Page 1

1

1/ 2 018

TOIVO

HANNA KARMAKKA-ASARE OPPI KÄSITTELEMÄÄN PELIAJATUKSIA s. 4–5

PELAAJAN LÄHEINEN SAIRASTUI ITSEKIN s. 10 –11

UUSI PALSTA "ENTÄ NYT?" Jaana Arpalahti-Kolu: "Opin siitä vahvuudesta, mitä asiakkailla on." s. 19

#ihmisenpuolella


2

TOIVO

1/2018 SISÄLTÖ

Teema: Osaan nyt käsitellä peliajatuksiani

4

Teema: Sininauhaliitto on peliongelmien erityisosaaja 6 Teema: Pelaajan läheinen kärsiin tahollaan 10

14

MIPA-tutkimushanke 12

Toivo Savolainen teki elämäntyönsä myymällä Uusi toivo -lehteä

Suru teki Toivo Savolaisesta hartaan lehtimyyjän 14 Kolumni: Kovassa koukussa

15

Peluuri testasi Veikkauksen uudet nettipelirajoitukset 16 Entä nyt?: Jaana Arpalahti-Kolu

18

Järjestölehti kertoo arkisesta vaikuttamisesta 20 Asteen verran parempaa kierrätystä

22

Sarjakuva 26

15 Kovassa Koukussa

Julkaisija Sininauhaliitto ISSN 0708-3745 71. vuosikerta Päätoimittaja

Teemu Tiensuu

Toimitussihteeri

Sonja Sykäri

Kirjoittajat

Satu Mustonen, Sonja Sykäri, Markus Sjöholm, Elina Mäenpää, Anna-Liisa Karhula

Ulkoasu ja taitto

Eira Rantanen

Kannen kuva

Jani Laukkanen, kuvassa Hanna Karmakka-Asare

Painopaikka

Forssa Print, Forssa 2018

Painosmäärä 3000 Toimituskunta:

Teemu Tiensuu, Anna-Liisa Karhula ja Sonja Sykäri, Sininauhaliitto Anne Babb, Kansainvälisen Sinisen ristin pääsihteeri Sanni Jousenlahti, Sininauha Oy Mari Kauhanen, Kuiville pyrkivien tuki ry Mika Mikkonen, Ehyt ry Anna Patronen, Kirkkohallitus

23 Jäsenyhteisöissä tapahtuu: Kirppiksestä kierrätystavarataloksi


TOIVO

Pääkirjoitus

Kenen ääni kuuluu rahapelikeskustelussa? Yhteiskunnallisessa keskustelussa on monenlaisia ääniä. On ääniä, jotka ovat vahvoja, kuuluvia ja joilla on vaikutusta. Ääniä, jotka peittävät alleen vastaväitteet ja hankalat kysymykset. On ääniä, jotka ovat varovaisia ja hiljaisia. Ääniä, jotka vain kuiskaavat. Tai pelosta ja häpeästä vaikenevat kokonaan. Rahan ääni on perinteisesti voimakas. Mutta puhuttaessa rahan puutteesta tai sen käyttöön liittyvistä ongelmista, harva haluaa julkisesti avata suutaan. Rahapeliongelma on usein salattu, eikä se näy ulospäin. Siihen liittyy syyllisyyttä ja häpeää, jotka hiljentävät ja saavat vaikenemaan. Peluuri on monesti taho, josta pelaaja tai läheinen hakee ensimmäiseksi apua ja uskaltaa todeta ongelmansa ääneen. Olen vuosia tehnyt töitä pelihaittojen parissa, mutta yhä pelaajien kokemukset ja tarinat tulevat iholle. Niissä on voimaa pysäyttää kerta toisensa jälkeen. Voimaa muistuttaa, miksi haluan tehdä tätä työtä ja ketä varten sitä tehdään. Meillä Peluurissa ja Tiltissä kertynyt asiantuntemus kiinnittyy vahvasti pelaajien tarinoihin ja kokemuksiin. Tätä asiantuntemusta tarvitaan myös päätöksenteossa. Ensin on kuunneltava tarkalla korvalla ja sen jälkeen pidettävä ääntä niiden puolesta, joiden ääni ei yksinään kanna. Kiinnostuksella odotan kevään aikana käynnistyvää arpajaislain toista vaihetta, jossa määritellään monia rahapelihaittojen ehkäisyn ja vähentämisen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Tähän vaiheeseen liittyy monenlaisia toiveita, jotka kilpailevat kuulluksi tulemisesta. Nähtäväksi jää painaako vaakakupissa enemmän rahapelituotot vai haittojen ehkäisy. Jos ongelmallisesti pelaavien ja heidän läheistensä kokemukset nyt sivuutetaan, kuulematta jäävät ne, joilla on eniten hävittävää.

Inka Silvennoinen

* Peluurin auttava puhelin ja sähköiset palvelut sekä tieto- ja tukipiste Tiltin kasvokkaisen kohtaamisen palvelut muodostavat Sininauhaliiton Pelihaittatyön kokonaisuuden. Lisätietoa www.peluuri.fi www.tiltti.fi

3


4

TOIVO

”Osaan nyt käsitellä peliajatuksiani” Hanna Karmakka-Asare teki töitä aamusta iltaan ja välillä viikonloppuisinkin. Öistä tuli unettomia ja stressintäyteisiä. Mieleen tuli kasinolle tehty reissu ystävän kanssa. Netistä löytyi kupla, minne paeta arkea ja väsymystä. TEKSTI SATU MUSTONEN KUVAT JANI LAUKKANEN

2010-luvun alussa työskentelin vastuullisessa tehtävässä keskisuuressa yrityksessä. Olin tiedostamattani äärimmäisen väsynyt. Heräilin öisin stressaantuneena miettimään työasioita. Alaisten määrä kasvoi ja sokeuduin sille, kuinka paljon työ vei aikaani. Minulla ei ollut työnohjausta eikä ke-

tään, jonka kanssa olisin purkanut työasioita. Hyppäsin sairastuneiden tilalle töihin, kannoin töitä kotiin ja työpäivä saattoi jatkua aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Mielessäni normalisoin sitä. Ajattelin olevani vapaa. Pelit alkoivat kiinnostaa ystäväni pelaamisen myötä. Sukelsin todella nopeas-

ti sinne maailmaan. Huomasin, että siellä ahdistus ja väsymys katosivat. Tärkeintä ei ollut voittaa, vaan saada jatkaa pelaamista. Olin niin sanottu pakopelaaja. Työaikana en pelannut, mutta loppuvaiheessa aloitin viikonloppuisin pelaamisen heti herättyäni ja jatkoin pitkälle aamuyöhön saakka.


TEEMA TOIVO

Pelihimo vei hoitoon

”Mielessäni oli vain pelaaminen. Oma pelikuplani oli ainoa paikka, missä voin kohtuullisesti.”

Oli sanomattakin selvää, että omat rahani loppuvat jossain kohtaa. Vastuullisen asemani ansiosta minulla oli pääsy työnantajan rahoihin. Mitään suunnittelematta aloin käyttää sitä hyväkseni. En ajatellut onko se väärin. En ajatellut seurauksia. Mielessäni oli vain pelaaminen. Oma pelikuplani oli ainoa paikka, missä voin kohtuullisesti. Tietenkin jäin häviölle. Ei siinä ollut järjen häivää. En peitellyt tekemisiäni millään tavalla, joten muutaman kuukauden päästä jäin kiinni. Kun muistelen tuota hetkeä nykyään, se tuntuu edelleen kauhealta ja äärimmäisen ahdistavalta. Sain apua sekä terveyskeskuksesta että Peluurista, jonka olin löytänyt googlaamalla. Kun soitin sinne, pelkäsin vastaajan päivittelevän tilannettani, sillä ajattelin sen olevan aika poikkeuksellinen. Että olin ajanut itseni pelaamalla tähän jamaan. Puhelimeen vastannut henkilö oli kuitenkin todella lämmin.

Pikkuhiljaa elämästä kiinni Arkeni oli sitä, että opettelin viemään roskia ulos. Opettelin siivoamaan ja syömään, menemään suihkuun ja pesemään hiukset. Aloin käydä Peliklinikan avohoidossa kerran viikossa. Kirjauduin myös Peli poikki -ohjelmaan. Minulla todettiin vakava masennus. Olin A-klinikan masennusryhmässä. Olin siis monessa mukana, ehkä siksi, että olin pihalla kuin lumiukko. Yritin ymmärtää, mitä minulle oli tapahtunut ja mikä on peliongelma. Oikeusprosessi kavalluksesta kesti kolme vuotta. Sinä aikana yritin ymmärtää tapahtunutta. Pelkäsin valtavasti tulevaisuutta ja tuomiotani. Ennen vankila-aikaa aloitin sosionomin opinnot. Vanajan avovankilasta kävin jo päivystämässä Peluurin puhelimessa. Voi sanoa, että olen siunattu,

kun saan tehdä tällaista työtä. Se syventää myös ymmärrystä omasta pelaamisestani. Koska olen aina ollut hyvin työorientoitunut, tuo työn tavoitteellinen tekeminen edelleen tyydytystä.

