Issuu on Google+

-1-

LaUS - ja olet hyvässä seurassa

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana seuran toiminnassa ja edesauttaneet lehtemme ilmestymistä.

LAHDEN UIMASEURA RY 90- vuotisjuhlatapahtumia x x

90-vuotisjuhlajulkaisu ISKU-uinnit - Lahden Uimaseuran 90-vuotisjuhlauinnit 2.4.2006 klo 10.00 Lahden hallissa x Uimataitopäivä 17.5.2006 Lahden hallissa - valtakunnallinen uimataitoviikko 15-21.5.2006 x Kauden päätös, uintipromootio 27.5.2006 Lahden hallissa x Lasten ja nuorten juhlapäivä 30.9.2006 - allasjuhlat Saksalan uimahallissa x Pääjuhla 7.10.2006 Upseerikerholla - tiedustelut ja varaukset LaUS-toimisto puh. 752 1161 x Uimaliitto 100v pääjuhla 11.11.2006 x Pikkujoulut 17.12.2006 Seuralle tarkoitetut huomionosoitukset toivotaan kohdistettavan LaUS:n junioritoiminnan tukemiseen, Nordea 108530-102848 Lahti


-2-

Vesiliikunnan suosio on kasvussa Urheilu on parhaimmillaan koko elämänkaaren kestävä harrastus. Sen parista löytää ystäviä ja se opettaa sosiaalisia valmiuksia, joita tänä päivänä yhä useammin vaaditaan. Hyvä kunto ja terveet elämäntavat ovat hyviä eväitä elämän polulla. Nuorena opittu liikunnan harrastus tulee helpommin pysyväksi osaksi elämää myös aikuisena. Uimataito on yksi suomalaisten perustaidoista. Uintia eri muodoissaan voi suositella kaikille harrastajille. Se on oivallista kuntoliikuntaa. Uinti on lasten ja nuorten liikuntamuotona yksi monipuolisimmista ja harrastuksen ohella he saavat taidon, jota todellakin tarvitaan. Kilpa- ja huippu-urheiluna uinti on eräs maailman haastavimmista lajeista. Sen estetiikka ja suoritusten

puhtaus yhdistettynä kilpailujen draamaan tekevät siitä mielenkiintoisen lajin seurata. Kilpaurheilu vaatii selkeää päämäärätietoista sitoutumista nuoresta lähtien. Mitä korkeammalle pyritään, sen tavoitelähtöisempää on harjoittelu. Onnistumisten ja pettymysten hallinta edellyttää henkistä kypsyyttä. Nämä taidot ja kokemukset nousevat arvoonsa sirpaloituvassa, kiireisessä maailmassa, jossa oman elämän hallinta on yhä tärkeämpää. Valmentajien ja vanhempien on kuitenkin syytä muistaa, että lapselle liikunnan harrastamisen tulee ensisijaisesti olla leikinomaista toimintaa. Liian usein, liian nuorena aloitettu huippuurheilumainen valmennus, on tuhonnut halun harrastaa liikuntaa enää missään muodossa. Siksi osaavan aikuisen vastuuta ei saa väheksyä.

Uinnista on tullut yhä suositumpi harrastusmuoto. Vesiliikunnan suosio ja harrastajamäärät ovat kasvussa. Uusia vesiliikuntamuotoja kehitetään koko ajan. Viime vuosina muun muassa vesijuoksu, vesipyöräily ja taitouinti ovat tulleet meille tutuiksi. 90 vuotta aatteelliselle seuralle on kunnioitettava ikä. Lahden Uimaseura on toiminut hyvin ja esimerkillisesti läpi vuosikymmenten ja toiminnallaan merkittävästi rikastuttanut kaupunkinne vireää liikuntakulttuuria. Liikunnan iloa teille kaikille myös jatkossa toivottaen Tanja Karpela Kulttuuriministeri

Lahden Uimaseura tekee arvokasta työtä Uinti on kaiken ikäisten harrastus ja hyvä liikuntamuoto. Urheiluseurat tekevät hyvää työtä järjestäessään toimintaa, jossa lapset ja nuoret saadaan mukaan aktiiviseen harrastustoimintaan ja liikunnan pariin. Samalla kun nuoria saadaan uintiharrastuksen ja aktiivisen seuratoiminnan pariin, saadaan heille kehittävää ja kuntoa kohottavaa tekemistä turvallisessa ympäristössä, joka omalta osaltaan toimii myös sosiaalisena turvaverkkona. Lahden Uimaseura on kilpauintiseura, jonka uimarit ovat menestyneet vuosien varrella hyvin niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Jäsenistössä on jatkuvasti lahjakkaita nuoria uimareita, joiden uskotaan menestyvän hyvin tulevaisuudessa. Uimareiden menestyminen on merkityksellistä niin yhdistyksen kuin Lahden imagonkin kannalta. Uimaseurassa on kiitettävästi panostettu uintitaidon kehittämiseen. Jo useamman vuoden ajan Lahden uimaseura ja kaupunki ovat järjestäneet yhteistyössä koululaisten uinninopetuksen. Uimataito Suomessa, tuhansien järvien maassa, on samanlainen kansalaistaito kuin luku- ja kirjoitustaito. Lahden uimaseurassa on nähty tärkeäksi myös uintiliikunnan edistäminen harrastuksena ja liikunnallisena elämäntapana kaikissa ikäryhmissä, koko elämän ajan. Omasta itsestä

huolehtiminen liikunnan keinoin on mitä parhain tapa ylläpitää hyvinvointia. Kaupungin uudessa strategiassa toivotaan kaikkien lahtelaisten ottavan vastuuta omasta terveydestään. Lahden Uimaseura tarjoaa aktiivisella toiminnallaan hyvät puitteet tämän tavoitteen toteuttamiseen. Lahden uimaseuran toiminta on laajaa . Uimaseuran organisoimana on joka viikko ui-

massa toistasataa kilpauimaria. Lisäksi yli kaksisataa vesipeuhula- ja tenavaikäistä uimaria ja toinen mokoma lasten tekniikkauimakoululaista pulikoi viikoittain. Aikuisiakin mukana eri vesiliikuntamuodoissa on puolitoistasataa, joiden lisäksi mukana on lähes 50 valmentajaa ja ohjaajaa. Näiden aktiivisten uimareiden lisäksi heidän vanhempansa ja muut läheisensä ovat tiiviisti mukana muun muassa kuljettaessaan nuoria uintiharrastukseen. Laaja toiminta asettaa vaatimuksia myös uimahalleille. Uintiharrastus on kaiken kaikkiaan lisääntynyt ja kilpailu allastilasta kilpauinnin, harrastus- ja kuntouimareiden välillä on suuri. Lahtelaisten lisäksi myös lähiseutujen uintiharrastajat olisivat varmaankin valmiita tulemaan uimaan Lahteen, mikäli täällä olisi toimivat ja houkuttelevat tilat käytössä. Lahden uimaseuran vahvuutena ovat sitoutuneet, osaavat työntekijät, valmentajat ja ohjaajat. Seura järjestää omia sisäisiä seminaareja ja koulutuspäiviä seuratyöntekijöille ja jatkokouluttaa ohjaajiaan ja valmentajiaan säännöllisesti. Lisäksi vapaaehtoista työvoimaa saadaan hyvin tarvittaessa talkoisiin ja tempauksiin. Yhdessä tekeminen yhteisen asian eteen nähdään tärkeänä.

Lahden Uimaseuran toiminta on huomattu positiivisesti myös kansallisella tasolla, sillä Lahden Uimaseura on saanut ensimmäisenä uimaseurana Nuoren Suomen Sinettiseura tunnustuksen laadukkaasta ja monipuolisesta toiminnastaan. Tulevaisuuden haasteina Lahden uimaseurassa nähdään olemassa olevien toimintatapojen vahvistaminen ja uusien toimintamuotojen ja palvelujen kehittäminen sekä niiden tuominen lähemmäksi Päijät-Hämeen asukkaita paikallista yhteistyötä kehittämällä. Seuran kannatettavana tavoitteena on, että laadukkaan toiminnan myötä uintiurheilu on entistä näkyvämpää ja se tunnetaan yleisesti monipuolisena liikuntamuotona. Lahden kaupungin, lahtelaisten ja päijäthämäläistenkin puolesta toivon, että Lahden Uimaseura jatkaa tulevaisuudessakin arvokasta työtään monipuolisen uintiliikunnan tarjoajana koko perheelle, mahdollistaa laadukkaan uinninopetuksen kaikille ikäryhmille ja kilpauintivalmennuksen junioritoiminnasta aina kansainväliselle huipputasolle asti. Tarmo Pipatti Kaupunginjohtaja

Uimaseuratoiminta ammattimaistuu Suomalainen uintiurheilu ja – liikunta elää vahvaa murroksen aikaa. Uintiurheilun perusyksiköissä eli uimaseuroissa on tehty rohkeita ratkaisuja kohti ammattimaisempaa toimintaan. Yhä useammassa uimaseurassa toteutetaan laajamittaista kurssitoimintaa, jonka perustana ovat uimakoulut ja sen liitännäismuodot. Näiden lisäksi tarjolla on myös mm. kuntouintia, hydrobicia ja vesivoimistelua. Tätä kautta vahvistuu myös uimaseuran perinteinen vahva alue eli kilpauinti. Näillä toiminnoilla uimaseurat ovat onnistuneet nostamaan merkittävästi seuran omaa varainhankintaa. Toiminta on kestävällä pohjalla, kun uimaseurat myyvät omaa osaamistaan. Tämä on johtanut myös siihen, että seurat ovat voineet palkata eri alueen ammattilaisia vastaamaan toiminnan haasteisiin. Uimaseuroilla on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä tehtävä, jonka perustana on uimataito ja nuorisokasvatus. Reilun pelin pelisäännöt ovat uintitoiminnan peruskivi. Terveysliikunnalla on yhteiskunnallinen tilaus ja se on tuonut uimaseuroille erityishaasteen monipuolistaa uintiurheilun toimintavalikkoa. Uinnin nuorisotoiminnan kehittämistä ohjaavat erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tarpeet, yksilöllisen kasvun ja kehittymisen tukemisen periaate, terveyden, liikunnallisuuden

ja urheilullisuuden tavoitteet, menestysvaatimukset kansainvälisissä kilpailuissa sekä tasa-arvon edistämisen periaate. Näihin uintiväen yhteisiin tavoitteisiin ovat uimaseurat sitoutuneet. Näin uimaseura pyrkii tarjoamaan kaikille uintiliikunnasta innostuneille tytöille ja pojille monipuolisia toimintamahdollisuuksia edistämään heidän kasvuaan. Uimaseura tarjoaa lapsille alkeis- ja uimataidon ja uintitekniikoiden opetusta, nuorille erilaisia tapoja ja vaihtoehtoja harrastaa uin-

tia. Uimaseurassa nuorella on mahdollisuus kansainvälistyä ja saavuttaa kansainvälistä menestystä. Suomen Uimaliitolla on hyvä syy juhlia vuonna 2006. Liitto perustettiin 24.2.1906 eli sata vuotta tulee täyteen. Juhlavuoden slogaani on - Sata Altaassa. Se kertoo oivallisesti tämän päivän uintiurheilu ja – liikunnan dynaamisesta toiminnasta uimaseuroissa. Juhlavuoden arvoina ovat; uimataito, yhteistyö ja kiittäminen. Uimataito on kansalaistaito ja uimataidosta nuori saa eväät elämään. Uimaseura on uimakoulutoiminnan merkittävä osaaja. Paikallistasolla toiminta kiinnittyy keskeisesti kunnan liikuntatoimen ja uimaseuran yhteistyölle. Perusteet löytyvät tiiviille kumppanuussuhteelle. Kiittämisen kulttuuri löytyy aidosta yhteistoiminnasta uimaseuran sisällä ja eri sidosryhmien kanssa. Uimaseuroissa on ymmärretty yhteistyön tärkeys uimareiden vanhempien kanssa. Vanhemmille suunnatut tiedotustilaisuudet, tiedotteet ja pelisääntökeskustelut luovat uimarin ympärille yhtenäisen, turvallisen ja liikunnallisen kasvuverkoston. Uimaseura mahdollistaa koko perheen mukana elämisen lapsen uintiharrastuksessa ja tarjoaa laadukkaan vastineen perheiden ja yhteiskunnan investoinneille. Voidaan sanoa, että uimaseura

on uinnista kiinnostuneen nuoren toinen koti, joka toimii myönteisenä kasvualustana. Lahden Uimaseura on yksi Uimaliiton vanhimmista jäsenseuroista. Olemme saaneet jatkuvasti seurata ja iloita seuran tuloksekkaasta työstä. Uimaseura on tehnyt rohkeita ratkaisuja toiminnan ammattimaistamiseksi. Seuran yhteistyö kunnan ja koulujen kanssa on tiivistä. Vesiliikunnan kysyntä on Lahdessa vahva. Ongelmana on puutteellinen vesitila. Lahti ja sen kuntalaiset ansaitsevat uuden uintikeskuksen jonka perustan muodostaa 50 metrin ja 8 ratainen pääallas. Tämä olisi kunnalta selkeä panostus kuntalaisten hyvinvointiin. Onhan uinti ylivoimaisesti suosituin liikuntamuoto Suomessa. Uimahalleihin tehdään vuosittain yli 24 miljoonaa käyntikertaa. Monelle uinti on ainoa tarjolla oleva liikuntamuoto ja liikunta on todettu kiistattomasti sairauksien parhaaksi ennaltaehkäisevänä tekijänä. Olkoon tämä avoin haaste ja aloite uintikeskuksen toteuttamiseksi Lahdessa. Suomen Uimaliitto onnittelee juhlivaa seuraa ja toivottaa menestystä tulevaisuuden toiminnassa. Rolf Mikkola Uimaliiton toimitusjohtaja


-3-

Lahden Uimaseura 90-vuotta Lahti -käsikirjan mukaan lahtelainen urheiluelämä vilkastui ja organisoitui yllättävän nopeasti kaupungiksi tulon jälkeen 1905. Vuosina 1905-1930 Lahteen perustettiin noin 20 urheiluseuraa. Lahden yksi merkittävä seura oli vuonna 1916 perustettu Lahden Uimaseura ry. Vuoden 1933 suuri alueliitos nosti kaupungin asukaslukua. Lahdessa olikin kaupungin urheilulautakunnan perustamisen aikoihin vuonna 1936 jo hieman yli 22 000 asukasta. Urheilulautakunta antoi aluksi urheiluneuvontaa olosuhteiden korjaamiseksi. Myöhemmin urheiluolojen kohentamiseksi rakennettiin liikuntapaikkoja. Uintiharrastusta varten Lahdessa valmistui 1914 Teivaanmäen

uimalaitos, 1932 Möysän uimalaitos, 1950 Kärpäsenkoulun uima-allas, 1956 Ammattikoulun uimahalli, 1974 Maauimala, 1976 Saksalan uimahalli ja lukuisia uimarantoja. Vaikka Lahdessa ei vieläkään – v. 2006 – ole 50 metrin allasta, on uinti tuonut mitaleita mm. vesipallosta. Uinnista henkilökohtaisia mitaleja ovat kahmineet kymmenittäin mm. Paula Harmokivi, Ilkka Lahti, Petteri Lehtinen ja Jani Kulju. Myös tänään Lahden uimaseura on voimissaan reilulla 700 jäsenellään. Lahti tunnetaan laajasti talviurheilukaupunkina ja siitä maineesta on syytä pitää edelleen kiinni. Tärkeää on kuitenkin muistaa liikunnan merkitys terveyttä edistävänä tekijänä. Kuntien talous on tiukalla, mutta

juuri siksi tulisikin kiinnittää huomiota ennalta ehkäisevään työhön terveyden edistämiseksi. Terveysliikuntamuotona uinti, ja sen eteen tehty työ, on yksi parhaista keinoista säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia pitkällä aikavälillä. Te juhlivat uinnin ystävät olette tämän työn sankareita tänään ja myös huomenna. Toivotan Lahden liikuntalautakunnan puolesta jaksamista. Parhaimmat onnittelut Teille ja juhlivalle seurallenne! Jouko Pylväs Liikuntalautakunnan puheenjohtaja

Yhteistyötä ja tulevaisuuden näköaloja Lahtelaiset uintiseurat, Lahden Uimaseura ja Lahden Kaleva ovat tehneet tiivistä yhteistyötä muodostamassaan allianssissa jo viidentoista vuoden ajan. Yhteistyö alkoi aikanaan kokoamalla parhaat uimarit harjoittelemaan samaan harjoitusryhmään. Sittemmin yhteistoiminta lisääntyi asteittain, kattaen lähes kaikki tasot. Tämä mahdollisti sen, että voitiin hyödyntää optimaalisesti kaikki harjoitusajat ja -tilat. Valmennustoiminta oli tehokkaampaa, kun uimarit voitiin sijoittaa aina oman tasoiseensa ryhmään. Kilpailumatkojen yhteisjärjestelyillä saatiin myös kustannuksellista hyötyä. Yhteistyötä allianssin puitteissa on vuosien varrella harrastettu myös ympäristökuntien kanssa. Uimareita on harjoitellut allianssin harjoitusryhmissä mm. Hollolasta, Orimattilasta ja Kärkölästä. Tänä päivänä toiminta on voimakkaasti LaUS-keskeistä ja Kaleva on keskittynyt ikähaitarin ääripäihin, eli vauva- ja perheuintiin sekä Masters-uintitoimintaan. Uimaseura on leimallisesti kilpauintiseura. Hyvät kilpauimarit ovat erittäin tärkeitä ja tuovat seuralle positiivista imagoa. Sen vuoksi huipulle tähtääviä uimareita tuetaan mahdollisimman paljon. Kuitenkin jokaisen menestyneen kilpaurheilijan takana on suuri joukko urheilun harrastajia, joille riittää hiukan vähäisempi menestys, hyvä uimataito ja mukava kaveripiiri. Jokainen uimari on meil-

le tärkeä. He saavat harrastuksestaan eväitä elämäänsä, paremman kunnon, lisääntyneen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen ansiosta. Sinetti-seuran periaatteiden mukaisesti Uimaseurassa toiminta on jaettu leikki- ja harrastustasoon, sekä kansallisen ja kansainväliseen kilpatasoon. Vaikka uinti on yksilölaji, niin se on sitä vain ajan, jonka kilpailusuoritus kestää. Muun ajan pyrimme olemaan joukkue. Harjoitukset tehdään joukkueena kaikissa ikäryhmissä. Kaikkia käsitellään tasavertaisesti tuloksista riippumatta, ahkeruuteen kannustaen. Uinti poikkeaa monista lajeista myös siinä, että mitään sukupuoleen liittyvää

erottelua ei harjoitusryhmissä ole. Tytöt ja pojat harjoittelevat samoissa ryhmissä tasavertaisina jäseninä. Nuorille on harjoittelun monipuolisuus tärkeää ja siinä onkin vielä runsaasti kehittämistä ja mahdollisuuksia eri urheilulajien väliselle yhteistyölle. Tähän asti olemme voineet tarjota lähes jokaiselle jonkin asteisen mahdollisuuden harrastaa uintia. Nyt on kuitenkin vesitila lopussa. Olemme tilanteessa, jossa joudumme vastaamaan vaikeaan kysymykseen; luovummeko tavoittelemasta hyvää kilpailumenestystä vai joudummeko turvautumaan monissa lajeissa käytettävään karsintajärjestelmään? Viime vuosikymmenen kansainvälistä menestystä saavuttaneiden uimariemme harjoitusmäärät eivät tämän päivän allasresursseilla olisi mahdollisia. Koska uinnissa harjoittelu aloitetaan nuorempana kuin monissa muissa lajeissa, on karsintamenettelyyn siirtyminen äärimmäisen vaikea ratkaisu. Ainoa mahdollisuus on saada lisää allastilaa. Kilpauintileimastaan huolimatta on toiminta tänä päivänä uimaseuroissa jo valtaosin muuta vesiliikuntaa kuin kilpaurheilua. Vauvasta vanhuksiin -teema, josta enemmän muualla tässä lehdessä, kattaa lähes kaiken mitä vedessä voi tehdä. Toiminnan volyymejä voisi vielä kasvattaa kaikilla osa-alueilla, mutta rajat ovat tulleet vastaan jo ajat sitten. Jo edellä mainittu puute allastilasta, joka on vuo-

sien saatossa jatkuvasti supistunut, on este myös muun vesiliikuntatoiminnan kasvattamiselle. Kilpauintiharjoitteluhan on jo kokonaan siirtynyt omilta harjoitusvuoroiltaan muun kylpy-yleisön seassa tapahtuvaksi. Aika erikoista, jos verrataan minkä muun urheilulajin harjoitteluun tahansa. Kun yleisesti tunnustetaan terveys- ja sosiaalitoimessa nuorison ja aikuisväestön liikunnan suuri merkitys ja vaikutus kustannuksiin pitkällä aikavälillä, niin meidän toimintamme arvostuksessa se ei ole näkynyt mitenkään. Lahden uimahallitilanne on Suomen kaupungeista huonoimpia, eikä valoa ole juuri näkyvissä. Lainkaan väheksymättä tämän hetkisten urheiluhallihankkeiden tärkeyttä, ihmetyttää mihin on kadonnut paljon vanhempi, politiikkojen ja kaupungin päättäjien runsas vuosikymmen sitten korkealle priorisoima ison uimahallin rakennushanke. Siitä ei puhu eikä kirjoita enää kukaan. Miksi? Uinti on yleisurheilun jälkeen maailman suurin ja arvostetuin yksilöurheilulaji. Asian tiedostaminen Suomessa on kilpauimariemme upeista saavutuksista huolimatta ollut valitettavan hidasta. Tämä näkyy sekä mediassa, että siinä miten uimahallien resursseja jaetaan eri käyttäjäryhmille. Olavi Lehtinen

