Page 1

ILMAINEN!

GRATIS! FREE! 4 / 12

SNOWEXTREME MAGAZINE

E la k e la is e t

SATU JARVELA EN OSKARI RAITAN 2012 D C SHRED DAYS

Maa ilma n par as

MUMM OL A Kansi JOEL LAHTI Photo RAMI HANAFI

Joel LAHTI Vielako on villihevosia?


UR13_Binding_Reflex_SlammerSF.indd 2


facebook.com/BurtonEurope

Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi

facebook.com/BurtonEurope

facebook.com/BurtonEurope Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi

07.12.12 16:


SEBASTIAN NAUMANEN ss bs 270 in bs 270 out


10

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Snowextreme Magazine | 4/12

11


Santa Ettala toivottaa handplantin voimin rauhallista joulua ja mukavaa uutta vuotta 2013. Photo Salminen.

SN OW EX TR EM E MAGA ZI NE

BNGR NEWS €-VASTIKKEET AKA JOULULAHJAVINKIT SPINDOCTOR THE UNEMPLOYMENT DIARIES ELÄKELÄISET - SATU JÄRVELÄ MAAILMAN PARAS MUMMOLA DC SHRED DAYS 2012 OSKARI RAITANEN JOEL LAHTI LASTEN KANSSA LASKEMASSA photoGALLERIA KOLUMNI - KONNA REISSUSSA - SÖLDEN

12

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

18 24 28 30 34 40 50 56 64 78 84 92 94


Snowextreme Magazine | 4/12

13


SN OW EX TR EM E MAGA ZI NE

PÄÄKIRJOITUS 4/12

J

oku viisas on joskus aikoinaan heittänyt ilmoille termin ”koputa puuta”. Kun tämä lause tulee osaksi sinua ja maneerejasi, niin silloin on syytä koputtaa. Oikeasti! Allekirjoittanut unohti koputtaa ja joutui laittamaan Murder Squadin ”Knock On Woodin” soimaan itseään lohduttaakseen. Selkeä depressio. Viime numeron pääkirjoituksessa slashailin onnellisena Serenassa ja fiilistelin, kun kausi alkoi aikaisemmin kuin koskaan. Eihän siinä mennyt kuin vajaa viikko ja rinteet olivat kiinni usean viikon ajan. Edessä oli tasaisen harmaa ja sateinen sääennuste pitemmäksi aikaa. Mutta kuten jokainen tarina,tämäkin päättyy onnellisesti. Kiitos sinun Pakkasukko! Mutta unohdettakoon maneerit ja siirryttäköön tuttuun tapaan referoimaan lehden sisältöä. Suomen suurin siipikarjaa kuluttava väestö, Tampere, on tällä kertaa edustettuna lehtemme sivuilla erittäin vahvasti. Joel Lahden harteille laskimme lumilauta-haastattelun viitan, ja nelikantteja sai kunnian edustaa Oskari Raitanen. Satu Järvelä on pitkään pystynyt välttämään tenttauspenkin Eläkeläisissä tehden itse haastatteluja muista laskuaikojen kollegoistaan. Nyt tuli sillekin piilottelulle loppu. Satulla kun on erittäin värikäs ja mielenkiintoinen historia lumilautailun parissa. Esimerkiksi, saman vuonna kun minä olin seitsemän ja sain ekan lumilautani, Järvelä voitti US Openin. Nöyränä poikana sai siis haastattelua tehdä. Reissuosastolla palaamme Söldeniin ja käymme lisäksi jälleen pyörähtämässä DC Shred Daysseillä, josta tämä kuvakin on matkamuistona. Väitän, että se on unelmien laskukohde, jos haluaa laskea euroopan parasta parkkia koko rahan edestä. Mutta mitä jos tahtoo laskea erikoisinta parkkia? Sekin selvinnee lehden seuraavilla sivuilla. Nyt en voi osaltani kuin kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa oikein mukavaa joulua ja onnellista uutta vuotta. Sami Välikangas
 Päätoimittaja


14

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


SN OW EX TR EM E M AG AZ IN E Julkaisija Krook Media OY puh +358 9 726 80180 / fax +358 9 726 80181 Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland www.krookmedia.fi Päätoimittaja Sami Välikangas / sami.valikangas@krookmedia.fi Talon kuvaaja Pasi Salminen / photo.pasisalminen.com Art Director Mikko Kempas / mikkokempas.com Oikoluku Koko Hubara Method Man Henri Kunnas / henri@krookmedia.fi Toimitus Sami Välikangas, Henri Kunnas, Satu Järvelä, Pasi Salminen, Anna-Liisa Ojala, Eero Ettala, Teemu Heljo, Mikko Kempas, Jani Sorasalmi, Antti Bergman, Rami Hanafi, Antti Autti, Matti Räty, Aarni Toiviainen Kuvaajat Sami Välikangas, Pasi Salminen, Teemu Heljo, Rami Hanafi, Jani Kärppä, Antti Vierola, Krister Majander, Jani Sorasalmi, Fred Egli Ilmoitusmyynti Jerker Krook, puh 040 566 3035, jerker.krook@krookmedia.fi Tuomas Kallio, gsm 044 593 9566, tuomas.kallio@krookmedia.fi Markkinointi Jacob Roos, puh 040 553 2898, jacob.roos@krookmedia.fi Jakelu Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport, Sportia, Top Sport, Stockmann, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat. Internet www.lumitykki.net Ilmestymisaikataulu Syksy -12. Viikot 44 ja 50 Talvi -13 Viikot 6 ja 12 Paino Reusner, painos 30 000 kpl Kannessa Joel Lahti / Tamok / Kuva: Rami Hanafi Sessattiin tätä hyndää Tamokissa useampi tunti ja Rami otti kuvia kaikista mahdollisista kuvakulmista ja vaikka kuinka monesta eri tempusta. Loppupeleissä ruvettiin pelaan viä kopterin kanssa niin et Rami huusi millon piti dropata et ois ilmassa samaan aikaan kun kopteri nousee, laskee tai on paikallaan. Tässä kyseessä bs5.


BANGER NEWS!

Redbull antaa nykyään Roopelle siivet. Bounausta Hinterista. Photo: Galaktinen Kapteeni Klaxton.

VILLE LAHTINEN X NIKON Lehdestämmekin tuttu lumilautakuvaaja Ville Lahtinen on Nikonin uusi ambassadori, eli miehen kädestä löytyvät nykyisin Nikonin uutuudet. Toimitus onnittelee miestä ja arvostaa Nikonia arvostuksesta tämänkin alan tekijöitä kohtaan. Nikon Finlandin Facebookista voit käydä katsomassa Villen gallerian.

ROOPE X REDBULL Roope Tonteri on kirjoittanut sopimuksen energiajuoma Red Bullin kanssa. Pekingin Air&Stylessä julkaistu yhteistyö tuli yllätyksenä myös kanssakilpailijoille.

PASI X MUSUCBAG BNGR MOB MOBin pojat ovat julkaisseet ensimmäisen jaksonsa ryminällä, ja tulemmekin kauden aikana nauttimaan miesten temmellyksestä ympäri maita ja mantuja. Ryhmärämän tarkoituksena on puskea ulos hyväntuulista materiaalia tasaisin väliajoin bngr.fissä. Mene, katso ja ylläty! Bngr Mob: Joonas Eloranta, Tatu Miettinen, Lasse Ihalainen Ja Antti Komulainen. Sponsored By: Battery, Reissumies & Canon

18

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Talon kuvaaja Pasi Salminen päätti heittää hyvästit kylmyydelle ja teki diilin saksalaisen MusucBagin kanssa. ”Oon etsinyt jotain lisälämmikettä talven kylmille sessareille ja tää MusucBag tuntuu ihan sika hyvältä ratkaisulta. MusucBag on oikeasti makuupussi johon on tehty röörit jaloille ja käsille, mutta se sopii täydellisesti koko talvikerraston päälle lisälämmikkeeksi”, kertoo Pasi toimitukselle. musucbag.com musucbag.com


Aloittelijan on helpompi lautailla lyhyemmällä laudalla. Lauta, joka ylettyy leukaan asti, on yleensä sopiva. Jos olet lautaillut jo jonkin aikaa, tiedät varmasti mitä etsit. Jos et tiedä, autamme mielellämme. Saat aina oikean merkin oikeaan hintaan.

BURTON THE SOCIAL -12. Naisten lumilauta. Mukana tulevat siteet: Burton Stiletto. Naisten. Saatavana valikoiduista myymälöistä

Pakettihinta

499

BURTON PROCESS FLYINGV-12. Lumilauta, jossa yhdistyvät rocker ja jalkavuus. Aikuisten. Saatavana valikoiduista myymälöistä. Mukana tulevat siteet: Mission EST.

Pakettihinta

599

Warp Lumilautapaketti

Pakettihinta

149

Espoo: Iso Omena, Sello. Helsinki: Forum, Itäkeskus. Hyvinkää: Willa. Jyväskylä: Sokos-keskus. Kempele: Zeppelin. Kuopio: Matkus. Lahti: Karisma, Trio. Lempäälä: Ideapark. Raisio: Mylly. Rovaniemi: Revontuli. Tampere: Koskikeskus, Lielahti. Turku: Skanssi. Vantaa: Jumbo, Myyrmanni, Tammisto. www.stadium.fi

WARP J SEPULVEDA JR. Lumilauta aloittelijasta keskitason lautailijalle, joka haluaa laudan, jolla voi kehittyä. Siteet: Warp J Del Mar JR. Junioreille.

© STADIUM COMMUNICATIONS 2012. Tuotteita rajoitetusti. Valikoima voi vaihdella myymälöittäin. Emme vastaa mahdollisista painovirheistä.

Pituudella on väliä.


BANGER NEWS!

HEIKKi X 3CS Heikki Sorsa teki vaatesopimuksen australialaisen 3CS:n kanssa Bond Clothingin konkurssin jälkeen ilman vaatteita laskenut Heikki on solminut uuden laskuvaatesopparin australialaisen 3CS:n kanssa. 3CS on ollut jo usean vuoden iso tekijä kengurumaassa ja nyt Heikin johdolla ollaan tunkeutumassa Euroopan markkinoille. Alustavien huhujen mukaan Sorsalle on jo kaavailtu omaa nimikkovaatemallistoa. ”Olin tosi fiiliksissä siitä, miten paljon 3CS minut tiimiin halusi ja miten paljon he arvostivat laskemistani. Tämä oli se, mikä lopulta ratkaisi diilin, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli olemassa”, kommentoi Heikki heti tuoreeltaan sopimuksen allekirjoitettuaan. Heikki vakuuttaa tyytyväisyyttä uuteen diiliinsä, ja mikäs on miehen hymyillessä. Vaimon ja tyttären kanssa Serenan lähelle omakotitaloon muuttaneella Heikillä on asiat kunnossa. Nyt kun Etelä-Suomikin sai hieman lunta, alkavat Sorsan ja Ettalan yhteisprojektin Cooking With Gasin toisen kauden kuvaukset. Viime kausi Heikiltä loppui hieman kesken loukkaantumisen takia, mutta uusilla polvilla mies on motivoituneempi kuin aikoihin. www.3csouterwear.com

20

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Lähde Ruotsin rinteille – Siljalla! Autopakettitarjous ennakkovaraajille: Turku–Tukholma

Helsinki–Tukholma

CLUB ONE alk.

Muille alk.

80 €

84€

CLUB ONE alk.

Muille alk.

99 €

104€

Alkaen-hintaan sisältyy yhdensuuntainen laivamatka 2 aikuiselle ja 2 lapselle 0–11 v. C/E-luokan hytissä sekä autopaikka (pituus max 7 m / korkeus max 2,4 m) iltavuorolla. Ennakkovaraajan tarjoushinnat voimassa määrättyinä päivinä 15.3.2013 asti, kun varaus tehdään ja maksetaan viimeistään 28 vrk ennen lähtöä, paikkoja rajoitetusti.

www.silja.fi Snowextreme Magazine | 4/12

21


BANGER NEWS!

TAITOLIIKUNTAKESKUS AVATTU HELSINKIIN Etelä-Helsingissä telakan naapurissa lähellä Nosturia sijaitseva Taitoliikuntakeskus tarjoaa myös new school –laskijoille, lumilautailijoille ja skeittaajille oivan paikan treenata jos ei pääse tai jaksa lähteä itse lajin pariin. Halli avautui jo kesäkuussa 2012 ja on ollut erittäin suosittu heti alusta asti. “Helsingissä ei oikein ollut tällaista paikkaa, joten pitihän tällainen sitten perustaa kun mahdollisuus tuli”, kertoo Taitoliikuntakeskuksen valmentaja & puuhamies Markus Mannilin. Mitä hallista löytyy? “Meillä on neljä isoa trampoliinia, joista kahdesta pääsee hyppäämään volttimonttuun, 12m x 12m kimmoisa joustokanveesi, 12m x 12m cheer-lattia (hieman joustava). Tämän lisäksi meiltä löytyy kaksi volttirataa, jotka päätyvät volttimonttuun (erittäin pehmeä mattoalastulo)
ja 15m x 2,8m ilmavolttirata
sekä 15m x 2m kanveesivolttirata”, Markus mehustaa. Etenkin trampoliinit ja volttiradat ovat olleet erittäin suosittuja lumilautailijoiden ja new school –laskijoiden parissa. “Meillä voi treenata temppuja vailla huolta siitä, että loukkaantuu ja kun liike on saatu selkärankaan, niin voi lähteä rinteeseen kokeilemaan”, Markus vinkkaa. Näiden herkkujen lisäksi hallista löytyy erillinen telinesali, jossa on varusteina rekki, renkaat, nojapuut, eritasonojapuut sekä puomi.
Lisäksi hallissa on runsaasti pehmeitä alastulomattoja, pukuhuoneet, suihkut ja kahvio. Taitoliikuntakeskus sijaitsee Nosturin vieressä osoitteessa Telakkakatu 8. Hallille pääsee kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla sekä myös omalla autolla, sillä hallin takana on maksuton pysäköinti. Lisätietot, aukiolojat ja hinnastot: www.taitoliikuntakeskus.fi

22

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


BANGER NEWS!

OAKLEY SHAUN WHITE AIR & STYLE BEIJING 2012 Kaikkien aikojen nuorin Air&Style-voittaja, 16-vuotias Japanilainen Yuki Kadono ländäsi kisoissa siistin Backside Triple Cork 1440 Mute Grabillä. Toiseksi sijoittui Peetu Piiroinen Cab 12:lla, jättäen Norjan Ståle Sandbachin taakseen kolmannelle sijalle. Yuki nappasi myös RedBull Airtime -palkinnon, jossa mitattiin pisin ilma-aika. Se oli 3,466 sekuntia. Nyt voidaan sitten miettiä, mitä temppuja tullaan tämän kauden aikana näkemään muissa Big Air ja slopestyle-kisoissa.

Roope ja Torni.

1.Yuki Kanodo 2.Peetu Piiroinen 3.Ståle Sandbech -----------------7. Roope Tonteri

Snowextreme Magazine | 4/12

PWS TRADING

info@pwstrading.fi

www.3CSouterwear.com

23


€-va stik keet

aka

Jou lula hjav inki t RIP CURL Flow Jacket on Rip Curlin tiimiläistenkin rakastama long fit -takki. Tällä voit edustaa parkissa ja kadulla, flowrider! Vedenkesto/hengittävyys 10.000/8.000. Saatavuustiedot: www.ripcurl.fi SH 249 €

CONTOUR ROAM2-kamerassa on neljä eri väriä: punainen, sininen, vihreä ja musta. Kamera on itsessään vesitiivis, joten se ei tarvitse vedenkestävää koteloa. Saatavilla on kuitenkin vesitiivis kotelo, jolla kameran voi viedä aina 60 metrin syvyyteen. Kameroita saatavilla mm. Giganteista ja Gigantin verkkokaupasta. www.contour.com SH 249 €

3CS Kuten viime lehdessä uutisissa kerroimme, että tämä on hyvää kamaa. Todettakoon, että se on niin hyvää, että Heikki Sorsakin sporttaa. Myynti: Boardsport Helsinki & Nevada. fi, 3CS League Jacket, SH 189 €

MARLEY Smile Jamaica In ear -kuulokkeilla kehtaa lähteä rinteeseen. Taajuusvaste 18Hz - 20kHz takaa hyvän kuuluvuuden. Kuulokkeet ovat valmistettu FSC-sertifioidusta puusta, kierrätysmuovista ja -alumiinista. Kuuloketta löytyy neljä erilaista väriä, ja se on saatavilla mikrofonilla tai ilman. House of Marley -tuotteet on valmistettu ekologisesti kestävistä materiaaleista ja niiden äänentoisto on huippuluokkaa. Jokaisen tuotteen hinnasta menee osa Marleyn perheen hyväntekeväisyysjärjestölle 1Love. org:lle, joka tukee nuorten, maapallon ja rauhan hyväksi tehtävää työtä. Lisäksi maahantuoja lahjoittaa osan tuotoista paikalliseen hyväntekeväisyyteen Bass Campus ry:lle, joka tukee nuorten taide- ja kulttuurikasvatusta musiikin parissa. Saatavilla Anttila, Stockmann, Hobby Hall, Prisma ja Tector. SH alkaen 34,90 €

24

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

OAKLEY Olisiko kova lahja? Siis tosi kova! Autotalli rokkaamaan. Siitä mistä Frogskin aloitti, Holbrook seurasi, Garage Rock jatkaa… OO9175-02, garage rock, polished white kehys, violet iridium linssi, SH 159 € Tästä Joulupukin konttiin lasit, joista puuttuu vain pakki! Tästä lasista voisi satuilla niin kauan, että nukahdat tähän lehden tuotepuffi-osioon. Tutustu oakley.com/airwave 59-271, Airwave, white factory text, fire iridium linssi, SH 699 € Saatavilla Intersport Forumista.

CLWR Uudet CLWR-laskuvaatteet ovat rantautuneet viimein myös Suomeen. Tiimistä löytyy myös kotimaista väriä, nimittäin Ritso Ruokola. Tuotteet saatavilla Ponke’s Forumista, Jumbosta sekä nettikaupasta. CLWR Beanie SH 25 € CLWR Uniform Jacket SH 219 €


BEYOND REASON

TURN VISION INTO REALITY

THE EXCEPTIONAL CLARITY OF THE SPLICE™ GOGGLE KEEPS YOU FOCUSED ON WHAT’S IMPORTANT. AND THOSE WHO DARE TO LOOK AROUND WILL FIND EVERYTHING THEY’RE LOOKING FOR.

SIGNATURE SERIES SPLICE GOGGLE ™

EERO ETTALA

©2012 Oakley, Icon | OAKLEY.COM/SNOW Snowextreme Magazine | 4/12

25


€-va stik keet

aka

Jou lula hjav inki t

DC Lumilautailukypärä, joka irrotettavan sisustansa ansiosta soveltuu hyvin myös skeittaukseen. Värivaihtoehdot musta, harmaa, sininen, oranssi, turkoosi ja lime. Koot XS-XL. Saatavilla hyvin varustetuista lumilautaliikkeistä kautta maan, SH 84,90 €

SANTA CRUZ Snowskeittaus on lähtenyt viimeisen vuoden sisällä jälleen aivan käsistä pienen hiljaiselon jälkeen. Mikäs sen mukavampaa ulkona temuamista, jos rinteeseen asti ei jaksa lähteä. Santa Cruzin ”snedet” löydät Ponke’sin myymälöistä, SH 89 €

K2 x AIRBLASTER

ANALOG Kun puhutaan tyylikkäistä vaatteista, puhutaan Analogista. Denim-kuosia niskaan kuin länkkäreillä konsanaan. Oakland Jacketit ja muut tyylirytkyt Burton Store Helsingistä, SH 130 €

Kun yhdistetään K2:n ominaisuudet ja Airblasterin miehistö, niin lopputulos ei voi olla muuta kuin erittäin kehissä. Happyhour-nimeä kantava lauta on flattipohjainen parkkilauta, jossa on aivan jäätävän upea muotoilu ja poppia pienen kylän verran. Tästä laudasta riittää iloa vuosiksi. Yksinkertaisuus on kaunista. Koot: 151, 154, 157, 159, 161cm. SH 499 €

K2 Photokinetic laskulasit K2:lta ovat varma valinta pukinkonttiin! Näillä laseilla nautit uusimmasta teknologiasta, kuten täydellisestä istuvuudesta kypärän kanssa, mukavuudesta ja maksimaalisen laajasta ja tarkasta näkökentästä. SH 110-135 € riippuen linssistä.

