__MAIN_TEXT__

Page 1

1

2 / 2 018

TOIVO

TEEMA: HUUMEET JA LÄÄKKEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ

HUUMEIDEN ANALYYSI MAHDOLLISUUS VAI UHKA? s. 4–7

LAPSI KÄYTTÄÄ PÄIHTEITÄ VANHEMPIEN ELÄMÄ MULLISTUU s. 10 –12

ANI KELLOMÄEN KOLUMNI: Perheenäiti pilleripöhnässä s. 13

#ihmisenpuolella


2

TOIVO

TOIVO

2/2018 SISÄLTÖ

Pääkirjoitus

Aineet analyysiin TEEMA 4 Järjestäisitkö sinä huumeisiin kuolleiden muistotilaisuuden?

TEEMA 9

Lapsi käyttää päihteitä - miten käy vanhempien?

TEEMA 10

Kolumni: Perheenäiti pilleripöhnässä

TEEMA 13

Pyöröovesta ulos. Sininauhaliiton hanke vähentää uusintarikollisuutta

8 Näkökulma: Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka pohtii lääkkeiden väärinkäytön rajoja

Pitääkö huumeiden käytöstä rangaista?

TEEMA

14

Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskukset lisäävät hyvinvointia

16

"Musiikki on minulle kuin hengittämistä"

20

Huumeet aiheuttavat käyttäjälleen ja tämän läheisille monenlaisia haittoja. Käytön kriminalisoinnilla ei ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita. Huumeiden käyttö on lisääntynyt huolimatta siitä, että käyttö on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi teoksi. Onkin syytä miettiä muita keinoja käytön ja haittojen vähentämiseksi.

Virginia Ensemble C kertoo huumeidenkäytön arkipäiväistymisestä

22

Sarjakuva: Kuningatar Alkoholi

26

Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna nykyinen käytäntö ei ole kannatettava. Rangaistuksen pelossa moni käyttäjä jättää hakeutumatta tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Onko oikein, että riippuvuussairaus tekee kantajastaan myös rikollisen?

18 Entä nyt? Poliisi ja pappi Carita Pohjolan-Pirhonen

Suomen huumepolitiikkaa ja -käytäntöjä tulee arvioida uudelleen. Siksi Sininauhaliitto pyrkii saamaan seuraavan hallituksen ohjelmaan Suomen huumausainestrategian kokonaisuudistuksen.

Julkaisija Sininauhaliitto ISSN 0708-3745 71. vuosikerta Päätoimittaja

Teemu Tiensuu

Toimitussihteeri Kirjoittajat

Sonja Sykäri Tarja Hiltunen, Sari Jurvansuu, Anna-Liisa Karhula, Katri Kluukeri, Satu Mustonen, Miikka-Pekka Rautiainen, Jukka Valkonen, Hanna Vilo

Ulkoasu, taitto ja kannen kuva

Hanna Laurikko

Painopaikka

Forssa Print, Forssa 2018

Painosmäärä 3000 Toimituskunta:

Teemu Tiensuu, Anna-Liisa Karhula ja Sonja Sykäri, Sininauhaliitto Anne Babb, Kansainvälisen Sinisen ristin pääsihteeri Sanni Jousenlahti, Sininauha Oy Mari Kauhanen, Kuiville pyrkivien tuki ry Mika Mikkonen, Ehyt ry Anna Patronen, Kirkkohallitus

Maamme nykyinen huumausainestrategia on vuodelta 1997. Maailma on muuttunut reilussa 20 vuodessa enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Nykyään huumeita on helppo tilata omalta tietokoneelta ja riski kiinnijäämisestä on pieni. Korvaushoidosta on tullut opioidiriippuvuuden ensisijainen hoitomuoto ja muutkin haittoja vähentävät työmuodot, kuten terveysneuvonta ja käyttövälineiden vaihto ovat yleistyneet.

Teemu Tiensuu

24-25 Jäsenyhteisöissä tapahtuu: Häät ja naistenpäivä

3


4

TEEMA TOIVO

TOIVO

V

Aineet analyysiin Yhä useammat huumeita käyttävät toivovat mahdollisuutta testauttaa katukaupasta tai netistä ostamiensa aineiden sisällön. A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen vetäjien mielestä sillä pystyttäisiin vähentämään erityisesti varhaisvaiheen käytön ongelmia. Hankkeen tavoitteena on perustaa valtakunnallinen aineiden tunnistuspalvelu, jonka yhteydessä tehdään päihdetyötä.

TEKSTI HANNA VILO KUVITUS HANNA LAURIKKO

”Aineet saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä on ilmoitettu, eikä kukaan tiedä tarkalleen, miten ne vaikuttavat. ”

ähintään kerran viikossa päihdepalveluyksikkö Kurvin ovi käy Helsingissä, kun joku tulee kyselemään huumausaineiden analyysin mahdollisuutta. Kurvissa tarjotaan terveysneuvontaa ihmisille, jotka käyttävät huumeita suonensisäisesti. Useimmilla käyttäjillä on aikaisemmista käyttökerroistaan huonoja kokemuksia, ja he haluaisivat saada varmuuden siitä, mitä heidän ostamansa aineet sisältävät. Sairaanhoitaja Katri Järvi-Barun mielestä analyysipalvelu olisi hyvä asia, sillä suuri osa liikkeellä olevista aineista on ostettu katukaupasta, eikä niiden koostumuksesta ole tarkkaa tietoa. – Käyttäjät heräävät analyysipalvelun tarpeellisuuteen usein siinä vaiheessa, kun he ovat kuvitelleet käyttävänsä jotain tuttua ainetta, ja yhtäkkiä siitä tuleekin vakavia sivuoireita. Ne voivat olla esimerkiksi ihon haavaumia, sekavuutta ja vainoharhaisuutta. Järvi-Baru uskoo, että monet terveysneuvontapisteen asiakkaat olisivat valmiita luopumaan hallussaan olevasta aineesta, jos saisivat tietää sen olevan muuta kuin piti. – Suuri osa käyttävistä ihmisistäkin haluaa pitää itsestään hyvää huolta. Heille analyysipalvelusta olisi apua. Järvi-Baru myöntää, että kaikkia analyysipalvelu ei kuitenkaan hyödytä. Joskus riippuvuus aineesta on niin voimakas, että ihmiset käyttävät niitä haittavaikutuksista huolimatta. – Uskon kuitenkin, että todella vaarallisten aineiden myynti vähenisi, jos kenellä tahansa olisi mahdollisuus testauttaa niiden sisältö. Silloin myyjien pitäisi tarkistaa aineiden sisältö tarkemmin.

Varhaisvaiheeseen apua Varhaisen vaiheen ongelmien auttamiseen on herätty myös A-klinikkasäätiössä. Sen vetämän Muunto-hankkeen tavoitteena on huumeiden käytön haitto-

jen vähentäminen oikeanlaisella terveysneuvonnalla. Hankkeen projektikoordinaattori Miina Kajos kertoo, että pyrkimyksenä on luoda entistä kohdennetumpaa päihdetyötä. – Kaikkea huumeiden käyttöä emme koskaan pysty estämään. Mutta yritämme saada mahdollisimman monet huumeita käyttävät ihmiset pysymään pelkästään kokeilussa tai satunnaiskäytössä. Viime vuosina yleistyneet muuntohuumeet aiheuttavat uudenlaisia terveysriskejä. Ihmiset käyttävät yhä enemmän katukaupasta tai netistä ostettuja aineita, joiden sisältöä he eivät tunne. Se lisää huomattavasti vakavien haittojen riskiä. – Aineet saattavat olla jotain aivan muuta kuin mitä on ilmoitettu, eikä kukaan tiedä tarkalleen, miten ne vaikuttavat. Harva käyttää muuntohuumeita tarkoituksella.

