Page 1


Peruttu joulu Miten käy Länsi­Porin? Kun joulu saapui maapallolle Joulukinkku ja muut pakolliset jouluperinteet Joulun kliseisimmät reseptit Hanhin joulutunnelmia Saksasta Tonttu Toljanteri jää eläkkeelle 50 tohtoria [Nimetön joulutarina] Peli vai elokuva

Kansi: Marika Sandberg Kuvat: Marika Sandberg, "Hanh", Sofia Heikkilä, Sxc.hu


Peruttu joulu

P

erutaan joulu. Silloin kenenkään ei enää tarvitse valittaa joulustressistä, lahjojen ostamisesta, tai joululaulujen loukkaavuudesta muita uskontoryhmiä koh­ taan. No ei sentään. Joskus silti tulee ajatel­ leeksi, että mitä varten ihmiset ylipäätään viettävät joulua? Yhdessä olon, ruuan vai lahjo­ jen takia? Alun perinhän joulu on Jeesuksen syntymäpäivä, mutta tuskin sitä ketään enää muistaa. (”Ai eikö joulua vietetäkään siksi, että sataa lunta?”) Ehkä sen merkitys on unohtunut vuosien varrella. Nykyään keskitytään enemmän joulun kaupallistamiseen ja myymiseen. Ylipää­ tään kaikki juhlat ovat muuttuneet melko maal­ listuneiksi, mikä on tietysti ihan ymmärrettävääkin, mutta toisaalta miksi niitä sitten vietetään? Joulun kristillisyydenkin lomasta voi kuitenkin löytää perusajatuksen lähimmäisestä välittämi­ sestä. Viime jouluna sain kuulla uskonnon tunnilla syyn siihen miksi ihmiset ylipäätään päättivät alkaa antaa joululahjoja toisilleen. Lahja on tunteidensa muuttamista joksikin fyysiseksi. Tärkeintä ei ole siis vain lahja, vaan idea sen ta­ kana esimerkiksi toisen muistaminen. Osa myös tuntee ehkä tarinan pyhimys Nikolauksesta, jo­ ka tiputti rahaa savupiipusta köyhään perhee­ seen, pelastaakseen perheen tyttäret prostituutiolta. Joulu perustuu osittain myös hyväntekeväisyyteen. Nykyäänkin kaupungilla saattaa nähdä Pelastusarmeijan joulupatoja tai lahjakeräyksiä köyhille lapsille. Kuitenkin sinänsä huvittavaa, että monet ihmi­ set eivät halua viettää joulua sen oikean syyn takia, vaan keksivät sille oman merkityksensä. Perinteetkin alkavat jo maistua puulta. Lehdet tuputtavat uusia itämaisia jouluruokia(?) ja mo­ net lähtevät ulkomaille jouluksi. Joulu on ”jou­ lupukkeistettu”. Kaikkea uskonnollista vältellään ja joulun tehtäväksi jää lähinnä lah­ jojen saaminen.

On myös vaikea ymmärtää, miksi jouluna on pakko juoda. Tähän liittyy ehkä suomalainen alkoholikulttuuri hauskanpidosta, mutta mo­ nelle joulu ja muut juhlapäivät ovat lähinnä vain tekosyy ostaa alkoholia. Ikävä kyllä tämä­ kin asia koskettaa montaa perhettä myös tänä­ kin jouluna. Pikkujoulut menevät myös samaan kastiin. Jos monet muutkin Euroopan maat pärjäävät ilman pikkujouluja niin miksemme mekin? Markkinointi menee joskus hieman yliampu­ vaksi jouluna. ”Sinun on pakko ostaa tämä, joulusi menee muuten pilalle!” Ensimmäiset mainoksetkin saapuvat jo marraskuun alussa. Joulusta on tullut lähinnä yhtä markkinahu­ mua ja jos jonkin moiset joulutuotteet pursua­ vat jo ulos korvista. Tuleeko joulustakin kohta pelkkä ostamisjuhla?

Joulu on "joulupukkeistettu" Monen mielestä joulun pitää olla täydellinen. Lehdessäkin ihmiset rupesivat väittelemään sii­ tä kannattaako kaapit siivota jouluna vai ei. Ei­ kä se ei ole myöskään niin vakavaa jos joulupöydästä puuttuu jotakin. Lahjoihin petty­ minenkin saattaa olla jopa ihan ok. Ainahan voit kertoa etukäteen ystävällesi tai sukulaisellesi mistä pidät. Täydellinen joulu merkitsee myös monelle erilaisia asioita. Monelle täydellinen joulu on se, että sataa lunta ja joku saattaa olla jo iloinen siitä, ettei jouluna tarvitse olla yksin. Ehkä nämäkään asiat eivät ole kuitenkaan hy­ viä syitä joulun lopettamiselle. Siksi tehkäämme omalta osaltamme joulusta iloinen ja huoleton syy juhlia! MARIKA SANDBERG


Miten käy Länsi­Porin?

S

yksyn aikana Länsi­Porin lukio joutui toisen lukion ja muutaman kyläkoulun kanssa lo­ petusuhan alle. Uhka ei tullut täysin yllä­

tyksenä, mutta ajoitus ja aikataulu tulivat nurkan takaa. Monikaan nuori, eikä varmasti vanhempi­ kaan, ei ehtinyt pysymään päätöksenteon perässä ennen kuin se oli jo päätetty pistää hetkeksi aikaa jäähylle. Syksyn aikana siis päätettiin, ettei päätetä vielä mitään, mutta mistä on oikein kysymys? Miten säästötoimenpiteet vaikuttavat koulumme toimin­ taan ja mikä kouluamme uhkaa? Ja mikäli koulum­ me lopetetaan, mitä se merkitsee sen oppilaille? Vuosina 2014­2016 Porin perusopetukselle ja lu­ kiokoulutukselle tulee 2,5 miljoonan euron säästö­ velvoitteet, joita lisäkuormittaa mahdollisuus oppilasryhmien pienentämiseen tarkoitetun noin 1

