Page 1


Elina Grundström

MALMINETSIJÄT Kertomus kahdesta työttömästä geologista, jotka iskivät kultasuoneen

S&S Helsinki


© Elina Grundström 2016 Kustantamo S&S Kansi: Timo Mänttäri Sisuksen ulkoasu ja taitto: satukala graphic design Painopaikka: Bookwell, Porvoo 2016 ISBN 978-951-52-3974-7


Sisällysluettelo ESIPUHE 7

1. ALKUAINEBINGO 2. VIHREIDEN METALLIEN VALTIAS 3. MUOTIHUUMEIDEN MAA 4. KERTOMUSTEN KAUPUNKI 5. TIKANKONTTIEN KOHTALO 6. TIMANTTIKUUME 7. TULEVAISUUDEN AINEKSET 8. PALAVAT PENSAAT 9. EI HUOLEN HÄIVÄÄ 10. HYDRAMAXIN AIKA 11. SEURAAVA KAIVOSBUUMI

17 31 45 61 77 93 109 121 133 143 155

KIRJAN TAUSTASTA 169 LÄHTEITÄ 176


Esipuhe Vuonna 2003 kaksi nuorta australialaista geologia lensi Pohjois-Ruotsiin Malån pikkukaupunkiin. Mark Saxon oli 33-vuotias, Michael Hudson 34. He olivat jääneet työttömiksi, kun kaivosala oli ajautunut globaaliin lamaan. Malåssa heitä kiinnosti siellä sijaitseva Ruotsin geologisen tutkimuskeskuksen arkisto. Mark ja Mike alkoivat selata arkistosta löytämiään geologisia karttoja ja muita dokumentteja ja etsiä niistä viitteitä kultaesiintymistä. Sitten he lähtivät kivivasaroidensa kanssa maastoon tutkimaan niitä tarkemmin. Sen jälkeen he kiinnostuivat Suomesta. Loppu on historiaa.

Maankuoren rikkauksiin liittyy kaksi arkaaista perustarinaa, jotka ohjaavat ihmisten ajattelua, kun he pyrkivät ymmärtämään kaivostoimintaa. Ne ovat aarteen löytäminen ja aarteen ryöstäminen. Saduissa aarteet ovat timantteja ja jalokiviä tai kultaa, hopeaa ja muita metalleja. Niiden löytäjä on rohkea ja viisas sankari. Hän kohtaa suuria seikkailuja ja vastoinkäymisiä ja pääsee lopulta käsiksi aarteeseen tarmonsa ja nokkeluutensa avulla. Nykyaikaisessa kaivostoiminnassa tällaista sankaritarinaa edustaa malminetsintä. Suomessa on viime aikoina ollut vallalla toinen tarina kaivosteollisuudesta: kertomus aarteiden ryöstämisestä. Suomessa on 7


koettu, että vihamieliset maahantunkeutujat vievät kansakunnan rikkaudet ja raiskaavat puhtaan luonnon. Tämä jälkimmäinen, valloitustarina, sai alkunsa noin vuonna 2006.

Suomi lepää harvinaisen rikkaalla Fennoskandian kilvellä. Se on Euroopan vanhinta, vakainta ja paksuinta kallioperää, joka sisältää runsaasti erilaisia metalleja. Ensimmäiset kaivokset perustettiin keskiajan lopussa. Suomessa on 1500-luvulta lähtien louhittu rautaa, kultaa, kuparia ja lukuisia harvinaisempia metalleja. Toiseen maailmasotaan mennessä Suomessa oli ollut toiminnassa yhteensä noin 350 metallikaivosta. Sotien jälkeen malminetsintä lisääntyi, ja sen seurauksena avattiin lukuisia uusia kaivoksia. 1990-luvulle tultaessa metallien hinnat kuitenkin laskivat ja Suomi joutui teknologiahuuman valtaan. Valtionyhtiö Outokumpu myi hallussaan olleet malmiesiintymät pilkkahintaan. Kaivokset suljettiin yksi kerrallaan. Vuosituhannen alussa rikkaudet oli unohdettu maahan. Kaivosteollisuus oli loppunut Suomesta lähes kokonaan. Vuonna 2005 Suomessa oli jäljellä vain neljä toimivaa metallikaivosta. Sitten alkoi tapahtua. Maailman raaka-aineiden tarve oli kasvanut, ja helposti hyödynnettävät kaivokset olivat ehtymässä. Metallien hinnat olivat nousseet niin korkeiksi, että hylättyjenkin kaivosten avaaminen oli muuttunut kannattavaksi. Vuosikymmeniä pysähdyksissä olleet kaivoshankkeet alkoivat edetä pikavauhtia. Vuonna 2006 uutisoitiin Kittilän ja Raahen kultakaivosten sekä Talvivaaran nikkelikaivoksen käynnistyspäätöksistä. Niitä seurasi puoli tusinaa vastaavaa uutista. Kaivostoiminta oli herännyt henkiin, mutta siinä oli pelottavaksi koettu pohjavire. Lähes kaikki Suomessa toimivat kaivosyhtiöt olivat ulkomaisia. Ulkomaisia olivat myös lukuisat Suomessa toimivat malminetsintäyhtiöt. Vieraat pääomat pyörittivät kirsku8