Uimaseura työnantajana Lahden Uimaseuralla on 90 menestyksekästä vuotta takana. Ikäisekseen seura on vireä ja toiminnassaan jatkuvasti uudistuva. Tänä päivänä toiminta on laajaa ja mukana on uimareita kolmen kuukauden vanhasta vauvasta aina senioriuimareihin. Mukana on nuoria innokkaita kilpauimareita ja vesiliikunnan harrastajia monessa ryhmässä. Tämän päivän monimuotoinen toiminta on mahdollista, koska vuosikymmenien aikana on tehty paljon työtä ja mukana on ollut innokkaita ja sinnikkäitä toimijoita. Historia kertoo siitä arvokkaasta työstä, jota uimaseuran hyväksi niin moni on tehnyt ja samalla luonnut pohjan nykyisyydelle. Monet valmentajat, toimitsijat, ohjaajat ja vanhemmat ovat tehneet talkootyötä ja pinnistelleet monien vaikeuksien keskellä rakkaudesta urheiluun rakentaessaan entistä parempaa uimaseuraa. Toiminta on ollut välillä hyvinkin ankeitten ja tiukkojen olosuhteiden keskellä toimimista, mutta sinnikkäästi aina on jatkettu ja löydetty uusia ratkaisumalleja ongelmatilanteissa. Tänään kunnioitamme sitä työtä, jota seuran hyväksi niin monet ovat tehneet ja kiitämme heitä lämpimästi siitä. Olemme tämän päivän toimijoita ja tämä aika asettaa erilaiset haasteet seuran toimin-

nalle. Palveluiden kirjoa tulisi laajentaa ja seuran pitäisi vastata yhä erilaisempien asiakasryhmien odotuksiin unohtamatta perustehtävää uinninopetuksen edistämistä ja kilpauinnin valmentamista. Jatkuva toiminnan kehittäminen ja laadun varmistaminen vaativat ammattitaitoisia osaajia niin toiminnan suunniteluun ja toteuttamiseen kuin valmentamiseen ja ohjaamiseen. Seura työnantajana on uusi erilainen haaste urheiluseuroille. Työnantajan näkökulmasta seurajohdon tehtävänä on luoda sellaiset mahdollisuudet, että työntekijät voivat käyttää omaa osaamistaan seuran ja ennen kaikkea asiakkaiden hyväksi. Toimija, joka voi toteuttaa itseään ja kokee tekevänsä arvokasta työtä sitoutuu myös työhönsä ja on valmis kehittämään sitä. Toisaalta odotuksena on, että jokaisella seurassa toimivalla on selkeä käsitys seuran toimintaa ohjaavista arvoista ja periaatteista ja hän on valmis sitoutumaan niihin ja toimimaan niiden mukaan. Osaavien toimijoiden rinnalla tarvitsemme edelleen vanhempia ja vapaaehtoisia toimijoita, jotka jaksavat kannustaa lapsia ja nuoria sekä tehdä arvokasta talkootyötä. Yhdessä vanhempien kanssa olemme tukemassa lapsia ja nuoria hyvän harrastuksen ja liikunnan

pariin. Ilman vanhempien tukea lapset ja nuo- erilaisia toimijoita ja vanhempia. Lähetän ret eivät jaksa harrastaa ja harjoitella niin tii- heille kaikille lämpimän kiitoksen jo tehdystä ja vielä tulevasta työstä. viisti kuin uintiurheilu vaatii. Lahden uimaseuran toiminta myös lajiliiton Helena Sillanpää tasolla on ollut kautta aikojen aktiivista ja Puheenjohtaja ansiokasta. Lahden uimaseuran edustajia on Lahden Uimaseura ry useamman kerran kuultu asiantuntijoina niin valmennuksen kuin muun toiminnan suhteen liiton vuosikokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Suomen Uimaliiton liittojohtokunnassa oli Lehden toimituskunta 1960-70-lukujen vaihteessa oli jäsenenä LahPirjo Karppinen, pj den uimaseurasta Sauli Lahti. Tänään uimaPirjo Pere seuraa edustaa uimaliiton liittohallituksessa Helena Sillanpää seuran edellinen puheenjohtaja Pirjo KarppiPäivi Rahkonen nen toista kaksivuotiskauttaan jäsenenä ja toisMari Sarikka ta vuotta sen varapuheenjohtajana. ulkoasu: Leo Rouhiainen valokuvat. Pauli Krankkala, Tänä päivänä luomme pohjaa tulevaisuudelle seuran arkistot ja oikeilla rohkeilla valinnoilla voimme viedä Lahden uimaseuraa eteenpäin. Juhlavuosi on Yhteystiedot juhlan aikaa ja samalla myös ”tilinteon aikaa”. Lahden Uimaseura ry Se on aikaa, jolloin paremmin pysähdymme Vesijärvenkatu 21 muistelemaan menneitä ja näkemään aiem15140 Lahti man työn arvon, tarkastelemaan tätä päivää puh 03-752 1161 ja suuntaamaan ajatuksemme tulevaisuuden fax 03-752 0061 haasteisiin. Kaikki on mahdollista vain siksi, toimisto@lahdenuimaseura.fi www.uinti.com että mukana on ollut, on tällä hetkellä ja uskon, että tulee olemaan innostuneita ja lajille uskollisia valmentajia, ohjaajia, työntekijöitä,


-4-

Lahden Uimaseuran toiminta tänään Lahden Uimaseura on täyden palvelun uimaseura, joka keskittyy tänä päivänä vahvasti sekä kilpauintiin että harrastusuintiin. Seuran tavoitteena on toimia uintitaidon, uintiurheilun ja –liikunnan sekä hengenpelastustaidon kehittämiseksi ja edistämiseksi harrastuksena, kilpailumuotona ja liikunnallisena elämäntapana kaikissa ikäryhmissä, koko elämän ajan. Perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Toiminnassa pyritään edistämään tasa-arvoa. Seuran toiminnassa on joka viikko uimassa noin 100 kilpauimaria, 50 harrastusuimaria, noin 200 pienen altaan uimaria, 170 vesiralli uimaria, noin 150 aikuista eri uintiliikuntamuodoissa ja 45 valmentajaa sekä ohjaajaa. Näiden aktiivisten uimareiden lisäksi heidän vanhempansa ja muut läheisensä ovat tiiviisti mukana, muun muassa kuljettaessaan nuoria uintiharrastukseen. Lisäksi uimaopetusta saa noin 4500 lahtelaista ala-asteen 1- 4 luokan oppilasta ja uusimpana toimintana Kärpäsen koulun 12 uintikerholaista. Jäseniä seurassa on reilut 700. Voidaan laskea, että Lahden alueella uimaseuran toiminnassa aktiivisesti mukana olleita on yli 5000. Viikoittain on toimintaa yhteensä 125 harjoitustuntia eri ryhmillä. Uinnin seurassa voi aloittaa 3 kuukautisena vauvauinnista, jota järjestetään yhteistyössä Lahden Kalevan kanssa. Painopiste on kui-

Seuran organisaatio

tenkin lasten ja nuorten parissa tapahtuvalla uinninopetuksella. Vesipeuhuloissa käy 1,5-4-vuotiaita, tenavissa 5-7-vuotiaita ja tekniikkauimakouluissa 6-12-vuo-

tiaita innokkaita lapsia ja nuoria. Tämän jälkeen uintiharrastus voi jatkua joko uinnin harrasteryhmissä tai kilpailutoiminnassa sekä myöhemmin aikuisten uinti- ja harraste-

Sinettiseurana yli kymmenen vuotta

ryhmissä. Aikuisille järjestetään muun muassa uinnin alkeis- ja tekniikkakoulutusta, sekä vesijumppaa, vesijuoksua ja hydrobiciä.

Lahden Uimaseura ry on saanut ensimmäisenä uimaseurana Nuori Suomen sinettiseuratunnuksen jo reilut kymmenen vuotta sitten. Nuori Suomi Sinettiseurat ovat nuorisourheilun laatuseuroja, jotka ovat saaneet tunnustuksen laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Sinetin seuralle myötää aina lajiliitto. Sinettiseuran kriteerejä ovat: 1. Seuralla tulee olla kirjallinen toimintalinja seuran toimintaperiaatteista ja –tavoista 2. Seura pitää huolta jokaisesta mukana olevasta lapsesta ja nuoresta 3. Seuran toiminta on kasvatuksellista 4. Seuran toiminta on monipuolista 5. Seurassa ohjaajat ovat käyneet lasten ja nuorten ohjaamiseen tarkoitetun koulutuksen 6. Seurassa huolehditaan ohjaajien täydennys- ja jatkokoulutuksesta 7. Seurassa kiitetään kaikkia seuratyöntekijöitä heidän tekemästään arvokkaasta työstä 8. Seurassa alle 16-vuotiaitten ryhmissä on sovittu pelisäännöt 9. Seurassa on nuorisotoiminnan organisoinnista vastaava henkilö Sinetit tarkistetaan lajiliittojen toimesta säännöllisin väliajoin ja meillä tarkistus tehtiin viime vuonna. Uimaliiton ja seuran johtokunnan sinettiauditointitilaisuus pidettiin joulukuussa 2005. Lahden Uimaseura on Uimaliiton näkökulmasta ”aktiivinen ja dynaaminen seura, joka on edelläkävijä uinti-

liikunnan ja –urheilun saralla. LaUS on aloittanut ensimmäisenä uimaseurana mm. lasten vesipeuhulat ja aikuisten hydrobicin. LaUS katsoo hyvin ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen ja kehittää toimintaansa pitkällä tähtäimellä.”

Vierivä kivi ei sammaloidu Koulutus on asia, jota pidetään hyvin tärkeänä asiana uimaseurassa. Kaikki ohjaajamme ja valmentajamme ovat käyneet joko Uimaliiton tai Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kursseja tai ovat kouluttautuneet liikunnan ja valmennuksen ammattilaisiksi. Lisäkoulutusta järjestetään seurassa säännöllisin väliajoin. Viime vuonna seura on tilannut mm vesiralliohjaaja- ja valmentajan taso-1- kurssin tilauskurssina tänne Lahteen. Mukana on ollut ohjaajia myös muista lähikaupunkien seuroista. Seura kouluttaa myös sisäisesti järjestämällä ensiapukoulutusta sekä valmentajien ja ohjaajien seminaareja. Aikuisryhmien ohjaajat ovat kokoontuneet muun muassa omaan hydrobicin ja vesijumpan ideariiheen. Myös johtokunta oli viime vuonna Vierumäen Johtoinstituutin järjestämässä seurajohdon koulutuksessa, joka antoi hyviä työkaluja toiminnan eteenpäin viemiseen. Mari Sarikka

Seuran kilpauinti ja valmennus viime vuosien aikana Seuran kilpauintitoiminta on jaettu kolmeen tasoon, ja menestystä on tullut viimeisten vuosien aikana kaikilla tasoilla. Kolmannella tasolla harjoittelevat nuorimmat kilpauimarit (9-12 v.). Heidän ryhmässään painopiste on säännöllisissä ja hyvin suunnitelluissa harjoituksissa, ja kilpailumenestys tulee vasta toisena. Viimeisen kolmen vuoden aikana nuorimpien kilpauimareiden joukosta on kuitenkin kehittynyt hyvin motivoitunut ja menestyvä uintijoukkue. Nykyään seuramme 9-12vuotiaat uimarit ovatkin arvokilpailujen – Rollot ja ikäkausimestaruusuinnit – ennakkosuosikkeja. Viime kaudella (04-05) LaUs voitti ensimmäisen kerran Rollokilpailujen seurojen välisen pistekilpailun. Seuran omissa GP-kisoissa osallistujamäärät ovat nousseet tasaisesti noin 30:stä jopa 70:een, ja tulossa on paljon uusia lahjakkuuksia. Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että parin kolmen vuoden kuluttua meillä on edelleen hyvä joukkue uimareita kasvamassa. Tällä hetkellä toisella tasolla (1316 v.) kilpailevien uimareiden menestymisen ennusteet eivät olleet

Andrein 3-ryhmä harjoituksissa Kivimaan uimahallissa. yhtä hyvät kuin nykyisten kolmostason uimareiden. Seurassa ei uskottu senhetkisen joukkueen saavuttavan mitalisijoja omissa ikäsarjoissaan. Matkan varrella on kuitenkin tehty paljon ja valmennusjärjestelmää on saatu yhtenäistettyä. Viimeisten

vuosien aikana toisen tason uimarit ovat menestyneet hienosti sekä ikäkausimestaruusuinneissa että nuorten SM-kisoissa. Lisäksi viimeisten kahden vuoden aikana on noussut esiin myös sellaisia uimareita, jotka eivät ehkä menesty arvokilpailuissa tällä het-

kellä mutta joilla on tulevaisuudessa täysin realistiset mahdollisuudet sijoittua kolmen parhaan joukkoon nuorten ja myös aikuisten SM-kisoissa. Ensimmäisellä tasolla (yli 16 v.) seuralla on myös vahva uintijoukkue. SM-kilpailuihin uima-

rimme ovat ehkä vielä nuoria, mutta Miika Rahkosen kulta ja Elmo Rautiaisen hopea viime kesän SMkilpailuista kertovat siitä, että menestystä on jatkossakin lupa odottaa. Tämän tason uimareiden tärkein tavoite on löytää motivaatiota jatkaa omaa kehitystä huipputasolle asti. Lahden Uimaseura näkyy sekä alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Tällä hetkellä kuusi uimariamme kuuluu ikäkausimaajoukkueeseen ja yksi nuorten maajoukkueeseen. Viime vuosina seuramme menestyksekkäimpiä uimareita ovat olleet Jani Kulju ja Riia-Rosa Koskelainen. Kulju hallitsi 1500, 800 ja 400 metrin vapaauintimatkoja vuosina 2002 – 2005. Hän voitti uransa aikana seitsemän SM-kultaa. Myös seuramme kasvatti Riia-Rosa Koskelainen, joka edustaa nykyisin Raision Urheilijoita, on noussut monta kertaa palkintopallille SMkilpailuissa. Tällä hetkellä seuramme kärkiuimari on Miika Rahkonen. Hän kuuluu nuorten maajoukkuevalmennettaviin. Hänen viimeisimpiä saavutuksiaan ovat henkilökohtainen pronssi ja viestihopea nuorten PM-kisoista Reykjavikista 3. – 4.12.2005.

Seurassamme on laadittu tarkka valmennussuunnitelma kaikenikäisille uimareille, ja viimeisten vuosien aikana harjoitussuunnitelmaa on testattu ja täydennetty tarpeen mukaan. Suomessa ei ole kovin montaa uimaseuraa, jossa olisi yhtä tarkka valmennusjärjestelmä käytössä. Nyt tavoitteena onkin opettaa kaikkia seuramme valmentajia käyttämään tätä ohjelmaa oman valmennuksensa pohjana ja noudattamaan tiettyjä vaatimuksia. Valmennuksen ja kilpauinnin tavoitteena on paitsi menestyvä uintijoukkue myös tiivis valmentajien yhteistyö ja valmentajien ryhmä, joka tekee seuran valmennustoiminnasta pitkäjänteistä ja kehittävää toimintaa. ”Kilpailutoiminnan laajuus ja kansainvälinen menestyminen ovat mittareita, joilla lajin menestystä seurataan. Vahvat ja menestyvät seurat sekä riittävän laaja harrastuspohja mahdollistavat tämän kehityksen”, Jari Räikkönen, Suomen Uimaliiton puheenjohtaja, toteaa. Voimme olla varmoja, että seuramme on osa sitä mittaria, joka auttaa meitä viemään Suomea ja Lahtea uinnin maailmankartalle. Andrei Ponedelnikov


-5-

Tehokkaasti toimiva seura, oikeat tekijät oikeilla paikoilla Kun tämän päivän uinnin seuratoimintaa tarkastelee numeroiden valossa, saa hyvän käsityksen vesiliikunnan suosion kasvusta ja sen asettamista lisääntyneistä vaatimuksista hyvin toimivalle seuralle. Ikäluokkien -84–85 syntyessä oli Suomen uimaseuroissa nuoria 6000 ja aikuisia 1000. Samoista ikäluokista vuonna 2004 osa kilpaili paikasta lajin terävimmällä huipulla ja osa on siirtynyt altaan reunalle, em. luvut ovat 45 000 ja 16 000. Vuonna 1997 uimakoululaisia seuroissa oli 2000, vuonna 2004 uimataitoa hankki seuroissa 23 000. Jäsenmäärien kasvaessa, maailman muuttuessa ja kilpailun kiristyessä on urheiluseuratoiminta lajista riippumatta joutunut vastaamaan nykyajan vaatimuksiin. Seurojen tavoitteet, arvot ja päämäärät ovat säilyneet ennallaan, tosin muuttuvassa yhteiskunnassa niitä päivitetään. Toimijat vaihtuvat, ja menettelytavoissa on seurattava kehitystä. Lahden Uimaseuran korkein päätösvalta on vuosikokouksen valitsemalla puheenjohtajalla ja johtokunnalla: ”Johtokunnan tehtävänä on seuran toiminnanjohtajan ja valmennuspäällikön rinnalla linjata seuran toiminta kokonaisuudessaan. Toimintastrategian, toiminnan suunnittelun, kehittämisen ja toiminnan arvioimisen lisäksi johtokunnan tulee varmistaa toiminnan edellytykset ja vastata taloudesta”. ”Laajaksi ja monipuoliseksi kasvaneessa toiminnassa, palkattu ammattitaitoinen henkilökunta on laadukkaan toiminnan edellytys”, toteaa selkeän näkemyksensä johtokunnan vastuualueesta, viidettä vuottaan johtokunnassa ja niistä toista kauttaan puheenjohtajana toimiva Lahden ammattikorkeakoulun hoitotyön lehtori Helena Sillanpää. Lahden Uimaseuralla on osaavia tekijöitä, joihin voi luottaa ja jotka ovat sitoutuneet työhönsä, kiittää puheenjohtaja toimijoita. Talkoo- ja vapaaehtoistyö ovat seurassa yhtä tärkeätä tänään, kuin ne olivat seuraa perustettaessakin. Aktiiviset toimijat tulevat pääsääntöisesti lajin pariin oman jälki-

kasvun harrastuksen kautta ja valitettavan usein myös jättävät lajin lasten lopettaessa. Seuratoiminta tulee aina tarvitsemaan innostuneita vapaaehtoisia.

