Issuu on Google+

AVARTAJAT-HANKE

OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA

Opinnollistaminen osana oppilaitos–työpaja-yhteistyötä


AVARTAJAT-HANKE

OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA Opinnollistaminen osana oppilaitos–työpaja-yhteistyötä

2013


Kirjoittajat

e i n o h i e ta l a h t i

(KTM) on työskennellyt vuo-

ollut levittämässä opinnollistamisen hyviä käytäntöjä

desta 1995 erilaisten syrjäytymistä ehkäisevien ESR-

myös Vaikuttavuutta työpajayhteistyöhön -hankkeen

hankkeiden parissa, vuosina 1995–2003 hankkeiden

kautta Bovallius -ammattiopiston alaisuudessa.

rahoittajien edustajana ja valvojana ja vuodesta 2003 alkaen toteuttanut useita valtakunnallisia kehittämis-

mirkka nieminen-hirvelä

hankkeita, joiden päämääränä on ollut muun muassa

amk, ammatillinen opettaja, urasuunnittelija) on pro-

(Yhteisöpedagogi

lisätä oppilaitosten ja työpajojen välistä yhteistyötä

jektityöntekijänä ja yksilövalmentajana opinnollis-

ja edistää toiminnallisen oppimisen vertailtavuutta

tamisen menetelmiä kehittävässä ESR-rahoitteisessa

perinteisen kouluoppimisen kanssa. Työpajojen

Avartajat-hankkeessa. Hän on työskennellyt am-

palvelutarjonnan opinnollistaminen on ollut näissä

matillisen koulutuksen parissa projektiassistenttina

hankkeissa keskeinen kehittämisen kohde.

UraAVVAIN- ja UraAVVAIN-palvelu-projekteissa. Mirkka on ollut työpajatoiminnassa mukana vuo-

tuija hämäläinen

(LitM, tutor, insinööri ) on

desta 2004 työpajakuraattorina ja yksilövalmentajana

projektipäällikkönä Valtakunnallisen työpajayhdis-

sekä erilaisissa koulutusta ja pajatoimintaa kehittä-

tyksen Tekemällä oppii -hankkeessa. Hän on toimi-

vissä ESR-hankkeissa. Mirkkalla on myös runsaasti

nut yli 20 vuotta nuorten ohjaamisen ja valmenta-

kansainvälistä kokemusta muun muassa Japanista al-

misen parissa, yksilövalmentajana neljällä keskisuo-

kuopetuksen ja Tanskasta maahanmuuttajien parista.

malaisella työpajalla sekä ohjaavana kouluttajana työvoimakoulutuksissa. Tuija on työskennellyt myös

j u k k a o h to n e n

osuustoiminnan lääninneuvojana.

terveydenhuollon lisensiaatti. Hän toimii projek-

(jukkaohtonen.fi) on sosiologi ja

tipäällikkönä Sosiaalikehitys Oy:n Opit käyttöön p i r j o k o va n e n

(KM) on projektityöntekijä

-hankkeessa, joka tuottaa opaskirjan kunnille nuo-

opinnollistamisen toimintamallia kehittävässä ja

risolain mukaisen monialaisen yhteistyön tueksi.

levittävässä Ammattiosaamista välityömarkki-

Viimeksi hän on selvittänyt alhaiseen koulutukseen

noilta -hankkeessa (ESR/STM) Valtakunnallisessa

liittyviä taloudellisia tekijöitä ja työskentelee nyt

Työpajayhdistyksessä. Vuodesta 2006 lähtien hän

kunnallisten tietojärjestelmien hyväksikäytön ja

on ollut ESR-projekteissa luomassa, kehittämässä

nuorten kuulemisen parissa. Seuraava hankehaaste

ja levittämässä opinnollistamisen opetussuun-

koskee väkivaltaisesti ja itsetuhoisesti käyttäytyvien

nitelmapohjaista työvalmennuksen, erilaisten

nuorten tilanteeseen puuttumista.

oppimisympäristöjen ja osaamisen tunnistamisen ja tuotteistamisen mallia. Pirjo on työskennel-

r e e t ta p i e t i k ä i n e n

lyt OPEQUAL -projektissa Työvalmennussäätiö

jakentällä kehittämis- ja tutkimustehtävissä sekä

(VTM) on toiminut työpa-

Tekevällä Jyväskylässä ja Monet polut ammattiin

lähettävän tahon asiakasrajapinnassa. Työskentelee

-hankkeessa Bovallius -ammattiopistossa Laukaan

tällä hetkellä kehityspäällikkönä Valtakunnallisen

toimipisteen alaisuudessa. Valtakunnallisesti hän on

työpajayhdistyksen Sosiaalisen vahvistamisen


kehittämistoiminnassa. Toiminut aiemmin yhdistyksen järjestöpäällikkönä vastaten TPY:n jäsenpalveluista sekä projektipäällikkönä Tekemällä oppii ja Palvelutori-hankkeissa. Reetta on työskennellyt myös Nuotta-valmennuksen valtakunnallisena koordinaattorina, tutkinut nuorille suunnattuja palveluja Nuorisotutkimusverkostossa sekä toiminut nuorten työvoimaneuvojana. pä i v i pa s a n e n

työskentelee opiskelijapalvelupääl-

likkönä Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Hän on Avartajat-hankkeen Tredun vastuuhenkilö sekä ohjausryhmän jäsen. Ammatillisessa koulutuksessa Päivillä on työhistoriaa 25 vuodelta opettajana, opinto-ohjaajana sekä hallinnollisena johtajana. Päivi on kehittänyt erityistä tukea tarvitsevien tukitoimintoja ammatillisessa koulutuksessa erilaisten hankkeiden avulla sekä ollut mukana Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskuksen toiminnan aloittamisessa ja sopimuskumppanuuden rakentamisessa. Päivi on mukana myös Pirkanmaan erityisen tuen toimijoiden verkostossa. maija schellhammer-tuominen

on

projektipäällikkö ESR-rahoitteisessa SiltaValmennusyhdistys ry:n ja Tampereen seudun ammattiopiston yhdessä toteuttamassa Avartajathankkeessa. Maija on työskennellyt erilaisissa syrjäytymistä ehkäisevissä sekä ammattistarttitoimintaa kehittävissä kansallisissa ja ESR-rahoitteisissa hankkeissa, muun muassa Ammattipolku ja Oksalla ylimmällä. Maija on myös toiminut Ammattistartin opettajana ja ollut mukana kehittämässä ammatillisen erityisopetuksen strategiaa Pirkanmaan ammattiopistossa.


Sisältö Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Avartajat-hanke . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 OSA 1

Yleiseurooppalainen näkökulma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Ammatillinen koulutus muutoksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Työpajat oppimisympäristöinä: työpajoilla tapahtuvasta oppimisesta . . . . . . . . . . . . . 32 Yhteistyö oppilaitoksen ja työpajan välillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 OSSUt – avatut opetussuunnitelmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 OSA 2

Opinnollistaminen Avartajat-hankkeessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 Opinnollistamisen prosessi työpajalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 Opetussuunnitelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Opiskelijan polku . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 Työvalmentajan sanoin – Mitä hyötyä on opinnollistamisesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Silta-Valmennusyhdistyksen opinnollistetut työpajat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 OSA 3

Työpajaympäristössä järjetettävä valmentava ja kuntouttava koulutus ja ammattitaidon karttuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 Yksilö- ja työvalmennus työpajalla suoritettavissa opinnoissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79 Suoritin Stailauksen tutkinnon osan 10 ov . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Tutkinnon osan suorittaminen työpajaympäristössä – erityisopettajan ajatuksia . . . . 84 Kehittämissuuntia yksilöllisillä opintopoluilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 Toimittanut Kirjoittajat Kustantaja Taitto Painopaikka Lisätietoja

Maija Schellhammer-Tuominen Eino Hietalahti, Tuija Hämäläinen, Pirjo Kovanen Mirkka Nieminen-Hirvelä, Jukka Ohtonen, Päivi Pasanen Reetta Pietikäinen, Maija Schellhammer-Tuominen Silta-Valmennusyhdistys ry Euroopan sosiaalirahaston tuella Roisto Oy / Graafinen suunnittelu Hiilivirta Tammerprint Oy www.siltavalmennus.fi

ISBN 978-952-5983-23-4 2013


Johdanto

Nuorten syrjäytyminen yhteiskunnallisena ilmiönä herättää keskustelua sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen keskeyttäminen nähdään nuorten yhteiskunnallisen ulkopuolisuuden merkittäviksi aiheuttajiksi. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen on yksi keskeinen yhteiskuntaan kiinnittymisen väline, koska pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret työllistyvät vapaille työmarkkinoille yhä harvemmin. Koko ikäluokan kouluttaminen tuo haasteita toisen asteen koulutuksen monimuotoisuuteen ja yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistamiseen. Nykyistä joustavammille ja räätälöidyille kouluttautumismahdollisuuksille on selkeä tarve. Aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmät ovat keskeisessä asemassa työpajoilla ja muissa oppilaitosten ulkopuolisissa ympäristöissä opitun taidon havaitsemiseksi. Opinnollistaminen on yksi tapa tunnistaa erilaisia oppimisympäristöjä ja kuvata muualla opittua opetussuunnitelman kielellä. Pirjo Kovanen määrittelee opinnollistamisen seuraavasti: Opinnollistamisessa on kysymys työpajan tai muun työvaltaisen oppimisympäristön pedagogiikan esiintuomisesta. Opinnollistamisen toimintamallin avulla tehdään näkyväksi tekemällä oppimisen arvoja, tavoitteita, käytäntöjä ja menetelmällisiä valintoja. Sen perustana on sekä yhteiskunnallinen ja koulutuksellinen tasa-arvoisuus ja erilaisissa oppimisympäristöissä tapahtuvan oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen yksittäisen oppijan eduksi. Toimintamallilla halutaan turvata oppijalle mahdollisimman hyvä yksilöllinen ja ammatillinen kasvu sekä työelämään sijoittuminen. Opinnollistamisen perustarkoituksena on kehittää aiemman osaamisen kartoittamisen, osaamisen suunnitelmallisen kerryttämisen sekä osaamisen dokumentoinnin käytäntöjä yhteismitallisesti ja vertailtavasti ammatillisissa oppilaitoksissa kertyvän osaamisen kanssa. Opinnollistamisessa tunnistetaan, tehdään näkyväksi ja suunnitelmallisesti hyödynnettäväksi oppimisympäristön fyysisistä, ohjauksellisista ja tukitoiminnollisista puitteista kertyvät mahdollisuudet työelämäosaamisten ja työelämävalmiuksia edeltävien elämänhallinnallisten osaamisten kertymiseen.” (Pirjo Kovanen, TPY).

avartajat - hanke

7


Avartajat-hanke on Silta-Valmennusyhdistys ry:n ja Pirkanmaan ammattiopiston (1.1.2013 alkaen Tampereen seudun ammattiopisto Tredu) yhteistyöhanke, jota toteutetaan ajalla 1.1.2012–31.7.2013. Hanketta rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Avartajat-hankkeessa on tunnistettu Silta-Valmennusyhdistyksen työpajojen oppimisympäristöjä ja verrattu niitä opetussuunnitelmiin. Yhteistyössä Pirkanmaan ammattiopiston kanssa on kehitetty mallia, jonka avulla työpajalla karttunut osaaminen voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi ammatillista perustutkintoa. Silta-Valmennuksen työpajoilla toteutettavien Pirkanmaan ammattiopiston kahden valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (Taika ja Työammatti) opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus suorittaa työpajoilla tutkinnon osia osana valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Tämän julkaisun tarkoituksena on kuvata, miten Pirkanmaan ammattiopiston (nyk. Tredu) ja Silta-Valmennusyhdistyksen kumppanuutta on kehitetty vastaamaan haastavassa elämäntilanteessa olevien nuorten tarpeisiin. Julkaisun tavoitteena on kuvata oppilaitoksen ja työpajan välistä yhteistyötä sekä opinnollistamisen prosessia Avartajat-hankkeessa kertyneiden kokemusten pohjalta. Lisäksi julkaisun tavoitteena on kuvata opinnollistamisen taustaa ja tarkoitusta sekä muualla opitun tunnistamisen ja tunnustamisen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Nuorten yhteiskuntatakuu astui voimaan vuoden 2013 alusta. Yhteiskuntatakuun myötä jokaiselle alle 25- ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle on tarjottava työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Koulutustakuun mukaisesti jokaiselle peruskoulun päättäneelle on taattava jatko-opintomahdollisuus lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Nuorten yhteiskuntatakuu- ja koulutustakuukokonaisuudella, Nuorisotakuulla, pyritään turvaamaan, ettei yksikään nuori jäisi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Nuorisotakuun ajankohtaisuus näkyy selkeästi läpi koko julkaisun. Tämä julkaisu jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa taustoitetaan laajemmin opinnollistamisen taustalla olevaa yhteiskunnallista problematiikkaa ja oppilaitos–työpajayhteistyön mahdollisuuksia nuorten osallisuuden lisäämisessä ja oppimisen tukemisessa. Pirjo Kovanen kuvaa artikkelissaan eurooppalaisia linjauksia

8

maija schellhammer -tuominen


elinikäiseen oppimiseen ja yksilöllisten oppimispolkujen mahdollistamiseen. Jukka Ohtonen luo katsauksen nuorten tilanteeseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja Eino Hietalahti kuvaa koulujärjestelmän haasteita, jotka osaltaan luovat tarpeen kehittää työpajojen ja oppilaitosten yhteistyötä sekä muualla opitun tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiä. Reeta Pietikäisen ja Tuija Hämäläisen kirjoittamassa artikkelissa käsitellään työpajatoimintaa oppimisympäristöajattelun ja oppimisen näkökulmasta ja kuvataan niiden kautta rakentuvaa työpajapedagogiikkaa. Työpajapedagogiikan määrittelyä työstetään paraikaa TPY:n Tekemällä oppii -hankkeen (2012–2014) määrittelyryhmässä. Päivi Pasanen tarkastelee oppilaitoksen ja työpajan yhteistyön merkityksiä toisiaan täydentävinä oppimisympäristöinä otsikolla ”Yhteistyö oppilaitoksen ja työpajan välillä”. Ensimmäisen osion viimeisessä artikkelissa Pirjo Kovanen perehdyttää lukijat OSSUihin, avattuihin opetussuunnitelmiin ja OSSUjen erilaisiin käyttömahdollisuuksiin. Julkaisun toisessa osassa kuvataan Avartajat-hankkeessa kehitettyä opinnollistamisen prosessia sekä opinnollistetun tutkinnon osan mukaisen osaamisen kartuttamista työpajaympäristössä. Kolmanteen osaan on koottu arjen kokemuksia opinnollistamisesta, työpajan ja oppilaitoksen välisestä yhteistyöstä sekä tutkinnon osan suorittamisesta työpajaympäristössä. Julkaisun lopun pohdintaosioon on koostettu kaikkien julkaisuun kirjoittaneiden ajatuksia oppilaitos–työpajayhteistyön tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista otsikolla ”Kehittämissuuntia yksilöllisillä oppimispoluilla”. Julkaisu on ollut yhteinen ponnistus, johon on osallistunut useita opinnollistamisen kanssa työskenteleviä tahoja. Yhteistyö on ollut välttämätöntä opinnollistamisen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Kiitos kaikille julkaisuun kirjoittaneille asiantuntijoille! Julkaisuun kirjoittaneiden lisäksi kiitos kuuluu niille, jotka ovat olleet mukana tämän kirjan toteuttamisessa antamalla omaa asiantuntemustaan julkaisun käyttöön. Maija Schellhammer-Tuominen Projektipäällikkö Avartajat-hanke

avartajat - hanke

9


AVARTAJAT-HANKE

Yksilövalmennus ja -ohjaus

Opinnollistami­nen

–– Yhteishaku / toisen asteen opiskelupaikka –– Lähettävät tahot, verkostot –– Yksilöllinen elämän­hallinnantuki

–– Tutkinnon osien suorittamis­ mahdollisuudet –– Työpajojen oppimisympäristö­ analyysi

Työ­elämä­­­yhteistyö

–– Kasvatuksellinen ohjausote, tuki työpaikoilla työelämä –– Työelämään valmentau­ tumisjaksot


Avartajat-hanke

A

avartajat - hanke

on Silta-Valmennusyhdistys ry:n ja Tampereen seudun ammattiopiston yhteistyöhanke, jota toteutetaan ajalla 1.1.2012–31.7.2013. Hanketta rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Avartajat-hankkeen tavoitteena on 1) työttömien, vailla ammatillista koulutusta olevien sekä ammatilliset opinnot keskeyttämässä olevien nuorten ohjaaminen koulutukseen, työelämään tai muuhun aktiivitoimintaan, 2) ammatillisen koulutuksen ja joustavien opintopolkujen kehittäminen opinnollistamalla työpajojen työtehtäviä vastaamaan ammatillisten perustutkintojen ammattitaitovaatimuksia, 3) opetussuunnitelmien osien sekä työpajan työtehtävien ja ammattitehtävien vastaavuuden parantaminen työelämään valmentautumisen ja työhön sijoittumisen parantamiseksi sekä 4) oppilaitoksen ja työpajan yhteistyön mallintaminen opetuksen järjestämiseksi ja koulutuskumppanuuden kehittämiseksi. Avartajat-hankkeen varsinaisena kohderyhmänä on 16–24-vuotiaat nuoret, jotka ovat ohjautuneet Silta-Valmennusyhdistyksen palveluihin tai joilla on riski keskeyttää ammatilliset opinnot Pirkanmaan ammattiopistossa. Koulutuskokeilun tai tutustumisen kautta näille nuorille on tarjottu mahdollisuus päästä SiltaValmennuksen työpajoilla järjestettävään Tampereen seudun ammattiopiston valmentavaan ja kuntouttavaan koulutukseen Taikaan tai Työammattiin. Taika-koulutus on käsi- ja taideteollisen alan valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta ja se sijaitsee SiltaValmennusyhdistyksen Silta-Taito-pajan yhteydessä. Työammatti on puolestaan tekniikan alaan painottuvaa valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta, jota toteutetaan Silta-Metalli-pajalla. Koulutukset perustuvat vammaisten valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelmaan, johon on yhdistetty työpajatoiminnan ja työvalmennuksen hyviä käytäntöjä sekä työvaltaisia ja työyhteisöissä tapahtuvia oppimismenetelmiä. Osana valmentavaa va rta j at - h a n k e

11


ja kuntouttavaa koulutusta opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus suorittaa työpajoilla opinnollistettuja ammatillisia tutkinnon osia henkilökohtaisten suunnitelmien mukaan. Avartajat-hankkeen keskeistä toimintaa on ollut tehostettu yksilöllinen tuki valmentavan ja kuntouttavan opetuksen aikana, jonka avulla haastavassa elämäntilanteessa olevia nuoria on saatu sitoutumaan koulutukseen henkilökohtaisten tavoitteiden mukaan. Yksilöllisen tuen pääpaino on ollut elämänhallinnan vahvistamisessa, osallisuuden lisäämisessä sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksien vahvistamisessa. Yksilötyön lisäksi opiskelijoille on tarjottu ryhmämuotoisia teemapäiviä elämänhallinta-, opiskelu- ja työelämätaitoihin liittyen. Avartajat-hankkeen kokemuksia on pilotoitu myös muiden koulutuksen järjestäjien kanssa yhteistyössä esimerkiksi Kiipulan ammattiopiston ja Silta-Valmennuksen yhteistyössä järjestämässä Takova-koulutuksessa sekä Silta-Koutsi työ- ja koulutusvalmennukseen osallistuneiden Tampereen ammattiopiston opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on levittää oppilaitos–työpaja-yhteistyöstä saatuja hyviä kokemuksia myös koskemaan muita Pirkanmaalaisia oppilaitoksia ja työpajoja. Opinnollistamisen kautta Silta-Valmennuksen työpajojen toimintaa on voitu tietoisesti kehittää vastaamaan paremmin valtakunnallisia ammatillisten opetussuunnitelmien perusteita ja työelämän tarpeita. Opinnollistamisen prosessin kuvaaminen hankkeen aikana on nähty tärkeäksi, jotta opinnollistamistyötä voitaisiin jatkossa käyttää osana työpajojen toiminnan edelleen kehittämistä ja jatkuvaa parantamista. Työpajoja opinnollistamalla ja luomalla osaamistodistuksia työpajoille, on saatu käyttöön uudenlainen tapa jäsentää työpajalla karttunutta osaamista. Työpajalla työtoiminnassa olevalle asiakkaalle voidaan jakson päätteeksi antaa osaamistodistus, jota hän voi hyödyntää työnhaussa tai siirtyessään ammatilliseen koulutukseen.

12

maija schellhammer -tuominen


OSA 1 ”Nuorisotakuun toteutuminen edellyttää kuntien, valtion ja kolmannen sektorin toimijoilta uudenlaista lähestymistapaa ja uudenlaisia työvälineitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tarvitaan entistä paremmin onnistuneita koulutusalavalintoja sekä aiempaa tehokkaampaa opiskelijoiden ohjausta ja neuvontaa koulutuksen keskeyttämisten vähentämiseksi, jotta vaihtoehtoisiin järjestelmin ohjautuvien nuorten määrää saadaan pienennettyä. Perinteisten etenemisreittien tueksi on rakennettava vaihtoehtoisten polkujen reitistöjä luomalla tiivis monialainen yhteistyö oppilaitosten, työpajojen, sosiaalityön ja yritysten välille.” eino hietalahti


Yleiseurooppalainen näkökulma pirjo kovanen

E

käsitellään kuumeisesti yhteisiä haasteita: nuorten korkeaa työttömyysastetta ja koulunkäynnin keskeyttävien nuorten liian korkeaa määrää. Matalan koulutustason omaavilla on suuri riski syrjäytyä globaalin kilpailun lisääntyessä, työpaikan saannin vaikeutuessa ja heikosti koulutettujen suhteellisen ansiotason laskiessa. Elinikäisen oppimisen kasvava tarve on EU:n tasolla tuonut tarpeen kehittää yhteistyössä koulutuksen laatua, nykyistä joustavampia koulutuksen tarjontatapoja, räätälöityjä mahdollisuuksia ammatilliseen kouluttautumiseen sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen järjestelmiä. Eurooppalaisessa yhteisessä strategisessa kehitystyössä epävirallisen ja arkioppimisen kautta saavutetun osaamisen virallinen ja tarkoituksenmukainen hyödyntäminen ja sen järjestelmällisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen kehittäminen sai tuulta alleen 1990-luvun lopulta lähtien. Yhteiskunnallisten nopeiden muutosten ja mullistusten myötä elinikäisen oppimisen strateginen edistäminen ja siihen liittyen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen entistä järjestelmällisempi kehittäminen tuli ilmeiseksi ja yhteiseksi tavoitteeksi. Vuonna 2000 hyväksytyssä EU:n kehittämissuunnitelmassa, Lissabonin strategiassa, päämääränä oli kehittää EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue. Tavoitteen saavuttamisen nähtiin edellyttävän osaamisen, työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nostamista. Tästä ponnahduslaudan saivat koulutuksen kehittämisohjelmat (Koulutus 2010, Koulutus 2020), joissa on korostettu ammatillisen koulutuksen ja oppimisympäristöjen

