Page 1


korville ja ajateltavaa aivoille. ”KirjaMusiikkia valottaa mielenkiintoisella ja leppoisan kertoilevalla tavalla musiikin biologisia taustoja, sen tutkimusta ja uusimpia tuloksia . Saija Saarni (FT, tietokirjailija,

tutkija, musiikin harrastaja)

” Mukaansatempaava, loistava kirja jossa

monimutkaiset aivojen ja geenien toimintaan liittyvät asiat on kirjoitettu helposti ymmärrettävästi ja kiehtovasti.

Katri Kantojärvi (FT, geenitutkija ja viulunsoiton harrastaja)

” Kertomus avaa väitöskirjatutkijan ajatuksia harvinaisella tavalla. ” Irma Järvelä (lääkäri, dosentti, musikaali­ tästä poikkitieteellisestä tutkimusaiheesta

suuden genetiikan tutkimusryhmän johtaja)

” Tämä kirja on aarrearkku kaikille ” Saana Kaleva-Langinkoski

musikaalisuudesta kiinnostuneille! (musiikin ystävä ja kirjastonhoitaja)


Musikaaliset geenit


hyvinvointia musiikista

Liisa Ukkola-Vuoti

KUSTANTAMO S&S HELSINKI


Š Liisa Ukkola-Vuoti 2017 Kustantamo S&S Taitto ja grafiikat: Sanna-Reeta Meilahti Kansi: Jussi Kaakinen isbn 978-951-52-4300-3 Painopaikka: ScandBook, Liettua 2017


SISÄLLYS

1. INTRO 9 Musikaalisuusgeenejä etsitään verikokeella 12 • Niin tuttu, mutta niin tuntematon 22

2. VERSE 27 Musiikista, musikaalisuudesta ja linnunlaulusta Mitä musiikki on? 29 Äänten vastaanotto 30 • Aaltoina kulkien 32 • Äänijunan matkassa 35 Mitä musikaalisuus on? 40 Musikaalisuuden mitta 42 Muinainen musiikki 49 Evoluutiossa säilynyt, vaikkei elintärkeä 50 • Rintanikama on avain laulun syntyhetkiin 52 Eläinkunnan musisointi 56 Miksi eläimet laulavat? 57 • Linnunlaulun ja ihmisen ääntelyn yhtäläisyydet 60 • Musiikin paikka aivoissa 63 • Eläinten kiinnostus ihmismusiikkiin 65 Se on geeneissä 71 Geenien tehtävä 73 • Musikaalisuuden genetiikan tutkiminen 75 Musiikin vaikutus lapsiin 81 Vauvan musiikkimaku 83 • Laula lapselle 86


Geenit vai ympäristö? 94 Geenit ja ympäristö musikaalisuudessa 96 • Kumpi oli ensin, geenit vai ympäristö? 99

3. BRIDGE 101 Mistä musikaalisuus löytyy? Kuka on musikaalinen? 103 Tavallinen musikaalisuus 105 • Ihan huiput ja todella surkeat 108 Poikkeuksellista musikaalisuutta 111 Absoluuttinen sävelkorva 112 • Synestesia 117 • Amusia 122 • Musiikin aistimiseen tai tuottamiseen liittyviä neurologisia häiriöitä 124 • Musikaalisuus kehityshäiriöissä 132 Musiikin kemia 136 Dopamiini on numero yksi 139 • Kortisoli kakkospallilla 140 • Sosiaaliset oksitosiini ja vasopressiini 141 • Endorfiinit, endokannabinoidit ja taivaallisen hyvä olo 143 • Sukupuolihormoni testosteroni 145 • Vastustuskyky 146 • Lääkkeillä musikaaliseksi? 149 Pään sisällä soi ja svengaa 152 Isoaivot 156 • Pikkuaivot 159 • Alkukantaiset ja harkitsevat aivot 160 • Kartta musiikista pään sisällä 163 • Muovautuvat aivot 170

4. CHORUS 173 Musiikin ja musikaalisuuden terveysvaikutukset Hyötyä kaikille 175 Kehon nesteissä virtaa blues 177 • Musiikin puolesta 181 • Muusikkouden edut 182 • Musiikin kuuntelijan edut 185 • Vastustuskykyä ja iloista mieltä 188 • Tukea kognitiiviseen kehitykseen 193 • Mozart- ja Blur-efekti 194 • Apua keskittymiseen 197


Hyötyä sairaille 199 Tekijä ja kokija 200 • Musiikkiterapian historia 201 • Musiikkiterapian kokemusasiantuntija 204 • Musiikki sairaiden aivojen parantajana 206 • Kipu 208 • Riippuvuus musiikista ja musiikkia riippuvuuksiin 211 • Musiikki­terapian tulevaisuus 214 Tunne musiikki 216 Makuasioista ei voi kiistellä 217 • Muusikoiden ja noviisien erot 221 • Kaikille yhteistä 223 • Tiedostetut ja tiedostamattomat reaktiot 228 • Tiede säveltää 231

5. OUTRO 237 Tulevaisuus 242 • Lopuksi 244 Kiitokset 247 Kuvaliitteet 250 Musiikin geenit 250 • Kuulojärjestelmä 251 • Musiikkiin osallistuvat aivojen alueet 252 Sanasto 254 Lähdekirjallisuus 262