Hevonen rentouttaa ja päätös pysyy Minulla oli muutama ystävä, jotka jäivät. He ovat hyväksyneet minut sellaisena kuin olen. Oli kuitenkin myös juoruilua ja selkään puukottamista silloisilta läheisiltäkin ystäviltä. Muutin eri paikkakunnalle. Löysin miehenkin ja menin naimisiin. Nykyään tyhjennän pääni hevostani hoitamalla ja ratsastamalla. Se on elämäntapa, sillä aloitin ratsastusharrastuksen jo kymmenvuotiaana. Silloin kun aloin pelata, ratsastaminen kuitenkin jäi. Olin niin uupunut, että tallille lähteminen tuntui mahdottomalta. En nähnyt ratsastusta silloin eheyttävänä tekijänä, vaan ylitsepääsemättömän uuvuttavana tehtävänä. Oli helpompaa vain avata kone ja upota peleihin. Hevoseni Tohvelisankari eli Tossu on norsun kokoinen, äärettömän kiltti ja

5

hirveän kiintynyt minuun. Minulla ei ole mitään tavoitteita sen kanssa. Haluan vain mennä sen kanssa metsässä ja katsella lintuja. Kun menen tallille, Tossu painaa päänsä syliini. Minulla on ollut valtava huoli, että joudun luopumaan siitä. En nyt itse omista sitä, ja jos menetän sen, menetän kaiken. Peliajatuksia on joskus vieläkin. En koskaan kiellä sitä keskustellessani Tiltissä kävijöiden kanssa. Tunnetila on ollut vahva ja seuraa minua edelleen. Jos ei muuten, niin joka kuukausi, kun maksan kavaltamaani rahaa takaisin. Ymmärrän hyvin, kun Tiltissä pelaajat puhuvat niukkuuden kanssa elämisestä; mitä se on ja miltä se tuntuu. Osaan kuitenkin käsitellä peliajatusta. En ole edes harkinnut meneväni pelaamaan. Suuri syy pelaamattomuuteeni on se, että olen päätökseni tehnyt. Jos rikon sen päätöksen, petän itseni ja sitten millään ei ole mitään väliä.” HANNA KARMAKKA-ASARE on Sininauhaliiton tieto- ja tukipiste Tiltin asiakastyöntekijä ja kokemusasiantuntija. Hän on myös ensimmäisen pelaajille ja heidän läheisilleen tarkoitetun perheklubin tukiohjaaja, ja aloitti ratsastusharrastuksen 10-vuotiaana.


6

TOIVO

TEKSTI XXXXX XXXXX KUVAT XXX XXXXX


TEEMA TOIVO

7

Sininauhaliitto on peliongelmien erityisosaaja Peliklinikalta saa apua, hoitoa ja tukea, kun pelaaminen vaikeuttaa elämää. Peliklinikan henkilökunta on erikoistunut rahapeliongelmien hoitoon, mutta apua saa myös muusta digipelaamisesta ja netin liikakäytöstä aiheutuviin haittoihin. Peliklinikka on osa THL:n koordinoimaa kokonaishanketta, jossa selvitetään rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja sekä kehitetään pelaamisen ehkäisyä ja hoitoa STM:n hallinnonalalla. – Peliklinikka on monitoimijamalli. Peliklinikalla toimii Peluuri, Tiltti sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien tuottama avohoitopalvelu, sanoo Peliklinikan projektipäällikkö Corinne Björkenheim. TEKSTI SONJA SYKÄRI

Y

ksi Peliklinikan tehtävistä on levittää peliongelmiin liittyvää erityisosaamista. Peliklinikka tekee laaja-alaista yhteistyötä, jotta sekä kuntien peruspalvelujen työntekijät että muut asiantuntijat voivat kasvattaa osaamistaan. Peliklinikka tekee osaamiseen liittyvää yhteistyötä hankekumppaneiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa. – Näitä tahoja ovat muun muassa rahapelaamiseen ja tähän liittyvien alojen asiantuntijat kunnissa, järjestöissä, valtiolla tai hankkeissa. Kehitämme esimerkiksi menetelmiä ja materiaalia rahapelaamisen puheeksi ottoon tai peliongelmien tunnistamiseen. Lisäksi osallistumme erilaisten koulutusten järjestämiseen, sanoo Jenni Kämppi, tieto- ja tukipiste Tiltin koordinaattori.

Peluuri jakaa tietoa ja tukee valtakunnallisesti Peluurin tavoitteena on rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäiseminen ja vähentäminen. Se tarjoaa etupäässä sähköisiä palveluita. Asiakkaan kannalta olennaista on, että tilannetta kartoitetaan. – Keskustelun ja tarkoitukseen soveltuvien työkalujen kautta voidaan selvitellä, minkälaisia haittoja pelaaminen aiheuttaa asiakkaan elämään ja kokonaistilanteeseen. Jo-

SININAUHALIITTO ja A-KLINIKKASÄÄTIÖ nostivat rahapeliongelman suomalaisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 1993, kun Jorma Niemelän ja Lasse Murron teos Kun on pakko pelata ilmestyi. 1990-luvun puolivälissä rahapeliongelman hoitoa alettiin kehittää Sininauhaliiton jäsenjärjestössä Tyynelän kuntoutuskeskuksessa sekä Kouvolan A-klinikalla. PELUURI aloitti toimintansa vuonna 2004. Sen käynnistivät Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö. Peluuriin tulleet sadat puhelut osoittivat, että rahapeleihin liittyy paljon ongelmia, joihin tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Matalan kynnyksen tieto- ja tukipiste TILTTI aloitti Peliklinikan yhteydessä vuonna 2010.


8

TOIVO

kainen ammattilainen voi vähintäänkin tukea ja motivoida asiakasta ja auttaa tätä elämäntilanteeseen sopivien tavoitteiden asettelussa, sanoo Peluurin yksikön uusi päällikkö Inka Silvennoinen. Toiminnan periaatteita ovat asiakaslähtöisyys, luottamuksellisuus, nimettömyys, tuomitsematon suhtautuminen asiakkaan ongelmaan ja tasavertaisuus. Peluurin tuottavat yhdessä A-klinikkasäätiö ja Sininauhaliitto. Peluurin verkkosivujen ammattilaisille suunnatussa osiossa on erilaisia työkaluja, joita voi hyödyntää pelihaittoja kokevia asiakkaita kohdatessa. Verkkosivuilta löytyy myös faktoja rahapelaamisesta sekä rahapelaamisen matematiikkaa ja linkkejä rahapeliongelmasta. Pelaamisen ongelmissa voi soittaa Peluurin auttavaan puhelimeen, jossa asiantuntijat neuvovat pelaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Auttavassa puhelimessa voi puhua esimerkiksi peliongelmasta, pelaajan läheisenä olemisesta, pelaamisen rajoittamisesta tai lopettamisesta sekä tuki- ja hoitovaihtoehdoista. Peluurin palvelut ovat  maksuttomia ja nimettömiä. – Peluurin auttavan puhelimen lisäksi palveluihin kuuluvat chat- palvelu, Sosped-säätiön Pelirajat’on -vertaispuhelin sekä Oma Peluuri. Chatissä voi asiantuntijan kanssa keskustella kaikesta pelaamiseen liittyvästä, Silvennoinen kertoo. Vertaispuhelimessa sekä pelaajat että läheiset voivat keskustella puhelimitse koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Hänellä on samanlainen vaitiolovelvollisuus kuin työntekijöilläkin.

– Oma peluuri tarjoaa teemaryhmiä, ohjattuja pelaajien ja läheisten ryhmiä sekä mahdollisuuden keskustella vertaisen kanssa. Peli poikki -ohjelma on osa Peluurin sähköisiä palveluita. – Peli poikki -ohjelma on kahdeksan viikon pituinen. Se koostuu omasta opiskelusta sekä tehtävien, keskustelufoorumin ja terapeutin kanssa käytävien puhelinkeskustelujen yhdistelmästä. Peli poikki ohjelmaan haetaan sähköisellä seulontakaavakkeella.

kohtaaminen, aktiivinen kuuntelu sekä läsnäolo. Tiltissä jokaisen ihmisen kokemus on arvokas sekä ainutlaatuinen. Tiltissä vertaiset sekä ammattilaiset tekevät työtä rinnakkain, Kämppi kertoo. Tiltissä toimii Perheklubi, jossa samassa ryhmässä ovat sekä pelaajat että läheiset. Perheklubi kokoontuu säännöllisesti kahden viikon välein.