BURTON Heti mukavat kengät rinteen hurjimmallekin mimmille. Speed Zone -nauhoitus ja lämpömuokattava sisäkenkä takaavat istuvuuden, väri näyttävyyden. Kenkiä löydät hyvin varustetuista urheiluliikkeistä ja Burton Store Helsingistä. W´s Emerald SH 240 €

CROSS Jälleen on laatua tarjolla sitä janoaville. Kalix Jacket & Abisko Pants -kuoriasu aktiiviselle laskijalle. Vesipilari 20.000 ja hengittävyys 20.000. Näitä voi pääkaupunkiseudulla kysellä esimerkiksi Ruoholahden Intersportista. Takin SH 399 €, housujen SH 299 €

26

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Talven takit niin pyllymäkiin kuin bulevardeillekin Top-Sportista! 119 90 (norm. 159,90169,90)

PROTEST LAUREN JA ROCHA W TAKKI

Naisten vedenpitävä takki rinteeseen ja vapaa-aikaan. Takissa lumilukko, irrotettava huppu ja säädettävät hihansuut.

119 90 (norm.159,90)

PROTEST RIDER JA ADDICT TAKKI

Miesten vedenpitävä takki rinteeseen ja vapaa-aikaan. Takissa lumilukko, irrotettava huppu ja säädettävät hihansuut.

ITIS, HELSINKI. SELLO, ESPOO. JUMBO, VANTAA. VALIKOIMA VAIHTELEE MYYMÄLÖITTÄIN. WWW.TOPSPORT.FI Snowextreme Magazine | 4/12

27


S PIN DO C T O R PART 2/4

EER O ET TA LA

Spin Doctor Ettala paljastaa teille salaiset laboratoriokaavansa temppujen onnelliseen maailmaan. Tällä kertaa vuorossa tämän hetken kysytyintä reiliosaamista, jonka doctor Ettala näyttää meille Serenan legendaariseen torpeedoon. T Eero Ettala, Sami Välikangas K Sami Välikangas P Serena

28

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


EERO ETTALA

PART 2/4

B s 18 0 to sw itc h 50/ 50 1. Etsi rinteestä mahdollisimman turvallinen härveli tämän tempun harjoitteluun. Mitä kapeampi putki, sitä vaikeampi tähän temppuun on sihdata ekoilla kerroilla. 2. Lähesty reiliä niin kuin olisit vetämässä normaalia frontti rokkaria. Muista hypätä reilin päälle mahdollisimman läheltä reiliä, sillä jos hyppäät kaukaa on vaikea saada temppua reilin päällä lukkoon niin, että slaidaat koko matkan. 3. Ponnista heitolta hieman etukantilta samanlailla kuin frontti rokkikseen, katsoen alas reiliin.

4. Ilmassa pidät katseen reilissä ja käännät jalat ensin täyden bs 180 ja annat yläkropan seurata perässä. 5. Kun olet ländännyt turvallisesti reilin päälle switch fiftariin on aika kääntää keho normaaliin fiftari asentoon. 6. Nyt kaiken järjen mukaan näätkin jo reilin lopun ja tiedät koska valmistua ländäämiseen. 7. Onnittelut, olet juuri oppinut yhden kuumimmista reilitempuista!

Snowextreme Magazine | 4/12

29


T H E UNE M PLOYMEN T

DIA R IE S Viime kaudella aiemmin lähinnä Tikarin skeittileffojen kuvaamisessa kunnostaunut parivaljakko päätti tarttua lumilaudan lisäksi vielä kameraan, ja piru pääsi valloilleen. The Unemployment Diaries ei varmasti sisällä aktiiviparkkirotan mielestä kovinkaan huimia temppuja, mutta silti vanhukset temuamassa Helsingin nyppylöillä parin puuterikäännöksen takia tai yrittämässä ensimmäistä reilitemppuaan ikinä on jotain sellaista, mistä monen laskijan pitäisi ottaa oppia; yhdessä tekemisen intoa, itsenä ylittämistä ja ennen kaikkea laskemista ja sen kuvaamista sen itsensä takia. Sen takia, että se on hauskaa. T Mikko Kempas K Antti Vierola

Okei, ekana: skeittaajat lumilautailemassa ja vielä kuvaamassa sitä? Voitteko selittää? Sampo: Vaikka kuvaan skeittausta suht paljon ja mielelläni, ei idea omasta lumilautapätkästä edes käynyt mielessä. Antti kuitenkin otti kameran mukaan ekalle puuterihaikkausretkelle ja siitä se sitten lähti. Mä olin aiemmin nähnyt omaa laskemistani videolta ainoastaan muutaman kerran. Tässä kuitenkin pääsi sitten piru pienessä mittakaavassa irti, kun huomasi, että kamera yhtäkkiä motivoivankin tuota laskemista. Antti: Oltiin lähdössä ekalle haikkausreissulle Vuosaareen, ja ajattelin, että olisi hauska kokeilla myös leffan tekemistä. Itellä kun on kuvaamiseen stilli-tausta, eikä videon kuvaaminen ole koskaan varsinaisesti kiinnostanut. Skeittileffoja teki jo niin moni ja niin hyvin, etten ikinä ajatellut että mulla olisi annettavaa sillä saralla. Lumilautailusta taas oli niin ulkona pitkän tauon jälkeen, eikä me 90-luvulla kuvattu omaa laskemista. En edes tiennyt, miltä se näyttää. Tein ekasta laskupäivästä Tikari parkkimaanantai goes backcountry -nimisen lyhyen pätkän. Seuraavalla kerralla, kun Sampon kanssa käveltiin Alppipuistoon tekemään hyndää, todettiin että eiköhän tässä talven aikana leffa kuvata. Innostus ja tekemisen ilo vei mukanaan. Parhaimmillaan oltiin neljänä päivänä viikossa haikkaamassa ja kuvaamassa.

30

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Minkälainen tausta teillä oli lautailun suhteen? Menikö siteet jalkaan monen vuoden tauon jälkeen? A: Aktiivista lumilautailua 92/93–98/99. Eli paippeja on kaivettu lapiolla, vanhoille parroille tuttua toimintaa. Muutin stadiin 2001 ja kävin koulukaverin kanssa kerran Talmassa. Oli ihan hauskaa mutta homma jäi siihen. S: Mulla lähti 2010 tammikuussa tää uus laskuinnostus oikeestaan tästä: http://tikari. com/kuva-arkisto/lumi.html. Kävelin Ankkalammen kautta himaan ja näin tollasen kaaren puuta vasten. Se näytti kiinnostavalta ja ajattelin, että tuota olis ollut aikanaan kiva laskea. En sit keksinyt lopulta yhtään syytä, miksei sitä vois kokeilla nytkin, joten hain laudan Pasilasta ja köpöttelin takaisin Ankkikselle. Intoilin tovin yksin ja soitin Penan ottamaan räpsyn. Tuota ennen taisin jo aikasemmin käydä jonain talvena Ankkiksella yksin yöllä laskemassa pari puuterilinjaa. Tuo talvi oli vielä aika vähäistä, mut tuli käytyä muutamia kertoja mäessä. 10/11-kausi oli sitten jo vähän aktiivisempi, kävin Talman paippia muutamat kerrat fiilistelemässä. Asiaa tietysti auttoi se, että Anttikin innostui taas laskemisesta, koska mehän ollaan käytännössä aina laskettu yhdessä. Rantasen Juhhi sitten taas oli se villikortti joka hyppää enempiä kyselemättä ensimmäisenä kun muut vielä miettii. A: Mulla on sama tarina kuin monella muulla maaseudulla asuneella skeittaajalla. Kesällä rullattiin ja talvet laskettiin, eikä lajeja silleen erottanut toisistaan. 13-vuoti-

aana vaihdoin sukset Burtoniin, ja laskin aina 90-luvun loppuun asti kunnes muutin pois kotoa. Laskeminen etelässä ei silloin enää maistunut, eikä skene houkutellut muutenkaan. Helsingissä pääsi talvellakin skeittaamaan, joten laskeminen jäi kymmeneksi vuodeksi. Kolmisen talvea ollaan otettu lapaan ja ollaan jopa kehitytty siitä mihin joskus jäätiin. Pari kautta pelotti hyndän nokalle meno aika paljon, kun tatsi lautaan oli tosi outo. Viime talvena alkoi tulla varmuutta. Minkätyylisiä juttuja kuvasitte? Parkissa, reileillä, metsässä vai missä? S: Eniten varmaan yritettiin kuvata puuteria ympäri Helsinkiä. Sitten bongailtiin jotain muiden rakentamia virityksiä ja tehtiin jotain omiakin. Täysin summassa. Eihän sitä nyt aina oikein edes tiennyt miten jotain seinää voisi käyttää edukseen. Me kaikki kuitenkin ollaan tyyleinemme ihan 90-luvulla edelleen. Mä en esimerkiksi vieläkään oo keksinyt, syytä miksi opettelisin pyörimään takakantilta yhtään mitään. A: Kai me pääasiassa kierreltiin etsimässä puuteria ja droppeja vähän joka kukkulalta. Puuteria nyt ei koko talvea tietenkään ollut, joten me alettiin väsätä hyndiä ja käytiin myös vetämässä muiden tekemiä katuspotteja. Alppipuistoon tehtiin pari quarteria ja muuta pientä. Kivikon parkissa käytiin keskuksen jo sulkeuduttua, mut kyllä sitä halusi enimmäkseen luonnonspoteilla kuvata eikä mitään parkkileffaa.


速 F F U B auve e i d o Ho by Nic S worn .fi

.buff w w w

Maahantuoja B-Trade ky puh 09 3404800

Snowextreme Magazine | 4/12

31


TH E U N E M PL O YMENT

DIARIES “ Simppis sanoi automatkalla Talmaan, että ainoa keino kuvata lumilautapätkä Suomessa on olla työtön tai pro. tä. Ja toisaalta se paipin bs kaari tuntuu edelleen hyvin hankalalta. A: Joo, ensinnäkin tajusi, ettei oma taso ehkä ollutkaan niin kova kuin mitä pentuna kuvitteli. Toisaalta oli siistiä oppia uusia juttuja niin laudalla kuin kuvatessa. Kyllähän sitä laskemista arvostaa, taso on jotain aivan käsittämätöntä. Huomasi myös, että lajista kuin lajista löytyy ne tyypit, jotka tekee omaperäistä juttuaan, jota voi fiilistellä ja johon voi samaistua, katsomatta lajia sen skenen kautta tai kuinka se näyttäytyy median välityksellä. Silloin kun yleensä ollaan aika kaukana asioiden ytimestä.

Mikä oli siistein kokemus lumessa rämmityistä hetkistä? S: Pieni lumivyöry, 540 pään yli ties monenko vuoden jälkeen, puuterikäännökset, kevään viimeiset kornerihaikkaussessiot Kivikossa. A: Mun mielestä parasta oli se innostus, joka valtasi ajatukset lähes koko talveksi. Huomasin katsovani kaupunkia hieman samoin silmin kuin silloin, kun ekaa kertaa muutin Helsinkiin, jolloin joka kulmassa odotti mahdollinen skedespotti. Nyt sitä tsekkaili joka nyppylän mahdollisten linjojen toivossa. Se, että on työttömänä, ei tarkoita, että on toimeton. Tämä oli ehkä paras keino pitää mieli virkeänä kun muuten saattaisi olla talvisin taipumusta alakuloon. Oliko mitään läheltä piti -tilanteita? Kukaan ei haastanut liian hurjia juttuja? S: Kyllä Juhon kalliolinjat tais jännittää eniten. Kyllähän siinä välillä tulee päälleen kun, saman tasoisella porukalla toisia kuumoteltiin. OP:lle olisi voinut käydä aika huonosti laskiessaan suoraan kiveen. Juho kyllä tais pannutella eniten, mutta oli se myös hulluin meistä. Kai sitä oli tuuria, ettei mitää kovin pahaa sattunut. En halua tietää kuinka paljon metallia sojottaa Kruunuvuoren rannassa niiden mastojen alla. Nousiko kunnioitus laskemista kohtaan? Se ei ole ihan niin helppoa kuin ajattelisi, vaikka lauta on jaloissa kiinni? S: Ei mulla oikein oo sopivaa vastausta tähän. Se, mitä lumilautailu nykyään on, ei kauheesti liity omaan laskemiseen. Laskemisessakin on niin monia osa-alueita, jotka on hyvin kaukana toisistaan, joten skeittaukseen vertaaminen ei tunnu niin relevantilta, vaikka jotain aasinsiltoja vois helposti rakentaakin. Kyllä sitä silti yllättyi välillä, miten helposti jotkut temput sai menemään kun vaan ensin mietti tarkkaan mitä on tekemässä. Tosin täytyy huomioida, että puhutaan hyvin pienen mittakaavan liikkeis-

32

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Seuraatteko lumilautamedioita muuten? Kiinnostaako mitkään leffat? S: Oon mä pitkään lehtiä lukenut, vaikka siellä eniten itseä koskettaakin, mitä kaikille ysärin koville nimille nykyään kuuluu. Eli kiitokset toimittajille noista legendahaastatteluista. Netistä tulee katottua videoita, mut kuten aiemmin sanoin, ei tämän päivän laskeminen paljoakaan kosketa kun se on niin eri leveleillä. Poikkeuksista parhaana Antti Autin pätkät, niistä välittyy se mitä itekin laskemiselta hakee, intoa ja iloa. Niin, ja kyllä mä tilasin pari lumilautalauta-dvd:täkin, nimittäin TB-sarjan osat 1-4. Pienikin pätkä Terjen laskemista inspiroi. A: Kyllä YouTube kävi kuumana vanhoja TB-pätkiä katellessa. Art of the flightkin tuli katottua, mikä on kyllä ihan sairas. Enemmän kyllä silti saan laskufiilistä vaikka Johan Olofssonin TB5-pätkästä. Roistolan meininkiä oon ite fiilistelly, sekä Antti Autin backcountry-juttuja katellut kuola valuen. Mitenkäs tänä talvena? Jos tulee hyvä talvi niin tuleeko uusi leffa? S: Leffasta ei mitään hajua. Vaikka sitä alkokin loppukaudesta tuntua, että on parempi laskemaan kuin koskaan aikaisemmin, se ei vielä ole kovin paljoa. Soittoreissuilla sitä on muutamaan otteeseen päässyt töllistelemään niitä isoja vuoria aika läheltä ja luvannut itselleen, että ”vielä jotain päivänä”. Tiedä sitten olisko se ens talvena. Melkein pitäis joku porukka saada kasaan reissua varten. Sitä kuitenkin tajuaa, ettei niiden vuorten kanssa parane leikkiä, joten yksin Alpeille lähteminen ei välttämättä ole paras mahdollinen idea. A: Simppis sanoi automatkalla Talmaan, että ainoa keino kuvata lumilautapätkä Suomessa on olla työtön tai pro. Osui mielestäni aika oikeaan. Vaimo saa joulukuussa lapsen, niin luulempa että ensi talvena on muuta tekemistä. Laittakaapas vielä loppuun lempitemppunne? S: Haluaisin sanoa, että fs stalefish paipissa, mut se ei oikein enää taitu ku menin vaihtamaan nuo vuodesta 1997 palvelleet laskukengät uusiin. A: Frontside kaarros kunnon puuterissa ja vanha kunnon metukka maistuu. Unemployment Diaries löytyy Vimeosta: http://vimeo.com/41545082


NYT LASKUVAATTEITA HUIKEAAN ALENNUSHINTAAN!

POHJOISMAIDEN LAAJIN

STREET

SKATE

SNOW

VALIKOIMA! 33 facebook.com/junkyard.fi

Snowextreme Magazine | 4/12


ELAKELAISET

SATU JÄRVELÄ Satu on toiminut lehtemme toimituksessa jo pitkän aikaa ja ollut vastuussa Eläkeläiset-palstasta sekä mujujen ruodussa pidosta. Mutta kuinkas kävikään. Avaintoimittaja Järvelä pistettiin maistamaan omaa lääkettään. T Sami Välikangas K Sadun Arkistot

Kerro miten sun lumilautailu lähti alkujaan liikkeelle ja keiden kanssa? Alustava innostus lautailuun alkoi jo ihan skidinä, kun saatiin broidin kanssa ekat Cittarin skeitit joskus 80-luvun puolivälissä ja tykitettiin niillä pitkin Oulunkylän mäkiä ja streettejä korttelin muiden penskojen kanssa. Meillä oli kaari kotipihalla, johon vedettiin haamurajoja kuka uskalsi vetää korkeimmalle. Toisena hetkenä laskettiin korttelin mäkeä alas seisten tai makaamalla laudan päällä, vanhempien toivoessa että kukaan ei jäisi auton alle.

34

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Asuttiin junnuna Jenkeissä vuosina 88-89. Broidi oli laskenut lumilaudalla jo ennen muuttoa, mutta tutustui siellä enemmän lumilautailuun ja aloitti laskemisen Suomeen paluun jälkeen kunnolla muutaman frendinsä kanssa. Kun me muutettiin takaisin Suomeen, me tuotiin omat uudenkarheet Simsin Kevin Staabit, joilla skeittaus jatkui kesätoimintana. Harmi kun dekit on myyty jo aikaa sitten. Mä kattelin ikkunasta, kun broidi kavereineen väsäsi meidän takapihalle hyppyreitä ja kaaria. Kävin muutaman kerran ”lainaamassa” sen lautaa ilman lupaa ja koittamassa takapihalla, hieman huonolla menestyksellä. Laskin muun muassa seinää päin niin, että lautaan tuli hirveä skraadu ja kantti meni poikki. En uskaltanut kertoa kenellekään, että mä sen sain aikaan. Jäinhän mä siitä kiinni ja mun broidi oli hurjana, että hommaa oma lautas. Tietty mäkin sitten halusin aloittaa lautailun, ja seuraavana kautena 90/91 ostin broidin kaverin laudan. Taisi olla Burton Cruiser 155, siinä oli hullun korkeet high backit ja kolmet sträpit. Kundit sit tuunasi sitä ottamalla ylästräpit veks, että jalat taipu pikkasen enemmän. Siihen vielä monta kokoa liian isot


broidin Sorellit ja homma oli valmis. Lähdettiin Himokselle bussimatkalle, siihen aikaan kaikki kävi Nutan bussilla Himoksella laskemassa la tai su. Ilmoitin kundeille, että otan sitten sauvat messiin, että mä pystyn tökkii itteäni ympäri mäkeä. Olin kai sekoittanut monoskin ja lautailun keskenään. Kundit kyllä ilmoitti saman tien, että jos otat sauvat mukaan niin me ei tunneta sua. Könysin päivän mäessä ja loppupäivästä pääsin hissillä ylös ja kaatumatta alas. Sen kauden kävin laskemassa la tai su, semmoista perusvääntöä. Seuraavalla kaudella sitten olinkin jo niin innostunut lautailusta, että olin kesätöissä, ja mummin avustuksella käytiin ostamassa Stockalta Burton Air5. Äiti ja isä sponssas kunnon laskukengät, ja samaan syssyyn hommattiin Serenan kausarit. Siellä oltiin sitten joka ikinen päivä satoi tai paistoi. Kaikki hommat kaivettiin itse. Välillä oli talkoita, joissa kaivettiin pipe, tai keskelle rinnettä joku hyndä. Sinä kautena oli semmoinen merkkaussysteemi kausikortin omistajien kera, että rasti jokaiselle päivälle kun kävi. Luikku voitti mut yhdellä käynnillä, se taisi käydä 101 kertaa kauden aikana. Tuolloin maailmalle siirtyminen oli varmasti hiukan erilaista kuin tänä päivänä. Kerro vähän sun uran edistymisestä. Miten siirto kotikeskuksesta pikkuhiljaa isommille nyppylöille tapahtui? Alettiin sinä samana kautena 92/93 käymään muutamia Suomicupeja. Lähdettiin yhdessä kavereiden ja veljen kanssa eri keskuksiin ympäri Suomea. Milloin oltiin Iisalmessa tai Seinäjoella junalla tai Pyhällä bussimatkalla. Sitä jatkui muutaman vuoden. Me lähdettiin ensimmäisen kerran junnujen MM-kisoihin Slovenian Roglaan. Olisinkohan ollut siellä toka tai kolmas, ja koko joukkueella meni kisat hienosti. Sinä keväänä lähdettiin sitten EM-kisoihin Saksaan ja PM-kisoihin Norjaan. Silloin liikuttiin porukalla kisoihin, mikä teki lähtemisen helpoksi. Miten päädyit aikoinaan Burtonille? Sulla taitaa olla sinne edelleen tosi lämpimät välit ja paljon tuttuja? Keväällä -94 päätettiin lähteä porukalla Riksgränseniin, siellä oli DSL55-kilpailut, jossa oli kaikki skede -ja lautailustarat. Oli upeaa tavata kaikki ne, joita oli nähnyt leffoissa ja tv:ssä. Matkalla sinne käytiin Rovaniemellä, jossa mä kirjoitin ekan sopparin Riden kanssa. Sijoituin Riksun kisoissa kolmanneksi, ja kaikki oli pikkaisen ihmeissään, että kukas tämä suomalainen mimmi oikein on? Burton lähestyi mua saman tien kisan jälkeen, ja Riden soppari purettiin pienen kädenväännön jälkeen. Itävallan kesäcampille lähdettiin Järvisen Timon opastuksella, Hyry, Ainonen, Hesso ja oiskohan Tenkkukin ollut samassa matkassa. Long story short, siellä oli ihan kaikki Terjestä Brushieen. Syksyllä tuli kutsu Burtonin katalogikuvauksiin Sveitsiin, ja lähdin sitten sinne. Mut laitettiin samaan huoneeseen Nicole Angelrathin kanssa. Oli mahtava fiilis olla samassa

huoneessa oman idolin kanssa. Jäin samalla matkalla Keski-Eurooppaan ja menin kuvausten jälkeen hengailee yhden Burtonin team-laskijan luokse St. Galleniin. Silloin ei vielä mitään kännyköitä ollut, ja soitin ihan sattumalta kotiin. Kaurasen Jarkko ja Enrothin Miika oli vaan ilmoittaneet mun äidille, että ne on tulossa hakemaan mua Itävaltaan. Seuraavaksi istuinkin niiden autossa, ja me ajettiin Itävallan Kaunertaliin, jossa oltiinkin sitten seuraava kuukausi. Siellä oli paljon muitakin suomalaisia, ja me asuttiin reilu kuukausi youth hostelissa, jossa taisi olla kaksi huonetta jossa toimi lämmitys. Niin skeidasta ja rähjästä menoo, mutta parasta aikaa ikinä laskemisen osalta. Siitä me lähdettiin takaisin Sveitsin Laaxiin laskemaan muutamat Sveitsi-cupit. Silloin Burton ilmoitti, että olisi varmaan hyvä, jos menisin vielä kotiin, että tulisin sitten keväällä käymään muutamat kisat Eurooppaan. Ilmoitin silloin, että mä jään Eurooppaan vaikka omalla rahalla, että kotiin en ole menossa kuin käymään jouluksi. Burton päätti ottaa riskin ja antoi mulle diilin. Taisin olla silloin 16-vuotias. Kävin jouluna kotona ja sen jälkeen olinkin reissussa seuraavat neljä kuukautta putkeen. Sinä kautena me alettiin matkustaa paljon Nicolen kanssa. Mulle matkustaminen ei oikeestaan ollut ongelma, kun olin niin fiiliksissä lautailusta ja siitä mahdollisuudesta minkä he mulle antoivat.