1. INTRO subst. alkusoitto eli sävellyksen esittelyjakso tai johdanto


Musiikki on taidetta, mutta se on myös lääke. Vaikka tiedän tämän lauseen herättävän tunteita paitsi puolesta myös vas­ taan, aloitan näin, koska siitä tässä kirjassa on kyse. Tämä kir­ ja liittyy musiikkiin ja terveyteen. Se auttaa ymmärtämään musiikkia, musikaalisuutta ja ennen kaikkea sitä, mitä hyötyä musiikista voi olla – musikaalisuuden määrästä riippumatta. Näkökanta musiikkiin on puhtaasti biologinen ja lääketieteel­ linen, joten syitä etsitään elimistön rakenteista ja rakennus­ aineista. Tieteen ja taiteen yhdistäminen ei kuitenkaan ole uusi keksintö; jo antiikin kreikkalaiset yhdistivät musiikin ja lääketieteen, sillä heidän jumalansa Apollo hoiti sekä musiikin että parantamisen tehtävää. Musiikki vaikuttaa terveyteemme positiivisesti. Tämä ei kuitenkaan vähennä musiikin taidearvoa, päinvastoin. Musii­ kin vaikutus hyvinvointiin on pikemminkin positiivinen sivuvaikutus, joka tulee taiteen mukana. En usko kenenkään kuuntelevan tai harrastavan musiikkia pelkkä hyvinvointi mielessään. Vai kuuntelisitko päivittäin sellaista musiikkipal­ velun soittolistaa, jonka kuuntelemisen luvattaisiin ennalta­ ehkäisevän Alzheimerin tautia? Tai onko olemassa lääkäri,

INTRO

11


joka kirjoittaa reseptille tiettyä laatua musiikkia tietyn annok­ sen verran? Entä kuinka moni noudattaisi näitä määräyksiä? Jos suoritus on kylmä ja mekaaninen ilman tunteita, sillä ei ole vaikutusta kuulijaan, eikä kukaan ole kiinnostunut sellai­ sesta taiteesta. Myös lääkinnällinen teho jäisi silloin vajavai­ seksi. Tarvitaan vielä jotain muuta. Tunnemme vetoa musiikkia kohtaan. Se on kuin seiree­ ni, joka houkuttelee meitä luokseen kuuntelemaan tai harras­ tamaan. Musiikin vaikutus lääkkeenä perustuu siihen, että se herättää meissä tunteita. Samasta syystä se on suosittu taide­ muoto, harrastus ja ajanviete. Mutta mikä saa meidät kiinnos­ tumaan musiikista? Tämä kirja kertoo musikaalisuustutkimuksesta, jota itse olin mukana tekemässä, mutta alan muilla tieteellisillä löy­ döillä on vähintään yhtä tärkeä osuus tässä tarinassa. Musi­ kaalisuuden ja musiikin terveysvaikutusten lisäksi pohdin, miksi musiikki on aina kiehtonut ihmismieltä, miksi se on samankaltaista ympäri maailman ja millaisia yhteyksiä ihmis­ ten ja muun eläinkunnan välillä on havaittavissa.

Musikaalisuusgeenejä etsitään verikokeella Näin ilmoituksen väitöskirjatutkijan paikasta. Oli vuoden 2006 loppupuoli ja viimeistelin maisterintyötäni. Ilmoituk­ sen aihe kiehtoi suunnattomasti. Tosiasiassa niinkin paljon, että vastasin ilmoitukseen välittömästi, matkustin haastatte­ luun, ja yhtäkkiä paikka oli minun. Kaikki tapahtui nopeasti. Ilmoitus Hesarissa poiki mukavan asunnon Ruskeasuolta, ja

12

MUSIKAALISET GEENIT


elämä pohjoisessa pakattiin muuttoautoon. Olin lunastanut menolipun tutkimusmaailmaan. Siihen aikaan Helsingin yliopiston Meilahden kampuk­ sella työskennelleet tutkijat puursivat pääasiassa sairauksien parissa. Me lähestyimme asiaa toiselta kantilta. Käytössä oli­ vat samat menetelmät ja samat eettiset säädökset kuin sai­ rauksien tutkimisessa. Työskentelykin tapahtui lääketieteel­ lisessä tiedekunnassa, mutta tutkimuskohde poikkesi muista, sillä meidän tutkimamme henkilöt olivat täysin terveitä, osa jopa poikkeuksellisen hyvinvoivia. Tutkin musikaalisuutta, musiikillista luovuutta ja ennen kaikkea niiden taustalla olevaa biologiaa. Jouduin usein perus­ telemaan tutkimuskohdettani. Emme suinkaan olleet teke­ mässä musiikkioppilaitoksille geenitestiä, jolla jyvät todella erotettaisiin akanoista. Musikaalisuuteen liittyy niin monia eri ominaisuuksia ja niin monia eri geenejä, ettei yksiselittei­ sen biomarkkerin löytäminen ja geenitestin tekeminen olisi mahdollista, vaikka se olisi houkutteleva ajatus. Välillä koh­ tasimme jopa vihamielisyyttä. Jotkut kokivat, että musikaa­ lisuuden tai luovuuden muuttaminen konkreettisiksi kehon toiminnoiksi rikkoisi ja latistaisi kokemusmaailmaamme. Numerot ja molekyylien nimet paperilla eivät kuulu yhteen taiteen kanssa. Tiede ei saisi puuttua henkimaailman asioihin. Geenitestin valmistamisen sijaan käytimme musikaa­ lisuutta ja luovuutta työkaluina, eräänlaisena jakoavaime­ na siihen pulttiin, joka avaa ihmisen pääkopan. Sairauk­ sia on tutkittu kautta aikojen, eivätkä nämä tutkimukset ole aina onnistuneet kuin raapaisemaan pintaa. E ­ simerkiksi

