Issuu on Google+

[SIC] 1•2013

uuSi ja uljaS


Tekijät

Pääkirjoitus Päätoimittaja Janne Salminen

Päätoimittaja:

S

IC-lehti toimii tänäkin vuonna humanistien henkisenä varaventtiilinä ja tällä kertaa vieläpä painettuna. Toistaiseksi lehdistä ei kaavailla tulevan VICE-lehden kaltaisia keräilykappaleita, mutta katsotaan miten käy. Ilmestymme edelleen myös digitaalisesti, mutta painetulla sanalla on oma erityinen viehätyksensä. Jokin aika sitten tajusin, ettei oikeastaan mikään teknologiaan liittyvä keksintö enää jaksa innostaa. Vempaimissa ei ole sen enempää hohtoa kuin työkaluissakaan. Niillä voi tehdä kiinnostavia asioita, mutta ne itsessään eivät ole jännittäviä. Uuden laitteen julkistustilaisuus ei enää lupaa mullistusta arkeen. Ainoastaan lisää tavaraa mitä pitää kantaa mukana. Siirtyminen fyysiseen, jostain näkökulmasta myös vanhanaikaiseen, painettuun formaattiin sen sijaan on ollut innostavaa. Postmoderni kirjailija ja muusikko, Nick Currie sanoi vuonna 2001, että me elämme kuin Star Trekissa. Kenties vuonna 2013 tuo toteamus pitää paikkansa. Informaatioteknologiasta on tullut itsestään selvä osa arkea, eikä ratkaisu kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin. Insinöörit voivat tarjota meille mahtavia laitteita, mutta tarvitaan humanisti keksimään miten sitä voidaan soveltaa ihmiskunnan ongelmiin. Me kun olemme yleensä jo opiskelujen alkuvaiheessa joutuneet hyväksymään, että elämme hyvin vaikeaselkoisessa ja monimutkaisessa maailmassa. Koska tarkastelemme asioita niin monelta kantilta, on luontevaa, että myös SIClehti pysyy poliittisesti sitoutumattomana. Sitoutumattomuus ei tarkoita kuitenkaan tasapaksua neutraalisuutta. Tärkeimpänä ohjenuoranamme toimii humanistien elämänkokemuksien tarkasteleminen ja jakaminen.

Janne Salminen

Toimitussihteeri: Mari Kyllönen

Kirjoittajat: Marianne Gråsten Johanna Ikonen Saara Lahtinen Henna Poti Essi Ruuskanen Janne Salminen Milla Valento

Kuvittajat: Essi Ruuskanen masa teinilä Milla valento

Taitto: Mari Kyllönen

Kansi: Essi Ruuskanen

H

[SIC] on Humanistisen tiedekunnan tiedekuntajärjestö Humanisticum ry:n julkaisema kaikkien humanistien yhteinen lehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

[2]

[3]

yvät humanistit ja humanistimieliset, uusi ja uljas SIC!

sisällys Pääkirjoitus

3

Sohvasurffausta

4

Kolumni

5

Retki Grönlantiin

8

Kirja-arvostelu

14

Elokuva-arvostelu

17

Kirja-arvostelu

18

Humanisticumin hallitus esittäytyy

20

Loppukevennys

22


ja peitto. Minä lähden ulos, ja hän alkaa valmistautua nukkumiseen. Aamulla minulle tarjotaan aamupalaa. Kerron suunnitelmistani päivän varalle, ja saan vinkkejä taidemuseoista. Joseph ehdottaa, että voisi viedä minut moottoripyöräajelulle illalla. Sovimme, että tulen kuuden maissa takaisin. Hänen lähdettyään töihin, nostan pöydälle tuliaislahjan ja tiskaan tiskit. On kiva tehdä jotain pientä toisen puolesta.

A

ika vierähtää kaupungilla, ja palaan Pimlicoon vasta kahdeksalta. Moottoripyöräajelu saa jäädä, olen itsekin todella väsynyt. Istumme sohvalle juttelemaan. Joseph avaa siiderin, minun ei tee mieli. Haluan kuulla miehen taustasta. Mistä hän on kotoisin, ja miten on tullut Lontooseen. Joseph kertoo, että on kotoisin Pohjois-Irlannista, Derrymacashin kylästä Armaghin kreivikunnasta. Alueen väkivaltaisuudet työnsivät häntä kohti Lontoota teini-ikäisenä. Hänen onnistui päästä National Youth Theatreen neljäksi kaudeksi. Sen myötä hänestä tuli näyttelijä. Seinillä on mainoksia hänen näytelmistään. Mies kertoo, että alkoi kirjoittaa vakavissaan vasta kolmekymppisenä. Second Hand Thunder voitti Stewart Parker -palkinnon. Haluan lukea jonkun näytelmistä, ja saan käsiini Kitty and Damnationin käsikirjoituksen. Luen sen mitä ehdin illan aikana. Alamme puhua sohvasurffauksesta. Käy ilmi, että kahden vuoden sisään Josephin luona on yöpynyt viitisenkymmentä surffaajaa. Myös hänen 14-vuotias poikansa on päässyt tapaamaan surffaajia. Josephille sohvasurffaus on vapaaehtoistyön muoto. Työ on siis harrastus, sillä hän rekrytoi työkseen vapaaehtoisia erilaisiin projekteihin. Suurin osa vieraista on ollut mukavia, mutta mukaan on mahtunut muutama outo tapaus. Joseph kertoo seitsemänkymppisestä amerikkalaissaarnaajasta, joka paljastui

Näytelmäkirjailijan sohvalla Tekst & Kuvat: Henna poti

P

idemmän aikaa olen miettinyt, että haluan kokeilla CouchSurfingia eli sohvasurffausta sekä majoittajana (couch) että surffaajana (surfer). Olen lähdössä matkalle, ja päätän laittaa sivustolle julkisen ilmoituksen, että etsin majoitusta Lontoossa. Aikeena on matkustaa Helsingistä Berliiniin, sieltä Lontooseen kahdeksi päiväksi, ja jatkaa matkaa Manchesteriin. Löydän kaksi mielenkiintoista profiilia. Toinen on ikäiseni nainen, joka opiskelee kirjallisuutta, ja toinen on 50-vuotias irlantilainen näytelmäkirjailija. Kirjoitan molemmille pitkän majoituspyynnön, jossa kerron matkasuunnitelmistani, itsestäni ja siitä, miksi haluaisin yöpyä juuri heidän luonaan. Saan muutamia vastauksia ilmoitukseeni. Kaikki miehiltä. Kahdesta saan kylmiä väreitä. Varaan hostellin yhdeksi yöksi siltä varalta, etten saa vastausta pyyntöihini. Toisen hostelliyön voi varata paikan päällä, laskelmoin. Saksassa tarkistan hostellin laahaavalla nettiyhteydellä CouchSurfing -profiilini. Olen saanut ”sohvaltani” tervetulotoivotuksen ja tarkemmat koordinaatit tapaamiselle.

