Page 1

Kappelin Kaikuja 12. vuosikerta 4/2013

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti


Pääkirjoitus

”Portit kaikki avartukaa, korottukaa Kuninkaalle kunnian! Hän on tullut tänne vaivaan, Herra taivaan, Poika pyhä Jumalan.” SK 3:1 Kirkkovuosi alkaa olla lopuillaan ja adventinaika häämöttää jo näköpiirissä. Jälleen olemme saaneet elää yhden vuoden Jumalan Armoon turvautuen ja Häneltä apua pyytäen. Elämämme on todellakin suurta Jumalan lahjaa ja jokainen uusi päivä on valtava Jumalan ihme. Muistakaamme kiittää tästäkin asiasta Taivaallista Isää jokaisena elämämme päivänä. Elämä ei ole itsestäänselvyys, vaan täysin Hyvän Taivaallisen Isämme varassa ja ansiota. Jokaisen ihmisen elinpäivät ovat Taivaallisen Isän tiedossa ja kun Jumalan asettamat päivät tulevat täyteen, Hän kutsuu ihmisen ajasta iankaikkisuuteen. Vuoronumeroita ei ole ihmisille etukäteen jaettu, vaan kutsu saavuttaa jokaisen ennalta arvaamatta ja ikään katsomatta juuri silloin, kun on Jumalan aika. Juuri tämänkään vuoksi ei kenenkään pidä tuudittautua väärään rauhaan ja ajatella, että Jumalan puoleen kääntymisellä ei ole vielä kiire. Kenellekään ihmiselle ei

ole luvattu kuin nyt –hetki. Eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä! On ainoastaan tämä käsillä oleva hetki. Jos olet vähitellen luisunut kauemmaksi Jumalasta ja elämäntapasikaan ei enää kestä Jumalan edessä, niin tule kiireesti takaisin. Viimeisellä tuomiolla ei parannuksen tekeminen enää onnistu, vaan tämä maanpäällinen elämäsi on annettu Sinulle lahjana ja sitä varten, että tämän elämän aikana tutustut Jeesukseen ja Hänen Golgatan ristintyöhönsä. Jokainen meistä on rikkonut monella tavalla Jumalan tahtoa vastaan. Juuri sen vuoksi Jumala lähetti Jeesuksen ensimmäisenä jouluna tänne maailmaan sijaiskärsijänä kärsimään Sinun ja minun jokaisen menneen ja tulevan synnin vuoksi. Kun tunnustamme syntimme ja kilvoittelemme päivittäin Jumalan tahtoa kuunnellen, niin Taivaallinen Isämme antaa meille voiman elää Jumalan lapsen elämää. Perisynnin alaisina ihmisinä lankeamme kuitenkin päivittäin ja juuri sen vuoksi meidän tulisi pitää rukousvälit Taivaan Isän kanssa hyvässä kunnossa. Voit ajatella, että enhän minä pysty tuollaiseen. Voin lohduttaa Sinua Ystäväni: En minäkään 2


pysty. Mutta Taivaallinen Isämme pystyy ja auttaa! Sinä olet Jumalan rakas lapsi ja Hän tahtoo, että palaat päivittäin syntisi tunnustaen ja Jumalan antamaan synninpäästöön turvautuen takaisin tuhlaajalapsen tieltä Taivaan Isän huolenpitoon. Jeesus maksoi kalliin hinnan Sinun puolestasi, että Sinä saisit olla vapaa Jumalan lapsi ja matkalla Taivaan Kotiin. Sinut on Pyhän Kasteen kautta otettu Jumalan lapseksi ja Taivaan perilliseksi. Kasteessa meille lahjoitettiin omalla nimellämme kaikki Taivaan aarteet ja uskomalla saamme omistaa ne omalle kohdallemme ihan henkilökohtaisesti.

Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut.” 1. Piet.3:18-22.

Kiitoksen aika Pyhän Sydämen kappelilla on vuoden aikana tehty jälleen valtavasti töitä, että Jumalan seurakunta saisi hyvät puitteet kokoontua Sanan ja sakramenttien yhteyteen. Todella iso joukko Ystäviä on tehnyt vaivojaan säästelemättä talkootyötä Messuyhteisömme eteen. Lämmin kiitos jokaiselle talkoolaiselle ja palkalliselle panoksestasi Pyhän Sydämen kappelilla kokoontuvan seurakunnan eteen tekemästäsi tärkeästä työstä. Kiitos Kappelin Kaikujen ahkerille puurtajille, kiitos taloudellisia uhrauksia tehneille, kiitos jokaiselle kirkkovieraalle ja suurin kiitos Hyvälle Taivaalliselle Isällemme! Hänen varassaan saamme työtämme tehdä tulevaisuudessakin!

