Page 1

[sic] 2•2013

Villi ja vapaa


pääkirjOituS

tekijät

päätOiMittaja janne SalMinen

päätOiMittaja:

H

elsingin Sanomat pyllisti opiskelijoille jät­ tämällä opintotuen muutoksia vastusta­ van mielenosoituksen kokonaan uutisoimatta paperiversiossaan. Siitä kenelle he kumarsivat voisi tehdä villejä arvailuja, koska he kuitenkin julkaisivat paljonkin keskustelua herättäneen mielipidekirjoituksen. Kyllä juuri sen, jossa mielenilmaustamme kritisoitiin. Haluaisin optimistisesti uskoa Hesarin vain vahingossa möhlineen asian, eikä valtakunnan suurin sanomalehti ole yrittänyt tietoisesti pyyhkiä meitä näkymättömiin. Oli mielenosoituksesta kerrottiin sentään heidän verkkosivuillaan. Painettujen lehtien etuna pidettiin pitkiä ja pohdiskelevampia juttuja. Ehkä nyt on vih­ doin tullut aika myöntää, että sanomalehtien kohdalla näin ei ole. Tällä hetkellä paperiver­ sio näyttäytyy enneminkin tärkeiden uutisten summauksena. Muut lehdet kuitenkin noteerasivat tapahtuman, joten vielä ei pidä hätääntyä. Val­ tavirtamedia ei ole hylännyt meitä. On myös hyvä muistaa, että Hesari julkaisi myös vasti­ neen sille surullisen kuuluisalle mielipidekirjoi­ tukselle. Vastineen kirjoittajalta, Esa Tiusaselta, löytyy muuten myös juttu tästäkin lehdestä. Koska kevät on täällä, ainakin epämää­ räisen paniikin tunteen ja alkavan allergia­ kauden muodossa. Tämän johdosta onkin todennäköistä, että SIC­lehden entistä levot­ tomammaksi käyvä toimitus tekee vielä yhden spesiaalinumeron ennen vappua.

Janne Salminen

tOiMituSSiHteeri: Mari Kyllönen Henna Poti

kirjOittajat: Lucas Esteban Katri Koivuranta Veera Mäkelä Henna Poti Johanna Ikonen Paula Rajala Milla Valento Tiina Vanhanen Emilia Viljanen Väärinajattelija Esa Tiusanen

kuVittajat: Maria Jain Mari Kyllönen Essi Ruuskanen masa teinilä Milla Valento Christina Timonen

[sic]

taittO: Mari Kyllönen

kanSi: Essi Ruuskanen

[SIC] on Humanistisen tiedekunnan tiedekun­ tajärjestö Humanisticum ry:n julkaisema kaik­ kien humanistien yhteinen lehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

[2]

[3]

SiSällyS Vessaratsia 4 Arvostele mun sitsit! 6 Pakkolainaa vastaan10 Kopostelua 12 Kaksi miljardista 14 Susinaisen pamfletti 20 Butomestarin juttusilla 22 Kultturellia tekemistä kesäksi 25 Taidenäyttelyarvostelu 26 Pahoja ajatuksia 29 Loppukevennys 30


O

sansa vessakirjoituskulttuurin fandomi­ soitumiseen saattoi olla BBC:n Sherlockin toisen kauden päätösjaksolla, joka synnytti fanien parissa nopeasti suosiota saaneen “Believe in Sherlock” -liikkeen. Alunperin Tumblrissa ja Twitterissä tagina näkynyt fani­ aktivismi levisi Internetistä muuhun maail­ maan graffiteina, tarroina ja vessateksteinä, jotka kaikki julistivat vankkumatonta uskoa Sherlockiin. “I believe in Sherlock Holmes” sai seurakseen muita iskulauseita – “Richard Brook is a fraud”, “Watson’s Warriors” ja “Don’t believe the lies” – fanien odottaessa kolmatta tuotantokautta. Vaikka faneilla on nykyään käytössään äärimmäisen laaja sosiaalisen median kenttä, osa yhteisöllisyydestä syntyy edelleen vessojen seinillä. Fandomiin viittava teksti saa nopeasti seurakseen muita, kun hengenheimolaiset löy­ tävät toisensa. “Winter is coming” ei ole tyypil­ listä suomalaista jutustelua säästä vaan Game of0 Thrones -fanin kutsuhuuto, eikä kehotuk­ sella “Vote Saxon” ole mitään tekemistä reaa­ limaailman politiikan kanssa. Fanittamiseen ja faniuteen liittyvä stigma on onneksi lähes kokonaan kadonnut, mutta vessakirjoittelun tarjoama anonyymiys antaa mahdollisuuden intoilla vapaasti ilman, että aiheuttaa yleistä paheksuntaa.

Fandom kukkii vessassa Teksti: Katri Koivuranta & Veera Mäkelä Kuvat: Milla Valento

“Mikä tää vitun Sherlock/ Moriarty -juttu on?!”

N

aistenhuoneita käyttävät ovat aivan var­ masti nähneet ne. “I believe in Sherlock Holmes”, julistavat lähes kaikki keskustakam­ puksen vilkkaimmista toileteista. “The night is dark and full of terrors”, varoittavat toiset. Porthaniassa yksinäinen dalek etsii rakkautta. Hyvä anonyymi, tämä ei ole “Sherlock/Moriarty -juttu” – tämä on aktiivista fanikulttuuria. Miten maallikko voi erottaa fandomtekstit vessanseinien muuten filosofisesta kes­ kustelusta? Ne ovat yleensä suoria lainauksia alkuperäisestä materiaalista (“Brainy is the new sexy”) tai viitaavat laajempiin konsepteihin (“bad wolf”). Vaikeaselkoisimpia vitseistä ovat ne, jotka ovat saaneet alkunsa fanien parissa ja alkaneet elää omaa elämäänsä (“Moriartea that’s what people drink!! [sic]”). Yhteistä näille kaikille on suhteellinen

lyhyys, toistuvuus ja se, että niiden tulkinta vaa­ tii sisäpiirin tietoa. Älkää kuitenkaan hätäilkö! Velvollisuudentuntoiset journalistimme kar­ toittivat keskustakampuksella kukkivan fando­ mien kirjon. Kvantitatiivinen tutkimus osoitti, että vessoja koristavat monien eri fandomien isku­ lauseet; BBC:n hittisarja Sherlock (esitetty Suo­ messa nimellä Uusi Sherlock) on näkyvimmin edustettuna, mutta esillä ovat myös sellaiset suosikkisarjat kuin Doctor Who ja sen spinoff Torchwood, Merlin, Game of Thrones ja Supernatural. On kuitenkin syytä muistaa, että fanikult­ tuuri ja etenkin sen huumori elää jatkuvasti eikä täysin kattavaa opasta vikkelästi vaihtu­ viin viittauksiin ole mahdollista koota. Paras tapa pysyä kärryillä on seurata itse sarjoja, mutta alkuhätään kannattaa tutustua fanikult­ tuurien uuteen hermokeskukseen Tumblriin, jota voi käyttää eräänlaisena pikaoppaana.

H

uomautamme, että parivaljakkomme ei tunne kaikkia fandomeita, mistä syystä olemme saattaneet ohittaa joitakin vitsejä silkkaa tietämättömyyttämme. Sosionorma­ tiivisista syistä emme kyenneet laajentamaan tutkimustamme miestenvessoihin, mutta kokosimme niin kattavan otoksen kuin oli saa­ tavilla. Emme myöskään tue yliopiston omai­ suuden tahallista vandalisoimista, joten olisi äärimmäisen moraalitonta antaa ymmärtää, että olimme jokseenkin järkyttyneitä Metsäta­ lon ensimmäisen kerroksen vessojen puhtaan­ valkoisista ovista.

[sic]

[4]

[5]


Arvost e l e m u n sitsit!

sagan viikinkisitsit Teksti & Kuvat: Emilia Viljanen

V

iikinkisitseillä on lähes legendaarinen maine. [SIC] selvitti, mitä Viikinkisitseillä tapahtuu.

palkitaan urheimpana soturina ja saa pullolli­ sen skottilaista mallasjuomaa. Hurraa!