miljoonan euron valtio­osuuden poistumisesta. Näin ollen säästövelvoitekustannukset nousisivat 3,5 miljoonaan euroon. Koska opetuksen laadun takia kaikkia säästöjä ei voida tehdä opetuksesta, on esi­ tetty, että Porin peruskoulu­ ja lukioverkostoa kar­ toitettaisiin paremmin. Tämä tarkoittaisi pienten, täyttömäärältään alhaisten koulujen lopettamista ja lukioiden siirtämistä keskustaan. Esillä on ollut myös laskeva oppilasmäärä, joka vaikuttaa osaltaan kouluverkoston uudelleentarkasteluun. Perusopetus­ ja lukiolaissa sanotaan, että oppilail­ le/opiskelijoille pitää tarjota tasavertaista opetusta, joka vaatii tarpeeksi suuren oppilas­ ja opiskelija­ pohjan sekä sopivankokoisen yksikön. Käytännössä tämä tarkoittaisi Meri­Porin ja Länsi­Porin lukioiden yksiköiden siirtämistä kaupungin yksikköihin. Eri­ tyisesti Länsi­Porissa on kartoituksen mukaan ti­ lanpuutetta yläkoulun osalta ja Meri­Porilla on ongelmia saada lukio vuosittain täyteen. Lukioiden yhdistäminen tarkoittaisi kahden suurlukion lukio­ verkkoa. Tämä tarkoittaisi Porin Lyseon koululle n.450 oppilasta ja Porin suomalaisen yhteislyseon koululle n.800­850 oppilasta.


Mitä vaikutuksia uudistuksella olisi oppilaiden ar­ keen? Valinnaisaineita pystyttäisiin tarjoamaan enemmän ja esimerkiksi kieliohjelmat laajenisivat huomattavasti kaikkien saataville. Siirtymämatkat koulusta toiseen lyhenisivät, jolloin kurssien otta­ minen toisesta koulusta helpottuisi. Myös oppilas­ huoltoon pystyttäisiin panostamaan enemmän, kouluterveydenhuolto keskittyisi ja paranisi ja esi­ merkiksi kerhotoimintaa pystyttäisiin tarjoamaan enemmän. Kuitenkin huonoiksi puoliksi muodostuu tilan ahtaus niin lukiolaisille, kuin peruskoululaisil­ lekin. Myös Meri­Porin opiskelijoiden koulumatkat pitenisivät huomattavissa määrin. Opettajien määrä ei taas vähenisi ollenkaan eli yt­neuvotteluilta sääs­ tyttäisiin. Psyllistä on parhaillaan eläköitymässä opettajia, joiden virat pystyttäisiin täyttämään esi­ merkiksi Meri­Porin opettajilla. Lukioiden siirtyminen keskustaan vaatisi Psyllin peruskorjauksen aikaistamista. Kuitenkin vaihtoeh­ to tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin esimer­ kiksi ehdotus lukiokoulutuksen siirtämisestä Luviankatu 1:n nykyisin WinNovan käytössä oleviin

tiloihin, joka taas vaatisi 3,5­5 miljoonan investoin­ nit. Lukioiden keskittäminen keskustaan taas ei vaatisi huomattavia investointeja. Lukioverkon säi­ lyttäminen ennallaan taas vaatisi lukiotilojen perus­ korjauksia, mikä toisi huomattavan määrän kuluja lisää. Ehdotus aiheutti suurta vastarintaa erityisesti pienkoulujen ja Meri­Porin lukion keskuudessa. Länsi­Pori otti asian huomattavasti hiljaisemmin Meri­Porin järjestäessä mielenosoituksia lukion säi­ lyttämisen puolesta. Lopulta kaupunginvaltuusto päätti siirtää päätöksen tekoa keväälle, joten suun­ niteltua ensi syksyn siirtymäaikaa ei lopulta toteu­ tettukaan. Länsi­Pori ja Meri­Pori ovat kuitenkin edelleen lopetusuhan alla, mutta nyt suurin osa kakkosista saattaa ehtiä käymään koulunsa lop­ puun tutussa ympäristössä. Ykkösten tilanne on vielä epävakaa ja siirto saattaa hyvinkin olla edessä viimeistään kolmosvuonna. ESSI SUURINIEMI


Kun joulu saapui maapallolle

S

uomalaisen joulun perinteet ovat tut­ tuja jokaiselle, mutta millainen on jou­ lu muualla maailmalla? Jokainen varmasti tietää stereotyyppiset suuret amerik­ kalaiset jouluperinteet, jolloin jokainen lähiö­ alue on kirkkaana loistavien joulukoristeiden hyökkäyksen kohteena ja joulupukit istuvat ta­ varataloissa kuuntelemassa kilttien lasten jou­ lutoivomuksia. Kuitenkin, joululle on olemassa jokaisessa maassa erilaiset perinteet sekä erilai­ nen historia. Artikkelissa esittelemme kolmen eri maan tapaa viettää joulua. Joulun juurilla Italiassa Italiassa joulu on vahva osa kulttuuria, sillä ko­ ko juhla juontuu roomalaisten pakanallisesta Saturnalia­juhlasta. Mutta jos jo suomalaisten jouluruoka kulttuuri on liikaa sinulle, italialais­ ta joulua kannattaa välttää. Italiassa yhteiset ruokahetket ovat ympäri vuoden tärkeässä ase­ massa, mutta jouluisin ruokahetki saattaa hy­ vinkin venyä muutaman tunnin mittaiseksi. Alkuruokia seuraa useampikin pääruoka, jonka jälkeen siirrytään juustolautaseen ja sitä seu­ raavat hedelmät sekä erilaiset kakut. Aika ku­ luu jutellessa ja syömisen ohessa saatetaan esimerkiksi pelata pelejä. Itse juhlapöydän anti­ met vaihtelevat hyvin paljon perheittäin, eikä tiettyä traditiota ole. Yleensä alkupalana tarjo­ taan kinkkua, mortadellaa, salamia, tortelliineja ja/tai ravioleja. Pääruuat koostuvat usein liha­ ruuista, salaateista ja keitoista. Eteläosissa suositaan enemmän kalaa, kun taas pohjoiso­ sissa liharuuat ovat tyypillisempiä.

