspalvelujen prosesseja – henkilökunnan näkökulma

Päivimaria Seppänen Hankkeen tavoitteena on ollut löytää tapoja, joilla nuoret taiteen ja kulttuurin ammattilaiset voisivat työllistyä ikäihmisten palveluihin ja siten saada taidetta palvelujen prosesseihin. Prosessien kannalta merkityksellistä on tarkastella henkilöstön osaamista ja asenteita. Millainen tila ja mahdollisuus taiteella on asettua ikäihmisten palvelujen prosesseihin? Työyhteisöissä voi olla henkilöitä, joilla on sosiaali- tai terveysalan koulutuksen lisäksi taiteen koulutus. Tällaisen osaamisen käyttöön ottaminen voisi olla yksi keino lisätä taiteen käyttöä ikäihmisten palveluissa. Moni hoitaja kokee, ettei hän osaa toimia luovasti. Hankkeessa saatujen kokemusten mukaan moni taiteilija on halukas työllistymään ikäihmisten palveluissa. Tieto taiteilijoiden kompetenssista ja tarjonnasta on ollut vaikeasti löydettävissä. Hankkeessa tuotetun web-sovelluksen avulla taiteilijoiden löytäminen helpottuu. Tiedon ja kokemusten lisääntymisen myötä organisaatioiden ja yksiköiden valmiudet taidepalvelujen ostamiselle paranevat. Muutos tapahtuu hitaasti. Taidepalvelujen ostoon budjetoitua rahaa ei ehkä ole tälle vuodelle, mutta seuraavalle vuodelle se voi olla mahdollista. Taiteilijoille tärkeänä työparina toimivat hoitajat. Hoitajilla on tietoa asiakkaiden terveydentilasta ja toimintakyvystä. Heillä on myös mahdollisuus toimia avustajana silloin, kun ryhmässä on mukana erityistä apua tarvitseva henkilö. 8


Hankkeen alkuvaiheessa järjestettiin pilottikohteiden henkilökunnille savityöpajoja. Taiteen integroimista palveluprosesseihin lähestyttiin taidemenetelmillä. Henkilöstö sai tilaisuuden tehdä taidetta ja mahdollisuuden kokea, mitä taiteen tekeminen asiakkaiden kohdalla saattoi tarkoittaa. Savityöpajassa osallistujille annettiin tehtäväksi muotoilla savesta omaa osaamistaan ja suhdetta työhönsä. Tavoitteena oli saada henkilökunta miettimään ja löytämään omasta osaamisestaan asioita, jota ei työssä tule käytettyä. Oman osaamisen tunnistamisen kautta ajateltiin voitavan löytää mahdollisuuksia taiteen tekemiselle asiakkaiden kanssa. Niin ikään haluttiin herätellä ajatuksia siitä, kuinka taide voisi olla mukana palveluprosessissa. Kuva: Lulu Jokinen

Moniammatillisuus ja yhteisen kielen haaste Ikäihmisten palveluissa työskentelee moniammatillisia tiimejä, joiden yksittäisillä työntekijöillä voi olla useita koulutuksia. Moniammatillisessa työyhteisössä osaaminen kumuloituu, tietoa jaetaan eri ammattikuntien kesken, syntyy osaamisten vaihtoa. (Clandinin & Connelly 1995, Nicolini, Mengis, Swan 2012). Moniammatillisuus tarvitsee yhteisiä välineitä ja päämääriä, syitä toimia yhdessä. Yhteisen tekemisen tiloissa ylitetään ammattikohtaisia raja-aitoja. (Star 2010.) Työskentely tapahtuu erilaisilla toimintakentillä sen mukaan, työskennelläänkö asiakkaiden vai moniammatillisesti muiden ammattikuntien edustajien kanssa. Toimintakulttuuri muuttuu, kun mukaan tulee uusi tekijä, esimerkiksi taiteilija. Clandinin & Connelly (1995) ovat tutkineet, kuinka opettajat tuottavat osaamistaan eri toimintaympäristöissä toimintakentän määrittelemällä tavalla. Samat mallit toistuvat sosiaali- ja terveyspalveluissa. Henkilöstö tuottaa osaamistaan eri tavalla työskennellessään asiakkaiden kanssa kahden kesken tai ryhmässä. Kertomus muuttuu myös silloin, kun työtä tehdään yhdessä tai puhutaan asiakastyöstä toisille työntekijöille. Eri ammattikuntien mukana oleminen muuttaa puhuntaa. Jokaiseen professioon liittyy ammattislangi, jota toisten voi olla vaikea ymmärtää. (ks. Esim. Fox, Fertleman, Cahill, Palmer 2003.) Taiteilijoiden tilaan vaikuttaa yhteinen kieli, se miten taiteilijan toimintakenttä määritellään ja miten sitä puheessa tuotetaan. Yhteisen kielen löytämiseksi tarvitaan välittäviä tekijöitä, joiden avulla yhteinen kieli syntyy. Yhteisellä kielellä on merkitystä myös silloin, kun tarvitaan tiivistä yhteistyötä. Erilaisten terminologioiden yhteisen ymmärtämisen muodostuminen on merkityksellistä ja se lisää yhteistyön mahdollisuuksia. (Nicolini, Mengis Swan 2012.)

9


Taiteen käyttötapoja ikäihmisten palveluissa Taiteella ja kulttuurilla on monenlaisia käyttötapoja ikäihmisten palveluissa. Huhtinen Hilden (2014) on nimennyt kuusi tapaa ja kaksi tasoa. Yhtäällä taide on keskiössä, toisaalla taide aktivoi osallistujia. Taideesitykset ovat taiteilijalähtöisiä. Esitys voidaan rakentaa myös yleisöä osallistavaksi, jolloin aktivoiva rooli korostuu. Arjen toiminnoissa voidaan käyttää taidemenetelmiä. Esimerkiksi muistisairaan on helpompi ottaa ohjeita vastaan laulaen, kuin puhuen. (Lemetyinen A. 22.9.2016) Taidemenetelmiä voi käyttää minkä tahansa ammattikunnan edustaja, jolloin taiteellinen merkitys vähenee ja vuorovaikutus asiakkaan kanssa korostuu. Arjessa voidaan toteuttaa työpajamuotoisia tuokioita, joissa osallistujat tekevät taidetta yhdessä. Puhutaan yhteisötaiteesta, joka toimii interaktiivisena taiteellisena prosessina. Taiteilija ohjaa ja johdattaa taiteen tekemistä, johon jokainen läsnä oleva henkilö tuo oman osuutensa. Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa taide on tekemisen kohde, osallistuja toimii aktiivisesti eli taiteella on aktivoiva merkitys osallistujalle. Taideterapia eroaa muusta taiteen tekemisestä. Terapialla on aina tavoite ja toiminta asemoituu terapeuttisten tavoitteiden ympärille. Taideterapeutin koulutus on edellytyksenä terapiatyölle. Uuden työmenetelmän omaksumista edistää koulutus. Huhtinen-Hilden (2014) on haastatellut aivotutkija Minna Huotilaista, joka on nimennyt kolme seikkaa, jotka olisi hyvä huomioida, jotta ikäihmisten palveluissa tuotettava taide olisi laadukasta. Uuden työmenetelmän oppiminen on prosessi, jonka aikana laajennetaan ymmärrystä ammatillisesta toimintakentästä. Tämä koskee sekä taiteilijoita että hoitohenkilöstöä. Ensiksi osallistujien taitotaso on hyvä huomioida. Monesti osallistua voi ilman aikaisempaa kokemusta tai osaamista. Ohjaajan tehtävänä on kannustaa ja rohkaista. Toiminnan kognitiivisen tason ollessa optimaalinen, sisältö on innostavaa ja jokainen osallistuja kokee mukana olemisen mielekkäänä. Kolmanneksi taiteen ohjaaminen on reaktiivista toimintaa. Aina oma suunnitelma ei toimi. Tarvitaan heittäytymistä ja valmiutta reagoida osallistujien antamaan suoraan tai epäsuoraan palautteeseen. Taitelijalle työskentely on miellyttävämpää ja sujuvampaa, kun hän osaa huomioida mainitut tekijät. Hoitohenkilöstön suhtautuminen taiteen tekemiseen voi olla mutkattomampaa, jos he tiedostavat nämä tekijät ja toimivat taiteilijan työparina. Henkilöstön tutustuttaminen taidemenetelmään Hankkeen alussa pilottikohteiden henkilöstölle järjestettiin savityöpaja. Jokaisessa pilotissa toteutui yksi työpaja. Työpajoihin valikoitui kuudesta kahdeksaan osallistujaa. Yksikössä olevat ammattikunnat olivat monipuolisesti edustettuna. Osassa työpajoista oli mukana esimiehiä, yhdessä oli ainoastaan työntekijöitä. Joissakin työpajoissa oli mukana myös uusia, vasta työyhteisöön tulleita työntekijöitä. Työpajaan osallistumisen kannalta työhistorian pituudella ei ollut merkitystä. Tärkeintä oli se, että jokainen muotoili savesta itselleen omassa työssä tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Työpajat videoitiin ja aineisto analysoitiin sisällön analyysillä videolta. Savityöpajoissa työntekijät tuottivat omaa osaamistansa saven muotoilun ja tarinallistamisen kautta. Savea muotoillessa työntekijät konkretisoivat heille tärkeitä asioita. Tärkeimmiksi asioiksi nousivat yhteisöllisyys ja positiivisuus. He muotoilivat savesta hymyjä ja aurinkoja. Metaforia käytettiin rikkaasti, joku muotoili marjakorin, jonka sisällä työyhteisön jäsenet ovat yhdessä, joku muotoili puun ja kertoi olevansa yksi lehti siinä. Muita tärkeitä asioita työntekijöille oli se, että sai käyttää toiminnallisia menetelmiä työssä. Tärkeiksi kuvattiin myös inhimillisen elämän vahvistaminen, luonnossa liikkuminen 10


ja estetiikka. Hyvien asioiden toteutumisen esteitä kysyttäessä moni muotoili kellon, rahan ja lakikirjan. Neljä muotoili ihmisen ja sanoitti ihmisten, hoitajien asenteiden olevan suurin este tärkeiden asioiden toteutumisessa. Seuraavaksi pyydettiin muotoilemaan asioita, miten esteitä voi itse murtaa. Useimmat pitivät tärkeänä asiakkaan äänen kuuluvaksi tekemistä. Asiakkaiden toiveiden kuulemista ja viestin viemistä niistä asioista, jotka ovat asiakkaille tärkeitä. Mukana oli myös työntekijöitä, jotka kokivat, etteivät voi vaikuttaa esteiden murtamiseen. Lopuksi pyydettiin muotoilemaan asioita sellaisesta osaamisesta, mitä työntekijöillä on, mutta mitä ei tällä hetkellä koe voivansa työssään käyttää. Käden taidot eri muodoissa, luonnossa liikkuminen ja leipominen esiintyivät useassa eri tuotoksessa. Kaksi työntekijää muotoili nuotin ja kertoi musiikin olevan sellainen osaaminen, jota ei työssä tule käytettyä. Monelle työntekijälle yhteisöllisyys tuli esille tärkeänä asiana erilaisten metaforien muodossa. Yksi työntekijä muotoili ja sanoitti muiden ammatillisten osaamisten olevan käyttämättöminä nykyisessä työssä. Savityöpajojen tuotosten tuloksena voi sanoa, että hankkeen pilottikohteissa tehdään paljon työtä, jonka tavoitteena on edistää asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden toteutumista. Näissä työpajoissa ei tullut esille se, kuinka paljon asiakkaat tuovat esille tahtoa taiteen tekemiseen. Savea muotoillessaan työntekijät keskustelivat, että esimerkiksi musiikkia käytetään paljon, lauletaan yhdessä aina tilaisuuden tullen. Joissakin yksiköissä asukkaat leipovat pullat päiväkahville. Pohdintaa Taiteen tuleminen osaksi ikäihmisten palvelujen prosessia on hyvässä vaiheessa. Taiteen tarjonnan lisääminen on mahdollista ainakin silloin, kun asukkaat ja asiakkaat itse sitä toivovat. Työntekijät tuovat spontaanisti esille niitä osaamisia ja mielenkiinnon kohteita, mitä heillä itsellään on. Oman osaamisen ulkopuolella olevat asiat jäävät helposti vähemmälle. Työyhteisön toimintakulttuuri, työntekijän asema organisaatiossa, sekä mm. ikä ja koulutustausta vaikuttavat siihen, kuinka uuden oppiminen, itselle vieraiden asioiden omaksuminen tapahtuu. Uusi asia voi olla uusi työmenetelmä tai toimintamalli, kuten se, että taiteilija ulkopuolisena toimijana työskentelee omassa organisaatiossa. Menetelmällinen oppiminen voi tapahtua toiminnallisena ja yhteisöllisenä oppimisprosessina. (Tynjälä 2008.) Taidemenetelmien omaksumisessa toiminnallisuus on hankkeen pilottikohteissa havaittu hedelmälliseksi. Työntekijät ovat saaneet itse kokeilla ja kokea taiteen tekemistä. Kokemuksen kautta heillä on mahdollisuus arvioida, kuinka taidemenetelmät soveltuvat heidän asiakkailleen ja mitä merkitystä sillä voi olla asiakkaille. Jatkossa onkin hyvä kiinnittää huomiota työntekijöiden koulutussuunnitelmaan ja siihen, että tasapuolisesti kaikille työntekijöille tarjotaan tutustumista taiteen eri osa-alueisiin. Koulutuksen kautta työntekijät saavat valmiuksia siitä, kuinka taidemenetelmiä voisi käyttää omassa työssä. Esimerkiksi korvaruno on helppo toteuttaa missä tahansa ympäristössä: Korvarunoja tehdään pareittain. Ensiksi toinen kertoo hänelle tärkeistä asioista ja toinen kirjoittaa ne paperille. Sen jälkeen, kun tärkeät asiat on kuvailtu tarkasti ja riittävästi, kirjurina oleva henkilö poimii ydinkohdat ja kirjoittaa siitä runon. Kirjoitettuaan runon, hän lukee runon sille, joka omista tärkeistä asioistaan oli aluksi kertonut. Lopuksi runon saaja saa lahjaksi hänelle kirjoitetun, hänen tärkeistä asioistaan kertovan runon. (J. Juslin Taidekylpy henkilöstölle 18.1.2017.)

11


3 HYVINVOINNIN JA TOIMINTAKYVYN MITTAUKSET

Birgitta Lehto, Elina Ryhänen Hankkeessa mitattiin luoviin toimintoihin osallistumisen vaikutuksia ikäihmisten hyvinvointiin ja fyysiseen terveyteen. Aineiston kuvailu on pääosin laadullista ja mitään yleistystä tämän aineiston perusteella ei voida tehdä, koska nämä tulokset ovat muodostuneet tähän hankkeeseen osallistuvien pilottikohteiden asiakkaiden kokemuksista. Ikäihmisten hyvinvointia mitattiin hankkeen alussa ja hankkeen lopussa (Liite 1). Alkumittauksissa osallistuneita pilottikohteita oli kaikkiaan 10. Lappeenrannasta osallistuivat Palvelukeskussäätiö, josta mukana olivat Laurankoti ja Kasarminportti, sekä Eksoten kotihoito. Kotkasta pilottikohteina olivat Norskakoti ja Hoivaosasto (Heikkilä). Imatralta oli mukana omaishoidon ryhmä. Kouvolasta pilottikohteina olivat Omaishoito sekä kylätalokohteet Muisti ry, Ummeljoki ja Huhdasjärvi. Loppumittaukset tehtiin keväällä 2016 vain niissä kohteissa, jossa toiminta oli jatkunut alkumittausten jälkeen ja osallistuneiden henkilö-/tunnistetiedot oli merkitty hyvinvointi- ja toimintakyvyn mittauslomakkeisiin. Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn loppumittaukset tehtiin Lappeenrannassa Palvelukeskussäätiön Laurankodissa ja Kasarminportissa, Eksoten kotihoidossa, Imatran Omaishoidossa sekä Kotkassa Heikkilän hoivaosastolla. Kouvolan Muisti ry:ssä, Ummeljoella ja Huhdasjärvellä tehtiin ainoastaan fyysisenkunnon mittaukset. Syystä, että alkumittausten hyvinvointikyselyjä ei voitu identifioida kaikissa pilottikohteissa tietojen puutteellisuuden takia, yksilökohtaisia vertailuja ei voitu tehdä. 3.1 Mittausten toteuttaminen ja aineistonkeruu 3.1.1 Osallistujien taustatietoja Osallistujien lukumäärä sukupuolen ja pilottikohteen mukaan (Liite 2). Alkumittauksiin osallistuneista (N= 79) suurin osa oli naisia (n=58) ja miehiä oli (n=21). Eniten miehiä (n=7) oli Imatran ja Kouvolan (n=5) omaishoidossa. Naisia oli eniten Eksoten kotihoidossa (n=9) ja Kouvolan Muisti ry:n asiakkaissa (n=10). Osallistujien ikä vaihteli 64–96 ikävuoden välillä. Miesten keski-ikä oli 79,4 vuotta ja naisten 76,7 vuotta. Tuloksissa on huomioitu hävikki (n=6) ja puutteellisesti täytetyt mittauslomakkeet Kouvolan osalta. Loppumittauksiin osallistui yhteensä 49 ikäihmistä. Osallistuneista enemmistö oli naisia (n=37) ja loput miehiä (n=12). Heistä enemmistö (n=22) oli yli 80 -vuotiaita ja melkein saman verran (n=20) oli 70–79 vuotiaita. Ainoastaan kuusi henkilöä oli 60–69 vuotiaita. 3.2 Mittausten suorittaminen Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijat toteuttivat tutkimukseen osallistuneiden ikäihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn alkumittaukset touko-kesäkuussa 2015 ja elo-syyskuussa 2015. Informaatio mittareista ja niiden käytöstä annettiin sosionomi- ja hoitotyön opiskelijoille Vanhustyön opintojaksojen alkaessa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio – yksikön fysioterapeutti kävi ohjaamassa mittareiden käytön Kyamkin geronomiopiskelijoille, jotka suorittivat mittaukset syksyn 2015 aikana Kouvolan pilottikohteissa.

12


Mittaustyöryhmään kuului kaksi fysioterapeuttia, hoitotyön opettaja sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Ikäihmisten hyvinvoinnin mittauksiin käytettiin WHOQOFL-BREF (http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/media/files/mittariversio/2013/10/29/WHOQOL_BREF_kyselylom ake_FIN_131029.pdf) standardisoitua mittaria, jota on käytetty monissa ikääntyvien hyvinvointiin liittyvissä aikaisemmissa tutkimuksissa. Pilottikohteiden asiakkaiden toimintakykyä arvioitiin alaraajojen lihasvoimia, tasapainoa ja puristusvoimaa mittaamalla. Alaraajojen lihasvoimien arvioinnissa hyödynnettiin tuoliltanousutestiä ja tasapainon arvioinnissa Guralnikin testiä. Molemmat testit ovat osa lyhyttä fyysisen suorituskyvyn testistöä (SPPB). Yläraajojen lihasvoimia mitattiin puristusvoimamittarilla (Jamar). Aineistonkeruussa oli erinäisiä haasteita. Hyvinvointia koskeviin haastatteluihin osallistui alkumittauksissa (n=79), joista kaikki eivät olleet vastanneet mittarin kaikkiin osioihin. Vastanneita oli 55 henkilöä. Fyysisen kunnon mittauksiin osallistui (n=38) henkilöä kymmenessä eri paikassa. Loppumittauksiin osallistui (n=49). Mittaukset tehtiin yksin ja pareittain. Kysely- ja testauslomakkeiden lisäksi täytettiin tietoisen suostumuksen lomakkeet kahtena kappaleena sekä hankkeeseen liittyvät EUlomakkeet. Käytännössä osoittautui haasteelliseksi lomakkeiden palauttaminen yhtäaikaisesti sekä suullisesta ja kirjallisesta ohjeistuksesta huolimatta osittain puutteellisesti täytetyt lomakkeet. 3.3 Aineiston analyysi Tulokset analysoitiin SPSS – ohjelmalla ja osittain aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistoon otettiin mukaan myös ikäihmisten antamat palautteet toiminnasta, jota hankkeen kuluessa oli järjestetty. Analyysissä aineistoa kuvattiin tunnusluvuilla kuten keskiarvot (Liitetaulukot 1,2,3 ja 4), frekvenssit, prosentit sekä osittain graafisesti pylväsdiagrammeilla. Lisäksi muuttujia ristiintaulukoitiin. WHOQOLBREF – mittarissa (kts. Toimia-tietokanta) fyysistä ulottuvuutta mittaavat kysymykset 3, 4, 10, 15, 16, 17 ja 18. Psyykkistä ulottuvuutta mittaavat kysymykset 5, 6, 7, 11, 19 ja 26. Sosiaalista ulottuvuutta mittaavat kysymykset 20, 21 ja 22 sekä elinympäristöä kysymykset 8, 9, 12, 13, 14, 23, 24 ja 25. Näiden ulkopuolelle jäivät kysymykset 1 ja 2, jotka käsittelevät elämänlaatua ja tyytyväisyyttä omaan terveyteen. Aineiston tulokset esitetään kyselylomakkeen sisällön jaottelun mukaisesti. Aineiston tulkintaa hankaloitti osallistujamäärien vaihtelevuus. Mitään yleistyksiä näin pienen aineiston pohjalta ei voitu tehdä. Tulokset viittaavat tähän pieneen osallistujajoukkoon ja ovat heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan omasta hyvinvoinnistaan ja toimintakyvystään. 3.4 Tulokset 3.4.1 WHOQOL-BREF – mittarin tulokset Tuloksia vertaillaan alku- ja loppumittausten tilanteiden mukaan. Elämänlaatuaan hyvinvointikyselyn piloteissa alkumittauksissa mukana olleet ikäihmiset (N=55) (puuttuvia vastauksia oli n=24) arvioivat seuraavasti. Erittäin hyväksi elämänlaatunsa arvioi yhteensä 9 ja hyväksi enemmistö 32 vastaajaa. Erittäin huonoksi elämänlaatuaan arvioi ainoastaan muutama yksittäinen ikäihminen (Kuvio 1a ja 1b).

13


Kuvio 1a. Elämänlaatu sukupuolten mukaan alkumittauksissa keväällä 2015

Kuvio 1b. Elämänlaatu alkumittauksissa keväällä 2015 Loppumittauksissa (n=32) erittäin hyväksi elämänlaatunsa arvioi ainoastaan kaksi osallistujaa. Hyväksi oman elämänlaatunsa arvioi enemmistö (n=21) ja heistä enemmistö (n=12) oli naisia. Koti asuinpaikkana koettiin vastaajien keskuudessa tärkeänä hyvinvointia ja elämänlaatua parantavana tekijänä. Enemmistö, 62 % (n=13) osallistuneista (n=32) piti omaa kotia hyvänä ja erittäin hyvänä ainoastaan yksi yksittäinen osallistuja. Omaishoidon omaishoitajat ja - hoidettavat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä kotiinsa hoitopaikkana (Kuvio1b ja Kuvio 2). 14


Kuvio 2. Osallistujien kokema elämänlaatu loppumittauksissa mukana olleissa pilottikohteissa keväällä 2016. Alkumittauksissa tyytyväisyyttä omaan terveyteensä arvioidessaan, puolet (n=27) vastanneista vastasi olevansa melko tyytyväisiä. Naiset olivat miehiä tyytyväisempiä omaan terveyteensä. Eniten melko tyytyväisiä oli Imatran omaishoitajien ja omaishoidettavien keskuudessa (n=12), tosin heitä oli myös eniten pilottikohteittain aineistoa katsottaessa (Kuvio 3). Loppumittauksissa naisista 71 % (n=15) ja miehistä 29 % (n=6) oli tyytyväisiä terveyteensä ja kaikkien osallistuneiden tyytyväisyys omaan terveyteensä oli alkumittausten luokkaa. Koti asuinpaikkana sai osallistujista suurimman osan 62 % tuntemaan tyytyväisyyttä omaan terveyteensä. Omaishoitajat (n=5) ja omaishoidettavat (n=4) olivat myös melko tyytyväisiä omaan terveyteensä.

15


Kuvio 3. Osallistujien tyytyväisyys omaan terveyteensä alkumittaukset Suurimmalle osalle elämä oli nautinnollista ja merkityksellistä. Iäkkäämmät henkilöt kokivat nauttivansa elämästään paljon tai erittäin paljon. Enemmistö Imatran omaishoidossa olevista osallistujista kuin myös Eksoten kotihoidossa olevista asiakkaista koki elämänsä nautinnolliseksi. Heikkilän hoivaosastolla olevista henkilöistä useimmat kokivat elämänsä kohtuullisen merkitykselliseksi. Vastauksissa ainoastaan muutama koki, että heidän elämänsä ei ollut merkityksellistä. Loppumittauksissa elämästä nauttiminen oli samansuuntaista vastaajien keskuudessa. Fyysistä ulottuvuutta mittasivat muuttujat kipu, hoito, tarmo, liikuntakyky, uni, selviytyminen ja työkyky. Alkumittauksissa fyysisen kivun vaikutuksia päivittäiseen elämäänsä osallistujat pitivät vähäisinä. Vastaajista (n=55), kolmannes koki, ettei fyysinen kipu haitannut päivittäistä elämää ollenkaan. Myönteistä oli, että iäkkäämmät henkilöt ikäluokissa 70–79 (n=6) ja 80+ (n=11) kokivat, että fyysinen kipu ei haitannut heitä lainkaan (Kuvio 4).

16


Kuvio 4. Fyysisen kivun vaikutus päivittäiseen elämään ikäryhmittäin alkumittauksissa kevät 2015 Loppumittauksissa vastaajien (N=32) arviot kivun vaikutuksista päivittäiseen elämään vaihtelivat kohtuullisen ja vähäisen vaikutuksen välillä ikäluokissa 70–79 vuotiaat ja yli 80 vuotiaat. Niitä, joiden päivittäistä elämää kipu ei haitannut lainkaan oli kymmenen henkilöä ja he kuuluvat ikäluokkiin 70 -79 vuotiaat ja yli 80-vuotiaat. Ainoastaan yksi ikäluokkaan 70–79 vuotias kuuluva koki, että kipu haittasi päivittäistä elämää erittäin paljon (Kuvio 4). Fyysisen kivun vaikutusta ikäihmisten elämään pilottikohteittain tarkasteltaessa, kokemukset jakaantuivat melko tasaisesti koko aineistossa.

Kuvio 5. Fyysisen kivun vaikutus osallistuneiden elämään loppumittauksissa pilottikohteittain.

17


Alkumittauksissa lääke tai muun hoidon osuutta kysyttäessä enemmistö vastaajista arvioi, että niiden tarve oli kohtuullista tai vähäistä. Loppumittauksissa tulokset olivat niin ikään samanlaisia kolmannes 31 % (n=10) vastaajista (N=32) arvioi niiden tarpeen vähäiseksi ja 41 % (n=13) kohtalaiseksi. Aineiston pienestä koosta ja puutteellisista vastauksista huolimatta, ei mitään huomattavia eroja lääkkeiden tarpeessa ollut eri hoitopaikoissa tai omaishoidossa. Tärkeät fyysisen ulottuvuuden tekijät olivat tarmo ja liikuntakyky, jotka vaikuttivat paljon vastanneiden elämänlaatuun sitä parantaen. Alkumittauksissa enemmistö vastaajista koki, että heillä oli tarmoa arkipäivän elämäänsä varten kohtuullisesti 35 % (n=19), lähes riittävästi 31 % (n=17) ja täysin riittävästi 22 % (n=12). Loppumittauksissa 50 % (n=16) koki, että heillä oli tarmoa kohtalaisesti ja 34 % (n=11) lähes riittävästi. Yleisesti naiset kokivat olevansa tarmokkaampia kuin miehet. Imatran omaishoidossa osallistuneista (N=12) omaishoitajat (n=4) ja – hoidettavat (n=4) kokivat, että heillä oli tarmoa kohtuullisesti, mikä auttoi molempia osapuolia jaksamaan raskaassa tilanteessaan. Alkumittauksissa (Taulukko 1a) erittäin huonoksi liikuntakykynsä koki ainoastaan muutama vastaaja, huonoksi (n=12) ei hyväksi eikä huonoksi melkein puolet (n=22) 55 vastaajasta ja erittäin hyväksi ainoastaan muutama vastaaja. Loppumittauksissa (Taulukko 1b) erittäin huonoksi ja huonoksi liikuntakykynsä arvioivien määrä oli pienentynyt. Erittäin huonoksi liikuntakykynsä arvioi ainoastaan yksi vastaaja ja huonoksi yhdeksän vastaajaa. Toisaalta hyväksi liikuntakykyään arvioivien määrä oli vähentynyt muutamalla henkilöllä alku- ja loppumittauksien välisenä aikana. TAULUKKO 1 a. Osallistujien kokemus liikuntakyvystään alkumittausten mukaan pilottikohteittain (N=55) Lauran KasarminNorskaHoivaEksote Imatra Kouvola koti portti koti osasto kotiomaishoito omaishoito Kotka hoito Erittäin

Yht.

1

2

0

0

1

0

0

4

Huono

1

0

1

1

3

4

2

12

Ei hyvä eikä

2

2

4

1

3

5

5

22

Hyvä

0

1

1

3

3

5

1

14

Erittäin

1

0

0

0

0

0

2

3

5

5

6

5

10

14

10

55

huono

huono

hyvä yhteensä

18


TAULUKKO 1b. Osallistujien kokemus liikuntakyvystään loppumittausten mukaan pilottikohteittain (N=31) Laurankoti Kasarminportti Hoivaosasto Eksote Imatra Kotka kotihoito omaishoito Erittäin 0 1 0 0 0 huono Huono 0 0 1 3 5 Ei hyvä eikä

Yhteensä 1 9

3

1

3

1

4

12

Hyvä

1

0

1

2

3

7

Erittäin hyvä

0

1

0

1

0

2

yhteensä

4

3

5

7

12

31

huono

Unella ja sen laadulla on merkitystä elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Alkumittauksissa unen laatuunsa oli kolmasosa 35 % (n=27) ikäihmisistä oli melko tyytyväisiä ja ainoastaan muutama vastaaja oli tyytymätön. Pilottikohteittain osallistuneiden tyytyväisyyttä unensa laatuun tarkasteltaessa suurin osa (n=20) oli melko tai erittäin tyytyväisiä (n=14) unensa laatuun (Kuvio 6a). Loppumittauksissa enemmistö 38 % (n= 12) kaikista vastaajista (N=32) koki olevansa unensa laatuun erittäin tyytyväisiä ja 31 % (n=10) melko tyytyväisiä. Tyytymättömiä oli vain muutama. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että vastaajien tilanne heidän unen laatunsa suhteen oli pysynyt ennallaan. Kun unen laatua tarkastellaan pilottikohteittain (Kuvio 6b) huomataan, että Imatran omaishoidossa ja Heikkilän hoivaosastolla Kotkassa osallistuneet ikäihmiset olivat hieman muita tyytyväisempiä unensa laatuun. Tosin Heikkilässä oli vähemmän loppumittauksiin osallistuneita kuin Imatran omaishoidossa. Saattaa kuitenkin olla että hoivaosaston asukkaille heidän hoitopaikkansa on muodostunut tutummaksi kuin muissa pilottikohteissa Imatran omaishoitoa lukuun ottamatta. Voidaan ajatella, että liikunnalla, toiminnalla ja sosiaalisella kanssakäymisellä on myös merkitystä henkilön unen laatuun sitä jopa parantaen.

19


Kuvio 6a. Osallistuneiden unen laadun kokemukset pilottikohteittain alkumittauksissa

Kuvio 6b. Osallistuneiden unen laadun kokemukset pilottikohteittain loppumittauksissa

20


Hyvinvointia mitattaessa kysyttiin myös heidän kykyään selviytyä päivittäisistä toiminnoista. Alkumittauksissa noin puolet kaikista vastaajista koki olevansa melko tyytyväisiä omaan selviytymiseensä. Loppumittauksissa tilanne vastaajien tyytyväisyydestä omaan kykyynsä selviytyä päivittäisistä toimista oli alkutilanteen kaltainen eli enemmistö 52 % (n=16) oli melko tyytyväisiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat jo poissa työelämästä. Asuinpaikan suhteen tyytyväisiä oli Imatran omaishoidossa muutama enemmän. Omaishoitajat olivat omaishoidettavia tyytyväisempiä omaan kykyynsä selviytyä päivän askareista. Työkykyyn liittyvää kysymystä peilattiin heidän arjen askareisiinsa, joita kotona tai palvelutalossa kykeni tekemään. Lähes puolet kaikista vastanneista (n=53) oli melko tyytyväisiä omaan ”työkykyynsä”. Vastaajien joukossa oli myös muutama hoivaosaston asukas, joka ei ollut kykenevä vastaamaan kysymykseen. Loppumittauksissa tyytyväisyyttään omaan ”työkykyynsä” arvioi olevansa melko tyytyväinen 59 % (n=16) kaikista tähän kysymykseen vastanneista (N= 27). Psyykkistä ulottuvuutta mittasivat muuttujat nautinto, elämän merkityksellisyys, keskittyminen, ulkomuoto, itse ja mieliala. Suurin osa vastanneista koki nauttivansa elämästä paljon tai erittäin paljon ja he pitivät elämäänsä merkityksellisenä. Loppumittauksissa elämästään kohtuullisesti nauttivansa kertoi melkein puolet 48 % (n=15) vastaajista. Paljon elämästään nauttivansa ilmoitti 36 % (n=11) vastaajista.