Tavoitteena aineiden tunnistuslaboratorio Muunto-hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda valtakunnallinen tunnistuslaboratorio, josta käyttäjät voisivat saada selvityksen aineen koostumuksesta nimettömästi. Samalla ihmisille tarjottaisiin terveysneuvontaa aineen mahdollisista haitoista ennen käyttöpäätöstä. Päihdetyöntekijät voisivat esimerkiksi varoittaa erityisen vaarallisista aineista, käyttötavoista ja yliannostuksen riskistä etukäteen. – Ulkomailla kokemukset aineiden tunnistuslaboratorioista ovat olleet hyviä. Monet ovat päättäneet jättää aineen hävitettäväksi laboratorioon, kun on selvinnyt, että sen sisältö on aivan muuta kuin oli tarkoitus, Kajos kertoo. Muunto-hankkeen toinen tavoite on kerätä tietoa ihmisten päihdekäyttäytymisestä ja markkinoilla olevista aineista, jotta niiden koostumukset pystyttäisiin

5

>> tutkimaan tarkemmin. – Tiedosta voisi olla apua esimerkiksi ensihoidossa ja yleisen päihdetilanteen seurannassa.

Idea lähti käyttäjiltä Idea nimettömään tunnistuslaboratorioon lähti helsinkiläisestä Malmin Vinkki -terveysneuvontapisteestä jo melkein kymmenen vuotta sitten. Terveysneuvontaan tuli aineita käyttäviltä ihmisiltä säännöllisesti yhteydenottoja, joissa kysyttiin, voisiko huumausaineen koostumuksen jotenkin selvittää. – Malmin terveysneuvontaa ylläpitänyt A-klinikkasäätiö alkoi jo siihen aikaan suunnitella valtakunnallista palvelua, jolla haittoja voitaisiin ehkäistä paljon nykyistä aikaisemmin ja laajemmin, Kajos sanoo. Käytännössä hankkeen tavoitteleman ainetunnistuksen laajempi toteuttaminen vaatisi kuitenkin Suomen lainsäädännön muuttamista ja monen käytännön kysymyksen ratkaisemista. Nykyisen lain mukaan huumeiden käyttö ja hallussapito ovat rangaistavia tekoja. – Joudumme esimerkiksi selvittämään, miten tunnistuslaboratoriot käytännössä toimisivat niin, että työntekijöitä ei syytettäisi huumausaineiden hallussapidosta. Toinen haaste on toimivan järjestelmän luominen niin, että se olisi taloudellisesti mahdollista. Suomessa välimatkat ovat moneen muuhun maahan verrattuna pitkiä, ja aineiden keräämiseen pitäisi järjestää useita pisteitä eri puolille maata. Sen jälkeen aineet pitäisi saada mahdollisimman nopeasti laboratorioon, jossa ne analysoitaisiin ja raportoitaisiin käyttäjille. – Jos aineeseen on ehtinyt syntyä riippuvuus, ihminen ei voi odotella testitulosta kovin pitkään. Vastauksen pitäisi siis tulla melko nopeasti, jotta se voisi vaikuttaa käyttöpäätökseen.


6

TEEMA TOIVO

TOIVO

>>

Mitä muuntohuumeet ovat? MUUNTOHUUMEILLA TARKOITETAAN aineita, joita ei ole luokiteltu huumausaineiksi huumausainelaissa, mutta jotka muistuttavat vaikutuksiltaan tai kemialliselta rakenteeltaan huumausaineeksi luokiteltuja aineita. Useimmiten aineita ei ole luokiteltu huumausaineiksi siksi, että ne ovat uusia ja löydetty päihtymiskäyttöön vasta vähän aikaa sitten. KÄYTÄNNÖSSÄ MUUNTOHUUME-TERMI on epämääräinen. Aineita ei välttämättä ole muutettu mitenkään, vaan ne ovat aikaisemmin voineet olla muussa käytössä. Lisäksi aineesta voidaan kansankielessä puhua muuntohuumeena vielä senkin jälkeen, kun se on luokiteltu laittomaksi. Muuntohuumeista käytetään myös termiä uudet psykoaktiiviset aineet, joka kuvaa niiden alkuperää ja käyttöä tarkemmin. NIMENSÄ MUKAAN osa aineista on valmistettu laittomiksi luokitelluista huumeista muuttamalla niiden kemiallista rakennetta, jotta myynnissä ja käytössä voitaisiin kiertää lainsäädäntöä. OSA ON YHDISTEITÄ, joita on aikaisemmin käytetty esimerkiksi teollisuudessa, tutkimuksessa tai lääketieteessä. Esimerkiksi lääke on voitu vetää pois markkinoilta päihdyttävien sivuvaikutusten vuoksi, ja sitä kautta se on löydetty huumausaineeksi. Osa aineista on uusia luonnosta löytyneitä yhdisteitä. TÄLLÄ HETKELLÄ TUNNETAAN yhteensä yli 800 erilaista psykoaktiivista ainetta. Viime vuonna uusia aineita luokiteltiin laittomiksi yli 50. Uusia aineita lisätään

Raportointi tapahtuu nimettömänä Hankkeeseen liittyy myös kolmas haaste, joka on testitulosten raportointi. Se pitäisi järjestää niin, että käyttäjät voivat saada tiedon nimettöminä. Siinä hanke aikoo mahdollisesti hyödyntää internetin nimettömän käytön sallivaa Tor-verkkoa, jossa yhä suurempi osa huumekaupasta käydään. – Toivomme, että pelkästään nimimerkillä tapahtuva viestintä voisi madaltaa myös niiden ihmisten yhteydenottoja, jotka eivät vielä ole päihdepalvelujen piirissä, Kajos kertoo. Tällä hetkellä A-klinikkasäätiö ja Muunto-hanke aikovat hakea lupaa tutkimukseen, jossa selvitettäisiin aine-

huumausaineluokitukseen kaksi kertaa vuodessa.

Myös kritiikkiä tulee tunnistuksen tarvetta ja kykyä tavoittaa uusia kohderyhmiä. Jos asiat sujuvat suunnitelmien mukaan, palvelua tulee tarjoamaan yksittäinen terveysneuvontapiste Helsingin alueella. Sen kanssa on jo käyty asiasta neuvotteluja. – Tarkkaa paikkaa emme pysty vielä ilmoittamaan. Myös aikataulu on vielä auki, mutta toivottavasti pääsemme aloittamaan syksyyn mennessä. Koska kyseessä on usean eri tahon yhteistyöhanke, joudumme hankkimaan luvan monesta eri organisaatiosta, Kajos kertoo.

Kaikkia Muunto-hanke ei vakuuta. Kriittisesti hankkeen toteutukseen suhtautuu muun muassa Duodecimin huumeongelmaisen hoidon Käypä hoito -suosituksen työryhmän puheenjohtaja Hannu Alho. Hän työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. – Minusta hankkeeseen liittyy paljon väärinkäytön mahdollisuuksia. Uskon, että erityisesti diilerit käyttäisivät hyväkseen kaikille avointa analyysipalvelua. Alho ei myöskään näe, että tunnistusmahdollisuudesta olisi edes varhaisvaiheen käyttäjille suurta hyötyä. Usein huumeidenkäyttöön liittyy yhtäaikainen

alkoholinkäyttö, jolloin huumausaineen tunnistamisesta ei ole hyötyä. – Sekakäytön seuraukset voivat olla hyvin odottamattomia joka tapauksessa. Alho myös pelkää, että viime vuosina voimistunut huumausaineiden käytön arkipäiväistyminen jatkuu entisestään. Hänen mielestään huumeista ei saisi koskaan antaa kuvaa, että niiden käyttö on turvallista. – Jos aineet aletaan kokea entistä turvallisemmiksi, kynnys niiden käyttöön madaltuu. Niitä voidaan esimerkiksi tarjota kavereille, jotka eivät aikaisemmin ole niitä käyttäneet. Minusta riippuvuuden syntyä pitäisi kaikin tavoin pyrkiä ehkäisemään.

