➥
Oppisopimuksella uuteen ammattiin Aiemmin pukeutumisneuvojana ja myyjänä työskennelleen Niina Vesalaisen, 36, selkä ei kestänyt jatkuvaa seisomista ja kävelyä. Hän teki myös sivutoimisesti ompelijan ja puvustajan töitä. Palautuminen jaloilla vietetyn työpäivän rasituksesta ei enää onnistunut ja Niinan suureksi suruksi jopa ompelukoneen paininjalan painamisesta tuli lopulta mahdotonta. Niina sinnitteli kipuineen töissä useita vuosia, kunnes hän jäi äitiys- ja hoitovapaalle vuonna 2012 ja käynnisti työterveyshuollon kanssa prosessin uuden työn löytämiseksi. Hänellä oli halu tehdä töitä, mutta ilman kovia, miltei invalidisoivia kipuja. Ennen ammatillista kuntoutusta Niina kävi vuonna 2008 lai-
toskuntoutusjakson, jonka parasta antia olivat vertaistuki ja erilaisten liikuntamuotojen kokeilu. – Sain jaksosta kyllä lisäpotkua, mutta en silti pärjännyt työssäni ilman kipuja. Lopulta Niina sai työterveyslääkärin kautta päätöksen kuntoutuksesta ja vakuutusyhtiön kautta hyvän uravalmentajan. – Yhdessä valmentajan kanssa pohdimme, mihin minun kannattaisi suunnata ja mihin pystyisin, hioimme yhdessä myös työhakemustani. Valmentaja oli tärkeä tuki. Kuntoutusprosessi ja uuden työn löytyminen kesti kokonaisuudessaan yli vuoden. Prosessin aikana kartoitettiin Niinan osaamista ja kiinnostuksen kohteita suhteessa aiempaan työhistoriaan
sekä vahvuuksia ja antia uudelle työnantajalle. – Halusin ottaa harppauksen uuteen, mutta kiinnostavaan työhön. Noin puolen vuoden etsinnän jälkeen tärppäsi. Niina on opiskellut viime elo-
Koulutuksella kokista restonomiksi Porilainen Anne Ruoho, 36, sai ensimmäiset selkäoireensa jo parikymppisenä, jolloin hän työskenteli ravintolatyöntekijänä pääkaupunkiseudulla. Työtahti oli kiireinen varsinkin sesonkiaikoina ja työergonomia ei aina ollut ensimmäisenä mielessä. Tutkimuksista huolimatta selästä ei tuolloin löytynyt mitään akuutisti korjattavaa. Vuodet kuluivat ja Annen perhe kasvoi kahdella lapsella. Kotona lasten kanssa vietetyn muutaman vuoden ajan vaivat pysyivät hallinnassa säännöllisellä liikunnalla. Työelämään paluun jälkeen oireet alkoivat pikku hiljaa pahentua. Vuonna 2010 tuli välilevyn pullistuma, joka ei rauhoittunut ja syksyllä päädyttiin leik-
8
Hyvä Selkä 4/2014
kaukseen. Oireet jäivät leikkauspöydälle ja kuntoutuminen oli nopeaa. – Palasin työhöni osa-aikaisena marraskuun loppupuolella ja joulukuun alussa pääsin yksilölliselle kuntoutusjaksolle, jossa sain paljon apua selkäni toipumiseen sekä ylläpitävään liikuntaan. Työt sujuivat hyvin ja pystyin jatkamaan työtäni melko nopeasti kokopäiväisesti, Anne muistelee. Kevään edetessä selkä alkoi taas kipuilemaan kuntoilusta riippumatta, joten tehostetut käynnit fysioterapeutilla alkoivat ja kinesioteipistä tuli kuin osa selkää. Kun kuntoutus jatkui toukokuussa, oireet olivat jo huomattavat ja Anne jäi sairauslomalle. Selässä oli uusi pullistuma, joka painoi hermoon vaikuttaen oikean jalan toimintaan. – Jalka saattoi pettää alta. Autolla en uskaltanut ajaa, kun en voinut luottaa, saanko painettua kaasua, jarrusta puhumattakaan. Jatkoin kuitenkin sitkeästi kuntoilua selän ehdoilla. Keväällä 2012 Annelle myönnettiin mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen. Yhdessä ammatillisen kuntoutuksen uravalmentajan kanssa käytiin tarkasti läpi erilaisia työ- ja koulutusvaihtoehtoja. Samaan aikaan tuli myös päätös työkyvyttömyyseläkkeestä. Kun selästä otettiin magneettikuvat neljännen kerran, paljastui massiivinen pullistuma samassa nikamavälissä, joka
oli aiemmin operoitu. Toiseen leikkaukseen hän pääsi kiireellisenä kesäkuussa 2012. Selän kipuilu loppui leikkaukseen, mutta jalan tuntohäiriöt jäivät. Pitkään puristuksissa olleen hermon parantumisesta ei ollut varmuutta. Työkyvyttömyys jatkui, kunnes eteen tuli vaikea päätös. – Työskentelin kokkina paikassa, joka oli kaikin tavoin minulle se oikea. Sain tehdä ruokaa, mutta myös palvella asiakkaita ja työkaverit olivat ihan huippuja. Lääkärin kehotuksesta harkitsin ammatinvaihtoa todella tarkasti. Mutta päätös oli tehtävä, koska fyysinen työ ei enää sopinut selälleni ja niin työsopimukseni purettiin. Uusia ammatillisia mahdollisuuksia kartoitettiin koko työkyvyttömyyden ajan. Soveltuva koulutusala löytyi ja Anne haki keväällä 2013 Satakunnan ammattikorkeakoulun matkailun koulutusohjelmaan. Nyt hän opiskelee restonomiksi tavoitteenaan valmistua viimeistään syksyyn 2016 mennessä. Nykyään selkä ilmoittelee itsestään ajoittain, mikä on ollut seurausta pitkistä päivistä luennoilla. Anne lenkkeilee vähintään kerran päivässä koiransa kanssa pidemmän lenkin. Se auttaa pitämään pahimmat kivut loitolla. – Osittain tunnottoman jalkani kanssa olen oppinut elämään ja toivoa sen toipumisestakaan en ole vielä täysin menettänyt.