14

u r o o pa s s a

pirjo kovanen


esteettömyyden ja saavutettavuuden kehittämistä sekä osaamisen tunnustamismenettelyjen tehokkuuden, laadunvarmistuksen, virallistamisen, avoimuuden sekä eurooppalaisen yhtenäisyyden luomista. Tavoitteiden saavuttamisen tueksi on kehitetty yhteisiä eurooppalaisia kehitysprosesseja ja käytännön työkaluja. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) perustettiin elinikäisen oppimisen edistämiseksi. EQF muodostuu kahdeksasta osaamisen kuvaamisen tasosta, joilla määritellään oppimistuloksien asteittaista lisääntymistä tietoina, taitoina ja pätevyyksinä. Osaaminen kuvataan tutkintojärjestelmästä tai osaamisen hankintatavasta riippumattomasti. EQF auttaa tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamisessa, siirrossa ja käytössä eri koulutusjärjestelmissä sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Eri yleissivistävän, ammatillisen ja aikuiskoulutuksen sekä korkeakoulutuksen tutkinnot Euroopassa määritellään kansallisten järjestelmien (NQF) kautta sopivalle EQF-tasolle. EQF-tasosta on maininta nykyisissä tutkintotodistuksissa. Sitä koskevan suosituksen tavoitteena on ollut edistää koulutusjärjestelmien nykyaikaistamista, yhteyksien luomista koulutuksen ja työelämän välille sekä siltojen rakentamista virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välille, mikä johtaa myös kokemuksen kautta hankittujen oppimistulosten validointiin. Kansallisella tasolla (NQF) osaaminen on Suomessa määritelty Eurooppalaisen viitekehyksen (EQF) mukaisesti kahdeksalle eri tasolle. Esimerkiksi ammatillisia perustutkintoja vastaava osaaminen on tasolla 4, mikä karkeasti arvioiden vastaa useimmiten sitä tietojen, taitojen ja pätevyyksien vähimmäisvaatimustasoa, millä suomalaisessa työelämässä työllistytään avoimille työmarkkinoille palkkaperusteiseen työhön. EQF:n käytön tueksi on luotu ECVET-eurooppalainen ammatillisen koulutuksen oppimistulosten siirto- ja kerryttämisjärjestelmä. EQF toimii ECVET-järjestelmän kehyksenä, jolla oppimistulokset kuvataan osaamiskokonaisuuden mukaisina tieto-, taito- ja pätevyysyksikköinä. Yksiköt ovat dokumentoitavissa, kerättävissä ja siirrettävissä eri maiden ja eri järjestelmien välillä. ECVET edistää tutkintojen edellyttämän osaamisen läpinäkyvyyttä tarjoamalla täydentävää numeerista tietoa tutkinnoista ja niiden osista ja jokaista osaa voidaan kuvata opintopisteillä. Eurooppa 2020 -strategiassa älykkään ja osallistavan kasvun tavoitteiden saavuttamisessa koulunkäynnin keskeyttämisen

avartajat - hanke

15


vähentäminen nähdään olennaisen tärkeänä. Keskeyttämisen vähentämisellä vaikutetaan suurimpiin työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijöihin. Suomen osalta tavoitteena on vähentää koulupudokkaiden määrää alle kahdeksaan prosenttiin. Euroopan unionin neuvostossa on todettu keskeyttämisen ehkäisyssä tärkeäksi tunnistaa ja tuntea riskiryhmät ja toteuttaa kokonaisvaltaisia ja poikkialaisia strategioita keskeyttämiseen johtavien tekijöiden käsittelemiseksi. Keskeyttämisen syyt nähdään yksilöllisiksi. Tärkeinä huomioitavina tekijöinä ovat kuitenkin perhetausta ja laajemmat sosioekonomiset olosuhteet. Niiden vaikutuksia vahvistaa tai lieventää koulutusjärjestelmän rakenne, tarjottavat opiskelumahdollisuudet ja oppimisympäristö. Koulunkäynnin keskeyttäneiden palaamista koulutukseen voidaan tukea Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti tarjoamalla joustavia väyliä ja mahdollisuuksia suorittaa puuttuvat tutkinnot. Keskeyttämistä vähennetään tarjoamalla toisen mahdollisuuden koulutusohjelmia, luomalla keskeyttäjien tarpeisiin vastaavia oppimisympäristöjä sekä joustavia väyliä koulutukseen paluuta varten. Aiempien opintojen, mukaan lukien epävirallisen ja arkioppimisen kautta saatujen taitojen tunnustaminen ja validointi parantavat nuorten itseluottamusta ja itsetuntoa ja helpottavat paluuta koulutuksen piiriin. Osaamisen tunnustaminen motivoi myös opintojen jatkamisessa, auttaa kykyjen kartoittamisessa ja edesauttaa parempien uravalintojen tekemistä. Lisäksi vaikeuksissa oleville nuorille annettava kohdennettu henkilökohtainen tuki edesauttaa opintojen jatkamista. Opinnollistaminen ja pajaopinnot vastaavat hyvin yleiseurooppalaisiin haasteisiin. Kuvio 1 havainnollistaa opinnollistamisen asemaa yhteiseurooppalaisessa ja kansallisessa kehitystyössä. Opinnollistamisen kautta kehitetään erilaisille oppijoille esteettömiä ja saavutettavia osaamisen kasvun ympäristöjä, joissa tunnistettu ja kerrytetty osaaminen on läpinäkyvää ja vertailtavaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Opinnollistaminen tuo opetuksen, kuntoutuksen ja valmennuksen laadunhallinnan yhteisen eurooppalaisen elinikäisen oppimisen edistämisen strategian ja oppimistulosten kansallisen ja kansainvälisen liikkuvuuden piiriin, sillä opinnollistaminen perustuu kansallisten ammatillisten tutkinnon perusteiden kuvaamiin tiedollisiin, taidollisiin ja pätevyyskriteereihin. Elinikäisen oppimisen ja arkioppimisen yhteisiä eurooppalaisia tunnistamis- ja tunnustamisperiaatteita,

16

pirjo kovanen


Eurooppa 2020 -strategia Älykäs, kestävä ja osallistava kasvu

inen uudisohjelm sall a  n Ka

F, FINECVET

EQF, ECVET Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

KUVIO 1. Opinnollistamisen sijoittuminen EUtason ja kansallisen kehitystyön ulottuvuuksilla.

Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen

NQ

yhteisku n t a orten tak Nu uu

opintopolu tavat t  s u   Jo

Elinikäisen oppimisen edistäminen

OPINNOL­ LISTAMINEN


EQF ja ECVET sekä elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevat keskeiset linjaukset toteutuvat hyvin vaihtoehtoisten opinpolkujen kehittämisessä opinnollistamisen myötä. Tällöin opinnollistamisen kautta myös epävirallinen ja arkioppiminen sekä erilaiset avoimet, houkuttelevat ja saatavilla olevat oppimisympäristöt tulevat oppimistuloksien perusteella vertailtavaksi niin kansallisella kuin eurooppalaisen yhteistyönkin tasoilla. Opinnollistamisen tueksi kehitetyillä työkaluilla ja toimenpiteillä aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen helpottuu ja edesautetaan yhteisen kielen saavuttamista työpajojen, ammatillisten oppilaitosten, työelämän ja muiden sidosryhmien välille. Kuviossa 2 on kuva yhdestä opinnollistamisessa käytettävästä työkalusta, englanninkielisestä OSSUsta – avatusta opetussuunnitelmasta, jota käytetään osaamisen ja oppimisympäristöjen tunnistamisen ja kehittämisen tukena. Opinnollistamisen innovaatiokehityksessä Suomella on vietävää myös EU:n tason yhteistyöhön. Kehitystyötä onkin tuettu ja tuetaan edelleen EU:n strategisten linjausten mukaisesti Euroopan sosiaalirahaston suuntaamalla rahoituksella.

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA: –– http://ec.europa.eu/europe2020/index_fi.htm –– http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32008H0506(01):FI:NOT –– http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/eqf_en.htm –– http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/ecvet_en.htm –– http://ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/key_en.htm –– http://ec.europa.eu/education/vocational-education/copenhagen_en.htm –– Euroopan Neuvoston koulutuksen sosiaalisista ulottuvuuksista annetut päätelmät 11.5. 2010. Euroopan unionin virallinen lehti 26.5.2010 –– Euroopan unionin neuvoston suositus koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista, 28.6.2011. Euroopan unionin virallinen lehti 1.7.2011. –– http://eur-law.eu/FI/-Koulutus-2010-Lissabonin-strategian-toteuttamisen-edellyttamatkiireelliset,293934,d –– http://europa.eu/legislation_summaries/education_training_youth/general_framework/ –– www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ ammatilliset_perustutkinnot –– http://www.eurooppalainenulottuvuus.com/

18

pirjo kovanen


KUVIO 2. Kone- ja metallialan englanninkielinen OSSU – avattu opetussuunnitelmatyÜkalu.


Nuoret suomalaisessa yhteiskunnassa jukka ohtonen

S

on miljoona nuorta ja lähes viidennes (18 %) koko väestöstä on 15–29-vuotiaita. Suomalaiset nuoret kuuluvat maailman hyväosaisimpien ihmisten joukkoon. He ovat terveitä, käyvät koulua ja opiskelevat, harrastavat, elävät vapaata, sosiaalista elämää vailla merkittäviä ulkoisia uhkia, valmistuvat ammattiin ja perustavat perheen. Suomalaisilta nuorilta edellytetään ja he tekevät itsenäisiä päätöksiä, johon heitä tuetaan kaikille yhteisessä, perheen asuinpaikasta, varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumattomassa peruskoulussa ja lukiossa. Kaiken hyvinvoinnin keskellä suomalaiset nuoret kuitenkin joutuvat tahtomattaan osallistumaan yhteen koko ihmiskunnan suurimmista murroksista, kun teknologinen tyyli muuttuu. Suomessa 1870-luvulla läpimurtonsa tehnyt, tehdasteollisuuteen ja massatuotantoon perustunut sekä ennen kokemattomaan materiaaliseen hyvinvointiin, kasvuun ja vaurauteen johtanut aikakausi on väistynyt. Tilalle on noussut tietoon ja tietotekniikkaan nojautuva, jatkuvaa muutosta, osaamista ja reagointinopeutta korostava joustavan tuotannon aikakausi. Pitkien aaltojen teoreetikot, kuten venezuelalainen sosiologi Carlota Perez, puhuvat teknologisen tyylin murroksesta, joita koko ihmiskunnan historiassa tunnetaan ainoastaan kolme: 1. maanviljelyksen synty muinaisessa lähi-idässä, ns. hedelmällisen puolikuun alueella noin 10 000 vuotta sitten, 2. tehdasteollisuuden ja massatuotannon nousu, joka alkoi Britanniasta ja levisi 1800-luvun kuluessa lähes kaikkialle sekä 3. tietotekniikan aikakausi, jonka keskeisiin manifestaatioihin kuuluu Intellin mikroprosessorin markkinoille tulo vuonna 1971. Nämä muutokset ovat jokainen omalla tavallaan vaikuttaneet koko ihmiskunnan elinehtoihin.

20

uomessa

jukka ohtonen


Teollisuuden nousu muutti materiaalisen toimeentulon perustan sekä käsityksen ajasta ja tehokkuudesta. Useita sukupolvia luonnon ja kasvukausien varsin sallivassa rytmissä eläneille agraarisen yhteiskunnan ihmisille oli ylivoimaista hyväksyä esimerkiksi kemian teollisuudessa arkipäiväisenä asiana ilmenevä viidennen desimaalin merkitys. Tehdasteollisuus edellytti uudenlaista ajattelua ja osaamista sekä uusien merkitysten tunnistamista ja hyväksymistä sekä uudella tavoin organisoituneen ihmisen kehittymistä. Sama tapahtuu nyt, kun massatuotanto vaihtuu joustavaksi tuotannoksi. Tehdasteollisuudelle tyypilliset tehokkuuskäsitykset ja arjen mallit ja rutiinit menettävät merkitystään ja tilalle kehittyvät uudet tavat toimia ja tehdä työtä. Tietoyhteiskunnan ja joustavan tuotannon tehokkuuskäsitys on toinen kuin tehdasteollisuudessa ja massatuotannossa. Suuruuden ekonomian tilalle on noussut uudenlaiset vaatimukset, kuten osuvuus, muutos- ja reagointinopeus. Tuotteen ja palvelun tulee mukautua mahdollisimman tarkoin käyttäjänsä tarpeisiin. Tehokkuutta on mahdollisimman herkkä ja nopea reagointi kysynnän muutoksiin, jolloin vaihtelun karsinnan sijaan haasteena on vaihtelun ja jatkuvan muutoksen hyväksyntä. Teknologisen tyylin muutosta ilmentää myös asiakaslähtöisyyden vaatimuksen nousu. Tällöin kyseessä ei ole pelkkä asiakkaan kuuleminen, vaan kokonaan uudenlainen toimintakonsepti, ajattelu- ja toimintatapa, jossa sekä tuottajan että asiakkaan asiantuntemus ovat yhtä lailla käytössä. Työ on muuttunut lihasvoimaa vaativasta fyysisestä ja mekaanisesta toiminnasta tietoon ja osaamiseen perustuvaksi, omaehtoiseksi ja itsenäiseksi työskentelyksi. Massatuotannon ylivertainen voima tuottaa hyvinvointia on alkanut hiipua. Lähes yhtäjaksoisesta materiaalisesta kasvusta huolimatta reaalinen hyvinvointi ei ole Suomessa lisääntynyt enää yli 20 vuoteen. Massatuotannon yhteiskunnalle sovelias bruttokansantuote talouden ja hyvinvoinnin mittarina on saanut kasvavaa kritiikkiä osakseen ja sen rinnalle on kehitetty uusia kehitystä kuvaavia mittareita. Keskeisin näistä on aidon kehityksen indeksi (Genue Progress Indicator, GPI), jossa talouden ohella huomioidaan myös ja sosiaalisia ja ekologisia tekijöitä. Suomessa BKT ja GPI kehittyivät samansuuntaisesti 1980-luvun loppuun saakka. Sen jälkeen tapahtui käänne, jossa huolimatta BKT:n kasvusta, GPI kääntyi pitkäkestoiseen laskuun, joka on jatkunut näihin päiviin saakka siten, että nyt olemme samalla tasolla kuin 1960-luvulla. (Hoffrén J. Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot. Hyvinvointikasaus 1/2011. Tilastokeskus.)

avartajat - hanke

21


UUSI YHTEISKUNTA VAATII UUSIA TAITOJA

Uuden teknologian käyttöönotto edellyttää uusia tietoja ja uutta osaamista. Teollisuuden nousu loi paineet koululaitoksen luomiseen. Kansakoulu luotiin samaan aikaan teollisuuden läpimurron kanssa ja peruskoulu tarvittiin vastaamaan teollisuuden ja palvelujen työvoiman kvalifikaatiovaatimusten nousuun. Joustava tuotanto ja tietoyhteiskunta nostavat edelleen koko väestön koulutusvaatimuksia niin, että alhainen koulutus alkaa olla sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen riski. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa (PISA), joten meillä pitäisi olla kestävä pohja uuden teknologisen tyylin synnyttämään tietoyhteiskuntaan siirtymiseksi. Tilastot osoittavat kuitenkin, että pelkkä peruskoulu ei enää riitä. Tämän vuoksi ne noin 15 % ikäluokasta, jotka Tilastokeskuksen tietojen mukaan suorittavat vain peruskoulun, kohtaavat kaikkein eniten kilpaillut työmarkkinat ja epävakaimmat työsuhteet. Vuonna 2010 vain peruskoulun suorittaneista 29-vuotiaista noin 40 % oli työn ja opiskelun ulkopuolella, kun tutkintoja suorittaneista vastaava osuus oli 13 %. Näin ollen vain peruskoulun suorittaneet kohtaavat työllistymisongelmia noin kolme kertaa useammin kuin pidemmälle kouluttautuneet. Kaikkiaan näitä alhaisesta koulutuksesta johtuvaa riskiä kantavia nuoria on noin 150 000 henkilöä. Muutokset synnyttävät haasteita koko koulutusjärjestelmälle, ei ainoastaan niille nuorille, jotka ovat jättäneet ja jättävät koulutuksensa pelkkään peruskouluun. Suomessa on meneillään myös toimialoittainen rakennemuutos. Teollisuus ja maatalous ovat radikaalisti vähentäneet työvoimaansa ja tehtyjen arvioiden mukaan tulevat vähentämään myös tulevaisuudessa. Nämä toimialat ovat sitoneet runsaasti alhaisen koulutuksen työvoimaa ja kun toimialojen työllisyys laskee, vähäisen koulutuksen nuoret joutuvat muita useammin vaikeuksiin. Tässä suhteessa pelkän peruskoulun ja pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneiden välinen ero on kiinnostava. Kun pelkän peruskoulun varassa työmarkkinoille pyrkivien työllisyys on kolmanneksen alhaisempi kuin ammatillisen tai korkeamman koulutuksen suorittaneilla keskimäärin, vain ylioppilastutkinnon suorittaneiden työhön osallistuminen ei poikkea tutkintoja suorittaneista. Näin ollen näyttää ilmeiseltä, että jo pelkkä peruskoulua laajempi yleissivistys turvaa keskimääräisen työmarkkinoilla selviytymisen.

22

jukka ohtonen


Suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin näyttää liittyvän myös työvoiman kysynnän muutos. Samalla tavoin kuin viljelytapojen muutokset teollisuuden nousun rinnalla synnyttivät suuren suhteellisen liikaväestön, teollisen tuotannon siirtyminen halvan työvoiman maihin ja tietoalojen kyvyttömyys luoda vastaavaa määrää uusia työpaikkoja, synnyttää suurina työttömyyslukuina ilmenevän nykypäivän suhteellisen liikaväestön. Pekka Myrskylän selvityksestä (Hukassa – keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA analyysi No 19. 1.2.2012.) voitiin lukea, että vuoden 1990 jälkeen eniten työpaikkoja (450 000) on kadonnut alhaisen koulutusvaatimuksen tehtävistä. Käytännössä kyse on tehdasteollisuuden ja maatalouden työpaikkojen vähenemisestä. Vastaavasti eniten työpaikkoja on tullut korkeaa koulutusta vaativiin, koulutuksen toimialan tehtäviin, ammatilliseen tieteelliseen ja tekniseen työhön sekä hallinto- ja tukipalveluihin. Siitä huolimatta, että Suomessa oppivelvollisuus kattaa ainoastaan perusopetuksen ja ulottuu sen lukuvuoden loppuun, jolloin nuori täyttää 17 vuotta, 86 % jatkaa opiskeluaan joko lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa. Kaikilta oppivelvollisuuden jälkeinen opiskelu ei kuitenkaan onnistu ja ammatillisen koulutuksen hankkiminen keskeytyy tai nuori jättäytyy koulutusjärjestelmän ulkopuolelle heti peruskoulun jälkeen. Lukuvuonna 2009–2010 tutkintoon johtavan koulutuksen kokonaan keskeyttäneitä oli 5,5 % ja ammatillisen koulutuksen osalla keskeyttäneiden osuus oli 8 % ja noin 10 000 henkilöä. Osa näistä nuorista jatkaa kuitenkin myöhemmin opiskeluaan ja hankkii tutkinnon. Koska koulutukseen uudelleen hakeutuneiden määrät eivät ilmene Tilastokeskuksen tiedoista, selvitimme Opit käyttöön -hankkeessa satakuntalaisen Sataedun koulutuskuntayhtymän kokemäkeläisten nuorten keskeyttämisten seurauksia vuonna 2012. Tällöin ilmeni, että Sataedussa koulutuksen kokonaan keskeyttäneistä kolmannes oli myöhemmin työttömänä, kolmannes työssä ja yksi kolmannes opiskelemassa. Näin ollen näyttää ilmeiseltä, että noin kolmannes koulutuksen kokonaan keskeyttäneistä hankkiutuu myöhemmin uudelleen koulutukseen. MILLÄ TAVOIN SYRJÄYTYNEISYYS KOHTAA NUOREN?

Suomessa ja yleisemminkin Euroopassa on 1980-luvulta saakka käyty yhteiskunnallista keskustelua nuorten syrjäytymisestä. Syrjäytyneeksi leimaamisen kriteereinä voidaan käyttää vähäistä koulutusta, työelämään osallistumattomuutta, valveillaoloajan

avartajat - hanke

23


painottumista iltaan ja yöhön ja vastaavasti unen ajoittumista päivään, sosiaalisten suhteiden vähäisyyttä, osallistumattomuutta sosiaalisiin harrastuksiin, runsasta tietokoneen ja Internetin käyttöä, jne. Tällaisia kriteereitä käytettäessä syrjäytyminen ei alhaista koulutusta lukuun ottamatta ole esimerkiksi sosiaaliluokkaperustainen, vaan nuori voi tulla leimatuksi syrjäytyneeksi vanhempien sosiaalisesta asemasta riippumatta. Koska syrjäytyneisyydessä on ensisijaisesti kyse yhteiskunnallisesta ilmiöstä, hedelmällisempää kuin miettiä sitä, kuka on syrjäytynyt nuori, on pohtia syrjäytyneisyyden syitä. Tällä tavoin huomio siirtyy yksilöstä yhteiskuntaan ja seurauksista syihin. Ilmiön yhteiskunnallista luonnetta tarkastelemalla voidaan havaita, että syrjäytyneen nuoren olemassa olo ei edes ole välttämätöntä syrjäytyneisyyden yhteiskunnallisen ilmenemisen olemassaololle. Syrjäytyneeksi luokiteltujen nuorten joukossa voi olla paljokin liikettä syrjäytyneisyyden, opiskelun ja työhön menon välillä. Tästä huolimatta esimerkiksi koulutuksellisen tai työelämästä sivuun joutuneiden osuus ja muutossuunta säilyy sangen vakaana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneiden 29-vuotiaiden osuus ikäluokasta oli vuonna 1990 18 %, vuonna 2000 17 % ja vuonna 2010 16 %. Tämän perusteella voidaan ennakoida, että tänään peruskoulunsa päättäneiden ikäluokasta noin 15 % ei ilman vaikuttavia tukitoimia tule suorittamaan ammatillista tai muuta tutkintoon johtavaa koulutusta. Lukumääräisesti kyse on noin kymmenestä tuhannesta nuoresta. Aikaisempien ikäluokkien kokemuksista päätellen lähes puolet näistä nuorista kohtaa huomattavia vaikeuksia työelämään pääsyssä ja työssä pysymisessä ja noin 3 000 nuoren osalta selittäjänä on nimenomaan alhainen koulutus ja ammatillisen koulutuksen puute. Kaikkiin peruskoulutuksen jälkeisiin nuorisoikäluokkiin (17–29-vuotiaat) suhteutettuna heidän lukumääränsä on noin 39 000. Vähäisen koulutuksen ja heikon työmarkkina-aseman vuoksi heidän ansiotulonsa jäävät puoleen tutkijakoulutuksen hankkineiden tuloista. Näin ollen voidaan liioittelematta sanoa, että koulutuksen laiminlyönti on kymmenien tuhansien nuorten kohdalla varma menolippu heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan, joka puolestaan indikoi moninaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja ylipäätään keskimääräistä heikompaa elämässä selviytymistä.

24

jukka ohtonen


Ammatillinen koulutus muutoksessa eino hietalahti

M

avartajat - hanke

muuttuu, yritysten toimintaympäristö muuttuu ja ihmisten toimintatavat muuttuvat. Yritysten on sopeuduttava muutokseen nopeasti, tarkistettava tuotevalikoimaansa ja palveluidensa ajanmukaisuutta. Muussa tapauksessa yritys näivettyy ja poistuu markkinoilta. Julkinen sektori tuottaa palveluja kansalaisille vuosittain valtavan määrän, kuten sosiaali- ja terveyspalveluja, koulutuspalveluja sekä teiden kunnossapitoon ja liikenteeseen liittyviä palveluja. Mikä on julkisen sektorin kyky vastata tuottamiensa palvelujen osalta maailman muuttumiseen? Koulutus on yksi merkittävimmistä julkisten palveluiden sektoreista. Koulutuksen järjestäminen on samalla monopoli. Lähes kaikki opetus toteutetaan valtion tai kuntien omistamissa organisaatioissa. Oppimista, niin ammatillista kuin yleissivistävää, tapahtuu muuallakin. Peruskoulun suorittavat Suomessa lähes kaikki lapset, sillä oppivelvollisuus edellyttää sitä. Peruskoulun jälkeinen koulutus sen sijaan on vapaaehtoista, mikä tietysti antaa nuorille vapauden päättää itsenäisesti, toki useimmiten vanhempiensa tukemana, vaihtoehtoina olevien lukion tai ammatillisen perusasteen suorittamisesta. Vaikka suomalainen koulutus on laadultaan varsin hyvää ja vastaa useimpien nuorten tarpeisiin, on sillä myös ongelmansa. Ammatillisen koulutuksen keskeyttää vuosittain kymmenisen prosenttia opiskelijoista, mikä kolmevuotisen koulutuksen kohdalla merkitsee lähes 30 % keskeyttäneiden määrää. Osan ongelmasta on aiheuttanut juuri ammatillisen koulutuksen muuttuminen kolmevuotiseksi runsaat kymmenen vuotta sitten. Opintojen päämääränä oleva tutkinto on etääntynyt entistä kauemmas työelämästä eikä aailma

25


nuorten tarkastelema tulevaisuuden aikajänne tahdo yltää valmistumiseen asti. Myös koulutustakuun sivuvaikutuksena on syntynyt tilanne, jossa ensimmäinen koulutusalan valinta osuu entistä harvemmin kohdalleen. Nuoren on pakko hakea koulutuspaikkaa ja hänet on jonnekin myös pyrittävä sijoittamaan, vaikka valmiuksia valintaa varten ei vielä olisikaan. Ammatilliset oppilaitokset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana toteuttaneet lukemattoman määrän hankkeita, joiden tarkoituksena on ollut vähentää keskeyttäneiden määrää. Päähuomio hankkeissa näyttää keskittyneen siihen, miten nuoren ajatusmaailmaan voidaan vaikuttaa, jotta hän jaksaisi suorittaa opintonsa loppuun. Ohjausta, neuvontaa ja valmennusta tarjotaan aiempaa enemmän, kymppiluokkia ja ammattistartteja on lisätty nivelvaiheeseen, mutta siltikin ikäluokasta keskimäärin 14 % ainoaksi päättötodistukseksi jää peruskoulusta saatu todistus. Tilanne on hankala, jos uskotaan ennusteisiin, joissa arvioidaan ammattikouluttamattomille soveltuvien työpaikkojen supistuvan alle viiteen prosenttiin työpaikkojen määrästä. Kehittämisen painopiste tulisi jatkossa olla yhä enemmän yksilöllisten opintopolkujen mahdollistamisessa. Vuoden 2013 alussa voimaan astuneen Nuorisotakuun keskeinen ajatus on, että kaikki nuoret pyritään pitämään ammatillisia valmiuksia lisäävän järjestetyn toiminnan piirissä työllistymiseen tarvittavien riittävien valmiuksien saamiseksi, mikäli työpaikkaa ei avoimilta markkinoilta löydy. Ammatillisen koulutuksen ohella esimerkkeinä järjestetystä toiminnasta ovat nuorisotakuutyöryhmän raporteissa olleet kuntoutus, työkokeilut ja erilaiset harjoittelujaksot sekä nuorten työpajat. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota mahdollisuus toimintaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hänet on rekisteröity työttömäksi. Koska samanaikaisesti tehostetaan kokonaan järjestelmien ulkopuolella olevien nuorten tavoittamista ja toimenpiteisiin saattamista, asettaa nuorisotakuu toimijoille mittavan haasteen. Onnistuminen uusien säädöksien mukaisessa toiminnassa edellyttää kuntien, valtion ja kolmannen sektorin toimijoilta uudenlaista lähestymistapaa ja uudenlaisia työvälineitä tavoitteiden täyttämiseksi. Tarvitaan entistä paremmin onnistuneita koulutusalavalintoja sekä aiempaa tehokkaampaa opiskelijoiden ohjausta ja neuvontaa koulutuksen keskeyttämisten vähentämiseksi, jotta vaihtoehtoisiin järjestelmin ohjautuvien nuorten määrää saadaan pienennettyä. Perinteisten etenemisreittien tueksi on rakennettava vaihtoehtoisten