7


8

TOIVO

NÄKÖKULMA

TOIVO

9

MIRKA VAINIKKA toiminnanjohtaja Irti Huumeista ry

Itsehoitoa vai huumeiden käyttöä? VIIME AIKOINA ON keskusteltu huumeista ja huumeeksi luokiteltavien lääkkeiden käytöstä. Haluan korostaa minulle olevan tärkeää sen, että kipua ja sairauksia hoidetaan hyvin. Jos potilaalle sopiva lääke voidaan luokitella väärinkäytettynä huumeeksi, se ei estä lääkekäyttöä. Lääkkeitä kuitenkin käytetään myös huumeina. Määritelmällisesti moni lääke muuttuu huumeeksi, jos sitä käytetään ”itsehoitona”, katulääkkeenä tai muuten omin päin. On tärkeää muistuttaa, että itsehoitolääkkeet löytyvät apteekista. Niitä ei kasvateta tai valmisteta omatoimisesti, eikä osteta kadulta tai internetistä. MEILLÄ ON SUOMESSA selkeät lääkemääräys- ja ostokäytännöt. Etenkin kansainvälistä keskustelua seurattuani jäin pohtimaan sitä, että lääke- tai kannabiskokeilu ei tee kenestäkään lääke- ja kannabisasiantuntijaa saati kyvykästä arvioimaan itselääkitystään. Terminä ”itselääkitys” on harhaanjohtava ja huono. Jos kyse on itsehoitolääkkeestä, se myydään apteekissa. Itsehoito ei läheskään aina tarkoita parasta hoitoa. SUOMESSA RIIPPUVUUTTA aiheuttavat lääkkeet ja niiden tarve arvioidaan lääkärissä, joka kirjoittaa reseptit. Olen ymmärtänyt, että lääkäreillä on useita syitä, jotka vaikuttavat reseptien kirjoittamiseen. Mikäli jokin lääke on paras kipulääke johonkin sairauteen, lääkärin tulisi tätä lääkettä kirjoittaa. Syynä lääkkeen kirjoittamattomuudelle ei saa olla lääkärin työmäärän mahdollinen lisääntyminen tai pelko kasvavasta määrästä huumeriippuvaisia asiakkaita. Lääkärien pitää toimia aina vastuullisesti ja eettisesti sekä arvioida paras mahdollinen lääkitys potilaalle. ITSEHOITO SOVELTUU joihinkin apteekista saataviin aineisiin. Se toimii kuitenkin huonosti esimerkiksi antibioottien kohdalla, joita meistä jokainen saattaisi haluta vaatia esimerkiksi korvatulehdukseen. Itsehoitoproblematiikka koskee kaikkia reseptilääkkeitä. Niitä ei voi ostaa kaverilta tai kadulta, itselääkitsemismielessä. Kaverin Panacod on tarkoitettu kaverille, ei sinulle tai minulle. LÄÄKKEITÄ TULEE SYÖDÄ lääkärin ohjeen mukaan. Suomessa on rakenteita, kuten vahva julkinen terveydenhuolto, valvonta Valviran taholta, sähköinen resepti ja lääkkeiden markkinointilinjaukset, jotka osaltaan suojelevat ja ehkäisevät Yhdysvaltojen kaltaiselta opioidikriisiltä. On syytä pitää silmät auki ja pohtia, voivatko opioidikriisin kaltaiset ilmiöt olla tulevaisuuden haasteitamme. Oleellista on myös pohtia, kuinka asioihin voidaan vaikuttaa ja kuinka lääkkeiden huumekäyttöön tulee puuttua. Kuinka siitä tulee puhua? Tärkeintä lienee se, että asioista uskalletaan kysyä.

Järjestäisitkö huumeisiin kuolleille muistotilaisuuden?

V

oimme yhdessä murtaa

HUUMEISIIN KUOLLEIDEN muistotilaisyksyisin pyhäinpäivän tienoilla. Kauniis-

häpeää ja tarjota

järjestetään etenkin suuremmissa kau-

kokeneelle läheiselle paikan, jossa suru saa tulla näkyväksi.

• valmiit kutsu- ja julistepohjat

menehtyneitä ja sytytetään kynttilät heidän muistolleen. Muistotilaisuuksia

tiedottamista varten.

pungeissa, mutta moni paikkakunta on vielä ilman omaa tilaisuutta. Järjestäjinä eri paikkakunnilla on ollut esimerkiksi päihdetyötä tekeviä järjestöjä, julkisen

suuden järjestämiseksi omalla paikka-

puolen toimijoita ja seurakuntia.

kunnallasi.

MUISTOTILAISUUS ON monelle ainoa

HALUTESSAAN PAIKKAKUNTASI toimijat

mahdollisuus surra läheistään yhdessä

voivat myös tulla mukaan allekirjoit-

muiden, saman kokeneiden kanssa.

tamaan yhteistä julkilausumaa, joka

Päihdekuolema on edelleen tabu

julkaistaan marraskuun alussa Helsingin

suomalaisessa yhteiskunnassa ja suru on

muistotilaisuuden alla.

usein vaiettua, sillä arkaan aiheeseen liittyy perheissä valtavasti häpeää ja muita vaikeita tunteita. JOS KIINNOSTUIT, ota rohkeasti yhteyttä! Saat meiltä Helsingin muistotilaisuuden

TEKSTI MIA-MARISA RANTA , Tukikohta ry

• valmiin, muokattavan ohjelmarungon

sa tapahtumassa muistetaan vuoden aikana huumeiden käytön seurauksena

monelle menetyksen

• neuvoja alkuun pääsemiseksi

suuksia järjestetään ympäri maata

aiheeseen liittyvää mahdollisimman

TARJOAMME JÄRJESTÄJILLE

järjestäjiltä tukea ja materiaaleja tilai-

Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä: muistotilaisuus@tukikohta.org tai puh. 045 133 7456. Yhteydenotto ei sido mihinkään, mutta jos päätätte lähteä toteuttamaan tilaisuutta, teillä on vapaat kädet tehdä siitä sellainen kuin haluatte.


10 TOIVO

TEEMA TOIVO 11

TEEMA

Vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö vaikuttaa haitallisesti lapsiin. Lasisen lapsuuden tiedetään jättävän syviäkin haavoja ja peiteltyjä tai avoimia traumoja kasvavan ihmisen sieluun ja psyykkeeseen. Mutta miten käy vanhempien, kun lapsi käyttää päihteitä?

Hiltunen & Kluukeri, Sininauhaliitto, 2017.

Kellarista kahvipöytään – kirja syntyi vertaisryhmässä Vanhemmuudenkaari-ryhmässä

L

apsen päihteidenkäytöllä on koko perheen elämään ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä vaikutuksia. Käyttö paljastuu ja ongelman suuruus selviää vanhemmalle yleensä vasta, kun käyttö on jatkunut pidemmän aikaa. Vanhemmat jäävät usein ilman tukea erityisesti silloin, kun lapsi ei ole hoidon piirissä. Lapsen päihteidenkäytön jatkuessa vanhempien kriisi syvenee. Tilanne voi kehittyä vakavaksi, ja lapsi voi joutua väkivallan tai muun rikoksen uhriksi, tehdä itse väkivaltaa tai rikoksia, tai joutua hengenvaaraan käyttämänsä päihteen yliannostuksen vuoksi. Vanhempien isoimpia huolenaiheita ovat lapsen mahdollinen vammautuminen tai menehtyminen.

Vanhemmatkin vaarassa

Lapsi käyttää päihteitä – miten käy vanhempien? TEKSTI TARJA HILTUNEN KUVITUS HANNA LAURIKKO

Lapsi tai hänen päihteitä käyttävät kaverinsa saattavat kiristää vanhemmilta rahaa. Vanhemmat voivat joutua maksumiehiksi lapsensa huumevelkoihin. Heidän terveytensä ja turvallisuutensa saattaa olla uhattuna. Huumevelkojat perivät saataviaan epäinhimillisiä kiristystapoja käyttäen. Päihteitä käyttävän lapsen tai nuoren vanhemmat ovat erityisessä suhteessa lapseensa. Tämä suhde näyttää olevan tuen saamisen kannalta kaikkein unohdetuin läheissuhde. Lapsen päihdeongelman tuottama huoli aiheuttaa vanhemmille ahdistuneisuutta, masennusta, elämänhalun katoamista, sekä kaventaa elintilaa ja tekee arjesta turvatonta.

vanhemmat kirjoittivat

Tukea vertaisryhmästä

kokemuksistaan ohjatusti.