M

uutaman päivän päästä olen Lontoossa, Pimlicossa, perinteisessä pubissa, jossa miehet istuvat tuoppiensa ääressä ja katsovat jalkapalloa televisiosta. Olen jo tilannut syötävää kun oikean näköinen mies ilmaantuu paikalle. Pehmeästä irlantilaisaksentista ei voi erehtyä, tämä on Joseph Crilly. Joseph on olemukseltaan eloisa, ja varsin sanavalmis. Päädymme hyvin pian puhumaan kirjallisuudesta ja Seinfeldista. Ainakin meillä on samantapainen huumorintaju. Mies tuntuu luotettavalta, ja hänen seurassaan on luonteva olla. Hän ehdottaa syötyäni, että voisimme viedä tavarat asunnolle. Josephin koti on talon ylimmässä kerroksessa. Asunnossa on kaksi huonetta, joista toinen on tupakeittiö. Huoneiden välissä on eteinen ja vessa. Ovet tuovat yksityisyyttä. Saan avaimen asuntoon, ja Joseph kehottaa minua menemään mieleni mukaan. Illaksi olen suunnitellut lähteväni baariin Sohoon. Joseph piirtää minulle kartan, ja neuvoo oikean bussin. Ennen lähtöä mies kertoo, että nukun sohvalla, ja näyttää, missä on tyyny

[4]

[5]


rasistiksi ja kitupiikiksi. Kaiken lisäksi mies yritti vaivihkaa iskeä Josephia. Tapaus on absurdi. Ihme kyllä, Joseph ei antanut miehelle huonoa palautetta, kuten sivustolla on mahdollisuus tehdä. Joseph ei vietä kovin paljon aikaa surffaajiensa kanssa. Hän tietää, että monilla on kiireinen aikataulu, eikä viitsi velvoittaa ketään olemaan kanssaan. Jos vieraan kanssa ei tule niin hyvin juttuun, saattaa hän lähteä tyttöystävänsä luo yöksi. Olen iloinen, että hän haluaa istua iltaa kanssani. Sohvasurffaaminen on ylittänyt odotukseni. Uuden ihmisen tapaaminen on

mielenkiintoisempaa kuin toinen ilta kaupungilla. Saan häneltä syvällisen näkemyksen sohvasurffaukseen. CouchSurfingissa on kyse luottamuksesta. Meidän ei tulisi pelätä toisiamme, eikä kaikkea, mikä on vierasta.

Kirjallisuustieteilijän työllistymisnäkymät

S

Teksti: Saara Lahtinen

euraavana aamuna siistin sohvan, tiskaan tiskit ja pakkaan laukkuni. Kirjoitan jäähyväisviestin, sillä Joseph kertoi pitävänsä niistä. Kompuroin jyrkät portaat alas laukun kanssa. Yhtä kokemusta rikkaampana jatkan matkaa Manchesteriin.

V

alitsin kyseisen otsikon, koska tunnen joka kerta asian tullessa puheeksi suurta ahdistusta ja hermostuneisuutta. Minulle työllistymismahdollisuuteni ovat itsestäänselvyyksiä, koska niitä on meille heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien mainittu tasaisin väliajoin, ettemme vain unohtaisi. Toisille kanssaihmisille – yleensä niille, jotka eivät ole opiskelijoita humanistisessa tiedekunnassa –, opiskelemani Yleinen kirjallisuustiede vaikuttaa aineelta, joka saa vastaukseksi ainoastaan tyhjän katseen ja kevyen pään nyökäytyksen. Tätä luonnollisesti seuraa kysymys, ”Ni mikä susta sit tulee kun sä valmistut?” Tämä on kaiken määrittävä kysymys ja sen vastaus luo kysyjälle tarkan kuvan identiteetistäni. Olisi helppo vastata vain poliisi, palomies, keittäjä, lääkäri. Nämä yksinkertaiset ammattinimikkeet määrittäisivät paikkani yhteiskunnassa uskottavasti. Jo lapsesta asti meiltä kysytään, mikä meistä tulee isona? Yhteiskuntamme rakentuu näistä ammateista ja niiden kautta olemme yhteydessä toisiimme. MTV 3:n keskusteluohjelmassa haastateltu taloustieteen professori sanoi, että työ on se mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Oli se sitten itse työ, tai siitä tienattu raha tai mahdollinen maine, työ tuntuu olevan nykyään elämän tarkoitus, jos se ei ole sitä aina ollut. Joten filosofit, voitte keskeyttää etsintänne. No entä sitten, jos oma henkilökohtainen tulevaisuuden työnkuva on epämääräinen kaikesta huolimatta? Taiteiden tutkimuksen laitoksen työelämäkurssilla kirjallisuudentutkija ei kuulunut esiteltävien ammattien joukkoon. En edes uskalla ottaa esiin mahdollisuutta itse

[sic]

[6]

[7]

kirjailijan ammatista. Myöskään kirjallisuudesta nauttiminen ei kuulu tulevaisuuden kuvaan, koska siihen ”teillä ei tule olemaan aikaa, sitten kun hankitte itsellenne uran”. Näin luennoitsijat meitä kannustivat ja luennoilla meille kerrottiin, mille aloille me voimme tulevaisuudessa pyrkiä. Tavoitteena on luoda suhteita, verkostoitua, luoda uraputki ja edetä siinä. Olen huomannut, että filosofian maisteriksi opiskeleva ei saa sanoa haluavansa tehdä töitä kirjakaupassa. Tai saa, mutta siihen vastataan, ”Tarkoitat varmaan kirjakaupan omistajana. Yrittäjäksihän sinun koulutuksella nyt kannattaa lähteä.” Tuntuu siltä, ettei kenellekään tule mieleen kysyä, ”mitä sinä haluat tehdä?” Kun sanotaan, että kaikkea työtä arvostetaan ja kaikki työ on tärkeää, se ei tunnu pitävän paikkaansa kun valmistutaan korkeakoulusta. Koska olen tullut opiskelemaan itseni filosofian maisteriksi, en saa tyytyä ”vähään”. Tuntuu välillä naurattavaltakin selittää, etten tullut opiskelemaan Yleistä kirjallisuustiedettä tavoitteenani uraputki isossa yrityksessä, vaan silkasta rakkaudesta kirjallisuuteen. Kirjallisuuteen, jota minulla ei tule olemaan aikaa lukea tulevaisuudessa, kuten meille ilmoitettiin. Tämä johtuu siitä, että valmistun johtotason tehtäviin, tai vähintään työhön, johon tavallinen kaupanalan työ ei kuulu. Vaikka kyllä humanisti tietää, että kaikki työ on yhtä arvokasta. Tulevaisuudessa istun sitten työpöytäni ääressä ja mietin niitä autuaita opiskeluaikoja, kun minulla oli vielä aikaa lukea Aldous Huxleyn romaaneja.