Kuvio 7a. Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä pilottikohteittain alkumittauksissa Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että alkumittauksissa omaishoidossa Imatralla, Kouvolassa ja Eksoten kotihoidossa oli tämän aineiston mukaan enemmän myönteisiä kokemuksia elämän merkityksellisyydestä (Kuvio 7a, Taulukko 5). Kodin merkitys asuinpaikkana oli merkityksellinen ja se näkyi näinkin pienessä aineistossa tyytyväisyyttä lisäävänä tekijänä. Ikäluokissa 70–79 vuotta ja 80+ oli eniten niitä, joiden mielestä heidän elämänsä oli merkityksellistä. Loppumittauksissa (Kuvio 7 b.) voidaan havaita, että elämän merkityksellisyyden kokemus on pysynyt samansuuntaisena eri piloteissa.

21


Kuvio 7b. Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä pilottikohteittain loppumittauksissa TAULUKKO 2. Osallistujien kokemukset elämän merkityksellisyydestä alkumittauksissa (N=55) Lauran Kasarmin- NorskaHoivaEksote Imatra Kouvola koti portti koti osasto kotiomaishoito omaishoito Kotka hoito

Yht.

Ei lainkaan

0

2

0

1

2

0

0

5

Vähän

0

0

1

0

0

0

1

2

Kohtuullisesti

2

2

1

2

6

1

6

20

Paljon

2

1

3

2

2

8

2

20

Erittäin

1

0

1

0

0

5

1

8

5

5

6

5

10

14

10

55

paljon yhteensä

Asioihin keskittyminen oli enemmistön mielestä kohtuullista sekä alku- että loppumittauksissa. Vastaajien kokemus omasta ulkomuodostaan ja sen merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen vaihteli kohtuullisesta (n= 15) täysin riittävään (n=20). Yli puolet vastanneista oli melko tyytyväisiä omaan itseensä ja heillä oli myös harvoin kielteisiä tuntemuksia kuten alakuloisuutta, epätoivoa, ahdistusta tai masentuneisuutta. Nämä osiot olivat samankaltaisia myös loppumittauksissa. Loppumittauksessa omaishoidon osallistujat vastasivat mielialakysymykseen muita aktiivisemmin ja enemmistö heistä 83 % (n=10) kertoi kokeneensa harvoin kielteisiä tuntemuksia.

22


Sosiaalista ulottuvuutta mittasivat muuttujat ihmissuhteet, sukupuolielämä ja tuki. Tärkeinä vastaajat pitivät sosiaalisia kontaktejaan muihin ihmisiin. Enemmistö heistä oli alkumittausten mukaan ihmissuhteisiinsa melko tyytyväisiä 50 % (n= 29) tai erittäin tyytyväisiä 35 % (n=19). Ihmissuhteet muodostuivat useimmilla hyvistä naapureista, omista lapsista ja muista läheisistä. Myös palvelutaloissa asuville omaisten käynnit olivat odotettuja ja kaivattuja. Joillekin saattoi joku hoitohenkilökuntaan kuuluvista olla läheinen ihminen varsinkin silloin, jos takana oli pitkäaikainen hoitosuhde ikäihmisen ja hoitajan välillä. Ikäluokittain tarkasteltuna ikäluokissa 70–79 vuotiaat olivat melko tai erittäin tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa kuin myös ikäluokassa 80+ vuotiaat osallistuneista (N=52) olivat keskimäärin muita tyytyväisempiä ihmissuhteisiinsa. Loppumittauksissa tulokset olivat samansuuntaisia kuin alkumittauksissa: Enemmistö 55 % (n=17) oli melko tyytyväisiä ja 36 % (n=11) erittäin tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. Sukupuolielämän merkityksestä vastaajien kokemukset vaihtelivat: yhtä paljon oli melko tyytyväisiä kuin myös niitä, jotka eivät osanneet arvioida asiaa. Joukossa oli myös muutamia ikäihmisiä, jotka toivat esille olevansa erittäin tyytymättömiä. Loppumittauksessa kolmannes osallistujista ei vastannut kysymykseen. Haastattelutilanteessa aihe saatettiin kokea liian intiiminä. Mielipiteet jakaantuivat melko tasaisesti eri vaihtoehtojen välillä. Ystävien antama tuki koettiin tärkeäksi. Lähes puolet vastanneista ikäihmisistä oli joko melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä ystäviltään saamaansa tukeen. Nämä ystävät olivat yleensä pitkäaikaisia tuttavia, hyviä naapureita tai oman perheen jäseniä. Ainoastaan muutama vastanneista oli ystäviltä saamaansa tukeen erittäin tyytymätön. Loppumittauksissa osallistujien kokemukset ystäviltään saamastaan tuesta olivat samansuuntaisia kuin alkumittauksissa. Elinympäristöä koskevia asioita mittasivat muuttujat turvallisuus, ympäristö, raha, tieto, toiminta, asuinalue, terveyspalvelut ja julkisen liikenteen käyttömahdollisuus. Pilottikohteittain tarkasteltaessa viidesosa vastaajista (n=13) koki olonsa erittäin turvalliseksi ja melkein puolet (n=23) hyvin turvalliseksi (Kuvio 8a). Tähän osioon vastasi 55 ikäihmistä. Kohtuullisen turvalliseksi olonsa koki kolmasosa (n=17) vastaajista. Loppumittauksissa (Kuvio 8b) hyvin turvalliseksi olonsa koki lähes puolet vastaajista (41 %, n=13) ja erittäin turvalliseksi 41 % (n=13) vastaajista. Naisten ja miesten välillä ei ollut huomattavia eroja turvallisuuden tunteen tuntemisessa (Taulukko 6). TAULUKKO 3. Turvallisuuden tunteminen miesten ja naisten keskuudessa alkumittaukset kevät 2015 (N=55)

Osallistujan sukupuoli

Mies

Nainen

Yhteensä

Vähän

1

1

2

Kohtuullisen

3

14

17

Hyvin turvalliseksi

11

12

23

Erittäin turvalliseksi

4

9

13

Yhteensä

19

36

55

turvalliseksi

23


Kuvio 8a. Osallistujien turvallisuuden tunteminen päivittäisessä elämässään alkumittaukset

Kuvio 8b. Osallistujien turvallisuuden tunteminen päivittäisessä elämässään loppumittaukset 24


Turvallisuuden ohella myös fyysisen ympäristön terveellisyydellä on vaikutusta ikäihmisten hyvinvointiin. Alkumittauksissa keskiarvo oli 3,85 (asteikko 1-5) lähes puolet (47 %, n=26) kaikista (N=55) vastaajista oli sitä mieltä, että heidän fyysinen ympäristönsä oli hyvin terveellinen. Loppumittauksissa puolet (50 %, n=16) kaikista vastaajista (N=32) piti ympäristöään hyvin terveellisenä. Erittäin terveellisenä ympäristöään piti neljännes (25 %, n=8) vastaajista (Taulukko 7).

TAULUKKO 4. Fyysisen ympäristön terveellisyys loppumittausten mukaan (N=32) Laurankoti Kasarminportti Hoivaosasto Eksote Kotka kotihoito Kohtuullisen 0 1 0 2 terveellisenä Hyvin

Imatra

Yhteensä

omaishoito 5

8

2

2

5

3

4

16

2

1

0

2

3

8

4

4

5

7

12

32

terveellisenä Erittäin terveellisenä yhteensä

Fyysisen ympäristön terveellisyyden kokemuksella ei ollut kovin isoja eroja asuinpaikan suhteen. Kotonaan asuvat omaishoitajat ja – hoidettavat, Eksoten kotihoidon asiakkaat sekä Heikkilän hoivaosaston asukkaat erottuivat muista myönteisesti (Kuvio 9).

Kuvio 9. Fyysisen ympäristön terveellisyys kokemukset loppumittauksissa pilottikohteittain Lähes puolet (38 %, n=21) ikäihmisistä arvioi alkumittauksissa taloudellisen tilanteensa täysin riittäväksi. Viidennes (22 %, n=12) koki, että rahaa oli kohtuullisesti ja ainoastaan muutama oli sitä mieltä, että raha ei riittänyt. Loppumittauksissa reilu puolet (53 %, n=16) vastaajista koki, että heillä oli rahaa täysin riittävästi. 25


Mielipiteisiin elinympäristöstä vaikuttivat myös tiedon saaminen elämän kannalta tärkeistä asioista kuin myös mahdollisuudet erilaiseen vapaa-ajantoimintaan. Tietoa saatiin lähes riittävästi keskiarvo 4,05 (1-5). Tutkimuksen alkumittauksissa lähes riittävästi tietoa tärkeistä asioista esimerkiksi vapaa-ajantoiminnoista koki saaneensa melkein puolet (37 %) ja täysin riittävästi 40 % vastaajista. Mielipiteet mahdollisuuksista osallistua erilaisiin vapaa-ajantoimintoihin jakaantuivat vastaajien kesken tasaisesti. Kuva: Lulu Jokinen Niitä, jotka kokivat mahdollisuutensa vähäisiksi osallistua, oli aineistosta kolmannes (n=16). Täysin riittävästi koki saaneensa osallistua viidennes (n=12) kaikista vastaajista (N=55). Esteenä osallistumiseen saattoi olla hankalat kulkuyhteydet tai omaa autoa ei ollut käytössä. Jotkut ikäihmiset pääsivät vapaa-ajanviettoon ystävän tai naapurin kyydissä. Loppumittauksissa tiedon saaminen oli riittävää vaihdellen kohtuullisesta täysin riittävään. Asuinalueensa olosuhteisiin alkumittauksissa oli suurin osa 47 % (n= 36) vastaajista melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä melkein puolet 43 % (n=33) ja ainoastaan muutama ilmoitti olevansa melko tyytymätön. Loppumittauksissa erittäin tyytyväisiä asuinalueensa olosuhteisiin oli puolet (50 %, n= 16) ja melko tyytyväisiä (44 %, n=14) oli melkein saman verran. Saatavilla olevat terveyspalvelut ovat myös oleellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat elinympäristön hyvään laatuun. Alkumittauksissa yli kolmannes 37 % (n= 29) vastanneista oli melko tyytyväisiä terveyspalveluihin ja erittäin tyytyväisiä oli neljännes (24 %, n=19) vastaajista. Tyytyväisyys terveyspalveluihin oli loppumittauksissa samansuuntainen. Reilu kolmannes vastaajista (38 %, n=12) oli melko tyytyväisiä ja erittäin tyytyväisiä oli melkein saman verran (34 %, n=11). Omaishoitajista enemmistö (58 %, n=7) oli melko tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa saada terveyspalveluja. Julkisten ja /tai muiden liikennevälineiden käyttömahdollisuuksiin vastaajien mielipiteet jakaantuivat melko tasaisesti eri vaihtoehtojen kohdalla. Monilla oli mahdollisuus käyttää omaa autoa eikä tarvetta julkisiin liikenneyhteyksiin koettu niin tärkeänä. Kaikesta huolimatta viidennes (20 %, n=15) ikäihmisistä oli erittäin tyytyväisiä liikenneyhteyksiin asuinalueellaan. Loppumittauksissa vajaa puolet (41 %, n=5) oli melko tyytyväisiä julkisten ja muiden liikennevälineiden käyttömahdollisuuksiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suurin osa kyselyyn osallistuneista ikäihmisistä oli elämäänsä tyytyväisiä. 3.4.2 Fyysisen kunnon mittaukset Ikäihmiset ottivat osaa toimintakykynsä rajoissa kolmeen eri testiosioon, joita olivat puristusvoimamittaus, istumasta seisomaannousun toistotesti sekä tasapainotesti. Istumasta seisomaannousun toistotestiin osallistumisen turvallisuus kontrolloitiin yhden seisomaannousun testillä. Jos yksi toisto ei sujunut tuetta, toistotestiä ei suoritettu. Tasapainotestiosio jätettiin myös 26


tekemättä, jos seisomaannousu tuetta vaikutti haasteelliselta. Puristusvoimamittauksen tuloksesta annettiin kuntoluokitus, seisomaannousun toistotestistä sekä tasapainotestistä pisteitä nollasta neljään (0 p = ei pystynyt suorittamaan testiä/seisonta-aika tasapainotestissä jäi alle 10 sekunnin ensimmäisessä tehtävässä). Fyysisen kunnon mittaukset suoritettiin hankkeen pilottikohteissa, sekä toiminnan alussa, että lopussa. Eri pilottikohteiden osallistujat olivat lähtökohtaisesti kuntotasoltaan erilaisia. Hoivaosastojen asiakkaissa oli mm. halvausoireisia sekä vuodepotilaita, joiden kohdalla mittauksista toteutettiin vain puristusvoimamittaus. Vastaavasti varhaisen tuen palvelujen asiakkaat olivat hyväkuntoisia, samoin omaishoidossa (Imatra, Kouvola) omaishoitajat. Lisäksi ikäryhmäjakaumassa oli jonkin verran eroja eri pilottikohteiden välillä. Näiden syiden vuoksi aineistoanalyysi on tässä raportissa kuvailevaa. Vertailuja on tehty pilottikohteiden välillä asukkaiden lähtökohtaisten toimintakykyerojen esilletuomiseksi. Alkumittauksiin osallistujista 22 % oli 60–69 –vuotiaita, 38 % 70–79 –vuotiaita ja 40 % 80-vuotiaita tai vanhempia. Naisia (73 %) oli enemmän kuin miehiä (27 %). Kuvio 10. Kouvolan pilottien ikäryhmäjakauma.

27


Kuvio 11. Kotkan ja Lappeenrannan hoivaosastojen ja vanhainkotien ikäjakaumat.

Kuvio 12. Eksoten kotihoidon ja Imatran omaishoidon ikäjakaumat. Seisomaannousu tuetta onnistui 69 % osallistujista (N = 78). Naisista 15 osallistujaa (26 % naisista) ei kyennyt tekemään seisomaannousun toistotestiä (= 0 pistettä), miehistä yhdeksän (43 % miehistä). Seisomaannousun osalta täydet pisteet (neljä pistettä) sai 14 % osallistujista. Miehistä 62 % sai 1 pisteen tai jätti toistotestin tekemättä, naisista 53 %. Yli 80-vuotiaista osallistujista 55 % ei pystynyt tekemään toistotestiä ollenkaan. 70-79 –vuotiaiden ikäryhmässä jakauma eri pistemäärien välillä oli tasainen ja 6069 –vuotiaiden ikäryhmässä kaikki osallistujat pystyivät suorittamaan toistotestin. 28


Kuvio 13. Seisomaannousun toistotestin tulokset alkumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). Pilottikohteista Laurankodissa, Norskakodissa, Kasarminportissa ja Heikkilässä vähintään 60 % osallistujista ei pystynyt nousemaan istumasta seisomaan tuetta. Imatran omaishoidossa 43 % osallistujista ei tehnyt seisomaannousun toistotestiä tämän vuoksi. Varhaisen tuen palvelujen (Muisti ry, Ummeljoki, Huhdasjärvi) sekä Kouvolan omaishoidon ryhmissä vain kaksi henkilöä yhteensä ei tehnyt seisomaannousun toistotestiä alaraajojen lihasvoimaheikkouden vuoksi. Fyysisen kunnon mittauksista istumasta seisomaannousun toistotesti oli kaikkein haastavin kaikissa pilottikohteissa. Alaraajojen lihasvoimat näyttivät alkaneen heikentyä 60 ikävuodesta alkaen viitearvoihin nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka muut toimintakyvyn mittarit kertoisivatkin vielä hyvästä toimintakyvystä, toimintakyvyn alenema näkyy jo alaraajojen lihasvoimaheikkoutena viitearvoihin verrattuna, jos viikoittainen kuormitus ei ole riittävää ylläpitämään alaraajojen lihasvoimaa. Tasapainotestissä kaikista kolmesta tasapainotehtävästä suoriutui 55 % eli 43 osallistujaa. Miehistä korkeimpaan pistemäärään (neljä pistettä) ylsi 43 % ja naisista 60 %. 60-69 –vuotiaista kaikki saivat täydet 4 pistettä, 70-79 –vuotiaista 64 % ja yli 80-vuotiaista 21 %.

29


Kuvio 14. Tasapainotestin tulokset alkumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). Tasapainotesti oli haastavin yli 80 –vuotiaille osallistujille, joista 38 % ei pystynyt seisomaan kymmentä sekuntia jalat vierekkäin perusseisonnassa. Samassa ikäryhmässä 21 % saavutti korkeimman pistemäärän eli 4 pistettä. Istumasta seisomaannousun toistotestissä korkeimman pistemäärän sai vain 3 %. Vaikka tasapaino onkin ikäihmisten osalta erityisesti kaatumatapaturmien ehkäisyssä erittäin tärkeä toimintakyvyn ulottuvuus, alaraajojen lihasvoiman aikainen heikentyminen saattaa olla nykyyhteiskunnassa vieläkin yleisempää. Puristusvoimatulos oli 32 % osallistujista (N = 73) keskimääräistä selvästi parempi (kuntoluokka 5) ja 16 % jonkin verran keskimääräistä parempi (kuntoluokka 4). 26 % osallistujista sai keskimääräistä jonkin verran (kuntoluokka 2) tai keskimääräistä selvästi heikomman (kuntoluokka 1) puristusvoimatuloksen.

%

Puristusvoima (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

1

2

3

4

5

Kuntoluokka

Kuvio 15. Puristusvoimamittauksen tulokset alkumittauksissa (%-osuus osallistujista). Eri pilottikohteiden välillä puristusvoimamittauksen tulokset erosivat siten, että hoivaosastoilla ja hoitokodeissa sekä Imatran omaishoidossa ja Ummeljoella mittaustulokset jakaantuivat pääsääntöisesti 30


tasaisesti kaikkien kuntoluokkien kesken. Kouvolan omaishoidossa suurin osa osallistujista sai keskimääräisen (kuntoluokka 3) tai selvästi keskimääräistä paremman (kuntoluokka 5) tuloksen. Varhaisen tuen palvelujen Muisti ry:n ja Huhdasjärven ryhmissä tulokset painottuivat kuntoluokkiin neljä ja viisi. Alkumittausten analysoinnissa eri testiosioiden tuloksia verrattiin hyvinvointikyselyn vastauksiin tyytyväisyydestä terveyteen, lääkehoidon määrästä, tarmosta ja tyytyväisyydestä liikuntakykyyn. Suurin osa osallistujista (58%) sai puristusvoimassa keskimääräisen tai selvästi keskimääräistä paremman tuloksen ja puristusvoiman tulos suhteutui hyvinvointikyselyn vastauksiin siten, että suurin osa osallistujista (71%) oli melko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen terveyteensä. Lääkehoidon määrä, tarmon määrä ja tyytyväisyys liikuntakykyyn oli samaa tasoa (kohtuullista ja lähes riittävää/hyvää). Istumasta seisomaannousun toistotesti oli fyysisen kunnon testeistä haastavin, jonka vuoksi alimman kuntoluokan saaneita oli eniten, vaikka omaan terveyteen oltiinkin suurimmaksi osaksi vähintään melko tyytyväisiä. Tasapainotestissä korostuivat paras kuntoluokka sekä alin kuntoluokka, mutta tälläkään ei ollut vaikutusta kokemukseen omasta terveydestä tai muihin edellä mainittuihin hyvinvointikyselyn arviointikohteisiin. Loppumittauksissa fyysisen kunnon mittauksiin osallistujia oli 43. Kouvolan omaishoidon sekä Norskakodin ryhmät jäivät loppumittauksista pois, sillä ohjattua toimintaa ei hankkeen aikana näissä kohteissa ollut. Lisäksi sairastumiset aiheuttivat attritiota. Loppumittauksissa istumasta seisomaannousu onnistui tuetta 63 % osallistujista (N = 43). Naisista 19 % ei tämän vuoksi tehnyt seisomaannousun toistotestiä. Miehistä taas 67 % prosenttia ei tehnyt seisomaannousun toistotestiä. Osallistujien kuntotasojakauma muuttui alkumittauksista loppumittauksiin siten, että kolme tai yksi pistettä saaneiden osallistujien määrä oli pienempi. Tämän vuoksi loppumittauksissa korostuvat ääripäät (0 pistettä = ei toistotestiä; 4 pistettä = täysi pistemäärä).

%

Seisomaannousu (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

0

1

2

3

4

Pisteet

Kuvio 16. Seisomaannousun toistotestin tulokset loppumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). 31


Tasapainotestin loppumittauksissa näkyy sama ilmiö kuin seisomaannousun toistotestissäkin, eli ääripäät ovat korostuneet. Tämä saattaa johtua omaishoidon, varhaisen tuen palvelujen ja Eksoten kotihoidon osallistujien tulosten korostumisesta aineistossa, koska osallistujamäärä on pieni. Eniten täyden pistemäärän saaneita oli 60–69 –vuotiaiden ikäryhmässä (100 %). 70–79 –vuotiaista 50 % sai täydet neljä pistettä. Yli 80 – vuotiaiden ikäryhmässä 50 % osallistujista sai 0 pistettä (alle 10 sekuntia ensimmäisestä tasapainotehtävästä), mutta 31 % taas täydet neljä pistettä.

%

Tasapaino (%) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

0

1

2

3

4

Pisteet

Kuvio 17. Tasapainotestin tulokset loppumittauksessa (%-osuuksina osallistujista). Puristusvoimamittaustulokset olivat loppumittauksessa jakaantuneet tasaisesti eri kuntoluokkien kesken. Selvästi keskimääräistä heikomman tuloksen (kuntoluokka 1) saaneita oli saman verran kuin selvästi keskimääräistä paremman tuloksen saaneita (kuntoluokka 5). Lähes saman verran osallistujista sai jonkin verran keskimääräistä paremman tuloksen (kuntoluokka 4).

Puristusvoima (%) 100 80

%

60 40 20 0

1

2

3

4

5

Kuntoluokka

Kuvio 18. Puristusvoimamittauksen tulokset loppumittauksessa (%-osuus osallistujista).

32


Kaikissa loppumittauksissa keskimääräisiin kuntoluokkiin kuuluvien määrä oli vähentynyt. Kuten aiemmin mainittiin, syynä tähän tuskin on taidetoimintainterventio, vaan ennemminkin jo valmiiksi pienestä aineistosta poisjääneiden osallistujien vaikutus (N = 35). Aineiston tulosten arviointia vaikeuttavat eri pilottikohteiden ryhmien heterogeenisuus ja kokeilukulttuurinomaisesti orgaanisesti toteutettu taidetoiminta, joka on eri kohteissa ollut eri tavalla painottunutta. Taidetoiminnan sisältöön ovat vaikuttaneet myös pilottikohteen osallistujien kiinnostuksenkohteet ja toimintaa ohjanneiden taiteilijoiden vahvuusalueet. Fyysisen kunnon loppumittausten vertailu hyvinvointikyselyn vastauksiin tyytyväisyydestä terveyteen, lääkehoidon määrästä, tarmosta ja tyytyväisyydestä liikuntakykyyn noudatteli suurilta osin alkumittausten tilannetta. Heikolla puristusvoimatuloksella ei näyttänyt olevan vaikutusta kokemukseen omasta terveydestä, sillä 70% alimman kuntoluokan saaneista oli melko tyytyväinen terveyteensä. Oman tarmon määrä koettiin kohtuulliseksi tai lähes riittäväksi. Liikuntakykyä ei koettu hyväksi muttei huonoksikaan (39%), mutta 29% osallistujista piti liikuntakykyään huonona. Istumasta seisomaannousun toistotesti ja tasapainotesti noudattelivat alkumittauksen linjaa hyvinvointikyselyn vastauksiin nähden. Tuloksista voisi päätellä, että ikäihmisillä terveyden kokeminen ei ole sidoksissa liikuntakykyyn, vaan terveyden kokemuksessa muut tekijät ovat tärkeämpiä.

4 TOIMINNAN KUSTANNUSVAIKUTUSTEN SELVITYS

Tarja Muikku 4.1 Alkutilanne Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut selvittää ja tuottaa tietoa päättäjille toimintamallin tuomista kustannusvaikutuksista. Kustannusvaikutusten kartoittamiseksi käytiin neuvottelut jokaisessa projektin pilottikohteessa. Näiden neuvottelujen perusteella laadittiin mittaristo, joka mittaa kustannuksia aiheuttavien palvelujen käytön määrää. Seurataan siis niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat kustannuksia, ei suoraan rahamääriä. Palvelujen käyttö muutetaan rahaksi käyttämällä valtakunnallisesti laskettuja terveyden- ja sosiaalihuollon keskimääräisiä yksikkökustannuksia. Tiedot kerätään kuukauden ajalta ennen toiminnan aloittamista ja toisen kerran tiedot kerätään toiminnan päättymisen jälkeen. Toiminnan mahdollisten hyvinvointivaikutusten nähtiin vaikuttavan seuraavien resurssien käyttöön: Sairaanhoitopalvelut: sairaalapäivät (krt ja pv), päivystyspoliklinikka käynnit (krt), lääkärikäynnit (krt), sairaanhoitajakäynnit (krt) Kodinhoitopalvelut: ateriapalvelut (krt), kuljetuspalvelut (krt), sauna- ja kylvetyspalvelu (krt), turvapalvelu (krt), kuntoutuspalvelu (krt), kodinhoitopalvelu (krt), tehostettu kotisairaanhoito (krt), Omaishoito: ryhmäkotijaksot (pv), lakisääteisten vapaapäivien käyttö (pv), lääkitys, psyykelääkitys (mg/vrk), unilääkitys (mg/vrk), kipulääkitys (krt). Pilottikohteet keräsivät itse tiedot asiakkaistaan lomakkeeseen. Tarvittavien tietojen saaminen osoittautui haasteelliseksi. Lähtötiedot saatiin kolmelta pilottikohteelta; Imatran omaishoito, Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n Norskakoti ja Lappeenrannan palvelukeskussäätön Laurankoti. Muiden pilottien (4 kohdetta) tietoja ei saatu.

33


Lähtötiedot saatiin yhteensä 27 osallistujasta, joista kahdelle ei ollut tehty fyysisen kunnon ja hyvinvoinnin mittauksia. Lokakuussa poliklinikkakäyntejä oli ollut 7,4 %, lääkärikäyntejä 29,6 % ja sairaanhoitajan käyntejä 29,6 % osallistujista. Lääkäri- ja poliklinikkakäyntejä oli ainoastaan muissa kuin palvelukodeissa asuvilla, kun puolestaan sairaanhoitajakäynnit keskittyivät palvelukodeissa asuville. Erilaisia kodinhoitopalveluja käyttivät lähes yksinomaan palvelukodeissa asuvat. Kysyttyjä lääkkeitä käytti 59,3 % osallistujista.

4.2 Lopputilanne Loppumittaustiedot palvelujen käytöstä saatiin Imatran omaishoidosta, Palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:n Norskakodista, jossa ei ollut toimintaa alkutilanteen jälkeen sekä osasto Heikkilästä ja Lappeenrannan Palvelukeskussäätiön Laurankodista. Poikkeuksena muista pilottikohteista oli Imatran omaishoito, josta saatiin sekä alku- että loppumittaustiedot myös kustannusseurantaa varten. Imatran omaishoidon asiakkaiden (N=12) aineiston perusteella voidaan päätellä, että omaishoitajat olivat käyttäneet enemmän (kymmenen päivää) lakisääteisiä vapaapäiväoikeuksiaan kuin alkumittausten aikaan. Lääkärissä käynnit olivat vähentyneet alkutilanteen kahdeksasta käynnistä kolmeen. Tarvittaessa käytettävien kipulääkkeiden käytössä havaittiin selvää vähenemistä. Voidaan olettaa, että lisääntynyt sosiaalinen kanssakäyminen on vaikuttanut omalta osaltaan tarpeeseen käyttää kipu- ja unilääkkeitä. Tätä tulosta tukevat myös elämänlaadun mittauksista tehdyt johtopäätökset. Norskakodista saatiin kahdeksasta asiakkaasta tiedot. Heistä kuusi oli ollut mukana sekä alku- että loppumittauksissa ja kaksi ainoastaan loppumittauksissa. Norskakodissa ei palvelujen käytössä tapahtunut muutoksia, vaikka toimintaa ei pilottikohteessa ollutkaan. Ainostaan yksi asukkaista tarvitsi pitkäaikaista sairaalahoitoa loppumittauskuukauden aikana. Lisäksi osasto Heikkilästä saatiin loppumittaustiedot palvelujen käytöstä kahdestatoista asukkaasta, mutta alkumittaustietoja palvelujen käytöstä ei saatu. Laurankodin alkumittauksissa oli viisi asiakasta ja loppumittaustiedot saatiin vain neljältä. Laurankodissa sairaanhoitajan luona käynnit olivat lisääntyneet kuin myös kipulääkityksen tarve. Voidaan päätellä, koska kokonaisotos oli pieni, että tämä muutos johtuu yhden asukkaan heikentyneestä kunnosta. Muissa palvelujen käytössä Laurankodissa ei ollut tapahtunut muutoksia. 5 PALVELUMUOTOILULLA TIETOA IKÄIHMISTEN KULTTUURIKOKEMUKSISTA JA – TARPEISTA

Tiina Kirvesniemi Luovien alojen palvelujen integroiminen ja muotoileminen osaksi vanhuspalvelujen palveluprosesseja edellyttää tietoa siitä, millaisesta kulttuurista tai luovasta toiminnasta ikäihmiset ovat kiinnostuneet, miten sitä heille oli hyvä tarjota sekä paljonko he olisivat palvelusta valmiita maksamaan. Tarvitaan siis tietoa mahdollisista palvelujen käyttäjistä, jolloin Living lab –menetelmä on käyttökelpoinen. Sillä tarkoitetaan toimintaa, jossa käyttäjä osallistuu ja osallistetaan palvelujen tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin osana heidän omaa arkeaan (Living lab ammattikorkeakoulussa 2012, 10). Toisaalta on myös kyse palvelumuotoilusta, jolla tarkoitetaan tiedon ja ymmärryksen tuottamisen prosessia asiakkaan tarpeista, unelmista ja toiveista. Käyttäjät tuottavat valitun menetelmän avulla tietoa, jota voidaan käyttää palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen, jolloin varmistetaan tuotteen tai 34


palvelujen käytettävyys. (Miettinen 2011.) Palvelut ovat ajassa tapahtuvia prosesseja, jotka koostuvat toimenpiteistä, joilla pyritään löytämään asiakkaan tarpeeseen ratkaisu. Korostetaan ymmärrystä siitä, miten asiakkaat kokevat palvelun ja miten he käyttävät sitä. Palvelumuotoilussa keskitytään usein palvelujärjestelmämallin vuorovaikutteiseen eli asiakkaalle Kuva: Essi Pitkänen näkyvään osaan (asiakasrajapinnassa). Palvelujen jäsennyksinä käytetään esim. palvelutuokiota tai palvelupolkua. Asiakkaan ja palveluntarjoajan välinen vuorovaikutus keskeisissä kohtaamisissa kuvataan palvelutuokiona, kun taas toisiaan seuraavat palvelutuokiot muodostavat palvelupolun, jonka muodostumiseen vaikuttavat sekä palveluntarjoajan asettama tuotantoprosessi, että asiakkaan omat valinnat. Palvelupolku- termi huomioi sen, että asiakkaat omat tarpeet, valinnat ja käyttäytymismalli ohjaava palvelun käyttöä palveluntarjoajan määrittelemän palveluprosessin ohella. (Koivisto 2011.) Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista – hankkeessa palvelumuotoilun tavoitteena oli saada tietoa pilottikohteiden ikäihmisten kulttuurimieltymyksistä ja – tarpeista sekä jalostaa tieto luovan alan tuotteistuksessa hyödynnettävään muotoon. Tässä luvussa/artikkelissa esitellään hankkeessa toteutetun palvelumuotoiluprosessin menetelmä, toteutus ja aineiston analysointi. 5.1 Kollaasimenetelmä aktivoi kertomaan kokemuksista ja toiveista Palvelumuotoilua voidaan tehdä lukuisilla eri menetelmillä. Tässä hankkeessa asiakastietoa ikäihmisten työpajoissa kerättiin kollaasimenetelmällä. Kollaasi tarkoittaa erilaisista kuvista tai materiaaleista koostuvaa teosta. Valmisteluvaiheessa oli kerätty mahdollisimman paljon kulttuuriin ja luovaan toimintaan liittyviä kuvia A3papereille tulostettuna. Kuvia on yhteensä muutamia kymmeniä, sillä pyrittiin kuvien määrän hallittavuuteen. Kulttuuria ja luovaa toimintaa kuvina edustivat muun muassa monenlaiset kädentaidot, ruokakulttuuri, taidenäyttelyt, kuvataide, Kollaasityöskentelyä kirjallisuus, musiikki, tanssi, teatteri ja elokuva. Kuvien valikoinnissa pyrittiin monipuolisuuteen, mutta tyhjentävästi ei tietenkään voitu kulttuurin ja luovan toiminnan kenttää esittää. Näiden lisäksi kuultiin myös ikäihmisten esittämiä muita aktiviteetteja, jotka kiinnostivat ja joita he olivat kokeilleet, kuten esimerkiksi liikuntaharrastukset ja puutarhanhoito.

