Lahjakas laiskottelija kuntouttaa selkää säntillisesti Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Annina Mannila
Selkäkivut ovat olleet osa uutisankkuri Salla Paajasen elämää vuosikymmeniä. Häntä ovat vaivannet niin välilevyrappeuma, prolapsit, spinaalistenoosi, lievä skolioosi kuin yliliikkuvuuskin. Viimevuotisen leikkauksen jälkeen Salla on kuntouttanut selkäänsä aktiivisesti. Häneltä sujuu lahjakkaasti myös laiskottelu. ENSIMMÄISET SELKÄVAIVAT Salla sai jo teini-iässä, kun hän harrasti yleisurheilua ja satutti selkänsä aitajuoksuharjoituksissa. – Siihen maailmanaikaan ei oikein terveyskeskuksessa eikä kouluterveydenhuollossa ymmärretty, että selkään oli oikeasti sattunut. Jouduttiin sitten hakemaan apua jäsenkorjaajalta, joka pystyi manipuloimaan selkää kuntoon. Tästä jäi Sallalle luottamus tiettyihin hoitomuotoihin, joissa hän on käynyt säännöllisesti vuosikausia. Hän on myös opiskellut shiatsu-terapeutiksi. – Käyn kerran kuukaudessa hierojalla, jäsenkorjaajalla tai osteopaatilla ilman, että mitään varsinaisia pahoja vaivoja on. Ammattilaisen käsittely on ollut tarpeen myös pitkien suorien tv-lähetysten jälkeen. – Seisominen tuntuu kropassa. On pitänyt heti varata aika hoitoon, jossa avataan selän jumit. Sallalla on lievä skolioosi, joka vetää kroppaa juntturaan. Selkäongelmat ovat perinnöllisiä. Hänen äidillään on ollut vastaavia vaivoja, lievää skolioosia ja sama nikamaväli on myös leikattu. – Olenkin varoittanut tytärtä, että ”ennakkoperintöä” saattaa olla tulossa. Ja poikaa myös, hän opiskelee koodaamista ja pelailee paljon. Poika on alkanut käydä säännöllisesti kuntosalilla. Se on hyvää vastapainoa istumiselle.
Fysioterapeutin ohjeilla kohti leikkausta Sallan selkäongelmat pahenivat kolmikymppisenä. Aamuisin hänen piti kontata lattialla ja hilata itsensä ylös nikama nikamalta. Magneettikuvissa löytyi väli6
Hyvä Selkä 2/2021
levyrappeuma, joka etenee ja luhistuttaa välilevyjä. Matkan varrella Sallalla on ollut prolapseja, välilevyn pullistumia, mutta ne ovat menneet liikunnalla ohi. Keväällä 2020 Salla tunsi taas kipua selässä ja hän popsi vaivaan kipulääkkeitä. Kun prolapsioireet kesällä voimistuivat, hän meni lääkäriin. Tässä välissä kunto oli alkanut rapistua ja lisäkiloja tulla liikkumattomuuden takia. Ensin fysiatri suosittikin painonpudotusta: viisi kiloa pois, se auttaa.
”Olen lahjakas laiskottelija. Tykkään ottaa kirjan käteen ja katsoa telkkarista sarjoja.” – Sitten kun otettiin magneettikuvat, pääsinkin leikkausjonoon. Minulla oli jo entuudestaan spinaalistenoosiakin, selkäydinkanavan ahtaumaa. Se ei enää pelkällä liikunnalla lähde. Ahtauma oli pahentunut edellisen kuvantamisen jälkeen, kuudessa vuodessa. Korona viivästytti Sallan hakeutumista lääkäriin. Hän ei halunnut kuormittaa terveydenhuoltoa pandemiatilanteessa. Epätietoisuus leikkausajankohdasta kuitenkin askarrutti. Mitä jos leikkausta lykätään koronan takia, ehtiikö vasen jalka rampautua? Sallalla oli apuna hyvä fysioterapeutti, joka valmisteli häntä leikkausta varten. – Treenattiin lihaksia, joita tarvitaan heti leikkauksen jälkeen, esimerkiksi et-
tä pystyy käymään vessanpytyllä, laskeutumaan ja nousemaan. Sallasta tämä oli hyvä muistutus myös siitä, mitä vanhempana tarvitaan eli kuinka mennä sänkyyn ja miten tulla sieltä ylös. – Selkäterveydestä on hyvä pitää huolta jo tässä vaiheessa.
Leikkaus onnistui, kivunhoito ei Salla pääsi selkäleikkaukseen elokuun lopussa. Neljätuntisessa operaatiossa tehtiin lisää tilaa selkäydinkanavaan. Leikkaus oli onnistunut. Kivut jäivät leikkauspöydälle. Heti leikkausta seuraavana päivänä sairaalan fysioterapeutti neuvoi, miten sängystä noustaan. Sallan liikkeelle lähtöä tosin vaikeutti se, että hän ei saanut riittävää kipulääkitystä. – Julkisella puolella sen kanssa jemmaillaan. Mulla kivunhoito meni pieleen heti leikkaussalin jälkeen. En saanut leikkauskipuihin luvattua lisälääkitystä yöllä, ja vielä aamullakin hoitajat puolittivat kirurgin määräämiä annoksia. Sain sairaalasta mukaan muutaman pillerin, jotka kumosivat omien kipulääkkeideni vaikutuksen. Tässäkö pitäisi nyt alkaa kävelemään? Kun Salla sitten sai vahvempia lääkkeitä ja nukuttua muutaman yön, hän pääsi liikkeelle eri tavalla. Hän käveli pihaa ympäri ja sitten lähipuistoon. Mies lähti mukaan varmistelemaan. Nyt, seitsemän kuukautta leikkauksen jälkeen Salla on toipunut hyvin. Hänellä on vielä ajoittaisia tuntohäiriöitä jalassa, mutta se on normaalia. – Puristuksissa ollut iskiashermo mukavasti muistuttelee, jos tulee muuta-