”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen

”Ylistys ja hoosianna Sinulle, oi Kuningas. Suojassasi meitä kanna, suuri Rauhan Ruhtinas. Siunaa meidät, ystävä, Jumalamme nimessä!” SK 1:8 Hyvää kirkkovuoden loppua, uuden alkua, Adventtia ja Joulua! Jorma Tikkamäki päätoimittaja  

3


Kutsu kaverikin mukaan!

Kuvaaja: Pia Haataja

Tätä kirjoittaessani olen juuri palannut Olli Koskenniemen kanssa tekemältämme kiertueelta KeskiRuotsin suomalaissiirtolaisten parissa Sollentunassa, Gävlessä, Kolsvassa ja Eskilstunassa. Nämä ovat sellaisia Ruotsin kaupunkeja, joihin satunnainen matkailija ei ehkä koskaan suuntaa eikä näistä paljoa tiedä, vähän samalla tapaa, kuin keskivertoruotsalainen ei juurikaan tiedä Ylivieskasta, Iisalmesta tai Kiteestä. Olemme käyneet pari kertaa vuodessa monessa näistä kaupungeista toimittamassa suomenkielisen messun tai pitämässä Siionin kannel –lauluseurat, joskus molemmat peräjälkeen, ja siinä välissä on harjoitettu ”seurustelun sakramenttia” tarjoiluineen.

säestäessä flyygelillä ja allekirjoittaneen kailottaessa esilaulajana kitaransa kanssa. Paikalla on ollut kiitettävästi kirkkovieraita, vaikka aina eivät kaikki halukkaat pääse mukaan työ- tai muiden esteiden takia. Ruotsalaisen kahvin, Gevalian, kotikaupungissa Gävlessä järjestimme ehtoollisenvieton Pyhäinpäivänä Sofia Magdalena –palvelutalossa, jonka kokoussaliin suomenkielinen henkilökunta oli järjestänyt kauniin alttaripöydän kynttilöineen, ja jonne he avustivat kodin asukkaita. Kolsvassa, KeskiRuotsalaisessa teräskaupungissa ja suomalaiskeskuksessa pidimme Siionin kannel –kotiseurat, Eskilstunassa seurat taas pidettiin maanantaisen päiväpiirin merkeissä, mukana toki muitakin, kuin piiriin säännöllisesti osallistuvia.

Sollentunasta on tullut uusin vierailukohteemme. Siellä on vietetty jo pari suomenkielistä messua Brobergin perheen kantaessa paikallisen järjestelyvastuun, molemmilla kerroilla Siionin kannel-messu. Nyt saimme hiljattain Sollentunaan muuttaneen Lehtosen perheen ansiosta kokoon jopa 2-henkisen yhtyeen Heidi-Marian

Jo pitkään näitä Ruotsin julistusmatkoja tehneenä mietin joskus, olisiko meillä täällä kotimaassa jotain opittavaa siitä, miten siirtolaisuudessa elävät veljemme ja sisaremme toimivat? Useissa isoissa suomalaiskeskuksissa on suomenkielinen seurakunta ja ul4


kosuomalaistyön pastori. Ruotsin kirkon virsikirja on käännetty suomeksi. Kuitenkin puuttuu usein suomenkielinen kanttori, jolloin messun soittaa ruotsinkielinen kirkkomuusikko, joka vain harvoin veisaa suomeksi! Siksi messulla, jonka toimittavat suomeksi suomalaiset seurakunnan palvelijat, voi olla suuri merkitys. Niinpä tilaisuuden eteen nähdään paljon vaivaa. Tiedotuksen onnistumiseksi käytetään puhelinta ahkerasti soittaen tutuille ja vähemmänkin tutuille kutsuen heitä mukaan tilaisuuteen. Suullista kutsua esitetään missä vain ystäviä tavataan, kutsuen heitäkin, joiden ei ehkä yleensä tiedetä käyvän kirkonmenoissa. Kirkkokahveja varten leivotaan ja sovitaan tarjoilun järjestelyistä ja vastuista. Joku saattaa tuoda kukat, toinen ehkä kynttilät messua varten. Sovitaan, kuka hakee autollaan jonkun mahdollisesti liikuntarajoitteisen tai kauempana asuvan, joka muuten ei pääsisi tilaisuuteen. Joku rohkaisee