[sic]


– ajattomuuden ja ikuisen jään maa, jossa Grönlanti maagiset perinteet ja länsimainen kulttuuri kohtaavat

Lapset juoksevat rantakallioilla meren äärellä Kulusukin kylässä

Grönlanti

Kauempaa vuorenlaelta katsottuna kylä muistuttaakin kermakakkua, jonka paksuun kuorrutteeseen on ripoteltu erivärisiä karkkeja. Itä-Grönlannissa on vain kaksi kaupunkia ja viisi kylää, joissa asuu yhteensä 3  500 asukasta. Muu osa Grönlannin 56 000 asukkaasta asuu Länsi-Grönlannissa. Koska Itä-Grönlanti on mannerjään ja jäälauttojen vuoksi jatkuvasti eristyksissä muusta maasta ja maailmasta, on siellä elämänmeno ja kulttuuri säilyttänyt eniten alkuperäisiä piirteitä. Itä-Grönlantilaisilla on oma kielensä, joka eroaa olennaisesti

Teksti ja kuvat: Milla Valento

E

nsimmäinen näkymä Grönlannista on kaunis ja karu –pilvien lomasta paistaa aurinko ja näkyviin tulee isoja lumisia vuoria sekä ajojäätä. Saappaiden narskuessa lumisella maankamaralla tunnen villiä vapautta ja ikiaikaista rauhaa –sellainen vaikutus Grönlannilla on ensivierailijalle. Samalla aika pysähtyy

–mihinkään ei enää ole kiire. Oppaamme Jóhann Brandsson on meitä vastassa ItäGrönlannin pienen kylän, Kulusukin, kansainvälisellä lentokentällä. Kävelemme muutaman kilometrin matkan 300 asukkaan asuttamaan kylään, jonka talot ovat värikkäitä puutaloja punaisen, keltaisen, vihreän ja sinisen väreissä.

[8]

[9]

Länsi-Grönlannin kielestä. Länteen kristinusko tuotiin satoja vuosia sitten, mutta itään vasta 1900-luvun alussa. Usko myytteihin ja legendoihin on edelleen vahva idässä, vaikka koko väestö siellä onkin kristittyjä. Talvisin inuiitit ovat vuosisatojen ajan viettäneet yhdessä pitkiä aikoja ahtaissa ja hämärissä asumuksissaan. Tapana on ollut ajankuluksi kertoa tarinoita, jotka ovat periytyneet suusta suuhun sukupolvelta toiselle. Nämä tarinat ovat moraalisesti opettavaisia ja ne ovat ohjanneet ihmisten käyttäytymistä vuosisatojen ajan.


Inuiittien perinteinen uskonto ja mytologia

I

nuiittien uskonto on hyvin kompleksista luonnonpalvontaa. Kaikki on siinä elävää, ja kaikilla ihmisillä, eläimillä, kasveilla, kivillä ja esineillä on inuiittien uskomuksen mukaan sisäinen voima, inua, sielu. Maailmankaikkeus on harmoniassa osiensa kanssa ja jokainen osa on henkisesti yhteydessä muihin osiin. Luonnonvoimilla on neutraali suhde ihmiseen. Kun jotakin pahaa tapahtuu (huono metsästysonni, kehno sää tai sairaus), syyn siihen uskotaan olevan ihmisen käytöksessä. Ihmisen kyky tehdä pahaa on jatkuva uhka maailmankaikkeuden harmonialle. Vaikka luonnonvoimilla itsessään on neutraali suhde ihmiseen niin luontoa taas hallitsevat henget, joista osa on hyviä, mutta suurin osa vihamielisiä ja arvaamattomia. Olennaista on tulla hyvin toimeen niiden kanssa ja toteuttaa rituaaleja, jotta luonnon tasapaino säilyisi. Shamaaneilla, Angakokeilla, on tärkeä rooli varmistamassa rituaalien oikeaa toteuttamista. Shamaanit parantavat sairaita, yrittävät vaikuttaa luontoon ja säähän sekä ennustavat tulevaisuutta. Tärkeimmät henget mytologiassa ovat meren äiti ja kuumies. Inuiittien uskon mukaan elämä on ikuista. Kuolema on vain siirtyminen maailmasta toiseen. Toinen maailma sijaitsee maan ja veden

alla. Jokaisella ihmisen ruumiinosalla on oma sielu. Voimakkain sielu sijaitsee kurkunpäässä. Ihmisen sairastuminen johtuu joko siitä, että yksi tai useampi sielu oli lähtenyt ihmisestä, tai siitä, että ”Tupilak” tai muu mustan magian vierasesine on tunkeutunut kehoon. Shamaania tarvitaan parantamaan sairaus. Kun inuiitti haudataan, haudan valkoiseen ristiin ei kaiverreta nimiä. Kuolleen nimi kierrätetään nopeasti seuraavalle syntyvälle lapselle. Inuiitit uskovat, että kuolleen nimi suojelee elämäänsä aloittelevaa lasta. Nykyään idän inuiitit elävät mielenkiintoisessa kristinuskon ja luonnonkansan animistisen uskon välimaastossa. Vaikka kristinuskon periaatteet tunnetaan, uskoon hyvin usein sekoittuu vanhoja luonnon elollistamiseen ja sielunvaellukseen liittyviä piirteitä. Itsemurhat ovat hyväksyttävämpiä grönlantilaisten keskuudessa kuin muualla maailmassa, sillä itsemurhan kautta sielu voi päästä kiinni parempaan elämään. Grönlannissa tehdäänkin itsemurhia 2-3 kertaa enemmän väkilukuun nähden kuin Suomessa. Etenkin nuoret tekevät paljon itsemurhia. Tätä on selitetty osittain vanhalla uskontopohjalla sekä osittain sillä haastavalla tilanteella, jossa nuoret elävät: he joutuvat varhaisessa vaiheessa muuttamaan sisäoppilaitoksiin isompiin kasvukeskuksiin opiskelemaan ja jäävät omilleen liian nuorina.

Taivallusta Itä-Grönlannin viimassa

Nuoret joutuvat myös elämään länsimaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ilman, että heillä on kunnolla mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin fyysisellä tasolla. Internetin välityksellä voidaan olla yhteydessä tuohon ulkopuoliseen maailmaan, mutta fyysisesti ollaan kuitenkin erityksissä tuosta kiehtovasta maailmasta. Grönlannissa työttömyysluvut ovat korkeat ja liian usein työttömän nuorison aika kuluu alkoholin parissa baareissa. Omaisuusrikoksia tehdään Grönlannissa selkeästi vähemmän kuin USA:ssa, mutta murhia ja tappoja tehdään moninkertaisesti enemmän. Murhien suuren määrän on selitetty johtuvan vanhoista uskonnollisista käsityksistä sekä mytologisesta koston kulttuurista.