35


5.1.2 Työpajan toteutus Palvelumuotoilutyöpajat aloitettiin kahvihetkellä, jonka jälkeen osallistujat esittelivät itsensä. Työpajojen toteutuksesta vastasivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hanketoimijat eri kokoonpanoissa. Heidän lisäkseen työpajoissa oli mukana pilottiryhmien vetäjinä toimineita opiskelijoita Kymenlaakson ja Saimaan ammattikorkeakouluista. Osassa työpajoista oli mukana hoitohenkilökuntaa. Tämän jälkeen esiteltiin lyhyesti hanke ja toiminta, mitä oltiin tultu tekemään ja miksi oltiin kiinnostuneita heidän kulttuurikokemuksistaan, kiinnostuksestaan ja tarpeistaan siihen liittyen. Seuraavaksi osallistujia pyydettiin kertomaan, missä kulttuuritapahtumassa he olivat viimeksi vierailleet tai mikä oli mieleenpainuvin kokemus. Ikäihmisten kertomat kulttuurikokemukset dokumentoitiin. Useassa työpajassa kertomukset ja työpajan kulku kokonaisuudessaan äänitettiin analysointia varten. Muisteluvaihe nostatti vilkasta keskustelua. Kollaasityöskentelyä varten kaikille ikäihmisille jaettiin pino A3-papereita, joihin oli koottu kuvia kulttuurista ja luovasta toiminnasta, blanco A3-paperi, sakset, liimapuikko ja kynä. Tehtäväksi annettiin valita itseä kiinnostavat kuvat, leikata ne irti ja liimata blancolle paperille. Kuvien lisäksi sai kirjoittaa lisäyksiä ja selvennyksiä, jos tarpeen. Jokainen osallistuja kokosi kollaasiin omat kiinnostuksen kohteensa, mutta omaishoidon ryhmissä työskentelyä väritti myös pariskunnan yhteiset ajatukset ja kokemukset. Työpajan vetäjät ja mukana olleet opiskelijat auttoivat ja motivoivat ikäihmisiä kollaasin kokoamisen aikana. Apua tarvittiin leikkaamisessa ja liimaamisessa. Kun pilottiryhmäläiset olivat saaneet kollaasin valmiiksi, he kertoivat miksi olivat valinneet kyseiset kuvat. Osin näihin kertomuksiin liittyi mielenkiintoisia tarinoita. Kollaasityöskentelyssä lopputuloksen lisäksi kiinnostavia olivat myös tarinat, joita kollaaseista kerrotaan. Ikäihmisten rikas elämänkokemus näkyi ja kuului. 5.2 Millaista tietoa ikäihmisten kulttuurikokemuksista ja – tarpeista saatiin? Palvelumuotoilumenetelmien ja – prosessien käytön perimmäinen tarkoitus on saada palvelutuottajalle tietoa asiakkaasta ja hänen tarpeistaan: millainen henkilö hän on, mistä hän on kiinnostunut ja miten hänet voisi saada kiinnostumaan palvelujen hankkimisesta. Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista – hankkeen tavoitteena auttaa luovan alan nuoria työllistymään yrittäjinä ikäihmisten palvelujen pariin. Palvelumuotoilutyöpajojen avulla koottu asiakastieto pilottikohteista tukee luovan toiminnan ja kulttuurin tuotteistamista sekä yritystoiminnan perustamista. Pilottiryhmien työpajoista saatiin asiakastietoa sekä rakentuneiden kollaasien että käytyjen keskustelujen kautta. Osallistujien mielenkiinnon kohteet tilastoitiin, jolloin saatiin yksinkertainen kuvaus siitä, mikä on heidän mielestään kiinnostavaa. Samoin kaikista työpajoista tehtiin tarkat muistiinpanot ryhmän toiminnasta. Kollaasit dokumentoitiin valokuvaamalla. Joissain ryhmissä myös valokuvattiin yleisesti työpajan toimintaa.

Kollaasiesimerkki Huhdasjärven pilottiryhmästä

36


Tämän data perusteella ryhdyttiin tarkastelemaan kulttuuripalvelujen kohderyhmänä ja persoonina.

sitä,

millaisia

pilottiryhmäläiset

olivat

5.2.1 Kohderyhmäkuvaukset Pilottikohteet olivat erityyppisiä vaihdellen kotona asuvista palvelujen piiriin kuulumattomista ikäihmisistä hoitolaitosten asukkaisiin. Näin myös ikäihmiset kulttuurintarjonnan kohderyhmänä ovat erilaisia ja erilaisissa tilanteissa. Kohderyhmäanalyysin tuloksena syntyi taulukko, jossa pilottikohteet on jaoteltu viiteen eri ryhmään. Jaottelun perusteena oli ikäihmisen arki, toimintakyky, kulttuurin kiinnostuksen kohteet ja motivaatio sekä kulttuuritoimintaan osallistumisen tai toteutuksen mahdollisuudet. Liiketaloudellisesta näkökulmasta kiinnostaa, kuka voisi olla kulttuuripalveluostaja: ikäihminen itse vai joku muu? Kouvolan varhaisten palvelujen pilottiryhmiä kuvataan nimellä ”Haaveita ja unelmia”. Ryhmäläisten arki, asuminen kotona sekä toiminta kodin ulkopuolella on aktiivista, itsenäistä ja omaehtoista. Yleisesti ottaen he ovat riippumattomia muista, mutta satunnaisesti voivat tarvita läheisten tai tuttavien apua tai tukea. Ulkoilu ja liikkuminen kohdin ulkopuolella toteutuvat oman kiinnostuksen ja aktiivisuuden mukaan. Toimintakyky on vielä hyvä, vaikka akuutti sairastuminen ja jokin vamma voivat aiheuttaa lyhytaikaista toimintakyvyn alenemista. Ryhmän kiinnostuksen kohteena olivat kuvataide, kädentaidot, sanataide ja kirjallisuus, musiikki, tanssi sekä teatteri- ja näyttämötaide. Ryhmäläiset haluavat mielekästä toimintaa sekä oppia ja kokeilla uusia asioita. Sosiaalinen vuorovaikutus ja osallisuuden kokeminen motivoivat tätä ryhmää. Kulttuuritoimintaa voi tämän ryhmän kanssa toteuttaa esimerkiksi ryhmätoimintana tai pienryhmätoimintana. Toiminnan kestolle ei ole erityistä rajoitteita. Ikäihminen voi ostaa kulttuuripalveluita itse tai ryhmän mukana. Myös omainen voi toimia ostajana. Eksoten kotihoidon asiakkaista koostuvaa ryhmää kuvataan nimellä ”Tarinoita ja tekemistä”. Heidän elämänsä ja arkensa keskittyy kotiin ja he ovat riippuvaisia päivittäisestä kunnan, yksityisen toimijan tai läheisten tarjoamasta hoidosta, tuesta ja avusta. Ulkoilu ja liikkuminen kodin ulkopuolella ovat sidoksissa henkilön toimintakykyyn, asuinympäristöön sekä läheisten tai muiden tarjoamaan apuun. Ryhmäläisten toimintakyky on alentunut sairauden tai vamman vuoksi. Tähän ryhmään kuuluu myös muistisairaita, omaishoidon asiakkaita ja sairaalasta kotiutuneita. Osallistumista kulttuuritoimintaan motivoivat sosiaalinen vuorovaikutus ja osallisuuden kokeminen ulkomaailmaan ja yhteiskuntaan, mielekäs toiminta sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Kulttuuria voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai ryhmässä lähipalveluna toteutettuna. Toiminnan kesto arvioidaan 45–90 minuuttia. Kulttuuripalvelujen ostajana voi olla kunta tai omainen. Omaishoidon pilottien osallistujia Imatralla ja Kouvolassa voi luonnehtia ryhmäksi, jolla on ”Ystäviä ja omaa aikaa”. Heidän elämänsä ja arkensa keskittyvät kotiin. Hoidettava on ympärivuorokauden riippuvainen omaishoitajan sekä kunnan tai yksityisen toimijan tarjoamasta hoidosta, tuesta ja avusta. Ulkoiluun ja liikkumiseen kodin ulkopuolella vaikuttaa hoidettavan toimintakyky, asuinympäristö sekä omaishoitajan, lähteisten ja muiden tarjoama apu. Omaishoitajan poistuminen kotoa vaatii etukäteissuunnittelua ja usein kodin ulkopuolista apua. Omaishoidettavan toimintakykyyn vaikuttavat esimerkiksi nopea sairastuminen tai vammautuminen tai hitaasti etenevä sairastuminen.

37


Tämän ryhmän kiinnostuksen kohteena ovat käden taidot, musiikki, sanataide ja kirjallisuus, vapaaaikaan liittyvät kotiasiat ja harrastukset, kuvataide sekä audiovisuaalinen taide. Kulttuuripalvelujen pariin heitä vetää osallisuuden kokeminen ryhmässä, sosiaalinen vuorovaikutus, mielekäs toiminta sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Toteutuksen muotona ovat mahdollisia ryhmäohjaus molemmille ryhmille ja 2-3 omaishoidettavaa per ohjaaja. Toiminnan kestoksi ehdotetaan 60–90 minuuttia. Omaishoidon pariskunnille kulttuuripalveluita voivat hankkia kunta, omaishoitaja tai omainen. Armilan kuntoutusosastojen ryhmiä kuvaillaan sanaparilla ”Aktivointia ja ajanvietettä”. Heidän arkensa kuntoutusjaksolla keskittyy hoitoympäristöön ja he ovat ympärivuorokauden riippuvaisia hoitohenkilökunnan hoidosta, tuesta ja avusta. Päivittäiset toiminnot rytmittyvät hoito-osaston rutiinien sekä henkilökohtaisen kuntoutussuunnitelman mukaan. Ulkoilu ja liikkuminen hoito-osaston ulkopuolella ovat sidoksissa asukkaan toimintakykyyn sekä henkilökunnan, läheisten tai vapaaehtoistoimijoiden tarjoamaan apuun. Toimintakykyä on laskenut sairaalahoitoa vaativa akuutti sairastuminen, vamma ja muistisairaudet. Kulttuuripalvelujen toteutus voidaan tehdä ryhmäohjauksena, mikäli asukkaan toimintakyky on hyvä. Toimintakyvyn ollessa keskitasoa tai heikko suositellaan pienryhmätoimintaa niin, että osallistujia on enintään kaksi ohjaajaa kohti. Kestoltaan toteutus voi olla 45–90 minuuttia. Kulttuuripalvelujen hankinnasta vastaavat kunta tai hoitolaitos. Koskenrinteen Heikkilän osaston ja Norska-Kodin sekä Palvelukeskussäätiön Kasarminportin, Laurin-, Lauran- ja Luukkaankotien asukkaita kulttuuripalvelujen kohderyhminä kuvaillaan sanoilla ”Virikkeitä ja vaihtelua”. Elämä ja arki keskittyvät omaan asuntoon tai huoneeseen sekä palvelukodin toimintaympäristöön. Asukkaat ovat osin riippuvaisia ympärivuorokautisesti palvelukodin hoitohenkilöstön hoidosta, tuesta ja avusta. Päivittäiset toiminnot rytmittyvät hoivaosaston rutiinien, kuten ruoka-aikojen mukaan. Ulkoilu ja liikkuminen hoito-osaston ulkopuolella ovat sidoksissa asukkaan toimintakykyyn sekä henkilökunnan, läheisten tai vapaaehtoistoimijoiden tarjoamaan apuun. Toimintakykyyn vaikuttavat muistisairaudet, aivohalvaus, masennusoireet, lonkkamurtumat, yksin asuminen sekä läheisiltä saatu avun määrä. Asukkaat ovat kiinnostuneita musiikista, kädentaidoista, teatteri- ja näyttämötaiteesta, sanataiteesta ja kirjallisuudesta, vapaa-aikaan liittyvistä kodin askareista ja harrastuksista sekä tanssista. Kulttuuripalveluihin osallistumisessa viehättää osallisuuden kokeminen ulkomaailman ja asuinyhteisön kanssa, mielekäs toiminta sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Tälle ryhmälle toteutusmuotona ryhmäohjaus on mahdollinen, mikäli asukkaan toimintakyky on hyvä. Mikäli toimintakyky on keskitasoa tai heikko, suositellaan pienryhmätoimintaa niin, että ohjaajaa kohti on enintään kaksi asukasta tai vaihtoehtoisesti yksilöohjausta. Toiminnan kesto voi olla 45–60 minuuttia. Kulttuuripalvelun hankkijana voi toimia hoitolaitos, kunta tai omainen.

5.2.2 Persoonakuvaukset Palvelumuotoiludatan analyysin tuloksena saatiin persoonakuvaukset, jotka tyypittivät ikäihmiset kulttuurinkuluttajina neljään kategoriaan (Liite 9). ”Aktiivinen suurkuluttaja” on avoin uusille asioille ja kokemuksille. Hän on spontaani ja itsevarma sekä elää hetkessä. Aktiivinen kulttuurin suurkuluttaja osallistuu kulttuuritapahtumiin lukuisia kertoja vuodessa sekä kotimaassa, että myös ulkomailla. Hän on ensi-iltojen ja avajaisten vakiovieras. Osallistuminen voi tapahtua yksin tai ystävän seurassa. Aktiivisen suurkuluttajan tunnuslause on ”Kaikkea on kerenny tähän ikään asti kokeilla”. 38


Toisena persoonatyyppinä nähdään ”Aktiivinen valikoiva”, joka suosii klassikkoteoksia ja –tekijöitä. Hän on ystävällinen ja huomaavainen. Aktiivinen valikoiva suunnittelee toimensa etukäteen ja osallistuu kulttuuritapahtumiin monta kertaa vuodessa. Hän osallistuu joko yksin tai yhdessä ystävien ja tuttavien kanssa koti- ja lähipaikkakuntien kulttuuritapahtumiin ja tutustuu ennen osallistumista arvosteluihin ja suosituksiin. Aktiivinen valikoivat toteaa: ”Kaikki ei käy kaikille, jokaiselle pitäis olla jotain mielekästä”. ”Passiiviselle yksipuoliselle” kulttuurinkuluttajalle tärkeitä ovat perinteiset ja tutut aiheet. Häntä voidaan kuvailla vaatimattomana ja epäitsekkäänä. Hän elää päivän kerrallaan. Passiivinen yksipuolinen osallistuu kulttuuritapahtumiin muutaman kerran vuodessa lähinnä kotipaikkakunnalla. Läheinen suhde kulttuurintekijään tai esiintyjään motivoi osallistumaan yhdessä läheisten tai tuttavien kanssa. ”Onks mökillä käyminen kulttuuria?”, kysyy passiivinen yksipuolinen kulttuurinkuluttaja. ”Passiivinen” kulttuurinkuluttaja kokee, että häntä kiinnostavat kulttuuriaiheet puuttuvat. Häntä voisi kuvailla käytännölliseksi ja kekseliääksi. Hänelle on tarkka päivärytmi ja rutiinit. Passiivinen kulttuurinkuluttaja osallistuu satunnaisesti tapahtumaa paikan päällä tai seuraa sitä TV:n kautta. Liputus-, juhla- ja merkkipäiviin liittyvät tapahtumat ovat tärkeitä. Passiivinen osallistuu tapahtumiin usein yksin. Hän epäilee, että ”Jos kulttuuri pyöris meikäläisen varassa, niin sitä ei olis ollenkaan”.

5.3 Pohdintaa Kollaasimenetelmä oli yleisesti arvioiden hyvä palvelumuotoilun väline kulttuurimuistojen ja – mieltymysten esilletuomiseen. Kollaasin pohjaksi löydetyt kuvat vastasivat melko tarkasti osallistujien kokemuksia ja toiveita. Kuvien lisäksi kollaaseihin kirjoitettiin joitakin työpajoissa esille nousseita aiheita tai asioita. Menetelmän toteutusta jouduttiin soveltamaan esimerkiksi kuvien leikkaamisen suhteen. Saksien käyttö oli joissakin työpajoissa hankalaa, jolloin työpajan vetäjät, mukana olleet opiskelijat tai hoitohenkilöstö auttoivat tarvittaessa. Kuvakollaasin lisäksi tärkeää asiakastietoa saatiin jututtamalla ikäihmisiä. Saksien käytön lisäksi kuvien määrä asetti haasteita. Hyväkuntoisten ikäihmisen ryhmässä kuvien määrä oli sopiva, kun taas heikkokuntoisten ryhmissä niitä oli ehkä hieman liikaa sillä vaikutteiden määrä nousi liian suureksi. Palvelumuotoilutyöpajojen onnistumiseen vaikuttavat ikäihmisten jaksaminen. Työpajan ajankohta päivän aikana pitäisi olla sellainen, että osallistujat ovat virkeimmillään. Tämä ei aina toteutunut, vaan työpaja saatettiin toteuttaa päiväruokailun jälkeen, joka oli useassa hoitolaitoksessa päivälevon aikaa. Näin osallistujat eivät aina olleet virkeimmillään. Osallistujien toimintakykyyn liittyy useita seikkoja, joita vaikuttavat myös työpajan osallistumiseen. Toteutuksen kesto ja intensiteetti vaihtelee yksilöllisesti. Muistisairaus vaikuttaa kulloisessakin hetkessä orientoitumiseen, eikä osallistuja kykene itse analysoimaan omaa menneisyyttään tai tulevaisuuden toiveitaan. Muistisairauteen saattaa liittyä oma-aloitteisuuden heikkenemistä, mikä haastaa työpajan vetäjät aktiivisempaan rooliin kulttuurikokemusten ja –toiveiden selvittämisessä. Fyysiset rajoitteet vaikuttavat myös, kuten aiemmin saksien käytön hankaluudesta todettiin. Niin ikään kuulo- ja näköongelmat vaikuttivat työpajan sujumiseen. Tunteet saattavat nousta pintaan herkästi, kun muistellaan elettyä elämää ja kokemuksia. Työpajan vetäjillä oli tärkeä rooli pitää ikäihmisten motivaatiota yllä kollaasityöskentelyn ajan. Suurimmaksi osaksi työskentely sujui hyvin ja asiakasymmärrystä kertyi. Osallistujista pienen osan motivaatio kollaasin tekemiseen oli huono. Osalla tunteet nousivat voimakkaasti pintaan, jolloin oli tarpeen yrittää viedä osallistujan ajatuksia neutraalimpaan suuntaan. 39


Ikäihmisten työpajoista saatavan asiakastiedon tarkoituksena on auttaa nuoria luovan alan toimijoita rakentamaan omaa palvelutarjontaansa. Olisi ollut ensiarvoisen tärkeää, että luovan alan nuoret olisivat olleet mukana työpajoissa näkemässä ja kuulemassa potentiaalisten asiakkaiden tarpeita. Heitä ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin tavoitettu ja saatu osallistumaan ikäihmisten palvelumuotoilutyöpajoihin, mitä on pidettävä näiden palvelumuotoilutyöpajojen heikkoutena.

6 NUORTEN TYÖPAJOISSA KEHITETTIIN OSAAMISTA

Tiina Kirvesniemi Hankkeen yhtenä tavoitteena oli edistää nuorten luovien alojen ammattilaisten työllisyyttä tuomalla ja muotoilemalla soveltavaa taidetta osaksi vanhuspalvelujen palveluprosesseja. Hankkeessa pyrittiin opastamaan nuoria taitelijoita oman osaamisensa tunnistamiseen ja valmentamaan heitä verkostomaiseen toteutukseen. Osaamisen ydin luovilla aloilla liittyy vahvasti alan substanssiin. Esimerkiksi kuvataiteilijan substanssi liittyy kuvan tekemisen taitoihin tai tanssitaiteilijan tanssiin liittyviin elementteihin, eli työn sisältöön liittyvään eritysammattitaitoon, jota voidaan kutsua myös käsityötaidoksi (Houni & Ansio 2014, 378). Osaamisen lisäksi voidaan puhua myös ammatillisesta identiteetistä, joihin luovalla alalla liitetään muun muassa persoonan luovuus, taiteellisuus, innovatiivisuus ja taitavuus. Ammatillisen identiteetin peruspilarina nähdään luovuus, joka ilmenee myös kokonaisvaltaisena ajattelu- ja toimintatapana luovan alan ammateissa. Identiteetti kehittyy myös tiettyjen arvojen ja asenteiden, kuten taiteen itseisarvon, ekologisuuden, produktien funktionalisuuden ja yhteiskuntavastuullisuuden omaksumisen kautta. Taiteen itseisarvo on erottamaton osa luovan alan osaajan minäkäsitystä ja ammatti-identiteettiä. Riippumattomuus, omaperäisyys, riskinottokyky, energisyys, kyky toimia intuition pohjalta ja kyky toimia epävarmoissa olosuhteissa ovat myös luovan alan ammattilaisen perusominaisuuksia (Hägg 2011, 81–82, 85.)

Kuva: Essi Pitkänen

40


Ikäihmiset ja heille suunnatut palvelut ovat potentiaalisia työllistymisen paikkoja taiteilijoille. Tässä hankkeessa työllistymistä tarkastellaan ja tuetaan monenlaisen yrittäjyyden tai yrittäjämäisen toiminnan näkökulmasta, jolloin on tarpeen pohtia, millaista osaamista tarvitaan työorientaation muutoksessa jo olemassa olevan osaamisen lisäksi. Osaamisen laajentamisen lisäksi puhutaan myös oman osaamisen tunnistamisesta, sillä formaalin luovan alan koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi nuorella voi olla muulla tavoin hankittua ja hyödynnettävää tietoa. Yrittäjyyteen liittyvän osaamisen lisäksi tarvitaan ikääntymiseen kuuluvien ilmiöiden moninaista tietämystä ja hallintaa. Toisaalta luovan nuoren on tiedettävä ikäihmisten palvelujen prosessit erityisesti kulttuurin hankinnan kannalta ja toisaalta on tarpeen saada käsitys siitä, millaisia ikäihmisten kulttuuripalvelujen tarpeet ovat ja mitä erityispiirteitä ikäihmisten kanssa toimiessa pitää ottaa huomioon. Osin tätä tietoa nuorille saatiin hankkeessa pilottikohteissa toteutetuissa ikäihmisten palvelumuotoilutyöpajoissa.

6.1 Nuorten työpajat Kohderyhmään kuuluvia eli alle 30-vuotiaita luovalta alalta valmistuneita nuoria tavoiteltiin yhteistyössä TE-toimiston kanssa sekä hanketoimijoiden omien verkostojen avulla. Toteutuksena oli nuorille suunnatut työpajat vuorotellen Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Näin pyrittiin siihen, että nuorilla olisi mahdollisuus osallistua ainakin joka toinen kerta lähialueen työpajaan. Myös yhteiskuljetuksia järjesteltiin, jotta matkustaminen toiseen maakuntaan olisi mahdollistunut. Iltapäivän kestäviä työpajoja toteutettiin syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana kuusi kertaa. Taulukkoon 1 on koottu hankkeen työpajojen ajankohdat, toteutuspaikkakunnat, teemat ja kouluttaja. TAULUKKO 5. Nuorten työpajat Päivämäärä

Paikka

Työpajan teema

Kouluttajat, asiantuntijat, sparraajat

3.11.2015

Lappeenranta

Hanke-esittely ja tutustuminen.

Satu Peltola & Anne-Maria

Lähtötilanne ja työpajojen tavoitteet.

Kuokkanen (Kyamk)

Oman liikeidean kehittäminen 24.11.2015

Kouvola

Minä yrittäjänä -tietoisku. Oman

Kulttuurintuottaja Satu Liikkanen

liikeidean kehittäminen jatkuu.

(Satumatkat kulttuuripalvelut) ja yritysneuvoja Timo Lehmusmetsä (Kinno oy), Satu Peltola & Sanna Haapanen (Kyamk).

23.2.2016

Kouvola

Ikääntymisen haasteet ja niiden

Marko Raitanen, Satu Peltola, Sanna

vaikutukset toimintaan (erityisesti

Haapanen & Sini Taimela (Kyamk).

palvelujen suunnittelu huomioiden). Palvelumuotoilutyöpajojen tulokset. 8.3.2016 31.3.2016

Lappeenranta Kouvola

Palveluideoiden edelleen kehittely ja

Sanna Haapanen & Sini Taimela

sparraaminen.

(Kyamk)

Myynti, markkinointi ja kannattavuus.

Tarja Muikku (Saimia) & Sini Taimela (Kyamk)

41


21.4.2016

Lappeenranta

Palvelukonseptin kehittäminen.

Kai Hämäläinen (Tmi Kai

Palvelun hinnanmuodostus.

Hämäläinen Design), Tarja Muikku (Saimia), Sini Taimela & Sanna Haapanen (Kyamk)

Ensimmäisessä työpajassa Lappeenrannan Kehruuhuoneella aloiteltiin palveluidean ideoiminen ja työstäminen. Asiantuntijapuheen piti kuvataiteilija omasta monipuolisesta työurastaan. Työpaja oli suunniteltu yksilöllisen työskentelyn lisäksi toiminnalliseksi ja yhteisölliseksi. Palveluideoita suunniteltiin ja työstettiin yksilötyönä business canvas -menetelmällä, jolla saadaan kokonaiskuva kehitettävien palvelujen käyttäjistä, mitä heille luvataan, millaiset resurssit ovat käytettävissä, millaisia yhteistyöverkostoja voidaan hyödyntää ja niin edelleen. Business canvas jäi osin täyttämättä, mikä on tavallista liiketoiminnan suunnittelun alkuvaiheessa, sillä on paljon osa-alueita, joita ei ole vielä suunniteltu, haettu tietoa tai joista ei olla edes tietoisia. Suurimmalla osalla näytti olevan jo käsitys omasta tuotteesta tai palvelusta, mutta lisätyöstämistä ja sparraamista tarvitaan. Innostavina työkaluina käytettiin myös Lego-palikoita, joiden avulla konkretisoitiin ajatus omasta palvelutuotteesta ja esiteltiin idea muille. Työpajan päätteeksi ryhmätyönä pohdittiin sitä, millainen kulttuuripalvelujen web-sovelluksen tulisi olla. Lopuksi osallistujille annettiin kotitehtävä, jossa heidän piti kuvailla omaa palveluaan, sen merkitystä itselle, merkitystä muille, vaikutusta muille, palvelujen kohderyhmänä ikäihmisiä sekä suunnitelmia ja tavoitteita.

Kuva Nuorten työpaja 3.11.2015 Lappeenrannassa.

Toinen työpaja toteutettiin Kouvolassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kasarminmäen kampuksella. Kulttuurinpalveluja tarjoava yrittäjä kertoi, miten hänen kiinnostuksensa ikäihmisiin kohderyhmänä oli saanut alkunsa ja millaisia haasteita hän yrittäjyysuransa aikana oli kohdannut. Hän 42


painotti asiakaslähtöisen suunnittelun ja jatkuvan suunnittelun tärkeyttä. Yritystoiminnan kehittymisessä oli ollut mukana lukuisia yhteistyökumppaneita. Yritysneuvoja kertoi elinkeinoyhtiön tarjoamasta tuesta yritystoiminnan perustamisen alkuvaiheessa. Sparraus koettiin hyvänä menetelmänä. Toivottiin muun muassa palvelumuotoilutyökaluja oman palvelun kehittämisen avuksi, nopeita ideointija kehitysmenetelmiä sekä tietoa hinnoittelusta. Kolmanteen työpajaan kokoonnuttiin niin ikään Kasarminmäen kampukselle. Työpajassa vanhustyön lehtori tarjosi syventävää asiakasymmärrystä ikäihmisten elämästä ja toiminnasta. Toimintakykyä voitiin konkreettisesti itse kokeilla ikäpuvun ja ikäihmisten näköongelmia simuloivien silmälasien avulla. Näin saatiin arvokas kokemus oman palvelun suunnittelun tueksi. Asiakasymmärrys ikäihmisten kulttuurikokemuksista ja -toiveista lisääntyi syksyn pilottikohteissa toteutettujen palvelumuotoilutyöpajojen tulosten myötä. Neljännellä kerralla nuorten työpaja toteutettiin Lappeenrannassa. Palveluideoiden kehittelyä ja sparrausta jatkettiin niin, että Saimaan ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat kuuntelivat ja arvioivat palveluideoita. Lisäksi osallistujat kuvasivat omia kokemuksiaan ikäihmisten kanssa työskentelystä Lego-rakentelun keinoin. Sosiaalialan opiskelijoiden kokemuksissa kuvastui toisaalta torjunta ja toisaalta luottamus. Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan aikaa ja ”saattaen vaihdetta”-taktiikkaa. Opiskelijoiden toteuttamalla kulttuuritoiminnalla oli kuitenkin vaikutusta ikäihmisiin muun muassa yleisen positiivisuuden lisääntyessä. Sosionomiopiskelijoiden kokemukset olivat arvokasta tietoa ikäihmisille suunniteltaviin palveluihin muun muassa yhteistyön ja markkinoinnin näkökulmista. Seuraavassa työpajassa Kasarminmäellä keskityttiin myyntiin, markkinointiin ja kannattavuuteen. Liiketalouden, verotuksen ja yrittäjyyden lehtorit alustivat muun muassa yritystoiminnan verotuksen, yritysmuodon ja kannattavuuden teemoista sekä myynnin ja markkinoinnin perusasioista. Työpajassa toteutettiin parityöskentelynä myyntiharjoitus ja todettiin, että asiakkaan tarpeen huomaaminen tai synnyttäminen ei ole aina helppoa. Lopuksi työskenneltiin korttien parissa. Tehtävänä oli rakentaa mood board eli omia tuntemuksia, kokemuksia ja ajatuksia kuvaava kollaasi itsestään. Mood board on varteen otettava menetelmä oman palvelukonseptin kuvaamiseen. Viimeinen työpaja toteutettiin Lappeenrannassa. Palvelumuotoilija sparrasi osallistujia palvelupolun rakentamisessa asiakkaan näkökulmasta.