Jälkiruoka

Ennen sitsejä

J

älkiruokana on suklaamoussea. Tykkään tästäkin, joskin jälkiruoka jää alku- ja pää­ ruuan varjoon. Kolmas kaato snapsia tekee tässä kohtaa tehtävänsä ja meno alkaa äityä varsin villiksi. Yhtään pöytää tai astiaa ei kuiten­ kaan rikottu. Jälkiruoka kesti minun makuuni ehkä aavistuksen kauan ja lauluja tuli hieman tiuhaan, mutta muut sitsaajat näyttivät viihty­ vän. Järkytyksekseni huomasin seisovani fuksi­ laulussa kaksin arkeologin kanssa – paikalla ei ollut yhtään vuoden 2008 ruotsin opiskelijaa! Melkein kaikki muut vuodet tulivat eduste­ tuiksi ja vanhin paikalla ollut fuksi oli vuodelta 2003.

A Anna Ylitalo, toinen -08 fuksi, ja Outi Hakola, joka on toi­ nen Viikinkisitsien äideistä.

lina-salin aulaan kerääntyy erilaisiin asui­ hin pukeutuneita juhlijoita. Suosituin rek­ visiitta vaikuttaisi olevan sarvellinen kypärä. Sellaisen minäkin meinasin ensin hankkia, mutta sainkin ystävältäni lainaan viikinkityy­ lisen mekon asusteineen. Paikalla on onneksi tuttujakin – pelkäsin, etten tuntisi ketään.

Alkuruoka

P

öytäseurueessani on monen eri aineen opiskelijaa – yksi teekkarikin! Keskuste­ lemme sitsikulttuurista ja viikinkikypäristä (niissä ei oikeasti kuuluisi olla sarvia). Alku­ ruokana on pieni punajuuripiiras, joka on ehkä paras alkuruoka, jonka olen sitseillä syönyt. Olen vaikuttunut. Unohdan ottaa alkuruuasta kuvan ja juoksen tauolla keittiössä lainaamassa syömättömän piiraan.

K

[sic]

Kirjoittaja on viidennen vuoden opiskelija,

P Aleksi Koivisto, ranskalaisen filologian fuksi, voitti parhaan asun palkinnon. [SIC] onnittelee!

ääruokana tarjoillaan ohrattoa. Kaikki tar­ joiltava ruoka on kasvisruokaa, mikä myös tekee minuun vaikutuksen. Ohrattokin on onnistunutta, toimii mielestäni paremmin sit­ siruokana kuin risotto ja sopii sitsien teemaan. Edessäni istuva ranskalaisen filologian fuksi

8 annosta Valmistusaika: 30 min. Ainesosat: 1 pkt (400 g) ruistaikinaa (pakaste) 4 säilöttyä punajuurta 250 g maustamatonta tuorejuustoa 1 tl rouhittua mustapippuria

okonaisuutena Sagan sitsit olivat positiivi­ nen kokemus. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin sitsaamassa vieraan järjestön sitseillä. Vaikka aluksi jännittikin, kävin monta mielen­ kiintoista keskustelua ja olen kokemusta ja pii­ rasreseptiä rikkaampi.

Pääruoka

Sagan Punajuuripiiraat

joka on viettänyt liian monet sitsit keittiössä.

1 tl Provencen yrttisekoitusta rasvaa vuokien voiteluun Tee näin: 1. Sulata ruistaikina pakkauksen ohjeen mukaan. 2. Jauha punajuuret sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Lisää joukkoon tuore­ juusto, pippuri ja yrttiseos. 3. Voitele vuoat. Painele ruistaikina vuokiin tasaisesti reunoja myöten. 4. Täytä vuoat punajuuriseoksella. 5. Paista piiraita 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä.

[6]

[7]


”Buddhan kuoltua näytettiin h ä n e n v a rjo a a n e rä ä ss ä varjoa. Yliopistouudistus ihmiset ovat sellaisia kuin vuosituhansien aikana luolia, Ja me – meidän täytyy voittaa

vielä vuosisatojen kuluessa luolassa – suunnatonta kaameaa on kuollut: mutta koska he ovat, voi olla vielä joissa näytetään sen varjoa. vielä hänen varjonsakin.” F.N.

”Also sprach Sivistysthra”

olla eri mieltä. Kyllä, näin kävi. Toisaalta on han­ kalaa keksiä, miten virastoasemasta luovuttai­ siin ilman, että autonomia lisääntyisi. Oikeas­ taan tässä siis vain todetaan, että lainsäädäntö hyväksyttiin. Mutta miksi lausua asiasta, jos niin ei olisi käynyt? Myöhemmin todetaan, että valtion ohjaus on yhä erittäin vahvaa, sillä yliopistojen perusrahoitus tulee edelleen pääosin valtiolta. Eli autonomia on lisääntynyt, mutta se ei ole. Check! ”Strateginen johtamistoiminta ja sidos­ ryhmäyhteistyö ovat lisääntyneet.” Tämäkin pitää täysin paikkansa. Jostain syystä en näe sitä positiivisena asiana. Suomennettuna se tarkoittaa, että yliopistojen johdot ovat ene­ nevässä määrin joutuneet kerjäämään rahaa yrityksiltä, ja ”sidosryhmien (miksei rehtorin­ kin) valta rahoituksen suuntaamisessa omille suosikeilleen on lisääntynyt. Sivistysvaliokunta siis toteaa näin käyneen, mutta jättää mai­ nitsematta sen yhteydet muihin havaintoi­ hinsa siitä, että kollegiaalinen päätöksenteko ja yhteisölliset vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet. Yliopiston johdon valta on siis lisääntynyt muun henkilökunnan ja opiskeli­ joiden kustannuksella. Demokratian heikentymisen ”ei-tode­ taan” johtaneen henkilökunnan tyytymättö­ myyteen uudistusta ja ylipäätään OKM:n linjaa kohtaan. Henkilökunnan tyytymättömyyteen

Teksti: Esa Tiusanen

V

oi, olisi niin paljon kaikkea kivaa, mistä voisi kirjoittaa koposektorilla! Voisin kertoa opintotukeen kaavailluista uudistuksista ja siitä, kuinka opiskelijat keijukaismaisesti pomppien ja tanssien marssivat eduskuntatalon portaille pitämään huuliaan mutrussa ja kulmakarvojaan rypyssä. Voisin kertoa, kuinka OKM keksi tavan lisätä valinnanvaraa opintopolkuihin, tutkin­ tojen joustavuutta ja työelämä”relevanssia” 120op:n korkeakouludiplomeilla. Riemastut­ tava aiheenvalintavaihtoehto voisi olla myös lakialoite ETA:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista. Maksuista, joita kansain­ väliset opiskelijat iloisesti hyppelevät maksamaan (jos ne tähänastisella tavalla kustanne­ taan yliopiston tarjoamilla stipendeillä)!

M

UTTA EI! Olen villi ja vapaa – en kuluta aikaani niihin itsestäänselvempiin aihei­ siin. Minäpäs raapustelen eduskunnan maail­ malle tuottaneesta paperista. Paperista, jota harvempi opiskelija varmastikaan on lukenut – tai tulee lukemaankaan: sivistysvaliokunnan lausunnosta yliopistouudistuksen vaikutuksista. Ja kaikkihan varmasti muistavat/tietävät/

nahoissaankokevat, mikä muutos yliopistolakiin tuossa muutama vuosi takaperin tehtiin? Niin arvelinkin, joten jatkan eteenpäin selitte­ lemättä ja kuvittelen, että kaikki nyökkäilivät tietäväisesti. Toisin kuin uudistus sivistysva­ liokunnan lausunto on jopa suhteellisen hyvä asiakirja. Lausunto on ehkä lähempänä poliit­ tisen elimen julkaisemaa mea culpaa kuin yksi­ kään äskettäin lukemani asiakirja, vaikka eihän siinä toki myönnetä mitään virhettä tapahtu­ neen. Sen sijaan luetellaan erilaisia vaikutuksia, joiden näkeminen positiivisessa valossa on tar­ kemmin katsottaessa hieman hankalaa. Päätin käydä läpi lausunnon kohta kerrallaan ja tulkata sen kielelle nimeltä ”suomi”. Se lienee ymmär­ tämisen kannalta tarpeellista, koska muuten tuosta ei ota hullukaan selvää. Johdanto päät­ tyköön – niin lausui Sivistysvaliokunthra. ”Vuonna 2010 voimaan tullut yliopisto­ laki on toteuttanut sille asetetun keskeisen tavoitteen. Se on lisännyt yliopistojen talo­ udellishallinnollista autonomiaa muodosta­ malla valtion tilivirastoina toimineista yliopis­ toista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä.” Tästä on vaikeaa