via kairoja pohjoisen Suomen peruskalliossa. Suomeen tuli lopulta niin paljon ulkomaalaisia malminetsijöitä, että valtaushakemusten käsittely ruuhkautui ja lupien saaminen saattoi kestää vuosia. Vuonna 2013 noin 15 prosenttia eli kuudennes Suomen pinta-​ alasta oli varattu malminetsintää varten. Hallitsemattoman nopeasti vuonna 2006 alkanut kaivosbuumi alkoi muutamassa vuodessa näkyä kaivosten ympäristössä ja mediassa. Se tuotti jätevesivuotoja ja niitä raportoivaa tutkivaa kaivosjournalismia. Toimittajat alkoivat penkoa paksuja ympäristövaikutusten arvioita ja tuhansien sivujen pituisia esitutkinta-aineistoja, he haastattelivat kaivosten entisiä työntekijöitä ja ottivat näytteitä saastuneista vesistöistä. Kaivosbuumin seurauksia on raportoitu huolellisesti, mutta tarinan alku on kertomatta. Mistä ulkomaiset yhtiöt ilmestyivät? Miten kaivosbuumi tuli Suomeen? Millaisia miehiä ovat sen käynnistäneet ulkomaalaiset malminetsijät?

Yleinen mielikuva malminetsijästä on peräisin kullankaivajalegendoista. Hän on karismaattinen cowboy, ulkoilmaelämän ahavoittama kokenut geologi, jolla on erityinen vaisto löytää maastosta juuri oikeat kivenmurikat ja aivan uusi malmilöytö, greenfield eli vihreä niitty, kuten alalla sanotaan. Enemmistö Suomessa työskentelevistä ulkomaisista malminetsijöistä ei ole kuitenkaan tehnyt täysin uusia löytöjä, vaan he ovat keskittyneet brownfieldien eli suljettujen kaivosalueiden ja muiden ennestään tunnettujen esiintymien tarkempaan tutkimiseen ja kaupallistamiseen. Heillä on ollut ratkaiseva vaikutus kaivosten käynnistämisessä, koska he osaavat jotain, mitä suomalaiset eivät. He osaavat muuttaa malmiesiintymät tarinoiksi. Nykymaailmassa harva kaivos saa alkunsa täysin uudesta löydöstä. Myös tunnetun malmiesiintymän saattaminen kaivokseksi on kuitenkin vaikeaa ja kallista. Malminetsintä on maailman riski9


pitoisimpia sijoituskohteita ja alkuvaiheen malminetsintäyhtiön eli junioriyhtiön johtajan täytyy olla vähintään yhtä hyvä myyntimies kuin geologi. Tämä kirja käsittelee sekä malminetsijöitä että heidän yhtiöitään. Se kertoo hiukan kivien nakuttelusta, mutta paljon enemmän junioriyhtiöistä, niiden rahoituksesta ja tarinoiden luomisesta. Kirja kuvaa resurssitalouden ravintoketjua, jossa juniorit ovat tärkeä linkki riskisijoittamista harrastavien amerikkalaisten eläkeläisten ja valtavia metallimääriä ostavien kiinalaisten rakennusyhtiöiden välissä. Nämä ovat niitä asioita, joita suomalaisten pitäisi ymmärtää voidakseen paremmin hallita sitä, mitä suomalaisissa metsissä ja soilla tapahtuu.