Vanhemmuudenkaari -vertaisryhmä on kehitetty tukemaan vanhempia, joiden murrosikäisillä tai aikuisilla lapsilla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Ryhmässä vanhemmat keskittyvät oman hyvinvointinsa edistämiseen ja toipumiseen. Heitä tuetaan löytämään tasapainoa lapsen tukemisen ja auttamisen sekä oman jaksamisen välillä. Vanhemmuutta tarkastellaan elämänkulun tapahtumien, omien vanhemmilta tai muilta aikuisilta saatujen vanhemmuus- ja huolenpitokokemusten sekä muilta ihmisiltä saatujen sanallisten ja sanattomien palautteiden avulla. Tämä tapahtuu elämänkaariajattelun mukaisesti. Vertaisryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus kertoa omasta tilanteestaan ja kuulla toisten kokemuksia, joihin he voivat peilata omiaan. Näkyväksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemukset ovat erittäin parantavia. Eräs vanhempi kertoi:

Kellarista kahvipöytään, jossa

Me aikuiset, lastemme vanhemmat, olemme hioutuneet yhteen. Meillä on

Kirjoituksista on julkaistu kirja vanhemmat pohtivat lastensa päihteiden käytöstä aiheutuvia tunteita ja ajatuksia. Kirjoittaminen vahvisti vanhempia ja herätti oman tilanteen pohtimisen ohella huomaamaan monia yhteiskunnallisia epäkohtia sekä ideoimaan, kuinka ihmisten osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta voisi vahvistaa. Myöntämällä tapahtuneet tilanteet ja työstämällä niihin liittyviä tunteita asiat voi työntää käsivarren mitan etäämmälle ja tarkastella niitä uudesta näkökulmasta. Sanat luovat asioille, tunteille ja tilanteille kehyksiä, joiden turvin niitä voi alkaa käännellä ja päättää, mitä on tarpeen kantaa vielä mukanaan ja mistä taas voi jo luopua. Kirjoittaja keskustelee kirjoittaessaan itsensä kanssa ja painetun tekstin välityksellä lukijoidensa kanssa. Sen

sama kieli, ymmärrämme mitä

vuoksi kirjaprojektiin osallistuneet

toinen tarkoittaa. Niin kuin yksi

vanhemmat saattoivat voimautua

ryhmän isistä sanoi: ”Aivan sama kuka meistä kertoo tarinan, se voisi olla meistä kenen tahansa tarina.”

kahdella tavalla – ensin vapauttaen tunnekuormaa itseltään ja samalla tarjoten olkapäätä vertaistukea etsivälle lukijalle. KATRI KLUUKERI Suomen kirjallisuusterapiayhdistyksen terapiaohjaaja


KUVA RIIKKA KANTINKOSKI

12 TOIVO

Perheenäiti pilleripöhnässä

KUVA VIRPI KUJALA

AUTO POMPPI neljä kertaa katon kautta ympäri. Muistan jokaisen hetken, jokaisen auton ilmatilassa kuin hidastettuna ohi liukuneen roskan, kuulakärkikynän ja lattialla lojuneen mukin. Kullakin kierroksella mietin, että seuraavaan tumpsahdukseen kuolen. AJOIN VIISI VUOTTA sitten pahan onnettomuuden. Syy oli minun, loskan ja huonon tuurin. Hyvää tuuria oli myös. Oli pientareen paksu, laskeutumista pehmentänyt hanki, sekä se, että matkasin yksin eikä vastaantulijoita osunut kohdalle. Selvisin paljon vähemmillä vammoilla, kuin mihin aineksia olisi ollut, mutta oppirahani sain kyllä maksaa. Onnettomuus rikkoi selkäni viiden nikaman matkalta ja johti 9 kuukauden sairauslomaan. TOIPUMISAIKANA SÖIN enemmän lääkkeitä kuin koskaan ennen yhteensä. Makasin sohvalla kuola kirjaimellisesti suupielestä valuen ja yritin osallistua perhearkeen. Lapsia jaksoivat naurattaa kolme ensimmäistä ”Mites läksyt?” -kysymystä, mutta

Vanhemmuudenkaari-ryhmien vetäjät, läheistyön kehittäjä Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta sekä kirjallisuusterapiaohjaaja ja -kouluttaja, Katri Kluukeri

seitsemäs peräkkäinen ei enää. Korvieni väli tuntui pumpulilta. OLIN AIKAISEMMIN luullut, että katukaupassakin kelpaavien lääkkeiden saaminen olisi vaikeaa, mutta ainakin keski-ikäiseltä perheenäidiltä se sujui vaikka suuta avaamatta. Yksikään lääkäri ei kysynyt kuukausien sairauslomani aikana, olisiko aika

>>

vähentää. Sen sijaan kysymys ”Onks sulla tarpeeksi lääkkeitä?”

Toipuminen on kokonaisvaltainen prosessi

toistui jokaisella käynnillä. PARHAITEN ON jäänyt mieleen se kerta, kun vastaanotolla

Vaikka lapsen päihteidenkäyttö on usein kriisi, siihen kätkeytyy mahdollisuus pysähtyä tilanteen äärelle. Kriisit kasvattavat ihmistä myös henkisesti ja niissä opitaan uutta. Lukkiutuneet tunteet tai ihmissuhteet saattavat purkaantua. Totuuden kertominen helpottaa. Vaikka lapsen päihteidenkäyttöä ei hyväksyikään, vanhemman oman elämän tasapainoon saaminen on tärkeää. Irrottautuminen lapsen elämästä on haasteellista. Ryhmässä vanhemmat rohkaisevat toisiaan: kysymyksessä on meidän elämä, ei muiden. Yhteisten kokemusten muodossa vanhemmat saattavat tulla lohdutetuiksi.

Eräs äiti kertoi: "Olen iloinnut suuresti siitä, että tavallaan oma henkilökohtainen kipuni ja kärsimykseni on saanut tarkoituksen, kun olen voinut olla vertaisena muita rohkaisemassa."

itkuun purskahtaen kerroin, että onnettomuus pyörii paljon mielessä, enkä saa nukuttua. Lääkäri poistui kiusaantuneena huoneesta. Sain käteeni kipulääkemääräyksen lisäksi unilääkereseptin, mutta katsekontaktia en saanut. MINULLA TOTISESTI oli tarpeeksi lääkkeitä. Laatikko kaupalla kolmiokamaa kaapissa koko ajan. Niin tarpeeksi, että vatsaa alkoi

Vanhemmuudenkaari Ryhmä vanhemmille, joiden murrosikäiset tai aikuiset lapset käyttävät päihteitä huolestuttavasti RYHMÄN TAVOITTEENA ON, ETTÄ VANHEMMAT 1) tunnistavat vahvuuksiaan ja kehityskohtiaan vanhempina 2) vahvistavat vanhemmuuttaan 3) löytävät keinoja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan LISÄTIETOJA: Tarja Hiltunen, puh 050 339 3588, tarja.hiltunen@sininauha.fi Päivi Itkonen, puh. 040 709 0142, paivi.itkonen@evl.fi Helena Konttinen, puh. 040 159 7840, helena.konttinen@jklkl.fi

kivistää enemmän kuin selkää. Olin niin tottunut puudutettuun olooni, että huomasin jännittäväni sitä hetkeä, kun lääkkeistä pitäisi luopua. Ennakoin kipuja. Jossain vaiheessa oli pakko myöntää itselleni, että olin jo hyvän aikaa ottanut lääkkeitä varmuuden vuoksi. VAHVAT LÄÄKKEET uivat arkeen eri reittejä. Kuva syrjäytyneestä parikymppisestä tai terminaalivaiheen narkkarista on naurettavan yksisilmäinen. Meitä potentiaalisia pillerin rouskuttelijoita löytyy tuikitavallisilta vakosamettisohvilta. Jälkeenpäin ajattelen, että varmuuden vuoksi lääkitsemistäni olisi voinut lyhentää esimerkiksi se, että ”onks sulla tarpeeksi lääkkeitä?” olisi edes joka toisella kerralla ollut ”miltä susta tuntuu?”. Sellaiselle vain on vastaanotoilla yhä vähemmän aikaa.