Burtonille on tänä päivänäkin hyvät välit ja paljon tuttuja töissä. Duunissa on vielä joitakin samoja työntekijöitä ja vanhoja team managereita. Mitkä asiat on olleet merkittävämpiä sun uralla ja mistä on jäänyt ne parhaimmat muistot? Entä huonoimmat? Merkittävämpiä varmaan MM-kisojen, US Openin ja Nippon Openin voitot, sekä se, että sain olla mun mielestä parhaan lautamerkin KV-tiimissä. Ne tarjosi parhaat välineet, diilit,

Snowextreme Magazine | 4/12

35


ELAKELAISET

SATU JÄRVELä

Tailgrab fakieen Alhon legendaarisessa pipessä. Terjekin kävi täällä.

36

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


ELAKELAISET

SATU JÄRVELÄ

mahdollisuuden kokea jotain älytöntä ja maksoi mun matkat sekä palkkaa siitä mitä mä rakastin tehdä. Ajallisesti en osaa sanoa, mikä on ollut hauskinta. Olen päässyt laskemaan heliä Canadassa ja Verbierissä. Mt. Hoodin ja Blackcombin kesäkämpit oli ihan parhaita. Tapasi huimasti ihmisiä, sai kiertää parhaissa laskumestoissa parhaiden tyyppien kanssa ja välillä pääsi laskemaan putskua. Jossain vaiheessa tuli koti-ikävä kuvioihin. Se, kun oli jossain paikassa missä ei halunnut olla ja piti koittaa tsemppaa, että kohta vaihtuu paikka niin kaikki taas muuttuu ”paremmaksi”. Harmillisesti en koskaan merkannut missä kaikissa mestoissa ja keskuksissa olen käynyt, en ihan tarkkaan kaikista osaa sanoa, oonko käynyt vai en. Parhaimpina vuosina matkapäiviä kertyi 280–300, joten sitä vaan singahteli sinne sun tänne. Muutaman kerran joutui painamaan suoraan kotiin nappulaa, ja silloin ei auttanut tsemppaaminen tai mikään. Yleensä kun tulin kotiin, en ilmoittanut kenellekään, vaan menin suoraan vanhempien luokse rauhoittumaan hetkeksi. Sitten vasta näin läheisimmät ystävät ja lähdin taas matkaan. Olin kumminkin tosi junnu, kun aloin kiertää. Aina se ei ollut pelkkää unelmaa, koska olin semiujo, mutta silti rebeli. Kiersin ekana vuonna muistaakseni 24 kisaa. joten tuli sitä pompittua sinne ja tänne. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että voi kuin silloin olisi ollut joku joka sanoo, että tee niin tai näin. Joku, joka olisi hoitanut kaikki diilit. Mua muistutettiin kyllä tasaisin väliajoin, että ura on kuitenkin suhteessa aika lyhyt, ja yksi loukkaantuminen voi lopettaa koko homman. Että tulijoita on jos ei laskut ja kehittyminen kiinnosta. Miten ajauduit lopettamaan lumilautailun? Olen käsittänyt, että hävisit muutamiksi vuosiksi täysin kuvioista. Mitä tässä välillä tapahtui? No joo, mulla alkoi motivaatio loppumaan (mikä kuulostaa hullulle) ja loukkaannuin kaksi vuotta peräkkäin. Koko junnuaikana ei oikeastaan ollut mitään pahempaa. Murtunut käsi ei haitannut kun käsi kipsissä suditin menemään. Siinä oli ollut pikkaisen motivaation puutettaja semmoisia hölmöjä epäonnistumisia kisoissa. Voitin sitten pitkästä aikaa Nescafe Champsin ja se antoi uutta puhtia hommaan. Muutamaa päivää myöhemmin uudet kisat ja ihan jäinen pipe, kelasin että samaa runia alle niin ei tässä hätää. Halusin aloittaa caba5:llä. Vika runi treeneissä, ponnistin liikaa ja lensin suoraan lonkka ja olkapää edellä flätille. Tiesin saman tien, että jotain meni rikki. Siitä sitten sairaalaan, missä todettiin murtunut lonkka. Käden murtuma todettiin vasta kun olin viikon kävellyt kepeillä ja ihmetellyt kun sattuu ihan pirusti. Siitä sitten neljä viisi viikkoa makaamista sängyssä himassa. Seuraava kausi sai taas hyvän alun ja putskupäivän jälkeen piti mennä kerran Mammothin parkin läpi, se oli poks ja polvi rikki.

Jossain siinä välissä sitten Burtonin uutta sopparia käytiin läpi, tiimiä leikattiin ja jengille alettiin tarjoamaan paljon huonompia diilejä. En edes vaivautunut kinuamaan niiltä parempaa. Tietty harmitti, että yhteistyö loppui, mutta mä tiesin, että niin se vaan välillä menee. Varmaan viimeinen niitti oli, kun sain tekstarilla viestin, että mua ei valittu Salt Lake Cityn olympialaisiin. Ei enää edes muistanut miksi oli aloittanut lautailemaan, kun kaikki Fisin ja ISF:n välinen shaiba ja politiikka oli napannut laskijat pelinappuloiksi, ja liitto oli alkanut sanelemaan, miten hommat pitäisi tehdä. Jos et suostunut niiden ehtoihin sait sen kyllä tuntea nahoissasi. Paskaa toimintaa kaikin puolin, siihen meni ihan turhaa energiaa. Sitten vaan tuli se fiilis, että nyt riittää, ja tulin Suomeen pohjoiseen. Yhtenäkään keväänä en ollut ehtinyt vaikkapa Wappulounaalle, koska olin aina keväät kuvauksissa tai jossain maailmalla. Nautin ystävien seurasta, Lapista ja olosta. Sen jälkeen en sitten lautaan koskenutkaan muutamaan vuoteen. Tai koitin yhtenä uutena vuotena, mutta se oli kuin tervaa olisi vetänyt. Ehkä pahinta lopettamispäätöksessä oli, että mulla ei ollut hajuakaan mitä mä alan tekemään. Ei mulla ollut hajuakaan, mitkä mun vahvuudet on. Ei tullut liitto tai kukaan edellisistä selkääntaputtelijoista kyselemään, että onks kaikki ok tai tarviitko jeesiä. Meni siinä varmaan vuosi kun mä kelailin, että mihin mä energiani puran. Tuntui, että ei ollut syytä mennä puntille, ei ollut rutiineita mitä noudattaa tai tehdä mitään paperiasioita mitä joutui uran aikana tekemään (NIIN paperiasioita. Silloin ei ollut tietokoneita, ja hommat hoitui fakseilla ja puhelimella, eikä niitä ollut hirveesti matkoilla.). Aluksi menin töihin meidän perheyritykseen kuljetusalalle ja tein siellä kaikenlaista. Paperihommia tein, ajoin, lapioin sitä itteensä, you name it. Hain sitten kouluun ja valmistuin merkonomiksi. Huvittavinta siinä koulussa oli, että tein lopputyön managerointiyrityksestä, ja kaikki opettajat toivotti

Snowextreme Magazine | 4/12

37


ELAKELAISET

SATU JÄRVELÄ “Satu on mun pitkäaikaisin ystävä, johon tutustuin jo kultaiselta 80-luvulla, eli uskallan sanoa tuntevani tyypin. Satu on uskomattoman kova mimmi, joka laskijana nosti maailman naislumilautailun täysin uudelle tasolle, josta omaa tarinaansa kertoo lukemattomat voitot ja saavutukset lumilautailun saralla. Satu on äärimmäisen määrätietoinen ja aikaansaava ihminen, jonka ahkeruutta ja tarmoa ei voi kuin kadehtia. Mutta ennen kaikkea Satu on yksi sydämellisimmistä ja luotettavimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut ja jota mun on kunnia kutsua ystäväkseni.” - Ana

mulle onnea ja menestystä, että toivottavasti joskus kuullaan susta. Kai se ajatus jäi sitten muhimaan jonnekin tulevaisuutta varten. Siinä samalla olin myös opettajan sijaisena kahdeksan vuotta, ja mä uskoin pitkään sen olevan mun kutsumusammatti. Kiitos Simpparin ja Viertolan ala-asteille. Ihan huikeita opettajia ja lapsia! Mites lumilautailun pariin palaaminen? Millaista se oli ja miten koit aikojen muuttuneen siinä välissä? Muistan kun mulla oli valmistujaiset ja sain Iconin pojilta valmistujaislahjaksi laudan. Kai se oli joku merkki, että koitapa uudestaan miltä se laskeminen tuntuu. Lähettiin sitten jatkamaan valmistujaisia Makasiineille johonkin pirskeisiin missä mä tapasin ekaa kertaa Vihervaaran Nooran. Eka mä olin pikkaisen näreissään, kun mua ja Minnaa (Hesso) ei oltu kutsuttu ekoille tyttösessareille. Siinä sitten illan aikana juttelin Nooran kanssa, ja hän kutsui sitten kevään tyttösessareille. Samaan aikaan Johan Korin oli kysellyt mun kiinnostusta tuomarihommista. Kävin tuomarikurssin ja sinä keväänä ajattelin, että jos sitä alkaisi vaikka käydä pikkaisen tuomaroimassa Suomi-cupeja ja sai lautailuinnostuksen takaisin. Vähitellen alkoi sitten kiinnostamaan uudestaan. Enkä juuri siksi kun ei tarvinnut todistaa kenellekään mitään ja laski vaan itselleen. Ja mikä tärkeintä, että tuli takaisin se fiilis, jonka vuoksi olin aikoinaan aloittanut lautailun. Laskin parkkia paremmin kuin koskaan, vaikka olin aina se pipekisaaja. Sulla on ollut ajan saatossa varmasti suurin merkitys suomalaisen naislumilautailun rintamalla ja sä vaikutat siinä edelleen täysipäiväisesti. Olit ensin mukana tapahtumapuolella ja sittemmin oot siirtynyt manageroimaan. Kerro vähän sun nykyisestä työstä ja siitä, miten olet siihen päätynyt. Mulle oltiin varrella useaan kertaan ehdotettu, että alkaisin manageroimaan laskijoita tai hakisin Burtonille team manageriksi, mutta jotenkin sitä ei oikein miettinyt siltä kantilta. Jeesasin kyllä jengiä ja olin muutenkin paljon tekemisissä laskijoiden ja alantyyppien kanssa. Kävin sitten muutaman vuoden tuomaroimassa Suomi-cupeja, minkä jälkeen mulle tuli kutsu Ruotsiin tuomaroimaan Candyjamin naisten kisoja sekä Sveitsiin ChickenJameja. Siellä sit yksi jenkkituomari Jeff Davis (jätkä, joka keksi Crippler-tempun) ja se halusi suositella mua Jenkki-päätyyn isompiin kisoihin. Seuraavana vuonna sitten tuli kutsu BEO:on ja siitä sitten kaikkiin BGOS-kisoihin. Niissä olen sitten toiminut tuomarina vuodesta 2006. Jeesailin Nooraa Tyttösessareissa, ja jossain vaiheessa me alettiin tehdä enemmän duunia yhdessä ja kasvatettiin Tyttösessarit Catfightiin. Aloin myös tehdä Soul Productionille keikkaa hyppykisojen, bagjump-sessareiden, Euroculturedin ja Spring Breakin ja tietenkin Wappulounaan parissa. 2008 musta sitten tuli äiti. Muistan miettineeni, että kaikki lautailuun liittyvät jutut varmaan loppuvat, koska ala on aika miesvaltainen. Tuli sitten sekin todistettua vääräksi. Istuin tuomaripallilla vielä kun olin 7. kuulla raskaana ja posotin menemään maailmalla. Seuraavana vuonna kutsu tuomarikeikoille kävi ja annettiin mahdollisuus ottaa lastenvahti matkaan. Siitä sitten alkoi meidän reissaaminen

38

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

uudestaan. Mun tytär on reissannut mun matkassa Suomen keskuksissa, Sveitsissä, Jenkeissä, Canadassa, Uudessa Seelannissa, Australiassa ja Norjassa, ja on ollut aika monessa maassa myös päiväkodissa. Ei se aina helppoa ole ollut, mutta ainakin kasvattanut kaikkia. Nykyiseen työhön päädyin vähän niin kun vahingossa. Rukajärven Ennin eka vuosi oli aika haipakkaa menestystä, ja lähdin sitten jeesireissulle US Openiin. Siihen samaan syssyyn sitten lähti Tonterin Roope, Lipsasen Janne ja Piiroisen Petja. Me jatkettiin Ennin kanssa vielä Mammothille ChickenJameihin, kauden finaalikisoihin, jossa Enni voitti TTR-rankingmestaruuden. Kesällä sitten sovittiin, että aletaan tehdä yhteistyötä ja jeesataan soppareissa ja kaikissa lautailuun liittyvissä asioissa. Samana kesänä sitten juteltiin Roopen ja hänen vanhempien kanssa ja sovittiin, että aletaan auttamaan myös häntä ja kirjoitettiin sopimus. Sä olet myös mukana luotsaamassa tuota B-Unittia. Mikäs se on? B-Unit on Battery-tuotemerkin sponsoroima lumilautatiimi, jonka tarkoituksena on tukea nuoria kykyjä matkalla kohti kansainvälistä huippua. Tiimissä on neljä erilaista jäbää, jotka on kaikki ihan kingejä. Kaikilla on omat vahvuutensa eri lautailun osa-alueilla. Koordinoidaan myös Battery Sistersejä, jotka on superherttaisia, hiton hyviä laskemaan, ahkeria ja tulevia suomalaisia lupauksia naislautailussa. Oikeastaan me koordinoidaan Batteryn osalta koko Batteryn lumitiimiä eli B-Unitia, Battery Sistersia ja suksipuolelta Rädyn Mattia. Minkälaisena sä itse koet kisakenttiä nähneenä tän nykyisen asetelman ja pelikentät? FIS & TTR, Mitä mieltä? Entä miten yhteistyö laskijoiden (Enni & Roope) kanssa, onko siinä ollut jotain säätöjä? Mä en oikeastaan halua tai jaksa enää puuttua FIS/TTR-asiaan. Odotellaan, milloin päästäisiin semmoiseen ratkaisuun, että myös TTR (tai nykyään Worldsnowboardtour) on kelpuutettu järjestämään Olympiakarsintoja, koska enimmäkseen laskijat kiertää sitä. Hassu homma on, että kahdessakymmenessä vuodessa ei ole tapahtunut konkreettista muutosta. Samoja asioita väännetään vieläkin. Olin tuomaroinut neljä tai viisi vuotta ennen kun ryhdyin manageriksi, ja sitä ennen olin auttanut kaikkia laskijoita jos ne pyysi apua.


SATU JÄRVELÄ Alusta alkaen olen ollut avoin ja rehellinen asioissa ja keskustellut ennen mitään päätöksiä tarvittavien tahojen kanssa. Olen sitä mieltä, että mitä avoimempi asia on, niin sitä vähemmän ongelmia. Mulle on sanottu, että kaikilla tuomareilla on jonkinlainen connection laskijoihin, koska piirit on niin pienet ja koulutettuja ammattitaitoisia tuomareita ei vielä ole tarpeeksi. Yhden tuomarin mielipide ei tee voittajaa. Tuomareita on kuusi, lisäksi päätuomari ja avustava päätuomari, joten koskaan ei ole ollut pisteistä sanomista. Tuomaroinnin yksi tärkeimmistä säännöistä on, että kaikki laskijat ovat samalla viivalla. Oli sun nimi mikä tahansa tai lähdit sä ekana tai vikana. Meillä on nykyään vuoden kahden välein pakollinen tuomarikoulutus, jossa käydään läpi tuomarointiin liittyviä asioita, uusia temppuja ja sitä perusinfoa. Sparrataan toisia sekä koulutetaan uusia tuomareita mukaan. Nyt olisi tarkoitus järjestää tuomarikoulutus Suomeen muutamiin etelän ja pohjoisen keskuksiin. Sun viihtyvyys skeittipiireissä ei kuitenkaan päättynyt niihin pariin Simsin dekkiin? Teet silläkin saralla töitä. Mitäs muuta, kuuluu Järvelän ”kesätöihin”? Teen Kaukoselle Helsinki HookUpiin ja Proskateen liittyviä juttuja. Soul Productionille

teen keikkaa. Kesällä Billabong Beachfestin tiedotusta ja skedeejien koordinoinnin. ja talvella mun ”kesätöihin” kuuluu tällä hetkellä Spring Break ja Wappulounas. Lisäksi kirjoittelen välillä SnowExtremeen ja entiseen Lumitykkiin uutisia. Kai sitä on lautailun jälkeen oman kolonsa löytänyt. Sitten vielä tällainen klassinen loppusaarnamainen kysymys: millaisena sä näet nykypäivän lumilautailun? Temput ovat muuttuneet vaikeammiksi vuosi vuodelta ja ne menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Pipet ja hyndät on suurentuneet ja ilmat kasvaneet. Tietysti homma on tullut paljon ammattimaisemmaksi, ja laskijoilla on suurempi mahdollisuus näkyvyyteen ilman, että kiertää pelkästään kisoja. Nykyään ei pääse millekään firmalle pelkästään kaverin suosituksella. Periaatteessa aika raakaa bisnestä.

tai ilkeä, ole oma-aloitteinen ja ahkera, laita rahaa säästöön, jos menestystä tulee niin ole malliesimerkki nuoremmille, sinulla on vastuu käytöksestä. Mikään tässä lajissa ei tule ilmaiseksi ja tämän eteen on tehtävä myös uhrauksia. Tee kunnollinen ja realistinen suunnitelma: mitä teet, minne meet ja mihin keskityt, satunnainen räiskiminen ei ole sitä, mitä sponsorit haluaa. Keksi matkailloiksi jotain kehittävää tekemistä, opettele eddaamaan tai vaikka lue (fb:ssä luuhaaminen ei aina ole sitä). Suunnittele myös lautailun jälkeistä elämää.