26

eino hietalahti


polkujen reitistöjä luomalla tiivis monialainen yhteistyö oppilaitosten, työpajojen, sosiaalityön ja yritysten välille. AMMATIN VALITSEMISEN VAIKEUS JA TUSKA

Silloin, kun nuori jättäytyy pelkän peruskoulun varaan, voisi yläkoulujen väittää epäonnistuvan nuorten ohjauksessa. Kyse on sekä ammatinvalintaan käytettävissä olevan ajan määrästä että sen tietouden laadusta, joka oppilaille tarjotaan tulevien opintojen luonteesta ja sisällöstä. Oppilaat tekevät yhdeksännen kouluvuotensa aikana siihenastisen elämänsä tärkeimmän päätöksen. Käytettävissä on riittävästi tietoa valinnan tekemiseen, mutta tieto on hajallaan ja antaa usein puutteellisen, joskus jopa väärän, kuvan todellisuudesta. Koulutusalojen kirjo on niin laaja, että yksittäisen oppilaanohjaajan tietous tuskin kattaa näin laajaa valikoimaa. Tämän vuoksi ammatillisten opetussuunnitelmien luettavuutta ja selkeyttä tulisi kehittää niin, että ne avautuvat sekä ohjaajien että ammatinvalintaansa tekevien nuorten käyttöön helposti ja ymmärrettävästi. Myös koulutusalavalintaan käytettävää aikaa tulisi lisätä tuntuvasti. Monet peruskoulunsa päättäneistä nuorista ovat saaneet yliannostuksen tarjotun tiedon määrästä, sen mittaamisesta, keskinäisestä kilpailusta ja luokassa istumisesta. Määrällistä ja laadullista oppimista mittavissa Pisa-tutkimuksissa Suomen koulutusjärjestelmä on todettu maailman parhaaksi, mutta kouluviihtyvyys on tutkimusten mukaan keskimääräistä heikommalla tasolla. Toiminnallisuuden avulla tietojaan ja taitojaan parhaiten kartuttavat ovat koko peruskouluaikansa olleet itselleen heikosti soveltuvassa oppimisympäristössä. Lisäksi nuoret tuntuvat kokevan koulunkäyntinsä yläkoulussa sellaisena, että yhteenkään aikuiseen (opettajaan) ei todellisuudessa kehity niin luottamuksellista suhdetta, että oppimiseen liittyvät ongelmat voitaisiin ottaa esiin tai saataisiin jopa ratkaistua. Vaikka oppimisen esteet usein ovat koulujärjestelmän ulottumattomissa, kuten elämän olosuhteissa, kodeissa ja kasvatuksessa, on julkiset palvelujärjestelmät rakennettu palvelemaan myös heikommassa asemassa olevia. Tyypillisesti kouluttautumisessaan vaikeuksiin ajautuvan nuoren kohdalla epäonnistuminen seuraa toistaan ja syntyy itseään ruokkiva kierre, alisuoriutuminen, välinpitämättömyys, kapinointi, häiriköinti, vähättely ja jopa psyykkiset ongelmat, kun usko omaan oppimiskykyyn ja sopeutumiseen normaaliin järjestelmään romahtaa. Tuloksena on vastenmielisyys kaikkea

avartajat - hanke

27


kouluun ja oppimiseen liittyvää kohtaan. Ilmiötä on osuvasti kuvattu kouluallergiaksi. Jopo-luokat ovat auttaneet tilanteessa, mutta niiden kapasiteetti vastaa vain pientä osaa tarpeesta. Ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmissa, esitteissä ja strategioissa kuvaillaan koulutuksia käytännönläheisinä ja oppilaiden tarpeet huomioivina. Opetus kuitenkin painottuu erityisesti opintojen alkuvaiheessa varsin paljon teoriaan. Opinto-ohjauksella ja neuvonnalla voidaan keskeyttämisiä vähentää, mutta kun tavoitteeksi otetaan nuoren sopeuttaminen itselleen sopimattomaan oppimisen tapaan, tulokset jäävät rajallisiksi. Kehittämisessä pitäisi vihdoin astua rohkea askel eteenpäin ja kiinnittää huomio koulutusjärjestelmän muotoiluun vastaamaan nykyistä paremmin nuorten yksilöllisiin tarpeisiin. TEKIJÖITÄ TARVITAAN – TUETAAN TEKEMISTÄ

Keskeyttämisen vähentämiseksi yksi toimivimpia tapoja on oppimisen siirtäminen entistä enemmän toiminnallisiin ympäristöihin, työluokkiin tai oikeiden töiden tekemiseen. Luokissa istumista on peruskoulussa ollut riittävästi, ja pääosalle ammatillisiin opintoihin tulevista pettymys on suuri, kun sama jatkuu edelleen. Perinteinen tapahan on se, että ensin käydään opittava asia teoriassa läpi ja sen jälkeen joskus tulevaisuudessa mennään tekemään. Teoria pysyttelee pitkään absraktina ja konkretisoituu kenties silloin, kun asia on jo unohdettu. Tekemisen kautta tiedolle syntyy tarve, mikä edistää tiedon omaksumista. Toimintamalleja pitäisi kääntää päälaelleen. Jopa yleisaineet eli ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat (atto), voidaan nykyistä suuremmassa määrin kytkeä opiskeltavaan ammattialaan ja vieläpä viedä työluokkiin. Tästä on hyviä esimerkkejä muun muassa Turun ammatti-instituutin, Bovallius-ammattiopiston sekä Silta-Valmennusyhdistyksen toimintamalleissa. Oppilaitoksille asetetut tavoitteet opiskelijoiden omaksumien tietojen ja taitojen määrästä sekä laadusta ovat maailman ja tekniikan monimutkaistuessa jatkuvasti kasvaneet. Pyrkiessään vastaamaan vaateisiin ovat oppimisyhteisöjen hyvinvointi ja yhteisöllisyys jääneet lapsipuolen asemaan. Koulujärjestelmän kehittämisessä huomiota tulisi ennen kaikkea kiinnittää oppilaitosten ”sisäisen elämänlaadun”, yhteisöllisen oppimisen ja luottamuksellisten opettaja– opiskelija-suhteiden parantamiseen, tiedon määrällisen käsittelyn vähenemisen uhallakin.

28

eino hietalahti


Nuorisotakuu voi toteutua uusia toimintamalleja käyttöön ottamalla. Vaihtoehtoisia reittejä ammattiin on kehitetty muun muassa erityisoppilaitoksissa ja työpajoilla, joissa on pyritty mahdollisimman suureen työvaltaisuuteen, työpajoilla tietysti jo toiminnan luonteenkin vuoksi. Lukuisa joukko työpajoja on opinnollistanut toimintojaan. Tämä tarkoittaa sitä, että työpajalla tehtävää työtä on tarkasteltu ammatillisten opetussuunnitelmien näkökulmasta. Tavoitteena on ollut tunnistaa kullakin työpajalla se tekeminen, joka vastaa kyseisen opetussuunnitelman sisältöä. Tunnistustyö antaa vastauksen kysymykseen, mitä opetussuunnitelmien mukaisia opintoja työpajalla voidaan suorittaa. Kullekin työpajalle on syntynyt opintokokonaisuuksien tarjotin, joka voidaan esittää oppilaitokselle, joka puolestaan voi siirtää opinnoissaan vaikeuksiin ajautuneen opiskelijan työpajalle suorittamaan näitä opintokokonaisuuksia. Työpajat ovat onnistuneet niiden nuorten kohdalla, jotka oppilaitoksissa koetaan erityisen haastavina ja muiden etenemistä jarruttavina. Työpajojen vahvuutena ovat työelämän kaltainen oppimisympäristö ja yhteisöllisyys sekä oppimisen tukena työ- ja yksilövalmennus. Valmennuksella tavoitellaan sekä lisääntyviä ammatillisia valmiuksia että tasapainoista elämänhallintaa. Kehittämishankkeiden aikana työpajat ovat pyrkineet kiinnittämään työn tekemiseen opetussuunnitelmien mukaista teoriaa ja muutamilla pajoilla myös atto-osuuksia. Kehittämisen tuloksena työpajoilla voidaan mitattavasti kerryttää samaa ammatillista osaamista, jota opiskelijat ammatillisissa oppilaitoksissa saavat. ESR-hankkeissa opinnollistamisen tueksi kehitettyjen ammatillisten opetussuunnitelma­versioiden avulla voidaan entistä helpommin analysoida minkä tahansa oppimisympäristön mahdollisuuksia tarjota opetussuunnitelmien mukaista osaamista. Nämä taulukoidut opetussuunnitelmat luovat työpajojen ja oppilaitosten välille yhteistä käsitteistöä, jotka toivottavasti mahdollistavat entistä tiiviimmän yhteistyön. Työpajoille on luotu toimintamalli, jonka avulla ne voivat toimia koulutusjärjestelmän tukirakenteena. Mallin tehokas hyödyntäminen edellyttää sitä, että yhteistyön osapuolet tutustuvat toistensa toimintaan, sopivat arviointikriteerien yhdenmukaisesta tulkinnasta ja nuorten liikkumisesta järjestelmien välillä. Näiden lisäksi pitää saavuttaa yhteinen käsitys rahoituksen jakautumisesta siirrettäessä opiskelijoita oppilaitoksista työpajoille opintojaan suorittamaan.

avartajat - hanke

29


HALLITUSOHJELMA JA MINISTERIÖIDEN LINJAUKSET

Vuoden 2011 alussa uudistuneen nuorisolain mukainen monialainen yhteistyö edellyttää sektoreiden välisen yhteistyön organisointia kunnissa. Yhteistyöryhmien tehtävänä on seurata nuorten olosuhteiden ja heitä koskevien toimenpiteiden kehittymistä sekä tarvittaessa ohjeistaa omien hallinnonalojensa työntekijöitä. Lain henki ulottuu pidemmälle kuin pelkkään yhteistyöryhmän toimintaan. Sen mukaista olisi kehittää laajasti yhdessä toteutettavaa asiakastyötä. Tähän ei kuitenkaan ole osoitettu erikseen resursseja, eikä tilanne ole monessa kunnassa kovin paljon muuttunut lakia edeltäneeseen aikaan verrattuna. Nuorisolain muutoksessa säädettiin myös etsivästä nuorisotyöstä, jonka tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa olevat nuoret ja auttaa heitä soveltuvien palvelujen piiriin. Koulutustakuu-käsite lanseerattiin viime vuosikymmenellä. Sen mukaan jokaiselle peruskoulunsa päättävälle on taattava jatko-opintopaikka tai vaihtoehtoinen etenemisväylä. Koulutustakuun voimassaolo on vahvistettu nykyisessä hallitusohjelmassa. Koulutuspaikkojen määrää on jyvitetty uudelleen alueiden tarpeiden mukaan, jotta kaikille voidaan jatko-opintopaikka tarjota. Koulutustakuulla voidaan vastata osaan ongelmista, mutta silloin, kun nuoret kokevat perusmallisen koulutuksen tarjoavan itselleen sopimattoman oppimisympäristön, tarvitaan yhteistyötä ja koulutusjärjestelmän joustavoittamista. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämiset ovat pienen laskun jälkeen kääntyneet uudelleen kasvuun. Vuoden 2013 alussa voimaan astunut nuorten yhteiskuntatakuu laajentaa edelleen kuntien vastuuta huolehtia nuorten ammatillisten valmiuksien kerryttämisestä työelämään pääsyn mahdollistamiseksi. Etenemisteinä mainitaan muun muassa oppisopimukset, työpajatoiminta, kuntouttava työtoiminta, harjoittelu ja työkokeilut. Ammatilliset oppilaitokset ovat tehostaneet ohjausta, neuvontaa ja muita opiskelijapalveluita, mutta laaja-alainen yhteistyö, koulutusjärjestelmän tukirakenteiden toimintojen kehittyminen normaaleiksi käytännöiksi, edellyttää myös uusia rahoitusmalleja. Voimassa olevassa hallitusohjelmassa todetaan kuten OPH:n linjauksissa, että aiemmin kertynyt osaaminen pitää voida lukea osaksi ammatillista tutkintoa, mikä edellyttää osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen kehittämistä. Samoin hallitusohjelmassa vahvistetaan pyrkimyksiä koulutusjärjestelmän joustavoittamiseen ja mahdollisuuksiin hankkia ammatilliset taidot vaihtoehtoisia

30

eino hietalahti


etenemisteitä käyttäen. Ohjelman tekstien mukaan edistetään mahdollisuuksia hankkia ammatillinen koulutus joustavasti oppilaitoksessa, oppisopimuksella, näyttötutkintona, työpajassa tai näitä yhdistäen. OPH on tähdännyt järjestelmän joustavoittamiseen muun muassa kannustamalla oppilaitoksia hyväksymään opintojen suorittamisen osissa työn tekemistä ja opintoja vuorotellen. Edelleen hallitusohjelmassa on sovittu siitä, että ammatillisen koulutuksen rahoitusta uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin koko ikäluokan kouluttamista, koulutuksen läpäisyn parantamista ja nopeampaa siirtymistä työelämään ja että oppilaitoksia palkitaan koulutuksen laadusta ja laadun parantamisesta. Nuorten yhteiskuntatakuuta koskeviin suunnitelmiin sisällytetty ajatus, että oppilaitosten on järjestettävä ympärilleen tukirakenteet, jotka mahdollistavat ammattiin etenemisen erilaisia vaihtoehtoja käyttäen ja yhdistellen. Tukirakenteet ovat osittain jo olemassa. Muun muassa monet kolmannen sektorin toimijat, pääasiassa työpajat, ovat kehittäneet toimintamalliaan niin, että niiden asiakkaat voivat dokumentoidusti saada samat tiedot ja taidot kuin oppilaitoksessa opiskelemalla saadaan.

avartajat - hanke

31


Työpajat oppimisympäristöinä: työpajoilla tapahtuvasta oppimisesta reetta pietikäinen

T

& tuija hämäläinen

artikkelissa kuvataan opinnollistamisen kontekstia, työpajatoimintaa, oppimisympäristöajattelun ja oppimisen näkökulmasta. Työpajoilla työskentely on suunnitelmallista ja oppiminen tavoitteellista, mutta koska ne sijaitsevat virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella, on niiden tarjoama oppimisympäristö epävirallinen eli nonformaali. Työpajalla oppimista tapahtuu myös arkioppimisena työn tekemisen kautta eli informaalisti. Työpajat asemoidaankin usein koulutuksen ja työelämän rajapinnalle. Työpajat voidaan nähdä vaihtoehtoisina oppimisympäristöinä, vaihtoehtona perinteisessä luokkamuotoisessa kouluopetuksessa toteutettavalle pedagogiikalle. Opinnollistamisen avulla työpajojen oppimisympäristöt on mahdollista tunnistaa, tehdä oppimisen edistyminen näkyväksi ja rakentaa oppimisympäristöistä opetussuunnitelmien mukaisia. Oppimisympäristö viittaa fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista tekijöistä koostuvaan ympäristöön, jossa oppiminen tapahtuu, ja se merkitsee tilaa, yhteisöä tai toimintakäytäntöä, joka edistää oppimista (Hämäläinen & Komonen 2003, 41; Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004). Tässä artikkelissa kuvataan työpajatoimijoiden näkemyksiä ja kokemustietoa työpajojen oppimisympäristöihin ja työpajalla tapahtuvaan oppimiseen liittyen sekä hahmotellaan niiden kautta työpajapedagogiikan rakentumista. Aineisto on kerätty Valtakunnallisen työpajayhdistyksen alueellisten ALUverkostojen työkokouksissa ryhmätyömenetelmin¹. ässä

¹ Ryhmätyöskentely toteutettiin Learning Café -menetelmällä kevään ja syksyn 2012 aikana yhdeksässä TPY:n alueellisessa verkostossa. Mukana oli yhteensä 104 työpajoilla erilaisissa valmennus- ja kehittämistehtävissä työskentelevää henkilöä. 32

reetta pietikäinen

& tuija

hämäläinen


TYÖPAJA OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ HYÖDYTTÄÄ ERITYISESTI TEKEMÄLLÄ OPPIVIA JA TUKEA TARVITSEVIA

Työpajatoimijoiden mukaan työpaja oppimisympäristönä sopii erityisesti tekemällä oppiville sekä kinesteettisesti ja visuaalisesti suuntautuneille henkilöille. Tekemällä oppiminen käsitetään tavoitteelliseksi ja ohjatuksi, käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettäväksi ja arvioitavaksi oppimiseksi (Hevosmaa & Paavilainen 2008). Kinesteettisesti suuntautuneet hyötyvät työpajojen tarjoamasta mahdollisuudesta oppia toiminnan ja kokemusten kautta, kehonliikkeiden ja käsillä tekemisen avulla sekä oppimistilanteeseen osallistumalla. Visuaalisesti suuntautuneet oppivat työpajalla etenkin katselemalla, konkreettisten esimerkkien näkemisen avulla. (Ks. esimerkiksi Koskinen & Hautaluoma 2009, 12–15.) Työpajatoimijat pitävät työpajojen keskeisenä etuna sitä, että toiminnassa voidaan yhdistää työtehtävät ja teoriasisällöt – tämän nähdään motivoivan erityisesti niitä, joille tieto- ja teoriapainotteinen opetus ei ole tarjonnut riittävästi myönteisiä oppimiskokemuksia. Työpajojen oppimisympäristöstä hyötyvät työpajatoimijoiden mukaan erityisesti myös ne, jotka tarvitsevat tukea oman elämäntilanteensa selvittämiseen ja arjenhallintansa vahvistamiseen. Työpajalla tarjotaan ohjauksellista tukea ja aikaa omien ratkaisujen ja mielenkiinnonkohteiden pohtimiseen sekä tarvittavien tukiverkkojen ja jatkopolkujen rakentamiseen. Työpajatyöskentelyn nähdään tukevan hyvin myös niitä, joilla on vaikeuksia toimia suuressa ryhmässä ja jotka hyötyvät yksilöllisestä tuesta ja yhteisöllisistä toimintamenetelmistä. TYÖPAJALLA OPITAAN KOKONAISVALTAISESTI ARJENHALLINTA- JA TYÖELÄMÄTAITOJA

Työpajatoimijoiden mukaan työpajalla tapahtuvan oppimisen keskiössä ovat arjenhallintataidot ja itsetuntemus. Ilman riittävää arjenhallintaa, vuorokausirytmiä, tavoitteellisuutta ja vastuullisuutta koulutus- ja työmarkkinoille kiinnittyminen ei jatkossa ole mahdollista. Pajalla opitaan olennaisesti myös omasta itsestä: kyse on identiteettityöstä ja sitä kautta tulevaisuudensuunnittelun helpottumisesta. Työpajatoimijat näkevät pajatyön kasvattavan oma-aloitteisuutta, rohkeutta ja itsetuntoa sekä vahvistavan sosiaalisia taitoja. Työpajalla opitaan työpajatoimijoiden mukaan myös erilaisia ammatillisia työtaitoja ja työelämän pelisääntöjä sekä saadaan vahvistusta

avartajat - hanke

33


yleisiin työelämävalmiuksiin. Kyse on tuesta oppimiseen, omien taitojen kehittämiseen, ongelmanratkaisuun, uuden tiedon hankkimiseen ja soveltamiseen, tiimityöhön, muutoksiin sopeutumiseen sekä oman osaamisen esilletuomiseen. Kokonaisuudessaan voidaan tulkita, että työpajoilla tuetaan minäpystyvyyttä. Minäpysty­vyydellä tarkoitetaan yksilön käsityksiä omista kyvyistään ja itsestään oppijana (ks. esimerkiksi Taipale 2008). Liian vähäinen luottamus itseen ja omiin mahdollisuuksiin häiritsee oppimista, vähentää yrittämistä ja saattaa johtaa kouluttautumiseen liittyvistä suunnitelmista luopumiseen (Partanen 2012). Työpajalla tuotetaan myönteisiä käsityksiä omasta koulutettavuudesta ja koulutuksesta yleensä sekä tuetaan koulutuksellisia perusvalmiuksia (Vehviläinen 2004, 47–50, 59). Kaiken kaikkiaan voidaan päätellä, että työpajalla opitaan kokonaisvaltaisesti sellaisia identiteettiin, arjenhallintaan, oppimiseen ja kouluttautumiseen sekä työelämään liittyviä taitoja, jotka edesauttavat yhteiskuntaan integroitumista. Parhaimmillaan työpajatoiminnan voi nähdä tarjoavan merkittäviä oppimiskoke­muksia – kokemuksia, jotka vaikuttavat yksilön minäkuvan jäsentymiseen ja elämänkulkuun (Ks. esimerkiksi Taipale 2008, 27–28). TYÖPAJOILLA TAPAHTUVAN OPPIMISEN YDINSANOINA TEKEMINEN, VALMENNUS, YKSILÖLLISYYS JA YHTEISÖLLISYYS

Työpajatoimijoiden mukaan oppimista tapahtuu pajalla usein huomaamatta, aluksi valmentautujan sitä tiedostamatta, työn tekemisen lomassa. Yhteisen reflektion sekä (itse)arvioinnin ja osaamisen todentamisen menetelmien avulla tätä oppimista on mahdollista tietoisesti nostaa esille ja syventää. Reflektointi on olennaisen tärkeää, jotta taitoja ja tietoja voitaisiin jatkossa soveltaa: sen tarkoituksena on tuoda kokemukset tietoiseen tarkasteluun ja löytää niistä merkityksiä tulevan toiminnan kannalta (Ollikainen 2009, 38–41). Konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen liittyen työpajatoimijat pitävät pajalla tapahtuvan oppimisen merkittävinä tekijöinä omakohtaisia kokemuksia, mielekkäitä kokonaisuuksia ja käytännön työelämän ratkaisuja sekä vuorovaikutusta. (Ks. Tynjälä 2002, 61–67, 107–108). Oppimisprosessi on työpajalla kokonaisvaltainen, ja erään työpajatoimijan sanoin työpajalla opitaan ”tekemällä, kokemalla, elämällä ja olemalla yhteisön jäsen”.