Ani Kellomäki

KOLUMNI

TOIVO 13


14 TOIVO

TOIVO 15

o PYÖRÖOVIVANKINA käsitetään yleisesti vapautuva vanki, jonka vankeus- ja siviilijaksojen pituudet ovat lyhyitä. Usein uusia vankeustuomioita on jo tulossa ja lyhyeltä tuomiolta vapautuva vanki ehtii olla siviilissä vain muutamia kuukausia ennen seuraavan vankeusrangaistuksen alkua. ETENKIN haastavassa elämäntilanteessa oleva vapautuva vanki ei ehdi järjestämään asioitaan vankilassa tai siviilissä: vankeuskierteen katkaiseminen on vaikeaa ja vapautuva kulkee ikään kuin pyöröovessa vankilan ja siviilielämän välillä. Vuonna 2017 Suomessa vapautui yhteensä noin 5500

Pyöröovesta ulos -hankkeen työntekijät, Miikka-Pekka Rautiainen Helsingistä, Hanna-Riikka Alasippola Jyväskylästä ja Jorma Mäkelä Lahdesta.

vankia, joista arvioiden mukaan jopa puolet voitaisiin lukea pyöröovivangeiksi.

Sininauhaliiton hanke vähentää uusintarikollisuutta TEKSTI MIIKKA-PEKKA RAUTIAINEN KUVA MINJA LAURILA

Pääkaupunkiseudulla, Jyväskylässä ja Lahdessa alkoi maaliskuussa Sininauhaliiton koordinoima Pyöröovesta ulos -hanke. Sininauhasäätiön, Jyväskylän katulähetyksen ja Lahden Sininauhan toteuttaman STEA-rahoitteisen kolmivuotisen hankkeen tavoitteena on vähentää vapautuvien lyhytaikaisvankien, ”pyöröovivankien” uusintarikollisuutta.

P

yöröovesta ulos -hanke pyrkii tavoittamaan lyhytaikaisia vankeustuomioita suorittavia henkilöitä ja eri asumisen, asumisen tuen ja arjenhallinnan keinoin auttamaan ja tukemaan vapautuvia rikoskierteen katkaisemisessa. Asuminen ja sopivan asumismuodon löytäminen ovat hankkeessa keskeisiä tekijöitä, sillä valtaosa hankkeen kohderyhmästä joko vapautuu asunnottomana, tai on vankeustuomioiden takia vaarassa joutua asunnottomaksi. Vapautuvien vankien asunnottomuus on valtava haaste uusintarikollisuuden

ehkäisyn näkökulmasta. Lyhyeltä tuomiolta asunnottomuuteen vapautuvien vankien elämä siviilissä on usein varsin rikkonaista. Vapaudessa vietetty jakso on usein lyhyt ennen seuraavaa alkavaa tuomiota, ja ilman riittävää tukea ja apua vapautuvan vangin asiat jäävät hoitamatta. Muutaman kuukauden siviilijaksoilla ei monesti ehditä tekemään kuin uusia rikoksia.

Vuonna 2017 Suomessa vapautui yhteensä noin 5500 vankia, joista arvioiden mukaan jopa puolet voitaisiin lukea pyöröovivangeiksi.

Yli puolet uudelleen vankilaan

vapautumista seuraavat päivät ja viikot ovat haastavia. Onkin tärkeää, että vapau-

ovat usein ristiriidassa päihteettömien asumisyksikköjen sääntöjen kanssa. Ongelmia

Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan uusintarikollisuus on yleistä: jopa puolet vapautuneista joutui viiden vuoden seurantajaksolla uudelleen vankilaan. Haastavien kohderyhmien, kuten asunnottomien, päihteidenkäyttäjien ja erityisesti nuorten vankien kohdalla luku on huomattavasti suurempi. Esimerkiksi vapautuneista nuorista jopa 90% joutui takaisin vankilaan viiden vuoden sisällä vapautumisesta. Uusien rikosten tekeminen ajoittuu normaalisti vapautumisen yhteyteen ja erityisesti

tumista valmisteleva työ aloitetaan jo ennen tuomiota, viimeistään vankilassa. Pyöröovesta ulos-hankkeessa työntekijät esimerkiksi etsivät sopivia asumisen muotoja vangeille jo hyvissä ajoin ennen vapautumista.

tuottavat asunnottomuuden keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja kohtuuhintaisten asuntojen puute.

Asunto ensin Asunnottomana vapautuminen on varsin yleistä ja arviolta noin kolmannes vapautuukin ilman vakituista asuntoa. Esimerkiksi päihteitä aktiivisesti käyttävien vapautuvien vankien tarpeet

Pyöröovesta ulos-hanke hyödyntää etenkin Asunto ensin -periaatteella toimivaa mallia rikostaustaisten kanssa tehtävässä työssä. Oma koti, yksilöllinen asumisen tuki ja arjen mielekäs tekeminen ovat tärkeitä uusintarikollisuuden vähentämisessä.


MIPA-HANKE 16 TOIVO

TOIVO 17

TEKSTI JUKKA VALKONEN & SARI JURVANSUU

Sininauhaliiton jäsenyhteisöissä edistetään hyvinvointia ja vahvistetaan osallisuutta Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA) kerättiin viime vuoden lopulla tietoa Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen toiminnasta. 152 päiväkeskuskävijää täytti päiväkeskuksissa kyselyn, jossa kartoitettiin heidän hyvinvointiaan tukevia asioita. Johdon edustaja 34 jäsenyhteisöstä kertoi järjestökyselyssä näkemyksiään muun muassa siitä, kuinka aktiivisesti toiminnan kohderyhmät osallistuvat jäsenyhteisöjen toimintaan. Vaikeuksiin vertaistukea, toipuneille tekemistä

Kuviossa 1 on esitetty hyvinvointia edistäneistä asioista keskeisimpiä. Vaikeuksien kanssa eläville itsensä toteuttaminen tai muiden auttaminen eivät olleet ajankohtaisia, vaan tärkeämpiä olivat osallisuus, turvallisuus ja yhteenkuuluminen.

Päiväkeskuksissa tehdyssä kyselyssä kävijät kertoivat hyötyneensä eniten siitä, että saivat olla muiden seurassa ja kokea yhdenvertaisuutta, sekä olla turvallisessa ympäristössä. Hyvinvointia tukevat asiat vaihtelivat kävijän elämäntilanteen mukaan. Useammalla kuin joka kolmannella oli jokin ongelma liittyen esimerkiksi päihteiden käyttöön, mielenterveyden ongelmiin tai muuhun apua vaatineeseen vaikeaan elämäntilanteeseen. Heidän kokemuksensa omasta hyvinvoinnistaan oli matalammalla tasolla kuin niiden, joilla oli ollut vaikeita ongelmia, mutta joista he olivat toipuneet. Osa päiväkeskuskävijöistä siirtyy jossain vaiheessa avun vastaanottajasta auttajan rooliin. Tällöin hyvinvoinnin kannalta keskeisemmäksi nousevat mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (toimijuuden tuntu), omien kykyjen käyttäminen sekä toisten auttaminen.

Päiväkeskuksissa hyvinvointia edistäneet asiat

5= Erittäin paljon

4,3

4,5

4

4,2

3,8 4,2

3,6 4,1

JUKKA VALKONEN (Suomen Mielenterveysseura) ja SARI JURVANSUU (Sininauhaliitto) toimivat tutkijoina Päihdeja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA; www.a-klinikka.fi/mipa).

Osallistumista voisi vahvistaa Järjestökyselyssä kartoitettiin kohderyhmien osallistumista järjestötoiminnan eri osa-alueisiin (kuvio 2). Sininauhaliiton jäsenyhteisöistä yli puolessa kohderyhmät osallistuivat toimintaan vähintään melko paljon, mutta erittäin aktiivisia osallistujia oli suhteellisen vähän. Etenkin palkatun henkilöstön voimin toimivissa järjestöissä asiakkaiden kuulemiseen ja osallistumismahdollisuuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Osallistumisen vahvistamista pohdittiin Sininauhaliiton huhtikuisilla jäsenyhteisöpäivillä pienryhmäkeskusteluissa. Haasteiksi keskustelijat näkivät osallistujien elämänhallinnan ongelmat, syrjäytyneisyyden, kiinnostuksen ja uskalluksen puutteen, passiiviseen rooliin tottumisen ja osallistumiseen liittyvät kulut. Jäsenyhteisöjen toiminnassa esteiksi nousivat vähäiset resurssit, vanhentuneet ajatusmallit, aktiivisen kuulemisen puute, ulossulkeva ilmapiiri, työntekijälähtöinen kulttuuri ja ihmisten jakaminen ”monen kerroksen väkeen”. Osallistumista vahvistavista keinoista keskustelijat nostivat esiin kysely- ja palautekäytännöt, yhteisökokoukset, palkitsemisen ja myönteisen palautteen antamisen, sitouttamisen mielekkääseen tekemiseen ja vastuullisiin tehtäviin, kohderyhmien ottamisen mukaan hankkeiden ohjausryhmiin – unohtamatta hyvinvoinnin tukemista ja virkistystoimintaa. Jaksamisen tukeminen on tärkeää myös vapaaehtois- ja vertaistoimijoille, joista joka kolmas väsyy tutkimuksen mukaan joskus tehtävissään.