Uusia ja tuttuja kasvoja Lahden uimahalleissa Lahden Uimaseurassa operatiivisen toiminnan johdosta on syyskuusta 2004 vastannut Mari Sarikka. Mäkelänrinteen uintikeskuksen vastaavan liikunnanohjaajan virasta seuran päätoimiseksi toiminnanjohtajaksi siirtyneellä liikunnan ammattilaisella ei tehtävää aloittaessa ollut uintitaustaa. Vesiliikunnan ohjaus ja lasten uimaopetus ovat kuitenkin kuuluneet tehtäviin. Sarikka on päivittänyt työnsä ohella Vierumäen liikuntainstituutin tutkinnon ammattikorkeakoulututkinnoksi suuntautuen liikuntajohtamiseen. Tutkinto ja koulutuksen yhteydessä suoritettu Päijät-Hämeen alueen kuntien uintiliikunnan tilan kartoitus ja aktiivinen osallistuminen niin kunto- kuin kilpailutoimintaankin ovat antaneet hänelle selkeän kuvan lajista ja hyvät lähtökohdat perinteikkään seuran eteenpäinviemiseen. Valmennuspäällikkönä, jonka vastuualueena on kilpailutoiminnan ja valmennuksen organisointi on vuoden 2005 alusta toiminut Andrei Ponedelnikov. Vuosituhannen vaihteesta seurassa toiminut ammattivalmentaja hoitaa myös vesirallikoulun rehtorin tehtävää. . Tarton yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnasta -94 hankittu valmennukseen suuntautunut loppututkinto, oma pitkien matkojen uintiura, sekä jatkuva aktiivinen uinnin kehityksen seuraaminen niin idässä kuin lännessäkin on pohjana useaa kieltä taitavalla miehellä tehtävissä, joista seuran omilta nuoremmilta valmentajilta on tullut kiitosta. Johto antaa valmennuksen kokonaisvaltaiset tavoitteet, ja toteuttamisen valmentajat suorittavat itsenäisesti. Sarikan ja Ponedelnikovin oikeana kätenä ja apuna niin toimistolla

LaUSin valmentaja-klubi kokoontuu kerran kuukaudessa arvioimaan mennyttä ja suunnittelemaan tulevia. kuin altaan reunallakin toimii liikuntaneuvojaksi oppisopimuskoulutuksella opiskeleva Nina Munter. Hän huolehtii varsinkin lasten uimakouluihin liittyvistä tehtävistä mutta hoitaa myös tarvittaessa omien kilpailujen tulospalvelun. Kilpailukaudella 05–06 seuran kahdeksan kilpauintiryhmän valmennus on jakaantunut Ponedelnikovin lisäksi kolmelle oman työn tai opiskelun ohella toimivalle vastuuvalmentajalle, joilla on apunaan neljä ryhmien harjoituksia ohjaavaa valmentajaa. Edustusryhmän valmennuksesta vastaa Espoon Tapiolassa 1994 monipuolisesti niin nuorten kuin aikuistenkin parissa uinnin ohjauksen aloittanut Tero Pyrhönen. Tapiolan Uimareiden päätoiminen valmentaminen vuosina 1999-2003, joista kaksi viimeistä kautta päävalmentajana, on antanut kokemusta, jolla tänään LaUSin nuorta ISKU-ryhmää ohjataan.

Nuorimpien, jo hiukan kilpailukokemustakin hankkineiden, sekä vasta vesirallikoulusta kilpailuryhmiin siirtyneiden ryhmiä valmentavat Tatjana Hämäläinen ja Katja Krankkala Hämäläinen on koulutukseltaan liikunnanopettaja, joka päivittää parhaillaan Jyväskylässä koulutuksensa Suomessa hyväksytyksi. Krankkala on vuonna 2002 viimeisen uintikilpailustarttinsa ponnistanut Lahden ammattikorkeakoulun liikunnan laitoksen opiskelija. Kilpailuryhmiä valmentavat lisäksi Juhani Miinalainen, Harri Korkeamäki ja Katri Lehtonen. Uinnin parissa on jatkuvasti tilaa uusille asiaan sitoutuville ohjaajille ja valmentajille. Yhtä tärkeää kuin kokemus on kilpailijoille, se on sitä myös altaan reunalla ja muussakin seuratoiminnassa Seuran valmennuksen ”grand old man” Olavi Lehtinen antaa omat kokemuksensa käyttöön avustaessaan nuorempiaan. Esittelyä menestyneestä valmentajasta ei vähänkin uintia seuranneelle tarvitse kirjoittaa. Opan ajatuksia on luettavissa lehden toisessa artikkelissa. Seuran eri-ikäisten lasten uimakoulutoimintaa ohjaavat oman työnsä tai opiskelunsa ohessa vesiralli-koulutuksen saaneet ohjaajat. Harrasteryhmiä vetää Tatjana Savolainen. Altaan reunalla uimakoulujen vararehtorina toimii Taina Ojapalo. Itselle uimataidon hankkiminen vanhempana on ”tiukka paikka” naurahtaa siltä koulutieltä viikonloppuisin lasten ohjaamiseen ”koukkuun” jäänyt kilpauimarinäiti.

kouluihin, tulospalvelut ym. hoidetaan tänään sähköisesti ja Internetin välityksellä. Kaikkia suurempia kansainvälisiä kilpailuja voi seurata reaaliajassa, ja lähes kaikilla seuroilla on jo kotisivut, joilla parannetaan seuran näkyvyyttä Suomen urheilukartalla ja parannetaan seuran sisäistä tiedonvälitystä merkittävästi. ”Netti” oli vuosituhannen vaihteessa vielä harvojen herkkua mutta kehityksen myötä tänään jo lähes kaikkien saatavilla. Kehitys on kuitenkin ollut nopeampaa kuin mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen. Se on ymmärrettävää, kun huomioidaan, että se mikä on tämän päivän nuorelle itsestään selvää, saattaa vanhemmille olla vielä scifiä. LaUSin jo olemassa olleet webpalvelut uudistettiin ja otettiin tehokkaaseen käyttöön ja samalla kilpailutoiminnan taustatyötä uu-

distettiin hyödyntäen olemassa olleet mahdollisuudet. Erittäin hyvin sujuvalla yhteistyöllä on merkittävästi vähennetty resurssien tuhlausta epäolennaiseen. Nyt valmentajat voivat keskittyä valmentamiseen. Kilpailusihteeri Pauli Krankkala hoitaa numeroiden järjestelyn ja kotisivuston tekniikan, toimisto ja valmennus tiedottavat ja tuottavat sisällön. Sivuston käyttäjien tarpeista antavat ylläpitäjälle näkemystä Suomen eri uimahalleissa tapahtuneet vierailut vuodesta -95 alkaen. Tehtävien hoitaminen tunnin ajomatkan päässä päivän tapahtumista antaa kuvan kokonaisuudesta. LaUS:ssa olet toimivassa seurassa ja kaikki uimarit ovat urheilijoiden aatelia. Pauli Krankkala

Kehitystä ei voi jarruttaa

Ilman motivoituneita kilpailijoita ei synny kilpailua ja ilman vapaaehtoisia toimijoita, kilpailuja ei voi järjestää.

Viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut sähköisen viestinnän mullistus, jossa kiivaalle kehitykselle ei näy loppua, on vaikuttanut voimakkaasti ja positiivisesti myös seuratoimintaan. Kilpailujen järjestelyt, ilmoittautumiset kilpailuihin ja uima-

Edustusryhmän valmentaja Tero Pyrhönen keskittyy olennaiseen “kädestä pitäen”.


-6-

Uimataito - elämäsi taito Uiminen on aina ollut ihmiselle luonnollista liikkumista, joka on kuulunut ihmisen kehityksen ja hyvinvoinnin perusedellytyksiin. Jo esihistoriallinen ihminen oli uimataitoinen ja ihmislaji on levinnyt maailmassa vesiesteistä välittämättä. Pohjoismaisen määritelmän mukaan ihminen on uimataitoinen, jos hän pudottuaan syvään veteen ja päästyään pinnalle osaa uida yhtäjaksoisesti 200 metriä ja siitä 50 metriä selkää.

Kuudesluokkalaisten uimataito Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH), LIKES-tutkimuskeskuksen ja Opetushallituksen viimeisimmän tutkimuksen (2004) mukaan noin 77 % 12-vuotiaista lapsista osaa uida riittävän hyvin. Tutkimus toteutettiin sekä kyselemällä että käytännön testillä. Tutkimuksesta selvisi, että suomalaislapset pikemminkin aliarvioivat omaa uimataitoaan kuin liioittelevat sitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin sitä, missä uimataito on hankittu. Yli puolet vastanneista kertoi oppineensa uimaan vanhempiensa tai sukulaistensa seurassa. Viidennes lapsista oli oppinut uimaan jossakin vapaaehtoisessa uimakoulussa ja vain alle 10% koulun uimaopetuksen yhteydessä. Kuudesluokkalaisten uimataito on kohonnut edellisen tutkimuksen (2000) verrattuna kymmenellä prosentilla, mutta tilannetta ei voida Vesiralliuimakoululaisia harjoitusten jälkeen – kivaa oli. Ohjaajat Taina Ojapalo (vas), Katri Lehtonen, Anni vieläkään pitää hyvänä. Kun uimataito katsotaan kansalaistaidoksi, Sillanpää ja Piia Häyrinen. Vierailijana Mari Sarikka (toinen vas). tavoitteena tulee olla se, että jokainen oppilas on uimataitoinen vii- ten uimaan oppimiseen vaikuttaa mien liikuntatavoitteiden mukaan 30 % yläasteista ei anna minkään- vuonna 2004 mukana noin 30 000 uimahallille, Svinhufvudinkatu 8, meistään kuudennella luokalla. suurena osatekijänä uintiin liittyvät opetuksen arvioinnissa tulee ottaa laista uintiin liittyvää opetusta. lasta. Lisäksi lähes kaikissa kunnis- valtakunnallisen uintiviikon aikana. psyykkiset tekijät. Toisaalta aikui- huomioon luonnon olosuhteet ja Keskimäärin opetusta annetaan sa järjestetään vapaaehtoisia uima- Haasteena on suorittaa 200 metrin Aikuisten uimataito sille suunnattua uinninopetusta jär- vuodenajat, paikalliset olosuhteet, noin 3-4 tuntia luokkaa kohden ja kouluja niin uimahalleissa kuin ke- testiuinti (=Pohjoismainen uimajestetään vain 60 % maamme lähiympäristön ja koulun tarjoamat uinninopetuksesta vastaa 59%:ssa sällä järvessä, meressä tai jopa jo- taidon määritelmä). UimataitoUimataidottomien aikuisten mää- uimahalleista, joten tarjontaa on ai- mahdollisuudet sekä oppilaan eri- uimahallin uimaopettaja tai essa. Vapaa-ajan uimakouluun osal- viikon tapahtumista ja haasteen rä on Suomessa todella suuri. Kan- van liian vähän uimataidottomien tyistarpeet ja terveydentila. Vuosi- 26%:ssa luokanopettaja. Vain listuminen on aina kiinni vanhem- vastaanottaneista kerrotaan muun santerveyslaitoksen toteuttaman aikuisten määrään nähden. luokille 1 - 4 on uinninopetuksen 7%:ssa opetuksen antaa jokin muu pien aktiivisuudesta. Vaarana onkin, muassa uimaseuran kotisivuilla tutkimuksen mukaan Suomen osalta asetettu tavoitteeksi, että op- taho. Suurimmat ongelmat koulu- että vähemmän aktiivisten vanhem- www.uinti.com. Samalla viikolla aikuisväestöstä kolmasosa on pilas oppii perusuimataidon ja jen uinninopetuksen järjestämiseen pien lapset saattavat jäädä kokonaan (17.5.06) vietetään myös vesitaito Koulut velvoitetaan uimataidottomia. Kun näitä lukuja uintiopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat taloudellisia. Kuljetukset ilman uinninopetusta. päivää Lahden uimahallissa. Päivän verrataan tilastokeskuksesta saatuiantamaan uinnin- ovat veteen totuttautumiset ja uinti- uimahalleille ja sisäänpääsymaksut aikana Lahden liikuntatoimi ja uihin lukumääriin eri ikäluokkien harjoitukset. Vuosiluokkien 5 - 9 ovat kunnille suurin taloudellinen tarjoavat monipuolista opetusta Haaste Lahden kau- maseura suuruuksista, voidaan arvella Suotavoitteena on eri uintilajien ja menoerä, varsinkin jos uimahalli on uintiliikuntaa kaikille ikäluokille. messa olevan noin 1,4 miljoonaa pungin päättäjille Tarkempaa aikataulua ja ohjelmaa Opetushallitus on uusinut koulu- uimataidon kehittäminen sekä op- kaukana. Opetuksen järjestämiseen osin uimataidotonta ja 215 000 täy- jen perusopetussuunnitelmaa tam- pia vedestä pelastamisen taitoja. päivästä tulee näkyville kuluu tässä tapauksessa myös palja luottamussin uimataidotonta aikuista. Aikuis- mikuussa 2005. Uudet opetusuimahalleille lähempänä ajankohjon aikaa, joten opetuksen järjestäSUH:n (1999) teettämän tutkiten uinninopetusta on tutkittu hy- suositukset tulee olla käytössä kaimiehille taa. OTA HAASTE VASTAAN JA misen halukkuuteen vaikuttavat vin vähän. Tommi Pantzarin lisen- kissa peruskouluissa viimeistään muksen mukaan 79 % maamme myös opettajien asenteet. Lisäksi TULE TESTAAMAAN UIMAala-asteista antaa uinninopetusta Suomessa vietetään valtakunnalsiaatti-tutkimuksen mukaan aikuis- 1.8.2006. Opetushallituksen asettavaikeuttavat lista uimataitoviikkoa 15.5-21.5.06. TAITOSI! jonkin verran. 21 % ala-asteista ja uinninopetusta uimahallivuorojen ja uimaopettaji- Lahden Uimaseura ja liikuntatoimi Mari Sarikka en heikko saatavuus. haastavat kaikki kaupungin päättäjät ja luottamusmiehet testaamaan Lähteet. SUH, Uimaliitto, Opetusomaa uimataitoaan Lahden ministeriö Vapaaehtoinen

uinninopetus Mikäli kouluissa ei anneta uinninopetusta, on vaihtoehtona aina vapaaehtoinen uimakoulu. Vapaaehtoiseen uinninopetukseen kuuluu kuntien, seurojen, yhdistysten ja yksityisten järjestämät uimakoulut. Pelkästään uimaseurojen järjestämissä lasten uimakouluissa oli


-7-

Päijät-Hämeen uintiliikunnan tila

vesijumppa lasten uimakoulut vesijuoksu vauvauinti erityisryhmät hydrobic kesäuimakoulut aikuisten uimakoulut kilpauinti laitesukellusta harrastusuinti life saver-toimintaa melonta hallissa räpyläuinti yhteensä

Art x x x

x

Kartoituksessa haettiin vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin. 1. Millaiset ovat uintiliikunnan olosuhteet kunnissa. 2. Miten koululaisten uinninopetus on hoidettu kunnissa. 3. Mitä uintiliikunnan palveluja kunnat tarjoavat ja mitkä ovat kuntien uintiliikunnan painopistealueet. 4. Mitkä ovat kuntien tulevaisuuden kehitysnäkymät Kyselyt lähetettiin sähköpostilla kuntien liikunnasta vastaaville viranhaltijoille toukokuussa 2005. Muutaman kunnan kohdalla kartoitus tehtiin puhelinhaastattelulla ja vastaukset saatiin kaikista 12 kunnasta.

Koulujen uinnin opetus PäijätHämeessä Koulujen uinninopetuksen järjestelyt ja opetuksen määrä oppilasta kohden ovat hyvinkin erilaiset alueen kunnissa. Selvityksen mukaan yhdessätoista kunnassa annetaan uinninopetusta joko kaikille peruskoulun luokille tai keskitetysti tietyille luokkatasoille. Nastola on kunnista ainoa, jossa uimaopetusta ei kouluissa anneta. Opetuskerrat vaihtelivat kahdesta kerrasta kahdeksaan kertaan opetusryhmää kohti. Kymmenessä kunnassa opetuksesta vastaa joko liikuntatoimi tai koulujen omat opettajat. Liikuntatoimen kautta opetuksesta vastaa palkatut uimaopettajat tai

Asik Har Hei x x x x x x x x x x x x x x x x

Hol Hä x x x x x x x x x x

5

3

9

8

Kär x x x x

Lah x x x x x x x x x x x

S ys m ä

N as to la O rim at til a P ad as jo ki

K är kö lä (K La iv im ht i( aa La ) hd en h al La li) ht i( S ak sa la ) La ht i

Alueella on yhteensä yhdeksän kunnallista uimahallia, jotka sijaitsevat Lahdessa (3), Nastolassa, Heinolassa, Kärkölässä, Hollolassa ja Padasjoella. Lisäksi Sysmässä on palvelutalon yhteydessä kuntalaisten käytössä oleva pienempi allastila. Yksityiset uimahallit löytyvät Vierumäen Urheiluopistolta ja Liikuntakeskus Pajulahdesta. Kaikissa alueen uimahalleissa on 25 metrin allas ja ratoja neljästä kuuteen. Lahdessa toimii kesäisin maauimala, jossa on 50 metrin allas. Muita pienempiä allastiloja, joissa uintiliikuntaa voi harrastaa, löytyy alueelta 10. Nämä allastilat ovat pääsääntöisesti hotellien tai oppilaitosten yhteydessä. Koko alueen uimahallikävijämäärä vuonna 2004 oli yhteensä 647 555 ja noin 50 % käynneistä tapahtui Lahden uimahalleissa. Alueen hallit ovat auki keskimäärin 6,5 päivää viikossa.

H ol lo la

Päijät-Hämeen uimahallitilanne

x

4

150000 140000 130000 120000 110000 100000 90000 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 H ei no la

Uinti on yksi monipuolisimmista ja suosituimmista liikuntamuodoista, jota voi nykyisenä uimahallien aikana harrastaa vuodenajoista riippumatta. Ohjatut uintiliikunnan eri muodot kasvattavat suosiotaan kaikissa ikäryhmissä ja näin kuntien ja uimahallien pitäisi pystyä palvelemaan kaikkia käyttäjiä. Lahden Uimaseurassa on tuskailtu kilpa- ja harrastusuimareiden sekä uimakoululaisten ja aikuistoiminnassa mukana olevien harrastajien riittämättömien harjoitusolosuhteiden takia jo vuosia. Lasten ja nuorten uimakouluja harrastustoimintaan olisi tulossa mukaan enemmän lapsia kuin ryhmiin mahtuu. Osa kilpauimareista joutuu harjoittelemaan liian ahtaissa oloissa, kun harjoituksissa on käytettävissä vain yksi rata ja uimareita on ryhmässä toistakymmentä. Muun uintiliikunnan suosio kasvaa koko ajan aikuisväestön ja ikääntyvien ryhmissä, tulee uusia uintiliikunnanlajeja ja kysyntää olisi enemmän kuin, tällä hetkellä pystytään järjestämään. Toiminnan laajentaminen ei Lahden seudulla enää onnistu näissä harjoitusolosuhteissa. Samanaikaisesti ympäristökuntien uimahalleissa on vajaakäyttöä, koska kuntien taloudelliset resurssit eivät riitä pitämään halleja auki kaikkina viikonpäivinä. Lahden Uimaseurassa haluttiin kartoittaa alueen tilannetta ja tarkastella sen kautta, millaisia mahdollisuuksia seuralla olisi laajentaa toimintaansa sekä viedä osaamistaan yli kuntarajojen. Toinen ajankohtainen kysymys on koulujen uinninopetus, josta opetushallitus on antanut kunnille uudet suositukset. Lahdessa Uimaseura hoitaa koko kaupungin ala-asteiden uinninopetuksen ja kartoituksen avulla haluttiin saada selville, miten muut kunnat ovat asian hoitaneet. Uimaseuran tulevaisuuden strategioita mietittäessä otettiin nämä ympäristö- ja olosuhdeasiat huomioon. Seuralle laadittiin missio ja visio tuleville vuosille, joiden pohjalta seuran toimintaa viedään eteenpäin. Seuran visiona on aloittaa seudullista yhteistyötä muiden kuntien ja tahojen kanssa sekä viedä osaamistaan myös yli kuntarajojen. Päijät-Hämeen alueeseen kuuluu kaksitoista kuntaa; Artjärvi, Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola, Orimattila, Padasjoki sekä Sysmä ja asukkaita alueella on noin 250 000.