lahjojen sijaan sukan täynnä makeisia. Tuh­ mien lasten sukista löytyi vain hiiliä. Itse päi­ vän, 6. tammikuuta, uskotaan olevan ajankohta jolloin itämaan tietäjät vaelsivat tervehtimään Jeesus­lasta. Monista elokuvista tuttu seimiasetelma on hyvin tärkeä osa italialaista joulupuuperinnettä. Sei­ miasetelma on kuvaus Jeesuksen syntymästä ja se yleensä löytyy joulukuusen alta. Jotkin ase­ telmat voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia ja suuria. Seimiasetelma löytyy myös julkisilta paikoilta, kuten kirkoista, jossa niitä voi ihailla. Yksi suurimpia perinteitä on kuitenkin jouluyön messu, joka järjestetään yhä melkein jokaisessa kirkossa. Kotiin jäävät voivat seurata paavin puhetta televisiosta. Joulu norjalaiseen tapaan Norjalainen joulu on hyvin samankaltainen kuin suomalainenkin joulu. Joulu oli entisaikoihin talvipäivänseisauksen juhla, jolloin juhlistettiin talven pimeyden kääntymistä kevään valoisuu­ teen. Kuitenkin 900­luvulla kuningas Haako päätti siirtää pakanallisen joulun 25. joulukuu­ ta Jeesuksen syntymän kunniaksi.

Suomalainen joulupukki eli Bobbo Natale on

Joulu näkyy jo aikaisin kapoissa, kun glögi ja marsipaani valtaavat paraatipaikat. Norjassa marsipaanin kulutus on melkein hupaisaa, sillä sitä käytetään niin ruuanlaitossa, kuin syödään sellaisenaankin kuorrutettuna suklaalla tai eri­ laisten hahmojen muodossa. Joulukoristeet taasseen vilkkuvat kullan, hopean ja punaisen väreissä, jättäen kuitenkin tilaa myös kauden juhlavärille, violetille.

italialaisille varsin uusi ilmiö, eikä joulupukki vieraile esimerkiksi Veronan alueella lainkaan. Veronassa pyhä Lucia jakaa lahjat 12. joulu­ kuuta. Italialaisille tutuin on kuitenkin Befana­ noita, joka jakaa lahjoja kilteille lapsille 6. tam­ mikuuta. Befana on kiltti, vanha noita, jonka uskotaan lentelevän luudallaan jakelemassa lahjoja. Ennen vanhaan Befana tosin lahjoitti

Norjalainen joulupöytä kuitenkin eroaa jonkin verran suomalaisesta. Pääosaa näyttelevät kala­ ruuat, joita aletaan syömään jo marraskuun juhlissa. Rakfisk eli kaksi­kolme kuukautta suolaliuoksessa valmistettua kalaa tarjoillaan sellaisenaan joulunaikaan perunoiden, kerma­ viilin ja sipulin kanssa. Hieman ennen joulua


taas pöytiin ilmestyy lipeäkala seuranaan akva­ vit ­ viina, joka tasapainottaa kalan makua. Itse joulupöydän antimiin kuuluu isona osana ribbe eli grillatut porsaankyljykset ja pinneskøt eli suolattu lampaan paisti. Näiden liharuokien rinnalla tarjotaan lihapullia, hapankaalia, peru­ noita ja makkaraa. Suosittu jälkiruoka on mol­ tekrem eli lakkoja kermavaahdon kera. Myös joulupuuro kuuluu norjalaiseen joulupöytään, mutta sitä tarjotaan aamun sijasta lounaalla. Myös norjassa joulupukki vierailee norjalaisten kodeissa, vaikkei kuitenkaan fyysisesti ellei joku perheenjäsenistä sonnustaudu pukin pukuun. Nykyään norjalainen joulupukki on yhtä kau­ pallinen hahmo kuin muuallakin maailmalla, mutta ennen vanhaan joulupukki kulki nimellä nisse ja oli maatiloja suojeleva hahmo. Nisse hoiti tehtävänsä tunnollisesti, mikäli hän sai jouluna puuroa ja jouluolutta. Norjalaisten mu­ kaan nykyajan joulupukki asuu pohjoisnavalla, eikä korvatunturilla.

Amerikassa kaikki on isompaa – niin on joulukin Amerikkalainen joulu on kenties kaikille tutuin, mutta sen moninaiset perinteet eivät kenties aukea kaikille. Amerikkalaiset perinteet ovat sulautuneet nykyiseen muotoonsa vanhoista ja

täysin uusista perinteistä. Itse joulupyhä on hy­ vin lyhyt, sillä sitä juhlitaan vasta 25. päivä ja pian sen jälkeen arki alkaa taas. Amerikkalaista joulua voidaan viettää yhtä monella tavalla kun maassa on kulttuurejakin, mutta on olemassa tietynlainen käsitys periamerikkalaisesta jou­ lusta. Massiivisuudessa amerikkalaiset ovat aina olleet hyviä ja se näkyy myös joulussa. Joulukuuset ovat naurettavan massiivisia ja lähiöalueet to­ dellakin kilpailevat siitä, kenen jouluvalot ovat parhaimmat ja hienoimmat. Joskus jopa joulu­ kuusi saattaa vaikuttaa koristekuuselta, johon on tökätty havuja sinne tänne. Myös paraatit ovat olennainen osa amerikkalaista joulua, mikä on täysin tuntematon tapa muualla maailmalla. Amerikkalaisiin koteihin itse joulupukki ehtii vasta myöhään yöllä, jonka takia pukki laskeu­ tuu rekensä kanssa katolle ja kapuaa savupii­ pusta sisään. Pukille kiitokseksi lapset yleensä jättävät pikkuleipiä ja lasin maitoa. Kuten muu­ allakin, tuhmat lapset saavat tyytyä vain hiilen­ palasiin. Kun joulupäivän aamuna lapset heräävät, löytyy kuusen alta kasa lahjoja. Lah­ jojen avaamisen ja ilonpidon jälkeen on yleensä herkuttelun aika. Kuten kaikki alla muuallakin, kuuluu notkuva ruokapöytä myös amerikkalai­ seen perinteeseen. Tosin, joulukinkun sijaan joulupöytää koristaa yleensä kalkkuna. ESSI SUURINIEMI


Joulukinkku ja muut pakolliset jouluperinteet Joulu on vuoden parasta aikaa, ainakin joidenkin ihmisten mielestä. Toiset eivät sen sijaan kestä mitään jouluhömpötystä. Mutta yhtä kaikki, jouluun kuuluu tiettyjä perinteitä, joita on pakko noudattaa. Vai onko?