Helsingin ja Vantaan kaupunkien tuottama avohoito

Avohoito on hoidollista keskustelua psykologin tai sosiaaliterapeutin kanssa. – Tapaamiset ovat maksuttomia ja tarkoitettu vain täysi-ikäisille helsinkiläisille sekä vantaalaisille, Corinne Björkenheim sanoo. Tiltin oleskelutilassa Avohoito tarjoaa myös voi pohtia suhdettaan päivystysvastaanoton ilNäkyviä merkkejä ei pelaamiseen yhdessä man ajanvarausta. Vasvälttämättä ole. Usein työntekijän tai vertaanotolle saapuvien pelaaja salaa riippuvuutaisen kanssa. Tilttiin lukumäärästä riippuen teensa tai se jää jonkin kannattaa tulla, jos omaa vuoroa saattaa toisen oireen taakse. pelaaminen huolettaa joutua odottamaan. Vastai jos haluaa keskustella taanotolle voi tulla yksin tai kasvokkain erilaisista tuyhdessä läheisen tai muun tukipalveluista. Paikalle voi tulkihenkilön kanssa. Päivystysvasla yksin tai läheisen kanssa ja asioida taanotto tarjoaa kertaluontoisesti tukea nimettömänä. ja neuvoja omasta tai toisen pelaamisesta Tiltissä on tarjolla monipuolista tukea huolestuneille. sekä pelaajille että läheisille. Myös ammattilaiset ovat tervetulleita hakemaan tietoa ja tutustumaan toimintaan. Mistä apua läheisille? – Tiltti on toiminut vuodesta 2010 ja on osa Sininauhaliiton toimintaa. Tiltin Ongelmallinen pelaaminen koskettaa toiminnan periaatteita ovat arvostava myös pelaajien läheisiä: puolisoita, van-

Tiltti on matalan kynnyksen kohtaamispaikka pelaajille, heidän läheisilleen sekä ammattilaisille


TEEMA TOIVO

hempia, sisaruksia ja ystäviä. Aikuisella ihmisellä vastuu pelaamisesta on aina pelaajalla itsellään, ei siis läheisen vastuulla tai läheisen syytä. Läheiset joutuvat kuitenkin usein kohtaamaan pelaamisesta aiheutuvia seurauksia, jotka voivat aiheuttaa lievää huolta tai vaarantaa hyvinvointia, terveyttä ja taloudellista tilannetta. – Läheinen voi saada tiedon pelaamisesta yllättäen. Joskus peliongelma kehittyy hitaasti, ja läheinen tottuu pelaamiseen osana arkipäivää niin, ettei välttämättä usko sen olevan ongelma, Kämppi sanoo. Peluurista, Tiltistä sekä avohoidosta saa  apua, hoitoa ja tukea, kun on huoli läheisen pelaamisesta tai läheisen pelaaminen aiheuttaa pulmia omassa jaksamisessa, Jenni kämppi sanoo.

Hertta-foorumi tarjoaa vertaistukea Hertta on internetissä toimiva keskustelufoorumi pelaajan läheisille. Foorumissa voi lukea ja kommentoida muiden kirjoituksia peliongelmasta tai avata omia keskusteluketjuja. Hertta on avoin luettavaksi kaikille. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen ja nimimerkin. Pelaajan läheisenä voi myös keskustella puhelimitse  koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Hänellä on samanlainen vaitiolovelvollisuus kuin työntekijöilläkin. – Myös Sosped säätiön Pelirajat’on toiminta tarjoaa läheisille vertaisryhmiä, vertaispuhelimen palveluja, koulutuksia, kursseja, lomia sekä tapahtumia. 

Apua, tietoa ja tukea sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille Suomessa on noin 124 000 henkilöä, jolle rahapelaamisesta aiheutuu jonkinasteisia haittoja tai ongelmia. On selvää, että heitä kohdataan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Ongelmapelaajan tunnistaminen on vaikeaa. Näkyviä merkkejä ei välttämättä ole. Usein pelaaja salaa riippuvuuteensa tai se jää jonkin toisen oireen taakse. Kysyminen on paras tapa päästä kiinni peliongelmaan. – Vihjeitä voivat olla taloudelliset vaikeudet, ahdistuneisuus, stressioireet ja uniongelmat, eristäytyminen ihmissuhteissa, rahan korostunut merkitys puheissa ja puhe pelaamisesta. Ongelmallisesta pelaamisesta voivat kertoa myös tiliotteessa samana päivänä olevat useat, pienet nostot tai siirrot pelitilille (esimerkiksi Veikkaus, PAF, Bettsson), Jenni Kämppi luettelee. Kaikilta asiakkailta voi kysyä myös pelaamisesta ja tarkkailla ongelmapelaamisesta kertovia vihjeitä. Esille voi laittaa tai tarjota ongelmapelaamisesta ja avusta kertovaa materiaalia, sekä selvittää jo etukäteen ongelmapelaajien hoitoon erikoistuneita tahoja. Pelaamisesta kannattaa kysyä asiakkailta, joilla on esimerkiksi ADHD, päihdeongelma tai mielenterveyden ongelmia kuten masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

PELIKLINIKAN päivystysvastaanotto on torstaina kello 15–17 osoitteessa Siltasaarenkatu 12 A, 6.krs. PELIKLINIKAN hoidollinen keskustelu helsinkiläisille ja vantaalaisille osoitteessa Siltasaarenkatu 12 A, 6.krs. Ajanvaraus arkisin kello 12–18 Peluurin numerosta 0800 100 101. PELUURIN MAKSUTON AUTTAVA PUHELIN (0800 100 101) palvelee pelaajia, heidän läheisiään sekä pelihaittoja työssään kohtaavia ammattilaisia arkisin kello 12–18. VERTAISPUHELIMEEN voi sopia keskusteluajan soittamalla Peluurin auttavaan puhelimeen (0800 100 101, arkisin kello 12–18) tai lähettämällä lomakkeen Pelirajat´on verkkosivuilla

www.pelirajaton.fi

PELUURIN CHATTIIN pääsee osoitteessa www.

peluuri.fi. Chat-ruutu näkyy sivuston etusivun oikeassa alanurkassa sen ollessa auki. Chat on auki ma, ke, pe kello 12–15. OMAPELUURISSA on vertaistukiryhmiä ja muita työkaluja verkossa. OmaPeluuri on tarkoitettu liikaa pelaaville, heidän läheisilleen sekä pelihaittoja työssään kohtaaville. Lisätietoa www.peluuri.fi PELUURI.FI-tietopankki tarjoaa tietoa rahapelaamisesta ja pelihaitoista, testejä ja oma-apumateriaalia, tietoa tuki- ja hoitomahdollisuuksista. TILTISSÄ on avoimet ovet maanantaina kello 15–17 ja keskiviikkona kello 15–18 sekä avoin vertaisryhmä pelaajille maanantaina kello 17–18.30. Lisätietoja muista ryhmätoiminnoista (mm. Puuhaperjantait, läheisillat ja tietoiskut) saat Tiltin nettisivuilta tai soittamalla Peluurin auttavaan puhelimeen, kts. yllä. Helsingin ja Vantaan ammattilaiset voivat konsultoida rahapeliongelman hoidollisia erityiskysymyksiä puhelimitse numerossa 040 152 3918 arkisin kello 12–14. Sähköpostitse voit lähettää kysymyksiä osoitteeseen peliklinikka(ät)hel.fi.

9


10 TOIVO

Pelaajan läheinen kärsii tahollaan Pelaaminen on jo ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa, ja sosiaaliset mediat edistävät pelaamista. Koululaisten pelaaminen on lisääntynyt, eikä kynnys siirtyä Internet -peleistä rahapeleihin ole korkea iän karttuessa. Pelaajan läheiset joutuvat mukaan kierteeseen. Irti pääseminen vaatii usein kovia toimia.

TEKSTI SONJA SYKÄRI KUVA EMMA-LENA LYBÄCK

ANNIKA ON pelaajan läheinen, joka

on käynyt suomenruotsalaisen Kristillisen alkoholi- ja narkomaanityön KRAN rf:n pelaajien läheisille suunnatussa ryhmätoiminnassa. Annika on eronnut miehestään pelaamisen tultua ilmi. – Mieheni pelasi salaa. Hän muuttui kuin eri ihmiseksi, ja sai minut tuntemaan syyllisyyttä. Tajusin, että mies pitää heittää ulos. Hänen piti olla perheen toinen aikuinen, auttaa tässä ja hoitaa asioita yhdessä, mutta hän käyttäytyi usein kun teini-ikäinen, eikä nähnyt perheen parasta. Sittemmin mies on ollut hoidossa ja käynyt ryhmässä puhumassa riippuvuudesta. Hänellä on myös sosiaalityöntekijä, joka auttaa.

– Hän salasi asian pitkään. En vieläkään pysty täysin luottamaan häneen, mitä tulee vaikka sopimuksiimme lapsen tapaamisista. Annikan mielestä miehellä on kuin kaksi eri persoonaa, jotka eivät tunne toisiaan. – Hän ei halua olla pelaaja, mutta pelihimo on ottanut vallan ja menee kaiken edelle. Hän taistelee sitä vastaan, etteivät valheet tule esille. KRANin toiminnanjohtaja Mette Strauss arvelee, että pelaaminen on yleistynyt niin paljon, koska digipelaaminen on tuonut siihen uusia väyliä. Peliriippuvuutta voi peitellä hyvin pitkään. – Alkoholismin huomaa paljon

nopeammin, mutta pelaaminen on salakavalaa. Läheinen joutuu mukaan kierteeseen, ja alkaa helposti valehdella asioita toisen puolesta, Strauss sanoo.

Läheinen sairastuu itsekin ANNIKA AJATTELI alussa, että mies

on hirveän masentunut, mutta antoi tämän olla eikä puuttunut. Mies alkoi polttaa salaa, osti kalliin auton, sekä vaihtoi autoa jatkuvasti. Piti olla kaikkea. – Hän suuttui, kun kysyin jostakin. Koska hänellä oli parempi palkka, hänellä sai mielestään olla kalliimpia juttuja.