Vuoden 2004 kuntakohtaiset kunnallisten uimahallien kävijämäärät. uimavalvojat. Heinolassa opetuksessa on mukana myös Heinolan Isku. Lahdessa opetuksesta vastaa kokonaisuudessaan Lahden Uimaseura. Kartoituksen perusteella uinninopetuksen järjestämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuntien resurssit, välimatkat ja kuljetus halleille sekä uimaopettajien puute. Myös päättäjien sekä opettajien oman asenteen ilmoitettiin vaikuttavan uinninopetuksen järjestämiseen. Puutteena koettiin se, että opetusta saa vain niissä kouluissa, jotka sijaitsevat lähellä uimahallia. Niissä kunnissa joissa oppilaat käyvät vain muutaman kerran uimassa, käynnit ovat enemmänkin virkistysuintia kuin uinninopetusta. Itse opetusta haittaavia tekijöitä ovat liian suuret ryhmäkoot ja avustajien puute. Alueen koululaisten uinninopetuksen määrä ja taso ovat suoraan verrattavissa Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton teettämien selvitysten tuloksiin. Samat asiat vaikuttavat niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Kuntien taloudelliset resurssit asettavat omat rajoituksensa, mutta merkittävänä osatekijänä vaikuttavat myös asenteet. Esimerkiksi Artjärvellä, jossa ei ole omia allastiloja, oppilaita viedään naapurikuntaan ja opetusta annetaan selkeän opetussuunnitelman mukaan. Siellä uimataitoa pidetään niin tär-

Nas x x x x x

Ori x x x x x

Pa x x x x x x x x

Sys YHT x 11 x 10 x 10 x 8 8 x 7 x 7 x x x 7 2 x 2 2 x 1 x 1 x 1 2 5 12 8 6 9 6

Päijät-Hämeen kuntien uintiliikuntalajien harrastusmahdollisuudet.

keänä kansalaistaitona, että sen järjestämiseen ei vaikuta olosuhteet ja välimatkat. Valitettavan paljon on vielä asenteissa tarkistamista, jos katsotaan että uinninopetus on pois jostakin muusta aineesta tai lajista, tai jos kunnan taloudesta päättävät eivät katso lasten uinninopetusta tärkeäksi asiaksi. Lahdessa Lahden Uimaseura hoitaa koululaisten uinninopetuksen. Näin kaikki saavat ammattitaitoista, luotettavaa ja turvallista uinninopetusta. Opetuksen piirissä ovat olleet kaikki 1-6 luokkien oppilaat (myös erityiskoulut). Tänä vuonna opetus on keskitetty luokille 1-4 mutta jatkossa opetuksen piiriin olisi hyvä saada myös esikoululaiset.

Selvityksestä ilmenee, että koululaisten uinninopetukselle ja aikuisten kunto- ja terveysliikunnan kehittämiselle ja uimakoulutoiminnalle on selkeä tarve, mutta resursseja kunnilla ei ole. Senioreille suunnatun toiminnan kehittäminen ja lisääminen katsottiin myös ikääntyvän väestön kasvaessa tärkeäksi. Kahdessa kunnassa katsottiin kuntayhteistyön olevan myös uintiliikuntapalvelujen tulevaisuutta ja sen toiminnan kehittämisen edellytys. Yleisesti kaupungin tai kunnan ja seurojen välistä yhteistyötä halutaan tulevaisuudessa parantaa.

Muu alueen uintiliikunta

Alueen uintiliikunnan harjoitusolosuhteet eroavat toisistaan. Toiminta painottuu selkeästi Lahden alueelle, jossa olosuhteet eivät ole riittävät kaikille uimahallipalveluja tarvitseville ryhmille. Nykyisin uimahallien tulee palvella niin aktiivisia kilpauimareita, virkistystä hakevia nautiskelijoita kuin terveyttä edistävän liikunnan tarvitsijoitakin. Päijät-Hämeen asukaslukuun nähden alueella olisi selkeä tarve 50 metrin ja 8-rataisen allastilan sisältävälle uimahallille, jossa kaikki eri uintiliikunnan osa-alueet on otettu huomioon. Suuret kävijämäärät keskittyvät kasvukeskusten alueille Lahteen ja Hollolaan, kun taas esimerkiksi Nastolassa ja Orimattilassa hallien kävijämäärät väestömäärään nähden ovat pienet. Vähäisiin kävijämääriin vaikuttavat hallien aukioloajat. Uimahallien aukioloajat riippuvat kuntien resursseista palkata uimahalliin henkilöstöä. Joissakin kunnissa halli on auki vain viisi tai kuusi päivää viikossa, eikä silloinkaan aamusta iltaan. Voisiko kunnissa miettiä muita toimintatapoja uimahallien täysipainoiseen pyörittämiseen. Kustannuksia kunnille tulee niistäkin päivistä, jolloin hallit ovat kiinni. Hallin vuokraaminen ulkopuoliselle käyttäjälle on yksi keino nostaa käyttöastetta, mutta myös normaalin toiminnan hoitamiseen voitaisiin käyttää kolmannen sektorin palveluja.

Päijät-Hämeen alueella voi harrastaa perinteisiä uintiliikunnan muotoja. Uusille lajeille, kuten hydrospinnig (vesipyöräily), ei ole alueella allasresursseja. Alueen uintitoiminta keskittyy selkeästi Lahden alueelle ja vähiten tarjontaa on Hämeenkoskella. Aikuisille suunnatut vesijumppa ja vesijuoksu ovat suosituimmat uintiliikunnan muodot, joita kunnissa voi harrastaa.

Uintiliikuntapalveluiden ja uimahallien tulevaisuuden näkymät Suurin kuntien uintiliikuntapalvelujen ja muun toiminnan kehittämiseen vaikuttava tekijä, on kaupunkien ja kuntien taloudelliset resurssit. Osassa uimahalleista on kyllä tilaa, mutta ulkopuolisten ohjaajien käyttäminen on kunnille liian kallista. Varsinkin pienemmissä kunnissa sama henkilöstö hoitaa sekä liikunta- että nuorisotoimen hallinnon. Resurssit eivät riitä ilman ulkopuolisia ohjaajia toiminnan laajentamiseen. Kuntien talous on tiukkaa ja määrärahoja toiminnan lisäämiseen ei ole. Tämä katsottiin selväksi uhaksi uimahallitoiminnan kehittämiselle.

Onko muita vaihtoehtoja?

Kun kunnan tehtävänä on tarjota liikuntapaikkoja, niin varsinaisen toiminnan pyörittämiseen ei ehkä välttämättä tarvitakaan kunnan omaa panosta. Kuntien roolit ja kuntarakenteet ovat tulevaisuudessa muuttumassa ja tässä vaiheessa kolmannen sektorin on oltava valmis ottamaan haaste vastaan. Uimaseurat ovat uintiliikunnan osaajia niin kunto- ja terveysliikunnan kuin kilpa- ja huippu-urheilunkin osalla ja näin ne voisivat olla kuntien lähimpiä yhteistyökumppaneita. Tärkeää olisi löytää yhteinen sävel, jolla päästäisiin strategiseen kumppanuuteen. Toiminta edellyttää kunnan ja seuran välillä ensisijaisesti samansuuntaisia tulevaisuuden visioita, arvoja ja toimintaperiaatteita sekä avointa vuorovaikutusta. Tehty kartoitus antoi hyvän kuvan uintiliikunnan tilasta Päijät-Hämeen kunnissa. Tavoitteena on kehittää jatkossa yhteistyötä kuntien välillä hyvän uimataidon takaamiseksi ja riittävien uintiliikuntamahdollisuuksien turvaamiseksi. Mari Sarikka

Lähde: Opinnäytetyö ”Päijät-Hämeen uintiliikunnan kartoitus”, 2005, Mari Sarikka / HAAGA Ammattikorkeakoulu – Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma, Vierumäki


-8-

90-vuotiaan Uimaseuran vaiheita että aurinko paistaa ensi kesänä, sillä se on parhaimpia auttajiamme sekä jäsenluvun lisääjänä, että köyhyyden poistajan.” Vaikka uinti-innostus Lahdessa vuosikymmenen puolivälissä hetkeksi hiipui, uintimenestys ei silti loppunut. Siitä pitivät huolen edelleen Harri Pekki, Sauli Lahti, viestijoukkueet sekä Veikko Lius ja Jaakko Forsgren aikuisten sarjoissa. Maakuntien vesipallosarjassa Lahteen tuli jälleen mestaruus ja Suomen mestaruussarjassa pronssia. Pronssijoukkueen pelaajat Antero Hillo ja Veikko Lius valittiin vesipallomaajoukkueeseen.

SEURA SYNTYY Uudessa Lahden kaupungissa uitiin ensin yksityisessä uimalaitoksessa. Se ei vastannut tasoltaan kaupunkilaisten vaatimuksia, ja uutta ruvettiin suunnittelemaan kiivaasti. Uusi komea uimalaitos valmistui Teivaanmäen kupeeseen Vesijärven rantaan vuoden 1914 keväällä. Ainoastaan Ahkera oli kiinnostunut vuokraamaan uimalaitosta. Sopimuksessa seura velvoitettiin muun muassa antamaan uimaopetusta poliiseille, palomiehille ja varattomille kansakoululaisille. Lahden Uimaseura perustettiin uimalaitoksella pidetyssä kokouksessa heinäkuun 11. päivänä 1916. Samassa yhteydessä Ahkera luovutti sille uimalaitoksen vuokraoikeudet. Uimaseura toimi ennen virallista perustamistaan Ahkeran alaosastona. Yhdistyksen säännöissä todettiin: Lahden Uimaseuran tarkoituksena on edistää uima- ja hengenpelastustaitoa ja yleensä uintiurheilua, sekä aikaansaada yksimielisyyttä ja yhteyttä tämän tarkoituksen saavuttamiseksi. Seuran jäseneksi pääsi jokainen hyvämaineinen henkilö suorittamalla sisäänkirjoitus- ja vuosimaksun. K. E. Viljanen toimi ensimmäisenä puheenjohtajana. Jo vuoden 1917 SM-uinneissa A. Tynell ja U. Rauanheimo saalistivat Lahden Uimaseuralle mitaleita. Sunnuntaisin taas uimalaitoksen katsomo täyttyi, kun lahtelaiset ja helsinkiläiset vierailijat esittivät uimahyppytaitojaan torvisoiton säestyksellä. Uimaseuran ensimmäisenä uimaopettajana toimi Yrjö Valkama, joka oli suorien kerroshyppyjen Suomen mestari. Myöhemmin kenraalimajuri Valkama toimi Suomen Uimaliiton puheenjohtajana. Nuori seura pyrki rahoittamaan itse toimintansa. Uimalassa oli kahvio, ja uimanäytöksiin ja kilpailuihin myytiin lippuja. Paras tulonlähde oli kuitenkin uimalaitoksen naisten puolella lauantai-iltaisin järjestetyt tanssit. Rautatieläisten torvisoittokunta huolehti musiikista ja salskeat uimaripojat järjestyksestä. Kieltolain höltyessä järjestyshäiriöt lisääntyivät ja tuottoisa liiketoiminta loppui. Lahden Uimaseura ilmoitettiin yhdistysrekisteriin 1920, mutta 20luku merkitsi seuralle hiljaiseloa. Uimaseuran raha-asiat olivat vuosikymmenen lopulla huonosti: rahakirstu oli tyhjä eikä luottoa saatu mistään. Oma varainhankinta ei riittänyt toiminnan pyörittämiseen eikä Uimaseura jostain syystä saanut muiden urheilu- ja voimisteluseurojen tavoin kaupungilta vuosittaista avustusta. Veloista vapautumista suunniteltiin jopa lopettamalla vanha seura ja perustamalla uusi tilalle. Lahden Uimaseuran jatkuvuuden pelasti 1929 puheenjohtajaksi valittu poliisimestari Iivari Tuomisto, joka vastusti vanhan seuran lopettamista. Tuomisto sai kaupungin päättäjät ymmärtämään, että vesistöoloiltaan uinnille suotuisan Lahden kannattaa taloudellisesti tukea uintia. Niin Uimaseura pääsi tasa-arvoiseen asemaan muiden urheilu- ja

1916

1920

VESIPALLOMESTARUUS 1956

Pojat Vesijärven uimalaitoksella vuonna 1931. Vas. Martti Koski, Jorma Vilen, Pentti Kallinen ja Olavi Kanerva. voimisteluseurojen kanssa kaupungin tukea jaettaessa.

MUUTTO MÖYSÄÄN Juuri kun Uimaseura sai talouden kuntoon, menetettiin Vesijärven uimalaitos. Kaupunki päätti perustaa vedenpuhdistamon sen lähituntumaan. Seuran omaisuus pantiin nyyttiin ja kannettiin silloisen rahastonhoitajan Sverre Anderssonin saunaan. Evakkomatka ei sammuttanut uimaseuralaisten sitkeyttä, ja 1932 kaupunki rakensi pukusuojat ja laiturit kaupungin ulkopuolelle Möysään. Möysän hiekkaranta oli uimaseuralaisten kotiranta ja myös kaupunkilaisten ”Riviera”, jossa uitiin ja otettiin aurinkoa ahkerasti. Vaikka Möysä oli lahtelaisten ehdoton ykkönen uintipaikkana, myös Mytäjäisten lampi eli Tallinpassi oli kesäisin ahkerassa käytössä. Vesipallo-ottelut ja uintikilpailut Möysä vastaan Mytäjäinen olivat kesäiltojen huveja. Vesijärvestä ei sinne laskettujen likavesien ja jätteiden takia enää ollut uintipaikaksi. Poliisimestari Tuomiston jälkeen tuli seuran puheenjohtajaksi Pauli Saarikangas 1945-47. Martti Koski hoiti puheenjohtajan tehtäviä 1948-57, Eero Castren 1958-64, Veikko Karhia 1965-69, Eino Marttinen 1970, Sauli Lahti 1971-81, Kari Sulkanen 1982-83, Risto Hillo 1984-88, Kari Sulkanen 1989, Mauri Jokiaho 1990-1994, Jari Mukkula 1995-1999, Pirjo Karppinen 20002004. Helena Sillanpää on hoitanut tehtävää vuodesta 2005 eteenpäin. Menestyneimmät lahtelaisuimarit olivat vapaauimari Pentti Kallinen,

1930

joka oli hallittomien uimarien maaotteluedustajanakin, sekä Jaakko Saario, Liisa Luukkonen ja Leo Laakso. Valtakunnallisesti 30-lukua leimasi voimakas kampanjointi uimataidon puolesta. Reilusti alle puolet suomalaisista osasi uida, ja vuosittain hukkui noin 800 ihmistä. Lahden Uimaseurassa uimataidon merkitys ymmärrettiin jo 1910-luvulla, sillä seura järjesti alusta alkaen uimakouluja ja hengenpelastusopetusta. Vesipalloa oli seurassa pelattu alusta lähtien, mutta 30-luku nosti lajin kukoistukseen. Lahden Uimaseura pelasi maaseudun vesipallosarjassa, ja maaseutupaikkakunniksi luettiin kaikki muut paikkakunnat paitsi Helsinki. Koska helsinkiläisillä oli harjoituspaikkanaan uimahalli, heillä oli liian suuri etu avovesissä kesäisin harjoitteleviin maaseutuuimareihin nähden. Maaseudun vesipallomestaruuden Lahti voitti ensimmäisen kerran 1935. Sotavuosina Uimaseuran toiminta suuntautui pääasiassa uimakoulujen pitämiseen ja uintikilpailujen järjestämiseen. Möysän uimalaitoksen rakenteet olivat ehjät, vaikka itse järveen oli pudotettu muutama pommi. Koettelemuksien jälkeen Uimaseuran toiminta virisi uudelleen. Talvisodassa Suomi menetti suuren joukon menestyneimpiä urheilijoitaan joko kaatuneina tai urheilukykynsä kadottaneina. Lahdessa sotavuosien menestyksekkäimmät uimarit olivat Keijo Liitos ja Linnea Laakso. Kesän 1945 merkkitapaus oli ensimmäinen uintimaaottelu Lahden ja sen kummikaupungin Västeråsin

1940

välillä. Samalla järjestettiin koko maan käsittävät nuorten uintipäivät. Ottelun voitti ylivoimaisesti Västerås pistein 51-21. Vuosikymmenen lopun nuoria uimarilupauksia olivat Jaakko Forsgren, Risto Pelttari ja Matti Sulka. Maaseudun vesipallosarjassa LaUS tuli toiseksi, ja piirinmestaruusuinneissa seura voitti kaiken mahdollisen useita vuosia. Vuonna 1948 lahtelaisuimarit pääsivät kilpailumatkalle Norjaan ja sijoittuivat toiseksi ÅlesundRanders-Västerås-Lahti-uintiottelussa, jonka Västerås voitti jälleen ylivoimaisesti. Möysän korvikeuimalan ja osin sotavuosien vuoksi Lahden uintimenestys hiipui vuosikymmenen lopulla. Uimarit eivät viihtyneet Möysässä, ja hyvän katsomon puute vähensi yleisön mielenkiintoa uintiin. Uusi uimalaitos saatiin vielä vuosikymmenen lopulla työttömyystöinä Möysään entisestä laitoksesta etelään, Möysän kansakoulun alapuolelle. Vielä tuolloin Lahti oli kilpailukykyinen uintipaikkojen vertailussa, koska uusi laitos täytti silloiset kansalliset vaatimukset.

KÄRPÄSEEN UIMA-ALLAS Kesä 1953 muistetaan erikoisesta uimanäytöksestä, jonka suunnitteli Eino Marttinen. Unohtumattoman vesirevyyn toteutti joukko nuoria ja varttuneitakin uimareita. Näytös huipentui siihen, että korkeita paikkoja pelkäävä Jouko Sinkkanen hyppäsi kymmenestä metristä palavaan veteen.

Uima-allasaikaan lahtelaiset siirtyivät 1950, jolloin valmistui Kärpäsen koulun yhteyteen maan pienin uima-allas. Vuoden 1951 alusta lähtien uimaseura sai veloituksetta käyttää uima-allasta joka torstai klo 18-22. Uimaseuran vesipallojoukkue toi kunniaa Lahdelle voittamalla maakuntien vesipallosarjan 1951 Kuopiossa. Maakuntasarjan voitto oikeutti lahtelaiset pelaamaan seuraavana vuonna SM-sarjassa. Uinnin puolella menestyivät Lahden Uimaseuran Jaakko Forsgren ja Veikko Lius, jotka valittiin olympiavalmennukseenkin: Lius vesipalloon ja Forsgren selkäuintiin. Lahtelaisten näyttö ei kuitenkaan riittänyt kisajoukkueeseen. Olympiavuonna 1952 Lahti järjesti Kalevan uintijaoston kanssa viimeiset olympiakatsastuskilpailut, jotka onnistuivat järjestelyiltään erittäin hyvin. Kilpailuissa syntyi kuusi Suomen ennätystäkin. Olympiakesä oli harvinaisen kylmä, mutta lahtelaiset osallistuivat ahkerasti arvokilpailuihin. Vesipallojoukkue sijoittui SM-sarjassa neljänneksi. Lahden kova uimarikaksikko, Lius ja Forsgren, sijoittui mitaleille maakuntien uintimestaruuskilpailuissa. Myös nuorta uimaripolvea oli kasvamassa. Nuorten sarjoissa Sauli Lahti, Harri Pekki ja Arvi Penttinen hätyyttelivät kärkisijoituksia. Vesipallo ja selkäuinti olivat lahtelaisten vahvoja lajeja, sen sijaan Lahti ei päässyt ylpeilemään rintaeikä naisuimareillaan. Vuoden 1952 toimintakertomuksen viimeisillä riveillä tiivistyivät uimaseuran murheenaiheet: ”Tulevan kesän tuomia tehtäviä ajatellen olisi seuran jäsenluku saatava kasvamaan. - - Toivokaamme,

1950

Seuran vesipalloilijat olivat mielestään jo riittävän usein voittaneet Maakuntain mestaruuden. Edellisen vuoden SM-sarjan hopea vaihtui 1956 yllätykselliseen Suomen mestaruuteen, joka oli ensimmäinen Helsingin ulkopuolelle livahtanut mestaruus. Mestaruutta olivat lunastamassa: Eero Castren, Einari Aalto, Veikko Lius, Antero Hillo, Eero Lind, Sauli Lahti, Harri Pekki ja Kalevi Mattila. Maakuntien mestaruusuinneissa lahtelaiset kahmivat Sauli Lahden ja Eino Marttisen johdolla neljä henkilökohtaista ja molemmat viestimestaruudet. Nuorten puolella Pentti Jokelainen kauhoi rintauinnin Suomen mestariksi. Piirinmestaruudet kirjattiin kaikki LaUS:n uimareiden nimiin. Kärpäsen uimahallin ahtaus jäi vihdoin tammikuussa 1957 taakse, kun päästiin aloittamaan harjoittelu ammattikoulun yhteyteen rakennetun uuden, vähän tilavamman hallin suojissa. Uimaseura sai jopa kolme harjoitusiltaa viikossa käyttöönsä. Vesipallon SM-sarjassa LaUS jäi pronssille 1957 ja voitti luonnollisesti maaseudun mestaruuden. Sauli Lahti valittiin ensimmäisen kerran Suomen vesipallomaajoukkueeseen PM-kisoihin. Maakuntain mestaruusuinneista Sauli ja Rauno Lahti sekä Eino Marttinen toivat neljä mestaruutta ja lisäksi viestivoittoja. Vuosikymmenen lopulla uimaseuran toiminta ja tulokset olivat vaisuhkoja. Parhaiten menestyivät Lahden veljekset, Pentti Jokelainen ja Eino Marttinen. Keväällä 1959 lahtelaiset saivat järjestettäväkseen Suomen hallimestaruuskilpailut. Ne olivat ensimmäiset uinnin SM-kilpailut Lahdessa, ja niiden toteuttamiseen paneuduttiin huolellisesti. Vaikka tulokset kisoissa olivat huikeita ja järjestelyt onnistuivat erinomaisesti, lahtelaisten menestys jäi vaatimattomaksi. Omissa kisoissa vain Sauli Lahti iski mitalikantaan. Lohdutusta kotimaassa romahtaneeseen tulostasoon ei saatu Ruotsin matkaltakaan, vaan Västeråsissakin koettiin selkeä häviö. Vuosikymmenen alkupuolella lahtelainen vesipallo menestyi mainiosti. Palloilijat nousivat mitaleille SM-hallisarjassakin 1960, 1961 ja 1963. Joukkueessa pelasivat Harri Pekki, Matti Koskinen, Einari Aalto, Sauli Lahti, Rauno Lahti, Raimo Heiskanen, Toivo Tuomela ja Veikko Lius.