SATU JÄRVELÄ Kotikaupunki: Helsinki

Sä olet seurannut sivusta yhden jos toisenkin suomalaisen lumilautailijan tähdenlennon, joka on tyssännyt ennemmin tai myöhemmin. Annas vielä äidilliset vinkit tulevaisuuden lupauksillemme? Laske niin paljon kun mahdollista, ole ystävällinen kaikille, ole avoin uusille asioille, hoida luvatut asiat, pidä hauskaa, älä ole ylimielinen

Uran aikaiset sponsorit: Burton, Arnette Parhaat kisasaavutukset: MM-voitto 95 Davos, SUI US Open voitto 95 ja 96, Vermont, USA Nippon Open voitto 96 ja 97

Snowextreme Magazine | 4/12

39


T-paita, korneri ja Mummola on voittamaton yhdistelmä Kuva: Krister Majander

40

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Jo edesmenneeseen Lumitykki.nettiin pomppasi erään käyttäjän toimesta erikoisia laskukuvia ahkerasti rakennetusta kotimäestä. Lokaatio on nimeltään Mummola. Sitä se myös on kirjaimellisesti. Nyt, Tykin hautauduttua, päätti toimitus ottaa hieman selvää tästä Suomen eteläisimmästä erikoisspotista. Mistä on kyse ja kuka Mummolan takana seisoo? T Sami Välikangas K Max & Krister Majander

Snowextreme Magazine | 4/12

41


Hemmo tuli kuvaamaan ja näytti samalla Mummolan pojille miten Bounataan Kuva: Krister Majander

42

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Tervehdys Krister. Sä olet ollut jo ajan mies Mummolakuvien takana. Kaikilla meillä on oma mummola, mutta teillä hieman erilainen. Kerro vähän teidän taustoista? Tervehdys! Kaikki alkoi ala-asteikäisenä. Muistan kuinka ihailin isoveljeäni Johania, joka oli taitava skeittaaja. Rupesin itsekin pian skeittaamaan ja muistan vieläkin kuinka talvisin otimme dekeistä trukit pois ja yritimme laskea pelkillä dekeillä. Ahkeran harjoittelun jälkeen opimme reilaamaan ja tekemään muitakin skeittaamisesta tuttuja temppuja. Jossain vaiheessa veljeni innostui lumilautailusta, ja seurasin hänen esimerkkiään. Olimme todenneet Mummolan mäen liian jyrkäksi ”snowskedelle” , mutta lumilautailuun se oli täydellinen. Mäki alkaa muutaman metrin jyrkällä osalla, jota seuraa hieman loivempi pätkä, jonka jälkeen tulee jyrkkä muutaman metrin pituinen ländiksi soveltuva osa, joka loppuu lähes tasaiseen aukeaan. Aukean jälkeen alkaa meri, joka tuottaa vaikeuksia joka ikinen talvi, koska se alkaa heti isoimman boksin ländin jälkeen. Meri on myös tarjonnut lisäjännitystä elämään. Muutama vuosi sitten yksi kavereista melkein hukkui laiturin alle kun jää petti laudan alla. Toisaalta meri tarjoaa hyvän surffauspaikan keväällä. Meren takia olemme päätyneet myös jokakeväiseen perinteeseen eli kevätkorneriin, joka on ollut suuri menestys. Meillä ei siis ole enää lautailun aloittamisen jälkeet ollut ongelmana mummolassa käyminen. Kävimme siellä joka ilta ja joka viikonloppu aina kun lunta oli sen verran, että nurmikko on peitossa. Vapaat illat vietimme Mummolassa lautaillen ja parkkia rakentaen. Laskeminen ja rakentaminen on myös usein mennyt yön puolelle, koska laskuhaluja on ollut niin paljon. Alkuaikoina laskettiin paljon kahdestaan Johanin kanssa. Kaverit ovat aina tervetulleita kunhan on sen verran ruista ranteessa, että kola liikkuu jouhevasti. Yksi naapuri ja hyvä kaveri on ollut mukana Mummolan alkuajoista lähtien. Fredrik Karell on kaveri, joka ilmestyy Mummolaan tekemään hulluja temppuja ja isoja ilmoja aina kun parkki on valmiina ja kevätaurinko porottaa jo. Hänen kanssaan onkin otettu monta uniikkia kuvaa ja vietetty ikimuistoisia hetkiä. Nyt kun pikkuveli Max on myös ollut mukana touhussa jo usean vuoden ajan, on Mummolassa aina ollut laskuseuraa. Hulluimpia temppuja, mitä Mummolassa on nähty on Simppiksen bs rodeo 900, josta Lumitykistäkin tunnettu DudeB aka Hemmo otti sairaan hienoja kuvia. Hemmon bounaukset muistetaan kanssa. Odotellaan vielä, että joku tulee tekemään tuplakorkin tai vähintään tonnin meidän boksista, kiinnostuneita? Ettalan tupla Bs Rodeo? Ei ole väliä millä laskee ja miten laskee, vaan pääasia Mummolassa on aina ollut ja tulee olemaan hauskanpito. Laskemisesta ja kuvaamisesta ei oteta paineita, vaan mennään fiiliksen mukaan, vaikka veljiä on välillä pitänyt hieman patistaa ottamaan kuvia myös keskimmäisestä veljestä. Miten mummo suhtautuu teidän temmellykseen? On se ainakin sähkölaskun aina maksanut valittamatta! Kuus 500 watin lamppua kuluttaa sähköä aika paljon kun niitä polttaa yöhön asti ja joka ilta. Eikä olla saatu muitakaan valituksia mummolta tai vaarilta eikä naapureiltakaan, vaikka ollaankin soitettu musiikkia usein yömyöhään ja tietysti täysillä parhaan fiiliksen saamiseksi. Isoveli teki Mack Dawgin leffoissa käytetyistä biiseistä levyn, joka soitettiin puhki Mummolassa. JP Walkerin partti Shakedownista on jääny ikuisesti mieleen, Montel Jordanin ”This is how we do it” raikasikin Mummolan laaksossa usein ja kovaa. Mummo ja vaari on olleet aina mukana touhussa. Itse asiassa mummo osti mulle ja veljelle ensimmäiset laskukamat. Eli kaikki kunnia mummolle! En tiiä missä oltaisiin ilman Mummon tukea. Mummolla oli myös aikoinaan tili läheisessä kyläkaupassa, jossa käytiin aina syömässä mummon piikkiin munkit ja pullat laskemisen lomassa, Mutta silti, pitkän ja raskaan Mummola-päivän jälkeen mummon paistamia lettuja ja riisipuuroa ei voita mikään!

Fredrik ei meinannu nähdä tolppaa niin tuikkasin sen tuleen... Kuva: Krister Majander

Kevätauringon paistaessa Mummolaa ei voita mikään, Kuva: Krister Majander

Snowextreme Magazine | 4/12

43


Se fiilis kun vet채채 itse tehty채 korneria kaks viikkoa Serenan sulkemisen j채lkeen:) Kuva: Max Majander

44

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Korneri-sessareiden jälkeen, arvaa kuka oli vaihtanu vaatteet jo kerran. Kuva: Max Majander

Kauanko te olette nyt laskeneet siellä ns. isommin? Homma rupesi lähtemään käsistä joskus kuusi vuotta sitten. Keskityttiin tekemään isoja hyppyreitä isojen ilmojen toivossa, ländit oli toisarvosia. Oli aina niin kova kiire päästä hyppimään, että ei maltettu suurentaa alastuloa hyppyrin kokoon sopivaks. Yritettiin saada enemmän vauhtia rakentamalla erilaisia torneja ja viritelmiä, 11 metrin korkeusero ei riittänyt. Viimeisin lisävauhti saatiin isosta lumikasasta, joka oli mummolan olohuoneen ikkunan edessä ja peitti sen lähes kokonaan. Katolta hyppäämistäkin on kokeiltu maksimivauhdin saamiseksi. Silloin 15-kesäisenä sitä kuvitteli vielä, että paikat kestää jatkuvaa tasaselle hyppimistä, mutta eihän ne kestäneet. Loukkaantumisten ja armeijan takia Mummolassa oli vähän hiljasempaa pari kautta. Nyt on ollut pari huipputalvea lumen suhteen, joten ollaan saatu parkki sheipattua todella hyväksi. Kaudella 2010/2011 me kuvattiin oikeestaan pelkästään videota, koska haluttiin julkaista yks pidempi pätkä, jossa on edes vähän yritetty keskittyä kuvaamiseen. Se ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin me toivottiin, vaan kuvaaminen jäi enemmän sellaiseksi kamera johonkin ja joku painaa nappia -kuvaamiseksi. Videosta (Mummola Times, jos et oo vielä nähnyt niin googleta!) on kuitenkin helppo aistia se fiilis, mikä meillä on laskemisen suhteen. Tehdään sitä ihan puhtaasta rakkaudesta lajiin ja sen takia jaksetaan aina rakentaa uus parkki käsivoimin ja haikata mäkeä ylös uudestaan ja uudestaan. Ollaan vitsillä mietitty jonkilaisen hissin väsäämistä, mutta ollaan aina päädytty siihen, että on hyvä haikata, koska silloin pysyy lämpöisenä ja loukkaantumisriskikin pienenee.

Snowextreme Magazine | 4/12

45


Fredrik vetää yhtä hyvin laudalla ku suksilla, aina tyylillä ja isosti Kuva: Max Majander

Suksia ei aina tarvii vahata, riittää että pesee mudan pois Kuva: Krister Majander

46

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Kun katsoo teidän aikaansaannoksia, niin noihin ei taida ihan pari lapiotuntia riittää? Tunteja ei yleensä lasketa, koska me nautitaan myös rakentamisesta. Etenkin kevällä rakentaminen on kivaa, koska lumi ei lössähdä, vaan siitä pystyy oikeasti tekemään jotain kunnollista. Perus laskupäivä tai ilta alkaa pienellä kolaamisella, jotta saadaan ländit kunnolla pehmeiksi, ja aina lopuksi laitetaan parkki kuntoon seuraavaa kertaa varten. Eli aina kun lasketaan niin lapioidaan tunnista muutamaan tuntiin. Saattaa kuulostaa raskaalta, jos on tottunut laskemaan valmiita parkkeja, mutta meille se on luonnollista. Sitähän kaikki urbaaneja spotteja vetävät tekevät. Me ei sentään jouduta rakentamaan parkkia uudelleen joka laskukerran jälkeen. Kaikki on itse omin käsin tehtyä ja täysin luonnonmukaista. Reilitkin on itse suunniteltuja ja rakennettuja. Yläasteen teknisen työn opettaja muistaa meidät kolme veljestä aivan varmasti, koska kinuimme kaiken raudan, jonka vain saimme ja teimme siitä reilejä. Muistan, että käytin myös kavereilleni varattua rautaa reilien valmistamiseen, ja yhden reilin jalat on jopa tehty pulpetin jaloista kun kaikki muu rauta oli jo käytetty. Se muistuttaa aina yläasteesta. Parkin rakentaminen vie tietysti suuren osan ajasta varsinkin laskukauden alussa. Silloin kun lunta on vähän saatavilla, sitä pitää kasata suuremmalta alueelta, jolloin jokaisen

lumikuorman saaminen hidastuu. Pari viime kautta on onneksi olleet runsaslumisia. Rakentaminen ei ole enää niin iso ongelma kuin alkuaikoina. Rakentamistaidot on lisääntyneet vauhdilla. Lunta ei tarvitse aina myllätä kahteen kertaan kun sen laittaa kerralla oikeaan paikkaan. Ja lippojen jäädyttämisestäkin me ollaan luovuttu melkein kokonaan, koska tamppaaminen on riittänyt. Sukset uppoa tietenkin enemmän lippaan, mutta me yritetään pysyä sovussa. Rakennusvälineinä me käytetään tavallisia lumikolia ja -lapioita, vaikka olisihan joku mini-lumikissa aika makee. Monta kolaa ja lapiota onkin jo käytetty puhki parkkia rakentaessa. Millainen Mummolakauden kulku on? Kuvista päätellen kaikki lumet käytetään hyödyksi. Parkin rakentaminen ja lumen kasaaminen on aina koko kauden kestävä projekti, joka huipentuu keväällä rakennettavaan korneriin, johon kasataan kaikki lumi rinteestä. Kausi alkaa heti kun saadaan lunta saaristoon ja sitten sitä kerätään yhteen kasaan lämpenevää ja kirkastuvaa kevättä varten. Yleensä joulukuussa ollaan päästy aloittamaan. Kokeiltiin joskus peittää lumikasa hopeisella pressulla sulamisen hidastamiseksi, mutta se hidasti sulamista vain hieman. Lumi oli seuraavana päivänä aivan jäässä yöpakkasien takia.


Snowextreme Magazine | 4/12

47


Niilo ei kokeillut jään kestävyyttä tällä kertaa, vaan pysyi visusti reilin päällä. Kuva: Krister Majander

“ Luonnon läheisyys ja rauha onkin varmasti syitä, jotka saavat meidät viihtymään niin hyvin Mummolassa. Lähellä olisi paljon hyviä keskuksia, mutta ne eivät vedä vertoja Mummolan tarjoamalle nautinnolle.” MUMMOLA Sijainti: Suvisaari, Espoo Ikä: Parkki 10 v., Mummo 73 v. ja Vaari 77 v. Rinteet: Useita, myös puuterilinja Korkeus: 11 000 mm tai metrin lyhyempi kuin kuorma-auto, eli 11 m. Tai Terjen MEhyppy quartterissa jäi 1,2 m vajaaksi. Pisin lasku: Täysperävaunun verran, tai puolet Mads Jonssonin ME-hypystä. Kauden pituus: Viimeiset reilisessarit perinteisesti vapun aikoihin, luonnonlumella.

48

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Muutama vuosi sitten rakensimme monipuolisia parkkeja, joissa oli paljon reilejä, erilaisia ja erikokoisia bokseja sekä muita obstaakkeleita. Parina viime kautena olemme keskittyneet yhteen hyvään boksilinjaan, jossa on mäen yläosassa noin neljän metrin gäppi ja alhaalla kahdeksan metrin gäppi. Kaikki lumi tosiaankin kolataan ja kasataan. Ollaan jopa käyty naapurista lainaamassa lunta. Onneksi mäki on lähes puolet päivästä varjossa, joten se ei sula aivan heti kevätauringon lämmössä. Silti ongelmana on pitää reitti ylhäältä alas kokonaan lumen peitossa. Kun kevät kerkeää pidemmällä, olemme onnekkaita jos meillä on puolen metrin levyinen kaistale lunta ylhäältä alas. Suolan avulla saamme kautta jatkettua reilusti, koska ilman sitä reitillä oleva lumi ei riittäisi ja hyppyreistä ei saisi tehtyä riittävän heittäviä pientä korneriamme varten. Kevät on Mummolan kulta-aikaa kun aurinko alkaa paistamaan kunnolla. Ländit on Mummolassa pehmeitä talvellakin, joten se ei ole ainoa syy nauttia keväästä. Keväällä saamme paljon enemmän vauhtia suolaamisen avulla, joten pystymme ottamaan isompia ilmoja silloin ja laudan pohja saa mutahoitoa. Suolaa kuluukin oikeen urakalla, ollaan jo luovuttu kilon pusseista ja siirrytty 25 kilon säkkeihin. Millaisena näet Mummolan tulevaisuuden? Onko jotain erikoista suunnitteilla? ”Lottovoittoa odotellaan yhä, että voitais ostaa tuolihissi, lumitykki ja se mini-lumikissa. Tällä hetkellä on varaa vaan Lego-lumikissaan” Mummola on ja tulee aina olemaan meidän kotimäki, joten meinataan pitää parkki kunnossa niin pitkään kuin laskuintoa ja kuntoa riittää. Porukka alkaa leviämään ympäri pkseutua, mutta Mummolaan on aina mukava palata kaupungin hälinästä. Luonnon läheisyys ja rauha onkin varmasti syitä, jotka saavat meidät viihtymään niin hyvin Mummolassa. Lähellä olisi paljon hyviä keskuksia, mutta ne eivät vedä vertoja Mummolan tarjoamalle nautinnolle. Villejä ideoita on aina, mutta niiden toteuttaminen vaatisi enemmän lunta ja vauhtia. Spedelingon rakentaminen ei olis yhtään huono idea, mutta taidetaan olla liian laiskoja siihen. Kameramiehenä mulla on aina videot ja kuvat mielessä, unohtamatta hauskan pitämistä. Mitään täysin varmaa ei ole, kaikki riippuu tulevan kauden lumitilanteesta, mutta videohommia olis mielessä. Wanted: hyvä videokuvaaja! Kiitos kaikille, jotka on touhunneet Mummolan parissa, etenkin mummolle ja vaarille, nähdään taas kunhan saadaan lumi mäkeen. Terveiset SnowExtremen toimitukselle koko Mummolan porukan puolesta ja mukavaa alkavaa laskukautta kaikille!


OUR PRINCIPLES Bob Marley believed in a better world. We are spreading his vision of one love, one world through Earth-friendly products that embody the values of equality, unity, authenticity, charity and sustainability. A portion of every purchase goes to 1Love.org, the Marley family charity which focuses on Youth, Planet, Peace.

Superior quality

Earth-friendly

Cause-minded

1love.org

Youth. Planet. Peace.

Snowextreme Magazine | 4/12

BOB MARLEY™; MARLEY™ © Fifty-Six Hope Road Music Ltd., 2012; Right of Publicity and Persona Rights - Fifty-Six Hope Road Music Ltd. www.bobmarley.com www.basscamp.fi

www.facebook.com/basscampus

49


Mr.Backström metukoi parkin leikkikentällä pidetyissä kornerisessareissa. Kuva: Fred Egli

50

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


SPONSOROITU IHMEMAA

SHRED DAYS 2012 T Sami Välikangas & Jani Sorasalmi K Sami Välikangas & Fred Egli

V

uosi sitten olimme mukana seuraamssa kyseistä tapahtumaa Ranskan Chamonixissa. Luulimme parkin ja resurssien olleen huipussaan siellä. Jo silloin oli huhua, että parkki saattaisi siirtyä. Jos parkkimanageri lähtee, niin lähtee koko parkki. Ja niinhän siinä kävi, että uusi päätepysäkki DC-parkille oli Meribél-Motarett. Jos joskus voisi suositella parkkilaskumatkaa, niin nyt. Kunhan vain varmistat, että parkki on siihen aikaan vuodesta valmis. Méribelin tarjonta on ollut valmiiksi hyvää, mutta nyt on vallattu täysin uusi kaistale DC:n omaa parkkia varten. Kun viimein löysimme oikean hissin parkille, oli näkymä kuin Hollywood Hillsille olisi noussut. Hollywoodin sijaan kukkulan huippua koristi ”DC AREA 43” -kyltti, ja näky oli rajumpi kuin olisi saattanut uskoa. Parkista ei kerta kaikkiaan puuttunut yhtikäs mitään. Alkufiilis parkkia kohtaan oli niinkin raju, että seuralaiseni Mikko Roulamo päätti ottaa ensimmäisella laskulla tuntumaa ei niin tuttuun, ison kokoluokan härveliin, paippiin. Super fiiliksellä dropin ja seuraavasta hitistä kohti flättiä. Ei ollut kaaren kireys ihan sitä Talman luokkaa. Reissun jälkeen selvisi, että jokin selkänikamistani oli ottanu hiusmurtuman haltuun. Vaikka isommat suoritukset jäivät meidän turistiryhmältä siihen, ei se kuitenkaan laimentanut koko viikonlopun antia ja fiilistä. Aikataulullisesti parkilla järjestettiin sessareita, jossa kaikki laskivat pientä kikkailurataa koko sielunsa voimin kunnes… Kesken täydellisen laskukelin vuoristoilma teki tepposen ja vuorelle rantautui aivan jäätävä sumu

Snowextreme Magazine | 4/12

51


SHRED DAYS 2012 parissa minuutissa. Sitähän jatkui sitten seuraavat kaksi päivää, joina oli tarkoitus kuvata parkkia ja pitää hauskaa. Koska kerrankin olimme päässeet noinkin upeaan paikkaan, päätimme seuraavana aamuna ottaa riskin ja lähteä etsimään sumun seassa olevaa parkkia. Koko kylään oli yön aikana dumpannut noin 60 senttimetriä tuoretta lunta, ja parkki oli täysin puuterin vallassa. Ei muuta kuin omat haikkaussessarit puuterikornerilla, ja kuin jumalan armosta taivas repesi pienestä kohtaa ja tarjosi kahden tunnin auringot. Kannatti ottaa riski! Reissu jäi laskukuva-anniltaan melko vähäiseksi kelien puolesta, mutta onneksi tiimiläiset jäivät vielä vieraiden lähdettyä keskukseen kuvailemaan ja ottamaan ilon irti sheippaajien viikkoja kestäneestä projektista. Jälleen on kiitos suuri DC:lle reissusta. Täytyy myöntää, että te tiedätte miten näitä hommia tehdään. Respect!