TEEMA TOIVO 11

Pelkään kuitenkin edelleen, että mies menee nettiin ja ottaa nimelläni vippejä. Siksi olen sulkenut omat luottotietoni.

Taustalla pahoinvointia RIIPPUVUUKSIEN TAUSTALLA on sekä Anni-

kan että Mette Straussin mielestä usein psyykkistä pahoinvointia, ja ne kulkevat käsi kädessä. Pelaamisesta saa mielihyvää, kicksejä. – Se on se juttu. Koko ajan luulee, että seuraava voitto pelastaa veloista, ja tähän kierteeseen jää koukkuun. Mies on pelannut palkan ja ottanut vielä palkkaennakkoa, jotta saa pelata. Hän jopa tiesi tarkkaan mihin kellonaikaan palkka tulee tilille, ja pelasi kaiken kerralla, Annika kertoo. Yhteiset rahat menivät. Kun pelaaminen lopulta tuli ilmi, miehellä oli 200 000 euroa velkaa ja lisäksi asuntolaina. – Pikavippejäkin oli siinä vaiheessa yli 40. Pelaajat salaavat ongelman myös itseltään: kun ongelma ei ole esillä, sitä ei ole, Annika sanoo. Hän sanoo itsekin olleensa outo: salaili ja valehteli. Läheiset pelkäsivät ottaa asioita esille. Ystävät kaikkosivat. – Meitä oli hankala kutsua kylään. Olisin tarvinnut sosiaalisia kontakteja, mutta kaikki juhlapyhätkin oltiin yksin. Nolotti myös, jos joku kysyi jotain. Puoliso oli myös ylimielinen. – Hänellä on tämä salaisuus. Että kohta voitan ja olen kaikkia parempi. Ajattelumaailma oli todella vinksahtanut. Mielestäni tämä on ehkä narsismia. En tiedä onko sitä kaikilla pelaajilla, Annika pohtii. Annika sanoo sairastuneensa katkeruuteen. ja siihen ettei uskaltanut kyseenalaistaa miehen toimintaa. – Tarvitsin sitä paskaa, että katkeruus pysyi yllä. Ystävät yrittivät sanoa, että kaikki ei ole kunnossa. Kun pelaaminen tuli ilmi, Annika ei tajunnut, että tarvitsee itsekin apua. – Olin niin hajalla. Äitini sanoi, että hae apua. Lopulta mies menetti luottotietonsa. – On hyvä, että joutuu pohjalle ja käy näin, koska pelaaminen ei lopu muuten.

Vertaistuki ja kutsu avun pariin toimii STRAUSSIN MIELESTÄ toipumisessa

tärkeintä on vertaistuki. Hän uskoo ihmiskontaktien voimaan. Pienillä paikkakunnilla on kuitenkin iso kynnys osallistua ryhmään. Ei haluta leimautua. Osallistuminen on kuitenkin tärkeää. – Ryhmässä voi ymmärtää, ettei ole yksin. Ja siellä saattaa olla vielä vaikeampia kohtaloita, jolloin omaa tarinaa peilataan siihen ja toisten tarinoihin. Annikan mielestä miehen hakiessa apua työntekijän olisi pitänyt kysyä miten perhe voi. Peliriippuvuuden paljastuminen tulee usein pommina, ja silloin ollaan jo tosi lirissä. Asioiden järjestäminen ei suju, ja luottamuspula

vaikeuttaa niiden hoitamista. – Tilannetta varten pitäisi olla lista siitä, mitä peliriippuvuus tarkoittaa ja miten pitää toimia. Tarvittaisiin myös tukihenkilö ja ryhmä. Siinä on niin paljon ajateltavaa ja hoidettavaa, eikä itsellä ole voimia kaikkeen, Annika sanoo.

Palveluille on kysyntää VUODESTA 2015 asti KRANissa on kehi-

tetty palveluja pelaajille ja läheisille. Tukiryhmiä on Helsingissä ja Porvoossa, Tukipuhelin palvelee kaksi kertaa viikossa ja KRAN järjestää myös retriittejä riippuvaisten läheisille. Palvelut ovat ilmaisia, koska monilla talous on pelivelkojen vuoksi huonolla tolalla. Kysyntää projekteille ja toiminnalle on paljon. KRAN järjestää kokemusasiantuntijakoulutusta niille, joilla on oma kokemus ongelmapelaamisesta tai jotka ovat pelaajan läheisiä. – Kun samassa ryhmässä on entisiä pelaaja ja läheisiä, niin eri perspektiivit avautuvat. Päämotiivina osallistumiseen on usein vertaistuki, ja ihmiset käyvät koulutuksen oman itsensä vuoksi. Se on henkilökohtaisen kasvun mahdollistaja, Strauss sanoo.

• KRAN rf on 35-vuotias kristillisellä pohjalla toimiva päihdealan keskusjärjestö, Sininauhaliiton ruotsinkielinen jäsenyhteisö. • Jäsenistöön kuuluu yhteensä 59 seurakuntaa, vapaaseurakuntaa, järjestöä ja yksityishenkilöitä. • KRAN järjestää parhaillaan viidennen päihdealan kokemusasiantuntija koulutuksen ruotsin kielellä Suomessa. • KRANin ja sen jäsenyhteisöjen erityisalaa ovat omaistyö, elämänhallinnan vahvistaminen esimerkiksi kokemusasiantuntija koulutuksien avulla, riippuvuudet ja tuettu asuminen.

Haastateltavan nimi on muutettu hänen omasta pyynnöstään.


12 TOIVO MIPA -HANKE

Craig Nakken on kuvannut riippuvuuksille yhteistä tunnelogiikkaa sanoilla ”ovela, hämmentävä, voimakas”. Oivallus siitä, että on monia muita samojen ongelmien kanssa kamppailevia, voi olla järisyttävä, kun yksinäisyys murenee ja pystyy löytämään yhteyden toisiin vertaisiin. On todettu, että vertaisryhmissä häpeä ja syyllisyys lievittyvät ja kokemus hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisesta voi olla käänteentekevä. Monelle peliongelmasta- tai riippuvuudesta kärsivälle vertaistuella on ollut ratkaiseva merkitys omassa toipumisessa ja kuntoutumisessa. Vertaistuen tarve on voinut vaihdella elämäntilanteesta riippuen. Rahapelaaminen on voinut tehdä elämän yksinäiseksi, mikä on taas vahvistanut addiktiivisen toiminnan jatkumista. Pelaamisen eri muodot ovat hyvin helposti saatavilla. Myös tietoa ja tukea pelaamisen hallintaan tulisi olla mahdollisimman helposti saatavilla. Sininauhaliitto ja monet muut järjestöt onneksi auttavat peliongelmaisia ja heidän läheisiään.

”Ei tarvii olla sen ongelman kaa yksin. Se on parasta.” TEKSTI ELINA MÄENPÄÄ, TUTKIJA, KUNTOUTUSSÄÄTIÖ

Täällä pystyy olee semmonen kun on, ei tarvii esittää mitään… ihmiset ymmärtää kun heil on vähän saman tyyppisiä kokemuksia. Jos tuol meet jonkun kans puhuu, niin ei ne sillä tavalla ymmärrä. PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSJÄRJESTÖJEN tutkijat haastat-

telivat viime vuonna rahapeliongelmista kärsiviä ihmisiä. Moni haastatelluista koki, että ainostaan vertaisrymissä saa oikeanlaista ymmärrystä ja vahvistusta kokemuksilleen. ”Mä koen ton vertaisuuden, että täällä ei tarvii selitellä. Täällä ymmärretään, jossain muualla tuolla ulkopuolella yrität sanoa, että sull on peliongelma niin ”just joo”” ”Jos puhuu kavereilleen, niin ne vaan kohauttaa olkia tai näin ”miten sul voi olla peliongelma?” AJATUSTEN JA TUNTEMUSTEN JAKAMISTA juuri vertaisten

kesken pidettiin helpompana, muiden ajateltiin ihmettelevän, syyllistävänkin. Rahapelaajat pitivät tärkeänä tukea antavan paikan matalaa kynnystä ja sitä, ettei tarvitse sitoutua määrättyihin käyntiaikoihin eikä pakoteta osallistumaan. Vertaistoimintaan osallistumista helpottivat periaatteet, kuten se, että ryhmässä sai itse säädellä kuinka paljon kertoo omista asioistaan ja sitä, että voi olla myös hiljaa.

”Pystyy olemaan semmonen kun on” MAHDOLLISUUS olla oma itsensä nousi vertaisryhmien tär-

keimmäksi tekijäksi. Kommentit, kuten ”pystyy tulemaan omana itsenään” ja ”voi olla omana itsenään” toistuivat monta kertaa. Pelaamiseen voi liittyä paljon salailua ja häpeää. Martti Lindqvist on kirjoittanut kauniisti: ”Moni


TOIVO 13

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA-hanke) avulla tuodaan järjestöjen toimintaan ongelma olisi lääkitty, jos jokainen löytäisi yhden sellaisen ihmisen, jolle voisi kertoa tarinansa pelkäämättä tulevansa hylätyksi ja selitetyksi.” VERTAISRYHMÄN keskusteluista voi myös

saada uusia ideoita ja työkaluja omien ongelmien ratkaisuun. Toivon kipinä herää, kun kokemuksia pystyy jakamaan. Kuten eräs ryhmäläinen totesi: ”Ryhmähengessä on yhteisvoima” ja ”Tulee eri näkökulmaa siihen pelaamiseen” sekä ” Kuulee monelt eri kantilta mitä se pelaaminen on”.

osallistuvien ihmisten ääni kuuluviin. Yhdessä MIPAhankkeen osatutkimuksessa kerätään tietoa vertaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden merkityksestä toipumisessa.