mukaan häntä, jonka tietää tai aavistaa olevan ”etsijän paikalla”, mutta ei vielä rohkene oma-aloitteisesti mukaan. ”No, toimiihan tämä siellä siirtosuomalaisten parissa, jossa ihmiset tuntevat toisensa paremmin. Mutta eihän tuo täällä mene läpi!” – Vai… menisikö sittenkin, kannattaisiko kuitenkin kokeilla? Sydämellisesti tervetuloa joulun ajan tilaisuuksiin! Perinteinen joululaulujen ilta on torstaina 19.12.; Helsingin Evankelisen kuoron konsertti taas Porvoon Tuomiokirkossa 24.11. klo 18. Pyydä ystäväsikin mukaan! Vai pyytäisitkö allekirjoittaneelta kotiseurakuntaasi joululauluseurat? Adventin ja joulun ajan Sk-laulut ovat nyt äänitteellä Helsingin Evankelisen kuoron, Hannu Niemelän ja Säde Erkkilän sekä Kappeli Sound Systemin tallentamana. Siunattua adventin ja joulun aikaa! Kullervo Puumala kappelin kanttori

5


joulunaika

Joulunaika alkaa tavallaan jo ensimmäisen adventtisunnuntain Hoosianna sävelistä. Jumalanpalveluksen raamatunteksteissä tämä laajempi joulun ajanjakso alkaa ja päättyy voimakkaaseen ajatukseen Jeesuksen kuninkuudesta. 1. adventtisunnuntaina kerrotaan, kuinka Jeesus ratsasti Jerusalemiin kansan tunnustaessa hänen kuninkuutensa. Sen ajan tapojen mukaisesti kansa heitti vaatteita ja palmunlehviä tielle. Loppiaisena aletaan päätellä joulunaikaa muistelemalla itämaan tietäjien tuloa Jeesus-lapsen luokse. He kunnioittivat kalliilla lahjoillaan Jeesusta nimenomaan kuninkaana.   Molemmissa tapauksissa on jotain todella liikuttavaa. Kuninkaana kunnioitetaan jotain, joka ei näytä kovin kuninkaalliselta. Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla, mikä ilmaisi mahtavalla tavalla Sakarjan ennustuksen käyvän toteen. Luvatun Messias-kuninkaan ratsu on aasi.  Aasi oli aika vaatimaton eläin sen ajan roomalaisten ratsujen rinnalla. Ja vaatimaton oli myös Jeesuksen vaatetus. Kaikkea muuta kuin

kuninkaaseen viittaava. Kun itämaan tietäjät tulivat palvomaan kuningastaan seimen äärelle, koskettavaa ei välttämättä ollut se, että he kumartuivat lapsen edessä. Kyllähän monet kuninkaalliset ovat jo syntyessään saaneet samanlaisen vastaanoton. Koskettavaa oli pikemminkin se, että muut eivät arvostaneet Jeesus-lasta. Perheelle ei ollut tilaa edes halvimmassa majatalossa.   Tässä tulee väkisinkin mieleen, että Jumala osaa naruttaa meitä syntiin langenneita ihmisiä. Hän ei suostu meidän korkeisiin ihanteisiimme. Näin on siksi, että Jumala on meitä niin paljon korkeammalla, ettei hänen tarvitse osallistua ihmisten tavoin pätemisen kilpailuun. Päinvastoin Jumala haluaa romuttaa meidän tarpeemme olla jotain suurta. ”Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.” (1. Kor. 1:28–29) Olennaista on, että meidän ei tule perustaa mitään ihmisten voiman, hurskauden ja viisau6


den varaan. Kyse on siis pohjimmiltaan ensimmäisestä käskystä: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani”. Jumala narutti jo aikoinaan Israelin kansaa kuninkuus-asiassa. Alunperin heille ei ollut tarkoitus valita mitään kuningasta. Kansa kuitenkin halusi saada itselleen kuninkaan, jotta he voisivat näyttää kilpailukykyisiltä ympäröivien kuningaskuntien rinnalla. Jumala ei olisi halunnut suostua tähän pyyntöön, vaan päinvastoin sanoi, että tällä pyynnöllään kansa loukkasi Jumalaa. Jumala itse olisi halunnut olla heidän ainoa kuninkaansa, mutta kansalle tämä ei riittänyt. Tämä ei ollut tarpeeksi hienoa. Ajatella, Jumala on niin suuri, että pikkusieluiselle ihmiselle Hän ei ole tarpeeksi suuri! Pitää olla jotain pienempää, jotain jonka voi käsittää suureksi.   Jumala antoi lopulta periksi köydenvedossa ja israelilaiset saivat kuninkaansa. Mutta sitten alkoi maailman historian suurin narutusprosessi. Jumala muuttuikin ihan toisenlaiseksi: hän ei ainoastaan suostunut antamaan kansalle kuningasta, vaan vieläpä antoi kaikkein mahtavimmat lupauksensa Israelin kuningashuoneelle. Vanhan Testamentin ehkä tärkein kohta on se, jossa Jumala lupaa Daavidille, että hänen jälkeläisensä tulevat hallitsemaan maailmaa ikuisesti: ”Poikasi rakentaa minulle temppelin, ja minä pidän hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.” (1. Aik. 17:12) Tästä lähtien israelilaiset odottivat kuumeisesti, kuka Daavidin suvun jälkeläisistä olisi tämä