J

oulu on ainoa kerta vuodessa, kun me perheemme kanssa käymme saunassa keskellä päivää ja otamme esiin pöytä­ hopeat. Nämä seikat ovat osaltaan luomassa joulun ainutlaatuista tunnelmaa. Jouluna myös syömme ruokia, joita ei koskaan muulloin tule valmistettua, kuten vaikkapa rosolli ja erilaiset laatikot. Isoäitini mielestä Aura­juusto on niin suurta herkkua, ettei sitä voi syödä kuin joulu­ na. Tiedä häntä, mutta kinkku on ainakin joka perheellä oltava! Englanninkielisten maiden päähänpiintymä on vastaavasti joulukalkkuna. Kyllä kaikilla suomalaisilla kuitenkin pitää olla kinkku pöydässä, ja vieläpä mahdollisimman suuri. Ei väliä, vaikka sitä aina jäisi yli. Suuret sikojen teurastukset ja niiden kuskaaminen Tanskasta ovat ehdoton osa joulua. Tuntuu hiukan pahalta myöntää tämä, mutta meidän perheessämme ei syödä joulukinkkua! Me nimittäin olemme muuttuneet brittiläis­ amerikkalaisiksi ja syömme kalkkunaa jouluna. Kannatamme kalkkunoiden teurastusjuhlia; ovathan kalkkunat paljon tyhmempiä eläimiä kuin siat. Oikeastaan lakkasimme syömästä kinkkua jo jokunen vuosi sitten, kun älysimme, ettei kukaan perheessämme edes pidä kinkusta. Järkeilimme, että on turha valmistaa ruokaa, josta kukaan ei pidä, joten siksi vaihdoimme herkullisempaan vaihtoehtoon. Yksinkertaista, mutta ehkäpä meiltä on kadonnut ikiajoiksi tär­ keä osa suomalaista jouluperinnettä. Muita joulun ruokaperinteitä me sentään ar­ vostamme. Valmistamme kasoittain erilaisia laatikoita. Siitä tiedän, että pian on joulu, kun puolet talostamme on valmistuvan lanttulaati­ kon hajun vallassa – hajun, joka tuo mieleeni lähinnä viemärin! Mutta kyllä siitä tulee joului­ nen olo. Samoin kuin pipareista! Me rakastam­ me pipareita niin paljon, että ensimmäiset leivotaan jo marraskuussa. Loppiaiseen men­

nessä olemme muuttuneet pipareiksi itsekin. Joululevyjen kuuntelemista yritämme aina pi­ dätellä sentään joulukuun alkuun saakka. Ruoasta muihin jouluperinteisiin. Ensimmäise­ nä mieleen tulee joulukuusi. Miksipä joulun ai­ kaan pitäisi jättää metsät vähemmälle huomiolle? Järjestettäköön sikojen teurastajais­ ten lisäksi myös kuustenhakkausjuhlat. Mikään ei nimittäin voita aidon kuusen tuomaa tuoksua ja tunnelmaa. Perheemme poikkeaa kuitenkin tästäkin jouluperinteestä.! Me käytämme muo­ vikuusta. Päätimme mieluummin tuhota luon­ toa käyttämällä samaa keinokuusta vuodesta

Latvatähtemmekin on tehty pahvista. Se on hienompi kuin miltä kuulostaa. toiseen kuin säästää sitä hakkaamalla joka vuosi itsellemme metsästä uuden kuusen. To­ dellisuudessa meillä on oikean kuusen käyttä­ mättömyyteenkin käytännönläheinen syy: perheessämme ollaan allergisia oikeasta kuusesta vapautuville pölyille. Kokeilimme eräänä vuonna oikeaa kuusta, koska sitä aina niin hehkutetaan, mutta se oli hienoinen petty­ mys. Oikea kuusi ei ollut läheskään yhtä tuu­ hea, vihreä ja jylhä kuin vanha luotettava muovikuusemme. Se pistelikin enemmän kuin omamme. Lisäksi kuusen syövereistä heräsi kaikenlaisia ötököitä, joita emme voineet sietää, ja neulasetkin varisivat. Emme varmaan osan­ neet kohdella kuusta oikein, kun se varisutti. Kaiken huippu oli kuitenkin se, että perheemme kissat jotenkin hullantuivat oikeasta kuusesta. Voitte kuvitella itse loput. Joulukuusenkoristeet ovat oma lukunsa. Jot­ kut haluavat koristella kuusensa mahdollisim­


man esteettisesti, kauniilla lasipalloilla ja nau­ hoilla. Toisille, meille mukaan lukien, on sen si­ jaan tärkeää, että kuusella on persoonallisuus ja joka koristeella oma tarina. Tämä on johtanut siihen, että meillä on eri koristeille jopa omia ni­ miä. Kuusestamme löytyvät niin Cola­pukki kuin American Angelkin. Niiden tarinat lienevät kuitenkin ehkä liian pitkiä tässä kerrottaviksi. Latvatähtemmekin on tehty pahvista. Se on hie­ nompi kuin miltä kuulostaa. Tuntuu siltä, että joidenkin jouluperinteiden nimeen vannotaan aivan liian innokkaasti. On­ han toki mukavaa, että jotkut printeet ovat yh­ teisiä ja säilyviä. Meilläkin aina istutaan katsomaan Lumiukko ­piirretty, vaikka olem­ mekin osanneet sen ulkoa jo ties miten kauan

(lempikohtani lapsena oli se, kun lumiukko so­ vittelee erilaisia hedelmiä nenäkseen). Mutta varmaa on myös, että kaikilla perheillä on myös ihka omia perinteitä, jotka kuulostavat toisten korvaan lähinnä huvittavilta, mutta tuntuvat silti itselle yhtä rakkailta kuin vaikkapa oikea kuusi ja joulukinkku. Loppujen lopuksi tärkein­ tä kuitenkin on joulumieli (tähän kliseeseen en kyllästy koskaan)! SOFIA HEIKKILÄ


Joulun kliseisimmät reseptit Erottamattomana osana jouluun kuuluvat monenlaiset herkut ja ruoat. Herkkusuosikkeja ovat jo pitkään olleet piparkakut ja joulutortut, joiden taikinat kuitenkin ostetaan valmiiksi kaupasta, eikä siis tarvitse tehdä mitään muuta kuin paistaa ne! Eihän siitä ole mitään iloa. Tässä onkin siis herkulliset ohjeet sekä pipareihin että joulutorttuihin. Omatekoiset herkut maistuvat aina paremmalta kuin kaupasta ostetut! Piparkakkujen ohje on Sami Mallilan kirjasta Muumimamman keittokirja (1993, WSOY). Joulutorttujen ohje on peräisin yläkoulun kotitaloustunnilta, ja sitä on hiukan muokattu.