Länsimaisen kulttuurin ristiaallokossa

K

aj Rönnberg, Suomi-Grönlanti –seura Uppik:in varapuheenjohtaja, on useita

Etualalla Kulusukin kyläläisten hautausmaa

[10]

[11]

kertoja vieraillut Grönlannissa. Osa matkoista on ollut työmatkoja hammaslääketieteen parissa ja osa virkistysmatkoja. Hänen mukaansa grönlantilaiseen kulttuuriin kuuluu edelleen luonnonkansan elementtejä, jotka poikkeavat länsimaisesta kulttuurista ja tämä voi välillä synnyttää haastavia tilanteita työelämässä kulttuurien törmätessä. Tämän huomaa etenkin, jos sää on otollinen metsästykseen: grönlantilaiset eivät yksinkertasesti saavu työpaikalle. Pomo saa olla kiitollinen, jos työntekijä edes vaivautuu ilmoittamaan asiasta. Idässä, missä säät vaihtelevat paljon ja missä tarvimyrskyt ovat niin ankaria, että jokaisessa myrskyssä yleensä hajoaa jokin talo, ihmiset elävät edelleen hyvin paljon sään armoilla, ja asioita tehdään silloin kun sää sallii. Sään vaikutuksen koin itsekin vieraillessani Kulusukin kylässä: opiskelijaryhmämme piti useana päivänä mennä koiravaljakkoajelulle, mutta retki peruttiin neljänä päivänä peräkkäin, koska sää oli liian myrskyinen ja tuulinen. Ja tuuli


Kulusukin pienen kylän värik-

pyykkinsä, sosialisoi ja juo kahvia, käy peseytymässä sekä osallistuu käsityöpajoihin tai muuhun harrastustoimintaan. Tavallista on myös se, että vieraisille poiketaan koska vain – kellonajalla ei ole väliä. Tuossa pienessä kyläyhteisössä ovet ovat aina avoinna kaikille ja lukkoja ei tunneta. Oleskelumme aikana saimme majapaikkaamme useita vieraita mitä kummallisimpiin aikoihin. Lapset olivat myös hyvin uteliaita ja tulivat usein leikkimään kanssamme. Tuo tietynlainen kiireettömyys ja yhteisöllinen elämäntapa on kiireisestä länsimaisesta turistista hyvin kiehtovaa. Oleskelumme aikana opimme kukin löysäämään reilusti pipoa ja ottamaan elämän rennosti vastaan sellaisena kuin se on. Tällainen kokemus oli hyvin avartava ja suosittelen lämpimästi jokaista kokeilemaan sitä, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Grönlantilaisilla on omat haasteensa nykypäivän globalisoituneessa maailmassa. Kiireinen länsimainen ihminen voi kuitenkin löytää Grönlannista rauhallisen tyyssijan keitaan kauniilla maisemilla kehystettynä. Elämään voi löytää uudenlaista merkitystä ja sisältöä tehtyään avarakatseisen retken inuiittien toisenlaiseen tapaan hahmottaa maailmaa.

käät talot Itä-Grönlannissa

todellakin oli niin kova, että edes kauppaan ei päässyt. Kellonaikojen suhteen grönlantilaiset ovat myös luonnonlapsia. Tämä piirre on toisaalta hyvin ihailtavaa, mutta toisaalta länsimaisen organisoituneen henkilön kannalta välillä rasittavaa. Rönnbergin mukaan grönlantilaiset ovat nykyään hyvin valveutuneita uutisten suhteen ja Grönlannissa onkin hyvät uutispalvelut ja lehdet. Uutisia seurataan ahkerasti myös internetissä. Tanska on aina avustanut Grönlantia paljon taloudellisesti ja grönlantilaiset ovatkin

näyttely Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikes-

hieman liikaa oppineet rahoittamaan menojaan Tanskan avustuksella. Tästä pitkälti johtuu luonnonkansan välinpitämätön asenne tavaroista huolehtimiseen. Rönnberg antoi hyvän esimerkin tästä helppoon rahaan tottumisesta: jos kaupasta ei löydy pölynimuriin sopivaa pölypussia, ratkaistaan ongelma ostamalla sellainen imuri, johon pölypussi on heti saatavilla sen sijaan, että tilattaisiin imuriin sopiva pussi ulkomailta. Vuoden 2009 itsehallintouudistuksessa Grönlanti sai suurin piirtein samanlaisen aseman Tanskaan nähden kuin Ahvenanmaalla on Suomeen. Tulevaisuudessa grönlantilaiset pyrkivät pääsemään taloudellisesti omavaraisemmiksi mm. kaivosteollisuuden ja öljynporauksen avulla.

[sic]

on kuvannut napaseudun ihmisiä ja maisemaa liki kahden vuosikymmenen ajan Grönlantiin tekemillään matkoilla. Näyttely on avoinna 24.4 saakka. http://www.hanaholmen.fi/fi/ajankohtaista/uutiset

eSitelmä Hanasaaressa järjestetään 2.3 pohjoismainen talvipäivä koko perheelle. Kaj Rönnberg, Suomi-Grönlanti –seura Uppik:in varapuheenjohtaja, esitelmöi ItäGrönlannista klo 12.30-13.00. http://www.hanaholmen.fi/fi/ajankohtaista/uutiset

Tupilak, vihollisen tapon maaginen otus, oli alun perin eläimen, linnun tai ihmisen ruumiinosista kokoon sidottu hahmo. Tupilakiin liittyi noituus: sen tekijä sitoi osat yhteen ja lausui samalla maagisia loitsuja. Tämä loihdittu hahmo laitettiin mereen matkalle tappamaan vihollinen. Tällainen tapa hankkiutua eroon vihollisista oli kuitenkin hyvin riskialtis. Jos vastapuolen maagiset voimat olivat suuremmat, tupilakin tappovoima saattoi kohdistua takaisin lähettäjään. Nykyään näitä tupilak-hahmoja valmistetaan puusta, kivestä, luusta sekä valaanhampaista ja myydään turisteille matkamuistoiksi. Rumputanssi. Perinteistä inuiittien rumputanssia voi nähdä esityksenä edelleen Itä-Grönlannissa. Sitä voivat esittää niin miehet kuin naisetkin. Tanssia on käytetty erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Yksi tärkeimmistä tilanteista, jossa rumputanssia on käytetty, on oikeudenkäynti: tanssi- ja laulukilpailulla ratkaistiin riidan voittaja. Se osapuoli, jolle taputettiin eniten ja joka sai yleisön nauramaan eniten, oli kiistan voittaja. Toinen rumputanssin tärkeä funktio on kommunikointi henkien kanssa ja loitsuaminen. Kun ItäGrönlantiiin tuotiin kristinusko, tällainen shamanistinen esitys kiellettiin ankarasti. Nykyään