34

reetta pietikäinen

& tuija

hämäläinen


Työn kautta – tekemällä oppimalla Työpajatoimijat katsovat oppimisen työpajalla tapahtuvan ennen kaikkea työtehtävien tekemisen avulla, työvaltaisesti. Kyse on myös työelämälähtöisestä oppimisesta, usein aitojen työkokonaisuuksien ja tilaustöiden suorittamisesta. Työpajalla opitaan käytännön kautta. Myös teoreettiset asiat on työpajalla mahdollista soveltaa käytäntöön ja oppia käytännönläheisesti. Tekemällä oppiminen eli learning by doing (esimerkiksi Dewey, ks. esimerkiksi Hämäläinen & Komonen 2003) on vanhimpia oppimisen muotoja. Kyse on toiminnallisesta ja kokemuksellisesta oppimisesta (Dewey; Kolb 1984; ks. esimerkiksi Korpela 2009), ja oppimisympäristönä työpaja on työvaltainen, toiminnallinen ja käytännöllinen. On tuotu esille, että oppimisen mielekkyys monen nuoren kohdalla löytyy usein työpainotteisuudesta (Hämäläinen & Komonen 2003). Työpajatoimijoiden mukaan pajojen kiinnostaviksi ja mielekkäiksi koetut työt innostavat kasvattamaan osaamista ja kannustavat oppimaan. Yksilöllisesti sovitetut tehtävät ja haasteet tuottavat onnistumisen kokemuksia, ja ne puolestaan lisäävät motivaatiota edetä ja oppia lisää (ks. Hassinen 2004). Gardemeisterin & Miikin (2011) mukaan työpajoilla tekemällä oppimisen kautta pyritään oppimisen esteiden vähentämiseen. Työpajatoimijat näkevät keskeisinä oppimisen esteinä oppijan epäonnistumisen pelon ja kielteisen suhtautumisen omaan kykyyn oppia, ja katsovat, että niihin on työpajatoiminnassa mahdollisuus vaikuttaa. Valmennuksellisen tuen avulla – kohdatuksi tulemalla Työpajatoimijoiden mukaan työpajojen erityispiirre on ohjauksellinen tuki: työpajalla toimitaan työ- ja yksilövalmennuksen tukemana. Moni työpajatoimija korostaa toiminnan kasvatuksellista luonnetta, valmentautujan yksilöllisen kasvuprosessin tukemista sekä varhaisen puuttumisen ja tukemisen keskeisyyttä. Työpajalla valmentautujat saavat henkilökohtaista tukea, neuvontaa ja opastusta paitsi työtehtävien suorittamiseen, tarvittaessa myös arjenhallintansa kohentamiseen. Työpajatoimijoiden mukaan työpajalla tehdään työtä valmentautujan arkea tukien: ”Työpajalla eletään tavallista arkea.”. Työpajalla työ on vain väline yksilön omien päämäärien saavuttamiseen. Työvalmennuksen tarkoituksena on yksilön työkyvyn

avartajat - hanke

35


kohentaminen ja osaamisen parantaminen, ja yksilövalmennuksen tarkoituksena puolestaan toimintakyvyn ja arjenhallinnan vahvistaminen (Pekkala 2005). Valmennuksellisia tavoitteita toteutetaan työn tekemisen ja muun toiminnallisuuden kautta. Valmennuksessa korostuu oppijan oma aktiivinen toiminnallinen rooli, ja valmennukseen liittyvä oppimiskäsitys on vahvasti yksilö- ja oppijakeskeinen. On myös tuotu esille, että työpajoilla tapahtuvassa ohjauksessa on paljon epävirallisuutta: valmentautuja ei välttämättä edes tiedosta kaikkia ohjauksellisia tilanteita (Vehviläinen 2004, 58–59). Työpajatoimijat pitävät valmentajien rooleja työpajalla moninaisina: valmentajat ovat paitsi tuen antajia ja ”vierellä kulkijoita” myös työnjohtajia ja esimiehiä. Olennaista on kuitenkin kokonaisvaltainen tukeminen, valmentautujien koko elämäntilanteen huomioiminen. Valmennuksen kuvataan olevan tulevaisuuteen suuntaavaa ja sen tähtäävän onnistumisten korostamisen kautta myönteisten piirteiden ja vahvuuksien esiin nostamiseen. Näin valmentautujille tarjoutuu uusia rooleja, ja erään pajatoimijan mukaan työpajalla annetaan ”kaikille mahdollisuus loistaa”. Kyse on voimavarasuuntautuneesta ja ratkaisukeskeisestä, yhteisöllisiä käytäntöjä hyödyntävästä työotteesta sekä sitä kautta valmentautujien osallisuuden vahvistamisesta. Valmentajien keskeisiksi tehtäviksi työpajatoimijat nostavat kannustamisen, innostamisen, rohkaisemisen, motivoimisen, vahvistamisen ja mahdollistamisen. On tuotu esille, että oppilaitoksissa nykymuotoisessa opetuksessa oppilaan kokonaisvaltaisen tuen tarpeen kohtaaminen on ollut vaikeaa (Vilppola 2007). Työpajatoimijat pitävät valmennuksen keskeisinä elementteinä dialogista vuorovaikutusta, aitoa kohtaamista ja läsnäoloa. Työpajatoiminnan eräänä ominaispiirteenä nähdään pajalta löytyvän moniammatillisen osaamisen yhdistäminen valmentautujien tarpeiden mukaisesti monialaisen verkoston ammattilaisten tarjoamaan tukeen. Työpajat ovat ohjauksellinen oppimisympäristö. Ne voidaan nähdä myös ohjausympäristönä (Vehviläinen 2004). Valmentajilla on aikaa kohdata ja olla läsnä, ja pajojen katsotaan tarjoavan valmentautujalle mahdollisuuden tulla kohdatuksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Kyse on ohjauksellisen työn ydinteemoista – ajan, huomion ja kunnioituksen antamisesta (Ks. esimerkiksi Onnismaa 2007, 38–43). Näin ollen erään työpajatoimijan sanoin ”työpajalla kuunnellaan, ei kuulustella”.

36

reetta pietikäinen

& tuija

hämäläinen


Yksilöllisyys huomioiden – räätälöidysti Työpajoissa työskennellään pienryhmissä ja henkilökohtaisen valmennuksellisen tuen avulla. Tämä mahdollistaa yksilöllistämisen: työpajalla oppimissisällöt on mahdollista räätälöidä yksilöllisesti kunkin valmentautujan tilanteen ja tarpeiden mukaan. Valmentautujille annetaan heidän kykyjään ja tasoaan vastaavia tehtäviä sekä niiden mukaisesti aikaa ja tukea tehtävien suorittamiseen. Työpajatoimijoiden mukaan olennaista on, että työskentelyssä huomioidaan yksilöllinen oppimisnopeus. Kyse on oppimisedellytysten mukaisten tehtävien tarjoamisesta ja oman kehittymisen, ei kaikille yhteisen työjärjestyksen, mukaan etenemisestä (Sandholm 2007). Myös Vehviläinen (2004, 56) pitää yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä ohjauksellisia käytäntöjä työpajatoiminnan olennaisina elementteinä. Yhteistä oppilaitosten tukikäytäntöihin löytyy näin ollen etenkin eriyttämisestä: yksilöllisen tavoitetason määrityksestä ja yksilöllisestä ajoituksesta (vrt. Hämäläinen & Komonen 2003). Työpajatyöskentelyssä on mahdollista rakentaa sopivia osatavoitteita sekä edetä porrastetusti ja tarvittaessa ”hyvin pienin askelin”. Myös työtehtävien suorittamisen ja oppimisen arviointi perustuu henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Suorituksia ei arvioida irrallisina, vaan suhteessa yksilön kehitysprosessiin ja henkilökohtaiseen edistymiseen. Työpajatoimijoiden mukaan palaute työpajalla on välitöntä ja vastuunottoon tukevaa. Käytännön tilanteissa havainnoitua osaamista nostetaan esille ja siitä annetaan rakentavaa palautetta, mikä puolestaan vahvistaa valmennettavan itsetuntoa, nostaa motivaatiotasoa ja auttaa asettamaan tavoitteet realistiselle tasolle. Työpajat ovat yksilöllisyyden huomioivia oppimisympäristöjä. Yhteisöllisesti – mestari–kisälli-mallilla ja vertaisoppimalla Työpajatoimijoiden mukaan työpajatyöskentelylle leimaa-antava piirre on yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyttä tuetaan ja rakennetaan tietoisesti työpajakäytäntöjen kautta ryhmäytymisestä ja yhteisestä reflektiosta toimintaan liittyvien vaikuttamismahdollisuuksien tukemiseen. Työpajalla oppiminen on keskeisesti sosiaalista oppimista (esimerkiksi Bandura, ks. esimerkiksi Korpela 2009). Työskenneltäessä yhdessä opitaan toisilta, havainnoimalla, mallioppimalla ja yhteistoiminnallisesti ryhmässä toimien. Työstä keskustellaan, ratkaisuja

avartajat - hanke

37


etsitään, työtehtäviä suoritetaan ja oppimista arvioidaan yhdessä. Työpajalla sovelletaan mestari–kisälli-mallia eli oppipoikaoppimismallia (ks. esimerkiksi Heikkilä 2006, 71–73), jossa keskeistä on tuettu toiminta ja tekeminen, vuorovaikutus ja yhteistyö. Työpajalla opitaan vuorovaikutteisesti työyhteisössä. Työpajojen ilmapiirin nähdään tukevan oppimista. Ilmapiiriä kuvaillaan myönteiseksi, suvaitsevaiseksi, yksilöä arvostavaksi ja kunnioittavaksi, turvalliseksi sekä luottamusta ja yhteishenkeä tukevaksi – yhteisölliseksi. Valmentautujia rohkaistaan kokeilemaan ja uskaltamaan myös epäonnistua, ja oppimaan sitä kautta. Työpajatoimijoiden mukaan työpajalla ”saa olla oma itsensä” eikä siellä ole ”suorituspaineita”. On tuotu esille, että etenkin kouluongelmista kärsivien nuorten kohdalla huomiota on hyvä kiinnittää oppijalähtöisyyteen, ryhmäytymiseen ja toimivan vertaisryhmän tarjoamaan tukeen (Pirttiniemi 2004, 24–25). Työpajatoimijoiden mukaan keskeistä on, että työpajalla valmentautujat kokevat kuuluvansa yhteisöön ja olevansa yhtäläisiä yhteisön jäseniä. Toiminnan nähdään perustuvan valmentajien ja valmentautujien välisiin luottamuksellisiin ja verraten tasavertaisiin suhteisiin. Valmentautujat myös oppivat toisiltaan. Lisäksi he saavat toisiltaan vertaistukea, sillä valmentautujilla on usein paljon yhteistä elämäntilanteissaan. Työpajalla oppiminen tapahtuu yhteisöllisesti, ja työpaja on turvallinen ja yhteisöllinen oppimisympäristö. Eräs työpajatoimijoista tiivisti, että työpajan ”yhteisö kantaa”. TYÖPAJAPEDAGOGIIKKAA

Työpajapedagogiikkaa on tutkittu vielä varsin vähän, ja työpajojen pedagogisen ja teoreettisen jäsentämisen nähdään olevan vasta alussa (Kapanen 2010; Komonen 2007). Vatajan ym. (2012, 109) mukaan pajapedagogiikka on ”avoimeen ja tukevaan oppimisympäristöön sisältyvää ohjaustoimintaa turvallisessa ympäristössä”. Kapanen (2012) pitää työpajapedagogiikan lähtökohtana kokonaisvaltaista tukemista ja elämänhallinnan vahvistamista, ja katsoo sen taustalla vaikuttavan sosiaalipedagogisen viitekehyksen, joka konkretisoituu valmentautujan voimaannuttavana ohjauksena ja vierellä kulkemisena. Kapasen mukaan koulutusjärjestelmän piirissä harjoitettavan pedagogiikan lähtöoletus on, että suurin osa oppilaista kulkee samaa reittiä opintopolullaan. Työpajapedagogiikka puolestaan perustuu erilaisuuden

38

reetta pietikäinen

& tuija

hämäläinen


hyväksymiseen ja yksilöllisen opintopolun tunnustamiseen – yksilöllisiin tapoihin oppia ja päästä kiinni -hankkeen (2012–2014) tavoitteena on työpajatoiminnan ja työpajapedagogiikan elämään. (Kapanen 2010, 94, 98, 102.) määritteleminen sekä työpajojen toimintaTyöpajatoimijoiden näkemysten perusteella työedellytysten ja toiminnan laadun parantaminen. Työpajapedagogiikan määrittelytyö pajapedagogiikassa yhdistyvät toiminnallisen teketehdään erillisessä määrittelyryhmässä, ja misen, tavoitteellisen oppimisen ja kasvatuksellisuuse pohjataan tutkimustietoon ja työpajatoiden näkökulmat. Työpajoilla toteutettu valmennus mijoiden kokemusasiantuntijatietoon. on suunnitelmallista toimintaa, jolla tuetaan yksilöllistä kasvuprosessia, minäpystyvyyttä ja yhteiskuntaan integroitumista. Näihin tavoitteisiin päästään ennen kaikkea kohtaamisen ja toiminnallisuuden avulla. Työpajapedagogiikka rakentuu perustalle, jonka keskeisiä elementtejä ovat tekemällä oppiminen, valmennuksellinen tuki, yksilöllisyyden huomioiminen ja yhteisöllisyys. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Tekemällä oppii -hankkeen² yhtenä tavoitteena on määritellä tarkemmin työpajapedagogiikka, työpajojen oppimisympäristö ja työpajalla tapahtuva oppiminen. Työ valmistuu vuoden 2013 aikana. ² RAY:n rahoittaman Tekemällä oppii

KIRJALLISUUS –– Gardemeister, Anna-Kaarina & Miikki, Pirjo 2011: Työpajan merkitys oppimisessa: ”Olen saanut itsevarmuutta, onnistumisen tunteita ja uskon itseeni”. Kehittämishanke, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. –– Hassinen, Jukka 2004: Näkökulmia hyvään oppimiseen. Teoksessa Hassinen, Jukka & Marniemi, Janne (toim.) Oppiva koulu: pajakoulut muutoksen tekijöinä. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. –– Heikkilä, Kirsi 2006: Työssä oppiminen yksilön lähtökohtien ja oppimisympäristöjen välisenä vuorovaikutuksena. Tampere: Tampereen yliopisto. –– Paavilainen, Tamara & Hevosmaa, Anita 2008: Tekemällä oppiminen ammattiin oppimisen menetelmänä. Ammatillinen opettajakorkeakoulu, kehittämishanke. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. –– Hämäläinen, Juha & Komonen, Katja 2003: Työkoulumalli ammatillisessa koulutuksessa. Itä-Suomen työkoulun julkaisuja 2. Kuopio: Kuopion yliopisto. –– Kapanen, Anna 2010: Uusia avauksia tekemällä oppimiseen. Työpajojen ja ammattiopistojen välisen yhteistyön kehittyminen Etelä- ja Pohjois-Savossa. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. –– Komonen, Katja 2007: Puhuttu paikka. Nuorten työpajatoiminnan rakentuminen työpajakerronnassa. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. –– Korpela, Jenni 2009: ”Kyllähän täällä tehdään kaikenlaista laidasta laitaan...”.

avartajat - hanke

39


Nuorten työpajatoiminta ja oppiminen työpajoilla työharjoittelijoiden kokemana. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. –– Koskinen, Karoliina & Hautaluoma, Marja 2009 (toim.) Valmennuksessa erilainen oppija. Välineitä työ- ja yksilövalmennukseen. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. –– Sandholm, Jari 2007: Työvaltainen koulutus Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Teoksessa Miettinen, Kaija (toim.) Työvaltainen koulutus – mahdollisuus toiminnalliselle oppijalle. Työammattihankkeen kokeiluja ja kokemuksia vuosilta 2004–2006. Moniste. Helsinki: Opetushallitus. –– Ollikainen, Anne-Mari 2009: Marginaalista maailmalle. Työllistämispalvelut oppimisympäristönä. Helsinki: VATES-säätiö. –– Onnismaa, Jussi: Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. –– Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, Opetushallitus, http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf. (viitattu 16.11.2012) –– Partanen, Anne 2012: Koulutuksellinen minäpystyvyys ohjauksen lähtökohtana. Elinikäisen ohjauksen verkkolehti 2012 10/01. –– Pekkala, Terho (toim.) 2005: Työ- ja yksilövalmennuksen perusteet – 2000-luvun työpajojen palvelut ja menetelmät. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys. –– Pirttiniemi, Juhani 2004: Ohjauksen tarve peruskoulun päättyessä. Teoksessa J. Hassinen & J. Marniemi (toim.) Oppi­va koulu – pajakoulut muutoksen tekijöinä. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys. –– Taipale, Sanna 2008: Yhdessä eteenpäin – Vertaisryhmätoiminta aikuisopiskelijoiden minäpystyvyyden tunteen vahvistajana. Pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto –– Tynjälä, Päivi 2002: Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Tammi: Helsinki. –– Vataja, Raija & Peltonen, Mervi & Sarmeen, Piia 2012: Pajapedagogiikka. Tulevaisuuden osaajaksi työpajan ja oppilaitoksen yhteistyöllä. Kankaanpää: Kankaanpään aikuiskoulutussäätiö, Valtti-työpaja. –– Vehviläinen, Jukka 2004: Keppi, porkkana ja kompassi – mikä nuoria liikuttaa? Teoksessa Hassinen, Jukka & Marniemi, Janne (toim.) Oppi­va koulu – pajakoulut muutoksen tekijöinä. Helsinki. Valtakunnallinen työpajayhdistys. –– Vilppola, Tuomo 2007: Reaalipedagoginen toimintaprosessi – sosiaalipedagogisen työn sovellus koulutuksesta syrjäytymässä olevien nuorten kokonaisvaltaisessa tukemisessa. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto.

40

reetta pietikäinen

& tuija

hämäläinen


Yhteistyö oppilaitoksen ja työpajan välillä päivi pasanen

A

avartajat - hanke

lainsäädännössä säädetään opiskelijan mahdollisuudesta yksilöllisiin opintojen valintoihin ja osaamisen tunnustamisesta. Opiskelijan yksilöllinen valinnaisuus toteutuu silloin, kun hänelle laaditaan yksilöllisten lähtökohtien pohjalta henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS), jota päivitetään koko koulutuksen ajan. Arkipäivän todellisuus oppilaitosten seinien sisäpuolella voi olla kuitenkin toisenlainen. Suurin osa nuorista etenee selkeiden opintopolkujen ja siihen liittyvien henkilökohtaisten valintojen tiellä, mutta miksi opintojen keskeyttämisluvut ovat suuria ja samalla opintojen läpäisy alhaista. Onko koulutuksen rakenteissa ja toiminnoissa jotakin muutettavaa? Lainsäädäntö ohjaa oppilaitoksia toimimaan kuntien kanssa monialaisessa verkostossa nuorten hyväksi ja oppilaitoksissa on henkilökuntaa opettajien ohella tukemassa opiskelijaa. Tuntuu kuitenkin, ettei tämä riitä enää. Haasteet ovat suuret varsinkin kun vuoden 2013 alusta voimaan tuleva nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuu asettaa vielä lisää paineita nuorten ja nuorten aikuisten ohjaukselle ja tuelle yhteiskuntaan sijoittumisessa. Ammatillisen koulutuksen verkostoissa yhteistyömuotojen kehittämiselle ja lisäämiselle on erityinen tarve. Erityisesti sosiaaliselle ja vuorovaikutusosaamiselle on tilausta oppilaitoksissa. Nuorten sosiaalisuuden kulttuuri on muuttunut viime vuosikymmeninä merkittävästi, nuorten ikäluokkien eriarvoisuus on lisääntynyt ja erilaiset elämänhallinnalliset taidot vaihtelevat merkittävästi. Tämä on tuonut uuden haasteen oppilaitoksille lisätä tukea m m at i l l i s e n ko u lu t u k s e n

41


elämänhallinnantaitoihin vahvistamalla niitä nonformaaleissa tilanteissa. Samalla tarvitaan oppilaitoksiin asiantuntijuutta, joka merkitsee taitoa, kykyä ja mahdollisuutta vaikuttaa nuoriin. Koulun rooli pedagogisesta kasvattajasta on vähitellen liukumassa sosiaalisen kasvattajan asemaan, joka vaatii epävirallisten oppimistilanteiden tunnistamista ja mahdollistamista opetustilanteissa ja oppimisympäristöissä. Koulutuksella on edelleen vankka rooli nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen mahdollistajana. Tämä vaatii ammatillisessa koulutuksessa uudenlaista ajattelua, pedagogista muutostyötä ja ammatillisten roolien madaltamista. Henkilökohtainen ohjaus ja tuki on sitä, mitä nuoret itse ovat kaivanneet muun muassa nuorisotakuun valmistelun yhteydessä tehdyssä valtakunnallisessa kyselyssä. Koulutustakuu on osa nuorisotakuuta. Kaikki nuoret eivät hakeudu tai pääse tutkintoperusteiseen koulutukseen oppilaitoksiin. He eivät selviydy opinnoista oppilaitosympäristössä, he eivät motivoidu, sitoudu tai hakeudu formaaleihin oppimisympäristöihin. Koulutuksessa olevat nuoret puolestaan ovat yhä enenevässä määrin erityisen tuen tarpeessa ja he hyötyisivät kaikkein eniten perinteisestä poikkeavista opetusmenetelmistä, kuten työvaltaisista menetelmistä. Vaihtoehtojen puute voi aiheuttaa opintojen keskeyttämistä. Pirkanmaan alueella erityistä tukea tarvitseville nuorille ei ole riittävästi opiskelupaikkoja omassa kunnassa tai lähialueen ammatillisissa tai erityisoppilaitoksissa. Nämä nuoret hyötyvät parhaiten pienryhmä- ja työvaltaisesta opetuksesta. Koulutukseen tulee opiskelijoiksi monenlaisista terveydellisistä ja elämänhallinnallisista sekä oppimisen vaikeuksista kärsiviä nuoria, jolloin he tarvitsevat pidemmän ajan ja enemmän tukitoimia valmistautuakseen itsenäiseen elämään ja tutkintoon johtavaan koulutukseen sekä selviytyäkseen perustutkintoon johtavassa ammatillisessa koulutuksessa. Pirkanmaan ammatillisen erityisopetuksen koordinaatiokeskus on tehnyt keväällä 2012 ennakointikyselyn Pirkanmaan perusasteen kouluille, jolla on kartoitettu tukitarpeita siirryttäessä toisen asteen koulutukseen. Merkittävää on, että toisen asteen koulutuksessa näistä perusasteen päättävistä oppilaista tarvitsee noin 15 % kokoaikaista pienryhmäopetusta, 20–23 % osa-aikaista pienryhmäopetusta, 23–27 % mukauttamista (yksilöllistämistä) integroituna normaaliin opetukseen sekä 45–47 % hyötyy koulutusmuodoista, joissa tutkinto saavutetaan työvaltaisin menetelmin toiminnallisissa oppimisympäristöissä. Osa

42

päivi pasanen


nuorista voi opiskella normaalissa oppilaitoksessa, mikäli heille on mahdollista osoittaa riittävää tukea sekä henkilökohtainen avustaja opintojen tueksi. MITKÄ MUUTOKSET OVAT TARPEEN?

Oppilaitosten haasteena on monipuolisten ja joustavien opetus- ja ohjauspalvelujen kehittäminen ja tuottaminen opiskelijoiden erilaisten elämäntilanteiden tueksi sekä taata opiskelijoille mahdollisuudet yksilölliseen opiskeluun ja oppimiseen. Erityisesti on tarvetta kehittää opiskelijoiden joustavaa tutkinnon suorittamista tutkinnonosa kerrallaan sekä työvaltaistaa opetusta, jolloin opiskelija voi edellytystensä mukaan sijoittua työelämään (ns. työpajamalli). Opiskelijan kokonaisvaltainen tukeminen tutkinnon suorit­ tamiseksi ja työelämään sijoittumiseksi on myös tärkeää. Kokonaisvaltaisuus merkitsee opiskelijan omien tavoitteiden, persoonallisuuden, oppimisvalmiuksien ja elämäntilanteen huomioimista opintoja suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Oppilaitokseen on rakennettava tehokas moniammatillinen yhteistyöverkosto sekä koulutuksellinen ja pedagoginen toimintatapa, jossa toimintaprosessit tukevat koulutuksellista tasa-arvoisuutta. Näiden on vastattava oppimisedellytyksiltään erilaisten opiskelijoiden yksilöllisiin kouluttautumis- ja työllistymishaasteisiin. Formaalista oppilaitoksesta poikkeavat oppimisympäristöt tukevat eri tavoin nuorta kiinnittymään opintoihinsa ja siten saavuttamaan omat tavoitteensa. Formaaleissa oppimisympäristöissä on ensisijaisesti lähtökohtana taloudellisesti tuotettu koulutus ja mahdollisimman monen opiskelijan valmistuminen. Eri tavoin organisoitu oppimisympäristö mahdollistaa kuitenkin nuoren henkilökohtaisen huomioimisen muun muassa työpajaympäristössä. Erityistä tukea tarvitseva nuori kaipaa kasvaakseen ja kehittyäkseen yhteisöä ja henkilökohtaista kontaktia, yhteisöllisyyttä. Vaikka oppilaitoksissa panostetaan opiskelijoiden tukemiseen ja ohjaukseen, jää nuori usein liian vähälle huomiolle sitoutuakseen ja motivoituakseen opiskeluun. Pienet ryhmät, henkilökohtaiset valmentajat sekä työvaltaisesti järjestetty työn ja opiskelun ohjaus auttavat nuorta tulemaan osaksi yhteisöä ja siten myös elämänhallinta paranee. Onko niin, että työpajaympäristöt ja työvaltaisuus opetuksessa mahdollistavat sen mitä formaalit oppimisympäristöt eivät tee? Toteutuvatko yhteisöllisyyden muodostumisen periaatteet ja tapa

avartajat - hanke

43


IK

MU

N

N

E

KOK E

U T EN IS M LU U K U

O EU

OL

R Y

H

M

S

LIS

UU

KS LLU KUU

S

YKSILÖ NN

H

E

E

TU

N

N TU

TU N SE

NT UN NE

LUO T

SY

DE

TAM U

KSE

K U ST

K

UU

RV O

OIS RV

A

Y

A-A

NNE

N

N KSE

I TU

NÄHDYKSI TU

S TA

KU

IO NN

N

EN HD

POSITIIVISUUS

IT U

Ä

IS

MA

Ä

M

EN

ISE N

TU

MIS

TU M

IS

LL

TY

NIS

SA

HIT

ON

I STAVA DIALOG AVOIN , ARVO

O

KE

KSE

T

Mistä yhteisöllisyys muodostuu

Kuvio 1: Yhteisöllisyyden muodostumisen elementit (Päivi Pasanen)

T

Y

K

SI

T

U

LE

LE

EN MIS

TU N

LEMISEN TU

M

IS

EN

T

U

N

N

E

NE

NNE


käydä arvostavaa dialogia paremmin nonformaaleissa ympäristöissä kuin formaaleissa? Onko syytä arvioida tarkemmin, mitä oppilaitoksissa tulisi tehdä, jotta oppimisen edellytykset paranevat entisestään ja nuorten syrjäytymishaasteet voidaan syrjäyttää? Yksilöille, etenkin nuorille, on tärkeää mieltää itsensä osaksi kokonaisuutta, ryhmäytyä, jolloin identiteetin rakentumiselle on paremmat edellytykset. Yhteisöllisyyden muodostuminen lähtee yksilöstä ja hänen ympärillään olevien henkilöiden vuorovaikutussuhteista. Yhteisöllisyys rakentuu yksilön kokemuksista sekä tunteista yhteisössä ja siihen vaikuttavat viereisen sivun kuviossa 1 esitetyt elementit. TYÖPAJAT OSANA OPPILAITOSTEN OPPIMISYMPÄRISTÖJÄ

Opiskelevalla nuorella on mahdollisuus yksilöllisiin opintojen valintoihin ja henkilökohtaiseen opintopolkuun. Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa kirjoilla oleville opiskelijoille tarjotaan tällä hetkellä henkilökohtaisina opintopolkuina muun muassa yksilöllisiä opiskelusuunnitelmia, tuettua ohjausta Ohjaamossa (attoopinnot, ammattiOhjaamot), erityistä tukea pienryhmässä (valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, ammatilliset pienryhmät) tai integroidussa opetuksessa, opiskelua työpajoilla (muun muassa Silta-Valmennus, Tikas-paja), opinnollistettua opetussuunnitelman mukaista työpajatoimintaa tai tutkinnon osien suorittamista osana työpajaopiskelua. Lisäksi nuoret voivat hakeutua Ammattistarttiin, Silta-Lisään, Ama10 tai muuhun nivelvaiheen lisäopetukseen sekä saada tukea eri hankkeissa. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollista saada tukipalveluhenkilöstön tuki opintoihinsa. Työpajatoiminta on otettava yhtenä merkittävänä oppimismenetelmänä ja -ympäristönä huomioon suunniteltaessa koulutuksellista kokonaisuutta huomioiden myös koulutuksen kuntouttava merkitys. Työpajojen rooli on tässä kokonaisuudessa suunnitella yhdessä nuorten kanssa yksilöllisiä opiskelu- ja urapolkuja vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä. Työpajoilla ohjataan nuoria suorittamaan suunnitelman mukaisesti tutkinnon osia ja etsitään nuoren kanssa yhdessä voimavaroja suorittaa opintoja työvaltaisesti. Työpajatoiminta mahdollistaa nuorelle erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan opinnollistamisen ja näyttöjen avulla työpajaympäristössä sekä sopivissa työpaikoissa.

avartajat - hanke

45


LYHYTKESTOISET OPINNOT

TUTKINNON OSIEN SUORITTAMINEN

KESKENERÄISTEN OPINTOJEN SUORITTAMINEN

OPISKELIJA

KOULUTUS JA URAOHJAUS

TUTKINNON SUORITTAMINEN

–– Henkilökohtaiset valinnat opinnoissa

OPINNOL­-

HENKILÖ­KOHTAINEN OHJAUS JA TUKI

­LISTAMINEN HENKILÖKOHTAINEN OPINTOPOLKUJEN

–– Työhönvalmennus

SUUNNITTELU JA OHJAUS

–– Nonformaalit ympäristöt mm. nuorisotilat –– Työpajat –– Työpaikat

Kuva: Oppilaitoksen yksilöllisten opintopolkujen kokonaisuus, jossa työpajatoiminta on osana henkilökohtaisia opintopolkuja ja oppimisympäristöjä.