Sininauhaliitto on mukana hankkeessa ja siksi haastatteluihin

on pyydetty myös Sininauhaliiton toimintaan osallistuvia vertaisia. Haastatteluissa on tullut jo esiin vertaistoiminnan ainutlaatuinen merkitys toipumisprosessissa sekä myös vertaisten halu tukea toisia oman kokemuksensa perusteella. Myös riskejä on nostettu esiin, muun muassa jaksamista kuormittavia tekijöitä. Tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan syksyllä 2018, mutta alustavista tuloksista keskustellaan jo aiemmin kussakin MIPA-järjestössä sekä huhtikuun työpajassa Diakoniaammattikorkeakoululla 11.4. 2018. Silloin käsitellään muun muassa vertaisten jaksamista vahvistavia tekijöitä. Tarkemmat tiedot ilmestyvät hankkeen sivuille www.a-klinikka.fi/mipa. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja: Kuntoutussäätiön tutkijat Elina Mäenpää puh. 044 781 3182 ja Timo Ilomäki puh. 044 781 3118


14 TOIVO

Suru teki Toivo Savolaisesta hartaan lehtimyyjän TEKSTI SONJA SYKÄRI KUVA TIINA TIITISEN PERHEALBUMISTA

SAVOLAISEN SISARENTYTÄR Tiina Tiitinen

muistaa enonsa Toivon vierailut lapsuudesta. Eno oli aina reissun päällä, ja tuli kesäisin ja jouluna käymään heillä. Tiitisen äiti ja isä asuivat äidin kotitilalla, siellä samalla missä Toivokin oli syntynyt. – Toivo tuli aina junalla Itä-Suomesta, mukanaan iso salkku, joka oli täynnä kirjoja ja lehtiä. Hän kiersi kylällä kävellen lehdet mukanaan, ja kävi tervehtimässä ihmisiä. Samalla hän puhutti heitä uskonasioista. Toivo piti yhteyttä Tiitisen perheeseen ja soitteli usein. – Toivo ei paljon puhunut omista asioistaan, ehkä äidille jonkin verran. Äidillä oli kova huoli, koska Toivolla ei ollut asuntoa. Hän oli yötä ystävien luona. Kun Toivo lopulta puhui oman asunnon ostosta, niin äidin huoli helpotti.

Viime syksynä menehtynyt Toivo Savolainen oli Toivo -lehden kanssa tekemisissä jo 1970 -luvulla. Hän matkasi junalla ja kävellen ympäri Suomen ja myi lehteä tutuille ja sukulaisille. Traagisetkin elämäntapahtumat saivat Toivon pohtimaan elämän isoja kysymyksiä ja puhumaan uskonasioista myös muille.

Näön menettäminen ei hidastanut tahtia SÄRKISALMESSA JA PARIKKALASSA

Toivo Savolainen oli kaikkien tuntema ihminen. – Hän oli hyvin nöyrä ja vaatimaton, eikä koskaan valittanut mistään tai pyytänyt mitään. Jos ei ollut kyytiä niin hän meni kävellen. Noin 15 vuotta sitten Toivon näkö huononi dramaattisesti. Sen jälkeen mukana oli aina saattaja. Savolainen jatkoi reissuamista, vaikka kävi leikkauksissakin silmien takia. Hän tunsi tiet ja paikat, joten liikkuminen oli mahdollista. – Viime vuosina, kun hän kävi meillä kotona, hänellä oli ystävä kyyditsemässä. Tämä ihmetteli, miten hyvin Toivo

osasi ajoittaa matkan etapit. Vaistosi mistä piti kääntyä milloinkin, vaikka ei juuri nähnyt enää. Koskaan hän ei kaatuillut tai muuta sellaista, Tiitinen muistelee.

Elämän isot kysymykset ja työtä vankien hyväksi NUORUUDESSAAN TOIVO SAVOLAINEN oli

naimisissa. Kun hän ja vaimonsa olivat 23- ja 21- vuotiaat, he alkoivat odottaa vauvaa. – Vaimo ja vauva kuitenkin kuolivat keskenmenoon. Silloin Toivo alkoi miettiä elämän asioita ja uskonnollisia kysymyksiä. Vaikka maatalouspitäjässä kaikki saivat elannon maatöistä, Toivolta ei luonnistunut ruumiillinen työ. Hän löysi itselleen omanlaisensa tavan tehdä työtä. Toivo ei kuitenkaan juuri puhunut tekemistään reissuista. Hän kävi Venäjälläkin, muttei kertonut kenen kanssa tai keitä siellä oli. – Ajattelimme, että hän kertoo mitä haluaa. Venäjällä hän oli mukana myös ryhmämatkoilla, ja kävi tapaamassa perheitä ja kertomassa uskonasioita. Jutuista päätellen hän yöpyi sielläkin ystävien luona. Toivo kiersi myös lastenkodeissa ja vankiloissa. – Vankilatyö oli se mitä hän teki kaikista eniten. En tiedä miksi tämä vankiasia muodostui hänelle niin tärkeäksi. Ei Toivolla itsellä koskaan ollut sellaista elämänvaihetta, että olisi ollut menossa huonoon suuntaan. Ehkä hän vain halusi auttaa, Tiitinen sanoo.


KOLUMNI TOIVO 15

KUVA RIIKKA KATINKOSKI

Kovassa koukussa SAIN TOIMITTAJAN työssäni viime vuoden aikana haastatella

kahta rahapeliriippuvaista naista heidän pelaamiskokemuksistaan ja tiestään irti koukusta. Molempien pelaaminen oli alkanut pienillä panoksilla pelatuista kokeiluista kotona, harmittoman oloisesti keittiön pöydän äärellä. Yksi haki porttia pois pitkän sairausloman tuomasta tylsyydestä ja öisin valvottavista kivuista. Toinen toivoi voivansa paikata hankalaksi kääntynyttä rahatilannettaan. NAISET KUVAILIVAT pelitapahtumia sumeana putkena, jossa

tietoisuus ympäristöstä katosi kokonaan. Koukun painuessa pidemmälle kurkkuun unohtuivat tavallisen elämän tarpeet, kuten syöminen, nukkuminen ja peseytyminen. Pelisessio loppui vasta tilin ammottaessa tyhjyyttään. Havahtumista seurasi valtava morkkis ja syvä häpeän tunne. Se sai salaamaan pelaamisen kaikilta läheisiltä, samalla kun suhteita ruostutti jatkuva vippaaminen ja lopulta varastaminen pelitarpeeseen. NAISTEN PELIKOUKUT kestivät vuosikymmeniä. Sessiot pelien

äärellä olivat nurjaa vuoristorataa toivon, epätoivon ja valtavan itseinhon vieminä. Kumpikin kuvaili pelaamisensa kieroa logiikkaa, jonka älyttömyys ei lainkaan näyttäytynyt kuplassa istujalle itselleen: Oli täysi varmuus siitä, että tällä kertaa tulee se pelastava voitto, jolla ei ainoastaan kuitata kertyneitä velkoja, vaan päästään vielä kunniakkaasti plussallekin. MINUA PUHUTTELI naisten vilpittömyys, avoimuus ja irtikamp-

pailemisen vaiheissa kertynyt syvä itsetuntemus. Päätös lopettaa ja rohkeus hakea apua löytyi vasta äärimmäisellä takaportilla, itsetuhoisen synkkyyden äärellä, mutta se löytyi kuitenkin. Molempien viestissä oli vakuuttavaa voimaa: pelaamisesta voi päästä eroon silloinkin, kun tulevaisuus tuntuu lupaavan pelkkää mustaa. EN KEHTAISI VÄITTÄÄ tietäväni rahtuakaan peliriippuvaisen

tuskasta. Samalla tunnistan, että nalkkiin jääminen onnistuisi taatusti minultakin, niin kuin riittävällä harjoittelulla muiltakin. Olen helposti koukuttuvaa sorttia. Opiskeluaikoinani hakkasin tylsyyksissäni Tetristä niin, että päivän verran koko ympäristön katunäkymä asettui silmissäni limittäin aseteltavien kappaleiden muotoihin. En uskalla edes ajatella, miltä tuntuisi liittää yhtälöön houkutteleva raha. En olisi koukun äärellä yhtään vieruskaveria vahvempi vastustamaan. JOKAISELLE KOUKKUNSA kanssa tuskittelevalle toivon naisten

voimaa luovuttaa, kun omat rahkeet eivät riitä. Apua löytyy, ja sen vastaanottaminen on suurta rohkeutta.