Lähteet: Kaj Rönnbergin, Suomi-Grönlanti ystävyysseura Uppik:in varapuheenjohtaja, haastattelu.

kuksessa alkaa 1.3 valokuvataiteilija Tiina Itkosen valokuvanäyttely ”Valokuvia Grönlannista”. Itkonen

inuiittien myyttiSiä taPoja

kyläläiSten yHteiSöllinen elämäntaPa

Anna Andersen: East Greenland Frozen in Time. Saatavissa: http://www.grapevine.is/Food/ ReadArticle/East-Greenland-Frozen-In-Time

G

rönlantilaisten kulttuuriin on aina kuulunut yhdessä tekeminen ja kyläyhteisön jäsenistä huolehtiminen. Se on ollut välttämättömyys ankarissa luonnonoloissa selviytymiseen. Yhä edelleen perheellä on tärkeä sija kulttuurissa. Vieraillessani Kulusukissa sain seurata tätä vahvasti yhteisöllistä elämää: kyläläiset tapasivat toisiaan kiireettömästi kylän keskusrakennuksessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-16 ja jossa suurin osa kyläläisistä pesee

Official Tourism Website of East Greenland. http://www.eastgreenland.com/forside.asp Stephan, Camilla: An Arctic Wave of Teenage Suicide. Saatavissa: http://www.vice.com/ read/arctic-wave-suicides-507-v16n1 Uppik (2011): Kalaallit Nunaat –matkakohteena Grönlanti. Helsinki: Ystävyysseura SuomiGrönlanti ry Uppik.

[12]

[13]

rumputanssiesityksiä esitetään turistien viihdyttämistarkoituksessa. Edelleen rumpu myös roikkuu oikeussalien seinillä symboloimassa riitojen ratkaisemista. Amuletit. Inuiitit käyttävät amuletteja suojaamaan sairaudelta ja kuolemalta. Uskomuksen mukaan amuletti toimii vain, jos kukaan muu ihminen ei tiedä sen olemassaolosta. Amuletit voivat olla mitä tahansa esineitä, luunpaloja, hampaita, kiviä, linnun siipiä tms.


kiinnostuu uteliaisuuttaan asiakkaansa yksityisasioista liian intensiivisesti. Emännällä on toki hyvät aikeet, mutta niillä ei ole aina toivottavat seuraukset. Tarina kertoo fiktiivisesti siitä, että syrjäisillä patikkapoluilla vastaan voisi tulla henkilö, jolla on jotain salattavaa ja joka on maailmalta kenties paossa omien, päivänvaloa kestämättömien tekojensa vuoksi. Metsästäjäkuningas on mystinen tarina Italian Alpeilla elävästä ibexistä, alppikauriista, jonka sydämessä oli tarujen mukaan ristinmuotoinen luu, vahvin tunnettu pahoilta voimilta suojaava talismaani. Italialainen Metsästäjäkuningas lähtee talismaanin löytö mielessä metsästysretkelle vuoristoon. Hän kokee ajatusmaailmaansa radikaalisti muuttavan kokemuksen luonnon armoilla vuoristossa. Sinisalo yhdistää taitavasti realismia ja yliluonnollista elementtiä tässä kertomuksessa. Tarinassa Fast Chuck nuori amerikkalainen mies lähtee vaeltamaan Appalakeille reippaaseen tahtiin. Hänen suhtautumisensa muiden vaeltajien, etenkin eräiden eurooppalaisten kulkemiseen, alkaa muuttua kuitenkin verenmaku suussa käytäväksi kilpailuksi. Tarina yhdistää fiktiota ja Sinisalon omaa taustatietoa Appalakeilla vaeltajille tapahtuneista rikoksista. Toisille vuoristossa vaeltaminen voi olla myös mieltä puhdistava ja kirkastava kokemus. Anekdootissa nuori mies on lähtenyt vuorille kirjoittamaan runoja saadakseen kosketuk-

oPaS valoiSille ja Pimeille Poluille tekSti: joHanna ikonen

kuvat: eSSi ruuSkanen

j

ohanna Sinisalon uudessa teoksessa Salattuja voimia, opas valoisille ja pimeille poluille on tarinoita vuoristovaelluksilta ja patikkamatkoilta. Kirjailija itse on ollut vuoristovaelluksilla ja patikoimassa muun muassa Skotlannissa, Alpeilla, Appalakeilla ja Australiassa. Teos sisältää tarinoita kirjailijan matkoilta ja myös niiden inspiroimaa lyhytproosaa, kuten pienoisromaanin. Teoksessa on mukana myös Sinisalon anekdootteja hänen tosielämän retkiltään vuorilla. Kirjan lopussa on käytännön neuvoja ja niksejä niille, jotka ovat lähdössä vaellusretkille.

P

ienoisromaani Salattuja voimia kertoo omatoimisesta naisesta, joka kokoaa patikoijien keskustelupalstan avulla Internetistä neljän

hengen ryhmän patikkamatkalle Englannin Penniineille. Naisten matka ei suju kommelluksitta. Matka saakin arvoituksellisen käänteen, kun he erään majatalon pubissa istuvat iltaa vanhan pöydän ääressä. Päähenkilö Heli ostaa pöydän oudon kokemuksen jälkeen, ja päättää ratkaista arvoituksen Suomessa. Hän kutsuu ystävänsä patikkamatkan jälkeen kotiinsa. Jokaisen menneisyydestä nousee esiin hämäräperäisiä asioita ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Tarinassa liikutaan ihmismielen rajamailla, valon ja pimeän välimaastossa. Kuka heistä lopulta on syytön tai syyllinen? Kukaan naisista ei ole ollut viaton oman elämänsä valinnoissa. Toisessa tarinassa Panos-tuotosajattelu skotlantilainen Bed and breakfast-emäntä

[14]

[15]

sen sisäiseen herkkyyteensä. Divina Commedia: Inferno on tarina, jossa Australiassa vaeltamassa olevat nainen ja mies kokevat pelottavan yllätyksen, kun luonnon arvaamattomuus meinaa koitua kohtalokkaaksi. Vaellustovereiden välillä kytee erimielisyyksiä, eikä luonnossa liikkuminen hyvässä hengessä oikein onnistu. Vuoripolulla tavattu opaskaan ei ole sitä, mitä ulospäin näyttäisi olevan. Sinisalon mukaan luontoretkillä kaupunkikäytöksen pinta kuoriutuu ja ihmisten ”luonteet näyttäytyvät paljaimmillaan”.