Vuosituhannen alussa Mark Saxon ja Michael Hudson siis saapuivat Ruotsin kautta Suomeen. Kun useimmat malminetsijät eivät koko elämänsä aikana löydä yhtäkään uutta kaivosaihioita, tämän parivaljakon nimissä on kaksi Euroopan lupaavinta kaivoshanketta. Mark johtaa yhtiötä, jolla on vielä vuonna 2013 hallussaan käytännössä kaikki merkittävät harvinaisten maametallien esiintymät Suomessa ja Ruotsissa. Hänen salkussaan on myös ainoa pitkällä oleva kaivoshanke, joka voi turvata Euroopalle näiden kriittisten raaka-aineiden saannin. Miken käsissä on uskomattoman lupaava kultalöytö, joka sijaitsee hyttysiä kihisevällä soisella metsäalueella Rovaniemen lähellä. Rompaksessa voi poimia kiviä, joissa kultapisteet erottuvat paljaalla silmällä.

Kaivosten yhteydessä puhutaan paljon ympäristöongelmista. Mark Saxonin johtaman Tasman Metalsin tavoitteena on olla osa ympäristöongelmien ratkaisemista eikä niiden syy. Harvinai10


sia maametalleja kutsutaan nykyään ”vihreiksi metalleiksi”, koska niitä tarvitaan monissa uusissa energiaa säästävissä teknologioissa, kuten sähköautoissa, tuulivoimaloissa ja energiansäätölampuissa. Sen vuoksi myös EU-komissiossa Brysselissä toivotaan kovasti, että Saxon onnistuu käynnistämään Euroopan ensimmäisen harvinaisten maametallien kaivoksen, joka voisi turvata kriittisten raaka-aineiden saatavuuden eurooppalaiselle teollisuudelle. Michael Hudsonin johtaman Mawson Resources -yhtiön tilanne on tavallaan päinvastainen. Osa yhtiön kiinnostuksen kohteena olevasta Rompaksesta on luonnonsuojelualuetta, jossa kasvaa tikankontteja ja muita harvinaisia luonnonorkideoita. Siellä pelkästään malminetsintälupien saaminen on osoittautunut vaikeaksi. Lupavaikeudet voivat kuitenkin lopulta olla pienempi ongelma kuin raha. Tasman Metals ja Mawson Resources ovat alaa ymmärtävien sijoittajien silmissä niin houkuttelevia kohteita, että ne ovat saaneet rahoitusta paremmin kuin useimmat muut junioriyhtiöt. Nekin ovat silti joutuneet junnaamaan rahoituslamassa, joka on piinannut kaivosalaa vuodesta 2011 lähtien.

Tämä kirja seuraa Markin ja Miken taistelua rahoituksen löytämiseksi ja lupien saamiseksi. Se pyrkii selvittämään, pääseekö Mark pelastamaan maailman vihreillä metalleillaan ja saako Mike jatkaa kullanetsintää suojelualueella. Jäävätkö Mark ja Mike historiaan pohjoismaiden onnekkaimpana malminetsijäkaksikkona? Vai joutuvatko he sittenkin pettymään, kuten suurin osa malmin­etsijöistä? Samalla kirja etsii vastauksia siihen, miten ulkomaisten malmin­etsijöiden toimintaan pitäisi suhtautua. Vaikka Mark ja Mike ovat australialaisia, heidän johtamansa yhtiöt on rekisteröity Kanadaan. Tasman Metals ja Mawson Resources ovat tyypillisiä esimerkkejä yhtiöistä, jotka kauppaavat suomalaisia malmilöytöjä sijoittajille. Vievätkö tällaiset yhtiöt Suo11


mesta rikkauksia, vai tuovatko ne meille vaurautta? Pitäisikö niiden toimintaa rajoittaa vai helpottaa? Kirja pohtii samoja kysymyksiä myös globaalissa mittakaavassa. Kaivosalan lobbarit väittävät herkästi, että maapallon luonnonvarat ovat rajattomat, kunhan etsintä ja kaivosteknologiat kehittyvät. Onko se totta? Lisääkö malminetsintä maapallon luonnonvaroja, vai vähentääkö se niitä? Ovatko malminetsijät sankareita vai ryöstäjiä? Tarina alkaa valaiden laulun ja toteemipaalujen katveessa Vancouverissa Kanadan länsirannikolla 20. päivänä tammikuuta vuonna 2013. Se on Barack Obaman toisen kauden virkaanastumispäivä.