[8]

[9]

vaikuttaneista tekijöistä mainitaan ”lisääntynyt työajanseuranta” (kyyläys), ”yliopistoindeksin jäädyttäminen” (rahoituksen leikkaus) ja ”yli­ opistojen aktiivinen työnantajavallan käyttämi­ nen” (potkut) jäävät irrallisiksi, eivätkä siis suin­ kaan liity tyytymättömyyden lisääntymiseen. Mutta tokihan uudistukseen voidaan liit­ tää hyvääkin asiaa! Lainsäädäntö ei estä joh­ tamisjärjestelmien uudistamista, ja päätöksen läpi ajaneet poliittiset tahot ovat uudistukseen tyytyväisempiä kuin henkilökunta. Sinällään kiva, mutta ei vanhakaan järjestelmä sitä estä­ nyt, eikä seurausten keskellä elämättömien poliitikkojen tyytyväisyys kerro uudistuk­ sen onnistumisesta mitään. Mutta ajatellaan ihmeessä, että että poliitikkojen tietämättö­ myys tilanteesta on syy pitää uudistusta onnis­ tuneena. Ja opintotuki riittää elämiseen. Mitä siis lausunnosta lopulta jää käteen? Ja miksi sanoin lausuntoa syyllisyyden tunnus­ tamiseksi? Sanoin niin, koska tilanteet, joissa poliitikot suoraan myöntävät ideologisten toi­ miensa epäonnistuneen ovat kutakuinkin yhtä harvinaisia kuin Saimaannorpat Näsijärvessä. Sen sijaan lausunnosta voidaan huomata valio­ kunnan tiedostavan uudistuksen ongelmat ja onnistumisten vähyyden, vaikka kieltäytyvät­ kin helpottamasta kokonaiskuvan näkemistä.

[sic]


5+1 ­malli. Tämä on saanut yli 5000 opiskelijaa paikalle osoittamaan mieltään marssilla Senaa­ tintorilta Arkadianmäelle. Viikon kuluessa yliopiston sähköposti­ osoitetta on pommitettu eri tahoilta saapuvilla viesteillä. Niissä kannustetaan nousemaan bar­ rikadeille, saadaan tukea mielenilmaukseen laitoksen johtajalta ja informoidaan lainarefor­ meista seuraavista kalseista kohtaloista. Face­ book­tapahtumaan on kutsuttu lähes 40 000 opiskelijaa eri puolilta maata. Mielialaa sloganein nostattaa Tuomiokir­ kon portailla mikrofoniin huuteleva, naamansa punakeltaiseksi maalannut mies punavalkoi­ sessa viitassa ja valkolakissa: ”Käyttäkää järkeä, koulutus on tärkeä!”. Tanssimusiikki pauhaa lyhyiden puheiden välissä. ”Aleksanterinkatu on meille avattu!”. Ylhäältä kirkon portailta katsottuna näky on vaikuttava, kun joukko alkaa sulloutua kadulle. Menen mukaan ja kuljen itse HYAL ry:n lipun alla ihmismeren keskivaiheilla. Paikalla on yksilöitä, ryhmiä, ainejärjestöjä ja poliittisen sitoutuneisuutensa tunnustavia. Ympäröiviä kylttejä ja banderolleja applikoivat uhmakkaat iskulauseet, kuten ”Näpit irti opintotuesta!” sekä ”Min pappa betalar inte” ja ”Venytä ite!”. Marssi sujuu hyvin. Ilmassa on aistitta­ vissa keveyttä mutta myös huumaa. Joukon voimapotentiaali valaa marssijoihin tarmoa. Ilmapiiri herättää ainakin hetkellistä toiveik­ kuutta. Silloin tällöin satunnainen ohikulkija osoittaa tukensa lisäämällä oman panostuk­ sena huudahduksiin. Ratikkapysäkin katolla istuvat teinipojat tarttuvat hetkeen heilutta­ malla nyrkkiä ja yhtymällä huutoihin.

kun iSkä ei MakSa ja laina ei kelpaa tekSti: lucaS eSteBan

k

kuVat: lucaS eSteBan & Mari kyllönen

ävelen Kluuvikatua pitkin päämääränäni Senaatintori. Yritän kuulostella, kantau­ tuisiko sieltä korviin jonkin megakokoisen ihmismassan synnyttämää hälinää, mutta vielä ei kuulu mitään. Olen laittanut punaiset haalarini päälle. Ensimmäiset haalaripukuiset osuvat vastaan Kluuvin McDonald’sin koh­ dalla liloine haalareineen. Sonnustautumisen luoma yhteishenki nostattaa ryhmän kasvoille hymyjä, joihin vastaan peukulla. Kulman takaa

alkaa vähitellen raikua tuhatpäisen joukon mylvintää: ”Indeksi! Indeksi! Indeksi!”.

k

aksi vuotta sitten annetuista lupauksista huolimatta opintotuen sitomista elinkus­ tannusindeksiin ollaan pistämässä jäihin. Mer­ kit ovat enteilleet lainapainotteisempaan mal­ liin siirtymistä. Ehdotuksina on kuultu mm. 3+2 ­malli, joka oikeuttaa opintotukeen 3 vuotta ja lainaan yhden sekä vastaavan lailla toimiva

[10]

[11]


E

duskuntatalolle saavuttaessa puolueitten suukappaleita saa odottaa tovin kylmässä hytisten. Pahoittelut poliitikoiden viivästymi­ sestä saavat aikaan buuauksia ja ”valmistukaa nopeammin” -huutoja. Kun paikalle saapuu edustaja Kokoomuksesta, Vihreistä, Perus­ suomalaisista, SDP:stä, Vasemmistoliitosta, RKP:stä ja Keskustapuolueesta tenttaus alkaa. Ilmiselvät – mutta olennaiset – kysymyk­ set vanhempien tulojen vaikutuksesta ja pak­ koturvautumisista lainoihin saavat aikaan niin intohimoisia myönnytyksiä kuin kehnoa, kier­ televää retoriikkaakin. Varovaisimmat äänet ovat kuultavissa Kokoomukselta ja Perussuo­ malaisilta, kiivaimmat SDP:ltä, vasureilta ja vih­ reiltä. Osalla edustajista käsi alkaa epävarmana kyynärpäästä, kun pitäisi osoittaa yhdenmieli­ syyttä opiskelijaedustajien väittämien kanssa. Kaikilta suunnilta tukea kuitenkin taataan yksi­ mielisesti. Kompromissivaaraa vähätellään. Uljaita lupauksia tehdään. Niitä on tehty aiemminkin. Olo on marssilta liuetessa toivei­ kas, parempi mutta myös hieman epäluuloi­ nen. Pienehkö déjà-vu -tunne valtaa mielialaa. Torstain kehysriihessä päätetään elinkus­ tannusindeksiin sitomisesta elokuussa 2014 sekä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen nostamisesta, kuten suurin piirtein oli luvattu. Mitään taistelua ei varsinaisesti ole voitettu, vaan on täytynyt taistella vain saa­ dakseen hallitus toistaiseksi pitämään kiinni jo tehdyistä lupauksista.

O

lisi mukava uskoa, että mielenosoituksel­ lakin oli asiaan vaikutusta, että opiske­ lijoiden on vielä mahdollista vaikuttaa heitä koskeviin seikkoihin antamalla äänensä kuu­ lua. Saman asian tiimoilla marssittiin viimeksi kaksi vuotta sitten. Saa nähdä, tuleeko tarvetta nousta niille barrikadeille uudelleen tällä ker­ taa kolmen, kahden vai vuoden kuluttua.

[sic]

[12]

[13]


Kaksi Miljardista Teksti: Tiina Vanhanen kuvat: Maria Jain & Christina Timonen

M

aailmassa on kolme miljardia naista. Joka kolmas nainen kokee väkivaltaa elämänsä aikana. Mitä tapahtuisi jos miljardi ihmistä nousisi väkivaltaa vastaan? Kaksi vapaaeh­ toista tapahtumajärjestäjää kertoo, kuinka ruo­ honjuuritason tapahtuma syntyy.

