Minun Sloveniani
Minä ja Slovenia Timo Marjomäki Oli vuosi 2004, kun sain sähköpostiini mainosviestin Slovenski Alpski Marathonista. Aluksi piti ottaa kartta eteen ja tutkia missä ihmeessä tuollainen maa sijaitsee. No löytyihän se sieltä ja ei muuta kuin lentolippuja etsimään. Lennot löytyivät sitten aika kätevästi. Helsinki-Kööpenhamina-Praha-Ljubljana. Ensimmäinen kosketus maahan oli positiivisesti yllättävä. Odotimme, että saapuisimme jonnekin rautaesiripun takaiseen takapajulaan, mutta jo lentokentällä asenne maata kohtaan muuttui täysin. Ja tämä positiivinen kuva kasvoi kasvamistaan matkan aikana. Ihmisten ystävällisyys ja auttamisenhalu oli aivan muuta kuin mihin olin aiemmilla reissuillani tottunut. Kilpailu oli järjestetty erittäin hyvin, mitä nyt meidän oma huoltomiehemme oli juonut palautusjuomamme meitä odotellessaan, no tämä ei ollut kuitenkaan ongelma kun kaupastahan sitä sai lisää. Kilpailun maali sijaitsi pienessä vuorten ympäröimässä Jezerskon alppikylässä lähellä Itävallan rajaa, jossa myös majapaikkamme sijaitsi alkupäivät. Täällä tutustuimme paikallisiin ihmisiin ja solmimme tähän päivään saakka kestäneitä ystävyyssuhteita. Ja eihän siinä auttanut muu kuin lähteä uudestaan juoksemaan vuonna 2005 S.A.M. Nyt olinkin kuitenkin yksin matkalla ja näin pääsin tutustumaan Sloveniaan laajemmalti ystäväni toimiessa oppaana ja autonkuljettajana. Seuraava askel olikin sitten, kun edustamani urheiluseura Häjyjen vaellusjaosto pyysivät minua heille oppaaksi/järjestelemään matkaa Sloveniaan. Tämä matka toteutettiinkin sitten 2007 ja siitä alkoi minun urani matkanjohtajana Sloveniaan suuntautuvilla matkoilla. Tästä porukasta jokainen menetti ainakin osan sydämestään Slovenialla ja sen luonnolle ja ihmisille, hyvästä ruuasta ja juomasta nyt puhumattakaan. Osa tästä 1. porukasta on ollut mukana jo kolme kertaa. Vaellus onkin muodostunut yhdeksi tärkeimmäksi ajanviettotavaksi Sloveniassa. Muutama maratoni on kuitenkin mahtunut ohjelmaan vuosien aikana. Ensi kesänä on tulossa kaiken kaikkiaan 10. kerta, kun matkustan Sloveniaan, tosin nytkin matkaoppaan (www.valimatkat.fi) muodossa. Juhannuksen jälkeisellä viikolla olemme viikon vaeltelemassa ja tietenkin käymme samalla huiputtamassa Triglavin. Tästä Triglavin huiputuksestani olenkin saanut pienen piruilun aiheen paikallisille ystävilleni, jotka eivät ole siellä vielä käyneet. Unelmissani on sitten joskus, jos ja kun eläkkeelle pääsee muuttaa asumaan Alppien aurinkoiselle puolelle. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä mihin tämä elämä johtaa, kun kulkee silmät ja mieli avoinna eteenpäin.
19