OSSUt – avatut opetussuunnitelmat pirjo kovanen

T

kertyy erilaisissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi työpaikoilla, työpajatoiminnassa, oppilaitoksissa ja harrastuksissa. Joskus matkan varrella kertyy myös sellaista osaamista, mikä ei edistä työllistymistä tai on työllistymisen kannalta poisopittavaa osaamista. Silloin kun tavoitteenamme on tukea työllistymistä edistävän osaamisen kertymistä, tarvitsemme laatujärjestelmän, mikä kertoo meille, mistä muodostuvat ne yleiset työelämävalmiudet, ammatillinen perusosaaminen ja ammatillinen erityisosaaminen, joita työelämässä tarvitaan. Tähän tarpeeseen on kehitetty OSSUt – osaamisen tuottamisen ja kerryttämisen opetussuunnitelmapohjaiset suunnittelutyökalut. yö e l ä m ä o s a a m i s ta

TUTKINNON PERUSTEISTA OSSUIKSI

Työllistyminen edellyttää työmarkkinoiden näkökulmasta kelvollisen osaamisen näkyväksi tekemistä. Aina validia osaamista ei syystä tai toisesta voida saavuttaa perinteistä reittiä ammatilliseen koulutukseen osallistumalla, jolloin on löydettävä muita väyliä työmarkkinavalidin osaamisen esiintuomiseen ja sen kasvun tukemiseen. Ammatillisten tutkintojen arviointikriteerit ja ammattitaitovaatimukset joka tapauksessa luovat kartan työmarkkinoiden kannalta virallistetun osaamistason tunnistamiseen (huolimatta sen hankintatavasta) ja toimivat osaamisen yleispätevän tunnustamisen perustana. Ne luovat tavoitteet, jota kohti valmennustyössä tulisi pyrkiä ja joiden kautta kartoitetaan ja dokumentoidaan valmentautujien ammatillisia ja yleisiä työelämävalmiuksia kuvaavia kompetensseja.

avartajat - hanke

47


Suomalaisessa yhteiskunnassa vapaille markkinoille työllistyminen ilman ammatillista tunnistettua ja tunnustettua osaamista on yhä vaikeampaa. Suomessa koulutus on hyvin arvostettua ja työmarkkinoilla kirjallisilla todistuksilla on suuri arvo. Työpajat ovat erikoistuneet erityisesti tekemällä oppimisen menetelmiin, jolloin tekemisen ja sen kuvaamisen kautta voi avautua myös mahdollisuuksia kattavaan eri lähtökohdilta työelämään valmentautujien osaamisen tunnistamiseen ja kartoittamiseen, minkä virallisia ammattitaitokriteereitä vastaavan osaamistodistukseen kuvauksen pohjalta voidaan hakea osaamiselle pätevä tunnustus oppilaitokselta tai työnantajalta. Opetushallitus on laatinut valtakunnalliset tutkinnon perusteet yhteistyössä elinkeino- ja työelämäedustuksen kanssa. Perustutkintojen tavoitteena oleva osaamisen taso vastaa työelämäosaamista, minkä perusteella yksilö voidaan työllistää palkkaperusteiseen työhön, eli hänelle voidaan maksaa vähintään alan työehtosopimuksen palkkaluokan mukaista palkkaa. Näin yksilölle syntyy mahdollisuus oman elämän mahdollisimman itsenäiseen hallintaan. Valmentavan ja valmistavan koulutuksen opetussuunnitelman perusteista puolestaan saa kartan varsinaisia työelämätaitoja edeltävien elämänhallinnan taitojen analysointiin. Tällöin tätä karttaa voidaan hyödyntää työelämäosaamista kerryttävien erilaisten oppimisympäristöjen tunnistamisessa ja siten joustavien työelämäosaamista kerryttävien polkujen suunnittelussa, myös työpajavalmennuksessa. Kartan avulla voidaan kartoittaa, suunnitella, seurata ja arvioida työelämäosaamisen kertymistä ja sen kuvauksia tiedoista, taidoista ja pätevyyksistä voidaan käyttää valmentautujan osaamisen dokumentointiin työelämävalidilla ammatillisen koulutuksen kanssa yhteisellä kielellä. Tähän perustuu työpajoilla tehtävä opinnollistamisen toimintamallin ja sen tukityökalujen kehitystyö. OSSUT KÄYTÖSSÄ

Opinnollistamisen toimintamallin tueksi on luotu käytännön työkaluja, joiden avulla ammatillisia kriteerejä hyödynnetään valmennustyössä osaamisen tunnistamisessa ja sen kasvun tukemisessa. OSSUt syntyivät ESR-hankkeissa purettaessa opetussuunnitelmia tukemaan paremmin työelämään tähtäävän valmennuksen suunnittelua, seurantaa ja arviointia. Nämä työkalut perustuvat valtakunnallisiin ammatillisten perustutkintojen perusteisiin sekä ammattistartin

48

pirjo kovanen


ja valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen, valmentava 1:n, opetussuunnitelman perusteisiin. OSSUt sisältävät osaamisen tunnistamisen, tunnustamisen ja arvioinnin tukityökalut. OSSUt luovat työelämää edustavan osaamiskartan ja sopivat siten hyvin tukemaan työpajojen perustehtävän mukaista toimintaa ja laadunhallintaa. OSSUt avaavat eri ammattialojen perustutkintojen sisältöjä eli eri työelämän alojen perusosaamisen rakenteita helposti hallittavaksi ja läpinäkyväksi tehtyyn muotoon. Yleisnäkymän ristiintaulukoinnit kertovat alan työkentän sisällön ja eri tutkintojen ja työnimikkeiden työelämäalueiden yhteiset ja eriävät sisällöt. Eri opintokokonaisuudet luovat kartan työelämän itsenäisistä osaamiskokonaisuuksista, jotka muodostavat opintojärjestelmässä dokumentoitavia, kerättäviä ja siirrettäviä tieto-, taito- ja pätevyysyksiköitä, joilla on oma pisteytys ja arvonsa osana tutkintopätevyyttä. Eri tutkintojen sisältöjen yleisnäkymiä tarkastelemalla OSSUjen avulla, voi nopeasti saada kuvan kyseisen työalan osaamisvaatimusten kirjosta, mikä auttaa esimerkiksi yksilöllisten koulutus- ja työelämäpolkujen suunnittelemista. Näkymät avaavat myös yleismuodossa kunkin alan työnantajakentän osaamistarpeita, jolloin saadaan kuvaa työnantajakentästä, mihin kyseistä osaamista omaava työnhakija voi osaamistaan tarjota. Eri alojen OSSUjen näkymiä tutkimalla tulee hallittavaksi myös yleiskuva eri alojen työnantajakentän yhteisistä osaamistarpeista, mistä tiedosta on hyötyä esimerkiksi alanvaihtotilanteessa. Kuvassa 1 on esillä autoalan ossun yleisnäkymä (KUVA 1). OSSU -työkaluissa alojen yleisnäkymistä pääsee myös eteenpäin tarkastelemaan osaamisvaatimuksien sisältöä tarkemmin (KUVA 2). Keskeiset sisällöt on ilmaistu ydinosaamisina, joita kullakin työelämän toiminta-alueella odotetaan työntekijän hallitsevan. Ydinosaamisten toteuttamiseen liittyviä tarkempia kuvauksia on myös työkaluissa helppo lisätä näkyviin tavoitetarkennuksiksi. OSSUista löytyy lisäksi luonnostyökalut osaamisen kertymisen seurantaan, joita opinnollistamisprosessissa muokataan organisaatio, palvelu tai yksilökohtaiseksi. Kuhunkin osaamiskokonaisuuteen liittyy myös osaamisen arviointikriteeristö ja ammattitaidon osoittamistapojen vaatimusten kuvaus. Jokaisen osaamiskokonaisuuden osalta osaamista arvioidaan neljällä tasolla: 1. työprosessin hallintana, 2. työmenetelmien,-välineiden ja materiaalin hallintana, 3. työn

avartajat - hanke

49


KUVA 1. Autoalan OSSUn aloitussivu eli alan ja siihen valmistavan perustutkinnon sis채lt채mien osaamistavoitekokonaisuuksien yleisn채kym채

pirjo kovanen


perustana olevan tiedon hallintana sekä 4. elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintana. Arviointitasoja on puolestaan kolme T1, H2 ja K3, joita työvaltaisissa ympäristöissä on totuttu kuvaamaan työelämäosaamisen tasoina vastaavasti ohjatusti osaamisena (T1), itsenäisenä osaamisena (H2) ja osaamisen ohjausvalmiutena tarvittaessa vaikka toiselle työntekijälle (K3). T1 -arviointitasolla kuvattu osaaminen vastaa työllistymisen edellyttämää minimiosaamistasoa, jolloin se muodostaa perustavoitteen osaamistuloksille, joihin alan koulutuksen ja valmennuksen toteuttamisella pyritään. OSSUja voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Työkalut selventävät ja tekevät näkyväksi eri alojen työelämätaitoja ja osaamisedellytyksiä sekä ammattialojen ja tutkintojen sisältöjä, jolloin niistä hyötyy laaja joukko ihmisiä. Niiden avulla voidaan tunnistaa työelämäosaamista kerryttäviä oppimisympäristöjä sekä suunnitella, seurata ja arvioida työelämäosaamisen kertymistä ja sen tueksi rakennettuja toimenpiteitä. Niiden tuella tunnistetaan ja tunnustetaan vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä ja niissä tapahtuvaa osaamisen kasvua ja arvioidaan tekemällä oppimisen työvaltaisia ympäristöjä ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien mukaisesti osaamisperustaisesti. OSSUt auttavat osaamiskartoituksien tekemisessä suhteessa ajankohtaisiin työelämävalmiuksiin ja helpottavat koulutus- ja työelämäpolkujen suunnittelua. OSSUja voidaan käyttää työpajan oppimisympäristön tunnistamisen lisäksi myös, kun tunnistetaan työssäoppimis- tai harjoittelutyöpaikkoja tai ns. seinättömiä työpajoja opetussuunnitelmien mukaisina oppimisympäristöinä. Työkalut on tarkoitettu avuksi valmentautujien aiemman osaamisen kartoittamiseen, osaamisen suunnitelmalliseen kerryttämiseen sekä osaamisen dokumentointiin. Näiden prosessien toteuttamiseksi opinnollistamisen kehitystyössä on tehty myös OSSU-perusteisten tukityökalujen kokoelma: osaamiskartat ja osaamisen arviointilomakkeistot (valmentajan arviointiin ja valmentautujan itsearvioinnin tueksi) sekä osaamisen dokumentointiin osaamistodistuspohjat. OSSU-työkalut soveltuvat valmentajille työn suunnitteluun sekä valmentautujille osaamisen kertymisen seurantaan ja itsearviointiin. Eri oppimisympäristöissä opittu voidaan OSSUjen avulla tunnistaa ja tunnustaa yhteisellä kielellä ja perustalla ammatillisen koulutuksen toteuttajien kanssa.

avartajat - hanke

51


Kuva 2. Autoalan OSSUn yhden opintokokonaisuuden sisältämien ydinosaamisten kuvaussivu ja alustava seurantatyökalutaulukko

KUVA 3. Esimerkkikuva työpajakohtaisesta OSSUsta.

pirjo kovanen


OSSUja voidaan työpajatoiminnan opinnollistamisen lisäksi käyttää esimerkiksi yläkouluissa ja nivelvaiheessa koulutusalavalinnan apuna, opinto- ja nivelvaiheohjaajien ohjaustyövälineenä. TEtoimistot voivat hyötyä OSSUista esimerkiksi ammatinvalinnanohjauksessa ja urasuunnittelussa sekä työelämäosaamiskartoitusten teossa. Ammatillisissa oppilaitoksissa OSSUt tukevat henkilökohtaisten opintosuunnitelmien rakentamista, opinto-ohjausta sekä opiskelijoiden opintojen ja oman osaamisen edistymisen seurantaa. OSSUt auttavat niin yksilöiden kuin oppimisympäristöjenkin osaamiskartoitusten teossa. Sitä voi käyttää työssäoppimisen ja laajennetun työssäoppimisen suunnittelun ja toteutuksen apuvälineenä, myös työpaikkaohjaajan käytössä. OSSUjen avulla luodaan yhteistä kieltä ammatillisen osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen oppilaitosten, työpajojen ja muiden työelämälähtöisten toimintaympäristöjen välille. Opinnollistamisesta saa lisätietoja ja OSSUja voi ladata käyttöön Valtakunnallisen työpajayhdistyksen ja Bovallius-ammattiopiston kotisivuilta: –– http://www.tpy.fi/mita_me_teemme/hankkeita/ ammattiosaamista-valityomarkkino/opinnollistamisen-tyokalut/ –– http://www.bovallius.fi/web/ammattiopisto/ opinnollistamisen-tyokalut Tarvittaessa opinnollistamisen ja osaamiskartoitusten tukena voidaan myös hyödyntää esimerkiksi opetushallituksen osaan.fi -järjestelmää (www.osaan.fi)."

avartajat - hanke

53


OSA 2 ”Opinnollistamistyössä on keskeistä säilyttää työelämää muistuttava yhteisöllinen ja nonformaali oppimisympäristö, jossa oppiminen tapahtuu tekemisen kautta ja jossa työpajapedagogiikka toteutuu. Tavoitteena on vaalia työpajalle ominaista tekemällä oppimisen tapaa. Näin voidaan tarjota vaihtoehto koulutuksesta syrjäytymiselle niille nuorille, jotka eivät kiinnity toisen asteen oppilaitosopintoihin.” maija schellhammer-tuominen


Opinnollistaminen Avartajat-hankkeessa maija schellhammer-tuominen

O

pohjana Avartajat-hankkeessa on käytetty OSSUja, joita on muokattu Silta-Valmennusyhdistyksen työpajojen tarpeita vastaavaksi avaamalla opetussuunnitelmien ammattitaitovaatimukset ja arviointikriteerit pajakohtaisiksi työtehtäviksi ja osaamiskokonaisuuksiksi. p i n n o l l i s ta m i s t yö n

OPINNOLLISTAMISEN TAVOITTEENA ON OLLUT

–– tehdä näkyväksi työpajoilla karttuva osaaminen –– kehittää työpajan toimintatapoja vastaamaan yhä paremmin valmentautujan/opiskelijan sekä työelämän tarpeita –– kuvaamaan saavutettavaa osaamista opetussuunnitelman kielellä, jotta se olisi helposti tunnustettavissa osaksi ammatillisia opintoja –– kehittää oppilaitoksen kanssa yhteistä toimintamallia työpajoilla opitun tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi Opinnollistamisen lähtökohtana on ollut tarve kehittää yksilöllisiä oppimispolkuja niille nuorille, jotka eivät suorita toisen asteen opintoja oppilaitoksessa ja ovat vaarassa jäädä ilman toisen asteen koulutusta. Opetussuunnitelmia on valmisteltu vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijan ammatillisen osaamisen kartuttamiseksi, ammatti-identiteetin ja työelämävalmiuksien sekä henkilökohtaisen kasvun tukemiseksi. Opetussuunnitelman keskeisenä tavoitteena on vastata myös työelämän osaamistarpeisiin. Oppilaitoksissa toteutussuunnitelman avulla kuvataan, miten opetussuunnitelman osaamistavoitteet saavutetaan teoria- ja työsaliopinnoissa sekä työssäoppimispaikoilla. Työpajoilla oppiminen tapahtuu työtä tehden

avartajat - hanke

55


työyhteisömäisessä ympäristössä. Myös työpajoilla oppimisympäristön tarjoamat mahdollisuudet tulee tehdä näkyviksi siten, että oppimisesta voi tulla suunnitelmallista, tavoitteellista sekä yhteismitallisesti kuvattavaa ja arvioitavaa. Opinnollistamistyössä on keskeistä säilyttää työelämää muistuttava yhteisöllinen ja nonformaali oppimisympäristö, jossa oppiminen tapahtuu tekemisen kautta informaalisti ja jossa työpajapedagogiikka toteutuu. Tavoitteena on vaalia työpajalle ominaista tekemällä oppimisen tapaa. Näin voidaan tarjota vaihtoehto koulutuksesta syrjäytymiselle niille nuorille, jotka eivät kiinnity toisen asteen oppilaitosopintoihin. Opetussuunnitelmaorientaation ei tulisi ohjata toiminnan kehittämistä oppilaitoksen kaltaiseksi, vaikka saavutettua osaamista kuvataan yhteisellä opetussuunnitelman käsitteistöllä.

MITÄ OSAAMISTA TYÖELÄMÄ EDELLYTTÄÄ

SITÄ OPETUSSUUNNITELMA KUVAA

SITÄ AMMATILLISISSA OPINNOISSA OPITAAN

SITÄ TYÖPAJOILLA TEHDÄÄN

Opinnollistaminen on parhaimmillaan keskeinen osa työpajojen laadunhallintaa ja sitä voidaan kehittää Demingin ympyrän mukaisesti suunnittele – toteuta – arvioi – paranna menetelmällä. Opinnollistaminen ei ole kertaluonteinen urakka, vaan se on tapa toimia ja kehittää oppimisympäristöjä sekä eri ympäristöissä opitun tunnistamisen menetelmiä. Työpajojen kenttä pitää sisällään hyvin monenlaista toimintaa. Osa työpajoista toimii työelämän rytmissä ja arjessa toteuttaen asiakastilauksia ja -toimeksiantoja liiketoiminnan periaatteiden mukaisesti. Osalla pajoista toiminta rakentuu puolestaan kuntoutumisen näkökulmasta suunniteltujen tuotteiden valmistamiselle, jolloin tilaaja-asiakas ei ole välttämättä vielä tiedossa

56

maija schellhammer -tuominen


Demingin laatuympyrä

ACT

PLAN

Toimi

Suunnittele

CHECK

DO

Tarkista

Toteuta

tuotteen valmistusvaiheessa, vaan tuote saatetaan myyntiin, mikäli se valmistuttuaan täyttää myyntituotteen laatuvaatimukset. Laatutyön näkökulmasta työpajan laatua kehitetään ensinnä kuntoutuja-asiakkaan saaman laadun näkökulmasta, eli miten asiakkaan tavoitteet toteutuvat kuntoutumisen, elämänhallinnan ja osaamisen karttumisen sekä jatkosuunnitelmien osalta työpajajakson aikana. Toisaalta tulee arvioida tilaaja-asiakkaan saamaa laatua, eli työvalmennuksen tilaajan (oppilaitos, TE-toimisto, Kela, kunta) ostamaa laatua, joka määritellään tilaajan omien laatukriteerien mukaisesti. Kolmantena tulee arvioida ostaja-asiakkaan saamaa laatua, joka on työpajan tarjoama tuote tai palvelu. Ostaja-asiakkaan saaman laadun varmistaminen työpajalla on keskeinen osa kuntoutuja-asiakkaan ammatillisen osaamisen kehittymistä ja valmentautumista työelämän vaatimuksiin.

avartajat - hanke

57


Opinnollistamisen prosessi työpajalla maija schellhammer-tuominen

ppimisympäristöanalyysin avulla kartoitetaan työpajan oppimisympäristö käymällä läpi, mitä työpajalla voidaan oppia. Työpajalla kuvataan oppimisympäristöt, joissa valmentautujat/opiskelijat työskentelevät. Näitä voivat olla työpajan omien tilojen lisäksi erilaiset asiakastyökohteet. Oppimisympäristöanalyysissa keskeistä ovat laitteet ja välineet, joita työssä käytetään sekä työvalmennukseen käytettävissä oleva resurssi. Oppimisympäristöanalyysiin osallistuu mahdollisimman laajasti työpajalla työskentelevä henkilökunta.