INTRO

13


s­ kitsofreniaan ja verenpainetautiin on kumpaankin liitetty tahollaan yli sata genomin aluetta. Eri tutkijat ovat saaneet erilaiset tulokset, ja vain harvat saaduista tuloksista on voi­ tu toistaa. Suuri osa sairauksista on edelleen vailla parempaa hoito­käytäntöä. Kenties tämä terveiden ihmisten ominai­ suutta käyttävä lähestymistapa auttaisi sukeltamaan pintaa syvemmälle. Joidenkin huulilla lepäsi silti kysymys: miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki, ja tutkia terveitä ihmisiä? Tällaisen niin sanotun terveen toiminnan selvittäminen auttaa kuiten­ kin myös sairauksien ymmärtämisessä. Jos emme tiedä, mitä normaali toiminta on, miten voimme selvittää, mikä on epä­ normaalia? Musikaalisuustutkimuksesta saatuja tuloksia voi­ daan soveltaa useisiin sairauksiin. Niistä voi olla hyötyä niin Parkinsonin taudin oireiden hillitsemisessä, kivun lievittämi­ sessä, muistin parantamisessa kuin mielenterveyden häiriöi­ den ennaltaehkäisyssä. Sama biologinen mekanismi voi olla sairaalla ihmisellä täysin rikki ja musikaalisella toimia jopa paremmin kuin olisi tarve. Hermosolujen välittäjäaine aivois­ sa on Parkinsonin taudissa kohmeessa, kun se musikaalisella voi siirtää tietoa kuin rasvattuna. Musikaalisuustutkimuksemme tapahtui 915 ihmisen luovuttamia tietoja hyödyntäen. Nämä koehenkilöt edusti­ vat kaikkia arkkityyppejä aina ammattimuusikoista musiik­ kia täysin harrastamattomiin henkilöihin. Tutkimukseen ­saivat osallistua kaikki halukkaat; ainoa kriteeri oli, että jokainen toisi mukaan sukulaisiaan. Tutkittavista 12 prosent­ tia oli ammatti­muusikkoja tai muita musiikin ammattilaisia.

14

MUSIKAALISET GEENIT


­ toksemme siis sisälsi huomattavasti enemmän musiikista O kiinnostuneita henkilöitä kuin sattumanvarainen otos väes­ töstä sisältäisi. Osallistuneet olivat kotoisin ympäri Suomen ja kuuluivat 99 sukuun. Laajin mukana ollut suku käsitti 50 hen­ kilöä neljässä sukupolvessa. Tutkimukseen mukaan tulleet olivat nähneet ilmoituk­ sen tutkimuksestamme ja osallistuneet siihen vapaaehtoisesti Oulussa, Joensuussa, Vantaalla, Helsingissä tai jossain muus­ sa kaupungissa järjestetyssä tunnin mittaisessa tutkimustilai­ suudessa. Sen aikana osallistujien musikaalisuus määritettiin kolmen musikaalisuustestin avulla. Lisäksi he täyttivät laa­ jan taustatietolomakkeen musiikkikoulutuksesta ja -harras­ tuneisuudesta. Tämä sujui helposti, mutta laboratoriohoita­ jan vastaanottohuoneeseen pistettäväksi meneminen saattoi kummastuttaa jotakuta. Neulanpisto oli osalle yhtä helppoa kuin verinäytteenotto heille yleensäkin, osaa se k­ auhistutti, joitakin jopa pyörrytti. Muistan, kuinka kerran juuri näyt­ teen antanut mieshenkilö meni auttamaan lattialla l­ epäillyttä kaveriaan, jota heikotti. Kun hän yritti nostaa kaveriaan ylös, hänen oma pistokohtansa alkoi vuotaa verta ponnistelun vuoksi. Tutkimushuoneen lattialla makasi siis pyörtynyt hen­ kilö vieressään lammikko verta. Seuraava näytteenantaja saat­ toi miettiä hetken, antaisiko itsensä tähän käsittelyyn. Välillä meiltä kyseltiin, miten ihmeessä musikaalisuutta voidaan tutkia verinäytteestä. Ei kuitenkaan tarvita edes shot­ tilasillista laskimoverta, kun portti kunkin koehenkilön kah­ teenkymmeneentuhanteen geeniin avautuu. Geenit puoles­ taan sisältävät rakennuspalikat koko elämään. Meille tämän