S

inisalon proosa, jota kutsutaan ”häiritseväksi”, virtaa selkeästi ja lennokkaasti, ja tarinat ovat mukaansa tempaavia. Etenkin pienoisromaani Salattuja voimia pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Sinisalon anekdootit ovat todentuntuisia ja rytmittävät hyvin tarinoiden kulkua. Ihmisen ja luonnon suhde tulee myös monipuolisesti ja eri näkökulmista esiin teoksessa. Ihminen on valloittanut kävellen vuoria, sukeltaen merenalaisia maailmoja ja lentäen ilmatilan. Vuoristovaeltamisessa ja patikkaretkissä on kuitenkin Sinisalon teoksen mukaan kyse paljon muustakin kuin elämysten ja valloitusten hausta. Siinä on kyse ihmisen ja luonnon ikiaikaisesta suhteesta ja osittain myös primitiivisestä luonnon ehdoilla


elämisestä sekä ihmisen omien rajojen kokeilusta. Vuoristossa ihminen liikkuu luonnon armoilla, ja odottamattomia tilanteita ja onnettomuuksia voi sattua. Minulle vaeltaminen on etäisesti tuttua viime vuosina lähinnä Nuuksion kansallispuistossa niin jalan kuin hevosen selässä. Ja kävin samoilemassa Budapestin läheisillä Budan vuorilla syksyllä 2005. Edinburghissa tuli myös keväällä 2012 tehtyä lyhyt ”päiväretki” Holyroodin puistossa, jossa on komeat luonnonmukaiset, skotlantilaiset maisemat. Seuraavaksi suunnitelmissani on kunnon Skotlannin patikkaretki Ylämailla. Siihen olen saanut lisää inspiraatiota ja vinkkejä tästä Sinisalon omaperäisestä teoksesta. Erämaa kutsuu.

joaQuin PHoeniX on Hyvä Poika tekSti: janne Salminen

kuvat: maSa teinilä

k

un kuulin uutiset Paul Thomas Andersonin aikeista tehdä elokuva skientologian syntyvaiheista, mieleen tulvi kuvitelmia rönsyilevästä teoksesta, jossa näyttäisiin, kuinka hämärä kultti kietoo lonkeronsa hyväuskoisten ympärille. Oletettavasti kolme ja puolituntisen elokuvan kevennyksenä toimisivat skientologien vähintäänkin hämmentävät pyhät tekstit. Mestari ei kuitenkaan ole se elokuva.

[sic]

uudelleenfilmatisointi vuoden 1989 Turner ja täystuho –elokuvasta. Pari kertaa elokuvan aikana Philip Seumour Hoffman jopa sanoo Joaquinin hahmon olevan ”hyvä poika” - aivan samaan tapaan kuin koiralle.

m

estarin keskiössä on kaksi miestä ja heidän välinen suhteensa. Elokuva jatkaa samalla vähäeleisellä linjalla kuin Andersonin vuoden 2007 mestariteos, There Will Be Blood. Joaquin Phoenix näyttelee miestä, joka ei tiedä, mihin asettua toisen maailmansodan jälkeisessä Yhdysvalloissa. Hän käyttää aikansa juomalla aineita, joita mahdollisesti käytetään etanoiden kuorien sulattamiseen. Liuottimien vaikutuksen seurauksena mies taantuu tilaan, jossa hän muistuttaa enemmän puhuvaa koiraa kuin ihmistä. Hänen henkilökohtainen Cesar Millaninsa ei kuitenkaan ole kaukana. Philip Seymour Hoffman esittää L. Ron Hubbardin kaltaista hahmoa, joka on hiljalleen rakentamassa uskontoa omien pseudotieteellisten ideoittensa ympärille. Näiden kahden henkilön välille muodostuu ystävyyssuhde, joka muistuttaa samanlaista, mikä on koiran ja omistajan välillä. Joaquin saattaa pissiä lattialle tai purra vieraita, mutta on omistajalleen niin uskollinen, ettei tämä voi luopua rakkaasta lemmikistä. Elokuva on eräänlainen korkeatasoinen, syvällinen ja minimalistinen

[16]

[17]

k

oiramaisuuksistaan huolimatta Mestari on erinomainen elokuva, aivan täysiosuma eikä loppu ole kovin tyydyttävä. Mitään There Will Be Bloodin lopun kaltaista katharsista on turha odottaa. Phoenix tekee sellaista työtä näyttelijänä, että kyse ei ole enää näyttelemisestä. Hoffman on äärimmäisen uskottava karismaattisena johtajana ja pohjimmiltaan omien ristiriitojensa uhri, siinä missä Phoenixinkin hahmo. KAVA järjesti Mestarista erikoisnäytöksen, jossa elokuva näytettiin 70 millisenä. Vastaavia näytöksiä soisi tulevan lisää, varsinkin silloin kun ohjaaja on erityisesti toivonut, että elokuva esitettäisiin tällaisessa formaatissa.

[sic]


epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän...

Multikulti Teksti: Marianne Gråsten Kuvat: Essi Ruuskanen

E

lämme aikoja, jolloin sitä jo on tai ei vielä ole riittävästi. Niitä varsinkin on jo tarpeeksi ja sitten ei kuitenkaan ole. Jotenkin sitä jo toivoisi, että tulisi jotain uutta, jotain räjäyttävää. Elämmehän aikoja, jolloin jokaisella on aiheesta mielipide, sekä väärä että oikea. Umayya Abu-Hannan kirjoittama ”Multikulti, monikulttuurisuuden käsikirja” (Siltala, 2012) tuo uuden näkökulman keskusteluun. Ja millä tavalla! Se osuu lähelle. Siinä puhutaan, ei enempää eikä vähempää, kuin suomalaisuudesta ja maan rasistisesta ilmapiiristä. Havainnollistaakseen aihetta Abu-Hanna ei epäile tehdä kärkeviäkään vastakkainasetteluja tai yleistyksiä. Kirjoittaja ja kirja nousivat taas tapetille, kun Abu-Hanna kirjoitti muuttaneensa Amsterdamiin Suomessa esiintyneen rasismin vuoksi. Juttu ilmestyi uudenvuodenaattona Helsingin Sanomien kirjailijapuheenvuorossa. Myrskyhän siitä syntyi.

M

yrskyn sopii nyt jättää sikseen ja keskittyä sen sijaan lukemaansa ja sen herättämiin ajatuksiin. Kirjan tarkoituksena ei liene aiheuttaa pahaa mieltä eikä jakaa ihmisiä

Kuinka helppoa on tuntea olonsa typeräksi, kun ei tiedä eikä kehtaa kysyä. Abu-Hannan kirja voisi toimia aitojen kumoajana. Se on keskustelun avaajana, kun mietitään: Voinko kysyä? Saanko kysyä? Loukkaanko?

kategorioihin ja marginaaleihin. Kirja on eräänlainen opas, monikulttuurisuuden käsikirja, kulttuurialoilla työskenteleville. Vaikka oma ala ei kulttuurin parista löydykään, ei kirjaa kannata jättää pois. Ehkä lukija on kulttuurin käyttäjä, sen yleisöä, eli ainakin välillisesti myös kohderyhmässä. Esimerkit ovat konkreettisia ja vinkit tulevat kirjoittajan kokemuksista. Ne ovat kokemuksia siitä, miltä työ monikulttuurisuuden parissa on Suomessa näyttänyt. Abu-Hannan pyrkii oppaan tavoin selventämään kuinka asiat saadaan sujumaan. Paljon käsitellään sitä, miten Suomessa on ollut tilaisuuksia korostaa monikulttuurisuuden etuja, mutta tilaisuudet ovat jääneet käyttämättä. Esimerkit ovat 1990ja 2000-luvuilta ja maahan muuttaneet töihin tai opiskelemaan tulleita. Kirjan tarkoitus ei siis ole luoda prototyyppiä rasistista. Rasistisessa ilmapiirissä eivät puukot heilu tai sanat sivalla ilmassa. Se ei katso maastohousuja tai leijonariipuksia. Se on pelkoa, poissulkemista, tahatonta ajattelemattomuutta. ”Welcome to Finnish reality”, sanotaan, kun Suomen piiri pieni pyörii. Kirja haastaa kysymään, löydätkö itsestäsi rasisitin.