O

Vertaamisvaiheessa perehdytään työpajan toimintaa lähellä olevien ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien valtakunnallisiin perusteisiin sekä yhteistyöoppilaitoksen opetussuunnitelmiin, joista voidaan valita yksi tai useampia tutkinnon osa opinnollistettavaksi. Tutkinnon osia valittaessa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota tutkinnon osan –– työelämälähtöisyyteen, eli mahdollisuuksin työllistyä suorittamalla tutkinnon osan tai osia ilman koko perustutkinnon suorittamista

OPPIMISYMPÄRISTÖ ANALYYSI

Työpaikalla tehtävien töiden, menetelmien ja välineiden kartoitus

58

Silta-Valmennuksen työpajoilla opinnollistamisen prosessi on jaettu viiteen eri toimintavaiheeseen

VERTAAMINEN

OPINNOLLISTAMINEN

Tutkinnon osa valinta, opetussuunnitelman ja oppimisympäristön vertaaminen

Ops:in avaaminen työtehtäviksi, opettajien ja työvalmentajien kuuleminen


–– lähtötasovaatimuksiin, eli voiko valmentautuja/opiskelija suorittaa tutkinnon osan ilman aiempia alan opintoja –– oppimisympäristö- ja resurssivaatimuksiin, eli onko tutkinnon osa mahdollista suorittaa osana työpajatoimintaa olemassa olevilla resursseilla tai minkälaisia muutoksia tarvittaisiin –– tutkinnon osan muihin merkityksiin, eli miten tutkinnon osa palvelee ammatinvalinnan vahvistamisessa, omien opiskeluvalmiuksien arvioinnissa ja yleisten työelämätaitojen kehittämisessä. Opinnollistamisvaiheen tavoitteena on yhdistää oppimisympäristöanalyysin ja opetussuunnitelman tavoitteet, jolloin saadaan arviointi- ja osaamistodistuspohjat, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti, millä työpajan työtehtävillä opetussuunnitelmassa kuvattu osaaminen saavutetaan. OSSUissa tutkinnon osan amattitaitovaatimukset on listattu Excel-taulukon välilehdelle, pajakohtaisessa opinnollistamisessa kunkin ammattitaitovaatimuksen alle on listattu ne työtehtävät, joita tekemällä vaatimuksen mukainen taito karttuu. Yleisellä tasolla kuvatut ammattitaitovaatimukset puretaan siis käytännön työtehtäviksi, jolloin osaamisen karttumista voidaan seurata pienten ja konkreettisten työtehtävien kautta. Työtehtäväkohtainen arviointi helpottaa myös valmentautujan/opiskelijan itsearviointia ja oman osaamisen tunnistamista. Opinnollistamisessa työvalmentajat kuvaavat, millä työtehtävillä ja millaisia työvälineitä käyttämällä vaadittava osaaminen saavutetaan. Oppilaitosyhteistyön näkökulmasta on tärkeää, että yhteistyöoppilaitoksen opettajat, jotka ovat kyseisen alan opetuksen asiantuntijoita, pääsevät mukaan kehittämistyöhön. Avartajat-hankkeessa opinnollistettavan alan ammatinopettajia on kutsuttu tutustumaan työpajaan ja opinnollistettuihin tutkinnon osiin. Opettajille

NÄYTÖN KUVAUS JA ARVIOINTI SUUNNITELMA

Hyväksyminen ammattialan jaoksessa ja ammattiopiston toimielimessä

TIEDOTTAMINEN

Oppilaitos, työpaja, opiskelijat, joita mahdollisuus koskee

59


on myös lähetetty opinnollistamistyön alla olevia tutkinnon osia kommenttikierroksille. Opinnollistamistyö kokonaisuudessaan vaatii aikaa pohtia, millä tarkkuudella työtehtäviä kuvataan ja kirjataan, jotta päästään riittävän konkreettiselle tasolle. Kuvauksista ei kuitenkaan saa tulla liian laajoja ja yksityiskohtaisia, jolloin taulukoiden käytettävyys heikkenee ja muuttuu liian työlääksi. Osaamisen arviointitaulukossa on listattu opetussuunnitelman mukaisesti arviointikriteerit, eli ne osaamisen alueet, joista muodostuu opiskelijan arvosana. Arviointikriteerit kuvataan myös

TUTUSTUNUT

OSAA OHJATUSTI

OSAA ITSENÄISESTI

OHJAUS­ VALMIUS

EI KOKEMUSTA

60

Osaaminen ei yllä vielä arviointikriteerien mukaiseen arvosanaan, mutta on päässyt tutustumaan arviointikriteerin mukaisiin työtehtäviin Osaaminen yltää opetussuunnitelman arviointikriteerien mukaiseen T1-tasoon, osaa tehdä arviointikriteerien mukaisia työtehtäviä ohjatusti Osaaminen yltää opetussuunnitelman arviointikriteerien mukaiseen H2-tasoon, suoriutuu arviointikriteerien mukaisista työtehtävistä itsenäisesti Osaaminen yltää opetussuunnitelman arviointikriteerien mukaiseen K3-tasoon, suoriutuu arviointikriteerien mukaisista työtehtävistä itsenäisesti ja osaaminen riittää vertaisohjaajana toimimiseen kyseisissä työtehtävissä Ei ole päässyt tekemään arviointikriteerien mukaisia työtehtäviä, osaamista ei ole karttunut lainkaan (ei kokemusta – arvioinnin tavoitteena on tehdä näkyväksi tutkinnon osan näkökulmasta se osaaminen, jota työpajalla ei saavuteta; valmentautujan/opiskelijan saamaan osaamistodistukseen tätä ei ole tarpeen tehdä näkyväksi)

maija schellhammer -tuominen


työpajalla kertyvällä arjen osaamisella kunkin arviointikriteerin alle. Opetussuunnitelman arviointikriteeristössä on kuvattu arvosanakohtaisesti osaamistaso arviointiasteikolla T1 (tyydyttävä), H2 (hyvä) ja K3 (kiitettävä). Arviointitaulukon tarkoituksena on toimia arviointia tekevän työvalmentajan apuna osaamisen tason määrittelyssä. Työpajan arjen toiminnan näkökulmasta arviointiasteikko on kuvattu viisiportaiseksi: Opetussuunnitelman mukaisten arviointikriteerien lisäksi jokaisen opinnollistetun tutkinnon osan yhteydessä arvioidaan yleiset työelämätaidot, jotka ovat ensisijaisen tärkeitä työllistymisen ja työyhteisössä toimimisen näkökulmasta. Näitä ovat esimerkiksi työaikojen noudattaminen, yhteistyökyky ja työtehtävien suorittaminen. Osaamisen arviointitaulukko toimii arviointia tekevän työkaluna. Osaamistodistukseen saavutettu osaaminen tulee näkyväksi yksityiskohtaisessa todistusmallissa, osaaminen arvioidaan tehtäväkohtaisesti. Arviointitaulukkoa rakennettaessa keskeiseksi arvioinnin avaamisen osaksi on muodostunut työvälineiden ja -menetelmien hallinta, jossa on kuvattu hyvinkin yksityiskohtaisesti ne laitteet ja työmenetelmät, joita työpajalla tehdään. Käytännön arvioinnin helpottamiseksi arviointitaulukko voidaan linkittää siten, että taulukkoon merkityt arvioinnit siirtyvät suoraan osaamistodistukseen ja näin osaamistodistus pysyy arvioinnin tasalla ja voidaan tulostaa ajantasaisena vaikka kesken työvalmennusjakson. Osaamistodistusta, jossa on arvioitu ammatillista osaamista, voidaan hyödyntää monipuolisesti niin työnhaussa kuin erilaisissa verkostoissa, joissa tavoitteena on kartoittaa asiakkaan osaamista, työelämätaitoja ja työkuntoa. Osaamistodistuksessa on oma osionsa yleisille työelämätaidoille, jotka korostuvat työyhteisömäisen oppimisympäristön päivittäisissä rutiineissa ja jotka ovat keskeisiä työelämässä. Näitä ovat muun muassa työhön saapumiseen ja poissaoloista ilmoittamiseen liittyvät säännöt ja niiden noudattaminen. Osaamistodistuksessa kysymys on tunnistetusta osaamisesta ja ennakoivasta arvioinnista, joka ei korvaa oppilaitoksen antamaa todistusta vaan on tarkoitettu kuvaamaan työpajalla tai muualla karttunutta osaamista. Osaamistodistusta voidaan hyödyntää osaamisen tunnustamisen dokumenttina oppilaitoksessa siinä vaiheessa, kun siirrytään ammatilliseen oppilaitokseen opiskelemaan. Osaamisen

avartajat - hanke

61


tunnustamisen tekee ja opiskelutodistukseen tulevan arvosanan antaa aina oppilaitos. Osaamisen tunnustamisen yhteydessä opiskelija näyttää osaamisensa, mikäli oppilaitos sitä edellyttää. Näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma on mahdollista laatia yhteistyöoppilaitokselle siinä tapauksessa, että oppilaitos tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa opintoja työpajaympäristössä. Hyväksymällä näytön kuvauksen ja arviointisuunnitelman työpajaympäristössä suoritettavalle tutkinnon osalle, oppilaitos hyväksyy työpajan omaksi oppimisympäristökseen. Näytön kuvauksella ja arviointisuunnitelmalla mahdollistetaan ammattiosaamisen näytön suorittaminen työpajalla. Näyttösuunnitelmassa voidaan määrittää näytön arvioitsijaksi opettaja ja/tai työvalmentaja tai työpaikkaohjaaja. Näytön suorittamisen edellytyksenä on, että näytön suorittaja on opiskelijana näytön arvioinnista vastaavassa oppilaitoksessa. Arvioinnista vastaa aina koulutuksen järjestäjä, vaikka näytön arvioijaksi olisi määritelty työpajalla työvalmentaja. Tutkinnon osan hyväksyttämisprosessi Pirkanmaan ammattiopistossa on sovittu Avartajat-hankkeen aikana toteutettavaksi siten, että jokaisen hyväksyttämisen yhteydessä on esitelty myös hanketta, työpajoja oppimisympäristönä sekä yhteistyön tavoitetta ja tarkoitusta. Näin on saatu vähitellen muodostumaan yhteinen kieli ja merkitys näytön kuvausten ja arviointisuunnitelmien hyväksymiselle. Hyväksyttämisen prosessi: –– opinnollistetusta tutkinnon osasta tehdään näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma työpajalla –– näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma hyväksytetään kyseisen ammattialan jaoksessa. Jaoksia on neljä: tekniikan, teollisuuden, palveluiden ja kulttuurin ja hyvinvoinnin jaos –– hyväksyminen viedään kokouksen esityslistalle ja laaditaan esityslistateksti –– Avartajat-hanketta, Silta-Valmennusyhdistystä oppimisympäristönä, opinnollistamista ja kyseisen tutkinnon osan suorittamismahdollisuutta esitellään jaokselle kokouksessa –– jaos pyytää tarvittaessa tekemään korjauksia tai muutoksia näytön kuvaukseen ja arviointisuunnitelmaan tai hyväksyy sen sellaisenaan –– jaos esittää ammattiosaamisen näyttöjen toimielimelle kuvauksen

62

maija schellhammer -tuominen


ja arviointisuunnitelman hyväksymistä –– hyväksyminen käsitellään ammattiosaamisen näyttöjen toimielimessä. Toimielin on lakisääteinen työelämän, koulutuksen järjestäjän, opettajien sekä opiskelijoiden edustajien muodostama päätöksentekoelin, jonka lakisääteiset tehtävät määritellään seuraavasti: hyväksyy koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman osana olevat suunnitelmat näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista, valvoo näyttötoimintaa, päättää näyttöjen arvioijista sekä käsittelee opiskelijan arviointia koskevat oikaisuvaatimukset. Toimielimen puheenjohtaja allekirjoittaa opiskelijalle annettavan näyttötodistuksen –– jaoksen sihteeri vie esityksen toimielimen esityslistalle ja toimittaa etukäteisaineiston tutustuttavaksi –– Avartajat-hanketta, Silta-Valmennusyhdistystä oppimisympäristönä, opinnollistamista ja kyseisen tutkinnon osan suorittamismahdollisuutta esitellään toimielimen kokouksessa –– toimielin pyytää tarvittaessa tekemään korjauksia/muutoksia tai hyväksyy sellaisenaan. –– toimielimen hyväksyntä virallistaa tutkinnon osan suorittamismahdollisuuden kuvauksessa ja arviointisuunnitelmassa määritellyissä ympäristöissä Tiedottaminen yhteistyöstä ja opintojen suorittamismahdollisuuksista on tärkeää niin oppilaitoksessa kuin työpajallakin, jotta yhteistyössä kehitetty toimintamalli saadaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön ja sitä voidaan käytännön kokemusten pohjalta kehittää ja parantaa.

avartajat - hanke

63


osaamistodistus

Silta-Valmennusyhdistys ry / Silta-Ravitsemispalvelut MAJOITUS- JA RAVITSEMISPALVELUISSA TOIMIMINEN Nimi: Syntymäaika: Valmennuksen kesto: Valmentaja:

osaa o h j at u s t i osaa o h j at u s t i

osaa itsenäi­ sesti

tutus­ tunut

y l e i s e t t yö e l ä m äta i d ot

t u t u s ­­ tunut

Valmentautuja on valmennusjakson aikana saavuttanut osaamista Hotelli-, ravintolaja catering-alan perustutkinnon, Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimimisen (20 ov) tutkinnon osan arviointikriteerien mukaisesti.

K3

ohjaus­ va l m i u s

s e s t i H2

osaa itsenäi­

1. t y ö p r o s e s s i e n h a l l i n ta

T1

Ilmoittaa poissaoloista Työhön saapuminen Työskentelee sovitusti, noudattaa työaikoja Mukavuusalueiden ylittäminen, työroolien omaksuminen Yhteistyökyky ja -halu: auttamiskyky ja -halu Suorittaa tehtävät loppuun Noudattaa vaadittua työtahtia / joutuisuus Työturvallisuuden hallinta Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet Vuorovaikutustaidot Ammattietiikka

Työvuorossa toimiminen Asiakaspalvelussa ja ruoanvalmistuksessa toimiminen –– Osaa ohjata asiakkaita salissa –– Osaa ottaa asiakkaat huomioon suorittaessaan työtehtäviä salissa –– Käyttää kohteliasta yleiskieltä ja ilmaisuja Laadukas ja kestävän kehityksen mukainen toiminta

Osaamistodistus: majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen


2. t y ö m e n e t e l m i e n ,

- vä l i n e i d e n j a m at e r i a a l i n h a l l i n ta

Aamiais- tai lounasruokien valmistaminen ja asiakaspalvelussa toimiminen Kunnostaa ja täydentää myyntilinjastoa (astiat,tarjottimet, leipä, voi, mehu, maito, jälkiruoka, tee, kahvi, maito, mausteet) Työvälineiden ja menetelmien käyttö mehu- ja vesiannostelijan käyttö maitoautomaatin käyttö kahvinvalmistuslaitteen käyttö vedenkeittimen käyttö astianpesukoneen käyttö painepesurin käyttö silitysraudan käyttö mandoliinin käyttö kassakoneen käyttö tietokoneen käyttö henkilösuojainten käyttö (esiliina, hengityssuojain, suojalasit, kumihansikkaat) Asiakas- ja työtilojen sekä koneiden ja laitteiden puhtaanapito mehu- ja vesiannostelijan puhdistus maitoautomaatin puhdistus kahvinvalmistuslaitteen puhdistus vedenkeittimen puhdistus astianpesukoneen purku ja puhdistus Myynnin rekisteröiminen 3. t y ö n p e r u s ta n a o l e va n t i e d o n h a l l i n ta

Toimialan tunteminen Raaka-aineiden tunteminen Toimiminen työssä ja työyhteisössä 4. e l i n i k ä i s e n o p p i m i s e n ava i n ta i d ot

Terveys, turvallisuus ja toimintakyky Oppiminen ja ongelmanratkaisu Vuorovaikutus ja yhteistyö Ammattietiikka Aika ja paikka: Työvalmentaja

Toimialajohtaja


Ammattitaitovaatimukset MAJOITUS- JA RAVITSEMISPALVELUISSA TOIMIMINEN

Ammattitaitovaatimukset

va l m i u s

ohjaus-

itsenäisesti

osaa

o h j at u s t i

osaa

on

Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimimisen ammatillinen perustutkintotasoinen osaaminen muodostuu seuraavista osaamisalueista:

tutustunut

Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen on hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinnon kaikille pakollinen tutkinnon osa. Koulutuksessa siihen liittyvän osaamispaketin laajuus on 20 ov.

k u n n o s ta a a s i a k a s - j a t y öt i lo j a

pyyhkii pöytäliinat puhdistaa mausteikot (suola, hammastikut, asiakaspalautelaput, kynät) kirjoittaa ruokalistan taululle täyttää ruokailuvälineastiat (haarukat, veitset, lusikat) puhdistaa ruokasalin pöydät, leipäpöydän, linjaston ja lattian lounaan jälkeen va l m i s t e l e e ta i va l m i s ta a to i m i pa i k a n t u ot t e i ta j a pa lv e lu j a m y y n t i ä va r t e n

huolehtii salaattivaunun päällä olevista mausteista ja niiden puhtaudesta valmistaa kahvin ja vie salin puolelle pitää huolta myytävien tuotteiden laadusta ja riittävyydestä huolehtii teepusseista, sokerista, makeutusaineesta, maidosta, kermasta, teesiivilöistä, kahvilusikoista, jälkiruokalusikoista, näkkileivistä ja levitteistä huolehtii maitojen, mehun ja veden riittävyydestä huolehtii leipien ja levitteen riittävyydestä lounaan aikana ilmoittaa loppumassa olevista tuotteista (esim. kahvi, tee, sokeri) pa lv e l e e a s i a k k a i ta

kerää tarjottimet käytettyine astioineen pöydistä ja vie ne tiskiin huolehtii astioiden ja välineiden riittävyydestä lounaan aikana salissa (haarukat, veitset, lusikat, lautaset, lasit, jälkiruoka-astiat, kupit, tarjottimet) Ammattitaitovaatimukset: majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen


käyttää kassaa ja tekee tilityksen järjestää ja siistii asiakas - ja työtiloja ja /tai kunnostaa majoitusliikkeen huoneita

järjestää lehdet ja vie vanhat lehdet paperinkeräykseen järjestää salin pöydät ja tuolit toimii astiahuollon tehtävissä

tiskaa salista tulleet aamutiskit ja vie ne paikoilleen huolehtii astianpesusta vie puhtaat astiat paikoilleen puhdistaa työvälineitä , koneita ja laitteita sekä asiakas - ja työtiloja

imuroi toimiston ja ruokasalin lattiat ja maton pyyhkii ruokasalin lattian pesee käyttämänsä lattianpesuvälineet ja laitta ne paikoilleen huolehtii maito, mehu ja vesiautomaattien puhtaudesta huolehtii pöytien puhtaudesta lounaan aikana huolehtii linjaston ja jälkiruokapöydän piuhtaudesta lounaan aikana huolehtii työvaatehuollosta (silitys, kaappiin järjestäminen koon mukaan) pesee astianpesukoneen huolehtii astiaharjojen puhtaudesta puhdistaa salin tuolit noudattaa omavalvontasuunnitelmaa

huolehtii käsipaperin riittävyydestä vaihtaa keittiölle puhtaat astia- ja pöytäpyyhkeet ottaa näytteitä pinnoilta ilmoittaa loppumassa olevista pesuaineista kirjaa lämpötiloja maidonannostelijasta, mehu- ja vesiautomaateista

va l m i u s

ohjaus-

itsenäisesti

osaa

o h j at u s t i

osaa

tutustunut

on myy tuotteita tai palveluja sekä rekisteröi myyntiä


Näytön kuvaus ja arviointisuunnitelma OPETUSSUUNNITELMA  Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto 4 Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto 4.1 Kaikille pakolliset ammatilliset tutkinnon osat 4.1.1 Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen 20 ov

tutkinnon osan arviointi a m m at t i ta i to ­va at i m u k s e t

Opiskelija osaa –– kunnostaa asiakas- ja työtiloja –– valmistelee tai valmistaa toimipaikan tuotteita ja palveluja myyntiä varten –– pitää huolta myytävien tuotteiden laadusta ja riittävyydestä –– palvelee asiakkaita –– myy tuotteita tai palveluja sekä rekisteröi myyntiä –– järjestää ja siistii asiakas- ja työtiloja tai kunnostaa majoitusliikkeen huoneita –– toimii astiahuollon tehtävissä –– puhdistaa työvälineitä, koneita ja laitteita sekä asiakas- ja työtiloja –– noudattaa omavalvontasuunnitelmaa

muu arviointi

T1 – K3 Arviointikohteet ja -kriteerit: –– valtakunnallisen hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinnon perusteiden mukaiset Muulla arvioinnilla arvioidaan: –– siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida osoittaa ammattiosaamisen näytössä, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen, tehtävien ja muiden menetelmien avulla

Tutkinnon osan ammattitaidon osoittamistavat ja ammattiosaamisen näyttö sekä arvosanan muodostuminen Ammattitaidon osoittamistavat: –– Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa toimimalla majoitus- tai ravitsemisalan yrityksen tai toimipaikan yksittäisissä työtehtävissä työryhmän jäsenenä. –– Opiskelija kunnostaa asiakas- ja työtiloja ja/tai majoitusliikkeen huoneita, valmistaa tai valmistelee tuotteita tai palveluita, palvelee asiakkaita sekä huolehtii asiakas- ja työtilojen siisteydestä ja viihtyisyydestä. –– Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia.


Pirkanmaan ammattiopisto Silta-Valmennusyhdistys ry

a m m at t i ­o s a a m i s e n n äy t tö

T1-K3 Arviointikohteet ja -kriteerit: –– työprosessin hallinta –– työmenetelmien, -välineiden ja -materiaalien hallinta –– työnperustana olevan tiedon hallinta –– elinikäisen oppimisen avaintaidot Näyttöympäristö: –– Silta-Valmennusyhdistyksen SiltaLounasravintola, Silta-Lounas tai Cafe 13 Näytön toteutus: –– opiskelija toimii asiakaspalvelijana (tarjoilija, kassa) tai ruuanvalmistajana (kokki) tai astiaja tilahuoltajana Silta-Lounasravintolassa, Silta-Lounaassa tai Cafe 13:sta –– työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia Näytön arvioitsijat: –– opettaja ja/tai työvalmentaja/ työpaikkaohjaaja Näytön arvosanan muodostuminen: –– perustuu arviointiaineistoon, jonka osana on opiskelijan itsearviointi –– aineisto käsitellään arviointi-keskustelussa, johon osallistuvat opiskelija, opettaja (puheenjohtaja) ja työvalmentaja/ työpaikkaohjaaja –– arvosanasta päättävät opettaja ja työvalmentaja/ työpaikkaohjaaja

opetuksen tot e u t ta m i n e n

Oppimisympäristöt: –– Silta-Lounasravintola, Silta-Lounas tai Cafe 13 –– tai muu ammattitaitovaatimuksia vastaava ympäristö Menetelmät: –– työpajatyöskentely –– pari- ja ryhmätyöskentely –– vastuuopiskelija työnohjaajana –– työvalmennus työvalmentajan ohjauksessa –– työvaltainen oppiminen –– ohjauskeskustelut –– opintotyökortti Oppimateriaali: –– työvälineet, -koneet ja -laitteet –– kirjallisuus –– työohjeet –– internet

Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään –– Työprosessin hallinta kokonaan –– Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallinta kokonaan –– Työn perustana olevan tiedon hallinnasta raaka-aineiden tunteminen sekä toimiminen työssä ja työyhteisössä –– Elinikäisen oppimisen avaintaidot kokonaan. Tutkinnon osan arvosanan muodostuminen: –– Tutkinnon osan arvosana määräytyy ammattiosaamisen näytön ja muun arvioinnin pohjalta. Näytön arvosana on tutkinnon osan arvosanan määräytymisessä ohjaava. –– T1 arvosanan saaminen edellyttää, että opiskelija saavuttaa T1 tason kriteerien mukaisen osaamisen. Lisäksi edellytetään esim., että opiskelija noudattaa työaikoja ja sopii mahdollisista poikkeamista etukäteen ja tekee opintoihin kuuluvat työvalmentajan määräämät tehtävät ja harjoitustyöt.