INTRO

15


näytteen saaminen oli kultaakin kalliimpaa, olihan kyseessä ennen kaikkea geenitutkimus. Leikkiin kerran ryhdyttyäni vuodet vierivät n ­ opeasti monenlaisen työn parissa. Värväsin koehenkilöitä, anoin apurahoja ja tein tutkimusta. Lisäksi opiskelin monenlaista sairauksista geeneihin, viestintään, tilastotieteeseen ja tieto­ konekieliin. Jonain päivänä riensin pitämään musikaalisuus­ testejä Oulun steinerkouluun, toisena Vantaan Heurekaan. Välillä työt kulkeutuivat kotiin muutenkin kuin pääni sisällä. Kerran niinkin konkreettisesti, että testauspaikalta Meilah­ den laboratorioon matkalla olleita verinäytteitä lepäsi yön yli oman jääkaappini hyllyllä. Tutkijan puolison ei sovi yllättyä edes aamupalajogurtin vieressä lojuvista näyteputkista. Suurimman osan ajasta vietin laboratoriossa. Sekä niin sanotussa märkälaboratoriossa, jossa näytteitä käsiteltiin ja analysoitiin kemikaalein, että kuivalaboratoriossa, jossa näyt­ teistä kertynyttä dataa analysoitiin tietokonein. Koehenki­ löistä tuli minulle jokapäiväisiä tuttuja, sillä vietin aikaani hei­ dän kanssaan varsin tiiviisti. Emme toki tunteneet toisiamme henkilökohtaisesti, eikä nimilläkään ollut mitään väliä. Kul­ lakin oli oma numerokoodinsa, jonka takaa tiedot musikaa­ lisuudesta, perimästä ja muusta taustasta löytyivät – ilman henkilötietoja. Kolmikymppinen herra numero 311 oli kovin musikaalinen ja sävelsi kappaleita. Aivan kuten ­siskonsa ja serkkupoikansa, mutta toisin kuin isänsä. Koska nimeä ei ollut tiedossa, emme tienneet, oliko kyseessä joku musiikki­ taivaamme kirkkaimmista tähdistä. Jokainen yksittäinen henkilö oli tärkeä, mutta vain suurempi joukko antoi voimaa

16

MUSIKAALISET GEENIT


tilastolliseen analyysiin. Tarkastelimme siis yksittäisen hen­ kilön sijaan isompaa kokonaisuutta, joten myös herran 311 yksittäiset tiedot upposivat suurempaan massaan. Hän oli osa musikaalisten, säveltävien, miesten, oman perheensä tai mil­ loin minkäkin määreen mukaan koostettua ryhmää. Jotta näiden numerokoodattujen yksilöiden perimään päästiin tunkeutumaan, verinäytteistä pestiin pois kaikki epäolennainen. Jäljelle jäi lopulta vain se osa, jota oli kulloin­ kin tarkoitus tutkia – yleensä se oli dna, joissain tapauksissa lähetti-rna tai tietty hormoni. Satojen näytteiden läträämi­ nen viinalla ja suolalla, muutama kerrallaan, oli kirjaimellisesti veristä ja aikaa vievää puuhaa. Muista säästää oikea liuos, ettei ”lapsi” huuhtoudu pesuveden mukana viemäriin. Ravista put­ kea kovasti kuin linkoava pesukone, muuten ei tule puhdasta. Useamman pesukierroksen jälkeen jäljelle j­ ääneestä kirkkaas­ ta liuoksesta saattoi viimein erottaa dna-nauhat. Miten maa­ ginen hetki. Siinä silmieni edessä leijaili hieman meduusan näköisinä haaleina rihmastoina ohjeet koko elämään. Jos työ­ tä mitattaisiin ainoastaan konkreettisesti silmillä nähtävien tulosten perusteella, geneetikon työ tiivistyisi tuohon het­ keen. Vaikka yhden solun sisältämä dna on jonoon laitettuna lähes kaksi metriä pitkä, tämä tärkein työkalumme näkyi pää­ asiassa numeroina ja kirjaimina näyttöpäätteillämme. Vasta näiden pesulapäivien jälkeen päästiin varsinaiseen työhön eli dna-nauhojen yksityiskohtaisempaan tarkaste­ luun. Liittyikö jokin muutos perimässä musikaalisuuteen tai musiikilliseen luovuuteen, ja voisimmeko tämän avulla saada selvyyden siihen, mitä näiden ominaisuuksien taustalla piilee?

INTRO

17


Onko musikaalisuus yhdistelmä hyvää kuuloaistia ja tunne­ älyä, tai luovuus osoitus aivojen muovautumiskyvystä? Nämä kysymykset mielessäni ryhdyin purkamaan musikaalisuuden vyyhtiä. Perimämme on pitkä helminauha. Sen kolme miljardia mikroskooppisen pientä helmeä eli emäsparia sisältävät niin paljon tietoa, että ihminen ei pysy laskuissa mukana. Käsit­ telemiseen tarvitaan supertietokoneita. Niiltäkin se vie las­ kenta-aikaa tunteja, päiviä, jopa viikkoja. Tietokone komen­ nettiin viimein työhönsä selaamaan läpi satojen ihmisten emäspareja. Nollat ja ykköset muuttuivat todennäköisyyksik­ si, p-arvoiksi ja kytkentäluvuiksi. Tilastolliset analyysit etsi­ vät yhteyksiä musikaalisuuden ja perimässä sijaitsevien merk­ kien välillä. Liipaisin oli valmiina ampumaan imukuppinuolen merkiksi heti kun saalis – musikaalisuuteen liittyvä paikka – näkyisi perimässä. Tutkimukseni aihe oli niin kiehtova, että siitä alkoi syn­ tyä mielessäni kirja. Musikaalisuuteen liittyvä yliluonnollisen ja selittämättömän tabu pitäisi rikkoa. Asianlaita on pikem­ minkin päinvastoin, sillä musiikki on primitiivistä. Eläimet laulavat ja jo vastasyntyneet vauvat pitävät musiikista. Kuin­ ka tavallista ja luonnollista musiikki onkaan. Saadakseen musiikista hyötyä ei tarvitse olla huippu­ musikaalinen tai erityislahjakas – musiikin harrastaminen ja kuuntelu ovat hyväksi musikaalisuuden tasosta riippumat­ ta. Huomasin, kuinka helposti musikaalisuudesta sai puheen­ aiheen seurassa kuin seurassa. Joku kertoi kanttorina työs­ kennelleestä isoisoisästään, toinen veljesten muodostamasta