Mr. Roulamo mellakoi buranan ja innokkuuden voimin.

Kujussa ei paljon eläkeläisen merkkejä näy. Kokenut metukka.

52

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Lauri He Scary ottaa varastokontin haltuun. Fs 180 switch tailpress revert. Huomaa miniramppi taustalla. Ai, että! Kuva: Fred Egli


Snowextreme Magazine | 4/12

53


SHRED DAYS 2012

Jani Sorasalmen kokemukset tapauksesta Shred Days 2012 Kamat kasaan, lennot Geneveen ja muutama tunti ranskalais-sveitsiläisessä autokyydissä kohti Meribeliä kuunnellen Suomi-Ruotsi-tyyppistä väittelyä maiden paremmuuksista. Perille päästyä alkaa tapahtuman mittakaava paljastua, ja DC:n käyttöön varatun hotellin aulasta löytyy tuttuja ja tuntemattomia naamoja eri puolilta maailmaa. Hotelli on kuitenkni liian pieni kutsutulle seurakunnalle ja pienen säätämisen jälkeen meidät ohjataan muiden eurotiimiläisten kanssa vuorenrinteellä sijaitsevaan mökkiin. Majoituksena kolmikerroksinen hirsimökki terassille sijoitetun porealtaan kanssa osoittautuu ihan kelpo kämpäksi seuraaville kolmelle pitkälle päivälle. Itse tapahtuman alkaessa huomaan olevani jonkin sortin seuramatkalla team managerini Hugon toimiessa matkaoppaana. Aivot narikkaan, Hugon kyytiin ja asiat hoituvat itsestään. Itse tarvitsee oikeastaan tietää vain milloin tarvitsee laskukamoja ja milloin ei. Rinteessä odottaa viimeisen päälle sheipattu todella monipuolinen parkki, yli sadalle hengelle katettu seisova pöytä ja grilli sekä asiaan kuuluvat ruokajuomat. Rinnepäivien jälkeen ohjelmassa on koko porukalle järjestetty afterski, jonka jälkeen yökerhotkin löytyvät suurimmalle osalle porukasta suhteellisen nopeasti. Myös itse päätoimittaja nähtiin oksentamassa baarin nurkkaan juomapelien ja talon tarjoaman pohjista kerätyn juomakannun seurauksena. (Huom. Toimitus ei poista tätä!) Järjestetyn ohjelman lisäksi ehdimme eurotiimiläisten kanssa myös rakentaa putskuhyndän (krapulainen kokemus, jota en halua uusia), kuvata katuspotin ja kylpeä porealtaassa monta tuntia päivässä. Kohtalaisen kuluttava reissu siis. Tapahtuman jälkeinen vatsatauti kuitenkin varmisti levon ja samalla sen, että missasin tunteella rakennetun putskuhyndän hyppimisen. Tiivistettynä Shred Days piti siis sisällään kolme todella pitkää päivää parkkilaskemista, spotteja, rillaamista ja kylpemistä firman piikkiin… Voisin mennä vaikka uudestaan!

54

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Step-up don’t stop. Jani Sorasalmi ja rehellinen backside rodeo ylÜs. Kuva: Fred Egli

Snowextreme Magazine | 4/12

55


OSKARI RAITANEN Jyväskylän suksikehdosta maailmalle karannut monitaituri Oskari Topi Matias Raitanen: yksi rauhallisimmista ja päättäväisimmistä laskijoista, jonka tunnen. Kaveri, jonka motivaatiosta kertoo se, että hän on laskenut suoraan avantoon reilistä ja ottanut sen jälkeen vielä videoshotin ja kuvan haltuun samoilla kamoilla. Oskari on laskenut myös vanhan kansan sydämiin ja hänen lempinimensä Okko on vakiintunut ristisanatehtävissä vastaukseksi haettaessa vapaalaskijaa. Onko suksijoiden ja lumilautailijoiden välille vihdoin laskeutunut rauha? Siitä en tiedä, mutta johonkin on menty, koska teen tätä haastista. Ympäristö- ja energiatekniikkaa opiskeleva maailmanparantaja, koko kansan suosikki, naisten ja lasten ystävä, unelmavävy Oskari, olkaa hyvät. –Teemu Heljo Okko on laskijana todella pitkäjänteinen ja ahkera individualisti, mutta silti erinomainen team player. Aika harvoin ollaan Okon kanssa lähdetty kuvauksista kotiin ilman että shotteja olisi tullut nauhalle. Vaikka sessarit venyy aamuun asti ja Okolla on shotit ja kasassa, niin silti se jaksaa puskea muita tekemään parhaansa. Filmilaskija parhaimmillaan! –Aarni Toiviainen T & K Teemu Heljo

56

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


T: Moro! Tervetuloa tänne rahvaan sekaan taas. Painahan ahteri siihen penkkiin niin katsotaan, mitä setä on keksinyt. Otakko tummapaahtoo? O: Joo kiitos, voisin ottaa. T: Taitaa pojalla vähän painaa silmää, kun on monttu ja kahvi samaan aikaan pöydällä. Ihan alusta, niin mistäs tämä koko suksihomma sai alkunsa? O: Asuin pienenä Kortepohjassa ihan Laajavuoren vieressä. Mä olin varmaan joku 7-vuotias kun sain ekat sukset. Ne oli semmoset ihan perus lankut, missä ei ollut kääntösädettä ollenkaan. Meiltä oli kotoo joku 700 metriä laajavuoreen matkaa, ja käytiin isosiskon kanssa mäessä. Sit kun sillä hiipu innostus niin kävin yksin ja kavereiden kanssa. T: Eli sun isosisko on sun laskumentori. Onkos noi muutkin Jyväskylän pojat käyneet niin kauan siellä laskemassa? Kostilaisen Tommi ja muut? O: Tommi tais käydä alkuun Riihivuoressa, mut sit sekin rupes käymään. Aapen (Nipwitz moguli Aarni Toiviainen), Niemisen Juuson, Tolvasen Antin ja muiden kanssa tuli alkuun laskettua tosi paljon. Meillä oli semmonen hyvä pikku kööri siellä. Kaikki oli kyllä pikkusen mua vanhempia paitsi Tommi.

T: Taidatte Aapen kanssa olla viimeisiä, jotka tosta porukasta on vielä ihan sekaisin koko touhusta. Onkos siellä Laajavuoressa aina olleet puitteet kunnossa reilien ja hyppyrien suhteen kerta sieltä tulee noinkin päteviä laskijoita niin suksi- kuin lautapuolella? O: Ei siellä oo kyllä reilejä aina ollut. Hyndiä siellä on aina ollut mun aikana, ja sit siellä oli paippikin, missä vissiin järjestettiin joskus jotkut lumilautapipen sm-kisat. Siellä paipissa ei saanut laskea suksilla. Tai jos laski niin kaikki alko huutaan hulluna. Ekat rautareilit tais tulla joskus -99. Sitä ennen siellä oli semmosia jotain lakupötköjä. Sit ehkä kun Perendi, Lahtisen Panu ja Tuukka teki semmosia vaaleansinisiä reilejä, niin siitä se reilihomma lähti ihan käsistä Laajavuoressa. Sit käytiin aina välillä viikonloppusin Himoksella laskemassa kun tiedettiin, että siellä on joku hyvä hyndä sheipissä ja pehmee. Siihen aikaan Laajavuoressa ei oikein ollut semmosta nokkaa, mistä olis voinut pyöriä 720 enempää hirveen hyvin. Sit siitä pikkuhiljaa Laajavuoreen tehtiin enemmän ja enemmän kaikkee ja Himos vähän hyyty. T: Aape on ollut mukana peleissä sun kanssa ihan alusta asti ja on vaikuttanut varmasti aika paljon siihen, minkälainen sä oot

laskijana tänä päivänä. Ootte saaneet paljon aikaan yhdessä kuvauspuolella. Kuinka helpottunut oot, että Aape siirtyi kameran taakse, eikä enää vienyt kaikkia pokaaleja sun nenän edestä kisoissa? O: Joo siis sehän laski tosiaan ihan täböö silloin aikanaan, ja hyvin laskikin. Aapella oli kamera, perus kuvaajan syndrooma. Sit se, jolla on kamera, on loppupeleissä vastuussa. Aapella on kyllä luonnostaan silmää noihin hommiin ja se on musiikillisesti tosi lahjakas. Se oli jotenkin varmaan tosi luonnollinen siirtymä Aapelle mennä sinne kameran taakse kuvaamaan ja eddaamaan. T: Joo, eiköhän se Aape ole ihan tyytyväinen asemaansa kuvashommissa tällä hetkellä. Etkös sä kiertänyt aika paljon kisoja myös kuvaamisen lisäksi muutama vuosi takaperin? Erityismainintana Redbull Playstreet 3. sija, HUH. Fiilistelin sun runin just Youtubesta. Siitä oli kyllä kova haippi päällä sillon 2008. O: Ennen kuin me alettiin kuvats Nipwitziä, meni varmaan suurin osa laskukaudesta kisoihin. Kyllähän me kierrettiin Hyysalon Pekan, Kemppaisen AJ:n ja Leinosen Kallen kanssa kisoja ympäriinsä Japanissa, Jenkeissä Us Openissa, ja aika paljon Alpeilla oli kaikenlaista kisahärdelliä.

Oltiin Ratinanrannassa kierteleen ja löydettiin tää spotti, vauhdit oli ehkä sketseimmät ikinä. Bungeella alamäkeen neljän ruusupuskan ja marmoriledgen päältä. Silti jotenkin saatiin homma toimimaan, ja JVG:n jätkätkin oli viereisellä partsilla darrassa tykittämässä nuuskaa ja taputtamassa.

Snowextreme Magazine | 4/12

57


OSKARI RAITANEN

Sappeen Flatspin. Tuli Teemulta koodia, että Sappeessa olis jonkunlainen kynsi rakennettuna. Päätettiin lähtee kevätretkelle, ja Ölmö otti filmikameransakin mukaan. Valotukset kuntoon, muutama otos ja makkaralle viereiseen kotaan!

T: Poika lähteny maailmalle. Oliks sulla silloin vielä ihan selkeesti tavotteena isot kisat. Big Leagues, tiäkkö? O: No ehkä se silloin oli vähän tavoitteena, mutta sit se vähän tyssäs. Se oli jotenkin niin rutiininomaista, että lähti joka viikonloppu kisoihin ja tuli sieltä viikoks kotiin ja lähti taas. Se oli aina sama, että 2 runia ja finaaliin tai ei, niin se alko vähän kyllästyttämään. Tuomarointi vähän pilaa sen, ettei aina oikein ole varaa luovuudelle ja sille omalle tyylille. T: Varmaan ihan hyvä ratkaisu siirtyä katuhommiin, kun miettii mitä kisoissa pitää nykyään tehdä. Oot ollut kisaamista ennen ja sen jälkeen mukana monessa leffaprojektissa. Miten sä päädyit mukaan tekeen Nipwitziä?

58

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

O: Kuvasin ennen Nipwitziä Nevantaustan Lassen leffoihin ja Aape oli niissä kuvaajana. Sit kun ne hommat vähän kuoli niin mietittiin, että nyt olis varmaa hyvä sauma tehdä vähän jotain omannäköistä juttua. Aape soitti yks päivä ja kysyi, että miltäs kuulostais tämmönen Nipwitz, joka ei tarkota tasan mitään. Siitä se homma alkoi pikkuhiljaa rullaamaan ja tammikuun alussa 2010 tuli eka jakso pihalle. T: Oot kuitenki nuori kloppi vielä ja ehtiny tekemään kaikenlaista. Sen lisäksi, että sun nimi löytyy Wikipediasta ja ristisanatehtävistä, niin oot saanut toteuttaa jokaisen suksijonnen unelman ja kuvannu Poor Boyz Productionsin leffaan. Mitä, missä, milloin tämä tapahtui?

”Niin, olikos se se kuuluisa keissi kun sun perse turpos?”


Kevät oli jo pitkällä ja ländi suhteellisen sulanut. Onneks Mr. Ölmö oli taas paikalla ja kaivoi spotin potentiaalin esiin. Tämä teki selkään kipeää!

Silta saa kyytiä, taas Tampereella.

O: Ne laittoi mulle ekan Nipwitz-kauden jälkeen Facebookkii viestiä, että siisti season editti ja muutenkin hyvä meininki. Sit ne kysyi, että kiinnostaisko mua kuvata jotain heidän kanssa tulevalla kaudella. Sanoin, että joo todellakin, ja ne tuli tammikuun lopussa yhdeksäksi päiväksi Helsinkiin kuvaileen. Satutin itteni kuitenkin heti alussa enkä oikein päässyt näyttämään parastani. T: Niin, olikos se se kuuluisa keissi kun sun perse turpos? O: Ei kun se oli sit vasta vähän myöhemmin kun menin Kanadaan kuvaamaan. Kun lensin pois sieltä, perse oli puolitoista penkkiä levee. Matka meni kuitenkin ihan hyvin kun sain onneks aika hyvän paikan koneesta ja join aika paljon kaljaa ja viinaa.

T: Lääkitys kunnossa niin homma toimii. Huomasitko isoja eroja noiden Poor Boyzien kuvauskäyttäytymisessä verrattuna esimerkiksi just teidän Nipukka-kuvauksiin? O: On niillä jenkeillä vähän semmonen oma meininki. Niillä on aika yksilökeskeinen ajattelutapa noissa spoteissa mitä ne haluaa vetää. Esimerkiksi jos sä haluut vetää jonkun spotin, mitä muut ei halua, niin ne odottaa autossa eikä oo auttamassa niin kuin Suomessa on totuttu tekemään. Siinä ehkä paistaa jenkkiläinen kulttuuri vähän läpi, missä ajatellaan sitä yksilön menestymistä liikaa. Mun piti vielä viime kaudellakin kuvata niille, mutta sit sieltä vaan ilmotettiin, että ei ole tulossa parttia. Se oli vähän ehkä kuiva homma et kuvaa täällä niille omien kuvaajien kans koko talven, mut sitten ei kuitenkaan saa mitään leffaan.

Snowextreme Magazine | 4/12

59


Tää spotti on n. 50 metrin päässä shiftykuvasta. Oli kyllä yhdet kauden nopeimmista sessareista. Valo sattui olemaan aika eeppinen just kun tultiin paikalle, eikä spotin raksauksessa mennyt viittä minuuttia kauempaa. En myöskään päässyt uimaan, toisin kuin yleensä näillä vesispoteilla.

OSKARI RAITANEN MATTI RÄTY OSKARI RAITASESTA Kyllä se on tunnustettava, että Raitanen on helvetin härski ja asiallinen jätkä. Tähän on tosi vaikea kirjoittaa mitään, koska parhaiden juttujen paljastaminen siirtäisi tämän lehden perhehyllystä jätemyllyyn. Pakko siis puhua laskemisesta, mutta ei se mitään. Oskarin työmoraalille spotilla voi kumartaa syvään. Nipwitzin ekalla kaudella kuvattiin Kuopiossa monta yötä putkeen, ja viimeisen yön checklistillä oli Okon feikkireilaus aidan päälle ja bäkkinelonen ulos. Neljän tunnin ja kahden bensanhakureissun jälkeen Okko oli jo saanut tempun kertaalleen tehtyä, mutta lähes täydellinen ei kelvannut. Hieman jo vitutti pitkä päivä ja aamulla alkava matkustus Sveitsiin European Openiin, mutta sitten, mersuvauhtien jyrinässä, Okko teki sen, täydellisen bäkkinelosen. Riemu oli rajaton ja miehekkäät vittu jes -huudot kaikuivat ala-asteen pihassa taisteluvoiton johdosta niin vetäjän kuin tsemppausryhmän kohmeisista kuonoista. Mahtava hetki.

60

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Snowextreme Magazine | 4/12

61


Taidettiin käydä Hervannan kinkillä kolmesti saman viikon aikana. Mulla oli yks temppu mielessä ja halusin kovasti ländätä sen. En nyt muista monenneltako kerralta tää kuva oli, mutta musta Teemu teki hyvää duunia ton tuplavalotuksen kanssa!

OSKARI RAITANEN T: Kyllähän ne klipit meni kuitenkin hyvään käyttöön Nipwitziin ja mä sain tehtyä Heljo The Movien. Julkasit sun season editin justiinsa, ja se on kyllä saanut kanssa todella paljon kehuja. Detta var det sjukaste jag någonsin sett! kommentoi sun tuntematon kansainvälinen ihailija editistä. O: Mutta kun miettii, niin on se kuitenkin uran yks kovimmista meriiteistä, että on saanut edes sen pikkupartin Poor Boyzien leffaan. Siitä voi olla kyllä ihan tosi fiiliksissä vilpittömästi. T: Kyllä varmasti koko Suomen suksikansa nostaa hattua sille, ehdottomasti. Sulla on ollut vähän hankaluuksia löytää vaatesponsoria tulevalle kaudelle. Yritettiin kyllä viime lehdessä herättää sponssien huomiota. Ootko huomannut jotain eroja siinä, miten sponsorit kiinnostuu katulaskijasta verrattuna kisalaskijaan? O: Vaatemerkki on vaihtunut aika usein, ja tällä hetkellä ei oole oikein mitään ens talveks. Kyllä mä sanoisin, että kisalaskijan on helpompi saada sponsseja. Sponsorin on helpompi verrata kisalaskijaa toiseen rankingpisteiden avulla. Sekin varmaan vaikuttaa, että suksilajit pääsi olympialaisiin, sponsorit haluaa tukea niitä enemmän. T: Nyt kun sulla ei ole vaatesponssia niin pitäiskö teidän Nipwitzissä ottaa projektiksi tehdä semmonen masters of megamass (kannattaa googlettaa) -tyylinen kalenteri, millä sais vähän budjettia kasaan? O: Joo jos äijä tulee kuvaamaan, hahah. Vielä kerkeis saamaan jouluks myyntiin. Matti Räty kanteen, tai oikeestaan joka sivulle.