V

iime ystävänpäivänä, 14.2.2013, yli 200 maassa vastustettiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa kymmenissä tuhan­ sissa One Billion Rising -tapahtumissa. One Bil­ lion Risingin takana on kansainvälinen V-Day -järjestö, joka on aiemmin organisoinut nais­ ten ja tyttöjen oikeuksia koskevia kampanjoita. One Billion Rising oli V-Dayn alulle panema ja eri maissa ruohonjuuritasolla järjestetty kan­ sainvälinen tapahtuma, jossa haluttiin kiinnit­ tää huomiota naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan yleisyyteen maailmassa. Maailmassa on kolme miljardia naista, joista joka kolmas eli miljardi kohtaa elämänsä aikana seksuaalista tai muuta väkivaltaa. One Billion Risingissa ihmisiä kannustettiin nousemaan väkivaltaa vastaan ja esimerkiksi tanssimaan kaduilla asian puolesta. Suomessa järjestettiin useita tapahtu­ mia ja Helsingissäkin pari. Liisa Ketolainen ja Iia Palovaara olivat Lasipalatsin aukiolla järjes­ tetyn tapahtuman pääorganisoijia. Ketolainen on aiemmin toiminut yliopistolla erilaisissa järjestöissä ja luottamustehtävissä, esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ainejärjestössä Vasta­ karvassa, ja on ollut siksi mukana järjestämässä muun muassa keskustelutilaisuuksia ja panee­ leita. Palovaara on ollut mukana muun muassa taidehistorian ainejärjestön Eidoksen ja par­ tiolaisten toiminnassa ja on järjestänyt näiden kautta erilaisia tapahtumia.

Iia Palovaara ja Liisa Ketolainen

[14]

[15]


Tukinainen ja Ensi- ja turvakotien liitto. Ohikul­ kijoita jäi ottamaan kahvia ja esitteitä, kuunte­ lemaan puheita ja myös tanssimaan joukolla. Palovaara ja Ketolainen ovat tapah­ tumaan tyytyväisiä, ja järjestäminen ensi vuonna kiinnostaa. Tapahtuman teke­ minen oli suuri ponnistus opiskelu­ jen, palkkatyön ja muun elämän ohessa. ”Jos tapahtuma tulee ensi vuonna, sen ja bud­ jetin pitää olla suurempi, ja suunnittelu aloit­ taa aiemmin, jotta kaikki eivät ole mukana pro bono”, Palovaara sano. Ketolainen on samaa mieltä: ”Kahdelta ihmiseltä tällaisen organisoi­ minen on uuvuttavaa, jos tehdään samaa kuin tänä vuonna.” Ensi vuoden tapahtumassa voisi olla uutta näkökulmaa ja uusia toimintatapoja.

Väkivallan kysymyksiä

”L Kuinka tapahtuman järjestäminen alkaa

K

etolainen ja Palovaara eivät tunte­ neet toisiaan entuudestaan. Pro­ jekti alkoi Vastakarvan Facebook-ryh­ mässä käydyn keskustelun seurauksena. ”Olin katsonut One Billion Risingin nettisivuilla tapahtumien maailmankarttaa ja huomasin, ettei Suomeen sillä hetkellä oltu vielä merkitty yhtään tapahtumaa.” Aikaa oli kuukausi. ”Nopeasti pykättiin tapahtuma kasaan”, Ketolainen toteaa. Monet One Billion Rising -tapahtumat olivat flash mobeja. Taustajärjestö V-Day antoi paikallistapahtumien järjestäjien käyttöön säh­ köistä materiaalia, kuten logonsa. Lisäksi One Billion Risingilla oli oma kappale, jonka tahtiin kannustettiin tanssimaan tapahtumissa. Lasi­ palatsin aukion tapahtuman järjestäminen alkoi kokouksilla ja tuttavien ja kiinnostunei­ den liikkeelle laittamisella, jotta tapahtuma

saataisiin järjestettyä vapaaehtoisvoimin. Varhain päätettiin tanssimisen lisäksi kutsua puhujia paikalle. Lisäksi Lasipalatsin tapahtuman pääteemaksi nousi globaalin väkivaltaongelman lisäksi Suomen heikko turvakotitilanne. Turvakotipaikkoja Suomessa on hieman yli sata, kun Euroopan neuvoston suositus Suomelle olisi 530 turvakotipaikkaa. Tapahtuman organisoinnin yhteydessä avat­ tiin lähisuhdeväkivaltaa kärsivien turvakoti­ paikkojen lisäämistä vaativa adressi. Adressiin kerätään nimiä edelleen.

”Yllättävää tukea tuli yllättäviltä tahoilta. Ei kannata olla ennakkoluuloinen!” Keto­ lainen kannustaa tapahtumajärjestäjiä. Vieraileviksi puhujiksi saatiin väkivaltakysy­ mysten asiantuntijoita monista järjestöistä ja poliitikkoja, kuten tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäki ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Iia Palovaara oli bongannut Inter­ netistä Pietikäisen aihetta käsittelevän I Am Rising -videon, ja europarlamentaarikko olikin mukana tapahtumassa sekä Lasipalatsilla että Tampereella. ”Uuden konseptin lanseeraa­ minen oli haaste”, Palovaara kertoo. ”Näkyvyyttä olisi voinut tulla enemmänkin”, Ketolainen pohtii. ” Ulkoministeriöstäkin otet­ tiin yhteyttä, mutta he eivät lyhyellä varoi­ tusajalla saaneet ketään paikalle puhumaan. ”Tosin sieltäkin tultiin joukolla tanssimaan. Paikalla oli partiolaisilta lainattu teltta ja esittäytymässä useita järjestöjä, kuten Amnesty International, Raiskauskriisikeskus

Haasteita ja onnistumisia

P

rojektilla ei ollut budjettia eikä järjestöä takanaan. Tapahtumalle saatiin yksi yritys­ sponsori, ja rahaliikennettä varten tarvittiin avuksi yhteistyöjärjestöä tileineen. Järjestöt ja yritykset antoivat työvoimaa tai lainasivat tavaraa. Palovaara hoiti käytännön järjestelyjä ja soitteli sponsoreille, Ketolainen puhujille.

[16]

[17]

ähisuhdeväkivalta on hyssy­ telty asia”, Palovaara sanoo. ”Rakenteet antavat sen olla olemassa.” Ketolainen on samaa mieltä rakenteellisista ongelmista. ”Haluan painottaa, että kaikki väkivalta on tietenkin tuomittavaa. Jos joku järjestää jotain muuta väkivallan muotoa vas­ tustavan tapahtuman, kannatan sitä! On kui­ tenkin tarkoituksenmukaista tehdä eriytettyä työtä. Yksi kolmannes naisista kohtaa väkival­ taa, monissa kehitysmaissa 70 prosenttia nai­ sista. Väkivallan muotoja on erilaisia. Naisiin kohdistuva väkivalta perustuu rakenteelliseen epätasa-arvoisuuteen.” Molemmat ovat samaa mieltä väkivaltaa kokeneiden heikosta turva­ verkosta. Väkivaltaa todistavat ihmi­ set tarvitsisivat puuttumisen välineitä. ”Ihmisillä pitää olla tietoa, mihin väki­ valtaa tai sen uhkaa kohdatessa voi ottaa yhteyttä”, Palovaara sanoo. ”Apua pitäisi voida saada 24/7”, toivoo Ketolai­ nen. Monilla alueilla Suomessa turvakotipaik­ koja on liian vähän ja liian kaukana, usein eri kunnassa. Kaikilla ei myöskään ole omaisia,


joihin väkivaltatilanteissa turvautua. Uhriksi joutumiseen liittyy usein paljon häpeää. ”Tämän pitäisi olla kaikkien asia”, Palo­ vaara painottaa. Tapahtuman järjestäjistä ja vapaaehtoisista huomattavan suuri osa oli naisia, mutta joukossa oli myös mie­ hiä. Lähisuhdeväkivalta on vaikea asia, ja vaikea se voi olla varsinkin miehille. ”Jos vaivaannutimme ihmisiä, on sekin hyvä. On hyvä, jos ihmiset saivat tapahtumassa ensimmäisen kosketuspinnan tähän asiaan, ja se herätti heissä tunteita”, Palovaara sanoo. Väkivallan ongelma yhteiskunnassa pitäisi tie­ dostaa, jotta siihen voitaisiin puuttua. ”Turval­ lisuuden tunne on tärkeä asia, mutta siihen ei saa tuudittautua.” Kun väkivalta tapahtuu omassa kodissa, se vie turvallisuudentunteen sieltä, missä sitä eniten pitäisi olla. Kun väkivallan äänet kuu­ luvat naapurista, turvattomuus leviää äänten tavoin omaankin kotiin. Väkivaltatilanteisiin on vaikeaa puuttua, mutta niin on pakko tehdä. ”Pitää miettiä omaakin turvallisuuttaan. Ensi­ apukursseillakin harjoituksissa pitää aina aloittaa siitä, että auttaminen on itselle turval­ lista”, Palovaara muistuttaa. Esimerkiksi juuri

lähisuhdeväkivaltatilanteissa poliisille soitta­ minen voi olla paras vaihtoehto.