Pikku Myyn piparit 1 dl sokeria 1 dil siirappia 125 g voita 2 tl kanelia* 2 tl inkivääriä* 2 tl pomeranssinkuorta* 1 tl neilikkaa* 1 tl maustepippuria* ½ tl suolaa 1 kananmuna 1 tl ruokasoodaa 5 dl karkeita vehnäjauhoja * Nämä mausteet voi korvata myös kahdella ruokalusikallisella piparkakkumaustetta

Mittaa kattilaan sokeri, siirappi, voi ja kaikki mausteet. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä hämmentäen. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Kun seos on viilentynyt, vatkaa siihen kananmuna. Sekoita sooda jauhoihin erillisessä kulhossa. Lisää sitten jauhoseos siirappiseokseen hyvin sekoittaen. Pane taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin tai viileään kellariin maustumaan. Leivo piparkakut vasta seuraavana päivänä. Kaaviloi taikina levyksi, josta otat muotilla haluamasi mallisia pipareita. Paista 200­ asteisessa uunissa 7­10 minuuttia.


Joulutortut 125 g margariinia 2 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 125 g rahkaa Lisäksi ripaus suolaa ja sokeria maun tuomiseksi Päälle luumuhilloa tai mitä hilloa haluatkaan

Mittaa kattilaan sokeri, siirappi, voi ja kaikki mausteet. Kuumenna seos kiehuvaksi välillä hämmentäen. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Kun seos on viilentynyt, vatkaa siihen kananmuna. Sekoita sooda jauhoihin erillisessä kulhossa. Lisää sitten jauhoseos siirappiseokseen hyvin sekoittaen. Pane taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin tai viileään kellariin maustumaan. Leivo piparkakut vasta seuraavana päivänä. Kaaviloi taikina levyksi, josta otat muotilla haluamasi mallisia pipareita. Paista 200­ asteisessa uunissa 7­10 minuuttia.

SOFIA HEIKKILÄ


Hanhin joulutunnelmia Saksasta

E

ri puolilla maapalloa joulua vietetään eri tavoin. Suomessa käydään jou­ lusaunassa ja syödään kinkkua, juo­ daan glögiä ja katsotaan vaikkapa joulupukin kuumaalinjaa. Mutta miten muualla juhliste­ taan joulua. Sain mahdollisuuden haastatella vietnamilaista Hanhia, 17­vuotiasta tyttöä, jon­ ka perhe asuu Saksassa. Hän kertoo omasta joulustaan, ja siitä miten vietnamilaiset perin­ teet sekoittuvat saksalaiseen jouluun. 1. Kerro mitä odotat eniten joululta. ”Olen odottanut joulua jo pitkään. Pidän erityi­ sesti yhdessäolosta, erilaisten joulujuttujen te­ kemisestä, esimerkiksi piparien leipomisesta, koristeiden tekemisestä ja kauniiden joululau­ lujen laulamisesta sisällä lämpimässä, kaunii­ den jouluvalojen ympäröimänä. 2. Nimeä kolme lahjaa jotka toivoisit saava­ si jouluna. ”Yleensä minulla ei ole suuria toiveita, mutta tänä vuonna minulla on muutama. Olen va­ kaasti suunnitellut saavani ukulelen, ja tämä on toive, josta en luovu. Sen lisäksi toivon digitaa­ lista piirtopöytää. Näiden lisäksi minulla ei ole muuta erityistä mielessä, ehkä joitain muita pii­ rustusvälineitä olisi mukava saada, sellaisia joi­ hin minulla itsellä ei ole varaa. Tai ehkä joku, jonka kanssa voisi viettää joulua.” 3. Porissa järjestetään tänä vuonna ensim­ mäistä kertaa joulutori keskieurooppalai­ seen tyyliin. Saksa on erityisesti tunnettu upeista joulumarkkinoistaan ja –toreistaan. Kertoisitko hieman minkälainen on tyypilli­ nen joulutori ja mitä itse olet mieltä niistä? ”Joulua ei käytännössä ole ilman joulutoria! Jo­ pa pienimmälläkin kaupungilla ja kylällä on omansa. Se on tavallaan lämmittelyä varsinai­ seen juhlaan.

Joulutorit ovat usein viikonloppuisin aamusta iltaan ja paikalla on useita myyjiä kojuineen ja tuotteineen, samalla tavalla kuin normaalillakin torilla. Sieltä voit ostaa erilaisia joulujuttuja lahjaksi, esimerkiksi kynttilöitä ja muita koris­ teita. Jos tulee nälkä, torilta voi ostaa mm. voh­ veleita, kreppejä ja makkaraa. Juomaksi voi ostaa Glühweinia (glögin kaltaista alkoholijuo­ maa joka maustetaan mm. kanelilla, vaniljalla ja sitrushedelmillä). Suuremmilla toreilla on esimerkiksi pieni juna lapsille ja lava, jossa paikallisten koulujen kuo­ rot ja erilaiset muusikot voivat esiintyä.” 4. Minkälaista ruokaa perheenne syö joulu­ na? ”Koska olemme aasialaisia, emme syö perinteis­ tä saksalaista jouluruokaa. Syömme tietenkin erilaisia saksalaisia jouluherkkuja kuten pipa­ reita, mutta pääasiassa jouluruokamme on viet­ namilaista. Syömme jouluna herkullista aasialaista ruokaa: riisinuudeleita, kevätrullia, aasialaista lihafon­


paljon erilaisia salaatteja. Ja jos emme tämän jälkeen ole vielä jostain syystä täynnä, syömme kakkua. Valehtelisin jos sanoisin, etten menisi serkkujeni joulujuhliin suurimmaksi osaksi ruoan takia.”