62

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

T: Onkos teillä meno muuttunut reissuissa yhtään tänä aika kun ootte kuvanneet Nipwitziin ja muihin projekteihin suunnilleen samalla porukalla? Vai jatkuuko se sama YMCA-meno, että laskupäivän jälkeen mennään poikien kanssa alasti lusikkaan päiväunille ja illalla mökkiolympialaisissa kellotetaan kenellä se kuti lentää nopeiten? Huhujen mukaan oot tainnut olla viimeisimmässä aika kova. Toiminta on saattanut aiheuttaa epäilyksiä, mutta ehkä ulkokuori pettää tässäkin tapauksessa. O: Kyllä se sama meno aikalailla jatkuu vieläkin, jos ollaan pidemmässä reissussa. Kyllä se taitaa semmosta kunnon lätkähomoilua olla vieläkin. Kyseenalaistamiset on varmaan tullut esiin ihan syystä. T: Henkilökohtaisesti arvostan kyllä kädentaitoja todella paljon. Kädentaidot on tainneet tulla sulle isältäsi Puukkokeisarilta. Kyhäsit emännän kanssa pirtin ihan uuteen uskoon ja oot asettunut tänne Tampereelle viettään tämmöstä puoliks opiskelijan ja puoliks laskijan elämää. Mitenkäs homma toimii? O: Maailman mittakaavassa Suomessa ton pystyy tekemään aika hyvin tietyissä koulutusohjelmissa. Meilläkin DI-opinnoissa pystyy aika hyvin omaehtoisesti opiskelemaan. Olin syksyllä ja kesällä koulussa. Painaa sit ne ajat täysillä niin voi aika hyvin olla keväällä jopa kokonaan pois. T: Juurikin näin. Mites sit tulevaisuus? Meinasitko kauan jatkaa vielä tätä ammatikseen harrastamista? O: No se vähän riippuu tästä ensi kaudesta, että saadaanko Nipukka toimimaan. Jos me ei sitä saada toimimaan, niin sitten pitää ke-

hittää joku radikaali ratkaisu tilalle. Eiköhän ala olemaan suunnitelmat selvillä, kun tämä lehti ilmestyy. T: Sun pitää tulla mun ja Leppäsen Tonin talliin. Meillä on aika maailmaa mullistavat suunnitelmat. Sopimuspaperitkin on valmiina. O: Jaa on, valotas vähän. T: Ei varmaa pysty ihan näin julkisesti kuitenkaan. Toivotaan, että asiat menis parempaan suuntaan ja kuullaan susta vielä tulevaisuudessakin. Sanohan vielä morot kaikille. O: Kiitos kaikki tukijat eli Atomic, Monster, Sauna B&W, Contour ja Suomen Laatupuukko Oy. Lisäksi iso kiitos Aape, Rami, Jappe, Matti, Ölmö, Fägis, Rita, Kbr, Miikka, Jussi, Perhe ja kaikki muut matkan varrella jeesanneet! OKKO 1 x 2 JKL kebab x Siivet: Rauta x Putikka: Mies x Nainen: Koti x Puntti: Penkki x Mave: Luomu x Horkka: Hippi x Porvari: Virus x bakteeri: Thai- x Urheiluhieroja: Pattaya x Teneriffa:

2 x 2 x 2 1 x 2 2 2


>> | SCOTT-SPORTS.COM

S I G N AT U R E

S E R I E S

JIB TW SKI SCREA M HELMET O FF- GRID & FIX GOGGL E

KATSO JÄLLEENMYYJÄT PATROL.FI

Snowextreme Magazine | 4/12

63


”Olisko ollu kevät 2004, kun tavattiin Joelin kanssa Rukalla. Muistan, kuinka mieleen jäi etukantin caba 7 mutella. Ajattelin,että törkeen kova äijä, tohon pitää tutustua... Taisin heittää sille laudankin kun sen oma oli menny rikki. Lautoja on tullut annettua sittemmin aikamoinen kasa ja jostain kumman syystä ne menee sillä aina rikki. Ehkä se johtuu siitä, että sillä on jäätävän kokoinen mono. Onneksi sille ei tarvii antaa takasidettä ikinä lainaan, kun se osaa laskea niin hyvin ilmankin. On se vaan monipuolinen villihevonen, mutta monipuolisia lumilautailijoita on Suomessa paljon. Se, mikä tekee Joelista vielä monipuolisemman kuin monesta muusta, on sen lähestyminen ja katsomus lumilautailuun. Oli se sitten sixpäkkisessarit,seuran kisat bläkärissä tai täydellinen puuterimetsä Japanissa, Joel ottaa laskemisesta aina kaiken irti suurella sydämellä. Mieti nyt, että Joel skippas täydelliset puuterit Norjassa ja meni sen sijaan SMkisoihin, koska oli luvannut Tatralle menevänsä ja olevansa junnuille esimerkkinä. Sellaiselle omistautumiselle pitää nostaa hattua. Parasta on kuitenkin se, että sillä tuntuu olevan samanlainen asenne jokaiseen juttuun mitä se innostuu tekemään. Mulle on merkannut laskijana ja kaverina paljon olla reissussa sellaisen tyypin kanssa, josta tietää, että tänäänkään se ei ala spekuttaan liikaa, vaan ottaa kaiken irti mitä eteen tulee. Jos se vielä lopettaisi kuorsaamisen niin ai että kun ois kivaa. ZAU!” -Antti Autti T Sami Välikangas

64

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

K Jani Kärppä, Teemu Heljo, Rami Hanafi


Snowextreme Magazine | 4/12

65


Tämä on otettu Japanissa Asahidakella. Japanin reissun ainoa aurinkoinen päivä, tai oikeastaan aurinkoiset pari tuntia.

66

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


J

os haastattelun tekemisen ajoittamisesta voisi saada kouluarvosanan, ei sillä tällä kertaa kuuhun mentäisi. Ei sikäli mitenkään yllättävää allekirjoittaneelta, joka o nnistui sovittamaan pitkään suunnitteilla olleen haastattelun juuri Boardexpo-viikonlopun sunnuntaille. Ennakkoon sovittuna ei ollenkaan huonon kuuloinen idea, mutta haastattelupöytään päästyämme totuus iskee kasvoille. Messukeskuksen panorama-kahviossa kaksi väsynyttä silmäparia istuu vastakkain ja mutustaa sämpylää Jaffan kupliessa pöydällä. Ei auta kuin iskeä nauhuri päälle ja toivoa, että kokemus sylkee suuhuni kysymyksiä. Pääni sisällä istuu apina, joka hakkaa lautasia yhteen… Silti suuni liikkuu ja nauhurille tuntuu äänittyvän jotain. Ja äänittyypä hyvinkin. Puhe kuuluu selkeästi, mutta ne tärkeimmät sanat meinaavat hukkua taustameluun. Onneksi muistan lähes ulkoa kaikki vastaukset, joten ehkä selviämme tästä. Joel on tällä hetkellä Tampereella avoliitossa asuva 25-vuotias miehenköriläs. Alunperin Turusta kotoisin, mutta tie on vienyt juuri ennen kouluikää Manseen nääs. Varsin perinteisen oloisen lapsuuden viettänyt Joel sai alkujaan sävärit laskemiseen hyvinkin läheltä. ”Mun kummisedän lapsi oli mua vähän vanhempi ja se laski laudalla. Näin sen seinällä kuvan missä se tekee metukan jostain peltohyppyristä. Sit tuli itellekin sellanen fiilis, et pitää saada lumilauta. Vuosi tais olla -95.” Ysiviis, muista viis. Globen, 4-1 ja Aleksi Litovaaran leijonalauta. Aika monta merkintää oli kirjoitettu tähtiin tämän vuoden puolesta, joten ei yhtään huono vuosi aloittaa lumilautailua. Kun tästä tunnelmoinnista pääsemme eteenpäin, tulee puheeksi kotikeskus. ”Mustavuori, eli Bläkäri, on mun kotikeskus. Siellä sitä tulee temuttua sinne ajelee 10 minuutissa. Kuulun Sappeen Snowpark teamiin, ja siellä tulee laskettua ehkä vielä enemmän, vaikka sinne

onkin tunnin matka. Siellä on ihan älyttömän hyvä parkki ja paljon laskettavaa.” Mutta minkälaisena laskukaupunkina Joel kokee Tampereen noin yleisesti? Lähistöllä on rinne jos toinenkin, eikä urbaaneistakaan spoteista ole sen suurempaa pulaa. ”Mun mielestä Tampere on ihan täydellinen kaupunki tähän hommaan. Ympärillä on ihan hullun hyvää porukkaa (Hanna, Hans, Anni, Hermanni, Harri, Tomppa). Meillä on aika vakioporukka ollut jo vuosikaudet. Lisäksi Bläkärissä toimiva Tatra on mahtava seura, ja Hannelius on kyllä tehnyt hyvää työtä sen eteen. Mä koen Tatran toiminnan tärkeäksi. On siisti huomata, kuinka sieltä kehittyy uusia hyviä junnulaskijoita ja varmaan nekin on mielissään, kun siellä seassa temuaa myös meitä vähän vanhempiakin. Ainakin ite oli pienempänä onnessaan kun pääsi Misen, Iisakin ja kumppaneitten kaa laskeen. Keskiviikkoisin meillä on aina siellä yhteistä meininkiä, me koutsataan junnuja ja vastaillaan rintees, jos niillä on jotain kysymyksiä. Se on kyllä mukavaa hommaa.” Joelin laskuympäristö ei kuitenkaan jää pelkästään Tampereen sisäpuolelle, vaan mies on nähnyt myös paljon maailmaa. Viimevuosien ajan Joel on kuvaillut suurimmaksi osakseen Autin ja kumppaneiden kanssa. Mutta miten Mansen poika on alun perin päätynyt isojen poikien matkaan? ”Mä en tarkalleen muista vuotta, mutta tapasin Antin ekan kerran joskus SM-kisojen aikaan pisteessä. Antti tuli esittäytymään ja kysymään, että saanko Laaksolta kamani (maahantuoja Billabongin ja Flow:n takaa). Seuraavalla viikolla Laakso soitti ja kertoi, että Antin mukaan mun täytyisi saada jatkossa ilmatteeks kamani.

Snowextreme Magazine | 4/12

67


Tällä spotilla oli meille aika tyypillinen Japani-meininki. Laama ja Kärppä kuvas Antilta tosta vierestä yhden toisen dropin, ja halusin itsekin tulla jostain alas. ”Mä droppaan nyt sitten vaikka tästä” -tyyliin.

68

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Tutustuttiin sit pikkuhiljaa Antin kans paremmin, ja sitten myöhemmin tuli oltua samaan aikaan reissussa BEOssa ja Scrapbookin kuvauksissa. Sen jälkeen oon saanut roikkua aina niiden mukana reissuilla, ja meistä on tullu hyvät kaverit. Antista on ollut kyllä aina tosi iso apu. Siltä on aina voinut kysyä kaikesta ja se on auttanut sponssiasioissa ja kaikessa muussakin. On ollu viime talvet aina melko selkeät, kun Antti on kertonut mulle pläänit ja oon aina sanonut, että tuun mukaan ihan mihin vaan, millon vaan kunhan niille sopii ja budjetti antaa myöten.” Joel onkin esimerkillisen reipas kaveri, mitä tulee työn ja harrastuksen yhteensovittamiseen. Palkkaa Joel ei laskemisesta saa, vaan kokee ”harrastavansa ammatikseen”. Jokaisen ylimääräisen pennin voi sijoittaa laskemiseen ilman huonoa omaatuntoa. Muitakin taitoja löytyy. Joel on jakanut Kestilän kanssa kotimaisen pizzanvääntökruunun jo ajan. ”Joo, onhan sitä pizzaa tullut väännettyä. Hans pääsi aikoinaan meidän vieressä olleeseen Kotipizzaan töihin ja pian liityin itsekin ketjuun. Sittemmin siellä on ollut myös Hansin pikkusisko ja -veli, sen tyttöystävä, mun pikkusisko, Niko, Samu ja ketähän lie muitakin. Soppari on tehty varmaan 2006 ja ollaan me vieläkin siellä listoilla, vaikka viime vuorosta onkin jo tosi pitkä aika. Se on ollu ihan täydellinen työpaikka, ja siitä kuuluu kyllä Minnalle kiitokset. On pystyny reissaamaan paljon ja sitten kun on halunnut tehdä töitä, niitä on saanu paiskia ihan niin paljon kun on ehtiny. Nykyään mä oon kokin sopparilla italialaisessa ravintolassa, ja Hans ajaa mittaria. Kovia hommia!” Niinhän se tuppaa olemaan, että jos ammatikseen harrastaa ja reissata tahtoo, niin pitäähän sitä töissä käydä. Kun joka vuosi ehtii muutaman isomman reissun tehdä, niin löytyy reissuhistoriasta nopeasti Joelin suosikit. ”Jokaisesta reissusta jää omat muistonsa, mut kyllä Japani on ehdottomasti aina yhtä hyvä paikka. Siitä ei vaan pääse mihinkään. Se lumen määrä on siellä aina aivan uskomaton. Lisäksi Antti on aina hoitanu hommat siellä melko valmiiksi, joten se on ollu itelle tosi helppoa. Reissun eka lasku Japanissa on aina yhtä maaginen. On siisti katsoa, kun aikuiset miehet kirjaimellisesti kikattaa ja iloitsee siitä lumen määrästä ja laskemisesta. Toinen mahtava matkamuisto sitten kommellusten osalta on ollut meidän Intian matka Samin, Petskun ja Nakun kanssa. Joka päivä sattui joitain outoja vastoinkäymisiä. Hasselgren mm. tippui kaivoon. Lisäksi kun sinne lennettiin johki sotilasalueelle, niin koneeseen ei saanut

Hämmentävintä mitä oon ikinä tehnyt kameran edessä (lukuun ottamatta alastonkuvauksia Aamulehden studiossa Ramin kanssa). Meidän hotellin aulassa oli täytetty karhu, ja me aateltiin, että otetaan sen kanssa kuvia, mutta ei sitten oikein keksitty mitään. Kaksi tuntia temusin mesikämmenen kanssa ja muut joi asahia ja nauro.

ottaa sisään mitään matkatavaraa. Petsku kiltisti pakkas meidän molempien läppärit matkalaukkuunsa vielä ennen lähtöä ja kerran jopa vaihtoi vielä niiden paikkaa keskenään. Perillä sitten yllättäen Petskun koneesta oli mennyt joku jalusta näytöstä läpi ja siihen päälle mahatauti helpottamaan tuskaa. Saman apinataudin kävi sit kaikki vuorollaan läpi siellä. Se ei kyl ollu mikään helpoin reissu, mutta tollasista reissuista jää aina parhaat muistot. ” Joelin elämä ei kuitenkaan koostu pelkästään työsykleistä ja laskemisesta. Vuosi sitten tie vei takaisin kohti koulunpenkkiä ja Vierumäen urheiluopistoa. ”Aloitin tosiaan viime keväänä liikunnanohjaajan opinnot monimuotokoulutuksena. Se on suunniteltu urheilijoille, joiden kausi sijoittuu talveen. Siellä on suurin osa ammattilaisurheilijoita. Huhtikesäkuu on lähiopetusta ja muuten se menee etänä. Se on ihan kingi koulu ja sopii mulle, kun kaikki hoidetaan ns. kauden ulkopuolella. Siellä on ollut tosi hyvä meininki ja on mukava vaihtaa fiiliksiä eri lajien välillä. Aika monet on ihmetelly et lumilautailen ’tällä tasolla’ ja oon voittanut SM:t sun muuta, mutta en saa palkkaa. On ollu myös siisti huomata, että joidenkin käsitys lumilautailusta on muuttunut positiivisessa mielessä. Alussa moni ajatteli, että oon joku pussihousuhampuusi ja että laskureissut on pitkälti kaljan juomista ja rinteessä istuskelua. Siellä on myös päässyt koittaan paljon eri lajeja ja oppinut arvostamaan asioita, mistä ei aiemmin juurikaan perustanut.” Tässä kohtaa saamme jonkinmoisen hiljaisuuden jälleen aikaiseksi ja on hyvä harpata suoraan takaisin laskemiseen ja sen spekuttamiseen. Joel hyppäsi viime keväänä manageritalli Sport Eliten

Snowextreme Magazine | 4/12

69


Bs3 mellakka killissä, Japani: Tää oli hauska hyndä, ja vielä hauskempaa oli skinnata Tuken kaa inruni ja lippa kuntoon.

alaisuuteen. Se pyrkii parantamaan laskijan näkyvyyttä ja sitä kautta tarjoamaan parempia diilejä. ”Vielä ei olla mitään isompaa saatu viritettyä, mutta eipä noi jutut ihan hetkessä tapahdu. Hyvä meininki niillä on, ja uskon kyllä, ettähomma toimii. Tällä kaudella saan laudat Rossingnolilta, ja vaatteet sekä hieman taloudellista tukea 686:lta. Tosi mielissään, että pääsee taas Hansin kanssa laskeen samalle merkille.” Kun puhutaan yleisesti tämän hetken laskemisen tasosta niin Suomessa kuin ulkomailla, niin todettakoon yksissä tuumin sen lähteneen hanskasta. Nykypäivänä erottuminen on entistä haasteellisempaa ja vanhan liiton diiljeä ei enää tunnuta tehtävän. Kilpailu on kovaa ja kovia tekijöitä on pilvin pimein. ”Kilpailu sponsorien suhteen on kyllä koventunut tosi paljon. Ei tarvi mennä ku Rukalle niin jo näkee, että taso on ihan älytön ja keskitaso on tosi korkealla. Tuntuu, että kun ite oli junnumpi, homma meni niin, että pärjäsit Suomicupissa, sait maahantuojalta jotain jeesiä ja sit sitä rataa kisojen, pätkien ja/tai jonkun avulla sai parempia diilejä. Nykyään täytyy olla joku gangnamstyleä vastaava nettistara, että edes perus diilit onnistuu. Itelle tuntuu aika hankalalta tämä ns. mediahuoraaminen, mutta oon kyllä jo hieman päässy eroon ajatuksesta ja opetellu sitäkin hommaa, haha!” Kun lähdetään utelemaan fiiliksiä kisalaskemisen, putikoinnin ja urbaanin laskemisen suhteen, ei mieheltä tule poikkipuheita. ”Kaikki laskeminen maistuu tosi hyvältä. Jokaisessa osa-alueessa on oma fiiliksensä. Putikkahommat aloitin ihan keltanokkana Scrapbookin kuvausten aikaan, ja siitä on oppinu sit koko ajan lisää. Se on ihan oma maailmansa ja spottien löytämisestä ja onnistumisesta saa älyttömät fiilikset. Eka kunnon putikkareissu 156 cm pitkällä laudalla oli melko karmiva, mut sen jälkeen on kyllä maistunut.

70

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Paippia mä tykkäisin laskea ihan törkeesti, mut se ei valitettavasti oo oikein mahdollista suorituspaikkojen vähyyden takia. Rukalla pääsee onneks nykyään. Sitä kun vaan pääsis enemmän tekemään ihan omaksi ilokseen, niin olis kingiä.” Tässä kohtaa allekirjoittanut nostaa lipun ilmaan vuoden takaisen maailmacup-debyytin johdosta! Kauden ekat laskut ja saman tien mies loikkaa ränniin ja on aivan tulessa. Selvät villihevosen eleet! Maailmancupin valloitus ei kuitenkaan jatkunut enää niitä kisoja pidemmälle, mutta kyllä Joelille silti fiiliksen osuessa pipin saa päälle. ”Kyllä sitä joskus tuli käytyä BEO:ssa (Burton European Open) ja muissa vastaavissa kisoissa, mutta nykyään tulee enemmän kuvattua. Itse saan kuvaushommista enemmän irti ja sponssitkin on aina kannattaneet kaikkia kuvausprokkiksia. SM-kisoissa on hauska käydä ja kyllä niissä on aika hyvin tullu oltua. Vuonna 2009 Rukalla oli mahtava tapaus, kun satuin voittamaan SM-kisat ja maajoukkueen päävalmentaja tuli kertomaan, että nyt pääsisisn B-maajoukkueeseen. Jouduin kiittämään ja toteamaan, että enkös mä oo siinä jo pari vuotta ollut? Mutta ei siinä. Hyvänä asiana oon tuota B-maajoukkuepaikkaa aina pitänyt. Siinä on ollu omia etujansa ja muutenkin on alkanu kiinnostaa enemmän tollanen valmennushomma. Sitä on sit ihan koulutuksenkin puolesta tykännyt kysellä kaikkea ja seurata sivusta.” Mutta jos miehelle maistuu laskeminen kuin laskeminen niin mistä ne fiilikset sitten tulee? ”No Nicolas Müller on ollu aina meikän suosikki. Se on kyllä sellanen laskija, jota arvostaa tosi paljon. Se on vaan ihan älytön äijä. Ja yleisesti kaikki, jotka tekee vähän erilaisia juttuja ja laskemisesta oman näköistään. Scott Stevens on siisti erikoisäijä, ja Nakun laskemisesta tykkään älyttömän paljon.


Frontti wallride paljon puhutulta Turun reissulta! löydettiin tommonen ylöspäin menevä liuska, joka on melkein kiinni seinässä, toimi hyvin hyndänä. Meijän piti venaa puoleen yöhön et pokkas alkaa vetää tätä, ku sisällä oli menossa jonkin sortin seminaari. Heljo Alleyoop indy, Tamok: Korneri räpsäs kuvan! Tamokissa, jonka lippa oli ihan jäätävän kokonen suhteessa ländiin. Lumi oli sellasta loskan ja putikan välimallia, ja joka hypyllä tiesi kyllä tulleensa alas: oli hartiat polvia alempana ja leuka kantin korkeudella. Snowextreme Magazine | 4/12

71


Fs invert, Tamok: Tamokissa on tällasia lumivyörystoppereita, ja ehdotin Ramille yhen kuvauspäivän jälkeen, että käydään koittaan josko niihin vois tehdä invertin. Olin suunnitellut tekeväni kaaren, mutta se oli niin jäässä, ettei siihen purrut lapio. Melko hankala oli suorittaa ditsissä, mutta onnistu lopulta.