18

MUSIKAALISET GEENIT


bändistä, musikaaliset tyttäret ilmiantoivat täysin epämusi­ kaalisen isänsä… Musikaalisuus puhutteli ja kiinnosti kaik­ kia. Erään lehtihaastattelun jälkeen joku jutun lukenut lähes­ tyi minua puhelinsoitolla ja kertoi oman musikaalisuutensa tarinan. En tiedä, mistä hän oli saanut puhelinnumeroni, mut­ ta kuuntelin kohteliaasti. Useimmilla oli myös mielikuva siitä, kuka on musikaalinen ja kuka ei. Inspiraationani tämän kirjan kirjoittamiseen toimivat myös tutkimukseen osallistuneet ihmiset. Koehenkilöt riensi­ vät paikalle mummojen, pappojen, äitien, isien, setien, tätien, serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa. Hämmästelin, kuinka aidosti kaikki olivat innostuneita ja kiinnostuneita tutkimuk­ sestamme. Sain kuulla kiehtovia tarinoita siitä, millainen osa musiikilla on ollut jonkin suvun historiassa. Kuinka isoäiti ja äiti ovat musikaalisia isän ollessa täysin epämusikaalinen, tai kuinka isoäidin lauluääni on periytynyt vain toiselle sisaruk­ sista. Vaikka emme voineet tarjota koehenkilöille musikaali­ suustestipisteiden lisäksi muuta palkkiota osallistumises­ ta, yleisötilaisuuksiin riensi paikalle satoja ihmisiä. Kaikki ­halusivat testauttaa musikaalisuutensa ja osallistua hankkee­ seen. Aihe ei kiehtonut pelkästään minua, vaan myös media ja suuri yleisö antoivat huomiota. Televisio, radio ja lehdet ker­ toivat kuinka ”Musikaalisuusgeenejä etsitään verikokeella”, ”Musikaalisuus on vahvasti perinnöllistä”, ”Kiintymysgeeni liittyy musikaalisuuteen”, ”Musiikin kuunteleminen on bio­ logiaa”, ”Musikaalisuustutkimus löysi linkin tunteiden sääte­ lyyn”…

INTRO

19


Nyt olen perehtynyt aiheeseen vuosikymmenen ajan. Olen päässyt mukaan selvittämään musikaalisuuden ja luo­ vuuden tarkempaa olemusta. Tutkijan kovan tiedon lisäksi olen tämän aiheen kokemusasiantuntija. Ymmärrän aihetta muusikon vinkkelistä, sillä olen koko ikäni opiskellut ja har­ rastanut musiikkia. Olen tuntenut itse, miten esiintymis­ jännitys saa sormet hikoamaan ja pahimmillaan unohtamaan, mitä piti soittaa. Täydellinen blackout. Sormien ja aivojen yhteistyö pettää. Lihasmuisti muistaa, mitä kohtaa kitaran otelaudassa piti painaa, mutta aivot eivät muista, miltä soi­ ton piti kuulostaa. Tiedän miltä säveltäminen tuntuu ja kuin­ ka palkitsevaa kaiken tämän luomisen tuskan läpikäyminen voi olla. Tällä hetkellä autonikin ruostuu pihalla, sillä sen talli on valloitettu bändin käyttöön. Musiikki hallitsee minua siinä määrin, että soitin on kytkettävä päälle automatkalla ja kor­ vakuulokkeet kaivettava esiin bussissa. Musiikin kuuntelemi­ nen auttaa keskittymään ja rentoutumaan ennen työpäivää, tärkeää kokousta tai esitelmää. Siivotessa se antaa energiaa ja lomalla vapauttaa mielen arjen tuomasta vastuusta. Olen itse kokenut tämän kaiken, samoin kuin muutkin ihmiset, mutta mikä kehossamme selittää nämä tunteet ja tapahtumat? Mikä meissä napsahtaa päälle musiikin tunkeutuessa sisään korvis­ ta tai käytyämme tuhansilla pianotunneilla? Osaan soittaa useaa soitinta. Olen musikaalinen, mutta en missään nimessä huippumusikaalinen. Kun toimin itsekin ”koe-eläimenä” itselleni osallistumalla musikaalisuustestei­ hin, minun todettiin olevan vain aavistuksen verran keski­ vertoa musikaalisempi. Ehkä huippumusikaalisuuden puute