Järjestökyselyssä kartoitettiin kohderyhmien osallistumista järjestötoiminnan eri osa-alueisiin

Missä määrin kohderyhmänne (esim. kuntoutujat, omaiset) osallistuvat seuraaviin yhdistyksenne toimintoihin?

(kuvio 2)

Ongelmia tällä hetkellä (n=53) Toipunut (=63)

1= Ei Lainkaan

4,4

KIRJOITTAJAT

3,9

Ideointi ja suunnittelu

24%

46%

18%

12%

Toteutus

21%

44%

24%

11%

3,7

4

Kehittäminen

12%

41%

29%

18%

Arvionti

12%

43%

21%

24%

3,5 3,5 Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskuskävijöiden kokemuksia hyvinvointiaan edistäneistä asioista

3,5

3,6

0

3,2

3 Muiden seura

Turvallisuuden tunne

Yhdenvertaisuus

Saanut apua vertaisilta

25 Erittäin paljon

Muiden Omien kykyjen auttaminen käyttö

Toimijuuden tuntu

50 Melko paljon

Melko vähän

75

100%

Erittäin vähän tai ei koske yhdistystä

Kohderyhmien osallistuminen Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen toimintaan.


ENTÄ NYT? TOIVO 19

18 TOIVO

PALSTALLA TAVATAAN LEHTEEMME AIEMMIN HAASTATELTUJA IHMISIÄ, JA KYSYTÄÄN, MITÄ HEIDÄN ELÄMÄÄNSÄ KUULUU.

POLIISIPAPIN VIRKA on ollut Helsingin seurakuntien yhteisessä seurakuntatyössä vuodesta 2000 alkaen. Viran perustivat yhteistyössä kirkko, ministeriö, polii-

Poliisi ja pappi

sihallitus ja Helsingin poliisilaitos muualta Euroopasta lainatun mallin mukaan. POLIISIPAPPI TYÖSKENTELEE Helsingin poliisilaitoksen, Maahanmuuttoviraston sekä tarvittaessa muiden valtionhallinnon yksiköiden kanssa. Työhuone sijaitsee Pasilan poliisitalossa.

Pasilan poliisitalossa on työhuone, jonka vaatekaapissa roikkuu sekä papinpaita että poliisin virka-asu. Tavallisena työpäivänä Carita Pohjolan-Pirhonen lähtee huoneesta kuitenkin siviilivaatteet yllään.

POLIISIPAPILLA ON periaatteessa kolme tehtävää: kuolinviestin vieminen, henkisen ensiavun järjestäminen verkostoyhteistyössä ja työpaikkapappina oleminen henkilökuntaa varten. Työ on muuttunut vuosien varrella aiempaa kouluttavammaksi ja kehittävämmäksi.

TEKSTI JA KUVA SATU MUSTONEN

P

ohjolan-Pirhonen kutsuu itseään rinnallakulkijaksi. - Olen tavallinen ihminen, joka on tullut toisen tavallisen ihmisen vierelle turvaksi, kun maailma sortuu. Pohjolan-Pirhonen on toiminut yli 18 vuotta poliisipappina Helsingissä. Työ koostuu paljon kehittäjän ja kouluttajan tehtävistä, mutta kun kutsu tulee, hän lähtee kentälle välittämään kuolin- tai suruviestin läheiselle kuolemantapauksissa. - Siihen ei koskaan totu. Meidän tehtävämme on ottaa vastaan tunne ja huolehtia ihmisen turvallisuudentunteesta. Pohjolan-Pirhonen tuli valituksi poliisipapiksi vuonna 2000. Edellisen haastattelun aikaan hän oli toiminut poliisipappina vasta pari kuukautta. Olen juuri oikealla paikalla, hän sanoi silloin. - Pidän edelleen tätä työtä tärkeänä. Pa-

ras palkkioni on se, että saan autettua ihmistä vaikka tunnin eteenpäin.

Valmiudet parantuneet 18 vuotta sitten äkillisen tapahtuman jälkeen annettu tuki oli vielä hyvin kirjavaa. - Tuntui usein, että on enemmän intoa kuin ammattitaitoa. Joskus taas oli ammattitaitoa, mutta ei tarpeeksi tekijöitä. Aasian Tsunamin jälkeen rakenteet alkoivat olla valmiina. - Puhuttiin, että jos jotain tapahtuu, on hyvä olla valmiuksia. Nykyään ei sanota, että jos, vaan kun jotain tapahtuu. Jokainen kunta on velvollinen huolehtimaan ympärivuorokautisesta sosiaali- ja kriisipäivystyksestä. Nyt esimerkiksi kriisitilanteiden purku-

keskustelut ovat osa rakenteita, samoin kirkon paikallinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen henkinen huolto.

”Energia valuu virkakoneiston vastustamiseen, vaikka voisimme toimia yhdessä” Maailma ei Pohjolan-Pirhosen silmissä ole aiempaa turvattomampi. Ei se ole sitä tutkimustenkaan valossa. - Suomalaiset tekevät vähemmän väkivallan tekoja. Myös työturvallisuus on parantunut huikeasti. Kun ensimmäiset terrori-iskut tehtiin Euroopassa, Pohjolan-Pirhonen muisti teologian professorin sanat opiskeluajoiltaan: Eri vakaumukset tulevat keskustelemaan, myös väkivaltaisesti. - Tuolloin ajattelin, että ei minun aika-

nani. Nyt en oikein osaa sanoa, mitä tapahtuu. Väkivalta ja terroriteot ovat aina olleet joidenkin keino pyrkiä vaikuttamaan, eikä terveellä pohjalla oleva uskonto tuhoa. Pohjolan-Pirhonen ei pidä vastakkainasettelusta. Hän on juuri kirjoittanut sähköpostia viidelle eri näkemyksen omaavalle ihmiselle turvanpaikanhakijoiden kanssa toimimisesta. - Osa pitää poliisin toimia liian lievinä, osa liian kovina. On haastavaa, kun ketään näistä ei saa jättää huomiotta. Keskustelu turvapaikanhakijoiden kohtelusta on siis polarisoitunut. Mutta mitä kansalainen voi uskoa, kun hän lukee lehdistä, että poliisi erottaa samaan perheeseen kuuluvia turvapaikanhakijoita toisistaan? - Ketään ei voi jättää pulaan, ei missään tapauksessa. Kirkon, poliisin ja muiden

pitää tehdä ihmisten eteen hyvää yhdessä toimien. Nyt energia menee mielestäni siihen, että virkakoneistoa vastustetaan.

Mitä syvempi toivottomuus, sen läsnäolevampi on toivo Pohjolan-Pirhonen kertoo monen tapahtuman urallaan jättäneen jäljen. - Kun lapsi joutuu kärsimään tai kuolee, se koskettaa eri paikkaa sydämessä. Ne tilanteet ovat niin epäoikeudenmukaisia. Minkälaista kriisiapua tai työnohjausta saa ihminen, joka antaa itse niitä ammatikseen? - Minulla on ystävä, joka tekee rankkaa työtä. Välillä me saatamme sanoa toisillemme, että nyt tarttis sielunhoitoa.

Sitten me keskustelemme puolin ja toisin. Työ on syventänyt omaa uskoa. Vai onko se ikä, Pohjolan-Pirhonen miettii. - On jotain, mikä kantaa meitä. Mitä syvemmällä on toivottomuudessa, sitä syvemmin toivo on läsnä. Minun ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea. Uskon myös edelleen lähimmäisenrakkauteen. Heinäkuun alussa Pohjolan-Pirhonen jää eläkkeelle, 43 työvuoden jälkeen. - Olen oppinut arvostamaan arkista elämää. Rakastan kaikkia pikku asioita. Pikku asioita kuten kanoja. Pohjolan-Pirhonen on juuri edellispäivänä purkanut kanojen ulkotarhan kotipihassaan. - Rakennan uuden tilalle. Lisäksi minulla on mehiläisiä, koiria ja kissoja. On siellä mieskin. Teen myös kuvataidetta, jos on aikaa. Haluan luoda kaunista ympärilleni.