Ani Kellomäki


16 TOIVO

Peluuri testasi Veikkauksen uudet nettipelirajoitukset Veikkaus uudisti nettipelaamisen hallintatyökalujaan joulukuussa 2017. Mediassa rummutettiin pakollisista rahansiirtorajoista sekä tappiorajoista nopearytmisissä peleissä, aikamuistuttajasta sekä pysyvän pelikiellon mahdollisuudesta. Mitä uudistuksista jäi käteen? Peluuri testasi rajoitukset pelaajan näkökulmasta, kertoi mikä on hyvää ja mikä huonoa, sekä listasi kehitysideoita. TEKSTI MARKUS SJÖHOLM

1. Pakollinen rahansiirtoraja (joka toimii vasta 1.4. alkaen) Plussat: • Pakollisten talletusrajojen asettaminen tekee pelaamisesta etukäteen suunnitellumpaa. • Pelaaja pysyy uusia talletuksia tehdessään kartalla siitä, paljonko on jo pelannut ja paljonko rajaa on vielä jäljellä. Miinukset: • Talletusrajojen muokkaukset astuvat voimaan 1.4. Käytännössä siis pakollisilla rahansiirtorajoilla ei ole toistaiseksi muuta virkaa kuin korkeintaan suunnitelluista talletusrajoista muistuttaminen. • Rahansiirtorajan kesto riippuu 1.4. al-

kaen siitä, missä vaiheessa kuukautta rajaa muokkaa. Rahansiirtorajan lasku tulee voimaan heti, kuukausirajan korottaminen aina seuraavan kuukauden vaihteessa. Kuun lopussa nostettu raja astuu voimaan siis jo parin päivän sisällä. Eikö kuukausiraja voisi tarkoittaa aina kokonaista kuukautta (=30 päivää )?

2. Tappiorajat nopeatempoisille peleille (toimii vasta 1.4. alkaen) Plussat: • Pelaaja voi halutessaan asettaa tappiorajat vuorokausi- ja kuukausitasolle tiettyihin nopearytmisiin peleihin (muun muassa automaattipelit, pöytäpelit, ar-

vat, eBingo). Jos rajoja ei aseta, on oletusraja kuukaudessa 2000€ ja vuorokaudessa 1000€. • Samoin kuin talletusrajoissa, rajojen laskeminen astuu voimaan heti. Rajoja nostaessa uusi vuorokausiraja astuu voimaan vuorokauden vaihtuessa ja kuukausiraja seuraavan kuun vaihteessa. Miinukset: • Tämän kategorian ”nopeatempoiset pelit” on valmiiksi määritelty eikä niitä voi itse lisätä. Olisi hienoa, jos pelaaja voisi määritellä vuorokausi- ja kuukausikohtaisen pelirajansa koskemaan myös nopeatempoisia livevedonlyöntiä ja pokeria. • Nettiraha-automaatin maksimipanos kierrokselle on 10-kertainen kaupan pe-


TOIVO 17

likoneeseen nähden (=10€). Jotta kierrospanokset pysyisivät itselle kohtuullisina netissä, voisiko pelaaja asettaa vapaaehtoisen panostuskaton itselleen per kierros?

3. Peliestot peleittäin ja toistaiseksi voimassa oleva pelikielto Plussat: • Pelaaja voi estää valitsemansa pelit kokonaan valitsemaansa päivämäärään asti (maksimi 1 vuosi) • Kaikkien pelien estäminen kerralla käy helposti. Toistaiseksi voimassaolevan eston mahdollisuus kaikkiin peleihin on huomattava parannus: eston purkaakseen pelaajan on oltava aktiivinen Veikkauksen suuntaan. Purkua voi pyytää aikaisintaan vuoden eston jälkeen ja harkinta-aikaa on tämän jälkeen 3 kuukautta.

• Soittopyynnön Peluurilta saa tilattua pelieston asennuksen yhteydessä kätevästi. Miinukset: • Monen pelin estäminen on tehty hyvin työlääksi, se vie aikaa ja vaatii paljon klikkauksia. • Useampaa saman tyyppistä peliä ei voi estää kerralla: esimerkiksi vedonlyöntipelejä on 7 ja jokainen esto on säädettävä ja tallennettava yksi kerrallaan. Kategorioita on yhteensä 22 kappaletta. Esimerkki: Jos haluat estää kaikki muut pelit kuin Loton vuodeksi, klikkauksia tulee vähintään 126 kappaletta (21 estettävää kategoriaa & 6 klikkausta per kategorian esto). Jos valitsee eston avautuvasta kalenterista eikä kirjoita päivämäärää suoraan, tulee klikkauksia vielä 13 per esto lisää, eli 126 x 13 = 1638.

4. Aikamuistutin Plussat: • Tekee pelaamiseen käytetystä ajasta tietoisempaa: pop-up -ikkuna ilmestyy valinnan mukaan joko 60 tai 30 minuutin välein ja tarjoaa mahdollisuuden joko jatkaa pelaamista tai kirjautua ulos. Miinukset: • Voisiko aikamuistuttimesta säätää myös maksimiajan, jonka sivulla voi päivässä tai kuukaudessa viettää?

5. Muut turvatyökalut • Nettipeliautomaattien kulmasta löytyy nappula, jolla voi sulkea kaikki nettipelit seuraavan vuorokauden loppuun saakka. • Et voi tallettaa pelitilille rahaa klo 2406 välisenä aikana. • Pelitilin yhteenvedosta näet rahaliikenteen kokonaisuuden.

Yhteenveto: Suosittele mme pelaamisen hallinnan työkalujen hyödyntämistä, mutta kannattaa myös olla tietoinen edellä mainituista työkalujen rajoitteista. Työkaluista voi olla hyötyä niin vähentämisen kuin rajoittamisenkin kokeiluissa, pelitauon pitämisessä tai kokonaan nettipelaamisen lopettamisessa. Työkalut voivat auttaa pysymään tehdyssä päätöksessä, mutta eivät tee päätöksiä pelaajan puolesta.


18 TOIVO

Asiakkaiden elämä kiinnostaa edelleen


ENTÄ NYT? TOIVO 19

Siinä hän taas menee, reppu selässään. Ensin raitiovaunulla Töölöstä rautatieasemalle ja sieltä eteenpäin asiakkaan luokse Vantaalle. JAANA ARPALAHTI-KOLUN työ on liikku-

mistapaikasta toiseen. Hän työskentelee Sininauhasäätiön jalkautuvassa asumisja palveluohjaustiimissä, nyt jo 11:ttä vuotta. – Asiakkaat, jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja toivottavasti myös päinvastoin, voi laskea sadoissa. Kun kuulee heistä hyviä uutisia, se antaa todella paljon omaan työhön.

PALSTALLA TAVATAAN LEHTEEMME AIEMMIN HAASTATELTUJA IHMISIÄ, JA KYSYTÄÄN, MITÄ HEIDÄN ELÄMÄÄNSÄ KUULUU.

– Nauroimme juuri parin muun pitkäaikaisen työntekijän kanssa, että olemme tällaisia dinosauruksia. Nykyäänhän puhutaan, että seitsemän vuotta samassa työpaikassa olisi hyvä enimmäisaika, ettei jämähdä. Mutta en kyllä ole jämähtänyt!

No ei, pikemminkin voisi sanoa, että kiirettä on pitänyt. Hän on ehtinyt valmistua sosionomiksi ja tehdä opiskeluun kuuluvat pitkät harjoittelut SPR:n

Päivi Strandén haastatteli Arpalahti-Ko-

vastaanottokeskuksessa ja Kyproksella.

lua lehteemme. On ihanaa päästä

Toissa vuonna hän oli mukana liikkuvan

sisään ihmisten elämään, tuoreehko

päiväkeskuksen kokeilussa Tuusulassa ja

kokonaisvaltainen isännöitsijä huokasi

viime vuonna hän valmistui ratkaisukes-

tuolloin.

keiseksi lyhytterapeutiksi.

– Edelleen se tuntuu ihanalta. Opin siitä vahvuudesta, mitä asiakkailla on. Monet heistä ovat olleet tosi pahassa tilanteessa ja kuitenkin puskeneet sieltä läpi. Ajattelen, että kun menen heidän luokseen, olen heidän maaperällään. Olen vieras ja arvostan heidän yksityisyyttään.

– Välillä tietysti toivoisi, että se opiskelu näkyisi työn kuvassa. Omassa tiimissä me kyllä tuemme toisiamme ja arvostamme sitä, että jokainen kehittää itseään.

DIGITALISAATIO ON TUONUT töihin joitakin muutoksia kymmenen vuoden takaisesta. – Käytämme nykyään ohjelmaa, jolla voi seurata reaaliaikaisesti vuokria ja hoitaa kiinteistöpuolen asioita, kuten korjaustarpeita. Maksuvaikeuksiin voi tarttua heti eli asiakkaan elämän saa sitten tarvittaessa myös raiteille aiemmin.

OPISKELUA JA ITSENSÄ KEHITTÄMISTÄ

Kaikkia ei voi auttaa, Arpalahti-Kolu mietti vuonna 2008. – Kunnoitan itsemääräämisoikeutta oikeastaan vielä enemmän nyt, kun olen opiskellut. Jokaisella on valta päättää omasta elämästään. Se on vain hyväksyttävä. Ei kukaan minunkaan elämääni ja taustojani tuntematon voi alkaa minua määräilemään. Voin tarjota vaihtoehtoja asiakkaalle, kysellä mielipidettä. Heittämällä pallon hänelle suunta voi joskus muuttua.