20

MUSIKAALISET GEENIT


sai valitsemaan musiikkiuran sijasta luonnontieteet. Yllätän ­itseni löytämällä jatkuvasti uutta uteliaisuutta ihmisen sai­ rauksien ja käyttäytymisen taustalla olevien syiden selvittä­ miseen. Lisäksi minussa piilee halu kertoa näistä seikoista ihmisille. Ensimmäinen ihmisen koko perimää tarkastellut musi­ kaalisuustutkimus julkaistiin vuonna 2008. Myös muita musikaalisuuteen liittyviä ominaisuuksia, kuten absoluuttis­ ta sävelkorvaa, tutkittiin jo tuolloin ahkerasti. Koska ala oli niin uusi, työ ei ollut helppoa. Kirjoitin vuonna 2013 maailman ensimmäisen musikaalisuuden perinnöllistä taustaa lääke­ tieteellisestä näkökulmasta tarkastelleen väitöskirjan. Väitös­ kirjani tulokset eli osatyöt julkaistiin arvostetuissa kansainvä­ lisissä tieteellisissä lehdissä. Paikallistimme musikaalisuuteen liittyviä kuulojärjestel­ män ja aivojen kehitystä ohjaavia geenejä, joiden toiminnan avulla musikaalisuutta sekä musiikin kuuntelemisen ja har­ joittamisen vaikutuksia voitaneen selittää. Tekemämme tut­ kimus tuli nopeasti tunnetuksi ja keräsi koko ajan lisää huo­ miota ympäri maailman. Vuosien kuluessa ja työni edetessä geeneihin ja musiikkiin liittyvä tutkimusala kasvoi. Huma­ nististen tieteiden, psykologian, kasvatus-, luonnon- ja lääke­ tieteen menetelmiä yhdistävän poikkitieteellisyyden ja tuo­ reen näkökulman vuoksi jouduimme kipuamaan vaikeasti kuljettavaa ylämäkeä selvästi helppokulkuista alamäkeä enemmän. Tulosten julkaiseminen tai rahoituksen saaminen tutkimukselle ei ollut koskaan helppoa. Niistä jokainen tun­ tui loppumetreille saakka taistellulta viimeisen erän voitolta.

INTRO

21


Niin tuttu, mutta niin tuntematon Pidämme joitain asioita itsestäänselvyyksinä. Asia vain on niin ilman sen tarkempaa selitystä. Hauki on kala. Musiikki on musiikkia. Musiikki. Jokainen tietää mitä se on, mutta jos se pitäisi selittää sanoin jollekin joka ei tiedä, ollaan vaikeuk­ sissa. Ainakin äänet liittyvät musiikkiin, mutta musiikki on paljon muutakin. Musiikki on todella suosittu harrastus. Musikaalisuus­ tutkimukseen osallistuneista hieman yli puolella oli takanaan enemmän kuin kaksi vuotta musiikkiopintoja. Myös erääs­ sä toisessa tutkimuksessa joka toisen havaittiin joskus har­ rastaneen soittamista tai laulamista. Amerikassa musiikki­ teollisuus on taloudellisesti lääketeollisuuttakin suurempaa. Lääkkeet auttavat sairaita ja ovat usein välttämättömiä elos­ sa säilymiselle, mutta mikä tekee musiikista vielä mahtavam­ paa? Hengissä pysyminen ei ole siitä kiinni. Musiikkia on tutkittu satojen vuosien ajan. Arkeologit ovat löytäneet soitinfossiileja, musikologit selvittäneet his­ toriaa, esteetikot rakenteellisia seikkoja, antropologit kuvail­ leet kaukaisten heimojen musiikkielämää ja kasvatustieteilijät kehittäneet musiikin opettamista. Vaikka musiikin syvempi olemus on ollut kaikessa tässä läsnä, sen tarkempi sijainti ihmisessä on jäänyt selvittämättä. Filosofisessa mielessä voi­ simme pohtia loputtomasti, mitä musiikki on. Onko rap sen enempää musiikkia kuin kaksi peräkkäin painettua ääntä kos­ kettimista, linnunlaulu, lapsen kattilankansien hakkaaminen, pianosonaatti tai tuulen ulvonta?

22

MUSIKAALISET GEENIT


Erään sanakirjan mukaan musiikki on ihmisen kulttuuril­ le ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto, eli ihmistoimintaa, johon taideyhteisössä on päätetty sopimuk­ senvaraisesti suhtautua musiikkina. Monenlaiset ääniärsyk­ keet vaikuttavat tunteisiimme, mielialaamme ja vuorovaiku­ tukseen. Nykytiede pystyy näkemään näiden tapahtumien taakse ja selvittämään, mitkä reaktiot kehossamme saavat ne aikaan. Koska erilaiset ääniärsykkeet antavat samansuuntai­ sia tuloksia ja eläintutkimuksetkin tukevat niitä, ei voida enää väittää, etteikö musiikilla olisi myös biologinen taustansa. Ei, vaikka ilman taideyhteisön hyväksyntää toimiminen antaisi näennäisen oikeuden kiistellä tutkimustilanteessa käytetty­ jen musiikkiäänten oikeanlaisuudesta. Meistä jokainen on kokenut musiikin herättämiä tuntei­ ta. Tiedämme suosikkikappaleen toimivan mielen virkistäjänä ja vauhdikkaan musiikin antavan tehoa juoksulenkkiin. Nämä kokemukset eivät ole pelkkiä subjektiivisia itsestäänselvyyk­ siä, sillä musiikin tekoset on todistettu ja paikannettu myös tieteellisin kokein. Aivotutkimus on tuottanut tietoa alalle jo neljänkymmenen vuoden ajan. Biologian tutkimusmenetel­ mien kehityttyä myös musiikin taustalla vaikuttavien mole­ kyylien löytäminen on tullut mahdolliseksi viimeisen vuo­ sikymmenen aikana. Taidetta tuottava artisti on biologinen olento: luuta, nahkaa, lihasta, aivomassaa ja verta. Mielimu­ siikki voi saada ihokarvat nousemaan tai silmien pupillit laa­ jenemaan. Tällaiset muutokset havaitaan paljaalla silmäl­ lä. Lisäksi musiikin tekosia voidaan mitata kehosta vaikka verenpaineen tai hormonipitoisuuden muutoksina. Nykyään