72

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Viime viikolla thaimaalaisen ravintolan pöydästä urkki tutun näkönen hahmo. En ollut nähnyt Joelia taas pitkään aikaan, vaikka aika vierekkäin asustellaankin. Kysyin et mitä jäbä. Sain aika odottamattoman vastauksen: ”Ollu aika törkee kiire tässä”. Sinänsä se ei yllättänyt mieheltä, joka tekee aina about kolmea eri duunia, yleensä saman päivän aikana ja käy ahkeraan laskemassa päälle. Mutta se yllätti, että yleensä vastaus on ”Helvetin siistiä!!”. Ihan sama missä, koska tai mitä kysyy. Noin 8 vuotta Joelia vierestä seuranneena ”helvetin siistiä” kiteyttää aika hyvin hänen asenteensa, luonteensa ja oikeestaan ihan kaiken. Ja kun miestä katsoo, vaikka nyt laudan päällä, niin se näkyy jo kauas. Suuri suu kun tuppaa olemaan virneessä, josta voin vain olla kateellinen. Joel kuuluu mielestäni sarjaan aliarvostetuimmat suomalaiset laskijat. Ei niinkään laskijoiden keskuudessa, mutta sponsoririntamalla. Vaikka Joel onkin kynnet näyttänyt, myös ulkomaanihmeille, niin ei luksusautoa vielä näy pihassa. Eläköitymisestä ei voi puhua, mutta Joel on selkeästi ottanut uuden askeleen elämässään ja aloittanut koulun Vierumäellä. Valinta on tiedossa kun mietin tulevaisuuden liikunnanopettajaa lapsilleni. On helppo arvostaa tyyppiä, joka lähtee aina ilon kautta, pitää jalat maassa ja motivoi pelkällä olemuksellaan. -Rami Hanafi

Snowextreme Magazine | 4/12

73


Caba rodeo 7, Tamok: Tää hyndä Tamokissa on yksi hankalimmista mitä oon ikinä laskenu. Nokka oli niin hätänen, että ensimmäiset yritykset cabarodeo seiskasta pyörin suurimmaks osaks kyljellään lipalla. Loppupeleissä saatiin aikaiseksi älyttömän hauskat sessarit.

74

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


“Ja tietysti Isaksonilta oppinut sen kaikkein tärkeimmän, kun se joskus sano mulle ekalla Lapin reissullani, että jos mulla joskus nousee kusi päähän se potkii mua munille.”

Hansin ja Antin kanssa laskiessa tulee puskettua itteensä eniten. Yritän pysyä Antin perässä enkä kestä yhtään jos Hans tekee jotain mitä ite ei pääse. Pakko yrittää aina tehdä samat temput tai nokittaa jollain pahemmalla.” Kuvaamisten suhteen Joel on saanut nauttia ja kasvaa melko isojen poikien seurassa jo pitkään. ”Aikoinaan me kuvattiin aluksi omalla porukalla Hiutaleen pätkiä ja sit Tinkasen Oskari joskus kysyi, että halutaanko alkaa Hansin kanssa kuvaamaan niiden kans FMP:lle. Kepin, Mikon ja Tonin kanssa kuvailtiin varmaan joku kolme neljä vuotta yhdessä. Siinä samalla tutustuin Rami Hanafiin ja muihin vähä vanhempiin tyyppeihin. Ne oli kyllä hyviä ja opettavaisia aikoja nuorelle miehelle. Ramilta oon oppinut tosi paljon, sen kanssa on aina ollut ilo työskennellä. Törkeen hyvä ukko! Mutta ihan yleisesti oon oppinut Miseltä, Antilta, Hastilta, Laamalta ja muilta vanhemmilta ukoilta tosi paljon kaikesta. Oli kyse putskuhommista tai ihan normaaleista elämän arkisista asioista. Kuitenkin ollut ite aika räkänokkana siinä rinnalla alun perin. Ja tietysti Isaksonilta oppinut sen kaikkein tärkeimmän, kun se joskus sano mulle ekalla Lapin reissullani, että jos mulla joskus nousee kusi päähän se potkii mua munille.” Haastattelua tehdessämme Releat To It on saanut Helsingin ensi-iltansa vain muutaman päivän aikaisemmin ja nyt on varmasti hyvä kiteyttää aikaisemman kauden fiilikset ja tunnelmat leffaprojektin ympäriltä. ”Oli kyllä kokonaisuudessaan aivan älyttömän siistiä hommaa. Se, miten Antti oli asian ja suunnitelmansa esitelly tuosta leffasta, niin se linja kyllä piti hienosti loppuun asti. Omalta kohdalta jotenkin tuntuu, että olis pystyny ite tekemään vielä enemmän asioita, mut rahapussin pohja alko näkyä aikas nopeesti, eikä ihan joka paikkaan päässyt mukaan. Tamokissa sain otettua silti sen kolme helinousua, joihin upposki yhteensä joku 250 euroa. Ois ollu

Snowextreme Magazine | 4/12

75


Ölmön kanssa oltiin suunniteltu jo pidempään, että käytäis kuvaan tää. Homma meinas flopata täysin, kun laudan luisto ei riittänyt edes lipalle, ankasta sojotti pitkiä ruuveja joka puolelta ja ländissä oli tolppa. Saatiin hakattua ruuvit sisään, Pekko lainas lautaansa ja unohdettiin se tolppa. Johan rupes hommat toimiin. Millerflip, Tampere.

76

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Ounasvaara, Onefoot Fs3. Hauskat sessarit, hyviä kavereita, pelottava temppu.

siisti päästä laskeen ukkojen kanssa kunnon laineja. Sitä hommaa haluaisin kokeilla ja opetella. Mutta mitäs tuleva kausi tuo tullessaan? Viimeisten kausien kaava on varmaksi ja hyväksi todettu, joten mihinkään suuriin muutoksiin ei sinänsä varmastikaan lähdetä. ”Kyllä Antti tuossa taas toivotteli tervetulleeksi remmiin ja mukaan kuvailemaan. Ihan tarkkaan mä en vielä tiedä, mitä tuleva kausi tulee sisältämään ja mitkä Antin ja Laaman suunnitelmat on. Antin kanssa lähdetään tammikuussa Japaniin alottamaan kuvaaminen. Tosi hyvillä fiiliksillä kyllä lähden tulevaan kauteen. Oon oppinut nauttiin laskemisesta ihan eri tavalla. Joskus sitä on ehkä ottanut vähän liian tosissaan jotkut hommat ja ollut ehkä jopa vähä ankara uuden oppimisen suhteen. Nyt sitä koittaa suhtautua vähä eri tavalla. Jos on esimerkiksi sellainen keli tai fiilis, että joku temppu nyt ei välttämättä oikein lähde, niin ei sitä pidä alkaa väkisin naulaamaan päälle, vaan sit pitää keksiä jotain muuta. Ei mitään kämpille lähtöä kesken touhun, jos ei yks temppu maistukaan. Mulle kuitenkin töissäkäyvänä noi reissut on aina ihan unelmalomia ja pitää nauttia siitä, että pääsee laskemaan ja ottaa siitä kaikki ilo irti.” Loppukaneettien kohdalla Joel ei osaa sanoa tuleeko hän työskentelemään alan parissa valmistumisensa jälkeen vai opiskeleeko hän vielä fysioterapeutiksi. Vai jääkö hän kokiksi, hommaan, jota tekee tänäkin päivänä kaiken temuamisen ohella. Aika tämän kaiken näyttäköön, mutta annetaan miehen vielä olla suomalaisen lumilautailun villihevonen! Iihahaaa! Nauhurin ääniraitaa saanee päättyä Miikka Hastin kommenttiin: ”Joel on kyllä yks huolettomimmista laskukavereista ja mieletön heittäytyjä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei kai sitä voi tiivistää muuten kuin että kyä Joeli on kova!”

Joel Lahti Paardit 19.10.87 Sponsorit: 686, Rossingnol, Sappee snow park, Aimhigher, Sportelite (managerointi) Juo kahvinsa: Savukonenesteellä Kiitokset: Perhe, Hanna, Jari Laakso, Mikael Saarnio, Hannelius, Kosti Puurunen, Antti, Laama, Kärppä, Ölmö, Hanafi, kaikki kaverit, FMP:n ukot, Tatra, Sappee, Bläkäri

Snowextreme Magazine | 4/12

77


Lasten tahdissa, aikuisten ehdoilla

LASTEN KANSSA LASKEMASSA Lasten synnyttyä olemme nauttineet rinteistä kolmella tavalla: siten, että lapset ovat lähteneet innoissaan mukaan; siten, että lapset ovat lähteneet vähemmän innoissaan mukaan ja siten, että lapset ovat jääneet lastenhoitajan kanssa kotiin. Jokainen malli on toiminut hyvin, kunhan on jaksanut ottaa vastuun järjestelyistä ja niiden seurauksista – ihan niin kuin lasten kanssa muutenkin elämässä. T Anna-Liisa Ojala K Sami Välikangas

78

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


LASTEN KANSSA LASKEMASSA

Lähteäkö laskemaan vai jäädäkö kotiin? Lumilautailussa vapaaehtoisuus on arvossaan. Pienten lasten kanssa laskiessa se on yliarvostettua. Kuusivuotiaalla, saati kolmevuotiaalla, on harvoin taitoa arvioida omaa jaksamistaan tai motivaatiotaan yli viiden minuutin päähän. Siksi rinteessä ollaan aina vanhempien suunnitelmia, haluja ja jaksamista kuunnellen. Vaikka lapset lähtisivät rinteeseen mielellään, saattaa rinteiden alla odottaa jotain paljon mielenkiintoisempaa, eikä rinnekeikka mene niin kuin oli suunniteltu. Toisaalta taas, vaikka lapset kiroaisivat rinteeseenlähtöä kotona, saattaa positiivisten kokemusten summa nousta lopuksi reilusti plussan puolelle. Siksi tärkeintä on vanhemman vastuu omasta päätöksestään: jos rinteeseen lähdetään, on se aina äiti/isi joka ne kamat pakkaa, roudaa ja purkaa, kuskaa, maksaa ja aikatauluttaa. Vanhempi ottaa myös vastaan sen mukavastakin päivästä aiheutuvan väsymyskitinän. Siksi kannattaa mieluummin miettiä omaa ja koko porukan jaksamista kuin hetken mielihaluja. Ja tietysti kuunnella myös mukuloita: toisinaan muksuilla on ihan hyvät syyt sillekin, ettei rinteeseen kannata lähteä. Pienten lasten kanssa laskeminen on parhaimmillaankin vain yksi yhdessä tekemisen muoto, ja hiihtokeskusalueella puuhaillaan kaikkea sellaista, mikä iskästä ja äiskästä voi tuntua ihan epärelevantilta laskusuorituksen kannalta. Siksi laskunautinnon ja parisuhteen kannalta voi olla joskus ihan kannattava vaihtoehto käyttää lastenhoitajia. Meillä mummot ja kummit asuvat suhteellisen kaukana Laajavuoren lähirinteiltä, jonka vuoksi päädyimme laittamaan Jyväskylän yliopiston rekrytointisivustolle ilmoituksen avoimesta lastenhoitajan paikasta. Parin vuoden verran meillä kävikin keskimäärin kerran kahdessa viikossa lastenhoitaja hoitamassa kahta lastamme. Kolmen tunnin laskusessio puolison kanssa muistuttaa mukavasti miksi perheeseen on aikanaan ajauduttu. Vaikka järjestely maksoikin vuodessa ehkä viikon ulkomaanmatkan verran rahaa, on se pitkällä aikavälillä antanut huomattavasti enemmän iloa ja jaksamista kuin hetken löhöloma.

Snowextreme Magazine | 4/12

79


LASTEN KANSSA LASKEMASSA

Taapero vs. chuckbuddy

CHUCKBUDDY

TAAPERO 3 V.

MAAHANTUONTI / MYYNTI

Nice-trading oy; mm. Intersportit ja muut urheilukaupat, sinneworld.fi; Ruka, Levi, Ylläs, Tahko ja Himos

Haikara

HINTA

25 €

MITAT

n. 7 cm ja 150g

LISÄVARUSTEET

Ei toistaiseksi lisävarusteita, suksimalli tulossa.

Lukuisia lisävarusteita, myös lumilajeihin liittyviä.

Rakenna pihalle lumesta gäbihyppyri vauhtimäellä ja jäädytä se. Heivaa Buddy alas mäkeä ja vispaa loppuun halutun pyörimissuunnan mukainen ranneliike. Pyri saamaan Buddy ilman naamakosketusta alastuloon.

Tartu taaperon kainaloihin ja nosta kevyesti reilille. Varo kompastumasta reilin tolppiin. Siirtele taaperoa haluamasi tempun mukaisiin asentoihin. Palauta reilin jälkeen afterbangin kautta normaaliin laskuasentoon. (Muista käyttää temppuun vain omia taaperoita).

TRICKTIP

80

Vaihtoehtoinen: Rakenna pihalle vanerista lähtötasanne ja 20 metrin päähän alastulo. Ota jääkiekkomaila ja liipaise Buddy lämärillä kohti alastuloa. Jos saat trickin onnistumaan ja Buddyn kestämään, lähetä klippi Chuckbuddyn kotisivuille. Jos saat faijan golfmailan kanssa mukaan, lähetä kuva Seiskaan. (Huom. SnowExtreme ei vastaa esim. Chuckbuddylle tai naapurin ikkunoille aiheutuneista vaurioista).

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Kaikki rahasi ja enemmän.

n. 100cm ja 15 kg, vaihtelee mallista riippuen.

Mitä välineitä muksut tarvitsevat? Vaikka mäkeenlähtöä ei meillä ole aina saanut valita, on päätöksenteko laudan tai suksien välillä ollut muksujen oma homma. Esikoisemme on aina halunnut mennä suksilla, koska se on lautailua helpompaa, kun taas enemmän kärsivällisyyttä omaava kuopus on päätynyt urostelemaan myös laudan päällä. Kumpikin muksuista on aloittanut suksilla joskus puolitoistavuotiaana. Sukuhaudoista kaivetut mummon vanhat Dynastarit ovat olleet vanhempien laskemiseen aivan riittävät. Pienten lasten välineet olemme hankkineet hiihtoksestusten välinepoistoista. Monista välinevuokraamoista puuttuvat aivan pienimmille tarkoitetut välineet, joskin suurimmissa hiihtokeskuksissa niitä on hyvin saatavissa. Siinä vaiheessa kun päättää aloittaa lasten kanssa laskemisen niin, että muksut kulkevat mäessä aikuisessa kiinni, ei suksivalinnalla ole juuri väliä. Lapset laskevat tällöin pääsääntöisesti jalat suorina, eikä suksen muodolla ole käännöksen suuntaan niinkään vaikutusta. Kuitenkin siinä vaiheessa kun pienet lapset alkavat itsenäisesti harjoittelemaan aurakäännöksiä, ei suksen leikkaavuus ole aina hyväksi: jaloissa ei välttämättä ole tarpeeksi voimaa painamaan suksea auraan samalla, kun sukset pyrkivät leikkaamaan. Tällöin lapsi saattaa laskea hyvin leikaten, mutta olla täysin ilman jarruja. Tämä ongelma poistuu voiman kasvaessa. Sitä ennen kannattaa suosia pieniä ja ruuhkattomia lastenmäkiä. Olemme kuulleet myös ongelmia ns. pintail-suksissa, eli jos suksen takaosa on selvästi etuosaa kapeampi. Silloin pienet laskijat ovat kokeneet kääntymisen ongelmalliseksi ja päättäneet laskea lujaa ja suoraan. Sauvat tulevat Levin hiihtokoulun johtajan, Tapio Kokon mukaan siinä vaiheessa tarpeellisiksi, kun lapset kokevat ne tasaisella liikuttaessa hyödyllisiksi. Laudan valitseminen pienille laskijoille on nykyään helppoa sikäli, että melkein jokainen uusi pienen aloittelijan lauta on banaanirockeri, jossa sivut kaareutuvat pesuammemallisesti maasta ylöspäin. Junnuille lumilautaleirejä järjestävä ja lumilautoja myyvä Paulus Ähtävä vinkkaa, että banaanirockerin etu on laudan taipuvuus pienessä vauhdissa tehtävään temppuiluun. Perinteistä suksiteknologiaa hyödyntävistä camber-laudoista tai täysin tasapohjaisista flatti-laudoista on selvästi hyötyä siinä vaiheessa, kun lapsella on enemmän voimaa, painoa ja tarvetta käsitellä lautaa kovissa vauhdeissa, isoissa hyppyreissä tai paipeissa. Siteiden ja kenkien päällimmäiset vaatimukset ovat mukavuus, helppous ja kestävyys riippumatta siitä, puhutaanko lautailusta vai suksilla laskemisesta. Lapset saavat yllättävän helposti tavaroita rikki, mutta oppivat myös käyttämään itsenäisesti omaan


LASTEN KANSSA LASKEMASSA käteen sopivia kapistuksia. Kenkien olisi syytä olla sellaiset, että niihin menee ainakin se yksi lämmin villasukka. Lapsi ei kykene kuitenkaan lämmittämän jalallaan liian isoa kenkää, kuten ei myöskään kädellään liian isoa laskuhanskaa. Kypärä, lasit ja hyvät laskuhanskat ovat myös oleellisia lasten rinnevarusteita. Kypärän pitäisi istua lämpimän alushatun kanssa hyvin ja olla pienille niskoille kevyt kantaa. Hississä menemistä auttaa huomattavasti, jos hanskojen kämmenpuoli on pitävää materiaalia. Nahkakinnas ohuen villatumpun kanssa on osoittautunut meidän perheessä toimivimmaksi ratkaisuksi. Laskulasien valinnassa pätevät samat säännöt kuin aikuisillakin: hyvä istuvuus ja huuruttomuus, sekä linssi kelin mukaan. Pojille ei kannata ostaa sinistä linssiä ja tytöille punaista vain värin takia.

Erilaisia laskutekniikoita Laskettelun opettaminen pikkulapselle kysyy vanhemmilta hyviä hermoja, hyvää selkää ja tarkkaavaisuutta lapsen vauhtien ja polvien suhteen. Nämä ominaisuudet voi ostaa myös hiihtokouluilta. Maisu Björkbom Serenan hiihtokoulusta suosittelee, etteivät vanhemmat aloittaisi lasten opettamista jalkojen välissä, sillä silloin lapsi oppii nojaamaan liikaa tukiin ja taaksepäin, jolloin tekniikan oppiminen hankaloituu. Björkbomin mukaan olisi fiksumpaa tuupata lasta vaikka aivan minimäestä alaspäin vanhempien kävellessä vieressä.

Telakkakatu 8 (Nosturin vieressä, käynti telakan puolelta), 00150 Helsinki Snowextreme Magazine | 4/12 puh. 010-32 11 545 | avoinna ma-pe 10-22.00, la-su 12-20.00 | www.taitoliikuntakeskus.fi 81


LASTEN KANSSA LASKEMASSA Levin hiihtokouun johtaja Tapio Kokko taas kehottaa pysymään pitkään lastenrinteissä ja karttamaan jalkojenvälissä laskemista ruuhkaisissa ja hankalissa rinteissä siitäkin syystä, että Levillä on joka vuosi kokemusta hiihtokoulun opettajien päälle laskemisesta. Vaikka lapsen kanssa laskevan taidot olisivat hyvät, saattaa opettaja kaatua kolaroinnin seurauksena lapsen päälle aiheuttaen vammautumisen. Siitäkin on Kokon mukaan EU-direktiivi olemassa, ettei lasta saa kantaa rinkassa rinteessä. Björkbomin ja Kokon huomiot ovat varmasti aiheellisia. Itse olemme päätyneet opettamaan kummatkin lapsemme tällä hiihtokouluopettajien vihaamalla tekniikalla, koska se salli myös vanhemmille rinteessä liikkumisen. Ehkä suurin ero näissä näkemyksissä on, että kun Björkbom ja Kokko puhuvat lapsen harrastuksesta, meille rinteessä oleminen on pihaleikkeihin verrattava yhdessäolon muoto. Näin ollen myös tekniikka opitaan puuhastelemalla yhdessä pikkuhiljaa. Kunhan lapset kasvavat ja kehittyvät, voivat he itse valita jäävänsä kotiin silloin, kun isi ja äiti lähtevät rinteeseen. Oman kokemuksemme mukaan vanhempien jalkojen välissä laskeminen toimii mukavasti silloin, jos rinteiden haastetaso ja olosuhteet on valittu oikein vanhempien taitotasoon nähden. Jalkovälissä eteenpäin kuljetettava lapsi katselee kaikkea muuta kuin hyviä laskulinjoja, jolloin keskittyminen suksen kuljettamiseen herpaantuu. Lapset oppivat kohtuullisen nopeasti pois vanhempien kaitsennasta suksilla, jolloin jarruttamisen ja kurvaamisen opettelu on tärkeää. Isojakin rinteitä pääsee laskemaan heti, kun lapsi osaa pysähtyä ja jarruttaa. On hyvä kikka kertoa lapselle jonkun rinneosuuden yläpäässä, kuinka monta kaarrosta tai jarrutusta osuudella on vähintään tehtävä. Muuten vauhdin hurma selättää herkästi taitotason.