ASIAKASKUNTA JA ASENTEET MUUTTUNEET

sia. Asiakkaiden velkakierteet ovat syventyneet. Rahat eivät riitä ja ruokaa joutuu hakemaan leipäjonosta. Sähköjä laitetaan myös enemmän ihmisiltä poikki kuin silloin. Vastaanottokeskuksessa työkokemusta kartuttaneelle ammattilaiselle silmään on pistänyt myös maahanmuuttajavastaisuuden lisääntyminen. – Kuulen välillä asiakkailtakin näitä kysymyksiä, että miksi ne saavat sossusta enemmän ja miksi niillä on mukana kännykät ja korut. Olen kysynyt, että mitä itse ottaisit mukaan, jos pitäisi lähteä sotaa tai väkivaltaisuuksia pakoon. Eiväthän he mistään savimajoista ole kotoisin. – Harjoittelussa vastaanottokeskuksessa hätkähdytti se, että siellä oli joka paikassa turvakameroita. Ei maahanmuuttajien vaan naapuruston takia. Tuntui aika pahalta ajatella, että työntekijöitä ja asukkaita piti suojella meiltä kansalta. Mutta enemmän se porukka taitaa olla äänekästä kuin isoa.

VANHASSA LEHDESSÄ asiakas kutsuu Arpalahti-Kolua hevariksi. – Joulukuussa jonotin pari tuntia Bruce Dickinsonin nimmaria kirjaan. Ei siellä kauhean montaa minun ikäistäni naista näkynyt. Ensi kesänä pitää mennä tietenkin taas Sweden Rockiin, Arpalahti-Kolu nauraa.

ARPALAHTI-KOLUN AIKANA Sininauha-

Arpalahti-Kolun asiakkaista oli alkoholin

Muutaman päivän päästä haastattelusta sähköpostiin on tullut viesti häneltä.

säätiössä on ollut kuusi toimitusjohtajaa,

ongelmakäyttäjiä.

Huomenta! Musta tuli meidän tiimin

seitsemän lähiesimiestä ja kymmeniä

– Nyt on enemmän sekakäyttäjiä, huumeidenkäyttäjiä ja peliongelmai-

esimies viime viikon lopulla. Nyt “jämäh-

työkavereita.

KYMMENEN VUOTTA SITTEN suurin osa

täneisyyteen” tuli jotakin muutosta.


20 TOIVO Romano Missio julkaisee neljä kertaa vuodessa Romano Boodos -lehteä. Haminan Sininauha ry kokoaa kerran vuodessa SiniSanomat-lehden, jossa kerrotaan kuulumisia yhdistyksen työstä.

JÄRJESTÖLEHTI kertoo arkisesta vaikuttamisesta Järjestöt ja yhdistykset ovat aina tykänneet tehdä omia lehtiä. Omassa lehdessä on saanut kertoa omista asioista, julkaista omia valokuvia ja nostaa esiin niitä juttuja, jotka ovat olleet juuri omalle yhteisölle tärkeitä. TEKSTI ANNA-LIISA KARHULA

TOIMINNANJOHTAJAT JA järjestövastaavat ovat saaneet

One Way Missionin työstä ja työkentistä kertova Raportti-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

nimensä ja kasvonsa esiin ja voineet pääkirjoituksissa painokkain sanakääntein vakuuttaa omistautuneisuuttaan yhteiselle asialle. Työntekijöille ja vapaaehtoisille on ollut tärkeää, että heiltä on pyydetty lausuntoa tai he ovat tulleet haastatelluiksi. Arkinen vaikuttamistyö on tehty näkyväksi. SITTEN TULIVAT INTERNET, kotisivut ja sähköiset julkaisut.

Yhtäkkiä tapahtumailmoitukset vanhenivat hetkessä, valokuvat olivat aina joko liian suuria tai liian pieniä, ja jollei tietoa löytänyt googlaamalla, sitä ei ollut olemassa. Kaikkien piti osata päivittää toimintakalenteria, ladata kuvia kännykästä ja osallistua keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Paperi näytti kellastuvan ihan silmissä. AIKAKAUS- JA AMMATTILEHDET ovat siirtyneet verkkoon,

ja järjestölehdet seuraavat perässä. On alkanut tuntua, ettei kukaan enää osaa eikä halua lukea paperilehteä. Sitä paitsi resurssit on käytettävä harkiten: järjestö toisensa perään on ilmoittanut, ettei sillä ole enää varaa omaa paperilehteen – sähköisten järjestelmien kehittäminen ja ylläpito maksavat. Sininauhaliitonkin jäsenyhteisöistä moni on luopunut paperilehdestä. Jotkut järjestöt taas ovat huomanneet, että lehden tekeminen voi olla sitouttavaa ja kuntouttavaa toimintaa. Tekstin ja kuvan tuottaminen on konkreettista ja luovaa. Vaikka pohjatyö eli tekstin tuottaminen, editointi, kuvien käsittely ja taitto tehdäänkin tietokoneella, niin painokoneesta tai printteristä ulos tuleva paperi on käsin kosketeltava, hypisteltävä ja haisteltava esine, josta voi todeta: – Minä olin tätä tekemässä. Olipa lehti bitteinä tai printtinä, sen tarkoitus on edelleen kertoa yhdistysten arkisesta vaikuttamistyöstä.

Jyväskylän Katulähetys ry julkaisee Vapautetut-lehteä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehteä jaetaan asiakkaille, yhdistyksen jäsenille ja yhteistyötahoille.

Julkaiseeko yhdistyksenne lehteä tai uutiskirjettä, jonka haluaisitte esitellä toisille? Onko se sähköinen vai painettu? Kuka tai ketkä sitä tekevät? Millaista lehden tekeminen on? Kerro, niin TOIVO kertoo siitä muillekin ja julkaisee valitun juttunne!

Yhteystiedot: Sininauhaliitto TOIVO / Sonja Sykäri Opastinsilta 7 A 00530 Helsinki toivo@sininauha.fi


TOIVO 21

ITSEÄNI IHMETELLEN Miksi minä työtäni teen Miten minua ovat muokanneet menneet Huomaanko, mitkä voimat minussa vaikuttavat Löydänkö, mitkä ovat minun voimavarat

”Pistän vain sanoja paperille”

Olenko minä vain muita tukemassa Ja samalla omaan itseeni tukehtumassa Etsinkö apua myös itselleni Annanko tilaa kaverilleni

Kan ry:n toiminnanjohtaja ja Sininauhaliiton hallituksen jäsen Jouko Vuorenniemi ei pitänyt nuorena miehenä itseään kovin kummoisena kirjoittajana. Hänen isänsä sen sijaan oli tuttaviensa parissa tunnettu ja arvostettukin kirjoittaja.

Onko itsekkyyteni kietoutunut kristillisyyteen Onko uskoni kieroutunut omaan hyvyyteen Vai palvelenko pyyteettömästi Karhuanko ansiota ja kunniaa ympäristöltäni Kun on tunne, että en osaa Omaan itseen ei tarvitse luottaa Voin jättää itseni hellään huolenpitoon Luottavaisin mielin Taivaan Isän kainaloon

Kun isä kuoli, Vuorenniemi kirjoitti ensimmäisen runonsa. – Se oli muistoruno hänestä. En voinut kirjoittaa, ennen kuin isä oli poissa. Sain vasta silloin rohkeuden kirjoittamiseen. Isäni oli niin paljon parempi siinä. En minä kyllä enää ajattele niin. Ei voi oikeastaan sanoa, että joku on toista parempi tai huonompi kirjoittamaan. Nykyään Vuorenniemeltä tulee epäsäännölliseen tahtiin runoja, milloin missäkin. Niitä on tallessa muutama sata kappaletta. Vieressä oleva runo syntyi Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen toiminnanjohtajille tarkoitetuilla kehittämispäivillä. – Vastuu on aina lukijalla, mutta tätä kirjoittaessani mietin, että johtamisen pitäisi olla pyyteetöntä palvelemista. Ei voi ryhtyä velkomaan keneltäkään sitä, että on tehnyt paljon töitä. Että vaatisi vaikka joltakulta päihteettömyyttä sillä varjolla, että on tehnyt niin paljon töitä tämän hyväksi. Itse asiassa Vuorenniemi ei ”kirjoita runoja”. Häneltä vain tulee tekstiä paperille. Useimmiten ne ovat loppusoinnullisia. – Asioita saa niin paljon sanottua muutamalla pienellä sanalla. Monen kannattaisi kokeilla tätä. Uskon, että kaikki osaavat kirjoittaa runoja. Välillä ajattelen teksteistäni, että ovatko ne nyt mitään. Tunnen itseni araksi. Mutta kyllä välillä on tyytyväinenkin olo.

Jouko Vuorenniemi on tässä harvinaislaatuisessa kuvassa laskettelumäessä. Yleensä hän on nimittäin hiihtoladulla: hiihtokilometrejä on kertynyt tänä talvena reilut 600 km ja viime talvena 1100 km.