yksilötasolla että rakenteellisesti: tarvitaan ensi- ja turvakoteja, mieserityistä työtä, ennalta ehkäisevää työtä…” Ketolainen listaa. Palovaara pohtii yhteiskuntamme ja median kuvakieltä. ”Varsinkin taidehistorian opiskelijana katson mediaa ja kuvia, joilla nuo­ rille luodaan malleja, millainen pitäisi olla. Kou­ luissa on huumevalistusta, miksei myös enem­ män media- ja väkivaltavalistusta?” Ketolainen ja Palovaara uskovat kansa­ laisaktiivisuuteen ja rohkeaan osallistumiseen. ”Jos jotain puuttuu, itse tulisi uskaltaa ruveta vaatimaan ja järjestämään”, Palovaara kan­ nustaa, ja Ketolainen jatkaa: ”Valtaetäisyydet Suomessa ovat pieniä. Jos ottaa jonkin kysy­ myksen asiakseen, saa yhteyden tahtoessaan ministereihin. Siinä mielessä Suomi on kiitolli­ nen paikka kansalaisaktiivisuudelle.” Palovaara haluaa kannustaa varsinkin nuoria. ”Jokaisen pitäisi voida ajatella: ’Minä olen osa tätä yhteiskuntaa.’ Jos löytää asian, joka tuntuu tärkeältä, sitä kannattaa ryhtyä ajamaan. Tutkitusti vapaaehtoistyö tuo myös henkilökohtaista hyvinvointia ja lisää sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointia.”

Yhteiskunnallista vaikuttamista väkivaltaa vastaan

M

onet tapahtumaan osuneet kaipasivat tiivistelmää lähisuhdeväkivallasta ja väki­ vallan ongelmista. Ketolainen pitää tilastoja ja dataa tärkeänä, sillä ne auttavat hahmottamaan ongelman laajuutta. Molemmat pitävät raken­ teiden muuttamista ensiarvoisen tärkeänä. ”Kun joku on väkivaltainen, ajatellaan, että kyseessä on vinksahtanut yksilö, mutta ei se niin ole”, Palovaara sanoo. Yhteiskunnassa on malleja, jotka vaikuttavat, muiden teki­ jöiden ja yksilönvastuun ohella, ihmisen tekoihin. ”Ei kukaan ole rakenteista vapaa.” Ketolainen ottaa esimerkiksi tyttöjen ympäri­ leikkaukset: ” Ei kymmenien miljoonien tyttö­ jen sukupuolielimiä silvota siksi, että se keksit­ täisiin joka kerta uudestaan.” Molemmilla on käytännön vaati­ muksia väkivallan kulttuuria vastusta­ miseksi, sekä halu muuttaa asenteita. ”Toimintaa tarvitaan kaikilla tasoilla, sekä

[sic]

[18]

[19]

Tietoa ja tukea Turvakotiadressi: www.adressit.com/lisaa_turvakoteja_ja_mata­ lan_kynnyksen_palveluita Kansainvälinen One Billion Rising -sivu: www.onebillionrising.org Apua lähisuhdeväkivaltatilanteisiin saa esimer­ kiksi Ensi- ja turvakotien liitolta: www.turvakoti.net Seksuaalisen väkivallan uhreja tukee Raiskaus­ kriisikeskus Tukinainen: www.tukinainen.fi

Järjestöille Humanisticum ry oli Helsingin Lasipalatsin aukion One Billion Rising -tapahtuman yhteis­ työkumppani. Jos järjestössänne on tasa-arvotai yhdenvertaisuustoimintaa, johon kaipaatte tukea Humanisticumilta, otattehan yhteyttä vuoden 2013 yhdenvertaisuusvastaavaan Tiina Vanhaseen (tiina .vanhanen@helsinki.fi).


Susinaisen perintö ja feminismi

naiset edustavat yleensä sukupuoltaan, ”naise­ utta”, ja miehet yksilöitä, on yhä keskeinen yksi­ lökeskeisessä kulttuurissamme. Yksilön etu­ oikeudet ovat Masson näkemyksen mukaan saavuttaneet työelämässä edistyneet naiset. Nyky-yhteiskunta tekee naisen roolin omalla tavallaan vaativaksi, joskus jopa ahdis­ tavaksi. Yhtäältä on arvostettu, valtavirran median ihannoima varakas ja vahva uranainen. Populaarikulttuurin toimintaelokuvissa sanka­ rittaret ovat enemmän miehiä kuin naisia. Tie­ tynlainen maskuliininen kovuus on ajan henki ja selviytymisvaatimus. Pehmeämmät arvot toistaalta kuuluvat pullantuoksuiselle kotiäi­ dille, joka usein on työnsä jättänyt uranainen, jossain tapauksissa pitkästynyt kotirouva. Clarissa Pinkola Estésin kirjassa Women who run with the wolves perehdytään myyt­ teihin ja naiseen villinä, vahvana ja vapauden­ janoisena susinaisena. Jokaisen naisen sisällä asuu vahva voima, täynnä hyviä vaistoja, into­ himoista luovuutta ja iätöntä tietämystä. Nai­ sen sisällä on lapsuutemme ja nuoruutemme äiti, joka huolehtii meistä, kun tarvitsemme huolenpitoa. Naisen sisällä on myös toisenlai­ nen äiti, joka elää vielä syvemmällä psyyken erämailla. Hän on sekä saattaja että opettaja. Tämä rakastava äiti on myös hurja ja vaativa.

Teksti: Pythia

S

usi näyttäytyy ensimmäisen kerran ihmi­ sen kulttuurin historiassa luolamaalauk­ sissa, eteläisessä Euroopassa noin ajalta 20 000 vuotta sitten. Ensimmäisen kerran kirjal­ lisuudessa susi esiintyy Gilgamesh-sankariee­ poksessa, joka muokattiin suullisista tarinoista yhtenäiseksi eepokseksi muinaisbabylonialai­ sella kaudella n. 2000-1600 eaa. Susi on usein länsimaisessa kulttuurissa kansantarujen ja satujen verenhimoinen, ahne peto, iso paha susi. Nykyisellään susi on Suo­ messa uhanalainen laji, sukupuuton partaalle asti metsästetty villieläin. Leena Vilkan kirjassa Susi luonnossa ja kulttuurissa puhutaan vas­ tapainoksi suden toisesta puolesta, luodaan kuva oman elämisoikeutensa ja reviirinsä ansainneesta, ihmistä karttavasta metsän koi­ rasta. Susi on luonnon ekologiselle tasapai­ nolle tärkeä petoeläin. Iso paha susi on usein maskuliininen hahmo. Grimmin veljesten sadussa ”Puna­ hilkka” Iso paha susi pukeutuu isoäidiksi ja jää sänkyyn odottamaan kunnes viaton, pieni Punahilkka saapuu isoäidin mökille. Susi hot­ kaisee tytön suuhunsa. Sadun lopussa susi tapetaan. Useimmiten populaarikulttuurin luo­ massa ihmissusimyytissä on ihmissusi kuvattu maskuliinisena hahmona, miehenä. Aino Kallaksen romaani Sudenmorsian kertoo virolaisen metsänvartijan nuoresta

vaimosta Aalosta. Aalo tuntee vapauden kai­ puun ja metsän kutsun ja alkaa juosta ihmis­ sutena öisin susien laumassa Metsän Hengen, Diabolus Sylvarumin, vaikutuksesta. Rakas­ tettu urossusi löytyy myös metsästä. Aalo saa kuitenkin aviorikoksen tekijän ja normista poikkeavan naisen julman kohtalon, ja hänet poltetaan paholaisen riivaamana noitana saunaan.