” Vaikka lapsen kanssa laskevan taidot olisivat hyvät, saattaa opettaja kaatua kolaroinnin seurauksena lapsen päälle aiheuttaen vammautumisen ”

82

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


LASTEN KANSSA LASKEMASSA Lumilautailun parhaimmaksi opetuskeinoksi olemme kokeneet taaperoikäisen lapsen kuljettamisen rinteessä joko takin hartioista tai käsistä kiinni pitäen. Aurakäännöksessä kolmipyöräisen pyörän asentoa jäljittelevät sukset on helppo kääntää ja hallita pienessäkin vauhdissa, mutta lumilauta ei anna armoa aloittelijalle, vaan toimii pyörän tavoin normaalimmin vasta kovemmassa vauhdissa. Vanhemman kanssa lumilautaileva lapsi voi siirtyä hiljalleen ottamaan enemmän tasapainoa itselleen. Näin lapsi saa samalla tuntuman laudan leikkaavuudesta vauhdissa. Näin laskettaessa vanhemman pitää olla oikeasti taitava laskija, mutta ottaa laskeminen jumpan ja yhdessäolon kannalta. Ankkurihississä meneminen onnistuu siten, että vanhempi ottaa kapulan takakautta omien jalkojensa väliin ja kuljettaa vapaalla takajalallaan lapsen rinnallaan ylös. Suositeltavinta on kuitenkin käyttää tuolihissejä, sillä siinä saa myös lapsen kanssa laskeva hieman lepoa. Siinä vaiheessa, kun käännökset ja vauhdinhallinta alkavat hieman sujua, voidaan siirtyä isoista rinteistä pieniin ja alkaa neppaamaan yhdessä kumpuja ja minilaatikoita. (Oikeasti kannattaa aloittaa lautaileminen pienessä mäessä, jollei vanhemmilla ole motivaatiota ja taitoja roikottaa 15-kiloista säkkiä

pitkin isoja rinteitä ja höpötellä lihavista lumikissoista rinne toisensa perään). Lapsi oppii yllättävän helposti ohjaamaan lautaansa ja säätelemään vauhtejaan yrittäessään osua esim. minikokoiseen rainbowlaatikkoon. Jos vauhdit eivät muuten pysy kurissa, voi lapselle antaa konkreettisia tehtäviä: ”kierrä ensin tuo kumpu ja laske sen jälkeen suoraan curbille”.

Suositeltavat olosuhteet Vanhempien kannalta helpoin olosuhde on se, että tuuppaa lapset hiihtokouluun tai -seuraan ja lähtee itse nauttimaan streetin tai rinneravintolan tarjonnasta ilman lapsia. Laskeminen lasten kanssa jää silloin pidemmän päälle vaillinaiseksi, mutta toki nämäkin vaihtoehdot ovat monissa tilanteissa järkeviä. Tapio Kokon mukaan lasten oppiminen on aina yksilöllistä ja oppiminen leikkimisen kautta ryhmissä lapsille ominaista. Levillä ryhmäopetuksen ikäraja suksipuolella on neljä vuotta ja lautapuolella viisi vuotta. Serenan hiihtokoulussa pidetään pienimmille tunnin mittaisia Miniwerneri-kursseja, joihin lapset ottavat osaa vanhempiensa kanssa. Tunnin aikana lapset ja vanhemmat saavat vinkkejä lapsen taitojen kartuttamiseen hiihtokoulun ja vanhempien voimin. Lisäksi

Björkbom suosittelee Werneri-hiihtokouluja, joihin voivat ottaa osaa suksilla viisi vuotta täyttäneet lapset. Mukavinta tietenkin on, jos lähikeskuksessa on tuolihissi, lastenrinteen mattohissi ja muutenkin optimaaliset olosuhteet päivästä toiseen. Jollei näin ole, kannattaa satsata myös viikonloppureissuihin muihin keskuksiin, jotta pääsee oikeasti nautiskelemaan lasten kanssa puuhastelusta rinteessä. Olemme itse harrastaneet vuosittain Wappulounas-reissuja Rukalle. Neljän päivän liput ja majoitus rinteiden laidalla ovat maksaneet noin 500 euroa koko perheeltä. Rosa ja Rudolf -rinteen porot ja muu oheishömppä uppoaa lapsiin varmasti. Olemme kuulleet tuttavilta myös kehuja Levin ja useiden muiden pohjoisen keskuksen tarjonnasta perheille. Etelämmästäkin löytyy mukavia olosuhteita. Jo Tahkolla voi lepuutella tuolihisseissä ja vaikka esimerkiksi Siilinjärven Kasurilassa ei ole tuolihissejä, ovat lastenrinteet mattohisseineen ja siirrettävine reilibokseineen ihan hauskoja aikuisillekin. Monet lastenriteet, kuten Talman Werneri Park tai Sappeen lastenmaa, ovat kehittyneet leikkipuistotyylisiksi puuhamaiksi, jossa vierähtää helposti koko päivä makkaraa paistellen ja lumihärpäkkeissä riekkuen.

Tsekkaa nämä ja kuumottavimmat tarjoukset www.ukkohalla.fi

Snowextreme Magazine | 4/12

Myyntipalvelu p. (08) 748 500, info@ukkohalla.fi | Online-varaukset: www.ukkohalla.fi

83


PHOTOGALLERIA ROOPE HOYNA

Fs blunt P h o t o : Vi l l e L a h t i n e n

84

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Snowextreme Magazine | 4/12

85


Simon Chamberline

Handplant P h o t o : Pa s i S a l m i n e n

86

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


PHOTOGALLERIA Victor Delerue P h o t o : Te r o R e p o

Snowextreme Magazine | 4/12

87


PHOTOGALLERIA Rasmus Poikonen

Wa l l r i d e Photo: Ville-Petteri M채채tt채

88

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


Snowextreme Magazine | 4/12

89


PHOTOGALLERIA Tuomas Alapieti

50-50 to 50-50 P h o t o : Ja n i S o r a s a l m i

90

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi


JANNE LIPSANEN

BS3 Photo: Remi Petit

Heikki Sorsa

F s 3 6 0 o n e fo ot P h o t o : Pa s i S a l m i n e n

Snowextreme Magazine | 4/12

91


Kolumni Omien sanojensa mukaan "profeetallinen lapsinero" nimeltä Konna ohjaa, käsikirjottaa ja leikkaa dokumenttielokuvaa itsestään. Jonkun sortin perfektionistina se on kuitenki leikannut viimeisintä teaseria jo yli puol vuotta eikä se oo vieläkään valmis. Alkaa tulla pieni epäilys ettei nähdä sittenkään valmista leffaa alkuperäisen aikataulun mukaan vuoden 2012 aikana. Mut kuulemma hyvää kannattaa odottaa. -Jani Sorasalmi Ps. Konna tarttis lisää Facebook faneja. Käykää tykkäämässä! T Konna

K Jani Sorasalmi

LEIJUVAT ESINEET ILMASSA

P

ysähtynyt aika. Leijuvat esineet ilmassa, rauhallisuus. Rummun lyönti, vapaus, lintu. Hidas kamera-ajo, valkoista: aika on tullut. Suunnanmuutos. Leikkaus, superhidastettua lumilautatemppua, verhojen avaamista. Tempolla leikkimistä, ääniä, tunteita. Suuri osa ajatuksista kulkee nopeina sähköimpulsseina ohitseni, jättämättä mahdollisuutta tarttua niihin. Ajatus katkeaa. Katson varovasti muutaman rivin päässä istuvaa naista ja hänen pientä lastaan. Vilkaisu paljastaa, että nuorella ja elämää kokeneella äidillä on ryhti kasassa, ikään kuin kova arkinen taakka painaisi hartioilla. Kasvoillaan hänellä paistaa tuska, kuin jotakin surullista olisi tapahtunut, mutta paraneminen siitä on vielä pahasti kesken. Äidin murheen keskellä lapsi näyttää olevan toiselta planeetalta. Hänen hyväntuulisuutensa tarttuu lopulta selvästi myös äitiin, joka katsoessaan tyttärensä leikkisyyttä ja iloisuutta hymyilee vienosti. Miten pienillä eleillä ja asioilla voidaan ohjata elokuvassa tunnetilan nopeat muutokset ja säilyttää katsojan mielenkiinto tarinaan? Valitsen kuulokkeisiin kappaleen, joka sisältää voimakkaita muutoksia soinnuissa ja temmossa. Tällaiset kappaleet ovat hyviä inspiraation lähteitä ja ajatuksen herättäjiä. Olen monesti miettinyt, että kyseinen kappale voisi olla tärkeässä osassa esikoiselokuvassani, joka on paisunut jo vuosikymmenen mittaiseksi videoprojektiksi. Miten helvetissä oma aikaansaaminen on ollut niin surkeaa? varrelta ilmestyneistä teasereistä saisi koostetuksi lyhyen elokuvan. Ehkä unelmasta on aika tehdä todellisuutta ja virtuoosin on tartuttava instrumenttiin toteuttaakseen näkemystään. Vastoinkäymisistä huolimatta usko ja ajatukset palaavat aina projektiini. Katson tutkien ikkunasta vaihtuvia maisemia. Ilta tummenee Brysselin yössä, kadut eivät enää näytä vilkkailta. ”Heizel,” kuuluttaa ääni metrossa hieman ennen pysähtymistä. Jokainen pysäkki on omanlaisensa. Ne tuntuvat henkivän persoonallisuutta siinä missä ihmisetkin. Vaunu tyhjenee matkustajista, lähestyn uhkaavasti kohti päätepysäkkiä. Aseman seinät ovat täynnä kiinnostavia leikepiirroksen tyylisiä taideteoksia. Yhdessä niistä pukuun sonnustautunut mies nojaa käteensä tuimasti miettien. Miehen olkapäällä lukee ”dream”. Kuin käskystä valahdan ajatuksiini. Elokuvan uusin teaser on jo hetken vaivannut mieltäni. Mitä kaikkea se voisi sisältää? Ainakin haluan toteuttaa leikkaamisessa uusia ideoita ja tyylejä. Lumilautailussa videot ovat usein hyvin monipuolisia, niin kuvauksiltaan kuin tempuiltaan, ja ne tarjoavat paljon vaihtoehtoja erilaisiin kokeiluihin.

92

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

Jokainen tekemäni teaser on eronnut edeltäjästään. Kehittyäkseen on astuttava vieraalle maalle. Ehkä juuri kokeileminen ja itsensä toteuttaminen videon keinoin on luonut suurimman motivaation teasereiden tekemiseen. Edeltävät teaserit ovat sisältäneet paljon lumilautailua, mutta tällä kertaa haluan mennä syvemmälle. Temput eivät ole niin merkittäviä kuin henkilöt niiden takana. Ehkä nyt on aika hypätä hieman pään sisälle ja rakentaa videoon myös dokumentaarista kerrontaa. Hetkessä huomaan unohtaneeni koko teaserin. Näen mielessäni kohtauksia elämäni varrelta: naurua, surua, kyyneliä, kipua, toivoa, nautintoa, onnistumisia. Yhtäkkiä näyttää selkeältä, että elokuvani tulee olemaan sukellus itseeni. Kuin elämä, sielunmaisema, temput ja tunteet nivoutuvat värikkääksi kokonaisuudeksi, joka ohjaa katsojaa tunnetilasta toiseen hypnotisoivalla tavalla. Ensimmäisestä teaseristä ja ideasta alkaen kyse on ollut ajasta tulevaisuudessa. Mutta tällä kertaa on ”se” vuosi, ja kellon on aika pysähtyä. Kamera liikkuu hitaasti tilassa, jossa elämä on pysähtynyt paikoilleen, kuin luoja olisi sanonut ”poikki”. Kameran rauhallinen liike antaa katsojalle tilaa ja odottavan mielialan. Tästä kohtaus siirtyy otokseen, jossa mies avaa verhot paljastaen aamuauringon. Otos kuvastaa alkua: nyt aika on todellakin käsillä. Tästä se lähtee! Älä hengähdä, ainakaan seuraavaan puolteentoista minuuttiin! Vihdoinkin otos, joka on jo kuvattu, mietin hidastaen ideointia, mutta vain päästäkseni ajatuksissani uuteen nousuun. Näen jo mielessäni tulevat otokset, muutama lumilautahyppy superhidastuksilla, katkaistuna kesken suorituksien toisiksi, antaen vain pienen nautinnon ilman lopullista kliimaksia. Hetken mietin miten musiikki luo mystisen ja painostavan tunteen videon tueksi, kunnes kohtaus päättyy ja musiikki vaihtuu yllättäen haastattelun ääniraitaan. Sopimaton hiljaisuus keskeyttää ajatustyön. Metro on saapunut päätepysäkille ja huomaan vaunun olevan tyhjillään. Asemalla siivooja lakaisee päivän roskia. Joskus matka tuntuu paremmalta kuin itse määränpää, ja sen toivoisi kestävän kauemmin. Astun ulos vaunusta ja siirryn liukuportaisiin. Ajatukset koittavat yhä epätoivoisesti harhailla videon ideointiin. Tiedän, että päivän ajatustyö on ikuisuusprojektin osalta ohitse. Ideoinnin jälkijäristyksistä huolimatta keskityn hetkeen. Portaikon päässä odottaa tuntematon kaupunginosa. Pystyn jo haistamaan Brysselin raikkaan syysilman. Juuri nyt maailma tuntuu poikkeuksellisen kauniilta. Kauniimmalta kuin pystyn ymmärtämään.


Kolumni

Konnan fronttireili vanhan liiton sessareilta Lohjalta. Miksu otti videoshotit, Jonttu poltti röökiä ja Konnan kans vedettiin reiliä ja otettiin fotoja vuorotellen. Ärsyttävä reili mut näköjään kannatti käydä vetämässä.

Snowextreme Magazine | 4/12

93


Reissussa Noseslide po-po, otteella ulos. Flättivalo laskeutuu parkkiin.

Keppi ei kestänyt enää muun matkaseurueen juttuja ja veti luurit päähän. Eero: ”Miten tehdään handplant?”

SÖLDEN VACATION Kun tiedossa on kolmen päivän messurumba Munchenissä, niin miksei sitä samalla vaivalla karkaisi myös pienelle laskulomalle hyvällä porukalla ja ottaisi hieman iloa irti arjesta? Harva tietää, että vain vuokra-auton ja muutaman tunnin ajomatkan päässä voi koittaa upeat maisemat ja tilaisuus päästä nauttimaan isojen vuorten antimista. Joskus matkaseurue voi kasvaa yllättäen. Niin kävi myös toimituksen väelle. Mikäs sen parempi. -Sami T Eero Ettala

K Sami Välikangasmi Hanafi

Pyörin Ispoilla ujossa krapulassa, miettien seuraavien päivien pläänejä. Innsbruckin Air & Style olisi vasta kolmen päivän päästä, ja tuntui turhalta lentää kotiin välissä kun Gyntherlandiassa kuitenkin jo oltiin. Ispon Messuosastojen välissä törmäsin Krookmedian/ SnowExtremen kööriin, jotka fiiliksissä kertoivat lähtevänsä firman virkistysmatkalle Söldeniin, Itävaltaan muutaman tunnin päästä. Vaikka päätösten tekeminen on krapulassa joskus hankalaa, oli päätös lähteä matkalle mukaan helppo! Das autoon ahtautuivat Jerker, Jacke, Stu, Zettis, Kemppu, Sami, Keppi sekä meikä. Ja eikun autobahnille kohti Söldeniä! Matka Munchenista Söldeniin kesti muutaman tunnin, ja Stun rallitaitojen ansiosta

94

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

perille päästiin turvallisesti. Krookmedia oli ottanut yhteyttä Söldenin turisti-infoon jo hyvissä ajoin ennen reissua, ja sen kautta koko köörille oli järjestetty ferienwohnung-tyyppiset huoneet ja hissiliput seuraaville päiville! Jawohl! Ensimmäinen aamu oli monelle semi rapsakka raskaan Ispoilun jälkeen, mutta keskieurooppalaisen Nutella-aamiaisen voimalla kaikki lähtivät hymyssä suin mäkeen. Rinteet olivat yllättävän hyvässä kunnossa, ja reunoilta saattoi jopa löytyä sitä ihka-aitoa putskua, eli puder schneetä. Ylhäällä alkoi kova spekutus, oli vuorossa ryhmien jako. Jerker ja Jacke lähtivät omia menojaan suksilla ties minne ja Stu ja Zettis lähtivät gladiaattoreina haikkaamaan korkeim-

Polveen tukea.


LAHTI

LAHTI


Reissussa SX:n art directorin tähtihetkiä lautailun parissa.

Näillä lähetään kylille.

“ Klipin käsikirjoitus oli sekoitus koulussa opittua saksaa, laskemista ja afterskitä.”

Eero tekee sitä mitä osaa parhaiten. Naurettavan helpon näköinen Bs 540 nosebonk.

96

Snowextreme Magazine | www.bngr.fi

malle vuorelle putskuapajien toivossa. Loppukööri eli minä, Keppi, Sami ja Kemppu, jäi suomalaiseen tapaan hinuttamaan parkkia. Keski-Euroopan parkkien taso on noussut huimasti varrella. Ennen olisi voinut juhlia jo yhdestä reilistä, mutta Sölden oli panostanut ja laittanut kymmenkunta härveliä peräkkäin rinteeseen. Koko parkki oli sheipattu priima kuntoon. Mahtavan laskupäivän jälkeen olimme sopineet Söldenin markkinoinnista tutun Sarah’n kanssa illallisen. Hän halusi välttämättä viedä meidät hehkuttamaansa lederhosen-tyyppiseen ravintolaan. Ruoka oli maittavaa ja annokset isoja niin kuin asiaan kuuluu. Suurin osa porukasta ei jaksanut millään syödä annostaan loppuun, minkä seurauksena Zettis kainostelematta veti kaikkien ruoanrippeet fiilistelemällä sanoin ”respect the food”. Sarah näytti melko yllättyneeltä Zettiksen viikinkimäisistä eleistä. Seuraavana päivänä melko samanlainen rumba, Nutellaa naamariin ja rinteeseen. Tarkoituksena oli kuitenkin saada jotain aikaseksi, joten Keppi otti kameran mukaan ja kuvasi Sölden Vacation -nimisen pätkän mun nettisivuille. Klipin käsikirjoitus oli sekoitus koulussa opittua saksaa, laskemista ja afterskitä. Myös Samilla oli pieni stressi saada muutama kuva muistoksi reissusta tätä stooria varten, joten tsempattiin muutama hassu kuva parkista ja sekkareita trick tippejä varten, Wunderbar! Kämpille päästyämme rupesin vähän stressaileen Innsbruckkiin pääsemisestä, olin nimittäin mennyt lupaamaan Air & Stylen järjestäjille saapuvani paikalle vielä samana iltana. Krookmedian crewi oli jäämässä Söldeniin vielä päiväksi pidempään, joten päätin kysyä Sarah’lta mahdollisia bussiaikatauluja. Jostain syystä Zettiksen syömistavat oli tehneet niin ison vaikutuksen Sarah’an, että hän päätti hoitaa mulle ja Kepille Taxin Söldenistä Innsbruckkiin. Hinnaksi tuli ujot 200 euroa. Kiitos Söldenin vieraanvaraisuuden, hinta ei miinustunut mun tililtä. Niin randomeita kuin porukka ja reissu olivatkin, täytyy myöntää, että harvoin mulla on ollut näin hauskaa laskureissussa! Suosittelen Söldeniä lämpimästi kaikille lautailun ja laskettelun ystäville! Danke schön Sarah und Snowxtreme for Sölden vacation!


Suomen kovatasoisimmat rinteet saivat kylkeens채 Lapin kovatasoisimman hotellin! Varaa laskuaikasi osoitteesta suomu.com


UUSI LUMILAUTAILUYHTEISÖ. WWW.BNGR.FI www.facebook.com/bngrnetwork


ANTOCHAMBERLAND BOARDSLIDE. @COLINADAIR PHOTO.

BE SURE TO SEE ANTO IN DC’S NEW MOVIE, “MUST BE NICE”. AVAILABLE NOW ON iTUNES. Santaco Sport Ltd. / 010 – 4257 300 / www.santacosport.fi

Snowxmag  

Finnish Snowboard Magazine

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you