22 TOIVO

Asteen verran parempaa kierrätystä Monetko farkut jyväskyläläinen kuluttaa vuodessa? Mahdollisesti aika monet, sillä Jyväskylän Katulähetyksen EkoCenteriin tulee vaatekeräyslaatikoiden kautta 150 kiloa farkkuja viikossa. Vaikeasti tajuttava määrä, mutta sillä tavalla vaateteollisuus toimii – mallisto ja kausi kerrallaan. Me kävimme katsomassa, minne hylätyt vaatteet päätyvät. TEKSTI JA KUVAT SATU MUSTONEN


JÄSENYHTEISÖSSÄ TAPAHTUU TOIVO 23

Ekocentereitä vetävä Juha Konttinen on tyytyväinen uuden kierrätystavaratalon valoisuuteen.

Ei mikään kirppis

J

oulukuussa 2017 avautuneessa Jyväskylän Katulähetyksen EkoCenter Talentti kierrätystavaratalossa ei tuoksu kirpputorilta. Omituista. Hyllyjen tavarat ja rekkien vaatteet ovat epäkirppismäisen harvaan asetellusti ja järjestyksessä. Myytävä tavara on tarkasti syynätty ja pesty ennen hyllyihin laittoa, vastaava työvalmentaja Sirpa Jokinen kertoo. – Haluttiin laittaa vain parhaat päältä esille. Ei mitään nuhjuista tai rikkinäistä. Meillä on tässä toinen halli vieressä, mitä kautta tavara tulee sisään. Siellä se pestään, putsataan ja kunnostetaan. Osa kierrätetään muuhun käyttöön. – Täällä on korkeampi katto ja isommat ikkunat. Saamme luonnonvaloa ja sisään ja huonekaluja on helppo kuljettaa sisään ja ulos, isoista ikkunoista tulee sisälle luonnonvaloa, päällikkö Juha Konttinen toteaa. Kierrätystavaratalon valoisa myymälä

on vain näyteikkuna, jonka takana jauhaa kierrätyksen mylly. Astun halliin, jonka kautta kulkee miltei 250 tonnia vaatetta vuodessa.

Jotkut käyttävät kierrätystä roskiksena EkoCenterin lajittelusta ja leikkuusta vastaava työvalmentaja Virpi Tuulasjärvi harppoo hallin osasta toiseen ja näyttää ripein ottein, minkälainen on kiertoon kipattujen muotivaatteiden kohtalo. Kattoon asti ulottuvat korkeat hyllyt ovat täynnä vaatesäkkejä ja paaleja. – Ensisijaisesti tekstiili puretaan kierrätystavarataloon. Vähän menee myös ulkomaille tai eläinkotiin. Kolmasosa jalostetaan teollisuuden käyttöön. Viimeinen kolmasosa päätyy tähän ja sieltä polttoon tai sekajätteeseen, Tuulasjärvi sanoo kukkuroillaan olevan roskalavan vieressä.

Lavalla on parittomia kenkiä, vauvanja koirankakkapusseja, likaisia mattoja, roskakassejakin. Moni luulee, ettei rikkinäisiä vaatteita saisi nykyään viedä sekajätteeseen, joten ne päätyvät lopulta poltettavaksi ja Katulähetys maksaa sen. Rahalle olisi tietenkin parempaa käyttöä. – Astiat eivät myöskään kuulu tänne. Ikävintä on, kun vastaan tulee välillä jotain vaarallista, kuten huumeneula, Tuulasjärvi toteaa. Hän on hieman väsynyt. Työntekijöitä on ollut hankala saada sen jälkeen, kun palkkatuettaville henkilöille asetettiin enimmäishenkilötyövuosimäärä, joka viime vuonna tuli täyteen jo helmikuussa. – Vapaaehtoiset, kuntoutujat ja työkokeilijat ovat tehneet hommia viime aikoina. Sirpa Jokistakin harmittaa polttoon menevän vaatteen määrä. – Olen hirveän surullinen, kun ihmiset tuo hyvää vaatetta likaisina. Ei me eh-


24 TOIVO

Jälleenmyyntiin kelpaamattomat vaatteet leikellään lumpuksi teollisuuden käyttöön.

Virpi Tuulasjärvi vastaa lajittelu- ja leikkuupuolesta.

ditä kaikkea sitä pestä. Parhaat vain räävimme päältä. Me yritämme nyt muuttaa vähän mainontaamme. Että ihan kaikkea emme voi ottaa vastaan!

Suuri työllistäjä Viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlissa Presidentinlinnassa nähtiin ensimmäinen lumppukierrätyskuiduista tehty juhla-asu. Suurin osa siitä lumpusta, joka ei mene poltettavaksi, päätyy kuitenkin teollisuuteen: öljynimeytysmatoiksi ja autoteollisuuteen uusien autojen verhoiluun ja muoviosiin.

Tuulasjärvi sivelee kirjavanharmaata rullaa, jossa on tilkutuksen, karstauksen ja huovutuksen jäljiltä syntynyttä lumppumattoa. Rullia tehdään Dafecor Oy:lle, jonka kanssa Katulähetys yhdisti kolmisen vuotta sitten tekstiilikierrätystoimintansa. – Kun katulamppuja kuljetetaan, ne kääritään tällaiseen mattoon. Ennen kuin lumppua voi käsitellä matoksi, siitä pitää poistaa niin sanotut haitat. Koneen ääressä mies vetää irti vetoketjuja ja nappeja, toinen leikkelee niitä palasiksi seuraavan erikoisen näköisen koneen äärellä. Miehet ovat vähäpuheisia.

Jyväskylän Katulähetys työllistää erilaisissa työsuhteissa yhteensä jopa 100 ihmistä: työkokeilijoita, kuntoutujia, oppisopimuksessa olevia, palkkatöissä olevia ja tuetussa työssä olevia. Roosa Viinikainen tuli alun perin kuntouttavaan työtoimintaan. Nyt hän opiskelee Katulähetyksellä oppisopimuksella merkonomiksi. – Halusin tänne koko tämän ideologian vuoksi. Ihmiset eivät tule tänne ”vain töihin” odottamaan milloin päivä on pulkassa. Työilmapiiri on hyvä eikä kenenkään taustalla ole väliä. Kaikki suojaavat toisensa selustan. Se on ollut minulle iso juttu.


JÄSENYHTEISÖSSÄ TAPAHTUU TOIVO 25

Käymme Sirpa Jokisen kanssa katsomassa vielä kolmatta hallia, missä tehdään puutöitä ja lähdetään välillä kauemmaksikin remonttikeikkaa tekemään. Tekijät ovat vankilasta vapautuvia ihmisiä sekä Jyväskylän kuntoutus- ja asumisyksiköiden asiKatulähetys työllistää akkaita. erilaisissa työsuhteissa – Ajattele, ennen nykyistä työtäni yhteensä jopa en ollut koskaan käynyt kirpputoril100 ihmistä: la. Se oli minusta ihan outo maailma. Nyt ajattelen, että nämähän ovat aivan loistavia paikkoja. Pidän työvalmentajan työstäni. En erottele ihmisiä – on hän palkattu, opiskelija, työvalmennettava, kuntoutettava. Kaikki ovat samanarvoisia ja tekevät samaa työtä.

Jyväskylän Katulähetyksen uusi kierrätystavaratalo Talentti EkoCenter avautui joulukuussa 2017 osoitteessa Kankitie 10. Toiminnasta saatava tuotto menee Jyvässeudun ihmisten auttamiseen päihdehuolto- ja työllistämispalveluiden tuottamisen kautta.


26 TOIVO KUNINGATAR ALKOHOLI


JÄSENYHTEISÖSSÄ TAPAHTUU TOIVO 27

Vanhemmuuden kaari Ryhmä vanhemmille, joiden murrosikäiset tai aikuiset lapset käyttävät päihteitä huolestuttavasti RYHMÄN TAVOITTEENA ON, ETTÄ VANHEMMAT 1) tunnistavat vahvuuksiaan ja kehityskohtiaan vanhempina 2) vahvistavat vanhemmuuttaan 3) löytävät keinoja pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan

Jyväskylän ev.lut. seurakunta aloittaa seuraavan Vanhemmuuden kaari -ryhmän huhtikuussa 2018. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa. OTA YHTEYTTÄ: Tarja Hiltunen, puh 050 339 3588, tarja.hiltunen@sininauha.fi Päivi Itkonen, puh. 040 709 0142, paivi.itkonen@evl.fi Helena Konttinen, puh. 040 159 7840, helena.konttinen@jklkl.fi

TULIKO LEHTESI

OIKEAAN

OSOITTEESEEN? Ilmoita meille muutoksesta! Ilmoita myös, haluatko lehden edelleen. Keräämme tietoa rekisteriä varten, ja siksi toivomme saavamme tiedot, jotta lehdet menevät jatkossa oikeisiin osoitteisiin YHTEYSTIEDOT: Minja Laurila Opastinsilta 7A, 00520 Helsinki Puh. 050 359 9137 minja.laurila@sininauha.fi


#ihmisenpuolella

Toivo 1/2018  
Toivo 1/2018  
Advertisement