INTRO

23


t­ iedämme syitä sille, miksi musiikki on niin suurta, mahta­ vaa ja koukuttavaa, ja miksi se saa aikaan niin hyvän olon. ­Musiikki saa aikaan kuuntelijassa ja harrastajassa molekyyli­ en erittymistä, tunteita ja fysiologisia muutoksia. Edes tieteel­ liset todisteet eivät kuitenkaan revi musiikkia irti taiteesta. Geneettinen evoluutio eli perimän muuttuminen on pal­ jon hitaampaa kuin kulttuurievoluutio eli kulttuurin muut­ tuminen. Kulttuuri kehittyy samoin kuin elollinen luonto, uusien sukupolvien myötä tapahtuvien pienten muutosten ja kasautuvien valintojen kautta. Oppiminen, opettaminen sekä sattumalta tapahtuvat asiat, kuten uudet keksinnöt, ovat kulttuurievoluution voimavaroja; taidon osaamisen häviämi­ nen puolestaan köyhdyttää kulttuuria. Myös perimä muut­ tuu jatkuvasti. Vuonna 2011 Nature Genetics -lehdessä julkais­ tussa tutkimuksessa jokaisen lapsen arvioitiin syntyvän noin kuudenkymmenen uuden mutaation kanssa. Tämä on osoi­ tus meidän jokaisen ainutlaatuisuudesta, sillä näiden uusien mutaatioiden myötä emme ole täysin vanhempiemme yhdis­ telmiä. Perimä ja kulttuuri ovat yhteydessä toisiinsa ja ohjaa­ vat kummankin muutosta toisen tukemaan suuntaan. Biologia on monimutkaista. Kaikkia ihmisen geenejä tai edes genomin toimintaa ei tunneta vielä täysin. Joitain musikaalisuuteen, musiikin tuottamiseen ja vastaanottami­ seen vaikuttavia tekijöitä on jo selvitetty ihmisiltä ja eläi­ miltä. Näitä geenejä, genomin alueita ja biomarkkereita on satoja. Musiikin biologian nuottiviivastolla on vielä paljon tyhjää tilaa. Musikaalisuus on varsin monimutkainen vuoro­ vaikutusten verkko, joka neulotaan geenien, y­ mpäristön ja

24

MUSIKAALISET GEENIT


e­ lintapojemme ympärille. Yksi geeni ei riitä selittämään abso­ luuttista sävelkorvaa, säveltämis-, rytmi- tai improvisointi­ taitoa. Itse asiassa yksittäisen geenin vaikutus musikaalisuu­ teen on varsin pieni – niin pieni, että sen vaikutus yksinään voidaan juuri ja juuri mitata. Ehkä se saa aikaan neljäsosa­ prosentin kohennuksen rytmitajussa tai puoli prosenttia tar­ kemman sävelkorvan. Lopulta ei ole tärkeää, periytyykö musikaalisuus tai min­ kä verran jokin geeni siihen vaikuttaa. Suomenkielinen termi perinnöllinen sairaus tulee englanninkielisestä termistä genetic disorder. Tämä ei tarkoita välttämättä sairauden perinnöl­ lisyyttä, vaan se kertoo sairauden syntymekanismien liittyvän geeneihin. Genetiikan tarkoituksena on siis löytää ominai­ suuksiin tai sairauksiin liittyviä dna-emäksen muutoksia. Nämä sijaitsevat tietyllä perimän eli genomin alueella. Muu­ toksen tarkka sijainti paikallistetaan g­ enomista rakennet­ tuun karttaan; tiettyyn kromosomiin, kromosomin pitkään tai lyhyeen haaraan ja sen tiettyyn geeniin tai geenien väli­ seen alueeseen (ks. kuva s. 250). Olennaisinta on, mihin koh­ taan genomin kartassa ja edelleen mihin kehon toimintoon tuo musikaalisuuteen tai johonkin sairauteen yhdistetty mutaatio genomissa liittyy. Kehossamme on jatkuvasti käyn­ nissä dna:n kääntäminen rna:ksi ja edelleen proteiiniksi. Yhdenkin dna-emäksen muutoksen myötä geenin toiminta voi estyä tai sen normaalin toiminnan tilalle voi tulla uusi. ­Esimerkiksi laktoosi-intoleranssin aiheuttaa laktoosin käsit­ telemisestä vastaavan geenin toimintaa vähentävä emäs, lak­ toosin sietämisen puolestaan mutaatio samassa kohdassa.

INTRO

25


Kenties ­absoluuttista sävelkorvaakin voidaan vielä joskus sel­ vittää mutaatioilla tietyissä geeneissä? Musiikki on meihin vaikuttavaa taidetta, mutta mitkä tekijät vaikuttavat musiikin ja musikaalisuuden taustalla? Miksi musiikki on kulkenut ihmisen mukana läpi evoluution, vaikka se ei ole välttämätöntä hengissä pysymiselle? Kulttuu­ rin lisäksi musiikki on soinut ja soi edelleen myös luonnossa ja kehossamme.