T

eoksessa Feministinen filosofia Iivi Anna Masso toteaa artikkelissaan Yksilö, iden­ titeetti ja oikeudet, feminismin suhde poliit­ tiseen liberalistiseen humanismiin, että nyky­ ajan monikulttuurisissa yhteiskunnissa naisten tasavertaiset oikeudet ovat avainkysymyksen asemassa. Tämän takia ryhmien, jotka pai­ nottavat uskontoja ja perinteitä, yhteisölliset arvot ovat joutuneet ristiriitaan vapauksia korostavan liberalismin kanssa. Valistusajan ”ihmisoikeuksien vallankumouksen” aikoihin myös feministien kasvava kiinnostus libe­ raalin humanismin tasa-arvoihanteeseen on merkittävää. Liberalismin perinteisiä arvoja, vapautta ja tasa-arvoa, Masso käsittelee yksilökeskeisen filosofian avulla. Ihminen vapaana yksilönä on ajatus, joka on lähtöisin yhtä lailla filosofien teorioista kuin todellisista huomioista ihmis­ ten tilanteista. Hänen mukaansa näkemys, että

E

rilaiselle, vaihtoehtoiselle naiselle ei löydy paljon tilaa, arvostusta ja ymmärrystä suo­ malaisessa kulttuurissa. Eräs tuttavani, nuori nainen, totesi minulle, että hänellä on haava naiseudessaan. Hän ei osaa olla modernin yhteiskunnan kovien rooliodotusten mukainen

[20]

[21]

”tosinainen”. Hän on opiskellut filosofiaa ja naistutkimusta sekä perustanut ekokommuu­ nin samanhenkisten luovien ja aatteiltaan vih­ reiden vegaanien kanssa. Hänenkin sisällään asuu susi, joka on puoliksi vangittu, puoliksi vapaa sielu, joka kaipaa erämaahan, alkuvoi­ man lähteille. Susinainen voi olla samalla nai­ sellinen, äidillinen ja voimakas. Susinainen on oikeutettu yksilönä itsenäisyyteen ja toteutta­ maan itseään, siinä missä kovat arvot omaava bisnesnainenkin. Vapaalle ja voimakkaalle villinaiselle ei ole laajaa reviiriä, normien mukaista paikkaa nyky-yhteiskunnassamme. Nainen, joka juok­ see susien kanssa, on oman polkunsa kulkija ja kapinallinen. Hän voi olla taiteilija, humanisti tai feministi. Vaistojensa varassa elävälle herk­ käaistiselle villinaiselle voisi löytyä enemmän hyväksyntää ja elintilaa jossain primitiivisessä heimokulttuurissa. Onko siis naisten, jotka juoksevat susien kanssa, muutettava intiaanireservaattiin Pohjois-Amerikkaan tai intiaanikylään Ama­ zonin sademetsään? Entäpä Suomen Lappiin, pohjoisimpaan maamme kolkkaan harvojen saamelaisten keskelle? Moderni vaihtoehto on luoda oma polkunsa urbaanissa yhteiskun­ nassa ja jättää jälkensä vaikka kulttuuriselle ja poliittiselle maaperälle. Nainen, joka juoksee susien kanssa kuu­ tamolla villin luonnon helmassa, voi olla syys­ täkin ylpeä itsestään. Onhan hän niin kuin sielunsisarensa, suomalainen naarassusi, uhan­ alainen laji.

[sic]


ekspressioon, joka luo samaan aikaan pelotta­ van ja naurettavan vaikutelman. Musiikki, valaistus ja visuaaliset elementit ovat puvustuksen lisäksi tärkeitä esityksessä. Äänimaailma on usein mystinen tai dissonans­ sia luova. Vaatteilla saatetaan rikkoa pukeutu­ misen ja sukupuolten konventioita. Butoh ei kuitenkaan vaadi lavaa eikä edes yleisöä, sillä se on itseilmaisua, alitajunnan työstämistä ja samalla meditaatiota. Muutamia vuosia sitten aloin harrastaa butoa suomalaisen opettajan johdolla. Nyky­ ään harrastaminen on jäänyt vähemmälle, mutta mielenkiinto erikoista tanssia kohtaan on säilynyt. Pääsin tapaamaan Japanista kotoi­ sin olevaa butotaiteilijaa Ken Maita (Eiji Sat­ suki), jolle butoh on elämäntapa, ja joka on opiskellut tanssia muun muassa Kazuo Ohnon johdolla 1990­luvulla Japanissa. Ken Mai on asunut Suomessa pidemmän aikaa – hänellä on suomalainen avopuoliso ja kaksi lasta. Ken Mai sekä esiintyy että opettaa aktiivisesti ympäri maailmaa.

B

uton juuret ovat toisen maailmansodan runtelemassa Japanissa vuodessa 1959, jol­ loin tanssin perustaja Tatsumi Hijikata esiintyi tanssifestivaaleilla. Tuohon aikaan Japanissa vastustettiin amerikkalaista kulttuuria ja halut­ tiin vahvistaa omaa kansallista identiteettiä.

ButOH Vapauttaa tunteet

M

olemmat buton keskeisistä hahmoista, Tatsumi Hijikata ja Kazuo Ohno, opis­ kelivat saksalaista ekspressionistista tanssia. Buton synkät aiheet, tunnepitoisuus ja kas­ vonilmeet ovat lähtöisin sieltä. Myös buddhis­ min vaikutus on vahva. Yhteys luontoon on tärkeä ja usein har­ joituksissa muunnutaan luonnonelementiksi, eläimeksi tai kasviksi. Harjoittelu vaatii mie­ likuvitusta, ja se on ennen kaikkea henkistä. Kunkin tanssijan metamorfoosi näyttää eri­ laiselta, sillä harjoitteluun ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Silti butossa on havaittavissa

tekSti: Henna pOti

B

utoa luonnehditaan oudoksi, sillä sen ilmaisu on erilaista kuin monessa muussa tanssissa. Siinä voidaan pyrkiä niin hitaaseen liikkeeseen, ettei sitä voi havaita, tai taistelun kaltaiseen dynaamisuuteen. Esiintyessä tanssi­ jat saattavat olla alasti ja näyttävät aavemaisilta valkoisessa ihovärissään. Olipa butoh hidasta

tai nopeaa, se on fyysisesti erittäin vaativaa. Buton harjoittaminen saattaa näyttää pehmeältä ja aaltoilevalta, erilaisten liikera­ tojen kokeilemiselta ja seuraamiselta. Tai sit­ ten koko keho on jännitetty äärimilleen, josta seuraa nykivää, pakonomaista liikettä. Ilme kasvoilla voi olla jähmettynyt äärimmäisen

[22]

[23]

omantyyppinen ilmaisukieli. Ken Mai korostaa buton opiskelussa yksi­ löllisen ilmaisun löytämistä ja omiin juuriin perehtymistä. Juurilla hän viittaa maailman alkuperään ja esi­isiin. Buton opiskelu alkaa oman kehon ja ympäristön tarkkailemisesta. Luonnon havainnoiminen onnistuu myös kotona. Ken Mai kertoo, kuinka hänellä on aina kotona kukka, jota katsoa, haistaa ja koskettaa ja jonka lakastumisprosessia seurata. Hänestä läheinen suhde luontoon on japanilainen piirre ja vaikuttaa kaikessa taiteessa. Toinen tärkeä piirre on suhtautuminen kuolemaan. ”Butoh on yhteydessä buddhismiin: se on kuoleman hyväksymistä eikä pelkäämistä, sillä kuolema on osa luontoa”, Ken Mai selittää. Japanissa buton vastaanotto ei ollut alkujaan positiviinen, sillä se ilmaisi sodan


synnyttämiä aggressioita, kauhua ja synk­ kyyttä. Siksi butoh tulikin ensin suosituksi Euroopassa 1980-luvulla. Nykyään butoa hyö­ dynnetään jopa terapiametodina. Myös Ken Main opetuksessa käy tanssiterapeutteja ja psykologeja. Hän kertoo, kuinka mielen ongel­ mat näkyvät ja ilmenevät tanssissa. Harjoituk­ set saattavat avata tunnesolmuja, mikä voi joh­ taa itkuun, huutoon ja aggressioon. Butossa yhdistyy niin pimeys ja valo kuin kauneus kuin groteskius. Ken Maista ihminen on primitiivisyydessään groteski olento: ”Me piileskelemme, yritämme olla elegantteja ja kauniita ja noudattaa yhteiskunnan sääntöjä.” Toisaalta tanssin yksilöllisyys ja jokaisen tanssi­ jan erilaisuus on kaunista – butossa ulkonaisilla piirteillä ei ole väliä.