6.2 Pohdintaa Näiden kuuden työpajan tavoitteena olivat luovan alan nuorten oman osaamisen tunnistaminen ja osaamisen lisääminen muun muassa verkostomaisen työskentelyn taitamiseen niin että he rohkaistuisivat edetä luovan työn urallaan yrittäjämäiseen suuntaan. Miten työpajat palvelivat osaamisen kehittämistä? Koko työpajaprosessin kantavana ajatuksena oli jo olemassa olevan tai prosessin aikana syntyvän liike- tai palveluidean kehittäminen ja sparraaminen. Tämän lisäksi työpajojen sisällöt käsittelivät kohderyhmän eli ikäihmisten erityispiirteitä ja – tarpeita sekä yritystoiminnan substanssia. Palvelumuotoilun ja asiakasymmärryksen näkökulmaa tuotiin myös vahvasti esille. Houni & Ansio (2014, 380) esittävät, että kaikille taiteilijoille tärkeimpiä tietoja ja taitoja ovat kyky arvioida omaa työtä, muutoksen ja epävarmuuden sietokyky sekä kyky kurinalaiseen työskentelyyn. Taitelijan tai luovan alan osaajan työ edellyttää aiempaa enemmän ja monipuolisempia tietoja ja taitoja, kuin miltä 43


perinteinen käsitys taiteilijan työstä on ollut. Oman työn arvioinnin osaamista edistivät työpajoissa palveluidean toteutettavuuden pohtiminen ja palautteen vastaanottaminen muilta työpajalaisilta. Saadun palautteen pohjalta ideaa saattoi työstää eteenpäin mahdollisimman pitkälle. Osallistuminen työpajaan sisälsi oletuksen nuoren halusta ja pyrkimyksestä muutokseen sekä valmistautumisesta epävarmuuteen. Työmarkkinatilanteen epävarmuus on omaksuttu erityisesti luovuutta ja itsenäisyyttä vaativassa työssä osaksi työn tekemisen tapaa. Luovassa työssä epävarmuutta osin siedetään ja olosuhteisiin tyydytään erityisesti silloin, kun työn prekaarisuus mieltyy omaksi valinnaksi ja ammattivalinnalliseksi kysymykseksi. (Åkerblad 2013, 177.) Työskentelyn kurinalaisuus on tärkeää sekä luovan alan osaajalle, että yrittäjälle. Kurinalaiseen työskentelyyn ohjattiin työpajassa muun muassa Business Canvas- menetelmän avulla, sillä se kuvailee liikeidean työstämiseen liittyvät ulottuvuudet laajalti. Kurinalaisuutta tarvitaan, että ottaa nämä kaikki ulottuvuudet tulee otettua huomioon liikeidean suunnittelussa ja toiminnan valmistelussa. Näiltä osin työpajat toivat osallistujilleen lisäarvoa yrittäjyyteen ja vanhuspalveluissa toimimiseen. Taiteilijoilla ja yrittäjillä nähdään olevan myös paljon yhteistä, kuten esimerkiksi halu olla oman itsensä herra ja vapaus toteuttaa itseään. Yhdistävänä tekijänä nähdään myös riippumattomuus muista sekä kenties pyrkimys tehdä elämässään jotain ainutlaatuista, jotain mitä kukaan muu ei tee. Kumpikaan ei laske työtunteja tai pidä lomaa. Riippumattomuuden lisäksi erilaiset yhteistyöverkostot ovat elintärkeitä sekä taiteilijalle että yrittäjälle. Riippumattomuudella ei siis viitata omalakiseen vakuumissa toimimiseen, vaan pikemminkin aktiiviseen toimijan rooliin suhteessa erilaisiin verkostoihin. Haasteena työpajoja suunniteltaessa ja toteutettaessa pidettiin sitä, että nuoria luovan alan toimijoita ei tavoitettu riittävästi. Kontaktien määrä jäi TE-toimiston kautta pieneksi. Hanketoimijoiden omien verkostojen kautta tavoitettiin nuoria, mutta osin vasta työpajaprosessin jo alettua. Luovan alan ongelmaksi on havaittu toimeentulon pätkittäisyys ja epävarmuus, jolloin alaa on mahdollista kuvata prekarisoituneeksi. Prekarisaatiolla viitataan tässä epätyypillisiin työsuhteisiin ja heikkojen työehtojen töihin, kun taas prekariaatilla tarkoitetaan henkilöitä, joiden tulonhankkimiseen liittyvät toiminnot ovat luonteeltaan epävarmoja ja heikosti ennakoitavissa (Kontula & Jakonen 2008, 46–47). On todennäköistä, että monet kaakkoissuomalaiset luovilta aloilta valmistuneet nuoret, jotka eivät ole työllistyneet omalle alalleen, hankkivat elantonsa tämän tyyppisissä tehtävissä. Usein elanto luovalla alalla muodostuu erilaisista ja eripituisista hankkeista, projekteista, tilaustöistä, apurahakausista ja niin edelleen. Näiden lisäksi toimeentuloa hankitaan toisen alan töistä, jolloin aikaa luovaan työhön jää vähän. Nuorten työpajojen toteutus perustui jossain määrin prosessimaiseen osaamisen kasvattamiseen oman palvelu- ja liikeidean kehittelyn ollessa prosessin ydinteema. Prosessimaisuus ei kuitenkaan toteutunut niin kuin ajateltiin siksi, että osallistujia ei onnistuttu tavoittamaan heti alusta mukaan ja osallistuminen ei ollut säännöllistä. Voidaan sanoa, että työpajoihin osallistui pieni ydinryhmä nuoria ja osa silloin tällöin mukana olevia. Työpajojen sisältöä ja toteutusta muokattiin osallistujien toiveiden mukaan, joten palvelumuotoilullinen ideologia oli läsnä. Luovan alan yrittäjä ei voi menestyksellisesti hoitaa liiketoimintaansa ilman järkevää ja tarkoituksenmukaista verkostoitumista muiden toimijoiden kanssa. Työpajat vahvistivat verkostomaisuuden edistämistä muun muassa siten, että toteutus oli vuorotellen Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Näin tutustuttiin luovan alan toimijoihin molemmissa maakunnissa ja jatkoa silmällä 44


pitäen luotiin verkostoja. Niin ikään työpajoissa toteutui eri hankkeiden välinen verkostoituminen siten, että avattiin myös muiden (luovan alan) yrittäjyyshankkeissa mukana oleville nuorille mahdollisuus osallistua niihin. Toivottavasti nämä luodut verkostot auttavat jatkossa nuorten yritystoiminnan kehittymisessä.

7 TYÖPAJATOIMINNAN ARVIOINTIA

Birgitta Lehto, Tiina Kirvesniemi 7.1 Ryhmän vetäjinä toimineiden taiteilijoiden ja opiskelijoiden kokemuksia Pilottiryhmien vetäminen koettiin pääasiallisesti hyvänä. Haasteena tuotiin esiin toimintaan liittyvän tiedotuksen ja tiedonkulun häiriöt. Ohjelmanmuutokset aiheuttivat päänvaivaa. Pilottiryhmien toimintaa oli suunnittelemassa ja järjestämässä useampi taho, joten tieto kaikesta ei aina mennyt opiskelijoille asti. Toinen haasteelliseksi koettu seikka, oli se, että ei tiedetty etukäteen koko syksyn tai kevään ohjelmaa. Opiskelijat toivat esiin sen, että ryhmän osallistujat kaipasivat varmempaa tietoa tulevasta ohjelmasta ja he itsekin osin toivoivat aiemmin vahvistusta toiminnan sisältöihin. Tavoitteena oli saada ryhmiin luovan alan ammattilaisia osallistavaa toimintaan toteuttamaan, mutta kaikkiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmäkerralle tavoitetta ei saavutettu. Opiskelijoiden omaa osaamista haluttiin myös hyödyntää niinä kertoina, kun taiteen ammattilaista ei ollut saatavilla. Oli siis ymmärrettävää, jos opiskelijat kokivat avoimet ohjelmat ja aikataulut haasteena, sillä mahdollinen oman osuuden suunnittelu ja toteutus olisi ollut tarpeen tietää hyvissä ajoin. Haasteista ja alun epävarmuudesta huolimatta opiskelijat sitoutuivat ja ottivat vastuuta kiitettävästi pilottiryhmien vetämiseen. Hyvänä asiana koettiin uudet kokemukset ryhmään osallistumisesta. Myös omien luovien taitojen ja osaamisen käyttö koettiin positiivisena. Asiakkaiden innostuminen luovaan toimintaan ja kulttuuriin koettiin hienona asiana. Yleisesti ottaen on nähtävä positiivisena asiana opiskelijoiden tutustuminen hyvinvoinnin ylläpitämisen ja parantamisen mahdollisuuksiin myös taiteen, kulttuurin ja luovan toiminnan avulla. Tämä ulottuvuus jää usein muiden hyvinvoinnin näkökulmien varjoon. Positiivisena seikkana voidaan nähdä myös kokemukset ryhmän vetämisestä ja ohjauksesta. Ryhmäläiset antoivat opiskelijoille kannustavaa palautetta.

7.2 Ryhmätoiminnoissa mukana olleiden ikäihmisten kokemuksia Työpajojen pitäjät keräsivät joka kerralta palautteen toiminnastaan hymynaama- palautteella. Heidän saamansa palaute oli pääsääntöisesti myönteistä. Hankkeen lopussa osallistujat antoivat palautetta kokemuksistaan siitä, miten toiminnalliset taidetyöpajat olivat vaikuttaneet heidän hyvinvointiinsa. Lisäksi palautetta pyydettiin kuudelta palvelun tarjoajalta. Ryhmä koettiin sosiaalisena tapahtumana, jossa muiden vertaisten kohtaaminen oli jopa ohjelmaa tärkeämpää. Sosiaalinen ulottuvuuden merkitys oli vahva niissä ryhmissä, jotka oli koottu aiemmin toimineista liikuntaryhmien osallistujista. Osallistujat olivat tällöin jo entuudestaan tuttuja ja tilaisuuteen oli helppo tulla. Toinen tekijä, joka vaikutti sosiaalista näkökulmaa tukevasti, oli pienen kylän 45


yhteisöllinen toimintaperinne esimerkiksi Huhdasjärven kylätalolla. Muisti ry:n tiloissa toiminut pilottiryhmä koottiin lehti-ilmoituksella. Sen toiminnan onnistumiseen vaikuttivat myös sosiaaliset suhteet. Ryhmään tultiin siksi, että siellä oli ”hyviä tyyppejä”, joilla oli ”hyvät jutut”. Toiminnan sisällön suunnittelussa otettiin ryhmäläisten toiveita huomioon, joten mielekäs luova toiminta ja kulttuuri pitivät yllä mielenkiintoa ja sitouttivat ryhmäläisiä mukaan. Osallistujilta kysyttiin loppumittausten yhteydessä monipuolisesti työpajojen (Liite 3a) toiminnasta (mikä toiminnassa oli hyvää; minkä olisi toivonut olevan toisin; osallistuiko uudelleen ja miksi; kokiko hyvinvointinsa lisääntyneen; huomasiko toimintakyvyssään muutoksia). Vastauksissa painottuivat sosiaaliset elementit sekä henkinen hyvinvointi. Parhaana antina pidettiin yhteisten tuttavien näkemistä, uusiin ihmisiin tutustumista, mukavaa yhdessäoloa ja vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä. Ryhmätoiminta koettiin selvästi mielekkääksi vaihtoehdoksi ja yhden osallistujan mielestä yhteisöllisyys oli parasta. Taidetoiminnan osalta uusien kädentaitojen oppiminen ja vanhoissa harjaantuminen, piirtäminen, tarinat ja jutustelu sekä omien ja muiden töiden näkeminen ja tekeminen olivat mielekkäitä. Myös alun toimintaan virittävästä jumppatuokiosta pidettiin. Osallistujat kertoivat saaneensa ryhmän toiminnasta vaihtelua arkeen. Yksi osallistuja kertoi tunteneensa myös tekemisen iloa toimintojen aikana. Moni osallistuja koki mielialansa kohentuneen ja yksi osallistuja kertoi keskittymiskykynsä parantuneen.

Kuva: Päivi Eronen

Fyysisen toimintakyvyn vaikutuksia raportoitiin palautteessa vähemmän, mutta yhdellä vastaajalla ryhmätoiminta oli reipastanut toimintaa myös kotona, eli kotona 2,5 vuotta odottanut projekti oli vihdoin saatu alulle. Yksi osallistuja koki liikkumiskykynsä parantuneen. Kolme osallistujaa antoi palautetta ryhmätoiminnan vaikutuksesta parisuhteeseen. Kahden kohdalla puoliso oli alkanut 46


aktivoitua ja lähti mielellään tapaamisiin, vaikka muuten olikin heikosti motivoitunut kodin ulkopuoliseen toimintaan. Taiteilijat ja opiskelija-avustajat (Liite 4a, 4b) saivat kiitosta avuliaisuudestaan ja innostavuudestaan. Tapaamisten sisältö koettiin monipuoliseksi, musiikkia toivottiin joko tapaamisen sisällöksi tai taustalle toiminnan ajaksi. Tiedotusta toivottiin parannettavan ja myös ennakkotiedot tapaamisten sisällöistä olisivat olleet mieleisiä. Yhdessä vastauksessa toivottiin joulukorttien tekemistä sekä yhteiskuljetuksen järjestämistä. Eksoten kotihoidon asiakkaat pitivät opiskelijoiden käyntejä hyvinä. Niitä toivottiin lisää ja kotiin tulevat kontaktit lisäsivät ikäihmisten sosiaalista vireyttä ja elämäniloa. Joillakin jopa sairaalakäynnit olivat vähentyneet sekä masennuksen oireet hävinneet, kun oli seuraa ja muuta ajateltavaa. Joillakin toimintakyky oli parantunut niin, että kykeni käymään omatoimisesti kaupassa. Oli myös niitä, jotka kokivat toimintakykynsä huonontuneen, kun samalla näkökyky oli heikentynyt ja säryt lisääntyneet eripuolilla kehoa. Ikäihmiset tunsivat haikeutta, kun opiskelijoiden käynnit loppuivat. Aivojumppa ja erilaiset toiminnalliset menetelmät koettiin niin ikään hyvinä. Mahdollisuus jutella jonkun kanssa koettiin piristävänä. Toiminnalle toivottiin jatkoa. Kotkassa hoivakoti Heikkilässä järjestetyt taidetuokiot koettiin piristävinä ja asioita oli mukava tehdä yhdessä. Ohjaus tilanteissa koettiin laadukkaana. Enemmistö asukkaista, jotka osallistuivat toimintaan, olivat halukkaita osallistumaan jatkossakin, mikäli toimintaa järjestetään. Yhteislaulu koettiin piristävänä. Pääsääntöisesti Heikkilän asukkaat eivät kokeneet, että heidän toimintakykynsä olisi parantunut tämän pilotin aikana. Ummeljoen ryhmässä oltiin tyytyväisiä toimintaan ja kuten Imatran ryhmässä, painottuivat sosiaaliset suhteet ja henkinen hyvinvointi. Fyysisen toimintakyvyn kohenemista ei kukaan osallistuneista asiakkaista tunnistanut. Vertaisten kanssa tapaaminen ja keskustelut kaikenlaisista asioista koettiin mielenkiintoisina ja mieltä virkistävinä. Jotkut heistä ajattelivat tapaamisia vielä kotonaankin myönteisesti. Eräs osallistuneista kuvasi kokemustaan sanoin: ”Vierivä kivi ei sammaloidu.” Ohjaajat saivat kiitosta ja toimintaa toivottiin lisää. Tapaamisten toteutukseen kaivattiin suunnitelmallisuutta. Kouvolassa Huhdasjärven ryhmässä tapaamiset koettiin houkuttelevina. Toiminta oli monipuolista ja tanssi sai eniten ääniä, koska se koettiin tehokkaana liikuntamuotona. Tuntui hyvältä, että toiminta ”tuli lähelle” kun välimatkat olivat pitkiä. Uusien asioiden kokeilumahdollisuus ja palvelumuotoilutyöpajat toivat osallistuneille uudenlaista tekemistä arkeen. Samalla oli mahdollisuus keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ”kavereiden” kanssa. Monet osallistuneista ystävystyivät keskenään- ikään kuin sivutuotteena. Osallistujilta kysyttiin myös sitä, mikä olisi voinut olla toisin. Ikääntymisen mukanaan tuomat tunteet ja haasteet askarruttivat. Niistä olisi haluttu puhua sekä jakaa ajatuksia toiminnan kautta. Ryhmä tuli tärkeämmäksi, kuin tapahtuman sisältö. Osallistuminen toi mukanaan poikkeamaa arkirutiineihin ja toimintaa toivottiin tulevaisuudessa lisää. Mittausten tekeminen sai myös kiitosta. Fyysisen toimintakyvyn muutoksia ei juurikaan tuotu esille. Vaikutukset koettiin yleisesti enemmän mielialaa nostavaksi. Joillakin vastanneilla oli käsitys oman fyysisen toimintakyvyn heikkenemisestä, taustalla oli pitkäaikainen sairaus, joka vaikutti tilanteeseen. 47


Kouvolassa Muisti ry:n ryhmässä osallistujat antoivat palautetta, että ryhmään kuuluminen ja toisten tapaaminen olivat tärkeitä. Tapaamiset toivat sisältöjä elämään. Vaikka toiminta ei aina ollut kovin suunniteltua, niin ihmisten erilaisuus ja ikäero toivat mukavaa sisältöä jo sinällään toimintaan. Nuorempien ja vanhempien ajattelun erilaisuus koettiin rikkautena. Oli mukava lähteä kotoa pois ja käyttää mahdollisuus oppia uusia asioita ja tavata mukavia ihmisiä. Se, mikä olisi voinut olla toisin, jakoi mielipiteitä. Toivottiin pysyvää ryhmää, jossa olisi voinut paremmin tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisuus laajentaa elämänpiiriä toiminnan kautta. Hyvinvoinnin lisääntymiseen vaikuttivat vaihtelu elämänsisältöihin ja ajatuksiin. Toiminta vei ajatukset muualle ja toi piristystä elämään. Luova toiminta toi kaipuun kesäteatteriin. Taide oli myös joillekin selviytymiskeino, se toi osallistujalle katarsista. Ryhmään osallistuneet kokivat luovan toiminnan ”omana juttuna” ja sen avulla sai jotakin näkyvää aikaiseksi. Osallistujat eivät tuoneet esille fyysisen toimintakyvyn muutoksia. 7.4 Ikäihmisten palvelujen tarjoajien palautteita Palautetta kysyttiin palvelun tarjoajilta (Liite 3b) Etelä-Karjalassa Eksotelta ja Palvelukeskussäätiön Kasarminportilta. Kymenlaaksossa palautetta kysyttiin Kouvolan varhaisen tuen palveluilta, Koskenrinteen palvelukodeilta sekä Kouvolan omaishoidolta. Palveluntarjoajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan ja toiveitaan hankkeen toiminnasta. Kaikki pitivät tärkeänä sitä, että ikäihmiset saivat uusia kokemuksia ja uutta sisältöä elämäänsä kulttuurin ja erilaisten taide-elämysten kautta. Ikäihmiset saivat mahdollisuuden käyttää aiemmin opittuja, mutta useita vuosia piilossa olleita taitoja. Ryhmätoiminnan myötä heidän itsetuntonsa ja osaamisensa vahvistui. Hyvänä pidettiin ikäihmisten lähiomaisten mahdollisuutta osallistua ryhmätoimintoihin. Osallistujat olivat valmiita maksamaan pienen osallistumismaksun. Kaiken kaikkiaan toivottiin lisää erilaista taide-ja kulttuuritoimintaa ikäihmisille. Kouvolan seudulla oli jo olemassa ”Ikäihmisten Kulttuurivirta” –hankkeen pohjalta kehitetty kulttuuritarjotin, johon toivottiin lisää toteuttajia ja sisältöjä. Nuorten työllistymistä hankkeen avulla pidettiin tärkeänä. Hankkeen pilottiryhmien kokoamisessa pidettiin tärkeänä, että kynnys lähteä ja osallistua olisi matala. Ryhmien kokoamisessa henkilökunta oli mukana. Kouvolassa ilmoitettiin myös paikallislehdessä. Ikäihmisten sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyi ja yksinäisyys helpottui monen kohdalla. Yhteiset osallistavat tuokiot veivät ajatukset pois omista vaivoista ja kivuista. Omaisilta tuli myönteistä palautetta siitä, että oli mukavaa, kun heidän läheistään käytiin tapaamassa.

48


Palvelun tuottajilta (ikäihmisten palvelut) kysyttiin heidän odotustensa toteutumista. Pääsääntöisesti hankkeen toteuttamiseen oltiin tyytyväisiä, kaikki toivoivat ryhmätoiminnoille jatkuvuutta. Jotkut toivat esille pieniä vaikeuksia tiedon kulussa ryhmien vetäjien ja osallistujien välillä. Omat vaikeutensa oli syrjäisillä kylillä, joissa ikäihmiset olivat hankalasti saavutettavissa pitkien etäisyyksien takia. Osa ikäihmisistä ei ollut valmiita maksamaan toiminnasta. Kouvolan seudulla omaishoidon ryhmään lähti syksyllä mukaan viisi pariskuntaa, joista osa jäi pois mm. sairastapausten vuoksi. Kevään toiminnassa oli osallistujia vain neljä ja he kokivat toiminnan mielekkääksi. Toiminnalla oli myönteisiä vaikutuksia. Palveluntuottajien omat käsitykset olivat muuttuneet myönteisemmiksi taidetta ja kulttuuria kohtaan. Toiminnat vaikuttivat hyvällä tavalla mehenkeen ja kaikilla oli yhteinen päämäärä. Se, että aina ei ollut tietoa, mitä tullaan tekemään, ei haitannut osallistujien innostusta. Musiikki koettiin helpoksi keinoksi yhdistää ihmisiä. Ikäihmiset ovat verkostoituneet ja antaneet kauttaaltaan myönteistä palautetta. On menty askel eteenpäin ja ollaan valmiita aloittamaan jotakin uutta. Koettiin myös, että luovan alan yrittäjät ovat löytäneet uuden asiakaskunnan. Ilmoitukset useampiin kotitalouksiin jaettavissa paikallislehdissä, nähtiin hyvinä markkinointikanavina. Myös miehille suunnattua toimintaa kaivattiin. Koettiin tärkeänä se, että kulttuurin monimuotoisuus tulisi tuoda kaikkien kuntalaisten tietoisuuteen kuten myös se, että kulttuurikasvatus on mahdollista kaiken ikäisenä.

8 LIIKETOIMINTA- JA KUMPPANUUSMALLIT KULTTUURIPALVELUJEN TUOTTAMISESSA JA NIIDEN HANKINNASSA

Satu Peltola Taiteen tekijöiden keskuudessa on ollut vierasta puhua liiketoiminnasta. Myöskään puhe tavaroiden tarjonnasta ja kysynnästä ei ole kuulunut taiteeseen. Palvelumuotoilua käytetään osana nykyaikaista strategista suunnittelua ja liiketoimintaprosessien kehittämistä. Nykyinen vuosikellomuotoinen strategiaprosessi ei siten enää vastaa tarpeita; liiketoimintamallia voi ja pitää uudistaa koska tahansa vastaamaan toimintaympäristön muutoksia ja mahdollisuuksia ollen luonnollinen osa organisaation kehitysprosessia (Sjöholm 2010, 70). Tässä artikkelissa kuvatut esimerkit kulttuuripalvelujen hankinnasta ja niihin liittyvästä päätöksentekoprosessista Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa toimivat kaikki kyseisen vuosikello-mallin mukaan. Tämä strategiaprosessin muutos on yksi hankkeen kehittämistoimenpiteistä, joita tarkastellaan eri tulokulmista. Liiketoiminnassa ajatellaan, että pitkäkestoisen kilpailuedun saavuttaminen tai sen tavoittelu ei tulevaisuudessa ole enää strategisen liiketoimintamallin edellytys vaan enemmänkin hybridimuotoista strategista suunnittelua. Ajatellaan, että on hyvä i) tunnistaa sisäiset ja ulkoiset sidosryhmät, ii) kartoittaa toimintaympäristö, iii) muodostaa yhteinen näkemys ja visio, iv) kirkastaa sisäisen sparrauksen ja dialogin avulla ratkaisujen vaatimat vaihtoehtoiset toimintalinjat ja v) siirtyä vahvaan, mutta ketterään toimintaan, jossa menetelmänä voidaan käyttää esimerkityksi avautuvien mahdollisuuksien testaamista ja pilotointia sekä nopeita kokeiluja ja muita luovia menetelmiä. Toisin sanoen kilpailu ei enää pohjaudu pelkästään tuotteiden tai palvelujen kilpailuedun voimaan, vaan miten olla edellä kilpailijoita toimintaympäristön ja sen vaateiden muuttuessa sekä rakentaa 49


hybridiliiketoimintamalleja, jotka nopeasti soveltavat ja mukauttavat toimintojaan muutosten myötä. (Santalainen & Baliga 2015, 30, 115.) Tämän hankkeen osalta on nähtävissä vastaava kehitys, jossa palveluntarjoajien on kehitettävä liiketoimintaansa kohderyhmän ja käyttäjien tarpeita kuunnellen. Liiketoimintamalli on konsepti, joka esittelee lisäarvoa tuottavien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvittavat vuorovaikutussuhteet, sisällön ja hallintamallin asiakkaiden sekä ulkoisten ja sisäisten verkostokumppaneiden kanssa (Zott & Amit 2008, 2). Liiketoimintamalli on vahvasti sidoksissa organisaation strategiaan ja jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Liiketoimintamallin elementit ovat: i) ansaintalogiikka eli miten ansaitsemme, mistä ja tuotto- ja kuluvirrat muodostuvat, kustannusrakenne sekä resurssien dynaamisuus, ii) lisäarvo ja miten luomme lisäarvoa, millaisia resursseja, osaamista ja prosesseja siihen tarvitaan sekä iii) lisäarvoa tuottavat asiakasratkaisut. Toimivassa liiketoimintamallissa jokaisen verkoston jäsenen tai kumppanin ansaintalogiikka pelisääntöineen tulee olla selkeästi määritelty. (Santalainen & Baliga 2015, 104-105.) Strategia vaatii selkeyttä, yksinkertaisuutta ja vastinetta sanoille; fokusoi, erottaudu, kiteytä ja testaa (Sammallahti 2009, 58). Verkostot mainitaan usein puhuttaessa liiketoiminnasta, kumppanuuksista ja yrittäjyydestä. Nämä kaikki ovat oleellinen osa myös kulttuuripalvelujen tuottajien arkea. Yrittäjyyteen on liitetty vuosikymmeniä hyvin samanlaisia määreitä ja yrittäjän perusominaisuuksia, kuten hyvä itseluottamus, riskikantokyky, pitkäjänteisyys, markkinointihenkisyys, ammattitaito ja elämäntapa, oma vapaus (Selinheimo 1994, 8-9). Verkostonäkemys on myös alkujaan vuosikymmenten takaa, vaikka monesti nykyään siitä puhutaan osittain uutena ilmiönä, kuten yrittäjyydestä verkostotaloudessa ja miten verkostot ovat yksi mahdollisuus menestykseen. Se mikä siitä tekee tänä päivänä todellisen kilpailuedun, on itse verkoston laajuus, jäsenet ja se miten organisaatio todella rakentaa uutta liiketoimintaa sen pohjalta. Pienten organisaatioiden verkostoyhteistyö kehittyy tyypillisesti kolmen vaiheen kautta: kokeilu, sitoutuminen ja sen kautta syntyvä kumppanuus – ”se on

nimenomaan ihmisten välistä juttua, ei kukaan osta yritykseltä, ei yritys mitään myy, ihmiset ostaa ja se perustuu nimenomaan siihen, että me tunnetaan ne kaverit siellä.” ja kasvu voi pohjautua myös kumppanuuteen (Toivola 2006, 62, 68, 75). Tämä on sekä asiakasymmärryksen että kannattavan liiketoiminnan ydin, tuntea syvällisesti asiakkaat sekä tärkeimmät sidosryhmät ja niiden vaikuttimet. Verkostoyrittäjyys eroaa ns. perinteisestä yrittäjyydestä niin, että siinä erikoistuminen on kapea-alaista ja menestystekijät ovat lujasti sidoksissa asiakassuhteisiin ja kumppanuuteen (Toivola 2006, 94). Tämän vuoksi verkostoyrittäjyys voisi olla toimiva vaihtoehto myös kulttuuripalvelujen tuottajille, jotka ovat usein pitkälle erikoistuneita oman osaamisensa ympärille toimintaa rakentaen ja heillä on haasteita asiakkaiden löytämisen ja kohtaamisen, markkinoinnin sekä riittävien liiketaloudellisten resurssien käsittelemisessä. Verkoston kautta kulttuuripalvelun tarjoaja voisi keskittyä ydinosaamiseensa ja saada muut tarvittavat resurssit ja osaamiset verkostonsa kautta. Kuviossa 19 on tehty yhteenveto liiketoiminnan eri osa-alueista ja niiden hyödyntämisestä tässä hankkeessa (vrt. Minun polkuni -koulutuksessa käytetty Business Canvas –menetelmän elementtejä ja ideaa).

50


Kuvio 19. Liiketoimintamallin elementit Business Canvas –menetelmää soveltaen

Kuvio 19. mukaan voidaan tiivistää liiketoiminnan suunnittelun kulmakivet seuraavasti: Mitkä ovat avainkumppanuudet ja verkostot, joiden kanssa toimit ja miksi? Mitkä ovat avaintoiminnot, jotka arvolupauksesi tulee täyttää ja mitkä ovat siihen liittyvät tärkeimmät jakelukanavat, asiakassuhteet sekä tuotto-ja kuluvirrat? Mikä on arvolupaus, jonka lupaat (tuotat) asiakkaalle? Mille asiakassegmentille luot arvoa ja ketkä ovat tärkeimmät asiakkaat? Mitkä ovat avainasiakkuudet ja niiden kannattavuudet? Mitkä ovat tärkeimmät resurssisi näiden arvolupausten lunastamiseen ja mitä kanavia asiakkaasi haluavat käyttää tai miten saavutat heidät parhaiten ja kustannustehokkaasti? Mitkä resurssisi tai toimintosi ovat kalleimpia ja mistä kulusi muodostuvat? Mistä arvosta asiakkaasi ovat valmiita maksamaan ja mistä saat tuottoa, mikä on tuottavinta ja miten asiakkaasi haluavat maksaa ostoksensa? Mikä on todellinen toimintasi tuotto lyhyellä ja pitkällä jänteellä, jotta voit saada sekä taloudellisen tuoton (palkan) itsellesi että kattaa tulevaisuuden investointeja? Kulttuuripalvelujen tarjoajan näkökulmasta kysymyksiä on paljon ja vastauksia vähemmän. Lisäksi he monesti kokevat liiketaloudellisen ajattelun kaukaiseksi ja yrittäjyyden enemmän pakottavana ja ainoana vaihtoehtona kuin strategisena, visioihin perustuvana luovana toimintana, joka voisi antaa sekä taloudellisen turvan tinkimättä luovuudesta, jota itse haluaa tarjota käyttäjilleen ja asiakkailleen. Joskin sana asiakas jo sellaisenaan voi olla kulttuurin alalla haasteellinen ja jopa kaukainen käsite (vrt. Minun polkuni –koulutuspilotin tulokset) sillä näitä asioita ei juurikana ole opetettu taiteen alojen koulutuksissa. Siksi hankkeen yksi tavoitteista ja myös tuloksista on ollut tämän liiketoiminta-ajattelun ja erilaisten mallien luominen ja niiden tuominen lähemmäksi kulttuuripalvelujen tuottajia mahdollisimman matalan kynnyksen periaatteella. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kulttuuripalvelujen tuottajien tuominen lähemmäksi hyvinvointipalvelujen ostajia ja päätöksentekijöitä on tukenut heidän uskallustaan testata omaa toimintaansa ja tuotteistaa sekä kehittää omaa toimintaansa paremmin eri käyttäjiä kuunnellen (palvelumuotoilua hyväksikäyttäen). Lisäksi palveluntuottajien ymmärrys käyttäjien rajoitteista ovat kasvaneet ja he ovat pystyneet paremmin kiteyttämään oman toimintansa haasteita ja toisaalta lisäarvoa, arvolupaustaan saaden ehkä paremman kilpailuedun muihin vastaavanlaista palvelua tarjoaviin kilpailijoihin. Moni taiteilija on vielä liiketoiminnan kannalta alkuvaiheessa. Oman toiminnan visiointi ja liiketoiminnallinen ajattelu on selkeästi kehittynyt ja kasvanut hankkeen aikana kohti yrittäjämäistä 51


ajattelua, poisoppien pelkästään apurahoihin tukeutuvasta toiminnasta. Toki näitäkin voi mahdollisuuksien mukaan käyttää, mutta liiketoiminta ei voi eikä sen tule tukeutua apurahoilla elämiseen. 8.1 Luovien alojen osaamisen kehittäminen liiketoiminnalliseksi ikäihmisten hyvinvointipalveluksi: liiketoiminta- ja kumppanuusmallit Julkisen palvelun toimintaa ovat muokanneet niin internet, media kuin ostokäyttäytymisen muutos. Julkisten palvelujen käyttäjät ovat entistä valveutuneimpia ja vaativat entistä enemmän sisältöä toimintaan kuin toimintaan laadusta tinkimättä, mutta toisaalta he ovat entistä useammin halukkaita sekä itse osallistumaan, että maksamaan kyseisestä toiminnasta. Luovien alojen osaajat ovat aina kohdanneet suuria haasteita työmarkkinoilla, mutta erityisen haasteellinen tilanne on ollut viime vuosina ja ennen kaikkea nuorten osaajien keskuudessa. Lähes joka viides luovien alojen osaajista oli vuonna 2010 ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, kun koko maan työttömyysprosentti oli noin 8,2. Lisäksi kahdeksan prosenttia työllistyi muissa kuin oman alan tehtävissä. Vakituisessa tai määräaikaisessa taiteellisessa työsuhteessa olleiden osuus oli 25 prosenttia, eli vain neljännes. Taiteellisten alojen kehityssuunta viimeisen vuosikymmenen ajan onkin ollut työsuhteen sijaan yrittäjyys ja ”vapaana taiteilijana” toimiminen. Yli kolmannes kaikista luovien alojen osaajista toimi vapaasti vuonna 2010. (Rensujeff 2014.) Koska yhä useammalla ei ole säännöllistä tulonlähdettä tai tarpeeksi toimeksiantoja, ovat luovien alojen osaajat enemmän tai vähemmän valtion apurahan varassa. Puhuttaessa kulttuuri- ja taidepalvelujen hankinnan lisäämisestä, arvostuksen puute näyttäytyy ongelmallisena Suomessa verrattaessa moneen Euroopan maahan. Kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalojen yhteistyö on ollut tähän mennessä puutteellista. Luovien alojen nuorien osaajien näkökulmasta haasteena yhteistyölle on organisaatioiden hankintaprosessin osaamisen puute. Sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisella sektorilla, palvelukeskuksissa tai –järjestöissä ei ole selkeää mallia kulttuuripalvelujen hankinnoista tai siitä, millä perusteella hankintoja tehdään. Tämä hankaloittaa palvelujen tarjoamista. Nuorten kulttuurialan osaajien tuki ja koulutus on ensiarvoisen tärkeä osa sekä kulttuuripalvelujen tarjonnan, että laadun edistämistä. 8.1.1 Liiketoiminta- ja kumppanuusmallit kulttuuripalvelujen tuottamisessa ja niiden hankinnassa Kulttuuripalvelujen liiketoiminta- ja kumppanuusmallien kehittämisessä tarvitaan uudenlaista ajattelua ja ideoita. Usein on hyödyllistä irtautua tietoisesti vallitsevista liiketoiminnan käytänteistä ja toteuttaa hulluilta tuntuvia ideoita. Oppimisessa on kysymys poikkeustapausten syvästä ymmärryksestä ja ymmärtämisestä, joka mahdollistaa kokeilun omista lähtökohdista. (Santalainen & Baliga 2015, 120, 126, 128.) Erilaisia liiketoiminta- ja kumppanuusmalleja on rakennettu ja testattu tässä hankkeessa. Kuvassa 2 on mallinnettu eri tahoja ja heidän monitahoisia roolejaan ikäihmisten kulttuuripalvelujen tuottamisessa.