viimeinen ja suurin kuningas. Ihmeen kaupalla Daavidin jälkeläiset säilyttivät otteensa kuninkuudesta vuosisatojen ajan. Jeesuksen aikaan tultaessa ei heillä enää ollut kuninkuutta hallussaan. Vieläkin oli kuitenkin mahdollista jäljittää Daavidin sukuluetteloa niin, että voitiin odottaa jostakin Daavidin suvun jälkeläisestä Israelin vapauttajaa Rooman valtakunnan ikeestä. Ongelma oli kuitenkin siinä, että israelilaiset odottivat kuninkaakseen ihmistä, ei Jumalaa. He olivat kenties unohtaneet sen, että alunperin heidän olisi pitänyt tyytyä Jumalaan kuninkaanaan. Olivatko he tulleet ajatelleeksi, miksi heille oli loppuun asti niin tärkeää saada ihminen kuninkaakseen? Oliko syy siinä, että ihmisellä on aina tarve pelata tämän maailman pikkusieluisilla pelisäännöillä, jossa kuninkaat nousevat toisensa jälkeen ja valtakunnat ylpeilevät toisten rinnalla omasta voimastaan. Ihmisen ylpeys ja luottamus omaan suuruuteensa ovat alusta saakka olleet synnin liikkeellepaneva voima. Ihminen on aina salaa halunnut nostaa itsensä Jumalan paikalle. Tämä oli niin syvälle juurtunut myös Jumalan valittuun kansaan, että Jumalan täytyi antaa opetus narutuksen kautta: juuri se kuningas, mihin heijastuvat kansan kaikki suurimmat toiveet omasta mahtavuudestaan, romuttikin hetkessä kaikki.   Jumala oli itse luvannut siunata Israelin kuningassuvun niin, että siitä syntyy Messias. Ja nyt kun tämä lupaus vihdoinkin toteutui, kuningas oli täysin mitättömän oloinen. Miksi? Juuri sen vuoksi, että kansa muistaisi: mehän 7


alunperinkin olimme sortuneet syntiin, kun halusimme mahtavaa ihmiskuningasta! Jumala olisi halunnut olla yksin kuninkaamme, mutta me halusimme jotain suurempaa ja mahtavampaa. Ei Jumala tietenkään unohtanut alkuperäistä tarkoitustaan. Kaikki ihmisen voimaan luottaminen on syntiä. Siksi Jeesus on niin voimattoman oloinen lapsesta aikuisuuteen saakka. Siksi Jeesus on luvattu Messias! Nyt Jumala on – ovelalla tavalla – palauttanut meidät alkuperäiseen tilanteeseen. Niin, mikä se alkuperäinen tilanne nyt oikeastaan olikaan? Sehän oli se, että Jumala haluaa olla itse meidän kuninkaamme! Siis mitä: onko tämä nyt tapahtunut? Onko tämä Jeesus nyt paitsi Messias, myös itse Jumala? Pääsemmekö Jumalan yhteyteen tulemalla Jeesuksen yhteyteen? Varmasti nämä kysymykset risteilivät niiden juutalaisten mielessä, jotka nöyrtyivät ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että Jeesuksen tulo maailmaan oli Jumalan aiheuttama. Me voimme nyt Uuden Testamentin valossa nähdä selvästi, että Jeesus on Kristus, Jumalan Daavidille lupaama Messias-kuningas, itse Jumala, joka hallitsee ikuisesti. Nyt koko maailmaa kutsutaan suostumaan tähän Jumalan suunnitelmaan eli suostumaan Kristuksen hallinnan alle. Ja panokset ovat valtavat: jos tulee Jeesuksen yhteyteen, pääsee yhteyteen itse Jumalan kanssa! Juuri se, että Jeesus on Jumala, tekee Hänen valtakunnastaan jotakin paljon suloisempaa kuin ihmisten perustamat valtakunnat. On hyvä tietää, että alunperin Jumala varoitti Israelin kansaa yhdestä tietystä asiasta,