T

artuin itsekin kirjaan, koska aihe on minulle rehellisesti sanottuna melko vieras. Ympärilläni rasismi halutaan tuomita, mutta rakentavia ehdotuksia sen kitkemiseksi on yhtä kaikki hankala tehdä. Minkäs sitä tiedon puutteelleen voi. Tai kenties rasismi tuntuukin liian kaukaiselta, ei omassa arjessa näkyvältä, tai se ei koske itseä. Myös Multikultin kirjoittaja taitaa tietää tämän. Kirjassa avataan käsitteitä ja annetaan ajatusharjoituksia. Parasta antia on sivun kokoinen ruudukko, jonka avulla voi arvioida kulttuurista lukutaitoaan. Jos malttaa vihkiytyä aiheeseen perusteellisemmin, voi selata kirjan loppupuolelle ja vastata ”Kysymyspatteristoon”. Näillehän voi olla vielä käyttöä! Tulevaisuudessa, ihan lähellä häämöttävässä, ja työelämässä näitä tilaisuuksia on odotettavissa vieläkin enemmän. Jotta muiden kanssa osataan työskennellä ja kohdata erilaisuutta on tärkeää tunnistaa erilaisia

[18]

[19]

kulttuuritaustoja. Se pätee tietysti molempiin suuntiin, oli sitten tulossa tai menossa. On tervettä olla kiinnostunut ja utelias. Korjaus: se on kaiken perusta. Pelkkä kirjan selailu tai lukeminenkaan, edes ankara pänttääminen ei nyt ole oleellista. Kukaan ei tenttaa oppimaasi, mutta voit silti näyttää ymmärtäneesi. Ei ole liian varhaista – ei liioin liian myöhäistäkään – aloittaa käytännöntoteutusta. ”Ymmärrystä, asennetta ja tietoa”, kirjoittaja kiteyttää ratkaisun avaimeksi. Voisko ympäristön tarkkaileminen ja huomioiminen olla hyvä alku? Vai olisikohan vieläkin perustavampaa vilkaista peiliin?

L

ehtiartikkeli sai ennätysmäärän klikkailuja. Kirja tuskin herättää yhtä kiivaita intohimoja. Mielipiteiden määrä niistä ja siitä on valtava, ja ne voivat muuttua hetkessä. Myös itse keskustelun aihe on lisääntymään päin. Voisiko siitä hyötyä? Ottaa edes osaksi arkea tai työelämää? Muistetetaan, että omassa reviirissä on joustovaraa. Kyse ei ole siitä, kuka tai kuinka moni omalla tontilla on, vaan miten yhteisen tilan käyttää.

[sic]


Hallituksen jäseniä ja virkailijoita: (vas.) Svante Thilman, Kerttu Kaikkonen, Jade Aumasto, Janne

Hallituksen jäsenet:

Virkailijat

Puheenjohtaja: Tomi Ståhlberg

Alumnivastaava: Juha Töyrylä

Varapuheenjohtaja, pj.: Elise Pitkänen

Päätoimittaja: Janne Salminen

tapahtumatoimikunnan

Kansainvälisyysvastaava: Aino Jones

Sihteeri, fuksi- ja tuutorointitoimikunnan pj.: Kerttu Kaikkonen

Salminen, Elise Pitkänen, Tomi Rautoma, Joonas Nivala, Ville

Taloudenhoitaja: Emilia Viljanen

Vuoresola, Esa Tiusanen,

Tiedottaja: Ville Vuorensola

Linda Taylor

Opintovastaava: Nico Lamminparras Opintotoimikunnan pj.: Esa Tiusanen

Tilavirkailija: Iivari Koutonen Yhdenvertaisuusvastaava: Tiina Vanhanen Yleisvirkailija: Lotta Broms

Kulttuuritoimikunta Johanne Arnfred

Kulttuuritoimikunnan pj.: Svante Thilman

Jade Aumasto

Työelämätoimikunnan pj.: Essi Lamberg

Mari Kyllönen

Tilatoimikunnan pj.: Linda Taylor

Sebastian Lindberg

Tilakonklaavin pj.: Pasi Pykälistö

Harri Mäcklin

Alareunan kuvissa hallituslaiset oikealta vasemmalle.

Magnus Rask

Opintotoimikunta Tule mukaan toimintaan! Voit liittyä mukaan toimikuntiin ottamalla

Humanisticumin hallitus 2013 Teksti: Tomi Rautoma

H

umanisticumin hallitus vuonna 2013 koostuu puheenjohtajasta ja kymmenestä jäsenestä. Hallituksen tehtävänä on hoitaa tiedekuntajärjestön juoksevia asioita, sekä toteuttaa toimintasuunnitelmassa laadittu visio. Eräät hallituksen jäsenet johtavat omaa toimikuntaansa, jonka vastuulla on tietty sektori. Näiden toimikuntien toimintaan saa osallistua kuka tahansa humanisti, ja mukaan pääsee ottamalla yhteyttä toimikunnan puheenjohtajaan.

Vuoden 2013 hallitus ja virkailijat ovat paitsi äärimmäisen älykkäitä, myös fantastisen filmaattisia. Tämä tosin ei ole mikään ihme, sillä kaikkihan sen tietävät, että humanisti on sivistyneellä tavalla seksikäs. Ceterum censeo opintuki pitää sitoa indeksiin!

Oscar Andersson Jarna Hietanen

yhteyttä toimikuntaa johtavaan hallituksen

Aino Jones

jäseneen.

Iivari Koutonen

Tässä mainittujen lisäksi perustetaan vielä tila-

Jonas Nivala

toimikunta, työelämätoimikunta sekä fuksi- ja

Tomas Sjöblom

tuutosointitoimikunta.

Joonas Timonen

Seuraa

ainejärjestösi

sähköpostilistaa!