Toiset perheet esimerkiksi laulavat kuoroissa. Kaverini Amyn mukaan heidän perheensä ei osaa laulaa yhtään, mikä ei kuitenkaan estä heitä laulamasta kaikkia maanpäällä tunnettuja joululauluja. Yhtenä jouluna heidän laulami­ sensa sai naapurin heittämään kengän heidän ikkunaansa.”

5. Onko teidän perheellänne erityisiä joulu­ perinteitä?

6. Lopuksi voisit sanoa terveisiä lehtemme lukijoille.

”No jouluun valmistelun stressaamisen lisäksi, meillä ei itse asiassa ole sen ihmeellisempiä jou­ luperinteitä. Yritämme kyllä, mutta ainoa asia, joka pysyy vuosi vuoden jälkeen, on sukulaisten joulujuhlissa käyminen.

”Katsokaakin että olette kilttejä, niin Joulupuk­ ki tuo paljon lahjoja ;) Fröliche Weinachten und guten Rutsch ins neue Jahr!”

dueta. Meillä on myös pöytägrilli erilaisten liho­ jen valmistamiseen. Näiden lisäksi meillä on

SIRU VANNEMAA

Tonttu Toljanteri jää eläkkeelle

J

oulukalenterit ovat Suomessa iso juttu ja kaupat ovat täynnä erilaisia vaihtoehtoja. On kalentereita joissa on suklaata, salmiakkia tai vaikka hedelmäkarkkeja. Jotkut haluavat perinteikkäämmän kuvakalenterin. Mutta mikä näitä kaikkia yhdistää, on joulun odotus. Joka päivä avataan yksi luukku ja saadaan jonkinlainen yllätys, olkoon se nyt sitten kuva tai vaikkapa suklaapala. Yksi suklaapala saa ehkä enemmän vihaiseksi kuin iloiseksi, mutta on ainakin jotain joka auttaa hieman odotuksessa. Lapsille joulun odotus on erityisesti vaikeaa aikaa. Heti jouluaaton jälkeen aletaan laskea päiviä seuraavaan jouluun. Tästä syystä joulukalenteritkin ovat lapsille tärkeitä. Heille ostetaan runsas suklaakalenteri ja aina odotetaan innolla seuraavan päivän luukun avaamista. Perinteisten joulukalenterien lisäksi TV:stä tulee tänä vuonna lapsille suunnattu Tonttu

Toljanteri Tonttujen Tonttuna, tv­ohjelma, jossa seurataan tonttu Toljanteri seikkailuja Korvatunturilla 24 jakson ajan. Yle TV2:n tuottamaa joulukalenteria on esitetty vuodesta 1998 lähtien. Tänä vuonna kuitenkin esitetään viimeiseksi jäävät jaksot joissa Kunto Ojansivu näyttelee viimeisen kerran tätä tunnettua tonttua. Vaikka tulevaisuudessa Tonttu Toljanteria tullaan luultavasti näyttämään uusintoina, kuitenkin tätä joulukalenteria tullaan ikävöimään. Vuonna 2008 internetissä laadittiin adressi, jossa vaadittiin uusia ja vanhoja jaksoja tehtäväksi ja esitettäväksi TV:seen. Uusi adressi laadittiin vuonna 2010, mikä osoittaa kuinka merkittävä sarja on. Moni nykynuorikin varmasti muistaa katsoneensa pienenä (miksei isompanakin) Toljanterin tohelointia iloisena TV:stä. Nyt sitä katsottaessa tuntee nostalgiaa ja muistaa erilaisia asioita sarjasta, esimerkiksi Joulupukin ja lääkäri Letun. Toivottavasti tulevaisuudessakin tehdään jotain näin hienoa ja mieleenpainuvaa. Toljanteria on vaikea korvata. SIRU VANNEMAA


50 vuotta Tohtoria

M

arraskuun 23. jäi monen mieleen varmasti hyvin samankaltaisena päivänä kuin kaikki muutkin tavalliset lauantait. Jotkin viettivät sen ystäviensä seurassa, jotkin vain ottivat rennosti kotona vältellen kaikkia velvollisuuksia, joita heillä varmasti rakkaan lukiomme puolesta olisi ollut. Kuitenkin, monien fanityttöjen ja –poikien päivä oli kiireinen. 1D päivää monet olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta suloiset teinipojat jäivät auttamatta 1103 vuotiaan miehen varjoon, kun monet sukupolvirajat ylittävä BBC:n tuottama tv­sarja Doctor Who saavutti kunnioitettavan 50 vuoden iän. Tämän kunniaksi myös rakkaaseen takapajulaamme lähetettiin sarjan 50­vuotisspesiaali simulcastina eli samanaikaisena lähetyksenä 75 muun maan kanssa. Juhlaspesiaali pääsi myös Guinnesin maailmanennätysten listalle rikkoessaan yhtäaikaisten lähetysten maailmanennätyksen. Mikä tai kuka tämä henkilö sitten on? Tohtoria voisi kuvailla salaperäiseksi ulkoavaruudesta tulevaksi suojelijaksi, joka puolustaa universumia pahoilta voimilta. Tai sitten viisaaksi, minäkeskeiseksi, mutta äärettömän suloiseksi, viisivuotiaaksi. Sarjan aikana ehditään tutustua Tohtorin moniin kasvoihin – niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Tohtorista löytyy hyvin monenkaltaisia luonteenpiirteitä ja osa niistä vaihtuukin aina hänen regeneroituessa eli uudistuessaan. Sarjan aikana onkin ehditty katsahtamaan jo yhdentoista eri Tohtorin inkarnaation elämään ja Tohtorilla on ehtinyt olemaan myös monenkaltaisia luonteenpiirteitä, joihin osa on rakastunut, osa vihastunut. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että sisältä käsin henkilö on täysin sama kuin edellisessäkin kehossa. Tohtorin muistot ja tärkeimmät motivaatiot säilyvät aina ennallaan, vaikka jokaisen kauden aikana Tohtori käy läpi hyvin vahvaa hahmokehitystä. Regeneroituminen on tyypillistä hänen lajilleen eli ajan herroille (eng. time lords), jotka aikanaan elivät

kotiplaneetallaan Gallifreyssä. Toinen hyvin merkittävä elementti sarjassa on joka puolelle universumia ilmestyvä sininen puhelinkoppi, jota joskus ennen vanhaan näki myös todellisuudessa Lontoon kaduilla. Tämä puhelinkoppi on yhtä suuri osa Tohtorin persoonaa kuin hänen muuttuva kehonsakin. TARDIS eli Tohtorin ”aikakone” kuljettaa häntä ympäri universumia ja aikaa – yleensä matkassaan vähintään yksi kumppani, jolle hän haluaa näyttää universumin niin kauniit kuin rumatkin puolet. Kumppanit ovat olleet pääasiallisesti naisia, vaikka muutamia miespuolisiakin henkilöitä matkakumppanien joukosta on löytynyt, kuten kapteeni Jack Harkness, joka sittemmin on saanut oman spin­