jos he haluaisivat pelkän ihmisen kuninkaakseen: kuninkaat tulisivat laeillaan käskemään, riistämään, sortamaan ja orjuuttamaan kansaa (1. Sam. 8:11–18). Tämä on siis vaarana silloin, kun mekin annamme itsemme pelkästään ihmisten hallittavaksi: käskyvalta ja kovat lait. Tämän maailman, ja tämän maailman ruhtinaan loistoon ja voimaan kätkeytyy aina kovuus: mitään ei anneta anteeksi ja vain kelvolliset kansalaiset pärjäävät. Mutta jos Jumala lausuu tämän varoituksen ihmiskuninkuudesta, niin silloinhan Jumalan kuninkuus on jotain toisenlaista! Niinpä niin, Jeesus on ihan toisenlainen kuningas kuin mikään tavallinen kuningas – koska Hän on itse Jumala! Jos todella haluat päästä vapaaksi tämän maailman orjuuttavista paineista ja vaatimuksista, niin ainoa vaihtoehtosi on tulla Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan. Hänet on Isä Jumala jo ensimmäisestä joulusta alkaen osoittanut jokaiselle ihmiselle ainoaksi todelliseksi kuninkaaksi; jos et ole hänen valtakunnassaan, olet sorron ja kovuuden, ikuisen rangaistuksen valtakunnassa. Aluksi ehkä ihmisten, mutta viimeistään kuoleman jälkeen tämän maailman ruhtinaan, Saatanan, alaisuudessa. Jos tulet Kristuksen valtakuntaan sisälle jo tässä elämässä, uskomalla Jeesukseen kuninkaanasi ja Jumalanasi, olet täysin toisenlaisen valtakunnan turvissa. Tässä valtakunnassa ei ole mitään kovuutta, eikä mitään lakeja ehtona kelvollisuudelle, puhumattakaan sorrosta, riistosta ja rangaistuksista. Tässä valtakunnassa kohtaat pelkkää anteeksiantamusta ja rakkautta. Sinulta ei vaadita mitään 8


ehtona kansalaisuudellesi. Sinulle annetaan kaikki: armo, rauha, voimat ja turva. Saat olla juuri niin pieni, heikko ja syntinen kuin oikeasti oletkin. On olemassa vain yksi ehto: älä loukkaannu Kristus-kuninkaasi pienuuteen ja heikkouteen. Älä hylkää Jeesusta, vaan palvo Häntä aasin selässä ratsastaessaan ja tallin seimessä maatessaan. Liity tähän vähälukuiseen joukkoon, vaikka koko maailma etsisi suurempia ja järkevämpiä teitä onneen. Aleksi Kuokkanen Pyhän Sydämen kappelin teologi

Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Sampo 800015-779195 Saaja: SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: 2020/2012/3761

Keräyslupa 2013-2014: Poliisihallituksen 26.11.2012 myöntämän keräysluvan 2020/2012/3761 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

9


Syystervehdys suntiolta!

Hyvät Kappelin kaikuja-lehden lukijat! On ollut ilo aloittaa tehtävässäni kappelin pääsuntiona. Jukan antamaa esimerkkiä on ollut hyvä lähteä jatkamaan. Osa tehtävistäni on ollut entuudestaan tuttuja, mutta jotain uuttakin on tullut eteen. Työmäärä on entisestään lisääntynyt ja uusia asioita on täytynyt opetella,

mutta silti sopivasti. Kiitos jo näin alkuvaiheessa kaikista esirukouksista, joilla olette työtäni muistaneet. Tavan takaa on ollut ilo nähdä sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa sankka joukko kirkkokansaa, josta osa on tullut hyvinkin tutuksi. On ilo palvella seurakunnassa, jossa on aktiivinen joukko ihmisiä, jotka kokevat tärkeäksi kokoontumisen sanan ja sakramenttien äärelle. Erityisesti minua ilahduttaa lasten ja nuorten suuri määrä. Onpa messuihimme tullut välillä uusiakin kasvoja, jotka olen ilokseni nähnyt kappelilla toistamiseen. Joulun alla tapahtumat kappelilla lisääntyvät. Luvassa on konsertteja ja hartauksia, joulukirkkoa unohtamatta. Näihin kaikkiin tilaisuuksiin olette lämpimästi tervetulleita.   Suntion tehtäviä hoitaessani olen saanut havaita, kuinka pienillä ruohonjuuritason asioilla saattaa olla suurempi merkitys. Ennen suntioksi ryhtymistäni en osannut kuvitellakaan sitä, miten jotkin tehtävät voivat olla merkittäviä seurakunnalle. 10


Esimerkkinä mainittakoon jokaiselle tuttu messukyltti pääovien edestä. Tämän kautta kappelille on tullut juuri niitä uusia kävijöitä tutustumaan paikkaan, ja jotkut ovat jääneet messuunkin. Tämä herättää kysymyksen, miten voisimmekaan omalla paikallame kutsua ihmisiä mukaan toimintaan. Kristus ohjatkoon asioita tässäkin parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta mahdollisimman moni voisi oppia tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ja hänen äärettömän arvokkaan sovitustyönsä, joka on meidän jokaisen edestä tehty. Syksyllä kappelilla on myös aloittanut avustavana suntiona teol. yo. Olli Olenius. Olli hoitaa tehtäviä aina kerran kuussa. Lämmin kiitos siis Ollille!  