52


Kuvio 20. Ikäihmisten kulttuuripalvelujen tarjonta ja kysyntä Kuvio 20:n mukaan ikäihmisten kulttuuripalveluita tulisi tuottaa yhdessä eri tahojen yhteistyössä. Hankkeessa toteutettujen pilottien palautteista voidaan todeta, että palvelujen tuottajien ja käyttäjien/ikäihmisten olisi hyvä olla mukana aktiivisesti jo hankintapäätöksen tai toiminnan suunnitteluvaiheessa. Lisäksi olisi hyvä huomioida käyttäjien ja omaisten monitahoinen rooli sisällöntuottajana ja aktiivisena palvelun kehittäjänä. Julkinen sektori, yksityinen palvelutalo tai erilaiset sidosryhmät ovat usein kulttuuripalvelujen ostajia, maksajia, käyttäjiä ja sisällöntuottajia (vrt. jos palveluntarjoaja palkataan heidän työntekijäkseen vs. ostopalveluina tehtävät hankinnat). Omaisten rooli tulee jatkossa kasvamaan entistä suuremmaksi, ei pelkästään palvelujen rahoittajan roolissa vaan myös osallistuvina asiakkaina. Heillä voi olla merkittävä rooli avustavina henkilöinä taidetapahtumissa. Omaiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Osalla voi olla hyvin vähän aikaa ja mahdollisuuksia tai edes halua osallistua, koska taidepalvelun voidaan ajatella olevan sitä varten, että se ostetaan, jotta itse ei siihen tarvitse osallistua. Tämä asettaa myös haasteen kulttuuripalvelujen tarjoajille, toiminnan suunnitteluun, hinnoitteluun, viestintään ja markkinointiin. Hankkeessa tarjottiin taiteen tuottajille palvelumuotoiluopastusta. Palvelumuotoilu on yksi tuotteistamisen ja kehittämisen väline. Palvelumuotoilussa kehittämistä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa. Kulttuuripalveluntuottajat saivat mahdollisuuden tarkastella omia tuotteitaan käyttäjien tarpeiden kautta ja rakentaa palvelupaketteja yhdessä ikäihmisten kanssa.

53


Hankkeessa toteutettiin viisi pilottia erilaisissa palveluympäristöissä, joista osallistujat maksoivat osallistumismaksun, yhdessä pilotissa järjestö osti palvelun jäsenilleen. Kahdessa kohteessa hankkeen pilottina ollut yksikkö otti taidepalvelun omaksi toiminnakseen. Tavoitteena oli saada tietoa potentiaalisten ostajien/käyttäjien maksuhalukkuudesta, hintatasosta, jonka ikäihmiset ovat valmiita maksamaan sekä mallia palvelujen kertaluontoiseen ja sarjahinnoitteluun. Hinnoittelun lisäksi pyrittiin mallintamaan organisaatioiden hyvinkin vaihtelevat maksu- ja laskutuskäytäntöjä, sopimusneuvotteluja ja sopimuksen tekoa. Palveluntuottajille pyrittiin antamaan ohjeistusta myös tulevaa toimintaa varten. Ohjeistuksella haluttiin lisätä tietoa, osaamista ja uskallusta lähestyä kulttuuripalvelujen ostajia julkisella ja yksityisellä sektorilla. Ostopäätös- ja päätöksentekoprosessit julkisella ja yksityisellä sektorilla ovat erilaisia. (kts 3.2. kartoituksen tulokset.) Kulttuuripalvelujen tarjoajille suunnatun tuotteistamiskoulutuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että on olemassa tarve strategiselle suunnittelulle, joka on dynaamista ja käyttäjälähtöistä. Kulttuuripalveluista ja niiden hankinnasta tarvitaan lisää tietoa kaikissa organisaatioissa, jotka tuottavat palveluja ikäihmisille. Kulttuuripalvelujen tuottajien on hyvä pitää myös mielessä, että asiakkaita ja käyttäjiä voi ja pitää kouluttaa, sillä palvelu ei voi tyydyttää häntä, ellei hän osaa sitä vastaanottaa tai käyttää aiotulla tavalla. Konseptikehityksen yksi tärkein kohta on tehdä kokonaispalvelusta visuaalisesti, toiminnallisesti ja viestinnällisesti yhteneväinen paketti. (Sammallahti 2009, 112.) Asiakas tulee nähdä enemmän kuin pelkkänä asiakkaana ja perinteisen ostaja, maksaja, käyttäjä roolin rinnalla asiakas on myös esimerkiksi sisällön- ja palveluntuottaja, markkinoija, kehittäjä ja arvioija. Digitaalisuuden myötä liiketoiminnan logiikka on muuttunut ja tänä päivänä asiakkaat määrittävät säännöt, kanavat, tavat ja ajankohdat niin kommunikoinnilleen kuin ostoilleen. Organisaatioiden on hyvä sopeutua muuttuneisiin pelisääntöihin eikä päinvastoin, kuten oli tilanne aiemmin. Jos yritys haluaa olla mukana tässä yhteistyössä, tulee sen rohkeasti mennä mukaan asiakkaan maailmaan ja olla asiakasta lähellä, kuulla ja kuunnella, jotta organisaatio voi todella saada syvällisempää asiakasymmärrystä, jonka pohjalta kehittää liiketoimintaansa (Ilmarinen & Koskela 2015, 178, 180). Tulevaisuudessa olisikin tärkeää tuoda luovat alat, palvelumuotoilu ja liiketaloudellinen ajattelu lähemmäksi toisiaan. Yrittäjyys, liiketoiminnallinen ajattelu ja erityisesti markkinointi olisi hyvä integroida paremmin osaksi kulttuurialan koulutusta. (vrt. Minun polkuni -koulutuksen tulokset). 8.1.2 Ryhmätoimintojen pilotointi hankkeessa Ikäihmisille järjestettiin pilottiryhmiä, joissa taiteilija sai palkkaa ryhmien ohjaamisesta. Tavoitteena oli mallintaa erilaisia vaihtoehtoja. Pilotteja oli neljänlaisia: osallistujat maksoivat itse, kuntoutuskeskus osti palvelun asiakkailleen ja yhdistys jäsenilleen sekä kaupungin perusturvarahasto, jonka varoja ohjataan ikäihmisten palveluihin käytettäväksi kulttuurisen hyvinvoinnin tukemiseen. Taiteilijoiden näkemyksiä toteutuksista Yhtenä pilottina oli Elimäellä toteutettu ”Musisoinnin iloa ja voimaa”, joka kokoontui kahden tunnin ajan perjantaisin viiden kerran ajan. Työpajoissa laulettiin suomalaisia kansanlauluja ja perehdyttiin hiukan viisikielisen kanteleen soittoon. Osallistujilta kerättiin viiden euron hintainen maksu kerralta. Mukana olleiden kulttuuriveturien lisäksi osallistujia oli kahdesta neljään jokaisella kerralla. Ikäihmisten palautteiden perusteella voidaan todeta, että parasta ryhmässä oli yhdessä olo, itse ryhmä, innostava ohjaaja ja innostuminen uuden oppimisesta. Ryhmä oli vastannut heidän tarpeitaan, tuonut uusia ystäviä, 54


antanut paljon tukea ja virkistänyt osallistujia paljon tai erittäin paljon. He myös toivoivat vastaavan palvelun olevan tarjolla jatkossakin sekä lisää osallistujia, erityisesti miehiä ja jokunen olisi valmis tulemaan heti jo jatkamaan siitä mihin jäätiin näissä työpajoissa. Palvelun tarjoajan näkemys on hyvin samansuuntainen. Hänen mukaansa ryhmässä oli hyvä tunnelma ja osallistujat olivat innokkaita oppimaan ja kokeilemaan erilaista toimintaa. Kulttuuriveturien rooli oli merkittävä. Ummeljoella järjestettiin kaksi tunnin mittaista origamityöpajaa, palvelua tarjosi nuori muotoilija. Mukana oli kaksi geronomiopiskelijaa. Opiskelijat keräsivät palautetta ja osallistuivat työpajaan. Osallistujina oli kuusi eri ikäistä naista. Ohjaajan mielestä työpajoissa on ollut hyvä tunnelma ja osallistujat ovat pitäneet toiminnasta. Origamityöpajan pohjalta syntyi viiden nuoren taiteilijan yhteistyönä AistiA-paketti, ryhmämuotoista toimintaa eri aisteille. AistiA-pakettia pilotoitiin muiden muassa muistisairaille. Kokonaisuus sai hyvää palautetta. Tämän tyyppiset työpajat on helppo viedä minne tahansa, koska ne eivät vaadi isoa tavaran siirtelyä tai suuria materiaali, tila tai muita vastaavia investointeja. Yhtenä ideana voisi olla myös kiinteä toimipiste, jonne osallistujat voisivat tulla ja materiaalit ja tarvikkeet olisivat siellä valmiina. Origamityöpajan laskutus tapahtui Kouvolan kaupungilta ja rahoitus perustui ikäihmisten lautakunnan perusturvarahaston tukeen. Kokonaislaskutus oli palveluntarjoajalle paras vaihtoehto, koska rahat tulevat yhdellä kerralla tilille. Tulevaisuuden näkymät ovat palveluntarjoajan mielestä melko positiiviset ja hän näkee tälle toiminnalle tarvetta. Haasteeksi hän nimesi hinnoittelun, joka on yläkanttiin tälle alueelle, mutta periaatteessa tämä olisi palveluntarjoajan tulevaisuuden haave: laadukkaat työpajat, joista ihmiset olisivat valmiita maksamaan itsekin. Imatralla, omaishoidon palvelujen omana toimintana käynnistyi ”Taideklubi” –toiminta. Taideklubi on suunnattu omaishoitoperheille. Sinne voivat tulla sekä hoitaja että hoidettava. Syksyn aikana oli tavoitteena toteuttaa kymmenen kerran sarja viikoittain, yksi tapaaminen oli kestoltaan 90 minuuttia. Osallistujia oli kahdesta viiteen pariskuntaa. Jo parin tapaamisen jälkeen osallistujilta tuli toive harventaa käyntejä joka toiselle viikolle. He perustelivat harvempia tapaamisia muun muassa kiinteämääräisillä kuljetustuilla. Osallistujat olivat sitoutuneita ja he pitivät toimintaa antoisana. Jokainen tapaaminen aloitettiin yhteisellä kahvituokiolla. Työpajoissa työstettiin hoivarobotteja. Jokainen pariskunta toi jonkin pehmolelun, johon rakennettiin robotiikka taiteilijan opastuksella. Jokainen pariskunta toteutti jakson aikana yhden toimivan hoivarobotin. Yhden kerran hinta oli 20 euroa pariskuntaa kohden, joka koettiin hieman korkeaksi. Kahdella ensimmäisellä tapaamiskerralla toisena vetäjänä oli teatteriilmaisun ohjaaja. Hänen johdollaan tehtiin ryhmäyttäviä harjoitteita. Tunnelma on ollut mukava, ilmapiiri motivoiva ja innostava. Eksoten omaishoidosta on ollut mukana työpari, jonka tehtävänä on muiden muassa auttaa osallistujia palveluohjauksellisissa tai muissa omaishoidon asiointiin liittyvissä kysymyksissä. Omaishoitajat ovat hyvin osanneet palvelua käyttää, heidän ei ole tarvinnut erikseen hakea neuvoa askarruttaviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi hämmennystä aiheuttaneisiin laskuihin. Mikäli kysyntää riittää palveluntarjoaja on halukas pitämään vastaavia työpajoja samankaltaisella konseptilla ja myös toisenlaisia asiakasryhmiä voitaisiin ottaa mukaan.

55


Eksoten Armilan kuntoutuskeskuksessa Lappeenrannassa on viikoittain ollut myös ”Taideklubi” -toimintaa. Taideklubi on osa kuntoutujien viikko-ohjelmaa. Taidetta ovat ohjanneet kuvataiteilija ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Taiteilijat ovat suunnitelleet jokaiselle kerralle ohjelman. Kuvallisen ilmaisun tuotteita on laitettu esille osastolle ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Teatteritaiteen harjoitteina on ollut muiden muassa ilmaisuharjoituksia pyörätuoleilla, runoja, tarinoita ja musiikkia. Osallistujia on ollut 3-13 osastojen tilanteista riippuen. Palvelukeskussäätiön Kasarminportin palvelutalossa Lappeenrannassa järjestettiin Taideklubi-työpajoja viisi kertaa yksi tunti kerran viikossa. Tästä työpajasarjasta osallistujat maksoivat itse viiden euron maksun kerralta. Osallistujia oli 56 muistisairasta ikääntynyttä naista, jotka kaikki olivat palvelutalon asukkaita. Työpajasarjan aikana toteutettiin yksi yhteinen tekstiilitaideteos, joka ripustettiin talon portaikon seinälle. Palvelukeskussäätiö maksoi palveluntarjoajalle sovitun tuntihinnan ja laskutti asiakkaitaan. Tämä malli koettiin palveluntarjoajalle helpoimpana ja varmimpana. Taiteilijan palkkio ei ollut riippuvainen osallistujamäärästä ja sovitusta asiakaskohtaisesta hinnasta. Laskutustapa motivoi myös henkilökuntaa rohkaisemaan asukkaita osallistumaan. Taiteilija toivoo, että tällä samalla mallilla voisi toimia jatkossakin. Se on selkeä ja riittävän yksinkertainen taitelijalle. Mikäli tämä ei olisi mahdollista, olisi minimi laskutus 10 euroa osallistujaa kohden ja vähintään tulisi olla 10 henkeä ryhmässä, jotta toiminta olisi kannattavaa. Ryhmän toiminnasta palveluntarjoaja kertoo oppineensa paljon. Hän aikoo jatkossa panostaa heti aluksi ryhmäytymiseen. Hänen mielestään sillä on suuri vaikutus osallistujien rentoutumiseen, avoimeen suhtautumiseen uuteen. Se myös madaltaa kynnystä itseilmaisuun. Monia osallistujia tuntui jännittävän siksi, ettei tunne kanssaihmisiään. Toinen syy on heidän mukaansa jo kansakoulusta asti istutettu ajatus ”minusta ei ole piirtämään”. Moni heistä ajattelee, että taide ja kulttuuri eri muodoissaan ovat vain taitoja, jotka syntyessään jo omaa tai sitten ei. Myös tätä ajattelun muutosta on tässä hankkeessa tuettu jo alusta lähtien, sillä se tunnistettiin yhdeksi haasteeksi jo palvelumuotoilutoimintaa suunniteltaessa. Palveluntarjoaja aikoo jatkaa ryhmätoimintaa tulevaisuudessakin. Saadakseen työstä elantonsa olisi tuntiveloituksen oltava vähintään 50 euroa. Palveluntarjoaja ei usko, että yksilöasiakkailla olisi varaa maksaa sellaista summaa, jolla hänen kannattaisi työskennellä. Sen vuoksi ryhmä on siis aina parempi ja kannattavampi vaihtoehto erityisesti myös ikäihmisen kannalta. Ryhmätoiminnassa tärkeässä asemassa ovat itse voimaannuttavan toiminnan lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen ja vertaistuki. Alueelta voidaan etsiä kiinnostuneet ryhmäläiset, jotka saavat mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja toimia yhteisönä. Yhteenvetona voidaan todeta, että hinnoittelu on koettu haasteelliseksi, sillä omaa työtään on vaikea asemoida suhteessa muihin/kilpailijoihin (erityisesti jos vastaavaa palvelua ei ole muutoin saatavilla). On 56


tärkeää, ettei syyllisty polkuhinnoitteluun, sillä sen jälkeen hinnan nostaminen on haastavaa. Toisaalta yksittäisenä parin kerran työpaja -laskutuksena voi olla haaste saada palveluntarjoajia edes tarjoamaan osaamistaan. Hyvän esimerkin hinnoittelusta ja palvelun tuotteistamisesta, palvelupaketista, antoi eräs palveluntarjoaja http://papershop.fi/tyopajat/. Vastaavantyyppinen helposti saatavilla oleva sekä ymmärrettävä tarjonta, hyvä visuaalisuus houkuttelee ostajia muistakin kohderyhmistä kuin käyttäjistä, kuten ikäihmisten omaiset ja lahjakorttien ostajat. Kulttuuripalvelujen suunnittelussa olisi hyvä huomioida työparin rooli. Kun hankkeessa käynnistettiin ensimmäisiä pilottiryhmiä, lähdettiin hakemaan pilottina olevasta organisaatiosta sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saanutta henkilöä taitelijan työpariksi. Työparilla oli jonkinlainen tuntemus asiakkaista ja heidän problematiikastaan. Pulmatilanteiden tai hoidollisten tarpeiden eteen tullessa työpari saattoi avustaa henkilöä. Taiteilija sai keskittyä omaan työhönsä, ryhmän ohjaamiseen. Pilottien pohjalta voidaan todeta, että kyseinen malli oli toimiva ja se tulisi ottaa osaksi jo kulttuuripalvelujen hankintaprosessia ja hankintojen suunnittelua. Muistisairaiden tai muiden erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa toimittaessa hyvällä toimintasuunnitelmalla on tärkeä rooli. Tilanteiden nopeaa muuttumista ja sen hallintaa ei tule unohtaa. Tämä vaatii erityistä huomiokykyä palveluntarjoajalta, jota työpari voi tukea ja avustaa esimerkiksi vinkkaamalla jonkin vaiheen nopeuttamista tai hidastamista. Muistisairaan tai muuten huonokuntoisen henkilön keskittyminen kestää maksimissaan 45 minuuttia. Parempikuntoisilla ihmisillä työpajan kesto voi olla tunnista puoleentoista. Osallistava toiminta on koettu mielekkäänä. Palvelun ostajat toivovat aktivoivaa ja kuntouttavaa toimintaa. Palveluntarjoajat ovat kohdentaneet tuotteensa vastaamaan sekä osallistujien että ostajien tarpeita että toiveita.

8.2 Kulttuuripalvelujen hankintaprosessin kartoitus julkisella sektorilla Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella TAULUKKO 6. Kulttuuripalvelujen hankinta ja tarjonta Kaakkois-Suomessa. Vahvuudet

Heikkoudet

– koulutuksen korkea taso

– pienet markkinat

– kulttuurialan monipuolinen tarjonta

– hankintalain aukot

– kansainvälinen kulttuurivienti

– ”taide on ilmaista”- ajattelutapa

taiteen

edistämiskeskus

ym.

jatkuva

– liikaa koulutettuja vs. työpaikkoja

hanketoiminta taiteen lisäämiseksi

– liiketaloudellinen osaaminen

– toimijoiden tasapuolinen kohtelu

– luovien alojen osaajien kyky myydä osaamistaan ja

– yhdistysten toiminnan läpinäkyvyys

tuotteita/palveluja

Mahdollisuudet

Uhat

– prosenttiperiaatteen suosion kasvu

– luovien alojen osaajien työttömyysprosentin kasvu

– uudet liiketoimintamallit (ART360)

johtaa palvelujen

– sosiaalisen median hyödyntäminen

heikompaan tarjontaan

– yhteistyön lisääminen alojen välillä

– heikko talous vähentää hankintaa

– globalisoituminen & kansainväliset hankkijat

(esim. Venäjän markkinat)

globaalissa mittakaavassa

suomalaisen

kulttuurin

heikentyvä

arvostus

57


Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kansainvälisen kaupan koulutusohjelman opiskelija Toni Korpela toteutti opinnäytetyön keväällä 2016 opinnäytetyön aiheena ” Kulttuuripalvelujen hankintaprosessin kartoitus julkisella sektorilla Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella”. Taulukko 6 havainnollistaa julkisen hankintaprosessin haasteita palveluntarjoajan näkökulmasta sekä lainsäädännön vahvuuksia ja heikkouksia, hyödyntäen SWOT-analyysia ja tarkastellen myös kehittyvää hankintakulttuuria. Kartoituksen kohdeorganisaatiot olivat Lappeenrannan palvelukeskussäätiö, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Kouvolan kaupunki ja palvelutaloyhdistys Koskenrinne. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ketkä kohdeorganisaatioissa päättävät kulttuuripalvelujen hankinnasta, mitkä tekijät päätöksiin vaikuttavat ja millaiset ovat rahalliset resurssit, jotka organisaatioilla on käytettävissä hankintaa varten. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelemalla hankkeen yhteyshenkilöitä neljästä eri sosiaali- ja terveyspiirin organisaatiosta. Teemahaastattelun kysymykset käsittelivät moniulotteisesti hankintaa, sen tarvetta, suunnittelua sekä käytännön toteutusta. Lisäksi käsiteltiin myös kulttuurin merkitystä ikääntyneiden hoitopalveluissa ja niiden nauttimaa arvostusta yleisellä tasolla, sekä tulevaisuuden näkymiä. Haastateltavilta pyydettiin myös esimerkkejä aiemmista kulttuurihankinnoista ja niiden sopimus- ja maksumalleista. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kulttuuripalvelujen budjetit ovat pieniä ja niiden hankinta rahallista vastiketta vastaan on hyvinvointialalla vielä varsin vähäistä ja suorahankinnalla toteutettua. Julkisen ja kolmannen sektorin yhdistysten taloudelliset rajoitteet, sekä toisaalta myös vapaaehtoistoiminta hankaloittavat hankintaa ja vaikeuttavat toimintamallin löytämistä, jossa kulttuuripalvelujen tarve kohtaisi kysynnän. Tästä huolimatta tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti näkemään enemmän ikäihmisten omatoimista kulttuuripalvelujen hankintaa. Suuret ikäluokat ikääntyvät, heillä on varallisuutta ja he ovat työikäisinä olleet kulttuurin suurkuluttajia. Kuva: Sina Puukko Todennäköistä on, että he käyttävät kulttuuripalveluja myös ikääntyessään. Kulttuurintuottajien on omalla osaamisellaan vakuutettava hyvinvointialan toimijat heidän kyvystään luoda taiteen avulla hyvinvointia. Kulttuuripalvelujen ostajat ainakaan julkisella sektorilla eivät erityisesti arvosta tarjoajan koulutusta vaan tarjonnan hyvää tuotteistamista, hinnoittelua sekä heidän asiakas- ja käyttäjätuntemustaan sekä aiempia referenssejä toiminnastaan ikäihmisten parissa. Taulukkoon 7 on koottu tärkeimpiä tuloksia kohdeorganisaatioista.

58


TAULUKKO 7. Kartoituksen tulokset neljässä kohdeorganisaatiossa Kohde

Kouvolan kaupunki

Palvelutaloyhdistys Koskenrinne

Lappeenrannan palvelukeskussäätiö

Eksote

Tärkeimmät palveluntarjoajan valintaperusteet

Hyvin tuotteistettu palvelupaketti, aiempi kokemus ja referenssit, selkeä hinnoittelu ja selkeä suunnitelma käytännön toteutuksesta

Asukkaiden toiveet, kokonaistaloudellisuus, hyvin tuotteistettu palvelupaketti, aiempi kokemus ikäihmisten kanssa työskentelystä ja referenssit, selkeä hinnoittelu ja hyvä kokonaiskuva palvelun käytännön toteutuksesta.

Asukkaiden toiveet, hyvin tuotteistettu palvelupaketti, aiempi kokemus ikäihmisten kanssa työskentelystä ja referenssit, selkeä hinnoittelu ja sisällön /toiminnan kuvaus. Suositaan pakettiratkaisua kaikkiin yksiköihin.

Asiakkaiden toiveet, hyvin tuotteistettu palvelupaketti, aiempi kokemus ikäihmisten kanssa työskentelystä ja referenssit, selkeä hinnoittelu

Vähiten vaikuttavat palveluntarjoajan valintaperusteet

Tarjoajan koulutustausta

Tarjoajan koulutustausta

Tarjoajan koulutustausta

Tarjoajan koulutustausta

Hankintatapa ja budjetti/vuosi 2016

Suorahankinta: suullinen sopimus, alle 3000€ hankintoja ei kilpailuteta.

Suorahankinta: omarahoitus 5 00010 000€. Kertaluontoiset sopimukset.

Suorahankinta: ei kilpailutusvelvoitteet. Kirjalliset ja suulliset sopimukset. Ei omaa budjettia.

Suorahankinta: suullinen sopimus. Ei omaa budjettia, vähäinen.

Suunnittelu ja tulevaisuuden näkymät

Vuosikello, ikäihmisten toiveet huomioidaan arvioinnissa (kerran/vuosi). Henkilöstö laatii suunnitelmat. Käyttäjien positiivinen palaute, käytön kasvu.

Vuosikello, asukastoimikunta mukana suunnittelussa ja enemmän yhteistyötä palveluntuottajan kanssa. Ylitarjonta; paljon vapaaehtoista ilmaista tarjontaa. Kulttuuripalvelujen käytön kasvu tulevaisuudessa.

Vuosikello, aloitteita asukkailta. Maksullista palvelutarjontaa, vapaaehtoistyötä. Käytön kasvu, erityisesti asukkaiden omat maksulliset palvelut.

Vuosikello, asiakkaiden toiveet huomioidaan suunnittelussa. Pääosin vapaaehtoistyö. Käytön kasvu, myös (asiakkaiden) maksulliset palvelut.

Kulttuuritoiminta tukee ikäihmisten hoitoa ja kuntoutusta tarjoamalla monipuolista toimintaa, jonka avulla saadaan uusia elämyksiä, enemmän vuorovaikutusta sekä vaihtelua arkeen. Kulttuuripalvelujen merkitys on selkeästi monin eri tavoin todistettu, mutta miten sitä voidaan parantaa jatkossa? Tehokkaampaa viestintää ja yhteistyötä osapuolten välillä ja erityisesti henkilökunnan aktiivisen roolin korostaminen kulttuuripalvelujen suunnitteluettä toteutusvaiheessa. Henkilökunnan kulttuuriosaaminen on selkeä voimavara hyvinvointialalla, jota pitäisi hyödyntää. (Willberg 2011, 26.) Hyvinvointiala elää jatkuvassa muutoksessa ja uusien toimintamallien avulla kulttuuripalvelujen merkitys tulevaisuudessa kasvaa. Tällä hetkellä kulttuuripalvelujen hankinta on kuitenkin vielä varsin vähäistä ja se keskittyy lähinnä erilaisten musiikki- ja teatteriesitysten ympärille. 59


Myös tanssiryhmiä on tilattu, mutta esimerkiksi kuvataiteen ohjausta on hankittu hyvin vähän. Nuorien luovien alojen osaajien on palveluja tarjotessa vakuutettava hankintayksikkö paitsi omasta osaamisestaan, mutta ennen kaikkea siitä, miten heidän tuotoksensa avulla saadaan yhteys ikäihmisiin ja luodaan heille hyvinvointia. Kohdeorganisaatiot toivoivat tarjoajalta jonkinlaista perusymmärrystä ja arvostusta heidän alaansa kohtaan. Tämän lisäksi he odottavat palveluntarjoajalta hyvin suunniteltua tuotosta, jossa on otettu huomioon ryhmäkoot, aikataulut ynnä muut käytännön seikat, mutta jätetty myös neuvotteluvaraa, jotta hankintayksikkö voi vaikuttaa vielä itse lopulliseen tuotokseen. Oli toimintamalli mikä tahansa, on selvää, että yhteistyö kulttuuri- ja hyvinvointialojen välillä rakentuu tiiviin kommunikaation ympärille, jossa palveluntarjoaja tuntee asiakaskunnan tarpeet.

9 TAIDE- JA KULTTUURIPALVELUJEN TUOTTEISTAMINEN JA MARKKINOINTI

Marjukka Heikkilä, Päivimaria Seppänen Taiteen ja taidepalvelujen tuotteistaminen on tullut osaksi taiteilijoiden koulutusta ja täydennyskoulutusta viime vuosien aikana laajana rintamana. Tuotteistaminen ja palvelun myyminen on monelle ollut kimurantti ja outo kysymys. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien näkemys taiteen ostamisesta on hyvinkin yksiselitteinen tällä kohdalla. Jotta voi ostaa, täytyy olla tarjolla selkeä kuvaus siitä, mitä ja millaisia tuotteita on tarjolla. Tähän kysymykseen on vastattu hankkeessa taiteilijoille tarjotussa koulutuksessa.

Kotimaisilla kulttuuri- ja luovan alan toimijoilla on tarjolla hyvinvointialalla hyödynnettävää sisältöä, haasteena on ollut, ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa. Suuret toimijat ovat tavoittaneet asiakkaansa ammattimaisella verkkonäkyvyydellä ja tehokkaalla markkinoinnilla. Pienillä toimijoilla ei ole ollut tällaiseen resurssia. Taiteilijoiden tuotteiden markkinointia varten kehitettiin sähköinen sovellus. Sovelluksesta on rakennettu helppokäyttöinen. Jakoon.fi palvelun kautta taiteilija voi tuotteistaa sinne hyvinvointipalveluihin myytävän tuotteensa, palvelunsa, sekä tapahtumansa. Palvelut ovat kaikkien 60


käytettävissä, Jakoon.fi palvelusta taiteilijoiden palveluja toi ostaa kuka tahansa. Taidepalveluja on suunniteltu siten, että niitä voivat ostaa ikäihmisten palvelujen sekä asumisyksikön henkilöstö, asiakasjärjestöt tai omainen voi halutessaan tilata sovelluksen kautta läheiselleen taiteilijan, jonka kanssa voi tehdä yhdessä. Sovellus tarjoaa alueen taiteen ja kulttuurin tuottajien palvelujen kohtaamispaikan. Sovelluksen kautta muodostuu kuva ostajalle mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Palveluja voidaan ostaa erilaisiin tarpeisiin ja kasvattaa taiteen ja kulttuurin hyödyntämistä myös hyvinvointipalveluissa.