Sarjan aikana onkin ehditty katsahtamaan jo yhdentoista eri Tohtorin inkarnaation elämään. off –sarjan Torchwoodin. Matkakumppanit yleensä osuvat sattumalta Tohtorin tielle ja päättävät lähteä tämän matkaan nähdäkseen jotain sellaista, jota eivät muuten pystynyt näkemään. Yleensä kuitenkin matkakumppaneilla on sattumanvaraisuuden tunnusta huolimatta jokin tarkoitus Tohtorin elämässä. Juhlaspesiaalijakso oli erikoinen monellakin tapaa. Yleensä Tohtori ei törmää menneisyyden haamuihin itsestään, mutta spesiaalijaksossa sarjan 10. ja 11. Tohtori tapaavat toisensa. Tapahtuma ei ole kuitenkaan täysin uutukainen, sillä ennestään Tohtori on tavannut menneisyyden haamujaan neljässä eri jaksossa. Jaksoon liittyy myös paljon muita yllätyselementtejä, jotka vastaavat monen fanin mieltä kalvaneisiin kysymyksiin. Samalla kun jakso juhlistaa sarjan viisikymmentävuotistaivalta, se katsahtaa myös sarjan menneisiin aikoihin. Sarjan tuottaja


Marcus Wilson onkin kuvaillut jaksoa ”rakkauskirjeeksi faneille”. Ja siitä voi varmasti moni olla samaa mieltä. Televisiossa pisimpään jatkuneena tv­sarjana sen viisikymmentävuotisjuhla oli varmasti monelle perheellekin yhteinen perhejuhla, sillä monessa kodissa jopa kolme sukupolvea on saattanut seurata ohjelmaa. Jokaisella varmasti on ollut myös oma suosikki Tohtorinsa, mutta moinen tuskin on haitannut sarjan katselua

T

iedätkö tän tarinan, jossa pieni tonttu lakkoon meni? Oli hän pienen torpan luotto tonttu, eikä hommassaan ihan huono. Selvitti hän hummien harjat ja harjasi isäntäväen taljat. Joka aamu paikat kiilsi ja isäntäväen mielet kiitti, olihan tonttu taas ollut niin kiltti. Vaan eräänä päivänä huomas tää tonttu, ettei isäntäväellä ollut hänen luokseen hoppu. Aina jouluna oli hänellä lautanen täynnä puuroa, eikä tuopista puuttunut olutta. Vaan nyt oli lautanen tyhjä, eikä isäntäväkeä näkynyt vain torpassansa lauloivat ja joivat. Oli tonttu tää närkästynyt, näinkö palkittiin hänen hyvyys? Ei työnteko ilman puuroa maistunut, sillä oli maha puutteesta suuttunut. Sinä yönä ei hännät selvinneet, eivät taljat suoristuneet vaan olivat hummat aamulla yltä päältä liassa. Oli isäntä vihoissaan, miten nyt kylillä tänään iloitaan? Vaan emäntä tuo tajusi asian oikean laidan, olihan puurolautanen tuo jäänyt hellanpankolle vallan. ”Tonttu tuo lakkoon on mennyt, miten pieni työmies tästä hellyt? On puuro vallan unohtunut, ahkeran työmiehen mahan tyhjäksi jättänyt. Anteeksi meille anna, ruokaa vielä lautaselle laitan”. Kuuli tonttu tän, mut piiloonsa vielä jäi. Ei heltynyt mieli tontun, sillä maha edelleen suuttunut on. Vaan tuli ilta ja hämärä, huntuun hehkeään kietoi lumi torpan. Ja emäntä pienen lautasen ovelle jätti, toivoen, ettei tonttu lähtisi. Tarpeellinen oli työmies tuo, rengin ja miehen mittainen, pieni apulainen anteeksi meille suo. Vaan tonttu oli ahneeksi käynyt. Ei heltynyt mieli pelkällä puurolla, eikä tuopillisella kunnon olutta. Ei seuraavanakaan yönä hännät selvinneet tai taljat suoristuneet, josta emäntä tiesi isännän tulistuneen.

yhdessä tuumin. Seuraavan kerran Tohtori ilmestyy televisioruutuihin jouluna, kun kauan odotettu ja samalla pelätty jouluspesiaali ilmestyy julkisuuteen. Siihen asti koko Doctor Whon kannattajakunta nauttii jännityksen kutkuttavista tunteista, kun odotellaan 12. Tohtorin saapumista. Siihen asti, geronimo! ESSI SUURINIEMI