Lopuksi haluaisin jakaa Paavalin sanat seurakunnan tehtävistä ja siitä, kuinka olemme jokainen omalla panoksellamme ja lahjoillamme rakentamassa seurakuntaa. Siunauksen toivotuksin: Matias Salmi   Room 12: 6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; 7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; 8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

11


Olen innoissani!

Olen innoissani! Niin käy aina, kun huomaan joulun lähestyvän. Vihdoin on oikea aika kuunnella joululauluja ja täyttää ikkunat ja kadut jouluvaloilla. Mutta innostukseni ei johdu ainoastaan näistä seikoista, ei suinkaan. Samalla tavoin kuin jokaisella isällä on erityinen syy odottaa isänpäivää tai jokaisella Juhalla on erityinen syy odottaa juhannusta, on meillä, minulla ja kaksossiskollani Maarialla, erityinen syy odottaa joulua.

käyttämiseen vaaditaan sellaista tiivistä yhdessä eloa ja samoja teitä pitkin kulkemista, jota en ole vielä kenenkään muun kanssa saavuttanut.

Yhdeksäntoista vuoden takainen joulupäivä oli meille erittäin merkittävä. Silloin nimittäin me, kävelevät – tai tuolloin lähinnä itkevät ja nukkuvat – joululahjat, synnyimme. Ja samalla syntyi hyvin erityinen ystävyys- ja sisarussuhteemme. Olemme kuin ystävykset, mutta kuitenkin vielä jotakin enemmän. Olemme myös enemmän kuin tavalliset sisarukset, olemmehan syntymästämme lähtien jakaneet lähes kaiken: perheen, ystävät, harrastuksetkin. Suhteemme erityislaatuisuutta ja läheisyyttä kuvastaa parhaiten huomio, jonka olen tehnyt päiväkirjaa kirjoittaessani: kirjoitan minusta ja siskostani usein me-muodossa. Se on kohdallani ainutlaatuista, sillä en voisi kuvitella kirjoittavani edes lähimmistä ystävistäni samalla tavoin. Ehkä me-muodon

Eikö olisikin hienoa, jos jokainen meistä voisi löytää niin läheisen ystävän, että me-muodon käyttö olisi täysin luontevaa? Osa meistä on jo voinut sellaisen löytää, osalle ajatuskin kuulostaa kaukaiselta.

”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.” San. 17:17. ”Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.” San. 18:24.

Tiedän erään, joka unelmoi tällaisesta ystävyydestä ja läheisyydestä juuri sinun kanssasi. Hän on syntymäpäiväkaimani Jeesus. Hän toivoo, että ottaisimme hänet mukaan arkeemme ja eläisimme niin tiiviisti hänen yhteydessään, että voisimme aina käyttää me-muotoa. Hän on ystävä, joka ei koskaan petä tai hylkää. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” Joh. 15:13. Liian usein piilotamme Jeesuksen huomaamattammekin lahjapakettien, tont12


tujen ja värikkäiden valojen alle. Siksi unohdamme, että todellinen joulun sanoma on Vapahtajamme syntymä.

yhteyttä ja laitamme usein maailman houkutukset ystävyytemme edelle? Entä miksi hän kuoli puolestamme ristillä? Jeesuksella on siihen erityinen syy: ääretön rakkaus meitä jokaista kohtaan. Sanna Luoma

Mutta miksi hän haluaa olla ystävämme, vaikka unohdamme pitää häneen

13


Josef

Tallin seinään nojaa Josef ja katsoo kahta nukkujaa, vastasyntynyttä lasta ja nuorta Mariaa.

tuo taivaanairut kehotuksen nukkujalle antoi: - Pois pelko, Josef, käy rohkeasti Mariaasi vastaan, hän neitsyt on,  ja kohdussansa kantaa Pyhää Lasta, ja sinä, nimi Jeesus, anna pienoiselle, on pelastuksen tuojaksi hän tullut ihmiselle!

He vihdoin ovat uneen rauenneet, äidillä hymy huulillaan, kun kädellänsä suojaa pientä uinuvaa. Tallin seinään nojaa Josef ja miettii, ajatukset menneeseen kun pakenee:

Tuon viestin uskoi Josef ja Herran johtoon luotti.