10 MALLI NUORTEN, LUOVIEN ALOJEN OPISKELIJOIDEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN JA JULKISEN SEKTORIN KUMPPANUUDESSA TOIMIMISEN VAHVISTAMISELLE

Tiina Kirvesniemi, 10.1 Minun polkuni –kurssin kuvaus Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut luoda malli nuorten, luovien alojen opiskelijoiden liiketoimintaosaamiseen ja julkisen sektorin kanssa kumppanuudessa toimimisen vahvistamiselle. Koulutusosion suunnittelusta vastasivat Kymenlaakson ja Saimaan ammattikorkeakoulut. Koulutuspaketiksi rakennettiin viiden opintopisteen laajuinen verkko-opintokokonaisuus, joka pilotoitiin syksyllä 2016 kummassakin ammattikorkeakoulussa. Kurssi toteutettiin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa vapaasti valittavana opintojaksona kulttuurialan opiskelijoille. Saimaan ammattikorkeakoulussa kurssi oli vaihtoehtoinen opiskelijoille pakolliselle kurssille; joskin osa opiskelijoista on valinnut molemmat. Tätä toimintamallia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää valmiille nuorille taiteilijoille, jotta he voivat täydentää liiketoimintaosaamistaan. Koulutuspaketti koostuu seuraavista teemoista: Minä: mitä minä osaan, mikä minua inspiroi? Asiakkaat: kenelle teen? Kumppanit: kenen kanssa teen? Hinta: miten hinnoittelen osaamiseni? Sopimukset: Mihin sitoudun, miten organisoin toiminnan? Lopputuotoksena opiskelijat kokoavat kurssin aikana tehdyistä teemoista itselleen toimintasuunnitelman. Hyväksymisvaatimuksena on toteutuskelpoisen toimintasuunnitelman sekä oppimispäiväkirjan palauttaminen. Opiskelija osaa arvioida omaa osaamistaan ja osaamisen tuotteistamista. Hän osaa tehdä toteuttamiskelpoisen toimintasuunnitelman, jossa hän huomioi niin tuote-/ palvelukonseptin, asiakkaat sekä verkostot ja yhteistyökumppanit. Hän osaa hinnoitella oman konseptinsa. Hän osaa valita idealleen sopivimman toimintamuodon ja hän osaa huomioida yrittäjämäistä toimintaa säätelevät tärkeimmät lait. Koulutus nuorten luovien alojen opiskelijoiden liiketoimintaosaamisen ja julkisen sektorin kanssa kumppanuudessa toimimisen vahvistamiseksi

Sini Taimela, Kyamk, Tarja Muikku, Saimia, Sanna Haapanen, Kyamk Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista hankkeen tavoitteena on ollut luoda malli nuorten, luovien alojen opiskelijoiden liiketoimintaosaamiseen ja julkisen sektorin kanssa kumppanuudessa toimimisen vahvistamiselle. Koulutusosion suunnittelusta vastasivat Kymenlaakson ja 61


Saimaan ammattikorkeakoulut. Koulutuspaketiksi rakennettiin viiden opintopisteen verkkoopintokokonaisuus Minun polkuni – luovan osaamisen tuotteistaminen, joka pilotoitiin syksyllä 2016 kummassakin ammattikorkeakoulussa. Verkkoratkaisuun päädyttiin siksi, että osallistuminen ei ole aikaja paikkasidonnainen vaan mahdollisimman moni voi osallistua kurssille. Yhteisenä moodle-alustana käytettiin XAMK:n oppimisalustaa, johon muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijat voivat kirjautua Haka-tunnuksilla. Kurssi sisälsi kolme lähitapaamiskertaa; starttitilaisuus ryhmittäin 12.9., yhteinen välityöpaja Saimaan amk:n Linnalan kampuksella Imatralla 10.10. ja päätöstilaisuus ryhmittäin 14.11.2016. Kurssi toteutettiin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa vapaasti valittavana opintojaksona kulttuurialan opiskelijoille. Saimaan ammattikorkeakoulussa kurssi oli vaihtoehtoinen opiskelijoille pakolliselle kurssille; joskin osa opiskelijoista on valinnut molemmat. Tätä toimintamallia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää valmiille nuorille taiteilijoille, jotta he voivat täydentää liiketoimintaosaamistaan. Koulutuksen suunnittelu palvelumuotoilun menetelmin Koulutuksen valmistelu aloitettiin keväällä 2016 keräämällä ajatuksia olemassa olevista yrittäjyyskoulutuksista. Saimaan ammattikorkeakoulussa (Saimia) kuvataiteen koulutukseen kuuluu opintojakso Ammattina taiteilija. Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa (Kyamk) kaikkien alojen opiskelijoille on tarjolla yrittäjyysopintoja, joista Yrityksen perustaminen ja markkinointi, tai vaihtoehtoisesti monialaista ideoiden kehittelyä sisältävä Ideasta innovaatioon ovat olleet pakollisia kaikilla koulutusaloilla. Lisäksi on vapaaehtoisena tarjolla konseptisuunnittelua, tuotteistamista ja kaupallistamista sekä henkilökohtaista tai pienryhmissä tapahtuvaa yrittäjyyssparrausta. Kokemusten perusteella nykyisten koulutusten ongelmakohdiksi tunnistettiin opiskelijoiden asenteet: yrittäjyyttä ei mielletä itselle sopivaksi vaihtoehdoksi, vaan kaukaiseksi ja osin negatiiviseksi (mm. ahneus, kaupallisuus). Toiseksi haasteeksi tunnistettiin opiskelijoiden oman tekemisen heikko yhdistäminen yrittäjyyteen: itsellä olevia yrittäjäominaisuuksia tai omassa työssä näkyvää yrittäjämäistä työskentelytapaa tai toimintamalleja ei tunnisteta. Myös opintojen sijoittuminen osana tutkintoa tunnistettiin kriittiseksi; opiskelijoiden tulisi olla riittävän pitkällä opinnoissaan, jotta yrittäjyys voisi olla mahdollinen ja kiinnostava vaihtoehto pian valmistuvalle ammattilaiselle. Seuraavaksi tutustuimme nuorten kulttuurintekijöiden omiin toiveisiin ja tarpeisiin yrittäjävalmiuksia vahvistavalle koulutukselle. Palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntämällä pyrittiin löytämään myös piileviä tarpeita ja ymmärtämään syvemmin kohderyhmän oppimiselle antamia merkityksiä. Tiedon keräämiseksi järjestettiin palvelumuotoilun työpajat hankkeessa jo mukana oleville nuorille kulttuurintekijöille sekä kahdelle potentiaaliselle osallistujaryhmälle, eli Kyamkin 2. vuoden tuotemuotoilijoille sekä Saimian 3.vuoden kuvataiteilijoille. Työpajan osallistujille annettiin tehtäväksi muistella omia merkityksellisiä oppimiskokemuksia ja valita tarjolla olevista korteista siihen liittyviä. Kortteina hyödynnettiin erilaisia valmiita korttipakkoja, joissa oli valittavana erilaisia tunteita ja elämään liittyviä tekijöitä. Tämän jälkeen kukin kertoi omista kokemuksistaan korttien avulla ja ne kerättiin yhteen kollaaksiksi. Työpajan toisessa vaiheessa osallistujille annettiin tehtäväksi kuvitella itsensä juuri valmistuneena tekemässä omaa unelmien työtä, ja kirjoittamaan arjestaan kirjeen opiskelukaverille. Kyamkin työpajassa opiskelijat lisäksi kommentoivat ja kehittivät koulutuksesta tehtyä esitettä sekä ideoivat markkinointitapoja. 62


Työpajojen tuotokset tallennettiin analysointia varten valokuvaamalla ja kirjoittamalla. Työpajojen materiaalina käytettyjä kortteja hyödynnettiin myös koulutuksen muissa vaiheissa.

Oppimista kuvaava kollaasi Kyamkin työpajasta Työpajojen avulla nousi esiin koulutuksen suunnittelua tukevia teemoja: Oppiminen omana polkuna. Tapa, jolla opiskelijat kuvasivat oppimistaan ja usein myös juuri omaa ammatillista kasvuaan oli tarina, jossa oli alku ja loppu, sekä selkeästi erottuvia merkityksellisiä vaiheita, joissa edettiin vaiheesta toiseen. Tarinan keskiössä oli kertoja itse. Tarinaan tai polkuun liittyi usein myös voimakkaita tunteita; turhautumista, surua, iloa, innokkuutta, kepeyttä, inspiroitumista ja rakkautta. Kannustava palaute kehittymisen tukemisessa. Kannustus ja lempeä ja jopa isällinen ohjaus tuotiin opiskelijoiden kertomuksissa esille merkityksellisenä. Myös kriittiset palautteet tuotiin esille tärkeinä oppimisen paikkoina. Tärkeää oli tulla nähdyksi, eli että joku ulkopuolinen näki omat ansiot tai potentiaalin, kun ei niitä itse vielä nähnyt, ja antoi palautetta ja jaksoi kannustaa. Joku ulkopuolinen saattoi olla paitsi vanhempi tai ohjaaja, myös oma ryhmä eli vertaiset. Henkilökohtainen myyntityö ja itselle tutut käsitteet vapaaehtoisten opintojaksojen markkinoinnissa. Koulutusten kuvauksissa käytetään usein käsitteitä, jotka eivät liity omaan tekemiseen. Käsitteitä on helpoin avata keskustelulla yhteisissä tilaisuuksissa.

63


Koulutuksen sisällöt rakennettiin ohjaajien työpajassa aiemman osaamisen ja opiskelijatyöpajoissa syntyneen ymmärryksen perusteella. Koska koulutus toteutettiin yhteisenä kahdessa eri ammattikorkeakoulussa, valikoitui toteutustavaksi monimuotototeutus.

Koulutuksen rakenne Minun polkuni - luovan osaamisen tuotteistaminen opintojakso Koulutus toteutettiin syksyllä 2016 monimuoto-opintojaksona, jossa moodlessa tapahtuvaa verkkoopiskelua tukivat yhteiset tapaamiset kurssin alussa, puolivälissä ja lopussa. Koulutuksen sisällöt koottiin viiden teeman alle: minä, asiakkaat, kumppanit, hinta ja sopimukset. Opiskelijat tutustuivat verkossa materiaaleihin ja tekivät tehtäviä kussakin teemassa kerrallaan, saivat palautetta ja siirtyivät teemasta toiseen oman aikataulunsa mukaan. Lopuksi opiskelijat tekivät opintojakson aikana tekemiensä tehtävien avulla yhtenäisen toimintasuunnitelman oman luovan osaamisen tuotteistamiseen. Lisäksi opiskelijat palauttivat oppimispäiväkirjan. Toimintasuunnitelma arvioitiin asteikolla hyväksyttytäydennettävä.

64


TAULUKKO 8. Opintojakson teemat ja tehtävät

Teema

Tehtävät

Minä -

Tee Kain esityksessä olevia harjoituksia. Pohdi ja listaa osaamistasi, vahvuuksiasi ja

Mitä osaan?

heikkouksiasi, ryhmäroolejasi, sekä mikä juuri sinua inspiroi ja motivoi, ja miksi. Kuvaa niitä

Mikä minua

haluamallasi tavalla, esim. harjoituksissa mainituilla; pelaajakortti, 3D-CV, sarjakuva arjestasi

inspiroi?

yrittäjänä, tai jollain muulla itsellesi sopivalla tavalla. Palauta tehtävä tähän osioon.

Ketkä käyttävät tuotteitani ja/tai palvelujani? Ketkä ostavat tuotteitani ja/tai palvelujani? Millaisia tarpeita tai toiveita heillä on? Millaisia kokemuksia heille syntyy tuotteistani ja/tai Asiakkaat -

palveluistani?

Kenelle teen?

Tämän osion tehtäviä on tutustua lähemmin asiakkaisiin ja loppukäyttäjiin, kuvata heidän arkeaan, tarpeitaan ja toiveitaan, sekä käyttökokemuksiaan. Pohdi ja tunnista asiakkaitasi / käyttäjiäsi / yleisöäsi, ja kokoa eri käyttäjäryhmistä kartta haluamallasi tavalla esim. Post it-lappujen avulla. Perehdy käyttäjätutkimuksen menetelmiin, valitse sinulle sopiva(t) menetelmä(t) ja mene kentälle tutkimaan valitsemaasi asiakasryhmää. Laadi tutkimustulostesi perusteella asiakastaulukko, empatiakartta ja profiili kustakin erilaisesta asiakasryhmästä. Palauta tehtävä tähän osioon. Millä aloilla toimin? Ketä muita toimijoita samoilla aloilla on? Miten he toimivat? Mikä heille on tärkeää?

Kumppanit -

Tässä osiossa tutustutaan lähemmin omaan alaan tai aloihin, niiden toimijoihin ja eri

Kenen kanssa

toimijoiden toimintatapoihin ja tarpeisiin.

teen?

Käy läpi tehtävään liittyvät materiaalit ajatuksella. Tunnista omaan toimintaasi liittyvät tuotteet ja palvelut. Tunnista toimijat tuotteiden ja palvelujen takana. Laadi sidosryhmäkartta, visualisoi! Tee arvoverkkoanalyysi jokaisesta keskeisestä toimijasta, visualisoi! Palauta tehtävät tähän osioon.

Miten hinnoittelen osaamiseni? Mitä asioita minun on huomioitava, kun lähden miettimään myyntihintaa? Mistä saan hinnalle ala- ja ylärajan? Mikä on oikea hinta minulle? Näihin ja Hinta - Miten

muutamaan muuhun talouteen liittyvään asiaan perehdytään tässä teemassa.

hinnoittelen osaamiseni?

Netistä löytyy monia sivuja, videoita yms. missä neuvotaan erilaisten taloussuunnitelmien tekemiseen. Hyödynnä myös niiden antia. Älä säikähdä, valmiit taloussuunnitelmamallit harvoin sopivat täydellisesti juuri sinun yrityksellesi. Sovella tietoa / muokkaa niistä omat laskelmasi ja muista, että ne on rakennettu palvelemaan niin rautatehtaan perustamista suunnittelevaa yrittäjää kuin pienen kahvion perustajaa.

65


Missä roolissa toimin? Olenko freelancer vai yrittäjä? Onko pakko perustaa yritys? Entä kun toimintaa olisi tarkoitus Sopimukset -

tehdä ryhmänä, miten silloin voimme organisoitua? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen

Missä roolissa

saat vastauksen tutustumalla aineistoon Missä roolissa toimin ja tekemällä siihen liittyvät

toimin?

oppimistehtävät.

Miten teen

Tässä osiossa tutustut luovan alan oikeudellisiin asioihin (niitä on myös muissa kurssin osissa).

sopimuksia?

Tutustumme - sopimuksiin ja sopimuksen tekemiseen - erilaisiin sopimustyyppeihin - tekijänoikeuksiin. Tähän osioon liittyy neljä harjoitustehtävää, jotka sinun tulee palauttaa moodleen. Harjoitustehtävien yhteydessä on myös tehtäviin tarvittavaa materiaalia. Toimintasuunnitelma on vapaamuotoinen kuvaus liikeideastasi eli koonti kurssin aikana tekemistäsi tehtävistä. Siinä on kuitenkin tärkeää, että kuvaat yhtä yhtenäistä asiaa eli että

Toimintasuun-

kuvauksessasi on punainen lanka ja sen asiat liittyvät yhteen. Jos siis sinulla on useita

nitelma

mahdollisia tuote/palvelukokonaisuuksia, voit tähän valita yhden. Pohdi ja vastaa seuraaviin kysymyksiin: ● Mitä? Mikä tuote / palvelukokonaisuus? Miksi haluan tehdä juuri tätä? Mitä osaamista vaaditaan? (1 tehtävä) ● Kenelle? Mitkä ovat keskeiset kohderyhmät juuri tälle tuote / palvelukokonaisuudelle? Minkä heidän tarpeensa se tyydyttää / ongelmansa ratkaisee tai miten se hyödyttää juuri heitä? Miten tavoitan tämän kohderyhmän / nämä kohderyhmät? (2 tehtävä) ● Miten? Ketä, kenen osaamista tai mitä resursseja tarvitsen tekemiseen? (3 tehtävä) Miten käytännössä organisoin toiminnan? Miten hinnoittelen? Millaisia sopimuksia teen? Kuvaustapa on vapaa eli voit hyvin hyödyntää myös visualisuutta tässä.

Minä-teemassa opiskelijat pohtivat omaa osaamistaan, motivaatiotaan ja roolejaan ryhmässä muotoilijayrittäjä Kai Hämäläisen alustuksen ja harjoitusten avulla. Harjoituksissa hyödynnettiin Luottamushankkeessa kehitettyjä työvälineitä, kuten pelaajakortteja ja 3D-CV:tä. (Mitä minulle tapahtuu, jos… 2014.) Asiakkaat-teemassa opiskelijat tunnistivat omia asiakkaitaan, yleisöään tai loppukäyttäjiään, ja tutustuivat heihin paremmin pienen käyttäjätutkimuksen avulla. Tehtävissä hyödynnettiin palvelumuotoilun työvälineitä, kuten profiileja, empatiakarttoja ja käyttäjälähtöisiä tutkimusmenetelmiä. (Palvelumuotoilu 2009.) Kumppanit-teemassa opiskelijat tunnistivat osaamiseensa liittyviä tuotteita ja palveluja, sekä niiden takana olevia toimijoita tai oman alan toimijoita. Toimijoista osa voi olla kilpailijoita, osa alihankkijoita ja osa kumppaneita. Hinta-teemassa opiskelijat tekivät laskelmia vaihtoehtoisista tavoista hinnoitella sekä tutustuivat ALV:n perusteisiin. Sopimukset-teemassa opiskelijat arvioivat eri toimintamuotoja suhteessa omaan 66


osaamiseensa, sekä laativat sopimuksia. Toimintasuunnitelmassa opiskelijat kokosivat yhteen aiempien tehtävien harjoituksia, tai esittelivät opintojakson aikana kehittyneen liikeidean, jossa näkyvät aiemmissa tehtävissä vaaditut elementit. Verkkoon tuotettiin itseopiskelumateriaaleja pdf-muodossa sekä keskustelualueita kysymyksiä ja keskustelua varten. Tehtävät palautettiin vain opettajille näkyviin palautuslaatikoihin. Ammattiidentiteetin rakentumisen tueksi ja oman alan yrittäjyyden arkipäiväistämiseksi tuotettiin videot kahden oman alan nuoren yrittäjän haastatteluista, joissa he kertovat omin sanoin omasta yrittäjäpolustaan ja kurssin viidestä teemasta. Ensimmäinen ja viimeinen lähitapaaminen järjestettiin opiskelijoille oman oppilaitoksen tiloissa. Välitapaamisessa kokoonnuttiin yhdessä Saimiaan Imatralle, ajatuksena jakaa ja sparrata ideoita myös eri alojen välillä. Aloitustapaaminen kesti kaksi tuntia, ja siinä esiteltiin Minun polkuni koulutus ja johdateltiin ensimmäisen teeman tehtäviin. Välitapaamisessa syvennettiin jo käsiteltyjä teemoja. Minä -teemaa syvennettiin omaa ammatti-identiteettiä vahvistavalla harjoituksella. Oman osaamisen, asiakkaiden tarpeiden ja potentiaalisten kumppanien yhteyksiä autettiin löytämään konseptointiharjoituksella. Lopputapaamisessa keskusteltiin ja annettiin kehittämisohjeita toimintasuunnitelmaan, sekä kerättiin kurssipalaute. Tapaamisissa oli mukana ohjaamassa Kyamkin ja Saimian opettajien lisäksi muotoilualan nuori yrittäjä.

Oman osaamisen esittelyä muille välitapaamisessa. Opintojakso kesti 10 viikkoa. Opintojaksolle osallistui alun perin 32 opiskelijaa, joista 16 suoritti kaikki tehtävät. Lopputapaamisen yhteydessä opiskelijoilta kerätyssä kurssipalautteessa hyvänä pidettiin seuraavia asioista: kurssin idea, tehtävien laajat toteutusmahdollisuudet, työskentely kuvataiteilijan epämukavuusalueella, aineistot ja tehtäväannot sekä kurssin opintopisteet suhteessa työmäärään. Kehittämiskohteeksi opiskelijat nostivat verkko-opiskelun, kurssin lyhyen aikataulun sekä osittain hitaasti tulleet tehtäväpalautteet. Lähes kaikissa palautteissa toivottiin enemmän lähiopetusta, yhteisiä 67


työpajoja, ideariihiä tms. Erään opiskelijan sanoin ” Kurssin idea on hyvä, tällaista koulutusta tarvitaan, mutta painotus pitäisi olla kontaktiopetuksessa. Luovilla aloilla koteloidutaan muutenkin liiaksi omaan itseen, pitäisi kannustaa enemmän kollektiiviseen ajatusten vaihtoon eikä oman läppärin ääressä istumiseen.” Voidaan todeta, että koulutus saatiin toteutettua ilmenneistä haasteista huolimatta. Tekstissä edellä mainitut kehittämisehdotukset tulee ottaa huomioon kyseistä opintojaksoa edelleen kehitettäessä tai vastaavia opintojaksoja suunniteltaessa. Vaikka opintojakson tulokset jäivät osittain vaatimattomiksi, oli opintojakson lopputapaamisessa rohkaisevaa havaita selkeää yrittäjyyteen liittyvää inspiroitumista ja omien ajatusten sekä osaamisen kehittymistä. Malli nuorten kulttuurintekijöiden yrittäjyysvalmiuksen vahvistamiseen oppilaitoksissa Koulutuspilotista ja sen suunnittelusta kertyneiden kokemusten avulla voimme päätellä, että oppilaitoksissa on mahdollista tehdä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan nuorten kulttuurintekijöiden yrittäjyysvalmiuksia, ja että seuraavat seikat on hyvä ottaa silloin huomioon. Opintojakson palautusten perusteella voidaan myös uskoa, että yrittäjyysosaamiselle on tarvetta, jos hankkeen kokonaistavoitteen mukaisesti nuoria halutaan rohkaista oman osaamisensa tuotteistamiseen ja yrittäjyyteen. Oma polku. Yrittäjyys liittyy vahvasti omiin ominaisuuksiin ja omaan ammatti-identiteettiin, joten myös sitä tukevat toimenpiteet on hyvä liittää opiskelijoiden omiin projekteihin. Myös tässä koulutuksessa osan opiskelijoita oli vaikeaa löytää konkreettista omaa osaamista tai tekemistä esim. kouluprojekteissa, joita olisi voinut ottaa työstettäväksi. Näissä tapauksissa palautetut toimintasuunnitelmat jäivät pinnallisiksi, eivätkä vaikuttaneet linkittyvän opiskelijan omaan toimintaan ja arkeen. Palaute ja vertaiskehittäminen. On tärkeää auttaa opiskelijoita tekemään näkyväksi heillä jo olevaa osaamista, yrittäjämäisiä työskentelytapoja, jo tiedossa olevia kohderyhmiä ja kumppaneita. Kannustavaa palautetta voi saada paitsi ohjaajilta henkilökohtaisesti ja verkossa, myös opiskelukavereilta. Tässä koulutuksessa puolivälin työpajamuotoinen lähitapaaminen toimi parhaiten: auttoi opiskelijoita näkemään mitä olivat jo tehneet ja mitä vielä puuttuu, sekä innosti heitä eteenpäin. Tapaamiselle varattu puoli päivää tuntui liian lyhyeltä, kun oli jo paljon tehtyjä tehtäviä, joita olisi voinut työstää eteenpäin. Osalle opiskelijoista osallistuminen oli opiskelukiireissä vaikeaa, kun matkoineen siihen kului kokonainen päivä. Vuorovaikutukseen ja vertaiskehittämiseen käytetty aika kannattaa olla mahdollisimman pitkä kerrallaan ja koulutuksen etenemiseen sopivina aikoina, eli kun sitä varten on jo tehtynä tehtäviä, ja siihen osallistuminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi. Yrittäjyyteen liittyvät opinnot olisi myös hyvä sijoittaa työjärjestykseen niin, ettei syntyisi päällekkäisyyksiä. Kyamkin opiskelijoille opintojakso oli heidän opetussuunnitelmansa ulkopuolinen opinto, jolloin syntyi päällekkäisyyttä ja tämä esti osallistumista yhteisiin tapaamisiin. Käyttäjälähtöisyys koulutuksen suunnittelussa. Palvelumuotoilun menetelmät auttoivat tunnistamaan kohderyhmien toiveita, tarpeita ja merkityksiä koulutuksen suhteen, myös vaikeasti pelkässä keskustelussa ilmaistavia, kuten oman polun merkitys. Niiden käyttö ei vaadi paljoa aikaa eikä resursseja, mutta niiden avulla saatu tieto on arvokasta erityisesti, kun rakennetaan jotain täysin uutta.

68


10.2 Luovan alan osaajan ammatti-identiteetti muutoksen kourissa Tässä kirjoituksessa käsitellään luovan alan toimijoiden siirtymistä yrittäjiksi ammatti-identiteetin kannalta: millaisena nähdään luovan alan toimijan ammatti-identiteetti ja millaisena puolestaan yrittäjäidentiteetti? Ensimmäisenä piirtyy kuva periaatteilleen tinkimättömästä taiteilijasta, jolle markkinaistuminen on uhka omalle riippumattomuudelle ja taiteen itseisarvoisuudelle. Onko tämä kuva kliseemäinen ja pintapuolinen? Luova ala sisältää kuvataiteilijoiden lisäksi myös muita aloja ja kirjoituksessani käsittelen luovaa alaa yleisesti. Yrittäjämäiseen toimintaan siirtymisen paineet koskevat myös luovan alan osaajia. Nyky-yhteiskunnassa työvoiman oletetaan olevan jatkuvasti liikkeellä sekä valmiita notkeasti muuttumaan ja muuttamaan. Muuttuminen on sitä, että on valmis vaihtamaan ammattia ja hankkimaan uutta osaamista. Muuttaminen on konkreettisesti liikkumista työn perässä, joko naapurikuntaan pendelöiden tai toiselle puolelle maata tai maapalloa muuttamista. Ammatillista osaamista tulee työelämän muuttuessa päivittää useaan otteeseen työuran aikana. Työelämän vaatimukset tarkoittavat myös ammatillisen identiteetin uudelleen määrittelyä perinteisten ammattien rajojen ylittyessä. ”Suutari pysyköön lestissään” –sanonta ei näin ollen enää pidä paikkaansa. Kun laajennetaan osaamista omaa alaa laajemmaksi, on otettava huomioon myös ammatti-identiteetti. Ammatillinen toimijuus kietoutuu väistämättä ammatti-identiteettiin, joka koostuu ammatillisista ja eettisistä sitoumuksista, ihanteista, motivaatiosta, kiinnostuksesta ja tavoitteista (Eteläpelto 2007), jotka määrittävät syvemmin ammatin käytäntöjä kuin pintatason kuvaukset ammatillisesta osaamisesta tai näkyväksi tulevasta toiminnasta. Ammattiura voidaan liittää kaikkinensa yksilön elämänkulkuun, jota hän on pyrkinyt omalla ura- ja koulutusvalinnallaan pitkällä tähtäimellä muokkaamaan. Uskomukset omasta kapasiteetista vaikuttavat yksilön kykyyn saavuttaa elämäkululle asettamansa tavoitteet. Elämän käännekohdissa ja siirtymissä tehdään uusia identiteettisitoumuksia, oma-aloitteisesti tehdään päätöksiä elämän uusista suunnanotoista ja toimitaan niiden mukaisesti. Muutokset eivät aina ole ongelmattomia ja niihin saattaa liittyä vastarintaa. (Hitlin & Elder 2007.) Uramuutostarve ja sen selittäminen ovat LaPointen (2011, 274) mukaan itsessään identiteettityötä, jonka kerronnasta löydetään murtumis-, yhteensopimattomuus- ja uudistumistarinat. Identiteettityön käytänteenä niin ikään on monien erilaisten identiteettien omaksuminen ja niiden järjestäminen ajallisesti. Kolmanneksi identiteettityön käytänteeksi muodostuu eri identiteettien välinen neuvottelu. Työuran muutosvaiheet näyttäytyvät näin ollen moraalisina kamppailuina ristiriitaisten työidentiteettien välillä, kun etsitään hyvää työuraa ja työelämää. Tämä kamppailu nivoutuu vahvasti itse kunkin elämänhistoriaan sekä niihin yhteisöihin ja arvoihin, joihin paikannumme. Uuden identiteetin omaksuminen tai entisten muokkaaminen on vaativaa. Uramuutosten ja toimeentulomuotojen puntarointi palkkatyön ja yrittäjyyden välillä ei ole helppoa. Luovalla alalla palkkatyöhön ja valmiisiin työpaikkoihin sijoittuminen on vähäistä (esim. Luovien alojen yrittäjyyden kehittämisstrategia 2015). Yrittäjyyden eetos on vahvistunut voimakkaasti viime vuosina ratkaisuksi työttömyyden kasvuun. Toisaalta yrittäjyydellä viitataan yrittäjätapaiseen toimimiseen toisen palveluksessa ja toisaalta itsensä kantamiseen työllistymiseen asti (Ikonen 2013, 34). Myös luovien alojen ammattilaisille tarjotaan yrittäjyyttä kohentamaan työllisyystilannetta. Luovaksi alaksi ja luovaksi työksi määritellään esimerkiksi elokuvataide, kirjallisuus, kuvataide, teatteritaide, säveltaide, taideteollisuus, 69


tanssitaide, valokuvataide sekä monialainen taide. Tarkastelen luovan alan työn ja toimijuuden laajenemista yrittäjyydeksi tai yrittäjämäiseksi toiminnaksi ammatti-identiteetin kannalta. Onko yrittäjyyteen heittäytyminen helppoa? Voidaanko luovan alan ammatti-identiteetistä löytää esteitä yrittäjyydelle? Onko esimerkiksi taiteilijan ammatti-identiteetissä piirteitä, jotka tukevat yrittäjäksi ryhtymistä? Ammatti-identiteetin rakentuminen on pitkä prosessi Ammatti-identiteetti on vahvasti sidoksissa tiettyyn ammattialaan ja ammattiin. Kumpula (2013, 20) käsittää ammatti-identiteetin rakennelmaksi ominaisuuksia ja käsityksiä, joilla ihminen määrittää itsensä ammatillisessa roolissa. Se on sosiaalisesti konstruoitu ja kuvaa samaistumista ammattiin. Ammattiidentiteetin avulla työntekijä määrittelee, millaiseksi hän mieltää itsensä suhteessa työhön ja millaiseksi hän ammatissaan haluaa tulla. Yksilöt kuitenkin eroavat toisistaan, vaikka samassa ammatissa toimivilla ihmisillä voi olla saman tyyppinen ammatti-identiteetti. Ammatti-identiteetin muodostumiseen, ylläpitoon ja muutokseen vaikuttaa aina niiden suhteiden tyypit, joiden ympärille ne ovat rakentuneet. Työidentiteettien luonne vaihtelee myös elämänkaaren eri vaiheissa. Joillekuille työ on vain keino palkan ansaitsemiseen mutta joillekin taas kutsumus ja elämäntehtävä. Joka tapauksessa työidentiteetti on vain yksi ihmisen kaikista muista kilpailevista identiteeteistä, huomauttaa Eteläpelto (2007, 108–109). Ohjauksen tutkimusalan piirissä yhtenä tutkimuksellisena kohteena on ammatinvalintaan ja ammatinvalinnan ohjaukseen liittyvät tekijät. Alan valinta voi tapahtua ”viisaana” valintana itseen, omaan osaamiseen, kykyihin, intohimoihin, kiinnostuksen kohteisiin ja rajoituksiin koskevan faktorin, eri ammatteihin ja työtehtäviin liittyvien vaatimusten, etujen, haittojen, mahdollisuuksien ja näkymien faktorin sekä näiden faktoreiden välisen järkeilyn tuloksena. Rationaalisen, ”viisaan” valinnan rinnalla nähdään myös vaihtoehtoinen malli, jossa korostuu enemmän intuitio, tunteet, subjektiivisuus sekä riippuvuus kontekstista ja ympäristöstä. (Hartung & Blustein 2002, 42–43). Identiteetti kuvaa sitä, kuka olen tai kuka tunnen olevani ja miksi haluan tulla. Ammattiidentiteetti nivoutuu identiteettiin ”miksi haluan tulla”- kysymyksen osalta ja liittyy myös rooliin, johon pyritään. Ammatilliset ja eettiset sitoutumat, ihanteet, motivaatio, kiinnostukset ja tavoitteet kuvaavat ammatti-identiteetin olemusta. (Eteläpelto 2007). Ammatti-identiteetin muodostumisen alkuidut voidaan löytää vaiheesta, jolloin nuori pohtii, mitä ammattia hän tavoittelee ja millaista työtä haluaa ryhtyä tekemään. Myös luovalle alalle aikovat peilaavat omia taipumuksiaan alan toimijoihin ja arvioivat mahdollisuuksiaan toimia siinä. Mielikuvat eri ammateista voivat vaikuttaa nuoren valintaan. Ammatti-identiteetin muodostuminen jatkuu muodollisen koulutuksen piirissä. Oppilaitosten pääsyvaatimukset tai – kokeet määrittävät osaltaan sitä, millaisia ominaisuuksia halutaan kyseessä olevan ammatin harjoittajalla olevan ja miten hän soveltuu ammattialan käytäntöihin. Tutkintoihin ja ammatteihin johtavan koulutuksen merkitys ammatti-identiteetin muodostajana ja vahvistajana on niin ikään tärkeä. Ammatillisen kasvun odotetaan alkavan opiskeluaikana. Opetussuunnitelmissa tuodaan esiin ne taidot, joita pidetään ydinosaamisena. Yrittäjyys voi lukeutua jo tässä vaiheessa ydinosaamiseksi. Ammatti-identiteetti vahvistuu edelleen, kun luovan alan opiskelija saa tutkinnon ja siirtyy työelämään. Työpaikasta voidaan puhua käytäntöyhteisönä, jossa uuden työntekijän kiinnittyminen alaan ja työhön tapahtuu hänen jakaessaan yhteisen kielen, työkalut ym. (Wenger 1998). Hägg (2011, 80) toteaa, että 70