1960


-9-

Lahden uintimaine “Karvan” varassa

Kari Sulkanen promoottorina seuran 80-vuotisjuhlissa maauimalassa kesällä 1996. Lehtiarvostelujen mukaan lahtelaisia tuntui varsinkin uinnissa vaivaavan ylenmääräinen hitaus. Aikuisten puolella ainoastaan ikämies Eino Marttinen pääsi mitalikantaan ja Rauno Lahti pistesijalle. Nuorten puolella valopilkkuja olivat perhosuinnin Suomen mestari Ritva Segersven, selkäuimari Kari Sulkanen ja vapaauimari Matti Kykkänen. Nuorten luomat odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet, vaan edessä oli lukuisia vuosia ilman merkittävää menestystä uinnissa tai vesipallossa. Seuran toiminnan valtasi muutenkin pysähtyneisyys. Ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi väkeä, joka olisi innostunut uhraamaan aikaansa järjestelytoiminnalle. Pysähtyneisyys vaivasi varsinkin seuran konkareita. Nuoria ilonaiheita olivat SM-kisoissa hyvin uineet Matti Kykkänen, Pertti Pöyhönen sekä jälleen Sauli Lahti. Lisäksi 1962 Rauno Lahti pesi koko pitkänmatkan uimarien kerman Helsingissä, Mustikkamaan ympäriuinnissa uimalla samalla uuden reittiennätyksen. Samana kesänä Sauli Lahti kuului Norjassa pelatussa vesipallon PM-turnauksessa Suomen hopeaa saavut– taneeseen joukkueeseen. Marraskuun 26. päivä 1961 oli LaUS:n historiassa synkkä. Mäntsälän Ohkolan kylän kohdalla menehtyivät autokolarissa erittäin lupaava uimari-vesipalloilija Raimo Heiskanen (22) ja Kykkästen uimaripoikien isä Viljo (41). Valmentajat Ritva Segersven ja Kari ”Karva” Sulkanen olivat aloittamassa uimaseuran erittäin voimakasta nuorisotyötä vuosikymmenen alkupuolella. Odotukset täyttyivät sitten vuosikymmenen lopulla. Tyttöuimareista on mainittava Marja Peltomaa, Erika Rantanen, Ritva Segersven, Arja Kettunen ja Auli Riihinen. Pojissa LaUS:n väreissä uivat hienosti Pekka Pääkkönen, Tapani Helminen, Matti Kykkänen, Juhani Vuorinen ja miehissä Juhani Lehtinen. Talvikautena harjoiteltiin hallissa, mutta kesäkausi oli ongelmallinen, koska luonnonvedet olivat liian viileitä. Sopivaa uintipaikkaa jouduttiin hakemaan Riihimäen maauimalasta asti, jonne innostuneet uimarit jaksoivat matkustaa kahdesti viikossa.

KARVAN VARASSA PINNALLA Lahden Uimaseuran historian merkkihenkilön, Kari Sulkasen, ura seurassa alkoi 1958, jolloin hän 14vuotiaana poikasena hyppäsi altaaseen. Karvasta seura sai ensin innokkaan harjoittelijan ja uimarin, sitten apuvalmentajan ja valmentajan. Kun perhe kasvoi, rooliksi seurassa tuli puheenjohtajuus ja jäsenyys seuran johtokunnassa sekä taloudellisen tukijan arvostettu asema. Lehtiotsikko vuosien takaa kertoi, että Lahden uintimaine oli jälleen kerran Karvan varassa. Tuolloin oli kyse valmentajan työn tuloksista. Sama otsikko olisi ollut lukemattomat kerrat senkin jälkeen ajankohtainen ja osuva, sillä erittäin pitkään Kari Sulkasen Tiimarin ja

Tukkutiimin kautta tullut taloudellinen tuki piti seuran pinnalla. Valmentajana 1960- ja 1970-luvuilla Kari Sulkanen pääsi näkemään läheltä, miten suomalaisen uinnin nousua nykyiselle maailman huipputasolle on pohjustettu. Tärkeintä on Sulkasen mielestä massa, josta menestyjät nousevat. Sulkanen tietää, että jokainen lahjakkuus hakee ennätyksensä uimalla kilometrejä toisensa jälkeen: ”Ehkä maailman tuloshuipulla käyvät uimarit kiertävät harjoituksissaan kerran maapallon ympäri.” Harjoitusmäärien lisäksi menestykseen altaassa tarvitaan hänen mielestään myös lajille sopiva ruumiinrakenne ja oikeat tahtotilat. 70-luku alkoi naisuimareiden komeilla saavutuksilla. Menestyjiä olivat Marja Peltomaa, Erika Rantanen, Outi Laine, Ursula Turunen ja Marika Rantanen.

1970

Lahden veljekset Sauli ja Rauno osallistuivat Suomen vesipallomaajoukkueen kanssa 1968 Milanossa järjestettyyn olympiakarsintaan. Myös 1970 Barcelonassa pidetyissä uinnin EM-kilpailuissa ”Sakke” ja ”Rape” olivat edustustehtävissä. Niissä Suomen joukkue sijoittui kolmanneksitoista. Lahden maauimalan valmistuminen hyppyrimäkien juurelle antoi selvästi vauhtia lahtelaiselle vesipalloilulle 70-luvun alkupuoliskolle. Kuitenkin uimaseuran jäsenistön innostus vesipalloon hiipui 1980-luvun alussa kokonaan. Nuorten puolella edustusuimareiksi tekivät tulemistaan Ilkka Lahti, Petri Heikkilä, Petteri Huotari, Jorma Lappalainen, Ville Perilä ja Lauri Heikkilä. Vuoden 1976 lokakuussa vuosikokous hyväksyi epävirallisesti jo jonkin aikaa käytetyn merkin seuran viralliseksi tunnukseksi. Päätöksen mukaan merkki esittää vesipalloa ja aaltoja, keskellä LaUS-lyhenne ja perustamisvuosi. Reunus, pallo ja aallot ovat punaisia, lyhenne musta ja pohja valkoinen. Merkin suunnitteli Matti Huotari.

ILKKA LAHTI – 70-LUVUN TÄHTI Lahden maauimalassa 1974 järjestetyissä nuorten SM-uinneissa mestareiksi uivat Erika Rantanen ja Ilkka Lahti. Lahti olikin lahtelaisuimareiden kirkas nimi 70-luvulla. Hän oli nappulaikäisestä innostunut ja sitkeä harjoittelija, jota Kari Sulkanen menestyksekkäästi valmensi. Lahden Uimaseura sai 60vuotisjuhliensa kunniaksi järjestettäväkseen 1976 aikuisten SM-uinnit Lahden maauimalassa. Menestys omissa kisoissa oli komea, sillä Ilk-

ka Lahti voitti 400 metrin vapaauinnin ja sijoittui kahdesti hopealle. Ursula Turunen kauhoi pronssille selkäuinnissa, ja muutkin lahtelaiset sijoittuivat mainiosti. Ilkka Lahti ui ensimmäisen Suomen ennätyksensä 1977 Oulun halli-SM-uinneissa voittaessaan 400 metrin vapaan ajalla 4.10,58. Lahti paranteli ennätyksiä useaan otteeseen kaikilla vapaauintimatkoilla 200 metristä ylöspäin, voitti 35 nuorten ja aikuisten Suomen mestaruutta ja menestyi myös Kööpenhaminan PM-kisoissa. Ensimmäisenä suomalaisuimarina Lahti alitti 200 metrin vapaauinnissa kahden minuutin haamurajan 1977. Vuosikymmenen lopulla Petri Heikkilä pääsi edelleen mitalikantaan SM-altaassa. Uusia lupauksia olivat Ville Perilä ja Ari Jaakkola. Syksyllä 1978 Sulkanen lopetti valmentamisen työkiireiden vuoksi ja tilalle tuli Martti Mälkki. Ilkka Lahti lähti Los Angelesiin maailmankuulun valmentajan Peter Dallandin oppiin. Vuoden 1979 SM-uinneissa Raumalla Lahti voitti kolme mestaruutta ja yhden hopean sekä räväytti kolme uutta SE:tä. Lahti valittiin 1979 Suomen edustajaksi Meksikossa järjestettyihin Universiadeihin. Maajoukkueeseen hän kuului 1975-1981. ”Ille” oli myös Suomen vesipallomaajoukkueen pelaajana Hollannissa 1980 nuorten EM-kilpailussa.

RYMINÄLLÄ 80-LUVULLE Syyskuun ensimmäisenä 1981 Lahden Uimaseuran uimaopettajat Antti Heinonen ja Marika Rantanen suuntasivat aamuaskeleensa ammattikoulun hallille tarkoituksenaan käynnistää kilpauintikoulu

muutaman kymmenen lapsen kanssa. Paikalla odotti kuitenkin yllätys, kun aula kuhisi lapsia. Sinä aamuna uimakouluun ilmoittautui 350 lasta. ”Muurahaisilmiön” taustalla oli kaksi peruskoulujen päätoimista uimaopettajaa, jotka olivat värvänneet lapset paikalle lähettämällä heille kehotuskirjeitä kotiin: ”Lapsenne on havaittu uinnillisesti lahjakkaaksi ja pyydämme häntä ilmoittautumaan uimaseuran kilpauintikouluun sunnuntaina…” Heidän viestinsä todella puraisi! Tuon tapahtuman jälkeen LaUS oli hyvin pitkään Suomen neljänneksi suurin uintiurheiluseura. Vuonna 1980 jäätiin SM-kilpailuissa vaille henkilökohtaisia mestaruuksia, mutta viestikvartetti Jorma Lappalainen, Petri Heikkilä, Ville Perilä ja Ilkka Lahti piti altaassa kovinta kyytiä. Sama nelikko uusi menestyksensä myös vuoden kuluttua. Lisäksi he sijoittuivat hyvin myös henkilökohtaisilla matkoilla. Vuosi 1982 oli lahtelaisessa kilpauinnissa vaisu. Taitojaan silloin väläyttelivät kuitenkin Lauri Heikkilä, Ville Perilä, Katri Hänninen ja Sami Miettinen. Lahden Uimaseuran toiminnan runko on pysynyt vuosikymmenien ajan samanlaisena, vaihtelut ovat olleet vain kokeiluja. LaUS on sekä harrastusseura että vahvasti kilpauimareiden seura. Tämä on vaatinut voimavaroja valmennukseen, kilpailumatkoihin ja harjoitusmahdollisuuksien järjestämiseen. Mitä lähemmäs 1980- ja 1990-lukua tullaan, sitä enemmän seurassa on tehty matkoja, kustannettu harjoitusleirejä ja valmennuskursseja ainakin osittain. Varat on saatu kokoon erilaisilla avustuksilla ja seuran jäsenten uutteralla työllä. Vuosi 1984 oli nuorten lupausten esiinmarssia. Silloin LaUS:n lippua pitivät korkealla Ari Jaakkola ja Anne Hemmi nuorten mestaruuksineen. Katri ”Kutu” Hänninen ja Ville Perilä kauhoivat useita Suomen mestaruuksia molemmat viihtyen varsinkin pitkillä vapaauintimatkoilla. Vuosikymmenen alkupuoliskolta voidaan mainita nuorten arvokilpailumenestyjien Hemmin ja Jaakkolan lisäksi Sami Immonen, Anniina Nikki, Jussi Pesonen, Elena Lahtinen, Mia Kansanen, Päivi Harmokivi, Pasi Pekki ja Sami Jaatinen. Voimakkaasti paisuneen uintitoiminnan vuoksi LaUS palkkasi päätoimiseksi valmentajaksi 1985 Kari Karvosen. Suurimpana esteenä toiminnan laajentamiselle olivat silloinkin Lahden surkeat halliolosuhteet ja jatkuva pienoinen rahapula.

1980

SEURALLE OMA LIPPU Vuosi 1986 oli Lahden Uimaseuran 70-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi seuralle teetettiin oma lippu seuran merkin pohjalta. Lipun vihki pastori Risto Rantakari 23.5.1986.

Jani Kulju (kesk) – uuden vuosituhannen mestareita.

JATKUU SEUR. SIVULLA


- 10 -

Paulan SE:t edelleen voimassa Vuodet 1986-87 olivat uimaseuralaisille mitalien kauhonta-aikaa. Nuorten mestareiksi nousivat Ari Jaakkola, Päivi Harmokivi, Erja Kangas, Anne Hemmi sekä viestijoukkueessa Kangas, Hemmi, Harmokivi ja Minna Nousiainen. Aikuisten mestareita 1986 olivat jälleen Hänninen ja Perilä. Vuonna 1987 Paula Salminen kiilasi Suomen mestariksi lyhyellä vaparimatkalla. Lahdettarien viestijoukkueet olivat tuolloin lyömättömiä. Kesällä 1986 Perilä ja Hänninen edustivat Suomea maaotteluissa Viroa vastaan ja moniotteluissa Israelissa. Seuralla on ollut kioskitoimintaa niin Lahden ammattikoulun uimahallissa kuin ammattikoulullakin. Lisäksi 1986 valmistuneen Kivimaan uimahallin kioski toi seuralle tuloja samoin kuin erilaiset myyntitempaukset. Koettipa seura 80-luvun lopulla yritystoimintaakin. Keväällä 1987 perustettiin Kymintielle Uintiputiikki, joka ei kuitenkaan tuottanut toivotulla tavalla ja suljettiin. Vuonna 1985 seura oli lähtenyt yrittäjäksi Hyvinkään Tiimarimyymälään, mutta verottajan ymmärtämättömyys kariutti hankkeen. LaUS:n toiminta on kehittynyt vähitellen todelliseksi koko perheen

KOSKELAINEN JA KULJU - SUOMEN MESTAREITA

VIESTIJOUKKUEELLE SUOMEN ENNÄTYS Kesän-88 SM-uinneissa Lahteen tuli yksi mestaruus, mutta Suomen ennätysajalla. Vapaauinnin 4x100 metrin ennätystä 4.06,79 olivat uimassa Mirja Jokiaho, Katri Hänninen, Päivi Harmokivi ja Paula Salminen. 1980-luvulla lahtelaisseura oli maan ainoa uimaseura, jolla oli päätoiminen valmentaja, Kari Karvonen. Samaan aikaan Ruotsissa oli 300 päätoimista uintivalmentajaa. Lahdessa päävalmentajan toimenkuvaan kuuluivat tuolloin myös monet muut järjestötehtävät sekä seurassa että liittotasolla.

Riia-Rosa Koskelainen ja Jani Sievinen Petteri Lehtisen uimaleirillä -96. yhdessä tekemiseksi. Leikki-ikäisten vesipeuhulat ja uimakoulut ovat luonnollinen jatkumo Lahden Kalevan nykyään järjestämille vauvauinneille. Vuosi vuodelta ja määrätietoisesti kehitetyn juniorityön seurauksena Lahdessa on kiitettävän paljon nuoria uinnin harrastajia. Lahden Uimaseura kuuluu Nuori Suomi ry:n Sinettiseuroihin, ja se olikin ensimmäinen Suomen Uimaliiton nimeämä Sinettiseura 1992. Kyseessä on eliittitunnus, jonka saa esimerkillisestä nuorisotyöstä. Vuosina 1988-89 lahtelaisuimareiden hyvät esitykset jatkuivat nuorten halli-SM-uinneissa. Mestaruuksia uimarit rohmusivat peräti kahdeksan, joista Paula Harmokivi voitti viisi. Muita mitalisteja olivat Mikko Hyppönen ja Erja Kangas, Ulla Ampuja, Anne Jokiaho sekä

sekä iso joukko vapaaehtoisia uinnin ystäviä, jotka antoivat aikansa lahtelaiselle uinnille.

Paula ja Päivi Harmokivi viesteissä. Aikuisten halli-SM-uinneissa 1988-89 juhlittiin jälleen viestimestaruuksia. Voittajajoukkueissa uivat Paula Salminen, Mirja Jokiaho, Päivi Harmokivi, Katri Hänninen, Erja Kangas ja Minna Nousiainen. Vuonna 1989 Paula Harmokivi perhosteli nuorten EM-uinneissa 16:nneksi ja saavutti nuorten PMkisoissa henkilökohtaisen hopean sekä kaksi viestipronssia.

Vuosikymmenen lopulla Karvonen kävi pois Lahdesta opiskelemassa, mutta palasi vielä takaisin valmennuksen johtoon. Seura myös leireili jo Espanjassa.

PAULA HARMOKIVI MESTARINA Vuosi 1991 oli LaUS:n 75vuotisjuhlavuosi, ja Suomen uinnille vuosi oli hyppy lähemmäs kansainvälistä huippua. SE-ajat paranivat roimasti ja suomalaisen urheilun historiaan kirjoitettiin Antti Kasvion ja Jani Sievisen nimet. Vuonna 1991 aloittivat lahtelaisseurat, Lahden Uimaseura ja Kaleva, yhteistyöneuvottelut. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuoden 1992 alkupuolella käynnistyi yhteistyö

1990

Paula Harmokivi ja mestarin hymy. nimellä Swimming Alliance –Lahti. Olympiavuosi 1992 oli SMhalliuinneista lähtien Barcelonaan tähynneiden uimarien näytöstä. Vastaavaa ei suomalainen uintihistoria ole aiemmin voinut osoittaa. Lukuisten muiden mitalien lisäksi Paula Harmokivi otti 1992 nuorten SM-hallikisoissa kaksi mestaruutta 200 metrin vapaa- ja perhosuinnissa sekä hopeaa 400 metrin vapaauinnissa. Maajoukkueeseen noussut Harmokivi pääsi lähelle Barcelonan matkaa. Hän ja Petteri Lehtinen toivat Lahteen Suomen mestaruuksia. Paulan ja hänen valmentajiensa Olavi Lehtisen ja Matti Rundgrenin yhteistyö sujui todella hyvin. Barcelonan olympialaisissa Petteri Lehtinen voitti Pohjoismaiden ennätyksellä B-finaalin eli sijoittui 12:nneksi 400 metrin sekauinnissa. Paula ”Patse” Harmokiven uinti sujui edelleen loistavasti, ja 1993 hänen alettiin odottaa alittavan ensimmäisenä suomalaisena naisena 200 metrin vapaauinnissa kahden minuutin rajan. SM-kisassa Paula nousi 10. sijalle maailmantilastossa ja sai kehuja myös päävalmentaja Kari Ormolta. Vuonna 1993 Harmokivi voitti SM-uinneissa kaksi vapaauintimestaruutta ja paikka syksyn EMuinteihin Sheffieldiin, Englantiin varmistui. Toinen lahtelaisuimari oli Kalevan Petteri Lehtinen. Molemmat tekivät hyviä aikoja Bfinaaleissa. Harmokivi pääsi mukaan myös 1993 syksyn maailman cupin osakilpailuihin. Edes Olavi ”Opa” Lehtisen kansainvälisen tason suojateille eivät kaupungin hallien ovet auenneet aina, kun olisi tarvinnut. Mestarit joutuivat hekin olemaan Suomen kesän epävakaiden säiden armoilla maauimalassa. Onneksi he joskus pääsivät Vierumäelle harjoittelemaan. Paula Harmokivi, 18, harkitsi uinnin lopettamista 1994. Asiaa käsiteltiin seuran johtokunnassakin, ja onneksi pöytäkirjaan kirjattiin päätös mestariuimarin jatkamisesta. Kesällä hän oli mukana MM-joukkueessa Roomassa. Saman kesän SM-uinneissa rinnalle alkoi nousta nuori Johanna Ojamo. Myös hän saalisti urallaan useita mitaleita ja edusti maata maailman cupin osakilpailuissa. Kun 90-vuotiaan Lahden Uimaseuran historiikkia kirjoitetaan, seura on edelleen SE-tilastoissa.