Opetus, työvalmennus, yksilövalmennus

Arvo­sana ja näyttö­todistus

Jatko-ohjaus

Palaute ja arviointi

Osaamis­todistus (tunnistettu osaaminen)

Näyttö

Palaute ja arviointi

Näyttö­suun­ni­telma

Työtoiminta työpajalla

Suunnitelman laadinta

Aiemmin opitun tunnistaminen


Opiskelijan polku

maija schellhammer-tuominen

A

iemmin opitun tunnistamisessa on keskeistä tunnistaa opiskelijan yksilöllisten tavoitteiden, työllistymisen tai tutkinnon osan vaatimusten näkökulmasta merkityksellinen osaaminen. Tunnistaminen tapahtuu työvalmennuksessa tekemisen kautta, jolloin opiskelija voi osoittaa työtä tekemällä osaamisensa. Lisäksi aiempaa osaamista käsitellään keskusteluissa ja opiskelijalla voi olla osaamista osoittavia dokumentteja, esimerkiksi todistus suoritetuista opinnoista tai työtodistus. Aiemmin opitun tunnistamisessa on tärkeää tunnistaa osaamisen taso ja kattavuus ammattitaitovaatimuksiin ja arviointikriteereihin nähden. Toisinaan aiemmin opittu saattaa olla myös ei-toivottua, jolloin oppimista tulisi painottaa tältä osin poisoppimiseen. Esimerkiksi itse opituissa taidoissa saattaa olla mittaviakin puutteita työturvallisuusosaamisessa tai tapa toimia on turvallisuuden tai ammattietiikan näkökulmasta epäsopiva. Suunnitelman laadinnassa valmentautujan osalta kirjataan jakson tavoitteet jo tutustumiskäynnillä. Tavoitteita on valmentautujan osalta useimmiten kirjattu jo aktivointisuunnitelmaan. Tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti työvalmennusjakson aikana. Opiskelijan osalta suunnitelma kytkeytyy henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan (hops) ja erityisopiskelijan osalta lisäksi henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (hojks), joissa asetetaan tavoitteet työvalmennukselle oppimisen näkökulmasta. Suunnitelmassa huomioidaan ammattiosaamisen lisäksi muut yksilölliset tavoitteet esimerkiksi arjenhallintaan, työelämän pelisääntöihin tai työtaitoihin liittyen. Työtoiminta työpajalla alkaa aina perehdytyksellä. Työpajat ovat työyhteisöjä, joissa opitaan työtä tekemällä. Työtoiminnassa toimitaan työelämän pelisäännöillä ja noudatetaan suunnitelmassa sovittuja työaikoja ja tavoitteita. Työpajan työvalmentaja vastaa tehtävien antamisesta ja työturvallisuudesta. Työtoiminnassa työpajalla

avartajat - hanke

71


opiskelija ja valmentautuja täyttävät päivittäin työkorttia, johon kirjataan päivittäiset työsuoritteet, käytetty työaika ja itsearviointi työtehtävien osalta. Palaute ja arviointi kuuluvat kiinteänä osana työtoimintaan. Työvalmentaja antaa palautetta tehdystä työstä sekä toimimisesta työyhteisössä. Ennakoivan arvioinnin merkitys opiskelijalle/valmentautujalle korostuu hakeuduttaessa jatko-opintoihin tai töihin. Arvioinnilla on merkitystä myös yksilön oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisessa. Työkortti toimii omalta osaltaan palautteenannon ja arvioinnin välineenä. Osaamistodistus on kuvaus työpajalla tunnistetusta osaamisesta. Opiskelija/valmentautuja voi hyödyntää osaamistodistusta niin työnhaussa kuin jatko-opintoihin hakeutuessaan. Opinnoissa osaamistodistuksen avulla on mahdollista hakea osaamisen tunnustamista. Osaamistodistuksen sisältö on rakennettu opetussuunnitelman perusteisiin kirjattujen arviointikriteerien pohjalta. Lisäksi osaamistodistuksessa kuvataan opiskelijan/valmentautujan yleisiä työelämätaitoja sekä työtaitoja työpajalla suoritettavien arviointikriteerien mukaisten työtehtävien osalta. Työtehtävätasolla kuvattu osaaminen auttaa osaamisen tunnustamisen prosessissa oppilaitosta havaitsemaan myös ne osa-alueet, joiden osalta osaamista ei ole karttunut riittävästi tai lainkaan. Näyttösuunnitelma on dokumentti, jonka avulla valmistaudutaan näytön toteuttamiseen ja suunnitellaan millä työtehtävillä, milloin ja missä kertynyt osaaminen näytetään ja arvioidaan. Opiskelija laatii itse ohjattuna henkilökohtaisen näyttösuunnitelman, jonka perusteella voidaan varmistua siitä, että hän on perehtynyt riittävästi näyttötehtävään ja arviointikriteereihin. Näytöstä ja näyttötehtävästä sovitaan hyvissä ajoin, koska opiskelijalla tulee olla mahdollisuus harjoitella ja oppia etukäteen näytöllä arvioitava osaaminen. Hänen tulee myös saada riittävästi etukäteisvalmennusta, -tukea ja -ohjausta työvalmentajalta, työpaikkaohjaajalta tai opettajalta. (www.pao.fi) Näyttö toteutetaan yksilöllisen suunnitelman mukaan jatkuvan arvioinnin periaatteen mukaisesti siten, että opiskelija näyttää suunnitelmallisesti osaamisensa osana työpäivien työtehtäviä. Keskeistä

72

maija schellhammer -tuominen


näytön toteuttamisessa on, että opiskelija tietää, mitä osaa näytöstä on tekemässä ja miten sitä kulloinkin arvioidaan. Näyttö toteutetaan työpajalla tai tilaaja-asiakkaan osoittamassa paikassa. (www.pao.fi) Näytön palaute ja arviointi ovat osa ammattiosaamisen näyttöä. Näytön arviointiin osallistuvat opiskelija omalla itsearvioinnilla, opettaja ja työvalmentaja sekä yksilövalmentaja tarpeen mukaan. Arviointikeskustelun tulee olla kannustava ja ammatillista kasvua tukeva. Opettaja toimii puheenjohtajana, auttaa arviointikriteereiden tulkinnassa ja dokumentoi keskustelun perusteluineen ammattiosaamisen näytön arviointilomakkeelle. Keskustelun aloittaa opiskelija kertaamalla näytön vaiheet ja kuvailemalla, missä koki onnistuneensa ja minkä tekisi toisin. Hän peilaa suoritustaan arviointikriteereihin ja määrittää itselleen arvosanan kaikkiin arviointikohteisiin. Sen jälkeen työvalmentaja ja opettaja (jos on osallistunut näytön havainnointiin) arvioivat näytön arviointikriteereiden avulla ja tuomalla esiin konkreettiset havaintonsa näytöstä. Arviointikeskustelun aikana kartoitetaan eriävät näkemykset ja pyritään havaintojen ja kriteereiden avulla löytämään ja perustelemaan yhteinen näkemys kokonaisarvioinniksi. Lopuksi työvalmentaja ja/tai opettaja päättävät näytön arvosanasta toimielimen määräämällä tavalla. Osapuolet allekirjoittavat arviointilomakkeen. Opettaja vie tiedot opiskelijahallintojärjestelmään. Näyttötodistus on todistus suoritetusta tutkinnon osasta, johon on kirjattu ammattiosaamisen näytöstä saatu arvosana. Näyttötodistuksen allekirjoittaa ammattiosaamisen näyttöjen toimielimen puheenjohtaja. Näyttötodistus on todistus suoritetusta tutkinnon osasta, joka on tunnustettavissa osaksi ammatillista perustutkintoa oppilaitoksen osaamisen tunnustamisen periaatteiden mukaisesti. Jatko-ohjauksen tavoitteena on löytää jatkopolku kohti työelämää, opintoja tai muuta aktiivitoimintaa. Työpajalle tuleva opiskelija/valmentautuja saa työpajajakson aikana tietoa työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksista sekä ohjausta oman jatkosuunnitelman tekemiseen ja toteuttamiseen. Jatko-ohjauksen lähtökohtana on aina opiskelijan/valmentautujan valmiuksien mukaiset tavoitteet.

avartajat - hanke

73


Työvalmentajan sanoin – Mitä hyötyä on opinnollistamisesta VALMENTAUTUJA/OPISKELIJA

–– voi seurata oman osaamisen kehittymistä jakson aikana –– saa työpajalta jakson päätteeksi osaamistodistuksen osaamisestaan –– tulee tietoiseksi omasta osaamisestaan ja osaa markkinoida sitä esimerkiksi työhaastattelutilanteessa ja koulutuksiin hakeutumisessa –– työpajalla suoritetut tutkinnon osat mahdollista myöhemmin tunnustaa osaksi perustutkintoa TYÖVALMENTAJA/OPETTAJA

–– pystyy suhteuttamaan ja kohdentamaan työtehtävät ja valmennustavat valmentautujan/opiskelijan osaamistason mukaan –– työn laajuus tulee kirjallisesti näkyväksi, työtehtävät selkiintyvät ja hahmottuvat kokonaisuuksiksi –– yhteinen kieli lähettävän tahon kanssa myös arvioinnissa (esimerkiksi oppilaitoksen) –– omien ammatillisten taitojen edelleen kehittäminen kattamaan mahdollisimman laajasti koko opetussuunnitelman –– oman työn kehittäminen TYÖNANTAJA

–– työnhakijan / työharjoittelijan osaaminen tulee näkyväksi yksityiskohtaisemmin –– saa työvoimaa, jolla on näyttöä osaamisestaan (esimerkiksi tutkinnon osien suorittamisen kautta) LÄHETTÄVÄ TAHO

–– tietää millaista osaamista asiakkaalle voi työpajalla kertyä ja saa informaatiota asiakkaan ammatillisesta osaamisesta –– edistää erilaisille oppijoille soveltuvien oppimisympäristöjen kehittymistä –– kehittää työpaja-oppilaitos yhteistyön perustaa, joka perustuu sopimukselliseen yhteistyöhön


Silta-Valmennusyhdistyksen opinnollistetut työpajat

SILTAVALMENNUKSEN

PERUSTUTKINTO

TYÖPAJA Silta-Rakennus

Silta-Taito, Taikakoulutus

Rakennusalan perustutkinto

Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto

TUTKINNON OSA (hyväksytty Pirkanmaan ammattiopiston ammattiosaamisen näyttöjen toimielimessä)

LAAJUUS

Pirkanmaan ammattiosaamisen näyttöjen toimielimessä hyväksytyt tutkinnon osat

Sisävalmistusvaiheen työt kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Korjausrakentaminen kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Stailaus kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Taidekäsityö kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Silta-Taito, Taikakoulutus, Silta-Viestintä

Kuvallisen ilmaisun perustutkinto

Kuvan toteuttaminen kaikille pakollinen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Silta-Viestintä

Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto

Kuvankäsittely kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Silta-Kiinteistö

Kiinteistöpalvelujen perustutkinto

Asiakaslähtöisten kiinteistöpalvelujen tuottaminen kaikille pakollinen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Koneiden käsittely kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Rakennustekniset korjaustyöt kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Ulkoalueiden hoito kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

10 ov

Silta-Metalli, Kone- ja metallialan perusTyöammattikoulutus tutkinto, automaatiotekniikan ja kunnossapidon koulutusohjelma

Kunnossapito kaikille valinnainen ammatillinen tutkinnon osa

20 ov

Silta-Lounasravintola Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinto

Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen kaikille pakollinen ammatillinen tutkinnon osa

20 ov


OSA 3 ”Työpajalla tapahtuvassa koulutuksessa työn ja opiskelun tulee rytmittyä. Tarvitaan aikaa yhteiselle pohdinnalle, miten opetus suhteutetaan työpajaympäristöön. Työpajalla harjoitellaan työn tekemistä, saadaan työhön opastus ja vertaistuki. Työelämän pelisääntöjä pitää noudattaa työpajalla, jotta saadaan oikeita työelämävalmiuksia. Tällä on merkitystä opiskelijan työelämävalmiuksien karttumiselle. Töissähän voi olla kivaa, mukavaa ja turvallista, mutta työn tekemisessä pitää olla ryhtiä, kuten oikeassa työelämässä.” sari huotari


Työpajaympäristössä järjetettävä valmentava ja kuntouttava koulutus ja ammattitaidon karttuminen maija schellhammer-tuominen

A

avartajat - hanke

kohderyhmänä olevat valmentavat ja kuntouttavat koulutukset (Taika ja Työammatti) ovat toimineet myös ensisijaisena kohderyhmänä työpajaympäristössä järjestettävien tutkinnon osien suorittamisen pilotoinnissa. Vammaisten opiskelijoiden valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelma mahdollistaa koulutuksen yhteydessä ammatillisen perustutkinnon osan tai osien suorittamisen, jolloin ne arvioidaan ammatillisen perustutkinnon arviointikäytännön mukaisesti. Suoritetut ammatillisen perustutkinnon osat voidaan myöhemmin tunnistaa ja tunnustaa osaksi ammatillista perustutkintoa. Valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelman mukaan suoritetut ammatillisen perustutkinnon osat ovat merkittävä lisä valmentavasta ja kuntouttavasta koulutuksesta annettavaan todistukseen. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa ja kuntouttavassa opetuksessa ja ohjauksessa (Valmentava 1) koulutuksen laajuus on vähintään 20 opintoviikkoa ja enintään 40 opintoviikkoa. Erityisestä syystä opintojen laajuus voi olla enintään 80 opintoviikkoa. Hankkeen aikana on havaittu, että tutkinnon osan suorittaminen osana valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta on vaativa prosessi. Avartajat-hankkeen kokemuksen mukaan valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijoille tutkinnon osan suorittaminen ei usein ole ajankohtaista, koska ensisijalla on oman elämäntilanteen kuntoon saattaminen ja oman ammatinvalinnan vahvistaminen. Saatujen kokemusten mukaan tutkinnon osan suorittamisen prosessi va rta j at - h a n k k e e n

77


on ollut kuitenkin merkityksellinen niille nuorille, jotka siihen ovat ryhtyneet. Ammatillisen osaamisen lisäksi opiskelija saa varmuutta omista opiskeluvalmiuksistaan ja kyvyistään suoriutua opinnoista. Avartajien tutkinnon osan suorittajilla on ollut joko aiemmin karttunutta osaamista/elämänkokemusta tai he ovat olleet valmentavassa opiskelijoina toista vuotta, jolloin osaamista on ehtinyt karttua koulutuksen aikana. Tärkeänä lähtökohtana työpajalla karttuvaan osaamiseen onkin se, että opiskelu ei ole aikaperustaista vaan oppimiselle annetaan aikaa. Lähtökohtana voi olla esimerkiksi tilanne, jossa valmentavan ja kuntouttavan opiskelijalla on harrastuneisuuden, mahdollisen aiemman työkokemuksen tai muun toiminnan kautta hankittua osaamista, joka tunnistetaan työpajalla työvalmennuksessa. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen aikana opiskelijalla on mahdollisuus täydentää osaamistaan työpajaympäristössä tutkinnon osan vaatimusten mukaisesti. Työvalmentaja tunnistaa opiskelijan osaamisen ja suunnittelee työpajan työtehtävät siten, että tutkintovaatimusten mukaista osaamista kertyy työpajalla opiskelun aikana. Työpajalla tunnistetusta osaamisesta annetaan opiskelijalle osaamistodistus, joka kuvaa opetussuunnitelman ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien mukaisesti kertynyttä osaamista. Tämän todistuksen opiskelija voi esittää hakiessaan osaamisen tunnustamista ammatillisissa opinnoissa. Mikäli osaaminen karttuu valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen aikana vastaamaan tutkinnon osan tavoitteita, voi hän suorittaa ammattiosaamisen näytön työpajaympäristössä. Ammattiosaamisen näytön suunnittelee, vastaanottaa ja arvioi opettaja, joka tekee tiivistä yhteistyötä työpajan työvalmentajan kanssa. Ammatillisen perustutkinnon tutkinnon osien suorittaminen on merkittävästi edesauttamassa valmentavan ja kuntouttavan opetussuunnitelman mukaisia opintoja tekevän opiskelijan jatkopolkuja ja sijoittumista toisen asteen opintoihin ja työhön.

78

maija schellhammer -tuominen


Yksilö- ja työvalmennus työpajalla suoritettavissa opinnoissa mirkka nieminen-hirvelä

V

avartajat - hanke

ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelmassa on tavoitteena, että opiskelijan tuntemus ammatillisesta koulutuksesta lisääntyy. Opiskelijan tulee hankkia monipuolisesti tietoa ammatillisen koulutuksen eri vaihtoehdoista ja tuntea erilaisten ammattialojen koulutusta. Opiskelijan tulee perehtyä vähintään yhden ammatillisen koulutusalan ammattitaitovaatimuksiin ja opintojen sisältöihin. Samalla opiskelijan tulee arvioida soveltuvuuttaan ammatillisiin opintoihin. Näiden tavoitteiden tueksi Avartajat-hankkeessa on pyritty tuottamaan ja toteuttamaan tietoa ja sisältöä opetukseen ja valmennukseen. Opiskelijoille suunnattujen teemapäivien sisältöinä ovat olleet opetussuunnitelmasta ja opiskelijoiden toiveista esille nousseet aiheet ja osa-alueet. Opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus tutustua eri aloihin, koulutusvaihtoehtoihin, jaettu tietoa tutkinnon osien suorittamisesta ja eri alojen ammattitaitovaatimuksista. Tietoa tutkinnon osan suorittamismahdollisuudesta on hankkeen toimesta annettu niin yksilö- kuin ryhmävalmennuksena. Opiskelijoilta saadusta palautteesta käy ilmi, että hankkeen toteuttamiin teemapäiviin on oltu tyytyväisiä. Opiskelijat ovat kokeneet saaneensa hyödyllistä tietoa ja vahvistusta aiemmin oppimiinsa asioihin juuri teemapäivistä. Avartajat-hankkeessa on mallinnettu myös valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen yksilövalmennusta. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijoille on tarjottu yksilöllistä tukea ja valmennusta hankkeen kahden työntekijän toteuttamana. Yksilövalmennus on keskittynyt tukemaan opiskelijan arjessa a l m e n tava n

79


selviytymistä ja elämänhallintaa ja lisäksi on tarjottu intensiivistä tukea ura- ja ammatinvalintaan. Yksilövalmennuksella on oma osuutensa myös tutkinnon osan suorittamisprosessissa. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijalle on Avartajat-hankkeessa tehdyn opinnollistamistyön myötä avautunut mahdollisuus suorittaa tutkinnon osia ja näyttöjä työpajaympäristössä. Jokaiselle opiskelijalle on annettu tietoa tutkinnon osista, sen tavoitteista, vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Mikäli opiskelija on kiinnostunut jonkin osan suorittamisesta, on hänen HOJKS:aa päivitetty tutkinnon osan ja näyttöjen suorittamisen osalta. Opiskelijan valmennus ja työtehtävät on räätälöity opiskelujen osalta siten, että valmentautuminen ja oppiminen näyttöä varten mahdollistuvat. Työtehtävät ja työskentely-ympäristö on pyritty mukauttamaan opiskelijan tarpeita vastaaviksi, ottaen huomioon opiskelijan lähtötaso ja aiemmin opitut tiedot ja taidot. Yksilöllisen suunnitelman mukaisesti opiskelijan suorittama tutkinnon osa ja näyttö on toteutunut joko suoraan pajaympäristössä tai tilaaja-asiakkaan tiloissa. Työpajaympäristössä järjestettävän valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opiskelijan suorittaessa tutkinnon osaa pajaympäristössä on yksilö- ja työvalmennuksella keskeinen rooli. Työ- ja yksilövalmennuksen keskeisin tehtävä on vastata tehtävien ja tavoitteiden määrittelemisestä yhdessä opiskelijan kanssa. Tutkinnon osan suorittajan näkökulmasta työvalmennuksen merkitys korostuu juuri ammatillisten taitojen ja tietojen sekä työn oppimisessa. Tutkinnon osasta riippuen määrittyy opetuksen ja työvalmennuksen väliset suhteet ja niiden määrä. Työvalmennus keskittyy päivittäisen, toiminnallisen valmennuksen ja ohjauksen sekä työtehtäviin liittyvien asioiden käsittelyyn. Yksilöllisyys valmennustyössä perustuu työvalmentajan asiantuntijuuteen pilkkoa työtehtävät taidollisten ja valmennuksellisten tavoitteiden mukaisesti. Yksilövalmennus työvalmennuksessa toteutuu vuorovaikutuksen ja läsnäolon kautta. Yksilövalmennuksen tehtävänä on olla antamassa arviota opiskelijan niin fyysisistä kuin henkisistäkin valmiuksista ja voimavaroista suorittaa tutkinnon osaa sekä olla mukana yksilöllisen suunnitelman laadinnassa. Valmennusja oppimisprosessin aikana yksilövalmennuksella tuetaan opiskelijan jaksamista ja selviytymistä niin työtehtävistä kuin arjen asioista. Yhteistyö ja vuorovaikutus valmentajien ja opettajan kesken on valmennuksen onnistumisen kannalta tärkeää.

80

mirkka nieminen - hirvelä


Läsnäoleva (aikuinen)

Luottamuksen rakentaja

Ajan antaja

Kannustaja

Rajojen asettaja

Y K S I L Ö V A L M E N T A J A

Havainnoija

Hahmottaja

Tiedon tuoja / viejä

Rinnalla kulkija

Kädestä pitäjä / olkapää

Saapuvilla oleva / tavoitettava

Kuva: Yksilövalmentajan rooli (Mirkka Nieminen-Hirvelä)


Suoritin Stailauksen tutkinnon osan 10 ov mirkka nieminen-hirvelä

T

opiskellut 23-vuotias Marika on vailla ammatillista koulutusta. Hän suoritti lukuvuonna 2011–2012 stailauksen tutkinnon osan (10 ov) osana valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opintoja. Marikalla on aiemmin suoritettuna cateringalan opintoja, jotka ovat keskeytyneet, koska ala tuntui väärältä. Osaltaan terveydelliset seikat rajoittivat opiskelua. Hän on kiinnostunut kädentaidoista ja ennen kaikkea ompelusta ja vaatetusalasta. Marikan kiinnostus tutkinnon osan suorittamiseen heräsi, kun hän kävi opiskelijoille pidetyssä infotilaisuudessa. Hän oli saanut uutta tietoa näytön tavoitteista ja arvioinnista Avartajat-hankkeen työntekijöiltä. Marika halusi kokeilla jotain uutta laajentaakseen tietämystään ja lisää kokemusta ompelutyöstä ja päätti lähteä suorittamaan tutkinnon osaa. Marika arvioi, että tutkinnon osan suorittaminen soveltuu niille, jotka haluavat oikeasti päästä eteenpäin ja hyödyntää oppimaansa. Hän totesi, että tutkinnon osan suorittaminen osana valmentavan ja kuntouttavan opintoja oli stressaava, mutta hyvä kokemus. ”Täytyy haastaa itsensä tekemään, on paljon mielekkäämpi, että lähtee suorittamaan pientä palaa, pitää pistää itsensä likoon!” Marikan arvion mukaan tutkinnon suorittaminen ei sovi niille, jotka tulevat suoraan peruskoulusta – ”pientä aikuistumista pitää olla”. Tutkinnon osan suorittaminen vaatii kärsivällisyyttä, omatoimisuutta ja asiakaspalveluosaamista. Tutkinnon osan suorittajan pitää olla valmis joustamaan ja suunnittelemaan aikatauluaan niin, että siinä pysyy. Hän totesi, että tutkinnon osan suorittaminen on

82

a i k a - ko u lu t u k s e s s a

mirkka nieminen - hirvelä


raskasta niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. ”Tälle täytyy uhrata myös vapaa-aikaansa […] ei voi olla koko ajan tekemässä näyttöä, pitää olla muiden kanssa”. Marika koki näytön suorittamisen aikana, että hän sai riittävästi ohjausta, tukea ja selkeää neuvontaa niin opettajalta ja työvalmentajalta kuin yksilövalmentajalta. Hänen mielestään oli tärkeää, että yksilövalmentaja oli myös mukana aikataulujen laadinnassa ja antoi tukea jaksamiseen. ”Hyvä, että välillä kysyttiin kuinka sinä jaksat ja voit”. Tulevaisuudessa Marika aikoo hyödyntää suorittamaansa tutkinnon osaa erityisesti työnhaussa. Hän arvioi nyt osaavansa kertoa paremmin omasta osaamisestaan ja kiinnostuksen kohteista työnantajalle kuin aikaisemmin. Koulutukseen hakeutumisen tullessa ajankohtaiseksi hän aikoo hyödyntää suoritustaan hakemalla hyväksilukuja. ”Työhaastatteluun pitää käydä läpi opiskellut asiat, jotta osaa kertoa, pitää osata jälkikäteen”. Marikan suunnitelmissa on hakeutua vaatetusalan opintoihin tulevaisuudessa. Hän antoi tutkinnon osan suorittamisprosessille arvosanan 4 (asteikolla 1 haastava, raskas – 5 erinomainen, hyödyllinen, sopiva). Tutkinnon osan suorittaminen osana valmentavan ja kuntouttavan opintoja on Marikan mielestä ollut helppo, mutta monimutkainen prosessi. ”Täytyi kouluttaa itseä omaan itseen […] kuka tahansa pystyy sen tekeen, jos on vaan itse valmis siihen”.

avartajat - hanke

83


Tutkinnon osan suorittaminen työpajaympäristössä – erityisopettajan ajatuksia maija schellhammer-tuominen

S

on ollut erityisopettajana mukana opiskelijan tutkinnon osan suorittamisessa työpajaympäristössä järjestetyssä valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa, Taika-koulutuksessa lukuvuonna 2011–2012. Sarin opiskelijaryhmässä yksi opiskelija suoritti valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen aikana stailauksen tutkinnon osan 10 ov. a r i h u ota r i

SARI HUOTARI, PUHELINHAASTATTELU 16.11.2012

1. Mikä oli mielestäsi tutkinnon osan suorittamisen merkitys opiskelijalle osana valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta? Parhaimmillaan tutkinnon osa osana valmentavaa koulutusta aktivoi nuoren opiskeluvalmiuksia. Tutkinnon osan suorittamiseen liittyy paljon omatoimista tiedonhankintaa ja opitun reflektointia, sellaisia elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Sitten on se porukka, jolle tutkinnon osan suorittaminen valmentavan ja kuntouttavan aikana on kuin laittaisi myllynkiven kaulaan. Jos suorittamisen paine tulee ulkoapäin, niin valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen perustarkoitus, itsensä vahvistamisen, itsensä korjaamisen ja oman elämän kasaamisen tavoitteille ei jää aikaa. Tutkinnon osan suorittamisella ei saa kuormittaa. Jos opiskelijalla on perusasiat kunnossa, voidaan sen päälle rakentaa mahdollisuus tutkinnon osan suorittamiseen. Valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen perustarkoituksen tulee kuitenkin toteutua ensin. Tutkinnon osan tulee olla yksilöllinen ratkaisu, jos opiskelijan valmiudet siihen riittävät.