12


KANADA VANCOUVER


SAKATTI ROMPAS

RUOTSI

SUOMI

NORRA KÄRR

AUSTRALIA BENDIGO

MELBOURNE


1. ALKUAINE­ BINGO


K

aksi ryhdikästä miestä hyvin istuvissa mustissa puvuissa ja hohtavan valkoisissa paidoissa seisoo vierekkäin Vancouver Convention Centren messuosastolla ja tarkkailee valppaasti ohivirtaavaa yleisöä. Mark Saxon ja Michael Hudson ovat komea pari, kuin kaksi presidentin turvamiestä tai mormonisaarnaajaa. On tammikuun 20. päivä vuonna 2013. Australialaiset geologit ovat tulleet Kanadan länsirannikolla sijaitsevaan Vancouveriin esitelläkseen Suomessa ja Ruotsissa toimivia malminetsintäyhtiöitään kaivosalaan erikoistuneille riskisijoittajille. Ikkunaton messuhalli näyttää samalta kuin tuhannet muutkin konferenssikeskukset ympäri maailmaa. Heppoiset valkeat sermit erottavat messuosastoja, joiden edessä oleville baaripöydille on aseteltu makeismaljoja ja paksulle kiiltävälle paperille painettuja sinisävyisiä esitteitä. Pahvimukeista läikähtelee kahvipisaroita ruskealle kokolattiamatolle. Vancouver Resource Investment Conference VRIC on maailman suurin junioriyhtiöihin eli alkuvaiheen kaivosyhtiöihin erikoistunut sijoittajatapahtuma. Täällä ratkaistaan joka vuosi satojen ympäri maailmaa sijaitsevien malmiesiintymien tulevaisuus. Samalla päätetään valtavien luonnonalueiden ja ihmisjoukkojen kohtaloista. Kaivoksen perustaminen voi olla paikallisyhteisölle siunaus tai kirous, mutta se mullistaa aina paikkakunnan elinkeinoelämän ja ympäristön. Täällä kerätään kaivosten siemenrahat.

18


Junioriyhtiöllä tarkoitetaan yleensä malminetsintäyhtiötä. Kaivosteollisuuden ravintoketju alkaa pienistä junioreista. Ne valtaavat lupaavilta vaikuttavia malmiesiintymiä, hankkivat sieltä täältä sijoituksia, joiden avulla voivat tutkia niitä, ja myyvät lopulta valtauksensa hyvään hintaan isommille kaivosyhtiöille, jos ne osoittautuvat arvokkaiksi. Malmi taas on määritelmällisesti mineraaliesiintymä, josta on taloudellisesti kannattavaa valmistaa metalleja. Kannattavuus riippuu esiintymän metallipitoisuuden lisäksi siitä, kuinka paljon metallista ollaan kulloinkin valmiita maksamaan. Malminetsintä on kallista, riskialtista ja suhdanneherkkää bisnestä. Vaikka erilaiset radiometriset ja magneettiset malminetsintämenetelmät ovat kehittyneet, kalliota pitää edelleenkin kairata timanttiterillä satojen metrien, jopa kilometrien syvyydestä ennen kuin esiintymästä saadaan tarpeeksi tietoa. Monet juniorit joutuvat pettymään tutkimustuloksiinsa tai eivät koskaan onnistu kokoamaan niin paljon rahaa, että saisivat kairausohjelmansa loppuun. Ne häviävät vähin äänin pörssistä ja vievät sijoittajien rahat mennessään. Mutta täällä ei epäonnistumisista puhuta. Sijoittajamessuilla kerrotaan menestystarinoita, joissa muutaman sentin arvoiset junioriyhtiön osakkeet tuottavat kaksikymmentä- tai satakertaisia voittoja. Nekin tarinat ovat tosia. Junioreihin sijoittaminen on uhkapeliä. Se viehättää vain hyvin erikoistunutta ja riskejä rakastavaa sijoittajajoukkoa. Näitä iäkkäitä amerikkalaisia ja kanadalaisia piensijoittajia, jotka nyt tallaavat hehtaarihallia lenkkitossuillaan tummat puvut päällä ja nuhjuiset mustat reput selässä. Mark Saxonin ja Michael Hudsonin ympärillä parveilee näitä seniorikansalaisia. He jäävät lepuuttamaan kyynärpäitään messuosaston pyöreisiin baaripöytiin ja kyselevät yksityiskohtia Tasman Metalsista ja Mawson Resourcesista. Markin ja Michaelin – eli Miken – johtamat yhtiöt kiinnostavat, sillä ne eivät kauppaa mitään bulkkimetalleja kuten rautaa 19

Profile for Schildts & Söderströms

Malminetsijät lukunäyte  

Malminetsijät – Elina Grundström

Malminetsijät lukunäyte  

Malminetsijät – Elina Grundström