Vanhimmat 25 metrin radalla uidut naisten Suomen ennätykset ovat Paula Harmokiven ennätykset 400 metrin (4.12,22, vuonna 1993, Malmö) ja 800 metrin vapaauinnissa (8.44,20, vuonna 1994, Oulu). Lisäksi hänellä on hallussaan edelleen pitkän radan Suomen ennätys 400 metrin vapaauinnissa (4.19,95, vuonna 1996, Barcelona). Lahdessa on koettu myös suomalaisen uintiurheilun doping-kohu, kun Petteri Lehtisen astmalääkitys punnittiin väärin ja hänen uintiuransa oli loppua. Harmokiven ja Ojamon lisäksi vuosikymmenen uimareista on mainittava vielä Frans Veck. Paitsi urheilijat, valmentajat, johtohenkilöt ja vanhemmat myös toiminnanjohtajat ovat olleet ratkaisevan tärkeitä seuralle. Martti Mälkki oli toiminnanjohtajana 70-luvulla valmennustyönsä ohella. 1980-luvulla Kari Karvonen oli useaan otteeseen toiminnanjohtajana. Häntä ovat seuranneet Anne Silomaa, Paula Kovanen, Asko Aalto, Maija Ollenberg ja Mari Sarikka, joka nykyään hoitaa tuota tehtävää. Seuran junioripäällikkönä toimi 90-luvun lopulla seuran entinen edustusuimari Ulla Ampuja. Kun Lahden Uimaseura saavutti kunnioitettavan 80 vuoden iän vuonna 1996, siihen kuului noin 600 aktiivista uinti-ihmistä. Mukana oli yli 30 hyvin koulutettua valmentajaa, jotka vastasivat yli 400 juniorin ja noin 100 aikuisharrastajan uimataidon kehityksestä,

1996

Uuden vuosituhannen alun merkittävin tapaus Lahden Uimaseuralle oli koulujen uinninopetuksen alkaminen. Lahden Uimaseura opettaa tasapuolisesti kaikille lahtelaisille koululaisille perusuimataidon. Vuosina 2002-2005 seuran päävalmentajana oli entinen uimari Ari Jaakkola. Hänen valmennettavansa Riia-Rosa Koskelainen ja Jani Kulju ovat vastanneet viime vuosien parhaista lahtelaisista uintisaavutuksista. Riia-Rosa Koskelainen, 17, menestyi jo ikäkausisarjoissa loistavasti useita vuosia. Vuonna 2002 hän voitti nuorten PM-kilpailuissa hopeaa 50 metrin vapaauinnissa. Samana vuonna tuli SM-hopeaa aikuisten sarjassa samalla matkalla. Sprinttimatkan SM-kulta ripustettiin hänen kaulaansa 2004. Tällä hetkellä Koskelainen harjoittelee Jarno Pihlavan kanssa samassa ryhmässä, saman valmentajan opastuksella ja kuuluu aikuisten uintimaajoukkueeseen. Jani Kulju hallitsi useita vuosia Suomessa uinnin kuninkuusmatkaa eli 1500 metrin vapaauintia. Kaikkein pisimmän kisamatkan lisäksi hän viihtyi myös muilla pitkillä uintimatkoilla. Kulju sijoittui NSM-kilpailuissa 2001 toiseksi 1500 matkalla. Hän voitti matkan 2002 NSM-kisoissa, 2002 ja 2004 SM-kilpailuissa sekä sijoittui kaima Jani Sievisen jälkeen toiseksi 2003 SM-kilpailuissa. Lisäksi Kulju voitti FIN GP:n 2003 ja 400 ja 800 metrin vapaauintien mestaruuden useita kertoja ensin nuorten ja sitten aikuisten kisoissa. SM-pokaalien lisäksi Janin palkintokaappia koristavat tietenkin lukuisat pienemmät palkinnot. Vuonna 2002 Kulju sijoittui nuorten EM-kisojen 1500 vapaauinnissa Itävallan Lintzissä 20:nneksi. Samana vuonna hän voitti mielimatkallaan Ruotsin GP:n jättäen taakseen Ruotsin ja Norjan parhaat pitkän matkan uimarit. Jani Kulju oli itseoikeutetusti vuosina 2000 –

2000

Tulevaisuuden lupauksia…

2004 Lahden Uimaseuran paras uimari.

RINTAMA LEVENEE Nykyisin edustusryhmän harjoittelusta vastaa Tero Pyrhönen. Kilpauimareita valmentavat myös valmennuspäällikkö Andrei Ponedelnikov, Olavi Lehtinen, Juhani Miinalainen, Tatjana Hämäläinen, Harri Korkeamäki ja Katja Krankkala. Lisäksi tarvitaan suuri joukko innokkaita valmentajia ja ohjaajia eritasoisille nuorten ja lasten kilpa- ja harrasteryhmille. Lahden Uimaseuran tämän hetken menestyksekkäin uimari on 17-vuotias Miika Rahkonen. Hän saalisti ensimmäiset SM-mitalinsa aikuisten sarjoissa Oulun lyhyenradan kilpailuissa sijoittumalla hopealle 200 metrin perhosuinnissa talvella 2005 ja voittamalla saman lajin Jyväskylän pitkänradan kilpailuissa kesällä 2005. Syksyllä 2003 Rahkonen valittiin nuorten maajoukkueeseen ja syksyllä 2005 hän osallistui nuorten PM-kilpailuihin, Reykjavikiin. Hän edusti Suomea kunniakkaasti sijoittuen pronssille 200 metrin perhosuinnissa ja uiden hopeaa saavuttaneessa poikien 4 x 100 metrin vapaauinnin viestijoukkueessa. Maininnan arvoinen suoritus on myös Elmo Rautiaisen, 18, aikuisten pitkän radan SM-kilpailujen 200 metrin sekauinnin pronssi Jyväskylässä kesällä 2005. Uimaseuran edustusryhmään kuuluu lisäksi joukko muita lupaavia nuoria uimareita: Oleg Jauhonen, Elina Karppa, Maiju Kuurto, Kalle Manninen, Lasse Naukkarinen, Sanni Salonen, Anni-Maarit Sillanpää, Johanna Tynys, Tatu Uutela, . Nyt vuosikymmenen puolivälissä Lahden Uimaseuralla on lisäksi kaikissa ikäsarjoissa valtakunnallisesti erittäin menestyksekkäitä junioriuimareita, joiden valmennuksesta ja sen suunnittelusta vastaa 1999 Virosta Lahteen siirtynyt uintivalmennuksen ammattilainen Andrei Ponedelnikov. Ponedelnikovin määrätietoinen ja tavoitteellinen työ ja sitä kautta seuran junioritoiminnan korkea taso turvaavat kilpauinnin jatkuvuuden. Sauli Lahti / Pirjo Pere


- 11 -

Uintiperheen kuulumiset Jälleen iloinen ja tyytyväinen hymy kasvoillaan saapuu perheemme nuorimmainen Jeremias (9v.) Tatjanan treeneistä. On opittu taas uutta, kilvoiteltu taidoissa ja saatu olla ystävien kanssa. Innoissaan hän kertoo tulevista kisoista. Toiselta hallilta rauhallisesti kulkien tyyni ilme kasvoillaan, saapuu toinen uimari Joonas (15v.), Andrein kovista treeneistä. Eväät kelpaavat ja sen jälkeen juttukin luistaa. Tiedossa kisat ja leiri, hienoa. Kisamatkat, leirit ja yhteiset hetket ystävien kesken lisäävät yhteishenkeä ja sosiaalista kanssakäymistä. Mukana ovat eri ikäiset pojat ja tytöt. Kaikki ovat tasavertaisia keskenään, kannustavat toisiaan, lohduttavat pettymyksissä ja iloitsevat yhdessä onnistumisista huumorin maustaessa puheen sorinaa. Uimariperheenä olemiseen potkua tuli Justuksen (18v.) aloitettua tenavauinnit 1991 ja jatkettua tekniikkauinteihin. Joonas lähti perässä tenavauinteihin. Välillä oli muiden harrastusten kokeilutauko. Justus suuntasi sukelluksen puolelle ja Andrei bongasi Joonaksen ala-asteen koulu-uinneista omaan ryhmäänsä ja yhteistyö jatkuu yhä. Jeremias lähti myös tenavauin-

neista eteenpäin ja ui nyt Tatjanan kilpauintiryhmässä innokkaana. Koska halleilla kului aikaa, pelkän odottamisen sijaan tuntui käytännölliseltä ja mukavalta lähteä myös itse toimintaan mukaan. Kolmisen vuotta toimin tenava- ja jatkotenavaohjaajana Justuksen toimiessa apuohjaajana toista vuotta. Pienten lasten vilpitön riemu kaikesta onnistumisesta oli parasta kiitosta. Sen ohella sain mahdollisuuden kouluttautua uintituomarikursseilla ja joka vuosi kisoissa riittää tekemistä ja meininkiä. Perheen päähuoltajana saa kunnian toimia Petri isä, kuljetusja muonaexpertti, vahva tukipilari sekä aikaisten kisa-aamujen reipasääninen herättäjä. On onnellista saada mahdollisuus seurata lapsien ja nuorten niin henkistä kuin fyysistäkin kasvua terveiden elämänarvojen parissa. Uinnin lopettaneillekin jää vahva uintitaito, hyvä kroppa ja paljon muistoja kavereineen. Kannustavalla ja osaavalla LaUsin henkilökunnalla on suuri tehtävä, jossa se on onnistunut saamaan harrastuksesta monelle perheelle iloisen elämäntavan. Sydämellinen kiitos siitä teille kaikille! Terveisin Kuivalaisten uintiperhe

Vesirallilaisten vanhempien pelisääntökeskustelu Lahden Uimaseuralla on neljä vesiralliryhmää, joissa kussakin allasta poikittain ui neljä eritasoista ryhmää. Kerrallaan altaassa ui 6070 innokasta, 7-12 -vuotiasta lasta. Vesiralliryhmämme harjoittelevat kerran viikossa koulutettujen ohjaajien valmennuksessa. Iso allas on jaettu poikittain köysillä neljään osaan, joissa tasojen mukaisesti pienimmät harjoittelevat ykkösryhmässä matalassa päässä, nelosryhmässä edistyneemmät uivat syvässä päässä. Vesirallissamme tunti alkaa aina 5-10 minuutin kuivaharjoittelulla, jossa ensin jumppaamme lihakset lämpimiksi. Sen jälkeen menemme suihkun kautta altaaseen. Opetusaika altaalla on noin 45min. Altaalla opettelemme eri uintilajien tekniikkaa: hengitys, potkut, käsivedot ja lajikokonaisuudet. Tunnin lopussa on muutama minuutti vapaa-aikaa, jonka uimari saa käyttää haluamallaan tavalla. Vesirallikoulun tavoitteena on tarjota nuorelle teknisesti hyvä uimataito, ja mahdollisuus jatkaa joko kilparyhmässä tai harrasteryhmässä. Lahden Uimaseura on Nuori Suomen Sinettiseura. Sinettiseurat ovat nuorisourheilun laatuseuroja, jotka ovat saaneet tunnustuksen laadukkaasta nuorisotoiminnasta. Sinettiseurojen toimintaan kuuluu myös vanhemmille järjestetty Pelisääntökeskustelu. Keskustelussa sovitaan yhdessä vanhempien kanssa ryhmän yhteisistä pelisäännöistä, joihin kaikki sitoutuvat.

LaUSin vesirallilaisten vanhemmille järjestimme uimahallin kahviossa pelisääntökeskustelun lasten uintiharjoitusten aikana. Keskustelimme urheilun arvomaailmasta, ryhmän yhteisistä toimintaperiaatteista sekä ryhmän säännöistä. Vanhemmat saivat kysellä ja esittää toivomuksia siitä, miten ryhmissä toimitaan. Keskusteluissa tuli paljon hyviä kommentteja ja loistavia sääntöjä. Lapsen uintiharrastusta ohjaavia arvoja ovat tasapuolisuus, turvallisuus, liikunnan ilo, kannustaminen ja uimataidon kehittäminen. Keskustelun pohjalta kirjasimme ylös yhteiset pelisäännöt. Pelisääntökeskustelun lopuksi jokainen ohjaaja kävi esittäytymässä, ja kertomassa muutamalla sanalla itsestään vanhemmille. Vanhemmille on tärkeää tietää, kuka ohjaa heidän lastaan altaalla. Ohjaajien esittelyn jälkeen vanhemmat kutsuttiin altaan laidalle seuraamaan opetusta. Muutoinhan vanhempien ei ole suotavaa tulla altaalle, sen vuoksi, että allastiloissa ei saa liikkua ulkokengissä ja –vaatteissa, ja opetustilanne pyritään rauhoittamaan. Lapset keskittyvät paremmin seuraamaan opetusta, kun vanhemmat eivät ole läsnä. Altaalla hallin melutaso oli myös monelle yllätys. Lapset on tärkeä saada ymmärtämään, että ohjaajaa kuunnellaan, eikä sanavapautta sallita kaikille yhtä aikaa. Nina Munter

Vanhempien tekemät yhteiset pelisäännöt, joita on sitouduttu noudattamaan: - uinti on hauskaa - suihkutiloissa on käyttäydyttävä nätisti - valmentajaa täytyy totella ja kuunnella - ei kannata harjoituksissa kilpailla, vaan tehdä liikkeet oikein - kaveria ei tönitä, eikä paineta veden alle - allastiloissa ei juosta - ketään ei kiusata, vaan harjoittelurauha suodaan kaikille - huolehdimme omista uimavarusteistamme - lapset ovat tasavertaisia ohjaustilanteessa - vanhemmat saavat yhteisvastuullisesti komentaa toistensa lapsia (esim suihkutiloissa) - tule harjoituksiin ajoissa

Uiminen auttaa moneen vaivaan – näin uimahallissa toimitaan! * Jos tuntuu että pinna on liian kireellä, ui se väljemmäksi * Uintiaikahan on 1,5 h * Kipeenä ei kannata tulla *Vaatteet jätetään lukolli-seen kaappiin * Peseydy ennen altaaseen menoa ja sauno ilman uimapukua * Tapaturmien välttämiseksi älä juokse uimahallissa * Onnistuja kauhoo pikkusen pitempää rataa – siellä ei oo tungosta * Kehaseppa kaveris tyyliä – ja katohan vaan niin jopa itekkii menee paremmin * Liika vauhti vaan harmittaa kun saa uida vähemmän matkaa kun hitaammat

* Päihteiden käyttö uimahallin tiloissa kielletty * Poistuttaessa palauta vaatekaapin avain kassalle * Jos joku hallilla nauraa niin se saattaa jo haaveilla ens kerrasta…


- 12 -

Lahden Uimaseuran kasvatti Riia-Rosa maajoukkueeseen Lahden Uimaseuran menestyneimpiin kuuluvan kasvatin, RiiaRosa Koskelaisen, 18, ura on hänen nuoresta iästään huolimatta pitkä. Siihen on mahtunut paljon upeita kokemuksia. Vesi on Riia-Rosalle rakas elementti, ja tyttö oli aikoinaan jo vauvauimari. Uimaan hän oppi neljävuotiaana ja aloitti kilpauinnin viisivuotiaana. Kahdeksanvuotiaana hän kilpaili ensimmäisen kerran. Alkuun riitti, että harjoitteli kahdesti viikossa, mutta nyt kymmenisen vuotta myöhemmin Riia-Rosa tunkee pellavaisen lettinsä jopa 12 kertaa viikossa epämukavan uimalakin alle. Riia-Rosa oli päätään ikäisiään pidempi ja ampaisi jo yhdeksän-

vuotiaana kilpauinnissa ikäsarjojensa kärkeen. ”Se ui kuin delfiini”, tiesivät luokkatoverit Vuorikadun koulussa. Lahjakkuuden lisäksi uinnissa tarvitaan äärimmäisen kovaa työntekoa. Riia-Rosa toteaakin, ettei hänestä itsestään olisi piiskaamaan muita niin kuin hyvän valmentajan tulee tehdä, eli valmentajan urasta uinnin jälkeen hän ei haaveile. Koskelainen edustaa tällä hetkellä Raision Urheilijoita ja harjoittelee samassa ryhmässä mm. Jarno Pihlavan kanssa Jarmo Rosaman johdolla. Raisioon hän siirtyi kesällä 2004. ”Raisiossa on paremmat harjoittelumahdollisuudet, siellä on kilpauimareilla käytössä huomatta-

Kuva: Foto Halme vasti enemmän ratatilaa. Lahdessa joutui aina miettimään, pääseekö uimaan, onko ratavuoroja. Se on niin suuri asia, että päädyin muuttoon”, uimari kertoo. Lahden Uimaseurasta Riia-Rosa kertoo saaneensa erittäin hyvän pohjan uintiuralleen. Alkuvuosina häntä valmensi mm. Jari-Pekka Aronen. Kolmen vuoden yhteistyötä Ari Jaakkolan kanssa Riia-Rosa kiittelee erityisesti ja kokee Jaakkolan varsinaisesti tehneen hänestä uimarin. Uimahallin lisäksi Riia-Rosan voi löytää nykyään myös Raision luki-

osta, jossa hän opiskelee toista vuotta. Koulu ei ole liikuntapainotteinen, mutta suhtautuminen kilpaurheiluun on siellä myönteinen. Kilpauinti korvaa liikuntakurssejakin. Riia-Rosan elämän täyttävät siis uinti ja koulu – siinä järjestyksessä – ja uskollinen nelijalkainen ystävä. Hyvilläkin pitää olla esikuvia, ja Koskelaisen esikuva on ruotsalainen Therese Alshammar. Sponsoreikseen hän on saanut Speedon ja hollolalaisen Ideachipin.

Riia-Rosa mainitsee uintiuransa haalistumattomimmaksi muistoksi Mare Nostrum –kilpailut Monacossa vuonna 2002, jolloin hän siis oli vain 15-vuotias. Hänen asuntonsa seinää koristaa kuva, johon on ikuistettu Riia-Rosa ja itse Aleksander Popov – kuva on kisojen matkamuisto. Kilpailujen jälkeen uimarit valmentajineen oli kutsuttu prinssi Albertin coctail-tilaisuuteen, jossa isäntä itse oli läsnä. Sitä loistoa eivät lahtelaiset Koskelainen, Jaakkola ja Kulju unohda varmasti milloinkaan.

Riian-Rosan tavoitteena ovat Pekingin olympialaiset 2008. Huomattava askel sitä kohti oli valinta aikuisten maajoukkueeseen syksyllä 2004. ”Maajoukkueeseen pääsy on tuonut lisää motivaatiota harjoitteluun. Töitä täytyy edelleen tehdä koko ajan, että saa pysyä joukkueessa mukana”, Koskelainen mainitsee. Viime vuoden tammikuussa RiiaRosa leireili maajoukkueen mukana Floridassa ja pääsi osallistumaan New Yorkin maailman cupin kilpailuihin. Koskelaisen mielimatkat ovat 50 ja 100 metrin vapaauinnit. Parhaimmiksi saavutuksikseen hän mainitsee nuorten PM-hopean vuonna 2002 (50 vu), sprintti SMhopean vuonna 2002 (50 vu), 50 metrin vapaauinnin SM-kullan vuonna 2004 sekä SM-hopean vuonna 2005. Riia-Rosan ryhdikästä olemusta voi aina lomilla nähdä Lahdessakin. Kesä on uimareiden loma-aikaa, jota ei kuitenkaan vietetä maaten vaan pohjakuntoa kuivalta maalta hankkien. Kesäisin uimarineito on tuttu näky lahtelaisilla kuntosaleilla. Joululomalla taas näytti seurojen välinen yhteistyö toimivan mitä parhaiten, kun Koskelainen osallistui kasvattajaseuransa edustusryhmän harjoituksiin Kivimaalla. Kun Riia-Rosa pitää uinnin lipun korkealla, hän samalla liputtaa myös Lahden Uimaseuran puolesta. Pirjo Pere

Päijät-Hämeen Urheiluakatemia – nuoren urheilijan asialla Suomeen, lähinnä maakunnallisiin keskuksiin, on noussut melko ripeällä tahdilla urheiluakatemioita. Mitä ovat urheiluakatemiat? Kenelle ne on tarkoitettu? Miksi ne ovat olemassa? Näitä kysymyksiä sinkoilee niin kadunmiehiltä kuin liikunta-alan ammattilaisilta.