Les Lumieres -Festivaali

koskettaisivat katsojia. Hän muistaa, kuinka aikoinaan pelkkä Kazuo Ohnon butotuntien mainos teki vaikutuksen; siitä huokui jotain henkistä. Pidän tätä buton erityispiirteenä, sillä sen harjoittaminen ja katsominen herättää voimakkaita tunteita. Siihen on vaikea olla reagoimatta. Kysyttäessä buton merkityksestä, Ken Mai nauraa. ”Mitä on buddhalaisuus, mitä on universumi?” Butoh on yhtä kuin elämä.

Teksti: Paula Rajala

S

uomen hyvin kansainvälinen 1700-luku ja valistusaika ovat runsaudensarvi, ja sen teemat ovat edelleen ajankohtaisia. Näi­ den pohjalta pianotaiteilija Marja Rumpunen rakentaa vuosittain johtamansa - nyt jo 11. kerran järjestettävän - Les Lumières -kulttuu­ rifestivaalin ohjelman. Helsingissä ja Suomen­ linnan historiallisessa ympäristössä musiikkia, runoutta, filosofiaa ja kyseisen aikakauden tieteen merkittävä kysymyksiä yhdistelevällä festivaalilla on aikaisempina vuosina pohdittu mm. Yhdysvaltojen itsenäistymistä, ihmisen ja eläimen välistä suhdetta sekä Englannin valis­ tusajan talousteorioita. Rumpunen on rakenta­ nut ohjelmien tekstit Kustaa III:n merkittävien aikalaisten, mm. Voltairen, Rousseaun, Fredrik Suuren, Katariina Suuren ja Marie Antoinetten, alkuperäisteoksien, päiväkirjojen ja kirjeen­ vaihdon pohjalle. 2013 festivaalin teemana on Venetsia sekä kuuluisa venetsialainen Giacomo Casa­ nova. Aivan uuden näkökulman antavat hänen vasta hiljattain alkuperäisasussaan ilmestyneet muistelmansa. Tätä hänen kymmenosaista mestariteostaan pidetään nykyisin 1700-luvun ensyklopediana. Casanovasta on yhteys myös Suomeen: hän tapasi nimittäin suomalaisen Georg Magnus Sprengtportenin tämän viet­ täessä aikaa kylpylässä 1700-luvun lopulla Teplitzissä, Böömissä. Samaan aikaan Casa­ nova toimi Duxin linnassa kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana. Sprengtporten ja Casanova tutustuivat toisiinsa, miesten välillä käytiin filo­ sofisia keskusteluja, ja he olivat myös kirjeen­ vaihdossa keskenään. Tänä vuonna festivaalin tieteenfilosofi­ sessa salongissa otsikolla ”Venus- astronomiaa ja erotiikkaa” aiheena on ”Venuksen pasaasi” eli auringon ohittaminen kesäkuussa 1769 ja sitä

[sic]

K

en Mai painottaa, että buton harjoittelussa tulisi perehtyä Hijikatan ja Ohnon opetuk­ siin. Buton perustajan ja sen kehittäjän tyylit eroavat toisistaan paljon. Ohnon butoh on kaunista; se painottuu mielikuvitukseen ja on luonteeltaan melankolista. Hijikatan butoh on groteskia, fyysistä ja dynaamisempaa – ja silti herkkää. Hijikatalta periytyneitä harjoituksia Ken Mai käyttää omassa opetuksessaan. Jokaisen opettajan opetus on erilaista, sillä buton voi ymmärtää monella tavalla. Minun butotunneillani harjoiteltiin erityisesti suri ashia eli hidasta kävelyä. Saatoimme seisoa puoli tuntia liikkumatta keskittyen mielikuviin tai liikutellen vain sormenpäitä. Koin buton harjoittamisen meditatiiviseksi. Harjoituksia tehtiin usein pareittain toi­ sen antaessa keholle impulsseja, joista lähteä kehittämään omaa liikettä. Dynaamisemmat harjoitukset olivat juoksemista, kaatumista ja taistelua – tietenkin ilman välineitä ja fyysistä yhteenottoa. Kokeilimme myös erilaisten tun­ netilojen, kuten vihan, ilmaisemista ilmein. Ken Mai korostaa, ettei butoh ole näytte­ lemistä, ja eniten hän toivoo, että esityksensä

Ken Mai opettaa ja esiintyy: joka vuosi kursseja Kalliolan Kansalaisopistossa maaliskuussa workshop Buenos Airesissa Argentiinassa toukokuussa esitys Teatteri Naamiossa ja Höyhenessä ja Mustan ja Valkoisen teatterifestivaaleilla Imatralla elokuussa opetusta TeaKissa kenmaibutoh.blogspot.fi

[24]

[25]

Les Lumières -festivaali Helsingissä 10. - 16.6.2013. Koko ohjelma www.lumieres.fi.

kautta myös naisten asema tieteessä. Festivaa­ lin ulkomaisina kunniavieraina ovat maailman­ kuulu Venetsian barokkiorkesteri ja mezzosop­ raano Romina Basso. Itse ihastuin tapaan, jolla Rumpunen kuljettaa tapahtumaa kokonaisuutena. Yllä­ tyin kun festivaali ei ollutkaan vain yksittäisiä tapahtumia teeman ympärillä. Esimerkiksi aikuisille suunnattu tieteen salonki on drama­ turgisoitu keskustelu, jota musiikki tauottaa. Dialogin ja musiikin keinoin ammattinäytteli­ jät- ja muusikot saivat ajan hengen ja ajatukset eloon. Ohjelma päättyi tanssiaisiin, joihin koko yleisö sai osallistua. Jälkeenpäin oli keventynyt olo; olin saanut kokonaisvaltaisen elämyksen. Les Lumiéres on todellinen sivistyksen helmi ja ikkuna aikakauteen, jonka aatteiden ja saa­ vutusten pohjalle meidänkin yhteiskuntamme suurelta osin pohjautuu.

[sic]


Taidenäyttelyjä Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuu­ rikeskuksessa on meneillään kaksi näyttelyä: Tiina Itkosen näyttely ”Valokuvia Grönlannista” sekä Harald Lowdenin ”Maalauksia”. Kumpikin näyttely on maksuton ja avoinna 24.4.2013 saakka joka päivä klo 10-20. Lisää

tietoa

näyttelyistä

saa

sivuilta

www.hanaholmen.fi.

Tiina Itkosen kuvaama näkymä Qaanaaq:in kaupungista Luoteis-Grönlannista vuodelta 2005.

Taidenäyttelyjä Hanasaaressa

maisemakuvat sisälsivät mm. laajoja maisemia, joissa kylä näyttäytyy pienenä osana vuoris­ toista maisemaa. Yhdessä kuvassa oli tallen­ nettuna upeasti auringon leikki pilviverhon ja vuoren kanssa: sellaista valomuodostelmaa ja tunnelmaa on varmasti odotettu kameran kanssa päiviä. Vaikkakin Itkosen työt ovat helpoiten nähtävissä hänen verkkosivuillaan, valokuvat todellisessa koossa ovat kuitenkin tunnelmal­ taan jotain muuta kuin verkkoversiot. Kannat­ taa siis käydä katsomassa tämä näyttely paikan päällä kulttuurikeskuksessa.