20 TOIVO

TOIVO 21

M

arika huomasi jo hyvin varhain, että oli kiinnostunut eri soittimista. - Jos pääsin jonkun soittimen luokse, kuten sähköurkujen, osasin soittaa yhdellä kädellä kokonaisia melodioita. Opin soittamisen ihan itse. En tiedä mistä se tuli, mutta ymmärsin musiikkia ja se oli minulle jonkinlainen kieli jo lapsena. Kauniit kappaleet saivat Marikan tunteet pintaan, joskus jopa itkemään. Jo 5-vuotiaana hän muistelee sepittäneensä omia lauluja yhdessä sisarensa Eijan kanssa. - 10-vuotiaana osasin soittaa sähköistä kosketinsoitinta jo kahdella kädellä. 15-vuotiaana opin viikossa pianohaitarin ja muutamassa päivässä kitaran. Kukaan ei näitä minulle opettanut, vaan opin ne itsenäisesti.

Tunteiden purkamista ja elinkeino

”Musiikki on minulle kuin hengittämistä!” Marika Blomerus, 36, on kotoisin Oulusta. Tällä hetkellä hän asuu perheensä kanssa Karjalohjalla. Musiikki on hänelle kaikki kaikessa. - Olin jo lapsena musikaalinen. Lauloin puhtaalla nuottikorvalla pitkiäkin lauluja jo 3-vuotiaana, Marika muistelee.

TEKSTI RAINER FRISK KUVAT MARIKA BLOMERUKSEN KOTIALBUMISTA

Marika kasvoi alkoholistikodissa ja hänellä oli sisarensa kanssa tapana tienata laulamalla rahaa. Musiikki oli siis tunteiden purkamisen lisäksi elinkeino. - Olin aina ollut lapsen uskossa, mutta 16-vuotiaana tein tietoisen ratkaisun ja aloin heti tehdä hengellisiä lauluja. Minulle laulun tekeminen on ollut tunteideni purkamista Jumalalle ja itkemättömiä itkuja, iloja ja suruja. Jokainen lauluni on saanut alkunsa jostakin elämän tapahtumasta, tunnetilasta tai ajatuksesta. Marikalle on kertynyt yli 400 omaa sävellystä ja sanoitusta, joihin hän on rakentanut sovitukset yleensä omalla kosketinsoittimellaan. - En ole koskaan ymmärtänyt nuoteista enkä otteista mitään, mutta laulujen tekeminen, laulaminen ja soittaminen on ollut minulle jotenkin helppoa. Musiikki on asia, jossa ihminen kehittyy koko ajan tekemisen myötä. Marikan laulujen tekeminen sai kuitenkin dramaattisen käänteen vuonna 2004, kun hänen 17-vuotias veljensä joutui henkirikoksen uhriksi. Marika kävi kovan kamppailun katkeruuden ja tunnelukkojen kanssa. Sitä kesti noin vuoden. - Kun siitä selvisin, tunteeni alkoivat pikkuhiljaa palata takaisin. Olin tuolloin itsekin nuori, vasta 23-vuotias. Yksi tunnetuimmista lauluistani, Aamuun sateiseen, on saanut alkunsa juuri noista tunnelmista ja ajatuksista.

Musiikki muuttui iloisemmaksi Marika on aikoinaan laittanut useita laulujaan YouTube-kanavalle, mutta on niitä hiljattain sieltä poistanut. - Tuntuu, että ne laulut olivat aika surullisia, vaikkakin puhuttelevia. Lauluistani kumpuaa tietty elämänkokemus. Olen tehnyt vuonna 2012 hengellisen omakustanteisen äänitteen, jossa oli 13 tekemääni laulua. Albumi oli nimeltään Kyynelkirjaimin ja siitä tykättiin, vaikka lauluni olivat tuohon aikaan vielä mollivoittoisia. Myöhemmin Marikan elämässä on tapahtunut myös onnellisia asioita ja tällä hetkellä hän tuntee, että lepää jonkinlaisessa siunauksen virrassa. - Nykyisin teen iloisempaa ja voimaannuttavampaa musiikkia, jota en ole missään julkaissut. Aikomuksenani on tehdä lauluista uusi äänite. Tällä kertaa albumin nimeksi tulee Elämän keskellä ja se kertoo selviyty-misestä, Jumalan antamasta rakkaudesta, armosta, avusta ja rohkeudesta.

Laulaminen kuuluu arkeen Marikan perheeseen kuuluvat puoliso Joni Blomerus ja neljä kouluikäistä tytärtä. Jonilla on vakava munuaissairaus ja Marikalla harvinainen, parantumaton luuytimen syöpäsairaus. Näistä huolimatta he kokevat, että ovat saaneet valtavan paljon armoa ja rakkautta, jota haluavat jakaa ympärilleen. - Laulaminen ja laulujen tekeminen kuuluu elämääni yhtä tiiviisti kuin hengittäminen. Se on minulle arkea kaiken muun aherruksen lisäksi, joten parhaimpina päivinä saatan tehdä jopa kolme laulua parissa tunnissa. Sitten voi mennä taas aikaa, ennen kuin saan draivin päälle. Toisinaan kun Marika ei saa yöllä unta, ja joku laulu tulee hänen mieleensä, hän nousee ylös, laittaa kuulokkeet korvilleen ja tekee laulun valmiiksi. - Saatan myös olla tiskaamassa tai laittamassa ruokaa, kun saan laulun. Tuolloin tauotan kotityön ja teen laulun loppuun tai teen nopeasti kotityön loppuun ja äänitän laulun melodian itselleni puhelimeen. Juttu on alunperin ilmestynyt Elämä ja valo -lehdessä 1/2018


22 TOIVO

TOIVO 23

TEKSTI ANNA-LIISA KARHULA KUVA MIKAEL KARKKONEN

”Mä voin lopettaa milloin vaan” Elokolo, joka tavallisesti on kansalaisten päihteetön olohuone Helsingin Toisella Linjalla, on intensiivisen hiljainen. Kahteen suuntaan näyttävien ikkunoiden takana kulkee Kallion asukkaita perjantairientoihinsa. Huoneessa istuvan yleisön hengityksen voi kuulla. Yhtäkkiä neljä riehakasta ja hoippuvaa hahmoa syöksyy kadulta sisään aloittamaan ravintolaillan jälkeisiä kosteita jatkoja arkkitehdin työhuoneella.

S

ekä itkettävä että naurattava näytelmä tapahtuu tilassa, joka voisi olla kenen tahansa meidän olo- tai työhuone, ihmisten parissa, jotka me kaikki voisimme tuntea, ja tyhjyydessä, joka voisi olla meissä kaikissa. 70 minuutin pituista esitystä rytmittää sarja voimakkaita taukoja, jolloin ilma on sakeana siitä mitä ei sanota. ”Niin kauan kuin sulla on jokin salaisuus, sä olet kiinnostava.” Filosofin salaisuus on C eli kokaiini, lääketieteen kandina esiintyvän Honeyn salaisuus on muunsukupuolisuus, ja näyttelijä Martan salaisuus on narsismi. Näyttelijän arkkitehtipuolison Artun salaisuus on syvä rakkaus vaimoonsa, vaikka heidän avioliittonsa on hajoamaisillaan. Artusta tulee julman vahingon uhri ja hän kuolee Honeylta pihistämänsä kokaiinin yliannostukseen.

määnsä, kun hänelle läheinen nuori oli yhden illan aikana ottanut seitsemää eri huumausainetta. Roolit olivat näyttelijöille harvinaista herkkua, koska nykynäytteleminen on usein hyvin eleetöntä. Tässä he saivat revitellä ja todella antaa itsestään. Näyttelijät kertoivat, että monet taiteilijat eivät pidä huumeita vaarallisina ja kuvittelevat hallitsevansa huumeidenkäyttönsä täysin. Saadakseen rooleihinsa aitoutta C:n näyttelijät kävivät haastattelemassa Sininauha Oy:n asukkaita. Virginia Ensemble toteutti esityksen yhteistyössä Irti huumeista ry:n ja Ehyt ry:n kanssa. Esitystä tukivat myös Helsingin kaupunki, Lions Club Helsinki/Konala, Lions Pitäjättäret ja Sininauhasäätiö.