Urheiluakatemioiden historian lyhyt oppimäärä Suomessa on toiminut jo varsin pitkään valtakunnallinen urheiluoppilaitosjärjestelmä, johon kuuluu 12 lukiota ja 10 ammatillista oppilaitosta. Virallisten urheiluoppilaitosten lisäksi maassamme toimii 60 toisen asteen urheilupainotteista oppilaitosta, jotka omalla päätöksellään ja rahoituksellaan tukevat nuoren urheilijan etenemistä urheilussa ja opiskelussa. Urheiluoppilaitosjärjestelmä on tunnustettu ja toimii varsin hyvin, mutta se ei tarjoa kouluttautumismahdollisuutta toisen asteen opintojen jälkeen. Tutkimusten mukaan nuorista urheilijoista yli 75 % haluaa jatkaa korkea-

asteen opintoihin, missä erityistä urheilijakoulutusjärjestelmää ei ole ollut olemassa. Urheiluakatemiat eli eri oppilaitosten, urheiluseurojen sekä lajiliittojen yhteistyöverkostot ovatkin syntyneet vastaamaan tähän haasteeseen, auttamaan urheilijoita yhdistämään opiskelu ja harjoittelu myös korkea-asteella opiskellessa. (ammattikorkeakoulut sekä yliopistot). Tällä hetkellä Suomessa toimii kaksitoista urheiluakatemiaa: Oulu, Jyväskylä, Pori, pääkaupunkiseutu, Joensuu, Kuopio, Turku, Kotka, Lahti, Rovaniemi, Vaasa sekä Tampere. Pisimpään näistä ovat toimineet Oulu (aloittanut v. 2001), Pori (2002), Pääkaupunkiseutu (2003) sekä Joensuu (2003). Juuri aloittaneita ovat Rovaniemi, Lahti ja Tampere.

Mitä, Miksi ja Kenelle? Urheiluakatemiat ovat organisoituneet kukin omista paikallisista lähtökohdistaan. Samoin toimintamallit ja esimerkiksi rahoitus ovat kussakin akatemiassa hiukan erilaiset. Urheiluakatemioiden perustajatahoina toimi-

vat useimmiten kaupunki tai sen oppilaitokset. Suomessa ei ole urheiluakatemioille olemassa ”kattojärjestöä”, joka ohjaisi akatemioiden toimintaa. Toki Olympiakomitea on ollut tiiviissä yhteistyössä eri akatemioiden kanssa, mutta se ei varsinaisesti johda akatemioita. Urheiluakatemian tavoitteena on urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen niin, että opiskelija voi menestyä molemmissa. Tämä edellyttää opinto-ohjaajien, opettajien ja valmentajien yhteistyötä, kanssakäymistä urheilijoiden vanhempien kanssa sekä valmentajien, opinto-ohjaajien ja opettajien osaamisen lisäämistä. Akatemioiden tavoitteena on parantaa urheilijoiden päivittäistä laadukasta harjoittelua, mahdollistaa urheilijan kouluttautuminen haluamaansa ammattiin tai tutkintoon sekä turvata riittävät tukipalvelut. Akatemiat on tarkoitettu määrätietoisesti ja ohjelmoidusti harjoittelevalle, opintoihinsa vakavasti suhtautuville toisen tai korkea-asteen opiskelijalle. Käytännössä tämä tarkoittaa n. 16 – 28 -vuotiaita urheilijoita, jotka kilpailevat vähintään lajinsa

kansallisessa kärjessä. Useimmilla akatemioilla on laatuohjeistus, jossa selvitetään hakumenettelyt ja -kriteerit. Hakeutuminen tapahtuu ensin omaan oppilaitokseen, useimmiten normaalin hakumenettelyn kautta ja sitten alueen urheiluakatemiaan. Useimmat akatemiat suorittavat valinnan kuultuaan ko. lajin lajiliittoa.

Urheiluakatemioiden tulevaisuus Urheiluakatemiat ovat omalla alueellaan osoittaneet tarpeellisuutensa. Ne ovat alueellisesti merkittäviä vetovoimatekijöitä ja mahdollistavat alueen vahvoissa lajeissa laadukkaan harjoittelun. Urheiluakatemioiden määrä ei todennäköisesti merkittävästi Suomessa kasva. Näyttää siltä, että lajikohtaisia harjoittelukeskuksia syntyy lajiliittojen tukemana ja ne tulevat kehittymään edelleen. Lajiliittojen tuki ei ole mahdollinen kaikkiin lajeihin kaikissa akatemioissa, resurssit erityisesti pienissä lajiliitoissa eivät tule siihen riittämään. Paikallisesti vahvois-

sa lajeissa kuitenkin oppilaitosten ja paikallisten seurojen yhteistyö voi mahdollistaa lajin olemassaolon ko. akatemiassa. Olympiakomitea tullee ohjaamaan lajiliittojen kautta lisää voimavaroja akatemioihin mm. uusien ammattivalmentajien palkkauksessa. Kohtalon kysymys monelle akatemialle tulee, kun erilaiset projektirahoitukset kuten, esim. ESR-rahoitus loppuu. Miten silloin järjestetään pysyvä rahoitusmalli toiminnan turvaamiseksi? Väistämättä valtion (esim. Opetusministeriö) ja kuntien rahoitus tulee näyttelemään merkittävää roolia. Lisäksi tarvitaan oppilaitosten, lajiliittojen ja paikallisten urheiluseurojen mukana oloa sekä jonkinlaista urheilijan omavastuu osuutta.

Päijät-Hämeen urheiluakatemia Vuoden alusta on Lahden seudulla aloittanut Päijät-Hämeen urheiluakatemia. Kyseessä on verkosto-organisaatio, jossa ovat mukana Lahden ammattikorkeakoulu, Koulutuskeskus Salpaus, Salpausselän urheilulukio,

Puolustusvoimien urheilukoulu, Lahden kaupunki, Suomen urheiluopisto, Liikuntakeskus Pajulahti sekä PäijätHämeen Liikunta ja Urheilu. Kevään aikana tehdään urheiluvalmennukseen lajisuunnitelmat. Mukana ovat tässä vaiheessa ainakin jalkapallo, jääkiekko, koripallo, hiihtolajit, uinti, yleisurheilu sekä kamppailulajit. Urheilijoiden hakuaika on kevään aikana ja varsinainen toiminta valittujen pilottilajien osalta alkaa syksyllä 2006. Valmennuksen ohessa tarjotaan tukipalveluja mm. lihashuoltoon. Urheiluakatemia pyrkii tahollaan vaikuttamaan Lahden alueen eri lajien harjoitusolosuhteiden kehittämiseen. Vuoden alusta on aloittanut oma opinto- ja urayksikkö, josta vastaa opintokoordinaattori Maria Ruutiainen. Päijät-Hämeen urheiluakatemian toimisto löytyy urheilukeskuksesta. Pasi Koistinen Projektipäällikkö Päijät-Hämeen urheiluakatemia -hanke www.phura.fi


- 13 -

Olegille harrastuksesta ammatti Lahden Uimaseuran edustusryhmän 20-vuotias rintauimari Oleg Jauhonen haluaa tehdä myös työuransa uinnin parissa. Hän aikoo ammattivalmentajaksi. Keskustelu hänen kanssaan paljastaa valmennustyön olevan kutsumustyötä mitä suurimmassa määrin. Jauhonen on urheillut aktiivisesti lapsesta asti. Häntä eivät vanhemmat raahanneet urheilemaan, vaan urheiluinnostus on lähtenyt omasta itsestä. Onpa äiti kuulemma joskus jopa jarrutellut poikaa ihmetellen tämän jaksamista. Heinolasta kotoisin oleva Jauhonen harrasti ensin judoa ja eteni siinä oranssiin vyöhön asti. Sitten kotikaupungin judoharrastus kuihtui, eikä hän voinut enää harrastaa lajia, koska vastustajia ei yksinkertaisesti ollut. Judon jälkeen Jauhonen siirtyi uinnin pariin 9-vuotiaana ja jäi sille tielle. Lisäksi hän on ollut kiinnostunut telinevoimistelusta ja triathlonista. Hänen innostustaan urheiluun kuvaa

sekin, että ollessaan vasta 15-vuotias hän soitti Heinolan liikuntatoimenjohtajalle aivan omatoimisesti ja kysyi, voiko Heinolassa harrastaa kilpatason triathlonia. Johtaja vastasi, ettei voi. Triathlon-haaveet kariutuivat, koska laji on melko kallis eikä nuorella pojalla ollut ilman seuratukea mahdolli-

suutta hankkia riittävän hyvää polkupyörää. Kipinä siitä jäi kuitenkin kytemään, ja Jauhonen mainitseekin haaveekseen osallistumisen Hawaijin Ironman –kisaan, joka lienee lajin kuuluisin kisa. Teräsmies-kisat kiinnostavat kuitenkin vasta uintiuran jälkeen. Jauhonen kuuluu maamme rintauimarien par-

haimmistoon. Hän on vielä nuori kilpauimari ja hänellä on varmasti annettavaa Suomen uintiurheilulle. Myös valmennuksesta Jauhonen sanoo olleensa kiinnostunut teiniikäisestä lähtien. Hän alkoi 14-vuotiaana pitää kaiken tasoisia uimakouluja Heinolassa. Yhtenä vuotena hänellä oli 10 kertaa kaksi tuntia viikossa omat harjoitukset ja sen lisäksi kuusi kertaa kaksi tuntia erilaisten uintiryhmien ohjaamista. Nuorelle pojalle yli 30 tuntia viikossa uimahallissa vietettyä aikaa oli liikaa, ja hän jaksoi hurjaa tahtia vuoden. Innostusta uintiin ja valmentamiseen se ei kuitenkaan sammuttanut. Jauhoselle oli jo peruskoulun jälkeen selvää, että hän haluaa valmentajaksi. Hän haki opiskelemaan Vierumäelle liikunnanohjaajaksi. Samoihin aikoihin hän siirtyi myös Lahden Uimaseuraan harjoittelemaan ja kilpailemaan. Liikunnanohjaajaksi Jauhonen valmistui kolmen vuoden opiskelun jäl-

keen viime kesänä. Tällä hetkellä hän tekee oman valmentautumisensa ohella viiden tunnin työpäivää Lahden Uimaseuran uinninopettajana. Ammattivalmentajan tutkinnon Jauhonen aikoo hankkia oman uintiuransa jälkeen, koska omaan aktiiviseen valmentautumiseen koulutusta on vaikea niveltää. Valmentajatutkinnon suorittajilta vaaditaan kuitenkin useiden vuosien kokemus valmennuksesta, eli sitä palvelee hänen seuratyönsä. Ammattivalmentajan yksivuotisen koulutuksen voi suorittaa aikanaan esimerkiksi Vierumäellä. Jauhonen on valinnut ammatin, jossa ei kollegoita liiemmälti ole: tällä hetkellä Suomessa on hänen mukaansa 15 ammattivalmentajaa, mutta määrä on lisääntymässä. Jauhosen mukaan mielekkäintä on päätoimisena valmentajana toimiminen, ja sen ovat hänen mukaansa yhä useammat seuratkin oivaltaneet. Hän haluaisi itse valmentaa ryhmän alusta loppuun, eli pitkäjänteinen valmennus-

suhde on hänen mielestään hedelmällisin. ”Lahdessa uinnin opetus on nyt erinomaisesti hoidettu. Lahden Uimaseura hoitaa koululaisten uinninopetuksen ja opetus keskitetään 1. -4.luokille. SUH:n uusimpien kriteereiden mukaan vasta viidesluokkalaiset ovat sillä tasolla, kuin lahtelaiset lapset ovat kolmannella tai neljännellä luokalla”, Jauhonen kommentoi lahtelaista uinnin osaamista. Oleg Jauhosella on nuoresta iästään huolimatta jo vankka kokemus ja näkemys sekä uinnista kansalaistaitona että kilpaurheiluna. Kaiken pohjana tuntuu olevan hänen vankkumaton rakkautensa lajia kohtaan. ”Kyllä uinnin opettaminen on välillä rankkaakin, kun halleilla on raskas ilma ja pitää puhua erittäin kuuluvalla ja selkeällä äänellä. Kaiken vaivan palkitsee kuitenkin se, että näkee lasten oppivan ja tulevan mielellään uintitunneille”, Jauhonen sanoo ääni aitoa innostusta huokuen.

Lähikuvassa edustusryhmän tyttöjä 1. Kuka olet? Sanni Salonen Anni-Maarit Sillanpää 2. Mikä on vuotuinen harjoitteluaikasi minuutteina? Entä vuotuinen harjoittelumääräsi sentteinä? S: 28 800 min ja 144 000 000 cm + aamutreenit A: 54 720 min ja 220 800 000 cm 3. Miksi uiminen on kivaa? S: Pysyy hyvässä kunnossa, se on monipuolista, saa ihania kavereita ympäri Suomea ja on leirejä! A: Vesi on mukava elementti ja altaassa tuntee olonsa kotoisaksi. Harkkojen jälkeen on mukavan väsynyt olo ja tuntee tehneensä jotain. 4. Mikä laji on menettänyt sinut, koska valitsit uinnin? S: koripallo ja tennis A: H…mm jossain vaiheessa harkitsin koripalloa. 5. Mikä on kengännumerosi? S: 42 A: 41 6. Mikä urheiluväline olisit ja miksi? S: Pesäpallomaila: väärissä käsissä saan paljon tuhoa aikaan! A: Pingispallo: Kun saan vauhdin

päälle, mua ei pysäytä mikään ja pompin päättömästi edestakaisin. 7. Kuinka pitkän matkan jaksaisit uida avovedessä? S: Vaikea sanoa. Niin pitkään kun tulisi kylmä. A: Kerran olen uinut 6 km, mutta voisihan sitä koittaa tuonne Ruattin maalle päästä. 8. Oletko yrittänyt opettaa jollekin perheenjäsenellesi perhos-uinnin tekniikkaa ja miten se onnistui? S: Joo oon, ei kovin hyvin… A: Olen! Isälle joskus yritin opettaa. Potkut sujui ihan hyvin, mutta käsien kanssa oli hieman enemmän ongelmia. 9. Millaiset harkat pitäisit valmentajalle, jos osanne vaihtuisivat päiväksi? S: Jotku aika kauheet! Sellaiset, että he tietäis, milt meist tuntuu aina pääsarjoissa. A: Luultavasti ottaisin joitakin ihania kolmossarjoja, joita on tullut tässä vuosien mittaan koettua…buaaah! 10. Oletko koskaan nielaissut kloorivettä harkoissa? S: Joo. A: Juuh! Siltä on mahdoton välttyä…

11. Voiko perhosta uida selällään? S: Totta kai! Mut ei se helppoo oo! A: Onhan sitä tullut kokeiltua, ei varmasti ollut kovin kaunista. 12. Keksi ja nimeä uusi uintilaji.

S: Nenohrep: perhosta väärinpäin. A: 13. Kerro viimeisin uintiaiheinen unesi. S: Oli kisat ja uin siellä 100 pu:ta.

Kun tuli vuoroni, en osannutkaan enää tekniikkaa. Kädet ei vaan noussu vedest, enkä saanu henkee. Se oli kauheeta! A: Joskus ennen kisoja olen panikoinut tulevia lajeja ja nähnyt niistä valmiiksi unia edellisenä yönä. 14. Voisitko ajaa pääsi kaljuksi uinnin vuoksi? S: Hmm…en… A: En ehkä ihan kaljuksi; lyhyeksi voisin leikata, mutta ei ihan kaljuksi. 15. Keksi ryhmällesi kisoihin kannustushuuto, joka rimmaa. S: En keksi rimmaavaa, mut: Hyvä me! A: 16. Kuinka monessa uimahallissa olet käynyt? S: TOSI monessa, en osaa oikein arvioida. A: Ei ole koskaan tullut lasketuksi, mutta ihan mukavasti niitä on kertynyt. 17. Oletko uinut avannossa ja piditkö siitä? S: En ole, olis kyl kiva koittaa. A: Olen uinut, mutta ei se kovin suuri nautinto ollut. Poreammeet ovat kyllä mukavampia.

18. Jos olisit Baywatch-sarjan vieraileva tähti, kenet haluaisit pelastaa? S: No tietysti jonkun hyvännäköisen nuoren miehen. A: Joku niistä Hollyvoodin hyvännäköisistä miesnäyttelijöistä olisi ihan kiva. Jos pääsisi kokeilemaan elvytystaitoakin. 19. Mikä on mottosi? S: Erästä huippu-urheilijaa lainaten: Älä päästä itteäs liian helpolla. A: 20. Kenen uimalakki haluaisit olla? S: Michael Phelpsin A: Jonkun huippu-uimarin, että pääsis vaihteeksi kovaakin. 21. Onko uinti rock, rap vai jazz? S: ROCK A: rock 22. Anna vinkkejä kilpauimariksi haluavalle. S: Mitään ei saavuta, ellei ponnistele. Kukaan ei synny huippu-uimarina. Ota oikea asenne ja pane ittes likoon 110 %!! A: Pitää vain uskoa itseensä ja tehdä parhaansa.

Lähikuvassa edustusryhmän poikia 1. Kuka olet? Lasse Naukkarinen Elmo Rautiainen 2. Mikä on vuotuinen harjoitteluaikasi minuutteina? Entä vuotuinen harjoittelumääräsi sentteinä? L: 100 biljoonaa ja 150 000 cm E: lahjattomat reenaa ja metri per minuutti riittää 3. Miksi uiminen on kivaa? L: Koska vesi on märkää! E: ei uinti ole niin kivaa mutta sitä haluaa näyttää olevansa jossain hyvä. 4. Mikä laji on menettänyt sinut, koska valitsit uinnin? L: sulkapallo E: koripallo ja kaikki muut mukavat palloilu lajit 5. Mikä on kengännumerosi? L: 42,5 E: 46 6. Mikä urheiluväline olisit ja miksi?

L: nyrkkeilysäkki, siinä saa iskuja E: tyttöjen uikkari.. Tuntisin olevani tärkeä ja haluttu. 7. Kuinka pitkän matkan jaksaisit uida avovedessä? L: 500 m E: heikot hyytyy, Elmo jatkaa. Kysymys on henkisestä kantista. 8. Oletko yrittänyt opettaa jollekin perheenjäsenellesi perhosuinnin tekniikkaa ja miten se onnistui? L: en, enkä opeta jos kysyttäisiin E:: En ole, koska en kehtaa näyttäytyä perheenjäsenteni kanssa jos he ovat uikkareissa. 9. Millaiset harkat pitäisit valmentajalle, jos osanne vaihtuisivat päiväksi? L: kikkailu ja leluharkat E: Race pace for all eternity. (inside läppä) 10. Oletko koskaan nielaissut kloorivettä harkoissa? L: en, pelkästään kilpailuissa

E: no joo. 11. Voiko perhosta uida selällään? L: tietenkin E: Voi, jos saa siipensä käännettyä ympäri.. hah hah.

12. Keksi ja nimeä uusi uintilaji? L: juna: 4 uimaria peräkkäin samalla radalla E: kepardi 13. Kerro viimeisin uintiaiheinen

unesi. L: E: Stanislava Komarova soitti ja sanoi ihastuneensa selkäuintiini.. 14. Voisitko ajaa pääsi kaljuksi uinnin vuoksi? L: en E: Ehdoton ei!!! 15. Keksi ryhmällesi kannustushuuto, joka rimmaa. L: E: uikkarit jalkaan reenit alkaa!!!! 16. Kuinka monessa eri uimahallissa olet käynyt? L: monessa E: ”Kysykää Sorsalta, Sorsa tietää.” 17. Oletko uinut avannossa ja piditkö siitä? L: en varsinaisesti ole uinut, vain pulahtanut E: En ole en pitänyt. 18. Jos olisit Baywatch-sarjan vieraileva tähti, kenet haluaisit pelastaa?