26

MUSIKAALISET GEENIT


2. VERSE subst. kappaleen säkeistÜ

Musiikista, musikaalisuudesta ja linnunlaulusta


MITÄ MUSIIKKI ON? Kun musiikkia tarkastellaan biologian kannalta, se on vieste­ jä välittävien äänten tuottamista ja niiden vastaanottamista. Autiossa metsässä laulava lintu tai tyhjän salin lavalla soitta­ va trubaduuri ei saa viestiään läpi, sillä äänisignaalin tuotta­ jan lisäksi tarvitaan sen kuulija. Hiljaisuus ja äänet sekä muu­ tokset niiden tempossa, intensiteetissä, kaiussa, sävyssä, harmoniassa, sävelkorkeudessa ja -kestossa ovat rakennus­ palikoita niille ääniärsykkeille, jotka mielessämme kootaan ­musiikiksi. Äänten vastaanottaminen, aistiminen ja ymmär­ täminen tapahtuvat alitajuisesti, ilman että sitä varsinaisesti edes huomaamme tai ajattelemme tietoisesti. Tunnereaktio seuraa musiikin vastaanottamista auto­ maattisesti; mielimusiikki saa aikaan hyvänolontunteen ja menojalkaa kutkuttava kappale energianpurkauksen. Saa­ tat huomata kuuntelevasi perjantai-iltapäivisin aina samoja juhlatuulen nostattavia kappaleita ja kuntosalilla samaa, har­ joittelua rytmittävää soittolistaa. Jo tietyn musiikin odot­ taminen kutkuttaa ja herättelee sen kuulemisesta syntyvää tunnetta. Itse asiassa meidän ei tarvitse edes olla ­hereillä, vaan aivot käsittelevät korvien kautta tulevia ääniä myös

VERSE

29


­ ukkuessamme. Vieraassa paikassa nukutun ensimmäisen n yön jälkeen olo ei ole levollinen. Vaikka olisit nukkunut, aivot ovat valvoneet puolestasi koko yön ja suodattaneet ympäris­ tön äänimaailmaa tunnistaakseen mahdollisen vaaran. Niin tehokas suojajärjestelmä sisällemme on rakennettu. Kappaleen rakenteesta, laulajan tulkinnasta, sanoituk­ sesta ja melodiasta syntyy henkilökohtainen kuva kuulijan pään sisälle. Myös toisten mielipiteet vaikuttavat omaan tul­ kintaan. Redrama saa Voice of Finlandin katsojat äänestämään tiettyä kanssakilpailijan laulajaa ylistäessään sanoillaan hänet toisten yläpuolelle. Ilman kuulijaa ei ole musiikkia, ja niin monta kuin on kuulijaa, niin monta tulkintaa samasta kap­ paleesta syntyy. Robinin Boom kah ei saa isoisää innostumaan lapsenlapsen tapaan, ja Dannyn Tahdon olla sulle hellä ei herä­ tä samoja tunteita isoisässä ja lapsenlapsessa. Äänen aistiminen on monimutkainen tapahtuma, joka vaatii korvien lisäksi hermoston ja aivojen useiden eri osien käyttöä. Tosin vielä ei ole selvää, miksi juuri ääni on voima­ kasta aivotoimintaa ja tunteita aiheuttava ärsyke ja miksi eri­ lainen musiikki saa aikaan erilaisia reaktioita.

Äänten vastaanotto Platon totesi näkemisestä, että näemme silmiemme läpi, mut­ temme niillä. Kuulemisesta voidaan sanoa samoin: kuulemme korviemme läpi, muttemme niillä. Musikaalisuuteen liittyy eri­ tyisesti genomin alueita, joilla sijaitsee kuulemiseen ja kogni­ tiivisiin kykyihin liittyviä geenejä (ks. kuva s. 250). ­Ulko- ja

30

MUSIKAALISET GEENIT


sisäkorva ovat kuulemiselle välttämättömät, mutta k ­ aikki kuulemisen jälkeen tapahtuu muualla. Platonia mukaillen musiikki kuullaan korvien läpi, muttei korvilla. Näkemiseen tarvitaan hyvä kyky vastaanottaa valon ­tuomaa tietoa, kuten värejä ja varjoja. Musikaalisuuden perus­edellytys ­puolestaan on hyvä kyky vastaanottaa ääniaaltojen tuomaa tietoa, kuten sävelkorkeuksia ja äänenvoimakkuutta. Musikaalisuuden tärkein osa on siis toimiva kuulojär­ jestelmä, eli korva, kuulohermo ja kuuloaivokuori (kuva ­kuulojärjestelmästä s. 251). Musiikin peruspiirteisiin liitty­ vät kyvyt, kuten äänen korkeuden, pituuden, intensiteetin ja värin ­erottaminen, ovat musikaalisuudelle välttämättömiä. Ne aistitaan juuri kuulojärjestelmän kautta. Näitä kykyjä pide­ tään synnynnäisinä, eli ihmisellä on jo syntyessään o ­ lemassa kyky musiikin peruspiirteiden erottamiseen. Musikaalisuu­ teen liittyykin myös joukko genomin alueita, joilla sijaitsee kuulojärjestelmän osien kehittymistä ohjaavia geenejä. Täl­ laisia osia ovat simpukan karvasolujen, kuuloaivokuoren ala­ kukkuloiden ja aivojen mantelitumakkeen rakenne (ks. kuvat s. 251 ja 252). Näitä rakenteita ei voi tehdä paremmiksi har­ joittelemalla. Musiikin peruspiirteiden erottamisen kyvyistä hieno­ säädetään ympäristövaikutusten, kuten kulttuurin, koulu­ tuksen tai perhetaustan suodattamana musiikkiin liittyviä kykyjä. Nämä ovat yleisesti musikaalisuutena pitämiämme valmiuksia, joita ovat sointivärin, harmonian tai melodian hahmotus, oppimiskyky, nuotinlukutaito sekä musiikillinen muisti ja mielikuvitus. Näitä musiikkiin liittyviä kykyjä voi

VERSE

31

Musikaaliset geenit lukunäyte  

Musikaaliset geenit – hyvinvointia musiikista – Liisa Ukkola-Vuoti