Hän, onnellinen, kulki kihlattunsa kanssa, kera nuoren neidon, unelmansa, kunnes koitti hetki, jolloin epäilykset mielen täytti, ja oma rakas petturilta näytti. Jo Josef aikoi salaa jättää morsionsa, uppoutuen työhön kotiverstallensa, vaan silloin sai hän nähdä unen ihmeellisen, enkeli viestijänä sen,

Nyt Josef tahtoisi jo päästä kotipuoleen, hän nukkujia katsoo ja mieli painuu huoleen, - On vuoteesi kova, hän kuiskaa pikkuiselle, - tuo seimi karu juhtien, vain heinät, oljet pehmikkeinä sen.

14


Kun kohta palaamme me Nasaretiin, rinteelle päivännousun, kotiin ikiomaan. siellä, lapsi, lasken sinut kehtoon somaan, sen rakastavin mielin olen rakennellut, kauniiksi omin käsin somistellut.

mukanaan viesti uusi, merkillinen: - Josef, Josef, pois kotihaaveet mielestäsi sulje, perheesi kanssa toiseen maahan kulje! Tahdothan vainoojia pakoon päästä ja lapsellesi rakkaan hengen säästää.   Josef luottaa jälleen Herran sanaan, sen alle taipuu, koti-ikävän pois sydämestään sulkee ja perheen kanssa kohti Egyptiä kulkee, silmissänsä väikkyy yhä öljypuiden lehto, sylissä vuoren keinuu tyhjä kehto..   Anneli Räty

Mietteissään näissä Josef vihdoin lepoon taipuu, väsynyt ruumis pahnain päälle vaipuu, vaan silloin taivaanairut uneen saapuu

15


Joulun odotusta

Joulu on lempijuhlani. Alan suunnitella ja valmistella sen viettoa toden teolla viimeistään marraskuun puolivälissä. Minun jouluuni kuuluu yhdessäolo läheisten kanssa, jouluateria, lahjat kuusen alla, piparit mummin reseptin mukaan, joululaulut ja joulukorteilla täytetty seinä. Mieliala on korkealla koko juhlan ajan, kun nyt aikuisena ei enää sisarusten kesken kinastella kuusenkoristeista tai siitä, minkä muotoisia pipareita saa tehdä.

kisiä kaupunkimaisemia, joissa riitti katseltavaa. Vaikka en silloin sitä tiennyt, olimme jouluseimen kotikaupungissa. Vanhin seimi, josta nykyaikaan on säilynyt tietoja, on Rooman Santa Maria Maggiore -kirkon seimi vuodelta 1291. Roomasta seimet levisivät ensin muun KeskiItalian kirkkoihin. Asetelmaan kuului tuohon aikaan savesta valmistettu pyhä perhe ja tietäjät. Italian ulkopuolelle ja yksityiskoteihin seimet saapuivat 1500-luvulla. Tärkeä taustavaikuttaja leviämisessä oli vastauskonpuhdistus, jonka välineeksi jouluseimen katsottiin soveltuvan mitä parhaiten. Kun tapa levisi, se sai paikallista väriä ja näin eri puolille Eurooppaa syntyi omanlaisensa seimikulttuuri. Toisaalla katsottiin, että seimeen kuului vain muutamia hahmoja, toisaalla suosittiin suuria joukkoja. Toisaalla hahmot olivat parin sentin korkuisia, toisaalla lähes luonnollisen kokoisia. Joillakin alueilla käytettiin materiaalina puuta, muualla korkkia, kiveä tai savea.

Niin mukavaa kuin joulu ja sen odottaminen onkin, minua on useana vuonna vaivannut se, etten oikein saa kosketusta juhlan hengelliseen sisältöön. Jouluevankeliumi luetaan toki joka vuosi ja monena vuonna olen ehtinyt kirkkoonkin. Silti joulun syy ja merkitys usein peittyy adventtikiireiden ja juhlinnan maallisten muotojen alle. Viime vuonna vietin joulunalusviikon Roomassa poikaystäväni kanssa. Sieltä puuttui moni kotijoulun tunnusmerkki, mutta joulun pääasia tuli vastaan yhä uudestaan ja uudestaan seimiasetelmien muodossa. Vierailimme loman aikana lukuisissa kirkoissa, joihin jokaiseen oli pystytetty seimi. Osa seimistä oli koruttomia ja yksinkertaisen kauniita talleja, joissa Maria, Joosef ja enkeli olivat ryhmittyneet vielä tyhjän seimen äärelle. Osa taas oli laajoja ja runsasvä-