Ota yhteyttä Humanisticumin hallituksen tavoittaa osoitteesta hc-hallitus@helsinki.fi. www.humanisticum.fi

[20]

[21]

[Sic]in toimituskunta Katso sivu 2.


sEuRaaVassa numERossa [sic] on:

villi ja vaPaa Arvostele mun sitsit! Pahoja ajatuksia Jutunjuurta

V��ha� Istumme tässä, Liedon Marja-Liisa, lapsuuden kartanoiden yllä edessäni aine, vanhojen museoiden tapa. Muistan kuvauksia Teppo Suomalaisen sotilaspukuun.

tenttikirjarunoutta Lähteet: Aineen taika – näkyvän ja näkymättömän kulttuurin jäljillä. Toim. Aila Nieminen et al. Suomalaisen kirjallisuuden seura: Helsinki 2011.

Tule mukaan tekemään villiä ja vapaata [sic]-lehteä. Juttuehdotuksia ja kuvituksia voi lähettää päätoimittajalle: janne.t.salminen@ helsinki.fi

kokeile itSe: Poimi tenttikirjasi jokaisen luvun esimmäinen sana, kirjoita ne lapuille ja muotoile itseäsi miellyttävä runo. Onnea tenttiin!

Erityisesti etsimme repäisevän räväkkää kansikuvitusta!

[22]

[23]


Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla volutpat condimentum nisi non ornare. Morbi arcu qam, malesuada sed Uusi ja uljas [sic] bibendum non, gravida vitae quam. Nunc mauris nisi, eleifend in elementum ut, tristique sit amet ipsum. Maecenas suscipit sem eu velit tempus tincidunt. Curabitur eros augue, faucibus dictum consequat in, accumsan vel odio. Nunc ullamcorper, libero vulputate tincidunt suscipit, augue nisi facilisis lacus, vel convallis odio risus non ante. Integer at dolor non nisl ultricies vestibulum sit amet quis elit. Quisque gravida volutpat diam, ac eleifend augue tempor non. Duis rhoncus adipiscing leo quis pellentesque. Nulla quis lacus dolor. Aliquam ac mi pellentesque nisl imperdiet aliquam at pulvinar sem. Morbi sit amet sollicitudin erat. Nunc non faucibus nisi. Integer bibendum vulputate urna, at tempor purus interdum vitae. Nam et neque vitae nisl congue mattis eget ut ipsum. In feugiat tincidunt mi non eleifend. Suspendisse potenti. Curabitur condimentum augue vitae nulla consectetur condimentum. Vestibulum ante ipsum primis in faucibus orci luctus et ultrices posuere cubilia Curae; In hac habitasse platea dictumst. Nulla volutpat pharetra sem ac porttitor. In aliquam odio lacus, id vulputate elit. Cras id lorem vitae nibh accumsan feugiat. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Quisque quis lorem urna, id consectetur justo. Duis tincidunt, mauris eleifend aliquam pharetra, justo purus cursus magna, suscipit convallis quam ipsum a velit. Phasellus in lorem ligula, in scelerisque orci. Aliquam erat volutpat. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Curabitur pretium rutrum aliquam. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut auctor, nibh vel aliquet consequat, elit purus auctor nibh, sit amet pharetra metus odio sit amet sem. Nullam bibendum convallis elit at dignissim. Etiam interdum lacus ut quam malesuada a viverra nulla sollicitudin. Vivamus commodo urna quis augue commodo a adipiscing libero suscipit. Aenean orci sem, bibendum a condimentum quis, porttitor ac est. Integer quis massa ligula. Nullam mattis erat id justo blandit et scelerisque nisl gravida. In por nuestro que ju condimentum auctor pharetra. Erämaa kutsuu quam congue odio imperdiet tempor. Vivamus dapibus urna sit amet ipsum tincidunt placerat. Praesent eu tortor vel leo tincidunt placerat non eu elit. Duis dui augue, post quam et dapibus et Olen saanut vestibulum in nunc. Quisque ac viverra orci. Ut fringilla pellentesque mauris ac semper. Sed ”sohvaltani” dictum nisl, sit amet laoreet leo ullamcorper nec. In ullamcorper nisi sed nulla cursus laoreet tervetulo- Morbi consectetur lacus in odio malesuada eu haretra ligula malesuada. Maecenas vehicula toivotuksen luctus placerat. Vivamus vel diam tortor, porta bibendum magna. Aliquam tempus elit vitae lacus sodales rutrum. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et netus et malesuada fames ac turpis egestas. Aliquam nec dolor risus, quis faucibus erat. Quisque vulputate leo ut turpis volutpat eget Kirjoittaja ja kirja hendrerit eros blandit. Quisque egestas conval lis leo vitae semper. Duis et libero nisi nousivat taas tapetille eget ornare dui. Duis molestie bibendum velit, sit amet congue dolor interdum in. Cum sociis natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus. Suspendisse Kaikkihan sen tietävät, ultricies massa tortor. Donec sit amet tur pis ipsum, vel dignissim orci. Donec että humanisti on feugiat commodo viverra. Sed facilisis mollis tellus sed congue. Donec blandit dolor sivistyneellä tavalla in eros tristique a hendrerit justo molestie. Nullam laoreet tristique dignissim. Fusce seksikäs tempus lacinia tellus, id pulvinar est vestibulum et. Vestibulum ut libero vel metus volutpat hendrerit at suscipit mauris. Pellentesque at erat sit amet lorem euismod pretium id vel massa. Class Tavoitteena on luoda aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos hime suhteita, verkostoitua, luoda Etiam at placerat quam. Nunc viverra placerat pretium. Phasellus varius uraputki ja pysyä siinä mauris non ornare tristique, orci odio mollis elit, vel dignissim nisi lectus sit amet nulla. Pellentesque dolor metus, molestie a dictum vitae, fermentum vel tortor. Sed quis mi sit amet turpis Kakkaisimmeko pulvinar malesuada ac eu orci. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur sedadipiscing elit. mekin bussiin? venenatis adipiscing mauris at suscipit. Curabitur cursus tortor posuere tortor commodo at facilisis urna lobortis. Vestibulum dui sapien, posuere at porta at, luctus cursus lectus. In sit amet neque id enim dignissim aliquet. Fusce varius arcu eget purus vestibulum sed vulputate diam euismod. Mauris ut diam eget justo dictum ultricies. Etiam eget nibh arcu. Phasellus a convallis diam. Aenean consequat nulla risus, ac convallis enim. Aenean ligula justo, malesuada sed euismod eget, fermentum eget est. Mauris faucibus adipiscing est, non porta risus lobortis vel. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et netus et malesuada fames ac turpis egestas. Morbi non justo massa, eget ornare sapien. Ut euismod egestas nulla in imperdiet. Aliquam erat volutpat. Fusce venenatis, tellus ac iaculis ultrices, orci tortor consequat libero, eu sodales dolor justo quis eros. Sed auctor venenatis fringilla. Cras ultrices sapien


SIC 1-2013