Teksti: Milla Valento Kuvat: Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus

Tiina Itkonen – Valokuvia Grönlannista

S

uomalainen valokuvataiteilija Tiina Itko­ nen (s. 1968) on kuvannut valokuvausmat­ koillaan Grönlannin maisemia ja ihmisiä parin vuosikymmenen ajan. Hän on pitänyt valoku­ vanäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1996 lähtien. Itkonen on valmistunut Taidete­ ollisesta korkeakoulusta vuonna 2002 ja kirjoit­ tanut vuonna 2004 julkaistun kirjan Inughuit matkoistaan polaarieskimoiden luokse Poh­ jois-Grönlantiin. Hänen tuotantoonsa sisältyy suuri kokoelma kauniita maisema- ja henkilö­ kuvia Grönlannista. Näyttely antaa esimakua laajasta tuotan­ nosta, johon voi laajemmin tutustua hänen

verkkosivuillaan www.tiinaitkonen.com. Itkosen valokuvanäyttely Grönlannista on suppeudestaan huolimatta inspiroiva. Näyttelyn kuusi teosta ovat tunteita herättäviä ja kuvastivat grönlantilaisen kulttuurin tunnel­ mia. Henkilökuvissa oli kuvattu lapsia, ja ne kuvastivat rauhallisuutta, kiireetöntä ilmapii­ riä, yhteisöllisyyttä ja välitöntä yhdessäoloa. Kuvissa näkyi asuntojen ja elämän vaatimatto­ mat ulkoiset puitteet suuren erämaan keskellä: inuiitit elävät edelleen luonnon armoilla, ja tuo kaunis ja karu luonto tekee ihmisten rakennel­ mista pieniä ja väliaikaisia kun taas luonnon­ voimien läsnäolo on jatkuvaa, voimakasta ja pysyvää. Vaatimattomista ulkoisista puitteista johtuen henkilökuvissa oli korostettu ihmis­ ten harmonista sisäistä maailmaa. Kokoelman

Harald Lowden – Maalauksia

H

arald Lowden (s. 1956) on ruotsalainen taidemaalari. Hän on opiskellut Kunin­ kaallisessa Taidekorkeakoulussa Tukholmassa vuosina 1979-1984. Hänen maalauksensa ovat muistikuvia eletyistä hetkistä. Hän on pyrkinyt ikuistamaan niihin lyhyen, silmänräpäyksellisen

[26]

[27]

hetken tunnelman kaikilla aisteilla havaittuna. Hänen maalaustyylilleen ovat ominaisia kirk­ kaat pastellivärit sekä Ruotsin vaakunavärien (leijonankeltaisen ja taivaansinisen) runsas käyttö punaisten, vaaleanpunaisten ja syksyn­ vihreiden sävyjen kanssa. Usein hänen maa­ lauksissaan leikittelevät vastavärit. Maalauk­ sille on ominaista myös tasapainoinen muoto ja rakenne. Lisää tietoa Lowdenista löytyy hänen verkkosivuiltaan www.haraldlowden.se. Lowdenin näyttelyssä on esillä runsaasti teoksia. Maalaustekniikoina on käytetty perin­ teistä öljyvärimaalausta kankaalle sekä pastel­ liliituja. Pidin hyvin paljon maalausten harmo­ nisesta, mutta värien suhteen hyvin eloisasta, tunnelmasta. Kuvien aiheet ovat iloisia ja yksinkertaisia arkipäivän tunnelmia. Monet niistä liittyvät lapsuuteen sekä lapsen maail­ man hetkessä elämisen kokemuksiin: kiireet­ tömiin kesäpäiviin järven rannalla, puistoihin, kukkiin, liukumäkiin, lapsiin ja eläimiin. Kaksi maalausta jäi erityisesti mieleeni


Pahoja ajatuksia

Palstalla kirjoittaja ärsyyntyy kanssaopiskelijoihin

Y

leensä olen varsin suvaitsevainen ja avo­ mielinen ihminen, mutta eräs opiskelija­ ryhmä ottaa aivoon. Kutsutaan heitä vaikka eläkeläisopiskelijoiksi, olkoonkin, etteivät kaikki olekaan eläkeikää saavuttaneet. Eläkeläisopiskelija on työelämästä yli­ opistolle palannut opiskelun harrastelija, joka käy luennoilla nauttimassa luennoitsijan ren­ touttavasta monologista. Eläkeläisopiskelija ei tarvitse opintopisteitä, mutta kuitenkin hankkii tutkinnonsuoritusoikeuden. Eläkeläisopiske­ lija voi olla naamioitunut alanvaihtajaksi, joka keski-iän kriisissä päättää kehittää henkistä hyvinvointiaan opiskelemalla muinaispersiaa, koska vakuutusalan työ ei ole tarpeeksi inspi­ roiva. Eläkeläisopiskelija on myös se, joka tuh­ laa arkeologian luennon jaarittelemalla ummet ja lammet kivikirveestä, jonka löysi mökiltään kymmenen kesää sitten.

Harald Lowdenin maalaus ”Siemenpussien lupaukset” on nähtävillä Hanasaaressa.

Kaikille aikuisopiskelijoille opiskelu ei tie­ tenkään ole harrastus, mutta osa tuntuu hake­ van yliopistolta vain juttuseuraa ja elämyksiä. Painuisivat kansoittamaan kirjallisuuspiirejä ja neulekerhoja! Maailma on pullollaan erilaisia harraste- ja hyväntekeväisyysryhmiä, joissa ryystää kahvia ja jutella niitä näitä. Jos on ihan pakko päästä yliopistolle, pysyisivät avoimen puolella ja toisivat rahaa alma materimme moolokmaiseen kassavajeeseen. Mihin eläkeikää lähestyvä ihminen tarvit­ see uutta tutkintoa? Onko reilua, että ne, joilla ei ole aikomustakaan jatkaa opiskeluharras­ tustaan uudella uralla tai tutkimuksen parissa, vievät opiskelupaikan juuri lakkinsa saaneeilta ylioppilailta? Rakkaat lukijani, viimeinen neuvoni teille on: älkää menkö estetiikan kesäkursseille. Amen.

[sic]

Väärinajattelija

niiden kauniiden värien, aiheen ja sommitte­ lun vuoksi. Ensimmäinen on ”Siemenpussien lupaukset” ja toinen ”Uimarengas ja liukumäki”. Kolmas mieleeni jäänyt maalaus on nimeltään ”Juhlien jälkeen”. Siinä lapset kul­ kevat kotiin ilmapallot käsissään. Lowden on onnistunut maalaamaan ilmapallot hyvin puhuttelevalla tavalla. Aiheeseen liittyy paljon tunnelatausta, ja se sopii siksi hyvin Lowdenin tunnelmahetkien maalausaiheeksi. Monesti itse juhlat ovat niin täynnä touhua ja toimin­ taa, että mieleen jäävät muistikuvat syntyvät vasta juhlien jälkeen. Kotimatkan aikana muis­ tellaan, mitä juhlissa tapahtui ja pohditaan, millainen tunnelma juhlista jäi jälkikäteen. Tietyt tunnelmamuistikuvat liittyvät, ainakin

omalla kohdallani, juuri tähän juhlien jälkei­ seen olotilaan. Pidin enemmän näyttelyn öljyvärimaa­ lauksista, ne olivat selkeästi pidemmän ajan tuotoksia. Pastelliteoksista paistoi esiin hieman liikaa luonnosmaisuus minun makuuni. Nekin olivat toki kauniita, mutta jotenkin vaikutel­ maltaan hieman liian nopeasti kokoon kyhät­ tyjä. Toisaalta se todennäköisesti on juuri se vaikutelma, jonka taiteilija on halunnut antaa; hetken muistikuvat ovat usein luonnosmaisia. Lowdenin maalaustyyli on sen verran uniikki, että näyttely kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Teokset ovat myös myytä­ vänä näyttelyssä.

Seuraava [sic] on:

Makea ja Sympaattinen Fuksit, sitsit ja muut Sitä ennen kuitenkin

[SIC]K

[sic]

[28]

[29]

ää n ekem tä t n a yt m u ka yhte n ! Tule ä! Ota a aja i [sic] o i m i t t t pää


Ei pakkolainalle, mur! T. Humanisticumin hallitus

[30]

[31]


Biosf채채ri, Humanisticum, MMYL & TYT

SIC-lehti  

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden lehti

Advertisement