”Ei puuroa, ei olutta, ei edes puolikasta pottua”, raivosi isäntä vuollessaan raivokkaasti käsissänsä puuta. Emäntäpähän ei tähän mitään virkannut, hymisi vain mielessään, sillä oli hän viisaaksi alkanut. Jos tonttua ei hevillä sorvinääreen saada, mitenkä oli oveluuden laita? Ei sanonut emäntä sanaakaan, vaikka isäntä louksutti leukojaan marssiessaan ärtyneenä puita pilkkomaan. Sopan emäntä keitti, pesuvedet ojaan heitti ja päivän askareissaan suunnitelmaa mietti. Päivä meni ja yö laskeutui, pakkasen kiristyessä tonttu heinien suojiin hakeutui. Oli nälkä suuri, mutta ahneus kovempaa kurni. Kenties saisi hän kaksi lautasellista puuroa ja isomman tuopin olutta vaan eipä näkynyt emäntää keskellä tontun kurjuutta. Ilta kääntyi yöhön, eikä tonttu tarttunut vieläkään työhön, oli lujasti mielensä pitänyt. Vaan keskiyöllä tonttu niin näännyksissä oli, että ajatuksissaan emännälle suli. Hän raahusti ylös heinistä, tarttui harjaan hevosen ja alkoi selvittämään takkuja sen. Oli pian ajantaju hänellä hukassa, kun työn touhussa jaksoi puhista, eikä huomannut oven narinaa kun emäntä talliin pujahti. Asetti emäntä pienen kulhon jakkaralle, työmiehelle hanakalle, joka vihdoin huomionsa antoi hevosille. Kiitti emäntä tonttua kanelilla höystetyllä puurolla ja maistuvalla joulu oluella. ”Kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa”, emäntä tyytyväisenä mietti ja tontulle rakastavan katseen heitti. Oli tuo tonttu tuittupää heille rakkaampi kuin mikään. Hiipi emäntä takaisin torppaan, jossa isäntä tyytyväisenä kuorsasi. Tiesi emäntä, että tuli mies tyytyväinen olemaan, kun tonttu oli palannut työn tohinaan.


Peli vai elokuva

P

elien kehitys on ollut huimaa jo 90­luvun alulta saakka. Pelien tekijät tähtäävät en­ tistä parempiin grafiikkoihin ja kekseliäi­ siin ideoihin. Yksi näistä ideoista on lajityyppi inte­ raktiiviset draamapelit, joissa pelillä on selkeä elo­ kuvamainen juoni, mutta se sisältää myös pelaamista ja mahdollista tarinaan vaikuttamista. Peli tarinalla ei ole kuitenkaan mikään uusi käsite. Tarinaa sisältäviä pelejä on ollut jo kauan, mutta niille ei ollut keksitty vielä omaa genreä. Yksi tunne­ tuimmista tällaisista peleistä on vuonna 1997 il­ mestynyt japanilainen roolipeli Final Fantasy VII, joka sai ihmiset kiinnostumaan myös tarinan mer­ kityksestä peleissä. Interaktiiviset draamapelit tuli­ vat kuitenkin tunnetuksi vasta vuonna 2010 ilmestyneen Heavy Rainin ansioista, jossa pelin juo­ ni määräytyy sen mukaan millaisia valintoja teet pelin aikana. Nykyajan pelit tähtäävät entistä enemmän koke­ mukseen. Hahmot eivät ole enää vain etäisiä liiku­ teltavia pikselikasoja, vaan pelaaja pystyy samaistumaan heihin ja kokemaan pelin maailman heidän kauttaan. Kokemus voidaan luoda myös täy­ sin ilman puhetta. Journey­pelissä ohjaillaan mus­ taa punaiseen viittaan pukeutunutta hahmoa ja seikkaillaan henkeä salpaavissa maisemissa. Motion capture tekniikalla (jota on käytetty esim. Taru Sormusten Herran Klonkussa) ollaan pystytty myös hankkimaan pelejä varten näyttelijöitä kuten Ellen Page ja Williem Dafoe Beyond­Two Souls­pe­ lissä. Elokuviin ja sarjakuviin perustuviin peleihin on myös alettu panostaa enemmän esimerkkinä Dead Pool, Batman Begins ja Walking Dead. Ennen tällai­ set pelit toimivat lähinnä mainostuksena elokuvalle, mutta nykyään ne ovat jopa kunnioitettavia irrallisia osia sarjaan liittyen esimerkiksi Walking Dead­pe­ lissä pelaaja saa itse vaikuttaa siihen kuka kuolee, mikä lisää jännitystä entisestään. Juoni voi myös edetä sarjalle hyvin uskollisesti tai muodostaa sar­ jalle täysin uuden jatko­osan.

tyä pelin maailmaan entistä todentuntuisem­ min? Pystyykö pelaaja muodostamaan täysin oman tarinansa ja tekemään entistä enemmän valintoja? Hyvin mahdollista. 3D­tekniikan, liik­ keentunnistimien ja pelikoneiden internetyhtey­ den avulla pystytään jo nyt tekemään kaikenlaista ja uusien konsolien kuten PS4 myötä pystytään taas luomaan uusia ideoita. En silti kuitenkaan usko, että interaktiiviset draamapelit kuitenkaan vielä tulevat syrjäyttä­ mään tavallisia elokuvia. Peli joka tapauksessa kestää monta tuntia kauemmin kuin esimerkik­ si kaksi tuntia kestävä elokuva ja uskon, että aika harvalla kuitenkaan tapana pelata pitkä peli loppuun ilman taukoja. Näyttelijän työ ei myöskään ole vielä katoamassa mihinkään, sillä ihminen pystyy tekemään paljon enemmän kuin animoitu hahmo ja näyttelijän päälle animointi on usein aikaa vievää ja kallista. Pelien elokuvamaisuus ei ole silti huono asia. Usein pelaaminen luetellaan lähinnä miesten harrastukseksi, mutta yhä enemmän pelien kohderyhmät ovat laajempia ja ne keskittyvät lähinnä viihteellisyyteen eikä niinkään haasta­ vuuteen, joten pelin ostamisen kynnys on mata­ lampi. Yhä useampi voi näin tutustua pelaamiseen ilman ennakkoluuloja. Huonoja puolia ovat kuitenkin pelaamisesta koituvat haittavaikutukset, jotka ovat yleisty­ neet myös internetin ja puhelimien kautta. Hy­ vänä esimerkkinä liian vähäinen liikkuminen ja riippuvuudet. Pelit eivät silti saisi muuttua arki­ maailmaa syrjäyttäviksi todellisuudeksi, vaikka ne olisivat kuinka realistisia tahansa, vaan ih­ misen pitäisi tavata muita myös muunkin kuin pelaamisen välityksellä. Interaktiivisten draamapelien kehitys on kuiten­ kin vasta alkutekijöissään, joten saa nähdä mitä kaikkea peliteollisuus tulee keksimään. MARIKA SANDBERG

Entistä kiinnostavampi on ajatus siitä millaiseksi pelit kehittyvät tulevaisuudessa. Voiko pelaaja eläy­


Parhainta Joulua! toivottaa Skolehti­väki

Skolehti 2/2013–2014  

Skolehden joulunumero

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you