L: jonkun vanhan miehen E: David Hasselhoffin 19. Mikä on mottosi? L: thänkxx spänkxx E: Älä anna elämän viedä uintiasi, anna uinnin viedä koko elämäsi!!! 20. Kenen uimalakki haluaisit olla? L: Oleg Jauhosen E: en halua 21. Onko uinti rock, rap vai jazz? L: rock E. Etninen fuusio proge jazz 22. Anna vinkkejä kilpauimariksi haluavalle. L: Ensiksi kannattaa ostaa niin pienet uikkarit kuin menee päälle ja sitten pitää ostaa pienilinssiset lasit ja siitä se lähtee, jos on lähteäkseen! E: Jos näet Elmon, hän näkee sinut. Jos et näe Elmoa, saatat olla vain muutaman sekunnin päässä kuolemasta. Sivun tekstit: Pirjo Pere


- 14 -

Seuran ykkösuimari esittäytyy Aloitin uinnin vuonna 1995 Lahden Uimaseuran tenavauimakoulussa. Vesi oli kylmää ja aina ei tehnyt mieli lähteä harjoituksiin. Kilpauimarin urani alkoi vuonna 1998 Kouvolassa viidenkymmenen metrin vapaauinnilla. Tuo uinti on jäänyt mieleeni hyvin: Minua jännitti kovasti enkä ollut sitonut vielä uimahousuja, kun starttivihellyksiä jo vihellettiin. Starttikorokkeella muistan kuulleeni jonkun sanovan: ”Miika, tule vähän taaksepäin.” Jalat lipsahtivat, koska varpaani eivät olleet lähtökorokkeen reunalla, vaan sen takana. Veteen päästyä uinti sujuikin sitten paremmin. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon ja kehitystäkin on tuon ensimmäisen startin jälkeen onneksi tullut. Ensimmäinen kilpauintivalmentajani oli Liisa Taisto. Liisan ryhmästä siirryin Kristiina Pekkalan valmennukseen, mistä alkoi hurja tuloskehitys. Tämä johtui siitä, että ryhmässä oli minua parempia ja vanhempia uimareita. Innostuin tästä ja halusin pysyä muiden vauhdissa. Olinkin sitten treenien jälkeen aina ihan puhki. Olen todella onnellinen, että pääsin aikoinaan Krissen valmennukseen. Olen nimittäin sitä mieltä, että Krissellä on suuri osuus monen omanikäiseni uimarin menestykseen. Krissen valmennuksessa uin ensimmäisen ”SM”-tason mitalini, hopean 50m vapaauinnissa, Rollouinneissa 1999. Krissen jouduttua jättämään valmennuksen ryhmän vetämistä jatkoi Krissen kanssa ryhmää jo jonkin aikaa valmenta-

nut Maiju Lindström. Maiju teki hyvää työtä ja kehitys jatkui. Ensimmäisen mestaruuteni uin Maijun valmennuksessa, Siniviitoissa 2001 400m vapaauinnissa. Maijun ajoilta mieleen on jäänyt myös ensimmäinen ulkomaankisani Tanskassa, Bilka Swim Cup, joissa uin pronssia 100m

Nuorten PM kisat Reykjavikissa 2005.

perhosuinnissa kovassa seurassa. Toiset mieleenpainuvat kisat järjestettiin Turussa 2002, ensimmäiset Nuorten Kesäkisani, joissa voitin kovan kilpakumppanini Ossi Oksan, jota en ollut koskaan ennen voittanut missään lajissa. Laji oli 100m perhosuintia ja samalla tuli Kesäkisamestaruus. Kesäkisat 2003 olivat huipennus Maijun valmennuksessa ja oli hienoa, kun rikoin 100m perhosuinnissa minuutin ”haamurajan” pitkällä radalla. Maijun ryhmästä siirryin ”edustusryhmään”, jota veti Ari Jaakkola. Arilla oli ammattimainen ote valmennukseen. Arin valmennuksessa uin mm. Finnish Open GP kisoissa 2003 pronssia 200m perhosuinnissa ja sain ensimmäisen Nuorten Mestaruuteni 2004 myös samassa lajissa ja samalla matkalla. Arin jälkeen uimaseuran päävalmentajan pestin otti hoitoonsa vähäksi aikaa lahtelaisen uinnin suuri tekijä ja myös omaa tekniikkaani aikaisemminkin hionut Olavi Lehtinen. Opan valmennuksessa uin ensimmäisen miesten SM-mitalin, hopeaa 200m perhosuinnissa. Opan jälkeen päävalmentajaksi tuli Tero Pyrhönen, joka on nykyinen valmentajani. Teron valmennuksessa huippukohtia ovat olleet Suomen Mestaruus kesällä 2005 200m perhosuinnissa ja Islannin Reykjavikissa järjestetyt Nuorten Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut, joissa uin pronssia 200m perhosuinnissa ja olin mukana voittamassa hopeaa 4*100m vapaauintiviestissä. On mukavaa, että valmennuksessa toimivat Teron lisäksi myös tutummaksi käyneet Ari ja Opa, sillä Ari vetää urheilulukion aamutreenit ja Opa vastaa yhdestä viikkotreenistä. Uinti on ollut erittäin antoisa harrastus ja vuosien varrelta on tullut monia mukavia muistoja. Uinnin kautta olen tutustunut moneen hyvään ystävään, joista lähimpiä ovat Tatu Uutela, Elmo Rautiainen, Lasse Naukkarinen, Kalle Manninen ja Oleg Jauhonen, joiden kanssa vietämme aikaa myös uinnin ulkopuo-

lella. Kaikki ovat vieläpä erittäin hyviä uimareita. Leirimatkat tällä mainitulla porukalla ovat olleet mielenkiintoisia, sillä olemme asuneet kaksi Ranskan Antibesiin tehtyä leiriä kaikki samassa huoneessa kaksi viikkoa.

Leirillä tiukka harjoittelu vetää hermot kireälle, mutta mitään kummempaa pieniä erimielisyyksiä lukuunottamatta ei ole sattunut. Vuosien varrelle mahtuu myös joitain ikävämpiä muistoja. Vuonna 2000 koulutapaturman johdosta

käsivarteni toinen luu meni poikki ja toinen vääntyi. Käden mentyä poikki ensimmäinen ajatus oli tietysti, että ”nyt mä en kyllä pääse uimaan pitkään aikaan”. Käsi saatiin korjattua leikkauksella ja uin Siniviitta-uinnit titaaninaula käsivarren luun sisällä. Onnettomuuden jälkeen harjoitteluun tuli kahden kuukauden tauko ja Siniviitta-kisoihin mennessä olin harjoitellut neljä viikkoa. Tuloksena viides sija 400m vapaauinnista. Harmitti hieman kun ei tullut mitalia, mutta toisaalta käteni toimi hyvin. Titaaninaulan poistoa siirrettiin kisojen takia ja se otettiin vasta niiden jälkeen pois kädestäni. Käsi parantui entisen veroiseksi, mutta arvet ovat edelleen muistuttamassa siitä, että uintiurani olisi voinut päättyä siihen. Kilpauinti on ollut erittäin aikaa ja sitoutumista vaativa harrastus. Jokaiseen harjoitukseen, jokaiseen käsivetoon pitää keskittyä, jos haluaa tuloksia. Monta kertaa on tullut mietittyä, että mitä kaikkea voisi tehdä, jos ei uintia harrastaisi. Mitään en kuitenkaan muuttaisi, sillä kilpauinti on tavoitteellista työn tekoa ja se opettaa keskittymään. Miika Rahkonen


- 15 -

Ella menee uimakouluun Viime kesänä lähes kolmevuotias tyttäremme Ella seurasi isosiskoaan ja kavereitaan vesileikeissä niin kesämökillä Keski-Suomessa kuin Mukkulan uimarannalla. Iloa ja riemua riitti ja vesipelosta ei ollut tietoakaan –pikemminkin päinvastoin. Suuri ja syvä järvi ei tuntunut millään tapaa tekevän kummoista vaikutusta rohkeaan tyttäreemme. Ainut asia, joka piti Ellan pois järvestä, olivat ajoittain sinisenä tärisevät huulet. Olemme aina olleet sitä mieltä, että uimataito ei pelkästään ole jokaisen lapsen etuoikeus vaan myös jokaisen vanhemman velvollisuus on antaa lapselle mahdollisuus oppia uimaan. Vanhempi tyttäremme Julia aloitti uimakoulun Lahden Uimaseurassa ollessaan vajaa viisivuotias. Nyt hän on vuodenvaihteessa, kuuden vuoden ikäisenä, siirtynyt vesiralliin ja opettelee huimaa vauhtia niin selkäuintia kuin vapaauintiakin ja nauttii joka hetkestä. Isompien uimakoulukavereiden joukosta on jo löytynyt pari uutta kaveriakin, niinpä uimakouluun on aina mukavaa mennä. Olimme ajatelleet aloittaa Ellan uimakoulun neljän vuoden ikäisenä, mutta tuo veden kunnioittamatta jättäminen sai mielemme muuttumaan, ja niinpä Ella aloitti uimakoulun viime syksynä, kolme vuotta tuli täyteen syyskuun lopussa. Vesipeuhulassa oli lapsia kolmesta vuodesta ylöspäin ja mukana oli niin reippaita tyttöjä kuin poikiakin. Ensimmäinen kerta tietysti jännitti, ainakin äitiä. Osaako tyttö olla juoksematta, kuunteleekohan hän ohjaajia ollenkaan, kuinkahan suu sitten pannaan kun tulee pissahätä? Kaikenlaisia (huolestuttaviakin) kysymyksiä pyöri mielessä, mutta näin jälkiviisaana voi sanoa, että aivan turhaan. Ella seisoi jonossa niin kuin pitikin. Puristi kädessään pientä uimapukua ja peflettiä, niin kuin kotiin tulleissa ohjeissa oli kerrottukin. Ei tainnut tyttö kuitenkaan ihan tietää, että mistä oli kysymys. Kun lapset vietiin ohjaajien toimesta suihkuhuoneeseen peseytymistä varten, niin Ella palasi ei yhden vaan kaksikin kertaa takaisin ja kasvot olivat yhtä kysymysmerkkiä. Loppujen lopuksi tajusin, että tyttö varmasti palaa pukuhuoneeseen takaisin niin kauan kuin hän tietää, että minä olen siellä. Niinpä toisen kerran jälkeen toivotin tytölle reippaasti hauskaa uimakoulua ja laitoin oven kiinni ja siirryin ammattikoulun uimahallin katsomoon. Sen jälkeen ei ole tytölle kahteen kertaa tarvinnut lauantaiaamuisin kehottaa, että vaatteet päälle ja reppu selkään – nyt lähdetään uimakouluun! Ella selvästi nauttii muiden lasten seurasta, ohjaajien huomiosta, ja ennen kaikkea veden kanssa peuhaamisesta. Tunnin jälkeen auton takapenkiltä kuuluu tuon tuosta ”Aku, Aku Ankka…”-lorun säkeitä ja ylpeitä lausahduksia siitä, kuinka tänään oli menty veden alle ja nenään oli mennyt vettä. Lapset ovat aina kovin erilaisia, joten ohjaajilta vaaditaan erilaisia keinoja kunkin lapsen kanssa yhteisen sävelen löytämiseen. Toista saa vahtia vähän enemmän, toista taasen rohkaista tulemaan mukaan ja sitten on vielä ne pissallakäyt-

”Kesälomaa odotellaan… Ella (vas) ja Julia Bruneau”. tämiset… Miten se voikin olla niin, että joka kerta kun Ella on uimakoulussa, niin jonkun on lähdettävä viemään tyttöä pissalle? Toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että pikkuinen tyttö saa kerrotuksi, että nyt on päästävä vessaan ja ohjaajan kädestä on turvallista ottaa kiinni vessareissun ajaksi. Niin kyllähän uimakoulu on paljon muutakin kuin esim. veteen totuttelua ja perusuimataitojen opettelemista. Yhtä lailla se on ohjeiden kuuntelua, vuoronsa odottamista, jonossa seisomista, omista tavaroistaan huolehtimista, pelkojensa voittamista ja ennen kaikkea iloa ja riemua sekä mukavaa yhdessäoloa samanikäisten lasten kanssa. Saa nähdä kuinka ensi kesänä rannalla leikit ovat muuttuneet, vieläkö meno on yhtä päätöntä vai onko mukana jo jonkin verran älliäkin? Milla Bruneau

Aku, Aku, Ankka…. tenavia ohjaa Sini Salonen.


- 16 -

Uintiliikunta on IN Lahden Uimaseuran toimintaan on kuulunut jo vuosia vesijumppa ja hydrobic. Muutama vuosi sitten ohjelmistoomme tuli myÜs suosittu vesijuoksu. Vedessä liikkuminen ei rasita niveliä, mutta lihakset saavat tehokasta liikuntaa. Vesi on kova vastus. Vesijumppa on vaihtelevaa ja monipuolista liikuntaa, jossa kaikki lihakset saavat tehdä tÜitä. Liikkuminen vedessä voi tuntua kevyeltä, mutta on silti tehokasta. Vesijumpan liikkeet ovat tehokkaita ja liikesarjat helppoja, siksi se sopii vasta-alkajille, kaiken ikäisille ja –kuntoisille, niin miehille kuin naisillekin. Vedessä liikkuminen on helppoa ja jokainen vesijumppaaja voi tehdä liikkeitä omaan tahtiinsa. Mutta kyllä reipasta vauhtia voi pitää yllä vesijumpassakin. Hydrobic - tunnilla jumpataan reippaan musiikin tahdissa, se on nopeatempoisempaa kuin vesijumppa. Hyvän ja koulutetun ohjaajan vetämänä hydrobictunti antaa hyväkuntoiselle uuden ja haastavan elementin harjoitteluun. Hydrobic sopii kaiken ikäisille, kokoisille ja kuntoisille. Aloittelijalle hydrobic on turvallinen laji aloittaa kunnonkohotus. Vesijuoksu on melko uusi laji, ja sen suosio kasvaa koko ajan. Kuntoutuksessa vesijuoksua on

käytetty jo vuosia ja se on todettu tehokkaaksi kuntoilumuodoksi. Apuvälineenä käytetään juoksuvyÜtä. Oikean juoksutekniikan harjoittelu aloitetaan matalassa vedessä. Sen lÜytämiseen ja vartalon hallintaan kannattaa käyttää paljon aikaa. Oikeassa juoksutekniikassa on tärkeää pitää vartalo lähes pystyssä, lantio korkealla ja ylävartalo ryhdikkäänä. JuoksuvyÜ on riittävän kannatteleva kun vedenpinta on olkapäiden tasolla. Jokaisessa ryhmässä on riittänyt kiitettävästi innokkaita kunnon kohottajia. Mukaan voi tulla milloin vain. Kertamaksu on 6,50₏ / 10 x lippu 60₏, paikka Kivimaan uimahalli. Hydrobic tiistaisin klo 20.3021.30 Vesijuoksu/vesijumppa torstaisin klo 20.30-21.30 Vesijumppa sunnuntaisin 2020.45 Tervetuloa!

Aikuisenakin voi oppia uimaan paremmin Vesiliikunnan alueella on viime vuosina tapahtunut voimakasta kehittymistä. Uudet liikuntamuodot kuten hydrobic, erilaiset vesivoimistelut ja viimeisimpänä vesijuoksu, ovat saaneet runsaasti harrastajia ja uusia uimahallien käyttäjiä. Jokainen valitsee lajinsa omien mieltymyksiensä mukaan ja jokaisella lajilla on omat etunsa ja vahvuutensa. Hyvää uimataitoa ne eivät kuitenkaan korvaa. Useimmat suomalaiset osaavat uida, jos mittapuuna on pulahtaminen kesämÜkin saunalaiturilta veteen. Mutta riittävätkÜ taidot, jos joudumme yllättäen veden varaan kaukana rannasta tai haluaisimme kohentaa kuntoamme uimalla? MyÜs monille iän tai jonkun muun rajoittavan syyn takia on vesi lähes ainoa elementti, jossa kuntoa ylläpitävä liikunta on mahdollista. Monipuolinen uimataito ja oikea uintitekniikka tekevät liikkumisesta vedessä monin verroin hauskempaa ja palkitsevampaa.

Olemme pitäneet jo muutaman vuoden ajan suosittuja aikuisille suunnattuja kursseja uintitekniikasta. Kurssilla opetellaan oikea ja helppo asento vedessä, hengitystekniikka sekä selkäuinnin, rintauinnin ja vapaauinnin tekniikan perusteet. Jokaisesta lajista käymme läpi miten jalkojen tulee toimia, miten suoritetaan käsiveto ja miten hengitetään oikein. Lisäksi opettelemme, miten tulee kussakin uintityylissä kääntyä altaan päässä, sekä opetamme pää edellä hypyn veteen. Jotta kynnys osallistumiseen olisi mahdollisimman matala, aloitamme harjoittelemalla altaan poikkisuunnassa eli kerralla uitava matka on lyhyempi. Vaatimattomampikaan uimataito ei näin ollen ole esteenä osallistumiselle. Opetusmetodin periaatteena on, että harjoittelemme jokaisella harjoituskerralla kaikkia uintityylejä, jolloin jonkin harjoituskerran väliin jäämisellä ei vielä putoa kyydistä.

Osallistujien ikähaitari on ollut laaja, lukioikäisistä ikäihmisiin. Uintiharrastuksen voi aloittaa missä iässä tahansa ja oppiminen on mahdollista myÜs kypsällä iällä. Uinti on turvallinen kuntoilulaji, vammautumisen vaaraa ei ole. Kun on oppinut oikean ja rennon uintija hengitystekniikan, jäävät hartiajännitykset ja lihaskrampit pois. Kilpauimareita emme pyri kenestäkään tekemään, mutta sekään ei ole poissuljettu, jos joku sellaisesta on kiinnostunut. Master-uintijärjestelmässä riittää kilpailusarjoja aina 80- vuotiaaksi asti ja niissä kilpaillaan paikallistasolta aina maailmanmestaruuksiin asti. Pirjo ja Opa Lehtinen Aikuisten alkeis- ja tekniikkauimakoulut sunnuntaisin Kivimaan uimahallissa klo 20.45-21.30. Kysy lisää kurssien ajankohdista seuran toimistosta ( 03-752 1161), hinta 45 ₏ / 7 kertaa.

Vesijumppa – uskomaton asia 7PJTJLPTJOVOUZ¤ZNQ¾SJTU¤TJPMMBQBSFNQJ 4JTVTUVLTFMMBWPJEBBOUVLFBUFIPLBTUBUZ¤OUFLPB MJT¾U¾JINJTUFOMJJLLV WVVUUBKBWVPSPWBJLVUVTUBUBJUVLFBZLTJUZJTZZUU¾KBUZ¤SBVIBB,BMVTUVTPO NZ¤TU¾SLF¾NJFMJLVWBUFLJK¾ KPLBWJFTUJJTFL¾UZ¤ZIUFJT¤OTJT¾MM¾FUU¾TFO VMLPQVPMFMMF

*TLV*OUFSJPS0Z XXXJTLVm

Keskusteluissa hyvän ystävän kanssa vuosia sitten tuli esiin asia; vesijumppa. Itselläni ei ollut sen taivaallista tietoa, mitä se kätkee sisälleen. Ystäväni peräänantamattomuus ja sitkeys tuotti tulosta. Eräänä päivänä ystäväni tuli luokseni Marikassi täyteen tupattuna pyyheliinoja ja muita uimavarusteita, hyvä ettei ollut pelastusrengaskin mukana. Ja niin meikäläistä marssitettiin ystävän perässä Kivimaan uimahalliin. Vieläkin huvittaa pieni jännitys, jota tunsin sinne mennessä. Edellisestä käynnistä olikin jo useita

kymmeniä vuosia. Ei muuta kuin porukan perässä altaaseen. Tuntui heti hyvältä, kun ryhmämme vetäjällä oli hyvä ote. Jonna sai meidät reippaasti jumppaohjelmamme mukaan. Jo muutaman käyntikerran jälkeen aloin odottaa iltaa, jolloin on vesijumppa, ja samalla tavata ryhmässä olevia mukavia ihmisiä. Useamman vuoden jälkeen vesijumpasta on tullut tiukka sidos elämääni. Koen itseni pirteämmäksi, ja mikä ihanaa, niin fyysisestikin tunnen olevani ehdottomasti paremmassa kunnossa. Kaikista

näistä vuosista, jotka olen jumpassa käynyt, ovat edellä mainitut illat tuoneet pelkkää hyvää mieltä. Ja olen kiitollinen ahdistelijalleni, joka sitkeydellään sai minut vesijumpan harrastuksen pariin. Mielestäni tämä on asia, jota suosittelen aivan kaikille, nuorista vanhempiin ja hoikista vähän rehevämmillekin ihmisille. MyÜskin miehille, teitä kaivataan. Edelleen asiasta innostunut ½-rehevä vesijumppaaja


Lahden Uimaseura 90 vuotta