ammatillinen identiteetti ei määrity vain yksilön sisäisenä kokemuksena, vaan se on myös aina suhteessa ja vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Ammatillinen identiteetti voidaan nähdä elävänä ja muuttuvana käsiteenä ajasta ja situaatiosta toiseen. La Pointe (2011) esittää, että identiteetti yksilön annettuna ja pysyvänä omaisuutena saa haastajakseen käsityksen, jossa identiteettiä tarkastellaan diskursiivisesta näkökulmasta kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä. Tieto ja osaaminen kehittyvät osallistumalla työyhteisön toimintaan ja näin aloittelijasta kasvaa vähitellen asiantuntija. Oppiminen välittyy käytäntöyhteisön osallistujien erilaisten näkökulmien kautta, ja pikkuhiljaa aloittelija saa enemmän vastuuta toiminnasta ja alkaa toimia itsenäisesti. Osallistuminen paitsi lisää osallistujien motivaatiota, myös muokkaa heidän identiteettiään. Työntekijälle muodostuu käsitys siitä, mitä työn tai alan ammattiidentiteetti pitää sisällään. Luovan alan osaajista pieni osa työllistyy valmiisiin työpaikkoihin ja palkkatyöhön, joten ammatti-identiteetin vahvistumisen kannalta esimerkiksi oman alan verkostot ovat tärkeitä. Hounin ja Ansion (2014, 375) mukaan erityisesti taiteilijan ammatillinen identiteetti rakentuu koko työpolun mittaisena tehtävänä. Työelämän kiivastahtinen muuttuminen on johtanut siihen, että tiukka kiinnittyminen ja pitkäjännitteinen sitoutuminen yhteen ammattiin, ja sen kautta myös ammattiidentiteettiin, on vaikeaa tai se ei ole mahdollista (esim. Sennett 2002). Työn muutoksen tilanteet ja tarpeet Tarpeet alan vaihtamiseen tai työn laajentamiseen johtuvat monenlaisesta elämäntilanteesta ja seikasta. Muutostarve voi syntyä työntekijän elämänkulun käännekohdissa yhteiskunnallisten työelämään liittyvien tekijöiden pakottamana (ks. Oravala & Rönkä 1999, 277). Ammatillisen uran muutokset voivat tulla eteen ennalta arvaamattomasti ja yllättäen tai niitä voidaan jossain määrin ennakoida ja suunnitella. Elämä ja työura eivät kuitenkaan ole täysin ennustettavissa. (Chen 2005) Luovan alan ongelmaksi on havaittu toimeentulon pätkittäisyys ja epävarmuus, jolloin alaa on mahdollista kuvata prekarisoituneeksi. Prekarisaatiolla viitataan tässä epätyypillisiin työsuhteisiin ja heikkojen työehtojen töihin, kun taas prekariaatilla tarkoitetaan henkilöitä, joiden tulon-hankkimiseen liittyvät toiminnot ovat luonteeltaan epävarmoja ja heikosti ennakoitavissa (Kontula & Jakonen 2008, 46–47). Prekarisaatiossa on todellisuudessa kyse paljon tätä laajemmasta ilmiöstä: työelämän muutoksen myötä koko elämä tulee epävarmaksi ja vaikuttaa hyvinvointiin laajasti. Prekaaria elämää on elämä välitiloissa, se on liikettä työ, opiskelu- ja asuinpaikkojen välillä, epämääräistä limittäytymistä erilaisten yhteiskunnallisten asemien väleihin, toteaa Karhio (2009, 17). Usein elanto luovalla alalla muodostuu erilaisista ja eripituisista hankkeista, projekteista, tilaustöistä, apurahakausista ja niin edelleen. Näiden lisäksi toimeentuloa hankitaan toisen alan töistä, jolloin aikaa luovaan työhön jää vähän. Työhön liittyvä identiteetti kuvaa laajasti ja monitasoisesti ihmisen ja työn välistä suhdetta. Siihen liittyviä ulottuvuuksia ovat mm. omaan elämänhistoriaan perustuvat käsitykset itsestä ammatillisena toimijana sekä työhön liittyvät eettiset ja moraaliset sitoumukset. Identiteettiin liittyy oma henkilöhistoria, tulevaisuuden toiveet, työn luonne sekä persoonallisen ja sosiaalisen yhteenliittyminen. (Eteläpelto 2007,90) Ammatti-identiteetin rakentuminen kestää useita vuosia, joten voidaan esittää kysymys, miten onnistuu sen muuttaminen vai vaihtaminen toiseen. Yrittäjyyttä tarjotaan nykyisin ratkaisuksi laajalla sektorilla esimerkiksi itsensä työllistämiseen. Yrittäjyyskasvatus opetussisältönä kattaa koko koulutussektorin varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle, 71


millä tulee varmasti olemaan vaikutusta yleisen yrittäjyysaktiviteetin nostamiseksi. Pyrkimyksenä on kaikin tavoin madaltaa kynnystä ryhtyä yrittäjäksi. Voidaan kuitenkin kysyä, onko kaikista, erityisesti luovan alan osaajista, yrittäjiksi? Mitä se vaatii ammatti-identiteetin kannalta? Millainen on yrittäjän identiteetti? Yrittäjän identiteetistä piirtyy kuva usein kliseisen puhunnan välityksellä. Yrittäjyyspuhunnassa kuullaan julkisia tarinoita yrittämisestä, joissa korostuvat puheet riskeistä ja rohkeudesta, kunnianhimosta ja yrittäjätoiminnan kasvuhalukkuudesta, omillaan toimeen tulemisesta ja itsenäisyydestä (Hägg 2011, 90.) Kun yrittäjän identiteettiä tarkastellaan yrittäjyyteen liitettävien ominaisuuksien kautta, ovat identiteetin ulottuvuudet moninaisia. Ensinnäkin yrittäjällä oletetaan olevan sisäsyntyinen saavutusorientaatio ja kunnianhimo, jotta motivaatio yrittäjämäiselle toiminnalle saa alkunsa. Lisäksi tarvitaan vahvaa minäkäsitystä ja itsetuntoa, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Niin ikään yrittäjällä on hyvä olla vahva sisäinen elämänhallinta ja toimintaorientaatio. Yrittäjänä kehittymistä kuvataan tekemällä oppimisena päättäväisesti, ahkerasti ja luovasti. Yrittäjämäistä käyttäytymistä kuvataan kykynä havaita mahdollisuuksia ja tarttua niihin, kykynä luoda mahdollisuuksia ja tarttua niihin, kykynä luoda uusia mahdollisuuksia ja hyödyntää ne, kykynä toimia aloitteellisesti, käynnistää uusia asioita ja saattaa ne päätökseen, kykynä arvioida ja ottaa riskejä sekä kykynä käyttää tehokkaasti sosiaalisia verkostoja. Yrittäjyystaitoina nähdään strategisen ajattelun taito ja luova ongelmanratkaisutaito. Yrittäjällä pitää olla kyky tehdä epävarmoissa tilanteissa päätöksiä oman intuition pohjalta ja kyky tehdä ehdotuksia. Hänellä on suostuttelun ja taivuttelun taidot, neuvottelu- ja myyntitaito, taito johtaa liiketoimintaa, projekteja, tilanteita kokonaisvaltaisesti sekä verkottumisen taito. (Hägg 2011, 91.) Edellä kuvatut ominaisuudet kuvaavat yrittäjän identiteettiä suhteessa ympäristöönsä aktiivisena yksilötoimijana ja aloitteentekijänä. Kuvaus on mielestäni ideaali yrittäjän olemuksesta, mutta koskee tällaisenaan omistajayrittäjyyttä tai kasvuyrittäjyyttä pienissä yrityksissä. Osuuskuntayrittäjyydessä yksin toimisen ja pärjäämisen paineet ovat pienemmät. Millainen on luovan alan osaajan identiteetti? Luovalla alalla ammatillisen identiteetin elementteihin liitetään muun muassa persoonan luovuus, taiteellisuus, innovatiivisuus ja taitavuus. Ammatillisen identiteetin peruspilarina nähdään luovuus, joka ilmenee myös kokonaisvaltaisena ajattelu- ja toimintatapana luovan alan ammateissa. Identiteetti kehittyy myös tiettyjen arvojen ja asenteiden, kuten taiteen itseisarvon, ekologisuuden, produktien funktionalisuuden ja yhteiskuntavastuullisuuden omaksumisen kautta. Taiteen itseisarvo on erottamaton osa luovan alan osaajan minäkäsitystä ja ammatti-identiteettiä. Riippumattomuus, omaperäisyys, riskinottokyky, energisyys, kyky toimia intuition pohjalta ja kysy toimia epävarmoissa olosuhteissa ovat myös luovan alan ammattilaisen perusominaisuuksia (Hägg 2011, 81–82, 85). Houni ja Autio (2014, 380) tutkivat eri alojen taiteilijoiden tarvitsemia tietoja ja taitoja toteuttaakseen onnistunutta työpolkua. Erittäin tärkeitä tietoja ja taitoja kaikille taiteilijoille olivat kyky arvioida omaa työtä, muutoksen ja epävarmuuden sietokyky sekä kyky kurinalaiseen toimintaan.

72


Persoonallinen minä on keskeinen käsite luovassa työssä ja se on tarpeellinen lähinnä taiteilijalle, sillä hänen odotetaan esittävän jotain uutta murtautuen ulos konventionaalisesta minästään (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006). Luovuuteen sisältyy oivalluskyky, joka toimii alkuvoimana uusien tuotteiden ja palvelujen sekä ajattelu- ja toimintatapojen synnyttämiselle. Motivaatio luovuuteen voi olla sisäistä tai ulkoista. Sisäisesti motivoituneet ovat kiinnostuneita toimimaan luovasti omasta halustaan, kun taas ulkoisesti motivoituneet toimivat toisten asettamien tavoitteiden vuoksi. (Amabile 1996.) Työmarkkinatilanteiden epävarmuus omaksuttiin erityisesti luovuutta ja itsenäisyyttä vaativassa työssä osaksi työn tekemisen tapaa ilman aktiivisia pyrkimyksiä kontrolloida sitä. Epävarmuutta siedettiin ja olosuhteisiin tyydyttiin erityisesti silloin, kun työn prekaarisuus mieltyi omaksi valinnaksi ja ammattivalinnalliseksi kysymykseksi: kun ihminen koki itse valinneensa alansa ja sai työstään tyydytystä, on hänen siettävä myös sen Kuva: Essi Pitkänen varjopuolet. (Åkerblad 2013, 177). Voiko tätä kutsua osaksi ammatti-identiteettiä? Houni ja Autio (2014, 385) esittävät, että taiteilijaammattien arkea ovat olleet jo pitkään seikat, joita kuvataan ”uutena työnä”. Esimerkiksi epävarmuuden sietokyky sekä luovat ratkaisut oman osaamisen eteenpäin viemiseksi ja toimeentulon turvaamiseksi. Taiteilijan työ ei enää ole ”toisenlaista”, epätavallista työtä, sillä työ yleensäkin on muuttumassa taiteellisen työn kaltaiseksi. Paljon samaa ammatti-identiteeteissä Tarkasteltaessa luovan alan toimijan ja yrittäjän ammatti-identiteettejä, huomataan niissä olevan samankaltaisuutta päinvastaisista ennakko-oletuksista huolimatta. Raen (2004b) mukaan luovan alan toimijat eivät sovi perinteiseen yrittäjäkuvaan, ja siksi yrittäjäidentiteetti saatetaan kokea ongelmallisena. Rae kysyy, kuinka luovan alan ammattilaisesta, jota motivoi taiteen vapaus ja itseilmaisu, voisi tulla perinteinen yrittäjä. Taiteilijuuden diskursseina näkyvät Hounin ja Aution (2014, 384) aineistossa työntekijädiskurssi ja elämäntapadiskurssi. Taiteilija voi nähdä itsensä palkansaajan tai yrittäjän positioista käsin, mutta toisaalta elämäntapataiteilija hakee eroa palkansaajaan ja yrittäjään. Elämäntapadiskurssiin tiivistyy taiteilijan elämän kokonaisvaltaisuus, jolloin työtä ja muuta elämää ei voi erottaa toisistaan. Taiteilijuus on elämäntapa. Yrittäjyydestä sanotaan usein samaa. Taiteilijoilla ja yrittäjillä on paljon yhteistä, kuten esimerkiksi halu olla oman itsensä herra ja vapaus toteuttaa itseään. Yhdistävänä tekijänä nähdään myös riippumattomuus muista sekä kenties pyrkimys tehdä elämässään jotain ainutlaatuista, jotain mitä kukaan muu ei tee. Kumpikaan ei laske työtunteja tai pidä lomaa. Riippumattomuuden lisäksi erilaiset yhteistyöverkostot ovat elintärkeitä sekä taiteilijalle että 73


yrittäjälle. Riippumattomuudella ei siis viitata omalakiseen vakuumissa toimimiseen, vaan pikemminkin aktiiviseen toimijan rooliin suhteessa erilaisiin verkostoihin. Hägg (2011) viittaa väitöskirjassaan Amabileen (1998) joka kritisoi luovuuden liittämistä liian helposti taiteelliseen työhön tai ainutlaatuisten ideoiden tuottamisena. Hänen mukaansa muun muassa omistajayrittäjämäisessä liiketoiminnassa luovuus merkitsee erikoisasiantuntijuuden ja luovien ajattelun ohella ennen kaikkea vahvaa motivaatiota toimia. Hägg (2011, 85) näkee haasteena luovan alan toimijan persoonallisen joustamattomuuden, joka liittyy käsitykseen taiteen itseisarvoisuudesta ja kompromisseihin taipumattomuutena tai joustamattomuutena. Ammatillinen identiteetti on luovalla alalla tärkeä minuuden ilmaisussa, mutta yrittäjäidentiteetin omaksuminen osaksi ammatillista identiteettiä on haasteellisuudesta huolimatta mahdollista. Tosin hän viittaa väitöskirjassaan Raen (2004) käsitykseen, jonka mukaan luovan alan toimijat eivät sovi perinteiseen yrittäjäkuvaan, ja siksi yrittäjäidentiteetti saatetaan kokea ongelmallisena. Häggin (2011) aineistoesimerkissä informantti toteaa: ”Freelancerin työ on ainakin mun kohdalla ollut tietyllä tavalla niin paljon samaa kuin yrittäminen”. Aiemmin viitattu luovan työn prekariaattimaisuus kuvaa mielestäni myös osin luovan alan yrittäjämäisyyttä: jatkuvasti on etsittävä uusia rahoituslähteitä, työtilaisuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tukea ammatti-identiteetin muokkaukseen Ihmisiltä ei nykyisin odoteta pelkästään joustavuutta ja jatkuvaa oppimista, vaan myös yrittäjämäistä minuuden ja työidentiteetin jatkuvaa muokkausta ja uudistumista. Näin ollen oman työidentiteetin ja ammatillisen subjektiuden muokkaamisesta on tullut työelämässä keskeinen tehtävä. (Eteläpelto 2007, 94). Onko muokkaaminen vain yksilö ”vastuulla”? On tavallista, että työhistorian aikana hankitaan useita ammatteja, joiden ammatti-identiteetit pyritään omaksumaan. Ammatti-identiteetin rakentumisen pitkä prosessi aloitetaan uudelleen, tai osin laajennetaan jo olemassa olevaa identiteettiä. Muutosprosessin aikana voidaan olla myös epävarman identiteetin tilassa, ellei yksilö tiedä, kuka hän on, mihin hän kuuluu tai mitä hän tavoittelee. Niin ikään on oletettava, ettei hän ole tarpeeksi kyennyt tunnistamaan ja tekemään näkyväksi omaa ominaislaatuaan. (Eteläpelto 2007, 93.) Onko uramuutos optimaalinen ja tarjoaako se positiivia odotuksia tulevaisuuden suhteen? Vai tuoko muutos tullessaan epäonnea? Todennäköisesti muutosprosessi sisältää nämä kummatkin aspektit, positiivisten ja negatiivisten aspektien dynaamisena vuorotteluna. (Chen 2005, 257). Ammatti-identiteetin laajentumisen näkökulmasta muutos voi tuntua vaikealta ja haastavalta. Taiteilija voi kokea taiteilijaidentiteetin menettämisen uhkakuvana yrittäjäksi ryhtyessään. Luovan alan yrittäjyys saattaa olla parhaimmillaan sankarillinen uramuutostarina tai onnistunut tuotteistaminen ja lanseeraaminen. Toisaalta muutos voi tuottaa väkivaltaa luovan osaajan identiteetille. Syvällä olevat käsitykset siitä, millainen on ”oikea taiteilija” ja millaisen suhde hänellä on kaupallisuuteen synnyttävät ristiriitaa ja heikentävät muutosherkkyyttä. Identiteetin rakentaminen on oppimista yhteisöihin osallistumisena (Eteläpelto 2007, 101). Wengerin (1998) mukaan identiteetin käsite katsottiin yhdeksi sosiaalisen oppimisen teorian neljästä peruskäsitteestä oppimisen, merkityksen ja käytäntöyhteisön lisäksi. LaPointe (2011, 275) kyseenalaistaa yksilön rajattomat mahdollisuuksia korostavan urapuheen ja sankarilliset uramuutostarinat, vaikka 74


muutos hänen mukaansa näyttäisi olevan mahdollinen. Hän esittää, että olisi tärkeää yksilöiden oman muutoshalun ja ominaisuuksien lisäksi tunnistaa, millaisiin kulttuurisiin kertomuksiin ja ajattelutapoihin käsityksemme itsestä ja työurasta paikantuvat käytäntöyhteisöissä. Orientaation muuttuminen uudessa työssä asettaa uusia vaatimuksia työntekijälle ja hänen pitää ”rakentaa” itsensä vastatakseen muutoksiin, oli kyse sitten uudenlaisesta asenteesta, uusista kompetensseista tai uusista toimintavoista sosiaalisissa tilanteissa. Työn ja ammatin vaihtaminen, työtehtävien ja työroolien muutos vaativat oman ammatti-identiteetin uuden määrittelyä tai ainakin omien työhön liittyvien käsitysten muokkaamista. (Eteläpelto 2007, 94). Joidenkin käsitysten mukaan ammatti-identiteetit muuttuvat koko ajan, kun taas joidenkin mukaan muuttuminen vaatii jotakin todella merkittävää tapahtumaa (Alvesson ym. 2008, 20–21). Yrittäjäidentiteetin omaksumisessa on viime kädessä kysymys muutostilasta, jossa ihminen jättää tavalla tai toisella entisen sosiaalisen asemansa yhteiskunnassa, liittyy yrittäjiksi kutsuttuun joukkoon ja oppii yrittäjämäisen tavan kommunikoida ja toimia, toteaa Hägg (2011, 16). Työkeskeisessä yhteiskunnassa on työstä syntyvään identiteettiin syytä vaikuttaa, koska yhä useampi tulevaisuudessa tekee perinteisen palkkatyön sijaan töitä työn uusien muotojen lainalaisuuksien mukaan. Siinä työ ja työttömyys, työ ja tauot vuorottelevat. Kun erilaisista ja vaihtelevista pätkistä työn tekemisessä tulee normi vakituisen sijaan, on identiteetinkin hyvä rakentua toisin, irrallaan työstä. Identiteetin uudelleen määrittelyllä on merkitystä, jos haluamme tulevaisuudessa työkuntoista verkostoyhteiskunnan ja globaalissa yhteisössä selviävää omanarvontuntoista ja hyvinvoivaa työvoimaa. (Karhio 2009, 65). Hägg (2011) määrittelee väitöskirjassaan yrittäjäidentiteetin emergenttiseksi, omin ehdoin kehittyväksi, jatkuvasti laajentuvaksi ja muuttuvaksi. Identiteettimuutos merkitsee yrittäjämäistä draamaa (entrepreneurial drama), joka kysyy epävarmuuden sietokykyä, itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. (Rae 2004). Olisikin tärkeää, että pelkän yrittäjyyttä kohti työntävän muutospuheen lisäksi luovan alan toimijoille tarjottaisiin ammatti-identiteetin rakentamista tukevaa koulutusta. Yrittäjyyskursseja on saatavilla vaivatta ja tietoa oman yrityksen perustamisesta saa helposti. Luovan alan yrittäjyys edellyttää useimmiten moniosaamista: yleensä laaja-alaisen taiteellisen työn, hyvän substanssiosaamisen lisäksi on hallittava myös markkinointi, taloussuunnittelu verotus- ja vakuutuskäytäntöineen sekä tietotekniikka (Karhio 2009, 51). Näiden lisäksi tulisi kiinnittää huomiota ammatti-identiteetin muutostarpeisiin. Olemassa olevan taiteilijaidentiteetin erot yrittäjäidentiteettiin voivat olla pieniä.

10.3 Näkökulmia liiketoimintamahdollisuuksiin ja työllistymiseen ikäihmisten palveluissa Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista –hankkeen tavoitteena on edistää nuorten taiteen tekijöiden ja luovalta alalta valmistuneiden työllisyyttä tuomalla ja muotoilemalla soveltavaa taidetta osaksi valittuja ikäihmisten palvelujen palveluprosesseja. Toisin sanoen hankkeessa yhdistetään luovan alan osaaminen ja taide palvelumuotoilun ja tuotteistuksen kautta vastaamaan ikäihmisten kulttuuritarpeita. Usein elanto luovalla alalla ja taiteessa muodostuu esimerkiksi erilaisista ja eripituisista hankkeista, projekteista, tilaustöistä ja apurahakausista. Näiden lisäksi toimeentuloa hankitaan toisen 75


alan töistä, jolloin aikaa luovaan työhön jää vähän. Vakituiset tai määräaikaiset palkkatyösuhteet ovat myös mahdollisia luovan alan työntekijöille. Ammattibarometri kertoo työ- ja elinkeinotoimistojen näkemyksen keskeisten ammattien kehitysnäkymistä lähitulevaisuudessa. Kun tarkastellaan joitakin luovan alan ja kulttuurin ammatteja, huomataan että työllisyysnäkymät Kaakkois-Suomessa syyskuussa 2016 ovat osin hankalat. Kuvataiteilijoista (ammatin alalajeina taidemaalari, keramiikka- ja lasitaiteilija, graafikko, kuvanveistäjä ja muu kuvataiteilija) on alueella ylitarjontaa eli paljon hakijoita suhteessa avoinna oleviin työpaikkoihin. Tuote – ja vaatesuunnittelija –ammattiryhmään lukeutuvat teollinen muotoilija, tekstiilitaiteilija, kankaansuunnittelija, tuotesuunnittelija vaatetusalalla ja muotipiirtäjä. Näiden ammattien suhteen alueella on tasapaino avoinna olevien työpaikkojen ja hakijoiden välillä. Muusikoiden, laulajien ja säveltäjien (sisältää klassisen-, kevyen ja kirkkomusiikin) kohdalla puolestaan ollaan tasapainossa työnhakijoiden ja paikkojen suhteen. Niin ikään näyttelijöiden ja valokuvaajien työpaikkojen ja – hakijoiden tilanne on tasapainossa Kaakkois-Suomessa. Luovan alan toimijoista graafiset ja multimediasuunnittelijat – ammattiryhmä käsittää graafisen piirtäjän, mainospiirtäjän, animaattorin ja kuvittajan ammatit. Myöskin näiden ammattien kohdalla työn kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Alueellisen tarkastelun lisäksi on hyvä huomioida koko Suomen tilanne. Esimerkiksi tuote- ja vaatesuunnittelijoiden tehtäviin on erittäin paljon hakijoita Uudenmaan, Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskusten alueella, joten muuttopaineita voi olla niille alueille, joilla on vähemmän ylitarjontaa. (Ammattibarometri 9/2016.) Rensujeffin (2014) mukaan palkkatyösuhteessa luovalla alalla ovat usein esittävän taiteen työntekijät näyttämötaiteessa tai säveltaiteessa. Taiteilijoiden asema työmarkkinoilla on vaikeutunut, alan työttömyys on muiden alojen keskiarvoja suurempaa ja alan työt muodostuvat usein lyhyt-, osa- ja määräaikaisista tehtävistä. Pitkäkestoinen palkkatyö ja yrittäjyys ovat saaneet rinnalleen työn uusia muotoja, jotka ovat yleisiä etenkin luovien alojen toimijoiden keskuudessa, taiteen ja tieteen alalla. Työn uudet muodot ovat omaehtoista, itseohjautuvaa, liikkuvuutta ja luovuutta vaativaa toimintaa, jossa tuotannontekijöinä ovat ihmisten korkea koulutus ja vahva osaaminen sekä aito sitoutuminen työhön. (Karhio 2009). Sekä nuorten taiteilijoiden työllistymisen tavoite, että ikäihmisten kulttuuritarjonnan lisäämisen tavoite voidaan liittää kansalaisten kulttuurisiin oikeuksiin. Sivistyksellisiin oikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus taiteiden ja kulttuurin vapaaseen harjoittamiseen sekä luovaan työhön. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua kulttuurielämään, yhtäläisesti saataviin ja saavutettaviin kulttuuripalveluihin, kirjastoja tietopalveluihin sekä vapaa-ajan palveluihin. On myös oikeus valita oma kulttuurinsa. (Kulttuuripolitiikan strategia 2020) Nämä oikeudet ovat sopusoinnussa Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista–hankkeen tavoitteiden kanssa. Luovan alan koulutusten myötä hankittua ammattitaitoa ja lahjakkuutta voidaan hyödyntää myös yrittäjyydessä niin, että ikäihmisten mieltymykset ja tarpeet kulttuurin kuluttajina otetaan huomioon. Luovan alan yrittäjyyden mahdollisuudet ikäihmisten parissa Suomen väestö vanhenee ja ikäihmisten osuus kansalaisista kasvaa. Eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa usein tulotason laskua, mutta ikäihmisten joukosta löytyy myös maksukykyisiä asiakkaita. Maksukyvyn 76


lisäksi ikäihmiset ovat nykyisin hyväkuntoisia, joten osallistuminen monenlaiseen toimintaan onnistuu. Eliniän odotus on myös pidentynyt, joten aikaa kulttuurin kuluttamiseen tulee tästä näkökulmasta lisää. Osa ikäihmisistä on kulttuurin kuluttamiseen tottuneita. Työikäisinä ja ehkä aikaisemminkin on saatettu osallistua aktiivisesti kulttuuritapahtumiin tai harrastaa luovaa toimintaa. Mahdollisuus näiden tapojen jatkamiseen niin pitkään kuin mahdollista tuottaa ikäihmisille kokonaisvaltaista hyvinvointia. Terveydentilan heiketessä voidaan löytää uusia malleja luovaan toimintaan osallistumiseen, joka tarkoittaa laajimmillaan rajoittamatonta toimintaa ikäihmisen mieltymyksen mukaan ja suppeimmillaan aktiviteetin seuraamista. On tarpeen vahvistaa kaiken kuntoisten ikäihmisten inkluusiota yhteiskuntaan ja sen kaikkeen toimintaan. Tämä tulee muistaa myös kulttuuripalvelujen tuotteistuksessa ja markkinoinnissa. Luovan alan yrittäjyyttä ikäihmisten parissa puoltaa myös jossain määrin palvelun tai tuotteen aineettomuus. Elämys voidaan kokea ilman, että jäljelle jää mitään konkreettista. Laajemminkin on nähtävissä ihmisten ajatus- ja arvomaailma muutos tavarakulttuurista palvelukulttuuriin. Ikäihmiset ovat usein juuri niitä, joilla ”on jo kaikkea”. He ovat kohderyhmä, jotka voivat ilahtua monista yksinomaan iloa ja elämyksiä tuottavista palveluista. Kulttuurin ja luovan toiminnan piirissä on paljon mahdollisuuksia tällaisten elämysten tuottamiseen. Palvelujen hankkijoina voivat olla joko he itse tai heidän läheisensä. Kun taiteilija tai luovan alan ammattilainen suunnittelee yrittäjyyden tai yrittäjämäisen toiminnan aloittamista, on syytä varautua siihen, että toimeentulo koostuu useasta tulolähteestä. Usein puhutaan ns. uuden työn mallista, jolla tavallisesti viitataan työn pätkittäisyyteen tai tilkkutäkkimäisyyteen. Luovalla alalla tämä on ollut tavallista jo pidemmän aikaa, joten siihen varautuminen liiketoimintaa suunniteltaessa on selviö. Liiketoimintamallia ikäihmisten palveluihin suunnittelevan taiteilijan on ratkaistava se, miten hän tarjonnallaan erottuu ns. viriketoiminnasta, joita tarjotaan useissa hoitolaitoksissa. Toinen ryhmä, johon tulee tehdä eroa ovat paljon luovaa toimintaa ikäihmisten virkistykseksi tarjoava vapaaehtoistoiminta. On voitava osoittaa palvelullaan, että kulttuuri ja luova toiminta tuovat lisäarvoa ikäihmisten elämään. Varsinkin laitoshoidossa toimitaan melko jäykkien ennalta määriteltyjen aikataulujen ja sairaalamaisen toimintakulttuurin mukaan, jolloin uuden palvelun mukaan saaminen ja esimerkiksi soveltavan taiteen tuominen osaksi vanhuspalveluita tarkoittaa erottautumista vanhasta toimintakulttuurista ja selkeästi taiteen ja kulttuurin hyvinvointia lisäävän ulottuvuuden painottamista. Luovan alan toimijoita ja taiteilijoita valmistuu useista oppilaitoksista toiselta asteelta yliopistoihin. Koulutuksen kenttä on muutoksessa ja kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen, miten eri tutkinnoista työllistytään alalle. Kulttuurialan tutkinnot eivät työllistä perinteisesti, vaan elanto hankitaan tekemällä muuta työtä tai jonkin muotoisen yrittäjyyden kautta. Näin ollen on tärkeää painottaa jo opintojen aikana liiketaloudellisia näkökulmia luovan ja taiteellisen substanssin lisäksi.