1600-luvulla seimi oli ehtinyt jo muille mantereille, kun lähetystyössään aktiiviset jesuiitat veivät perinteen Japaniin, Intiaan ja Amerikkaan. Protestanttiseen Pohjolaan seimet saapuivat paljon myöhemmin, koska ne liittyivät ihmisten mielissä pitkään vahvasti ka16


tolilaisuuteen. Ruotsiin seimet tulivat 1800-luvulla katolisten kirkkorakennusten myötä, eivätkä yleistyneet kovin nopeasti. Pohjolan nuori seimiperinne ja sen monelta eri maailmankolkalta saamat vaikutteet näkyvät mielestäni Suomessa tapaamieni seimien monimuotoisuudessa: On kartonkisia seimiä, joita seurakunnat jakavat joulun alla pyhäkoululaisille. Kotikirkossani pyhää perhettä ja enkeliä esittävät keppinuket on aseteltu kankain verhotulle korokkeelle. Helsingin Aleksanterinkadun näyteikkunoissa ja yksittäisten ihmisten kodeissa olen nähnyt eri puolilta maailmaa peräisin olevia seimiä.

Mistä sitten johtunee, mutta täkäläiset seimet eivät ole koskaan onnistuneet lumoamaan minua samalla tavoin kuin Rooman seimet. Siellä minulle kävi selväksi, mitä seimiasetelmalla oikein tavoitellaan. Seimiä oli hauska katsella taideteoksina ja tutkia niiden yksityiskohtia, mutta samalla tuli kuin huomaamattaan muistelleeksi joulukertomusta: tuossa oli majatalon isäntä, tuossa paimenet kedolla, tuossa tietäjät. Ja tuossa oli seimi, jossa Jeesus-lapsi tulisi jouluaamun messussa makaamaan. Ei ollut ollenkaan vaikea muistaa, mitä adventtina oikeastaan odotetaan: ihmisten keskelle syntyvää Vapahtajaa. Historiatiedot Günther Niemeyerin teoksesta Jouluseimen äärellä. Teksti ja kuva: Tiina Arpiainen

17


Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30

Pvm

Liturgi

24.11.

Tuomiosunnuntai Tapio Kiviranta Ari Norro Ari Norro Tapio Kiviranta Ari Norro Joulupäivä Ari Norro Tapaninpäivä Pekka Huhtinen Ari Norro Uudenvuodenpäivä Tapio Kiviranta Ari Norro Loppiainen Pekka Huhtinen Lasse Nikkarikoski Pekka Huhtinen Ari Norro Tapio Kiviranta Ari Norro Paavo Heikkinen Markku Niemelä Ari Norro Pekka Huhtinen Ari Norro Lauri Thurén Pekka Huhtinen

01.12. 08.12. 15.12. 22.12. 25.12. 26.12. 29.12. 01.01. 05.01. 06.01. 12.01. 19.01. 26.01. 02.02. 09.02. 16.02. 23.02. 02.03. 09.03. 16.03. 23.03. 30.03.

Saarnaaja

18

Tapio Kiviranta Aleksi Kuokkanen Ari Norro Jukka Niemelä Aleksi Kuokkanen Reijo Arkkila Pekka Huhtinen Aleksi Kuokkanen Jukka Nevala Ari Norro Pekka Huhtinen Lasse Nikkarikoski Martti Laitinen Hannu Kippo Antti Rusama Aleksi Kuokkanen Reijo Arkkila Markku Niemelä Jukka Niemelä Pekka Huhtinen Aleksi Kuokkanen Lauri Thurén Martin Lalthangliana


Perheuutiset Ajasta Iankaikkisuuteen Auli-Maija Kuokkanen s. 16.6.1949Helsinki k. 13.9.2013 Helsinki ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” 1. Kor. 13:8-13

Kastettu Atte Kristian Timperi 14.9.2013 ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään.” 1. Joh. 3:1

Avioliittoon vihityt 18.5.2013 Johanna (os. Luomaranta) ja Juhani Tikkanen ”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.” Laul. l. 8:6 Ilmoitathan syntyneet, vihityt ja Taivaan kotiin muuttaneet tätä palstaa varten osoitteeseen: jorma.tikkamaki@gmail.com 19


Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA

KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT

Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040-552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com

Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen p.044 3511437 aleksi.kuokkanen@sley.fi

Kappelin teologi: TT Aleksi Kuokkanen aleksi.kuokkanen@sley.fi

Pääsuntio: Matias Salmi puh 044 2001215, matias.salmi@pp5.inet.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400-568666, kullervo.puumala@sley.fi

Toimittaja: Tiina Arpiainen Taitto: Kaisa Koponen Kansikuva: Pia Haataja

Kahvitusvastaava: Mira Pirttimaa, p. 0440-255 557 mira_pirttimaa@hotmail.com Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Marjut Veikkola, p. 050-5740303 marjut.veikkola@saunalahti.fi

Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040-5529754) tai sinikka.ahvenainen@sley.fi.

20

Kappelin Kaikuja 4/2013  

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Helsingin Pyhän Sydämen kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you