84

maija schellhammer -tuominen


Jos kohderyhmänä ovat ne nuoret, joita ei mikään kiinnosta, vaati opettajalta pedagogista silmää ja ammattitaitoa löytää ne nuoret, jotka voisi haastaa ja ”pakottaa” tutkinnon osan suorittamiseen. Kysymys ”haluatko?” ei ole hyvä ratkaisu. Tarvitaan kasvatuksellista haastamista, jotta opiskelija voi nähdä omat kykynsä ja valmiutensa. On myös taito ajaa suunnitelma hienovaraisesti alas, jos tutkinnon osa ei palvele tarkoitustaan opiskelijan tilanteessa. Opettajalla on melko vapaat kädet tehdä pedagogisia ratkaisuja, mutta vaatii opettajalta hereisyyttä ja opiskelijan jaksamisen pohdintaa. Opettajan ymmärrys opiskelijan tilanteesta on tärkeää. Pitää ohjata, vaatia, tukea, ymmärtää. Jokaisen kanssa eri tavoin. Taika-koulutuksen opiskelijat ovat usein niin veitsenterällä, että tarvitaan tarkkuutta ja tukevaa, oikea-aikaista ja täsmällistä seurantaa ja tukea, jotta ei käänny itseään vastaan ja mennään takapakkia. Oikea-aikaisuus ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on keskeistä. Kun tutkinnon osan suorittamiseen lähdetään, pitää tavoitteen olla selkeä ja sisältää opiskelun ponnistelua. Tutkinnon osa ei saa napsahtaa todistukseen huomaamatta. Kun opiskelija lähtee suorittamaan, pitää suorittamisen olla tietoista ja vaatia ponnisteluja ja panostusta. Siitä syntyy opiskeluylpeys. Kokemukseni mukaan opiskelijat eivät halua opintosuorituksia armopaloina. Marssijärjestys on: suunnittelu, suorittaminen, saavutus. Nämä vaiheet kehittävät niitä taitoja, joita tarvitaan tulevaisuudessa. Tutkinnon osan suorittamisen pitää madaltaa kynnystä koulumaailmaan ja sen todellisuuteen, toiminta ei saa olla pumpulissa. Tiedottamiseen ja keskusteluun pitää panostaa. Ryhmässä tulee keskustella, mitä tutkinnon osan suorittaminen tarkoittaa yksilön ja ryhmän näkökulmasta. Miten harjoittelut ja muut lukuvuoden rytmitykset vaikuttavat tutkinnon osan suorittamiseen. Mitä muut tekevät silloin kun yksi suorittaa tutkinnon osaa. Mitä osia voidaan tarjota kaikille, mikä on tutkinnon osan suoritus. 2. Mikä oli työpajaympäristön rooli ja merkitys tutkinnon osan suorittamisessa? Mitä suoritetaan on tärkeässä suhteessa siihen, missä ympäristössä ollaan. Työvalmentajalla tulee olla ymmärrys tutkinnon osan suorittamisesta ja sen tavoitteista sekä valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen opetussuunnitelmasta. Opettajan ja työvalmentajan

avartajat - hanke

85


työnjaon tulee olla hyvin selkeä. Työpajalla tutkinnon osaan kuuluvia työtehtäviä voi harjoitella rutiininomaisesti. Työpaja muistuttaa työpaikkaa, jossa on selkeä työ, mitä tehdään ja tuotteella on määränpää. Parhaimmillaan opiskelija tulee lisätyövoimaksi työpajan työprosessin tiettyyn osaan. Työvalmentaja hallitsee työprosessit ja vastaa niiden etenemisestä ja tehdyn työn laadusta. Työvalmentaja on siis työnjohtaja, pitkän linjan suutari tai räätäli, joka osaa neuvoa työn alusta loppuun ja keksii tarpeen mukaan uusia työvälineitä ja – menetelmiä esimerkiksi fyysisen vamman tai rajoitteen vuoksi. Työpajalla tapahtuvassa koulutuksessa työn ja opiskelun tulee rytmittyä. Tarvitaan aikaa yhteiselle pohdinnalle, miten opetus suhteutetaan työpajaympäristöön. Työpajalla harjoitellaan työn tekemistä, saadaan työhön opastus ja vertaistuki. Työelämän pelisääntöjä pitää noudattaa työpajalla, jotta saadaan oikeita työelämävalmiuksia. Tällä on merkitystä opiskelijan työelämävalmiuksien karttumiselle. Töissähän voi olla kivaa, mukavaa ja turvallista, mutta työn tekemisessä pitää olla ryhtiä, kuten oikeassa työelämässä. Tutkinnon osaa suoritettaessa opettaja opettaa perusvalmiudet, työpajalla opitaan työ käytännössä. Tutkinnon osan suorittaja kertoo opettajalle, mitä on oppinut pajalla. Opettaja seuraa oppimista ja tukee tutkinnon osan suorittamisessa oppimisen näkökulmaa, kysyy kysymyksiä, haastaa hakemaan tietoa ja oppia suhteessa työpajan työtehtäviin. Työpajalla pitäisi olla listattuna ne taidot, mitä pitää osata, jotta voi suorittaa tutkinnon osan. Listan mukaan osaamista voidaan täydentää ja todeta osattavat alueet. Opettaja vastaa oppimisen taidoista, työvalmentaja työtaidoista. Opettajan ja työvalmentajan tulee puhua samaa kieltä, jotta voidaan tukea opiskelijan tekemistä ja oppimista. 3. Mikä oli opettajan rooli tutkinnon osan suorittamisessa ja millaisia vaatimuksia se asetti opettajalle? Opettajalla tulee olla selkeä näkemys kunkin opiskelijan yksilöllisestä marssijärjestyksestä, jotta homma ei leviä käsiin. Mitkä ovat yksilölliset tavoitteet? Missä kohdin joustetaan? Missä asetetaan rajoja? Yksilöllisyyden ja ryhmän suhde sekä opettajan oman ajan jakamisen suhde tulee pohtia, jos joukossa osa suorittaa ja osa ei suorita tutkinnon osaa. Tutkinnon osan suorittaminen pitäisi päästä aloittamaan hyvin

86

maija schellhammer -tuominen


aikaisessa vaiheessa, jolloin opettajalla ei ole vielä riittävästi tietoa opiskelijan valmiuksista. Helposti ollaan tilanteessa, että valmiudet tutkinnon osan suorittamiseen ovat riittävät vasta, kun valmentava ja kuntouttava koulutus on jo loppusuoralla. Arvioinnin tulisi olla kolmikantaista: opiskelija – opettaja – työvalmentaja. Asiakaspalaute on myös tärkeä osa arviointia, kun työpajalla suoritetaan tutkinnon osaa asiakastyönä. Arviointikeskustelu tulisi käydä sekä työskentelystä (prosessi) että lopputuloksesta (asiakastyö). Opiskelijaa pitää kuulla, mikä on mennyt hyvin, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Opiskelijan tulee myös itse arvioida, mikä meni hyvin ja mitä tekisi nyt toisin. Tällöin voidaan arvioida tärkeintä prosessia, oppimisen prosessia, miten pyörä on pyörähtänyt käyntiin sen osalta. Asiakastyö on vain väline, opiskelijan oma prosessi on tärkein. 4. Millaista hyötyä ajattelet suoritetulla tutkinnon osalla olevan opiskelijalle jatkossa (esimerkiksi työllistymisen tai jatko-opintojen näkökulmasta)? Tutkinnon osan suorittamisella on merkitystä opiskelijalle. Jos taustalla on ainaista epäonnistumista, voidaan tutkinnon osan suorittamisella saada aikaan onnistumisen kokemuksia. Tuettuna ja hyvässä ilmapiirissä voidaan saada kokemus jonkin asian loppuunsaattamisesta. Suoritetulla tutkinnon osalla on merkitystä jatkossa työ- ja harjoittelupaikkojen hakemisessa, se on dokumentti osaamisesta ja sen avulla on mahdollista hakea osaamisen tunnustamista jatkoopinnoissa. Tunnustettu osaaminen mahdollistaa jopa kevennetyn lukujärjestyksen jossain vaiheessa opintoja tai mahdollisuuden ottaa lisäkurssin. Tärkein meidän kohderyhmäläisille on kuitenkin katkos ainaisen keskeneräisyyden, vajavaisuuden ja epäonnistumisen kierteeseen. Tutkinnon osan suorittaminen antaa valmiuksia opiskeluun. Kokemus, että nyt minä työskentelen minun tulevaisuuttani varten ja se vie minua eteenpäin. Oleellista on usko tulevaisuuteen. Se on kaiken ydin. ”Minä en ole enää lastu laineilla, minä vien omalla toiminnallani ja valinnoillani minun elämääni siihen suuntaan mihin minä haluan. Omaksi parhaakseni.” Oman elämän vastuunottoa harjoitellaan ottamalla vastuu opiskelusta ja tutkinnon osan suorittamisesta. Nämä kaikki ovat välineitä sitä varten,

avartajat - hanke

87


että ihmisessä tapahtuu muutos. Nämä ovat pitkiä polkuja, mutta tavoite on että ihminen olisi omilla jaloillaan ja voisi kokea selviytyvänsä. Välineitä ei pitäisi tuijottaa vaan nähdä se kaukainen tavoite kirkkaana. Opiskelija on keskiössä ja hänen hyvinvoinnin vuoksi työskennellään. Opiskelijan kannustaminen on periksiantamattomuutta ja rakkaudella pakottamista, tuuppaamista, haastamista, rinnalla kulkemista ja opiskelijan onnistumiseen uskomista. Sitä kautta saadaan pieniä oivalluksia. Positiivinen kierre lähtee pienissä asioissa rinnalla kulkien. Tässä ja nyt selvitetään asioita, jotta niihin saadaan ote. Asia kerrallaan. 5. Muita ajatuksia ja kehittämisideoita tutkinnon osan suorittamisesta työpajaympäristössä järjestettävässä valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa. Työnjako ja työroolit kehittyvät vähitellen. Työpajaympäristöä tulisi edelleen kehittää paremmin vastaamaan työelämää. Työpajat voisivat kehittyä paremmin ottamalla mallia liiketoiminnasta. Sillä saataisiin ryhtiä toimintaan, koska pajatoiminta ei saisi olla puuhastelua. Työssäolon tunnetta voidaan lisätä pienillä teoilla, esimerkiksi työvaatteet tai työaikaseurannan täyttäminen. Työpajalla tulisi olla rakenne, johon opiskelija tulee työvoimaksi. Osa työpajoista toimii hyvin työelämän sisällä, mutta käsi- ja taideteollisuuden ala on tältä osin melko haastava.

88

maija schellhammer -tuominen


Kehittämissuuntia yksilöllisillä opintopoluilla koonnut maija schellhammer-tuominen

O

avartajat - hanke

on tehty aktiivisesti eri puolilla Suomea viimevuosina. Erilaisia menetelmiä ja paikallisia ratkaisuja on etsitty ja löydetty. Tähän lukuun on koottu julkaisuun kirjoittaneiden ajatuksia siitä, mitä opinnollistamisen kentällä voisi ja ehkä jopa tulisi tapahtua seuraavaksi. Katse suunnataan ensinnä lähitulevaisuuteen, miten kehittämistyössä tästä eteenpäin tulisi keskittää voimia. Luvun loppuun on koottu visio vuodelle 2020, jolloin yksilöllisten opintopolkujen ja opinnollistamisen käytänteet ovat kehittyneet niin menetelmien, teknologian kuin asenteidenkin osalta. Ensisijalla oppilaitos–työpajayhteistyössä on yhteisen käsitteistön rakentuminen ja yhteisen ymmärryksen vahvistuminen. Työpajatoiminnan tunnettuus nuorten tukimuotona on kasvanut koko ajan ja työpajat tulisikin nähdä oppimista tukevina, työvaltaisina, ohjauksellisina ja yhteisöllisinä oppimisympäristöinä. Oppilaitos–työpajayhteistyön kehittämisen tuloksena yksilöllisten oppimispolkujen mahdollisuudet laajenevat ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoille voidaan tarjota yhä yksilöllisempiä ratkaisuja myös työpajoilla erityisen tuen tarpeen mukaan. Työpajalla opitun tunnistaminen ja tunnustaminen osaksi ammatillista perustutkintoa kehittyy osaksi normaalia kouluttautumispolkua ja tarjoaa vaihtoehdon koulutuksesta syrjäytymiselle. Oppilaitoksen ja työpajan yhteistyön perustana olevaa sopimuksellisuutta ja rahoituksen periaatteita tulee vahvistaa ja löytää valtakunnallinen kehysmalli, jota voidaan soveltaa alueellisten tarpeiden mukaan. Avoimen ammatillisen koulutuksen kokeiluista saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää ohjautuvuuden parantamiseksi ja eri palveluiden kokoamiseksi yhteen. Työpajoille tulisikin vähitellen muodostua selkeä oma paikka koulutus-, työ- ja elinkeinohallinnon sekä sosiaalitoimen tukijana siten, että ne säilyttävät itsenäisen asemansa. p i n n o l l i s ta m i s t yötä

89


Opinnollistamisen kautta tutkinnon osia ja tutkintoja tulisi voida suorittaa joustavasti myös työpajaympäristössä. Työpajat tarjoavat vaihtoehdon koulutuksen ulkopuolelle jäämiselle kaikille niille nuorille, jotka hyötyvät työpajasta oppimisympäristönä. Opinnollistamisen menetelmien levitessä vähitellen osaksi kaikkien työpajojen toimintaa työpajat saavat yhtenäisen laadunhallintajärjestelmän, jonka avulla työpajoja on mahdollista kehittää ja arvioida. Yksilöllisten opintopolkujen kehittämisen myötä esimerkiksi avoin ammattiopisto -mallin avulla voidaan ohjata ammatillisen koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria yksilöllisesti kerryttämään osaamistaan työpajoille, oppilaitoksiin ja yrityksiin. Opetusmenetelmät, ohjauksen laatu ja määrä sekä oppimisympäristö voidaan järjestää opiskelijan henkilökohtaisten palvelutarpeiden mukaisesti hyödyntäen erilaisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksia osaamisen kartuttamiseksi. Perinteistä opiskelutapaa voidaan vapaasti sekoittaa toiminnallisen oppimisen ja esimerkiksi oppisopimusopiskelun kanssa tai valita näistä vaihtoehdoista sopivin. Itsenäisiä työelämäosaamiskokonaisuuksia ja tutkintojen osia huomioimalla työmarkkinakelpoisuudessa ja palkkaperusteissa voidaan saada osaavaa työvoimaa nopeasti sellaisiin työtehtäviin, jotka eivät vaadi laajaa ammatillista osaamista. Tällä vahvistetaan osatyökykyisten työllistymistä. Mahdollistamalla tutkinnon täydentämisen työn ohella voidaan vastata nopeammin niin yksilön kuin työelämän muuttuviin tarpeisiin. Kehittämällä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä ja hyödyntämällä teknologiaa (verkkotunnistamisen ja -tunnustamisen menetelmät) saadaan aiemmin opittu hyödynnettyä niin koulutuksen kuin työelämän tarpeisiin. Vain valjastamalla jokaisen nuoren osaaminen hyötykäyttöön voidaan tavoitella korkeaa työllisyyttä, tuottavuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Koulutuksellisen osallisuuden ja joustavien opintopolkujen (osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen) kehittämisen kautta voidaan edistää tätä tavoitetta ja tarjota mahdollisuus koulutukselliseen ja sivistykselliseen tasa-arvoon. NÄKÖKULMIA RAHOITUKSEEN eino hietalahti

Hallitusohjelman mukaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus myönnetään aiemman käytännön mukaisesti koulutuksen järjestäjille, ammatillisille oppilaitoksille. Säädöksissä ei sen sijaan ole

90


määräyksiä siitä, missä ja miten opetus toteutetaan. Oppilaitoksilla on vapaus muun muassa päättää siitä, siirretäänkö osia opetuksesta ulkopuolisen toimijan toteutettavaksi, joskin vastuu tuloksista säilyy oppilaitoksilla. Eri puolilla maata oppilaitokset ja työpajat ovat kokeilleet opintojen osittaista siirtämistä työpajoille. Tulokset ovat olleet hyviä, mutta toiminnan rahoitusmalli on ratkaisematta. Työpajat tuottavat palveluitaan samojen lainalaisuuksien alaisina kuin oppilaitokset; niiden palveluilla on hinta. Oppilaitosten talous on laskusuhdannetilanteessa tiukka, eivätkä ne usein ole halukkaita siirtämään saamaansa rahoitusta työpajoille. Yksittäisen opiskelijan siirtäminen opiskelemaan oppilaitoksen ulkopuolelle ei vähennä toiminnan kustannuksia. Tilat ja opettajien palkat pysyvät samansuuruisina riippumatta siitä, onko ryhmässä 14 vai 15 opiskelijaa. Keskimääräinen työpajapäivän hinta vaihtelee suuresti. Vaihteluväli on laajahko riippuen muun muassa tuotannollisen toiminnan määrästä ja palvelun laadusta sekä siitä, onko työpaja kunnan vai muun tahon ylläpitämä. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijatyöpäivästä saama korvaus on keskimäärin runsaat 60 €. Tällä hetkellä useilla paikkakunnilla on voimassa sopimus, jonka mukaan oppilaitos maksaa 75 % saamastaan opiskelijatyö­päivän hinnasta (noin 45 €) pajalle, mikäli opiskelija on sijoitettuna pajalle suorittamaan opintojaan. Ajatus opiskelijatyöpäivästä saadun rahan liikkumisesta opiskelijan mukana oppimisen järjestäjälle on tietysti hyvä, mutta järjestelmä ei näytä taipuvan tähän. Oppilaitokset laativat vuosittaiset budjettinsa oletettujen tulojen mukaan ja mitoittavat menonsa vastaamaan tuloja. Liikkumatilaa ei juuri jätetä. Opiskelijoita ei siirretä itselleen sopivampaan oppimisympäristöön kuin viimeisenä keinona, jolloin ongelmat ovat kasautuneet niin, että oppimisen edellytysten palauttamiseen joudutaan käyttämään liian paljon resursseja. Toiminnan rahoitus tulisi ratkaista uudella tavalla. Yksinkertaisin rahoitusmalli olisi kunnan myöntämä tukiraha opintojen suorittamiseen työpajoilla. Jos oppilaitoksen osuus jäisi noin 50 % opiskelijatyöpäivän hinnasta ja loput rahoitettaisiin siirtoihin tarkoitetuilla erillisillä tukirahoilla, kynnys palvelun käyttämiseen todennäköisesti madaltuisi huomattavasti. Jo 20 000 € suuruisella tukirahalla voitaisiin mahdollistaa noin tuhat pajalla toteutettua opiskelijatyöpäivää. Todennäköisesti keskeyttämisiä vähennettäisiin tällä mallilla enemmän kuin esimerkiksi panostamalla sama rahamäärä ohjauksen lisäämiseen. Ohjaus nykyisellään joutuu keskittymään

avartajat - hanke

91


siihen, kuinka opiskelija sopeutetaan järjestelmään, eikä sillä vaikuteta rakenteisiin. Työpajalle siirtämisen mahdollistavalla järjestelyllä luodaan uusi työkalu koulutusjärjestelmän käyttöön. Opiskelijan sijoitusmahdollisuus ulkopuolelle on rakenteiden muuntamista vastaamaan aiempaa paremmin opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Toinen vaihtoehto olisi kytkeä nuorten yhteiskuntatakuun toteutukseen tarkoitettuja varoja työpajatoimintaan niin, että opiskelijoiden siirrolle oppilaitoksista työpajoille olisi irrotettuna korvamerkityt osuudet. Molemmissa edellä olevissa vaihtoehdoissa rahoitus on hankemaista, mikä saattaa haitata mallin vakiintumista. Toisaalta jos rahoituksesta saataisiin vähintään kolmevuotinen, ehtisi toimintamalli osoittaa toimivuutensa ja tarpeellisuutensa. Kolmas vaihtoehto on nykyjärjestelmään verrattuna radikaali: avoimesta ammattiopistosta on puhuttu eri puolilla Suomea. ItäSuomessa kokeillaan sellaista ratkaisuvaihtoehtoa, joka keskittyy ohjauksen ja oikeiden alavalintojen tekemiseen. Pirkanmaalla kehittelytyössä muotoutunut versio sisältää ajatuksen, jossa avoin ammattiopisto voisi olla nykyisten oppilaitosten ulkopuolella sijaitseva toimija, joka ammattialan valinnan jälkeen tarjoaa nuoren harkittavaksi erilaisia etenemisteitä. Tässä mallissa hyödynnetään monipuolisesti käytettävissä olevia mahdollisuuksia ammatillisen osaamisen kerryttämiseksi niin, että tuloksena on ammatillisen tutkinnon tai tutkinnon osan edellyttämä osaaminen. Koulutuksen tuottajina voisivat tällöin olla oppilaitokset, työpajat ja muut kolmannen sektorin toimijat, yritykset ja vaikkapa julkisen sektorin yksiköt, joilta avoin ammattiopisto ostaa palvelun. Koulutuksessa voitaisiin sekoittaa oppisopimusjaksoja, kouluoppimista, työpajajaksoja sekä työtä lyhyissä tai pidemmissä jaksoissa. Osaamisen kehittymisen dokumentointi, oppimisympäristöjen tunnistaminen ja työpaikoilla olevan ohjausosaamisen lisääminen olisivat keskeisiä kehittämiskohteita alkuvaiheessa. Avoimen ammattiopiston henkilöstön työnkuvat koostuisivat pääasiassa oppimisen ohjaajan ja koulutussuunnittelijan tehtävistä, mutta siihen liittyisi myös osaamisen kehittymisen arviointi. Malli tarkoittaisi samalla Keski-Euroopassa (muun muassa Hollanti) käytössä olevien joustavien käytäntöjen tuomista suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Yksi kolmannella sektorilla toteutettavien opintojen rahoitusmalli on edellisten lisäksi sellainen, jossa nuori ”kuljettaa kainalossaan” omiin opintoihinsa varattua määrärahasalkkua. Oppilaitoksille

92


maksetaan keskimäärin 35 000 € yhden opiskelijan kolmevuotisesta ammatillisesta koulutuksesta, vuosihinta on 11 000–12 000 €. Määrärahasalkun avulla opiskelijalla on mahdollisuus kilpailuttaa kouluttajansa joko osissa tai kokonaisuutena. Kouluttavina organisaatioina olisivat oppilaitokset, työpajat, yritykset jne. Tämä edellyttäisi eri kouluttajien toimintojen sertifiointia niin, että vakuudet osaamisen tuottamisesta ja arviointikriteerien noudattamisesta olisivat yhtenäiset kaikille. Vaihto­ehtona voisi olla osaamisen ulkoinen arviointi esimerkiksi nykyisen näyttöjärjestelmän mukaisesti. Suomalaisessa aikuiskoulutuksessa ammatillisen osaamisensa voi osoittaa näyttötilaisuudessa. Näyttöjärjestelmä on luotu olemassa olevien ammatillisten taitojen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi sekä dokumentin saamiseksi osaamisesta. Näyttöjä voi antaa ammatillisten tutkintojen opetussuunnitelmien mukaisesta osaamisesta. Työpajoilla, muualla 3. sektorilla tai vaikkapa tavallisessa työelämässä hankitut taidot voi saada siis dokumentoiduiksi tämän järjestelmän välityksellä. Aikuiskoulutuksen järjestäjät ovat kuitenkin varsin haluttomia järjestämään pelkkiä näyttötilaisuuksia, vaan tarjoavat poikkeuksetta mukaan valmistavan koulutuksen, joka on niiden toiminnan kannattavuuden edellytys. Näyttötilaisuus voidaan tietysti järjestää irrallaan varsinaisesta koulutuksesta, mutta sen kustannukset nousevat korkeiksi. Ilman valmistavaa koulutusta järjestettävien näyttötutkintojenkaan rahoitusmallia ei ole ratkaistu. Näytöt tarjoaisivat erinomaisen toimintamallin esimerkiksi työpajojen asiakkailleen tuottaman ammatillisen osaamisen osoittamisessa ja dokumentoinnissa. Ensimmäinen askel rahoitusmallien vakavaan pohdintaan otetaan silloin, kun myönnetään se, että ammatillinen koulutusjärjestelmä, mukaan lukien oppisopimukset, ei yksin pysty vastaamaan edessä olevaan haasteeseen vähentää ilman ammatillisia valmiuksia jäävien määrää. Toinen askel on tunnistaa ne osatekijät, joiden avulla kehitys voidaan kääntää hyvään suuntaan. Nuorisotakuutyöryhmän tuottamissa dokumenteissa nämä on tunnistettu, joten aika on toivottavasti kypsä rahoitusmallin ratkaisemiseksi valtakunnallisesti. Valtakunnallisen rahoitusmallin syntymiseen tarvitaan ministeriöiden yhteisiä päätöksiä nuorisotakuun hengessä. Ministeriöiden pitää yhdessä ohjeistaa omien hallinnonalojensa toimijoita niin, että huomio kiinnitetään päätavoitteeseen, kaikkien nuorten saamiseen työmarkkinakelpoisina työmarkkinoille.

avartajat - hanke

93


Avartajat-hanke haluaa kiittää kehittämis­ kumppanuudessa mukana olleita toimijoita: –– Hankkeen kehittämisryhmä –– Hankkeen ohjausryhmä –– Silta-Valmennusyhdistys ry:n työvalmentajat –– Silta-Valmennusyhdistys ry:n yksilövalmentajat –– Pirkanmaan ammattiopiston ammattiosaamisen näyttöjen toimielin –– Pirkanmaan ammattiopiston eri alojen jaostot –– Pirkanmaan ammattiopiston eri alojen opettajat ja koulutuspäälliköt drufva satu holmberg kirsti huotari sari

huttu-hiltunen henni järvelä sampo kannisto pirjo korkeamäki maarit laukkanen maija

lohvansuu-kumpulainen mari rautiainen anssi saarinen susanna sipilä erkki sormunen päivi vahtera marika valtatie mia

vulli kari-pekka


OSAAMISTA YKSILÖLLISILLÄ POLUILLA

Avartajat-hanke on Silta-Valmennusyhdistys ry:n ja Pirkanmaan ammattiopiston (1.1.2013 alkaen Tampereen seudun ammattiopisto Tredu) yhteistyöhanke, jota toteutetaan ajalla 1.1.2012–31.7.2013. Hanketta rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto. Avartajat-hankkeessa on tunnistettu SiltaValmennusyhdistyksen työpajojen oppimisympäristöjä ja verrattu niitä opetussuunnitelmiin. Yhteistyössä Pirkanmaan ammattiopiston kanssa on kehitetty mallia, jonka avulla työpajalla karttunut osaaminen voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi ammatillista perustutkintoa. Silta-Valmennuksen työpajoilla toteutettavien Pirkanmaan ammattiopiston kahden valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen (Taika ja Työammatti) opiskelijoille on tarjottu mahdollisuus suorittaa työpajoilla tutkinnon osia osana valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta.

ISBN 978-952-5983-23-4


Avartajat