77


11 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tiina Kirvesniemi ja Birgitta Lehto Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista –hankkeen tavoitteena oli edistää nuorten taiteentekijöiden työllisyyttä tuomalla ja muotoilemalla soveltavaa taidetta osaksi valittuja vanhuspalvelujen prosesseja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuoret luovan alan ammattilaiset harjaantuisivat tarkastelemaan osaamistaan ja muotoilemaan sitä vastaamaan ikäihmisten kulttuurisia tarpeita. On siis tärkeää tietää, millaisia ikäihmiset ovat. Millaisessa elämäntilanteessa he elävät? Tätä tiedontarvetta helpottamaan on hankkeessa toteutettu palvelumuotoiluprosessi, jonka tuloksena tuotettiin persoonakuvaukset luonnehtimaan ikäihmisiä erilaisina kulttuurinkuluttajina. Lisäksi kuvailtiin kulttuurin tuottamisen mahdollisuuksia ja rajoituksia erityyppisissä ikäihmisten palveluissa. Palvelumuotoilulla saatiin selville myös konkreettisia kulttuurimieltymyksiä. Asiakastiedon lähteenä olivat myös osin erilaisten ikäihmisten palvelujen parissa toteutetut pilotit, jossa ikäihmisille tarjottiin erilaisia kulttuurikokemuksia. Pilottien vetäjinä toimivat Saimaan ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijat sekä taiteen ammattilaiset. Opiskelijat, taiteilijat ja luovan alan ammattilaiset toteuttivat soveltavaa taidetta, mitä voidaan pitää parhaana perehdytyksenä ikäihmisten kohtaamiseen heidän omassa toimintaympäristössään. Palvelumuotoilussa koottavan tiedon ohella on hyvin tärkeää saada kokemusta ikäihmisten kanssa toimimisesta. Tieto asiakkaan tarpeista, mieltymyksistä ja maksukyvystä on tärkeää, kun ryhdytään suunnittelemaan yritystoimintaa. Hankkeen toimenpiteenä toteutettiin nuorille luovan alan ammattilaisille suunnattuja työpajoja, joissa perehdyttiin yritystoiminnan moninaisuuteen. Koulutuksilla tuettiin oman osaamisen tunnistamista ja muotoilemista vastaamaan asiakkaan toiveisiin. Nuoriin taiteilijoihin kohdistuneiden toimenpiteiden lisäksi haluttiin saada kulttuuripalveluiden vaikutukset ikääntyneille näkyviin. Pilottiryhmiin osallistuville tehtiin fyysisen kunnon mittaus ja hyvinvointia kartoittava haastattelu ryhmätoiminnan alussa ja lopussa. Eri pilottikohteiden osallistujat olivat lähtökohtaisesti kuntotasoltaan erilaisia. Hoivaosastojen asiakkaissa oli mm. halvausoireisia sekä vuodepotilaita, joiden kohdalla mittauksista toteutettiin vain puristusvoimamittaus. Vastaavasti varhaisen tuen palvelujen asiakkaat olivat hyväkuntoisia, samoin omaishoidossa (Imatra, Kouvola) omaishoitajat. Lisäksi ikäryhmäjakaumassa oli jonkin verran eroja eri pilottikohteiden välillä. Kaikissa fyysisen kunnon loppumittauksissa keskimääräisiin kuntoluokkiin kuuluvien määrä oli vähentynyt, joka johtui todennäköisesti siitä, että valmiiksi pienestä osallistujamäärästä jäi pois osallistujia. Fyysisen kunnon suhteen ei toiminnalla ollut huomattavia vaikutuksia. Näyttäisikin siltä, että ikäihmisten kohdalla toimintakyvyn ulottuvuuksista fyysisen kunnon osuus on elämänlaadun kannalta pienempi kuin muiden osa-alueiden (psyykkinen, sosiaalinen). Yleisesti voidaan sanoa, että kulttuuripalveluilla oli osallistujien mielialaa ja sosiaalisuutta lisäävä vaikutus. Kulttuuritoiminta yhdisti ikäihmisiä toiminnan ulkopuolella ja he ystävystyivät keskenään. Keskinäinen kanssakäyminen puolisoiden välillä virisi uudella tavalla, kun oli löydetty jotakin yhteistä tekemistä. Viikoittaisista tapaamista muodostui odotettuja tapahtumia, joihin osallistuttiin innolla. Kulkeminen kulttuurityöpajoihin ei muodostunut esteeksi. Ikäihmiset järjestivät keskenään kimppakyytejä, jolloin halukkaat pääsivät osallistumaan. Monet heistä esittelivät hanketoimijoille hyvinvoinnin- ja toimintakyvyn mittauspäivinä ylpeinä niitä tuotoksia ja valokuvia, joita he olivat tehneet 78


työpajoissa. Kävi myös ilmi, kuinka merkittävää ikäihmisille oli se, että heidän omaisensa saivat myös mahdollisuuden osallistua niin halutessaan. Toiminnan loppuessa sille toivottiin jatkuvuutta. Hankkeen toisena tavoitteena oli selvittää soveltavan taiteen kustannus- ja hyvinvointivaikutuksia toteutetuissa piloteissa. Idealistisesti ennakko-oletukseksi hahmottui kysymys, voiko kulttuuri korvata lääkkeen. Kulttuuritoiminnan myötä henkisen hyvinvoinnin kasvun ajateltiin vaikuttavan myös fyysiseen hyvinvointiin. Piloteissa oli mukana monenlaisia ikäihmisiä laitoksessa asuvasta vanhuksesta kotona asuvaan aktiiviseen toimijaan. Kustannus- ja hyvinvointivaikutuksiin tarvittava taustatieto oli vaihtelevasti saatavissa, joten alun perin suunnitelmissa ollut kustannusmallin laskenta ei täysin onnistunut. Hyvinvointivaikutukset saatiin näkyviin sekä osallistujien omina arvioina pilottitoiminnasta, että pilottiryhmien vetäjien havainnoista ja kokemuksista. Kolmanneksi hankkeessa luotiin kustannustehokas liiketoiminta-/kumppanuusmalli toiminnan jatkuvuuden vakiinnuttamiseksi. Yksi hankkeen tavoitteista ja myös tuloksista oli liiketoiminta-ajattelun ja erilaisten mallien luominen ja niiden tuominen lähemmäksi kulttuuripalvelujen tuottajia mahdollisimman matalan kynnyksen periaatteella. Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa toteutetun kulttuuripalvelujen hankintaprosesseja Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa kartoittavan opinnäytetyön tulosten perusteella huomataan, että kulttuuripalvelujen budjetit ovat pieniä ja niiden hankinta on hyvinvointialalla vielä varsin vähäistä ja suorahankinnalla toteutettua. Julkisen ja kolmannen sektorin yhdistysten taloudellinen tilanne sekä toisaalta myös vapaaehtoistoiminta hankaloittavat hankintaa ja vaikeuttavat toimintamallin löytämistä, jossa kulttuuripalvelujen tarve kohtaisi kysynnän. Tästä huolimatta tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti näkemään enemmän ikäihmisten omatoimista kulttuuripalvelujen hankintaa. Suuret ikäluokat ovat tottuneita kulttuurin kuluttajia. Heidän voisi ajatella olevan aktiivisia käyttäjiä myös ikäännyttyään. Palvelujen tuottajien ja käyttäjien/ikäihmisten asiantuntemuksen ja toiveiden huomioiminen toiminnan suunnitteluvaiheessa voisi tuoda palveluja asiakasystävällisemmäksi jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Olisi hyvä huomioida myös omaisten monitahoinen rooli mahdollisuuksien mukaan myös sisällöntuottajana ja aktiivisena palvelun kehittäjänä. Hankkeessa luotiin luovan alan nuorille ammattilaisille mahdollisuuksia palvelumuotoiluun, jotta he pystyisivät sekä paremmin tuotteistamaan jo olemassa olevia palveluitaan, kehittämään uusia käyttäjien tarpeiden perusteelle, rakentamaan palvelupaketteja sekä mahdollistamaan alhaisen kynnyksen tutustua uuteen asiakaskohderyhmään. Hankkeen pilotit testasivat sekä potentiaalisten ostajien/käyttäjien maksuhalukkuutta että hintatasoa ja kipukynnystä palvelujen sekä kertaluontoiseen että sarjahinnoitteluun. Hinnoittelun lisäksi oli perehdyttävä eri organisaatioiden erilaisiin maksu- ja laskutuskäytäntöihin, sopimusneuvotteluihin ja sopimuksen tekoon. Palveluntuottajille pyrittiin antamaan tarvittavia tietoja myös tulevaa toimintaa varten, jotta heillä olisi sekä tietoa, osaamista että uskallusta lähestyä kulttuuripalveluiden ostajia niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Hankkeessa pyrittiin liittämään yhteen luovan alan nuorten osaaminen palvelumuotoilun ja liiketaloudellisen osaamisen kehittämisen kautta ikääntyneiden kulttuuritarpeisiin ja –toiveisiin. Tätä 79


tavoitetta palvelee myös hankkeessa rakennettu verkkosovellus Kulttuuri hyvinvoinnin tukena, jota voidaan käyttää foorumina toisaalta luovan alan toimijoiden ja taiteilijoiden palvelujen markkinointiin ja toisaalta näiden palvelujen hankintaan. Verkkosovelluksen perusfunktion eli kulttuuripalveluista tiedottamisen lisäksi sovelluksen avulla luovan alan osaaminen kehittyy. Oman palvelun tai tuotteen vieminen verkkosovellukseen kehittää taiteilijan tuotteistamisen taitoja, sillä on tarpeen oppia ”paketoimaan” oma osaamisensa ottamalla huomioon kohderyhmä, kesto, hinta ja palvelun sisältö. Viidentenä toimenpiteenä hankkeessa toteutettiin Minun polkuni- kurssi luovan alan opiskelijoille Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Saimia ammattikorkeakoulun yhteistoteutuksena. Kurssin avulla luotiin mallia nuorten luovan alan toimijoiden liiketoimintaosaamisen vahvistamiselle ja oman osaamisen tuotteistamiselle jo opiskeluvaiheessa. Verkkototeutuksena toteutetulla kurssilla syvennyttiin aluksi oman osaamiseen tunnistamiseen, rooleihin ja omaan persoonaan. Näiden kautta tarkastelua siirrettiin potentiaalisiin asiakkaisiin ja heidän toiveisiinsa. Kun oli selvillä se, onko minusta luovan alan yrittäjäksi ja kenelle palveluni on suunnattu ja keiden kanssa verkostoidun, edettiin yrittäjyyden konkreettisiin toimiin: hinnoittelu, sopimus- ja toimintamuodot sekä oikeudelliset seikat. Kurssilla hankittu osaaminen tiivistyi opiskelijoiden laatimaan toimintasuunnitelmaan. Kun tehdään johtopäätöksiä Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista –hankkeen toimenpiteiden menestyksellisyydestä, on esitettävä kysymys: edistettiinkö nuorten luovan alan ammattilaisten työllisyyttä? Hankeaika on liian lyhyt, jotta saataisiin alusta loppuun toteutumaan koko prosessi oman ammatti-identiteetin käsittelemisestä jonkinasteisen yrittäjyyden aloittamiseen. Moni tosin on vielä liiketoiminnan kannalta alkuvaiheessa, mutta oman toiminnan visiointi ja liiketoiminnallinen ajattelu on selkeästi kehittynyt ja kasvanut hankkeen aikana kohti yrittäjämäistä ajattelua poisoppien pelkästään apurahoihin tukeutuvaan toimintaan. Toki näitäkin voi mahdollisuuksien mukaan käyttää, mutta liiketoiminta ei voi eikä sen tule tukeutua apurahoilla elämiseen. Onnistumisia saatiin kuitenkin useita, muun muassa toiminimen perustaminen ja osuuskuntamuotoisen toiminnan kehittäminen. Hankkeen antina voidaan nähdä luovan alan ammattilaisten työllistymisen näköalojen laajentaminen. Samoin edistettiin taiteilijoiden tietoisuutta ikääntyneistä potentiaalisena asiakasryhmänä. Jotta luovan alan opiskelijoita voidaan tukea yrittäjämäiseen toimintaan, on tuotteistamiseen ja liiketaloudelliseen osaamisen kehittäminen aloitettava jo opiskeluvaiheessa. Joillakin kulttuurin aloilla yrittäjyysorientaatio on jo olemassa, mutta osassa nojaudutaan vahvasti perinteisiin työn rahoitustapoihin, kuten esimerkiksi apurahoihin. Minun polkuni- kurssi valmentaa luovan alan opiskelijoita jo opintojen aikana yrittäjyyteen. Kurssin soisi pysyvän ammattikorkeakoulujen tarjonnassa sekä tutkintoon johtavissa opinnoissa, että avoimessa ammattikorkeakoulussa, jolloin se palvelee myös muista kuin opiskelijoita. Nuorten luovan alan ammattilaisten tavoittaminen hankkeen toimenpiteisiin oli haastavaa. TE-toimiston kautta tavoitettujen kohderyhmään kuuluvien määrä oli pieni, vaikka ennakko-oletuksena oli luovan alan työllistymisen vaikeus ja korkeahko työttömyysaste. Todennäköisesti myös KaakkoisSuomessa luovan alan ammattilaiset työllistyvät muihin tehtäviin rahoittaen näin osin myös luovaa työtä. Tehokkain keino kohderyhmä tavoittamiseen olivat hanketoimijoiden olemassa olevat verkostot. 80


Kun kulttuuripalveluja ja niiden tuottajia tuodaan lähemmäksi hyvinvointipalvelujen ostajia ja päätöksentekijöitä, on voitu tukea heidän uskallustaan testata omaa toimintaansa ja tuotteistaa sekä kehittää omaa toimintaansa paremmin eri käyttäjiä kuunnellen (palvelumuotoilua hyväksikäyttäen). Niin ikään kulttuuripalvelujen tuottajien ymmärrys käyttäjien rajoitteista ovat kasvaneet ja he ovat pystyneet paremmin kiteyttämään oman toimintansa haasteita. Tämä on nähtävä lisäarvona, sillä hankkeeseen osallistuja nuori on saanut ehkä paremman kilpailuedun muihin vastaavanlaista palvelua tarjoaviin kilpailijoihin nähden. Toinen keskeinen kysymys hankkeen menestyksellisyyttä arvioitaessa on se, edistettiinkö toimenpiteillä ikäihmisten hyvinvointia? Toiminnalla oli selkeä vaikutus ikäihmisten hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Merkityksellisyys oli varmasti noussut vielä enemmän keskiöön, jos toiminta olisi jatkunut pidempään. Tällä olisi todennäköisesti ollut myös myönteisempi vaikutus fyysiseen kuntoon ja toimintakykyyn. Ikäihmisen hyvinvoinnin kokemuksella ja toimintakyvyllä jo lähtötilanteessa oli todennäköisesti vaikutusta heidän aktiivisuuteensa osallistua. Oletettavasti myös toimintojen sisällöillä oli aktiivisuutta lisäävä tai vähentävä vaikutus. Työpajojen vetäjillä ja heidän intuitiivisella kyvyllään ”lukea” ikäihmisten toiveita ja arvioida oikein heidän kykyjään eri toimintamuotoihin oli oma merkityksensä. Entä saatiinko vastauksia kustannus- ja hyvinvointivaikutuksia esiin? Selkeitä vastauksia kustannus-ja hyvinvointivaikutuksiin ei saatu. Osittain tähän vaikutti puutteelliset seurantatiedot ja se, että kaikki eivät sitoutuneet niiden luovuttamiseen, mikä olisi ollut hankkeen tavoitteiden kannalta tärkeää. Verkkosovellus ”Kulttuuri hyvinvoinnin tukena” saatiin hyvään alkuun hankkeen aikana. Tarvitaan kuitenkin implementointia, jossa tieto verkkosovelluksesta saadaan leviämään Kaakkois-Suomen kuntien ja yksityisten vanhuspalveluiden tuottajille, ikäihmisille yleisemmin ja heidän omaisilleen. On tarpeen järjestää myös koulutuksia sovelluksen käytöstä. Jotta verkkosovellus toimisi niin kuin sen olisi ajateltu toimivan, tarvitaan runsaasti ja monipuolisesti luovan alan tarjontaa. Tarvitaan siis nuorten luovien ammattilaisten tuotteistamistaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä. On myös välttämätöntä löytää verkkosovellukselle hankkeen jälkeen ”kotipesä”, jossa huolehditaan sovelluksen ylläpidosta ja kehittämisestä.

LOPUKSI

Birgitta Lehto, Päivimaria Seppänen Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden tukeminen ikäihmisille on osoittautunut merkitykselliseksi. Käyttäjälähtöinen palvelujen kehittäminen tuottaa tulosta. Asiakkaat pysyvät terveempinä ja voivat paremmin pidempään. Hankkeen tutkimuksiin osallistuneet ikäihmiset ovat sitä ikäpolvea, jotka ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä. He ovat tottuneet tulemaan toimeen vaatimattomissakin olosuhteissa. Kotihoidossa ja omaishoidossa olleet ikäihmiset olivat selkeästi tyytyväisempiä elämänsä laatuun ja terveyteensä kuin palvelutaloissa asuvat. Vaikka aineisto oli suhteellisen pieni, voidaan havaita, että turvallisuutta koettiin yhtä lailla niin palvelutaloissa kuin kotona asuttaessa. Koko aineistossa voidaan havaita ikäihmisten selvää tyytyväisyyttä omaan elämään, vaikka useilla heistä oli erilaisia fyysisen toimintakyvyn rajoitteita. Osallistuneiden yleiskunnosta voidaan todeta, että omaishoidossa ja kylätaloilla kokoontuneet olivat alun pitäen paremmassa fyysisessä- ja psyykkisessä kunnossa kuin palvelutalojen- ja hoivaosaston asukkaat. 81


Taiteilijoille oman osaamisen muotoilu palveluksi ja sen markkinointi on otettu monenlaisin tuntein vastaan. Toisaalta taitelijoilla on halua kehittyä ja vahvistaa omaa osaamistaan. Kaikille ei yksin työskentely sovi. Luonteeltaan sosiaalinen taiteilija saattaa löytää itselleen ominaisen tavan tehdä taidetta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hankkeen tuotoksena on syntynyt ymmärrystä ikäihmisistä taiteen ja kulttuurin kuluttajina. Kun taidetta ja kulttuuria on kokeiltu osana ikäihmisten palveluja, on nähty sillä olevan merkitystä arjen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja sosiaalisen kanssakäymisen parantumisena. Samassa elämäntilanteessa olevien kohtaaminen ja vertaistuen jakaminen auttavat muodostamaan perspektiiviä omasta tilanteesta. Toisaalta kun on kivaa tekemistä, omat vaivat ja huolet unohtuvat. Samalla aivot saavat työtä, kun joutuu pohtimaan ja pinnistelemään. On mahdollisuus ja tila, missä voi luoda uutta ja tehdä asioita, joita ei arjessa tule tehtyä. Kun palveluista karsitaan, jotain on hyvä tarjota tilalle.

Kuva: Lulu Jokinen

82


LÄHTEET Alvesson, M., Ashcraft, K. & Thomas, R. (2008). Identity matters: reflections on the construction of identity scholarship in organization studies. Organization 15(1), 5–28. Chen, C.P. (2005). Understanding Career Change. International Journal for Educational and Vocational Guidence 5, 251-270. Clandinin, D. J., & Connelly, F. M. (1996). Teachers' professional knowledge landscapes: Teacher stories. stories of teachers. school stories. stories of schools. Educational Researcher, 25(3), 24-30. Eteläpelto, A. (2007). Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin ja J. Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY, 90–142. Fox, A. T., Fertleman, M., Cahill, P., & Palmer, R. D. (2003). Medical slang in british hospitals. Ethics & Behavior, 13(2), 173-189. Hartung, P.J. & Blustein, D.L. (2002). Reason, Intuition and Social Justice: Elaborating on Parsons´s Career DecisionMaking Model. Journal of Counseling & Development 80 (1), 41- 47. Hitlin, S. & Elder, G. (2007). Time, Self, and the Curiously Abstract Concept of Agency. Sociological Theory 25(2), 170– 191. Houni, P. & Ansio H. (2014). Taiteilijan ammatti tänään – tietoja, taitoja, diskursseja. Yhteiskuntapolitiikka 79 (4), 375– 387. Huhtinen-Hilden L. (2014) Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care, Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Arts and Health 6 (3) s.223-234 Hägg, O. (2011). Yrittäjyysvalmennus ja yrittäjyysidentiteetti. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1079. Hämäläinen, K. (2014) Mitä minulle tapahtuu, jos… Luovien alojen identiteetistä luovan talouden yrittäjävalmiuksiin. Luovan

kehittäjän

työkalupakki.

2014.

Winbase

Oy:

Kaarina.

Saatavissa:

https://www.humak.fi/wp-

content/uploads/2015/04/Luottamus_julkaisu_valmis.pdf Ikonen, H-M. (2013). Epävarma työ, yrittäjätapaisuus ja paikkatunne: syrjäseudun naisen esimerkki. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11 (1), 34- 47. Ilmarinen, V. & Koskela, K. 2015. Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja. Talentum: Helsinki. Juslin J. (2017) Taidekylpy ikäihmisten palvelujen henkilöstölle 18.1.2017. Karhio, K. (2009). Uusi työ, vanhat raamit. Uuden työn esteitä luovilla aloilla. Spatia –raportteja 2/2009. Alue- ja kuntatutkimuskeskus. Joensuun yliopisto. Kauppa- ja teollisuusministeriö (2007) Luovien alojen yrittäjyysstrategia 2015. KTM Julkaisuja 10/2007. Kontula, A. & Jakonen, M. (2008). Prekarisaatio ja työn tutkimuksen politiikat. Teoksessa E. Jokinen & M. Eräsaari (toim.) Kurjan ääni: osa 1 yliopistotyöläiset. Juhlakirja Leena Eräsaarelle 31.12.2008. [http://annakontula.fi/wpcontent/uploads/2011/07/prekarisaatio-ja-tyon-tutkimuksen-politiikat.pdf]. Luettu 26.7.2015. Koivisto, M. 2011. Palvelumuotoilun peruskäsitteet. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiateollisuus. Kumpula, M. (2013). Ammatti-identiteetin muovautuvuus ja työntekijöiden käyttämät selviytymisstrategiat vakuutusalalla. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 11(1), 19–33. La Pointe, K. (2011). Moraalisia kamppailuja, pieniä siirtymiä. Identiteettityön kertomukselliset käytänteet työuran muutoksissa. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (3), 272–276. Leigh Star, S. (2010). This is not a boundary object: Reflections on the origin of a concept. Science, Technology, &

Human Values, 35(5), 601-617. Lemetyinen A. (2016) Haastattelu 20.9.2016. Living

lab

ammattikorkeakoulussa.

2012.

Ammattikorkeakoulujen

neloskierre

–hanke/

HAAGA-HELIA

ammattikorkeakoulu.

83


Miettinen, S. 2011. Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiateollisuus. Nicolini, D., Mengis, J., & Swan, J. (2012). Understanding the role of objects in cross-disciplinary collaboration. Organization Science, 23(3), 612-629. Opetusministeriö. (2009).Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Oravala, S. & Rönkä, A. (1999). Käännekohdat elämänkulussa. Psykologia 34(4), 274 – 280. Rae, D. (2004). Entrepreneurial learning: A Practical Model from the Creative Industries. Education + Training 46(8/9), 492–500. Rensujeff, K. (2014). Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. Taiteen edistämiskeskus. Sammallahti, T. 2009. Konseptisuunnittelun supersankari. Books on Demand GmbH: Helsinki. Santalainen, T. & Baliga, R.B. 2015. Kun normibisnes ei riitä. Kestävä strategointi. Talentum: Helsinki. SDT Service Design Toolkit - Palvelumuotoilun työkalupakki. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://sdt.fi/ Selinheimo, R. 1994. Ammatiksi yrittäjä. WSOY: Juva. Sennett, R. (2002). Työn uusi järjestys. Miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. Tampere: Vastapaino. Sjöholm, H. 2010. Dynaamisen ja innovatiivisen liiketoimintamallin suunnittelu. Uusi suunnittelujärjestelmä korvaa perinteisen vuosikellomaisen ja kankean strategisen suunnittelun. Otavan kirjapaino Oy: Keuruu. Star, S. L. (2010). This is not a boundary object: Reflections on the origin of a concept. Science Technology and

Human Values, 35(5), 601-617. Toivola, T. 200. Verkostoituva yrittäjyys. Strategiana kumppanuus. Edita: Helsinki. Tynjälä, P. (2008). Perspectives into learning at the workplace. Educational Research Review, 3(2), 130-154. Åkerblad, L. (2013). Epävarmuuden elettäväksi tekeminen. Pieni toimijuus prekaarissa työmarkkinatilanteessa. Työelämän tutkimus 11 (3), 177–191. Wenger, E. (1998). Communies of Practice – Learning, Meaning and Identity. Cambridge: Cambridge University Press. [http://annakontula.fi/wp-content/uploads/2011/07/prekarisaatio-ja-tyon-tutkimuksen-politiikat.pdf].

Luettu

26.7.2015. Willberg,

E.

2011.

Ikäihmisten

kulttuurikaari.

Enemmän

elämänlaatua,

parempaa

arkea.

http://docplayer.fi/4857005-Ikaihmisten-kulttuurikaari-enemman-elamanlaatua-parempaa-arkea.html

Saatavissa: [viitattu

20.11.2016]. Zott, C. & Amitt, R. 2008. The fit Between Product-Market Strategy and Business Model. Strategic Management

Journal, Vol. 29, pp. 1-26.

84


Liite 1 Pilottikohde, tunniste

Fyysinen kunto

Hyvinvointimittaus

Loppumittaus

Loppumittaus

(FK)

(HV) alkumittaus ja

(FK)

(HV)

alkumittaus,

osallistujien

osallistujien

lukumäärä

lukumäärä Kevät 2015

Kevät 2015

Kevät 2016

Kevät 2016

Imatran omaishoito (10)

14

14

12

12

Eksote, kotihoito (5)

10

10

7

7

Palvelukeskussäätiö

5

5

4 (puristusvoima)

4

5

5

4

4

6

6

Laurankoti (1) Palvelukeskussäätiö Kasarminportti (2) Kotka Norskakoti (3)

ei mittauksia,

ei mittauksia, koska ei

koska ei

toimintaa

toimintaa

Kotka Heikkilä

5

5

hoivaosasto (4)

5

5

(puristusvoima)

Kouvola Muisti ry

10 joiden

10 joiden

(7)

lomakkeet

lomakkeet

vailla

vailla

jolloin tulosten vertailu

henkilötietoja –

henkilötietoja

mahdotonta siltä osin.

ei otettu

– ei otettu mukaan

mukaan

SPSS

Kouvola Ummeljoki (8)

5

3

HV-lomakkeet

Ei hyvinvointimittauksia,

(fyysinenkunto)

5

koska ei alkumittauksia,

Ei hyvinvointimittauksia,

nimettömiä-

koska ei alkumittauksia,

ei mukaan.

jolloin tulosten vertailu mahdotonta siltä osin.

Kouvola Huhdasjärvi (9)

8 joiden

8 joiden lomakkeet

lomakkeet

vailla henkilötietoja

vailla

– ei otettu mukaan

Ei HV-mittauksia 4

henkilötietoja – ei otettu mukaan

Kouvola omaishoito (10)

-

-

Ei loppumittauksia,

Ei loppumittauksia, ei

ei toimintaa

toimintaa

TAULUKKO 9. Osallistujien alkumittaukset kevät 2015 ja loppumittaukset kevät 2016 pilottikohteittain fyysisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin osalta. HV= hyvinvointi, FK= fyysinen kunto

85


Liite 2a TAULUKKO 10a. Alkumittauksiin osallistuneet (N=79) kevät 2015 Osallistujan sukupuoli Paletti hankkeen pilottikohteet

mies

nainen

Yhteensä

Laurankoti

2

3

5

Kasarminportti

2

3

5

Norskakoti

0

6

6

Hoivaosasto (Kotka)

2

3

5

Eksote

1

9

10

Imatra (omaishoito)

7

7

14

Muisti ry (Kouvola)

1

10

11

Ummeljoki (Kouvola)

0

5

5

Huhdasjärvi (Kouvola)

1

7

8

Omaishoito (Kouvola)

5 21

5 58

10 79

Yhteensä

TAULUKKO 10b. Alkumittauksiin osallistuneet ikäluokittain Osallistujan ikä (Luokiteltu) Paletti hankkeen pilottikohteet

60-69

70-79

80+

Yhteensä

Laurankoti

0

1

4

5

Kasarminportti

0

2

3

5

Norskakoti

0

0

6

6

Hoivaosasto (Kotka)

0

1

4

5

Eksote

0

4

3

7

Imatra (omaishoito)

1

8

5

14

Muisti ry (Kouvola)

6

2

1

9

Ummeljoki (Kouvola)

2

2

0

4

Huhdasjärvi (Kouvola)

3

5

0

8

4 16

3 28

3 29

10 73

Omaishoito (Kouvola) Yhteensä

86


Liite 2b TAULUKKO 11a. Loppumittauksiin osallistuneet (N=49) kevät 2016 Osallistujan sukupuoli Paletti hankkeen pilottikohteet

mies

nainen

Yhteensä

Laurankoti

2

2

4

Kasarminportti

1

3

4

Norskakoti

0

6

6

Hoivaosasto (Kotka)

2

3

5

Eksote

1

6

7

Imatra (omaishoito)

6

6

12

Muisti ry (Kouvola)

0

2

2

Ummeljoki (Kouvola)

0

5

5

Huhdasjärvi (Kouvola)

0

4

4

12

37

49

Yhteensä

TAULUKKO 11b. Loppumittauksiin osallistuneet ikäluokittain kevät 2016 Osallistujan ikä (Luokiteltu) Paletti hankkeen pilottikohteet

Yhteensä

60-69

70-79

80+

Yhteensä

Laurankoti

0

1

3

4

Kasarminportti

0

2

2

4

Norskakoti

0

0

6

6

Hoivaosasto (Kotka)

0

1

4

5

Eksote

0

5

2

7

Imatra (omaishoito)

1

7

4

12

Muisti ry (Kouvola)

1

0

1

2

Ummeljoki (Kouvola)

2

2

0

4

Huhdasjärvi (Kouvola)

2

2

0

4

6

20

22

48

87


Liite 3a

Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille Palautelomake toiminnassa mukana olleille hyvinvointia lisäävästä toiminnasta. 1.

Mikä oli mielestäni hyvää toiminnassa, johon osallistuin?

2.

Minkä olisin toivonut olevan toisin ja miten?

3.

Osallistuisinko vielä uudelleen ja minkä takia?

4. Miten koin hyvinvointini lisääntyvän ja miten se tuntui?

5. Tuliko toimintakykyyni muutoksia, jos tuli niin minkälaisia?

88


Liite 3b

Lehto Birgitta, Ryhänen Elina Haastattelulomake palvelun tarjoajalle Haastateltavan nimi: ________________________________________ Kohde: ___________________________________________________ Päivämäärä: ___________________ 1. Mitä toiveita teillä oli hankkeen toimintaan liittyen? 2. Toteutuivatko odotuksenne? Jos eivät, niin miksi eivät? 3. Millaisia ongelmia hankkeen aikana ilmeni? 4. Mitkä asiat sujuivat ongelmitta? 5. Oliko toteutetulla toiminnalla vaikutuksia asiakkaisiin tai henkilökuntaan? 6. Vapaat kommentit.

89


Liite 4a Paletti II-hankkeessa mukana olleet Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijat koulutusaloittain.

TAULUKKO 12. Armilan sairaalan kuvataidetyöpajoihin osallistuneet opiskelijat ARMILAN SAIRAALAN OSASTOT FYSIOTERAPIA HOITOTYÖ TERVEYDENHOITAJA SOSIONOMI KUVATAIDE YHT.

KEVÄT 2016 (OS.1/ 7 KERTAA OS.6 / 6 KERTAA) 2 2 3 1 2 10

TAULUKKO 13. Imatran omaishoidon kuvataidetyöpajoihin osallistuneet opiskelijat LINNALAN KAMPUS

SYKSY 2015 (8 KERTAA) FYSIOTERAPIA HOITOTYÖ TERVEYDENHOITAJA SOSIONOMI 1 KUVATAIDE 2 YHT. 3

KEVÄT 2016 (12 KERTAA) 2 2 3 2 2 11

90


Liite 4b TAULUKKO 14. Eksoten kotihoidon kulttuurikäynteihin osallistuneet opiskelijat KOTIHOITO FYSIOTERAPIA HOITOTYÖ TERVEYDENHOITAJA SOSIONOMI

KUVATAIDE YHT.

SYKSY 2015 6-7 KÄYNTIÄ 2 ryhmää (SO14B) 2

KEVÄT 2016 4-7 KÄYNTIÄ 2 ryhmää (SOK15MA ja SOK15MB) 2

TAULUKKO 15. Palvelukeskussäätiön kohteet (Laurankoti, Laurinkoti ja Kasarminportti) SYKSY 2015 KEVÄT 2016 PALVELUKESKUSSÄÄTIÖ 2-4 KÄYNTIÄ 2-4 KÄYNTIÄ FYSIOTERAPIA HOITOTYÖ SOSIONOMI 12 KUVATAIDE YHT.

-

12

91


Liite 5 TAULUKKO 16. Laitoksessa asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot alkumittaukset

92


Liite 6 TAULUKKO 17. Laitoksessa asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot loppumittaukset

93


Liite 7 TAULUKKO 18. Kotona asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot alkumittaukset

94


Liite 8 TAULUKKO 19. Kotona asuvien kokemukset hyvinvoinnistaan keskiarvot loppumittaukset

95


Liite 9

Kuvio 21. Persoonakuvaukset

96


Liite 10 Hankkeeseen liittyvät julkaisut: Lehto Birgitta, Lehtori, TtT, sairaanhoitaja Saimaan ammattikorkeakoulu, Ryhänen Elina, Työfysioterapeutti, M.Sc., Saimaan ammattikorkeakoulu. 2016. Taiteilija sosiaali- ja terveysalan toimijana - Kokemuksia hankkeessa. TAKU 4/2016 Lehto Birgitta, Lehtori, TtT, sairaanhoitaja Saimaan ammattikorkeakoulu, Ryhänen Elina, Työfysioterapeutti, M.Sc., Saimaan ammattikorkeakoulu. 2017.Taide ja kulttuuri tuovat hyvinvointia sekä ikäihmisille että taiteen ammattilaisille- Taiteilija sosiaali- ja terveysalan toimijana - "Vaikutan nyt ehkä siihen millaisessa vanhainkodissa ja hoidossa itse ikääntyneenä olen" Vanhustyön lehti 1/2017. Lehto Birgitta Saimaan ammattikorkeakoulu, Seppänen Päivimaria Socom. Poster-esitys: Työtä nuorille taiteilijoille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista. Muistiliiton konferenssi16.-17.11.2016 Paasitorni, Helsinki. Kirvesniemi, T. 2015. Työtä nuorille ja iloa ikääntyneille. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun verkkolehti Koskinen 7/2015. http://www2.kyamk.fi/Koskinen/072015/paletti.html Kirvesniemi, T. 2016. Paletti II –hankkeessa selvitettiin, millainen ikäihminen on kulttuurin kuluttajana. Kaakkois-Suomen ELY-keskus, kulttuurin teemakirje (julkaistu loppuvuodesta 2016) Kirvesniemi, T. 2016. Voiko kulttuuri korvata lääkkeen? Kymenlaakson ammattikorkeakoulun verkkolehti Koskinen 6/2016. http://www2.kyamk.fi/Koskinen

97


98


Palasista Palettiin- Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja on tuotettu Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, Työtä nuorille ja hyvinvointia ikääntyneille kulttuurista vv.2015-2017. Hankkeessa koulutettiin nuoria taiteilijoita liiketoimintaosaamisessa, ikäihmisten kanssa työskentelyssä sekä ikäihmisille tarjottavan soveltavan taiteen muotoilussa. Kulttuuritoimintaa integroitiin osaksi ikäihmisten palveluja ja rakennettiin markkinointikanava kulttuuripalvelujen saavutettavuuden helpottamiseksi. Samanaikaisesti selvitettiin, paljonko sote-euroja säästyy ikäihmisten palveluissa, kun sijoitetaan kulttuuriseen hyvinvointiin.

1

Profile for Socom

Palasista Palettiin- Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja  

Palasista Palettiin- Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja on tuotettu Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, Työtä nuorille j...

Palasista Palettiin- Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja  

Palasista Palettiin- Kulttuuri osaksi ikäihmisten palveluja on tuotettu Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, Työtä nuorille j...

Profile for socomoy8
Advertisement