MINÄ JA SELKÄ
Katja Laukkanen:
Iskiaskipu kuriin aktiivisella kuntoutuksella EN OLISI USKONUT, miten tuskaista elämä voi olla kipeän selän kanssa ja miten nopeasti terve ihminen voi menettää toimintakykynsä. En olisi ikinä uskonut sitäkään, miten nopeasti selkäkivut voi selättää ja toimintakyvyn palauttaa aktiivisella kuntoutuksella, ammattilaisen ohjauksessa. Minulle kuntouttaminen toi helpotusta tukalaan tilanteeseen nopeasti ja vei kivut pois, mutta vaati kovaa ja tinkimätöntä työtä. Olen 43-vuotias perusterve nainen. Työ on yksinomaan palavereita, läppärin naputtelua ja autossa istumista. Lisäksi suoritin kaiken kiireen keskellä maisteriopinnot, joten vapaa-aika kului pitkälti tietokoneella. Liikunta on aina ollut minulle mieleistä mutta ruuhkavuosina epäsäännöllistä. Kerran viikossa höntsäsählystä olen pyrkinyt pitämään kiinni, mutta siitäkin on tullut lipsumisia aikataulutetun arjen keskellä. Koronakevät sotki arjen täydellisesti. Digiloikka oli totaalinen ja työpäivät kuluivat kotona intensiivisesti tietokoneella. Hyötyliikunta ja päivittäiset askeleet jäivät minimiin, sähly meni koronatauolle, työergonomiasta ei ollut tietoakaan. Stressiä ja kiirettä oli. Oravanpyörä pyöri täysillä kesälomaan saakka. Merkkejä tulevista selkäongelmista ei ollut. Loman aluksi suunnattiin Helsinkiin. Hurjastelimme vesipuistossa, shoppailimme ja paluupäivänä ajoin 300 kilometriä kotiin Keski-Suomeen. Edelleenkään selkäoireita ei ollut ja menin pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Yöllä heräsin ja yritin nousta vessaan. Oikealla jalalla ei kärsinyt astua. Keplottelin itseni sängystä lattialle, raahaudun vessaan ja takaisin sänkyyn. Aamulla sama, jalka ei pitänyt paria askelta enempää ja kirvelevä, polttava tuska oikealla lantiossa ja pakarassa oli hirveä. Peruskipulääkkeet eivät auttaneet. Jäin makuuhuoneen, vessan ja keittiön vangiksi, ryömien niiden välillä. Terveyskeskuslääkäri antoi vahvempia kipulääkkeitä todeten, että vaiva vaikuttaa iskiakselta, 24
Hyvä Selkä 2/2021
Kuva: Roope Tiitta
joka aikanaan paranee. Kokeilin viikon pärjäillä saamallani lääkityksellä, mutta tilanne paheni, nukkuminen oli sietämätöntä, päivät kuluivat madellen, kivun kanssa taistellen neljän seinän sisällä. Harmitti, kun odotettu loma meni pieleen ja mietin, miten jatkossa selvitään, kun merkkejä paranemisesta ei ollut. Varasin ajan ortopedille, kai vaivaan jotain muuta apua täytyy olla kuin vain kotona odottelu. Lanneranka magneettikuvattiin. Alimmassa nikamavälissä oli peukalonpään kokoinen, hermoa painanut pullistuma, jalka oli läpsy ja tunnoton varpaisiin saakka. Ortopedin mukaan oireet ovat kovat ja leikkaus olisi syytä tehdä välittömästi, ettei jalka jäisi heikoksi. Keskustelimme leikkauksesta ja kyselin, eikö tätä voisi kuntoutuksella saada paranemaan, kun kumpikaan lääkäreistä ei sitä omaehtoisesti ehdottanut. Sovittiin, että kokeillaan kolmen viikon kuntouttamista fysioterapiassa. Jos kehitystä ei tule, sitten leikataan. Halusin ehdottomasti kokeilla ja sain
vahvan kipulääkityksen, jotta kykenin kuntoutukseen. Halusin avukseni asiantuntevan, kokeneen fysioterapeutin ja muistin ystäväni saaneen apua samankaltaisiin vaivoihin Sinikka Kilpikoskelta. Sinikka kartoitti tilannettani, kivun lisäksi oikea jalka ei juurikaan liikkunut, sain sen vaivoin selälläni maatessa nostettua 15 asteen kulmaan. Sain kuntoutusohjeet ja harjoittelimme liikkeitä yhdessä. Tein niitä kotona kymmeniä kertoja päivässä, ja aina kun kipu hieman hellitti, aloitin uudelleen. Alkuun vain muutamia toistoja, mutta pikkuhiljaa enemmän. Päivät toistuivat samanlaisena, kuntoutusliikkeitä aamusta iltaan. Edistystä tapahtui ja seuraavilla kerroilla sain uusia ohjeita. Metodina oli saada kipu siirrettyä liikkeiden avulla jalasta koko ajan ylemmäs. Lopulta päästiin liikkeisiin, joilla kipua ryhdyttiin siirtämään pakarasta selkään päin. Jalan liikkuvuus parani joka kerta. Se oli konkreettinen mittari minulle, että paraneminen edistyi ja kannusti jatkamaan. Tärkein motivaattori oli, että liikkuminen helpottui ja kivut vähenivät. Kolmen viikon kuntoutuksen jälkeen ortopedi totesi, ettei leikkaukselle ole tarvetta. Jalan liikkuvuus oli parantunut, kivut saatu hallintaan ja jalkaterän voima oli alkanut palautua. Jalkaterän tuntopuutoksia oli edelleen, mutta ortopedin mukaan tunto palailee hiljalleen. Jatkoin Sinikan ohjauksessa aktiivista kuntoutusta, vaikka kivut olivat jo lähes poissa. Syksyllä aloitin varovasti sählyn ja lopetin fysioterapiakäynnit, mutta jatkoin kuntoutusliikkeiden tekemistä kotona. Ohjeet ovat edelleen käytössä ja jos oireita tulee, tiedän millä liikkeillä saan ne katoamaan. Vointi alkaa olla jo lähes normaali, vaivasta muistuttavat enää ohimenevät jalan tuntopuutokset. Selän terveyttä edistämään on tullut säännöllinen liikunta, kävelylenkit, ilmajooga ja avantouinti. Niistä en tingi.