”Niin kauan kuin sulla on jokin salaisuus, sä olet kiinnostava.”

Virginia Ensemble on helsinkiläinen, lahtelaistaustainen teatteriryhmä, jonka ensimmäinen produktio on Misa Palanderin kirjoittama ja ohjaama C. Ryhmän nimi Virginia Ensamble viittaa Edward Albeen avioliittodraamaan Kuka pelkää Virginia Woolfia.

ESITYS on tilattavissa, ja sen voi rakentaa isoon huoneeseen tai muuhun vastaavaan avotilaan. Näytelmä ei sovellu lapsille eikä se ole hilpeä, vaikka elämän komiikka on vahvasti mukana. Tiedustelut: www. virginiaensemble.com

Honey/Jalmari Savolainen, Arttu/Ville Hilska, Martta/Riikka Koskinen, Filosofi/Joonas Lehikoinen.

Palander toimi Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen vastuuopettajana vuosina 2010–2017. Näytelmän neljä nuorta näyttelijää olivat kaikki Palanderin oppilaita, ja Palander kirjoitti roolit juuri heitä varten. Palander sai aiheen huumausaineiden viihdekäytöstä näytel-

Esityksen suojelijana oli Irti huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka: – Aihe on nyt erityisen ajankohtainen ja esitys on erittäin tervetullut näkökulma taiteilijoiden arjesta keskusteluun. Huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt ja asenteet huumeita kohtaan ovat löyhentyneet ihan keski-ikäisillä ja -tuloisilla tavallisilla keskivertoelämää elävillä ihmisillä. Aikuisten asenteet heijastuvat jo nyt nuoriin. Näytelmän loppuessa ja ulko-oven pamahdettua kiinni yleisö on hiljaa, maassa makaava mies todella näyttää ruumiilta. Oksennus matolla jää katsojan verkkokalvoille pitkäksi aikaa, C on tehnyt tehtävänsä.


24 TOIVO JÄSENYHTEISÖISSÄ TAPAHTUU

Naistenpäivän

JÄSENYHTEISÖISSÄ TAPAHTUU TOIVO 25

kauneussalongissa kuoriutui helmiä TEKSTI JA KUVA SATU MUSTONEN

Häät arjen keskipisteessä

TEKSTI JA KUVA SATU MUSTONEN

Suur-Helsingin Valkonauhan Liisankodissa vietettiin tänä vuonna kansainvälistä naistenpäivää pitämällä laittautumis- ja valokuvaussessio. Stadin ammattiopiston hiusalan opiskelijat ja Liisankodin työntekijät pitivät kauneussalonkia ja Sininauhaliitto otti kuvat.

Marjaana

Marja

Erika

S

ininauhaliiton jäsenyhteisössä Jeesus Cafessa Tampereella normaali arkipäivä muuttui yllättäen juhliksi, kun järjestösihteeri Aija Frantzi ja vapaaehtoistyöntekijä Mikko Ohra-aho sanoivat toisilleen ”tahdon” juuri siellä, missä he olivat kohdanneetkin. "Elämämme ja toistemme kohtaaminen on paljolti keskittynyt Jeesus Cafen ympärille, siksi tahdomme siellä myös ottaa tämän suuren askeleen. Asiakkainamme on paljon ihmisiä, joita ei ehkä koskaan kutsuta mihinkään juhliin, joten siksikin tämä oli kivaa. Haluamme kiittää lämpimästi suurta vierasjoukkoa, olitte todistamassa elämämme kauneinta päivää", Aija ja Mikko kertovat.

"Kuljen aina pitkissä mustissa housuissa. Tämä hankkimani mekko tuo vaihtelua."

Ritva

"Itse asiassa minun piti pukeutua Pieni talo preerialla -tyyliin, mutta sitten tämä lipsahti vähän rohkeammalle puolelle. Mulle sanottin, että ei mitään niin kilttiä! Yleensä mulla on joku rento fleece tai villatakki päällä. Mutta tämä ei ole paha, kyllä mä aion jatkossakin käyttää tätä."

"Pikkusen panin huulipunaa, siinä mun meikit. Olin aika au naturel näissä kuvauksissa. Olin alle kaksikymppisenä muutaman vuoden teatterissa tanssijan töissä, opereteissa. Siellä oppi olemaan katseen kohteena."

Marita

"Tämä hattu tuli ihan tsägällä päähäni. Kun minua meikattiin, näin sen yhden kaapin päällä. Ihan mukavalta tämä kyllä tuntuu. Ehkä tätä kesällä voisi taas pitää. Mä olen kyllä hirveän vaatimaton ja ujo, vaikka puhun paljon."

"Mietin kuvauksiin valmistautuessani Jackie Kennedyä. Ihailen hänen tyyliään. Koen, että minussa on muutenkin paljon samaa."

Anja

"Aluksi ajattelin, että ei - ei espanjalaista. Asuin 17 vuotta Espanjassa. Ensin olin oppaana ja sitten sairaalassa töissä. Minulla oli espanjalainen puoliso. Mutta sitten kun laitoin tämän päälle, niin tajusin, että tämähän on ihan mun juttu."


26 TOIVO KUNINGATAR ALKOHOLI

SYYSRASTIT

SYYSRASTIT on Sininauhaliiton ja yhteistyökumppaneiden järjestämä TOIVO 27 vuosittainen kristillisen vertaistoiminnan syystapahtuma, joka tukee päihde- ja muista riippuvuuksista toipumista. SYYSRASTIT on suunnattu Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen kävijöille, asiakkaille ja työntekijöille sekä seurakuntalaisille ja seurakuntien työntekijöille. Ohjelma koostuu päihteetöntä elämää tukevista luennoista, vertaisryhmistä, yksilötapaamisista ja virkistysohjelmasta. Myös rukouspalveluun ja henkilökohtaiseen sielunhoitoon on mahdollisuus.

• Muusikot ja luennoitsijat virittävät ajatuksiamme. Iltanuotiot, rantasaunat, monipuolinen virkistysohjelma, kaunis luonto ja maukkaat ruoat hoitavat koko ihmistä. • Tänä vuonna Syysrastit pidetään Vivamossa (Vivamontie 2, 08200 LOHJA). TULE MUKAAN JA ILMOITTAUDU JO NYT! Ilmoittautuminen suoraan Vivamoon: vivamo@sana.fi • KATSO SYYSRASTIEN MONIPUOLINEN OHJELMA! facebook.com/events/134233133897702/, http://www.kristillinenvertaistoiminta.fi/

• TAPAHTUMATIEDUSTELUT: Pekka Lund, puh. 050 522 3906, pekka.lund@sininauha.fi

la

l ole

u

p en

is

m #ih

Juhliminen irrottaa arjesta ja voi antaa hyviä muistoja. Nuorten juhlinta päihtyneenä saattaa kuitenkin johtaa ikäviin seurauksiin. Alkoholinkäyttö altistaa tapaturmaja myrkytystiloille sekä aiheuttaa terveyshaittoja. Seksisekoilut, huumekokeilut, liikennerikkomukset ja itsemurhat tapahtuvat itsemurhat tapahtuvat usein usein humalassa. humalassa.

Kuudennentoista kerran toteutettava Selvin päin kesään -kampanja -kampanja haastaa haastaa nuoret nuoret päihteettömään elämään sekä vanhemmat ja nuorten parissa toimivat aikuiset tarjoamaan nuorille turvallisia vaihtoehtoja juhlimiseen.

Lisätietoa kampanjasta: Toiminnanjohtaja Marko Kailasmaa, Raittiuden Ystävät ry, marko.kailasmaa@raitis.fi, p. 040 455 4356


#ihmisenpuolella

Profile for Sininauhaliitto ry

Toivo 2 / 2018  

Vuoden toisen numeron teemana on huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö. Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Teemu Tiensuu kysyy pääkirjoituksessaa...

Toivo 2 / 2018  

Vuoden toisen numeron teemana on huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö. Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Teemu Tiensuu kysyy pääkirjoituksessaa...

Advertisement